1.10.2004   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 244/1

1.10.2004   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 244/2

1.

Komissio antoi vuonna 1994 ensimmäiset vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseksi ja rakenteiden uudistamiseksi tarkoitettua valtiontukea koskevat yhteisön suuntaviivat (1). Vuonna 1997 komissio lisäsi suuntaviivoihin maataloutta koskevia erityissääntöjä (2). Vuonna 1999 annettiin uudet suuntaviivat (3), joiden soveltaminen päättyy 9 päivänä lokakuuta 2004.

2.

Laatiessaan uudet, aikaisempiin pitkälti perustuvat suuntaviivat komissio pyrkii tekemään joitakin muutoksia ja selvennyksiä, joiden taustalla on monia eri tekijöitä.

3.

Ensinnäkin Tukholmassa 23 ja 24 päivänä maaliskuuta 2001 ja Barcelonassa 15 ja 16 päivänä maaliskuuta 2002 pidettyjen Eurooppa-neuvoston kokousten päätelmissä jäsenvaltioita kehotetaan jatkossakin vähentämään valtiontukea suhteessa BKT:hen ja suuntaamaan tukea yleisen edun mukaisiin horisontaalisiin tavoitteisiin, koheesiotavoitteet mukaan luettuina. Näin ollen vaikuttaa aiheelliselta tarkastella lähemmin vääristymiä, joita tuen myöntäminen pelastamis- ja rakenneuudistustoimiin aiheuttaa. Näin seurataan myös Lissabonissa 23 ja 24 päivänä maaliskuuta 2000 pidetyn Eurooppa-neuvoston päätelmien tavoitteita, joissa korostetaan talouden kilpailukyvyn kasvua Euroopassa.

4.

Tehottomien yritysten poistuminen markkinoilta on tavanomainen osa markkinoiden toimintaa. Tavanomaisena käytäntönä ei voi olla vaikeuksiin joutuneiden yritysten pelastaminen valtiontuen avulla. Pelastamis- ja rakenneuudistustoimiin myönnetty tuki on antanut aiemmin aihetta joihinkin kaikkein kiistanalaisimpiin valtiontukitapauksiin, ja se kuuluu eniten kilpailun vääristymistä aiheuttaviin valtiontukilajeihin. Täten pääsääntönä pitäisi olla perustamissopimuksen yleinen periaate valtiontuen kieltämisestä, ja tästä säännöstä poikkeamisen pitäisi olla rajoitettua.

5.

Tuen ainutkertaisuuden periaatetta vahvistetaan edelleen, jotta toistuvia pelastamis- ja rakenneuudistustukia ei käytettäisi pitämään yrityksiä keinotekoisesti toiminnassa.

6.

Vuoden 1999 suuntaviivoissa pelastamis- ja rakenneuudistustuki erotettiin toisistaan, ja pelastamistuki määriteltiin väliaikaiseksi tueksi, jonka avulla vaikeuksissa oleva yritys voi jatkaa toimintaansa rakenneuudistus- ja/tai selvitystilasuunnitelman laatimiseen tarvittavan ajan. Pelastamisvaiheessa ei periaatteessa voitu toteuttaa valtiontuella rahoitettuja rakenneuudistustoimenpiteitä. Tällainen tiukka pelastamis- ja rakenneuudistustuen erotteleminen on kuitenkin aiheuttanut ongelmia. Vaikeuksissa olevien yritysten on kenties jo pelastamisvaiheessa toteutettava kiireellisiä rakenteellisia toimenpiteitä pysäyttääkseen taloudellisen tilanteen heikkenemisen tai hillitäkseen sitä. Näin ollen näissä suuntaviivoissa pelastamistuen käsitettä laajennetaan, jotta tuensaaja voi toteuttaa kiireellisiä toimenpiteitä, jotka voivat olla luonteeltaan rakenteellisia, kuten jonkin sivuliikkeen välitön sulkeminen tai muunlainen tappiollisesta toiminnasta luopuminen. Tällaisten tukien kiireellisen luonteen vuoksi jäsenvaltioille olisi annettava mahdollisuus valita yksinkertaistettu menettely hyväksynnän hakemiseksi näille tuille.

7.

Rakenneuudistustuen osalta vuoden 1999 suuntaviivoissa edellytetään edelleen vuoden 1994 suuntaviivojen tavoin, että rakenneuudistustuen saaja rahoittaa rakenneuudistusta huomattavalla rahoitusosuudella. Suuntaviivojen tämänkertaisen tarkistuksen yhteydessä on tarkoituksenmukaista todeta aiempaa selkeämmin periaate, että kyseisen rahoitusosuuden on oltava todellinen ja tuen ulkopuolelle jäävä. Tuensaajan rahoitusosuudella on kaksinainen merkitys, sillä yhtäältä se osoittaa, että markkinat (omistajat, velkojat) uskovat elinkelpoisuuden palautumiseen kohtuullisessa ajassa, ja toisaalta rahoitusosuudella varmistetaan, että rakenneuudistustuki rajoittuu määrään, joka on välttämätön elinkelpoisuuden palautumiseen, ja että kilpailun vääristymistä rajoitetaan. Tältä osin komissio edellyttää myös vastasuoritteita kilpailijoihin kohdistuvien vaikutusten vähentämiseksi mahdollisimman suuressa määrin.

8.

Pelastamis- tai rakenneuudistustuen myöntämistä vaikeuksissa oleville yrityksille voidaan kuitenkin pitää perusteltuna ainoastaan tietyin edellytyksin. Tukia voidaan perustella esimerkiksi sosiaali- tai aluepoliittisilla näkökohdilla. Perusteluna voi olla myös tarve ottaa huomioon pienten ja keskisuurten yritysten (pk-yritysten) myönteinen merkitys taloudelle tai poikkeuksellisesti myös se, että kilpailukykyinen markkinarakenne halutaan säilyttää ja yritysten poistuminen markkinoilta voisi johtaa tiukkaan monopoli- tai oligopolitilanteeseen. Toisaalta ei ole perusteltua pitää yritystä keinotekoisesti toiminnassa alalla, jolla on pitkäaikaista rakenteellista ylikapasiteettia, tai jos yritys selviytyy ainoastaan toistuvien valtiontukitoimien avulla.

9.

Vaikeuksissa olevalle yritykselle ei ole yhteisön määritelmää. Komissio katsoo näissä suuntaviivoissa kuitenkin, että kyse on vaikeuksissa olevasta yrityksestä, jos yritys ei pysty omilla taikka omistajilta/osakkailta tai luotonantajilta saaduilla varoilla pysäyttämään tappiollista kehitystä, joka johtaa lähes varmasti yrityksen toiminnan loppumiseen lyhyellä tai keskipitkällä aikavälillä, jos viranomaiset eivät puutu tilanteeseen.

10.

Yritys katsotaan periaatteessa näissä suuntaviivoissa tarkoitetuksi vaikeuksissa olevaksi yritykseksi sen koosta riippumatta seuraavissa olosuhteissa:

11.

Vaikka mikään 10 kohdassa esitetyistä olosuhteista ei ole käsillä, yrityksen voidaan silti katsoa olevan vaikeuksissa, etenkin jos vaikeuksissa olevan yrityksen tavanomaiset merkit, kuten kasvavat tappiot, liikevaihdon supistuminen, varastojen kasvu, ylikapasiteetti, tulorahoituksen pienentyminen, lisääntyvä velkaantuminen, korkokustannusten nousu ja nettoarvon heikentyminen tai sen katoaminen, ovat nähtävissä. Yritys voi pahimmassa tapauksessa menettää maksukykynsä tai joutua maksukyvyttömyytensä vuoksi kansallisen lainsäädännön mukaiseen yleistäytäntöönpanomenettelyyn. Tällöin näitä suuntaviivoja sovelletaan tällaisen menettelyn yhteydessä yrityksen toiminnan jatkamiseen johtavaan tukeen. Yritys voidaan kuitenkin katsoa tukikelpoiseksi vasta kun on varmistettu, ettei yritys kykene saneeraukseen omilla taikka omistajiltaan/osakkailtaan tai markkinalähteistä saaduilla varoilla.

12.

Vastaperustettu yritys ei näiden suuntaviivojen mukaan voi saada pelastamis- tai rakenneuudistustukea, vaikka sen rahoitustilanne olisi aluksi epävarma. Tämä koskee etenkin tapauksia, joissa yritys perustetaan aikaisemmin toimineen yrityksen selvitystilan jälkeen tai ostamalla tällaisen yrityksen kaikki omaisuuserät. Periaatteessa yritystä pidetään vastaperustettuna ensimmäiset kolme vuotta sen toiminnan aloittamisesta kyseisellä alalla. Yritys voi saada pelastamis- tai rakenneuudistustukea vasta kyseisen ajanjakson jälkeen edellyttäen, että:

13.

Yhtymään kuuluva tai yhtymän haltuun joutuva yritys voi saada pelastamis- tai rakenneuudistustukea vain silloin, kun voidaan osoittaa, että vaikeudet kohdistuvat ainoastaan tähän yritykseen eikä niiden aiheuttajana ole sattumanvarainen kustannustenjako yhtymän sisällä, ja että nämä vaikeudet ovat niin vakavia, ettei yhtymä pysty selviytymään niistä itse. Jos vaikeuksissa oleva yritys perustaa tytäryhtiön, vaikeuksissa olevaa yritystä ja sen määräysvallassa olevaa tytäryhtiötä pidetään yhtymänä ja niille voidaan myöntää tukea tässä kohdassa esitetyin edellytyksin.

14.

Pelastamis- ja rakenneuudistustukea käsitellään samoissa suuntaviivoissa, sillä molemmissa tapauksissa on kyse siitä, että viranomaiset joutuvat ratkaisemaan vaikeuksissa olevan yrityksen ongelmia ja että pelastaminen ja rakenneuudistus ovat usein saman toimen kaksi vaihetta, vaikka ne ovat sisällöltään erilaisia.

15.

Pelastamistuki on luonteeltaan tilapäistä ja palautettavaa. Sen päätavoitteena on, että vaikeuksissa oleva yritys voi jatkaa toimintaansa rakenneuudistus- tai selvitystilasuunnitelman laatimiseen tarvittavan ajan. Yleisperiaatteena on, että pelastamistuella voidaan tukea tilapäisesti yritystä, jonka huomattavasti heikentynyt rahoitustilanne heijastuu akuuttina maksuvalmiuskriisinä tai teknisenä maksukyvyttömyytenä. Tällaisen väliaikaisen tuen pitäisi suoda aikaa tarkastella vaikeuksiin johtanutta tilannetta ja kehittää tarkoituksenmukainen suunnitelma vaikeuksien voittamiseksi. Pelastamistuki on lisäksi rajoitettava välttämättömään. Toisin sanoen pelastamistuki tarjoaa vaikeuksissa olevalle yritykselle lyhyen, enintään kuuden kuukauden mittaisen hengähdysajan. Tuen on oltava palautettavaa maksuvalmiustukea, joka myönnetään lainatakauksina tai lainoina, ja siitä on perittävä korkoa, joka on vähintään yhtä korkea kuin vakaassa taloudellisessa tilanteessa olevilta yrityksiltä lainoista perittävä korko ja ainakin yhtä korkea kuin komission vahvistama viitekorko. Rakenteellisia toimenpiteitä, jotka eivät vaadi välittömiä toimia, kuten valtion peruuttamatonta ja automaattista omistusosuutta yrityksen omista varoista, ei voida rahoittaa pelastamistuella.

16.

Kun rakenneuudistus- tai selvitystilasuunnitelma, johon tukea haettiin, on valmis ja toiminnassa, kaikkea lisätukea pidetään rakenneuudistustukena. Pelastamistukea voidaan myöntää toimenpiteisiin, jotka on toteutettava viipymättä tappioiden välttämiseksi, rakenteelliset toimenpiteet mukaan luettuina (esimerkiksi välitön luopuminen tappiollisesta toiminnasta), edellyttäen, että jäljempänä yksittäisten tukien osalta 3.1 jaksossa ja tukiohjelmien osalta 4.3 jaksossa mainittuja edellytyksiä noudatetaan. Jollei käytetä 3.1.2 jaksossa esitettyä yksinkertaistettua menettelyä, jäsenvaltion on osoitettava, että tällaiset rakenteelliset toimenpiteet on toteutettava viipymättä. Pelastamistukea ei tavallisesti voida myöntää rahoitusrakenteen uudistamiseen.

17.

Rakenneuudistus on sitä vastoin osa realistista, johdonmukaista ja kauaskantoista suunnitelmaa, jonka tavoitteena on palauttaa yrityksen elinkelpoisuus pitkällä aika-välillä. Rakenneuudistukseen sisältyy yleensä yksi tai useampi seuraavista seikoista: toiminnan tehokas uudelleenorganisointi ja järkeistäminen, johon tavallisesti kuuluu luopuminen tappiollisesta toiminnasta, sellaisen nykyisen toiminnan rakenteellinen uudistaminen, jonka kilpailukyky voidaan palauttaa, ja mahdollinen toiminnan monipuolistaminen suuntautumalla uuteen tuottavampaan toimintaan. Yritystoiminnan rakenteen uudistamista on yleensä täydennettävä rahoitusrakenteen uudistamisella (esimerkiksi pääomapanokset ja velkaantuneisuuden vähentäminen). Näiden suuntaviivojen mukaiset rakenneuudistustoimet eivät voi kuitenkaan rajoittua pelkkään rahoitustukeen, jonka tarkoituksena on korvata aiemmat tappiot puuttumatta tappioiden syntymiseen johtaneisiin syihin.

18.

Suuntaviivoja sovelletaan kaikilla toimialoilla hiili- (8) ja terästeollisuutta (9) lukuun ottamatta, sanotun kuitenkaan rajoittamatta vaikeuksissa olevia yrityksiä koskevien alakohtaisten erityissääntöjen (10) soveltamista. Suuntaviivoja sovelletaan niiden 79 kohtaa (11) lukuun ottamatta kalastus- ja vesiviljelyalalla edellyttäen, että kalastus- ja vesiviljelyalan valtiontukien tarkastelemista koskevissa suuntaviivoissa (12) vahvistettuja erityissääntöjä noudatetaan. Suuntaviivojen 5 luvussa on joitakin maataloutta koskevia lisäsääntöjä.

19.

EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 2 ja 3 kohdassa määrätään 87 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan kuuluvan tuen soveltuvuudesta yhteismarkkinoille. Jos ei oteta huomioon perustamissopimuksen 87 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja tapauksia, erityisesti luonnonmullistuksista tai muista poikkeuksellisista tapahtumista aiheutuvien vahinkojen korvaamista, joita ei käsitellä tässä yhteydessä, ainoa oikeusperusta tarkasteltaessa vaikeuksissa olevalle yritykselle myönnettävän tuen soveltuvuutta yhteismarkkinoille on 87 artiklan 3 kohdan c alakohta. Mainitun määräyksen perusteella komissiolla on valtuudet hyväksyä tuki ”tietyn taloudellisen toiminnan (...) kehityksen edistämiseen, jos tuki ei muuta kaupankäynnin edellytyksiä yhteisen edun kanssa ristiriitaisella tavalla”. Tilanne voi olla tällainen etenkin, jos tuki on välttämätöntä markkinoiden toiminnan riittämättömyydestä johtuvan epätasapainon korjaamiseksi tai taloudellisen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden varmistamiseksi.

20.

Koska vaikeuksissa olevan yrityksen koko olemassaolo on vaarassa, sitä ei voida pitää sopivana palvelemaan muita poliittisia tavoitteita ennen kuin sen elinkelpoisuus on varmistettu. Sen vuoksi komissio katsoo, että tuki vaikeuksissa oleville yrityksille voi edistää taloudellisen toiminnan kehitystä vaikuttamatta kaupankäyntiin yhteisön edun kanssa ristiriitaisella tavalla ainoastaan, jos näissä suuntaviivoissa vahvistetut edellytykset täyttyvät. Jos pelastamis- tai rakenneuudistustukea saavat yritykset sijaitsevat tukialueilla, komissio ottaa 55 ja 56 kohdassa esitetyn mukaisesti huomioon 87 artiklan 3 kohdan a ja c alakohdassa tarkoitetut alueelliset näkökohdat.

21.

Komissio kiinnittää erityisesti huomiota tarpeeseen estää näiden suuntaviivojen käyttö voimassa olevien puitteiden ja suuntaviivojen periaatteiden kiertämiseen.

22.

Muutokset tukea saavan yrityksen omistusjärjestelyissä eivät vaikuta pelastamis- tai rakenneuudistustuen arviointiin.

23.

Jos vaikeuksissa olevalle yritykselle on aiemmin myönnetty sääntöjenvastaista tukea, jonka osalta komissio on tehnyt kielteisen päätöksen ja antanut takaisinperimismääräyksen, ja tällaista Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 93 artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 22 päivänä maaliskuuta 1999 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 659/1999 (13) 14 artiklan mukaista takaisinperimistä ei ole toteutettu, kyseiselle yritykselle myönnettävää pelastamis- ja rakenneuudistustukea arvioitaessa otetaan huomioon vanhan tuen ja uuden tuen yhteisvaikutus ja se, että vanhaa tukea ei ole maksettu takaisin (14).

24.

Tämä luku koskee ainoastaan komissiolle erikseen ilmoitettavia tukitoimenpiteitä. Komissio voi tietyin edellytyksin hyväksyä myös pelastamiseen tai rakenneuudistukseen tarkoitetun tukiohjelman. Tukiohjelmien hyväksymisedellytykset esitetään 4 luvussa.

25.

Komissio voi hyväksyä 15 kohdassa määritellyn pelastamistuen seuraavin edellytyksin:

26.

Jos jäsenvaltio on toimittanut rakenneuudistussuunnitelman kuuden kuukauden kuluessa tuen hyväksymispäivästä tai, jos kyseessä on ilmoittamaton tuki, kyseisen toimenpiteen täytäntöönpanosta, lainan takaisinmaksun tai takauksen voimassaolon päättymisen määräaikaa pidennetään, kunnes komissio tekee suunnitelmasta päätöksen, ellei komissio päätä, että määräajan pidentäminen ei ole perusteltua.

27.

Rajoittamatta asetuksen (EY) N:o 659/1999 23 artiklan soveltamista ja mahdollisuutta saattaa asia perustamissopimuksen 88 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan mukaisesti yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltäväksi komissio aloittaa perustamissopimuksen 88 artiklan 2 kohdan mukaisen menettelyn, jos jäsenvaltio ei toimita:

28.

Komissio voi joka tapauksessa päättää aloittaa tällaisen menettelyn, sanotun kuitenkaan rajoittamatta asetuksen (EY) N:o 659/1999 23 artiklan soveltamista ja mahdollisuutta saattaa asia yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltäväksi perustamissopimuksen 88 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan mukaisesti, jos se katsoo, että lainaa tai takausta on käytetty väärin tai että kuuden kuukauden määräajan jälkeen ei enää ole perusteita olla maksamatta tukea takaisin.

29.

Pelastamistuen hyväksyminen ei välttämättä tarkoita, että myös rakenneuudistussuunnitelman mukainen tuki hyväksyttäisiin, sillä tällaista tukea arvioidaan sen omista lähtökohdista.

30.

Komissio pyrkii mahdollisuuksien mukaan tekemään päätöksen pelastamistuesta kuukauden kuluessa, jos tuki täyttää kaikki 3.1.1 jaksossa esitetyt edellytykset ja seuraavat vaatimukset:

31.

Rakenneuudistustuki aiheuttaa erityisiä kilpailuongelmia, sillä se voi siirtää osan rakenteelliseen sopeuttamiseen liittyvistä rasitteista sekä sosiaalisista ja taloudellisista ongelmista muille tuottajille, jotka eivät saa tukea, sekä muille jäsenvaltioille. Yleisenä periaatteena olisi sen vuoksi oltava, että rakenneuudistustuki hyväksytään vain, kun voidaan osoittaa, ettei sen myöntäminen ole yhteisön edun vastaista. Tämä on mahdollista vain silloin kun tuki täyttää tiukat perusteet ja kun mahdolliset kilpailua vääristävät vaikutukset tasapainottuvat yrityksen toiminnan jatkumisen tuomilla eduilla (jos esimerkiksi todetaan, että yrityksen konkurssista johtuvien irtisanomisten nettomääräiset vaikutukset yhdessä tavarantoimittajille aiheutuvien vaikutusten kanssa aiheuttaisivat työllisyysongelmia, tai poikkeuksellisesti jos yrityksen toiminnan lopettaminen johtaisi monopoli- tai oligopolitilanteeseen) ja periaatteessa riittävillä vastasuoritteilla kilpailijoiden hyväksi.

32.

Jollei tukialueita, pk-yrityksiä ja maataloutta koskevista erityissäännöksistä muuta johdu (ks. 55, 56, 57 ja 59 kohta sekä 5 luku), komissio hyväksyy tuen vain, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:

33.

Yritystä on voitava pitää näissä suuntaviivoissa tarkoitettuna vaikeuksissa olevana yrityksenä (ks. 9—13 kohta).

34.

Tuen myöntämisen edellytyksenä on oltava rakenneuudistussuunnitelman täytäntöönpano. Rakenneuudistussuunnitelman on yksittäisten tukien osalta oltava kaikissa tapauksissa komission vahvistamia; 3.2.5 jakson mukaisesti tämä ei koske pk-yrityksiä.

35.

Rakenneuudistussuunnitelman toteuttamisajan on oltava mahdollisimman lyhyt, ja suunnitelman on mahdollistettava yrityksen pitkän aikavälin elinkelpoisuuden palautuminen kohtuullisessa ajassa yrityksen tulevia toimintaedellytyksiä koskevien realististen oletusten perusteella. Rakenneuudistustukeen on siis yhdistettävä toteuttamiskelpoinen rakenneuudistussuunnitelma, jonka täytäntöönpanoon kyseinen jäsenvaltio sitoutuu. Tämä suunnitelma, joka sisältää kaikki tarpeelliset tiedot, kuten selvityksen markkinoista, on esitettävä komissiolle. Elinkelpoisuuden paranemisen on perustuttava pääasiassa rakenneuudistussuunnitelman sisältämiin yrityksen sisäisiin toimenpiteisiin. Se voi perustua hintojen tai kysynnän muutosten kaltaisiin ulkoisiin seikkoihin, joihin yritys ei voi itse paljoa vaikuttaa, vain siinä tapauksessa, että markkinoiden kehittymisestä esitetyt arviot ovat yleisesti hyväksyttyjä. Rakenneuudistus edellyttää luopumista sellaisesta toiminnasta, joka olisi rakenneuudistuksesta huolimatta edelleen tappiollista.

36.

Rakenneuudistussuunnitelmassa on kuvailtava erityisesti yrityksen vaikeuksiin johtaneet olosuhteet. Tämä antaa mahdollisuuden arvioida, ovatko ehdotetut toimenpiteet sopivia. Suunnitelmassa on otettava huomioon muun muassa kysynnän ja tarjonnan nykytilanne ja ennakoitu kehitys merkityksellisillä tuotemarkkinoilla erilaisten hahmotelmien avulla, jotka perustuvat optimistisiin, pessimistisiin ja niiden väliltä oleviin olettamuksiin, sekä yrityksen erityiset vahvuudet ja heikkoudet. Rakenneuudistussuunnitelman on mahdollistettava yrityksen rakenteen uudistaminen, jonka avulla pitkän aikavälin elinkelpoisuus ja mahdollisuus selviytyä itsenäisesti palautuvat.

37.

Rakenneuudistussuunnitelmassa on esitettävä yrityksen muuttamista siten, että se voi rakenneuudistuksen jälkeen vastata itse kaikista kustannuksistaan, omaisuuserien arvon alentuminen ja rahoituskulut mukaan luettuina. Rakenneuudistuksen läpikäyneen yrityksen oman pääoman tuoton on oltava riittävän korkea, jotta se voi kilpailla omin voimin. Jos yrityksen vaikeudet johtuvat sen omistajaohjausjärjestelmän puutteista, järjestelmää on muutettava asianmukaisella tavalla.

38.

Jotta kaupankäynnin edellytyksiä haittaavat vaikutukset olisivat mahdollisimman vähäiset, on toteutettava vastasuoritteita niin, että tavoitellut myönteiset vaikutukset ovat kielteisiä suuremmat. Muutoin tuen katsotaan olevan ristiriidassa yhteisen edun kanssa ja sen vuoksi soveltumaton yhteismarkkinoille. Komissio ottaa pitkän aikavälin elinkelpoisuuden palauttamisen huomioon määrittäessään, ovatko vastasuoritteet riittäviä.

39.

Vastasuoritteisiin voi kuulua omaisuuserien myynti, kapasiteetin tai markkinaläsnäolon supistukset ja kyseisille markkinoille pääsyn esteiden vähentäminen. Arvioidessaan, ovatko vastasuoritteet asianmukaisia, komissio ottaa huomioon markkinarakenteen ja kilpailuedellytykset varmistaakseen, etteivät tällaiset toimenpiteet heikennä markkinarakennetta esimerkiksi vaikuttamalla välillisesti monopolin tai erittäin oligopolistisen tilanteen syntymiseen. Jos jäsenvaltio pystyy osoittamaan, että tällainen tilanne muodostuisi, vastasuoritteet olisi järjestettävä niin, ettei tällaista tilannetta synny.

40.

Toimenpiteet on suhteutettava tuesta aiheutuviin kilpailua vääristäviin vaikutuksiin ja etenkin yrityksen kokoon (16) ja suhteelliseen painoarvoon merkityksellisillä markkinoilla. Toimenpiteitä olisi toteutettava etenkin markkinoilla, joilla yrityksellä on rakenneuudistuksen jälkeen huomattava markkina-asema. Toiminnan supistamisen laajuus on määriteltävä tapauskohtaisesti. Komissio arvioi rakenneuudistussuunnitelmaan liitetyn markkinaselvityksen perusteella ja mahdollisten muiden käytettävissään olevien tietojen, myös asianomaisilta osapuolilta saatujen tietojen perusteella, kuinka laajoja toimenpiteitä tarvitaan. Supistamisen on oltava olennainen osa rakenneuudistussuunnitelman mukaista rakenneuudistusta. Tätä periaatetta sovelletaan siitä riippumatta, luovutaanko omaisuuseristä ennen valtiontuen myöntämistä vai sen jälkeen, kunhan on kyse samasta rakenneuudistuksesta. Velvoitteiden poistamista kirjanpidosta ja tappiollisen toiminnan lopettamista, jotka olisivat joka tapauksessa tarpeen elinkelpoisuuden palauttamiseksi, ei pidetä kapasiteetin tai markkinaläsnäolon supistamisena vastasuoritteita arvioitaessa. Tällaisissa arvioinneissa otetaan huomioon aikaisemmin mahdollisesti myönnetty pelastamistuki.

41.

Tätä edellytystä ei kuitenkaan tavallisesti sovelleta pienyrityksiin, jollei alakohtaisissa valtiontukisäännöissä toisin vahvisteta tai jollei tuensaaja toimi pitkäaikaisesta ylikapasiteetista kärsivillä markkinoilla, koska voidaan olettaa, ettei pienyrityksille myönnettävä tapauskohtainen tuki tavallisesti vääristä kilpailua yhteisen edun kanssa ristiriitaisella tavalla.

42.

Jos tuensaaja toimii pitkään rakenteellisesta ylikapasiteetista kärsineillä markkinoilla, sellaisina kuin ne määritellään monialaisissa puitteissa alueellisesta tuesta suurille investointihankkeille (17), yrityksen kapasiteettia tai markkinaläsnäoloa saatetaan joutua supistamaan jopa 100 prosenttia (18).

43.

Tukimäärä ja -intensiteetti on rajattava määrään, joka on ehdottomasti välttämätön rakenneuudistuksen toteuttamiseksi ottaen huomioon yrityksen, sen osakkaiden tai yhtymän, johon yritys kuuluu, käytettävissä olevat varat. Tässä arvioinnissa otetaan huomioon aikaisemmin mahdollisesti myönnetty pelastamistuki. Tuensaajien on osallistuttava rakenneuudistussuunnitelmaan merkittävällä määrällä omia varojaan, myös myymällä omaisuuseriä, jotka eivät ole välttämättömiä yrityksen elinkelpoisuuden kannalta, tai markkinaehtoisella ulkoisella rahoituksella. Tällainen rahoitusosuus on merkki markkinoiden uskosta elinkelpoisuuden palautumiseen. Rahoitusosuuden on oltava todellinen ja mahdollisimman suuri, eikä siihen voida laskea arvioituja tulevia voittoja, kuten kassavaroja.

44.

Yleensä komissio pitää seuraavia rakenneuudistuksen rahoitusosuuksia (19) sopivina: pienyritykset vähintään 25 prosenttia, keskisuuret yritykset vähintään 40 prosenttia ja suuret yritykset vähintään 50 prosenttia. Jos jäsenvaltio osoittaa poikkeusolojen ja erityisten vaikeuksien olemassaolon, komissio voi hyväksyä alhaisemman rahoitusosuuden.

45.

Kilpailun vääristymisen rajoittamiseksi on vältettävä sen muotoisen tai niin suuren tuen myöntämistä, että yritys saisi liiallisia rahavaroja, joita se voisi käyttää aggressiiviseen markkinoita vääristävään toimintaan, joka ei liity rakenneuudistukseen. Tästä syystä komissio tutkii yrityksen velkojen määrän rakenneuudistuksen jälkeen, myös mahdollisesti veloille myönnettyjen lykkäysten tai niiden alentamisen jälkeen. Se ottaa erityisesti huomioon yritystoiminnan jatkamismahdollisuudet maksukyvyttömyydestä johtuvan, kansallisen lainsäädännön mukaisen yleistäytäntöönpanomenettelyn jälkeen (20). Tukea ei myöskään saa käyttää rahoittamaan uusia investointeja, jotka eivät ole tarpeen elinkelpoisuuden palauttamiseksi.

46.

Edellä 38—42 kohdassa kuvailtujen vastasuoritteiden lisäksi komissio voi määrätä tarpeelliseksi katsomiaan edellytyksiä ja velvoitteita, joilla voidaan estää kilpailun vääristyminen yhteisen edun kanssa ristiriitaisella tavalla, jos kyseinen jäsenvaltio ei ole sitoutunut toteuttamaan tällaisia toimenpiteitä. Kyseessä oleva jäsenvaltio voidaan velvoittaa:

47.

Yrityksen on toteutettava komission hyväksymä rakenneuudistussuunnitelma kokonaisuudessaan ja noudatettava kaikkia muita tuen hyväksymistä koskevassa komission päätöksessä asetettuja velvoitteita. Komissio katsoo suunnitelman tai muiden velvoitteiden noudattamatta jättämisen tuen väärinkäytöksi, sanotun kuitenkaan rajoittamatta asetuksen (EY) N:o 659/1999 23 artiklan soveltamista ja mahdollisuutta saattaa asia yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltäväksi perustamissopimuksen 88 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan mukaisesti.

48.

Useita vuosia kestävien ja huomattavia tukimääriä sisältävien rakenneuudistustoimien kohdalla komissio voi vaatia, että rakenneuudistustuki jaetaan useampaan erään. Komissio voi asettaa tukierien maksuedellytykseksi, että

49.

Komission on voitava varmistua rakenneuudistussuunnitelman moitteettomasta edistymisestä jäsenvaltion sille säännöllisesti toimittamien yksityiskohtaisten kertomusten avulla.

50.

Suurille yrityksille myönnetyn tuen osalta ensimmäinen kertomus on yleensä toimitettava komissiolle viimeistään kuuden kuukauden kuluttua tuen hyväksymisestä. Tämän jälkeen komissiolle on toimitettava kertomus vähintään kerran vuodessa tiettyyn määräaikaan mennessä niin kauan kuin rakenneuudistussuunnitelman tavoitteita ei katsota saavutetuiksi. Vuosikertomuksiin on sisällyttävä kaikki ne tiedot, joita komissio tarvitsee voidakseen valvoa rakenneuudistussuunnitelman täytäntöönpanoa, tuen maksatusaikataulua ja yrityksen taloudellista tilannetta sekä hyväksymispäätöksessä vahvistettujen edellytysten ja velvoitteiden noudattamista. Kertomuksiin on sisällyttävä erityisesti kaikki tiedot, jotka koskevat yritykselle rakenneuudistusaikana myönnettyjä tukia riippumatta siitä, mihin tarkoitukseen tuki on myönnetty taikka onko kyse yksittäisestä tuesta vai jostakin tukiohjelmasta myönnetystä tuesta (ks. 68—71 kohta). Jos komissio katsoo tarvitsevansa viipymättä vahvistuksen tietyistä olennaisista tiedoista, esimerkiksi sulkemisista tai kapasiteetin supistamisesta, se voi vaatia kertomusten antamista useammin.

51.

Pk-yrityksille myönnetyn tuen osalta riittää yleensä, että jäljennös tuensaajayrityksen tuloslaskelmasta ja taseesta toimitetaan komissiolle kerran vuodessa, jollei hyväksymispäätöksessä ole asetettu tiukempia edellytyksiä.

52.

Jos rakenneuudistustuen myöntäminen on hyväksytty, kyseinen jäsenvaltio voi rakenneuudistusaikana pyytää komissiota hyväksymään muutoksia rakenneuudistussuunnitelmaan ja tukimäärään. Komissio voi hyväksyä tällaiset muutokset seuraavien edellytysten täyttyessä:

53.

Jos komission asettamia edellytyksiä tai jäsenvaltion antamia sitoumuksia lievennetään, tukimäärää on vastaavasti pienennettävä taikka asetettava lisäedellytyksiä.

54.

Jos jäsenvaltio muuttaa hyväksyttyä rakenneuudistussuunnitelmaa ilmoittamatta tästä asianmukaisesti komissiolle, komissio aloittaa perustamissopimuksen 88 artiklan 2 kohdan menettelyn, kuten asetuksen (EY) N:o 659/1999 16 artiklassa säädetään (tuen väärinkäyttö), sanotun kuitenkaan rajoittamatta asetuksen (EY) N:o 659/1999 23 artiklan soveltamista ja mahdollisuutta saattaa asia yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltäväksi perustamissopimuksen 88 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan mukaisesti.

55.

Taloudellinen ja sosiaalinen yhteenkuuluvuus on perustamissopimuksen 158 artiklan mukaisesti yksi yhteisön ensisijaisista tavoitteista. Muiden alojen politiikan on perustamissopimuksen 159 artiklan mukaisesti (21) osallistuttava tämän tavoitteen toteuttamiseen. Komission on siis otettava huomioon aluekehitystarpeet arvioidessaan tukialueilla myönnettävää rakenneuudistustukea. Vaikeuksissa olevan yrityksen sijainti tukialueella ei kuitenkaan ole riittävä peruste rakenneuudistustuen hyväksymiseksi. Aluetta ei keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä auta yritysten keinotekoinen tukeminen. Lisäksi on alueiden etujen mukaista, että ne aluekehityksen edistämiseksi käyttävät varojaan niin, että elinkelpoista ja kestävää toimintaa voidaan kehittää mahdollisimman nopeasti. Kilpailun vääristymät on pyrittävä pitämään mahdollisimman vähäisinä myös silloin, kun tukia myönnetään tukialueilla toimiville yrityksille. Tässä yhteydessä on kiinnitettävä huomiota myös mahdollisiin haitallisiin heijastusvaikutuksiin, joita kyseisellä alueella ja muilla tukialueilla voi olla.

56.

Edellä 32—54 kohdassa lueteltuja perusteita sovelletaan siis myös tukialueilla, vaikka aluekehityksen tarpeet otetaankin huomioon. Tuen hyväksymisedellytykset voivat kuitenkin olla asetettavien vastasuoritteiden ja tuensaajan rahoitusosuuden osalta joustavampia tukialueilla, jollei alakohtaisissa valtiontukisäännöissä säädetä toisin. Jos kapasiteetin tai markkinaläsnäolon supistaminen vaikuttaa tarkoituksenmukaisimmalta toimenpiteeltä kilpailun kohtuuttomien vääristymien välttämiseksi, tukialueilla vaaditaan vähäisempää kapasiteetin supistamista kuin muilla alueilla, jos aluekehitystarpeet tekevät tämän perustelluksi. Jäsenvaltioiden on perusteltava tällaiset tapaukset, ja niissä erotellaan toisistaan perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan a alakohdan mukaista aluetukea saavat alueet ja 87 artiklan 3 kohdan c alakohdan määräysten soveltamisalaan kuuluvat alueet, jotta ensin mainituilla alueilla esiintyvät vakavammat alueelliset ongelmat voidaan ottaa huomioon.

57.

Pienyrityksille (22) myönnettävät tuet muuttavat yleensä kaupankäynnin edellytyksiä vähemmän kuin keskisuurille ja suurille yrityksille myönnettävät tuet. Sama koskee myös rakenneuudistustukea, joten 32—54 kohdassa vahvistettuja edellytyksiä sovelletaan väljemmin:

58.

Tuen ainutkertaisuuden periaatetta (3.3 jakso) sovelletaan kuitenkin sellaisenaan myös pk-yrityksiin.

59.

Pk-yritysten rakenneuudistussuunnitelmaa ei tarvitse esittää komission hyväksyttäväksi. Suunnitelman on kuitenkin oltava 35, 36 ja 37 kohdassa esitettyjen vaatimusten mukainen ja kyseisen jäsenvaltion hyväksymä. Lisäksi siitä on ilmoitettava komissiolle. Tuen myöntämisen ehtona on oltava, että rakenneuudistussuunnitelma toteutetaan kokonaisuudessaan. Jäsenvaltion velvollisuus on tarkastaa näiden edellytysten täyttyminen.

60.

Rakenneuudistussuunnitelmaan sisältyy tavallisesti tappiollisen toiminnan supistaminen tai siitä luopuminen. Tällaiset supistukset ovat usein tarpeen toiminnan järkeistämiseksi ja tehostamiseksi, ja ne ovat täysin erillisiä kapasiteetin supistamisesta, joka on mahdollisesti edellytyksenä tuen myöntämiselle. Olipa näiden toimenpiteiden lähtökohta mikä tahansa, ne johtavat yleensä yrityksen henkilöstön vähentämiseen.

61.

Jäsenvaltioiden työlainsäädäntöön voi sisältyä yleisiä sosiaaliturvajärjestelmiä, joiden mukaan irtisanomiskorvaukset ja varhaiseläkkeet maksetaan suoraan irtisanotuille työntekijöille. Tällaisia järjestelmiä ei pidetä perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan kuuluvana valtiontukena.

62.

Työntekijöille maksettavien irtisanomiskorvausten ja varhaiseläkkeiden lisäksi valtion on yleisten sosiaaliturvajärjestelmien mukaan yleensä maksettava kustannukset, jotka aiheutuvat yritykselle irtisanotuille työntekijöille lakisääteisten tai sopimusvelvoitteiden lisäksi maksettavista etuuksista. Kun tällaisia järjestelmiä sovelletaan yleisesti ilman alakohtaisia rajoituksia kaikkiin asetetut edellytykset täyttäviin työntekijöihin ja kun etuudet myönnetään automaattisesti, niihin ei katsota sisältyvän perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua tukea rakenneuudistusta toteuttaville yrityksille. Jos järjestelmiä kuitenkin käytetään rakenneuudistuksen edistämiseen tietyillä toimialoilla, niiden voidaan valikoivuutensa takia katsoa sisältävän tukea (23).

63.

Irtisanomiskorvausten ja/tai varhaiseläkkeiden maksaminen, joka kuuluu yrityksen velvoitteisiin työlainsäädännön tai ammattiliittojen kanssa tehtyjen työehtosopimusten perusteella, on osa yrityksen omista varoista maksettavia tavanomaisia kustannuksia. Näin ollen valtion mahdollista rahoitusta näiden kustannusten kattamiseen on pidettävä tukena riippumatta siitä, annetaanko se suoraan yrityksille vai ohjataanko se työntekijöille valtion virastojen kautta.

64.

Komissio ei lähtökohtaisesti vastusta tällaista vaikeuksissa oleville yrityksille myönnettävää tukea, sillä siitä saatava taloudellinen hyöty kohdistuu myös muihin kuin tuensaajayritykseen, helpottaa rakennemuutosta ja lieventää sosiaalisia ongelmia.

65.

Irtisanomiskorvausten ja varhaiseläkkeiden lisäksi rakenneuudistustuilla voidaan joidenkin rakenneuudistusten yhteydessä rahoittaa myös toimenpiteitä, jotka liittyvät koulutukseen, neuvontaan, työnhakua helpottavaan käytännön apuun, uudelleensijoittautumiseen ja ammatilliseen koulutukseen sekä uusia yrityksiä perustavien työntekijöiden avustamiseen. Komission johdonmukaisena periaatteena on suhtautua myönteisesti tällaiseen vaikeuksissa oleville yrityksille myönnettävään tukeen.

66.

Rakenneuudistussuunnitelmassa on osoitettava selkeästi 62—65 kohdassa kuvailtuihin tarkoituksiin myönnettävät tuet. Pelkästään irtisanotun henkilökunnan eduksi tarkoitettuja sosiaalisia tukitoimenpiteitä ei nimittäin oteta huomioon määritettäessä 38—42 kohdassa tarkoitettujen vastasuoritteiden laajuutta.

67.

Komissio pyrkii yhteisen edun vuoksi rakenneuudistussuunnitelman yhteydessä rajoittamaan mahdollisimman paljon rakenneuudistuksen sosiaalisia vaikutuksia muissa jäsenvaltioissa kuin tukea myöntävässä.

68.

Kun suuren tai keskisuuren yrityksen saamaa rakenneuudistustukea arvioidaan näiden suuntaviivojen perusteella, muun tuen myöntäminen rakenneuudistusaikana vaikuttaa komission arviointiin tarvittavien vastasuoritteiden laajuudesta, vaikka kyseinen muu tuki myönnettäisiin jo hyväksytystä ohjelmasta.

69.

Suurelle tai keskisuurelle yritykselle myönnettävää rakenneuudistustukea koskevassa ilmoituksessa on mainittava kaikenmuotoiset muut tuet, joita tuensaajayritykselle aiotaan myöntää rakenneuudistusaikana, jollei tuki kuulu vähämerkityksistä tukea koskevan säännön tai jonkin poikkeusasetuksen soveltamisalaan. Komissio ottaa tuet huomioon rakenneuudistustukea arvioidessaan.

70.

Kustakin suurelle tai keskisuurelle yritykselle rakenneuudistusaikana myönnetystä tuesta, myös hyväksytyn ohjelman mukaisesti myönnetystä tuesta, on ilmoitettava komissiolle erikseen, jos komissio ei ollut tietoinen tuesta tehdessään päätöksen rakenneuudistustuesta.

71.

Komissio varmistaa, että näiden suuntaviivojen vaatimuksia ei kierretä myöntämällä tukia hyväksyttyjen ohjelmien nojalla.

72.

Pelastamistuki on ainutkertainen toimenpide, jolla pyritään jatkamaan yrityksen toimintaa tietyn rajallisen ajan, jonka kuluessa voidaan arvioida yrityksen tulevaisuudennäkymiä. Toistuvasti myönnettäviä pelastamistukia, joilla pyritään säilyttämään vallitseva tilanne, viivästyttämään väistämätöntä kehitystä ja siirtämään sillä välin taloudelliset ja sosiaaliset ongelmat muille, paremmassa asemassa oleville tuottajille tai muille jäsenvaltioille, ei tule hyväksyä. Näin ollen pelastamistukea voidaan myöntää vain kerran (ainutkertaisuuden periaate). Tämän periaatteen mukaisesti rakenneuudistustukea voidaan myöntää vain kerran, jottei yrityksiä tuettaisi epäterveesti tilanteissa, joista ne pystyvät selviytymään ainoastaan toistuvan valtiontuen avulla. Jos pelastamistukea myönnetään yritykselle, joka on jo saanut rakenneuudistustukea, voidaan katsoa, että tuensaajan vaikeudet ovat luonteeltaan toistuvia ja että toistuvat valtion toimenpiteet aiheuttavat kilpailun vääristymistä yhteisen edun kanssa ristiriitaisella tavalla. Tällaisia toistuvia valtion toimenpiteitä ei pitäisi hyväksyä.

73.

Ilmoittaessaan komissiolle pelastamis- tai rakenneuudistustukea koskevasta hankkeesta jäsenvaltion on mainittava, onko yritykselle jo myönnetty kyseisiä tukia, mukaan luettuina tuet, jotka on myönnetty ennen näiden suuntaviivojen soveltamispäivää tai joista ei ole ilmoitettu (24). Jos tukia on myönnetty ja pelastamistuen myöntämisestä, rakenneuudistusvaiheen päättymisestä tai rakenneuudistussuunnitelman toteuttamisen keskeyttämisestä (riippuen siitä, mikä näistä on tapahtunut viimeksi) on kulunut vähemmän kuin 10 vuotta, komissio ei hyväksy uutta pelastamis- tai rakenneuudistustukea. Poikkeukset tähän sääntöön ovat sallittuja seuraavissa tapauksissa:

Edellä b ja c alakohdassa esitetyissä tapauksissa 3.1.2 jaksossa mainittua yksinkertaistettua menettelyä ei voida käyttää.

74.

Tuen myöntämisestä tuensaajayritykselle seuraavat omistussuhteiden muutokset sekä oikeudelliset tai hallinnolliset menettelyt, jotka tervehdyttävät yrityksen tasetta, vähentävät vastuita tai poistavat aiempia velkoja, eivät vaikuta tämän säännön soveltamiseen, jos kyse on saman yrityksen toiminnan jatkumisesta.

75.

Jos yhtymä on saanut pelastamis- tai rakenneuudistustukea, komissio ei tavallisesti hyväksy itse yhtymälle tai siihen kuuluville yrityksille myönnettävää uutta pelastamis- tai rakenneuudistustukea, jos on kulunut vähemmän kuin 10 vuotta pelastamistuen myöntämisestä, rakenneuudistusvaiheen päättymisestä tai rakenneuudistussuunnitelman toteuttamisen keskeyttämisestä, riippuen siitä, mikä näistä on tapahtunut viimeksi. Jos jokin yhtymään kuulunut yritys on saanut pelastamis- tai rakenneuudistustukea, yhtymälle kokonaisuudessaan ja muille yhtymään kuuluville yrityksille aiempaa tuensaajaa lukuun ottamatta voidaan myöntää pelastamis- tai rakenneuudistustukea (edellyttäen, että muita näiden suuntaviivojen säännöksiä noudatetaan). Jäsenvaltioiden on varmistettava, ettei yhtymältä tai muilta yhtymään kuuluvilta yrityksiltä siirretä tukea aiemmalle tuensaajalle.

76.

Jos yritys ottaa haltuunsa jonkin toisen yrityksen, varsinkin sellaisen, joka on ollut jonkin 74 kohdassa tarkoitetun menettelyn kohteena tai maksukyvyttömyydestä johtuvassa, kansallisen lainsäädännön mukaisessa yleistäytäntöönpanomenettelyssä, ja se on jo saanut pelastamis- tai rakenneuudistustukea, tuen ainutkertaisuuden periaatetta ei sovelleta tähän yritykseen seuraavien edellytysten täyttyessä:

77.

Tältä osin on kuitenkin syytä todeta, että omaisuuserien hankkimiseen myönnettävää tukea ei voida hyväksyä näiden suuntaviivojen mukaan, koska tällöin kyse on alkuinvestointeihin myönnetystä tuesta.

78.

Komissio hyväksyy pelastamis- ja/tai rakenneuudistustuen myöntämiseen vaikeuksissa oleville yrityksille tarkoitetut tukiohjelmat ainoastaan, jos kyseiset yritykset täyttävät yhteisön määritelmän pk-yrityksistä. Jollei seuraavista erityismääräyksistä muuta johdu, tällaisten tukiohjelmien soveltuvuutta yhteismarkkinoille arvioidaan 2 ja 3 luvussa vahvistettujen edellytysten perusteella lukuun ottamatta 3.1.2 jaksoa, jota ei sovelleta tukiohjelmiin. Jos tukiohjelmasta myönnetään tukea, joka ei täytä jotakin näistä edellytyksistä, tuesta on aina ilmoitettava erikseen komissiolle, jonka on hyväksyttävä se ennakolta.

79.

Kun näiden suuntaviivojen soveltamispäivän jälkeen hyväksyttävästä tukiohjelmasta myönnetään tukea pk-yrityksille, erillisestä ilmoitusvelvollisuudesta voidaan myöntää vapautus ainoastaan, jos asianomainen yritys täyttää ainakin yhden kolmesta 10 kohdassa esitetyistä perusteista, jollei alakohtaisissa valtiontukisäännöissä toisin säädetä. Jos yritys ei täytä ainoatakaan mainituista kolmesta perusteesta, sille myönnettävistä tuista on ilmoitettava erikseen komissiolle, jotta komissio voi arvioida, onko tuensaaja vaikeuksissa oleva yritys. Pitkäaikaisesta rakenteellisesta ylikapasiteetista kärsivillä markkinoilla toimiville yrityksille myönnettävästä tuesta on myös ilmoitettava erikseen komissiolle tuensaajayrityksen koosta riippumatta, jotta komissio voi arvioida 42 kohdan soveltamista.

80.

Jotta komissio voisi hyväksyä pelastamistukiohjelmat, niiden on täytettävä 25 kohdan a, b, d ja e alakohdassa esitetyt edellytykset. Pelastamistukea ei saa myöntää kuutta kuukautta pidemmäksi ajaksi, minkä ajan kuluessa yrityksen tila on analysoitava. Tänä aikana jäsenvaltion on joko hyväksyttävä rakenneuudistus- tai selvitystilasuunnitelma taikka vaadittava tuensaajalta lainan ja riskipreemiota vastaavan tuen takaisinmaksua.

81.

Kaikesta pelastamistuesta, joka myönnetään kuutta kuukautta pidemmälle ajalle tai jota ei ole maksettu takaisin kuuden kuukauden kuluttua, on ilmoitettava erikseen komissiolle.

82.

Komissio hyväksyy rakenneuudistustukiohjelmat ainoastaan, jos tuen myöntämisen edellytyksenä on, että tuensaaja toteuttaa kokonaisuudessaan jäsenvaltion ennalta hyväksymän ja seuraavat ehdot täyttävän rakenneuudistussuunnitelman:

83.

Tukiohjelmissa on ilmoitettava pelastamis- ja/tai rakenneuudistustuen myöntämiseksi toteutettavassa toimessa yhdelle yritykselle myönnettävän tuen sallittu enimmäismäärä; tämä koskee myös suunnitelman muutoksia. Tämän määrän ylittävistä tuista on ilmoitettava erikseen komissiolle. Yhdelle yritykselle myönnettävän pelastamis- ja rakenneuudistustuen yhteismäärä saa olla enintään 10 miljoonaa euroa, mukaan luettuna tapaukset, joissa tuki kasautuu muista lähteistä tai muista tukiohjelmista peräisin olevan tuen kanssa.

84.

Tuen ainutkertaisuuden periaatetta on noudatettava, ja sovelletaan 3.3 jaksossa esitettyä periaatetta.

85.

Jäsenvaltioiden on ilmoitettava toimenpiteistä erikseen komissiolle, jos yritys hankkii toisen, jo pelastamis- tai rakenneuudistustukea saaneen yrityksen omaisuuserät.

86.

Suuntaviivojen 49, 50 ja 51 kohtaa ei sovelleta tukiohjelmiin. Tukiohjelman hyväksymisen edellytyksenä on kuitenkin kertomuksen antaminen kyseisen ohjelman toiminnasta yleensä kerran vuodessa. Kertomukseen on sisällyttävä kaikki ne tiedot, jotka määritellään vakiomuotoisia kertomuksia koskevissa komission ohjeissa (26). Kertomuksissa on lisäksi oltava luettelo kaikista tuensaajayrityksistä ja mainittava kunkin osalta seuraavat seikat:

87.

Edellä 38—42 kohdassa, 57 kohdassa ja 82 kohdan b alakohdassa todetaan, ettei pienyrityksiltä periaatteessa edellytetä vastasuoritteita, jollei alakohtaisissa valtiontukisäännöissä toisin vahvisteta. Maatalousalalla komissio kuitenkin yleensä vaatii vastasuoritteita 38—42 kohdassa esitettyjen periaatteiden mukaisesti kaikilta rakenneuudistustuen saajilta riippumatta tuensaajayrityksen koosta.

88.

Komissio määrittelee näitä suuntaviivoja soveltaessaan rakenteellisen ylikapasiteetin maatalousalalla tapauskohtaisesti ja ottaa erityisesti huomioon asianomaisen tuoteryhmän markkinoiden vakauttamistoimenpiteiden laajuuden ja suuntaukset kolmen viime vuoden aikana, erityisesti vientituet, markkinoilta poistot, maailmanmarkkinahintojen kehityksen ja yhteisön säännöksissä säädetyt toimialakohtaiset rajoitukset.

89.

Komissio voi 79 kohdasta poiketen myöntää myös pk-yrityksille myönnettävän tuen osalta vapautuksen velvollisuudesta tehdä erillinen ilmoitus, jos kyseinen pk-yritys ei täytä yhtäkään 10 kohdassa esitetyistä kolmesta perusteesta.

90.

Jos tuotannossa esiintyy rakenteellista ylikapasiteettia, sovelletaan 38—42 kohdassa esitettyä vaatimusta pysyvästi supistaa kapasiteettia tai lakkauttaa tuotantoyksiköitä kokonaan. Avoin viljelymaa voidaan ottaa uudelleen käyttöön 15 vuoden kuluttua tuotannon tosiasiallisesta lakkauttamisesta. Siihen saakka maa on pidettävä tuotantokäytöstä poistettuna maana viljelyn ja ympäristön kannalta hyvässä kunnossa yhteisen maatalouspolitiikan suoria tukijärjestelmiä koskevista yhteisistä säännöistä ja tietyistä viljelijöiden tukijärjestelmistä 29 päivänä syyskuuta 2003 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1782/2003 (29) 5 artiklan ja asianmukaisten soveltamissääntöjen mukaisesti.

91.

Jos tukitoimenpiteet kohdennetaan tiettyihin tuotteisiin tai toimijoihin, tuotantokapasiteettia on supistettava vähintään 10 prosenttia siitä tuotantokapasiteetista, jolle rakenneuudistustuki tosiasiallisesti myönnetään. Jos toimenpiteitä ei ole kohdennettu tällä tavalla, tuotantokapasiteetin supistuksen on oltava vähintään 5 prosenttia. Epäsuotuisilla alueilla (30) myönnetyn rakenneuudistustuen osalta kapasiteetin supistamisvaatimusta alennetaan kaksi prosenttiyksikköä. Komissio luopuu näistä kapasiteetin supistusvaatimuksista, jos tietyn alan tuensaajien hyväksi kahdentoista kuukauden ajanjaksolla tehdyt rakenneuudistustukipäätökset koskettavat yhteensä enintään 1:tä prosenttia kyseisen alan tuotantokapasiteetista asianomaisessa jäsenvaltiossa. Tätä sääntöä voidaan soveltaa alueellisella tasolla, jos kyseessä on ainoastaan tietyllä alueella sovellettava tukiohjelma.

92.

Vaatimus kapasiteetin pysyvästä supistamisesta voidaan täyttää merkityksellisillä markkinoilla (ilman että supistamisia välttämättä sovelletaan rakenneuudistustuen saajiin). Yhteisen maatalouspolitiikan säännöksiä noudattaen jäsenvaltiot voivat valita minkä tahansa järjestelmän kapasiteetin supistamiseksi.

93.

Jäsenvaltioiden on osoitettava, että tuotantokapasiteettia supistetaan rakenneuudistustukea myönnettäessä enemmän kuin sitä supistettaisiin ilman tukea.

94.

Jos kapasiteetin supistaminen ei koske tuensaajan kapasiteettia, se on toteutettava viimeistään vuoden kuluttua tuen myöntämisestä.

95.

Jotta tuotantoyksikön lakkauttamisen teho säilyisi merkityksellisillä markkinoilla, jäsenvaltion on sitouduttava olemaan myöntämättä valtiontukea asianomaisen toimialan kapasiteetin lisäyksiin. Tämän sitoumuksen on oltava voimassa viisi vuotta päivämäärästä, jona vaadittuun kapasiteetin supistukseen tosiasiallisesti päästiin.

96.

Päätettäessä rakenneuudistustuen saamisesta ja tuen määrästä huomioon ei oteta yksittäisiin toimijoihin sovellettavaa velvoitetta noudattaa yhteisön kiintiötä ja tähän liittyviä säännöksiä.

97.

Periaatetta, jonka mukaan pelastamis- tai rakenneuudistustukea saa myöntää vain kerran, sovelletaan myös maatalousalalla. Suuntaviivojen 3.3 jaksossa vahvistetun kymmenen vuoden sijasta sovelletaan kuitenkin viiden vuoden ajanjaksoa.

98.

Maatalousalalla myönnettäviin tukiin sovelletaan 3 ja 4 luvussa vahvistettuja valvontaa ja vuosikertomuksia koskevia sääntöjä, lukuun ottamatta velvoitetta toimittaa luettelo kaikista tuensaajista ja eräitä näitä koskevia tietoja (86 kohta). Jos on sovellettu 90—96 kohdan säännöksiä, kertomukseen on myös sisällytettävä tiedot tuotantokapasiteetista, joka on tosiasiallisesti hyötynyt rakenneuudistustuesta, ja saavutetusta kapasiteetin vähennyksestä.

99.

Komissio ehdottaa erillisellä kirjeellä perustamissopimuksen 88 artiklan 1 kohdan mukaisesti, että jäsenvaltiot hyväksyisivät 100 ja 101 kohdassa esitetyt aiheelliset toimenpiteet voimassa olevien tukiohjelmien osalta. Komissio aikoo jatkossa asettaa tukiohjelmien hyväksymisen edellytykseksi näiden säännösten noudattamisen.

100.

Komission ehdotuksen hyväksyneiden jäsenvaltioiden on mukautettava nykyisiä tukiohjelmiaan, joiden on tarkoitus olla edelleen toiminnassa 9 päivän lokakuuta 2004 jälkeen, siten että ne ovat sen jälkeen kuuden kuukauden kuluessa näiden suuntaviivojen mukaisia.

101.

Jäsenvaltioiden on ilmoitettava näiden aiheellisten toimenpiteiden hyväksymisestä kuukauden kuluessa siitä, kun ne ovat vastaanottaneet kirjeen, jossa aiheellisia toimenpiteitä ehdotetaan.

102.

Komissio soveltaa näitä suuntaviivoja 10 päivästä lokakuuta 20049 päivään lokakuuta 2009.

103.

Komission ennen 10 päivää lokakuuta 2004 kirjaamia ilmoituksia tarkastellaan ilmoitusajankohtana sovellettujen perusteiden mukaisesti.

104.

Komissio tutkii kaikkien sellaisten pelastamis- tai rakenneuudistustukien soveltuvuuden yhteismarkkinoille, jotka on myönnetty ilman komission lupaa ja sen vuoksi perustamissopimuksen 88 artiklan 3 kohdan vastaisesti näiden suuntaviivojen perusteella, jos tuki on osittain tai kokonaan myönnetty sen jälkeen, kun nämä suuntaviivat on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Kaikissa muissa tapauksissa komissio tekee tutkimuksen tuen myöntämishetkellä sovellettujen suuntaviivojen perusteella.

1.10.2004   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 244/18

1.

Komissio vastaanotti 23. syyskuuta 2004 neuvoston asetuksen (EY) N:o 139/2004 (1) 4 artiklan mukaisen ilmoituksen ehdotetusta yrityskeskittymästä jolla yritys Wendel Investissement (”Wendel”, Ranska) hankkii neuvoston asetuksen 3 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetussa merkityksessä määräysvallan yrityksessä Bureau Veritas S.A. (”Bureau Veritas”, Ranska), joka on tällä hetkellä yritysten Wendel ja Poincaré Investissements määräysvallassa, ostamalla osakkeita.

2.

Kyseisten yritysten liiketoiminnan sisältö on seuraava:

3.

Komissio katsoo alustavan tarkastelun perusteella, että ilmoitettu toimi voi kuulua asetuksen (EY) N:o 139/2004 soveltamisalaan. Asiaa koskevan lopullisen päätöksen tekoa on kuitenkin lykätty.

4.

Komissio kehottaa asianomaisia kolmansia osapuolia esittämään sille mahdolliset ehdotettua toimenpidettä koskevat huomautuksensa.

Huomautusten on oltava komissiolla 10 päivän kuluessa tämän ilmoituksen julkaisupäivästä. Huomautukset voidaan lähettää komissiolle faksitse (numeroon (32-2) 296 43 01 tai 296 72 44) tai postitse viitteellä COMP/M.3569 — Wendel Investissement/Bureau Veritas, seuraavaan osoitteeseen:

1.10.2004   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 244/19

1.10.2004   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 244/20

1.10.2004   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 244/21

—

investointialan, rakennusalan, vähittäiskaupan ja palvelualojen kyselyt EU:n uusissa jäsenvaltioissa, Bulgariassa, Kroatiassa ja Romaniassa,

—

vähittäiskaupan ja palvelualojen kyselyt Luxemburgissa,

—

teollisuus- ja kuluttajakyselyt Kroatiassa,

—

lisäksi komissio toteuttaa erillisiä kyselyjä ajankohtaisista taloudellisista aiheista. Nämä erilliskyselyt ovat satunnaiskyselyjä ja ne tehdään kuukausikyselyjen lisäksi käyttäen samoja otoksia kuin kuukausikyselyissä tiettyjä talouspolitiikan kysymyksiä koskevien tietojen saamiseksi.

—

Kuukausikyselyt tehdään kunkin kuukauden kahden ensimmäisen viikon aikana ja tulokset toimitetaan sähköpostitse komissiolle vähintään neljä työpäivää ennen kuun loppua avustussopimukseen sisällytettävän kalenterin mukaisesti.

—

Neljännesvuosikyselyt tehdään kunkin vuosineljänneksen ensimmäisen kuukauden (tammi-, huhti-, heinä- ja lokakuu) kahden ensimmäisen viikon aikana ja tulokset toimitetaan sähköpostitse komissiolle vähintään neljä työpäivää ennen tammi-, huhti-, heinä- ja lokakuun loppua avustussopimukseen sisällytettävän kalenterin mukaisesti.

—

Investointeja koskevat puolivuotiskyselyt tehdään maalis-/huhtikuun ja loka-/marraskuun aikana ja maalis-/huhtikuun tulokset toimitetaan sähköpostitse komissiolle vähintään neljä työpäivää ennen toukokuun ja loka-/marraskuun tulokset vähintään neljä työpäivää ennen joulukuun loppua avustussopimukseen sisällytettävän kalenterin mukaisesti.

—

Erilliskyselyille asetetaan omat aikataulut, joita tuensaajan on noudatettava.

—

Kyselyjen kokonaisvuosibudjetti on noin 650 000 euroa.

—

Tuensaajien määräksi on alustavasti kaavailtu 12—24 komission saamien ehdotusten mukaan.

a)

on konkurssissa tai selvitystilassa taikka on keskeyttänyt liiketoimintansa tai jolle on vahvistettu akordi tai jota koskeva konkurssi- tai akordihakemus tai hakemus yhtiön purkamiseksi on vireillä tai joka on muun vastaavan kansalliseen lainsäädäntöön ja kansallisiin määräyksiin perustuvan menettelyn alainen;

b)

on tuomittu ammattinsa harjoittamiseen liittyvästä rikkomuksesta lainvoimaisella tuomiolla;

c)

on syyllistynyt ammattiaan harjoittaessaan vakavaan virheeseen, jonka hankintaviranomainen voi näyttää toteen;

d)

on laiminlyönyt verojen tai lakisääteisten sosiaalimaksujen suorittamisen maassa, johon se on sijoittautunut, tai hankintaviranomaisen maassa taikka maassa, jossa hankinta toteutetaan;

e)

on tuomittu lainvoimaisella päätöksellä petoksesta, lahjonnasta, rikollisjärjestöön osallistumisesta tai muusta laittomasta toiminnasta, joka vahingoittaa yhteisöjen taloudellisia etuja;

f)

on osallistunut johonkin toiseen yhteisön talousarviosta rahoitettavaan hankintamenettelyyn tai avustuksen myöntämismenettelyyn ja jonka on mainittuun menettelyyn osallistuessaan todettu rikkoneen sopimusvelvoitteitaan;

g)

on eturistiriitatilanteessa;

h)

on syyllistynyt väärien tietojen antamiseen ilmoittaessaan tähän ehdotuspyyntöön osallistumiseksi vaadittuja tietoja tai ei ole ilmoittanut kyseisiä tietoja.

1.

Ehdokasta tai tarjoajaa taikka toimeksisaajaa, joka on syyllistynyt väärien tietojen antamiseen tai jonka on aiempaan menettelyyn osallistuessaan todettu rikkoneen sopimusvelvoitteitaan, voidaan sopimusoikeudellisten seuraamusten määräämistä rajoittamatta kieltää osallistumasta yhteisön talousarviosta rahoitettavia hankintoja ja avustuksia koskevaan menettelyyn enintään kahden vuoden aikana siitä, kun rikkominen on havaittu, jos se on vahvistettu toisen osapuolen saatua esittää vastineensa. Jos rikkominen toistuu ensimmäistä rikkomista seuraavien viiden vuoden aikana, osallistumiskielto voidaan pidentää kolmeen vuoteen.

Tarjoajille tai ehdokkaille, jotka ovat syyllistyneet väärien tietojen antamiseen, voidaan lisäksi määrätä taloudellisia seuraamuksia, joiden määrä on 2—10 prosenttia menettelyn alaisen hankinnan kokonaisarvosta.

Toimeksisaajille, joiden on todettu rikkoneen sopimusvelvoitteitaan, voidaan myös määrätä taloudellisia seuraamuksia, joiden määrä on 2—10 prosenttia kyseisen hankinnan kokonaisarvosta. Jos rikkominen toistuu ensimmäistä rikkomista seuraavien viiden vuoden aikana, määrä voidaan korottaa 4—20 prosenttiin.

2.

Edellä 5.2 a, c ja d kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa ehdokkaita tai tarjoajia kielletään osallistumasta hankintoja ja avustuksia koskevaan menettelyyn enintään kahden vuoden aikana siitä, kun rikkominen on havaittu, jos se on vahvistettu toisen osapuolen saatua esittää vastineensa.

Edellä 5.2 b ja e kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa ehdokkaita tai tarjoajia kielletään osallistumasta hankintoja ja avustuksia koskevaan menettelyyn vähintään yhden ja enintään neljän vuoden aikana siitä, kun tuomio on annettu tiedoksi.

Jos rikkominen toistuu ensimmäistä rikkomista tai tuomiota seuraavien viiden vuoden aikana, osallistumiskielto voidaan pidentää viiteen vuoteen.

3.

Edellä 5.2 e kohdassa tarkoitetut tapaukset ovat seuraavat:

—

Vähintään kolmen vuoden osoitettavissa oleva kokemus suhdannekyselyjen toteuttamisesta.

—

Osoitettavissa oleva kokemus vähintään kahdella seuraavalla alalla:

—

Kyky soveltaa EU:n yhteisen yhdenmukaistetun suhdannekyselyohjelman menetelmiä ja noudattaa komission ohjeita: valmius antaa tulokset kuukausittain, parantaa ja muuttaa kyselyohjelmaa komission yksiköiden antamien ohjeiden ja hankkeeseen osallistuvien organisaatioiden/laitosten edustajien koordinointikokouksissa tehtyjen sopimusten mukaisesti.

—

hakijan asiantuntemus ja kokemus 6.2 kohdassa mainituilla aloilla,

—

ehdotetut tutkimusmenetelmät, mukaan lukien otoksen suunnittelu, otoskoko, kattavuus, vastausprosentti,

—

hakijan pätevyys ja tiedot kyselyn kohdealaa ja -maata koskevista erityispiirteistä,

—

hakijan työorganisaation tehokkuus joustavuuden, infrastruktuurin, henkilökunnan pätevyyden ja välineistön osalta, jotta se voi suorittaa tehtävät, raportoida tuloksista, osallistua kyselyjen laadintaan yhteisen yhdenmukaistetun ohjelman puitteissa ja olla yhteydessä komissioon,

—

kustannus-hyötysuhde.

—

vakiomuotoinen ehdotuslomake,

—

kumppanuutta koskevan puitesopimuksen malli,

—

erillisen avustussopimuksen malli sekä liite, jossa on yksityiskohtainen kuvaus toimesta,

—

vakiomuotoinen rahoitusselvitys kyselyn kustannusarviota varten sekä rahoitussuunnitelma,

—

vakiomuotoinen tilitietolomake,

—

vakiomuotoinen oikeushenkilölomake,

—

vakiomuotoinen vakuutus tukikelpoisuudesta,

a)

tulostamalla Internet-osoitteesta:

http://europa.eu.int/comm/economy_finance/tenders/call0406_en.htm

b)

tai pyytämällä kirjallisesti komissiosta:

Mainitkaa viite ”Call for proposals — ECFIN/2004/A3-01”.

—

Asianmukaisesti täytetty ja allekirjoitettu vakiomuotoinen oikeushenkilölomake ja pyydetyt liiteasiakirjat, jotka osoittavat organisaation tai laitoksen oikeudellisen muodon.

—

Asianmukaisesti täytetty ja allekirjoitettu vakiomuotoinen tilitietolomake.

—

Asianmukaisesti allekirjoitettu vakiomuotoinen vakuutus hakijan tukikelpoisuudesta.

—

Organisaatiokaavio, josta ilmenevät johtohenkilöiden ja kyselyjen suorittamisesta vastaavan operatiivisen henkilöstön nimet ja asemat.

—

Organisaation tai laitoksen lausunto siitä, että se on valituksi tultuaan valmis allekirjoittamaan vakiomuotoisen kumppanuutta koskevan puitesopimuksen ja erillisen avustussopimuksen.

—

Mukaan olisi liitettävä osoitus vakaasta taloudellisesta asemasta: taseet ja tuloslaskelmat kahdelta viimeksi päättyneeltä tilivuodelta.

—

Kuvaus organisaation tai laitoksen toiminnasta, jonka perusteella voidaan arvioida sen pätevyys sekä aikaisemman kokemuksen sisältö ja laajuus 6.2 kohdan mukaisilla kyselyn osaamisalueilla. Kuvauksessa olisi mainittava aiemmat tutkimukset, palvelusopimukset, konsulttityöt, kyselyt ja julkaisut tai muut aiemmat toimeksiannot ja ilmoitettava asiakkaan nimi sekä eriteltävä Euroopan komissiolle tehdyt työt. Hakemukseen olisi lisäksi liitettävä tärkeimmät tutkimukset ja/tai tutkimustulokset.

—

Yksityiskohtainen kuvaus kyselyjen toteutusorganisaatiosta. Hakemukseen olisi liitettävä tarvittavat tiedot hakijan käytettävissä olevasta infrastruktuurista, välineistä, resursseista ja ammattitaitoisesta henkilökunnasta (lyhyet ansioluettelot).

—

Yksityiskohtainen kuvaus tutkimusmenetelmistä: otantamenetelmät, otantavirheet, luottamusvälit, otoskoko ja arvioidut vastausprosentit.

—

Yksityiskohtainen kuvaus alihankintana teetettävistä tehtävistä.

—

Kunkin kyselyn osalta asianmukaisesti täytetty ja yksityiskohtainen vakiomuotoinen rahoitusselvitys (euroina), joka kattaa 12 kuukauden ajanjakson ja sisältää toimen rahoitussuunnitelman ja yksityiskohtaisen erittelyn kyselyn suorittamisesta aiheutuvista tukikelpoisista kokonais- ja yksikkökustannuksista, alihankintakustannukset mukaan luettuina.

—

Asiakirjatodisteet muilta organisaatioilta saatavasta tuesta, jos tällaista tukea on myönnetty.

Euroopan komissio

Talouden ja rahoituksen pääosasto (PO ECFIN)

”Call for proposals — ECFIN/2004/A3-01”

Yksikkö ECFIN R-2

BU-1 3/13

B-1049 Bruxelles/Brussel.

a)

joko kirjattuna kirjeenä, joka on postitettu viimeistään 16. marraskuuta 2004 (postileima osoituksena hakemusten jättämisestä);

b)

tai Euroopan komission postinkäsittelyyn (henkilökohtaisesti tai valtuutettua edustajaa, myös yksityistä lähettipalvelua käyttäen) seuraavaan osoitteeseen: