(1)

Komissio otti asetuksella (EU) 2019/2092 (2), jäljempänä ’lopullista tullia koskeva asetus’, käyttöön lopullisen tasoitustullin Indonesiasta, jäljempänä ’asianomainen maa’, peräisin olevan biodieselin tuonnissa, jäljempänä ’alkuperäiset toimenpiteet’. Alkuperäisten toimenpiteiden käyttöönottoon johtaneeseen tutkimukseen viitataan jäljempänä ilmaisulla ’alkuperäinen tutkimus’.

(2)

Komissio oikaisi asetuksella (EU) 2025/1883 (3) lopullista tullia koskevaa asetusta sisällyttämällä siihen kestäviä lentopolttoaineita koskevat CN-koodit ex 2710 19 11 , ex 2710 19 15 , ex 2710 19 21 , ex 2710 19 25 ja ex 2710 19 29 sekä niitä vastaavat Taric-koodit. Muutos ei vaikuttanut voimassa olevien toimenpiteiden soveltamisalaan kuuluvan tuotteen määritelmään.

(3)

Julkaistuaan ilmoituksen tasoitustoimenpiteiden voimassaolon lähestyvästä päättymisestä (4) komissio vastaanotti perusasetuksen 18 artiklan mukaisen pyynnön, jäljempänä ’pyyntö’, näiden toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun panemiseksi vireille.

(4)

Pyynnön esitti 8 päivänä syyskuuta 2024 European Biodiesel Board, jäljempänä ’EBB’ tai ’pyynnön esittäjä’, biodieseliä valmistavan unionin tuotannonalan puolesta perusasetuksen 10 artiklan 6 kohdan mukaisesti. Pyyntöä perusteltiin sillä, että tasoitustoimenpiteiden voimassaolon päättyminen johtaisi todennäköisesti tuetun tuonnin ja unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon jatkumiseen tai toistumiseen.

(5)

Kun komissio oli todennut Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/1036 (5) 15 artiklan 1 kohdalla perustettua komiteaa kuultuaan, että oli olemassa riittävä näyttö toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun panemiseksi vireille, se ilmoitti 6 päivänä joulukuuta 2024 perusasetuksen 18 artiklan mukaisen sovellettavien tasoitustoimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun vireillepanosta julkaisemalla asiaa koskevan ilmoituksen, jäljempänä ’vireillepanoilmoitus’, Euroopan unionin virallisessa lehdessä (6).

(6)

Ennen toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun vireillepanoa komissio ilmoitti perusasetuksen 10 artiklan 7 kohdan mukaisesti Indonesian viranomaisille vastaanottaneensa asianmukaisesti asiakirjanäyttöön perustuvan tarkastelupyynnön ja kutsui Indonesian viranomaiset neuvotteluihin tilanteen selkiyttämiseksi tarkastelupyynnön sisällön osalta ja molempia tyydyttävän ratkaisun löytämiseksi. Indonesian viranomaiset hyväksyivät neuvottelutarjouksen, minkä jälkeen neuvotteluja käytiin 5 päivänä joulukuuta 2024. Neuvottelujen aikana ei päästy molempia osapuolia tyydyttävään ratkaisuun.

(7)

Indonesian viranomaiset toimittivat huomautuksia tutkimuksen vireillepanosta. Ne väittivät, i) että Oil Palm Plantation Fund, jäljempänä ’OPPF’, tai se, että Indonesian viranomaiset tarjosivat raakaa palmuöljyä riittämättömänä pidettävää vastiketta vastaan, eivät ole Maailman kauppajärjestön (WTO) tukia ja tasoitustulleja koskevassa sopimuksessa tarkoitettua tukea ja ii) ettei Indonesiasta EU:hun tuotavan biodieselin tasoitustullin kumoaminen aiheuttaisi vahinkoa EU:n biodieselin tuottajille tai johtaisi tällaisen mahdollisen vahingon toistumiseen.

(8)

Tuen jatkumisesta Indonesiassa esitetty näyttö oli vireillepanovaiheessa riittävää. Pyynnössä esitettiin tältä osin näyttöä siitä, että Indonesian viranomaisten huomautuksissaan mainitsemat järjestelmät ovat edelleen käytössä ja ne ovat tukia, koska niiden oli aiemmissa EU:n tutkimuksissa todettu olevan tasoitustoimenpiteiden alaisia, ja että ne ovat alan tuottajien saatavilla. Vireillepanohetkellä komission yksiköiden käytettävissä ollut näyttö ei ollut ristiriidassa pyynnössä esitetyn tukiohjelmia koskevan näytön kanssa, mikä johti tutkimuksen vireillepanoon.

(9)

Myös vahingon toistumisen todennäköisyydestä esitetty näyttö oli riittävää vireillepanovaiheessa. Pyynnössä esitettiin tältä osin näyttöä biodieselin tuotantokapasiteetista Indonesiassa, unionin markkinoiden houkuttelevuudesta indonesialaisten tuottajien kannalta sekä vahingollisesta hintatasosta, jolla Indonesiasta tulisi tuontia unioniin, jos toimenpiteet kumottaisiin. Näiden seikkojen perusteella todetaan, että pyynnössä esitettiin riittävä näyttö siitä, että toimenpiteiden kumoaminen johtaisi todennäköisesti unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon toistumiseen.

(10)

Indonesian viranomaiset eivät toimittaneet vireillepanoa edeltävän kuulemismenettelyn aikana näyttöä päinvastaisesta. Tämän perusteella komissio päätteli, että pyynnössä esitetty näyttö oli riittävää toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun panemiseksi vireille. Näin ollen väite hylättiin.

(11)

Tuetun tuonnin jatkumisen tai toistumisen todennäköisyyttä koskeva tutkimus kattoi 1 päivän lokakuuta 2023 ja 30 päivän syyskuuta 2024 välisen ajanjakson, jäljempänä ’tarkastelua koskeva tutkimusajanjakso’. Vahingon jatkumisen tai toistumisen todennäköisyyden arvioinnin kannalta merkittäviä suuntauksia tarkasteltiin jaksolla, joka ulottui 1 päivästä tammikuuta 2021 tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson loppuun, jäljempänä ’tarkastelujakso’.

(12)

Komissio kehotti vireillepanoilmoituksessa asianomaisia osapuolia ottamaan siihen yhteyttä tutkimukseen osallistumista varten. Lisäksi komissio ilmoitti toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun vireillepanosta pyynnön esittäjälle, tiedossa oleville unionin tuottajille, tiedossa oleville etuyhteydettömille tuojille unionissa, etuyhteydettömille unionin käyttäjille, joita asian tiedettiin koskevan, tiedossa oleville Indonesiassa toimiville tuottajille sekä Indonesian viranomaisille ja kehotti niitä osallistumaan tutkimukseen.

(13)

Asianomaisia osapuolia pyydettiin esittämään näkökantansa sekä toimittamaan tietoja ja asiaa tukevaa näyttöä vireillepanoilmoituksessa annetuissa määräajoissa. Asianomaisille osapuolille annettiin myös mahdollisuus pyytää kirjallista kuulemista tutkimuksesta vastaavien komission yksiköiden ja/tai kauppaan liittyvissä menettelyissä kuulemisesta vastaavan neuvonantajan kanssa. Tällaisia pyyntöjä ei esitetty.

(14)

Komissio ilmoitti vireillepanoilmoituksessa, että se saattaa soveltaa asianomaisiin osapuoliin otantaa perusasetuksen 27 artiklan mukaisesti.

(15)

Komissio ilmoitti vireillepanoilmoituksessa, että se oli valinnut alustavan otoksen unionin tuottajista perusasetuksen 27 artiklan mukaisesti. Ennen vireillepanoa 32 unionin tuottajaa oli toimittanut otoksen valintaa varten pyydetyt tiedot ja ilmaissut olevansa halukkaita yhteistyöhön komission kanssa. Tämän perusteella komissio valitsi otokseen alustavasti neljä tuottajaa, joiden todettiin olevan unionin tuotannonalaa edustavia, kun tarkasteltiin samankaltaisen tuotteen tuotanto- ja myyntimäärää unionissa. Otokseen valittujen unionin tuottajien osuus oli noin 12 prosenttia unionin tuotannonalan arvioidusta kokonaistuotannosta ja noin 13 prosenttia unionin tuotannonalan kokonaismyyntimäärästä etuyhteydettömille asiakkaille unionissa tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Komissio kehotti asianomaisia osapuolia esittämään huomautuksia alustavasta otoksesta. Huomautuksia ei saatu, joten alustava otos vahvistettiin.

(16)

Voidakseen päättää otannan tarpeellisuudesta ja valita tarvittaessa otoksen komissio pyysi etuyhteydettömiä tuojia toimittamaan vireillepanoilmoituksessa mainitut tiedot. Yksikään etuyhteydetön tuoja ei ilmoittautunut.

(17)

Voidakseen päättää vientiä harjoittavia tuottajia koskevan otannan tarpeellisuudesta ja valita tarvittaessa otoksen komissio pyysi kaikkia Indonesiassa toimivia vientiä harjoittavia tuottajia toimittamaan vireillepanoilmoituksessa pyydetyt tiedot. Lisäksi komissio pyysi Indonesian tasavallan Euroopan unionissa olevaa edustustoa ilmoittamaan muista mahdollisista vientiä harjoittavista tuottajista, jotka saattaisivat olla kiinnostuneita osallistumaan tutkimukseen, ja/tai ottamaan yhteyttä niihin.

(18)

Yksikään vientiä harjoittava tuottaja ei palauttanut otantalomaketta. Tämän jälkeen komissio ilmoitti 8 päivänä huhtikuuta 2025 Indonesian viranomaisille, että koska Indonesiassa toimivat vientiä harjoittavat tuottajat eivät toimineet yhteistyössä, komissio saattaa tehdä tuetun tuonnin ja vahingon jatkumista ja toistumista koskevat päätelmänsä käytettävissä olevien tietojen perusteella perusasetuksen 28 artiklassa tarkoitetulla tavalla. Asiasta ei saatu huomautuksia.

(19)

Komissio lähetti otokseen valituille neljälle unionin tuottajalle, pyynnön esittäjälle ja Indonesian viranomaisille kyselylomakkeen. Unionin tuottajille, etuyhteydettömille tuojille, käyttäjille ja indonesialaisille vientiä harjoittaville tuottajille lähetetyt kyselylomakkeet asetettiin myös saataville verkossa (7) tutkimuksen vireillepanopäivänä.

(20)

Kyselylomakkeisiin saatiin vastaus otokseen valituilta neljältä unionin tuottajalta ja pyynnön esittäjältä.

(21)

Komissio pyysi ja tarkisti kaikki tiedot, jotka se katsoi tarpeellisiksi sen määrittämiseksi, onko tuetun tuonnin ja vahingon jatkuminen tai toistuminen todennäköistä ja mikä on unionin edun mukaista. Tarkastuskäyntejä tehtiin seuraavien yritysten toimitiloihin:

(22)

Komissio ilmoitti 24 päivänä marraskuuta 2025 niistä olennaisista tosiasioista ja huomioista, joiden perusteella se aikoi pitää tasoitustullit voimassa. Kaikille osapuolille annettiin määräaika, johon mennessä niillä oli mahdollisuus esittää huomautuksensa tästä ilmoituksesta.

(23)

EBB ja Indonesian viranomaiset esittivät huomautuksia lopullisista päätelmistä. EBB kannatti komission aikomusta pitää tasoitustullit voimassa. Indonesian viranomaisten huomautuksia tarkastellaan jäljempänä tässä asetuksessa kunkin huomautuksen aiheeseen liittyvässä jaksossa. Yksikään osapuoli ei pyytänyt kuulemista.

(24)

Tarkastelun kohteena oleva tuote on sama kuin alkuperäisessä tutkimuksessa eli rasvahappomonoalkyyliesterit ja/tai parafiiniset kaasuöljyt, jotka on valmistettu synteesillä ja/tai vetykäsittelyllä ja jotka ovat muuta kuin fossiilista alkuperää, joko puhtaassa muodossa tai sekoituksena, jäljempänä ’tarkastelun kohteena oleva tuote’, ja jotka luokitellaan tällä hetkellä CN-koodeihin ex 1516 20 98 (Taric-koodit 1516 20 98 21, 1516 20 98 29 ja 1516 20 98 33), ex 1518 00 91 (Taric-koodit 1518 00 91 21, 1518 00 91 29 ja 1518 00 91 33), ex 1518 00 95 (Taric-koodit 1518 00 95 21, 1518 00 95 33), ex 1518 00 99 (Taric-koodit 1518 00 99 21, 1518 00 99 29 ja 1518 00 99 33), ex 2710 19 11 (Taric-koodi 2710 19 11 10), ex 2710 19 15 (Taric-koodi 2710 19 15 10), ex 2710 19 21 (Taric-koodi 2710 19 21 10), ex 2710 19 25 (Taric-koodi 2710 19 25 10), ex 2710 19 29 (Taric-koodi 2710 19 29 10), ex 2710 19 42 (Taric-koodit 2710 19 42 21 ja 2710 19 42 29), ex 2710 19 44 (Taric-koodit 2710 19 44 21, 2710 19 44 29 ja 2710 19 44 33), ex 2710 19 46 (Taric-koodit 2710 19 46 21, 2710 19 46 29 ja 2710 19 46 33), ex 2710 19 47 (Taric-koodit 2710 19 47 21, 2710 19 47 29 ja 2710 19 47 33), 2710 20 11 , 2710 20 16 , ex 3824 99 92 (Taric-koodit 3824 99 92 10, 3824 99 92 14 ja 3824 99 92 17), 3826 00 10 ja ex 3826 00 90 (Taric-koodit 3826 00 90 11, 3826 00 90 19 ja 3826 00 90 33 (8)).

(25)

Kuten alkuperäisessä tutkimuksessa todettiin, Indonesiassa tuotettu biodiesel on pääasiassa palmuöljystä johdettua palmuöljymetyyliesteriä, jäljempänä ’PME’ (9). Käsillä olevassa tutkimuksessa ei tullut esiin mitään tietoja, jotka olisivat kumonneet tämän päätelmän.

(26)

Biodieseliä käytetään pääasiassa kuljetusalalla dieselmoottoreissa mineraalidieseleihin sekoitettuna tai puhtaassa muodossaan.

(27)

Tässä tutkimuksessa tarkasteltavana oleva tuote on Indonesiasta peräisin oleva tarkastelun kohteena oleva tuote, jäljempänä ’tarkasteltavana oleva tuote’.

(28)

Kuten alkuperäisessä tutkimuksessa todettiin, tässä toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevassa tutkimuksessa vahvistui, että seuraavilla tuotteilla on samat fyysiset, kemialliset ja tekniset perusominaisuudet ja peruskäyttötarkoitukset:

Tämän vuoksi näiden tuotteiden katsotaan olevan perusasetuksen 2 artiklan c alakohdassa tarkoitettuja samankaltaisia tuotteita.

(29)

Perusasetuksen 18 artiklan ja vireillepanoilmoituksessa todetun mukaisesti komissio tutki, johtaisiko toimenpiteiden voimassaolon päättyminen todennäköisesti tuetun tuonnin jatkumiseen tai toistumiseen.

(30)

Komissio lähetti 7 päivänä maaliskuuta 2025 Indonesian viranomaisille tukia koskevan kyselylomakkeen, johon liittyvä lisäys A, jäljempänä ’lisäys A’, sisälsi erillisen tuotantopanosten toimittajille tarkoitetun kyselylomakkeen.

(31)

Viranomaisilta tai yhdeltäkään biodieselin indonesialaiselta vientiä harjoittavalta tuottajalta tai tuotantopanosten toimittajalta ei saatu vastausta kyselylomakkeeseen eikä lisäykseen A.

(32)

Indonesian viranomaiset ilmoittivat komissiolle 21 päivänä maaliskuuta 2025 päivätyissä huomautuksissa, että ne eivät toimisi tutkimuksessa yhteistyössä. Ne totesivat yksiselitteisesti, että sekä Indonesian viranomaiset että indonesialaiset biopolttoaineiden tuottajat keskittyvät WTO:n riitojenratkaisuelimessä edelleen kesken olevaan menettelyyn asiassa DS618, joka koskee biodieseliin sovellettavia tasoitustulleja Indonesiasta Euroopan unioniin suuntautuvassa tuonnissa (DS618: ”European Union – Countervailing Duties on Imports of Biodiesel from Indonesia”), eivätkä ne sen vuoksi vastaisi tutkimusta koskevaan kyselyyn (10).

(33)

Yhteistyöstä kieltäytymisen vuoksi komissio ei pystynyt keräämään kaikkia tietoja, joita se piti merkityksellisinä päätelmiensä tekemiseksi tässä tutkimuksessa. Komissio ei esimerkiksi saanut Indonesian viranomaisilta palmuöljymarkkinoita koskevia tietoja, jotka olisivat perustuneet raa’an palmuöljyn toimittajilta suoraan saatuihin tietoihin, eikä se saanut tietoja PT Perkebunan Nusantaran, jäljempänä ’PTPN’, roolista biodieselin tuotannonalalla (PTPN on Indonesian viranomaisten kokonaan omistama raa’an palmuöljyn tuottaja).

(34)

Sen vuoksi komissio ilmoitti 8 päivänä huhtikuuta 2025 verbaalinootilla Indonesian viranomaisille, että koska Indonesian viranomaiset ja indonesialaiset vientiä harjoittavat tuottajat eivät toimineet yhteistyössä, komissio aikoo tehdä päätelmänsä käytettävissä olevien tietojen perusteella perusasetuksen 28 artiklan 1 kohdan mukaisesti, kuten johdanto-osan 18 kappaleessa todetaan. Indonesian viranomaisille ja indonesialaisille vientiä harjoittaville tuottajille ilmoitettiin myös, että käytettävissä olevien tietojen perusteella tehdyt päätelmät saattavat olla epäedullisemmat kuin siinä tapauksessa, että kyseiset osapuolet olisivat toimineet yhteistyössä.

(35)

Asiasta ei saatu huomautuksia. Koska Indonesian viranomaisilta tai tuotantopanosten toimittajilta ei saatu mitään tietoja, komissio teki päätelmänsä tukikäytäntöjen jatkumisesta Indonesian biodieselalalla perusasetuksen 28 artiklan mukaisesti käytettävissä olevien tietojen perusteella.

(36)

Komissio käytti analyysissaan kaikkia käytettävissään olevia tietoja, joita olivat erityisesti seuraavat:

(37)

Määrittääkseen, jatkuiko tuki, komissio tutki, aiheutuiko alkuperäisessä tutkimuksessa tasoitustullien käyttöönoton mahdollistavista tuista edelleen etua indonesialaisille biodieselin vientiä harjoittaville tuottajille. Tämän jälkeen komissio analysoi, saivatko indonesialaiset biodieselin tuottajat etua tuista, jotka eivät mahdollistaneet tasoitustoimenpiteiden käyttöönottoa alkuperäisessä tutkimuksessa, jäljempänä ’lisätuet’, kuten pyynnössä väitettiin (11).

(38)

Aluksi on syytä huomauttaa, että komissio käyttää tarkasteltavasta rahastosta tässä asetuksessa nimeä ”OPPF” (Oil Palm Plantation Fund) eikä nimeä ”Biodiesel Subsidy Fund”, jota valituksen tekijä käytti kyseisestä rahastosta alkuperäisessä valituksessa ja jota pyynnön esittäjä käytti siitä pyynnössä. Asianomaisen tukiohjelman virallinen nimi on kuitenkin OPPF.

(39)

Komissio totesi alkuperäisessä tutkimuksessa seuraavaa:

(40)

Alkuperäisessä tutkimuksessa todettiin, että kaikki indonesialaiset biodieselin vientiä harjoittavat tuottajat päättivät osallistua biodieselin hankintaan eli niillä oli velvollisuus myydä kuukausittaisen kiintiön mukainen määrä polttoaineyksiköille, jotka vastasivat sekoitusvelvoitteen toteuttamisesta (20). Lisäksi vahvistettiin, että biodieselin viitehinta oli korkeampi kuin dieselin viitehinta, minkä vuoksi OPPF suoritti maksuja indonesialaisille biodieselin tuottajille (21). Näin ollen Indonesiassa ei ollut todellista biodieselin markkinahintaa, sillä Indonesian viranomaiset sääntelivät ja vääristivät raa’an palmuöljyn ja biodieselin koko arvoketjua Indonesiassa (22). Indonesian viranomaisten asettama biodieselin viitehinta ei vastannut sitä, mikä toteutuisi vääristymättömillä eli sellaisilla markkinoilla, joihin viranomaiset eivät kohdista toimia (23).

(41)

Komissio totesi myös, että OPPF on Indonesian viranomaisten perustama ja Indonesian viranomaiset ovat nimenomaisesti valtuuttaneet hallinnointiviraston suorittamaan maksuja biodieselin tuottajille (24). Yksikään osapuoli ei myöskään asettanut kyseenalaiseksi OPPF:n asemaa julkisena elimenä (25). OPPF:ää rahoitettiin Indonesian viranomaisten tavanomaisen verotus- ja julkisten tulojen keruutoimien kautta (26), ja siten sen varat olivat julkisia varoja, jotka kerättiin pakollisen vientimaksun perusteella (27), ja OPPF:stä indonesialaisten biodieselin vientiä harjoittavien tuottajien hyväksi maksetuissa maksuissa oli kyse varojen suorasta siirrosta tuen muodossa (28).

(42)

Komission analyysissa OPPF:ää koskevasta oikeudellisesta kehyksestä nimenomaisesti vahvistettiin, että OPPF:n varat oli tarkoitettu käytettäviksi indonesialaisten biodieselin tuottajien hyväksi (29) odottamatta mitään niiden vastineeksi (30). Tätä varten Indonesian viranomaiset antoivat hallinnointivirastolle oikeuden käyttää raa’asta palmuöljystä kannettavia vientiveroja ja ottivat käyttöön biodieselin hankintaan ja käyttöön sovellettavan tullin (31).

(43)

Pyynnön esittäjä väitti pyynnössä, että tukiohjelmista tärkein on biodieselin tukirahasto, joka on ollut indonesialaisten biodieselin tuottajien käytettävissä vuodesta 2015 lähtien. Biodieselin tukirahaston tarkoituksena oli panna täytäntöön Indonesian viranomaisten vahvistama sekoitusvelvoite, joka otettiin käyttöön vuonna 2006, jolloin sekoitussuhde oli 1 prosentti biodieseliä ja 99 prosenttia dieselpolttoainetta, jäljempänä ’B01’. Nykyisellään Indonesian sekoitusvelvoitetta pidetään yhtenä maailman tiukimmista (32). Pyynnön esittäjän esittämän näytön mukaan Indonesian viranomaiset ottivat vuonna 2023 käyttöön sekoitusvelvoitteen, jossa biodieselin osuudeksi määrätään 35 prosenttia ja dieselpolttoaineen osuudeksi 65 prosenttia, jäljempänä ’B35’ (33). Pyynnön esittäjä huomautti tässä yhteydessä, että vuonna 2018 Indonesian viranomaiset laajensivat sekoitusvelvoitteen soveltamista myös muille kuin julkisen palvelun velvoitteen alaisille aloille, minkä seurauksena sekä julkisen palvelun velvoitteen alaisille että muille aloille on nyt saatavilla huomattavasti enemmän tukea (34).

(44)

Presidentin asetuksen nro 61/2015 mukaisesti biodieselin tukirahasto on osa OPPF:ää. OPPF koostuu hallinnointiviraston keräämistä varoista (35). Hallinnointivirasto on Indonesian viranomaisten perustama julkinen elin, jonka nimenomaisena tarkoituksena on kerätä varoja OPPF:ään sekä hallinnoida, säilyttää ja jakaa näitä varoja (36). OPPF:n oikeusperustan nojalla sen varat koostuvat vientiveroista, joita kannetaan raa’asta palmuöljystä valmistetuista hyödykkeistä ja/tai niiden johdannaisista (37). Tältä osin pyynnön esittäjä totesi, että säännösten mukaan näiden varojen käytön tarkoituksena on tasata ero dieselpolttoaineen markkinaindeksihinnan ja biodieselpolttoaineen markkinaindeksihinnan välillä tiettyjen polttoöljytyyppien osalta (38).

(45)

Pyynnön esittäjä väitti, että tukijärjestelmässä niiden indonesialaisten biodieselin tuottajien, jotka halusivat osallistua ohjelmaan, oli myytävä Indonesian kotimarkkinoilla kiintiön mukainen määrä biodieseliä polttoaineyksiköille (Pertaminalle ja AKR:lle) mineraalidieselin viitehinnalla, ei biodieselin tosiasiallisella hinnalla (39). Vastineeksi indonesialaiset tuottajat saivat tukea Indonesian viranomaisilta. Tuen määrä vastasi Indonesian viranomaisten asettaman biodieselin viitehinnan ja mineraalidieselin viitehinnan (eli sen hinnan, jolla öljy-yhtiöt ostivat biodieseliä) välistä erotusta. Pyynnön esittäjän mukaan nämä tuet olivat peräisin palmuöljyhyödykkeille määrätyistä vientiveroista ja niistä aiheutui indonesialaisille biodieselin tuottajille etua perusasetuksen 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla.

(46)

Pyynnön esittäjä väitti myös, että hallinnointivirasto hoiti viranomaisten tehtäviä Indonesian biodieselsektorilla. Hallinnointiviraston väitettiin erityisesti olevan välikäsi, jonka kautta Indonesian viranomaiset toteuttavat perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan i alakohdan mukaisia suoria varojen siirtoja, joissa indonesialaisille biodieselin tuottajille siirretään varoja dieselin ja biodieselin viitehinnan välisen erotuksen mukainen määrä (40).

(47)

Pyynnön esittäjä väitti, että kerätyt raa’an palmuöljyn vientiverot oli tarkoitettu pääasiassa biodieselin tukirahastoon, ja se toimitti näyttöä siitä, että 91,3 prosenttia vuosina 2015–2023 kerätyistä varoista maksettiin kannustimina indonesialaisille biodieselin tuottajille (41). Pyynnön esittäjä toimitti tältä osin näyttöä, joka osoitti, että vuonna 2023 biodieselin tukirahastoon kohdennetut varat olivat 2 124 miljoonaa euroa, mikä on kahdeksan kertaa enemmän kuin vuonna 2019, ja tuen määrä kutakin Indonesian kotimarkkinoilla myytyä biodiesellitraa kohden oli arviolta 0,2128 euroa (42).

(48)

Lisäksi pyynnön esittäjä väitti, että Indonesian viranomaiset ovat vuodesta 2015 lähtien osoittaneet tukevansa voimakkaasti biodieselin sekoitusvelvoiteohjelmaa, jonka nojalla raa’an palmuöljyn vientiveroilla kerätyt, hallinnointiviraston hallinnoimat varat on voitu jakaa tukina biodieselin ja mineraalidieselin hintaeron kattamiseksi (43).

(49)

Edellä esitetyn perusteella komissio totesi, että hallinnointiviraston suoraan siirtämistä varoista aiheutuu etua indonesialaisille biodieselin vientiä harjoittaville tuottajille annetun tuen muodossa (44). Tarkemmin sanottuna tämän tuen ansiosta biodieselin tuottajat olivat paremmassa tilanteessa kuin ne olisivat olleet markkinoilla, koska ilman kyseistä ohjelmaa niiden olisi pitänyt asettaa hintansa viitehinnan sijaan mineraalidieselin markkinahinnan tasolle (45).

(50)

Näin ollen komissio päätteli, että maksuista, jotka hallinnointivirasto suoritti biodieselin tuottajille ja jotka kattoivat myydystä biodieselistä Pertaminan maksaman dieselin viitehinnan ja biodieselin viitehinnan välisen erotuksen tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana, aiheutui perusasetuksen 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua etua (46).

(51)

Koska OPPF oli tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana vain raa’an palmuöljyn arvoketjuun osallistuvien teollisuudenalojen käytettävissä, komissio päätteli, että OPPF on perusasetuksen 4 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti erityinen (47).

(52)

Tässä tutkimuksessa ei tullut esiin mitään tietoja, jotka olisivat kumonneet alkuperäisessä tutkimuksessa tehdyt havainnot. Näin ollen komissio päätteli, että OPPF tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton mahdollistavana tukena jatkui tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla.

(53)

Alkuperäisessä tutkimuksessa komissio totesi (48), että Indonesian viranomaisten hyväksymä toimenpidekokonaisuus johti taloudellisen tuen myöntämiseen siten, että valtio tarjoaa raakaa palmuöljyä riittämättömänä pidettävää vastiketta vastaan biodieselin indonesialaisille vientiä harjoittaville tuottajille (49). Komissio myös totesi, että Indonesian viranomaiset valtuuttivat ja määräsivät indonesialaiset raa’an palmuöljyn tuottajat toimittamaan hyödykkeitä indonesialaisille biodieselin tuottajille perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan iv alakohdan mukaisesti (50).

(54)

Alkuperäisessä tutkimuksessa kävi ilmi, että Indonesian viranomaiset suunnittelivat raakaa palmuöljyä koskevat vientirajoitukset, ottivat ne käyttöön ja valvoivat niitä voidakseen pitää raa’an palmuöljyn hinnat alemmalla tasolla jalostusteollisuuden hyödyksi (51). Painamalla kotimaisen raa’an palmuöljyn hintaa Indonesiassa alaspäin Indonesian viranomaiset varmistivat, että biodieselin raaka-aineiden hinta pysyi huomattavasti maailmanmarkkinahintoja alhaisempana, mistä oli etua indonesialaisille biodieselin tuottajille (52).

(55)

Myöhemmässä analyysissa komissio päätteli, että indonesialaisille biodieselin tuottajille aiheutui perusasetuksen 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua etua (53). Tämä etu johtui siitä, että raa’an palmuöljyn tuottajat tarjosivat raaka-aineita riittämättömänä pidettävää vastiketta vastaan PTPN:n toimiessa käytännössä hintojen asettajana (54) – PTPN:n asettama hinta muodosti kotimarkkinoiden enimmäishinnan, jota kaikki raa’an palmuöljyn ja biodieselin tuottajat noudattivat Indonesian markkinoilla (55). Raa’an palmuöljyn kotimarkkinahinta heijasti tiiviisti PTPN:n päivittäisten huutokauppojen myyntihintaa (56). Näin ollen Indonesian viranomaisten toimilla määrättiin raa’an palmuöljyn toimittajia tarjoamaan raakaa palmuöljyä riittämättömänä pidettävää vastiketta vastaan indonesialaisille biodieselin tuottajille, koska toimilla vahvistettiin Indonesian markkinoiden enimmäishinta (57).

(56)

Alkuperäisen tutkimuksen asiakirja-aineistoon sisältyvien tietojen perusteella vahvistettiin, että raa’an palmuöljyn hinnat Indonesiassa olivat Indonesian viranomaisten toimien vuoksi vääristyneitä.

(57)

Kyseisen tukiohjelman todettiin myös olevan erityinen perusasetuksen 4 artiklan 2 kohdan c alakohdassa tarkoitetulla tavalla, koska vain rajattu joukko indonesialaisia tuotannonaloja ja yrityksiä käytti raakaa palmuöljyä tuotantoprosessissaan (58).

(58)

Lopuksi komissio totesi, että Indonesian viranomaiset olivat ottaneet presidentin asetuksella nro 66/2018 käyttöön politiikan, jonka nimenomaisena tavoitteena on kotimaisen biodieselteollisuuden kehityksen tukeminen (59), ja se muistutti, että Indonesian viranomaiset olivat nimenomaisesti ilmaisseet tukensa biodieselteollisuudelle perustamalla OPPF:n, jonka poliittinen tehtävä on käytännössä pelkästään biodieselteollisuuden tukeminen (60).

(59)

Pyynnön esittäjä väitti pyynnössä, että raa’an palmuöljyn hinnat olivat Indonesian viranomaisten toimien vuoksi vääristyneitä tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla, ja korosti, että Indonesian viranomaiset ovat vuodesta 1994 lähtien soveltaneet raakaan palmuöljyyn vientirajoitusjärjestelmää, jonka avulla valvotaan ja säännellään jatkojalostustuotteiden hintoja (61). Raaka palmuöljy on tärkein biodieselin tuotannon raaka-aine Indonesiassa, ja sen osuus biodieselin kokonaistuotantokustannuksista on noin 85 prosenttia (62).

(60)

Pyynnön esittäjä väitti, että raakaa palmuöljyä koskeva vientirajoitusjärjestelmä oli tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla edelleen kaikilta osin voimassa Indonesiassa, vaikka sen perustana olevaan oikeudelliseen kehykseen tehtiinkin joitakin muutoksia (63). Indonesian valtio muutti Indonesian tasavallan valtiovarainministeriön asetuksella nro 154/PMK.05/2022, joka tuli voimaan 1 päivänä tammikuuta 2023, i) hintarajaa, jonka ylittyessä raakaan palmuöljyyn ja biodieseliin sovelletaan vientiveroja/-maksuja, siten, että vientitullia sovelletaan aina, kun raa’an palmuöljyn viitehinta laskee alle 680:een Yhdysvaltain dollariin tonnilta (aiemmin sovellettu kynnysarvo oli 750 Yhdysvaltain dollaria tonnilta) (64), sekä ii) biodieseliin sovellettavan vientimaksun kynnysarvoja (65). Valtiovarainministeriön asetuksella nro 123/PMK.010/2022 Indonesian valtio vahvisti raa’an palmuöljyn ja biodieselin hintarajat ja suhteelliset vientitullit (66). Näistä ensin mainitut kumottiin valtiovarainministeriön asetuksella nro 38/PMK.010/2024, mutta raakaan palmuöljyyn ja biodieseliin sovellettavat vientitullit säilytettiin edelleen voimassa (67).

(61)

Pyynnön esittäjä väitti, että Indonesian viranomaiset ovat soveltaneet tällaisia tukiohjelmia vuodesta 2019 lähtien (68). Vientirajoitusjärjestelmien lisäksi Indonesian viranomaiset ovat jatkaneet Indonesian markkinoilla toteuttamiaan toimia, joilla ne tosiasiallisesti sääntelevät raa’an palmuöljyn hintoja PTPN:n kautta (PTPN on täysin Indonesian viranomaisten määräysvallassa oleva julkinen elin) (69). Päivittäisten huutokauppojen kautta PTPN on tosiasiallisesti määrännyt raa’an palmuöljyn hinnat ja Indonesian viranomaisten tavoitteen mukaisesti pitänyt kyseisen raaka-aineen kotimarkkinahinnat alhaisina jatkojalostusteollisuudelle eli biodieselteollisuudelle (70). Tällä tavoin Indonesian viranomaiset ovat tukeneet Indonesian biodieselteollisuutta ja vauhdittaneet keinotekoisesti sen kasvua. Pyynnön esittäjän mukaan Indonesian viranomaiset valtuuttivat tai määräsivät indonesialaiset raa’an palmuöljyn tuottajat perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan iv alakohdan mukaisesti toimittamaan tuotantopanoksia raa’an palmuöljyn kotimaisille käyttäjille eli indonesialaisille biodieselin tuottajille riittämättömänä pidettävää korvausta vastaan (71). Pyynnön esittäjän mukaan Indonesian viranomaiset ovat luoneet järjestelmän, jossa biodieselin kysyntä on sekoitusvelvoitteen takia suurta (72) ja jossa raa’an palmuöljyn tuottajat pitävät raa’an palmuöljyn hinnat kotimarkkinoilla keinotekoisen alhaisina (73).

(62)

Raa’an palmuöljyn tarjoaminen riittämättömänä pidettävää vastiketta vastaan on perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan iii alakohdan mukaista tukea, koska Indonesian viranomaiset ovat valtuuttaneet tai määränneet kyseisen tuotantopanoksen toimittajat tarjoamaan raakaa palmuöljyä markkina-arvoa alhaisempaan hintaan.

(63)

Koska Indonesian viranomaiset pyrkivät keinotekoisesti alentamaan raa’an palmuöljyn kotimarkkinahintaa, komissio totesi, että Indonesian viranomaisten tuesta koitui Indonesian biodieselteollisuudelle etua kotimaisten biodieselin tuottajien maksaman hinnan ja raa’an palmuöljyn markkinaolosuhteisiin perustuvan vertailuhinnan välisen eron perusteella, kun raakaa palmuöljyä ostettiin paikallisesti. Indonesialaisille biodieselin tuottajille koitui tämän hintaeron seurauksena etua, sillä ne saattoivat hankkia biodieselin pääraaka-ainetta kansainvälistä markkinahintaa alhaisemmalla hinnalla (74). Komissio katsoi alkuperäisessä tutkimuksessa, että asianmukainen viitearvo tätä vertailua varten on raa’an palmuöljyn FOB-vientihinta Indonesiasta muualle maailmaan, sellaisena kuin se esitetään Indonesian vientitilastoissa. Komissio vertasi indonesialaisten tuottajien maksamaa raa’an palmuöljyn kotimarkkinahintaa laskettuun viitearvoon. Se totesi, että näiden arvojen erotus edustaa ”säästöä”, jonka indonesialaiset biodieselin tuottajat saivat ostaessaan raakaa palmuöljyä Indonesian vääristyneiltä kotimarkkinoilta verrattuna hintaan, jonka ne olisivat maksaneet ilman vääristymiä. Tämä kokonaismäärä vastaa etua, jonka Indonesian viranomaiset antoivat indonesialaisille biodieselin tuottajille tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana.

(64)

Koska indonesialaiset vientiä harjoittavat tuottajat eivät toimineet yhteistyössä, komissiolla ei ollut käytettävissään yrityskohtaisia tietoja, joiden perusteella se olisi voinut laskea tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla saadun tuen määrän.

(65)

Asianomainen tuki on perusasetuksen 4 artiklan 2 kohdan c alakohdassa tarkoitettua erityistä tukea, sillä se on vain tiettyjen indonesialaisten yritysten, nimittäin palmuöljyn arvoketjussa toimivien yritysten saatavilla (75).

(66)

Tässä tutkimuksessa ei tullut esiin mitään tietoja, jotka olisivat kumonneet alkuperäisessä tutkimuksessa tehdyt havainnot.

(67)

Näin ollen komissio päätteli, että raa’an palmuöljyn tarjoaminen riittämättömänä pidettävää vastiketta vastaan tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton mahdollistavana tukena jatkui tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Lisäksi komissio vahvisti, että Indonesian viranomaiset saivat kotimaiset raa’an palmuöljyn tuottajat myymään raakaa palmuöljyä paikallisesti tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla erilaisilla toimenpiteillä, joihin kuuluivat muun muassa vientiverot ja -maksut, sekä määräämällä tosiasiallisesti markkinahinnat, ja että ne valtuuttivat ja määräsivät kyseiset tuottajat tarjoamaan tätä raaka-ainetta indonesialaisille biodieselin tuottajille riittämättömänä pidettävää korvausta vastaan.

(68)

Komissio totesi alkuperäisessä tutkimuksessa, että tullivalvonnassa olevia alueita (Bonded Zones) koskeva järjestelmä, jossa Indonesian viranomaiset i) suspendoivat tuotavien koneiden ja laitteiden tuontitullin ja ii) vapauttivat tuotavat koneet ja laitteet arvonlisäverosta, oli perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdassa ja 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tukea (76).

(69)

Komissio myös totesi, että kyseinen tuki oli perusasetuksen 4 artiklan 2 kohdan a ja c alakohdan mukaista erityistä tukea, koska tullivalvonnassa olevia alueita koskeva järjestelmä oli vain vientiin suuntautuneiden yritysten eli sellaisten yritysten käytettävissä, joiden liikevaihdosta yli 50 prosenttia tulee viennistä (77). Alkuperäisessä tutkimuksessa Indonesian viranomaiset kuitenkin selostivat komissiolle, että järjestelmä oli myös biodieselteollisuuden yritysten käytettävissä, vaikka ne eivät täyttäneetkään vaatimusta, jonka mukaan yli 50 prosenttia yrityksen liikevaihdosta on tultava viennistä. Tämän vapautuksen syynä oli se, että näin kyseiset yritykset pystyivät noudattamaan Indonesian viranomaisten määräämää sekoitusvelvoitetta (78). Sen vuoksi komissio päätteli, että vapautuksen myöntäminen kyseisestä tukikelpoisuusperusteesta oli täysin Indonesian viranomaisten päätösvallassa (79).

(70)

Tullivalvonnassa olevia alueita koskevasta järjestelmästä koituvien etujen osalta komissio totesi, että järjestelmä johti joko tullivalvonnassa oleville alueille tuotujen tavaroiden i) tuontitullin suspendointiin tai ii) arvonlisäverovapautukseen, mikäli tavarat menivät suoraan vientiin tai kunnes ne myytiin Indonesian kotimarkkinoilla. Tästä seuraa, että jos tavara pysyy tullivalvonnassa olevalla alueella tai se menee suoraan vientiin, tuontitullia tai arvonlisäveroa ei koskaan kanneta (80). Käytännössä tämä tarkoittaa, että indonesialaiset vientiä harjoittavat tuottajat eivät koskaan maksaneet tuontitullia tai arvonlisäveroa koneista ja laitteista, jotka ne toivat maahan ja jotka pysyivät tullivalvonnassa olevalla alueella tai menivät suoraan vientiin (81).

(71)

Tästä syystä komissio katsoi, että tullivalvonnassa oleville alueille tuoduille tavaroille myönnetty tuontiveron suspendointi ja arvonlisäverovapautus olivat Indonesian viranomaisten antamaa taloudellista tukea menetettyjen tulojen muodossa (82), sillä tuotavien koneiden ja laitteiden tuontitullit ja arvonlisävero jätettiin kantamatta, mikäli tavarat menivät suoraan vientiin tai kunnes tuotu tavara myytiin Indonesian kotimaan markkinoilla (83).

(72)

Pyynnön esittäjä esitti pyynnössä näyttöä siitä, että indonesialaiset biodieselin tuottajat saivat tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla edelleen etua tullivalvonnassa olevalle alueelle tuotujen koneiden ja laitteiden i) tuontitullien suspendoinnista ja ii) arvonlisäverovapautuksesta (84).

(73)

Pyynnön esittäjän mukaan kyseisen tukiohjelman oikeusperustana on edelleen valtiovarainministerin asetus (PMK) nro 188/PMK.010/2015, jolla muutetaan toista kertaa teollisuuslaitosten rakentamiseen ja investointien kehittämiseen tarkoitettujen koneiden, tavaroiden ja raaka-aineiden tullivapautuksista annettua valtiovarainministerin asetusta (PMK) nro 176/PMK.011/2009 (85).

(74)

Pyynnön esittäjän mukaan i) tuotavien koneiden ja laitteiden tuontitullien suspendointi johti perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan ii alakohdan mukaiseen tilanteeseen, jossa julkisista tuloista luovuttiin tai niitä ei kannettu, ja ii) arvonlisäverovapautuksen seurauksena nimenomaisesti luovuttiin julkisista tuloista, koska normaalitilanteessa biodieselin indonesialaiset vientiä harjoittavat tuottajat olisivat ensin maksaneet arvonlisäveron valtiolle, minkä jälkeen se olisi hyvitetty niille niiden myydessä tuodut tavarat kotimarkkinoilla (86).

(75)

Indonesian viranomaiset tai indonesialaiset vientiä harjoittavat tuottajat eivät toimittaneet näyttöä siitä, että edellä kuvatusta järjestelmästä ei olisi enää koitunut etua biodieselteollisuudella.

(76)

Koska Indonesian viranomaiset ja indonesialaiset vientiä harjoittavat tuottajat eivät toimineet yhteistyössä, komissiolla ei ollut käytettävissään yrityskohtaisia tietoja, joiden perustella olisi voitu laskea tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla saadun tuen määrä. Aiemmassa tutkimuksessa vahvistettiin, että tullivalvonnassa olevilla alueilla käytettävät koneet ja laitteet olivat yleensä maahantuotuja ja kun ne oli asennettu paikalleen, kannustimien vuoksi ne eivät koskaan lähteneet tullivalvonnassa olevilta alueilta (87). Näin ollen tällaisten koneiden ja laitteiden tuontitullia ei koskaan kannettu. Tällaiset koneet ja laitteet käytännössä vapautettiin aina myös arvonlisäverosta, minkä ansiosta indonesialaiset vientiä harjoittavat tuottajat hyötyivät käteisvarojen saatavuuden säilymisestä (88).

(77)

Komissio vahvisti, että tämän järjestelmän ansiosta indonesialaiset vientiä harjoittavat tuottajat olivat paremmassa asemassa kuin ilman kyseistä järjestelmää. Ilman tätä järjestelmää indonesialaiset vientiä harjoittavat tuottajat olisivat maksaneet tullivalvonnassa oleville alueille tuotavien koneiden ja laitteiden tuonnista sekä tuontitullin että arvonlisäveron (89).

(78)

Todettuaan tässä toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevassa tarkastelussa, että tuki jatkui, komissio vahvisti alkuperäisessä tutkimuksessa esitetyn tukimäärän laskentamenetelmän. Tuotujen koneiden ja laitteiden tuontitullista vapauttamisen osalta etu laskettiin maksamattomien tullien kokonaismääränä, joka jaettiin tarkastelua koskevalle tutkimusajanjaksolle kohde-etuutena olevien omaisuuserien käyttöiän perusteella. Arvonlisäverovapautuksesta koitunut etu oli vähäpätöinen, eikä se näin ollen vaikuttanut olennaisesti lopullisiin tuloksiin (90). On todennäköistä, että tuki jatkui vähintäänkin samalla tasolla kuin alkuperäisessä tutkimuksessa.

(79)

Edellä kuvattu tuki on perusasetuksen 4 artiklan 2 kohdan a alakohdassa ja 4 artiklan 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla erityistä, koska se oli tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla vain tiettyjen yritysten käytettävissä riippuen niiden vientituloksesta ja sijainnista tietyllä maantieteellisellä alueella myöntävän viranomaisen lainkäyttöalueella (91).

(80)

Oikeudellinen tilanne ei ole olennaisesti muuttunut, eikä tässä tutkimuksessa ei tullut esiin mitään tietoja, jotka olisivat kumonneet alkuperäisessä tutkimuksessa tehdyt havainnot. Näin ollen komissio päätteli, että tullivalvonnassa olevia alueita koskeva järjestelmä sekä tuotavien koneiden ja laitteiden vapauttaminen tuontitullista ja arvonlisäverosta olivat tasoitustullin käyttöönoton mahdollistavia tukia, joista koitui biodieselteollisuudelle etua myös tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla.

(81)

Valituksen tekijä määritteli alkuperäisessä tutkimuksessa myös useita muita tukiohjelmia, kuten tiettyjä investointeja koskevat tuloveroetuudet, teollisuusaluetuet ja edelläkävijäalan veroedut (92). Komissio kuitenkin totesi, ettei yksikään indonesialainen vientiä harjoittava tuottaja hyötynyt näistä ohjelmista (93).

(82)

Pyynnön esittäjä mainitsi nämä muut tukiohjelmat myös pyynnössä (94) ja totesi, että alkuperäisen tutkimuksen aikaan voimassa ollut asetus, jolla otettiin käyttöön tiettyjä investointeja koskevat tuloveroetuudet, kumottiin vuonna 2019 Indonesian tasavallan hallituksen asetuksella nro 78 (95). Pyynnön esittäjä totesi tältä osin, että uudessa säädöksessä biodieselteollisuus ei enää kuulu aloihin, jotka voivat saada siinä lueteltuja tukikannustimia (96). Pyynnön esittäjä esitti kuitenkin kahta muuta tukiohjelmaa eli teollisuusaluetukea ja edelläkävijäalan veroetuja koskevia väitteitä (97).

(83)

Pyynnön esittäjä ei kuitenkaan toimittanut näyttöä siitä, että jokin biodieselin indonesialainen vientiä harjoittava tuottaja täyttäisi tarvittavat edellytykset, jotta se voitaisiin katsoa ’teollisuusyritykseksi’, tai sijaitsisi maantieteellisellä alueella, joka täyttää ’teollisuusalueen’ kriteerit (tukikelpoisuusvaatimukset teollisuusaluetuen saamiseksi) tai että jollakin indonesialaisella vientiä harjoittavalla tuottajalla olisi vähintään 500 miljardin Indonesian rupian arvoinen uusi investointisuunnitelma (tukikelpoisuusvaatimus edelläkävijäalojen veroetujen saamiseksi). Koska Indonesian viranomaiset ja indonesialaiset vientiä harjoittavat tuottajat eivät toimineet yhteistyössä, komissio ei voinut vahvistaa edun olemassaoloa, sillä käytettävissä ei ollut tietoja, joiden perusteella olisi voitu arvioida, hyödynsivätkö biodieselin indonesialaiset vientiä harjoittavat tuottajat tätä tukiohjelmaa.

(84)

Näin ollen ei ole näyttöä siitä, että nämä ohjelmat olivat käytössä tasoitustullin käyttöönoton mahdollistavina tukina tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla.

(85)

Edellä esitetyn perusteella komissio päätteli, että indonesialaiset biodieselin tuottajat saivat tasoitustullin käyttöönoton mahdollistavia tukia myös tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla.

(86)

Indonesian viranomaiset väittivät lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen, etteivät OPPF ja raa’an palmuöljyn tarjoaminen riittämättömänä pidettävää vastiketta vastaan ole WTO:n tukia ja tasoitustulleja koskevan sopimuksen mukaisia tukia. Tämä väite perustui Indonesian viranomaisten alkuperäisessä tutkimuksessa esittämiin huomautuksiin sekä WTO:n paneelin päätelmiin asiassa DS618 (98), joka koskee biodieseliin sovellettavia tasoitustulleja Indonesiasta Euroopan unioniin suuntautuvassa tuonnissa.

(87)

Koska sekä Indonesian viranomaiset että indonesialaiset tuottajat nimenomaisesti kieltäytyivät yhteistyöstä, komission tässä toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevassa tarkastelussa tekemät päätelmät tuen jatkamisesta perustuivat käytettävissä oleviin tietoihin, kuten johdanto-osan 32–36 kappaleessa selitetään. Komissio käytti käytettävissä olevina tietoina tarkastelupyyntöä ja aiemman tutkimuksen päätelmiä. Alkuperäisessä tutkimuksessa esitettyjä huomautuksia ja niiden sisältöä käsiteltiin jo kyseisessä tutkimuksessa, jossa todettiin, että molemmat edellä tarkoitetut ohjelmat olivat tasoitustullin käyttöönoton mahdollistavia tukia (99). Euroopan unioni on esittänyt valituksen paneelin raportissa DS618 (100) esitetyistä päätelmistä. WTO:n vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan paneelin raportissa DS618 esitetyt päätelmät eivät sen vuoksi ole lopullisia eivätkä ne ole oikeudellisesti päteviä WTO:n järjestelmässä (101), koska riitojenratkaisuelin ei ole hyväksynyt niitä WTO:n jäsenten päätöksellä. Näin ollen kyseisen raportin päätelmät eivät aseta tämän toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun päätelmiä kyseenalaisiksi. Lisäksi Indonesian viranomaiset toimittivat huomautuksensa vasta lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen, eivätkä ne myöskään esittäneet mitään sellaisia tosiseikkoja tai uusia todisteita, jotka olisivat kumonneet toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun päätelmät. Näistä syistä Indonesian viranomaisten huomautukset hylättiin.

(88)

Tuen esiintymistä tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla koskevien päätelmien lisäksi komissio tutki asianomaisesta maasta unioniin tulevan tuetun tuonnin todennäköistä kehitystä, jos toimenpiteet kumottaisiin. Tässä yhteydessä tarkasteltiin seuraavia tekijöitä: tuotantokapasiteetti ja käyttämätön kapasiteetti Indonesiassa sekä unionin markkinoiden houkuttelevuus. Yhteistyöstä kieltäytymisen vuoksi nämä tekijät määritettiin käytettävissä olevien tietojen eli pyynnön ja aiemmassa tutkimuksessa tehtyjen päätelmien perusteella perusasetuksen 28 artiklassa tarkoitetulla tavalla.

(89)

EBB:n ja otokseen valittujen unionin tuottajien toimittamien, julkisesti saatavilla olevien tietojen mukaan Indonesian tuotantokapasiteetiksi arvioitiin vuonna 2024 yli 16 miljoonaa tonnia, kun taas tuotannon ja kulutuksen arvioitiin olevan noin 11 miljoonaa tonnia (102). Tämän perusteella Indonesiassa arvioidaan olevan käyttämätöntä kapasiteettia lähes 5 miljoonaa tonnia, mikä vastaa noin 30:tä prosenttia unionin kulutuksesta tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla.

(90)

Näin ollen ja ottaen huomioon myös johdanto-osan 91–93 kappaleessa esitetyt päätelmät unionin markkinoiden houkuttelevuudesta komissio katsoi, että jos toimenpiteet kumottaisiin, indonesialaiset biodieselin tuottajat voisivat lisätä vientiään unionin markkinoille.

(91)

Unionin markkinat ovat edelleen erittäin houkuttelevat indonesialaisille biodieselin tuottajille. Unionissa on maailman suurimmat biodieselin markkinat, ja sen arvioidaan olevan maailman suurin biodieselin käyttäjä vuonna 2028. Unionissa käytetään 33 prosenttia kaikesta maailmassa käytettävästä biodieselistä, ja seuraavaksi suurimman käyttäjän eli Yhdysvaltojen osuus on 22 prosenttia (103). Vuonna 2018 Yhdysvallat otti käyttöön Indonesiasta peräisin olevan biodieselin tuontia koskevia polkumyynti- ja tasoitustoimenpiteitä, joiden voimassaoloa jatkettiin heinäkuussa 2023. Polkumyyntimarginaalit ovat 92,52–276,65 prosenttia ja tasoitustullit 34,45–64,73 prosenttia (104).

(92)

Unionin markkinat ovat indonesialaisille vientiä harjoittaville tuottajille myös hintojen puolesta houkuttelevat. Kuten johdanto-osan 108 ja 146 kappaleessa todetaan, ilman tasoitustullia ja tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson hintatasoilla Indonesiasta unioniin tulevan tuonnin hinnat alittaisivat unionin tuotannonalan hinnat 5,8 prosentilla. Komissio myös vertasi keskenään Indonesian vientihintoja unioniin ja muiden kolmansien maiden markkinoille suuntautuvassa viennissä. Yhteistyöstä kieltäytymisen vuoksi komissio käytti Indonesian viennin osalta GTA:n tilastoista (105) poimittuja tietoja harmonoidun järjestelmän, jäljempänä ’HS’, alanimikkeistä 1516 20 , 1518 00 , 2710 19 , 2710 20 , 3826 00 ja 3824 99 FOB-tasolla. Vertailu osoitti, että tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla keskimääräinen vientihinta unioniin oli 989 euroa tonnilta ja keskimääräinen vientihinta kaikkiin muihin kolmansiin maihin oli 642 euroa tonnilta. Tämä osoittaa unionin markkinoiden olevan houkuttelevat, koska ne tarjoavat indonesialaisille tuottajille muita markkinoita paremmat hinnat, jotka ovat silti alhaisemmat kuin unionin tuotannonalan hinnat.

(93)

Näin ollen komissio katsoi, että jos voimassa olevat toimenpiteet kumotaan, on todennäköistä, että indonesialaiset biodieselin tuottajat ottavat ainakin osan käyttämättömästä kapasiteetistaan käyttöön unioniin suuntautuvaa vientiä varten ja suuntaavat vientiä muista maista unioniin.

(94)

Komissio totesi, että on olemassa riittävästi näyttöä siitä, että Indonesian biodieselteollisuuden tukeminen jatkui tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Näin on todennäköisesti myös tulevaisuudessa, kun otetaan huomioon johdanto-osan 43 kappaleessa kuvattu sekoitusasteen nostaminen sekoitusvelvoitteen mukaisesti. Erityisesti OPPF:n ja sen osalta, että raakaa palmuöljyä tarjotaan riittämättömänä pidettävää vastiketta vastaan, todetaan, että kun otetaan huomioon näiden ohjelmien toimintatapa niiden perustamisesta lähtien, biodieselin indonesialaisille vientiä harjoittaville tuottajille näistä ohjelmista koituvat edut todennäköisesti jatkuvat myös tulevaisuudessa (106).

(95)

Komissio totesi myös, että tasoitustoimenpiteiden kumoaminen johtaisi todennäköisesti tuetun indonesialaisen biodieselin viennin lisääntymiseen unionin markkinoille.

(96)

Sen vuoksi komissio päätteli, että on erittäin todennäköistä, että tasoitustoimenpiteiden voimassaolon päättyminen johtaisi tuetun tuonnin jatkumiseen.

(97)

Samankaltaista tuotetta valmisti unionissa 40 EBB:hen kuuluvaa tuottajaa sekä arviolta 20 muuta unionin tuottajaa, jotka eivät ole EBB:n jäseniä. Nämä tuottajat muodostavat perusasetuksen 9 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun ’unionin tuotannonalan’.

(98)

Unionin kokonaistuotannoksi tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla vahvistettiin noin 14 179 182 tonnia. Komissio määritti tämän luvun EBB:n makrokyselylomakkeessa antamien tarkistettujen tietojen perusteella. EBB arvioi unionin biodieselin tuotannon ulkoiselta markkinatietopalvelujen tarjoajalta (107) saatujen vuoden 2023 tietojen perusteella. Näihin tietoihin sovellettiin prosentuaalista kerrointa, joka vastaa EBB:n jäsenten tuotannon kehitystä vuoden 2023 ja tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson välisenä aikana.

(99)

Kuten johdanto-osan 15 kappaleessa todetaan, otokseen valittujen unionin tuottajien osuus samankaltaisen tuotteen kokonaistuotannosta unionissa tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla oli 12 prosenttia.

(100)

Komissio määritti unionin kulutuksen EBB:n makrokyselylomakkeeseen antamassa vastauksessa ilmoitettujen unionin tuotannonalan unionin markkinoilla saavuttamien myyntimäärien sekä Eurostatin tuontitietojen (Comext) perusteella.

(101)

Tämän perusteella unionin kulutus kehittyi seuraavasti:

Taulukko 1

Unionin kulutus (tonnia)

(102)

Biodieselin kulutus unionissa väheni kaikkiaan 7 prosenttia tarkastelujaksolla. Se kasvoi 4 prosenttia vuosien 2021 ja 2022 välillä, pysyi vakaana vuonna 2023 ja supistui sitten 11 prosenttia vuoden 2023 ja tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson välisenä aikana.

(103)

Komissio määritti tuonnin määrän Eurostatin tuontitilastojen perusteella. Markkinaosuus määritettiin asianomaisesta maasta tulevan tuonnin määrän ja unionin kulutuksen perusteella.

(104)

Tarkastelujakson aikana tuonti Indonesiasta unioniin kehittyi seuraavasti:

Taulukko 2

Tuontimäärä (tonnia) ja markkinaosuus

(105)

Biodieselin tuontimäärät Indonesiasta olivat koko tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson ajan hyvin pieniä. Tuontimäärä vaihteli, mutta kaiken kaikkiaan se supistui tarkastelujaksolla 39 prosenttia. Myös Indonesiasta tulevan tuonnin markkinaosuus oli hyvin pieni: se supistui vuoden 2021 ja tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson välisenä aikana 0,6 prosentista 0,4 prosenttiin.

(106)

Tarkastelujakson aikana Indonesiasta unioniin tulevan tuonnin hinnat kehittyivät seuraavasti:

Taulukko 3

Tuontihinnat (euroa/tonni)

(107)

Indonesiasta tulevan tuonnin hinnat nousivat 37 prosenttia vuonna 2022 mutta laskivat sitten aiemmalle tasolleen ja edelleen hieman (-4 %) vuoden 2023 ja tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson välisenä aikana. Tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla Indonesiasta tulevan tuonnin keskimääräinen hinta oli 1 113 euroa tonnilta.

(108)

Koska indonesialaiset vientiä harjoittavat tuottajat eivät toimineet yhteistyössä, komissio määritti hintojen alittavuuden tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla perusasetuksen 28 artiklan mukaisesti käytettävissä olevien tietojen perusteella. Tätä varten se vertasi toisiinsa Eurostatissa ilmoitettua keskimääräistä tuontihintaa, joka oli määritetty CIF-tasolla (kulut, vakuutus ja rahti maksettuina) ja oikaistu asianmukaisesti tavanomaisten tullien ja tuonnin jälkeisten kustannusten huomioon ottamiseksi, sekä etuyhteydettömiltä asiakkailta unionin markkinoilla veloitettua unionin tuotannonalan painotettua keskimääräistä myyntihintaa, joka perustui otokseen valittujen unionin tuottajien toimittamiin tarkistettuihin kyselylomakevastauksiin. Tämän perusteella Indonesiasta tulevan tuonnin hintojen ei todettu alittaneen unionin tuotannonalan hintoja. Kuten myös johdanto-osan 146 kappaleessa kuitenkin todetaan, ilman tasoitustulleja Indonesiasta tulevan tuonnin hinnat alittivat unionin tuotannonalan myyntihinnat 5,8 prosentilla.

(109)

Suurin osa muista kolmansista maista kuin Indonesiasta tuodusta biodieselistä tuli Kiinasta, Yhdistyneestä kuningaskunnasta ja Singaporesta.

(110)

Muista kolmansista maista unioniin tulevan biodieselin tuonnin määrä, markkinaosuudet ja hinnat kehittyivät seuraavasti:

Taulukko 4

Tuonti kolmansista maista

(111)

Muista kolmansista maista tulevan tuonnin määrä väheni hieman tarkastelujaksolla, mutta koska kokonaiskulutus väheni sitäkin enemmän, kolmansista maista tuleva tuonti kasvatti markkinaosuuttaan. Tuonti Kiinasta kasvoi kuitenkin merkittävästi ja sen markkinaosuus kolminkertaistui. Hintojen osalta muista kolmansista maista tulevan tuonnin keskimääräinen tuontihinta oli tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla hieman korkeampi kuin Indonesiasta tulevan tuonnin hinta.

(112)

Unionin tuotannonalan taloudellisen tilanteen arvioinnissa otettiin huomioon kaikki taloudelliset indikaattorit, jotka vaikuttivat unionin tuotannonalan tilanteeseen tarkastelujaksolla.

(113)

Kuten johdanto-osan 15 kappaleessa mainitaan, unionin tuotannonalan taloudellisen tilanteen arvioimiseen käytettiin otantamenetelmää.

(114)

Vahingon määrittämistä varten komissio erotti toisistaan makro- ja mikrotaloudelliset vahinkoindikaattorit. Komissio arvioi makrotaloudelliset indikaattorit pyynnön esittäjän makrokyselyvastaukseen sisältyneiden tietojen perusteella. Tiedot koskevat kaikkia unionin tuottajia. Mikrotaloudelliset indikaattorit komissio arvioi otokseen valituilta unionin tuottajilta saatuihin kyselylomakevastauksiin sisältyneiden tietojen perusteella. Kummankin tietokokonaisuuden todettiin edustavan unionin tuotannonalan taloudellista tilannetta.

(115)

Makrotaloudellisia indikaattoreita ovat tuotanto, tuotantokapasiteetti, kapasiteetin käyttöaste, myyntimäärä, markkinaosuus, työllisyys, tuottavuus, kasvu, tukimarginaalin merkittävyys ja toipuminen aiemman tuetun tuonnin vaikutuksista.

(116)

Mikrotaloudellisia indikaattoreita (keskimääräiset yksikköhinnat, yksikkökustannukset, työvoimakustannukset, varastot, kannattavuus, kassavirta, investoinnit, investointien tuotto ja pääoman saanti) analysoitiin otokseen valittujen unionin tuottajien tasolla. Arvio perustui niiden antamiin tietoihin, jotka todennettiin paikalla tehtävän tarkastuskäynnin aikana.

(117)

Unionin tuotannonalan tuotanto, tuotantokapasiteetti ja kapasiteetin käyttöaste kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 5

Tuotanto, tuotantokapasiteetti ja kapasiteetin käyttöaste

(118)

Tuotantokapasiteetti kasvoi hieman vuonna 2022 mutta supistui sitten tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla vuoden 2021 tasolle. Tuotantomäärä supistui ja kapasiteetin käyttöaste laski jatkuvasti vuodesta 2020 tarkastelua koskevaan tutkimusajanjaksoon asti. Kaikkiaan tuotantomäärä supistui 7 prosenttia ja kapasiteetin käyttöaste laski 6 prosenttia.

(119)

Unionin tuotannonalan myyntimäärä ja markkinaosuus kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 6

Tuontimäärä (tonnia) ja markkinaosuus

(120)

Unionin tuotannonalan myynti unionin markkinoilla väheni tarkastelujaksolla kaikkiaan 9 prosenttia. Tämä näkyi sen markkinaosuudessa, joka pieneni vuoden 2020 ja tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson välisenä aikana 74,5 prosentista 72,8 prosenttiin. Unionin tuotannonalan markkinaosuus pieneni vuosien 2021 ja 2022 välillä 10 prosenttia, minkä jälkeen se elpyi vuonna 2023 ja jatkoi kasvuaan tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Markkinaosuus oli kuitenkin tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla edelleen alle vuoden 2021 tason.

(121)

Kulutuksen ja tuotannon vähentyessä unionin tuotannonala menetti myyntimääräänsä ja markkinaosuuttaan. Kaiken kaikkiaan unionin tuotannonala ei kasvanut lainkaan tarkastelujakson aikana.

(122)

Unionin tuotannonalan työllisyys ja tuottavuus kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 7

Työllisyys ja tuottavuus

(123)

Tarkastelun kohteena olevan tuotteen tuotantoon osallistuvien työntekijöiden määrä unionissa vaihteli tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla, mutta kaiken kaikkiaan se pieneni. Myös unionin tuotannonalan työvoiman tuottavuus heikkeni tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla.

(124)

Kuten 3 jaksossa todetaan, tuki jatkui tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Koska Indonesiasta tulevan tuetun tuonnin määrä tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla oli kuitenkin hyvin pieni, komissio päätteli, että Indonesiasta tulevan tuonnin tuen suuruuden vaikutus unionin tuotannonalaan oli vähäinen.

(125)

Otokseen valittujen unionin tuottajien keskimääräiset yksikkömyyntihinnat etuyhteydettömille asiakkaille unionissa kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 8

Myyntihinnat ja tuotantokustannukset unionissa (euroa/tonni)

(126)

Unionin tuotannonalan keskimääräiset myyntihinnat nousivat merkittävästi (+ 42 %) vuonna 2022, minkä jälkeen ne ovat laskeneet kustannusten kehityksen mukaisesti. Vaikka hinnat laskivat vuonna 2023 ja tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla, ne ovat edelleen huomattavasti korkeammat kuin vuonna 2021.

(127)

Yksikkökohtaiset tuotantokustannukset nousivat merkittävästi vuosina 2022 ja 2023, minkä jälkeen ne laskivat tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla mutta pysyivät kuitenkin selvästi vuoden 2021 tasoa ja myyntihintaa korkeampina. Unionin tuotannonala ei ole vuodesta 2023 alkaen pystynyt kattamaan tuotantokustannuksia myyntihinnoillaan.

(128)

Otokseen valittujen unionin tuottajien keskimääräiset työvoimakustannukset kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 9

Keskimääräiset työvoimakustannukset työntekijää kohti

(129)

Keskimääräiset työvoimakustannukset kasvoivat tarkastelujakson aikana 11 prosenttia. Työntekijöiden määrä väheni kyseisenä ajanjaksona hieman, joskin yleisesti ottaen se pysyi vakaana (ks. taulukko 7), mutta keskimääräiset työvoimakustannukset työntekijää kohti kasvoivat.

(130)

Otokseen valittujen unionin tuottajien varastot kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 10

Varastot

(131)

Kuten jo alkuperäisessä tutkimuksessa todettiin, varastojen taso on vähemmän merkityksellinen indikaattori tämäntyyppiselle tuotannonalalle (108). Komissio vahvisti, että unionin tuotannonala pyrki pitämään varastot pieninä, mikä ei markkinatilanteen vuoksi kuitenkaan ollut aina mahdollista, sillä samaan aikaan Kiinasta tuli runsaasti polkumyynnillä tapahtuvaa tuontia ja kysyntä väheni. Lisäksi komissio huomautti, että koska tarkastelun kohteena olevaa tuotetta myydään irtotavarana, yksittäinen toimitus voi olla jopa yli 10 000 tonnia ja sillä voi olla huomattava vaikutus varastojen tasoon liiketoimen tarkasta ajankohdasta riippuen.

(132)

Otokseen valittujen unionin tuottajien kannattavuus, kassavirta, investoinnit ja investointien tuotto kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 11

Kannattavuus, kassavirta, investoinnit ja investointien tuotto

(133)

Komissio määritti otokseen valittujen unionin tuottajien kannattavuuden ilmaisemalla samankaltaisen tuotteen myynnistä etuyhteydettömille asiakkaille unionissa saadun nettovoiton ennen veroja prosentteina tämän myynnin liikevaihdosta. Otokseen valittujen unionin tuottajien kannattavuus oli vuosina 2021 ja 2022 erittäin heikko, ja niille aiheutui tappiota vuonna 2023 ja tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla.

(134)

Nettokassavirralla tarkoitetaan unionin tuottajien kykyä rahoittaa itse toimintaansa. Nettokassavirta supistui ensin jyrkästi vuonna 2021 ja elpyi sitten voimakkaasti vuonna 2023 ja tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Tämä elpyminen johtui siitä, että yksi otokseen valituista tuottajista myi suuria määriä biodieseliä varastosta.

(135)

Investoinnit olivat vuosina 2021 ja 2022 hyvin vähäisiä, ja niiden jyrkkää suhteellista kasvua vuonna 2023 on tulkittava tätä taustaa vasten. Tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla investoinnit vähenivät jälleen hieman. Investoinneilla pyrittiin yleisesti ottaen monipuolistamaan tuotevalikoimaa tavoitteena siirtyä kannattavampiin tuotteisiin ja säilyttää kilpailukyky.

(136)

Investointien tuotto on voitto prosentteina investointien nettokirjanpitoarvosta. Investointien tuotto laski tarkastelujaksolla ja oli negatiivinen vuonna 2023 ja tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla, mikä heijastaa negatiivista kannattavuutta.

(137)

Useimmat vahinkoindikaattorit osoittivat tarkastelujaksolla negatiivista suuntausta. Erityisen selkeästi tämä näkyy unionin tuotannonalan kannattavuudessa, jossa vallitsi laskeva suuntaus, ja siinä, että unionin tuotannonala teki vuodesta 2023 alkaen tappiota. Muut tärkeät indikaattorit, kuten tuotanto- ja myyntimäärä, kapasiteetin käyttöaste, työllisyys ja tuottavuus sekä kassavirta ja investointien tuotto, kehittyivät myös negatiivisesti.

(138)

Vaikka markkinaosuus kasvoi vuodesta 2023, tätä kasvua edelsi jyrkkä supistuminen vuonna 2022, ja myönteisestä kehityksestä huolimatta unionin tuotannonala ei saavuttanut enää vuoden 2021 tasoa. Myös myyntihinnat kehittyivät myönteisesti, mutta kun otetaan huomioon samanaikainen tuotantokustannusten nousu, unionin tuotannonalan tilanne oli tappiollinen, sillä myyntihinnat alittivat tuotantokustannukset tarkastelujakson kahtena viimeisenä vuotena. Vastaavasti investoinnit olivat koko tarkastelujakson ajan vähäisiä, vaikka ne kehittyivätkin positiivisesti.

(139)

Edellä esitetyn perusteella komissio päätteli, että unionin tuotannonalalle aiheutui tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla merkittävää vahinkoa.

(140)

Sen jälkeen, kun tasoitustoimenpiteet otettiin käyttöön vuonna 2019, Indonesiasta tuleva biodieselin tuonti väheni ja pysyi perusasetuksen 10 artiklan 9 kohdassa määriteltyä vähäistä määrää pienempänä ja sen markkinaosuus oli tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla 0,4 prosenttia. Sen vuoksi tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla aiheutuneen merkittävän vahingon ei voida katsoa johtuneen Indonesiasta tulevasta tuetusta tuonnista.

(141)

Komissio otti 14 päivänä elokuuta 2024 eli tämän tutkimuksen tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson lopussa käyttöön Kiinaa koskevat väliaikaiset toimenpiteet (109). Nämä toimenpiteet vahvistettiin 10 päivänä helmikuuta 2025, jolloin komissio otti käyttöön lopulliset polkumyyntitoimenpiteet (110). Kuten kyseisessä tutkimuksessa todetaan, unionin tuotannonalalle aiheutunut merkittävä vahinko johtui Kiinasta tulevasta tuonnista (111).

(142)

Kuten johdanto-osan 139 kappaleessa todetaan, komissio katsoi, että unionin tuotannonalalle aiheutui merkittävää vahinkoa tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Edellä olevassa jaksossa komissio myös totesi, ettei unionin tuotannonalalle tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana aiheutunut vahinko voinut johtua Indonesiasta tulevasta tuetusta tuonnista, koska sen määrä oli niin vähäinen. Sen vuoksi komissio arvioi perusasetuksen 18 artiklan 2 kohdan mukaisesti, kuinka todennäköisesti Indonesiasta tulevan tuetun tuonnin alun perin aiheuttama vahinko toistuisi, jos toimenpiteiden annettaisiin raueta.

(143)

Tässä yhteydessä komissio tarkasteli Indonesian tuotantokapasiteettia ja käyttämätöntä kapasiteettia, unionin markkinoiden houkuttelevuutta, Indonesiasta tulevan tuonnin todennäköisiä hintatasoja ilman tasoitustoimenpiteitä sekä näiden hintatasojen vaikutusta unionin tuotannonalaan.

(144)

Kuten johdanto-osan 89 kappaleessa todettiin, indonesialaisilla tuottajilla on runsaasti käyttämätöntä kapasiteettia, jota voitaisiin ainakin osittain käyttää unioniin suuntautuvaa vientiä varten, jos toimenpiteiden annettaisiin raueta, sillä kuten jäljempänä todetaan, unionin markkinat ovat houkuttelevat.

(145)

Kuten johdanto-osan 91–93 kappaleessa kuvataan, unionin markkinat ovat kokonsa ja hintojensa ja myös Yhdysvalloissa käytössä olevien kaupan suojatoimenpiteiden vuoksi houkuttelevat indonesialaisille tuottajille, minkä vuoksi on todennäköistä, että indonesialaiset biodieselin tuottajat ottaisivat ainakin osan käyttämättömästä kapasiteetistaan käyttöön unioniin suuntautuvaa vientiä varten sekä suuntaisivat vientiä muista maista unioniin, jos toimenpiteiden annettaisiin raueta.

(146)

Kuten johdanto-osan 108 kappaleessa selitetään, Indonesiasta tulevan tuonnin hinnat eivät alittaneet unionin tuotannonalan myyntihintoja tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Komissio myös arvioi Indonesiasta tulevan tuonnin todennäköistä hintatasoa, jos toimenpiteiden annettaisiin raueta, ja päätteli, että kohtuullinen perusta kyseisen hintatason määrittämiseksi on Indonesiasta tulevan tuonnin hinta tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla ilman tasoitustulleja. Tämän perusteella komissio määritti hinnan alittavuuden marginaaliksi 5,8 prosenttia. Tällainen hintataso olisi myös selvästi unionin tuotannonalan yksikkökustannuksia alhaisempi. On kohtuullista katsoa, että muiden olosuhteiden pysyessä muuttumattomina Indonesiasta tulevan biodieselin tuonnin lisääntyminen tapahtuisi tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla havaituilla hinnoilla. Kun lisäksi otetaan huomioon, että indonesialaisten tuottajien vientihinnat kolmansiin maihin ovat alhaisemmat kuin unioniin suuntautuvan viennin hinnat (ks. johdanto-osan 92 kappale), voidaan päätellä, että vientiä harjoittavilla tuottajilla on varaa alentaa entisestään vientihintojaan unioniin, jos toimenpiteet kumotaan.

(147)

Tällainen alhainen hintataso yhdistettynä Indonesiasta tulevan tuonnin todennäköiseen merkittävään kasvuun, jos toimenpiteiden annettaisiin raueta, aiheuttaisi lisää hintapainetta unionin markkinoilla. Kun otetaan huomioon unionin tuotannonalan negatiivinen kannattavuus, unionin tuotannonalan hintoihin kohdistuva lisäpaine johtaisi todennäköisesti sen kannattavuuden heikkenemiseen entisestään ja lopulta työpaikkojen ja investointien menettämiseen. On epätodennäköistä, että unionin tuotannonala pystyisi säilyttämään hintatasonsa saati nostamaan sitä tavoitevoittotasonsa saavuttamiseksi lähitulevaisuudessa, jos Indonesiasta tulevan tuonnin sallittaisiin tulla unionin markkinoille näin alhaisin hinnoin.

(148)

Edellä esitetyn perusteella komissio päätteli, että jos toimenpiteiden annettaisiin raueta, Indonesiasta tuleva tuonti paitsi lisääntyisi huomattavasti myös tulisi unionin markkinoille vahingollisin hinnoin, mikä pahentaisi entisestään unionin tuotannonalalle aiheutunutta vahinkoa.

(149)

Edellä esitetyn perusteella päätellään, että ilman toimenpiteitä Indonesiasta vahingollisina määrinä tuleva tuettu tuonti hyvin todennäköisesti lisääntyisi huomattavasti ja Indonesiasta tulevan tuetun tuonnin aiheuttama vahinko todennäköisesti toistuisi.

(150)

Indonesian viranomaiset väittivät lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen, ettei ole olemassa perusteltua riskiä siitä, että unionin biodieselin tuotannonalalle aiheutuisi merkittävää vahinkoa, ja että lopullisissa päätelmissä esitetyt johtopäätökset rikkovat WTO:n tukia ja tasoitustulleja koskevan sopimuksen 15.5 artiklaa. Indonesian viranomaiset perustelivat väitettään seuraavasti:

(151)

Toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen Indonesiasta tulevan biodieselin tuonnin määrä ja markkinaosuus unionissa ovat pienentyneet merkittävästi, minkä vuoksi tällainen tuonti ei voi aiheuttaa tappiota unionin tuotannonalalle.

(152)

Komissio ei tutkinut tuetun tuonnin lisäksi muita tiedossa olevia tekijöitä (kuten kustannusten nousua, kysynnän muutoksia, kolmansista maista tulevaa tuontia ja alakohtaista sääntelyä), jotka aiheuttavat vahinkoa unionin tuotannonalalle, eikä se erottanut tällaisten tekijöiden aiheuttamaa vahinkoa tuetun tuonnin vaikutuksista.

(153)

Vahingon toistumista koskevat päätelmät perustuvat yksinomaan vanhoihin väitteisiin, jotka WTO:n riitojenratkaisuelin hylkäsi asiassa DS618.

(154)

Kuten johdanto-osan 140 kappaleessa todetaan, toisin kuin Indonesian viranomaiset väittivät, komissio ei päätellyt, että unionin tuotannonalalle aiheutunut merkittävä vahinko johtuu Indonesiasta tulevasta tuonnista. Komissio totesi ainoastaan, että Indonesiasta tulevan tuonnin aiheuttama vahinko todennäköisesti toistuisi, jos toimenpiteiden annettaisiin raueta. Indonesiasta tulevan tuonnin väheneminen, joka Indonesian viranomaisten mukaan johtui toimenpiteiden käyttöönotosta, ei siis ole ristiriidassa komission päätelmien kanssa. Se korkeintaan vahvistaa päätelmän, jonka mukaan tuonnin määrä todennäköisesti kasvaisi merkittävästi, jos toimenpiteiden annettaisiin raueta.

(155)

Koska unionin tuotannonalalle aiheutunut merkittävä vahinko ei johtunut Indonesiasta tulevasta tuonnista, muita tekijöitä kuin Indonesiasta tulevaa tuontia ja sitä, missä määrin vahinko johtui näistä tekijöistä, ei myöskään ollut tarpeen tutkia yksityiskohtaisemmin.

(156)

Lisäksi, toisin kuin Indonesian viranomaiset huomautuksissaan väittivät, johdanto-osan 142–148 kappaleessa esitetyt päätelmät vahingon toistumisen todennäköisyydestä perustuivat i) arviointiin tuontimäärän todennäköisestä kehityksestä, ii) indonesialaisten vientiä harjoittavien tuottajien todennäköiseen hintakäyttäytymiseen, jos toimenpiteiden annettaisiin raueta, sekä iii) unionin tuotannonalaan kohdistuviin todennäköisiin vaikutuksiin. Näitä tekijöitä arvioitiin tämän tutkimuksen asiakirja-aineistossa saatavilla olevien tietojen perusteella. Indonesian viranomaiset eivät esittäneet huomautuksia tästä arvioinnista eivätkä toimittaneet mitään näyttöä, joka kumoaisi komission päätelmät.

(157)

Joka tapauksessa komissio muistutti, että paneelin asiassa DS618 esittämät päätelmät eivät ole lopullisia, koska Euroopan unioni on valittanut paneelin raportista, eivätkä ne näin ollen voi asettaa tässä tutkimuksessa esitettyjä päätelmiä kyseenalaisiksi.

(158)

Edellä esitetyn perusteella Indonesian viranomaisten väitteet hylättiin.

(159)

Komissio tarkasteli perusasetuksen 31 artiklan mukaisesti, olisiko voimassa olevien tasoitustoimenpiteiden jatkaminen kokonaisuutena tarkasteltuna unionin edun vastaista. Unionin etua määritettäessä arvioitiin kaikki asiaan liittyvät etunäkökohdat eli muun muassa unionin tuotannonalan, tuojien ja käyttäjien edut.

(160)

Unionin tuotannonala koostuu noin 60 tuottajasta, jotka sijaitsevat eri puolilla unionia ja työllistävät suoraan noin 5 500 henkeä.

(161)

Komissio katsoi, että jos toimenpiteiden annettaisiin raueta, unionin tuotannonalan tilanne heikkenisi entisestään Indonesiasta tulevan biodieselin halpatuonnin lisääntyessä jyrkästi.

(162)

Toisaalta pitämällä toimenpiteet voimassa unionin tuotannonala saisi mahdollisuuden jatkaa toipumistaan ja saavuttaa lopulta kestävän kannattavuustason ja tavoitevoittotasonsa, mikä mahdollistaisi investointien lisäämisen asianomaisella alalla.

(163)

Siksi komissio päätteli, että toimenpiteiden voimassaolon jatkaminen olisi unionin tuotannonalan edun mukaista.

(164)

Komissio otti yhteyttä kaikkiin tiedossa oleviin käyttäjiin ja etuyhteydettömiin tuojiin. Yksikään käyttäjä tai etuyhteydetön tuoja ei ilmoittautunut eikä toiminut yhteistyössä tässä tutkimuksessa. Kaksi unionissa toimivaa kauppiasta ilmoittautui asianomaiseksi osapuoleksi menettelyyn muttei esittänyt huomautuksia. Koska käyttäjät ja etuyhteydettömät tuojat eivät toimineet yhteistyössä ja koska ei ole viitteitä päinvastaisesta, toimenpiteiden jatkamisen ei katsota olevan käyttäjien ja tuojien edun vastaista.

(165)

Edellä esitetyn perusteella komissio päätteli, ettei ollut olemassa pakottavia syitä, joiden perusteella ei olisi unionin edun mukaista pitää voimassa nykyisiä tasoitustoimenpiteitä Indonesiasta peräisin olevan biodieselin tuonnissa.

(166)

Tuen jatkumisen ja Indonesiasta tulevan tuetun tuonnin aiheuttaman vahingon toistumisen todennäköisyyttä sekä unionin etua koskevien komission päätelmien perusteella tasoitustoimenpiteet Indonesiasta tulevassa biodieselin tuonnissa olisi pidettävä voimassa.

(167)

Tullien väliset erot aiheuttavat toimenpiteiden kiertämisen riskin, ja sen minimoimiseksi katsotaan tarvittavan erityisiä toimenpiteitä, joiden avulla voidaan varmistaa yksilöllisten tasoitustullien asianmukainen soveltaminen. Yksilöllisiä polkumyyntitulleja sovelletaan ainoastaan, jos jäsenvaltioiden tulliviranomaisille esitetään pätevä kauppalasku. Laskun on täytettävä tämän asetuksen 1 artiklan 3 kohdassa esitetyt vaatimukset. Ennen tällaisen laskun esittämistä tuontiin olisi sovellettava tasoitustullia, jota sovelletaan ”kaikkeen muuhun Indonesiasta peräisin olevaan tuontiin”.

(168)

Tämän laskun esittäminen on välttämätöntä, jotta jäsenvaltioiden viranomaiset voivat soveltaa yksilöllisiä tasoitustulleja tuontiin, mutta se ei ole ainoa tekijä, jonka tulliviranomaiset ottavat huomioon. Vaikka jäsenvaltioiden tulliviranomaisille esitettäisiin lasku, joka täyttää kaikki tämän asetuksen 1 artiklan 3 kohdassa esitetyt vaatimukset, tulliviranomaisten on tehtävä tavanomaiset tarkastukset ja ne voivat – kuten kaikissa muissakin tapauksissa – vaatia lisäasiakirjoja (esimerkiksi lähetysasiakirjat) varmentaakseen vakuutukseen sisältyvien tietojen paikkansapitävyyden ja varmistaakseen, että alhaisemman tullin soveltaminen on perusteltua tullilainsäädännön mukaisesti.

(169)

Jos sellaisen yrityksen vientimäärä, johon sovelletaan alhaisempaa yksilöllistä polkumyyntitullia, kasvaa huomattavasti asianomaisten toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen, viennin määrän kasvun sellaisenaan voidaan katsoa olevan perusasetuksen 23 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu toimenpiteiden käyttöönotosta johtuva kaupan rakenteen muutos. Tällaisessa tilanteessa, jos asiaa koskevat edellytykset täyttyvät, voidaan käynnistää toimenpiteiden kiertämisen vastainen tutkimus. Tutkimuksessa voidaan tutkia muun muassa sitä, olisiko yksilölliset tullit syytä poistaa ja olisiko niiden sijasta otettava käyttöön koko maata koskeva tulli.

(170)

Tässä asetuksessa määritettyjä yksilöllisiä tasoitustulleja sovelletaan yksinomaan Indonesiasta peräisin olevan ja nimettyjen oikeushenkilöiden tuottaman tarkastelun kohteena olevan tuotteen tuontiin. Jos yritystä ei ole erikseen mainittu tämän asetuksen artiklaosassa (mukaan lukien erikseen mainittuihin yrityksiin etuyhteydessä olevat yritykset), sen tuottaman biodieselin tuontiin olisi sovellettava ”kaikkeen muuhun Indonesiasta peräisin olevaan tuontiin” sovellettavaa tullia. Siihen ei saisi soveltaa yksilöllisiä tasoitustulleja.

(171)

Yritys voi pyytää näiden yksilöllisten tasoitustullien soveltamista, jos se muuttaa myöhemmin nimeään. Pyyntö on osoitettava komissiolle. Pyynnön on sisällettävä kaikki asiaankuuluvat tiedot, joiden perusteella voidaan osoittaa, että muutos ei vaikuta yrityksen oikeuteen hyötyä siihen sovellettavasta tullista. Jos yrityksen nimenmuutos ei vaikuta tähän oikeuteen, nimenmuutosta koskeva asetus julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

(172)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) 2024/2509 (112) 109 artikla huomioon ottaen silloin, kun jokin määrä on maksettava takaisin Euroopan unionin tuomioistuimen tuomion tuloksena, maksettava korko on Euroopan unionin virallisen lehden C-sarjassa kunkin kuukauden ensimmäisenä kalenteripäivänä julkaistu Euroopan keskuspankin perusrahoitusoperaatioihinsa soveltama korko.

(173)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat asetuksen (EU) 2016/1036 15 artiklan 1 kohdalla perustetun komitean lausunnon mukaiset,