1.2.2005

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 25/1

---

Neuvoston 19 päivänä heinäkuuta 2004 vahvistama

YHTEINEN KANTA (EY) N:o 1/2005

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o …/2005 antamiseksi torjunta-ainejäämien enimmäismääristä kasvi- ja eläinperäisissä elintarvikkeissa ja rehuissa tai niiden pinnalla sekä neuvoston direktiivin 91/414/ETY muuttamisesta

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

(2005/C 25E/01)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 37 artiklan ja 152 artiklan 4 kohdan b alakohdan,

ottavat huomioon komission ehdotuksen,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (1),

ovat kuulleet alueiden komiteaa,

noudattavat perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä (2),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)

Hedelmien ja vihannesten torjunta-ainejäämien enimmäismäärien vahvistamisesta 23 päivänä marraskuuta 1976 annettua neuvoston direktiiviä 76/895/ETY (3), viljojen torjunta-ainejäämien enimmäismääristä 24 päivänä heinäkuuta 1986 annettua neuvoston direktiiviä 86/362/ETY (4), eläinkunnasta peräisin olevissa elintarvikkeissa ja niiden pinnassa olevien torjunta-ainejäämien enimmäismäärien vahvistamisesta 24 päivänä heinäkuuta 1986 annettua neuvoston direktiiviä 86/363/ETY (5) ja torjunta-ainejäämien enimmäismäärien vahvistamisesta tietyille kasvikunnasta peräisin oleville tuotteille, mukaan lukien hedelmät ja vihannekset, 27 päivänä marraskuuta 1990 annettua neuvoston direktiiviä 90/642/ETY (6) on muutettu merkittävästi useaan otteeseen. Selkeyden ja yksinkertaisuuden vuoksi mainitut direktiivit olisi kumottava ja korvattava yhdellä säädöksellä.

(2)

Erot kansallisissa torjunta-ainejäämien enimmäismäärissä voivat olla esteitä jäsenvaltioiden välisessä sekä kolmansien maiden ja yhteisön välisessä perustamissopimuksen liitteeseen I kuuluvien tuotteiden ja niistä saatujen tuotteiden kaupassa. Niinpä tavaroiden vapaan liikkuvuuden, jäsenvaltioiden tasavertaisten kilpailuedellytysten ja kuluttajien suojelun varmistamiseksi kasvi- ja eläinperäisiä tuotteita koskevat jäämien enimmäismäärät on aiheellista vahvistaa yhteisön tasolla.

(3)

Jäämien enimmäismääriä koskevaa asetusta ei ole tarpeen saattaa osaksi jäsenvaltioiden kansallista lainsäädäntöä. Näin ollen asetus on tarkoituksenmukaisin oikeudellinen väline kasvi- ja eläinperäisten tuotteiden torjunta-ainejäämien enimmäismäärien vahvistamiseksi, sillä sen täsmällisiä vaatimuksia on sovellettava samanaikaisesti ja samalla tavoin koko yhteisössä, mikä mahdollistaa kansallisten resurssien tehokkaamman käytön.

(4)

Kasvi- ja eläintuotteiden tuotannolla ja kulutuksella on yhteisössä erittäin tärkeä sija. Haitalliset organismit vaikuttavat jatkuvasti kasvituotannosta saatavaan satoon. On tärkeää suojella kasveja ja kasvituotteita näiltä organismeilta niin tuotetun sadon vähenemisen tai sen vahingoittumisen estämiseksi kuin sadonkorjuutuotteiden laadun varmistamiseksi, maatalouden tuottavuuden lisäämiseksi ja luonnonympäristön suojelemiseksi rajoittamalla maataloustuotantoon tarvittavaa pinta-alaa.

(5)

Kasvinsuojeluaineiden sisältämien tehoaineiden käyttö on tärkeimpiä menetelmiä kasvien ja kasvituotteiden suojelemisessa haitallisten organismien vaikutuksilta. Tehoaineiden käytön vuoksi käsitellyissä tuotteissa, näitä tuotteita syövissä elämissä ja näiden aineiden vaikutukselle alttiina olevien mehiläisten tuottamassa hunajassa saattaa esiintyä jäämiä. On tarpeen varmistaa, että tällaisia jäämiä ei ole määrinä, joista aiheutuu kohtuuton riski ihmisille tai tapauksen mukaan eläimille.

(6)

Kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamisesta 15 päivänä heinäkuuta 1991 annetussa neuvoston direktiivissä 91/414/ETY (7) säädetään, että jäsenvaltioiden on lupia myöntäessään vaadittava, että kasvinsuojeluaineita käytetään asianmukaisesti. Asianmukaiseen käyttöön kuuluu hyvän kasvinsuojelukäytännön periaatteiden ja integroidun torjunnan periaatteiden soveltaminen. Jos direktiivin 91/414/ETY nojalla sallitusta torjunta-aineen käytöstä aiheutuvat jäämien enimmäismäärät aiheuttavat riskin kuluttajalle, käyttöä olisi tarkistettava torjunta-ainejäämien tason alentamiseksi. Yhteisön olisi kannustettava riskiä pienentävien menetelmien tai aineiden käyttöä ja käytettävien torjunta-ainemäärien alentamista tehokasta tuholaistorjuntaa vastaavalle tasolle.

(7)

Tiettyjä tehoaineita sisältävien kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamisen ja käytön kieltämisestä 21 päivänä joulukuuta 1978 annetussa neuvoston direktiivissä 79/117/ETY (8) kielletään monien tehoaineiden käyttö. Monien muidenkaan tehoaineiden käyttö ei ole tällä hetkellä sallittua direktiivin 91/414/ETY nojalla. Luvattomasta käytöstä, ympäristön saastumisesta tai käytöstä kolmansissa maissa kasvi- ja eläinperäisiin tuotteisiin aiheutuvia tehoainejäämiä olisi valvottava ja seurattava tarkasti.

(8)

Elintarvike- ja rehulainsäädännön perussäännöt vahvistetaan elintarvikelainsäädäntöä koskevista yleisistä periaatteista ja vaatimuksista, Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen perustamisesta sekä elintarvikkeiden turvallisuuteen liittyvistä menettelyistä 28 päivänä tammikuuta 2002 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 178/2002 (9).

(9)

Näiden perussääntöjen lisäksi tarvitaan tarkempia sääntöjä, joilla varmistetaan sisämarkkinoiden tehokas toiminta ja kolmansien maiden kanssa käytävä kauppa ihmisravinnoksi tai rehuksi tarkoitettujen eläin- ja kasviperäisten tuoreiden, jalostettujen ja/tai useista ainesosista koostuvien, mahdollisesti torjunta-ainejäämiä sisältävien tuotteiden osalta, samalla kun luodaan perusta ihmisten ja eläinten terveyden sekä kuluttajien etujen korkeatasoiselle suojelulle. Näissä säännöissä olisi vahvistettava tarkat jäämien enimmäismäärät kunkin torjunta-aineen osalta elintarvikkeissa ja rehuissa ja näiden enimmäismäärien vahvistamisessa käytettävien tietojen laatu.

(10)

Siitä huolimatta, että asetuksessa (EY) N:o 178/2002 säädettyjä yleisen elintarvikelainsäädännön periaatteita sovelletaan ainoastaan tuotantoeläimille tarkoitettuun rehuun, valvonnan ja tämän asetuksen säännösten täytäntöönpanon helpottamiseksi näitä periaatteita on aiheellista soveltaa myös sellaiseen rehuun, joka ei ole tarkoitettu tuotantoeläimille, koska muille kuin tuotantoeläimille tarkoitettuna rehuna käytettäviä tuotteita on vaikea pitää erillään. Tämä asetus ei saisi kuitenkaan olla esteenä kokeille, joita tarvitaan torjunta-aineiden arvioimiseksi.

(11)

Direktiivissä 91/414/ETY vahvistetaan kasvinsuojeluaineiden käyttöä ja markkinoille saattamista koskevat perussäännöt. Näiden tuotteiden käytöllä ei saisi etenkään olla haitallisia vaikutuksia ihmisiin tai eläimiin. Kasvinsuojeluaineiden käytöstä aiheutuvilla torjunta-ainejäämillä saattaa olla haitallisia vaikutuksia kuluttajien terveyteen. Tämän vuoksi on aiheellista määritellä ihmisravinnoksi tarkoitettujen tuotteiden osalta sovellettavia jäämien enimmäismääriä koskevat säännöt, jotka liittyvät direktiivin 91/414/ETY nojalla määriteltyihin kasvinsuojeluaineiden käyttöä koskeviin lupiin. Kyseistä direktiiviä on myös mukautettava jäämien enimmäismäärien tämän asetuksen mukaista vahvistamista koskevan yhteisön menettelyn ottamiseksi huomioon. Mainitun direktiivin mukaisesti jäsenvaltio voidaan nimetä tehoaineen arvioinnin esittelijäksi. Kyseisen jäsenvaltion asiantuntemusta on asianmukaista käyttää tämän asetuksen tarkoituksiin.

(12)	On aiheellista ottaa käyttöön torjunta-ainejäämien valvontaa koskevia erityissääntöjä täydentämään elintarvikkeiden ja rehujen valvonnasta annettuja yhteisön yleisiä määräyksiä.

(13)

Haitallisista aineista eläinten rehuissa 7 päivänä toukokuuta 2002 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2002/32/EY (10) säädetään eläinten rehuja koskevista erityissäännöistä, kaupan pitäminen, rehujen varastointi ja eläinten ruokinta mukaan luettuina. Tiettyjen tuotteiden osalta ei ole mahdollista määrittää, jalostetaanko ne elintarvikkeiksi vai eläinten rehuksi. Tästä syystä tällaisten tuotteiden torjunta-ainejäämien olisi oltava turvallisia sekä ihmisten että tapauksen mukaan eläinten ravinnossa. Onkin aiheellista, että näihin tuotteisiin sovelletaan eläinten ruokintaa koskevien erityissääntöjen lisäksi tässä asetuksessa vahvistettuja sääntöjä.

(14)	Kasvi- ja eläinperäisiä tuotteita koskevien jäämien enimmäismäärien vahvistamisessa ja valvonnassa käytettävät tietyt käsitteet on tarpeen määritellä yhteisön tasolla.

(15)	Direktiivissä 76/895/ETY säädetään, että jäsenvaltiot voivat sallia yhteisön tasolla tällä hetkellä sallittuja enimmäismääriä korkeammat jäämien enimmäismäärät. Tämä mahdollisuus olisi poistettava, koska se voi muodostaa sisämarkkinoilla esteitä yhteisönsisäiselle kaupalle.

(16)

Torjunta-ainejäämien enimmäismäärien määrittäminen edellyttää pitkää teknistä tarkastelua ja kuluttajille mahdollisesti aiheutuvien riskien arviointia. Tämän vuoksi direktiivillä 76/895/ETY tällä hetkellä säänneltyjen torjunta-aineiden jäämille ei voida vahvistaa välittömästi jäämien enimmäismääriä, eikä torjunta-aineille, joille ei ole vielä vahvistettu yhteisössä sovellettavia jäämien enimmäismääriä.

(17)	Torjunta-ainejäämien enimmäismääriä vahvistettaessa käytettävät vähimmäistietovaatimukset on aiheellista säätää yhteisön tasolla.

(18)	Poikkeuksellisissa tapauksissa ja erityisesti, kun kyseessä ovat luvattomat torjunta-aineet, joita saattaa esiintyä ympäristössä, on aiheellista sallia seurantatietojen käyttö jäämien enimmäismääriä vahvistettaessa.

(19)

Torjunta-ainejäämien enimmäismääriä olisi seurattava jatkuvasti, ja niitä olisi muutettava uusien tietojen huomioon ottamiseksi. Jäämien enimmäismäärät olisi vahvistettava analyysiherkkyyden alarajalle, jos kasvinsuojeluaineiden sallitusta käytöstä ei aiheudu havaittavissa olevia torjunta-ainejäämiä. Jos torjunta-aineiden käyttö ei ole sallittua yhteisön tasolla, jäämien enimmäismäärät olisi vahvistettava niin alhaiselle tasolle, että kuluttajia suojellaan luvattomilta tai liian suurilta torjunta-ainejäämiltä. Torjunta-ainejäämien valvonnan helpottamiseksi on vahvistettava oletusarvo liitteen I piiriin kuuluvissa tuotteissa tai tuoteryhmissä, joiden osalta jäämien enimmäismääriä ei ole vahvistettu liitteessä II tai III, esiintyville torjunta-ainejäämille, ellei kyseessä oleva tehoaine ole liitteen IV luettelossa. On aiheellista vahvistaa oletusarvoksi 0,01 mg/kg ja säätää mahdollisuudesta vahvistaa se eri tasolle liitteen V piiriin kuuluvien tehoaineiden osalta ottaen huomioon käytettävissä olevat tavanomaiset analyysimenetelmät ja/tai kuluttajansuoja.

(20)

Yhteisön ulkopuolella tuotettujen elintarvikkeiden ja rehujen osalta on todettava, että kasvinsuojeluaineiden käytössä voidaan soveltaa lainsäädännössä sallittua erilaista maatalouskäytäntöä, jolloin torjunta-ainejäämät joskus eroavat yhteisössä lainsäädännön mukaan sallitusta käytöstä aiheutuvista jäämistä. Tämän vuoksi on aiheellista vahvistaa tuotuihin tuotteisiin sovellettavat jäämien enimmäismäärät ottaen huomioon tällainen käyttö ja siitä aiheutuvat jäämät, jos tuotteiden turvallisuus voidaan osoittaa samoin perustein kuin kotimaisen tuotannon osalta.

(21)

Asetuksessa (EY) N:o 178/2002 vahvistetaan menettelyt yhteisöstä peräisin olevia tai kolmannesta maasta tuotuja elintarvikkeita tai rehuja koskevien kiireellisten toimenpiteiden toteuttamiseksi. Näiden menettelyjen ansiosta komissio voi toteuttaa tällaisia toimenpiteitä tilanteissa, joissa elintarvikkeesta aiheutuu todennäköisesti vakava riski ihmisten terveydelle, eläinten terveydelle tai ympäristölle eikä tällaista riskiä voida tyydyttävällä tavalla hallita kyseisen jäsenvaltion tai kyseisten jäsenvaltioiden toteuttamilla toimenpiteillä. On aiheellista, että Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen arvioi tällaisia toimenpiteitä ja niiden vaikutusta ihmisiin ja tapauksen mukaan eläimiin.

(22)	Kuluttajien elinikäistä ja mahdollista akuuttia altistumista torjunta-ainejäämille elintarvikkeiden välityksellä olisi arvioitava yhteisössä käytettävien menettelyjen ja käytänteiden mukaisesti ottaen huomioon Maailman terveysjärjestön julkaisemat ohjeet.

(23)

Yhteisön kauppakumppaneita olisi kuultava ehdotetuista jäämien enimmäismääristä Maailman kauppajärjestön välityksellä, ja niiden näkemykset olisi otettava huomioon ennen jäämien enimmäismäärien vahvistamista. Codex Alimentarius -komission kansainvälisellä tasolla vahvistamat jäämien enimmäismäärät olisi myös otettava huomioon vahvistettaessa jäämien enimmäismääriä yhteisön tasolla.

(24)	Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen on arvioitava jäsenvaltioiden laatimia enimmäismääriä koskevia hakemuksia ja arviointiraportteja kuluttajille ja tapauksen mukaan eläimille aiheutuvien asiaan liittyvien riskien määrittämiseksi.

(25)	Jäsenvaltioiden olisi vahvistettava säännöt tämän asetuksen rikkomiseen sovellettavista seuraamuksista ja varmistettava, että ne pannaan täytäntöön. Seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia.

(26)	Jäämien enimmäismääriä koskevan yhteisön yhdenmukaistetun järjestelmän kehittämiseen kuuluu suuntaviivojen, tietokantojen ja muiden kustannuksia aiheuttavien toimien toteuttaminen. Yhteisön on aiheellista osallistua tietyissä tapauksissa näihin kustannuksiin.

(27)

On hyvän hallintotavan mukaista ja teknisesti toivottavaa koordinoida tehoainejäämien enimmäismääriä koskevan päätöksenteon aikataulu direktiivin 91/414/ETY mukaisen, kyseisiä aineita koskevan päätöksenteon kanssa. Monista aineista, joiden osalta jäämien enimmäismääriä ei ole vielä vahvistettu yhteisön tasolla, ei ole määrä tehdä päätöksiä mainitun direktiivin nojalla ennen tämän asetuksen voimaantuloa.

(28)

Sen vuoksi on tarpeen vahvistaa erilliset säännöt väliaikaisia mutta kuitenkin pakollisia yhdenmukaistettuja jäämien enimmäismääriä varten, jotta jäämien enimmäismäärät voidaan vahvistaa vähitellen sitä mukaa kuin yksittäisiä tehoaineita koskevat päätökset tehdään osana direktiivin 91/414/ETY nojalla tehtäviä arviointeja. Näiden väliaikaisten yhdenmukaistettujen jäämien enimmäismäärien olisi perustuttava erityisesti olemassa oleviin jäsenvaltioiden vahvistamiin kansallisiin jäämien enimmäismääriin, ja niiden osalta olisi noudatettava kansallisia järjestelyjä, joilla ne on vahvistettu, edellyttäen, että jäämien enimmäismääristä ei aiheudu kuluttajille kohtuutonta riskiä.

(29)

Sen jälkeen kun nykyiset tehoaineet on sisällytetty direktiivin 91/414/ETY liitteeseen I, jäsenvaltioiden on arvioitava uudelleen jokainen näitä tehoaineita sisältävä kasvinsuojeluaine neljän vuoden kuluessa sisällyttämispäivästä. Nämä jäämien enimmäismäärät olisi säilytettävä enintään neljän vuoden ajan lupien jatkuvuuden vuoksi, ja kun uudelleenarviointi on saatu päätökseen, määrät olisi vahvistettava lopullisesti, jos niitä tukevat direktiivin 91/414/ETY liitteen III mukaiset asiakirjat, tai määrät olisi vahvistettava oletustasolle, jos ne eivät saa tukea asiakirjoista.

(30)

Tässä asetuksessa vahvistetaan jäämien enimmäismäärät elintarvikkeissa ja rehuissa olevien torjunta-aineiden valvomiseksi. Siksi on aiheellista, että jäsenvaltiot laativat kansalliset ohjelmat näiden jäämien valvomiseksi. Kansallisten valvontaohjelmien tulokset toimitetaan komissiolle, Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaiselle ja muille jäsenvaltioille ja liitetään yhteisön vuosikertomukseen.

(31)	Tämän asetuksen täytäntöönpanemiseksi tarvittavista toimenpiteistä olisi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY (11) mukaisesti.

(32)

Perustavoitteina olevien kaupan helpottamisen ja kuluttajien suojelun saavuttamiseksi on tarpeen ja aiheellista vahvistaa suhteellisuusperiaatteen mukaisesti kasvi- ja eläinperäisille tuotteille torjunta-ainejäämien enimmäismääriä koskevat säännöt. Tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen tavoitteiden saavuttamiseksi perustamissopimuksen 5 artiklan kolmannen kohdan mukaisesti,

OVAT ANTANEET TÄMÄN ASETUKSEN:

I LUKU

AIHE, SOVELTAMISALA JA MÄÄRITELMÄT

1 artikla

Aihe

Tässä asetuksessa vahvistetaan asetuksessa (EY) N:o 178/2002 esitettyjen yleisten periaatteiden mukaisesti yhdenmukaiset yhteisön säännökset, jotka koskevat torjunta-ainejäämien enimmäismääriä kasvi- ja eläinperäisissä elintarvikkeissa ja rehuissa tai niiden pinnalla.

2 artikla

Soveltamisala

1.   Tätä asetusta sovelletaan liitteen I piiriin kuuluviin eläin- ja kasviperäisiin tuotteisiin tai niiden osiin, jotka on tarkoitettu käytettäviksi tuoreina, jalostettuina ja/tai monista ainesosista koostuvina elintarvikkeina tai rehuina ja joissa tai joiden pinnalla saattaa olla torjunta-ainejäämiä.

2.   Tätä asetusta ei sovelleta liitteen I piiriin kuuluviin tuotteisiin, jos asianmukaisella tavalla voidaan osoittaa, että ne on tarkoitettu:

a)	muiden tuotteiden kuin elintarvikkeiden tai rehun valmistamiseen; tai

b)	siemeniksi tai istutettaviksi; tai

c)	kansallisen lainsäädännön sallimiin toimiin, joilla testataan tehoaineita.

3.   Tämän asetuksen mukaisesti vahvistettuja torjunta-ainejäämien enimmäismääriä ei sovelleta kolmansiin maihin vietäväksi tarkoitettuihin ja ennen vientiä käsiteltyihin liitteen I piiriin kuuluviin tuotteisiin, jos on asianmukaisesti todistettu, että määrämaana oleva kolmas maa edellyttää kyseistä erityiskäsittelyä tai on hyväksynyt sen estääkseen haitallisten organismien kulkeutumisen alueelleen.

4.   Tätä asetusta sovelletaan rajoittamatta direktiivin 98/8/EY (12), direktiivin 2002/32/EY ja asetuksen (ETY) N:o 2377/90 (13) soveltamista.

3 artikla

Määritelmät

1.   Tässä asetuksessa sovelletaan asetuksessa (EY) N:o 178/2002 annettuja määritelmiä ja direktiivin 91/414/ETY 2 artiklan 1 ja 4 kohdassa annettuja määritelmiä.

2.   Lisäksi sovelletaan seuraavia määritelmiä:

a)	’Hyvällä maatalouskäytännöllä’ tarkoitetaan kansallisesti suositeltua, sallittua tai rekisteröityä kasvinsuojeluaineiden turvallista käyttöä todellisissa olosuhteissa elintarvikkeiden ja rehun missä tahansa tuotanto-, varastointi-, kuljetus-, jakelu- ja jalostusvaiheessa.

b)

’Kriittisellä hyvällä maatalouskäytännöllä’ tarkoitetaan sellaista hyvää maatalouskäytäntöä, jossa on useampi kuin yksi hyvä maatalouskäytäntö tehoainetta/tuoteyhdistelmää kohden, mikä johtaa korkeimpaan sallittuun torjunta-ainejäämään käsiteltävässä viljelykasvissa ja johon jäämien enimmäismäärän vahvistaminen perustuu.

c)

’Torjunta-ainejäämillä’ tarkoitetaan jäämiä, mukaan lukien tehoaineet, direktiivin 91/414/ETY 2 artiklan 1 kohdassa määritellyissä kasvinsuojeluaineissa nykyisin käytettävien tai aikaisemmin käytettyjen tehoaineiden aineenvaihduntatuotteet ja/tai hajoamis- tai reaktiotuotteet, joita esiintyy tämän asetuksen liitteen I piiriin kuuluvissa tuotteissa tai niiden pinnalla, mukaan lukien erityisesti jäämät, joiden esiintymisen syynä voi olla käyttö kasvinsuojelussa, eläinlääkkeessä tai biosidituotteena.

d)	’Jäämien enimmäismäärällä’ tarkoitetaan torjunta-ainejäämän pitoisuuden laillista ylärajaa elintarvikkeissa tai rehussa tai niiden pinnalla.

e)	’CXL:llä’ tarkoitetaan Codex Alimentarius -komission vahvistamaa jäämien enimmäismäärää.

f)	’Määritysrajalla’ tarkoitetaan validoitua alhaisinta jäämien pitoisuutta, joka voidaan validoiduin valvontamenetelmin toteutetun rutiiniseurannan yhteydessä määrittää ja raportoida.

g)

’Tuonnissa sallittavalla enimmäismäärällä’ tarkoitetaan tuontituotteissa esiintyvien jäämien enimmäismäärää, jos: — kasvinsuojeluaineen sisältämän tehoaineen käyttö tietyssä tuotteessa ei ole sallittua yhteisössä, tai — nykyinen yhteisön jäämien enimmäismäärä ei riitä vastaamaan kansainvälisen kaupan tarpeita.

h)	’Pätevyystestillä’ tarkoitetaan vertailutestiä, jossa useat laboratoriot analysoivat samanlaiset näytteet, jolloin kunkin laboratorion suorittaman analyysin laatu on mahdollista arvioida.

i)

’Akuutin altistumisen viiteannoksella’ tarkoitetaan arviota elintarvikkeissa olevan aineen määrästä — ilmaistuna suhteessa ruumiinpainoon — joka voidaan nauttia lyhyen ajanjakson kuluessa, yleensä yhden aterian tai yhden vuorokauden aikana, ilman että kuluttajalle aiheutuu havaittavissa olevaa terveysriskiä kaikkien arvioinnin aikana tiedossa olleiden seikkojen perusteella.

j)

’Hyväksyttävällä päiväsaannilla’ tarkoitetaan arviota elintarvikkeissa olevan aineen määrästä — ilmaistuna suhteessa ruumiinpainoon — joka voidaan koko elinaikana nauttia päivittäin, ilman että kuluttajalle aiheutuu havaittavissa olevaa terveysriskiä kaikkien arvioinnin aikana tiedossa olleiden seikkojen perusteella.

4 artikla

Luettelo tuoteryhmistä, joihin sovelletaan yhdenmukaistettuja jäämien enimmäismääriä

1.   Edellä 2 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut tuotteet, tuoteryhmät ja/tai tuotteiden osat, joihin yhdenmukaistettuja jäämien enimmäismääriä sovelletaan, määritellään ja saatetaan liitteen I piiriin 45 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen. Liite I sisältää kaikki tuotteet, joiden osalta jäämien enimmäismäärät vahvistetaan, ja muut tuotteet, joihin on aiheellista soveltaa yhdenmukaistettuja jäämien enimmäismääriä erityisesti, koska niillä on merkittävä asema kuluttajien ruokavaliossa tai kaupankäynnissä. Tuotteet ryhmitellään siten, että jäämien enimmäismäärät voidaan mahdollisuuksien mukaan vahvistaa samanlaisten tai samankaltaisten tuotteiden ryhmille.

2.   Liite I vahvistetaan ensimmäisen kerran kolmen kuukauden kuluessa tämän asetuksen voimaantulosta, ja sitä tarkistetaan tarvittaessa ja erityisesti jonkin jäsenvaltion pyynnöstä.

5 artikla

Luettelon vahvistaminen tehoaineista, joiden osalta jäämien enimmäismääriä ei vaadita

1.   Direktiivin 91/414/ETY nojalla arvioidut kasvinsuojeluaineiden tehoaineet, joiden osalta jäämien enimmäismäärää ei vaadita, on määriteltävä tämän asetuksen 45 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen ja merkittävä asetuksen liitteeseen IV ottaen huomioon kyseisten tehoaineiden käyttö ja tämän asetuksen 14 artiklan 2 kohdan a, c ja d alakohdassa tarkoitetut seikat.

2.   Liite IV vahvistetaan ensimmäisen kerran 12 kuukauden kuluessa tämän asetuksen voimaantulosta.

II LUKU

JÄÄMIEN ENIMMÄISMÄÄRIÄ KOSKEVIIN HAKEMUKSIIN SOVELLETTAVA MENETTELY

1 JAKSO

JÄÄMIEN ENIMMÄISMÄÄRIÄ KOSKEVIEN HAKEMUSTEN JÄTTÄMINEN

6 artikla

Hakemukset

1.   Jos jäsenvaltio aikoo myöntää luvan tai väliaikaisen luvan käyttää kasvinsuojeluainetta direktiivin 91/414/ETY mukaisesti, sen on harkittava, onko tällaisen käytön vuoksi tämän asetuksen liitteessä II tai III vahvistettua voimassa olevaa jäämien enimmäismäärää muutettava, onko tarpeen vahvistaa uusi jäämien enimmäismäärä tai olisiko tehoaine sisällytettävä liitteeseen IV. Tarvittaessa sen on vaadittava, että lupaa hakeva osapuoli toimittaa hakemuksen 7 artiklan mukaisesti.

2.   Osapuolet, jotka ovat asianmukaisesti osoittaneet asian koskevan niiden oikeutettua etua, valmistajat, viljelijät ja liitteen I piiriin kuuluvien tuotteiden tuottajat mukaan luettuina, voivat myös toimittaa jäsenvaltiolle hakemuksen 7 artiklan mukaisesti.

3.   Jos jäsenvaltio katsoo, että jäämien enimmäismäärän vahvistaminen, muuttaminen tai poistaminen on tarpeen, se voi myös koota hakemuksen jäämien enimmäismäärän vahvistamiseksi, muuttamiseksi tai poistamiseksi sekä arvioida sitä 7 artiklan mukaisesti.

4.   Tuonnissa sallittuja enimmäismääriä koskevat hakemukset toimitetaan direktiivin 91/414/ETY mukaisesti nimetyille esitteleville jäsenvaltioille, tai ellei esittelevää jäsenvaltiota ole nimetty, hakemukset toimitetaan jäsenvaltioille, jotka komissio nimeää tämän asetuksen 45 artiklan 2 kohdassa mainitun menettelyn mukaisesti hakijan pyynnöstä. Hakemukset laaditaan tämän asetuksen 7 artiklan mukaisesti.

7 artikla

Jäämien enimmäismääriä koskeviin hakemuksiin sovellettavat vaatimukset

1.   Hakijan on liitettävä jäämien enimmäismäärää koskevaan hakemukseen seuraavat tiedot ja asiakirjat:

a)	hakijan nimi ja osoite;

b)	hakemusasiakirjat, joihin sisältyvät: i) tiivistelmä hakemuksesta; ii) tärkeimmät perustelut; iii) luettelo asiakirjoista; iv) jäljennös kyseisen tehoaineen ominaiskäyttöön sovellettavasta asiaankuuluvasta hyvästä maatalouskäytännöstä;

c)	tarvittaessa tieteelliset perustelut;

d)

direktiivin 91/414/ETY liitteissä II ja III luetellut, torjunta-ainejäämien enimmäismäärien vahvistamista varten vaadittavia asiakirjoja koskevat tiedot, mukaan luettuina tarvittaessa toksikologiset tiedot ja valvontalaboratorioissa käytettäviä tavanomaisia analyysimenetelmiä koskevat tiedot sekä kasvien ja eläinten metaboliaan liittyvät tiedot. Jos asianmukaiset tiedot kuitenkin ovat jo yleisesti saatavilla, ja erityisesti, jos tehoaine on jo arvioitu direktiivin 91/414/ETY nojalla tai jos CXL-arvo on voimassa, ja hakija on toimittanut tiedot, jäsenvaltio voi myös käyttää kyseisiä tietoja hakemuksen arvioimisessa. Tällaisissa tapauksissa arviointiraportissa on perusteltava näiden tietojen käyttö tai käyttämättä jättäminen.

2.   Arvioiva jäsenvaltio voi tarvittaessa pyytää hakijaa toimittamaan lisätietoja 1 kohdassa tarkoitettujen tietojen täydentämiseksi jäsenvaltion asettamassa määräajassa.

8 artikla

Hakemusten arviointi

1.   Jäsenvaltion, jolle 7 artiklan mukainen hakemus on toimitettu 6 artiklan mukaisesti, on toimitettava sen jäljennös välittömästi edelleen asetuksella (EY) N:o 178/2002 perustetulle Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaiselle (jäljempänä ’elintarviketurvallisuusviranomainen’) ja komissiolle ja laadittava viipymättä arviointiraportti.

2.   Hakemukset on arvioitava direktiivin 91/414/ETY liitteessä VI esitettyjen, kasvinsuojeluaineiden arviointia ja hyväksymistä koskevien yhtenäisten periaatteiden asiaa koskevien säännösten tai tämän asetuksen 45 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen komission asetuksella vahvistettavien arviointiperiaatteiden mukaisesti.

3.   Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, ja asianomaisten jäsenvaltioiden välisen sopimuksen perusteella hakemuksen voi arvioida esittelevä jäsenvaltio, joka on nimetty kyseistä tehoainetta varten direktiivin 91/414/ETY mukaisesti.

4.   Jos jäsenvaltiolla on vaikeuksia arvioida hakemusta tai päällekkäisen työn välttämiseksi voidaan päättää 45 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen, mikä jäsenvaltio arvioi tietyt hakemukset.

9 artikla

Arvioitujen hakemusten toimittaminen komissiolle ja elintarviketurvallisuusviranomaiselle

1.   Arviointiraportin täyttämisen jälkeen jäsenvaltion on toimitettava se komissiolle. Komissio ilmoittaa tästä viipymättä jäsenvaltioille ja toimittaa hakemuksen, arviointiraportin ja liiteasiakirjat elintarviketurvallisuusviranomaiselle.

2.   Elintarviketurvallisuusviranomainen antaa hakijalle, arvioivalle jäsenvaltiolle sekä komissiolle viipymättä kirjallisen ilmoituksen hakemuksen vastaanottamisesta. Ilmoituksessa on mainittava hakemuksen ja sen liitteenä olevien asiakirjojen vastaanottamispäivä.

2 JAKSO

JÄÄMIEN ENIMMÄISMÄÄRIÄ KOSKEVIEN HAKEMUSTEN KÄSITTELY ELINTARVIKETURVALLISUUSVIRANOMAISESSA

10 artikla

Elintarviketurvallisuusviranomaisen lausunto jäämien enimmäismääriä koskevista hakemuksista

1.   Elintarviketurvallisuusviranomainen arvioi hakemukset ja arviointiraportit ja antaa perustellun lausunnon erityisesti riskeistä, joita jäämien enimmäismäärien vahvistamisesta, muuttamisesta tai poistamisesta aiheutuu kuluttajille ja tapauksen mukaan eläimille. Lausuntoon on sisällyttävä:

a)	arvio siitä, soveltuuko hakemuksessa ehdotettu rutiiniseurannassa käytettävä määritysmenetelmä aiottuihin valvontatarkoituksiin;

b)	ehdotus torjunta-aine/tuote-yhdistelmän määritysrajasta;

c)	arvio hyväksyttävän päiväsaannin tai akuutin altistumisen viiteannoksen ylittymisriskistä jäämien enimmäismäärän muuttamisen vuoksi; tuotteessa, jolle jäämien enimmäismäärää haettiin, olevien jäämien osuus saannista;

d)	muut riskien arvioinnin kannalta merkitykselliset seikat.

2.   Elintarviketurvallisuusviranomainen toimittaa perustellun lausuntonsa hakijalle, komissiolle ja jäsenvaltioille. Perustellussa lausunnossa on selvästi määriteltävä, mihin kukin tehdyistä päätelmistä perustuu.

3.   Elintarviketurvallisuusviranomainen julkistaa perustellun lausuntonsa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta asetuksen (EY) N:o 178/2002 39 artiklan soveltamista.

11 artikla

Määräajat jäämien enimmäismääriä koskevista hakemuksista annettavia elintarviketurvallisuusviranomaisen lausuntoja varten

1.   Elintarviketurvallisuusviranomainen antaa 10 artiklassa tarkoitetun perustellun lausuntonsa mahdollisimman pian ja viimeistään kolmen kuukauden kuluessa hakemuksen vastaanottamisesta.

2.   Jos elintarviketurvallisuusviranomainen pyytää lisätietoja, 1 kohdassa säädetty määräaika keskeytyy, kunnes nämä tiedot on toimitettu. Määräajan keskeytymiseen sovelletaan 13 artiklaa.

12 artikla

Jäämien voimassa olevien enimmäismäärien arviointi elintarviketurvallisuusviranomaisessa

1.   Elintarviketurvallisuusviranomainen esittää 12 kuukauden kuluessa siitä, kun tehoaine on tämän asetuksen voimaantulon jälkeen sisällytetty tai jätetty sisällyttämättä direktiivin 91/414/ETY liitteeseen I, erityisesti direktiivin 91/414/ETY mukaisesti laadittuun asianmukaiseen arviointikertomukseen perustuvan perustellun lausunnon komissiolle ja jäsenvaltioille seuraavista seikoista:

a)	tämän asetuksen liitteessä II tai III vahvistetut kyseisen tehoaineen voimassa olevat jäämien enimmäismäärät;

b)	arvio siitä, onko kyseiselle tehoaineelle vahvistettava uudet jäämien enimmäismäärät tai onko se sisällytettävä tämän asetuksen liitteeseen IV;

c)	kyseisen tehoaineen osalta mahdollisesti tarvittavat, tämän asetuksen 20 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut erityiset jalostuskertoimet;

d)	kyseiseen tehoaineeseen liittyvät jäämien enimmäismäärät, joiden sisällyttämistä tämän asetuksen liitteeseen II ja/tai liitteeseen III komissio voi harkita, ja ne jäämien enimmäismäärät, jotka voidaan poistaa.

2.   Niiden aineiden osalta, jotka on sisällytetty direktiivin 91/414/ETY liitteeseen I ennen tämän asetuksen voimaantuloa, tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettu perusteltu lausunto on annettava 12 kuukauden kuluessa tämän asetuksen voimaantulosta.

13 artikla

Hallinnollinen tarkastelu

Komissio voi joko omasta aloitteestaan tai jäsenvaltion taikka sellaisen henkilön pyynnöstä, jota asia välittömästi ja henkilökohtaisesti koskee, ottaa tarkasteltavakseen elintarviketurvallisuusviranomaisen tähän asetukseen perustuvin valtuuksin tekemät päätökset tai sen laiminlyönnit käyttää näitä valtuuksia.

Tätä koskeva pyyntö on toimitettava komissiolle kahden kuukauden kuluessa päivästä, jona kyseinen toimi tai laiminlyönti tuli asianosaisen tietoon.

Komissio tekee päätöksensä kahden kuukauden kuluessa ja vaatii tarvittaessa elintarviketurvallisuusviranomaista peruuttamaan päätöksensä tai korjaamaan laiminlyöntinsä asetettavan määräajan kuluessa.

3 JAKSO

JÄÄMIEN ENIMMÄISMÄÄRIEN VAHVISTAMINEN, MUUTTAMINEN TAI POISTAMINEN

14 artikla

Päätökset jäämien enimmäismääriä koskevista hakemuksista

1.   Saatuaan elintarviketurvallisuusviranomaisen lausunnon komissio valmistelee tämän lausunnon pohjalta viipymättä ja viimeistään kolmen kuukauden kuluessa asetuksen jäämien enimmäismäärän vahvistamisesta, muuttamisesta tai poistamisesta tai päätöksen hakemuksen hylkäämisestä ja toimittaa sen hyväksyttäväksi 45 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen säädösten osalta on otettava huomioon:

a)	käytettävissä olevat tieteelliset ja tekniset tiedot;

b)	muista lähteistä kuin tehoaineiden nykyisestä kasvinsuojelukäytöstä peräisin olevien torjunta-ainejäämien mahdollinen esiintyminen;

c)	kuluttajille ja tapauksen mukaan eläimille mahdollisesti aiheutuvien riskien arvioinnin tulokset;

d)	kasvinsuojeluaineiden käytön muuttamista koskevien mahdollisten arviointien ja päätösten tulokset;

e)	CXL tai kolmannessa maassa tehoaineen lailliseksi käyttämiseksi edellytetty hyvä maatalouskäytäntö;

f)	muut asiaan liittyvät perustellut tekijät.

3.   Komissio voi milloin tahansa pyytää hakijaa tai elintarviketurvallisuusviranomaista toimittamaan lisätietoja. Komissio saattaa kaikki saadut lisätiedot jäsenvaltioiden ja elintarviketurvallisuusviranomaisen saataville.

15 artikla

Uuden tai muutetun jäämien enimmäismäärän sisällyttäminen liitteeseen II tai III

1.   Edellä 14 artiklan 1 kohdassa tarkoitetussa asetuksessa:

a)	vahvistetaan uudet tai muutetut jäämien enimmäismäärät ja merkitään ne tämän asetuksen liitteeseen II, jos tehoaineet on sisällytetty direktiivin 91/414/ETY liitteeseen I; tai

b)	jos tehoaineita ei ole sisällytetty direktiivin 91/414/ETY liitteeseen I ja jos niitä ei ole sisällytetty tämän asetuksen liitteeseen II, vahvistetaan tai muutetaan väliaikaiset jäämien enimmäismäärät ja merkitään ne tämän asetuksen liitteeseen III; tai

c)	jäljempänä 16 artiklassa mainituissa tapauksissa vahvistetaan väliaikaiset jäämien enimmäismäärät ja merkitään ne tämän asetuksen liitteeseen III.

2.   Jos väliaikainen jäämien enimmäismäärä vahvistetaan 1 kohdan b alakohdan mukaisesti, se on poistettava liitteestä III asetuksella yhden vuoden kuluttua siitä, kun kyseinen tehoaine on sisällytetty tai jätetty sisällyttämättä direktiivin 91/414/ETY liitteeseen I tämän asetuksen 45 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti. Kuitenkin yhden tai useamman jäsenvaltion pyynnöstä se voidaan pitää voimassa ylimääräisen vuoden ajan, kunnes vahvistetaan, että tarvittaviin tieteellisiin tutkimuksiin on ryhdytty jäämien enimmäismäärän vahvistamista koskevan hakemuksen tueksi. Jos tällainen vahvistus saadaan, väliaikainen jäämien enimmäismäärä pidetään voimassa vielä kahden vuoden ajan edellyttäen, että ei ole todettu kuluttajia koskevia turvallisuusriskejä, joita ei voida hyväksyä.

16 artikla

Menettely väliaikaisten jäämien enimmäismäärien vahvistamiseksi tietyissä tapauksissa

1.   Edellä 14 artiklan 1 kohdassa tarkoitetussa asetuksessa voidaan seuraavissa tapauksissa myös vahvistaa väliaikaiset jäämien enimmäismäärät lisättäviksi liitteeseen III:

a)	poikkeuksellisissa tapauksissa, erityisesti jos torjunta-ainejäämät voivat johtua ympäristön saastumisesta tai muusta saastumisesta tai direktiivin 91/414/ETY 8 artiklan 4 kohdan mukaisesta kasvinsuojeluaineiden käytöstä; tai

b)	asianomaiset tuotteet ovat ainoastaan vähäinen osa kuluttajien tai tapauksen mukaan eläinten ruokavaliota; tai

c)	hunajalle; tai

d)	päätöksellä, jonka mukaan tehoainetta ei sisällytetä direktiivin 91/414/ETY liitteeseen I tai se poistetaan siitä, on todettu, että kasvinsuojeluainetta käytetään välttämättömiin tarkoituksiin.

2.   Väliaikaisten jäämien enimmäismäärien sisällyttämisen liitteeseen 1 kohdan mukaisesti on perustuttava elintarviketurvallisuusviranomaisen lausuntoon, seurantatietoihin ja arvioon, jonka mukaan kuluttajille tai eläimille ei aiheudu kohtuutonta riskiä.

Edellä 1 kohdan a, b ja c alakohdassa tarkoitettujen väliaikaisten jäämien enimmäismäärien pätevyyttä on arvioitava uudelleen vähintään kymmenen vuoden välein, ja tällaisia jäämien enimmäismääriä on tapauksen mukaan muutettava tai ne on poistettava.

Edellä 1 kohdan d alakohdassa tarkoitettuja jäämien enimmäismääriä on arvioitava uudelleen sen kauden päättyessä, jonka aikana käyttö välttämättömiin tarkoituksiin on ollut sallittua.

17 artikla

Jäämien enimmäismäärien muuttaminen kasvinsuojeluaineiden hyväksynnän peruuttamisen jälkeen

Liitteen II tai III muutokset, jotka ovat tarpeen jäämien enimmäismäärän poistamiseksi kasvinsuojeluainetta koskevan voimassa olevan luvan peruuttamisen vuoksi, voidaan tehdä pyytämättä elintarviketurvallisuusviranomaisen lausuntoa.

III LUKU

KASVI- JA ELÄINPERÄISIIN TUOTTEISIIN SOVELLETTAVAT JÄÄMIEN ENIMMÄISMÄÄRÄT

18 artikla

Jäämien enimmäismäärien noudattaminen

1.   Liitteen I piiriin kuuluvat tuotteet eivät saa niitä elintarvikkeina tai rehuna markkinoille saatettaessa tai niitä eläimille syötettäessä sisältää minkään torjunta-aineen jäämää, joka on suurempi kuin:

a)	kyseisille tuotteille liitteissä II ja III vahvistetut jäämien enimmäismäärät;

b)

0,01 mg/kg niiden tuotteiden osalta, joille ei ole liitteessä II tai III vahvistettu erityistä jäämien enimmäismäärää, tai sellaisten tehoaineiden osalta, joita ei mainita liitteessä IV, ellei tehoaineelle vahvisteta eri oletusarvoja 45 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti samalla kun otetaan huomioon käytettävissä olevat tavanomaiset analyysimenetelmät. Tällaiset oletusarvot on lueteltava liitteessä V.

2.   Jäsenvaltiot eivät saa kieltää tai estää liitteeseen I sisältyvien tuotteiden markkinoille saattamista tai niiden syöttämistä tuotantoeläimille alueillaan sillä perusteella, että ne sisältävät torjunta-ainejäämiä, jos:

a)	tuotteet ovat 18 artiklan 1 kohdan ja 20 artiklan mukaisia; tai

b)	tehoaine mainitaan liitteessä IV olevassa luettelossa.

3.   Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, jäsenvaltiot voivat sallia sadonkorjuun jälkeisen kaasutusaineella käsittelyn jälkeen omalla alueellaan liitteissä II ja III mainitut rajat ylittäviä tehoaineen jäämäpitoisuuksia liitteen I piiriin kuuluvassa tuotteessa, jos nämä tehoaine-/tuote-yhdistelmät ovat liitteen VII luettelossa, edellyttäen että:

a)	kyseisiä tuotteita ei ole tarkoitettu välittömään kulutukseen;

b)	asiaankuuluvia tarkastuksia tehdään sen varmistamiseksi, että tuotteita ei saateta loppukäyttäjän tai kuluttajan saataville (mikäli ne toimitetaan suoraan viimeksi mainituille), kunnes jäämät eivät enää ylitä liitteessä II tai III määriteltyjä enimmäistasoja;

c)	muille jäsenvaltioille ja komissiolle on ilmoitettu toteutetuista toimenpiteistä.

Liitteessä VII luetellut tehoaine-/tuote-yhdistelmät määritellään 45 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti.

4.   Poikkeuksellisissa olosuhteissa ja erityisesti direktiivin 91/414/ETY 8 artiklan 4 kohdan mukaisen kasvinsuojeluaineiden käytön johdosta tai direktiivin 2000/29/EY (14) velvoitteiden perusteella jäsenvaltio voi sallia, että jäsenvaltion alueella saatetaan markkinoille ja/tai syötetään eläimille käsiteltyjä elintarvikkeita tai rehuja, jotka eivät ole 1 kohdan mukaisia, edellyttäen, että nämä elintarvikkeet tai rehut eivät aiheuta kohtuutonta riskiä. Väliaikaisen jäämien enimmäismäärän vahvistamiseksi määräajaksi tai mahdollisten muiden kyseisiä tuotteita koskevien tarpeellisten toimenpiteiden toteuttamiseksi tällaiset luvat on yhdessä asianmukaisen riskinarvioinnin kanssa annettava välittömästi tiedoksi muille jäsenvaltioille, komissiolle ja elintarviketurvallisuusviranomaiselle 45 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti viipymättä suoritettavaa tarkastelua varten.

19 artikla

Jalostettujen ja/tai useista ainesosista koostuvien tuotteiden kieltäminen

Kielletään sellaisten liitteen I piiriin kuuluvien tuotteiden, jotka eivät ole 18 artiklan 1 kohdan tai 20 artiklan mukaisia, jalostaminen ja/tai sekoittaminen saman tuotteen tai muiden tuotteiden kanssa laimennustarkoituksessa niiden saattamiseksi markkinoille elintarvikkeina tai rehuna tai niiden syöttämiseksi eläimille.

20 artikla

Jalostettuihin ja/tai useista ainesosista koostuviin tuotteisiin sovellettavat jäämien enimmäismäärät

1.   Kun liitteessä II tai III ei ole vahvistettu jäämien enimmäismääriä jalostetuille ja/tai useista ainesosista koostuville elintarvikkeille tai rehuille, jäämien enimmäismäärinä sovelletaan liitteen I piiriin kuuluvalle asianomaiselle tuotteelle 18 artiklan 1 kohdassa säädettyjä jäämien enimmäismääriä ottaen huomioon jalostuksen ja/tai sekoittamisen aiheuttamat muutokset torjunta-ainejäämien määrissä.

2.   Tiettyjä jalostus- ja/tai sekoittamistoimia taikka tiettyjä jalostettuja ja/tai useista ainesosista koostuvia tuotteita koskevat erityiset rikastus- tai laimennuskertoimet voidaan sisällyttää liitteessä VI olevaan luetteloon 45 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

IV LUKU

ERITYISET SÄÄNNÖKSET JÄÄMIEN VOIMASSA OLEVIEN ENIMMÄISMÄÄRIEN SISÄLLYTTÄMISESTÄ TÄHÄN ASETUKSEEN

21 artikla

Jäämien enimmäismäärien vahvistaminen ensimmäisen kerran

1.   Liitteen I piiriin kuuluvien tuotteiden jäämille vahvistetaan enimmäismäärät ensimmäisen kerran ja merkitään liitteessä II olevaan luetteloon 45 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen sisällyttämällä direktiiveissä 86/362/ETY, 86/363/ETY ja 90/642/ETY säädetyt jäämien enimmäismäärät ja ottaen huomioon tämän asetuksen 14 artiklan 2 kohdassa mainitut perusteet.

2.   Liite II vahvistetaan 12 kuukauden kuluessa tämän asetuksen voimaantulosta.

22 artikla

Väliaikaisten jäämien enimmäismäärien vahvistaminen ensimmäisen kerran

1.   Ne tehoainejäämien väliaikaiset enimmäismäärät, joista ei ole vielä tehty päätöstä direktiivin 91/414/ETY liitteeseen I sisällyttämisestä tai sisällyttämättä jättämisestä, vahvistetaan ensimmäisen kerran ja merkitään tämän asetuksen liitteeseen III, ellei niitä ole jo merkitty asetuksen liitteeseen II, 45 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen ja ottaen huomioon jäsenvaltioiden toimittamat tiedot, tarvittaessa 24 artiklassa mainittu perusteltu lausunto, 14 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut seikat sekä seuraavat jäämien enimmäismäärät:

a)	jäljellä olevat direktiivin 76/895/ETY liitteessä vahvistetut jäämien enimmäismäärät; ja

b)	tähän saakka yhdenmukaistamatta olleet kansalliset jäämien enimmäismäärät.

2.   Liite III vahvistetaan 12 kuukauden kuluessa tämän asetuksen voimaantulosta 23, 24 ja 25 artiklan mukaisesti.

23 artikla

Jäsenvaltioiden toimitettavat tiedot kansallisista jäämien enimmäismääristä

Jos tehoainetta ei ole vielä sisällytetty direktiivin 91/414/ETY liitteeseen I ja jos jokin jäsenvaltio on vahvistanut tämän asetuksen liitteen I piiriin kuuluvassa tuotteessa olevalle kyseiselle tehoaineelle viimeistään tämän asetuksen liitteen I voimaantulopäivään mennessä kansallisen jäämien enimmäismäärän tai on päättänyt, että kyseiselle tehoaineelle ei vaadita jäämien enimmäismääriä, asianomaisen jäsenvaltion on ilmoitettava komissiolle 45 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen vahvistettavassa muodossa ja vahvistettavaan päivämäärään mennessä joko kansallinen jäämien enimmäismäärä taikka että mitään jäämien enimmäismääriä ei vaadita tehoaineelle, sekä tarvittaessa ja komission pyynnöstä:

a)	hyvä maatalouskäytäntö;

b)	jos jäsenvaltiossa sovelletaan kriittistä hyvää maatalouskäytäntöä, yhteenvetotiedot valvotuista testeistä ja/tai seurantatiedot, mikäli tällaiset tiedot ovat käytettävissä;

c)	hyväksyttävä päiväsaanti ja tapauksen mukaan kansallisessa riskinarvioinnissa käytetty akuutin altistumisen viiteannos ja arvioinnin tulokset.

24 artikla

Elintarviketurvallisuusviranomaisen lausunto kansallisten jäämien enimmäismäärien perusteena olevista tiedoista

1.   Komission pyynnöstä elintarviketurvallisuusviranomainen antaa komissiolle perustellun lausunnon seuraavista seikoista kuluttajien terveydelle mahdollisesti aiheutuvista riskeistä:

a)	väliaikaiset jäämien enimmäismäärät, jotka saatetaan sisällyttää liitteeseen III;

b)	tehoaineet, jotka saatetaan sisällyttää liitteeseen IV.

2.   Elintarviketurvallisuusviranomainen ottaa 1 kohdassa tarkoitettua perusteltua lausuntoa valmistellessaan huomioon käytettävissä olevat tieteelliset ja tekniset tiedot ja erityisesti jäsenvaltioiden 23 artiklan mukaisesti toimittamat tiedot.

25 artikla

Väliaikaisten jäämien enimmäismäärien vahvistaminen

Ottaen huomioon elintarviketurvallisuusviranomaisen lausunto, jos sellaista pyydetään, 23 artiklassa tarkoitettujen tehoaineiden väliaikaiset jäämien enimmäismäärät voidaan vahvistaa ja merkitä liitteeseen III 22 artiklan 1 kohdan mukaisesti tai tapauksen mukaan tehoaine voidaan sisällyttää liitteeseen IV 5 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

V LUKU

VIRALLISET TARKASTUKSET, RAPORTIT JA SEURAAMUKSET

1 JAKSO

JÄÄMIEN ENIMMÄISMÄÄRIÄ KOSKEVAT VIRALLISET TARKASTUKSET

26 artikla

Viralliset tarkastukset

1.   Jäsenvaltioiden on tehtävä torjunta-ainejäämille virallisia tarkastuksia varmistaakseen tämän asetuksen noudattamisen elintarvikkeiden ja rehujen virallista valvontaa koskevan yhteisön lainsäädännön säännösten mukaisesti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta direktiivin 96/23/EY (15) soveltamista.

2.   Torjunta-ainejäämiä koskevien tarkastusten on erityisesti koostuttava näytteiden ottamisesta ja analysoinnista sekä esiintyvien torjunta-aineiden ja niiden jäämämäärien osoittamisesta.

27 artikla

Näytteenotto

1.   Jokaisen jäsenvaltion on otettava riittävä määrä erilaisia näytteitä varmistaakseen, että tulokset ovat tyypillisiä sen markkinoille ottaen huomioon edellisten valvontaohjelmien tulokset. Näytteenotto on suoritettava niin lähellä myyntipaikkaa kuin on tarkoituksenmukaista, jotta mahdolliset myöhemmät täytäntöönpanotoimet voidaan toteuttaa.

2.   Tällaisen torjunta-ainejäämien valvonnan suorittamiseksi tarvittavat muut kuin direktiivissä 2002/63/EY (16) säädetyt näytteenottomenetelmät vahvistetaan tämän asetuksen 45 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

28 artikla

Analyysimenetelmät

1.   Torjunta-ainejäämien analyysimenetelmien on oltava niiden perusteiden mukaisia, jotka esitetään elintarvikkeiden ja rehujen virallista valvontaa koskevan yhteisön lainsäädännön asianomaisissa säännöksissä.

2.   Tekniset suuntaviivat, jotka koskevat torjunta-ainejäämien määrittelemiseen tarkoitettujen analyysimenetelmien erityisiä validointiperusteita ja laadunvalvontamenettelyjä, voidaan hyväksyä 45 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

3.   Kaikkien laboratorioiden, jotka analysoivat näytteitä torjunta-ainejäämien virallisia tarkastuksia varten, on otettava osaa komission järjestämään torjunta-ainejäämiä koskevaan yhteisön pätevyystestiin.

2 JAKSO

YHTEISÖN VALVONTAOHJELMA

29 artikla

Yhteisön valvontaohjelma

1.   Komissio laatii yhteensovitetun monivuotisen yhteisön valvontaohjelman, jossa määritellään kansallisiin valvontaohjelmiin sisällytettävät erityisnäytteet, ottaen huomioon ongelmat, jotka on havaittu tässä asetuksessa vahvistettujen jäämien enimmäismäärien noudattamisessa, kuluttajan altistuksen arvioimiseksi ja nykyisen lainsäädännön soveltamiseksi.

2.   Yhteisön valvontaohjelma hyväksytään ja ajantasaistetaan vuosittain 45 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen. Esitys yhteisön valvontaohjelmaksi esitetään 45 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulle komitealle vähintään kuusi kuukautta ennen kunkin kalenterivuoden loppua.

3 JAKSO

KANSALLISET VALVONTAOHJELMAT

30 artikla

Torjunta-ainejäämien kansalliset valvontaohjelmat

1.   Jäsenvaltioiden on otettava käyttöön torjunta-ainejäämien monivuotiset kansalliset valvontaohjelmat. Niiden on vuosittain saatettava monivuotinen ohjelmansa ajan tasalle.

Ohjelmien on perustuttava riskeihin, ja niiden tarkoituksena on erityisesti oltava kuluttajan altistuksen sekä nykyisen lainsäädännön noudattamisen arviointi. Niissä on yksilöitävä ainakin seuraavat seikat:

a)	tuotteet, joista näytteitä on otettava;

b)	otettavien näytteiden ja tehtävien analyysien lukumäärä;

c)	analysoitavat torjunta-aineet;

d)

näiden ohjelmien laadintaperusteet, muun muassa seuraavat: i) valittavat torjunta-aine-/tuote-yhdistelmät; ii) kotimaisista ja ulkomaisista tuotteista otettavien näytteiden lukumäärä; iii) tuotteiden kulutus osuutena kansallisesta ruokavaliosta; iv) yhteisön valvontaohjelma; ja v) edellisten valvontaohjelmien tulokset.

2.   Jäsenvaltioiden on toimitettava 1 kohdan mukaiset, ajan tasalle saatetut torjunta-ainejäämien kansalliset valvontaohjelmansa komissiolle ja elintarviketurvallisuusviranomaiselle vähintään kolme kuukautta ennen kunkin kalenterivuoden loppua.

3.   Jäsenvaltioiden on osallistuttava 29 artiklassa säädettyyn yhteisön valvontaohjelmaan.

4 JAKSO

JÄSENVALTIOIDEN TOIMITTAMAT TIEDOT JA VUOSIKERTOMUS

31 artikla

Jäsenvaltioiden toimittamat tiedot

1.   Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle, elintarviketurvallisuusviranomaiselle ja muille jäsenvaltioille kunkin vuoden elokuun 31 päivään mennessä edellistä kalenterivuotta koskevat seuraavat tiedot:

a)	26 artiklan 1 kohdassa säädettyjen virallisten tarkastusten tulokset;

b)	30 artiklassa tarkoitetuissa kansallisissa valvontaohjelmissa käytetyt ja 29 artiklassa tarkoitetussa yhteisön valvontaohjelmassa käytetyt määritysrajat;

c)	yksityiskohtaiset tiedot analyysilaboratorioiden osallistumisesta 28 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuihin yhteisön pätevyystesteihin ja muihin pätevyystesteihin, jotka liittyvät torjunta-aine/tuote-yhdistelmiin, joista on otettu näytteitä kansallisessa valvontaohjelmassa;

d)	yksityiskohtaiset tiedot a kohdassa tarkoitettuun valvontaan osallistuvien analyysilaboratorioiden hyväksymisestä;

e)	jos kansallinen lainsäädäntö sen sallii, toteutettuja täytäntöönpanotoimenpiteitä koskevat tiedot.

2.   Täytäntöönpanotoimenpiteet, jotka koskevat jäsenvaltioiden tietojen toimittamista, voidaan vahvistaa 45 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen elintarviketurvallisuusviranomaisen kuulemisen jälkeen.

32 artikla

Torjunta-ainejäämiä koskeva vuosikertomus

1.   Elintarviketurvallisuusviranomainen laatii vuosikertomuksen torjunta-ainejäämistä jäsenvaltioiden 31 artiklan 1 kohdan nojalla toimittamien tietojen pohjalta.

2.   Elintarviketurvallisuusviranomainen sisällyttää vuosikertomukseen tiedot vähintään seuraavista seikoista:

a)	26 artiklan 2 kohdassa säädetty tarkastusten tulosten analyysi;

b)	lausunto jäämien enimmäismäärien ylittymiseen mahdollisesti johtaneista syistä sekä mahdolliset huomiot riskinhallintaan liittyvistä vaihtoehdoista;

c)	analyysi torjunta-ainejäämistä kuluttajien terveydelle aiheutuvista kroonisista ja akuuteista riskeistä;

d)	kuluttajan altistusta torjunta-ainejäämille koskeva arvio, joka perustuu a kohdan nojalla toimitettuihin tietoihin sekä muihin asiaankuuluviin käytettävissä oleviin tietoihin, mukaan lukien direktiivin 96/23/EY nojalla toimitetut kertomukset.

3.   Jos jokin jäsenvaltio ei ole toimittanut tietoja 31 artiklan mukaisesti, elintarviketurvallisuusviranomainen voi jättää kyseiseen jäsenvaltioon liittyvät tiedot huomioimatta vuosikertomusta laatiessaan.

4.   Vuosikertomuksen muodosta voidaan päättää 45 artiklan 2 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen.

5.   Elintarviketurvallisuusviranomainen toimittaa vuosikertomuksen komissiolle kunkin vuoden helmikuun viimeiseen päivään mennessä.

6.   Vuosikertomukseen voi sisältyä lausunto torjunta-aineista, jotka aiotaan ottaa tuleviin ohjelmiin.

7.   Elintarviketurvallisuusviranomainen julkistaa vuosikertomuksen samoin kuin komission tai jäsenvaltioiden mahdolliset huomautukset.

33 artikla

Torjunta-ainejäämiä koskevan vuosikertomuksen toimittaminen komitealle

Komissio toimittaa torjunta-ainejäämiä koskevan vuosikertomuksen viipymättä 45 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulle komitealle tarkasteltavaksi ja suositusten antamiseksi toimenpiteistä, jotka on toteutettava liitteissä II ja III vahvistettuja jäämien enimmäismääriä koskevien esille tulleiden rikkomisten osalta.

5 JAKSO

SEURAAMUKSET

34 artikla

Seuraamukset

Jäsenvaltioiden on vahvistettava säännöt tämän asetuksen säännösten rikkomiseen sovellettavista seuraamuksista ja toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen, että ne pannaan täytäntöön. Seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia.

Jäsenvaltioiden on ilmoitettava kyseiset säännöt ja niihin mahdollisesti myöhemmin tehtävät muutokset komissiolle viipymättä.

VI LUKU

KIIREELLISET TOIMENPITEET

35 artikla

Kiireelliset toimenpiteet

Asetuksen (EY) N:o 178/2002 53 ja 54 artiklaa sovelletaan, jos uusien tietojen tai vanhojen tietojen uudelleenarvioinnin perusteella käy ilmi, että tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvat torjunta-ainejäämät tai jäämien enimmäismäärät saattavat vaarantaa ihmisten tai eläinten terveyden tavalla, joka edellyttää välittömiä toimia.

VII LUKU

TORJUNTA-AINEJÄÄMIEN YHDENMUKAISTETTUIHIN ENIMMÄISMÄÄRIIN LIITTYVÄT TUKITOIMENPITEET

36 artikla

Torjunta-ainejäämien yhdenmukaistettuihin enimmäismääriin liittyvät tukitoimenpiteet

1.   Torjunta-ainejäämien yhdenmukaistettuja enimmäismääriä koskevat tukitoimenpiteet vahvistetaan yhteisön tasolla, ja ne sisältävät seuraavaa:

a)	torjunta-ainejäämien enimmäismääristä annettua yhteisön lainsäädäntöä koskeva konsolidoitu tietokanta, josta tällaiset tiedot ovat yleisesti saatavilla;

b)	28 artiklan 3 kohdassa tarkoitetut yhteisön pätevyystestit;

c)	torjunta-ainejäämiä koskevan lainsäädännön ja teknisten suuntaviivojen valmistelussa ja kehittämisessä tarvittavat tutkimukset ja muut toimenpiteet;

d)	tutkimukset, jotka ovat tarpeen arvioitaessa kuluttajien ja eläinten altistumista torjunta-ainejäämille;

e)	sellaisten valvontalaboratorioiden tukemiseen tarvittavat tutkimukset, joissa ei analyyttisin menetelmin pystytä valvomaan vahvistettuja jäämien enimmäismääriä.

2.   Kaikki tarvittavat täytäntöönpanosäännökset, jotka koskevat 1 kohdassa tarkoitettuja toimenpiteitä, voidaan hyväksyä 45 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

37 artikla

Yhteisön osallistuminen yhdenmukaistettuja torjunta-ainejäämien enimmäismääriä koskeviin tukitoimenpiteisiin

1.   Yhteisö voi rahoittaa jopa 100 prosenttia 36 artiklassa säädetyistä toimenpiteistä aiheutuvista kustannuksista.

2.   Määrärahat hyväksytään kunkin varainhoitovuoden osalta osana talousarviomenettelyä.

VIII LUKU

JÄÄMIEN ENIMMÄISMÄÄRIÄ KOSKEVIEN HAKEMUSTEN KOORDINOINTI

38 artikla

Kansallisten viranomaisten nimeäminen

Kunkin jäsenvaltion on nimettävä yksi tai useampi kansallinen viranomainen koordinoimaan komission, elintarviketurvallisuusviranomaisen, muiden jäsenvaltioiden, valmistajien, tuottajien ja viljelijöiden välistä, tämän asetukseen täytäntöönpanoon liittyvää yhteistyötä. Jos jäsenvaltio nimeää enemmän kuin yhden viranomaisen, sen on ilmoitettava, mikä nimetyistä viranomaisista toimii yhteysviranomaisena.

Kansalliset viranomaiset voivat jakaa tehtäviä muille elimille.

Kunkin jäsenvaltion on ilmoitettava komissiolle ja elintarviketurvallisuusviranomaiselle nimeämiensä kansallisten viranomaisten nimet ja osoitteet.

39 artikla

Jäämien enimmäismääriä koskevien tietojen koordinointi elintarviketurvallisuusviranomaisessa

Elintarviketurvallisuusviranomainen:

a)	koordinoi jonkin tehoaineen osalta direktiivin 91/414/ETY mukaisesti nimetyn esittelevän jäsenvaltion kanssa;

b)	koordinoi jäsenvaltioiden ja komission kanssa jäämien enimmäismääriä erityisesti 41 artiklan vaatimusten täyttämiseksi.

40 artikla

Jäsenvaltioiden toimitettavat tiedot

Jäsenvaltioiden on toimitettava elintarviketurvallisuusviranomaiselle tämän pyynnöstä kaikki saatavissa olevat tiedot, joita tarvitaan arvioitaessa jäämien enimmäismäärien turvallisuutta.

41 artikla

Elintarviketurvallisuusviranomaisen tietokanta jäämien enimmäismääristä

Elintarviketurvallisuusviranomainen kehittää ja pitää kunnossa komission ja jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten käytettävissä olevan tietokannan, joka sisältää liitteissä II, III, IV ja VII vahvistettuja jäämien enimmäismääriä, tehoaineita ja jalostuskertoimia koskevat asiaankuuluvat tieteelliset tiedot ja hyvät maatalouskäytännöt, sanotun kuitenkaan rajoittamatta asiakirjojen saantia koskevan yhteisön ja kansallisen lainsäädännön säännösten soveltamista. Tietokannan pitää sisältää erityisesti arvioinnit ravinnon välityksellä tapahtuvasta saannista, jalostuskertoimet ja toksikologiset parametrit.

42 artikla

Jäsenvaltiot ja maksut

1.   Jäsenvaltiot voivat maksujen avulla kattaa kustannukset, jotka liittyvät jäämien enimmäismäärien vahvistamiseen, muuttamiseen tai poistamiseen taikka mahdolliseen muuhun, tämän asetuksen velvoitteista johtuvaan työhön.

2.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 1 kohdassa tarkoitettu maksu:

a)	vahvistetaan avoimella tavalla; ja

b)	vastaa asiaan liittyvästä työstä aiheutuvia todellisia kustannuksia.

Maksu voi käsittää taulukoidut kiinteät maksut, jotka perustuvat 1 kohdassa tarkoitetun työn keskimääräisiin käsittelykustannuksiin.

IX LUKU

TÄYTÄNTÖÖNPANO

43 artikla

Elintarviketurvallisuusviranomaisen tieteellinen lausunto

Komissio voi tai jäsenvaltiot voivat pyytää elintarviketurvallisuusviranomaiselta tieteellistä lausuntoa mistä tahansa riskinarviointiin liittyvästä toimenpiteestä tämän asetuksen nojalla. Komissio voi asettaa määräajan, jonka kuluessa tällainen lausunto on annettava.

44 artikla

Elintarviketurvallisuusviranomaisen lausuntojen antamismenettely

1.   Jos elintarviketurvallisuusviranomaisen tämän asetuksen mukaisesti antamat lausunnot edellyttävät ainoastaan sellaista tieteellistä tai teknistä työtä, jossa on sovellettava vakiintuneita tieteellisiä tai teknisiä periaatteita, elintarviketurvallisuusviranomainen voi antaa lausuntonsa kuulematta asetuksen (EY) N:o 178/2002 28 artiklassa mainittuja tiedekomiteaa tai tiedelautakuntia, ellei komissio tai jokin jäsenvaltio tätä vastusta.

2.   Asetuksen (EY) N:o 178/2002 29 artiklan 6 kohdan a alakohdan mukaisissa täytäntöönpanosäännöissä määritellään tapaukset, joissa tämän artiklan 1 kohtaa sovelletaan.

45 artikla

Komiteamenettely

1.   Komissiota avustaa asetuksen (EY) N:o 178/2002 58 artiklassa perustettu elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevä pysyvä komitea, jäljempänä ’komitea’.

2.   Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 5 ja 7 artiklaa ottaen huomioon mainitun päätöksen 8 artiklan säännökset.

Päätöksen 1999/468/EY 5 artiklan 6 kohdassa säädetty määräaika vahvistetaan kolmeksi kuukaudeksi.

3.   Komitea vahvistaa työjärjestyksensä.

46 artikla

Täytäntöönpanotoimenpiteet

Seuraavat seikat vahvistetaan tai niitä voidaan muuttaa 45 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen ja ottaen tarvittaessa huomioon elintarviketurvallisuusviranomaisen lausunto:

a)	täytäntöönpanotoimenpiteet tämän asetuksen yhdenmukaisen soveltamisen varmistamiseksi;

b)	23 artiklassa, 29 artiklan 2 kohdassa, 30 artiklan 2 kohdassa, 31 artiklan 1 kohdassa ja 32 artiklan 5 kohdassa tarkoitetut päivämäärät;

c)	tekniset ohjausasiakirjat tämän asetuksen soveltamisen helpottamiseksi;

d)	yksityiskohtaiset säännöt jäämien enimmäismäärien vahvistamisessa tarvittavista tieteellisistä tiedoista.

47 artikla

Kertomus tämän asetuksen soveltamisesta

Komissio toimittaa viimeistään kymmenen vuoden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen asetuksen täytäntöönpanosta ja mahdolliset ehdotukset.

X LUKU

LOPPUSÄÄNNÖKSET

48 artikla

Kumoaminen ja lainsäädännön muuttaminen

1.   Kumotaan direktiivit 76/895/ETY, 86/362/ETY, 86/363/ETY ja 90/642/ETY 50 artiklan toisessa kohdassa tarkoitetusta ajankohdasta alkaen.

2.   Korvataan direktiivin 91/414/ETY 4 artiklan 1 kohdan f alakohta seuraavasti:

49 artikla

Siirtymätoimenpiteet

1.   Tämän asetuksen III luvussa säädettyjä vaatimuksia ei sovelleta tuotteisiin, jotka on lainmukaisesti tuotettu tai tuotu yhteisöön ennen 50 artiklan toisessa kohdassa tarkoitettua ajankohtaa.

Kuluttajansuojan korkean tason varmistamiseksi näiden tuotteiden osalta voidaan kuitenkin toteuttaa aiheellisia toimenpiteitä 45 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

2.   Voidaan säätää täydentävistä siirtymätoimenpiteistä tiettyjen 15, 16, 21, 22 ja 25 artiklassa säädettyjen jäämien enimmäismäärien soveltamiseksi, jos tämä on tarpeen tuotteiden tavanomaisen kaupan pitämisen, jalostuksen ja kulutuksen mahdollistamiseksi.

Nämä toimenpiteet eivät rajoita velvoitetta varmistaa kuluttajansuojan korkea taso, ja ne hyväksytään 45 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

50 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämän asetuksen II, III ja V lukua sovelletaan kuuden kuukauden kuluttua siitä, kun viimeisin niistä asetuksista, joilla vahvistetaan liitteet I, II, III ja IV, on julkaistu.

---

(1)  EUVL C 234, 30.9.2003, s. 33.

(2)  Euroopan parlamentin lausunto, annettu 20. huhtikuuta 2004 (EUVL C 104 E, 30.4.2004), neuvoston yhteinen kanta, vahvistettu 19. heinäkuuta 2004, ja Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu … (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä).

(3)  EYVL L 340, 9.12.1976, s. 26, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 807/2003 (EUVL L 122, 16.5.2003, s. 36).

(4)  EYVL L 221, 7.8.1986, s. 37, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission direktiivillä 2004/61/EY (EUVL L 127, 29.4.2004, s. 81).

(5)  EYVL L 221, 7.8.1986, s. 43, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 2004/61/EY.

(6)  EYVL L 350, 14.12.1990, s. 71, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 2004/61/EY.

(7)  EYVL L 230, 19.8.1991, s. 1, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission direktiivillä 2004/71/EY (EUVL L 127, 29.4.2004, s. 14).

(8)  EYVL L 33, 8.2.1979, s. 36, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 807/2003.

(9)  EYVL L 31, 1.2.2002, s. 1, asetus sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (EY) N:o 1642/2003 (EUVL L 245, 29.9.2003, s. 4).

(10)  EYVL L 140, 30.5.2002, s. 10, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission direktiivillä 2003/100/EY (EUVL L 285, 1.11.2003, s. 33).

(11)  EYVL L 184, 17.7.1999, s. 23.

(12)  Biosidituotteiden markkinoille saattamisesta 16 päivänä helmikuuta 1998 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 98/8/EY (EYVL L 123, 24.4.1998, s. 1), direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1882/2003 (EUVL L 284, 31.10.2003, s. 1).

(13)  Yhteisön menettelystä eläinlääkejäämien enimmäismäärien vahvistamiseksi eläinperäisissä elintarvikkeissa 26 päivänä kesäkuuta 1990 annettu neuvoston asetus (ETY) N:o 2377/90 (EYVL L 224, 18.8.1990, s. 1), asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission asetuksella (EY) N:o 546/2004 (EUVL L 87, 25.3.2004, s. 13).

(14)  Kasvien ja kasvituotteiden haitallisten organismien jäsenvaltioihin kulkeutumisen estämiseen liittyvistä suojatoimenpiteistä 8 päivänä toukokuuta 2000 annettu neuvoston direktiivi 2000/29/EY (EYVL L 169, 10.7.2000, s. 1), direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission direktiivillä 2004/70/EY (EUVL L 127, 29.4.2004, s. 97).

(15)  Elävissä eläimissä ja niistä saatavissa tuotteissa olevien tiettyjen aineiden ja niiden jäämien osalta suoritettavista tarkastustoimenpiteistä ja direktiivien 85/358/ETY ja 86/469/ETY sekä päätösten 89/187/ETY ja 91/664/ETY kumoamisesta 29 päivänä huhtikuuta 1996 annettu neuvoston direktiivi 96/23/EY (EYVL L 125, 23.5.1996, s. 10), direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 806/2003 (EUVL L 122, 16.5.2003, s. 1).

(16)  Yhteisön näytteenottomenettelyistä kasvi- ja eläinperäisten tuotteiden torjunta-ainejäämien virallisessa tarkastuksessa ja direktiivin 79/700/ETY kumoamisesta 11 päivänä heinäkuuta 2002 annettu komission direktiivi 2002/63/EY (EYVL L 187, 16.7.2002, s. 30).

(17)  EUVL L ….”

---

---

1.2.2005

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 25/19

---

Neuvoston 24 päivänä syyskuuta 2004 vahvistama

YHTEINEN KANTA (EY) N:o 2/2005

Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o …/2005/EY tekemiseksi digitaalisen sisällön saatavuuden, käytettävyyden ja hyödynnettävyyden parantamista Euroopassa koskevasta monivuotisesta yhteisön ohjelmasta

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

(2005/C 25E/02)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 157 artiklan 3 kohdan,

ottavat huomioon komission ehdotuksen,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (1),

ovat kuulleet alueiden komiteaa,

noudattavat perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä (2),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)	Tietoyhteiskunnan kehittyminen ja laajakaistayhteyksien yleistyminen vaikuttavat Euroopan unionin kaikkien kansalaisten elämään muun muassa edistämällä tiedon saatavuutta ja uusia tapoja hankkia tietoa, mikä lisää uuden sisällön sekä uusien sovellusten ja palvelujen kysyntää.

(2)

Internet yleistyy yhteisössä edelleen voimakkaasti. Internetin tarjoamia mahdollisuuksia olisi hyödynnettävä, jotta tiedon ja tietämyksen jakamisesta saatavat sosiaaliset ja taloudelliset hyödyt olisivat yhteisössä jokaisen yksityishenkilön ja jokaisen organisaation ulottuvilla. Eurooppa on nyt valmis hyödyntämään digitaalisen sisällön tarjoamia mahdollisuuksia.

(3)

Lissabonissa 23 ja 24 päivänä maaliskuuta 2000 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmissä korostettiin, että siirtyminen digitaaliseen, tietoon perustuvaan talouteen uusien hyödykkeiden ja palvelujen myötä on tärkeä keino edistää kasvua, kilpailukykyä ja työllisyyttä. Samassa yhteydessä tunnustettiin erityisesti sisältöteollisuuden merkitys lisäarvon luomisessa hyödyntämällä ja verkottamalla Euroopan kulttuurista monimuotoisuutta.

(4)

eEurope 2005 -toimintasuunnitelmassa, jolla kehitetään Lissabonin strategiaa, kehotetaan edistämään turvallisten palvelujen, sovellusten ja sisällön tarjoamista laajakaistaverkkojen kautta ja siten luomaan suotuisa ympäristö yksityisille investoinneille, uusien työpaikkojen luomiselle, tuottavuuden parantamiselle, julkisten palvelujen uudenaikaistamiselle ja sille, että jokaiselle voitaisiin antaa mahdollisuus osallistua maailmanlaajuiseen tietoyhteiskuntaan.

(5)

Laadukkaan digitaalisen sisällön kysyntä Euroopassa — tasapainoisin pääsy- ja käyttäjäoikeuksin — on yhä ilmeisempi laajan yleisön keskuudessa, oli kyseessä sitten yksittäinen kansalainen, opiskelija, tutkija, pieni tai keskisuuri yritys tai muu liike-elämässä toimiva käyttäjä tai henkilö, jolla on erityistarpeita ja joka haluaa laajentaa osaamistaan, tai ”uudelleenkäyttäjä”, joka haluaa hyödyntää digitaalisia sisältöresursseja palvelujen luomiseen.

(6)

Digitaalisen sisällön sidosryhmiä ovat sisällöntuottajat (myös julkiset ja yksityiset organisaatiot ja laitokset, jotka luovat, kokoavat tai omistavat digitaalista sisältöä) ja sisällön käyttäjät (mukaan lukien organisaatiot ja yritykset, jotka ovat digitaalista sisältöä uudelleen käyttäviä ja/tai sille lisäarvoa antavia loppukäyttäjiä). Pk-yritysten osallistumiseen olisi kiinnitettävä erityistä huomiota.

(7)

Neuvoston 22 päivänä joulukuuta 2000 tekemällä päätöksellä 2001/48/EY (3) hyväksytyn Digitaalinen sisältö -ohjelman (2001—2004) tavoitteena oli edistää eurooppalaisen digitaalisen sisällön kehittämistä ja käyttöä Internetissä sekä eurooppalaisten verkkosivustojen kielellistä monimuotoisuutta tietoyhteiskunnassa. Komission 10 päivänä lokakuuta 2003 antamassa tiedonannossa Digitaalinen sisältö -ohjelman väliarvioinnista vahvistetaan tämän alan toimien tarpeellisuus.

(8)

Teknologian kehittyminen tarjoaa mahdollisuuden antaa sisällölle lisäarvoa siihen lisätyn tietämyksen muodossa ja parantaa palvelujen yhteentoimivuutta, mikä on ratkaisevaa digitaalisen sisällön saatavuudelle, käytölle ja jakelulle. Tämä on erityisen merkityksellistä niillä yleistä etua palvelevilla aloilla, joita tämä ohjelma koskee.

(9)	Vakaiden liiketoimintamallien edistäminen lisää tämän ohjelman puitteissa käynnistettyjen hankkeiden jatkuvuutta ja parantaa edellytyksiä saada digitaalisen sisällön saatavuuteen ja uudelleenkäyttöön perustuvista palveluista parempi taloudellinen tuotto.

(10)	Digitaaliseen sisältöön liittyvien haasteiden ratkaisemiseksi tietoyhteiskunnassa on määritelty säädöspuitteet (4)  (5)  (6).

(11)	Jäsenvaltioiden erilaiset käytännöt muodostavat edelleen teknisiä esteitä, jotka haittaavat julkisen sektorin tiedon laajaa saatavuutta, käyttöä, uudelleenkäyttöä ja hyödyntämistä yhteisössä.

(12)	Jos digitaaliseen sisältöön sisältyy henkilötietoja, olisi noudatettava direktiivejä 95/46/EY (7) ja 2002/58/EY (8) ja käytettävien teknologioiden olisi oltava yksityisyyden suojan vaatimusten mukaisia ja mahdollisuuksien mukaan sitä parantavia.

(13)	Tiedon sisältöön liittyvillä yhteisön toimilla olisi edistettävä yhteisön monikielisiä ja monikulttuurisia erityispiirteitä.

(14)	Tämän direktiivin täytäntöönpanon kannalta tarpeelliset toimenpiteet olisi vahvistettava menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY (9) mukaisesti.

(15)	Komission olisi varmistettava täydentävyys ja synergia aiheeseen ja erityisesti koulutukseen ja kulttuuriin sekä eurooppalaisiin yhteentoimivuusperiaatteisiin liittyvien yhteisön aloitteiden ja ohjelmien kanssa.

(16)

Tällä päätöksellä vahvistetaan ohjelman rahoituspuitteet koko sen voimassaoloajaksi, ja budjettivallan käyttäjä pitää niitä ensisijaisena ohjeenaan vuosittaisessa talousarviomenettelyssä talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja talousarviomenettelyn parantamisesta 6 päivänä toukokuuta 1999 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen (10) 33 kohdan mukaisesti.

(17)

Suunnitellun toiminnan tavoitteita, joita ovat pyrkimykset parantaa digitaalisen sisällön saatavuutta, käytettävyyttä ja hyödynnettävyyttä Euroopassa, ei aiheiden rajat ylittävän luonteen vuoksi voida riittävällä tavalla toteuttaa jäsenvaltioiden toimin, vaan ne voidaan toimien Euroopan laajuisen kattavuuden ja vaikutusten vuoksi toteuttaa paremmin yhteisön tasolla, joten yhteisö voi toteuttaa toimenpiteitä perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Kyseisessä artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä päätöksessä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi,

OVAT PÄÄTTÄNEET SEURAAVAA:

1 artikla

Ohjelman tavoite

1.   Tällä päätöksellä perustetaan vuosiksi 2005—2008 yhteisön ohjelma digitaalisen sisällön saatavuuden, käytettävyyden ja hyödynnettävyyden parantamiseksi yhteisössä ja helpotetaan siten tiedon luomista ja levittämistä yleistä etua palvelevilla aloilla yhteisön tasolla.

Ohjelman nimi on Digitaalisen sisällön jatko-ohjelma, jäljempänä ’ohjelma’.

2.   Yleistavoitteen saavuttamiseksi ohjelma sisältää seuraavat toimintalinjat:

a)	digitaalisen sisällön saatavuuden, käytön ja hyödyntämisen edistäminen yhteisön tasolla;

b)	digitaalisen sisällön laadun parantamisen ja siihen liittyvien parhaiden toimintatapojen edistäminen sisällöntuottajien ja käyttäjien välillä eri aloilla;

c)	digitaalisen sisällön sidosryhmien välisen yhteistyön ja tuntemuksen lisääminen.

Näiden toimintalinjojen yhteydessä toteutettavien toimien kohteena ovat liitteen I mukaisesti julkisen sektorin tieto, spatiaalinen tieto ja opiskelu- ja kulttuurisisältö sekä tieteellinen sisältö. Ohjelma toteutetaan liitteen II mukaisesti.

2 artikla

Osallistuminen

1.   Ohjelmaan voivat osallistua kaikki jäsenvaltioihin sijoittautuneet oikeushenkilöt. Myös ehdokasvaltioihin sijoittautuneet oikeushenkilöt voivat osallistua ohjelmaan voimassa olevien tai näiden valtioiden kanssa myöhemmin tehtävien kahdenvälisten sopimusten mukaisesti.

2.   ETA-sopimuksen sopimuspuoliin kuuluviin EFTA-valtioihin sijoittuneille oikeushenkilöille voidaan tarjota mahdollisuus osallistua ohjelmaan mainitun sopimuksen mukaisesti.

3.   Yhteisön ulkopuolisiin maihin sijoittuneille oikeushenkilöille sekä kansainvälisille järjestöille voidaan tarjota mahdollisuus osallistua ohjelmaan ilman yhteisön rahoitustukea, jos niiden osallistuminen edistää ohjelman tehokasta toteuttamista. Päätös osallistumisesta tehdään 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

3 artikla

Komission toimivalta

1.   Komissio vastaa ohjelman toteuttamisesta.

2.   Komissio laatii työohjelman tämän päätöksen perusteella.

3.   Komissio varmistaa tiiviissä yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa, että ohjelman toteutukseen liittyvät toimet ja yhteisön muut asiaan liittyvät, eurooppalaisen digitaalisen sisällön kehittämiseen ja käyttöön ja tietoyhteiskunnan kielellisen monimuotoisuuden edistämiseen vaikuttavat politiikat, ohjelmat ja toimet ovat yhdenmukaisia ja toisiaan täydentäviä, erityisesti yhteisön tutkimuksen ja teknologian kehittämisen ohjelmat, HVT, eTen, osallisuus tietoyhteiskuntaan, tietotekniikkaa hyödyntävä opiskelu, Modinis ja Internetin käyttöturvallisuus.

4.   Komissio noudattaa 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä, kun kyse on seuraavista:

a)	työohjelman hyväksyminen ja muuttaminen;

b)	ehdotuspyyntöjen perusteiden ja sisällön määrittely 1 artiklassa vahvistettujen tavoitteiden mukaisesti;

c)	sellaisten yhteisön rahoitusta koskevissa ehdotuspyynnöissä ehdotettujen hankkeiden arvioiminen, joissa yhteisön arvioitu rahoitusosuus on vähintään miljoona euroa hanketta kohden;

d)	liitteessä II esitetyistä säännöistä poikkeaminen.

5.   Komissio tiedottaa 4 artiklassa tarkoitetulle komitealle ohjelman toteuttamisen edistymisestä.

4 artikla

Komitea

1.   Komissiota avustaa komitea.

2.   Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 4 ja 7 artiklaa ottaen huomioon mainitun päätöksen 8 artiklan säännökset.

Päätöksen 1999/468/EY 4 artiklan 3 kohdassa tarkoitetuksi määräajaksi vahvistetaan kolme kuukautta.

3.   Komitea vahvistaa työjärjestyksensä.

5 artikla

Valvonta ja arviointi

1.   Komissio huolehtii tämän päätöksen mukaisten toimien ennakkoarvioinnista, seurannasta ja jälkiarvioinnista varmistaakseen, että yhteisön tukea käytetään tehokkaasti.

2.   Komissio valvoo ohjelmaan kuuluvien hankkeiden toteuttamista. Komissio arvioi hankkeiden toteutustapaa ja toteutuksen vaikutuksia selvittääkseen, onko alkuperäiset tavoitteet saavutettu.

3.   Komissio antaa 1 artiklan 2 kohdassa lueteltujen toimintalinjojen toteuttamisesta kertomuksen Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle viimeistään vuoden 2006 puolivälissä. Tässä yhteydessä komissio raportoi siitä, onko vuosille 2007—2008 myönnetty määrä rahoitusnäkymien mukainen. Komissio toteuttaa tarvittaessa asianmukaiset toimenpiteet vuosien 2007—2008 talousarviomenettelyissä varmistaakseen sen, että vuosittaiset määrärahat ovat rahoitusnäkymien mukaiset. Komissio toimittaa lopullisen arviointikertomuksen ohjelman päätyttyä.

4.   Komissio toimittaa määrää ja laatua koskevan arviointinsa tulokset Euroopan parlamentille ja neuvostolle siihen mahdollisesti liittyvine, tämän päätöksen muuttamista koskevine aiheellisine ehdotuksineen. Nämä tulokset toimitetaan ennen Euroopan unionin yleisen talousesityksen antamista vuosille 2007 ja 2009.

6 artikla

Rahoituspuitteet

1.   Rahoituspuitteiksi tämän päätöksen mukaisten yhteisön toimien toteuttamiseksi 1 päivän tammikuuta 2005 ja 31 päivän joulukuuta 2008 välisenä aikana vahvistetaan 135 miljoonaa euroa, joista 55,6 miljoonaa euroa 31 päivänä joulukuuta 2006 päättyvälle jaksolle.

2.   Määrä 31 päivää joulukuuta 2006 seuraavalle jaksolle katsotaan vahvistetuksi, jos se on kyseisen jakson osalta vuodesta 2007 alkaen voimassa olevien rahoitusnäkymien mukainen.

3.   Budjettivallan käyttäjä hyväksyy vuosittaiset määrärahat vuosiksi 2005—2008 rahoitusnäkymien rajoissa. Kustannusten ohjeellinen jakautuminen on esitetty liitteessä III.

---

(1)  EUVL C 117, 30.4.2004, s. 49.

(2)  Euroopan parlamentin lausunto, annettu 22. huhtikuuta 2004(EUVL C 104 E, 30.4.2004), neuvoston yhteinen kanta, vahvistettu 24. syyskuuta 2004, ja Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu … (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä).

(3)  EYVL L 14, 18.1.2001, s. 32.

(4)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/98/EY, annettu 17 päivänä marraskuuta 2003, julkisen sektorin hallussa olevien tietojen uudelleenkäytöstä (EUVL L 345, 31.12.2003, s. 90).

(5)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/29/EY, annettu 22 päivänä toukokuuta 2001, tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistamisesta tietoyhteiskunnassa (EYVL L 167, 22.6.2001, s. 10).

(6)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 96/9/EY, annettu 11 päivänä maaliskuuta 1996, tietokantojen oikeudellisesta suojasta (EYVL L 77, 27.3.1996, s. 20).

(7)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 95/46/EY, annettu 24 päivänä lokakuuta 1995, yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta (EYVL L 281, 23.11.1995, s. 31), direktiivi sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (EY) N:o 1882/2003 (EUVL L 284, 31.10.2003, s. 1).

(8)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/58/EY, annettu 12 päivänä heinäkuuta 2002, henkilötietojen käsittelystä ja yksityisyyden suojasta sähköisen viestinnän alalla (sähköisen viestinnän tietosuojadirektiivi) (EYVL L 201, 31.7.2002, s. 37).

(9)  EYVL L 184, 17.7.1999, s. 23.

(10)  EYVL C 172, 18.6.1999, s. 1, sopimus sellaisena kuin se on muutettuna Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksellä 2003/429/EY (EUVL L 147, 14.6.2003, s. 25).

---

---

---

---

---

1.2.2005

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 25/29

---

Neuvoston 7 päivänä lokakuuta 2004 vahvistama

YHTEINEN KANTA (EY) N:o 3/2005

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/…/EY antamiseksi alusten aiheuttamasta ympäristön pilaantumisesta ja säännösten rikkomisesta määrättävistä seuraamuksista

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

(2005/C 25E/03)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 80 artiklan 2 kohdan,

ottavat huomioon komission ehdotuksen,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (1),

ottavat huomioon alueiden komitean lausunnon,

noudattavat perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä (2).

sekä katsovat seuraavaa:

(1)

Yhteisön meriturvallisuuspolitiikan tavoitteena on turvallisuuden ja ympäristönsuojelun korkea taso, ja se perustuu käsitykselle, jonka mukaan kaikilla tavaroiden merikuljetuksiin osallistuvilla osapuolilla on velvollisuus varmistaa, että yhteisön vesillä käytettävät alukset noudattavat sovellettavia sääntöjä ja normeja.

(2)

Aluksista peräisin oleviin ympäristöä pilaavien aineiden päästöihin kaikissa jäsenvaltioissa sovellettavat aineelliset vaatimukset perustuvat Marpol 73/78 -yleissopimukseen; hyvin monet yhteisön vesillä purjehtivat alukset laiminlyövät näitä sääntöjä kuitenkin päivittäin ilman, että korjaavia toimenpiteitä toteutetaan.

(3)

Marpol 73/78 -yleissopimuksen täytäntöönpano on erilaista yhteisön eri jäsenvaltioissa, joten täytäntöönpanoa on syytä yhdenmukaistaa yhteisön tasolla. Erityisesti aluksista peräisin olevista ympäristöä pilaavien aineiden päästöistä määrättäviin seuraamuksiin liittyvät jäsenvaltioiden käytännöt poikkeavat merkittävästi toisistaan.

(4)

Luonteeltaan varoittavat toimenpiteet ovat olennainen osa yhteisön meriturvallisuuspolitiikkaa, sillä ne varmistavat yhteyden kunkin ympäristöä pilaavien aineiden merikuljetuksiin osallistuvan osapuolen vastuun ja tälle mahdollisesti määrättävien seuraamusten välillä. Jotta ympäristönsuojelu olisi tehokasta, tarvitaan siis tehokkaita, varoittavia ja oikeasuhteisia seuraamuksia.

(5)

Tätä varten on erityisen tärkeää lähentää voimassa olevia oikeudellisia säännöksiä, erityisesti niitä, jotka koskevat säännösten rikkomisen täsmällistä määrittelyä sekä vastuusta vapauttamisen tapauksia, mikä on tämän direktiivin aihe, ja toisaalta rangaistuksia sekä vastuuta ja lainkäyttövaltaa koskevia vähimmäissääntöjä, joita koskee alusten aiheuttaman ympäristön pilaantumisen ehkäisemistä koskevan rikosoikeudellisen kehyksen vahvistamisesta … tehty neuvoston puitepäätös 2005/…/YOS.

(6)	Tämän direktiivin tarkoituksena on muun muassa vahvistaa päästöjen määritelmä sekä näin tehostaa puitepäätöksen 2005/…/YOS täytäntöönpanoa säännösten rikkomisen ehkäisemiseksi.

(7)

Siviilioikeudellista vastuuta ja öljyvahinkojen korvaamista taikka muiden vaarallisten tai haitallisten aineiden aiheuttamaa pilaantumista koskevilla kansainvälisillä järjestelmillä ei ole riittävää varoittavaa vaikutusta vaarallisten aineiden merikuljetuksiin osallistuvien osapuolten estämiseksi ryhtymästä sääntöjen vastaisiin käytäntöihin. Tarvittava varoittava vaikutus voidaan saavuttaa ainoastaan ottamalla käyttöön seuraamuksia, joita sovelletaan kaikkiin henkilöihin, jotka aiheuttavat meren pilaantumista tai myötävaikuttavat siihen. Seuraamuksia olisi voitava soveltaa aluksen omistajan tai päällikön lisäksi myös lastin omistajaan, luokituslaitokseen tai kehen tahansa muuhun asianosaiseen henkilöön.

(8)	Aluksista peräisin olevia ympäristöä pilaavien aineiden päästöjä olisi pidettävä säännösten rikkomisena, jos päästöt on aiheutettu tahallaan, piittaamattomuudesta tai törkeästä tuottamuksesta.

(9)

Aluksista peräisin olevista ympäristöä pilaavien aineiden päästöistä määrättävät seuraamukset eivät ole yhteydessä asianosaisten osapuolten siviilioikeudelliseen vastuuseen eikä niihin siten sovelleta mitään siviilioikeudellisten vastuiden rajoittamiseen tai kohdentamiseen liittyviä sääntöjä eivätkä ne myöskään rajoita korvausten tehokasta maksamista pilaantumisvahinkojen uhreille.

(10)	Jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä olisi tehostettava edelleen sen varmistamiseksi, että aluksista peräisin olevat ympäristöä pilaavien aineiden päästöt havaitaan ajoissa ja rikoksentekijät tunnistetaan.

(11)

Kun on olemassa selviä objektiivisia todisteita siitä, että päästö aiheuttaa tai uhkaa aiheuttaa huomattavia vahinkoja, jäsenvaltioiden olisi saatettava asia toimivaltaisten viranomaistensa käsiteltäväksi vuonna 1982 tehdyn Yhdistyneiden Kansakuntien merioikeusyleissopimuksen 220 artiklan mukaisten oikeudellisten toimenpiteiden toteuttamiseksi.

(12)

Tässä direktiivissä noudatetaan toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteita, joista määrätään perustamissopimuksen 5 artiklassa. Alusten aiheuttamaa ympäristön pilaantumista koskevien kansainvälisten normien saattaminen osaksi yhteisön lainsäädäntöä ja seuraamusten, joihin saattaa kuulua rikosoikeudellisia tai hallinnollisia seuraamuksia, määrääminen näiden normien rikkomisesta on tarpeellinen toimenpide, jotta turvallisuuden ja ympäristönsuojelun korkea taso voidaan saavuttaa merenkulun alalla. Yhteisö voi saavuttaa tämän tavoitteen tehokkaasti ainoastaan yhdenmukaistettujen sääntöjen avulla. Tässä direktiivissä säädetään ainoastaan vähimmäistoimista tämän tavoitteen saavuttamiseksi eikä ylitetä sitä, mikä on tätä varten tarpeen. Direktiivi ei estä jäsenvaltioita toteuttamasta tiukempia kansainvälisen oikeuden mukaisia toimenpiteitä alusten aiheuttamaa ympäristön pilaantumista vastaan.

(13)	Tämä direktiivi on täysin Euroopan unionin perusoikeuskirjan mukainen,

OVAT ANTANEET TÄMÄN DIREKTIIVIN:

1 artikla

Tarkoitus

1.   Tämän direktiivin tarkoituksena on merenkulun turvallisuuden parantamiseksi ja meriympäristön suojelun tehostamiseksi alusten aiheuttamalta pilaantumiselta varmistaa, että alusten aiheuttamasta ympäristön pilaantumisesta vastuussa oleville henkilöille määrätään asianmukaisia seuraamuksia.

2.   Tämä direktiivi ei estä jäsenvaltioita toteuttamasta tiukempia kansainvälisen oikeuden mukaisia toimenpiteitä alusten aiheuttamaa ympäristön pilaantumista vastaan.

2 artikla

Määritelmät

Tässä direktiivissä tarkoitetaan:

1.	’Marpol 73/78 -yleissopimuksella’ alusten aiheuttaman meren pilaantumisen ehkäisemisestä vuonna 1973 tehtyä kansainvälistä yleissopimusta ja siihen liittyvää vuoden 1978 pöytäkirjaa, sellaisena kuin se on ajantasaistettuna;

2.	’ympäristöä pilaavilla aineilla’ aineita, jotka kuuluvat Marpol 73/78 -yleissopimuksen liitteen I (öljy) ja liitteen II (irtolastina kuljetettavat haitalliset nestemäiset aineet) piiriin;

3.	’päästöllä’ miten tahansa aiheutunutta Marpol 73/78 -yleissopimuksen 2 artiklassa tarkoitettua päästämistä aluksesta;

4.	’aluksella’ minkälaista tahansa meriympäristössä toimivaa merialusta sen lippuvaltiosta riippumatta, mukaan luettuina kantosiipialukset, ilmatyynyalukset, veden alla käytettävät alukset ja kelluvat alukset.

3 artikla

Soveltamisala

1.   Tätä direktiiviä sovelletaan kansainvälisen oikeuden mukaisesti ympäristöä pilaavien aineiden päästöihin

a)	jäsenvaltion sisäisillä aluevesillä, satamat mukaan luettuina, siltä osin kuin Marpol-yleissopimuksen järjestelmä soveltuu;

b)	jäsenvaltion aluemerellä;

c)	kansainväliseen merenkulkuun käytettävissä salmissa, joihin sovelletaan vuonna 1982 tehdyn Yhdistyneiden Kansakuntien merioikeusyleissopimuksen III osan 2 osastossa määrättyä esteetöntä kauttakulkua, siltä osin kuin tällaiset salmet kuuluvat jäsenvaltion lainkäyttövallan piiriin;

d)	kansainvälisen oikeuden mukaisesti määritellyllä jäsenvaltion talous- tai muulla vastaavalla vyöhykkeellä; ja

e)	aavalla merellä.

2.   Tätä direktiiviä sovelletaan mistä tahansa aluksesta peräisin oleviin ympäristöä pilaavien aineiden päästöihin riippumatta siitä, minkä lipun alla alus purjehtii, lukuun ottamatta sota-aluksia, sotalaivaston apualuksia tai muita aluksia, jotka ovat valtion omistuksessa tai käytössä ja joita sillä hetkellä käytetään vain valtion muihin kuin kaupallisiin tarkoituksiin.

4 artikla

Säännösten rikkominen

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että aluksista peräisin olevia ympäristöä pilaavien aineiden päästöjä mille tahansa 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulle alueelle pidetään säännösten rikkomisena, jos päästöt on aiheutettu tahallaan, piittaamattomuudesta tai törkeästä tuottamuksesta.

5 artikla

Poikkeukset

1.   Säännösten rikkomisena ei pidetä ympäristöä pilaavien aineiden päästöä mille tahansa 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuille alueille, jos se täyttää Marpol 73/78 -yleissopimuksen liitteessä I olevassa 11 säännön a tai c kohdassa tai liitteessä II olevassa 6 säännön a tai c kohdassa asetetut edellytykset.

2.   Säännösten rikkomisena ei pidetä aluksen omistajan eikä päällikön eikä aluksen päällikön vastuulla toimivan laivaväen osalta ympäristöä pilaavien aineiden päästöä 3 artiklan 1 kohdan c–e alakohdassa tarkoitetuille alueille, jos se täyttää Marpol 73/78 -yleissopimuksen liitteessä I olevassa 11 säännön b kohdassa tai liitteessä II olevassa 6 säännön b kohdassa asetetut edellytykset.

3.   Säännösten rikkomisena ei pidetä ympäristöä pilaavien aineiden päästöä mille tahansa 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuille alueille, jos se täyttää Marpol 73/78 -yleissopimuksen liitteessä I olevassa 9 tai 10 säännössä tai liitteessä II olevassa 5 säännössä asetetut edellytykset.

6 artikla

Täytäntöönpanotoimet jäsenvaltion satamassa olevien alusten osalta

1.   Jos sääntöjenvastaisuudet tai saadut tiedot antavat aihetta epäillä, että jäsenvaltion satamassa tai rannikon ulkopuolella sijaitsevassa ulkosatamassa vapaaehtoisesti oleva alus on syyllistynyt tai syyllistyy ympäristöä pilaavien aineiden päästöön mihin tahansa 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuista alueista, kyseisen jäsenvaltion on varmistettava, että asiasta suoritetaan asianmukainen tarkastus jäsenvaltion kansallisen lainsäädännön mukaisesti ottaen huomioon Kansainvälisen merenkulkujärjestön (IMO) hyväksymät asiaan liittyvät ohjeet.

2.   Mikäli 1 kohdassa tarkoitetussa tarkastuksessa tulee esiin seikkoja, jotka voisivat viitata 4 artiklassa tarkoitettuun säännösten rikkomiseen, asiasta on ilmoitettava kyseisen jäsenvaltion ja lippuvaltion toimivaltaisille viranomaisille.

7 artikla

Rantavaltioiden täytäntöönpanotoimet kauttakulkumatkalla olevien alusten osalta

1.   Jos epäilty ympäristöä pilaavien aineiden päästö tapahtuu 3 artiklan 1 kohdan b, c, d tai e alakohdassa tarkoitetuilla alueilla eikä päästöstä epäilty alus käy sen jäsenvaltion satamassa, jolla on epäiltyä päästöä koskevat tiedot, on sovellettava seuraavaa menettelyä:

a)	Jos satama, jossa alus seuraavaksi käy, on toisessa jäsenvaltiossa, kyseisten jäsenvaltioiden on tehtävä tiivistä yhteistyötä 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitetussa tarkastuksessa ja päätettäessä tällaisen päästön johdosta toteutettavista asianmukaisista hallinnollisista toimenpiteistä.

b)

Jos satama, jossa alus seuraavaksi käy, on yhteisön ulkopuolisessa valtiossa, jäsenvaltion on toteutettava tarpeelliset toimenpiteet sen varmistamiseksi, että satamalle, jossa alus seuraavaksi käy, ilmoitetaan epäillystä päästöstä, ja sen on pyydettävä valtiota, jonka satamassa alus seuraavaksi käy, toteuttamaan asianmukaiset toimenpiteet tällaisen päästön johdosta.

2.   Kun on selviä objektiivisia todisteita siitä, että 3 artiklan 1 kohdan b tai d alakohdassa tarkoitetuilla alueilla purjehtiva alus on syyllistynyt 3 artiklan 1 kohdan d alakohdassa tarkoitetulla alueella säännösten rikkomiseen ja siitä seuranneesta päästöstä aiheutuu tai uhkaa aiheutua huomattavaa vahinkoa asianomaisen jäsenvaltion rantaviivalle tai tähän liittyville eduille tai 3 artiklan 1 kohdan b tai d alakohdassa tarkoitettujen alueiden luonnonvaroille, kyseisen valtion on saatettava asia toimivaltaisten viranomaistensa käsiteltäväksi, jotta voidaan toteuttaa tämän valtion lainsäädännön mukaisia oikeudellisia toimenpiteitä, mukaan luettuna aluksen pidättäminen, jos todisteet antavat siihen aihetta eikä vuonna 1982 tehdyn Yhdistyneiden Kansakuntien merioikeusyleissopimuksen XII osan 7 osaston määräyksistä muuta johdu.

3.   Lippuvaltion viranomaisille on joka tapauksessa ilmoitettava asiasta.

8 artikla

Seuraamukset

1.   Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että 4 artiklassa tarkoitetusta säännösten rikkomisesta määrätään tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia seuraamuksia, joihin voi sisältyä rikosoikeudellisia tai hallinnollisia seuraamuksia.

2.   Jokaisen jäsenvaltion on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että 1 kohdassa tarkoitettuja seuraamuksia sovelletaan jokaiseen, jonka todetaan olevan vastuussa 4 artiklassa tarkoitetusta säännösten rikkomisesta.

9 artikla

Kansainvälisen oikeuden noudattaminen

Jäsenvaltioiden on sovellettava tämän direktiivin säännöksiä syrjimättä muodollisesti tai asiallisesti ulkomaalaisia aluksia ja noudattaen sovellettavaa kansainvälistä oikeutta, vuonna 1982 tehdyn Yhdistyneiden Kansakuntien merioikeusyleissopimuksen XII osan 7 osasto mukaan luettuna, ja niiden on viipymättä ilmoitettava aluksen lippuvaltiolle ja kaikille muille asianosaisille valtioille tämän direktiivin mukaisesti toteutetuista toimenpiteistä.

10 artikla

Liitännäistoimenpiteet

Tämän direktiivin tavoitteiden saavuttamiseksi jäsenvaltioiden ja komission on toimittava yhdessä, tarvittaessa läheisessä yhteistyössä Euroopan meriturvallisuusviraston kanssa ja tarvittaessa päätöksellä N:o 2850/2000/EY (3) perustetun onnettomuuksista tai tahallisista päästöistä aiheutuvan meren pilaantumisen alan toimintaohjelman puitteissa,

a)	kehittääkseen tämän direktiivin tehokkaan täytäntöönpanon edellyttämät tarpeelliset tietojärjestelmät;

b)

luodakseen yhteisiä käytäntöjä ja suuntaviivoja kansainvälisellä tasolla voimassa olevien käytäntöjen ja suuntaviivojen pohjalta, erityisesti seuraavilla aloilla: — ympäristöä pilaavien aineiden päästöjä tämän direktiivin vastaisesti aiheuttavien alusten seuranta ja varhainen tunnistaminen, tarvittaessa aluksille asennettavat seurantalaitteet mukaan luettuina, — luotettavat menetelmät merestä löytyvien ympäristöä pilaavien aineiden jäljittämiseksi tiettyyn alukseen, ja — tämän direktiivin tehokas täytäntöönpano.

11 artikla

Kertomukset

Jäsenvaltioiden on toimitettava joka kolmas vuosi komissiolle kertomus siitä, kuinka toimivaltaiset viranomaiset ovat soveltaneet tätä direktiiviä. Komissio antaa näiden kertomusten pohjalta yhteisön kertomuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

12 artikla

Komitea

1.   Komissiota avustaa meriturvallisuutta ja alusten aiheuttaman pilaantumisen ehkäisemistä käsittelevän komitean (COSS-komitea) perustamisesta 5 päivänä marraskuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 2099/2002 (4) 3 artiklalla perustettu meriturvallisuutta ja alusten aiheuttaman pilaantumisen ehkäisemistä käsittelevä komitea (COSS-komitea).

2.   Komissio tiedottaa säännöllisesti päätöksellä N:o 2850/2000/EY perustetulle komitealle kaikista ehdotetuista toimenpiteistä tai muista asiaan liittyvistä toimista, jotka koskevat meren pilaantumisen torjuntaa.

13 artikla

Muutosmenettely

Edellä 2 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun Marpol 73/78 -yleissopimuksen muutokset voidaan jättää tämän direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle asetuksen (EY) N:o 2099/2002 5 artiklan mukaisesti.

14 artikla

Täytäntöönpano

Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään … (5). Niiden on ilmoitettava tästä komissiolle viipymättä.

Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. Jäsenvaltiot säätävät siitä, miten viittaukset tehdään.

15 artikla

Voimaantulo

Tämä direktiivi tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

16 artikla

Osoitus

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

---

(1)  EUVL C 220, 16.9.2003, s. 72.

(2)  Euroopan parlamentin lausunto annettu 13. tammikuuta 2004(EUVL C 92 E, 21.4.2004, s. 77).

(3)  Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös N:o 2850/2000/EY, tehty 20 päivänä joulukuuta 2000, yhteisön yhteistyöjärjestelyistä onnettomuuksista tai tahallisista päästöistä aiheutuvan meren pilaantumisen alalla (EYVL L 332, 28.12.2000, s. 1), päätös sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä N:o 787/2004/EY (EUVL L 138, 30.4.2004, s. 12).

(4)  EYVL L 324, 29.11.2002, s. 1, asetus sellaisena kuin se on muutettuna komission asetuksella (EY) N:o 415/2004 (EUVL L 68, 6.3.2004, s. 10).

(5)  18 kuukauden kuluttua sen voimaantulopäivästä.

---

---

---

1.2.2005

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 25/41

---

Neuvoston 21 päivänä lokakuuta 2004 vahvistama

YHTEINEN KANTA (EY) N:o 4/2005

Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen tekemiseksi Euroopan kulttuuripääkaupunki -tapahtumaa koskevasta yhteisön toiminnasta vuosina 2005—2019 tehdyn päätöksen N:o 1419/1999/EY muuttamisesta

(2005/C 25E/04)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 151 artiklan,

ottavat huomioon komission ehdotuksen,

ottavat huomioon alueiden komitean lausunnon (1),

noudattavat perustamissopimuksen 251 artiklassa tarkoitettua menettelyä (2),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)

Euroopan kulttuuripääkaupunki -tapahtumaa koskevasta yhteisön toiminnasta vuosina 2005—2019 25 päivänä toukokuuta 1999 tehdyn Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 1419/1999/EY (3) tavoitteena on tuoda esiin Euroopan kulttuurien rikkaus, moninaisuus ja yhteiset piirteet sekä edistää Euroopan kansalaisten keskinäistä tuntemusta.

(2)

Päätöksen N:o 1419/1999/EY sisältämässä liitteessä I säädetään kronologisesta järjestyksestä, jonka mukaan jäsenvaltiot voivat esittää ehdokkaita kyseistä tapahtumaa varten. Kyseinen liite koskee ainoastaan niitä valtioita, jotka olivat jäsenvaltioita päätöksen tekemishetkellä 25 päivänä toukokuuta 1999.

(3)	Päätöksen N:o 1419/1999/EY 6 artiklassa säädetään, että päätöstä voidaan tarkistaa varsinkin Euroopan unionin tulevaa laajentumista silmällä pitäen.

(4)

Vuoden 2004 laajentuminen huomioon ottaen on tärkeää, että myös uusilla jäsenvaltioilla olisi lähitulevaisuudessa oltava mahdollisuus esittää ehdokkaita Euroopan kulttuuripääkaupunki -tapahtumaa varten ilman, että muiden jäsenvaltioiden keskinäistä ehdottamisjärjestystä muutetaan, ja siten, että vuodesta 2009 yhteisön nykyisen toiminnan loppuun saakka kunakin vuonna voidaan nimetä kaksi jäsenvaltioiden pääkaupunkia.

(5)	Päätös N:o 1419/1999/EY olisi sen vuoksi muutettava,

OVAT PÄÄTTÄNEET SEURAAVAA:

1 artikla

Muutetaan päätös N:o 1419/1999/EY seuraavasti:

1)	Lisätään johdanto-osan kappale seuraavasti: ”12 a) Olisi otettava huomioon tämän päätöksen taloudelliset seuraukset, niin että varmistetaan riittävä ja asianmukainen yhteisön rahoitus kahden Euroopan kulttuuripääkaupungin nimeämistä varten”.

2)

Korvataan 2 artiklan 1 kohta seuraavasti: ”1.   Euroopan kulttuuripääkaupungiksi nimetään jäsenvaltioiden kaupunkeja liitteessä I esitetyn luettelon mukaisessa järjestyksessä. Vuoteen 2008 saakka nimetään yksi luettelossa mainitun jäsenvaltion kaupunki. Vuodesta 2009 lähtien nimetään yksi kunkin luettelossa mainitun jäsenvaltion kaupunki. Liitteen I mukaista kronologista järjestystä voidaan muuttaa asianomaisten jäsenvaltioiden keskinäisellä sopimuksella. Kukin jäsenvaltio toimittaa vuorollaan yhtä tai useampaa kaupunkia koskevan nimitysehdotuksen Euroopan parlamentille, neuvostolle, komissiolle ja alueiden komitealle. Nimitysehdotus on toimitettava viimeistään neljä vuotta ennen kuin kyseisen tapahtuman on määrä alkaa, ja siihen voidaan liittää suositus asianomaiselta jäsenvaltiolta.”

3)	Korvataan liite I tämän päätöksen liitteellä.

2 artikla

Tämä päätös tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä siitä, kun se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tätä päätöstä sovelletaan 1 päivästä toukokuuta 2004.

---

(1)  EUVL C 121, 30.4.2004, s. 15.

(2)  Euroopan parlamentin lausunto, annettu 22. huhtikuuta 2004 (EUVL C 104 E, 30.4.2004), neuvoston yhteinen kanta, vahvistettu 21. lokakuuta 2004, ja Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu … (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä).

(3)  EYVL L 166, 1.7.1999, s. 1.

---

---

---

1.2.2005

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 25/44

---

Neuvoston 12 päivänä marraskuuta 2004 vahvistama

YHTEINEN KANTA (EY) N:o 5/2005

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o …/2005 antamiseksi maakaasunsiirtoverkkoihin pääsyä koskevista edellytyksistä

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

(2005/C 25E/05)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 95 artiklan,

ottavat huomioon komission ehdotuksen,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon,

ovat kuulleet alueiden komiteaa,

noudattavat perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä (1),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)

Maakaasun sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä 26 päivänä kesäkuuta 2003 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/55/EY (2) on edistänyt merkittävällä tavalla kaasun sisämarkkinoiden luomista. Sääntelyjärjestelmään on nyt tarpeen tehdä rakennemuutoksia erityisesti kaasun kaupan osalta jäljellä olevien, sisämarkkinoiden toteuttamista haittaavien esteiden poistamiseksi. On tarpeen antaa teknisiä lisäsääntöjä, jotka koskevat erityisesti kolmansien osapuolten verkkoon pääsyyn liittyviä palveluja, kapasiteetinjakomekanismin ja ylikuormituksen hallintamenettelyjen periaatteita sekä avoimuusvaatimuksia.

(2)

Euroopan kaasualan sääntelyfoorumin, jäljempänä ’foorumi’, vuonna 2002 hyväksymien hyviä toimintatapoja koskevien ensimmäisten suuntaviivojen täytäntöönpanosta ja seurannasta saadut kokemukset osoittavat, että on tarpeen huolehtia siitä, että suuntaviivoissa vahvistetuista säännöistä tulee oikeudellisesti täytäntöönpanokelpoisia, jotta varmistettaisiin niiden täysimääräinen täytäntöönpano kaikissa jäsenvaltioissa ja annettaisiin käytännössä vähimmäistakeet tasavertaisen markkinoillepääsyn edellytyksistä.

(3)

Toinen yhteinen säännöstö ”Hyviä toimintatapoja koskevat toiset suuntaviivat” hyväksyttiin foorumin 24 ja 25 päivänä syyskuuta 2003 pitämässä kokouksessa, ja tämän asetuksen tarkoituksena on vahvistaa kyseisten suuntaviivojen pohjalta perusperiaatteet ja -säännöt, jotka koskevat verkkoonpääsyä ja kolmannen osapuolen verkkoonpääsyyn liittyviä palveluja, ylikuormituksen hallintaa, avoimuutta, tasehallintaa ja kapasiteettioikeuksilla käytävää kauppaa.

(4)

Direktiivin 2003/55/EY 15 artikla mahdollistaa yhdistetyn siirto- ja jakeluverkonhaltijan. Tässä asetuksessa asetetut säännöt eivät näin ollen edellytä muutoksia kansallisiin siirto- ja jakeluverkkojärjestelmiin, mikäli nämä ovat direktiivin 2003/55/EY määräysten ja erityisesti sen 15 artiklan mukaisia.

(5)	Korkeapaineputkistot, jotka yhdistävät paikalliset jakelijat kaasuverkkoon ja joita ei käytetä ensisijaisesti paikallisen jakelun yhteydessä, kuuluvat tämän direktiivin soveltamisalaan.

(6)

On määriteltävä perusteet, joilla verkkoonpääsytariffit vahvistetaan, jotta varmistettaisiin, että maksut ovat täysin syrjimättömyysperiaatteen ja hyvin toimivien sisämarkkinoiden tarpeiden mukaiset, että niissä otetaan täysin huomioon järjestelmän toimivuuden tarve ja että ne vastaavat todellisia kustannuksia. Samalla olisi varmistettava asianmukaiset tehokkuuteen liittyvät kannustimet, asianmukainen tuotto sijoitetulle pääomalle mukaan luettuna, ja otettava tarvittaessa huomioon sääntelyviranomaisten suorittama tariffien vertaileva arviointi.

(7)

Verkkoonpääsytariffeja laskettaessa on tärkeää ottaa huomioon todelliset kustannukset sekä tarve saada asianmukainen tuotto sijoitetulle pääomalle ja luoda kannustimia uuden infrastruktuurin rakentamiseen. Tariffien vertailevalla arvioinnilla on tässä suhteessa merkitystä, varsinkin jos putkistojen välillä on tehokasta kilpailua.

(8)	Markkinaehtoisten järjestelyjen, kuten huutokauppojen, käytön tariffien määrittämisessä on oltava direktiivin 2003/55/EY säännösten mukaista.

(9)

Kolmannen osapuolen verkkoonpääsyyn liittyvät yhteiset vähimmäispalvelut ovat tarpeen, jotta koko yhteisössä olisi käytännössä voimassa yhteiset verkkoonpääsyä koskevat vähimmäisvaatimukset, jotta varmistettaisiin kolmansien osapuolten verkkoonpääsyyn liittyvien palvelujen riittävä yhteentoimivuus ja jotta voitaisiin hyödyntää hyvin toimivien kaasun sisämarkkinoiden tuomia etuja.

(10)

Viittaukset yhdenmukaisiin siirtosopimuksiin siirtoverkonhaltijan verkkoon tapahtuvan syrjimättömän pääsyn yhteydessä eivät merkitse sitä, että tietyn verkonhaltijan siirtosopimusten ehtojen ja edellytysten jäsenvaltiossa olisi oltava samat kuin jonkin toisen siirtoverkonhaltijan sopimusehtojen ja -edellytysten kyseisessä tai jossakin toisessa jäsenvaltiossa, ellei ole asetettu vähimmäisvaatimuksia, jotka kaikkien siirtosopimusten on täytettävä.

(11)

Verkkojen sopimusperusteinen ylikuormituksen hallinta on tärkeä kaasun sisämarkkinoiden toteuttamiseen liittyvä kysymys. On laadittava yhteiset säännöt, joilla tasapainotetaan tarve vapauttaa käyttämätön kapasiteetti ”käytä tai menetä” -periaatteen mukaisesti ja kyseisen kapasiteetin haltijoiden oikeudet käyttää sitä tarvittaessa ja joiden avulla lisätään samalla kapasiteettikaupan likviditeettiä.

(12)	Vaikka verkkojen fyysinen ylikuormitus aiheuttaa nykyään harvoin ongelmia yhteisössä, siitä voi kuitenkin tulevaisuudessa tulla ongelma. Sen vuoksi on tärkeää vahvistaa perusperiaate riittämättömän kapasiteetin jakamiselle tällaisissa tilanteissa.

(13)

Jotta verkonkäyttäjät voisivat käyttää kaasuverkkoja tehokkaasti, ne tarvitsevat tietoa erityisesti teknisistä vaatimuksista ja käytettävissä olevasta kapasiteetista voidakseen hyödyntää sisämarkkinoilla ilmeneviä liiketoimintamahdollisuuksia. Tällaisia avoimuusvaatimuksia koskevat yhteiset vähimmäisnormit ovat välttämättömiä. Kyseiset tiedot voidaan julkistaa eri tavoin, myös sähköisesti.

(14)

Siirtoverkonhaltijoiden hoitamat syrjimättömät ja avoimet kaasualan tasehallintajärjestelmät ovat tärkeitä mekanismeja erityisesti markkinoiden uusille yrittäjille, joiden voi olla vaikeampaa tasapainottaa oma kokonaismyyntinsä kuin markkinoiden vakiintuneiden yritysten. Sen vuoksi on tarpeen vahvistaa säännöt, joilla varmistetaan, että siirtoverkonhaltijat käyttävät tällaisia mekanismeja syrjimättömien, avointen ja tehokkaiden verkkoonpääsyä koskevien edellytysten mukaisella tavalla.

(15)	Ensisijaisilla kapasiteettioikeuksilla käytävä kauppa on tärkeä osa kilpailuun perustuvien markkinoiden kehittämistä ja likviditeetin luomista. Sen vuoksi tässä asetuksessa olisi vahvistettava kyseistä asiaa koskevat perussäännöt.

(16)

On tarpeen varmistaa, että yritykset, jotka saavat kapasiteettioikeuksia, voivat myydä niitä muille luvan saaneille yrityksille kapasiteettimarkkinoiden asianmukaisen likviditeetin varmistamiseksi. Tämä lähestymistapa ei kuitenkaan ole esteenä järjestelmälle, jossa tiettynä kansallisella tasolla määriteltävänä aikana käyttämättä jäänyttä kapasiteettia tarjotaan uudelleen markkinoilla kiinteältä pohjalta.

(17)	Kansallisten sääntelyviranomaisten olisi varmistettava tässä asetuksessa annettujen sääntöjen ja sen perusteella hyväksyttyjen suuntaviivojen noudattaminen.

(18)

Tämän asetuksen liitteenä olevissa suuntaviivoissa määritellään hyviä toimintatapoja koskevien toisten suuntaviivojen pohjalta yksityiskohtaiset säännöt, joilla nämä periaatteet pannaan täytäntöön. Näitä sääntöjä muutetaan tarvittaessa ajan mittaan ottaen huomioon erot kansallisissa maakaasujärjestelmissä.

(19)

Ehdottaessaan asetuksen liitteessä vahvistettujen suuntaviivojen muuttamista komission olisi varmistettava, että kaikkia niitä asianomaisia osapuolia, ammatillisten järjestöjen edustamina, joita nämä suuntaviivat koskevat, sekä foorumissa kokoontuvia jäsenvaltioita kuullaan ennalta, ja komission olisi pyydettävä Euroopan sähkö- ja kaasualan sääntelyviranomaisia osallistumaan tähän työhön.

(20)	Jäsenvaltiot ja toimivaltaiset kansalliset viranomaiset olisi velvoitettava toimittamaan asiaa koskevia tietoja komissiolle. Komission olisi käsiteltävä tällaiset tiedot luottamuksellisina.

(21)	Tämä asetus ja sen mukaisesti hyväksytyt suuntaviivat eivät rajoita yhteisön kilpailusääntöjen soveltamista.

(22)	Tämän asetuksen täytäntöön panemiseksi tarvittavista toimenpiteistä olisi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY (3) mukaisesti.

(23)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla toteuttaa tämän asetuksen tavoitetta eli oikeudenmukaisten sääntöjen antamista maakaasun siirtoverkkoihin pääsyä koskevista edellytyksistä, vaan se voidaan tämän toiminnan laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin yhteisön tasolla, joten yhteisö voi toteuttaa toimenpiteitä perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Kyseisessä artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tämän tavoitteen saavuttamiseksi tarpeen,

OVAT ANTANEET TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Sisältö ja soveltamisala

1.   Tämän asetuksen tarkoituksena on antaa syrjimättömät säännöt maakaasun siirtoverkkoihin pääsyä koskevista edellytyksistä ottaen huomioon kansallisten ja alueellisten markkinoiden erityispiirteet kaasun sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan varmistamiseksi.

Tähän kuuluu yhdenmukaisten periaatteiden vahvistaminen verkkoonpääsytariffeille tai niiden laskennan perustana oleville menetelmille, kolmannen osapuolen verkkoonpääsyyn liittyvien palvelujen luominen sekä kapasiteetin jakamista ja ylikuormituksen hallintaa koskevat yhdenmukaiset periaatteet, avoimuusvaatimusten asettaminen, tasehallintasäännöt ja tasepoikkeamamaksut sekä kapasiteettikaupan helpottaminen.

2.   Jäsenvaltiot voivat perustaa direktiiviä 2003/55/EY noudattaen yksikön tai elimen yhtä tai useampaa tyypillisesti siirtoverkonhaltijalle osoitettua tehtävää varten, ja tähän yksikköön tai elimeen sovelletaan tämän asetuksen vaatimuksia.

2 artikla

Määritelmät

1.   Tässä asetuksessa tarkoitetaan:

1)	’siirrolla’ maakaasun siirtämistä putkistoissa, jotka sisältävät pääasiassa korkeapaineputkia, mutta ei tuotantovaiheen aikaisia putkistoja eikä pääasiassa maakaasun paikalliseen jakeluun käytettäviä korkeapaineputkistojen osia, asiakkaille toimitettavaksi, mutta ei maakaasun toimitusta;

2)	’siirtosopimuksella’ sopimusta, jonka siirtoverkonhaltija on tehnyt verkonkäyttäjän kanssa siirron toteuttamiseksi;

3)	’kapasiteetilla’ tavanomaisina kuutiometreinä aikayksikköä kohden tai energiayksikkönä aikayksikköä kohden ilmaistua enimmäisvirtausta, johon verkonkäyttäjällä on siirtosopimuksen määräysten mukaan oikeus;

4)	’käyttämättömällä kapasiteetilla’ kiinteätä kapasiteettia, jota verkon käyttäjä on saanut haltuunsa siirtosopimuksen mukaisesti, mutta josta kyseinen käyttäjä ei ole tehnyt ilmoitusta;

5)	’ylikuormituksen hallinnalla’ siirtoverkonhaltijan kapasiteetin hallintaa, jonka tavoitteena on optimoida ja maksimoida teknisen kapasiteetin käyttö ja havaita ajoissa tulevat ylikuormitus- ja kyllästymispisteet;

6)	’jälkimarkkinoilla’ markkinoita, joilla kapasiteettikauppaa käydään muulla tavoin kuin ensimarkkinoilla;

7)	’ilmoituksella’ verkonkäyttäjän siirtoverkonhaltijalle tekemää ennakkoilmoitusta virrasta, jonka verkonkäyttäjä haluaa syöttää verkkoon tai ottaa verkosta;

8)	’uudelleenilmoituksella’ myöhempää korjatun ilmoituksen antamista;

9)	’järjestelmän toimivuudella’ siirtoverkon, mukaan lukien tarvittavat siirtojärjestelmän laitteet, tilannetta, jossa maakaasun paine ja laatu pysyvät siirtoverkonhaltijan vahvistamien ala- ja ylärajojen sisäpuolella ja jossa maakaasun siirto on näin ollen varmistettu teknisesti;

10)	’tasehallintajaksolla’ jaksoa, jonka kuluessa kunkin verkonkäyttäjän on korvattava energiayksikköinä ilmaistun maakaasumäärän otto syöttämällä siirtoverkkoon sama määrä maakaasua siirtosopimuksen tai verkon käyttösääntöjen mukaisesti;

11)	’verkonkäyttäjällä’ siirtoverkonhaltijan asiakasta tai potentiaalista asiakasta sekä siirtoverkonhaltijaa itseään siinä määrin kuin niiden on tarpeen harjoittaa toimintojaan siirron yhteydessä;

12)	’keskeytyvillä palveluilla’ siirtoverkonhaltijan tarjoamia keskeytyvään kapasiteettiin liittyviä palveluja;

13)	’keskeytyvällä kapasiteetilla’ kaasunsiirtokapasiteettia, jonka käytön siirtoverkonhaltija voi keskeyttää siirtosopimuksessa asetetuin ehdoin;

14)	’pitkäaikaisilla palveluilla’ siirtoverkonhaltijan tarjoamia palveluja, jotka kestävät vähintään yhden vuoden;

15)	’lyhytaikaisilla palveluilla’ siirtoverkonhaltijan tarjoamia palveluja, jotka kestävät alle yhden vuoden;

16)	’kiinteällä kapasiteetilla’ kaasunsiirtokapasiteettia, jonka siirtoverkonhaltija takaa sopimuksella olevan keskeytymätöntä;

17)	’kiinteillä palveluilla’ siirtoverkonhaltijan tarjoamia kiinteään kapasiteettiin liittyviä palveluja;

18)	’teknisellä kapasiteetilla’ kiinteää enimmäiskapasiteettia, jonka siirtoverkonhaltija voi tarjota verkonkäyttäjille, ottaen huomioon järjestelmän toimivuus ja siirtoverkkoa koskevat toimintavaatimukset;

19)	’sovitulla kapasiteetilla’ kapasiteettia, jonka siirtoverkonhaltija on jakanut verkonkäyttäjälle siirtosopimuksen nojalla;

20)	’käytettävissä olevalla kapasiteetilla’ teknisen kapasiteetin osaa, jota ei ole jaettu ja joka on tietyllä hetkellä verkon käytettävissä;

21)	’sopimusperusteisella ylikuormituksella’ tilannetta, jossa kiinteän kapasiteetin kysyntä ylittää teknisen kapasiteetin;

22)	’ensimarkkinoilla’ markkinoita, joilla siirtoverkonhaltija käy suoraan kauppaa kapasiteetilla;

23)	’fyysisellä ylikuormituksella’ tilannetta, jossa todellisten toimitusten kysyntä ylittää teknisen kapasiteetin jonakin ajankohtana.

2.   Lisäksi sovelletaan direktiivin 2003/55/EY 2 artiklassa olevia määritelmiä, jotka ovat tarpeen tämän asetuksen soveltamiseksi, lukuun ottamatta direktiivin 2003/55/EY 2 artiklan 3 kohdassa olevaa siirron määritelmää.

3 artikla

Verkkoonpääsytariffit

1.   Sellaisten siirtoverkonhaltijoiden soveltamien tariffien tai niiden laskennassa käytettävien menetelmien, jotka sääntelyviranomaiset ovat hyväksyneet direktiivin 2003/55/EY 25 artiklan 2 kohdan mukaisesti, samoin kuin mainitun direktiivin 18 artiklan 1 kohdan mukaisesti julkaistujen tariffien, on oltava avoimia, niissä on otettava huomioon järjestelmän toimivuuden ja parantamisen tarve, niiden on vastattava todellisia kustannuksia samalla varmistaen asianmukaiset tehokkuuteen liittyvät kannustimet, sijoitetun pääoman asianmukainen tuotto mukaan luettuna, ja niissä on tarvittaessa otettava huomioon sääntelyviranomaisten suorittama tariffien vertaileva arviointi. Tariffeja tai niiden laskentamenetelmiä on sovellettava syrjimättömästi.

Jäsenvaltiot voivat päättää, että tariffit voidaan myös määrittää markkinaehtoisilla järjestelyillä, kuten huutokaupoilla, edellyttäen, että sääntelyviranomaiset ovat hyväksyneet kyseiset järjestelyt ja niistä syntyvät tulot.

Tariffien tai niiden laskennassa käytettävien menetelmien on helpotettava tehokasta kaasukauppaa ja kilpailua, vältettävä samalla verkonkäyttäjien välinen ristiintukeminen, tarjottava investointikannustimia ja ylläpidettävä tai luotava siirtoverkkojen yhteentoimivuutta.

2.   Verkkoonpääsytariffeilla ei saa rajoittaa markkinoiden likviditeettiä tai vääristää eri siirtoverkkojen välistä rajat ylittävää kauppaa. Jos tariffijärjestelmien tai tasemekanismien erot haittaavat rajat ylittävää kauppaa, siirtoverkonhaltijoiden on tiiviissä yhteistyössä asianmukaisten kansallisten viranomaisten kanssa aktiivisesti pyrittävä lähentämään tariffirakenteita ja veloitusperiaatteita tasehallinta mukaan lukien, sanotun kuitenkaan rajoittamatta direktiivin 2003/55/EY 25 artiklan 2 kohdan soveltamista.

4 artikla

Kolmannen osapuolen verkkoonpääsyyn liittyvät palvelut

1.   Siirtoverkonhaltijoiden on:

a)

varmistettava, että ne tarjoavat palveluja samalla tavoin syrjimättömästi kaikille verkonkäyttäjille. Erityisesti, siirtoverkonhaltijan on tarjotessaan samaa palvelua eri käyttäjille noudatettava yhtäläisiä sopimusehtoja ja -edellytyksiä joko käyttämällä yhdenmukaisia siirtosopimuksia tai verkon käyttösääntöjä, jotka toimivaltainen viranomainen on hyväksynyt direktiivin 2003/55/EY 25 artiklassa säädetyn menettelyn mukaisesti;

b)	tarjottava sekä kiinteitä että keskeytyviä kolmannen osapuolen verkkoonpääsyyn liittyviä palveluja. Keskeytyvän kapasiteetin hinnassa on otettava huomioon keskeytyksen todennäköisyys;

c)	tarjottava verkonkäyttäjille sekä pitkä- että lyhytaikaisia palveluja.

2.   Tariffeja ei saa sillä perusteella, että siirtosopimuksella on poikkeuksellinen voimaantulopäivä tai että sillä on lyhyempi voimassaoloaika kuin vakiomuotoisella vuosittaisella siirtosopimuksella, korottaa tai alentaa mielivaltaisesti siten, että tariffit eivät vastaa palvelun markkina-arvoa 3 artiklan 1 kohdassa säädettyjen periaatteiden mukaisesti.

3.   Kolmannen osapuolen verkkoonpääsyyn liittyviä palveluita voidaan tarvittaessa tarjota edellyttäen, että verkonkäyttäjät antavat asianmukaiset takeet tällaisten käyttäjien luottokelpoisuudesta. Kyseiset takeet eivät saa muodostaa aiheettomia esteitä markkinoille pääsylle, ja niiden on oltava syrjimättömiä, avoimia ja oikeasuhtaisia.

5 artikla

Kapasiteetinjakomekanismien ja ylikuormituksen hallintamenettelyjen periaatteet

1.   Jäljempänä 6 artiklan 3 kohdassa mainittujen siirtoverkon kaikkien kyseeseen tulevien kohtien maksimikapasiteetti saatetaan markkinaosapuolten käytettäväksi ottaen huomioon järjestelmän toimivuus ja verkon tehokas toiminta.

2.   Siirtoverkonhaltijoiden on pantava täytäntöön ja julkistettava syrjimättömät ja avoimet kapasiteetinjakomekanismit, joiden olisi

a)	annettava asianmukaisia taloudellisia signaaleja teknisen kapasiteetin tehokasta ja maksimaalista käyttöä varten ja helpotettava investointeja uuteen infrastruktuuriin;

b)	oltava yhteensopivia markkinamekanismien kanssa, spot-markkinat ja kaupankäynnin keskukset mukaan luettuina, oltava samalla joustavia ja niitä on voitava mukauttaa muuttuviin markkinaolosuhteisiin;

c)	oltava yhteensopivia verkkoihin pääsyä koskevien jäsenvaltioiden järjestelmien kanssa.

3.   Kun siirtoverkonhaltijat tekevät uusia siirtosopimuksia tai käyvät uusia neuvotteluja olemassa olevista sopimuksista, kyseisissä sopimuksissa on otettava huomioon seuraavat periaatteet:

a)	jos kyseessä on sopimusperusteinen ylikuormitus, siirtoverkonhaltijan on tarjottava käyttämätöntä kapasiteettia ensimarkkinoilla ainakin seuraavan vuorokauden kapasiteettina ja keskeytyvänä kapasiteettina;

b)	verkonkäyttäjillä, jotka haluavat jälleenmyydä tai vuokrata edelleen käyttämättömän sovitun kapasiteettinsa jälkimarkkinoilla, on oltava siihen oikeus. Jäsenvaltiot voivat edellyttää, että verkonkäyttäjät tekevät tästä ilmoituksen tai antavat tästä tiedon siirtoverkonhaltijalle.

4.   Jos voimassa olevissa siirtosopimuksissa sovittua kapasiteettia ei käytetä ja verkossa esiintyy sopimusperusteista ylikuormitusta, siirtoverkonhaltijoiden on sovellettava 3 kohtaa, jos niiden soveltamisella ei rikota voimassa olevissa siirtosopimuksissa asetettuja vaatimuksia. Jos niiden soveltamisella rikottaisiin voimassa olevia siirtosopimuksia, siirtoverkonhaltijoiden on toimivaltaisia viranomaisia kuultuaan esitettävä verkonkäyttäjälle pyyntö käyttämättömän kapasiteetin käyttämiseksi jälkimarkkinoilla 3 kohdan mukaisesti.

5.   Jos kyseessä on fyysinen ylikuormitus, siirtoverkonhaltijan tai, tapauksen mukaan, sääntelyviranomaisten on sovellettava syrjimättömiä ja avoimia kapasiteetinjakomekanismeja.

6 artikla

Avoimuusvaatimukset

1.   Siirtoverkonhaltijoiden on julkistettava yksityiskohtaiset tiedot tarjoamistaan palveluista ja soveltamistaan ehdoista sekä tekniset tiedot, joita verkonkäyttäjien tehokas verkkoonpääsy edellyttää.

2.   Siirtoverkonhaltijoiden tai asianomaisten kansallisten viranomaisten on julkaistava kohtuullisen ja riittävän yksityiskohtaista tietoa tariffien määrittämisestä, laskentamenetelmästä ja rakenteesta avoimien, puolueettomien ja syrjimättömien tariffien varmistamiseksi ja kaasuverkkojen tehokkaan käytön edistämiseksi.

3.   Kunkin siirtoverkonhaltijan on säännöllisesti ja jatkuvasti julkistettava tarjoamiaan palveluja varten kaikkia asianomaisia verkon kohtia, syöttö- ja ottokohdat mukaan lukien, koskevat numerotiedot teknisestä, sovitusta ja käytettävissä olevasta kapasiteetista käyttäjäystävällisessä vakiomuodossa.

4.   Toimivaltaiset viranomaiset hyväksyvät verkonkäyttäjiä kuultuaan siirtoverkon kohdat, joita koskevat tiedot on julkistettava.

5.   Jos siirtoverkonhaltija katsoo, ettei sillä ole oikeutta julkistaa kaikkia vaadittuja tietoja luottamuksellisuussyistä, sen on pyydettävä toimivaltaisen viranomaisen suostumusta rajoittaa kyseistä verkon kohtaa tai kyseisiä verkon kohtia koskevien tietojen julkistamista.

Toimivaltaiset viranomaiset antavat tai epäävät suostumuksensa tapauskohtaisesti ottaen huomioon erityisesti tarpeen kunnioittaa oikeutettua kaupallista luottamuksellisuutta ja tavoitteen luoda kilpailuun perustuvat kaasun sisämarkkinat. Jos suostumus annetaan, käytettävissä oleva kapasiteetti on julkistettava ilmoittamatta numerotietoja, jotka rikkoisivat luottamuksellisuuden.

Tässä alakohdassa tarkoitettua suostumusta ei saa antaa, jos kapasiteettia on myyty samasta verkon kohdasta vähintään kolmelle verkonkäyttäjälle.

6.   Siirtoverkonhaltijoiden on aina ilmoitettava tässä asetuksessa vaaditut tiedot tarkoituksenmukaisesti, määrien kannalta selkeästi, ymmärrettävästi ja ketään syrjimättä.

7 artikla

Tasehallintasäännöt ja tasepoikkeamamaksut

1.   Tasehallintasäännöt on suunniteltava oikeudenmukaisella, syrjimättömällä ja avoimella tavalla ja niiden on pohjauduttava puolueettomiin perusteisiin. Tasehallintasääntöjen on vastattava verkon todellisia vaatimuksia ottaen huomioon siirtoverkonhaltijan käytettävissä olevat resurssit.

2.   Kun on kyse muista kuin markkinaehtoisista tasehallintajärjestelmistä, toleranssirajat on määritettävä joko ottaen huomioon kausiluonteisuus tai siten, että tuloksena on korkeampi kuin kausiluonteisuudesta johtuva toleranssiraja, sekä ottaen huomioon siirtoverkon todellinen tekninen suorituskyky. Toleranssirajojen on vastattava verkon todellisia vaatimuksia ottaen huomioon siirtoverkonhaltijan käytettävissä olevat resurssit.

3.   Tasepoikkeamamaksujen on yleisesti vastattava kustannuksia ja asianmukaisesti kannustettava verkonkäyttäjiä tasapainottamaan kaasun syöttämisensä ja ottamisensa. Niissä on vältettävä verkonkäyttäjien välistä ristiintukemista, eivätkä ne saa estää uusien yrittäjien tuloa markkinoille.

Toimivaltaisen viranomaisen tai siirtoverkonhaltijan on tarvittaessa julkistettava tasepoikkeamamaksujen laskentamenetelmät sekä lopulliset tariffit.

4.   Siirtoverkonhaltijat voivat asettaa rangaistusmaksuja verkonkäyttäjille, joiden siirtoverkkoon syöttämät määrät ja siirtoverkosta ottamat määrät eivät ole 1 kohdassa tarkoitettujen tasehallintasääntöjen mukaan tasapainossa.

5.   Rangaistusmaksut, jotka ylittävät tosiasiallisesti aiheutuneet tasehallintakustannukset, on otettava huomioon tariffien laskennassa tavalla, joka ei vähennä tasehallinnan etuja, ja niille on saatava toimivaltaisten viranomaisten hyväksyntä.

6.   Siirtoverkonhaltijoiden on annettava riittävää, oikea-aikaista ja luotettavaa tietokonepohjaista tietoa verkonkäyttäjien tasetilanteesta, jotta verkonkäyttäjät voivat tehdä oikea-aikaisen korjauksen. Annettavan tiedon tason on vastattava siirtoverkonhaltijan käytettävissä olevan tiedon tasoa. Toimivaltaisten viranomaisten on hyväksyttävä ja siirtoverkonhaltijan on julkistettava tällaisen tiedon antamisesta mahdollisesti perittävät maksut.

7.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että siirtoverkonhaltijat pyrkivät yhdenmukaistamaan tasehallintajärjestelmiä ja tehostamaan rakenteita ja tasehallintamaksujen tasoja kaasukaupan helpottamiseksi.

8 artikla

Kapasiteettioikeuksien kauppa

Kunkin siirtoverkonhaltijan on toteutettava kohtuulliset toimenpiteet kapasiteettioikeuksilla käytävän vapaan kaupan mahdollistamiseksi ja sen helpottamiseksi. Kunkin siirtoverkonhaltijan on kehitettävä yhdenmukaiset siirtosopimukset ja vakiomenettelyt ensimarkkinoilla helpottaakseen kapasiteetilla käytävää jälkikauppaa ja tunnustettava ensisijaisten kapasiteettioikeuksien siirto, josta verkonkäyttäjät ovat ilmoittaneet. Yhdenmukaisista siirtosopimuksista ja menettelyistä on annettava ilmoitus sääntelyviranomaisille.

9 artikla

Suuntaviivat

1.   Suuntaviivoissa, joilla saavutetaan tämän asetuksen tavoitteiden saavuttamisen edellyttämä yhdenmukaistamisen vähimmäistaso, määritellään tarvittaessa:

a)	kolmannen osapuolen verkkoonpääsyyn liittyvien palvelujen yksityiskohdat, mukaan luettuina näiden palvelujen luonne, kesto ja muut vaatimukset, 4 artiklan mukaisesti;

b)	kapasiteetinjakomekanismien periaatteiden yksityiskohdat ja sopimusperusteisen ylikuormituksen hallintamenettelyjen soveltamisen yksityiskohdat 5 artiklan mukaisesti;

c)	yksityiskohtaiset tekniset tiedot, joita verkonkäyttäjien tehokas verkkoonpääsy edellyttää, sekä avoimuusvaatimusten kannalta olennaiset verkon kohdat, mukaan luettuina kaikista asianomaisista kohdista julkistettavat tiedot ja aikataulu, jonka mukaan tiedot julkistetaan, 6 artiklan mukaisesti.

2.   Liitteessä vahvistetaan 1 kohdassa lueteltuja asioita koskevat suuntaviivat. Komissio voi muuttaa niitä; tämä tapahtuu 14 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

3.   Tämän asetuksen nojalla vahvistettuja suuntaviivoja sovellettaessa ja muutettaessa on otettava huomioon kansallisten kaasujärjestelmien väliset erot, minkä vuoksi tällöin ei edellytetä yhdenmukaisia yksityiskohtaisia ehtoja ja edellytyksiä kolmannen osapuolen verkkoonpääsyn osalta yhteisön tasolla. Näissä suuntaviivoissa voidaan kuitenkin asettaa vähimmäisvaatimukset, jotka on täytettävä kaasun sisämarkkinoiden kannalta välttämättömien syrjimättömien ja avointen verkkoonpääsyä koskevien edellytysten saavuttamiseksi ja joita voidaan sitten soveltaa kansallisten kaasujärjestelmien väliset erot huomioon ottaen.

10 artikla

Sääntelyviranomaiset

Jäsenvaltioiden sääntelyviranomaisten, jotka on asetettu direktiivin 2003/55/EY 25 artiklan mukaisesti, on tämän asetuksen mukaisia velvollisuuksiaan täyttäessään varmistettava tämän asetuksen ja sen 9 artiklan mukaisesti annettujen suuntaviivojen noudattaminen.

Niiden on tarvittaessa tehtävä toistensa ja komission kanssa yhteistyötä.

11 artikla

Tietojen antaminen

Jäsenvaltioiden ja sääntelyviranomaisten on annettava komissiolle pyynnöstä kaikki 9 artiklan soveltamisen edellyttämät tiedot.

Komissio vahvistaa kohtuullisen määräajan, jonka kuluessa tiedot on toimitettava, ottaen huomioon vaadittujen tietojen monimutkaisuuden ja tietojen saamisen kiireellisyyden.

12 artikla

Jäsenvaltioiden oikeus säätää yksityiskohtaisempia toimenpiteitä

Tällä asetuksella ei rajoiteta jäsenvaltioiden oikeuksia pitää voimassa tai ottaa käyttöön toimenpiteitä, jotka sisältävät tätä asetusta ja 9 artiklassa tarkoitettuja suuntaviivoja yksityiskohtaisempia säännöksiä.

13 artikla

Seuraamukset

1.   Jäsenvaltioiden on säädettävä seuraamuksia koskevat säännöt, joita sovelletaan tämän asetuksen säännösten rikkomiseen, ja toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet seuraamusten täytäntöönpanon varmistamiseksi. Säädettyjen seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava näistä säännöksistä komissiolle viimeistään 1 päivänä heinäkuuta 2006 ja ilmoitettava niihin vaikuttavista mahdollisista myöhemmistä muutoksista viipymättä.

2.   Edellä 1 kohdan nojalla säädetyt seuraamukset eivät ole luonteeltaan rikosoikeudellisia.

14 artikla

Komiteamenettely

1.   Komissiota avustaa direktiivin 2003/55/EY 30 artiklalla perustettu komitea.

2.   Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 5 ja 7 artiklassa säädettyä menettelyä ottaen huomioon mainitun päätöksen 8 artiklan säännökset.

Päätöksen 1999/468/EY 5 artiklan 6 kohdassa tarkoitettu määräaika vahvistetaan kolmeksi kuukaudeksi.

3.   Komitea vahvistaa työjärjestyksensä.

15 artikla

Komission kertomus

Komissio valvoo tämän asetuksen täytäntöönpanoa. Direktiivin 2003/55/EY 31 artiklan 3 kohdan mukaisesti antamassaan kertomuksessa komissio raportoi myös tämän asetuksen soveltamisesta saaduista kokemuksista. Kertomuksessa tarkastellaan erityisesti, missä määrin asetuksella on onnistuttu varmistamaan, että kaasun siirtoon sovelletaan syrjimättömiä ja kustannuksia vastaavia kaasunsiirtoverkkoon pääsyä koskevia edellytyksiä niin, että edistetään asiakkaiden valinnanvapautta toimivilla sisämarkkinoilla ja pitkän aikavälin toimitusvarmuutta. Kertomukseen liitetään tarvittaessa asianmukaisia ehdotuksia ja/tai suosituksia.

16 artikla

Poikkeukset ja vapautukset

Tätä asetusta ei sovelleta:

a)

jäsenvaltioissa oleviin maakaasun siirtoverkkoihin direktiivin 2003/55/EY 28 artiklan nojalla myönnettyjen poikkeusten voimassaolon aikana; jäsenvaltiot, joille on myönnetty poikkeuksia direktiivin 2003/55/EY 28 artiklan nojalla, voivat hakea komissiolta tilapäistä poikkeusta tämän asetuksen soveltamisesta enintään kahdeksi vuodeksi tässä alakohdassa tarkoitetun poikkeuksen päättymispäivästä;

b)

direktiivin 2003/55/EY 22 artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuihin jäsenvaltioiden välisiin yhdysputkiin, olemassa olevan infrastruktuurin kapasiteetin merkittävään kasvuun ja tällaiseen infrastruktuuriin tehtäviin uusien kaasuntoimituslähteiden kehittämisen mahdollistaviin muutoksiin, joiden osalta on myönnetty vapautus mainitun direktiivin 18, 19 ja 20 artiklan sekä 25 artiklan 2, 3 ja 4 kohdan soveltamisesta, niin kauan kuin ne on vapautettu tässä alakohdassa tarkoitetuista säännöksistä;

c)	maakaasun siirtoverkkoihin, joiden osalta on myönnetty poikkeuksia direktiivin 2003/55/EY 27 artiklan nojalla.

17 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan 1 päivästä heinäkuuta 2006, lukuun ottamatta 9 artiklan 2 kohdan toista virkettä, jota sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2007.

---

(1)  Euroopan parlamentin lausunto, annettu 20. huhtikuuta 2004(EUVL C 104 E, 30.4.2004), ja neuvoston päätös, tehty ....

(2)  EUVL L 176, 15.7.2003, s. 57.

(3)  EYVL L 184, 17.7.1999, s. 23.

---

---

---