(1)

Kansainvälistä siviili-ilmailua koskeva yleissopimus, jäljempänä ’Chicagon yleissopimus’, jolla säännellään kansainvälistä lentoliikennettä, tuli voimaan 4 päivänä huhtikuuta 1947. Sillä perustettiin Kansainvälinen siviili-ilmailujärjestö (ICAO).

(2)

Kaikki jäsenvaltiot ovat Chicagon yleissopimuksen sopimusvaltioita, jäljempänä ’sopimusvaltiot’, ja ICAOn jäseniä, ja unionilla on tarkkailijan asema tietyissä ICAOn elimissä. ICAOn neuvostossa on edustettuina kuusi jäsenvaltiota.

(3)

Chicagon yleissopimuksen 54 artiklan l kohdan mukaan ICAOn neuvosto voi hyväksyä kansainvälisiä standardeja ja suositeltuja menettelytapoja ja ottaa niitä Chicagon yleissopimuksen liitteiksi.

(4)

ICAOn neuvoston on määrä hyväksyä 237. istunnossaan muutos 20 Chicagon yleissopimuksen liitteeseen 13 (Aircraft Accident and Incident Investigation), jäljempänä ’muutos 20’.

(5)

Muutoksen 20 päätarkoituksena on parantaa lentoturvallisuutta varmistamalla, että siviili-ilmailun turvallisuustutkinta on tehokkuudeltaan, nopeudeltaan ja laadultaan korkeatasoista.

(6)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 996/2010 (1) 7 artiklan nojalla perustetun Euroopan siviili-ilmailun turvallisuustutkintaviranomaisten verkoston (ENCASIA) tehtävänä on muun muassa neuvoa unionin toimielimiä kaikissa turvallisuustutkintaa sekä onnettomuuksien ja vaaratilanteiden ehkäisemistä koskevien unionin politiikkojen ja sääntöjen kehittämiseen ja täytäntöönpanoon liittyvissä näkökohdissa. ENCASIA on osallistunut muutosehdotuksen 20 laadintaan.

(7)

On aiheellista vahvistaa ICAOn neuvostossa unionin puolesta otettava kanta, koska kun muutos 20 on hyväksytty, sillä on kansainvälisen oikeuden nojalla sitova vaikutus Chicagon yleissopimuksen 90 artiklan a kohdan mukaisesti ja muutos voi vaikuttaa ratkaisevasti unionin oikeuden, erityisesti asetuksen (EU) N:o 996/2010, sisältöön. Tämän päätöksen soveltamisala olisi rajoitettava muutoksen 20 sisältöön siltä osin kuin kyseinen sisältö kuuluu jo suurelta osin EU:n yhteisten sääntöjen kattamaan alaan. Tämän päätöksen ei pitäisi vaikuttaa toimivallan jakautumiseen unionin ja jäsenvaltioiden välillä ilmailun alalla.

(8)

ICAOn neuvoston 237. istunnossa tai sitä seuraavissa istunnoissa unionin puolesta otettavan kannan, joka koskee muutoksen 20 hyväksymistä, olisi oltava puoltaa muutoksen 20 hyväksymistä. Unionin kannan esittävät ne jäsenvaltiot, jotka ovat ICAOn neuvoston jäseniä, toimien yhdessä unionin edun mukaisesti.

(9)

Chicagon yleissopimuksen 38 artiklan mukaan sopimusvaltion, joka ei joka suhteessa voi noudattaa kansainvälistä standardia tai menettelytapaa tai saattaa omia määräyksiään tai menetelmiään täysin jonkin tällaisen kansainvälisen standardin tai menettelytavan mukaisiksi sen jälkeen, kun viimemainittua on muutettu, taikka pitää välttämättömänä joissakin kohdin kansainvälisillä standardeilla määrätyistä eroavien määräysten tai menetelmien hyväksymistä, on määrä ilmoittaa heti ICAOlle kansainvälisellä standardilla määrätyn ja oman menettelynsä eroavuuksista.

(10)

Chicagon yleissopimuksen 90 artiklan mukaan jokainen Chicagon yleissopimuksen 54 artiklassa tarkoitettu liite tai liitteen muutos tulee voimaan kolmen kuukauden kuluttua sen toimittamisesta sopimusvaltioille tai ICAOn neuvoston mahdollisesti määräämän pitemmän ajanjakson päätyttyä, ellei sopimusvaltioiden enemmistö sillä välin ilmoita ICAOn neuvostolle, etteivät ne hyväksy kyseistä liitettä tai muutosta.

(11)

Unionin kantana sen jälkeen, kun ICAOn neuvosto on hyväksynyt muutoksen 20, mistä ICAOn pääsihteeri ilmoittaa ICAOn valtioille osoitettavia kirjeitä koskevalla menettelyllä, siltä osin kuin kyseinen sisältö kuuluu jo suurelta osin EU:n yhteisten sääntöjen kattamaan alaan, olisi oltava jättää ilmaisematta vastustusta ja noudattaa muutosta 20. Jos unionin lainsäädäntö poikkeaisi hiljattain hyväksytyistä standardeista ja suositelluista menettelytavoista niiden suunnitellun soveltamispäivän jälkeen, ICAOlle olisi ilmoitettava eroavuudesta kyseisten standardien ja suositeltujen menettelytapojen suhteen. Tällaista eroavaisuutta koskevan unionin kannan olisi perustuttava komission neuvostolle keskustelua ja hyväksyntää varten toimittamaan kirjalliseen asiakirjaan. Kaikkien jäsenvaltioiden olisi esitettävä kyseinen kanta toimien yhdessä unionin edun mukaisesti,