30.4.2004   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 110/1

1.1

Schengenin sopimus, jossa yleisellä tasolla määrätään henkilöiden ja tavaroiden vapaasta liikkuvuudesta, allekirjoitettiin vuonna 1985. Aluksi sopimukseen liittyivät Alankomaat, Belgia, Luxemburg, Ranska ja Saksa, joita myöhemmin seurasivat muut EU-maat — Irlantia ja Yhdistynyttä kuningaskuntaa lukuun ottamatta — sekä Norja ja Islanti.

1.2

Koska henkilöiden ja tavaroiden vapaalla liikkuvuudella on myös turvallisuutta vähentäviä vaikutuksia, myös Irlanti ja Yhdistynyt kuningaskunta osallistuvat EU:n yhteistyöhön turvallisuuden alalla, vaikka ne eivät kuulukaan vapaata liikkuvuutta koskevan Schengenin sopimuksen piiriin.

1.3

Schengenin sopimuksessa määritetään viranomaiset, joilla on pääsy Schengenin tietojärjestelmään, sekä tarkoitusperät, joiden pohjalta kyseinen pääsy voidaan sallia. Nykyisen sopimuksen tekstin mukaan ajoneuvojen rekisteröintijärjestelmistä vastaavat viranomaiset eivät voi käyttää kyseistä välinettä.

1.4

Komission tarkoituksena on tehdä muutoksia Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehtyyn yleissopimukseen sisällyttääkseen säädöksiin mekanismeja, jotka mahdollistavat pääsyn SIS-tietojärjestelmän (Schengenin tietojärjestelmä) tietoihin, jotka koskevat varastettuja ajoneuvoja ja perävaunuja sekä blankoasiakirjoja ja annettuja henkilöllisyysasiakirjoja (passeja, henkilötodistuksia ja ajokortteja), jotta voidaan tarkistaa, ovatko uudelleen rekisteröitäväksi esitetyt ajoneuvot varastettuja, kavallettuja tai muutoin kadonneita ja käyttävätkö rekisteröintitodistusta hakevat henkilöt tähän tarkoitukseen varastettuja henkilöasiakirjoja tai ajoneuvon rekisteröintiasiakirjoja.

1.5

Kyseinen aihe on erittäin tärkeä, kun otetaan huomioon, että päivittäin varastetaan lähes yhdeksän tuhatta ajoneuvoa (noin yksi ajoneuvo joka kymmenes sekunti) ja että vuosittain esitetään rekisteröitäväksi noin 15 miljoonaa ajoneuvoa, joista 6—7 miljoonan ajoneuvon osalta on kyse uudelleenrekisteröinnistä.

1.6

Komission ehdotusta on arvioitava monista eri näkökulmista ottaen erityisesti huomioon oikeuteen, petosten torjuntaan, sisämarkkinoiden vahvistamiseen sekä liikennepolitiikkaan liittyvät kysymykset.

2.1

Komitea yhtyy komission näkemykseen ulottaa pääsy SIS-tietojärjestelmän tietoihin edellä mainittujen asiakirjojen myöntämisestä ja valvonnasta vastaaviin kansallisiin viranomaisiin, kun otetaan huomioon kyseisiin tavaroihin ja laitteisiin sekä niitä koskeviin asiakirjoihin liittyvien petosten ja järjestäytyneen rikollisuuden laajuus.

2.2

Komitea katsoo, että komission nyt tekemä ehdotus Schengenin sopimuksen muuttamiseksi on aiheellinen, sillä se edistää turvallisuutta ja nopeuttaa oikeustoimia sillä edellytyksellä, että järjestelmässä taataan tietosuoja.

2.3

Komitea huomauttaa, että komission nyt esittämän ehdotuksen ja jäsenvaltioiden säännösten ja sisäisten määräysten välinen yhteensopivuus on varmistettava.

2.4

SIS-tietojärjestelmä perustuu selkeästi yhteisön näkökulmaan, ja sitä voidaan käyttää ainoastaan ETA-alueella, kuten Schengenin sopimuksessa on määrätty. ETSK katsoo, että kyseinen ehto on pidettävä voimassa myös jatkossa. ETSK pitää huolestuttavana, että alan yhteistyöjärjestelmät kolmansien maiden kanssa ovat tehottomia, kun otetaan huomioon, että suuri osa Euroopan unionin alueella varastettujen tai kavallettujen ajoneuvojen kaupasta käydään sen rajojen ulkopuolella.

2.5

ETSK katsoo, että yksi vaihtoehdoista on yhteistyö Interpolin kanssa (johon kuuluu 181 valtiota) ASF-järjestelmän (Automated Search Facility) avulla sekä Europolin kanssa tehtävä yhteistyö. Tämä edellyttää ainoastaan, että SIS-tietojärjestelmään syötetyt tiedot välittyvät samanaikaisesti kahteen muuhun järjestelmään. Etenkin SIS-tietojärjestelmän osalta tietojen syöttämisen nopeus on ratkaisevaa, koska ajoneuvot siirtyvät erittäin nopeasti EU:n lainkäyttöalueen ulkopuolelle.

2.6

Komitea on sitä mieltä, että pääsy SIS-tietojärjestelmän tietoihin tässä tarkoituksessa on myönnettävä niille jäsenvaltioille, jotka eivät ole allekirjoittaneet Schengenin sopimusta, sillä kyse on turvallisuudesta.

2.7

Komission antamien tietojen mukaan tulevilla jäsenvaltioilla on pääsy SIS II -tietojärjestelmän (tietojärjestelmän uusi versio) tietoihin vasta vuoden 2006 loppupuolella. Komitea katsoo, että kyseisten valtioiden on voitava mahdollisimman nopeasti hyödyntää täysipainoisesti SIS-tietojärjestelmää. Tästä olisi ilmeistä hyötyä järjestelmän käytön tavoitteiden kannalta.

2.8

ETSK on tyytyväinen siihen, että tarkasteltavana olevassa asiakirjassa on otettu huomioon useissa jäsenvaltioissa toimivat ajoneuvojen rekisteröinnistä vastaavat yksityiset yksiköt, jotka voivat epäsuorasti ja kääntymällä sellaisen julkisen viranomaisen puoleen, jolla on pääsy SIS-tietojärjestelmään, hankkia toiminnassaan tarvitsemat välttämättömät tiedot niin, että tietosuoja säilyy.

2.9

ETSK pitää erityisen tärkeänä varmistaa sellaisten mekanismien olemassaolo, joilla rajoitetaan SIS-tietojärjestelmään pääsevien hallintoviranomaisten pääsy järjestelmän muihin tietoihin, joiden tulee olla varattuja ainoastaan Schengenin sopimuksen 1 artiklassa määrätyille viranomaisille kansalaisten yleisten oikeuksien turvaamisen takia.

2.10

ETSK on tyytyväinen komission antamaan vakuutukseen siitä, että löydetyllä ratkaisumallilla ei ole rahoitusvaikutuksia EU:n talousarvioon, vaan jäsenvaltiot vastaavat syntyvistä kustannuksista.

2.11

Komitea katsoo lisäksi, että kyseisenlaiseen rikollisuuteen liittyviä tilastotietoja on kerättävä, käsiteltävä ja levitettävä, jotta sen torjuminen voidaan organisoida entistä paremmin.

3.1

Komitea katsoo, että kyseinen järjestelmä sekä eri jäsenvaltioiden viranomaisten vaivaton pääsy järjestelmään edistävät ajoneuvojen vapaata liikkuvuutta unionissa. Lisäksi se asettaa jäsenvaltioiden viranomaiset vastuuseen sellaisten tietyntyyppisten kansallisten määräysten mitätöimisestä, joiden vuoksi toisessa jäsenvaltiossa rekisteröidyn ja ulkomaisin rekisterikilvin varustetun ajoneuvon käytöstä aiheutuu kansalaisille vaikeuksia.

3.2

Nyt kun petosten ja ajoneuvojen varkauksien torjuntaan ja valvontaan liittyviä valmiuksia vahvistetaan, komission on kannustettava jäsenvaltioita luopumaan säännöistä, jotka vaikeuttavat toisessa jäsenvaltiossa rekisteröidyn ajoneuvon käyttöä ja liikkuvuutta. Tätä tapahtuu usein yksinomaan verotuksellisista syistä, mikä on sisämarkkinoiden sääntöjen vastaista.

30.4.2004   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 110/3

1.1

Komitea on jo aikaisemmin todennut, että inhimilliset voimavarat ovat tutkimuksen ja kehittämisen herkin ja arvokkain resurssi ja että komitea tukee komission pyrkimyksiä inhimillisten voimavarojen lisäämiseksi ja ylläpitämiseksi.

1.2

Näin ollen komitea pitää tutkija-ammatin ongelmia EU:ssa käsittelevää komission tiedonantoa tervetulleena ja suhtautuu myönteisesti siinä esitettyihin ehdotuksiin ja aloitteisiin. Se kannattaa painokkaasti komission tavoitteita ja pyytää samalla jäsenvaltioita parantamaan huomattavasti nykytilannetta, johon on pikaisesti puututtava.

1.3

Komitea on komission kanssa samaa mieltä siitä, että parannustarve koskee sekä tutkijoiden henkilökohtaisia sopimuksia sekä kaiken liikkuvuuden kannalta tärkeää sosiaali- ja eläketurvan kaikkien muotojen mukauttamista ja siirrettävyyttä.

1.4

Niin kauan kuin nämä vaatimukset ovat Euroopan sisämarkkinoiden puutteellisen loppuunsaattamisen tai yksittäisten jäsenvaltioiden riittämättömän sääntelyn vuoksi täyttämättä, komission tulisi huolehtia esim. liikkuvuusohjelmansa avulla jäljellä olevien puutteiden korvaamisesta parhaalla mahdollisella tavalla ja luoda vielä lisäkannustimiakin. Erityisen tärkeä näkökohta on myös perheiden yhtenäisyys ja siihen liittyvät kysymykset.

1.5

Komitea muistuttaa kuitenkin myös, että kannustimeksi tutkijan uralle ryhtymiseksi tarvitaan sekä houkuttelevia ja tutkimuksen ja kehittämisen merkitystä vastaavia sopimuksia yksittäisille tutkijoille että pitkän aikavälin suunnitteluvarmuuden takaavaa rahoitusta tutkimuslaitoksille ja teollisuuden tutkimuslaboratorioille. Tutkimuspolitiikka ei saa joutua lyhyen aikavälin budjettipakkojen tai ohjauskokeilujen pelivälineeksi. Sen sijaan siinä tulisi pyrkiä tukemaan riittävästi tutkijoiden potentiaalia ja kykyjä omavastuun ja yleishyödyllisyyden periaatteita soveltaen.

1.6

Useimmat suuret keksinnöt eivät ole olleet määrätietoisen tehtävänasettelun tulosta vaan syntyneet yleisiä luonnonlakeja etsittäessä. Tällainen riittävin varoin varustettu ja poliittisesta ohjauksesta vapaa etsintätyö on paitsi osa tutkimusvapauden perusoikeutta myös tulevan kehityksen ja yleisen hyvinvoinnin keskeinen edellytys – yhdessä tavoitteellisen tutkimuksen ja kehityksen kanssa.

1.7

Komitea on erittäin huolissaan siitä, että monissa jäsenvaltioissa nämä edellytykset täyttyvät nykyisin ainoastaan puutteellisesti tai eivät ollenkaan. Tunnettujen vakavien kansantaloudellisten haittojen lisäksi nämä puutteet aiheuttavat huolestuttavissa määrin myös nimenomaan parhaiden nuorten tutkijoiden siirtymistä etenkin Yhdysvaltoihin.

1.8

Komitea pyytää siksi neuvostoa, parlamenttia ja komissiota sekä erityisesti jäsenvaltioita ja Euroopan teollisuutta toteuttamaan toistuvasti antamansa sitoumukset ja nostamaan tutkimukseen ja teknologiseen kehitykseen suunnattavat investoinnit vuoteen 2010 mennessä 3 prosenttiin bruttokansantuotteesta. Kilpailevien kansantalouksien sijoituksiin verrattavissa olevat investoinnit ovat perusedellytys Lissabonin tavoitteiden saavuttamiselle.

1.9

Komitea kannattaa myös komission ehdottamia yksittäisiä toimia kuten ”Euroopan tutkijoiden peruskirjaa” ja ”tutkijoiden työhönoton käytännesääntöjä”; molemmat säännökset voivat olla monissa tapauksissa erittäin hyödyllisiä. Komitea esittää kuitenkin asiassa sen varauksen, että niitä tulee soveltaa vain vapaaehtoisuuden pohjalta (kuten komissio ehdottaakin) eivätkä ne saa johtaa ylisääntelyyn (liialliseen byrokratiaan) jo muutenkin osittain ylisäännellyllä alalla.

1.10

Lissabonin tavoitteiden tulee säilyä tutkimuspolitiikan ohjenuorana. Siksi myös tutkimusjärjestelmien ja -laitosten kilpailu kulloinkin parhaasta rakenteesta, parhaasta varustelusta ja parhaasta henkilöstöpolitiikasta tulee mahdollistaa ja sitä tulee tukea sen sijaan, että sitä vaikeutetaan liiallisella sääntelyllä. Yhteisön käyttäytyminen suuntautuu menestyjien esimerkkien mukaan. Näin ollen menestyjät on tunnistettava, heitä on tuettava ja heidän on annettava – eettisten ja laillisten rajojen puitteissa – toimia omalla tavallaan.

1.11

Jo koulusta alkavat tutkijakoulutuksen ja -uran kannustimet ja valintamenettelyt on muotoiltava ja suorituksista on palkittava siten, että riittävän monet kyvykkäimmistä valitsevat tieteellisen (akateemisen) koulutuksen ja kunkin tutkija-alan parhaat kyvyt valitaan ja suostuvat johtaviin tehtäviin.

1.12

Kun yhteiskunta sekä yksittäiset tutkijat investoivat halutun laajan ja vaikean perus- ja erityisosaamisen hankkimiseen, yhteiskunnalla – jota politiikka edustaa – on vastuu hyödyntää näitä investointeja parhaalla mahdollisella tavalla. Tämän vastuun piiriin kuuluu myös huolehtiminen siitä, että koulutetulle tutkijalle avautuu asianmukaisia ja kiinnostavia uravaihtoehtoja ilman syrjäpoluille joutumisen vaaraa. Komitea tukee komission pyrkimystä tämän tehtävän toteuttamiseen.

1.13

Erittäin tärkeä pyrkimys – jota myös komissio kannattaa – on parantaa akateemisen alan ja teollisuuden välisiä urapolkuja sekä lisätä henkilöstövaihtoa. Yksittäisistä edistysaskeleista huolimatta tällä alalla on vielä paljon tehtävää. Asiaa voitaisiin edistää esimerkiksi toteuttamalla vaatimus teollisuuden panoksen lisäämiseksi tutkimuksessa ja kehityksessä.

1.14

Tutkijoiden suojelemiseksi liiallisilta hallintotehtäviltä ja -ongelmilta – niihin liittyvät aktiiviset ja passiiviset arviointitehtävät mukaan luettuna – on pyrittävä välttämään liian useita erillään toimivia vertikaalisia ja myös horisontaalisia (rinnakkaisia) lupa- ja ohjauselimiä, koska se paitsi synnyttää väistämättä sisäistä kitkaa ja aiheuttaa juuri kyvykkäimmille tutkijoille ylimääräistä ja tarpeetonta työtä johtaa myös epäselviin ja osittain jopa ristiriitaisiin vaatimuskriteereihin ja päätöksentekotilanteisiin.

1.15

Yhteiskunnallisten ja poliittisten päättäjien on huolehdittava siitä, että tarvittavat edellytykset huippusaavutusten ja -osaamisen synnylle ja säilymiselle ovat olemassa tai saadaan luotua.

1.16

Yksittäisistä seikoista tekemiensä lukuisten huomioiden ja yksityiskohtaisten suositusten osalta komitea viittaa tämän lausunnon seuraaviin lukuihin.

2.1

Komissio julkaisi tammikuussa 2000 tiedonannon (1), jossa se ehdotti eurooppalaisen tutkimusalueen luomista. Komitea antoi tästä tiedonannosta laajan hyväksyvän lausunnon (2), jossa se käsitteli liikkuvuuden ongelmia ja muita tutkijan ammattiin liittyviä näkökohtia sekä suositteli asianmukaisia toimenpiteitä ongelmien ratkaisemiseksi. Tällä välin komitea on laatinut muitakin lausuntoja (3) asiaan liittyvistä komission asiakirjoista ja esittänyt niissä toimintasuosituksensa.

2.2

Käsillä olevassa tiedonannossa komissio käsittelee kysymystä, joka on tärkeä Lissabonin tavoitteiden ja niihin oleellisesti liittyvän tutkimuksen ja kehityksen roolin yhteydessä: tutkijoiden uramahdollisuuksia eurooppalaisella tutkimusalueella.

2.3

Komission mukaan ”tiedonanto tuo esille rakenteellisia heikkouksia ja selviä eroja kaikissa näissä tekijöissä sen mukaan, millä sektorilla tutkijat toimivat tai millaisessa maantieteellisessä, oikeudellisessa, hallinnollisessa tai kulttuurisessa ympäristössä he työskentelevät. Nämä erot ja tutkijanuraa koskeva avoimuuden puute Euroopassa estävät asianmukaisten uranäkymien kehittymisen Euroopan tasolla sekä tutkijoiden todellisten työmarkkinoiden syntymisen Euroopassa, tarkasteltiinpa asiaa sitten maantieteellisestä, alakohtaisesta tai sukupuoleen liittyvästä näkökulmasta. Nämä erot vaikuttavat merkittävästi myös nuorten halukkuuteen hakeutua T&K-uralle ja tutkijoiden saamaan julkiseen tunnustukseen.”

3.1

Komission tiedonannossa analysoidaan tutkijanammatille luonteenomaisia piirteitä ja määritellään ne monenlaiset tekijät, jotka ohjaavat tutkijoiden urakehitystä Euroopan tasolla: näitä ovat tutkijakoulutuksen tehtävä ja luonne, työhönottomenetelmien erot, sopimuksiin ja rahoitukseen liittyvät näkökohdat ja lopuksi arviointimekanismit ja mahdollisuudet uralla etenemiseen. Tämän vuoksi tiedonanto on sisällöltään erittäin laaja ja kattava, ja lyhyen tiivistelmän antaminen sen keskeisistä kohdista on näin ollen lähes mahdotonta. Seuraavassa viitataan lyhyesti eräisiin kohtiin.

3.2

Komission tiedonannossa käsitellään mm. seuraavia kysymyksiä:

Komission tiedonannossa käsitellään mm. seuraavia kysymyksiä: poliittinen tausta, tutkijan määritelmä, uramahdollisuudet, työvoimatarve, T&K-uran saama tunnustus, väylät korkeakoulujen ja teollisuuden välillä, eurooppalainen ulottuvuus, sukupuolierot, uraa ohjaavat tekijät, tutkijakoulutus, ympäristö, tohtoriohjelmat, työhönottomenetelmät, työehdot ja -olot, sääntelyn purkaminen urajärjestelmässä, palkkaus urakannustimena, virkauravaihtoehtojen tarve, ura-arviointijärjestelmät, ehdotetut toimet ja aloitteet.

3.3

Ehdottamiensa toimien ja aloitteiden puitteissa komissio aikoo mm.

4.1

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea pitää erityisen tervetulleena, että komissio käsittelee tiedonannossaan tätä tärkeää ja aiemmin aliarvioitua tutkija-ammatin aihepiiriä. Komitea yhtyy varauksettomasti komission kantaan, että ”tutkijavoimavarat ovat suurelta osin avain tutkimustoimiin, huippuosaamiseen ja suorituksiin”, ja tukee komission tavoitetta ottaa asia myös yhteisön käsittelyyn. Komitea on jo aikaisemmassa lausunnossaan (4) todennut, että inhimilliset voimavarat ovat tutkimuksen ja kehittämisen herkin ja arvokkain resurssi ja että komitea tukee komission pyrkimyksiä inhimillisten voimavarojen lisäämiseksi ja ylläpitämiseksi. ETSK:n mielestä tässä on olemassa selkeä parannustarve, ja komitea pitääkin tervetulleena, että komissio aikoo ryhtyä asianmukaisiin toimiin.

4.2

Kun yhteiskunta sekä yksittäiset tutkijat investoivat halutun laajan ja vaikean perus- ja erityisosaamisen hankkimiseen, yhteiskunnalla – jota politiikka edustaa – on vastuu hyödyntää näitä investointeja parhaalla mahdollisella tavalla. Tämän vastuun piiriin kuuluu myös huolehtiminen siitä, että koulutetulle tutkijalle avautuu asianmukaisia ja kiinnostavia uravaihtoehtoja ilman syrjäpoluille joutumisen vaaraa. Komitea tukee komission pyrkimystä tämän tehtävän toteuttamiseen.

4.3

Komitea muistuttaa kuitenkin samalla, että menestyksekäs tutkimus ja kehitys edellyttää asianmukaisia, kilpailukykyisiä ja valitettavasti usein myös kalliita (suuria) laitteistoja ja infrastruktuureja sekä riittäviä varoja näiden tieteelliselle käytölle. Lisäksi välttämätön on myös osallistuvien ryhmien vuosia kestävä vaativa valmistelu- ja sisäänajojakso.

4.4

Tämä edellyttää poliittisia ja yrittäjätahojen päätöksiä, jotka antavat mahdollisuuden harjoittaa laaja-alaista ja pitkäaikaista tutkimusta, käyttää tähän riittävästi varoja ja taata riittävä suunnitteluvarmuus. Etenkin suunnitteluvarmuus on ratkaiseva tekijä, kun nuoria yritetään kannustaa hakeutumaan T&K-uralle, eli tutkijavoimavaroja pyritään lisäämään, säilyttämään ja hyödyntämään parhaalla mahdollisella tavalla.

4.5

Komitea on erittäin huolissaan siitä, että monissa jäsenvaltioissa nämä edellytykset täyttyvät nykyisin ainoastaan puutteellisesti tai eivät ollenkaan. Tunnettujen vakavien kansantaloudellisten haittojen lisäksi nämä puutteet aiheuttavat huolestuttavissa määrin myös nimenomaan parhaiden nuorten tutkijoiden siirtymistä (5) etenkin Yhdysvaltoihin.

4.6

Komitea pyytää siksi painokkaasti neuvostoa, parlamenttia ja komissiota sekä erityisesti jäsenvaltioita toteuttamaan esimerkiksi Barcelonassa pidetyn Eurooppa-neuvoston kokouksessa antamansa sitoumukset ja nostamaan tutkimukseen ja teknologiseen kehitykseen suunnattavat investoinnit vuoteen 2010 mennessä 3 prosenttiin bruttokansantuotteesta sekä samalla takaamaan suunnitteluvarmuus ja tutkimusvapaus – erityisesti riittävää perustutkimusta (6) ajatellen. Kilpailevien kansantalouksien sijoituksiin verrattavissa olevat investoinnit (7) ovat perusedellytys, jotta voidaan saavuttaa Lissabonin tavoite, jonka mukaan Euroopan unionista on vuoteen 2010 mennessä ”tultava maailman kilpailukykyisin ja dynaamisin tietoon perustuva talous”.

4.7

Komitea muistuttaa lisäksi jo aiemmin antamastaan suosituksesta (8) asettaa kuudennen T&K-puiteohjelman jälkeiseksi keskipitkän aikavälin poliittiseksi tavoitteeksi yhteisön T&K-investointien kasvattaminen 50 prosentilla.

4.8

Kyseistä valmiutta on tietysti täydennettävä tehokkailla toimenpiteillä, joilla (i) nuoret saadaan kiinnostumaan tutkimuksesta ja tieteestä ja tässä tarkoituksessa (ii) tieteellisten – erityisesti luonnontieteellisten mutta myös teknisten ja matemaattisten – perustietojen välittämiselle annetaan koulujen opetussuunnitelmissa suurempi painoarvo ja houkutteleva esitysmuoto. Tutkimus ja kehitys ovat nykyisen elämäntapamme perusta, ja niillä istutetaan tulevien innovaatioiden, hyvinvoinnin ja rauhan siemenet (9).

4.9

Asian merkitys, edellytykset ja laajuus eivät kuitenkaan ole päässeet riittävästi juurtumaan kansalaisten tietoisuuteen. Myöskään koulujen opetussuunnitelmissa ja opettajien toiminnassa asian tärkeys ei ole päässyt riittävästi esille.

4.10

Kuten komissio aivan oikein toteaa, sekä tutkija-ammattiin valmistavan akateemisen koulutuksen valitsevien lahjakkaiden nuorten motivaatio että koulutettujen tutkijoiden myöhemmät päätökset siitä, missä laitoksessa ja maassa he haluavat työskennellä, ovat riippuvaisia myös yhteiskunnan asenteesta ja arvostuksesta.

4.11

Tämä arvostus ei ilmene ainoastaan julkisessa sanassa vaan myös poliitikkojen ja yrittäjien tekemien päätösten vakautena, luotettavuutena ja kestävyytenä. Tämä pätee sekä yhteisön tasolla että erityisesti kaikkien jäsenvaltioiden tasolla. Inhimilliset voimavarat, materiaaliset voimavarat ja ammatillista kehittymistä edistävät työmahdollisuudet sekä niiden rahoitus ovat tiiviisti toisiinsa liittyviä tekijöitä (10).

4.12

Komissio toteaa tiedonannossaan ongelmaksi mm. sen, että ”erot ja tutkijanuraa koskeva avoimuuden puute Euroopassa estävät asianmukaisten uranäkymien kehittymisen Euroopan tasolla sekä tutkijoiden todellisten työmarkkinoiden syntymisen Euroopassa, tarkasteltiinpa asiaa sitten maantieteellisestä, alakohtaisesta tai sukupuoleen liittyvästä näkökulmasta.” Ratkaisun löytäminen helpottuu, jos sekä yhteisön tasolla että kaikissa jäsenvaltioissa vallitsee pyrkimys tutkimuksen ja kehityksen asianmukaiseksi tukemiseksi (11) ja paremman arvostuksen antamiseksi tutkija-ammatille ja jos tähän on olemassa tarvittavat taloudelliset edellytykset ja päätökset. Lisäksi alalla erityisesti jälkeen jääneissä jäsenvaltioissa on ryhdyttävä voimakkaisiin erityistoimiin.

4.13

Eurooppalaisella tutkimusalueella toimivan tutkijan ura edellyttää hyvästä syystä liikkuvuutta ja joustavuutta. Tämän ei saa kuitenkaan vaikeuttaa tutkijan henkilökohtaisia tai hänen perheensä elinolosuhteita tai heikentää sosiaaliturvaa. Näin ollen komitea tukee komission tavoitetta pyrkiä tähän liittyvien ongelmien ratkaisemiseen ja kehittää tutkijoille asianmukainen ja kansainvälisesti kilpailukykyinen henkilökohtainen sopimustilanne.

4.14

Komitea tukee valtaosin komission tässä yhteydessä ehdottamia ja suunnittelemia toimenpiteitä ja aloitteita. Komitea ei kuitenkaan ole vakuuttunut siitä, että nämä toimenpiteet ja aloitteet riittävät tiedonannossa esitettyjen tavoitteiden saavuttamiseksi. Vaikka komitea katsookin, että tiedonannossa toistuvasti mainittu analyyttisten tutkimusten syventäminen ja täydentäminen saattaa yksittäisissä tapauksissa olla hyödyksi, se ei ole suinkaan riittävä menettelytapa.

4.15

Tarvitaan ennemminkin oikeita poliittisia toimenpiteitä, erityisesti myös jäsenvaltioiden taholta. Komitean mielestä tiedonannosta puuttuvat tähän liittyvät konkreettiset esitykset sekä myös oikeusperusteiden käsittely.

4.16

Konkreettisten toimien vaatimuksella ei kuitenkaan tarkoiteta tarpeellisen harkinnanvapauden ja parhaiden ratkaisujen löytämiseksi käytävän kilpailun rajoittamista liiallisilla ohjeilla ja säännöillä.

4.17

Komitea suosittelee lisäksi, että hyödynnetään T&K- ja Euratom-puiteohjelmien, Sokrates- ja Marie Curie -ohjelmien sekä liikkuvuusohjelman (12) temaattisten toimien toteutuksessa kerättyjä kokemuksia, ja otetaan tässä erityisesti huomioon niiden tutkijoiden kokemukset ja ongelmat, jotka ovat jo luoneet ”eurooppalaisen” uran. Komitea katsoo myös tarpeelliseksi tarkastella hyvissä ajoin mahdollisia oikeudellisia esteitä (13) ja löytää niihin tyydyttävät ratkaisut.

5.1.1

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea yhtyy useimpiin tässä kohdassa esitettyihin komission näkemyksiin ja tukee niitä.

5.1.1.1

Komitea ymmärtää kyllä, miksi komissio on turvautunut OECD:n vuonna 2002 ilmestyneen Frascati-käsikirjan muotoiluun laatiessaan tutkimuksen määritelmänsä: ”Tutkimus ja kokeellinen kehitys (T&K) koostuvat järjestelmällisestä luovasta työstä, jonka tavoitteena on kasvattaa tietovarastoa, mukaan luettuna ihmistä, kulttuuria ja yhteiskuntaa koskeva tieto, sekä tämän tietovaraston käyttämisestä uusien sovellusten kehittämiseen.”

5.1.1.2

Komitea ehdottaa kuitenkin komissiolle määritelmän muuttamista siten, että se – Lissabonin tavoitteet huomioonottaen – sisältäisi myös alan keskeiset luonto- (luonnontiede) ja tekniikka-käsitteet.

5.1.1.3

Määritelmästä tulisi käydä ilmi myös riittävän ensisijaisesti kohdistamattoman perustutkimuksen (14) ratkaiseva merkitys. Useimmat suuret innovaatiot eivät nimittäin ole olleet määrätietoisen tehtäväasettelun tulosta vaan syntyneet luonnonlakeja etsittäessä. Tämä riittävin varoin varustettu ja poliittisesta ohjauksesta vapaa etsintätyö on paitsi osa tutkimusvapauden perusoikeutta myös tulevan kehityksen ja hyvinvoinnin keskeinen edellytys – yhdessä tavoitteellisen tutkimuksen ja kehityksen kanssa.

5.1.1.4

Komitea viittaa tässä yhteydessä aikaisemmin antamaansa suositukseen (15), jonka mukaan tulisi tukea kaikkia sellaisia toimia, jotka vähentävät yhtäältä humanististen, yhteiskunta- ja taloustieteiden ja toisaalta luonnontieteiden ja tekniikan vastakkainasettelua ja sen sijaan edistävät niiden yhdentymistä. Tähän kuuluu myös metodeista, käsitteenmuodostuksesta sekä tulosten arvioinnista ja tarkistuksesta käytävä keskustelu.

5.1.1.5

Lisäksi tietämystä ei tulisi ainoastaan laajentaa vaan myös syventää. Komitea suosittelee näiden huomautusten huomioon ottamista edellä mainittua määritelmää tarkistettaessa.

5.1.1.6

Komitean mielestä komission ehdottamaan tutkija-määritelmään tulisi myös lisätä, että tutkijalta vaaditaan osoitettua korkean tason pätevyyttä ja osaamista sekä itsenäistä toimintakykyä.

5.1.1.7

Näin ollen komitea suosittelee seuraavaa, hieman muutettua tukijan määritelmää: ”koulutuksen ja kokemuksen pätevöittämiä asiantuntijoita, joiden työnä on ideoida tai luoda uutta tietoa, tuotteita, prosesseja, menetelmiä ja järjestelmiä sekä hallinnoida niitä koskevia hankkeita”.

5.1.1.8

Mikäli seuraavassa ei selkeästi toisin mainita, kyse on tiedemiehistä tai insinööreistä, joilla on asianmukainen pätevyys.

5.1.2

Komitea viittakin aikaisemmassa lausunnossa esittämäänsä tutkimuksen ja kehityksen kuvaukseen (16). Tämän kuvauksen pohjalta komitea tukee myös komission aikomusta jättää T&K-uran vaihtoehtojen ja suuntien määrittely mahdollisimman avoimeksi.

5.1.3

Komitea ei kuitenkaan voi varauksetta yhtyä komission käsitykseen siitä, että kaikkia uravaihtoehtoja on kohdeltava ja arvostettava yhtä lailla. EU:n osaamispääoman lisäämiseksi ja kansantaloudellisen lisäarvon luomiseksi tavoitteena on ennemminkin oltava erityisen luovien (mahdollisten) tieteentekijöiden ja keksijöiden tunnistaminen, hankkiminen ja EU:ssa pitäminen. Tätä varten on luotava erinomaiset mahdollisuudet ja kannustimet.

5.1.4

Kuitenkin juuri huippukykyjä ja pioneerisaavutuksia ei voida hallinnoida jäykillä arviointikaavioilla, jotka lisäksi kätkevät sisäänsä myös väärinkäytösten mahdollisuuden.

5.1.4.1

Ongelmallista on esimerkiksi sellaisten kirjoittajien käyttäytyminen, jotka lainaavat julkaisuissaan ensisijaisesti toisiaan ja muodostavat ns. sitaattikartelleja parantaakseen asemiaan kaavamaisissa arvioinneissa.

5.1.4.2

Lisäksi – yksittäistapauksissa – juuri pioneerisaavutusten tunnistaminen tai tunnustaminen ja niihin viittaaminen kirjallisuudessa on tapahtunut tietyllä viiveellä.

5.1.4.3

Persoonallisuutta ei voida arvioida osuvasti kaavojen ja kaavioiden mukaan. Arviointiin tarvitaankin sen alan, jolla saavutukset on tehty tai ovat odotettavissa, tiedeyhteisön merkittävien edustajien kokemusrikkautta ja asiantuntemusta (ja tässäkin menettelyssä tapahtuu – jopa historiallisesti tunnettuja – virhearviointeja.)

5.1.5

Komitea suosittelee tähän liittyen, että komission ehdottamien ”työhönoton käytännesääntöjen” yhteydessä varmistetaan, että niiden – kylläkin vain vapaaehtoisesta – soveltamisesta ei seuraa ylisääntelyä ja siis joustamattomuutta (ks. myös kohta 5.2.5).

5.1.5.1

Komitea ei tietenkään kiellä vaan nimenomaan vahvistaa, että EU:n alueella on varmistettava työhönotossa avoimuus sekä naisten ja miesten tasa-arvo – ja samalla etenkin myös naisten osuuden lisääminen. Tämän tärkeän tavoitteen suhteen komitea tunnustaa käytännesääntöjen mahdollisen hyödyn.

5.1.5.2

Eri työtehtävien hyvin erilaiset vaatimusprofiilit sekä maineikkaiden tutkimusorganisaatioiden erilaiset toimintakulttuurit (17) huomioon ottaen komitea suosittelee kuitenkin, että kaavamaisten ja yleistettyjen arviointi- ja rekrytointimenettelyjen lisäksi hyödynnettäisiin myös asianomaisen tiedeyhteisön kokemuksia ja tietoja. Viime kädessä on varmistettava, että eurooppalaisilla tutkimuslaitoksilla on riittävästi vetovoimaa, tahtoa ja mahdollisuuksia sekä taloudelliset ja hallinnolliset välineet osallistua parhaista tutkijoista käytävään maailmanlaajuiseen kilpailuun.

5.1.5.3

Näin ollen komitea suosittelee, että yksittäisiin väärinkäytöksiin tai epätoivottuihin suuntauksiin reagoitaisiin ensiksi tapauskohtaisesti ja että yleiseen (yli)sääntelyyn turvauduttaisiin vasta viimeisenä keinona.

5.1.6

Jäsenvaltioiden ja tutkimustehtävien väliset eroavaisuudet huomioon ottaen tasa-arvon käsite on lisäksi vaikeasti tulkittavissa ja vaatii siksi hyvin joustavaa tarkastelua.

5.1.7

Komission nimeämiin tutkimuslajeihin kuten ”perustutkimukseen” ja ”strategiseen tutkimukseen” ja niiden määritelmiin viitaten komitea vahvistaa jo aikaisemmissa lausunnoissaan (18) esittämät huomautuksensa (19) erityisesti kansainvälisesti käytetyn ja suositeltavan käsitteen ”sovellettu tutkimus” suhteen ja suosittelee, että asiaa käsiteltäisiin tilaisuuden tullen uudelleen asianmukaisessa asiantuntijaryhmässä.

5.1.8.1

Varsinainen tutkimustoiminta, eli tieteellis-teknisten ongelmien välitön käsittely, tuo mukanaan siihen liittyviä suunnittelu-, yrittäjä-, hallinto- ja asiantuntijatehtäviä, joiden suorittamiseen tarvitaan ja tuleekin käyttää lähinnä tutkijoita.

5.1.8.2

Mainittujen tehtävien joukkoon kuuluvat ohjelmaehdotukset, hakemusmenettelyt, raportointi, julkaisut, henkilöstövalinnat sekä näihin prosesseihin liittyvät (aktiiviset ja passiiviset) arviointimenettelyt.

5.1.8.3

Jos kuitenkin liian monet ohjelmaan osallistuvat laitokset ja rahoittajat vaativat kukin tahollaan tällaisten tehtävien suorittamista eri formaatteja, tarkkuusasteita ja aikatauluja soveltaen, tämä vie suhteettomasti työvoimaa varsinaiselta tutkimustyöltä.

5.1.8.4

Vaadittujen hakemusten, arviointien ja seurantaprosessien inflaation huomioon ottaen komitea suosittelee, että komissio tarkastelee myös tätä kysymystä ja pyrkii luomaan koordinoituja menettelyitä, jotka luovat järkevän tasapainon ja estävät sellaisen tilanteen, jossa tuottamattoman touhukkuuden tuloksena syntyy ainoastaan pino samankaltaisia papereita (20). Tutkimusmaailman ”ylibyrokratisoituminen” on ehdottomasti purettava.

5.1.8.5

Tähän liittyen komitea suosittelee, että komissio tarkistaa vastaavasti myös omat hakemus- ja myöntämismenettelynsä sekä niiden kriteerit. Tiedeyhteisössä asiaa kritisoidaan usein, ja monet tukijat pitävät tällaisten hakemusten tarkoituksenmukaisuutta kyseenalaisena, kun otetaan huomioon niiden vaatima suuri työmäärä ja onnistumismahdollisuuksien heikkous. Menettelyitä ja kriteereitä (esimerkiksi apurahojen myöntämiseksi) ei tulisi myöskään muuttaa liian usein.

5.1.8.6

Tässä yhteydessä on myös erityisesti pyrittävä välttämään liian useita erillään toimivia vertikaalisia (ja myös horisontaalisia / rinnakkaisia) lupa- ja ohjauselimiä (ja -menettelyitä), koska se paitsi synnyttää tehokkuutta vähentävää sisäistä kitkaa johtaa myös useimmiten ylisäänneltyihin, epäselviin ja joskus jopa ristiriitaisiin vaatimuksiin ja päätöksentekotilanteisiin.

5.2.1

Henkilöstön tarve T&K-alalla: Komitea yhtyy komission huoleen siitä, että on havaittavissa häiritsevä ristiriita makrotalousanalyysien ja -ennusteiden (”työmahdollisuuksia tuhansille tutkijoille”) ja todellista työmarkkinatarjontaa tai sen puutetta koskevien epäsuotuisten tulosten välillä. Useimpiin korkeakouluihin ja tutkimusorganisaatioihin tehtävät yksityiset ja julkiset investoinnit ovat nykyisin enimmäkseen laskussa, ja näin ollen nämä organisaatiot eivät ole kovinkaan valmiita ottamaan uusia työntekijöitä ja vielä vähemmän tarjoamaan pitkäaikaisia työsuhteita.

5.2.1.1

Jopa esimerkiksi huomattavaa tutkimustoimintaa harjoittavalla lääketeollisuudella on vaikeuksia pitää nuoret tutkijat Euroopassa. (21)

5.2.1.2

Tukien myöntäjät ohjeistavat lisäksi julkisin varoin tuettuja korkeakouluja ja tutkimuslaitoksia antamaan huomattavalle osalle niissä työskentelevistä tutkijoista sarjan määräaikaisia työsopimuksia, jotta näin voitaisiin reagoida nopeammin budjettileikkauksiin ja ulkopuolelta määrättyihin ohjelmien uudelleensuuntauksiin.

5.2.2

Eräs toinen merkittävä näkökohta tässä yhteydessä on, että yliopistoissa ja julkisin varoin rahoitetuissa tutkimuslaitoksissa työskenteleville tutkijoille maksetaan yleensä julkisen alan tariffien mukaista palkkaa.

5.2.2.1

Nämä tariffit ovat yleensä huomattavasti matalampia kuin yksityissektorilla. Komitea vahvistaa tähän liittyen seuraavan komission toteamuksen: ”Palkat ovat yksi uran tunnustuksen näkyvimmistä osista. Tutkijoiden palkat näyttävät jääneen jälkeen esimerkiksi johtotehtävissä työskentelevien palkoista.”

5.2.2.2

Julkisten tariffien alhaisuutta perustellaan julkisen alan yleensä paremmalla sosiaaliturvalla ja urakehityksen luotettavuudella (hallintovirkamiehet, opettajat, tuomarit jne.).

5.2.3

Kuitenkin juuri tutkijoilta kielletään usein tietoisesti asianmukainen sosiaaliturva sillä perusteella, että tarkoituksena on lisätä tutkimussuunnittelun, budjetoinnin ja henkilöstöpolitiikan joustavuutta.

5.2.3.1

Tätä puutetta ei kuitenkaan korvata muilla vastaavilla eduilla tai takuilla. Lisäksi tariffit eivät tarjoa riittävää liikkumavaraa palkan määrittelyssä, jotta voitaisiin antaa taloudellista tunnustusta tutkijan suorituskyvystä ja -valmiudesta.

5.2.3.2

Tutkimuksessa todellakin tarvittavaa joustavuutta ja liikkuvuutta ei kuitenkaan ole viisasta yrittää saavuttaa väkisin määräaikaissopimusten avulla – jotka eivät tarjoa edes riittävää palkkausta – jäljempänä esitettyjen kielteisten vaikutusten vuoksi.

5.2.3.3

Näin ollen tarvitaan tutkija-ammattiin paremmin sopeutettu palkkatariffi, jossa palkka-asteikkoa venytetään selkeästi (ja ainoastaan) ylöspäin ja samalla mahdollistetaan yksittäisissä tapauksissa asianmukaisesti sopeutettu ja huomattavasti joustavampi tariffin soveltaminen. Tällaista tariffia soveltaen lienee mahdollista saavuttaa edellä mainitut tavoitteet toimivien kannustimien avulla. Lisäksi korkeakouluissa ja tutkimuslaitoksissa tarvitaan enemmän tohtorintutkinnon suorittaneille nuorille tutkijoille tarkoitettuja paikkoja, joihin liittyy luotettavia virkaurasopimuksia. Asianmukaisten tariffimahdollisuuksien ja uranäkymien nykyinen puute sekä uralta syrjäytymisen vaarat ovat pääsyynä siihen, että juuri parhaat tutkijat pyrkivät rakentamaan tulevaisuuttaan Yhdysvalloissa (22), josta heitä on erittäin vaikea houkutella takaisin.

5.2.3.4

Tuloksena oleva tähänastinen tutkijoiden syrjintä on erityisen vakavaa tutkijoiden pitkien koulutus- ja jatkokoulutusaikojen (väitöskirjan valmistelu, dosentin pätevyyden saavuttaminen) vuoksi. Jos tutkijan ammatin vetovoimaa halutaan lisätä, asia on pikimmiten korjattava.

5.2.3.5

Tyypillinen (23) nuoria tutkijoita lannistava ”ura” on seuraavanlainen: tutkija saa (työpaikan vaihtuessa tai uran ”edetessä” aina uudelleen) sarjan määräaikaisia työsopimuksia (24) (yhteensä jopa 12 vuoden ajan).

5.2.3.6

Näiden määräaikaisten työsopimusten päättymisen jälkeen – joka ei useimmiten johdu suinkaan henkilökohtaisesta suoritusvajeesta vaan ainoastaan hallinto- tai suhteellisuusmääräyksistä sekä etenkin tutkimusbudjettien leikkauksista – uhkaa tutkijaurasta luopuminen ja usein jopa työttömyys.

5.2.3.7

Tällainen ”ura” uhkaa siis päättyä umpikujaan sellaisessa (esimerkiksi 40 vuoden) iässä, jossa ammatinvaihdos ja uudelleen aloittaminen työmarkkinoilla on erittäin vaikeaa jo pelkästään senkin takia, että teollisuus keskittyy työhönotossaan ensisijaisesti vastavalmistuneisiin työntekijöihin.

5.2.3.8

Lisäksi on muistettava, että kyse on usein tutkijoista, jotka ovat jo läpäisseet useita tiukkoja valintamenettelyitä, sillä väitösmahdollisuus avautuu ainoastaan parhaille opiskelijoille ja tutkijapaikkaa tai stipendiä dosentin pätevyyden hankkimiseksi tarjotaan taas näistä parhaille.

5.2.3.9

Pätevyyden, tuloksellisuuden tai peräti johtavan aseman saavuttaminen tietyllä tieteenalalla edellyttää tutkijoilta tai tutkijaryhmiltä tavallisesti monta vuotta kestävää ja vaativaa lisäkoulutusta ja sisäänajojaksoa.

5.2.3.10

Lisäksi usein on aluksi kehitettävä ja rakennettava korkealaatuinen laitteisto sekä luotava sopiva tutkimusilmapiiri sekä asiaankuuluvat organisatoriset rakenteet. Tämä arvokas ja kallis sijoitus henkilöpääomaan ja tarvittavaan tutkimusinfrastruktuuriin on samalla tutkimustoiminnan paras tulos, sillä yhdessä siinä kerättyjen kokemusten kanssa se on jatkossakin hyödynnettävissä.

5.2.4

Korkeasti koulutettujen tutkijoiden työttömyys ei siis ole pelkästään sosiaalinen ongelma, vaan se on myös kansantalouden varojen ja henkilöpääoman tuhlausta.

5.2.4.1

Työttömyys paitsi lannistaa sen uhreiksi joutuneita tai uhkaamia tutkijoita myös saa ammatinvalintaa tekevät opiskelijat välttämään tällaista vaikeaa ja vaativaa opiskelusuuntausta. Myös optimististen ja houkuttelevien julkisten lupausten sekä työmarkkinoiden ja uranäkymien kylmän – ja eräissä jäsenvaltioissa jopa surkean – todellisuuden välinen realiteettiero saattaa hävittää motivaation.

5.2.4.2

Näin ollen lukuisten, erityisesti nuorten tutkijoiden nykyisin käyttämä mahdollisuus etsiä osaamistaan vastaavia töitä EU:n ulkopuolelta, etenkin Yhdysvalloista, on jopa tervetullut, ainakin niin kauan kuin eurooppalaiset laitokset eivät pysty tarjoamaan vastaavia työmahdollisuuksia. Politiikassa ja julkisuudessa tulisi muistaa tuoda selkeämmin esiin, että tämä aiheuttaa EU:lle huomattavan kansantaloudellisen menetyksen ja muodostaa samalla merkittävän edun vastaanottavalle maalle.

5.2.4.3

Tutkijan ammattikuvan taloudellisen vetovoiman puute ja huomattavat sosiaaliset riskit saattavat olla myös syynä siihen, että jo yläasteella ja lukiossa oppilaiden kiinnostus luonnontieteisiin ja matematiikkaan on selvästi liian vähäinen.

5.2.4.4

Näin ollen ei ole ihme, että aikoina, joina tutkijoita tarvittaisiin, joudutaan yhtäkkiä huomaamaan henkilöpääoman puute (vertaa komission tiedonannon lähtökohta).

5.2.5

Kuten komissiokin toteaa, tutkijoiden vakaiden uranäkymien turvaamiseksi ja kolmen prosentin tavoitteen (25) saavuttamiseksi on erittäin tärkeää pienentää tätä ilmeistä eroavuutta EU:n kansantaloudellisten tarpeiden ja liiketaloudellisen tai myös (esimerkiksi julkisen tahon) lyhyen aikavälin taloushallinnollisen käyttäytymisen ja siihen perustuvan henkilöstöpolitiikan välillä.

5.2.5.1

Tutkimus ei siis saisi olla lyhyen aikavälin ohjauskokeilujen tai budjettipakkojen pelivälineenä tai joustovarana. Hyvän ja tuloksellisen tutkimuksen on pohjauduttava pitkän aikavälin suunnitelmiin, eikä sitä saa käynnistää, lopettaa tai suunnata uudelleen mielivaltaisesti, esim. taloudellisten syklien, budjettikriisien tai ajankohtaisten yleis- tai suunnittelupoliittisten virtausten mukaan, vaan se vaatii jatkuvuutta, vapautta ja vakautta. Tämä on ainoa mahdollisuus edellä mainittujen epäkohtien poistamiseksi ja niiden syntymisen välttämiseksi.

5.2.5.2

Kuten komissio toteaa, ammatillisten umpikujien välttämiseksi tarvitaan ehdottomasti asianmukaisia opetussuunnitelmia ja suuntautumisvaihtoehtoja, joiden avulla ammatinvalintaa tekeville nuorille voidaan tarjota rohkaisevia ja luotettavia näkymiä.

5.2.5.3

Tätä asiaa edistäisi myös, jos teollisuuteen (ks. kohta 5.4) tai opettajan ammattiin siirtymistä helpotettaisiin (jotta esimerkiksi ne tutkijat, joiden kohdalla pitkäaikainen työsuhde yliopistossa tai julkisin varoin rahoitetussa tutkimuslaitoksessa ei ole mahdollinen, voivat toimia tutkimuskokemusta omaavina opettajina korkea-asteen koulutuslaitoksissa, joissa lisäksi on usein puutetta hyvin koulutetusta ja tutkimusalalla kokeneista ammattihenkilöstöstä).

5.2.6

Komitea pitää näin ollen tervetulleena seuraavia komission tiedonannossa esitettyjä toimenpiteitä. Komissio aikoo

Komitea suosittelee kuitenkin asiaan liittyvien kommenttiensa huomioon ottamista.

5.2.6.1

Komitea suosittelee tässä yhteydessä laajentamaan eräissä jäsenvaltioissa käynnistetyt korkeakoulualan aloitteet (26) koskemaan myös yliopistojen ulkopuolisia tutkimusorganisaatioita, mutta seuraamaan tässä aina myös tarkkaan, johtavatko kulloisetkin toimenpiteet (27) todellakin tavoiteltuihin parannuksiin.

5.3.1

T&K-uran saama julkinen tunnustus on erittäin merkittävä tekijä. Komitea tukee painokkaasti komission toteamusta, että ”kysymys tutkijoiden saamasta julkisesta tuesta liittyy selvästi siihen, miten tieteen katsotaan edistävän yhteiskunnan kehitystä.”

5.3.2

Komitea yhtyy myös muihin tiedonannon kohdassa 3.2 esitettyihin näkemyksiin. Komitea viittaa kuitenkin myös siihen, että ”eurooppalaisen tutkijauran” ongelmat ja vaikeudet – joiden ratkaiseminen on komission tiedonannon aiheena – liittyvät viivytyksiin ”sisämarkkinoiden” toteutumisessa ja etteivät ne useinkaan ole riittävän hyvin kansalaisten ja julkisuuden eivätkä edes poliitikkojen tiedossa. Tarvitaan siis myös toimia perusteellisten tietojen välittämiseksi poliitikoille.

5.3.3

Olisi kuitenkin asian yksinkertaistamista etsiä ongelmakokonaisuuden ydintä kansalaisten keskuudessa vallitsevasta tutkimusta ja kehitystä koskevan arvostuksen ja tiedon puutteesta.

5.3.4

Vaikka onkin totta, että kansalaisilla ei yleensä ole riittävästi tietoa siitä, kuinka valtava osa heidän hyvinvoinnistaan perustuu pelkästään aikaisemman tutkimuksen ja kehityksen saavutuksiin, niin tutkijan ammatti ja kyvyt saavat yhteiskunnan valtaosalta kuitenkin jonkin verran arvostusta.

5.3.5

Kyse onkin lähinnä johdonmukaisesta poliittisesta tahdosta tutkijoiden henkilökohtaisen ja ammatillisen tilanteen parantamiseksi sekä edellä esitettyjen epäkohtien poistamiseksi. Nämä epäkohdat voivat olla osasyynä arvostuksen puutteeseen.

5.3.6

Tämän tarvittavan poliittisen tahdon syntyä vaikeuttaa kuitenkin valitettavasti kaksi asiaa: Yksi ongelma on, että tutkimuksen ja kehityksen – ja siis myös tutkija-ammatin – tukeminen ei yleensä tuo sellaista riittävää julkisuutta ja sen herättämää yleistä kiinnostusta, joka on eduksi poliittisessa elämässä. Toinen vaikeus on siinä, että tutkijoiden määrä ei riitä takaamaan heidän ammatillisten ja sosiaalisten etujensa järjestäytynyttä ajamista vaikutusvaltaisella tavalla.

5.3.7

Tähän liittyy myös T&K-investointien ja niiden tuottaman kansantaloudellisen ja kulttuurisen hyödyn välisen ajan suhteellisen pitkä kesto, joka yleensä ylittää yhteiskunnan ”poliittisen muistin” pituuden. Lisäksi uusien saavutusten merkitys ja mahdollisuudet eivät useinkaan tule kansalaisten tietoisuuteen jymyuutisena, vaan ne suodattuvat siihen vähitellen.

5.3.8

Komitea kannattaa siis varauksetta seuraavaa komission näkemystä: ”Jotta tutkimuksen poliittinen merkitys ymmärrettäisiin yhä paremmin yhteiskunnan kehityksessä ratkaisevana tekijänä, tutkimuksen sisällön ja yhteiskunnalle koituvan nettohyödyn välistä yhteyttä täytyy selvästi korostaa. Yhteiskunnassa pitäisi myös entistä paremmin tunnustaa tutkimuksen tehtävä, tutkimustyön merkitys ja T&K-uran arvo.” Lisäksi yhteiskunnalle tulisi tiedottaa paremmin huippututkimuksen toimintaedellytyksistä.

5.4.1

Komission toteaa tästä aiheesta seuraavaa: ”Yhteistyökumppanuudet korkeakoulujen ja teollisuuden tai yksityisesti ja julkisesti rahoitettujen tutkimusorganisaatioiden välillä ovat nousseet ratkaisevaan asemaan tiedon ja innovaatioiden siirrossa, mutta on vielä epäselvää, miten tällaiset suhteet olisi jäsennettävä, puhumattakaan siitä, miten olisi toteutettava henkilöstövaihtoa tai edistettävä yhteisiä koulutusohjelmia.” Komitea on pitkälti samaa mieltä, muttei pidä tilannetta enää aivan näin vakavana.

5.4.2

Komitean mielestä on kuitenkin edelleen olemassa tarvetta lisäparannuksille ja myös työmenetelmiä ja urakriteereitä koskevan keskinäisen ymmärryksen parantamiselle.

5.4.2.1

Myös työnhakijoilta edellytettävään kokemukseen liittyvä erityisen tärkeä kysymys on, miksi teollisuus asettaa tutkijoiden ja insinöörien rekrytoinnissa yleensä etusijalle nuoria, vasta korkeakouluista valmistuneita hakijoita eikä asiantuntijoita, joilla on usean vuoden tutkimuskokemus ja laaja tietämys, joka nopeuttaisi uusimpien tutkimusmenettelyjen leviämistä.

5.4.2.2

Komitea toistaa tähän liittyen jo aikaisemmassa lausunnossa (28) antaman suosituksensa, että nykyisiä liikkuvuutta edistäviä ohjelmia (industry host fellowships) tulisi muuttaa ja vahvistaa siten, että mahdollisille osallistujille luodaan selkeitä kannustimia tarpeellista liikkuvuutta varten, jotka mahdollistaisivat riittävän pitkiä vaihtojaksoja ja houkuttelisivat molempia osapuolia kestävään vaihtoon. Tämä voisi myös kannustaa teollisuutta rekrytoimaan vanhempia ja kokeneita tutkijoita.

5.4.3

Yksittäisissä tapauksissa on saavutettu edistystäkin. Tiedonannossa mainitut esteet ovat esimerkiksi vähäisempiä, kun tarkastellaan teollisuuden ja teknisten korkeakoulujen tai teknologiasuuntautuneiden tutkimuslaitosten välisiä suhteita.

5.4.4

Myös tässä yhteydessä on kuitenkin huolehdittava sosiaaliturvan eri osien (sairausvakuutusten, työkyvyttömyysvakuutusten, eläketurvan, aiemmin kertyneiden eläkeoikeuksien) yhteensopivuudesta, siirtokelpoisuudesta ja tunnustamisesta sekä jäsenvaltioiden että EU:n tasolla.

5.4.5

Lopuksi ei tule myöskään unohtaa, että on olemassa erilaisia lahjakkuuksia ja erityisiä taitoja, joista toisille on suurempi tarve ja parempi kasvukenttä teollisuudessa ja toiset taas soveltuvat ennemminkin tyypillisiin tieteellisiin korkeakoulutehtäviin.

5.5.1

Selkeän mahdollisuuden muodostavat laajemmat työmarkkinat. Tällä on kansantaloudellista ja pitkälle erikoistuneille asiantuntijoille myös henkilökohtaista merkitystä. Ei sovi myöskään unohtaa tutkija-ammatin ”eurooppalaistamista” myös komitean tukemaa komission tavoitetta (29) ajatellen, joka koskee ”aineellisten voimavarojen ja infrastruktuurien optimointia Euroopan tasolla”.

5.5.2

Yhtenä riskinä on kysymys siitä, saako muussa kuin tutkijan kotijäsenvaltiossa kerätty ammatillinen kokemus ”kotimarkkinoilla” vastaavaa tunnustusta ja onko se siellä riittävän tunnettua, jotta siitä olisi hyötyä urakehityksessä. Toisen riskin muodostaa sosiaaliturvan eri osien (sairausvakuutusten, työkyvyttömyysvakuutusten, eläketurvan, aiemmin kertyneiden eläkeoikeuksien) yhteensopivuuden, siirrettävyyden ja tunnustamisen jatkuva puutteellisuus.

5.5.3

Tarvitaan siis sopivia toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että uran aikana tapahtuvat vaihdokset (jotka koskevat työnantajaa, oleskelupaikkaa, jäsenvaltiota, julkisin varoin rahoitettuja tutkimuslaitoksia eri jäsenvaltioissa, toimintaa teollisuudessa jne.), jotka ovat tyypillisiä ja toivottuja ”eurooppalaisille” tutkijoille, eivät vaikuta kielteisesti – kuten tähän asti usein on tapahtunut – edellä mainittuihin edellytyksiin.

5.5.4

Komission tiedonannossa mainitun tavoitteen saavuttaminen vaatii konkreettisten ratkaisujen etsimistä ja toteuttamista.

5.5.5

Asianomaisten tutkimusohjelmien toteuttamisen lisäksi eurooppalaisen tutkijauran vaatimuksiin on siis sopeutettava myös mm. henkilökohtaiset tulot, eläkejärjestelyt, sairausvakuutukset (!), muutto-, kiinteistövälitys-, kunnostus- ja kiinteistönhankintakustannuksia koskevat järjestelyt, lasten koulutusta ja perheen yhdessä pitämistä koskevat järjestelyt, työttömyyttä ja työkyvyttömyyttä koskevat järjestelyt sekä näihin kaikkiin liittyvät verotukselliset näkökohdat (30). Monet nykyiset säännökset (kuten kiinteän omaisuuden hankkimisesta perittävä vero) ovat suorastaan liikkuvuudenvastaisia.

5.5.5.1

Erityistä tarvetta olisi Euroopan laajuisen eläketurvajärjestelmän luomiselle sekä sitä jo mahdollisesti koskevien päätösten toteuttamiselle, jotta saavutetut oikeudet voitaisiin säilyttää tai siirtää täysin työnantajan ja jäsenvaltion vaihtuessa, ilman että työntekijän asema kokonaisuutena heikkenee.

5.5.5.2

Toinen yleinen ongelma on usein avio- tai avopuolison työssäkäynti. Jotta perheen yhtenäisyyttä ei vaarannettaisi, myös puolisolle olisi pyrittävä löytämään tai luomaan asianmukaisia tehtäviä ja työpaikkoja. Ongelman ratkaisemiseksi tulisi kehittää virallinen strategia (31).

5.5.6

Komissio on pitkälti samaa mieltä: ”T&K-uran eurooppalaisen ulottuvuuden edistäminen on sisällytettävä Euroopan tasolla jäsennettyyn ja yhteensovitettuun lainsäädäntöön, jolla pitäisi taata tutkijoille ja heidän perheilleen sosiaalisen suojelun korkea taso ja näin minimoida riski jo saavutettujen sosiaaliturvaoikeuksien menettämisestä. (Komitean huomautus: tämä riski on poistettava täysin!) Tässä yhteydessä tutkijoiden pitäisi voida hyötyä EU:n tasolla parhaillaan tehtävästä työstä, jonka tavoitteena on uudistaa ja yksinkertaistaa sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamista – –. Tässä lainsäädännössä pitäisi täysimääräisesti ottaa huomioon tutkijoiden ja heidän perheidensä erityistarpeet.”

5.5.7

Komitea suosittelee kuitenkin, että niin kauan kuin näitä tavoitteita ei ole saavutettu ja vaaditut säännökset eivät vielä ole voimassa, asianomaisia liikkuvuusohjelmia ja niiden järjestelyjä mukautetaan niin, että vielä olemassa olevista epäkohdista koituvat haitat korvataan täysin ja luodaan vielä lisäkannustimiakin. Tällaiset kannustimet ovat tarpeen, jotta eurooppalainen tutkijaura voidaan tehdä houkuttelevaksi jopa huippututkijoille ja jotta huippututkijoita voitaisiin mahdollisesti kuitenkin houkutella (takaisin) myös Euroopan ulkopuolelta, esimerkiksi Yhdysvalloista.

5.5.8

Eurooppalaisen tutkimusalueen toteuttamiseen liittyvän rajoittuneiden työmarkkinoiden laajentumisen tehostamiseksi komitea suosittelee, että komissio laajentaa ja parantaa järjestelmällisesti Internetissä jo olevaa foorumiaan (32) siten, että siihen kerätään järjestyneessä ja riittävän yksityiskohtaisessa muodossa kaikki EU:ssa tarjolla olevat tutkimuslaitosten ja -hankkeiden, korkeakoulujen sekä myös yritysten asianmukaiset työpaikat ja tehtävät. (Tämä tulisi kirjata myös ”Euroopan tutkijoiden peruskirjaan”.) Komitea ehdottaa, että tätä varten luotaisiin yhteyksiä myös jäsenvaltioissa samankaltaisia tehtäviä hoitaviin tahoihin.

5.6.1

Mahdollisuus väitöskirjan tekemiseen edellyttää yleensä erittäin menestyksekkäästi suoritettuja alan opintoja.

5.6.2

Näin ollen väitöskirjaa voidaan pitää yhtäältä akateemisen koulutuksen täydentävänä ja syventävänä lisävaiheena ja toisaalta etenkin korkea-arvoisena pätevyystodistuksena itsenäiseen tutkimustyöhön.

5.6.3

Lisäksi väitöskirjan tekeminen lisää tärkeää yleisosaamista, kuten syventävän tiedon hakukykyä, kykyä esittää erityisen monimutkaisia asioita ymmärrettävästi kirjallisessa ja suullisessa muodossa (luonnontieteiden ja teknisten tieteiden alalla) sekä kansainvälisessä ympäristössä englannin kielen taitoa.

5.6.4

Tutkijaopiskelijat suorittavat akateemisen tutkimuksen ”jalkaväkenä” (33) välttämättömän osan yliopistojen ja vastaavien tutkimuslaitosten tutkimustyöstä ja osallistuvat siis niiden keskeisen tehtävän toteuttamiseen.

5.6.5

Tästä seuraa myös oikeutettu – ja yleensä täyttämättä jäävä – vaatimus, että väitöskirjan tekeminen tunnustettaisiin täysimääräisesti työsuoritukseksi (palkkaus, sosiaalietuudet) (34).

5.6.6

Väitöskirjan valmisteluun liittyy väistämättömänä erityispiirteenä myös tietty riippuvuussuhde ohjaajaan, jonka käsissä on myös pitkälti työn arviointi.

5.6.6.1

Ohjaustehtävän ja -tavan ei kuitenkaan tulisi olla sen kaltainen, että se rajoittaa väitöskirjan tekijän pyrkimystä ja jopa kriteerinä käytettävää velvoitetta omatoimisuuteen.

5.6.6.2

Ohjaajan tehtävä ja toiminta on silti yleensä erittäin hyödyllistä, vaikka tämä asema antaa yksittäisissä tapauksissa myös mahdollisuuden väärinkäytöksiin. Ne voivat perustua mm. väitöskirjan tekijän liian alhaiseen palkkaan ja johtaa esimerkiksi lähinnä ohjaajan tieteellistä etua edistäviin ylimitoitettuihin vaatimuksiin ja valmistumisajan suhteettomaan venymiseen.

5.6.7

Komitea suosittelee siksi komissiolle, että se harkitsisi tutkijaopiskelijoiden roolia ja kohtelua koskevien käytännesääntöjen laatimista ja kirjaisi pohdinnan tulokset ”Euroopan tutkijoiden peruskirjaan”.

5.6.8

Komissio toteaa lisäksi tiedonannossaan, että ”teollisuudessa ilmeisesti halutaan palkata tutkijoita, joilla ei ole tohtorintutkintoa; tohtorintutkinnon suorittaneina pidetään nimittäin liian erikoistuneina” (35).

5.6.9

Vaikka vaikuttaakin siltä, että teollisuuden rekrytoinneissa etusijalle todellakin asetetaan nuoria ja vastavalmistuneita hakijoita ja että tämä muodostaa esteen yliopisto- ja yritysmaailman väliselle liikkuvuudelle, komitea ei yhdy varauksetta komission käsitykseen. Sekä eräiden jäsenvaltioiden kemianteollisuudessa että muilla tieteellis-teknisesti suuntautuneilla teollisuuden aloilla hyvän arvosanan saanut tohtorinväitöskirja on – ellei peräti työhönoton vaatimus – yleensä keskeinen edellytys uralla menestymiselle. (Tämä ei aina koske diplomi-insinöörejä.)

5.6.10

Tohtoriksi väitteleminen on lisäksi välttämätön edellytys jatkuvalle työuralle akateemisessa ympäristössä ja julkisin varoin rahoitetuissa tutkimuslaitoksissa. (Tämä ei aina koske diplomi-insinöörejä.)

5.7.1

Kun nuoret harkitsevat tutkija-ammatin valitsemista ja maata, johon aikovat asettua tätä ammattia harjoittamaan, heidän päätöstään ohjaa pitkälti kysymys, onko kyseisessä maassa vetovoimaisia huipputason tutkimuslaitoksia, joissa menestyksekkäimmät tutkijat voivat ja haluavat työskennellä sekä toimia esimerkkinä ja mittapuuna.

5.7.2

Yhteiskunnallisten ja poliittisten päättäjien on siis huolehdittava siitä, että tarvittavat edellytykset huippusaavutusten ja -osaamisen syntymiselle ja säilymiselle ovat olemassa tai saadaan luotua.

5.7.3

Huippuosaamisen ja huippuosaajien taustalla on kuitenkin monitahoinen, vaivalloinen ja pitkällinen kehitys- ja valintaprosessi, joka etenee omia sisäisiä sääntöjään noudattaen ja edellyttää lukuisten tärkeiden ja verkottuneiden tekijöiden yhteistoimintaa.

5.7.4

Ratkaisevan tärkeitä seikkoja ovat erityisen menestyksekkäiden tutkijoiden esimerkki, laitteistoihin ja rakenteisiin liittyvien mahdollisuuksien houkuttelevuus, luovuutta ja idearikkautta edistävä hallinnointi, tunne osallistumisesta uusien asioiden löytämiseen ja kehittämiseen sekä kaikkien osapuolten oikeutetut odotukset kehittää myös omaa potentiaaliaan, käyttää luovuuttaan ja ansaita tässä asianmukaista arvostusta.

5.7.5

Tämä kaikki edellyttää kehittyäkseen ja toimiakseen korkealaatuista ja laaja-alaista korkeakoulutusta sekä eriytettyä ja hyvin varusteltua tutkimusympäristöä, johon kuuluu myös riittävä perustutkimus.

5.8.1

Komitea kannattaa komission aikomusta järjestää lähitulevaisuudessa tutkijoiden eurooppalainen teemavuosi.

5.8.2

Komitea pitää tätä hyvänä mahdollisuutena ja tilaisuutena edistää tietoisuutta tutkija-ammatista ja sen yhteiskunnallisesta ja Lissabonin tavoitteiden täyttämistä koskevasta merkityksestä sekä parantaa kansalaisyhteiskunnan ja tiedeyhteisön keskinäistä ymmärrystä.

5.8.3

Komitea suosittelee, että jäsenvaltioiden asianomaiset järjestöt sekä vastaavat Euroopan tasolla toimivat tiedejärjestöt kutsutaan osallistumaan tähän tehtävään, ja on valmis antamaan oman panoksensa asiaan.

30.4.2004   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 110/14

1.1

Tällä neuvoston ja Euroopan parlamentin käsiteltäväksi annetulla päätösehdotuksella on tarkoitus kodifioida tiettyjen kolmansien maiden toimista meriliikenteessä 19. syyskuuta 1978 annettu neuvoston päätös 78/774/ETY (1). Edellä mainittua päätöstä on muutettu olennaisesti 5. huhtikuuta 1989 annetulla neuvoston päätöksellä 89/242/ETY (2).

1.2

Kodifioidun toisinnon oikeusperusta on komission 1. huhtikuuta 1987 tekemä sisäinen päätös (3), joka vahvistettiin Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan Edinburghin huippukokouksessa joulukuussa 1992 esittämissä päätelmissä (päätelmien A osan liite 3). Kodifiointi tapahtuu yhteisön säännöstön kodifiointia koskevan, Euroopan parlamentille ja neuvostolle annetun komission tiedonannon (4) mukaisesti, toisin sanoen säädöksen oikeudellista asemaa ei muuteta, ja siihen sovelletaan kodifiointihetkellä voimassa olevaa hyväksymismenettelyä.

1.3

Kodifioidun lainsäädännön hyväksymismenettely tässä tapauksessa (meriliikenne) on määrätty EY:n perussopimuksen 80 ja 251 artiklassa.

2.1

ETSK on aiemmin useissa lausunnoissaan (5) ilmaissut kantansa kodifioidussa toisinnossa käsitellyn ongelman perussyihin. Kodifioidussa toisinnossa toistetaan ilman muutoksia aiemmat tekstit, joiden tarkoituksena on ollut määrittää tiettyjen EU:n ulkopuolisten maiden meriliikenteessä mahdollisesti harjoittamat polkumyyntikäytännöt ja käytännöt, jotka vahingoittavat yhteisön meriliikenteen harjoittajien etuja. Näin sen vuoksi, että tarvittaessa voitaisiin ryhtyä asianmukaisiin vastatoimiin. Mainittuihin kysymyksiin ei siis ole syytä palata tässä yhteydessä.

2.2

Kodifikaation tarkoituksena on parantaa yhteisön oikeuden selkeyttä ja avoimuutta erityisesti sellaisten ajan mittaan muutettujen säännösten osalta, joita on etsittävä sekä alkuperäisestä säädöksestä että siihen myöhemmin tehdyistä muutoksista. Kodifiointi lisää näin ollen oikeusvarmuutta kansalaisten ja yhteisön oikeuden soveltajien kannalta.

2.3

Komitea kannattaa säännöstön yksinkertaistamista ja tukee nykyisiä lainsäädännön konsolidointi- ja kodifiointimenettelyitä. Näin edistetään demokraattista hallintotapaa helpottamalla yhteisön säännöstön ja sen asianmukaisen soveltamisen ymmärtämistä.

2.4

Nyt käsiteltävänä olevassa tapauksessa kodifiointiehdotus on laadittu Euroopan yhteisöjen virallisten julkaisujen toimiston alustavan koonnelman pohjalta. Siltä osin kuin artikloja on numeroitu uudelleen, vanhojen ja uusien numeroiden vastaavuus esitetään kodifioidun päätöksen liitteessä.

2.5

Ehdotettu oikeusperusta ja lainsäädännöllinen menettely ovat täysin voimassa olevan yhteisön lainsäädännön mukaisia.

2.6

Näin ollen komitea tukee kyseistä kodifiointiehdotusta, josta siltä on pyydetty lausuntoa, ja suosittaa lainsäätäjälle sen hyväksymistä.

30.4.2004   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 110/16

1.1

Ilmanlaadun arvioinnista ja hallinnasta annettu neuvoston direktiivi 96/62/EY (ilmanlaadun puitedirektiivi) muodostaa perustan ilmanlaatua koskevalle tulevalle EY:n lainsäädännölle.

1.2

Direktiivin 96/62/EY liitteessä I säädetään siitä, että ilmanlaatua on säänneltävä arseenin, kadmiumin, elohopean, nikkelin ja polysyklisten aromaattisten hiilivetyjen (PAH) osalta määrittämällä ilmanlaadun arvioinnissa käytettävät perusteet ja tekniikat sekä vahvistamalla säännöt tietojen toimittamisesta komissiolle ja yleisölle.

1.3

Käsillä olevalla komission ehdotuksella täytetään direktiivin 96/62/EY vaatimukset esittämällä lainsäädäntöä liitteessä I mainituista raskasmetalleista, joiden tiedetään tai arvellaan olevan ihmiselle syöpää aiheuttavia aineita ja joiden osalta ei ole määritetty kynnysarvoja pitoisuuksille, jotka aiheuttavat terveydelle haitallisia vaikutuksia.

2.1

Komission ehdotuksessa todetaan, että kaikkialla ei voida käyttää kustannustehokkaita toimenpiteitä sellaisten pitoisuustasojen saavuttamiseksi, jotka eivät aiheuttaisi haitallisia vaikutuksia ihmisten terveyteen. Ehdotuksessa ei siten noudateta tiukasti direktiivin 96/62/EY lähestymistapaa, joka perustuu sitovien raja-arvojen asettamiseen.

2.2

Ehdotetussa direktiivissä säädetään pakollisesta seurannasta silloin, kun pitoisuudet ylittävät seuraavat arviointikynnykset:

Näitä tasoja alhaisemmilla pitoisuuksilla voidaan minimoida haitalliset vaikutukset ihmisten terveyteen. Sen vuoksi edellytetään ainoastaan kyseisten raskasmetallien pitoisuuksien suuntaa-antavaa seurantaa muutamilla mittauspaikoilla silloin, kun edellä mainitut arviointikynnykset eivät ylity.

2.3

Elohopean osalta komissio katsoo, että näyttö kokonaisaltistumisesta tulee tarkistaa ajallaan ja että tässä tarkistuksessa olisi kiinnitettävä huomiota erityisesti lähde-reseptori-suhteisiin sekä elohopean muuntumiseen ympäristössä.

2.4

Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle ja yleisölle kaikista tavoitearvon ylittymisistä, niiden syistä ja toteutetuista toimenpiteistä.

3.1

Komitea katsoo, että tavoitearvojen asettaminen on erityisen vaikeaa, koska ei ole tunnettuja kynnysarvoja niiden pitoisuuksien arvioimiseksi, jotka aiheuttavat terveydelle haitallisia vaikutuksia. Komitea kannattaa komission ehdotusta, kun otetaan huomioon, että kyseisten epäpuhtauksien vaikutus ihmisten terveyteen ja ympäristöön perustuu niiden pitoisuuksiin ilmassa sekä niiden laskeutumiseen maa- ja vesiympäristöön ja että maahan kertyneet laskeumat voivat myös vaikuttaa maaperän laatuun ja hedelmällisyyteen ja johtaa aineiden keräytymiseen kasveihin.

3.2

Komitea yhtyy komission arvioon, että ehdotus on ”sekä kunnianhimoinen että käytännöllinen”. Sen vuoksi komitean mielestä on myös oleellisen tärkeää, että tavoitteet tarkistetaan oikeana ajankohtana, sillä raskasmetallien ja POP-yhdisteiden ominaisuuksiin ja käyttäytymiseen liittyy useita ongelmia, jotka tunnetaan edelleen huonosti. Erityisesti tämä koskee elohopeaa.

4.1

Komitea korostaa tarvetta kiinnittää huomiota siihen, että ehdotuksessa mainitut ilman pitoisuudet ovat keskiarvoja 15-jäsenisessä EU:ssa. Pitoisuudet vaihtelevat tunnetusti paikan ja joidenkin epäpuhtauksien osalta vuodenajan mukaan. Esimerkiksi raskaan PAH-yhdisteen bentso(a)pyreenin pitoisuudet nousevat huomattavasti talvella, kun kotitalouksien lämmitys lisää polttoaineiden käyttöä. Tämä saattaa johtaa tavoitetason ylittymiseen huomattavana osana vuodesta, vaikka vuosittainen keskiarvo pysyisikin kynnysarvon rajoissa.

4.1.1

On myös todennäköistä, että ehdotetut metallien arviointikynnykset (sekä bentso(a)pyreenin tavoitearvo) ylitetään tiettyjen teollisuuslaitosten läheisyydessä sekä maaseudulla talvikuukausina, jolloin tarve rakennusten lämmitykseen on suuri. Tämän seurauksena EU:ssa on useita väestöryhmiä, jotka saattavat altistua jatkuvasti tavoiteltavan pitoisuustason ylittäville määrille ilman epäpuhtauksia. Käsillä olevat ehdotukset eivät siten suojele riittävästi (ainakaan lyhyellä aikavälillä) osaa väestöstä.

4.2

Koska ehdotetussa direktiivissä esitetyt päästötiedot ovat peräisin viitevuodelta 1990, komitea katsoo, että komission tulisi harkita entistä paremmin ajan tasalla olevien tietojen sisällyttämistä ehdotukseen, jotta voidaan tarkastella noin kymmenen viime vuoden aikana tapahtunutta kehitystä. Tällä tavalla saataisiin myös selville mahdolliset vähennykset keskeisten lähderyhmien aiheuttamissa päästöissä.

4.3

Syöpäriskin merkkiaineeksi on valittu bentso(a)pyreeni, vaikka se on vain yksi 16:sta yleisesti mitatusta tärkeimmästä PAH-yhdisteestä. Esimerkiksi YK:n Euroopan talouskomission luettelossa on lisäksi kolme muuta indikaattoriyhdistettä. ETSK katsoo, että myös muiden PAH-yhdisteiden sisällyttämistä direktiiviin olisi harkittava sen varmistamiseksi, että neljäs johdannaisdirektiivi on sopusoinnussa (ja vertailukelpoinen) muiden kansainvälisten sopimusten (kuten pysyviä orgaanisia yhdisteitä koskevan YK:n Euroopan talouskomission pöytäkirjan) kanssa.

4.4

Komitea katsoo, että kotitalouksien lämmityksestä aiheutuvien päästöjen kaltaisia hajapäästöjä (jotka ovat tärkeitä PAH-yhdisteiden lähteitä) on erityisen vaikea rajoittaa, mikä johtaa kohonneisiin kustannuksiin. Myös sellaiset muut toimenpiteet, joilla pyritään rajoittamaan liikkuvista lähteistä peräisin olevia päästöjä (esim. polttoaineen laadun parantaminen hiukkaspäästöjen supistamiseksi), auttavat rajoittamaan epäpuhtauksien pitoisuuksia ilmassa. Vaikuttaa siltä, että kotitalouksien uunien ja polttimien optimointi bentso(a)pyreenin päästöjen rajoittamiseksi olisi hyvä tapa vähentää altistumista etenkin maaseutualueilla. Jo käytössä olevien uunien muuttaminen jälkikäteen olisi todennäköisesti aivan liian kallista, mutta sen sijaan uusille uuneille, kattiloille ja lämmittimille tulisi määrittää vaatimukset sen varmistamiseksi, että päästöt vähenevät tulevaisuudessa.

4.5

Komitean mielestä on selvää, että kyseisten epäpuhtauksien mahdolliset lähteet kymmenessä unioniin liittyvässä maassa on arvioita entistä tarkemmin. Liittyvien maiden päästöt vaikuttavat todennäköisesti ilmanlaatuun kaikkialla Euroopassa. Liittyviä maita on siten kannustettava ja tarvittaessa avustettava, jotta ne voivat alkaa soveltaa direktiiviä ajoissa sen varmistamiseksi, että rajatylittävä ilman pilaantuminen voidaan minimoida.

4.6

Komitea ymmärtää, että kustannus-hyötylaskelmien mukaan keskeisten päästölähteiden ajantasaistaminen vaatisi huomattavia investointeja. Tällaisilla investoinneilla saattaisi olla vakavia vaikutuksia teollisuuteen ja ne saattaisivat johtaa kilpailukyvyn heikentymiseen. Näin ollen komission on direktiivin täytäntöönpanon yhteydessä varmistettava tasapainon säilyminen talousvaikutusten ja myönteisten terveysvaikutusten välillä siitäkin huolimatta, että ilmanlaadun parantamiseksi, altistumisen rajoittamiseksi ja ihmisten terveyden edistämiseksi saattaa olla tarpeen tehdä vaikeita ratkaisuja.

4.7

Komitea katsoo myös, että tärkeä osa ehdotetun neljännen johdannaisdirektiivin täytäntöönpanoa on yleisölle tiedottaminen kyseisiin epäpuhtauksiin liittyvistä paikallisista ilmanlaatukysymyksistä. On kuitenkin välttämätöntä, että yleisölle annetaan tarvittavat välineet asiaa koskevien tietojen tulkitsemista ja ymmärtämistä varten.

30.4.2004   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 110/18

1.1

ETSK pitää periaatteessa tervetulleena komission ehdottamaa asetusta, jonka painopisteinä ovat ravitsemus ja terveys. Ehdotus tulee samaan aikaan, kun WHO (Euroopan alue) on juuri huomauttanut jopa 20—30 prosentin aikuisväestöstä olevan ylipainoisia ja todennut huonon ruokavalion ja liikunnan puutteen olevan yhteydessä sydän- ja verisuonisairauksiin. Poliittiset päättäjät alkavat entistä selvemmin ymmärtää, että ihmisten ravintotottumusten ja heidän terveydentilansa ja hyvinvointinsa välillä on yhteys ja että heikolla kansanterveydellä on vaikutuksensa kansantalouteen.

1.2

Ehdotus asetukseksi elintarvikkeiden ravitsemus- ja terveysväittämistä tehdään myös aikana, jolloin ruokavaliot, laihduttaminen ja terveystietoisuus saavat paljon huomiota osakseen uutisissa ja kuluttajat tarvitsevat täsmällistä, todistettua tietoa enemmän kuin koskaan ennen voidakseen tehdä valistuneita päätöksiä ja ratkaisuja. Euroopan talous- ja sosiaalikomitea pitää kuluttajille suunnattua tiedotusta ja kuluttajansuojaan liittyviä kysymyksiä erittäin tärkeinä.

1.3

Tätä taustaa vasten komissio ehdottaa — ensisijaisesti täydentääkseen elintarvikkeiden merkintöjä, esillepanoa ja mainontaa koskevaa direktiiviä 2000/13/EY — nyt käsiteltävänä olevaa asetusta. Siinä määritetään kriteerit sellaisia tuottajia varten, jotka omasta halustaan tahtovat esittää tuotteissaan ravitsemus- tai terveysväittämiä. Komission tavoitteena on näin luoda tasapuoliset toimintaedellytykset alalla, jolla tulkinnat vaihtelevat huomattavassa määrin. Samalla kuluttajille pyritään tarjoamaan puolueetonta tietoa ja korjaamaan näin jossain määrin niitä epäselvyyksiä, joita elintarvikemerkintöjä koskeva nykyinen direktiivi on aiheuttanut.

2.1

Direktiivissä 2000/13/EY kielletään sellaisten tietojen käyttö, jotka voivat johtaa ostajaa harhaan tai joissa esitetään elintarvikkeella olevan sairauksia hoitavia ominaisuuksia. Uudessa asetuksessa on määrä antaa lisäohjeita erityisesti elintarvikkeiden ravitsemus- ja terveysväittämien käytöstä. Tämä on osoittautunut tarpeelliseksi tällaisten väittämien käytön jatkuvan lisääntymisen vuoksi. Eräät näistä väittämistä ovat kyseenalaisia, sillä väittämien tueksi ei ole olemassa selkeää tieteellistä näyttöä. Lisäksi nykyiset merkinnät hämmentävät usein kuluttajia (1).

2.2

Komission ehdotuksen päätavoitteena on

2.3

Ehdotetun asetuksen 3 artiklan mukaan ravitsemus- ja terveysväittämien käyttö ei saa

2.4

Asetuksen 4 artiklassa säädetään minimivaatimukset eri elintarvikkeiden ravintosisältötyypille, jota niiden on vastattava, jotta ravitsemus- tai terveysväittämiä voidaan esittää. Esimerkiksi alkoholijuomiin ei saa liittää terveysväittämiä eikä muita ravitsemusväittämiä kuin sellaisia, joissa viitataan alkoholin tai energian määrän vähentämiseen.

2.5

Ravitsemus- ja terveysväittämiä voidaan esittää vain, jos aineilla on osoitettu olevan suotuisia ravitsemuksellisia tai fysiologisia vaikutuksia yleisesti hyväksytyn ja teknologian kehitystä seuraavan päivitetyn tieteellisen näytön osoittamalla tavalla, kun vaikutus on merkittävä ja kun väittämä on kuluttajan kannalta ymmärrettävä.

2.6

Terveysväittämiin on myös liitettävä lisätietoja esimerkiksi ruokavaliosta ja elämäntavoista.

2.7

Psykologisiin toimintoihin ja käyttäytymiseen liittyvien väittämien käyttö on kielletty samoin kuin laihdutukseen tai painonhallintaan liittyvät väitteet sekä viittaukset terveydenhuoltoalan asiantuntijoiden tai yleishyödyllisten järjestöjen antamaan neuvoon. Kiellettyjä ovat myös väitteet, joissa esitetään, että elintarvikkeen nauttimatta jättämisellä voi olla terveysvaikutuksia. Sairauksien ennaltaehkäisemistä koskevien väittämien on oltava Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen hyväksymiä ja niihin on sisällytettävä ilmoitus, että sairastumisriskiin liittyy useita tekijöitä.

2.8

Liitteessä luetellaan ravitsemusväittämät ja niihin sovellettavat määräykset.

3.1

ETSK pitää ehdotettua yhteisön sääntelyjärjestelmää tervetulleena sekä kuluttajansuojan että sisämarkkinoiden harmonisoinnin kannalta. Komitea katsoo olevan tarpeen puuttua ongelmiin, jotka johtuvat itsesääntelyperiaatteeseen pohjautuvien kansallisten käytännesääntöjen eroavaisuuksista. Uusi asetus toimii tarvittavana lainsäädännöllisenä välineenä, jolla voidaan varmistaa, että toivottujen tulosten vaikutukset ulottuvat tasapuolisesti kaikkiin jäsenvaltioihin.

3.2

On kuitenkin mahdollista, että tuontielintarvikkeet voivat olla asetuksen vastaisia sekä väitteidensä osalta että siten, että niiden merkinnät on tehty ainoastaan ei-eurooppalaisilla kielillä. Myös Internetin välityksellä EU:n ulkopuolisista maista tilatut tuotteet voivat olla ongelma.

3.3

ETSK korostaa, että lainsäädännön on oltava oikeasuhtaista ja ennakoitavaa, sitä on valvottava asianmukaisesti ja — ennen kaikkea — sen on oltava käytännöllistä. Komitea on huolissaan siitä, että eräät väittämien paikkansapitävyyden osoittamista koskevat säännökset saattavat olla liian monimutkaisia ja hankalia. Tarvitaan toteutuskelpoisia menettelyitä ja selkeitä aikatauluja, joilla vältetään tarpeettomat viivästykset hyväksymisprosessissa. Komitea epäilee myös, että toiminnasta elintarviketurvallisuusviranomaiselle koituva taakka saattaa olla liian raskas.

3.4

ETSK huomauttaa, että lainsäädännön on kuljettava käsi kädessä kuluttajien jatkuvan valistamisen kanssa. Tähän sisältyy myös henkilökohtaisen vastuun hyväksyminen. Aikana, jolloin erityisesti liikalihavuus lisääntyy nopeasti jopa pienten lasten keskuudessa, on syytä korostaa tasapainoisen ruokavalion merkitystä — kuitenkin niin, ettei hyvästä ruoasta ja juomasta nauttimista tuomita. Ruokavalion lisäksi on otettava huomioon liikunta. Komitea myöntää olevan haasteellista yrittää saada kuluttajat vakuuttuneiksi tasapainoisen ruokavalion ja kohtuudessa pitäytymisen tärkeydestä.

3.5

Komitea katsoo kuitenkin, että kaikkien asianomaisten sidosryhmien — tuottajien, jakelijoiden ja vähittäismyyjien, kaupan normien täytäntöönpanosta vastaavien elinten, ministeriöiden sekä alan ammatillisten ja yhteiskunnallisten järjestöjen ja kuluttajajärjestöjen — on kannettava vastuunsa ja tarvittaessa koordinoitava vastuunjakoaan. Joukkotiedotusvälineiden tuki on olennaisen tärkeä suurelle yleisölle tiedottamisessa.

3.6

ETSK painottaa myös tarvetta kannustaa jäsenvaltioita kehittämään ohjelmia kuluttajavalistuksen sisällyttämiseksi koulujen opetusohjelmiin esimerkiksi kieltenopetuksen ja kotitaloutta tai kansalaistaitoa koskevien opintokokonaisuuksien yhteydessä. Tällainen opetus tulisi aloittaa jo aivan nuorimmista koululaisista. Myös muut ryhmät, kuten vanhukset, vammaiset tai etniset vähemmistöt, tarvitsevat erityistä apua, jonka järjestämiseen tarvitaan paikallisten sosiaalialan toimijoiden tukea. Esimerkkejä parhaista käytänteistä voitaisiin kerätä ja koota EU:n tasolla.

3.6.1

ETSK kehottaa komissiota tukemaan terveys- ja ravitsemuskampanjoita kansanterveyttä koskevan ohjelmansa avulla.

3.7

ETSK pitää tasapainoisen ja kohtuullisen ruokavalion merkityksen korostamista tärkeämpänä kuin sitä, että yksittäiset elintarvikkeet luokiteltaisiin ”hyviksi” tai ”huonoiksi”. Komission on täsmennettävä 4 artiklaan sisältyvää ravintosisältötyyppejä koskevaa ehdotustaan, jotta tuottajat pystyvät arvioimaan oman tilanteensa.

4.1

1 artiklan 2 kohta. Komitea kannattaa sitä, että väittämiä koskevaa asetusta sovelletaan myös ravintoloihin, sairaaloihin, kouluihin ja muihin vastaaviin suurtalouksiin toimitettaviin elintarvikkeisiin. Tämä koskee suurta määrää kuluttajia, joista monet ovat muita heikommassa asemassa. Komitea epäilee kuitenkin ehdotuksen käyttökelpoisuutta sekä toteutettavuuden että valvonnan kannalta.

4.1.1

4 kohta. ETSK korostaa muita heikommassa asemassa olevien kuluttajaryhmien erityisruokavaliovalmisteiden tärkeyttä.

4.2

2 artiklan (”Määritelmät”) toisen kohdan 1 alakohta. ETSK kysyy, voidaanko kehittää sellaisia tuotenimiä, joilla ilmaistaan tiettyä ravitsemuksellista tai lääketieteellistä ominaispiirrettä, jolloin implisiittisiä väittämiä ei tarvitsisi todistaa.

4.2.1

2 alakohta. Natrium on sisällytetty ravintoaineiden luetteloon. Viittaukset sekä suolaan että natriumiin ovat hämmentäviä, ja niitä tulisi selkeyttää.

4.2.2

3 alakohta. Annettu määritelmä on yleisluonteinen ja vaikeaselkoinen. Tässä yhteydessä tulisikin ilmaista selkeästi, että määritelmässä viitataan kaikkiin aineisiin, joilla on ravitsemuksellinen tai fysiologinen vaikutus, monien elintarvikkeiden (mm. jogurttien ja hunajan) sisältämät probioottiset elementit ja entsyymit mukaan luettuina.

4.2.3

8 alakohta. ETSK panee merkille, että komissio käyttää ”keskivertokuluttajan” määritelmänä Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen kehittämää määritelmää. Komitea epäilee kuitenkin, että on olemassa paljon kuluttajia, joiden koulusivistys ja ravintotietoisuus ovat vähäiset. He eivät todennäköisesti pysty ymmärtämään tiettyjen väittämien tai niihin liittyvien lisämerkintöjen tarkoitusta, erityisesti jos ne sisältävät prosenttilukuja.

4.3

4 artiklan 1 kohta. ETSK panee merkille, että tämä ravintosisältötyyppejä koskeva artikla ei sisältynyt alkuperäiseen ehdotusluonnokseen. Vaikka WHO ja jäsenvaltiot ovat sen hyväksyneet, elintarviketeollisuus pitää sitä epäkäytännöllisenä ja liian rajoittavana. Se katsoo, että kuluttajien itsensä tulisi kantaa vastuu omaa ruokavaliotaan koskevista valinnoista. Komitea katsoo kuitenkin, että elintarvikkeiden tiettyjä todeksi näytettyjä hyviä ominaisuuksia — esimerkiksi vähärasvaisuutta, alhaista sokeri- tai suolapitoisuutta — koskevat väittämät vaikuttavat kuluttajiin niin paljon, että heiltä saattaa jäädä huomaamatta, että kyseiset elintarvikkeet voivat sisältää suuren määrän myös muita, ei-toivottuja ravintoaineita. (Esimerkiksi jäätelöjälkiruoka, jota ostetaan siksi, että se on 98-prosenttisesti rasvaton; silti se sisältää suuria määriä sokeria, mikä kuluttajalta jää huomaamatta.) Komission ehdotuksessa todetaan aivan oikein, että tuotteen yhden, todeksi osoitetun hyvän ominaisuuden korostaminen ja sen muiden, huonojen ominaisuuksien huomiotta jättäminen saattaa olla totta ja paikkansapitävää, mutta yhtä kaikki kuluttajaa harhaan johtavaa.

4.3.1

Tästä syystä ETSK kehottaa komissiota selkeyttämään ravintosisältötyyppiä koskevia ehdotuksiaan. Väliaikaisratkaisuksi komitea ehdottaa, että komissio asettaisi rajat terveysväittämien esittämiselle sellaisia ainesosia sisältävistä elintarvikkeista, joiden kohdalla on olemassa ylikulutuksen ja ei-toivottujen terveysvaikutusten vaara.

4.3.2

ETSK huomauttaa, että vielä on joitain ”harmaita alueita” eräiden tuotteiden (kuten hedelmämehujen ja täysrasvaisen maidon) ollessa rajatapauksia. Elintarviketurvallisuusviranomaisen on syytä tehdä tällaisista tapauksista erityisarvio.

4.4

6 artiklan 3 kohta. ”Toimivaltaisten viranomaisten” roolia, johon 24 artiklassakin viitataan, tulisi vahvistaa ja niiden suhde elintarviketurvallisuusviranomaiseen tulisi määritellä.

4.5

III luku. ETSK myöntää tarpeen tehdä vertailuja. Komitea huomauttaa kuitenkin, että vertailuja esitettäessä tekstikoon tulisi olla luettavaa (esim. merkintä ”30 % vähemmän rasvaa” ja pienillä kirjaimilla ”standardimerkkiin verrattuna”). Lisäksi ehdotuksessa tulisi tehdä selväksi, ettei tuottajien tarvitse luetella aineita, joita tuote ei sisällä (esim. ”Tämä tuote ei sisällä A-vitamiinia eikä C-vitamiinia”).

4.6

IV luku, 10 artikla. ETSK pitää terveysväittämiä koskevia erityisehtoja tervetulleina, sillä varovaisuutta tarvitaan erityisesti, kun kyseessä ovat tuotteet, joita koskevissa ostopäätöksissä tunteen osuus korostuu eikä tieteellisiä termejä tunneta kovin hyvin. Komitea kehottaa komissiota huolehtimaan siitä, että esitetyt väitteet liittyvät itse tuotteeseen eikä sen ohessa käytettyyn tuotteeseen: esimerkiksi eräiden aamiaismurojen väitetään vaikuttavan suotuisasti ”terveen luuston” ylläpitämiseen, kun itse asiassa kalsium saadaan murojen kanssa käytetystä maidosta.

4.7

11 artiklan 1 kohdan d alakohta. ETSK antaa tunnustusta tiettyjen ammattijärjestöjen ja yleishyödyllisten järjestöjen roolille terveellisen ruokavalion edistämisessä keinona ehkäistä tiettyjä sairauksia. Niiden panosta asiantuntevien neuvojen jakamisessa on pidettävä tervetulleena. On kuitenkin valvottava niiden mahdollista riippuvuutta taloudellisesta tuesta tai sponsoroinnista, sillä ne voivat suositella elintarvikkeita yksinkertaisesti osana myynninedistämiskampanjoita, jotka eivät perustu mihinkään tiettyihin standardeihin eivätkä ole avoimia muille kilpaileville merkeille. Lisäksi on kehitettävä selkeät kriteerit sponsoroinnin hyväksyttävyydelle.

4.8

ETSK kysyy, voitaisiinko eräät yleiset terveyttä ja hyvinvointia koskevat väittämät (esim. ”ei väriaineita”) tai laihdutusta koskevat väittämät hyväksyä, mikäli ne täyttävät asetetut ehdot.

4.9

14 artiklan 1 kohdan c alakohta. Niin tässä kuin muuallakin asetuksessa viitataan yleisön saatavana oleviin asiakirjoihin. ETSK kannattaa tällaista julkisuutta, mutta toivoo, että pyrittäisiin myös tavoittamaan suuri yleisö (ks. myös 15 artiklan 6 kohta ja 17 artiklan 2 kohta).

4.9.1

2 kohta. ETSK epäilee, että komission ehdottamat menettelyt vaatimustenmukaisuuden täyttämisen osoittamiseksi saattavat olla tarpeettoman monimutkaiset. Hyväksymistä edeltäviä järjestelyitä voitaisiin muuttaa ja elintarviketurvallisuusviranomaisen rekisterille antaa enemmän painoarvoa. Komitea kysyy myös, hidastavatko uudet menettelyt elintarviketurvallisuusviranomaisen toimintaa. Kohdan 2 sanamuotoa on selkeytettävä. ETSK ehdottaa, että vain itse väittämät on käännettävä kaikille yhteisön virallisille kielille. Markkinoinnin vuoksi elintarviketeollisuus tarvitsee käännöksissä joustavuutta. Myös 15 artiklaan liittyen komitea epäilee, ovatko aikataulut järkeviä vai viekö hyväksymisprosessi liiaksi aikaa, kun kohdissa 1 ja 2 aikataulusta päättäminen jätetään kokonaan elintarviketurvallisuusviranomaiselle.

4.10

LIITE. Komitea kannattaa periaatteessa liitteen sisällyttämistä asetukseen. Liitteessä pyritään selventämään määritelmiä ja tarjoamaan käytännön opastusta tuottajille. Globaalissa ympäristössä toimittaessa on selvää, että liitteessä on otettava täysipainoisesti huomioon Codex Alimentarius -komission ja Maailman terveysjärjestön (WHO) antamat suositukset. Komitea pyytää komissiota välittömästi tarkentamaan liitteessä esitettyjen väittämien yksityiskohtia (esim. termin ”luonnostaan” käyttö) ennen kuin asetus hyväksytään lopullisessa muodossaan. Komitea on eri mieltä väittämän ”kevyt” tulkinnasta. Komitea katsoo, että kuluttajat ymmärtävät sen todennäköisemmin tarkoittavan ”alhaista” kuin ”vähennettyä”, kuten komissio arvioi.

5.1

ETSK pitää ehdotusta tärkeänä edistysaskeleena sekä kuluttajansuojan että sisämarkkinoiden sääntöjen harmonisoinnin kannalta. Komitea odottaa, että elintarvikkeiden merkintöjä koskevissa kysymyksissä edistytään edelleen, vaikka komitea onkin tietoinen siitä, ettei tämä ole ainoa ratkaisu ongelmaan, joka koskee kuluttajille suunnattua tiedotusta.

5.2

Komitea kannattaa käsiteltävänä olevan ehdotuksen yleisiä tavoitteita, mutta katsoo, että tarvitaan menettelyjen yksinkertaistamista ja määräaikojen huolellista uudelleentarkastelua. ETSK ehdottaa tässä lausunnossa eräitä kompromisseja, joita voidaan tarvita tasapainottamaan ehdotusta, niin että se vastaa yhtäältä kuluttajien vaatimuksiin saada entistä perustellumpaa tietoa ja toisaalta elintarviketeollisuuden tarpeeseen voida toimia markkinoilla, joilla ei ole liiallisia rajoituksia. Komitea painottaa kuluttajavalistuksen tärkeyttä ja kaikkien sidosryhmien roolia kuluttajavalistuksen tarjoamisessa.

30.4.2004   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 110/22

1.1

Erityisesti suu- ja sorkkataudin ja klassisen sikaruton puhkeaminen Euroopan unionissa viime aikoina on saanut aikaan näiden eläintautien ehkäisemiseen ja torjuntaan tähtäävien yhteisön toimenpiteiden perinpohjaisen tarkastelun. Osana pyrkimyksiä reagoida mahdollisiin tuleviin taudinpurkauksiin komissio ehdottaa, että järkiperäistetään, vahvistetaan ja päivitetään lainsäädäntöä, jolla säännellään joko suu- ja sorkkataudille tai klassiselle sikarutolle tai niille molemmille alttiiden luonnonvaraisten ja kotieläiminä pidettävien eläinlajien tuontia yhteisöön.

1.2

Terveyttä ja eläinten terveyttä koskevista ongelmista nautaeläinten, sikojen, lampaiden ja vuohien sekä tuoreen lihan tai lihavalmisteiden tuonnissa kolmansista maista joulukuussa 1972 annetussa neuvoston direktiivissä 72/462/ETY (1) varmistetaan eläinten terveyden korkeatasoinen suojelu vahvistamalla yleiset terveysvaatimukset tietylle kolmansista maista tapahtuvalle tuonnille. Osana ”hygieniapakettia” ihmisravinnoksi tarkoitettujen eläinperäisten tuotteiden tuotantoon, jalostukseen, jakeluun ja yhteisön alueelle tuomiseen liittyvistä eläinten terveyttä koskevista säännöistä annettu neuvoston direktiivi 2002/99/EY (2) korvaa direktiivissä 72/462/ETY esitetyt lihaa ja lihavalmisteita koskevat vaatimukset. Tässä käsiteltävän elävien sorkka- ja kavioeläinten yhteisöön tuontia koskevan ehdotuksen hyväksyminen sekä direktiivien 90/426/ETY (3) ja 92/65/ETY (4) muuttaminen saa aikaan lopulta neuvoston direktiivin 72/462/ETY kumoamisen.

1.3

Eläinten terveyttä koskevista vaatimuksista elävien hevoseläinten liikkuvuuden ja kolmansista maista tapahtuvan tuonnin osalta 26. kesäkuuta 1990 annetun neuvoston direktiivin 90/426/ETY mukaan hevoseläimiä saa tuoda yhteisöön vain niistä kolmansista maista, jotka mainitaan direktiivin 72/462/ETY mukaisesti laaditussa luettelossa. Muutokset ovatkin tarpeen, jotta voidaan vastata direktiivin ajantasaistamisen ja vahvistamisen mukanaan tuomiin uusiin vaatimuksiin.

1.4

Neuvosto antoi 13. heinäkuuta 1992 direktiivin 92/65/ETY eläinten terveyttä koskevista vaatimuksista eläinten, siemennesteen, munasolujen ja alkioiden yhteisön sisäisessä kaupassa ja yhteisöön tuonnissa siltä osin, kuin niitä eivät koske direktiivin 90/426/ETY liitteessä A olevassa I jaksossa mainittujen erityisten yhteisön säädösten eläinten terveyttä koskevat vaatimukset: direktiivissä vahvistetaan edellytykset muiden sorkka- ja kavioeläinten kuin kotieläiminä pidettävien nautojen, lampaiden, vuohien, sikojen ja hevoseläinten tuonnille yhteisöön. Myös tätä direktiiviä on muutettava, sillä ehdotettu uusi direktiivi sisältää sekä luonnonvaraisia että kotieläiminä pidettäviä sorkka- ja kavioeläimiä koskevia säännöksiä. Lisäksi on tarpeen muuttaa neuvoston direktiiviä 92/65 siten, että se vastaa tässä käsiteltävässä ehdotuksessa esitettyjä kriteerejä, jotka koskevat luettelon laatimista niistä yhteisön ulkopuolisista maista, joista tuonti yhteisöön sallitaan.

2.1

Tässä direktiivissä vahvistetaan eläinten terveyttä koskevat vaatimukset liitteessä A lueteltujen elävien sorkka- ja kavioeläinlajien yhteisöön tuonnin osalta.

2.2

Ehdotuksen tavoitteena on koota yhteen säädökseen kaikkia sorkkaeläimiä koskevat eläinten terveyteen liittyvät vaatimukset sekä eläinten hyvinvointia koskevan yhteisön lainsäädännön säädökset.

2.3

Ehdotuksella pyritään lisäksi selkeyttämään edellytyksiä luvan myöntämiselle kolmannelle maalle hevoseläinten (esim. hevosten) viemiseksi EU:hun sekä muuttamaan direktiivejä 90/426/ETY ja 92/65/ETY vastaavalla tavalla.

2.4

Ehdotetun direktiivin 4 artiklassa säädetään seikoista, jotka on otettava huomioon laadittaessa luetteloa hyväksytyistä kolmansista maista. Näitä seikkoja ovat mm. kokemukset aiemmasta tuonnista sekä kyseisessä kolmannessa maassa tehtyjen yhteisön tarkastusten tulokset.

2.5

Poikkeuksista säädetään 8 ja 9 artiklassa. Poikkeusten tavoitteena on mahdollistaa joustavuus, kun kyseessä on eläinten tuominen esim. näyttelyihin tai urheilutapahtumiin.

2.6

Komission asiantuntijat voivat tehdä kolmansissa maissa tarkastuksia todentaakseen, ovatko niiden säännöt eläinten terveyttä koskevien yhteisön sääntöjen mukaisia.

2.7

Tässä käsiteltävään ehdotukseen esitetään sovellettavan asetuksella (EY) N:o 178/2002 (5) luotua uutta komiteamenettelyä. Asetuksessa säädetään myös elintarvikelainsäädäntöä koskevista yleisistä periaatteista ja vaatimuksista, Euroopan elintarviketurvallisuus-viranomaisen perustamisesta sekä elintarvikkeiden turvallisuuteen liittyvistä menettelyistä.

3.1

ETSK pitää tässä käsiteltävää ehdotusta tervetulleena osana suu- ja sorkkataudin ja klassisen sikaruton ehkäisemiseen ja torjuntaan tähtäävien yhteisön toimien jatkuvaa tarkistamista.

3.2

ETSK kannattaa ajatusta koota sekä luonnonvaraisten että kotieläiminä pidettävien sorkka- ja kavioeläinten tuontia koskevat säädökset yhdeksi direktiiviksi.

3.3

Lisäksi ETSK kannattaa erityisesti eläinkuljetuksista annetun neuvoston direktiivin 91/628/ETY (6) eläinten yleistä hyvinvointia ja varsinkin juottamista ja syöttämistä koskevien säädösten sisällyttämistä tässä käsiteltävään ehdotukseen.

3.4

ETSK pitää tervetulleena uuden komiteamenettelyn hyödyntämistä, sillä se mahdollistaa nopean ja tieteelliseen asiantuntemukseen perustuvan toiminnan.

4.1

Vaikka komitea myöntää poikkeusten mahdollistaman joustavuuden tarpeelliseksi, se korostaa, että poikkeuksia tulee myöntää ainoastaan tapauskohtaisesti, jottei sairauksien yhteisöön leviämisen riski kasva.

4.2

ETSK toteaa, että laajentuminen ja uudet ulkorajat merkitsevät myös uusia mahdollisia riskejä. ETSK suositteleekin, että komissio asettaa riittävästi voimavaroja yhteisön ulkopuolella tehtäviä tarkastuksia ja selvityksiä varten.

5.1

ETSK kannattaa komission ehdotusta, sillä se palvelee eläinten terveyden suojelua ja yhteisön lainsäädännön johdonmukaisuutta.

30.4.2004   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 110/24

1.1

Komissio ehdottaa rasva-alan asetuksen N:o 136/66/ETY muuttamista. Asetuksen voimassaolo päättyy 1. marraskuuta 2004. Uusi asetus kattaa oliiviöljyn ja syötäväksi tarkoitetut oliivit, ja siinä säädetään sisämarkkinoita ja kolmansien maiden kanssa käytävää kauppaa koskevista toimenpiteistä sekä yleisellä tasolla tuotteiden laadun kehittämisestä. Komissio ehdottaa, että kahdeksan kuukautta kestävän vajaan markkinointivuoden 2004 jälkeen oliiviöljyn markkinointivuosi alkaisi vuodesta 2005 heinäkuun 1. päivästä lähtien. Komissio ehdottaa myös, että oliiviöljyn yksityistä varastointia koskevat nykyiset toimenpiteet säilytetään ja vientiin ja oliiviöljyyn säilöttyjen elintarvikkeiden valmistukseen liittyvät tuet lakkautetaan. Lisäksi nykyisiä laadun parantamiseen ja tuotteiden jäljitettävyyteen liittyviä toimenpiteitä on tehostettava.

2.1

ETSK on tyytyväinen uuden ehdotuksen säädösten yksinkertaisuuteen, mutta esittää ehdotuksesta kuitenkin seuraavat huomiot:

2.2

Toimijaorganisaatiot, 7 artikla — Hyväksyttyihin toimijaorganisaatioihin tulisi katsoa kuuluviksi yksinomaan tuottajaorganisaatiot sekä hyväksytyt toimialakohtaiset organisaatiot. Komitea katsoo, että tällä tavoin tuottajien ja jalostajien edut voitaisiin turvata paremmin kuin nykyään, jolloin alalla voivat toimia siihen kuulumattomat henkilöt.

2.3

Tiedottamisohjelmat, 8 artikla — Laadun ja oliivinviljelyn ympäristövaikutusten parantamiseen sekä tietojen levittämiseen ja myynninedistämiseen tähtääviä kolmivuotisia ohjelmia tulisi voida toteuttaa myös niissä kolmansissa maissa ja jäsenvaltioissa, jotka ovat tuottajia tai tuotannon alkuvaiheessa ja jotka ovat uusia kuluttajia tai potentiaalisia kuluttajia, kuten esimerkiksi Ranska, Australia ja Peru.

2.3.1

ETSK katsoo, että on erittäin tärkeää edistää oliiviöljyn laatustrategiaa, ja painottaa rahoituksen lisäämisen tarvetta strategiaan liittyviä toimenpiteitä varten. Kyseiset toimenpiteet olisivat tehokkaampia, jos ne sisällytettäisiin asianomaiseen YMJ:yyn.

2.3.2

ETSK kiinnittää komission huomion kansainvälisen oliiviöljyneuvoston (COI) tekemään merkittävään työhön oliiviöljyn myynninedistämisen ja sen laadun parantamisen kaltaisissa merkittävissä kysymyksissä ja tähdentää, että asianmukaisin valvontatoimin kansainvälinen oliiviöljyneuvosto suorittaa jatkossakin kyseisiä tehtäviä.

2.3.3

ETSK katsoo, että alan järjestöjen toimintaohjelmiin tulisi sisällyttää toimia, joilla tähdätään alalla omalla tuotenimellä pakattujen oliivien tarjonnan keskittämiseen sekä myynninedistämiseen.

2.4

Kolmansien maiden kanssa käytävä kauppa, 11 artikla — Oliiviöljyn tullien täydellinen tai osittainen poistaminen vaikuttaa tarpeettomalta, kun kyse on pilaantumattomasta tuotteesta ja kasvavista markkinoista. Komissio perustelee kyseisiä toimia johdanto-osan (14) kappaleessa viitaten tarpeeseen varmistaa oliiviöljyn riittävä tarjonta sisämarkkinoilla samalla kun se painottaa, että oliiviöljyn vienti on kaksinkertaistunut kymmenen viime vuoden aikana.

2.5

Vientituet — Olisi järkevää säilyttää vientituet jonkin aikaa, kunnes olisi mahdollista saada selville nykyisen uudistuksen vaikutukset EU:ssa tuotetun oliiviöljyn tuotannon ja hintojen kehittymiseen. Kyseisen tukijärjestelmän säilyttäminen — josta ei käytännössä aiheudu rahoitusvaikutuksia, koska vuodesta 1998 lukien vientitukia ei ole maksettu — mahdollistaisi kuitenkin sen, että järjestelmää voitaisiin käyttää käsiteltävänä olevasta ehdotuksesta aiheutuvissa vakavissa markkinahäiriöissä. Tällä tavoin varmistettaisiin yhteisön oliiviöljyn kilpailukyky maailmanmarkkinoilla.

2.6

Yksityisen varastoinnin tuki — Kyseinen järjestelmä on jo osoittanut tehottomuutensa, koska se ei ole pystynyt sopeutumaan markkinatilanteisiin. Järjestelmän on oltava joustava ja automaattisesti käynnistyvä, ja sitä on käytettävä ainoastaan alan vakavien kriisitilanteiden ratkaisemiseen. Myös järjestelmän käynnistyshintoja on tarpeen ajantasaistaa hintojen nykyisen viitekehyksen mukaisesti.

2.7

Laatuvaatimukset — ETSK painottaa jälleen kerran sitä, että EU:n alueella on kiellettävä kokonaan oliiviöljyn ja muiden kasviöljyjen sekoitukset (1).

2.7.1

Sekoitusten, oliiviöljyn prosenttipitoisuuden ja oliiviöljyn laadun analysoinnin ja valvonnan tekniset vaikeudet ovat esteinä sille, että asetuksen N:o 1019/2002 6 artiklan tiukka noudattaminen voitaisiin varmistaa. Tämä mahdollistaa petokset, jotka vaikuttavat oliiviöljyn hyvään laatuun ja siitä annettuun kuvaan heikentävästi sen lisäksi, että tällaisesta tilanteesta kärsivät kuluttajat.

2.7.2

Ruokaöljyjen lisääminen oliiviöljysekoituksiin ei ainoastaan ole haitaksi tätä korkealaatuista elintarviketta ajatellen, vaan johtaa myös siihen, että kuluttaja hankkii tuotteen, jonka laatu elintarvikkeena on tunnetusti oliiviöljyä heikompi.

2.8

Alkuperänimitys — Varmistaakseen laadun parantamisen ETSK tähdentää lisäksi, että oliiviöljyn alkuperän on määräydyttävä oliivien alkuperäpaikan perusteella.

2.9

ETSK kiinnittää komission ja tuottajamaiden huomion puristemassaöljyalalla tällä hetkellä vallitsevaan vakavaan tilanteeseen, jonka on aiheuttanut niin kutsuttu bentsopyreeni-kriisi, joka alkoi heinäkuussa 2001 ja on sen jälkeen saanut alalla aikaan suuria tappioita. Kriisin johdosta hintataso on laskenut 70 prosenttia ja kulutus 50 prosenttia kriisiä edeltäviin lukuihin verrattuna.

2.9.1

ETSK kehottaa komissiota määräämään polysyklisten aromaattisten hiilivetyjen maksimipitoisuudet puristemassaöljyä varten. Asia on ollut käsittelyssä yli kaksi vuotta, mistä alalle on aiheutunut vakavaa vahinkoa.

30.4.2004   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 110/26

1.1

ETSK on ottanut kiinnostuneena vastaan Euroopan komission tiedonannon aiheesta ”Yhtäläiset mahdollisuudet vammaisille: eurooppalainen toimintasuunnitelma”. ETSK on useissa lausunnoissaan korostanut sitä, että Euroopan vammaisten teemavuoden onnistumista on mitattava siitä saatavien konkreettisten tulosten avulla. Tiedonanto luo hyvät puitteet Euroopan vammaisten teemavuoden seurannalle.

1.2

Vammaisia (1) on 10 prosenttia väestöstä, ja heidän määränsä kasvaa unionin jäsenvaltioiden väestöjen vanhetessa. Tämä merkitsee sitä, että laajentuneessa Euroopan unionissa on lähes 50 miljoonaa vammaista. Jos tähän lukuun lisätään vammaisten sukulaiset, on selvää, että kyseessä on merkittävä vähemmistö.

1.3

ETSK on keskittynyt myös teemavuonna entistä enemmän vammaiskysymyksiin. Esimerkkeinä aihepiiriin kuuluvasta komitean työskentelystä mainittakoon lausunnon laatiminen vammaisten oikeuksia koskevasta YK:n yleissopimuksesta (2), vammaisten työllisyystilannetta ja eurooppalaisen teemavuoden arviointia käsitelleiden seminaarien järjestäminen, ohjeiden laatiminen vammaiskysymysten valtavirtaistamisesta ETSK:n työskentelyssä ja vammaisten taiteilijoiden töitä esitelleen näyttelyn järjestäminen ETSK:n toimitiloissa. ETSK:n ja Euroopan vammaisfoorumin sekä alan muiden organisaatioiden välinen yhteistyö on edelleen osoittautunut erittäin hyödylliseksi.

1.4

ETSK katsoo, että Euroopan vammaisten teemavuosi on osaltaan lisännyt yhteiskunnan tietoisuutta vammaisista. Yksi teemavuoden tärkeimmistä päämääristä on ollut levittää tietoisuutta siitä, että vammaisuuteen on suhtauduttava ottamalla lähtökohdaksi vammaisten oikeudet. Huomattakoon kuitenkin, että toisistaan poikkeavat kansalliset lainsäädäntäaloitteet vammaisten suojelemiseksi syrjinnältä kasvattavat jäsenvaltioiden välistä kuilua. Kuilun kasvaminen on tuhoisaa sosiaalisen Euroopan ajatuksen kannalta, ja se luo myös lisäesteitä todellisten sisämarkkinoiden synnylle.

1.5

Yhdistyneiden Kansakuntien tekemä aloite laatia yleissopimus vammaisten oikeuksista on omalta osaltaan vaikuttanut siihen, että vammaisuuden myönnetään olevan ihmisoikeuskysymys.

1.6

Uudessa Euroopan perustuslaissa vammaiskysymyksiä painotetaan entistä enemmän. Tekstissä on lauseke, jossa edellytetään syrjintäkiellon valtavirtaistamista politiikan kaikilla osa-alueilla. Uuden lausekkeen potentiaalia on analysoitava tarkemmin.

1.7

On erittäin ilahduttavaa, että EU:n perusoikeuskirja liitetään tulevaan EU:n perussopimukseen. Perusoikeuskirjan 21 artiklassa näet kielletään muun muassa vammaisten syrjiminen, ja vammaisten integroitumista käsittelevässä 26 artiklassa todetaan tarve ryhtyä toimenpiteisiin, joilla varmistetaan vammaisten itsenäinen elämä, yhteiskunnallinen ja ammatillinen sopeutuminen sekä osallistuminen yhteiskuntaelämään.

1.8

Uusimmista Eurostatin keräämistä vammaisten työllisyyttä koskevista tilastotiedoista ilmenee, että 78 % työikäisistä vaikeavammaisista on työvoiman ulkopuolella, kun ei-vammaisten vastaava osuus on 27 %. Työvoiman piirissä olevien keskuudessa vaikeavammaisten työttömyysaste on lähes kaksinkertainen ei-vammaisiin verrattuna. Vain 16 %:lla työrajoitteisista on työssään jonkinlaisia apuvälineitä (3). Kun tilastot eriytetään sukupuolittain, käy ilmi, että vammaisten naisten asema on tätäkin huonompi.

2.1

ETSK suhtautuu myönteisesti siihen, että Euroopan vammaisten teemavuoden antina laaditaan konkreettinen toimintasuunnitelma vuosiksi 2004—2010. Korostettakoon kuitenkin, ettei toimintasuunnitelma ole kovinkaan kunnianhimoinen, joten ETSK ehdottaa siihen muutamia lisäyksiä. Lisäykset voitaisiin ottaa huomioon jo toimintasuunnitelman ensimmäisessä vaiheessa, tai jos se ei ole mahdollista, vuoden 2005 jälkeen.

2.2

ETSK:n aiemmin antamassa lausunnossa (4) on ehdotettu, että vammaispolitiikassa alettaisiin noudattaa avointa koordinointimenetelmää. Komitea suhtautuukin myönteisesti Euroopan komission tiedonannossa tehtyyn ehdotukseen laatia joka toinen vuosi vammaisraportti. ETSK:n mielestä raportit olisi laadittava yhteisten suuntaviivojen pohjalta, jotta maiden kesken voidaan suorittaa valiovertailua. Työllisyys on toki vammaisten kannalta ensisijainen kysymys, mutta raporteissa tulisi käsitellä myös muita politiikan osa-alueita. Yleisenä tavoitteena ja johtavana periaatteena tulisi olla vammaisten sosiaalinen integroituminen ja täysmääräinen osallistuminen yhteiskuntaan. ETSK on ehdottanut, että joka toinen vuosi laadittavien raporttien tulokset esiteltäisiin työllisyys- ja sosiaalipolitiikkaneuvostolle. Samalla pidetään erityisen tärkeänä sitä, että prosessiin osallistuvat valtakunnalliset ja EU:n laajuiset edustukselliset vammaisjärjestöt.

2.3

ETSK:ta ilahduttaa se, että Euroopan komission tiedonannossa mainitaan Euroopan vammaisfoorumin käynnistämä hanke, jossa rakennetaan toimintavalmiuksia kymmenessä unioniin liittyvässä maassa. Hankkeen avulla käynnistetyn työn jatkamiseksi ETSK esittää toivomuksen, että kymmenen unioniin liittyvän maan vammaisjärjestöihin kiinnitetään siirtymäkaudella erityistä huomiota. Ne voisivat kohdennettujen toimien ansiosta kartuttaa tietojaan ja ryhtyä vauhdittamaan aktiivisesti EU:n vammaispolitiikan toimeenpanoa. Niiden ehdokasmaiden vammaisjärjestöjä, jotka eivät liity EU:hun toukokuussa 2004, on tuettava aiempaa enemmän.

2.4

ETSK suhtautuu myönteisesti Euroopan komission tiedonannossa mainittuun ehdotukseen laatia työasiakirja siitä, miten vammaiset otetaan huomioon kaikissa työllisyyden suuntaviivoissa. Lisäksi ETSK ehdottaa, että otettaisiin käyttöön asianmukainen seurantajärjestelmä, jotta jäsenvaltioille voidaan laatia maakohtaiset suositukset siitä, miten niiden olisi huomioitava vammaiskysymykset. Ensisijaista huomiota tulisi kiinnittää vammaisten työllistymiseen avoimille työmarkkinoille julkisten elinten ja viranomaisten tarjoamat työpaikat mukaan luettuna sekä erityistoimiin vammaisten työllisyyden edistämiseksi maaseutualueilla. Työmarkkinaosapuolilla on erittäin tärkeä rooli kyseisessä prosessissa. Kun otetaan huomioon unionin jäsenvaltioiden väestökehitys, vammaisten työllisyystilanteen paranemisella voi olla myös erittäin suuret ja myönteiset taloudelliset vaikutukset.

2.5

ETSK suhtautuu myönteisesti Euroopan komission tiedonannossa tehtyyn ehdotukseen edistää vammaisten sosiaalista osallisuutta rakennerahastovaroin. Ehdotus olisi toteutettava kaksisuuntaisesti: toisaalta olisi rahoitettava erityisiä vammaishankkeita, ja toisaalta kaikkien rakennerahastoista rahoitettavien hankkeiden olisi täytettävä pakolliset esteetöntä pääsyä ja saatavuutta koskevat kriteerit. Tällainen kaksisuuntainen lähestymistapa olisi sisällytettävä EU:n uusiin rakennerahastosäädöksiin, jotka Euroopan komissio aikoo esitellä toukokuussa 2004. Rakennerahastojen käynnissä olevan tarkistusprosessin yhteydessä vammaisuuteen ja vammaisiin on kiinnitettävä erityishuomiota: vammaisista on tehtävä erityinen kohderyhmä, joka on otettava huomioon sekä yhteisön tasolla että jäsenvaltioissa rahoitusnäkymien muuttumisesta riippumatta.

2.6

ETSK on seurannut tarkoin EU:n uusien julkisia hankintoja koskevien direktiivien laatimisprosessia (5). Julkisin hankinnoin voidaan edistää huomattavasti vammaisten työllistymistä, julkisten kulkuneuvojen ja rakennetun ympäristön esteetöntä käyttöä sekä helposti saatavilla olevien tavaroiden ja palveluiden tuottamista. ETSK suhtautuukin myönteisesti sitoumukseen valmistella välineistö, jolla helpotetaan tieto- ja viestintätekniikan käyttömahdollisuuksia koskevien vaatimusten sisällyttämistä julkisiin hankintoihin, ja suosittaa, että sama menettely ulotetaan koskemaan myös muita tuotteita ja palveluita.

2.7

ETSK korostaa, että jos EU:n direktiivi 2000/78 yhdenvertaisesta kohtelusta työssä jätetään saattamatta osaksi useimpien unionin jäsenvaltioiden lainsäädäntöä, laiminlyönnillä on kielteisiä vaikutuksia. ETSK kehottaa Euroopan komissiota turvautumaan kaikkiin käytettävissä oleviin välineisiin ryhtyäkseen toimiin sellaisia jäsenvaltioita vastaan, jotka eivät ole panneet direktiiviä täytäntöön tai joissa sen täytäntöönpano ei ole ollut asianmukaista. Lisäksi on ryhdyttävä toimenpiteisiin, joilla lisätään vammaisjärjestöjen, työmarkkinaosapuolten ja oikeuslaitoksen mahdollisuutta varmistaa direktiivin tehokas täytäntöönpano.

2.8

ETSK on useissa aiemmissa lausunnoissaan (6) todennut kaipaavansa erityistä vammaisdirektiiviä, jonka oikeusperustana olisi EY:n perustamissopimuksen 13 artikla ja jonka avulla torjuttaisiin vammaisiin kohdistuvaa syrjintää kaikilla aloilla. Komitea onkin sangen pettynyt siihen, ettei kyseistä aloitetta mainita lainkaan Euroopan komission tiedonannossa. ETSK on toki tietoinen siitä, että aloitteen käynnistäminen onnistuneesti olisi nykyisin vaikeaa. Komitea olisi kuitenkin toivonut, että aloite olisi edes myönnetty tarpeelliseksi ja että olisi ryhdytty erinäisiin valmisteluihin, jotka olisivat tasoittaneet tietä aloitteen käynnistämiselle.

2.9

ETSK:n mielestä edellä mainitun kaltaisella direktiivillä varmistettaisiin syrjinnän vastainen vähimmäissuoja kaikilla aloilla kaikkialla Euroopan unionissa. Koska se kattaisi tavaroiden ja palveluiden saatavuuden, se myös tehostaisi omalta osaltaan yhtenäismarkkinoita.

2.10

ETSK on komission kanssa yhtä mieltä joukkoviestimien merkityksestä parannettaessa vammaisista yhteiskunnassa vallitsevaa kuvaa. Komitean mielestä olisi ilahduttavaa luoda Euroopan laajuinen mediaa ja vammaisuutta käsittelevä verkosto, jonka avulla parannettaisiin entisestään vammaisista viestimissä annettavaa kuvaa muun muassa edistämällä hyvien toimintatapojen vaihtoa tiedotusvälineissä. Malliksi voitaisiin ottaa Yhdistyneessä kuningaskunnassa toimiva verkosto UK Broadcasting and Creative Industries Disability Network.

2.11

ETSK suhtautuu myönteisesti siihen, että Euroopan komission ehdottamassa toimintasuunnitelmassa keskityttäisiin rakennusten, tavaroiden ja palveluiden saavutettavuuteen. Komitea katsoo kuitenkin, ettei asetettuja tavoitteita saavuteta asianmukaisesti nyt tehtyjen ehdotusten avulla. Toiminnalle on luotava tarkoituksenmukaiset tukirakenteet, joista yrityksille myönnetään taloudellisia kannustimia niiden saattaessa toimipaikkansa ja palvelunsa kaikkien ulottuville. Kannustimien lisäksi olisi toteutettava tiedotuskampanjoita, joiden ansiosta yritykset oppivat tuomaan esiin vammaisten merkityksen kuluttajina. Toimintaa on tarvittaessa täydennettävä asiaan liittyvällä lainsäädännöllä, jonka nojalla esteetöntä pääsyä ja saatavuutta koskevien standardien noudattaminen säädetään pakolliseksi.

2.12

ETSK suhtautuu myönteisesti rakennetun ympäristön esteetöntä saavutettavuutta tutkineen asiantuntijaryhmän laatimaan selontekoon ja kehottaa Euroopan komissiota huolehtimaan kaikkien selonteossa annettujen suositusten täytäntöönpanosta. Erityisen tärkeitä ovat rakennusalan tuotteista annettuun direktiiviin 89/106/ETY liittyvät suositukset. ETSK kannattaa myös ehdotusta ryhtyä jatkotoimiin, joihin matkailukohteiden saavutettavuutta koskevista yhdenmukaisista vaatimuksista tehty tutkimus antaa aihetta (7). Komitea muistuttaa, että asianmukainen lainsäädäntö ja julkisten varojen tarkoituksenmukainen käyttö ovat keskeisiä osatekijöitä, jotta tavoitteena oleva esteetön pääsy matkailukohteisiin toteutuu.

2.13

ETSK suhtautuu niin ikään myönteisesti Euroopan komission äskettäin julkaisemaan apuvälineraporttiin. Komitea odottaa raportissa annettujen suositusten täytäntöönpanoa siten, että toiminnassa huomioidaan erityisesti yhtenäismarkkinat sekä jäsenvaltioiden tarve lisätä avoimuutta tuotteita ja takaisinmaksujärjestelmiä koskevissa kysymyksissä.

3.1

ETSK on aiemmissa lausunnoissaan korostanut tarvetta ottaa vammaisuus huomioon kaikilla toimintalohkoilla. Niinpä komitea suhtautuu myönteisesti uuteen budjettikohtaan, josta myönnetään rahoitusta vammaistoiminnan valtavirtaistamista koskevaan kokeiluhankkeeseen. Aloite on yksi Euroopan vammaisten teemavuoden jatkotoimista. ETSK katsoo kokeiluhankkeen olevan ensimmäinen askel kohti vammaisuutta käsittelevää toimintaohjelmaa, jossa keskitytään vammaiskysymysten valtavirtaistamiseen kaikilla asiaankuuluvilla toimintalohkoilla.

3.2

ETSK ehdottaa muutamia toimia, jotka voitaisiin toteuttaa kokeiluhankkeen puitteissa:

3.3

ETSK odottaa valmisteilla olevaa vihreää kirjaa syrjintäkiellosta ja korostaa, että on selkeästi sitouduttava antamaan erityinen vammaisdirektiivi.

3.4

ETSK suhtautuu myönteisesti siihen, että eurooppalaiset suuryritykset ovat osallistuneet Euroopan vammaisten teemavuoden viettoon. Niiden tehtävää muiden yritysten katalysaattorina ei pidä aliarvioida. Kuten aiemmin annetuissa lausunnoissa todetaan, komitea kannattaa yrityksiä ja vammaisuutta käsittelevän eurooppalaisen verkoston perustamista yhtenä Euroopan vammaisten teemavuoden konkreettisista tuloksista. Verkoston avulla voitaisiin parantaa lainsäädäntökehystä vammaisten työllistymisen lisäämiseksi sekä yhä useampien kaikkien saatavilla olevien tuotteiden valmistusta ja palveluiden tuottamista. Näin parannettaisiin vammaisten mahdollisuutta osallistua talouselämään. Verkoston välityksellä annettaisiin myös hyödyllisiä neuvoja uusille yrityksille, jotka ovat kiinnostuneita osallistumaan entistä aktiivisemmin vammaiskysymyksiin. Erityishuomiota asiassa olisi kiinnitettävä pk-yrityksiin.

3.5

ETSK on tyytyväinen Euroopan ammatillisen yhteisjärjestön ja sen jäsenorganisaatioiden käynnistämään kampanjaan. Komitea korostaa ammattiliittojen tärkeää roolia ja kannustaa niitä keskittymään myös vastaisuudessa entistä enemmän vammaiskysymyksiin.

3.6

ETSK on kaikissa aiemmissa lausunnoissaan korostanut olevan tärkeää tarjota edustuksellisille vammaisjärjestöille tilaisuus osallistua toimintaan kaikilla päätöksentekotasoilla. Kaikki EU:n toimielimet myöntävät Euroopan vammaisfoorumin edustavan kattavasti vammaisia. Nyt olisikin tunnustettava foorumin erityisasema. Vahva, itsenäinen Euroopan vammaisfoorumi, joka hoitaa vahtikoiran virkaa, takaa parhaiten sen, että kaikissa EU:n aloitteissa kunnioitetaan edelleen vammaisten oikeuksia.

3.7

Euroopan vammaisfoorumi ei voisi hoitaa tehtäviään ilman kansallisia ja Euroopan laajuisia jäsenjärjestöjään. Niinpä Euroopan komission kanavoima taloudellinen tuki Euroopan vammaisfoorumin jäseninä oleville vammaisjärjestöille on elintärkeää, ja tuen myöntämistä on jatkettava. Vammaisliike voi toimia monipuolisesti vain, jos eurooppalaisille vammaisjärjestöille myönnetään taloudellista tukea.

3.8

ETSK ehdottaa, että Euroopan komission toimintasuunnitelmaa varten luotaisiin seurantajärjestelmä. Toimintasuunnitelman onnistumisen kannalta on erittäin tärkeää, että järjestelmään osallistuvat kaikki tärkeimmät sidosryhmät, myös Euroopan vammaisfoorumi. ETSK toivoo, että komitealle tarjotaan tilaisuus osallistua seurantajärjestelmään.

3.9

ETSK on tyytyväinen siihen, että Euroopan vammaisten teemavuoden ansiosta vammaiskysymykset on sisällytetty uusiin toimintaohjelmiin, kuten nuoriso- ja kulttuuriohjelmiin. Neuvoston päätöslauselma ”Vammaisten mahdollisuuksista päästä kulttuurilaitoksiin ja -tiloihin ja nauttia kulttuuritoiminnasta” (8) on tästä hyvä esimerkki. ETSK korostaa olevan tärkeää varmistaa, että kaikki EU-rahoitusta saavat kulttuuri-, nuoriso- ja koulutushankkeet täyttävät esteetöntä pääsyä ja saatavuutta koskevat vaatimukset.

3.10

Euroopan komission uudessa työohjelmassa 2004 on runsaasti vammaisten kannalta tärkeitä aloitteita. Koska ohjelmassa on sitouduttu valtavirtaistamaan vammaisasiat, aloitteissa olisi viitattava asianmukaisesti vammaisiin. Työohjelmaan sisältyvät muun muassa seuraavat aloitteet:

3.11

ETSK:ta ilahduttaa se, että asiakirjassa mainitaan vammaisuutta käsittelevä korkean tason asiantuntijaryhmä. Komitean mielestä ryhmän asemaa olisi vahvistettava. Euroopan vammaisfoorumin on voitava aina osallistua ryhmän kokouksiin, sillä näin toimitaan myös naisten ja miesten yhtäläisiä mahdollisuuksia käsittelevässä neuvoa-antavassa komiteassa. Euroopan tasolla toimiville työmarkkinaosapuolille olisi tarjottava tilaisuus osallistua korkean tason asiantuntijaryhmän työskentelyyn.

3.12

ETSK kehottaa käsittelemään vastaisuudessa kaikissa ihmisoikeusasioissa erityisesti vammaisten oikeuksia. Komitea odottaa laitoshoidossa olevien vammaisten tilanteesta parhaillaan laadittavan tutkimuksen tuloksia. Tutkimuksen tulisi sisältää yleiskatsaus tilanteeseen ja siinä tulisi tehdä konkreettisia ehdotuksia kyseistä suurta vammaisryhmää koskevista vaihtoehtoisista yhteisölähtöisistä toimenpiteistä.

3.13

ETSK on tyytyväinen kehitysyhteistyötä ja vammaisuutta koskeviin ohjeisiin, jotka esiteltiin maaliskuussa 2003. Ne on laadittu yhteistyössä siten, että työskentelyyn osallistuivat Euroopan vammaisfoorumi ja kansainvälinen vammais- ja kehitysyhteistyötahojen yhteistyöryhmä International Disability and Cooperation Consortium. ETSK kehottaa Euroopan komissiota panemaan ohjeet pikimmiten täytäntöön, jotta varmistetaan kehitysyhteistyövarojen kanavoituminen vammaisille myös hätätilanteissa ja humanitaarisen avun muodossa.

3.14

ETSK sitoutuu keskittymään edelleen entistä ponnekkaammin vammaiskysymyksiin. Komitea on pyrkinyt varmistamaan tarjoamiensa palvelujen saavutettavuuden sekä esteettömän pääsyn uusiin toimitiloihinsa, mikä osoittaa sen todella sitoutuneen toimintaan. Komitea toivoo muiden huomaavan, että se näyttää esimerkkiä vammaisten ja heidän perheidensä oikeuksien suojelemisessa ja edistämisessä.

30.4.2004   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 110/30

1.1

Tarkastelun kohteena oleva ehdotus on komission vuonna 2001 esittämän yritysverotusstrategian (1) keskeinen osatekijä. Strategiassaan komissio yksilöi sisämarkkinoiden rajatylittävää taloudellista toimintaa haittaavia veroesteitä sekä esittää lyhyen ja pitkän aikavälin pyrkimyksensä kyseisten esteiden poistamiseksi.

1.2

Strategiaan sisältyy kohdennettuja toimenpiteitä muun muassa kysymyksissä, jotka liittyvät osinkoja, korko- ja rojaltimaksuja ja yritysjärjestelyjä koskevien direktiivien soveltamisalan laajentamiseen sekä rajatylittävään tappioiden hyvittämiseen, siirtohinnoitteluun ja kaksinkertaista verotusta koskeviin sopimuksiin.

1.3

Komissio arvioi, että pitkällä aikavälillä yritysten on saatava konsolidoitu yhtiöveropohja Euroopan unionin laajuista toimintaa varten, jotta ne voivat välttää nykyisten 15:n (ja piakkoin 25:n) erillisen verojärjestelmän aiheuttaman tehottomuuden ja ylimääräiset kustannukset.

1.4

Vuonna 2002 aiheesta ”Yritysten välitön verotus” antamassaan lausunnossa (2) ETSK ilmaisee tukensa Euroopan komission ehdotuksille, joiden tavoitteena on poistaa lähitulevaisuudessa kaksinkertainen verotus ja muut sisämarkkinoilla rajatylittävästi toimivia yrityksiä haittaavat veroesteet.

1.5

ETSK hyväksyy pitkän aikavälin tavoitteen luoda veroesteettömät sisämarkkinat. Komitea katsoo, että näin päästään laatimaan yhteisiä periaatteita, jotka edistävät rehdin kilpailun sisämarkkinoita. Näillä yhteisillä periaatteilla voidaan myös edistää yksinkertaistamisen, kilpailukyvyn ja työpaikkojen luomisen tavoitteita.

1.6

Euroopan komission vuonna 2001 hyväksymästä strategiasta julkaistiin marraskuussa 2003 ensimmäinen tilannekatsaus (3). Komissio toteaa tiedonannossa, että sen laatima kaksijakoinen yritysverotusstrategia on kaksi vuotta jatkuneen työn jälkeenkin paras lähestymistapa sisämarkkinoilla esiintyviin ongelmiin ja että se on toteuttanut kaikki lupaamansa toimet ja aloitteet. Tämä päätelmä sai vahvistuksen Roomassa 5. ja 6. joulukuuta 2003 pidetyssä yhteisön tason yritysverotuskonferenssissa (4).

2.1

Euroopan komissio asetti lokakuussa 2001 julkaisemassaan yritysverotusstrategiassa lyhyen aikavälin tavoitteeksi mm. emo- ja tytäryhtiödirektiivin ja yritysjärjestelydirektiivin soveltamisalan laajentamista ja ajantasaistamista koskevien ehdotusten hyväksymisen.

2.2

Tavoitteena on niin ikään hyväksyä ja uudistaa korko- ja rojaltimaksuja koskeva direktiiviehdotus, joka muodostaa käytännesääntöjen ja säästämistä koskevan direktiiviehdotuksen kanssa nk. veropaketin.

2.3

Ecofin-neuvosto hyväksyi emo- ja tytäryhtiödirektiivin muuttamista koskevan ehdotuksen 22. joulukuuta 2003. Direktiivi julkaistiin lopullisessa muodossaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä 13. tammikuuta 2004 (5).

2.4

Direktiivi korko- ja rojaltimaksuista (6) hyväksyttiin 3. kesäkuuta 2003, ja jäsenvaltioiden on pitänyt saattaa se osaksi kansallista lainsäädäntöään viimeistään 1. tammikuuta 2004. Komissio julkaisi 30. joulukuuta 2003 ehdotuksen direktiiviksi kyseisen direktiivin uudistamisesta (7). Siinä on tarkoitus huomioida mm. emo- ja tytäryhtiödirektiivin soveltamisalaan tehdyt huomattavat uudistukset.

2.5

Kolmesta direktiiviehdotuksesta neuvoston hyväksyntää odottaa siis vielä direktiiviehdotus yritysjärjestelyistä. Sen pohjana on laaja ja huomionarvoinen kuulemismenettely, jonka avulla on saatu selville rajatylittäviin uudelleenjärjestelytoimiin liittyvät vero-ongelmat.

3.1

Voimassa olevassa direktiivissä 90/434/ETY säädetään sulautumisina, diffuusioina, varojensiirtoina ja osakkeidenvaihtoina toteutetuista rajatylittävistä yhtiöiden uudelleenjärjestelyistä saatujen pääomavoittojen verotuksen lykkäämisestä.

3.2

Verotuksen lykkäämisellä varmistetaan, että uudelleenjärjestelytoimet ovat verotuksellisesti neutraaleja. Lykkäys on järjestetty väliaikaisen verovapauden muodossa, eli pääomavoittojen verotus on lykätty siirrettyjen varojen myöhemmän luovutuksen yhteyteen. Tuloksena on, että

3.3

Heinäkuun 23. päivänä 1990 annettu direktiivi tarjoaa siis eräissä tapauksissa ratkaisun rajatylittävän toiminnan esteisiin, joita yhtiöiden uudelleenjärjestelyihin liittyvät korkeat verokustannukset muodostavat, sillä se takaa, ettei rajatylittävä toimi aiheuta suurempia verokustannuksia kuin jos kyseinen toimi toteutettaisiin yhdessä jäsenvaltiossa.

3.4

Ehdotus direktiivin muuttamisesta korvaa vuonna 1993 laaditun ehdotuksen, jonka komissio on perunut. Tavoitteena on parantaa direktiivin soveltamisalaa ja verotuksen lykkäämiseen liittyviä menetelmiä kuitenkin niin, että jäsenvaltioiden taloudellisia etuja suojellaan. Ehdotuksella täydennetään myös kymmenettä yhtiöoikeusdirektiiviä koskevaa ehdotusta, jonka avulla pyritään helpottamaan eri jäsenvaltioissa sijaitsevien yhtiöiden sulautumista.

3.5

Yritysjärjestelydirektiivin muuttamista koskevan uuden ehdotuksen keskeiset osatekijät ovat seuraavat:

3.5.1

Ehdotuksella pyritään saattamaan yritysjärjestelydirektiivi yhdenmukaiseksi emo- ja tytäryhtiödirektiiviin tehtyjen muutosten kanssa. Tämä tehdään seuraavasti:

Yritysjärjestelydirektiivin soveltamisalaa laajennetaan lisäämällä sen liitteenä olevaan luetteloon maininnat uusista yhtiömuodoista. Luettelo on periaatteessa sama kuin emo- ja tytäryhtiödirektiivin muuttamista koskevan direktiivin yhteydessä hyväksytty luettelo. Sama luettelo on tarkoitus liittää myös korko- ja rojaltimaksudirektiivin muuttamista koskevaan direktiiviin.

3.5.2

Ehdotuksessa laajennetaan direktiivin mukaiset edut (verotuksenlykkäysjärjestely) koskemaan sen soveltamisalaan kuuluvia yhtiöitä, jotka ovat sijoittautumisjäsenvaltiossaan yhtiöverovelvollisia mutta joita pidetään toisessa jäsenvaltiossa verotuksen kannalta transparentteina.

3.5.2.1

Ehdotetun direktiivin mukaisesti toisen jäsenvaltion ei enää sallita verottaa maassa kotipaikkaansa pitäviä verovelvollisia, joilla on osuus kyseisessä yhtiössä direktiivin soveltamisalaan kuuluvissa liiketoimissa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että transparenssijärjestelmä asetettaisiin kyseenalaiseksi. Kyseisiä verovelvollisia voidaan verottaa, kun siirretyt varat myöhemmin luovutetaan.

3.5.3

Ehdotuksessa sisällytetään soveltamisalaan myös split-off-yritysjärjestelyt eli rajoitetut tai osittaiset diffuusiot, joiden yhteydessä siirtävä yhtiö jatkaa olemassaoloaan. Tällaisiin toimiin sovelletaan siis verotuksenlykkäysjärjestelyä.

3.5.3.1

Osittainen diffuusio on yritysjärjestely, jolla yhtiö siirtää — itse kuitenkaan purkautumatta — vastaanottavalle yhtiölle osan varoistaan ja vastuistaan, jotka muodostavat yhden tai useamman toimialan. Vastaanottava yhtiö siirtää vastineeksi pääomaansa edustavat arvopaperit siirtävän yhtiön osakkeenomistajille.

3.5.4

Ehdotuksessa taataan, että eurooppayhtiön tai eurooppaosuuskunnan kotipaikan siirto jäsenvaltiosta toiseen on verotuksellisesti neutraalia. Siinä säädetään verotuksen lykkäämisestä, jotta siirto ei johtaisi veron välittömään kantamiseen sellaisiin varoihin liittyvistä pääomavoitoista, jotka on määrä liittää sääntömääräisen kotipaikkansa siirtävän yhtiön kiinteään toimipaikkaan, joka sijaitsee yhtiön aiemman kotipaikan sijaintijäsenvaltiossa. Tämä verojärjestely koskee myös yhtiön ennen kotipaikan siirtoa perustamia varauksia ja varantoja, mahdollista tappioiden haltuunottoa ja kiinteän toimipaikan olemassaoloa kolmannessa jäsenvaltiossa.

3.5.4.1

Mahdollisuudesta siirtää sääntömääräinen kotipaikka säädetään nimenomaisesti kyseisten yhtiömuotojen säännöissä perusoikeuksiin kuuluvan sijoittautumisvapauden turvaamiseksi. On ensiarvoisen tärkeää, ettei sijoittautumisvapautta rajoiteta verosäännöksin.

3.5.5

Ehdotuksessa täsmennetään, että direktiivin mukaista verotuksenlykkäysjärjestelyä voidaan soveltaa myös silloin, kun yhtiö päättää muuttaa ulkomaisen sivuliikkeensä tytäryhtiöksi.

3.5.5.1

Direktiivin mukainen verotuksen lykkäys edellyttää, että siirretyt varat ja vastuut liittyvät siirtävän yhtiön kiinteään toimipaikkaan. Näin ei kuitenkaan tapahdu silloin, kun ulkomaisen yhtiön sivuliike muutetaan sen tytäryhtiöksi. Siirretyt varat ja vastuut liitetään tällöin tosiasiallisesti vastaanottavaan yhtiöön (uusi tytäryhtiö). Koska tytäryhtiöksi muuttaminen kuuluu direktiivin tavoitteisiin eikä vaikuta asianomaisen jäsenvaltion verotusoikeuksiin (varat ja vastuut jäävät saman verolainsäädännön alaisiksi), on asianmukaista mainita selvästi, että kyseiset toimet kuuluvat direktiivin soveltamisalaan.

3.5.6

Ehdotuksen mukaan direktiivin edut laajennetaan koskemaan myös osakkeidenvaihtoa silloin, kun ääntenenemmistön hankitussa yhtiössä muodostavat osakkeenomistajat, joilla ei ole verotuksellista kotipaikkaa Euroopan unionin jäsenvaltiossa.

3.5.7

Ehdotetussa direktiivissä säädetään lisäksi asianmukaisista säännöistä, joiden avulla poistetaan eri jäsenvaltioissa sovellettavista erilaisista osakkeiden ja varojen arvonmäärityssäännöistä johtuva kaksinkertainen verotus varojensiirtojen ja osakkeidenvaihtojen yhteydessä.

3.5.7.1

Koska vastaanottavalta yhtiöltä voidaan myöhemmin periä veroa siirretyistä varoista saaduista pääomavoitoista, on tarpeen yhdenmukaistaa verosäännöt, joita jäsenvaltiot soveltavat varojensiirtojen ja osakkeidenvaihtojen yhteydessä saatujen osakkeiden arviointiin. Tarkoituksena siis on, että kyseisillä osakkeilla on se todellinen arvo, joka varoilla ja vastuilla oli välittömästi ennen varojensiirtoa, tai se todellinen arvo, joka saaduilla osakkeilla oli osakkeidenvaihdon ajankohtana (silloin, kun hallussa on omia osakkeita, tehdään kuitenkin poikkeus).

4.1

Heinäkuun 23. päivänä 1990 annetun yritysjärjestelydirektiivin tavoitteena on taata yhtiöiden rajatylittäville uudelleenjärjestelytoimille niiden edellyttämä neutraalius kuitenkin niin, että jäsenvaltioiden taloudellisia etuja suojellaan.

4.2

Komitea suhtautuu myönteisesti yritysjärjestelydirektiivin uudistamiseen tähtääviin Euroopan komission ehdotuksiin. Ehdotuksissa esitetään 23. heinäkuuta 1990 annettuun direktiiviin tarpeellisia ja asianmukaisia parannuksia. Ne eivät aiheuta yrityksille haitallisia muutoksia nykytilanteeseen verrattuna. Ehdotusten noudattaminen ei myöskään edellytä minkäänlaisten uusien velvoitteiden tai verorasitteiden asettamista yrityksille.

4.3

Direktiivin muuttamista koskevan ehdotuksen tavoitteena on parantaa ja laajentaa uudelleenjärjestelytoimista saatavien pääomavoittojen verotuksen lykkäämistä. Ehdotuksessa mainitaan nimenomaisesti useita yhtiömuotoja, mm. eurooppayhtiö ja eurooppaosuuskunta sekä pienten ja keskisuurten yritysten usein käyttämiä yhtiömuotoja, sekä uudelleenjärjestelytoimia, joita ovat esim. osittainen diffuusio ja sivuliikkeen muuttaminen.

4.4

Direktiiviehdotuksessa laajennetaan verotuksellisen neutraaliuden tarjoavaa järjestelyä koskemaan myös eurooppayhtiöitä ja eurooppaosuuskuntia, niiden sääntöihin liittyvä erityispiirre eli sääntömääräisen kotipaikan siirto mukaan luettuna. Ehdotus siis edistää omalta osaltaan sellaisten Euroopan laajuisten yritysten perustamista ja johtamista, joiden tiellä ei ole eri jäsenvaltioiden verolainsäädännön ja yhtiöoikeuden maantieteellisesti rajoitetusta soveltamisesta johtuvia esteitä.

4.5

Edellä mainittujen muutosten ansiosta yritykset — myös yhä useammat pk-yritykset — voivat hyödyntää täysimääräisesti yhtenäismarkkinoiden etuja (kotimaisten ja rajatylittävien toimien verotus olisi yhtäläistä, joten investointi- ja uudelleenjärjestelypäätökset olisivat verotuksellisesti neutraaleja). Muutokset kohentavat todennäköisesti yritysten kilpailukykyä sekä edistävät työpaikkojen syntymistä ja työttömyyden torjuntaa.

5.1

Komitean mielestä lauseketta siitä, että jäsenvaltioiden käyttöön ottamat uudet yhtiömuodot lisätään ilman eri toimenpiteitä direktiivin liitteenä olevaan luetteloon, jossa mainitaan jäsenvaltioissa käytössä olevat yhtiömuodot, tulisi muuttaa muodoltaan yleisemmäksi. Näin ratkaistaisiin luettelon ajantasaistamiseen liittyvät ongelmat.

5.2

Komitea pitää lisäksi keskeisenä, että yritysjärjestelydirektiiviä, emo- ja tytäryhtiödirektiiviä ja korko- ja rojaltimaksudirektiiviä uudistetaan yhdenmukaisesti kysymyksissä, jotka koskevat niiden soveltamisalaa (esim. direktiivien liitteenä oleva yhtiömuotoluettelo) ja verojärjestelyn piiriin pääsemisen ehtoja (esim. osakkuuden vähimmäisraja, joka alennettiin 10 prosenttiin emo- ja tytäryhtiödirektiivin muuttamisen yhteydessä).

5.3

Komitean mielestä soveltamisalan laajentamista (koskemaan myös muita yhtiömuotoja ja uudelleenjärjestelytoimia) ei voida vielä katsoa loppuun saatetuksi — eikä siis tyydyttäväksi — seuraavista syistä:

5.4

Komitea korostaa, että rajatylittävien uudelleenjärjestelytoimien verotuksellinen neutraalius tulee taata täysin erityisesti tappioiden lykkäämisen sekä varausten ja varantojen vapauttamisen osalta.

6.1

Komitea antaa täyden tukensa yritysjärjestelydirektiivin muuttamista koskeville Euroopan komission ehdotuksille. Ehdotuksissa esitetään direktiiviin tarpeellisia ja asianmukaisia parannuksia. Muutosten ansiosta yritykset — myös eurooppayhtiöt, eurooppaosuuskunnat ja yhä useammat pk-yritykset — voivat hyödyntää täysimääräisesti yhtenäismarkkinoiden etuja. Muutokset kohentavat todennäköisesti yritysten kilpailukykyä sekä edistävät työpaikkojen syntymistä ja työttömyyden torjuntaa.

6.2

Komitea kehottaa komissiota kuitenkin tarkastelemaan uudelleen keskeisiä näkökohtia, joita komitea käsittelee erityisissä huomioissaan ja joihin on vielä löydettävä vastaus.

30.4.2004   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 110/34

1.1

EU on kuluneina vuosikymmeninä järjestelmällisesti ja tilanteen kehittyessä mukauttanut ja ajantasaistanut kehitysmaille myönnettäviä kauppaetuuksia koskevaa politiikkaansa. Viimeisin yleistä tullietuusjärjestelmää (GSP) koskeva huomattava muutos tuli voimaan 1. tammikuuta 1995 kymmenvuotiskaudeksi. Sen voimassaolo siis päättyy 31. joulukuuta 2004, minkä vuoksi uusi tarkistus on tarpeen.

1.2

Nykyisissä suuntaviivoissa otettiin käyttöön useita merkittäviä muutoksia. Ne ovat korvanneet perinteisen lähestymistavan myöntää rajoitetuille määrille tulliton markkinoillepääsy porrastusmenettelyllä, jossa myönnetään rajoitettuja etuuksia rajoittamattomille määrille. Samalla otettiin käyttöön etuuksien asteittaista vähentämistä koskevat uudet säännöt, jotka mahdollistavat tiettyjen vientituotealojen jättämisen järjestelmän ulkopuolelle tiettyjen edunsaajamaiden osalta.

1.2.1

Lisäetuuksia on tarjottu erityisin kannustusmenettelyin. Niiden avulla on pyritty edistämään seuraavia tavoitteita:

1.2.2

Etuuksien määräaikaista poistamista koskevia sääntöjä sovelletaan maihin, jotka ovat loukanneet ihmisoikeuksia, rikkoneet vakavasti ja järjestelmällisesti työntekijöiden perusoikeuksia, harjoittaneet puutteellista tullivalvontaa, sulkeneet silmänsä huumekaupalta, sekaantuneet vilpilliseen toimintaan tai harjoittaneet epärehtejä kauppakäytänteitä, rikkoneet kalavarojen säilyttämistä ja hallinnointia koskevia kansainvälisiä sopimuksia tai toimineet yhden tai useamman muun vaatimuksen vastaisesti. Tätä seuraamusta on kuitenkin sovellettu niin epäsäännöllisesti, että se on ollut varsin tehoton. Tähän mennessä sitä on sovellettu ainoastaan Myanmariin.

1.3

Yhteisen tullietuusjärjestelmän soveltamisen helpottamiseksi komissio esitti vuonna 1998 ehdotuksia (KOM(1998) 521 lopullinen), joissa koottiin teollisuus- ja maataloustuotteita koskevat hyvin erilaiset säännöt uudeksi asetukseksi. Sen ehdotettiin tulevan voimaan 1. tammikuuta 1999 ja sen voimassaolon päättyvän 31. joulukuuta 2001. ETSK kannatti ehdotuksia (1), ja ne hyväksyttiin neuvoston asetukseksi (EY) N:o 2820/98.

1.4

Komissio esitti vuonna 2001 ehdotuksia (KOM(2001) 293 lopullinen) GSP-järjestelmän muuttamiseksi. Esitys kattoi ajanjakson tammikuun 1 päivästä 2002joulukuun 31 päivään 2004. ETSK kannatti myös näitä ehdotuksia (2), ja ne hyväksyttiin neuvoston asetukseksi (EY) N:o 2501/2001.

2.1

Komissio aikoi alun perin julkaista uutta, 1. tammikuuta 2005 voimaan tulevaa järjestelmää koskevia ehdotuksia sisältävän asiakirjan syyskuussa 2003. Sittemmin komissio päätti lykätä uuden järjestelmän käyttöönottoa vuodella ja esittää ehdotuksen tilapäiseksi välikauden järjestelyksi, jolla on tarkoitus jatkaa nykyisten suuntaviivojen noudattamista suhteellisin pienin ja lähinnä teknisin muutoksin.

2.1.1

Päätös järjestelmän perusteellisen muuttamisen lykkäämisestä johtuu osaltaan mm. WTO-neuvottelujen Dohan kierroksen tulosten odottamisesta ja siitä, ettei neuvottelujen tuloksia haluta vaarantaa. Lisäksi asiaan on vaikuttanut Intian WTO:ssa tekemä unionia koskeva valitus. Lisäksi katsottiin, että uudet suuntaviivat on hyvä ottaa käyttöön vasta jonkin verran unionin laajentumisen jälkeen, jotta uusille jäsenvaltioille annetaan sopeutumisaikaa. Yksi uusista jäsenvaltioista (Kypros) on tällä hetkellä GSP-järjestelmän edunsaajamaa.

2.1.2

Uuden järjestelmän kymmenvuotiskausi alkanee näillä näkymin 1. tammikuuta 2006. Vaikka Dohan kierroksen neuvottelutuloksia ei sovellettaisikaan siihen mennessä, komissio on nyt päättänyt, ettei se pyri enää pysyttämään asetelmaa nykyisellään. Cancúnin neuvottelujen selkeähkö epäonnistuminen ei ennusta Dohan kierrokselle onnistunutta päätöstä kyseiseen ajankohtaan mennessä.

2.2

Komission ehdotukset välikauden järjestelyiksi julkaistiin syyskuussa 2003 (KOM(2003) 634 lopullinen), ja ETSK kannatti niitä (3).

2.3

Pascal Lamyn ehdotuksesta ETSK esittää seuraavassa huomionsa ja suosituksensa siitä, minkälaisia uuden, lopullisen ja välikauden päätyttyä käyttöön otettavan tullietuusjärjestelmän suuntaviivojen tulisi olla.

3.1

ETSK uskoo, että nykyisen järjestelmän tavoitteet (mainittu edellä) ovat arvokkaita ja että nykyiset järjestelyt korvaavan uuden järjestelmän tulisi perustua niihin.

3.2

Haasteena on laatia järjestelmä, jolla varmistetaan EU:n politiikan tehokas toteuttaminen kyseisillä aloilla.

3.3

ETSK panee tässä yhteydessä merkille, ettei erityisillä kannustusmenettelyillä ole saatu aikaan toivottua vaikutusta. Viimeisimmässä tarkastelussa todettiin, että vain yhdessä maassa (Moldovan tasavallassa) on otettu käyttöön erityisiä kannustusmenettelyjä työntekijöiden oikeuksien suojelemiseksi (Sri Lankassa ne on määrä ottaa käyttöön helmikuussa 2004). Missään ei ole sovellettu kannustusmenettelyjä ympäristön suojelemiseksi. Tämä on selvä merkki siitä, että erityiset kannustusmenettelyt eivät ole toimineet tarkoitetulla tavalla. ETSK katsookin, että kyseiset mekanismit tulisi tutkia perinpohjaisesti tarkistusprosessissa.

3.3.1

ETSK esittää asiaa koskevassa aiemmassa lausunnossaan (4), että komission ehdotukset erityisten kannustusmenettelyjen parantamiseksi eivät ehkä ole menneet riittävät pitkälle, jotta kannustimet olisivat olleet houkuttelevia edunsaajamaille. Onkin kysyttävä, voidaanko kyseisille maille tarjota porrastusmenettelyn rajoitusten ja rajoitettujen etuuksien puitteissa kannustimia, jotta ne ottaisivat käyttöön toivottuja toimintamalleja.

3.3.2

Kiinteämääräinen 3,5 prosenttiyksikön lisäalennus, jonka ansiosta kokonaisalennus on 7,0 prosenttiyksikköä, saattaa olla riittämätön kannustin, kun sitä verrataan huumekaupasta saataviin valtaviin summiin tai niihin pelottavan korkeisiin kustannuksiin, joita ympäristönsuojeluhankkeiden toteuttaminen aiheuttaa valtiolle edunsaajamaissa.

3.3.3

Lisäksi on pohdittava kannustimen parasta mahdollista rakennetta. On kysyttävä, onko parempi myöntää vähennys jälkikäteen tunnustuksena siitä, että edunsaajamaa on täyttänyt vaatimukset, vai onko suotavampaa tarjota kannustin etukäteen, jotta kyseisiä maita kannustettaisiin ottamaan käyttöön vaadittavat toimintatavat. Kummallakaan lähestymistavalla ei kuitenkaan ole toivottua vaikutusta, jos etuudet eivät ole riittävän suuria ollakseen houkuttelevia kannustimia.

3.4

ETSK katsoo, että mihin toimenpiteisiin sitten päädytäänkin, niiden tulisi olla avoimia, yhtenäisiä, puolueettomia ja syrjimättömiä. Niiden tulisi perustua voimassa oleviin, kansainvälisesti sovittuihin standardeihin ja kriteereihin kansainvälisen työjärjestön (ILO) kahdeksan perustyönormia mukaan luettuina. Lisäksi niiden tulisi olla yhteensopivia WTO:n sääntöjen ja muiden sopimuspohjaisten velvoitteiden kanssa.

3.5

ETSK on aiemmassa lausunnossaan (5) todennut, ettei aikoinaan tehdyllä tarkistuksella ole onnistuttu täysin yhdenmukaistamaan ja yhdistämään kaikkia GSP-järjestelmän sääntöjä ja menettelytapoja. Komitea toivoi, että vuoden 2004 suurta tarkistusta hyödynnettäisiin koko järjestelmän yksinkertaistamiseksi, yhdenmukaistamiseksi, virtaviivaistamiseksi, kodifioimiseksi, supistamiseksi ja yhdistämiseksi. Komitea toistaa kantansa ja korostaa asian merkitystä. Yksinkertaistaminen on perusluonteisen tärkeää GSP-järjestelmän toimivuuden parantamiseksi ja tavoitteiden toteuttamiseksi. Nykyiset järjestelyt eivät ole selkeitä, suppeita eivätkä jäsenneltyjä.

3.6

Nykyisten järjestelyjen monimutkaisuutta lisäävä seikka on etuuksien asteittainen vähentäminen, sillä yksittäisten edunsaajamaiden tietyt vientialat voidaan sulkea järjestelmän ulkopuolelle sen perusteella, että kyseisten alueiden tietyt teollisuudenalat eivät tarvitse enää tukea ja että tuen jatkamista ei voi perustella kehitysmaille annettavalla avulla, vaikka tuen antamista suunnitellaan jatkettavan saman maan muille teollisuudenaloille. ETSK on kannattanut (6) etuuksien asteittaisen vähentämisen säilyttämistä välikauden aikana tammikuun 1 päivästä 2002joulukuun 31 päivään 2004, mutta se katsoo, että kyseistä prosessia tulisi tarkistaa nyt tapahtuvan perinpohjaisen tarkistuksen yhteydessä.

3.7

ETSK on lukuisissa äskettäin antamissaan lausunnoissa (7) korostanut, että lainsäädäntö-ehdotuksia on täydennettävä yksityiskohtaisella vaikutusanalyysillä. Komitea toivoo, että komissio laatii yleisen tullietuusjärjestelmän tarkistamista koskevan ehdotuksensa vaikutusanalyysin.

4.1

ETSK järjesti 10. kesäkuuta 2003 kansalaisyhteiskunnan edustajien kuulemistilaisuuden toimipaikassaan Brysselissä. Tässä kohdassa esitetyt näkökannat kuvastavat kirjallisesti saatuja vastauksia sekä kuulemistilaisuudessa käytettyjä puheenvuoroja.

4.2

Yleisesti ottaen oltiin sitä mieltä, ettei nykyinen järjestelmä toimi niin hyvin kuin se voisi toimia. Useat vastaajat totesivat epäilevänsä vakavasti tullietuuksien tehokkuutta, mutta eivät esittäneet perusteita epäilyilleen. Järjestelmän onnistumista katsottiin olevan vaikea arvioida käytettävissä olevien tietojen vähyyden vuoksi. Eräät vastaajat kiinnittivät huomiota etuuksien jaon epätasapainoon. Tullialennusten kokonaismäärästä 75 prosenttia myönnetään Aasian maille, ja siitä kolmannes Kiinalle. Huolta kannettiin siitä, että suurin osa etuuksista myönnettiin kehittyneimmille kehitysmaille vähiten kehittyneiden kehitysmaiden sijaan. Kansainvälisen kaupan harjoittajat ovat valtioita useammin suurimpia edunsaajia. Vastauksista ilmeni näkemys, että GSP-järjestelmän vaikutusta heikentävät usein muut tekijät, kuten muut kuin tullitariffien muodostamat esteet.

4.3

Esiin tuotiin useita ongelmia:

4.4

Mielipiteet erosivat jyrkästi siinä, mitä tavoitteita GSP-järjestelmälle tulisi asettaa seuraavana kymmenvuotiskautena. Ammattiliitot olivat lujasti sitä mieltä, että työntekijöiden perusoikeuksien, ympäristönsuojelun sekä huumausaineiden tuotannon ja kaupan torjumisen tulisi edelleen olla oleellinen osa järjestelmää. Maat, jotka eivät täytä kyseisiä vaatimuksia, tulisi jopa sulkea järjestelmän ulkopuolelle taloudellisesta asemastaan riippumatta. Kauppa-alan järjestöt myönsivät kyseisten seikkojen suuren merkityksen, mutta katsoivat kuitenkin, että GSP-järjestelmä ei ole soveltuva väline näiden ongelmien käsittelyyn ja että kyseisten seikkojen sisällyttäminen järjestelmään vaikeuttaisi tullietuusjärjestelmän soveltamista ja aiheuttaisi tiettyä oikeudellista epävarmuutta.

4.5

Jotkut vastaajista olivat sitä mieltä, että nykyinen edunsaajamaiden luettelo on epäjohdonmukainen, sillä

Jotkut vastaajat katsovat, että asukaskohtaisen bkt:n ei tulisi olla määräävä kriteeri, sillä joillakin alhaisen asukaskohtaisen bkt:n mailla on vahva tai jopa hallitseva asema maailmankaupassa tietyillä teollisuudenaloilla. Ammattiliittojen edustajat totesivat, että työntekijöiden perusoikeuksien noudattamisen, ympäristönsuojelun ja huumekaupan torjumisen tulisi olla ainoat kriteerit asiassa. Monet vastaajat olivat sitä mieltä, että edunsaajamaiden luettelo tulisi rajoittaa 49 maahan, jotka ovat YK:n vähiten kehittyneiden maiden luettelossa.

4.6

Yleisesti katsottiin, että perusetuudet tulisi myöntää etukäteen, mutta erityisetuudet jälkikäteen, mikäli ylipäätään.

4.7

Yksinkertaistamista ajatellen ehdotettiin seuraavaa:

Vastaajat, jotka ehdottivat edunsaajamaiden luettelon supistamista 49:ään vähiten kehittyneeseen maahan, korostivat, että pelkästään tämä toimenpide yksinkertaistaisi järjestelmää huomattavasti.

4.8

Yleisesti ottaen vastaajat olivat sitä mieltä, ettei etuuksien asteittaisen vähentämisen järjestelmä toimi tyydyttävästi ja että se on johtanut usein erimielisyyksiin. Yksi vastaajista jopa totesi, että ”nykyinen asteittaisen vähentämisen järjestelmä on täysin jäsentymätön ja epäselvä”. Vastauksissa todettiin, että tullietuuskohtelun menettäminen vähentää usein suoria ulkomaisia sijoituksia kyseisessä maassa, sillä sijoitukset ovat perustuneet tullietuuksiin. Järjestelmän ulkopuolelle suljetut maat ovat näin ollen kärsineet kaksinkertaisesta rasituksesta. Toinen ongelma on, että etuuksien asteittaisen vähentämisen ajanmukaistamisessa käytetty viitejakso ja ajanmukaistamisen toteuttaminen ovat ajallisesti liian kaukana toisistaan. Esimerkiksi vuoden 2003 viitejakso on 1997—1999.

4.9

Yleinen näkemys oli, että EU:n yleinen kauppapolitiikka ja kehitysyhteistyöpolitiikka ovat toisiinsa nähden epäyhtenäisiä ja joissain tapauksissa jopa ristiriidassa keskenään. Tilanteen korjaaminen ja huomioon otettavien eri tekijöiden välisen asianmukaisen tasapainon saavuttaminen edellyttävät kaikkien EU:n toimielinten koordinoitua toimintaa ja useiden Euroopan komission pääosastojen aktiivista osallistumista.

5.1

Sama kyselylomake toimitettiin useiden edunsaajamaiden hallituksille ja kyseisiä maita edustaville organisaatioille. Valitettavasti erittäin harvat vastasivat kysymyksiin. Näin ollen kyseisiä tuloksia ei ole otettu mukaan tähän selvitykseen, sillä vastausasteen katsottiin olevan liian alhainen tilastollisesti edustavan otoksen saamiseksi. ETSK auttaa kuitenkin edelleen aktiivisesti kehitysmaita parantamaan valmiuksiaan vastata tämän kaltaisiin kyselyihin.

6.1

Gatt-neuvottelujen Dohan kierroksen voidaan epäsuotuisan alun jälkeen olettaa pitkittyvän edeltäjiensä tavoin. ETSK kannattaakin komission päätöstä ottaa uusi järjestelmä käyttöön 1. tammikuuta 2006 eikä odottaa joskus tulevaisuudessa saatavia Dohan kierroksen tuloksia.

6.2

EU on käynnistänyt EBA-aloitteen (Everything But Arms) 49:ää vähiten kehittynyttä maata varten. Aloitteen myötä kyseiset maat itse asiassa poistetaan yleisestä tullietuusjärjestelmästä. Koska ne voivat viedä EU:hun kaikkia muita tuotteita (muutamia maatalousalaa koskevia siirtymäajan poikkeuksia lukuun ottamatta) rajattomia määriä tullivapaasti, yleinen tullietuusjärjestelmä ei enää koske niitä, sillä tulleja ei voi alentaa etuuskohtelulla, kun niitä ei enää ole.

6.3

Yleinen tullietuusjärjestelmä on yksi EU:n kehitysyhteistyöpolitiikan osatekijä, ja se on näin ollen mukautettava muihin kehitysyhteistyöpolitiikan osatekijöihin. GSP-järjestelmää muutettaessa on otettava huomioon yleinen kehitysyhteistyöstrategia. Tämä edellyttää komission asianomaisten pääosastojen välistä tiivistä koordinointia.

6.4

ETSK toivoo, että kun uusi järjestelmä otetaan käyttöön, myös kaikkia järjestelmään kuuluvia sääntöjä ja menettelytapoja yhdenmukaistetaan.

6.5

Yleisen tullietuusjärjestelmän tarkoituksena on ensi sijassa auttaa kehitysmaita kehittämään talouttaan. Se ei voi olla yleislääke kaikkiin kehitysmaiden ongelmiin.

6.6

Nykyistä tullietuusjärjestelmää on kritisoitu seuraavasti:

6.6.1

ETSK on samaa mieltä siitä, että tullietuusjärjestelmään kuuluu liian paljon maita. Järjestelmän piiriin kuuluvien maiden luettelossa on nykyisin 174 maata. Ne eroavat toisistaan huomattavasti kehitysasteen, kaupan määrän, asukaskohtaisen bkt:n, teollistumisasteen, köyhyystason sekä kansainvälisesti hyväksyttyjen sosiaalisen vastuun normien noudattamisen suhteen.

6.6.1.1

Tullietuusjärjestelmään kuuluu yhtäältä suuria kauppamaita, kuten Kiina, Intia, Venäjän federaatio ja Etelä-Afrikka, jotka ovat EU:n huomattavia kilpailijoita monilla markkina-aloilla. Toisaalta järjestelmän piiriin kuuluu kaukaisia ja taloudeltaan pieniä saarialueita, kuten Joulusaari, Heard ja McDonaldinsaaret sekä Etelä-Georgia ja Eteläiset Sandwichsaaret. Näiden kahden ääripään välillä on veroparatiiseja, kuten Caymansaaret, öljyvaltioita, kuten Kuwait, kehittyneitä talouksia, kuten Egypti, sekä totalitaarisen järjestelmän maita, kuten Zimbabwe.

6.6.1.2

ETSK on samaa mieltä siitä, ettei asukaskohtainen bkt voi olla ainoa kriteeri määritettäessä kuulumista tullietuusjärjestelmän piiriin. Komitea on monien eri tahojen tavoin huolissaan siitä, että kohtuuton osuus järjestelmän hyödystä tulee maille, jotka sitä vähiten tarvitsevat. Jotta varmistettaisiin, että GSP-järjestelmässä annettava apu kohdennetaan sitä eniten tarvitseviin maihin, ETSK suosittelee, että uusissa suuntaviivoissa järjestelmän ulkopuolelle suljetaan

6.6.1.3

Jotta maita, joilla on kahdenvälinen tai alueellinen kauppasopimus EU:n kanssa, ei saatettaisi epäedulliseen asemaan, tulisi nykyisiä sopimuksia voida muuttaa siten, että niissä määritellään edut, joihin kyseiset maat ovat tällä hetkellä oikeutettuja GSP-järjestelmässä.

6.6.2

ETSK:n mielestä on ensisijaisen tärkeää edistää työntekijöiden perusoikeuksien kunnioittamista, ympäristönsuojelua ja huumekaupan torjuntaa. On kuitenkin todettava, että nykyinen GSP-järjestelmä on ollut täysin tehoton kyseisten tavoitteiden saavuttamisessa. Vain yhdessä maassa on otettu käyttöön erityisiä kannustusmenettelyjä työntekijöiden oikeuksien suojelemiseksi. Kannustusmenettelyjä ei ole sovellettu yhdessäkään maassa ympäristön suojelemiseksi, eikä ole todisteita siitä, että erityiset kannustusmenettelyt huumausaineiden tuotannon ja kaupan torjumiseksi, joista 12 maata ovat hyötyneet, ovat millään tavalla vaikuttaneet huumekauppaan.

6.6.2.1

ETSK:n mielestä on hyödytöntä jatkaa järjestelmää, joka on erinomaisista tavoitteistaan huolimatta ilmeisen epäonnistunut käytännössä. Komitean mielestä tulisi pohtia nykyistä tehokkaampia keinoja kyseisten arvokkaiden tavoitteiden saavuttamiseksi. Mikäli GSP-järjestelmää halutaan käyttää tähän tarkoitukseen, tavoitteet voidaan parhaiten saavuttaa poistamalla etuudet nykyistä useammin määräajaksi. Tähän mennessä kyseistä mekanismia on sovellettu vain yhteen 174 edunsaajamaasta huolimatta siitä, että vaadittuja normeja on selvästi rikottu useaan otteeseen. Monissa tapauksissa tämä johtuu siitä, että kyseisten maiden hallitusten loukkaamista tai vastustamista on pidetty epäviisaana. ETSK ei voi suvaita sitä, että periaatteelliset kysymykset ratkaistaan poliittisten tarkoituksenmukaisuusnäkökohtien perusteella.

6.6.2.2

ETSK suosittelee, että komissio laatii uusien suuntaviivojen yhteydessä selkeät standardit, jotka koskevat työntekijöiden oikeuksien suojelua, ympäristönsuojelua, huumekaupan torjuntaa, perusluonteisten ihmisoikeuksien kunnioittamista, kestävää kehitystä sekä muita aloja, kuten kuluttajansuojaa ja eläinten hyvinvointia. Maille, joiden todetaan rikkovan kyseisiä standardeja vakavasti ja järjestelmällisesti, tulisi ensisijassa huomauttaa rikkomuksista, ja niitä tulisi vaatia korjaamaan ne. Mikäli näin ei tehdä, kyseisille maille tulisi antaa julkinen varoitus siitä, että vaadittujen standardien noudattamatta jättäminen tiettyyn ajankohtaan mennessä johtaa kaikkien GSP-järjestelmään kuuluvien etuuksien määräaikaiseen poistamiseen. Mailta, jotka eivät piittaa varoituksista, tulisi poistaa kaikkinainen etuuskohtelu, kunnes ne jälleen noudattavat vaatimuksia. Toivotun vaikutuksen aikaan saamiseksi kyseisen menettelyn on oltava automaattisesti sovellettava toimenpide eikä vain ääritapauksissa käytettävä viimeinen keino.

6.6.2.3

Sovellettavien EU:n standardien tulisi perustua voimassa oleviin kansainvälisesti hyväksyttyihin standardeihin, kuten ILO:n perustyönormeihin (8). Kansainvälisten standardien puuttumisen ei kuitenkaan tulisi estää keskeisten EU:n standardien muotoilua ja soveltamista. EU on oikeutettu määräämään tullietuuskohtelun piiriin kuuluvan kaupankäynnin ehdoista täysin oman harkintansa mukaisesti. Houkutukset sulkea silmät huumekaupalta, katsoa läpi sormien ihmisoikeuksien loukkaamista ja riistää ympäristöä ovat voimakkaita, ja onkin luotava riittäviä vastavoimia. Samalla on korostettava vaatimusten moraalista ehdottomuutta sen syytöksen torjumiseksi, että kyseiset vaatimukset ovat pelkästään muita kuin tullitariffien muodostamia esteitä, nyt vain verhotusti esitettyinä.

6.6.3

ETSK yhtyy näkemykseen, että hyödyt jakautuvat nykyisin epätasaisesti ja että suuret edunsaajamaat ovat kehittyneimpiä kehitysmaita eivätkä kipeimmin apua tarvitsevia maita. Komitea katsoo, että kohdassa 6.6.1.2 esitettyjen maaryhmien poistaminen järjestelmän piiristä korjaisi hieman epätasapainoa. Köyhimpien maiden talouskehityksen edistämiseksi tuotteiden etuuskohtelua on sovellettava ensi sijassa edunsaajamaiden vienti-intressien mukaisesti. Prosessia yksinkertaistettaisiin huomattavasti, jos järjestelmään kuuluvia teollisuudenaloja ja tuoteluokkia rationalisoitaisiin jonkin verran.

6.6.4

ETSK toteaa, että nykyinen etuuksien asteittaisen vähentämisen järjestelmä on liian monimutkainen ja että se on aiheuttanut huomattavia ristiriitaisuuksia ja tyytymättömyyttä etenkin maissa, joihin järjestelmää on sovellettu. Joitakin parannuksia selvästi tarvitaan, mutta ETSK ei kannata etuuksien asteittaisen vähentämisen lakkauttamista. Etuuksien asteittaista vähentämistä ei tulisi pitää sanktiona. Se on pikemminkin tunnustus siitä, että etuuskohtelu on vaikuttanut ja että tietty teollisuudenala on kehittynyt niin, ettei se enää tarvitse etuuskohtelua. Tästä on osoituksena myös se seikka, että kahdeksan yhdeksästä teollisuudenalasta, joilla etuuksia on tähän mennessä asteittain vähennetty, ovat lisänneet vientiään EU:hun etuuksien asteittaisen vähentämisen jälkeenkin. Oletus, että teollisuudenalat ja valtiot pääsevät lopulta tähän tilanteeseen, kuuluu erottamattomasti GSP-järjestelmään.

6.6.4.1

ETSK suosittaa, että etuuksien asteittaisen vähentämisen järjestelmää yksinkertaistetaan ja muutetaan nykyistä avoimemmaksi ja että sitä täydennetään talousvaikutusten tilastoanalyysillä, joka perustuu markkinaindikaattorimalliin ja johon sisältyy kyseisen alan perusteellinen markkina-analyysi. Yritysasiain pääosaston olisi järkevää osallistua analyysin laadintaan, ja Euroopan teollisuutta tulisi kuulla tässä yhteydessä. Lisäksi etuuksien asteittaisen vähentämisen ajankohdan ja viitejakson ajallista eroa tulisi kaventaa.

6.6.4.2

ETSK suosittaa, että välikauden aikana käyttöön otettu sääntö, jonka mukaan etuuksien asteittaista vähentämistä ei tulisi soveltaa niihin edunsaajamaihin, joiden tuonti yhteisöön viitejakson aikana on vähintään vuoden alle yhden prosentin yleisen tullietuusjärjestelmän soveltamisalaan kuuluvien tuotteiden kokonaistuonnista yhteisöön, tulisi sisällyttää uuden lopullisen järjestelmän suuntaviivoihin. Komitea katsoo, että kyseisen kynnysarvon nostamista voitaisiin myös harkita.

6.6.5

ETSK on huolissaan petoksista ja katsoo, että niiden vähentämiseksi tulisi ottaa käyttöön kaikki mahdolliset keinot. Alkuperäsäännöt ovat liian monimutkaiset ja vaikeat soveltaa. Ne ymmärretään usein väärin, ja ne edellyttävät laajan lainsäädännön perinpohjaista tuntemusta. Näin ollen alkuperäsäännöt sekä estävät kauppaa että houkuttelevat petoksiin. Edunsaajamaat ovat liian usein vain etuuskohtelun ulkopuolisten maiden tuotteiden kauttakulkumaita. Tästä ovat osoituksena 1990-luvulla tietyissä alkuperämaissa perusteettomasti laaditut tai väärennetyt alkuperätodistukset (lomake A). On luotava tehokas tarkastus-, vahvistus- ja täytäntöönpanojärjestelmä. Tämä edellyttää EU:n tullipalvelujen vahvistamista ja niiden välisen koordinoinnin parantamista.

6.6.5.1

Edunsaajamaita on myös vaadittava parantamaan valvontaansa. Edunsaajamailta, jotka sulkevat silmänsä petoksilta harjoittamalla tehotonta valvontaa, tulisi määräajaksi poistaa etuudet. EU:lle aiheutuu vuosittain menetettyinä tullimaksuina 2,2 miljardin euron kulut yleisen tullietuusjärjestelmän rahoittamisesta. Toisaalta järjestelmän piiriin kuuluvat maat saavat vuosittain yhteensä samansuuruisen summan edestä etuuksia. Jos EU tarjoaa tämän suuruisia etuuksia, se on oikeutettu asettamaan ehdot niiden saamiselle.

6.6.5.2

EU:n ja alkuperämaiden tullipalvelujen yhteistyötä ja yhteyksiä on myös tiivistettävä. EU:n ja kehitysmaiden tullivirkailijoiden välisten yhteyksien luominen saattaa edellyttää yhteisön tasolla taloudellisia sitoumuksia ja lisäksi koulutusmahdollisuuksien luomista kehitysmaiden tullipalveluille. Tilanteeseen liittyy myös turvallisuusnäkökohta: nykytilanteessa on todettava, että EU:n ulkorajat sijaitsevat sekä sen jäsenvaltioiden rajoilla että yhä enemmän myös niiden maiden alueella, joista EU:n maahantuonti on lähtöisin. ETSK valmistelee parhaillaan lausuntoa kyseisestä aiheesta (9).

6.6.6

ETSK toteaa, että GSP-järjestelmän tehokkuus on jatkuvasti heikentynyt, sillä tullit ovat asteittain alentuneet GATT-neuvottelukierrosten tuloksena. Komitea pitää tilannetta väistämättömänä eikä välttämättä huonona. On selvästi osoittautunut, että yleiset tullien alennukset ovat tehostaneet huomattavasti maailmankauppaa, ja maailmanlaajuisen kaupan lisääntyminen on omiaan pelkästään hyödyttämään kaikkia kauppaa käyviä valtioita. Prosessi on kehittynyt siten, että uudet suuntaviivat, joiden on määrä olla voimassa kymmenen vuotta, saattavat hyvinkin olla viimeinen EU:n soveltama perinteinen tullietuusjärjestelmä.

6.7

ETSK katsoo, että nykyiset etuuskohteluun perustuvaan kauppaan sovellettavat alkuperä-säännöt ovat liian monimutkaiset. Ne aiheuttavat liiallisen taakan EU:n maahantuojille ja aikaansaavat epäselvän ja ristiriitaisen järjestelmän. Tällainen järjestelmä on erittäin otollinen petoksille. ETSK toivoo, että säännöt korvataan uusilla, jotka laaditaan tullietuuskohteluun oikeuttamattomia tuotteita koskevien nykyisten sääntöjen pohjalta.

6.8

Järjestelmää yksinkertaistettaessa voitaisiin myös poistaa arvotullit, jotka ovat 3 prosenttia tai vähemmän tuotteen arvosta korkeintaan viiden euron erityistullit.

6.9

Jotta kehitysmaiden hallituksille ja EU:n maahantuojille annettaisiin aikaa mukauttaa suunnittelunsa, kaikki muutokset tietyn maan tullietuuskohtelussa tulisi julkistaa vuotta ennen niiden voimaantuloa.

6.10

ETSK katsoo, että uusien suuntaviivojen tulisi olla yksinkertaisia, ennustettavia, helppoja hallinnoida, johdonmukaisia, avoimia, merkityksellisiä, tasapuolisia, jatkuvia.

7.1

ETSK kannattaa komission päätöstä ottaa käyttöön uusi GSP-järjestelmä 1. tammikuuta 2006 alkaen.

7.2

ETSK kehottaa hyödyntämään uusien suuntaviivojen yhteydessä mahdollisuutta yhdenmukaistaa, yhdistää ja hioa yleisen tullietuusjärjestelmän kaikkia sääntöjä ja menettelytapoja.

7.3

ETSK on sitä mieltä, että komission tulisi laatia yksityiskohtainen vaikutusanalyysi uusia suuntaviivoja koskevan ehdotuksensa yhteydessä.

7.4

ETSK toteaa, että nykyiset erityiset kannustusmenettelyt ovat olleet tehottomia, ja kehottaa lakkauttamaan ne. Komission tulisi sitä vastoin määritellä kansainvälisesti hyväksyttäviä normeja, jotka perustuvat eurooppalaisen yhteiskunnan perusperiaatteisiin. Mailta, jotka eivät noudata kyseisiä normeja, tulisi poistaa määräajaksi tullietuudet.

7.5

ETSK on samaa mieltä siitä, että GSP-järjestelmän piiriin kuuluu liian paljon maita ja että niiden määrää tulisi vähentää tekstissä esitetyllä tavalla.

7.6

ETSK suosittelee etuuksien asteittaisen vähentämisen mekanismin säilyttämistä, mutta katsoo, että sitä tulisi yksinkertaistaa ja muuttaa nykyistä avoimemmaksi.

7.7

ETSK on huolissaan petoksista nykyisessä järjestelmässä ja kehottaa tiukentamaan valvontaa.

7.8

ETSK:n mielestä nykyiset alkuperäsäännöt ovat liian monimutkaisia, ja se ehdottaa, että niitä yksinkertaistettaisiin tullietuuskohteluun oikeuttamattomia tuotteita koskevien nykyisten alkuperäsääntöjen pohjalta.

7.9

ETSK uskoo, että tullietuusjärjestelmän yksinkertaistamisen tulisi olla uusien suuntaviivojen ensisijainen tavoite. Komitea toivoo, että sen esittämät suositukset, kuten edunsaajamaiden määrän vähentäminen, erityisten kannustusmenettelyjen korvaaminen selkeästi määriteltyihin standardeihin perustuvalla määräaikaisella poistamisella järjestelmän piiristä, nykyisten alkuperäsääntöjen korvaaminen tullietuuskohteluun oikeuttamattomia tuotteita koskevien sääntöjen pohjalta, etuuksien asteittaisen vähentämisen ajankohdan ja viitejakson ajallisen eron kaventaminen sekä tullietuusjärjestelmään kuuluvien teollisuudenalojen ja tuoteluokkien rationalisoiminen, edistävät tämän tavoitteen saavuttamista.

7.10

Käsillä oleva lausunto, joka on laadittu komission jäsenen Pascal Lamyn esityksestä, on merkittävä ensiaskel kuultaessa kansalaisyhteiskuntaa kyseisestä aiheesta. ETSK katsoo, että ennen kuin uudet suuntaviivat otetaan käyttöön, kaikkia asianosaisia sekä EU:ssa että kehitysmaissa tulisi vielä kuulla laaja-alaisesti ja oikea-aikaisesti ehdotuksista.

30.4.2004   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 110/40

1.1

Yhdysvaltojen käynnistämä Amerikkojen vapaakauppa-alueen (FTAA, Free Trade Agreement of the Americas — espanjaksi ALCA, Àrea de Libre Comercio de las Américas) perustamishanke on laajamittainen aloite, jonka tarkoituksena on muuttaa Amerikkojen alue yhdeksi maailman suurimmista kauppa-alueista, jossa asuu yli 800 miljoonaa ihmistä, jonka kokonaisbruttokansantuote on yli 11 000 miljardia euroa ja jonka kaupankäynnin arvo on 3 500 miljardia euroa.

1.2

Huolimatta useista hankkeeseen tehdyistä muutoksista ja joistakin epäilyistä alkuperäisen aikataulun noudattamisen suhteen neuvottelujen päättymisajankohtana pidetään tällä hetkellä edelleen tammikuuta 2005, jonka jälkeen — saman vuoden joulukuussa — Amerikkojen vapaakauppa-alue FTAA:n on määrä tulla voimaan. Lisäksi Cancunissa 10.—14. syyskuuta 2003 järjestetyn Maailman kauppajärjestön ministerikokouksen epäonnistuminen on antanut FTAA-aloitteelle uutta pontta, ja seuraavan asiaa koskevan erityishuippukokouksen ajankohdaksi on sovittu tammikuu 2004. FTAA-hankkeeseen kuuluvassa ministerikokouksessa, joka pidettiin vuoden 2003 marraskuun puolivälissä Miamissa, saatiin neuvottelut uudelleen vauhtiin, ja tähtäimessä on edelleen alkuperäinen virallinen voimaantuloajankohta (joulukuu 2005). Kyseisessä tapaamisessa sovittiin kuitenkin pyrkimisestä FTAA-versioon, joka on alun pitäen ajateltua kevyempi.

1.3.

Yksi FTAA-hankkeen erityispiirteistä, jota latinalaisamerikkalaisen yhteiskuntaelämän monilla aloilla pääasiallisesti kritisoidaan, on se, että hanke koskee yksinomaan kauppaa. Kauppaan keskittyminen vain lisää alueella vallitsevaa epäsuhtaista tilannetta, jossa yksin Yhdysvaltojen osuus kattaa Amerikkojen bruttokansantuotteesta 77 prosenttia ja 62 prosenttia mantereen kokonaisviennistä.

1.4

Latinalaisen Amerikan ja Karibian alueen kansalaisyhteiskunnassa näkemykset kyseisestä hankkeesta jakautuvat voimakkaasti. Yhtäältä liike-elämä näkee FTAA-aloitteen mahdollisuutena pääsyyn suurille yhdysvaltalaismarkkinoille, vaikka jotkin yritykset pelkäävätkin yhdysvaltalais- ja kanadalaisyritysten kilpailua. Toisaalta on tiettyjä mantereen sosiaalisen liiton ASC:n (Alianza Social Continental) piiriin ryhmittyneitä yhteiskuntaelämän osa-alueiden toimijoita (ammatillisia järjestöjä, kansalaisjärjestöjä, yliopistomaailman organisaatioita), jotka torjuvat FTAA-hankkeen varsinkin kun siinä ei oteta lainkaan tai riittävästi huomioon niiden pääasiallisia huolenaiheita — ympäristönsuojelua, työntekijöiden oikeuksia, sosiaalista syrjäytymistä, ulkomaista velkaa, demokratiaa ja ihmisoikeuksien noudattamista, lapsityövoiman hyväksikäyttöä ja alkuperäisyhteisöjen kunnioittamista.

1.5

Euroopan unionin on sitouduttava suuremmalla poliittisella tahdolla niihin suhteisiin, jotka sillä on Latinalaisen Amerikan ja Karibian maiden kanssa — etenkin, kun kysymyksessä ovat EU:n taloudelliset ja kaupalliset edut. EU:ssa on muistettava, että Yhdysvaltain, Kanadan ja Meksikon vapaakauppasopimuksen Naftan voimaantulo aiheutti merkittäviä kielteisiä vaikutuksia eurooppalaisyrityksille, jotka menettivät puolet Meksikon markkinoista. Vaikka EU neuvotteli ripeästi assosiaatiosopimuksen Meksikon kanssa, menetettyjä markkinaosuuksia ei ole täysin saatu takaisin.

1.6.

Latinalaisessa Amerikassa tällä hetkellä vallitseva poliittinen ja sosiaalinen tilanne on Euroopan unionille suotuisa neuvottelujen saattamiseksi loppuun Latinalaisen Amerikan ja Karibian alueen kumppanuusmaiden sekä etenkin eteläiset yhteismarkkinat muodostavien Mercosur-maiden kanssa.

1.6.1.

Hiljattaiset presidentinvaalitulokset, Luiz Inácio Lula da Silvan (Lulan) valinta Brasiliassa ja Néstor Kirchnerin valinta Argentiinassa, ovat merkkejä siitä, että alueella halutaan muutosta. Kyseiset presidentit ovat ilmaisseet halukkuutensa kehittää Mercosuria vielä ennen Amerikkojen vapaakauppa-aluetta koskevan sopimuksen tekemistä. Samoin he ovat ilmaisseet toiveensa edistää suhteita EU:n kanssa.

1.6.2

Tällä hetkellä Latinalaisen Amerikan ja Karibian alueella vallitsevissa kriisioloissa Eurooppaa tarvitaan ilmiselvästi enemmän kuin koskaan. Euroopan unionia pidetään edelleen yhteiskunnallisena ja poliittisena vertailukohtana ja esikuvana. Latinalaisen Amerikan ja Karibian maiden tämänhetkisenä suurena haasteena on löytää taloudellinen ja yhteiskunnallinen malli, joka tarjoaisi vaihtoehdon niin sanotulle Washingtonin konsensukselle ja Yhdysvaltojen kanssa suunnitellulle yhdentymishankkeelle, jota pidetään voimakkaan hegemonistisena.

1.7

Vaikka latinalaisamerikkalaisissa yhteiskunnissa, etenkin eliittien piirissä, näkyykin ilmiselvästi kaivattavan Euroopan suurempaa osallisuutta, on EU:n kuitenkin ponnisteltava paljon parantaakseen strategiaansa kansalaisyhteiskunnan kannalta. Ainoastaan lujalla poliittisella sitoutumisella, tarkoituksenmukaisella ja tehokkaalla tiedotustoiminnalla ja kansalaisyhteiskunnan osallistumisella voidaan osoittaa, että hankkeesta on hyötyä molemmille osapuolille. EU:lla ei ole varaa tehdä samaa virhettä kuin mistä Amerikkojen vapaakauppa-aluehanketta syytetään.

1.8

EU:n on myös otettava huomioon Cancunissa käytyjen monenvälisten neuvottelujen päättyminen tuloksettomina ja se, että unionin kansainväliset kumppanit ovat Yhdysvaltojen mallia noudattaen päätyneet käyttämään muita menetelmiä, kuten kahdenvälisyyttä ja alueidenvälisyyttä, kansainvälistä kauppaa edistääkseen. Cancunin neuvottelujen epäonnistuminen on Yhdysvalloille lisäperuste ajaa FTAA-neuvotteluja eteenpäin. Näin ollen ETSK toteaa, että assosiaatiosopimuksen aikaansaamiseksi EU:n ja Mercosurin on osoitettava suurempaa poliittista tahtoa sekä päästävä epäröinnistä ja voitettava esteet, joita kaikissa neuvotteluissa ilmenee. Neuvoston tulee valtuuttaa komissio käynnistämään samaan päämäärään tähtäävät neuvottelut Andien yhteisön (CAN) ja Keski-Amerikan yhteismarkkinoiden (MCCA) kanssa. Muussa tapauksessa EU huomaa pian joutuneensa pettymään toiveissaan tulla Latinalaisen Amerikan strategiseksi kumppaniksi sekä joutuneensa kansainvälisen kaupan uusien sääntöjen laadinnassa sivurooliin. Latinalaisen Amerikan ja Karibian maat ovat kulttuurisista, poliittisista ja taloudellisista syistä luonnollisia liittolaisia, ja tämä liittolaisuus on välttämätöntä Euroopan aseman uudelleenmäärittelemiseksi maailmanpolitiikassa.

1.9

Tästä syystä EU:lla ei ole varaa harjoittaa vain muiden aloitteellisuuden mukaan määräytyvää reaktiivista politiikkaa Latinalaisen Amerikan ja Karibian kumppanuusmaiden suhteen. EU:n ei pidä jäädä odottelemaan FTAA-neuvottelujen edistymistä, ennen kuin Euroopan unionin ja Latinalaisen Amerikan ja Karibian alueen strategista kumppanuutta viedään eteenpäin. EU:n on omaksuttava todellinen johtajan asenne tässä kansainvälistä politiikkaa ja kauppaa koskevassa asiassa.

1.10

Euroopan unioni ei voi suhtautua välinpitämättömästi Latinalaisen Amerikan ja Karibian alueen väestöjen pyrkimyksiin ja oikeutettuihin vaatimuksiin. Unionin on suunnattava uutta poliittista tarmoa suhteisiin kyseisen maanosan kanssa ja työskenneltävä monin verroin ponnekkaammin, jotta Riossa vuonna 1999 ja Madridissa vuonna 2002 pidetyissä huippukokouksissa annetut sitoumukset pystytään tekemään todeksi. Niinpä EU:n pitää määritellä uudelleen strategiansa, jonka perustana on oltava

2.1.1

Amerikan mantereen kaikkien valtioiden yhdentyminen on jo hyvinkin vanha ajatus, mutta se ei maiden välisen yhteisymmärryksen puuttuessa ole koskaan toteutunut. Tällä hetkellä neuvottelujen kohteena oleva sopimus Amerikkojen vapaakauppa-alueesta on vakava pyrkimys kyseisen tavoitteen saavuttamiseksi. Hankkeessa onkin jo päästy neuvottelujen viimeiseen vaiheeseen.

2.1.2

Hankkeen pohjana on 1980-luvun erityisolosuhteissa laadittu pohjoisamerikkalainen aloite. Presidentti Ronald Reaganin hallitus käynnisti toukokuussa 1982 Karibian aluetta koskevan talousaloitteen (Caribbean Basin Initiative), jonka tavoitteena oli perustaa kaupan avaamiseen ja yksityisiin aloitteisiin keskittyvä talouskumppanuusohjelma. Tammikuussa 1988 Yhdysvallat allekirjoitti Kanadan kanssa vapaakauppasopimuksen (CUSFTA). Kyseisen sopimuksen laajentamisesta Meksikoon neuvoteltiin presidentti George Bush (vanhemman) hallituksen aloitteesta, ja se toteutettiin presidentti Clintonin hallituksen toimikaudella. Tuloksena syntyi Yhdysvaltain, Kanadan ja Meksikon vapaakauppasopimus Nafta.

2.1.3

Vuonna 1990 presidentti Bush ilmoitti Amerikkojen aloitehankkeestaan (EAI, Enterprise for the Americas Initiative), jonka pyrkimyksenä oli luoda läntisen pallonpuoliskon kattava vapaakauppa-alue ja perustaa investointirahasto, jonka tavoitteena oli kannustaa talousuudistusten jatkamiseen, houkutella kansainvälisiä investointeja ja keventää Latinalaisen Amerikan maiden velkaa.

2.1.4

Latinalaisen Amerikan ja Karibian maiden hallitukset ottivat pitkälle menevän talousliittohankkeen innostuneesti vastaan.

2.1.5

Presidentti Clintonin tultua valtaan Yhdysvaltain hallinnossa nostettiin uudelleen esiin ajatus koko Amerikan mantereen yhdistämisestä vapaakauppasopimuksella. Ensimmäinen Amerikkojen huippukokous pidettiin joulukuussa 1994 Miamissa, jonne kokoontuivat valtion- ja hallitusten päämiehet kaikista mantereen 34 maasta Kuubaa lukuun ottamatta (1).

2.2.1

Miamin huippukokouksen aikana osapuolet hyväksyivät toimintasuunnitelman ja periaatejulistuksen, joissa esitettiin hankkeen suuntaviivat ja pääperiaatteet. Hankkeen keskeisenä tavoitteena oli perustaa vapaakauppa-alue poistamalla vähitellen kaupan ja investointien esteet.

2.2.2

Toimintasuunnitelmaan, jonka tarkoituksena oli edistää vaurautta taloudellisen integraation ja vapaan kaupan avulla, kuului lisäksi kolme muuta lukua: demokratian säilyttäminen ja vahvistaminen, köyhyyden ja syrjinnän torjuminen sekä kestävä kehitys ja ympäristönsuojelu.

2.2.3.

Huhtikuussa 1998 Santiagossa pidetyssä Amerikkojen toisessa huippukokouksessa toimintasuunnitelmaa muutettiin, mutta päälinjaukset säilytettiin ennallaan. Silloiset neljä lukua saivat muodon 1) koulutus 2) demokratia, oikeus ja yksilön oikeudet 3) taloudellinen integraatio ja vapaakauppa 4) köyhyyden ja syrjinnän poistaminen. Vaikka hankkeen tärkeimpänä osana pidettiin taloutta, siinä kiinnitettiin etenkin Brasilian pyynnöstä laajaa huomiota yhteiskunnallisiin asioihin painottamalla koulutusta ja köyhyysongelman ratkaisemista.

2.2.4.

Toimintasuunnitelmaan tehtiin myöhemmin lisää muutoksia. Koulutusta koskeva luku poistettiin, koska neuvottelut siitä eivät tuottaneet tuloksia. Huhtikuussa 2001 Quebecissä pidetyssä kolmannessa Amerikkojen huippukokouksessa esiin nousi Kanadan aloitteesta uusi aihepiiri: aikaisempien demokratian vahvistamisen, taloudellisen vaurauden ja inhimillisen potentiaalin hyödyntämisen joukkoon lisättiin nyt kytkeytyvyyden käsite (connectivity — uuden tieto- ja viestintäteknologian käyttömahdollisuus).

2.3.1.

Valtion- ja hallitusten päämiesten eri huippukokoukset ovat osa erittäin monimutkaista neuvottelurakennetta. Valtion- ja hallitusten päämiehet kokoontuvat kolmen tai neljän vuoden välein, ja heidän tehtävänsä on edistää muilla neuvottelutasoilla laadittuja hankkeen pääperiaatteita sekä tuoda esiin oman maansa poliittinen tahto. Neuvottelurakenteen tärkein poliittinen elin koostuu kuitenkin kauppaministereistä, jotka kokoontuvat noin puolentoista vuoden välein määrittelemään FTAA-hankkeen yleiset suuntaviivat.

2.3.2.

Neuvottelujen hallintotasoa edustaa apulaiskauppaministereistä muodostuva kauppaneuvottelukomitea (CNC, Commercial Negotiations Committee). Kauppaneuvottelukomitea on avainasemassa, sillä se ohjaa hankkeen yhdeksän neuvotteluryhmän työtä, päättää tulevan vapaakauppa-aluesopimuksen yleisestä rakenteesta ja toimielimiä koskevista kysymyksistä sekä varmistaa neuvotteluprosessin avoimuuden.

2.3.3

Neuvottelurakenteessa on myös tekninen taso, johon kuuluu yhdeksän neuvottelijoista ja asiantuntijoista koostuvaa neuvotteluryhmää. Neuvotteluryhmät kattavat seuraavat alat: 1) markkinoille pääsy 2) investoinnit 3) palvelut 4) julkiset hankinnat 5) riitojen ratkaisu 6) maatalous 7) teollis- ja tekijänoikeudet 8) tuet, polkumyynti- ja tasoitustullit 9) kilpailupolitiikka.

2.3.4

Eri ryhmät saavat teknistä ja analyyttistä tukea kolmikantakomitealta, jonka muodostavat Amerikan valtioiden järjestö OAS (Organization of American States), YK:n Latinalaisen Amerikan ja Karibian maiden talouskomissio ECLAC (Economic Commission for Latin America and the Caribbean) ja Latinalaisen Amerikan kehityspankki IBD (Inter-American Development Bank).

2.4.1.1.

Miamin huippukokouksen jälkeen FTAA-hankkeessa on käyty läpi useita neuvotteluvaiheita. Ensimmäisessä, valmistelevassa vaiheessa vuosina 1994—1998 vahvistettiin hankkeen perusrakenne. Valmisteluvaiheen aikana järjestettiin neljä ministerikokousta (kesäkuussa 1995 Denverissä, maaliskuussa 1996 Cartagenassa, toukokuussa 1997 Belo Horizontessa ja maaliskuussa 1998 San Joséssa).

2.4.1.2.

Ensimmäisen neuvotteluvaiheen aikana hyväksyttiin FTAA-hankkeen neuvottelujen pääperiaatteet. Päätettiin, että päätökset tehdään yksimielisesti, että Amerikkojen vapaakauppa-alue on ainutkertainen sitoumus ja että alue tulee olemaan Maailman kauppajärjestön WTO:n sääntöjen mukainen. Lopulta Mercosurin ja etenkin Brasilian painokkaasta vaatimuksesta johtuen päätettiin yhdysvaltalaistoiveiden vastaisesti, että Amerikkojen vapaakauppa-alue voi olla sopusoinnussa muiden alueellisten tai kahdenvälisten sopimusten kanssa ja että vapaakauppa-alueeseen liittyminen voi tapahtua yksittäin tai alueellisina ryhmittyminä. Tämän jälkeen useat alueiden ryhmittymät alkoivat esiintyä FTAA-hankkeen neuvotteluelimissä Andien yhteisön CAN:in tapaan yksiäänisesti. Muita ryhmittymiä olivat Mercosur, Karibian alueen yhteisö Caricom ja myöhemmin neljä Keski-Amerikan yhteismarkkinoihin (MCCA) kuuluvaa maata (2), joiden ryhmää kutsutaan nimellä CA-4.

2.4.1.3.

Ensimmäisen vaiheen aikana osapuolet keskittivät tarmonsa myös tiedon keräämiseen, kokemusten kartuttamiseen ja perustan luomiseen tulevia neuvotteluja varten.

2.4.2.1.

Santiagon huippukokouksessa valtion- ja hallitusten päämiehet ilmaisivat halunsa viedä Amerikkojen hanketta eteenpäin. Toisen neuvotteluvaiheen aikana ministerit kokoontuivat kaksi kertaa (marraskuussa 1999 Torontossa ja huhtikuussa 2000 Buenos Airesissa) ja ilmoittivat kaupan helpottamista koskevista toimenpiteistä, jotka tulisivat voimaan tammikuussa 2001. Lisäksi neuvotteluryhmät esittivät ministereille Amerikkojen vapaakauppa-aluetta koskevan alustavan sopimusluonnoksen.

2.4.2.2

Prosessin avoimuuden lisäämiseksi alustava sopimusluonnos päätettiin kansalaisyhteiskunnan painostuksesta saattaa julkisesti saataville. Ministerit vahvistivat uudelleen halukkuutensa saattaa hanke loppuun tammikuuhun 2005 mennessä, jotta vapaakauppa-alue tulisi voimaan joulukuussa 2005.

2.4.3.1.

Kolmas neuvotteluvaihe alkoi Quebecissä huhtikuussa 2001 pidetystä kolmannesta Amerikkojen huippukokouksesta. Kyseisessä tilaisuudessa valtioiden ja hallitusten päämiehet antoivat julistuksen, joka sisälsi laajoja yhteiskunnallisia ja taloudellisia sitoumuksia. Hyväksyttiin demokratialauseke, jonka mukaisesti sovittiin neuvottelumenettelystä, johon turvaudutaan, mikäli jokin osallistuva valtio luopuu demokraattisista toimielimistään. Minkäänlaisia seuraamuksia ei määritetty.

2.4.3.2.

Kolmannen vaiheen tavoitteena oli laatia tulevan sopimuksen uusi, pidemmälle viety versio. Näin ollen seitsemännessä ministerikokouksessa, joka pidettiin Quitossa marraskuussa 2002, julkaistiin sopimushankkeen uusi luonnos ja vahvistettiin neuvottelujen suuntaviivat seuraaviksi puoleksitoista vuodeksi. Ministerit perustivat myös läntisen pallonpuoliskon yhteistyöohjelman (Hemispheric Cooperation Program), jonka tarkoituksena on edistää maanosan pienimpien talouksien tehokasta osallistumista vapaakauppa-alueeseen. Quiton kokouksen myötä neuvotteluissa edettiin prosessin viimeiseen vaiheeseen, jonka puheenjohtajina toimivat Yhdysvallat ja Brasilia.

3.1

Amerikkojen vapaakauppa-alueesta tulisi yksi maailman suurimmista vapaakauppa-alueista yli 800 miljoonan asukkaan markkinoillaan, alueen kokonaisbruttokansantuote olisi yli 11 000 miljardia euroa ja kauppavaihto olisi 3 500 miljardia euroa.

3.2

Yhdentymisprosessin tunnusmerkkejä ovat kuitenkin epäsuhtaisuus ja USA-keskeisyys. Sellaisia Amerikkojen valtioita, joiden pääkauppakumppani ei olisi Yhdysvallat, on tosiaankin harvassa. Poikkeuksia ovat ainoastaan Argentiina, Paraguay ja Uruguay, joiden tärkein ulkomaankauppakumppani on Brasilia.

3.3.

Vuonna 2000 Yhdysvaltain talouden osuus oli yksinään 77 prosenttia Amerikkojen bruttokansantuotteesta ja 62 prosenttia mantereen kokonaisviennistä. Brasilian osuus Amerikkojen bruttokansantuotteesta oli 6 prosenttia, Kanadan 5 prosenttia ja Meksikon 4 prosenttia. Muiden 30 valtion osuus oli 8 prosenttia. Pienten valtioiden, kuten Nicaraguan ja Haitin, yhteinen osuus kokonaisbruttokansantuotteesta oli 0,05 prosenttia. Naftan osuus kokonaisbruttokansantuotteesta oli 87 prosenttia ja Mercosurin 9 prosenttia. Naftan osuus läntisen pallonpuoliskon kaupasta puolestaan oli 90 prosenttia ja Mercosurin osuus 6 prosenttia.

3.4

Kuva epäsuhtaisuudesta vahvistuu, kun tarkastellaan bruttokansantuotetta asukasta kohti. Suurin BKT asukasta kohti on Yhdysvalloissa (34 400 euroa) ja sen jälkeen tulevat Kanada (21 930 euroa), Argentiina (6 950 euroa), Uruguay (6 000 euroa), Brasilia (3 060 euroa) ja Meksiko (5 560 euroa). Toisessa ääripäässä ovat Nicaragua 745 euron ja Haiti 480 euron bruttokansantuotteellaan asukasta kohti. Kyseessä on siis hanke, joka yhdistää hyvin erilaisia ja kehitysasteeltaan runsaasti toisistaan poikkeavia talouksia. (3)

3.5

Kyseiset epäsuhdat ja epätasa-arvoisuudet ovat nostaneet esiin ongelmallisen kysymyksen siitä, miten syvällekäyvä talousyhdentyminen mahdollisesti vaikuttaa niin sanottuihin pienten talouksien maihin, joita varten ei ole kaavailtu minkäänlaisia kehitysrahastoja eikä turvaverkkoa. Näiden talouksien yhdentämisestä Amerikkojen vapaakauppa-alueeseen onkin tullut merkittävä haaste. Kyseisiä maita (4) on 25, ja niillä on todellisia vaikeuksia osallistua neuvotteluihin. Neuvottelujen jatkamiseen tarvittavien rahoituksellisten ja henkilöresurssien riittävyys on niille merkittävä ongelma. Epäsuhtien vastineeksi on toistaiseksi suunniteltu vain pitkäkestoisempia siirtymäjaksoja pienten talouksien osalta kauppaa vapautettaessa.

3.6

Sosiaalilausekkeen puute saattaa alkaa painaa vaa'assa entistä enemmän, kun kymmenen viime vuoden aikana rakennemuutospolitiikkojen tunnollisesta seuraamisesta johtuen Latinalaisen Amerikan ja Karibian maissa työttömyys on lisääntynyt ja köyhyys kosketti YK:n Latinalaisen Amerikan ja Karibian maiden talouskomission ECLAC:in tietojen mukaan vuonna 2002 yli 220 miljoonaa ihmistä eli 43,4:ää prosenttia väestöstä. (5) Quebecin huippukokouksen jälkeen neuvottelujen edistymistä eivät ole helpottaneet myöskään maanosaa koettelevat yhteiskunnalliset, taloudelliset ja poliittiset ongelmat.

3.7

Vaikka Latinalaisen Amerikan ja Karibian maiden talousuudistuksia on jatkettu jo 20 vuotta, niiden on edelleen yhtä vaikeaa löytää tietä selkeään, vakaaseen ja kilpailukykyiseen talouskasvuun. ECLAC:in tekemän tutkimuksen mukaan BKT:n kasvu on jo kahtena vuonna peräkkäin ollut negatiivista, – 1,9 prosenttia vuonna 2002. ECLAC kuvaa käsillä olevaa aikajaksoa ”menetetyksi puolivuosikymmeneksi”.

3.8

Tämä on tilanne etenkin Argentiinassa, jossa on joulukuusta 2001 lähtien vallinnut ennen kokematon kriisi. Kriisin puhkeamisen jälkeen Argentiinassa katsottiin parhaimmaksi lähentyä Mercosur-kumppaneita alueellisen yhdentymisen vahvistamiseksi ja kehittää vankempia suhteita Eurooppaan sekä irtautua strategiasta, jonka mukaisesti asetuttiin automaattisesti Yhdysvaltojen ajamalle kannalle. Myös Brasilian uuden presidentin Luiz Inácio Lula da Silvan prioriteetit ovat Mercosurin syventäminen ja suhteet Euroopan unioniin.

3.9

Tästä huolimatta Brasilia ei aio muuttaa dramaattisesti suhtautumistaan Amerikkojen vapaakauppa-alueeseen. Brasilian strategiana on ensisijaisesti pyrkiä kehittämään Mercosurin, Andien yhteisön, Chilen, Karibian maiden, Guyanan ja Surinamin välisiä neuvotteluja Etelä-Amerikan vapaakauppa-alueen ALCSA:n muodostamiseksi, mikä vankentaisi Latinalaisen Amerikan ja Karibian alueen maiden asemaa FTAA-neuvotteluissa. Joulukuussa 2002 hankkeen osapuolet sopivat aikataulusta, jonka mukaisesti tulliesteet poistetaan vuoden 2003 loppuun mennessä ja hanke toteutuu kokonaan vuoteen 2005 mennessä. Periaatteenaan koko Etelä-Amerikan saaminen Mercosurin piiriin vuoden 2003 loppuun mennessä presidentti Lulan johtama Brasilian hallitus sai aikaan sen, että Peru allekirjoitti elokuussa 2003 Mercosurin kanssa assosiaatiosopimuksen, joka muistuttaa suuresti Bolivian kanssa joulukuussa 1995 tehtyä ja Chilen kanssa kesäkuussa 1996 solmittua sopimusta. Mercosur toivoo myös pystyvänsä tekemään assosiaatiosopimuksen Venezuelan ja Kolumbian kanssa. Kunnianhimoisuudessaan ja aikataulullisesti hanke pyrkii olemaan vaihtoehtona FTAA-prosessille.

3.10

Yhdysvallat puolestaan ryhtyi empimättä kahdenvälisiin neuvotteluihin — kuten Chilen kanssa joulukuussa 2002 allekirjoitettu sopimus osoittaa — edistääkseen FTAA-hanketta, etenkin sen jälkeen, kun fast track- eli TPA-menettely (6) (nopea käsittelyjärjestys) hyväksyttiin heinäkuussa 2002. Cancunissa WTO:n puitteissa pidetyn ministerikonferenssin jälkeen on odotettavissa, että siirtyminen kahdenväliseen neuvottelumenettelyyn tulee nopeutumaan.

3.11

Toimenpiteeseen kuitenkin vaikuttavat Yhdysvalloissa toteutetut protektionistiset toimenpiteet. Teräsalan ja rakennuspuualan suojatullien korottamisen jälkeen Yhdysvalloissa annettiin myös maatalouslaki (Farm bill), jossa säädetään 180 miljardin dollarin suuruisten tukien antamisesta maataloustuottajille kymmenen vuoden ajan. Nämä protektionistiset toimenpiteet vain pahentavat jännitteitä Yhdysvaltain ja tiettyjen Latinalaisen Amerikan valtioiden, etenkin Brasilian, välillä.

3.12

Vientituista onkin tullut yksi Amerikkojen vapaakauppa-alueen toteutumisen suurimmista esteistä. Monet Latinalaisen Amerikan maat painostavat Yhdysvaltoja vähentämään maataloustukiaan. Bushin hallinto puolestaan pyrkii saamaan maataloustukikysymykset sekä polkumyynti- ja tasoitustullien käyttämisen Maailman kauppajärjestössä neuvoteltaviksi asioiksi. Cancunissa käytyjen monenvälisten neuvottelujen epäonnistuminen osoittaa kuitenkin, miten vaikeaa Yhdysvaltojen ja EU:n jäsenvaltioiden kaltaisten rikkaiden maiden on käsitellä erityisesti maatalouskysymyksiä kansainvälisissä neuvotteluissa.

3.13

Todetessaan monenvälisten kauppaneuvottelujen epäonnistuneen Yhdysvallat ilmoitti Cancunin huippukokouksen päätteeksi pidetyssä lehdistötilaisuudessa pyrkivänsä vastedes noudattamaan kahdenvälistä ja aluekohtaista toimintamallia. Jos menetellään ilmoitetulla tavalla, on todennäköistä, että Yhdysvaltojen neuvottelijat palaavat maatalouskysymysten pariin FTAA-hankkeen puitteissa käytävissä neuvotteluissa. Niin ollen pystyttäisiin selviytymään yhdestä vaikeimmista yleisamerikkalaisen integraatiohankkeen tiellä olevista esteistä ja vietäisiin hanketta huomattavasti eteenpäin.

3.1.4

Kuitenkin kongressi TPA-oikeuksista huolimatta rajoittaa viranomaisten neuvotteluoikeuksia. Kaupasta annetussa laissa (Trade Act, jolla TPA-oikeudet myönnetään) säädetään etenkin tukiin sekä polkumyynti- ja tasoitustulleihin liittyvistä tarkastusmenettelyistä, jotka voivat osoittautua työläiksi. Laissa säädetään myös kuulemismenettelystä, joka antaa kongressille merkittävät oikeudet seurata neuvotteluja.

4.1.1

Amerikkojen vapaakauppa-alueen hallitusten välistä prosessia seuraavat kansalaisjärjestöt, joiden osallistumisesta on määrätty FTAA-hankkeessa. Kyseisen osallistumisen lisäksi järjestöt kokoontuvat ministerikokousten ja presidenttien tapaamisten yhteydessä vaikuttaakseen neuvottelujen kulkuun.

4.1.2

Kansalaisyhteiskunnan osallistumiskeinoja ovat FTAA-prosessiin liittyvien elinten laatimat aloitteet ja kansalaisliikkeiden aloitteet. Hallitusten edustajista koostuva komitea perusti FTAA-prosessiin kansalaisyhteiskunnan osallistumismekanismin, jotta työnantajilta, työelämästä, ympäristöasiantuntijoilta ja tiedemaailmasta saatavia ehdotuksia voitaisiin ottaa huomioon. Osallistuminen tapahtuu epäsuorasti. Kansalaisyhteiskunnan toimijat voivat ottaa kirjallisesti yhteyttä komiteaan, joka välittää suositukset kauppaneuvottelukomitealle tai asianomaiselle neuvotteluryhmälle.

4.1.3

Kansalaisyhteiskunnan osallistumisen edistämiseksi Amerikkojen hankkeeseen kuuluvien hallitusten vastuuhenkilöt järjestivät Amerikkojen vapaakauppa-alueesta alueellisen keskustelufoorumin Meksikon Méridassa heinäkuussa 2002. Ensimmäinen alueellinen julkinen keskustelufoorumi keräsi paikalle 100 henkilöä. Tavoitteena oli myös tarjota tietoa ja selostaa itse prosessia.

4.1.4

Toinen aloite tehtiin Quiton ministerikokouksessa marraskuussa 2002: Kauppaministerit tapasivat erikseen yksityisen sektorin edustajia saadakseen suosituksia heiltä ja kansalaisyhteiskunnalta (ympäristönsuojeluryhmittymiltä, ammattijärjestöiltä, parlamenttien jäseniltä ja alkuperäiskansoilta). Ensimmäistä kertaa kansalaisyhteiskunnan edustajat pääsivät puhumaan suoraan ministereiden kanssa.

4.2.1.

Amerikkojen liike-elämä kiinnostui FTAA-hankkeesta hyvin aikaisin. Liike-elämän toimijat ovat vuonna 1995 Denverissä pidetystä ensimmäisestä ministerikokouksesta lähtien pyrkineet järjestämään virallisen prosessin kanssa rinnakkaisia tapaamisia edistääkseen yksityisen sektorin etuja. Yli 1 500 liikemiestä on osallistunut kokouksiin liikemaailmaa alakohtaisesti ja maittain yhdistävän Amerikkojen liike-elämän foorumin (Americas Business Forum, ABF) kautta.

4.2.2

Amerikkojen liike-elämän foorumi ABF kannattaa Amerikkojen yhdentymishanketta ja pyrkii osaltaan vaikuttamaan keskusteluun tekemällä teknisiä analyysejä ja tiedottamalla strategisista tavoitteista sekä yksityisen sektorin toiveista. Foorumi jakaa myös tietoa prosessista ja vahvistaa henkilöiden ja toimielinten välisiä siteitä yritysjohtajien ja Amerikan mantereen järjestöjen kanssa.

4.2.3

Vuosikokoustensa yhteydessä foorumi järjestää konferensseja ja seminaareja läntisen pallonpuoliskon yhdentymistä koskevista avainteemoista. Vaikka foorumin vuosikokouksia ei olekaan virallisesti kirjattu neuvotteluprosessiin, foorumin työllä on todellista vaikutusta hankkeen muotoutumiseen. Yksityisen sektorin toimittamat suositukset nimittäin otetaan huomioon jokaisessa neuvotteluryhmässä. Yksi suosituksista koskee kauppaa helpottavien toimenpiteiden pikaista käyttöönottamista, ja johtohenkilöt pääsivätkin sopimukseen siitä, että toimenpiteet tulevat voimaan ennen neuvottelujen päättymistä.

4.2.4

Mitä tulee muihin kansalaisyhteiskunnan sektoreihin, kuten ammattiyhdistysliikkeeseen, kansalaisjärjestöihin ja yliopistollisiin tutkimuslaitoksiin, vuoropuhelujen tulokset ovat paljon vaikeammin nähtävissä. Yhteiskunnalliset organisaatiot toimivat kukin omalla tavallaan ilmaistakseen mielipiteensä yhdentymisprosessista. Eri aloitteentekijöiden joukossa on Mantereen sosiaalinen liitto ASC (Alianza Social Continental), joka on merkittävä kyseisten maanosien organisaatioiden ja kansalaisliikkeiden verkosto. Liittoon kuuluvien mielipiteet FTAA:sta vaihtelevat uudistushalukkuudesta hankkeen hylkäämiseen. Vaikka liitto perustettiin vasta vuonna 1997, kansalaisyhteiskunta oli liikkeellä jo paljon aikaisemmin.

4.2.5

Ammattijärjestöt kiinnostuivat Amerikkojen hankkeesta työnantajajärjestöjen tapaan jo hyvin varhaisessa vaiheessa. Nekin esiintyivät vahvasti Denverin ministerikokouksen yhteydessä. Ammattiyhdistysliike, jota tuki Amerikkojen työntekijöiden aluejärjestö ORIT (Organización Regional Interamericana de Trabajadores) — Vapaiden ammattijärjestöjen kansainväliseen liittoon VAKL:oon kuuluva mantereenlaajuinen jaosto — perusti rinnakkaisen konferenssin, jonka päätteeksi laadittiin osallistujien huolenaiheet ja vaatimukset ilmaiseva julistus.

4.2.6

Seuraavan, Cartagenassa pidetyn ministerikokouksen yhteydessä Amerikkojen ammattiyhdistysliike ei tyytynyt pelkän uuden pohdinta-asiakirjan laatimiseen, vaan liike pyrki myös painostamaan hallitusten edustajia. Hallitusten edustajat korostivatkin lopullisissa päätelmissään, että on ”tärkeää edesauttaa työntekijöiden oikeuksien laajempaa tunnustamista ja edistämistä ja suunnitella asiaankuuluvia toimenpiteitä asianomaisten hallitusten ohjelmissa”.

4.2.7

Liike alkoi laajeta muihin yhteiskunnallisiin ryhmittymiin. Belo Horizontessa toukokuussa 1997 pidetyn kolmannen ministerikokouksen yhteydessä vapaakauppaa vastustavien liittojen edustajat (valtiovallasta riippumattomat organisaatiot, tietyt tutkimuslaitokset, ympäristöjärjestöt, naisjärjestöt ja alkuperäisasukkaiden järjestöt) osallistuivat Amerikan mantereen ammattiyhdistysliikkeen tapaamiseen, mistä syntyi mantereen sosiaalinen liitto ASC. Seuraavana vuonna pidetyn toisen Amerikkojen huippukokouksen yhteydessä ASC esiintyi omana yhteenliittymänään.

4.2.8

Samassa yhteydessä ASC järjesti ensimmäisen Amerikkojen kansojen huippukokouksen, jonka tuloksena syntyi Amerikkojen vaihtoehtoja käsittelevä asiakirja Alternatives for the Americas. Huhtikuussa 2001 Quebecissä järjestettiin kolmannen Amerikkojen huippukokouksen yhteydessä toinen kansojen huippukokous. Paikalle kokoontui yli 2 000 liikkeiden ja järjestöjen edustajaa, jotka tulivat eri puolilta Amerikkoja, myös Kuubasta.

4.2.9

ASC on tietoinen siitä, että liike-elämä vaikuttaa havaittavasti FTAA-neuvottelujen yhteydessä. Niinpä ASC:n pyrkimyksenä on edistää vaihtoehtoista hanketta, ja se on ehdottanut, että tulevaan sopimukseen sisällytetään sosiaalisia ja ympäristöön liittyviä toimenpiteitä. Liiton toiveena on, että laadukas työllisyys taattaisiin ja ekologinen vastuuttomuus vältettäisiin ottamalla vientikaupassa huomioon myös ympäristökustannukset. Monet Latinalaisen Amerikan ja Karibian maiden hallitukset kuitenkin vastustavat tällaisia toimenpiteitä, koska niitä pidetään tekosyynä protektionismille. Myöskään Yhdysvaltain vuodesta 2001 lähtien omaksuma kanta ei ole omiaan edistämään kyseisiä asiakokonaisuuksia. Naftan kehityksestä poiketen Yhdysvallat ei pidä tärkeänä sisällyttää FTAA-hankkeeseen työllisyys- ja ympäristölausekkeita, ja maa onkin useaan otteeseen ilmaissut haluttomuutensa käsitellä kyseisiä aiheita FTAA-keskusteluissa.

4.2.10

Mantereen sosiaalinen liitto ASC on myös ilmaissut vastustuksensa julkisten hankintojen, terveydenhuoltopalvelujen, koulutuksen ja investointien järjestelmällistä vapauttamista kohtaan.

4.2.11

ASC on myös pyrkinyt paljastamaan prosessin avoimuuden puutteen. Parhaillaan ASC järjestää FTAA-hanketta koskevaa kuulemisprosessia, joka on määrä pitää Amerikkojen laajuisena kaudella 2003—2004.

4.2.12

Liikkeeseen, joka vastustaa Amerikkojen vapaakauppa-alueen luomista tämänhetkisten neuvottelujen mukaisesti, kuuluu myös Amerikkojen parlamenttien edustajia, jotka ovat päättäneet ilmaista kantansa hankkeeseen. Kyseiset parlamentaarikot, jotka edustavat yli 164:ää aluekohtaista tai valtiollista parlamenttia ja kaikkia 34:ää FTAA-sopimuksesta neuvottelevaa maata sekä Kuubaa, ovat kokoontuneet useaan otteeseen Amerikkojen parlamentaarinen kokous -nimiseen foorumiin (COPA) ilmaistakseen epäluulonsa Amerikkojen vapaakauppahanketta kohtaan.

4.2.13

COPA:n toisessa yleiskokouksessa heinäkuussa 2000 hyväksytyssä julistuksessa COPA pyysi valtion- ja hallitusten päämiehiä ottamaan huomioon FTAA-hankkeen piirissä olevien maiden kehitystason ja varmistamaan avoimuuden lisäämiseksi kaikentyyppisten parlamentaaristen edustuselinten jäsenten osallistumisen.

4.2.14

Quiton ministerikokouksen rinnalla pidettiin parlamentaarikkojen mantereenlaajuinen tapaaminen. Tapaamiseen osallistuneet kansanedustajat laativat päätöslauselman, jossa Amerikkojen vapaakauppa-alue hylättiin ja jossa kehotettiin hallituksia ennemminkin vahvistamaan Latinalaisen Amerikan ja Karibian alueen yhdentymissopimuksia, kuten Mercosurin, Andien yhteisön, Caricomin ja Keski-Amerikan yhteismarkkinoiden sopimuksia.

4.3.1

Latinalaisen Amerikan ja Karibian alueen maiden kansalaisyhteiskunnassa vallitsee toisestaan poikkeavia näkemyksiä FTAA-hankkeesta. Sitä vastustavat yhteiskuntaelämän tahot pitävät valitettavana sitä, ettei merkittävä osa kansalaisyhteiskuntaa, kuten ammattiyhdistysliike ja edustavat kansalaisjärjestöt, voi osallistua tehokkaasti päätöksentekoprosessiin ja että ainoastaan Amerikkojen liike-elämän foorumin jäsenistö, joka puolestaan suhtautuu FTAA-hankkeeseen myönteisesti, voi päästä neuvottelijoiden kanssa suoraan yhteyteen ja vaikuttamaan tietyssä määrin neuvottelutekstien luonnoksiin.

4.3.2

Suurimpana pelonaiheena on se, että prosessia jatketaan edelleen avoimuutta lisäämättä, tai että kansalaisyhteiskunnalle vain esitetään neuvottelujen päätyttyä valmiit tulokset ilman että niihin voisi enää vaikuttaa.

4.3.3

Ammattiyhdistysliike ja muut ASC:n piiriin ryhmittyneet yhteiskuntaelämän toimijat valittavat, että poliittiset piirit ja yksityiset suuryritykset jatkavat tulevaa Amerikkojen yhdentymissopimuksen määrittelyä ottamatta huomioon niiden tärkeimpiä huolenaiheita: ympäristöä, työntekijöiden oikeuksia, palkkojen epävarmuutta, työttömyyttä, köyhyyttä, sosiaalista syrjäytymistä, maanosan valtioiden talouksien epätasapainon kasvua, maatalouden protektionismia ja Latinalaiseen Amerikkaan ja Karibian alueeseen vaikuttavia Yhdysvaltain vientitukia, ulkomaista velkaa, demokratiaa (hallituksia vaaditaan järjestämään FTAA-hanketta koskeva kuuleminen), ihmisoikeuksien noudattamista, lapsityövoiman hyväksikäyttöä ja alkuperäisyhteisöjen kunnioittamista.

4.3.4

Vaikka suuri osa yhteiskunnallisista liikkeistä (mm. valtiovallasta riippumattomista organisaatioista, ammatillisista järjestöistä ja tutkimuslaitoksista) kertovat itse asiassa kannattavansa alueellisia yhdentymisprosesseja, FTAA-hankkeen tapaisiin yhdentymissopimuksiin suhtaudutaan varsin varautuneesti. Kyseisten tahojen mielestä nimenomaan Mercosurin kaltaisissa yhdentymisprosesseissa on nähtävissä mahdollinen Amerikkojen yhdentymisen malli, sillä niihin sisältyy poliittisia, yhteiskunnallisia, kulttuurisia ja strategisia näkökohtia. FTAA-hanke, sellaisena kuin siitä neuvotellaan tällä hetkellä, puolestaan vain korostaisi Yhdysvaltojen sekä Latinalaisen Amerikan ja Karibian alueen välistä epäsuhtaa, etenkin kun Yhdysvallat harjoittaa protektionistista politiikkaa, joka vaikuttaa Latinalaisen Amerikan ja Karibian alueen kansainväliseen kilpailukykyyn.

4.3.5.

Kyseiset yhteiskunnalliset toimijat kannattavat yhdentymistä, joka ei rajoitu kauppaan, ja ne vastustavat, toisin kuin suurin osa Latinalaisen Amerikan ja Karibian alueen hallituksista, sopimusta, joka ei tarjoa mitään takeita sosiaalisissa ja ympäristöalan kysymyksissä. Myös ihmisoikeuksien noudattaminen toivotaan otettavan vakavasti huomioon. Kyseiset toimijat ovat ilmoittaneet tukevansa mieluummin Latinalaisen Amerikan ja Karibian alueen sopimusta Euroopan unionin kanssa kuin Yhdysvaltojen kanssa. Ne sanovat arvostavansa asemaa, joka EU:ssa varataan sosiaalisille asioille, ympäristöseikoille ja ihmisoikeuksille sekä sisäasioissa että kansainvälisesti, samoin kuin johdonmukaisuutta kyseisiä aloja koskevissa toimenpiteissä. Niiden mielestä on kuitenkin valitettavaa, että Latinalaisen Amerikan ja EU:n välisestä strategiasta puuttuu energiaa ja tahtoa.

4.3.6

ASC-ryhmittymä toivoo myös, että hallitukset tekevät neuvotteluprosessista avoimen ja järjestävät avoimen FTAA-hanketta koskevan mielipiteidenvaihdon kaikkien kansalaisyhteiskunnan osapuolten kanssa, jotta voitaisiin analysoida sopimuksen toimintakelpoisuutta ja sen Amerikkojen kansakunnille aiheuttamia seurauksia.

4.3.7

Latinalaisen Amerikan ja Karibian alueen maissa monet yrityselämän edustajista, eritoten maatalousteollisuudessa toimivat, näkevät FTAA:ssa keinon päästä Yhdysvaltojen suurille markkinoille. He arvioivat, että FTAA tarjoaa merkittävän välineen, jolla voidaan katkaista 1980-luvulla syntynyt velkaantumisen noidankehä, vakiinnuttaa liberalistiset uudistukset ja päästä kansainvälisestä eristyneisyydestä. Jotkut yrittäjistä eivät kuitenkaan ole yhtä innoissaan asiasta. Näin on esimerkiksi Latinalaisen Amerikan petrokemian teollisuudessa, joka viimeisimmässä, marraskuun 11. päivänä 2003 pidetyssä kemian- ja petrokemian liiton (APLA) kokouksessa toisti vastustavansa FTAA-hanketta.

4.3.8

Tietyt toimialat Latinalaisessa Amerikassa ja eritoten Brasiliassa ovat kylmäkiskoisia FTAA-neuvottelujen jatkamisen suhteen. Kyseessä ovat erityisesti tietyt yritykset, joissa esiintyy suuria pelkoja siitä, että FTAA-sopimuksen allekirjoittaminen synnyttäisi kilpailua yhdysvaltalais- ja kanadalaisyritysten kanssa. Toisaalta monet teollisuus- ja palvelualan yritykset Yhdysvalloissa ja Kanadassa pitävät FTAA:ta mahdollisuutena pääsyyn Latinalaisen Amerikan markkinoille ja erityisesti Brasilian markkinoille.

4.3.9

Vaikuttaa kuitenkin siltä, että Brasilian yksityissektorilla on käynnissä asennemuutos. Pitkään sekä maan liike-elämä että ulkoasiainhallinto (jota kutsutaan toimipaikkansa, Itamaraty-palatsin, mukaan) olivat samalla, kielteisellä, kannalla FTAA-hankkeeseen nähden, mutta nyttemmin liike-elämässä on alettu suhtautua myönteisemmin kaupan vapauttamiseen. Liike-elämän edustajat katsovat nykyään olevansa valmiita vastaamaan ulkoiseen kilpailuun. Brasilian yksityissektori on alkanut painostaa presidentti Lulan hallitusta, jotta viimeksi mainittu omaksuisi joustavamman kannan FTAA-neuvotteluissa, niin että sopimus voitaisiin solmia kaavaillussa aikataulussa.

4.4.1

Amerikkojen yhdentymisen toteuttamistapoja koskevissa näkemyksissä kansalaisyhteiskunnan ja hallitusten välillä on todellinen kuilu. Latinalaisen Amerikan ja Karibian maiden hallitukset ovat ennen kaikkea kiinnostuneet talouden avautumisesta ja etenkin suurille Yhdysvaltain markkinoille pääsemisestä, ja ne pyrkivät koko mantereen kattavaa kauppasopimusta neuvotellessaan painostamaan Yhdysvaltoja luopumaan protektionistisesta maatalouspolitiikastaan.

4.4.2

Kyseisillä hallitustahoilla arvioidaan Mercosurin jäsenkunnan tapaan, että FTAA-hanke voisi houkutella Euroopan unionia etenemään neuvotteluissaan Latinalaisen Amerikan ja Karibian alueen kanssa ja että hanke voisi edistää monenvälisiä neuvotteluja Maailman kauppajärjestössä WTO:ssa. FTAA-hanke, neuvottelut Euroopan unionin kanssa sekä WTO ovat niiden silmissä ”kolme keskenään limittyvää ja toisistaan riippuvaista prosessia”. Kehitysmaiden G21-ryhmän (siihen viitataan toisinaan tunnuksella G20 + 1) välityksellä ilmaisemaa tiukkaa kantaa rikkaiden maiden vastahakoisuuteen edetä maatalouskysymyksissä Cancunin ministeritason konferenssissa ja neuvottelujen epäonnistumista voidaan tietyssä mielessä pitää ilmauksena monenvälisen toimintatavan taantumisesta. Monenvälisten neuvottelujen juuttuminen paikalleen vaikuttaisi avaavan mahdollisuuden aluekohtaisten, kahdenvälisten ja alueiden välisten strategioiden soveltamiseen. Kuten edellä on todettu, Yhdysvallat on ilmaissut olevansa hyvin halukas vauhdittamaan kyseisen kaltaisia sopimushankkeita. Nousevat talousmahdit, kuten Kiina ja Brasilia, ovat nekin ilmaisseet valmiutensa noudattaa mainituntyyppisiä menettelyjä.

4.4.3

Etelä-Amerikan maiden ryhmän mielestä Euroopan unionin tekemä maatalousalaa koskeva tarjous — toisin kuin Yhdysvaltain vastaava — on kaukana selkeästä. Ryhmän mielestä pelkkä maataloustuotteista neuvotteleminen ei riitä, vaan myös vientituista on neuvoteltava. Näiden seikkojen osalta FTAA-hankkeen tähänastisia tuloksia pidetään toiveita herättävämpinä kuin neuvotteluja Euroopan unionin kanssa. Neuvotteluja EU:n kanssa pidetään kuitenkin helpompina kuin FTAA-hankkeen neuvotteluja. EU:n kanssa käytävät neuvottelut ovat luonteeltaan alueiden välisiä, kun taas FTAA-aloitteesta käytäviin neuvotteluihin liittyy suuri joukko toisinaan varsin erityyppisiä toimijoita ja ehdotuksia. EU:n ja Mercosurin välisestä assosiaatiosopimuksesta käytävissä neuvotteluissa unioni, jonka yhteistä kantaa edustaa Euroopan komissio, on johdonmukaisesti kehottanut Mercosur-maita määrittämään yhteisen kannan, mikä onkin tuottanut tulosta. Alueiden välillä käytävissä neuvotteluissa osapuolten esittämiä kannanottoja on ainoastaan kaksi, mikä sujuvoittaa neuvotteluja.

5.1.1

Monentyyppisistä historiallisista tekijöistä johtuen tietyt Euroopan maat, etenkin Espanja, Ranska, Yhdistynyt kuningaskunta, Portugali ja Alankomaat, ovat ylläpitäneet tiiviitä kahdenvälisiä suhteita Latinalaisen Amerikan ja Karibian maiden kanssa. Latinalaisen Amerikan ja Karibian maiden kulttuurisesta monimuotoisuudesta ja heterogeenisuudesta huolimatta on todettava, että kyseisten maiden kulttuuri-identiteettiin ovat lyöneet vahvan leimansa arvot, jotka ovat muokanneet Euroopan ominaispiirteitä ja historiaa. Valistusfilosofian aatteita, kuten demokratia, oikeusvaltio, vapauden periaate ja ihmisoikeudet, on tehty laajalti tunnetuksi tässä maapallon osassa, mikä edesauttaa Euroopan unionin ja Latinalaisen Amerikan ja Karibian alueen maiden lähentymistä.

5.1.2.

Euroopan ja Latinalaisen Amerikan suhteiden instituutionalisointi on kuitenkin uutta, sillä 1900-luvun alussa Latinalaisen Amerikan ja Yhdysvaltojen välille kehittyivät epätasa-arvoiset diplomaattiset suhteet, jotka lähestulkoon sulkivat pois kaikki muut suhteet. Euroopan yhteisöllä on kuitenkin ollut säännölliset suhteet Karibian alueen maihin AKT-sopimusten muodossa, Kuubaa lukuun ottamatta.

5.1.3

Vaikka Eurooppaa ajatellen paluu Latinalaisen Amerikan näyttämölle alkoikin jo likimain 30 vuotta sitten, vasta 1990-luvulla EY:ssä ja EU:ssa (7) syntyi strategia suhteiden luomiseksi koko Latinalaiseen Amerikkaan ja Karibian alueen maihin, minkä pontimena oli lähinnä Espanjan ja Portugalin liittyminen yhteisön jäseniksi. Koska Euroopassa toivottiin suosituimmuussuhteiden luomista Latinalaisen Amerikan maiden kanssa, Euroopan talousyhteisö allekirjoitti 1960-luvulla useita niin sanottuja ensimmäisen sukupolven alakohtaisia sopimuksia ja 1970-luvulla niin sanottuja toisen sukupolven sopimuksia, jotka kattoivat useita aloja.

5.1.4

Keski-Amerikan 1980-luvun aseelliset konfliktit ja Euroopan poliittisen yhteistyön saama muoto johtivat siihen, että Euroopan talousyhteisön poliittinen asema välittäjänä kasvoi merkittäväksi. Syyskuussa 1984 Euroopan talousyhteisön, Espanjan ja Portugalin ulkoministerit sekä Keski-Amerikan maiden edustajat kokoontuivat Costa Rican San Joséssa pidettyihin neuvotteluihin rauhan löytämiseksi ja keskustellakseen maanosan demokratisointitoimista. Kokoontuminen merkitsi Latinalaisen Amerikan ja Euroopan talousyhteisön välisten suhteiden uudistamista (käynnistettiin nk. San Josén prosessi).

5.1.5

Espanjan ja Portugalin liityttyä Euroopan talousyhteisöön poliittinen vuoropuhelu laajeni alueen muihinkin osiin, ja keskustelukumppaniksi tuli Rion ryhmä. Sen perustivat vuonna 1986 Argentiina, Bolivia, Brasilia, Chile, Kolumbia, Costa Rica, Ecuador, Meksiko, Paraguay, Peru, Uruguay ja Venezuela käsitelläkseen poliittisia ja ulkosuhteiden kehittämiseen liittyviä ongelmia sekä aluekohtaisen integraation kysymyksiä. Muita Latinalaisen Amerikan maita liittyi myöhemmin ryhmän jäseniksi. Siitä kehittyi poliittisen dialogin alalla EY/EU:n ensisijainen puhekumppani Latinalaisessa Amerikassa. Kyseinen alueiden välinen vuoropuhelu käynnistyi vuonna 1987, ja se saatettiin viralliselle institutionaaliselle pohjalle vuonna 1990.

5.1.6

Kaksinapaisuuden vaiheen päättyminen, Euroopassa kasvanut tahto tehdä yhteisöstä kansainvälinen toimija sekä Latinalaisen Amerikan poliittinen vakaus, demokratisointiprosessi ja talouden suuntaaminen ulospäin antoivat uutta pontta maanosien välisille suhteille. Myös historialliset ja kulttuuriset tekijät, yhteiset periaatteet sekä filosofiset ja oikeudelliset arvot helpottivat osaltaan maanosien lähentymistä.

5.2.1.

Kun Yhdysvallat perusti Naftan ja käynnisti FTAA-hankkeen vuonna 1994, Euroopassa pyrittiin ehdottamaan toisenlaista kumppanuutta Latinalaisen Amerikan maille. Latinalaisen Amerikan monimuotoisuudesta tietoisena EU:ssa pyrittiin kehittämään strategia, joka perustuisi eri lähestymistapoihin kansallisista ja alueellisista realiteeteista riippuen. Siinä tuli toisin sanoen ottaa huomioon maanosan heterogeenisyys, mikä ominaisuus FTAA-hankkeesta puuttuu. Näin ollen EU ehdotti kumppanuutta, joka perustuu vuoropuheluun eri alueellisten ryhmien kanssa sekä kunkin ryhmän poliittisiin ja sosiaalis-taloudellisiin realiteetteihin sopeutettuun välineistöön.

5.2.2

Uudessa eurooppalaisessa strategiassa, jonka laatijana oli Jacques Santerin johtaman komission jäsen komissaari Manuel Marín ja jonka neuvosto vahvisti lokakuussa 1994, pyrittiin luomaan ”assosiaatio”, joka perustuisi Latinalaisen Amerikan maiden kanssa tehtäviin kolmannen sukupolven sopimuksiin ja uusiin, niin sanottuihin neljännen sukupolven sopimuksiin. Kolmannen sukupolven sopimuksille ominaista oli alueellisen yhdentymisen ja yhteistyön korostaminen, ja niihin sisältyi tulevaa kehitystä koskeva lauseke, joka antaa sopimuspuolille mahdollisuuden täydentää ja lisätä yhteistyön tasoa, sekä demokratiaa koskeva lauseke, joka avulla taataan yhteisiä arvoja vastaavien perusperiaatteiden noudattaminen. Neljännen sukupolven sopimuksissa aiemmat tulokset vahvistettiin ja lisäksi niissä mainittiin kauppasopimusten allekirjoittamisesta.

5.2.3

Latinalaisen Amerikan maissa 1990-luvun alussa harjoitettu kireä talouspolitiikka sekä yksityistäminen houkuttelivat yksityisiä eurooppalaisia investointeja, jotka näin edistivät alueiden lähentymistä. Vuosina 1996—1999 EU:sta tuli tärkein investoija Latinalaisessa Amerikassa, ja Latinalaisesta Amerikasta puolestaan tuli eurooppalaisten investointien ykköskohde ”kehittyvillä markkinoilla”. Eurooppalaiset investoinnit kasvoivat samana aikajaksona 13 289 miljoonasta 42 226 miljoonaan dollariin. Lisäksi alueiden kahdenvälinen kauppa kaksinkertaistui vuosien 1990 ja 2000 välisenä aikana: tavaran vienti EU:sta Latinalaiseen Amerikkaan kasvoi arvoltaan 17 miljardista yli 54 miljardiin euroon ja tavaran vienti Latinalaisesta Amerikasta EU:hun kasvoi 27 miljardista 49 miljardiin euroon. Näin EU:sta tuli koko Latinalaisen Amerikan toiseksi tärkein investoija ja kauppakumppani, mutta Mercosur-maiden ja Chilen kohdalla se nousi kaikkein tärkeimmäksi.

5.2.4

Tässä erittäin suotuisassa tilanteessa, kun kumpikin osapuoli oli ilmaissut poliittisen tahtonsa ja kun taloudellinen lähentyminen oli ilmeistä, syntyi ajatus suhteiden laadullisesta edistämisestä. Tämän seurauksena Rio de Janeirossa järjestettiin kesäkuussa 1999 huippukokous, johon kokoontuivat valtion- ja hallitusten päämiehet kaikista 48:sta EU:n ja Latinalaisen Amerikan ja Karibian alueen maista, myös Kuubasta.

5.2.5

Huippukokous oli todella historiallinen tapahtuma. Kokouksen ansiosta EU pääsi osoittamaan kasvavan kypsyytensä kansainvälisenä toimijana ja Latinalaisen Amerikan ja Karibian alueen maat saivat mahdollisuuden ilmaista voimistuvan kiinnostuksensa teollisuusmaita kohtaan. Huippukokouksen tarkoituksena oli myös olla vastaus kylmän sodan jälkeen vallinneeseen yksinapaisuuteen, ja kokouksessa korostettiinkin alueellisuutta kansainvälisten suhteiden uutena vahvuutena. Joidenkin mielestä tapahtumasta muodostui suorastaan peruskivi rakennettaessa moninapaista maailmaa, jota Yhdysvallat ei enää hallitsisi.

5.2.6

Huippukokouksessa laadittiin kaksi asiakirjaa: julistus ja toimintasuunnitelma, joiden piti toimia Atlantin vastakkaisten rantojen ”uuden strategisen suhteen” perustana. Strategisen assosiaation luomiseen tähtäävässä 69 kohtaa sisältävässä julistuksessa kehotettiin poliittisten, taloudellisten, tieteellisten, kulttuuristen, koulutuksellisten, sosiaalisten ja inhimillisten suhteiden kehittämiseen. Julistuksen yhteydessä annetussa toimintasuunnitelmassa puolestaan esitettiin 55 ensisijaista tavoitetta.

5.2.7.

Esitettyjen alojen ja tavoitteiden lukumäärästä johtuen asiakirjoilla ei onnistuttu viitoittamaan konkreettista toimintalinjaa. Niinpä johtavista virkamiehistä koostuva alueiden välinen seurantaryhmä määritti Tuusulassa Suomessa marraskuussa 1999 pitämässään ensimmäisessä kokouksessa 11 ensisijaista tavoitetta (8). Ensisijaisten tavoitteiden 5, 7 ja 8 kohdalla on saavutettu tiettyä edistystä. Tavoitteen 5 osalta todettakoon, että on otettu käyttöön kyseisten alueiden välinen koordinaatiomekanismi huumausaineiden torjunnassa. Tavoitteessa 7 on päästy eteenpäin Meksikon ja Chilen kanssa tehtyjen assosiaatiosopimusten ansiosta. Tavoitteessa 8 on edistytty sikäli, että on avattu alueiden välinen vuoropuhelu erityisesti tieteen ja teknologian aloilla, mikä konkretisoitui vuoden 2000 maaliskuussa Brasiliassa järjestetyssä ministeritason konferenssissa. Siinä yhteydessä annettiin ”Brasilian julistus” ja hyväksyttiin EU:n ja Latinalaisen Amerikan sekä Karibian toimintaohjelma tieteen ja teknologian alalla. Toimintaohjelma esiteltiin Madridissa pidetylle huippukokoukselle. Ohjelman painopisteet ovat terveys ja elämänlaatu, kestävä kehitys ja kaupungistuminen, kulttuuriperintö ja tietoyhteiskunta.

5.2.8

Vaikka Tuusulassa laadittiin luettelo ensisijaisten tavoitteiden määrittämiseksi ja tiettyjen päämäärien saavuttamiseksi, kyseisten alueiden välisten suhteiden selkeän suunnan puute vain vahvistui toisessa Euroopan unionin ja Latinalaisen Amerikan ja Karibian maiden järjestämässä huippukokouksessa, joka pidettiin Madridissa toukokuussa 2002.

5.2.9

Komissio kaavailee keskimäärin 323 miljoonan euron osoittamista aikajaksona 2000—2006 (9) koko Latinalaista Amerikkaa varten, mikä on selvästikin liian vähän, kun otetaan huomioon hankkeen merkittävyys ja kaikki se, mikä asiassa on panoksena. Latinalainen Amerikka on siis edelleen unionilta vähiten tukea saavien alueiden joukossa.

5.2.10

Itse neuvottelujen kannalta Madridin huippukokouksesta saatiin vain vähän konkreettisia tuloksia. Vuoden 2001 syyskuun 11 päivän tapahtumien jälkeisessä tilanteessa keskusteluja hallitsivat Euroopan aloitteesta lähinnä turvallisuus- ja terrorismikysymykset, kun taas Latinalaisen Amerikan ja Karibian maat olisivat olleet paljon kiinnostuneempia taloutta ja kauppaa koskevista näkökohdista. Ero tavoitteiden tärkeysjärjestyksessä oli huomattavissa jo Rion huippukokouksessa, jonka aikana eurooppalaiset korostivat hallintotapaa ja köyhyyttä, kun taas Latinalaisen Amerikan ja Karibian maita kiinnostivat enemmän taloudelliset suhteet ja niiden vaikutukset työllisyyteen. Onkin pyrittävä siihen, että kolmannessa, Meksikossa vuonna 2004 pidettävässä huippukokouksessa kyetään määrittämään asialuettelo, jonka perustana on se, mikä kyseisille alueille on todella yhteistä.

5.3.1

Rion suuri menestys oli epäilemättä kauppaneuvottelujen käynnistyminen EU:n ja Mercosurin välillä. Vuonna 2000 tuli voimaan Meksikon EU:n kanssa allekirjoittama sopimus, ja Chilen onnistui saada aikaan sopimus unionin kanssa Madridin huippukokouksen yhteydessä vuonna 2002. Sopimuksiin sisältyy Latinalaista Amerikkaa koskevan EU-strategian kolme perustekijää: poliittinen vuoropuhelu, yhteistyö sekä talouden ja kaupan yhdentäminen. Chilen kanssa tehtyä sopimusta lukuun ottamatta on vaikea mainita esimerkkejä siitä, että strategista liittoa olisi Madridissa viety eteenpäin.

5.3.2

Paradoksaalista kyllä, EU:n kovasti arvostamat Latinalaisen Amerikan aluekohtaiset ryhmittymät eivät vielä ole onnistuneet tekemään assosiaatiosopimuksia EU:n kanssa. Madridin huippukokouksessa EU ehdotti Andien yhteisölle ja Keski-Amerikan yhtenäismarkkinoille neuvottelujen aluksi poliittista ja yhteistyötä käsittelevää vuoropuhelua. Se vietiin päätökseen lokakuussa 2003. Kauppaneuvottelujen käynnistäminen sen sijaan riippuu WTO:n Doha-neuvottelukierroksen päättämisestä, jonka odotetaan tapahtuvan vuoden 2004 loppuun mennessä, sekä Andien yhteisön ja Keski-Amerikan yhtenäismarkkinoiden sisäisestä kehityksestä.

5.3.3

Mercosur, jolla on eniten poliittisia ja taloudellisia siteitä Eurooppaan, ei puolestaan vielä ole allekirjoittanut assosiaatiosopimusta EU:n kanssa, koska neuvottelut ovat tähän saakka olleet paljolti riippuvaisia EU:n yhteisestä maatalouspolitiikasta ja vientituista, puhumattakaan siitä, että Euroopan komission tämänhetkisen neuvottelumandaatin mukaisesti niitä ei missään tapauksessa saada päätökseen ennen Dohan monenvälisen kauppaneuvottelukierroksen loppua.

5.3.4

Kun otetaan huomioon aluekohtaisia ryhmittymiä koskeva EU:n neuvottelustrategia, on yllättävää, että EU piti ensisijaisina Meksikon ja Chilen kaltaisia maita, jotka ovat kauimpana yhdentymisen ihanteista ja lähimpänä Washingtonin ajamaa läntisen pallonpuoliskon yhdentymishanketta. Voidaankin todeta, että Amerikkojen vapaakauppa-aluehankkeen suhteen EU:n toiminnassa on toistaiseksi ollut tunnusomaista muiden aloitteellisuutta noudatteleva reaktiivinen menettelytapa, mikä ei ole sopusoinnussa Rion huippukokouksessa hyväksytyn julistuksen ja toimintasuunnitelman kanssa: ne pyrkivät ohjaamaan EU:ta ja Latinalaisen Amerikan ja Karibian alueen maita kohti uutta strategista suhdetta.

5.3.5

Suurin osa Latinalaisen Amerikan alueellisista ryhmistä haluaa kehittää kauppasuhteita Yhdysvaltojen ohella muiden kansainvälisten tärkeiden toimijoiden, varsinkin EU:n, kanssa. Monipuolistamalla ulkosuhteitaan ja kehittämällä etenkin poliittisia ja taloudellisia suhteitaan EU:n kanssa Latinalaisen Amerikan ja Karibian maiden toimijat toivovat Mercosur-maiden tapaan voivansa parantaa kansainvälisestä syrjäisyydestä kertovaa imagoaan. Näin ollen EU:n aiempaa aktiivisempi ote asiassa vaikuttaisi osaltaan merkittävästi aluekohtaisten ryhmien pitkäikäisyyteen, jopa niiden olemassaoloa vahvistavasti, ja se voisi muuttaa Latinalaisen Amerikan ja Karibian alueen maiden liittoutuma-astelmia ja vaikutusvaltaa FTAA-neuvottelujen yhteydessä. Tällainen uusi strateginen kumppanuus antaa osapuolille myös mahdollisuuden korostaa monenvälisissä elimissä niille yhteisiä tai samansuuntaisia mielipiteitä ja etunäkökohtia.

5.3.6

ETSK katsoo kuitenkin, että suosituimmuussopimusten, jotka EU allekirjoittaa Mercosurin, Andien yhteisön ja Keski-Amerikan yhtenäismarkkinoiden kanssa, tulee olla sopusoinnussa GATT/WTO-sopimuksen 24 artiklaan nähden (10).

5.3.7

Näissä tulevissa sopimuksissa on lisäksi otettava huomioon niin suurten kuin pientenkin maatalousyritysten edut sekä EU:ssa että Latinalaisen Amerikan ja Karibian alueen maissa ja niiden on kunnioitettava maaseutualueiden sosiaalista tasapainoa.

5.4.1

ETSK on pannut merkille, että EU:ssa esiintyy strategista kiinnostusta vahvistaa unionin suhteita Latinalaisen Amerikan ja Karibian alueen maihin. Niinpä se seuraa tarkasti kyseisten suhteiden kehittymistä ja se on useassa yhteydessä todennut, miten tärkeää on järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan entistä laajamittaisempi osallistuminen kyseisen prosessin kaikissa vaiheissa.

5.4.2

Latinalaista Amerikkaa käsittelevissä lausunnoissaan (11) ETSK on korostanut, että poliittisissa ja kaupallisissa kysymyksissä pitää lujittaa EU:n ja Latinalaisen Amerikan ja Karibian alueen maiden suhteiden sosiaalista ulottuvuutta niin ihmisoikeuksien ja työntekijöiden oikeuksien kunnioittamista kuin sosiaalisen yhteenkuuluvuuden vahvistamista ajatellen.

5.4.3

Kansalaisyhteiskunnan osallistumismahdollisuuksien parantamiseksi ETSK on ollut aktiivisesti mukana valmistelemassa EU:n ja Latinalaisen Amerikan ja Karibian alueen maiden järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan tapaamisia, jotka on pidetty Rio de Janeirossa (vuonna 1999) ja Madridissa (vuonna 2002) järjestettyjen EU:n ja Latinalaisen Amerikan ja Karibian alueen valtion- ja hallitusten päämiesten huippukokousten yhteydessä.

5.4.4

Samojen periaatteiden mukaisesti ETSK valmistelee parhaillaan järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan kolmatta tapaamista, joka pidetään Meksikossa vuonna 2004 järjestettävän valtion- ja hallitusten päämiesten huippukokouksen yhteydessä.

5.4.5

Esimerkkinä kyseisen strategian tuottamista tuloksista voidaan mainita ETSK:n ja Mercosurin talous- ja sosiaalifoorumin väliset tapaamiset. Niiden tavoitteena on parantaa järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan mahdollisuuksia osallistua EU:n ja Mercosurin tulevaan assosiaatiosopimukseen tähtäävien alueidenvälisten neuvotteluiden kaikilla lohkoilla.

5.4.6

Viimeisimmässä tapaamisessaan 5.—6. toukokuuta 2003 ETSK ja Mercosurin talous- ja sosiaalifoorumi vetosivat neuvotteluosapuoliin, jotta nämä lujittaisivat neuvotteilla olevan sopimuksen sosiaalista ulottuvuutta viittaamalla nimenomaisesti Mercosurin antamaan julistukseen työntekijöiden oikeuksista, Euroopan unionin perusoikeuskirjaan ja ILO:n perusoikeusjulistukseen vuodelta 1998.

5.4.7

Ne ovat myös vaatineet konkreettisia mahdollisuuksia osallistua assosiaatiosopimuksesta käytäviin neuvotteluihin, sillä niiden mielestä prosessin onnistuminen edellyttää kyseisiä alueita edustavan järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan panosta ja mukanaoloa kaikkia keskustelujen kohteena olevia asiakokonaisuuksia käsiteltäessä.

5.4.8

Muissa virallisluonteisissa tapaamisissa on ollut osapuolina alakohtaisia organisaatioita, jotka pyrkivät edistämään Atlantin ylittävää kanssakäymistä EU:n ja Mercosurin yrittäjäfoorumin ja EU:n ja Mercosurin työntekijäfoorumin tavoin ja vaikuttamaan poliittiseen päätöksentekoon etujaan koskevissa kysymyksissä.

6.1.1

Tällä hetkellä monet latinalaisamerikkalaiset maat ovat taloudellisissa vaikeuksissa, joista etsitään talouspoliittista ulospääsyä hinnalla millä hyvänsä. Muutamat niistä maista, jotka kuuluvat myös Andien yhteisöön tai Keski-Amerikan yhtenäismarkkinoihin, ovat valmiita irtisanomaan alueelliset sitoumuksensa, hyväksymään presidentti Bushin hallituksen ehdotukset ja allekirjoittamaan kahdenväliset kauppasopimukset. Tällaisia maita ovat mm. Kolumbia, Costa Rica, Guatemala, Peru ja El Salvador, jotka vakavasti harkitsevat kyseistä mahdollisuutta Cancunin neuvottelujen jälkeisessä tilanteessa. Ne, samoin kuin Chile ja Meksiko, ovat parhaillaan etääntymässä G21-ryhmästä — Salvador irtaantui kyseistä ryhmästä hieman ennen Cancunin huippukokouksen päättymistä.

6.1.2

Vaikka G21-ryhmä on alkanut säröillä, on syytä korostaa, että sen jälkeen kun Seattlessa järjestetty ministeritason konferenssi päättyi fiaskoon joulukuussa 1999, maailman kauppamahdit eli Yhdysvallat, Japani ja EU joutuvat monenvälisissä neuvotteluissa vastedes ottamaan lukuun sellaiset nykyään nousevina talouden voimatekijöinä pidettävät maat kuin Etelä-Afrikka, Brasilia, Kiina ja Intia, jotka pystyvät G21-ryhmän tapaan kokoamaan maaryhmittymiä, jotka kykenevät pysäyttämään neuvottelujen etenemisen. G21-ryhmän maita on tilapäisluonteisesti ja monentyyppisin perustein tukenut 90 köyhän maan rintama, joka valtaosaltaan koostuu Afrikan maista. Viimeksi mainitut eivät kuitenkaan ole liittyneet G21-ryhmään.

6.1.3

Yksi pääsyistä mainitun kaltaisten maaryhmittymien muodostumiseen ovat kehitysmaiden kohtaamat vaikeudet niiden pyrkiessä rikkaiden maiden maatalousmarkkinoille. Kehitysmaat vaativat, että Yhdysvallat, EU ja Japani lopettavat maataloustukensa. Kehitysmaat katsovat, että kyseinen tuki horjuttaa niiden taloutta. Vaikka EU onkin osoittanut kompromissihalua ja ehdottanut, että tukimuotoja, joiden on todistettu aiheuttavan vaikeuksia kehitysmaiden maanviljelijöille, tarkastellaan erikseen, se on kuitenkin kieltäytynyt sitoutumasta kyseisten tukimuotojen poistamiseen johonkin tiettyyn ajankohtaan mennessä, kuten mainitaan EU:n ja Yhdysvaltojen elokuun puolivälissä 2003 allekirjoittamassa, Cancunin huippukokoukseen tähdätyssä sopimuksessa.

6.1.4

Maataloutta koskevien erimielisyyksien lisäksi esiintyy epäsopua asiaryhmästä, johon viitataan ilmauksella ”Singapore”, koska siellä vuonna 1996 järjestetyssä ministeritason konferenssissa niihin puututtiin ensimmäistä kertaa. Kyseessä ovat investoinnit, kilpailu, julkisten hankintojen avoimuus ja kauppavaihdon helpottaminen. Rikkaat maat ovat hyvin kiinnostuneita kyseisistä aihepiireistä, kun taas kehitysmaat kokevat ne ongelmallisiksi.

6.1.5

Cancunissa joukko kehitysmaita toisti vastustavan kantansa neuvottelujen avaamisesta Singapore-aiheryhmästä ja palvelumarkkinoiden vapauttamisesta. Vaikka rikkaat maat olivat itsepintaisia, köyhimmät maat, jotka vähäisen kauppavaihtonsa (vähemmän kuin 1 prosentti maailman kokonaisvaihdosta) vuoksi ovat näihin asti aina joutuneet neuvotteluissa vähämerkityksiseen asemaan, pitivät kiinni näkemyksistään.

6.1.6

Puuvillaa koskevan neuvottelukokonaisuuden heikko hallinnointi vahvisti liittokuntaa, joka oli muodostettu Genevessä muutamaa kuukautta ennen Cancunin huippukokousta. Lopullinen teksti ei tarjonnut mitään konkreettista maapallon köyhimpiin kuuluville Sahel-maille (Mali, Burkina Faso, Benin, Tšad), vaikka Dohan kokouksesta käynnistyneitä neuvotteluja oli EU:n aloitteesta luonnehdittu ”kehityskierrokseksi”. Yhdysvallat kieltäytyi supistamasta neljän miljardin dollarin suuruista tukea, jonka se vuosittain myöntää puuvillantuottajilleen. Siinä tilanteessa kehitysmaat kieltäytyivät noudattamasta muiden tahtoa.

6.1.7

Koska neuvotteluasetelma oli pahasti lukkiutunut, ei Cancunin monenvälisten neuvottelujen päätymistä fiaskoon voinut estää.

6.1.8

Cancunin neuvottelujen ajautuminen umpikujaan todistaa paitsi eteläisen pallonpuoliskon maiden entistä suurempaa kykyä järjestäytyä puolustamaan etujaan myös G21-ryhmän suhteen tehtyä virhearviota, johon eritoten EU syyllistyi. Neuvottelujen epäonnistuminen aiheuttaa uuden uhkatekijän pyrkimyksille hoitaa asioita globaalisesti. Toisen maailmansodan päättymisestä lähtien kansainvälisten suhteiden perustana on joukko sääntöjä ja kansainvälisiä sopimuksia. Kyseinen säännöstö nähdään usein seittinä, jonka avulla maapallon valtiot mahdollisuuksien mukaan pystyvät lähestymään toisiaan. Se rakentuu Yhdistyneiden kansakuntien varaan. Heikkouksistaan ja kokemistaan kriiseistä huolimatta Yhdistyneet Kansakunnat on onnistunut saamaan aikaan vähimmäisvaatimukset täyttävän kansainvälisen järjestyksen. Euroopan unioni on alusta alkaen pitänyt monenvälisyyttä ulkosuhteidensa perustana. Monenvälisyys antaa realiteettien pohjalta puitteet hoitaa maapallomme asioita yhdessä.

6.1.9

Nykyään maailmanlaajuinen oikeusjärjestelmä on asetettu kyseenalaiseksi, ja unilateralismi, yksipuolinen esiintyminen, on viime aikoina ollut merkittävästi yleistyvä toimintaperiaate, mistä eritoten Yhdysvallat on esimerkkinä. Tämä aiheuttaa tuntuvaa vahinkoa kansainväliselle oikeusjärjestykselle, jota on kärsivällisesti rakennettu viimeisen puolen vuosisadan ajan.

6.1.10

Cancunin neuvottelujen epäonnistuminen pahentaa globaalisen asiainhoidon kriisiä. Parhaillaan Yhdysvallat pyrkii ohittamaan Maailman kauppajärjestön asettamalla etusijalle naapurivaltioiden kanssa muodostettavat kahdenväliset liittoutumat. Kahdenvälisten suhteiden solmiminen on Yhdysvalloille yksi monista keinoista edistää FTAA-hanketta. Presidentti Bushin hallitus on myös antanut ymmärtää, että vaikka Irakin sodan myötä Latinalaisesta Amerikasta ja Karibian alueen maista etäännyttiinkin jossain määrin, Amerikkojen hanketta aiotaan vakavasti ryhtyä edistämään uudelleen. Kyseinen kanta toistettiin välittömästi Cancunin ministerikonferenssin päättymistä seuranneena päivänä. Kuten edellä kohdassa 6.1 todettiin, tietyt Latinalaisen Amerikan maat olisivat valmiit ryhtymään kahdenvälisiin sopimuksiin Yhdysvaltojen kanssa ja lykkäämään aluekohtaisia hankkeitaan, mistä olisi seurauksena EU:n aktiivisesti tukemien Latinalaisen Amerikan integraatiopyrkimysten raukeaminen.

6.2.1

Yhdysvallat näkee Amerikkojen vapaakauppa-alueen keinona kasvattaa maailmanlaajuista johtajuuttaan isoihin kansainvälisiin talousmahteihin eli Japaniin ja Euroopan unioniin nähden. FTAA-hankkeen mittavuutta osoittavat hankkeeseen liittyvät monet ulottuvuudet. Hankkeessa maat sitoutuvat paljon muuhunkin kuin pelkästään allekirjoittamaan vapaakauppasopimuksen, jonka tavoitteena on edistää tavaroiden ja palvelujen kauppaa tulliesteitä purkamalla. Sen puitteissa neuvotellaan myös mm. investointien ja investoijan suojasta, rahoitusmarkkinoista, teollis- ja tekijänoikeuksista, julkisista hankinnoista ja kilpailupolitiikasta.

6.2.2

Todellisuudessa ollaan perustamassa institutionaalista järjestelmää, joka pohjautuu pääasiallisesti oikeussäännöstöön ja vie eteenpäin markkinoiden kautta toteutuvaa syvällisen taloudellisen yhdentymisen mallia. Tämä tarkoittaa sitä, että markkinoiden avaamisprosessin lisäksi Amerikkojen yhdentymishankkeessa aikaansaadaan uusia standardeja, normeja ja sääntöjä, joilla maailmankauppaa hallitaan. Yhdysvaltojen poliittisen ja taloudellisen painoarvon huomioon ottaen on hyvin todennäköistä, että sääntöihin saadaan vaikutteita Yhdysvaltain lainsäädännöstä ja realiteeteista.

6.2.3

Tällaisen skenaarion toteutuessa Eurooppa menettäisi entistä enemmän vaikutusvaltaansa ja eurooppalaisyritysten toiminta Latinalaisen Amerikan ja Karibian alueen markkinoilla vaikeutuisi.

6.2.4

Jo Naftan voimaantulo vaikutti merkittävässä määrin kielteisesti Euroopan unioniin, sillä Naftan myötä kauppavirtojen suunta muuttui ja eurooppalaisyritykset menettivät puolet Meksikon markkinoista. Vuonna 1990 Meksikon tuonti Euroopasta oli vielä 14,3 prosenttia, mutta vuonna 1997 Euroopan markkinaosuus oli vähentynyt jo 8,5 prosenttiin. Samana vuonna Euroopan unioniin suuntautui enää 3,6 prosenttia Meksikon viennistä, kun unionin osuus vuosikymmenen alussa oli ollut vielä 12,6 prosenttia. Yhdysvallat sen sijaan on tästedes kohdemaana 90 prosentille Meksikon viennistä, ja siitä on tullut Meksikon tärkein kauppakumppani. Vaikka EU neuvotteli ripeästi assosiaatiosopimuksen Meksikon kanssa, menetettyjä markkinaosuuksia ei ole täysin saatu takaisin. Meksiko on siinä määrin tottunut kaupankäyntiin Yhdysvaltojen kanssa, että suuntautuminen kohti Eurooppaa käy siltä vitkaan. Meksikon ja EU:n sopimus tarjoaa paljon potentiaalia, jota osapuolet eivät toistaiseksi ole hyödyntäneet täysimittaisesti.

6.2.5

Naftasta saatu kokemus on osoittanut, kuinka paljon tällaiset hankkeet voivat muokata kauppavirtoja. Nimenomaan tämänkaltainen kauppavirtojen ja investointien suunnan muutos voisi tapahtua myös Amerikkojen vapaakauppa-alueen myötä.

6.2.6

Vaikka FTAA-hankkeen toteutuminen viivästyisikin, Amerikan mantereella neuvoteltujen eri vapaakauppa-aluesopimusten seurauksena Amerikoissa suuntaus on jo nyt kauppavaihdon keskittyminen alueellisesti ja mantereen laajuisesti. Nykyään mantereen 34 maan kokonaisviennistä 60 prosenttia ja kokonaistuonnista 50 prosenttia tapahtuu Amerikkojen sisällä, kun kymmenen vuotta sitten vastaavat luvut olivat 48 ja 41 prosenttia. Lukuun ottamatta Mercosuria, jonka tärkein kauppakumppani on EU, muualla Latinalaisessa Amerikassa ja Karibian alueella kauppa on suuresti riippuvaista Pohjois-Amerikasta. Andien yhteisön viennistä 50 prosenttia, Keski-Amerikan yhtenäismarkkinoiden viennistä 45 prosenttia ja Caricomin viennistä 41 prosenttia suuntautuu Nafta-alueelle. FTAA-hanke vain vahvistaa tätä tilannetta.

6.3.1

Kansainvälistä strategiaansa muokatessaan EU:n on kiinnitettävä huomiota Yhdysvaltojen strategiaan. Se ei tarkoita pyrkimystä kansainväliseksi toimijaksi Yhdysvaltojen vastapainona vaan pikemminkin eurooppalaista tapaa toimia edistämällä alueellista hallintotapaa, jossa maanosat noudattavat voimassa olevia kansainvälisiä säännöksiä rakentaakseen ajan mittaan monialueisen ja niin ollen entistä tasapainoisemman maailmanjärjestyksen. Suosituimmuussopimusten tekeminen Latinalaisen Amerikan erityyppisten aluekohtaisten ryhmittymien kanssa vahvistaisi niiden rakennetta ja olisi omiaan edistämään niiden esiintymistä itsenäisinä kansainvälisinä toimijoina.

6.3.2

EU:lla ei ole varaa väheksyä tätä maailmankolkkaa, sillä EU tarvitsee kumppaneita määritelläkseen uudelleen asemansa maailmanpolitiikassa. Latinalainen Amerikka ja Karibian maat ovat muun muassa kulttuurisista, poliittisista ja taloudellisista syistä luonnollisia liittolaisia etenkin kun tällä hetkellä Euroopalla on kyseisessä maanosassa todellista kysyntää. Kuten Euroopan parlamentin lokakuussa 2001 antamassa mietinnössä ehdotetaan, olisi luovuttava uusien assosiaatiosopimusten (esim. Mercosurin kanssa) tekemisen kaikenlaisesta alisteisuudesta Maailman kauppajärjestön neuvottelukierroksen päättymiseen nähden (12). Näin olisi toimittava sitäkin suuremmalla syyllä, koska Dohan neuvottelukierroksen loppuunsaattamisen esteenä näyttäisi olevan osapuolten väliset vaikeudet yhteisymmärryksen löytämisessä monenvälisten kauppaneuvottelujen viemiseksi eteenpäin, mistä Cancunin konferenssin epäonnistuminen on osoituksena.

6.3.3

On tärkeää, että EU ottaa mittaa Amerikkojen hankkeesta. Jos EU haluaa säilyä toimijana kyseisellä mantereella ja osallistua kansainvälisen kaupan uusien sääntöjen laadintaan, on sen kiireesti löydettävä kansainvälisten pyrkimystensä vaatimaa poliittista tahtoa ja talousresursseja. Sen on myös esiinnyttävä yksiäänisesti kansainvälisissä talousinstituutioissa (kuten Kansainvälisessä valuuttarahastossa ja Maailmanpankissa) käyttääkseen vaikutusvaltaansa.

6.3.4

Lisäksi tällä hetkellä Latinalaisen Amerikan ja Karibian maissa vallitsevissa kriisioloissa Eurooppaa tarvitaan ilmiselvästi enemmän kuin koskaan. Euroopan unionia pidetään edelleen yhteiskunnallisena ja poliittisena vertailukohtana ja esikuvana. Euroopassa ei pidä unohtaa, että Latinalaisella Amerikalla ja Karibian mailla on tällä hetkellä suuret haasteet löytää taloudellinen ja yhteiskunnallinen malli, joka tarjoaisi vaihtoehdon niin sanotulle Washingtonin konsensukselle ja Yhdysvaltojen kanssa suunnitellulle yhdentymishankkeelle.

6.3.5

On varmaa, että monenväliset neuvottelut, EU:n laajentuminen itään, kansainvälisen tilanteen kehittyminen vuoden 2001 syyskuun 11 päivän tapahtumien jälkeen ja Latinalaista Amerikkaa koetteleva kriisi ovat jarruttaneet Atlantin vastakkaisilla rannoilla sijaitsevien osapuolten suhteita. Kyse ei kuitenkaan ole pelkästään EU:n kaupallisista eduista alueella, vaan myös EU:sta maailmanlaajuisena toimijana. Näin ollen EU ei voi tulla toimeen ilman johdonmukaista, kokonaisvaltaista politiikkaa, jota se voi soveltaa kyseisen alueen suhteen.

6.3.6

Latinalaisessa Amerikassa haetaan kovasti muutosta, mistä osoituksena ovat useat tyytymättömyydestä kielivät viime vuosina esiintyneet mielenilmaukset Andien alueen ja Etelä-Amerikan maissa sekä Luiz Inácio Lula da Silvan valinta Brasiliassa ja Néstor Kirchnerin valinta Argentiinassa. Mainitut presidentit ovat osoittaneet tahtonsa vahvistaa alueellista kokonaisuuttaan ennen FTAA-hankkeen loppuunsaattamista ja edistää suhteita Euroopan unionin kanssa, kuten heidän heinäkuussa 2003 Euroopan eri pääkaupunkeihin tekemänsä vierailut osoittavat.

6.3.7

Tällä hetkellä Eurooppa-kysynnän tyydyttämisessä kuitenkin viivytellään. Tästä syystä Euroopassa on alkanut kuulua hälyttäviä ääniä, jotta tilanne havaittaisiin. Euroopan parlamentin tietyt jäsenet korostavatkin empimättä, että vaikka EU:lla on tarvittavat välineet ehdottaa Latinalaisen Amerikan ja Karibian maille vaihtoehtohanketta FTAA-hankkeen sijaan, poliittinen tahto puuttuu. Samat näkemykset toistettiin 16:nnessa Euroopan unionin ja Latinalaisen Amerikan parlamenttienvälisessä konferenssissa toukokuussa 2003.

6.3.8

Suhteen sosiaalisia ja ympäristökysymyksiä koskeville näkökohdille on annettava lisää painoarvoa. Euroopan talous- ja sosiaalikomitea tukee komissaari Christopher Pattenin aloitetta, jossa ehdotetaan, että Meksikossa vuonna 2004 pidettävässä seuraavassa Euroopan unionin ja Latinalaisen Amerikan ja Karibian maiden välisessä huippukokouksessa yhdeksi keskustelujen keskeisistä aiheista nostettaisiin sosiaalinen yhteenkuuluvuus (13).

6.3.9

Kun otetaan huomioon viimeisten kymmenen vuoden aikana tapahtunut työttömyyden kasvu sekä yhteisöjen kurjistuminen ja sosiaalisen epätasa-arvon lisääntyminen Latinalaisen Amerikan ja Karibian maissa, strategiseen kumppanuuteen kannattaisi sisällyttää sosiaalisia kysymyksiä ja ympäristöä koskevat lausekkeet, jotta EU:n kanssa allekirjoitettavilla kauppasopimuksilla voitaisiin osaltaan vähentää alueelle tyypillistä köyhyyttä ja äärimmäistä epätasa-arvoa sekä lieventää kaupan vapauttamisesta mahdollisesti aiheutuvia välillisiä yhteiskunnallisia haittoja. Sosiaalilausekkeen tarkoituksena olisi taata se, että Latinalaisen Amerikan Karibian alueen maiden hallituksen käyttävät EU:n osoittamat varat tulonjaon korjaamiseen. Näin voitaisiin toimia aluetta vaivaavaa sosiaalista eriarvoisuutta vastaan.

6.3.10

Kuten edellä on todettu, EU:lla ja Latinalaisen Amerikan ja Karibian alueen mailla on toistaiseksi ollut vaikeuksia määrittää todellista yhteistä asialuetteloa. Vaarana on, kyseinen osapuolten ajamien asioiden epäyhdenmukaisuus säilyy Meksikossa järjestettävässä EU:n ja Latinalaisen Amerikan ja Karibian alueen maiden huippukokouksessa. Kun komissaari Patten yhtäältä haluaisi tehdä kolmannesta huippukokouksesta sosiaalista yhteenkuuluvuutta painottavan, tarkoituksena edistää sosiaalisen epätasa-arvon ja köyhyyden poistamista Latinalaisen Amerikan maissa, kyseiset maat puolestaan uskovat, että pääsemällä esteettömämmin osallistumaan kansainväliseen kauppaan ne pystyvät aikaansaamaan kasvua ja niin ollen taistelemaan köyhyyttä vastaan. Mikäli eurooppalaiset ja latinalaisamerikkalaiset eivät kykene sopimaan todellisesta yhteisestä asialistasta tai edes kaventamaan eroja ensisijaisten tavoitteidensa tärkeysjärjestyksessä, käy Riossa esitetyn kunnianhimoisen aloitteen, strategisen kumppanuuden, toteuttaminen niille hyvin vaikeaksi. Vaikka ETSK tukeekin tinkimättä sosiaalista yhteenkuuluvuutta korostavaa aloitetta, se toteaa, että unionin tulee myös ottaa huomioon kumppaniensa prioriteetit niin, että Meksikon huippukokous muodostuisi menestykseksi. Kun otetaan huomioon Cancunin kokouksen jälkeen vallitseva tilanne, EU:n ei tule pelkästään pitää kiinni sosiaalisista kysymyksistä, joiden avulla se kykenee profiloitumaan kansainvälisellä näyttämöllä, vaan sen tulee myös vastata Latinalaisen Amerikan ja Karibian alueen maiden odotuksiin; ne ovat johdonmukaisesti solmineet suosituimmuusasemaa koskevia sopimuksia pelkästään unionin kanssa. Meksikossa järjestettävä huippukokous on tilaisuus, johon Euroopan unionin on tartuttava antaakseen uutta pontta EU:n ja Latinalaisen Amerikan ja Karibian alueen strategiseen kumppanuuteen juuri nyt, vain muutamaa kuukautta ennen FTAA-aloitteesta käytävien neuvottelujen päättymistä.

7.1

Cotonoun kumppanuussopimuksessa, jonka EY ja Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioiden ryhmään kuuluvat maat allekirjoittivat vuoden 2000 kesäkuussa, edellytetään vuoropuhelua instituutioiden ja ”valtioista riippumattomien toimijoiden” välillä sillä periaatteella, että valtiolla ja kansalaisyhteiskunnalla on toisiaan täydentävä rooli kehitysprosessissa. Myös vuonna 2001 julkistetussa asiakirjassa ”Eurooppalainen hallintotapa — Valkoinen kirja” korostetaan kansalaisyhteiskunnan merkitystä ulottuvuudeltaan kansainvälistä politiikkaa määritettäessä.

7.2

Nämä ovat siis puitteet Latinalaisen Amerikan ja Karibian alueen maiden kansalaisyhteiskunnan osallistumiselle kyseisten valtioiden kanssakäymiseen EU:n kanssa sekä kehitysohjelmien että valmisteilla oleviin sopimuksiin tähtäävien neuvottelujen osalta.

7.3

Toistaiseksi ei kansalaisyhteiskunnan osallistuminen EU:n ja Latinalaisen Amerikan ja Karibian alueen maiden välisiin neuvotteluihin ole ollut reaalisella ja strategisella pohjalla — kyse on ennemminkin ollut symbolisesta mukanaolosta. Asiassa ei ole juurikaan edetty niiden tapaamisten ohella, jotka on pidetty ETSK:n ja Latinalaisen Amerikan ja Karibian alueen järjestyneen kansalaisyhteiskunnan välillä valtion- ja hallituksen päämiesten huippukokousten yhteydessä.

7.4

Ottaen huomioon, että kansalaisosallistuminen on demokratian lujittamisen avaintekijä ja kestävän kehityksen olennainen perusta ja että kansalaisyhteiskuntaa tarvitaan oikeutuksen saamiseksi EU:n ja Latinalaisen Amerikan ja Karibian alueen maiden strategiselle kumppanuudelle ja FTAA-hankkeeseen liittyvien, Amerikkojen yhteiskuntaelämän laajojen piirien kritisoimien piilevien vaarojen väistämiseksi, ETSK esittää seuraavat ehdotukset.

7.4.1.1

Entistä monisäikeisemmässä maailmassa, jossa riskien luku kasvaa alati, Euroopan unioni tarvitsee kokonaisvaltaisen strategian, jonka perusarvoina tulee olla rauha, kestävä kehitys sekä ihmisoikeudet ja jonka tavoitteena on aiempaa oikeudenmukaisemman ja tasapainoisemman maailmanjärjestyksen rakentaminen.

7.4.1.2

Kyseisten arvojen ja mainitun tavoitteen pitää sisältyä Latinalaisen Amerikan ja Karibian alueen maiden kanssa ylläpidettäviin suhteisiin niin, että alueella elävät kansat mieltävät EU:n kanssa solmittavat sopimukset kehityksensä ja maailmanpoliittisen asemansa mahdolliseksi peruselementiksi.

7.4.1.3

EU:n on johdonmukaisesti lisättävä rahoituspanostaan strategian toteuttamiseksi.

7.4.1.4

Neuvotteluissa, jotka ovat meneillään Mercosurin, Andien yhteisön, Keski-Amerikan yhtenäismarkkinoiden ja Karibian alueen yhteisön kanssa, EU:n on kaupallisten ja tullialan kysymysten ohella otettava huomioon kyseinen kokonaisvaltainen strategia.

7.4.1.5

EU:n tulee myös saada uutta pontta Latinalaisen Amerikan ja Karibian alueen maiden kanssa käytävään poliittiseen keskusteluun paitsi siksi, että se on yksi kyseisten maiden kanssa tehtyjen tai valmistella olevien assosiaatiosopimusten kolmesta peruspilarista, mutta varsinkin siksi, että näin EU:n yhdessä Latinalaisen Amerikan ja Karibian alueen maiden kanssa toteuttama assosiaatiohanke kyetään eriyttämään FTAA-hankkeeseen nähden. Niinpä on välttämätöntä, että kun unioniin kuuluvien maiden ministerit ovat läsnä EU:n ja Latinalaisen Amerikan ja Karibian alueen maiden välisillä ministeritason foorumeilla, he esiintyvät asetetutun tavoitteen, alueiden välisen strategisen kumppanuuden toteuttamisen, mukaisesti. EU:n ja Rio-ryhmän maiden tapaamisissa asian laita on jo näin.

7.4.2.1

Koska Cancunissa pidetyt WTO:n neuvottelut päättyivät tuloksetta ja koska Yhdysvallat aikoo viedä FTAA-hanketta koskevat neuvottelut päätökseen asetetun aikataulun puitteissa, EU tarvitsee mitä pikimmin uuden toimintasuunnitelman ja aikataulun, joka mahdollisimman pitkälle vastaa uusia realiteetteja.

7.4.2.2

Euroopan unionin on erityisesti pohdittava sitä, onko tarpeen antaa uusi neuvottelumandaatti, joka ei olisi kytköksissä Dohan neuvottelukierroksen päättymiseen.

7.4.2.3

ETSK pitää toivottavana, että Mercosurin kanssa tehtävä assosiaatiosopimus voitaisiin allekirjoittaa (tai ainakin antaa ilmoitus sen valmistumisesta) valtion- ja hallitusten päämiesten huippukokouksessa, joka pidetään Guadalajarassa Meksikossa toukokuussa 2004.

7.4.3.1

Neuvottelujen avoimuus ja tiedottaminen niiden etenemisestä ja niissä kohdatuista hankaluuksista ovat olennaisia tekijöitä, jotta kansalaisyhteiskunta voisi olla osallisena neuvotteluprosessin kaikissa vaiheissa.

7.4.3.2

Euroopan unionin tulee esiintyä aloitteellisesti kansalaisyhteiskunnan kaikilla lohkoilla tehdäkseen selkoa ehdotuksistaan ja myönnytyksistä, joihin se on valmis, jotta kyseisten kumppaneiden kanssa päästään sopimukseen.

7.4.4.1

Euroopan unioni on hankkinut laajalti kokemusta kansalaisvuoropuhelusta, mistä ETSK on yksi parhaita esimerkkejä.

7.4.4.2

Pyrkimättä tarjoamaan valmiita malleja EU:n tulee antaa tukeaan kyseisen kaltaisten elinten perustamiseen alueille, joilla sellaisia ei vielä ole tai joilla ne ovat vasta kehittymässä.

7.4.4.3

Myös Atlantin kahdella puolella vaikuttavien organisaatioiden välisten, jokseenkin vakiintuneella pohjalla olevien kontaktien ja kanssakäymisen tukeminen vaikuttaisi olevan osapuolien lähentymistä edistävä elementti, joka olisi EU:n strategiassa suureksi hyödyksi.

7.4.5.1

Kaikki integraatioprosessit vaikuttavat ihmisten, varsinkin kaikkein vähäosaisimpien, päivittäiseen elämään.

7.4.5.2

Näin ollen EU:n tulee suorittaa tutkimuksia integraation ja markkinoiden avaamisen vaikutuksista ja osoittaa tulosten perusteella rahoitustukea köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjuntaan sekä työllisyyden parantamiseen tähtäävän politiikan tueksi.

7.4.6.1

Euroopan unionin ei pidä käsittää Latinalaisen Amerikan ja Karibian alueen maiden kanssa tehtäviä sopimuksia pelkästään tilaisuudeksi päästä uusille markkinoille vaan sen tulee nähdä asia myös mahdollisuutena kyseisten kansojen taloudelliseen ja sosiaaliseen kehitykseen.

7.4.6.2

Sopimusten tulee tuoda etuja kaikille väestönosille eikä pelkästään niille, joilla etuja on jo ennestään. Olisi seurauksiltaan hyvin kielteinen strateginen virhe, jos EU kytkeytyisi politiikkaan, joka kasvattaa taloudellista ja yhteiskunnallista eriarvoisuutta Latinalaisen Amerikan ja Karibian alueen maissa.

7.4.6.3

Sosiaalista yhteenkuuluvuutta edistävän politiikan tulee liittyä kaikkiin päättyneisiin tai meneillään oleviin sopimusten neuvotteluprosesseihin; sen pitää olla tunnusmerkki, jonka avulla EU:n yhdessä Latinalaisen Amerikan ja Karibian alueen maiden kanssa toteuttama assosiaatiohanke kyetään eriyttämään FTAA-hankkeeseen nähden

7.4.6.4

ETSK pitää tervetulleena komission ehdotusta, jonka mukaan Meksikon huippukokouksen keskusteluaiheena tulisi olla sosiaalinen yhteenkuuluvuus.

7.4.7.1

Euroopan komission ja ETSK:n välillä vuonna 2001 allekirjoitetussa yhteistyöpöytäkirjassa ja erityisesti Nizzan sopimuksen tultua voimaan komitea tunnustetaan ensisijaiseksi tahoksi unionin toimielinten ja kansalaisyhteiskunnan vuoropuhelussa, eikä asia ole näin ainoastaan EU:n osalta vaan myös unionin ulkopuolisten maiden järjestäytynyttä kansalaisyhteiskuntaa ajatellen.

7.4.7.2

ETSK on pyrkinyt täyttämään tehtävänsä kaikin mahdollisin tavoin, mutta komitea toteaa myös, että se voi (ja sen täytyy) kehittää vuoropuhelua Latinalaisessa Amerikassa ja Karibian alueen maissa toimivien vastaavien elinten kanssa ja etsiä uusia, entistä tiiviimmän ja tuloksekkaamman yhteistyön muotoja.

7.4.7.3

Nyt, kun EU:n ja Latinalaisen Amerikan ja Karibian alueen maiden suhteissa on tultu ratkaisevaan vaiheeseen, ETSK:n tulee

30.4.2004   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 110/55

i)

Käsillä olevassa komissaari Pattenin pyytämässä valmistelevassa lausunnossa pyritään ilmaisemaan Euroopan unionin, Latinalaisen Amerikan ja Karibian järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan kanta Latinalaisen Amerikan ja Karibian maiden sosiaaliseen yhteenkuuluvuuteen. Erityisesti on tarkoitus esitellä sitä, miten järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan organisaatiot voivat toimijoiden mielestä vaikuttaa tavoitteen saavuttamiseen esimerkiksi työmarkkinaosapuolien välisin yhteisneuvotteluin, kehittämällä sosiaaliturvajärjestelmiä tai edistämällä yritysten sosiaalista vastuuta. ETSK:n lausuntoa onkin täydennettävä Latinalaisessa Amerikassa ja Karibialla toimivien organisaatioiden panoksella sekä Mexico Cityssä huhtikuussa 2004 pidettävän EU:n, Latinalaisen Amerikan ja Karibian järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan kolmannen tapaamisen tuloksilla

ii)

Lausunnossa ei pyritä määrittelemään tyhjentävästi sosiaalista yhteenkuuluvuutta vaan tuodaan esiin sen eri ulottuvuudet — poliittinen, taloudellinen, sosiaalinen ja alueellinen ulottuvuus —, jotta tarkastelussa otettaisiin tavanomaisten makrotaloudellisten tekijöiden lisäksi huomioon myös muut tekijät, kuten koulutus, instituutiot tai julkisten perushyödykkeiden saatavuus. Ne ovat perusluonteisia seikkoja analysoitaessa Latinalaisen Amerikan ja Karibian sosiaalista yhteenkuuluvuutta.

iii)

Lausunnosta käy ilmi, että sosiaalisen yhteenkuuluvuuden puute ilmenee Latinalaisessa Amerikassa ja Karibialla etenkin köyhyytenä ja eriarvoisuutena. Vaikka köyhyysluvut ovat 90-luvulla suhteellisesti kohentuneet (vuonna 1990 köyhien osuus väestöstä oli 48 %, kun vuonna 2002 heitä oli 43 %), eriarvoisuus on edelleen lisääntynyt, ja siitä on tullut kroonista. Koko Latinalainen Amerikka on suurista sisäisistä eroistaan huolimatta maapallon eriarvoisin alue. Aineellisen köyhyyden lisäksi alue kärsii aineettomasta köyhyydestä (kaikilla ei ole mahdollisuutta käydä koulua, ja tilaisuudet jakautuvat epätasaisesti) ja lainsäädännön köyhyydestä (todellisuudessa kansalaiset eivät ole yhdenvertaisia lain edessä, poliittinen ja sosiaalinen yhteiskunnan kansalaisuus on hauras ja olemassaolo on turvatonta). Kaikki tämä aiheuttaa väkivaltaa, yhteenkuulumattomuutta ja sosiaalisten normien puutetta. Se vaikuttaa myös instituutioiden ja demokraattisen järjestelmän uskottavuuteen. Yhdistyneiden Kansakuntien kehitysohjelman UNDP:n äskettäisessä raportissa (Selvitys Latinalaisen Amerikan demokratiasta vuonna 2004) korostetaan, että Latinalaisen Amerikan kansalaiset ovat vaarassa mieltää valtioidensa demokratian ”merkityksettömäksi demokratiaksi”.

iv)

Kaikille Latinalaisen Amerikan ja Karibian maille on yhteistä se, että edistyneille yhteiskunnille ominaiset koossapitävät tekijät (kuten perusrakenteet, koulutus, terveydenhuolto, verotus, oikeuslaitos, sosiaaliturva tai toimivat työelämän suhteet) ovat jokseenkin kehittymättömiä. Edellä mainitussa YK:n raportissa puhutaan jopa poissaolevista valtioista useille Latinalaisen Amerikan maille tyypillisenä ilmiönä. Se ilmenee muun muassa kolmella ensisijaisella tavalla: heikkolaatuisena koulujärjestelmänä, joka ei ole yhdenvertaisesti kaikkien ulottuvilla eikä vastaa tuotantoelämän tarpeita, alueella vallitsevina riittämättöminä ja epäoikeudenmukaisina verotusjärjestelminä sekä useimmissa alueen maissa kattavien sosiaaliturvajärjestelmien puuttumisena, mikä aiheuttaa syvää eriarvoisuutta ja jättää suurimman osan väestöstä olemassa olevien sosiaaliturvajärjestelmien ulkopuolelle.

v)

Lausunnon mukaan Latinalaisen Amerikan ja Karibian maiden sosiaalisen yhteenkuuluvuuden kohentaminen edellyttää ennen kaikkea tuotantojärjestelmän tehostamista ja demokratisoimista. Tuotantojärjestelmää vaivaa runsas harmaa työnteko, suppeat markkinat, yksipuolinen elinkeinoelämä, rajalliset perusrakenteet — etenkin liikenne- ja viestintäinfrastruktuuri —, toteuttamistaan odottavat maareformit, rahoituksen puute ja riippuvuus ulkomaisesta rahoituksesta, osuus- ja yhteisötalouden eri muotojen kehittymättömyys, työpaikkojen huonolaatuisuus ja turvattomuus sekä käytännössä olemattomat työelämän suhteita säätelevät järjestelmät, joiden lähtökohtana olisi työntekijöiden perusoikeuksien kunnioittaminen, työntekijöiden ja työnantajien tasapainoiset suhteet ja keskinäinen luottamus.

vi)

Lausunnossa korostetaan myös erästä ETSK:n mielestä keskeistä seikkaa pyrittäessä kohentamaan Latinalaisen Amerikan ja Karibian demokratiaa, maiden hallittavuutta ja väestön kehitysmahdollisuuksia: tavoitteiden saavuttamiseksi on ehdottomasti vahvistettava järjestäytynyttä kansalaisyhteiskuntaa ja lisättävä sen osallistumista päätöksentekoon. Se on keskeinen edellytys sille, että pystytään lisäämään poliittista demokratiaa, onnistutaan jakamaan aineellinen ja aineeton rikkaus entistä oikeudenmukaisemmin ja edistetään tiettyjen väestöryhmien ja vähemmistöjen, kuten vuosisatoja syrjäytyneenä olleen alkuperäisväestön osallistumista politiikkaan sekä talous- ja yhteiskuntaelämään.

vii)

Lausunnossa tehdään ehdotuksia ja esitetään viitteitä siitä, miten EU:n sekä Latinalaisen Amerikan ja Karibian suhteilla voitaisiin edistää alueen sosiaalista yhteenkuuluvuutta. Lausunnoissa esitettyjen huomioiden taustalla on kaksi perusseikkaa: Suhteet Latinalaiseen Amerikkaan ja Karibiaan ovat EU:lle strategisesti merkittäviä sekä vahvistettaessa unionin maailmanlaajuista roolia että edistettäessä uudenlaista kansainvälistä järjestystä sekä globalisaation oikeudenmukaista ja yhteisvastuullista hallintaa. Suhteet EU:hun ovat puolestaan merkittäviä Latinalaiselle Amerikalle ja Karibialle sekä pyrittäessä yhdentämään alue tasapainoisesti että parannettaessa alueen kansainvälistä neuvottelukykyä. Lausunnossa ollaan vakuuttuneita siitä, että EU:n on edistettävä Latinalaisen Amerikan ja Karibian maiden sosiaalista yhteenkuuluvuutta kehitysyhteistyön lisäksi myös asettamalla alueen sosiaalisen yhteenkuuluvuuden tavoite keskeiselle sijalle kaikissa Latinalaisen Amerikan ja Karibian suhteissaan.

viii)

Lausunnossa esitetyillä ehdotuksilla pyritään muun muassa vahvistamaan järjestäytynyttä kansalaisyhteiskuntaa (tukemalla alueellisiin yhdentymisprosesseihin liittyviä sosiaalista ulottuvuutta omaavia kehittämishankkeita, järjestämällä EU:n sekä Latinalaisen Amerikan ja Karibian yhteiskunnallis-ammatillisten organisaatioiden tapaamisia, rahoittamalla talous- ja yhteiskuntaelämän organisaatioiden lujittamista, käynnistämällä Latinalaisessa Amerikassa ja Karibialla ihmisoikeuksien puolustajien suojeluohjelma jne.). Tietyillä ehdotuksilla pyritään vaikuttamaan tuotantojärjestelmän kehittämiseen sekä työelämän suhteiden ja työmarkkinavuoropuhelun demokraattisten puitteiden luomiseen (jakamalla Euroopassa saatuja kokemuksia työmarkkinaosapuolien välisistä yhteisneuvotteluista, vauhdittamalla sellaisten perusrakenteiden luomista, jotka houkuttelevat alueelle suoria ulkomaisia investointeja, rahoittamalla Latinalaisen Amerikan pk-yritysrahastoa, laatimalla yhteisiä kehittämissuunnitelmia Latinalaisesta Amerikasta ja Karibialta EU:hun suuntautuvan maahanmuuton lähtömaiden kanssa sekä laatimalla peruskirja yritysten sosiaalista vastuuta koskevista periaatteista). Eräillä ehdotuksilla pyritään puolestaan lievittämään ulkomaanvelan taakkaa ja rahoittamaan maiden kehitystä (neuvottelemalla uudelleen velkajärjestelyistä, ulkomaanvelan takaisinmaksusta tai anteeksi antamisesta toteutettaessa köyhyyden vastaisia ohjelmia ja ympäristö- tai koulutusohjelmia sekä suosittamalla välttämään riippuvuutta luokituslaitoksista). Tietyillä ehdotuksilla pyritään lujittamaan sosiaaliturvajärjestelmiä (jakamalla Euroopassa saatuja kokemuksia, kannustamalla maita tekemään sopimuksia maahanmuutosta sekä tukemalla järjestelmien hallintaa ja niihin liittyvää erikoiskoulutusta). Lausunnossa tehdään myös kehitysapua ja kehitysyhteistyötä koskevia ehdotuksia: lisätään eurooppalaisten avunantajamaiden koordinointia, kohdennetaan avustukset vastaamaan aiempaa paremmin asetettuja tavoitteita, autetaan avunsaajamaita tekemään perusluonteiset päätökset tukitoimista sekä tuetaan apua eniten tarvitsevia maita, jotta ne pystyvät esiintymään entistä itsenäisemmin monenvälisissä neuvotteluissa. Ehdotuksissa korostetaan ylipäätään ensisijaisesti koulutusta ja instituutioiden lujittamista.

1.1

Komission jäsen Christopher Patten esitteli 28. maaliskuuta 2003 Vouliagménissa Kreikassa kokoontuneen Rion ryhmän jäsenille aloitteen, jonka tarkoituksena on lisätä Latinalaisen Amerikan maiden sosiaalista yhteenkuuluvuutta. Kyseinen aloite on oletettavasti keskeisessä asemassa EU:n ja Latinalaisen Amerikan valtion- ja hallitusten päämiesten huippukokouksessa, joka pidetään Guadalajarassa Meksikossa 28.—29. toukokuuta 2004. Aloite perustuu toteamukseen, jonka mukaan demokratisoitumisen ja talouskehityksen alun perin 1990-luvulla tuottama hyöty ei ole tavoittanut suurta osaa väestöstä, vaan se kärsii edelleen eriarvoisuudesta ja syrjäytymisestä, mikä haittaa alueen talouskehitystä ja aiheuttaa epävakautta.

1.2

Unioni on valmis edistämään Latinalaisen Amerikan ja Karibian maiden hallitusten välistä uutta yhteisymmärrystä. Asiasta on määrä sopia virallisesti Meksikossa pidettävässä huippukokouksessa, jossa sitouduttaneen vakaasti saavuttamaan tietyt tavoitteet muun muassa sosiaalipolitiikan, verotuksen, talouskehityksen ja sosiaalimenojen alalla. EU aikoo omalta osaltaan edistää tavoitteen saavuttamista käynnistämällä ohjelman, jonka talousarvio on 30 miljoonaa euroa ja jonka puitteissa vaihdetaan sosiaalipolitiikkojen laatimiseen ja täytäntöönpanoon liittyviä kokemuksia ja tietoja. Tavoite on erityisen tärkeä osa puheena olevien alueiden välistä strategista yhteyttä.

1.3

Edellä mainitun aloitteen vauhdittamiseksi komissio järjesti 5. ja 6. kesäkuuta 2003 yhteistyössä Latinalaisen Amerikan kehityspankin IDB:n kanssa seminaarin aiheesta ”Taloudellinen ja sosiaalinen yhteenkuuluvuus Latinalaisessa Amerikassa ja Karibialla”. Seminaarilla pyrittiin käynnistämään kattava keskustelu ongelman laajuudesta, sen kielteisistä vaikutuksista kehitykseen ja vakauteen, mahdollisista poliittisista vaihtoehdoista sekä siitä, miten Latinalaisen Amerikan maiden hallitusten on paneuduttava sosiaalisen yhteenkuuluvuuden puutteesta johtuviin ongelmiin, kuten eriarvoisuuteen ja sosiaaliseen syrjäytymiseen.

1.4

Komission jäsen Christopher Patten esitti ETSK:lle 1. heinäkuuta 2003 pyynnön laatia valmisteleva lausunto sosiaalisesta yhteenkuuluvuudesta Latinalaisessa Amerikassa. Lausunto liittyy EU:n ja Latinalaisen Amerikan kansalaisyhteiskunnan kolmanteen tapaamiseen, jonka ETSK järjestää Meksikossa 13.—15. huhtikuuta 2004 yhteistyössä Latinalaisen Amerikan ja Karibian maiden talous- ja sosiaalineuvostojen ja vastaavien elinten kanssa.

1.5

Komissaari Pattenin mielestä lausunnon olisi heijastettava Latinalaisen Amerikan, Karibian ja EU:n järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan mielipiteitä Latinalaisen Amerikan ja Karibian maiden sosiaalisesta yhteenkuuluvuudesta. Sen olisi täydennettävä (edellä mainitun) kesäkuussa 2003 järjestetyn seminaarin yhteydessä laadittuja asiakirjoja ja siinä olisi kartoitettava työmarkkinaosapuolten nykyistä tehtävää Latinalaisessa Amerikassa ja Karibialla. Lausunnossa olisi tarkasteltava yhteistyössä Latinalaisen Amerikan ja Karibian kansalaisyhteiskuntaa edustavien organisaatioiden kanssa sitä, miten työmarkkinaosapuolet voivat omalta osaltaan edistää maittensa sosiaalista yhteenkuuluvuutta. Esimerkkejä voisivat olla työmarkkinaosapuolten väliset yhteisneuvottelut, sosiaaliturvajärjestelmien hallinnointi yhteisvoimin tai Latinalaiseen Amerikkaan sijoittavien eurooppalaisten yritysten noudattama sellainen sosiaaliseen vastuuseen perustuva politiikka (1), joka osoittautuu yritysten kilpailukyvyn kannalta hyödylliseksi ja edistää samalla kaikkien asianosaisten sosiaalista yhteenkuuluvuutta.

2.1

Taloudellisen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden käsitettä tulkitaan monella tavoin. Käsillä olevassa lausunnossa on otettu lähtökohdaksi käsite, joka on vakiintunut Euroopan komission laatimiin unionin taloudellista ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta käsitteleviin kertomuksiin. Tarkastelussa huomioidaan myös Latinalaisen Amerikan tilanteelle luonteenomaiset näkökohdat, joita ovat esimerkiksi nälkä, alkuperäisväestö ja harmaa työnteko sekä yhtäläisten mahdollisuuksien toteutumiseen liittyvä eräänlainen sosiaalinen determinismi.

2.1.1

Jotta sosiaalinen yhteenkuuluvuus todella paranee, valtiot tarvitsevat IDB:n pääjohtajan Enrique Iglesiasin mukaan puitteet eriarvoisuutta ja jakautumia supistavien mekanismien ja instituutioiden kehittämiseksi. Tästä näkökulmasta tarkasteltuna sosiaalisen yhteenkuuluvuuden käsite ei rajoitu pelkkiin sosioekonomisiin indikaattoreihin, vaan siihen sisältyy useita ulottuvuuksia.

2.2.1

Sosiaalisella yhteenkuuluvuudella on ensisijaisesti poliittinen ulottuvuus. Se kattaa ääripäissään demokraattisten instituutioiden laadun ja kansalaisten osallistumisen yhteisten asioiden hoitoon. Ulottuvuuden välimaastoon sijoittuvat sosiaalisten siteiden vaaliminen, nykyistä oikeudenmukaisemman yhteiskunnan luominen, sosiaaliturva- ja yhteisvastuujärjestelmien luominen, yhteisen kulttuuriomaisuuden ja luonnonvarojen säilyttäminen sekä taloudellis-yhteiskunnallisten toimijoiden aktiivinen osallistuminen talous- ja yhteiskuntaelämään.

2.2.2

Sosiaalisen yhteenkuuluvuuden kohentaminen edellyttää valtion ja julkishallinnon instituutioiden tehokasta, säänneltyä toimintaa, kuten perusrakenteiden kehittämistä, laadukkaita julkisia palveluita, riippumatonta oikeuslaitosta, työelämän suhteita sääteleviä normeja ja oikeudenmukaisia verotusjärjestelmiä. Julkishallinnon instituutioilla on kaiken kaikkiaan olennainen tehtävä edistettäessä oikeuksia sekä poliittista ja sosiaalista yhteiskunnan kansalaisuutta. Juuri siksi sosiaalinen yhteenkuuluvuus on ensisijaisesti poliittinen kysymys.

2.3.1

Sosiaalisen yhteenkuuluvuuden taloudellinen ulottuvuus liittyy varallisuuteen ja sen jakautumiseen, tuotantorakenteen kehittämiseen (perusluonteisten resurssien saatavuus, tuottavuuteen vaikuttavien tekijöiden lisääminen, investointeja ja pk-yrityksiä suosiva ympäristö), tutkimukseen, kehittämiseen ja innovaatioon, työllisyysasteeseen ja työpaikkojen laatuun sekä palkkatasoon ja vallitseviin palkkaeroihin. Ne ovat kaikki tavoitteita, joiden saavuttamista Latinalaisessa Amerikassa ja Karibialla vaikeuttavat muun muassa työmarkkinoiden jakautuminen viralliseen ja harmaaseen työntekoon, tuottoisien investointien riittämättömyys ja alueen henkilöresurssien vähäinen ammattitaito. Talouskehitystä jarruttaa Latinalaisen Amerikan yhteiskunnille luonteenomainen räikeä taloudellinen eriarvoisuus. Se merkitsee samalla talouselämän jälkeenjääneisyyttä ja yhteiskuntarakenteen jäsentymättömyyttä.

2.3.2

Latinalaisen Amerikan ja Karibian sosiaalista yhteenkuuluvuutta ei myöskään voida kohentaa tuntuvasti, ellei talouskasvun ja sosiaalisen kehityksen eteneminen ole kestävää. Kestävä talouskasvu edellyttää nykyistä vakaampaa makrotaloutta, mutta vakauttamistoimet eivät saa haitata sosiaalisen oikeudenmukaisuuden tarmokasta edistämistä. Samalla on toteutettava rakenneuudistuksia, joilla aktivoidaan alueen tuotantoresursseja: ennen kaikkea on vauhditettava uusien yritysten syntyä, kohennettava työntekijöiden ammattitaitoa, huolehdittava siitä, että tulot jakautuvat nykyistä tasaisemmin, ja luotava työelämän suhteille demokraattiset puitteet.

2.4.1

Sosiaalinen yhteenkuuluvuus liittyy läheisesti alueelliseen yhteenkuuluvuuteen, johon puolestaan sisältyvät seuraavat tekijät: kyky luoda alueen kaikkien toimijoiden välistä yhteisvaikutusta; kaikin puolin riittävät perusrakenteet, uusi tieto- ja viestintätekniikka mukaan luettuna; yhteiskunnan kannalta olennaisten palveluiden tarjoaminen kaikille (tällaisia palveluita ovat terveydenhuolto ja koulutus, vesihuolto, liikenne, sähkönjakelu ja asuminen). Alueella vallitsevaa eriarvoisuutta ilmentävät vastakkain aseteltuina suurkaupunkien keskusta ja laitamat, kaupunki- ja maaseutualueet, rannikko ja sisämaa sekä alkuperäisväestö ja seudulle vastikään muuttaneet asukkaat.

2.5.1

Sosiaalisen yhteenkuuluvuuden käsitteeseen liittyy erottamattomasti varallisuuden, aineellisen ja aineettoman rikkauden eri lähteiden sekä tulojen jakautuminen oikeudenmukaisesti. Eurooppalaiselle yhteiskuntamallille on ollut luonteenomaista pyrkimys yhdistää talouskehitys sosiaaliseen kehitykseen. (Euroopassa vallitsevien eri järjestelmien yhtymäkohtia ovat runsaat sosiaalimenot, valtion sääntelytehtävä ja työmarkkinoiden toimijoiden tärkeä rooli.) Toisin sanoen varallisuuden jakautumista koskevat säännöt (työlainsäädäntö ja sosiaalinen lainsäädäntö, sosiaaliturvajärjestelmät, joissa huolehditaan ikääntyneistä, sairaista ja työttömistä, perheiden suojelu, työmarkkinaneuvottelut ja verotusjärjestelmä) määritellään ennen taloudellisia tuloksia ja vaurauden tuottamista, ja kaikki hyötyvät niistä.

2.5.2

Sosiaalisen yhteenkuuluvuuden käsitteen sosiaalinen ulottuvuus viittaa sekin erittäin ajankohtaisiin horisontaalisen eriarvoisuusongelmiin, jotka liittyvät syrjintään sukupuolen, rodun tai etnisen alkuperän tai muiden eri väestöryhmille tunnusomaisten seikkojen perusteella. Sosiaalinen yhteenkuuluvuus rakentuu siis kahdelle perusperiaatteelle eli olemassaolon turvallisuudelle ja kaikkien ihmisten oikeuksien takaamiselle.

2.5.3

Kaikenkattava sosiaalisen yhteenkuuluvuuden käsite, jota tässä puolustetaan, tarjoaa runsaasti erilaisia mahdollisuuksia lujittaa puheena olevaa tavoitetta sekä Latinalaisen Amerikan ja Karibian maiden harjoittamien politiikkojen että EU:n ja kyseisten maiden välisten suhteiden avulla. Tarkoituksena olisi ensinnäkin keskittää aineellinen tuki ja EU:ssa saatujen kokemusten siirto Latinalaisen Amerikan ja Karibian sosiaalista yhteenkuuluvuutta lisääviin strategisiin toimiin ja toisaalta laajentaa EU:n sekä Latinalaisen Amerikan ja Karibian suhteita kattamaan muutakin kuin kehitysyhteistyön. Tavoitteena oleva Latinalaisen Amerikan ja Karibian sosiaalisen yhteenkuuluvuuden edistäminen voitaisiin huomioida muun muassa kauppavaihdossa, kauppapolitiikassa, koulutuksessa, tekniikassa ja sosiaalipolitiikassa. Tällaista lähestymistapaa on kannatettu kahdessa aiemmassa EU:n sekä Latinalaisen Amerikan ja Karibian järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan tapaamisessa, ja sen puolesta ovat viime aikoina puhuneet esimerkiksi sellaiset Latinalaisen Amerikan merkittävät johtohahmot kuin Chilen presidentti Ricardo Lagos, Brasilian presidentti Luiz Inácio Lula da Silva ja Argentiinan presidentti Néstor Kirchner.

3.1

Latinalaista Amerikkaa ja Karibiaa tarkasteltaessa on aina otettava lähtökohdaksi se tosiseikka, että maiden taloudellinen, poliittinen ja sosiaalinen tila poikkeaa huomattavasti toisistaan. Vaikka yksinkertaistamisen vaara onkin olemassa, alueen taloudellista ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta voidaan kuitenkin tarkastella kokonaisuutena muutamien tässä lausunnossa käytettyjen yhteisten määritelmien pohjalta. Samalla voidaan tehdä johtopäätöksiä siitä, miten puututaan yhteenkuuluvuusvajeeseen, josta kaikki alueen maat enemmän tai vähemmän kärsivät.

3.1.1