(1)

Euroopan komissio, jäljempänä ’komissio’, pani 21 päivänä marraskuuta 2024 vireille Kiinan kansantasavallasta, jäljempänä ’asianomainen maa’ tai ’Kiina’, peräisin olevan sintratun alumiinioksidin tuontia koskevan polkumyynnin vastaisen tutkimuksen perusasetuksen 5 artiklan nojalla. Se julkaisi Euroopan unionin virallisessa lehdessä menettelyn vireillepanoa koskevan ilmoituksen (2), jäljempänä ’vireillepanoilmoitus’.

(2)

Komissio pani tutkimuksen vireille vastaanotettuaan valituksen, jonka oli 9 päivänä lokakuuta 2024 tehnyt Imerys S.A., jäljempänä ’Imerys’ tai ’valituksen tekijä’. Valitus tehtiin perusasetuksen 5 artiklan 4 kohdan mukaisesti sintrattua alumiinioksidia valmistavan unionin tuotannonalan puolesta. Valitus sisälsi riittävästi näyttöä polkumyynnistä ja siitä aiheutuneesta merkittävästä vahingosta tutkimuksen vireille panemiseksi.

(3)

Komissio asetti tarkasteltavana olevan tuotteen tuonnin kirjaamisvelvoitteen alaiseksi komission täytäntöönpanoasetuksella (EU) 2025/260 (3), jäljempänä ’kirjaamista koskeva asetus’.

(4)

Komissio toimitti osapuolille 26 päivänä kesäkuuta 2025 perusasetuksen 19 a artiklan mukaisesti yhteenvedon ehdotetuista tulleista sekä yksityiskohtaiset tiedot polkumyyntimarginaalien ja sellaisten marginaalien laskemisesta, jotka olisivat riittäviä unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon poistamiseksi. Asianomaisia osapuolia pyydettiin esittämään huomautuksensa laskelmien paikkansapitävyydestä kolmen työpäivän kuluessa.

(5)

Otokseen valitut vientiä harjoittavat tuottajat, Chongqing Saite Corundum Co., Ltd., jäljempänä ’Saite’, ja Luoyang Runbao Abrasives Co., Ltd., jäljempänä ’Runbao’, huomauttivat, että vahinkoa aiheuttamatonta hintaa koskevia laskelmia, joihin asiakirjoissa viitattiin, ei ollut asetettu saataville. Runbao korosti lisäksi, että komissio oli soveltanut samaa vertailuhintaa kahteen eri tuotantopanokseen, eli alumiinihydroksidin kahteen eri puhtausasteeseen. Runbaon mukaan tällainen toimintatapa oli virheellinen ja taloudellisesti epätarkka. Runbao pyysi, että alhaisemman puhtausasteen tuotantopanoksen vertailuarvoa muutettaisiin suhteellisesti.

(6)

Vahinkoa aiheuttamatonta hintaa koskevien laskelmien ilmoittamista koskevaa pyyntöä ei voitu hyväksyä, koska kyseiset tiedot ovat luottamuksellisia ja erittäin arkaluonteisia, ja niiden ilmoittaminen voisi vahingoittaa asianomaisia osapuolia. Komissio totesi myös, että yhteenlaskettuja lukuja ei voida ilmoittaa ilman, että muutaman yksittäisen unionin tuottajan luottamukselliset tiedot saattavat paljastua. Komissio totesi, että alumiinihydroksidin vertailuarvoja koskevaan väitettyyn laskuvirheeseen liittyneet huomautukset eivät koskeneet laskelmien paikkansapitävyyttä eikä niitä voitu käsitellä tässä vaiheessa tutkimusta. Tätä väitettä käsitellään 3.2.3.1 jaksossa.

(7)

Unionin käyttäjät ja tuojat, kuten Reckel GmbH, jäljempänä ’Reckel’, ja Tyrolit – Schleifmittelwerke Swarovski AG & Co. KG, jäljempänä ’Tyrolit’, ilmaisivat vakavan huolensa komission käyttämistä menetelmistä. Ne väittivät, että komission analyysissa keskityttiin ainoastaan ruskeaksi sintrattuun alumiinioksidiin eikä huomioitu sintratun alumiinioksidin eri laatuja, joita käytetään eri käyttötarkoituksiin ja joiden kustannusrakenteet vaihtelevat. Ne väittivät, että tämä johti vääristyneisiin hinta- ja kustannusvertailuihin. Ne arvostelivat myös sitä, että komission tiedot tärkeimmistä tuotantopanoksista, kuten kalsinoidusta bauksiitista ja alumiinioksidista, perustuivat laajoihin ja epäyhtenäisiin tullinimikkeitä koskeviin kauppatilastoihin, ja huomauttivat, että nämä tuotteet ovat luonteeltaan ja hinnoiltaan hyvin erilaisia. Joissakin tapauksissa vaikutti siltä, että sama raaka-aine (kalsinoitu bauksiitti) oli laskettu kahdesti eri otsakkeiden alle.

(8)

Nämä huomautukset eivät liittyneet ilmoitettujen laskelmien matemaattiseen tarkkuuteen. Näin ollen näitä huomautuksia käsitellään tämän asetuksen 3.2.3.1 jaksossa.

(9)

Tyrolit ja Reckel olivat myös huolissaan komission valitsemista kohtuullisten myynti-, hallinto- ja yleiskustannusten sekä voiton määrittämiseen käytetyistä lähteistä. Ne väittivät, että yritykset, joilta nämä tiedot saatiin, toimivat asiaan liittymättömillä aloilla ja näin ollen niiden toimittamat tiedot olivat epäedustavia. Tyrolit korosti, että analyysissa määritetyt kustannusten vertailuhinnat olivat keinotekoisen korkeat, kun tietojen epäedustavuuden lisäksi otetaan huomioon tiettyjen tuotannontekijöiden, kuten alumiinioksidin ja bauksiitin, brasilialaisten vertailuhintojen käyttö. Sekä Tyrolit että Reckel varoittivat, että väliaikaisten polkumyyntitullien, joiden suuruus on jopa 136 prosenttia, soveltaminen tutkimuksen kohteena olevaan tuotteeseen ja tuotantoketjun loppupään hiontalaatuisten lopputuotteiden vapauttaminen tullista saattaisivat johtaa siihen, että tuotantoketjun loppupään käyttäjien tuotantolaitokset unionissa jouduttaisiin sulkemaan, ammattitaitoa vaativien työpaikkojen määrä vähenisi ja riippuvuus lopputuotteiden tuonnista kasvaisi.

(10)

Myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksia sekä voittoa koskevien taloudellisten tietojen hankintaan käytettyjen yritysten valintaa, tuotantopanosten vertailuarvojen väitettyä vääristymistä ja toimenpiteiden laajempia taloudellisia seurauksia koskeneet huomiot eivät liity ennakkoilmoituksessa esitettyjen matemaattisten laskelmien tarkkuuteen. Nämä asiat liittyvät komission laajempaan arviointiin ja unionin etua koskevaan analyysiin, ja niitä käsitellään yksityiskohtaisesti 3.2.3.2 jaksossa.

(11)

Komissio otti 17 päivänä heinäkuuta 2025 käyttöön Kiinan kansantasavallasta peräisin olevan sintratun alumiinioksidin tuontia koskevan väliaikaisen polkumyyntitullin komission täytäntöönpanoasetuksella (EU) 2025/1456 (4), jäljempänä ’väliaikaista tullia koskeva asetus’.

(12)

Niiden olennaisten tosiasioiden ja huomioiden ilmoittamisen jälkeen, joiden perusteella väliaikainen polkumyyntitulli otettiin käyttöön, jäljempänä ’alustavien päätelmien ilmoittaminen’, seuraavat osapuolet esittivät kirjallisia huomautuksia alustavista päätelmistä väliaikaista tullia koskevan asetuksen 2 artiklan 1 kohdassa säädetyssä määräajassa:

(13)

Kuulemista pyytäneille osapuolille annettiin mahdollisuus tulla kuulluiksi. Väliaikaista tullia koskevan asetuksen julkaisemisen jälkeen komissio kehotti osapuolia toimittamaan lisätietoa erityisesti unionin edun arvioimista varten, ottaen huomioon asianomaisten osapuolten erilaiset edut. Kuulemisia järjestettiin AFA:n, Imerysin, PRE:n, VDS:n, Tyrolitin, Saint-Gobainin, ArcelorMittalin, CCCMC:n edustamien vientiä harjoittavien tuottajien, Saiten ja Runbaon kanssa.

(14)

Komissio jatkoi kaikkien lopullisten päätelmiensä kannalta tarpeellisina pitämiensä tietojen hankkimista ja tarkistamista. Lopullisia päätelmiä tehdessään komissio tarkasteli asianomaisten osapuolten esittämiä huomautuksia ja tarkisti alustavia päätelmiään tarpeen mukaan.

(15)

Komissio ilmoitti kaikille asianomaisille osapuolille olennaisista tosiasioista ja huomioista, joiden perusteella se aikoi ottaa käyttöön lopullisen polkumyyntitullin Kiinasta peräisin olevan sintratun alumiinioksidin tuonnissa, jäljempänä ’lopullisten päätelmien ilmoittaminen’. Osapuolten ilmoittamisen jälkeen esittämiä huomautuksia käsitellään jäljempänä niiden aiheita koskevissa jaksoissa.

(16)

Komissio lähetti kaikille asianomaisille osapuolille täydentävät lopulliset päätelmät johdanto-osan 15 kappaleessa mainitun päätelmien ilmoittamisen jälkeen. Näillä täydentävillä päätelmillä annettiin päivitetyt havainnot ja huomiot. Osapuolille annettiin tilaisuus esittää huomautuksia täydentävistä päätelmistä, ja näitä huomautuksia käsitellään jäljempänä niiden aiheita koskevissa jaksoissa.

(17)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen Reckel, Tyrolit ja VDS väittivät, että perusasetuksen 19 a artiklan 1 kohdan mukaan alustavat päätelmät olisi ilmoitettava kolme viikkoa ennen väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönottoa. Osapuolet väittivät, että komissio oli rikkonut perusasetuksen 19 a artiklan 1 kohtaa, 7 artiklan 1 kohtaa ja 5 artiklan 10 kohtaa sekä vireillepanoilmoituksen ehtoja toimittaessaan suunniteltua väliaikaisten tullien käyttöönottoa koskevat tiedot osapuolille 26 päivänä kesäkuuta 2025.

(18)

Komissio totesi, että perusasetuksen 7 artiklan 1 kohdassa säädetään, että väliaikaisia tulleja ei oteta käyttöön, ennen kuin kolme viikkoa on kulunut siitä, kun niistä on lähetetty tieto asianomaisille osapuolille 19 a artiklan mukaisesti. Näin ollen tällä säännökselle määritetään vähimmäisaikaväli tällaisten tietojen lähettämiselle ja väliaikaisten toimenpiteiden hyväksymiselle. Käsiteltävänä olevassa tapauksessa komissio lähetti tiedot 26 päivänä kesäkuuta 2025 ja otti käyttöön väliaikaiset toimenpiteet 18 päivänä heinäkuuta 2025. Aikaväli oli kolme viikkoa. Näin ollen komissio noudatti 7 artiklan 1 kohdan vaatimuksia.

(19)

Komissio muistutti lisäksi, että 19 a artiklassa, sellaisena kuin se on muutettuna komission delegoidulla asetuksella (EU) 2020/1173 (5), säännellään alustavien päätelmien ilmoittamisen sisältöä ja tarkoitusta, kun taas 7 artiklan 1 kohdassa vahvistetaan väliaikaisten toimenpiteiden ajoitusta koskevat menettelyt. Direktiivin 19 a artiklan muuttaminen ei muuttanut 7 artiklan 1 kohdassa säädettyä ajallista sääntöä. Näin ollen komissio katsoi, että väite, joka koski alustavien päätelmien ilmoittamisen määräaikavaatimusten väitettyä rikkomista, oli perusteeton, ja hylkäsi tämän väitteen.

(20)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen asianomaiset osapuolet eivät esittäneet enempää vireillepanoa koskevia väitteitä tai huomautuksia väliaikaista tullia koskevan asetuksen 1.4 jaksossa mainittujen lisäksi. Näin ollen komissio vahvisti väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 6–11 kappaleessa esittämänsä havainnot ja päätelmät.

(21)

Koska unionin tuottajia, tuojia ja vientiä harjoittavia tuottajia koskevasta otannasta ei esitetty huomautuksia, komissio vahvisti väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 12–28 kappaleessa esitetyt päätelmät.

(22)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen yksikään asianomainen osapuoli ei esittänyt kyselylomakevastauksia ja tarkastuskäyntejä koskevia väitteitä tai huomautuksia. Näin ollen komissio vahvisti väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 29–32 kappaleessa esittämänsä havainnot ja päätelmät.

(23)

Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 33 kappaleessa todetaan, polkumyyntiä ja vahinkoa koskeva tutkimus kattoi 1 päivän lokakuuta 2023 ja 30 päivän syyskuuta 2024 välisen ajan, jäljempänä ’tutkimusajanjakso’. Vahinkoa koskevaan arvioon vaikuttavien kehityssuuntausten tarkastelu kattoi 1 päivän tammikuuta 2021 ja tutkimusajanjakson päättymisen välisen jakson, jäljempänä ’tarkastelujakso’.

(24)

Komissio muistutti, että kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 34 kappaleessa todetaan, tämän tutkimuksen kohteena oleva tuote on keinotekoinen korundi, myös kemiallisesti määrittelemätön, joka tunnetaan myös nimellä sintrattu alumiinioksidi, jäljempänä ’tutkimuksen kohteena oleva tuote’.

(25)

Sintrattua alumiinioksidia käytetään sen kovuuden ja lämmönkestävyyden vuoksi pääasiassa kahdella tuotannonalalla, joita ovat hiontatuotteet ja tulenkestävät aineet. Hiontatuotteiden tuotannonalalla sitä käytetään monenlaisissa sovelluksissa, jotka liittyvät esimerkiksi hiomiseen, kiillottamiseen, leikkaamiseen ja puhaltamiseen. Tulenkestävien aineiden tuotannonalalla se toimii tulenkestävänä materiaalina korkeita lämpötiloja vaativissa sovelluksissa, kuten uunien vuorauksissa, upokkaissa ja tulenkestävissä rakennuskivissä. Näiden pääasiallisten käyttötarkoitusten lisäksi sintrattua alumiinioksidia käytetään teknisen keramiikan valmistuksessa ja kulutusta kestävänä lisäaineena pinnoitteissa laminaattituotteiden tuotannonalalla.

(26)

Komissio muistutti, että kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 38 kappaleessa todetaan, tarkasteltavana oleva tuote on Kiinasta peräisin oleva tutkimuksen kohteena oleva tuote, joka luokitellaan tällä hetkellä CN-koodeihin 2818 10 11 , 2818 10 19 , ex 2818 10 91 ja 2818 10 99 (TARIC-koodit 2818 10 91 20, 2818 10 91 40, 2818 10 91 91, 2818 10 91 99), jäljempänä ’tarkasteltavana oleva tuote’.

(27)

Koska asiaa koskevia väitteitä tai huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 40 ja 41 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(28)

Tietyt tulenkestävien aineiden tuotannonalan unionin käyttäjät väittivät, että hiontalaatuinen ja tulenkestävä sintrattu alumiinioksidi eivät ole keskenään korvattavissa, koska niiden fyysiset ja kemialliset ominaisuudet, hiukkaskokojakauma, muut ominaisuudet, käyttökohteet ja kuluttajien käsitykset niistä ovat erilaisia. ArcelorMittal väitti erityisesti, että tulenkestävän sintratun alumiinioksidin tuotanto ja tuotantokapasiteetti ovat riittämättömät. ArcelorMittal perusti väitteensä arvioon, jonka mukaan sintratun alumiinioksidin kokonaiskulutus unionissa on 400 000 tonnia. Tästä 170 000 tonnia on tulenkestävää sintrattua alumiinioksidia. Osapuolet väittivät, että tulenkestävä sintrattu alumiinioksidi olisi näin ollen jätettävä tutkimuksessa tuotteen määritelmän ulkopuolelle.

(29)

Komissio muistutti, että näitä väitteitä oli jo tarkasteltu ja käsitelty väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 42–45 ja 307–308 kappaleessa. Komissio toisti, että molemmilla laatuluokilla on samat fyysiset, kemialliset ja tekniset perusominaisuudet. Esimerkiksi niiden alumiinioksidipitoisuus, kovuus, tiheys ja sulamispiste ovat vertailukelpoisia. Hiukkaskokojakauman erojen havaittiin johtuvan pikemminkin sintraamisen jälkeisestä käsittelystä kuin luontaisesta erosta tuotteen ominaisuuksissa. Komissio havaitsi myös, että eri laatujen hiukkaskoot ovat pääosin vastaavat, mikä tekee niistä keskenään vaihtokelpoisia tietyissä käyttökohteissa.

(30)

Lisäksi komissio huomautti, että väite, joka koskee tulenkestävän sintratun alumiinioksidin rajallista tuotantoa ja tuotantokapasiteettia unionissa, ei liity tuotteen olennaisiin ominaispiirteisiin. Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 307 ja 308 kappaleessa todetaan, komissio havaitsi, että unionin tuotannonala pystyy toimittamaan unionin markkinoille vaadittuja määriä, myös tarkasteltavana olevan tuotteen tiettyjä tyyppejä. Komissio totesi, että vaikka unionin tuotannonalan tuotantomäärät laskivat huomattavasti tarkastelujakson aikana Kiinasta peräisin olevan polkumyynnin vuoksi, unionin tuotannonala alihyödynsi tuotantokapasiteettiaan merkittävästi tarkastelujaksolla. Komissio vahvisti lisäksi, että käytettävissä olevaan lisäkapasiteettiin sisältyy tulenkestävän sintratun alumiinioksidin tuotanto. Tämä lisäkapasiteetti voidaan ottaa käyttöön välittömästi tai hyvin nopeasti. Unionin tuotantokapasiteetin riittämättömyyttä koskevaa väitettä käsitellään tarkemmin 7.4 jaksossa.

(31)

Komissio muistutti lisäksi, että kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 188–190 kappaleessa todetaan, unionin kulutus oli 305 360 tonnia tutkimusajanjaksolla. ArcelorMittalin väite tulenkestävän ja muun sintratun alumiinioksidin arvioidusta kulutuksesta on ristiriidassa sekä todennettujen tietojen että useita alan unionin toimijoita edustavan PRE:n arvion kanssa, jonka mukaan tulenkestävän sintratun alumiinioksidin kulutus oli 80 000 tonnia.

(32)

Näin ollen komissio piti voimassa väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 42–45 kappaleessa esittämänsä päätelmän, jonka mukaan kahta laatuluokkaa on pidettävä yhtenä tuotteena. Osapuolten kuvaamat erot ominaisuuksissa eivät olleet niin olennaisia, että tulenkestävän sintratun alumiinioksidin jättäminen tuotteen määritelmän ulkopuolelle olisi perusteltua.

(33)

Reckel väitti, että sooli-geelikorundin fyysiset, kemialliset ja tekniset perusominaisuudet, kuten kovuus, murtolujuus ja lämpöominaisuudet, eroavat muun tyyppisten sintrattujen alumiinioksidien ominaisuuksista, ja väitti, että sooli-geelikorundia ei voida korvata suurta tarkkuutta vaativissa käyttökohteissa ilman, että tästä aiheutuu merkittäviä toiminnallisia ongelmia. Näin ollen Reckel väitti, että sooli-geelikorundi olisi jätettävä tutkimuksessa tuotteen määritelmän ulkopuolelle.

(34)

Komissio muistutti, että näitä väitteitä oli jo tarkasteltu ja käsitelty väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 46–48 kappaleessa. Komissio toisti, että sooli-geelikorundilla ja muulla sintratulla alumiinioksidilla on samankaltaiset fyysiset, kemialliset ja tekniset ominaisuudet ja niiden kovuus, lämmönkestävyys ja kemiallinen stabiilius vastaavat toisiaan. Vaikka nämä tuotetyypit on valmistettu eri prosessilla ja eri raaka-aineista, niiden erot eivät olennaisesti vaikuta tuotteen toiminnallisiin ominaisuuksiin. Lisäksi kustannuserot eivät yksin riitä perusteeksi tarkastella sooli-geeliä omana tuotteenaan. Sooli-geeli voidaan korvata muun tyyppisillä sintratuilla alumiinioksideilla, vaikka niiden suorituskyky olisikin heikompi vaativissa käyttökohteissa. Tämä osoittaa, että ne ovat toiminnallisesti riittävän samanlaisia ja keskenään vaihdettavissa useimmissa hiontasovelluksissa.

(35)

Näin ollen komissio piti voimassa väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 46–48 kappaleessa esittämänsä päätelmän, jonka mukaan sooli-geelikorundi kuuluu tutkimuksen kohteena olevan tuotteen määritelmään.

(36)

Useat asianomaiset osapuolet väittivät, että ruskeaksi sintrattu alumiinioksidi olisi jätettävä toimenpiteiden soveltamisalan ulkopuolelle, ja huomauttivat, että sen kemiallinen koostumus eroaa valkoiseksi sintratusta alumiinioksidista muun muassa alhaisemman alumiinioksidipitoisuuden ja korkeamman epäpuhtaustason vuoksi. Ne väittivät myös, että ruskeaksi sintrattua alumiinioksidia ei joko tuoteta unionissa tai että saatavilla olevat määrät eivät riitä vastaamaan unionin kysyntään. Lisäksi asianomaiset osapuolet väittivät, että siirtyminen ruskeaksi sintratun alumiinioksidin ja valkoiseksi sintratun alumiinioksidin tuotannon välillä on teknisesti haastavaa, ja markkinoilta saatu näyttö osoittaa, että nämä kaksi tuotetta eivät ole teknisiltä ominaisuuksiltaan tai hinnaltaan vaihtokelpoisia.

(37)

Komissio katsoi, että vaikka ruskeaksi sintratun alumiinioksidin alumiinioksidipitoisuus on hieman alhaisempi ja epäpuhtaustaso suurempi kuin valkoiseksi sintratun alumiinioksidin, niiden fysikaaliset, kemialliset tai tekniset ominaisuudet eivät eroa niin merkittävästi toisistaan, että ruskeaksi sintratun alumiinioksidin tarkastelu omana tuotteenaan olisi perusteltua. Lisäksi komissio huomautti, että väite, joka koski ruskeaksi sintratun alumiinioksidin rajallista tuotantoa ja tuotantokapasiteettia unionissa, ei liity tuotteen olennaisiin ominaispiirteisiin. Komissio totesi kuitenkin, että unionin tuotannonala tuottaa tällä hetkellä ruskeaksi sintrattua alumiinioksidia. Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 307 ja 308 kappaleessa todetaan, komissio havaitsi, että unionin tuotannonala pystyy toimittamaan unionin markkinoille vaadittuja määriä, myös ruskeaksi sintrattua alumiinioksidia. Komissio vahvisti lisäksi, että merkittävä osa käytettävissä olevasta lisäkapasiteetista, joka on joko välittömästi tai hyvin nopeasti saatavilla, koskee myös ruskeaksi sintratun alumiinioksidin tuotantoa. Unionin tuotantokapasiteetin riittämättömyyttä koskevaa väitettä käsitellään tarkemmin 7.4 jaksossa.

(38)

Näistä syistä komissio katsoi, että ruskeaksi sintrattu alumiinioksidi kuuluu tutkimuksen kohteena olevan tuotteen määritelmään, ja hylkäsi sen poissulkemista koskevan väitteen.

(39)

Komissio päätteli, että yksikään tuotteen määritelmää koskevista huomautuksista ei sisältänyt riittäviä perusteluja tuotteen jättämiselle tutkimuksen ulkopuolelle. Näin ollen kaikki väitteet hylättiin.

(40)

Koska asiaa koskevia väitteitä tai huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 49–55 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistettiin.

(41)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen Abranova, Tyrolit ja VDS toimittivat merkittäviä vääristymiä koskevia huomautuksia.

(42)

Abranova ei hyväksynyt sitä, että komissio perusti päätelmänsä Kiinassa esiintyviin merkittäviin vääristymiin. Se väitti, että kiinalaisten tuottajien kustannushyödyt johtuivat pääasiassa luonnollisista tekijöistä, kuten raaka-aineiden saatavuudesta, alhaisemmista energiakustannuksista ja pitkäaikaisista investoinneista ympäristönsuojelutekniikkaan. Sen mukaan unionin tuottajien vaikeudet johtuivat korkeista sähkön hinnoista ja unionin riippuvuudesta raaka-aineiden tuonnista. Abranova kiisti voimakkaasti näkemyksen, jonka mukaan Kiinan poliittisen järjestelmän tai Kiinan kommunistisen puolueen kansalliskongressin tavoitteet ovat todiste tuotantokustannusten systeemisestä vääristymisestä. Se korosti, että myös valtion omistamien ja yksityisten yritysten on toimittava Kiinassa kannattavasti eivätkä ne selviä markkinoilla pelkästään tukien avulla. Siksi sen mielestä ei ollut perusteltua, että komissio pitää valtion vaikutusvaltaa todisteena vääristymisestä.

(43)

Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 74–110 kappaleessa todetaan, komissio teki perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan mukaisen yksityiskohtaisen arvioinnin ja vahvisti, että Kiinassa esiintyy merkittäviä vääristymiä, jotka vaikuttavat tuotantokustannusten ja hintojen muodostumiseen. Näyttö osoitti, että valtiolla on laaja vaikutus talouteen, myös energiaan, raaka-aineiden saatavuuteen, työvoimaan ja rahoituksen saantiin, mikä vaikuttaa kustannusrakenteisiin koko alalla. Abranovan esittämät väitteet eivät vaikuttaneet näihin päätelmiin. Näin ollen tämä väite hylättiin.

(44)

Tyrolit väitti, että ei ole olemassa aineellista näyttöä, joka puoltaisi komission yleistettyyn näyttöön perustuvia päätelmiä siitä, että alumiinioksidin ja bauksiitin raaka-aineisiin liittyy vääristymiä. Se väitti, että alumiinioksidilla ja bauksiitilla käydään kauppaa yhdentyneillä maailmanmarkkinoilla ja että näiden hyödykkeiden Kiinan kotimarkkinahinnat seurasivat tarkasti kansainvälisiä vertailuhintoja. Tyrolit katsoi, ettei ollut perusteltua, että komissio tukeutui yleistettyyn näyttöön samalla, kun se jätti S&P Global Commodity Insightsin kaltaisista lähteistä saadut tarkat hintatiedot huomiotta. Tyrolit väitti, että vaikka joidenkin tuotannontekijöiden (esimerkiksi energian ja työvoiman) osalta voi esiintyä vääristymiä, tällaisia olettamia ei voida soveltaa yhtenäisesti kaikkiin tuotannontekijöihin eikä etenkään alumiinioksidiin ja bauksiittiin. VDS tuki tätä kantaa ja huomautti, että Kiinan alumiinioksidin ja bauksiitin hinnat heijastivat suurelta osin maailmanlaajuista tasoa, mikä heikensi komission päätelmää vääristymistä.

(45)

Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 59–110 kappaleessa selitetään, asiakirja-aineistossa oleva näyttö, mukaan lukien komission maaraportti Kiinassa esiintyvistä merkittävistä vääristymistä, valitus ja komission oma tutkimus, osoittivat Kiinan valtion puuttuvan merkittävästi maan talouteen, myös alumiinioksidin ja bauksiitin tuotannonaloilla. Kiinan viranomaisille lähetettiin kyselylomakkeet merkittävistä vääristymistä ja raaka-aineisiin liittyvistä vääristymistä, mutta ne eivät toimittaneet vastausta. Yksikään kiinalainen vientiä harjoittava tuottaja ei myöskään toimittanut perusteltua näyttöä, joka osoittaisi, että niiden tuotantopanoskustannukset, mukaan lukien alumiinioksidin ja bauksiitin tuotantokustannukset, eivät olisi vääristyneet. Tutkimuksessa vahvistettiin, että näillä aloilla toimivat valtion omistamat yritykset ja yksityiset toimijat toimivat Kiinan viranomaisten omistuksessa tai hallinnassa tai nämä viranomaiset valvovat tai ohjaavat niiden politiikkoja, ja että olemassa on kattavia suunnitteluasiakirjoja ja teollisuuspolitiikkoja, jotka koskevat erityisesti alumiinioksidia ja bauksiittia. Komissio päätteli tässä yhteydessä, että alumiinioksidin ja bauksiitin hinnat ja kustannukset eivät määräydy Kiinassa vapaiden markkinavoimien perusteella.

(46)

Näin ollen komissio pysyi kannassaan, ja väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 56–115 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistettiin.

(47)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen Andre Abrasives Articles ja VDS arvostelivat Brasilian valintaa edustavaksi maaksi.

(48)

Andre Abrasives Articles pyysi uudelleenarviointia ja väitti, että Brasilia ei soveltunut edustavaksi maaksi, koska sen energiakustannusrakenne oli hyvin erilainen kuin Kiinan ja sillä oli Kiinaa pienempi markkinaosuus. Andre Abrasives Articles väitti, että tämä heikensi sen vertailukelpoisuutta Kiinaan nähden.

(49)

Andre Abrasives Articles ei perustellut pyyntöään koskien normaaliarvon laskemiseen käytettävän menetelmän uudelleenarviointia ja Brasilian hylkäämistä edustavana maana kustannusrakenteen tai markkinoiden koon perusteella. Komissio muistutti, että Brasilia valittiin perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan a alakohdan mukaisesti luotettavien ja edustavien tietojen saatavuuden perusteella, kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 141 kappaleessa todetaan. Näin ollen tämä väite hylättiin.

(50)

Lisäksi VDS korosti, että komissio oli alun perin hylännyt Meksikon edustavana maana ja perustellut tätä väittämällä, että Meksikossa ei ollut tuotantoa, mutta valitsi sitten Brasilian edustavaksi maaksi ilman selkeitä perusteluja.

(51)

Komissio muistutti, että Brasilia valittiin edustavaksi maaksi sen jälkeen, kun oli todettu, että Meksikossa ei ollut tutkimuksen kohteena olevan tuotteen tosiasiallista tuotantoa – toisin kuin Brasiliassa. Tämä todettiin myös sen jälkeen, kun asianomaiset osapuolet, VDS mukaan lukien, olivat esittäneet huomautuksia siitä, ettei Meksikossa ole tuotantoa. Näin ollen tämä väite hylättiin.

(52)

Komissio pysyi täten kannassaan, ja väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 116–143 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(53)

Useat asianomaiset osapuolet esittivät alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen huomautuksia tiettyjen tuotannontekijöiden osalta käytetyistä vertailuarvoista sekä normaaliarvon muodostamiseen käytetyistä hallinto-, myynti- ja yleiskustannuksista.

(54)

Saite, Runbao, DFFI, PRE ja Vesuvius ilmaisivat huolensa siitä, että komissio käyttää bauksiitin brasilialaisia tuontihintoja vääristymättömien hintojen lähteenä. Ne väittivät, että Brasilia on merkittävä bauksiitin viejä, joten sinne tuodaan vain kalliita erityistuotteita, jotka eivät edusta sintratun alumiinioksidin tuotantokustannuksia. Lisäksi merkittävä osa Brasilian tuonnista oli peräisin Kiinasta, mikä lisäsi vääristymien riskiä. Sen sijaan Meksikon tuontirakennetta pidettiin monipuolisempana ja taloudellisesti merkityksellisempänä, ja sen katsottiin tarjoavan luotettavamman perustan normaaliarvon laskemiselle.

(55)

Komissio totesi, että Brasilian tuontihintojen käyttö kotimarkkinahintoja heijastavina vertailuhintoina oli perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan a alakohdan mukaista. Se, että Brasilia on merkittävä bauksiitin viejä, ei heikentänyt sen tuontitilastojen luotettavuutta, sillä tilastoissa oli huomioitu riittävä tuontimäärä ja useita alkuperämaita. Kuten ensimmäisessä tuotannontekijöitä koskevassa muistiossa selitettiin, Kiinasta peräisin oleva tuonti jätettiin bauksiitin vertailuhinnan laskennan ulkopuolelle. Suhteellisesta osuudestaan huolimatta Kiinasta peräisin olevalla tuonnilla ei myöskään ollut merkittävää vaikutusta muista maista tulevan tuonnin hintoihin, jotka olivat huomattavasti Kiinan hintoja korkeammat. Näin ollen tämä väite hylättiin.

(56)

Tyrolit kyseenalaisti myös alumiinioksidin ja bauksiitin vertailuhinnat ja korosti, että nämä tuotantopanokset ovat maailmanlaajuisesti kaupattavia hyödykkeitä, joiden Kiinan hinnat seuraavat kansainvälisten markkinoiden hintatasoa, minkä vuoksi vertailuhinnoittelu oli tarpeetonta. Tyrolit ja Saite arvostelivat myös brasilialaisten tuontitietojen käyttöä, koska niihin sisältyi Espanjasta tuotu laadukas kalsinoitu bauksiitti, joka ei ole verrattavissa teollisuuden vakioraaka-aineisiin, ja toivat esiin epäjohdonmukaisuuksia, kuten HS-koodien muutokset, jotka eivät vaikuttaneet polkumyyntimarginaaleihin. Ne väittivät, että normaaliarvojen olisi pitänyt heijastaa Brasilian vääristymättömiä kotimarkkinahintoja tai tarvittaessa vientihintoja. Viime kädessä ne väittivät, että komissiolla ei ollut näyttöä Kiinassa esiintyvistä raaka-aineisiin liittyvistä vääristymistä, jotka oikeuttaisivat korvaavien vertailuhintojen käytön.

(57)

Komissio muistutti, että vertailuhinnat oli määritettävä, koska Kiinan kotimarkkinahintoja ja -kustannuksia ei voitu käyttää Kiinassa esiintyvien merkittävien vääristymien vuoksi, kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 74–110 kappaleessa todetaan. Brasilian tuontitietoja käytettiin 2 artiklan 6 a kohdan a alakohdan mukaisesti sopivimpana vääristymättömien vertailuhintojen lähteenä. Erikoistuneisiin tuotetyyppeihin liittyvien tietojen sisältyminen tuontitilastoihin ei mitätöi koko tuontia koskevaa tietoaineistoa, jossa oli huomioitu riittävästi tuontimääriä ja useita alkuperämaita. Osapuolet eivät myöskään toimittaneet näyttöä siitä, että vertailuhinnat eivät vastaisi Brasilian vääristymättömiä kotimarkkinahintoja. Näin ollen tämä väite hylättiin.

(58)

FEPA ja Smirdex s.a. väittivät, että brasilialaiset sintratun alumiinioksidin tuottajat hankkivat bauksiittia kotimaanmarkkinoilta, ja siten tuontitilastoilla ei ollut merkitystä kustannusten vertailun kannalta. Molemmat osapuolet suosittelivat käyttämään omien sanojensa mukaan läpinäkyviä ja kansainvälisesti tunnustettuja indeksejä, kuten S&P Global Commodity Insightsin tai CBIX:n indeksejä, jotka asianomaisten osapuolten mukaan kuvastivat paremmin tosiasiallista markkinatilannetta. Smirdex huomautti lisäksi, että bauksiitin ja alumiinioksidin Brasilian markkinahinnat olivat vain noin 10–15 prosenttia korkeammat kuin Kiinan hinnat, mikä ei puolla väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa vahvistettuja erittäin korkeita polkumyyntimarginaaleja.

(59)

Komissio sovelsi perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan a alakohtaa käyttämällä sellaisen edustavan maan tietoja, jossa asiaa koskevat tiedot olivat helposti saatavilla. Edustavasta maasta eli Brasiliasta saatua bauksiitin vertailuhintaa pidettiin asianmukaisena. Lisäksi asianomaiset osapuolet eivät esittäneet näyttöä Brasilian ja Kiinan väitetyistä hintaeroista, vaan tiedot perustuivat ainoastaan todentamattomiin väitteisiin. Näin ollen asianomaiset osapuolet eivät osoittaneet, että bauksiitille valittu vertailuhinta olisi epäasianmukainen ja että komission olisi käytettävä vaihtoehtoista menetelmää tämän tuotannontekijän vääristymättömän vertailuhinnan määrittämiseksi. Komissio totesi lisäksi, että bauksiitin vertailuhinta oli samaa luokkaa kuin Kiinan vientihinta tulenkestävälle bauksiitille (85 %/2,0/3,15–3,2 (0–6 mm), FOB Xingang), joka oli Metal Bulletin -julkaisusta saatu maailmanlaajuisen metalli- ja kaivosteollisuuden riippumaton vertailuhinta (Fastmarkets-hinnat). Näin ollen tämä väite hylättiin.

(60)

Vesuvius väitti, että komissio ei ilmoittanut selkeästi, mitä HS-koodeja bauksiitin ja kalsinoidun bauksiitin vertailuhintojen muodostamiseen oli käytetty. Se huomautti, että vaikka ennakkoilmoitusasiakirjoissa viitattiin HS-koodiin 2508 30 , väliaikaisessa asetuksessa mainittiin tullikoodit 2606 00 12 ja 2606 00 90 . Sen mielestä tämä epäjohdonmukaisuus aiheuttaa epävarmuutta siitä, mitä tietoja on tosiasiallisesti käytetty, ja heikentää menetelmän avoimuutta. Siksi Vesuvius pyysi komissiota ilmoittamaan asianmukaisesti normaaliarvon määrittämisessä käytetyt tarkat HS-koodit.

(61)

Komissio totesi, että kalsinoitu bauksiitti oli alun perin luokiteltu HS-koodiin 2508 30 ensimmäisessä tuotannontekijöitä koskevassa muistiossa. Tätä koodia käytetään yleisesti alumiinimalmeille ja -rikasteille. Otokseen valittujen vientiä harjoittavien tuottajien toimitiloissa tehtyjen lisätarkastusten ja -todennusten jälkeen komissio vahvisti, että kalsinoitu bauksiitti luokitellaan asianmukaisesti CN-koodeihin 2606 00 12 ja 2606 00 90 , joita käytettiin vertailuhintojen muodostamiseen väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa. Tällä muutoksella varmistettiin vientiä harjoittavien tuottajien tosiasiallisesti käyttämä tuotannontekijän tulliluokitus eikä se vaikuttanut käytettyyn menetelmään. Aiemmissa asiakirjoissa oleva viittaus HS-koodiin 2508 30 vastasi vientiä harjoittavien tuottajien toimittamia alustavia tietoja. Väliaikaista tullia koskevan asetuksen taulukossa 1 tuotantopanoksena mainittiin ainoastaan kalsinoitu bauksiitti, koska vientiä harjoittavat tuottajat käyttivät kalsinoitua bauksiittia eivätkä raakaa bauksiittia. Näin ollen komissio katsoi, että menetelmää sovellettiin johdonmukaisesti ja avoimesti, ja hylkäsi väitteen.

(62)

Vesuvius väitti, että komissio käytti menetelmässään, jolla se määritti kiinalaisten viejien energian nettokustannukset Brasilian sähkön ja kaasun hintojen perusteella, virheellisesti 17,5 prosentin ICMS-verovähennystä. Se väitti, että ICMS-verokannat vaihtelivat Brasiliassa 17 prosentista 20 prosenttiin, ja monet lähteet viittasivat siihen, että osavaltioiden sisäiset liiketoimet, kuten energiahuolto, asettuivat tyypillisesti tähän vaihteluväliin. Siksi Vesuvius ehdotti, että 17,5 prosentin verokannan sijasta käytettäisiin keskimääräistä 18,5 prosentin verokantaa.

(63)

Komissio totesi, että useimmat Brasilian osavaltiot sovelsivat tutkimusajanjaksolla 17–18 prosentin ICMS-verokantaa teollisuuden sähkönkulutukseen. Vaikka muutamat osavaltiot asettivat korkeampia verokantoja, niitä sovellettiin ensisijaisesti kotitalouksien kulutukseen, joka ylitti tietyt kynnysarvot, eikä teollisiin käyttäjiin. Sen vuoksi komissio katsoi, että alustavissa laskelmissa sovellettu 17,5 prosentin vähennys kuvasti tarkasti teollisten käyttäjien keskimääräisiä olosuhteita ja tarjosi kohtuullisen ja edustavan perustan energian nettokustannusten määrittämiselle. Näin ollen tämä väite hylättiin.

(64)

Näin ollen komissio pysyi kannassaan, ja väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 144–160 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistettiin.

(65)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Vesuvius huomautti, että komissio käytti ILO:n tietoja tosiasiallisista viikkotyötunneista Brasilian yleisen valmistusteollisuuden alalla (40,4 tuntia), joka ei Vesuviuksen mukaan kuvastanut tutkimuksen kohteena olevan tuotteen kannalta merkityksellistä taloudellista toimintaa. Vesuvius väitti, että talouden alaa 23 (”Muiden ei-metallisten mineraalituotteiden valmistus”) koskevat ILO:n toimialakohtaiset tiedot, joiden mukaan viikkotyötuntimäärä oli 41,3 työtuntia, olivat saatavilla ja komission olisi pitänyt käyttää niitä.

(66)

Komissio tarkasteli tätä väitettä ja vahvisti, että ILO:n tietoaineisto antaa eritellyt tiedot talouden alalle 23. Koska tarkasteltavana olevan tuotteen tuotanto kuuluu kyseiselle alalle, komissio hyväksyi huomautuksen. Näin ollen komissio laski työvoimakustannusten vertailuarvon uudelleen korvaamalla aiemmin käytetyt tosiasialliset viikkotyötunnit (40,4 tuntia) alakohtaisella viikkotyötuntiluvulla (41,3). Muihin menetelmävaiheisiin ei tullut muutoksia. Oikaisun seurauksena tuntityökustannukset vähenivät 58,36 CNY:stä/tunti 57,09 CNY:hyn/tunti.

(67)

DFFI ja PRE esittivät huomautuksia, joiden mukaan valitut brasilialaiset yritykset – Tecnosulfur, Bozel Brasil S.A. ja Trevo Industrial – eivät luotettavasti edustaneet alumiinioksiditeollisuutta, koska ne toimivat asiaan liittymättömillä aloilla, joilla on omanlaisensa tuotantoprosessit ja markkinat. DFFI:n ja PRE:n mukaan nämä yritykset eivät kuvastaneet sintratun alumiinioksidin tuotannon taloudellisia tai teknisiä ominaisuuksia.

(68)

Myös Tyrolit väitti, että valittujen brasilialaisten yritysten toiminta oli heikosti verrannollinen sintrattua alumiinioksidia valmistavaan teollisuuteen. Valokaariuuneja käyttävä ferroseostuottaja Bozel muistutti jonkin verran sintratun alumiinioksidin tuottajia, mutta Trevoa ja Tecnosulfuria pidettiin vertailukelvottomina yrityksinä. Trevo valmisti kipsilevyjä (6) ja toimi siten täysin eri alalla, ja Tecnosulfurin liiketoimintamalli edellytti huomattavasti suurempia markkinointiin, tutkimus- ja kehitystoimintaan sekä myyntitukeen liittyviä myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksia. Tyrolit kehotti komissiota korvaamaan näiden yritysten tiedot tiedoilla, jotka on saatu asianmukaisemmilta brasilialaisilta ferroseosalan tuottajilta, jotka käyttävät malmin käsittelyyn valokaariuuneja ja ovat siten erittäin energiavaltaisia, ja joiden tilinpäätöksistä saataisiin muodostettua tarkempi vertailuarvo. Tällaisia tuottajia olisivat esimerkiksi Ferbasa, RIMA, Nova Era Silicon tai Ferro Ligas.

(69)

Vesuvius lisäsi, että kahdella kolmesta valikoidusta yrityksestä (Trevo ja Tecnosulfur) ei ollut yhteyttä sintratun alumiinioksidin tuotantoon. Trevon toiminta rajoittuu kipsilevyjen valmistukseen, eikä sen prosessissa käytetä elektrofuusiota. Tecnosulfur taasen toimittaa nestemäisille metalleille tarkoitettuja rikinpoistotuotteita (7). Vesuvius korosti, että vaikka Bozel käyttää elektrofuusiouuneja, komission valitsemat yritykset eivät yleisesti ottaen ole riittävän vertailukelpoisia sintratun alumiinioksidin tuottajiin nähden, minkä vuoksi niiden tietoja ei voida käyttää luotettavien, vääristymättömien ja riittävien hallinto-, myynti- ja yleiskustannusten ja voiton määrittämiseen.

(70)

Näiden uusien huomautusten perusteella todettiin, että alustavasti valittujen yritysten toiminnalla ei ollut riittävää yhteyttä sintratun alumiinioksidin tuotannonalaan tai että Bozelin myynti-, hallinto- ja yleiskustannukset (2–3 prosenttia) eivät olleet kohtuulliset perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan a alakohdassa edellytetyllä tavalla, koska nämä kustannukset olivat liian vähäiset verrattuna alalla toimivien yritysten (8) tavanomaiseen kustannustasoon, joka oli yli 10 prosenttia tarkastelujaksolla. Näin ollen niiden ei katsottu edustavan sintratun alumiinioksidin tuotannonalaa. Tämän perusteella komissio arvioi yritysvalintaansa uudelleen ja pyrki löytämään yrityksiä, joiden toimintoja voidaan teknisesti ja taloudellisesti verrata sintratun alumiinioksidin tuotantoon, vaikka niiden toimiala olisi eri (NACE-koodi 24.1, raudan, teräksen ja rautaseosten valmistus). Komission yksilöimät uudet yritykset ovat FERBASA, RIMA Industrial, Aço Verde do Brasil, MINASLIGAS ja Viena Siderúrgica.

(71)

Komissio katsoi, että nämä ferroseoksia tuottavat yritykset edustivat sintratun alumiinioksidin tuottajia paremmin, koska niiden toimintaan liittyy tuotantoprosesseja ja kustannusrakenteita, jotka ovat yhdenmukaisia sintratun alumiinioksidin tuotannon kanssa. Niitä yhdistävät erityisesti seuraavat keskeiset tekniset ja taloudelliset ominaisuudet: i) valokaari- tai sähköuunien käyttö tuotannossa, ii) korkealämpöpelkistys-/sulatusprosessit, iii) energia- ja pääomavaltaiset kustannusrakenteet, iv) mineraalipohjaisten raaka-aineiden toimitusketjut, v) sivutuotteiden talteenotto ja ympäristöasioiden valvonta sekä vi) vahvat yhteydet teräksenvalmistusteollisuuteen, jossa sintrattu alumiinioksidi on tärkeä tulenkestävien aineiden tuotannonalan tuotantopanos.

(72)

Näin ollen komissio hyväksyi väitteen, jonka mukaan alustavassa vaiheessa valitut yritykset eivät olleet riittävän edustavia. Laskelmat tehtiin uudelleen niiden ferroseos- ja teräsalan yritysten taloudellisten tietojen perusteella, joiden katsottiin liittyvän paremmin tutkimuksen kohteena olevan tuotteen tuotantoon. Tällä muutoksella varmistettiin, että normaaliarvon muodostamiseen käytetyt myynti-, hallinto- ja yleiskustannusten ja voiton vertailuarvot kuvastivat tarkemmin vastaavilla energiavaltaisilla tuotannonaloilla toimivien tuottajien todellista tilannetta. Tällä perusteella myynti-, hallinto- ja yleiskustannusten sekä voiton osuudet olivat 11,41 prosenttia ja 5,63 prosenttia myytyjen hyödykkeiden kustannuksista.

(73)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Imerys huomautti, että myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksia sekä voittoa koskevaa vertailuarvoa olisi tarkistettava ja että siinä ei otettu huomioon perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan a alakohdassa tarkoitettuja ”vääristymättömiä ja kohtuullisia” tasoja. Sen mukaan kaksi valituista yrityksistä – Aço Verde do Brasil ja Viena Siderúrgica – eivät olleet teknisesti verrattavissa sintratun alumiinioksidin tuottajiin, koska ne eivät toimineet ferroseosalalla ja ne käyttivät tuotannossaan masuunia valokaariuunin sijaan. Lisäksi Imerys väitti, että näiden yritysten myynti-, hallinto- ja yleiskustannukset ja voitot eivät olleet edustavia. Tällä se viittasi Vienan kokoon ja kannattavuuteen ja Aço Verde do Brasilin pienempään myynti-, hallinto- ja yleiskustannusten suhteeseen, joka perustui Imerysin myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksia koskeviin laskelmiin. Imerys väitti, että nettorahoituskustannuksia ei pitäisi vähentää osoittajasta myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksia laskettaessa. Imerys mainitsi huomautuksessaan myös eräät julkisesti saatavilla olevat työntekijöiden oikeuksia koskevat tutkimukset, joissa käsiteltiin tiettyjä Vienaan yhteydessä olevia toimittajia, ja väitti näiden tutkimusten olevan osoitus normaalin markkinakäyttäytymisen vastaisesta toiminnasta. Tämän perusteella Imerys pyysi, että nämä kaksi yritystä jätettäisiin pois ja että vertailuarvo laskettaisiin uudelleen käyttäen ainoastaan sellaisten tuottajien tietoja, joiden se katsoi olevan tosiasiallisesti vertailukelpoisia.

(74)

Komissio katsoi, että esitetyt väitteet eivät osoittaneet, että asianomaisten yritysten myynti-, hallinto- ja yleiskustannukset ja voitot olivat vääristyneitä tai epäedustavia. Vaikka ne käyttäisivät tuotannossaan erityyppistä uunia, yritysten tuotantoprosessit ja kustannusrakenteet olivat vertailukelpoisia 2 artiklan 6 a kohdan a alakohdan mukaisen kohtuullisen korvaavan arvon määrittämiseksi.

(75)

Komissio totesi lisäksi, että erilaisia tarjonnan ja kysynnän dynamiikkoja tai kustannusrakenteita koskevia väitteitä ei perusteltu. Yritysten koko ei myöskään vaikuta edustavuuteen. Komissio vahvisti, että myynti-, hallinto- ja yleiskustannusten osuudet laskettiin vakiokäytännön mukaisesti ja asiaankuuluvat rahoitustuotot ja -kulut otettiin huomioon myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksia määritettäessä. Komission omien todennettujen laskelmien perusteella kummankin yrityksen myynti-, hallinto- ja yleiskustannusten osuudet olivat vertailukelpoisten toimijoiden tavanomaisen vaihteluvälin mukaisia.

(76)

Komissio toteaa lopuksi, että Imerysin esittämät työvoimaan liittyvät väitteet koskivat käynnissä olevia menettelyjä, joissa on yritysten itsensä sijaan mukana tiettyjä tuotantoketjun alkupään toimittajia, eivätkä nämä menettelyt näin ollen vaikuttaneet yritysten taloudellisten tietojen soveltuvuuteen vertailuarvon määrittämisessä.

(77)

Tämän perusteella komissio pitäytyi kannassaan, että valitut yritykset olivat asianmukaisia ja että vertailuarvon tarkistaminen ei ollut perusteltua.

(78)

Lopullisten lisäpäätelmien ilmoittamisen jälkeen Imerys toimitti uudelleen samat huomautukset, jotka se oli jo kertaalleen toimittanut lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen, eikä se toimittanut uutta tosiasiallista näyttöä tai uusia tietoja. Lopulliset lisäpäätelmät koskivat ainoastaan seikkoja, joita oli muutettu lopullisista päätelmistä saatujen huomautusten perusteella, ja asianomaisia osapuolia pyydettiin esittämään huomautuksia koskien ainoastaan kyseisiä muutoksia. Koska Imerysin tässä yhteydessä tekemät huomautukset eivät liittyneet muuttuneisiin seikkoihin, näitä huomautuksia ei otettu huomioon.

(79)

Koska asiaa koskevia väitteitä tai huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 170–172 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistettiin.

(80)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen Tyrolit ja VDS toimittivat vertailua koskevia huomautuksia.

(81)

VDS ja Tyrolit väittivät, että komissio ei ilmoittanut, mitä sintratun alumiinioksidin laatuja normaaliarvoa koskevissa laskelmissa käytettiin, ja painottivat, että vertailua voitiin tehdä vain samankaltaisten tekijöiden pohjalta, sillä laatuluokkien väliset hintaerot olivat suuret. Ne väittivät, että tutkimuksen kohteena olevan tuotteen hinnat Brasiliassa ovat yleensä vain 10–15 prosenttia korkeammat kuin Kiinan hinnat, ja viittasivat hintaeroihin Runbaon ja tutkimuksen kohteena olevan tuotteen tunnetun brasilialaisen tuottajan Elfusan välillä. Hintojen väliset erot olivat –18 prosentista +16 prosenttiin. Lisäksi ne väittivät, että väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa ilmoitetut liialliset polkumyyntimarginaalit johtuvat menetelmävirheistä, kuten liian laajasta tuotemääritelmästä, epäedustavista tiedoista ja Brasilian virheellisestä hinnoittelusta, ja huomauttivat, että Elfusa itse totesi, että tiettyjen alumiinioksidilaatujen kohtuullinen hinta olisi 30–35 prosenttia Kiinan hintoja korkeampi.

(82)

Komissio muistuttaa, että kaikki polkumyyntilaskelmien perustana olleet olennaiset parametrit ilmoitettiin perusasetuksen 19 artiklan mukaisesti, jotta osapuolet voisivat esittää huomautuksia olennaisista tosiasioista. VDS ja Tyrolit eivät toimittaneet näyttöä, joka tukisi niiden väitteitä siitä, että tutkimuksen kohteena olevan tuotteen hinnat olivat vain 10–15 prosenttia korkeammat Brasiliassa kuin Kiinassa, että Runbaon ja Elfusan hintojen väliset erot olivat osoitus menetelmään liittyvistä puutteista tai että kohtuullisten hintojen olisi pitänyt olla 30–35 prosenttia Kiinan hintoja korkeammat. Komission päätelmät perustuivat otokseen valituilta vientiä harjoittavilta tuottajilta saatuihin todennettuihin tietoihin ja väliaikaista tullia koskevan asetuksen 3.2.3.1 jaksossa kuvattuihin vertailuarvoihin. Näin ollen komissio katsoi, että sen menetelmässä noudatettiin polkumyyntiä koskevan perusasetuksen asiaankuuluvia säännöksiä ja että se oli vakiintuneen käytännön mukainen ja että väliaikaiset polkumyyntimarginaalit määritettiin oikein.

(83)

Kuten johdanto-osan 72 kappaleessa kuvataan, asianomaisten osapuolten perusteltujen ja hyväksyttyjen väitteiden johdosta komissio tarkisti polkumyyntimarginaaleja.

(84)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen August Rüggeberg GmbH & Co. KG, PFERD-Rüggeberg S.A. ja VDS esittivät huomautuksia polkumyyntimarginaaleista.

(85)

August Rüggeberg GmbH & Co. KG ja PFERD-Rüggeberg S.A. väittivät, että 136,36 prosentin jäännöspolkumyyntimarginaali oli suhteeton eikä se vastannut todellisia markkinaolosuhteita. Niiden mukaan jäännöstulli ei ollut edustava, koska sen määrittämisessä käytettiin vain pientä osaa sen tuottajan myynnistä, jonka polkumyyntimarginaali oli korkein. Osapuolet totesivat lisäksi, että ne eivät pystyneet tarkistamaan laskelmaa, koska tiedot eivät olleet riittävän avoimia, mutta ne uskoivat laskelman olevan virheellinen mahdollisesti yhteensopimattomien tuotteiden vertailun vuoksi. Niiden mukaan Kiinan ja Brasilian keinotekoisen korundin todelliset hintaerot olivat huomattavasti pienemmät kuin komission ilmoittamat hintaerot, eivätkä edes Ukrainan sotaan ja energiakriisiin liittyvät viimeaikaiset markkinavaihtelut olleet vaikuttaneet tähän.

(86)

Jäännöspolkumyyntimarginaali määritettiin otokseen valitun viejän Saiten, jonka polkumyyntimarginaali oli korkein, myynnin osan pohjalta tehtyjen todennettujen päätelmien perusteella. Tätä myynnin osaa, jonka osuus sen tarkasteltavana olevan tuotteen viennistä unioniin oli 7 prosenttia (ja [4,8 prosenttia] otokseen valittujen vientiä harjoittavien tuottajien tarkasteltavana olevan tuotteen viennistä) tutkimusajanjaksolla, pidettiin asianmukaisena ja edustavana perustana määritettäessä yhteistyöstä kieltäytyneisiin viejiin sovellettavaa jäännöstullia perusasetuksen 18 artiklan mukaisesti. Komissio ilmoitti laskelman perustana olevat olennaiset tosiasiat ja huomiot ja varmisti samalla asianmukaisen tasapainon tietojen avoimuuden ja luottamuksellisuuden suojan välillä. Komissio ei olisi voinut hyväksyä perusteettomia väitteitä mahdollisesta virheestä tai jäännöspolkumyyntimarginaalin suhteettomuudesta. Tuotevertailut ja normaaliarvon määrittäminen tehtiin asiaankuuluvien säännösten ja komission vakiintuneen käytännön perusteella. Näin ollen nämä väitteet hylättiin.

(87)

Lopulliset polkumyyntimarginaalit – ilmaistuina prosentteina CIF-hinnasta (kulut, vakuutus ja rahti maksettuina) unionin rajalla tullaamattomana – ovat seuraavat:

(88)

Jotkin asianomaiset osapuolet väittivät, että vahinkoa ja syy-yhteyttä koskeva alustava analyysi oli virheellinen, koska siinä ei analysoitu markkinoiden tiettyjä osia erikseen. Ne väittivät, että eri tuotetyyppejä koskeva segmenttikohtainen vahinkoanalyysi oli tarpeen, koska tuotetyyppien fyysisissä, kemiallisissa ja teknisissä ominaisuuksissa oli eroja. Tarkemmin sanottuna ArcelorMittal, Saite ja CCCMC:n edustamat vientiä harjoittavat tuottajat väittivät, että tulenkestävästä sintratusta alumiinioksidista on tehtävä erillinen analyysi. CCCMC:n edustamat vientiä harjoittavat tuottajat vaativat myös sooli-geeliä koskevan segmenttikohtaisen vahinkoanalyysin tekemistä. Reckel ja Tyrolit väittivät, että Runbaota koskevat vahinkolaskelmat perustuvat toisiaan vastaamattomiin tuotevalikoimiin, koska Runbao tuotti pääasiassa ruskeaksi sintrattua alumiinioksidia, kun taas unionin tuotannonalan tuotanto keskittyy pääasiassa valkoiseksi sintrattuun alumiinioksidiin. Tyrolit väitti myös, että Saitea koskevat vahinkolaskelmat ovat Runbaotakin epäedustavampia, koska Saite tuottaa ainoastaan ruskeaksi sintrattua alumiinioksidia.

(89)

Tutkimuksessa vahvistettiin, että otokseen valitut unionin yritykset tuottavat ruskeaksi sintrattua alumiinioksidia. Otokseen valittujen kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien todettiin kilpailevan suoraan unionin tuotannonalan valmistamien tuotteiden, myös ruskeaksi sintratun alumiinioksidin, kanssa. Näin ollen vahinkoanalyysin katsotaan olevan edustava ja vastaavan todellista kilpailua markkinoilla.

(90)

Lisäksi väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 42–48 kappaleessa mainituista ja 28–39 kappaleessa toistetuista syistä komissio vahvisti, että tutkimuksen kohteena olevaa tuotetta olisi käsiteltävä yhtenä tuotteena. Komissio totesi, ettei segmenttikohtaisen arvioinnin perusteeksi riitä se, että tuotetyypit eivät ole täysin vaihtokelpoisia keskenään ja että tuotteet kuuluvat eri laatuluokkiin. Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen saadut huomautukset eivät muuta näitä päätelmiä. Lisäksi kaikkien tuotetyyppien jakelu tapahtuu samojen kanavien kautta ja niitä myydään samoille asiakasryhmille. Nämä tosiseikat osoittavat, että tuotteet kilpailevat samoilla markkinoilla. Komissio vahvisti, että sintratun alumiinioksidin eri tyypeillä on riittävän samanlaiset keskeiset toiminnalliset ominaisuudet ja että eri tuotetyyppien väliset hintaerot on otettu huomioon jo hinnan alittavuuden analysoinnissa käytetyssä PCN-menetelmässä.

(91)

Koska unionin tuotannonalan ja unionin tuotannon määritelmästä ei esitetty huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 186–187 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistettiin.

(92)

Koska unionin kulutuksesta ei esitetty huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 188–190 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistettiin.

(93)

Saite ja Runbao väittivät, että PCN-koodin muuttaminen ruskeaksi sintratun alumiinioksidin osalta, kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 11 ja 199 kappaleessa selitetään, oli virhe, kun otetaan huomioon laatuluokkien teknisten ominaisuuksien välinen ero. Näin ollen Saite ja Runbao väittivät, että koska unionissa ei tuoteta toisen laadun ruskeaksi sintrattua alumiinioksidia, vientiä harjoittavien tuottajien tuottama toisen laadun ruskeaksi sintrattu alumiinioksidi olisi joko jätettävä pois hintavertailusta tai tietoja olisi oikaistava asianmukaisesti.

(94)

Lisäksi CCCMC:n edustamat vientiä harjoittavat tuottajat väittivät, että hinnan alittavuutta koskevaa analyysiä heikentää sen puutteellinen analyyttinen tausta ja se, että analyysi perustuu keskimääräisten hintojen vertailuun, jossa ei oteta huomioon eri tuotetyyppien välisiä eroja. CCCMC:n edustamat vientiä harjoittavat tuottajat väittivät, että sintratun alumiinioksidin Kiinasta ja kolmansista maista tulevan tuonnin tuontihintojen laaja kirjo kuvastaa valmistettujen tuotteiden ominaisuuksien eroavaisuuksia, ja nämä erot ominaisuuksissa ovat johtaneet virheelliseen vertailuun.

(95)

Lisäksi CCCMC:n edustamat vientiä harjoittavat tuottajat väittivät, ettei komissio tehnyt hinnankorotusten estymisestä perusteltua arviota.

(96)

PCN-koodien oikaisua koskevan väitteen osalta komissio totesi, kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 11 kappaleessa selitetään, että tutkimuksessa vahvistettiin, että ensimmäisen ja toisen luokan ruskeaksi sintratun alumiinioksidin erottaminen toisistaan PCN-koodissa on keinotekoista ja tulkinnanvaraista eikä se vastaa tuotannonalan tunnustamia standardeja. Näin ollen PCN-koodia oli muutettava ruskeaksi sintratun alumiinioksidin osalta. Komissio katsoi, että tuotteiden vertailussa keskeisiä tekijöitä ovat Al2O3:n ja Fe2O3:n pitoisuudet, joita kuvaavat PCN-koodin arvot A1/A2 ja F1/F2. Näin ollen tämä väite hylättiin.

(97)

Hinnan alittavuutta koskevan analyysin osalta komissio totesi, että tutkimuksessa käytetyssä PCN-menetelmässä on jo otettu huomioon tuotetyyppien väliset hintaerot. Tällä varmistetaan, että fyysisiltä ja kemiallisilta ominaisuuksiltaan samankaltaisia tuotteita verrataan keskenään, millä puolestaan säilytetään hintojen alittavuutta koskevan analyysin eheys. Näin ollen tämä väite hylättiin.

(98)

Väitteestä, jonka mukaan hinnankorotusten estymisestä ei tehty perusteltua arviota, komissio totesi, että kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen 4.3.2 jaksossa ja 5.1 jaksossa esitetään, komissio teki perusteellisen analyysin unionin tuotannonalan hinta- ja kustannuskehityksestä sekä kannattavuudesta. Tutkimuksessa kävi ilmi, että kustannusten noususta huolimatta unionin tuotannonala ei pystynyt nostamaan myyntihintojaan vastaavasti, mikä johti hinnankorotusten estymiseen ja kannattavuuden heikkenemiseen. Kuten komissio totesi väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 196 ja 278 kappaleessa, unionin tuotannonalan keskimääräinen vahinkoa aiheuttamaton hinta tutkimusajanjaksolla oli 1 880 euroa/tonni, kun taas Kiinasta tulevan tuonnin keskimääräinen hinta oli 878 euroa/tonni. Tämä vahvistaa, että polkumyynnillä tapahtuva tuonti aiheutti merkittävää vahinkoa. Tämän vuoksi väite hylättiin.

(99)

CCCMC:n edustamat vientiä harjoittavat tuottajat väittivät, että unionin tuotannonalan tuotannon supistuminen 37 prosentilla ei johdu suoraan Kiinasta peräisin olevan tuonnin kasvusta. CCCMC:n edustamien vientiä harjoittavien tuottajien mukaan unionin tuotannonalan kapasiteettia käytettiin liian vähän jo ennen Kiinasta peräisin olevan tuonnin kasvua ja tarkastelujakson alkua. Tästä on todisteena se, että unionin tuotannonalan kapasiteetin käyttöaste oli jo tarkastelujakson alussa 69 prosenttia. CCCMC:n edustamat vientiä harjoittavat tuottajat väittivät myös, että unionin tuotannonalan viennin väheneminen ei johtunut kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien aiheuttamasta paineesta.

(100)

Komissio katsoi väitteiden liittyvän pikemminkin syy-yhteyteen kuin makrotaloudellisiin indikaattoreihin sellaisenaan ja käsittelee niitä jäljempänä 5 jaksossa. Komissio totesi kuitenkin, että riippumatta unionin tuotannonalan kapasiteetin käyttöasteesta tarkastelujakson alussa käyttöaste laski jyrkästi vuoden 2021 ja tutkimusajanjakson välillä (69 prosentista 43 prosenttiin), kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 206–208 kappaleessa todetaan. Tämä osoittaa, että Kiinasta peräisin oleva tuonti vaikutti merkittävästi tuotannonalan tuotantokapasiteetin käyttöasteeseen tutkimusajanjaksolla.

(101)

Koska tuotannosta, tuotantokapasiteetista ja kapasiteetin käyttöasteesta ei esitetty muita huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 206–208 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistettiin.

(102)

CCCMC:n edustamat vientiä harjoittavat tuottajat väittivät, että Kiinasta tulevan tuonnin kasvu ja Kiinan hintojen nousu ei vuonna 2022 aiheuttanut painetta unionin tuotannonalan hintoihin tai markkinaosuuteen, koska unionin tuotannonala pystyi nostamaan hintojaan ja sen myynti laski vain vähän. CCCMC:n edustamat vientiä harjoittavat tuottajat totesivat lisäksi, että Kiinasta tuleva tuonti valtasi vain pienen osuuden kolmansilla mailla aiemmin olleesta markkinaosuudesta ja että tämän jälkeen unionin tuotannonalan markkinaosuus supistui vuonna 2023 siitä huolimatta, että Kiinasta tulevan tuonnin määrä laski, mikä kuvastaa ennemmin unionin markkinoiden yleistä heikkenemistä kuin Kiinasta peräisin olevan tuonnin vaikutusta.

(103)

Komissio huomautti, että tuontimäärien, markkinaosuuden ja vahinkoindikaattoreiden kehitystä sekä hinnankorotusten estymistä tarkasteltiin koko tarkastelujakson ajalta. Lisäksi komissio totesi, että väitteessä ei otettu huomioon unionin markkinoiden koon vaihtelua vuosien 2022 ja 2023 välillä. Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 189–190 kappaleessa selitetään, unionin kulutus laski vuosien 2022–2023 välillä 367 672 tonnista 294 891 tonniin. Markkinaosuuksien kehitystä ja niiden suhdetta tuontimääriin on arvioitava ottaen huomioon markkinoiden yleinen supistuminen. Komissio havaitsi, että vaikka Kiinasta peräisin olevan tuonnin määrä laski vuosina 2022–2023, Kiinan markkinaosuus kasvoi 48 prosentista 51 prosenttiin, kun taas unionin tuotannonalan osuus pieneni 38 prosentista 35 prosenttiin. Komissio totesi myös, että vuonna 2022 unionin tuotannonala nosti hintojaan Kiinasta tulevan tuonnin hinnannousun mukaisesti, mutta sen myynti laski 11 prosenttia ja sen markkinaosuus pieneni 8 prosenttia. Näin ollen komissio hylkäsi väitteen kokonaisuudessaan.

(104)

Koska myyntimäärästä ja markkinaosuudesta ei esitetty muita huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 209–210 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistettiin.

(105)

Koska kasvusta ei esitetty huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 211 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistettiin.

(106)

CCCMC:n edustamat vientiä harjoittavat tuottajat väittivät, että vaikutus työllisyyteen oli häviävän pieni ja että merkittäviä muutoksia tapahtui vasta tutkimusajanjaksolla eikä tarkastelujaksolla.

(107)

Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 212–214 kappaleessa todetaan, tarkasteltavana olevaa tuotetta tuottavien työntekijöiden määrä väheni 8 prosenttia vuosina 2021–2023 ja 16 prosenttia tarkastelujaksolla. Se, että työvoima supistui eniten tutkimusajanjakson aikana, ei muuta päätelmiä koko tarkastelujakson osalta havaittavasta suuntauksesta. Koska työllisyydestä ja tuottavuudesta ei esitetty muita huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 212–214 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistettiin.

(108)

Koska polkumyyntimarginaalin merkittävyyden ja aiemmasta polkumyynnistä toipumisen osalta ei esitetty huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 215–216 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistettiin.

(109)

CCCMC:n edustamat vientiä harjoittavat tuottajat väittivät, että Kiinasta tulevan tuonnin kasvu ja Kiinan hintojen nousu ei vuonna 2022 aiheuttanut painetta unionin tuotannonalan hintoihin tai markkinaosuuteen, koska unionin tuotannonala pystyi nostamaan hintojaan ja sen myynti laski vain vähän.

(110)

Komissio tarkasteli väitettä johdanto-osan 103 kappaleessa.

(111)

Koska hinnoista ja hintoihin vaikuttavista tekijöistä ei esitetty muita huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 217–219 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistettiin.

(112)

Koska työvoimakustannuksista ei esitetty huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 220–221 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistettiin.

(113)

Koska varastoista ei esitetty huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 222–225 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistettiin.

(114)

CCCMC:n edustamat vientiä harjoittavat tuottajat väittivät, että komission arvio kannattavuuden heikkenemisestä oli virheellinen, koska kannattavuus ja investoinnit kasvoivat vuonna 2022 Kiinasta peräisin olevan tuonnin 25 prosentin kasvusta huolimatta. CCCMC:n edustamat vientiä harjoittavat tuottajat väittivät, että tämän jälkeen tapahtunut kannattavuuden heikkeneminen johtui investointien huomattavasta kasvusta ja tuotantokustannusten noususta. Kustannusten nousu koski muun muassa energia-, raaka-aine- ja tuotantoprosessikustannuksia, jotka kasvoivat edelleen, vaikka sähkön hinnat laskivat vuonna 2023. CCCMC:n edustamien vientiä harjoittavien tuottajien mukaan tämä osoitti, että väitetty vahinko ei johtunut Kiinasta peräisin olevasta tuonnista.

(115)

Komissio katsoi väitteiden liittyvän pikemminkin syy-yhteyteen kuin mikrotaloudellisiin indikaattoreihin sellaisenaan ja käsittelee niitä jäljempänä 5 jaksossa.

(116)

Koska kannattavuudesta, kassavirrasta, investoinneista, investointien tuotosta ja pääoman saannista ei esitetty muita huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 226–231 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistettiin.

(117)

Koska vahingosta ei esitetty muita huomautuksia, komissio vahvisti väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 232–237 kappaleessa esitetyt päätelmät.

(118)

Väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 270 kappaleessa komissio päätteli, että tarkasteltavana olevan tuotteen polkumyynnillä tapahtuneella tuonnilla asianomaisesta maasta oli merkittävä kielteinen vaikutus unionin tuotannonalan tilanteeseen.

(119)

CCCMC:n edustamat vientiä harjoittavat tuottajat väittivät, että unionin tuotannonalan tuotannon supistuminen 37 prosentilla ei johdu suoraan Kiinasta peräisin olevan tuonnin kasvusta. CCCMC:n edustamat vientiä harjoittavat tuottajat väittivät, että unionin tuotannonalan tuotantomäärä laski 187 988 tonnista 139 354 tonniin vuosien 2022–2023 välillä, jolloin Kiinasta peräisin oleva tuonti väheni 175 343 tonnista 151 650 tonniin.

(120)

Komissio totesi, että väitteessä ei otettu huomioon unionin markkinoiden koon vaihtelua vuosien 2022 ja 2023 välillä. Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 189–190 kappaleessa selitetään, unionin kulutus laski vuosien 2022–2023 välillä 367 672 tonnista 294 891 tonniin. Tarkastellessaan markkinoiden supistumista komissio havaitsi, että vaikka Kiinasta peräisin olevan tuonnin määrä laski vuosina 2022–2023, Kiinan markkinaosuus kasvoi 48 prosentista 51 prosenttiin, kun taas unionin tuotannonalan osuus pieneni 38 prosentista 35 prosenttiin. Näin ollen komissio hylkäsi väitteen kokonaisuudessaan.

(121)

Lisäksi Abranova väitti, että Kiinasta peräisin olevan tuonnin määrän vaihtelut tarkastelujaksolla eivät johtuneet syy-yhteydestä polkumyynnillä tapahtuvaan tuontiin vaan pikemminkin poikkeuksellisista ulkoisista tekijöistä. Abranova väitti erityisesti, että tuonti väheni covid-19-pandemian aikana, kun konttien kuljetuskustannukset kasvoivat 4–5 kertaa normaalitasoa suuremmiksi. Tuonti kuitenkin lisääntyi huomattavasti Ukrainan sodan käynnistymisen myötä, koska EU kielsi sintratun alumiinioksidin tuonnin Venäjältä, rahtimaksut pienenivät ja unionin tuotannonalan tuotantokapasiteetti oli riittämätöntä. Näin ollen Abranova väitti, että tuontimäärien vaihtelu vuosien 2020 ja 2024 välillä johtui ennennäkemättömistä ulkoisista olosuhteista ja että asianmukainen vertailu covid-19-pandemiaa edeltäneisiin tuontimääriin osoittaisi, että havaitun tuonnin kehityksen ei voida katsoa johtuvan polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin vaikutuksista.

(122)

Komissio myönsi, että ulkoiset tekijät, kuten covid-19-pandemia ja Ukrainan sota, vaikuttivat yleisiin kauppavirtoihin. Tämä kehitys ei kuitenkaan vaikuta Kiinasta polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin ja unionin tuotannonalalle aiheutuneen merkittävän vahingon väliseen syy-yhteyteen. Tutkimuksessa vahvistettiin, että laajemmista markkinahäiriöistä huolimatta Kiinasta tuli unioniin huomattavia määriä tuontia ja sen markkinaosuus kasvoi. Lisäksi tuontihinnat olivat jatkuvasti alhaisempia kuin unionin tuotannonalan myyntihinnat ja tuotantokustannukset. Komissio vahvisti, että nämä tekijät osoittivat selvästi, että polkumyynnillä tapahtuneella tuonnilla oli suora yhteys unionin tuotannonalalle aiheutuneeseen vahinkoon, sillä unionin tuotannonala ei pystynyt nostamaan myyntihintojaan tuotantokustannusten nousun mukaisesti, mikä johti hinnankorotusten estymiseen ja kannattavuuden heikkenemiseen.

(123)

Koska polkumyyntituonnin vaikutuksista ei esitetty huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 239–242 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistettiin.

(124)

CCCMC:n edustamat vientiä harjoittavat tuottajat väittivät, että kolmansista maista peräisin oleva tuonti heikentää polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin ja unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon välistä syy-yhteyttä. CCCMC väitti, että kolmansista maista peräisin olevan tuonnin markkinaosuus oli tarkastelujaksolla huomattava, noin 15 prosenttia, ja että tuonti hinnoiteltiin jatkuvasti selvästi alle unionin tuotannonalan myyntihintojen.

(125)

Komissio totesi, että kolmansien maiden tuonti unionin markkinoille oli vähäistä Kiinaan verrattuna tarkastelujaksolla. Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 244 kappaleessa selitetään, kaikista muista kolmansista maista kuin Kiinasta tulevan tuonnin yhteenlaskettu markkinaosuus laski vuoden 2021 ja tutkimusajanjakson välillä 22 prosentista 15 prosenttiin. Tärkeimpien vientiä harjoittavien kolmansien maiden eli Ukrainan, Yhdysvaltojen, Brasilian ja Bahrainin markkinaosuudet olivat 2–5 prosenttia, ja niiden markkinaosuudet pysyivät suurin piirtein vakaina tarkastelujaksolla.

(126)

Komissio huomautti lisäksi, että vaikka Ukraina ja Bahrain tekivät myyntiä Kiinaa alhaisemmilla hinnoilla tutkimusajanjaksolla, niiden markkinaosuudet olivat pienet ja kokonaisvaikutus unionin markkinoihin siksi vähäinen. Muiden kolmansien maiden tuontihinnat olivat yleensä Kiinan tuontihintoja korkeammat. Komissio päätteli, että kolmansista maista tuleva tuonti ei heikennä unionin tuottajille aiheutuneen merkittävän vahingon ja Kiinasta polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin välistä syy-yhteyttä, ja vahvisti väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 243–246 kappaleessa esitetyt päätelmät.

(127)

CCCMC:n edustamat vientiä harjoittavat tuottajat, PRE, DFFI ja Reckel väittivät, että unionin tuotannonalan vientitoiminnan heikkeneminen heikentää polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin ja unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon välistä syy-yhteyttä. Lisäksi ne väittivät, että vientitoiminnan heikkeneminen ei voinut johtua Kiinan viennistä kolmansille markkinoille ja että unionin tuotannonalan kyvyttömyydellä vähintäänkin ylläpitää vientimääräänsä ei ollut syy-yhteyttä Kiinan viennin aiheuttamaan hintapaineeseen.

(128)

Komissio vahvisti, ettei se katsonut unionin tuotannonalan vientitoiminnan heikkenemisen syyksi Kiinasta kolmansille markkinoille suuntautuvaa vientiä. Komissio totesi, että viennin osuus unionin tuotannonalan kokonaismyynnistä tarkastelujaksolla oli vain noin 14 prosenttia. Tämän vuoksi komissio katsoi, että kolmansiin maihin suuntautuvalla viennillä olisi voinut olla vain vähäinen vaikutus unionin tuotannonalan vahingolliseen tilanteeseen tutkimusajanjaksolla eikä se näin ollen poistanut Kiinasta tulevan polkumyyntituonnin ja unionin tuotannonalalle aiheutuneen merkittävän vahingon välistä syy-yhteyttä.

(129)

Komissio päätteli, että unionin tuotannonalan vientitoiminnan vaikutus ei heikennä unionin tuottajille aiheutuneen merkittävän vahingon ja Kiinasta polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin välistä syy-yhteyttä, ja vahvisti väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 247–250 kappaleessa esitetyt päätelmät.

(130)

CCCMC:n edustamat vientiä harjoittavat tuottajat, PRE, DFFI ja Reckel väittivät, että kysynnän supistuminen ja kulutuksen väheneminen unionissa poistavat polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin ja unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon välisen syy-yhteyden tai vähintäänkin merkittävästi heikentävät sitä. PRE ja DFFI väittivät, että sintratun alumiinioksidin kysynnän huomattava väheneminen unionin markkinoilla johtui pääasiassa vuodesta 2021 lähtien vallinneista epäsuotuisista makrotaloudellisista olosuhteista. PRE ja DFFI viittasivat erityisesti pandemian jälkeisen elpymisen lyhytaikaisuuden, korkeiden energiakustannusten, heikon kasvun, inflaation ja geopoliittisten jännitteiden yhteisvaikutuksiin, jotka vähensivät merkittävästi kysyntää tuotantoketjun loppupään aloilla, kuten teräs-, rakennus- ja autoteollisuudessa.

(131)

Komissio viittaa väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 252 kappaleeseen, jossa todetaan, että unionin kulutus laski 20 prosenttia ja unionin myynti 37 prosenttia tarkastelujakson aikana, minkä johdosta unionin markkinaosuus supistui 9 prosenttia. Myös tuonti muista kolmansista maista väheni merkittävästi. Sen sijaan Kiinasta tulevan tuonnin markkinaosuus kasvoi 16 prosenttia tarkastelujakson aikana.

(132)

Komissio muistutti, että muiden unionin tuotannonalaan vaikuttavien tekijöiden olemassaolo ei poista syy-yhteyttä, jos polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin todetaan yksinään aiheuttaneen merkittävää vahinkoa. Vaikka kulutuksen supistumisella saattoi olla jonkin verran vaikutusta tässä tapauksessa, sen merkitys olisi ollut vain rajallinen eikä sillä voida selittää näin mittavaa heikkenemistä.

(133)

Komissio päätteli, että kulutuksen väheneminen unionissa ei heikennä unionin tuottajille aiheutuneen merkittävän vahingon ja Kiinasta polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin välistä syy-yhteyttä, ja vahvisti väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 252–253 kappaleessa esitetyt päätelmät.

(134)

Reckel, Abranova, PRE, DFFI ja CCCMC:n edustamat vientiä harjoittavat tuottajat väittivät, että unionin tuotannonalan tuotantokustannusten nousu, joka johtuu erityisesti nousseista sähkön hinnoista, inflaatiosta ja tuotujen raaka-aineiden hinnannoususta, poistaa polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin ja unionin tuotannonalalle aiheutuneen merkittävän vahingon välisen syy-yhteyden tai vähintäänkin merkittävästi heikentää sitä.

(135)

Komissio tarkasteli tätä väitettä jo väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa ja totesi, että energian ja raaka-aineiden hintojen nousu ei selitä havaittua tuotannonalan heikkenemistä. Tutkimuksessa kävi ilmi, että unionin tuotannonala pysyi kannattavana silloinkin, kun energian hinnat olivat korkeimmillaan vuonna 2022. Tämä oli mahdollista, koska osa energiakustannusten kasvusta voitiin siirtää käyttäjille. Unionin tuotannonala pystyi siirtämään energiakustannusten nousun käyttäjille vuonna 2022, koska Kiinasta peräisin olevan tuonnin poikkeuksellisen suuri hinnannousu (44 prosentin nousu vuodesta 2021, ks. väliaikaista tullia koskevan asetuksen taulukko 4) heikensi merkittävästi Kiinasta tulevan tuonnin tukivoimaa. Vuonna 2023 Kiinasta peräisin olevan tuonnin hinnat kuitenkin laskivat jyrkästi lähelle vuoden 2021 tasoa, mikä lisäsi merkittävästi unionin tuotannonalaan kohdistunutta painetta olla korottamatta hintoja. Näin ollen unionin tuotannonala ei enää pystynyt siirtämään energiakustannuksia käyttäjille, vaikka kustannukset laskivat vuoteen 2022 verrattuna. Komissio totesi, että Kiinasta peräisin olevan halpatuonnin aiheuttaman hinnankorotusten estymisen vuoksi unionin tuotannonala ei enää pystynyt muuttamaan hintojaan vuonna 2023 ja tutkimusajanjaksolla, jolloin energian hinnat laskivat, ja tämä johti unionin tuotannonalan kannattavuuden romahtamiseen. Komissio ei myöskään havainnut, että raaka-aineiden hinnoilla olisi ollut järjestelmällistä haittavaikutusta unionin tuotannonalaan.

(136)

Koska tutkimuksen lopullisessa vaiheessa ei toimitettu uutta näyttöä, joka antaisi aihetta toisenlaiseen päätelmään, komissio vahvistaa väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 254–259 kappaleessa esitetyn arvionsa, jonka mukaan tuotantokustannusten nousu ei poista polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin ja unionin tuotannonalalle aiheutuneen merkittävän vahingon välistä syy-yhteyttä.

(137)

PRE ja DFFI väittivät, että kaikkia unionin tuotannonalalle aiheutuneeseen vahinkoon vaikuttavia tekijöitä, kuten unionin kulutuksen supistumista, unionin heikkoa vientitoimintaa, kasvaneita energia- ja raaka-ainekustannuksia sekä Kiinasta ja muista kolmansista maista peräisin olevaa tuontia, olisi arvioitava kumulatiivisesti. Ne väittivät, että sekä yhdessä että erikseen huomioituina nämä tekijät heikentävät polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin ja unionin tuotannonalalle väitetysti aiheutuneen merkittävän vahingon välistä syy-yhteyttä.

(138)

Kuten johdanto-osan 132 kappaleessa selitetään, komissio muistutti, että muiden unionin tuotannonalaan vaikuttavien tekijöiden olemassaolo ei poista syy-yhteyttä, jos polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin todetaan yksinään aiheuttaneen merkittävää vahinkoa. Tutkimuksessa vahvistettiin, että muista yhdessä tai erikseen tarkastelluista tekijöistä huolimatta Kiinasta tuli unioniin huomattavia määriä tuontia ja sen markkinaosuus kasvoi. Lisäksi tuontihinnat olivat jatkuvasti alhaisempia kuin unionin tuotannonalan myyntihinnat ja tuotantokustannukset. Komissio vahvisti lisäksi, että unionin tuotannonala ei pystynyt muuttamaan hintojaan vastaamaan tuotantokustannusten kasvua, mikä johti hinnankorotusten estymiseen ja kannattavuuden heikkenemiseen. Tämä osoittaa, että unionin tuotannonalalle aiheutuneella merkittävällä vahingolla oli syy-yhteys polkumyynnillä tapahtuvaan tuontiin.

(139)

Koska syy-yhteydestä ei esitetty muita huomautuksia, komissio vahvisti väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 267–270 kappaleessa esitetyt päätelmät.

(140)

Kuten johdanto-osan 88–90 kappaleessa selitetään, komissio vahvisti, että vahinkoanalyysi on edustava ja vastaa todellista kilpailua markkinoilla. Koska muita huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 280 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan. Näin ollen yhteistyössä toimineiden vientiä harjoittavien tuottajien ja kaikkien muiden yritysten lopullinen vahingon korjaava taso on seuraava:

(141)

Edellä esitetyn arvioinnin perusteella lopulliset polkumyyntitullit olisi asetettava perusasetuksen 7 artiklan 2 kohdan mukaisesti seuraavasti:

(142)

Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 285–288 kappaleessa selitetään, unionin tuotannonala koostuu yhdeksästä eri jäsenvaltioissa sijaitsevasta tuottajasta, jotka työllistävät noin 962 työntekijää. Suurin osa näistä tuottajista tuki valitusta eikä vastustanut tutkimuksen aloittamista.

(143)

Unionin tuotannonala toimii tällä hetkellä olosuhteissa, jotka ovat taloudellisesti kannattamattomat ja johtavat kestämättömään kannattavuustasoon. Komission 3.5 jaksossa vahvistamat polkumyyntimarginaalit ovat poikkeuksellisen korkeat. Polkumyynnillä tapahtunut tuonti on aiheuttanut unionin tuotannonalalle 4.6 jaksossa vahvistettua merkittävää vahinkoa, joka uhkaa unionin tuotannonalan kannattavuutta ja kykyä toimia tavanomaisissa markkinaolosuhteissa.

(144)

Toimenpiteiden puuttumisella olisi todennäköisesti merkittävä kielteinen vaikutus unionin tuotannonalaan, koska hinnankorotukset estyisivät ja myynti vähenisi edelleen, mikä johtaisi suurempiin tappioihin, tuotantolaitosten todennäköiseen sulkemiseen, irtisanomisiin ja viime kädessä kokonaisten yritysten sulkemiseen.

(145)

Tällaiset seuraukset voisivat häiritä Euroopan sintratun alumiinioksidin tuotannon jatkuvuutta ja vaarantaa unionin teollisen häiriönsietokyvyn ja strategisen riippumattomuuden pitkällä aikavälillä. Sintrattu alumiinioksidi on olennainen tuotantopanos monien jatkojalostustuotteiden, kuten tulenkestävien materiaalien, hiontatuotteiden ja kehittyneiden keraamisten materiaalien, valmistuksessa. Tällaiset tuotteet puolestaan ovat välttämättömiä kriittisillä aloilla, kuten teräksen, muiden metallien, lasin ja niihin liittyvien materiaalien tuotannonaloilla. Sintrattua alumiinioksidia pidetään arkana tuotteena, koska se on strategisesti tärkeä materiaali esimerkiksi sotilaallisissa ja kaksikäyttösovelluksissa. (9) Sintratun alumiinioksidin ainutlaatuiset ominaisuudet, kuten poikkeuksellinen kovuus ja lämpövakavuus, tekevät siitä vaikeasti korvattavan materiaalin. Koska tuote on arka ja strategisesti merkittävä, on tärkeää, että sillä on vakaa ja varma toimitusketju unionissa. Häiriöt voivat vaikuttaa suoraan unionin taloudelliseen turvallisuuteen, sillä ne vaikuttavat kriittiseen teollisuus-, energia- ja puolustusinfrastruktuuriin, jossa käytetään sintrattua alumiinioksidia sisältäviä komponentteja, ja heikentävät toimitusketjujen häiriönsietokykyä ulkoisia häiriöitä, painostamista tai muita riskejä vastaan.

(146)

Näin ollen komissio katsoi, että on unionin edun mukaista ottaa käyttöön toimenpiteitä, joiden avulla unionin tuotannonala voi saada takaisin osan menetetystä markkinaosuudestaan ja jotka palauttavat terveen kilpailun.

(147)

Tuoja Traxys väitti, että polkumyyntitoimenpiteiden käyttöönotto vähentäisi merkittävästi kilpailua unionin markkinoilla. Traxys väitti lisäksi, että kasvaneita kustannuksia ei voida siirtää tulenkestävien aineiden tuottajille ja että toimenpiteiden käyttöönotto johtaisi tulenkestävien aineiden alan toimijoiden tuotantolaitosten sulkemiseen, ammattitaitoista työvoimaa edellyttävien työpaikkojen menettämiseen ja suurempaan riippuvuuteen muualta tuotavista käyttövalmiista tulenkestävistä aineista. Lisäksi se väitti, että erityisesti ruskeaksi sintrattua alumiinioksidia koskevilla toimenpiteillä olisi vakavia ja suhteettomia vaikutuksia Euroopan terästeollisuuteen.

(148)

Komissio totesi, että Traxysin väitteet koskivat markkinoiden yleistä arviointia, kuten vaikutusta käyttäjiin ja terästeollisuuteen, mutta se ei toimittanut sellaisia lisätietoja etuyhteydettömien tuojien ja kauppiaiden eduista, joita ei ole jo huomioitu ja käsitelty väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 290–294 kappaleessa. Komissio totesi, että käyttäjien, myös tulenkestävien aineiden tuottajien, kustannusten nousua koskevia väitteitä käsitellään jäljempänä 7.3 jaksossa. Lisäksi komissio käsittelee markkinoiden keskittymistä koskevia väitteitä jäljempänä 7.4 jaksossa.

(149)

Koska tästä jaksosta ei esitetty muita huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 289–294 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistettiin.

(150)

Väliaikaista tullia koskevan asetuksen julkaisemisen jälkeen useat käyttäjät toimittivat tietoja, joissa korostettiin kielteisiä vaikutuksia, joihin ne olivat törmänneet jo väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönoton myötä, erityisesti niiden kyvyttömyyttä siirtää hintojen nousua asiakkaille. Nämä ongelmat oli tuotu esiin ja selitetty myös alustavassa vaiheessa, jolloin käyttäjät väittivät, että polkumyyntitullien käyttöönotto nostaisi merkittävästi niiden kustannuksia ja niitä olisi vaikea siirtää asiakkaille. Käyttäjien mukaan tämä voisi vaarantaa niiden kannattavuuden ja kilpailukyvyn. Osa käyttäjistä varoitti lisäksi, että tulleihin liittyvät kustannusten nousut voisivat vaarantaa niiden toiminnan kestävyyden ja tiettyjen tuotantotoimintojen pysyvän kannattavuuden unionissa. Käyttäjien mainitsemia mahdollisia seurauksia olivat muun muassa tuotannon supistuminen, tuotannon siirtäminen unionin ulkopuolelle ja toiminnan lopettaminen.

(151)

Komissio totesi, että tutkimuksen aikana kerättiin laajalti tietoa, kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 295 kappaleessa esitetään. Noin 50 käyttäjää ja käyttäjäjärjestöä ilmoittautui ja osallistui aktiivisesti menettelyyn. Monet näistä käyttäjistä toimittivat vastauksen kaikkiin kyselylomakkeen kysymyksiin, minkä ansiosta komissio pystyi laatimaan perusteellisen ja edustavan arvion tilanteesta. Erityisen aktiivisia olivat hiontatuotteita ja tulenkestäviä aineita valmistavien tuotannonalojen toimialajärjestöt, jotka toimittivat merkityksellisiä ja yksityiskohtaisia tietoja. Nämä järjestöt edustavat useita erilaisia toimijoita, kuten useita pk-yrityksiä sekä suurempia käyttäjiä. Kuultujen toimijoiden laaja kirjo varmistaa, että tiedot kuvastavat unionin tuotantoketjun loppupään tuotannonalojen monimuotoisuutta ja laajuutta.

(152)

Sosioekonomisten vaikutusten osalta toimialajärjestöiltä saatujen tietojen perusteella on arvioitu, että tulenkestävien aineiden tuotannonala työllistää unionissa noin 20 000 ihmistä ja sen vuotuinen liikevaihto on noin 4 miljardia euroa. Hiomatuotteita valmistavalla tuotannonalalla on pelkästään Saksassa ja Italiassa noin 8 400 työpaikkaa, ja alan yhteenlaskettu vuotuinen liikevaihto on noin 2,3 miljardia euroa näissä kahdessa jäsenvaltiossa. Näiden tuotannonalojen käyttäjäjärjestöjen toimittamien tietojen perusteella unionin tulenkestäviä aineita ja hiontatuotteita valmistavien tuotannonalojen yhteenlaskettu vuotuinen liikevaihto on noin 6,6 miljardia euroa ja niillä on unionin alueella 39 000 suoraa työpaikkaa, joista yli 22 600 työpaikkaan kohdistuisi merkittävä ja välitön riski.

(153)

Näin ollen nämä alat vaikuttavat merkittävästi talous- ja työllisyystilanteeseen maissa, joissa alan yritykset toimivat. Lisäksi hiontatuotteita ja tulenkestäviä aineita valmistavat tuotannonalat ovat ratkaisevassa asemassa terästä, erilaisia metalleja ja lasia sekä leikkaus-, hionta-, kiillotus- ja viimeistelytyökaluja valmistavilla aloilla. Tällaiset työkalut ovat olennaisen tärkeitä esimerkiksi autoteollisuuden, ilmailu- ja avaruusteollisuuden ja rakennusteollisuuden valmistusprosesseissa.

(154)

Komissio totesi, että käyttäjille toimitettuun kyselylomakkeeseen saatujen vastausten mukaan noin 50 prosenttia hiontatuotteita valmistavalla tuotannonalalla ja noin 65 prosenttia tulenkestäviä aineita valmistavalla tuotannonalalla käytetystä sintratusta alumiinioksidista on peräisin Kiinasta. Nämä tiedot kuvastavat tuotantoketjun loppupään tuotannonalojen suurta riippuvuutta kiinalaisesta sintratusta alumiinioksidista. Vaikka merkittävä osa sintratusta alumiinioksidista hankitaan vaihtoehtoisista alkuperämaista, mikä lieventäisi tullien vaikutusta joidenkin yritysten kokonaiskustannuksiin, komissio totesi, että unionin teollisuus on edelleen erittäin riippuvainen Kiinasta polkumyynnillä tapahtuvasta halpatuonnista. Tullien käyttöönotosta johtuva hinnannousu vaikuttaisi sellaisten käyttäjien tuotantokustannuksiin, jotka ovat hyvin riippuvaisia Kiinasta tuotavasta materiaalista.

(155)

Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 300 kappaleessa selitetään, tarkastellessaan mahdollisia vaikutuksia tuotantokustannuksiin komissio arvioi, että tullien käyttöönotto voisi nostaa tuotetta käyttävien tuotannonalojen kustannuksia 10–30 prosentilla yrityksen ja toimialan mukaan, jos ne hankkivat sintratun alumiinioksidinsa ainoastaan Kiinasta. Tarkemmin sanottuna tulenkestäviä aineita valmistavan tuotannonalan kustannukset voivat nousta 10–30 prosenttia, kun taas hiontatuotteita valmistavan tuotannonalan kustannukset voivat nousta 10–23 prosenttia. Näin ollen komissio päätteli, että sintratun alumiinioksidin hinnan vaihtelut voivat vaikuttaa merkittävästi käyttäjien tuotantokustannuksiin.

(156)

Tällä perusteella komissio tunnusti, että tuotetta käyttävien eri tuotannonalojen taloudellinen haavoittuvuus on tosiasiallista. Tuotetta käyttävät tuotannonalat ovat hyvin hajanaisia, ja niillä toimii monenlaisia toimijoita, jotka kykenevät vaihtelevissa määrin ottamaan vastaan kustannusten nousun. Joidenkin käyttäjien osalta polkumyyntitullien aiheuttama kustannusten nousu voisi vaarantaa niiden toiminnan kestävyyden. Tämä voi johtaa tuotannon supistumiseen, toimintojen siirtämiseen EU:n ulkopuolelle tai toiminnan lopettamiseen.

(157)

Tuotetta käyttävillä tuotannonaloilla toimii sekä suuria maailmanlaajuisia yrityksiä että lukuisia pk-yrityksiä. Tämä monimuotoisuus tarkoittaa, että pienet tai kustannusherkät toimijat voivat kärsiä kustannusten noususta erityisen paljon. Komissio myönsi, että pienet yritykset eivät välttämättä pysty ottamaan vastaan lisäkustannuksia ja että ne saattavat joutua lopettamaan toimintansa. Suuremmat yritykset voisivat puolestaan todennäköisemmin siirtää tuotantonsa olemassa oleviin tuotantolaitoksiin unionin ulkopuolelle.

(158)

Edellä esitetyn perusteella komissio totesi, että teollisuuden vähenemisen riski on suuri tuotantoketjun loppupään aloilla. Useiden tulenkestäviä aineita ja hiontatuotteita valmistavien yritysten toiminta on jo tappiollista, ja niiden taloudellinen epävakaus on suora uhka teollisuuden kestävyydelle unionille strategisesti tärkeillä aloilla.

(159)

Osa tulenkestäviä aineita valmistavalla tuotannonalalla toimivista osapuolista väitti, että Kiinasta peräisin olevan tuonnin korvaaminen vaarantaisi unionin tulenkestäviä aineita valmistavan tuotannonalan toimitusvarmuuden, sillä unionin tuotannonala tuottaa vain rajallisesti tämän alan tärkeimpiä tuotetyyppejä, etenkin tulenkestävää ja ruskeaksi sintrattua alumiinioksidia. Ne väittivät, että unionin tuotannonala on perinteisesti suuntautunut hiontalaatuisen sintratun alumiinioksidin tuotantoon, jonka osuus kokonaiskysynnästä on suurempi ja jota myydään korkeampaan hintaan, ja se hyötyy mittakaavaeduista, jotka mahdollistavat tehokkaamman kustannusten järkeistämisen. Lisäksi ne väittivät, että kolmannet maat eivät sovellu vaihtoehtoiseksi hankintalähteeksi, koska niiden markkinaosuus on edelleen pieni.

(160)

VDS väitti lisäksi, että tuotantokapasiteetin kokonaisarviointi ei riitä, koska unionin tuotannonalalla ei ole valmiuksia tuottaa tiettyjä sintratun alumiinioksidin laatuja, käsittelyjä ja raekokoja. Lisäksi VDS totesi, että edes kolmansista maista ei useinkaan ole mahdollista saada tuotteita, joiden laatu vastaa Kiinasta peräisin olevia tuotteita.

(161)

Komissio havaitsi, että unionin tuotannonala pystyy toimittamaan unionin markkinoille vaadittuja määriä, myös tarkasteltavana olevan tuotteen eri tyyppejä, laatuja, käsittelyjä ja raekokoja. Vaikka unionin tuotannonalan tuotantomäärät laskivat merkittävästi tarkastelujaksolla Kiinasta polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin vuoksi, komissio havaitsi, että unionin tuotannonala alihyödynsi tuotantokapasiteettiaan merkittävästi tällä ajanjaksolla, kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 206–208 ja 308 kappaleessa todetaan. Komissio vahvisti, että käytettävissä oleva lisäkapasiteetti sisältää tulenkestävän sintratun alumiinioksidin ja ruskeaksi sintratun alumiinioksidin tuotannon. Komissio vahvisti erityisesti, että merkittävä osa käytettävissä olevasta lisäkapasiteettista liittyy ruskeaksi sintratun alumiinioksidin tuotantoon. Tämä lisäkapasiteetti voidaan ottaa käyttöön joko välittömästi tai hyvin nopeasti.

(162)

Lisäksi komissio toisti, että kolmansista maista tuleva tuonti on unionin tuotannonalan tuotannon lisäksi edelleen luotettava sintratun alumiinioksidin lähde, kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 304 ja 305 kappaleessa todetaan. Vaikka kolmansien maiden osuus unionin markkinoista oli tutkimusajanjaksolla pieni Kiinaan verrattuna, komissio totesi viimeisimpien saatavilla olevien tietojen perusteella, että tuonti kolmansista maista on lisääntynyt maltillisesti väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen. Tämä kehitys osoittaa, että muutosprosessi etenee odotetulla tavalla. Kun otetaan huomioon kehityksen asteittaisuus, voidaan kohtuudella olettaa, että tuonti kolmansista maista tulee lisääntymään edelleen, kun toimijat laajentavat tai vakiinnuttavat toimintaansa unionin markkinoilla. Komissio ei myöskään löytänyt näyttöä tukemaan väitettä, jonka mukaan kolmansista maista peräisin olevien tuotteiden laatu olisi huonompi kuin Kiinasta peräisin olevien tuotteiden. Komission käytettävissä olevat tiedot osoittavat, että kolmansien maiden tuottajat pystyvät toimittamaan sintrattua alumiinioksidia, jolla on kiinalaisiin tuotteisiin verrattavissa oleva suorituskyky ja ominaisuudet.

(163)

Jotkin osapuolet väittivät myös, että sintratun alumiinioksidin vienti Kiinasta unioniin on tukenut olennaisesti kilpailun säilymistä unionin markkinoilla, erityisesti koska vaihtoehtoisia sintratun alumiinioksidin hankintalähteitä on vain vähän. Osapuolet väittivät, että vaikka komission tarkoituksena ei ole sulkea kiinalaisia tuottajia pois unionin markkinoilta, näin kuitenkin kävisi, sillä ehdotetut polkumyyntitullit nostaisivat niiden hintoja unionin hintatason yläpuolelle. Tämä johtaisi markkinoiden keskittymiseen ja kilpailun vähenemiseen ja voisi aiheuttaa vahinkoa tuotantoketjun loppupään käyttäjille.

(164)

Komissio muistutti, että polkumyyntitoimenpiteiden tarkoituksena on palauttaa tasapuoliset kaupankäyntiedellytykset, joita polkumyynnillä tapahtunut tuonti on vääristänyt, eikä sulkea kiinalaisia vientiä harjoittavia tuottajia unionin markkinoiden ulkopuolelle. Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 311 kappaleessa todetaan, komissio vahvisti, että osapuolet eivät toimittaneet mitään perusteltua näyttöä, joka osoittaisi, että toimenpiteiden käyttöönotolla olisi markkinarakenteeseen vakavia haitallisia vaikutuksia, joihin kuuluu myös unionin tuotannonalan kilpailunvastainen toiminta, jotka vaikuttaisivat kielteisesti tuotantoketjun loppupään toimijoihin.

(165)

Tutkimuksessa kävi ilmi, että väliaikaisten toimenpiteiden vahvistaminen suunnitellulla tavalla aiheuttaisi tuotantoketjun loppupään aloilla merkittävän riskin teollisuuden vähenemisestä. Useiden tulenkestäviä aineita ja hiontatuotteita valmistavien yritysten toiminta on jo tappiollista, ja niiden taloudellinen epävakaus on suora uhka teollisuuden kestävyydelle unionille strategisesti tärkeillä aloilla.

(166)

Toimenpiteiden toteuttamatta jättäminen johtaisi kuitenkin kielteisiin ja peruuttamattomiin seurauksiin unionin tuotannonalalla, sillä jatkuva hinnankorotusten estyminen ja myynnin väheneminen kiihdyttäisivät toiminnan muuttumista tappiolliseksi ja johtaisivat tuotantolaitosten sulkemiseen. Tällaiset seuraukset voisivat vaarantaa Euroopan sintratun alumiinioksidin tuotannon jatkuvuuden. Sintrattu alumiinioksidi on tärkeä materiaali, jota käytetään strategisilla aloilla, kuten terästeollisuudessa ja puolustusalalla, sekä muissa arkaluonteisissa sovelluksissa. Sintratun alumiinioksidin tuotannon väheneminen heikentäisi unionin teollista häiriönsietokykyä ja strategista riippumattomuutta.

(167)

Tämän ja unionin tuotannonalan tai tuotantoketjun loppupään tuotannonalan häviämisen välttämiseksi komissio katsoi aiheelliseksi mukauttaa toimenpiteiden muotoa 8 jaksossa esitetyn mukaisesti.

(168)

Väliaikaisten toimenpiteiden julkaisemisen jälkeen komissio jatkoi tietojen keräämistä ja käynnisti laajan kuulemisprosessin. Tähän prosessiin sisältyi runsaasti vuorovaikutusta asianomaisten osapuolten kanssa. Käytettyjä vuorovaikutusmekanismeja olivat muun muassa kuulemiset, kirjalliset huomautukset, esitykset ja yksityiskohtainen tietojenvaihto sekä unionin tuottajien että käyttäjien kanssa.

(169)

Saint-Gobain esitti ehdotuksen, jonka mukaan polkumyyntitulleja voitaisiin laajentaa koskemaan tarkasteltavana olevaa tuotetta osana tuotantoketjun loppupään tuotannonalojen valmistamia tuotteita. Saint-Gobainin mukaan tällä ehdotuksella luotaisiin tasavertaisemmat toimintaedellytykset ja varmistettaisiin tasapuolinen kilpailu tuotantoketjun loppupään markkinoilla, koska näin estettäisiin epäterveesti hinnoiteltua kiinalaista sintrattua alumiinioksidia käyttäviä kolmansien maiden tuottajia saamasta kilpailuetua kyseisillä markkinoilla toimiviin unionin tuottajiin nähden.

(170)

Komissio katsoi, että tällainen toimintatapa olisi mahdoton tämän tutkimuksen soveltamisalalla. Komissio totesi, että sintratun alumiinioksidin tuontia koskevan polkumyyntitutkimuksen soveltamisala on rajallinen ja se kattaa ainoastaan tarkasteltavana olevan tuotteen. Näin ollen polkumyyntiä ja vahinkoa koskevia päätelmiä ei voida oikeudellisesti soveltaa tuotantoketjun loppupään tuotteisiin ilman erillistä tutkimusta. Komissio totesi lisäksi, että tällaisen ehdotuksen täytäntöönpanoon liittyy huomattavia käytännön haasteita, koska sintratun alumiinioksidin pitoisuuden tarkistaminen tuotantoketjun loppupään tuotannonalan valmistamista lopputuotteista olisi äärimmäisen hankalaa. Tästä syystä ehdotus hylättiin.

(171)

Kun otetaan huomioon edellä 7 jaksossa kuvatut edut, komissio katsoo, että tulliton tariffikiintiö on paras toimenpide, jolla voidaan löytää tasapaino asiaan liittyvien eri etunäkökohtien välillä eli suojella unionin tuottajien asemaa ja samalla välttää käyttäjiin kohdistuvat kustannusshokit, pienentää kustannusvaikutuksia, varmistaa riittävä aika muutoksiin sopeutumiseen ja vähentää riippuvuutta Kiinasta peräisin olevasta tuonnista.

(172)

Koska tavoitteena on suojella unionin tuottajia, joihin polkumyynnillä tapahtuva tuonti vaikuttaa, ja vähentää samalla käyttäjille aiheutuvia kustannuksia ja riippuvuutta Kiinasta tulevasta tuonnista, lopullinen polkumyynnin vastainen toimenpide olisi toteutettava tullittoman tariffikiintiön muodossa. Tarkasteltavana olevan tuotteen tuonti tämän kiintiön rajoissa vapautetaan polkumyyntitullista. Kiintiön ylittävään tuontiin sovelletaan kuitenkin tässä asetuksessa vahvistettua täyttä polkumyyntitullia.

(173)

Komissio määritti tällaiselle kiintiölle asianmukaisen tason. Lähtökohtana oli arvioida, mitä unionin tuottajat tarvitsevat, jotta niiden toiminta pysyy kannattavana. Komission oli tätä varten määritettävä myyntimäärä, johon unionin tuottajien on päästävä vakaan markkinaosuuden ylläpitämiseksi. Komissio käytti määrittelyssä tietoja ajanjaksoilta, jolloin tuotannonala oli sekä kilpailukykyinen että kannattava.

(174)

Seuraavaksi pohdittiin, miten tuonti kolmansista maista voisi kehittyä. Lopuksi tarkasteltiin unionin markkinoiden kokoa. Unionin tarjonnan ja ennakoidun kolmansista maista tulevan tuonnin perusteella jäljelle jäävä määrä vahvistettiin tullittoman kiintiön tasoksi.

(175)

Tämän arvioinnin jälkeen komissio asetti tullittoman tariffikiintiön, jonka alustava määrä vuodelle 2026 on 60 000 tonnia. Kiintiötä on tarkoitus pienentää asteittain 7 500 tonnia vuodessa viiden vuoden aikana siten, että se olisi 30 000 tonnia vuoteen 2030 mennessä.

(176)

Tulliton tariffikiintiö jaetaan tulli-ilmoitusten hyväksymispäivän mukaisessa järjestyksessä. Laajan ja tasapuolisen saatavuuden varmistamiseksi tariffikiintiö jaettiin 1) tuotteittain siten, että ruskeaksi sintratulle alumiinioksidille ja valkoiseksi sintratulle alumiinioksidille määritettiin omat kiintiöt, 2) raekoon mukaan, jotta varmistetaan tasapuolinen jakauma eri sovellusten välillä, ja 3) ajallisesti neljännesvuosittain, jotta varmistetaan tuonnin saatavuus ympäri vuoden. Tällä rakenteella varmistetaan, että sintrattua alumiinioksidia on tasapuolisesti saatavilla eri aloilla ja että toimenpiteellä voidaan vastata toimialakohtaisiin tarpeisiin.

(177)

Komissio totesi seuraavaa tullittoman tariffikiintiön määrän odotetuista vaikutuksista asianomaisiin osapuoliin:

(178)

Unionin tuotannonalan osalta tulliton määrä määritettiin perustuen viitearvoon ajalta, jolloin unionin tuotannonalan voittomarginaalit olivat kohtuulliset. Tavoitteena on säilyttää tämä kannattavuustaso ja samalla lisätä myyntiä ja kasvattaa unionin tuotannonalan markkinaosuutta ja tuotantoa. Epäterveesti hinnoitellun Kiinasta peräisin olevan tuonnin määrän vähentämisen odotetaan luovan unionin tuotannonalalle vakaamman toimintaympäristön, joka tukisi parempaa hintojen hallintaa ja pysyvää kannattavuutta.

(179)

Erityisesti unionin tuotannonalan myynnin ennustetaan kasvavan 84 prosenttia vuonna 2026 ja saavuttavan 95 prosentin kasvun vuoteen 2031 mennessä, mikä lähes kaksinkertaistaisi tutkimusajanjaksolla kirjatun myynnin. Kapasiteetin käyttöasteen odotetaan kasvavan tutkimusajanjakson aikaisesta 43 prosentista 67 prosenttiin vuonna 2026 ja saavuttavan 71 prosenttia vuoteen 2031 mennessä, mikä merkitsisi 65 prosentin kasvua. Markkinaosuuden ennustetaan kasvavan tutkimusajanjakson aikaisesta 32 prosentista 59 prosenttiin vuonna 2026 ja 63 prosenttiin vuoteen 2031 mennessä. Tämä merkitsisi 96 prosentin kasvua ja olisi lähes kaksinkertainen tutkimusajanjakson aikaiseen tasoon verrattuna. Hinnoista ei voitu laatia täysin tarkkoja ennusteita tietojen rajallisuuden vuoksi. Tulevaan hintatasoon voivat vaikuttaa useat tekijät, kuten kulutussuuntaukset, kansainväliset hintavertailut, kiinalainen tuotevalikoima ja tuotantokustannusten muutokset.

(180)

Tulliton tariffikiintiö suunniteltiin varmistamaan unionin tuotannonalan kannattavuus näiden ennustettujen myynnin, kapasiteetin käyttöasteen ja markkinaosuuden parannusten valossa. Koska toimenpiteellä luodaan ennakoitava kehys tuonnille, tuottajat voivat hyötyä ennakoidusta kasvusta, muokata tuotanto- ja investointisuunnitelmiaan ja säilyttää asemansa markkinoilla.

(181)

Ehdotetun toimenpiteen tarkkaa vaikutusta tuotetta käyttäviin tuotannonaloihin oli haastavaa arvioida, koska näillä tuotannonaloilla toimii monenlaisia yrityksiä. Tullittomalle tariffikiintiölle määritetään kuitenkin siirtymäaika, jotta alkuvaiheen kustannusvaikutukset olisivat pienemmät. Käyttäjille annetaan aikaa sopeutua muutokseen ja löytää vaihtoehtoisia toimittajia, hankkia tarvittavat tuotesertifikaatit ja mukautua asiakkaiden vaatimuksiin. Lisäksi toimenpide mahdollistaa edelleen tullittoman tuonnin merkittävissä määrin ja tarjoaa käyttäjille ennakoitavan ja läpinäkyvän kehyksen, joka on suunniteltu tukemaan strategista suunnittelua ja vähentämään siirtymästä aiheutuvia häiriöitä.

(182)

Koska viitearvona käytetään tutkimusajanjaksoa, toimenpide mahdollistaisi sen, että 37 prosenttia Kiinasta tulevasta tuonnista voitaisiin tuoda unioniin tullitta vuonna 2026. Tullitonta kiintiötä on tarkoitus vähitellen pienentää 19 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä. Näillä tullittomasti tuotavilla määrillä on tarkoitus olla välitön ja huomattava lieventävä vaikutus yritysten kustannuksiin niiden tuotevalikoimasta ja hankintalähteistä riippuen. Tätä vaikutusta ei saavutettaisi, jos tuontiin sovellettaisiin tavanomaisia tulleja.

(183)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen ja lopullisten lisäpäätelmien ilmoittamisen jälkeen useat osapuolet ilmaisivat olevansa eri mieltä tullittoman kiintiön vahvistetuista määristä. Yhtäältä unionin tuotannonalaa edustavat osapuolet väittivät, että niiden toimintaolosuhteet ovat taloudellisesti kestämättömät ja hinnankorotusten estyminen on suora uhka niiden toiminnan kannattavuudelle. Ne pitivät siksi toimenpiteitä välttämättöminä tasapuolisen kilpailun palauttamiseksi ja menetetyn markkinaosuuden palauttamiseksi. Ne totesivat lisäksi, että tullittomien kiintiöiden määrän suunnittelussa olisi otettava huomioon korkeampi unionin tuotannonalan kapasiteetin käyttöaste, minkä vuoksi tullitonta kiintiötä joko ei pitäisi sallia tai sen olisi oltava huomattavasti pienempi. Lisäksi ne väittivät, että sopivampi ajanjakso tullittoman kiintiön soveltamiselle olisi kolme eikä viisi vuotta, koska käyttäjillä on kolmessa vuodessa riittävästi aikaa vähentää riippuvuuttaan Kiinasta tulevasta tuonnista ja monipuolistaa toimittajakantaansa.

(184)

Toisaalta tuotetta käyttävät tuotannonalat väittivät, että nykyiset kiintiöt eivät olleet riittävän suuria ratkaisemaan tuotantoketjun loppupään toimijoiden ongelmia, ja kehottivat komissiota laskemaan tulleja entisestään ja lisäämään kiintiömääriä merkittävästi. Ne kyseenalaistivat komission menetelmän kapasiteetin käyttöasteen arvioimiseksi ja väittivät, että kiintiön asteittainen pienentäminen on suunniteltu liian jyrkäksi. Lisäksi ne väittivät, että tullittoman kiintiön lähtötason olisi oltava korkeampi, jotta tuotetta käyttävillä tuotannonaloilla olisi riittävät mahdollisuudet mukauttaa toimintaansa ja monipuolistaa hankintalähteitään, ja että tullitonta kiintiötä ei saisi pienentää asteittain kolmen ensimmäisen vuoden aikana.

(185)

Komissio vahvisti, että sen käyttämä menetelmä oli luotettava ja perustui aiempiin tietoihin sekä tutkimuksen aikana kerättyyn tosiasioihin perustuvaan näyttöön, kuten tietoihin kustannuksista, kapasiteetin käyttöasteesta, myyntimääristä, riippuvuudesta Kiinasta peräisin olevasta tuonnista ja tuonnin kokonaismäärästä. Komissio totesi myös, että sen menetelmässä on huomioitu unionin tuottajien tarpeet toiminnan kannattavuuden säilyttämiseksi. Komissio määritti tätä varten myyntimäärän, johon unionin tuottajien on päästävä vakaan markkinaosuuden ylläpitämiseksi. Komissio otti tullittoman kiintiön suunnittelussa huomioon myös käyttäjien edut. Toimenpide mahdollistaa edelleen tullittoman tuonnin merkittävissä määrin ja sillä pyritään toteuttamaan vähemmän häiritsevä siirtymä. Toimenpiteessä yli 37 prosenttia tutkimusajanjakson aikana kirjatusta Kiinasta peräisin olevasta tuonnista voi tulla unioniin tullitta kiintiön ensimmäisenä soveltamisvuonna (2026). Kiintiötä pienennetään asteittain 19 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä. Toimenpiteellä vähennetään merkittävästi vaikutusta käyttäjien kustannuksiin, sille on määritetty siirtymäaika, jotta alkuvaiheen kustannukset olisivat pienemmät, ja käyttäjille annetaan aikaa sopeutua muutokseen, löytää vaihtoehtoisia toimittajia ja hankkia tarvittavat tuotesertifikaatit. Tämän vuoksi väitteet hylättiin.

(186)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen useat osapuolet kyseenalaistivat sen, että komissio tukeutui kolmansista maista tulevaan tuontiin. Eräät käyttäjät väittivät, että nämä maat eivät pysty realistisesti täyttämään toimitusvajetta ja että komission oletukset olivat liian optimistisia. Tämän perusteella ne katsoivat, että tullittomien kiintiöiden määriä olisi korotettava. Ne huomauttivat erityisesti, että Brasilia oli vetäytynyt unionin markkinoilta Yhdysvaltojen tullien vuoksi, Ukrainan tuotantoa häiritsi käynnissä oleva sota ja Intia oli riippuvainen Kiinasta tulevasta tuonnista. Unionin tuotannonala puolestaan väitti, että oli kohtuullista olettaa, että kolmansista maista peräisin oleva tuonti tulisi arvioitua nopeammin unionin markkinoille polkumyyntitullien käyttöönoton jälkeen. Näin ollen ne väittivät, että tullittomien kiintiöiden määriä olisi supistettava huomattavasti. Ne viittasivat väitteissään erityisesti Ukrainaan, joka on kasvattanut tuotantokapasiteettiaan ja tarjoutunut julkisesti lisäämään vientiään unioniin.

(187)

Komissio totesi, että sen arvio kolmansista maista peräisin olevan tuonnin kasvusta perustui aiempiin tuontitietoihin. Ensinnäkin komission käyttämässä menetelmässä otettiin huomioon, että tuonti ei kasva äkillisesti vaan palaa asteittain kohti vuoden 2021 huipputasoa. Toiseksi komissio tarkasteli myös todellisia tuontivirtoja kolmansista maista väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen. Nämä tiedot osoittivat, että tuonti lisääntyi käyttäjien väitteiden vastaisesti, mutta ei kasvanut niin jyrkästi kuin unionin tuotannonala väitti. Komissio vastasi eri osapuolten esittämiin vastaväitteisiin ja ristiriitaisiin huomioihin toteamalla, että sen menetelmä perustui sekä vahvistettuihin aiempiin tuontitietoihin että kolmansien maiden havaittuun tuontitoimintaan väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönottoa seuranneiden kuukausien aikana. Näin ollen komissio katsoi, että sen toimintatapa oli luotettava ja vankka ja perustui tosiasioihin. Näin ollen väitteet hylättiin.

(188)

Kuten edellä olevassa jaksossa selitetään, tulliton tariffikiintiö on tarkoitus jakaa tulli-ilmoitusten hyväksymispäivän mukaisessa järjestyksessä.

(189)

Laajan ja tasapuolisen saatavuuden varmistamiseksi tariffikiintiö on jaettu tuotteittain siten, että ruskeaksi sintratulle alumiinioksidille ja valkoiseksi sintratulle alumiinioksidille on määritetty omat kiintiöt, sekä raekoon mukaan, jotta varmistetaan tasapuolinen saatavuus eri käyttäjäaloille. Kiintiö on lisäksi jaettava ajallisesti neljännesvuosille, jotta varmistetaan tuonnin saatavuus ympäri vuoden.

(190)

Tämän rakenteen tarkoituksena on taata, että tulliton tariffikiintiö jakautuu oikeudenmukaisesti ja että se vastaa eri tuotannonalojen erityistarpeisiin.

(191)

Komissio keskittyi tuotetyyppien erottelussa tärkeimpiin tuoteluokkiin, eli ruskeaksi sintrattuun alumiinioksidiin ja valkoiseksi sintrattuun alumiinioksidiin, ja käytti erottelussa olemassa olevaa nimikkeistöä ja Taric-koodeja.

(192)

Komissio arvioi aiempien tuontitietojen, kyselylomakkeilla kerättyjen tietojen ja asianomaisten osapuolten toimittamien huomautusten perusteella ruskeaksi sintratun alumiinioksidin ja valkoiseksi sintratun alumiinioksidin kulutusmääriä unionissa, unionin tuotannonalan myyntiä ja tuotantoa, sen tuotantokapasiteettia sekä käyttäjien riippuvuutta Kiinasta tulevasta tuonnista. Arvioinnissa tarkasteltiin myös mahdollisuutta hankkia tuontia vaihtoehtoisilta toimittajilta, joko unioniin sijoittautuneilta tai kolmansista maista, sellaisilla hinnoilla, jotka eivät aiheuta häiritseviä hintashokkeja käyttäjille.

(193)

Edellä esitetyn perusteella komissio osoitti tullittomasta kiintiöstä 70 prosenttia ruskeaksi sintratun alumiinioksidin ja 30 prosenttia valkoiseksi sintratun alumiinioksidin tuontiin. Koska sooli-geelin hinta poikkeaa muista tuotteista, sen sisällyttäminen valkoiseksi sintratun alumiinioksidin kiintiöön johtaisi kiintiön epäasianmukaiseen käyttöön. Sooli-geelikorundille osoitetaan erillinen kiintiö.

(194)

Jotta voidaan varmistaa määrien tasapainoinen jakautuminen tärkeimpien tuotetta käyttävien tuotannonalojen eli hiontatuotteita ja tulenkestäviä aineita valmistavien tuotannonalojen kesken, komissio jakoi kiintiön siten, että molemmilla tuotannonaloilla on mahdollisuus asianmukaisiin osuuksiin tullittomasta kiintiöstä.

(195)

Tätä varten komissio arvioi tutkimuksen aikana kerättyjen tietojen, kuten aiempien tuontitietojen ja molempien tuotannonalojen markkinaosuuksien, perusteella kunkin tuotannonalan suhteellisia tarpeita ja toimitusriippuvuuksia.

(196)

Edellä esitetyn perusteella komissio osoitti kiintiöstä 60 prosenttia hiontatuotteitta valmistavalle tuotannonalalle ja 40 prosenttia tulenkestäviä aineita valmistavalle tuotannonalalle.

(197)

Tätä varten luodaan erityiset Taric-koodit, jotka perustuvat tuotteen raekokoon ja tekniseen kuvaukseen. Vaikka päällekkäisyyksiä esiintyy, hiontatuotteita ja tulenkestäviä aineita valmistavien tuotannonalojen käyttökohteet erotetaan koodeilla tehokkaasti toisistaan ja luokittelu perustuu tuotteiden fyysisiin ominaisuuksiin.

(198)

Tulliton kiintiö olisi jaettava neljännesvuosittain, jotta varmistetaan tuonnin jakautuminen tasaisesti koko vuodelle ja estetään merkittävien tuontimäärien kerryttäminen varastoon kauden alussa mahdollisten tullien välttämiseksi. Käyttämätön neljännesvuosittainen tariffikiintiö siirretään automaattisesti seuraavalle kiintiöjaksolle.

(199)

Tullittoman tariffikiintiön määrää on tarkoitus supistaa asteittain kerran vuodessa tämän asetuksen voimaantulon jälkeen. Kiintiö on alkuun 60 000 tonnia ja sitä pienennetään vuosittain 7 500 tonnilla, kunnes kiintiö on 30 000 tonnia.

(200)

Kiintiömäärän vuotuisen pienenemisen ennakoidaan hillitsevän vähitellen unionin tuotannonalalle aiheutunutta vahinkoa ja antavan unionin tuottajille mahdollisuuden toipua ja saada kannattavuutensa takaisin ajan mittaan.

(201)

Tämä toimintatapa on suunniteltu tukemaan käyttäjien kustannusten hallintaa, koska sillä vältetään kriittisiin tuotantopanoksiin kohdistuvat äkilliset hintavaikutukset. Sen tarkoituksena on antaa käyttäjille aikaa vähentää riippuvuuttaan Kiinasta tulevasta tuonnista, monipuolistaa toimittajakantaansa sekä täyttää sertifiointiin liittyvät ja asiakkaiden vaatimukset. Ehdotetulla aikataululla on varmistettu toimintamallin ennakoitavuus, minkä ansiosta käyttäjät pystyvät suunnittelemaan ja mukauttamaan toimintojaan muutosta vastaavasti.

(202)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen eräät asianomaiset osapuolet väittivät, että tullitonta tariffikiintiötä koskeva järjestelmä, ja erityisesti tullittoman tariffikiintiön jakaminen tulli-ilmoitusten hyväksymispäivän mukaisessa järjestyksessä, oli epäasianmukaista. Ne katsoivat, että tällainen järjestelmä hyödyttää suhteettomasti suuria ostajia, haittaa pk-yrityksiä ja kannustaa yrityksiä keinotteluun ja varastojen kerryttämiseen. Näiden osapuolten mukaan pk-yrityksille aiheutuu vahinkoa, koska toisin kuin suuret kauppaa käyvät toimijat, ne eivät pysty kerryttämään varastoja tai tekemään tulliselvityksiä nopeasti ja olisivat siksi riippuvaisia välittäjistä. Jotta saatavuus olisi oikeudenmukaista, ne peräänkuuluttivat pk-yrityksiä suojaavien jakomenetelmien, kuten päiväkohtaisten tuontirajoitusten ja pk-yritysten omien kiintiöiden, käyttöönottoa.

(203)

Komissio totesi, että tullitonta tariffikiintiötä koskeva järjestelmä on suunniteltu varmistamaan tuotteiden laaja ja tasapuolinen saatavuus. Järjestelmässä ruskeaksi sintrattu alumiinioksidi ja valkoiseksi sintrattu alumiinioksidi on erotettu toisistaan, kiintiö on jaettu neljännesvuosille ja tuotteet on eroteltu niiden raekoon perusteella. Kiintiö on näin jaettu käyttäjätyypeittäin. Kiintiön jaottelun tarkoituksena on estää tuonnin keskittyminen ja antaa monenlaisille toimijoille mahdollisuus hyötyä kiintiöstä. Yrityskohtaisia päiväkohtaisia tuontirajoja koskevaan ehdotukseen komissio totesi, että tällaista mekanismia olisi vaikea panna täytäntöön ja että se aiheuttaisi kohtuuttoman hallinnollisen taakan kansallisille tulliviranomaisille. Lisäksi komissio totesi, että pk-yritykset voivat hyötyä järjestelmästä sekä itsenäisesti että sellaisten vakiintuneiden tuojien kautta, jotka tutkimuksen mukaan toimivat kiinalaisten viejien ja pk-yritysten välisenä siirtokanavana. Koska pk-yritykset eivät useinkaan itse tee suoraa tuontia, ne tarvitsevat vakiintuneita tuojia saadakseen tarvittavat materiaalit. Yrityskohtaisten päivärajojen käyttöönotto voisi estää tämän välityskanavan käytön ja heikentää käytännössä tuotteiden saatavuutta pk-yrityksille. Tämän vuoksi väite hylättiin.

(204)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen useat asianomaiset osapuolet väittivät, että komission tekemä ero hiontalaadun ja tulenkestävän laadun välillä oli keinotekoinen ja teknisesti perusteeton. Ne väittivät, että nämä kaksi laatuluokkaa ovat fyysisesti ja kemiallisesti vaihtokelpoisia ja että tulliviranomaisilla ei ole keinoja toteuttaa tällaista tuote-erottelua. Kyseiset osapuolet väittivät lisäksi, että ilman tiukempaa valvontaa osa kiintiöstä päätyisi muille kuin aiotuille käyttäjille. Näiden ongelmien ratkaisemiseksi ne kehottivat ottamaan käyttöön loppukäyttäjien sertifioinnin.

(205)

Komissio totesi, että vaikka eri tuotelaadut edustavat samaa tutkimuksen kohteena olevaa tuotetta, niille on määritetty omat Taric-koodit niiden raekoon ja teknisen kuvauksen perusteella. Vaikka joitakin päällekkäisyyksiä esiintyy, hiontatuotteita ja tulenkestäviä aineita valmistavien tuotannonalojen käyttökohteet erotetaan koodeilla suurelta osin toisistaan. Luokittelu perustuu näin ollen tiukasti tuotteiden fyysisiin ominaisuuksiin ja varmistaa, että erottelu on sekä teknisesti perusteltua että toteutettavissa. Komissio totesi lisäksi, että loppukäyttöä koskevan vapautuksen käyttöönotto olisi vaikeaa ja aiheuttaisi kohtuutonta hallinnollista taakkaa, sillä mahdollisten käyttäjien määrä on suuri. Lisäksi tällainen vapautus saattaisi häiritä sellaisten perinteisten tuojien asemaa, jotka toimivat tosiasiallisena siirtomekanismina kiinalaisten viejien ja pk-yritysten välillä. Koska pk-yritykset eivät useinkaan tee itse suoraa tuontia, ne luottavat siihen, että ne saavat tarvitsemansa materiaalin vakiintuneilta tuojilta. Loppukäyttäjäsertifioinnin käyttöönotto voisi estää tämän välityskanavan käytön ja heikentää tuotteiden saatavuutta pk-yrityksille sen turvaamisen sijaan. Näin ollen tämä väite hylättiin.

(206)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen eräät osapuolet kyseenalaistivat tuoteluokkien tullittomien kiintiöiden määrät. Eräät asianomaiset osapuolet väittivät, että tulenkestävä sintrattu alumiinioksidi olisi jätettävä toimenpiteiden ulkopuolelle tai että terästeollisuudelle tarkoitettujen tulenkestävien tuotteiden valmistukseen tuotavalle sintratulle alumiinioksidille olisi otettava käyttöön erityinen käyttötarkoitusta koskeva vapautus. Muut osapuolet väittivät, että tietyt tuotemuodot, kuten sooli-geeli ja isommat kappaleet, olisi jätettävä tariffikiintiön ulkopuolelle tai että tiettyjen tuotetyyppien, kuten ruskeaksi sintratun alumiinioksidin, määriä olisi lisättävä kiintiössä. Lisäksi useat tulenkestäviä tuotteita valmistavaa tuotannonalaa edustavat asianomaiset osapuolet vastustivat tulenkestävien aineiden ja hiontatuotteiden välistä erottelua ja väittivät, että kiintiöt olisi jaettava tuotetta käyttävien tuotannonalojen kesken siten, että ratkaisevana kriteerinä on riippuvuus eikä kulutus.

(207)

Komissio totesi, että se otti kiintiömäärissä huomioon tuotteen koko määritelmän ja sovelsi menetelmäänsä johdonmukaisesti kaikkiin kyseisen määritelmän mukaisiin tuotteisiin. Kuten johdanto-osan 173–175 kappaleessa selitetään, komissio asetti tuonnille 60 000 tonnin kokonaiskiintiön. Tästä kiintiöstä 70 prosenttia osoitettiin ruskeaksi sintratulle alumiinioksidille ja 30 prosenttia valkoiseksi sintratulle alumiinioksidille 8.3.1 jakson mukaisesti. Tämän jälkeen määrät luokiteltiin suhteellisesti asianmukaisiin Taric-koodeihin tutkimusajanjakson aikana todetun tuonnin osuuden perusteella.

(208)

Komissio katsoi, että tämä menetelmä on luotettava, tasapainoinen ja oikeasuhteinen, sillä tarkasteltavana olevaa tuotetta käsitellään kokonaisuutena eikä menetelmässä suosita tai suljeta pois mitään tiettyä tuotetyyppiä. Kuten 222 jaksossa todetaan, tarkasteltavana olevaan tuotteeseen sisällytettiin kaikki tuotemuodot. Lisäksi komissio huomautti, että menetelmä, jolla tuotetta käyttäviä tuotannonaloja koskeva jako tehtiin, oli luotettava ja siinä otettiin huomioon sekä käyttäjien riippuvuudet että kulutusmäärät. Näin ollen väitteet hylättiin.

(209)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen useat asianomaiset osapuolet väittivät, että asetukseen olisi sisällytettävä uudelleentarkastelulauseke, jolla otettaisiin huomioon mahdolliset muuttuneet olosuhteet (esimerkiksi unionin tuotannon kehitys tai muutokset kolmansista maista peräisin olevassa tuonnissa ja unionin markkinoiden koossa), jotka edellyttäisivät tullittoman kiintiön määrien muuttamista.

(210)

Komissio totesi, että se voi panna uudelleentarkastelun vireille perusasetuksen mukaisesti, jos olosuhteissa tapahtuu muutoksia, jotka koskevat esimerkiksi unionin kokonaistuotantoa, sintratun alumiinioksidin kulutusta unionissa ja kolmansista maista peräisin olevaa tuontia. Näin ollen komissio katsoi, että erillisen uudelleentarkastelulausekkeen sisällyttäminen ei ole tarpeen.

(211)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen CCCMC:n edustamat vientiä harjoittavat tuottajat väittivät, että tutkimuksessa yhteistyössä toimineet vientiä harjoittavat tuottajat olisi asetettava etusijalle kiintiöiden jakamisessa.

(212)

Komissio totesi, että tulliton tariffikiintiö vahvistettiin unionin edun perusteella, jotta toimenpiteiden vaikutus tuotetta käyttäviin tuotannonaloihin olisi vähäinen ja kaikkien osapuolten edut huomioitaisiin tasapuolisesti, eikä sen tarkoituksena ole antaa etuuskohtelua yksittäisille vientiä harjoittaville tuottajille. Tästä syystä väite, jonka mukaan yhteistyössä toimineet tuottajat olisi asetettava etusijalle kiintiöiden jakamisessa, hylättiin.

(213)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen useat osapuolet väittivät, että siniselle sooli-geelille tarkoitetun Taric-koodin 2818 10 91 20 käyttäminen ruskeaksi sintratun alumiinioksidin yhteydessä oli virheellistä. Ne väittivät, että sinistä sooli-geeliä ei tulisi pitää Taric-luokittelun mukaisessa tuotetyyppien erottelussa ruskeaksi sintratun alumiinioksidin erikoistyyppinä. Niiden mukaan sinisen sooli-geelin alumiinioksidipitoisuus on alle 98,5 prosenttia, minkä vuoksi se kuuluu CN-koodiin 2818 10 91 , mutta sen vaihtokelpoisuus ruskeaksi sintrattua alumiinioksidia sisältävien tuotteiden kanssa on rajallinen. Lisäksi ne väittivät, että sooli-geelin pääraaka-aineena käytetään böhmiittiä, joka on erityinen alumiinioksidityyppi, kun taas alumiinioksidi on myös valkoiseksi sintrattua alumiinioksidia sisältävien tuotteiden pääraaka-aine ja ruskeaksi sintratussa alumiinioksidissa käytetään bauksiittia. Osapuolet totesivat, että Taric-koodeihin 2818 10 11 10 ja 2818 10 11 20 luokitellut sininen sooli-geeli ja valkoinen sooli-geeli ovat paremmin vaihdettavissa keskenään kuin ruskeaksi sintratun alumiinioksidin vakiolaatujen kanssa. Osapuolet väittivät myös, että sinisen sooli-geelin sisällyttäminen samaan luokkaan ruskeaksi sintratun alumiinioksidin kanssa kohdentaisi kiintiötä suhteettomasti erikoistuotetyypille, mikä aiheuttaisi riskin, että unioniin voitaisiin tuoda kohtuuttomia määriä sinistä sooli-geeliä tullittoman kiintiön puitteissa. Tämän perusteella osapuolet pyysivät, että sininen sooli-geeli jätettäisiin pois ruskeaksi sintratun alumiinioksidin luokasta ja että sitä käsiteltäisiin tullittoman tariffikiintiön puitteissa erikseen.

(214)

Komissio arvioi tämän pyynnön huolellisesti ja päätteli esitettyjen väitteiden perusteella, että vaikka kaikki tutkimuksen soveltamisalaan kuuluvat tuotetyypit muodostavat saman tarkasteltavana olevan tuotteen ja niillä on samat olennaiset fyysiset, kemialliset ja tekniset ominaisuudet, tuotetyyppien erottelemiseksi Taric-luokituksen mukaisesti sinistä sooli-geeliä ei pitäisi pitää ruskeaksi sintratun alumiinioksidin erikoistyyppinä. Sininen sooli-geeli olisi sen sijaan sisällytettävä valkoiseksi sintratun alumiinioksidin luokkaan. Tämä päätelmä oli teknisesti perusteltu ja perustui lisäksi huomioon, että sinisen sooli-geelin sisällyttäminen samaan luokkaan ruskeaksi sintratun alumiinioksidin kanssa kohdentaisi kiintiötä suhteettomasti erikoistuotetyypille, mikä aiheuttaisi riskin, että unioniin voitaisiin tuoda kohtuuttomia määriä sinistä sooli-geeliä tullittoman kiintiön puitteissa.

(215)

Lisäksi komissio huomautti, että tullittoman kiintiön ja ruskeaksi sintratun alumiinioksidin 70 prosentin osuuden tarkoituksena oli hillitä vaikutusta, joka kohdistuisi useimpien käyttäjien suureen ruskeaksi sintratun alumiinioksidin kulutukseen. Sinisen sooli-geelin sisällyttäminen tähän luokkaan ei olennaisesti muuttaisi sinisen sooli-geelin saatavuutta käyttäjien kannalta, sillä sen kulutus on vähäistä, mutta voisi toisaalta vahingoittaa merkittävästi unionin tuotannonalaa.

(216)

Sen vuoksi komissio päätti sisällyttää Taric-koodin 2818 10 91 20 valkoiseksi sintratun alumiinioksidin luokkaan kiintiömäärien uudelleenjakoa varten.

(217)

Useat asianomaiset osapuolet väittivät myös, että sooli-geelin Taric-kuvauksiin on tehtävä tiettyjä muutoksia niiden teknisen tarkkuuden takaamiseksi ja tuotujen sooli-geelituotteiden mahdollisen virheellisen luokittelun välttämiseksi. Eräs näistä muutoksista on selvennys siitä, että sekä sintrattu että esisintrattu sooli-geeli sisältyvät Taric-koodeihin 2818 10 11 10 ja 2818 10 91 20. Lisäksi jotkin osapuolet väittivät, että Taric-koodiin 2818 10 91 20 olisi tehtävä oikaisu, jotta vältettäisiin tiettyjen alle 98,5 prosenttia alumiinioksidia sisältävien sooli-geelituotteiden tuonti Taric-koodilla 2818 10 91 99.

(218)

Komissio arvioi tätä pyyntöä huolellisesti ja päätteli esitettyjen väitteiden perusteella, että muutokset ovat tarpeen, jotta varmistetaan tietojen tekninen tarkkuus ja vältetään tuotujen sooli-geelituotteiden mahdollinen virheellinen luokittelu. Lisäksi komissio totesi, että tullittoman kiintiön tarkoituksena oli hillitä vaikutusta suuriin kulutusmääriin, joista käyttäjät ovat riippuvaisia. Tiettyyn tuotetyyppiin liittyvien Taric-koodien muuttaminen ei olennaisesti muuttaisi sen yleistä saatavuutta käyttäjien kannalta, sillä kyseisen tuotteen kulutus on vähäistä, mutta sillä voitaisiin välttää virheellinen luokittelu, joka voisi vahingoittaa merkittävästi unionin tuotannonalaa.

(219)

Lopullisten lisäpäätelmien ilmoittamisen jälkeen Imerys huomautti teknisestä epätarkkuudesta yhden uuden sooli-geelituotteisiin liittyvän Taric-koodin kuvauksessa ja pyysi sen tarkistamista.

(220)

Komissio totesi, että havainto piti paikkansa, ja oikaisi kyseisen Taric-koodin kuvausta vastaavasti.

(221)

Edellä esitetyn perusteella lopulliset polkumyyntitullit – ilmaistuina prosentteina CIF-hinnasta unionin rajalla tullaamattomana – ovat seuraavat:

(222)

Tässä asetuksessa yrityksille vahvistetut yksilölliset polkumyyntitullit määritettiin tämän tutkimuksen päätelmien perusteella. Näin ollen ne kuvastavat kyseisten yritysten tutkimuksen aikaista tilannetta. Kyseisiä tulleja voidaan näin ollen soveltaa yksinomaan asianomaisesta maasta peräisin olevan ja nimettyjen oikeushenkilöiden tuottaman tutkimuksen kohteena olevan tuotteen tuontiin. Jos yritystä ei ole erikseen mainittu tämän asetuksen artiklaosassa (mukaan lukien erikseen mainittuihin yrityksiin etuyhteydessä olevat yritykset), sen valmistaman tarkasteltavana olevan tuotteen tuontiin ei voida soveltaa näitä tulleja, vaan siihen on sovellettava ”kaikkeen muuhun Kiinasta peräisin olevaan tuontiin” sovellettavaa tullia.

(223)

Yritys voi pyytää näiden yksilöllisten polkumyyntitullien soveltamista, jos se muuttaa myöhemmin nimeään. Pyyntö on osoitettava komissiolle (10). Pyynnön on sisällettävä kaikki asiaankuuluvat tiedot, joiden perusteella voidaan osoittaa, että muutos ei vaikuta yrityksen oikeuteen hyötyä siihen sovellettavasta tullista. Jos yrityksen nimenmuutos ei vaikuta tähän oikeuteen, nimenmuutosta koskeva asetus julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

(224)

Tullien väliset erot aiheuttavat toimenpiteiden kiertämisen riskin, ja sen minimoimiseksi tarvitaan erityisiä toimenpiteitä, joiden avulla voidaan varmistaa yksilöllisten polkumyyntitullien asianmukainen soveltaminen. Yksilöllisiä polkumyyntitulleja sovelletaan ainoastaan, jos jäsenvaltioiden tulliviranomaisille esitetään pätevä kauppalasku. Laskun on täytettävä tämän asetuksen 1 artiklan 3 kohdassa esitetyt vaatimukset. Ennen tällaisen kauppalaskun esittämistä tuontiin olisi sovellettava polkumyyntitullia, jota sovelletaan ”kaikkeen muuhun Kiinasta peräisin olevaan tuontiin”.

(225)

Tämän laskun esittäminen on välttämätöntä, jotta jäsenvaltioiden viranomaiset voivat soveltaa tuontiin yksilöllisiä polkumyyntitulleja, mutta se ei ole ainoa tekijä, jonka tulliviranomaiset ottavat huomioon. Vaikka jäsenvaltioiden tulliviranomaisille esitettäisiin lasku, joka täyttää kaikki tämän asetuksen 1 artiklan 3 kohdassa esitetyt vaatimukset, tulliviranomaisten olisi tehtävä tavanomaiset tarkastukset ja ne voivat – kuten kaikissa muissakin tapauksissa – vaatia lisäasiakirjoja (esim. lähetysasiakirjat) varmentaakseen vakuutukseen sisältyvien tietojen paikkansapitävyyden ja varmistaakseen, että tullin soveltaminen on perusteltua tullilainsäädännön mukaisesti.

(226)

Jos sellaisen yrityksen vientimäärä, johon sovelletaan alhaisempaa yksilöllistä polkumyyntitullia, kasvaa huomattavasti asianomaisten toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen, viennin kasvun sellaisenaan voidaan katsoa olevan perusasetuksen 13 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu toimenpiteiden käyttöönotosta johtuva kaupan rakenteen muutos. Tällöin voidaan panna vireille toimenpiteiden kiertämistä koskeva tutkimus, jos sen edellytykset täyttyvät. Tutkimuksessa voidaan tutkia muun muassa sitä, olisiko yksilölliset tullit syytä poistaa ja olisiko niiden sijasta otettava käyttöön koko maata koskeva tulli.

(227)

Jotta varmistetaan polkumyyntitullien moitteeton täytäntöönpano, kaikkeen muuhun Kiinasta peräisin olevaan tuontiin sovellettavaa polkumyyntitullia olisi sovellettava sekä tässä tutkimuksessa yhteistyöstä kieltäytyneisiin vientiä harjoittaviin tuottajiin että tuottajiin, jotka eivät vieneet tuotteita unioniin tutkimusajanjaksolla.

(228)

Vientiä harjoittavien tuottajien, jotka eivät vieneet tarkasteltavana olevaa tuotetta unioniin tutkimusajanjakson aikana, olisi voitava pyytää komissiolta, että niihin sovelletaan yhteistyössä toimineisiin, otoksen ulkopuolisiin yrityksiin sovellettavaa polkumyyntitullia. Komission olisi hyväksyttävä tällainen pyyntö edellyttäen, että jäljempänä esitetyt kolme edellytystä täyttyvät. Uuden vientiä harjoittavan tuottajan olisi osoitettava, että i) se ei vienyt tarkasteltavana olevaa tuotetta unioniin tutkimusajanjaksolla, ii) se ei ole etuyhteydessä tällaiseen vientiä harjoittavaan tuottajaan, ja iii) se on vienyt tarkasteltavana olevaa tuotetta tai sillä on peruuttamaton sopimusvelvoite suuren tuotemäärän viemiseksi unioniin tutkimusajanjakson jälkeen.

(229)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen eräät osapuolet väittivät, että väliaikaisten tullien kantaminen polkumyyntimarginaalien tasolla oli perusteetonta. Ne väittivät, että tullien kantaminen tällä tavoin aiheuttaisi käyttäjille kohtuutonta rasitetta, ja koska lopullisten toimenpiteiden muotoa mukautettiin, väliaikaisia tulleja ei pitäisi kantaa nykyisessä muodossaan.

(230)

Komissio totesi, että lopullisilla toimenpiteillä vahvistetaan tulliton tariffikiintiö, joka kattaa osan Kiinasta peräisin olevan tuonnin määrästä. Kiinasta tutkimusajanjaksolla tulleen tuonnin perusteella 62,6 prosentin osuus kokonaistuonnista ei hyötyisi tullittomasta kiintiöstä eli siihen sovellettaisiin polkumyyntitulleja. Komissio katsoi, että väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönoton ja lopullisten toimenpiteiden voimaantulon välisenä aikana kannettujen tullien olisi vastattava samaa osuutta tuonnista, joka ei kuulu tariffikiintiöön, eli 62,6 prosenttia lopullisen tullin tasosta tutkimusajanjakson tuonnin viitemäärät huomioon ottaen, jotta voitaisiin ottaa huomioon tullien alaisen tuonnin tosiasiallinen osuus ja estää lopullisten toimenpiteiden nojalla käyttöön otetun tullimäärän ylittävä liiallinen tullien kantaminen. Tällä toimintatavalla varmistetaan, että tuontia kohdellaan johdonmukaisesti, tulleja sovelletaan suhteellisesti ja että lopullisten toimenpiteiden ylittäviä määriä ei kanneta.

(231)

Vahvistettujen polkumyyntimarginaalien ja unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon suuruuden vuoksi katsotaan, että väliaikaista tullia koskevan asetuksen mukaisten väliaikaisten polkumyyntitullien vakuutena olevat määrät olisi kannettava lopullisesti 62,6 prosentin tasolla tällä asetuksella vahvistetuista tasoista.

(232)

Todettujen polkumyyntimarginaalien ja unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon suuruuden vuoksi katsotaan, että väliaikaista tullia koskevan asetuksen mukaisten väliaikaisten polkumyyntitullien vakuutena olevat määrät olisi kannettava lopullisesti 62,6 prosentin tasolla tällä asetuksella vahvistetuista tasoista.

(233)

Kuten 1.2 jaksossa mainitaan, komissio asetti tutkimuksen kohteena olevan tuotteen tuonnin kirjaamisvelvoitteen alaiseksi.

(234)

Tutkimuksen lopullisessa vaiheessa arvioitiin kirjaamisen yhteydessä kerätyt tiedot. Komissio analysoi, täyttyivätkö perusasetuksen 10 artiklan 4 kohdan mukaiset kriteerit lopullisten tullien taannehtivaa kantamista varten.

(235)

Komission analyysi osoitti, että tuonti ei ollut kasvanut merkittävästi sen tuonnin tason lisäksi, joka aiheutti vahinkoa tutkimusajanjaksolla, kuten perusasetuksen 10 artiklan 4 kohdan d alakohdassa säädetään. Tätä varten komissio vertasi tuontimääriä i) vireillepanon jälkeisen ensimmäisen täyden kuukauden ja tuonnin kirjaamista edeltävän viimeisen täyden kuukauden välisellä ajanjaksolla ja vireillepanon jälkeisen ensimmäisen täyden kuukauden ja väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönottoa edeltävän viimeisen täyden kuukauden välisellä ajanjaksolla sekä tutkimusajanjakson vastaavina kalenterikuukausina ottaakseen huomioon tuonnin kausiluonteisuuden, ja se vertasi ii) näiden ajanjaksojen kuukausittaista keskiarvoa koko tutkimusajanjakson kuukausittaiseen keskiarvoon.

(236)

Analyysin tulos osoitti, että tuontimäärä väheni. Tiedoista kävi erityisesti ilmi, että keskimääräinen kuukausittainen tuontimäärä väheni 9 prosenttia, kun seitsemän kuukauden ajanjaksoa, joka alkoi tutkimuksen vireillepanosta ja päättyi väliaikaisten toimenpiteiden julkaisemiseen, verrattiin tutkimusajanjakson kuukausittaiseen keskiarvoon. Samankaltainen vertailu kahden kuukauden ajanjaksolta tutkimuksen vireillepanosta tuonnin kirjaamiseen osoitti, että keskimääräiset kuukausittaiset tuontimäärät vähenivät 8 prosenttia. Komissio vertasi myös vireillepanon jälkeisten seitsemän kuukauden aikana tapahtuneen tuonnin määriä vastaaviin kalenterikuukausiin tutkimusajanjaksolla. Vertailun mukaan tuontimäärät vähenivät 10 prosenttia. Kun tietoja kahden kuukauden ajanjaksolta vireillepanosta tuonnin kirjaamiseen verrattiin vastaaviin kuukausiin tutkimusajanjakson aikana, tuontimäärien todettiin vähentyneen 3,2 prosenttia.

(237)

Edellä esitetyn perusteella näyttö ei osoittanut, että tuonti olisi kasvanut merkittävästi vireillepanon jälkeen. Näin ollen komissio päätteli, etteivät edellytykset taannehtivien toimenpiteiden käyttöönotolle täyttyneet.

(238)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) 2024/2509 (11) 109 artikla huomioon ottaen silloin, kun jokin määrä on maksettava takaisin Euroopan unionin tuomioistuimen tuomion tuloksena, maksettava korko on Euroopan unionin virallisen lehden C-sarjassa kunkin kuukauden ensimmäisenä kalenteripäivänä julkaistu Euroopan keskuspankin perusrahoitusoperaatioihinsa soveltama korko.

(239)

Asetuksen (EU) 2016/1036 15 artiklan 1 kohdalla perustettu komitea ei antanut lausuntoa tässä asetuksessa säädetyistä toimenpiteistä,