ISSN 1725-2490

Euroopan unionin

virallinen lehti

C 43

European flag  

Suomenkielinen laitos

Tiedonantoja ja ilmoituksia

48. vuosikerta
18. helmikuu 2005


Ilmoitusnumero

Sisältö

Sivu

 

II   Valmistavat säädökset

 

Alueiden komitea

 

56. täysistunto, 29. ja 30. syyskuuta 2004

2005/C 043/1

Alueiden komitean lausunto aiheesta Lissabonin strategian puoliväliarviointi

1

2005/C 043/2

Alueiden komitean lausunto aiheesta Rajatyöntekijät – Sisämarkkinoiden tilannekatsaus kymmenen vuotta perustamisen jälkeen: ongelmia ja tulevaisuudennäkymiä

3

2005/C 043/3

Alueiden komitean lausunto aiheesta Komission tiedonanto neuvostolle, Euroopan parlamentille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle – Iäkkäiden työntekijöiden työllisyyden lisääminen ja työmarkkinoilta poistumisen lykkääminen

7

2005/C 043/4

Alueiden komitean lausunto aiheesta Komission tiedonanto neuvostolle ja Euroopan parlamentille – Rikoksentorjunta Euroopan unionissa

10

2005/C 043/5

Alueiden komitean lausunto aiheista Ehdotus komission päätökseksi EY:n perustamissopimuksen 86 artiklan määräysten soveltamisesta julkisen palvelun velvoitteesta maksettavina korvauksina myönnettävään valtiontukeen, Ehdotus direktiiviksi jäsenvaltioiden ja julkisten yritysten välisten taloudellisten suhteiden avoimuudesta annetun komission direktiivin 80/723/ETY muuttamisesta ja Ehdotus julkisen palvelun velvoitteesta maksettavina korvauksina myönnettävää valtiontukea koskevaksi yhteisön kehykseksi

13

2005/C 043/6

Alueiden komitean lausunto aiheesta Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi palveluista sisämarkkinoilla

18

2005/C 043/7

Alueiden komitean lausunto aiheesta Komission tiedonanto potilaiden liikkuvuudesta ja terveydenhuollon kehityssuuntauksista Euroopan unionissa järjestetyn korkean tason pohdintaprosessin jatkotoimet ja Komission tiedonanto neuvostolle, Euroopan parlamentille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle – Sosiaalisen suojelun uudistaminen laadukkaan, helposti saatavilla olevan ja kestävän terveydenhoidon ja pitkäaikaishoidon kehittämiseksi: kansallisten strategioiden tukeminen avoimen koordinointimenetelmän avulla

22

2005/C 043/8

Alueiden komitean lausunto aiheesta Ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi satamien turvatoimien parantamisesta

26

2005/C 043/9

Alueiden komitean lausunto aiheesta Komission tiedonanto neuvostolle, Euroopan parlamentille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle – Kohti kaupunkiympäristön teemakohtaista strategiaa

35

2005/C 043/0

Alueiden komitean lausunto aiheesta Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle Euroopan unionin pelastuspalveluvalmiuksien tehostamisesta

38

2005/C 043/1

Alueiden komitean lausunto aiheista: Komission tiedonanto neuvostolle – Valkoisen kirjan EU:n nuorisopolitiikan uudet tuulet seuranta – Ehdotus nuorten vapaaehtoistoimintaa koskeviksi yhteisiksi tavoitteiksi nuorisoalan eurooppalaisista yhteistyöpuitteista 27. kesäkuuta 2002 annetun neuvoston päätöslauselman pohjalta ja Komission tiedonanto neuvostolle – Valkoisen kirjan EU:n nuorisopolitiikan uudet tuulet seuranta – Ehdotus nuorten parempaa ymmärtämistä ja tuntemusta koskeviksi yhteisiksi tavoitteiksi nuorisoalan eurooppalaisista yhteistyöpuitteista 27. kesäkuuta 2002 annetun neuvoston päätöslauselman pohjalta

42

FI

 


II Valmistavat säädökset

Alueiden komitea

56. täysistunto, 29. ja 30. syyskuuta 2004

18.2.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 43/1


Alueiden komitean lausunto aiheesta ”Lissabonin strategian puoliväliarviointi”

Komission tiedonanto Euroopan työllisyysstrategian täytäntöönpano tehokkaammaksi

Ehdotus neuvoston päätökseksi jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikan suuntaviivoista

Suositus neuvoston suositukseksi jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikan toteuttamisesta

(2005/C 43/01)

ALUEIDEN KOMITEA, joka

ottaa huomioon Lissabonin strategian puoliväliarvioinnin ja siihen liittyvän komission tiedonannon ”Euroopan työllisyysstrategian täytäntöönpano tehokkaammaksi”, ehdotuksen neuvoston päätökseksi jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikan suuntaviivoista sekä suosituksen neuvoston suositukseksi jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikan toteuttamisesta (komission esittämä), KOM(2004) 239 lopullinen – 2004/0082 CNS,

ottaa huomioon Euroopan komission 7. huhtikuuta 2004 ja neuvoston 16. huhtikuuta 2004 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 265 artiklan ensimmäisen kohdan ja 128 artiklan nojalla tekemän päätöksen pyytää aiheesta alueiden komitean lausunto,

ottaa huomioon puheenjohtajansa 5. huhtikuuta 2004 tekemän päätöksen antaa lausunnon valmistelu ”talous- ja sosiaalipolitiikka” -valiokunnan tehtäväksi,

ottaa huomioon”talous- ja sosiaalipolitiikka” -valiokunnan 6. heinäkuuta 2004 hyväksymän lausuntoluonnoksen (CdR 152/2004 rev. 1), jonka esittelijä oli Varsinais-Suomen liiton hallituksen jäsen, Laitilan kaupunginvaltuuston I varapuheenjohtaja Pauliina Haijanen (FI/EPP),

hyväksyi 29.–30. syyskuuta 2004 pitämässään 56. täysistunnossa (syyskuun 29. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon.

1   Alueiden komitean näkemykset

Lissabonin strategian yleiset painopisteet

ALUEIDEN KOMITEA

1.1

katsoo, että Lissabonin strategian toteuttamisessa tulisi keskittyä ensisijaisesti työllisyyden ja kilpailukyvyn parantamiseen. Uusia prosesseja ei tulisi avata ja tavoitteita asettaa, vaan keskittyä aikaisempien päätösten tehokkaaseen täytäntöönpanoon.

1.2

pitää tärkeänä, että julkisen talouden kestävyyteen nojaava terve makrotalous ja kestävään kasvuun tähtäävä talouspolitiikka asetetaan Lissabonin strategian lähtökohdaksi.

1.3

pitää tärkeänä, että talous-, työllisyys- ja sosiaalipolitiikkaa, ympäristöpolitiikkaa sekä koulutus- ja tutkimuspolitiikkaa tarkastellaan Lissabonin strategiassa integroidulla tavalla toisiaan täydentävinä, kilpailukykyä ja taloudellista kasvua ja sosiaalista koheesiota tukevina elementteinä. Sosiaalisen suojelun, talouspolitiikan suuntaviivojen ja työllisyysprosessin keskinäistä vuoropuhelua tulisi edelleen syventää.

1.4

katsoo, että rakenteelliset uudistukset, tutkimus- ja innovaatiotoiminnan tukeminen, yrittäjyyden edistäminen sekä koulutuksen kehittäminen ovat avaintekijöitä parannettaessa EU:n kilpailukykyä ja edistettäessä investointeja sekä uusien työpaikkojen syntymistä.

1.5

katsoo, että väestön ikääntyminen tuo mittavia haasteita julkisen talouden kestävyydelle ja palvelujen kehittämiselle ja että tämä edellyttää tehokkaita toimenpiteitä työelämän kehittämiseksi ja työssä pysymisen tukemiseksi.

1.6

katsoo, että alue- ja paikallisviranomaisilla on tärkeä rooli ja merkittäviä konkreettisia tehtäviä Lissabonin strategian toteuttamisessa ja täytäntöönpanon tehostamisessa, mutta tätä potentiaalia ei ole riittävästi hyödynnetty.

2   Alueiden komitean suositukset

Lissabonin strategian puoliväliarviointi

ALUEIDEN KOMITEA

2.1

pitää välttämättömänä, että Lissabonin strategian täytäntöönpanossa kiinnitetään suurempaa huomiota eri toimeenpanotasojen keskinäiseen vuorovaikutukseen ja hallinnon mekanismien kehittämiseen tavalla, joka mahdollistaa kumppanuuksien rakentamisen sekä alue- ja paikallishallinnon tehokkaan osallistumisen Lissabonin strategian täytäntöönpanoon.

2.2

yhtyy kevään Eurooppa-neuvoston Lissabonin strategian puolivälissä suoritettavalle tarkastelulle asettamiin tavoitteisiin ja ehdottaa, että tarkasteluun sisällytetään kriittinen arviointi hallintotavan toteutumisesta sekä hallinnon hajauttamisen tuomasta lisäarvosta strategian toteuttamiselle.

2.3

katsoo, että avoimen koordinaation menetelmän soveltamisessa tulisi noudattaa hajautettua lähestymistapaa, jossa alueellisille ja paikallisille toimijoille luodaan todelliset mahdollisuudet kehittää paikallisia ja alueellisia strategioita. Näiden strategioiden on oltava kansallisen strategian osia. Jäsenmaiden kansallisiin toimintasuunnitelmiin tulisi sisältyä konkreettinen kuvaus siitä, miten alue- ja paikallistaso on osallistunut suunnitelmien laatimiseen ja miten se osallistuu niiden toteuttamiseen.

2.4

korostaa, että avoimen koordinaation menetelmää tulisi yksinkertaistaa siten, että yksityiskohtaisten tavoitteiden ja niitä kuvaavien indikaattorien sijasta keskityttäisiin enemmän ennakoiviin strategisiin linjauksiin sekä siihen, miten ne toteutetaan käytännössä tehokkaasti.

2.5

pitää tärkeänä, että unionin uudet rahoituskehykset ja rakennerahastojen toiminta kytketään nykyistä tiiviimmin Lissabonin strategian toteuttamiseen.

Työllisyysstrategian tehostaminen

ALUEIDEN KOMITEA

2.6

yhtyy komission näkemykseen siitä, että suuntaviivoja ei tule muuttaa, vaan tulee keskittyä nykyisten suuntaviivojen tehokkaaseen täytäntöönpanoon.

2.7

katsoo, että tietyissä tapauksissa voi olla tarkoituksenmukaista, että jäsenmaille annetaan maakohtaisten suositusten lisäksi yhteisiä suosituksia Wim Kokin työryhmän suositusten mukaisesti, mutta katsoo samalla, että näiden mahdollisten yhteisten suositusten suhde vuonna 2003 annettuihin yleisiin tavoitteisiin tulee selkiyttää.

2.8

katsoo, että vuonna 2003 hyväksyttyihin suuntaviivoihin sisältyvä vaatimus siitä, että alue- ja paikallistason toimijoiden osallistumista suuntaviivojen kehittämiseen ja täytäntöönpanoon olisi tuettava, ei ole riittävällä tavalla toteutunut.

2.9

pitää välttämättömänä, että hallintotapa nostetaan paremmin esille työllisyysstrategiassa ja arvioidaan kriittisesti vuoden 2005 yhteisessä työllisyysraportissa.

2.10

yhtyy komission antamiin aktiivista ikääntymistä koskeviin suosituksiin, mutta katsoo, että työllisyyspolitiikassa tulisi kiinnittää laajempaa huomiota työvoiman tarjonnan edistämiseen huomioimalla mm. naiset, ikääntyneet, nuoret ja vammaiset ja maahanmuuttajat sekä edistämällä koko väestön toimintakykyä ja terveyttä.

2.11

katsoo, että työmarkkinoiden rakenteelliset uudistukset sekä vero- ja etuusjärjestelmien kehittäminen tulee toteuttaa siten, että työnteko ja työmarkkinoilla pysyminen tulevat kannattaviksi.

2.12

pitää tärkeänä, että uusien jäsenvaltioiden mahdollisuuksia työmarkkinoiden kehittämiseen tuetaan myös alue- ja paikallishallinnon toimintakykyä vahvistamalla sekä tukemalla vanhojen ja uusien jäsenmaiden alue- ja paikallistasojen keskinäistä yhteistyötä ja kokemusten vaihtoa.

Bryssel 29. syyskuuta 2004

Alueiden komitean

puheenjohtaja

Peter STRAUB


18.2.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 43/3


Alueiden komitean lausunto aiheesta ”Rajatyöntekijät – Sisämarkkinoiden tilannekatsaus kymmenen vuotta perustamisen jälkeen: ongelmia ja tulevaisuudennäkymiä”

(2005/C 43/02)

ALUEIDEN KOMITEA, joka

OTTAA HUOMIOON työvaliokuntansa Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 265 artiklan viidennen kohdan nojalla 10. helmikuuta 2004 tekemän päätöksen antaa ”talous- ja sosiaalipolitiikka” -valiokunnan tehtäväksi lausunnon valmistelu aiheesta ”Rajatyöntekijät – Sisämarkkinoiden tilannekatsaus kymmenen vuotta perustamisen jälkeen: ongelmia ja tulevaisuudennäkymiä”,

OTTAA HUOMIOON Euroopan yhteisön perustamissopimuksen (25.3.1957) konsolidoidun toisinnon ja erityisesti sen III osaston ”henkilöiden, palvelujen ja pääomien vapaa liikkuvuus” 1 luvun ”työntekijät” 39 ja 42 artiklan ja 2 luvun ”sijoittautumisoikeus” 43 artiklan,

OTTAA HUOMIOON säännökset jäsenvaltioiden sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta, sillä ne ovat osa henkilöiden vapaata liikkuvuutta ja niiden avulla on määrä parantaa elintasoa ja työoloja,

OTTAA HUOMIOON neuvoston asetuksen (EY) N:o 118/97, annettu 2 päivänä joulukuuta 1996, sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin, itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja heidän perheenjäseniinsä annetun asetuksen (ETY) N:o 1408/71 sekä asetuksen (ETY) N:o 1408/71 täytäntöönpanomenettelystä annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 574/72 muuttamisesta ja saattamisesta ajan tasalle,

OTTAA HUOMIOON neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1612/68, annettu 15 päivänä lokakuuta 1968, työntekijöiden vapaasta liikkuvuudesta yhteisön alueella,

OTTAA HUOMIOON rajatyöntekijöitä koskevat Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen tuomiot, joissa käsitellään lääkintätarvikkeiden ja -palvelujen rajatylittävää tarjontaa sekä työoikeuden alaa ja ammatillista integroimista koskevan päätöksen,

OTTAA HUOMIOON neuvoston (työllisyys, sosiaalipolitiikka, kansanterveys ja kuluttajansuoja) 1. joulukuuta 2003 pidetyn kokouksen esityslistan kohdan 3: ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta (neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1408/71 muuttaminen),

OTTAA HUOMIOON neuvoston yhteisen kannan, 28. tammikuuta 2004, sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamista koskevan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen hyväksymisestä,

OTTAA HUOMIOON Kööpenhaminassa 13. joulukuuta 2002 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätöksen Kyproksen, Tšekin, Viron, Unkarin, Latvian, Liettuan, Maltan, Puolan, Slovakian ja Slovenian liittymisestä Euroopan unioniin 1. toukokuuta 2004 ja Eurooppa-neuvoston epävirallisessa kokouksessa 16.–17. huhtikuuta 2003 Ateenassa tehdyn päätöksen liittymissopimuksen allekirjoittamisesta ja Eurooppa-konferenssista,

OTTAA HUOMIOON Keski- ja Itä-Euroopan ehdokasmaiden kanssa tehdyt Eurooppa-sopimukset (joulukuu 1991 Unkari ja Puola, helmikuu 1995 Romania, Bulgaria, Tšekki ja Slovakia, helmikuu 1998 Viro, Latvia ja Liettua, helmikuu 1999 Slovenia) sekä vuonna 1964 Turkin, vuonna 1971 Maltan ja vuonna 1973 Kyproksen kanssa solmitut assosiaatiosopimukset,

OTTAA HUOMIOON”Kööpenhaminan arviointiperusteiden” liittymisnäkymät, jotka Eurooppa -neuvosto määritti vuoden 1993 kesäkuussa Kööpenhaminassa,

OTTAA HUOMIOON Maastrichtissa 7. helmikuuta 1992 allekirjoitetun Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (Maastrichtin sopimuksen), jonka mukaan jokainen Euroopan valtio voi hakea Euroopan unionin jäsenyyttä,

OTTAA HUOMIOON”ulkosuhteet”-valiokunnan 30. huhtikuuta 2004 hyväksymän lausuntoluonnoksen CdR 95/2004 rev. 1, jonka esittelijä oli Belgian saksankielisen yhteisön pääministeri Karl-Heinz Lambertz (BE/SPE),

sekä katsoo seuraavaa:

1.

Asetuksen (ETY) N:o 1408/71 mukaan rajatyöntekijöillä tarkoitetaan palkattuja työntekijöitä ja itsenäisiä ammatinharjoittajia, jotka asuvat yhdessä jäsenvaltiossa ja työskentelevät toisessa ja palaavat asuinpaikkaansa säännöllisesti (päivittäin tai ainakin kerran viikossa).

2.

Palkattujen työntekijöiden vapaa liikkuvuus ja heidän yhdenvertainen kohtelunsa työehtojen ja -olojen osalta (palkka, irtisanomissuoja, työelämään integroiminen, verohelpotukset ja sosiaalietuudet jne.) määritellään pääasiassa asetuksessa (ETY) N:o 1612/68.

3.

Yhdenvertaisen kohtelun periaate koskee Euroopan unionissa kaikkia rajatyöntekijöitä (ja siirtotyöläisiä), jotka asuvat ja työskentelevät unionissa.

4.

Sosiaaliturvan alalla sovelletaan asetusta (ETY) N:o 1408/71 ja sitä koskevaa täytäntöönpanoasetusta (ETY) N:o 574/72. Niiden avulla on määrä yhteensovittaa jäsenvaltioiden sosiaaliturvajärjestelmiä.

5.

Niiden mukaan rajatyöntekijöihin sovelletaan periaatteessa työskentelymaan lainsäädäntöä.

6.

Kymmenen Keski- ja Itä-Euroopan maan liittyminen unioniin muuttaa siirtolaisuustilannetta (siirtotyöläiset) ja rajatyöntekijöiden tilannetta sekä vaikuttaa varmasti Euroopan työmarkkinoihin.

7.

Laajentumisen yhteydessä ovat maantieteellisen sijaintinsa vuoksi muutoksille alttiita ennen kaikkea EU-maiden itäiset raja-alueet, kuten Itävallan ja Saksan raja-alueet, joilla on yhteinen raja Tšekin, Unkarin, Puolan, Slovakian ja Slovenian kanssa. Kyseisillä raja-alueilla on ensi vaiheessa varauduttava rajatyöntekijöiden määrän kasvuun. EU:n laajentumisen vaikutukset saattavat kuitenkin olla myös mahdollisuus säännellä tähän saakka laitonta maahanmuuttoa. Muuttoliikkeet eivät ehkä myöskään enää rajoitu pelkästään raja-alueille, vaan muuttoa tapahtuu pikemminkin alueille, joilla työvoimasta on pulaa.

8.

EU:n laajentumisen vuoksi unionin raja-alueilla syntyy todennäköisesti hallinnollisia, lainsäädännöllisiä ja verotuksellisia liikkuvuuden esteitä jo nykyisin EU:n rajatyöntekijöitä koskettavien esteiden lisäksi.

hyväksyi 29.–30. syyskuuta 2004 pitämässään 56. täysistunnossa (syyskuun 29. päivän kokouksessa) yksimielisesti seuraavan lausunnon.

1   Alueiden komitean kanta

1.1   Alueiden komitea toteaa, että

1.1.1

raja-alueiden rajatyöntekijöiden käsitteellä tarkoitetaan eri asioita työskentely- tai asuinmaassa noudatettavista vero- tai sosiaalilainsäädännön arviointiperusteista sekä aktiivisten ja ei-aktiivisten rajatyöntekijöiden asemasta riippuen. Näin ollen käsitteelle ei ole olemassa yleispätevää määritelmää, joka kattaisi sekä verotuksellisen, lainsäädännöllisen että sosiaalisen ulottuvuuden.

1.1.2

yhteisön tasolla ei ole rajatyöntekijöitä koskevaa verosopimusten eikä vero- ja sosiaalipoliittisten sopimusten koordinointia, vaikka sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin, itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja heidän perheenjäseniinsä annettu asetus (EY) N:o 1408/71 sekä asetus (ETY) N:o 574/72, jolla vahvistetaan asetuksen 1408/71 soveltamista koskevat säännöt, ovat tuoneet huomattavia hyötyjä yhteiskunnallisissa kysymyksissä.

1.1.3

ei ole olemassa etuuksien tarjoamisen edellytyksiä koskevia yhteisön tason käsitteitä, koska esimerkiksi käsitteitä ”pysyvä työkyvyttömyys” ja ”vammaisuusaste” ei ole määritelty. Lisäksi mainittakoon erot vakuutuskauden laskentatavoissa.

1.1.4

”asuminen ja työskentely Euroopan unionissa” -periaatteen mukainen rajatyöntekijöiden yhdenvertainen kohtelu kylläkin taataan ja kyseinen periaate on työ- ja palvelussuhteen ehtojen osalta määritelty asetuksessa (ETY) N:o 1612/68, mutta periaatetta ei aina käytännössä sovelleta asianmukaisesti.

1.1.5

jäsenvaltioiden käytänteet muodostavat esteen perustamissopimuksen mukaiselle rajatyöntekijöiden ja siirtotyöläisten vapaalle liikkuvuudelle ja sen vuoksi Euroopan yhteisöjen tuomioistuin auttaa – pääasiassa EY:n perustamissopimuksen 39, 42 ja 43 artiklan nojalla – valtion päätösten ja säädösten vuoksi syrjinnän kohteeksi joutuneita rajatyöntekijöitä toteuttamaan oikeuksiaan ja laatii näin unionin sosiaalilainsäädäntöä.

1.1.6

asetuksesta 1408/71 on tullut hyvin laaja-alainen, monimutkainen ja vaikeasti ymmärrettävä, koska siihen on vuosien aikana tehty useita lisäyksiä jäsenvaltioiden säännösten kehityksen huomioon ottamiseksi, tiettyjen säännösten parantamiseksi, aukkojen täyttämiseksi tai tiettyjen ihmisryhmien vakuutusoikeudellisen ja oikeudellisen aseman järjestämiseksi.

1.1.7

Euroopan tasolla ei ole luotettavaa tilastotietoa rajatyöntekijöiden kokonaistilanteesta, koska yhtenäisiä ja vakioituja kansallisia tietoja ei ole saatavilla.

1.1.8

arviolta alle 0,5 prosenttia Euroopan unionin aktiiviväestöstä on rajatyöntekijöitä.

1.1.9

tarvitaan uusissa jäsenvaltioissa odotettavissa olevien, rajatyöntekijöihin liittyvien erityisten ja uusien ongelmien yhteisön tason ennakoivaa hallinnointia ja että tämän hallinnoinnin on oltava muutakin kuin pelkkää Eures-neuvojien tiedotustyötä.

1.2   katsoo, että

1.2.1

Eurooppa-hankkeen edistymisen täytyy ilmetä myös edistyksenä henkilöiden vapaan liikkuvuuden toteuttamisessa ja siitä on tehtävä yksi kaikkien jäsenvaltioiden ja Euroopan unionin ensisijaisista yhteisistä tehtävistä.

1.2.2

on tärkeää pohtia, miksi Euroopassa sisämarkkinoiden loppuunsaattamisen ja yhteisen rahan käyttöönoton jälkeen on yhä niin vähän rajatyöntekijöitä. Siksi olisi helpotettava työnhakijoiden ja työnantajien pääsyä sellaisiin tieto- ja neuvontapalveluihin, joiden tavoitteena on edistää Euroopan unionin työvoiman liikkuvuutta ja työmarkkinoiden avoimuutta.

1.2.3

sen vuoksi visio yhdistyneestä Euroopasta menettää uskottavuuttaan, erityisesti raja-alueilla, joiden tulee olla yhdentymisprosessin edelläkävijöitä ja liikkeellepaneva voima.

1.2.4

kymmenen Keski- ja Itä-Euroopan maan liittyminen unioniin muuttaa yleisesti ottaen rajatyöntekijöihin ja siirtotyöläisiin liittyvää kysymystä ennen kaikkea nykyisillä itäisillä raja-alueilla, minkä vuoksi odotettavissa olevan kehityksen ennakoivaa ohjausta on viipymättä vahvistettava.

1.3   on tyytyväinen

1.3.1

Euroopan komission aloitteeseen vähentää työntekijöiden liikkuvuuden esteitä Euroopan unionissa ja suojata kaikkien sosiaaliturvaoikeudet sekä jo hyväksyttyyn asetusten 1408/71 ja 883/04 uudistamiseen, jolla pyritään parantamaan erityisesti rajatyöntekijöiden terveydenhuoltoa ja perhe-etuuksia.

1.3.2

komission toivomaan jäsenvaltioiden sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamiseen, joka on määrä toteuttaa unionin kansalaisten hyväksi ja sosiaalisen Euroopan luomiseksi.

1.3.3

Euroopan yhteisöjen siirtotyöläisten sosiaaliturvan hallintotoimikunnan 18. kesäkuuta 2003 antamaan päätökseen n:o 189, jolla korvataan neuvoston asetusten 1408/71 ja 574/72 täytäntöönpanon edellyttämät ja sairaanhoitoa varten muussa jäsenvaltiossa kuin toimivaltaisessa tai asuinvaltiossa tarvittavat lomakkeet eurooppalaisella sairaanhoitokortilla.

1.3.4

neuvoston 28. tammikuuta 2004 julkaisemaan yhteiseen kantaan sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamista koskevan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen hyväksymisestä.

1.4   katsoo, että

1.4.1

näillä parannusehdotuksilla ei niiden toteuttamisen jälkeenkään voiteta kaikkia esteitä tällä alalla.

1.4.2

EU:n laajentuessa saattaa ilmetä rajatyöntekijöitä koskevia muitakin ongelmia mutta myös mahdollisuuksia.

1.4.3

yhteisön sosiaalilainsäädännön kehittämistä ei tulisi jättää pääosin Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelle, vaan myös muiden toimijoiden tulisi osallistua aktiivisesti rajatyöntekijöitä koskevien ongelmien ratkaisemiseen.

1.4.4

juuri raja-alueiden talouskehitys on usein riippuvainen rajatylittävien työmarkkinoiden osatekijöistä, ja tämä koskee erityisesti myös EU:n laajentumisen yhteydessä muodostuvia uusia raja-alueita.

2   Alueiden komitean suositukset

ALUEIDEN KOMITEA

2.1

suosittelee, että Euroopan komissio toimittaa kaikki tiedot rajatyöntekijöitä koskevista ongelmista jollekin jo olemassa olevista elimistä, esimerkiksi asetuksen (ETY) N:o 1408/71 mukaiselle siirtotyöläisten sosiaaliturvan hallintotoimikunnalle tai asetuksen (ETY) N:o 1612/68 mukaiselle tekniselle komitealle, jonka tehtävänä on jäsenvaltioiden tiiviin yhteistyön käynnistäminen vapaan liikkuvuuden ja työllisyyden alalla.

2.2

ehdottaa, että tehtävän saanut elin

2.2.1

kerää asianomaiset tiedot kaikilta asiaan liittyviltä poliittisilta tahoilta ja elimiltä ja kokoaa ne yhteen. Näitä ovat erimerkiksi:

2.2.1.1

tiedot, jotka kattavat EU:n jäsenvaltiot, EFTA/ETA-valtiot sekä sellaiset valtiot, joiden kanssa EU on tehnyt kahdenvälisiä, henkilöiden vapaata liikkuvuutta koskevia sopimuksia

2.2.1.2

Benelux-sopimuksen soveltamisalaan kuuluvat tiedot

2.2.1.3

jäsenvaltioiden välisiä toteuttamisvaiheessa olevia pyrkimyksiä koskevat tiedot

2.2.1.4

yhteisön sopimuksiin ja säädöksiin sekä Euroopan komission (pääosasto V:n) kokemuksiin liittyvät tiedot

2.2.1.5

Euroopan raja-alueiden liiton kokemuksiin liittyvät tiedot

2.2.1.6

rajatyöntekijöitä koskevien kysymysten parissa työskentelevien vastuullisten toimijoiden antamat tiedot sekä perustamissopimuksen mukaisen henkilöiden vapaan liikkuvuuden esteiden poistamisen alalla toimivien organisaatioiden toimittamat tiedot.

2.2.2

Kyseisen elimen tulee myös tutkia, miten voimassa olevien sopimusten pohjalta voidaan hyödyntää näitä kokemuksia henkilöiden liikkuvuuden esteiden vähentämiseksi unionissa ja näin myös EU:n toteutunutta laajentumista ajatellen edistää tehokkaammin jäsenvaltioiden sosiaaliturvajärjestelmien parempaa yhteensovittamista sosiaalisen Euroopan rakentamiseksi.

2.2.3

On vältettävä päällekkäisyyksiä olemassa olevien instituutioiden kuten siirtolaiskysymyksistä vastaavan viraston tai Schengenin yhteisen valvontaviranomaisen kanssa. Perustettavan elimen tehtävänä olisi:

2.2.3.1

laajalti koordinoida ja edistää kaikkien toimijoiden välistä tiedonkulkua ja yhteistyötä;

2.2.3.2

valmistella yhteisön tasoista rajatyöntekijöiden määrän tilastointia.

2.2.3.3

valmistella ehdotus aktiivisten ja passiivisten rajatyöntekijöiden ja siirtotyöläisten sosiaali- ja vero-oikeudelliseksi yhteisön määritelmäksi.

2.2.3.4

laatia ehdotuksia toimivaltaisten hallintojen tiedotuksen ja koulutuksen parantamiseksi rajatyöntekijöitä koskevista kysymyksistä.

2.2.3.5

valmistella ehdotuksia asiaa koskevien säädösten yksinkertaistamiseksi ja täydentämiseksi.

2.2.3.6

edistää rajatyöntekijöiden ongelmien ratkaisuun keskittyvien alueellisten rajanylittävien elinten perustamista, jotka voivat oma-aloitteisesti perustaa kestoltaan rajallisia työryhmiä käsittelemään yksittäisiä, rajatyöntekijöiden liikkuvuutta koskevia ongelmia.

2.3

ehdottaa, että kyseiset rajatyöntekijöiden ongelmien ratkaisuun keskittyvät alueelliset rajanylittävät elimet

2.3.1

sijoitettaisiin rajanylittävästi toimivien alueyhteisöjen tai nykyisen Eures-neuvonnan yhteyteen,

2.3.2

selvittäisivät jokaisen raja-alueen erityistilanteen ja laatisivat luettelon konkreettisista ongelmista,

2.3.3

tarkastelisivat valmisteilla olevia jäsenvaltioiden välisiä tai yksittäisten jäsenvaltioiden asetuksia, sopimuksia ja lainsäädäntöehdotuksia rajatyöntekijöiden etujen kannalta,

2.3.4

tiedottaisivat tarvittaessa toimivaltaisille kansallisille tai ylikansallisille tahoille mahdollisista kielteisistä vaikutuksista, joita valmisteilla olevien, jäsenvaltioiden välisten tai yksittäisten jäsenvaltioiden asetusten, sopimusten tai lainsäädäntöehdotusten toimeenpanolla voi olla rajatyöntekijöiden vapaaseen liikkuvuuteen, sekä esittäisivät asianomaisille osapuolille ratkaisuehdotuksia,

2.3.5

kutsuisivat asianomaisten jäsenvaltioiden välisten yksittäisten ongelmien (esimerkiksi kaksoisverotusta koskevan sopimuksen, hoitovakuutuksen, rajatyöntekijöiden lapsilisien jne. yhteydessä) ratkaisuun mukaan molempien jäsenvaltioiden toimivaltaisten ministeriöiden asiasta vastaavat virkamiehet sekä tarjoaisivat heidän tuekseen paikallisia ja/tai alueellisia asiantuntijoita,

2.3.6

esittäisivät toimivaltaisille ministeriöille pikaisesti kahdenvälisiä hallintoteknisiä tai lainsäädännöllisiä ratkaisumalleja ja osallistuisivat niiden toteuttamiseen.

2.3.7

Kyseisiä elimiä tulisi hallinnoida ja avustaa ammattitaitoisesti.

2.4

ehdottaa, että alueyhteisöjen ja nykyisen Eures-neuvonnan – joiden yhteyteen nämä rajatyöntekijöiden ongelmien ratkaisuun keskittyvät alueelliset rajanylittävät elimet on tarkoitus sijoittaa – laajennettu työala huomioon ottaen tarvittava rahoitus tulisi EU:n taholta.

Bryssel 29. syyskuuta 2004

Alueiden komitean

puheenjohtaja

Peter STRAUB


18.2.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 43/7


Alueiden komitean lausunto aiheesta ”Komission tiedonanto neuvostolle, Euroopan parlamentille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle – Iäkkäiden työntekijöiden työllisyyden lisääminen ja työmarkkinoilta poistumisen lykkääminen”

(2005/C 43/03)

ALUEIDEN KOMITEA, joka

ottaa huomioon asiakirjan ”Komission tiedonanto neuvostolle, Euroopan parlamentille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle – Iäkkäiden työntekijöiden työllisyyden lisääminen ja työmarkkinoilta poistumisen lykkääminen” (KOM(2004) 146 lopullinen),

ottaa huomioon komission 3. maaliskuuta 2004 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 265 artiklan ensimmäisen kohdan nojalla tekemän päätöksen pyytää aiheesta alueiden komitean lausunto,

ottaa huomioon puheenjohtajansa 27. tammikuuta 2004 tekemän päätöksen antaa lausunnon valmistelu ”talous- ja sosiaalipolitiikka” -valiokunnan tehtäväksi,

ottaa huomioon asiakirjan ”Komission raportti neuvostolle, Euroopan parlamentille, talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – Tukholman Eurooppa-neuvoston pyytämä raportti: Työvoimaosuuden nostaminen ja aktiivisen ikääntymisen edistäminen” (KOM(2002) 9 lopullinen),

ottaa huomioon aiheesta ”Komission raportti neuvostolle, Euroopan parlamentille, talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – Tukholman Eurooppa-neuvoston pyytämä raportti: Työvoimaosuuden nostaminen ja aktiivisen ikääntymisen edistäminen” antamansa lausunnon (CdR 94/2002 fin (1)),

ottaa huomioon asiakirjan ”Komission tiedonanto neuvostolle, Euroopan parlamentille ja talous- ja sosiaalikomitealle – Turvattuja ja kestäviä eläkkeitä koskevien kansallisten strategioiden tukeminen kokonaisvaltaisella lähestymistavalla” (KOM(2001) 362 lopullinen),

ottaa huomioon Tukholmassa vuonna 2001 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmät,

ottaa huomioon Barcelonassa vuonna 2002 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmät,

ottaa huomioon asiakirjan ”Komission kertomus kevään Eurooppa-neuvostolle – Lissabonin strategian edistyminen – uudistuksia laajentuneen unionin tueksi” (KOM(2004) 29),

ottaa huomioon komission valmisteluasiakirjan ”The Stockholm and Barcelona targets: Increasing employment of older workers and delaying the exit from the labour market” (SEC(2003) 429),

ottaa huomioon, Wim Kokin johdolla toimineen Euroopan työllisyystyöryhmän raportin ”Jobs, Jobs, Jobs – Creating more employment in Europe” (marraskuu 2003),

ottaa huomioon yhteisen raportin 2003–2004 aiheesta ”Employment policies in the EU and the Member States 2004”,

ottaa huomioon”talous- ja sosiaalipolitiikka” -valiokunnan 6. heinäkuuta 2004 hyväksymän lausuntoluonnoksen (CdR 151/2004 rev. 1), jonka esittelijä oli Alvaro Ancisi, Ravennan kaupunginvaltuutettu (IT/EPP),

sekä katsoo seuraavaa:

1)

Aktiivisena ikääntyminen ja iäkkäiden työntekijöiden osallistuminen työmarkkinoihin ovat ensisijaisia painopistealoja, kun ajatellaan vakaata talouskasvua ja sosiaalista koheesiota koskevien ja vuodelta 2000 peräisin olevassa Lissabonin strategiassa asetettujen tavoitteiden saavuttamista.

2)

Vuonna 2001 Tukholmassa kokoontunut Eurooppa-neuvosto sopi yhteisön tavoitteeksi, että 55–64-vuotiaiden ikäryhmän työllisyysaste EU:ssa nostetaan 50 prosenttiin vuoteen 2010 mennessä.

3)

Vuonna 2002 Barcelonassa kokoontunut Eurooppa-neuvosto puolestaan esitti päätelmissään, että keskimääräistä todellista työnteon päättämisikää unionissa on tarpeen nostaa vähitellen noin viidellä vuodella.

4)

Viime vuosien myönteisestä kehityksestä huolimatta EU on vielä hyvin kaukana asetetuista tavoitteista, ja Lissabonissa tavoitteeksi asetettu 70 prosentin työllisyysaste uhkaa jäädä saavuttamatta.

5)

Jäsenvaltioiden välillä on edelleen huomattavia eroja, vaikka niistä yhä useammat toteuttavat erityisesti eläkejärjestelmiensä uudistamiseen tähtääviä strategioitaan.

6)

Työvoimaosuuden sukupuolijakauma on kriittinen tekijä, ja 55–64 -vuotiaiden naisten työllisyysaste on edelleen keskimäärin noin 30 prosenttia.

7)

Unionin väestön ikääntymisen myötä yli 50-vuotiaat muodostavat yhä suuremman osuuden potentiaalisesta työvoimasta, ja työmarkkinoille tulevien nuorten osuus pienentyy.

8)

Iäkkäiden työntekijöiden työvoimaosuuden kasvattaminen on perustavan tärkeää talouskasvun ja sosiaalisen suojelun järjestelmien ylläpitämiseksi.

9)

Eliniän pidentyminen tarjoaa ihmisille yhä laajemmat mahdollisuudet elinikäiseen itsensä toteuttamiseen, ja osallistuminen työelämään entistä pidempään voi antaa heille tilaisuuden kehittää voimavarojaan entistä paremmin.

hyväksyi 29.–30. syyskuuta 2004 pitämässään 56. täysistunnossa (syyskuun 29. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon.

1   Alueiden komitean huomiot

ALUEIDEN KOMITEA

1.1

on komission kanssa samaa mieltä siitä, että ilman ikääntyneiden työllisyyteen liittyviä radikaaleja toimia unionin työllisyystavoitteet voivat jäädä saavuttamatta.

1.2

on yhtä mieltä analyysista, joka koskee työuran pidentämisen erityisedellytyksiä, kuten taloudellisia kannustimia, hyvää työterveydestä ja -turvallisuudesta huolehtimista, työn joustavaa organisointia, jatkuvien koulutusmahdollisuuksien tarjoamista, aktiivista ja tehokasta työmarkkinapolitiikkaa ja työelämän laadun parantamista.

1.3

arvostaa komission näkemystä, jonka mukaan jäsenvaltioiden tulisi hyväksyä radikaaleja toimia ja määritellä kattava aktiivisena ikääntymisen politiikka, joka ulottuisi eläkejärjestelmien uudistusta pidemmälle ja edistäisi kaikenikäisten mahdollisuuksia hyödyntää koulutustarjontaa ja aktiivista työmarkkinapolitiikkaa sekä tukisi koko uran ajan työoloja, jotka ovat otollisia työelämässä jatkamisen kannalta.

1.4

pitää tärkeänä huomion kiinnittämistä erityisstrategioihin 55–64-vuotiaiden naisten työllisyysasteen nostamiseksi.

1.5

on vakuuttunut, että työmarkkinaosapuolilla on tärkeä asema aktiivisena ikääntymisen strategian omaksumisessa ja että niiden panos työelämän laadun parantamisessa on merkittävä.

1.6

on vakuuttunut, että EU-tason politiikalla ja toimilla voidaan osaltaan tukea ja laajentaa aktiivisena ikääntymisen strategioita.

2   Alueiden komitean suositukset

ALUEIDEN KOMITEA

2.1

korostaa, että ikääntyvien työntekijöiden työllisyyttä tulee käsitellä osana työelämän ja työvoiman normaalia rakennetta. Strategisessa henkilöstöjohtamisessa tulisikin puhua eri ikäisten tai erilaisuuden johtamisesta eikä käsitellä ikääntyviä työntekijöitä korostetusti erillisenä ryhmänä. Kaikille työelämään osallistuville tulee tarjota mahdollisuus työ- ja perhe-elämän yhdistämiseen työuran kaikissa vaiheissa.

2.2

kannattaa komission esittämiä ensisijaisia strategioita, joilla pyritään syvälliseen asennemuutokseen ja lisäämään kaikenikäisten osaamispääoman hyödyntämistä. Tavoitteena on lisäksi aktiivisena ikääntymisen edistäminen, ikääntyneiden syrjäytymisen torjunta ja heidän työllisyysasteensa parantaminen. Viimeksi mainittu seikka on olennaisen tärkeä, kun ajatellaan työvoiman tarjontaa ja odotettavissa olevaa työikäisen väestön vähenemistä.

2.3

katsoo kuitenkin, ettei ikääntyneiden mahdollisuuksien hyödyntäminen yksin riitä, vaan on myös tunnustettava ikääntyneiden huomattava panos yhteiskunnallisesti hyödyllisessä vapaaehtoistyössä. Olisikin tunnustettava kaiken työn – olipa se luonteeltaan taloudellista tai sosiaalista – tärkeä merkitys talouden, yksilön hyvinvoinnin ja paikallisen sosiaalisen koheesion kannalta.

2.4

korostaa komission tavoin, että ikääntyneiden työntekijöiden työssäkäynnin edistämistä ajatellen on tärkeää tukea koko työiän kattavia strategioita, joilla pyritään takamaan työllistettävyys työelämän kaikissa vaiheissa edistämällä hyvää työsuojelua, työn joustavaa organisointia, jatkuvia koulutusmahdollisuuksia, työelämän laadun parantamista ja aktiivista työmarkkinapolitiikkaa.

2.5

katsoo kuitenkin, etteivät esitetyt toimet riitä ikääntyneiden naisten työllisyyden säilyttämiseksi, työmarkkinoilta poistumisen lykkäämiseksi, työelämään palaamisen helpottamiseksi ja naisten työllisyysasteen korottamiseksi, vaan tarvitaan strategioita, jotka tarjoavat naisille työuran kaikissa vaiheissa mahdollisuuden sovittaa yhteen työ ja perhevelvollisuudet.

2.6

toivoo, että yksilöityihin strategioihin liittyen kokeiltaisiin osana työn joustavaa organisointia sukupolvien yhteisvastuusopimuksia. Tavoitteena olisi suosia ikääntyneiden vaiheittaista poistumista työelämästä ja toisaalta ammattikokemuksen ja -taidon hyödyntämistä nuorten eduksi. Ajatus perustuu komission toteamukseen, jonka mukaan siitä, että iäkkäät työntekijät voidaan korvata nuoremmilla työntekijöillä, ei ole empiiristä näyttöä.

2.7

toistaa komission näkemyksen, jonka mukaan myös iäkkäät työntekijät voivat hyötyä siitä, että he kykenevät palaamaan työmarkkinoille Euroopan sosiaalirahastosta rahoitettujen merkityksellisten hankkeiden avulla. Parhaat käytännöt osoittavat, että ikääntyneet entiset johtajat voivat kehittää ja ajantasaistaa osaamistaan työllistyäkseen sellaisissa organisaatioissa, joiden on vaikea hankkia johtotason henkilöstöä paikallisilta työmarkkinoilta.

2.8

korostaa, että on tärkeää aktivoida alueellisia työllisyyssuunnitelmia, ja siten yhdessä työmarkkinaosapuolten kanssa tukea mahdollisuuksia elinikäiseen oppimiseen, aktiivisen työmarkkinapolitiikan vahvistamiseen ja etenkin ikääntyneiden työttömien ohjaamiseen ja työllistämiseen, hyvinvoinnin ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden kattavaan työllisyyspolitiikkojen integrointiin sekä ikääntyneiden yhteiskunnallisen aktiivisuuden edistämiseen.

2.9

korostaa näiden strategioiden osalta paikallis- ja alueviranomaisten keskeistä asemaa ja erityisesti tarvetta kiinnittää nykyistä enemmän huomiota niiden toimialaan tai intresseihin kuuluviin toimiin ja ohjelmiin, joilla torjutaan ikääntyneiden vaarallinen kahtiajako yhtäältä aktiivisiin ja taloudellisesti tuottaviin ja toisaalta sosiaalisesti syrjäytyneisiin.

2.9.1

korostaa, että on erittäin tärkeää tunnustaa paikallis- ja alueviranomaisten asema ikääntyneiden yhteiskunnallisesti hyödylliseen työhön liittyvien aloitteiden edistämisessä (esim. oman yhteisön hyväksi palkatta tai osittaista korvausta vastaan tehtävä vapaaehtoistyö, ikääntyneiden yhteiskunnallinen palvelu). Mainitun kaltainen mm. sosiaalisesti merkittävä ja yhteisvastuun kannalta tärkeä, osallisuutta vahvistava, ikääntyneiden aktiivista kansalaisuutta tukeva ja sukupolvien välisiä suhteita edistävä työ on mahdollista yhdistää myös pehmeään työmarkkinoilta poistumiseen tai työmarkkinoilta jo poistuneiden uudelleen työllistämiseen.

2.9.2

korostaa, että 55–64-vuotiaiden naisten työllisyysasteen nostamistavoitetta tarkasteltaessa on otettava huomioon paikallis- ja alueviranomaisten keskeinen asema perheiden huollettavina olevien alaikäisten tai huollettavien aikuisten tarvitsemien hoito- ja tukipalvelujen tarjonnassa. Tämä on tärkeää myös siksi, että nykyisen väestökehityksenkin perusteella mainittuun ikäryhmään kuuluvilla on huomattavia perheestä huolehtimiseen liittyviä velvoitteita. Komitea toteaa, että komissio kiinnittää asiakirjassaan huomiota elinikäiseen oppimiseen ja koko työuran kattavaan työn joustavaan organisointiin. Samoin tulisi kiinnittää huomiota myös koulutus- ja organisointistrategioihin sekä koulutus-, sosiaali- ja tukipalveluihin, joiden ansiosta naiset voisivat koko työuransa ajan sovittaa yhteen työn ja perhe-elämän.

2.9.3

pitää jäsenvaltioiden eläkestrategioiden edistämisen lisäksi perustavan tärkeänä tukea myös paikallis- ja alueyhteisöjen vastuukenttää laajentavia alueellisia työllisyyssuunnitelmia, joihin myös työmarkkinaosapuolet osallistuvat. Mainittujen suunnitelmien tulee mahdollistaa ikääntyneiden syrjäytymisen torjuntaan tähtäävien innovatiivisten politiikkojen kokeilut ja ikääntyneiden työllisyysosuuden nostaminen sekä heidän taloudellisen ja yhteiskunnallisen arvostuksensa lisääminen. Väestön ikääntymisen ja työikäisen väestön pienentymisen asettamat monet taloudelliset ja yhteiskunnalliset haasteet on mahdollista integroida ainoastaan alue- ja paikallistason suunnitelmiin, joiden kokeilua ja rahoitusta myös EU tukee.

2.10

korostaa lopuksi parhaiden käytänteiden ja erityisesti paikallis- ja aluetason kokemusten vaihtoa jäsenvaltioiden kesken. Lisäksi komitea painottaa jäsenvaltioiden eläkeuudistusten kannustamisen rinnalla myös ikääntyneiden työllisyyden parantamiseen tähtäävien ja paikallista sosiaali- ja talouspolitiikkaa tukevien yhteisön aloitteiden ja toimintasuunnitelmien laajentamista.

Bryssel 29. syyskuuta 2004

Alueiden komitean

puheenjohtaja

Peter STRAUB


(1)  EYVL C 287, 22.11.2002, s. 1.


18.2.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 43/10


Alueiden komitean lausunto aiheesta ”Komission tiedonanto neuvostolle ja Euroopan parlamentille – Rikoksentorjunta Euroopan unionissa”

(2005/C 43/04)

ALUEIDEN KOMITEA, joka

ottaa huomioon Euroopan komission 12. maaliskuuta 2004 antaman tiedonannon neuvostolle ja Euroopan parlamentille aiheesta ”Rikoksentorjunta Euroopan unionissa”, KOM(2004) 165 lopullinen,

ottaa huomioon Euroopan komission 22. syyskuuta 2003 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 265 artiklan ensimmäisen kohdan nojalla tekemän päätöksen kuulla aiheesta alueiden komiteaa,

ottaa huomioon työvaliokuntansa 1. heinäkuuta 2003 tekemän päätöksen antaa aihetta koskevan lausunnon valmistelu ”perustuslakiasiat ja eurooppalainen hallintotapa” -valiokunnan tehtäväksi,

ottaa huomioon Euroopan parlamentin 24. tammikuuta 1994 antaman päätöslauselman suurkaupungeissa esiintyvästä tavanomaisesta rikollisuudesta ja sen yhteyksistä järjestäytyneeseen rikollisuuteen (1) sekä 17. marraskuuta 1998 antaman päätöslauselman järjestäytyneen rikollisuuden torjunnasta (2),

ottaa huomioon vuonna 1997 annetun, järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaa koskevan toimintasuunnitelman, (3)

ottaa huomioon3. joulukuuta 1998 annetun Wienin toimintasuunnitelman Amsterdamin sopimuksen määräysten täytäntöönpanosta vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvan alueen sekä Wienin toimintasuunnitelman toteuttamiseksi, (4)

ottaa huomioon Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen turvallisuutta ja rikollisuuden torjuntaa kaupungeissa sekä eurooppalaisen seurantakeskuksen perustamista koskevan suosituksen 1531 (2001) sekä Euroopan neuvoston paikallis- ja aluehallintoasiain kongressin päätöslauselman 180 (2004) paikallistason poliisivoimista Euroopassa,

ottaa huomioon komission 29. marraskuuta 2000 antaman tiedonannon neuvostolle ja Euroopan parlamentille aiheesta ”Rikollisuuden ehkäiseminen Euroopan unionissa – Yhteisön rahoitustuesta laadittuja yhteisiä suuntaviivoja ja ehdotuksia koskeva mietintö” (5),

ottaa huomioon20. marraskuuta 2003 antamansa lausunnon aiheesta ”Vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvan alueen paikallinen ja alueellinen ulottuvuus”, CdR 61/2003 fin (6),

ottaa huomioon”perustuslakiasiat ja eurooppalainen hallintotapa” -valiokunnan 2. heinäkuuta 2004 hyväksymän lausuntoluonnoksen (CdR 355/2003 rev. 2), jonka esittelijät olivat Torinon maakunnanvaltuuston puheenjohtaja Mercedes Bresso (IT/PSE) sekä entinen ministeri ja nykyinen Dunkerquen kaupunginjohtaja Michel Delebarre (FR/PSE),

sekä katsoo, että

1)

Euroopan parlamentti antoi 24. tammikuuta 1994 päätöslauselman suurkaupungeissa esiintyvästä tavanomaisesta rikollisuudesta ja sen yhteyksistä järjestäytyneeseen rikollisuuteen sekä 17. marraskuuta 1998 päätöslauselman järjestäytyneen rikollisuuden ehkäisemisen suuntaviivoista ja toimenpiteistä järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaa koskevan kokonaisvaltaisen strategian laatimiseksi,

2)

ehkäisemistoimien viitekehyksen muodostavat vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvan alueen toteuttamista koskevat perussopimuksen määräykset, joihin unionin todellinen julkinen järjestys perustuu; julkisen järjestyksen kolme tavoitetta nivoutuvat tiiviisti Euroopan unionin perusoikeuskirjaan, johon ne on yhdistettävä,

3)

perustamissopimuksen 29 artiklan nojalla unionin tavoite kyseisellä alalla on ehkäistä ja torjua järjestäytynyttä tai muuta rikollisuutta,

4)

vuonna 1997 annetussa Wienin toimintasuunnitelmassa esitetään, että Amsterdamin sopimuksen voimaantulon jälkeisinä viitenä vuotena laaditaan rikollisuutta ehkäiseviä toimia,

5)

Tampereella 15. ja 16. lokakuuta 1999 kokoontunut Eurooppa-neuvosto esitti päätelmissään, että on kehitettävä rikollisuuden ehkäisemistoimia ja parhaiden toimintatapojen vaihtoa sekä vahvistettava rikosten ehkäisemisestä vastaavien toimivaltaisten kansallisten viranomaisten verkostoa ja kansallisten rikoksenehkäisemiselinten välistä yhteistyötä; yhteistyön painopisteinä voisivat olla etenkin nuoriso-, kaupunki- ja huumausainerikollisuus; tätä varten olisi tutkittava mahdollisuutta käynnistää yhteisön rahoittama ohjelma,

6)

rikollisuuden ehkäisemistä käsitelleissä, etenkin Tukholmassa, Zaragozassa ja Brysselissä vuonna 1996, Noordwijkissä vuonna 1997, Lontoossa vuonna 1998 ja Algarvessa vuonna 2000 järjestetyissä eri seminaareissa ja konferensseissa korostettiin, että Euroopan unioniin on luotava rikollisuuden ehkäisemisyhteistyötä vahvistava verkosto,

7)

Euroopan unionin tukemien konferenssien joukossa yksi merkittävimmistä oli Algarvessa 4. ja 5. toukokuuta 2000 järjestetty korkean tason konferenssi, jossa ehdotettiin Hippokrates-ohjelmaa ja etenkin luotiin perusta komission 29. marraskuuta 2000 antamalle tiedonannolle,

8)

kyseisessä tiedonannossa mainitaan eurooppalaisen rikoksenehkäisemisstrategian osatekijöitä: rikollisen toiminnan aloittamista ja rikosten uusimista helpottavien tekijöiden heikentäminen, rikokselle altistumisen välttäminen, turvattomuuden tunteen vähentäminen, lainkuuliaisuuden sekä konflikteja ehkäisevän hallintokulttuurin edistäminen ja levittäminen sekä lahjonnan ehkäiseminen hyvän hallintotavan avulla,

9)

politiikat on suunniteltava monialaisesta lähtökohdasta, jossa yhdistetään ehkäisevät toimet, turvatoimet, sosiaali- ja koulutuspolitiikan tukitoimet sekä alueellinen kumppanuus, jossa paikallisviranomaisilla on avainrooli,

10)

kyseisten periaatteiden ja tavoitteiden yhteydessä voidaan puhua eurooppalaisesta rikoksenehkäisemismallista, jossa Euroopan unionin toimet, jotka eivät korvaa kansallisia, alueellisia tai paikallisia toimia, voivat antaa merkittävää lisäarvoa ja täydentää vastuunjakoa,

11)

turvattomuuden tunne on lisääntynyt Euroopassa hitaasti mutta varmasti ajanjaksona 1996–2002,

12)

koko yhteiskunta on kutsuttava mukaan valmistelemaan jäsenvaltio-, alue- ja paikallistason viranomaisten, valtiosta riippumattomien järjestöjen, yksityissektorin ja kansalaisten välistä kumppanuutta, sillä rikollisuuden syyt ovat moninaisia ja niihin on näin ollen puututtava eri yhteiskuntaryhmien eri tasoilla hyväksymin toimin yhteistyössä sellaisten aktiivisten osapuolten kanssa – kansalaisyhteiskunta mukaan luettuna – joilla on kokemusta ja erilaisia toimivaltuuksia,

13)

suurin osa Euroopan unionin kansalaisiin kohdistuneista rikoksista tapahtuu kaupungeissa, joten kaupunkeja koskeva asianmukainen integraatiopolitiikka on asetettava etusijalle,

hyväksyi Brysselissä 29.–30. syyskuuta 2004 pitämässään 56. täysistunnossa (syyskuun 29. päivän kokouksessa) enemmistön äänin seuraavan lausunnon.

1   Alueiden komitean kanta

ALUEIDEN KOMITEA

1.1

suhtautuu myönteisesti verkoston toiminnan tarkastusprosessiin käynnistettäessä järjestäytymättömän rikollisuuden – ns. massarikollisuuden (volume crime) – ehkäisemistä koskevia unionitason politiikkoja. Kyseisten politiikkojen painopisteitä ovat nuoriso-, kaupunki- ja huumausainerikollisuus sekä naisiin ja muihin heikossa asemassa oleviin, kuten lapsiin, nuoriin, vanhuksiin ja maahanmuuttajiin kohdistuva rikollisuus.

1.2

korostaa, että rikollisuuden ehkäiseminen on jäsenvaltioiden kannalta aihe, jolla Euroopan unioni voi tehokkaasti vaikuttaa todellisen eurooppalaisen lisäarvon luomiseen jäsenvaltio-, alue- ja paikallistason toimissa.

1.3

korostaa, että rikosten ehkäisemistoimia on pidettävä aloitteina, joilla sekä torjutaan rikollisuutta suppeassa mielessä että ehkäistään epäsosiaalista käytöstä (anti-social behaviour) ja poistetaan sitä aiheuttavia syitä sekä vähennetään kansalaisten pelon ja turvattomuuden tunteita.

1.4

on huolissaan siitä, että rajoitutaan tarkastelemaan konkreettisesti teknisiä näkökohtia, kuten käsiteltävien rikostyyppien entistä tarkempaa eriyttämistä, eikä viitata rikosten ehkäisemisen sosiaaliseen ulottuvuuteen tai laadita sitä koskevia ehdotuksia.

1.5

muistuttaa, että rikosten ehkäiseminen – jolla tarkoitetaan epäsosiaalisen käyttäytymisen ehkäisemistä, epäsosiaalisen käyttäytymisen syiden poistamista sekä kansalaisten pelon ja turvattomuuden tunteiden vähentämistä – ulottuu monille politiikan aloille: sosiaali-, koulutus-, yhdyskuntasuunnittelu-, kotouttamis- ja maahanmuuttopolitiikkaan sekä kansalaisten osallistumista kehittävään politiikkaan.

1.6

katsoo, että komission on tunnustettava nyky-yhteiskunnan taloudellisista ja teknologisista muutoksista johtuvan sosiaalisen syrjäytymisen sekä rikollisuuden ja epäsosiaalisen käyttäytymisen vuorovaikutussuhteet. Komitean mielestä tämän seikan tunnustamisen jälkeen politiikanaloja tulisi pyrkiä koordinoimaan yhtenäisesti.

1.7

toivoo, että alue- ja paikallisyhteisöjen keskeistä roolia korostetaan tuettaessa rikollisuuden ehkäisemistä koskevia jäsenvaltioiden toimia. Lisäksi tulisi painottaa sitä, että komission on arvioitava mahdollisuutta kutsua mukaan erilaisia sosiaalisia toimijoita. Näiden seikkojen tulisi vaikuttaa eurooppalaisen rikoksentorjuntaverkoston (European Crime Prevention Network, EUCPN) konkreettiseen toimintaan siten, että tällä hetkellä toiminnan ulkopuolelle suljetuille toimijoille annetaan toimintatilaa ja tehtäviä.

1.8

toteaa huolestuneena, ettei eurooppalaisen rikoksentorjuntaverkoston tule rakenteellisista heikkouksistaan huolimatta rajoittua vain vaihtamaan satunnaisia kokemuksia laatimatta itselleen toimintakriteereitä tai tavoitteita.

2   Alueiden komitean suositukset

ALUEIDEN KOMITEA

2.1

kehottaa kiinnittämään huomiota turvattomuuden tunnetta koskevan ongelman erityisluonteeseen, sillä turvattomuuden tunne johtuu rikollisuutta edistävistä muuttujista (todellinen riski joutua rikoksen uhriksi), mutta myös monista muista sosiaalisista, psykologisista ja kulttuurisista tekijöistä, kuten ikä, sukupuoli, heikko luottamus instituutioiden toimintaan, sosiaalisten olojen epävarmuus tai heikkous, tietoisuus yhteiskunnan ja sen arvojen kriisistä, joukkoviestinten rooli ja kaupunkiympäristön heikko laatu.

2.2

kehottaa komissiota suunnittelemaan nykyisten ohjelmien sekä tarvittaessa uusien ohjelmien osana toimia, joissa noudatetaan sellaista turvallisuuspolitiikkaa kehittävää tukistrategiaa, jolla täydennetään sosiaali-, yhdyskuntasuunnittelu- ja koulutuspolitiikan alan toimia kansalaisten osallistumisen edistämiseksi ja yhteisöhengen luomiseksi. Komitea on tietoinen siitä, että kansalaisten turvallisuuden tunteen vahvistaminen edellyttää sekä rikollisuuden ehkäisemistä että sosiaalista varmuutta ja kansalaisten tunteiden ja pelkojen huomioon ottamista.

2.3

korostaa Euroopan unionin roolin merkitystä seurattaessa rikollisuutta unionin tasolla, arvioitaessa jäsenvaltioiden sekä alue- ja paikallistason politiikkoja ja kokemuksia sekä edistettäessä rikosten ehkäisemistä ja kaupunkien turvallisuutta koskevien tietojen ja hyvien käytänteiden vaihtoa jäsenvaltioiden välillä.

2.4

kehottaa komissiota muuntamaan poikittaisulottuvuuden konkreettisiksi toimiksi välineissään sekä toteuttamaan monialaisia toimia kaupunkien rikollisuuden tosiasialliseksi ehkäisemiseksi. Politiikassa on keskityttävä esimerkiksi julkisten paikkojen, liikenteen tai köyhien asuinalueiden hallinnoinnin kaltaisiin aihepiireihin.

2.5

kehottaa komissiota asettamaan vuoden 2005 talousarviossa etusijalle alueellisten ja paikallisten politiikkojen toteuttamisen sekä vahvistamaan kuntien ja alueiden asemaa institutionaalisella tasolla.

2.6

painottaa tässä yhteydessä Euroopan kaupunkien turvallisuusfoorumin (European Forum for Urban Security) merkitystä edistettäessä unionitasolla tietoisuutta rikosten ehkäisemisestä ja kaupunkien turvallisuudesta etenkin kun arvioidaan julkisia politiikkoja ja levitetään hyviä käytänteitä.

2.7

toteaa, että on perustettava kaupunkien turvallisuutta koskeva, rakenteeltaan keveä eurooppalainen seurantaelin, jotta Euroopan unionilla ja jäsenvaltioilla olisi yhteinen väline, jonka avulla kerätään, järjestetään ja muokataan tietoa rikoksen uhriksi joutumisesta ja turvattomuuden tunteesta, tutkimuksen edistämisestä ja koordinoinnista sekä turvallisuuspolitiikkojen sisällön muokkaamisesta niin EU:n toimivaltaan kuuluvilla aloilla kuin alueellisten ja paikallisten kumppanuuksien muodostamista ajatellen.

2.8

kehottaa lopuksi komissiota ottamaan ehkäiseviä politiikkoja määritellessään aina huomioon, että on tärkeää, että kyseiset politiikat eivät käytännössä johda perusoikeuksien loukkaamiseen pyrittäessä kansalaisten turvallisuutta koskevaan tavoitteeseen.

Bryssel 29. syyskuuta 2004

Alueiden komitean

puheenjohtaja

Peter STRAUB


(1)  EYVL C 20, 24.1.1994.

(2)  EYVL C 379, 7.12.1998.

(3)  EYVL C 251, 15.8.1997.

(4)  EYVL C 19, 23.1.1999.

(5)  KOM(2000) 786 lopullinen, 29.11.2000.

(6)  EUVL C 73, 23.3.2004, s. 41.


18.2.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 43/13


Alueiden komitean lausunto aiheista ”Ehdotus komission päätökseksi EY:n perustamissopimuksen 86 artiklan määräysten soveltamisesta julkisen palvelun velvoitteesta maksettavina korvauksina myönnettävään valtiontukeen”, ”Ehdotus direktiiviksi jäsenvaltioiden ja julkisten yritysten välisten taloudellisten suhteiden avoimuudesta annetun komission direktiivin 80/723/ETY muuttamisesta” ja ”Ehdotus julkisen palvelun velvoitteesta maksettavina korvauksina myönnettävää valtiontukea koskevaksi yhteisön kehykseksi”

(2005/C 43/05)

ALUEIDEN KOMITEA, joka

ottaa huomioon ehdotuksen komission päätökseksi EY:n perustamissopimuksen 86 artiklan määräysten soveltamisesta julkisen palvelun velvoitteesta maksettavina korvauksina myönnettävään valtiontukeen, ehdotuksen direktiiviksi jäsenvaltioiden ja julkisten yritysten välisten taloudellisten suhteiden avoimuudesta annetun komission direktiivin 80/723/ETY muuttamisesta sekä ehdotuksen julkisen palvelun velvoitteesta maksettavina korvauksina myönnettävää valtiontukea koskevaksi yhteisön kehykseksi,

ottaa huomioon kilpailupolitiikasta vastaavan Euroopan komission jäsenen Mario Montin19. maaliskuuta 2004 päivätyn kirjeen, jossa pyydetään Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 265 artiklan ensimmäisen kohdan nojalla aiheista alueiden komitean lausunto,

ottaa huomioon puheenjohtajansa 26. toukokuuta 2004 tekemän päätöksen antaa lausunnon valmistelu ”talous- ja sosiaalipolitiikka” -valiokunnan tehtäväksi,

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 16 artiklan yleisistä taloudellista etua koskevista palveluista sekä 2, 5, 73, 81, 86, 87, 88 ja 295 artiklan,

ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan 36 artiklan, joka koskee mahdollisuutta käyttää yleistä taloudellista etua koskevia palveluja,

ottaa huomioon perustuslakiehdotuksen III-6 artiklan,

ottaa huomioon valkoisen kirjan yleishyödyllisistä palveluista, KOM(2004) 374 lopullinen,

ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen (jäljempänä 'tuomioistuin') asiassa C-280/00, Altmark Trans, 24. heinäkuuta 2003 antaman tuomion (jäljempänä 'Altmark Trans -tuomio'),

ottaa huomioon aiheesta ”Vihreä kirja yleishyödyllisistä palveluista”, KOM(2003) 270 lopullinen, 20. marraskuuta 2003 antamansa lausunnon (CdR 149/2003 fin) (1),

ottaa huomioon aiheesta ”Komission tiedonanto – Yleishyödylliset palvelut Euroopassa”, KOM(2000) 580 lopullinen, antamansa lausunnon (CdR 470/2000 fin) (2),

ottaa huomioon”talous- ja sosiaalipolitiikka” -valiokunnan 6. heinäkuuta 2004 hyväksymän lausuntoluonnoksen (CdR 155/2004 rev. 1), jonka esittelijä oli Toscanan aluevaltuuston puheenjohtaja Claudio Martini (IT–PSE),

katsoo, että Altmark Trans -tuomion mukaisesti yleishyödyllisten palvelujen tuottamisen johdosta maksettavat korvaukset eivät ole valtiontukea – eivätkä siis kuulu ennakkoilmoitusmenettelyn piiriin eivätkä edellytä komission hyväksyntää – mikäli seuraavat neljä edellytystä täyttyvät:

Tuensaajan tehtävänä on selkeästi määritellyn julkisen palvelun tuottaminen.

Korvausten laskennassa käytettävät muuttujat on vahvistettu etukäteen objektiivisesti ja läpinäkyvästi.

Korvaus ei ylitä julkisen palvelun tuottamisesta aiheutuvia kustannuksia, joista on vähennetty kyseisestä toiminnasta saadut tulot (korvaus voi kuitenkin sisältää kohtuullisen voiton).

Neljänneksi silloin, kun julkisen palvelun velvoitteiden täyttämisestä vastaavaa yritystä ei tietyssä konkreettisessa tapauksessa valita sellaisessa julkisia hankintoja koskevassa menettelyssä, jossa on mahdollista valita se ehdokas, joka kykenee tuottamaan kyseiset palvelut julkisyhteisön kannalta vähäisimmin kustannuksin, tarvittavan korvauksen taso on määritettävä tarkastelemalla sellaisia kustannuksia, joita hyvin johdetulle ja asetettujen julkisen palvelun velvoitteiden täyttämisen kannalta riittävillä välineillä varustetulle keskivertoyritykselle aiheutuisi kyseisten velvoitteiden täyttämisestä, kun otetaan huomioon toiminnasta saadut tulot ja kyseisten velvoitteiden täyttämisestä saatava kohtuullinen voitto,

katsoo, että huolimatta muista Altmark Trans tuomiossa esitetyistä edellytyksistä tuomioistuin on muun muassa todennut korvausten jäävän joka tapauksessa valtiontukea koskevan ilmoitusvelvollisuuden ulkopuolelle, kun edunsaaja on valittu avoimella ja läpinäkyvällä tarjousmenettelyllä; muussa tapauksessa korvauksen määrittely muuksi kuin valtiontueksi edellyttää edunsaajan voivan osoittaa, että julkisen tuen saajalle korvataan ainoastaan tulojen vähentämisen jälkeen jäävät nettomääräiset lisäkustannukset, jotka palvelun tuottamisesta aiheutuisi mille tahansa hyvin johdetulle, kohtuullisilla henkilöstöresursseilla varustetulle yritykselle,

katsoo, että Altmark Trans -tuomion mukaisesti kaikki muut korvausmuodot määritellään edelleen valtiontueksi, ja niistä on siis ilmoitettava ennakolta,

hyväksyi Brysselissä 29.–30. syyskuuta 2004 pitämässään 56. täysistunnossa (syyskuun 29. päivän kokouksessa) yksimielisesti seuraavan lausunnon.

1   Alueiden komitean yleiset huomiot

Altmark Trans -tuomio

ALUEIDEN KOMITEA

1.1

katsoo, että yhteisöjen tuomioistuimen oli tarpeen ottaa asiaan kantaa ja että tuomiolla on suuri merkitys varsinkin, kun otetaan huomioon, että yhteisön lainsäädäntäelimet eivät ole kyenneet laatimaan sääntöjä asianmukaisen oikeusvarmuuden tarjoamiseksi yleistä taloudellista etua koskeviin palveluihin liittyvissä kysymyksissä.

1.2

on tyytyväinen siihen, että kahden ensimmäisen Altmark Trans -tuomiossa esitetyn edellytyksen johdosta alue- ja paikallisyhteisöt joutuvat paneutumaan julkista palvelua koskevien sopimusten määrittelyyn. Kyseisiin edellytyksiin sisältyvät vaatimukset edunsaajalle annetun julkisen palvelun tehtävän selkeästä määrittelystä sekä korvausten laskennassa käytettävien muuttujien vahvistamisesta etukäteen objektiivisesti ja läpinäkyvästi. Alue- ja paikallisyhteisöjen toimet edistävät osaltaan avoimuutta ja demokraattista vastuullistamista yleistä taloudellista etua koskevien palvelujen hallinnassa.

1.3

toteaa, että yleishyödyllisiä taloudellisia palveluja tarjoavat yritykset voivat olla epävarmoja siitä, ymmärtävätkö ne oikein Altmark Trans -tuomion neljännen edellytyksen, jonka mukaan ”silloin, kun julkisen palvelun velvoitteiden täyttämisestä vastaavaa yritystä ei tietyssä konkreettisessa tapauksessa valita sellaisessa julkisia hankintoja koskevassa menettelyssä, jossa on mahdollista valita se ehdokas, joka kykenee tuottamaan kyseiset palvelut julkisyhteisön kannalta vähäisimmin kustannuksin, tarvittavan korvauksen taso on määritettävä tarkastelemalla sellaisia kustannuksia, joita hyvin johdetulle ja asetettujen julkisen palvelun velvoitteiden täyttämiseen asianmukaisesti varautuneelle keskivertoyritykselle aiheutuisi kyseisten velvoitteiden täyttämisestä, kun otetaan huomioon toiminnasta saadut tulot ja kyseisten velvoitteiden täyttämisestä saatava kohtuullinen voitto.”

1.4

pohtii, miten käsite ”hyvin johdettu, julkisen palvelun tuottamiseen asianmukaisesti varautunut yritys” tulisi taloudellisessa mielessä määritellä. Pohdinta on tärkeää senkin vuoksi, että tuomioistuin totesi yhdistetyissä asioissa C-83/01, C-93/01 ja C-94/01, Chronopost SA ym., 3. heinäkuuta 2003 antamassaan tuomiossa, että yleistä taloudellista etua koskevia palveluja hallinnoiva yritys saattaa olla ”hyvin erilaisessa tilanteessa kuin yksityinen yritys, joka toimii normaalein markkinaehdoin” (kohta 33).

1.5

katsoo, että Altmark Trans -tuomion ja erityisesti siinä esitettyjen kolmannen ja neljännen edellytyksen johdosta on suunniteltava yhteisön sääntelytoimia puitteiden luomiseksi yleishyödyllisiä palveluja tuottaville yrityksille, joiden on täytettävä kyseisessä tuomiossa esitetyt vaatimukset. Komitea on tyytyväinen siihen, että komissio on ryhtynyt ripeästi työhön ja laatinut sääntelytoimia koskevan ehdotuksen.

1.6

on huolissaan siitä, että tuomioistuin esittää mahdollisesta jäsenvaltioiden väliseen kauppaan kohdistuvasta vaikutuksesta niin laajan tulkinnan, että perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdan määräyksiä voidaan soveltaa jopa yrityksiin, joiden tehtävänä on tuottaa julkisia palveluja paikallistasolla tarkasti rajatuin ehdoin.

1.7

katsoo, että Altmark Trans -tuomion mukaiset edellytykset täyttävien korvausten vapauttaminen ilmoitusvelvollisuudesta keventää keskipitkällä aikavälillä – ja kun julkisen palvelun velvoitteet on määritelty – alue- ja paikallisviranomaisten hallinnollista taakkaa. Tämä kevennys ei kuitenkaan takaa täydellistä oikeusvarmuutta. Odotettavissa on tilanteita, joissa viranomaiset ovat alun perin vilpittömästi sitä mieltä, että tuki täyttää Altmark Trans -tuomion mukaiset edellytykset ja ettei siitä tarvitse ilmoittaa, mutta kilpaileva yritys vie asian myöhemmin oikeuteen ja oikeus määrittelee tuen laittomaksi. Millaisia korvausmenettelyjä tällaisissa tapauksissa sovelletaan?

Komission menettelytavat

ALUEIDEN KOMITEA

1.8

on pannut merkille, että vihreä kirja sisältää runsaasti kannanottoja, joita arvioidaan 29. maaliskuuta 2004 julkaistussa asiakirjassa SEK(2004) 326. Kannanotoista ilmenee, että yleistä taloudellista etua koskevien palvelujen oikeudellisen kehyksen lujittamisen ja vakauttamisen tarve on hyvin suuri.

1.9

katsoo, että komission on tulevassa valmistelussa entistä paremmin arvioitava kilpailu-, hankinta- ja valtiontukilainsäädännön keskinäisiä vaikutuksia käytännön toteutuksen kannalta, jotta palvelutuotannon avaaminen niin haluttaessa myös yksityisille palveluntuottajille voisi toteutua tehokkaasti ja virheettömästi.

1.10

toteaa, että AK:n tulee jatkaa ponnistelujaan sen takaamiseksi, että yleinen etu otettaisiin aiempaa ponnekkaammin huomioon yleishyödyllisten palvelujen organisoinnissa. Lisäksi tulee ottaa huomioon yleishyödyllisten palvelujen erityislaatu sekä alue- ja paikallisyhteisöjen vastuu kyseisissä asioissa. Yleishyödylliset palvelut muodostavat eurooppalaisen sosiaalimallin osatekijän, ja kunkin yhteisön oikeus hallinnoida palveluja suoraan tulee sovittaa yhteen Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön vaatimusten kanssa erityisesti avoimuuden ja kilpailuttamismenettelyjen kannalta.

1.11

suhtautuu myönteisesti siihen, että komissio on päättänyt kuulla alueiden komiteaa ehdotuksesta päätökseksi pienimuotoista julkista rahoitusta koskevasta poikkeuksesta sekä ehdotuksesta direktiiviksi jäsenvaltioiden ja julkisten yritysten välisten taloudellisten suhteiden avoimuudesta annetun komission direktiivin 80/723/ETY muuttamisesta.

1.12

korostaa kyseisen kuulemisen olevan ennakkotapaus, sillä komissio pyytää nyt ensi kertaa AK:lta lausunnon kysymyksestä, joka kuuluu kilpailusääntöjä koskevan EY:n perustamissopimuksen luvun (81–93 artikla) aihepiiriin.

1.13

katsoo, että kyseisen kuulemisen myötä komissio soveltaa ensimmäistä kertaa eurooppalaisesta hallintotavasta annetun valkoisen kirjan seurantaa (3) koskevissa asiakirjoissa esittämiään periaatteita ja ryhtyy toimiin laajentaakseen alue- ja paikallisviranomaisten mahdollisuuksia osallistua unionin päätöksentekoprosessiin etenkin päätöksentekoa EDELTÄVISSÄ vaiheissa.

1.14

on sitä mieltä, että nyt käynnistettyä vuoropuhelua tulisi jatkaa siinä yhteydessä, kun keskustellaan komission laatimasta, julkisista palveluista maksettavia merkittäviä korvauksia koskevasta kehyksestä.

1.15

pohtii Altmark Trans -tuomion johdosta tehdyistä komission ehdotuksista helmikuussa 2004 käynnistetyn keskustelun ja 12. toukokuuta 2004 julkaistusta yleishyödyllisiä palveluja käsittelevästä valkoisesta kirjasta (4) käytävän keskustelun ajallista päällekkäisyyttä. Valkoisen kirjan mukaan komissio aikoo toteuttaa heinäkuuhun 2005 mennessä joukon toimenpiteitä julkisen palvelun velvoitteiden rahoituksen oikeudellisen kehyksen selkeyttämiseksi ja yksinkertaistamiseksi. Kuitenkin valtaosasta kyseistä toimenpidepakettia on jo hankkeiden muodossa kuultu eri osapuolia.

Hallitustenvälisen konferenssin työskentely

ALUEIDEN KOMITEA

1.16

on tyytyväinen perustuslakiehdotuksen III-6 artiklaan (5), jossa määrätään seuraavaa: ”Nämä [yleistä taloudellista etua koskevien palvelujen asemaan ja rooliin liittyvät] periaatteet ja edellytykset määritellään eurooppalailla, tämän rajoittamatta jäsenvaltioiden toimivaltaa tämän perustuslain mukaisesti tarjota, tilata ja rahoittaa tällaisia palveluja.” (6) Alueiden komitea on myös tyytyväinen siihen, että perustuslaissa annetaan mahdollisuus antaa yleishyödyllisiä palveluja koskevia yhteisiä säädöksiä itsenäisen oikeusperustan ansiosta, sillä III-6 artikla on yleisesti sovellettava lauseke, joka ei kuulu sisämarkkinoiden ja kilpailun rajoitettujen sääntöjen piiriin.

2   Huomiot ehdotuksesta komission päätökseksi EY:n perustamissopimuksen 86 artiklan määräysten soveltamisesta julkisen palvelun velvoitteesta maksettavina korvauksina myönnettävään valtiontukeen

ALUEIDEN KOMITEA

2.1

toteaa, että ehdotetun päätöksen avulla pyritään sovittamaan tasapainoisesti yhteen kilpailusäännöt ja yleistä taloudellista etua koskevien palvelujen tuottaminen. Ehdotuksessa määritellään hypoteettisesti se, millaisissa tapauksissa korvauksiin, jotka eivät täytä Altmark Trans -tuomion mukaisia edellytyksiä, ei sovelleta kilpailusääntöjä (perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklaa), mikäli valtiolta saatavat tuet kohdentuvat julkisen palvelun velvoitteiden täyttämiseen eivätkä vääristä kilpailua.

2.2

toteaa, että tässä yhteydessä EY:n perustamissopimuksen 86 artiklan 3 kohta on sopiva oikeusperusta ja päätös on asianmukainen säädöstyyppi, sillä kyseisessä päätöksessä on tarkoitus määritellä, millaisiin valtiontukiin ei sovelleta perustamissopimuksen 88 artiklaa. Päätös vaikuttaa yrityksiin, jotka saavat valtiontukea mutta joiden ei tarvitse noudattaa kilpailusääntöjä, koska ne tuottavat yleistä taloudellista etua koskevia palveluja, jotka eivät vaikuta kauppaan.

2.3

kannattaa sairaaloiden ja sosiaalipoliittisin perustein rakennettujen asuntojen välityksellä tarjottavien julkisten palvelujen rahoituksen vapauttamista ilmoitusvelvollisuudesta seuraavista syistä:

Infrastruktuuri- ja kiinteistöinvestointeihin liittyvien suoritteiden yksikkökustannukset ovat korkeat. Tukien avulla edistetään loppujen lopuksi tulonsiirto- ja yhteisvastuutavoitteiden saavuttamista, eivätkä ne vaikuta kilpailuolosuhteisiin.

Komission yksiköiden on hallinnollisesti mahdotonta käsitellä sellaisia määriä paikkakuntakohtaisia ilmoituksia kuin ne joutuisivat käsittelemään, jos velvoitteesta ei tehtäisi poikkeusta.

2.4

katsoo kuitenkin, että kilpailusääntöjen soveltamisalasta ja ilmoitusvelvollisuuden piiristä tulisi poistaa myös viranomaisten keskeiseen toiminta-alaan kuuluvat yleishyödylliset palvelut, joita ovat sosiaalipoliittisen asuntotuotannon ja julkisten sairaaloiden lisäksi mm. koulutus ja yleishyödylliset sosiaalipalvelut. Näin tulisi toimia, jos kyseisten palvelujen avulla täytetään sosiaaliturvaan ja sosiaaliseen osallistamiseen liittyviä tehtäviä ja jollei asukkaiden yleisestä edusta voida huolehtia markkinalähtöisesti. Komission tulisi suorittaa valvontatoimia vain tapauksissa, joissa kyseisten palvelujen määrittelyä koskevaa harkintavaltaa on aivan ilmeisesti käytetty väärin.

2.5

kehottaa komissiota määrittelemään täsmällisesti palvelut, joiden ei katsota olevan luonteeltaan taloudellisia ja jotka tulisi siis vapauttaa ilmoitusvelvollisuuden piiristä nyt tarkasteltavina olevien ehdotusten lisäksi ja etenkin Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön perusteella. Komission tulisi määritellä myös niiden toimien kenttä, jotka ovat luonteeltaan osittain taloudellisia, mutta jotka voidaan kuitenkin tunnustaa ominaisuuksiltaan yleishyödyllisiksi, jolloin niihin voitaisiin soveltaa EY:n perustamissopimuksen 86 artiklan 2 kohdan mukaisia sääntöjä. Sosiaali- ja terveyspalveluja koskeva tiedonanto, jonka komissio on ilmoittanut antavansa kesällä 2005, voisi tarjota tilaisuuden käynnistää kokonaisvaltaiset pohdinnat yleishyödyllisyyden erityispiirteistä taloudellisessa toiminnassa.

2.6

toteaa, että raja-arvot tulisi määritellä siten, että komissio voi tulevaisuudessa keskittyä tapauskohtaisissa tarkastuksissaan epätyypillisiin ja taloudellisesti erityisen merkittäviin tapauksiin. Raja-arvoissa tulisi näin ollen ottaa huomioon perinteisiä yleishyödyllisiä palveluja tuottavat laitokset jäsenvaltioissa sekä kyseisten palvelujen tuottamisesta aiheutuneet tavanomaiset kustannukset. Tässä käsiteltävän päätöksen soveltamisala voitaisiin periaatteessa ulottaa yrityksiin, joiden koko vuotuinen liikevaihto ennen veroja on alle 50 miljoonaa euroa ja jotka saavat vuosittain korvausta alle 15 miljoonaa euroa. Tämä merkitsee sitä, että myös avoimuutta koskevaa direktiiviä olisi mukautettava vastaavasti.

2.7

pohtii 1 artiklan iv kohtaan ehdotettua poikkeusta, joka koskee alakohtaisen asetuksen mukaan myönnettäviä saaristoon suuntautuvan meriliikenteen korvauksia, kun vuotuinen liikennemäärä ei ylitä 100 000:ta matkustajaa. Komiteaa askarruttavat seuraavat kysymykset:

Kun otetaan huomioon jäsenvaltioissa tapahtuvan meriliikenteen (meriliikenteen kabotaasin) erityislaatu, eikö olisi tarkoituksenmukaisempaa antaa perustamissopimuksen 73 artiklan perusteella erillinen säädös?

Jos 1 artiklan iv kohtaan ehdotettu poikkeus hyväksyttäisiin, tarkoitetaanko vuotuisella liikennemäärällä tietyn reitin vai julkisen palvelun tehtävää hoitavan yrityksen liikennemäärää?

2.8

katsoo, että ennakkoon tehtävän ilmoituksen tarve ei ole kiistattoman selvä tapauksissa, joissa korvaus on ehdotetun päätöksen 5 artiklan mukainen.

2.9

toteaa, että 5 artiklassa määritelty korvauksen käsite saattaa johtaa virheellisiin tulkintoihin, sillä termillä ”korvaus” tarkoitetaan ainoastaan viranomaisten ja yleistä taloudellista etua koskevaa palvelua tuottavan yrityksen välisiä maksuja, joilla kompensoidaan rakenteellinen tai suhdanteesta johtuva alijäämä. Määritelmään tulisi kuitenkin sisällyttää myös kiinteistökulut ja käyttötariffeihin liittyvät kuoletukset.

2.10

katsoo, että 6 artiklassa asetettu erillistä kirjanpitoa koskeva velvoite voi kasvattaa sellaisten pienten ja keskisuurten yritysten kustannuksia, jotka kuuluvat kyseisen päätöksen mukaisen poikkeuksen soveltamisalaan. Velvoite tulisi siis poistaa.

2.11

toteaa, että 7 artiklassa säädetään korvausten määrittelyä koskevien tietojen toimittamisesta komissiolle. Tietojen toimittamisen määräajat vaikuttavat kohtuuttomilta. Viranomaisten velvoittaminen laatimaan korvausten määrittämistä koskevat säännöt tai kaikki korvaukset kattava tietokanta vaikuttaa niin ikään kohtuuttoman byrokraattiselta.

3   Huomiot ehdotuksesta direktiiviksi jäsenvaltioiden ja julkisten yritysten välisten taloudellisten suhteiden avoimuudesta annetun komission direktiivin 80/723/ETY muuttamisesta

ALUEIDEN KOMITEA

3.1

katsoo, että Altmark Trans -tuomion vaikutukset avoimuusvelvoitteisiin tekevät voimassa olevasta direktiivistä osittain tehottoman; enää ei voida tarkistaa, käytetäänkö korvaukset todella julkisen palvelun velvoitteen täyttämiseen eikä myös tuottavan toiminnan kustannusten kattamiseen. Mikäli Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön perusteella voidaan todeta, että korvaukset eivät ole valtiontukea, direktiivin avulla ei voida tarkistaa kaikkien sellaisten yleistä taloudellista etua koskevia palveluja tuottavien yritysten toiminnan avoimuutta, jotka saavat muuksi kuin valtiontueksi määriteltyjä korvauksia. Direktiiviä tulee siis uudistaa siten, että valtiontuen sijasta käytetään ilmaisua ”julkisen palvelun velvoitteesta maksettava korvaus”.

3.2

ei pidä kannatettavana komission ehdotusta 4 artiklan 2 kohdan c alakohdan kumoamisesta, sillä sen jälkeen erillisen kirjanpidon velvoite koskisi myös yrityksiä, jotka saavat Altmark Trans -tuomion edellytykset täyttäviä tai komission ehdottamien poikkeusten piiriin kuuluvia korvauksia.

4   Ehdotus julkisen palvelun velvoitteesta maksettavana korvauksena myönnettävää valtiontukea koskeviksi yhteisön suuntaviivoiksi

ALUEIDEN KOMITEA

4.1

toteaa, että ehdotuksen 5 kohdassa määrätään, että kyseiset suuntaviivat ”eivät rajoita julkisia hankintoja koskevien voimassa olevien sääntöjen soveltamista”. Samantapainen viittaus on päätösehdotuksen johdanto-osan 22 kappaleessa.

Julkisten palvelujen tuottamiseen velvoitettavan yrityksen valinnassa nämä viittaukset tulee ymmärtää tämänsuuntaisesti silloin, kun yritys valitaan avoimen ja syrjimättömän tarjouskilpailun kautta ja voidaan olettaa, ettei liiallisia korvauksia makseta, jolloin tuki on laillinen.

Julkisten palvelujen tuottamiseen velvoitettavan yrityksen valinnassa tarjouskilpailun käyttäminen on kuitenkin vain yksi vaihtoehto eikä siis velvoite tuen laillisuuden ehtojen täyttämiseksi.

4.2

suhtautuu epäillen ehdotukseen (10 kohdan neljäs luetelmakohta), jonka mukaan korvauksen laskennassa käytettävissä parametreissa ”voidaan myös ottaa huomioon perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan a ja c alakohdassa tarkoitetuilla alueilla sijaitsevien yritysten maksettavaksi tulevat erityiskustannukset”.

Tämä ehdotus aiheuttanee tarpeettomasti sekaannusta, sillä ehdotettujen suuntaviivojen tavoitteena tulee olla se, että julkisten palvelujen tuottamiseen velvoitetun yrityksen ”erityiskustannukset” otetaan aina huomioon sijoittautumispaikasta riippumatta.

Lisäksi ehdotettu sanamuoto saattaa johtaa ajatukseen, että julkisen palvelun velvoitteesta maksettavat korvaukset rinnastetaan alueellisiin valtiontukiin.

Bryssel 29. syyskuuta 2004

Alueiden komitean

puheenjohtaja

Peter STRAUB


(1)  EUVL C 73, 23.3.2004, s. 7.

(2)  EYVL C 19, 22.1.2002, s. 8.

(3)  Ks. AK:n 2. heinäkuuta 2003 antama lausunto aiheesta ”Eurooppalaisesta hallintotavasta annetun valkoisen kirjan seuranta”, KOM(2001) 428 lopullinen – KOM(2002) 704 lopullinen – KOM(2002) 705 lopullinen – KOM(2002) 709 lopullinen – KOM(2002) 713 lopullinen – KOM(2002) 718 lopullinen – KOM(2002) 719 lopullinen – KOM(2002) 725 lopullinen/2 (esittelijä: Michel Delebarre, FR–PSE).

(4)  KOM(2004) 374 lopullinen.

(5)  Lokakuun 13. päivänä 2004 julkaistussa asiakirjassa CIG 87/1/04 Eurooppa-valmistelukunnan esittämä perustuslakiehdotus numeroitiin uudelleen, jolloin vanhasta III-6 artiklasta tuli III-122 artikla.

(6)  Ks. 13. toukokuuta 2004 julkaistu puheenjohtajavaltion asiakirja nro 76/04.


18.2.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 43/18


Alueiden komitean lausunto aiheesta ”Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi palveluista sisämarkkinoilla”

(2005/C 43/06)

ALUEIDEN KOMITEA, joka

ottaa huomioon ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi palveluista sisämarkkinoilla (KOM(2004) 2 lopullinen – 2004/0001 COD),

ottaa huomioon neuvoston 20. helmikuuta 2004 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 265 artiklan ensimmäisen kohdan sekä 71 ja 80 artiklan nojalla tekemän päätöksen pyytää aiheesta alueiden komitean lausunto,

ottaa huomioon puheenjohtajansa 5. huhtikuuta 2004 tekemän päätöksen antaa lausunnon valmistelu ”talous- ja sosiaalipolitiikka” -valiokunnan tehtäväksi,

ottaa huomioon komission tiedonannon neuvostolle ja Euroopan parlamentille ”Palvelujen sisämarkkinastrategia” (KOM(2000) 888 lopullinen),

ottaa huomioon lausuntonsa CdR 134/2001 fin (13.6.2001) (1) komission tiedonannosta ”Palvelujen sisämarkkinastrategia”,

ottaa huomioon komission kertomuksen neuvostolle ja Euroopan parlamentille ”Palvelujen sisämarkkinatilanne – Palvelujen sisämarkkinastrategian ensimmäisessä vaiheessa esitetty kertomus” (KOM(2002) 441 lopullinen),

katsoo, että palveluilla on keskeinen rooli Euroopan unionin taloudessa,

hyväksyi 29.–30. syyskuuta 2004 pitämässään 56. täysistunnossa (syyskuun 30. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon.

Alueiden komitean kanta ja suositukset

1   Alueiden komitean kanta

ALUEIDEN KOMITEA

1.1

pitää tervetulleena komission ehdotusta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi palveluista sisämarkkinoilla, jonka tavoitteena on poistaa nykyisin vielä palvelujen todellisten sisämarkkinoiden tiellä EU:ssa olevat esteet.

1.2

korostaa, että Lissabonissa kokoontuneen Eurooppa-neuvoston asettaman tavoitteen (tehdä EU:sta maailman kilpailukykyisin ja dynaamisin osaamistalous vuoteen 2010 mennessä) saavuttaminen edellyttää välttämättä myös palvelujen todellisten sisämarkkinoiden loppuun saattamista EU:ssa.

1.3

viittaa kertomukseen ”Palvelujen sisämarkkinastrategia”, jossa todettiin, että kymmenen vuotta sisämarkkinoiden suunnitellun toteuttamisen jälkeen Euroopan unionin yhdentyneen talouden vision ja Euroopan kansalaisten ja palvelujen tarjoajien kokeman todellisuuden välillä on leveä kuilu.

1.4

tukee tavoitetta luoda lainsäädäntöpuitteet, joilla poistetaan palveluntarjoajien sijoittautumisvapautta ja jäsenvaltioiden välistä palvelujen vapaata liikkuvuutta vielä nykyisin haittaavat esteet. Sekä palveluntarjoajille että -vastaanottajille on tarkoitus taata oikeusvarmuus, jotta he voivat käyttää tehokkaasti näitä kahta perustamissopimuksen mukaista perusvapautta: sijoittumisvapautta ja palvelujen vapaata liikkuvuutta.

1.5

pitää perusteltuna, että direktiivi lähtökohtaisesti pohjautuu alkuperämaaperiaatteeseen. Tämä tarkoittaa, että palveluntarjoajaan sovelletaan aluksi ainoastaan palveluntarjoajan sijoittautumismaan lainsäädäntöä. Periaatteen lähtökohtana on, että jäsenvaltioissa vallitsee samantasoinen suoja ja että kansanterveyttä ja kuluttajanoikeuksia koskevat säännökset sekä muut turvallisuusstandardit ovat siis yleisesti vertailukelpoisia. Näin myös palvelualalla ryhdytään soveltamaan vastavuoroisen tunnustamisen periaatetta, joka on sisämarkkinoilla tavaroiden vapaan liikkuvuuden perusedellytys.

1.6

pitää tärkeänä, että palveluntarjoajille aiotaan näin avata mahdollisuus siirtyä heille tutuin ehdoin myös muiden jäsenvaltioiden markkinoille.

1.7

kiinnittää kuitenkin huomiota siihen, että alkuperämaaperiaatteen sisältö ja soveltamisala ovat direktiiviehdotuksessa epäselviä. Alkuperämaaperiaatteen käyttöönottaminen olisi ongelmallista erityisesti sosiaali- ja terveyspalveluissa. Sosiaali- ja terveyspalvelujen osalta palvelun valvonnan tulee kaikissa tapauksissa tapahtua kyseisen vastaanottajajäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti ja kyseisen jäsenvaltion viranomaisten toimesta.

1.8

pitää hallinnollista yksinkertaistamista koskevia ehdotuksia periaatteessa järkevinä. Vapaiden palvelumarkkinoiden luominen edellyttää komission suunnittelemia toimia hallintomenettelyiden yksinkertaistamiseksi ja sähköisten menettelyiden aloittamiseksi.

1.9

pitää erityisen tärkeänä, että direktiivissä säädetään keskinäisestä tiedottamisesta ja viestinnästä. Näin palveluntarjoajille avataan todella pääsy yhteisille markkinoille ja lisäksi annetaan palveluiden vastaanottajille mahdollisuus käyttää palveluja ilman riskejä koko yhteisön alueella.

1.10

pitää tervetulleena, että ehdotettu direktiivi pohjautuu jäsenvaltioiden keskinäiseen luottamukseen ja tukeen ja että siihen on tätä tarkoitusta varten sisällytetty mm. yhdessä suoritettava tarkistus, jolla tutkitaan voimassaolevien säännösten yhteensopivuutta asetetun palvelujen vapaita markkinoita koskevan tavoitteen kanssa.

2   Alueiden komitean suositukset

ALUEIDEN KOMITEA

2.1

kannattaa ehdotetun puitedirektiivin horisontaalista lähestymistapaa. Direktiivi antaa mahdollisuuden välttää yksityiskohtaisten säännösten laatiminen ja kaikkien asianmukaisten kansallisten sääntöjen yhdenmukaistaminen.

2.2

korostaa kuitenkin, että tämän horisontaalisen lähestymistavan vaarana on, että direktiivi saattaa olla osin päällekkäinen jo voimassa olevan sektorikohtaisen yhteisön lainsäädännön kanssa.

2.3

pitää siksi tervetulleena, että direktiiviin on sisällytetty joitain yleisiä poikkeuksia tällaisten päällekkäisyyksien ja ristiriitojen välttämiseksi. Poikkeukset koskevat rahoituspalveluja, televiestintäpakettiin liittyviä sähköisen viestinnän palveluja ja verkkoja sekä kuljetuspalveluja. Soveltamisalan ulkopuolelle on myös rajattu verotuksen ala sekä toiminta, johon sisältyy yhteys julkisen vallan käyttöön.

2.4

huomauttaa kuitenkin, että direktiiviä on periaatteessa tarkoitus soveltaa kumulatiivisesti jo voimassa olevan muun yhteisön lainsäädännön ohessa.

2.5

pelkää siksi, että näin saatetaan viedä pohjaa erityisesti voimassa olevilta sektorikohtaisilta säännöksiltä. Käytännössä ehdotettua direktiiviä voitaisiin nimittäin soveltaa aina silloin, kun erityissäännökset eivät sisällä asiaa koskevaa nimenomaista sääntöä. Epäselvissä tapauksissa lähtökohtana on oltava, että voimassa olevat sektorikohtaiset säännökset säätelevät jo asianomaiset alat täydellisesti tai että yksittäisiä kysymyksiä on jätetty tietoisesti ilman sääntelyä.

2.6

vaatii siksi, että direktiivin kumulatiiviselta soveltamisalalta suljetaan nimenomaisesti pois sellaiset alat, joilla on jo olemassa kattavat erityisoikeudelliset ja sektorikohtaiset säännökset. On vältettävä tilanne, jossa direktiivi tuo näille aloille uusia ja täydentäviä säännöksiä.

2.7

ymmärtää, että alkuperämaaperiaatteeseen tehtävillä yleisillä poikkeuksilla on tarkoitus päästä yhtenäisyyteen voimassa olevan lainsäädännön kanssa. Alkuperämaaperiaatteen soveltamisalalta suljetaan pois kaikki palvelualat, jotka ovat jo sektorikohtaisten säännösten kohteena tai joille tällaiset säännökset ovat suunnitteilla. Esimerkkejä näistä aloista ovat postipalvelut, sähkön, kaasun ja veden jakelupalvelut, työntekijöiden lähettäminen, jätteiden siirto, ammattipätevyyden tunnustaminen ja sairaalahoidon korvauksia koskevat lupajärjestelmät.

2.8

muistuttaa, että alkuperämaaperiaate voi aiheuttaa haittoja rehellisille yrityksille ja kuluttajille, koska se mahdollistaa vastaanottajavaltion korkeiden ammattipätevyysstandardien tai palveluntarjontaa koskevien laatuvaatimusten kiertämisen. Tämän vuoksi on estettävä sellainen alkuperämaaperiaatteen soveltaminen, jolla on pelkästään tarkoitus kiertää kansallisia, taloudellista toimintaa koskevia säännöksiä.

2.9

muistuttaa lisäksi, että ehdotetussa direktiivissä ei oteta millään tapaa esille parhaillaan käsiteltävää ehdotusta vuokratyöntekijöiden työehtoja koskevaksi direktiiviksi (KOM(2002) 149 lopullinen).

2.10

toteaa kuitenkin, että vaikka kyseiset alat suljetaan pois direktiivin soveltamisalalta, niin samalla niille kuitenkin muotoillaan osittain täydentäviä ja rinnakkaisia säännöksiä. Tämä koskee erityisesti seuraavia aloja: ammattipätevyyden tunnustaminen (ammatillista vakuutusta ja kaupallista viestintää koskevat säännökset), työntekijöiden lähettäminen (pelkän hallintomenettelyn säätelyn ylittävät lisäehdot) ja terveydenhoidon kustannusten korvaaminen (lisäehdot).

2.11

pelkää, että tämä voi aiheuttaa rinnakkaisten säännösten viidakon sekä avoimuuden puutetta.

2.12

vaatii siksi, että ne direktiivin säännöt, joiden kohdalla se on mahdollista, sisällytetään voimassa oleviin tai suunniteltuihin erityisoikeudellisiin säännöksiin. Näin voitaisiin myös tulevissa neuvotteluissa välttää, että sinänsä sektorikohtainen keskustelu olisi käytävä tämän direktiivin valmistelun yhteydessä. Kuten direktiiviä koskevat tähänastiset neuvottelut osoittivat, kyseinen vaara oli jo havaittavissa eräiden kysymysten kohdalla.

2.13

pitää rinnakkaisten säännösten ongelmaa erityisen suurena työntekijöiden lähettämistä koskevien säännösten yhteydessä.

2.14

toteaa, että direktiiviin on tässä yhteydessä menettely- ja toimivaltasääntöjen (alkuperämaaperiaatteesta poiketen toimivalta annetaan lähettämisen kohdejäsenvaltiolle) lisäksi sisällytetty muitakin sisällöllisiä säännöksiä, jotka liittyvät välittömästi voimassa olevaan ”Palvelujen tarjoamisen yhteydessä tapahtuvasta työntekijöiden lähettämisestä työhön toiseen jäsenvaltioon annettuun direktiiviin 96/71/EY” ja näin ollen täydentävät sitä tai ovat sen kanssa rinnakkaisia. Tarkistusten ja valvonnan suorittamiseen sallitut yksittäisten jäsenvaltioiden toimet määritellään ja/tai niitä rajoitetaan. Ehdotetun direktiivin 17 artiklan 5 kohdassa säädetään poikkeuksesta alkuperämaaperiaatteeseen lähetettyjä työntekijöitä koskevan direktiivin soveltamisalaan kuuluvilla aihealueilla. Komitea on kuitenkin vakuuttunut siitä, että ehdotetun direktiivin 24 artiklaan sisältyvän tarkastuskiellon vuoksi 17 artiklan 5 kohdan poikkeussäännös on järjetön. Näin jää nimittäin avoimeksi, millä tavoin alkuperämaa saa tietää mahdollisista rikkomuksista kohdejäsenvaltiossa, joka ei saa enää tehdä tarkastuksia eikä langettaa rangaistuksia. Vaikka oletettaisiinkin, että tämä olisi mahdollista, jää edelleen avoimeksi, miten alkuperämaa toimisi vieraassa valtiossa, jossa sillä ei ole omia toimivaltuuksia.

2.15

muistuttaa, että jotkut tahot näkevät tässä vaaran siitä, että valvonnan tehokkuus kärsii ja että ehdotetun direktiivin säännökset voivat näin ollen hyvinkin vaikuttaa välittömästi direktiivin 96/71/EY soveltamisalaan.

2.16

pitää näin ollen tarpeellisena säätää direktiiviin 96/71/EY sisältyviin tarkistus- ja valvontatoimiin liittyvistä säännöistä – mikäli ne ovat tarpeen – myös nyt ehdotetussa direktiivissä.

2.17

katsoo, että direktiivistä ei käy riittävän selkeästi ilmi, missä määrin sitä on tarkoitus soveltaa yleisen taloudellisen edun mukaisten palvelujen erityisen arkaluonteisella alalla. On yleisesti hyväksyttyä, että yleishyödyllisten palvelujen määrittely, järjestäminen, rahoittaminen ja valvominen on toimivaltaisten kansallisten, alueellisten ja paikallisten viranomaisten asia.

2.18

muistuttaa, että yleisen taloudellisen edun mukaisten palvelujen sisällyttäminen palveludirektiivin soveltamisalaan ja näin tavoiteltu sisämarkkinoiden edelleen kehittäminen ja rajattomien sisämarkkinoiden luominen myös yleisen taloudellisen edun mukaisille palveluille rajoittaisi huomattavasti toimivaltaisten kansallisten, alueellisten ja paikallisten viranomaisten harkinnanvapautta.

2.19

pitää näin ollen erityisen tervetulleena, että komissio on direktiivistä käydyissä keskusteluissa ilmaissut, että direktiivin kohteena eivät missään tapauksessa ole yleishyödyllisten palvelujen erityisyydet ja ettei sillä ole tarkoitus pyrkiä liberalisointiin tai yksinoikeuksien poistamiseen.

2.20

toteaa, ettei tätä komission lausumaa ole kuitenkaan vielä sisällytetty itse direktiiviin.

2.21

kehottaa siksi komissiota korjaamaan tämän puutteen ja rajaamaan yleishyödylliset palvelut periaatteellisesti direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle (eikä pelkästään osittain alkuperämaaperiaatteen soveltamisalan ulkopuolelle), jotta tulevassa toimeenpanossa vältyttäisiin kaikilta kiistoilta ja jottei alaa olisi lyhyellä aikavälillä pakon edessä yhdenmukaistettava EU:n laajuisilla säännöksillä. Tämä vastaisi myös komission kantaa, joka ilmenee vastikään julkaistusta yleishyödyllisiä palveluja koskevasta valkoisesta kirjasta.

2.22

korostaa, että tässä yhteydessä on annettava erityistä huomiota myös kansanterveyden ja sosiaaliturvan arkaluonteisille aloille.

2.23

ehdottaa, että myös nämä yleishyödyllisten palvelujen alat suljetaan nimenomaisesti direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle. Tämä vastaisi myös komission yleishyödyllisiä palveluja koskevassa valkoisessa kirjassa äskettäin ilmaisemaa aikomusta julkaista vuonna 2005 sosiaali- ja terveyspalvelujen erityismerkityksen ja -ominaisuuksien vuoksi erityisesti näitä palveluja käsittelevä tiedonanto.

2.24

toteaa, että direktiiviehdotuksessa luodaan myös tällä alalla uusia säännöksiä, jotka kilpailevat jo voimassa olevan lainsäädännön kanssa.

2.25

ehdottaa siksi, että mahdollisesti tarvittavat lainsäädännön mukautukset – mikäli ne todellakin vaikuttavat tarpeellisilta yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön toimeenpanemiseksi – toteutetaan asianomaisissa erityisoikeudellisissa säännöksissä. 23 artiklan määräykset on tämän vuoksi syytä poistaa palveludirektiivistä.

2.26

pitää lisäksi toivottavana, että direktiivin luettavuuden parantamiseksi kaikissa kohdissa, joissa viitataan muihin säännöksiin, mainitaan selkeästi niiden nimi.

2.27

korostaa alue- ja paikallisyhteisöjen erityistä roolia ehdotetun direktiivin toimeenpanossa. Alue- ja paikallisyhteisöt joutuvat tässä yhteydessä selviämään huomattavista haasteista.

2.28

katsoo, että direktiivin toimeenpanon vaikutuksia alue- ja paikallisviranomaisiin ei ole otettu vielä riittävästi huomioon. Vaikka direktiivi onkin osoitettu yksittäisille jäsenvaltioille, se koskettaa kuitenkin erityisesti alue- ja paikallistasoja, joilla hallinnollinen toimeenpano käytännössä tapahtuu.

2.29

muistuttaa, että tässä yhteydessä saattaa syntyä lisäksi jo toimivaltaan liittyviä oikeudellisia ongelmia siellä, missä direktiivin toimeenpano edellyttää alue- ja paikallistasolla uusia rakenteita, yhtenäisiä hallintomenettelyjä tai laajaa yhteistyötä. Sellaiset säännökset kuin ”luvan saatuaan palveluntarjoajan on voitava aloittaa tai harjoittaa palvelutoimintaa koko valtion alueella” (10 artiklan 4 kohta) tai säännökset, jotka koskevat keskitettyjen asiointipisteiden perustamista, joissa voidaan hoitaa kaikki palvelutoiminnan aloittamiseksi tarpeen olevat menettelyt ja muodollisuudet (6 artikla), ovat osittain ristiriidassa liittovaltioiden perustuslain kanssa. Komitea muistuttaa, että EU:n perustuslakisopimuksen mukaan EU:n on kunnioitettava jäsenvaltioiden kansallista identiteettiä, joka ilmenee niiden poliittisessa ja perustuslaillisessa perusrakenteessa.

2.30

pelkää, että kaikki valtion sisäiset hyväksymismenettelyt sisällytetään direktiivin soveltamisalaan ja että ne on näin ollen tarkistettava mahdollisen säilyttämisen, mukauttamisen, poistamisen tai ainakin yksinkertaistamisen kannalta. Näin laaja puuttuminen jäsenvaltioiden menettelyoikeuksiin on epäsuhtaista. Siksi on selvennettävä, että direktiivin soveltamisalaan kuuluvat ainoastaan taloudellisen toiminnan ensimmäistä kertaa tapahtuvaan aloittamiseen välittömästi liittyvät hyväksymismenettelyt. Kaikki lainsäädännössä säädetyt menettelyt, jotka eivät kuulu taloudellisen toiminnan alaan vaan liittyvät yleishyödyllisiin ehdottoman välttämättömiin palveluihin, on suljettava direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle.

2.31

pelkää, että direktiivin toimeenpano alue- ja paikallistasolla tulee vaikuttamaan lainsäädännön yksinkertaistamistavoitteiden ja hallinnon keventämispyrkimysten vastaisesti.

2.32

huomauttaa, että direktiivin toimeenpanoon alue- ja paikallistasolla liittyy myös henkilöstön ja etenkin määrärahojen lisätarve, jota on mahdotonta ennakoida. Tämä koskee erityisesti myös rajanylittävää yhteistyötä, sähköistä tiedonvaihtoa, keskitettyjen asiointipisteiden määrittelyä ja koordinointia, voimassa olevan lainsäädännön ja direktiivin tavoitteiden yhteensopivuuden tarkistamista sekä myös myöhemmin toteutettavaa suoritettujen toimien vastavuoroista rajanylittävää arviointia.

2.33

toteaa, että komissio ei ole ehdotuksessaan käsitellyt yleistä hallinnollista taakkaa eikä etenkään rahallisten resurssien tarvetta. Tähän asti on arvioitu ainoastaan komission omat kustannukset, jotka ovat 3,4 miljoonaa euroa.

2.34

vaatii, että vastaavat laskelmat direktiivin vaikutuksista tehdään myös yksittäisille jäsenvaltioille.

2.35

pitää välttämättömänä, että siirtymäaikana otetaan käyttöön tuki- ja/tai korvaustoimenpiteitä. Aiottu rajanylittävien menettelyiden nopea yksinkertaistaminen on mahdollista toteuttaa ainoastaan, mikäli alue- ja paikallistasoa tuetaan tähän liittyvissä tehtävissä. Alue- ja paikallisviranomaisten kohtuutonta rasittamista on joka suhteessa vältettävä.

2.36

ennakoi myös hyvin arkisia ongelmia, joita alue- ja paikallisyhteisöt ja -viranomaiset voivat tässä yhteydessä kohdata. Esimerkkejä ovat kielelliset vaikeudet yhteyksissä muiden jäsenvaltioiden viranomaisten ja palveluntarjoajien kanssa tai sellaisten todistusten tai muiden asiakirjojen tunnustamisessa, jotka palveluntarjoajat ovat saaneet toisessa jäsenvaltiossa ja siis vieraalla kielellä. Tämä koskee myös sähköisten menettelyiden alaa.

2.37

pitää näin ollen tarpeellisena ottaa myös tällaiset käytännön ongelmat huomioon ainakin siirtymäkauden ajan. Esimerkiksi tulisi olla mahdollista vaatia vähintään epävirallisia käännöksiä.

2.38

pitää todennäköisenä, että palvelujen laadunvarmistukseen ja etenkin palveluntarjoajien valvontaan ja tarkistukseen liittyvien toimien yhteydessä esiintyy ongelmia. Alkuperämaaperiaatteen perusteella on pelättävissä, että mahdollisuudet ryhtyä toimiin ongelmallisia toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneita palveluntarjoajia vastaan rajoittuvat keskinäiseen rajanylittävään avunantoon. Tämä aiheuttaa suhteettomien viivästyksien vaaran.

2.39

pitää tervetulleena, että direktiiviin on sisällytetty tähän liittyen kattavia keskinäiseen avunantoon liittyviä säännöksiä, joilla mainittu vaara on tarkoitus välttää.

2.40

kehottaa komissiota yhdessä perustettavan komitean kanssa ottamaan valvonnan edellyttämien täydentävien toimien säätämisessä asianmukaisesti huomioon myös alue- ja paikallisyhteisöjen intressit. Mikäli direktiivin toimeenpanon edetessä valvonnan toteuttamisessa ilmenee uusia ongelmakohtia, jotka eivät vielä ole ennakoitavissa, on myös ne ratkaistava asianmukaisesti ja käytännöllisesti.

2.41

huomauttaa, että myös ammattialajärjestöt voivat kohdata samankaltaisia ongelmia kuin jäsenvaltioiden hallintoviranomaiset. Tämä koskee etenkin niiden alueelle sijoittautuneiden mutta toisessa jäsenvaltiossa toimivien palveluntarjoajien valvontaa. Mikäli ammattialajärjestöillä on valtiollisia tehtäviä, mahdolliset jäsenvaltioiden viranomaisille aiheutuvat ongelmat ehdotetun direktiivin toimeenpanossa välittyvät näille järjestöille.

2.42

pitää tarpeellisena varmistaa direktiivin toimeenpanossa, että ammattialajärjestöt voivat myös tulevaisuudessa täyttää rajoituksitta tähänastiset tehtävänsä. Nykyiset pakolliset jäsenyydet tarkoittavat sitä, että jos palveluntarjoaja haluaa sijoittua toiseen jäsenvaltioon, sen on käännyttävä välittömästi sikäläisen toimivaltaisen ammattialajärjestön puoleen. Keskitettyjen asiointipisteiden perustamisessa ja määrittelyssä on siksi tärkeä ottaa huomioon nykyisin voimassa olevat toimivaltuudet ja vastuualueet.

2.43

ennakoi tässä yhteydessä myös ammattialajärjestöille muodostuvat uudet haasteet ja tehtävät, jotka syntyvät erityisesti niiden mahdollisesta roolista keskitettyinä asiointipisteinä tai yhteisön laajuisten käytännesääntöjen laadinnassa.

2.44

kehottaa jäsenvaltioita, alue- ja paikallisyhteisöjä sekä kaikkia muita sidosryhmiä varautumaan ajoissa direktiivin tuomiin haasteisiin.

2.45

kehottaa välttämään automaattisia torjuntareaktioita ja hyödyntämään mahdollisuuksia, jotka tarjoutuvat palveluntarjoajille ja kansalaisille yksittäisissä jäsenvaltioissa sekä yhteisille sisämarkkinoille.

Bryssel 30. syyskuuta 2004

Alueiden komitean

puheenjohtaja

Peter STRAUB


(1)  EYVL C 357, 14.12.2001, s. 65.


18.2.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 43/22


Alueiden komitean lausunto aiheesta ”Komission tiedonanto potilaiden liikkuvuudesta ja terveydenhuollon kehityssuuntauksista Euroopan unionissa järjestetyn korkean tason pohdintaprosessin jatkotoimet” ja ”Komission tiedonanto neuvostolle, Euroopan parlamentille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle – Sosiaalisen suojelun uudistaminen laadukkaan, helposti saatavilla olevan ja kestävän terveydenhoidon ja pitkäaikaishoidon kehittämiseksi: kansallisten strategioiden tukeminen avoimen koordinointimenetelmän avulla”

(2005/C 43/07)

ALUEIDEN KOMITEA, joka

ottaa huomioon komission tiedonannot ”Komission tiedonanto potilaiden liikkuvuudesta ja terveydenhuollon kehityssuuntauksista – Euroopan unionissa järjestetyn korkean tason pohdintaprosessin jatkotoimet” (KOM(2004) 301 lopullinen) ja ”Komission tiedonanto neuvostolle, Euroopan parlamentille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle – Sosiaalisen suojelun uudistaminen laadukkaan, helposti saatavilla olevan ja kestävän terveydenhoidon ja pitkäaikaishoidon kehittämiseksi: kansallisten strategioiden tukeminen avoimen koordinointimenetelmän avulla” (KOM(2004) 304 lopullinen),

ottaa huomioon komission 20. huhtikuuta 2004 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 265 artiklan ensimmäisen kohdan nojalla tekemän päätöksen pyytää aiheesta alueiden komitean lausunto,

ottaa huomioon puheenjohtajansa 5. huhtikuuta 2004 tekemän päätöksen antaa lausunnon valmistelu ”talous- ja sosiaalipolitiikka” -valiokunnan tehtäväksi,

ottaa huomioon asiakirjan ”Komission tiedonanto neuvostolle, Euroopan parlamentille, talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle Euroopan yhteisön terveysstrategiasta ja ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi yhteisön kansanterveysalan toimintaohjelman (2001–2006) hyväksymisestä” (KOM(2000) 285 lopullinen),

ottaa huomioon komission tiedonannon neuvostolle, Euroopan parlamentille, talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle ”Lissabonin strategian sosiaalisen ulottuvuuden vahvistaminen: avoimen koordinoinnin selkeyttäminen sosiaalisen suojelun alalla”, (KOM(2003) 261 lopullinen),

ottaa huomioon komission tiedonannon neuvostolle, Euroopan parlamentille, talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle ”Terveyden- ja vanhustenhuollon saatavuus, laatu ja taloudellinen kestävyys tulevaisuudessa” (KOM(2001) 723 lopullinen),

ottaa huomioon asiakirjan ”Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi palveluista sisämarkkinoilla” (KOM(2004) 2 lopullinen),

ottaa huomioon9. joulukuuta 2003 annetun tiedonannon ”Potilaiden liikkuvuutta ja terveydenhuollon kehityssuuntauksia Euroopan unionissa käsittelevä korkean tason pohdintaprosessi”

ottaa huomioon”talous- ja sosiaalipolitiikka” -valiokunnan 6. heinäkuuta 2004 hyväksymän lausuntoluonnoksen (CdR 153/2004 rev. 1), jonka esittelijä oli Århusin maakunnanvaltuutettu Bente Nielsen (DK/PES),

hyväksyi 29.–30. syyskuuta 2004 pitämässään 56. täysistunnossa (syyskuun 30. päivän kokouksessa) yksimielisesti seuraavan lausunnon.

1   Alueiden komitean yleinen näkökanta ja suositukset

ALUEIDEN KOMITEA

1.1

katsoo, että komission tiedonannot aiheista ”Potilaiden liikkuvuudesta ja terveydenhuollon kehityssuuntauksista Euroopan unionissa järjestetyn korkean tason pohdintaprosessin jatkotoimet” ja ”Sosiaalisen suojelun uudistaminen laadukkaan, helposti saatavilla olevan ja kestävän terveydenhoidon ja pitkäaikaishoidon kehittämiseksi: kansallisten strategioiden tukeminen avoimen koordinointimenetelmän avulla” muodostavat perustan kokonaisstrategialle eurooppalaisia terveydenhuoltojärjestelmiä ja sosiaalisen suojelun järjestelmiä koskevan yhteisen näkemyksen kehittämiseksi. Tämän vuoksi tiedonantoja tulee käsitellä yhdessä, ja alueiden komitea kehottaakin koordinoimaan rinnakkain tiedonannoissa toteutettaviksi esitettyihin aloitteisiin ja prosesseihin liittyvät jatkotoimet.

1.2

korostaa, ettei yhteinen eurooppalainen strategia, jolla pyritään kehittämään Euroopan terveydenhuoltojärjestelmiä ja sosiaalisen suojelun järjestelmiä koskeva yhteinen visio, saa lisätä unionin toimivaltaa terveydenhuollon alalla. Euroopan terveydenhuoltojärjestelmiä ja sosiaalisen suojelun järjestelmiä koskeva yhteinen visio ei saa johtaa harmonisointipyrkimyksiin ja epäsuoriin sääntelyaloitteisiin. On noudatettava periaatetta, jonka nojalla terveysala kuuluu myös palvelujen organisoinnin ja rahoituksen osalta jäsenvaltioiden toimivaltaan ja niiden vastuulle. Läheisyysperiaatetta on kunnioitettava.

1.3

toteaa, että monissa jäsenvaltioissa alue- ja paikallisviranomaiset vastaavat terveydenhuollosta ja terveydenhoitoalasta. Alueiden komitea ja edellä mainituista aloista vastaavat alueet toivovatkin, että ne voivat osallistua ja tarjota panoksensa terveydenhuoltoalan yhteisen eurooppalaisen strategian luomiseen ja että niiden mahdollisuudet vaikuttaa yhteisön yleiseen terveysstrategiaan varmistetaan. Alueiden komitean näkemykset on otettava huomioon erityisesti, kun on kyse päätöksistä ja aloitteista, jotka liittyvät paikallis- ja alueviranomaisten tehtäviin ja vastuualaan terveydenhuollon ja -hoidon aloilla.

1.4

edellyttää, että alue- ja paikallisviranomaiset ovat mukana toteuttamassa terveysindikaattoreiden ja vertailuanalyysien kehittämisen kaltaisia aloitteita, joilla pyritään terveysalan eurooppalaisen kokonaisstrategian luomiseen. Alueiden komitea katsoo, että alue- ja paikallisviranomaisten edustajien tulee osallistua terveyspalveluja ja sairaanhoitoa käsittelevään korkean tason ryhmään, joka tukee komissiota monilla tärkeillä aloilla, joista mainittakoon potilaiden oikeudet ja velvollisuudet, ylimääräisen kapasiteetin jakaminen toisten kanssa ja rajatylittävä hoito sekä eurooppalaisten osaamiskeskusten nimeäminen ja uuden terveysteknologian arvioinnin koordinointi. Alueiden komitea kehottaa komissiota varmistamaan alue- ja paikallisviranomaisten edustuksen edellä mainitussa ryhmässä.

1.5

katsoo, että terveydenhuoltoalan yhteisiin tuleviin haasteisiin vastaamisen kannalta on huomattavan tärkeää kiinnittää erityistä huomiota uusiin jäsenvaltioihin. On tietoisesti asetettava etusijalle uusien jäsenvaltioiden tukeminen terveydenhuoltotoimien kehittämisessä ja kansalaisten terveydentilan parantamisessa. Tavoitteena tulee olla terveyteen liittyvien erojen ja vääristymien vähentäminen jäsenvaltioiden välillä siten, että vähitellen lähestytään unionin korkeinta tasoa.

Potilaiden liikkuvuus ja terveydenhuollon kehityssuuntaukset Euroopan unionissa KOM(2004) 301 lopullinen

2   Alueiden komitean näkökanta ja suositukset

ALUEIDEN KOMITEA

2.1

pitää myönteisenä, että komissio tunnustaa, että määräyksen, jonka mukaan kaikkien yhteisön politiikkojen ja toimintojen määrittelyssä ja toteuttamisessa varmistetaan ihmisten terveyden korkeatasoinen suojelu (152 artikla 1 kohta), toteuttaminen edellyttää terveydestä, terveydenhuollosta ja -hoidosta vastaavien poliittisten päätöksentekijöiden nykyistä laajempaa osallistumista. On olennaisen tärkeää, että yhteisön aloitteiden seuraukset otetaan huomioon arvioitaessa kattavasti uusien politiikkojen seurauksia ja että kyseisen arvioinnin yhteydessä analysoidaan myös yhteisön säännösten yhteentoimivuus, niiden seuraukset jäsenvaltioiden terveydenhuollolle sekä jäsenvaltioiden terveyspolitiikan tavoitteet. Koska terveys, terveydenhuolto ja -hoito kuuluvat monissa jäsenvaltioissa paikallis- ja alueviranomaisten vastuualaan, alueiden komitea katsoo, että alue- ja paikallistason on osallistuttava toimintaan.

2.2

katsoo lisäksi edelliseen liittyen, että on ratkaisevan tärkeää selventää, mitä seurauksia on yhteisön oikeuteen nojautuvasta ja sisämarkkinapalveluita koskevassa komission direktiiviehdotuksessa sekä sosiaaliturvajärjestelmiä koskevassa asetuksessa 1408/71 kuvaillusta kansalaisten oikeudesta saada korvaus toisessa jäsenvaltiossa saamistaan terveyspalveluista.

2.3

kehottaa komissiota varmistamaan, ettei ehdotukseen palveludirektiiviksi sisältyvä terveydenhuoltopalvelujen rinnastaminen muihin palveluihin johda ainoastaan terveydenhuoltopalvelujen avaamiseen markkinavoimille ja voiton tavoitteluun, vaan että se perustuu myös yksittäisen kansalaisen terveyden vaalimiseen, hänen tarvitsemiinsa hoitoihin ja elämän laatuun.

2.4

esittää, että yhteisön säädösten mukaisiin kansalaisten oikeuksiin liittyvän tiedon levittämisessä ja parantamisessa komissio kunnioittaa jäsenvaltioiden oikeutta päättää oman sosiaaliturvajärjestelmänsä piiriin kuuluvaan terveydenhuoltojärjestelmään liittyvistä oikeuksista ja velvollisuuksista samoin kuin niitä poikkeavia säännöksiä, jotka koskevat jäsenvaltioiden sairausvakuutusjärjestelmien tarjoamia palveluja.

2.5

katsoo lisäksi, ettei kyse ole yksinomaan siitä, että kansalaisille tiedotetaan yhteisön lainsäädännön heille tarjoamista oikeuksista. Nykyistä enemmän on lisäksi selvitettävä mahdollisuudet varmistaa tarpeita vastaava ja helposti hyödynnettävä järjestelmä, jotta kaikki potilasryhmät pystyvät hyödyntämään tarjolla olevia oikeuksia ja mahdollisuuksia. Lisäksi on varmistettava, että muita huonommassa asemassa olevat potilaat, kuten turvaverkon ulkopuolelle joutuneet ikääntyneet ja psyykkisistä vaivoista kärsivät, voivat myös hyödyntää yhteisön lainsäädännön tarjoamia oikeuksia. Tämä edellyttää esimerkiksi, että kansalaisten saatavilla on tietoa ja että siihen liittyy kaikissa jäsenvaltioissa asiantunteva neuvonta ja opastus.

2.6

kehottaa aloitteita kehitettäessä varmistamaan ylimääräisen kapasiteetin hyödyntämisen ja rajatylittävän terveydenhoidon. Lisäksi on paikallaan taata ammatillisen pätevyyden tunnustamista koskevien yhteisön määräysten noudattaminen ja käynnistymässä oleva säännösten yksinkertaistaminen, jolla pyritään varmistamaan se, etteivät aloitteet johda lääketieteellisen ja muun terveydenhuoltohenkilöstön epätarkoituksenmukaiseen jakautumiseen esim. uusia jäsenvaltioita vahingoittavalla tavalla.

2.7

pitää myönteisenä, että komissio tunnustaa terveydenhuoltoteknologian jäsennellyn ja kattavan arvioinnin merkityksen. Se voi tarjota vakaan pohjan terveyteen liittyvien laitteiden ja valmisteiden sekä tekniikan arvioinnille ja dokumentoinnille.

2.8

katsoo edelliseen liittyen, että jäsennelty ja koordinoitu Euroopan tason yhteistyö terveydenhuoltoteknologian kehitykseen liittyvän kokemustenvaihdon, tiedonjakamisen ja tutkimuksen alalla voi tarjota jäsenvaltioille huomattavaa lisäarvoa.

2.9

katsoo, että laadukkaan ja luotettavan tiedon saatavuus vaikuttaa huomattavasti jäsenvaltioiden mahdollisuuksiin päättää parhaista käytänteistä ja yhtenäistää standardeja. Siten se on myös monien ehdotettujen aloitteiden käytännön toteutuksen välttämätön edellytys. Järjestelmällisen eurooppalaisen tietojärjestelmän perustan luominen tulee, kuten komissio huomauttaa, toteuttaa yhteistyössä alan muiden toimijoiden kansa ja koordinoida OECD:n ja WHO:n alalla käynnissä olevien aloitteiden ja toimien kanssa. Tarjolla olevaan vertailukelpoiseen tietoon perustuvien uusien toiminen toteuttaminen on jäsenvaltioiden tehtävä.

2.10

katsoo, että komission tulisi varmistaa nykyistä paremmin terveydenhuollosta ja -hoidosta vastaavien alue- ja paikallisviranomaisten osallistuminen terveydenhuoltopalveluita ja sairaanhoitoa koskevaan yhteistyöhön sekä sitä varten perustettavan ryhmän toimintaan.

Sosiaalisen suojelun uudistaminen laadukkaan, helposti saatavilla olevan ja kestävän terveydenhoidon ja pitkäaikaishoidon kehittämiseksi koordinointimenetelmän avulla KOM(2004) 304 lopullinen

3   Alueiden komitean näkökanta ja suositukset

ALUEIDEN KOMITEA

3.1

kannattaa komission tiedonannon päätavoitetta: edistää avointa koordinointimenetelmää hyödyntäen sellaisen yhteisen kehyksen määrittämistä, joka tukee jäsenvaltioiden pyrkimyksiä uudistaa ja kehittää sosiaalisen suojelun määrärahoista kustannettavaa terveydenhoitoa ja pitkäaikaishoitoa.

3.2

on samaa mieltä kolmesta yleistavoitteesta: terveydenhuollon yleinen saatavuus, yhdenvertaisuus ja yhteisvastuu, laadukkaiden terveydenhuoltopalvelujen tarjonta sekä terveydenhuoltopalvelujen pitkäjänteisen taloudellisen kestävyyden takaaminen.

3.3

katsoo, että yhteisen yleiskehyksen laatiminen ja suuntaa-antavien tavoitteiden varmistaminen voivat osaltaan auttaa kohtaamaan tulevat haasteet, joita ovat väestön ikääntyminen, jatkuvat ja tyypillisesti terveydenhuoltopalvelujen ja hoidon eriarvoiseen saatavuuteen liittyvät ongelmat, laadukkaiden palvelujen tarjonnan ja kysynnän sekä tiettyjen järjestelmien rahoituksen epätasapaino.

3.4

korostaa, että indikaattoreiden ja vertailukriteereiden asettamisessa tulee kunnioittaa jäsenvaltioiden vastuuta terveyspalvelujen tarjoamisessa ja järjestämisessä sekä ottaa huomioon jäsenvaltioittain vaihtelevat olosuhteet. Komitea pitää tärkeänä, että kyseiset indikaattorit perustuvat mahdollisimman pitkälle jo saatavilla oleviin tietoihin. Suhteettoman suuri indikaattoreiden määrä aiheuttaa liikaa lisätyötä alue- ja paikallistasolla.

3.5

korostaa, että terveydenhuollon hallinto kuuluu monissa jäsenvaltioissa alue- ja paikallisviranomaisille ja että kyseisillä viranomaisilla on usein ensisijainen vastuu myös terveysvalistuksesta ja ennaltaehkäisevistä terveyspalveluista sekä kotipalveluista, joiden avulla voidaan välttää sairaalahoitoon joutuminen tai vähentää sairaalahoidon tarvetta. Alue- ja paikallisviranomaiset onkin tärkeinä toimijoina ja avoimen koordinaatioperiaatteen mukaisesti otettava mukaan laatimaan kansallisia toimintasuunnitelmia ja päättämään indikaattoreista ja vertailukriteereistä.

3.6

kehottaa indikaattoreista päätettäessä ottamaan mukaan myös laatumittarit, sillä puhtaasti määrälliset indikaattorit eivät mittaa nk. pehmeitä arvoja, kuten mm. vanhustenhuoltoon liittyvää huolenpitoa ja elämänlaadun parantumista. Terveydenhuoltopalvelujen laatua ei siis tule suhteuttaa pelkästään kustannus–hyöty-akselilla, vaan myös tarjottavaan palveluun liittyvään huolehtimiseen ja huolenpitoon.

3.7

haluaa lisäksi kiinnittää huomiota siihen, että avoimen koordinaatiomenetelmän mukaisesti indikaattoreista päätettäessä ja vertailukriteerejä sovellettaessa on otettava myös huomioon jäsenvaltioittain vaihtelevat lähtökohdat.

3.8

kehottaa komissiota tukemaan parhaiden käytänteiden levittämiseen soveltuvien ja avoimen koordinointimenetelmän soveltamisen kannalta tärkeiden verkkojen kehittämistä.

3.9

suosittelee paneutumista myös muiden politiikkojen vaikutuksiin terveyden ja terveydenhuollon kannalta. Komitea katsoo lisäksi, että poliittisten prosessien yhteensovittamisella myös muilla aloilla, kuten työllisyyspolitiikassa, on merkitystä yleisten tavoitteiden saavuttamisen kannalta. Alueiden komitea pitääkin tästä syystä myönteisenä, että terveydenhuoltohenkilöstön perus- ja jatkokoulutukseen sijoittamisen tarpeellisuuteen suhtaudutaan elinikäisen oppimisen, työsuojelun ja työelämän laadun parantamisen näkökulmasta. Ajan myötä tämä voi osaltaan edistää työntekijöiden pysyvyyttä terveydenhoitoalalla ja helpottaa toivottavasti rekrytointia alalle, mitä väestön ikääntymisen ja pahenevan henkilöstöpulan asettamiin yhteisiin haasteisiin vastaaminen edellyttää.

3.10

katsoo, että turvaverkon ulkopuolelle päätyneiden ikääntyneiden kansalaisten, etnisten vähemmistöjen ja pienituloisten kaltaisiin marginaaliryhmiin keskittymien on ensiarvoisen tärkeää yleistavoitteiden saavuttamiseksi ja terveydenhuoltopalvelujen yhdenvertaisen saatavuuden takaamiseksi. Tässä yhteydessä on tuettava jäsenvaltioiden muutospyrkimyksiä kehittämällä edellä mainittuja ryhmiä koskevia tukimekanismeja tavoitteena tasoittaa terveyteen liittyviä eroja. Mainittujen tukimekanismien kehittäminen edellyttää kaikkien asianosaisten toimijoiden aktivoimista.

Bryssel 30. syyskuuta 2004

Alueiden komitean

puheenjohtaja

Peter STRAUB


18.2.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 43/26


Alueiden komitean lausunto aiheesta ”Ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi satamien turvatoimien parantamisesta”

(2005/C 43/08)

ALUEIDEN KOMITEA, joka

ottaa huomioon komission ehdotuksen parlamentin ja neuvoston direktiiviksi satamien turvatoimien parantamisesta (KOM(2004) 76 lopullinen – 2004/0031 COD),

ottaa huomioon neuvoston 22. helmikuuta 2004 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 265 artiklan ensimmäisen kohdan ja 80 artiklan nojalla tekemän päätöksen pyytää aiheesta alueiden komitean lausunto,

ottaa huomioon puheenjohtajansa 27. tammikuuta 2004 tekemän päätöksen antaa lausunnon valmistelu ”alueellinen yhteenkuuluvuuspolitiikka” -valiokunnan tehtäväksi,

ottaa huomioon”alueellinen yhteenkuuluvuuspolitiikka” -valiokunnan 7. heinäkuuta 2004 hyväksymän lausuntoluonnoksen (CdR 163/2004 rev. 1), jonka esittelijä oli kunnanneuvos Anders Knape (SE, PPE),

sekä katsoo seuraavaa:

1)

Laittomat teot ja terrorismi kuuluvat vakavimpiin uhkiin, joita Euroopan unionin perustana oleviin demokratian ja vapauden ihanteisiin ja rauhanarvoihin kohdistuu.

2)

Ihmisiä, infrastruktuuria ja laitteita, liikennevälineet mukaan luettuina, olisi suojeltava laittomilta teoilta ja niiden tuhoisilta vaikutuksilta satamissa sekä niitä ympäröivillä alueilla. Tällainen suojelu hyödyttää liikenteen käyttäjiä, taloutta ja yhteiskuntaa yleensä.

3)

Euroopan parlamentti ja Euroopan unionin neuvosto antoivat <. päivänä <kuuta 2003 asetuksen (EY) N:o 725/2004 alusten ja satamarakenteiden turvatoimien parantamisesta. Kyseisessä asetuksessa säädetyt merenkulun turvatoimet ovat vain osa niistä toimenpiteistä, joita tarvitaan riittävän turvallisuustason saavuttamiseksi koko merenkulkuun liittyvässä kuljetusketjussa. Asetuksen soveltamisala rajoittuu turvatoimiin, joita toteutetaan aluksilla tai jotka liittyvät aluksen ja sataman välittömään vuorovaikutukseen.

4)

Komission ehdotuksen johdanto-osan 2 kappaleessa tarkoitettu turvatavoite olisi saavutettava vahvistamalla tarvittavat toimenpiteet satamapolitiikan alalla siten, että määritetään yhteiset normit satamien riittävän turvallisuustason saavuttamiseksi kaikissa yhteisön satamissa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta jäsenvaltioiden kansalliseen turvallisuuteen liittyvien sääntöjen tai Euroopan unionista tehdyn sopimuksen VI osaston nojalla mahdollisesti toteutettavien toimenpiteiden soveltamista.

5)

Jäsenvaltioiden olisi määriteltävä yksityiskohtaisten turva-arviointien pohjalta turvatoimien kannalta merkityksellisten satama-alueiden tarkat rajat sekä satamien riittävän turvallisuuden kannalta aiheelliset toimenpiteet ottaen huomioon asianomaisten alue- ja paikallisviranomaisten näkökannat. Näiden toimenpiteiden olisi vaihdeltava vallitsevan turvatason mukaan ja niissä olisi otettava huomioon sataman eri osa-alueiden riskiprofiilien erot.

6)

Jäsenvaltioiden tai tilanteen mukaan alue- ja paikallisviranomaisten olisi laadittava satamien turvasuunnitelmat, joissa otetaan täydellisesti huomioon sataman turva-arvioinnin tulokset. Turvatoimien tehokas toteuttaminen edellyttää myös tarkkaa tehtäväjakoa kaikkien osapuolten kesken sekä toimenpiteiden säännöllistä harjoittelua. Tehtäväjaon ja harjoitusmenettelyjen kirjaaminen sataman turvasuunnitelman muotoon edistää merkittävästi sekä ennaltaehkäisevien että korjaavien sataman turvatoimien tehokkuutta.

7)

Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että maakohtainen yhteysyksikkö toimii yhteyspisteenä komission ja jäsenvaltioiden välillä.

8)

Komission ehdottamassa direktiivissä kunnioitetaan ja noudatetaan erityisesti Euroopan unionin perusoikeuskirjassa tunnustettuja perusoikeuksia ja periaatteita.

9)

Direktiivin täytäntöönpanemiseksi tarvittavista toimenpiteistä olisi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28. päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY mukaisesti. Olisi säädettävä menettelystä, jonka mukaisesti komission ehdottamaa direktiiviä voidaan mukauttaa sen soveltamisalaa laajentamatta, jotta voitaisiin ottaa huomioon kansainvälisten asiakirjojen kehitys ja mukauttaa tai täydentää direktiivin liitteiden yksittäisiä määräyksiä saatujen kokemusten perusteella.

10)

Ehdotetun toiminnan tavoitteita, joita ovat tarvittavien toimenpiteiden tasapainoinen käyttöönotto ja soveltaminen merenkulku- ja satamapolitiikan alalla, ei voida riittävällä tavalla saavuttaa jäsenvaltioiden toimin, vaan ne voidaan komission ehdottaman direktiivin Euroopan laajuisen mittakaavan takia toteuttaa paremmin yhteisön tasolla, joten yhteisö voi toteuttaa toimenpiteitä perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti direktiivissä rajoitutaan satamien turvatavoitteiden edellyttämiin yhteisiin perusnormeihin eikä ylitetä sitä, mikä on tarpeen tämän tavoitteen saavuttamiseksi,

hyväksyi 29.–30. syyskuuta 2004 pitämässään 56. täysistunnossa (syyskuun 30. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon.

1   Alueiden komitean näkemykset

Alueiden komitea yhtyy näkemykseen, että laittomat teot ja terrorismi kuuluvat vakavimpiin uhkiin, joita Euroopan unionin perustana oleviin demokratian ja vapauden ihanteisiin ja rauhanarvoihin kohdistuu.

AK katsoo, että terrorismi ja vastaavat rikolliset teot ovat valtioita yhteisesti koskeva ilmiö, joten niihin on puututtava pääasiassa valtioiden yhteisillä toimenpiteillä. Satamiin tai muihin perusrakenteisiin kohdistuvan terrorismiuhan vakavuutta ei tavallisesti ole mahdollista arvioida pelkästään paikallisesta tai alueellisesta näkökulmasta.

AK katsoo, että suojautuminen terroritekoja ja muita rikollisia tekoja vastaan kuuluu pääasiassa valtiovallan tehtäviin, joten jäsenvaltioiden on otettava taloudellinen ja yleinen vastuu valtiollisella tai yhteisön tasolla päätettyjen turvatoimien toteuttamisesta. Toimenpiteet, joiden tarkoituksena on suojata satamat rikollisia tekoja vastaan, on tasapainotettava kuhunkin satamaan kohdistuvien uhkatekijöiden mukaisesti. Satamien turvasuunnitelmat on kuitenkin toissijaisuusperiaatteen mukaisesti laadittava paikallis- ja aluetasolla.

AK on pannut merkille, että komission antamaan merenkulun turvatoimien parantamista koskevaan tiedonantoon (KOM(2003) 229 lopullinen) sisältyy ehdotus asetukseksi alusten ja satamarakenteiden turvatoimien parantamisesta ja että kyseistä ehdotusta koskeva lainsäädäntämenettely on parhaillaan käynnissä.

AK arvioi, että myös satamien turvallisuus paranee tarkistettuun SOLAS-yleissopimukseen, ISPS-säännöstöön ja komission asetukseen (EY) N:o 725/2004 sisältyvien alusten ja satamarakenteiden turvatoimien ansiosta. Mainittu asetus koskee kuitenkin ainoastaan sataman sitä osaa, jossa aluksen ja sataman vuorovaikutus tapahtuu, eli pelkästään terminaalia.

AK katsoo, että tiettyjen satamien osalta saattaa olla tarpeen ottaa seuraava askel, jonka avulla taataan sekä satamien että satamien ja niitä ympäröivien alueiden välisten yhteyksien turvallisuus, kunhan asetus (EY) N:o 725/2004 on ensin pantu täytäntöön ja sen vaikutukset arvioitu. Suojaamistarve koskee satamissa työskenteleviä ja niiden kautta kulkevia henkilöitä sekä infrastruktuuria ja laitteita liikennevälineet mukaan luettuina. AK on pannut merkille, että IMO:n ja ILO:n työryhmä laatii parhaillaan satamien turvatoimia koskevia käytännesääntöjä.

AK on sitä mieltä, että asetuksen (EY) N:o 725/2004 ja komission ehdottaman direktiivin sisältämillä toimenpiteillä satamien ja merenkulun turvallisuuden parantamiseksi on saatava aikaan hyviä tuloksia, ilman että vaadittaisiin suurempia taloudellisia tai henkilöstöä koskevia panostuksia kuin mitä turvallisuus- ja suojelunäkökohdat edellyttävät. Lisäksi on kiinnitettävä erityishuomiota satamien kokoon, sijaintiin ja toimintoihin.

AK katsoo, että toimintojen, toimenpiteiden ja valvonnan sääntelytarpeen on oltava järkevässä suhteessa uhkatekijöihin sekä tarpeeseen turvata kuljetusten tehokkuus ja kilpailukyky, jotta merikuljetuksia voidaan lisätä muiden kuljetusmuotojen tilanteen helpottamiseksi.

AK katsoo, että puheena olevan direktiivin mukaisten arviointien ja suunnitelmien hyväksyntä ja täytäntöönpano on varmistettava asianomaisten jäsenvaltioiden valvomien tarkastusten avulla.

AK:n mielestä sataman käsitettä paikkana, jossa alus ja satama ovat vuorovaikutuksessa, on laajennettava kattamaan terminaalit, ankkurointialueet, odotuspaikat ja sisääntuloväylät sekä sellaiset satama-alueeseen kuuluviksi katsottavat paikat, joita käytetään tavaroiden varastoimiseen.

AK katsoo, että sisäisen liikenteen satamat tulisi vapauttaa säännösten soveltamisesta.

AK kannattaa periaatetta, että direktiivi on sopivin oikeudellinen väline, jonka avulla voidaan varmistaa tarvittava joustavuus ja satamien yhteinen turvallisuustaso, koska yhteisön alueella sijaitsevat satamat ovat hyvin erilaisia ja niissä harjoitetaan hyvin erilaisia toimintoja.

AK on tietoinen siitä, että jäsenvaltioissa sovelletaan jo erilaisia satamien turvajärjestelmiä ja että olemassa olevien turvatoimien ja -rakenteiden säilyttäminen on mahdollista, kunhan ne vain ovat direktiivin säännösten mukaisia.

1.1   Satamien turvatoimia koskevan direktiivin sisältö

1.1.1

Alueiden komitea katsoo, että merenkulkuun ja aluksen ja sataman vuorovaikutukseen sovellettavia turvatoimia saattaa joissakin satamissa olla tarpeen täydentää tehostetuilla turvatoimilla. Samalla on mahdollista varmistaa, että kyseisiä turvatoimia voidaan vahvistaa koko satama-alueella sovellettavilla turvatoimilla. Joissakin satamissa saattaa olla tarpeen täydentää satamien turvatoimia satamien läheisyydessä toimivien ja mahdollisen terrori-iskun kohteena kyseeseen tulevien yritysten turvajärjestelyillä. Tällaisia yrityksiä ovat esim. polttoainevarastot sekä kemian- ja lannoitetehtaat.

1.1.2

AK katsoo, että kunkin jäsenvaltion tulee yhdessä satamien edustajien ja alue- ja paikallisviranomaisten kanssa päättää turvatoimien tarpeesta ja laajuudesta.

1.1.3

AK katsoo, että turvatason määrittäminen sen mukaan, onko kyseessä normaali, kohonnut tai välitön uhka, ei ole sataman turvaviranomaisen tehtävä, vaan kyseessä on luonteeltaan kokonaisvaltainen asia.

1.2   Yleiset periaatteet

1.2.1

AK korostaa toissijaisuusperiaatteen noudattamisen merkitystä erityisesti hiljattain hyväksytyn perustuslakiluonnoksen ja uuden toissijaisuuspöytäkirjan valossa.

1.2.2

AK:n mielestä on tärkeää, että komission ehdotus perustuu samoihin turvarakenteisiin ja -elimiin kuin asetus (EY) N:o 725/2004. Tällä tavoin voidaan tarpeen mukaan luoda koko meriliikenteen logistiikkaketjun kattava turvajärjestelmä, joka ulottuu aluksesta ja aluksen ja sataman vuorovaikutuksesta koko satamaan sekä sataman ja sitä ympäröivien alueiden vuorovaikutukseen.

1.2.3

AK suhtautuu myönteisesti siihen, että jäsenvaltiot voivat itse määritellä satamiensa rajat komission ehdottaman direktiivin soveltamiseksi. Kyseiset rajaukset on tehtävä yhteisymmärryksessä asianomaisten paikallisten ja alueellisten elinten kanssa. Satamista, joissa tarvitaan tehostettuja turvatoimia, on päätettävä perusteellisen riski- ja tarveharkinnan pohjalta.

1.2.4

AK suhtautuu myönteisesti myös siihen, että jäsenvaltioiden tehtäväksi jätetään varmistaa satamien turva-arviointien ja turvasuunnitelmien asianmukainen kehittäminen, määrittää vallitseva turvataso ja tiedottaa turvatasosta ja sen muutoksista sekä nimetä sataman turvaviranomainen. Jäsenvaltioiden tulee toissijaisuusperiaatteen mukaisesti voida päättää yhdessä asianomaisten viranomaisten ja paikallisten ja alueellisten elinten kanssa arviointien, suunnitelmien ja viranomaistoimien tarpeesta ottaen huomioon kunkin jäsenvaltion arviot uhkan suuruudesta sekä paikalliset ja alueelliset olosuhteet.

1.2.5

AK suhtautuu myönteisesti siihen, että jokaiselle satamalle nimitetään turvapäällikkö, jonka tehtävänä on koordinoida jäsenvaltion ja turvapäällikön yhdessä tarpeellisiksi katsomia satamien ja niiden välittömässä läheisyydessä sijaitsevien yritysten turva-arviointeja ja turvasuunnitelmia sekä niiden perusteella toteutettavia jatkotoimenpiteitä. Komitea kannattaa myös sitä, että jäsenvaltiot nimittävät yhteysyksiköt, jotka takaavat tarvittavan tiedonkulun sekä muihin jäsenvaltioihin että komissioon.

1.2.6

AK:n mielestä ei ole perusteltua vaatia, että jokaista satamaa varten on perustettava turvakomitea, vaan näin on meneteltävä tarpeen mukaan.

1.2.7

AK katsoo, että komission ehdottamien, turva-arviointeja ja -suunnitelmia koskevien vähimmäisvaatimusten sekä satamien turvatoimien toteuttamisen valvontaa koskevien tarkastusmenettelyjen tulisi perustua yleisiin ohjeisiin ja suosituksiin eikä määräyksiin.

1.3   Oikeudelliset näkökohdat

1.3.1

Alueiden komitea katsoo, että jäsenvaltioiden on vahvistettava komission ehdottaman direktiivin nojalla annettavien kansallisten säännösten rikkomisesta langetettavat seuraamukset. Useimmissa jäsenvaltioissa on jo nyt käytössä sopivia säädöksiä, joten uutta lainsäädäntöä ei pääsääntöisesti tarvita.

1.4   Vaikutusten arviointi

1.4.1

Alueiden komitea kehottaa komissiota pohtimaan tarkoin satamien turvatoimien parantamista koskevan ehdotuksen kustannusvaikutuksia. Direktiivin täytäntöönpano edellyttää mm. suunnitelmien laatimista, erilaisiin toimenpiteisiin ryhtymistä sekä valvonnan tehostamista, mistä aiheutuu lisäkustannuksia. Jäsenvaltioiden tulisi vastata suurimmasta osasta ehdotuksen aiheuttamista lisäkustannuksista, jotteivät ihmisten ja tavaroiden merikuljetusten hinnat kyseisten kustannusten seurauksena kasva niin suuriksi, että kuljetukset siirtyvät muiden, ympäristön ja turvallisuuden kannalta epäsuotuisampien kuljetusmuotojen hoidettaviksi.

2   Alueiden komitean suositukset

Muutosehdotukset

Suositus 1

Johdanto-osan 1 a perustelukappale (uusi)

Komission ehdotus

AK:n muutosehdotus

 

(1 a)

Terrorismi ja vastaavat rikolliset teot ovat valtioita yhteisesti koskeva ilmiö, joten niihin on puututtava pääasiassa valtioiden yhteisillä toimenpiteillä. Satamiin tai muihin perusrakenteisiin kohdistuvan terrorismiuhan vakavuutta ei tavallisesti ole mahdollista arvioida paikallisesta tai alueellisesta näkökulmasta. Suojautuminen terroritekoja ja muita rikollisia tekoja vastaan kuuluu pääasiassa valtiovallan tehtäviin, joten jäsenvaltioiden on otettava sekä taloudellinen että yleinen vastuu valtiollisella tai yhteisön tasolla päätettyjen turvatoimien toteuttamisesta.

Perustelu

Komission ehdottaman direktiivin johdanto-osassa on erityisesti korostettava sitä, että terrorismi ja vastaavat rikolliset teot ovat valtioita yhteisesti koskeva ilmiö ja että niihin on siten vastattava pääasiassa valtioiden yhteisillä toimenpiteillä, joista jäsenvaltiot ovat yleisesti vastuussa. On tärkeä periaate, että se viranomaistaho, joka päättää tietystä sääntelystä, myös vastaa kyseisen sääntelyn aiheuttamista kustannuksista, jotta vältetään liiallinen sääntely ja sen kielteiset yhteiskunnallis-taloudelliset vaikutukset. Näin ollen on luonnollista, että valtio kantaa myös taloudellisen vastuun niistä toimenpiteistä, joilla pyritään torjumaan ja estämään edellä mainitun kaltaiset teot.

Suositus 2

Johdanto-osan 4 perustelukappale

Komission ehdotus

AK:n muutosehdotus

Merenkulku- ja satama-alan parhaan mahdollisen suojelun saavuttamiseksi olisi otettava käyttöön satamien turvatoimia. Niiden olisi ulotuttava aluksen ja sataman vuorovaikutusta laajemmalle ja katettava koko satama. Tällä tavoin voitaisiin sekä suojata satama-alueita että varmistaa, että asetuksen (EY) N:o …/… soveltamiseksi toteutettavissa turvatoimissa voidaan hyödyntää viereisten satama-alueiden parempaa turvallisuutta. Näitä toimenpiteitä olisi sovellettava kaikkiin satamiin, joissa sijaitsee yksi tai useampi asetuksen (EY) N:o …/… soveltamisalaan kuuluva satamarakenne.

Merenkulku- ja satama-alan parhaan mahdollisen suojelun saavuttamiseksi olisi otettava saattaa olla tarpeen ottaa käyttöön satamien turvatoimia. Niiden Kyseisten toimenpiteiden olisi katettava ulotuttava aluksen ja sataman yhtymäkohdat vuorovaikutusta laajemmalle ja katettava koko turvallisuusnäkökohtien kannalta välttämättömät sataman osat. Tällä tavoin voitaisiin sekä suojata satama-alueita että varmistaa, että asetuksen (EY) N:o 725/2004 soveltamiseksi toteutettavissa turvatoimissa voidaan hyödyntää viereisten satama-alueiden parempaa turvallisuutta. Näitä toimenpiteitä olisi sovellettava kaikkiin satamiin, joissa sijaitsee yksi tai useampi Jäsenvaltioiden on päätettävä, mitkä asetuksen (EY) N:o 725/2004 soveltamisalaan kuuluva satamarakenne kuuluvista satamarakenteista tarvitsevat turvakseen lisätoimenpiteitä.

Perustelu

Asetukseen (EY) N:o 725/2004 sisältyvien toimenpiteiden lisäksi saatetaan seuraavana askeleena tarvita myös muita toimenpiteitä, kun kyseisen asetuksen täytäntöönpanon vaikutukset on voitu arvioida. Jäsenvaltioiden on toissijaisuusperiaatteen mukaisesti voitava päättää siitä, mitä satamia asia koskee. Lisäturvatoimia ei välttämättä tarvita kaikissa asetuksen soveltamisalaan kuuluvissa satamissa.

Suositus 3

Johdanto-osan 5 a perustelukappale (uusi)

Komission ehdotus

AK:n muutosehdotus

 

Asetusten ja direktiivien sisältämillä toimenpiteillä satamien ja merenkulun turvallisuuden parantamiseksi on saatava aikaan hyviä tuloksia, ilman että vaadittaisiin suurempia taloudellisia tai henkilöstöä koskevia panostuksia kuin mitä turvallisuus- ja suojelunäkökohdat edellyttävät. Lisäksi on kiinnitettävä erityishuomiota satamien kokoon, sijaintiin ja toimintoihin.

Perustelu

Jotta ei vaikeutettaisi matkustajien ja tavaran aluskuljetuksia, on tärkeää, että toteutettaviksi päätetyt turvatoimet ovat asianmukaisia ja kustannustehokkaita. Muussa tapauksessa vaarana on, että toimenpiteillä on kielteisiä yhteiskunnallis-taloudellisia vaikutuksia. On tärkeää, että direktiivissä todetaan selvästi, että turvatoimien on oltava yhteiskunnallis-taloudellisesta näkökulmasta kustannustehokkaita.

Suositus 4

Johdanto-osan 8 perustelukappale

Komission ehdotus

AK:n muutosehdotus

Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että kaikki osapuolet tunnustavat selkeästi sataman turvatoimiin liittyvät vastuut. Jäsenvaltioiden olisi valvottava turvavaatimusten noudattamista ja nimettävä selkeä vastuullinen viranomainen kaikille satamilleen, luettava hyväksymismenettelynsä piiriin kaikkia alueellaan olevia satamia koskevat turva-arvioinnit ja -suunnitelmat, vahvistettava turvatasot ja tiedotettava niistä, varmistettava, että toimenpiteistä tiedotetaan, ne toteutetaan ja niitä koordinoidaan tehokkaasti, sekä huolehdittava turvatoimien tehokkuuden ja valmiuden parantamisesta satamayhteisön sisäisten neuvonantopisteiden avulla.

Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että kaikki osapuolet, asianomaiset alue- ja paikallisviranomaiset mukaan luettuina, tunnustavat selkeästi sataman turvatoimiin liittyvät vastuut. Jäsenvaltioiden olisi valvottava turvavaatimusten noudattamista ja nimettävä selkeä vastuullinen viranomainen kaikille satamilleen, luettava hyväksymismenettelynsä piiriin kaikkia alueellaan olevia satamia koskevat turva-arvioinnit ja -suunnitelmat, vahvistettava turvatasot ja tiedotettava niistä, varmistettava, että toimenpiteistä tiedotetaan, ne toteutetaan ja niitä koordinoidaan tehokkaasti, sekä huolehdittava turvatoimien tehokkuuden ja valmiuden parantamisesta satamayhteisön sisäisten neuvonantopisteiden avulla.

Perustelu

Alue- ja paikallisviranomaiset saattavat olla vastuussa tietyistä sataman turvatoimista, kuten sataman terveyspalveluista, laivojen lastin ympäristötarkastuksesta ja muista yhteiskunnan toimista ennalta arvaamattomien tilanteiden varalta.

Suositus 5

Johdanto-osan 9 perustelukappale

Komission ehdotus

AK:n muutosehdotus

Jäsenvaltioiden olisi hyväksyttävä arvioinnit ja suunnitelmat ja valvottava niiden toteuttamista alueellaan olevissa satamissa. Toteuttamisen valvonnan tehokkuutta olisi seurattava komission johdolla tehtävin tarkastuksin.

Jäsenvaltioiden olisi hyväksyttävä arvioinnit ja suunnitelmat ja valvottava niiden toteuttamista alueellaan olevissa satamissa. Toteuttamisen valvonnan tehokkuutta olisi seurattava komission kulloinkin kyseessä olevan jäsenvaltion johdolla tehtävin tarkastuksin, joista raportoidaan komissiolle.

Perustelu

Komission ehdotus seurantaa koskevista tarkastuksista on liian kattava ja sisältää liikaa sääntelyä nykytilanteen vaatimuksia ajatellen. Toimenpiteet sekä niiden valvonta ja seuranta on mitoitettava sen mukaan, mikä on perusteltua turvallisuuden ja suojelun näkökulmasta. Lisäksi on kiinnitettävä erityishuomiota satamien kokoon, sijaintiin ja toimintoihin. Valvonta ja tarkastukset on voitava toteuttaa jäsenvaltiotasolla.

Suositus 6

2 artiklan 2 kohta

Komission ehdotus

AK:n muutosehdotus

Tässä direktiivissä säädettyjä toimenpiteitä sovelletaan kaikissa jäsenvaltioiden alueella sijaitsevissa satamissa, joissa on yksi tai useampi asetuksen (EY) N:o …/… soveltamisalaan kuuluva satamarakenne.

Tässä direktiivissä säädettyjä toimenpiteitä sovelletaan kaikissa niissä jäsenvaltioiden alueella sijaitsevissa satamissa, joissa on yksi tai useampi asetuksen (EY) N:o 725/2004 soveltamisalaan kuuluva satamarakenne ja joiden turvatoimia on jäsenvaltioiden näkemyksen mukaan syytä parantaa.

Perustelu

Muutosehdotus on johdonmukainen johdanto-osan 4 perustelukappaleeseen ehdotetun muutoksen kanssa. Komission ehdotuksen mukaan kyseisiä toimenpiteitä olisi sovellettava kaikkiin satamiin, joissa sijaitsee yksi tai useampi asetuksen (EY) N:o 725/2004 soveltamisalaan kuuluva satamarakenne. Alueiden komitea ei ole vakuuttunut siitä, että kaikissa satamissa olisi aiheellista ryhtyä lisätoimenpiteisiin.

Suositus 7

3 artiklan 1 kohta

Komission ehdotus

AK:n muutosehdotus

’satamalla’ tai ’merisatamalla’ maa- ja vesialuetta, jolla on tehty sellaisia töitä ja joka on varustettu siten, että kyseisellä alueella voidaan pääasiallisesti ottaa vastaan aluksia, lastata niitä ja purkaa niiden lasteja, varastoida tavaroita, vastaanottaa ja toimittaa tavaroita sekä ottaa aluksiin matkustajia ja laskea matkustajia maihin;

’satamalla’ tai ’merisatamalla’ jäsenvaltion määrittämää ja rajaamaa maa- ja vesialuetta, jolla on tehty sellaisia töitä ja joka on varustettu siten, että kyseisellä alueella voidaan pääasiallisesti harjoittaa kaupallista meriliikennettä, ja joka on suorassa yhteydessä satamarakenteisiin ottaa vastaan aluksia, lastata niitä ja purkaa niiden lasteja, varastoida tavaroita, vastaanottaa ja toimittaa tavaroita sekä ottaa aluksiin matkustajia ja laskea matkustajia maihin;

Perustelu

Se, minkälaisten alueiden katsotaan muodostavan sataman, on päätettävä tapauskohtaisesti, eikä käytettävä määritelmä saa antaa mahdollisuutta tulkita sataman käsitettä liian laajasti. Tällä muutosehdotuksella jäsenvaltioille annetaan mahdollisuus määrittää ja rajata kyseiset alueet riittävän joustavasti, ilman että satama-alueiden annettaisiin kasvaa kohtuuttomiin mittoihin.

Suositus 8

5 artiklan 1 kohta

Komission ehdotus

AK:n muutosehdotus

Jäsenvaltioiden on nimettävä sataman turvaviranomainen jokaiselle tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvalle satamalle. Sama sataman turvaviranomainen voidaan nimetä useammalle kuin yhdelle satamalle.

Jäsenvaltioiden on nimettävä sataman turvaviranomainen huolehdittava siitä, että jokaiselle tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvalle satamalle nimetään yhtenäisin perustein sataman turvaviranomainen. Sama sataman turvaviranomainen voidaan nimetä useammalle kuin yhdelle satamalle.

Perustelu

Sataman turvaviranomainen on toissijaisuusperiaatteen mukaisesti voitava nimetä alue- tai paikallistasolla. Suositus 1:n perustelun mukaisesti jäsenvaltioiden on kuitenkin kannettava yleinen ja taloudellinen vastuu satamien turvatoimista.

Suositus 9

5 artiklan 3 kohta

Komission ehdotus

AK:n muutosehdotus

Jäsenvaltiot voivat nimetä sataman turvaviranomaiseksi asetuksen (EY) N:o …/… nojalla nimetyn ’toimivaltaisen merenkulun turvaviranomaisen’.

Jäsenvaltiot voivat nimetä s Sataman turvaviranomaiseksi voidaan asetuksen (EY) N:o 725/2004 nojalla nimetyn ’toimivaltaisen merenkulun turvaviranomaisen’ nimetä ’toimivaltainen merenkulun turvaviranomainen’.

Perustelu

Sataman turvaviranomainen on toissijaisuusperiaatteen mukaisesti voitava nimetä alue- tai paikallistasolla. Muutosehdotus on johdonmukainen 5 artiklan 1 kohtaan ehdotetun muutoksen kanssa.

Suositus 10

9 artiklan 1 kohta

Komission ehdotus

AK:n muutosehdotus

Jokaiselle satamalle on nimettävä sataman turvapäällikkö. Jokaisella satamalla on oltava oma turvapäällikkö. Pienillä viereisillä satamilla voi olla sama turvapäällikkö.

Jokaiselle satamalle on nimettävä sataman turvapäällikkö. Jokaisella satamalla on oltava oma turvapäällikkö. Pienillä v Viereisillä satamilla voi olla sama turvapäällikkö. Poikkeustapauksissa yksi ja sama henkilö voidaan nimetä useamman kuin yhden sataman turvapäälliköksi, vaikka kyseessä eivät olisikaan viereiset satamat, mikäli oman turvapäällikön nimeäminen kyseisten satamien toiminnan vähäisyyden vuoksi olisi suhteetonta ja edellyttäen, että voidaan taata asianmukainen turvallisuustaso.

Perustelu

Viereisillä satamilla tulee yleensä voida olla sama turvapäällikkö satamien koosta riippumatta.

Suositus 11

10 artiklan 1 kohta

Komission ehdotus

AK:n muutosehdotus

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvissa satamissa perustetaan turvakomiteat antamaan käytännön neuvoja. Turvakomiteaa ei tarvitse perustaa, jos se on sataman erityisluonteen takia tarpeeton.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvissa satamissa perustetaan voidaan tarpeen mukaan perustaa turvakomiteat antamaan käytännön neuvoja. Turvakomiteaa ei tarvitse perustaa, jos se on sataman erityisluonteen takia tarpeeton.

Perustelu

Ei ole todennäköistä, että kaikissa käsillä olevan direktiivin soveltamisalaan kuuluvissa satamissa tarvitaan turvakomiteaa. Koska turvakomiteaa tarvitaan luultavasti vain suurissa satamissa, yleisenä sääntönä tulee olla, että komitea on perustettava vain silloin, kun siihen on tarvetta.

Suositus 12

14 artiklan 2 kohta

Komission ehdotus

AK:n muutosehdotus

Komissio alkaa kuuden kuukauden kuluttua 19 artiklassa tarkoitetusta päivästä yhteistyössä 13 artiklassa tarkoitetun yhteysyksikön kanssa toteuttaa tarkastuksia, joihin sisältyy myös satamien sopivan otoksen tarkastuksia ja joilla seurataan, miten jäsenvaltiot soveltavat tätä direktiiviä. Näissä tarkastuksissa otetaan huomioon yhteysyksiköiden toimittamat tiedot, myös valvontaraportit. Näiden tarkastusten suorittamista koskevat menettelyt hyväksytään 16 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

Komissio alkaa Jäsenvaltiot alkavat kuuden kuukauden kuluttua 19 artiklassa tarkoitetusta päivästä yhteistyössä 13 artiklassa tarkoitetun yhteysyksikön kanssa toteuttaa tarkastuksia, joihin sisältyy myös satamien sopivan otoksen tarkastuksia ja joilla seurataan, miten jäsenvaltiot soveltavat tätä direktiiviä. Näissä tarkastuksissa otetaan huomioon yhteysyksiköiden toimittamat tiedot, myös valvontaraportit. Näiden tarkastusten suorittamista koskevat menettelyt hyväksytään 16 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

Perustelu

Muutosehdotus on johdonmukainen johdanto-osan 9 perustelukappaleeseen ehdotetun muutoksen kanssa.

Suositus 13

14 artiklan 3 kohta

Komission ehdotus

AK:n muutosehdotus

Tarkastajat, jotka komissio valtuuttaa suorittamaan tarkastukset 2 kohdan mukaisesti, esittävät ennen tehtävänsä suorittamista komission antaman valtakirjan, jossa täsmennetään tarkastuksen sisältö ja tarkoitus sekä päivämäärä, jolloin tarkastuksen on määrä alkaa. Komissio ilmoittaa asianomaisille jäsenvaltioille tarkastuksista hyvissä ajoin.

Kyseessä olevan jäsenvaltion on suostuttava tällaisiin tarkastuksiin ja varmistettava, että myös asianomaiset elimet tai henkilöt suostuvat niihin.

Tarkastajat, jotka komissio valtuuttaa suorittamaan tarkastukset 2 kohdan mukaisesti, esittävät ennen tehtävänsä suorittamista komission antaman valtakirjan, jossa täsmennetään tarkastuksen sisältö ja tarkoitus sekä päivämäärä, jolloin tarkastuksen on määrä alkaa. Komissio ilmoittaa asianomaisille jäsenvaltioille tarkastuksista hyvissä ajoin.

Kyseessä olevan jäsenvaltion Sataman turvaviranomaisen on suostuttava tällaisiin tarkastuksiin ja varmistettava, että myös asianomaiset elimet tai henkilöt suostuvat niihin.

Perustelu

Muutosehdotus on johdonmukainen 14 artiklan 2 kohtaan ja johdanto-osan 9 perustelukappaleeseen ehdotettujen muutosten kanssa.

Suositus 14

14 artiklan 4 kohta

Komission ehdotus

AK:n muutosehdotus

Komissio toimittaa tarkastusraportit asianomaiselle jäsenvaltiolle, jonka on kolmen kuukauden kuluessa raportin vastaanottamisesta ilmoitettava riittävät tiedot toimenpiteistä, jotka on toteutettu mahdollisten puutteiden korjaamiseksi. Raportti ja jäsenvaltion vastaukset toimitetaan 16 artiklassa tarkoitetulle komitealle.

Komissio toimittaa Jäsenvaltiot toimittavat tarkastusraportit asianomaiselle jäsenvaltiolle komissiolle, jonka on joka voi vaatia jäsenvaltiota ilmoittamaan kolmen kuukauden kuluessa raportin vastaanottamisesta ilmoitettava jättämisestä riittävät tiedot toimenpiteistä, jotka on toteutettu mahdollisten puutteiden korjaamiseksi. Raportti ja jäsenvaltion vastaukset toimitetaan 16 artiklassa tarkoitetulle komitealle.

Perustelu

Muutosehdotus on johdonmukainen 14 artiklan 2 ja 3 kohtaan sekä johdanto-osan 9 perustelukappaleeseen ehdotettujen muutosten kanssa.

Suositus 15

17 artiklan 2 kohta

Komission ehdotus

AK:n muutosehdotus

Turvatarkastuksia suorittaville tai tähän direktiiviin liittyvää luottamuksellista tietoa käsitteleville henkilöille on tehtävä asianmukainen luotettavuusselvitys jäsenvaltiossa, jonka kansalaisia he ovat.

Jäsenvaltioiden on tehtävä asianmukainen luotettavuusselvitys Tturvatarkastuksia suorittaville tai tähän direktiiviin liittyvää luottamuksellista tietoa käsitteleville henkilöille on tehtävä asianmukainen luotettavuusselvitys jäsenvaltiossa, jonka kansalaisia he ovat.

Perustelu

Muutosehdotus on johdonmukainen 14 artiklan 2, 3 ja 4 kohtaan sekä johdanto-osan 9 perustelukappaleeseen ehdotettujen muutosten kanssa.

Suositus 16

Komission ehdotus

AK:n muutosehdotus

 

Komitea kehottaa kutsumaan jäsenvaltioiden tiettyihin satamiin nimittämät ”turvallisuusvastaavat” keskinäiseen kokemustenvaihtoon.

Perustelu

Direktiiviehdotukseen tekemiensä muutosehdotusten perusteluissa esittämissään vaatimuksissa ja argumenteissa AK tekee selväksi, että yksittäisten jäsenvaltioiden on mahdollisimman pitkälle itse vastattava alusten ja satamien vuorovaikutusalueen ulkopuolisten turvatoimien koordinoinnista.

Bryssel 30. syyskuuta 2004

Alueiden komitean

puheenjohtaja

Peter STRAUB


18.2.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 43/35


Alueiden komitean lausunto aiheesta ”Komission tiedonanto neuvostolle, Euroopan parlamentille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle – Kohti kaupunkiympäristön teemakohtaista strategiaa”

(2005/C 43/09)

ALUEIDEN KOMITEA, joka

ottaa huomioon Euroopan komission tiedonannon ”Kohti kaupunkiympäristön teemakohtaista strategiaa”, KOM(2004) 60 lopullinen,

ottaa huomioon komission 11. helmikuuta 2004 EY:n perustamissopimuksen 265 artiklan ensimmäisen kohdan nojalla tekemän päätöksen pyytää aiheesta alueiden komitean lausunto,

ottaa huomioon työvaliokuntansa 10. helmikuuta 2004 tekemän päätöksen antaa lausunnon valmistelu ”kestävä kehitys” -valiokunnan tehtäväksi,

ottaa huomioon lausuntonsa Euroopan komission tiedonannosta ”Kaupunkien kestävä kehittäminen Euroopan unionissa: toimintakehys”, KOM(1998) 605 lopullinen – CdR 115/99 fin (1),

ottaa huomioon lausuntonsa Euroopan komission tiedonannosta ”Kohti kaupunkien toimintaohjelmaa Euroopan unionissa”, KOM(1997) 197 lopullinen – CdR 316/97 fin (2),

ottaa huomioon Euroopan komission tiedonannon ”Eurooppalainen hallintotapa”, KOM(2001) 428 lopullinen,

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimukseen liitetyn pöytäkirjan toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen soveltamisesta,

ottaa huomioon Amsterdamin sopimuksessa käsitteelle ”kestävä kehitys” annetun määritelmän,

ottaa huomioon komission tiedonannon ”Kestävä kehitys Euroopassa paremman maailman vuoksi: Kestävää kehitystä koskeva Euroopan unionin strategia” (komission ehdotus Göteborgin Eurooppa-neuvostolle), KOM(2001) 264 lopullinen,

ottaa huomioon komission tiedonannon Euroopan parlamentille, neuvostolle, talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle ”Kestävään kehitykseen tähtäävä maailmanlaajuinen yhteistyö”, KOM(2002) 82 lopullinen,

ottaa huomioon lausuntonsa komission tiedonannosta ”Kuudes ympäristöä koskeva Euroopan yhteisön toimintaohjelma – Ympäristö 2010: Tulevaisuutemme valinta – Kuudes ympäristöä koskeva toimintaohjelma” ja ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi ympäristöä koskevasta yhteisön toimintaohjelmasta (2001–2010), KOM(2001) 31 lopullinen – CdR 36/2001 fin (3),

ottaa huomioon komission tiedonannon neuvostolle, Euroopan parlamentille sekä Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ”Euroopan ympäristöterveysstrategia”, KOM(2003) 338 lopullinen,

ottaa huomioon komission tiedonannon neuvostolle ja Euroopan parlamentille biologista monimuotoisuutta koskevasta Euroopan yhteisön strategiasta, KOM(1998) 42 lopullinen, ja komission tiedonannon neuvostolle ja Euroopan parlamentille biologista monimuotoisuutta koskevista toimintasuunnitelmista, KOM(2001) 162 lopullinen,

ottaa huomioon”kestävä kehitys” -valiokunnan 8. heinäkuuta 2004 hyväksymän lausuntoluonnoksen CdR 93/2004 rev. 1, jonka esittelijä oli Tukholman kunnanvaltuutettu Catharina Tarras-Wahlberg, SE/PSE,

sekä katsoo seuraavaa:

1)

Noin 80 prosenttia Euroopan unionin kansalaisista asuu kaupungeissa, ja selvää on, että monet näistä kaupungeista kärsivät vakavista ympäristöongelmista. Kaupunkien ympäristöongelmat vaikuttavat ensisijaisesti kaupunkien asukkaisiin, mutta niillä on myös alueellisia haittavaikutuksia ympäristöön ja ihmisten elinoloihin.

2)

Euroopan unionin kaupunkien ympäristötilanteen parantaminen edellyttää resurssien lisäämistä sekä joustavaa strategiaa, jossa otetaan huomioon Euroopan kaupungeille tunnusomaiset erilaiset olosuhteet. Strategian tulee olla pitkäjänteinen sekä yhdenmukainen kestävää kehitystä koskevan EU-politiikan kanssa.

3)

Yksi strategian tehokkuuden edellytyksistä on, että kaupunkiympäristön parantamiseen yhdistetään mahdollisuus saada eri alojen yhteisötukea.

4)

Strategian avulla tulee myös lisätä sosiaalista osallisuutta ja ympäristövaikutusten oikeudenmukaisuutta EU:ssa sekä ottaa huomioon köyhimpien maiden luonnonvarojen käyttötarpeet ja luoda sukupolvien välistä oikeudenmukaisuutta.

5)

Kaupunkien vaihtelevien edellytysten johdosta ja toissijaisuusperiaatteen perusteella paikallisviranomaisilla tulee olla päävastuu yksittäisellä kaupunkialueella toteutettavien toimien suunnittelusta,

hyväksyi Brysselissä 29.–30. syyskuuta 2004 pitämässään 56. täysistunnossa (syyskuun 30. päivän kokouksessa) yksimielisesti seuraavan lausunnon.

1   Alueiden komitean kanta

Yleistä

1.1

Alueiden komitea on tyytyväinen komission tiedonantoon; se on ensimmäinen askel kohti kaupunkiympäristön teemakohtaista strategiaa, jonka laatimista esitetään kuudennessa ympäristöä koskevassa EU:n toimintaohjelmassa. Tulevalla teemastrategialla on tärkeä merkitys kaupunkiympäristön laadun parantamisessa. Tällöin on keskeistä, että tunnustetaan alue- ja paikallisviranomaisten rooli ja vastuu, jotta voidaan saavuttaa EU:n kestävän kehityksen strategian tavoitteet.

1.2

Alueiden komitea korostaa kaupunkiympäristön olevan monitahoinen toiminta-alue, jossa ympäristökysymyksiä on käsiteltävä yhdessä talousnäkökohtia, kuten kilpailukykyä ja työmarkkina-alueita, ja sosiaalisia näkökohtia, kuten syrjintää ja integraatiota, koskevien kysymysten kanssa, jotta tuloksena on kestävä kaupunki- ja taajamakehitys. Myös kulttuurinäkökohdat on otettava huomioon.

1.3

Alueiden komitea arvostaa sitä, että komissio nostaa esiin kysymyksen yhdennetystä lähestymistavasta. On tärkeää soveltaa sekä horisontaalisia/monialaisia (politiikan eri alojen ja toimijoiden välisiä) että vertikaalisia (eri hallintotasojen välisiä) toimintatapoja, jotta kestävästä kaupunkikehityksestä saadaan kokonaisvaltainen käsitys.

1.4

Alueiden komitea arvostaa sitä, että komissio osallistuu kaupunkiympäristön tilan seuraamista helpottavien tavoitteiden ja indikaattoreiden määrittelyyn. Määriteltävien tavoitteiden ja indikaattoreiden on kuitenkin oltava vain suuntaa-antavia, ei määrääviä.

1.5

Alueiden komitea pitää Euroopan aluesuunnittelun ja aluekehityksen suuntaviivoissa (ESDP) esitettyjen ajatusten mukaisesti tärkeänä, että kaupungit ja niitä ympäröivät, lähellä tai kauempana sijaitsevat alueet nähdään toisistaan riippuvaisina kokonaisuuksina.

1.6

Alueiden komitea arvostaa sitä, että komissio haluaa edistää kaupunkiympäristöä koskevaa ympäristökoulutusta, kokemusten vaihtoa ja tutkimusta.

1.7

Alueiden komitea muistuttaa Euroopan neuvoston neuvoa-antavan elimen, paikallis- ja aluehallintoasiain kongressin (CLRAE), laatimasta asiakirjasta The European Urban Charter, jossa kuvataan kaupunkien monitahoisuutta.

Kaupunkien kestävä hallinto

1.8

Alueiden komitea arvostaa sitä, että komissio asettaa tavoitteet korkealle korostaessaan tarvetta noudattaa kaupunkihallinnossa järjestelmällistä toimintatapaa, jonka avulla voidaan lisätä monialaista toimintaa, helpottaa tutkimusten seurantaa ja vertailua sekä kohentaa kaupunkiympäristöä.

1.9

Alueiden komitea korostaa myös, että kaupunkihallinnon uusien järjestelmien tulee olla strategisia ja niitä tulee voida soveltaa yksittäisen kaupunkialueen ja sen naapurialueiden hallinnollisten rajojen yli.

Kestävä kaupunkiliikenne

1.10

Alueiden komitea suhtautuu varauksin EU:n komission ehdotukseen kehittää erillinen kaupunkiliikenteen suunnitelma. Yksi kestävän kaupunkiympäristön kannalta tärkeimmistä seikoista on juuri liikennejärjestelmien ja asutussuunnittelun yhteen nivominen, joka on järkevintä toteuttaa alue- ja paikallistasolla.

1.11

Alueiden komitea kannustaa komissiota levittämään tietoa sekä eri hallintotahojen että eri liikennemuotojen välisestä yhteistoiminnasta ja yhteistyöstä kertovista liikennealan hyvistä esimerkeistä liikenteen tehostamiseksi ja ympäristöhaittojen pienentämiseksi.

Kestävä rakentaminen

1.12

Alueiden komitea arvostaa komission aikomusta kehittää menetelmä, jonka avulla voidaan arvioida rakennusten ja rakennetun ympäristön kestävyysperiaatteiden mukaisuutta uudisrakentamisen ja laajamittaisten kunnostustöiden yhteydessä.

1.13

Alueiden komitea katsoo, että komission ei pidä esittää muita kuin energiaan liittyviä ekotehokkuusvaatimuksia direktiivin 2002/91/EY täydentämiseksi. Direktiivi tulee saattaa kokonaisuudessaan osaksi jäsenvaltioiden lainsäädäntöä ja sen toimivuutta tulee arvioida ennen kuin laaditaan lisäehdotuksia.

1.14

Alueiden komitea arvostaa komission ehdotusta kehittää kansallisia kestävän rakentamisen ohjelmia ja kannattaa lisäksi ehdotusta, jonka mukaan rakennusurakoiden hankintamenettelyissä on asetettava kestävyysvaatimuksia silloin, kun urakoissa käytetään julkisia varoja.

Kestävä kaupunkisuunnittelu

1.15

Alueiden komitea arvostaa sitä, että komissio kannustaa edistämään kestäviä asutusrakenteita ja hylättyjen teollisuusalueiden uusiokäyttöä rakentamattomien viheralueiden käytön sijaan, jotta saavutetaan tiiviiseen rakentamiseen perustuva kestävä kaupunkikehitys.

1.16

Alueiden komitea ei kannata sitä, että komissio laatii tiiviisti rakennettujen ja monikäyttöisten asuntoalueiden suunnittelun suuntaviivat. Komitea ei myöskään kannata ehdotusta siitä, että komissio määrittelee hylättyjen teollisuusalueiden ja viheralueiden käsitteet tai että se laatii kaupunkisuunnitteluun läheisesti liittyviä kysymyksiä koskevia suuntaviivoja. Komitea katsoo, että aluesuunnittelu kuuluu jäsenvaltioiden ja alue- ja paikallistason päätäntävaltaan, sillä kullakin maalla on omat kulttuuri- ja maisema-arvonsa, rakennusperinteensä jne.

2   Alueiden komitean suositukset

2.1

Alueiden komitea toteaa, että komissio on oikeassa ehdottaessaan kunnianhimoisia tavoitteita kestävän kaupunkiympäristön edistämiseksi. Komitea katsoo kuitenkin, että komission roolin tulisi rajoittua yleisiä toimintaperiaatteita koskevien ehdotusten tekemiseen sekä tavoitteista päättämiseen. Komission ei tulisi tehdä ehdotuksia siitä, minkälaisen lainsäädännön puitteissa tavoitteet pyritään saavuttamaan.

2.2

Alueiden komitea pitää tärkeänä, että EU:n kaupunkiympäristöön liittyvissä toimenpiteissä otetaan huomioon jo olemassa olevat kaupunkiympäristösuunnitelmat ja ympäristösuunnittelujärjestelmät, joista saadut tulokset ovat hyviä ja joihin kyseisten toimenpiteiden on rakennuttava, sekä tuetaan paikallisviranomaisia toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden osalta.

2.3

Alueiden komitea katsoo, että ympäristösuunnitelmien ja -järjestelmien ympäristöhyödystä tulee tehdä lisäarvioita, minkä jälkeen niitä on kehitettävä toisaalta julkisen sektorin tarpeisiin ja toisaalta kestävän kaupunkikehityksen näkökulmasta.

2.4

Alueiden komitea pitää tärkeänä, että liikennejärjestelmiin ja liikkuvuuteen liittyvissä EU:n toimenpiteissä otetaan huomioon jo olemassa olevat liikennettä ja liikkuvuutta koskevat suunnitelmat (mobility plans), joista saadut tulokset ovat hyviä ja joihin kyseisten toimenpiteiden on rakennuttava, sekä tuetaan paikallisviranomaisia toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden osalta.

2.5

Alueiden komitea katsoo, että kestävässä kaupunkiliikennesuunnittelussa tulee varmistaa integroitu lähestymistapa, joka on johdonmukainen alue- ja paikallistasolla sosiaali-, ympäristö- ja taloustoimintapolitiikkojen kanssa. Alue- ja paikallistaso ovat asianmukaisimmat tahot kehittämään kestäviä kaupunkeja ja kaupunkialueita, joissa asiat ja tekijät muodostavat yhtenäisen kokonaisuuden.

2.6

Alueiden komitea kannustaa kehittämään menetelmiä, joiden avulla voidaan siirtyä entistä kestävämpiin liikennemuotoihin. Kehittämisen varaa on esimerkiksi taloudellisissa ohjauskeinoissa, liikkumisen hallinnassa ja älykkäissä liikennejärjestelmissä (ITS).

2.7

Alueiden komitea suosittelee lainsäädännön vaihtoehdoksi sitä, että kehitetään sopimuspohjaisia välineitä ja menetelmiä, jotka kannustavat jäsenvaltioita kaupunkien kestävään kehittämiseen. Alueiden komitea kehottaa komissiota laatimaan kaupunkien kehittämiseen soveltuvia sopimuksia ottaen mallia esimerkiksi avoimesta koordinointimenetelmästä ja Ålborgin peruskirjasta taikka kolmikantasopimuksista. Keskeistä on, että alue- ja paikallishallinnoille annetaan valtaa ja varoja, jotta ne voivat itse vaikuttaa ja osallistua toimiin.

2.8

Alueiden komitea kehottaa komissiota kehittämään resursseja verkostojen kautta tapahtuvaa kokemusten vaihtoa ja tietojen levittämistä varten. Osana Interreg III -ohjelmaa toteutettava verkostotyö voi toimia esikuvana kehitettäessä edelleen esimerkiksi Life- ja Urban-aloitteisiin sisältyvää toimintaa.

2.9

Alueiden komitea suhtautuu myönteisesti komission ehdotukseen, jonka mukaan jäsenvaltioita kehotetaan laatimaan valtakunnallisia tai alueellisia kestävän kaupunkiympäristön strategioita. Niistä tulee kehittää kestävän kaupunki- ja taajamakehityksen strategioita.

2.10

Alueiden komitea suhtautuu myönteisesti komission ehdotukseen, jonka mukaan jäsenvaltioita kehotetaan perustamaan valtakunnallisia tai alueellisia foorumeja tiedotuksen, asiantuntemuksen ja neuvonnan antamiseksi kaupungeille. Kyseisten foorumien tulee tukea kestävää kaupunki- ja taajamakehitystä.

2.11

Alueiden komitean mielestä ennen uusien järjestelmien kehittämistä olisi tutkittava sitä laajaa toimintaa, jota useat jäsenvaltiot toteuttavat kestävän kaupunkikehityksen edistämiseksi esimerkiksi rakennusmateriaalien ympäristömerkintöjen tai ympäristölle haitallisista materiaaleista tehtyjen vanhojen rakennusten kunnostuksen alalla. Lisäksi komitea katsoo, että yhdenmukaistamis-toimenpiteet mahdolliseen uuteen järjestelmään sopeuttamiseksi eivät saa aiheuttaa päällekkäistä työtä, lisätä byrokratiaa tai synnyttää huomattavia kustannuksia.

2.12

Alueiden komitea huomauttaa, että monissa komission ehdotuksissa esitetään standardien, järjestelmien, indikaattoreiden ja menetelmien kehittämistä vertailujen tekemiseksi maiden välillä. Komitea pitää hyvin tärkeänä, että kehitetään järjestelmiä, jotka eivät vaadi alue- ja paikallisviranomaisilta huomattavia resursseja eivätkä aiheuta niille lisää kustannuksia tai byrokratiaa.

2.13

Alueiden komitean mielestä on erittäin tärkeää, että kaikki ehdotukset ovat joustavia ja yksinkertaisia eri maiden lähtökohtien ja tarpeiden näkökulmasta.

2.14

Alueiden komitea pitää tärkeänä, että komission ehdotuksilla edistetään asteittaista toimintatapaa eikä aseteta vastakkain kaupunkeja, jotka pystyvät panemaan ehdotukset täytäntöön välittömästi, ja kaupunkeja, jotka eivät ole heti ehdotusten tasalla.

2.15

Alueiden komitean mielestä komission tulisi tehdä selväksi, mitä tarkoitetaan käsitteillä kaupunki ja kaupunkialue. Määritelmät voidaan tarvittaessa antaa jäsenvaltiokohtaisesti.

2.16

Alueiden komitea korostaa, että temaattisessa strategiassa on aina otettava huomioon kaupungin ja sitä ympäröivän alueen yhteydet sekä suunniteltava tarvittaessa yhteisvaikutukseen tähtääviä sopimuksia ja toimia kaupunkien ulkopuolisten alueiden toimivaltaisten viranomaisten kanssa.

Bryssel 30. syyskuuta 2004

Alueiden komitean

puheenjohtaja

Peter STRAUB


(1)  EYVL C 293, 13.10.1999, s. 58.

(2)  EYVL C 251, 10.8.1998, s. 11.

(3)  EYVL C 357, 14.12.2001, s. 44.


18.2.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 43/38


Alueiden komitean lausunto aiheesta ”Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle Euroopan unionin pelastuspalveluvalmiuksien tehostamisesta”

(2005/C 43/10)

ALUEIDEN KOMITEA, joka

ottaa huomioon Euroopan komission tiedonannon Euroopan unionin pelastuspalveluvalmiuksien tehostamisesta (KOM(2004) 200 lopullinen),

ottaa huomioon Euroopan komission 25. maaliskuuta 2004 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 265 artiklan ensimmäisen kohdan nojalla tekemän päätöksen pyytää aiheesta alueiden komitean lausunto,

ottaa huomioon työvaliokuntansa 19. kesäkuuta 2003 tekemän päätöksen antaa lausunnon valmistelu ”kestävä kehitys” -valiokunnan tehtäväksi,

ottaa huomioon aiheesta ”Luonnonkatastrofien hallinta ja niiden seuraukset: mitkä ovat Euroopan unionin rakennepolitiikan tehtävät?”3. heinäkuuta 2003 antamansa lausunnon (CdR 104/2003 fin) (1),

ottaa huomioon neuvoston 9. joulukuuta 1999 tekemän päätöksen 1999/847/EY yhteisön pelastuspalvelun alan toimintaohjelman perustamisesta (2) (2000–2004),

ottaa huomioon neuvoston 23. lokakuuta 2001 tekemän päätöksen (2001/792/EY, Euratom) yhteisön mekanismin perustamisesta tiiviimmän yhteistyön edistämiseksi pelastuspalvelualan avustustoimissa (3),

ottaa huomioon komission vuoden 2003 lopussa hyväksymät aloitteet neuvoston päätöstä 2001/792 koskevien operatiivisten välineiden käyttöönotosta,

ottaa huomioon Euroopan parlamentin 4. syyskuuta 2003 antaman päätöslauselman hellekesän (2003) seurauksista (PE T5-0373/2003) sekä Euroopan parlamentin mietinnön öljyalus Prestigen aiheuttamasta merionnettomuudesta (PE A5-0278/2003),

ottaa huomioon Euroopan perustuslakia koskevan sopimusehdotuksen III-184 ja 42 artiklan, joissa vahvistetaan pelastuspalvelualaa koskevat jäsenvaltioiden yhteistyön ja yhteisvastuun perusperiaatteet,

ottaa huomioon”kestävä kehitys” -valiokunnan 8. heinäkuuta 2004 hyväksymän lausuntoluonnoksen (CdR 241/2003 rev. 1), jonka esittelijä oli Friuli-Venezia Giulian aluehallituksen jäsen Isidoro Gottardo, IT/PPE,

katsoo,

1)

että jäsenvaltioiden yhteisvastuun ja keskinäisen yhteistyön periaate, jota sovelletaan luonnonkatastrofien tai ihmisen aiheuttamien suuronnettomuuksien sattuessa Euroopan unionin alueella, kuuluu perustaviin moraalisiin velvollisuuksiin ja kansainvälisen yhteisön keskeisiin periaatteisiin,

2)

että Euroopan unionin tulee vaalia yhteisvastuullisuutta parhaalla mahdollisella tavalla osana kansainvälistä yhteistyötä myös unionin ulkopuolisia maita kohtaan, kun niissä sattuu edellä mainitun kaltaisia onnettomuuksia,

3)

että katastrofit ovat selvästi yleistyneet viime vuosina niin Euroopan unionin alueella kuin sen ulkopuolellakin ja että komission yksiköiden koordinointi- ja pelastuspalveluvalmiuksia tulee siis tehostaa,

4)

että moderni ja tehokas pelastuspalveluorganisaatio perustuu kahteen avaintekijään: hyviin koordinointivalmiuksiin sekä tiiviiseen, yhteisön koko alueen kattavaan operatiivisten välineiden ja pitkälle erikoistuneiden pelastusyksiköiden muodostamaan kokonaisuuteen,

5)

että jäsenvaltioiden ja alueiden alaisuudessa toimiva laaja ruohonjuuritason pelastusjoukko- ja valmiusjärjestelmä on perustavan tärkeä sen varmistamiseksi, että katastrofin uhriksi joutuneet saavat välittömästi apua ja että järjestelmän avulla voidaan ohjata ja koordinoida itse paikalla toimintavälineistöä ja katastrofialueen ulkopuolelta saatavaa apua,

6)

että Euroopan unionin pelastuspalvelujärjestelmän tehostamisen jälkeen tulee pyrkiä tarmokkaasti ja määrätietoisesti ratkaisemaan ennaltaehkäisyyn liittyvät ongelmat, jotta voitaisiin minimoida katastrofien määrä ja ennaltaehkäisytoimista huolimatta tapahtuvien onnettomuuksien kielteiset seuraukset,

hyväksyi yksimielisesti Brysselissä 29.–30. syyskuuta 2004 pitämässään 56. täysistunnossa (syyskuun 30. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon.

1   Alueiden komitean huomiot

ALUEIDEN KOMITEA

1.1

arvostaa komission tiedonantoa ja siinä esitettyjä toimintalinjoja, joiden avulla on tarkoitus tehostaa Euroopan unionin operatiivisia pelastuspalveluvalmiuksia yhteisvastuun ja yhteistyön periaatteiden mukaisesti. Euroopan parlamentti on todennut kyseisten periaatteiden olevan yksi kansainvälisen yhteisön peruspilareista.

1.2

katsoo, että toiminnan tulee perustua kokonaisnäkemykseen, joka kattaa kaikki yhteiskunnan onnettomuuksilta suojautumiseen liittyvät osa-alueet kuten ennaltaehkäisevät toimet, pelastuspalvelujärjestelmän ja jälkitoimet.

1.3

katsoo, että alue- ja paikallisyhteisöt sekä institutionaaliset toimijat, joilla on lainsäädännöllisiä ja organisatorisia valmiuksia, suora yhteys kansalaisiin ja tarkasti määritelty poliittinen vastuu kansalaisiin ja alueellaan sijaitsevaan omaisuuteen kohdistuvista turvallisuusongelmista, tarjoavat rakenteen ja järjestelyjen kannalta tärkeän mallin modernin ja tehokkaan pelastuspalvelujärjestelmän luomiseksi Euroopan unioniin.

1.4

katsoo, että järjestely- ja toimintavalmiudet, joita alueet ovat viime vuosina joutuneet hyödyntämään luonnonkatastrofien, metsäpalojen sekä tuotantolaitoksissa ja liikenteessä tapahtuneiden onnettomuuksien yhteydessä, muodostavat tärkeän viitekohdan sellaisen tehokkaan ja modernin pelastuspalvelujärjestelmän rakentamiseksi Euroopan unioniin, jonka avulla voidaan toteuttaa toimia niin unionin alueella kuin sen ulkopuolellakin.

1.5

on vakuuttunut siitä, että jäsenvaltioissa, alueilla ja kunnissa harjoitetaan nykyisin aktiivista pelastuspalvelupolitiikkaa, joka perustuu tiiviiseen ja koko alueen kattavaan organisaatioon. Organisaatio tukeutuu kuntiin, ja sen yhdistävänä voimana ovat kuntia ylemmän hallintotason viranomaiset. Ylemmän hallintotason viranomaisilla – ensisijaisesti alueilla – tulee olla erinomaiset hälytys- ja koordinointivalmiudet hätätilanteiden varalta sekä mahdollisuus saada nopeasti käyttöönsä eri puolilla aluetta sijaitsevia erityisvälineitä. Lisäksi niillä tulee olla valmiudet kanavoida katastrofialueelle viipymättä apuvoimia ja lisäresursseja omalta lainkäyttöalueeltaan sekä koordinoida ulkopuolisia pelastusjoukkoja ja resursseja.

1.6

katsoo, että Euroopan uuden pelastuspalvelujärjestelmän keskeisiä tekijöitä ovat nopeus sekä hyvä tiedonkulku ja viestintä, joiden ansiosta hätätilanteita voidaan seurata ja hallita. Se on tehokkaan koordinoinnin sekä onnettomuuden tai katastrofin uhrien pelastamisen perusedellytys.

1.7

pitää ehdottoman välttämättömänä, että Euroopan seurantakeskuksen ja valtakunnallisten ja alueellisten pelastuspalvelukeskusten välillä on pysyvä yhteys kiinteän hätäviestintäverkon välityksellä.

1.8

toivoo, että tiedonannossa esitettyjen suuntaviivojen käytännön toteutuksen yhteydessä saadaan aikaan eurooppalainen sertifiointijärjestelmä valtakunnallisten ja alueellisten pelastuspalvelukeskusten viestintä-, ohjaus- ja valvontavaatimuksille ja -valmiuksille, jotta kyseisten perustavan tärkeiden hälytysyksiköiden tehokkuus ja luotettavuus voidaan taata.

1.9

katsoo, että valtakunnallisten ja alueellisten pelastuspalvelukeskusten tulee olla keskeisiä toimijoita, joilta saadaan tietoja pelastusjoukoista ja resursseista sekä hätätilanteissa saaduista operatiivisista kokemuksista yhteisön pelastuspalvelutietokannan perustamista ja ajantasaistamista varten sekä pelastusjoukkojen nopean saatavuuden varmistamiseksi. Jo olemassa olevat jäsenvaltioiden viranomaisten tietokannat on synkronoitava eurooppalaisen tietokannan kanssa.

1.10

katsoo, että yhteisön tason keskeisenä strategisena tavoitteena tulee olla unionin nykyisten pelastusjoukkojen ja resurssien niveltäminen ja koordinointi, kun otetaan huomioon jäsenvaltioiden ja alueiden kokemus yleisimpien ja useimmin toistuvien hätätilanteiden hallinnasta.

1.11

katsoo, että harvinaisia tai vähän tunnettuja hätätilanteita varten tulee perustaa yhteisön tason asiantuntijaryhmä, joka laatii mahdollisimman realistiset toimintasuunnitelmat hätätilanteiden varalta ja määrittelee, millaisin joukoin ja voimavaroin voidaan taata avun ja pelastuspalvelun saanti.

1.12

katsoo, että yhteiset pelastuspalveluharjoitukset ovat tärkeitä, jotta voidaan tarkistaa käytännössä eri jäsenvaltioiden pelastusjoukkojen ja resurssien toimintavalmius sekä se, että ne pystyvät toimimaan yhtenäisesti ja tiiviissä yhteistyössä onnettomuusalueen siviiliviranomaisten kanssa erittäin vastuullisina paikallistason toimijoina hätätilanteen hallintaan liittyvässä viestintä-, komento- ja valvontaketjussa.

1.13

katsoo, että Euroopan pelastuspalvelujoukkojen perustamisen ja kehittämisen yhteydessä tulee kiinnittää runsaasti huomiota rajatylittävään yhteistyöhön sekä etenkin toisiinsa rajoittuvien alueiden ja naapurialueiden yhteisiin harjoituksiin.

2   Alueiden komitean suositukset

Tietokannan perustaminen

ALUEIDEN KOMITEA

2.1

suosittaa, että eri hätätoimintasuunnitelmiin liittyen pelastuspalveluvälineistöä ja -henkilöstöä koskeva tietokanta organisoidaan koordinoimalla jäsenvaltioiden viranomaisten tietokannoissa jo olevat tiedot ja että sitä päivitetään hankkimalla päivitykset suoraan toimijoilta, joilla on kyseiset tiedot virallisia tarkoituksia varten ja jotka hallinnoivat ympäri vuorokauden toimivia hälytyskeskuksia toimivaltuuksiensa piiriin kuuluvalla alueella.

2.2

ehdottaa, että tietokannan tietolähteinä käytettäisiin sekä valtakunnallisia pelastuspalvelukeskuksia, joiden avulla voidaan yhdistää suuren mittakaavan välineitä, henkilöresursseja ja erityisasiantuntijoita koskevat tiedot, että alueellisia pelastuspalvelukeskuksia, joiden avulla voidaan yhdistää eri kuntien välineistöä ja erityispelastusjoukkoja koskevat tiedot.

2.3

katsoo, että edellä kuvaillun tiedotusverkoston kaikkien tasojen toimijoiden tulisi toimittaa tietokantaan erilaisissa hätätilanteissa käytettäviä välineitä ja resursseja koskevien tietojen lisäksi myös luettelo hätätilanteista, joita kyseinen pelastuspalvelukeskus on joutunut hoitamaan toiminta-alueellaan tai sen ulkopuolella.

2.4

suosittaa, että keskukset tallentaisivat tietokantaan luettelon omalla alueellaan koordinoimistaan kansainvälisistä pelastuspalveluharjoituksista.

2.5

ehdottaa lisäksi, että tietokannat saatettaisiin ajan tasalle säännöllisesti kuuden kuukauden välein.

Yhteisharjoitukset

ALUEIDEN KOMITEA

2.6

suosittaa, että yhteisiä pelastuspalveluharjoituksia järjestettäessä säilytettäisiin aina suuren mittakaavan välineiden ja valtakunnallisten erityispelastusjoukkojen sekä alueellisten pelastuspalveluyksiköiden ja -välineistön keskinäinen tasapaino. Alueelliset yksiköt on koulutettu erityisesti antamaan välitöntä apua väestölle ja toimimaan tiiviissä yhteistyössä kuntien sekä muiden alueellisten ja valtakunnallisten yksiköiden kanssa.

2.7

suosittaa, että komissio kiinnittäisi eniten huomiota sellaisten rajatylittävien harjoitusten suunnitteluun ja kehitykseen, joihin osallistuu toisiinsa rajoittuvia alueita tai naapurialueita. Tällaisten harjoitusten avulla voidaan lujittaa alueiden myönteisiä ja tärkeitä kokemuksia pelastuspalvelun alalta ja luoda vankka toiminnallinen perusta Euroopan pelastuspalvelujoukoille.

2.8

suosittaa, että usein toistuvia ja etenkin nopeasti leviäviä katastrofeja (esim. metsäpaloja) varten määritellään parhaat toimintatavat vertailemalla eri alueilla sovellettavia valvonta- ja pelastuspalvelutekniikoita.

2.9

suosittaa kohdennettujen harjoitusten järjestämistä siviili- ja sotilasresurssien yhteentoimivuuden kehittämiseksi, jotta voidaan varmistaa yhtäältä sellaisten erityisvälineiden nopea saatavuus, joita on käytettävissä vain puolustusvoimissa, ja toisaalta sellaisten erityisvälineiden (erityisesti helikopterien) nopea saatavuus, joilla voidaan täydentää siviilijoukkojen käytettävissä olevia resursseja monitahoisten tai laaja-alaisten hätätilanteiden yhteydessä.

Viestintä ja toimien koordinoinnin parantaminen

ALUEIDEN KOMITEA

2.10

suosittaa, että nopeaan viestintään ja tiedonkulkuun liittyvien ongelmien ratkaisemiseksi tulee ympäri vuorokauden toimintavalmiudessa olevien aluehälytyskeskusten pystyä välittämään tietoa suoraan ja reaaliajassa sekä valtakunnalliselle hälytyskeskukselle että Euroopan unionin hälytyskeskukselle. Näin vältetään tiedonkulkua hidastavat tai haittaavat ”kiertotiet” ja varmistetaan, että hätätilanne voidaan arvioida välittömästi ja että avustustoimet voidaan toteuttaa ajoissa ja hyvin.

2.11

suosittaa, että jäsenvaltioiden ja alueiden pelastuspalvelukeskusten sekä Euroopan seurantakeskuksen välille perustetaan pelastusalan euroopanlaajuinen erityisviestintäverkko.

2.12

ehdottaa, että alueelliset pelastuspalvelukeskukset velvoitettaisiin ilmoittamaan Euroopan seurantakeskukselle hätätilasta mikäli onnettomuusalueelle tuodaan pelastusjoukkoja tai resursseja alueen ulkopuolelta. Aluekeskuksen tulisi niin ikään ilmoittaa hätätilan päättymisestä.

Rahoitustuki

ALUEIDEN KOMITEA

2.13

suosittaa hätätilanteiden hallintaan ja Euroopan pelastuspalvelujärjestelmän toteuttamiseen varattujen taloudellisten resurssien lisäämistä. Rahoitus on tarpeen Euroopan unionin kaltaisen yhteisön jäsenvaltioiden yhteisvastuullisuuden varmistamiseksi, ja lisäksi se on erinomainen keino integroida ja sovittaa yhteen unionin eri jäsenvaltioiden ja alueiden pitkälle erikoistuneet valmiusyksiköt, joiden on kyettävä toimimaan koordinoidusti ja yhtenäisesti.

Bryssel 30. syyskuuta 2004

Alueiden komitean

puheenjohtaja

Peter STRAUB


(1)  EUVL C 256, 24.10.2003, s. 74.

(2)  EYVL L 327, 21.12.1999, s. 53.

(3)  EYVL L 297, 15.11.2001, s. 7.


18.2.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 43/42


Alueiden komitean lausunto aiheista: Komission tiedonanto neuvostolle – Valkoisen kirjan ”EU:n nuorisopolitiikan uudet tuulet” seuranta – Ehdotus nuorten vapaaehtoistoimintaa koskeviksi yhteisiksi tavoitteiksi nuorisoalan eurooppalaisista yhteistyöpuitteista 27. kesäkuuta 2002 annetun neuvoston päätöslauselman pohjalta ja Komission tiedonanto neuvostolle – Valkoisen kirjan ”EU:n nuorisopolitiikan uudet tuulet” seuranta – Ehdotus nuorten parempaa ymmärtämistä ja tuntemusta koskeviksi yhteisiksi tavoitteiksi nuorisoalan eurooppalaisista yhteistyöpuitteista 27. kesäkuuta 2002 annetun neuvoston päätöslauselman pohjalta

(2005/C 43/11)

ALUEIDEN KOMITEA, joka

ottaa huomioon komission tiedonannon neuvostolle ”Valkoisen kirjan ’EU:n nuorisopolitiikan uudet tuulet’ seuranta – Ehdotus nuorten parempaa ymmärtämistä ja tuntemusta koskeviksi yhteisiksi tavoitteiksi nuorisoalan eurooppalaisista yhteistyöpuitteista 27. kesäkuuta 2002 annetun neuvoston päätöslauselman pohjalta” KOM(2004) 336 lopullinen,

ottaa huomioon komission tiedonannon neuvostolle ”Valkoisen kirjan ’EU:n nuorisopolitiikan uudet tuulet’ seuranta – Ehdotus nuorten vapaaehtoistoimintaa koskeviksi yhteisiksi tavoitteiksi nuorisoalan eurooppalaisista yhteistyöpuitteista 27. kesäkuuta 2002 annetun neuvoston päätöslauselman pohjalta” KOM(2004) 337 lopullinen,

ottaa huomioon Euroopan komission 30. huhtikuuta 2004 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 265 artiklan ensimmäisen kohdan nojalla tekemän päätöksen pyytää aiheesta alueiden komitean lausunto,

ottaa huomioon puheenjohtajansa 5. huhtikuuta 2004 tekemän päätöksen antaa ”kulttuuri ja koulutus” -valiokunnan tehtäväksi laatia aiheesta lausunto,

ottaa huomioon lausuntonsa komission työasiakirjasta ”Nuorten eurooppalainen vapaaehtoispalvelu” CdR 191/96 fin (1),

ottaa huomioon lausuntonsa aiheesta ”Nuoret eurooppalaiset vapaaehtoiset -toimintaohjelma” CdR 86/97 fin (2),

ottaa huomioon neuvoston ja neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien päätöslauselman, annettu 27 päivänä kesäkuuta 2002, nuorisoalan eurooppalaisista yhteistyöpuitteista (3),

ottaa huomioon lausuntonsa aiheesta ”Euroopan komission valkoinen kirja – EU:n nuorisopolitiikan uudet tuulet” CdR 389/2001 fin (4),

ottaa huomioon komission tiedonannon neuvostolle ”Valkoisen kirjan ’EU:n nuorisopolitiikan uudet tuulet’ seuranta – Ehdotus nuorten osallistumista ja heille tiedottamista koskeviksi yhteisiksi tavoitteiksi nuorisoalan eurooppalaisista yhteistyöpuitteista 27. kesäkuuta 2002 annetun neuvoston päätöslauselman pohjalta” KOM(2003) 184 lopullinen,

ottaa huomioon neuvoston päätöslauselman, annettu 25. marraskuuta 2003, nuorten osallistumiselle ja heitä koskevalle tiedottamiselle asetettavista yhteisistä tavoitteista (5),

ottaa huomioon komission kertomuksen neuvostolle, Euroopan parlamentille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle ”Seurantakertomus opiskelijoiden, koulutuksessa olevien, vapaaehtoisten, opettajien ja kouluttajien liikkuvuudesta Euroopan yhteisössä 10 päivänä heinäkuuta 2001 annetusta Euroopan parlamentin ja neuvoston suosituksesta” KOM(2004) 21 lopullinen,

ottaa huomioon lausuntonsa aiheesta ”Komission tiedonanto neuvostolle – Valkoisen kirjan ’EU:n nuorisopolitiikan uudet tuulet’ seuranta – Ehdotus nuorten osallistumista ja heille tiedottamista koskeviksi yhteisiksi tavoitteiksi nuorisoalan yhteistyöpuitteista 27. kesäkuuta 2002 annetun neuvoston päätöslauselman pohjalta” CdR 309/2003 fin,

ottaa huomioon”kulttuuri ja koulutus” -valiokuntansa 9. heinäkuuta 2004 hyväksymän lausuntoluonnoksen CdR 192/2004 rev. 1, jonka esittelijä oli Biellan maakunnanvaltuuston puheenjohtaja Roberto Pella (IT/PPE),

katsoo, että

1)

paikallis- ja alueviranomaiset ovat aina suhtautuneet myönteisesti nuorisopolitiikan ottamiseen huomion kohteeksi ja olleet vakuuttuneita siitä, että EU:n, jäsenvaltioiden sekä alue- ja paikallisviranomaisten on painotettava nuorille kansalaisille aktiivisen kansalaisuuden merkitystä kansallisella tasolla. Nuorille on ennen kaikkea annettava mahdollisuus antaa voimakas panoksensa demokraattisen ja yhteisvastuullisen mutta myös taloudellisesti ja kulttuurisesti vahvan ja kilpailukykyisen Euroopan rakentamiseen,

2)

paikallis- ja alueviranomaiset pitävät perustavan tärkeänä ja erittäin ajankohtaisena, myös Euroopan unionin äskettäisen laajentumisen johdosta, 14.–15. joulukuuta 2001 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmiin liitettyä Laekenin julistusta, jonka mukaan yksi unionin kolmesta perushaasteesta kuuluu seuraavasti: ”Miten Eurooppa-hanketta ja unionin toimielimiä voidaan tuoda kansalaisia ja varsinkin nuoria lähemmäksi?” Haaste olisi pitänyt muotoilla siten, että tavoitteena on vahvistaa nuorison ja vallitsevan poliittisen järjestelmän välistä suhdetta,

3)

paikallis- ja alueviranomaisten mielestä on välttämätöntä, että unioni saavuttaa Lissabonissa ja Barcelonassa pidetyissä Eurooppa-neuvoston kokouksissa vahvistetut strategiset päämäärät, joiden mukaan unionista pitää tulla ”maailman kilpailukykyisin ja dynaamisin talous”, ja nuorten liikkuvuus unionissa on kyseisen tavoitteen saavuttamisen välttämätön edellytys. EU:n nuorisopolitiikassa tulisi välttää sitä, että näkökulma nuorisoon jää liian välineelliseksi. Nuorisopolitiikan tulee perustua ensisijaisesti käsitykseen, jonka mukaan nuoret ovat yhdenvertaisia unionin muiden kansalaisten kanssa; heillä on mahdollisuuksia ja valtaa päättää omasta tulevaisuudestaan sekä myös Euroopan tulevaisuudesta, ja tämä vaikuttaa Euroopan kilpailukykyyn ja talouskehitykseen laajemmassa mielessä,

hyväksyi 29.–30. syyskuuta 2004 pitämässään 56. täysistunnossa (syyskuun 30. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon.

1   Alueiden komitean huomiot

ALUEIDEN KOMITEA

1.1

yhtyy komission näkemykseen siitä, että nuorisokysymysten ja nuorille suunnattujen toimien yhteydessä tulee soveltaa avointa koordinointimenetelmää, kun otetaan huomioon nuorison tilanteen nopea muuttuminen Euroopassa. Komitea kehottaa myös neuvostoa kannattamaan kyseistä näkemystä.

1.2

suhtautuu myönteisesti ja on tyytyväinen komission soveltamaan menettelytapaan, jonka yhteydessä sidosryhmiä on kuultu laajasti.

1.3

katsoo, että komiteaa tulee kuulla ja että se tulee pitää aina ajan tasalla valkoisessa kirjassa ”EU:n nuorisopolitiikan uudet tuulet” esitettyihin neljään painopistealaan liittyvistä kysymyksistä. Tämä on erityisen tärkeää, kun otetaan huomioon, että paikallis- ja alueviranomaiset ovat erityisten institutionaalisten toimivaltuuksiensa johdosta olleet aina mukana valmistelemassa toimia, joiden avulla nuoria kannustetaan osallistumaan aktiivisesti kotipaikkakuntansa yhteisölliseen elämään.

1.4

on komission kanssa samaa mieltä siitä, että nuorten vähäinen kiinnostus politiikkaan on huolestuttavaa, ja toteaa, että usein nuoret sitä vastoin osallistuvat yhteiskunnalliseen toimintaan ja osoittavat kansalaisaktiivisuutta muilla tavoilla, kuten tekemällä vapaaehtoistyötä. Komitea katsookin, että poliitikkojen olisi ensin tarkistettava omaa suhtautumistaan nuoriin sekä kehitettävä toimintatapojaan vahvistaakseen demokraattista tukeaan nuorten parissa. Myös alueiden komitea voisi aktiivisemmin kannustaa sitä, että komitean jäseniksi valittaisiin nuoria, sekä miehiä että naisia. Nuoruutensa sekä paikallis- ja aluetasolla tekemänsä poliittisen työn ansiosta he voivat osaltaan tehostaa komitean työskentelyä.

1.5

toteaa, että käsillä olevan lausunnon lähtökohtana on alueiden komitean nuorisopolitiikkaa koskevissa lausunnoissaan jo aiemmin esittämä vakaa käsitys siitä, että ”unionin nuorisopolitiikan tulee kaikilla hallinnollisilla ja poliittisilla tasoilla ja kaikissa maissa olla näkyvää” ja että ”siihen liittyvässä viestinnässä tulee hyödyntää eurooppalaisten nuorten käyttämiä kanavia ja heidän kieltään” (CdR 309/2003 fin). Tähän liittyen alueiden komitea on tyytyväinen Euroopan nuorisoportaalin luomiseen. Portaalin osoite on www.europa.eu.int/youth/index_fi.html.

2   Nuorten parempaa ymmärtämistä ja tuntemusta koskevat alueiden komitean suositukset

ALUEIDEN KOMITEA

2.1

toteaa, että politiikan tuomiseksi lähemmäksi nuoria on ensinnäkin selvitettävä, mikä olisi paras mahdollinen lähestymistapa. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi tulee, kuten komissio hyvin perustein toteaa esittäessään neuvostolle suunnatun tiedonannon yleistavoitteen, kehittää nuorisoalalla Euroopassa johdonmukaista, relevanttia ja laatunäkökohtiin liittyvää tietämystä ja ennakoida tulevia tarpeita vaihtotoiminnan, vuoropuhelun ja verkostojen avulla, jotta voidaan luoda asianmukaista, vaikuttavaa ja kestävällä pohjalla olevaa politiikkaa.

2.2

toteaa, että komissio esittää edellä mainitun yleistavoitteen yhteydessä syystäkin osatavoitteita, ja suhtautuu myönteisesti siihen, että jäsenvaltioilta saatujen kyselyvastausten perusteella alkuvaiheessa määriteltyihin painopistealueisiin voidaan koska tahansa lisätä muita nuorisoalan kannalta kiinnostavia painopistealueita. Tämä on olennaisen tärkeä osa menettelytapaa, kun selvitystyön kohteena on nuorisoalan kaltainen nopeasti muuttuva sektori.

2.3

korostaa, että paikallis- ja alueviranomaisilla voi olla ratkaisevan tärkeä rooli nuorisoalalla nykyisin käytettävissä olevan tiedon määrittelyssä, ja kehottaa neuvostoa ottamaan tämän seikan huomioon jäsenvaltiotasolla määritettävien toimintalinjojen yhteydessä. Esitetty on, että tulisi ”tehdä lisää tutkimuksia ja kerätä tilastotietoja sekä valtiosta riippumattomien järjestöjen, nuorisojärjestöjen ja nuorten omaa käytännön tietoa kyseisistä määritellyistä aiheista aukkokohtien täyttämiseksi ja näitä aiheita koskevan tiedon pitämiseksi jatkuvasti ajan tasalla”, mutta tässä yhteydessä ei ole otettu huomioon paikallis- ja alueviranomaisia. Jotta kyseiset tiedot olisivat täydellisiä ja ajantasaisia, ne tulee kerätä paikallistasolta, vaikka tietojen keruuta koordinoitaisiinkin valtakunnallisella tasolla johdonmukaista tietämystä koskevan yleistavoitteen saavuttamiseksi.

2.4

toteaa, että kun otetaan huomioon mainitunlaisen valtakunnallisen koordinoinnin tarve, tarvittavien tietojen keruu vaikuttaisi olevan erityisen tehokasta silloin, kun paikallis- ja alueviranomaiset osallistuvat siihen suoraan, sillä niiden on helpointa saada tuntuma kaikkien oman alueensa nuorten tilanteeseen. Paikallis- ja alueviranomaisten tulisikin saada tätä tarkoitusta varten asianmukaista yhteisön rahoitusta.

2.5

kehottaa komissiota ottamaan myös nuorisopolitiikkaa koskevan valkoisen kirjan neljään painopistealueeseen liittyvissä asiakirjoissa huomioon koulujen keskeisen roolin; ne voisivat olla ensisijainen kanava, jonka välityksellä nuoret laatisivat kysymyksiä tutkimuksen kohteena olevista aiheista. Paikallis- ja alueyhteisöjen sosiaalipalvelurakenteet voisivat saada yhteyden nuoriin, jotka eivät heikon tilanteensa vuoksi enää käy koulua.

2.6

katsoo, että paikallis- ja alueviranomaiset voisivat hyödyntää tehokkaasti alueellaan jo toimivien, nuorten neuvoa-antavien elinten aktiivista osallistumista. Monissa paikallis- ja alueyhteisöissä toimii jo tällaisia elimiä, joista esimerkkeinä mainittakoon nk. nuorisoneuvostot ja lasten kunnallisraadit. Tällaiset neuvoa-antavat elimet ovat jo osoittautuneet paikallistasolla erinomaisiksi välineiksi saada tehokkaasti aina ajantasaista tietoa nuorten todellisuudesta. Lisäksi ne innostavat nuoria kansalaisaktiivisuuteen.

2.7

katsoo, että paikallisille nuorten osallisuus- ja vaikuttajaryhmille, esimerkiksi nuorisoneuvostoille, tulisi antaa joissain asioissa myös päätösvaltaa ja riittävät voimavarat. Tällöin nuoret voisivat itsenäisesti päättää ja myös toteuttaa joitakin nuoria itseään kiinnostavia ja koskevia hankkeita. Nuorisoneuvostot, joilla on todellista päätösvaltaa, antavat nuorille myönteisen kuvan demokratiasta ja kasvattavat heitä osallisuuteen.

2.8

kehottaa komissiota antamaan Euroopan unioniin äskettäin liittyneiden maiden paikallis- ja alueviranomaisille mahdollisuudet suoraan osallistumiseen. Komission tulisi lisäksi edistää hyvien käytäntöjen levittämistä kyseisissä maissa esim. nuorisoneuvostojen euroopanlaajuisen ystävyystoiminnan ja kulttuurivaihdon avulla.

2.9

korostaa, että nuorisoalalla Euroopassa on tärkeää kehittää johdonmukaista, relevanttia ja laatunäkökohtiin liittyvää tietämystä ottaen huomioon myös etniset ja kielivähemmistöt.

2.10

suhtautuu myönteisesti ja on tyytyväinen komission aikomukseen perustaa Euroopan unioniin nuorisoa koskevan tietämyksen verkosto, johon kootaan alan kaikkien sidosryhmien edustajat keskustelemaan menettelytavoista ja tulevista aiheista sekä vaihtamaan hyviä toimintatapoja.

2.11

kehottaa sopimaan edellä mainitun verkoston perustamista koskevista yksityiskohdista mahdollisimman ripeästi. Komissio viittaa verkostoon nuorten parempaa ymmärtämistä ja tuntemusta koskevassa tiedonannossaan olevan tavoitteen 4 yhteydessä. Alueiden komitean mielestä komitean edustajien osallistuminen tulee mainita tässä yhteydessä nimenomaisesti.

2.12

panee merkille, että vastauksissaan komission kyselyyn jäsenvaltiot eivät ilmaisseet haluavansa uusia rakenteita, joiden avulla helpotettaisiin ja edistettäisiin vaihtotoimia, vuoropuhelua ja verkostoitumista nuorisoalan tietämyksen saamiseksi paremmin esille ja tulevien tarpeiden ennakoimiseksi, vaan ne hyödyntäisivät mieluummin nykyisiä verkostoja ja yhteistyösuhteita aiempaa tehokkaammin. Paikallisviranomaisten nuorisotietopalveluja, kuten nuorten tiedotuspisteitä, tulee siis vahvistaa; niitä voidaan hyödyntää myös ensisijaisina väylinä nuorilta peräisin olevan tiedon välittämiseksi.

2.13

yhtyy komission näkemykseen siitä, että on erittäin tärkeää edistää nuorisoalalla työskentelevien (erityisesti nuorten) tutkijoiden ja asiantuntijoiden samoin kuin muiden nuorisoalan tietämystä kehittävien toimijoiden koulutusta. Komitea kehottaa komissiota laatimaan yhteisön tasolla strategioita tietoisuuden lisäämiseksi tutkijoita ja asiantuntijoita työllistävissä laitoksissa ja toimintayksiköissä, erityisesti kouluissa ja yliopistoissa. Komissio toteaa itsekin seurantakertomuksessaan, joka koskee koulutuksessa olevien, vapaaehtoisten, opettajien ja kouluttajien liikkuvuudesta Euroopan yhteisössä 10 päivänä heinäkuuta 2001 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston suositusta (KOM(2004) 21 lopullinen), että jo toteutetuista strategioista huolimatta ”liikkuvuuteen osallistuvien koulutettavien henkilöiden lukumäärä on – – edelleenkin erittäin rajallinen”.

2.14

on sitä mieltä, että koulujen opettajille tulisi antaa hyvät valmiudet osallisuus- ja yhteisöllisyyskysymysten esille ottamiseen opetuksessa ja oppilaskuntatoiminnassa. Kouluissa toimiville nuorten osallisuus- ja vaikuttajaryhmille tulisi myös antaa päätösvaltaa koulutilojen ja esimerkiksi harrastusympäristön suunnittelussa ja käytännön toteuttamisessa.

3   Nuorten vapaaehtoistoimintaa koskevat alueiden komitean suositukset

ALUEIDEN KOMITEA

3.1

pitää tervetulleena komission seikkaperäistä analyysia aiheesta, jota paikallis- ja alueviranomaiset ovat aina pitäneet tärkeänä, sillä vapaaehtoisjärjestöillä on suuri merkitys ennen muuta paikallistasolla. Ne muodostavat sosiaalisen yhteisön elävän ja dynaamisen ytimen.

3.2

on tyytyväinen siihen, että nuoret osallistuvat vapaaehtoistyöhön suurin joukoin, ja huomauttaa tämän seikan olevan ristiriidassa sen oletuksen kanssa, etteivät nuoret olisi kiinnostuneita aktiivisesta kansalaistoiminnasta. Komitean mielestä kyse on pikemminkin nuorten välinpitämättömästä suhtautumisesta politiikkaan kuin kiinnostuksen puutteesta, sillä vapaaehtoistyö on – kuten komissio toteaa – yksi tapa osallistua yhteiskunnan toimintaan, oppimiskokemus sekä työllistymisen ja yhteiskuntaan integroitumisen kannalta tärkeä tekijä.

3.3

huomauttaa nuorten vieraantuneen politiikasta todennäköisesti siksi, että se vaikuttaa olevan liian etäällä arkipäivän ongelmista. Komitea viittaa aiemmin antamaansa lausuntoon nuorten osallistumista ja heille tiedottamista koskevasta komission tiedonannosta neuvostolle ja palauttaa mieliin, että paikallis- ja alueviranomaisilla on eurooppalaisessa nuorisopolitiikassa ratkaiseva rooli, sillä juuri ne ovat eniten yhteydessä nuorisoon.

3.4

ilmaisee tyytyväisyytensä siihen, että komissio tunnustaa paikallis- ja alueviranomaisten roolin nuorten nykyisen vapaaehtoistoiminnan tehostamista koskevan toimintalinjan täytäntöönpanossa, ja korostaa kyseisten viranomaisten kykenevän luomaan erinomaiset suhteet oman alueensa nuoriin.

3.5

pitää ilahduttavana, että komissio kiinnittää huomiota siihen, että nuorten mahdollisuudet osallistua vapaaehtoistoimintaan vaihtelevat huomattavasti maasta toiseen ja että jäsenvaltioissa vallitsevat tilanteet eivät aina vastaa toisiaan.

3.6

toivoo kaikkien jäsenvaltioiden tiedostavan, että nuorten vapaaehtoistoimintaa tulee helpottaa poistamalla sen tiellä nykyisin olevat esteet. Erityisen välttämätöntä on, että jäsenvaltiot vahvistavat lainsäädännössä vapaaehtoistyöntekijän aseman; useissa valtioissa vapaaehtoistyöntekijät rinnastetaan palkansaajiin, ja tästä koituu usein huomattavaa haittaa.

3.7

arvostaa sitä, että komissio mainitsee käsillä olevan lausunnon aiheena olevassa asiakirjassa tarpeen edistää vapaaehtoistyöntekijöiden liikkuvuutta. Komissio on jo käsitellyt aihetta laajasti seurantakertomuksessaan koulutuksessa olevien, vapaaehtoisten, opettajien ja kouluttajien liikkuvuudesta Euroopan yhteisössä 10 päivänä heinäkuuta 2001 annetusta Euroopan parlamentin ja neuvoston suosituksesta (6).

3.8

korostaa, että paikallis- ja alueviranomaisilla on ratkaisevan tärkeä rooli nuorten vapaaehtoistoiminnan kehittämisessä sekä nykyisten mahdollisuuksien avoimuuden lisäämisessä, alan laajentamisessa ja laadun parantamisessa. Paikallis- ja alueviranomaiset voivat esim. perustaa palvelukeskuksia tukemaan alueella toimivia vapaaehtoisjärjestöjä sekä etenkin vapaaehtoistoiminnan tiedotuspisteitä, jotka voivat ohjata nuoret heidän odotuksiaan parhaiten vastaavaan toimintaan.

3.9

kehottaa neuvostoa laatimaan erityisen toimintalinjan edistämään valtakunnallisten, alueellisten ja paikallisten vapaaehtoistoimintarekisterien perustamista jäsenvaltioissa, joissa rekisterejä ei vielä ole. Rekisterin käyttöön ottaneissa maissa se on osoittautunut erittäin hyödylliseksi välineeksi ajantasaisen tiedon saamiseksi alueella toimivista vapaaehtoisjärjestöistä. Kun rekisteriä päivitetään jatkuvasti, asiasta kiinnostuneille nuorille voidaan aina antaa tarkat tiedot kulloisenkin alan toiminnasta.

3.10

toteaa, että valitettavan usein nuoret tutustuvat vapaaehtoistoimintaan vain sattumalta, jos asia ei ole tullut tutuksi jo perheenjäsenten välityksellä. Olisikin suotavaa kannustaa laatimaan toimintalinjoja sen edistämiseksi, että asiasta kerrottaisiin kouluissa alaluokilta lähtien esim. vapaaehtoisaktiivien kanssa järjestettävien tapaamisten avulla, ottaen tietysti huomioon kuulijoiden ikä. Se olisi erinomainen esimerkki modernista kansalaistaitojen opetuksesta, jonka avulla edistetään lasten aktiivista toimintaa kansalaisina. Komitea kehottaakin komissiota tunnustamaan koulujen roolin sekä sen, että opettajien tietoisuutta tulee lisätä.

3.11

yhtyy komission näkemykseen siitä, että vapaaehtoistoiminnan edistäminen nuorten yhteisvastuullisuuden ja kansalaistoiminnan lisäämiseksi (tavoite 3) tarkoittaa nykyistä parempien edellytysten luomista sellaisten nuorten entistä aktiivisemmalle osallistumiselle, joilla on muita vähäisemmät mahdollisuudet osallistua vapaaehtoistoimintaan. Vapaaehtoistyö voi edistää nuorten integroitumista yhteiskuntaan.

3.12

katsoo, että koska vapaaehtoistyölle on ominaista palkattomuus (poikkeuksena satunnaiset kulukorvaukset) sekä ajan ja energian uhraaminen ja se on usein yhteydessä liikkuvuuteen ja koska on tarpeen estää palkkatyön korvaaminen vapaaehtoistyöllä, on ensisijaisen tärkeää varmistaa oikeudellinen ja sosiaalinen suojelu vapaaehtoistyössä. Ensisijainen vastuu tästä suojelusta kuuluu jäsenvaltio-, alue- ja paikallistasoille, mutta EY:n perustamissopimuksen 137 ja 140 artiklan nojalla komissio voisi ehdottaa vapaaehtoistyön eurooppalaista peruskirjaa yhteistyön ja koordinoinnin välineeksi.

3.13

antaa arvoa sille, että komissio tuo esiin tarpeen tunnustaa nuorten vapaaehtoistoiminnan merkitys heidän henkilökohtaisten taitojensa ja yhteiskunnallisen sitoutumisensa kannalta. Komitea toivoo, että hyvät käytänteet yleistyvät nopeasti kaikilla tasoilla ja että kaikki osapuolet – viranomaiset, yksityiset yritykset, työmarkkinaosapuolet ja kansalaisyhteiskunta sekä itse nuoret – tunnustaisivat vapaaehtoistoiminnan merkityksen, kuten komissio aivan oikein esittää tavoitetta 4 koskevien toimintalinjojen yhteydessä.

3.14

on komission kanssa samaa mieltä siitä, että yhteisön tasolla tulee varmistaa nuorten vapaaehtoistoiminnan parempi tunnustaminen meneillään olevien prosessien yhteydessä sekä muilla toiminta-aloilla käytössä olevien välineiden avulla; esimerkkinä mainittakoon erityisesti koulutusalalla jo sovellettava Europass-järjestelmä. Muussa kuin kotijäsenvaltiossa tehtävän nuorten vapaaehtoistyön helpottamisessa voidaan itse asiassa soveltaa vastaavia kannustimia kuin opiskelijoiden liikkuvuuden edistämisessä.

3.15

kehottaa komissiota laatimaan pikaisesti ehdotuksia nuorten eurooppalaisen vapaaehtoistyön laajentamiseksi kattamaan yhä useampia erityyppisiä toimia. Samanaikaisesti komission tulee kannustaa jäsenvaltioita toteuttamaan vastaavia maakohtaisia hankkeita, jotka sopivat yhteen yhteisöaloitteiden kanssa ja täydentävät niitä.

3.16

on tyytyväinen Euroopan perustuslakisopimusehdotuksen III-223 artiklan 5 kohdassa esitettyyn ehdotukseen perustaa ”Euroopan humanitaarisen avun vapaaehtoisjoukot”, joiden ”perussääntö ja toimintatavat vahvistetaan eurooppalailla”. Komitea katsoo, että tällaiset vapaaehtoisjoukot voisivat luoda puitteet nuorten eurooppalaisten yhteiselle panokselle Euroopan unionin solidaarisuustoimintaan.

3.17

korostaa aiemmin vapaaehtoistyön edistämisestä antamiensa lausuntojen tapaan, että nuorten miesten ja naisten on voitava osallistua toimintaan tasavertaisesti. Sama koskee nuoria, joiden on sosiaalisten syiden tai etnisen alkuperänsä taikka ruumiillisen tai henkisen vamman vuoksi erityisen hankalaa ottaa aktiivisesti osaa kansalaistoimintaan.

4   Alueiden komitean yleiset suositukset

ALUEIDEN KOMITEA

4.1

suhtautuu myönteisesti käsillä olevan lausunnon aiheena oleviin komission tiedonantoihin.

4.2

kehottaa erityisesti komissiota tiedottamaan alueiden komitealle hyvissä ajoin jäsenvaltioiden toimintaohjelmien kehittymisestä sekä levittämään mahdollisimman laajalle ja nopeasti tietoa hyvistä käytänteistä. Koska nuorten todellisuus muuttuu nopeasti, on kiinnitettävä huomiota siihen, että myös toimintatavat muuttuvat erittäin nopeasti.

4.3

kehottaa jäsenvaltioita kuulemaan paikallis- ja alueviranomaisia, kun ne laativat vuoden 2005 loppuun mennessä raportit nuorten parempaa ymmärtämistä ja tuntemusta sekä nuorten vapaaehtoistoimintaa koskevilla painopistealueilla toteutetuista toimista. Vastaavalla tavalla on toimittu muilla toiminta-aloilla, jotka sisältyvät valkoisessa kirjassa esitettyihin neljään painopistealueeseen.

4.4

katsoo, että käytännön poliittisen työn on muututtava joustavammaksi, ja kehottaa komissiota harkitsemaan mahdollisuutta toteuttaa aloitteita poliitikkojen tietoisuuden lisäämiseksi siitä, että politiikka tulee tuoda lähemmäksi nuoria, ottaen huomioon nuorten todellisuuden vaihtelevuus ja sen lukemattomat osa-alueet. Näin voidaan tutustua nuorten maailmaan ja hyödyntää heidän panostaan, joka on ehdottomasti tarpeen, jotta voidaan edistää aktiivisesti vahvan, kilpailukykyisen ja solidaarisen kansalaisten Euroopan rakentamista. Komitea uskoo, että alueiden komitea voisi osallistua tähän valistustyöhön käynnistämällä komiteassa edustettuina olevien yhteisöjen nuorten valtuutettujen välisen ystävyystoiminnan ohjelman.

4.5

korostaa nuorten osallistumisesta ja heille tiedottamisesta aiemmin antamansa lausunnon mukaisesti kannattavansa voimakkaasti ajatusta siitä, että perustuslakiehdotuksen III-182 artiklassa tulee täydentää nuorisopolitiikan alaa koskevia nykyisten perussopimusten määräyksiä tavoitteella, jonka mukaan unionin toiminnalla pyritään kannustamaan nuorten osallistumista demokratian toteuttamiseen Euroopassa.

Bryssel 30. syyskuuta 2004

Alueiden komitean

puheenjohtaja

Peter STRAUB


(1)  EYVL C 42, 10.2.1997, s. 1.

(2)  EYVL C 244, 11.8.1997, s. 47.

(3)  EYVL C 168, 13.7.2002.

(4)  EYVL C 287, 22.11.2002, s. 6.

(5)  EUVL C 295, 5.12.2003.

(6)  KOM(2004) 21 lopullinen.