(1)

Pyrrolitsidiinialkaloidit ovat toksiineja, joita esiintyy luonnostaan useissa kasvilajeissa. Pyrrolitsidiinialkaloidit ovat todennäköisesti laajimmin levinneitä luonnollisia toksiineja, ja ne vaikuttavat luonnonvaraisiin eläimiin, tuotantoeläimiin ja ihmisiin. On arvioitu, että pyrrolitsidiinialkaloideja saattaa esiintyä noin 6 000 kasvilajissa, vaikka ihmisiin ja eläimiin kohdistuvat suorat myrkytykset vaikuttavat liittyvän vain muutamaan lajiin.

(2)

Tuotantoeläimet ja kotieläimet voivat altistua pyrrolitsidiinialkaloideille sellaisen nurmirehun ja karkearehun kautta, joka on saastunut heimoihin Senecioneae ja Boraginaceae kuuluvien lajien kasveista (tai niiden osista). Etenkin sinimailasrehu saattaa olla niiden saastuttamaa ja sisältää huomattavia määriä pyrrolitsidiinialkaloideja. Sen vuoksi hevoset ja kaniinit voivat altistua enemmän kuin muut kotieläimet, koska ne kuluttavat runsaasti sinimailasta. Yrtit, yrttiseokset ja rehuna käytettävät kasviuutteet, jotka koostuvat pyrrolitsidiinialkaloideja sisältävistä kasveista (tai niiden osista), on valmistettu niistä tai ovat niiden saastuttamia, ovat toinen mahdollinen lähde kotieläinten altistumiselle pyrrolitsidiinialkaloideille, vaikka tällaiset rehut muodostavat yleensä vain pienen osan ruokavaliosta.

(3)

Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen, jäljempänä ’elintarviketurvallisuusviranomainen’, elintarvikeketjun vierasaineita käsittelevä lautakunta, jäljempänä ’CONTAM’, hyväksyi vuonna 2011 riskinarvioinnin (1) pyrrolitsidiinialkaloidien esiintymisestä elintarvikkeissa ja rehuissa. Se totesi, että vaikka kaikki eläinlajit ovat alttiita sekä akuutille että krooniselle pyrrolitsidiinialkaloidimyrkytykselle, unionissa tuotantoeläinten ja lemmikkieläinten riski saada myrkytys pyrrolitsidiinialkaloideista on alhainen, koska useimmat äskettäin raportoidut pyrrolitsidiinialkaloidimyrkytykset ovat johtuneet tahattomasta altistumisesta.

(4)

Elintarviketurvallisuusviranomaisen tietokannassa on saatavilla vain vähän tietoja pyrrolitsidiinialkaloidien esiintymisestä rehussa. Sen vuoksi elintarviketurvallisuusviranomainen suositteli, että olisi kerättävä enemmän tietoja pyrrolitsidiinialkaloidien esiintymisestä rehutuotteissa.

(5)

Elintarviketurvallisuusviranomainen totesi myös, että rehussa esiintyvien pyrrolitsidiinialkaloidien analysoimiseksi tarvitaan menetelmä, jota voidaan rutiininomaisesti käyttää hyvin varustetuissa laboratorioissa luotettavien ja vertailukelpoisten analyysitulosten varmistamiseksi.

(6)

Euroopan unionin vertailulaboratorio julkaisi vuonna 2020 analyysimenetelmän pyrrolitsidiinialkaloidien määrittämiseksi rehusta. Lisäksi Euroopan standardointikomitea (CEN) on vuonna 2023 laatinut standardin pyrrolitsidiinialkaloidien määrittämiseksi rehusta (EN 17683).

(7)

Sen vuoksi olisi suositeltava, että pyrrolitsidiinialkaloidien esiintymistä rehussa seurataan kaikkialla unionissa ennen kuin harkitaan mahdollisia riskinhallintatoimenpiteitä eläinten ja ihmisten terveyden korkeatasoisen suojelun varmistamiseksi,