3.3.2005

Euroopan unionin virallinen lehti

C 53/1

HAAGIN OHJELMA: VAPAUDEN, TURVALLISUUDEN JA OIKEUDEN LUJITTAMINEN EUROOPAN UNIONISSA

(2005/C 53/01)

I JOHDANTO

Eurooppa-neuvosto vahvistaa pitävänsä vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen kehittämistä ensisijaisen tärkeänä, sillä sen avulla voidaan vastata unioniksi yhdistyneiden valtioiden kansalaisten keskeisiin huoliin.

Viime vuosina Euroopan unioni on nostanut profiiliaan poliisi-, tulli- ja oikeusalan yhteistyön turvaamisessa sekä koordinoidun politiikan kehittämisessä turvapaikka- ja maahanmuuttoasioiden sekä ulkorajavalvonnan alalla. Tämä kehitys jatkuu, sillä vapauden, turvallisuuden ja oikeuden yhteisen alueen perustaa vahvistetaan entisestään Roomassa 29. lokakuuta 2004 allekirjoitetussa sopimuksessa Euroopan perustuslaista. Tällä sopimuksella sekä sitä edeltävillä Maastrichtin, Amsterdamin ja Nizzan sopimuksilla on asteittain saatu aikaan yhteiset oikeussäännöt oikeus- ja sisäasioiden alalle ja yhdistetty tämä politiikanala osaksi unionin muita politiikkoja.

Vuonna 1999 Tampereella kokoontuneen Eurooppa-neuvoston jälkeen unionin oikeus- ja sisäasioiden politiikkaa on kehitetty yleisen ohjelman mukaisesti. Vaikka kaikkia alkuperäisiä tavoitteita ei olekaan saavutettu, edistyminen on ollut kattavaa ja koordinoitua. Eurooppa-neuvosto on tyytyväinen ensimmäisen viisivuotiskauden aikana saavutettuihin tuloksiin: yhteisen turvapaikka- ja maahanmuuttopolitiikan perusta on luotu, rajavalvonnan yhdenmukaistamista on valmisteltu, poliisiyhteistyötä on parannettu ja oikeusyhteistyön perustaksi on hyväksytty tuomioistuinten päätösten ja tuomioiden vastavuoroisen tunnustamisen periaate.

Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden turvallisuudesta on tullut yhä keskeisempi asia erityisesti Yhdysvalloissa 11. syyskuuta 2001 ja Madridissa 11. maaliskuuta 2004 tehtyjen terrori-iskujen vuoksi. Euroopan kansalaiset odottavat oikeutetusti, että samalla kun Euroopan unioni takaa perusvapauksien ja -oikeuksien kunnioittamisen, se myös omaksuu tehokkaamman yhteisen lähestymistavan rajat ylittäviin ongelmiin, kuten laittomaan maahanmuuttoon, ihmiskauppaan ja ihmisten salakuljetukseen, terrorismiin ja järjestäytyneeseen rikollisuuteen, sekä näiden torjuntaan. Erityisesti turvallisuuden alalla sisäisen ja ulkoisen ulottuvuuden koordinointi ja johdonmukaisuus ovat tulleet yhä tärkeämmiksi ja niitä on edistettävä tarmokkaasti.

Nyt kun viisi vuotta on kulunut Tampereen Eurooppa-neuvostosta, on aika laatia uusi ohjelma, jotta unioni voi hyödyntää tähänastisia saavutuksia ja vastata tehokkaasti uusiin haasteisiinsa. Tätä varten Eurooppa-neuvosto on hyväksynyt uuden monivuotisen ohjelman, Haagin ohjelman. Sen perustana ovat Euroopan perustuslaista tehdyssä sopimuksessa vahvistetut tavoitteet, ja sillä valmistellaan unionia tämän sopimuksen voimaantuloon. Siinä otetaan huomioon komission arvio (1), johon vuoden 2004 kesäkuun Eurooppa-neuvosto ilmaisi tyytyväisyytensä, ja Euroopan parlamentin 14. lokakuuta 2004 hyväksymä suositus (2) erityisesti määräenemmistöpäätöksiin ja yhteispäätösmenettelyyn siirtymisen osalta Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 67 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

Haagin ohjelman tavoitteena on parantaa unionin ja sen jäsenvaltioiden yleistä kykyä taata perusoikeudet, oikeusmenettelyn vähimmäistakeet ja oikeussuojan saatavuus, antaa suojelua sitä tarvitseville henkilöille pakolaisten oikeusasemaa koskevan Geneven yleissopimuksen ja muiden kansainvälisten sopimusten mukaisesti, säännellä muuttoliikkeitä ja valvoa unionin ulkorajoja, torjua järjestäytynyttä rajat ylittävää rikollisuutta ja torjua terrorismin uhkaa, hyödyntää Europolin ja Eurojustin tarjoamat mahdollisuudet, laajentaa edelleen tuomioistuinten päätösten ja todistusten vastavuoroista tunnustamista sekä siviili- että rikosasioissa ja poistaa oikeudellisia ja menettelyllisiä esteitä siviili- ja perheoikeudellisissa riita-asioissa, joilla on rajat ylittäviä vaikutuksia. Tämä tavoite on saavutettava kansalaisten edun vuoksi kehittämällä yhteinen turvapaikkajärjestelmä sekä tehostamalla oikeutta tuomioistuinmenettelyyn, käytännön poliisi- ja tuomioistuinyhteistyötä, lainsäädännön lähentämistä ja yhteisten politiikkojen kehittämistä.

Lähitulevaisuuden avaintekijöitä on terrorismin ehkäisy ja torjunta. Tämän alan yhteisen lähestymistavan olisi perustuttava periaatteeseen, jonka mukaan jäsenvaltioiden olisi kansallista turvallisuutta varjellessaan otettava huomioon koko unionin turvallisuus. Lisäksi Eurooppa-neuvostoa pyydetään joulukuussa 2004 hyväksymään vuosiksi 2005—2012 Euroopan unionin uusi huumausainestrategia, joka liitetään tähän ohjelmaan.

Eurooppa-neuvosto katsoo, että vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen vahvistaminen yhdessä on olennaisen tärkeää yhteiskuntien turvallisuuden, keskinäisen luottamuksen ja oikeusvaltioperiaatteen varmistamisen kannalta kaikkialla unionissa. Vapautta, oikeutta, ulkorajavalvontaa, sisäistä turvallisuutta ja terrorismin ehkäisemistä olisikin tästedes pidettävä jakamattomana kokonaisuutena koko unionin alueella. Paras mahdollinen suojelun taso vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueella edellyttää monilla eri aloilla toteutettavaa yhtenäistä toimintaa sekä EU:n tasolla että jäsenvaltioissa toimivaltaisten lainvalvontaviranomaisten, erityisesti poliisin, tullin ja rajavartiolaitoksen, välillä.

Eurooppa-neuvosto pyytää komissiota esittämään neuvostolle tämän ohjelman mukaisesti vuonna 2005 toimintasuunnitelman, jossa tavoitteet ja painopisteet esitetään konkreettisina toimina. Siihen on sisällyttävä aikataulu kaikkien toimien hyväksymiselle ja toteuttamiselle. Eurooppa-neuvosto pyytää neuvostoa huolehtimaan siitä, että eri toimenpiteille asetettua aikataulua noudatetaan. Komissiota pyydetään esittämään neuvostolle vuosittain kertomus Haagin ohjelman täytäntöönpanosta (”tulostaulukko”).

II YLEISET SUUNTAVIIVAT

1. Yleiset periaatteet

Jäljempänä esitetyn ohjelman tavoitteena on vastata haasteeseen sekä kansalaistemme odotuksiin. Sen perustana on pragmaattinen lähestymistapa, ja sen kehittely perustuu Tampereen työohjelmaan, nykyisiin toimintasuunnitelmiin sekä ensimmäisen sukupolven toimenpiteiden arviointiin pohjautuvaan käynnissä olevaan työhön. Se perustuu myös yleisiin toissijaisuus-, suhteellisuus- ja yhteisvastuuperiaatteisiin ja jäsenvaltioiden erilaisten oikeusjärjestelmien ja -perinteiden kunnioittamiseen.

Sopimus Euroopan perustuslaista (jäljempänä ’perustuslakisopimus’) toimi ohjenuorana vaatimustason asettamisessa, mutta nykyiset perussopimukset muodostavat kuitenkin neuvoston toiminnan oikeusperustan, kunnes perustuslakisopimus tulee voimaan. Näin ollen on tarkasteltu eri politiikan aloja sen määrittämiseksi, voitaisiinko valmistelutyön tai selvitysten tekeminen jo aloittaa, jotta perustuslakisopimuksessa määrätyt toimenpiteet voidaan toteuttaa heti, kun sopimus tulee voimaan.

Perusoikeuksia on kunnioitettava täysin sellaisina kuin ne taataan Euroopan ihmisoikeussopimuksessa sekä perustuslakisopimuksen II osassa olevassa perusoikeuskirjassa selitysmuistioineen sekä pakolaisten oikeusasemaa koskevassa Geneven yleissopimuksessa. Samaan aikaan ohjelmalla pyritään saavuttamaan todellista ja merkittävää edistystä keskinäisen luottamuksen lisäämisessä ja yhteisten politiikkojen edistämisessä kaikkien kansalaisten hyväksi.

2. Perusoikeuksien suojaaminen

Perusoikeuskirjan sisällyttäminen perustuslakisopimukseen ja liittyminen ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehtyyn yleissopimukseen asettaa unionille ja sen toimielimille oikeudellisen velvoitteen varmistaa, että perusoikeuksia sekä kunnioitetaan että aktiivisesti edistetään kaikilla aloilla, joilla unioni toimii.

Eurooppa-neuvosto palauttaa mieleen joulukuussa 2003 antamansa vakaan sitoumuksen torjua rasismia, antisemitismiä ja muukalaisvihaa ja panee tyytyväisenä merkille komission tiedonannon Euroopan rasismin ja muukalaisvihan seurantakeskuksen toimeksiannon laajentamisesta ihmisoikeusvirastoksi.

3. Täytäntöönpano ja arviointi

Komission arviointikatsaus Tampereen työohjelmaan (3) osoitti selkeästi, että vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueella on pantava täytäntöön ja arvioitava erilaisia toimenpiteitä tarkoituksenmukaisella tavalla ja oikea-aikaisesti.

On ratkaisevan tärkeää, että neuvosto kehittää vuonna 2005 käytännön menetelmiä oikea-aikaisen täytäntöönpanon helpottamiseksi kaikilla politiikan alueilla: kansallisia viranomaisresursseja edellyttäviin toimenpiteisiin olisi liitettävä kunnolliset suunnitelmat täytäntöönpanon tehostamiseksi, ja täytäntöönpanovaiheen pituuden olisi liityttävä läheisemmin kyseessä olevien toimenpiteiden monitahoisuuteen. Komission neuvostolle täytäntöönpanovaiheen aikana säännöllisesti antamien tilanneselvitysten on tarkoitus toimia kannustimina jäsenvaltioissa toteutettavalle toiminnalle.

Kaikkien toimenpiteiden täytäntöönpanon ja niiden vaikutusten arviointi on Eurooppa-neuvoston mielestä olennaisen tärkeää unionin toiminnan tehokkuuden kannalta. Arvioinnit aloitetaan 1. heinäkuuta 2005, ja niiden on oltava järjestelmällisiä, objektiivisia, puolueettomia ja tehokkaita, mutta niistä ei kuitenkaan saa aiheutua liian suurta hallinnollista rasitetta kansallisille viranomaisille tai komissiolle. Niiden päämääränä on, että voitaisiin tarkastella toimenpiteen toimivuutta sekä ehdottaa ratkaisuja sen täytäntöönpanossa ja/tai soveltamisessa esiintyneisiin ongelmiin. Komission olisi laadittava toimenpiteistä vuosittain neuvostolle annettava arviointiraportti ja tiedotettava asiasta Euroopan parlamentille ja kansallisille parlamenteille.

Euroopan komissiota pyydetään valmistelemaan ehdotuksia Euroopan parlamentin ja kansallisten parlamenttien asemasta Eurojustin toiminnan arvioinnissa sekä Europolin toiminnan tarkastelussa. Niiden käsittely aloitetaan heti, kun perustuslakisopimus on tullut voimaan.

4. Tarkistus

Koska ohjelman voimassaoloaika kattaa ajanjakson, jonka kuluessa perustuslakisopimus tulee voimaan, sen täytäntöönpanon tarkistus katsotaan tarpeelliseksi. Tätä varten komissiota pyydetään raportoimaan saavutetusta edistyksestä Eurooppa-neuvostolle perustuslakisopimuksen voimaantuloon (1. marraskuuta 2006) mennessä ja ehdottamaan ohjelmaan tarvittavia lisäyksiä ottaen huomioon se, että oikeusperusta muuttuu sopimuksen voimaantulon seurauksena.

III ERITYISET SUUNTAVIIVAT

1. Vapauden vahvistaminen

1.1 Unionin kansalaisuus

Kaikkien EU:n kansalaisten oikeus liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella on unionin kansalaisuuteen kuuluva keskeinen oikeus. Unionin kansalaisuuden käytännön merkitystä parannetaan panemalla täysimääräisesti täytäntöön direktiivi 2004/38 (4), jolla kodifioidaan yhteisön tämän alan oikeutta sekä selkeytetään ja yksinkertaistetaan sitä. Komissiota pyydetään toimittamaan neuvostolle ja Euroopan parlamentille vuonna 2008 kertomus ja aiheellisia ehdotuksia, joiden tarkoituksena on sallia EU-kansalaisten liikkuminen Euroopan unionissa samoin ehdoin kuin jäsenvaltion kansalaiset liikkuvat tai vaihtavat asuinpaikkaansa omassa maassaan yhteisön oikeudessa vahvistettujen periaatteiden mukaisesti.

Eurooppa-neuvosto kannustaa unionin toimielimiä käymään niille kuuluvien toimivaltuuksien mukaisesti avointa ja säännöllistä vuoropuhelua etujärjestöjen ja kansalaisyhteiskunnan kanssa ja edistämään ja helpottamaan kansalaisten osallistumista julkiseen elämään. Eurooppa-neuvosto pyytää neuvostoa ja komissiota kiinnittämään erityistä huomiota antisemitismin, rasismin ja muukalaisvihan torjuntaan.

1.2 Turvapaikka-, maahanmuutto- ja rajapolitiikka

Kansainvälinen muuttoliike jatkuu. Tarvitaan kokonaisvaltaista lähestymistapaa, joka kattaa muuttoliikkeen kaikki vaiheet ja jossa otetaan huomioon muuttoliikkeen taustalla olevat perussyyt, maahantulo- ja maahanpääsypolitiikka sekä kotouttamis- ja palauttamispolitiikka.

Mainitunlaisen lähestymistavan varmistamiseksi Eurooppa-neuvosto pyytää neuvostoa, jäsenvaltioita ja komissiota pitämään yllä koordinoituja, vahvoja ja tehokkaita työskentelysuhteita maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikasta vastaavien sekä muista näiden alojen kannalta merkityksellisistä politiikanaloista vastaavien välillä.

Euroopan turvapaikka- ja maahanmuuttopolitiikan käynnissä olevan kehittämisen olisi perustuttava muuttoliikeilmiöiden kaikkien näkökulmien yhteiseen analysointiin. Ratkaisevan tärkeää on tehostaa tuoreiden tietojen keräämistä, tuottamista ja vaihtoa kaikista merkityksellisistä muuttoliikkeen suuntauksista ja hyödyntää näitä tietoja tuloksellisesti.

Turvapaikka-, maahanmuutto- ja raja-asioiden alan yhteisen politiikan kehittämisessä alkoi 1. toukokuuta 2004 toinen vaihe. Sen olisi perustuttava yhteisvastuuseen ja oikeudenmukaiseen vastuunjakoon, myös rahoituksen ja jäsenvaltioiden välisen käytännön yhteistyön tiivistämisen osalta, ja siihen olisi kuuluttava teknistä apua, koulutusta ja tietojenvaihtoa, välineiden riittävän ja oikea-aikaisen täytäntöönpanon ja soveltamisen seurantaa sekä lainsäädännön yhdenmukaistamisen jatkamista.

Eurooppa-neuvosto ottaa huomioon komission arvion sekä Euroopan parlamentin suosituksessaan (5) esittämät voimakkaat näkemykset ja pyytää neuvostoa tekemään välittömästi sen jälkeen, kun Euroopan parlamenttia on virallisesti kuultu, ja viimeistään 1. huhtikuuta 2005 EY:n perustamissopimuksen 67 artiklan 2 kohtaan perustuvan päätöksen soveltaa EY:n perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä kaikkiin IV osaston toimenpiteisiin, joilla vahvistetaan vapautta Nizzan sopimuksen mukaisesti, lukuun ottamatta laillista maahanmuuttoa.

1.3 Yhteinen eurooppalainen turvapaikkajärjestelmä

Yhteisen eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän tavoitteet sen toisessa vaiheessa ovat yhteisen turvapaikkamenettelyn vahvistaminen ja yhtenäinen asema niille, joille myönnetään turvapaikka tai toissijainen suojelu. Järjestelmä perustuu Geneven pakolaissopimuksen ja muiden asiaa koskevien sopimusten täysimääräiseen ja laajaan soveltamiseen, ja se kehitetään ensimmäisen vaiheen aikana hyväksyttyjen oikeudellisten välineiden perusteellisen ja kattavan arvioinnin pohjalta.

Eurooppa-neuvosto kehottaa jäsenvaltioita panemaan ensimmäisen vaiheen täytäntöön viipymättä. Tätä varten neuvoston pitäisi antaa Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 67 artiklan 5 kohdan mukaisesti, yksimielisesti ja mahdollisimman pian turvapaikkamenettelyjä koskeva direktiivi. Komissiota pyydetään saattamaan ensimmäisen vaiheen oikeudellisten välineiden arviointi päätökseen vuonna 2007 ja antamaan toisen vaiheen välineet ja toimenpiteet neuvoston ja Euroopan parlamentin käsittelyyn niin, että ne voidaan hyväksyä ennen vuoden 2010 loppua. Tässä yhteydessä Eurooppa-neuvosto pyytää komissiota esittämään tutkimuksen unionin sisällä toteutettavan turvapaikkahakemusten yhteiskäsittelyn tarkoituksenmukaisuudesta, mahdollisuuksista ja ongelmista sekä sen oikeudellisista ja käytännön vaikutuksista. Lisäksi olisi läheisessä yhteistyössä YK:n pakolaisasiain päävaltuutetun kanssa toteutettavan erillisen tutkimuksen avulla selvitettävä yhteistä eurooppalaista turvapaikkajärjestelmää täydentäen ja asiaa koskevien kansainvälisten määräysten mukaisesti EU:n ulkopuolella toteutettavan turvapaikkahakemusten yhteiskäsittelyn etuja, tarkoituksenmukaisuutta ja toteuttamismahdollisuuksia.

Eurooppa-neuvosto pyytää neuvostoa ja komissiota perustamaan vuonna 2005 jäsenvaltioiden kansallisille turvapaikkaviranomaisille asiaankuuluvat rakenteet käytännön yhteistyön helpottamista varten. Näin jäsenvaltioita autetaan muun muassa saamaan aikaan yhteinen menettely kansainvälistä suojelua koskevien hakemusten arviointia varten ja keräämään, arvioimaan ja käyttämään yhdessä alkuperämaita koskevia tietoja sekä purkamaan turvapaikkajärjestelmiin ja vastaanottokapasiteettiin esimerkiksi maantieteellisen sijainnin vuoksi kohdistuvia erityisiä paineita. Kun yhteinen turvapaikkamenettely on perustettu, mainitut rakenteet muutetaan arvioinnin perusteella Euroopan unionin virastoksi, joka tukee kaikenlaista yhteiseen eurooppalaiseen turvapaikkajärjestelmään liittyvää jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä.

Eurooppa-neuvosto suhtautuu myönteisesti uuden Euroopan pakolaisrahaston perustamiseen vuosiksi 2005—2010 ja korostaa, että jäsenvaltioiden on kiireellisesti huolehdittava asianmukaisten turvapaikkajärjestelmien ja vastaanottotilojen ylläpidosta yhteisen turvapaikkamenettelyn valmisteluvaiheessa. Se pyytää komissiota varaamaan nykyisistä yhteisön varoista tukea jäsenvaltioille turvapaikkahakemusten käsittelyä varten sekä kolmansien maiden kansalaisten eräiden ryhmien vastaanottoa varten. Se pyytää neuvostoa nimeämään nämä ryhmät ehdotuksen pohjalta, joka komission on määrä toimittaa vuonna 2005.

1.4 Laillinen maahanmuutto ja laittoman työnteon torjunta

Laillinen maahanmuutto tulee tärkeäksi osaamiselle rakentuvan talouden kehittämisessä Euroopassa ja talouskehityksen eteenpäin viemisessä ja myötävaikuttaa siten Lissabonin strategian täytäntöönpanoon. Sillä voi myös olla merkitystä kolmansien maiden kanssa perustettavissa kumppanuuksissa.

Eurooppa-neuvosto korostaa, että maahan päästettävän työvoiman määrän määrittäminen kuuluu jäsenvaltioiden toimivaltaan. Eurooppa-neuvosto ottaa huomioon työvoiman maahanmuuttoa koskevasta vihreästä kirjasta käydyn keskustelun tulokset, jäsenvaltioiden parhaat käytänteet sekä asian merkityksen Lissabonin strategian täytäntöönpanolle ja pyytää komissiota esittämään ennen vuoden 2005 loppua laillista maahanmuuttoa koskevan toimintapoliittisen suunnitelman ja maahanpääsymenettelyjä, joilla voidaan nopeasti vastata siirtotyövoiman vaihtelevaan kysyntään työmarkkinoilla.

Koska epävirallinen talous ja laiton työnteko voivat toimia laitonta siirtolaisuutta puoleensa vetävinä tekijöinä ja johtaa hyväksikäyttöön, Eurooppa-neuvosto vetoaa jäsenvaltioihin, jotta ne pyrkisivät saavuttamaan Euroopan työllisyysstrategiassa asetetut epävirallisen talouden rajoittamista koskevat tavoitteet.

1.5 Kolmansien maiden kansalaisten kotouttaminen

Laillisesti maassa oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten ja heidän jälkeläistensä onnistunut kotoutuminen edistää vakautta ja yhteenkuuluvuutta yhteiskunnissamme. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi on keskeisen tärkeää kehittää tehokkaita politiikkoja ja ehkäistä tiettyjen ryhmien eristymistä. Tämä edellyttää kokonaisvaltaista lähestymistapaa, jossa mukana ovat sidosryhmät paikallisella, alueellisella, kansallisella ja EU:n tasolla.

Eurooppa-neuvosto on tietoinen edistyksestä, jota on jo saavutettu laillisesti maassa oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten tasapuolisessa kohtelussa EU:ssa, mutta se haluaa tasa-arvoisten mahdollisuuksien luomista, jotta asianomaiset voisivat osallistua täysin yhteiskunnan toimintaan. Kotoutumisen esteitä on aktiivisesti poistettava.

Eurooppa-neuvosto korostaa, että on tarpeen koordinoida paremmin kansalliset kotouttamispolitiikat ja EU:n tämän alan aloitteet. Tältä osin olisi laadittava yhteiset perusperiaatteet, jotka toimisivat kotouttamisen yhdenmukaisina puitteina Euroopassa.

Näihin periaatteisiin, jotka yhdistäisivät kaikki kotouttamiseen liittyvät politiikan alat, olisi sisällyttävä vähintään seuraavat näkökulmat:

—	Kotoutuminen on jatkuva kahdensuuntainen prosessi, johon osallistuvat sekä laillisesti maassa oleskelevat kolmansien maiden kansalaiset että isäntäyhteiskunta.

—	Siihen kuuluu syrjinnän vastainen politiikka, mutta se menee vielä pidemmälle.

—	Se edellyttää Euroopan unionin perusarvojen ja ihmisen perusoikeuksien kunnioittamista.

—	Se edellyttää perustaitoja yhteiskunnan toimintaan osallistumisessa.

—	Se perustuu kaikkien yhteiskunnan jäsenten vireään vuorovaikutukseen ja kulttuurien väliseen vuoropuheluun yhteisillä foorumeilla ja yhteisissä toiminnoissa keskinäisen ymmärtämyksen parantamiseksi.

—	Se koskee useita politiikan aloja, myös työllisyyttä ja koulutusta.

Näihin yhteisiin perusperiaatteisiin perustuvat puitteet muodostavat pohjan EU:n tuleville aloitteille, joissa määritellään selkeät tavoitteet ja arviointikeinot. Eurooppa-neuvosto pyytää jäsenvaltioita, neuvostoa ja komissiota edistämään rakenteellista kokemusten ja tietojen vaihtoa kotouttamisesta. Tätä tukemaan kehitetään laajalti käytettävissä oleva Internet-sivusto.

1.6 Turvapaikka- ja maahanmuuttoasioiden ulkoinen ulottuvuus

1.6.1 Kumppanuus kolmansien maiden kanssa

Turvapaikka- ja maahanmuuttoasiat ovat jo perusluonteeltaan kansainvälisiä kysymyksiä. EU-politiikassa olisi täyden kumppanuuden pohjalta ja tarvittaessa olemassa olevia yhteisön varoja käyttäen pyrittävä avustamaan kolmansia maita niiden pyrkiessä parantamaan valmiuksiaan hallita muuttoliikkeitä ja suojella pakolaisia, ehkäisemään ja torjumaan laitonta maahanmuuttoa, tiedottamaan laillisen maahanmuuton kanavista, ratkaisemaan pakolaistilanteita tarjoamalla enemmän mahdollisuuksia kestäviin ratkaisuihin, kehittämään rajavalvontakapasiteettia, parantamaan asiakirjojen turvallisuutta ja käsittelemään paluuongelmaa.

Eurooppa-neuvosto on tietoinen siitä, että muuttoliikkeiden riittämätön hallinta saattaa johtaa humanitaarisiin katastrofeihin. Se haluaa ilmaista syvän huolensa niistä Välimerellä tapahtuvista inhimillisistä tragedioista, joita aiheutuu pyrittäessä EU:n alueelle laittomasti. Se vetoaa kaikkiin valtioihin, jotta nämä tehostaisivat yhteistyötään ihmishenkien menetysten välttämiseksi.

Eurooppa-neuvosto vetoaa neuvostoon ja komissioon, jotta ne jatkaisivat prosessia maahanmuuttoasioiden huomioon ottamiseksi kaikilta osin EU:n nykyisissä ja tulevissa suhteissa kolmansien maiden kanssa. Se pyytää komissiota saattamaan päätökseen maahanmuuttoasioiden sisällyttämisen maa- ja aluekohtaisiin strategia-asiakirjoihin kaikkien asiaankuuluvien kolmansien maiden kanssa kevääseen 2005 mennessä.

Eurooppa-neuvosto on tietoinen siitä, että EU:n on edistettävä jaetun vastuun hengessä avoimempaa, tasapuolisempaa ja tehokkaampaa kansainvälisen suojelun järjestelmää kumppanuussuhteessa kolmansien maiden kanssa ja tarjottava pääsy suojelun piiriin ja kestäviin ratkaisuihin mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Alkuperä- ja kauttakulkualueilla sijaitsevia maita tuetaan niiden pyrkimyksissä vahvistaa valmiuksiaan suojella pakolaisia. Tämän osalta Eurooppa-neuvosto vetoaa kaikkiin kolmansiin maihin, jotta ne liittyisivät pakolaisten oikeusasemaa koskevaan Geneven yleissopimukseen ja noudattaisivat sitä.

1.6.2 Kumppanuus alkuperämaiden ja -alueiden kanssa

Eurooppa-neuvosto suhtautuu myönteisesti komission tiedonantoon pysyvien ratkaisujen tarjoamisen parantamisesta (6) ja pyytää, että komissio kehittää EU:n alueellisia suojeluohjelmia kumppanuussuhteessa asiaankuuluvien kolmansien maiden kanssa ja läheisessä neuvonpidossa ja yhteistyössä YK:n pakolaisasiain päävaltuutetun kanssa. Nämä ohjelmat perustuvat kokemuksiin, joita saadaan ennen vuoden 2005 loppua aloitettavista suojelualan pilottiohjelmista. Näihin ohjelmiin sisällytetään erilaisia ensisijaisesti valmiuksien kehittämiseen keskittyviä välineitä sekä yhteinen uudelleensijoitusohjelma niille jäsenvaltioille, jotka ovat halukkaita osallistumaan tällaiseen ohjelmaan.

Maahanmuuton, kehitysyhteistyön ja humanitaarisen avun toisiinsa yhdistävien politiikkojen olisi oltava johdonmukaisia, ja ne olisi kehitettävä kumppanuussuhteessa ja vuoropuhelussa alkuperämaiden ja -alueiden kanssa. Eurooppa-neuvosto on tyytyväinen asiassa jo saavutettuun edistykseen mutta pyytää neuvostoa kehittämään näitä politiikkoja edelleen ja keskittymään erityisesti maastamuuton perussyihin, siihen vaikuttaviin maan sisäisiin tekijöihin ja köyhyyden lievittämiseen. Lisäksi se kehottaa komissiota esittämään käytännönläheisiä ja huolellisesti valmisteltuja ehdotuksia kevääseen 2005 mennessä.

1.6.3. Kumppanuus kauttakulkumaiden ja -alueiden kanssa

Kauttakulkumaiden osalta Eurooppa-neuvosto korostaa tarvetta tehostaa yhteistyötä ja kehittää valmiuksia sekä EU:n eteläisillä että itäisillä rajoilla, jotta nämä maat kykenisivät paremmin hallitsemaan muuttoliikkeitä ja tarjoamaan pakolaisille riittävää suojelua. Tukea kansallisten turvapaikkajärjestelmien valmiuksien kehittämiseen, rajavalvontaan ja maahanmuuttoasioissa tehtävään laajempaan yhteistyöhön annetaan maille, jotka osoittavat aidosti sitoutuneensa täyttämään Geneven pakolaissopimuksen mukaiset velvoitteet.

Ehdotus asetukseksi Euroopan naapuruuspoliittisesta kumppanuusvälineestä (7) toimii strategisena kehyksenä, jossa yhteistyötä ja vuoropuhelua turvapaikka- ja maahanmuuttoasioissa tehostetaan naapurimaiden kanssa muun muassa Välimeren alueella ja jossa uusia toimenpiteitä pannaan alulle. Eurooppa-neuvosto pyytää tältä osin selvitystä edistymisestä ja saavutuksista ennen vuoden 2005 loppua.

1.6.4 Palauttamista ja paluuta sekä takaisinottoa koskeva politiikka

Maahanmuuttajien, joilla ei ole tai joilla ei enää ole oikeutta oleskella EU:ssa laillisesti, on palattava vapaaehtoisesti tai tarvittaessa heidät on palautettava pakkokeinoin. Eurooppa-neuvosto vaatii tehokasta maastapoistamis- ja palauttamispolitiikkaa, joka perustuu yhteisiin normeihin, joiden mukaisesti henkilöt palautetaan inhimillisellä tavalla ja heidän ihmisoikeuksiaan ja ihmisarvoaan täysin kunnioittaen.

Eurooppa-neuvosto pitää olennaisen tärkeänä, että neuvosto aloittaa vuoden 2005 alkupuolella keskustelut paluu- ja palauttamismenettelyjä koskevista vähimmäisvaatimuksista, joilla muun muassa tuetaan kansallisia maastapoistamistoimia. Ehdotuksessa olisi myös otettava huomioon erityiset huolet, jotka liittyvät yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämiseen. On tarpeen omaksua johdonmukainen suhtautumistapa paluu- ja palauttamispolitiikan sekä yhteisön ja kolmansien maiden välisiin ulkosuhteisiin liittyvien kaikkien muiden näkökohtien välillä sekä korostaa erityisesti sellaisten kolmansien maiden kansalaisia koskevaa ongelmaa, joilla ei ole passia tai muita henkilöasiakirjoja.

Eurooppa-neuvosto vaatii

—	tiiviimpää yhteistyötä ja keskinäistä teknisen avun antamista

—	Euroopan palauttamisrahaston valmisteluvaiheen aloittamista

—	yhteisiä ja yhdennettyjä maa- ja aluekohtaisia paluuohjelmia

—	Euroopan palauttamisrahaston perustamista vuoteen 2007 mennessä ottaen huomioon valmisteluvaihetta koskeva arviointi

—	yhteisön takaisinottosopimusten pikaista tekemistä

—	että komissio nimittää nopeasti yhteisestä takaisinottopolitiikasta vastaavan erityisedustajan.

1.7 Maahanmuuttovirtojen hallinta

1.7.1 Rajatarkastukset ja laittoman maahanmuuton torjunta

Eurooppa-neuvosto korostaa, että on tärkeää poistaa nopeasti tarkastukset sisärajoilta, jatkaa asteittain ulkorajojen yhdennetyn valvontajärjestelmän perustamista sekä vahvistaa tarkastuksia ja valvontaa unionin ulkorajoilla. Tässä yhteydessä painotetaan jäsenvaltioiden välisen yhteisvastuun merkitystä ja oikeudenmukaista vastuunjakoa sen taloudelliset vaikutukset mukaan luettuina.

Eurooppa-neuvosto pyytää neuvostoa, komissiota ja jäsenvaltioita toteuttamaan kaikki tarvittavat toimenpiteet tarkastusten poistamiseksi sisärajoilta mahdollisimman pian sen jälkeen, kun kaikki vaatimukset Schengenin säännöstön soveltamisen aloittamiseksi on täytetty ja Schengenin tietojärjestelmä (SIS II) on saatu toimintaan vuonna 2007. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi muun kuin SIS II -järjestelmään liittyvän säännöstön täytäntöönpanon arviointi olisi aloitettava vuoden 2006 ensimmäisellä puoliskolla.

Eurooppa-neuvosto panee tyytyväisenä merkille Euroopan operatiivisen ulkorajayhteistyön hallintaviraston perustamisen 1. toukokuuta 2005. Se pyytää komissiota toimittamaan neuvostolle arvion virastosta ennen vuoden 2007 loppua. Arvioinnin yhteydessä olisi tarkasteltava uudelleen viraston tehtäviä ja selvitettävä, olisiko viraston syytä huolehtia myös muista rajavalvonnan osa-alueista, kuten tehostetusta yhteistyöstä tullilaitoksen ja muiden toimivaltaisten viranomaisten kanssa tavaraliikenteeseen liittyvissä turvallisuusasioissa.

Ulkorajojen valvonta ja tarkkailu kuuluu kansallisten rajaviranomaisten toimivaltaan. Kuitenkin tukeakseen niitä jäsenvaltioita, joiden pitkät tai vaikeat ulkorajaosuudet asettavat erityisiä valvonta- ja tarkkailuvaatimuksia, sekä tukeakseen jäsenvaltioita silloin, kun niiden ulkorajoihin kohdistuu erityisiä ja odottamattomissa tilanteissa poikkeuksellisia muuttopaineita, Eurooppa-neuvosto

—

pyytää neuvostoa perustamaan kansallisten asiantuntijoiden ryhmiä, jotka voivat antaa nopeasti teknistä ja operatiivista apua sitä pyytäville jäsenvaltioille, sen jälkeen kun rajavalvontavirasto on laatinut tehtäviensä mukaisesti asianmukaisen riskinarvion; tämä perustuisi tällaisille ryhmille annettavia valtuuksia ja niiden rahoitusta koskevaan ehdotukseen, joka komission on määrä tehdä vuonna 2005

—	pyytää neuvostoa ja komissiota perustamaan yhteisön rajavalvontarahaston viimeistään vuoden 2006 loppuun mennessä

—

pyytää komissiota, heti kun tarkastusten poistaminen sisärajoilta on saatu päätökseen, tekemään ehdotuksen nykyisen Schengenin arviointimekanismin täydentämisestä valvontamekanismilla, jossa varmistettaisiin jäsenvaltioiden asiantuntijoiden täysimääräinen osallistuminen ja johon sisältyisi myös yllätystarkastuksia.

Viraston tehtävien edellä esitetyn uudelleentarkastelun yhteydessä ja erityisesti arvioitaessa kansallisten asiantuntijaryhmien toimintaa olisi tarkasteltava myös mahdollisuutta perustaa eurooppalainen rajavartiojärjestelmä.

Eurooppa-neuvosto pyytää jäsenvaltioita kehittämään yhteisiä analyysejään maahanmuuttoreiteistä, maahanmuuttajien salakuljetuksessa ja ihmiskaupassa noudatettavista käytänteistä sekä tällä alalla toimivista rikollisverkostoista, muun muassa rajavalvontaviraston puitteissa ja tiiviissä yhteistyössä Europolin ja Eurojustin kanssa. Se myös vetoaa neuvostoon ja komissioon, jotta nämä varmistaisivat maahanmuuttoalan yhteyshenkilöverkostojen perustamisen asiaankuuluvissa kolmansissa maissa. Tältä osin Eurooppa-neuvosto on tyytyväinen jäsenvaltioiden aloitteisiin, jotka koskevat vapaaehtoiselta pohjalta toteutettavaa yhteistyötä merellä erityisesti pelastusoperaatioiden yhteydessä kansallisen ja kansainvälisen oikeuden mukaisesti, mukaan lukien kolmansien maiden kanssa tulevaisuudessa mahdollisesti tehtävä yhteistyö.

Jotta voitaisiin asettaa yhteiset vaatimukset sekä kehittää parhaita käytänteitä ja mekanismeja ihmiskaupan estämiseksi ja torjumiseksi, Eurooppa-neuvosto pyytää neuvostoa ja komissiota laatimaan suunnitelman vuonna 2005.

1.7.2 Biometria ja tietojärjestelmät

Muuttoliikkeiden hallintaa, laittoman maahanmuuton torjunta mukaan luettuna, olisi vahvistettava luomalla turvatoimenpiteiden jatkumo, jossa viisumihakemusmenettelyt yhdistyvät tehokkaasti maahantulo- ja maastalähtömenettelyihin ulkorajojen ylittämisen yhteydessä. Nämä toimenpiteet ovat tärkeitä myös rikollisuuden, erityisesti terrorismin, ehkäisyssä ja torjunnassa. Tätä varten EU:ssa tarvitaan yhdenmukaista lähestymistapaa ja yhdenmukaistettuja ratkaisuja biometrisiin tunnisteisiin ja tietoihin.

Eurooppa-neuvosto pyytää neuvostoa tutkimaan Schengenin tietojärjestelmän (SIS II), viisumitietojärjestelmän (VIS) ja Eurodac-järjestelmän yhteentoimivuudesta vuonna 2005 annettavan komission tiedonannon pohjalta, miten voitaisiin maksimoida EU:n tietojärjestelmien tehokkuus ja yhteentoimivuus laittoman maahanmuuton torjunnassa ja rajatarkastusten kehittämisessä sekä miten näitä järjestelmiä voitaisiin hallinnoida siten, että saavutetaan oikea tasapaino lainvalvonnan ja yksilöiden perusoikeuksien suojaamisen välillä.

Eurooppa-neuvosto pyytää neuvostoa, komissiota ja jäsenvaltioita jatkamaan työtä biometristen tunnisteiden liittämiseksi viipymättä matkustusasiakirjoihin, viisumeihin, oleskelulupiin, EU-kansalaisten passeihin sekä tietojärjestelmiin ja valmistelemaan vähimmäisvaatimusten asettamista kansallisille henkilötodistuksille ottaen huomioon Kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön (ICAO) määräykset.

1.7.3 Viisumipolitiikka

Eurooppa-neuvosto korostaa, että yhteistä viisumipolitiikkaa on syytä kehittää edelleen osana monikerroksista järjestelmää, jonka avulla pyritään helpottamaan laillista matkustamista ja torjumaan laitonta maahanmuuttoa yhdenmukaistamalla kansallista lainsäädäntöä ja paikallisten konsuliedustustojen menettelyjä yhä enemmän. Pitkällä aikavälillä olisi perustettava yhteisiä viisumitoimistoja ottaen huomioon keskustelut, joita käydään Euroopan ulkosuhdehallinnon perustamisesta. Eurooppa-neuvosto panee tyytyväisenä merkille niiden yksittäisten jäsenvaltioiden aloitteet, jotka vapaaehtoisessa yhteistyössä harjoittavat henkilöstön ja resurssien yhteiskäyttöä viisumien myöntämisessä.

Eurooppa-neuvosto

—

pyytää komissiota ensi vaiheessa ehdottamaan muutoksia, joita tarvitaan viisumipolitiikkojen parantamiseksi entisestään, toimittamaan vuonna 2005 ehdotuksen yhteisten viisumikeskusten perustamisesta keskittyen muun muassa VIS-järjestelmän kehittämiseen liittyviin mahdollisiin synergiaetuihin, tarkistamaan yhteisen konsuliohjeiston sekä toimittamaan asiaa koskevan ehdotuksen viimeistään vuoden 2006 alkupuolella

—	korostaa, että on tärkeää panna VIS-järjestelmä nopeasti täytäntöön siten, että muun muassa aakkosnumeeriset tiedot ja valokuvat sisällytetään järjestelmään vuoden 2006 loppuun mennessä ja biometria vuoden 2007 loppuun mennessä

—	pyytää komissiota viipymättä toimittamaan tarvittavan ehdotuksen, jotta VIS-järjestelmän sovittua täytäntöönpanoaikataulua voidaan noudattaa

—	pyytää komissiota jatkamaan työskentelyä sen varmistamiseksi, että kaikkien jäsenvaltioiden kansalaiset voivat mahdollisimman pian matkustaa ilman lyhytaikaiseen oleskeluun myönnettävää viisumia kaikkiin kolmansiin maihin, joiden kansalaiset voivat matkustaa EU:hun ilman viisumia

—

pyytää neuvostoa ja komissiota yhteisen lähestymistavan muodostamiseksi tutkimaan, olisiko aiheellista EY:n takaisinottopolitiikan yhteydessä tapauskohtaisesti helpottaa, mahdollisuuksien mukaan ja vastavuoroisuuden pohjalta, viisumien myöntämistä kolmansien maiden kansalaisille lyhytaikaista oleskelua varten osana todellista ulkosuhdealan kumppanuutta, johon sisältyy myös maahanmuuttoon liittyviä kysymyksiä.

2. Turvallisuuden vahvistaminen

2.1 Tiedonvaihdon parantaminen

Eurooppa-neuvosto on vakuuttunut siitä, että vapauden, turvallisuuden ja oikeuden vahvistaminen edellyttää innovoivaa lähestymistapaa lainvalvontatietojen rajat ylittävään vaihtoon. Yksistään se, että tieto ylittää rajoja, ei enää riitä.

Tällaisten tietojen vaihtoon tulisi 1. tammikuuta 2008 alkaen soveltaa jäljempänä esitetyin edellytyksin saatavuusperiaatetta, millä tarkoitetaan sitä, että koko unionin alueella jäsenvaltion lainvalvontaviranomainen, joka tarvitsee tietoa työtehtäviensä suorittamiseen, voi saada sen toisesta jäsenvaltiosta ja että toisessa jäsenvaltiossa sijaitseva lainvalvontaviranomainen, jonka hallussa tieto on, antaa sen käyttöön mainittua tarkoitusta varten ottaen huomioon tässä jäsenvaltiossa vireillä olevan tutkinnan vaatimukset.

Käynnissä olevaa työtä rajoittamatta (8) komissiota pyydetään toimittamaan vuoden 2005 loppuun mennessä saatavuusperiaatteen toteuttamista koskevia ehdotuksia, joissa otetaan tarkasti huomioon seuraavat keskeiset edellytykset:

—	Tietoja voidaan vaihtaa vain lakisääteisten tehtävien suorittamista varten.

—	Vaihdettavan tiedon eheys on taattava.

—	Tietolähteitä on suojeltava ja tietojen luottamuksellisuus on varmistettava tietojenvaihdon kaikissa vaiheissa ja vaihdon jälkeen.

—	On sovellettava yhteisiä normeja tietojen käyttöön ja yhteisiä teknisiä standardeja.

—	Tietosuojan noudattamisen valvonta sekä tarvittava valvonta ennen tietojenvaihtoa ja sen jälkeen on varmistettava.

—	Yksilö on suojattava tietojen väärinkäytöltä, ja hänellä on oltava oikeus pyytää väärän tiedon oikaisemista.

Tiedonvaihtomenetelmissä olisi hyödynnettävä kaikin puolin uutta teknologiaa, ja menetelmät olisi mukautettava kunkin tietolajin mukaisesti tarvittaessa niin, että kansallisiin tietokantoihin olisi vastavuoroinen pääsy tai ne olisivat yhteentoimivia tai että nykyisiin EU:n keskustietokantoihin, kuten SIS-järjestelmään olisi suora pääsy (verkossa) myös Europolilla. Uusia keskitettyjä EU-tietokantoja olisi perustettava vain, jos tutkimukset osoittavat niiden lisäarvon.

2.2 Terrorismi

Eurooppa-neuvosto korostaa, että terrorismin tehokas ehkäisy ja torjunta perusoikeuksia täysin kunnioittaen edellyttävät, etteivät jäsenvaltiot tyydy toiminnassaan vain oman turvallisuutensa säilyttämiseen vaan ottavat huomioon myös koko unionin turvallisuuden.

Päämääränä tämä tarkoittaa, että jäsenvaltiot

—	käyttävät tiedustelu- ja turvallisuuspalvelujensa toimivaltaa omaan turvallisuuteensa kohdistuvien uhkien torjumisen lisäksi tarpeen vaatiessa myös muiden jäsenvaltioiden sisäisen turvallisuuden suojelemiseen

—	toimittavat välittömästi toisten jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten tietoon kaikki omien viranomaistensa käytössä olevat tiedot, jotka koskevat uhkaa näiden toisten jäsenvaltioiden sisäiselle turvallisuudelle

—	varmistavat, että kun turvallisuuspalvelu tarkkailee henkilöitä tai tavaroita terrorismin uhkan johdosta, tarkkailu ei keskeydy rajan ylittämisen vuoksi.

—

Lyhyellä aikavälillä on jatkettava kaikkien Eurooppa-neuvoston 25. maaliskuuta 2004 antamaan julkilausumaan sekä terrorismin torjuntaa koskevaan EU:n toimintasuunnitelmaan sisältyvien osatekijöiden täytäntöönpanoa kaikilta osin: muun muassa Europolin ja Eurojustin käyttöä olisi tehostettava ja terrorismin torjunnan EU-koordinaattoria kannustetaan jatkamaan työtään.

Tässä yhteydessä Eurooppa-neuvosto palauttaa mieleen pyytäneensä komissiota esittämään ehdotuksen EU:n yhteiseksi lähestymistavaksi, joka koskee matkustajatietojen käyttöä rajaturvallisuuden ja ilmailun turvaamistarkoituksiin sekä muihin lainvalvontatarkoituksiin (9).

Turvallisuuspalvelujen välisen tietojenvaihdon korkea taso olisi säilytettävä. Sitä olisi kuitenkin parannettava ottaen huomioon edellä 2.1 kohdassa kuvattu yleinen saatavuusperiaate ja kiinnittäen erityistä huomiota turvallisuuspalvelujen työmenetelmiin liittyviin erityisolosuhteisiin, kuten tarpeeseen suojata tietojenkeruumenetelmät, lähdesuojaan sekä tiedon luottamuksellisuuden säilymiseen vaihdon jälkeen.

Tilannekeskus toimittaa neuvostolle 1. tammikuuta 2005 alkaen jäsenvaltioiden tiedustelu- ja turvallisuuspalvelujen tiedustelutietoon ja tarvittaessa Europolin toimittamiin tietoihin perustuvia strategisia analyysejä terrorismin uhasta.

Eurooppa-neuvosto korostaa terrorismin rahoituksen torjuntatoimenpiteiden merkitystä. Se odottaa voivansa tarkastella johdonmukaista yleistä toimintalinjaa, jonka korkeana edustajana toimiva pääsihteeri ja komissio toimittavat sille joulukuussa 2004 pidettävässä kokouksessa. Tässä strategiassa on tarkoitus ehdottaa tapoja tehostaa olemassa olevia välineitä, kuten epäilyttävien rahoitusvirtojen seurantaa ja varojen jäädyttämistä, ja esittää uusia välineitä, jotka liittyvät käteistapahtumiin ja niihin osallistuviin laitoksiin.

Komissiota pyydetään tekemään ehdotuksia, joilla pyritään parantamaan räjähdysaineiden säilytyksen ja kuljetuksen turvallisuutta sekä varmistamaan teollisten ja kemiallisten lähtöaineiden jäljitettävyys.

Eurooppa-neuvosto korostaa, että on varmistettava terrorismin uhrien asianmukainen suojelu ja auttaminen.

Neuvoston olisi kehitettävä vuoden 2005 loppuun mennessä pitkän aikavälin strategia radikalisoitumiseen ja värväystoimintaan myötävaikuttaviin tekijöihin puuttumiseksi.

Kaikkia Euroopan unionin käytössä olevia keinoja olisi käytettävä johdonmukaisesti, jotta avainkysymystä eli terrorismin torjuntaa voitaisiin käsitellä täysipainoisesti. Tässä asiassa neuvostossa kokoontuvilla oikeus- ja sisäasioiden ministereillä pitäisi olla johtava asema, ottaen kuitenkin huomioon yleisten asioiden ja ulkosuhteiden neuvoston tehtävät. Komission olisi tarkistettava yhteisön lainsäädäntöä riittävän nopeasti, jotta sitä voitaisiin mukauttaa rinnakkain terrorismin torjumiseksi toteutettavien toimenpiteiden kanssa.

Euroopan unioni aikoo edelleen tehostaa vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen ulkoisen ulottuvuuden alalla tekemäänsä työtä terrorismin torjumiseksi. Neuvostoa pyydetäänkin muodostamaan Europolin ja Euroopan rajavalvontaviraston yhteyteen kansallisten asiantuntijoiden verkosto, joka keskittyy terrorismin ehkäisyyn ja torjuntaan sekä rajavalvontaan ja joka voi vastata kolmansien maiden esittämiin pyyntöihin teknisen avun saamisesta niiden viranomaisten koulutukseen ja ohjeistukseen.

Eurooppa-neuvosto pyytää komissiota lisäämään rahoitusta terrorismin torjuntaan liittyville, kolmansissa maissa toteutettaville valmiuksien kehittämishankkeille ja varmistamaan, että sillä on tällaisten hankkeiden tehokkaan toteuttamisen edellyttämää asiantuntemusta. Eurooppa-neuvosto vetoaa lisäksi komissioon, jotta se varmistaisi, että ulkoista apua koskevien nykyisten välineiden ehdotetun uudistamisen yhteydessä ryhdytään asianmukaisiin toimiin nopean, joustavan ja hyvin kohdistetun terrorisminvastaisen avun mahdollistamiseksi.

2.3 Poliisiyhteistyö

Rajat ylittävän järjestäytyneen ja muun vakavan rikollisuuden sekä terrorismin tehokas torjunta edellyttää jäsenvaltioiden poliisi- ja tulliviranomaisten välillä ja Europolin kanssa tehtävän käytännön yhteistyön tehostamista ja tämän alan nykyisten välineiden tehokkaampaa käyttöä.

Eurooppa-neuvosto kehottaa jäsenvaltioita antamaan Europolille sellaiset valmiudet, että se voi yhteistyössä Eurojustin kanssa toimia keskeisenä tekijänä vakavan rajat ylittävän (järjestäytyneen) rikollisuuden ja terrorismin torjunnassa

—	ratifioimalla ja panemalla tosiasiassa täytäntöön tarvittavat säädökset vuoden 2004 loppuun mennessä (10)

—	toimittamalla hyvissä ajoin kaikki tarvittavat korkealaatuiset tiedot Europolille

—	edistämällä jäsenvaltioiden kansallisten viranomaisten ja Europolin välistä toimivaa yhteistyötä.

Europolin on 1. tammikuuta 2006 alkaen korvattava rikollisuutta koskevat tilanneselvitykset järjestäytyneen rikollisuuden vakavia muotoja koskevilla vuosittaisilla uhkakuva-arvioilla, jotka perustuvat jäsenvaltioiden toimittamiin tietoihin sekä Eurojustin ja poliisipäälliköiden erityistyöryhmän panokseen. Neuvoston olisi käytettävä näitä analyysejä laatiessaan vuosittaisia strategisia tavoitteita, joilla ohjataan tulevaa toimintaa. Tämän olisi oltava seuraava vaihe pyrittäessä perustamaan ja panemaan täytäntöön tiedustelutietoihin pohjautuva lainvalvontamenetelmä EU:n tasolla.

Jäsenvaltioiden olisi nimettävä Europol vuoden 1929 Geneven yleissopimuksen tarkoittamaksi euron väärentämisen torjunnasta vastaavaksi unionin keskusvirastoksi.

Neuvoston olisi annettava perustuslakisopimuksen III-276 artiklan mukaisesti Europolia koskeva eurooppalaki mahdollisimman pian perustuslakisopimuksen voimaantulon jälkeen ja viimeistään 1. tammikuuta 2008 ottaen huomioon kaikki Europolille annetut tehtävät.

Siihen asti Europolin on tehostettava toimintaansa käyttämällä tehokkaasti hyväksi yhteistyösopimusta Eurojustin kanssa. Europolin ja Eurojustin olisi raportoitava vuosittain neuvostolle yhteisistä kokemuksistaan ja saavutetuista tuloksista. Lisäksi Europolin ja Eurojustin olisi edistettävä jäsenvaltioiden yhteisten tutkintaryhmien käyttöä ja niihin osallistumista.

Jäsenvaltioiden kokemukset yhteisten tutkintaryhmien käytöstä ovat rajallisia. Näiden ryhmien käytön kannustamiseksi ja parhaita käytänteitä koskevien kokemusten vaihtamiseksi kunkin jäsenvaltion olisi nimettävä kansallinen asiantuntija.

Neuvoston olisi kehitettävä rajat ylittävää poliisi- ja tulliyhteistyötä yhteisten periaatteiden pohjalta. Eurooppa-neuvosto pyytää komissiota tekemään ehdotuksia Schengenin säännöstön edelleen kehittämisestä rajat ylittävän operatiivisen poliisiyhteistyön osalta.

Jäsenvaltioiden olisi sitouduttava parantamaan lainvalvontatietojen laatua Europolin avustuksella. Lisäksi Europolin olisi annettava neuvostolle neuvoja keinoista, joilla tietojen laatua voidaan parantaa. Europolin tietojärjestelmä olisi otettava käyttöön ja saatava toimivaksi viipymättä.

Neuvostoa pyydetään kannustamaan tutkintatekniikoita koskevien parhaiden käytänteiden vaihtoa, mikä on ensimmäinen vaihe yhteisten tutkintatekniikoiden kehittämisessä perustuslakisopimuksen III-257 artiklassa tarkoitetun mukaisesti erityisesti rikostutkinnan ja tietotekniikan turvallisuuden aloilla.

Jäsenvaltioiden välistä poliisiyhteistyötä tehostetaan useissa tapauksissa helpottamalla tietyissä erikseen määritellyissä asioissa yhteistyötä asianomaisten jäsenvaltioiden välillä, tarvittaessa perustamalla yhteisiä tutkintaryhmiä, joita Europol ja Eurojust tarpeen tullen tukevat. Tietyillä raja-alueilla yhteistyön tiivistäminen ja koordinoinnin parantaminen ovat ainoa tapa torjua rikollisuutta ja uhkia, jotka vaarantavat yleisen järjestyksen ja kansallisen turvallisuuden.

Poliisiyhteistyön lujittaminen edellyttää keskinäisen luottamuksen lisäämistä. Laajentuneessa unionissa olisi pyrittävä erityisesti parantamaan jäsenvaltioiden oikeusjärjestelmien ja -laitosten toiminnan tuntemusta. Neuvoston ja jäsenvaltioiden olisi vuoden 2005 loppuun mennessä ja yhteistyössä Euroopan poliisiakatemian kanssa kehitettävä kansallisille poliiseille yhteisiä koulutusvaatimuksia ja -moduuleja EU:n lainvalvontayhteistyön käytännön näkökohdista.

Komissiota pyydetään kehittämään vuoden 2005 loppuun mennessä Euroopan poliisiakatemian kanssa tiiviissä yhteistyössä poliisiviranomaisille tarkoitettuja järjestelmällisiä vaihto-ohjelmia, joiden tarkoituksena on parantaa jäsenvaltioiden oikeusjärjestelmien ja -laitosten toiminnan tuntemusta.

Ulkoisista poliisioperaatioista saadut kokemukset olisi myös otettava huomioon Euroopan unionin sisäisen turvallisuuden parantamiseksi.

2.4 Euroopan unionissa tapahtuvien, rajojen yli vaikuttavien kriisien hallinta

Eurooppa-neuvosto hyväksyi 12. joulukuuta 2003 Euroopan unionin turvallisuusstrategian, jossa esitetään maailmanlaajuiset haasteet ja suurimmat uhat, strategiset tavoitteet ja poliittiset vaikutukset pyrittäessä kohti turvallisempaa Eurooppaa oikeudenmukaisemmassa maailmassa. Keskeinen osa tätä kehitystä on sisäisen turvallisuuden takaaminen Euroopan unionissa erityisesti sellaisissa merkittävissä sisäisissä rajojen yli vaikuttavissa kriisitilanteissa, jotka vaikuttavat kansalaisiin, elintärkeisiin infrastruktuureihin sekä yleiseen järjestykseen ja turvallisuuteen. Vain tällä tavoin Euroopan unionin kansalaiset ja elintärkeät infrastruktuurit voidaan suojata tehokkaimmin esimerkiksi kemiallisten, biologisten, säteily- ja ydinonnettomuuksien yhteydessä.

Rajat ylittävien kriisien tehokas hallinta Euroopan unionissa edellyttää paitsi pelastuspalvelua ja elintärkeitä infrastruktuureja koskevien nykyisten toimien vahvistamista, myös sitä, että yleisestä järjestyksestä ja turvallisuudesta sekä näiden alojen keskinäisestä koordinoinnista huolehditaan tehokkaasti kriisitilanteissa.

Eurooppa-neuvosto pyytääkin neuvostoa ja komissiota perustamaan mainittua koordinointia silmällä pitäen nykyisten rakenteidensa puitteissa ja jäsenvaltioiden toimivaltuuksia täysin kunnioittaen Euroopan unionissa tapahtuvia, rajojen yli vaikuttavia kriisejä varten EU:n yhtenäiset ja koordinoidut hallintajärjestelyt, jotka olisi pantava täytäntöön viimeistään 1. heinäkuuta 2006. Järjestelyissä olisi käsiteltävä vähintään seuraavia kysymyksiä: jäsenvaltioiden voimavarojen arviointi, varmuusvarastot, koulutus, yhteisharjoitukset ja siviilikriisinhallintaa koskevat toimintasuunnitelmat.

2.5 Operatiivinen yhteistyö

On huolehdittava lainvalvonta- ja muiden viranomaisten operatiivisen toiminnan koordinoinnista vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen kaikissa osissa sekä neuvoston asettamien strategisten tavoitteiden valvonnasta.

Neuvostoa pyydetäänkin valmistelemaan perustuslakisopimuksen III-261 artiklassa tarkoitetun sisäisen turvallisuuden komitean perustamista määrittelemällä erityisesti komitean toiminta-ala, tehtävät, toimivaltuudet ja kokoonpano, jotta se voidaan perustaa mahdollisimman pian perustuslakisopimuksen voimaantulon jälkeen.

Käytännön koordinointikokemuksen saamiseksi neuvostoa pyydetään tällä välin järjestämään kuuden kuukauden välein yhteinen kokous maahanmuutto-, raja- ja turvapaikka-asioiden strategisen komitean (SCIFA) ja 36 artiklan komitean puheenjohtajien sekä komission, Europolin, Eurojustin, Euroopan operatiivisen ulkorajayhteistyön hallintaviraston (EBA), poliisipäälliköiden erityistyöryhmän ja yhteisen tilannekeskuksen kesken.

2.6 Rikoksentorjunta

Rikoksentorjunta kuuluu välttämättömänä osana työhön, jolla pyritään vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen luomiseen. Unioni tarvitseekin tehokkaan välineen, jolla voidaan tukea jäsenvaltioiden pyrkimyksiä torjua rikollisuutta. Tätä varten eurooppalaista rikoksentorjuntaverkostoa olisi ammattimaistettava ja vahvistettava. Koska rikoksentorjunta on hyvin laaja-alaista, on tärkeää keskittyä toimenpiteisiin ja painopisteisiin, joista on kaikkein eniten hyötyä jäsenvaltioille. Eurooppalaisen rikoksentorjuntaverkoston olisi tarjottava neuvostolle ja komissiolle asiantuntemusta ja osaamista tehokkaiden rikoksentorjuntapolitiikkojen kehittämistä varten.

Tältä osin Eurooppa-neuvosto on tyytyväinen komission aloitteeseen laatia EU:n välineitä, joiden avulla kerätään, analysoidaan ja vertaillaan tietoja rikollisuudesta ja uhriksi joutumisesta sekä tähän liittyvistä suuntauksista jäsenvaltioissa kansallisten tilastojen ja muiden tietolähteiden, kuten sovittujen indikaattoreiden, perusteella. Eurostatin tehtäväksi olisi annettava tällaisen tiedon määrittely ja sen keruu jäsenvaltioilta.

On tärkeää suojella julkisyhteisöjä ja yksityisiä yrityksiä järjestäytyneeltä rikollisuudelta hallinnollisin ja muin toimenpitein. Erityisesti olisi kiinnitettävä huomiota kiinteistöomistusten järjestelmälliseen tutkintaan järjestäytyneen rikollisuuden torjunnan välineenä. Julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuus on tässä suhteessa keskeinen väline. Komissiota pyydetään antamaan asiasta ehdotuksia vuonna 2006.

2.7 Järjestäytynyt rikollisuus ja lahjonta

Eurooppa-neuvosto panee tyytyväisenä merkille strategisen toimintaperiaatteen kehittämisen rajat ylittävän järjestäytyneen rikollisuuden torjumiseksi EU:n tasolla ja pyytää neuvostoa ja komissiota kehittämään tätä toimintaperiaatetta edelleen ja saattamaan sen operatiiviseksi yhdessä muiden yhteistyökumppaneiden kuten Europolin, Eurojustin, poliisipäälliköiden operatiivisen toimintaryhmän, eurooppalaisen rikoksentorjuntaverkoston ja Euroopan poliisiakatemian kanssa. Tässä yhteydessä olisi tarkasteltava lahjontaa koskevia kysymyksiä ja sen yhteyksiä järjestäytyneeseen rikollisuuteen.

2.8 Euroopan unionin huumausainestrategia

Eurooppa-neuvosto pitää tärkeänä, että huumausaineongelmaan sovelletaan kokonaisvaltaista, tasapainoista ja monialaista lähestymistapaa, johon kuuluu sekä huumausaineiden väärinkäytön estämiseen ja huumausaineiden väärinkäyttäjien tukemiseen ja kuntoutukseen tähtäävä politiikka että huumausaineiden ja lähtöaineiden laittoman kaupan ja rahanpesun torjuntapolitiikka sekä kansainvälisen yhteistyön vahvistaminen.

Euroopan unionin huumausainestrategia vuosiksi 2005—2012 lisätään ohjelmaan, sen jälkeen kun Eurooppa-neuvosto on hyväksynyt sen joulukuussa 2004.

3. Oikeuden vahvistaminen

Eurooppa-neuvosto korostaa, että työtä kansalaisten Euroopan luomiseksi on tehostettava ja että tässä suhteessa Euroopan oikeusalueen perustamisella on keskeinen tehtävä. Monia toimenpiteitä on jo toteutettu. Olisi jatkettava toimia, joilla helpotetaan oikeussuojan saatavuutta, oikeudellista yhteistyötä ja vastavuoroisen tunnustamisen täysimääräistä käyttöä. Erityisen tärkeätä on, etteivät Euroopan maiden väliset rajat enää estäisi yksityisoikeudellisten asioiden ratkaisua tai oikeudenkäyntimenettelyjen aloittamista eikä yksityisoikeudellisissa asioissa annettujen päätösten täytäntöönpanoa.

3.1 Euroopan yhteisöjen tuomioistuin

Eurooppa-neuvosto korostaa Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen merkitystä suhteellisen uudella vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alalla ja on tyytyväinen, että perustuslakisopimus lisää huomattavasti Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen toimivaltaa kyseisellä alalla.

Sekä Euroopan unionin kansalaisten vuoksi että vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen toiminnan vuoksi on varmistettava, että yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltäväksi saatettuihin oikeuskysymyksiin vastataan nopeasti. Tämä edellyttää, että yhteisöjen tuomioistuimelle annetaan tarvittavat valmiudet vastata nopeasti, kuten perustuslakisopimuksen III-369 artiklassa edellytetään.

Tässä yhteydessä perustuslakisopimusta ajatellen olisi harkittava ratkaisua vapauden, turvallisuuden ja oikeuden aluetta koskevien ennakkoratkaisupyyntöjen käsittelemiseksi nopeasti ja asianmukaisesti muuttamalla tarvittaessa yhteisöjen tuomioistuimen perussääntöä. Komissiota pyydetään tekemään asiaa koskeva ehdotus sen jälkeen kun yhteisöjen tuomioistuinta on kuultu.

3.2 Keskinäisen luottamuksen lisääminen

Sekä rikos- että yksityisoikeudellista yhteistyötä voitaisiin tehostaa keskinäistä luottamusta vahvistamalla ja kehittämällä asteittain eurooppalaista oikeuskulttuuria, jossa yhdistyvät jäsenvaltioiden oikeusjärjestelmien monimuotoisuus ja eurooppalaisen oikeuden mukanaan tuoma yhtenäisyys. Keskinäinen luottamus laajentuneessa unionissa perustuu varmuuteen siitä, että kaikkien Euroopan unionin kansalaisten turvana on korkeatasoiset laatuvaatimukset täyttävä oikeuslaitos. Vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen täysimääräisen toteutumisen helpottamiseksi on perustettava järjestelmä, jonka avulla voidaan arvioida oikeusasioita koskevien Euroopan unionin politiikkojen täytäntöönpanoa objektiivisesti ja puolueettomasti oikeuslaitoksen riippumattomuutta täysin kunnioittaen ja joka on johdonmukainen kaikkien voimassa olevien eurooppalaisten mekanismien kanssa.

Keskinäisen luottamuksen lisäämiseksi on pyrittävä selkeästi parantamaan keskinäistä ymmärtämystä oikeusviranomaisten ja eri oikeusjärjestelmien välillä. Tässä suhteessa unionin olisi tuettava oikeusalan organisaatioiden ja laitosten verkostoja, joita ovat muun muassa tuomarineuvostojen verkosto, Euroopan korkeimpien oikeuksien verkosto ja Euroopan oikeusalan koulutusverkosto.

Oikeusviranomaisten vaihto-ohjelmilla helpotetaan yhteistyötä ja autetaan kehittämään keskinäistä luottamusta. EU-tietous olisi järjestelmällisesti sisällytettävä oikeusviranomaisten koulutukseen. Komissiota pyydetään laatimaan mahdollisimman pian ehdotus olemassa olevien rakenteiden pohjalta oikeusviranomaisten eurooppalaisen koulutusverkoston perustamisesta yksityis- ja rikosoikeudellisissa asioissa perustuslakisopimuksen III-269 ja III-270 artiklan mukaisesti.

3.3 Rikosoikeudellinen yhteistyö

Parannusta olisi pyrittävä saamaan aikaan vähentämällä olemassa olevia oikeudellisia esteitä ja vahvistamalla tutkintatoimien koordinointia. Syytetoimien tehokkuuden lisäämiseksi niin, että samalla taataan asianmukainen oikeudenkäyttö, olisi kiinnitettävä erityistä huomiota mahdollisuuteen keskittää syytetoimet rajat ylittävissä monenvälisissä asioissa yhteen jäsenvaltioon. Rikosoikeudellisen yhteistyön edelleen kehittäminen on keskeistä, jotta jäsenvaltioiden lainvalvontaviranomaisten ja Europolin tutkinnat johtaisivat asianmukaisiin jatkotoimiin.

Eurooppa-neuvosto muistuttaa tässä yhteydessä, että oikeudelliset välineet rikosoikeudellisen yhteistyön parantamiseksi on ratifioitava ja pantava tehokkaasti ja viipymättä täytäntöön, kuten edellä poliisiyhteistyötä koskevassa kappaleessa todettiin.

3.3.1 Vastavuoroinen tunnustaminen

Kokonaisvaltainen toimenpideohjelma rikosoikeudellisten päätösten vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen täytäntöönpanemiseksi olisi saatettava päätökseen ja huomiota olisi lisäksi kiinnitettävä tässä yhteydessä annettaviin lisäehdotuksiin. Toimenpideohjelma kattaa päätökset, jotka tuomioistuin antaa rikosoikeudellisten menettelyjen kaikissa vaiheissa tai jotka muutoin ovat merkityksellisiä tällaisissa menettelyissä, joihin kuuluvat muun muassa todistusaineiston keruu ja hyväksyttävyys, tuomioistuinten toimivallan määräytyminen, non bis in idem -periaate ja lopullisten vankeusrangaistusten tai muiden (vaihtoehtoisten) seuraamusten täytäntöönpano (11).

Oikeudellisen yhteistyön perustana olevan vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen toteuttaminen merkitsee, että on laadittava rikosoikeudellisissa menettelyissä noudatettavia prosessuaalisia oikeuksia koskevat yhdenmukaiset vaatimukset jäsenvaltioissa tällä hetkellä noudatettavien turvatakeiden tasosta tehtävien tutkimusten pohjalta ja jäsenvaltioiden oikeusperinteitä asianmukaisesti kunnioittaen. Tähän liittyen pitäisi vuoden 2005 loppuun mennessä tehdä puitepäätös eräistä rikosoikeudellisissa menettelyissä Euroopan unionin alueella noudatettavista prosessuaalisista oikeuksista.

Neuvoston olisi tehtävä vuoden 2005 loppuun mennessä puitepäätös eurooppalaisesta todisteiden luovuttamismääräyksestä (12). Komissiota pyydetään antamaan joulukuuhun 2004 mennessä ehdotuksensa kansallisten rekistereiden tuomioita ja oikeudenmenetyksiä koskevien tietojen, erityisesti seksuaalirikosten tekijöitä koskevien tietojen, vaihdon lisäämisestä, jotta neuvosto voisi hyväksyä ne vuoden 2005 loppuun mennessä. Tätä pitäisi seurata maaliskuussa 2005 vielä ehdotus atk-pohjaisesta tietojenvaihtojärjestelmästä.

3.3.2 Lainsäädännön lähentäminen

Eurooppa-neuvosto muistuttaa, että perussopimusten mukaisesti suunnitelmissa on prosessioikeuden eräitä näkökohtia koskevien vähimmäissääntöjen vahvistaminen, tarkoituksena helpottaa tuomioiden ja oikeudellisten päätösten vastavuoroista tunnustamista sekä poliisi- ja oikeusyhteistyötä rajat ylittävissä rikosasioissa. Aineellisen rikosoikeuden lähentäminen palvelee samaa tarkoitusta ja koskee rajat ylittävän, erityisen vakavan rikollisuuden alueita. Etusija olisi annettava perussopimuksissa erityisesti mainituille rikollisuuden aloille. Jotta varmistettaisiin tehokkaampi täytäntöönpano kansallisten järjestelmien puitteissa, oikeus- ja sisäasiainministerien vastuualueeseen olisi neuvostossa kuuluttava rangaistavien tekojen määrittely ja seuraamusten määrittäminen yleensä.

3.3.3 Eurojust

Rajat ylittävän järjestäytyneen ja muun vakavan rikollisuuden ja terrorismin tehokas torjunta edellyttää yhteistyötä ja tutkintatoimien koordinointia sekä tarvittaessa syytetoimien keskittämistä Eurojustiin yhteistyössä Europolin kanssa.

Eurooppa-neuvosto kehottaa jäsenvaltioita antamaan Eurojustille valmiudet suorittaa tehtävänsä

—	panemalla Eurojustin perustamista koskeva neuvoston päätös tosiasiallisesti täytäntöön vuoden 2004 loppuun mennessä (13) kiinnittäen erityistä huomiota Eurojustin kansallisille jäsenille annettaviin oikeudellisiin valtuuksiin ja

—	varmistamalla toimivaltaisten kansallisten viranomaisten saumaton yhteistyö Eurojustin kanssa.

Neuvoston olisi komission ehdotuksen perusteella annettava perustuslakisopimuksen III-273 artiklan mukaisesti Eurojustia koskeva eurooppalaki perustuslakisopimuksen voimaantulon jälkeen viimeistään 1. tammikuuta 2008 mennessä ottaen huomioon kaikki Eurojustille annetut tehtävät.

Siihen asti Eurojust tehostaa toimintaansa keskittymällä monenvälisten, vakavien ja monimutkaisten tapausten koordinointiin. Eurojustin olisi oletettava neuvostolle antamaansa vuosikertomukseen jäsenvaltioiden kanssa tekemänsä yhteistyön tulokset ja käsiteltävä siinä myös yhteistyön laatua. Eurojustin olisi käytettävä mahdollisimman paljon hyväkseen yhteistyösopimusta Europolin kanssa ja jatkettava yhteistyötä Euroopan oikeudellisen verkoston ja muiden kumppaneiden kanssa.

Eurooppa-neuvosto pyytää neuvostoa tarkastelemaan Eurojustin kehittämistä edelleen komission ehdotuksen pohjalta.

3.4 Yksityisoikeudellinen yhteistyö

3.4.1 Rajat ylittävien yksityisoikeudellisten menettelyjen helpottaminen

Yksityisoikeus, perheoikeus mukaan luettuna, koskettaa kansalaisia heidän jokapäiväisessä elämässään. Eurooppa-neuvosto pitääkin erittäin tärkeänä sitä, että yksityisoikeudellista yhteistyötä kehitetään edelleen ja vuonna 2000 hyväksytty vastavuoroista tunnustamista koskeva ohjelma saatetaan kaikilta osin päätökseen. Tärkein toimintapoliittinen tavoite tällä alalla on se, etteivät Euroopan maiden väliset rajat enää estäisi yksityisoikeudellisten asioiden ratkaisua tai oikeudenkäyntimenettelyjen aloittamista eikä yksityisoikeudellisissa asioissa tehtyjen päätösten täytäntöönpanoa.

3.4.2 Tuomioiden vastavuoroinen tunnustaminen

Tuomioiden vastavuoroinen tunnustaminen on tehokas keino kansalaisten oikeuksien suojelemiseksi ja näiden oikeuksien toteutumisen varmistamiseksi yli Euroopan maiden rajojen. Tuomioiden vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen toteuttamista siviili- ja kauppaoikeuden alalla koskevan toimenpideohjelman (14) täytäntöönpanon jatkamisen on näin ollen oltava tärkein painopiste tulevina vuosina, jotta se saataisiin päätökseen vuoteen 2011 mennessä. Seuraavien hankkeiden toteuttamista olisi jatkettava aktiivisesti: sopimukseen perustumattomia velvoitteita (”Rooma II”) ja sopimusvelvoitteita (”Rooma I”) koskevat lainvalintasäännöt, eurooppalainen maksusuoritusmääräys ja välineet, jotka koskevat vaihtoehtoisia riidanratkaisumenettelyjä ja vähäisiä vaateita. Kyseisten hankkeiden loppuunsaattamisen ajoituksessa on otettava asianmukaisesti huomioon muilla asiaan liittyvillä aloilla nykyisin toteutettavat toimet.

Vastavuoroista tunnustamista koskevia olemassa olevia välineitä olisi tehostettava yhdenmukaistamalla menettelyjä ja asiakirjoja ja kehittämällä vähimmäisvaatimuksia, jotka koskevat tiettyjä prosessioikeuden näkökohtia, kuten oikeudenkäynti- ja muiden asiakirjojen tiedoksiantoa, menettelyn aloittamista, tuomioiden täytäntöönpanoa ja kulujen avoimuutta.

Perhe- ja perimysoikeuden osalta komissiota pyydetään antamaan seuraavat ehdotukset:

—	vuonna 2005 ehdotus säädökseksi elatusvelvollisuutta koskevien päätösten tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta, mukaan lukien turvaamistoimenpiteet ja väliaikainen täytäntöönpano

—

vuonna 2005 vihreä kirja perimysjärjestykseen sovellettavan lainsäädännön määräytymisestä, mukaan lukien kysymys tuomioistuimen toimivallasta, päätösten vastavuoroisesta tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta tällä alalla, eurooppalainen perintötodistus ja järjestelmä, jonka avulla Euroopan unionin asukkaiden laatimat jälkisäädökset ja testamentit ovat tarkkaan tiedossa

—	vuonna 2006 vihreä kirja aviovarallisuussuhteisiin sovellettavan lainsäädännön määräytymisestä, mukaan luettuna kysymys tuomioistuimen toimivallasta ja vastavuoroisesta tunnustamisesta

—	vuonna 2005 vihreä kirja avioeroasioihin sovellettavan lainsäädännön määräytymisestä (Rooma III).

Kyseisiä aloja koskevat välineet olisi saatava valmiiksi vuoteen 2011 mennessä. Niissä olisi käsiteltävä kansainväliseen yksityisoikeuteen kuuluvia asioita, ja niiden ei pitäisi perustua perhettä, avioliittoa tai muita asioita koskeviin yhdenmukaistettuihin käsitteisiin. Yhdenmukaista aineellista oikeutta koskevia sääntöjä pitäisi ottaa käyttöön vain liitännäistoimenpiteenä, silloin kun tuomioiden vastavuoroisen tunnustamisen toteuttaminen tai yksityisoikeudellisen yhteistyön parantaminen sitä edellyttää.

Vastavuoroista tunnustamista koskevan ohjelman täytäntöönpanoon olisi liityttävä uusimpien välineiden toimivuuden huolellinen tarkastelu. Tarkastelun tulokset olisi otettava huomioon uusien toimenpiteiden valmistelussa.

3.4.3 Yhteistyön tehostaminen

Tuomiovaltaa käyttävien tai muiden elinten yhteistyötä koskevien välineiden joustava toiminta edellyttää, että jäsenvaltiot nimeävät alueellaan toimivia yhteystuomareita tai muita toimivaltaisia viranomaisia. Mahdollisuuksien mukaan ne voisivat käyttää siviilioikeudellisia asioita koskevan Euroopan oikeudellisen verkoston yhteyspistettä. Komissiota pyydetään järjestämään EU:n pienryhmäkoulutusta EU:n oikeuden soveltamisesta ja edistämään oikeusalan ammattilaisten (esim. haastemiesten ja julkisten notaarien) yhteistyötä parhaiden käytänteiden luomiseksi.

3.4.4 EU:n lainsäädännön johdonmukaisuuden varmistaminen ja laadun parantaminen

Sopimusoikeudellisissa asioissa nykyisen ja tulevan yhteisön oikeuden laatua olisi parannettava voimassa olevien oikeudellisten välineiden konsolidointia, kodifiointia ja rationalisointia koskevilla toimenpiteillä ja kehittämällä sopimusoikeutta koskeva yhteinen viitekehys. Olisi perustettava puitteet yrityksissä ja ammattijärjestöissä sovellettavien EU:n laajuisten sopimusoikeuden vakioehtojen kehittämiseksi.

Olisi toteutettava toimenpiteitä, jotta neuvosto voisi järjestelmällisemmin arvioida kaikkien yhteisön oikeuden piiriin kuuluvien, yksityisoikeudellista yhteistyötä koskevien välineiden laatua ja johdonmukaisuutta.

3.4.5 Kansainvälinen oikeusjärjestys

Komissiota ja neuvostoa pyydetään varmistamaan EU:n ja kansainvälisen oikeusjärjestyksen välinen johdonmukaisuus ja jatkamaan yhteydenpidon tiivistämistä ja yhteistyötä kansainvälistä yksityisoikeutta käsittelevien kansainvälisten järjestöjen, kuten Haagin konferenssin ja Euroopan neuvoston kanssa, jotta voidaan koordinoida aloitteita ja saada mahdollisimman paljon synergiaetuja näiden järjestöjen toiminnan ja välineiden sekä EU:n välineiden välille. Yhteisön liittyminen Haagin konferenssiin olisi myös saatettava mahdollisimman pian päätökseen.

4. Ulkosuhteet

Eurooppa-neuvosto pitää vapautta, turvallisuutta ja oikeutta koskevan unionin politiikan ulkoisen ulottuvuuden johdonmukaisuuden kehittämistä merkitykseltään kasvavana painopisteenä.

Edellä olevissa kohdissa jo käsiteltyjen seikkojen lisäksi Eurooppa-neuvosto pyytää komissiota ja korkeana edustajana toimivaa neuvoston pääsihteeriä esittämään neuvostolle vuoden 2005 loppuun mennessä strategian vapautta, turvallisuutta ja oikeutta koskevan unionin politiikan kaikista ulkoisista näkökohdista tämän ohjelman puitteissa kehitettyjen toimenpiteiden pohjalta. Strategiassa olisi otettava huomioon unionin erityissuhteet kolmansiin maihin, maaryhmiin ja alueisiin ja keskityttävä niiden kanssa oikeus- ja sisäasioissa tehtävän yhteistyön erityistarpeisiin.

Kaikkea unionille — myös ulkosuhteiden alalla — kuuluvaa toimivaltaa olisi käytettävä kokonaisvaltaisella ja johdonmukaisella tavalla vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen toteuttamiseksi. Seuraavat suuntaviivat (15) olisi otettava huomioon: sisäpolitiikat tärkeimpänä ulkoisen toiminnan oikeuttavana tekijänä, lisäarvon tarve suhteessa jäsenvaltioiden toteuttamiin hankkeisiin, vaikutus unionin ulkopolitiikan yleisten poliittisten tavoitteiden kannalta, mahdollisuus päästä päämääriin kohtuullisessa ajassa ja mahdollisuus pitkän aikavälin toimiin.

(1) KOM(2004) 401 lopullinen.

(2) P6_TA-PROV (2004) 0022 A6-0010/2004.

(3) KOM(2004) 401 lopullinen.

(4) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/38/EY, annettu 29 päivänä huhtikuuta 2004, Euroopan unionin kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä oikeudesta liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella, asetuksen (ETY) N:o 1612/68 muuttamisesta ja direktiivien 64/221/ETY, 68/360/ETY, 72/194/ETY, 73/148/ETY, 75/34/ETY, 75/35/ETY, 90/364/ETY, 90/365/ETY ja 93/96/ETY kumoamisesta (EUVL L 158, 30.4.2004, s. 77).

(5) P6_TA-PROV (2004) 0022 A6-0010/2004.

(6) KOM(2004) 410 lopullinen.

(7) KOM(2004) 628 lopullinen.

(8) Ehdotus puitepäätökseksi tietojen ja tiedustelutietojen vaihdon yksinkertaistamisesta Euroopan unionin jäsenvaltioiden lainvalvontaviranomaisten välillä erityisesti vakavien rikosten, kuten terroritekojen, osalta, asiak. KOM(2004) 221 lopullinen.

(9) Julkilausuma terrorismin torjunnasta hyväksytty 25.3.2004, asiak. 7906/04, 6 kohta.

(10) Europol-pöytäkirjat: Pöytäkirja 30 päivänä marraskuuta 2000 tehdyn Europol-yleissopimuksen 2 artiklan ja liitteen muuttamisesta, EYVL C 358, 13.12.2000, s. 1, Europolin, sen elinten jäsenten sekä Europolin apulaisjohtajien ja työntekijöiden erioikeuksista ja vapauksista 28 päivänä marraskuuta 2002 tehty pöytäkirja, EYVL C 312, 16.12.2002, s. 1, ja Europol-yleissopimuksen muuttamisesta 27 päivänä marraskuuta 2003 tehty pöytäkirja, EUVL C 2, 6.1.2004, s. 3. Keskinäisestä oikeusavusta rikosasioissa Euroopan unionin jäsenvaltioiden välillä 29 päivänä toukokuuta 2000 tehty yleissopimus, EYVL C 197, 12.7.2000, s. 1 ja siihen liitetty pöytäkirja, tehty 16 päivänä lokakuuta 2001, EYVL C 326, 21.11.2001, s. 2, sekä yhteisistä tutkintaryhmistä 13 päivänä kesäkuuta 2002 tehty puitepäätös, EYVL L 162, 20.6.2002, s. 1.

(11) EYVL C 12, 15.1.2001, s. 10—22.

(12) KOM(2003) 688.

(13) EYVL L 63, 6.3.2002, s. 1—3.

(14) EYVL C 12,15.1.2001, s. 1—9.

(15) Vahvistettu Feirassa vuonna 2000 kokoontuneessa Eurooppa-neuvostossa.

3.3.2005

Euroopan unionin virallinen lehti

C 53/18

VALTIONTUKI — SAKSA

Valtiontuki N:o C 40/2004 (ex N 42/2004) — ”Uusien osavaltioiden asuntoyhtiöille myönnettävä vapautus kiinteistöjen varainsiirtoverosta”

Kehotus huomautusten esittämiseen EY:n perustamissopimuksen 88 artiklan 2 kohdan mukaisesti

(2005/C 53/05)

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

Komissio on ilmoittanut 1. joulukuuta 2004 päivätyllä, tätä tiivistelmää seuraavilla sivuilla todistusvoimaisella kielellä toistetulla kirjeellä Saksalle päätöksestään aloittaa EY:n perustamissopimuksen 88 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu menettely, joka koskee osaa edellä mainitusta toimenpiteestä.

Komissio on päättänyt olla vastustamatta eräitä muita edellä mainitun toimenpiteen osia, jotka mainitaan tiivistelmän lopussa toistetussa kirjeessä.

Asianomaiset voivat esittää huomautuksensa toimenpiteestä, jota koskevan menettelyn komissio aloittaa, kuukauden kuluessa tämän tiivistelmän ja sitä seuraavan kirjeen julkaisemisesta. Huomautukset on lähetettävä osoitteeseen

Euroopan komissio

Kilpailuasiain pääosasto

Valtiontukien kirjaamo

B-1049 Bryssel

Faksi (32-2) 296 12 42

Huomautukset toimitetaan Saksalle. Huomautusten esittäjä voi pyytää kirjallisesti henkilöllisyytensä luottamuksellista käsittelyä. Tämä pyyntö on perusteltava.

TIIVISTELMÄ

Saksa ilmoitti edellä mainitusta toimenpiteestä komissiolle 16. tammikuuta 2004 päivätyllä kirjeellä, joka kirjattiin saapuneeksi komissioon 19. tammikuuta 2004.

1. Tukiohjelman tavoite

Saksa ehdottaa, että asuntoyhtiöille myönnetään tilapäinen vapautus kiinteistöjen varainsiirtoverosta maa-alueita sisältävien sulautumien ja yrityskauppojen yhteydessä uusissa osavaltioissa. Toimenpiteen tarkoituksena on helpottaa asuntoyhtiöiden tilannetta siten, että ne pystyvät paremmin toteuttamaan nykyisen markkinatilanteen edellyttämät investoinnit.

2. Tukiohjelman edunsaajat

Toimenpiteen mahdollisia edunsaajia ovat asuntoyhtiöt ja -osuuskunnat (Wohnungsunternehmen und Wohnungsgenossenschaften), jotka sulautumien tai yrityskauppojen kautta hankkivat maa-alueita uusista osavaltioista (Brandenburg, Mecklenburg-Vorpommern, Sachsen, Sachsen-Anhalt, Thüringen ja Berliini). Tätä toimenpidettä varten asuntoyhtiöt ja -osuuskunnat määritellään yrityksiksi ja muiksi yhteisöiksi, joiden tärkeimpänä liiketoimintana on asuinhuoneistojen hallinnointi (rakentaminen, vuokraus ja myynti). Vaikeuksissa olevat yritykset eivät voi saada tukea.

3. Ohjelman piiriin kuuluva rahoitus

Saksan viranomaiset toteavat, että ohjelman kokonaistalousarviota ja yksittäisiin kauppoihin liittyvän tuen mahdollista määrää on vaikea ennustaa. Saksan tekemien selvitysten mukaan asuntoyhtiöiden ja -osuuskuntien välisiin sulautumiin liittyvän kiinteistöjen varainsiirtoveron määrä vaihtelee tämän vuoksi (Berliiniä lukuun ottamatta) keskimäärin 150 000—1 500 000 euron välillä. Berliinissä tuen määräksi arvioidaan aiemman tiedon perusteella 1 400 000—6 700 000 euroa.

4. Tukiohjelman kesto

Toimenpiteen soveltamisala rajoittuu asuntoyhtiöiden ja -osuuskuntien välisiin sulautumiin ja yrityskauppoihin liittyviin toimiin, jotka toteutetaan 31. joulukuuta 2003—31. joulukuuta 2006 välisenä aikana.

5. Investointiväline

Toimenpide merkitsee tilapäistä vapautusta kiinteistöjen varainsiirtoverosta.

6. Tukiohjelman arviointi

6.1 Valtiontuen olemassaolo

Komissio katsoo, että toimenpiteeseen sisältyy perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea.

6.2 Toimenpiteen soveltuvuutta koskeva alustava arviointi

Kun otetaan huomioon toimenpiteen odotetut myönteiset vaikutukset asuntomarkkinoihin (ylitarjonnan vähentyminen), uusien osavaltioiden yleinen sosioekonominen kehitys (vähentynyt muuttoliike), tavallisesti pienet tuen määrät sekä se, että tukikausi päättyy vuoden 2006 lopussa, komissio katsoo, että tuki on tavoitteeseensa nähden oikeasuhteista eikä vääristä kilpailua yhteisen edun kanssa ristiriitaisella tavalla. Näin ollen ei ole tarpeen tehdä lopullista päätöstä siitä, onko tuki toimintatukea.

Saksan ehdottaman toimenpiteen niiden osien osalta, jotka on tarkoitettu perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c) alakohdan mukaista tukea saaville alueille eli Berliinin työmarkkina-alueelle, komissio on päätellyt alustavasti seuraavaa:

Vapaiden asuntojen määrä Berliinissä on huomattavasti alhaisempi kuin vapaiden asuntojen keskimääräinen määrä uusissa osavaltioissa. Kun uusissa osavaltioissa asunnoista on vapaana 14,2 prosenttia, Berliinissä yksityisomistuksessa olevista asunnoista on vapaana 5,32 prosenttia ja kunnallisista asunnoista 8,77 prosenttia. Lähes kaikki vapaana olevat asunnot ovat Itä-Berliinissä.

b)	Saksa ei ole toimittanut tietoja, jotka osoittaisivat Berliinin kärsivän vastaavasta väestökadosta kuin toimenpiteen kattamat 87 artiklan 3 kohdan a) alakohdan mukaiset tukialueet.

Asuntoyhtiöiden ja -osuuskuntien välisiin sulautumiin ja yrityskauppoihin liittyvän kiinteistöjen varainsiirtoveron määrä vaihtelee tavallisesti 150 000—1 500 000 euron välillä 87 artiklan 3 kohdan a) alakohdan mukaisilla tukialueilla, kun vastaava määrä Berliinissä vaihtelee aiemman tiedon perusteella 1 400 000—6 700 000 euron välillä.

Saksa ei ole toimittanut tietoja, jotka osoittaisivat, että tilapäinen vapautus verosta todennäköisesti auttaa vilkastuttamaan Berliinin kiinteistömarkkinoita, että vapautuksella on myönteisiä vaikutuksia varsinaisen kohde-alueen ulkopuolella ja että yksityisen sektorin osallistuminen kunnostamiseen ilman julkisen sektorin panosta on erittäin epätodennäköistä.

Toimenpiteen ensimmäisen alustavan arvioinnin perusteella komissio epäilee, että Saksan perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c) alakohdan mukaiselle Berliinin alueelle (Berliinin työmarkkina-alue) ehdottama toimenpide ei ole oikeassa suhteessa tavoitteeseensa ja ettei sillä etenkään luoda riittävää yhteyttä verovapautusten ja niistä hyötyvien vastattaviksi tulevien kustannusten välille ja että se saattaa vääristää kilpailua yhteisen edun kanssa ristiriitaisella tavalla. Komissio katsoo, että tätä monimutkaista kysymystä on tarkasteltava perusteellisemmin. Komissio haluaa saada tietoja muilta asianomaisilta, erityisesti asuntoyhtiöiltä ja -osuuskunnilta, jotka ovat kiinnostuneet tekemään sijoituksia uusissa osavaltioissa. Tämä on oikeudellisista syistä toteutettava aloittamalla perustamissopimuksen 88 artiklan 2 kohdassa määrätty menettely. Komission on saatava kyseisen menettelyn kautta huomautuksia ennen kuin se voi päättää, onko kyseinen tuki tarpeellinen ja muuttaako se kaupankäynnin edellytyksiä yhteisen edun kanssa ristiriitaisella tavalla.

KIRJEEN TEKSTI

”Die Kommission teilt der Bundesrepublik Deutschland mit, dass sie nach Prüfung der von den deutschen Behörden zur vorerwähnten Maßnahme übermittelten Angaben beschlossen hat, wegen eines Teils der Maßnahme das Verfahren nach Artikel 88 Absatz 2 EG-Vertrag einzuleiten.

Die Kommission hat beschlossen, keine Einwände gegen bestimmte andere Teile der im nachstehenden Schreiben beschriebenen Maßnahme zu erheben.

1. VERFAHREN

Mit Schreiben vom 16. Januar 2004, das am 19. Januar 2004 bei der Kommission einging, hat Deutschland die vorgenannte Maßnahme notifiziert.

Mit Schreiben D/51125 vom 17. Februar 2004 forderte die Kommission ergänzende Informationen an. Diese wurden von Deutschland mit Schreiben vom 17. März 2004 übermittelt, das bei der Kommission am 19. März 2004 einging.

Mit Schreiben vom 26. April 2004 und im Anschluss an eine Besprechung am 16. April 2004, auf der Deutschland ankündigte, es werde weitere Angaben zu der Maßnahme bereitstellen, beantragte Deutschland eine Verlängerung der Frist. Die Fristverlängerung wurde mit Schreiben D/53302 vom 10. Mai 2004 gewährt.

Mit Schreiben vom 14. Mai 2004, das bei der Kommission am selben Tag registriert wurde, übermittelte Deutschland ergänzende Angaben. Mit Schreiben D/54751 vom 30. Juni 2004 und Schreiben D/56567 vom 14. September 2004 forderte die Kommission weitere Informationen zu der Maßnahme an. Diese wurden von Deutschland mit Schreiben vom 29. Juli 2004 und 5. Oktober 2004 übermittelt, die bei der Kommission am 29. Juli 2004 bzw. 6. Oktober 2004 eingingen.

2. AUSFÜHRLICHE BESCHREIBUNG DER MASSNAHME

2.1. Ziel der Maßnahme

Ein wesentliches Merkmal des Wohnungsmarktes in den neuen Bundesländern ist die hohe Leerstandsquote, verursacht durch die tief greifenden gesellschaftlichen und wirtschaftlichen Veränderungen im Zuge der Wiedervereinigung. Im Rahmen einer integrierten Strategie zur Wiederbelebung des Wohnungsmarktes in den neuen Ländern schlägt Deutschland vor, den Erwerb von Grundstücken in den neuen Ländern durch Verschmelzung oder Spaltung von Wohnungsunternehmen und Wohnungsgenossenschaften für einen befristeten Zeitraum von der Grunderwerbsteuer zu befreien. Mit der Maßnahme sollen Wohnungsunternehmen/-genossenschaften in die Lage versetzt werden, die nötigen Investitionen zu tätigen, um den aktuellen Markterfordernissen zu entsprechen.

2.2. Begünstigte der Maßnahme

Potenziell Begünstigte der Maßnahme sind Wohnungsunternehmen und Wohnungsgenossenschaften, die in den Bundesländern Brandenburg, Mecklenburg-Vorpommern, Sachsen, Sachsen-Anhalt, Thüringen und Berlin belegene Grundstücke durch Verschmelzung oder Spaltung erwerben. Für die Zwecke der Maßnahme werden Wohnungsunternehmen und Wohnungsgenossenschaften definiert als Unternehmen und Genossenschaften, deren Kerngeschäft in der Verwaltung von Wohnungen (Bau, Vermietung und Verkauf) besteht. Unternehmen in Schwierigkeiten kommen nicht in Betracht.

Nach der deutschen Fördergebietskarte (1) gelten Brandenburg, Mecklenburg-Vorpommern, Sachsen, Sachsen-Anhalt und Thüringen als Fördergebiete im Sinne von Artikel 87 Absatz 3 Buchstabe a) EG-Vertrag. Die Arbeitsmarktregion Berlin ist als Fördergebiet gemäß Artikel 87 Absatz 3 Buchstabe c) EG-Vertrag eingestuft.

2.3. Laufzeit der Maßnahme

Die Maßnahme ist auf Verschmelzungs- oder Spaltungsvorgänge zwischen Wohnungsunternehmen/-genossenschaften beschränkt, die zwischen dem 31. Dezember 2003 und dem 31. Dezember 2006 erfolgen.

2.4. Hintergrund der Maßnahme

2.4.1. Grunderwerbsteuer

Die Grunderwerbsteuer wird bei Grundstücksübertragungen erhoben, die zu einem Eigentümerwechsel führen. Die Steuer entsteht, wenn Grundstücke durch Verkauf oder sonstige Rechtsgeschäfte übereignet werden. In Deutschland wird die Grunderwerbsteuer anhand des Bedarfswerts des Grundstücks berechnet und der Steuersatz beträgt 3,5 %.

2.4.2. Grunderwerbsteuer als Hindernis für die nötige Umstrukturierung

Auf dem Wohnungsmarkt der neuen Länder wird die Grunderwerbsteuer als entscheidendes Hindernis für die notwendige Umstrukturierung wahrgenommen. Bei Fusionen und Übernahmen zwischen Wohnungsunternehmen und –genossenschaften mit Grundstücken in den neuen Ländern kann der Gesamtbetrag der Grunderwerbsteuer beträchtlich sein, da das Vermögen der beteiligten Unternehmen fast ausschließlich aus Grundstücken besteht. Die Grunderwerbsteuer wird nach Abschluss eines Vertrags zwischen Käufer und Veräußerer erhoben und kann so zu einer gravierenden Liquiditätsanspannung für die betroffenen Unternehmen führen. Dies ist besonders abschreckend für Wohnungsunternehmen und Wohnungsgenossenschaften in den neuen Ländern, die aufgrund bestehender Altschulden und der jüngsten sozio-ökonomischen Entwicklung mit ungünstigen Marktbedingungen konfrontiert sind. Die negative Auswirkung der Grunderwerbsteuer auf die notwendige Umstrukturierung des Wohnungsmarktes in den neuen Ländern zeigt sich außerdem darin, dass im Zeitraum 2000-2003 nur neun Fusionen zwischen Wohnungsunternehmen/-genossenschaften stattgefunden haben, bei denen es sich ausschließlich um kleine Unternehmen handelte.

2.4.3. Grundstücksmarkt in den neuen Ländern

Der Grundstücksmarkt in den neuen Ländern wird geprägt durch mehrere spezifische Merkmale:

—

Bevölkerungsentwicklung: Schwache Geburtenraten in den neuen Ländern haben gekoppelt mit einer massiven Abwanderung in die alten Bundesländer im Zeitraum 1997-2001 zu einem Bevölkerungsverlust von 3,05 % in Sachsen-Anhalt, 5,3 % in Sachsen und 3,15 % in Mecklenburg-Vorpommern geführt. Dieser Negativtrend dürfte sich bis 2020 noch verstärken.

—	Hohe Leerstandquote: Im Jahr 1998 verfügten die neuen Länder über einen Bestand von 7,3 Mio. Wohnungen. Die Leerstandsquote betrug 13 %. Nach den jüngsten Daten für 2002 stieg die Leerstandsquote auf 14,2 %. Im Vergleich dazu liegt die Leerstandsquote in den alten Bundesländern bei 3,1 %.

—	Leerstandsbedingte Mietausfälle: Die hohe Leerstandsquote in den neuen Ländern führt zu erheblichen Mietausfällen (920 Mio. EUR jährlich bzw. 1 550 EUR pro Wohneinheit und Jahr).

—

Unsicherheit wegen offener Restitutionsverfahren: Im Jahr 1990 fielen 700 000 Wohnungen in den neuen Ländern unter diese Regelung. Bis zum 31. Dezember 2001 konnte für 590 000 Wohnungen das Verfahren abgeschlossen werden. Für die verbleibenden 110 000 Wohnungen kann die Klärung der noch offenen Restitutionsverfahren bis zu zehn Jahren dauern. Am 31. Dezember 2001 standen von diesen 110 000 Wohnungen 35 000 (32 %) leer.

—

Programm der Bundesregierung ’Stadtumbau-Ost’: Angesichts des anhaltenden Überangebots an Mietraum in den neuen Ländern legte die Bundesregierung ein umfassendes Programm mit dem Titel ’Stadtumbau-Ost’ auf, das den Abriss von bis zu 380 000 Wohnungen bis 2009 vorsieht. Ein erheblicher Teil der Abrisskosten werden die Wohnungsunternehmen und Wohnungsgenossenschaften in den neuen Ländern zu tragen haben.

2.4.4. Umfang der Maßnahme

Die deutschen Behörden bringen vor, dass es generell schwierig sein dürfte, im Einzelnen abzuschätzen, wie viele Unternehmen die Möglichkeit der Grunderwerbsteuerbefreiung im Wege einer Fusion in Anspruch nehmen werden. Nach den Statistiken des Bundesverbands Deutscher Wohnungsunternehmen könnten 1 317 Wohnungsunternehmen und Wohnungsgenossenschaften in den neuen Ländern von der Maßnahme betroffen sein (834 Wohnungsunternehmen und 483 überwiegend kommunale Wohnungsgenossenschaften). Nach einer Umfrage des GDW würden jedoch nur rund 10 % dieser Unternehmen von der Steuerbefreiung tatsächlich Gebrauch machen.

2.4.5. Beihilfebeträge und Budget der Maßnahme

Wie unter 2.4.4 ausgeführt, ist es nach Angaben der deutschen Behörden schwierig, das Gesamtbudget der Maßnahme und die potenziellen Beihilfebeträge, die mit den einzelnen Transaktionen verbunden sind, vorherzusagen. Die meisten Wohnungsunternehmen und Wohnungsgenossenschaften wollen derzeit keine festen Zusagen geben sondern das Inkrafttreten der Maßnahme abwarten. Deshalb handelt es sich bei den nachstehenden Ausführungen lediglich um Beispiele, um abgeleitet aus der Vergangenheit und in einigen Fällen im Vorgriff auf die Zukunft typische Fusionsfälle und damit verbundene Grunderwerbsteuerbeträge aufzuzeigen:

—	Thüringen: Derzeit wird in Thüringen mit fünf Fusionen gerechnet. In zwei Fällen dürfte eine Grunderwerbsteuer in Höhe von 363 321 EUR bzw. 1,46 Mio. EUR anfallen. Bei zwei Fusionen im Jahr 2001 belief sich die Grunderwerbsteuer auf 180 000 EUR für ca. 200 Wohnungen.

—	Sachsen-Anhalt: In Sachsen-Anhalt werden mindestens drei Fusionen von Wohnungsunternehmen erwartet, wobei eine Grunderwerbsteuer zwischen 250 000 EUR und 500 000 EUR anfallen dürfte. Im Falle fünf weiterer Fusionen wird mit einem Grunderwerbsteuerbetrag bis zu 300 000 EUR gerechnet.

—

Berlin: In Berlin sind derzeit drei Fusionen zwischen Wohnungsunternehmen vorgesehen. Bei den Fusionen, die zwischen 1995 und 1998 in Berlin erfolgten, wurden folgende Grunderwerbsteuerbeträge verzeichnet: 1,3 Mio. EUR bei einer Fusion, von der 19 Grundstücke betroffen waren; 1,4 Mio. EUR bei einer Fusion, von der 39 Grundstücke betroffen waren bzw. 6,7 Mio. EUR bei einer Fusion, von der 491 Grundstücke betroffen waren.

Nach den von Deutschland durchgeführten Erhebungen wird der durchschnittliche Betrag der bei Fusionen von Wohnungsunternehmen und Wohnungsgesellschaften anfallenden Grunderwerbsteuer daher — mit Ausnahme von Berlin — zwischen 150 000 EUR und 1,5 Mio. EUR liegen.

3. WÜRDIGUNG DER MASSNAHME

Gemäß Artikel 6 Absatz 1 der Verordnung (EG) Nr. 659/1999 des Rates vom 22. März 1999 enthält die Entscheidung über die Eröffnung des förmlichen Prüfverfahrens eine Zusammenfassung der wesentlichen Sach- und Rechtsfragen, eine vorläufige Würdigung des Beihilfecharakters der geplanten Maßnahme durch die Kommission und Ausführungen über ihre Bedenken hinsichtlich der Vereinbarkeit mit dem Gemeinsamen Markt.

3.1. Rechtmäßigkeit der Maßnahme

Deutschland hat die Regelung im Entwurfstadium notifiziert und ist somit seiner Verpflichtung aus Artikel 88 Absatz 3 EG-Vertrag nachgekommen.

3.2. Vorliegen einer Beihilfe und Vereinbarkeit mit dem EG-Vertrag

Die Kommission hat das Vorliegen einer Beihilfe gemäß Artikel 87 Absatz 1 EG-Vertrag geprüft. Die Ergebnisse dieser Prüfung können wie folgt zusammengefasst werden.

—	Die Beteiligung staatlicher Mittel ist dadurch gegeben, dass Deutschland bei der Befreiung von der Grunderwerbsteuer auf Steuereinnahmen verzichtet, die andernfalls erwirtschaftet worden wären;

—	die Maßnahme ist selektiv, da sie auf Gebiete in den neuen Ländern ausgerichtet ist und bestimmte Unternehmen nämlich Wohnungsunternehmen und –genossenschaften, begünstigt und sich auf Fusionen solcher Unternehmen und Genossenschaften mit Grundstücken in den neuen Ländern beschränkt;

—	die Maßnahme begünstigt an Fusionen beteiligte Wohnungsunternehmen und Wohnungsgenossenschaften, da sie von der Grunderwerbsteuer befreit werden, die sie andernfalls zu zahlen hätten;

—	schließlich stellen Grundstücksübertragungen einen Tätigkeitsbereich dar, in dem Handel zwischen Mitgliedstaaten besteht, so dass eine Beeinträchtigung des Handels zwischen Mitgliedstaaten nicht ausgeschlossen werden kann.

Daher ist die Kommission der Auffassung, dass die Maßnahme eine staatliche Beihilfe im Sinne von Artikel 87 Absatz 1 EG-Vertrag darstellt.

3.3. Vereinbarkeit der Maßnahme

In Artikel 87 Absatz 2 EG-Vertrag ist geregelt, dass bestimmte Arten von Beihilfen mit dem Gemeinsamen Markt vereinbar sind. Im Hinblick auf Art und Zweck der Beihilfe sowie den geografischen Geltungsbereich finden nach Auffassung der Kommission die Buchstaben a), b) und c) auf die fragliche Regelung keine Anwendung.

In Artikel 87 Absatz 3 sind weitere Beihilfeformen genannt, die als mit dem Gemeinsamen Markt vereinbar angesehen werden können. Im Hinblick auf Art und Zweck der Maßnahme sowie den geografischen Geltungsbereich könnten nach Auffassung der Kommission die Buchstaben a) und c) im vorliegenden Fall Anwendung finden.

Bei der Beurteilung der Frage, ob die in Artikel 87 Absatz 3 Buchstaben a) und c) vorgesehenen Ausnahmen zur Anwendung gelangen können, räumt Artikel 87 Absatz 3 nach ständiger Rechtsprechung des Gerichtshofs ’der Kommission ein Ermessen ein, das sie nach Maßgabe wirtschaftlicher und sozialer Wertungen ausübt, die auf die Gemeinschaft als Ganzes zu beziehen sind’ (2). Bei bestimmten Arten von Beihilfen hat die Kommission festgelegt, wie sie diesen Ermessensspielraum ausüben wird, sei es in Form von Gruppenfreistellungen oder durch Gemeinschaftsrahmen, Leitlinien oder Bekanntmachungen. Ist derartiges Sekundärrecht vorhanden, hat sich die Kommission bei der Beurteilung von Beihilfesachen daran zu halten.

Daher muss die Kommission zunächst feststellen, ob die in der Regelung ’Grunderwerbsteuerbefreiung bei Fusionen von Wohnungsunternehmen und Wohnungsgenossenschaften in den neuen Ländern’ vorgesehene Beihilfe unter eine dieser sekundärrechtlichen Vorschriften fällt.

Die Maßnahme ist weder auf KMU (3) oder Unternehmen in Schwierigkeiten (4) noch auf einen der folgenden Bereiche beschränkt: Forschung und Entwicklung (5), Ausbildung (6) oder Beschäftigung (7). Somit ist keine dieser Leitlinien, Gemeinschaftsrahmen oder Verordnungen auf den vorliegenden Fall anwendbar. Auch der Gemeinschaftsrahmen für staatliche Umweltschutzbeihilfen (8) gelangt nicht zur Anwendung, da die Regelung als solche nicht auf den Umweltschutz ausgelegt ist.

Die Leitlinien für staatliche Beihilfen mit regionaler Zielsetzung (nachstehend ’Leitlinien für Regionalbeihilfen’) wurden für strukturschwache Regionen wie die neuen Länder konzipiert. Diese Leitlinien zielen auf die Förderung von Investitionen und die Schaffung von Arbeitsplätzen im Rahmen einer nachhaltigen Entwicklung ab, indem die Erweiterung, Modernisierung und Diversifizierung der Tätigkeiten der in diesen Gebieten befindlichen Betriebsstätten sowie die Ansiedlung neuer Unternehmen unterstützt werden.

Die Leitlinien für Regionalbeihilfen finden nur auf bestimmte Beihilfeformen Anwendung wie Beihilfen für Erstinvestitionen, Beihilfen für die Schaffung von Arbeitsplätzen und ausnahmsweise Betriebsbeihilfen.

Die Befreiung von der Grunderwerbsteuer ist offensichtlich nicht speziell an eine Erstinvestition oder die Erweiterung einer bestehenden Betriebsstätte im Sinne von Ziff. 4.4 der Leitlinien gebunden. Auch betrifft sie nicht die Schaffung von Arbeitsplätzen in Verbindung mit einer Erstinvestition im Sinne von Ziff. 4.11 der Leitlinien.

Außerdem haben die deutschen Behörden vorgebracht, die geplante Steuerbefreiung ziele nicht darauf ab, die laufenden Kosten der an Fusionen beteiligten Wohnungsunternehmen und -genossenschaften zu senken. In Ziff. 4.15 der Leitlinien (9) heißt es, dass Regionalbeihilfen, mit denen die laufenden Ausgaben eines Unternehmens gesenkt werden sollen, grundsätzlich verboten sind. In Fußnote 16 der Leitlinien wird erläutert, dass solche Beihilfen in der Regel in Form von Steuerermäßigungen oder Senkungen der Soziallasten gewährt werden. Obwohl die notifizierte Maßnahme als Befreiung von der Grunderwerbsteuer bezeichnet wird, hat Deutschland unterstrichen, dass die fragliche Maßnahme aus folgenden Gründen nicht als Beihilfe zur Senkung der laufenden Ausgaben der begünstigten Unternehmen betrachtet werden kann:

—

Wohnungsunternehmen und -genossenschaften werden beim Erwerb von Liegenschaften weiterhin die Grunderwerbsteuer zahlen. Da die Geschäftstätigkeit von Wohnungsunternehmen und -genossenschaften generell darin besteht, Liegenschaften zu erwerben und zu verkaufen bzw. zu vermieten, fällt die Grunderwerbsteuer unter die laufenden Ausgaben. Die von Deutschland notifizierte Maßnahme betrifft jedoch nicht die regulären laufenden Ausgaben, da sie nicht zur Anwendung gelangt, wenn Wohnungsunternehmen und -genossenschaften einfach nur eine Immobilie erwerben oder verkaufen.

—

Nach deutschen Angaben besteht die Besonderheit der notifizierten Maßnahme darin, dass nur Fusionsvorgänge zwischen Wohnungsunternehmen/-genossenschaften mit Grundbesitz in den neuen Ländern von der Grunderwerbsteuer befreit werden. Die potenziell Begünstigten werden nur unter diesen eingeschränkten Bedingungen für einen befristeten Zeitraum von der Grunderwerbsteuer frei gestellt. In Anbetracht der Tatsache, dass derzeit keine solchen Fusionen stattfinden, betrachtet Deutschland die Beihilfe nicht als Kompensation für die laufenden Ausgaben fusionsbeteiligter Wohnungsunternehmen, da die Steuer gegenwärtig nicht erhoben wird.

—

Laut Auskunft der deutschen Behörden besteht die Gegenleistung der Begünstigten darin, dass sie fusionieren. Angesichts der besonderen Umstände in den neuen Ländern, die geprägt sind durch einen starken Bevölkerungsrückgang, der sich bis 2020 noch verschärfen dürfte, eine Leerstandsquote von insgesamt 14,2 % (2002) und den damit verbundenen Mietausfällen (920 Mio. EUR jährlich) sowie die Unsicherheit aufgrund laufender Restitutionsverfahren, werden Fusionen von Wohnungsunternehmen und -genossenschaften für notwendig erachtet, damit diese Unternehmen besser in der Lage sind, den oben beschriebenen Herausforderungen zu begegnen. Die Grunderwerbsteuer hat sich als Hindernis für die Konsolidierung des Wohnungsmarktes in den neuen Ländern erwiesen, was dadurch verdeutlicht wird, dass zurzeit keine Fusionen stattfinden.

—

Wie Deutschland weiter vorbringt, wird das von der Bundesregierung und den Ländern aufgelegte Programm ’Stadtumbau Ost’ zum Abriss von 380 000 Wohnungen bis 2009 führen. Einen erheblichen Teil der Abrisskosten würden die Wohnungsunternehmen und -genossenschaften in den neuen Ländern zu tragen haben.

Die Kommission ist bisher davon ausgegangen, dass Steuerbefreiungen zur Umstrukturierung von Wirtschaftszweigen in Schwierigkeiten, mit denen gezielt Zusammenschlüsse gefördert werden sollen, als Beihilfe zur Senkung der laufenden Ausgaben der Unternehmen (Betriebsbeihilfe) (10) zu betrachten sind. Die Kommission nimmt die Argumente der deutschen Behörden zur Kenntnis, die im Hinblick auf eine anderweitige Beurteilung der anstehenden Maßnahmen vorgebracht wurden.

Gemäß Ziff. 4.15 der Leitlinien in der geänderten Fassung von 2000 (11) können ’derartige Beihilfen (Betriebsbeihilfen) in Gebieten, die in den Anwendungsbereich des Artikels 87 Absatz 3 Buchstabe a) fallen, gewährt werden, wenn sie aufgrund ihres Beitrags zur Regionalentwicklung und ihrer Art nach gerechtfertigt sind und ihre Höhe den auszugleichenden Nachteilen angemessen ist. Es obliegt den Mitgliedstaaten, die Existenz und den Umfang solcher Nachteile nachzuweisen. Diese Betriebsbeihilfen müssen zeitlich begrenzt und degressiv sein.’

Für jene Teile der von Deutschland notifizierten Maßnahme, die sich auf Fördergebiete gemäß Artikel 87 Absatz 3 Buchstabe a) EGV beschränken (12), geht die Kommission davon aus, dass eine abschließende Bewertung der Frage, ob die Grunderwerbsteuerbefreiung eine Betriebsbeihilfe darstellt, nicht notwendig ist, da sie angesichts der besonderen Nachteile, der begrenzten Wettbewerbsverzerrung, der befristeten Geltungsdauer und der erwarteten positiven Wirkungen auf den Wohnungsmarkt sowie der sozioökonomischen Entwicklung auf jeden Fall genehmigungsfähig ist, wie aus der nachstehenden Erläuterung hervorgeht.

3.3.1. Bestehende Nachteile in den neuen Ländern

Deutschland hat nachgewiesen, dass der Grundstücksmarkt in den neuen Ländern durch mehrere Nachteile geprägt ist. Die Leerstandsquoten in den neuen Ländern sind deutlich höher als in anderen Regionen Deutschlands (14,2 % in den neuen Ländern gegenüber 3,1 % in den alten Ländern).

Die Gründe für diese signifikante Differenz stehen in unmittelbarem Zusammenhang mit dem politischen Erbe der Vergangenheit und der sozioökonomischen Entwicklung nach der Wiedervereinigung.

Die hohen Leerstandsquoten in den neuen Ländern führen zu erheblichen Mietausfällen (920 Mio. EUR pro Jahr).

Die ungünstige demographische Entwicklung, ausgelöst durch niedrige Geburtenquoten und eine massive Abwanderung, hat zu einem Nachfragerückgang nach Wohnraum in den neuen Ländern geführt.

Außerdem hat sich die Nachfrage nach Wohnraum nicht nur quantitativ, sondern auch qualitativ verändert.

Folglich besteht ein erhebliches Überangebot an Wohnraum in den neuen Ländern.

Daher haben die Bundesregierung und die Länder den Abriss von bis zu 380 000 Wohnungen in den neuen Ländern bis 2009 beschlossen (Programm ’Stadtumbau-Ost’).

Festzustellen ist, dass nach deutschen Angaben ein wesentlicher Teil der Abrisskosten von den betroffenen Wohnungsunternehmen und Wohnungsgenossenschaften zu tragen ist.

Des Weiteren hat Deutschland ausgeführt, dass die Unterkapitalisierung zahlreicher Wohnungsunternehmen und Wohnungsgenossenschaften in den neuen Ländern — verursacht durch Mietausfälle wegen hoher Leerstandsquoten und die relative Zersplitterung des Marktes — den von Bund und Ländern geplanten Abriss gefährden könnte, da sie nicht in der Lage sind, ihren Anteil an den Abrisskosten zu tragen.

Darüber hinaus hat Deutschland unterstrichen, dass der Ausgleich von Angebot und Nachfrage nicht nur das Überangebot beseitigen soll, sondern auch notwendig ist, um Wohnraum bereitzustellen, der den heutigen Qualitätsanforderungen entspricht.

Um dies zu erreichen, müssen Wohnungsunternehmen und Wohnungsgenossenschaften in den neuen Ländern massiv in die Modernisierung ihres derzeitigen Wohnungsbestands investieren.

Damit die Unternehmen in den neuen Ländern dazu in der Lage sind, müsse ihnen die Möglichkeit gegeben werden zu fusionieren und die damit verbundenen Größenvorteile zu nutzen.

Den Ausführungen der deutschen Behörden zufolge hat sich die Grunderwerbsteuer als Hindernis für Fusionen und Übernahmen zwischen solchen Unternehmen und Genossenschaften erwiesen. Dies wird dadurch unterstrichen, dass im Zeitraum 2000-2003 in den neuen Ländern nur neun Fusionen von Wohnungsunternehmen und Wohnungsgenossenschaften erfolgten.

Eine zeitlich befristete Aussetzung der Grunderwerbsteuer wird den Marktteilnehmern die Möglichkeit geben zu fusionieren. Die erweiterte Kapitalbasis fusionierter Wohnungsunternehmen und Wohnungsgenossenschaften wird sie in die Lage versetzen, die Kosten der notwendigen Abrissmaßnahmen zu tragen und gleichzeitig die erforderlichen Investitionen zu tätigen, um modernen Wohnraum zu schaffen.

3.3.2. Geringe Verzerrung des Wettbewerbs

Die Kommission stellt fest, dass Handel und Wettbewerb nur in geringem Maße verzerrt werden. Deutschland hat nachgewiesen, dass sich für jene Teile der Maßnahme, die sich auf Fördergebiete nach Artikel 87 Absatz 3 Buchstabe a) EG-Vertrag beschränken, die üblichen Beträge der bei Fusionen und Übernahmen zwischen Wohnungsunternehmen und Wohnungsgenossenschaften anfallenden Grunderwerbsteuer zwischen 150 000 EUR und 1,5 Mio. EUR bewegen.

3.3.3. Zeitliche Befristung der Maßnahme

Darüber hinaus hat Deutschland mitgeteilt, dass die Anwendung der Maßnahme bis Ende 2006 befristet werden soll. Zu diesem Datum läuft auch die geltende Fördergebietskarte aus.

In Anbetracht der zu erwartenden positiven Wirkungen auf den Wohnungsmarkt (Verringerung des Überangebots) und die allgemeine sozioökonomische Entwicklung (rückläufige Abwanderung) in den neuen Ländern, der generell geringen Beihilfebeträge sowie der zeitlichen Befristung der Maßnahme bis Ende 2006 ist die Kommission der Auffassung, dass für jene Teile der Maßnahme, die sich auf Fördergebiete nach Artikel 87 Absatz 3 Buchstabe a) EG-Vertrag beschränken, die Beihilfe im Verhältnis zu dem angestrebten Ziel steht und den Wettbewerb nicht in einer Weise verfälscht, die dem gemeinsamen Interesse zuwiderläuft. Deshalb ist eine abschließende Bewertung dieser Beihilfe als Betriebsbeihilfe nicht erforderlich.

3.3.4. Bestehende Nachteile in Berlin

Für jene Teile der von Deutschland notifizierten Maßnahme, die auf Fördergebiete nach Artikel 87 Absatz 3 Buchstabe c) EG-Vertrag ausgerichtet sind, d.h. die Arbeitsmarktregion Berlin, möchte die Kommission daran erinnern, dass in den Schlussfolgerungen des Europäischen Rates sowohl von Stockholm als auch von Barcelona eine Verringerung des Beihilfe-Gesamtumfangs und eine Neuausrichtung von Beihilfen auf Ziele von gemeinsamem Interesse, darunter Ziele des wirtschaftlichen und sozialen Zusammenhalts gefordert wird (13).

Die Kommission hat bereits in einer früheren Entscheidung (14) eingeräumt, dass Steuerbefreiungen als Sanierungsinstrument eingesetzt und zu einer Risikoverminderung für Grundstücksinvestoren beitragen können, wenn sich ein Markt als hochriskant erweist und durch renditeschwache Investitionen geprägt wird, vor allem wegen der schwachen Nachfrage und fehlenden Finanzierungsinitiativen. Als günstige Investitionsbedingungen gelten eine hohe Gesamtrendite sowie neue Geschäftschancen, transparente Ausstiegsstrategien und ein geringes Projektrisiko.

Außerdem ist in der Verordnung (EG) Nr. 1260/1999 des Rates vorgesehen, dass Gemeinschaftsinitiativen im Bereich des sozialen Zusammenhalts die ’… wirtschaftliche und soziale Wiederbelebung der krisenbetroffenen Städte und Stadtviertel zur Förderung einer dauerhaften Stadtentwicklung’ umfassen sollen (15). Die Kommissionsinitiative URBAN, die auf Grundlage dieser Verordnung entwickelt wurde, hat die Förderung der physischen und wirtschaftlichen Sanierung von Städten und Stadtvierteln mit Strukturproblemen zum Ziel. Auch wenn der Schwerpunkt dieser Initiative auf städtischen Gebieten liegt, hat die Kommission die Vorteile eines integrierten Ansatzes zur Förderung von Synergien bei der städtischen und ländlichen Entwicklung betont (16). Aus den vorstehenden Ausführungen ist zu entnehmen, dass sich das Gemeinschaftsziel der Stärkung des sozialen und wirtschaftlichen Zusammenhalts im Gemeinsamen Markt auch auf Initiativen zur Sanierung ländlicher und städtischer Flächen erstreckt.

Somit kommt die Kommission zu folgenden vorläufigen Schlussfolgerungen:

Die Leerstandsquote in Berlin liegt deutlich unter der durchschnittlichen Leerstandsquote in den neuen Ländern. Während die gesamte Leerstandsquote in den neuen Ländern 14,2 % beträgt, liegt die entsprechende Quote in Berlin bei 5,32 % für Wohnungen in Privatbesitz und bei 8,77 % für kommunale Wohnungen. Fast alle leerstehenden Wohnungen befinden sich in Ostberlin.

b.	Deutschland legt keine Angaben vor, die beweisen würden, dass Berlin unter einem vergleichbaren Bevölkerungsschwund leidet, wie die von der Maßnahme erfassten Gebiete nach Artikel 87 Absatz 3 Buchstabe a).

Während bei Fusionen und Übernahmen zwischen Wohnungsunternehmen und Wohnungsgesellschaften in Gebieten nach Artikel 87 Absatz 3 Buchstabe a) in der Regel eine Grunderwerbsteuer zwischen 150 000 EUR und 1,5 Mio. EUR anfällt, bewegen sich die entsprechenden Beträge für Berlin erfahrungsgemäß zwischen 1,4 Mio. EUR und 6,7 Mio. EUR.

Deutschland hat keine Angaben vorgelegt, die beweisen würden, dass die befristete Freistellung von der Grunderwerbsteuer zur Wiederbelebung des Grundstücksmarktes in Berlin beitragen und positive Ausstrahlungseffekte haben wird und dass es sehr unwahrscheinlich ist, dass sich der Privatsektor ohne staatliches Zutun an Sanierungsmaßnahmen beteiligen wird.

Nach einer ersten vorläufigen Würdigung ergeben sich daher Zweifel, dass die von Deutschland notifizierte Maßnahme für das Gebiet nach Artikel 87 Absatz 3 Buchstabe c) (Arbeitsmarktregion Berlin) im Verhältnis zu dem angestrebten Ziel steht — vor allem was die Verbindung zwischen der Steuerbefreiung und den von den Begünstigten zu tragenden Kosten anbelangt — und den Wettbewerb nicht in einer Weise verfälscht, die dem gemeinsamen Interesse zuwiderläuft. Nach Auffassung der Kommission ist eine gründlichere Analyse dieser schwierigen Frage notwendig. Deshalb möchte die Kommission auch Stellungnahmen sonstiger Beteiligter einholen, insbesondere von Wohnungsunternehmen und Wohnungsgenossenschaften, die an Investitionen in den neuen Ländern interessiert sind. Aus rechtlichen Gründen muss die Kommission deshalb das Verfahren nach Artikel 88 Absatz 2 EG-Vertrag einleiten. Nur so wird die Kommission entscheiden können, ob die Beihilfe notwendig ist und die Handelsbedingungen nicht in einer Weise beeinträchtigt, die dem gemeinsamen Interesse zuwiderläuft.

4. SCHLUSSFOLGERUNG

Aufgrund der vorstehenden Würdigung hat die Kommission beschlossen, dass die Beihilfe im Rahmen der ’Grunderwerbsteuerbefreiung bei Fusionen von Wohnungsunternehmen und Wohnungsgenossenschaften in den neuen Ländern’ in jenen Teilen mit dem EG-Vertrag vereinbar ist, die sich auf Fördergebiete nach Artikel 87 Absatz 3 Buchstabe a) EG-Vertrag beschränken. Gleichzeitig hat die Kommission beschlossen, das Verfahren nach Artikel 88 Absatz 2 EG-Vertrag in Bezug auf den Teil der Maßnahme einzuleiten, der sich auf die Arbeitsmarktregion Berlin, einem Fördergebiet nach Artikel 87 Absatz 3 Buchstabe c) EG-Vertrag bezieht.

Aus diesen Gründen fordert die Kommission die Bundesrepublik Deutschland im Rahmen des Verfahrens nach Artikel 88 Absatz 2 EG-Vertrag auf, innerhalb eines Monats nach Eingang dieses Schreibens ihre Stellungnahme abzugeben und alle sachdienlichen Informationen für die Würdigung der Maßnahme in Bezug auf die Arbeitsmarktregion Berlin zu übermitteln.

Die Kommission erinnert die Bundesrepublik Deutschland an die Sperrwirkung des Artikels 88 Absatz 3 EG-Vertrag und verweist auf Artikel 14 der Verordnung (EG) Nr. 659/1999 des Rates, wonach alle rechtswidrigen Beihilfen von den Empfängern zurückgefordert werden können.

Die Kommission teilt der Bundesrepublik Deutschland mit, dass sie die Beteiligten durch die Veröffentlichung des vorliegenden Schreibens und einer aussagekräftigen Zusammenfassung dieses Schreibens im Amtsblatt der Europäischen Union von der Beihilfe in Kenntnis setzen wird. Außerdem wird sie die Beteiligten in den EFTA-Staaten, die das EWR-Abkommen unterzeichnet haben durch die Veröffentlichung einer Bekanntmachung in der EWR-Beilage zum Amtsblatt und die EFTA-Überwachungsbehörde durch Übermittlung einer Kopie dieses Schreibens von dem Vorgang in Kenntnis setzen. Alle vorerwähnten Beteiligten werden aufgefordert, innerhalb eines Monats nach dem Datum dieser Veröffentlichung ihre Stellungnahme abzugeben.”

(1) Siehe Beihilfesachen N 195/1999, C 47/1999 und N 641/2002.

(2) Rs. C-169/95 Königreich Spanien / Europäische Kommission [1997] Slg. I-00135. Siehe auch Rs. C-730/79 Philip Morris / Kommission [1980] Slg. I-2671.

(3) Verordnung (EG) Nr. 70/2001 der Kommission über die Anwendung der Artikel 87 und 88 EG-Vertrag auf staatliche Beihilfen an kleine und mittlere Unternehmen, ABl. L 10 vom 13.1.2001.

(4) Leitlinien für staatliche Beihilfen zur Rettung und Umstrukturierung von Unternehmen in Schwierigkeiten, ABl. C 244 vom 1.10.2004.

(5) Gemeinschaftsrahmen für staatliche Forschungs- und Entwicklungsbeihilfen, ABl. C 45 vom 17.2.1996.

(6) Verordnung (EG) Nr. 68/2001 der Kommission über die Anwendung der Artikel 87 und 88 EG-Vertrag auf Ausbildungsbeihilfen, ABl. L 10 vom 13.1.2001.

(7) Leitlinien für Beschäftigungsbeihilfen, ABl. C 334 vom 12.12.1995.

(8) Gemeinschaftsrahmen für staatliche Umweltschutzbeihilfen, ABl. C 37 vom 3.2.2001.

(9) Leitlinien für staatliche Beihilfen mit regionaler Zielsetzung, ABl. C 74 vom 10.3.1998.

(10) Entscheidung der Kommission Nr. 2002/581/EG über die staatliche Beihilferegelung, die Italien zugunsten der Banken durchgeführt hat (ABl. L 184 vom 13.7.2002, S. 27).

(11) ABl. C 258 vom 9.9.2000, S. 5.

(12) Siehe Rdnr. 2.2. Fördergebiete im Sinne von Artikel 87 Absatz 3 Buchstabe a) EG-Vertrag sind nach der deutschen Fördergebietskarte: Brandenburg, Mecklenburg-Vorpommern, Sachsen, Sachsen-Anhalt und Thüringen. Die Arbeitsmarktregion Berlin ist als Fördergebiet gemäß Artikel 87 Absatz 3 Buchstabe c) EG-Vertrag eingestuft.

(13) Die Erklärungen dieser Europäischen Räte liegen in der Mitteilung der Kommission an den Rat mit dem Titel ’Fortschrittsbericht über die Reduzierung und Neuausrichtung staatlicher Beihilfen’, Brüssel, 16. Oktober 2002, KOM(2002) 555 endg. in gesammelter Form vor. Darüber hinaus vollzieht sich nach Auffassung der Kommission eine harmonische Entwicklung des Gemeinschaftsraums vor dem Hintergrund einer stärkeren wirtschaftlichen Integration. ’Dies gilt auch für die Unterstützung aus den Strukturfonds, insbesondere wo diese die Stadtentwicklung im Rahmen eines integrierten regionalen Ansatzes sowie die ländliche Entwicklung in deren Doppelfunktion als Beitrag zum europäischen Landwirtschaftsmodell und zum wirtschaftlichen und sozialen Zusammenhalt fördern.’ Siehe Mitteilung der Kommission über die Strukturfonds und ihre Koordinierung mit dem Kohäsionsfonds — Leitlinien für die Programme des Zeitraums 2000-2006, ABl. C 267 vom 22.9.1999, S. 20.

(14) Entscheidung der Kommission vom 22.1.2003 zur Beihilferegelung ’Stempelsteuerbefreiung für gewerbliches Eigentum in den benachteiligten Gebieten’ (ABl. L 149/2003).

(15) ABl. L 161 vom 26.6.1999, S. 1.

(16) Teil III: ’Die Entwicklung der städtischen und ländlichen Gebiete und ihr Beitrag zu einer ausgewogenen Raumentwicklung’ der Mitteilung der Kommission über die Strukturfonds und ihre Koordinierung mit dem Kohäsionsfonds, ABl. C 267 vom 22.9.1999.

		ISSN 1725-2490
Euroopan unionin virallinen lehti		C 53

Suomenkielinen laitos	Tiedonantoja ja ilmoituksia	48. vuosikerta 3. maaliskuu 2005

Ilmoitusnumero	Sisältö	Sivu
	I Tiedonantoja
	Neuvosto
2005/C 053/1	Haagin ohjelma: vapauden, turvallisuuden ja oikeuden lujittaminen Euroopan unionissa	1

2005/C 053/2	Neuvoston päätös, tehty 17 päivänä helmikuuta 2005, sisämarkkinoilla toimivan yhdenmukaistamisviraston (tavaramerkit ja mallit) pääjohtajan nimittämisestä uudeksi toimikaudeksi	15

	Komissio
2005/C 053/3	Euron kurssi	16

2005/C 053/4	Ilmoitetun keskittymän vastustamatta jättäminen (Asia COMP/M.3702 — CVC/CSM) ( 1 )	17

2005/C 053/5	Valtiontuki — Saksa — Valtiontuki N:o C 40/2004 (ex N 42/2004) — Uusien osavaltioiden asuntoyhtiöille myönnettävä vapautus kiinteistöjen varainsiirtoverosta — Kehotus huomautusten esittämiseen EY:n perustamissopimuksen 88 artiklan 2 kohdan mukaisesti ( 1 )	18

	Rahayksikkö	Kurssi
USD	Yhdysvaltain dollaria	1,3101
JPY	Japanin jeniä	137,43
DKK	Tanskan kruunua	7,4433
GBP	Englannin puntaa	0,6859
SEK	Ruotsin kruunua	9,0627
CHF	Sveitsin frangia	1,5413
ISK	Islannin kruunua	79,88
NOK	Norjan kruunua	8,2060
BGN	Bulgarian leviä	1,9559
CYP	Kyproksen puntaa	0,5830
CZK	Tšekin korunaa	29,647
EEK	Viron kruunua	15,6466
HUF	Unkarin forinttia	242,21
LTL	Liettuan litiä	3,4528
LVL	Latvian latia	0,6961
MTL	Maltan liiraa	0,4307
PLN	Puolan zlotya	3,9098
ROL	Romanian leuta	36 443
SIT	Slovenian tolaria	239,73
SKK	Slovakian korunaa	37,858
TRY	Turkin liiraa	1,6841
AUD	Australian dollaria	1,6792
CAD	Kanadan dollaria	1,6286
HKD	Hongkongin dollaria	10,2185
NZD	Uuden-Seelannin dollaria	1,8077
SGD	Singaporin dollaria	2,1346
KRW	Etelä-Korean wonia	1 319,79
ZAR	Etelä-Afrikan randia	7,7544