(1)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2019/876 (2) muutettiin asetusta (EU) N:o 575/2013 muun muassa sisällyttämällä kyseiseen asetukseen raportointivaatimuksena kaupankäyntivaraston perusteellisen tarkistuksen (FRTB) standardit, joka on Baselin pankkivalvontakomitean (BCBS) kehittämä kattava joukko markkinariskiin liittyviä vastuita koskevia omien varojen vaatimuksia. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2024/1623 (3) muutettiin asetusta (EU) N:o 575/2013 edelleen muun muassa muuttamalla FRTB-standardit sitoviksi vaatimuksiksi markkinariskiä koskevien omien varojen vaatimusten laskemisessa.

(2)

Koska kilpailu kansainvälisessä kaupankäyntitoiminnassa on erittäin kovaa, FRTB-standardit hyväksyttiin olettaen, että niiden yhtenäinen täytäntöönpano eri lainkäyttöalueilla sekä sisällön että aikataulun osalta varmistaisi kansainvälisesti tasapuoliset toimintaedellytykset laitosten kaupankäyntitoiminnoille. FRTB-standardien täytäntöönpanon seuranta muilla BCBS:n jäsenmaiden lainkäyttöalueilla, erityisesti niillä lainkäyttöalueilla, joilla on useita kansainvälisesti toimivia pankkeja, viittaa siihen, että kansainvälisten standardien täytäntöönpano kyseisillä lainkäyttöalueilla on viivästynyt ja että niillä on esiintynyt joitakin poikkeamia standardeista. Tästä seuraa merkittävä kansainvälisesti tasapuolisten toimintaedellytysten vääristymisen riski. Tämän riskin torjumiseksi ja lisätietojen keräämiseksi muiden lainkäyttöalueiden täytäntöönpanoaikatauluista ja voimassa olevista säännöistä komissio käytti kahdesti asetuksen (EU) N:o 575/2013 461 a artiklan 2 kohdan b alakohdassa siirrettyä säädösvaltaa lykätäkseen delegoiduilla säädöksillä (4) markkinariskiä koskevien omien varojen vaatimusten laskentaan unionissa sovellettavien FRTB-standardien soveltamista 1 päivään tammikuuta 2027.

(3)

FRTB-standardien täytäntöönpanon seuranta on viime kuukausina osoittanut, että vaikka standardien täytäntöönpano on edistynyt useimmilla lainkäyttöalueilla, sen aikatauluihin ja lopullisiin sääntöihin liittyy edelleen epävarmuutta lainkäyttöalueilla, joilla on monia kansainvälisesti toimivia luottolaitoksia. Jotta vältettäisiin unionin luottolaitoksille niiden kaupankäyntitoiminnoissa aiheutuvat merkittävät kilpailuhaitat, markkinariskiä koskevien omien varojen vaatimusten laskemisen vakavaraisuuskehystä olisi muutettava väliaikaisesti kolmen vuoden ajaksi. Kohdennettujen muutosten olisi käsiteltävä tiettyjä vakavaraisuuskehyksen osia, joissa on havaittu poikkeamia muilla lainkäyttöalueilla tai joissa poikkeamat ovat erittäin todennäköisiä.

(4)

Jotta luottolaitoksilla olisi varmuus ja sääntelyn vakaus sen markkinariskikehyksen suhteen, jota niiden on käytettävä omien varojen vaatimustensa laskemiseen, helpottavien toimenpiteiden keston olisi oltava kolme vuotta eli 31 päivään joulukuuta 2029 asti, mikä on asetuksen (EU) N:o 575/2013 461 a artiklan 2 kohdassa siirretyn säädösvallan mukainen enimmäisaika.

(5)

Baselin standardien mukaisesti luottolaitoksille voidaan myöntää asetuksen (EU) N:o 575/2013 325 az artiklan 2 kohdan d alakohdan nojalla lupa käyttää vaihtoehtoisten sisäisten mallien menetelmää markkinariskiä koskevien omien varojen vaatimustensa laskemiseen. Luvan myöntämiseksi luottolaitoksen kunkin vaihtoehtoisten sisäisten mallien menetelmän käyttöluvan piiriin kuuluvan kaupankäyntiyksikön on jatkuvasti läpäistävä kyseisen asetuksen 325 bg artiklassa säädetty voittojen ja tappioiden tarkastelua koskeva testi. Luottolaitosten on laskettava markkinariskiä koskevat omien varojen vaatimukset vaihtoehtoisen standardimenetelmän mukaisesti niille kaupankäyntiyksiköille, jotka eivät läpäise testiä. Viime aikojen kokemukset ovat osoittaneet, että useilla kaupankäyntiyksiköillä on vaikeuksia läpäistä testi, vaikka epäonnistumiset eivät välttämättä johdukaan mallien puutteista. Tämän seurauksena jotkin muut lainkäyttöalueet ovat ottaneet ainakin tilapäisesti voittojen ja tappioiden tarkastelua koskevan testin käyttöön ei-sitovalla tavalla, vain seurantavälineeksi. Jotta voitaisiin puuttua huoliin tasapuolisista toimintaedellytyksistä kyseisten lainkäyttöalueiden kanssa, unionin täytäntöönpanossa olisi annettava pankeille mahdollisuus suorittaa voittojen ja tappioiden tarkastelua koskeva testi ainoastaan seurantaa varten kyseisen kolmivuotiskauden aikana. Lisäksi olisi täsmennettävä, että voittojen ja tappioiden tarkastelua koskeva testi ei vaikuta suoraan omien varojen vaatimuksiin kyseisen jakson aikana.

(6)

FRTB-standardeissa vahvistetaan selkeät, tiukat vaatimukset mallintamattomille riskitekijöille, jotka on otettu käyttöön unionin lainsäädännössä lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävillä säädöksillä sekä komission delegoiduilla säädöksillä ja täytäntöönpanosäädöksillä. Markkinariskien sisäisiä malleja on toistaiseksi otettu maailmanlaajuisesti käyttöön hyvin rajoitetusti, ja FRTB-standardien täytäntöönpano on viivästynyt merkittävästi keskeisillä lainkäyttöalueilla. Tästä syystä kehitetään edelleen vain vähän kolmansien osapuolten toimittamia tietosovelluksia, jotka antaisivat luottolaitoksille mahdollisuuden luokitella pienemmän määrän riskitekijöitään mallintamattomiksi riskitekijöiksi. Tämä vaikuttaa merkittävästi omien varojen vaatimuksiin, mikä herättää huolta siitä, että mallintamattomien riskitekijöiden osuus sisäisten mallien avulla lasketuista omien varojen kokonaisvaatimuksista on suurempi kuin alun perin odotettiin. Laitokset ovat kaiken kaikkiaan pitäneet mallintamattomien riskitekijöiden kehystä merkittävänä markkinariskin sisäisten mallien kehittämisen esteenä. Näiden näkökohtien perusteella muut keskeiset lainkäyttöalueet ovat yksinkertaistaneet mallintamattomien riskitekijöiden kehystään sallimalla useampien riskitekijöiden aktivoinnin mallinnettaviksi odotetun tappion arvon perusteella. Maailmanlaajuisesti tasapuolisten toimintaedellytysten säilyttämiseksi ja mallintamattomien riskitekijöiden kehyksen täytäntöönpanon helpottamiseksi on tarpeen muuttaa havaittujen, todennettavissa olevien hintojen lukumäärää koskevia ehtoja, jotka määrittävät, voidaanko riskitekijää pitää mallinnettavana ja voidaanko se siis aktivoida odotetun tappion laskennassa.

(7)

Baselin standardien mukaisesti yksi komission delegoidun asetuksen (EU) 2022/2060 (5) 1 artiklan 1 kohdassa ja 4 artiklan 2 kohdassa säädetyistä mallinnettavan riskitekijän kriteereistä on, että asianomainen laitos on 12 kuukauden tarkastelujakson aikana todennut kyseisen riskitekijän osalta, että on olemassa tietty määrä todennettavissa olevia hintoja. Tämä vaatimus on ongelmallinen äskettäin liikkeeseen laskettujen instrumenttien osalta, mukaan lukien vasta liikkeeseen lasketut joukkovelkakirjalainat, uudet viitekorot ja hyödykkeet. Tämä johtuu siitä, että näiden positioiden riskitekijät eivät välttämättä täytä riskitekijän edellytyksiä kyseisten positioiden likviditeetistä riippumatta niiden liikkeeseenlaskua seuraavien 12 kuukauden aikana. Jotta voitaisiin vähentää laitosten toiminnallista rasitetta ja varmistaa tasapuoliset toimintaedellytykset muiden lainkäyttöalueiden luottolaitosten kanssa, luottolaitoksilla olisi oltava mahdollisuus suhteuttaa kyseisten uusien riskitekijöiden mallinnettavuutta varten tarvittavien todellisten hintahavaintojen määrä. Määrän suhteuttamista voitaisiin jatkaa, kunnes on kulunut vuosi ensimmäisestä kerrasta, kun uusilla instrumenteilla käytiin kauppaa markkinoilla.

(8)

Yksi asetuksen (EU) N:o 575/2013 325 bp artiklassa tarkoitetun sisäisen maksukyvyttömyysriskimallin erityisvaatimuksista on, että luottolaitoksen tekemien maksukyvyttömyyden todennäköisyyttä koskevien arvioiden alarajoiksi asetetaan kyseisen artiklan 5 kohdan a alakohdassa vahvistetut prosenttiosuudet. Näin ollen sellaisten tiettyjen liikkeeseenlaskijoiden tai vastapuolten osalta, joihin ei liity vaihtoehtoisen standardimenetelmän mukaisia maksukyvyttömyysriskiä koskevia omien varojen vaatimuksia, vaihtoehtoisten sisäisten mallien menetelmän mukaiset omien varojen vaatimukset maksukyvyttömyysriskin kattamiseksi olisivat vaihtoehtoisen standardimenetelmän vaatimuksia suuremmat. Tämä koskee erityisesti korkean luokituksen saaneita valtioita ja keskuspankkeja liikkeeseenlaskijoina. Useat lainkäyttöalueet ovat poikenneet Baselin standardeista antamalla pankeille mahdollisuuden käsitellä sisäisten mallien menetelmän mukaisesti kyseisiin liikkeeseenlaskijoihin liittyviä vastuita samalla tavalla kuin kyseisiä vastuita käsiteltäisiin vaihtoehtoisen standardimenetelmän mukaisesti (eli ilman maksukyvyttömyysriskiä koskevia omien varojen vaatimuksia). Jotta voidaan varmistaa eri menettelyiden yhdenmukaisuus ja säilyttää tasapuoliset toimintaedellytykset kyseisten lainkäyttöalueiden kanssa, myös unionin luottolaitoksiin olisi sovellettava samanlaista toimenpidettä. Toimenpide olisi suoritettava soveltamalla kerrointa 0 maksukyvyttömyyden todennäköisyyteen niiden liikkeeseenlaskijoiden/vastapuolten osalta, joihin sovelletaan 0 prosentin riskipainoa vaihtoehtoisen standardimenetelmän mukaisesti, ja mitätöimällä kyseisiin liikkeeseenlaskijoihin/vastapuoliin liittyvien vastuiden asiaankuuluva pääomavaatimus.

(9)

Luottolaitokset, jotka ovat saaneet luvan käyttää vaihtoehtoisten sisäisten mallien menetelmää omien varojen vaatimustensa laskemiseen, voivat pitää asetuksen (EU) N:o 575/2013 325 ba artiklan 1 kohdan mukaista päivittäisten laskelmien tekemistä odotettua tappiota kuvaavasta riskimittarista ja stressiskenaarion riskimittarista toiminnallisesti haastavana. Päivittäiset laskelmat edellyttävät etenkin laskentatyötä ja asettavat vaatimuksia toiminta- ja hallintoprosessien oikea-aikaisuudesta. Luottolaitoksille olisi sen vuoksi annettava tilapäisesti mahdollisuus laskea ja julkistaa sääntelyn mukaisen odotettua tappiota kuvaavan riskimittarin ja stressiskenaarion riskimittarin arvot viikoittain, ei päivittäin. Tämä antaisi unionin luottolaitoksille mahdollisuuden säilyttää tasapuoliset toimintaedellytykset muiden lainkäyttöalueiden pankkien kanssa, joiden edellytetään käyttävän vaihtoehtoisten sisäisten mallien menetelmää vasta myöhemmin.

(10)

Asetuksen (EU) N:o 575/2013 325 bh artiklan 1 kohdan i alakohta ja 325 j artikla sisältävät erityisiä edellytyksiä yhteistä sijoitustoimintaa harjoittaviin yrityksiin liittyviä vastuita koskevien omien varojen vaatimusten laskemiseksi sekä vaihtoehtoisen standardimenetelmän että vaihtoehtoisten sisäisten mallien menetelmän mukaisesti. Erittäin varovaisen kohtelun välttämiseksi luottolaitosten on voitava tarkastella säännöllisesti kaikkia yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavan yrityksen vastuuseen liittyviä komponentteja sekä laskea yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavaan yritykseen liittyvää vastuuta koskevat omien varojen vaatimukset aivan kuin niillä olisi yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavan yrityksen komponentteihin liittyviä välittömiä vastuita. Pankkien kyky soveltaa läpikatsomisperiaatetta riippuu yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavan yrityksen koostumustietojen saatavuudesta läpikatsomispäivänä. Tähän mennessä se on osoittautunut erittäin haastavaksi, koska salkunhoitajilla ei ole luottamuksellisuussyistä juurikaan kannustimia antaa yksityiskohtaisia tietoja yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavan yrityksen koostumuksesta. Tämän seurauksena luottolaitokset eivät useinkaan pysty käyttämään läpikatsomismenetelmää kummassakaan menettelyssä ja niiden on usein palattava käyttämään varovaista kohtelua. Muut keskeiset lainkäyttöalueet ovat siksi ehdottaneet muutoksia yhteistä sijoitustoimintaa harjoittaviin yrityksiin liittyvien vastuiden sekä FRTB-standardin että sisäisten mallien menetelmän mukaiseen käsittelyyn. Jotta vältettäisiin tasapuolisten toimintaedellytysten vääristyminen ja läpikatsomisperiaatteen soveltamisesta aiheutuva kohtuuton toiminnallinen rasite, on tarpeen luoda muiden lainkäyttöalueiden tavoin joustavuutta laitoksille läpikatsomisperiaatteen osittaisen soveltamisen suhteen ja määrittää tällaiselle läpikatsomisperiaatteen osittaiselle soveltamiselle vähimmäiskynnys. Samalla kyseisiä laitoksia on vaadittava kohtelemaan varovaisemmin sitä yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavan yrityksen osaa, johon läpikatsomisperiaatetta ei voida soveltaa. Tämä vähimmäiskynnys olisi yksinkertaisuuden vuoksi määriteltävä suhteessa vastuun markkina-arvoon. Jos vastuun markkina-arvon käyttäminen ei ole asianmukaista tietyille yhteistä sijoitustoimintaa harjoittaviin yrityksiin liittyville vastuille, kuten voimakkaasti vivutetuille vastuille, luottolaitosten olisi läpikatsomisperiaatetta soveltaessaan otettava tämä huomioon toimivaltaisten viranomaistensa hyväksymällä tavalla. Myös läpikatsomisperiaatteen soveltaminen harvemmin olisi määritettävä. Lisäksi vaihtoehtoisten sisäisten mallien menetelmän mukaisesti luottolaitoksille olisi annettava mahdollisuus käyttää vaihtoehtoisia menetelmiä läpikatsomisperiaatteen soveltamiseen toimivaltaisten viranomaistensa suostumuksella. Sellaisten yhteistä sijoitustoimintaa harjoittaviin yrityksiin liittyvien vastuiden osalta, joihin sovelletaan vegariskiä, läpikatsomisperiaatteen soveltaminen on monimutkaista. Sitä ei myöskään ole mukautettu tapaan, jolla luottolaitokset hallinnoivat kyseisiä positioita, koska vegaherkkyydet eivät ole yhteenlaskettavia eikä niitä voida jakaa helposti osiin. Vakavaraisuusasetuksen säännöksissä edellytetään kuitenkin, että luottolaitokset käyttävät samaa menetelmää laskiessaan markkinariskiä koskevia omien varojen vaatimuksia kaikkien samaan yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavaan yritykseen liittyvien vastuiden riskitekijöiden osalta. Näin ollen luottolaitoksen, joka soveltaa tällaisen yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavan yrityksen positioon läpikatsomisperiaatetta deltariskitekijää koskevien pääomavaatimusten laskemiseksi, on sovellettava läpikatsomisperiaatetta myös vegariskitekijää koskeviin pääomavaatimuksiin. Laitosten toiminnallisen rasitteen vähentämiseksi tällaisten luottolaitosten olisi saatava käyttää vaihtoehtoista menetelmää yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavaan yritykseen liittyvän vastuun vegariskitekijää koskevien omien varojen vaatimusten laskemiseen riippumatta menetelmästä, jota muun tyyppisten kyseiseen vastuuseen liittyvien riskien aktivointiin käytetään.

(11)

Jäännösriskiä koskeva korotus määrittää omien varojen lisävaatimuksen riskeille, joita vaihtoehtoisen standardimenetelmän muut osatekijät eivät vielä kata. Jäännösriskiä koskeva korotusvaatimus lasketaan instrumentin nimellisarvon perusteella riskistä riippumatta, ja suojaus kirjataan vain silloin, kun suojauskohde ja suojausinstrumentti vastaavat täysin toisiaan. Tästä johtuen on mahdollista, että joissakin tapauksissa jäännösriskiä koskevaan korotukseen liittyvät omien varojen vaatimukset eivät vastaa todellista jäännösriskiä kaupankäyntiyksiköiden tasolla. Olisi vältettävä suhteettomia pääomavaatimuksia instrumenteille, joihin liittyviä jäännösriskejä luottolaitokset voisivat mahdollisesti suojata suurelta osin markkinoilla, ja säilytettävä tasapuoliset toimintaedellytykset suhteessa muihin lainkäyttöalueisiin, jotka ovat toteuttaneet tai aikovat toteuttaa jäännösriskiä koskevaan korotukseen liittyviä erityistoimenpiteitä. Tämän vuoksi olisi säädettävä, että jäännösriskiä koskevaan korotukseen liittyviin pääomavaatimuksiin on sovellettava kertoimia tietyille instrumenteille, joiden kohde-etuutena toimivana välineenä on tuleva toteutunut volatiliteetti tai jotka ovat optioita, joita voidaan käyttää rajallisena määränä päiviä, tai optioita kahden saman valuutan määräisen vakiomaturiteetin swap-koron välisestä erosta, kun kyseisiin instrumentteihin sovelletaan jäännösriskiä koskevaa korotusvaatimusta vain näistä syistä.

(12)

Vaihtoehtoisen standardimenetelmän mukainen maksukyvyttömyysriskiä koskeva omien varojen vaatimus kattaa markkinariskin alaisiin vastuisiin liittyvän liikkeeseenlaskijoiden ja vastapuolten maksukyvyttömyysriskin yhden vuoden aikajänteellä. Suojaukset kirjataan samaan liikkeeseenlaskijaan tai vastapuoleen kohdistuville vastuille tietyin edellytyksin, mukaan lukien maturiteettierot eri positioiden välillä. Kaikki näistä ehdoista eivät mahdollista taloudellisen suojauksen kirjaamista osakejohdannaisen ja saman kohde-etuuden käteisposition välille, mikä on laajalti käytetty riskienhallintamenetelmä. Jotta voidaan edistää suojausta ja varmistaa yhdenmukaisuus vastaavien toimenpiteiden kanssa muilla lainkäyttöalueilla, tämäntyyppinen taloudellinen suojaus olisi kirjattava maksukyvyttömyysriskiä koskevia omien varojen vaatimuksia laskettaessa vaihtoehtoisen standardimenetelmän mukaisesti.

(13)

Asetuksella (EU) 2024/1623 vaihtoehtoisessa standardimenetelmässä otettiin käyttöön erityinen riskipaino EU:n päästökauppajärjestelmän mukaiseen hiilikauppaan liittyville vastuille. Sen perusteena ovat unionin päästöoikeusmarkkinoiden vakaus ja vähäinen vaihtelu viime vuosina sekä niihin liittyvät päästöoikeuksien hinnat. Myöhempi määrällinen analyysi osoitti, että alhaisemman riskipainon lisäksi olisi asetettava eri arvo hiilikauppaan liittyvien vastuiden yhdistämiseen käytettävälle korrelaatioparametrille, mikä johtaisi alhaisempiin omien varojen vaatimuksiin kyseisille vastuille. Lisäksi muiden lainkäyttöalueiden pankkien ja sääntelyviranomaisten välinen yhteydenpito, mukaan lukien meneillään olevat kuulemisprosessit, viittaa siihen, että lopullisessa täytäntöönpanossa kyseisillä lainkäyttöalueilla voitaisiin toteuttaa vastaavia toimenpiteitä. Sen vuoksi olisi säädettävä, että olemassa olevan näytön valossa korrelaatioparametri on 31 päivään joulukuuta 2029 asti muutettava kertoimella asianmukaiseen arvoon.

(14)

Basel III -sääntöjen täytäntöönpanon viivästyminen lainkäyttöalueilla, joilla on kansainvälisesti toimivia pankkeja, aiheuttaa väliaikaisia vääristymiä tasapuolisissa toimintaedellytyksissä myös siksi, että kokonaisriskipainolattiaa alettiin soveltaa unionissa 1 päivästä tammikuuta 2025. Näiden vääristymien lieventämiseksi ja sujuvan siirtymän varmistamiseksi luottolaitosten olisi tilapäisesti hyödyttävä markkinariskiä koskevien omien varojen vaatimusten kohdennetusta, rajoitetusta vaiheittaisesta käyttöönotosta vaihtoehtoista standardimenetelmää käyttäessään. Myös yksinkertaistettua standardimenetelmää soveltavien luottolaitosten olisi hyödyttävä vaiheittaisesta käyttöönotosta.

(15)

Baselin standardien mukaisesti asetuksen (EU) N:o 575/2013 325 i artiklan 1 kohdan a ja b alakohdassa edellytetään, että luottolaitokset laskevat vaihtoehtoisiin korrelaatiokaupankäyntisalkkuihin sisältyvien indeksien positioiden osalta indeksille yhden herkkyyden. Siinä myös kielletään vaihtoehtoiseen korrelaatiokaupankäyntisalkkuun sisältyvän indeksin position jakaminen osatekijän riskitekijöiksi (eli yhden kohteen positioiksi) ja näiden riskitekijöiden nettouttaminen sen jälkeen saman yhden kohteen instrumenttien osatekijän samoille riskitekijöille. Nämä vaatimukset aiheuttavat ristiriidan luottolaitosten kyseisten vastuiden riskienhallintaan soveltaman menetelmän ja omien varojen vaatimusten laskennan välillä, mikä lisää toiminnan monimutkaisuutta ja omien varojen vaatimusten määrää. Näistä syistä eräs merkittävä lainkäyttöalue, jonka pankit toimivat erittäin aktiivisesti vaihtoehtoisen korrelaatiokaupankäyntisalkun kaupankäynnissä, on päättänyt sallia pankkien jakaa vaihtoehtoiseen korrelaatiokaupankäyntisalkkuun sisältyvän indeksin vastuita osatekijöihin. Tasapuolisten toimintaedellytysten säilyttämiseksi luottolaitoksille olisi väliaikaisesti annettava mahdollisuus soveltaa jakamismenetelmää ja nettouttaa osatekijöidensä vastuut samoille riskitekijöille.

(16)

FRTB-standardien täytäntöönpano tuo mukanaan riskiherkempiä ja monimutkaisempia menetelmiä, jotka voivat olla tarpeettomia, jos laitoksen kaupankäyntitoiminta on vähäistä. Tämä pätee erityisesti niihin pieniin laitoksiin, joihin voidaan soveltaa asetuksen (EU) N:o 575/2013 94 artiklan mukaista poikkeusta mutta jotka ylittävät mainitun asetuksen 325 a artiklassa säädetyt kynnysarvot kaupankäyntivaraston ulkopuolisista positioista johtuvan valuuttakurssi- tai hyödykeriskin vuoksi. Muilla keskeisillä lainkäyttöalueilla on käytössä samanlaisia toimenpiteitä tai ne eivät sovella markkinariskiä koskevia omien varojen vaatimuksia pankkeihin, joiden kaupankäyntivarastoon liittyvä liiketoiminta on pientä. Myös unionin luottolaitosten, joiden kaupankäyntivarastoon liittyvä liiketoiminta on pientä, olisi saatava soveltaa yksinkertaistettua standardimenetelmää kaupankäyntivaraston ulkopuolisiin positioihinsa, joihin liittyy valuuttakurssi- ja hyödykeriskejä, jotta vältettäisiin tällaisten unionin luottolaitosten kohtuuttomat täytäntöönpanokustannukset ja toiminnan monimutkaisuus.

(17)

Uuden markkinariskikehyksen täytäntöönpanon viivästyminen lainkäyttöalueilla, joilla on kansainvälisesti toimivia pankkeja, merkitsee epätasapuolisia toimintaedellytyksiä niille unionin luottolaitoksille, joilla on pitkälle kehitettyjä kaupankäyntitoimintoja ja monimutkaisempia salkkuja, jos Basel III -standardien täytäntöönpano viivästyy 1 päivän tammikuuta 2027 jälkeen tai vaatimukset pannaan muilla lainkäyttöalueilla täytäntöön joustavammin. Basel III -standardien täytäntöönpanon seuranta muilla keskeisillä lainkäyttöalueilla on osoittanut, että on erittäin epätodennäköistä, että suuret unionin ulkopuoliset pankit panisivat FRTB-säännöt täytäntöön kotipaikkansa lainkäyttöalueella 1 päivästä tammikuuta 2027 alkaen. Sen varmistamiseksi, että tietyt, erityisesti vaihtoehtoisten sisäisten mallien menetelmään liittyvät uuden markkinariskikehyksen osat eivät ole liian monimutkaisia tai liian varovaisia eivätkä siten johda toiminnan perusteettomaan monimutkaisuuteen tai liian suuriin pääomavaatimuksiin, on samalla tarpeen arvioida kyseiset osat uudelleen (ja mahdollisesti myös kalibroida ne uudelleen). Tietyillä mahdollisilla kilpailuhaitoilla olisi kielteisiä vaikutuksia unionin pankkialan kilpailukykyyn kyseisellä alalla sekä unionin talouden rahoitukseen. Tässä yhteydessä ja kyseisten haittojen rajoittamiseksi luottolaitosten, joihin uusien markkinariskiä koskevien sääntöjen täytäntöönpano vaikuttaa kielteisesti, olisi saatava tällä asetuksella käyttöönotettujen kohdennettujen muutosten soveltamisen jälkeen rajoittaa kyseistä pääomavaikutusta tämän asetuksen kolmen vuoden voimassaoloaikana.

(18)

Yhdessä ehdotetuilla väliaikaisilla toimenpiteillä puututtaisiin moniin – muttei kaikkiin – eroihin tasapuolisissa toimintaedellytyksissä keskeisten lainkäyttöalueiden välillä. Jotta siirtymäkauden aikana voidaan säilyttää tasapuoliset toimintaedellytykset, kunnes merkittävät lainkäyttöalueet viimeistelevät ja panevat täytäntöön FRTB-standardit, luottolaitosten, joihin FRTB-säännöt vaikuttavat haitallisesti, olisi saatava rajoittaa niiden vaikutusta pääomavaatimuksiinsa soveltamalla tämän delegoidun asetuksen kolmen vuoden voimassaoloaikana pääomavaatimuksille kerrointa, joka on pienempi tai yhtä suuri kuin 1. Koska uusi kehys vaikuttaa näihin luottolaitoksiin eri tavoin, kerroin tulisi kalibroida kullekin pankille erikseen. Koska luottolaitokset soveltaisivat kerrointa 31 päivään joulukuuta 2029 asti, niiden olisi lisäksi voitava kalibroida kerroin säännöllisesti uudelleen luotettavaan viitearvoon, jotta ne voivat ottaa huomioon salkkujensa ja markkinaolosuhteiden muutokset. Sen vuoksi on tarpeen ottaa käyttöön kerroin, joka pienentää uusien sääntöjen vaikutusta edellisen Basel 2.5 -sääntöjen täytäntöönpanon tasolle. Kertoimen täsmällisen kalibroinnin mahdollistamiseksi ja toiminnan liiallisen monimutkaisuuden välttämiseksi, mukaan lukien useiden rajakäsitteiden soveltaminen samassa laitoksessa ja Basel 2.5 -kehyksen puitteissa käytettyjen mallien muutokset, on tarpeen laskea kerroin käyttäen Basel 2.5 -sääntöjen täytäntöönpanon mukaista kaupankäyntivaraston ja sen ulkopuolisten erien välistä rajaa. Luottolaitoksilla, jotka ovat kelpoisia soveltamaan ja jotka päättävät soveltaa kerrointa 1 päivästä tammikuuta 2027 alkaen, olisi myös oltava mahdollisuus lopettaa sen soveltaminen ennen kolmivuotiskauden päättymistä, mutta niiden ei pitäisi saada jatkaa kertoimen käyttöä myöhemmin. Raportointi- ja julkistamisvaatimukset ovat olennaisia välineitä valvonnan ja markkinakurin mahdollistamiseksi. Näin ollen luottolaitosten, jotka päättävät soveltaa kerrointa, olisi myös edelleen raportoitava ja julkistettava tiedot sitovista omien varojen vaatimuksistaan Basel 2.5 -sääntöjen täytäntöönpanon mukaisesti noudattaen vakavaraisuusasetuksen 8 päivänä heinäkuuta 2024 voimassa olleen toisinnon asiaankuuluvia säännöksiä.

(19)

Sen vuoksi asetus (EU) N:o 575/2013 olisi muutettava.

(20)

Tämän asetuksen säännöksiä sovelletaan rajoittamatta vakavaraisuusasetuksen ja vakavaraisuusdirektiivin mukaisia pankkien velvoitteita, joilla varmistetaan riittävä riskienhallinta ja tietojen yhdistämisvalmiudet. Pankkien olisi tehtävä yhteistyötä valvontaviranomaistensa kanssa näillä aloilla havaittujen puutteiden korjaamiseksi.

(21)

Asetuksessa (EU) 2024/1623 säädettyjä markkinariskivaatimuksia aletaan soveltaa 1 päivästä tammikuuta 2027. Laitoksia koskevien ristiriitaisten vaatimusten välttämiseksi on sen vuoksi tarpeen yhdenmukaistaa tämän asetuksen soveltamispäivä kyseisen päivämäärän kanssa. Markkinatoimijoiden ja viranomaisten epävarmuuden välttämiseksi tämän asetuksen olisi tultava voimaan seuraavana päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä,