30.4.2004   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 117/1

1.1

Direktiivillä 89/109/ETY luotiin perusta ihmisten terveyden ja kuluttajien etujen korkeatasoiselle suojaamiselle elintarvikekäyttöön tarkoitettujen materiaalien ja tarvikkeiden osalta, ja samalla varmistettiin sisämarkkinoiden tehokas toiminta.

1.2

Teknologian kehityksen myötä on alettu valmistaa niin kutsuttuja aktiivisia materiaaleja, jotka pitävät yllä tai parantavat elintarvikkeen kuntoa ja pidentävät sen myyntiaikaa. Muita uusia pakkaustyyppejä ovat älykkäät elintarvikepakkausmateriaalit ja -tarvikkeet, joita käytetään antamaan tietoa elintarvikkeen kunnosta.

1.3

Tällä hetkellä ei ole selvää, kuuluvatko ”aktiiviset” tai ”älykkäät” pakkaustyypit direktiivin 89/109/ETY mukaan kansallisen vai yhteisön lainsäädännön piiriin. Komission uudessa ehdotuksessa selvennetään, että nämä elintarvikepakkausmateriaalien ja -tarvikkeiden tyypit kuuluvat kumpikin asetuksen soveltamisalaan, ja siinä vahvistetaan perussäännöt niiden käytölle. Siinä säädetään myös mahdollisuudesta hyväksyä niitä koskevia erityisiä täytäntöönpanotoimenpiteitä.

1.4

Aineiden arvioinnin tekee nykyään elintarvikkeita käsittelevä tiedekomitea. Avoimuuden vuoksi on kuitenkin tarpeen vahvistaa yksityiskohtaisemmat menettelyt elintarvikekäyttöön tarkoitetuissa materiaaleissa käytettävien aineiden turvallisuuden arviointia ja niiden hyväksymistä varten.

1.5

Elintarvikekäyttöön tarkoitetut materiaalit ja tarvikkeet on voitava jäljittää kaikissa tuotanto-, jalostus- ja jakeluvaiheissa, minkä lisäksi on annettava elintarvikepakkausmateriaalien jäljitettävyyttä koskevat yleiset säännöt, joissa noudatellaan asetuksen (EY) N:o 178/2002 18 artiklassa annettuja samanlaisia säännöksiä elintarvikkeiden ja rehujen jäljitettävyydestä.

1.6

Ehdotuksessa esitetään joitakin pakkausmerkintöjä koskevia lisäsäännöksiä, joiden tarkoituksena on antaa kuluttajille ja elintarvikepakkausmateriaalien käyttäjille enemmän tietoa.

2.1

Komission ehdotuksen tarkoituksena on korvata pakkauksiin sovellettavaa lainsäädäntöä koskeva nykyinen puitedirektiivi, minkä lisäksi ehdotetussa asetuksessa otetaan myös huomioon aktiivisten ja älykkäiden pakkausten jäljitettävyys.

2.2

Aktiiviset ja älykkäät pakkausmateriaalit voidaan yksinkertaisuuden vuoksi jakaa kahteen pääryhmään: pakkausmateriaalit, jotka absorboivat elintarvikkeesta ylimääräisiä aineita (esimerkiksi hapenpoistajat), ja materiaalit, jotka vapauttavat hitaasti säilöntäaineita tai aromeja pakattuun elintarvikkeeseen. On tärkeää korostaa, että pakkausten ja niiden sisältämien absorboivien tai aineita vapauttavien ainesosien on kaikissa tapauksissa täytettävä EU:n elintarvikelainsäädännön ja pakkauksia koskevan lainsäädännön vaatimukset niiden turvallisen elintarvikekäytön varmistamiseksi. Näin ollen komission ehdotuksen on oltava Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 178/2002 mukainen. Kyseisessä asetuksessa säädetään elintarvikelainsäädäntöä koskevista yleisistä periaatteista ja vaatimuksista, Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen perustamisesta sekä elintarvikkeiden turvallisuuteen liittyvistä menettelyistä.

2.3

Käsillä olevalla ehdotuksella on tarkoitus muuttaa direktiiviä 89/109/ETY edellä mainittujen seikkojen ottamiseksi huomioon. Siihen on myös yksinkertaisuuden vuoksi sisällytetty direktiivissä 80/590/ETY määritelty tunnus, joka on esitettävä elintarvikepakkausmateriaaleissa ja -tarvikkeissa. Näin ollen ehdotetulla asetuksella korvataan ja kumotaan direktiivit 89/109/ETY ja 80/590/ETY.

2.4

Elintarvikkeiden kanssa kosketuksiin joutuvia tarvikkeita koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä annetussa neuvoston direktiivissä 89/109/ETY (puitedirektiivissä) vahvistetaan yleiset periaatteet, joita sovelletaan kaikkiin elintarvikkeiden kanssa kosketuksiin joutuviin materiaaleihin. Kyseinen direktiivi sisältää tarvikkeiden inerttisyyttä ja elintarvikkeiden puhtautta koskevat periaatteet sekä elintarvikekäyttöön tarkoitettujen materiaalien valmistuksessa hyväksyttyjen aineiden luettelon, joka sulkee ulkopuolelle kaikki muut aineet (hyväksyttyjen aineiden luettelo). Lisäksi direktiivissä määritetään ne materiaali- ja tarvikeryhmät, joita koskevat säännökset annetaan täytäntöönpanotoimenpiteillä (erityisdirektiiveillä); näihin sisältyvät elintarvikkeita käsittelevän tiedekomitean tekemä aineiden arviointi ja elintarvikkeita käsittelevän pysyvän komitean antama lausunto.

2.5

Ehdotuksen yleisillä tavoitteilla pyritään seuraaviin vaikutuksiin:

3.1

Aktiivisia ja älykkäitä elintarvikepakkausmateriaaleja ja -tarvikkeita koskevat säännökset ovat yleisluonteisia, ja niillä vahvistetaan kyseisten pakkauslajien asema yhteisön lainsäädännössä. Tästä on etua alan teollisuudelle, kuluttajille ja jäsenvaltioille.

3.2

Pakkausmerkintöjä koskevilla lisävaatimuksilla varmistetaan, että ostajat ja loppukuluttajat saavat enemmän tietoa elintarvikepakkausmateriaalien ja -tarvikkeiden käytöstä.

3.3

Elintarvikepakkausmateriaalien jäljitettävyyden parantamisesta on hyötyä kuluttajalle ongelmatapauksissa, ja sen avulla yritysten on mahdollista vetää pienempiä viallisia tuote-eriä pois markkinoilta.

3.4

Edellä mainittujen tavoitteiden saavuttamiseksi ehdotettu perustoimintatapa on parantaa ja yhdenmukaistaa elintarvikekäyttöön tarkoitettuja materiaaleja ja tarvikkeita koskevaa yhteisön lainsäädäntöä ottamalla käyttöön ehdotetut säännöt.

3.5

Jos tarkastellaan toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen noudattamista, puitedirektiivi 89/109/ETY hyväksyttiin sillä perusteella, että jäsenvaltioiden kansallisten lakien eroavaisuudet haittasivat materiaalien ja tarvikkeiden vapaata liikkuvuutta. Direktiivillä 89/109/ETY lähennettiin lakeja toisiinsa, jotta olisi saavutettu elintarvikepakkausmateriaalien ja -tarvikkeiden vapaa liikkuvuus ja samalla suojeltu kuluttajien terveyttä ja etuja. Direktiivissä vahvistettiin myös luettelo materiaaleista ja tarvikkeista, jotka kuuluvat erityisdirektiivien soveltamisalaan. Lähestymistapa on ollut toimiva, ja sitä olisi jatkettava.

3.6

Asetuksen antaminen direktiivin sijaan on perusteltua säädöksen teknisen luonteen vuoksi, ja sen ansiosta ehdotettuja sääntöjä sovelletaan välittömästi kaikkialla yhteisössä. Tämä on tärkeää laajentuneessa yhteisössä, jossa on pian 25 jäsenvaltiota ja joka hyötyy koko alueellaan yhtenäisistä ja välittömästi sovellettavista säännöistä.

3.7

Elintarvikepakkausmateriaalien valmistukseen käytettäville aineille annettavasta yhteisön hyväksynnästä säädetään jo direktiivissä 89/109/ETY, joten hyväksymisprosessia koskevista säännöksistä ei aiheudu yrityksille uusia velvoitteita.

3.8

Komission ehdotus sisältää seuraavat hakijoita koskevat yleiset velvoitteet:

3.8.1

Aineen hyväksymistä koskeva hakemus on lähettävä ensin jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle.

3.8.2

Elintarviketurvallisuusviranomaiselle on ilmoitettava uusista tiedoista, jotka voivat vaikuttaa hyväksytyn aineen käyttöturvallisuuden arviointiin.

3.9

Elintarvikepakkausmateriaalien valmistuksesta, jalostuksesta, tuonnista tai jakelusta vastaavia elinkeinonharjoittajia koskevat seuraavat yleiset velvoitteet:

3.9.1

Kaikki elintarvikekäyttöön tarkoitetut materiaalit ja tarvikkeet on varustettava pakkausmerkinnällä. Tämä koskee myös niitä materiaaleja ja tarvikkeita, joiden elintarvikekäyttö on ilmeistä niiden luonteen vuoksi ja jotka tähän mennessä on vapautettu tästä velvoitteesta direktiivillä 89/109/ETY.

3.9.2

Aktiivisten ja älykkäiden materiaalien ja tarvikkeiden sallitusta käytöstä on annettava ohjeita, jotta niiden käyttäjät pystyvät noudattamaan elintarvikelainsäädännön asiaankuuluvia säännöksiä.

3.10

Elinkeinonharjoittajia koskevat seuraavat velvoitteet:

3.10.1

Elintarvikepakkausmateriaalien valmistukseen tarkoitettujen aineiden hyväksymiseen liittyviä käyttöehtoja ja -rajoituksia on noudatettava.

3.10.2

On luotava järjestelmiä, jotta voidaan tunnistaa yritykselle materiaaleja ja tarvikkeita toimittaneet tahot ja tarvittaessa niiden valmistukseen käytetyt aineet ja tuotteet. Nämä tiedot on pyydettäessä pystyttävä toimittamaan toimivaltaisille viranomaisille.

3.10.3

On tunnistettava, kenelle yrityksen tuotteita on toimitettu, ja nämä tiedot on pyynnöstä toimitettava toimivaltaisille viranomaisille.

3.10.4

Yhteisössä markkinoille saatetut materiaalit ja tarvikkeet on varustettava riittävin merkinnöin tai tunnistettava niin, että ne voidaan jäljittää.

4.1

ETSK kannattaa komission ehdotusta KOM(2003) 689 ja kiittää komissiota siitä, että se on lopullisen ehdotuksensa valmistelun yhteydessä kuullut jatkuvasti kaupan alan järjestöjä ja kuluttajajärjestöjä. Komitea suhtautuu myönteisesti myös hyväksyttyjen aineiden luetteloiden käyttöönottoon.

4.2

ETSK huomauttaa, että komissio on yksilöinyt ongelmakysymykset (joita käsitellään tässä asiakirjassa) tietoisena siitä, että ehdotukseen ei sovelleta laajennettua arviointia. ETSK kehottaa kuitenkin komissiota kiinnittämään huomiota siihen, että nykyisen ehdotuksen johdanto-osaa olisi selvennettävä etenkin seuraavien kolmen asian osalta:

4.3

Uusien säännösten ja menettelyjen käyttöönotto vaikuttaa elintarvikkeita valmistaviin ja pakkaaviin pk-yrityksiin siten, että elintarviketeollisuuden on ryhdyttävä uusiin valvontatoimiin, minkä lisäksi myös pakkausteollisuudelle aiheutuu ylimääräisiä kustannuksia. Useiden pienyritysten on vaikea selvitä tällaisista kustannuksista.

4.4

Myös materiaaleja ja tarvikkeita koskevat uudet hyväksymismenettelyt vaikuttavat alan teollisuuteen. Erityisesti aikataulut, turvavaatimukset ja rajoittavat menettelyt saattavat johtaa innovaatioiden ja kilpailukyvyn vähentymiseen alalla, joka ei ole perinteisesti tottunut tällaiseen sääntelyyn. Kyseisen teollisuudenalan asema tuottavana ja kilpailukykyisenä maailmanlaajuisena toimijana on turvattava soveltamalla tuontituotteisiin tiukkoja tarkastuksia.

4.5

ETSK:n käsityksen mukaan komission tarkoituksena on keventää raskaita valvontamenettelyjä edellyttämällä ainoastaan, että toimitusketjusta on voitava tunnistaa ainakin yksi edeltävä ja yksi seuraava vaihe jonkinlaisten vaatimustenmukaisuus- tai hyväksyntätodistusten avulla. Komission asiakirjassa käytetty sana ”ainakin” jättää kuitenkin tilaa virheellisille tulkinnoille. Komission olisi autettava elintarviketeollisuutta laatimalla vaadittavia tarkastuksia koskevat suuntaviivat, minkä lisäksi komission on annettava elintarviketeollisuudelle, täytäntöönpanoviranomaisille ja jäsenvaltioille selkeää tietoa jäljitettävyyttä koskevista erityismääräyksistä, jotta vältettäisiin vaatimusten tai niiden huolellista noudattamista koskevien sääntöjen minkäänlainen laajentaminen tarkasteltaessa pakkausteollisuuden antamaa asianmukaista tietoa kaikkialla toimitusketjussa. Kyseiset toimet tulisi toteuttaa antamalla apua asiassa sen sijaan, että jo ennestään raskaasti säänneltyä alaa rasitettaisiin uusilla säännöksillä.

4.6

ETSK kehottaa komissiota harkitsemaan lisävarojen osoittamista yleisölle sekä teollisuudelle suunnattujen tiedotuskampanjoiden käyttöön. Yleisölle suunnatun tiedotuskampanjan tarkoituksena on antaa kuluttajille ja elintarvikepakkausmateriaalien käyttäjille tietoa pakkausmerkintöjä koskevista lisäsäännöksistä sekä pakkausten ympäristöystävällisestä hävittämisestä. Jäsenvaltioiden ja aluekehitysvirastojen tulisi tukea elintarviketeollisuudelle ja kuluttajille suunnattua tiedotuskampanjaa. ETSK on huolissaan aktiivisten ja älykkäiden materiaalien ja tarvikkeiden asianmukaisesta merkitsemisestä. Komitean mielestä tulisi laatia säännöksiä sen varmistamiseksi, etteivät pakkausmerkintäjärjestelmät anna kuluttajille harhaanjohtavaa tietoa elintarvikkeen laadusta tai kunnosta. Aktiivisten pakkausmateriaalien käyttö ei saa missään tapauksessa johtaa siihen, että luonnollista pilaantumista ei voi havaita. Lisäksi ETSK kehottaa komissiota tutkimaan aktiivisiin pakkauksiin pakattujen elintarvikkeiden ravintoarvoa pakkaamattomiin tuotteisiin verrattuna, jotta kuluttajat voivat tehdä tietoon pohjautuvia valintoja. Kuluttajilla ei ole tällä hetkellä tietoa siitä, vaikuttavatko aktiiviset pakkausmateriaalit myönteisesti vai kielteisesti ravintoarvon säilymiseen. ETSK on tietoinen siitä, että parhaillaan harkitaan kattavan merkintäjärjestelmän käyttöönottoa aktiivisia ja älykkäitä pakkauksia varten. Komitea katsoo, että uuden lainsäädännön yhteydessä tuotteet olisi testattava ravintoarvoon liittyvien mahdollisten riskien tai hyötyjen osalta.

4.7

ETSK on tietoinen siitä, että pakkaukset kuuluvat nykyisen elintarvikelainsäädännön piiriin, mutta korostaa, että asiaa koskevien säännösten on oltava selkeitä ja helposti ymmärrettäviä. Pakkausmerkintöjä koskevia vaatimuksia onkin selvennettävä välittömästi siten, että ne eivät voi aiheuttaa virhetulkintoja tai perusteettomia vaatimuksia. Vaikka asia ei suoraan liity käsillä olevaan komission asiakirjaan, ETSK korostaa tarvetta parantaa muovipakkausten merkintöjä, jotta vältettäisiin niiden virheellinen käyttö erityisesti elintarvikkeita tai rasvoja lämmitettäessä. Asia voitaisiin ottaa huomioon pakkausmerkintöjä koskevassa uudessa lainsäädännössä tai muovipakkauksia ja pakkausmerkintöjä koskevien säännösten tarkistamisen yhteydessä.

4.8

Erityishuomiota olisi kiinnitettävä tuontielintarvikkeisiin, joiden osalta olisi varmistettava, että elintarvikepakkausmateriaaleissa ja -tarvikkeissa esitettävää tunnusta käytetään siihen luvan saaneissa tuotteissa asianmukaisella tavalla. Vastuu tästä on annettu maahantuojille. EU:n ulkopuolelta tulevien tuotteiden perusteellinen jäljittäminen saattaa kuitenkin olla erittäin vaikeaa. Tämä tosiasia yhdessä vieraskielisten pakkausmerkintöjen kanssa voi johtaa heikkolaatuisten tuotteiden ilmestymiseen EU:n markkinoille, mikä haittaa EU:n pakkausteollisuuden toimintaa ja saattaa aiheuttaa terveysriskejä kuluttajille.

4.9

ETSK katsoo, että sekä elintarvike- että pakkausteollisuudelle on myönnettävä pitkiä siirtymäaikoja, jotta tällä hetkellä varastoissa olevat pakkaukset voidaan käyttää loppuun. Tämä on oleellisen tärkeää, jotta vältetään erityisesti kierrätykseen kelpaamattomien pakkausten poistamisesta ja hävittämisestä teollisuudelle aiheutuvat kustannukset ja ympäristövaikutukset.

30.4.2004   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 117/5

1.1

Paristoihin ja akkuihin liittyvistä ongelmista on keskustelu jo vuosia, sillä kyseessä on merkittävä ala: unionin markkinoille saatetaan vuosittain noin 800 000 tonnia ajoneuvojen akkuja, 190 000 tonnia teollisuudessa käytettäviä akkuja ja 160 000 tonnia kannettavia paristoja.

1.2

Ala kasvaa voimakkaasti, mikä johtuu myös uusien kulutuselektroniikkalaitteiden kehityksestä. Alan maailmanmarkkinoiden arvo kasvaa vuosittain noin 9 prosenttia. Vuosittainen kasvu on määrällisesti mitattuna noin 1 prosentti paristojen ja 1,5 prosenttia ajoneuvoissa ja teollisuudessa käytettävien paristojen ja akkujen osalta.

1.3

On myös korostettava, että uusiutuviin energialähteisiin, kuten tuuli- tai aurinkoenergiaan, perustuvan sähköntuotannon suunnitellun ja toivotun kasvun myötä näin tuotetun sähköenergian asianmukaisen varastointitekniikan tarve lisääntyy huomattavasti. Tämä on merkittävä lisäperuste tehokkaiden ja turvallisten paristojen ja akkujen markkinoiden kasvulle.

1.4

Nykyisen, etenkin paristoja koskevan unionin lainsäädännön perusteella jätehuollon mahdollisia riskejä ei ole voitu säännellä tehokkaasti eikä luoda yhtenäistä kehystä paristojen keruuta ja kierrätystä varten. Vuonna 2002 alle puolet kaikista myydyistä kannettavista paristoista on kerätty ja kierrätetty, ja suurin osa on kulkeutunut ympäristöön. Ajoneuvoissa ja teollisuudessa käytettävistä paristoista ja akuista suurin osa sitä vastoin jo kerätään, sillä kierrätetyllä lyijyllä on kaupallista arvoa ja teollisuudessa käytettyjä nikkelikadmiumakkuja varten on olemassa asianmukaisia keräysjärjestelmiä.

1.5

Ehdotettu lainsäädäntätoimi vastaa kuudennen ympäristöä koskevan yhteisön toimintaohjelman tavoitteita (1), jätteiden syntymisen ehkäisemisen ja kierrätyksen teemakohtaista strategiaa — jota komitea on jo ilmaissut kannattavansa (2) — sekä romuajoneuvoista annettua direktiiviä 2000/53/EY (3) ja sähkö- ja elektroniikkalaiteromusta annettua direktiiviä 2002/96/EY (4). Komitea on ilmaissut useaan otteeseen kantansa myös edellä mainituista direktiiveistä (5) ja kannattaa tällaisten jätteiden hyödyntämistä, uudelleenkäyttöä ja kierrätystä koskevia kunnianhimoisia tavoitteita (CES 1407/2000, kohta 3.4.1).

1.6

On myös muistettava, että komissio on esittänyt ehdotuksen puitedirektiiviksi energiaa käyttäviä tuotteita koskevien ekologisen suunnittelun vaatimusten asettamista varten (6). Komitea on antanut siitä lausunnon (7). Komissio haluaa integroida ympäristönäkökohdat kaikkiin energiaa kuluttaviin tuotteisiin suunnittelusta alkaen. Tässä yhteydessä on tarkoitus laatia yhtenäisiä tuotekohtaisia täytäntöönpanodirektiivejä EY:n perustamissopimuksen 95 artiklan 3 kohdan perusteella.

1.7

Ennen käsiteltävän ehdotuksen esittämistä komissio teki perinpohjaisen vaikutusanalyysin (laajennettu vaikutusten arviointi), jossa arvioitiin pitkän aikavälin soveltuvimpia poliittisia ratkaisuja. Tässä yhteydessä toteutettiin muun muassa julkinen kuuleminen, johon osallistui noin 150 asianosaista eli jäsenvaltio-, alue- ja paikallistason viranomaisia, alan yrityksiä sekä akkujen ja paristojen tuottajien ja myyjien järjestöjä, hallituksista riippumattomia järjestöjä sekä kuluttajien ja vähittäiskauppiaiden järjestöjä.

2.1

Kaikkia paristoja ja akkuja käsittelevän direktiiviehdotuksen tavoitteet ovat pääpiirteissään seuraavat:

2.2

Komission ehdotuksen tärkeimmät toimenpiteet voidaan tiivistää seuraavasti:

3.1

Komitea kannattaa pyrkimyksiä yhtenäistää paristoja ja akkuja koskevaa yhteisön lainsäädäntöä sekä rationalisoida, yksinkertaistaa ja yhdistää monitahoinen aihepiiri yhdeksi lainsäädäntökehykseksi. Harmonisoitujen säännösten avulla voitaisiin varmistaa entistä korkeatasoisempi ympäristönsuojelu kilpailukykyisillä sisämarkkinoilla, joilla luonnonvaroja ja raaka-aineita käytetään asianmukaisesti.

3.2

Komitea katsoo kuitenkin, että sähkö- ja elektroniikkalaiteromusta annetun direktiivin 2002/96/EY soveltamisalaa tulisi mahdollisuuksien mukaan laajentaa kaikentyyppisiin paristoihin ja akkuihin, jotta vältettäisiin sekä mahdollisia kaksinkertaisia säädöksiä että lainsäädännön ja menettelyjen lisääntymistä. Jäsenvaltioiden on määrä soveltaa sähkö- ja elektroniikkalaiteromusta annettua direktiiviä 2002/96/EY vuonna 2004 — ja tietyiltä osin vuodesta 2006 lähtien — jolloin niiden on otettava käyttöön keräys-, kierrätys- ja seurantajärjestelmiä, laadittava sähkö- ja elektroniikkalaiteromualan kansallisia rekistereitä sekä jaettava vastuu- ja rahoitusvelvoitteet.

3.3

Komitea muistuttaa, että käsiteltävän direktiiviehdotuksen oikeusperustan on taattava

3.4

Tätä varten komitea pitää mahdollisina neljää vaihtoehtoa:

3.5

Komitea korostaa tässä yhteydessä, että useissa EY:n perustamissopimuksen 95 artiklaan perustuvissa direktiiveissä ympäristönsuojelulla on huomattava osuus. Esimerkkeinä voidaan mainita jätehuoltodirektiivi, pakkausdirektiivi, tiettyjen vaarallisten aineiden käytön rajoittamisesta sähkö- ja elektroniikkalaitteissa annettu direktiivi (ns. RoHS-direktiivi) (9) sekä tiettyjä vaarallisia aineita sisältävistä paristoista ja akuista annettu direktiivi 91/157/ETY (10), jonka komission haluaa nyt tekemällään ehdotuksella kumota ja korvata. Lisäksi komitea painottaa, että jäsenvaltiot voivat perustamissopimuksen 95 artiklan 5 ja 6 kohdan perusteella ottaa halutessaan käyttöön tiukempia ympäristönsuojatoimia perustelemalla niiden käyttöönottoa.

3.6

Kun otetaan huomioon kohdassa 3.3 esitetyt oikeusperustaa koskevat vaatimukset ja kohdassa 3.5 esitetyt huomiot sekä tarve varmistaa tulevalle lainsäädännölle yhtenäinen ja yksinkertaistettu kehys, komitea pitää yhden direktiivin antamista asianmukaisena.

3.7

Oikeusperustan osalta komitea — vaikka katsookin, että oikeusperustana voidaan käyttää kahta keskenään yhteensopivaa artiklaa 95 (harmonisointi kehittyvillä sisämarkkinoilla) ja 175 (ympäristönsuojelun kehittäminen) — on kuitenkin sitä mieltä, että mahdollisuuksien mukaan tulisi käyttää yhtä ja mahdollisimman pitkälle 95 artiklaan tukeutuvaa oikeusperustaa. Näin varmistettaisiin unionin sisämarkkinoille tuotujen ja sisämarkkinoilla vapaasti liikkuvien tuotteiden yhtäläinen kohtelu ja yhdenmukaiset kustannukset sekä otettaisiin huomioon korkeatasoinen ympäristönsuojelu aiheuttamatta kilpailuvääristymiä, eriarvoista kohtelua, lisä- tai kaksinkertaisia kuluja tai byrokratiaa.

3.8

Mikäli 95 artiklan lisäksi oikeusperustana käytetään myös 175 artiklaa, komitea suosittaa, että 175 artikla on perustana säännöksille, jotka koskevat kansallisia keräysjärjestelmiä (IV luku), jätteiden käsittelyä ja kierrätystä (V luku) sekä tiedotusta kuluttajille (VII luku). Muut säännökset — etenkin rekisteröintijärjestelmiä koskevat säännökset — tulisi harmonisoida perustamissopimuksen 95 artiklan perusteella markkinoiden yhtenäisyyden varmistamiseksi.

3.9

Ehdotetun direktiivin soveltamisala kattaa kaikentyyppiset paristot ja akut niiden koosta ja luokasta riippumatta lukuun ottamatta kansallisen turvallisuuden sekä avaruusalan ja sotilaallisen tutkimuksen yhteydessä käytettyjä paristoja ja akkuja. Komitea ymmärtää esitettyjen poikkeusten perusteet, mutta katsoo, että koska paristojen ja akkujen käyttö on sotilaallisella ja turvallisuusalalla merkittävää, jäsenvaltiot tulisi velvoittaa varmistamaan omien menettelytapojensa mukaisesti, että paristojen ja akkujen käyttö, keräys ja kierrätys järjestetään asianmukaisesti ja että samalla otetaan huomioon korkeatasoinen terveyden- ja ympäristönsuojelu.

3.10

Komitean mielestä on tärkeää, että kaikissa direktiiveissä käytetään samoja määritelmiä EU:n lainsäädännön yhdenmukaisuuden varmistamiseksi. Sen vuoksi 'tuottaja' tulee määritellä direktiiviehdotuksessa samalla tavalla kuin sähkö- ja elektroniikkalaiteromusta annetussa direktiivissä. Kyseisessä direktiivissä 'tuottajalla' tarkoitetaan kaikkia niitä, jotka valmistavat ja myyvät tuotteita omalla tuotemerkillään tai tuovat tai vievät niitä. Komitea korostaa myös kunkin tuottajan henkilökohtaisen vastuun merkitystä tuotetta markkinoille saatettaessa sekä tuottajien antamia vakuuksia rekisteröidyttäessä kansallisiin rekistereihin, jotta varmistetaan ajoneuvoissa ja teollisuudessa käytettävien akkujen ja paristojen keräys, käsittely ja kierrätys sekä kannettavien akkujen ja paristojen käsittely. Jokaisen keräysketjuun kuuluvan toimijan — kunnat, vähittäismyyjät, kuluttajat, tuottajat ja maahantuojat, viranomaiset — tulisi kuitenkin olla vastuussa omasta toiminnastaan.

3.11

Komitea korostaa, että keräysjärjestelmien on mahdollisuuksien mukaan oltava samankaltaisia tai samanlaisia muissa direktiiveissä, etenkin sähkö- ja elektroniikkalaiteromusta annetussa direktiivissä mainittujen keräysjärjestelmien kanssa. Komitea kannattaa kaikkia käytettyjä kannettavia paristoja ja akkuja koskevia ehdotettuja keräysasteita (vuosittain kerättävää grammamäärää henkeä kohti), jotka on tarkoitus saavuttaa viisi ja puoli vuotta direktiivin antamisen jälkeen. Ajoneuvoissa ja teollisuudessa käytettävät paristot ja akut kerätään ja kierrätetään jo olemassa olevien tehokkaiden järjestelmien, kuten palautussopimusten ja romuautoista annetun direktiivin 2000/53/EY avulla. Nikkelikadmiumparistojen osalta ehdotettu 80 prosentin keräysaste viidessä vuodessa on ehkä liian optimistinen ja vaikea toteuttaa etenkin kannettavien paristojen suhteen.

3.12

Komitean mielestä on myös aiheellista pidentää tavoitteiden toteuttamisaikaa kolmella vuodella harvaan asutuilla vuoristo- ja maaseutualueilla sekä saarilla. Tämä koskee myös uusia jäsenvaltioita koskevien erityistoimenpiteiden soveltamista.

3.13

Puhuttaessa kierrätystä koskevista säännöksistä komitea on komission kanssa samaa mieltä siitä, että kaikki paristot tulisi kierrättää lukuun ottamatta kierrätykseen kelpaamattomia ja vaarallisina jätteinä pidettäviä paristoja. Kaikki kierrätyskelpoiset kerätyt paristot tulisi kierrättää hyödyntämällä parhaita käytettävissä olevia tekniikoita, joita eivät ole liian kalliita (BATNEEC) (11). Komitea kannattaa paristojen ja akkujen kierrätystehokkuuden viitteellistä tavoitetta, jonka mukaan paristojen ja akkujen sisältämästä materiaalista kierrätetään keskimäärin 55 painoprosenttia (lyijyn osalta 65 ja kadmiumin osalta 75 painoprosenttia), jotta varmistetaan erityyppisten, tekniikan kehityksen mukaan ajantasaistettujen kierrätystekniikoiden asianmukainen kilpailu.

3.14

Puhuttaessa rahoitusjärjestelmistä on kaikkien markkinatoimijoiden voitava komitean mielestä ilmoittaa asiakkaille ja loppukäyttäjille maksamansa kulut, samalla tavoin kuin viranomaiset ilmoittavat kansalaisille kulunsa jäteveron avulla. Kannettavien paristojen tuottajat vastaavat kustannuksista, jotka aiheutuvat pääkeräyspisteiden ja varastojen välisestä kuljetuksesta sekä kierrätyksestä, kun taas ajoneuvoissa ja teollisuudessa käytettävien akkujen keräyksen, käsittelyn ja kierrätyksen rahoitusta varten tuottajien ja käyttäjien on voitava tehdä kustannusjakosopimuksia. Kun kyseessä on 16 artiklassa tarkoitettu vienti toiseen jäsenvaltioon tai unionin ulkopuoliseen maahan, tulisi komitean mielestä ottaa huomioon mahdolliset kuljetukseen liittyvät ulkoiset kustannukset.

3.15

Sisämarkkinoita sekä terveyden- ja ympäristönsuojelua koskevien ehdotettujen tavoitteiden saavuttamiseksi on komitean mielestä tärkeää antaa kuluttajille ja kansalaisille asianmukaista tietoa ja koulutusta ja kutsua heidät osallistumaan toimiin jo koulu- ja esikouluiästä lähtien.

3.15.1

Vaikka Pohjois-Euroopan maissa saatujen kokemusten mukaan myyntihinnan nostamisella ei näytä olleen mitään vaikutusta, on kuitenkin laskettu, että jos kaikki käytettyjen kannettavien paristojen keräys- ja kierrätyskustannukset siirrettäisiin kuluttajille, ”vuotuiset lisäkustannukset kotitaloutta kohden olisivat yhdestä kahteen euroa”.

3.15.2

Ongelmana on ennen kaikkea kuluttajille suunnatun tiedotuksen parantaminen sekä kuluttajien nykyistä parempi valveuttaminen. Komitea ehdottaakin, että jäsenvaltio- ja paikallistasolla järjestettäviä tiedotuskampanjoita täydennetään jo kouluikäisille suunnatuilla, myös leikin avulla toteutettavilla erityisillä kasvatustoimilla, jotta kuluttajia kannustetaan keräämään entistä enemmän käytettyjä kannettavia paristoja ja akkuja. Lisäksi olisi parannettava tuotemerkintöjen tuntemusta. Tuottaja- ja jakeluketjun taloudellisten toimijoiden tulisi puolestaan laatia selkeät ja yksinkertaiset tiedot tuotteen käyttöiästä ja tuotteen palauttamisesta asianomaisiin keräyspisteisiin.

3.15.3

Kuluttajien aktiivisen osallistumisen mahdollisuuksia voitaisiin kokeilla palkitsemismekanismein, kuten käytettyjen paristojen palautuksesta annettavien pisteiden keräämiseen perustuvin kilpailuin tai hyödyntämällä muita taloudellisia kannustimia.

3.16

Komitean mielestä kolmen vuoden välein annettavaan kertomukseen direktiivin täytäntöönpanosta ja sen vaikutuksista sisämarkkinoiden toimintaan sekä terveyden- ja ympäristönsuojeluun tulisi jäsenvaltioiden tiivistelmäraporttien ohella sisältyä myös unionin tasolla toimivien tuottaja- ja kuluttajajärjestöjen antamia tietoja sekä alan teknistä kehitystä käsittelevä luku. Kertomukset tulisi toimittaa myös Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle.

4.1

Komitea painottaa, että on tärkeää varmistaa yhtenäinen säädöskehys, jotta harmonisoitujen säännösten avulla varmistetaan korkeatasoinen ympäristönsuojelu paristojen ja akkujen kilpailukykyisillä sisämarkkinoilla.

4.2

Komitea korostaa myös sitä, että on tärkeää ylläpitää kestävää kehitystä ja innovaatiokykyä markkinoiden kasvaessa ja välttää liiallista sääntelyä, joka haittaa teknistä kehitystä niin tuotteen käyttöikää pidennettäessä — ja loppuun käytettyjen tuotteiden määrää näin rajoitettaessa — kuin tuotteen luotettavuutta, tehoa ja turvallisuutta parannettaessa. Kyseiset vaatimukset perustuvat muun muassa uusiutuvilla energialähteillä, kuten tuuli- ja aurinkoenergialla, yhä laajemmin tuotetun sähköenergian kasvaviin varastointitarpeisiin.

4.3

Komitean mielestä on vältettävä lainsäädännön ja menettelyjen lisääntymistä ja siihen perustuvaa byrokratian lisääntymisen riskiä sekä innovatiivisten tuotteiden kehittämisesteitä.

4.4

Komitea katsoo, että oikeusperustana voidaan käyttää kahta keskenään yhteensopivaa artiklaa 95 ja 175, jotka kumpikin viittaavat direktiivin tiettyihin osiin. Komitean mielestä tasa-arvoisten sisämarkkinoiden korkeatasoisen ympäristönsuojelun kannalta olisi kuitenkin parempi käyttää oikeusperustana mahdollisimman pitkälle 95 artiklaa ja ottaa samalla asianmukaisesti huomioon sen eri kohtiin sisältyvät vaihtoehdot: 3 kohdassa mainitaan korkeatasoinen ympäristönsuojelu sekä 5 ja 6 kohdassa tiukempien suojatoimenpiteiden käyttöönotto tai säilyttäminen.

4.5

Komitea korostaa, että byrokratian lisääntymisen välttämiseksi keräys-, kierrätys- ja rekisteröintijärjestelmät on koordinoitava sähkö- ja elektroniikkalaiteromusta annetussa direktiivissä mainittujen järjestelmien kanssa.

4.6

Komitea korostaa kunkin tuottajan henkilökohtaisen vastuun merkitystä tuotetta markkinoille saatettaessa. Myös tuottajien kansallisille rekistereille harmonisoitujen rekisteröintijärjestelmien mukaisesti antamat vakuudet ovat tärkeitä. Lisäksi jokaisen keräysketjuun kuuluvan toimijan — kunnat, vähittäismyyjät, kuluttajat, tuottajat ja maahantuojat, viranomaiset — tulisi olla vastuussa omasta toiminnastaan.

4.7

Komitea on komission kanssa samaa mieltä siitä, että kaikki paristot on kierrätettävä lukuun ottamatta kierrätykseen kelpaamattomia ja vaarallisina jätteinä pidettäviä paristoja. Kaikki kierrätyskelpoiset kerätyt paristot tulisi käsitellä hyödyntämällä parhaita käytettävissä olevia tekniikoita, jotka eivät ole liian kalliita (BATNEEC) (12).

4.8

Rahoitusjärjestelmistä puhuttaessa kaikkien markkinatoimijoiden on komitean mielestä voitava ilmoittaa asiakkaille ja loppukäyttäjille maksamansa kulut.

4.9

Sisämarkkinoita sekä terveyden- ja ympäristönsuojelua koskevien ehdotettujen tavoitteiden saavuttamiseksi on komitean mielestä tärkeää antaa kuluttajille ja kansalaisille asianmukaista tietoa ja koulutusta ja kutsua heidät osallistumaan toimiin koulu- ja esikouluiästä lähtien.

4.10

Komitean mukaan kolmen vuoden välein annettava kertomus direktiivin täytäntöönpanosta ja sen vaikutuksista sisämarkkinoiden toimintaan sekä terveyden- ja ympäristönsuojeluun tulisi toimittaa myös Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle, koska sillä on tarpeelliset yhteydet järjestäytyneeseen kansalaisyhteiskuntaan.

30.4.2004   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 117/10

1.1

Tarkastelun kohteena olevan ehdotuksen tavoitteena on kodifioida tiettyjen yhteisön vesiympäristöön päästettyjen vaarallisten aineiden aiheuttamasta pilaantumisesta 4. toukokuuta 1976 annettu neuvoston direktiivi 76/464/ETY. (1) Uudella direktiivillä korvataan siihen sisällytetyt säädökset (2). Kodifioitavien säädösten asiasisältöä ei ole muutettu tässä ehdotuksessa, vaan niihin on yhdistettäessä tehty ainoastaan kodifioinnin edellyttämät muodolliset muutokset.

2.1

Komitean mielestä on hyödyllistä koontaa kaikki asiaa koskevat säädökset yhteen direktiiviin. Komitea pitää komission tavoin Kansalaisten Eurooppa -hankkeen kannalta tärkeänä, että yhteisön lainsäädäntöä yksinkertaistetaan ja selkeytetään, jotta siitä saataisiin yksiselitteisempää ja luettavampaa tavallisille kansalaisille. Kansalaiset saavat näin uusia mahdollisuuksia ja tilaisuuksia käyttää lainsäädännön heille tarjoamia erityisiä oikeuksia.

2.2

On vahvistettu, ettei kodifioinnilla muuteta säädösten asiasisältöä millään tavoin vaan sillä pyritään ainoastaan yksinkertaistamaan ja selkeyttämään yhteisön lainsäädäntöä. Komitea suhtautuu kyseiseen tavoitteeseen erittäin myönteisesti ja kannattaa — edellä mainitun vahvistuksen huomioon ottaen — komission ehdotusta.

30.4.2004   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 117/11

3.

On vahvistettu, ettei kodifioinnilla muuteta säädösten asiasisältöä millään tavoin vaan sillä pyritään ainoastaan yksinkertaistamaan ja selkeyttämään yhteisön lainsäädäntöä. Komitea kannattaa kyseistä tavoitetta ja suhtautuu — edellä mainitun vahvistuksen huomioon ottaen — myönteisesti komission ehdotukseen.

30.4.2004   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 117/12

1.1

Jo vuonna 1997 julkaisemassaan tiedonannossa ”Ehdotus neuvoston päätökseksi vuorottelukoulutukseen, mukaan lukien oppisopimuskoulutus, liittyvien eurooppalaisten koulutusjaksojen kehittämisestä” (KOM(1997) 572 lopullinen) (1) komissio toi painokkaasti esille, että luotaessa sisämarkkinat ja yleisemmällä tasolla ilman rajoja oleva alue henkilöiden liikkuvuudesta tulee yhä tärkeämpi Euroopan kansalaisuutta koskeva ulottuvuus sekä kulttuureja ja yhteiskuntia yhdistävä tekijä.

1.2

Tutkinto- ja pätevyysvaatimusten selkeyden puutetta on usein pidetty esteenä koulutukseen tai ammatillisiin tarpeisiin liittyvälle liikkuvuudelle, samalla kun sen on voitu katsoa estävän työmarkkinoiden joustavuuden kehittämistä.

1.3

Edellä mainitun tilanteen muuttamiseksi kyseisten seikkojen osakseen saama kiinnostus on käynyt ilmeiseksi viime vuosien aikana sekä kansallisella että yhteisön tasolla.

1.3.1

Maaliskuussa 2000 Lissabonissa pidetyssä Eurooppa-neuvoston kokouksessa puheenjohtaja nosti päätelmissään pätevyysvaatimusten avoimuuden parantamisen yhdeksi kolmesta päätekijästä pyrittäessä sovittamaan paremmin yhteen koulutusjärjestelmät ja toisaalta osaamisyhteiskunnan uudenlaiset vaatimukset paremmasta työllisyystasosta, laadukkaammasta työstä ja elinikäisestä oppimisesta.

1.3.2

Kaksi vuotta myöhemmin Barcelonassa kokoontunut Eurooppa-neuvosto asetti tavoitteeksi muun muassa sen, että eurooppalaisista koulutusjärjestelmistä tulee laatunsa puolesta maailmanlaajuisia esikuvia vuoteen 2010 mennessä. Sitä varten Eurooppa-neuvosto kehotti ryhtymään toimiin tutkintojen ja pätevyyksien avoimuuden varmistamiseksi tarkoituksenmukaisten välineiden avulla.

1.3.3

Ammattitaitoa ja liikkuvuutta koskevasta toimintasuunnitelmasta antamassaan tiedonannossa (KOM(2002) 72 lopullinen) komissio kehotti täten ottamaan käyttöön ja kehittämään tutkintovaatimusten avoimuutta ja siirrettävyyttä tukevia välineitä liikkuvuuden helpottamiseksi eri aloilla ja niiden välillä. Lisäksi tiedonannossa kehotettiin perustamaan osana laajempaa eurooppalaista verkkoa liikkuvuutta koskeva täyden palvelun tietopiste, jonka avulla kansalaiset saavat vaivatta kattavia tietoja keskeisistä työpaikkoihin, liikkuvuuteen, opiskelumahdollisuuksiin ja tutkintojen selkeyteen liittyvistä seikoista Euroopassa. Ammattitaidosta ja liikkuvuudesta 3. kesäkuuta 2002 antamassaan päätöslauselmassa neuvosto kehotti lisäämään yhteistyötä muun muassa sitä varten, että luotaisiin jo käytössä oleviin välineisiin perustuvat puitteet selkeydelle ja tunnustamiselle.

1.3.4

Kyseinen tehostettu yhteistyö on käynnistetty ammatillisen koulutuksen alalla. Tämä korkea-asteen koulutuksen ”Bolognan prosessista” virikkeet saanut prosessi tukeutuu kahteen toimintaperiaateasiakirjaan: 30. marraskuuta 2002 annettuun Kööpenhaminan julistukseen sekä 19. joulukuuta 2002 annettuun neuvoston päätöslauselmaan ammatillisen koulutuksen yhteistyön tehostamisesta Euroopassa.

1.3.4.1

Kööpenhaminan julistuksessa kehotettiin nimenomaisesti lisäämään opetuksen ja ammatillisen koulutuksen avoimuutta käyttämällä ja järkeistämällä viestintävälineitä ja -verkkoja, esimerkiksi yhdistämällä yksiin puitteisiin olemassa olevat välineet, kuten eurooppalainen ansioluettelo, tutkintojen ja todistusten liitteet, kieliä koskeva yhteinen eurooppalainen viitekehys ja Europass-todistus.

1.4

Tarkasteltavana olevassa päätösehdotuksessa laaditaan tutkinto- ja pätevyysvaatimuksia selkeyttävä yhteinen järjestely, jota neuvoston 19. joulukuuta 2002 antamassa päätöslauselmassa esitetään. Lisäksi siinä säädetään asianmukaisista toimeenpano- ja tukitoimista.

2.1

Komitea on pääpiirteissään tyytyväinen tarkastelun kohteena olevaan ehdotukseen Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi.

2.1.1

Komitea yhtyy näkemykseen, jonka mukaan tutkinto- ja pätevyysvaatimuksien selkeyttäminen helpottaa elinikäiseen oppimiseen liittyvää liikkuvuutta Euroopassa ja edesauttaa laadukkaan yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen kehittämistä. Lisäksi se edistää ammatillista liikkuvuutta eri maiden ja toimialojen välillä ja voi siten tukea kansalaisten henkilökohtaista kehitystä.

2.1.1.1

Koska kyseisellä järjestelmällä edistetään tutkintovaatimusten siirrettävyyttä, kyse on näin ollen työllisyyspolitiikasta ja työllisyyden kehittämisestä. Tuodessaan Euroopan koulutusalueeseen uuden ulottuvuuden järjestelmä vahvistaa Euroopan kansalaisuutta ja edistää samalla sisämarkkinoiden syventämistä.

2.2

Komitea kannattaa yleisellä tasolla kyseisen järjestelyn käyttöönottamista. Tarkoitus on luoda asiakirja, jossa kuvataan ja vahvistetaan asiakirjanomistajan perus- tai jatkokoulutukseen tai työkokemukseen perustuva osaaminen ja pätevyys.

2.2.1

Kyseinen asiakirjakansio sisältää yksissä puitteissa seuraavat asiakirjat:

Edellä mainittuihin asiakirjoihin, joita kutsutaan Europass-asiakirjoiksi, voidaan lisätä muita komission hyväksymiä asiakirjoja sen jälkeen, kun kansallisia Europass-toimistoja on konsultoitu.

2.3

Komitea kannattaa myös kullekin jäsenvaltiolle esitettyä kehotusta nimetä kansallinen Europass-toimisto, joka vastaa kansallisella tasolla kaikesta Europass-toiminnan koordinoinnista ja tarvittaessa korvaa vastaavaa toimintaa tällä hetkellä hoitavat elimet, kuten esim. yhteyspisteet.

2.3.1

Kyseisiä toimistoja voidaan pitää alan keskitettyinä toimipisteinä, sillä niillä on vastuullaan seuraavat tehtävät:

2.3.2

Lisäksi komitea on tyytyväinen komission koordinoiman kansallisten Europass-toimistojen eurooppalaisen verkoston toimeenpanoon. Tämänkaltainen verkosto edistää tietojen ja hyvien käytänteiden siirtymistä jäsenvaltiosta toiseen, mikä voi edistää kunkin toimiston työskentelyn laatua ja tehokkuutta.

2.4

Nykyisten välineiden kokoaminen yhteen yhteiseen järjestelmään, johon liittyvistä edistämis- ja seurantatoimista vastaa kussakin maassa yksi ja sama elin — siten, että niistä Euroopan tasolla muodostuu verkosto — ja jota tuetaan soveltuvien valtakunnallisten ja Euroopan tasoisten tietojärjestelmien avulla, parantaa kyseisten asiakirjojen saatavuutta ja lisää niiden yhdenmukaisuutta ja tunnettuutta. Koordinoidun asiakirjakansion avulla voidaan viestiä tehokkaammin kuin nipulla irrallisia papereita. Se toimii passina, joka selkeyttää kansalaisten tutkintoja ja helpottaa niitä koskevaa viestintää.

2.5

Komitea pitää mielenkiintoisena, että tarkasteltavana olevan päätöksen sisältö on työmarkkinaosapuolten helmikuussa 2002 sopimien ammattitaidon ja pätevyyden elinikäistä kehittämistä koskevien toimintapuitteiden mukainen. Tutkintojen ja pätevyyksien tunnustamista ja vahvistamista koskevan ensisijaisen tehtävän lisäksi työmarkkinaosapuolet korostivat tarvetta parantaa tutkintojen ja todistusten selkeyttä ja siirrettävyyttä keinona helpottaa maantieteellistä ja ammatillista liikkuvuutta ja tehostaa työmarkkinoiden toimintaa.

2.5.1

Kuten komission asiakirjassa todetaan, työmarkkinaosapuolilla on oltava merkittävä asema kyseistä päätöstä koskevissa kysymyksissä, ja ne on kutsuttava mukaan päätöksen täytäntöönpanoon. Työmarkkinaosapuolten ja jäsenvaltioiden viranomaisten edustajista koostuvalle ammatillisen koulutuksen neuvoa-antavalle komitealle on tiedotettava säännöllisesti kyseessä olevan päätöksen täytäntöönpanosta.

2.5.2

Kyseinen kohta on sisällytettävä täytäntöönpanoa koskevaan arviointikertomukseen, jonka komissio antaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle joka neljäs vuosi.

2.5.3

Kyseinen arviointikertomus on samalla kertaa olennainen osa kyseistä päätöstä ja sen täytäntöönpanoa sekä myös sen looginen seuraus. Näin ollen ETSK toivoo, että sille esitetään aikanaan kyseistä kertomusta koskeva lausuntopyyntö.

3.1

Päätösehdotuksessa säädetään mahdollisuudesta sisällyttää asiakirjakansioon eurooppalaisten välineiden lisäksi kansallisella tasolla ja yritysmaailmassa kehitettyjä selkeyteen liittyviä välineitä, jotka komissio on hyväksynyt, sen jälkeen kun kansallisia Europass-toimistoja on kuultu (ks. kohta 2.2).

3.1.1

Edellä mainitun kohdan osalta komitea katsoo, että kyseinen menettely, siihen liittyvät kriteerit, sitä koskevat toimintatavat sekä kaiken kaikkiaan kyseiseen sisällyttämiseen liittyvät seikat ovat huonosti täsmennettyjä ja epäselviä. Näyttää siltä, että kyseisen menettelyn esitystapaa on syytä parantaa selkeyden lisäämiseksi.

3.2

Komitea korostaa, että erityistä huomiota on kohdistettava sekä yhteisön että jäsenvaltioiden tasolla samoin kuin yritysmaailmassa järjestettäviin tiedotus- ja valistuskampanjoihin.

3.2.1

Itse asiassa tarkasteltavana oleva järjestely kiinnostaa ainoastaan nuoria, jotka etsivät ensimmäistä työpaikkaansa, vaikka se on suunnattu työmarkkinoille kokonaisuudessaan. Näin ollen on välttämätöntä, että järjestelmää tehdään tunnetuksi myös yliopistojen ulkopuolella, jotta siitä tulee olennainen osa työnhausta ja työelämään sijoittumisesta vastaavien elinten toimintaa.

3.2.2

Välttämättömän erityiskohdentamisen lisäksi tunnetuksi tekemisen on kohdistuttava myös suureen yleisöön ollakseen tehokasta. Siksi on erittäin tärkeää viedä kyseisen järjestelmän kaikki elementit sähköiseen verkkoon sekä luoda logo, joka on havainnollisuudeltaan korkeatasoinen ja nopeasti tunnistettavissa.

3.2.3

Järjestelmän vieminen sähköiseen verkkoon edistää kansallisten Europass-toimistojen tehokasta verkottumista, samalla kun se mahdollistaa kaikille työntekijöille siirtotyöläiset mukaan luettuna — mitä komitea pitää tervetulleena — potentiaalisen pääsyn järjestelmään.

3.2.4

Vaikka Europass II:n vieminen sähköiseen verkkoon on ratkaisevaa sen tehokkuuden maksimoimiseksi, tätä ei kuitenkaan tule toteuttaa asiakirjojen paperiversioiden kustannuksella sillä uhalla, että ne työntekijät, jotka eivät voi käyttää Internetiä, jäävät järjestelmän ulkopuolelle.

3.3

ETSK kannattaa sitä, että Europass-todistuksessa mainitaan entistä useampia tietoja ja taitoja. Muutettaessa Europass-todistus Mobilipassiksi asiakirja muuttuu sisällöltään niin, että se kattaa pelkkää vuorottelukoulutusta laajemman alan. Asiakirjassa voidaan mainita myös muita koulutusmuotoja, kuten Erasmus ja laajemmin ottaen kaikki yhteisön koulutusalan ohjelmat. Tällä tavoin asiakirjan avulla voidaan saada aikaisempaa parempi käsitys hankitusta osaamisesta oppimistarkoituksissa suoritettujen ulkomaanjaksojen puitteissa Euroopassa.

3.4

Rahoituksen osalta suunniteltu talousarvio näyttää vastaavan Europass-todistukselle aikaisempina vuosina laadittua talousarviota huolimatta siitä, että järjestelmä on kattavampi ja että Euroopan unioni laajenee käsittämään 25 jäsenvaltiota. Talousarvio on lyöty lukkoon ainoastaan vuosiksi 2005 ja 2006, ja niitä seuraavina vuosina talousarvion ei tulisi kasvaa merkittävästi.

3.4.1

Komitea ehdottaa, että sen sijaan, että odotettaisiin vuoteen 2010, jolloin arviointikertomus esitetään parlamentille ja neuvostolle, vuoden 2007 alussa laadittaisiin rahoitusarvio kahden vuoden toiminnan pohjalta, jotta kyseisen arvion valossa voitaisiin määritellä vuoden 2007 ja sitä seuraavien vuosien talousarviot.

4.1

Komitea on pääpiirteissään tyytyväinen tarkasteltavana olevaan ehdotukseen.

4.2

Esitetty järjestelmä liittyy periaatteiltaan ja niitä koskevalta täytäntöönpanoltaan johdonmukaisella tavalla Lissabonissa ja Barcelonassa pidetyissä Eurooppa-neuvoston kokouksissa sekä marraskuussa 2002 annetussa Kööpenhaminan julistuksessa esitettyihin suuntaviivoihin ja tehtyihin päätöksiin ja on niiden looginen seuraus.

4.3

Tutkinto- ja pätevyysvaatimusten selkeyttäminen edistää sekä ammatillista että myös oppimiseen liittyvää liikkuvuutta Euroopassa.

4.4

Kyseinen järjestelmä liittyy omalta osaltaan työllisyyspolitiikkaan ja työllisyyden kehittämiseen. Järjestelmällä tuodaan eurooppalaiseen yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen ja oppimisen alueeseen uusi ulottuvuus, joka vahvistaa Euroopan kansalaisuutta ja edistää samalla sisämarkkinoiden syventämistä.

4.5

Komitea kannattaa sitä, että kuhunkin jäsenvaltioon perustetaan kansallinen Europass-toimisto, jota voidaan pitää alan erityisenä keskitettynä toimipisteenä.

4.6

Työmarkkinaosapuolten on päästävä osallistumaan kyseisen järjestelmän täytäntöönpanoon.

4.7

Päätösehdotus olisi täsmällisempi, jos siinä esitettäisiin selkeästi toimintatavat sekä vaadittavat kriteerit sen määrittämiseksi, mitkä kansallisella tasolla ja yritysmaailmassa kehitetyt välineet voidaan pyrkiä sisällyttämään Europass II -kansioon.

4.8

Tarkasteltavana olevan prosessin onnistumisen kannalta komitea tähdentää tiedotus- ja valistuskampanjojen sekä kyseisen järjestelmän kaikkien osien sähköiseen verkkoon viemisen merkitystä.

4.9

Komitea ehdottaa rahoitusarvion laatimista kahden toimintavuoden jälkeen.

30.4.2004   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 117/15

1.1

Komissio teki 23. joulukuuta 2003 ehdotuksen (1) neuvoston direktiiviksi direktiivin 77/388/ETY (ns. kuudes direktiivi) muuttamisesta palvelujen suorituspaikan osalta.

1.2

Ehdotetulla direktiivillä muutetaan verovelvollisten välisten palvelujen suorituspaikkaa verotusta varten. Ehdotus kuuluu komission työohjelmaan, jolla pyritän parantamaan sisämarkkinoiden toimintaa.

1.3

Euroopan komissio hyväksyi 7. heinäkuuta 2000 tiedonannon, jossa se esitteli strategiansa sisämarkkinoiden arvonlisäverojärjestelmän toiminnan parantamiseksi (2). Strategiaan kuuluu toimintaohjelma, jonka avulla pyritään saavuttamaan seuraavat neljä päätavoitetta:

ETSK:n käsiteltävänä oleva ehdotus kuuluu toisen tavoitteen piiriin.

1.4

Komissio on tehnyt useita muita aloitteita, joiden avulla on voitu edetä edellä mainittujen tavoitteiden saavuttamisessa. Esimerkiksi yksinkertaistamisesta neuvosto on hyväksynyt 17. lokakuuta 2000 direktiivin 2000/65/EY, jolla on poistettu 1. päivästä tammikuuta 2003 jäsenvaltioiden mahdollisuus velvoittaa yhteisön sisäiset toimijat nimeämään veroedustaja liiketoimille, jotka tapahtuvat jossakin muussa jäsenvaltiossa kuin asianomaisen toimijan sijoittautumisjäsenvaltiossa.

1.5

Samoin voidaan muistin virkistämiseksi mainita sellaiset aloitteet kuin kaikille tarjottava mahdollisuus täyttää velvollisuutensa sähköisesti, laskujen sisällön yhdenmukaistaminen, sähköisen laskutuksen hyväksyminen sekä direktiivi sähköisestä kaupankäynnistä.

2.1.1

Kuudennen direktiivin 9 artiklassa määritellään palvelujen suorituspaikka alv:tä varten. Artiklan erityispiirteenä on se, että siinä annetaan yleissääntö, jota sovelletaan yhä harvemmin (9 artiklan 1 kohta), ja että siinä säädetään poikkeuksista, joihin yhä useampi liiketoimi kuuluu (9 artiklan 2 ja 3 kohta).

2.2.1

Tällä hetkellä palvelujen verotuspaikkaa koskeva järjestelmä koostuu vähän sovelletusta yleissäännöstä (palveluista peritään vero palvelun suorittajan sijoittautumismaassa) ja joukosta poikkeuksia (palveluista peritään vero maassa, jossa suoritukset tosiasiallisesti tehdään, tai maassa, johon palvelun vastaanottaja on sijoittautunut). Tilanne johtuu kuudennen direktiivin hyväksymishetkellä tehdyistä valinnoista.

2.2.2

Laatiessaan aikanaan tekstiä komissio ilmoitti, että oli vaikeaa yhdenmukaistaa jäsenvaltioiden erilaisia lainsäädäntöjä, joissa määriteltiin eri tavoin palvelujen suorituspaikka verotusta varten. Osa jäsenvaltioista piti palvelujen suorituspaikkana palvelun suorittajan sijoittautumispaikkaa, osa taas asiakkaan sijoittautumispaikkaa.

2.2.3

Kuudes direktiivi oli tärkeä etappi sisämarkkinoiden toteuttamisessa. Sen hyväksymisen yhteydessä komission piti luonnollisesti yhdenmukaistaa palvelujen suorituspaikan määrittelyä verotusta varten, jotta voitaisiin rajoittaa tai välttää vaara kyseisten liiketoimien kaksinkertaisesta verotuksesta tai verottamatta jättämisestä. Komission vuonna 1978 tekemän ja kaikkien jäsenvaltioiden hyväksymän valinnan taustalla ovat kyseiseen aikaan voimassa olleet erilaiset lainsäädännöt, ja siinä otetaan huomioon yleisimmät palvelut.

2.3.1

Komitea katsoo laajasti hyväksytyn näkemyksen mukaisesti, että nykytilanteella on kahdenlaisia seurauksia, jotka voivat haitata yhtenäismarkkinoiden kehitystä.

2.3.1.1

Nykyiset säännöt ovat äärimmäisen monimutkaisia, ja ne ovat ristiriidassa sen välttämättömän yksinkertaistamisen ajatuksen kanssa, johon alv-alan lainsäädännön tulee perustua. Ne muodostavat esteen yhteisön yritysten, erityisesti pk-yritysten toiminnalle, ja ovat selkeästi ristiriidassa sen kanssa, että komissio on ilmaissut haluavansa yksinkertaistaa taloudellisten toimijoiden ja kansalaisten velvoitteita yleisesti.

2.3.1.2

Nykyisten sääntöjen pohjalta syntyy tilanteita, joissa veroa ei kanneta laisinkaan tai joissa verotus on kaksinkertaista. Tällaiset tilanteet ovat epäoikeudenmukaisia ja saattavat suosia unionin ulkopuolella sijaitsevia yrityksiä yhteisön yritysten kustannuksella. Ongelman pääsyynä on se, että 9 artiklan 2 kohdan e alakohtaa sovelletaan vain rajalliseen määrään erikseen luetteloituja poikkeuksia ja että tämän luettelon laajentaminen edellyttää direktiivin muutosta eli pitkää ja työlästä menettelyä.

2.3.2

Direktiivin 9 artiklan 2 kohdan e alakohdan perusteella on mahdollista periä palveluista vero vastaanottajan maassa myös silloin, kun palvelun suorittajan toimipaikka on EU:n ulkopuolella. Vastaavasti on mahdollista vapauttaa verosta palvelut, joiden suorittajan toimipaikka on yhteisön alueella ja vastaanottaja on sijoittautunut EU:n ulkopuolelle. Tällainen järjestelmä mahdollistaa verotuksen tasapuolisuuden noudattamisen sekä sen, että tällaisia palveluja suorittavat yhteisön yritykset ovat yhdenvertaisessa asemassa yhteisön ulkopuolisten yritysten kanssa.

2.3.3

Edellä mainittu sääntö ei ole kuitenkaan velvoittava. Jos jäsenvaltio päättää olla soveltamatta sitä, varsinkin jos kyseiset palvelut eivät sisälly aiemmin mainittuun luetteloon, eurooppalaisten yritysten ”viemistä” palveluista peritään alv (palvelun suorittajan sijoittautumispaikassa), kun taas ”tuoduista” palveluista sitä ei peritä. Tämä ei takaa tasapuolista verotusta ja aiheuttaa kohtuutonta haittaa Euroopan unionin alueelle sijoittautuneille yrityksille.

2.4.1

Ratkaistakseen tilanteen komissio on tehnyt nyt tarkasteltavana olevan direktiiviehdotuksen, jossa se

2.4.1.1

Komission mukaan tämän yleissäännön soveltaminen mahdollistaisi edellisissä kohdissa mainittujen ongelmien ratkaisun, sillä se vakiinnuttaisi periaatteen, jonka mukaan verovelvollisten välisistä palveluista tulee periä vero paikassa, jossa palvelu tosiasiallisesti kulutetaan. Tämä on yleensä asiakkaan sijoittautumispaikka.

2.4.1.2

Muille kuin verovelvollisille suoritettavissa palveluissa verotuspaikka on edelleenkin maa, jossa suorittajalla on liiketoimintansa kotipaikka.

2.4.2

Komissio ehdottaa, että verovelvollisia, jotka suorittavat alv:n alaisia tai verosta vapaita palveluita, kohdeltaisiin verovelvollisina hankkimiensa palvelujen osalta paitsi silloin, kun palvelut on tarkoitettu omaan käyttöön.

2.4.2.1

Tämä kuudennen direktiivin 9 artiklan uusi muotoilu ratkaisee komission mukaan suurelta osin edellä esitetyt ongelmat.

2.4.3

Ehdotetussa direktiivissä säädetään lisäksi seuraavista poikkeuksista:

2.4.4

Artiklan uudessa muotoilussa poikkeuksiin ei kuitenkaan sisällytetä tiede- ja kasvatustoimintaa, ja ne joutuvat näin ollen uudelleen yleissäännön piiriin. Tavoitteena on komission mukaan yksinkertaistaa talouskehityksen, tieteellisen tutkimuksen ja koulutuksen aloilla toimivien yritysten velvoitteita. Vaara, että kyseiset yritykset siirtävät toimintojaan unionin sisällä vain erilaisen alv-kannan takia, on erittäin pieni.

3.1

Komitea kannattaa ehdotetun direktiivin tavoitteita ja yleisesti myös uusien säännösten muotoilua, joka on tosin edelleenkin varsin monimutkainen ja antaa aihetta varauksiin ja seuraavissa kohdissa esitettäviin selventämisvaatimuksiin. Komitea myöntää toisaalta, että aihe on mutkikas, eivätkä yleiset säännöt voi aina ratkaista erilaisia yksittäistapauksia, joita yrityksissä ilmenee.

3.2.1

Komissio ehdottaa, että suorituspaikaksi määritellään ”paikka, jossa kuljetus, suhteessa kuljettuun matkaan, tapahtuu”. Sääntöä on vaikea tulkita. Ei ole selvää, mikä on ”paikka, jossa kuljetus tapahtuu” (lähtöpaikka vai määränpää?), varsinkin kun kyseessä on lentoliikenne. Toisaalta voidaan epäillä, onko aiheellista laskea yhtä monta alv-kantaa kuin on eri valtioita, joiden kautta kuljetaan (”suhteessa kuljettuun matkaan”). Kun maakuljetustenkin perusteiden määrittely on jo vaikeaa, lento- ja merikuljetukset aiheuttavat vielä vaikeampia tulkinta- ja soveltamisongelmia. ETSK:n mielestä on välttämätöntä esittää uusi ja entistä selkeämpi muotoilu, mutta ennen kaikkea tehdä tarkistuksia henkilö- ja tavarankuljetusten kohtelun yhdenmukaistamiseksi (ks. myös 9 e artikla).

3.2.2

Komissio toteaa, että alalla ei ole tehty mitään uudistuksia nykytilanteeseen nähden. ETSK kiinnittää kuitenkin huomiota siihen, että sovellettavat säännöt, kuten jo aiemmin todettiin, ovat äärimmäisen monimutkaisia. Lisäksi ne johtavat käytännössä erilaisiin tapauskohtaisiin tulkintoihin. Tämä aiheuttaa tulkinnallista epävarmuutta ja lisää verovelvollisten ja hallinnon työtaakkaa. Selkiyttäminen ja yksinkertaistaminen ovat tarpeen kyseisellä alalla. ETSK ehdottaa, että sääntöä tarkistetaan perusteellisesti sekä muotoilun että tarpeen vaatiessa myös sisällön kannalta.

3.3.1

Komissio ehdottaa, että kyseisistä palveluista peritään vero palvelun suorittajan maassa, jos niiden yhteydessä täytetään samanaikaisesti seuraavat kolme ehtoa:

3.3.2

Jos kolmannessa ehdossa mainitulla ”luonnollisella” henkilöllä tarkoitetaan fyysistä henkilöä, joka kuuluu alv-velvolliseen organisaatioon, sääntö vaikuttaa järkevältä. ETSK katsoo kuitenkin, että tässä tapauksessa olisi hyödyllistä kumota kahdeksas alv-direktiivi ja ottaa käyttöön rajatylittävä vähennysoikeus toimijoiden velvoitteiden vähentämiseksi.

3.3.3

Vuokraus ja pitkäaikainen vuokraus (yli 30 päivää) eivät sisälly tähän poikkeusryhmään. Näin ollen kyseisistä toimista perittäisiin vero asiakkaan maassa, toisin kuin tällä hetkellä tapahtuu. Tämä mahdollistaisi sen, että asiakkaita voitaisiin estää hyödyntämästä palvelun suorittajan maan vähennysoikeussääntöjä silloin, kun ne ovat edullisemmat kuin asiakkaan oman maan säännöt.

3.3.3.1

ETSK huomauttaa kuitenkin, että ryhmään kuuluvat taloudellisesti merkittävät toimet, kuten lentokoneen tai laivan vuokraus. Verotulojen siirtämisestä maasta toiseen koituva taloudellinen hyöty voi olla niin merkittävä, että se saattaa kannustaa yrityksiä toimintojen siirtämiseen.

3.4.1

9 e artiklan mukaan kyseisten palvelujen suorituspaikka on lähtöpaikka. Komitean mielestä on tarpeen tehdä tarkennus sen selvittämiseksi, miten kyseinen artikla, joka koskee selkeästi yksityishenkilöiden lukuun suoritettavia kuljetuksia, on johdonmukainen suhteessa henkilökuljetusten käsittelyyn, jossa ei tehdä eroa verovelvollisten ja muiden kuin verovelvollisten välillä ja jonka mukaan verotuspaikka on paikka, jossa kuljetus, suhteessa kuljettuun matkaan, tapahtuu.

3.4.2

Kyseisen artiklan 2 kohdassa todetaan, että jäsenvaltiot voivat olla verottamatta sitä tavarankuljetuksen osaa, joka tapahtuu EU:n ulkopuolisilla vesialueilla. Tämä vapautus saattaa hyvinkin olla looginen, mutta ETSK vastustaa tiukasti sitä, että jäsenvaltioille annetaan mahdollisuus (joka sisältyy myös muihin artikloihin) myöntää vapautus tai olla myöntämättä sitä. Verotuksen kaltaisella alalla, jossa yhdenmukaisuuteen on vielä pitkä matka, valinnanvapauden vaarana on, että veronmaksajien kohtelussa jo nykyisin olevat erot lisääntyvät entisestään.

3.4.3

Tämän säännön soveltamiseen pätevät kohdassa 3.2.2 esitetyt kriittiset huomiot ja ehdotukset.

3.5.1

Artiklassa säädetään, että yhteisön ulkopuolisten verovelvollisten suorittamien palvelujen suorituspaikaksi katsotaan muun kuin verovelvollisen henkilön kotipaikka. Komissio on tarkentanut, että EU:n ulkopuolisten suorittajien on rekisteröidyttävä asiakkaan valtion alv-rekisteriin ja veloitettava alv, joka lopulta maksetaan asiakkaan valtiolle. Sääntöä sovellettaisiin vuoden 2006 heinäkuuhun asti. Määräaika on erittäin lähellä, eikä sen jälkeen tehtävistä päätöksistä ole vielä mitään tietoa. Lisäksi ETSK huomauttaa, että kyseistä sääntöä voivat ehkä noudattaa ”suuret” sähköisten palvelujen suorittajat, mutta ”pienet” tai satunnaiset yksityisille suunnattujen palvelujen suorittajat pyrkivät todennäköisesti kiertämään sitä laajasti.

3.6.1

Muut poikkeukset koskevat muita kuin verovelvollisia henkilöitä, ja heidät on otettava huomioon, kun ehdotuksessa muutetaan 9 artiklaa kokonaisvaltaisesti. Nykyiset säännöt jäävät voimaan. Niistä ei ole huomioita esitettäväksi. ETSK toteaa, että seuraavassa vaiheessa on aiheellista yhdenmukaistaa verovelvollisten ja muiden kuin verovelvollisten verotussääntöjä, mutta tämä ei saa kuitenkaan lisätä palvelujen suorittajille ja kuluttajille kuuluvia muodollisuuksia. Kehityksen tulisi edistää ”yhden luukun” mekanismin yleistymistä, kuten sähköisissä palveluissa on jo käynyt.

4.1

ETSK huomauttaa yleisellä tasolla, että ehdotettu direktiivi mahdollistaa verovelvollisten osalta tavaroiden verotuspaikkaa ja palvelujen suorituspaikkaa koskevien sääntöjen laajan yhdenmukaistamisen. Tämän tulisi yksinkertaistaa toimijoille kuuluvia velvoitteita ja saattaa tietyissä tapauksissa yhteisön yritykset ja unionin ulkopuolella toimipaikkaansa pitävät yritykset tasavertaiseen asemaan, kuten tavaroiden tuonti- ja vientijärjestelmässä jo tapahtuu. Tämä lähestymistapa on ilman muuta kannatettava.

4.1.1

Samassa yhteydessä ETSK toivoo, että erilaisista palvelusuorituksista tehtäisiin kunnollinen arvio erottamalla toisistaan yleishyödylliset luonteeltaan yleiset palvelut ja yksityiset palvelut.

4.2

Ehdotettua direktiiviä on kuitenkin selkiytettävä useilta osin. Olisi myös karsittava ”poikkeuksien poikkeusten” määrä minimiin, sillä vaarana on, että ne tekevät jo sinällään monimutkaisesta asiasta vielä monimutkaisemman. Loppujen lopuksi uusien sääntöjen myötä ollaan vielä kaukana komission yleisestä yksinkertaistamistavoitteesta. Tekstiä pitäisi myös tarkistaa, jotta voitaisiin mahdollisuuksien mukaan poistaa jäsenvaltioiden tulkinnanvara säännöksissä sekä veroviranomaisten liikkumavara autonomisessa päätöksenteossa.

4.3

Uudet säännöt ovat vähentäneet minimiin tapaukset, joissa palvelujen suorittajan on rekisteröidyttävä asiakkaan valtion alv-rekisteriin. Ne edistävät siis käänteisen verovelvollisuuden mekanismia eli sitä, että verovelvollinen suorittaa verollisesta toiminnasta maksun ja saa siten vähennysoikeuden.

4.3.1

Käänteisen verovelvollisuuden mekanismi tuo esille valvontaan liittyvän ongelman. Valvonnan varmistamiseksi komissio ehdottaa jo vuonna 1993 tavarahankintoja varten käyttöön otetun VIES-järjestelmän (alv-tietojen vaihtojärjestelmä) laajentamista koskemaan palveluja. On kuitenkin tiedossa — ja myös komissio myöntää tämän — että järjestelmä ei toimi tyydyttävästi, vaikka se on ollut käytössä jo yli kymmenen vuotta. Edelleenkin komission mukaan palvelujen lisäämisen VIES-järjestelmän soveltamisalaan tavarahankintojen rinnalle ”ei pitäisi aiheuttaa huomattavaa taakkaa verohallinnoille”. ETSK ei ole samaa mieltä. Lisätaakka olisi huomattava. Lisäksi on kyseenalaista, onko mahdollista noudattaa tämän laajennuksen käyttöönotolle asetettua määräaikaa (2008), kun otetaan huomioon järjestelmän nykyiset ongelmat.

4.4

ETSK katsoo voivansa tehdä kaksi loppupäätelmää. Ensinnäkin alv on Euroopassa eniten kierretty vero. Tämä veronkierto edistää toisaalta laajassa mittakaavassa petoksia, jotka muun muassa ruokkivat järjestäytynyttä rikollisuutta, ja toisaalta se edellyttää jäsenvaltioilta merkittävien resurssien käyttämistä torjuntatoimiin. Veron perintäkustannuksia ei tunneta, mutta ne ovat varmasti hyvin korkeat. Tähän on vielä lisättävä, että tilanne ei johdu säännöistä, vaan itse järjestelmästä. Asiantuntijoiden olisi aika miettiä vaihtoehtoisia järjestelmiä, joiden avulla voitaisiin varmistaa vähintään nykyisen tasoiset verotulot, mutta jotka eivät tulisi niin kalliiksi koko yhteisölle ja jotka olisivat tehokkaampia perinnän kannalta. ETSK katsoo, että komission ja jäsenvaltioiden tulisi muodostaa asiantuntijoista, taloustieteilijöistä, veroasiantuntijoista ja tekniikan asiantuntijoista muodostuva pohdintaryhmä innovatiivisten ja rohkeiden ratkaisujen löytämiseksi.

4.4.1

Toinen huomio on sosioekonominen. Alv:n soveltaminen kaikkine puutteineen, joista on puhuttu, luo sisämarkkinoille epätasa-arvoista kohtelua kansalaisten/kuluttajien välille. Tämä on vastoin koheesiopolitiikkaa, josta kyllä puhutaan paljon, mutta jossa on vielä paljon poikkeuksia sääntöön. Alv-käytäntö tulisi tarkistaa myös tältä kannalta.

30.4.2004   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 117/21

1.1

Ehdotuksen tarkoituksena on muuttaa direktiiviä 2003/49/EY sisällyttämällä siihen direktiivin soveltamista koskevat siirtymäkaudet Tšekin, Latvian, Liettuan, Puolan ja Slovakian esittämien hakemusten perusteella.

1.2

Koska direktiivi hyväksyttiin 16. huhtikuuta 2003 tapahtuneen liittymisasiakirjan allekirjoittamisen jälkeen 3. kesäkuuta 2003, sitä ei sisällytetty liittymisasiakirjan liitteen II 9. lukuun. Direktiivi on kuitenkin osa yhteisön säännöstöä, ja sitä siis tulee soveltaa liittymispäivästä eli 1. toukokuuta 2004 alkaen.

1.3

Unioniin liittyviä valtioita pyydettiin virallisesti touko- ja heinäkuussa 2003 jättämään siirtymäkausia koskevat hakemuksensa. Tšekin, Latvian, Liettuan ja Puolan tasavallat jättivät kukin virallisen hakemuksen siirtymäkausista.

1.4

Komissio otti erivapaushakemuksia arvioidessaan huomioon seuraavat seikat:

1.5

Kun otetaan huomioon liittymässä olevien maiden tämänhetkinen taloudellinen tilanne, niiden asema pääomavirtoja vastaanottavina maina, käynnissä oleva taloudellinen muutos ja niiden suhteellisen vähäiset budjettitulot, liittymässä olevat maat saattavat kohdata budjettivaikeuksia, mikäli ne joutuvat lakkauttamaan korko- ja rojaltimaksujen lähdeverotuksen.

1.6

Komissio on arvioinut liittymässä olevien maiden hakemukset tätä taustaa vasten ja ottanut huomioon niiden erityistarpeet. Näiden periaatteiden mukaisesti siirtymäkausien tulisi olla lyhytaikaisia ja suhteutettuja ongelmaan, jota niillä pyritään ratkaisemaan.

1.7

Komissio ehdottaa, että lukuun ottamatta Slovakiaa, joka pyysi vain kahden vuoden siirtymäkautta, kaikille hakemuksen jättäneille valtioille tulisi myöntää kuuden vuoden pituinen siirtymäkausi direktiivin soveltamiseksi rojaltimaksujen verotuksen osalta. Latvialle ja Liettualle olisi myönnettävä kuuden vuoden pituinen siirtymäkausi korkotulojen verotuksen osalta. Kuuden vuoden katsotaan riittävän tarvittavien mukautusten tekemiseksi. Latvian ja Liettuan soveltama korkomaksujen veroaste ei saa neljän vuoden aikana ylittää kymmentä prosenttia, eikä veroaste saa kahden viimeisen vuoden aikana ylittää viittä prosenttia.

2.1

ETSK suhtautuu myönteisesti siihen, että komissio on tutkinut unioniin liittymässä olevien maiden hakemukset asianmukaisesti ja johdonmukaisesti.

2.2

Koska direktiivi on osa yhteisön säännöstöä, liittymässä olevien maiden on sovellettava sitä liittymispäivästä eli 1. toukokuuta 2004 alkaen. Ilman siirtymäkautta kyseiset maat saattavat joutua budjettivaikeuksiin.

2.3

Koska tietyille nykyisille jäsenvaltioille on myönnetty tällä alalla siirtymäkausia, lienee sekä periaatteiden että muodostuneen ennakkokäytännön kannalta oikeudenmukaista ja kohtuullista, että myös uudet jäsenvaltiot voivat hyötyä siirtymäkausista tietyn ajan, kun niiden myöntäminen on perusteltua.

2.4

Niinpä ETSK suosittaa direktiivin hyväksymistä, sillä se on tärkeä poliittinen viesti uusille jäsenvaltioille ja vahvistaa unionin sitoutuneen edistämään kyseisten maiden kehitystä. Jotta unioniin liittyvät maat välttyisivät kielteisiltä budjettivaikutuksilta, ETSK kehottaa neuvostoa hyväksymään direktiivin mahdollisimman pian.

30.4.2004   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 117/22

0.1

Jo vuosien ajan EU:ssa on pyritty edistämään kestävää kehitystä ja hillitsemään suuntauksia, jotka eivät ole kestäväpohjaisia. Göteborgin huippukokouksessa tehtiin päätös Euroopan unionin kestävän kehityksen strategiasta näiden pyrkimysten kokoamiseksi ja tehostamiseksi. Komission tuoreimmat tutkimukset osoittavat kuitenkin, etteivät ponnistukset ole vielä olleet riittäviä ja että Euroopalla on tässä asiassa edelleen suuria haasteita edessään.

0.2

Tässä valmistelevassa lausunnossa, jota komissio pyysi ETSK:lta, analysoidaan niitä erilaisia kysymyksiä, joissa EU:lla on vielä tehtävää kestävän kehityksen saavuttamiseksi, sekä tutkitaan, miten EU:n tulisi vahvistaa kestävän kehityksen strategiaansa. Syyt tähän ovat moninaiset: yksi syy on, että politiikassa ja yhteiskunnassa yleensä vallitsee hyvin erilaisia käsityksiä siitä, mitä kestävä kehitys ylipäätään on ja kuinka hyvin tämänhetkiset tuotanto- ja kulutustottumukset sopivat yhteen kestävän kehityksen periaatteen kanssa ja missä määrin niitä tulisi muuttaa, ts. mitä kenenkin tulisi konkreettisesti tehdä (vrt. kohta 2.2).

0.3

ETSK pitää kestävän kehityksen tarkistetun strategian yhtenä erityistehtävänä tuoda selvästi esiin, että kestävän kehityksen aikaansaamat muutokset voivat olla, jos tavoitteet ja keinot valitaan oikein, voittopuolisesti myönteisiä eli yhteiskunta kokonaisuutena hyötyy niistä. Tästä ei nimittäin olla vielä läheskään yksimielisiä: pikemminkin epäillään, voidaanko Euroopan taloudellinen kilpailukyky sovittaa yhteen kestävän kehityksen kanssa.

0.4

ETSK ei ole koskaan jättänyt epäilyksen sijaa siitä, että terve talous menestyvine yrityksineen on työllisyyden, ympäristönsuojelun ja yhteiskunnallisen kehityksen kannalta ratkaisevaa; se on myös yhä suoranaisempaa tulosta edellä lueteltujen seikkojen laadusta ja tasosta. Toistaiseksi ei ole onnistuttu riittävän tehokkaasti viestittämään, että kestävä kehitys luo merkittäviä uusia mahdollisuuksia. Tämä johtuu mm. siitä, että moniin erilaisten vaatimusten ja julkaisujen herättämiin kysymyksiin ei ole vielä saatu riittäviä vastauksia (vrt. kohta 2.2). Vaikutuksista ei ole selvyyttä, ja siksi epäilykset leviävät. Tästä syystä ETSK kehottaa komissiota painokkaasti selvittämään näitä ymmärtämistä helpottavia oleellisia kysymyksiä laajassa yhteiskunnallisessa keskustelussa järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan kanssa — ja keskustelemaan myös niistä kysymyksistä, joista puhuminen on tähän asti ollut tabu.

0.5

Kestävä kehitys merkitsee markkinatalouden kehittämistä sekä ympäristönsuojelun, työllisyyden ja kilpailukyvyn entistä tiiviimpää kytkemistä tasapuolisuutta ja sukupolvien välistä oikeudenmukaisuutta koskeviin kysymyksiin (vrt. kohta 2.1.10). Kestävän kehityksen strategiassa on siis tarkasteltava huomattavasti pidempiä ajanjaksoja ja otettava huomioon paljon useampia näkökohtia kuin Lissabonin strategiassa tehdään. Tämän tavoitteena on ensi sijassa tehdä Euroopasta vuoteen 2010 mennessä maailman kilpailukykyisin osaamiseen perustuva talousalue. Siksi ETSK kuvailee kohdassa 2.4, miten nämä kaksi strategiaa ovat yhteydessä toisiinsa ja miten ne voivat täydentää toisiaan parhaalla mahdollisella tavalla. Komitea viittaa tosin myös vielä avoimiin kysymyksiin.

0.6

Niin sanottuja vapaita markkinavoimia säännellään jo nyt mm. sosiaalisin ja ympäristövaatimuksin, ja sääntelyä jatketaan toteuttamalla johdonmukaisesti kestävän kehityksen politiikkaa. Tämä edistää talouskasvua tietyillä aloilla, kun taas kestävän kehityksen vastainen toiminta taannuttaa taloutta. Näin ollen kestävän kehityksen yhteydessä on myös vähennettävä kestävän kehityksen vastaisia suuntauksia. Tällaisen kestävän kehityksen mallin toteuttamisen varmistamiseksi on käytävä keskustelua verotuksesta, tuista, toimiluvista ja sääntelystä.

0.7

ETSK pitää selvänä, että EU:n nykyinen kestävän kehityksen strategia, josta päätettiin Göteborgin huippukokouksessa, on tarkistettava. Tässä yhteydessä on kestävän kehityksen taloudellinen, sosiaalinen ja ympäristöpoliittinen ulottuvuus otettava entistä tasapainoisemmalla tavalla huomioon (vrt. kohta 3.2 ja seuraavat). Strategiasta on käytävä selvästi ilmi myös, miten EU:n yksittäiset politiikat voidaan muotoilla johdonmukaisemmin (vrt. kohta 3.8 ja seuraavat) ja miten vastaavat kestävän kehityksen strategiat, jotka on käynnistettävä valtio-, alue- ja jopa paikallistasolla, voidaan verkottaa keskenään (vrt. kohta 5).

0.8

Kestävä kehitys edellyttää muutakin kuin tuotanto- ja kulutustapojen muutosta EU:ssa. Kestävällä kehityksellä on väistämättä vaikutuksensa kansainväliseen kauppaan ja siten Maailman kauppajärjestöön WTO:hon. Politiikka, jossa kestävyyssyistä ajetaan kaikkien ulkoisten kustannusten sisällyttämistä hintoihin ja otetaan lisäksi huomioon muitakin tekijöitä, saattaa johtaa alakohtaisiin kilpailuhaittoihin sellaisiin kansantalouksiin verrattuna, joissa kestävän kehityksen periaatteita noudatetaan vain osittain tai ei ollenkaan. Siinä tapauksessa alakohtaisia kaupallisia haittoja olisi pystyttävä tasapainottamaan. Siksi komitea kehottaa kohdassa 6 komissiota ottamaan huomioon ulkoiset näkökohdat, mikä tarkoittaa mm. sitä, että se pyrkii muuttamaan WTO:n sääntöjä vastaavasti.

0.9

Tuleva kestävän kehityksen strategia onnistuu sitä todennäköisemmin, mitä enemmän se sisältää mitattavissa olevia tavoitteita ja toimia sekä ymmärrettäviä indikaattoreita edistymisen seurantaa ja politiikan tehokkuuden arviointia varten (vrt. kohta 7). Tämä on kestävyydestä keskusteltaessa vaikeaa, sillä ei ole mitään tiettyä kohtaa, jossa voitaisiin sanoa tavoitteen nyt täyttyneen. Näin nähtynä kestävä kehitys on prosessi pikemmin kuin tavoite, mikä ei suinkaan tee alan politiikasta helpompaa. Politiikassa tulisi silti yrittää muotoilla mahdollisimman selviä tavoitteita ja myös ajalliset puitteet. Tässä huomataan usein, että tarvitaan useita välitavoitteita. ETSK havainnollistaa tätä Kioton tavoitteiden esimerkin avulla.

0.10

Myös kestävän kehityksen politiikka on luonnollisesti tarkistettava. Ennen kaikkea se tarvitsee kuitenkin avoimuutta, sillä kestävä kehitys on riippuvainen laajasta yhteiskunnallisesta yksimielisyydestä ja tuesta. Tämä edellyttää monipuolista tietoa: tietoa siitä, mitä kestävä kehitys on ja mitkä ovat sen vaikutukset, tai mitä vaikutuksia on odotettavissa, ellemme harjoita kestävän kehityksen politiikkaa. Jo uuden kestävän kehityksen strategian laatimisen, mutta myös myöhemmin sen täytäntöönpanon yhteydessä tulisi käydä laajaa poliittista keskustelua (vrt. kohta 8). Vastaava osallistumista edistävä prosessi tulee kuitenkin järjestää täysin eri tavalla kuin ennen Göteborgin huippukokousta tehtiin. Tuolloin määräajat olivat aivan liian tiukat, eikä todellista yhteiskunnallista keskustelua — jollaista nyt on tätä ETSK:n valmistelevaa lausuntoa laadittaessa osittain käyty — päässyt syntymään.

1.1

Euroopan komission varapuheenjohtaja Loyola de Palacio pyysi 12.11.2003 päivätyssä kirjeessään Euroopan talous- ja sosiaalikomiteaa (ETSK) laatimaan Euroopan unionin kestävän kehityksen strategiaa koskevan valmistelevan lausunnon, joka on komitean panos strategian tarkistamista koskevien tärkeimpien poliittisten suuntaviivojen laatimiseen. Komissio katsoo, että komitean tulisi

1.2

Tämän lisäksi tällä valmistelevalla lausunnolla pyritään myös edistämään ETSK:ssa parhaillaan käytävää sisäistä keskustelua, sillä jotta nykyisten ja tulevien sukupolvien hyvinvointia edistävä kestävä kehitys toteutuisi, järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan on annettava oma panoksensa asiaan ja tarjottava ratkaisevia virikkeitä kaikille politiikan ja hallinnon tasoille.

2.1.1

ETSK on vakuuttunut siitä, että kestävä kehitys on viime vuosina saavuttanut entistä tärkeämmän aseman poliittisen keskustelun aiheena. Komission yksiköt tunnustavat selvästi aiheen tärkeyden, ja kestävä kehitys on myös sisällytetty virallisesti Euroopan yhteisön perussopimuksiin (1). ETSK odottaa, että kestävän kehityksen asema vahvistuu tulevassa perustuslaissa yhdeksi unionin yleistavoitteista.

2.1.2

Komissio on jo tehnyt runsaasti erilaisia aloitteita kestävään kehitykseen tähtäävässä toiminnassaan. Pyrkimyksille taloudellisten, sosiaalisten ja ympäristöpoliittisten kysymysten verkottamiseen on viime vuosina annettu selvästi lisää painoarvoa ja huomiota. Esimerkkinä tästä on se, että Cardiffissa kesäkuussa 1998 kokoontunut Eurooppa-neuvosto kehotti neuvostoa eri kokoonpanoissaan luomaan omat strategiansa ympäristönäkökohtien huomioon ottamiseksi ja kestävän kehityksen toteuttamiseksi omilla politiikan aloillaan. (2) Tätä prosessia, jonka vaiheilla on viime aikoina ollut varsin hiljaista, ei valitettavasti ole vielä saatu menestyksellisesti päätökseen. Tällä välin käynnistetyssä Lissabonin strategiassa ei ole toistaiseksi otettu kestävää kehitystä riittävästi huomioon, minkä vuoksi siihen oli Göteborgissa kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätöksellä lisättävä ympäristöä käsittelevä luku.

2.1.3

Göteborgissa kokoontunut Eurooppa-neuvosto valitsi komission tiedonannon pohjalta siinä ehdotettujen kuuden aiheen joukosta neljä ensisijaista aihetta kestävää kehitystä koskevaa keskustelua varten. Aiheet ovat

Käsiteltäväksi ei otettu köyhyyden torjumista eikä väestön ikääntymistä, mikä johtaa siihen, että kestävän kehityksen strategiassa painopisteenä näyttää olevan ympäristöpolitiikka ja että sosiaalisiin kysymyksiin kiinnitetään vähemmän huomiota. ETSK:n mielestä tämä on epäasianmukainen signaali. Komitean mielestä tällaiset rakenteelliset seikat ovat keskeisiä pitkän aikavälin perspektiivin kannalta, strategian globaalin ulottuvuuden huomioon ottamiseksi sekä — mikä on yhtä tärkeää — kansalaisten sitouttamiseksi strategian kehittämiseen.

2.1.4

Komissio on alkanut ainakin osittain tarkistaa omaa politiikkaansa selvittääkseen, ollaanko jo oikealla tiellä kohti kestävää kehitystä. (Osa)tarkistuksista ajankohtaisin lienee ollut komission tiedonanto neuvostolle ja Euroopan parlamentille ”Ympäristöpolitiikka vuonna 2003” (3). Siinä valotetaan kestävän kehityksen ympäristöpoliittista ulottuvuutta, ja komission saamat tulokset tuottavat pettymyksen. (4)

2.1.4.1

Ilmastonsuojelupolitiikan osalta neuvosto vahvisti vielä Göteborgin huippukokouksessa sitoutumisensa ”todennettavissa olevan edistyksen saavuttamiseen” Kioton tavoitteiden täyttämisessä jo ”vuoteen 2005 mennessä” (5). Tiedonannossa ”Ympäristöpolitiikka vuonna 2003” päädytään kuitenkin siihen, että EU ei nykyisellä politiikallaan pääse Kioton tavoitteisiin.

2.1.4.2

EU ei myöskään liikenteen alalla näytä löytäneen oikeaa tietä kohti kestävämpiä toimintaperiaatteita. Tiedonannossa todetaan esimerkiksi, että ilmastolle vahingolliset liikenteen päästöt ovat edelleen kasvussa ja että etenkin liittymistä valmistelevien maiden kehityssuuntaukset ”eivät ole järin kannustavia: raide- ja linja-autoliikenteen määrä on vähentynyt jyrkästi, ja lento- ja henkilöautoliikenne kasvaa nopeammin kuin EU:ssa”. (6)

2.1.4.3

Terveyden alalla komissio viittaa siihen, että ilmansaasteet aiheuttavat vuosittain noin 60 000 ihmisen kuoleman EU:n suurkaupungeissa. Yksi lapsi seitsemästä kärsii astmasta, ja astmaa sairastavien lasten määrä on viime vuosina kasvanut jyrkästi. (7)

2.1.4.4

Luonnonvaroihin liittyvät näkymät ovat yhtä huonot. Komissio katsoo, että erityisesti biologiseen monimuotoisuuteen liittyy EU:ssa vielä vakavia ongelmia. (8)

2.1.5

Komissio päätyi joulukuussa 2003 siihen, että vaikka viime vuosina on toteutettu monia ympäristönsuojelutoimia, ei ”nykyisten ympäristön kannalta kestämättömien kehityssuuntausten korjaaminen” ole silti vielä kunnolla käynnistynyt. (9) Tämä ei varmaankaan ole hyvä mutta ei myöskään hätkähdyttävä tulos. Jo vuonna 1999 komission tiedonannossa ”Euroopan ympäristöpolitiikan tuleva suunta — kohti kestävää kehitystä” (10) huomautettiin, että ”edistyminen kestävän kehityksen saavuttamisessa on selvästi ollut rajallista” ja että ”tässä tiedonannossa esiintuodut suuntaukset osoittavat (…), että tällä hetkellä emme etene kohti kehityksen varmistamista”.

2.1.6

ETSK tulkitsee edellä mainitut seikat siten, että kestävään kehitykseen johtavalla vaikeakulkuisella tiellä on menossa vasta alkutaival. Tätä tulkintaa tukee myös se, että komissio on vasta nyt alkanut laatia eräitä keskeisimpiä ympäristöpoliittisia aiheita koskevia asiakirjoja, joiden pohjalta on määrä laatia vastaavia aihekohtaisia strategioita. ETSK:n tietoon ei ole tähän mennessä tullut, onko laadittu asiakirjoja, jotka koskevat kestävästä kehityksestä käytävää keskustelua taloudellisesta ja sosiaalisesta näkökulmasta tarkasteltuina.

2.1.7

ETSK on näin ollen saanut sen kuvan, että

2.1.8

ETSK voi sen vuoksi vain yhtyä komission toteamukseen, jonka mukaan ”monet ympäristön kannalta kestämättömistä suuntauksista aiheutuvat siitä, ettei alojen välisiä yhteyksiä oteta nykyisin riittävästi huomioon. Tämä johtaa siihen, että eri politiikanalat toimivat toisiaan vastaan sen sijaan, että ne tukisivat toisiaan. Epäyhtenäisyys tekee politiikoista sekä kalliita että tehottomia ja hidastaa näin siirtymistä kestävään kehitykseen.” (11)

2.1.9

Komissio on havainnut, että eräät sen omista politiikoista pikemminkin haittaavat kuin edistävät kestävää kehitystä. Havainto saa lisää painoarvoa siitä, että komissio tietää itse, miten välttämätöntä poliittinen johtajuus on tällä alalla: ”Tarvitaan voimakasta poliittista sitoutumista, jotta voidaan tehdä kestävän kehityksen edellyttämät muutokset. Vaikka kestävä kehitys hyödyttää epäilemättä koko yhteiskuntaa, sen saavuttamiseksi on tehtävä vaikeita kompromisseja ristiriitaisten etujen välillä. Näihin kompromisseihin on suhtauduttava avoimesti ja rehellisesti. Politiikan muutokset on tehtävä oikeudenmukaisella ja tasapainoisella tavalla, eikä pienten erityisryhmien etuja voida asettaa laajempien yhteiskunnallisten näkökohtien edelle.” (12)

2.1.10

ETSK panee merkille, ettei tähänastisiin kestävää kehitystä koskeneisiin Euroopan unionin tason pohdintoihin ole sisällytetty selkeästi tai ainakaan riittävästi keskeisiä kysymyksiä, kuten sukupolvien välistä oikeudenmukaisuutta (elämmekö tulevien sukupolvien kustannuksella?), tasapuolisuutta (elämmekö toisten yhteiskuntien, esimerkiksi kolmannen maailman, kustannuksella?) tai maailmanlaajuista köyhyyden torjumista. Tämä asia korjaantuisi varmasti, jos komissio seuraisi kestävän kehityksen edistymistä jatkuvasti paitsi ympäristöpolitiikassa myös talous- ja sosiaalipolitiikan alalla. Jo Tukholmassa kokoontunut Eurooppa-neuvosto vaati vuonna 2001, että ”tulevissa suuntaviivoissa tulisi ottaa huomioon myös kestävän kehityksen edistäminen” (13). Näin ei kuitenkaan ole tähän mennessä tehty. Edellä mainituista kysymyksistä olisi siis keskusteltava aivan yhtä perusteellisesti kuin siitä, millaisia ekologisia seurauksia syntyisi pitkällä aikavälillä, jos kaikki maapallon ihmiset ottaisivat tuotanto- ja kulutusjärjestelmämme käyttöön sellaisenaan (14).

2.1.11

Kartoitettaessa EU:n rahoitusnäkymiä vuosiksi 2007—2013 (15) kestävän kehityksen edistämiselle olisi voitu antaa ratkaiseva sysäys. Komitea toteaa kuitenkin, että kestävän kehityksen kannalta sangen ongelmallisiksi osoittautuneiden tähänastisten politiikkojen jatkaminen muutoksitta ja niiden kirjaaminen tulevaisuudessa budjettikohtaan ”Kestävä kasvu” ei riitä. Komitea huomauttaa, että ”kestävä kehitys” ja ”kestävä kasvu” ovat kaksi eri asiaa, joiden tulisi täydentää toisiaan mutta jotka voivat hyvin myös olla keskenään ristiriidassa (vrt. kohta 2.3). Tästä syystä myös rahoitusnäkymiä kartoittaessa ne on erotettava selvästi toisistaan.

2.2.1

ETSK:n käsityksen mukaan kestävän kehityksen riittämätön edistyminen johtuu seuraavista syistä:

2.2.2

ETSK katsoo, että kestävän kehityksen strategia on tulevien vuosikymmenien poliittinen yleistavoite. Se on otettava huomioon kaikissa ajankohtaisissa politiikoissa ja ohjelmissa, joiden on oltava kestävää kehitystä koskevien pitkän aikavälin tavoitteiden mukaisia ja tuettava niitä. Tämä pätee Lissabonin strategiaan (ks. kohta 2.4) samoin kuin kaikkiin muihin parhaillaan toteutettaviin poliittisiin strategioihin ja toimiin.

2.2.3

Komissio voi luottaa siihen, että se saa asiaa koskevalle politiikalleen kansalaisten laajan tuen. Kyselyissä on käynyt ilmi, että väestön suuri enemmistö hyväksyy sukupolvien välisen oikeudenmukaisuuden periaatteen ja tavoitteen, jonka mukaan luonnonvaroja ei saa kuluttaa niiden uusiutumismäärää enempää, kun sen sijaan vain vähemmistö on kuullut käsitteen ”kestävä kehitys” edes kerran. Tämä tarkoittaa, että ihmiset pystyvät samaistumaan kestävän kehityksen taustalla vaikuttaviin yleisiin poliittisiin tavoitteisiin, mutta itse käsitteen tuntee vain pieni vähemmistö. Voidaan siis päätellä, että viestien perillemeno on ongelma, joka on ratkaistava.

2.2.4

On helppoa päästä yksimielisyyteen jokseenkin väljistä sanamuodoista kuten ”kestävä kehitys tyydyttää nykyhetken tarpeet viemättä tulevilta sukupolvilta mahdollisuutta tyydyttää omat tarpeensa” (17). Tällaista ilmaisua ei kukaan halua vastustaa.

2.2.5

On helppo ladella tyhjänpäiväisyyksiä, esimerkiksi ”ei pidä toistaa jo tehtyjä virheitä”, joita on kuultu usein EU:n laajentumisen yhteydessä. Ne eivät kuitenkaan johda tuloksiin, jos virheitä salaillaan tai jos vastastrategioista vain puhutaan, mutta niitä ei käytetä. Tästä on hyvänä esimerkkinä liikennepolitiikka.

2.2.6

Kestävän kehityksen strategian yhdeksi tavoitteeksi on siksi asetettava kielteisten suuntausten nimeäminen aiempaa selvemmin ja vastatoimien kehittäminen. Lisäksi on edistettävä entistä ponnekkaammin myönteisiä esimerkkejä ja kehityssuuntauksia.

2.2.7

Strategia määritellään tavoitteen saavuttamiseen tähtäävän oman toiminnan tarkaksi suunnitelmaksi, jossa varaudutaan alusta pitäen kaikkiin tekijöihin, jotka saattavat vaikuttaa omaan toimintaan. EU:n tulevassa kestävän kehityksen strategiassa pitäisi näin ollen

2.2.8

Kestävä kehitys on pikemminkin laadullinen prosessi, jonka tavoitteista vain osa voidaan selvästi mitata ja todeta konkreettisten lukujen pohjalta. Kestävä kehitys poikkeaa monista muista politiikan aloista, joiden tavoitteet ovat määriteltävissä (x prosenttia kasvua, y prosenttia työttömyyttä tai raja-arvon z saavuttaminen), koska siinä ei koskaan tule vastaan sellaista pistettä, jossa voitaisiin sanoa, että tavoite on saavutettu jonkin tietyn toimen toteuttamisen tai jostakin tietystä laista päättämisen jälkeen. Koska poliittiset tavoitteet jäävät monille ihmisille kuitenkin jokseenkin hämäriksi, on kestävän kehityksen merkitys ja strategian täytäntöönpanon seuraukset välttämättä esitettävä heidän elinympäristöstään saatavien havainnollisten esimerkkien valossa.

2.2.9

ETSK:n 31. toukokuuta 2001 hyväksymässä oma-aloitteisessa lausunnossa (18) otettiin myönteinen kanta EU:n kestävän kehityksen strategian silloiseen luonnokseen ja ilmoitettiin komitean olevan ”tietoinen siitä, että kestävän kehityksen politiikka sisältää jo luonnostaan osin varsin radikaalin lähestymistavan yhteiskunnan tulevaan kehitykseen. Matkan varrella on tehtävä joitain kivuliaitakin ratkaisuja”. EU:n kestävän kehityksen strategia on tältä osin kuitenkin varsin epähavainnollinen ja aivan liian abstrakti. Siitä ei itse asiassa käy ilmi, mitä konkreettisia muutoksia milläkin tasolla on tehtävä ja miten tämä pitkän aikavälin politiikka väistämättä vaikuttaa nykyiseen talouteen ja toimintatapoihin.

2.2.10

Komission puheenjohtaja Prodi kirjoittaa EU:n kestävää kehitystä koskevan esitteen johdannossa, että kestävä kehitys ei ole pelkästään teoreettinen käsite, jolta puuttuu käytännön merkitys, vaan että siinä on kyse konkreettisista asioista ja päätöksistä, jotka vaikuttavat syvällisesti kaikkien ihmisten arkeen. (19) Koska itse strategia kuitenkin on varsin abstrakti, syvälliset vaikutukset eivät käy siitä kyllin selvästi ilmi. Tämä on yksi strategian olennaisista puutteista, ja se on vastedes korjattava.

2.2.11

ETSK pysyy kestävän kehityksen tukemista koskevassa sitoumuksessaan. Se on yksimielinen siitä, ettei kestävä kehitys ole ylellisyyttä, johon vain ”rikkailla” yhteiskunnilla on varaa, eikä myöskään yksi monista valintamahdollisuuksista. Nykyisistä ympäristön kannalta kestämättömiksi osoittautuneista tuotanto- ja kulutusmalleista on luovuttava, koska viime kädessä on kyse niiden ihmiselämää ylläpitävien tekijöiden suojelemisesta, jotka pitävät yllä myös taloutta. Kestävä kehitys on siis ehdottoman välttämätön edellytys tulevaisuuden haasteiden kohtaamiselle.

2.2.12

Tulisi jatkuvasti korostaa sitä, että kestävä kehitys merkitsee syvällekäyviä muutoksia yhteiskunnan toiminnassa. Kansalaisille on annettava mahdollisuus tehdä tietojensa ja koulutuksensa pohjalta kestävästä kehityksestä totta ja kohdata siihen liittyvät tulevaisuuden haasteet.

2.2.13

ETSK seisoo näiden sanojensa takana, vaikka tietääkin, että tulossa on varmasti huomattavia muutoksia. Komitea ei usko, että muutokset tulevat johtamaan vain kaikkia osapuolia hyödyttäviin tilanteisiin. Tosiasiallinen edistyminen edellyttää kuitenkin ehdottomasti sitä, että abstrakteille aiheille tai tavoitteille löydetään selkeät yhtymäkohdat tavalliseen arkielämään. Kaukaisilta vaikuttavat asiat on tehtävä näkyviksi ihmisten omassa tutussa ympäristössä. Tämä tarkoittaa sitä, että strategiassa on annettava vastauksia lukuisiin avoimiin kysymyksiin, joita ovat muun muassa seuraavat:

2.2.14

Jos tällaisiin kysymyksiin ei strategian puitteissa saada ymmärrettäviä vastauksia, vaarana on, että tietyissä piireissä saattaa hyvinkin syntyä pelkoa ja siten viime kädessä vastarintaa tällaista politiikkaa kohtaan. Vaara on erityisen suuri, jos syntyy vaikutelma, että kestävä kehitys on ensisijaisesti haitta ja uhka taloudelle, eikä sitä nähdä tulevaisuuden mahdollisuutena. ETSK pelkää, että Euroopassa ollaan jo tässä pisteessä. Kestävän kehityksen toteuttaminen on siksi juuttunut paikoilleen eikä edistymisestä ole vielä saatavana hyviä uutisia.

2.2.15

Göteborgissa kokoontuneen Eurooppa-neuvoston toteamuskaan ei tässä vaiheessa pysty muuttamaan tilannetta, vaikka se onkin varsin tärkeä ja kannattamisen arvoinen. Sen mukaan ”[s]elkeät ja vakaat kestävän kehityksen tavoitteet tarjoavat merkittäviä taloudellisia mahdollisuuksia. Tähän sisältyy mahdollisuus teknologisen innovaation ja investointien uuteen tulemiseen, mikä puolestaan saa aikaan kasvua ja työllisyyttä.” (24) ETSK antaa kannatuksensa tälle tärkeälle viestille, jota ei kuitenkaan ole toistaiseksi välitetty uskottavasti tai jota ei ole ymmärretty suuressa osassa yhteiskuntaa ja talouselämää. Kestävää kehitystä ei vielä tunnusteta kasvun ja talouden todelliseksi moottoriksi.

2.2.16

Komitean mielestä on selvää, että kestävän kehityksen toteuttaminen edellyttää erittäin suuria investointeja esimerkiksi asuntojen kunnostukseen, ympäristöä säästäviin liikennejärjestelmiin, kestävään energiantuotantoon ja ympäristöteknologian kehittämiseen. Työpaikkoja synnyttävät ja uusia kasvusysäyksiä antavat investoinnit ovat välttämättömiä kestävän kehityksen toteuttamiseksi.

2.2.17

Jotta kestävän kehityksen strategia voidaan toteuttaa, on kiinnitettävä asiaankuuluvaa huomiota rahoitusta koskeviin kysymyksiin. Politiikalla on mahdollistettava myönteinen investointi-ilmasto, ja tässä yhteydessä on kuultava järjestäytynyttä kansalaisyhteiskuntaa ja oltava yhteistyössä sen kanssa. Tätä varten julkisen sektorin on määritettävä, mitä aloja investoinneissa painotetaan. Myös yksityissektorilta edellytetään suuria investointeja talous- ja työmarkkinapoliittisesti myönteisten vaikutusten aikaansaamiseksi.

2.2.18

Jos ei onnistuta viestittämään, että kestävä kehitys luo merkittäviä uusia mahdollisuuksia, ei myöskään synny rakentavaa poliittista keskustelua kestävästä kehityksestä tai siihen johtavista teistä.

2.2.19

Kestävän kehityksen tähänastisen strategian puutteena on ollut poliittisten keinojen ja tavoitteiden liiallisen epämääräisyyden ja abstraktiuden lisäksi varmasti myös se, että jopa kiinnostuneiden tarkkailijoiden on ollut vaikea saada käsitystä siitä, mistä asiaa koskevat tekstit voi löytää. ETSK toteaa, että tähän mennessä on laadittu runsaasti asiakirjoja, joissa aiheen käsittelytapa vaihtelee pintaraapaisusta perusteellisiin selvityksiin. (25) Kiinnostuneelle lukijalle on epäselvää, mitkä lausunnot ja vaatimukset ovat luonteeltaan velvoittavia, eikä EU:n Internet-sivuistakaan ole asiassa apua.

2.2.20

ETSK myöntää, että komission on erittäin vaikea saada ihmiset osallistumaan kestävän kehityksen niitä osa-alueita koskevaan keskusteluun, joita he eivät koe itselleen läheisiksi. Tämä alkaa jo melko tutussa elinympäristössä esiintyvistä ongelmista (esimerkiksi luonnonsuojelun alalla kysytään usein, mitä pahaa lajien monimuotoisuuden vähenemisessä tai haikaroiden sukupuuttoon kuolemisessa on; vielä vaikeampaa on saada ihmiset ymmärtämään, että ilveksen ja suden kaltaiset suuretkin petoeläimet ovat osa suojeltavaa eurooppalaista kulttuuri- ja luonnonperintöä). Paljon mutkikkaammaksi asia muuttuu aiemmin mainittujen aiheiden, tasapuolisuuden ja sukupolvien välisen oikeudenmukaisuuden kohdalla. Tulevien sukupolvien hyvinvoinnin turvaamisen tarve hyväksytään kyllä laajalti, mutta monet talouden mittapuihin soveltumattomat asiat joutuvat yleisen suuntauksen mukaan yhteiskunnassa yhä enemmän taka-alalle, mikä ei missään tapauksessa helpota kestävästä kehityksestä käytävää keskustelua.

2.3.1

ETSK käsittää kestävän kehityksen markkinatalouden aktiiviseksi kehittämiseksi, jota täydennetään ekologisilla seikoilla ja sukupolvien välisen oikeudenmukaisuuden ja tasapuolisuuden kaltaisilla näkökohdilla.

2.3.2

ETSK pitää tämän kehittämisen — joka ei varmastikaan ole yksinkertaista — yhteydessä yhtä asiaa ehdottoman välttämättömänä: uudessa kestävän kehityksen strategiassa on tehtävä selväksi, että sen toteuttamisen taloudelliset, sosiaaliset ja ekologiset toimintapuitteet on asetettava siten, että Euroopan talousalueen kilpailukyky kärsii kestävästä kehityksestä mahdollisimman vähän ja saa pikemminkin uusia kasvusysäyksiä.

2.3.3

Komitea on tietoinen siitä, että teollisuus osaltaan kehittää ja ottaa käyttöön parempaa teknologiaa, jolla hillitään kestävän kehityksen vastaisia suuntauksia ja resurssien käyttöä. Täyttääkseen tehtävänsä teollisuuden on oltava kilpailukykyistä, ja vain kilpailukykyisen yritykset voivat lisätä työllisyyttä ja edistää sosiaalisten tavoitteiden saavuttamista.

2.3.4

Kestävää kehitystä koskevassa keskustelussa käytetään usein kuvailmauksia. Yhdessä niistä kuvataan kestävää kehitystä kannattelevia kolmea tasa-arvoista tai yhdenvertaista pilaria, jotka edustavat talous-, sosiaali- ja ympäristöpolitiikkaa.

2.3.5

Nämä kolme pilaria ovat tiiviissä yhteydessä toisiinsa, ja toimintaperiaatteita muovattaessa on huolellisesti varottava vaarantamasta niiden nykyisiä vakaussuhteita. Talouden saattamista epätasapainoon on varottava etenkin taloudellisesti huonoina aikoina (eli nykyisessä Euroopassa), kestävä kasvu on ehdottoman välttämätöntä, ja tarpeen vaatiessa ympäristönsuojelun tai sosiaalipolitiikan osalta on myös joskus tehtävä vähennyksiä.

2.3.6

Pilarimallin vastakohtana on kuva ”vesistössä olevasta poijuin varustetusta laivaväylästä”. Poijut ovat merkkeinä ekologisista ja sosiaalisista rajoista, laiva (eli talous) voi liikkua väylällä vapaasti, mutta se ei saa poistua väylältä.

2.3.7

ETSK suosittelee komissiolle ehdottomasti näiden vertausten ja niiden taustalla olevien ajattelutapojen ottamista kestävää kehitystä koskevien kiistanalaistenkin keskustelujen aiheeksi. Komitean mielestä on kiistatonta, että talouden, sosiaalialan ja ympäristön välisen suhteen on oltava tasapainossa. Nämä kolme ulottuvuutta, pilaria tai elementtiä ovat kiinteässä yhteydessä toisiinsa. Ympäristö on olennainen lähtökohta ja perusta taloudelliselle toiminnalle, jonka avulla voidaan luoda yhteisöön vaurautta ja parantaa elämänlaatua, ja siksi vakaa ja terve ympäristö on kestävän kehityksen välttämätön edellytys. Selvää on kuitenkin myös se, että kestävä kehitys on paljon muutakin kuin vain perinteistä ympäristönsuojelua uudessa muodossa ja uusin menetelmin.

2.3.8

Valtion- ja hallitusten päämiehet kokoontuivat vuonna 1992 Riossa ja vuonna 2002 Johannesburgissa, koska talouden toimintatavat ovat selvästi joutuneet äärirajoilleen. Tietyt talouden toimintatavat ovat selvästikin luoneet sosiaalisia ja ekologisia ongelmia, joita ratkaistaessa ympäristönsuojelun teknisten keinojen rajallisuus on käynyt selväksi.

2.3.9

ETSK katsoo näin ollen aiheelliseksi keskustella kestävän kehityksen strategian puitteissa avoimesti myös aiemmin lähes tabuina pidetyistä kysymyksistä. Yksi näistä kysymyksistä koskee jatkuvaa talouskasvua, joka on kaikkien politiikkojen ensisijainen tavoite ja keskeinen näkökohta. ETSK on viime vuosina luonnollisesti aina korostanut kasvun merkitystä taloudelliselle kehitykselle. ETSK puolsi kasvualoitetta myös Lissabonin strategian yhteydessä.

2.3.9.1

Komitea katsoo kuitenkin aiheelliseksi eritellä kasvukysymystä syvällisemmin. Tulisi etenkin yksilöidä aiempaa tarkemmin alat, joilla kasvu on erityisen toivottavaa myös kestävän kehityksen kannalta. Yhden näistä aloista muodostavat — myös komission käsitysten mukaan — uusiutuvat energiamuodot, jotka kuitenkin nykyisin edellytyksin ovat usein vielä liian kalliita ympäristön kannalta kestämättömämpiin energiamuotoihin verrattuina ja näin ollen talouden näkökulmasta ongelmallisia. Toimintaedellytyksiä on siis muutettava täsmällisillä poliittisilla välineillä, ja niiden asianmukaista muuttamista valmistelevat toimet on kuvattava täsmällisesti ja määriteltävä sitovasti kestävän kehityksen strategiassa.

2.3.9.2

Toisaalta tulisi yksilöidä aiempaa selkeämmin alat, joilla kasvun jatkuminen ei ole toivottua vaan pikemminkin haitallista. Saksassa joudutaan maksamaan vuosittain 40 miljardia euroa niin sanottuja terveyskuluja (26), koska ihmiset käyttävät vääränlaista ravintoa tai liikkuvat liian vähän. Jokainen saksalainen ”tuottaa” pelkästään epäterveellisellä elämäntavallaan keskimäärin suuremman osuuden bruttokansantuotteesta kuin jokainen Intian kansalainen koko taloudellisen toimintansa kautta (noin 470 euroa vuodessa). Tämän alan kasvu ei kestävän kehityksen näkökulmasta ole toivottavaa siitä huolimatta, että se luo lisää työpaikkoja. Näin tarkasteltuna kestävä kehitys voi hyvinkin olla talouskasvua osittain rajoittava tekijä. Tämä esimerkki osoittaa myös, että pelkkä bruttokansantuote on tosin hyödyllinen taloudellisen toiminnan tunnusluku, mutta se ei siitä huolimatta sovi yhteiskunnan hyvinvoinnin eikä väestön tai ympäristön terveyden indikaattoriksi (eikä se sitä paitsi siihen tehtävään pyrikään).

2.3.9.3

Kasvua koskeva kysymys ei kuitenkaan ole vain Eurooppaa koskeva laadullinen kysymys. Siihen liittyy myös maailmanlaajuinen määrällinen ulottuvuus. Komissio kuvaa tiedonannossaan ”Euroopan ympäristöpolitiikan tuleva suunta” (27), että bruttokansantuotteen kasvu tulee globaalistumisen jatkumisen, kauppavirtojen lisääntymisen ja länsimaiden kulutusmallien leviämisen myötä olemaan 40 prosenttia vuosina 1990—2010 ja 140 prosenttia vuoteen 2050 mennessä. Vaikka teknistä tietämystä ja myös ympäristön kuormittumista vähentävää teknologiaa siirrettäneen kehitysmaihin, tämä kasvu voi ”myös vaikuttaa maailmanlaajuisesti hiilidioksidipäästöihin, joiden ennustetaan kolminkertaistuvan vuoteen 2050 mennessä”. Ilmastokatastrofin ainekset olisivat silloin valmiina.

2.3.10

Komission pitäisi käydä ponnekkaampaa keskustelua myös tulevan tuottavuuden kehittämisen tavoista kestävää kehitystä koskevan mielipiteiden vaihdon puitteissa. ETSK on valmis kumppaniksi tähän keskusteluun. On täysin selvää, että tuottavuuden parantaminen on välttämätön edellytys yritysten kehittämiselle. Tuottavuutta on aina pidetty työllisyyden ja hyvinvoinnin moottorina, sillä hyvä tuottavuus on aina aiemmin mahdollistanut tavaroiden ja palvelujen tarjoamisen alhaisempaan hintaan, mikä taas on herättänyt uutta kysyntää ja auttanut luomaan uusia työpaikkoja.

2.3.10.1

Hyvä tuottavuus ei puhtaasti taloudellisessa merkityksessä ole kestävän kehityksen indikaattori. Esimerkkinä tästä on sokerin tuotanto, joka Brasiliassa on liiketaloudellisesta näkökulmasta epäilemättä maailman tuottavinta. Siitä hyötyvät kuitenkin vain harvat monikansalliset konsernit, ja paikallista väestöä ja ympäristöä riistetään häikäilemättömästi.

2.3.10.2

Tuottavuutta on kuitenkin suunnattava uudelleen kohti kestävää kehitystä. Tuottavuutta ei saa mitata ainoastaan tuotteen arvona jaettuna tuotantokustannuksilla, vaan sitä on arvioitava laajemmin ottaen huomioon myös elämänlaatu ja uusiutumattomien luonnonvarojen käytön vähentäminen maailmanlaajuisesti.

2.3.10.3

Tuottavuuden tulevaa kehitystä tulisi hyödyntää kestävän kehityksen moottorina: ympäristö-, raaka-aine- ja energiatehokkuuden parannukset ovat esimerkkejä kestävää kehitystä edistävistä tuottavuuden edistysaskelista. Jäsenvaltioiden ja EU:n tulee käynnistää interventiotoimia tätä suunnanmuutosta tukevien kannustimien antamiseksi.

2.3.11

Kestävää kehitystä koskevaan keskusteluun pitäisi siis tähänastista enemmän tuoda tietoisia vastakkainasetteluja (”kasvua millä hinnalla hyvänsä” vastaan ”kasvu on kestävän kehityksen periaatteiden vastaista” sekä ”tuottavuuden kehitys on taloutta eteenpäin vievä voima” vastaan ”tuottavuus luo lisää sosiaalisia ja ympäristöongelmia”). Kestävä kehityshän on muita politiikan aloja paljon riippuvaisempi laajasta yhteiskunnallisesta yhteisymmärryksestä.

2.4.1

Lissabonin strategia eroaa kolmessa olennaisessa kohdassa kestävän kehityksen strategiasta. Lissabonin strategialla on

2.4.2

ETSK on pannut tyytyväisenä merkille, että Göteborgin huippukokouksessa Lissabonin strategiaan lisättiin ympäristöä koskeva luku ja tehtiin päätös kestävän kehityksen strategiasta, vaikka tämä oli sisällöltään suhteellisen suppea. (28) Se, että neuvosto vaati vasta äskettäin uudelleen ympäristöpoliittisten näkökohtien tehokkaampaa liittämistä Lissabonin strategiaan, osoittaa, että asiassa on vielä puutteita. Ympäristönsuojelun parempi huomioon ottaminen voi edistää Lissabonin strategian ja kestävän kehityksen strategian yhtenäisyyttä, mutta automaattisesti niin ei selvästikään tapahdu.

2.4.3

Lisäksi on todettava, että Riossa ja Johannesburgissa kestävän kehityksen kannalta ratkaisevan tärkeiksi määritellyt aiheet (esimerkiksi tasapuolisuus ja sukupolvien välinen oikeudenmukaisuus) eivät sisälly suoraan Lissabonin strategiaan eivätkä myöskään välttämättä ole tuloksena sen täytäntöönpanosta.

2.4.4

Näiden kahden strategian täytyy olla johdonmukaisia pitkän aikavälin yleistavoitteena olevan kestävän kehityksen kannalta. Tämä merkitsee sitä, että kestävän kehityksen tavoitteiden on sisällyttävä kaikkiin Lissabonin strategiaan kuuluviin politiikanaloihin. Tällä tavalla Lissabonin strategia voi ja sen pitäisikin olla tärkeä välivaihe siirryttäessä kohti kestävää kehitystä, mutta se ei voi korvata kestävän kehityksen pitkän aikavälin strategiaa.

2.4.5

Ollakseen kestävän kehityksen periaatteiden mukaista Lissabonin strategian avulla käynnistetyn talouskasvun on oltava laadullista kasvua, joka on nykyistä paremmin irrotettu luonnonvarojen kulutuksesta. Tämä tarkoittaa kuitenkin myös sitä, että Lissabonin strategia voi osaltaan vauhdittaa kestävän kehityksen strategiaa, jos sen avulla edistetään talouden uudelleensuuntaamista kestävän kehityksen periaatteiden mukaiseen toimintaan.

2.4.6

Näin ollen esimerkiksi EU:n kasvualoitteen yhteydessä tehtävien investointien — kuten EU:n muidenkin menojen — on oltava kestävän kehityksen kriteerien mukaisia. ETSK viittaa tässä yhteydessä siihen, että järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan keskuudessa on asiasta jo laadittu monenlaisia pohdintoja. (29) ETSK suosittelee, että komissio antaisi neuvostolle ja parlamentille sekä alueiden komitealle ja ETSK:lle erillisen tiedonannon, jossa se kuvaisi liikenne- ja energiahankkeisiin sekä muihin infrastruktuurihankkeisiin ja kestävän kehityksen politiikkaan tehtävien EU:n investointien johdonmukaisuutta (mm. EIP:n investoinnit mukaan luettuina).

3.1

ETSK pitää strategian tarkentamista hyvinkin aiheellisena, mutta sen mielestä on muistutettava kestävän kehityksen tärkeiden osa-alueiden mahdollisesta syrjään jäämisen vaarasta. Riossa ja Johannesburgissa keskusteltiin perinpohjaisesti maailmanlaajuisista kysymyksistä (kuten yleismaailmalliseen köyhyyteen vaikuttaminen, taloudellisen toiminnan kautta syntyvä sukupolvien välinen oikeudenmukaisuus ja tasapuolisuus), joita tuskin enää löytyy EU:n tähänastisesta kestävän kehityksen strategiasta. Näiden aiheiden käsittelyä on syvennettävä.

3.2

Riossa vuonna 1992 pidetyn huippukokouksen täytäntöönpanosuunnitelmassa mainitaan neljän Göteborgissa käsitellyn politiikanalan lisäksi esimerkiksi köyhyyden torjuminen. Myös Göteborgissa kokoontuneelle Eurooppa-neuvostolle esitetyssä luonnoksessa kestävää kehitystä koskevaksi strategiaksi (30) todetaan, että ”joka kuudes eurooppalainen elää köyhyydessä”. Neuvosto ei tosin ottanut käsiteltäväksi molempia sosiaaliasioihin liittyviä ydinkysymyksiä (31). EU:n kestävän kehityksen strategiassa on kuitenkin käsiteltävä unionissa esiintyvän köyhyyden lisäksi myös taloudellisen toimintamme vaikutusta yleismaailmalliseen köyhyyteen ja tulevien sukupolvien mahdollisuuksiin. ETSK:n mielestä tasapuolisuutta ja sukupolvien välistä oikeudenmukaisuutta ei ole tähän mennessä pohdittu riittävästi. Johdonmukaisesta politiikasta ollaan vielä kaukana, mistä on yhtenä osoituksena se, että kehitysavun määrärahat eivät ole edes puolta luvatusta määrästä. Tätä puutetta ei voida paikata edes ”kaikki paitsi aseet” -aloitteen kaltaisin keinoin.

3.3

Komissio mainitsi kestävyysstrategian ensimmäisessä luonnoksessa köyhyyden torjunnan ohella myös väestön ikääntymisen keskustelun ensisijaiseksi aiheeksi. Vaikka molemmat aiheet on ainakin mainintana sisällytetty Lissabonin strategiaan, ne eivät sisälly pidemmälle aikavälille suunniteltuun kestävän kehityksen strategiaan, jonka painopisteenä ovat pääasiassa ympäristöaiheet. Tämä epäkohta on poistettava, ja sosiaalista ulottuvuutta on käsiteltävä nykyistä intensiivisemmin.

3.4

Tulevassa strategiassa on käsiteltävä edellä mainittujen yleismaailmallisten aiheiden ohella myös aihetta ”työ ja ympäristö” eli sitä, miten ympäristönsuojelun ja kestävän kehityksen avulla voidaan luoda laadukkaita työpaikkoja.

3.5

Koska kestävän kehityksen sosiaalinen ulottuvuus on erittäin tärkeä, sosiaalisten kysymysten ja talouteen sekä ympäristöön liittyvien kysymysten välisistä suhteista on keskusteltava ja ne on esitettävä konkreettisesti.

3.6

ETSK korostaa sen vuoksi, että sosiaalikysymyksille on osoitettava erityisen runsaasti huomiota kestävän kehityksen strategiaa tarkistettaessa. Jos näin ei tehdä, haittavaikutukset näkyvät koko strategiassa ja sen saamassa kannatuksessa.

3.7

ETSK ehdottaa, että EU:n kestävän kehityksen strategian tulevassa tarkistuksessa ja vuoden 2010 jälkeenkin kiinnitetään erityistä huomiota sosiaalipolitiikan neljään eri osa-alueeseen.

3.7.1

Kestävässä työelämässä on kyse laadukkaasta työelämästä osana täystyöllisyyttä. Laadulla tarkoitetaan tässä yksilön koko uran kattavaa työelämän laatua. Liikkuvuuden ja joustavuuden kasvaviin vaatimuksiin on vastattava laajasti elinikäistä oppimista ja uusia sopeutettuja sosiaalisen suojelun muotoja stimuloivin riittävin resurssein. Työ ja perhe on voitava sovittaa yhteen nykyistä paremmin. Työpaikalla etusijalle on asetettava työsuojelu, työn organisointi ja työajat työntekijän tyytyväisyyden ja itseluottamuksen parantamiseksi. Sukupuolten tasa-arvo on yksi työelämän laadun parantamiseen tähtäävän politiikan kulmakivistä.

3.7.2

Väestön ikääntymisen yhteiskunnalliset ja taloudelliset vaikutukset tulee analysoida perusteellisesti, jotta yhteiskunnallisia muutoksia voidaan ennakoida ja tarvittavia politiikkoja sopeuttaa. Eläketurvan pitkäjänteinen kestävyys edellyttää kaikissa jäsenvaltioissa uudistusten toteuttamista tai jatkamista. Eläkejärjestelmiin kohdistuvaa painetta lisää erityisesti monissa maissa vallitseva suuntaus siirtyä eläkkeelle alle 60-vuotiaana. On edistettävä sukupolvien välistä yhteisvastuuta. Politiikassa on keskityttävä lasten ja heidän perheidensä hyvinvointiin ja luotava siten perustaa tulevien sukupolvien hyvinvoinnille. Lapsista liian moni elää köyhyydessä, jättää koulunsa kesken eikä voi odottaa tulevaisuudelta paljoakaan. Komitea laatii sukupolvien välisiä suhteita käsittelevän lausunnon, jossa se keskittyy käsittelemään järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan roolia sukupolvien välisen kuilun ylittämisessä.

3.7.3

Sosiaalisen osallisuuden on yhteiskunnassa koskettava kaikkia kansalaisia, joille on tarjottava oikeudet ja mahdollisuudet oikeuksiensa saavuttamiseen. Keskeinen tavoite on köyhyyden poistaminen. Kodittomat, huumeiden käyttäjät, rikolliset ja muut syrjäytyneet on integroitava takaisin yhteiskuntaan. Etniset vähemmistöt, siirtolaiset ja muut syrjäytymisvaarassa olevat tulee ottaa sosiaalista osallisuutta edistävien toimien ensisijaiseksi kohderyhmäksi. Tärkeimpiä välineitä ovat johdonmukaiset ja kattavat toimet, jotka tukevat yleissivistävää ja ammatillista koulutusta. Kaikkia kansalaisia koskevien sosiaalista osallisuutta edistävien politiikkojen muotoilu on jokaisen kansalaisten elämänlaadun parantamista ajatellen keskeistä.

3.7.4

Kuluneina vuosina terveydenhuolto ja terveyteen kohdistuvat uudet uhkat ovat tulleet entistä akuutimmiksi. Unioni ja sen jäsenvaltiot ovat elintarvikkeita, vettä, kemikaaleja, tupakkaa jne. koskevien hälyttävien tietojen vuoksi käynnistäneet erilaisia aloitteita. EU on puolestaan laatinut puiteohjelman kansanterveyden edistämiseksi ja etenkin ohjelmia ympäristötekijöiden ja haitallisten elintapojen aiheuttamien sairauksien torjumiseksi. Terveydenhuoltoon ja terveysriskien torjumiseen liittyviä erilaisia ohjelmia ei kuitenkaan koordinoida riittävästi eikä niiden yhteydessä tehdä yhteistyötä. Tätä seikkaa komitea on painottanut lukuisissa lausunnoissaan. Komitea katsoo, että terveydensuojelu on yhteinen velvollisuutemme ja kansalaisten perusoikeus. Komitea aikoo laatia aiheesta lausunnon, jossa tarkoituksena on esittää johtopäätöksiä sattuneista hätätilanteista ja luoda innovatiivinen lähestymistapa eteenpäin luotaavaa ja tulevan keskustelun pohjana toimivaa analyysia varten. Tähän liittyen komitea tulee korostamaan terveydenhuoltoon käytettyjen voimavarojen hyötysuhdetta.

3.7.5

Edellä käsitellyt aiheet kattava kestävää sosiaalista kehitystä käsittelevä peruskirja, johon sisältyvät asiaankuuluvat kansalaisten perusoikeudet, voi toimia erittäin kannustavana välineenä. Peruskirjaan tulisi liittää EU:n toimintaohjelma, jolla pyrittäisiin koordinoimaan eri toimia ja autettaisiin jäsenvaltioita keskittymään ensisijaisiin aiheisiin. Komitea korostaa, että tämä lähestymistapa voisi tarjota erityistä lisäarvoa sekä käsillä olevaa että tulevaa unionin laajentumista ajatellen.

3.8

Uudessa strategiassa olisi myös selvitettävä, miten rakennerahastoista myönnettävät määrärahat voidaan EU:n uudella (vuonna 2007 alkavalla) rahoituskaudella saada vastaamaan kestävää kehitystä koskevan keskustelun tuloksia. Komissio pyrkii siihen, että ”kestävä kehitys asetetaan koheesion yleiseksi tavoitteeksi” (32). Näitä pyrkimyksiä olisi jatkettava. Komission on parannettava rakennerahastojen toiminnan johdonmukaisuutta antamalla rahoituksen saajille selkeitä laadullisia tavoitteita. ETSK odottaa kiinnostuneena uusista rahoitusnäkymistä käytävää keskustelua ja kestävän kehityksen edistämiseen tarvittavien välineiden ja seurantajärjestelmien sisällyttämistä siihen. Ei voida enää hyväksyä, että esimerkiksi komissio yhtäältä arvostelee liikennepolitiikan linjauksia (vrt. kohta 2.1.4.2), mutta osallistuu joskus konkreettisesti niiden rahoitukseen muun muassa rakennerahastojen kautta. Tällaisista ristiriitaisuuksista on päästävä eroon. EU:n on asetettava tukien myöntämiselle kestävää kehitystä koskevia ehtoja ja valvottava ehtojen noudattamista.

3.9

On arvioitava perusteellisesti myös jäsenvaltioiden yleistä alueellista kehitystä, jonka rahoitukseen rakennerahastot osallistuvat. Suurin EU:n viime vuosina rakennerahastoista rahoittamista maatalouden alan toimista oli Sachsenin osavaltiossa Saksassa sijaitsevan suurmeijerin laajentaminen, jolle myönnettiin 40 miljoonan euron investointituki. Tämä suurmeijeri on yksi Euroopan kannattavimmista ja tuottavimmista meijereistä, mikä johtuu paitsi EU:lta saadusta tuesta myös siitä, että siellä jalostetaan Tšekistä peräisin olevaa halpaa maitoa. Onko jalostustoiminnan keskittämisen tukeminen kuitenkaan aina kestävän kehityksen tavoitteiden mukaista, on yksi niistä kysymyksistä, joita komission olisi käsiteltävä kestävän kehityksen strategian puitteissa. Euroopan veronmaksajilla on oikeus tietää, ovatko EU:n osittain rahoittamat investointihankkeet kestävän kehityksen periaatteiden mukaisia, eli on testattava, ovatko toimet yhteensopivia kestävän kehityksen periaatteen kanssa.

3.10

Johdonmukaisen politiikan periaatteiden mukaisesti on myös tarkistettava, vastaako tutkimus- ja kehityspolitiikan toteuttaminen täysin kestävästä kehityksestä käytävän keskustelun tuloksia.

3.11

Sama koskee finanssi- ja veropolitiikkaa, vaikkakin ETSK on täysin tietoinen siitä, että niitä koskevat asiat kuuluvan enemmän jäsenvaltioiden kuin EU:n tehtäviin. Millainen on vakaussopimuksen suhde kestävään kehitykseen? Voidaanko uusilla veropoliittisilla aloitteilla edistää kestävää kehitystä? (33) ETSK ehdottaa komissiolle, että vakaus- ja kasvusopimuksen uudistamisen yhteydessä siihen sisällytettäisiin suoraan ekologisia ja sosiaalisia vaatimuksia. Niiden tulee olla yhtä velvoittavia kuin taloutta ja finanssikysymyksiä koskevien vaatimusten. Kun tarkastellaan taloudellisten välineiden käytössä tapahtunutta kehitystä, voidaan todeta, että viime vuosina on käytetty aiempaa enemmän ympäristöveroja ja -maksuja. Havaittavissa on hidas mutta jatkuvasti laajeneva pyrkimys ympäristöverouudistuksen toteuttamiseen, kun joissakin maissa veropohjaa muutetaan siten, että työn verotusta vähennetään ja ympäristön pilaantumiseen, luonnonvaroihin ja palveluihin liittyviä veroja ja maksuja korotetaan (34).

3.11.1

Kestävän kehityksen periaatteiden mukaisten hankintaohjelmien laatiminen ja täytäntöön paneminen olisi erittäin merkittävää, sillä julkisten hankintojen osuus Euroopan unionin BKT:sta on 16 prosenttia. Siten se toimisi esimerkkinä myös mm. yrityksille ja yksityisille.

3.12

ETSK katsoo, että yritysten rooli on ratkaisevan tärkeä kestävän kehityksen edistämisessä. Komitean mielestä EU:n tulisi laatia kestävää tuotantoa ja kulutusta koskevat toimintalinjat ja sitoutua niihin. Tämä tulisi toteuttaa eurooppalaisten yritysten ja julkisviranomaisten välisen vuoropuhelun ja kumppanuuden pohjalta ja Johannesburgin huippukokouksen päätelmien mukaisesti. Tavoitteena olisi kannustaa toimia, joilla voidaan lisätä tuotteiden ja tuotantoprosessien tehokkuutta, ja edistää kestäviä kulutusmalleja resurssien käytön optimoimiseksi ja jätteiden minimoimiseksi. Unionin tasolla toimivia yrittäjäjärjestöjä tulisi kannustaa omaksumaan johtava rooli sellaisten kestävien tuotanto- ja kulutusmallien edistämisessä, joissa otetaan huomioon sekä yhteiskunnan tarpeet että ympäristön asettamat rajat (35).

4.1

Liittymisneuvotteluissa ei ole käsitelty kestävää kehitystä vaan yhteisön säännöstön käyttöönottoa. Ongelmat, jotka on ratkaistava kestävän kehityksen avulla, eivät selvästikään ole syntyneet nykyisten lakien noudattamatta jättämisestä, vaan niiden asettamissa rajoissa.

4.2

Lähes kaikki uudet jäsenvaltiot ovat Yhdistyneiden kansakuntien jäseninä tähän mennessä laatineet kestävän kehityksen kansallisen strategian. Kestävän kehityksen strategioiden ja toteutetun politiikan välillä on huomattavia ristiriitoja niin uusissa kuin nykyisissäkin jäsenvaltioissa (katso kohta 5).

4.3

ETSK on useissa lausunnoissa käsitellyt tulevien jäsenvaltioiden ja hakijamaiden taloudellisia, sosiaalisia ja ekologisia ongelmia. Se on komission kanssa samaa mieltä siitä, että ympäristön tila on toisaalta osittain jo huomattavasti parantunut tai ainakin paranee tulevaisuudessa, kun kehitetään tekniikkaa ja esimerkiksi asennetaan suodattimia tai rakennetaan jätevedenpuhdistamoja. Toisaalta on havaittavissa selvästi kestävän kehityksen vastaisia suuntauksia (36).

4.4

Energiatehokkuuden taso hakijamaissa on osittain katastrofaalinen. Esimerkiksi luonnonvarojen säästäminen, ympäristönsuojelu ja työpaikkojen luominen voitaisiin varsin hyvin yhdistää etenkin pienissä ja keskisuurissa yrityksissä. Hakijamaiden politiikoissa ei kuitenkaan ole havaittavissa vastaavia strategisia linjauksia.

4.5

Yleisenä suuntauksena on pikemminkin, että tulevissa jäsenvaltioissa ja hakijamaissa omaksutaan suhteellisen nopeasti EU:ssa vallitsevat tuotanto- ja kulutusmallit ja niiden myötä kestävää kehitystä haittaavat ongelmat, joita käsitellään parhaillaan EU:n jäsenvaltioissa.

4.6

On erityisen tärkeää viestittää uusien jäsenvaltioiden ja hakijamaiden kansalaisille, että kestävä kehitys tuo tullessaan myönteisiä asioita eikä tarkoita luopumista vasta saavutetusta uudesta ”elämänlaadusta”. Jos viesti ei mene perille, EU:n kestävän kehityksen strategian täytäntöönpano saattaa vaikeutua jo siksi, että uusien jäsenvaltioiden ja hakijamaiden edustajat voivat neuvostossa vastustaa komission asianmukaisia toimia entistä enemmän.

4.7

EU:n tasolla on asetettava edellytykset tukien myöntämiselle ja varmistettava, että varoja myönnetään kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti. Uusien jäsenvaltioiden toimivaltaisille tahoille on annettava päätösten tekoon tarvittavaa käytännön apua tekemällä valistustyötä poliittisella tasolla ja julkishallinnossa (37).

5.1

EU ei ole yksinään vastuussa kestävän kehityksen toteuttamisesta. EU:n merkitys on epäilemättä tärkeä, mutta myös jäsenvaltiot, alueet, kaupungit, yritykset ja yksittäiset kansalaiset kantavat osan vastuusta. Kaikki toiminta on vastedes verkotettava tiiviimmin. Tulevaisuudessa yksittäisten poliittisten ja hallinnollisten elinten kulloisetkin erityisvastuut, vaikutusmahdollisuudet ja toimivaltuudet on kuvattava selkeästi yhteen sovitetuissa strategioissa ja verkotettava keskenään. Kun lähes kaikki jäsenvaltiot — neljä uutta jäsenvaltiota mukaan luettuina — ovat nyt kehittäneet oman kestävän kehityksen strategiansa, nämä kansalliset strategiat olisi syytä arvioida. Olisi arvioitava etenkin niiden tehokkuutta ja tutkittava niiden keskinäistä johdonmukaisuutta sekä verrattava niitä EU:n kestävän kehityksen strategiaan.

5.2

Perusteellisen analyysin tuloksia ennakoimatta voidaan todeta, että kestävän kehityksen käsittelytavat ovat kansallisissa strategioissa varsin erilaiset. Joissakin strategioissa käsitellään pääasiassa ympäristökysymyksiä, toisissa taas käsitellään kestävän kehityksen kolmea eri ulottuvuutta ja esitetään kokonaisstrategioita tulevaa yhteiskunnallista kehitystä varten. Useimpia kansallisia strategioita ei varmastikaan ole suunniteltu EU:n strategian täytäntöönpanovälineiksi, vaan ne on kehitetty kansallisissa puitteissa Riossa asetetun kansallisia strategioita koskevan velvoitteen täyttämiseksi. Siitä huolimatta useimmissa kansallisissa strategioissa on samat painopisteet kuin EU:n strategiassa. Koska kansallisten strategioiden painopisteet ja täytäntöönpanoasteet sekä niissä käytetyt osallistumis- ja tarkistusjärjestelmät ovat erilaisia, ETSK odottaa, että tarkasta analyysista saadaan runsaasti vertailumateriaalia ja hyvä perusta vastavuoroiselle oppimiselle ja parhaiden käytäntöjen omaksumiselle. Komitea on valmis tekemään yhteistyötä kansallisten kestävän kehityksen neuvostojen ja niiden kattojärjestön EEAC:n (European Environmental Advisory Councils) kanssa edistääkseen kyseisiä toimia tai perustaakseen tietojenvälitysjärjestelmän tietojen ja parhaiden käytäntöjen vaihtamiseksi.

5.3

Liikennepolitiikan ja energiapolitiikan ohella myös EU:ssa vuonna 2003 tehdyistä tärkeistä uudistuksista näkyy selvästi, että EU:n ja jäsenvaltioiden välinen harmoninen yhteistyö on välttämätöntä. Maatalouskomissaari Fischler oli maatalousuudistuksen yhteydessä ehdottanut, että 20 prosenttia maaseudun kehittämistoimenpiteisiin ja maatalouden ympäristönsuojelutoimenpiteisiin tarkoitetuista ensimmäisen pilarin määrärahoista kohdennettaisiin uudelleen. Tällaiset toimenpiteet olisivat varmasti edistäneet kestävää kehitystä. Jäsenvaltiot päättivät kuitenkin huomattavasti pienemmästä mukauttamisesta. EU antoi maatalousuudistuksen yhteydessä jäsenvaltioille myös mahdollisuuden kohdentaa 10 prosenttia maatalouden tähänastisista suorista tuista uudelleen kestävän kehityksen kannalta tärkeisiin toimenpiteisiin. Mikään jäsenvaltioista ei nähtävästi hyödynnä tätä mahdollisuutta Luxemburgissa tehtyjen päätösten täytäntöönpanon yhteydessä. Myös kalastuspolitiikassa kesti varsin kauan päästä yksimielisyyteen ensimmäisistä suojelutoimenpiteistä, vaikka nykyinen ympäristön kannalta kestämätön politiikka uhkaa kalakantojen lisäksi myös jo kalastajien toimeentuloa. Tämä osoittaa, että on tehtävä tiivistä yhteistyötä laadittaessa ja pantaessa täytäntöön kestävän kehityksen politiikkaa.

5.4

Kestävän kehityksen puite-edellytykset on määritettävä unionin ja jäsenvaltioiden strategioissa, mutta suuri osa käytännön täytäntöönpanotoimista tapahtuu alue- ja paikallistasolla. Tavoitteet ja toimet on hahmoteltava niin kutsuttujen ”paikallisten agenda 21 -suunnitelmien” yhteydessä tiiviissä yhteistyössä vastuullisten poliitikkojen kanssa. Ilman tällaista ”alhaalta ylös” -lähestymistapaa kestävä kehitys ei ole mahdollista.

5.5

ETSK katsoo siis, että kestävä kehitys muodostaa myös konkreettisen sosiaalisen ja taloudellisen toimintakentän kaikilla tasoilla. Kestävä kehitys luo laajalle haarautuvan toimintakehyksen, joka tosin edellyttää aivan erityisiä tietoja ja valmiuksia; kysymyksessä on toimintakehys, jossa painotetaan aivan erityisesti tietoa ja tietoisuutta. Tätä ei toistaiseksi ole tuotu riittävästi esiin eurooppalaisissa koulutusjärjestelmissä eikä myöskään virallisen järjestelmän ulkopuolella tapahtuvassa oppimisessa.

5.6

Sen vuoksi kestävä kehitys — toimintakehyksenä mutta myös päämääränä sinänsä — on otettava kasvatuksen ja koulutuksen kohteeksi ja nostettava esiin asiana, johon on pyrittävä ja joka on toteutettava jokaisen yksittäisen kansalaisen välittömässä (maantieteellisessä ja sosiaalisessa) toimintaympäristössä.

5.7

Tässä yhteydessä unionin politiikat, joilla pyritään edistämään kestävää kehitystä EU:ssa, ovat erityisen tärkeitä, koska ne voivat antaa erittäin vahvoja sysäyksiä asiaa koskeville suuntauksille ja toimille, joita kehitetään paikallistasolla.

5.8

ETSK:n mielestä tulisi erittäin pikaisesti käsitellä kyseisten EU:n politiikkojen uudelleensuuntaamista, niin että ne antavat sysäyksen laajojen kestävää kehitystä koskevien paikallistason ohjelmien laatimiseen ja edistämiseen. ETSK ehdottaa siitä syystä, että tuetaan erityisesti sellaisia ohjelmia, jotka perustuvat järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan ja paikallisyhteisöjen yhteistyöhön ja joille on asetettu luotettavan tiedon, koulutuksen ja elinikäisen oppimisen pohjalta yksittäistapauksissa konkreettiset ja mitattavissa olevat (määrälliset ja laadulliset) tavoitteet.

6.1

Ratkaisevan tärkeä kysymys on luonnollisesti kansantalouksien tuleva kilpailukyky. Kestävän kehityksen periaatteiden tiukka noudattaminen — esimerkiksi ottamalla käyttöön uusinta ympäristöteknologiaa ja sisällyttämällä ulkoiset kustannukset hintoihin — johtaa mahdollisesti tai jopa väistämättä yhden kansantalouden kannalta kilpailuhaittoihin silloin, kun muut kansantaloudet eivät noudata tai noudattavat vain osittain kestävän kehityksen periaatteita eikä haittoja tasoiteta kaupankäynnissä.

6.2

EU on juuri edellä kuvatussa tilanteessa. Yhdysvaltojen ja Venäjän kieltäytyminen Kioton pöytäkirjaan liittymisestä ja Bushin hallinnon ilmoitus siitä, että ympäristölainsäädännön vaatimuksista tingitään osittain uusien impulssien antamiseksi taloudelle, osoittavat selvästi, että yksi maailman tärkeimmistä talousmahdeista suosii toisenlaista, ympäristön kannalta haitallista kehitystä.

6.3

Sitäkin tärkeämpää on lisätä maailmanlaajuisissa neuvotteluissa niihin maihin kohdistuvia paineita, jotka ovat ainakin jossain määrin hylänneet kestävän kehityksen periaatteet. Jos suinkin mahdollista nämä maat olisi saatava kantamaan oma vastuunsa ja ryhtymään osaltaan kestävää kehitystä edistäviin toimenpiteisiin.

6.4

Tämäkään ei vielä riitä. ETSK käsitteli näitä perusongelmia jo lausunnossaan aiheesta ”YMP:n tulevaisuus”. (38) Komission on sen vuoksi tähänastista huomattavasti ponnekkaammin pyrittävä siihen, että esimerkiksi WTO-neuvotteluissa käsitellään ehdottomasti myös kestävän kehityksen kriteerejä, kuten selkeitä ympäristö-, eläinsuojelu- ja sosiaalinormeja. Kestävyys ei siis liity pelkästään tuotantoon ja kulutukseen, vaan hyvin tiiviisti myös kansainväliseen kauppaan. Toistaiseksi kestävyysnäkökohtia on kuitenkin käsitelty WTO:ssa aivan liian vähän.

6.5

Samoin kuin on hyväksyttävä esimerkiksi maataloustuotteiden vientitukia koskevat kehitysmaiden perustelut, on muiden valtioiden myös hyväksyttävä se, ettei EU voi enää suostua luopumaan paikallisesta tuotannosta heikon kilpailukyvyn vuoksi silloin, kun kilpailevien tuotteiden valmistuksessa on sovellettu kilpailua haittaavia ja kestävyyden kannalta sopimattomia menetelmiä. ETSK viittaa tässä aiemmin mainittuun esimerkkiin sokerintuotannosta (vrt. kohta 2.3.10.1).

6.6

EU:n tarkistetussa kestävän kehityksen strategiassa olisi keskityttävä perusteellisesti tähän aiheeseen ja esitettävä asianmukainen toimintasuunnitelma. (39)

6.7

Strategiaan kuuluu myös yhteenliittymien muodostaminen niiden maiden kanssa, jotka ovat valmiit yhteisiin toimiin kestävän kehityksen edistämiseksi. Niihin voisivat lukeutua erityisesti AKT-maat, joihin EU ylläpitää erityissuhteita.

6.8

Kestävästä kehityksestä EU:n tasolla käytävän keskustelun lähtökohtina ovat Yhdistyneiden kansakuntien jo aiemmin ilmaisemat pyrkimykset, joista taas on saatu virikkeitä myös kansallisiin strategioihin. Nämä toimintahaarat eivät voi jatkaa erillisinä, vaan ne on verkotettava keskenään. Unionin uuden kestävyysstrategian tehtävänä tulisi olla sen osoittaminen, miten eri tasojen (kansainvälinen taso, unionitaso, jäsenvaltiotaso sekä alue- ja paikallistaso) strategiat voidaan verkottaa yhdeksi yhtenäiseksi politiikaksi.

6.8.1

EU on Johannesburgissa sitoutunut toteuttamaan nykyiset kansainväliset kehitystavoitteet, etenkin vuosituhannen vaihteen julistuksessa asetetut kehitystavoitteet, erilaiset uudet ja mitattavissa olevat yksittäistavoitteet sekä Johannesburgin huippukokouksen täytäntöönpanosuunnitelman. Tämä kaikki on kirjattava EU:n kestävän kehityksen strategiaan.

7.1

ETSK yhtyy komission käsitykseen siitä, että ”… strategioiden onnistumisen todennäköisyys lisääntyy, mikäli ne sisältävät

7.2

Syventävässä kestävän kehityksen strategiassa olisi ehdottomasti tuotava esille, että rakenteellisia muutoksia tulee tapahtumaan (ja kerrottava, millaisia muutokset luultavasti ovat). Olisi myös kerrottava, että toimintaedellytysten muuttuminen pitkällä aikavälillä johtaa työpaikkojen lisääntymiseen sekä sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja ympäristönsuojelun paranemiseen. Eri aloilla (talous, ympäristö, sosiaalipolitiikka) olisi määriteltävä riittävä määrä helposti ymmärrettäviä ja selkeitä indikaattoreita, joiden avulla voitaisiin mitata, kulkeeko kehitys oikeaan suuntaan. Eurostatin nykyinen asiaa koskeva toiminta vaikuttaa komitean mielestä oikeansuuntaiselta. Komitea suhtautuu torjuvasti Lissabonin strategiassa esitettyihin ajatuksiin esimerkiksi tarkistusindikaattorien vähentämisestä (ympäristönsuojelun alalla jäisi jäljelle ainoastaan yksi indikaattori eli hiilidioksidipäästöt). Euroopan ympäristökeskuksen laatima perusindikaattorisarja voi auttaa täydentämään rakenteellisia indikaattoreita.

7.3

Sen lisäksi, että kehityssuuntia mitataan indikaattorien avulla, olisi luotava skenaarioita, joiden pohjalta voidaan määritellä välitavoitteita. Koska kestävällä kehityksellä ei ole lopullista päätepistettä, kaikille osapuolille on näytettävä selkeästi, mihin suuntaan on kuljettava ja mitä vaikutuksia erilaisilla kehityssuuntauksilla viime kädessä on esimerkiksi jonkin talouden alan tilanteeseen tai kansalaisten arkeen.

7.4

ETSK suosittelee perusteellisen esikuva-analyysin tekemistä ja luettelon laatimista kestävää kehitystä koskevista hyvistä ja huonoista esimerkeistä.

8.1

ETSK korostaa tässä lausunnossa, että syynä riittämättömään edistymiseen on mm. se, että kestävän kehityksen perusmerkitys on jäänyt hämärän peittoon ja että tämän vuoksi asianosaisilla aloilla ilmenee pelkoa ja vastustusta. Lisäksi ei ole asetettu selkeitä lyhyen, keskipitkän ja pitkän aikavälin tavoitteita, minkä vuoksi kestävän kehityksen näkökulmaa ei ole sisällytetty merkittäviin politiikanaloihin tarpeeksi perusteellisesti. Näiden puutteiden korjaaminen helpottaa luultavasti myös täytäntöönpanoa.

8.2

Brysselissä kokoontunut Eurooppa-neuvosto totesi vuonna 2003 seuraavaa: ”Jotta kaikki Göteborgissa ehdotetut uudistukset voitaisiin toteuttaa, on ratkaisevan tärkeää, että EU:n toimielimet ja jäsenvaltiot toteuttavat toimia nykyisten prosessien, strategioiden ja välineiden tehokkuuden ja yhtenäisyyden parantamiseksi”. (41) Eurooppa-neuvosto mainitsi siinä yhteydessä erityisesti Cardiffin prosessin, tavoitteet haitallisten yhteyksien purkamiseksi, rakenneindikaattorit, edistymisen seuraamisen ja parhaiden käytäntöjen määrittelyn. (42)

8.3

Komissiota kehotettiin jo Göteborgin päätöksissä parantamaan ehdotustensa johdonmukaisuutta arvioimalla niiden vaikutusten kestävyys. Komissio otti viime vuonna käyttöön yksityiskohtaisen vaikutusten arvioinnin välineen, jota on jo kauppapolitiikassa käytetty samaan tapaan kestävään kehitykseen kohdistuvien vaikutusten arviointiin. Komission yksiköt laativat yksityiskohtaisen vaikutusten arvioinnin, jota käytetään komission ehdotusten pohjana ja perusteluna. Tähän mennessä esitetyissä esimerkeissä ei vielä riittävästi käytetä integroitua näkökulmaa käsiteltyjen ongelmien kuvaamiseen vaan korostetaan liikaa kustannus-hyötyanalyysiä. Kestävään kehitykseen kohdistuvien vaikutusten arviointi tehdään puolestaan yhdessä muiden osapuolten kanssa osallistumista edistävässä prosessissa.

8.4

ETSK toteaa, että Göteborgissa kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmien seurantaa koskevaa suunnitelmaa ei ole ajantasaistettu, ja vaikka se on tarkistettava ennen keväällä 2004 pidettävää Eurooppa-neuvoston kokousta (43), ETSK ei tiedä, onko valmisteluja jo tehty. On kuitenkin selvää, että etenemissuunnitelman laatiminen on mahdotonta ilman selkeitä tavoitteita.

8.5

Keväällä 2004 kokoontuvan Eurooppa-neuvoston on lisäksi määrä suorittaa Cardiffin prosessin vuosikatselmus. (44) ETSK olettaa, että tässä valitettavasti liian myöhään julkaistussa katselmuksessa todetaan neuvoston eri kokoonpanojen alakohtaisten strategioiden olevan toistaiseksi enimmäkseen vasta kirjallisia suunnitelmia.

8.6

Tarvitaan selvästi entistä suurempaa poliittista sitoutumista kestävää kehitystä koskevaan pitkän aikavälin tavoitteeseen. EU:n tasolla tämä edellyttää komissiolta aiempaa huomattavasti selkeämpää ja paremmin koordinoitua lähestymistapaa kestävän kehityksen politiikkaan. Komission tulisi laatia vuosittain kestävää kehitystä koskeva selvitys. Tarvitaan myös nykyistä lujempaa sitoutumista Cardiffin prosessin tehokkaaseen toteuttamiseen. Neuvoston tulisi eri kokoonpanoissaan (energia, kilpailukyky, talousasiat, liikenne, maatalous jne.) valmistella vuosiraportteja, joissa tuodaan esiin edistyminen kestävään kehitykseen liittyvissä kysymyksissä kullakin politiikanalalla. Euroopan parlamentin tulisi vakiinnuttaa menettelyt koordinoidun lähestymistavan luomiseksi kestävää kehitystä koskevissa asioissa. Euroopan talous- ja sosiaalikomiteaa tulisi kannustaa antamaan virikkeitä kestävää kehitystä koskevista kysymyksistä käytävään keskusteluun ja tekemään tiivistä yhteistyötä kansallisten kestävän kehityksen neuvostojen kanssa julkisen keskustelun vauhdittamiseksi ja kestävään kehitykseen sitoutumisen lisäämiseksi.

9.1

Komissio tunnustaa kaikissa asiakirjoissa viestinnän tärkeyden. Eurooppa-neuvosto korostaa Göteborgin huippukokouksen päätelmissä, että on tärkeää ”laajasti kuulla kaikkia asianomaisia sidosryhmiä” (kohta 23).

9.2

Komissio toteaa kestävän kehityksen strategiassaan (45) muun muassa seuraavaa: ”On esiintynyt huolta siitä, että poliittisten toimien perustana ovat olleet erityisryhmien edut pikemmin kuin koko yhteiskunnan laajat edut. Tämä näkemys on osa laajempaa tyytymättömyyttä. Monet uskovat, että politiikanteosta on tullut liian teknokraattista ja kaukaista ja että oman edun tavoittelu vaikuttaa siihen liikaa. Jotta voitaisiin torjua lisääntyvä vieraantuminen poliittisesta prosessista, politiikan laatimisesta on tultava avoimempaa. Avoin poliittinen prosessi mahdollistaa myös sen, että voidaan tunnistaa selkeästi kaikki tarvittavat kompromissit ristiriitaisten etujen välillä ja tehdä päätökset avoimesti. Varhaisemmassa vaiheessa käytävän nykyistä järjestelmällisemmän vuoropuhelun (erityisesti kuluttajien edustajien kanssa, koska kuluttajien edut jäävät liian usein huomiotta) pitäisi parantaa säädösten laatua ja nopeuttaa niiden täytäntöönpanoa, vaikka se voi pidentää ehdotusten laatimiseen käytettävää aikaa.”

9.3

Viestintä ja kuuleminen ovat kaksi eri asiaa. ETSK:n mielestä on ensinnäkin aivan välttämätöntä, että tuleva uusi kestävän kehityksen strategia laaditaan tiiviissä yhteistyössä eri osapuolten kanssa, toisin sanoen sekä jäsenvaltioiden kanssa (strategioiden verkottamisen parantamiseksi) että myös kansalaisyhteiskunnan kanssa. Ei riitä, että sisäpiirissä laadittua valmista strategiaa markkinoidaan ulospäin, vaan strategia on alusta asti laadittava avoimessa kuulemis- ja yhteistyöprosessissa, jos sen on uudessa konkretisoidussa muodossaan määrä saada laajaa hyväksyntää ja kannatusta.

9.4

ETSK:n mielestä kestävän kehityksen strategian kehittämistä on vastedes ehdottomasti jatkettava prosessissa, johon osallistuminen on paljon laajempaa kuin aiemmin. Komitea muistuttaa, että kuulemisasiakirjan julkaisemisen ja Göteborgissa käytyjen keskustelujen perustana olleen kestävän kehityksen strategian luonnoksen julkaisemisen välillä oli juuri ja juuri kaksi kuukautta. Laajan yhteiskunnallisen yksimielisyyden (ks. kohdat 2.2 ja 2.3 ) edellyttämiin keskusteluihin tarvitaan paljon enemmän aikaa kuin niille on tähän mennessä annettu.

9.4.1

Tästä valmistelevasta lausunnosta voi hyvinkin tulla sellaisen osallistumista edistävän prosessin ensimmäinen vaihe. ETSK lähtee siitä, että luonnos julkaistaan suunnitelmien mukaan touko- tai kesäkuussa 2004. Tämän jälkeen kansalaisyhteiskunnalle olisi annettava riittävästi aikaa keskustella luonnoksesta. ETSK katsoo, että sopiva aika olisi vähintään kolme kuukautta.

9.4.2

Luonnosprosessia seuraamaan olisi perustettava sidosryhmien välinen foorumi, joka olisi samantapainen kuin luonnonvarojen kestävän käytön strategiaa kehitettäessä käytetty foorumi.

9.4.3

Osapuolten kanssa olisi lopuksi keskusteltava kuulemisprosessin tuloksesta. Uuden komission olisi vasta sen jälkeen tehtävä päätös uudesta kestävän kehityksen strategiasta. Komission olisi sitten laadittava poliittinen ohjelmansa uuden kestävän kehityksen strategian pohjalta.

9.4.4

ETSK on valmis seuraamaan ja tukemaan tätä prosessia ja tarttuu ympäristöasioista vastaavan komission jäsenen Margot Wallströmin (46) tarjoukseen järjestää kuulemisprosessi yhdessä komission kanssa.

9.5

Edellä kohdassa 2 todettiin, että tulevina kuukausina olisi pyrittävä kestävän kehityksen strategian havainnollistamiseen ja syventämiseen. Havainnollistaminen on tärkeää, koska ihmisten on paljon helpompi noudattaa selkeitä tavoitteita kuin visioita.

9.6

Strategiaan liittyvää viestintää olisi vastedes myös tehostettava esimerkiksi kokoamalla kaikki toimenpiteet yhteen asiakirjaan.

9.7

Komitea toivoo, että vastedes myös kestävästä kehityksestä käytävä keskustelu sekä koulutus- ja tutkimuspolitiikka nivottaisiin vahvemmin yhteen. Koulutuksen ja kestävästä kehityksestä käytävän keskustelun järkevä nivominen yhteen merkitsee epäsuorasti myös sitä, että annetaan kaikille mahdollisuus osallistua prosessiin.

9.7.1

Koulutuspolitiikka voidaan hyvinkin katsoa osaksi viestintästrategiaa, ja siinä on erityisen tärkeää kehittää pitkäjänteistä ja verkottunutta ajattelua sosiaalisessa kontekstissa.

9.7.2

Ympäristön kannalta kestämättömiä suuntauksia analysoidaan yhteiskunnissamme useimmiten 5—10 vuoden aikarajoissa uskaltautumatta kovinkaan usein kauemmas tulevaisuuteen. Tämä on ymmärrettävää, kun otetaan huomioon hankaluudet. Kestävän kehityksen edistämiseen käytettävät toimenpiteet on kuitenkin usein suunniteltava 15—20 vuodeksi tai vielä pidemmäksi ajaksi (sukupolviksi) eteenpäin. Yksi keskeisistä ongelmista, joka liittyy kestävän kehityksen vastaisten kehityssuuntausten torjuntaan ja niiden vastatoimenpiteisiin, onkin tieteellisesti luotettavien menetelmien puute vaihtoehtoisten skenaarioiden hahmottamiseksi. Tulisi harkita EU:n kestävän kehityksen strategiaa pitkällä aikavälillä luotaavan pohdintaryhmän perustamista ja kestävän kehityksen periaatteiden mukaisten elämäntapojen edistämistä. Kestävän kehityksen yhteydessä on pakosta turvauduttava skenaarioihin, jotka kattavat lukuisia aihepiirejä ja kehityssuuntauksia ja perustuvat kriittiseen ajatteluun. ETSK ehdottaa, että kestävän kehityksen tarkistettuun strategiaan sisällytetään erityinen tutkimus kestävää kehitystä koskevien kattavien simulointimallien kehittämistä varten. Siinä yhteydessä tulee kuvata johdonmukaisen kestävän kehityksen politiikan sosiaalisten ja taloudellisten vaikutusten lisäksi myös sitä, mitä sosiaalisia ja ekologisia vaikutuksia on odotettavissa, jos kestävän kehityksen vastaisia suuntauksia ei keskeytetä.

9.7.3

Työympäristöjen modernisointi ja ympäristöä vähemmän rasittavien teknologioiden käyttöönotto tulevat vaikuttamaan koulutuksen ja työntekijöiden ammatillisen koulutuksen tasoon. Mitä kehittyneempiä tuotantomenetelmät ovat, sitä enemmän hierarkkisia rakenteita puretaan ja sitä enemmän kaikki ansiotyössä olevat tarvitsevat täydennyskoulutusta ja elinikäistä oppimista. Yhteiskunnan, jonka tavoitteena on ajatella ja toimia kestävän kehityksen ehdoilla, on oltava yhteiskunta, jota leimaa korkeatasoinen koulutus.

9.7.4

Osaamiseen perustuva yhteiskunta on pitkällä aikavälillä epäilemättä välttämätön kestävän kehityksen edistämiseksi. Toisaalta se on myös kestävän kehityksen tulosta. Tämä tarkoittaa muun muassa sitä, että koulutusjärjestelmiin on sisällytettävä paljon enemmän tietoa kestämättömiin kehityssuuntauksiin liittyvistä asioista. Haasteiden ymmärtäminen lisää toteutettavien toimenpiteiden ymmärtämistä.

30.4.2004   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 117/38

1.1

Komission tiedonanto on ensimmäinen valmisteleva toimi vuonna 2004 esitettävälle luonnonvarojen kestävän käytön teemakohtaiselle strategialle, joka on tarkoitus hyväksyä vuonna 2005. Tiedonannon avulla on tarkoitus käynnistää keskustelu kaikkien sidosryhmien, siis myös kansalaisyhteiskunnan osien kanssa, ja keskustelun tavoitteena on konsensukseen pohjautuva, yleisesti hyväksytty strategia-asiakirja.

1.2

Tämän yhteisymmärrykseen tähtäävän prosessin edistämiseksi komission yksiköt ovat esimerkiksi perustaneet sidosryhmien välisen foorumin, jossa on jo käynnistetty tiiviit neuvottelut (1).

1.3

Kehitettävän strategian tavoitteeksi on tarkoitus asettaa sellaisten ideoiden kehittäminen ja määritteleminen, joilla luonnonvarojen käytön ympäristövaikutuksia voidaan edelleen vähentää - kuten tarpeen on. Periaatteessa kyse on siitä, että tuleva talouskasvu on erotettava vielä huomattavasti selkeämmin luonnonvarojen käytöstä.

1.4

Kehitettävä strategia on siis ymmärrettävä eräänlaisena parhaillaan uudistettavan EU:n kestävyysstrategian konkretisoinnissa käytettävänä ”alastrategiana”.

1.5

Tulevaan strategiaan sisältyy kolme strategista osatekijää:

1.6

Käsillä oleva asiakirja on läheisessä asiayhteydessä kahteen muuhun aloitteeseen, jotka samoin kuin tämä strategia on käynnistetty kuudennen ympäristöä koskevan yhteisön toimintaohjelman toimeenpanon puitteissa: valmisteilla olevaan jätteiden syntymisen ehkäisemisen ja kierrätyksen strategiaan sekä yhdennettyyn tuotepolitiikkaan. ETSK antoi molemmista aiheista lausunnot (2) joulukuussa 2003 pitämässään täysistunnossa.

1.7

Komissio ilmoittaa strategian kattamaksi ajanjaksoksi 25 vuotta.

2.1

Asiakirjassaan komissio määrittelee aluksi luonnonvara-käsitteen. Komissio laskee luonnonvaroihin sekä (uusiutuvat ja uusiutumattomat) raaka-aineet, joita tarvitaan lähes kaikessa taloudellisessa toiminnassa, että ympäristön eri osatekijät (vesi, maaperä ja ilma sekä maisema).

2.2

Komission asiakirjassa viitataan suoraan Johannesburgin kestävän kehityksen huippukokoukseen, jonka osallistujat totesivat, että taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen luonnonvaraperustan suojelu ja hallinta ovat kestävän kehityksen päällimmäisiä tavoitteita ja perusedellytys (3).

2.3

Toisin sanoen kestävää kehitystä ei voida saavuttaa ilman luonnonvarojen asianmukaista suojelua ja soveltuvaa käyttöä. Komissio pitääkin siksi myös tulevaa strategiaa selkeästi yhtenä ympäristönsuojelun (useista) panoksista kestävään kehitykseen.

2.4

Tilanneanalyysissä komissio päätyy tulokseen, joka yllättänee monet luonnonsuojelusta kiinnostuneet toimijat ja tarjonnee runsaasti kiistanaiheita strategian kehittämisessä: komissio näkee uusiutuvien luonnonvarojen (kuten kalavarojen ja makean veden) yhteydessä osittain erittäin suuria ongelmia, mutta pitää uusiutumattomien luonnonvarojen tilannetta huomattavasti parempana. Kun otetaan huomioon, että 70- ja 80-luvuilla monet silloin syntyneen ympäristöliikkeen perusteokset (4) käsittelivät juuri uusiutumattomien luonnonvarojen uhkaavaa vähentymistä, suurta ihmetystä herättää esimerkiksi sellainen lause kuin ”— — tietyn luonnonvaran rajallisuus ei merkitse automaattisesti sen niukkuutta”. Tässä onkin olemassa vaara väärän poliittisen signaalin antamisesta, ja väitteestä voidaan päätellä virheellisesti, että vaara olisi ohi.

2.5

Kuitenkin on selvää, että pitkällä aikavälillä tällaisilla väittämillä ei ole minkäänlaista perustetta. Vaikka viime vuosina on löydetty yhä uusia uusiutumattomien luonnonvarojen esiintymiä ja aikaisemmat luonnonvarojen vähentymistä koskevat ennusteet (5) ovat osoittautuneet ajallisesti epätarkoiksi, on selvää, että esimerkiksi öljyn, hiilen ja muiden uusiutumattomien raaka-aineiden esiintymät ovat rajallisia. Asiaa vaikeuttaa vielä, että viime vuosina jo saavutettu edistyminen luonnonvarojen käytön ja talouskasvun erottamisessa toisistaan ei vielä ole riittänyt ratkaisemaan ongelmaa kokonaisuudessaan. Mm. maailmanlaajuiset kasvuluvut tekivät tämän menestyksen täysin tyhjäksi.

2.6

Komission väitteitä on siis tarkasteltava strategian kattaman ajanjakson yhteydessä: seuraavan 25 vuoden aikana ei välttämättä tarvitse pelätä uusiutumattomien luonnonvarojen merkittävää niukkuutta. ETSK:n mielestä 25 vuoden ajanjakso on kuitenkin aivan liian lyhyt kestävyysstrategian suhteen sekä komission mainitseman Factor 10 -mallin (6) toteuttamiseksi.

2.7

Siksi strategiassa tarvitaan uusiutumattomia luonnonvaroja koskevia selkeitä lausumia, jotka kattavat myös strategian ajanjakson ylittävän ajan, sillä myös tällä sektorilla on jo tänään määriteltävä asianmukaisen kestävän politiikan suunta.

2.8

Epäilemättä komissio on oikeassa todetessaan, että uusiutumattomien luonnonvarojen keskeinen ekologinen ongelma ei ole esimerkiksi siinä, löytyykö esiintymiä vielä maapallolta vai ei. Hiilen, öljyn ja kaasun esimerkit osoittavat, että varsinainen ekologinen ongelma on näiden raaka-aineiden käyttö (käyttöönotto ja tässä tapauksessa polttaminen ja siitä seuraavat hiilidioksidipäästöt) eikä esiintymien olemassaolo tai puute.

2.9

Kestävän kehityksen — joka epäilemättä on komission tavoitteena — näkökulmasta tarkastellen saatavuuden kysymyksellä on hyvinkin merkitystä. Sillä vaikka luonnonvarojen käytön seurauksia onnistuttaisiinkin vähentämään tai ne voitaisiin poistaa jopa lähes kokonaan, tulevia sukupolvia koskeva vastuu estää meitä riistämästä / hyödyntämästä luonnonvaroja loppuun ihmiskunnan historian pienen osan aikana.

2.10

EU valmistelee parhaillaan lukuisia (hyvinkin tarpeellisia) uusia strategioita ja tarkistaa samalla vanhoja. Näistä voidaan mainita mm. ylimpänä oleva kestävyysstrategia ja jätteiden syntymisen ehkäisemistä ja kierrätystä, yhdennettyä tuotepolitiikkaa, meriympäristön suojelua, vesiviljelyä sekä terveyttä ja ympäristöä koskevat strategiat. ETSK tukee kaikkia näitä aloitteita, mutta muistuttaa komissiota siitä vaarasta, että tahot, joita aloitteet eivät suoraan koske, voivat menettää kokonaiskäsityksen asiasta, ja niillä voi olla vaikeuksia tunnistaa, missä kohdassa mikäkin strategia pätee ja mikä paikka sillä on eri strategioiden ”hierarkiassa”.

2.11

ETSK pitää näin ollen aiheellisena

2.12

ETSK pitää lisäksi tärkeänä kuvailla mahdollisimman kattavasti suunniteltujen strategioiden vaikutukset asianomaisille tahoille. Tähän kuuluu myös vastuualueiden määrittely. On tehtävä selväksi, kuka voi säätää jostain asiasta ja millä poliittisella tasolla, kuinka sitovasti, ja mitkä asiat yleensä vaativat sääntelyä. ETSK ei odota tulevalta strategialta ainoastaan, että EU:n mahdollisuudet luonnonvarojen hyödyntämisen alalla esitellään yksityiskohtaisesti, vaan myös, että samalla määritellään jäsenvaltioiden (tai alue- ja paikallistason) vastuualueet.

2.13

ETSK pitää tärkeänä toimena siirtää asianmukainen tieto suurelle yleisölle.

2.14

Strategiassa on annettava riittävästi tilaa taloutta, työelämää ja työmarkkinoita koskevien mahdollisten seurausten käsittelylle. Komissio on usein ja monissa asiakirjoissaan korostanut yhä uudelleen, että työpaikkojen luominen ja ympäristönsuojelu eivät ole ristiriidassa keskenään, vaan voivat täydentää toisiaan myönteisesti. Tämä on todistettava tässä strategiassa ja sen avulla. Yritykset toivovat perustellusti mahdollisimman pitkäaikaista suunnittelu- ja oikeusvarmuutta. Strategian on sisällettävä viittauksia siitä, mihin yritysten on seuraavien vuosien aikana varauduttava.

Tätä varten lienee myös tarpeen esittää, millä muutoksilla nämä synergiat aiotaan saavuttaa. Olisi selvitettävä, voidaanko luonnonvarojen kestävää käyttöä edistää vero- ja maksupoliittisilla aloitteilla. Kun tarkastellaan taloudellisten välineiden käytössä tapahtunutta kehitystä, voidaan todeta, että viime vuosina on käytetty aiempaa enemmän ympäristöveroja ja -maksuja. Havaittavissa on hidas mutta jatkuvasti laajeneva pyrkimys ympäristöverouudistuksen toteuttamiseen, kun joissakin maissa veropohjaa muutetaan siten, että työn verotusta vähennetään ja ympäristön pilaantumiseen, luonnonvaroihin ja palveluihin liittyviä veroja ja maksuja korotetaan (7).

3.1

ETSK pitää asiakirjaa erityisen tervetulleena. Luonnonvarastrategiaa tarvitaan välttämättä, jotta luonnonvarojen kulutus (ja ympäristörasitteet) voidaan erottaa yhä selkeämmin talouskasvusta.

3.2

ETSK pitää strategian kattamaa 25 vuoden ajanjaksoa selvästi liian lyhyenä. Komitea tukee kuitenkin komission aikomusta asettaa strategian keskipisteeseen ratkaistavissa olevat lyhyen ja keskipitkän aikavälin ongelmat. Tämän ei saa kuitenkaan johtaa siihen, että jo tunnistetut pitkän aikavälin ongelmat jäävät huomiotta.

3.3

Tämän vuoksi strategia-asiakirjaan olisi välttämättä lisättävä osa, jossa käsiteltäisiin pitkän aikavälin, lähinnä uusiutumattomia luonnonvaroja koskevia ongelmia, koska muuten vaarana on, että koko strategia ymmärretään väärin. Tässä ei tulisi tarkastella ainoastaan ympäristökysymyksiä, vaan myös luonnonvarojen yleistä fyysistä tai poliittista saatavuutta. ETSK pitää tässä yhteydessä tervetulleina niitä tiedonannon kohtia, joissa käsitellään alueellista, eurooppalaista saatavuutta. Esimerkiksi öljyn suhteen ongelmana ei ole pelkästään sen esiintymien rajallisuus: öljyn saatavuus (ja siis myös riippuvuus siitä) on hyvinkin vakava poliittinen ongelma, kuten 70-luvun öljykriisi ja viime aikojen tapahtumat ovat mieleenpainuvasti osoittaneet. Maailman suurilla talousmahdeilla näyttää olevan hyvinkin erilaiset strategiat näiden ongelmien ratkaisemiseksi.

3.4

ETSK:n mielestä strategia on suunnattu liian vahvasti luonnonvarojen aineelliseen käyttöön. Suojeluajatukselle, eli luonnonvarojen aineettomalle hyödylle, ei anneta riittävästi huomiota. ETSK suosittelee, että strategian nimeen lisätään suojelukäsite ja suojeluajatusta painotetaan siinä yleensäkin vahvemmin. Näin strategiasta voisi muodostua jatko Johannesburgissa käydyille keskusteluille (vrt. kohta 2.2).

3.5

Myös maisemat ovat selvästi tärkeitä resursseja; esimerkkinä mainittakoon Alpit, jotka ovat paitsi herkkä ekosysteemi myös vetovoimainen matkailukohde (8). Myös maisemaresurssin liikakäyttö (esimerkiksi liikenteen rajun kasvun vuoksi) on otettava strategiassa huomioon. Tällaisten konkreettisten esimerkkien avulla voitaisiin hyvin osoittaa poikittaisyhteydet toisiin politiikan aloihin, kuten maatalouspolitiikkaan, sekä määritellä mainittuja vastuualueita. Eurooppalaisten maisemien monimuotoisuus, joka on syntynyt mm. hyvin erilaisten maataloudellisten käyttötapojen seurauksena, on eurooppalaisen kulttuurin ja identiteetin oleellinen osa, joka on säilytettävä.

3.6

Komissio viittaa perustellusti uusiutuvien luonnonvarojen osittain uhkaavaan liikakulutukseen. Puuvarojen suhteen komissio toteaa esimerkiksi, että vuosittaisesta kasvusta hyödynnetään todellisuudessa vain osa, mistä seuraa huomattava mahdollisuus lisätä puuraaka-aineen (ympäristöystävällistä) hyödyntämistä. Tietyssä mielessä näin epäilemättä on, mutta tässä on otettava huomioon kaksi näkökohtaa: metsällä — kuten kaikilla ekosysteemeillä — ei ole pelkästään aineellinen funktio, vaan myös erittäin tärkeä aineeton merkitys, esimerkiksi ekosysteeminä tai virkistysalueena. Nämä metsän roolit sekä myös sen suojelufunktio (esimerkiksi tulvia tai lumivyöryjä vastaan) voivat olla ristiriidassa puun maksimaalisen taloudellisen hyödyntämisen kanssa. Lisäksi metsäresurssit ovat jakautuneet erittäin epätasaisesti. Valtavat metsätuhot osassa liittyviä maita (esimerkiksi Erzgebirgen, Riesengebirgen ja Isergebirgen alueilla) eivät ole hävittäneet pelkästään paikallisesti hyödynnettäviä luonnonvaroja, vaan olivat myös osasyynä Oderin (1997) ja Elben (2002) suurtulviin.

30.4.2004   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 117/41

1.1

Tiedonanto on tiivistelmä komission pyrkimyksistä poistaa sisämarkkinoilla rajanylittävästi toimivia yrityksiä koskevat yhtiöveroesteet. Kyseessä ei ole ehdotus verotuksen yhdenmukaistamiseksi. Komissio pyrkii tässä yhteydessä ainoastaan poistamaan valtioiden rajat ylittävää yritystoimintaa sekä sisämarkkinoiden toimintaa haittaavia verotuksellisia esteitä ja korjaamaan verotukseen liittyvää tehottomuutta, joka johtuu 15:stä eri veropohjasta.

1.2

Euroopan talous- ja sosiaalikomiteaa (ETSK) on kuultu aikaisemmista verotukseen liittyvistä komission tiedonannoista. Vuonna 2001 komiteaa kuultiin komission tiedonannosta ”Euroopan unionin veropolitiikan ensisijaiset tavoitteet tulevina vuosina” (KOM(2001) 260 lopullinen). ETSK:n lausunnon esittelijä oli Peter Morgan. Lausunnossaan komitea kannatti yleisesti komission veropoliittisia tavoitteita ja piti tarpeellisena erityisesti yritysverotuksen yhteensovittamista, jolla poistettaisiin kansallisista eroista varsinkin pk-yrityksille aiheutuvia ongelmia.

1.3

Vuonna 2002 ETSK antoi toisen verotukseen liittyvän lausunnon, jonka esittelijänä oli jälleen Peter Morgan. Lausunto koski komission ehdotuksia aiheesta ”Verokilpailu ja sen vaikutukset yritysten kilpailukykyyn”. ETSK:n lausunnossa korostettiin erityisesti arvonlisäveron, henkilökohtaisten eläkkeiden sekä siirtohinnoittelun (1) merkitystä. Kansallisten säännösten eroavaisuudet estävät yhtäläisten toimintaolosuhteiden syntymisen eri jäsenvaltioissa perustettujen yritysten yritysverokohtelun suhteen.

1.4

ETSK antoi vuonna 2002 oma-aloitteisen lausunnon aiheesta ”Yritysten välitön verotus” (esittelijä: Henri Malosse, apulaisesittelijä: María Candela Sánchez Miguel). Siinä se kehotti painokkaasti kiirehtimään kaksinkertaisen verotuksen poistavia toimia ja kannatti erityisesti ehdotusta perustaa siirtohinnoittelua koskeva yhteinen EU-foorumi. Lisäksi komitea hyväksyi veroesteettömien sisämarkkinoiden tavoitteen ja korosti sisämarkkinoita edistävien yhteisten periaatteiden laatimisen merkitystä. Tavoitteena oleva yhtenäinen veropohja kaikille EU:ssa toimiville yrityksille ei ole ristiriidassa EU:n jäsenvaltioiden ja alueiden riippumattoman veronkanto-oikeuden kanssa, sillä jäsenvaltioilla ja alueilla säilyy oikeus päättää veroaste.

1.5

Vuonna 2003 komitea antoi lausunnon komission ehdotuksesta neuvoston direktiiviksi jäsenvaltioissa sijaitseviin emo- ja tytäryhtiöihin sovellettavasta yhteisestä verojärjestelmästä annetun direktiivin 90/435/ETY muuttamisesta (KOM(2003) 462 lopullinen). Yleisesittelijä oli Renata Polverini. Lausunnossa oli keskeistä tuki komission ehdotuksille, joiden tarkoituksena oli poistaa ainakin osittain kaksin- tai monikertainen juridinen ja taloudellinen rasitus, joka kohdistuu tytäryhtiön jakamaan voittoon siinä jäsenvaltiossa, jossa emoyhtiö tai kotipaikka sijaitsee.

1.6

Vuonna 2003 komitea antoi vielä toisen oma-aloitteisen lausunnon aiheesta ”Verotus Euroopan unionissa: yhteiset periaatteet, verotuksen yhdenmukaistaminen ja määräenemmistöäänestysten mahdollisuus”. Esittelijä oli Lars Nyberg. Lausunnon mukaan on käsiteltävä seuraavia kysymyksiä:

2.1

Tiedonannossa käsitellään sisämarkkinoilla rajanylittävästi toimivia yrityksiä, erityisesti pk-yrityksiä koskevia yhtiöveroesteitä. Aiemmasta, vuonna 2001 julkaistusta tiedonannosta huolimatta kyseisiä esteitä on siis edelleen olemassa. Komissio muistuttaa, että se on antanut joukon erityisiä suosituksia ja tehnyt aloitteita tiettyjen verotukseen liittyvien esteiden poistamiseksi.

2.2

Komissio jatkaa pyrkimyksiään laaja-alaisemman ja pitkäaikaisen ratkaisun löytämiseksi, jonka seurauksena yritykset voisivat käyttää yhtä ainoaa yritysveropohjaa (verotettava voitto) koko EU:n laajuisessa toiminnassaan. Komissio katsoo, että ainoastaan siten voidaan järjestelmällisesti voittaa sisämarkkinoilla vallitsevat verotukseen liittyvät vaikeudet.

2.3

ETSK panee merkille komission toimet, joihin se on ryhtynyt mm. yritysjärjestelydirektiivin (90/434/EY) ja emo- ja tytäryhtiödirektiivin (90/435/EY) muuttamiseksi.

3.1

ETSK on tukenut komission pyrkimyksiä poistaa sisämarkkinoiden vääristymiä, jotka johtuvat jäsenvaltioiden erilaisista yritysverokohtelua koskevista säännöistä ja säännöksistä. Tämä ongelma vain pahenee EU:n laajentuessa kymmenellä uudella jäsenvaltiolla 1. toukokuuta 2004.

3.2

Tarvitaan siis uutta pontta EU:n yhtiöverotusjärjestelyiden konsolidoimiselle, kuten jäsenvaltioiden välinen yhteisymmärrys siitä, mikä kansallista verotusta ajatellen on sallittua ja mikä ei. Yhteinen veropohja tulisi asettaa painopisteeksi.

3.3

ETSK toivoo, että jäsenvaltiot tunnustavat yritysten ja erityisesti pk-yritysten vaikeudet. Pk-yrityksillä ei ole valmiuksia selvitä 15:stä (pian 25:stä) eri säännöstöstä. Komitea pitää pk-yrityksille lupaavana vaihtoehtona kotivaltiossa tapahtuvaa verotusta (2); tässä voitaisiin mahdollisesti soveltaa liikevaihtokattoa.

3.3.1

Komission käynnistämä kotivaltiossa tapahtuvan verotuksen pilottihanke tarjoaa ratkaisun pk-yritysten rajanylittävää toimintaa ajatellen ja keventää niiden verotukseen liittyvää hallinnollista taakkaa. Kotivaltiossa tapahtuvan verotuksen järjestelmää voitaisiin aluksi testata kahdenvälisesti ja arvioinnin jälkeen mahdollisesti laajentaa koko EU:n kattavaksi.

3.4

EU:n yhteinen veropohja on tärkeä ensimmäinen askel. ETSK katsoo, että kansainväliset tilinpäätösstandardit (IFRS) ovat liian raskaita, eikä niitä tulisi soveltaa pk-yrityksiin, koska ne on tarkoitettu ensisijaisesti julkisesti noteeratuille yrityksille (IFRS-sääntöjä voitaisiin käyttää yhteisen veropohjan luomisen lähtökohtana). Jotta komission ehdotusta voitaisiin soveltaa pk-yrityksiin, on sitä mukautettava. Tulisi kehittää mukautettu IAS/IFRS-standardien sarja, jossa otetaan huomioon pk-yritysten erityistarpeet hallinnollisen ja verotuksellisen taakan suhteen. Yhdenmukainen veropohja ja uusi tilinpäätösstandardi voivat johtaa korkeampaan verotukseen. Kyseisten valtioiden pitäisi voida tasapainottaa tällainen muutos muuttamalla verokantojaan. Myöskään tulevan eurooppayhtiön tarpeita ei tule unohtaa.

3.5

Lisäksi jäsenvaltioiden välisten sekä jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden kuten Yhdysvaltojen välisten kaksinkertaista verotusta koskevien sopimusten suuri määrä aiheuttaa sekaannusta ja epäjohdonmukaisuuksia. Alalta puuttuu täysin yhdenmukaisuus. ETSK kehottaa Euroopan komissiota tutkimaan kaikkien sektoreiden kaksinkertaista verotusta koskevat sopimukset ja laatimaan tämän tutkimuksen pohjalta parhaiden käytänteiden oppaan, sekä etsimään ratkaisun, joka on kaikkien osapuolten hyväksyttävissä.

3.6

Komission tiedonanto sisältää mielenkiintoisen ajatuksen, että jäsenvaltioiden välillä saatettaisiin joskus tulevaisuudessa vaatia jonkinlaista suosituimmuuslauseketta. Komissio ilmoittaa, että ensimmäiset keskustelut jäsenvaltioiden kanssa käydään lähiaikoina.

3.7

ETSK pyytää jälleen kerran jäsenvaltioita vaikutusvaltaisimpina tahoina kiinnittämään huomiota tarpeeseen laatia sopimus, joka antaisi erityisesti pk-yrityksille mahdollisuuden laajentaa toimintaansa kotimaansa ulkopuolelle ja kannustaisi niitä siihen sekä työpaikkojen lisäämiseen, sillä nimenomaan pk-yritykset luovat tunnetusti eniten uusia työpaikkoja. ETSK tukee vahvasti komission pyrkimystä saavuttaa jäsenvaltioiden välinen yhteisymmärrys yritysten veropohjasta.

3.8

Todellisen edistymisen puute yritysverotusta koskevassa EU:n päätöksenteossa johtaa siirtymiseen neuvoston ja Euroopan parlamentin poliittisista päätöksistä Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen päätöksiin. Lisäksi poliittisten päätösten puuttuessa tarvitaan oikeudellisia päätöksiä eri verotusjärjestelmistä. Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännöllä (3) alkaa olla laajakantoiset seuraukset verotusjärjestelmiin ja erityisesti jäsenvaltioiden osinkoverotusjärjestelmiin. Koska neuvosto ei ole edistynyt verotusta koskevassa päätöksenteossaan, ETSK toivoo, että komissio esittää pian ohjeensa Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen verotusta koskevien tuomioiden tulkitsemiseksi.

3.9

ETSK voisi hyväksyä veroasioissa edistymään pyrkivien jäsenvaltioiden yhteistyön tiivistämisen, joka mahdollistaisi nykyisen yksimielisyysvaatimuksen kiertämisen.

3.10

Lopuksi ETSK tunnustaa jäsenvaltioiden vaikeudet nykyisten järjestelmiensä muuttamisessa. Jäsenvaltioiden on voitava verrata nykyistä verotuloaan niiden todennäköiseen osuuteen uudessa järjestelmässä. Tämä edellyttää jäsenvaltioiden välistä avointa koordinointia sekä vakaata luottamusta.

30.4.2004   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 117/43

1.1

Komission ehdotus direktiiviksi rajatylittävistä sulautumisista on pitkään odottanut käsittelyn jatkamista. Laajemmin ottaen myös muiden niin kutsuttuja yhtiöoikeusdirektiivejä koskevien säädösehdotusten käsittely on ollut keskeytyksissä. Nyt on tehty ehdotus kymmenenneksi yhtiöitä koskevaksi direktiiviksi. Sen ohella käsittelyn jatkamista ovat odottaneet myös ehdotukset osakeyhtiöiden hallinto- ja edustuselimistä annettavaksi viidenneksi direktiiviksi ja sääntömääräisen toimipaikan siirtämisestä annettavaksi neljänneksitoista direktiiviksi. Näitä ehdotuksia ei vieläkään ole julkaistu. Kaikissa tapauksissa on kuitenkin ollut merkittävää se, että on ollut vaikeaa päästä yksimielisyyteen työntekijöiden oikeudesta saada tietoa kyseisistä taloudellisista prosesseista ja olla niissä edustettuina, minkä vuoksi säädöksiä on pitänyt muuttaa.

1.2

Eurooppayhtiön sääntöjen hyväksyminen ja niitä täydentävä yhtiön henkilöstöedustuksesta annettu direktiivi (1) sekä muut direktiivit (2), joissa säädetään työntekijöille tiedottamisesta ja heidän kuulemisestaan sekä työntekijöiden oikeuksien turvaamisesta yrityksen osan luovutuksen yhteydessä — ja jotka koskevat myös rajatylittävien sulautumisten tuloksena muodostettavia yhtiöitä — ovatkin vauhdittaneet huomattavasti Euroopan yhtiöoikeutta koskevien säädösten yhdenmukaistamiseen tähtäävien ehdotusten tekemistä. Ehdotus direktiiviksi rajatylittävistä sulautumisista on oiva esimerkki toiminnan uudelleen käynnistymisestä. ETSK katsoo, että EU:n yhtiöoikeuden uusi yhdenmukaistaminen on tärkeää, kun unioni laajenee ja siihen liittyy maita, joiden yhtiömallit poikkeavat unionin nykyisistä jäsenvaltioissa voimassa olevista malleista ja joiden välillä on lisäksi keskinäisiä eroja.

1.3

Vuonna 2003 tehty ehdotus poikkeaa huomattavasti vuonna 1985 tehdystä ehdotuksesta (3).

1.3.1

Vuonna 1985 tehty ehdotus koski yksinomaan osakeyhtiöiden rajatylittäviä sulautumisia, kun taas vuoden 2003 ehdotus koskee pääomayhtiöitä. Eri jäsenvaltioissa toimivien yhtiöiden yhteistyö ja keskittyminen voidaan näin ulottaa muunlaisiin yhtiömuotoihin, jotka vastaavat paremmin eurooppalaista yritysrakennetta, toisin sanoen pk-yrityksiin.

1.3.2

Edellä mainitut ehdotukset eroavat toisistaan myös viittaussäännöstensä osalta. Vuoden 1985 ehdotuksessa viitattiin jatkuvasti kansallisista sulautumisista annettuun kolmanteen direktiiviin (4), kun taas vuonna 2003 tehdyssä ehdotuksessa viitataan yleensä jäsenvaltioiden sulautumalainsäädäntöön lukuun ottamatta direktiivissä säädettäviä sulautumisten erityisiä rajatylittäviä näkökohtia. Jäsenvaltioiden lainsäädäntöön voidaan viitata enimmäkseen siksi, että se on yhdenmukaistettu kolmannen direktiivin säännösten mukaisesti. Viittaus vaikuttaa myönteisesti, sillä näin yksinkertaistetaan sulautumismuotoja ja -menettelyä. Se on tuttu sulautumisiin osallistuville työmarkkinoiden, oikeuslaitoksen ja talouselämän toimijoille, ja sen avulla vähennetään sulautumisiin liittyvää epävarmuutta ja alennetaan operaatioiden korkeita kustannuksia.

1.3.3

Vuonna 2003 tehdyn direktiiviehdotuksen tärkein ero vuoden 1985 ehdotukseen verrattuna on se, että direktiivin 14 artiklaan on nyt lisätty rajatylittävien sulautumien henkilöstöedustus, kun vuonna 1985 tehdyn ehdotuksen johdantokappaleissa henkilöstö jätettiin nimenomaisesti prosessin ulkopuolelle. Siihen, että henkilöstöedustus on lisätty direktiiviin, on ilmeisiä syitä. Se on sisällytettävä rajatylittäviin sulautumisiin, koska sulautumiset vaikuttavat yleensä sulautuvien yritysten työntekijöihin ja koska yrityshallintoon liittyvät työntekijöiden oikeudet on tunnustettu sekä yhteisön lainsäädännössä että lukuisissa vapaaehtoisissa sopimuksissa. Komitean mielestä henkilöstöedustuksen yhteydessä tehty viittaus eurooppayhtiön säännöksiin ja niitä täydentävään direktiiviin, jos sulautumisen kautta muodostettuun yhtiöön sovellettava kansallinen lainsäädäntö ei velvoita yhtiötä järjestämään henkilöstöedustusta, helpottaa ehdotetun säädöksen hyväksymistä, sillä näin asiasta ei tarvitse enää keskustella yhteisön toimielimissä.

1.4

On syytä pitää mielessä, että nyt tehty ehdotus direktiiviksi liittyy Euroopan unionin yhtiöoikeuden uudistamista ja omistajaohjauksen parantamista koskevaan ohjelmaan (5). Siihen sisältyy toimintasuunnitelma, jolla pyritään muuttamaan lainsäädäntöä perinpohjaisesti lyhyellä, keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä. Tarkoitus on ensinnäkin saattaa päätökseen vireillä olevien yhtiöoikeutta koskevien direktiiviehdotusten käsittely ja tehdä sen jälkeen lainsäädäntäaloitteita (ehdotuksia direktiiveiksi) ja ehdotuksia muiksi kuin lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäviksi säädöksiksi (suosituksiksi) velvollisuuksista tiedottaa yhtiön hallinnosta, muuhun kuin ylimpään yritysjohtoon kuuluvien hallinto- ja johtoelinten jäsenten lukumäärän lisäämisestä, osakkeenomistajien täydellisestä demokratiasta (yksi osake / yksi ääni) jne. Nyt tehty ehdotus kymmenenneksi direktiiviksi rajatylittävistä sulautumisista kuului vuosiksi 2003—2005 laadittuun luetteloon lyhyen aikavälin toimista yhtiöiden uudelleenjärjestelyn ja yritysten liikkuvuuden edistämiseksi.

1.5

Niin ikään on syytä pitää mielessä, että direktiivi liittyy suunnitteilla olevaan ”yksityisen eurooppayhtiön” mahdolliseen kehittelyyn oikeudellisena yhtiömuotona, joka olisi voimassa kaikkialla EU:ssa. Sen on erityisesti tarkoitus tyydyttää pk-yritysten tarpeet, joten ETSK on tukenut suunnitelmaa laajasti. Muistettakoon, että 21.5.2003 julkaistussa komission tiedonannossa esitettiin korkean tason asiantuntijaryhmän suositus hyväksyä rajatylittävistä sulautumisista annettava kymmenes direktiivi, ennen kuin tehdään ehdotus yksityisen eurooppayhtiön säännöiksi, joista on ensin laadittava kannattavuustutkimus.

1.6

Toinen huomionarvoinen seikka on niin kutsutuilla yhtiöiden verotusdirektiiveillä (6) käynnistetty uudistus, vaikka se ei kuulukaan nyt ehdotetun direktiivin soveltamisalaan. On näet käynyt selkeästi ilmi (7), että kun yksityisen eurooppayhtiön perustaminen on viivästynyt, yhteisön nykyisen lainsäädännön ja ennen kaikkea sulautumisten aikaansaaman kaksinkertaisen verotuksen vuoksi monimutkaiseksi käyneeseen verotukseen liittyvää ongelmaa ei ole voitu ratkaista. Tämän voidaan katsoa vaikuttavan myös käsillä olevan ehdotuksen tarkoittamiin rajatylittäviin sulautumisiin. Koska uudistus on suunnattu pääasiallisesti pk-yrityksille, sulautumisten kustannuksia olisi alennettava, jotta operaatio houkuttelisi niitä.

1.7

Lopuksi on vielä syytä muistaa, että kymmenes direktiivi on tarpeen, koska tiettyjen yhteisön valtioiden nykyisessä lainsäädännössä sallitaan pääomayhtiöiden väliset rajatylittävät sulautumiset (ja käytännössä sulautumisia on toteutettu esimerkiksi espanjalaisten ja italialaisten yhtiöiden välillä), kun taas eräiden valtioiden lainsäädännössä tällaiset sulautumiset kielletään (8).

2.1

Ehdotetulla direktiivillä säännellään rajatylittäviä sulautumisia, jollaisiksi katsotaan sellaisten pääomayhtiöiden sulautumiset, joilla on toimipaikka vähintään kahdessa EU-maassa ja joihin sovelletaan vähintään kahden eri jäsenvaltion lainsäädäntöä (1 artikla).

2.2

Sulautumisen toteutusmuodot ovat samat kuin eurooppayhtiöissä, eli absorptio, uuden yhtiön perustaminen ja yhtiön kaiken omaisuuden siirtäminen holding-yhtiölle (1 artikla).

2.3

Sulautumismenettelyihin sovelletaan niiden jäsenvaltioiden säännöksiä, joissa sulautumiseen osallistuvilla yhtiöillä on päätoimipaikka, mutta rajatylittävän sulautumisen toteuttamista koskevan menettelyn on sulautumistavasta riippumatta täytettävä tietyt vähimmäis- ja erityisvaatimukset, joista säädetään ehdotetussa direktiivissä (2 artiklassa). Vaatimukset ovat seuraavat:

2.3.1

Ensinnäkin kunkin yhtiön yhteisen sulautumissuunnitelman on sisällettävä ehdotetun direktiivin 3 artiklassa säädetty maininta sulautuvien yhtiöiden tunnistetiedoista, kunkin yhtiön arvopapereiden tai osuuksien vaihtosuhteesta, niihin liittyvistä oikeuksista sekä oikeuksiin liittyvistä erityisehdoista. Korostettakoon, että suunnitelmasta on käytävä ilmi, miten työntekijät ovat edustettuina sulautumisen kautta muodostettavassa yhtiössä. Tämä on yksi sulautumismenettelyn jatkamiselle asetetuista ehdoista.

2.3.2

Tämän jälkeen ehdotuksessa käsitellään sitä, mitä tietoja sulautumisesta on julkaistava sulautumissuunnitelman valmistuttua. Tämä on erityisen tärkeä kysymys, sillä viimeistään kuukautta ennen yhtiökokousta velkojat ja vähemmistöosakkaat voivat toteuttaa oikeutensa. Ehdotetun direktiivin 4 artiklassa viitataan ensimmäisen yhtiödirektiivin 68/151/ETY (9) 3 artiklaan, jossa säädetään lakisääteisestä julkistamismenettelystä. Näin pyritään takaamaan kaikkien niiden asianosaisten oikeusvarmuus, joihin rajatylittävä sulautuminen vaikuttaa.

2.3.3

Seuraavaksi ehdotuksessa käsitellään asiantuntijoiden toimintaa. Heidän on laadittava osakkaille asiantuntijakertomus (5 artikla) ennen sitä yhtiökokousta, jossa kukin yhtiö hyväksyy yhteisen sulautumissuunnitelman (6 artikla). Yhtiöillä on mahdollisuus nimetä yksi yhteinen asiantuntija tai erillisiä asiantuntijoita selvittämään kaikkien yhtiöiden tilannetta. Tätä kannattaa korostaa, sillä se säästää käytännössä sulautumiskustannuksia (mikä on pk-yritysten kannalta erityisen tärkeää). Yhtiöt voivat esittää toimivaltaiselle viranomaiselle asiaa koskevan pyynnön, samaan tapaan kuin eurooppayhtiön sääntöjen nojalla menetellään muodostettaessa sulautumisen kautta yksityistä eurooppayhtiötä.

2.3.4

Kun yhtiökokoukset ovat hyväksyneet sulautumissuunnitelmat, toimivaltainen viranomainen valvoo sulautumisen lainmukaisuuden (7 ja 8 artikla), ja valvonnan tulos julkistetaan asianmukaisessa julkisessa rekisterissä (10 artikla), jotta voidaan määritellä, milloin sulautuminen tulee voimaan (9 artikla) ja se, millaisia vaikutuksia kullakin sulautumismuodolla on: absorptio (11 artiklan 1 kohta), uuden yhtiön muodostaminen (11 artiklan 2 kohta) tai yhtiön omaisuuden siirtäminen holding-yhtiölle (13 artikla). Sulautumisen oikeusvarmuus taataan estämällä sulautumisen julistaminen pätemättömäksi, kun prosessi on saatu päätökseen (12 artikla).

2.4

Sulautumisen kautta muodostetun yhtiön henkilöstöedustuksessa noudatetaan kyseisen yhtiön kotipaikan kansallisen lainsäädännön mukaista käytäntöä. Jos yhtiön sijaintivaltion lainsäädännön mukaan yhtiöön ei sovelleta minkäänlaista henkilöstöedustusjärjestelmää ja työntekijät osallistuvat jonkin sulautumiseen osallistuvan yhtiön hallinnointiin, sulautumisen kautta muodostettavaan yhtiöön sovelletaan eurooppayhtiön sääntöjä ja henkilöstöedustuksesta annetun direktiivin säännöksiä lakisääteisestä edustusmallista, jos työntekijöiden edustajat ja yhtiön johto eivät ole päässeet asiassa sopimukseen (14 artikla).

3.1

ETSK pitää ehdotusta rajatylittäviä sulautumisia koskevaksi direktiiviksi sekä lainsäädäntäpoliittisesti että juridisteknisesti erittäin myönteisenä.

3.2

Lainsäädäntöpoliittiselta kannalta tarkasteltuna ehdotettu direktiivi tarjoaa EU:ssa toimiville yhtiöille entistä laajemmat keskittymismahdollisuudet. Säädös vaikuttaa erityisesti pk-yrityksiin.

3.2.1

Direktiivin voimaantulopäivä on loppusäännösten mukaan 8.10.2004. Muistettakoon, että eurooppayhtiön sääntöjen hyväksyminen mahdollistaa sen, että eri jäsenvaltioissa sijaitsevat osakeyhtiöt voivat sääntöjen tultua voimaan 8. lokakuuta 2004 (70 artikla) muodostaa sulautumalla yksityisen eurooppayhtiön (2 ja 17 artikla). Kun uusi rajatylittäviä sulautumisia koskeva direktiivi tulee voimaan, edellä mainittua keskittymävälinettä täydennetään toisella välineellä, jonka nojalla eri jäsenvaltioissa sijaitsevat pääomayhtiöt — osakeyhtiöt, kommandiittiyhtiöt, rajavastuuyhtiöt tai muut ensimmäisessä yhtiödirektiivissä (10) säädetyt vaatimukset täyttävät yhtiöt — voivat keskittää omaisuutensa toteuttamalla rajatylittävän sulautumisen. Sulautumisen kautta muodostettuun yhtiöön sovelletaan jonkin jäsenvaltion lainsäädäntöä.

3.2.2

Rajatylittävän sulautumisen muodostaman uuden keskittymävälineen soveltamisalan piiriin kuuluvat yhtiömuodot ovat erityisen tärkeitä pk-yrityksille, sillä ne ovat usein rajavastuuyrityksiä. Kun vielä todetaan, että tosiasiassa pk-yritykset muodostavat EU:n elinkeinorakenteen rungon ja talouskehityksen kannalta merkittävän tekijän ja että ne ovat ennen kaikkea Euroopan suurin työllistäjä, joka pystyy helposti mukautumaan olosuhteiden kehittymiseen, suhdannekriiseihin ja innovaatioon, pk-yritysten kilpailukyvyn parantamisen voidaan päätellä olevan yhteisön lainsäädännön kannalta toivottava tavoite. Yksi tähän tarkoitukseen parhaiten sopivista välineistä on yritysten taloudellinen keskittyminen uudenmuotoisiksi yhtiöiksi, joilla varmistetaan yritysten rajatylittävä toiminta ja helpotetaan samalla tuotantoresurssien ja rahoituksen saantia pankki- ja arvopaperimarkkinoilta.

3.3

Komitea totesi edellä suhtautuvansa ehdotukseen myönteisesti myös juridistekniseltä kannalta tarkasteltuna. Tarkoituksena on yksinkertaistaa lainsäädäntömenettelyä uuteen ehdotukseen sisältyvän kahden tärkeimmän näkökohdan eli yhtiön ja henkilökuntaedustuksen kannalta.

3.3.1

Yhtiön kannalta tarkasteltuna ehdotuksessa käsitellään vain sulautumisen rajatylittäviä aspekteja. Yleissäännön mukaan sulautumisiin sovelletaan myös kunkin jäsenvaltion sulautumissäännöksiä, jotka on puolestaan jo yhdenmukaistettu saattamalla kolmas sulautumisdirektiivi osaksi jäsenvaltioiden lainsäädäntöä. Jäsenvaltioiden välillä on tosin muutamia olennaisia eroja, jotka on otettava huomioon, kun nyt tehty ehdotus on hyväksytty. Järjestelmä lisää kaikkien asianosaisten oikeusvarmuutta, koska säädös muodostaa vastapainon jäsenvaltioiden käytänteille. Tässä mielessä olisi syytä harkita sitä, että yhteiseen rajatylittäviä sulautumia koskevaan hankkeeseen sisällytettäisiin tiedottaminen sulautumisen odotettavissa olevista työllisyysvaikutuksista ja sulautumisen seurausten arviointi.

3.3.2

Kun sulautumisen tuloksena muodostettujen yhtiöiden henkilöstöedustuksessa viitataan eurooppayhtiön sääntöihin ja henkilöstöedustuksesta annettuun direktiiviin, vältytään käynnistämästä uudelleen keskustelua, joka viivästytti aikoinaan suuresti kyseisten säädösten hyväksymistä. Ne annettiin lopulta kaikkien osapuolten päästyä asiasta laajaan yhteisymmärrykseen. Ehdotetun direktiivin 14 artiklassa tulisi näin ollen varmistaa ainakin samantasoinen henkilöstöedustus, josta säädetään eurooppayhtiön perustamisesta sulautumisella annetussa direktiivissä 2001/86/EY. ETSK kannattaa ehdotetun direktiivin 14 artiklan muuttamista vastaavasti, jotta rajoitetaan nykyiseen tekstiin sisältyvää vaaraa henkilöstöedustuksen laadun heikkenemisestä sulautumiseen osallistuvissa yrityksissä. Komitea katsoo, että jäsenvaltioiden järjestelmiä sovellettaessa uuden yhtiön kaikilla työntekijöillä eli myös niillä, jotka työskentelevät päätoimipaikkavaltion ulkopuolella, on oltava samat vaikuttamisoikeudet. Tällöin on kuitenkin otettava huomioon eri yhtiötyypeissä vahvistetut henkilöedustuksen mallit.

3.4

Vaikka ETSK pitää ehdotettua direktiiviä myönteisenä, komitea katsoo, että komission on harkittava vielä muutamia tärkeitä näkökohtia.

3.4.1

Käytetty oikeusperusta, joka koskee yhtiöoikeutta (EY:n perustamissopimuksen 44 artikla), tulisi laajentaa käsittämään EY:n perustamissopimuksen 308 artikla, sillä kysymyksessä ei ole pelkästään sulautuvien yritysten vaan myös työpaikkojen säilyminen. 308 artikla valittiin myös eurooppayhtiön sääntöjen täydentämisestä henkilöstöedustuksen osalta annetun direktiivin 2001/86/EY oikeusperustaksi, ja tähän direktiiviin viitataan nyt ehdotetun direktiivin 14 artiklassa.

3.4.2

Ensimmäinen seikka, joka saattaa aiheuttaa tietynlaista sekaannusta siirrettäessä uusi direktiivi osaksi jäsenvaltioiden lainsäädäntöä, on 7 ja 8 artiklassa säädettävä lainmukaisuuden valvontajärjestelmä, jonka mukaan kukin jäsenvaltio nimeää toimivaltaiset viranomaiset valvomaan sulautumisen lainmukaisuutta sulautumiseen osallistuvien yhtiöiden ja sulautumisen toteutumisen osalta. Vuonna 1985 ehdotetun direktiivin 10 artiklassa olisi myös säädetty lainmukaisuuden ennaltaehkäisevästä valvonnasta, mutta valvonnan ulkopuolelle olisi jäänyt lukuisia seikkoja, joiden osalta viitattiin kolmannen yhtiödirektiivin 16 artiklassa säädettyyn menettelyyn (11). Komitean mielestä eurooppalaisen rekisteröintijärjestelmän yhdenmukaistamisen ansiosta voidaan todeta, että rekisterin sisällön legitiimiys, toisin sanoen sen oletettu tarkkuus ja voimassaolo, sekä laillisuuden periaate, jonka mukaisesti rekisterinpitäjä vakuuttaa omalla vastuullaan, että rekisteriin viedyt tapahtumat ja asiakirjat ovat laillisia, saattaisi yksinkertaistaa rajatylittävien sulautumisten laillisuuden valvontajärjestelmää, jos asiaan viitattaisiin säädöstekstissä.

3.4.3

Toinen seikka, jota komission on harkittava, on kolmansien osapuolten oikeuksien suojelu, sillä 4 artiklan c kohdan ja 11 artiklan 3 kohdan yhdistetty tulkinta saattaisi käytännössä vahingoittaa kyseisiä oikeuksia. 4 artiklan c kohdassa sulautumiseen osallistuvat yhtiöt velvoitetaan näet julkistamaan velkojien ja vähemmistöosakkaiden oikeuksien toteutumisen ehdot (viimeksi mainituilla on niin halutessaan oikeus erota yhtiöstä, vaikka siitä ei tässä yhteydessä säädetä, jos se kansallisen lainsäädännön mukaan on mahdollista). 11 artiklan 3 kohdassa viitataan nimenomaisesti erityisiin muodollisuuksiin, jotta sulautumiseen osallistuvien yhtiöiden tiettyjen varojen, oikeuksien ja velvollisuuksien siirtyminen sulautumisen tuloksena muodostettavalle yhtiölle tulee voimaan kolmansiin osapuoliin nähden. Jotta kolmansien osapuolten oikeuksia ei tulkita mahdollisesti haitallisesti, säädöksessä olisi syytä mainita, että kolmansilla osapuolilla on oikeus vastustaa sulautumista, ellei heidän oikeuksiaan ole taattu, mikä näyttää olevan 11 artiklan 3 kohdan tarkoitus.

3.4.4

Kolmas seikka, joka olisi syytä selvittää, on direktiivin soveltamisalan rajaaminen henkilöstöedustuksen osalta.

3.4.4.1

Ensinnäkin on syytä pitää mielessä sekä mainita tekstissä, että annettaviin tietoihin tulee sisältyä vähintään tiedot, jotka vaaditaan työntekijöiden oikeuksien turvaamista luovutuksen yhteydessä koskevassa direktiivissä 2001/23/EY sekä työntekijöille tiedottamista ja heidän kuulemistaan koskevassa direktiivissä 2002/14/EY. Yksinomaan kansalliset tiedonsaantia ja neuvotteluita koskevat säännöt eivät ole riittäviä, sillä niissä ei huomioida luonteeltaan rajatylittäviä kysymyksiä. Eurooppalaisia yritysneuvostoja koskevat säännöt eivät aina ole soveltuvia, sillä ne koskevat ainoastaan yrityksiä, joissa on vähintään tuhat työntekijää, joista vähintään 150 työskentelee eri valtioissa. Komitea toistaa, että ehdotukseen on tämän takia lisättävä säännöksiä, joilla varmistetaan työntekijöiden oikeus saada tietoja ja käydä neuvotteluita vastaavalla tavalla kuin eurooppayhtiöissä.

3.4.4.2

Toiseksi työntekijöille tiedottamista ja heidän kuulemistaan koskevan velvoitteen noudattamatta jättämisellä on käytännössä kielteisiä vaikutuksia työllisyyteen. Työllisyyden suojelemiseksi ei ole kuitenkaan suunniteltu mitään erityistoimia.

3.4.4.3

Kolmanneksi olisi syytä selkeyttää 14 artiklan sisältöä, jotta vältetään liialliset viittaukset ylikansallisiin säädöksiin, kuten eurooppayhtiöstä annettuun asetukseen, ja muihin, luonteeltaan kansallisiin säädöksiin, esimerkiksi direktiiviin työntekijöiden edustuksesta eurooppayhtiössä. On ilmaistava selvästi, että sovellettavat järjestelmät ovat seuraavat:

4.1

ETSK toistaa pitävänsä ehdotettua säädöstä myönteisenä ja käytännöllisenä.

4.2

Edellä todetusta huolimatta komitea mainitsee kuitenkin komissiolle kaksi seikkaa, jotka puuttuvat ehdotuksesta:

4.2.1

Ehdotetussa direktiivissä ei ensinnäkään säädetä sulautumisprosessiin osallistuvien hallinto- ja johtoelinten jäsenten eikä asiantuntijoiden vastuusta. On pidettävä mielessä, että vuonna 1985 ehdotetun direktiivin 15 artiklassa olisi säädetty yleisestä vastuujärjestelmästä, jossa viitattiin kolmannen yhtiödirektiivin 20 ja 21 artiklaan. Vuonna 2003 ehdotettuun direktiiviin olisi ylipäätään oikeutettua lisätä artikla, jossa säädettäisiin hallinto- ja johtoelinten jäsenten ja asiantuntijoiden vastuusta, sillä kaikissa kansallisissa lainsäädännöissä asiasta vallitsee laaja yhteisymmärrys ja lisäksi se kuuluu useisiin komission tuella laadittuihin yhtiöiden käytännesääntöihin ja kertomuksiin (12).

4.1.2

Toiseksi ehdotus olisi syytä sovittaa yhteen sulautumisien ja muiden niihin rinnastettavien yhtiömuotojen verouudistusta koskevien nykyisten direktiivien (13) ja uusien ehdotusten kanssa, sillä EU:ssa toteutettavien rajatylittävien sulautumisten käytännön kannattavuuteen vaikuttavat sekä tehokkaan yhtiölainsäädännön tuoma helppous ja oikeusvarmuus, joihin tällä kymmenettä direktiiviä koskevalla ehdotuksella pyritään, että keskittymien kustannusten ja verohyödyn välinen asianmukainen suhde. Edellä todetun vuoksi komitea katsoo, että sisämarkkinoiden pääosaston sekä talouden ja rahoituksen pääosaston on koordinoitava toimintansa.

30.4.2004   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 117/49

1.1

Tässä lausunnossa käsitellään ehdotusta digitaalisen sisällön saavutettavuuden, käytettävyyden ja hyödynnettävyyden parantamista Euroopassa koskevan monivuotisen yhteisön ohjelman — lyhennetyssä muodossa eContentplus-ohjelman (2005—2008) — perustamiseksi. (1) Ehdotuksessa on otettu huomioon eEurope 2005:n strateginen tavoite (2), meneillään olevan eContent-ohjelman (2001—2004) saavutukset (3), kyseisestä ohjelmasta tehty väliarviointi (4) sekä teknologiassa, lainsäädäntöympäristössä ja markkinoilla havaittu viimeaikainen kehitys (5), jota selostetaan asianmukaisesti tarkasteltavana olevan ehdotuksen perusteluissa.

2.1

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea (jäljempänä ETSK) suhtautui myönteisesti eContent-ohjelmaa (2001—2004) koskevaan ehdotukseen (6). Sen tavoitteet määriteltiin seuraavasti:

2.2

Nelivuotinen eContent -ohjelma on voimassa tammikuusta 2001 tammikuuhun 2005, ja se koostuu kolmesta toimintakokonaisuudesta:

3.1

eContent-ohjelman väliarvioinnissa (7) ohjelmalla todettiin olleen myönteisiä vaikutuksia ja suositeltiin digitaalisisältöjen tukemisen jatkamista yhteisön politiikkojen ja ohjelmien avulla.

3.2

Lisäksi arviointiraportissa annettiin komissiolle ja jäsenvaltioille suosituksia meneillään olevan ohjelman toteuttamista varten. Erityisesti siinä suositeltiin, että korostettaisiin hankkeiden kaupallista ulottuvuutta, sekä kehotettiin komissiota edistämään ohjelmasta tiedottavien kansallisten yhteyspisteiden yhteistyötä ja verkostoitumista niiden tarjoamien palvelujen parantamiseksi. Raportissa todettiin, että jatko-ohjelma on tarpeellinen, ja kehotettiin komissiota maksimoimaan ohjelman vaikutukset tarkentamalla kohderyhmää.

3.3

Komissio oli samaa mieltä siitä, että vaikutukset olisi maksimoitava ja toimintaa olisi vielä jossain määrin järkiperäistettävä. Lisäksi se yhtyi näkemykseen siitä, että monikielisyyden ja -kulttuurisuuden olisi oltava olennainen osa jokaista rahoitettua hanketta.

4.1

eContentplus-rahoitustukiohjelman tavoitteena on jatkossakin parantaa digitaalisen sisällön saavutettavuutta, käytettävyyttä ja hyödynnettävyyttä Euroopassa sekä helpottaa siten tiedon ja tietämyksen tuottamista ja levittämistä EU:ssa yleistä etua palvelevilla aloilla. Ohjelmalla voidaan täten edistää eEurope 2005 -ohjelman tavoitteiden toteutumista.

4.2

Ohjelma, jolle ehdotetaan 163 miljoonaa euron rahoitusta neljäksi vuodeksi (2005—2008), painottuu laadukkaaseen sisältöön, jolla voidaan levittää tietoa ja tietämystä, eikä yksinomaan sisällön lisäämiseen. Erityisesti ohjelmalla pyritään luomaan yleiseurooppalaisia puitteita (palveluja, tietoinfrastruktuureja jne.), jotka helpottavat uudelleenkäytettävän ja yhteentoimivan laadukkaan digitaalisen sisällön löytämistä ja saavutettavuutta uusien sisältöpalvelujen luomiseksi. Ohjelman toiminnan kohdealueita ovat julkisen sektorin tieto, spatiaalinen tieto sekä opiskeluun ja kulttuuriin liittyvä sisältö.

4.3

Ohjelmalla on kaiken kaikkiaan kolme toiminnallista tavoitetta:

5.1

ETSK hyväksyy komission aloitteelle ehdottaman oikeusperustan (Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 157 artiklan 3 kohta). Se on itse asiassa sama oikeusperusta kuin neuvoston 22. joulukuuta 2000 antamassa päätöksessä, jolla perustettiin yhteisön ohjelma eContent.

5.2

Lisäksi ETSK katsoo, että käytetty oikeudellinen väline — päätös — on tarkoituksenmukainen.

6.1

ETSK suhtautuu myönteisesti komission ehdotukseen digitaalisen sisällön saavutettavuuden, käytettävyyden ja hyödynnettävyyden parantamista Euroopassa koskevan monivuotisen yhteisön ohjelman perustamiseksi. Tämä eContentplus-ohjelma (2005—2008) on jatkoa eContent-ohjelmalle.

6.2

Aikaisemmissa lausunnoissaan ETSK on ilmoittanut tukevansa ja kannustavansa kaikkia tietoyhteiskuntaa edistäviä aloitteita, joista erityisesti voidaan mainita eEurope-toimintasuunnitelma, monivuotinen MODINIS-ohjelma (2003—2005) (8), verkko- ja tietoturvallisuuspolitiikka (9), verkkorikollisuuden torjunta (10), tarve kehittää syrjimätöntä osaamisyhteiskuntaa (11), mahdollisuus käyttää Internetiä turvallisesti siten, että henkilötiedot suojataan ja että kaupalliset toimet ja tietotekniikkapalvelut turvataan (12), Internetin käyttöturvallisuuden parantaminen laittoman ja haitallisen sisällön torjunnan avulla sekä julkisen sektorin hallussa olevien tietojen uudelleenkäyttö (13).

6.3

ETSK yhtyy täysin komission tavoitteeseen varmistaa Euroopan kulttuurinen ja kielellinen monimuotoisuus, jonka on oltava keskeinen osa tietoyhteiskunnan kehittämistä. (14) Komitea hyväksyi äskettäin valmistelevan lausunnon Euroopan kulttuuriteollisuudesta (15), jossa se tuo selkeästi esille, että Euroopan unionin, jäsenvaltioiden ja alueiden viranomaisten on myötävaikutettava monimuotoisuuden vahvistamiseen.

6.4

Näin ollen ETSK pitää tervetulleena käsiteltävänä olevaa ehdotusta yhteisön toimiksi. Ehdotuksen tavoitteena on luoda edellytykset jo yksinomaan monimuotoisuuden liian pienillä kansallisilla markkinoilla aiheuttamien teknisten ja taloudellisten esteiden poistamiseksi. Ohjelman suuntaviivat ovat asianmukaiset, sillä ohjelmassa keskitytään laadukkaan digitaalisisällön suunnitteluun, kehittämiseen, saatavuuteen ja jakeluun liittyviin menetelmiin, välineisiin, prosesseihin ja palveluihin. Digitaalisen sisällön määrällisestä tuotannosta huolehtiminen jätetään markkinatoimijoille ja mahdollisille erityisille yhteisön aloitteille.

6.5

ETSK kiinnittää huomiota siihen, että eContent-ohjelmaa koskevan väliarviointiraportin päätelmissä viitataan tarpeeseen selkeyttää ohjelman toiminnan painopiste. Näin voidaan välttää käyttäjäryhmien hajautuminen sekä kohdemarkkinoiden pirstaloituminen, jotka estäisivät aloitteen onnistumiselle välttämättömän kriittisen massan saavuttamisen.

6.5.1

ETSK hyväksyy sen, että eContentplus-ohjelman kantavana periaatteena on maksimoida vaikutukset tiettyyn toimijaryhmään, mikä edellyttää osallistujien ja tavoitteiden määrittelemistä mahdollisimman tarkasti.

6.5.2

Jotta eContent-ohjelman edunsaajien väliset mahdolliset alueelliset erot eivät kuitenkaan kasvaisi, ETSK kehottaa komissiota syventämään yhteistyön ja tietoisuuden lisäämistä koskevan toimenpiteen toiminta-alaa sekä siihen liittyviä liitännäistoimenpiteitä.

7.1

ETSK toivoo, että ohjelman rahoitusvaikutuksia tarkasteltaessa selvennettäisiin sitä, miksi digitaalisen sisällön saavutettavuuden, käytön ja hyödyntämisen helpottamiseen liittyvien toimien määrärahoja on suunniteltu vähennettäväksi vuonna 2006 [ks. kohta 6.1.1 Rahoitustuki (maksusitoumusmäärärahat)], sillä kyse on poikkeuksellisesta seikasta aloitteen koko ohjelmakautta ajatellen.

7.2

Edellä esitettyjen huomioiden mukaisesti ETSK pitää riittämättömänä rahoitusvaikutuksissa esitettyjä yhteistyön ja tietoisuuden lisäämiseen liittyviin toimenpiteisiin osoitettuja kokonaismäärärahoja (6—10 prosenttia) sekä etenkin ohjelman arviointitoimiin osoitettuja määrärahoja.

7.2.1

ETSK kehottaa komissiota lisäämään kyseisiä määrärahoja sekä korostamaan ohjelman väliarvioinnin merkitystä.

7.3

Kun lisäksi otetaan huomioon väliarviointiraportissa esitetyt suositukset eContent-ohjelman jatko-ohjelman profiilista (16) ja etenkin siitä, että kaikille tuettaville hankkeille on asetettava kaksi yleisvaatimusta: kaupallistaminen (on suosittava hankkeita, joilla on korkea markkinapotentiaali ja jotka selvästi herättävät kiinnostusta tulevissa käyttäjäryhmissä) ja eurooppalaistaminen (hankkeiden tulisi herättää laajalti kiinnostusta eurooppalaisissa yrityksissä ja yksityiskäyttäjissä sekä samalla vahvistaa Euroopan kulttuurista moninaisuutta), ETSK katsoo, että suunnitelluissa arviointitoimissa sekä päätösehdotuksen 5 artiklan 3 kohdassa mainitussa arviointiraportissa on tarkasteltava mahdollisuuksien mukaan tuettujen hankkeiden käyttäjien tyytyväisyyden tasoa.

7.4

Lisäksi tulisi tukea ja edistää ilmaisten ja vapaasti saatavilla olevien koulutukseen liittyvien sisältöjen sekä tieteellisten ja teknisten tietokantojen laatimista, josta huolehtisivat laitokset, yliopistot ja järjestöt. Tämä edistäisi merkittävällä tavalla Lissabonin strategiaa sekä tietämyksen vapaata siirtoa Euroopassa.

8.1

ETSK myöntää digitaalisen sisällön merkityksen helpotettaessa kansalaisten tiedon saantia ja kannustettaessa eurooppalaisten yritysten taloudellista ja yhteiskunnallista kehittämistä. Se tukee eContentplus-ohjelman luomista välineeksi, jolla julkisen sektorin hallussa olevien tietojen uudelleenkäyttöä ja eurooppalaisen monikielisen ja -kulttuurisen sisällön tuottamista kannustetaan.

8.2

ETSK yhtyy eContentplus-ohjelman tavoitteeseen varmistaa Euroopan kulttuurinen ja kielellinen monimuotoisuus, jonka on oltava keskeinen osatekijä tietoyhteiskunnan kehittämisessä. Komitea pitää ohjelman suuntaviivoja tarkoituksenmukaisina, sillä ohjelmassa keskitytään laadukkaan digitaalisisällön suunnitteluun, kehittämiseen, saatavuuteen ja jakeluun.

8.3

Vaikka ETSK hyväksyy sen, että eContentplus-ohjelman kantavana periaatteena on maksimoida vaikutukset pienehköön toimijaryhmään, komitea kiinnittää huomiota tarpeeseen laajentaa yhteistyön ja tietoisuuden lisäämistä koskevan toimenpiteen toiminta-alaa sekä lisätä sen rahoitusvaikutuksia. Näin voidaan lieventää alueellisten erojen mahdollista syvenemistä tarkasteltavana olevan yhteisön aloitteen edunsaajien välillä.

8.4

Ottaen lisäksi huomioon väliarviointiraportissa esitetyt suositukset eContent-jatko-ohjelman profiilista, ETSK suosittelee, että suunnitelluissa arviointitoimissa ja -raporteissa tarkasteltaisiin mahdollisuuksien mukaan ohjelmalla tuettavien palveluiden käyttäjien tyytyväisyyden tasoa.

30.4.2004   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 117/52

1.1

EU:n ympäristöpolitiikka, sellaisena kuin siitä säädetään EY:n perustamissopimuksen 6 artiklassa, ja etenkin yhteisön tavoitteena olevan kestävän kehityksen edistäminen edellyttävät, että Euroopan kansalaiset tuntevat saavansa niistä tietoa ja osallistuvansa niiden täytäntöönpanoon. Niinpä ympäristöasioiden pääosasto on tukenut muun muassa monin välinein, säädöksin, tiedonannoin ja konferenssein ympäristöpolitiikasta tiedottamista ja asianosaisten osallistumista ympäristöasioiden käsittelyyn.

1.2

Tähänastisissa välineissä on keskitytty ottamaan käyttöön sääntöjä kansalaisille tiedottamisesta ja heidän osallistumisestaan ympäristöasioiden käsittelyyn. Muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeutta koskevien säännösten käyttöönotto on jäänyt vähemmälle huomiolle ympäristöpolitiikan eri osa-alueisiin sovellettavissa säädöksissä.

1.3

EY:n perustamissopimuksen 175 artiklan 1 kohdan nojalla komissio on toimivaltainen ryhtymään toimenpiteisiin, joilla taataan ympäristöpolitiikan tavoitteiden toteuttaminen. Niinpä on ymmärrettävää pyrkiä säätämään ympäristönsuojelua tukevasta ja parantavasta kansalaisten osallistumisoikeudesta. Todettakoon, että tällainen tiedonsaanti- ja kuulemisväline on jo käytössä yhteisön muissa toimintaperiaatteissa, etenkin YMP:ssä ja teollisuuspolitiikassa. Koska välineillä vaikutetaan kestävään kehitykseen, tiedon saanti ja avoimuus on välttämättä ulotettava koskemaan asianosaisia laajempaa yleisöä tiedottamalla asiasta kaikille kansalaisille.

1.4

Tiedon saannista ja kansalaisten osallistumisoikeudesta on toistaiseksi annettu seuraavat säädökset:

1.5

Euroopan yhteisö allekirjoitti vuonna 1998 tiedon saantia, yleisön osallistumisoikeutta päätöksentekoon sekä muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeudetta ympäristöasioissa koskevan yleissopimuksen (Århusin yleissopimuksen). Näin vahvistettiin pyrkimystä antaa Euroopan kansalaisille entistä paremmat mahdollisuudet osallistua ympäristöasioiden käsittelyyn, tarjota heille tilaisuus osallistua aiempaa laajapohjaisemmin luonnonympäristön säilyttämiseen ja suojeluun ja vaikuttaa näin Euroopan kestävään kehitykseen.

1.6

Koska kaikki jäsenvaltiot eivät vielä ole ratifioineet Århusin yleissopimusta, (4) oikeudellisen tilanteen korjaamiseksi on ryhdyttävä kahdenlaisiin toimiin. Ensinnäkin on annettava säädös, asetus, jonka nojalla Århusin yleissopimuksen kaikkia määräyksiä voidaan soveltaa yhteisön toimielimiin ja muihin elimiin asettamalla tiettyjä vaatimuksia ympäristöä koskevan tiedon saannille, yleisön osallistumiselle päätöksentekoon sekä muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeudelle ympäristöasioissa. Toiseksi on täydennettävä jäsenvaltioille osoitettuja säännöksiä tekemällä ehdotus direktiiviksi, johon on vielä lisättävä kyseinen muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeus.

2.1

Asetuksen tavoitteena on soveltaa Århusin yleissopimuksen määräyksiä EU:n toimivaltaisiin elimiin asettamalla tarvittavat tiedon saantia, yleisön osallistumisoikeutta sekä muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeutta ympäristöasioissa koskevat vaatimukset. Asetuksessa määritellään käsitteet, joilla säädöksen soveltamisala rajataan, sekä elimet, joita säädöksessä asetetut velvoitteet koskevat. On tärkeää korostaa, että määritelmien joukossa on myös ”ympäristölainsäädäntö”.

2.2

Asetuksen 3 ja 7 artiklan mukainen ympäristöä koskevan tiedon saanti kattaa asetuksen 1049/2001 sisällön, mutta se ulotetaan koskemaan kaikkia muitakin elimiä, jotka hoitavat EU:ssa ympäristötehtäviä rajoittumatta Euroopan parlamenttiin, neuvostoon ja Euroopan komissioon. Kaikki ympäristöalalla toimivat elimet velvoitetaan antamaan ympäristöä koskevaa tietoa, joten niiden on hankittava sopivimmat välineet, joilla ne antavat yleisölle tietoa, ja huolehdittava tiedon ajantasaistamisesta kaikin käytettävissä olevin välinein, ensisijaisesti yleisten televiestintävälineiden välityksellä. Näin asianosaiset saavat ajoissa riittävästi tietoa. Kaiken käytettävissä olevan tiedon on täytettävä seuraavat vaatimukset:

2.3

Yleisön osallistuminen, sellaisena kuin siitä säädetään 8 artiklassa, viittaa tilanteisiin, joissa kansalaisilla on oikeus osallistua ympäristöä koskevien suunnitelmien ja ohjelmien valmisteluun, silloin kun valmistelutyöstä vastaa yhteisön toimielin tai laitos ja yleisön osallistumisesta on säädetty yhteisön lainsäädännössä.

2.4

Yleisöllä ja ympäristöjärjestöillä on mahdollisuus osallistua valmistelutyöhön alkuvaiheessa ennen suunnitelmien ja ohjelmien hyväksymistä. Muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeutta voi käyttää jokainen oikeutettu yksikkö, jolla on asiavaltuus. Toisin sanoen vain 12 ja 13 artiklassa tarkoitetut järjestöt ovat oikeutettuja pyytämään asian oikeuskäsittelyä EY:n tuomioistuimessa. Asetuksen 9 artiklassa säädetään kuitenkin, että oikeutettu yksikkö voi pyytää tarkistamaan yhteisön toimielinten hallinnollisia toimia. Kaikki ympäristölainsäädännön vastaiset toimet voidaan siis perustellusti keskeyttää ennen kanteen nostamista.

3.1

ETSK ilmaisee jälleen kerran kantanaan, että EU:n tarkoituksenmukaisin väline ympäristölainsäädännön täytäntöön panemiseksi on kansalaisten osallistuminen kestävän kehityksen mukaisen politiikan toteuttamiseen. Osallistumisen lähtökohtana on oltava avoimuus, ja kaikkien on valvottava ympäristölainsäädännön täytäntöönpanoa. Samalla on varmistettava luottamuksellisten tietojen suojelu. Tiedon saanti, oikeus osallistua ympäristöä koskevien suunnitelmien laadintaan sekä muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeus ovat välineitä, joiden avulla sekä tehostetaan lainsäädännön täytäntöönpanoa että valistetaan kansalaisia käytettävissä olevien luonnonvarojen säilyttämisestä ja käytöstä.

3.2

Uudessa vaiheessa, jossa unioniin liittyy pian kymmenen uutta maata, komission on syytä ehdottaa tämänkaltaisia uusia yhdenmukaistamissäädöksiä. On kuitenkin painotettava sitä, että kaikkien Århusin yleissopimuksen allekirjoittaneiden Euroopan maiden on ratifioitava sopimus. Myös Euroopan unionin olisi ratifioitava yleissopimus ja laajennettava näin käytössään olevia yleismaailmallisia ympäristönsuojeluvälineitä, joista kansainväliset yleissopimukset ansaitsevat erityismaininnan.

3.3

Nyt annettavalla uudella oikeusvälineellä täydennetään Århusin yleissopimuksen soveltamista luomalla yhteisön viranomaisille suunnattu oikeusväline. Säädös on tarpeen, koska ympäristölainsäädännöllä on usein rajatylittäviä vaikutuksia ja usein juuri yhteisön viranomaisten on tehtävä lainsäädännön soveltamista koskeva ratkaisu. Työskentelyssä on ensisijaisen tärkeää korostaa Euroopan ympäristökeskuksen roolia. Se antaa keskitetysti tietoja koko EU:n ympäristölainsäädännöstä ja valvoo sen täytäntöönpanoa.

3.4

Vaikka nyt ehdotetut säädökset ovat myönteisiä, ETSK katsoo aiheelliseksi korostaa eräitä asetetun päämäärän täydellisen toteutumisen kannalta erittäin tärkeitä näkökohtia ja selkiyttää niitä.

3.4.1

Ehdotuksessa annetut määritelmät ovat peräisin Århusin yleissopimuksesta, mutta ne poikkeavat hieman viimeksi mainitusta esimerkiksi seuraavasti:

3.4.1.1

Kummassakin ehdotetussa säädöksessä mainittu oikeutettu yksikkö ei sisälly Århusin yleissopimukseen. Siinä puhutaan ainoastaan ”asianomaisesta yleisöstä”, ja ”asianosaiseksi” tunnustetaan kaikki ympäristönsuojelun hyväksi toimivat järjestöt, eikä ympäristönsuojelun tarvitse olla niiden ”ainoa tavoite”. Järjestöiltä edellytetään vain, että ne toimivat kunkin jäsenvaltion järjestölainsäädännön mukaisesti. Lienee itsestään selvää, että muut voittoa tavoittelemattomat organisaatiot, kuten työntekijäjärjestöt, osuus- ja yhteisötalouden järjestöt sekä yhteiskunnallis-ammatilliset järjestöt, kuluttajajärjestöt jne. tekevät merkittävää ympäristötyötä paikallisella, alueellisella, valtakunnallisella ja unionin tasolla.

3.4.1.2

Asetuksessa tarkoitetaan yhteisön toimielimiä ja laitoksia laajassa mielessä ja viitataan asetukseen (EY) N:o 1049/2001. ETSK:n katsotaan sisältyvän tähän joukkoon.

3.4.1.3

Eräs tärkeä korostamisen arvoinen seikka on kieliongelmasta johtuva ympäristölainsäädännön käsitteiden moninaisuus. ETSK suosittaa, että eräitä hyvin tärkeitä määritelmiä, esimerkiksi luetelmakohtaa v), tarkistetaan kielellisesti. Kaikkien määritelmien tulisi olla käsitteellisesti yhtenäisiä, jotta ympäristönsuojelu voidaan edes vähimmässä määrin yhtenäistää.

3.4.2

Ympäristömenettelyt — Olisi otettava huomioon, että Århusin yleissopimuksen 9 artiklan 5 kohdassa osapuolet — tässä tapauksessa yhteisön elimet — velvoitetaan selkeästi ”tiedottamaan” menettelyn vireillepanomahdollisuudesta ja ”luomaan tukivälineet”, joilla poistetaan sellaiset rahoitukselliset tai muut esteet tai vähennetään esteitä, jotka rajoittavat vireillepano-oikeutta ympäristöasioissa.

4.1.1

ETSK katsoo ehdotetun asetuksen vahvistavan lukuisia komission käytössä olevia välineitä ympäristötavoitteiden toteuttamiseksi. Komitea pitää erityisesti asetusta tarkoituksenmukaisena välineenä, jolla helpotetaan tiedon saantia, Euroopan kansalaisten osallistumista ympäristöasioiden käsittelyyn sekä muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeutta ympäristöasioissa. Kansalaiset voivat olla taloudellis-yhteiskunnallisten organisaatioiden ja ympäristöjärjestöjen välityksellä yhteydessä yhteisön toimielimiin ja muihin elimiin sekä EY:n perustamissopimuksella tai sen pohjalta perustettuihin erillisvirastoihin ja julkisiin laitoksiin lukuun ottamatta tapauksia, joissa on kyse tuomio- tai lainsäädäntävallan harjoittamisesta. Näin komissio ei ole yksin vastuussa toimistaan kansalaisille, vaan vastuuta kantavat laajemmin kaikki toimielimet, kuten asetuksessa (EY) N:o 1049/2001 säädetään.

4.1.2

Eräs ratkaisevan tärkeä seikka on se, että asetuksessa mainitaan oikeutetut yksiköt, joilla on muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeus, kun sitä vastoin tiedon saannin ja osallistumisen yhteydessä mainitaan edelleen Århusin yleissopimuksen tapaan yleisö. Oikeutettujen yksiköiden sisällyttäminen asetukseen on komitean mielestä periaatteessa asianmukaista. Komitea katsoo sen helpottavan muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeuden käyttöä, koska oikeutettuja yksiköitä ei velvoiteta näyttämään toteen, että asia koskee riittävästi niiden etua, eikä väittämään, että niiden oikeudet heikkenevät. ETSK:n mielestä suurin ongelma on yksiköiden oikeuttamista koskevissa vaatimuksissa asetettu rajoitus, jonka mukaan ympäristönsuojelun ei tarvitse olla yksiköiden ainoa tavoite. Euroopan tilannetta vastaisi paremmin se, että oikeutuksen voisivat saada myös muut organisaatiot, jotka muiden yhteiskunnallisten ja taloudellisten tavoitteiden lisäksi toimivat ympäristönsuojelun alalla.

4.1.3

Ehdotetun asetuksen 8 artiklassa säädetään yleisön osallistumisesta ympäristösuunnitelmien ja -ohjelmien valmisteluun. ETSK korostaa jälleen, että ympäristönsuojelua edistävien valtioista riippumattomien järjestöjen mainitseminen saattaa osoittautua rajoittavaksi. Vaikka se ei ole yhtä rajoittava kuin oikeutettujen yksiköiden määritelmä, se saattaa johtaa samanlaiseen lopputulokseen jo pelkästään menettelyn hitauden vuoksi. ETSK toistaa myös kehotuksensa laajentaa käsite kattamaan kaikki organisaatiot, joiden päämääriin sisältyy ympäristönsuojelu. Yhteisön toimielimet olisi lisäksi velvoitettava 8 artiklassa julkistamaan osallistumisen tulokset. ETSK:n mielestä on myönteistä, että Århusin yleissopimuksessa määrätty yleisön oikeus saada tietoa ja osallistua ympäristösuunnitelmien ja -ohjelmien laadintaan laajennetaan koskemaan yhteisön toimielimiä ja muita elimiä. Komitea toivoo kyseisten elinten toimivan siten, että varmistetaan tehokas osallistuminen ja että osallistumisen tulokset otetaan asianmukaisesti huomioon, ja suosittaa tiedottamaan yleissopimuksen liitteessä lueteltujen toimenpiteiden rahoituskriteereistä avoimesti ja konkreettisesti. Sama koskee GMO:ihin ja kemikaaleihin liittyviä päätöksiä, sillä kansalaiset suhtautuvat erityisen herkästi kyseisiin aiheisiin liittyvään ympäristön- ja terveydensuojeluun.

4.1.4

Ehdotetun asetuksen IV osastossa säädetään muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeudesta ympäristöasioissa. Tarkasteltaessa asiaa Århusin yleissopimuksen näkökulmasta osastossa vääristetään tavoiteltavaa päämäärää myöntämällä vain oikeutetuille yksiköille mahdollisuus tehdä hallinnollisten toimien sisäistä uudelleentarkastelua koskeva pyyntö ja vaatia asian oikeuskäsittelyä. Vaikka ehdotukseen sisältyvä rajoituspyrkimys onkin menettelyn yksinkertaistamisen kannalta ymmärrettävä, komitea katsoo, että uudelleentarkasteluun ja oikeuskäsittelyyn riittäisi, että pyynnön esittäjä osoittaa asian koskevan hänen etuaan ja toimivansa ympäristöalalla.

4.1.5

ETSK ei ole sitä mieltä, että edellä mainittujen oikeutettujen organisaatioiden on toimittava useassa maassa.

4.1.6

Asetuksen 12 artiklan d kohdassa säädetään, että oikeutetuilla yksiköillä on oltava rekisteröidyn tilintarkastajan varmentama tilinpäätös. Läheisyysperiaatteen nojalla jäsenvaltioiden tulisi saada valvoa, täyttävätkö kyseiset organisaatiot niille asetetut kansalliset kirjanpitovaatimukset.

4.1.7

ETSK katsoo, että vireillepano-oikeuden käytöstä kansallisissa oikeuslaitoksissa syntyvien kustannusten vähentämiseksi kanteen nostamisen kustannuksille olisi asetettava enimmäismäärä, joka riippuu riitautetuista eduista ja rahoitustuesta, kuten Århusin sopimuksessa määrätään.

30.4.2004   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 117/55

1.1

EU:n ympäristöpolitiikka, sellaisena kuin siitä säädetään EY:n perustamissopimuksen 6 artiklassa, ja etenkin yhteisön tavoitteena olevan kestävän kehityksen edistäminen edellyttävät, että Euroopan kansalaiset tuntevat saavansa niistä tietoa ja osallistuvansa niiden täytäntöönpanoon. Niinpä ympäristöasioiden pääosasto on tukenut muun muassa monin välinein, säädöksin, tiedonannoin ja konferenssein ympäristöpolitiikasta tiedottamista ja asianosaisten osallistumista ympäristöasioiden käsittelyyn.

1.2

Tähänastisissa välineissä on keskitytty ottamaan käyttöön sääntöjä kansalaisille tiedottamisesta ja heidän osallistumisestaan ympäristöasioiden käsittelyyn. Muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeutta koskevien säännösten käyttöönotto on jäänyt vähemmälle huomiolle ympäristöpolitiikan eri osa-alueisiin sovellettavissa säädöksissä.

1.3

EY:n perustamissopimuksen 175 artiklan 1 kohdan nojalla komissio on toimivaltainen ryhtymään toimenpiteisiin, joilla taataan ympäristöpolitiikan tavoitteiden toteuttaminen. Niinpä on ymmärrettävää pyrkiä säätämään ympäristönsuojelua tukevasta ja parantavasta kansalaisten osallistumisoikeudesta. Todettakoon, että tällainen tiedonsaanti- ja kuulemisväline on jo käytössä yhteisön muissa toimintaperiaatteissa, etenkin YMP:ssä ja teollisuuspolitiikassa. Koska välineillä vaikutetaan kestävään kehitykseen, tiedon saanti ja avoimuus on välttämättä ulotettava koskemaan asianosaisia laajempaa yleisöä tiedottamalla asiasta kaikille kansalaisille.

1.4

Tiedon saannista ja kansalaisten osallistumisoikeudesta on toistaiseksi annettu seuraavat säädökset:

1.5

Euroopan yhteisö allekirjoitti vuonna 1998 tiedon saantia, yleisön osallistumisoikeutta päätöksentekoon sekä muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeudetta ympäristöasioissa koskevan yleissopimuksen (Århusin yleissopimuksen). Näin vahvistettiin pyrkimystä antaa Euroopan kansalaisille entistä paremmat mahdollisuudet osallistua ympäristöasioiden käsittelyyn, tarjota heille tilaisuus osallistua aiempaa laajapohjaisemmin luonnonympäristön säilyttämiseen ja suojeluun ja vaikuttaa näin Euroopan kestävään kehitykseen.

1.6

Koska kaikki jäsenvaltiot eivät vielä ole ratifioineet Århusin yleissopimusta, (4) oikeudellisen tilanteen korjaamiseksi on ryhdyttävä kahdenlaisiin toimiin. Ensinnäkin on annettava säädös, asetus, jonka nojalla Århusin yleissopimuksen kaikkia määräyksiä voidaan soveltaa yhteisön toimielimiin ja muihin elimiin asettamalla tiettyjä vaatimuksia ympäristöä koskevan tiedon saannille, yleisön osallistumiselle päätöksentekoon sekä muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeudelle ympäristöasioissa. Toiseksi on täydennettävä jäsenvaltioille osoitettuja säännöksiä tekemällä ehdotus direktiiviksi, johon on vielä lisättävä kyseinen muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeus.

2.1

Ehdotetussa direktiivissä asetetaan vähimmäisehdot oikeudelle panna vireille hallinto- tai tuomioistuinmenettelyjä ympäristöasioissa, jotta taataan alaa koskevan yhteisön säännöstön täytäntöönpanon tehostaminen. Kyseessä ovat vähimmäissäännökset, joiden nojalla on yhtäältä tarkoitus panna tältä osin täytäntöön Århusin yleissopimus ja toisaalta yhtenäistää käytäntöä kaikissa EU-maissa, jotta taloudelliset toimijat ja hallintoviranomaiset eivät joutuisi eriarvoiseen asemaan.

2.2

Säädöksen runkona ovat määritelmät, joilla täsmennetään toimijat, menettelyt sekä menettelyn käynnistävät toimet ja laiminlyönnit.

2.3

Keskeisimmällä sijalla on asiavaltuus eli oikeus panna vireille tuomioistuin- tai hallintomenettely. Tässä yhteydessä tehdään ero ylipäätään kansalaisten ja oikeutettujen yksiköiden välillä. Ensiksi mainituilta vaaditaan, että asia koskee riittävästi heidän etuaan tai että jokin oikeus tai menettelysäännöt heikentyvät, kun taas jälkimmäisten oikeutus edellyttää, että niiden on näytettävä asian koskevan riittävästi niiden etua.

2.4

Oikeutukseen sovelletaan 8 ja 9 artiklassa säädettyjä perusteita siten, että kriteerit täyttävät yksiköt ovat oikeutettuja käynnistämään menettelyn ilman muita vaatimuksia.

2.5

Ehdotetun direktiivin 6 artikla ansaitsee erityismaininnan, sillä sen nojalla voidaan tehdä sisäistä uudelleentarkastelua koskeva pyyntö ympäristölainsäädännön vastaisesta hallinnollisesta toimesta tai laiminlyönnistä. Samalla yhtenäistetään jäsenvaltioiden soveltamia määräaikoja ja toiminnalle asettamia ehtoja.

3.1

ETSK ilmaisee jälleen kerran kantanaan, että EU:n tarkoituksenmukaisin väline ympäristölainsäädännön täytäntöön panemiseksi on kansalaisten osallistuminen kestävän kehityksen mukaisen politiikan toteuttamiseen. Osallistumisen lähtökohtana on oltava avoimuus, ja kaikkien on valvottava ympäristölainsäädännön täytäntöönpanoa. Tiedon saanti, oikeus osallistua ympäristöä koskevien suunnitelmien laadintaan sekä muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeus ovat välineitä, joiden avulla sekä tehostetaan lainsäädännön täytäntöönpanoa että valistetaan kansalaisia käytettävissä olevien luonnonvarojen säilyttämisestä ja käytöstä.

3.2

Uudessa vaiheessa, jossa unioniin liittyy pian kymmenen uutta maata, komission on syytä ehdottaa tämänkaltaisia uusia yhdenmukaistamissäädöksiä. On kuitenkin painotettava sitä, että kaikkien Århusin yleissopimuksen allekirjoittaneiden Euroopan maiden on ratifioitava sopimus. Myös Euroopan unionin olisi ratifioitava yleissopimus ja laajennettava näin käytössään olevia yleismaailmallisia ympäristönsuojeluvälineitä, joista kansainväliset yleissopimukset ansaitsevat erityismaininnan.

3.3

Vaikka nyt ehdotetut säädökset ovat myönteisiä, ETSK katsoo aiheelliseksi korostaa eräitä asetetun päämäärän täydellisen toteutumisen kannalta erittäin tärkeitä näkökohtia ja selkiyttää niitä.

3.3.1

Ehdotuksessa annetut määritelmät ovat peräisin Århusin yleissopimuksesta, mutta ne poikkeavat hieman viimeksi mainitusta esimerkiksi seuraavasti:

3.3.1.1

Kummassakin ehdotetussa säädöksessä mainittu oikeutettu yksikkö ei sisälly Århusin yleissopimukseen. Siinä puhutaan ainoastaan ”asianomaisesta yleisöstä”, ja ”asianosaiseksi” tunnustetaan kaikki ympäristönsuojelun hyväksi toimivat järjestöt, eikä ympäristönsuojelun tarvitse olla niiden ”ainoa tavoite”. Järjestöiltä edellytetään vain, että ne toimivat kunkin jäsenvaltion järjestölainsäädännön mukaisesti. Lienee itsestään selvää, että muut voittoa tavoittelemattomat organisaatiot, kuten työntekijäjärjestöt, yhteiskunnallis-ammatilliset järjestöt sekä osuus- ja yhteisötalouden järjestöt, kuluttajajärjestöt jne. tekevät merkittävää ympäristötyötä paikallisella, alueellisella, valtakunnallisella ja unionin tasolla.

3.3.1.2

Direktiivissä mainitaan viranomaiset ja viitataan hallinnon eri tasoihin. Viittauksen ulkopuolelle jäävät kuitenkin tuomio- tai lainsäädäntövallan käyttäjinä toimivat elimet.

3.3.1.3

Eräs tärkeä korostamisen arvoinen seikka on kieliongelmasta johtuva ympäristölainsäädännön käsitteiden moninaisuus. ETSK suosittaa, että eräitä hyvin tärkeitä määritelmiä, esimerkiksi 2 artiklan g kohdan luetelmakohtaa v) tarkistetaan kielellisesti. Kaikkien määritelmien tulisi olla käsitteellisesti yhtenäisiä, jotta ympäristönsuojelu voidaan edes vähimmässä määrin yhtenäistää.

3.3.2

Oikeuskäsittely – Ympäristömenettelyjen ulkopuolelle jätetään nimenomaisesti rikosasioita koskevat toimet. (5) Ympäristömenettelyjä ovat vain EU:n tasolla toteutettavat hallinnolliset ja siviiliasioita koskevat toimet. Tämä rajoittaa menettelyä useimmissa jäsenvaltioissa, sillä niillä on ympäristörikkomuksiin sovellettavaa rikoslainsäädäntöä. Århusin yleissopimuksen 9 artiklan 3 kohdassa puolestaan määrätään, että ympäristölainsäädäntöä rikkovat yksityishenkilöt tai viranomaiset asetetaan vastuuseen toimistaan tai laiminlyönneistään. Tällä tarkoitetaan vain rangaistaviksi säädettyjä rajoituksia. Tällä tavoin toimet mukautetaan menettelyn piiriin kuuluviin asioihin ja lainsäädännön rikkominen ja seuraamukset pyritään sovittamaan oikeansuhteisiksi keskenään. ETSK katsoo, että ehdotetun direktiivin nykyinen sanamuoto saattaa vaikuttaa rajoittavasti jäsenvaltioiden lainsäädännössä tarkoitettuihin ympäristötoimiin.

3.3.3

Ympäristömenettelyt – Tarkastelun kohteena olevien ehdotusten mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava riittävät ja tehokkaat menettelyt, jotka ovat puolueettomia, oikeudenmukaisia ja nopeita eivätkä ole liian kalliita. ETSK katsoo, että vaikka tuomioistuinmenettelystä säätäminen toissijaisuusperiaatteen nojalla kuuluu jäsenvaltioiden lainsäädännön piiriin, direktiivissä olisi syytä mainita Århusin yleissopimuksen 9 artiklan 5 kohdassa tarkoitettu menettelytapa, jossa osapuolet velvoitetaan selvästi ”tiedottamaan” menettelyn vireillepanomahdollisuudesta ja ”luomaan tukivälineet”, joilla poistetaan sellaiset rahoitukselliset tai muut esteet tai vähennetään esteitä, jotka rajoittavat vireillepano-oikeutta ympäristöasioissa.

4.1

Ehdotetulla direktiivillä saatetaan päätökseen Århusin yleissopimuksen mukauttaminen jäsenvaltioiden lainsäädäntöön. Direktiivissä säädetään kaikkiin jäsenvaltioihin sovellettavasta yhteisestä menettelykehyksestä ja taataan samalla ympäristölainsäädännön yhtenäinen soveltaminen, sillä useiden ongelmien rajatylittävän luonteen vuoksi niiden ratkaisemiseksi tarvitaan yhteisötason toimenpiteitä.

4.2

Ehdotuksen sisältö vastaa muihin säädöksiin sisältyviä yhteisön säännöksiä muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeudesta. Direktiivin 1 artiklaan olisi kuitenkin lisättävä maininta siitä, että kyseessä on vähimmäissäädös, jotta säädös ei vaikuta sellaisiin jäsenvaltioihin, joilla on muita laajempi ympäristölainsäädäntö, jossa tunnustetaan ryhmäkanne ja rikkomukset.

4.3

Määritelmät sisältävän 2 artiklan eräitä alakohtia olisi muutettava seuraavasti:

4.4

Direktiivin 5 ja 6 artiklassa säädetään oikeutettujen yksiköiden asiavaltuudesta ja oikeudesta pyytää sisäistä uudelleentarkastelua. Niihin liittyy kaksi merkittävää kysymystä: ensinnäkin asiavaltuutta koskeva maantieteellinen rajoitus ympäristöasioihin liittyvissä tuomioistuinmenettelyissä ja toiseksi sisäistä uudelleentarkastelua koskevan pyynnön laajentaminen kattamaan rajatylittävät tapaukset toisessa jäsenvaltiossa, kun 5 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut vaatimukset täyttyvät. Ehdotus on ristiriitainen, sillä mikäli menettelyjä rajoitetaan oikeutettujen yksiköiden maantieteellisen alueen perusteella, lienee tarkoituksenmukaisempaa mainita sama rajoitus myös sisäisen uudelleentarkastelun yhteydessä. ETSK katsoo kummassakin tapauksessa Århusin yleissopimuksen kannalta oikeudenmukaisemmaksi, ettei muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeutta rajoiteta missään tuomioistuimessa ja että menettelyjä koskevat kansalliset ehdot pidetään voimassa.

4.4.1

Direktiivin 6 artiklassa tarkoitettujen määräaikojen alkamisajankohdaksi olisi syytä asettaa hallinnollisen toimen toteuttamispäivän sijaan sen julkistamispäivä, koska toimesta on mahdotonta saada tietoa, ellei sitä ole julkistettu.

4.5

ETSK kehottaa jälleen laajentamaan 8 artiklan a kohdassa säädettyä oikeutettujen yksiköiden tunnistamisvaatimusta kattamaan oikeushenkilöt, joiden ”yhtenä” tavoitteena on suojella ympäristöä ja kohentaa ympäristön tilaa.

4.6

Direktiivin 10 artiklassa säädetään ympäristömenettelyjä koskevista vaatimuksista. ETSK katsoo, että Århusin yleissopimuksen 9 artiklan 4 kohdan sanamuoto on kattavampi kuin ehdotetun direktiivin. Viittaus rahoitusesteisiin ja rajallisiin mahdollisuuksiin saada oikeusapua saattaa näet tosiasiassa rajoittaa vähävaraisten organisaatioiden mahdollisuutta käyttää muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeutta.

4.7

Direktiivin 8 artiklan d kohdassa säädetään, että oikeutetuilla yksiköillä on oltava rekisteröidyn tilintarkastajan varmentama tilinpäätös. Läheisyysperiaatteen nojalla jäsenvaltioiden tulisi saada valvoa, täyttävätkö kyseiset organisaatiot niille asetetut kansalliset kirjanpitovaatimukset.

4.8

ETSK katsoo, että vireillepano-oikeuden käytöstä kansallisissa oikeuslaitoksissa syntyvien kustannusten vähentämiseksi kanteen nostamisen kustannuksille olisi asetettava enimmäismäärä, joka riippuu riitautetuista eduista ja rahoitustuesta kuten Århusin sopimuksessa määrätään.

30.4.2004   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 117/58

1.1

Teräsala, sen jatkuva muutosprosessi sekä kauppapolitiikan vaikutukset kyseiseen prosessiin ovat tutkimuskohde, jonka tarkastelemisesta on suurta hyötyä muillekin teollisuudenaloille.

1.2

Tässä oma-aloitteisessa lausunnossa ”teräsalalla” tarkoitetaan kaikkea teräksen tuotantoon liittyvää teollisuustoimintaa sekä terästoimituksia ottaen huomioon niiden tärkeän merkityksen terästä raaka-aineenaan käyttävälle eurooppalaiselle teollisuudelle. Lausunnon aihe ja siinä annettavat suositukset koskevat siten paljon laajempaa alaa kuin pelkkää terästuotantoa.

1.3

Tässä asiakirjassa ”teollisuuden muutoksilla” tarkoitetaan teollisuuden tavanomaista, jatkuvaa ja aktiivista reagointia sen liiketoimintaympäristössä tapahtuviin dynaamisiin muutoksiin kilpailukyvyn säilyttämiseksi ja kasvumahdollisuuksien luomiseksi. Alan rakennemuutokset eivät ole kyseisen prosessin tavoite vaan niiden katsotaan johtuvan reagoimisesta alalla tapahtuviin muutoksiin. ”Rakennemuutoksella” tarkoitetaan tietyntyyppisiä teollisuuden muutoksia. Tavallisesti kyseessä on tilapäinen (usein pakon sanelema) prosessi kilpailukyvyn palauttamiseksi liiketoimintaympäristön vaatimuksiin sopeutumalla, mistä on seurauksena liiketoiminnan epäjatkuvuutta. Rakennemuutoksen päätavoitteena on kyseisen teollisuudenalan rakenteiden perusteellinen muuttaminen.

1.4

On ilmeistä, että teollisuuden muutokset johtuvat suurelta osin yleisessä taloudellisessa ympäristössä tapahtuvista rakennemuutoksista ja etenkin markkinatarpeiden voimakkaasta muuttumisesta. Myös suuret erot sisäisissä (jäsenvaltioiden tai EU:n) toimintalinjoissa — esim. oikeus-, raha-, ympäristö-, energia- ja etenkin sosiaalipolitiikassa — vaikuttavat huomattavasti, joskus jopa ratkaisevasti teollisuuden muutoksiin. Asia käy selväksi, kun tutkitaan teollisuuden muutoksia EU:n teräsalalla viimeisimpien 20 vuoden aikana. Tässä lausunnossa tarkastellaan kuitenkin ainoastaan EU:n kauppapolitiikkaa. Kauppapolitiikka on perusluonteeltaan ulkopuolinen tekijä, joka määrittää EU:n ja muiden maiden ja talousalueiden välisen kaupan poliittiset puitteet.

1.5

Sen vuoksi on muistettava, että tämän lausunnon tarkoituksena ei ole kuvailla EU:n teräsalalla tapahtuvia teollisuuden muutoksia kaikki edellä mainitut (sisäiset) poliittiset tekijät mukaan luettuina, vaan ainoastaan tarkastella teräsalan ja (ulkoisen) kauppapolitiikan keskinäistä riippuvuutta.

1.6

Tässä yhteydessä on myös kiinnitettävä huomiota siihen, että EU:n laajeneminen ei ole unionille enää kauppapoliittinen kysymys, kuten se suurelta osin oli ehdokasmaiden kanssa käytyjen liittymisneuvotteluiden alkuvaiheessa. Uudet jäsenvaltiot ovat tämän vuoden toukokuusta lähtien osa entistä laajempia yhtenäismarkkinoita. Kaikki EU:n tulevat poliittiset toimet teollisuuden muutosten ja etenkin teräsalan rakennemuutosten — joita edelleen tarvitaan — tukemiseksi on siten toteutettava EU:n sisäisen politiikan puitteissa.

2.1

Yritykset kilpailevat yhä voimakkaammin globalisoituvassa taloudessa, ja niille sisämarkkinoilla asetetut liiketoiminnan edellytykset määräävät niiden kilpailukyvyn ja kasvumahdollisuudet. Kyseiset edellytykset riippuvat suurelta osin poliittisten päätöksentekijöiden määrittämistä markkinapuitteista, kuten kilpailu- ja sisämarkkinasäännöistä, kansainvälisen kaupan säännöistä sekä kauppamenettelyjä koskevista erityissäännöistä ja sopimuksista. Markkinapuitteet syntyvät sekä valtioiden harjoittaman että kansainvälisen kauppapolitiikan tuloksena. Ihannetilanteessa niiden tulisi nopeuttaa ja helpottaa teollisuuden jatkuvaa muutosprosessia, joka heijastaa globaalitalouden dynaamista kehitystä. Niiden ei tietenkään tulisi vaikeuttaa teollisuuden muutoksia tai haitata vapaata ja tervettä kansainvälistä kilpailua. Kauppapolitiikan päätavoitteina tulisi olla maailmanlaajuisen kauppajärjestelmän avoimuuden takaaminen sekä kaikille toimijoille oikeudenmukaisen ja tasapuolisen toimintaympäristön varmistaminen.

2.2

Tässä yhteydessä on syytä todeta, että kauppapolitiikka on erittäin tärkeä osa Euroopan unionin poliittisia kehyksiä, kun otetaan huomioon, että EU on vientiin suuntautunut talous, jonka kauppatase on vahvasti ylijäämäinen. Näin ollen kauppapolitiikka on tärkeä kasvua edistävä tekijä. Komissioon kuuluva kauppapolitiikan pääosasto sekä nimenomaan kauppapolitiikasta vastaavan komissaarin olemassaolo ovat hyvä osoitus yhteisön kauppapolitiikkaa kohtaan osoittamasta erittäin suuresta kiinnostuksesta. Euroopan talouden kilpailukyvyn parantamiseen tähtäävällä Lissabonin strategialla pyritään luonnollisesti ensisijaisesti vahvistamaan unionin sisäisiä parametreja. Kyseisten pyrkimysten onnistuminen näkyy laajemmin vain maailmanmarkkinoilla, ja niillä menestyminen on mahdollista ainoastaan asianmukaisen ja yhtä onnistuneen kauppapolitiikan avulla.

2.3

Teräsalalla kauppapolitiikan merkitys on poikkeuksellisen suuri. Teräs on öljyn ohella yleisin teollisuustuote, jolla käydään kansainvälistä kauppaa. Nykyään noin kolmasosa maailmalla tuotetusta teräksestä myydään tuottajamaan ulkopuolelle. Luku on lähes kaksinkertainen 30 vuotta sitten vallinneeseen tilanteeseen verrattuna. Kansainvälisen teräskaupan vaatimukset ovat siten yksi alan kilpailukykyyn eniten vaikuttavista tekijöistä. Samanlaisia huomioita voidaan tehdä terästä raaka-aineenaan käyttävän teollisuuden ja sen tuotteiden osalta. Tällaisia teollisuudenaloja on lähes rajaton määrä: esimerkkeinä mainittakoon auto- ja laivanrakennusteollisuus sekä mekaanisia laitteita valmistava teollisuus. Kauppapolitiikka vaikuttaa suoraan siihen, miten terästeollisuus ja sen eri osa-alueet kykenevät vastaamaan kilpailuun kotimarkkinoillaan ja miten ne onnistuvat pääsemään muiden maiden markkinoille. Kauppapolitiikkaa voidaan käyttää välineenä maailmankaupan perustana olevan sääntöpohjaisen järjestelmän muokkaamiseksi. Lisäksi kauppapolitiikalla voidaan vaikuttaa siihen, missä määrin ala kykenee vastaamaan sen liiketoimintaympäristössä tapahtuviin rakennemuutoksiin.

2.4

Yhtenä osoituksena teräskaupan suuresta merkityksestä on se, että yli 40 prosenttia WTO:ssa käsiteltävistä kauppariidoista liittyy teräkseen. Kyseinen luku heijastaa tehottoman tuotantokapasiteetin alalle jatkuvasti asettamaa haastetta. Tehotonta tuotantoa rahoitetaan usein valtiontuilla, mikä vääristää kauppaa ja on osoitus siitä, että WTO:n jäsenvaltioiden välistä kansainvälistä kauppaa säätelevien sopimusten soveltamisessa on edelleen perusluonteisia puutteita.

2.5

On myös muistettava, että EU:n terästeollisuus on keskeinen osa Euroopan taloutta ja että se vaikuttaa merkittävästi unionin talouskehitykseen. Teräs on edelleen tärkein teollisuuden perusraaka-aine, ja sen vuosittainen markkinavolyymi maailmanmarkkinoilla on noin 350 miljardia euroa eli yli kymmenkertainen minkään muun teollisuuden raaka-aineen markkinavolyymiin verrattuna. Lisäksi terästä tarvitaan välttämättömästi perusrakenteiden kehittämiseen sekä useimpien teollisuudenalojen raaka-aineeksi. EU:n terästuotanto on erittäin tehokasta ja se kykenee tyydyttämään täysin tärkeimpien terästä raaka-aineenaan käyttävien alojen kaikki mahdolliset markkinatarpeet. Apuna tässä ovat yhtä tehokkaasti toimivat teräksen jakelujärjestelmät, jotka vastaavat noin kahdesta kolmasosasta markkinoiden tarjonnasta ja laajentavat jatkuvasti teräksen kuluttajille suunnattuja palveluitaan. Ilman omaa erittäin kilpailukykyistä terästuotantoaan EU ei voisi tukeutua omiin voimavaroihinsa ja taito-tietoonsa pyrkiessään edistämään entisestään terästä raaka-aineena käyttävän teollisuutensa kilpailukykyä ja kärkiasemaa maailmassa. Sen vuoksi teräsalan elinvoiman säilyttämisen tulee kuulua EU:n keskeisiin poliittisiin tavoitteisiin.

3.1

15-jäsenisen EU:n teräksentuotannossa on pyritty toteuttamaan 1980-luvun alusta lähtien mittavia rakennemuutoksia: markkinavaikutteista teräksentuotantokapasiteettia on vähennetty 50 miljoonalla tonnilla, yli 50 prosenttia tuotantolaitoksista on suljettu ja terästuotannossa työskentelevien työntekijöiden määrä on vähentynyt 900 000:sta 250 000:een. 15-jäseninen EU on Kiinan jälkeen maailman toiseksi suurin teräksentuottaja: unioni tuottaa vuosittain noin 160 miljoonaa tonnia raakaterästä, mikä vastaa noin 20 prosenttia maailman terästuotannosta. Terästuotannon liikevaihdon on laskettu olevan noin 80 miljardia euroa.

3.2

Nykyään Euroopan (15-jäseninen EU) terästuotanto kuuluu maailman parhaisiin, kun tarkastellaan tuotanto-osaamista, laitteiden suorituskykyä, tuotelaatua, jakelua, huoltopalveluita sekä innovaatiokykyä. Alalle on luonteenomaista muutaman todella suuren, aidosti maailmanlaajuisen toimijan, useiden pienempien erikoistuneiden tuottajien sekä lukuisten erittäin tehokkaiden jakelijoiden ja huoltokeskusten rinnakkaiselo. 1980-luvulla ja 1990-luvun alkupuolella toteutettujen kivuliaiden rakennemuutosten ja niitä seuranneen yksityistämis- ja yhdistymisprosessin tuloksena on syntynyt ajanmukainen ja kilpailukykyinen ala, jolla on oikeus suhtautua luottavaisesti tulevaisuuteensa sekä mahdollisuuksiinsa vastata jatkuviin muutoshaasteisiin menestyksellisesti vapaan ja terveen kilpailun oloissa.