(1)

Asetuksessa (EY) N:o 1831/2003 säädetään eläinten ruokinnassa käytettävien lisäaineiden hyväksymisestä ja vahvistetaan perusteet ja menettelyt hyväksynnän myöntämiselle.

(2)

Vermikuliitin hyväksymistä varten on jätetty hakemus asetuksen (EY) N:o 1831/2003 7 artiklan mukaisesti. Hakemuksen mukana toimitettiin asetuksen (EY) N:o 1831/2003 7 artiklan 3 kohdan mukaisesti vaadittavat tiedot ja asiakirjat.

(3)

Hakemus koskee vermikuliitin hyväksymistä kaiken siipikarjan ja koristetarkoituksessa pidettävien lintujen, kaikkien sikaeläinlajien, hevoseläinten, jäniseläinten, kamelieläinten, lemmikkieläinten ja muiden ei-elintarviketuotantoeläinten rehun lisäaineena, ja siinä pyydetään kyseisen lisäaineen luokittelemista luokkaan ”teknologiset lisäaineet” ja funktionaaliseen ryhmään ”paakkuuntumisenestoaineet”.

(4)

Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen, jäljempänä ’elintarviketurvallisuusviranomainen’, totesi 20 päivänä maaliskuuta 2025 antamassaan lausunnossa (2), että vermikuliittia pidetään turvallisena, kun sen pitoisuus on 10 000 mg / kg täysrehua broilerien, munantuotantoa varten ja siitoseläimiksi kasvatettavien kanojen sekä munivien kanojen ruokinnassa ja 5 000 mg / kg täysrehua imevien ja vieroitettujen porsaiden sekä lihasikojen ruokinnassa. Kun kuitenkin otetaan huomioon arvioitujen tutkimusten rajoitukset ja se, että yhdenmukaista turvallisuusmarginaalia ei ole, päätelmiä ei voida tehdä vermikuliitin turvallisuudesta muille siipikarjalajeille, koristetarkoituksessa pidettäville linnuille, emakoille, muille sikaeläinlajeille, hevoseläimille, jäniseläimille, kamelieläimille, lemmikkieläimille ja muille ei-elintarviketuotantoeläimille. Elintarviketurvallisuusviranomainen totesi myös, että ehdotettujen käyttöedellytysten mukaisesti käytettynä lisäaine on turvallinen kuluttajille ja ympäristölle. Käyttäjien turvallisuuden osalta elintarviketurvallisuusviranomainen totesi, että lisäainetta olisi pidettävä ihoa ja hengitysteitä herkistävänä ja että hengitysteitse ja ihon kautta tapahtuvaa altistumista olisi pidettävä riskinä. Tietojen puuttumisen vuoksi se ei voinut tehdä päätelmiä siitä, voiko lisäaine olla silmiä ärsyttävä. Lisäksi se totesi, että vermikuliitti on tehokas rehun paakkuuntumisenestoaineena, kun sen käyttötaso on 10 000 mg / kg täysrehua, mutta totesi, että tehokkaaksi osoitettu pitoisuus on korkeampi kuin vieroitettuja porsaita ja lihasikoja koskeva enimmäis- ja turvallinen käyttötaso. Lisäksi elintarviketurvallisuusviranomainen vahvisti asetuksella (EY) N:o 1831/2003 nimetyn vertailulaboratorion toimittaman tarkistetun raportin (3) analyysimenetelmästä, jolla lisäaine määritetään rehusta.

(5)

Edellä esitetyn perusteella komissio katsoo, että vermikuliitti täyttää asetuksen (EY) N:o 1831/2003 5 artiklassa säädetyt edellytykset. Sen vuoksi kyseisen aineen käyttö olisi hyväksyttävä broilerien, munantuotantoon tai siitokseen kasvatettavien kanojen sekä kanojen ruokinnassa. Lisäksi komissio katsoo, että lisäaineen käyttäjien terveydelle aiheutuvien haittavaikutusten ehkäisemiseksi olisi toteutettava asianmukaisia suojatoimenpiteitä.

(6)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat pysyvän kasvi-, eläin-, elintarvike- ja rehukomitean lausunnon mukaiset,