22.12.2004   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 318/1

1

suhtautuu myönteisesti asiakirjaan ”Kolmas taloudellista ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta käsittelevä kertomus”. Se on toisen koheesiokertomuksen tavoin laaja asiakirja, jossa annetaan yksityiskohtaista tietoa etenkin EU:n harjoittamista politiikoista.

2

pitää myönteisinä viime vuosina koheesiossa saavutettuja tuloksia ja Euroopan unionin aluepolitiikan positiivisia vaikutuksia tavoitteena olevaan koko yhteisön taloudellisen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden lujittamiseen. Komitea painottaa myös sitä, että perustamissopimuksin taattu koheesiopolitiikka on painavin ja tärkein yhteisvastuun ja yhteistyön periaatteiden toteuttamisväline, joten se on yksi unionin väestön ja alueiden yhdentymisen tärkeimmistä kulmakivistä.

3

ottaa huomioon, että laajentumisen myötä Euroopan unionin väkiluku kasvaa (15-jäsenisen EU:n) 380 miljoonasta (25-jäsenisen EU:n) 454 miljoonaan tai (27-jäsenisen EU:n) 485 miljoonaan asukkaaseen. Vaikka väestömäärä kasvaa noin 20 %, EU:n bruttokansantuote kasvaa vain 5 %. Keskimääräinen BKT asukasta kohti laskee noin 12,5 %. Kun nykyisin muita heikommin kehittyneillä alueilla asuu 84 miljoonaa EU:n kansalaista, heitä on vastaisuudessa 123 miljoonaa.

4

suhtautuu myönteisesti siihen, että unionin koheesiopolitiikassa annetaan etusija uusille jäsenvaltioille ja vahvistetaan näin Euroopan unionin sitoumus kaventaa laajentuvan unionin sosioekonomisia eroja. Alueiden komitea on alusta pitäen kannattanut tällaista lähestymistapaa ja pitänyt sitä solidaarisuuden osoituksena uusille jäsenvaltioille.

5

panee merkille, että saavutetusta edistyksestä huolimatta monet 15 jäsenvaltiosta koostuneen entisen Euroopan unionin alueilla vallinneista sosioekonomisista ongelmista säilyvät ennallaan, kuten kolmannessa koheesiokertomuksessa todetaan. Ongelmia ovat esimerkiksi alhainen asukaskohtainen BKT, korkea työttömyys, vähäinen talouskasvu sekä alhaiset T&K-määrärahat ja ulkomaisten suorien investointien puute.

6

huomauttaa, että 25 tai 27 jäsenvaltion muodostamassa unionissa alueellinen, taloudellinen ja sosiaalinen epätasapaino jopa lisääntyy entisestään, joten alueellisessa, sosiaalisessa ja taloudellisessa koheesiopolitiikassa on huomioitava globalisaation vaikutukset talouteen ja sen aiheuttama asteittainen kansainvälisen kaupan vapauttaminen sääntelystä.

7

toteaa, että juuri nyt, enemmän kuin koskaan, on järkevä ajankohta panostaa koheesiopolitiikan alueelliseen ulottuvuuteen ja kehittää koko unionia sopusointuisesti EY:n perustamissopimuksen 158 artiklan mukaisesti lujittamalla sosiaalista ja taloudellista yhteenkuuluvuutta. AK korostaa lisäksi, että alueellinen ulottuvuus on tärkeää ottaa huomioon unionin ja jäsenvaltioiden toimintalinjoja laadittaessa.

8

tukee ehdotusta vahvistaa paikallisten, alueellisten, valtakunnallisten ja EU:n hallintotahojen kumppanuutta ja yhteistyötä rakennerahastojen ja koheesiorahaston ohjelmoinnissa, toimeenpanossa ja arvioinnissa. Komitea kehottaa komissiota rohkaisemaan jäsenvaltioita siihen, että ne tarvittaessa hyödyntävät mahdollisuutta tehdä kolmikantasopimuksia.

9

toteaa lisäksi, että Lissabonin strategian tavoitteiden saavuttamisessa on jääty jälkeen toivotusta aikataulusta.

10

katsoo, että komission ehdotus kohdistaa 0,41 prosenttia bruttokansantulosta (0,46 prosenttia, kun mukaan lasketaan maaseudun kehittämistoimet ja kalastus) ja varata 336,3 miljardia euroa kolmen tavoitteen rahoitukseen (78 % lähentymistavoitteeseen, 18 % alueellisen kilpailukyvyn ja työllisyyden tavoitteeseen sekä 4 % alueelliseen yhteistyöhön) on tulevaa koheesiopolitiikkaa ajatellen tyydyttävä kompromissi.

11

on sitä mieltä, että Lissabonin strategiaan liittyvien unionin kunnianhimoisten tavoitteiden saavuttaminen edellyttää, että koheesiopolitiikkaan varataan vähintään 0,46 % bruttokansantulosta, kuten 15-jäsenisessä EU:ssa tehtiin vuonna 1999.

12

on komission kanssa samaa mieltä siitä, että komission esittämät määrärahat riittävät tukemaan sekä nykyisen Euroopan unionin alueita että uusia jäsenvaltioita tasavertaisesti, mikäli määrärahat jaetaan tasapuolisesti ja keskitytään kaikkein vakavimpiin ongelmiin.

13

suhtautuu myönteisesti siihen, että uusiin jäsenvaltioihin kohdennettavien varojen enimmäismääräksi asetetaan 4 % BKT:sta ja että tässä yhteydessä on huomioitu myös maaseutualueiden kehittämisen ja kalastuksen välineisiin sisältyvät varat.

14

suhtautuu myönteisesti koheesiokertomuksessa tehtyyn ehdotukseen ulottaa uusi lähentymistavoite kattamaan sekä sellaiset (NUTS II -tason) alueet, joiden BKT henkeä kohti on korkeintaan 75 prosenttia EU:n keskiarvosta, että niin kutsutusta tilastovaikutuksesta kärsivät alueet.

15

suhtautuu niin ikään myönteisesti siihen, että tavoitetta 1 koskevat nykyiset säännökset säilytetään ja että niitä sovelletaan koko laajentuvan unionin alueeseen.

16

kannattaa koheesiorahaston ottamista mukaan uuteen lähentymistavoitteeseen. Tämä koskee sekä koheesiorahaston piiriin kuuluvien tukikelpoisten jäsenvaltioiden valinnassa käytettävää 90 %:n kriteeriä että tavoite 1 -ohjelmien yhdistämistä koheesiorahastosta rahoitettaviin infrastruktuurin kehittämistoimenpiteisiin. Koska koheesiorahastoa rahoitetaan tavoitteen 1 varoista, rahastosta suoritettavat maksut on huomioitava jaettaessa alueille tavoitteen 1 piiriin kuuluvia muita määrärahoja; niiden jäsenvaltioiden osalta, jotka eivät laajentumisen vuoksi enää ole oikeutettuja tukeen, on poliittinen ratkaisu löydettävissä ainoastaan jäsenvaltioiden yhteisymmärryksen kautta.

17

kehottaa jakamaan uuden tavoitteen 1 määrärahat edelleen puolueettomin ja avoimin perustein rahoitettavien alueiden ongelmien ja tarpeiden mukaisesti. Berliinissä ja Kööpenhaminassa pidetyissä huippukokouksissa nykyiselle rahoituskaudelle määriteltyä mallia olisi hyödynnettävä pääpiirteissään myös tulevaisuudessa. Alueiden hyvinvointiin ja työttömyyteen olisi kuitenkin kiinnitettävä nykyistä enemmän huomiota.

18

panee merkille, että Euroopan komission nykyisten tietojen mukaan 17 aluetta, joilla asuu noin 19 miljoonaa ihmistä, menettäisi ”perinteisen” tavoite 1 -tuen pelkästään siksi, että laajentuminen laskee EU:n keskimääräistä BKT:ta asukasta kohti (nk. tilastovaikutus).

19

suhtautuu myönteisesti komission ehdotukseen löytää kyseisten alueiden suhteen ratkaisu uuden lähentymistavoitteen puitteissa.

20

panee merkille komission ehdotuksen lopettaa tilastovaikutuksesta kärsivillä alueilla rakenteellisen heikkouden perusteella sovellettava siirtymäajan järjestely vuonna 2013. Komitea muistuttaa kuitenkin, että kyseiset alueet eivät yhdenvertaisen kohtelun ansiosta automaattisesti jää järjestelyn ulkopuolelle, jos vuoden 2013 jälkeisellä tukikaudella siirrytään asteittain uuteen kilpailukyky- ja työllisyystavoitteeseen. Tulevaisuudessa annettavan tuen mittapuuna on oltava alueiden sosioekonominen tilanne seuraavan tukikauden lopussa.

21

pitää tyydyttävänä kompromissina komission jäsenen Michel Barnier'n ehdotusta, jonka mukaan kyseiset alueet olisivat tukikauden alussa oikeutettuja 85 %:iin ”perinteisille” tavoite 1 -alueille myönnetystä rahoitusosuudesta, jota tukikauden loppua kohti supistetaan 60 %:iin, mikäli tätä varten varataan asianmukaiset määrärahat vuosien 2007–2013 rahoitusnäkymiä koskevien komission ehdotusten mukaisesti. Komitea toteaa samalla pitävänsä kannatettavana, että komissio aikoo sisällyttää tulevaisuudessa ehdottamaansa asetukseen säännöksen, jonka mukaisesti voitaisiin mainituille alueille myöntää tuki 100-prosenttisena, jos kaikkia tavoite 1 -alueille varattuja määrärahoja ei ole käytetty. Kyseiset käyttämättä jääneet määrärahat muodostaisivat varauksen, josta varoja voitaisiin jäsenvaltiokohtaisesti jakaa uudelleen ohjelmakauden 2007–2013 puolivälissä.

22

panee merkille Euroopan komission ehdotuksen mahdollistaa myös tulevaisuudessa valtiontukien myöntäminen EU:n perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan a alakohdan nojalla sellaisille vanhojen ja uusien jäsenvaltioiden alueille, jotka kuuluvat uuden lähentymistavoitteen piiriin.

23

kehottaa soveltamaan nk. tilastovaikutuksesta kärsiviin alueisiin koko tukikauden ajan EU:n perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan a alakohtaa.

24

kehottaa soveltamaan kaikkiin luonnollisesta vaikutuksesta kärsiviin alueisiin (”tuen asteittaisen myöntämisen” piiriin kuuluvat alueet) tukikauden aikana EU:n perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan a alakohdan sijaan 87 artiklan 3 kohdan c alakohtaa.

25

pitää myönteisenä komission ehdotusta ottaa käyttöön tavoite, jonka piiriin kuuluvat kaikki sellaiset alueet, jotka eivät täytä lähentymistavoitteen mukaisia vaatimuksia. Erityistä huomiota voitaisiin kiinnittää alueisiin, jotka kärsivät merkittävistä yhteiskunnallis-taloudellisista ongelmista ja joilla on merkittävä rakennemuutoksen tarve, kummatkin määriteltyinä yhdenmukaisin perustein. AK pitää hyväksyttävänä myös sitä, että tämä uusi tavoite kattaa kulloisenkin alueen kokonaisuudessaan.

26

kannattaa komission valintaa ottaa uuden kilpailukyky- ja työllisyystavoitteen mukaisten toimien lähtökohdaksi lähestymistapa, joka kattaa koko alueen sekä Lissabonissa ja Göteborgissa sovittuihin strategioihin liittyvät seikat yleishyödyllisiä palveluja unohtamatta. Mahdollisten toimien valikoima on kuitenkin suunniteltava niin, että jää riittävästi toimintavaraa Euroopan alueiden monimuotoisuuden ja erojen huomioon ottamiseksi yhtenäisen aluepoliittisen lähestymistavan puitteissa.

27

kehottaa komissiota yksilöimään aikaisempien innovatiivisten toimintaohjelmien yhteydessä saadut hyvät käytännöt ja soveltamaan niitä pyrittäessä edistämään Lissabonin strategiaa. Kyseisiä hyviä käytäntöjä voidaan käyttää apuna ”innovaatioon ja tietoon perustuvan talouden” rakentamisessa, jotta vältettäisiin samojen asioiden kallis ja turha toistaminen.

28

pitää myönteisenä sitä, että alueet, jotka myönteisen kehityksensä vuoksi eivät enää täytä nykyisen lähentymistavoitteen mukaisia tukikelpoisuusehtoja, sisällytetään nyt uuden kilpailukyky- ja työllisyystavoitteen osioon ”tuen asteittainen myöntäminen”. Komitea kehottaa soveltamaan alueisiin, jotka luonnollisen vaikutuksen vuoksi ylittävät 75 %:n kynnyksen 15-jäsenisen yhteisön keskimääräisestä BKT:stä asukasta kohden, samanlaista menettelyä kuin ohjelmakautena 2000–2006 päätettiin soveltaa samoissa olosuhteissa. Näin määrärahoja kyettäisiin käyttämään joustavammin, jotta kyetään vakiinnuttamaan luonnollisen vaikutuksen vuoksi tukikelpoisuuden ulkopuolelle jäävien saavuttamaa talouskehitystä.

29

pitää oikeana Euroopan työllisyysstrategian ja Euroopan sosiaalirahaston tukitoimien välisen yhteyden luomista. Komitea katsoo, että alueille tulisi toissijaisuusperiaatteen mukaisesti antaa keskeisempi rooli Euroopan sosiaalirahaston tukitoimien ohjelmoinnissa ja toimeenpanossa. Kyseisten toimien on oltava Euroopan työllisyysstrategian ja sen maakohtaisten elementtien eli työllisyyttä koskevien kansallisten toimintasuunnitelmien mukaisia. Lisäksi niissä on otettava huomioon muut alueelliset suunnitelmat, joilla on vaikutusta alueellisiin työmarkkinoihin. Niihin tulee myös sisällyttää nykyisin Equal-ohjelman puitteissa toteutettavat toimet.

30

kehottaa jakamaan uuden kilpailukykytavoitteen määrärahat jäsenvaltioiden kesken puolueettomin ja avoimin perustein sosiaaliset, taloudelliset ja alueelliset seikat huomioon ottaen rahoitettavien alueiden ongelmien ja tarpeiden mukaisesti. Komitea kehottaa jäsenvaltioita ottamaan alueidenvälisessä kilpailukyky- ja työllisyystavoitteiden määrärahojen jaossa huomioon aluekehityksen, aluekohtaisen kilpailukyvyn sekä unionin yhteiset sosiaali- ja talousindikaattorit.

31

kehottaa komissiota tekemään ehdotuksia, jotka koskevat perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisten valtiontukien tulevaisuutta. Samalla tulisi miettiä miten alueellinen eriyttäminen voidaan sisällyttää sääntöihin asianmukaisin ja selkein indikaattorein, jotka mahdollistavat kohdennetut julkiset investoinnit niissä tapauksissa, joissa tällaisilla sijoituksilla voidaan korjata markkinoiden toimintahäiriöitä, koska alueellisen eriyttämisen säilyttäminen tukipolitiikan osana on ehdoton edellytys alueellisen yhteenkuuluvuustavoitteen saavuttamiselle. Tässä yhteydessä tulisi välttää liian suuria eroja naapurialueiden tukien sallittujen ylärajojen välillä.

32

kehottaa antamaan lähentymistavoitteen piiriin kuulumattomia alueita koskevat säännöt tukioikeudellisissa kysymyksissä, jotta nekin voivat toissijaisuusperiaatteen mukaisesti jatkaa rakenteellista kehittämistä ja alueidenvälisten erojen pienentämistä. Alueiden, joilla yhdenmukaisin perustein määriteltävät rakenteelliset muutokset ovat tarpeen, tulee säilyttää perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukainen asemansa.

33

kehottaa lopuksi sisällyttämään maantieteelliseen sijaintiin tai väestöön liittyvistä rakennehaitoista kärsivät alueet Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c alakohdan soveltamisalaan.

34

arvostaa erityisen tavoitteen käyttöönottoa edistämään valtioidenvälistä, rajatylittävää ja alueidenvälistä yhteistyötä sekä suhtautuu myönteisesti alueelliseen yhteistyöhön ehdotettujen määrärahojen osuuteen.

35

kannattaa merirajojen tunnustamista rajatylittävässä yhteistyössä ja katsoo, että alueiden on osallistuttava jäsenvaltioiden kanssa tukikelpoisten merirajojen määrittelyyn.

36

kehottaa jatkamaan alueidenvälisen yhteistyön tukea Euroopan unionissa myös tulevaisuudessa. On huolestuttavaa, että koheesiokertomuksen mukaan alueidenvälistä yhteistyötä aiotaan tukea vain alueohjelmien puitteissa. Viittaus tukimahdollisuuksiin alueohjelmien puitteissa ei ole kestävä, sillä näin monimutkaisten yhteistyöohjelmien tukeminen riippuisi aluepolitiikan sisäisistä strategioista. Lisäksi tulee varmistaa, että rajatylittävää yhteistyötä voidaan tulevaisuudessakin tehdä unionin ulko- ja sisärajoilla, ”vanhat” sisärajat mukaan luettuina.

37

katsoo kohdassa 36 sanotusta riippumatta, että sitä toivoville alueille on annettava mahdollisuus yhdistää yhteistyöohjelmien hallinnointi tavanomaisten ohjelmiensa hallinnointiin.

38

suhtautuu myönteisesti ehdotukseen luoda uusi oikeudellinen väline rajatylittävää yhteistyötä varten ja kehottaa Euroopan komissiota määrittelemään nykyistä paremmin välineen tehtävän ja merkityksen sekä huolehtimaan samalla siitä, ettei tämä viivästytä uusien ohjelmien käynnistämistä ja toteutusta ja että jatkuvuus nykyisten yhteistyöhankkeiden kanssa taataan.

39

pitää myönteisenä uuden naapuruusyhteistyövälineen luomista ja korostaa, että se on käynnistettävä pikaisesti, jotta sitä voidaan hyödyntää uudella ohjelmakaudella. Yhteistyövälineen tulee perustua jo nykyisen kauden aikana Interreg-ohjelmasta saatuihin kokemuksiin.

40

kehottaa Euroopan komissiota ehdottamaan uutta oikeudellista välinettä alue- ja paikallistasolla päätettävän hajautetun alueiden välisen yhteistyön helpottamiseksi.

41

suosittaa, että alueellisen yhteistyön eri välineissä kannustetaan muodostamaan kaupunkien verkostoja ja vahvistamaan niitä ja lisätään paikallisyhteisöjen välistä hajautettua yhteistyötä.

42

suhtautuu myönteisesti Euroopan komission aiemminkin jo tekemään ehdotukseen, jonka mukaan perustamissopimuksen 299 artiklan 2 kohdan nojalla unionin syrjäisimpien alueiden kärsimistä rajoitteista tulisi ryhtyä huolehtimaan erityisohjelman avulla uudessa lähentymistavoitteessa ja toisaalta perustaa uusien unionin alueellisen yhteistyön ohjelmien puitteissa kyseisille alueille suunnattava naapuruustoimi, jotta näillä alueilla olisi tarvittavat talousresurssit huolehtia tehokkaasti tehtävästään EU:n aktiivisena rajana ja jotta ne voisivat antaa oman panoksensa Euroopan yhdentymiskehitykseen. Komitea kehottaa kuitenkin Euroopan komissiota tekemään selkeitä ehdotuksia, joilla kyseiset määräykset sovitetaan yhteen äskettäin ehdotetun naapuruusaloitteen ja alueiden yhteistyötavoitteen kanssa.

43

ilmaisee arvostavansa pyrkimyksiä tarkastella kaupunkien ongelmia laajemman alueellisen ja maakohtaisen strategian puitteissa. Komitea kehottaa kuitenkin Euroopan komissiota määrittelemään tarkemmin kaupunkialueiden tukikelpoisuusehdot. Tällöin on otettava huomioon alueellisessa hierarkiassa toisella tai kolmannella tasolla olevien kaupunkien rooli tasapainoisen aluekehityksen varmistamisessa.

44

katsoo, että aluepolitiikkaan liittyvän kaupunkiulottuvuuden yhteydessä tulisi kiinnittää kaupunkialueiden uudistamiseen lisäksi huomiota myös kaupunkialueiden rooliin alueellisen talouskehityksen liikkeellepanevana voimana sekä kaupunkien ja maaseudun suhteisiin.

45

kannattaa Euroopan komission ehdotuksia vahvistaa toissijaisuusperiaatteen mukaisesti kaupunkien osallistumismahdollisuuksia kaupunkiulottuvuuteen liittyvien toimien täytäntöönpanossa.

46

suhtautuu myönteisesti näkemykseen, jonka komissio on omaksunut maantieteelliseen sijaintiin tai väestötekijöihin liittyvistä rakennehaitoista kärsiviin alueisiin, kuten vuoristoalueisiin, harvaan asuttuihin alueisiin ja saarialueisiin. Komitea kehottaa lisäksi ryhtymään perustelluissa tapauksissa ja asiaan vaikuttavien tekijöiden voimakkuusasteesta riippuen erityistoimenpiteisiin kyseisten alueiden liittämiseksi sisämarkkinoihin tasavertaisin ehdoin. Arviointiperusteena tulisi huomioida tiettyjen alueiden asukkaiden peruspalvelujen takaamiseksi vaadittavat, niiden alueellisista ja väestöllisistä ominaispiirteistä johtuvat korkeat kustannukset.

47

toteaa, että koheesiopolitiikkaa on tarkasteltava laaja-alaisena toimintaperiaatteena, joka tukee taloudellisen ja sosiaalisen koheesion vahvistamista kestävän kehityksen pohjalta ja jolla on keskeinen rooli unionin väestön ja alueiden yhdentymisprosessissa. Kaikkien yhteisön politiikkojen on osaltaan edistettävä koheesiotavoitteen saavuttamista.

48

panee merkille, että Euroopan komissio aikoo sisällyttää päälinjauksiinsa Leader+ -aloitteen. Komiteaa huolestuttaa kuitenkin se, että maaseudun kehittäminen on sijoitettu YMP:n toiseen pilariin, sillä kyseisessä lohkossa alueisiin kiinnitetään vain niukasti huomiota ja maataloustuotannolla on siinä vallitseva osuus. AK kehottaa Euroopan komissiota varmistamaan, että maaseutualueita kannustetaan mahdollisimman tehokkaasti osallistumaan laajasti niihin toimenpiteisiin, jotka mainitaan kilpailukykytavoitteeseen liittyvässä saavutettavuutta ja yleishyödyllisten palvelujen tarjoamista koskevassa osiossa.

49

katsoo, että yhteisen maatalouspolitiikan toiseen pilariin kuuluvien maaseudun kehittämiseen tarkoitettujen varojen ohjelmointia ja käyttöä sekä uuden tavoitteen 2 (kilpailu ja työllisyys) varojen käyttöä on koordinoitava. Koordinointi on suoritettava alueellisella tasolla.

50

on tyytyväinen siihen, että maaseudun ja kalastusalueiden kehittämistä varten on tarkoitus luoda yksi ainoa väline. Komitea kehottaa komissiota selvittämään, miten nämä välineet toimivat lähentymistavoitteen piiriin kuulumattomilla alueilla. Komitea katsoo kuitenkin, että välineessä tulisi keskittyä ensisijaisesti toimiin, joilla vältetään maaseutuelämän kielteisimmät seikat, kuten autioituminen, väestön ikääntyminen ja oman kehittämispotentiaalin puute.

51

kehottaa ulottamaan maaseudun kehittämistä koskevan EU:n asetuksen tukitoimet maataloustuotannon ohella muihinkin maatalouden aloihin ja maatalouteen läheisesti liittyviin aloihin sekä maaseutupalveluihin. Määrärahoja jaettaessa on otettava yhtäaikaa huomioon sekä lähentymistavoitteet että YMP:n uudistuksen mukaisiin toimiin liittyvä varojen tarve.

52

suhtautuu myönteisesti Euroopan komission ehdotukseen säilyttää ennallaan tulevien rakennerahastotoimien ohjelmointi ja hallintojärjestelmä, kuten monivuotinen ohjelmakehys, yhden ainoan toimintasuunnitelman strateginen lähestymistapa, julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien edistäminen aluetasolla sekä eri hallinnon tasojen (paikallis-, alue-, jäsenvaltio- ja yhteisötason) välisten kumppanuuksien vahvistaminen.

53

ehdottaa alueiden liittämistä tiiviimmin rakennerahastovarojen myöntämistä, jakamista ja käyttöä koskevan, tehokkaamman ja avoimemman valvontajärjestelmän piiriin.

54

toteaa, että komissio on huomioinut useita paikallis- ja alueviranomaisten tekemiä ehdotuksia rakennerahastotoimien hallinnoinnin yksinkertaistamiseksi seuraavasti:

55

korostaa, ettei komission kaavailemasta ohjelmasuunnittelun yksinkertaistamisesta saa koitua alue- ja paikallisviranomaisille tai projektivastaaville lisätaakkaa. Esimerkiksi yhden rahaston ohjelmien perustaminen uuden tavoitteen 1 yhteydessä saattaisi esimerkiksi johtaa ohjelmien määrän lisääntymiseen nykyisestään, mikä ei kuitenkaan parantaisi alueiden asemaa. Olisi parempi pitäytyä toimintaohjelmia koskevissa nykyisissä säännöissä ja luopua ainoastaan vaatimuksesta nivoa rahastot painopisteisiin ja toimenpiteisiin. Toimintaohjelmia yhteisine rahoitussuunnitelmineen olisi lisäksi voitava tulevaisuudessa ulottaa naapurialueille.

56

kehottaa komissiota ottamaan huomioon aluepolitiikan yksinkertaistamisessa ns. käyttäjänäkökulman.

57

kehottaa selventämään, mikä tehtävä ehdotetulla strategia-asiakirjalla on maa- ja aluekohtaisessa suunnitteluvaiheessa ja miten jäsenvaltioiden laatimien väliraporttien vuosittainen tarkastelu vaikuttaa asiaan. AK edellyttää, että jäsenvaltioiden valtiosääntöoikeudelliset seikat otetaan huomioon. Komitea pyytää ottamaan huomioon, että strategia-asiakirjat on laadittava kumppanuuteen perustuvassa tasa-arvoisessa yhteistyössä toissijaisuusperiaatteen mukaisesti.

58

pitää riittävänä sitä, että unionin toimielimet käsittelevät painopisteitä ja saavutettuja tuloksia korkeintaan kahden vuoden välein. Tämä voitaisiin tehdä Lissabonin ja Göteborgin strategialle omistetussa kevään huippukokouksessa. Näin ei hidasteta ohjelmien toteuttamista alueilla eikä muuteta ohjelmien rakennetta.

59

huomauttaa, ettei komissio ole huomioinut AK:n ehdotuksia N+2-säännön mukauttamisesta N+3-säännön avulla niin, että laajamittaisten hankkeiden toteutukseen liittyviä ongelmia voitaisiin supistaa, ja kehottaa komissiota harkitsemaan näitä (paikallis- ja alueyhteisöjen) ehdotuksia uudelleen ja, mikäli se hylkää ne, perustelemaan tämän kattavasti.

22.12.2004   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 318/7

1)

Halpalentoyhtiöiden eksponentiaalinen kehittyminen Euroopassa on luonut palveluverkoston, joka tarjoaa alueidenvälisiä suoria (point-to-point) lentoyhteyksiä sekä yhteyksiä alueilta kansainvälisille jatkoyhteyslentoasemille.

2)

Edellä mainitun verkoston jatkuvalla kehittymisellä on selkeä ja kiistaton alueellinen ulottuvuus: se helpottaa yhteyksiä alueelta toiselle, tukee kansalaisten liikkumista, piristää talouskehitystä ja työllisyyden kasvua, edistää matkailua, tukee erityisesti syrjäisten ja muita heikommin kehittyneiden alueiden elpymistä ja vaikuttaa näin myönteisesti Euroopan taloudelliseen, sosiaaliseen ja alueelliseen yhteenkuuluvuuteen.

3)

Euroopan komission äskettäin tekemä päätös belgialaiselta Charleroin lentoasemalta liikennöivän Ryanairin tapauksessa vahvistaa komission tukevan halpalentoyhtiöiden kehittämistä. Samalla kuitenkin korostuu alueiden, liike-elämän ja palveluiden tavanomaisten käyttäjien alueidenvälisten lentoyhteyksien kehittämistä, alueellisia lentoasemia ja halpalentoja tarjoavia yhtiöitä kohtaan tuntema epävarmuus.

4)

Komission pannessa täytäntöön unionin kilpailulainsäädäntöä ja valtiontukia koskevia sääntöjä on noussut esiin kysymys siitä, onko järkevää, että alueet investoivat lentoasemiensa infrastruktuuriin ja lentoyhtiöt halpalentoihin.

5)

Tilanne heikentää merkittävästi viranomaisten mahdollisuutta kohdentaa julkisia investointeja lentoasemien perusrakenteisiin ja tarjota ilmakuljetuspalveluita alueille, joilla se vastaa tarvetta parantaa Euroopan unionin taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta,

1

korostaa, että Euroopan komission valmistelema tiedonanto alueellisista lentoasemista sekä komission laatimat tarkistetut suuntaviivat valtiontuen tehtävästä tuettaessa alueellisten lentoasemien ja ilmakuljetuspalveluiden kehittämistä tarjoavat tilaisuuden selkiyttää tilannetta, jotta voidaan varmistaa halpalentoyhtiöiden myönteinen vaikutus aluekehitykseen.

2

suhtautuu myönteisesti tilaisuuteen ottaa asiaan kantaa, ennen kuin komission asiakirjat valmistuvat. Näin komitean näkemykset voidaan ottaa huomioon komission asiakirjoissa.

3

vahvistaa, että komitean näkemykset pohjautuvat ensisijaisesti 2. heinäkuuta 2003 annettuun valmistelevaan lausuntoon aiheesta ”Alueellisten lentoasemien kapasiteetti” (CdR 393/2002).

4

toistaa näkemyksensä, jonka mukaan alueellisia lentoasemia on pidettävä etuna, joka on erityisen tärkeä alueen ja paikkakunnan elinkeinoelämän kehittämiselle.

5

kiinnittää komission huomion siihen, että unionin laajentuminen lisää ilmakuljetusten yhteiskunnallista ja taloudellista merkitystä ja että alueellisilta lentoasemilta tarjotut ilmakuljetuspalvelut, joihin sisältyvät myös halpalentoyhtiöiden tarjoamat palvelut, nopeuttavat ja helpottavat alueen kulkuyhteyksiä EU:n tärkeimpiin keskuksiin ja muualle maailmaan.

6

painottaa, että alueelliset lentoasemat ovat yksi kulkuyhteydet alueelle takaavista infrastruktuurimuodoista, joita ovat myös esimerkiksi maantie- ja rautatieyhteydet. Vastaavalla tavalla kuin tuetaan kyseisiin yhteysmuotoihin suuntautuvia julkisen sektorin investointeja niitä olisi edistettävä ja kannustettava myös alueellisten lentoasemien infrastruktuureihin. Lisäksi komitea suhtautuu myönteisesti siihen, että Euroopan komissio on antanut hyväksymisensä julkisen sektorin investoinneille alueellisilta lentoasemilta tarjottavien ilmakuljetuspalvelujen käynnistämisen tukemiseksi, halpalentoyhtiöiden tarjoamat palvelut mukaan luettuina.

7

tähdentää Euroopan komissiolle, että keskeisimmät huomioon otettavat seikat ovat seuraavat:

1

Liikenne on Euroopan taloudellisen ja sosiaalisen yhdentymisen avaintekijä. Euroopan unionin laajentuessa työvoiman liikkuvuus lisääntyy, mikä puolestaan lisää sosiaalista kanssakäymistä. Näin alueidenvälisistä yhteyksistä huolehtivat alueelliset ilmakuljetuspalvelut – halpalentoyhtiöiden tarjoamat palvelut mukaan luettuina – käyvät yhä tärkeämmiksi. Lentomatkustamisen merkitys EU:n yhteiskuntarakenteen kehittymiselle kasvaa entisestään. Alueelliset lentoasemat ja alueidenväliset ilmakuljetuspalvelut liittyvät siis kiinteästi alueiden talous- ja yhteiskuntakehitykseen.

2

Alueelliset lentoasemat nopeuttavat ja helpottavat alueen kulkuyhteyksiä. Alueellisilta lentoasemilta tuotetuilla ilmakuljetuspalveluilla huolehditaan alueidenvälisistä suorista yhteyksistä sekä alueiden yhteyksistä kansainvälisille jatkoyhteyslentoasemille. Kyseisten palveluiden ansiosta saariyhteisöjen sekä EU:n äärilaidalla sijaitsevien Keski- ja Itä-Euroopan alueiden ja maiden kansalaiset voivat osallistua entistä täysipainoisemmin unionin toimintaan, mikä puolestaan edistää sosiaalista osallisuutta.

3

Alueellisten ilmakuljetuspalvelujen verkoston edelleen kehittämisen ansiosta kansalaiset voisivat matkustaa päivässä edestakaisin kaikista EU:n jäsenvaltioiden tärkeimmistä poliittisista sekä talouselämän ja tutkimuksen keskuksista muualle Euroopan unioniin.

4

Alueellisia lentoasemia ja ilmakuljetuspalveluita, myös halpalentoyhtiöiden tarjoamia palveluita, on kehitettävä yhdessä intermodaalisen liikennejärjestelmän kanssa ja edistettävä näin komission alueelliselle yhteenkuuluvuudelle asettamia aluetason taloudellisia, ympäristöön liittyviä ja sosiaalisia tavoitteita.

5

Alueellisten lentoasemien ja alueellisten ilmakuljetuspalveluiden kehittämissuunnitelmissa on noudatettava kestävän kehityksen periaatteita, joiden mukaisesti kehityksellä tyydytetään tämän hetken tarpeet vaarantamatta tulevien sukupolvien mahdollisuuksia tyydyttää omat tarpeensa.

6

Alueellisilla lentoasemilla on hyödyntämätöntä terminaalitilaa ja kiitotiekapasiteettia, jota voidaan käyttää alueidenvälisissä suorissa ilmakuljetuspalveluissa alueellisilta lentoasemilta kansainvälisille jatkoyhteyslentoasemille tuotettujen syöttölentopalveluiden lisäksi ja niitä täydentämään. Alueidenvälisten ilmakuljetuspalveluiden verkoston kehittäminen voi siis helpottaa kansainvälisiin ja valtakunnallisiin jatkoyhteyslentoasemiin kohdistuvia paineita. Ruuhkautumista tällaisilla jatkoyhteyslentoasemilla voidaan lisäksi vähentää kehittämällä tietyistä alueellisista lentoasemista kauttakulkulentoasemia (Gateway airports) niiden sijainnin, kapasiteetin, varustuksen ja nykyisten toimintojen pohjalta. Alueidenvälisten halpalentopalveluiden tarjoaminen on tärkeä osa alueellisten ilmakuljetuspalveluiden verkoston laajentamista.

7

Luodessaan suunnittelukehystä alueellisten lentoasemien ja alueidenvälisten ilmakuljetuspalveluiden kehittämiselle viranomaisten on pyrittävä tasapainottamaan asianmukaisesti alueidenväliset ja alueelta jatkoyhteyslentoasemille tarjottavat ilmakuljetuspalvelut. Tasapainosta huolehtiminen liittyy osittain yksittäisten alueiden taloudellisiin ja sosiaalisiin tavoitteisiin.

8

EU:n laajuisia lentomatkustussopimuksia (kuten open skies -sopimus) ei tulisi laatia alueellisten lentoasemien kustannuksella. Kyseisissä sopimuksissa tai politiikoissa on otettava laaja-alaiset alueelliset näkökohdat tasapainoisella tavalla huomioon alueellisen kilpailukyvyn säilymisen varmistamiseksi.

9

Alueelliset lentoasemat ovat alueiden kannalta ratkaisevia kulkuväyliä. Alueellisilta lentoasemilta tuotetut ilmakuljetuspalvelut – myös halpalentoyhtiöiden tarjoamat palvelut – voivat vaikuttaa ratkaisevasti alueelliseen yhteenkuuluvuuteen. Tämän potentiaalin hyödyntämiseksi on parannettava investointiympäristön varmuutta julkisia ja yksityisiä sijoituksia ajatellen. Se on tarpeen etenkin lentoasemien pitkän aikavälin infrastruktuuri-investointien vuoksi. Komission olisi kiinnitettävä nykyistä enemmän huomiota alueellisten lentoasemien ja alueellisten ilmakuljetuspalveluiden merkitykseen osana Euroopan laajuisten liikenneverkkojen multimodaalista kehittämistä. Komission olisi erityisesti otettava huomioon alueidenvälisten suorien lentopalveluiden tarjoama investointipotentiaali rautatieliikenteen suurnopeusverkon kehittämistä täydentämässä.

10

Alueellisilta lentoasemilta tuotettujen alueellisten ilmakuljetuspalveluiden, erityisesti halpalentopalveluiden saatavuus parantaa yhteyksiä maailmatalouteen. Syrjäisimpien alueiden muita alhaisemmat työvoima- ja laitteistokustannukset saattavat näin kannustaa liike-elämää investoimaan alueen talouteen. Alueella jo sijaitsevat yritykset puolestaan voivat laajentaa markkinaosuuttaan, koska ne voivat nyt olla yhteydessä muualle jäsenvaltioon, EU:hun ja EU:n ulkopuolelle.

11

Alueellisilta lentoasemilta tuotettujen alueellisten ilmakuljetuspalveluiden yleisiä taloudellisia vaikutuksia on tarkasteltava seuraavista neljästä näkökohdasta:

12

Parantaessaan yhteyksiä eurooppalaisille ja kansainvälisille markkinoille alueellinen lentoasema saattaa omalta osaltaan auttaa ammattitaitoista työvoimaa pysymään alueella. Alueelliselta lentoasemalta tuotettujen alueidenvälisten halpalentopalveluiden kehittäminen saattaa luoda paikkakunnalle ja koko alueelle lisätyöpaikkoja ja uusia koulutusmahdollisuuksia. Erityisesti teknisten ja tukipalveluiden sijoittaminen alueelliselle lentoasemalle lisää alueella ilmailuteollisuutta avustavien hyvin koulutettujen insinöörien ja teknikoiden tarvetta. Lisääntyneet työnsaantimahdollisuudet vähentävät alueen sosiaalipalveluiden käyttöä ja luovat samalla hyvinvointia. Halpalentoyhtiöt voivat myös omalta osaltaan monipuolistaa matkailutarjontaa, tasoittaa kausiluonteisuutta ja piristää matkailua. Ne siis parantavat tarjonnan laatua ja alueiden houkuttelevuutta matkailukohteina.

13

Alueellisilta lentoasemilta tuotettujen, alueidenvälisiä suoria ilmakuljetuspalveluita tarjoavien halpalentopalveluiden kehittäminen saattaa piristää tehokkaasti alueen talouskehitystä komission alueelliselle yhteenkuuluvuudelle asettamia aluetason taloudellisia ja sosiaalisia tavoitteita vastaavasti. Alueellisilta lentoasemilta tuotettujen alueidenvälisten suorien halpalentoyhteyksien verkoston kehittäminen saattaa olla keskeinen tekijä parannettaessa alueiden ja siis myös EU:n talouden kilpailukykyä.

14

Pienet alueelliset lentoasemat tarvitsevat todennäköisesti julkista rahoitusta kattaakseen toimintakustannuksensa ja uuteen infrastruktuuriin tehtävät investoinnit. Lentoasemat tarjoavat vastineeksi tukikohdan sellaisille alueellisille ilmakuljetuspalveluille, jotka parantavat kulkuyhteyksiä syrjäisimmille alueille. Tämä puolestaan tuottaa alueelle huomattavia taloudellisia ja sosiaalisia etuja.

15

On entistä painokkaammin korostettava alueellisilta lentoasemilta tuotettujen alueidenvälisten suorien halpalentopalveluiden julkisen palvelun tehtävää, koska alueelta on näin yhteys muualle EU:hun ja maailmaan.

16

Julkiset investoinnit olisi kohdennettava sellaiseen infrastruktuuriin ja palvelutarjontaan, jonka turvin kansalaisilla on mahdollisuus hyödyntää kykyjään ja parantaa näin alueiden taloudellista kilpailukykyä.

17

Julkisten investointien käyttö turvaamaan elinkeinoelämän tasapainoinen sijoittuminen kaikkialle EU:hun vastaa komission aluepoliittisia tavoitteita, joiden mukaisesti kehitys on suunnattava entistä kestävämmälle pohjalle lievittämällä liikenteen ylikuormituksen, ruuhkien ja pullonkaulojen aiheuttamia paineita.

18

Julkisten investointien asemaa on aina tarkasteltava riittävän joustavasti, jotta voidaan ottaa huomioon EU:n alueiden kehityserot sekä asianomaisten alue- ja paikallisviranomaisten määrittelemät yksittäisten alueiden talouden ja maankäytön erityiset painopistealat.

19

On myönnettävä, että on julkisen edun mukaista säilyttää alueellisilta lentoasemilta tuotettujen alueellisten ilmakuljetuspalveluiden verkosto ja kehittää sitä, halpalentoyhtiöiden tarjoamat palvelut mukaan luettuina. Tarkkaan kohdennetut julkiset investoinnit voivat toimia jopa kannustusinvestointeina, jotka puolestaan voivat hyödyttää paikkakunnan ja alueen talouselämää huomattavasti. Jos julkiset investoinnit tällaisissa olosuhteissa lakkautetaan, saatetaan menettää alueidenvälisten halpalentopalveluiden tarjoama tilaisuus toimia alueellisen yhteenkuuluvuuden toteutumisen ja taloudellisen kilpailukyvyn kohentamisen liikkeelle panevana voimana. Julkisten investointien käytössä on voitava ottaa asianmukaisesti huomioon mahdollisuus luoda uusia työpaikkoja, elvyttää aluetta, parantaa sosiaalista osallisuutta sekä tehostaa ympäristöohjelmia ja paikkakunta- ja aluekohtaisia talouskehitysohjelmia.

20

Suuntaviivoissa olisi selkiytettävä riittävästi sitä, miten komissio aikoo tulkita unionin kilpailulainsäädäntöä ja valtiontukia koskevia sääntöjä, jotta alue- ja paikallisviranomaiset saisivat tarpeellista opastusta siitä, miten ne voivat hyödyntää julkisia investointeja tukeakseen alueellisten lentoasemien ja halpalentopalveluiden mahdollisuuksia myötävaikuttaa komission aluepoliittisten tavoitteiden toteutumiseen.

21

Komission olisi laadittava suuntaviivat siten, että työskentelyn kuluessa kuullaan aina alue- ja paikallisviranomaisten edustajia.

22

Suuntaviivoissa olisi tunnustettava alueiden monimuotoisuus ja noudatettava kyseistä periaatetta. Suuntaviivojen on heijastettava Euroopan unionin alueiden kehityseroja. Niissä on otettava huomioon sen alueen luonnonhaitat, jolla toimia on tarkoitus toteuttaa, sekä toiminnan kohteena olevan alueen nykyisten kulkuyhteyksien kehitystaso, syrjäinen sijainti ja riippuvuus suurista lentoasemista. Alue- ja paikallisviranomaisten olisi voitava luokitella suuntaviivojen pohjalta tietyt lentoasemien perusrakenteet ja alueelliset ilmakuljetuspalvelut alueiden kannalta merkityksellisiksi, jos ne vastaavat kyseisten viranomaisten määrittelemiä talouden ja maankäytön erityisiä painopistealoja.

23

Suuntaviivoihin ei pitäisi sisällyttää tiukkoja tai jäykästi sovellettuja enimmäismääriä, vaan alue- ja paikallisviranomaisten olisi voitava harkita julkisten investointien tarjoamaa hyötyä tapauskohtaisesti.

24

Suuntaviivoissa olisi mainittava selkeästi, että julkiset investoinnit sallitaan alueellisten ilmakuljetuspalveluiden tarjonnan tukemiseksi. Ainoana ehtona tälle olisi, että kaikilla yhtiöillä on investoinnin vapaa käyttöoikeus, ja investoinnit suunnattaisiin etukäteen määrättyjen kriteerien perusteella. Kyseisiin kriteereihin tulisi sisältyä se, että alueidenvälisten halpalentopalveluiden kehittäminen tuottaa alueen taloudelle erityisetuja, sillä ne toimivat alueille tehtävien investointien liikkeelle panevana voimana.

25

Suuntaviivojen pohjalta olisi julkisin investoinnein voitava osallistua tuntuvasti yritystoiminnan aloituskustannuksiin sekä palveluiden käynnistämiseen liittyvien aluekohtaisten ja paikallisin verovaroin rahoitettujen markkinointikampanjoiden kustannuksiin.

26

Suuntaviivoissa olisi annettava mahdollisuus harkita julkisten investointien käyttöä lentoasemien infrastruktuurin kehittämiseen tai laajentamiseen, jos se on uusien alueellisten ilmakuljetuspalveluiden tukemisen kannalta välttämätöntä.

27

Suuntaviivojen soveltamista ei tulisi rajoittaa puhtaisiin markkinatalouden periaatteisiin, vaan niissä olisi otettava huomioon uusien alueellisten ilmakuljetuspalveluiden – myös halpalentoyhtiöiden tarjoamien palveluiden – kehittämiseen liittyvät laajemmat yhteiskunta-, ympäristö- ja aluekehitysnäkökohdat.

28

Suuntaviivojen olisi edistettävä alueellisten lentoasemien ja alueidenvälisten ilmakuljetuspalveluiden kehittämistä osana laajempia Euroopan laajuisia liikenneverkkoja.

29

Suuntaviivoihin olisi sisällytettävä vaatimus siitä, että investointisuunnittelussa on noudatettava kestävän kehityksen periaatteita, joiden mukaisesti kehityksellä tyydytetään tämän hetken tarpeet vaarantamatta tulevien sukupolvien mahdollisuuksia tyydyttää omat tarpeensa.

22.12.2004   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 318/12

1.1

toteaa, että se on aina, myös tuoreissa lausunnoissaan, suhtautunut myönteisesti Lissabonissa käynnistettyyn prosessiin, jossa tunnustetaan talous-, työllisyys- ja sosiaalipolitiikan väliset tiiviit yhteydet.

1.2

katsoo, että komission tiedonanto merkitsee tärkeää edistysaskelta Lissabonin huippukokouksessa käynnistetyssä prosessissa, jonka tavoitteena on sosiaalisten näkökohtien puolustaminen yhteisön politiikoissa.

1.3

katsoo, että komission laatimassa asiakirjassa tulee esille pyrkimys saavuttaa sosiaalisessa toimintaohjelmassa asetetut tavoitteet. Komitea on jo esittänyt myönteisen näkemyksensä sosiaalisesta toimintaohjelmasta myös sen toteuttamista koskevan vuosittaisen tulostaulun yhteydessä.

1.4

on tyytyväinen komission asiakirjan perinpohjaiseen sisältöön. Asiakirjassa on annettu hyvä kokonaiskuva käsiteltävästä ongelmasta.

1.5

on tyytyväinen komission pyrkimyksiin käsitellä sosiaalipolitiikan eri näkökohtia ja tehdä näin ollen eri aloja ja kaikkia niiden lukemattomia osa-alueita koskevia ehdotuksia yhteisön, kansallisen, alueellisen ja paikallisen tason toimista, jotka on hyväksyttävä, jotta unionin kansalaisille voidaan taata hyvä elämänlaatu.

1.6

on vakuuttunut, että tarvitaan entistä parempia välineitä Euroopan hyvin korkean työllisyyspotentiaalin hyödyntämiseksi ja käyttämiseksi, kuten komission useista asiakirjoista käy ilmi.

1.7

korostaa kansalaisten elämänlaadun lisäarvoa, joka perustuu mahdollisuuteen löytää sekä taloudellisesti että ammatillisesti tyydyttävää työtä.

1.8

on tyytyväinen sosiaalista suojelua koskevassa tiedonannossa esitettyyn näkemykseen, jonka mukaan sosiaalisen suojelun järjestelmää ei pidä korvata siten, että kukin joutuu itse vastuuseen omasta elämänlaadustaan. Sen sijaan sosiaalista suojelua tulee pitää yksilöille annettavana tukena, jonka avulla he saavat uutta itseluottamusta ja jonka avulla heille luodaan sellaiset sosiaaliset olosuhteet, jotka mahdollistavat täysivaltaisen roolin eurooppalaisina sekä ulospääsyn köyhyydestä ja sosiaalisesta syrjäytymisestä.

1.9

korostaa komission tavoin, että kaikkein heikommassa asemassa olevien väestöryhmien köyhtymistä ja sosiaalista syrjäytymistä on ehkäistävä tehokkain torjunta- ja kuntoutustoimin.

1.10

on komission kanssa samaa mieltä siitä, että erityisesti alue- ja paikallisyhteisöjen kansalaisille tarjoamat palvelut, mm. lasten hoitopalvelut ja ohjattu kasvatuksellinen toiminta sekä vanhusten ja vammaisten tuki- ja sosiaaliturvapalvelut, ovat erityisen tärkeitä, jotta unionin kansalaisille voidaan taata mahdollisuudet tyydyttävään työhön.

1.11

on tyytyväinen erityisesti siihen, että vanhuksille tarjottavien palvelujen edistämistä korostetaan. Komitea katsoo myös aiheelliseksi painottaa, että näillä palveluilla ei tulisi tarkoittaa vain perhepiiriin ulkopuolisia tukipalveluita. Muun muassa alue- ja paikallistasolla saatujen kokemusten perusteella voidaan todeta, että hyödyllisimpiä ja vanhusten ja heidän perheidensä hyvinvoinnin parhaiten yhdistäviä palveluita vaikuttavat olevan kotipalvelut silloin kun niitä on mahdollista tarjota.

1.12

kiinnittää huomiota siihen, että komissio ei viittaa asiakirjassaan ehdokasvaltioihin. Tähän on syynä se, että asiakirjan laatimisen yhteydessä tehtiin myös ehdokasvaltioille toimitettu erillinen kysely, johon ne eivät kuitenkaan vastanneet riittävän perusteellisesti. Tuloksia ei näin ollen voitu sisällyttää työllisyyden edistämiseksi toteutettujen strategioiden arviointiin.

2.1

huomauttaa komission mainitsemien sosiaalisille riskiryhmille, esim. vammaisille tarkoitettujen työelämään palaamiseen tähtäävien kuntoutustoimien osalta, että kyseiset toimet ovat luonteeltaan myös selkeästi sosiaalisia eivätkä vain lääketieteellisiä kuten komissio näyttää toteavan tiedonannossaan. Itse asiassa monissa tapauksissa työmarkkinoille palaamisen esteenä eivät ole ainoastaan lääketieteelliset, objektiiviset fyysiset syyt, vaan myös aineelliset, psykologiset, vuorovaikutukselliset ja sosiaaliset perustelut. Komission tulisi näin ollen korostaa nykyistä enemmän muuallakin kuin päätelmissä alue- ja paikallisyhteisöjen roolia laajempien avustavien ja sosiaalisten toimenpiteiden toteuttamisessa kyseisissä tapauksissa. Näiden toimenpiteiden tulee olla luonnollisesti yhteydessä puhtaasti lääketieteellisiin, ennen kaikkea valtiotasolla toteutettaviin kuntoutustoimiin.

2.2

toteaa, kuten jo aiemmissa lausunnoissa on käynyt ilmi, että sosiaalisen suojelun toimia on järkiperäistettävä ja että niitä on toteutettava samanaikaisesti talous- ja työllisyyspoliittisten toimien kanssa. Tässä yhteydessä on aina kuultava alue- ja paikallisviranomaisia ja ennen kaikkea otettava ne mukaan toimintaan, sillä ne pystyvät helpoimmin saavuttamaan heikoimmat väestönosat.

2.3

kehottaa komissiota korostamaan entistä enemmän valtioista riippumattomien järjestöjen roolia. Kyseisiä järjestöjä ei mainita tiedonannossa, mutta ne ovat korvaamattomana apuna alue- ja paikallisviranomaisille etsittäessä konkreettisia vastauksia sosiaalisiin ongelmiin. Ne antavat usein erityisesti syrjäytymisvaarassa oleville kansalaisille mahdollisuuden saada kosketuksen työelämään myös itse alue- ja paikallisyhteisöissä.

2.4

suosittaa, että komissio pitää jatkossakin aina mielessä, kuten se tekee lausunnon kohteena olevassa asiakirjassa, sosiaalisen suojelun uudistamisen perusperiaatteet, jotka myös Eurooppa-neuvosto on hyväksynyt: työn laatu, eläkejärjestelmien turvallisuus, sosiaalinen osallisuus ja terveyden suojelu.

2.5

Euroopan komission 18. helmikuuta 2004 esittelemässä kolmannessa taloudellista ja sosiaalista koheesiota käsittelevässä kertomuksessa todetaan, että ”erityiset maantieteelliset tai luonnonhaitat voivat lisätä kehitykseen liittyviä ongelmia etenkin unionin ulkoalueilla ja monilla saarilla”. Komission olisi puututtava tällaisiin haittoihin esimerkiksi tukemalla tai luomalla koulutusta ja kannustimia saarille ja unionin ulkoalueille sosiaalisen suojelun uudistamiseksi sekä useampien ja parempien työpaikkojen luomiseksi kansalaisille ja etenkin niille, joiden on vaikeaa löytää työtä oman synnyinseutunsa ulkopuolelta.

2.6

tähdentää olevansa vakuuttunut, että vaatimus entistä kansalaisläheisemmästä, demokraattisemmasta ja avoimemmasta Euroopan unionista edellyttää alue- ja paikallisviranomaisten ja kansalaisyhteiskunnan, muun muassa valtioista riippumattomien järjestöjen, tiivistä osallistumista talous-, sosiaali- ja työllisyyspolitiikan laatimiseen, toteuttamiseen ja arviointiin.

2.7

korostaa myös tämän tiedonannon yhteydessä aiheesta ”Komission tiedonanto neuvostolle, Euroopan parlamentille, talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle: Katsaus Euroopan työllisyysstrategian ensimmäisiin viiteen toteutusvuoteen” (KOM(2002) 416 lopullinen) antamassa lausunnossaan (CdR 15/2003) sekä aiheesta ”Komission tiedonanto neuvostolle, Euroopan parlamentille, talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle: Euroopan työllisyysstrategian tulevaisuus – Täystyöllisyyteen ja parempiin työpaikkoihin tähtäävä strategia” (KOM(2003) 6 lopullinen) antamassa lausunnossaan esittämiä näkökohtia:

2.8

kehottaa komissiota painottamaan työn entistä suurempaa joustavuutta käsittelevissä mahdollisissa tiedonannoissaan sitä, että on tuettava työntekijöitä, jotka päättävät suuntautua uuteen ammattiin. Ilman asianmukaisia sosiaalisen suojelun toimia vaarassa on myös työmaailman joustavuus, josta on tullut erittäin tärkeä tekijä markkinoiden maailmanlaajuistumisen takia.

2.9

katsoo, että taloudellinen perusturva on tärkeää sekä pienipalkkaisille että suhteellisen tai erittäin vastuullisissa tehtävissä toimiville työntekijöille. Lisäksi tarvitaan työntekijöiden koulutukseen ja ammattitaidon parantamiseen suunnattua tukea.

2.10

huomauttaa, että työnantajien tulisi olla mukana erityisesti sosiaalisen suojelun taloudellisissa järjestelmissä. Työnantajat pystyvät ehkä seuraamaan paremmin eri tilanteita ja valitsemaan toimet työhön palaamisen edistämiseksi esimerkiksi vammaisten työntekijöiden kohdalla myös auttamalla työntekijää mahdollisesti löytämään uusia työtehtäviä samassa yrityksessä tai toisessa yrityksessä.

2.11

suosittaa, että toteutetaan kaikki tarvittavat toimenpiteet, jotta EU:n jäsenvaltiot tiedostaisivat komission tiedonannon päätelmissä ehdottamien suuntaviivojen merkityksen sekä alue- ja paikallisyhteisöjen strategisen roolin. Tässä yhteydessä on kuitenkin noudatettava kunkin valtion lainsäädännöllistä autonomiaa sosiaalipolitiikan alalla.

22.12.2004   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 318/15

1.1

katsoo, että Equal on yksi tärkeimmistä välineistä, jonka avulla voidaan luoda ja levittää työllisyys- ja sosiaalipoliittisia innovaatioita.

1.2

korostaa, että alue- ja paikallisviranomaiset ovat tukeneet alusta alkaen voimakkaasti Equal-aloitetta, sillä se tarjoaa merkittävän mahdollisuuden parantaa ja kehittää edelleen paikallis- ja aluetason työllisyys- ja sosiaalipoliittisia toimia. Alue- ja paikallisviranomaiset myös kannattavat Equalin yhteydessä sovellettavaa kumppanuuksiin perustuvaa lähestymistapaa, sillä se sopii yhteen hyvän hallinnon periaatteiden kanssa.

1.3

katsoo, että keskeisinä tavoitteina tulisi olla innovatiivisten tekniikoiden valtavirtaistaminen sekä käytännöllisten lähestymistapojen ja pitkäkestoisten valmiuksien kehittäminen. Komitean mielestä tuloksia ei pidä erottaa yleisistä käytännöistä vaan yhdistää niihin uusien ulottuvuuksien löytämiseksi ja tehokkuuden parantamiseksi. Alue- ja paikallisviranomaiset voivat auttaa uusien toimintatapojen sisällyttämisessä palveluita tarjoaviin paikallisiin järjestelmiin sekä paikallisiin alakohtaisiin verkkoihin.

1.4

korostaa, että romanikysymys koskee erityisesti alue- ja paikallisviranomaisia ja on niille erityisen tärkeä. Laajentumisen jälkeen romanit ovat Euroopan unionin suurin yksittäinen etninen vähemmistö. Vaikka romanit ovat asuneet EU:n alueella 700 vuoden ajan, he ovat todennäköisesti edelleen Euroopan syrjityin kansalaisryhmä. Alue- ja paikallisviranomaisilla on keskeinen rooli romanikysymyksen ratkaisemisessa, mistä myös Euroopan romanijärjestöjen edustajat ovat samaa mieltä.

1.5

korostaa, että myös nais- ja lapsikauppa on vaikea ongelma. Komitea katsoo, että alue- ja paikallisviranomaisilla on erittäin tärkeä rooli yhteisön hyvinvoinnin edistämisessä. Näin ollen kyseisten viranomaisten on puututtava niihin vaikutuksiin, joita tällä seksiteollisuuden lieveilmiöllä on sekä henkilökohtaisella että yhteiskunnan tasolla. Tämä voi tapahtua esim. uhreja tukemalla tai rikollisuutta torjumalla. Komitea muistuttaa siitä, että tätä varten paikallis- ja alueviranomaisille on asianmukaisesti myönnettävä tarvittavat resurssit ja välineet.

1.6

katsoo, että alue- ja paikallisviranomaisia on pidettävä keskeisinä kumppaneina Equalin täytäntöönpanossa ja sen tulosten valtavirtaistamisessa.

2.1

pitää toimintoon 2 liittyvän vahvistusvaiheen käyttöönottoa myönteisenä asiana. Komitea suosittaa, että toiminto 3 (levittäminen ja valtavirtaistaminen) voitaisiin yhdistää samalla tavalla muihin toimintoihin rahoitusongelmien välttämiseksi, sillä toiminto 3 ei itsessään tuota kovin monia sentyyppisiä tuloksia, joita rahoittajat yleensä toivovat näkevänsä (esim. edunsaajia suoraan hyödyttävät toimenpiteet).

2.2

suhtautuu myönteisesti mahdollisuuteen laajentaa kumppanuuksia unioniin liittymässä olevien valtioiden osallistumista silmällä pitäen – Equalin ensimmäisellä kierroksella rahoitussäännöt kavensivat jonkin verran tähän liittyviä mahdollisuuksia.

2.3

katsoo, että kehittämiskumppanuuksia olisi rohkaistava ottamaan huomioon ensimmäisellä kierroksella saadut kokemukset ja kehitetyt parhaat käytännöt, kun ne tekevät esim. työttömyydeltä suojaamiseen, työn laatuun ja työpaikkojen suoraan luomiseen liittyviä kokeiluja. Tällöin tulisi kiinnittää erityishuomiota epäonnistuneista toimintatavoista saatuihin kokemuksiin.

2.4

korostaa sen merkitystä, että työntekijät saadaan pysymään nykyistä pidempään työelämässä. On tervetullutta, että komissio tunnustaa tämän tosiasian, kun otetaan huomioon väestön ikääntyminen. Asia on kuitenkin merkittävä myös perinteisillä raskaan teollisuuden aloilla, joilla monien ikääntyneiden työntekijöiden on täytynyt ja täytyy edelleen osallistua uudelleenkoulutukseen varmistaakseen itselleen työn palvelu- tai muulla alalla.

2.5

katsoo, että on tärkeää kiinnittää huomiota siihen, miten vaikeaa työnantajia on saada edistämään monipuolistamistoimia. Komitea kannustaa kuitenkin ottamaan oppia ensimmäisellä kierroksella jäsenvaltioissa kehitetyistä parhaista käytännöistä.

2.6

suhtautuu myönteisesti tukitoimiin, joilla pyritään vastaamaan romaniväestön ja ihmiskaupan uhrien kohtaamien ongelmien aiheuttamiin kasvaviin haasteisiin. Komitea katsoo, että edellä mainittuihin haasteisiin samoin kuin kaikkiin muihinkin EU:n laajuisesti kehittymässä oleviin haasteisiin tulisi vastata asianmukaisella tavalla paikallis-, alue- ja valtakunnallisella tasolla. Kyseisiin haasteisiin vastaamisen ei kuitenkaan pitäisi vaikuttaa kielteisesti muita kohderyhmiä koskeviin mahdollisiin toimenpiteisiin.

2.7

pitää yhteisesti sovitun aikataulun noudattamista jäsenvaltioissa erittäin tärkeänä, jotta valtionrajat ylittävät kumppanuudet on helpompi perustaa oikeaan aikaan. Myös toteuttamisvaiheiden samanaikainen käynnistyminen on tärkeää kumppanuuksien tehokkaan toiminnan varmistamiseksi. Näin ei tapahtunut ensimmäisellä kierroksella. On myönteistä, että komissio kiinnittää jälleen huomiota asian tärkeyteen.

2.8

suhtautuu myönteisesti mahdollisuuteen käyttää toisella kierroksella hyödyksi kansallisten teemaverkkojen ja Euroopan tason temaattisten ryhmien toiminnasta saatuja kokemuksia, ja odottaa myös komission kiinnittävän huomiota kyseisten kokemusten perusteella toisella kierroksella saatavaan lisähyötyyn ja -vaikutuksiin. Temaattisten verkostojen ja ryhmien käsite kehittyi ensimmäisellä kierroksella melko hitaasti. AK katsoo, että hallintoviranomaisilla on tärkeä rooli kehittämiskumppanuuksien toiminnan tukemisessa. Niiden on muun muassa pyrittävä yksilöimään keskeiset henkilöt ja toimintalinjat, jotta kumppanuuksien yhteydessä kokeiltujen toimintatapojen vaikutukset voidaan maksimoida. Euroopan työllisyysstrategiaan ja sosiaalista osallisuutta edistävään politiikkaan liittyvien asiakirjojen laatimisesta jäsenvaltioissa ja unionin tasolla vastuussa olevien temaattisten verkostojen ja ryhmien työskentelyn entistä parempi yhteensovittaminen olisi hyödyllistä. Se helpottaisi myös valtavirtaistamista, jota pidetään haastavana tehtävänä.

2.9

kannattaa valtavirtaistamista koskevia ehdotuksia. Niiden avulla varmistetaan, että Equalin tuloksia voidaan käyttää hyväksi politiikanteossa sekä tavoite 1, 2 ja 3 -ohjelmissa. Komitea suosittaa, että temaattisten verkostojen ja ryhmien toiminta yhdistetään muodollisesti kyseiseen tavoitteeseen.

2.10

pitää tärkeänä, ettei työllisyysasioissa tehdyn kansainvälisen yhteistyön tuomaa hyötyä menetetä vuoden 2006 jälkeen. Sen vuoksi komitea suosittaa, että komissio sisällyttää kansainvälisen ulottuvuuden nykyisten ESR-ohjelmien korvaamista koskeviin ehdotuksiinsa (kuten myös alueelliseen EAKR-ohjelmaan).

22.12.2004   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 318/17

1.1

ilmaisee tyytyväisyytensä komission osuustoiminnan edistämisestä Euroopassa antamaan tiedonantoon, jolla pyritään edistämään osuustoiminnan käyttöä kaikkialla Euroopassa. Sillä pyritään parantamaan osuustoiminnan näkyvyyttä sekä lisäämään sen luonteenomaisten piirteiden ymmärrystä. Osuuskuntien toimintatavan tunnettuus sekä osuuskuntalainsäädännön edelleen kehittäminen, säilyttäminen ja osuuskuntien aseman ja työpanoksen parantaminen palvelevat yhteisön tavoitteiden toteutumista.

1.2

yhtyy komission käsitykseen osuuskuntien mahdollisuuksista pienten ja keskisuurten yritysten yhteistoiminnan ja markkina-aseman kehittämisessä ja laadukkaiden palvelujen tuottamisessa jäsenasiakkailleen erityisesti lähipalveluissa, kuten terveys-, sosiaaliturva- ja hyvinvointipalveluissa. Tietoyhteiskunnan rakentamisessa voivat työntekijäomisteiset työosuuskunnat olla avuksi.

1.3

pitää tärkeänä komission pyrkimystä etsiä keinoja, joilla edistetään pienten ja keskisuurten yritysten halua ja kykyä käyttää osuuskuntamuotoa yhteisen liiketoiminnan tai liiketoimintaryhmien muodostamisen välineenä.

1.4

pitää tärkeänä strukturoidun tiedonvaihdon organisoimista ja hyvien käytäntöjen etsimistä sekä julkaisemista pienten ja keskisuurten yritysten osuustoiminnallisista hankkeista.

1.5

kannattaa keinojen etsimistä tarkempien tilastotietojen saamiseksi osuustoiminnasta.

1.6

tähdentää osuuskuntien osallistumisen tärkeyttä ohjelmiin, jotka koskevat kasvatusta, koulutusta, elinikäistä oppimista ja e-oppimista sekä yliopistojen ja toisen asteen oppilaitosten kannustamista osuuskuntien johtajien koulutusohjelmien järjestämiseen.

1.7

pitää ensiarvoisen tärkeänä julkisten yritystukipalvelujen osuuskunnille tarjoamien palvelujen hyvien käytäntöjen tunnistamista ja levittämistä.

1.8

korostaa osuuskuntien rahoituksen tärkeyttä. On arvioitava sitä mahdollisuutta, että osuuskuntia koskien tehtäisiin viittaus Euroopan investointirahaston varojen käyttöön, erityisesti niihin Euroopan investointirahaston määrärahoihin, jotka ovat mukana monivuotisessa yritystoiminnan ja yrittäjyyden ohjelmassa erityisesti sen pieniä ja keskisuuria yrityksiä koskevassa osassa (”Multi-Annual Programme for Enterprise and Entrepreneurship and in particular for small and medium-sized enterprises”). Samalla pyritään varmistamaan osuuskuntien täysi pääsy osalliseksi yhteisöohjelmista ja täyden informaation saanti näistä ohjelmista.

1.9

tukee komission aietta selvittää politiikkoja ja hyviä käytäntöjä sekä sosiaalisia osuuskuntia koskevia säädöksiä.

1.10

kannustaa komissiota järjestämään Euroopan laajuisen osuuskunta-asetuksen ja direktiivin soveltamista koskevia neuvotteluja jäsenmaissa.

1.11

tukee komission työtä jäsenmaiden kanssa osuuskuntalainsäädännön kehittämiseksi.

1.12

tukee pyrkimyksiä luonnostella osuuskuntalainsäädännön ”mallilakeja”.

1.13

pitää tärkeänä, että Euroopan laajuisia osuuskuntasäädöksiä arvioitaessa on keskeisenä lähtökohtana säädösten yksinkertaistaminen ehdottamalla yhteisten eurooppalaisten sääntöjen hyväksymistä aina, kun se on mahdollista.

1.14

korostaa osuuskuntien tärkeää tehtävää uusien jäsenmaiden maatalouden kehittämisessä tukemalla yhteistyötä maatilojen tekemissä hankinnoissa, tuotteiden markkinoinnissa ja tuotannon kehittämisessä.

2.1

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita selvittämään pikaisesti mahdollisuuksia toteuttaa ja tukea eri intressitahojen hankkeita, joiden tarkoituksena on nostaa julkisten viranomaisten ja yksityisten liiketoiminnanharjoittajien tietoisuutta mahdollisuudesta perustaa osuuskuntamuotoinen yritys tai pienten yritysten osuuskuntamuotoinen ryhmä.

2.2

toteaa tärkeäksi, että komissio selvittää mahdollisuuden organisoida strukturoitua tiedon- ja kokemusten vaihtoa sekä hyvien käytäntöjen tunnistamista koskien osuuskuntien kautta tehtävää liiketoimintaa. Komission tulee selvittää yhteistyössä jäsenvaltioiden ja eri intressitahojen kanssa kansallisten politiikkojen ja käytäntöjen vertailuanalyysin tarpeellisuutta.

2.3

kannustaa kokeilemaan satelliittimenetelmää ja muita otantaperustaisia menetelmiä tarpeellisten tilastollisten tietojen saamiseksi osuuskunnista Euroopassa.

2.4

pitää tärkeänä, että osuuskuntien osallistuminen ja vaikuttaminen otetaan huomioon ohjelmissa, jotka koskevat elinikäistä oppimista, koulutusta, kasvatusta, e-oppimista jne., erityisesti sellaisissa kansainvälisissä projekteissa ja kansainvälisissä asiantuntijaverkoissa, jotka johtavat hyvien käytäntöjen kehittämistä innovatiivisilla aloilla.

2.5

korostaa osuuskuntia koskevien julkisten yrityspalvelujen hyvien käytäntöjen tunnistamisen tärkeyttä ja niiden levittämistä julkisissa yrityspalvelujärjestelmissä.

2.6

pitää tärkeänä, että pikaisesti selvitetään mahdollisuus lisätä erityinen viittaus osuuskuntiin Euroopan investointirahaston niihin määrärahoihin, jotka ovat mukana monivuotisessa yritystoiminnan ja yrittäjyyden ohjelmassa ja erityisesti sen pieniä ja keskisuuria yrityksiä koskevassa osassa, ja varmistetaan, että osuuskunnat voivat hyödyntää yhteisöohjelmia ja että niillä on täysi pääsy näitä ohjelmia koskeviin tietoihin.

2.7

kannustaa komissiota tutkimaan politiikkoja, hyviä käytäntöjä ja säädöksiä, jotka koskevat sosiaalisia osuuskuntia sekä laajemminkin osuuskuntien sosiaalista ja työllistävää merkitystä Euroopassa, ja raportoimaan näistä yhteisön instituutioille.

2.8

suosittaa, että komissio keskustelee kiireellisesti jäsenvaltioiden niiden viranomaisten kanssa, joiden vastuualueeseen kuuluu Euroopan laajuisten osuuskuntasäädösten toimeenpaneminen. Keskustelua tulee käydä ennen kaikkea kysymyksistä, joissa kansalliset toimenpiteet ovat välttämättömiä, ja siitä, mitä kansallisia lakeja noudatetaan.

2.9

korostaa aktiivista työskentelyä julkisten viranomaisten kanssa, erityisesti uusissa jäsenmaissa, sen takaamiseksi, että osuustoimintalainsäädäntöä parannetaan. Komission on vaadittava myös, että jäsenvaltiot ilmoittavat etukäteen komissiolle ja jäsenvaltioille osuuskuntia koskevien säädöstensä muutosaikeista jo luonnosvaiheessa sekä ennen uuden lainsäädännön hyväksymistä.

2.10

pitää tärkeänä komission kutsua kansallisille ja eurooppalaisille intressiorganisaatioille tehdä aloitteita ja luonnoksia ”mallilaeista” ja komission halukkuutta avustaa näiden lakien luonnostelussa.

2.11

suosittaa komissiolle aktiivisuutta Euroopan laajuisten osuuskuntasäädösten toimeenpanon seurannassa ja muutostarpeiden rekisteröinnissä, jotta viiden vuoden kuluttua säädöksen toimeenpanon aloittamisesta niitä voidaan, jos mahdollista, yksinkertaistaa ja voimistaa.

2.12

pitää tärkeänä, että komissio varmistaa, että osuuskuntien ja muiden sosiaalitalouden yritysten panoksen hyödyntäminen maatalouden kehittämisessä, yhteisöaloitteiden kautta, tulee toteutetuksi.

2.13

korostaa, että komission ja jäsenvaltioiden hallitusten tulisi tutkia mahdollisuuksia antaa osuuskunnille verohelpotuksia niiden alueellisen tai sosiaalisen hyödyllisyyden perusteella edellyttäen, että kyse on osuuskunnista, jotka kunnioittavat osuuskuntien alkuperäisiä demokratian ja solidaarisuuden perusperiaatteita ja joissa osakkaat toimivat suoraan yrittäjinä, olivatpa he työntekijöitä tai kuluttajia.

2.14

painottaa niitä mahdollisuuksia, joita osuustoimintayritykset tarjoavat paikallistalouden ja uusien innovatiivisten työllistämismuotojen kehittäjänä alue- ja paikallistasolla.

2.15

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään aktiivisesti maatalouden uusien alojen ja uusien maaseutuelinkeinojen, kuten luomu- ja vesiviljelyn, parissa toimivien osuuskuntien (erityisesti markkinointiosuuskuntien) perustamista. Edistämistoimet voisivat liittyä mm. koulutukseen, juridiseen neuvontaan ja aloilla toimivien välisten yhteyksien luomiseen.

2.16

kehottaa kuntia ja alueita ottamaan elinkeinopolitiikassaan nykyistä paremmin huomioon osuuskuntamuotoisen yritystoiminnan.

2.17

muistuttaa, että osuuskuntayritykset tarjoavat uusia mahdollisuuksia työllisyyden parantamiseen, palveluiden tuottamiseen ja talouden elvyttämiseen syrjäisillä ja pääomaköyhillä alueilla.

22.12.2004   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 318/19

1)

Energian loppukäytön tehostaminen on olennaisen tärkeää ympäristön suojelemiseksi, energiatarpeen vähentämiseksi ja Kiotossa asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi. Tässä asiassa energiatehokkuus- ja energiapalvelumarkkinoiden kehittämisellä on tärkeä panos.

2)

Euroopan alue- ja paikallisyhteisöt ovat jo vuosien ajan olleet energiansäästön edelläkävijöitä, esimerkiksi uusiutuvien energiamuotojen käytössä ja älykkäiden energiajärjestelmien kokeilussa.

3)

Lukuisat eurooppalaiset paikallis- ja alueyhteisöt ovat sitoutuneet Kioton tavoitteiden täyttämiseen.

4)

Energiasäästön on ensiksi juurruttava kansalaisten tietoisuuteen, minkä saavuttamisessa paikallis- ja alueyhteisöillä voi kansalaista lähinnä olevana poliittisena tasona olla merkittävä rooli. Euroopan unionin on tarjottava tätä varten riittävä liikkumavara,

1.1

yhtyy Euroopan komission käsitykseen siitä, että energian loppukäytön tehokkuuden lisääminen on tärkeä tavoite. Komitea pitää tervetulleena komission aikomusta osallistua energiatehokkuus- ja energiapalvelumarkkinoiden kehittämiseen. Myös alueiden komitea pitää energiatehokkuus- ja energiapalvelumarkkinoiden vahvistamista tarpeellisena, koska siten voidaan vähentää päästöjä ja edistää kestävää kehitystä.

1.2

pitää ehdotettua direktiiviä periaatteessa oikeana lähestymistapana mainitun tavoitteen saavuttamiseksi.

1.3

antaa varauksettoman tukensa asetetulle ilmastonsuojelutavoitteelle ja siitä aiheutuvan päästöjen vähentämisvelvoitteen noudattamiselle. Myös jäsenvaltioissa, alueilla ja kunnissa on jo olemassa lukuisia toimenpiteitä, joiden tavoitteena on kyseisen velvoitteen täyttäminen (vrt. esimerkiksi Saksan energiansäästölaki, jonka Saksan liittopäivät hyväksyi 1. huhtikuuta 2004). Tähän kuuluvat myös pyrkimykset energiatehokkuuden parantamiseksi kaikilla käyttöaloilla.

1.4

katsoo, että energiatehokkuustoimet (loppukäyttäjien tekemät energiasäästöt, energia-palveluiden tarjonta jne.) tulisi toteuttaa kilpailulle avoimien markkinoiden puitteissa. Samalla on painotettava julkisen palvelun vahvistamisen asettamista etusijalle, jotta se voisi jatkossakin huolehtia laatuun, turvallisuuteen ja saatavuuteen liittyvistä vastuualueistaan.

1.5

pitää selvänä, että on luotava oikea toimintaympäristö, jotta loppukäyttäjien energiankäytön tehokkuutta voidaan parantaa huomattavasti. Tämä voidaan parhaiden saavuttaa kannustamalla ja lisäämällä soveltuvien tekniikoiden ja menetelmien kysyntää. Komitea pitää ongelmallisena ehdotusta, jonka mukaan sen sijasta velvoitettaisiin yritykset tarjoamaan niitä. Siinä tapauksessa yritysten olisi pidettävä varastoissa sellaisia menetelmiä ja tekniikoita, joita kukaan ei ole velvoitettu ostamaan, minkä seurauksena tuotteen kuluttajahinta nousee.

1.6

pitää ehdotettua direktiiviä niiltä osin järjestelmän vastaisena, joissa jätetään huomiotta energian sisämarkkinoiden oleellisia rakenteita. Komission ehdotus sisältää jäsenvaltioiden velvoitteen varmistaa, että vähittäismyyjät tai jakelijat tarjoavat kaikilla loppukäyttöaloilla energiapalveluja ja energiatehokkuustoimia osittain ilmaiseksi. Avoimilla markkinoilla tarjontaa on kuitenkin hyvin vaikea ohjata. Lisäksi asianomaiset markkinatoimijat, kuten eriytetyt energianjakeluyritykset ja vasta markkinoille pyrkivät energiakauppiaat ovat liian erilaisia, jotta niihin voitaisiin kohdistaa samoja tai verrannollisia sääntelypyrkimyksiä.

1.7

katsoo, että siirtoverkonhaltijoiden velvoite tarjota ja toimittaa energiapalveluita loppukäyttäjille rikkoo sisämarkkinadirektiiviä vastaan.

1.8

ei pidä uusien hallinnollisten rakenteiden luomista ja erittäin suuren taakan aiheuttavien seuranta- ja tarkistustoimien edellyttämistä täysin soveltuvana keinona energian loppukäytön tehokkuuden lisäämiseksi ja energiatehokkuus- ja energiapalvelumarkkinoiden kehityksen edistämiseksi. Jäsenvaltioille tulisi antaa mahdollisuus käyttää olemassa olevia elimiä kyseisten tehtävien suorittamiseen. Ehdotetun direktiivin mukaan energiansäästön saavuttamiseksi toteutetuista toimenpiteistä aiheutuvat kustannukset eivät saa olla niistä koituvia etuja suuremmat. Koska kuitenkin jää epäselväksi, millä tavoin tämä kustannustehokkuusanalyysi on tarkoitus toteuttaa, velvoite jää pelkäksi ohjelmakohdaksi ilman käytännön merkitystä. Tästä seuraa, että kustannukset voivat kehittyä täysin epäsuhtaisesti hyötyyn verrattuna. Näin ollen on pelättävissä, että ehdotetun direktiivin 10 artiklan b alakohdassa sallittu tiettyjen kustannusten siirto tulee jakelutariffien kautta loppukäyttäjien maksettavaksi.

1.9

korostaa, että yhtenäinen yhden prosentin säästötavoite kaikille jäsenvaltioille ei saa aiheuttaa kilpailunvääristymiä, koska jo korkean tehokkuustason saavuttaneet valtiot voivat lisätä tehokkuutta entisestään vain suhteellisen suurin kustannuksin. On varmistettava, että jäsenvaltioiden aiemmin toteuttamat toimet otetaan asianmukaisesti huomioon. Ehdotetun direktiivin liitteessä I esitetty menettely, joka koskee jäsenvaltioiden vuodesta 1991 lähtien toteuttamien energiatehokkuustoimien huomioon ottamista, tulee toteuttaa siten, ettei kilpailunvääristymiä synny. Komitea vastustaa suhteettoman suuren taakan sälyttämistä viranomaisille ja esittää, että julkista ja yksityistä sektoria tulee kohdella tasapuolisesti.

1.10

pitää ehdotettuja toimenpiteitä – kuten yhtenäistä säästötavoitetta ja uusien seurantabyrokratioiden sekä energiapalveluiden pakkomarkkinoiden luomista – laajuudeltaan ja vaikutuksiltaan erittäin voimakkaana puuttumisena jäsenvaltioiden energiapolitiikkaan.

2.1

kehottaa komissiota – säädösehdotuksen erittäin tervetullut tavoiteasettelu huomioon ottaen – vielä muokkaamaan ehdotetun direktiivin keskeisiä kohtia. Tarkistuksen tavoitteena tulisi olla ensisijaisesti energiapalveluiden kysynnän kehittäminen ja vahvistaminen tiedotuksen, neuvonnan ja tuen avulla. Sen vuoksi komitea ehdottaa, että käynnistetään Euroopan laajuinen tiedotuskampanja, jonka tarkoituksena on levittää tietoa energiansäästön tuomista ympäristöhyödyistä.

2.2

pyytää komissiota ottamaan huomioon toissijaisuusperiaatteen siten, että myös tulevaisuudessa jäsenvaltioiden, alueiden ja kuntien tehtäväksi jää huolehtia energiapalvelujen tarjoajien pätevyydestä, sertifioinnista ja akkreditoinnista, valvoa energiakatselmusjärjestelmiä ja energiapalvelumarkkinoita, laatia energiatehokkuusohjelmia sekä luoda julkisessa valvonnassa olevia rahoitusmahdollisuuksia.

2.3

ehdottaa, että säännösten yksityiskohtaisuutta rajoitettaisiin siinä määrin, että se olisi yhteensopiva komission pyrkimyksen kanssa yksinkertaistaa menettelytapoja ja purkaa sääntelyä ja byrokratiaa.

2.4

kehottaa komissiota huolehtimaan siitä, ettei julkiselle sektorille aseteta suhteettoman suurta energiansäästötavoitteeseen liittyvää rasitetta. Sekä julkisen että yksityisen sektorin tulee kantaa yhtäläinen vastuu energiatehokkuuden lisäämistä koskevan yleistavoitteen saavuttamisesta.

2.5

muistuttaa, että ehdotetun direktiivin sisältämien velvoitteiden noudattaminen edellyttää valvontatoimia, tietojen keräämistä sekä komissiolle tarkoitettujen raporttien laatimista. Tämä vaatii täysin uusien henkilöstöresurssien luomista julkishallinnossa mutta myös yrityksissä, esimerkiksi aiemmin tarpeettomien, loppukäyttäjiä koskevien tietojen (esimerkiksi lämmitysöljyn käytöstä) keräämiseksi sekä energiapalveluiden markkinoimiseksi. Tämä tulisi lainsäädännössä ottaa asianmukaisesti huomioon.

2.6

muistuttaa komissiota tarpeesta varmistaa uuden direktiivin täydellinen yhtäpitävyys kaikkien energia-alan oikeudellisten säännösten ja erityisesti energian sisämarkkinoita koskevan direktiivin tavoitteiden kanssa.

22.12.2004   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 318/22

1)

että sähköinen hallinto edistää paitsi julkishallinnon tehokkuutta myös demokratiaa parantamalla hallintotapaa ja lisäämällä kansalaisten osallistumista julkiseen elämään,

2)

että politiikan ylimmillä tasoilla on sitouduttava sähköisen hallinnon rakenteiden ja palveluiden luomiseen ja että useimmat oikeudelliset esteet eivät ole EU:n vaan jäsenvaltioiden, alueiden ja kuntien tasolla,

3)

että nykyisten ja tulevien jäsenvaltioiden perinteiden ja oikeusperusteiden erot vaikeuttavat julkisten palvelujen tarjoamista koskevien yhteisten normien määrittelyä,

1.1

pitää tervetulleena, että komissio katsoo sähköisellä hallinnolla olevan keskeinen osuus Lissabonin tavoitteiden saavuttamisessa, ja korostaa erityisesti alue- ja paikallishallinnon roolia ja panosta sen potentiaalin kasvattamisessa ja hyödyntämisessä, ottaen huomioon alue- ja paikallishallinnon sekä kansalaisille että yrityksille tarjoamien palveluiden ja laatiman sääntelyn kattavuuteen ja merkitykseen.

1.2

korostaa paikallis- ja aluehallinnon perusominaisuuksia, joista tärkeimmät ovat niiden koko ja kansalaisläheisyys, jotka mahdollistavat innovaatioiden nopean toteuttamisen sekä tiedon ja ymmärryksen hankkimisen palveluiden ja käyttäjien tarpeista. Näihin ominaisuuksiin kuuluvat myös suorat yksilö- ja yhteisötason yhteydet, jotka antavat mahdollisuuden edistää uusien taitojen hankkimista ja käyttäytymismallien muuttamista, mikä on sähköisen hallinnon mielekkään ja käytännöllisen toteuttamisen edellytys.

1.3

yhtyy komission käsitykseen siitä, että sähköisessä hallinnossa on periaatteessa kyse tieto- ja viestintätekniikan käytön yhdistämisestä julkisen vallan ja hallinnon alalla organisaatiomuutoksiin sekä uusien taitojen kehittämiseen.

1.4

pitää erityisen tärkeänä luoda ja rahoittaa koulutus- ja kehittämismahdollisuuksia, jotta mahdollisimman laaja käyttäjäkunta pääse osallistumaan sähköisen hallinnon kehitysprosessiin.

1.5

korostaa, että sähköisen hallinnon hyöty ilmenee julkisten palvelujen tarjoamisessa tapahtuvassa muutoksessa sekä kansalaisten lisääntyvässä osallistumisessa demokraattisiin prosesseihin ja julkisen politiikan kehittämiseen. Tämä tarkoittaa siis hallintopalveluiden tarjoamisen sekä kansalaisten ja viranomaisten välisten yhteyksien kattavaa modernisointia.

1.6

varoittaa, että tällainen kaikilla hallintotasoilla tapahtuva muutos ei ole ilmaista, vaan se vaatii huomattavaa ja jatkuvaa resurssien panostamista. Rasitus on lisäksi kaksinkertainen, koska vanhoja järjestelmiä on pidettävä yllä siirtymäkausien ajan. Tämä vaatimus koskee ainoastaan julkishallintoa, sillä kaupallisessa toimintaympäristössä tämä ei ole tarpeen.

1.7

toteaa, että siirtyminen laajakaistaisiin verkkoihin on keskeinen edellytys sähköisen hallinnon laajaan käyttöönottoon ja vuorovaikutteisuuden aikaansaamiseen, ja näin ollen pitää tervetulleena komission vaatimusta siitä, että kaikki viranomaistahot ottavat laajakaistayhteydet käyttöön vuoteen 2005 mennessä. Komitea katsoo, että tällaisen muutoksen toteuttamiseen tarvitaan rahoitustukea, erityisesti sellaisilla alueilla, joilla yhteyksien saatavuuden nykyinen kehitystaso ja -nopeus on suhteellisen alhainen.

1.8

pitää aiheellisena komission tiedonannossa englanninkielisten termien eGovernance ja eGovernment välillä tehtyä eroa ja katsoo, että sähköisen hallinnon laajempi – keskeisimmät sosiaalipalvelut sisältävä – käsite eGovernance on paikallis- ja aluehallinnon intressien kannalta erittäin tärkeä.

1.9

suosittelee tutkimusnormeja koskevien yhteisten puitteiden soveltamista sen varmistamiseksi, että kaikkein merkittävien ohjelmien ja hankkeiden laadulliset ja määrälliset arvioinnit julkaistaan ja näin sekä jaetaan tietoa jäljittelemisen arvoisista onnistumisista että annetaan rehellinen analyysi epäonnistuneista hankkeista oppimisen mahdollistamiseksi ja tulevien käytäntöjen parantamiseksi.

1.10

katsoo, että kumppanuustoiminta, yhteenliittymien luominen ja yhteisyritysten kehittäminen kaikilla EU:n ja jäsenvaltioiden julkisilla tasoilla sekä mahdollisuuksien mukaan myös yksityisten organisaatioiden keskuudessa on ehdoton edellytys innovaation hyödyntämiselle ja vanhentuneiden tekniikoiden välttämiselle, nykyisten ja tulevien hyvien käytänteiden jakamiselle sekä julkisen varainkäytön tehokkuuden takaamiselle.

1.11

toteaa sähköiseen hallintoon sisältyvät mahdollisuudet pitää yllä ja edistää erilaisten alueellisten yhteisöjen kulttuurin ominaispiirteitä sekä niiden tasapuolisia mahdollisuuksia käyttää palveluita ja osallistua politiikan tekoon. Tällä tavoin tunnustetaan myös alue- ja paikallisviranomaisten ainutlaatuinen rooli. Kaikki tämä korostaa ennestään laadukkaan tutkimustyön merkitystä tasapuolisten toimintatapojen laatimisessa.

1.12

on perillä tietosuojaa ja yksityisyyden suojaa varmistavan teknologian merkityksestä palveluiden käyttäjien luottamuksen saamiseksi, mutta katsoo, että tässä yhteydessä on vältettävä sellaisia järjestelmiä, jotka saattavat aiheettomasti estää nimeltä mainittuja käyttäjiä koskevien tietojen sähköistä siirtämistä.

1.13

toteaa, että käsillä oleva tiedonanto on osa laajempaa innovaatioiden sarjaa, jonka yhteisvaikutuksella on mahdollisuus parantaa kansalaisten ja hallinnon välisiä yhteyksiä sosiaalisen osallisuuden suhteen, mutta katsoo, että sosiaalinen koheesio saattaa vaarantua henkilökohtaisten kontaktien vähentymisestä johtuvan eristäytymisen vuoksi. Tällainen kehitys on estettävä.

2.1

suosittelee Euroopan komissiolle, että sähköisen hallinnon edistämisessä asetetaan etusijalle yhteisten normien varmistaminen, tiedonvaihdon puitteet sekä mutkaton yhteensopivuus. Lisäksi on lisättävä tietoisuutta yleiseurooppalaisista palveluista ja varmistettava valtakunnallisia ja alueellisia palveluita koskevan tiedon helppo saatavuus kaikille EU:n kansalaisille. Asioinnin turvallisuuteen ja tietoturvaan on niin ikään kiinnitettävä runsaasti huomiota. Yleisön luottamus ja palvelujen käyttö ovat suoraan riippuvaisia turvallisuuskysymyksistä.

2.1 a)

suosittelee, että Euroopan komissio lisää ponnisteluitaan koordinoidakseen tosiasiallisella ja tehokkaalla tavalla sähköistä hallintoa koskeviin ohjelmiin ja etenkin IDA- ja eTen-ohjelmiin sekä kuudennen puiteohjelman sähköistä hallintoa koskevaan tutkimukseen liittyviä toimia pyrkimällä optimoimaan niiden tulokset sekä Euroopan unionin sähköiseen hallinnon kehittämiseen suuntaamat toimenpiteet ja varat.

2.1 b)

suosittelee, että Euroopan komissio tutkisi alueellista ja paikallista ulottuvuutta sähköistä hallintoa koskeviin ohjelmiin liittyvissä toimissa.

2.2

katsoo, että jäsenvaltioiden ja EU:n rakennerahaston tulisi rahoittaa laajakaistayhteyksien rakentamista alueilla, joilla se ei välttämättä ole taloudellisesti kannattavaa, ja näin varmistaa sähköisen hallinnon saatavuus kaikilla EU:n alueilla. Tämä koskee erityisesti alueita, joilla yhteyksien saatavuuden nykyinen kehitystaso ja -nopeus on suhteellisen alhainen. On otettava huomioon alueiden erityispiirteet, etenkin maantieteellinen laajuus ja asukasmäärä, määriteltäessä tarvittava rahoitus infrastruktuurien hankkimiseksi, jotta palveluiden saatavuus varmistetaan koko alueella.

2.3

katsoo, että sähköisen hallinnon saatavuuden varmistamiseksi on ainakin siirtymävaiheen aikana järjestettävä koulutusta ja että on luotava asianmukaiset välineet vammaisille ja ikääntyneille sekä henkilöille, joiden koulutustaso on alhainen. Näin edistettäisiin sähköisten palvelujen saamista kaikkien ulottuville ja vältettäisiin syrjinnän vaara.

2.4

yhtyy komission käsitykseen siitä, että palvelujen tarjonta verkossa ei välttämättä takaa niiden käyttöä verkossa, ja suosittelee vahvasti, että kysynnän suhteen selvitettäisiin sekä palvelutyyppiä että käyttöliittymää koskevia mieltymyksiä ja esteitä. Tarjontaa koskien tulisi löytää sellaisia kanavia, jotka houkuttelevat mukaan mahdollisimman laajan ja monipuolisen käyttäjäkunnan, joka ei painotu millään tavoin asuinpaikan, iän, sukupuolen tai taloudellis-yhteiskunnallisen ryhmän mukaan.

2.5

korostaa, että tietotekniikan mahdollisuudet tulisi käyttää täysimääräisesti hyväksi, kun parannetaan perinteisten kanavien kautta käytettävien julkisten palvelujen laatua ja tuottavuutta.

2.6

suosittelee, että hyväksytään pöytäkirja, jonka mukaan julkista rahoitusta saavien sähköistä hallintoa koskevien ohjelmien ja hankkeiden tulokset on julkaistava ja kulloisellakin hankkeella saavutetut hyödyt ja sen yhteydessä tehdyistä virheistä oppimalla tehtävät parannukset on eriteltävä.

2.7

kehottaa komissiota huolehtimaan paikallis- ja alueviranomaisille annettavasta tuesta, jotta ne voisivat tarjota sähköisiä hallintopalveluja eri kielillä, erityisesti alueellisilla ja muilla vähemmän käytetyillä kielillä.

2.8

toteaa uusia toiminta-aloja koskevien suurten aloitteiden arvioinnin vaikeaksi, mutta pitää välttämättömänä asettaa niiden käynnistysvaiheessa selkeät tavoitteet sekä toteuttaa loppuvaiheessa kattava ja avoin (sekä onnistuneiden että epäonnistuneiden aloitteiden) tulosten kriittinen arviointi, jossa kriteereinä tulisi käyttää mm. niiden merkityksellisyyttä, vaikuttavuutta, tehokkuutta ja toimivuutta. Arvioinnin tavoitteena olisivat tulevaisuudessa saavutettavat parannukset.

22.12.2004   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 318/24

1)

Ei-toivottu kaupallinen sähköpostiviestintä, jota yleensä kutsutaan roskapostiksi (”spam”), on saavuttanut huolestuttavat mittasuhteet. Jo 50 prosenttia maailman sähköpostiliikenteestä on arvioiden mukaan roskapostia, kun vuonna 2001 kyseisen osuuden arvioitiin olevan 7 prosenttia.

2)

Roskaposti on ongelma monistakin syistä. Niitä ovat yksityisyyden suojelu, asiakkaiden harhaanjohtaminen, alaikäisten ja ihmisarvon suojelu, minkä lisäksi se on uhka kaupankäynnille. Roskaposti aiheuttaa yrityksille ylimääräisiä kustannuksia, heikentää tuottavuutta ja vie pohjaa kuluttajien luottamukselta.

3)

EU antoi heinäkuussa 2002 sähköisen viestinnän tietosuojadirektiivin 2002/58/EY, jolla otettiin käyttöön suostumukseen perustuvan markkinoinnin periaate (”opt-in”) sähköpostiviestinnässä. Sähköisen viestinnän tietosuojadirektiivi oli pantava täytäntöön viimeistään 31. lokakuuta 2003.

4)

Vaikka lainsäädännön kehittäminen onkin ensimmäinen askel asiassa, se ei yksin riitä ratkaisemaan ongelmaa. Tarvitaan myös muita toimenpiteitä direktiivin toivottujen vaikutusten varmistamiseksi.

1.1

on komission kanssa samaa mieltä siitä, että roskaposti on yksi Internetin tämän hetken merkittävimmistä haasteista, johon puuttuminen vaatii toimia eri rintamilla: tehokkaan lainvalvonnan ja kansainvälisen yhteistyön lisäksi tarvitaan itsesääntelyratkaisuja ja teknisiä ratkaisuja yrityksille sekä yhteiskunnallista valistusta.

1.2

suhtautuu myönteisesti komission jatkuviin pyrkimyksiin kannustaa jäsenvaltioita saattamaan sähköisen viestinnän tietosuojadirektiivi 2002/58/EY osaksi kansallista lainsäädäntöään. Komitea toivoo, että apu, jota komissio tarjoaa asiassa jäsenvaltioille, ulotetaan toukokuussa 2004 tapahtuvan laajentumisen jälkeen koskemaan myös uusia jäsenvaltioita.

1.3

huomauttaa, että roskapostiviestit heikentävät luottamusta tietoverkkoihin ja että sähköpostiliikenteen lisääntyminen hidastaa järjestelmien toimintaa. Kyseessä on rajatylittävä ja kansainvälinen ongelma, ja AK epäileekin, että asianomainen unionin politiikka ei voi onnistua muuten kuin yhteisymmärryksessä ja yhteistyössä kansainvälisten organisaatioiden ja maailman muiden vallanpitäjien kanssa.

1.4

on pahoillaan siitä, että komissio ei huomioi alue- ja paikallisviranomaisten kykyä toimia yhdessä edustamiensa yhteisöjen ja laajan yleisön kanssa, ja kehottaa komissiota kiinnittämään asianmukaista huomiota siihen, missä määrin alue- ja paikallisviranomaiset voivat auttaa ei-toivottujen sähköpostiviestien torjunnassa.

1.5

korostaa, että alue- ja paikallisviranomaiset voivat osallistua roskapostin torjuntaan useilla eri tavoilla. Ne voivat osallistua valistustyöhön ja tiedon levittämiseen, minkä lisäksi niillä voi olla asiassa yleisempi rooli, koska ne toimivat lähellä kansalaisia, organisaatioita ja yrityksiä.

1.6

huomauttaa, että ehdotuksia on jo tehty toimenpiteiksi, joiden tarkoituksena on lisätä nuorten tietoisuutta tietoyhteiskuntaan liittyvistä turvallisuuskysymyksistä ja tietokonerikollisuuden seurauksista.

1.7

huomauttaa, että alue- ja paikallisviranomaisten tehtäviin kuuluu kansalaisten suojelu laajimmassa mahdollisessa merkityksessä.

1.8

katsoo, että alue- ja paikallisviranomaisilla on tärkeä rooli osaamis- ja tietoyhteiskunnan tasapainoisessa kehittämisessä Euroopan unionissa varsinkin laajentumisen jälkeen. Tarkoituksena on lisätä alueiden, kaupunkien ja kuntien taloudellista ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta kaikkialla Euroopassa. Alue- ja paikallisviranomaiset ovat ratkaisevassa asemassa haluttaessa varmistaa, että mahdollisimman monella on mahdollisuus osallistua yhteisön toimiin, kun keskitetään huomiota erityisesti muita heikommassa asemassa oleviin ryhmiin.

1.9

toteaa, että paikallis- ja aluehallinto on vastuussa ei vain julkisten verkkopalveluiden kehittämisestä, vaan myös tieto- ja viestintätekniikan käytöstä elinikäisessä oppimisessa – koska digitaalinen lukutaito katsotaan uudeksi perustaidoksi – ja terveydenhuollossa. Alue- ja paikallisviranomaisilla on myös aktiivinen rooli tietoturvan edistämisessä, kulttuurin ja matkailun sisältöpalvelujen kehittämisessä, erilaisissa verkkopalveluiden käyttömahdollisuuksia lisäävissä toimenpiteissä sekä luonnollisesti myös niin hallinnon sisäisten kuin yleensäkin organisaatioiden välisten prosessien yhteentoimivuuden kehittämisessä. Komitea katsoo siksi, että tehokkaan ja esteettömän sähköisen viestinnän turvaaminen on elintärkeää.

2.1

kehottaa painottamaan ehdokasvaltioiden osallistumisen merkitystä. Internet ei tunne valtioiden välisiä perinteisiä rajoja, joten EU:n jäsenvaltioiden lisäksi myös muiden maiden tulisi voida osallistua Euroopan tasolla toteutettaviin toimenpiteisiin. Tietojärjestelmien puutteet ja tietoturvan heikkous kehityksessä jäljessä olevilla Euroopan alueilla voivat lisätä tietoteknisen osaamisen eroja kyseisten alueiden ja kehittyneiden ja turvallisten alueiden välillä.

2.2

ehdottaa toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että maailman johtavat ohjelmistoyritykset sitoutuvat tekemään nykyistä enemmän verkko- ja tietoturvaa sekä sen välittömiä käytännön sovelluksia koskevaa tutkimusta. Euroopassa toimivien telepalveluita ja -yhteyksiä tarjoavien yritysten ensisijaisena tavoitteena tulisi olla turvallisuuden edistäminen, ja alan yhteyksiä EU:n ulkopuolella toteutettaviin toimenpiteisiin ja toimiviin organisaatioihin olisi kehitettävä.

2.3

kehottaa komissiota käyttämään hyväksi alue- ja paikallisviranomaisten kykyä kommunikoida kansalaisten kanssa paikallistasolla. Esimerkiksi kirjastot, monitoimitalot ja muut kunnalliset toimipisteet tarjoavat hyvät mahdollisuudet tietoisuuden lisäämiseen sekä tiedon tarjoamiseen suuren yleisön käyttöön. Kyseiset palvelulaitokset mahdollistavat suorien yhteyksien luomisen yleisöön muita heikommassa asemassa olevat ryhmät mukaan luettuina.

2.4

katsoo, että useat Internetin turvalliseen käyttöön liittyvistä ongelmista voidaan ratkaista paikallistasolla etenkin toteuttamalla tehokas valistuskampanja, jonka avulla aiheesta jaetaan tietoa. Alue- ja paikallisviranomaiset voivat opastaa kansalaisia ei-toivotun sähköpostiviestinnän torjumista koskevan tiedon hankinnassa.

2.5

ehdottaa, että oppilaitokset edistävät oman kasvatustehtävänsä puitteissa kohdennetun tiedon jakamista nuorille tietoyhteiskunnan turvakysymyksistä.

2.6

ehdottaa, että alue- ja paikallisviranomaiset hyödyntävät olemassa olevia suhteitaan yritysorganisaatioihin kannustaakseen näitä ryhtymään aktiivisiin toimenpiteisiin roskapostia vastaan.

2.7

korostaa myös EU:n sisäisen yhteistyön merkitystä ja erityisesti paikallis- ja aluehallinnon roolia kyseisen yhteistyön edistämisessä.

22.12.2004   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 318/27

1.1

painottaa audiovisuaalisten tiedotusvälineiden keskeistä roolia moniarvoisen eurooppalaisen yhteiskunnan kehittämisessä, alueellisen ja paikallisen identiteetin säilyttämisessä sekä demokratiaan pohjautuvien kansalaisoikeuksien edistämisessä.

1.2

pitää tärkeänä sopeuttaa audiovisuaalialan sääntelypuitteita tämän keskeisen roolin toteutuksen ja myönteisen kehityksen mahdollistamiseksi ja sen tukemiseksi.

1.3

pitää tarpeellisena käsitellä myös muita audiovisuaalialan sääntelyyn liittyviä ja yleisesti kiinnostavia laajempia tavoitteita, kuten kilpailua, kuluttajansuojaa ja televiestintäoikeutta, ja pitää tervetulleena, että komissio on laatinut tiedonannon koko audiovisuaalialaa koskevan EU:n sääntelypolitiikan tulevaisuudesta.

1.4

katsoo perustelluksi, että audiovisuaalipolitiikan sääntelypuitteita selkeytetään juuri Euroopan unionin laajentumisajankohtana ja sen jatkokehitykselle määritellään aikataulu, joka tarjoaa hyvissä ajoin mahdollisimman laajan oikeusvarmuuden myös liittyville maille.

1.5

näkee teknisessä kehityksessä, kuten litteissä televisioissa, suuria mahdollisuuksia audiovisuaalialan jatkokehitykselle ja korostaa tarvetta ottaa tämä huomioon puitteiden määrittelyssä vastaisuudessa.

1.6

kannattaa ja korostaa yleisesti komission ajamia periaatteita audiovisuaalialan sääntelypuitteille.

1.7

yhtyy periaatteessa direktiivistä 89/552/ETY ”televisio ilman rajoja” tehtyyn myönteiseen arvioon, jonka mukaan direktiivi tarjoaa vakaat ja turvalliset sääntelypuitteet EU:n alueen televisiopalveluille ja on pääosin taannut televisiolähetyspalvelujen vapaan liikkuvuuden yhteisössä. Komitea viittaa tässä yhteydessä lausuntoonsa CdR 90/2003 fin.

1.8

korostaa alkuperämaaperiaatteen merkitystä audiovisuaalialan sisämarkkinoiden perusperiaatteena, mutta yhtyy myös kuulemisvaiheessa esitettyyn huoleen siitä, että kansallisten lakien erilaisuudesta johtuen lähetystoiminnan harjoittajat voivat sijoittautua maihin, joissa lainsäädäntö on vapaamielisintä.

1.9

yhtyy komission käsitykseen siitä, että ”televisio ilman rajoja” -direktiivin perusteellinen tarkistus saattaa muutosten vuoksi olla tarpeen.

1.10

olisi tällä välin tapahtuneet audiovisuaalialan markkinoiden kehitykset ja muutokset huomioon ottaen pitänyt tervetulleena komission aloitetta kyseisen direktiivin pikaisesta ja kattavasta kehittämisestä yhtenäiseksi unionitason audiovisuaalisten palvelujen sääntelykehykseksi, jonka avulla vähennetään asteittain direktiivin soveltamisalaan kuuluvien palvelujen sekä tietoyhteiskunnan palvelujen sääntelyä.

1.11

katsoo, että ”televisio ilman rajoja” -direktiivin soveltamiseen liittyviä muita kysymyksiä ei tulisi pyrkiä ratkaisemaan tulkitsevien tiedonantojen avulla, vaan että kyseistä direktiiviä tulisi pikaisesti kehittää eteenpäin tarvittavan oikeusvarmuuden saavuttamiseksi.

1.12

pitää erityisen tärkeänä säilyttää kilpailusäännöt audiovisuaalipolitiikan alalla.

1.13

korostaa vastuuta tiedotusvälineiden moniarvoisuuden säilyttämisestä ja edistämisestä Euroopassa, EU:n jäsenvaltioissa ja Euroopan alueilla.

1.14

korostaa tarvetta laatia sääntelypuitteet tietoyhteiskunnan palveluille, kuten sähköiselle kaupankäynnille ja uusien palveluiden saatavuudelle, ja pitää yksittäisten palveluiden sääntelyn asteittaisen vähentämisen tarpeen vuoksi tervetulleena, että komissio ei aio kyseenalaistaa tietoyhteiskuntapalveluiden ja ”televisio ilman rajoja” -direktiivin piiriin kuuluvien palveluiden välistä erottelua.

1.15

pitää tarpeellisena kuluttajaystävällistä siirtymistä analogisista digitaalisiin radio- ja televisiolähetyksiin ja viittaa tässä yhteydessä lausuntoonsa CdR 308/2003 fin.

1.16

korostaa tiedonsaantioikeuden erityistä merkitystä EU:n kansalaisten oikeuksien kannalta ja pitää tervetulleena, että komissio on kuulemisten yhteydessä käsitellyt yhteiskunnallisesti merkittäviä tapahtumia koskevan tiedonsaantioikeuden kysymystä ja katsoo sen vaativan lisätarkastelua.

1.17

korostaa alueellisen elokuvatuen merkitystä ja on vakuuttunut siitä, että alueellisen ja paikallisen audiovisuaalisen tuotannon merkitys kasvaa ja että se muodostaa valtiotason tuotantojen ohella vastapainon Euroopan ulkopuolisten maiden tuotannoille.

1.18

korostaa tarvetta ryhtyä toimenpiteisiin eurooppalaisten teosten tukemiseksi ja pitää riippumattomien tuottajien valmistamien eurooppalaisten teosten ohjelmistoon pääsyn tukemista tärkeänä panoksena Euroopan monimuotoisen audiovisuaalisen maiseman varmistamisessa. Tällä panoksella voidaan erityisesti myös säilyttää ja tuoda esiin Euroopan rikas alueellinen ja paikallinen perintö. Komitea huomauttaa kuitenkin, että nykyisellä kiintiöjärjestelyllä tätä tavoitetta ei ole pystytty riittävästi täyttämään.

1.19

korostaa mainonnan laadullisia ja määrällisiä edellytyksiä koskevan tasapainoisen sääntelyn tarvetta.

1.20

pitää tervetulleena komission valmiutta pohtia alaikäisten ja ihmisarvon suojelua koskevan suosituksen jatkokehittelyä.

1.21

pitää vastineoikeutta tärkeänä osana ihmisoikeuksien ja sananvapauden vaalimista ja tukee aikomusta laajentaa tämä oikeus kaikkia tiedotusvälineitä koskevaksi.

1.22

tukee komission aikomusta tarkistaa alaikäisten ja ihmisarvon suojelua koskeva suositus ja keskittyä siinä erityisesti medialukutaitoon, vastineoikeuteen ja syrjintään tai vihaan yllyttämiseen liittyviin kysymyksiin kaikkien online-tiedotusvälineiden osalta.

1.23

ymmärtää kansallisten ja alueellisten omaleimaisuuksien ilmaisun mahdollistavien yhteis- ja itsesääntelymallien tarpeellisuuden, mutta kannattaa samalla aikomusta laatia media-alan yhteissääntelymalleja koskeva tutkimus, jonka yhteydessä voidaan tarkastella näiden mallien vaikutuksia ja yhteensopivuutta EU:n sääntelykehyksen kanssa.

1.24

korostaa, että unionin tulee vastedeskin pyrkiä edistämään laaja-alaisesti audiovisuaalialan eurooppalaista toimintamallia myös kansainvälisissä yhteyksissä ja etenkin WTO-neuvotteluissa.

2.1

suosittelee ottamaan tavoitteeksi ”televisio ilman rajoja” -direktiivin pikaisen tarkistuksen ja jatkokehityksen, jotta voidaan varmistaa tarvittava oikeusvarmuus – etenkin myös liittyville maille – ja mukauttaa kyseinen direktiivi tekniikan edistymiseen.

2.2

suosittelee, että ”televisio ilman rajoja” -direktiivin ja muun audiovisuaalialaa koskevan sääntelyn jatkokehityksessä otetaan huomioon audiovisuaalisten tiedotusvälineiden ja tuotantojen merkitys alueellisen ja paikallisen identiteetin kehitykselle ja kukoistukselle ja että sitä vahvistetaan asianmukaisesti. Tässä mielessä alan liiallista keskittymistä on hillittävä ja kompensoitava maakohtaisesti ja kansainvälisesti.

2.3

suosittelee tiedotusvälineiden jatkuvan yhdentymisen vuoksi pyrkimään siihen, että oikeudellisen sääntelyn soveltamisalueen määrittelyssä käytetään perusteena tuotantojen sisältöä eikä jakelualustoja.

2.4

katsoo, että laadulliset mainontasäännöt, eli mainonnan ja toimituksellisen sisällön pitäminen erillään, tulisi säilyttää entisellään erityisesti alaikäisten suojeluun liittyvien näkökohtien vuoksi.

2.5

pitää kuitenkin käyttäjien lisääntyvien valinta- ja ohjausmahdollisuuksien vuoksi tarpeellisena käynnistää määrällisten mainontasääntöjen lisätarkistus, jotta – etenkin EU:n laajentumisen vuoksi – voitaisiin joustavuuden lisäämisellä näyttää suuntaa byrokraattisten esteiden vähentämiselle.

2.6

suosittelee, että mainontasääntöjä sovelletaan myös ns. uusiin mainontamuotoihin (moninäytöt, virtuaalimainonta ja vuorovaikutteinen mainonta) ja asianmukaisilla, toimituksellisen sisällön ja mainonnan selkeää erilläänpitämistä koskevilla säännöksillä varmistetaan näiden mainontamuotojen käytölle oikeudellinen selkeys.

2.7

pitää tervetulleena, että audiovisuaalisessa politiikassa huomioidaan ”televisio ilman rajoja” -direktiivin lisäksi myös muita siihen liittyviä sääntelyaloja, kuten kilpailupolitiikka, tekijänsuoja, kuluttajansuoja jne., ja suosittelee, että tulevaisuudessa tällaiset keskinäiset yhteydet otetaan lainsäädännässä paremmin huomioon.

2.8

korostaa, että juuri nykyisessä tilanteessa, jossa EU:hun liittyy kymmenen uutta jäsenvaltiota, on pyrittävä siihen, että alaikäisten ja ihmisoikeuksien suojelua koskevia säännöksiä noudatetaan pysyvästi koko audiovisuaalisella alalla.

2.9

ehdottaa siksi, että tulevassa ehdotuksessa alaikäisten ja ihmisarvon suojelusta annetun neuvoston suosituksen päivittämiseksi vahvistetaan pyrkimyksiä tehokkaiden itse- ja yhteissääntelyvälineiden laatimiseksi sekä parhaiden käytänteiden vaihdon ja verkottumisen lisäämiseksi, varsinkin digitaali- ja verkkoympäristössä.

2.10

suosittelee, että tulevassa ehdotuksessa annetaan erityinen arvo medialukutaidon edistämistä koskeville toimille, sillä kuten komissiokin toteaa, ”nykyisin on tärkeätä tietää, mistä tietoa löytyy ja miten sitä on tulkittava”. Lisäksi komitea suosittelee, että kyseisessä medialukutaitoa koskevassa tarpeellisessa ehdotuksessa huomioidaan kaikki Euroopan unionin kielet ja varmistetaan ”vähimmäismäärä kyseisten kielten käytölle ja niillä annettavalle tiedolle”.

2.11

kannattaa tiedonsaannin oikeuden säilyttämistä tapauksissa, joissa kyse on yksinoikeuden alaisista tapahtumista sekä tapahtumista, joilla on erityistä yhteiskunnallista merkitystä. AK korostaa tässä yhteydessä näkemystään, jonka mukaan säännös suurtapahtumien lähettämisestä maksuttomassa TV:ssä on muotoiltava joustavasti eri maiden kielellisiä erityispiirteitä kunnioittaen. Komitean mielestä tulisi tutkia eurooppalaisia suurtapahtumia sisältävän luettelon laatimista, ja se suosittelee, että EU:n tasolla määritellään oikeus televisioituihin lyhyisiin otteisiin yleisesti kiinnostavista tapahtumista.

2.12

suosittelee Euroopan audiovisuaalisten markkinoiden myönteisen kehityksen huomioon ottaen, että eurooppalaisen elokuva- ja televisiotuotannon tukemisessa harkittaisiin entistä vahvemmin siirtymistä nykyisestä ”televisio ilman rajoja” -direktiivin 4 ja 5 artiklan mukaisesta kiintiöjärjestelmästä tuotannon ja markkinoinnin vahvempaan tukemiseen tukiohjelmien avulla. Komitea pitää erityisen tärkeänä arvioida tätä tuotantoa eurooppalaisen kulttuurin suojelemisen sekä aluepoliittisten ja taloudellisten vaikutusten näkökulmasta. Tässä yhteydessä voitaisiin luoda erityinen tukiohjelma alueellista tuotantoa ja alueellisia lähetyksiä ja/tai eurooppalaisten kielten käyttöä varten.

2.13

toistaa kantansa, jonka mukaan digitaaliseen tuotantoon ja digitaalisiin lähetyksiin siirtymisen edellyttämiä investointeja ajatellen, ja koska alue- ja paikallistelevisiot lähettävät luonteenomaisesti paljon omaa ohjelmistoa, on kannustettava alue- ja paikallistelevisioiden lähetysten tukemista tai sallittava se, jotta varmistetaan tulevan digitaalisen television kulttuurinen ja alueellinen monimuotoisuus. Niinpä komitea ehdottaa, että tuetaan ensisijaisesti sellaisia investointeja, joiden avulla alueelliset audiovisuaaliset palvelut muutetaan digitaalisiksi.

2.14

katsoo, että myös ”televisio ilman rajoja” -direktiivin jatkokehityksessä on varmistettava, että julkinen yleisradiotoiminta pystyy täyttämään tehtävänsä jäsenvaltioiden asettamien edellytysten mukaisesti. Komitea kannattaa varauksetta alueellisista lähetyksistä vastaaville julkisille toiminnanharjoittajille annettavaa tukea.

22.12.2004   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 318/30

1)

katsoo, että Euroopan pakolaisrahaston toisesta vaiheesta tulisi muodostua aiempaa tehokkaampi ja tärkeämpi väline sille asetettujen keskeisimpien tavoitteiden – vastuun jakaminen jäsenmaiden kesken ja yhteisen turvapaikkapolitiikan toteutuminen kaikissa jäsenmaissa – toteutumiseksi,

2)

katsoo, että asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi on välttämätöntä, että rahastolle taataan riittävät määrärahat koko sen toimintakaudeksi ottaen erityisesti huomioon yhteisön laajentuminen ja uusien jäsenmaiden tarpeet,

1.1

hyväksyy komission ehdotuksen jäljempänä olevin muutosehdotuksin.

1.2

arvostaa komission, jäsenvaltioiden, alueiden, kuntien, järjestöjen, pakolaisten itsensä sekä muiden toimijoiden työtä Euroopan pakolaisrahaston ensimmäisen vaiheen tavoitteiden saavuttamiseksi.

1.3

arvostaa komission työtä uuden ehdotuksen laatimiseksi ja katsoo, että se on onnistunut ottamaan huomioon merkittävän osan ensimmäisen vaiheen evaluoinnin tuloksista ja eri toimijoiden esittämistä arvioista.

1.4

pitää oikeudenmukaisena ehdotettua jäsenmaiden välisen vastuunjaon periaatetta ja järjestelmää.

1.5

katsoo, että ehdotettu, jäsenvaltioissa toteutettavien toimien täytäntöönpanemiseksi varattava kiinteä määräraha sekä teknisen ja hallinnollisen tuen taso ovat ehdoton vähimmäisedellytys sille, että voidaan varmistaa kaikkien jäsenvaltioiden osallistuminen ohjelmaan ja omien järjestelmiensä kehittämiseen niiden saattamiseksi yleiselle eurooppalaiselle tasolle; korostaa, että myös Euroopan pakolaisrahaston ensimmäiseen vaiheeseen osallistuneissa jäsenmaissa erityisesti paikalliset toimijat tarvitsevat edelleen koulutusta ja ohjausta korkeatasoisten hankkeiden toteuttamiseksi.

1.6

pitää tärkeänä varmistaa, että rahaston toimien piiriin pääsevät kaikki jäsenvaltioissa kansainvälistä suojelua nauttivat henkilöt riippumatta siitä, minkä kansallisen menettelyn kautta he ovat jäsenvaltioon tulleet; pitää lisäksi tärkeänä, että ohjelman täytäntöönpanossa otetaan erityisesti huomioon kaikkein hädänalaisimmassa tilanteessa olevien pakolaisten tarpeet. Kaikkein hädänalaisimpia ryhmiä ovat esimerkiksi alaikäiset yksin olevat lapset (unaccompanied minors), yksinhuoltaja- tai yksin olevat naiset (women-at-risk), kidutuksen tai muutoin epäinhimillisen ja halventavan kohtelun ja hyväksikäytön kohteeksi joutuneet sekä lääketieteellistä erityishoitoa tarvitsevat.

1.7

kannattaa komission ehdottamaa tapaa tarkastella turvapaikkapolitiikkaa kokonaisvaltaisesti siten, että rahastosta voidaan, paikalliset, alueelliset ja kansalliset olosuhteet huomioon ottaen, tukea sekä turvapaikanhakijoiden olosuhteiden kehittämistä, kotoutumisen edistämistä että kotiinpaluuta.

1.8

pitää tärkeänä rahoittaa kansallisten toimien lisäksi sekä yhteisön toimia että hätätoimenpiteitä. Yhteisön toimista voi kehittyä tärkeä Euroopan tason strategisen suunnittelun ja kehittämisen väline, jos niillä kehitetään sekä laajoja poliittisen tason että alueellisen ja paikallisen tason käytännön hankkeita niin, että ne täydentävät toisiaan. Yhteisön toimille tulee voida varata riittävä osuus rahaston määrärahasta, toimien keskinäinen täydentävyys ja avoin toteuttaminen huomioon ottaen.

1.9

painottaa, että turvapaikanhakijoiden ja pakolaisten vastaanoton vaikutukset näkyvät keskeisimmin näitä ryhmiä vastaanottavissa yhteisöissä paikallistasolla, ja kehottaa kutsumaan paikallis- ja alueviranomaiset mukaan päätöksentekoon, joka koskee näiden ryhmien vastaanottoa ja kotouttamista kyseisiin yhteisöihin.

1.10

painottaa, että kotoutumisen edistäminen on eurooppalaisen, ihmisoikeuksia kunnioittavan pakolais- ja turvapaikkapolitiikan avainkysymyksiä ja että sen onnistuminen on ratkaisevan tärkeää paikallisyhteisöjen tasapainoiselle kehittymiselle myös tulevaisuudessa.

1.11

painottaa kaikkien oikeutta vapaaehtoiseen, turvalliseen ja ihmisarvoa kunnioittavaan paluuseen kotimaahansa.

1.12

kannattaa komission pyrkimyksiä parantaa ohjelman strategista suunnittelua monivuotisella ohjelmasuunnittelulla.

1.13

korostaa, että strategisen suunnittelun tulee tapahtua avoimesti komission ja jäsenvaltioiden välisessä aidossa kumppanuudessa, on kyse sitten jäsenvaltioissa toteutettavista toimista, yhteisön toimista tai hätätoimenpiteistä.

1.14

painottaa erityisesti, että alueellisilla ja paikallisilla toimijoilla on keskeinen rooli vastuun kantajina turvapaikanhakijoiden ja pakolaisten vastaanoton ja kotoutumista edistävien toimien toteuttamisessa; pahoitteleekin sen vuoksi, ettei komissio ole ehdotuksessaan onnistunut varmistamaan alue- ja paikallisviranomaisten riittävän laajaa kuulemista ohjelman toteutusta suunniteltaessa ja sen rahoituksesta päätettäessä. Ehdotuksessa ei erityisesti ole onnistuttu varmistamaan alueellisten ja paikallisten toimijoiden osallistumismahdollisuuksia hyvien käytäntöjen kehittäjinä yhteisön toimissa.