(1)

Asetuksen (EU) N:o 1024/2013 6 artiklan nojalla Euroopan keskuspankki (EKP) hoitaa yksinomaisessa toimivallassaan olevaa luottolaitosten valvontatehtävää ja pyrkii tällöin varmistamaan valvontastandardien johdonmukaisen soveltamisen, edistämään rahoitusmarkkinoiden vakautta ja varmistamaan tasapuoliset toimintaedellytykset.

(2)

Asetuksen (EU) N:o 1024/2013 9 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan nojalla EKP:llä on kyseisen asetuksen 4 artiklassa annettujen tehtävien hoitamista varten kaikki asetuksessa (EU) N:o 1024/2013 säädetyt valtuudet ja velvoitteet sekä kaikki ne valtuudet ja velvoitteet, jotka toimivaltaisilla viranomaisilla on asiaa koskevan unionin lainsäädännön nojalla.

(3)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviin 2013/36/EU (3) on tehty Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä (EU) 2024/1619 (4) muutoksia, jotka tulivat voimaan 11 päivänä tammikuuta 2026 ja joiden mukaan luottolaitosten valvojilla olisi oltava käytettävissään kaikki valvontavaltuudet, joiden avulla ne voivat valvonnassa kattaa olennaiset toimet, joita valvottavat yhteisöt voivat toteuttaa. EKP:llä on sen vuoksi direktiivin 2013/36/EU nojalla myönnettyjä valvontavaltuuksia käyttäessään valtuudet tehdä päätöksiä sulautumisista, jakautumisista tai olennaista omistusosuutta koskevista hankinnoista, joihin liittyy merkittäviä valvottavia yhteisöjä. Tämä täydentää kansalliseen lainsäädäntöön perustuvien valvontavaltuuksien käyttämiseen liittyviä EKP:n päätöksentekovaltuuksia.

(4)

Asetuksen (EU) N:o 1024/2013 4 artiklan 3 kohdassa säädetään, että EKP:n on sovellettava kaikkea asiaa koskevaa unionin lainsäädäntöä, ja jos kyseinen lainsäädäntö koostuu direktiiveistä, sellaista kansallista lainsäädäntöä, joilla nämä direktiivit saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä.

(5)

Päätöksentekomenettelyn jouduttamiseksi tarvitaan delegointipäätös, joka koskee sulautumisia, jakautumisia ja olennaisten omistusosuuksien hankintaa koskevien päätösten antamista. Euroopan unionin tuomioistuin on vahvistanut, että toimivaltuuksien delegoiminen voi olla välttämätöntä, jotta viranomainen, jonka on hyväksyttävä huomattava määrä päätöksiä, pystyy täyttämään tehtävänsä. Vastaavasti Euroopan unionin tuomioistuin on vahvistanut, että kaikissa institutionaalisissa järjestelmissä on olemassa periaate, jonka mukaan on tarpeen varmistaa päätöksentekoelimen toimintakyky (5).

(6)

Päätöksentekovaltuuksien siirtämisen pitäisi olla rajallista ja oikeasuhteista, ja toimivallan siirron laajuus pitäisi määritellä selvästi.

(7)

Kun vahvistetaan perusteet direktiivin 2013/36/EU nojalla myönnettyjen valvontavaltuuksien nojalla tehtyjen päätösten delegoimiseksi tapauksissa, joissa on kyse merkittäviä valvottavia yhteisöjä koskevista sulautumisista, jakautumisista tai omistusosuuksien hankinnoista, on aiheellista, että tiettyjä perusteita olisi sovellettava vähintään kolmen vuoden ajan asianomaisen toimen voimaantulopäivästä. Tämä johtuu siitä, että asianomaisen valvottavan yhteisön toimittamat asiakirjat, jotka liittyvät asianomaisen toimen arviointiin, kattavat tämän ajanjakson.

(8)

Päätöksessä (EU) 2017/933 (EKP/2016/40) täsmennetään delegoitujen valvontapäätösten hyväksymisessä noudatettava menettely sekä henkilöt, joille päätöksentekovaltuuksia voidaan siirtää. Kyseinen päätös ei vaikuta EKP:n valvontatehtävien hoitoon eikä valvontaelimen toimivaltaan esittää EKP:n neuvostolle valmiita päätösluonnoksia.

(9)

Jos tässä päätöksessä vahvistetut delegoidun päätöksen antamisen edellytykset eivät täyty, päätökset olisi tehtävä asetuksen (EU) N:o 1024/2013 26 artiklan 8 kohdassa säädetyssä ja Euroopan keskuspankin päätöksen EKP/2004/2 (6) 13 g artiklassa täsmennetyssä vastustamattajättämismenettelyssä. Vastustamattajättämismenettelyä olisi käytettävä myös, jos yksikönpäälliköillä on huoli arviointikriteerien täyttymisestä arvioinnin monimutkaisuuden vuoksi, asian herkkyyden vuoksi – siltä osin kuin kyse on EKP:n maineeseen ja/tai yhteisen valvontamekanismin toimintaan kohdistuvasta vaikutuksesta – tai sulautumista, jakautumista tai olennaisen omistusosuuden hankintaa koskevan EKP:n päätöksen ja yhden tai useamman muun valvontaviranomaisen hyväksyntää edellyttävän päätöksen välisen kytköksen vuoksi.

(10)

EKP:n valvontapäätökset voidaan käsitellä uudelleen siten kuin asetuksen (EU) N:o 1024/2013 24 artiklassa säädetään ja Euroopan keskuspankin päätöksessä EKP/2014/16 (7) on täsmennetty. Tällaisen uudelleenkäsittelyn yhteydessä valvontaelimen pitäisi ottaa huomioon oikaisulautakunnan lausunto ja toimittaa EKP:n neuvostolle uusi päätösluonnos vastustamattajättämismenettelyssä.

(11)

Koska direktiiviin 2013/36/EU tehdyt muutokset tulivat voimaan 11 päivänä tammikuuta 2026, on aiheellista, että kyseisen direktiivin nojalla myönnettyjä valvontavaltuuksia käyttäen tehdyt päätökset voidaan delegoida tämän päätöksen mukaisesti mahdollisimman pian kyseisen päivämäärän jälkeen,

1)

’sulautumisella’ direktiivin 2013/36/EU 27 h artiklan kolmannen alakohdan 1 alakohdassa määriteltyä toimea;

2)

’jakautumisella’ direktiivin 2013/36/EU 27 h artiklan kolmannen alakohdan 2 alakohdassa määriteltyä toimea;

3)

’olennaisen omistusosuuden hankkimisella’ direktiivin 2013/36/EU 27 a artiklan 2 kohdan mukaisesti olennaisena pidettävän omistusosuuden hankintaa;

4)

’merkittävällä valvottavalla yhteisöllä’ Euroopan keskuspankin asetuksen (EU) N:o 468/2014 (EKP/2014/17) (8) 2 artiklan 16 alakohdassa määriteltyä merkittävää valvottavaa yhteisöä;

5)

’delegoidulla päätöksellä’ päätöksen (EU) 2017/933 (EKP/2016/40) 4 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua delegoitua päätöstä;

6)

’vastustamattajättämismenettelyllä’ asetuksen (EU) N:o 1024/2013 26 artiklan 8 kohdassa vahvistettua ja päätöksen EKP/2004/2 13 g artiklassa täsmennettyä menettelyä,

7)

’yksikönpäälliköllä’ henkilöä, jolle on siirretty toimivalta tehdä päätöksiä sulautumisia, jakautumisia ja olennaisten omistusosuuksien hankkimista koskevissa asioissa;

8)

’herkkyydellä’ ominaisuutta tai tekijää, jolla voi olla kielteinen vaikutus EKP:n maineeseen ja/tai yhteisen valvontamekanismin tehokkaaseen ja johdonmukaiseen toimintaan, mukaan luettuina esimerkiksi seuraavat tilanteet: a) asianomainen valvottava yhteisö on aiemmin ollut tai on kyseisellä hetkellä vakavien valvontatoimien, kuten varhaisen puuttumisen toimenpiteiden, kohteena, b) päätösluonnos merkitsee hyväksytyksi tultuaan uutta ennakkotapausta, joka saattaisi jatkossa olla EKP:tä sitova, c) päätösluonnos saattaa hyväksytyksi tultuaan herättää kielteistä huomiota tiedotusvälineissä tai yleisön keskuudessa tai d) kansallinen toimivaltainen viranomainen, joka on aloittanut tiiviin yhteistyön EKP:n kanssa, ilmoittaa EKP:lle olevansa eri mieltä ehdotetusta päätösluonnoksesta;

9)

’unionin oikeuden nojalla myönnettyjä valvontavaltuuksia käyttäen tehdyllä päätöksellä’ a) valvontapäätöstä; b) myönteisen arvioinnin hyväksymistä, kun unionin oikeudessa ei edellytetä valvontapäätöstä; c) ohjetta, joka on asetuksen (EU) N:o 1024/2013 7 artiklan nojalla osoitettu kansallisille toimivaltaisille viranomaisille, joiden kanssa EKP on aloittanut tiiviin yhteistyön;

10)

’kielteisellä päätöksellä’ päätöstä, jolla ei myönnetä tai ei kaikilta osin myönnetä merkittävän valvottavan yhteisön hakemaa lupaa. Päätöstä, jossa on liitännäismääräyksiä, kuten ehtoja tai velvoitteita, pidetään kielteisenä päätöksenä, paitsi jos tällaisilla liitännäismääräyksillä a) varmistetaan, että valvottava yhteisö täyttää asiaankuuluvat oikeudelliset vaatimukset, jotka on vahvistettu sovellettavissa unionin oikeuden säännöksissä ja saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä, ja niihin on sitouduttu kirjallisesti, tai b) ainoastaan todetaan uudelleen yksi tai useampi olemassa oleva vaatimus, jota laitoksen on noudatettava unionin oikeuteen perustuvien ja osaksi kansallista lainsäädäntöä saatettujen säännösten nojalla, tai vaaditaan tietoja yhden tai useamman tällaisen vaatimuksen täyttymisestä;

11)

’SREP-päätöksellä’ päätöstä, jonka EKP on hyväksynyt asetuksen (EU) N:o 1024/2013 16 artiklan nojalla direktiivin 2013/36/EU 97 artiklassa tarkoitetun valvojan vuosittaisen arviointiprosessin jälkeen ja jossa vahvistetaan vakavaraisuusvaatimukset;

12)

’ydinpääoman (CET1) osuudella’, ’ensisijaisen pääoman (T1) osuudella’ ja ’kokonaispääoman osuudella’ Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 575/2013 (9) 92 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja ydinpääoman osuutta, ensisijaisen pääoman osuutta ja kokonaispääoman osuutta;

13)

’vastaavilla valvonta- ja sääntelystandardeilla’ valvonta- ja sääntelyvaatimuksia tai -järjestelyjä, joita kolmas maa tai alue soveltaa ja jotka Euroopan komissio on tunnustanut unionissa sovellettavia vastaaviksi asetuksen (EU) N:o 575/2013 107 artiklan 4 kohdan ja 114 artiklan 7 kohdan toisen alakohdan nojalla.