(1)

Direktiivissä (EU) 2024/1275 siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä, joilla vahvistetaan vertailumenetelmäkehys rakennusten ja rakennusosien energiatehokkuutta koskevien vähimmäisvaatimusten kustannusoptimaalisten tasojen laskentaa ja tarkistamista varten.

(2)

Direktiivissä (EU) 2024/1275 edellytetään, että jäsenvaltiot vahvistavat energiatehokkuutta koskevat vähimmäisvaatimukset rakennuksille ja rakennusosille, jotta saavutetaan vähintään kustannusoptimaaliset tasot. Jäsenvaltioiden on myös varmistettava, että niiden rakennusten teknisille järjestelmille asettamat vaatimukset saavuttavat vähintään viimeisimmät kustannusoptimaaliset tasot. Jäsenvaltiot voivat päättää, lasketaanko kansallisena vertailutasona käytettävä kustannusoptimaalisuuslaskelmien lopputulos makrotaloudellisesta näkökulmasta (ottaen huomioon energiatehokkuusinvestointien kustannukset ja hyödyt koko yhteiskunnalle) vai lasketaanko se puhtaasti rahoituksellisesta näkökulmasta (ottaen huomioon ainoastaan investoinnin itsensä). Kansalliset energiatehokkuutta koskevat vähimmäisvaatimukset saavat olla enintään 15 prosenttia alhaisemmat kuin kansalliseksi vertailutasoksi valitun kustannusoptimaalisuuslaskelmien tulokset. Kustannusoptimaalisen tason on oltava niiden tehokkuustasojen rajoissa, joissa elinkaaren ajalta tehty kustannus-hyötyanalyysi on positiivinen.

(3)

Direktiivillä (EU) 2024/1275 edistetään energiankäytön vähentämistä rakennetussa ympäristössä, mutta siinä korostetaan myös, että rakennusala on huomattavin kasvihuonekaasupäästöjen lähde ja aiheuttaa unionissa noin puolet primaarisista pienhiukkaspäästöistä (PM2,5), jotka aiheuttavat ennenaikaisia kuolemia ja sairauksia.

(4)

Erillisten komponenttien tehokkuus kuuluu tuotekohtaisten asetusten soveltamisalaan. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2024/1781 (2) vahvistetaan energiatehokkuutta koskevat vähimmäisvaatimukset lähes kaikille fyysisten tavaroiden luokille, myös energiaan liittyville tuotteille. Vahvistaessaan kansallisia vaatimuksia rakennuksen teknisille järjestelmille jäsenvaltioiden on otettava huomioon mainitun asetuksen nojalla vahvistetut täytäntöönpanotoimenpiteet ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/125/EY nojalla hyväksytyt voimassa olevat toimenpiteet (3). Tämän asetuksen mukaisissa laskelmissa käytettävä rakennustuotteiden suoritustaso olisi määritettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2024/3110 (4) säännösten sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 305/2011 (5) nojalla hyväksyttyjen voimassa olevien toimenpiteiden mukaisesti.

(5)

Energiatehokkuustasojen kustannusoptimaalisuutta koskevaa tavoitetta voidaan tietyissä olosuhteissa käyttää perusteena sille, että jäsenvaltiot asettavat rakennuksen osille sellaisia kustannusoptimaalisuusvaatimuksia, jotka käytännössä asettaisivat esteitä joillekin rakennusten suunnittelu- tai teknisille vaihtoehdoille samalla kun ne edistäisivät energiatehokkaampien ja tarvittaessa päästötehokkaampien energiaan liittyvien tuotteiden käyttöä. Direktiivin (EU) 2024/1275 2 artiklan 32 alakohdan mukaan kustannusoptimaalisten tasojen määrittämiseksi on otettava huomioon ympäristöön ja terveyteen kohdistuvat energiankäytön ulkoisvaikutukset sekä kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kustannukset osana energiakustannuksia.

(6)

Vertailumenetelmäkehys koostuu direktiivin (EU) 2024/1275 liitteessä VII esitetyistä vaiheista, ja siihen sisältyvät vertailurakennusten määrittely, näihin vertailurakennuksiin sovellettavien energiatehokkuustoimenpiteiden ja uusiutuviin energialähteisiin perustuvien toimenpiteiden määrittely, näistä toimenpiteistä seuraavan primäärienergian kokonaiskäytön ja siitä aiheutuvien päästöjen arviointi sekä toimenpiteiden kustannusten eli nettonykyarvon laskeminen.

(7)

Direktiivin (EU) 2024/1275 liitteessä I esitettyä energiatehokkuuden laskennan yhteistä kehystä sovelletaan myös kustannusoptimaalisuutta koskevan menetelmäkehyksen kaikkiin vaiheisiin, etenkin rakennusten ja rakennusosien energia- ja päästötehokkuuden laskentaan. Paikan päällä tapahtuva energian tuotanto, jossa käytetään paikallisesti saatavilla olevia uusiutuvia energialähteitä (esim. ympäristön lämpöä, geotermistä lämpöä, aurinkolämpöä, aurinkosähköä), syrjäyttää verkosta saatavan energian ja vähentää rakennuksen vaikutusta energiaverkkoon. Jotta nämä hyödyt tulevat huomioiduiksi, paikan päällä tuotetun uusiutuvan energian oman käytön vaikutusta ei oteta huomioon primäärienergian kokonaiskäytössä. Jäsenvaltioilla on joustovaraa sen suhteen, miten ne ottavat rakennuksen primäärienergian laskennassa huomioon paikan päällä tuotetun uusiutuvan energian, jota käytetään muuhun kuin rakennusten energiatehokkuuteen vaikuttavaan käyttöön tai joka viedään verkkoon.

(8)

Tässä asetuksessa päästötehokkuudella viitataan sekä paikan päällä tuotettuihin käytöstä syntyviin (suoriin) päästöihin että rakennuksen käyttämän energian tuotannosta laitosalueen ulkopuolella aiheutuviin (epäsuoriin) päästöihin. Energiatehokkuutta koskevia vähimmäisvaatimusten kustannusoptimaalisia tasoja laskettaessa jäsenvaltiot voivat ottaa huomioon myös elinkaarenaikaisen ilmakehän lämmitysvaikutuspotentiaalin.

(9)

Vertailumenetelmäkehyksen mukauttamiseksi kansallisiin olosuhteisiin jäsenvaltioiden olisi määritettävä rakennuksen ja/tai rakennusosan arvioitu taloudellinen elinkaari; energiankantajien, tuotteiden ja järjestelmien asianmukaiset kustannukset sekä asianmukaiset ylläpito-, kiinteistönhoito- ja työvoimakustannukset; uusiutuvan ja uusiutumattoman primäärienergian muuntokertoimet tai painotuskertoimet energiankantajaa kohden; kasvihuonekaasupäästöjen muuntokertoimet; energianhintojen oletettu kehitys niiden polttoaineiden osalta, joita niiden kansallisessa ympäristössä käytetään rakennusten energialähteenä, ottaen tarvittaessa huomioon kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kustannukset; ja hiilen hintakehitys. Energian ja hiilen hintakehityksen osalta jäsenvaltioiden olisi otettava huomioon komission antamat tiedot sekä uusi päästökauppajärjestelmä, joka koskee polttoaineiden poltosta rakennuksissa, tieliikenteessä ja muilla aloilla aiheutuvia päästöjä (6). Jäsenvaltiot voivat myös sisällyttää kustannusoptimaalisuuslaskelmiinsa energiatehokkuustoimenpiteistä saatavien eri hyötyjen rahallisen arvon, esimerkiksi yksityisen ja julkisen terveydenhuollon ja bruttokansantuotteen osalta.

(10)

Diskonttokorko kuvastaa jossain määrin paitsi poliittisia prioriteetteja (makrotaloudellisia laskelmia varten) myös erilaisia rahoitusympäristöjä ja kiinnelainojen ehtoja. Diskonttokoron valinnalla voisi olla merkittävä vaikutus vertailumenetelmäkehyksen laskelmien tulokseen, ja jäsenvaltioiden on määritettävä kullekin laskelmalle sopivin diskonttokorko herkkyysarvioinnin jälkeen. Jäsenvaltioiden olisi sen vuoksi määritettävä sekä makrotaloudellisissa että rahoituslaskelmissa käytettävä diskonttokorko tehtyään ensin herkkyysanalyysin vähintään kahdelle diskonttokorolle kussakin laskelmassa.

(11)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2016/2284 (7) mukaisesti tärkeimmille ilman epäpuhtauksille asetettujen kansallisten päästövähennysvelvoitteiden ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä (EU) 2024/2881 (8) vahvistettujen tiukempien ilmanlaatunormien mukaisesti makrotaloudellisessa laskelmassa otetaan huomioon ilman epäpuhtauspäästöt. Tässä asetuksessa edellytetyn makrotaloudellisen laskelman antama laajempi näkökulmaa ja siihen sisältyvä PM2,5- ja NOx-päästöihin liittyvien terveys- ja ympäristövaikutusten rahaksi muuntaminen sekä kasvihuonekaasupäästöjen kustannukset ovat tietoja, jotka saattavat olla hyödyllisiä kustannusoptimaalisuuslaskennan lisäksi myös muussa yhteydessä, esimerkiksi lisävaatimusten asettamisessa, myös päästötehokkuuden osalta, ja laajempien ilmasto-, ympäristö- ja kansanterveyspoliittisten tavoitteiden asettamisessa.

(12)

Jotta voidaan varmistaa, että jäsenvaltiot noudattavat yhteistä lähestymistapaa vertailumenetelmäkehyksen soveltamiseen, komission olisi vahvistettava nettonykyarvoa koskevissa laskelmissa tarvittavat keskeiset reunaehdot, kuten pitoajan alun, huomioon otettavat kustannuslajit ja käytettävän laskentajakson. Tällä asetuksella olisi korvattava komission delegoidussa asetuksessa (EU) N:o 244/2012 (9) vahvistettu nykyinen vertailumenetelmäkehys.

(13)

Yhteisen laskentajakson määrittely ei ole ristiriidassa sen kanssa, että jäsenvaltioilla on oikeus vahvistaa rakennusten tai rakennusosien arvioitu taloudellinen elinkaari, sillä tämä voi olla pidempi tai lyhyempi kuin määritelty laskentajakso. Rakennuksen tai rakennusosan arvioidulla taloudellisella elinkaarella on vain vähäinen vaikutus laskentajaksoon, sillä viimeksi mainitun kannalta merkitsevä tekijä on pikemminkin rakennuksen peruskorjausjakso eli aika, jonka jälkeen rakennukselle tehdään peruskorjaus.

(14)

Kustannuslaskelmiin ja -ennusteisiin liittyy monia oletuksia ja epävarmuustekijöitä, kuten energianhintojen kehitys, minkä vuoksi niihin liittyy yleensä herkkyysanalyysi, jossa arvioidaan keskeisten syöteparametrien luotettavuutta. Kustannusoptimaalisuuslaskelmia varten herkkyysanalyysissä olisi käsiteltävä ainakin energianhintojen kehitystä ja diskonttokorkoa.

(15)

Tulevaisuuteen suuntautuvat primäärienergiakertoimet tai painotuskertoimet ja kasvihuonekaasupäästökertoimet, jotka otetaan asianmukaisesti huomioon laskentakaudella, mahdollistavat sen, että laskelmassa otetaan huomioon sähköverkon ja tehokkaiden kaukolämpöverkkojen asteittainen hiilestä irtautuminen komissiolle Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2018/1999 (10) 14 artiklan mukaisesti toimitettuihin kansallisiin energia- ja ilmastosuunnitelmiin sisältyvien vuodeksi 2030 asetettujen päästövähennys- ja ilmastoneutraaliustavoitteiden mukaisesti. Tällaiset tekijät olisi eriteltävä asianmukaisesti esimerkiksi ottamalla huomioon laskennan alkuvuoden tilanne ja odotettu edistyminen rakennuksen koko elinkaaren aikana. Näitä tekijöitä olisi tarkasteltava uudelleen ja tarvittaessa päivitettävä aina, kun tehdään uusi kustannusoptimaalisuuslaskelma. Ne voivat olla päällekkäisiä direktiivin (EU) 2024/1275 liitteen I mukaisesti vahvistettujen rakennusten energiatehokkuuden laskentakertoimien kanssa. Laskennassa olisi käytettävä tulevaisuuteen suuntautuvia primäärienergia- tai painotuskertoimia, kun taas tulevaisuuteen suuntautuvien kasvihuonekaasupäästöjen käyttö on suositeltavaa.

(16)

Vertailumenetelmäkehyksen avulla jäsenvaltioiden olisi voitava verrata kustannusoptimaalisuuslaskelmien tuloksia voimassa oleviin energiatehokkuutta koskeviin vähimmäisvaatimuksiin ja käyttää vertailun tuloksia sen varmistamiseen, että energiatehokkuutta koskevat vähimmäisvaatimukset asetetaan ottaen huomioon pyrkimys saavuttaa vähintään kustannusoptimaaliset tasot ja tarvittaessa tiukemmat vertailuarvot, kuten lähes päästöttömiä rakennuksia koskevat vaatimukset ja päästöttömiä rakennuksia koskevat vaatimukset. Kyseisten tasojen olisi oltava komissiolle asetuksen (EU) 2018/1999 14 artiklan mukaisesti toimitetuissa kansallisissa energia- ja ilmastosuunnitelmissa vahvistettujen kansallisten kehityskulkujen mukaisia. Jäsenvaltioiden olisi myös voitava harkita energiatehokkuutta koskevien vähimmäisvaatimusten asettamista kustannusoptimaaliselle tasolle niiden rakennusluokkien osalta, joille ei ole tähän mennessä ollut energiatehokkuutta koskevia vähimmäisvaatimuksia.

(17)

Kustannusoptimaalisuutta koskeva menetelmä on teknologiasta riippumaton eikä suosi mitään yksittäistä teknistä ratkaisua. Se varmistaa kilpailun toimenpiteiden, kokonaisuuksien ja muunnelmien välillä rakennuksen tai rakennusosan arvioidun elinkaaren aikana.

(18)

Jäsenvaltioiden hallinnollisen taakan keventämiseksi niiden olisi voitava vähentää laskelmien määrää määrittelemällä useampaa kuin yhtä rakennusluokkaa edustavia vertailurakennuksia, tämän kuitenkaan vaikuttamatta jäsenvaltioille direktiivissä (EU) 2024/1275 asetettuun velvollisuuteen vahvistaa energiatehokkuutta koskevat vähimmäisvaatimukset tietyille rakennusluokille.

(19)

Kustannusoptimaaliset tasot ovat merkityksellisiä myös direktiivin (EU) 2024/1275 2 artiklan 2 kohdassa määriteltyjä päästöttömiä rakennuksia koskevien uusien vaatimusten kannalta, koska primäärienergian käytön enimmäiskynnysarvot on asetettava siten, että vähintään kustannusoptimaaliset tasot saavutetaan, ja niitä on tarkasteltava uudelleen aina, kun kustannusoptimaalisia tasoja tarkistetaan. Päästöttömien rakennusten määritelmän mukaisesti toimenpiteitä, jotka aiheuttavat fossiilisten polttoaineiden hiilidioksidipäästöjä paikan päällä, ei voida ottaa huomioon päästöttömien rakennusten kustannusoptimaalisuuslaskelmissa.

(20)

Sen vuoksi delegoitu asetus (EU) N:o 244/2012 olisi kumottava.

(21)

Kunkin jäsenvaltion nimeämiä asiantuntijoita on kuultu direktiivin (EU) 2024/1275 32 artiklan 4 kohdan mukaisesti,

1)

’kokonaiskustannuksilla’ alkuperäisten investointikustannusten, käyttökustannusten, jälleenhankintakustannusten (laskettuna pitoajan alun arvoon) ja tarvittaessa jätehuoltokustannusten nykyarvojen summaa, ja makrotaloudellisen tason laskentaa varten niihin sisältyvät kasvihuonekaasupäästöistä sekä ympäristöön ja terveyteen kohdistuvista energiankäytön ulkoisvaikutuksista aiheutuvat kustannukset;

2)

’alkuperäisillä investointikustannuksilla’ kaikkia siihen ajankohtaan mennessä aiheutuneita kustannuksia, jolloin rakennus tai rakennusosa luovutetaan asiakkaalle valmiina käyttöön. Näihin kustannuksiin sisältyvät suunnittelu, rakennusosien hankinta, toimitusliittymät, asennukset ja käyttöönottoprosessit.

3)

’energiakustannuksilla’ vuotuisia energiakustannuksia, joihin sisältyvät energian hinta, kapasiteettitariffit ja verkkotariffit sekä kansalliset verot, ottaen huomioon kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kustannukset;

4)

’kiinteistönhoidon kustannuksilla’ kaikkia rakennuksen käyttöön liittyviä kustannuksia, mukaan lukien vakuutusmaksuista, palvelumaksuista ja muista perusmaksuista ja veroista aiheutuvat vuotuiset kustannukset;

5)

’ylläpito- ja korjauskustannukset’ rakennuksen tai rakennusosan halutun laatutason ylläpito- ja korjaustoimenpiteiden vuotuisia kustannuksia, joihin sisältyvät tarkastuksista, puhdistuksesta, säädöistä, korjauksesta ja kulutustavaroista aiheutuvat vuotuiset kustannukset;

6)

’kokonaiskäyttökustannuksilla’ vuotuisia ylläpito- ja korjauskustannuksia, kiinteistönhoidon kustannuksia ja energiakustannuksia;

7)

’jätehuoltokustannuksilla’ rakennuksesta tai rakennusosasta sen käyttöiän lopussa aiheutuvia kustannuksia, joihin sisältyvät purkaminen, sellaisten rakennusosien poistaminen, joiden käyttöikä ei ole vielä päättynyt, kuljetus, loppukäsittely ja kierrätys;

8)

’jälleenhankintakustannuksilla’ rakennusosan korvaamiseen tehtävää investointia arvioidun taloudellisen elinkaaren mukaisesti laskentajakson aikana;

9)

’vuotuisilla kustannuksilla’ kokonaiskäyttökustannusten ja jälleenhankintakustannusten summaa, joka on maksettu tiettynä vuonna;

10)

’kasvihuonekaasupäästöjen kustannuksilla’ rakennusten energiankulutukseen liittyvien hiilidioksidipäästöjen aiheuttamien ympäristövahinkojen rahallista arvoa;

11)

’ympäristöön ja terveyteen kohdistuvilla energiankäytön ulkoisvaikutuksilla’ muun muassa niiden terveys- ja ympäristövahinkojen rahallista arvoa, jotka johtuvat PM2,5- ja NOx-päästöistä ja jotka liittyvät rakennusten energiankulutukseen;

12)

’vertailurakennuksella’ oletettua tai todellista rakennusta, joka edustaa rakennuksen tyypillistä geometriaa ja tyypillisiä järjestelmiä, rakennuksen vaipan ja järjestelmien tyypillistä energiatehokkuutta, tyypillistä toiminnallisuutta ja tyypillistä kustannusrakennetta kyseessä olevassa jäsenvaltiossa ja on ilmasto-olosuhteiden ja maantieteellisen sijainnin suhteen edustava;

13)

’diskonttokorolla’ määrättyä arvoa rahan arvon vertaamiseksi eri aikoina nykyarvossa ilmaistuna;

14)

’diskonttaustekijällä’ kerrointa, jota käytetään muuntamaan tiettynä ajankohtana esiintyvä kassavirta vastaavaksi arvoksi pitoajan alussa ja joka johdetaan diskonttokorosta;

15)

’pitoajan alulla’ vuotta, josta laskentajakso määritetään;

16)

’laskentajaksolla’ laskelman kattamaa ajanjaksoa yleensä vuosina ilmaistuna;

17)

’rakennuksen jäännösarvolla’ rakennusosien jäännösarvojen summaa laskentajakson lopussa;

18)

’hintakehityksellä’ energian, tuotteiden, rakennusten järjestelmien, palvelujen, työvoimakustannusten, ylläpito- ja korjauskustannusten ja muiden kustannusten hintakehitystä, joka voi poiketa inflaatiotasosta;

19)

’energiatehokkuustoimenpiteellä’ rakennukseen tai rakennusosaan tehtävää muutosta, joka johtaa rakennuksen loppuenergian käytön pienenemiseen;

20)

’toimenpidekokonaisuudella’ vertailurakennukseen sovellettavaa energiatehokkuustoimenpiteiden tai uusiutuviin energialähteisiin perustuvien toimenpiteiden kokonaisuutta tai molempia;

21)

’muunnoksella’ sellaisen rakennukseen sovellettavien toimenpiteiden tai toimenpidekokonaisuuksien täydellisen sarjan yleistä tulosta ja kuvausta, joka voi koostua rakennuksen vaippaan kohdistuvista toimenpiteistä, passiivisista tekniikoista, rakennuksen järjestelmiin kohdistuvista toimenpiteistä tai uusiutuviin energialähteisiin perustuvista toimenpiteistä tai näiden toimenpiteiden yhdistelmästä;

22)

’rakennusten alaluokilla’ rakennustyyppien luokkia, jotka on jaoteltu koon, iän, rakennusmateriaalin, käyttötavan, ilmastovyöhykkeen tai muiden perusteiden mukaan tarkemmin kuin direktiivin (EU) 2024/1275 liitteessä I olevassa 6 kohdassa luetellut luokat, joille vertailurakennukset yleensä määritellään.