8.9.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 221/1

1.1

Vuonna 2003 julkaistussa kilpailupolitiikkaa koskevassa kertomuksessa esitellään alan sisäisiin järjestelyihin ja komission työskentelymenetelmiin tehtyjä muutoksia sekä esitetään, miten komissio varmistaa Euroopan talouden hallintotavan johdonmukaisuuden.

1.2

EU:n kilpailupolitiikalla on merkittävä rooli Lissabonin strategian kilpailukykyä koskevien tavoitteiden saavuttamisessa. Se sisältää yhtäältä kilpailunrajoituksia ja keskittymiä koskevia sääntöjä ja toisaalta takaa tehokkaan ja tiukan valtiontukikurin soveltamisen.

1.3

Varmistaakseen kymmenen uuden jäsenvaltion liittymisen ilman kielteisiä vaikutuksia komissio on laatinut kaikille jäsenvaltioille yhteiset kilpailusäännöt valtiontukisääntöjen tasavertaisen soveltamisen varmistamiseksi sekä korostanut, kuinka tärkeää on käsitellä kilpailua vääristäviä valtioiden toimenpiteitä samalla tavoin kuin yrityksiin sovellettavia sääntöjä.

1.4

Vuonna 2003 uusia kilpailuoikeuden rikkomuksia rekisteröitiin 815. Muista toimenpiteistä voidaan mainita kuluttajien yhteyshenkilön viran perustaminen jatkuvan vuoropuhelun varmistamiseksi komission ja EU:n kuluttajien välillä. Vaikka kuluttajien hyvinvointi on kilpailupolitiikan ensisijainen tavoite, kuluttajien näkemyksiä ei oteta riittävästi huomioon yksittäisten kilpailuasioiden eikä kilpailupolitiikkaan liittyvien kysymysten käsittelyssä. Kuluttajien yhteyshenkilön virka ei rajoitu yrityskeskittymien valvontaan vaan kattaa myös antitrustitoiminnan, ts. kartellit ja määräävän aseman väärinkäytön, sekä muut alan toimintalinjat.

1.5

Euroopan komissio julkaisi lokakuussa 2003 teknologiansiirtosopimuksia koskevan asetusluonnoksen sekä luonnoksen säännöistä ja suuntaviivoista, joista ETSK on jo antanut lausunnon (1). Uudistusehdotuksessa otetaan huomioon kyseisissä sopimuksissa viimeksi kuluneina vuosina tapahtunut kehitys, ja sen tavoitteena on yksinkertaistaa ja laajentaa yhteisön ryhmäpoikkeusasetuksen soveltamisalaa. Uudistus tuo seuraavia etuja:

1.6

Komissio on nimittänyt myös kilpailuasioiden pääekonomistin, jonka virkakausi alkoi 1. syyskuuta 2003. Samalla komissio on myönteisellä tavalla vahvistanut kuulemismenettelystä vastaavan neuvonantajan roolia. Pääekonomistilla on kolme päätehtävää:

1.7

Kuulemismenettelystä vastaavalla neuvonantajalla on puolestaan entistä laajempi toimivalta ja suurempi riippumattomuus kuulluksi tulemisen oikeuden takaajana tietyissä kilpailuasioita koskevissa menettelyissä. Kuulemismenettelystä vastaava neuvonantaja toimii kilpailuasioista vastaavan komissaarin alaisuudessa eikä hän saa ohjeita kilpailun pääosastolta. Hän voi puuttua menettelyyn aina kun sen moitteeton kulku on vaakalaudalla. Kuulemismenettelystä vastaava neuvonantaja järjestää ja toimittaa puolueettomasti suullisia kuulemisia sekä päättää siitä, voidaanko kolmansia osapuolia kuulla ja voidaanko uusia asiakirjoja esittää. Hän tekee kaikista asioista selkoa toimivaltaiselle komission jäsenelle.

2.1

Lokakuussa 2003 komissio käynnisti kilpailusääntöjen soveltamisen valvontajärjestelmän uudistuksen (ns. uudistuspaketti) loppuvaiheen, jotta voitaisiin helpottaa kilpailuviranomaisille kuuluvan täytäntöönpanovallan soveltamista sekä kehittää edelleen asetuksessa N:o 1/2003 säädettyjä yhteistyömekanismeja kansallisten kilpailuviranomaisten ja kansallisten tuomioistuinten kanssa.

2.2

Uudistuspakettiin sisältyy erityisesti uusi täytäntöönpanoasetus asianosaisten kuulemista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä sekä lukuisista muista menettelyihin liittyvistä seikoista, kuten oikeudesta tutustua asiakirjoihin ja luottamuksellisten tietojen käsittelystä. Kuudessa tiedonantoluonnoksessa käsitellään muun muassa yhteistyömekanismeja Euroopan kilpailuviranomaisten verkostossa sekä komission ja kansallisten tuomioistuinten välillä, jäsenvaltioiden väliseen kauppaan kohdistuvan vaikutuksen käsitettä, kantelujen käsittelyä sekä ohjekirjeitä, joilla autetaan yrityksiä arvioimaan uusia tai ennen ratkaisemattomia kysymyksiä. ETSK on antanut koko uudistuspakettia koskevan lausunnon (1).

2.3

Komissio teki vuonna 2003 viisi päätöstä laittomista horisontaalisista sopimuksista. Kyse oli seuraavista asioista: ranskalainen naudanliha, sorbaatit, sähköiset ja mekaaniset hiili- ja grafiittituotteet, orgaaniset peroksidit ja kupariset teollisuusputket. Sakkojen määrä on yli 400 miljoonaa euroa. Määrä lienee riittävä varoittavan vaikutuksen varmistamiseksi. Tutkimustoimiin sisältyvät yrityksissä tehtävät tarkastukset. Yritys, joka toimittaa ensimmäisenä tiedot sekä riittävät todisteet tarkastuksen määräämiseksi, voidaan vapauttaa kokonaan sakoista. Komissio antaa sen sijaan puoltavan lausunnon silloin, kun yritysten väliset sopimukset eivät rajoita kilpailua kyseisillä markkinoilla ja kun kuluttajat hyötyvät tästä yhteistyöstä. Komissio otti vuonna 2003 kantaa kolmeen artiklan 82 rikkomustapaukseen:

3.1

Vuonna 2003 edistyttiin merkittävästi — joskaan ei riittävästi — energia-alan (kaasu ja sähkö) vapauttamisessa. Kesäkuussa annettiin säädöspaketti, jolla varmistetaan, että kaikki Euroopan kuluttajat voivat valita toimittajansa vuoden 2007 heinäkuuhun mennessä. Näiden säädösten tavoitteena on tasapaino uuden infrastruktuurin perustamiseen kannustavien toimenpiteiden ja yhteismarkkinoiden täydellisen toteuttamisen välillä.

3.2

Unionin eri maiden kuluttajien ja yritysten keskuudessa on kuitenkin havaittavissa vielä laajaa tyytymättömyyttä korkeisiin hintoihin ja palvelujen tehottomuuteen. Lisäksi erityisesti uusissa jäsenvaltioissa työmarkkinaosapuolet ja kuluttajajärjestöt korostavat voimakkaasti, että kansallisten kilpailuviranomaisten sekä yleishyödyllisiä palveluja sääntelevien viranomaisten riippumattomuutta tulee kunnioittaa.

3.2.1

Kun etenkin uusissa jäsenvaltioissa on luotu asiallinen ja kattava kilpailulainsäädäntö, niiden valvonta- ja sääntelyviranomaiset ovat toisinaan kohdanneet vastustusta hoitaessaan tehtäviään itsenäisesti. Joskus onkin havaittu, ettei alan säännöksillä kyetä edistämään kuluttajien etuja eikä tehokkaita markkinoita. Komitea kannattaa kilpailu- ja kuluttajansuojapolitiikan välisiä nykyistä toimivampia suhteita. Entistä järjestäytyneempi ja osallistuva kuluttajaliike auttaa myös viranomaisten päätöksentekoa sekä antaa tietoa markkinoista ja kilpailunvastaisista käytänteistä.

3.3

Vuonna 2002 annettiin postipalveludirektiivi, jolla pyritään sisämarkkinoiden toteuttamiseen erityisesti pienentämällä asteittain varattua aluetta ja vapauttamalla lähtevän ulkomaanpostin markkinat. Komissio aikoo lisäksi Eurooppa-neuvostossa saavutetun sopimuksen mukaisesti tehdä vuonna 2006 tutkimuksen yleispalvelun vaikutuksista kussakin jäsenvaltiossa. Komissio antaa tutkimuksen tulosten pohjalta ehdotuksen postimarkkinoiden täydellisestä avaamisesta vuodesta 2009 lähtien sekä muista toimenpiteistä yleispalvelun luonteen säilyttämisen varmistamiseksi.

3.4

Uuden sähköistä viestintää koskevan sääntelypaketin saattamiselle osaksi kansallista lainsäädäntöä asetettu määräaika päättyi heinäkuussa 2004. Komissio korosti aihetta koskevassa kertomuksessaan erityisesti seuraavia periaatteita: markkinoita on analysoitava kilpailun periaatteiden pohjalta; yrityksiin voidaan kohdistaa sääntelytoimenpiteitä ainoastaan, jos niillä on määräävä asema; kaikkia sähköisen viestinnän palveluja ja verkkoja on kohdeltava samalla tavoin (”teknologinen puolueettomuus”). Talouskasvun edistämistä ei voida varmistaa ainoastaan kehityksen ja sähköisen viestinnän yleisen käyttöoikeuden avulla. Tuloksen saavuttamiseksi on ehdottoman tärkeää lisätä kaikkien tieto- ja viestintätekniikan käyttäjien tietoja ja taitoja.

3.5

Komissio päätti vuonna 2003 käynnistää laajamittaisen vuoropuhelun kaikkien lentoliikennealan sidosryhmien kanssa muista kuin yksittäisiä tapauksia koskevista seikoista tavoitteenaan laatia avoimet kilpailua koskevat ohjeet lentoyhtiöiden liittoutumista ja sulautumista.

3.5.1

Lisäksi edettiin kilpailusääntöjen soveltamisen valvonnan yhteisen lähestymistavan määrittelyssä ja täytäntöönpanossa sekä rautateiden rahti- että matkustajaliikenteen alalla.

3.5.2

Alakohtaisessa vuoropuhelussa tapahtui kehitystä myös meriliikenteen, moottoriajoneuvojen jakelun ja vakuutusten alalla. Tavoitteena on tarkistaa tai hyväksyä uusia ja asianmukaisia ryhmäpoikkeussäännöksiä.

3.5.3

Edellä mainitussa vuoropuhelussa tulee ottaa huomioon myös vertailukelpoiset verokohtelut.

3.6

Viestintäala: Komissio katsoo, että viestinten moniarvoisuus on tärkeää sekä EU:n toiminnalle että jäsenvaltioiden kulttuuri-identiteetille, mutta on sitä mieltä, että vastuu viestintäalan keskittymisen valvonnasta kuuluu pääasiassa jäsenvaltioille. Kilpailupolitiikan välineiden soveltaminen rajoittuu markkinoihin ja viestintäyritysten toiminnan taloudellisiin vaikutuksiin sekä valtiontukien valvontaan. Näillä välineillä ei voida korvata viestintäalan keskittymisen kansallista valvontaa eikä kansallisia toimenpiteitä viestinten moniarvoisuuden takaamiseksi. Kilpailusääntöjen soveltaminen rajoittuu sellaisten ongelmien ratkaisuun, joita määräävien asemien syntyminen tai vahvistuminen kyseessä olevilla markkinoilla aiheuttaa, sekä kilpailijoiden markkinoilta sulkemisen valvontaan.

3.6.1

Huomattakoon, että tällä komission lähestymistavalla, joka on sinällään teoriassa pätevä, ei ole onnistuttu torjumaan ja estämään määräävien asemien syntymistä ja niihin liittyviä kilpailun vastaisia käytäntöjä varsinkaan tietyissä maissa. Markkinat ovat erilaisia, ja tv-mainosmarkkinoilla on yhä suurempi painoarvo moniarvoisuuden suojelemisessa. Kyseisiä markkinoita ei ole kuitenkaan toistaiseksi tutkittu asianmukaisesti.

3.6.2

Lisäksi valvonnassa on jätetty huomioimatta menettelyt, joita tietyt media-alan konsernit käyttävät määräävän asemansa vahvistamiseksi erityisesti turvautumalla suojatoimiin, joiden tavoitteena on vihamielisten valtausten estäminen kohdeyhtiön velkauttamisella tai moninkertaisilla äänioikeuksilla, jotka helpottavat yhtiön valvontaa vähemmistöosakkaiden kannalta.

3.6.3

Komission tulee siis toimia erityisen valppaasti kilpailusääntöjen ja -käytäntöjen soveltamista koskevissa kysymyksissä.

3.7

Vapaat ammatit: Komissio julkaisi Wienissä toimivan tutkimuskeskuksen toteuttaman tutkimuksen, josta käy ilmi, että vapaiden ammatinharjoittajien tarjoamien palvelujen sääntelyn taso vaihtelee merkittävästi jäsenvaltioiden ja eri ammattialojen välillä. Tutkimuksessa päädytään siihen, että maissa, joissa sääntely on vähäistä ja ammatinharjoittamisessa on suurempi vapaus, on mahdollista lisätä yleistä vaurastumista.

3.7.1

Lisäksi Brysselissä lokakuussa 2003 pidetyssä vapaiden ammatinharjoittajien tarjoamien palvelujen sääntelyä koskevassa konferenssissa, johon osallistui 260 kyseisen alan edustajaa, keskusteltiin sääntelyn vaikutuksista liiketoimintaympäristöön ja kuluttajansuojaan.

3.7.2

Kyseisessä tilaisuudessa komissaari Mario Monti ilmoitti, että komissio aikoo laatia vuonna 2004 kertomuksen kilpailusta ammatillisten palvelujen alalla. Kertomus julkaistiin 9. helmikuuta 2004, ja siinä esitellään tärkeitä suuntauksia ja suuntaviivoja.

4.1

Neuvosto pääsi 27. marraskuuta 2003 poliittiseen sopimukseen sulautuma-asetuksen uudesta toisinnosta, joka sisältää komission joulukuussa 2002 esittämät merkittävät muutokset. Näihin muutoksiin sisältyi myös muita kuin lainsäädännöllisiä toimenpiteitä, joilla pyritään yksinkertaistamaan päätöksentekomenettelyä, vahvistamaan taloudellista analyysia sekä turvaamaan puolustautumisoikeus entistä tehokkaammin. Lisäksi on nimitetty kilpailuasioista vastaava pääekonomisti sekä perustettu paneeli täysin riippumattomien arvioiden varmistamiseksi. ETSK on käsitellyt fuusioiden arviointia aiheesta ”Ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi pääomayhtiöiden rajatylittävästä sulautumisesta” antamassaan lausunnossa (2).

4.2

Tavoitteena oli varmistaa, että sulautuma-asetukseen sisältyvä aineellisoikeudellisten seikkojen arviointi (määräävän aseman kriteeri) kattaisi todellisuudessa kaikki kilpailunvastaiset sulautumat ja takaisi jatkuvan oikeusvarmuuden. Aineellisoikeudellisten seikkojen arvioinnin ja kilpailun merkittävän vähenemisen (substantial lessening of competition) periaatteita vertailtiin, ja lopuksi päädyttiin seuraavaan uuteen muotoiluun: ”Keskittymä julistetaan yhteismarkkinoille soveltumattomaksi, jos se olennaisesti estää tehokasta kilpailua yhteismarkkinoilla tai niiden merkittävällä osalla erityisesti siitä syystä, että sillä luodaan määräävä asema tai vahvistetaan sitä”.

4.2.1

Kun uudessa säännöksessä viitataan määräävän asemaan luomiseen tai sen vahvistamiseen, annetaan mahdollisuus laajentaa kiellon soveltamisalaa niin, ettei se olisi enää tiiviisti yhteydessä määräävän aseman vaatimukseen. Tätä säännöstä tulee kuitenkin tulkita ja soveltaa neuvoston ja komission 2 artiklaa koskevan yhteisen julistuksen valossa. Siinä viitataan asetuksen (3) johdanto-osan 25 kappaleeseen, jossa todetaan, että ”käsite ’olennaisesti estää tehokasta kilpailua’ koskee ’määräävän aseman’ lisäksi ainoastaan niitä keskittymän kilpailua estäviä vaikutuksia, jotka johtuvat sellaisten yritysten yhteensovittamattomista toimintatavoista, joilla ei olisi määräävää asemaa kyseisillä markkinoilla”. Tästä johtuen soveltamisala määritellään edelleenkin määräävän aseman perusteella.

4.3

Suuntaviivat horisontaalisten sulautumien arvioinnista: Horisontaalisia sulautumia ovat keskenään kilpailevien tai mahdollisesti keskenään kilpailevien yritysten väliset sulautumat. Näitä sulautumia pidetään sääntöjenvastaisina vain, jos ne lisäävät yritysten markkinavoimaa tavalla, jolla todennäköisesti on haitallisia vaikutuksia kuluttajiin erityisesti korkeampien hintojen, tuotteiden laadun heikentymisen tai valinnanvaran supistumisen muodossa. Näin on riippumatta siitä, johtuvatko kilpailulle haitalliset vaikutukset yhden määräävässä asemassa olevan markkinatoimijan luomisesta tai vahvistumisesta tai oligopolista. Keskittymän vaikutusta arvioidaan suhteessa markkinakehitykseen, jos keskittymää ei toteutettaisi. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että maksukyvyttömän yrityksen hankinta ei olisi peruste komission puuttumiselle asiaan.

4.4

Uudet parhaat käytänteet (best practices): Vuoden 2002 uudistuspaketin yhteydessä järjestettiin kuuleminen, joka saatiin päätökseen helmikuussa 2003. Tavoitteena on antaa asianomaisille opastusta siitä, kuinka EU:n keskittymien valvontamenettely yleensä etenee.

5.1

Komissio osallistuu aktiivisesti Kansainvälisen kilpailuviranomaisverkon (ICN) kansainvälisten yrityskeskittymien valvontaa käsittelevään työryhmään. Työryhmän toiminta on jaettu kolmeen alaryhmään:

5.1.1

Komissio on aktiivinen jäsen kaikissa kolmessa alaryhmässä. Päätavoitteena on parantaa eri lainkäyttöalueiden välistä yhteisymmärrystä yrityskeskittymien valvonnan tehostamiseksi.

5.1.2

ICN on eri maiden kilpailuviranomaisten virtuaalinen verkko, joka pyrkii helpottamaan kansainvälistä yhteistyötä ja esittämään ehdotuksia sääntelyn kustannusten vähentämiseksi sekä menettelyiden ja aineellisen oikeuden lähentämiseksi.

5.1.3

ICN:n toisessa konferenssissa Meridassa Meksikossa kesäkuussa 2003 korostettiin erityisesti tarvetta esittää kilpailua koskevat asiat selkeästi ja siten, että tieto on helposti saatavilla. Lisäksi tähdennettiin kilpailun edistämisen strategista roolia säännellyillä aloilla. Tavoitteena on vähentää sääntelykustannuksia ja poistaa esteitä, jotka vaikeuttavat eri lainkäyttöalojen välistä ymmärtämystä etenkin yrityskeskittymäpolitiikkaa koskevissa kysymyksissä.

6.1

Valtiontuen valvonnassa keskitytään vaikutuksiin, joita yrityksille myönnetyllä jäsenvaltioiden tuella on kilpailuun. Tavoitteena on huolehtia siitä, että valtion toimet eivät haittaa sisämarkkinoiden kitkatonta toimintaa, vaan että niiden avulla vaalitaan kilpailua ja kilpailukykyä sekä edistetään rakenneuudistusta. Erityisesti on varmistettava, etteivät valtiontukitoimenpiteet heikennä kaupan vapauttamisen myönteisiä vaikutuksia. Tukholmassa kokoontuneen Eurooppa-neuvoston mukaan jäsenvaltioiden tulee vähentää valtiontuen yleistä tasoa sekä suunnata tuki uudelleen yhteisön edun mukaisiin horisontaalisiin tavoitteisiin (taloudellisen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden vahvistaminen, työllisyys, ympäristönsuojelu, tutkimus- ja kehitystyön sekä pk-yritysten edistäminen). Komission pitää tärkeänä jäsenvaltioiden sääntöjenvastaisesti myöntämien tukien takaisinperintää.

6.1.1

Todettakoon tässä yhteydessä, että on valitettavaa, etteivät tietyt jäsenvaltiot anna muista jäsenvaltioista tuleville ehdokkaille mahdollisuutta osallistua julkisiin tarjouskilpailuihin. Julkisten hankintojen liikevaihto on EU:ssa vuosittain yli 1 500 miljardia euroa. Tietyissä jäsenvaltioissa sovellettava käytäntö suosia omia yrityksiään vahingoittaa kilpailua ja lisää kuluttajien verotaakkaa.

6.2

Vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseen ja rakenneuudistukseen myönnettävä valtiontuki: Alan suuntaviivoissa, joiden voimassaoloaika päättyi lokakuussa 2004, määritettiin, että kyseinen tuki voidaan hyväksyä vain silloin, kun tietyt tiukat ehdot täyttyvät. Suuntaviivoja on tarkistettu, ja tarkistuksen yhteydessä on keskitytty erityisesti seuraaviin seikkoihin:

6.3

Suuria investointihankkeita koskevat monialaiset puitteet: Puitteissa määrätään tiukoista säännöistä rakenteellisista ongelmista kärsivillä toimialoilla. Luettelo tällaisista aloista oli tarkoitus laatia vuoden 2003 loppuun mennessä. Koska komissio on menetelmällisten ja teknisten ongelmien takia päättänyt lykätä luettelon hyväksymistä, suuria investointihankkeita koskevien siirtymäkauden sääntöjen voimassaoloa jatketaan herkillä aloilla vuoden 2006 joulukuuhun.

6.4

Pk-yritysten tutkimus- ja kehitystyölle annettava tuki: Tutkimus- ja kehitystyölle myönnetty tuki voi edistää taloudellista kasvua, vahvistaa kilpailukykyä ja parantaa työllisyyttä. Tämä tuki on pk-yrityksille erityisen tärkeää.

6.5

Ympäristö-, tutkimus- ja kehitys-, koulutus- ja verotuki: Verotukien alalla on tutkittu erityisesti vaihtoehtoisia verotusmenetelmiä, esimerkiksi kustannusvoittolisämenetelmää (cost plus), jossa verotettava tulo määräytyy kiinteämääräisenä prosenttina kuluista ja toimintamenoista. Alakohtaisten tukien kohdalla (erityisesti väliaikaisten suojajärjestelyjen soveltamisessa) on otettu huomioon seuraavat alat: terästeollisuus, televiestintä, kivihiiliteollisuus, rautatieliikenne, yhdistetyt kuljetukset, maantie-, meri- ja lentoliikenne.

6.6

Maatalous: Komissio hyväksyi 23. joulukuuta 2003 uuden asetuksen, jolla otetaan käyttöön ryhmäpoikkeusjärjestelmä tietynlaisten valtiontukien osalta. Jäsenvaltioiden ei enää tarvitse ilmoittaa tuista komissiolle hyväksynnän saamiseksi. Uusi asetus, jota sovelletaan vuoden 2006 loppuun, koskee maatalousalalla toimiville pk-yrityksille myönnettäviä valtiontukia. Pk-yrityksen määritelmän vuoksi (enintään 250 työntekijää, 40 miljoonan euron liikevaihto tai 27 miljoonan euron tase) asetus kattaa lähes kaikki maatalousalalla toimivat yritykset. Komissio ottaa myös käyttöön uuden avoimuusvaatimuksen: tiivistelmäasiakirja kunkin jäsenvaltion kaikista poikkeuksen saaneista valtiontuista julkaistaan Internetissä viisi päivää ennen tukien maksun aloittamista, jotta kaikille asianosaisille voidaan taata tarvittavat tiedot.

7.1

Vuoden 2003 kilpailupolitiikkaa koskevan komission XXXIII kertomuksen tiivistelmän ja siihen liittyvien muutamien kommenttien jälkeen on tarpeen esittää yleisiä arvioita koko kertomuksesta ja erityisesti tietyistä sen tärkeimmistä ja tulevaisuuteen liittyvistä näkökohdista.

7.2.1

Kilpailusääntöjen soveltamisen valvonnan uudet menettelyt, sulautuma-asetuksen tarkistus sekä komission uusi sisäinen organisaatiomalli ovat tehostaneet Euroopan unionin kilpailupolitiikkaa ja tehneet siitä entistä avoimemman myönteisille suhteille yritysten ja kuluttajien kanssa.

7.2.2

Kilpailupolitiikan ansiosta EU on edennyt merkittävällä tavalla vapauttamisprosessissa palauttamalla kokonaisille taloudenaloille markkinoiden logiikan ja dynaamisuuden. Se on edistänyt konkreettisesti Euroopan yhtenäismarkkinoiden luomista. Kilpailupolitiikka on siis olennaisen tärkeää, ja sen täyttä riippumattomuutta on aina suojeltava.

7.2.3

Kilpailupolitiikka ei kuitenkaan voi yksinään ratkaista EU:ssa tällä hetkellä olevaa suurta tarvetta kasvun kiihdyttämiseen ja kestävän kehityksen talouspolitiikkaan, jotka perustuvat innovaatioon ja sosiaaliseen vuoropuheluun. Tuotannossa ja kaupassa maailmanlaajuisella tasolla tapahtuneet rakenteelliset muutokset, muun muassa uuden teknologian mukanaan tuomat muutokset, edellyttävät, että komissio ottaa käyttöön ja sovittaa yhteen talouspolitiikan muita välineitä Euroopan talouden kilpailukyvyn turvaamiseksi ja elvyttämiseksi, taloudellisen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden, työllisyyden ja ympäristönsuojelun vahvistamiseksi sekä laajojen ja vaativien tutkimus- ja kehitysohjelmien edistämiseksi. Komission tiedonannossaan aiheesta ”Rakennemuutosten myötäily: laajentuneen Euroopan teollisuuspolitiikka” esittämässä kannanotossa ja ETSK:n kyseisestä aiheesta laatimassa lausunnossa (4) kannatetaan tämänsuuntaista kehitystä. Lissabonin toimintasuunnitelmassa määritellään toimintalinjat. On kuitenkin mahdollistettava sen toteuttaminen, ja sitä on nopeutettava sekä yleisellä että alakohtaisella tasolla.

7.2.3.1

Alakohtaisella tasolla ETSK tähdentää 30. kesäkuuta 2004 aiheesta ”LeaderSHIP 2015 — Euroopan laivanrakennus- ja laivankorjausteollisuuden tulevaisuus — Huippuosaamiseen perustuva kilpailukyky” annetussa lausunnossa (5) esittämiensä huomioiden mukaisesti, että on sovellettava kilpailukykyneuvoston marraskuussa 2003 määrittelemää kokonaisvaltaista lähestymistapaa, jotta voidaan vahvistaa teollisuuden kilpailukykyä sekä edistää tutkimusta, kehittämistä ja innovaatiota kaikilla aloilla.

7.3.1

Uudistusprosessi, jonka tavoitteena on sujuvoittaa ja yksinkertaistaa valtiontukien valvontamenettelyitä, on edistynyt merkittävällä tavalla. Prosessissa noudatetaan Tukholmassa kokoontuneen Eurooppa-neuvoston asettamia suuntaviivoja, joiden mukaan valtiontukien yleistä tasoa on alennettava ja tuki on suunnattava uudelleen yhteisön edun mukaisiin horisontaalisiin tavoitteisiin, muun muassa koheesiotavoitteisiin. Komission useissa toimissa seurataan tätä periaatetta. Niistä voidaan mainita esimerkiksi tutkimus- ja kehitystukien soveltamisalan laajentaminen, teknologiansiirtosopimuksia, vaikeuksissa olevien yritysten rakenneuudistusta sekä ympäristönsuojelu- ja koulutustukia koskevat suuntaviivat ja suuria investointihankkeita koskevat monialaiset suuntaviivat.

7.3.2

Yhteisöjen tuomioistuin vahvisti heinäkuussa 2003 antamassaan Altmark-tuomiossa, että tiettyjen perusteiden täyttyessä voidaan katsoa, ettei yleishyödyllisiä palveluja tuottavalle yritykselle maksettava korvaus ole valtiontukea. Tiettyjä ongelmia ei ole kuitenkaan vielä ratkaistu. Tämä koskee etenkin valtiontukien ja yleishyödyllisten palvelujen optimaalista suhdetta. Tuomioistuimen esittämien perusteiden luonne edellyttääkin oikeusvarmuuden parantamista etenkin kustannusten arvioinnin ja palvelujen rahoituksen määrittelyn (4) yhteydessä sekä korvauksen kohteena olevan julkisen palvelun velvoitteiden luonnehdinnan parantamista. Jo toukokuussa 2003 julkaistussa yleishyödyllisiä palveluja koskevassa vihreässä kirjassa todettiin, että tulisi arvioida, pitäisikö yleishyödyllisten palvelujen periaatteita vahvistaa yhteisön yleisissä puitteissa, sekä määritellä kyseisille palveluille optimaaliset säännökset ja toimenpiteet, joiden avulla voitaisiin lisätä kaikkien toimijoiden oikeusvarmuutta.

7.3.3

Jos julkisen palvelun velvoitteita ei määritellä asianmukaisesti ja jos niitä varten ei anneta rahoitusta, kyseisen velvoitteen piiriin kuuluvat yritykset saattavat kärsiä yhä suurempia tappioita kilpailijoiden päästessä mahdollisesti kannattavammille toiminnan aloille.

7.3.4

ETSK korostaakin komission vihreästä kirjasta antamansa lausunnon (1) mukaisesti, että yleishyödyllisistä palveluista tulisi antaa selkeä säädös, jotta kaikilla käyttäjillä olisi mahdollisuus saada laadukkaita palveluita, jotka vastaavat heidän vaatimuksiinsa. Lisäksi komitea suosittaa erityisesti sosiaalipalvelujen uudelleenjärjestelyn ja toiminnan osalta mahdollisimman laajan vuoropuhelun käymistä työmarkkinaosapuolien ja valtioista riippumattomien järjestöjen kanssa.

7.4.1

Komission tekemä yksityiskohtainen analyysi ammatillisten palvelujen sääntelystä jäsenvaltioissa on ollut erittäin hyödyllinen, sillä sen avulla on voitu antaa tehokkaat perustelut tarpeelle tarkistaa — tosin harkiten — alaa rajoittavia sääntöjä ja tehdä näin alan merkittävistä kulttuuri- ja tietoresursseista entistä tuottavampia ja kilpailukykyisempiä. Tästä on ilman muuta suuresti hyötyä itse ammattilaisille, mutta myös yrityksille ja kuluttajille.

7.4.2

Nyt ollaankin yleisesti sitä mieltä — tuomioistuimen useaan otteeseen vahvistaman periaatteen mukaisesti — että myös ammatillisten palvelujen tarjonnassa tulee noudattaa kilpailusääntöjä. On täysin totta, ettei talouskriteeri voi olla ainoa muuttuja, jonka perusteella ammatillisia palveluita arvioidaan, sillä ne eivät ole yksinkertaisia, sovellettavissa olevia ja toistuvia teknisiä palveluja, vaan palveluja, joissa tarvitaan tietoja ongelmien ratkaisuun. On kuitenkin myös totta, että ammatillisten palvelujen tuottaminen on taloudellista toimintaa, joka edistää hyvinvointia ja voi antaa tärkeän panoksen Lissabonin toimintasuunnitelman toteuttamiseen, jos sitä kehitetään kilpailusääntöjen mukaisesti.

7.4.2.1

Komission kertomus kilpailusta ammatillisissa palveluissa (6) on tässä suhteessa tärkeä. Kertomuksessa korostetaan ammatillisen palvelujen tärkeää roolia Euroopan talouden kilpailukyvyn parantamisessa, sillä ne antavat merkittävän panoksen yrityksille ja kotitalouksille. Siinä käsitellään myös empiiristen tutkimusten pohjalta kielteisiä vaikutuksia, joita liiallisilla tai vanhentuneilla rajoittavilla säännöksillä — kuten hintojen sääntely, mainontarajoitukset, ammattiin pääsyn vaatimukset ja varatut oikeudet sekä yritysrakenteen sääntely — voi olla kuluttajiin.

7.4.3

Uudistusprosessi on siis saatava käyntiin, ja sitä on nopeutettava. ETSK kehottaakin komissiota täyttämään aiemmin antamansa lupauksen esittää vuonna 2005 uuden kertomuksen rajoittavien ja perusteettomien sääntöjen poistamisen edistymisestä. Komitea muistuttaa lisäksi, että komissio on sitoutunut myös tutkimaan sääntelyasteen ja taloudellisten seurausten (hinnat ja laatu) välisiä suhteita sekä kuluttajatyytyväisyyttä.

7.4.4

ETSK kiinnittää vielä huomiota yhteisöjen tuomioistuimen 9. lokakuuta 2003 asiassa Consorzio Industrie Fiammiferi antaman tuomion merkitykseen. Kyseisen tuomion mukaan kansallisten kilpailuviranomaisten on lopetettava sellaisen kansallisen lain soveltaminen, jossa yrityksiä vaaditaan toimimaan EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan vastaisesti.

7.4.5

On myös edistettävä asianomaisten ryhmien entistä laajempaa ja tietoisempaa osallistumista uudistusprosessiin.

7.5.1

Komissio toteaa XXXIII kilpailupolitiikkaa koskevassa kertomuksessaan, että viestinten monimuotoisuuden säilyttäminen ja kehittäminen sekä vapaus välittää ja vastaanottaa tietoja ovat Euroopan unionin perustavoitteita, sillä ne kuuluvat demokraattisen prosessin perusarvoihin. Toisaalta komissio huomauttaa, että vastuu viestintäalan keskittymisen valvonnasta kuuluu pääasiassa jäsenvaltioille. Komissio lisää vielä, että kilpailupolitiikan välineiden soveltaminen viestintäalalla rajoittuu sellaisten ongelmien ratkaisuun, joita määräävien asemien syntyminen tai vahvistuminen kyseessä olevilla markkinoilla aiheuttaa, sekä kilpailijoiden markkinoilta sulkemisen valvontaan. ETSK katsoo, että tämä EU:n ja jäsenvaltioiden tehtävien välinen jako on melko epämääräinen ja että siinä jätetään huomioimatta muutama tärkeä seikka:

7.5.2

Uusi perustuslakisopimus laajentaa merkittävästi komission toimivaltuuksia. ETSK on vakuuttunut, että komissio voi uusissa oikeudellisissa puitteissa harjoittaa tehokkaammin suuntaa-antavaa ja suoraa toimintaansa tiedon vapauden ja moniarvoisuuden turvaamiseksi.

8.9.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 221/8

1.1

Käsillä oleva ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi kansainvälisen rautatieliikenteen matkustajien oikeuksista ja velvollisuuksista (jäljempänä ”matkustajaliikenteen laatudirektiivi”) on osa Euroopan komission 3. maaliskuuta 2004 hyväksymää niin kutsuttua kolmatta rautatiepakettia. Paketti koostuu seuraavista elementeistä:

ja

1.2

Ensimmäinen rautatiepaketti (niin kutsuttu infrastruktuuripaketti) tuli voimaan 15. maaliskuuta 2001, ja se oli saatettava osaksi jäsenvaltioiden lainsäädäntöä 15. maaliskuuta 2003 mennessä. Ensimmäinen rautatiepaketti sisältää seuraavat elementit:

1.3

Komissio nosti lokakuussa 2003 yhteisöjen tuomioistuimessa kanteen niitä jäsenvaltioita vastaan, jotka eivät olleet ilmoittaneet ensimmäisen rautatiepaketin saattamisesta osaksi kansallista lainsäädäntöä. Toukokuuhun 2004 mennessä viisi jäsenvaltiota ei ollut vielä ilmoittanut paketin saattamisesta osaksi kansallista lainsäädäntöään ja kaksi jäsenvaltioita oli tehnyt niin vain joidenkin säännösten osalta.

1.4

Toinen rautatiepaketti julkaistiin Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä 30. huhtikuuta 2004, ja se on saatettava osaksi kansallista lainsäädäntöä 30. huhtikuuta 2006 mennessä. Toinen rautatiepaketti sisältää seuraavat elementit:

1.5

Ensimmäinen ja toinen rautatiepaketti muodostavat oikeusperustan rautateiden tavaraliikenteen yhtenäismarkkinoiden luomiselle. Rautatiepakettien sisältämät toimenpiteet kattavat markkinoille pääsyn, rautatieyritysten toimilupien ja turvallisuustodistusten myöntämisen, infrastruktuurin käyttömahdollisuudet ja infrastruktuurimaksut, rautateiden turvallisuutta koskevan oikeudellisen kehyksen luomisen sekä rautatiejärjestelmän teknisen yhteentoimivuuden varmistamisen.

1.6

Kuten ETSK huomautti toisesta rautatiepaketista antamassaan lausunnossa (8), edellä mainittu ensimmäisen ja toisen rautatiepaketin perusteella luotava oikeudellinen kehys vaatii alan täydellistä uudelleenorganisointia sekä uusien viranomaisten perustamista ja uusien toimivaltuuksien jakamista.

1.7

Käsillä olevassa ehdotuksessa komissio esittää kansainvälisen rautatieliikenteen matkustajien suojelua lainsäädännön keinoin samalla tavalla kuin lentomatkustajia suojellaan jo nyt. Ylivarausten tai myöhästymisten sattuessa lentomatkustajien oikeudet on turvattu tällä hetkellä paremmin kuin rautatieliikenteen matkustajien.

2.1.1

Ehdotetussa asetuksessa säädetään, millä tavalla rautatieliikenteen harjoittajat ovat vastuussa matkustajan kuolemasta tai loukkaantumisesta tai matkatavaran vahingoittumisesta tai katoamisesta.

2.1.2

Lisäksi siinä määritetään myöhästymisistä maksettavat vähimmäiskorvaukset (liite III). Kyseiset maksut eivät vaikuta matkustajan oikeuteen saada kuljetuspalveluita.

2.1.3

Ehdotetussa asetuksessa säädetään kattavasti niiden matkustajien oikeuksista, jotka menettävät junayhteyden tai joiden junavuoro peruutetaan, sekä matkustajien kohtelusta siinä tapauksessa että juna on myöhässä tai he menettävät junayhteyden.

2.2.1

Liitteessä I määritetään vähimmäistiedoista, jotka rautatieliikenteen harjoittajan on annettava ennen matkaa, matkan aikana ja matkan jälkeen. Liitteessä II määritetään lipussa esitettävät vähimmäistiedot.

2.2.2

Rautatieliikenteen harjoittajan on myytävä lippuja ja/tai suoria lippuja päärautatieasemien välisiä matkoja sekä rautatieasemaa ympäröivällä alueella sijaitseville rautatieasemille suuntautuvia matkoja varten. Rautatieliikenteen harjoittajien on tehtävä yhteistyötä tätä tarkoitusta varten ja allekirjoitettava yhteistyösopimuksia, jotka mahdollistavat suorien lippujen myynnin. Tällaisia lippuja on toimitettava matkustajille lippumyymälöiden, lippuautomaattien, puhelimen tai Internetin välityksellä. Jos lippumyymälät ovat suljettuina tai lippuautomaatit epäkunnossa, kansainvälisten matkojen lippuja on voitava ostaa junassa. Järjestelmän toimittajan on varmistettava, että tiedottamista ja lippujen myyntiä koskevat toiminnot ovat avoimia kaikille rautatieliikenteen harjoittajille.

2.2.3

Rautatieliikenteen harjoittajan on ilmoitettava yleisölle suunnitelmistaan lakkauttaa kansainvälisiä palveluita.

2.3.1

Ehdotetussa asetuksessa säädetään liikuntarajoitteisten henkilöiden avustamisesta asemilla ja junissa myös silloin, kun he nousevat junaan, ovat junassa tai poistuvat junasta. Avun tarpeesta on ilmoitettava 24 tuntia etukäteen.

2.4.1

Rautatieliikenteen harjoittajien on asetettava liikennepalveluja koskevat laatuvaatimukset (määritellään liitteessä IV) ja otettava käyttöön laadunhallintajärjestelmä. Niiden on julkaistava kertomus liikennepalvelujensa laadun tasosta vuosikertomuksensa yhteydessä.

2.4.2

Lisäksi on perustettava valitustenkäsittelymenettely. Menettelyn mukaan valitukseen on vastattava valittajan käyttämällä kielellä. Valitus voidaan esittää niiden jäsenvaltioiden kielillä, joiden alueella rajat ylittävä junamatka on tehty. Valitus voidaan kuitenkin aina tehdä englanniksi, ranskaksi tai saksaksi. Tämä pätee myös valituksiin, jotka tehdään henkilökohtaisesti lippumyymälässä.

3.1.1

Komission ehdotuksessa käsitellään samaan aikaan kahta aihealuetta. Ehdotukset, jotka koskevat liikenteenharjoittajan vastuuta, myöhästymisistä, peruutuksista tai kuljetettavan tavaran katoamisesta tai vahingoittumisesta maksettavia korvauksia sekä liikuntarajoitteisten henkilöiden avustamista, kattavat pääpiirteittäin samat alueet kuin asetus matkustajille heidän lennolle pääsynsä epäämisen sekä lentojen peruuttamisen tai pitkäaikaisen viivästymisen johdosta annettavasta korvauksesta ja avusta (9). Käsillä olevan ehdotuksen aiheena ovat matkustajien oikeudet toisella liikennealalla eli rautateillä.

3.1.2

Toinen ehdotuksessa käsiteltävä aihealue kattaa joukon erillisiä asioita. Ne vaativat liikenteenharjoittajia tekemään yhteistyötä sen varmistamiseksi, että matkustajat saavat tietoa aikatauluista ja hinnoista ja että käytössä on kilpailukykyinen järjestelmä, joka mahdollistaa lippujen ostamisen samasta palvelupisteestä. Järjestelmän on katettava päärautatieasemien väliset yhteydet sekä yhteydet lähintä päärautatieasemaa ympäröivälle alueelle. Ehdotus liittyy läheisesti direktiivin 91/440/ETY muuttamista koskevaan ehdotukseen sekä rautateiden kansainvälisten matkustajaliikennepalvelujen avaamiseen kilpailulle.

3.1.3

Aikataulu- ja hintatietoja sekä lippujen kirjoittamista (harvoina poikkeuksina mm. Thalys ja Eurostar) koskevat standardit toteutuvat jo nykyisessä järjestelmässä, jossa rautateiden kansainvälistä matkustajaliikennettä harjoitetaan rautateiden liikenteenharjoittajien tai kansainvälisten ryhmittymien solmimien yhteistyösopimusten puitteissa. Kyseiset säännökset on säilytettävä rautatieyritysten keskinäiseen kilpailuun perustuvan järjestelmän puitteissa ja niitä on parannettava asetuksella tai muun lainsäädännön keinoin.

3.2.1

Ehdotus koskee rautateiden kansainvälistä matkustajaliikennettä. Säännöksiä sovelletaan kuitenkin myös yhteyksiin päärautatieasemalta sitä ympäröivälle alueelle.

3.2.2

ETSK huomauttaa, että liittymäyhteydet saattavat kuulua julkisia palveluhankintoja koskevien sopimusten piiriin.

3.2.3

”Rautatieyrityksen” määritelmä (2 artiklan 1 kohta) rajoittaa kuitenkin asetuksen soveltamisalaa. Rautatieyrityksellä tarkoitetaan ainoastaan sellaista yritystä, joka harjoittaa rautateiden matkustajaliikennettä päätoimenaan. Tämän voi tulkita siten, että myös tavaraliikennettä harjoittavat yritykset jäävät asetuksen säännösten soveltamisalan ulkopuolelle, mikä ei ole hyväksyttävää.

3.3.1

ETSK kannattaa periaatetta, jonka mukaan unioni antaa säädöksiä korvausten maksamisesta matkustajille, jos heille tarjotut palvelut eivät ole asianmukaisia, sekä rautatieliikenteen harjoittajien vastuusta.

3.3.2

On kuitenkin tärkeää varmistaa, että sitova lainsäädäntö kohtelee kilpailevia liikenteenharjoittajia tasapuolisesti.

3.3.3

On huomiota herättävää, että kansainvälisen rautatieliikenteen matkustajille aletaan maksaa korvauksia lyhyemmän viivästymisen perusteella kuin lentomatkustajille siitä huolimatta, että koska kyseessä on maaliikenne, rautatieliikenteen matka-ajat ovat pidempiä kuin lentoliikenteessä ja myös liikennehäiriöiden riski on siten suurempi. Lentomatkustajille aletaan esimerkiksi maksaa hyvityksiä lipun hinnasta vasta siinä tapauksessa, että lento viivästyy vähintään viisi tuntia.

3.3.4

Jos juna on myöhässä, matkustajille on tarjottava ilmaisia aterioita ja virvokkeita kohtuullisessa suhteessa odotusaikaan. Lentoliikenteen tapauksessa kohtuullinen odotusaika on kaksi tuntia tai enemmän.

3.3.5

Lennon peruuntumisesta ei tarvitse maksaa korvauksia, jos peruutuksen syynä ovat ”poikkeukselliset olosuhteet”. Korvausvelvollisuudesta ei voi kuitenkaan vapautua samalla perusteella rautateiden matkustajaliikenteessä.

3.3.6

Toisin kuin rautatieliikennettä koskevassa asetuksessa lentoliikennettä koskevassa asetuksessa ei säädetä myöskään myöhästymisestä tai peruuttamisesta aiheutuvista välillisistä vahingoista maksettavista korvauksista. Lisäksi ehdotetussa asetuksessa ei määritetä enimmäismäärää välillisistä vahingoista maksettaville korvauksille.

3.3.7

Korvausvastuun rajat on asetettu eri tasolle käsimatkatavaran ja muun matkatavaran osalta: käsimatkatavarasta maksettava enimmäiskorvaus on 1 800 euroa ja muusta matkatavararasta maksettava enimmäiskorvaus 1 300 euroa. Perusteluosasta käy ilmi, että komission ehdottamat korvaussummat perustuvat kahteen erilliseen mutta toisiinsa verrattavissa olevaan sopimukseen (rautatieliikenteen osalta CIV-säännöksiin ja lentoliikenteen osalta Montrealin yleissopimukseen). Matkustajan näkökulmasta tällaista eroa on vaikea ymmärtää.

3.3.8

Ehdotettu asetus sisältää erilaisia säännöksiä liikenteenharjoittajan asiakasvastuusta sen mukaan, onko vahingon syynä liikkeenharjoittajan tuottamus vai ei. Liikenteenharjoittaja on siten vastuussa käsimatkatavaran katoamisesta tai vahingoittumisesta vain siinä tapauksessa, että se on myös aiheuttanut vahingon. Toisissa tapauksissa liikenteenharjoittaja on vastuussa vahingosta riippumatta siitä, onko se vahingon aiheuttaja.

3.3.9

Liikenteenharjoittaja ei ole vastuussa myöhästymisestä, jos se johtuu poikkeuksellisista sääoloista, luonnonkatastrofista tai sota- tai terroritoimista. Sen sijaan liikenteenharjoittaja on vastuussa kaikista muista syistä johtuvista myöhästymisistä riippumatta siitä, onko se niihin syyllinen.

3.3.10

ETSK kannattaa yleisesti ottaen periaatetta, jonka mukaan liikenteenharjoittaja on kaikilla liikennesektoreilla vastuussa myöhästymisistä riippumatta siitä, onko se niihin syyllinen. Kyseessä ei ole niinkään vahinkojen korvaaminen kaikkein suppeimmassa mielessä vaan pikemminkin korvaus siitä, että palveluita ei ole saatu ollenkaan. Kuluttajan tai asiakkaan näkökulmasta on yhdentekevää, onko liikenteenharjoittaja syyllinen tilanteeseen vai ei. Komission ehdottamat rajoitukset ovat asianmukaisia.

3.3.11

Ehdotetusta asetuksesta ei käy selvästi ilmi, että junan myöhästyessä matkustaja voi peruuttaa matkansa ja saada täyden hyvityksen lipun hinnasta. Erityisesti liikematkan ollessa kyseessä myöhästyminen voi tehdä koko matkan turhaksi.

3.4.1

Komitea suhtautuu myönteisesti liikuntarajoitteisten henkilöiden avustamista koskeviin säännöksiin.

3.4.2

Rautatieliikenteen harjoittajien tulisi varmistaa, että niiden antama tieto on kaikkien matkustajien — myös 2 artiklan 21 kohdassa määriteltyjen liikuntarajoitteisten henkilöiden — helposti saatavilla huolehtimalla siitä, että luukut ja tiedotuspisteet on asetettu sopivalle korkeudelle ja että teksteissä käytetään riittävän suurta kirjainkokoa ja ne ovat helposti luettavia.

3.5.1

ETSK on tyytyväinen säännöksiin, jotka koskevat matkustajille ennen matkaa, matkan aikana ja matkan jälkeen annettavia tietoja (liite I). Puutteellinen tiedottaminen ennen matkaa ja matkan aikana aiheuttaa asiakkaille huomattavasti harmia erityisesti silloin, kun juna on myöhässä.

3.5.2

Lipussa esitettäviin vähimmäistietoihin (liite II) tulisi lisätä tieto siitä, voidaanko lippu lunastaa takaisin ja milloin se on mahdollista. Koska käytössä on toisistaan suuresti poikkeavia varausjärjestelmiä, asia on usein epäselvä matkustajalle.

3.5.3

Asetuksessa säädetään seuraavaa (3, 5 ja 6 artikla):

3.5.4

ETSK kannattaa periaatteessa sitä, että matkustajille tarjotaan yhteen palvelupisteeseen perustuva varaus- ja tietojärjestelmä kaikkea rautatieliikennettä ja siihen liittyviä palveluita varten.

3.5.5

Komitea kiinnittää kuitenkin huomiota rautateitse matkustamisen erityispiirteisiin:

3.5.6

Suoraan sovellettavassa asetuksessa ei voida ottaa asianmukaisesti huomioon monimutkaista tilannetta, joka syntyy kun rautateiden kansainväliset matkustajaliikennepalvelut ja alueelliset rautatiepalvelut yhdistetään verkoksi, jonka sisällä on myös yhdistettävä kilpailevien vuoroliikenteen harjoittajien tarjoamat palvelut. Esimerkiksi ehdotuksen piiriin kuuluvien rautatieasemien (päärautatieasemien ja niitä ympäröivillä alueilla sijaitsevien asemien) määrä on huomattava.

3.5.7

Komitea korostaa, että tällaiset rautateiden kansainvälisiä matkustajaliikennepalveluja koskevat standardit ovat jo nyt suurelta osin voimassa. Asiaa koskevat säännökset on säilytettävä rautatieyritysten keskinäiseen kilpailuun perustuvan järjestelmän puitteissa ja niitä on parannettava asianmukaisella lainsäädännöllä.

3.6.1

Ehdotetun asetuksen 21 artiklassa todetaan, että rautatieyritys on vastuussa henkilöstöstään. Toisaalta korvausvaatimusten kokonaismäärä käsittelevässä 22 artiklassa mainitaan mahdollisuus nostaa korvauskanne myös henkilöstöä vastaan. Onkin tehtävä täysin selväksi, että matkustajat tai muut kolmannet osapuolet eivät voi osoittaa korvausvaatimuksia henkilöstölle vaan vastuu on aina työnantajalla.

3.6.2

Myöhästymisistä maksettavat suuret korvaukset eivät saa johtaa siihen, että rautatieyritykset ovat korvausvaatimukset välttääkseen valmiit hyväksymään aiempaa suurempia turvallisuusriskejä. Rautatieyritykset eivät myöskään saa lisätä henkilöstönsä työpaineita kohtuuttomasti sillä seurauksella, että työ-, ajo- ja lepoaikoja koskevia säädöksiä saatetaan jättää noudattamatta. Lisäksi on varmistettava, että laatuvaatimuksia täyttämässä on riittävästi hyvin koulutettua henkilökuntaa.

3.6.3

Liitteen IV sisältämien, liikennepalvelujen laatua koskevien vähimmäisvaatimuksien on siten katettava myös asianomaisen henkilökunnan osaaminen. Tämä ei koske pelkästään junahenkilökuntaa vaan myös asemilla työskentelevää henkilöstöä ja valitusten käsittelijöitä.

4.1

ETSK suhtautuu myönteisesti ehdotukseen asetukseksi kansainvälisen rautatieliikenteen matkustajien oikeuksista ja velvollisuuksista. Sen ansiosta ainoastaan lentomatkustukseen tällä hetkellä sovellettavat kuluttajansuojasäännökset ulotetaan koskemaan myös rautatieliikennettä.

4.2

ETSK vastustaa kuitenkin kilpailevien liikennemuotojen epätasapuolista kohtelua. Rautatiealalla sovellettavat säännökset eivät saa olla lentoliikenteessä sovellettavia säännöksiä tiukempia.

4.3

ETSK:n mielestä asetuksessa olisi parantamisen varaa niiden yksittäisten säännösten osalta, jotka koskevat vastuuta välillisistä vahingoista, korvausvastuun enimmäismäärän asettamista sekä korvausvastuusta vapautumista junavuorojen peruuttamisten yhteydessä.

4.4

ETSK kannattaa periaatteessa lipun hinnan palauttamista, jos palvelua ei tarjota ollenkaan tai jos se tarjotaan puutteellisesti riippumatta siitä, onko liikenteenharjoittaja syyllinen asiaan, kunhan samaa käytäntöä sovelletaan kaikkiin liikennemuotoihin.

4.5

ETSK kannattaa yhteen palvelupisteeseen perustuvaa varaus- ja tietojärjestelmää, joka takaa matkustajille tarjottavien palveluiden hyvän laadun. Komitea suhtautuu kuitenkin varauksellisesti siihen, että asiaa käsitellään samassa asetuksessa kuin vastuu- ja korvauskysymyksiä.

4.6

ETSK huomauttaa, että on erittäin vaikeaa perustaa yhteen palvelupisteeseen pohjautuva varaus- ja tietojärjestelmä yhteenliitetyssä verkossa, jossa toimii kansainvälisten, kansallisten, alueellisten ja julkisten liikennepalveluiden tarjoajia ja jossa lisäksi vuoroliikenteen harjoittajat kilpailevat keskenään, varsinkin jos kyseisen järjestelmän on oltava kaikkien myyntijärjestelmien käytettävissä.

4.7

Komitea tähdentää, että rautateiden kansainvälisten matkustajaliikennepalvelujen vapauttamista koskevan direktiivin 91/440/ETY tarkistuksen yhteydessä olisi harkittava säädösten laatimista myös matkustajille annettavista tiedoista ja lippujen kirjoittamisesta rautateiden kansainvälisessä liikenteessä.

8.9.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 221/13

1.1

Käsillä oleva ehdotus on osa Euroopan komission 3. maaliskuuta 2004 hyväksymää kolmatta rautatiepakettia. Paketti koostuu seuraavista elementeistä:

ja

1.2

Ensimmäinen rautatiepaketti (niin kutsuttu infrastruktuuripaketti) tuli voimaan 15. maaliskuuta 2001, ja se oli saatettava osaksi jäsenvaltioiden lainsäädäntöä 15:nteen maaliskuuta 2003 mennessä. Ensimmäinen rautatiepaketti koostui seuraavista elementeistä:

1.3

Komissio nosti lokakuussa 2003 yhteisöjen tuomioistuimessa kanteen niitä jäsenvaltioita vastaan, jotka eivät olleet ilmoittaneet ensimmäisen rautatiepaketin saattamisesta osaksi kansallista lainsäädäntöä. Toukokuuhun 2004 mennessä viisi jäsenvaltiota ei ollut vielä ilmoittanut paketin saattamisesta osaksi kansallista lainsäädäntöään ja kaksi jäsenvaltioita oli tehnyt niin vain joidenkin säännösten osalta.

1.4

Toinen rautatiepaketti julkaistiin Euroopan unionin virallisessa lehdessä 30. huhtikuuta 2004, ja se on saatettava osaksi kansallista lainsäädäntöä 30:nteen huhtikuuta 2006 mennessä. Toinen rautatiepaketti koostuu seuraavista elementeistä:

1.5

Ensimmäinen ja toinen rautatiepaketti muodostavat oikeusperustan rautateiden tavaraliikenteen yhtenäismarkkinoiden perustamiselle. Rautatiepakettien sisältämät toimenpiteet koskevat markkinoille pääsyä, rautatieyritysten toimilupien ja turvallisuustodistusten myöntämistä, infrastruktuurin käyttömahdollisuuksia ja tariffeja, rautateiden turvallisuutta koskevan oikeudellisen kehyksen luomista sekä rautatiejärjestelmän teknisen yhteentoimivuuden varmistamista.

1.6

Käsillä olevalla ehdotuksella täydennetään markkinoiden vapauttamista koskevaa olemassa olevaa oikeudellista kehystä ottamalla käyttöön toimenpiteitä tavaraliikenteen laadun parantamiseksi.

2.1

Komission ehdottaman, tavaraliikenteen laatua koskevan asetuksen tarkoituksena on rautateiden tavaraliikennepalvelujen parantaminen rautatieyritysten ja rautateiden tavaraliikenneasiakkaiden välisten sopimusten avulla. Komissio katsoo, että rautateiden vaatimaton osuus tavaraliikenteen kasvusta ja rautatiekuljetusten markkinaosuuden pienentyminen muihin kuljetusmuotoihin verrattuna johtuu rautateiden tavaraliikennepalvelujen huonosta laadusta ja epätyydyttävästä luotettavuudesta.

2.2

Komissio odottaa ehdotetun korvausjärjestelmän kannustavan rautatieyrityksiä parantamaan tavaraliikennepalvelujensa tehokkuutta. Kyseinen näkemys pohjautuu siihen, että kilpailu aiheuttaa ajan myötä suuria paineita parantaa laatua. Komission mielestä Euroopan rautateiden tavaraliikennemarkkinoiden reaalinen vapauttaminen ei kuitenkaan etene riittävän nopeasti. Uusina yrittäjinä markkinoille tulevien rautatieyritysten markkinaosuus on vain 3–4 prosenttia, ja useissa jäsenvaltioissa kilpailua ei ole ollenkaan.

2.3

Ehdotettu asetus velvoittaa rautatieyritykset sisällyttämään kuljetussopimuksiin laatuvaatimuksia sekä maksamaan korvauksia, jos niitä ei noudateta. Sopimuspuolten on sovittava ainakin seuraavista laatuvaatimuksista:

2.4

Ehdotetussa asetuksessa määritetään enimmäis- ja vähimmäiskorvaukset siinä tapauksessa, että kuljetettava tavara katoaa tai vahingoittuu, kuljetus myöhästyy, myöhästymisestä tiedotetaan puutteellisesti tai myöhästyminen aiheuttaa tavaran katoamisen tai vahingoittumisen. Esimerkiksi vahingoittumisesta maksettavan korvauksen enimmäismääräksi vahvistetaan 75 euroa vahingoittuneen

2.5

tavaraerän bruttokilogrammaa kohti. Myöhästymisistä suoritettavien korvausten määrän on oltava vähintään 5 ja enintään 25 prosenttia kuljetuksen hinnasta, kun kyseessä on kokojuna. Jos myöhästymisestä tiedotetaan puutteellisesti, korvaus on vähintään 5 prosenttia kuljetuksen hinnasta.

2.6

Sopimuspuolten on sovittava korvauksen maksamisesta, jos rautatieyritys tai tavaraliikenneasiakas peruuttaa junavuoron. Ne voivat sopia korvauksesta myös siinä tapauksessa, että kuljetettavasta tavarasta on tehty arvoilmoitus tai kuljetussopimukseen sisältyy hankintaetuilmoitus.

2.7

Korvausvastuuta ei sovelleta, jos jokin seuraavista edellytyksistä täyttyy: jommankumman sopimuspuolen tuottamus, kolmannen osapuolen tuottamus tai muut toimi, ylivoimainen este tai olosuhteet, joita ei ole voitu välttää ja joiden seurauksia ei ole voitu estää. Jos korvausvaatimus perustuu rautateiden infrastruktuurin hallinnon tuottamukseen, rautatieyritys maksaa korvauksen ja perii maksun rautateiden infrastruktuurin hallinnolta.

2.8

Jos asiassa on osallisina useita rautatieyrityksiä, niillä kaikilla on ”rajoittamaton yhteisvastuu” riippumatta siitä, missä yrityksessä myöhästyminen tai tavaran vahingoittuminen on tapahtunut.

3.1

Jotta voitaisiin edistää kestävän liikennejärjestelmän luomista ja varmistaa tasapaino eri liikennemuotojen välillä, kuten valkoisessa kirjassa ”Eurooppalainen liikennepolitiikkaa vuoteen 2010” esitetään, yhteisö on asettanut tavoitteekseen lisätä rautateiden osuutta tavarakuljetuksista. Rautateiden tavaraliikennepalvelujen parantaminen on yksi monista tavoista pyrkiä saavuttamaan kyseinen tavoite, ja siihen tuleekin suhtautua periaatteessa myönteisesti.

3.2

Komissio ehdottaa kannustinjärjestelmän perustamista. Tarkoituksena on, että välttääkseen korvausten maksamisen rautatieyritysten odotetaan parantavan palveluidensa laatua ja etenkin täsmällisyyttä. Tavallisesti kuitenkin liikenteenharjoittajat reagoivat mahdollisten korvausmaksujen aiheuttamaan taloudellisen riskin lisääntymiseen hintoja nostamalla.

3.3

Onkin syytä epäillä, onko komission valitsema lähestymistapa asianmukainen.

3.4

Ehdotus koskee sekä kansainvälisiä että kansallisia kuljetuksia. Komissio toteaa itse ehdotuksensa perusteluosassa, että laatusopimuksia on jo nyt käytössä etenkin kotimaanliikenteessä ja vähemmässä määrin kansainvälisessä liikenteessä. Komissio huomauttaa toisaalla, että ongelmia esiintyy etenkin silloin, kun kuljetukseen osallistuu useita rautatieyrityksiä. Näin tapahtuu pääasiassa kansainvälisessä liikenteessä.

3.5

Voikin kysyä, olisiko asianmukaisempaa soveltaa rajoitetumpaa lähestymistapaa kansainväliseen tavaraliikenteeseen, kun otetaan huomioon, että ehdotuksella puututaan liikekumppanien sopimusjärjestelyihin (kysymys ei ole kuluttajien suojelemisesta).

3.6

Tulisi myös kiinnittää huomiota käytettävissä oleviin myönteisiin kannustimiin sen sijaan, että EU:n asetuksella luodaan korvausmaksujärjestelmä, joka olisi ainutlaatuinen rautatiealalla ja joka tulisi jo olemassa olevan kansainvälisiä rautatiekuljetuksia koskevan yleissopimuksen (COTIF/CIM) lisäksi. Esimerkiksi direktiivin 2001/14/EY 11 artiklassa annetaan mahdollisuus maksaa infrastruktuurin hinnoittelun yhteydessä palkintomaksuja, jos rautatieyritys ryhtyy toimenpiteisiin häiriöiden minimoimiseksi ja järjestelmän suorituskyvyn parantamiseksi.

3.7

Rautateiden tavaraliikennettä edistettäessä on elintärkeää välttää muiden kilpailevien kuljetusmuotojen syrjivä kohtelu.

3.8

Onkin syytä kysyä, minkälaisia vertailukelpoisia yhteisön säännöksiä sovelletaan lento- ja maantieliikenteen rahtikuljetuksiin. Kuljetettavan tavaran vahingoittamisesta tai katoamisesta maksettavia korvauksia koskevien kansainvälisten sopimusten mukainen korvaustaso on paljon nyt ehdotettavia korvauksia alempi (ilmakuljetuksia koskevan Montrealin yleissopimuksen mukainen enimmäiskorvaus on kolmasosa ja tavaran kansainvälisessä maantiekuljetuksessa käytettävästä rahtisopimuksesta tehdyn yleissopimuksen [CMR] mukainen enimmäiskorvaus kuudesosa tavaran arvosta).

3.9

Sopimuspuolten on päätettävä laadunseurantajärjestelmästä, mutta kyseisen järjestelmän suhde tavaraliikenteen telemaattisia sovelluksia koskeviin yhteentoimivuuden teknisiin eritelmiin (YTE) jää epäselväksi. Tavaraliikenteen telemaattisia sovelluksia koskevat YTE:t kattavat tavaraliikenteen euroopanlaajuisen sähköisen ja ajantasaisen seurannan. Asiaa koskevassa säännöksessä määritellään myös yhdenmukaistetut tekniset eritelmät ja viestintää koskevat olosuhteet. Sen soveltaminen ja täytäntöönpano vaatii kuitenkin vielä suuria investointeja ja kestää useita vuosia.

3.10

Ehdotuksen mukaan rautatieyrityksellä on oikeus vaatia infrastruktuurin haltijalta hyvitys myöhästymisen vuoksi maksamistaan korvauksista, jos infrastruktuurin haltija on aiheuttanut myöhästymisen.

3.11

Myös tässä tapauksessa korvausten maksamista yritetään todennäköisesti kiertää nostamalla reittihintoja (perimällä riskistä aiheutuvia lisämaksuja) sekä lisäämällä aikataulujen joustomarginaalia mahdollisten myöhästymisten varalta. Tällainen reagointi ei ole toivottavaa, kun otetaan huomioon infrastruktuurikapasiteetin rajallisuus. Tämänsuuntaista kehitystä on jo havaittu lentoliikenteen alalla sen jälkeen kun matkustajille maksettavia korvauksia koskeva direktiivi tuli voimaan. Infrastruktuurin hallinnon on erittäin vaikeaa arvioida riskiä sen vuoksi, että sillä ei ole tietoa kuljetettavien tavaroiden arvosta eikä siten tavaroiden arvon perusteella maksettavien korvausten suuruudesta eikä myöskään mahdollisuutta vaikuttaa asiaan.

3.12

On syytä pitää mielessä, että Keski- ja Itä-Euroopassa sijaitsevien uusien jäsenvaltioiden infrastruktuuri on vanhoja jäsenmaita huonommassa kunnossa ja vaatii huomattavia investointeja. Lisäksi ehdotetun asetuksen sisältämä korvausvelvollisuus saattaa aiheuttaa suuria ongelmia kyseisissä maissa.

3.13

Ehdotuksessa kiinnitetään runsaasti huomiota sen määrittämiseen, kuka on vastuussa mistäkin, sekä rautatieyritysten infrastruktuurin hallinnolle esittämiin korvausvaatimuksiin. Vastuun määrittely on vaikeaa myös siinä tapauksessa, että kuljetukseen osallistuu useita rautatieyrityksiä.

3.14

Riski joutua maksamaan suuria korvauksia ei saa johtaa siihen, että rautatieyritykset tinkivät turvallisuudesta kyetäkseen noudattamaan toimitusehtoja. Rautatieyritykset eivät myöskään saa lisätä henkilöstönsä työpaineita kohtuuttomasti sillä seurauksella, että työ-, ajo- ja lepoaikoja koskevia säädöksiä saatetaan jättää noudattamatta.

3.15

ETSK huomautti jo toisesta rautatiepaketista antamassaan lausunnossa, että maantiekuljetusalan sosiaaliset olosuhteet heikentävät rautateiden tavaraliikenteen kilpailuasemaa. Seurauksena tästä ei voi olla, että rautatieliikenteen työolot sopeutetaan maatietieliikenteen työolojen mukaisiksi ja että rautatieyrityksiä rohkaistaan rikkomaan asiaa koskevia sääntöjä ja painostamaan työntekijöitään.

4.1

ETSK kannattaa periaatteessa toimenpiteitä rautateiden tavaraliikennepalvelujen laadun parantamiseksi.

4.2

Myönteiset kannustimet olisivat kuitenkin tiukkaa korvausjärjestelmää parempi vaihtoehto, sillä korvausjärjestelmä johtaa pyrkimyksiin kiertää sääntöjä ja edellyttää monimutkaisen hyvitysjärjestelmän käyttöönottoa. Erityisesti tämä koskee infrastruktuurin hallinnon roolia.

4.3

Rautateiden tavaraliikennepalvelujen laadun parantamiseen tähtäävät toimenpiteet eivät saa olla muita kuljetusmuotoja syrjiviä.

4.4

ETSK kehottaa komissiota tutkimaan ehdotettujen toimenpiteiden vaikutukset uusien jäsenvaltioiden yrityksiin ja infrastruktuurin hallintoon kyseisissä maissa.

4.5

ETSK tähdentää, että toimenpiteet rautateiden tavaraliikennepalvelujen laadun parantamiseksi eivät saa johtaa siihen, että yritykset yrittävät kiertää sääntöjä turvallisuuden ja työolojen kustannuksella.

8.9.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 221/17

1.1

Yleishyödylliset palvelut ovat Euroopan integraatioon tiiviisti liittyvä yhteiskunnallinen kysymys.

1.2

Voimassaolevien perussopimusten mukaan yleistä taloudellista etua koskevat palvelut kuuluvat unionin yhteisiin arvoihin ja ne edistävät unionin sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta (16 artikla). Perusoikeuskirjan IV luvun 34–36 artiklassa vahvistetaan oikeus käyttää yleistä taloudellista etua koskevia palveluja sekä erilaisia yleishyödyllisiä palveluja (sosiaaliturva ja -apu, terveydenhuolto, ympäristönsuojelu ym.).

1.3

Yleishyödylliset palvelut ovat kilpailukyvyn kannalta olennaisia, ja ne vaikuttavat merkittävällä tavalla Lissabonin ohjelman tavoitteiden saavuttamiseen. Ne muodostavat myös eurooppalaisen yhteiskuntamallin perustan. Ne takaavat osaltaan perusoikeuksien toteutumisen ja edistävät tietoon perustuvan talouden kehittämistä sekä sosiaalista, taloudellista ja alueellista yhteenkuuluvuutta. Ne ovat myös yksi kestävän kehityksen osatekijä.

1.4

Vaikka ETSK:n vaatimusta siitä, että yleishyödyllisten palvelujen edistäminen sisällytettäisiin perustuslakisopimuksen 3 artiklan tavoitteisiin, ei hyväksytty, perustuslaissa on kuitenkin otettu edistysaskelia yleishyödyllisten palvelujen suhteen. Unioni voi perustuslain III-122 artiklan perusteella antaa yleistä taloudellista etua koskeviin palveluihin liittyviä horisontaalisia säädöksiä seikoista, jotka koskevat tällaisten palvelujen tarjoamisen periaatteita ja edellytyksiä. Perustuslaissa vahvistetaan alue- ja paikallisviranomaisten hallinnollisen autonomian periaate; näin ollen niiden oikeudesta tarjota yleistä taloudellista etua koskevia palveluja tehdään perustuslaillinen periaate, joka konkretisoi toissijaisuusperiaatteen soveltamisen yleishyödyllisten palvelujen alalla suhteessa unionin ja jäsenvaltioiden toimivaltaan.

1.5

Yhteisön johdetusta oikeudesta käy kuitenkin edelleen ilmi se seikka, että yhtäältä kilpailuoikeus, sen soveltamisesta annetut yksityiskohtaiset säännöt ja niiden välitön vaikutus sekä toisaalta yleishyödyllisistä tavoitteesta aiheutuvat poikkeukset kilpailusääntöjen soveltamisessa ovat yleisellä tasolla keskenään epätasapainossa.

1.6

Euroopan unionilla on edelleenkin vaikeuksia ratkaista seuraava ristiriita: yhteismarkkinoiden ”rakennusvälineenä” on ainoastaan kilpailu, mutta unionin on kuitenkin varmistettava, että markkinoiden kehittämisprosessia varten on olemassa säännöt, joissa otetaan huomioon taloudellisten mekanismien lisäksi myös muita seikkoja. Yleishyödylliset palvelut eivät ole menetelmiä tai välineitä, vaan niiden avulla toteutetaan perusoikeuksia ja edistetään sosiaalista yhteenkuuluvuutta, osallistamista ja integraatiota.

1.7

Unionin kansalaiset saattavat ymmärtää unionin politiikkoja väärin, eivätkä he hyväksy niitä, sillä ne näyttävät vievän Euroopan integraatiota heidän näkökulmastaan yhä vieraampaan suuntaan. Tämä lisää sosiaalista jakautumista, joka puolestaan vaarantaa sosiaalisen yhteenkuuluvuuden ja heikentää eurooppalaista sosiaalista mallia.

1.8

Markkinamekanismit ja yleishyödyllisiin palveluihin liittyvät tehtävät on osattava yhdistää Euroopan integraatioprosessissa harmonisella tavalla aloilla, joilla tämä voi tapahtua yhdenmukaisesti yleishyödyllisten palvelujen tavoitteiden kanssa siten, että palvelujen käyttäjälle tai kuluttajalle koituu lisäarvoa. Näin ollen ristiriitatilanteessa yleishyödyllisten tavoitteiden saavuttaminen on yhteisön oikeuskäytännön mukaan perustamissopimuksen 86 artiklan 2 kohdan mukaisten edellytysten vallitessa etusijalla kilpailusääntöjen soveltamiseen nähden.

1.9

Yleishyödylliset palvelut edellyttävät poliittista tahtoa yhteisten intressien, tarpeiden ja perusoikeuksien toteuttamiseksi eurooppalaisen yhteiskuntamallin mukaisesti. Kyseisen mallin tavoitteena on varmistaa kaikille ihmisille riittävä sosiaalinen suoja iästä, sosiaalisesta asemasta ja asuinpaikasta riippumatta sekä perushyödykkeiden, kuten elintarvikkeiden, asumisen, veden, kulkuvälineiden ja tiedonvälityksen, mutkaton saatavuus, hyvä laatu ja kohtuulliset hinnat. Yleishyödylliset palvelut kuuluvat selkeästi sosiaaliseen markkinatalouteen, joka ei voi toteutua pelkästään kilpailun ehdoilla. Mikäli julkinen valta ei sääntele yleishyödyllisiä palveluja, unioni kehittyy eri tahdissa, jolloin kehityserot, epätasa-arvo ja sosiaalinen syrjäytyminen lisääntyvät.

1.10

Lukuisat unionin kansalaiset äänestävät lähitulevaisuudessa perustuslakisopimuksen ratifioinnista järjestettävässä kansanäänestyksessä. Poliittisesti integroitunutta Eurooppaa ei voi olla olemassa ilman yleisen mielipiteen tukea; unioni ei voi saada tällaista tukea, mikäli se ei voi taata Euroopan sosiaali- ja yhteiskuntamallin säilymistä ja kehittämistä.

1.11

Yleishyödyllisiä palveluja koskeva valkoinen kirja, jossa asetetaan perusta korkealaatuisille, helposti saataville ja kohtuuhintaisille yleishyödyllisille palveluille, on omalta osaltaan tärkeä tekijä, jotta Euroopan integraatio voi saada unionin kansalaisten tuen. Yleishyödyllisten palvelujen edistäminen on tärkeää myös sen välttämiseksi, että unionin kansalaiset äänestäisivät perustuslain ratifioimista vastaan, mikä vaarantaisi Euroopan integraation dynamiikan.

1.12

Valkoinen kirja ja sen jatkotoimet liittyvät erottamattomasti yksityisen ja julkisen sektorin välistä yhteistyökumppanuutta, palvelujen ja erityisesti sosiaalipalvelujen markkinoita, valtiontukia, valmisteilla olevaa vesihuoltokertomusta, Lissabonin strategian tarkistamista ja arviointikertomuksia koskeviin pohdintoihin.

2.1

Komission 12.5.2004 antamassa valkoisessa kirjassa tehdään yhteenveto vuonna 2003 julkaistun vihreän kirjan johdosta unionissa käydystä vilkkaasta keskustelusta, useista kannanotoista ja erityisesti yhteisön toimielinten ja kansalaisyhteiskunnan antamasta panoksesta. Siinä ehdotetaan strategisia suuntaviivoja seuraaviksi vuosiksi.

2.2

Vihreästä kirjasta käyty keskustelu toi esiin erilaisia mielipiteitä ja näkemyksiä. Yhtä mieltä ollaan kuitenkin siitä, että markkinamekanismit ja julkiset palvelut on pystyttävä yhdistämään harmonisella tavalla.

2.3

Vaikka yleishyödyllisten palvelujen tuottaminen voidaan järjestää yhteistyössä yksityisen sektorin kanssa tai siten, että yksityiset yritykset tai liiketaloudellisin tai muin perustein toimivat valtionyhtiöt huolehtivat niiden tarjoamisesta, julkisen palvelun velvoitteista ja tavoitteista päättäminen kuuluu julkiselle vallalle asianmukaisella päätöksentekotasolla. Toimivaltaisten viranomaisten velvollisuutena on myös säännellä markkinoiden toimintaa ja valvoa, että taloudelliset toimijat, olivat ne sitten julkisia tai yksityisiä, täyttävät niille uskotut julkisen palvelun tehtävät.

2.4.1

Viranomaisille valmiudet toimia lähellä kansalaisia: Yleishyödyllisten palvelujen järjestäminen ja sääntely olisi toteutettava mahdollisimman lähellä kansalaisia, ja siinä olisi tiukasti noudatettava toissijaisuusperiaatetta.

2.4.2

Julkisen palvelun tavoitteitten saavuttaminen kilpailulle avoimilla markkinoilla: Komission mielestä kilpailulle avoimet sisämarkkinat ja toisaalta laadukkaitten, helposti saatavissa olevien ja kohtuuhintaisten yleishyödyllisten palvelujen kehittäminen ovat yhteensopivia tavoitteita. EY:n perustamissopimuksen määräysten mukaisesti — ja ellei 86 artiklan 2 kohdassa määrätyistä edellytyksistä muuta johdu — yleisen edun mukaisen tehtävän tehokasta hoitamista pidetään ristiriitatapauksissa ensisijaisena perustamissopimuksen määräysten soveltamiseen nähden.

2.4.3

Koheesion ja yleisen saatavuuden varmistaminen: Kaikilla kansalaisilla ja yrityksillä on oltava mahdollisuus käyttää laadukkaita ja kohtuuhintaisia yleishyödyllisiä palveluja kaikkialla jäsenvaltioissa. Se on olennainen tekijä edistettäessä sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta Euroopan unionissa. Tässä mielessä yleispalvelut ovat keskeinen käsite, jonka yhteisö on kehittänyt varmistaakseen olennaisten palvelujen aidon saatavuuden.

2.4.4

Laadun, varmuuden ja turvallisuuden säilyttäminen korkeatasoisina: Palvelujen tarjoamisen varmuus ja etenkin toimitusvarmuus on sekin olennainen tekijä, jota on tarkasteltava palvelutehtäviä määriteltäessä. Palvelujen toimitusehtojen on lisäksi annettava alan toimijoille riittävät kannustimet pitää pitkäaikaiset investoinnit riittävällä tasolla.

2.4.5

Kuluttajien ja käyttäjien oikeuksien takaaminen: Näihin periaatteisiin kuuluvat etenkin palvelujen (myös rajatylittävien palvelujen) saatavuus koko unionin alueella ja kaikki väestöryhmät kattavasti, palvelujen kohtuuhintaisuus (mukaan luettuina erityisjärjestelyt pienituloisille), palvelujen turvallisuus, varmuus ja luotettavuus, niiden jatkuvuus, laadukkuus ja avoimuus, valinnanvara, sekä mahdollisuus saada tietoja palvelujen tarjoajilta ja sääntelijöiltä. Periaatteitten toteuttamiseksi tarvitaan yleisesti riippumattomia sääntelyelimiä, joilla on selvästi määritellyt valtuudet ja tehtävät. Niillä täytyy olla valtuudet määrätä seuraamuksia (yleispalveluvelvoitteen täytäntöönpanon ja soveltamisen valvomiseksi), ja lisäksi olisi määrättävä kuluttajien ja käyttäjien aktiivisesta osallistumisesta palvelujen määrittelemiseen ja arviointiin. Käytössä pitäisi olla asianmukaiset muutoksenhaku- ja korvausjärjestelyt sekä eräänlainen ”kehityslauseke”, jonka nojalla vaatimuksiin voitaisiin tehdä muutoksia käyttäjien ja kuluttajien tarpeiden samoin kuin taloudellisen ja teknisen toimintaympäristön muuttuessa.

2.4.6

Toiminnan seuranta ja arviointi: Kuulemisessa yleisesti ilmaistun kannan mukaisesti komissio katsoo, että arviointien olisi oltava moniulotteisia ja katettava kaikki relevantit oikeudelliset, taloudelliset, sosiaaliset ja ympäristönäkökohdat.

2.4.7

Palvelujen ja olojen monimuotoisuuden kunnioittaminen: Kaikessa yleishyödyllisiin palveluihin liittyvässä yhteisön politiikassa on otettava asianmukaisesti huomioon se monimuotoisuus, joka leimaa yleishyödyllisiä palveluja ja niiden tarjoamisoloja. Tästä ei kuitenkaan seuraa, ettei yhteisön toimintamallin johdonmukaisuutta eri aloilla tarvitsisi varmistaa tai että olisi hyödytöntä kehittää yhteisiä ratkaisuja sovellettavaksi usealla eri alalla.

2.4.8

Enemmän avoimuutta: Avoimuusperiaatetta olisi sovellettava toteutusprosessin kaikkiin osa-alueisiin, ja sen olisi katettava julkisen palvelun tehtävien määrittely, palvelujen organisointi, rahoitus ja sääntely sekä niiden tuotanto ja arviointi valitustenkäsittelyjärjestelyt mukaan luettuina.

2.4.9

Oikeusvarmuus: Komissio on selvillä siitä, että yhteisön lainsäädännön soveltaminen yleishyödyllisiin palveluihin saattaa herättää mutkikkaita kysymyksiä. Siksi se pyrkii jatkuvasti parantamaan asiaan liittyvää oikeusvarmuutta kajoamatta kuitenkaan yhteisöjen tuomioistuimen ja ensimmäisen asteen tuomioistuimen oikeuskäytäntöön.

2.5.1

Moninaisuutta kunnioittavat yhtenäiset toimintapuitteet: Komissio tarkastelee uudelleen yleishyödyllisiä palveluja koskevan puitelainsäädännön toteutettavuutta ja tarvetta perustuslakisopimuksen tultua voimaan. Se käynnistää arvioinnin yleishyödyllisten palvelujen tilanteesta ja antaa asiasta raportin vuoden 2005 loppuun mennessä.

2.5.2

Julkisen palvelun velvoitteen korvaamista koskevien säädöspuitteitten selkeyttäminen ja yksinkertaistaminen: Komissio tekee heinäkuuhun 2005 mennessä päätöksen perustamissopimuksen 86 artiklan soveltamisesta valtiontukeen, jota maksetaan julkisen palvelun velvoitteesta suoritettavana korvauksena tietyille yrityksille, joiden tehtäväksi on annettu yleistä taloudellista etua koskevan palvelun tarjoaminen. Se vahvistaa heinäkuuhun 2005 mennessä yhteisön puitteet julkisen palvelun velvoitteesta suoritettavana korvauksena maksettavalle valtiontuelle ja hyväksyy heinäkuuhun 2005 mennessä muutoksen jäsenvaltioiden ja julkisten yritysten välisten taloudellisten suhteiden avoimuudesta annettuun direktiiviin 80/723/ETY. Komissio myös selkeyttää heinäkuuhun 2005 mennessä niitä edellytyksiä, joiden täyttyessä julkisen palvelun velvoitteesta suoritettavaa korvausta voidaan pitää perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuna valtiontukena.

2.5.3

Selkeät ja avoimet puitteet yleishyödyllisten palvelujen tarjoajayritysten valintaan: Komissio järjestää julkisen kuulemisen, jonka aiheena on julkis-yksityisiin yhteistyösopimuksiin liittyviä hankintakysymyksiä käsittelevä vihreä kirja. Se tekee kuulemiseen perustuvia ehdotuksia, jos tarvetta ilmenee.

2.5.4

Sosiaali- ja terveyspalvelujen yleishyödyllisyys tunnustettava täysimääräisesti: Komissio antaa vuoden 2005 kuluessa tiedonannon yleishyödyllisistä sosiaali- ja terveyspalveluista. Se helpottaa terveyspalveluihin ja sairaanhoitoon liittyvää jäsenvaltioiden yhteistyötä tarkoituksena varmistaa terveyden suojelun korkea taso koko unionissa.

2.5.5

Tulosten ja toiminnan arviointi: Komissio antoi vuonna 2004 ensimmäisen arviointimenetelmiinsä perustuvan horisontaalisen arviointikertomuksen yleishyödyllisistä palveluista. Se tarkastelee vuonna 2006 yleishyödyllisten palvelujen arvioimisessa käyttämäänsä menetelmää.

2.5.6

Alakohtaisen politiikan uudelleenarviointi: Komissio kannustaa kansallisten sääntelyviranomaisten yhteistyötä sääntelijöiden verkostojen yhteydessä. Se ottaa huomioon vihreästä kirjasta järjestetyn kuulemisen tulokset eri aloilla toteutettaviksi suunnitelluissa arvioinneissa, joista mainittakoon etenkin yleispalvelun laajuuden tarkastelu sähköisen viestinnän alalla (heinäkuuhun 2005 mennessä), sähköistä viestintää koskevan paketin tarkastelu (heinäkuuhun 2006 mennessä), postipalveludirektiivin tarkastelu (vuoden 2006 loppuun mennessä), sähköalan sisämarkkinoiden tarkastelu (1. tammikuuta 2006 mennessä), kaasualan sisämarkkinoiden tarkastelu (1. tammikuuta 2006 mennessä), Televisio ilman rajoja -direktiivin tarkastelu (vuoden 2005 alussa), arvio vesialasta (suoritetaan parhaillaan).

2.5.7

Sisäinen politiikka näkyviin ulkoisessa kauppapolitiikassa: Komissio varmistaa vastakin, että yhteisön kannat kansainvälisissä kauppaneuvotteluissa ovat täysin johdonmukaiset suhteessa EU:n sisäisiin yleishyödyllisiä palveluja koskeviin sääntelypuitteisiin.

2.5.8

Yleishyödyllisten palvelujen edistäminen kehitysyhteistyössä: Komissio auttaa kehitysmaita luomaan asianmukaiset sääntely- ja institutionaaliset puitteet, jotka ovat keskeinen edellytys sille, että voidaan virittää investointia yleishyödyllisiin peruspalveluihin ja parantaa niihin tarvittavan rahoituksen saatavuutta.

3.1

ETSK pitää komission valkoista kirjaa tervetulleena. Se panee merkille komission esittämät yhdeksän periaatetta ja kahdeksan uutta suuntaviivaa, joiden tarkoituksena on vahvistaa yleishyödyllisten palvelujen tarjontaa. ETSK pahoittelee kuitenkin sitä, että sen viime vuosina useasti esittämiä vaatimuksia (1) sellaisen puitedirektiivin tai -lain antamisesta, jonka avulla voitaisiin varmistaa yleishyödyllisten palvelujen tarjonta, jäsenvaltioiden oikeus määritellä ja organisoida tällaiset palvelut ja niiden hallinnointi, pitkän aikavälin rahoitus, palvelujen arviointi ja kuluttajien oikeudet, ei ole vielä otettu huomioon, vaikka komissio on sitoutunut tekemään raportin tästä kysymyksestä vuoden 2005 loppuun mennessä.

3.2

ETSK suhtautuu erittäin myönteisesti siihen seikkaan, että ehdotuksista on valkoisessa kirjassa esitetty täsmällinen aikataulu; se sisältää myös toimet, joihin Euroopan komissio sitoutuu näiden periaatteiden ja suuntaviivojen soveltamista varten seuraavien vuosien aikana.

3.3

ETSK seuraa tarkasti näiden toimien täytäntöönpanoa, ja se on valmis antamaan panoksensa toimien tehokkuuden takaamiseksi.

4.1

Ensimmäinen periaate koskee viranomaisten valmiuksia toimia lähellä kansalaisia, ja sen mukaan yleishyödyllisten palvelujen järjestäminen ja sääntely olisi toteutettava mahdollisimman lähellä kansalaisia ja siinä olisi tiukasti noudatettava toissijaisuusperiaatetta. Alaviitteessä 30 viitataan kuitenkin paikallisia maakuljetuksia koskevan asetusehdotuksen, jonka mukaan jäsenvaltioiden edellytetään käyttävän julkisia palveluhankintoja koskevia käyttöoikeussopimuksia, eli tarjouspyyntömenettelyä olisi siten käytettävä systemaattisesti. Toissijaisuusperiaatteen noudattaminen ei ole mahdollista, mikäli eri yhteisöt eivät voi itse päättää vastuualueeseensa kuuluvien yleishyödyllisten palvelujen hallinnointitavasta.

4.2

Koheesion ja yleishyödyllisten palvelujen yleisen saatavuuden varmistamista koskevan kolmannen periaatteen yhteydessä komissio toteaa, että ”yleispalvelut ovat keskeinen käsite, jonka yhteisö on kehittänyt varmistaakseen olennaisten palvelujen aidon saatavuuden”. Yleishyödyllisiin palveluihin liittyviin vaatimuksiin olisi komission mukaan voitava tehdä muutoksia käyttäjien ja kuluttajien tarpeiden samoin kuin taloudellisen ja teknisen toimintaympäristön muuttuessa. Kun otetaan huomioon nämä seikat ja eEurope-toimintasuunnitelma, jonka tavoitteena on edistää laajakaistayhteyksien käyttämistä sähköisessä viestinnässä, ETSK toteaa, että unionin vanhoissa jäsenvaltioissa 20 prosentilla väestöstä ei ole mahdollisuutta käyttää laajakaistapalveluja. Laajakaistayhteys on yleishyödyllinen palvelu, joka parantaa maantieteellisesti syrjässä elävien sekä kaikkein heikoimmassa asemassa olevien ihmisten elämänlaatua. Se pienentää välimatkoja ja helpottaa terveydenhuolto- ja koulutuspalvelujen sekä julkisten palvelujen käyttöä. Mikäli yleisiä televiestintäpalveluja ei laajenneta siten, että ne kattavat myös kohtuuhintaiset laajakaistayhteydet ja matkapuhelinpalvelut, Euroopan unionin viive uuden tieto- ja viestintäteknologian käyttöönotossa ja tietoyhteiskunnan edistämisessä kasvaa entisestään, ja digitaalinen kahtiajako syvenee etenkin uusissa jäsenvaltioissa.

4.3

Kuudes periaate koskee tulosten ja toiminnan arviointia, ja myös se liittyy ETSK:n ja useiden muiden toimijoiden vaatimuksiin yleishyödyllisten palvelujen arvioinnin dynaamisesta ja jatkuvasta kehittämisestä, jolla tehostettaisiin palveluja ja varmistettaisiin se, että ne ovat kaikkien saatavilla ja että niitä mukautetaan kuluttajien, kansalaisten ja yhteiskunnan tarpeisiin. Lisäksi sääntöjä tulisi tarkistaa. Valkoisessa kirjassa korostetaan asianmukaisesti sitä seikkaa, että arviointien olisi oltava moniulotteisia ja katettava kaikki relevantit oikeudelliset, taloudelliset, sosiaaliset ja ympäristönäkökohdat. Tältä osin ETSK toivoo, että arvioinnissa kiinnitetään huomiota työllisyyteen liittyviin kysymyksiin. ETSK korostaa sitä seikkaa, että Euroopan unionin tehtävänä on määritellä yhteiset menettelytavat ja arviointiperusteet etenkin laadun osalta. Unionin on myös edistettävä palvelujen objektiivista ja itsenäistä arviointia toissijaisuusperiaatetta noudattaen. ETSK:n mielestä alakohtaisten politiikkojen tarkistamista koskeviin valkoisen kirjan ehdotuksiin (ks. kohta 2.5.6) on lisättävä vaikutustenarvioinnit aikaisimmista toimista. ETSK on esittänyt, että se haluaa antaa panoksensa arviointiin, sillä kaikki yleishyödyllisten palvelujen kannalta keskeiset tahot ovat edustettuina ETSK:ssa. ETSK tutkii tätä varten mahdollisuutta perustaa yleishyödyllisiä palveluja käsittelevä pysyvä valmisteluryhmä.

4.4

Seitsemäs periaate koskee palvelujen ja olojen monimuotoisuuden kunnioittamista. Monimuotoisuudesta ei komission mukaan kuitenkaan seuraa, ettei yhteisön toimintamallin johdonmukaisuutta eri aloilla tarvitsisi varmistaa tai että olisi hyödytöntä kehittää yhteisiä ratkaisuja sovellettavaksi usealla eri alalla. Komissio ehdottaa, että se tarkastelisi uudelleen yleishyödyllisiä palveluja koskevan puitelainsäädännön toteutettavuutta ja tarvetta perustuslakisopimuksen tultua voimaan. Se antaa asiasta raportin vuoden 2005 loppuun mennessä. Valkoisessa kirjassa ei siten ole otettu huomioon ETSK:n ja useiden muiden eurooppalaisten toimijoiden vaatimusta puitedirektiivin antamisesta (ks. ETSK:n lausunto aiheesta ”Vihreä kirja yleishyödyllisistä palveluista”, EUVL C 80, 30.3.2004). Yleishyödyllisten palvelujen tarjontaa olisi kuitenkin kiireesti vahvistettava kokonaisuudessaan, mukaan luettuna sosiaali- ja terveydenhuoltoalan yleishyödylliset palvelut. Huomioon on otettava näiden palvelujen erityispiirteet suhteessa kilpailuoikeuteen, rahoitukseen, toissijaisuusperiaatteen täytäntöönpanoon tai niiden asemaan Euroopan integraatiossa.

4.5

Yhdeksännen eli oikeusvarmuutta koskevan periaatteen mukaan komissio pyrkii jatkuvasti parantamaan yleishyödyllisten palvelujen tarjontaan liittyvää oikeusvarmuutta kajoamatta kuitenkaan yhteisöjen tuomioistuimen ja ensimmäisen asteen tuomioistuimen oikeuskäytäntöön. Tämän periaatteen soveltamiseen liittyy kaksi ehdotusta, joita käsitellään seuraavissa kohdissa.

4.5.1

Julkisen palvelun velvoitteen korvaamista koskevien säädöspuitteiden selkeyttämisen ja yksinkertaistamisen pitäisi avoimuus- ja suhteellisuusperiaate sekä syrjintäkiellon periaate huomioon ottaen taata yhtäältä palvelujen jatkuvuuden ja kestävyyden kannalta välttämättömien investointien ja toisaalta julkisiin ja yleishyödyllisiin palveluihin liittyvien velvoitteiden korvaamisen rahoitus pitkällä aikavälillä. Olisi myös otettava huomioon, että julkisen palvelun velvoitteen korvaaminen voi tapahtua monin eri tavoin ja että korvausmenettelyn on mukauduttava ennalta määriteltyihin tavoitteisiin. Tällaisia korvausmuotoja voivat olla esimerkiksi valtion tuki sekä sisäiset siirrot, joiden avulla kustannuksia voidaan rahoittaa voitollisesta toiminnasta saaduilla tuloilla siitä riippumatta, perustuuko voitollisen toiminnan harjoittaminen yksinoikeuteen vai ei. Palveluvelvoitteen korvaamisessa voidaan myös ottaa käyttöön muun muassa toimijoiden välisiä korvausrahastoja, antaa vapautuksia veroista tai muista maksuista, tehdä yksityisen ja julkisen sektorin välistä yhteistyötä tai myöntää tukia palvelujen tarjontaan eri käyttäjille.

4.5.2

Yleishyödyllisten palvelujen tarjoajayritysten valintaa varten olisi määriteltävä selkeät ja avoimet puitteet yksityisen ja julkisen sektorin välisiä kumppanuuksia koskevan julkisen kuulemisen perusteella. ETSK:n mukaan tämä edellyttää, että on tunnustettava yleishyödyllisten palvelujen eri hallinnointitapojen monimuotoisuus ja jokaisen yhteisön oikeus valita haluamansa hallintotapa: viranomainen voi hallinnoida palveluja suoraan itse (palvelu tai valtionyhtiö) tai se voi uskoa palvelujen tuottamisen valtionyhtiölle tai yhteisyritykselle, jota viranomainen valvoo samalla tavoin kuin omia palvelujaan. Palvelujen tuottaminen voidaan uskoa myös yhteisö- ja osuuskuntatalouden toimijoille tai voittoa tavoittelemattomille yhdistyksille tai se voidaan antaa jonkin yrityksen tehtäväksi tietyksi määräajaksi (palveluntuottajan valitseminen tarjouskilpailun kautta). Huomioon on myös otettava, että yleishyödyllisten palvelujen hallinnointi voidaan muuttaa toisenlaiseksi.

5.1

Yleishyödyllisiä palveluja koskeva valkoinen kirja on edistysaskel näiden palvelujen huomioon ottamiseksi unionin toiminnassa. Valkoinen kirja on hyvä perusta sellaisen yleishyödyllisiä palveluja koskevan unionin politiikan perusperiaatteiden kehittämiseksi, jonka avulla eurooppalaiset yritykset ja unionin kansalaiset voivat hyötyä helposti saatavista, kohtuuhintaisista, tehokkaista ja teknologisen kehityksen mukaisista julkisista palveluista.

5.2

Yleishyödylliset palvelut kuuluvat talouden kilpailukyvyn ytimeen, ja ne ovat myös avaintekijä sosiaalialalla ja ympäristönsuojelussa. Ne täydentävät Lissabonin strategian kolmea perustekijää (talous, sosiaalikysymykset ja ympäristö). Ne ovat keskeisiä ja välttämättömiä tekijöitä, jotta Euroopan unionista tulisi kestävään talouskasvuun, työn laadun ja määrän parantamiseen ja vahvempaan sosiaaliseen yhteenkuuluvuuteen perustuva kilpailukykyisin ja dynaamisin tietoon perustuva yhteiskunta. Yleishyödyllisillä palveluilla on omat erityispiirteensä, eikä niiden tarjoamisessa voida soveltaa ainoastaan sisämarkkinoiden toimintaa koskevia periaatteita. Yleishyödylliset palvelut ovat edellytys kansalaisten ja yritysten taloudelliselle ja sosiaaliselle hyvinvoinnille.

5.3

Nyt olisikin yhdistettävä Euroopan integraatioprosessissa toisiinsa markkinamekanismit ja julkiset palvelut harmonisella tavalla sellaisilla aloilla, joilla tämä voi tapahtua yhdenmukaisesti yleishyödyllisten tavoitteiden kanssa ja joilla voidaan parantaa unionin kansalaisten elämänlaatua pyrittäessä talouskasvuun, työpaikkojen luomiseen ja kestäväpohjaiseen hyvinvointiin.

5.4

Kansalaisten oikeus käyttää helposti saatavilla olevia, kohtuuhintaisia ja tehokkaita yleishyödyllisiä palveluja on taattava ja sitä on vahvistettava solidaarisuuden sekä taloudellisen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden nimissä, jotka perustamissopimuksessa vahvistetaan perusperiaatteiksi. Mikäli jäsenvaltio päättää vapauttaa yleishyödyllisten palvelujen tarjoamisen, tämän on tapahduttava edellä mainittujen periaatteiden mukaisesti. Tämän vuoksi on toissijaisuusperiaatetta noudattaen määriteltävä yleisperiaatteet eri palveluille, joiden tuottamistapa vaihtelee jäsenvaltiosta toiseen.

8.9.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 221/22

1.

2.

3.

4.

5.

1.1

Hyödynnettävä energia (1) on nykyisen elintapamme ja kulttuurimme perusta. Vasta energian riittävä saatavuus on johtanut nykyiseen elintasoon: keskimääräinen elinikä, elintarvikkeiden saatavuus, yleinen hyvinvointi ja henkilökohtaiset vapaudet ovat suurissa ja kehittyvissä teollisuusmaissa saavuttaneet ennennäkemättömän tason. Ilman riittävää energiahuoltoa nämä saavutukset olisivat suuressa vaarassa.

1.2

Turvatun, edullisen, ympäristöystävällisen ja kestävän energiahuollon tarve oli Eurooppa-neuvoston Lissabonissa, Göteborgissa ja Barcelonassa tekemien päätösten yhteinen perustekijä. Euroopan unioni on asettanut kolme tiiviisti toisiinsa liittyvää ja yhtä tärkeää kestävän kehityksen puitteissa toteutettavaa energiapoliittista tavoitetta: suojella ja parantaa (1) kilpailukykyä, (2) huoltovarmuutta ja (3) ympäristöä.

1.3

Kuten komitea aikaisemmissa lausunnoissaan (2) toteaa, energian tarjontaan ja hyödyntämiseen liittyy ympäristöhaittoja, riskejä, luonnonvarojen vähenemistä sekä ongelmallista ulkopoliittista riippuvuutta ja ennakoimattomuutta — vertaa nykyinen öljyn hinta. Lisäksi komitea katsoo, että tärkein keino huoltovarmuutta ja talouskriisejä koskevien sekä muiden riskien vähentämiseksi on kaikkien energialajien ja -muotojen mahdollisimman monipuolinen ja tasapuolinen hyödyntäminen sekä kaikinpuolinen pyrkimys energian säästämiseen ja sen tarkoituksenmukaiseen käyttöön.

1.4

Mikään niistä vaihtoehdoista tai tekniikoista, jotka voivat osaltaan turvata tulevaisuuden energiahuoltoa, ei ole teknisesti täydellinen, ympäristön kannalta täysin haitaton, kaikkiin tarpeisiin riittävä tai potentiaaliltaan arvioitavissa riittävän pitkällä aikavälillä. Lisäksi sekä tavanomaisten että vaihtoehtoisten energiamuotojen nykyinen kehityssuunta ja kustannuskehitys osoittavat selvästi, että tulevaisuudessa energiaa tuskin on saatavissa enää yhtä edulliseen hintaan kuin sitä tähän asti on saatu fossiilisia energialähteitä, kuten öljyä, hiiltä ja maakaasua polttamalla (3).

1.5

Näin ollen ennakoiva ja vastuuntuntoinen eurooppalainen energiapolitiikka ei voi perustua ajatukseen, että edellä mainitut tavoitteet täyttävä energiahuolto voidaan turvata vain muutamaa energiamuotoa hyödyntämällä.

1.6

Pitkän aikavälin ympäristöystävällistä ja taloudellisesti kestävää energiahuoltoa ei siis ole turvattu Euroopassa eikä muuallakaan maailmassa (4). Avain mahdollisiin ratkaisuihin voi löytyä ainoastaan intensiivisen tutkimus- ja kehitystyön tuloksena. Tähän on kuuluttava myös koelaitosten rakentaminen, niiden tekninen ja taloudellinen koekäyttö sekä lopuksi tekniikan asteittainen markkinoille saattaminen.

1.7

Lisäksi komitea on huomauttanut, että energiaongelmaa tulisi käsitellä nykyistä globaalimmin ja ajallisesti pitkäjänteisemmin, koska energiatalouden muutokset etenevät hitaasti ja koska ilmastoon vaikuttavien kaasujen (kasvihuonekaasujen) päästöt eivät ole pelkästään alueellinen vaan maailmanlaajuinen ongelma. Lisäksi on odotettavissa, että tulevaisuudessa, etenkin kuluvan vuosisadan toisella puoliskolla, tilanne vaikeutuu entisestään.

1.8

Sekä luonnonvarojen vähenemiseen että päästöihin liittyvät ongelmat pahenevat nimittäin entisestään maailmanlaajuisen energiatarpeen ennustetun kasvun myötä: väestönkasvun sekä kehitysmaiden kiinnikuromisen seurauksena energiatarpeen ennustetaan kaksinkertaistuvan tai jopa kolminkertaistuvan vuoteen 2060 mennessä. Nykytiedon mukaan tähän huomattavaan lisätarpeeseen ei pystytä vastaamaan pelkästään parantamalla energiakäytön tehokkuutta tai säästämällä energiaa.

1.9

Strategiat ja kehitysnäkymät on näin ollen suunnattava vuotta 2060 pidemmälle.

1.10

Kuten komitea on aiemmin todennut, kyseiset ongelmat eivät kuitenkaan välity riittävästi kansalaisille, ja julkisuudessa esiintyy riskien ja mahdollisuuksien yli- ja aliarvioinnin välillä vaihtelevia mielipiteitä.

1.11

Näin ollen ei myöskään ole vielä olemassa riittävän yhtenäistä maailmanlaajuista energiapolitiikkaa. Tämä tosiasia heikentää lisäksi EU:n tasapuolisia mahdollisuuksia maailmanlaajuisessa taloudellisessa kilpailussa.

1.12

Jopa EU:n jäsenvaltioiden keskuudessa esiintyy erilaista asennoitumista energiaongelmaan. Kuitenkin sekä jäsenvaltioiden parissa että EU:n tasolla ollaan laajasti yksimielisiä siitä, että kaikkia vaihtoehtoja — muutamassa jäsenvaltiossa ydinenergiaa lukuun ottamatta — tulee kehittää (edelleen). Tähän tarkoitukseen sovelletaan lukuisia asianmukaisia T&K-ohjelmia ja muita, osittain jopa kumulatiivisia tukiohjelmia, sekä jäsenvaltioiden että EU:n tasolla.

1.13

EU:n erityinen tavoite edelliseen liittyen on lisätä uusiutuvien energiamuotojen käyttöä selkeästi keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä, mikä edistää myös ilmastonsuojelua. Tässä yhteydessä geotermisellä energialla on tärkeä rooli.

2.1

Geotermisellä energiatuotannolla tarkoitetaan kaikkia tekniikoita, joilla hyödynnetään maapallon hyvin kuumasta sisuksesta maanpinnalle suuntautuvaa lämpövirtaa. Lämmönsiirtoaineena käytetään vettä (5) (nestemäisessä muodossa tai höyrynä).

2.1.1

Lämpövirran tiheys on kuitenkin hyvin alhainen. Maanpinnan alla lämpötila kasvaa syvyyssuunnassa hyvin hitaasti: yleinen keskiarvo lämpötilan nousulle on noin 3 celsiusastetta sadalla metrillä. Geologista aluetta, jolla lämpötila kasvaa syvyyssuunnassa tätä jyrkemmin kutsutaan geotermiseksi anomaliaksi.

2.1.2

Maanpintaa lähellä olevien kerrostumien lämpötalouteen voi vaikuttaa myös auringon säteily. Tätä ilmiötä kutsutaan maalämmöksi.

2.2

Maaperän lämpöä hyödynnetään kahdella eri tavalla.

2.2.1

Ensimmäinen tapa on lämmön hyödyntäminen lämmitystarkoitukseen. Lämmitykseen käytetään nykyisin EU:ssa noin 40 prosenttia energian kokonaistuotannosta, ja siihen riittää yleensä suhteellisen alhainen (veden) lämpötila (jo alle 100°C).

2.2.1.1

Pelkästään lämmitystarkoitukseen käytetään mm. pystyputkistoa, jossa alapäästään suljetussa (2,5–3 km pitkässä) koaksiaaliputkessa kaksisuuntaisesti virtaavaan veteen siirtyy maksimissaan noin 500 kWth:n lämpöteho.

2.2.1.2

Lähellä maanpintaa olevan maalämmön hyödyntämiseksi käytetään maalämpöpumppua rakennusten lämmittämiseen (noin 2 kWth — 2 MWth). Tässä käytetään lisäksi ”kylmäainetta” (6). Tästä tekniikasta on olemassa useampia muunnoksia, joissa putket voidaan asentaa metrin tai jopa useamman sadan metrin syvyyteen.

2.2.2

Toinen tapa on sähköenergian tuottaminen, johon tarvitaan korkeampia (veden) lämpötiloja (esim. yli 120°C). Tässä lämmitettävä vesi johdetaan yleensä kahden suurehkon välimatkan päässä toisistaan sijaitsevan porausreiän kautta kaksisuuntaisesti maaperän läpi. Näin voidaan saavuttaa suurempia lämpötehoja, nimittäin noin 5–30 MWth.

2.2.2.1

Mutta myös nämä (veden) lämpötilat ovat vielä alhaisia verrattuna (lämpöenergian muuttamiseksi sähköenergiaksi) tarvittavaan termodynaamiseen hyötysuhteeseen ja ottaen huomioon turbiinikierron vaatimat kiehumislämpötilat.

2.2.2.2

Siksi turbiineissa käytetään mieluummin kiertoaineita, joilla on vettä alhaisempi kiehumislämpötila (kuten perfluoripentaania, C5F12). Tätä varten on kehitetty erityisiä turbiinitekniikoita kuten ORC-tekniikka (Organic Rankine Cycle) tai ns. Kalina-prosessi.

2.2.3

Erityisen edullista on yhdistää molemmat käyttömuodot (sähkö ja lämpö) ja hyödyntää sähköntuotannossa käyttämättä jäänyt lämpö lämmitystarkoituksiin: näin saadaan samanaikaisesti lämmitys- ja sähköenergiaa.

2.3

Jotta hyödynnettävää energiaa voitaisiin toimittaa erityisesti sähköntuotantoa varten, tarvitaan yleensä riittävässä — usean kilometrin — syvyydessä maanpinnan alla sijaitsevia lämpöesiintymiä. Tämä edellyttää teknisesti vaativia syväporauksia.

2.3.1

Tällaisten laitosten käyttöönotto- ja käyttökulut kasvavat kuitenkin selkeästi sitä enemmän, mitä syvemmällä esiintymät ovat. Näin ollen on suunnitellun käyttötarkoituksen mukaan otettava huomioon poraussyvyys, hyötysuhde ja lämpöhyöty.

2.4

Siksi hyödynnettäviä lämpöesiintymiä on aluksi etsitty lähinnä sellaisilla geologisilla alueilla, joissa esiintyy geotermisiä anomalioita.

2.4.1

Merkittäviä geotermisiä anomalioita (esiintymiä, joilla on korkea entalpia (7)) esiintyy lähinnä vulkaanisesti erityisen aktiivisilla alueilla (Islanti, Italia, Kreikka, Turkki). Tällaisia hyvin entalpisia esiintymiä hyödynnettiin jo varhaishistoriassa kylpylöinä, ja niitä on käytetty noin sadan vuoden ajan myös sähköntuotantoon (Larderello, Italia, 1904).

2.4.2

Sen sijaan vähäisempiä geotermisiä anomalioita (lievästi entalpisia hydrotermaalisia esiintymiä), joissa lämpötila kasvaa syvyyden myötä vain hieman keskimääräistä enemmän, on tektonisesti aktiivisilla alueilla (Ylä-Reinin hauta, Tyrrhenanmeri, Egeanmeri jne.) sekä hyvin usein vettä sisältävissä sedimenteissä (pannoninen allas Unkarissa ja Romaniassa, Pohjois-Saksa — Puola -allas).

2.5

Koska geotermisiä anomalioita esiintyy vain harvassa, on 80-luvun puolivälistä lähtien yritetty hyödyntää entistä enemmän ”tavanomaisiin” geologisiin muodostelmiin varastoitunutta lämpöä, jotta voitaisiin tyydyttää paremmin hyötyenergian kasvavaa tarvetta ja sopeuttaa lämmön ja/tai energian tarjontaa paremmin alueellisiin tarpeisiin.

2.5.1

90-luvulla energiatuotannossa ryhdyttiin ensisijaisesti saksankielisissä maissa hyödyntämään muita kuin geotermisiin anomalioihin liittyviä esiintymiä. Sähköenergian tuotantoon on ryhdytty Altheimissa ja Bad Blumaussa (Itävalta) sekä Neustadt-Glewessa (Saksa) vasta neljän viime vuoden aikana.

2.5.2

Tämä edellyttää vähintään 2,5 kilometrin, mieluiten jopa 4–5 km:n tai syvempiä porauksia.

2.6

Menetelmän etuihin kuuluu, että

2.7

Menetelmän haittana on kuitenkin, että

3.1

Pääasiallisesti syvällä olevia esiintymiä hyödyntävässä geotermiassa on kyse kolmesta eri tekniikasta — jotka vaativat yleensä ainakin kaksi porausta (dubletti) (8) — tai niiden muunnelmasta:

Tämän lisäksi kehitetään maanpinnan yläpuolisia lämmönsiirto- ja hyödyntämistekniikoita (9).

3.2

EU:ssa — lähinnä geotermisiin anomalioihin pohjautuvien ja enimmäkseen Italiassa sijaitsevien — geotermisten laitosten sähköntuotantokapasiteetti on nykyään noin 1 GWel, eli noin 2 promillea sähkön kokonaistuotannosta EU:ssa. Välitöntä lämmityskäyttöä varteen on nykyisin hyödynnettävissä noin 4 GWth:n teho. Nykykehitykseen perustuvien arvioiden mukaan se noussee vuoteen 2010 mennessä kuitenkin jo vähintään 8 gigawattiin.

3.3

Kumpikaan käyttömuoto ei siis vielä anna määrällisesti merkittävää panosta EU:n energiatuotantoon, ja jopa niiden osuus käytössä olevista uusiutuvista energiamuodoista on vielä hyvin pieni.

3.4

Geotermisen energian hyödyntäminen on viime vuosina kuitenkin kasvanut selkeästi sekä jäsenvaltioiden sisäisten että EU-tason tukien ansiosta. Kun kyse on korkeintaan muutaman kymmenen megawatin lämpötehosta, geotermia edistää osaltaan myös hajautettua energiatuotantoa.

3.5

Komitea pitää tukia täysin oikeutettuina. Tässäkin on kyse enimmäkseen koelaitoksista, joissa on tarkoitus kokeilla ja kehittää edelleen erilaisia menetelmiä.

3.6

Sellaisilla alueilla, joilla ei esiinny geotermisiä anomalioita, sähköntuotannon kilowattituntikohtaiset kustannukset ovat nykyisin noin puolet aurinkoenergiaan ja kaksinkertaiset tuulienergiaan verrattuna, ja tämän kustannustason saavuttaminen edellyttää useimmiten yhtäaikaista lämmön ja sähkön tuotantoa.

3.6.1

Kuten edellä on todettu, geoterminen energiatarjonta voidaan kuitenkin sopeuttaa pitkälti kysyntään, mikä on eduksi, kun uusiutuvien energiamuotojen osuus energiamarkkinoista kasvaa. Silloin tuuli- ja aurinkoenergian tehovaihtelut vaativat säätely- ja tasaustoimien lisäämistä. Todennäköisesti on viime kädessä pakko turvautua energiaa kuluttaviin ja kalliisiin varastointiaineisiin, kuten vetyyn.

4.1

Mikäli geotermiatekniikan käyttöä pystytään laajentamaan geotermisten anomalioiden (ks. myös kohdat 2.4 ja 2.5) ulkopuolellekin, geoterminen energia voi hyvinkin muodostaa merkittävän osan ympäristöystävällistä ja kestävää energiahuoltoa (ks. myös kohta 4.13).

4.2

Potentiaalin käyttöön ottamiseksi ja kehittämiseksi tarvitaan taloudellisesti kannattavaan sähköntuottoon vähintään 4–5 kilometrin syvyyteen ulottuvia porauksia, jotta päästään käsiksi niihin (kivi)kerrostumiin, joissa vallitsee 150 celsiusasteen vähimmäislämpötila. Lisäksi näitä kivikerrostumia on käsiteltävä (stimuloitava) riittävän lämmönvaihdon takaamiseksi kuuman kiven ja luonnollisesti esiintyvän tai paikalle johdetun veden välillä sekä riittävän vesivirran mahdollistamiseksi.

4.2.1

Pelkkään lämmöntuotantoon (lämmitystarkoituksiin) riittää sitä vastoin (ks. myös kohta 2.2.1.1) myös matalampi, esimerkiksi 2–3 kilometrin poraussyvyys.

4.3

Tällaisia teknologioita kehitetään ja kokeillaan jo useissa, keskenään geologisesti erilaisissa paikoissa EU:ssa (esim. Soultz-sous-Forêts, Groß Schönebeck). Alan laajentamismahdollisuudet liittyvät sijainnista mahdollisimman pitkälle riippumattomien ja siten vientikelpoisten hyödyntämisteknologioiden kehittämiseen. Tämän tavoitteen saavuttaminen edellyttää kuitenkin huomattavaa T&K-panosta.

4.4

Yhtäältä alkutekijöissä olevia tekniikoita on kehitettävä käyttöasteelle saakka ja varmennettava edellä mainitut edellytykset geotermisen energian kestävälle hyödyntämiselle.

4.4.1

Tässä yhteydessä on erityisen tärkeää selvittää, täyttääkö tällainen stimuloitu esiintymä todellakin riittävän kestävyyden asettamat hydrauliset ja termodynaamiset ehdot.

4.5

Toisaalta myös yksittäisiä prosessivaiheita on vähitellen parannettava ja rationalisoitava niin pitkälle, että kyseisen energiamuodon hyödyntämisestä tulee kilpailukykyinen (ks. jäljempänä). Tämä edellyttää asianmukaista tutkimus- ja kehitystyötä (ks. kohta 1.6) sekä markkinoiden valmistelua tuotantokustannusten säästämiseksi.

4.6

Keskipitkällä aikavälillä geotermisen energian kilpailukyky tarkoittaa, että sen hyödyntäminen voi kilpailla kustannusten suhteen tuulienergian kanssa. Tällainen tilanne on odotettavissa, koska tuulienergian haittapuolet nousevat yhä selkeämmin esille. Nämä haittapuolet koskevat tuulienergian hyvin vahvasti vaihtelevaa tarjontaa (joka tunnetusti johtaa huomattaviin sekundaarikustannuksiin ja muualla tapahtuviin päästöihin), asukkaisiin ja maisemaan kohdistuvaa haittaa sekä myös kasvavaa korjaus- ja huoltotarvetta. Myös kuluttajien tai julkisen sektorin kustannusrasite on otettava huomioon kokonaisarviossa.

4.7

Pitkällä aikavälillä ja kun otetaan huomioon öljyn ja maakaasun todennäköisesti edelleen nousevat hinnat (ja varojen rajallisuus), esille nousee kysymys geotermisen energian yleisestä kilpailukyvystä. Kyse on siis siitä, voiko tämän energian hyödyntäminen — kaikkien energian muuntamistekniikoiden ulkoiset kustannukset huomioon ottaen — pitkällä aikavälillä kehittyä kilpailukykyiseksi vaihtoehdoksi, joka ei tarvitse tukia eikä markkinoita vääristävää erikoisasemaa, ja jos, niin kuinka nopeasti.

4.8

Tämän tavoitteen saavuttaminen edellyttää kuitenkin (10), että

4.9

Komitea toteaa tyytyväisenä, että alalla on jo ryhdytty laajoihin toimiin. Komitea kannattaa varauksettomasti komission meneillään olevia ja suunnittelemia T&K-hankkeita sekä sen aikomusta vahvistaa edelleen selkeästi asianomaisia toimiaan seuraavassa T&K-puiteohjelmassa. Komitea pitää myös myönteisinä jäsenvaltioiden asianomaisia T&K-ohjelmia sekä niiden pyrkimyksiä helpottaa ja kannustaa jo nyt tukitoimin kokeellista markkinoille saattamista.

4.10

Komitea toistaa tässä yhteydessä aikaisemman suosituksensa lisätä eurooppalaisen tutkimusalueen onnistumismahdollisuuksia kattavan, avoimen, koordinoidun ja kaikkien kumppaneiden edistämän energiatutkimusstrategian avulla, josta tulisi lisäksi tehdä oleellinen osa seitsemättä T&K-puiteohjelmaa ja Euratom-ohjelmaa.

4.11

Sen tulisi sisältää myös tarvittavat T&K-toimet geotermisen energian kehittämiseksi ja sen aseman parantamiseksi, kunnes muutenkin muuttuvilla energiamarkkinoilla voidaan arvioida paremmin kyseisen teknologian pitkän aikavälin kustannuskehitys ja sen todelliset mahdollisuudet.

4.12

Lisäksi komitea suosittelee, että kaikki — siis myös tähän asti ainoastaan kansallisella tasolla rahoitetut — geotermiaa koskevat T&K-ohjelmat liitetään avoimen koordinoinnin mukaisesti mahdollisimman tiiviisti eurooppalaiseen tutkimusohjelmaan ja edistetään näin myös eurooppalaista yhteistyötä.

4.13

Tässä yhteydessä komitea näkee myös uusille jäsenvaltioille tarjoutuvan tilaisuuden osallistua EU:n T&K-ohjelmaan. Näissä maissa odotettavissa olevia energiajärjestelmien uudistuksia tulisi hyödyntää asianomaisten koe- ja esittelylaitosten asentamiseksi.

4.14

Komitea suosittelee lisäksi, että komissio pyrkii yhdenmukaistamaan markkinoille saattamiseen liittyvät tehokkaat tukitoimet (esim. uusiutuvia energiamuotoja suosiva lainsäädäntö) EU:ssa mahdollisimman pitkälle, jotta aluksi ainakin geotermiatekniikan alalla EU:n laajuinen tasapuolinen kilpailu samankaltaisten tekniikoiden välillä olisi mahdollista.

4.15

Koska geotermia tarjoaa erinomaisen mahdollisuuden hyödyntää energiaa samanaikaisesti lämmitystarkoituksiin ja sähköntuotantoon, komitea suosittelee lisäksi, että komissio edistää myös tarvittavien lämpöverkkojen ja lämmön talteenoton luomista.

5.1

Geotermisellä energiatuotannolla tarkoitetaan kaikkia tekniikoita, joilla hyödynnetään maapallon hyvin kuumasta sisuksesta maanpinnalle suuntautuvaa lämpövirtaa.

5.2

Tämä koskee ensisijaisesti lämmitysenergian tuotantoa, mutta myös sähkön tai molempien energiamuotojen yhtäaikaista tuottamista.

5.3

Geotermistä energiaa tuotetaan jo alueilla, joilla esiintyy geotermisiä anomalioita, mutta sen suhteellinen osuus energian kokonaistuotannosta on hyvin pieni.

5.4

Käyttämällä tekniikoita, jotka soveltuvat myös geotermisesti anomaalien alueiden ulkopuolella sovellettaviksi, geotermisen energian tuotanto voi muodostaa merkittävän osan kestävää energiahuoltoa nimenomaan perusenergian tuotannon alalla. Tämä edellyttää kuitenkin 4-5 kilometrin syvyyteen ulottuvia porauksia sekä ”stimulaatiotoimenpiteitä”.

5.5

Lupaavia kehitysmahdollisuuksia on kuitenkin olemassa myös maanpinnan läheisyydessä olevan maalämmön hyödyntämisessä lämmitys- ja ilmastointitarkoituksiin maalämpöpumppujen avulla.

5.6

Mahdollisuus tuottaa perusenergiaa erottaa geotermian teholtaan vaihtelevista menetelmistä (kuten tuuli- ja aurinkoenergiasta), joissa on entistä enemmän turvauduttava säätely-, tasaus- ja varastointitekniikoihin. Lisäksi sen maa-alan tarve ja maisemavaikutukset ovat suhteellisen pienet, eikä se kohtaa yhtä suurta vastustusta paikallisten asukkaiden parissa.

5.7

Komitea toistaa suosituksensa lisätä eurooppalaisen tutkimusalueen onnistumismahdollisuuksia kattavan energiatutkimusstrategian avulla.

5.8

Strategian tulisi sisältää myös geotermisen energian kehittämiseksi tarvittavat T&K-toimet, joilla jatketaan ja vahvistetaan asianmukaisesti jo toteutettavia ohjelmia.

5.9

Komitea suosittelee, että tähän asti ainoastaan kansallisella tasolla rahoitetut geotermiaa koskevat T&K-ohjelmat liitetään avoimen koordinoinnin mukaisesti kyseiseen eurooppalaiseen tutkimusohjelmaan ja sen integroituihin toimiin.

5.10

Komitea suosittelee, että kaikissa jäsenvaltioissa luodaan asteittain alenevia alkuvaiheen kannusteita ja säännöksiä markkinoille saattamiselle (esim. uusiutuvia energiamuotoja suosiva lainsäädäntö) ja yksityisten investointien lisäämiseksi, jotta ajallisesti rajoitetusti tuetun energian käyttöönotto ja myynti tulee houkuttelevaksi. Tavoitteena on edistää näin myös näiden energiamuotojen taloudellisten mahdollisuuksien tutkimista, parantamista ja arviointia.

5.11

Komitea suosittelee, että kyseiset tukitoimet yhdenmukaistetaan EU:ssa niin pitkälle, että EU:n laajuinen tasapuolinen kilpailu on mahdollista geotermiatekniikan alalla.

8.9.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 221/28

1.1

ETSK on alusta lähtien seurannut eurooppalaisen Galileo-satelliittinavigointi- ja satelliittipaikannusohjelman syntymistä ja kehittymistä. Komitea toteaa ohjelman keskeisen strategisen merkityksen unionin kilpailukyvylle sekä sen innovatiiviset taloudelliset, sosiaaliset ja työllistävät vaikutukset. Lisäksi Galileo-ohjelmalla voidaan parantaa elämänlaatua kansalaisyhteiskunnassa (1). ETSK on myös tähdentänyt Galileo-yhteisyrityksen perustamisesta lähtien (2), että yksityissektorin on osallistuttava järjestelmän kehittämiseen ja käyttöön, sekä vakuuttanut tukevansa hanketta jatkuvasti sen kehittämis- ja käyttövaiheissa (3).

1.2

ETSK korostaa aiheesta äskettäin antamassaan lausunnossa (4), että ”Galileo-ohjelma (– –) on vihdoin päässyt todelliseen käynnistysvaiheeseen sen jälkeen kun ESA:n neuvostossa päästiin 26. toukokuuta 2003 sopimukseen järjestön jäsenvaltioiden rahoitusosuuksista”, ja toteaa, että ”Galileo-ohjelma on merkittävä haaste Euroopan unionille, sen riippumattomuudelle, sen tekniselle ja tieteelliselle kapasiteetille, sen taloudelle ja erityisesti sen avaruus(– –)alan toiminnalle”.

2.1

On muistettava, että Galileo-ohjelmassa on neljä kehitysvaihetta:

2.2

Määrittelyvaiheen jälkeen toukokuussa 2002 perustettiin neljäksi vuodeksi Galileo-yhteisyritys, jotta huolehditaan ”Galileo-ohjelman tutkimus-, kehittämis- ja esittelyvaiheen hallinnon yhtenäisyydestä ja varainhoidon valvonnasta sekä [käytetään] tätä tarkoitusta varten ohjelmalle myönnettyjä varoja”.

2.3

Asetuksella N:o 1321/2004 (5), jolla perustettiin maailmanlaajuisen satelliittinavigointijärjestelmän (GNSS) Euroopan valvontaviranomainen, sekä yhteisellä toiminnalla 2004/552/YUTP (6) — jotka molemmat hyväksyttiin 12. heinäkuuta 2004 — on myös toteutettu järjestelmän toimintarakenteita, joiden avulla varmistetaan ohjelmiin liittyvien julkisten etujen valvonta sekä Galileo-järjestelmän turvallisuus ja suojelu.

2.4

Kansainvälisellä tasolla Euroopan unioni ja Yhdysvallat pääsivät 26. kesäkuuta 2004 nelivuotisten neuvottelujen jälkeen erittäin merkittävään sopimukseen Galileo- ja GPS-järjestelmistä (7). Sopimus koskee kyseisten satelliittinavigointi- ja -paikannusjärjestelmien tarjoamien palvelujen sekä niihin liittyvien sovellutusten edistämistä, toimittamista ja hyödyntämistä täysin yhteensopivasti ja yhteentoimivasti. Kyseisten kahden järjestelmän on määrä toimia rinnakkain ilman signaalien välistä häirintää. Näin Galileosta voi tulla maailmanlaajuinen avointen signaalien standardi siviili- ja kaupallisiin tarkoituksiin käytettävissä GNSS-järjestelmissä (puolustusvoimat hallinnoi GPS-järjestelmää). Lisäksi Galileo tulee nykyisten GPS-järjestelmän käyttäjien ulottuville, ja siitä voi muodostua houkutteleva vaihtoehto yhden vastaanottimen ansiosta.

2.5

Kansainvälisen tason toimia edustaa myös Israelin kanssa 13. heinäkuuta 2004 allekirjoitettu yhteistyöpöytäkirja. Myös Kiinan kanssa on allekirjoitettu yhteistyöpöytäkirja 30. lokakuuta 2003. Jonkin aikaa on käyty neuvotteluja yhteentoimivuuden saavuttamiseksi venäläisen Glonass-järjestelmän (8) kanssa. Neuvotteluissa on jo edistytty etenkin taajuuksien hankkimisen ja venäläisten kantorakettien käytön suhteen. Yhteistyösopimusneuvottelut Venäjän federaation, Ukrainan ja Intian kanssa ovat myös edenneet pitkälle. Lisäksi on jo luotu yhteyksiä Australiaan, Brasiliaan, Meksikoon ja Etelä-Koreaan. Myös Sveitsi, Norja ja Kanada tarkastelevat mahdollisuutta osallistua rahoitukseen.

2.6

Välimeren alueen osalta käynnistettiin Valenciassa huhtikuussa 2002 kokoontuneessa ulkoministerien Euro–Välimeri-konferenssissa toimintasuunnitelma, johon sisältyy Välimeren alueen satelliittinavigointi- ja -paikannusjärjestelmiä koskeva yhteistyö. Galileo-yhteisyritys käynnisti äskettäin Kairossa EU:n ja Välimeren alueen paikallista GNSS-järjestelmää koskevan esittely-, koulutus- ja koordinointihankkeen, jonka tarkoituksena on tutkia yhteistyössä Välimeren alueen kumppanuusmaiden kanssa Galileo-järjestelmää edeltäneen geostationaarisen EGNOS-satelliitin (9) vaikutusta.

2.7

Galileo-järjestelmä tarjoaa täysimittaisesti toimiessaan viisi palvelutasoa:

2.8

Galileo-järjestelmän käyttö ja hallinnointi siviilitarkoituksiin sekä etupäässä kaupalliset ja ammatilliset sovellutukset huomioon ottaen komissio katsoo, että sen potentiaaliset markkinat saattavat vuonna 2010 olla noin kolme miljardia vastaanotinta. Vuosittaisen investointien tuoton arvioidaan olevan noin 250 miljardia euroa. Lisäksi perustetaan uusia yrityksiä, ja ne luovat satoja tuhansia korkeaa ammattitaitoa vaativia työpaikkoja, joista yli 150 000 Eurooppaan.

2.9

Galileo-yhteisyritys päätti syyskuussa 2004 kilpailuun perustuvan neuvotteluvaiheen. Se on saanut lopulliset ehdotukset kahdelta toimilupaa hakeneelta yhteenliittymältä (Eurely (11) ja Inavsat (12)) ja arvioi niitä lopullisesti kolmen kriteerin perusteella. Kriteerit ovat liikkeenjohto- ja rahoitusvalmiudet, tekniset valmiudet sekä oikeudelliset ja sopimustekniset näkökohdat.

2.10

Sen jälkeen kun Galileo-yhteisyritys on esittänyt asiaa koskevan raporttinsa komissiolle ja kun komissio on laatinut tiedonannon Euroopan parlamentille ja neuvostolle (13) siirtymisestä käyttöönotto- ja käyttövaiheeseen, yhteisyritys saa toimeksiantonsa mukaisesti ”tarvittavat poliittiset suuntaviivat ohjelman seuraavien vaiheiden julkisesta rahoituksesta ja julkisen palvelun tehtävistä sekä etenkin tehtävien määritelmät”. Yhteisyritys voi näin ollen ehdottaa valvontaviranomaiselle toimilupasopimuksen allekirjoittamista. Valvontaviranomainen on toimiluvan myöntävänä viranomaisena vastuussa sopimuksen täytäntöönpanosta asetuksen (EY) N:o 1321/2004 nojalla.

2.11

Komitea on huolissaan siitä, että edellä mainittu menettely saattaa osoittautua liian monimutkaiseksi ja että siihen voi sisältyä päällekkäisyyksiä ja kaksinkertaista valvontaa, mikä ei helpota eikä selkeytä menettelyä.

2.12

Lisäksi tässä lausunnossa käsiteltävässä asetusehdotuksessa säädetään, että valvontaviranomaiset, jotka määritellään asetuksen (EY) N:o 1321/2004 nojalla satelliittinavigointiohjelmiin liittyviä julkisia etuja valvovaksi yhteisön virastoksi, perustetaan vasta vuonna 2005.

3.1

Komitean lausunnossa käsiteltävällä asetusehdotuksella vastataan tarpeeseen laatia erityinen oikeusväline, jolla varmistetaan ohjelmalle itsenäinen budjettikohta ja tehostetaan Galileo-ohjelman varainhoitoa ja valvontaa käyttöönotto- ja käyttövaiheissa myös toimiluvan haltijaan nähden.

3.2

Ehdotetulla asetuksella pyritään siis määrittelemään yhteisön rahoitusosuutta koskevat säännöt ohjelman käyttöönotto- ja käyttövaiheissa. Asetusehdotuksessa keskitytään seuraaviin seikkoihin:

3.2.1

Yhteisön on varmistettava yhdenmukaiset puitteet yhteisön myöntämille varoille sekä varoille, jotka toimiluvan haltijan saa

3.2.2

On varmistettava valvontaviranomaisten asianmukainen institutionaalinen hallinto- ja valvontajärjestelmä.

4.1

ETSK katsoo, että eri palvelutasojen tarjonnan teknisiä näkökohtia tulisi välittömästi tarkentaa. Näin varmistetaan avoimet standardit, joiden ansiosta palvelut ovat muiden palvelujen tarjoajien ja innovatiivisten palvelujen ulottuvilla, sekä vältetään uusia, etenkin pieniä toimijoita koskevat keinotekoiset esteet tai korkeat maksut.

4.2

Budjettikehyksen asianmukaisuuden suhteen ETSK toivoo, että yhteisön talousarvion uudet rahoitusnäkymät hyväksytään mahdollisimman pian. Komitea tukee komission pyyntöä luoda Galileo-ohjelmaa varten erityinen ja itsenäinen budjettikohta, jossa ohjelmalle myönnetään miljardin euron rahoitus. Komitea kehottaa lisäämään määrärahoja asianmukaisesti, jotta varmistetaan EGNOS-järjestelmän kehittäminen ja liittäminen Galileo-ohjelmaan. ETSK:n mielestä on myös asianmukaista, että GNSS-järjestelmien satelliittipaikannuksen tutkimustoiminta sisältyy tutkimus-, kehittämis- ja esittelytoiminnan seitsemänteen puiteohjelmaan ja että sitä rahoitetaan puiteohjelmasta.

4.3

ETSK pohtii myös sitä, miten budjettikehykseen liitetään niiden unionin ulkopuolisten maiden elinten mahdollinen julkinen rahoitus, jotka ovat ilmaisseet aikeensa osallistua Galileo-ohjelman rahoitukseen.

4.4

ETSK panee merkille, että budjettikehys tarjoaa toimiluvan haltijalle etuja, jotka aiheutuvat sen tehtävästä palvelujen tarjoajana sekä sen käyttöön maksutta asetettujen järjestelmän osien lisenssimaksuista ja tekijänoikeusmaksuista (IPR) (14). ETSK on huolissaan siitä, että toimiluvan haltijalle luodaan näin mahdollisesti ennakkoon määräävä tai monopoliasema, mikä saattaa johtaa kilpailun vääristymiin ja vapaiden markkinoiden rajoituksiin.

4.5

Yhteisön virastolle (maailmanlaajuisen satelliittinavigointijärjestelmän Euroopan valvontaviranomaiselle) tehtäväksi annettua hallintoa ja valvontaa koskevan institutionaalisen rakenteen asianmukaisuuskysymyksestä komitea korostaa seuraavaa:

4.5.1

Euroopan avaruusjärjestö ei ole edustettuna Euroopan GNSS-valvontaviranomaisen hallintoneuvostossa, vaikka se on mukana nykyisen yhteisyrityksen hallintoneuvostossa.

4.5.2

Galileo-yhteisyritys siirtää hallinto- ja valvontavastuun Euroopan GNSS-valvontaviranomaiselle. Valvontaviranomainen hoitaa Galileo-ohjelman varoja, myöntää toimiluvat, valvoo sopimusvelvoitteiden noudattamista, antaa toimiluvan haltijalle oikeudet käyttää omaisuutta toimiluvan voimassaolon ajan, hoitaa EGNOS-operaattorin kanssa tehtyä sopimusta, koordinoi jäsenvaltioiden aloitteita, jotka koskevat järjestelmän toiminnan edellyttämiä taajuuksia, takaa, että järjestelmän osat on varmennettu asianmukaisesti, sekä valvoo turvallisuusmääräysten, myös yhteiseen toimintaan 2004/552/YUTP sisältyvien määräysten, noudattamista.

4.5.3

ETSK ilmaisee huolensa erittäin arkaluonteisen siirtymävaiheen johdosta, kun toukokuussa 2006 toimintansa lopettava yhteisyritys siirtää vastuunsa uudelle Euroopan GNSS-valvontaviranomaiselle, jonka on määrä alkaa toimia vuoden 2005 puolivälissä.

4.5.4

Komitea suosittaakin komissiolle ja neuvostolle, että ne valvovat siirtymävaihetta sekä yhteisyrityksen ja valvontaviranomaisen välistä ”rinnakkaiseloa”.

4.5.5

Yhteisen toiminnan 2004/552/YUTP määräyksissä sekä Euroopan GNSS-valvontaviranomaisen perustavassa asetuksessa, jossa säädetään järjestelmän suoja- ja turvallisuuskomitean perustamisesta, tarkastellaan Galileo-ohjelman sisäisiä turvallisuuskysymyksiä.

ETSK:n mielestä Galileo-järjestelmän ja muiden tämänhetkisten eurooppalaisten aloitteiden, kuten GMES-järjestelmän (Global Monitoring for Environment and Security), etsintä- ja pelastuspalveluja koskevan COSPAS-SARSAT -järjestelmän (15), oikeudellisten ja sisäasioiden verkostojen, Grid-multimediaverkoston jne., välisiä yhteyksiä tulisi syventää.

4.5.6

ETSK korostaa, kuten jo aiemminkin esittämissään lausunnoissa (16), että turvallisuuskysymysten yhteydessä on käsiteltävä myös yksityisyyden ja henkilötietojen suojaa ja että asian hoitaminen on mahdollisuuksien mukaan annettava Euroopan perusoikeusvirastolle (17) tai perustettava asianmukainen neuvoa-antava elin. Ei vaikuta riittävältä, että Euroopan GNSS-valvontaviranomaisen perustamista esittävän asetuksen 19 artiklassa viitataan asetukseen (EY) N:o 45/2001. Jos halutaan varmistaa Galileo-järjestelmän menestys ja kansalaisyhteiskunnan sille antama täysi tuki, on yksityisyyden ja henkilötietojen asianmukaisen suojelun varmistaminen komitean mielestä yhtä tärkeä seikka kuin turvallisuuskysymykset.

4.5.7

Kansalaisyhteiskunnan osallistumista ajatellen ETSK panee merkille, että Galileo-ohjelman kaltainen Euroopalle hyvin merkittävä aloite on edelleen lähes tuntematon useimmille Euroopan kansalaisille. ETSK toivookin, että unionin toimielimet käynnistävät yhdessä jäsenvaltioiden hallitusten kanssa mahdollisimman pian tiedotus- ja valveuttamiskampanjan, jonka avulla tehdään tunnetuksi kyseistä Euroopan teollisuuden ja tutkimustoiminnan huipputuotetta ja parannetaan sen arvostusta sekä vakuutetaan Euroopan kansalaisille, että heidän yksityisyyttään kunnioitetaan ja suojellaan.

5.1

Edellä esitetyn johdosta ETSK suosittaa, että ehdotetun asetuksen johdanto-osan perustelukappaleita täydennetään seuraavasti:

5.1.1

Uusi perustelukappale 3 a: ”Kun ajatellaan ohjelman mahdollisia vaikutuksia Euroopan kansalaisten elämään, komissio varmistaa, että Euroopan perusoikeuksien virasto tai vaihtoehtoisesti tilapäinen neuvoa-antava elin huolehtii yksityisyyden ja henkilötietojen suojelusta Galileo-ohjelman palvelujen yhteydessä. Näin varmistetaan kehityksen avoimuus sekä jatkuva vuoropuhelu mahdollisten käyttäjien ja kansalaisyhteiskunnan kanssa.”

5.1.2

Lisätään perustelukappaleeseen 12 seuraavaa: ”Näin varmistetaan samalle budjettikohdalle suunnatut yhteisön lisävarat EGNOS-järjestelmän kehittämiseksi ja integroimiseksi Galileo-ohjelmaan sekä luodaan tutkimus-, kehittämis- ja esittelytoiminnan seitsemännessä puiteohjelmassa riittävästi toimintavaraa ja resursseja satelliittinavigointia ja nykyisten verkkojen integrointia varten.”

5.1.3

Uusi perustelukappale 13 a: ”Komissio ja neuvosto varmistavat, että Galileo-yhteisyrityksen ja uuden Euroopan GNSS-valvontaviranomaisen välinen siirtymäprosessi on täysin avoin. Näin vältetään mahdollisia päällekkäisyyksiä, toiminnan myöhästymisiä tai vieläkin pahempaa — markkinarajoituksia.”

5.1.4

Uusi perustelukappale 14 a: ”Jos unionin ulkopuoliset maat osallistuvat Euroopan GNSS-valvontaviranomaisen rahoitukseen tai antavat siihen muulla tavoin panoksensa, komission on valvottava, että se tapahtuu vastavuoroisten intressien mukaisesti ja olemassa olevaa tasapainoa kunnioittaen ja että neuvosto ja Euroopan parlamentti hyväksyvät asianomaiset sopimukset.”

6.1

ETSK vahvistaa tukevansa täysin Galileo-ohjelmaa ja sen kahden viimeisen kehitysvaiheen toteuttamisen nopeuttamista, jotta ohjelma olisi täysin toimintakykyinen vuonna 2008.

6.2

ETSK kehottaa komissiota arvioimaan etukäteen niitä toimiluvan haltijan saamia lisäetuja, jotka aiheutuvat palvelujen tarjoamisesta ja tekijänoikeuksista, sekä levittämään selkeää ja täsmällistä tietoa arvioinnin tuloksista.

6.3

ETSK katsoo, että on tapahtunut merkittävää edistystä pyrittäessä luomaan maailmanlaajuinen infrastruktuuri. Tässä yhteydessä on mainittava etenkin EU:n ja Yhdysvaltojen yhteistyösopimus, jonka tarkoituksena on varmistaa maailmanlaajuisten satelliittinavigointi- ja paikannusjärjestelmien täysimittainen yhteensopivuus ja yhteentoimivuus.

6.4

ETSK korostaa Kiinan ja Israelin kanssa tehtävän kansainvälisen yhteistyön merkitystä ja katsoo, että on ponnisteltava kaikin tavoin, jotta Sveitsin, Norjan, Venäjän federaation, Ukrainan, Intian, Australian, Meksikon, Brasilian ja Etelä-Korean kanssa päästäisiin sopimukseen yhteisiä intressejä koskevista seikoista. Komitea katsoo, että Välimeren alueelle tulisi antaa erityisasema, sillä siellä voidaan jo hyödyntää EGNOS-järjestelmän palveluja. Alue on myös strateginen Euroopan rauhan, vakauden ja kestävän kehityksen kannalta.

6.5

ETSK on vakuuttunut siitä, että ohjelman avaaminen unionin ulkopuolisille maille vahvistaa merkittävästi Euroopan unionin politiikan ulkoista ulottuvuutta.

6.6

ETSK toivoo, että Euroopan komissiolla olisi käytettävissään budjettikohta, jonka avulla voitaisiin käynnistää tiedotus- ja valveuttamiskampanja, jotta voitaisiin tehdä tunnetuksi kyseistä Euroopan teollisuuden ja tutkimustoiminnan huipputuotetta ja parantaa sen arvostusta sekä vakuuttaa Euroopan kansalaisille, että heidän yksityisyyttään kunnioitetaan ja suojellaan.

6.7

ETSK toivoo, että sen edellä esittämät kannanotot ehdotetun asetuksen johdanto-osan perustelukappaleisiin otettaisiin huomioon (yksityisyyden suoja, rahoituksen lisääminen, siirtymävaihe ja unionin ulkopuolisten maiden osallistuminen). Ehdotuksilla pyritään selkeyttämään aloitetta ja muuttamaan sitä nykyistä avoimemmaksi sekä varmistamaan aloitteelle asianmukaiset varat unionin toimielinten ja kansalaisyhteiskunnan intressien mukaisesti.

8.9.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 221/33

1.1

Komitea pitää ehdotettua yhteisön tason paikkatietoinfrastruktuurin (INSPIRE) perustamista asianmukaisena, toivottavana ja suhteellisuusperiaatteen mukaisena. Infrastruktuurin avulla jäsenvaltioissa kerättyjä paikkatietoja voidaan koordinoida ja tehdä yhteentoimiviksi niin, että ne ovat helpommin käytettävissä. Näin voidaan entistä paremmin dokumentoida tieteelliseltä pohjalta ympäristöalan päätöksiä ja niiden seurantaa sekä tietyissä direktiiveissä edellytettyjä raportteja. Komitea pitää oikeusperustaa (Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 175 artikla) asianmukaisena.

1.2

Ehdotetun aloitteen ansiosta voidaan vähentää päällekkäisen työn tekemistä ja korjata puutteita sekä edistää koordinointia ja tarkoituksenmukaisuutta tietojen keräämisessä ja käsittelyssä. Yhteisön toimet ovat tarpeen. Aloitteen avulla eri hallintoelimet voivat tehostaa tietojen käyttöä ja julkiset ja yksityiset toimijat tietojen hyödyntämistä eri muodoissa, mukaan luettuna lisäarvopalvelut (esim. kartat ja erikoistietokannat).

1.3

Ehdotetulla direktiivillä luodaan välttämättömät oikeudelliset ja tekniset puitteet paikkatietoinfrastruktuurin perustamiselle. Siinä ehdotetaan teknisen komitean perustamista ja velvoitetaan jäsenvaltiot antamaan käyttöön omat paikkatietonsa. Komissio vastaa direktiivin seurannasta, ja seurantakertomuksia on määrä laatia säännöllisesti.

1.4

Näin ollen komitea tukee ehdotusta, josta siltä pyydetään lausuntoa. Komitea katsoo, että ehdotus tuo eittämättä yhteisöllistä lisäarvoa tarjotessaan harmonisoidut viitekehykset. Se edistää kerättävien paikkatietojen laadun ja luonteen kehittämistä, mikä on välttämätöntä, jotta tietoja voidaan käyttää ympäristöpolitiikan ja mahdollisesti myös jäsenvaltioiden ja yhteisön muiden politiikkojen perustana ja päätöksentekoprosessien tukena.

1.5

Komitea korostaa, että käytettävien lomakkeiden ja tiedostomuotojen on oltava avoimia tai perustuttava yleisesti käytettyihin standardeihin sekä oltava luettavissa ilmaisten ohjelmistojen avulla. Komitea pitää tarpeellisena myös, että Inspire-infrastruktuurin puitteissa kerätyt tiedot saatetaan julkisesti saataville, sillä kyseiset tieteelliset tiedot ovat välttämättömiä paitsi ympäristöpolitiikan kannalta, myös opiskelijoille ja tutkijoille. Lopuksi komitea korostaa, että hanke on toteutettava vaarantamatta esimerkiksi yksityisyyden suojan piiriin kuuluvien tai yleistä etua tai turvallisuutta koskevien tietojen luottamuksellisuutta.

2.1

Oikeusperustana on EY:n perustamissopimuksen 175 artiklan 1 kohta. Kyseisen artiklan nojalla sekä viitaten 174 artiklaan voidaan tieteellisten ja teknisten tietojen perusteella ehdottaa ympäristöpolitiikkaa ja terveyden suojelua koskevia toimenpiteitä.

2.2

Luonnonilmiöillä, samoin kuin ihmisen toiminnan aiheuttamilla ilmiöillä, on vaikutuksia ympäristön laatuun ja ihmisten terveyteen. Suhteellisuus- ja toissijaisuusperiaatteet sekä ennalta varautumisen periaate huomioon ottaen yhteisön informaatio- ja koordinointitoimet ovat näin perusteltuja.

2.3

Komissio ehdottaa puitedirektiiviä, jotta toissijaisuusperiaatteen soveltamiselle jäisi tilaa ja säännökset voitaisiin mukauttaa jäsenvaltioiden ja alueiden erityistilanteisiin.

2.4

Kerättävät metatiedot ovat pääasiassa peräisin jäsenvaltioiden julkisista lähteistä, mutta muidenkaan lähteiden käyttö ei ole poissuljettua. Yhteisön paikkatietosivuston kautta olisi mahdollista päästä tutustumaan sähköisessä muodossa oleviin jäsenvaltioiden tietoihin.

2.4.1

Liitteissä mainittujen tietojen kerääminen ei ole jäsenvaltioille pakollista. Inspire-aloite täydentää muita aloitteita, kuten GMES ja Galileo, joiden yhteydessä voidaan kerätä erityistietoa tai täydentävää tietoa.

2.4.2

Inspiren horisontaalinen luonne on olennaisen tärkeä piirre. Se tekee läpileikkauksen monelta alalta, mikä mahdollistaa puutteiden havaitsemisen ja kannustaa korjaamaan niitä.

2.4.3

Ympäristölainsäädännössä säädetään alakohtaisten säädöstekstien mukaisten tietojen luonteesta, laadusta ja tietojen ilmoittamisesta (esimerkiksi veden laatua koskeva direktiivi).

2.4.4

Kun jäsenvaltioiden mahdolliset ongelmat tai ilmenevät puutteet pystytään tietojen jakamisen ansiosta havaitsemaan, ongelmiin voidaan myös asteittain löytää ratkaisuja.

2.5

Kyseisen ehdotuksen tavoitteena on esimerkiksi liitteissä I, II ja III eritellyn kaltaisten (maantieteellisten) paikkatietojen kerääminen ja koordinointi sekä tällaisten tietojen keruuta ja käsittelyä koskevien jäsenvaltioiden erilaisten järjestelmien yhteentoimivuuden varmistaminen, jotta tiedot voidaan asettaa päätöksentekijöiden, viranomaisten, tutkijoiden ja yleisesti asiasta kiinnostuneen yleisön käytettäväksi.

2.6

Jäsenvaltiot toimittavat yhdenmukaistetut tiedot tietoverkkoon, ja nämä tiedot sekä erilaiset helposti saatavilla olevat palvelut voivat toimia teknisenä ja tieteellisenä perustana EU:n, jäsenvaltioiden ja valtiotasoa alempien elinten toimintalinjoja suunniteltaessa monilla politiikan aloilla.

2.7

Eri jäsenvaltioissa ja eri aloilla kerättyjen tietojen ja asiantuntemuksen jakamisen ja yhdistämisen ansiosta voidaan välttää päällekkäisyyksiä ja ottaa huomioon ympäristövaatimukset kaikessa yhteisön politiikassa.

2.8

Komissio käyttää 22 päivänä kesäkuuta 1998 tehdyn neuvoston päätöksen mukaisesti sille siirrettyä täytäntöönpanovaltaa. Komission eri yksiköt, kuten Eurostat ja yhteinen tutkimuskeskus, osallistuvat aktiivisesti direktiivin täytäntöönpanoon, ja myös Euroopan ympäristökeskus avustaa eri tavoin. Kukin jäsenvaltio nimeää viranomaistahon, joka on vastuussa yhteydenpidosta komission kanssa. Inspiren teknisen hallinnoinnin on määrä tapahtua komiteamenettelyn mukaisesti. Siihen osallistuvat jäsenvaltioiden asiantuntijat, EU:n virastot ja asianomaiset komission pääosastot.

3.1

Komitea kannattaa ehdotettua direktiiviä, jonka tarkoituksena on Euroopan paikkatietoinfrastruktuurin perustaminen. Komitea pitää Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 175 artiklaa asianmukaisena oikeusperustana.

3.2

Yhdessä muiden tietolähteiden kanssa Inspire tukee päätöksentekoa ympäristöpolitiikassa ja terveysalalla sekä monilla muilla politiikan aloilla.

3.3

Komitea katsoo kustannustehokkuustekijöiden puoltavan kyseistä hanketta, sillä se auttaa vähentämään päällekkäisyyksiä ja täsmentämään yhteisön politiikkaa sekä tuo tietoa yleisön saataville.

3.4

Komitea katsoo, että yhteisön infrastruktuurin sekä sen kautta saatavilla olevien tietojen ja palveluiden on oltava julkisesti saatavissa, sillä kyseessä ovat pääasiassa tieteelliset tiedot ja tietokannat, joiden käyttö on yleisen edun mukaista (luonnonkatastrofien ja teollisuuden aiheuttamien riskien ehkäiseminen, terveyskysymykset jne.). Paikkatietoaineistojen ja paikkatietopalvelujen käyttöoikeuksia ei tule rajoittaa liiaksi.

3.5

Julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyösopimukset ovat kuitenkin mahdollisia, samoin kuin se, että yksityiset tahot voivat käyttää tietoja tuottaakseen lisäarvopalveluita tai luodakseen erikoistuneita paikkatietokantoja kaupallisiin tarkoituksiin.

3.6

Paikkatietoaineistojen ja paikkatietopalvelujen yhteentoimivuus on ehdoton edellytys Inspire-infrastruktuurin menestykselle. Tämän vuoksi komitea kannattaa ehdotusta, jonka mukaan täytäntöönpanosäännöt määritellään yhteistyössä tiedon tuottajien ja käyttäjien sekä standardointielinten kanssa. Harmonisointi on epäilemättä erittäin tarpeellista, mutta kysymys on monimutkainen. Komitea kannattaa kuitenkin täytäntöönpanolle ja kertomusten laatimiselle asetettuja määräaikoja.

3.7

Komitea katsoo, että jäsenvaltioissa ja yhteisössä käytettävien lomakkeiden ja tiedostomuotojen on oltava avoimia tai vapaasti käytettävissä ja oikeuksista vapaita ja että tietojen on oltava luettavissa kaikkien nykyisten Internetin käyttöohjelmistojen avulla, jotta tietojen saatavuudessa ja käytössä ei synny käytettävistä ohjelmista tai laitteistoista johtuvaa syrjintää.

3.8

Lopuksi komitea toteaa kannattavansa komission ehdottamaa poikkeusluetteloa, mutta muistuttaa pitäneensä aina tärkeänä henkilötietojen ja yksityisyyden suojaamista. Sen lisäksi näiden tietojen suojaamista on pidettävä välttämättömänä elintärkeiden kansallisten etujen varmistamiseksi ja yleisen turvallisuuden takaamiseksi ja vapaasti käytettävissä olevien tietojen luonnetta ja yksityiskohtaisuutta onkin harkittava tätä silmällä pitäen.

4.1

Komitea toivoo, että myös sille toimitetaan ehdotetussa direktiivissä mainitut, säännöllisesti laadittavat kertomukset.

8.9.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 221/35

1.1

Vesipolitiikan puitedirektiivin (1) hyväksymisen voidaan todeta merkinneen huomattavaa muutosta Euroopan unionin vesipolitiikassa: puitedirektiivin sisältö on yhtenäistänyt makean- ja meriveden tilan, ja on otettu käyttöön veden laadun tehokas arviointimenetelmä sekä keskitetty toimintaorganisaatio, jonka avulla voidaan ryhtyä yhdenmukaisiin toimiin kullakin valuma-alueella riippumatta siitä, kuuluvatko alueen ylä- ja alajuoksu eri toimivallan piiriin. Komissio on lisäksi vähitellen täydentänyt ja kehittänyt vesipolitiikan puitedirektiivin sisältöä säädöksillä (2) ja muuntasoisilla määräyksillä (3), jotta EU:n vesipolitiikalla suojeltaisiin unionin jokia ja meriä.

1.2

Tietyt vesistöjen laadun kannalta erittäin tärkeät seikat ovat kuitenkin käsittämättömästi jääneet vesipolitiikan puitedirektiivin ulkopuolelle. Se ei kata tulvia. Tulvat ovat itsessään aivan luonnollisia tapahtumia, mutta ihmisen toiminta lisää niiden vaikutuksia osittain huomattavastikin. Useat tulvien aiheuttamat katastrofivaikutukset voitaisiin kuitenkin minimoida jokiuomien ja -varsien oikeanlaisella käyttö- ja suojelupolitiikalla sekä aivan erityisesti vaatimalla, että vesi-infrastruktuurien rakentamisessa ympäristövaikutukset huomioidaan tosiasiassa eikä vain muodollisesti, jotta ei muuteta luonnon dynamiikkaa eikä mitätöidä tavoitteena olevaa vesivarojen moitteetonta käyttöä.

1.3

Tulvariskin lisääntymiseen EU:n alueella vaikuttaa pohjimmiltaan kaksi tekijää: Ensinnäkin ilmastonmuutos on tosiasia, ja siihen liittyvät rankkasateiden esiintymistiheyden mahdollinen lisääntyminen sekä ilmakehän lämpenemisestä johtuva merenpinnan potentiaalinen nousu. Toiseksi tulvariskin lisääntymiseen vaikuttaa ihminen omalla toiminnallaan: jokiuomiin rakentaminen sekä uomien siirtämiseen ja kanavoitiin liittyvä vesirakentaminen ja satamien rakentaminen ilman ympäristövaikutusten arviointi- ja korjaustoimenpiteitä. Ihmisen aiheuttamaksi tekijäksi olisi luettava myös maanosamme aavikoitumisen lisääntyminen puiden massahakkuineen, maastopaloineen ja muine luonnonvastaisine toimintoineen. Tulvariski lisääntyy ylipäätään kestämättömän kehityksen seurauksena. Voidaankin todeta, että kestävien mallien omaksuminen talouden, yhteiskunnan ja ympäristön kehittämiseksi minimoi ja vähentää tulvariskiä.

1.3.1

Kun tulva peittää maa-alueita, joilla harjoitetaan teollisuutta, voimaperäistä maataloutta ja karjanhoitoa, ja myös rakennettuja alueita, maaperään joutuu aineita ja tuotteita, joiden käyttö ei normaalioloissa muodosta riskiä veden laadulle, mutta jotka tulvan seurauksena muuttuvat vaarallisiksi veden laadun pilaajiksi ja saattavat vaikuttaa kansalaisten terveyteen ja tulvista kärsiviin ekosysteemeihin.

1.4

ETSK muistuttaa, että vuosina 1998–2002 Euroopassa oli yli 100 suuret vahingot aiheuttanutta tulvaa, muun muassa katastrofaaliset Tonava- ja Elbe-jokien tulvat vuonna 2002. Vuodesta 1998 lähtien tulvissa on kuollut noin 700 ihmistä, noin puoli miljoonaa ihmistä on joutunut jättämään kotinsa ja vakuutetut taloudelliset tappiot ovat olleet ainakin 25 miljardia euroa (4).

1.5

Komissio on tietoinen tilanteesta, ja se teki heinäkuussa 2004 ympäristöministerien neuvostolle toimintaehdotuksen tulvien torjumiseksi Euroopan laajuisesti. Ehdotuksella pyritään yhteisesti sovittuun toimintaan tulviin liittyvässä riskinhallinnassa, ja sen tavoitteena on tehostaa tulvien torjuntaa. Jäsenvaltioiden on tehtävä yhteistyötä riskien kartoittamiseksi ja otettava kullakin valuma- ja rannikkoalueella käyttöön tulviin liittyvää riskienhallintaa koskeva suunnitelma. Komissio huolehtii tiedon koordinoinnista kaikkien valtioiden kesken ja levittää tietoa asiaan liittyvistä parhaista käytänteistä.

1.6

Lisättäköön vielä, että vaikka kyseessä on yhteisön vesipolitiikkaan liittyvä toiminta, on korostettava, että ongelma vaikuttaa muihin yhteisön politiikkoihin, kuten maatalous-, ympäristö-, pelastuspalvelu- ja liikennepolitiikkaan. Kaikissa näissä toimintaperiaatteissa piilee lisäksi kauaskantoinen tulva-alueiden hallintaan liittyvä juridinen ongelma: on rajattava ja määriteltävä jokivarsien ja merenrannan suojeltava julkinen omaisuus, jotta kyseisillä alueilla ei voida tehdä yksinomaan viranomaisten poliittisiin päätöksiin perustuvia sellaisia tuntuvia muutoksia, jotka vaikuttavat vesiensuojelun ja tulviin liittyvän riskienhallinnan piiriin kuuluviin muihin toimivaltuuksiin. Suojeltavien alueiden rajaaminen helpottaisi täten tulvien vaikutuksia torjuvaa ennaltaehkäisevää toimintaa.

2.1

Tiedonanto voidaan jakaa kolmeen osan seuraavasti:

2.2

Tulviin liittyvän riskienhallinnan tarkoituksena on vähentää tulvien todennäköisyyttä ja vaikutuksia. Tavoitteen saavuttamiseksi ohjelmiin ehdotetaan sisällytettäviksi seuraavat seikat:

2.3

Nykyiset toimet ja aloitteet tulvien vaikutusten torjumiseksi ehdotetaan toteutettaviksi kolmella tasolla.

2.3.1

Euroopan tasolla toteutettavissa toimenpiteissä on tarkoitus hyödyntää nykyisiä välineitä ja politiikkoja tulvien ehkäisemiseksi ja minimoimiseksi. Tutkimuspolitiikassa on tarkoitus hyödyntää sellaisia tutkimushankkeita kuin FLOODsite, jolla pyritään tehostamaan yhdennettyjä tulvariskien analyysi- ja hallintamenetelmiä. Rakennerahastoja voidaan hyödyntää siten, että etenkin Euroopan aluekehitysrahasto osallistuu tutkimuksen ja teknologian kehittämiseen liittyvän infrastruktuurin tehostamiseen. (5) Reinin ja Moselin Interreg-hankkeen IRMAn avulla tulvia on torjuttu yli rajojen.

2.3.1.1

Euroopan tasolla ehdotetaan myös, että YMP:tä hyödynnetään luomalla metsänhoidon ja muiden maataloustoimien avulla tulvien torjunta-alueita, jotka toimivat maaperän suojelujärjestelmänä. Ympäristöpolitiikkaa on tarkoitus käyttää samansuuntaisesti vesipolitiikan puitedirektiivin nojalla siten, että tulviin liittyvä riskienhallinta liitetään valuma-alueiden yhdistettyihin hoitosuunnitelmiin. Hätätilanteita varten pidetään edelleen yllä solidaarisuusrahastoa, joka perustettiin vuonna 2002 Keski-Eurooppaa koetelleiden ankarien tulvien seurauksena.

2.3.2

Korostettakoon, että jäsenvaltiot ovat toteuttaneet toimia tulvien vaikutusten torjumiseksi laatimalla virallisia ja oikeudellisia suuntaviivoja etenkin niissä valtioissa, joita tulvat pahiten koettelevat. Ne ovat laatineet tulvien torjuntasuunnitelmia ja -strategioita sekä kartoittaneet riskejä tulville pahiten altistuvilla alueilla.

2.3.3

Kolmanneksi ryhdytään rajajokien osalta kansainväliseen yhteistyöhön tähtääviin toimenpiteisiin, joita toteutetaan etenkin Keski-Euroopassa perustamalla elimiä huolehtimaan valuma-alueiden hoidon koordinoinnista.

2.4

EU:n toiminta-ohjelmassa keskitytään olennaisilta osin ottamaan käyttöön toimenpiteitä tulvien ehkäisemiseksi ja lievittämiseksi. Toimenpiteistä merkittävimpiä ovat viranomaisten yhteistyön parantaminen vesistö- ja rannikkoalueiden hoitosuunnitelmien avulla sekä tulvien riskinkartoittamisen hyödyntäminen suunnitteluvälineenä. Kaikissa toimenpiteissä otetaan huomioon hyvistä käytänteistä saadut tiedot.

2.4.1

Suunnitelman toteuttamisen kannalta on ensiarvoisen tärkeää, että jäsenvaltiot, komissio ja muut sidosryhmät tekevät yhteistyötä ja ottavat näin vastuun tulvariskien ehkäisyyn liittyvästä moitteettomasta toiminnasta sovituissa puitteissa.

2.4.2

Yhteisestä toiminnasta odotettavissa olevia kustannuksia on vaikea laskea. Euroopan kansalaisille, heidän omaisuudelleen, tulvasta kärsiville ihmisille ja maa-alueille toiminnasta koituva hyöty on joka tapauksessa laadullisesti suurempi kuin mitkään kustannukset.

2.5

Tiedonannossa on tulviin liittyvän riskienhallinnan ja -kartoituksen valmistelun ja toteutuksen kannalta erittäin merkittävä liite, joka auttaa jossain määrin yhtenäistämään laadintatyötä ja toteutusta asetettujen tavoitteiden pohjalta.

3.1

ETSK pitää komission tiedonannon sisältöä myönteisenä, sillä pyrkimyksenä on tehostaa ja yhtenäistää monissa jäsenvaltioissa käytössä olevia ehkäisyjärjestelmiä tulvien vaikutusten lievittämiseksi. Komitea katsoo kuitenkin, että ongelmaa olisi ensinnäkin tutkittava syvällisemmin, jotta voidaan päättää sopivista toimenpiteistä, etenkin mahdollisimman tehokkaisiin ehkäisytoimiin tähtäävistä toimenpiteistä. Näin vältyttäisiin monilta tulvien aiheuttamilta tuhoilta. Tämän jälkeen olisi määriteltävä tietyt peruskäsitteet, joita ehdotuksessa ei mainita, jotta hoitosuunnitelmissa ja riskikartoituksissa ehdotettavat toimenpiteet olisivat mahdollisimman yhdensuuntaisia.

3.2

Tulvat ovat vesistöjen ja rannikon luonnolliseen dynamiikkaan liittyviä luontaisia ilmiöitä. Tämän dynamiikan geologinen aikajana on paljon pitempi kuin esimerkiksi talous- tai kaupunkisuunnitteluun tavanomaisesti käytettävä aika. Niinpä tulvien toistumisaika merkitsee seuraavaa:

Itse asiassa vesistönsuunnittelu sisältää perusluonteisesti seuraavanlaisia käsitteitä:

3.3

Tulvien rajuus liittyy siihen, mitä tulva-alueilla sijaitsee, ja siihen, käyttääkö ihminen tulva-alueita toimiin, jotka vaikuttavat vesistöjen tavanomaiseen toimintaan ja muuttavat tuntuvasti jokien ja rannikkoalueiden ympäristöoloja. Tällä tavoin epätavanomaisen sekä ihmisten ja omaisuuden kannalta äärimmäisen vahingollisen toiminnan riski kasvaa. ETSK:n mielestä seuraavien syiden olisi katsottava lisäävän tulvien rajuutta ja merkitystä:

3.4

On pyrittävä kaikin tavoin tutkimaan, miksi tulvariskillä on taipumus lisääntyä luontotekijöiden, etenkin ilmastonmuutoksen, kehittymisen seurauksena, Näin voidaan päätellä, miten nämä muutokset voivat vaikuttaa vesistöjen ja rannikkoalueiden dynamiikkaan ja siis muiden muuttujien muassa tulva-alueisiin ja toistumisjaksoihin.

3.5

Ihmisen aiheuttamien tekijöiden (tulva-alueiden käytön ja niillä asuvien ihmisten määrän) aiheuttaman tulvariskin lisääntymistaipumus voidaan ja tulee korjata aktiivisella suunnittelupolitiikalla, jolla pyritään saavuttamaan tulva-alueiden kestävä käyttö ja minimoimaan riskit.

4.1

ETSK on komission kanssa yhtä mieltä siitä, että riskienhallinnan tavoitteena on pienentää riskien todennäköisyyttä ja niihin johtavien syiden vaikutuksia. Päämäärä toteutetaan tavallisesti sellaisen prosessin avulla, jossa yhdistetään muun muassa tavoitteena oleva ehkäisy, torjunta ja tiedottaminen, kuten komissio toteaa. On kuitenkin syytä luokitella toteutettavissa olevat toimet ja toimenpiteet sekä kriteerit, joiden perusteella tehdään kussakin tapauksessa asianmukainen valinta. Suuntaa-antavasti voidaan mainita esimerkiksi seuraavat ehkäisytoimenpiteet:

4.2

ETSK ehdottaa komissiolle, että hoitosuunnitelmien laadintaan sisällytetään seuraavat periaatteet ja ei-rakenteelliset toimenpiteet:

”Pitkän aikavälin strategisen lähestymistavan” on katsottava soveltuvan juuri tähän yhteyteen. Tarkoituksena ei ole ottaa huomioon pelkästään odotettavissa olevia kehityssuuntia, kuten komission tiedonannossa todetaan, vaan ensi sijassa korjata kehitystä niissä tapauksissa, joissa on järkevää ajatella, että nykyinen riskialttius säilyy ennallaan tai kasvaa.

4.3

Valittaessa asianmukaisia toimia tulvasuojelun tehostamiseksi tulisi määrittää tarkoituksenmukaiset suuntaviivat ja kriteerit seuraavasti:

4.4

Tulviin liittyvästä riskienhallinnasta eri puolilta maapalloa etenkin 70-luvulta lähtien saadut kokemukset ovat selvästi osoittaneet, että suurimmat vaikeudet ehkäisytoimenpiteiden toteuttamisessa eivät ole teknisiä eikä niitä ratkaista pelkästään kartoittamalla riskit tai vaarallisuustekijät. Esimerkiksi Yhdysvalloissa Army Corps of Engineers on laatinut yli 20 000 riskikarttaa, mutta hyvin harvat viranomaiset ottavat ne huomioon, ja jos ottavatkin, ne päätyvät rakenteellisiin toimiin (kanavointiin, patojen ja suojapatojen rakentamiseen jne.). Viranomaiset eivät useinkaan ole pystyneet valvomaan tulvia asianmukaisesti, ja ne ovat vastuussa monista vältettävissä olleista vahingoista, jotka lopulta ovat päässeet tapahtumaan, koska viranomaisten ja väestön keskuuteen on syntynyt väärä turvallisuudentunne.

4.5

On syytä korostaa, että EU myöntää rakennerahastoista (EAKR:sta ja koheesiorahastosta) rahoitusta etenkin sellaisiin toimiin kuin rajallisen käytön omaavien pidätys- tai kanavainfrastruktuurien rakentamiseen. Ennalta ehkäiseviin toimiin, olivatpa ne rakenteellisia tai eivät, varataan yleensä vähemmän määrärahoja. ETSK katsookin olevan tarpeen arvioida, onko tarkasteltavana olevaa toimintaohjelmaa varten aiheellista varata erityismäärärahoja vai laatia suuntaviivat toimien sisällyttämiseksi muihin komission rahoittamiin ohjelmiin.

4.6

Rakenteelliset toimenpiteet eivät missään tapauksessa riitä estämään tulvia tai suojelemaan tulva-alueita. Ne ovat mielekkäitä vain laajemmasta perspektiivistä tarkasteltuina siten, että toiminnassa otetaan huomioon myös kaupunkisuunnittelu, liikenneväylien suunnittelu (maantiet, rautatiet jne.), vedenpoistojärjestelmän ylläpito sekä luontaista valumaa sääntelevien alueiden ja ekosysteemien suojelu. Niinpä olisi aiheellista konkretisoida jatkossa tiedonannon liitteenä olevia suuntaviivoja ja lisätä niihin muun muassa menetelmäperiaatteita tai hyviä käytänteitä suunnitelmien laatimiseksi.

4.7

On erittäin tärkeää, että tulviin liittyvien riskien hallintasuunnitelmat sisällytetään vesipolitiikan puitedirektiivin mukaisiin hoitosuunnitelmiin. Näin taataan koko vesistön käsittävän toiminnan kannalta välttämätön suunnittelu ja sovitetaan yhteen tehokkaat toimenpiteet ja toimet eri tasoilla (kuntien ja valtioiden toimet sekä rajatylittävä toiminta). Samalla huolehditaan kaikkien asianomaisten toimivaltaisten viranomaisten toiminnan välttämättömästä koordinoinnista. On kuitenkin laadittava perusteet ja hahmoteltava mallit näiden keskenään yhteensopivien mutta erilaisten suunnittelupuitteiden yhdistämiseksi toisiinsa asianmukaisesti integrointia helpottavan direktiivin avulla. Myös näitä seikkoja olisi kehiteltävä tiedonannon liitteenä olevien suuntaviivojen laajentamista koskevassa ehdotuksessa.

4.8

Tulvien hallinnan sisällyttäminen vesipolitiikan puitedirektiiviin perustuu seuraaviin seikkoihin:

4.9

Seuraavassa luetellaan tulviin liittyvän riskienhallinnan tärkeimmät osatekijät, joilla on yhtymäkohtia vesipolitiikan puitedirektiivistä johtuvaan suunnitteluun.

5.1

ETSK katsoo, että kaikki tulvien ehkäisyyn, torjuntaan ja lieventämiseen tähtäävät toimet on yhdistettävä vesipolitiikan puitedirektiivillä luotuihin menetelmiin ja välineisiin, etenkin vesistön hoitosuunnitelmaan, jonka avulla voidaan säännellä kaikkia kyseisten valuma-alueiden piiriin kuuluvien vesistöjen ja rannikkoalueiden vesienhoitoon liittyviä seikkoja. Komitean mielestä onkin välttämätöntä, että sekä käsillä olevan tiedonannon sisältö että tässä lausunnossa esitetyt huomiot sisällytetään yhteisön direktiiviin, jolla helpotetaan riskienhallintasuunnitelmien sovittamista vastaamaan kunkin vesistön hoitosuunnitelman erityispiirteitä. Näin riskienhallintasuunnitelmat saadaan vastaamaan jokien ja rannikoiden erityisoloja.

5.2

Aineiston yhdistäminen edellyttää seuraavaa:

5.3

Tiedonannon liitteenä esitettyjä tulviin liittyvän riskienhallinnan suunnitelmia ja tulvariskinkartoituksia on laajennettava, jotta niiden pohjalta voidaan laatia entistä selkeämpi luettelo toimista ja toimenpiteistä sekä ottaa huomioon kaikkein ensiarvoisimmat ja käytettävissä olevan rahoituksen puitteissa asianmukaisimmat toimet sekä kustannusten minimoimiseksi ja asutukselle ja omaisuudelle koituvan hyödyn lisäämiseksi käytettävät kriteerit. Tärkeimpänä tavoitteena on sovittaa vesistöjen ja rannikoiden luontainen toiminta ihmisen harjoittamaan toimintaan eli saavuttaa tulva-alueiden kokonaisvaltainen kestävä kehitys.

5.4

Lopuksi ETSK katsoo, että vesipolitiikan puitedirektiivistä johtuvaan suunnitteluun liittyvässä tulvariskien hallinnassa on tärkeintä varautua kyseisiin ilmiöihin määrittelemällä riskit, varoitusjärjestelmät ja hätätilanteet. Kannattaa niin ikään pitää mielessä tutkimuksen ja poikkialaisen yhteistyön alalla toteutettavat muut yhteisön toimet, joilla pyritään erityisesti lievittämään tulvien aiheuttamia vahinkoja, sekä vahinkovakuutusten kattamien riskien konkreettinen määrittely siten, että asianosaisten taloudelliset tappiot jäävät mahdollisimman pieniksi. Lisäksi on otettava huomioon tarve tarkkailla ja valvoa vesistöihin ja rannikkoon vaikuttavan infrastruktuurin rakennusturvallisuutta.

8.9.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 221/40

—

Maksujen on tavoitettava lopulliset tuensaajat mahdollisimman täysimääräisinä.

—

Väärinkäytöksiä on torjuttava tehokkaalla valvonnalla.

8.9.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 221/44

1.1

Vakavien, tarttuvien eläintautien, kuten naudan spongiformisen enkefalopatian (BSE), suu- ja sorkkataudin (FMD), sikaruton (CSF) ja Newcastlen taudin (ND), puhkeaminen on aiheuttanut toistuvia kriisejä EU:n eläintuotemarkkinoille. Tällaisten eläinkulkutautien puhjetessa mm. eläimiä teurastetaan ja niiden kaupan pitämistä rajoitetaan tautien leviämisen estämiseksi. Pääsääntönä on, että kustannukset eläinkulkutautien pysäyttämiseksi rahoitetaan eläinlääkintärahastosta, minkä lisäksi jäsenvaltiot rahoittavat niistä 50 prosenttia.

1.2

Eläintuotteiden markkinatilanne vaikeutuu myös myyntikieltojen ja suljettujen alueiden vuoksi. Sianlihan, kananmunien, siipikarjanlihan, naudanlihan, maidon ja meijerituotteiden sekä lampaan- ja vuohenlihan markkinajärjestelyihin sisältyy sen vuoksi tällaisissa tilanteissa mahdollisuus toteuttaa markkinatukitoimia. Tällaisten poikkeuksellisten tukitoimien ratkaiseva edellytys on, että asianomaiset jäsenvaltiot ovat toteuttaneet tarvittavat eläinlääkintätoimenpiteet eläinkulkutautien pysäyttämiseksi. Markkinatilanteen helpottamiseen tähtäävät toimenpiteet toteutetaan sitä paitsi vain niin laajoina ja niin pitkäaikaisina kuin on ehdottomasti tarpeen asianomaisten markkinoiden tukemiseksi.

1.3

Poikkeukselliset tukitoimet, jotka komissio hyväksyy pysyvien komiteoiden hallintomenettelyin, rahoitettiin alun perin kokonaan yhteisön talousarviosta. Näin tehtiin viimeksi 1980-luvun lopulla ja 1990-luvun alussa sikaruton yhteydessä. Vuonna 1992 sovellettiin sikaruton yhteydessä ensi kerran kansallista osarahoitusta. Tuen laajuudessa esiintyneiden epäselvyyksien vuoksi komissio hyväksyi 1994 tarkennuksen, jonka mukaan yhteisön rahoitusosuus oli 70 prosenttia eläinten enimmäismäärää kohden. Sen jälkeen samaa rahoitusosuutta sovellettiin naudanliha-alalla torjuttaessa BSE:tä ja FMD:tä. Vuodesta 2001 lähtien kansallinen osarahoitus on ollut 50 prosenttia, koska Euroopan tilintarkastustuomioistuin vaati, että eläinlääkintärahastosta myönnettävän osarahoituksen ja markkinointitukitoimenpiteiden on vastattava toisiaan.

1.4

Saksassa sattuneen tapauksen vuoksi Euroopan yhteisöjen tuomioistuin epäsi vuonna 2003 komission toimivallan määrätä kansallisen osarahoituksen suuruudeksi 30 prosenttia asiassa, joka koski nautakarjan ostojärjestelyjä BSE:n yhteydessä (1). Täten komissiolla ei ole toimivaltaa jatkaa tähänastista käytäntöä. Niinpä se ehdottaa, että tulevaisuudessa kansallinen osarahoitus on suuruudeltaan 50 prosenttia. Lisäksi tarkennetaan sianlihan, kananmunien, siipikarjanlihan, naudanlihan, maidon sekä lampaan- ja vuohenlihan markkinajärjestelyjä sekä sisämarkkinoita koskevissa toimenpiteissä että myynnissä EU:n ulkopuolisiin maihin.

2.1

On valitettavaa, että komissio ja jäsenvaltiot eivät ole vuoden 1992 jälkeen kunnioittaneet yhä voimassa olevaa yleisperiaatetta, jonka mukaan toimenpiteet, jotka sisältyvät yhteisen maatalouspolitiikan ns. ensimmäiseen pilariin, rahoitetaan kokonaan yhteisön talousarviosta, mukaan lukien yhteisten markkinajärjestelyjen puitteissa toteutetut toimenpiteet. Neuvosto voi asian luonteen vuoksi hyväksyessään käsillä olevan ehdotuksen poiketa tästä periaatteesta, jonka se itse on ottanut käytäntöön. Yllä mainittua asiaa koskevan tuomioistuimen tuomion mukaan komissio ei kuitenkaan voi ilman erityisvaltuutusta poiketa neuvoston päätöksistä silloinkaan, kun näin tehdään jäsenvaltioiden myötävaikutuksella asianomaisissa hallintokomiteoissa.

2.2

Eläinkulkutautien laajuudesta ja kestosta riippuen kyseiset toimenpiteet voivat aiheuttaa huomattavia kustannuksia, jotka on välttämättä ensisijaisesti rahoitettava julkisin varoin. Kysymys EU:n ja jäsenvaltioiden välisestä kustannusten jaosta koskee ensi kädessä jäsenvaltioiden välistä rahoituksellista yhteisvastuuta. Kansallisesta osarahoituksesta puhuttaessa eräillä jäsenmailla on enemmän halua ja paremmat mahdollisuudet kattaa kustannukset kuin toisilla. Eräät jäsenvaltiot kasaavat kustannukset suoraan tai epäsuorasti alan kannettavaksi, mistä on seurauksena huomattava kilpailun vääristyminen. Tämä voitiin todeta BSE-kriisin aikana.

2.3

Komission mukaan kansallinen osarahoitus saa aikaan sen, että jäsenvaltiot tehostavat panostustaan kotieläinten sairauksien puhkeamisen torjumiseksi ja ennalta ehkäisemiseksi. Vaikka ETSK ymmärtää esitetyt argumentit, ei voida sulkea pois sitä vaihtoehtoa, että tietyissä tilanteissa tällainen vaatimus saattaa hidastaa tai vaikeuttaa päätöksiä ja näin ollen estää aktiivista torjuntatyötä.

2.4

ETSK ymmärtää komission kantaa myös siltä osin, että ehdotus merkitsee vuoden 1992 jälkeen vallinneen käytännön jatkumista. Samoin ehdotuksella taataan eläinlääkintärahastosta myönnettävän rahoituksen ja markkinointitukitoimenpiteiden vastaavuus.

2.5

ETSK katsoo kuitenkin, että neuvoston alun perin hyväksymien poikkeuksellisten markkinatoimenpiteiden kustannukset perustuvat yhteisvastuuseen ja rahoitukselliseen solidaarisuuteen. Tästä periaatteesta luopuminen merkitsee ETSK:n mielestä vaaraa siitä, että jäsenvaltioiden mahdollisuudet torjua eläintauteja eivät ole yhtenäisiä, koska tehokkaasta valvonnasta ja ennalta ehkäisevistä toimenpiteistä huolimatta taudit saattavat puhjeta satunnaisesti ja yllätyksellisesti. Markkinavaikutukset kohdistuvat tällöin myös muihin jäsenmaihin. Kansallinen osarahoitus aiheuttaa niin ikään vaaran siitä, että sillä voi olla kerrannaisvaikutuksia muillakin aloilla. Tästä taas on seurauksena vaara siitä, että yhteisen maatalouspolitiikan kustannuksia siirretään yhä enemmän jäsenvaltioiden vastuulle.

2.6

Jos komission ehdotus kaikesta huolimatta saa kannatusta, järjestelyyn sisältyvän jäsenvaltion rahoitusosuuden käsittely osana perustamissopimuksen valtiontukimääräyksiä on hallinnollinen rasite, eikä sille ole asiallista perustetta. Komission ehdotuksen ilmoitusmenettelystä poikkeamisesta olisi niin ollen pitänyt olla voimassa alusta lähtien.

3.1

ETSK toivoo, että poikkeuksellisten markkinatukitoimenpiteiden yhteydessä säilytetään rajoittamattoman yhteisvastuullisuuden periaate, eikä se siksi kannata komission ehdotusta jäsenvaltioiden 50 prosentin osarahoituksesta.

8.9.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 221/46

1.1

Pekingin toimintaohjelma ja julistus hyväksyttiin Pekingissä vuonna 1995 järjestetyssä neljännessä naisten maailmankonferenssissa. Helmikuun 28. päivästämaaliskuun 11. päivään 2005 pidettävässä naisten asemaa käsittelevän YK:n toimikunnan (CSW) 49. istunnossa arvioidaan, miten kyseisten asiakirjojen sekä YK:n yleiskokouksen 23. erityisistunnossa (”Naiset 2000: sukupuolten tasa-arvo, kehitys ja rauha 2000-luvulla”, New York 2000) hyväksyttyjen päätösasiakirjojen täytäntöönpano on edistynyt. Erityisistunnossa luotiin alustava katsaus saavutettuihin edistysaskeliin ja sukupuolten tasa-arvon tiellä oleviin esteisiin.

1.2

Erityisistunnossa yleiskokous hyväksyi päätöslauselman jatkotoimista ja aloitteista Pekingin julistuksen ja toimintaohjelman toimeenpanemiseksi sekä poliittisen julistuksen, jossa jäsenvaltiot sitoutuivat kokoontumaan uudelleen kymmenen vuoden kuluttua Pekingin toimintaohjelman hyväksymisestä arvioimaan saavutettua edistystä ja harkitsemaan uusia aloitteita.

1.3

CSW:n monivuotisen työohjelman mukaan 49. istunnon keskeisiä aiheita ovat toimintaohjelmassa määritellyillä 12 alalla saavutettu edistys sekä nykyisten haasteiden määrittely ja uusien strategioiden laadinta. Tavoitteena on parantaa naisten ja tyttöjen asemaa ja lisätä heidän vaikutusmahdollisuuksiaan. Keskustelun vilkastuttamiseksi istunto pidetään tässä yhteydessä avoinna, jotta jäsenvaltioiden, kansalaisyhteiskunnan ja kansainvälisten järjestöjen edustajat voivat osallistua siihen mahdollisimman laajasti.

1.4

YK:n panos on ollut perustavan tärkeä naisten ja miesten yhtäläisiin oikeuksiin liittyvän ongelman kansainvälisen näkyvyyden lisäämiseksi: Vuonna 1975 kutsuttiin koolle ensimmäinen naisten maailmankonferenssi (Mexico City), jossa julistettiin avatuksi YK:n naisten vuosikymmen. Kööpenhaminassa vuonna 1980 pidetyssä toisessa konferenssissa (naisten vuosikymmenen puoliväli) ensimmäiset hallitukset (57) allekirjoittivat kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevan yleissopimuksen (CEDAW-sopimus, 1979), joka on sukupuolten tasa-arvoon tähtäävän vaivalloisen prosessin virstanpylväitä. Nairobissa vuonna 1985 pidetyssä kolmannessa konferenssissa hyväksyttiin toimintasuunnitelma, jonka aiheena ovat tulevaisuuden strategiat naisten aseman edistämiseksi ja jossa hallitukset ja kansainväliset järjestöt julistavat tavoitteeksi tasa-arvon.

1.5

Naisten erityisominaisuuksien ja roolin tunnustamista on edistänyt myös YK:n turvallisuusneuvoston vuonna 2000 antama päätöslauselma 1325 aiheesta ”Naiset, rauha ja turvallisuus”. Siinä tunnustetaan sotien vaikuttavan naisiin eri tavalla kuin miehiin ja vahvistetaan, että naisten osuutta konfliktien ehkäisyä ja ratkaisemista koskevassa päätöksenteossa tulee lisätä. Yleisemmällä tasolla naisten aseman edistäminen on kuitenkin jo yli vuosikymmenen ajan otettu huomioon YK:n kaikkien suurten konferenssien ja kansainvälisten kokousten päätelmissä (1).

1.6

Tärkeä oli myös syyskuussa 2000 pidetty YK:n Millennium-huippukokous, jossa jäsenvaltiot asettivat kahdeksan selkeää ja mitattavissa olevaa tavoitetta (vuosituhannen kehitystavoitteet). Päämääränä on vähentää vuoteen 2015 mennessä merkittävästi köyhyyttä, nälkää, sairauksia ja ympäristön pilaantumista. Vuosituhatjulistuksen lähtökohtana oli myös tarve koota edellisenä vuosikymmenenä pidetyissä kansainvälisissä konferensseissa ja huippukokouksissa asetetut tavoitteet yhtenäiseksi tärkeimpien tavoitteiden luetteloksi. Kolmantena kehitystavoitteena on edistää sukupuolten tasa-arvoa ja kasvattaa naisten vaikutusvaltaa, mikä liittyy kiinteästi yleissivistävään ja ammatilliseen koulutukseen. Viides tavoite puolestaan koskee odottavien äitien terveyden parantamista. Sukupuolten tasa-arvo on kuitenkin kaikkien kahdeksan tavoitteen punainen lanka.

2.1

Vaikka YK on laatinut laajan säännöstön sukupuolten tasa-arvon saavuttamiseksi, eivät asiakirjoihin kirjatut periaatteet aina ole sopusoinnussa sen kanssa, miten niitä toteutetaan käytännössä jäsenvaltioissa ja niiden kauppa- ja kehityspolitiikassa. Naisten kansalaisoikeuksien sekä taloudellisten, sosiaalisten ja poliittisten oikeuksien täysimääräiseltä tunnustamiselta vievät usein pohjan uusliberalistiset kauppasopimukset ja makrotalouspolitiikka, joissa tasa-arvonäkökulmaa ei edes oteta huomioon.

2.2

Monimutkainen kansainvälinen tilanne ei varmastikaan edistä naisten aseman parantamista, vaan aiempina vuosina saavutettu edistys on vaarassa valua hiekkaan.

2.3

Meneillään olevat konfliktit heikentävät ja huonontavat naisten tilannetta entisestään.

2.4

Kotiväkivaltaa esiintyy edelleen kaikkialla maailmassa, ja se koskee kaikenikäisiä naisia yhteiskuntaluokasta ja uskonnosta riippumatta.

2.5

On siis tärkeää vahvistaa sukupuolten tasa-arvon asemaa ja naisten oikeuksien puolustamista ensisijaisena tavoitteena ja välineenä, jonka avulla voidaan varmistaa tasa-arvoinen kehitys, hyvinvoinnin entistä tasaisempi jakautuminen ja kestävä talouskehitys sekä vahvistaa heikoimpien väestöryhmien suojelemiseksi tarkoitettuja järjestelmiä.

3.1

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea pitää tärkeänä arvioida omassa kannanotossaan edistysaskeleita, joita Euroopan unioni on saavuttanut sukupuolten tasa-arvoa koskevissa kysymyksissä.

3.2

Komitea muistuttaa, että se on aina seurannut hyvin kiinnostuneena naisten yhteiskunnallisen aseman edistämistä koskevia toimia sekä laatinut useita lausuntoja ja edistänyt erilaisia aloitteita. Komitea on antanut neljättä naisten maailmankonferenssia (Peking 1995) ja sen seurantakokousta (Peking + 5) koskevat lausunnot (EXT/131 ja REX/033), joissa se toteaa muun muassa, että komitealla olisi tärkeää olla valtuuskunta YK:n kokouksissa.

3.3

Komitea on saanut unionin toimielinten — ennen muuta neuvoston, Euroopan parlamentin ja komission — kanssa tehtävän yhteistyön johdosta merkittävän roolin lukuisten Euroopan unionin tasa-arvoaloitteiden seurannassa. Kyseisten aloitteiden avulla on kuluneina vuosina pyritty vastaamaan Pekingin kokouksessa esille tulleisiin haasteisiin ja poistamaan esteitä.

3.4

Komitea katsookin voivansa edistää huomattavalla tavalla sitä, että naisten asemaan liittyvät kysymykset otetaan järjestelmällisesti huomioon yhä laajemmin yhteisön politiikassa ja eurooppalaisessa yhteiskunnassa. Ensin tulee selvittää, millaista edistystä neljännen maailmankonferenssin jälkeen on tapahtunut ja millaisia esteitä on havaittu.

3.5

Euroopan unionilla on kansainvälisellä tasolla keskeinen rooli ja siis myös suuri vastuu. Tältä pohjalta komitea pyrkii käsillä olevassa asiakirjassa määrittelemään, miten EU voi omalta osaltaan edistää maailman naisten elinoloja ja asemaa yhteistyö-, kehitys- ja kauppapolitiikallaan.

4.1

Jo perussopimuksessa mainittu sukupuolten tasa-arvo vahvistettiin vielä virallisesti Euroopan unionin tavoitteeksi Amsterdamin sopimuksessa. Sen yhteydessä omaksuttiin kaksitahoinen lähestymistapa: yhtäältä mainitaan tasa-arvonäkökulman valtavirtaistaminen yhteisön kaikilla politiikanlohkoilla ja toisaalta erityistoimien toteuttaminen naisten aseman edistämiseksi. Naisten ja miesten yhtäläisten mahdollisuuksien edistäminen sisältyi kuitenkin jo aiemmin yhteisön taloudellista ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta koskevaan politiikkaan ja oli rakennerahastojen ensisijaisena tavoitteena jo vuonna 1994.

4.2

EU on omaksunut integroidun lähestymistavan, jonka yhteydessä on eriytetty lainsäädäntö- ja rahoitusvälineet sekä avoimen koordinointimenetelmän käyttö sosiaalipolitiikassa. Tuoreimpia EU:n välineitä sukupuolten tasa-arvon saavuttamiseksi ovat sukupuolten tasa-arvoa koskeva puitestrategia (2001–2005), johon nivoutuvat vuotuiset työohjelmat sekä rakennerahastot.

4.3

Sukupuolten tasa-arvoa koskevan puitestrategian (2001–2005) avulla koordinoidaan toimia ja ohjelmia, jotka aiemmin toteutettiin alakohtaisesti. Strategiassa sovelletaan Amsterdamin sopimuksen mukaista kaksitahoista lähestymistapaa, jotta toimet olisivat mahdollisimman johdonmukaisia. Lisäksi on laadittu luotettavia indikaattoreita sekä järjestelmä seurantaa, arviointia ja saavutettujen tulosten levittämistä varten.

4.4

Sukupuolten tasa-arvon edistämisstrategiassa määritellyt toiminta-alat ja tavoitteet ovat toisistaan riippuvaisia. Keskeisiä aloja on viisi: talous (liittyy työllisyysstrategiaan ja rakennerahastoihin sekä läpäisyperiaatteen soveltamiseen kaikilla politiikanaloilla, jotka vaikuttavat naisten taloudelliseen asemaan), osallistuminen ja edustus (liittyy päätöksentekoprosesseihin), sosiaaliset oikeudet (liittyy arkielämään ja sosiaaliturvajärjestelmissä esiintyvään epätasa-arvoisuuteen), yhteiskunta (liittyy ihmisoikeuksiin ja perusvapauksiin, erityisesti korostetaan väkivallan ja seksuaalisessa tarkoituksessa harjoitettavan ihmiskaupan torjuntaa) sekä roolien ja stereotyyppien muuttaminen (liittyy kulttuurijärjestelmään ja joukkoviestimiin).

4.5

Sukupuolten tasa-arvoa tukevaa politiikkaa on pyritty vahvistamaan myös rakennerahastojen avulla. Vuosia 2000–2006 koskeva rakennerahastoasetus perustuu tarkkaan analyysiin ja kriittisiin huomioihin yhtäläisten mahdollisuuksien edistämiseksi toteutetuista toimista ja niiden heikkouksista. Asetuksessa noudatetaan Amsterdamin sopimuksen mukaista kaksitahoista lähestymistapaa. Rakennerahastot — eritoten Euroopan sosiaalirahasto (ESR) — ovat myös aina olleet keskeinen väline Euroopan työllisyysstrategiassa. Heinäkuussa 2003 hyväksyttyjen uusien työllisyyden suuntaviivojen mukaan sukupuolten tasa-arvon tulee sisältyä laaja-alaisesti kaikkiin tavoitteisiin, ja naisten ja miesten tasa-arvo on eräs erityissuuntaviivoista.

4.6

ESR:n toiminnassa, joka liittyy pääasiassa työllisyys- ja koulutuspolitiikkaan, on otettu suuria edistysaskelia. Kyseisten alojen toimet ovat keskittyneet erityisesti naisten työmarkkinoille pääsyn, osallistumisen ja työmarkkina-aseman parantamiseen (toimintalinja E) sekä työ- ja perhe-elämän yhdistämismahdollisuuksien edistämiseen. Positiivisia esimerkkejä on jo saatu ilahduttavan runsaasti. ESR noudattaakin Lissabonissa vuonna 2000 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston asettamaa määrällistä tavoitetta, jonka mukaan vuoteen 2010 mennessä työssäkäyvien naisten määrän tulisi kasvaa 51 prosentista (vuonna 2000) 60 prosenttiin, sekä Barcelonassa vuonna 2002 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston tavoitetta, jonka mukaan esikoulupaikkoja tulisi olla tarjolla 90 prosentille alle kouluikäisistä, yli kolmivuotiaista lapsista ja vähintään 33 prosentille alle kolmivuotiaista.

4.7

Työn laadun ja etenemismahdollisuuksien parantamiseksi, naisyrittäjyyden edistämiseksi, palkkaerojen pienentämiseksi ja uuden teknologian aloilla naisten osallistumisen lisäämiseksi toteutetut toimet vaikuttavat kuitenkin vielä hajanaisilta. Perhe- ja työelämän yhdistämisen helpottamiseksi on toteutettu runsaasti lastenhoitopalveluihin liittyviä toimia mutta vain harvoja toimia, jotka kohdistuvat nimenomaan vanhuksiin tai sellaisiin perheenjäseniin, jotka eivät kykene elämään itsenäisesti.

4.8

Muiden rahastojen — erityisesti maatalous- ja kalastusrahastojen — toimissa tasa-arvoulottuvuus on kuitenkin jäänyt hyvin heikoksi. Kyseisillä aloilla naiset ovat perinteisesti aliedustettuina, mutta heillä on kuitenkin aktiivinen rooli alojen kehittämisessä. Tällaisilla aloilla on siis edelleen syvää epätasa-arvoisuutta, eikä naisten osuutta yhteisöjen elämässä — eikä ympäristönsuojelun edistämisessä — arvosteta riittävästi.

4.9

EU:n politiikkaa tuetaan useista erillisistä aloitteista ja rahoitusohjelmista, joista esimerkkeinä mainittakoon työmarkkina-alan Now-aloite (Employment-aloite), nais- ja lapsikaupan vastaisen yhteistyön voimistamista koskeva Stop-ohjelma, väkivallan uhrien informoinnin ja suojelun parantamista koskeva Daphne-ohjelma sekä uuden teknologian alan Women and Science -aloite (tutkimuksen ja kehityksen puiteohjelma). Puiteohjelmassa esitetään lisäksi tasa-arvonäkökulman valtavirtaistamista yhteisöaloitteissa, joita ovat esimerkiksi Equal, Interreg, Urban, Leader sekä kulttuurialan Leonardo, Sokrates, Youth ja Culture.

4.10

Komission kertomuksessa naisten ja miesten tasa-arvosta (KOM(2004) 115 lopullinen) todetaan, että Euroopan unionilla on jo varsin mittava tasa-arvolainsäädäntö (2), jota tukee lisäksi laaja oikeuskäytäntö. Valmisteilla on myös ehdotus kattavaksi direktiiviksi, joka koskisi yhtäläisten mahdollisuuksien periaatteen soveltamista sekä naisten ja miesten tasa-arvoista kohtelua palkkaus- ja työllisyyskysymyksissä ja jonka avulla yhtenäistettäisiin ja systematisoitaisiin alan lainsäädäntö.

4.11

Myös Euroopan työllisyys- ja sosiaaliasiain ministerit ilmaisivat Alankomaiden puheenjohtajuuskaudella äskettäin pitämässään kokouksessa tukevansa tämänsuuntaisia toimia. He totesivat, että kattavassa tasa-arvodirektiivissä tulisi kiinnittää huomiota etenkin samapalkkaisuuteen, yhtäläisiin mahdollisuuksiin päästä työmarkkinoille, yhtäläiseen kohteluun sosiaaliturvajärjestelmissä ja koulutuksessa sekä yhtäläisiin uramahdollisuuksiin. Lisäksi tulisi kiinnittää erityishuomiota todistustaakkaan sukupuolisyrjintätapauksissa.

4.12

Ehdotusta direktiiviksi naisten ja miesten yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta tavaroiden ja palvelujen saatavuuden ja tarjonnan alalla (2003/0265 CNS) on käsitelty myös ETSK:ssa (ks. lausunto) (3), ja ehdotuksessa on havaittu merkittäviä aukkoja, jotka tulisi poistaa ensi tilassa.

4.13

Viimeksi kuluneina vuosina on — Pekingin toimintasuunnitelman hyväksymisestä ja Lissabonissa pidetystä Eurooppa-neuvoston kokouksesta alkaen — laadittu yhä enemmän tasa-arvotilastoja. Tässä yhteydessä on myös laadittu (esimerkiksi päätöksentekoprosesseja, työmarkkinoita tai perheväkivaltaa koskevia) uusia indikaattoreita, joiden avulla voidaan analysoida ongelmia tosiasioiden perusteella ja valvoa harjoitetun politiikan ja toimien vaikutuksia. Tilastoalalla on siis jo tapahtunut selvää edistystä, vaikka paljon onkin vielä tehtävä, jotta eri sektoreita voitaisiin arvioida luotettavasti. Edistymisestä saadaan tarkkaa tietoa vain tutkimalla ja analysoimalla vallitsevia ilmiöitä ja prosesseja määrällisesti ja laadullisesti.

4.14

Yhteisön tasolla ja jäsenvaltioissa ei kuitenkaan vielä tunneta juuri lainkaan nk. gender-budjetointia eli tasa-arvonäkökulman huomioimista talousarvion suunnittelussa. Sen avulla tasa-arvokysymykset pyritään valtavirtaistamaan ja ottamaan huomioon kaikissa talousarviomenettelyissä. Kun tasa-arvonäkökulma otetaan huomioon talousarviosuunnittelun kaikilla tasoilla, hallinnollisten päätösten tunnustetaan vaikuttavan miehiin ja naisiin eri tavoin. Päätökset eivät siis ole neutraaleja. Tässä mielessä gender-budjetoinnin avulla voidaan myös arvioida, miten politiikka, rahoitus ja verotus vaikuttavat miehiin ja naisiin.

4.15

Vaikka yhteisö on voimistanut naisten aseman edistämiseen tähtääviä toimiaan, tavoitteiden saavuttamiseksi tarvitaan kuitenkin vielä lisää käytännön toimia ja jäsenvaltioiden yhä suurempaa sitoutumista, sillä ne ovat päävastuussa kyseisten politiikan alojen täytäntöön panemisesta.

4.16

Naisten työttömyysaste on vähentynyt kuluneina vuosina Euroopassa ja on nykyisin 55,6 prosenttia, mutta Lissabonin Eurooppa-neuvoston asettama tavoite on useissa maissa vielä kaukana. Naisia on työllistynyt heikoimmassa asemassa oleviin työntekijäryhmiin, joihin kuuluvien asema on epävarma. He eivät useinkaan kuulu minkäänlaiseen sosiaaliturvajärjestelmään. Monissa maissa on edelleen naisten ja miesten välisiä palkkaeroja tai ne syvenevät edelleen, ja valitettavasti vieläkin esiintyy sukupuolten välistä vertikaalista ja horisontaalista erottelua. Kuten edellä todetaan, myös perhe- ja työelämän yhteensovittamista koskevissa toimissa keskitytään vain lastenhoitokysymyksiin, kun taas muihin hoitoa tarvitseviin perheenjäseniin kohdistuvia toimia ei ole juuri lainkaan. Lisäksi vain harvat maat toteuttavat toimia työssäkäyvien isien kannustamiseksi vanhempainloman pitoon.

4.17

Epätasa-arvo on merkittävää myös päätöksenteossa: EU:ssakin esimerkiksi Euroopan komission kollegioon kuuluu 22 miestä ja 7 naista (vain 24 prosenttia), ja Euroopan parlamentin jäsenistä 510 on miehiä ja 222 naisia (vain 30 prosenttia). Tilanne ei ole parempi jäsenvaltioissakaan: keskimäärin naispuolisten parlamentaarikkojen osuus ei yllä edes 25 prosenttiin, ja hallituksissa naisten osuus on vain hieman yli 20 prosenttia (4). ETSK:ssa naispuolisten jäsenten osuus on alhainen (317 jäsenestä vain 79 eli 25 prosenttia on naisia).

5.1

Naisten ja miesten yhtäläisiä mahdollisuuksia koskevat kysymykset otetaan nykyisin täysin huomioon myös Euroopan unionin yhteistyö- ja kehityspolitiikassa. Komission 18. syyskuuta 1995 antama tiedonanto (KOM(95) 423 lopullinen) ja neuvoston 20. joulukuuta 1995 antama päätöslauselma sukupuolten tasa-arvoon liittyvien kysymysten sisällyttämisestä kehitysyhteistyöhön loivat perustan ensimmäisen kyseistä aihetta koskevan asetuksen hyväksymiselle. Neuvosto antoikin 22. joulukuuta 1998 asetuksen (EY) N:o 2836/98, ja nyt se on uudistettu vuosiksi 2004–2006. Uudessa asetuksessa (EY) N:o 806/2004 vahvistetaan tavoitteet, jotka koskevat valtavirtaistamisen edistämistä sekä käytännön toimien toteuttamista yhtäläisten mahdollisuuksien edistämiseksi, ja siten köyhyyden tehokkaaksi torjumiseksi. Lisäksi asetuksessa todetaan, että keskeistä on sellaisten resurssien ja palvelujen hallinta, joiden avulla edistetään erityisesti naisten koulutusta ja työllisyyttä sekä heidän osallistumistaan päätöksentekoprosesseihin. Siinä korostetaan myös sukupuolten tasa-arvoa edistävän julkisen ja yksityisen toiminnan tukemista.

5.2

Toimintaohjelmalla, joka koskee sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamista yhteisön kehitysyhteistyöpolitiikassa (2001–2006) (5), pyritään pienentämään asetettujen tavoitteiden ja käytännön toimien välistä kuilua esittämällä konkreettinen strategia ja määrittelemällä keskeiset toiminta-alat. Niitä ovat köyhyyden vähentämistä koskevien makrotalouspolitiikkojen sekä terveydenhuolto- ja koulutusalan sosiaalisten kehittämisohjelmien tukeminen, elintarvikkeiden saannin turvaaminen ja maaseudun kestävä kehitys, liikenne, institutionaalisten valmiuksien kehittäminen ja hyvä hallintotapa, kauppa ja kehitys sekä alueellinen yhdentyminen ja yhteistyö. Muita keskeisiä toiminta-aloja ovat tasa-arvokysymysten ottaminen huomioon kaikissa alueellisissa ja maakohtaisissa hankkeissa ja ohjelmissa sekä tarvittavien välineiden ja tasa-arvokoulutuksen antaminen Euroopan komission henkilöstölle.

5.3

Ohjelma-asiakirjassa sukupuolten tasa-arvon edistämisestä kehitysyhteistyöpolitiikassa (2005–2006) määritellään keskeisiksi toiminta-aloiksi myönteisten toimintamallien edistäminen nuorten keskuudessa naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan torjumiseksi sekä koulutuksen ja metodologisen tuen antaminen kumppanimaiden merkittävimmille toimijoille.

5.4

Euroopan komissio tukee yleisesti sukupuolten tasa-arvoa edistäviä toimia ja hankkeita tekemällä kahdenvälistä ja alueellista yhteistyötä Länsi-Balkanin, Itä-Euroopan ja Keski-Aasian sekä Välimeren alueen, Afrikan, Karibianmeren, Tyynenmeren ja Latinalaisen Amerikan maiden kanssa. Muuta rahoitusta myönnetään maantieteellisten perusteiden sijaan aihekohtaisesti.

5.5

Komitea pitää AKT-maiden eli Afrikan, Karibianmeren ja Tyynenmeren maiden kanssa 23. kesäkuuta 2000 solmittua Cotonoun sopimusta tärkeänä etappina EU:n ja sen ulkopuolisten maiden suhteiden kehityksessä. Sopimus on osoitus siitä, että politiikka, kauppa ja kehitys kulkevat käsi kädessä. Siihen sisältyy sosiaalinen ulottuvuus, jonka yhteydessä myös edistetään valtioista riippumattomien toimijoiden — myös kansalaisyhteiskunnan edustajien — täysimittaista osallistumista kehitysstrategioihin. Lisäksi sukupuolten tasa-arvo asetetaan yhdeksi koko sopimuksen läpäiseväksi teemaksi, joka tulee siis ottaa johdonmukaisesti huomioon (8 ja 31 artikla). Komitea pitää erittäin myönteisenä, että valtioista riippumattomille toimijoille annetaan mahdollisuus osallistua maakohtaisten strategia-asiakirjojen valmistelun eri vaiheisiin. Se toivoo, että tässä yhteydessä kiinnitetään erityishuomiota naisjärjestöjen osallistumisen edistämiseen.

Lisäksi sopimuksessa annetaan komitean erityistehtäväksi kuulla talous- ja yhteiskuntaelämän eturyhmiä ja institutionalisoidaan komitean rooli ensisijaisena keskustelukumppanina.

5.6

Sen varmistaminen, että naiset voivat osallistua kehitysyhteistyöpolitiikkaan täysipainoisesti ja aktiivisesti, on varmasti hankala ja pitkäaikainen prosessi. Komitea pitää kuitenkin tärkeänä, että kaikki unionin toimielimet kiinnittävät asiaan aina runsaasti huomiota, jotta asiakirjoihin kirjatut tavoitteet toteutuisivat käytännössä.

5.7

Komitean mielestä onkin olennaisen tärkeää, että yhteisön taloudellista ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta koskevaa politiikkaa pyritään levittämään myös muualle maailmaan ja että EU edistää ja soveltaa kyseiseen politiikkaan sisältyviä periaatteita kansainvälisellä tasolla suhteissaan unionin ulkopuolisiin maihin.

5.8

Yhtenä käyttökelpoisena välineenä voi varmasti olla erityislausekkeiden sisällyttäminen kauppa- ja yhteistyösopimuksiin sekä toimien toteuttaminen sellaisten maiden kannustamiseksi, jotka kunnioittavat naisten oikeuksia.

5.9

Vaikka kaupan vapautuminen on edistänyt kehitysmaiden naisten työllisyyttä, se on myös usein johtanut siihen, että naiset työskentelevät epävarmassa asemassa olevien, vähän koulutettujen ja matalapalkkaisten työntekijöiden ryhmässä, johon kuuluvilla ei ole tukenaan minkäänlaista sosiaaliturvajärjestelmää. Kaupan vapautumisen yhteydessä on myös usein toteutettu kansainvälisten organisaatioiden ehdottamia tai sanelemia rakennemuutostoimia, joihin heikoimmassa asemassa olevien väestöryhmien on vaikea mukautua ilman asianmukaisia sosiaaliturvamekanismeja. Naiset ovat usein enemmistönä näissä väestöryhmissä.

5.10

Edellä esitetystä huolimatta kyseisessä politiikassa ja etenkin kauppapolitiikassa kiinnitetään edelleen varsin vähän huomiota tasa-arvokysymyksiin. Koska poliittiset päätökset eivät todellakaan ole neutraaleja ja ne vaikuttavat naisiin usein kielteisesti ja koska talouden kehittämisessä on otettava huomioon sosiaalinen oikeudenmukaisuus, tulisi myös tasa-arvonäkökulma ottaa huomioon kaikessa politiikan muotoilussa. Lisäksi tulisi luoda seurantajärjestelmiä politiikan makro- ja mikrotaloudellisten vaikutusten arvioimiseksi.

—

Naisten osallistuminen päätöksentekoprosesseihin ja heidän edustuksensa on edelleen liian vähäistä sekä unionin toimielimissä että useimmissa jäsenvaltioissa, niin valtakunnallisella kuin alueellisella ja paikallisellakin tasolla. Naisten osallistumista ja edustusta tulisi edistää kaikilla tasoilla, ja tässä yhteydessä voitaisiin harkita myös kiintiöjärjestelmää.

—

Sekä toimielimissä että jäsenvaltioissa tulisi järjestää tasa-arvonäkökulman valtavirtaistamista ja yleistämistä koskevaa koulutusta aina päättäjätasolta toimintalinjojen ja strategioiden toteutustasolle.

—

Aihepiirien määrittämiseksi sekä toimintalinjojen ja -strategioiden parantamiseksi ja niiden vaikutusten arvioimiseksi on laadittava kohdennettuja ja sukupuolitettuja tutkimuksia ja analyyseja, tilastoja sekä erityisindikaattoreita. Lisäksi tulee jatkaa eriytettyjen tilastojen ja uusien indikaattorien laadintaa.

—

Kaikkien EU:n rahastojen ja rahoitusvälineiden sekä jäsenvaltioiden osalta tulisi ilmoittaa tarkkaan, miten paljon resursseja naisten asemaa edistäviin toimiin käytetään. Etenkin tasa-arvonäkökulman huomioimiseen budjetoinnissa tulisi kannustaa, ja tällaisen toiminnan tulisi olla yhä yleisempää.

—

Tärkein perusedellytys on kuitenkin naisten yhtäläinen oikeus yleissivistävään ja ammatilliseen koulutukseen vuosituhannen kehitystavoitteiden kolmannen kohdan mukaisesti.

—

Rakennerahastojen yhteydessä tulisi voimistaa naisiin kohdistuvia maatalousalan (EMOTR) ja kalastusalan (KOR) toimia ja nivoa ne ympäristönsuojelutoimiin. Myös ympäristönsuojelukysymyksissä yhteisön tasa-arvopolitiikka on heikonlaista.

—

Naisyrittäjyyttä tukevia toimia ja naisten osallistumisen lisäämistä uuden teknologian aloilla tulisi vauhdittaa.

—

On tehostettava osaamisyhteiskuntaan nivoutuvia koulutustoimia, jotta alasta ei muodostu naisten syrjintää lisäävä tekijä. Naiset voivat nimittäin osaltaan edistää Lissabonin strategiassa määriteltyjen tavoitteiden saavuttamista.

—

Yleisesti tulee jatkaa määrätietoisia ponnisteluja vertikaalisen ja horisontaalisen erottelun torjumiseksi sekä kaikkien tasa-arvon toteutumista haittaavien esteiden poistamiseksi. Tässä yhteydessä jäsenvaltioiden tulee määritellä yhteisymmärryksessä työmarkkinaosapuolten kanssa tarkat ja mitattavissa olevat tavoitteet ja päämäärät. Erityisesti palkkasyrjintään liittyvissä kysymyksissä jäsenvaltioiden tulee ryhtyä soveltamaan monipuolista lähestymistapaa, joka määritellään neuvoston laatimissa jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikan suuntaviivoissa (6). Lähestymistavassa otetaan huomioon yleissivistävä ja ammatillinen koulutus, työpaikkaluokitukset, palkkajärjestelmät ja kulttuuriset stereotypiat, jotka liittyvät kyseiseen ongelmaan kiinteästi.

—

Työ- ja perhe-elämän yhteensovittamista edistävissä toimissa tulee ottaa huomioon myös väestön ikääntyminen ja kiinnittää yhä enemmän huomiota iäkkäiden perheenjäsenten hoitoon heikentämättä kuitenkaan lastenhoitomahdollisuuksia.

—

Naisten ja miesten yhtäläisten mahdollisuuksien tukemiseksi tulee edistää ja parantaa erityisesti yleissivistävän ja korkeakoulutuksen sekä terveydenhuollon ja hoiva-alan julkisiin palveluihin kohdistuvia investointeja.

—

Myös jäsenvaltioissa tulee vahvistaa toimia, jotka koskevat maahanmuuttoa, maahanmuuttajanaisten kotouttamista, turvapaikkakysymysten edistämistä sekä kotimaassaan konfliktien, syrjinnän ja väkivallan uhriksi joutuneiden naisten asemaa.

—

Nais- ja lapsikauppa on torjuttava.

—

Kehitysyhteistyö- ja kauppapolitiikassa tulee edelleen vahvistaa yhteiskunnallista osallistumista yleensä ja erityisesti naisten roolia. Naisten etujärjestöjen tulee voida osallistua täysipainoisesti kehitysyhteistyöpolitiikan muotoiluun ja maakohtaisten strategia-asiakirjojen laadintaan. Ennen muuta erityisesti naisille suunnattua rahoitusta tulee lisätä, jotta heidän taloudelliset ja yhteiskunnalliset vaikutusmahdollisuutensa paranisivat.

—

Tulee valvoa myös kauppasopimusten ja kehitysyhteistyöpolitiikan mikrotaloudellisia vaikutuksia, ja analysoida niiden vaikutuksia heikoimmassa asemassa olevien väestöryhmien elinoloihin ja ottaa huomioon sukupuolten väliset erot.

—

Komission ja sen lähetystöjen roolia tulee korostaa, ja niiden tulee käyttää vaikutusvaltaansa sen varmistamiseksi, että ihmisoikeuksia ja siis myös naisten oikeuksia aletaan kunnioittaa alueilla, joilla niitä on loukattu.

—

Lähetystöjen erityisvastuuna tulisi olla tasa-arvon valtavirtaistamisen edistäminen.

—

Euroopan unionin tulisi tehdä kaikki voitavansa, jotta mahdollisimman monet maat ratifioisivat ja panisivat täytäntöön kaikki naisten asemaa edistävät kansainväliset sopimukset ja erityisesti naisten kaikkinaisen syrjinnän poistamista koskevan yleissopimuksen siihen liitettyine lisäpöytäkirjoineen ja jotta eräiden allekirjoittajamaiden yleissopimukseen tekemät varaukset peruttaisiin.

8.9.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 221/52

1.1

Puolustusalan julkisia hankintoja käsittelevä vihreä kirja (KOM(2004) 608 lopullinen) on yksi toimista, jotka mainitaan maaliskuussa 2003 annetussa Euroopan komission tiedonannossa ”Tavoitteena EU:n puolustustarvikepolitiikka”. Komitea puolestaan hyväksyi sitä käsittelevän lausunnon syyskuussa 2003 (1).

1.2

Eurooppalaiset puolustustarvikemarkkinat (European Defence Equipment Market, EDEM) ovat itse asiassa sisämarkkinoiden erityisala. Vihreän kirjan tavoitteena on osaltaan edistää puolustustarvikkeiden entistä avoimempien ja selkeämpien sekä alan erityispiirteet huomioon ottavien sisämarkkinoiden syntymistä unioniin. Tämä puolestaan vahvistanee puolustustarviketeollisuutta ja sen kilpailukykyä, parantanee kustannustehokkuutta ja edistänee EU:n sotilaallisen toimintakyvyn kehittämistä yhteisen eurooppalaisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan (ETPP) puitteissa ja osana yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa (YUTP).

1.3

Heinäkuun 12. päivänä 2004 kokoontunut neuvosto päätti Euroopan puolustusviraston (EDA) perustamisesta. Viraston tavoitteena on tukea ”jäsenvaltioita niiden pyrkiessä parantamaan Euroopan unionin puolustusvoimavaroja kriisinhallinnan alalla sekä tukea Euroopan nykyistä ja tulevaisuudessa kehittyvää turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa”. Euroopan puolustusvirasto on jo aloittanut toimintansa. Puolustusviraston kaikkien tehtävien (2) tavoitteena on parantaa Euroopan puolustuskykyä edistämällä johdonmukaisuutta nykyisen sirpaleisuuden sijasta.

1.4

Puolustuskykyyn kuuluu suoritettavien tehtävien edellyttämien voimavarojen takaaminen sekä periaate, jonka nojalla kyseiset tehtävät suoritettaan kustannustehokkaasti. Tässä yhteydessä on varmistettava mahdollisimman kattava yhteentoimivuus. Nykyään 25 jäsenvaltion yhteenlasketut puolustusmenot ovat noin 160 miljardia euroa vuodessa. Summasta noin 20 prosenttia käytetään kalustohankintoihin (tutkimukseen ja kehitykseen, varsinaisiin hankintoihin ja ylläpitoon) (3).

2.1

Tässä käsiteltävän vihreän kirjan aihepiiri koskee keinoja parantaa 25 jäsenvaltion puolustusvälineiden hankintajärjestelmiä. Huomattava edistyminen edellyttää muiden ”puolustuskyvyn” osatekijöiden (ks. kohta 1.4) selvittämistä (4). Alalla tarvitaan erityisesti erittäin selkeää ohjausta, johdonmukaisia vaatimuksia ja jatkuvuutta. Komitea pitää aloitetta kuitenkin tervetulleena, sillä sitä voidaan pitää hienovaraisena osana prosessia, jolla pyritään luomaan nykyistä toteuttamiskelpoisempi YUTP sekä avoimet ja kilpailukykyiset markkinat.

2.2

Komitea pitää tervetulleena johtavan roolin antamista EDA:lle. EDA:n ja muiden puolustusvälinealan toimijoiden rooleista on sovittava selkeästi. ETSK olettaa muiden toimijoiden (5) oman roolin supistuvan asian edistyessä. Ennen muutoksien toteuttamista on kuitenkin paikallaan tutustua puolustusmateriaaliyhteistyötä käsittelevän järjestön JOAC:in (6) (joka vastaa varsinaisesta projektinhallinnasta ja mm. keskeisistä sopimusoikeudellisista kysymyksistä) yhteydessä saatuihin kokemuksiin.

2.3

Komitea pitää tervetulleena sen seikan tunnustamista, että puolustushankintamenettelyjen lähtökohdat (ja sovelletut menetelmät) vaihtelevat jäsenvaltioittain huomattavasti ja etteivät muutokset tapahdu yhtä aikaa. Komitea on samaa mieltä siitä, että nykyistä yhtenäisemmän perustan luominen puolustushankinnoille on hyödyksi ja että se on mahdollista luoda varsin nopeasti, kun otetaan huomioon jäsenvaltioiden yksimielisyys ja yhteistyö.

2.4

ETSK myöntää, että puolustusvälinemarkkinoiden sirpaleisuutta on vähennettävä ja niiden kilpailukykyä ja avoimuutta on parannettava. Näin on toimittava, mikäli EU:n puolustusteollisuus halutaan säilyttää entistä toimintakelpoisempana ja edistää hankintojen ja puolustusvoimavarojen hallinnon kustannustehokkuutta.

2.5

Vihreän kirjan kohdassa 2 esitetty puolustusmarkkinoiden erityispiirteiden analyysi tarjoaa hyvän perustan markkinoiden olemuksen pohtimiselle ja antaa käsityksen edessä olevista vaikeuksista.

2.6

ETSK korostaa kuitenkin, että puolustusteollisuuden rakennemuutoksen tulee olla ensisijaisesti kyseisen teollisuuden sisäinen asia ja että sen yhteydessä on otettava huomioon markkinarealiteetit (7). Hyvänä perusteena tälle näkemykselle voidaan todeta, että alan tärkeimmät yritykset ovat monikansallisia, vaikka niiden asiakkaat eivät sitä olekaan. Lisäksi jäsenvaltioiden teollisuusstrategiat vaihtelevat, ja puolustusteollisuus on vain yksi teollisuuden osa.

2.7

Teollisuuden on (niin puolustus- kuin muillakin aloilla) vältettävä liiallisia sääntelymenettelyjä, mikäli sen halutaan toimivan tehokkaasti ja tuottavan tulosta kustannustehokkaasti ja taloudellisesti.

3.1

On tarpeen täsmentää, mitä puolustusvälineiden hankintaprosessin osia yhdessä sovittavien sääntöjen on tarkoitus koskea. Välineiden hankinnan lisäksi huomioon tulee ottaa tutkimukseen ja kehitykseen, ylläpitoon, korjauksiin, muunnostöihin ja koulutukseen liittyvät näkökohdat, jotka kaikki kuuluvat ”omistajalle” aiheutuvien kulujen piiriin. Tavallisesti nämä kulut muodostuvat ajan myötä huomattavasti hankintakuluja suuremmiksi.

3.2.1

ETSK myöntää, että perustamissopimuksen 296 artiklan nojalla mahdolliset poikkeukset unionin julkisia hankintoja koskeviin sääntöihin ovat jatkossakin tarpeen tilanteissa, joissa jäsenvaltioiden on huolehdittava välttämättömistä turvallisuusnäkökohdistaan.

3.2.2

Komission tulisi esittää arvio (prosentteina unionissa puolustusvälinehankintoihin käytetystä kokonaissummasta) siitä, minkä arvoiseen väline-erään tätä poikkeusta on viiden vuoden aikana sovellettu. Näin luotaisiin vertailukohta, joka auttaisi edistymisen mittaamisessa.

3.2.3

Ongelmana kuitenkin on se, että eräissä jäsenvaltioissa poikkeuksesta on tullut pikemminkin sääntö, mikä ei selvästikään ole yhtenäismarkkinoiden hengen mukaista. ETSK kannattaa komission näkemystä, jonka mukaan tilanteen tulee muuttua. Haasteena onkin se, miten soveltaa 296 artiklaa ennakkotapauksien (8) kohdalla tehtyjen päätösten mukaisesti ja samalla säilyttää sen tarjoama mahdollisuus poikkeukseen julkisia hankintoja koskevista perussäännöistä. Jäsenvaltioiden on oltava valmiita perustelemaan tekemänsä poikkeukset (tarvittaessa juridisesti). Käytävässä keskustelussa tulisi painottaa kilpailun lisääntymisen ja avoimuuden parantamisen tarjoamia etuja.

3.2.4

Vuonna 1958 laadittu luettelo, joka perustuu 296 artiklan 2 kohtaan ja joka määrittää 296 artiklan 1 kohdan soveltamisalaa, ei ole tarkoituksenmukainen eikä siitä todennäköisesti ole hyötyä varmistettaessa turvallisuusnäkökohtiin perustuvan poikkeusmahdollisuuden asianmukaista soveltamista. Koska joissain tapauksissa jopa perustarvikkeiden (9) voidaan katsoa kuuluvan poikkeuksen piiriin, on jokaista tapausta on arvioitava omista lähtökohdistaan. Luettelot eivät myöskään todennäköisesti pysy etenevän kehityksen tasalla.

3.2.5

Ei siis ole helppoa tapaa määritellä, mitkä välineet ja niihin liittyvät toimet voisivat kuulua 296 artiklan soveltamisalaan. Aluksi on tarpeen selventää nykyistä unionin oikeuskehystä antamalla aiheesta ”tulkitseva tiedonanto”, jonka tavoitteena on helpottaa ymmärtämistä ja edistää entistä parempaa ja johdonmukaisempaa soveltamista.

3.2.6

Hankintojen lisäksi tiedonanto vaikuttaisi myös moniin muihin seikkoihin, kuten valtiontukeen ja (mahdollisesti) yleishyödyllisiin palveluihin, jotka nekin tulee ottaa tässä yhteydessä huomioon.

3.2.7

Komitea katsoo, että ”neuvottelumenetelmä” ja sitä edeltävä ennakkoilmoitus voisivat soveltua puolustusvälinealan erityistarpeisiin, toisin kuin ”avoin” ja ”rajoitettu” menetelmä. Tätä näkemystä voi kuitenkin olla paikallaan tarkistaa, kun ”tulkitsevan tiedonannon” soveltamisesta on saatu kokemusta.

3.2.8

Erään näkemyksen mukaan tiedonantoa pidetään väliaikaisena toimena, jota sovelletaan kunnes aiheesta annetaan erillinen direktiivi (tai muu säädös). ETSK katsoo, että oikeudellisen välineen tarpeellisuutta voidaan tarkastella ”tulkitsevan tiedonannon” antamisen jälkeen siitä saatujen kokemusten perusteella. Komitea pitäisi tiedonannon pikaista laatimista tervetulleena.

3.2.9

On myös olemassa mahdollisuus, jota vihreässä kirjassa ei mainita: voitaisiin laatia ”käytännesäännöt”, joita yhteistyöhön osallistuvat jäsenvaltiot soveltaisivat eurooppalaisten puolustusvälinemarkkinoiden luomiseksi. Koska kyseessä on jäsenvaltioiden vastuulle kuuluva ala, tätä voitaisiin harkita, ja asian edistäjänä voitaisiin mahdollisesti hyödyntää EDA:ta. Käytännesääntöjen seuranta ja toimeenpano voisi osoittautua vaikeaksi ja sisämarkkinanäkökohdat olisi edelleen otettava huomioon.

3.3.1

Komitea ei ole vakuuttunut, että tarjouspyyntömenettelyä ja tarjouspyyntöjen muotoa olisi tarpeen harkita uudelleen. Mikäli puolustustarvikkeita halutaan kohdella periaatteessa osana sisämarkkinoita (vaikka poikkeusmahdollisuudet niiden kohdalla ovatkin muita laajemmat), myös niitä koskevia tarjouspyyntöjä lienee tarkoitus käsitellä muiden tarjouspyyntöjen tavoin. Tämä edellyttää kuitenkin muista aloista poikkeavia järjestelmiä ja tuo omat ongelmansa, kuten kielivaikeudet. Näin ollen tarjouspyyntöjen keskitetylle julkaisemiselle ei juurikaan ole perusteluja.

3.3.2

Mahdollisia ongelmakohtia ovat luottamuksellisuus ja hyvityskäytännöt, jotka ovat puolustustarvikkeiden kohdalla muita tuotteita ja palveluja yleisempiä, sekä toimitusvarmuus, koska tavaran- tai palveluntoimittajaa on vaikea vaihtaa kesken sopimuksen. Näiltä osin asianomaisten jäsenvaltioiden tulisi olla vastuussa, vaikka komission tarjoamasta yleisestä ohjauksesta voikin olla apua.

3.4.1

Nykypäivän teollisuusyritysten joukosta on nykyään monesti vaikea eritellä ”puolustusvälineiden valmistajia”. Välineistä monet ovat kaksikäyttöisiä, ja niiden osuus kasvaa jatkuvasti. Tämä on monelta kannalta tervetullutta. Esimerkiksi tarjoutuva mittakaavaetu voi mahdollistaa nykyistä kilpailukykyisemmän hinnoittelun ja helpottaa toimitusvarmuuden takaamista.

3.4.2

Lisäksi kaksikäyttötuotteisiin sijoitetulla tutkimus- ja kehityspanoksella on arvoa myös muuta (siviili)käyttöä ajatellen. Tämän vuoksi on tärkeää, että puolustusalan T&K-toimintaan panostettaviin resursseihin ei sovelleta turhan joustamatonta järjestelmää.

3.4.3

Komitea on edelleen huolissaan, että puolustustarvikealalla tarvittavan koordinoinnin ja fokusoinnin tarjoaman arvon maksimoimiseksi on vielä paljon tehtävää, kuten komitea aikaisemmassa puolustustarvikkeita käsittelevässä lausunnossaan toteaa (10).

3.5.1

Komitea pitää Euroopan puolustusviraston (EDA) perustamista tervetulleena ja myöntää, että sillä voi olla puolustusvälinealalla johtava rooli. Komitea panee kuitenkin merkille, että virasto vielä kokoaa sille osoitettujen tehtävien hoidon edellyttämiä voimavaroja.

3.5.2

EDA:n on tärkeää varmistaa, että EU:n doktriiniin ja toimintakykyyn liittyen otetaan huomioon NATOn rooli, doktriini ja toimintakyky ja pyritään mahdollisimman hyvään yhteentoimivuuteen ja mahdollisten erojen minimointiin. Vielä ei ole selvää, miten EDA:n suora osallistuminen hankintaan voi tarjota lisäarvoa, mutta puolustusvälineisiin liittyvän asiantuntemuksensa ansiosta se pystynee hyvinkin esittämään, miten jäsenvaltioiden säännöstöjen harmonisointia voitaisiin parantaa.

3.5.3

Siitä on myös arvokasta hyötyä sovittaessa tarvikeyhteistyön edellyttämästä rahoituksesta. Tärkeä ja mahdollisesti vaikea seikka on puolustukseen liittyvillä aloilla tehtävän tutkimus- ja kehitystyön kulujen ja tulosten jakaminen sekä tähän liittyen puolustus- ja yleisten näkökohtien erottaminen.

3.5.4

EDA voisi myös osaltaan edistää jäsenvaltioiden vientilisenssijärjestelmien lähentämistä, kun on kyse puolustusvälineiden siirroista jäsenvaltioiden välillä. Nykyiset jäsenvaltioiden soveltamat menettelyt ovat sekä vaihtelevia että raskaita. EDA voisi myös auttaa sopimaan hyvityssopimusten käsittelystä, sillä ne säilyvät tulevaisuudessakin osana hankintamenettelyä.

3.5.5

EDA voi mahdollisesti myös edistää puolustusvälineiden osalta jäsenvaltioiden teollisuuspolitiikkaan liittyvää sopimista sekä määritellä osa-alat, jotka liittyvät ”strategisiin välineisiin”, joiden tarjonnan suhteen unioni haluaisi olla omavarainen vähentääkseen riippuvuutta ulkopuolisista maista. Tämä olisi erittäin arvokasta.

3.5.6

EDA voi mahdollisesti rohkaista jäsenvaltioita myös harkitsemaan kapasiteettitarpeisiin vastaamiseksi uusia hankintamenettelyjä, kuten pooli, leasing ja erikoistuminen.

3.5.7

EDA:n tulisi lisäksi kannustaa jäsenvaltioita huolehtimaan ETPP:n käytännön toteuttamisen edellyttämästä riittävästä poliittisesta tahdosta asettaa unionin käyttöön sen tehtävien edellyttämä toimintakyky sekä huolehtia toimintakyvyn ylläpidosta.

4.1

Puolustusvälineet ovat vain yksi todellisen ”puolustuskyvyn” välttämätön osa. Jotta puolustusvälineala voi hoitaa oman tehtävänsä mahdollisimman hyvin, tarvitaan erityisesti erittäin selkeää ohjausta, johdonmukaisia vaatimuksia ja jatkuvuutta. Sillä tulee myös olla päävastuu mahdollisesti tarpeellisen rakennemuutoksen osalta. Alaa ei myöskään saa rasittaa liian raskailla sääntelymenettelyillä.

4.2

On tarpeen täsmentää selvästi, mitä puolustusvälineiden hankintaprosessin osia yhdessä sovittavien sääntöjen on tarkoitus koskea.

4.3

Perustamissopimuksen 296 artikla on edelleen tarpeen. Jotta varmistetaan, ettei sitä jatkossa sovelleta yhä useammin, komission tulee luoda nykytilanteeseen perustuva vertailukohta. Sen sijaan luettelon ylläpitäminen niistä välineistä ja toimista, joihin 296 artiklaa voidaan soveltaa, ei ole käytännöllistä.

4.4

Ensimmäiseksi komission olisi laadittava 296 artiklaa koskeva ”tulkitseva tiedonanto”. Vasta siitä saadun kokemuksen perusteella voidaan päättää, onko alaa tarpeen säädellä oikeudellisella välineellä.

4.5

Kaksikäyttöiset välineet ovat yhä yleisempiä. Suuntaus on tervetullut erityisesti siksi, että puolustustarvikkeisiin liittyvästä T&K-toiminnasta voi olla hyötyä myös siviilialoilla.

4.6

Komitea pitää EDA:lle suunniteltua merkittävää roolia tervetulleena. Lisäksi on selvitettävä, mikä nykyisten toimistojen ja virastojen asema tulee olemaan.

4.7

EDA:n tärkeimpiin tehtäviin tällä alalla kuuluvat

8.9.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 221/56

1.1

Käsillä oleva ehdotus on osa Euroopan komission 3. maaliskuuta 2004 hyväksymää kolmatta rautatiepakettia. Paketti koostuu seuraavista elementeistä:

ja

1.2

Ensimmäinen rautatiepaketti (niin kutsuttu infrastruktuuripaketti) tuli voimaan 15. maaliskuuta 2001, ja se oli saatettava osaksi jäsenvaltioiden lainsäädäntöä 15. maaliskuuta 2003 mennessä. Se koostui seuraavista elementeistä:

1.3

Komissio nosti lokakuussa 2003 yhteisöjen tuomioistuimessa kanteen niitä jäsenvaltioita vastaan, jotka eivät olleet ilmoittaneet ensimmäisen rautatiepaketin saattamisesta osaksi kansallista lainsäädäntöä. Toukokuuhun 2004 mennessä viisi jäsenvaltiota ei ollut vielä ilmoittanut paketin saattamisesta osaksi kansallista lainsäädäntöään ja kaksi jäsenvaltioita oli tehnyt niin vain joidenkin säännösten osalta.

1.4

Toinen rautatiepaketti julkaistiin Euroopan unionin virallisessa lehdessä 30. huhtikuuta 2004, ja se on saatettava osaksi kansallista lainsäädäntöä 30. huhtikuuta 2006 mennessä. Toinen rautatiepaketti koostuu seuraavista elementeistä:

1.5

Ensimmäinen ja toinen rautatiepaketti muodostavat oikeusperustan rautateiden tavaraliikenteen yhtenäismarkkinoiden perustamiselle. Rautatiepakettien sisältämät toimenpiteet koskevat markkinoille pääsyä, rautatieyritysten toimilupien ja turvallisuustodistusten myöntämistä, infrastruktuurin käyttömahdollisuuksia ja tariffeja, rautateiden turvallisuutta koskevan oikeudellisen kehyksen luomista sekä rautatiejärjestelmän teknisen yhteentoimivuuden varmistamista.

1.6

Kuten ETSK huomautti jo toisesta rautatiepaketista antamassaan lausunnossa (8), uusi oikeudellinen kehys tekee välttämättömäksi organisoida ala kokonaan uudestaan sekä perustaa uusia viranomaisia ja jakaa uusia toimivaltuuksia.

1.7

Samassa lausunnossa ETSK kiinnitti huomiota myös sosiaalisia olosuhteita koskevien eurooppalaisten sääntöjen tarpeeseen. Rautatiealan eurooppalaiset työmarkkinaosapuolet, Euroopan rautatieyhteisö ja Euroopan kuljetustyöntekijöiden liitto allekirjoittivat 17. tammikuuta 2004 kaksi eurooppalaista sopimusta seuraavista aiheista:

1.8

Komissio on osana kolmatta rautatiepakettia tehnyt ehdotuksen direktiiviksi matkustamomiehistöä koskevista turvallisuusvaatimuksista. Direktiivin on määrä tulla voimaan 2010 tai 2015.

1.9

Direktiivin 91/440/ETY muuttamista koskevalla uudella ehdotuksellaan komissio jatkaa pyrkimystään vähentää asteittain rautatiealan sääntelyä.

2.1

Komissio ehdottaa, että kansainvälisten matkustajaliikennepalvelujen markkinat avataan 1. tammikuuta 2010 lähtien. Ehdotus kattaa myös kabotaasiliikenteen. Kabotaasiliikenteellä tarkoitetaan sitä, että junat voivat ottaa ja jättää matkustajia kaikilla reitin varrella olevilla asemilla. Samalla poistetaan markkinoiden avaamista kansainvälisille ryhmittymille koskeva säännös.

2.2

Kuusi miljardia henkilöä matkustaa vuosittain rautateitse 25-jäsenisessä EU:ssa. Valtaosa heistä käyttää paikallisia tai alueellisia rautatiepalveluita. Myytyjen lippujen perusteella kansainvälisten matkustajaliikennepalvelujen osuus rautateillä matkustamisesta on vain noin 10 prosenttia. Kansainväliset matkustajaliikennepalvelut sisältävät alueellisen rajatylittävän liikenteen, pitkän matkan rajatylittävän liikenteen sekä rajat ylittävät suurnopeusyhteydet.

2.3

Komissio myöntää, että kansainvälisten matkustajaliikennepalvelujen, myös kabotaasiliikenteen, markkinoiden avaaminen saattaa mahdollisesti vaikuttaa haitallisesti julkisten matkustajaliikennepalvelujen taloudelliseen tasapainoon. Komissio ehdottaa, että markkinoiden avaamista voidaan rajoittaa sellaisella osuudella, josta on tehty asetuksen (ETY) N:o 1191/69 mukainen julkisia palveluhankintoja koskeva sopimus ja jolla kansainvälisten matkustajaliikennepalvelujen vapauttaminen saattaisi vaarantaa palvelun taloudellisen tasapainon. Kyseinen poikkeus voidaan myöntää vain siinä tapauksessa, että se on välttämätön julkisten matkustajaliikennepalvelujen säilyttämiseksi ja että direktiivin 2001/14/EY 30 artiklassa tarkoitettu sääntelyelin on hyväksynyt sen. Poikkeusten myöntämistä koskeviin päätöksiin on myös voitava hakea muutosta.

2.4

Komission on annettava viimeistään 31. joulukuuta 2012 kertomus ehdotettujen säännösten täytäntöönpanosta.

3.1.1

Kansainvälisten matkustajaliikennepalveluiden vapauttamista koskeva ehdotus perustuu oletukseen, että alan kilpailun seurauksena ainakin jokin seuraavista tavoitteista toteutuu: matkustajamäärät kasvavat, muiden liikennevälineiden matkustajia (erityisesti lentomatkustajia) siirtyy käyttämään junaa, asiakkaille tarjottavat palvelut paranevat tai hinnat laskevat.

3.1.2

ETSK kiinnitti jo toisesta rautatiepaketista antamassaan lausunnossa (9) huomiota rautatiealan elvyttämisen perusedellytyksiin. Ne ovat seuraavat: