(1)

Kaikentyyppisen jätteen syntymisen ehkäiseminen ja jätehuolto on keskeinen väline pyrittäessä suojelemaan ympäristöä ja ihmisten terveyttä unionissa. Koska jäsenvaltiot pyrkivät jatkuvasti parantamaan jätteen syntymisen ehkäisemistä ja jätehuoltoa koskevia suunnitelmiaan, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2008/98/EY (3) vahvistetun jätehierarkian, jäljempänä ’jätehierarkia’, tiukka soveltaminen on tärkeää.

(2)

Komission 11 päivänä joulukuuta 2019 antamassa tiedonannossa esitetyssä Euroopan vihreän kehityksen ohjelmassa ja komission 11 päivänä maaliskuuta 2020 antamassa tiedonannossa esitetyssä uudessa kiertotalouden toimintasuunnitelmassa puhtaamman ja kilpailukykyisemmän Euroopan puolesta kehotetaan tehostamaan ja nopeuttamaan unionin ja jäsenvaltioiden toimia tekstiili- ja elintarvikealojen ympäristö- ja sosiaalisen kestävyyden varmistamiseksi, koska ne kuuluvat eniten resursseja vaativiin, merkittäviä kielteisiä ulkoisia ympäristövaikutuksia aiheuttaviin aloihin. Kyseisillä aloilla muun muassa rahoituksen niukkuus ja tekniset puutteet haittaavat kiertotalouteen siirtymistä sekä hiilestä irtautumista. Elintarvike- ja tekstiilialat ovat eniten ja neljänneksi eniten resursseja kuluttavat alat, eivätkä ne noudata kaikilta osin jätehierarkiassa vahvistettuja unionin jätehuollon perusperiaatteita, joiden mukaan jätteen syntymisen ehkäiseminen on asetettava etusijalle ennen valmistelua uudelleenkäyttöön ja kierrätystä. Kyseiset haasteet edellyttävät systeemisiä ratkaisuja, jotka perustuvat elinkaariajatteluun ja joissa kiinnitetään erityistä huomiota elintarvikkeisiin ja tekstiilituotteisiin.

(3)

Komission 30 päivänä maaliskuuta 2022 antamassa tiedonannossa esitetyn kestäviä ja kiertotalouteen perustuvia tekstiilejä koskevan EU:n strategian, jäljempänä ’strategia’, mukaan tarvitaan merkittäviä muutoksia, jotta voidaan siirtyä pois nykyisestä lineaarisesta tavasta, jolla tekstiilituotteita suunnitellaan, valmistetaan, käytetään ja poistetaan käytöstä, ja etenkin pikamuotia on rajoitettava. Strategian vuoteen 2030 ulottuvan vision mukaan kuluttajat hyötyvät pidempään laadukkaista ja kohtuuhintaisista tekstiileistä. Strategiassa korostetaan, että on tärkeää saattaa tuottajat vastuuseen tuotteidensa aiheuttamasta jätteestä, ja ehdotetaan tekstiileille laadittavia laajennettua tuottajan vastuuta koskevia yhdenmukaistettuja unionin tason sääntöjä, joihin sisältyy maksujen mukauttaminen ympäristönäkökohtien perusteella. Siinä todetaan, että kyseisten sääntöjen keskeisenä tavoitteena on kehittää talousjärjestelmä tekstiilien keräystä, lajittelua, uudelleenkäyttöä, uudelleenkäyttöön valmistelua ja kierrätystä varten sekä kannustaa tuottajia suunnittelemaan tuotteensa kiertotalouden periaatteita kunnioittavalla tavalla. Tätä varten siinä ehdotetaan, että merkittävä osa rahoitusosuuksista, joita tuottajat maksavat laajennettua tuottajan vastuuta koskeviin järjestelmiin, osoitetaan jätteen syntyä ehkäiseviin toimenpiteisiin ja valmisteluun uudelleenkäyttöä varten. Lisäksi strategialla tuetaan tehokkaampia ja innovatiivisempia toimintatapoja biologisten luonnonvarojen kestävässä hoidossa, jotta elintarvikejätteen kiertoa ja hyödyntämistä sekä biopohjaisten tekstiilien uudelleenkäyttöä voidaan lisätä.

(4)

Tarkoituksenmukainen tekstiilien erilliskeräys auttaa vähentämään synteettisen tekstiilijätteen määrää ympäristössä, myös maa- ja meriekosysteemeissä, varmistamalla, että tekstiilit käytetään uudelleen ja kierrätetään ja niille annetaan lopulta uusi elämä edistäen siten kiertotaloutta.

(5)

Elintarvikejätteen kielteisten vaikutusten vuoksi jäsenvaltiot sitoutuivat toteuttamaan toimenpiteitä elintarvikejätteen syntymisen ehkäisemiseksi ja vähentämiseksi 25 päivänä syyskuuta 2015 hyväksytyn Yhdistyneiden kansakuntien (YK) kestävän kehityksen Agenda 2030 -toimintaohjelman mukaisesti ja erityisesti pyrkimään kohti YK:n kestävän kehityksen tavoitetta 12.3, jonka mukaan vuoteen 2030 mennessä on puolitettava maailmanlaajuinen elintarvikejätteen määrä henkeä kohti vähittäismyynnissä ja kuluttajatasolla sekä vähennettävä ruokahävikkiä tuotanto- ja jakeluketjuissa, mukaan lukien sadonkorjuun jälkeinen hävikki. Kyseisten toimenpiteiden tavoitteena on elintarvikejätteen syntymisen ehkäiseminen ja vähentäminen alkutuotannossa, jalostus- ja valmistusteollisuudessa, vähittäismyynnissä ja muussa elintarvikkeiden jakelutoiminnassa, ravintoloissa ja ravitsemuspalveluissa sekä kotitalouksissa.

(6)

Huhtikuun 2021 ja toukokuun 2022 välisenä aikana järjestetyn Euroopan tulevaisuutta käsitelleen konferenssin jatkotoimena komissio sitoutui antamaan kansalaispaneeleille mahdollisuuden keskustella tietyistä keskeisistä ehdotuksista ja antaa niitä koskevia suosituksia ennen ehdotusten tekemistä. Sen yhteydessä kutsuttiin koolle eurooppalainen kansalaispaneeli, joka valmisteli joulukuun 2022 ja helmikuun 2023 välisenä aikana luettelon suosituksista keinoiksi tehostaa toimia elintarvikejätteen vähentämiseksi unionissa. Koska kotitalouksien osuus unionissa syntyvästä elintarvikejätteestä on yli puolet, kansalaisten näkemyksillä elintarvikejätteen syntymisen ehkäisemisestä on erityisen suuri merkitys. Elintarvikejätteen vähentämistä käsitellyt eurooppalainen kansalaispaneeli esitteli lopullisissa suosituksissaan kolme keskeistä toimintalinjaa: yhteistyön vahvistaminen elintarvikkeiden arvoketjussa, elintarvikeyrityksiä koskevien aloitteiden edistäminen ja kuluttajakäyttäytymisen muutoksen tukeminen. Paneelin suosituksia käytetään jatkossakin komission yleisen työohjelman tukena elintarvikejätteen syntymisen ehkäisemisen yhteydessä, ja ne voisivat toimia ohjenuorana jäsenvaltioiden auttamiseksi saavuttamaan elintarvikejätteen vähentämistavoitteet.

(7)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2009/31/EY (4) muutettiin Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2006/12/EY (5) jättämällä soveltamisalan ulkopuolelle hiilidioksidi, joka on otettu talteen ja kuljetettu geologista varastointia varten taikka varastoitu geologisesti direktiivin 2009/31/EY vaatimusten mukaisesti. Kyseistä muutosta ei kuitenkaan sisällytetty direktiiviin 2008/98/EY, jolla direktiivi 2006/12/EY kumottiin. Sen vuoksi kyseinen muutos sisällytetään tällä muutosdirektiivillä direktiiviin 2008/98/EY oikeusvarmuuden varmistamiseksi.

(8)

”Tekstiilituotteiden, tekstiileihin liittyvien tuotteiden tai jalkinetuotteiden tuottajan”, ”asettamisen saataville markkinoilla”, ”verkkoalustan”, ”jakelupalvelujen tarjoajan”, ”yhteisötalouden toimijan”, ”kuluttajan”, ”loppukäyttäjän”, ”myymättä jääneen kulutustavaran” ja tekstiilien laajennetun tuottajavastuun täytäntöönpanoon liittyvien ”tuottajayhteisöjen” määritelmät olisi sisällytettävä direktiiviin 2008/98/EY, jotta selkeytetään kyseisten käsitteiden ja niihin liittyvien velvoitteiden soveltamisalaa.

(9)

Huolimatta elintarvikejätteen kielteisiä vaikutuksia ja seurauksia koskevan tietoisuuden lisääntymisestä, unionin ja jäsenvaltioiden tasolla tehdyistä poliittisista sitoumuksista ja komission 2 päivänä joulukuuta 2015 antaman tiedonannon ”Kierto kuntoon – Kiertotaloutta koskeva EU:n toimintasuunnitelma” jälkeen toteutetuista unionin toimenpiteistä elintarvikejätteen syntyminen ei ole vähentynyt riittävästi, jotta YK:n kestävän kehityksen tavoitteen 12.3 saavuttamisessa voitaisiin edistyä merkittävästi. Jotta voidaan varmistaa merkittävä panos kestävän kehityksen tavoitteen 12.3 saavuttamiseen, jäsenvaltioiden toteuttamia toimenpiteitä olisi tehostettava siten, että jäsenvaltiot etenevät kohti kyseistä tavoitetta, kun ne panevat täytäntöön tämän direktiivin sekä muita elintarvikejätteen syntymisen vähentämiseksi toteutettavia asianmukaisia toimenpiteitä. Tässä direktiivissä vahvistetaan näin ollen toiminta-alat, joilla jäsenvaltioiden olisi tarvittaessa mukautettava tai toteutettava elintarvikeketjun kutakin vaihetta koskevia toimenpiteitä.

(10)

Elintarvikejätteen syntymisen ehkäisemisen osalta jäsenvaltiot ovat jossakin määrin laatineet kuluttajille ja elintarvikealan toimijoille suunnattua viestintämateriaalia ja toteuttaneet asiaa koskevia kampanjoita. Kyseisissä toimissa keskitytään kuitenkin lähinnä tietoisuuden lisäämiseen, ei niinkään käyttäytymisen muuttamiseen. Jotta voidaan hyödyntää kaikki mahdollisuudet vähentää elintarvikejätettä ja varmistaa edistyminen ajan mittaan, olisi kehitettävä käyttäytymistä muuttavia toimia, jotka räätälöidään jäsenvaltioiden erityisiin tilanteisiin ja tarpeisiin ja sisällytetään kaikilta osin elintarvikejätteen syntymisen ehkäisemistä koskeviin kansallisiin ohjelmiin. Lisäksi on tärkeää kiinnittää huomiota ruokavaliomuutoksiin, alueellisiin kiertotalousratkaisuihin, kuten julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksiin ja kansalaisten sitoutumiseen, sekä mukautumiseen eri alueiden, kuten syrjäisimpien alueiden tai saarten, erityistarpeisiin.

(11)

Maatalous- ja elintarviketuotteiden toimittajien ja ostajien välillä on neuvotteluvoimassa eroja elintarvikeketjuissa kaikkialla unionissa. Näin on erityisesti luonteeltaan enemmän tai vähemmän pilaantuvien maataloustuotteiden ollessa kyseessä. Jäsenvaltioiden olisi näin ollen toteutettava kaikki asianmukaiset toimet sen varmistamiseksi, että tällä direktiivillä asetettujen elintarvikejätteen vähentämistä koskevien tavoitteiden saavuttamiseksi toteutettavat toimenpiteet eivät aiheuta maataloustuotteiden toimittajien neuvotteluvoiman huononemista tai lisää tällaisiin tuottajiin kohdistuvia hyvän kauppatavan vastaisia käytäntöjä, jotka kielletään Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä (EU) 2019/633 (6).

(12)

Euroopan talous- ja sosiaalikomiteassa ja Euroopan elintarviketurvan kriisivalmius- ja kriisinhallintamekanismissa (EFSCM) on tunnustettu pakkausten merkitys elintarvikejätteen vähentämisessä sekä elintarvikehuollon ja elintarviketurvan varmistamisessa. Tässä yhteydessä on näin ollen asianmukaista, että jäsenvaltiot kannustavat ja edistävät teknologisia ratkaisuja, jotka edesauttavat elintarvikejätteen syntymisen ehkäisemistä, kuten säilyvyyttä pidentäviä tai pakattujen elintarvikkeiden tilaa erityisesti kuljetuksen ja varastoinnin aikana ylläpitäviä tai parantavia aktiivisia pakkausmateriaaleja, sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) N:o 1169/2011 (7) noudattavia käyttäjäystävällisiä välineitä, jotka osaltaan ehkäisevät nautittavaksi turvallisten elintarvikkeiden tarpeetonta poisheittämistä.

(13)

Ottaen huomioon kykynsä vähentää elintarvikejätettä jäsenvaltioiden olisi tuettava innovatiivisia ja teknologisia ratkaisuja, jotka osoittavat selkeästi elintarvikkeen säilyvyyden, varmistavat elintarviketurvallisuuden ja tarjoavat asetuksen (EU) N:o 1169/2011 mukaisesti tietoa selkeällä ja kuluttajien helposti ymmärtämällä tavalla kuten merkinnöillä ”parasta ennen” ja ”viimeinen käyttöpäivä”.

(14)

Jotta tuloksia voitaisiin saavuttaa lyhyellä aikavälillä ja jotta elintarvikealan toimijoille, kuluttajille ja viranomaisille voitaisiin tarjota tarvittava pidemmän aikavälin näkökulma, elintarvikejätteen syntymisen vähentämiselle olisi asetettava määrälliset tavoitteet, jotka jäsenvaltioiden olisi saavutettava vuoteen 2030 mennessä.

(15)

Kun otetaan huomioon, että unioni on sitoutunut kestävän kehityksen tavoitteessa 12.3 asetettuun tavoitetasoon, odotetaan, että se, että jäsenvaltioiden on määrä asettaa elintarvikejätteen vähentämistavoitteet vuoteen 2030 mennessä, antaisi voimakkaan poliittisen sysäyksen ryhtyä toimiin ja varmistavan merkittävät ponnistelut kohti maailmanlaajuisia tavoitteita. Koska tällaiset tavoitteet ovat oikeudellisesti sitovia, niiden olisi kuitenkin oltava oikeasuhteisia, saavutettavissa olevia ja toteuttamiskelpoisia, ja niissä olisi otettava huomioon elintarvikeketjun eri toimijoiden, erityisesti mikro- ja pienyritysten, roolit sekä niiden valmiudet. Asetettaessa oikeudellisesti sitovia tavoitteita olisi näin ollen noudatettava vaiheittaista lähestymistapaa aloittaen kestävän kehityksen tavoitteiden mukaista tasoa alhaisemmalta tasolta, jotta voidaan varmistaa jäsenvaltioiden yhdenmukaiset toimet ja konkreettinen edistyminen tavoitteen 12.3 saavuttamisessa.

(16)

Elintarvikejätteen vähentäminen missä tahansa elintarvikeketjun vaiheessa aiheuttaa merkittäviä myönteisiä ympäristövaikutuksia. Elintarvikejätteen vähentäminen tuotanto- ja kulutusvaiheissa edellyttää erilaisia lähestymistapoja ja toimenpiteitä, ja siihen osallistuu eri sidosryhmiä. Siksi jalostukselle ja valmistukselle olisi asetettava oma elintarvikejätteen syntymisen vähentämistavoite ja elintarvikkeiden vähittäismyynnille ja muulle jakelulle, ravintoloille ja ravitsemuspalveluille sekä kotitalouksille olisi asetettava oma elintarvikejätteen syntymisen vähentämistavoite.

(17)

Kun otetaan huomioon elintarvikeketjun jakelu- ja kulutusvaiheiden keskinäinen riippuvuus, erityisesti vähittäismyyntikäytäntöjen vaikutus kuluttajakäyttäytymiseen sekä kotona ja kodin ulkopuolella tapahtuvan elintarvikkeiden kulutuksen suhde, kyseisille elintarvikeketjun vaiheille olisi asetettava yksi, yhteinen tavoite. Erillisten tavoitteiden asettaminen kullekin kyseisistä vaiheista aiheuttaisi tarpeetonta monimutkaisuutta ja rajoittaisi jäsenvaltioiden mahdollisuuksia toimia joustavasti silloin, kun niillä on tarve keskittyä erityisiin ongelmakohtiinsa. Jotta vältettäisiin se, että yhteisestä tavoitteesta aiheutuu kohtuuton rasite tietyille toimijoille, jäsenvaltioiden olisi otettava huomioon suhteellisuusperiaate laatiessaan toimenpiteitä yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi.

(18)

Väestörakenteen muutokset vaikuttavat merkittävästi kulutetun ruoan ja syntyvän elintarvikejätteen määrään. Yhteinen elintarvikejätteen vähentämistavoite, jota sovelletaan elintarvikkeiden vähittäismyyntiin ja muuhun jakeluun, ravintoloihin ja ravitsemuspalveluihin sekä kotitalouksiin, olisi sen vuoksi ilmaistava prosenttimääräisenä muutoksena elintarvikejätteen määrässä henkilöä kohti, jotta otetaan huomioon väestömuutokset. Koska matkailijoita ei lasketa mukaan väestöön ja koska jäsenvaltioihin kohdistuva matkailu saattaa lisääntyä tai vähentyä verrattuna viitekauteen, jota käytetään asetettaessa elintarvikkeiden vähittäismyynnille ja muulle jakelulle, ravintoloille ja ravitsemuspalveluille sekä kotitalouksille elintarvikejätteen vähentämistä koskeva henkeä kohti ilmaistu tavoite, komission olisi vahvistettava matkailuvirrat huomioon ottava korjauskerroin, jolla tuetaan jäsenvaltioita kyseisen elintarvikejätteen vähentämistä koskevan tavoitteen saavuttamisessa.

(19)

Jäsenvaltiot mittasivat vuonna 2020 ensimmäistä kertaa elintarvikejätteen määrää komission delegoidussa päätöksessä (EU) 2019/1597 (8) vahvistetun yhdenmukaistetun menetelmän perusteella. Covid-19-pandemian aikana toteutettujen suojaavien toimenpiteiden vuoksi vuoden 2020 tietoja ei kuitenkaan pidetty tietyissä jäsenvaltioissa syntyneen elintarvikejätteen osalta edustavana. Näin voi myös olla vuosittain vuosina 2021, 2022 ja 2023 kerättyjen tietojen osalta. Asetettaessa elintarvikejätteen vähentämistavoitteita on sen vuoksi asianmukaista käyttää viitekautena vuosien 2021–2023 vuotuista keskiarvoa, ja samaan aikaan vaihtoehtoisesti mahdollistaa vuoden 2020 tietojen käyttö. Niille jäsenvaltioille, jotka voivat osoittaa määrittäneensä elintarvikejätteen määrän ennen vuotta 2020 delegoidun päätöksen (EU) 2019/1597 mukaisilla menetelmillä, olisi sallittava vuotta 2020 aikaisemman vuoden käyttö viitekautena.

(20)

Sen varmistamiseksi, että maailmanlaajuisen tavoitteen saavuttamiseen tähtäävällä vaiheittaisella lähestymistavalla saavutetaan sen tavoitteet, elintarvikejätteen vähentämistä koskeville oikeudellisesti sitoville tavoitteille asetettuja tasoja olisi tarkasteltava uudelleen ja tarvittaessa tarkistettava jäsenvaltioiden ajan mittaan saavuttaman edistyksen sekä elintarvikkeiden jalostus- ja valmistusteollisuuden tuotantotasojen muutoksista aiheutuvien mahdollisten vaikutusten huomioon ottamiseksi. Tämä mahdollistaisi tavoitteiden mahdollisen mukauttamisen, jotta voidaan vahvistaa unionin panosta ja yhdenmukaistaa tavoitteet paremmin vuoteen 2030 mennessä saavutettavan kestävän kehityksen tavoitteen 12.3 kanssa sekä osoittaa suunta vuoden 2030 jälkeen saavutettavalle edistymiselle. Alkutuottajien tukemiseksi niiden pyrkimyksissä vähentää elintarvikejätettä ja ruokahävikkiä on tarpeen puuttua tietovajeeseen asianmukaisten keinojen yksilöimiseksi niiden vähentämiseksi.

(21)

Jotta voidaan varmistaa elintarvikejätteen syntymisen ehkäisemiseen liittyvien säännösten parempi, nopeampi ja yhdenmukaisempi täytäntöönpano, ennakoida täytäntöönpanon heikkouksia ja mahdollistaa se, että jäsenvaltiot voivat toteuttaa toimia ennen tavoitteiden saavuttamisen määräaikoja, vuonna 2018 käyttöön otettu varhaisvaroituskertomuksia koskeva järjestelmä olisi laajennettava kattamaan elintarvikejätteen vähentämistavoitteet.

(22)

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 191 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun aiheuttamisperiaatteen mukaisesti on olennaisen tärkeää, että jäsenvaltion alueella tiettyjä tekstiilituotteita, tekstiileihin liittyviä tuotteita tai jalkinetuotteita ensimmäistä kertaa markkinoilla saataville asettavat tuottajat ottavat vastuun huolehtia kyseisistä tuotteista niiden käytöstäpoistovaiheessa sekä niiden käyttöiän pidentämisestä asettamalla käytetyt, uudelleenkäyttöön soveltuviksi arvioidut tekstiilituotteet, tekstiileihin liittyvät tuotteet ja jalkinetuotteet saataville markkinoilla uudelleenkäyttöä varten. Aiheuttamisperiaatteen täytäntöönpanoa varten on aiheellista asettaa tuottajille tekstiilituotteiden, tekstiileihin liittyvien tuotteiden tai jalkinetuotteiden huolehtimista koskevat velvoitteet, tuottajilla tarkoitetaan myös valmistajaa, maahantuojaa tai jakelijaa, joka käytetystä myyntitavasta riippumatta, mukaan lukien Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/83/EU (9) 2 artiklan 7 alakohdassa määritellyt etäsopimukset, asettaa ammattimaisesti omalla nimellään tai tavaramerkillään kyseisen tuotteen ensimmäistä kertaa saataville markkinoilla jonkin jäsenvaltion alueella. Laajennetun tuottajan vastuun piiriin kuuluvien tuottajien ulkopuolelle olisi jätettävä itsenäisinä ammatinharjoittajina toimivat räätälit, jotka tuottavat yksilöllisiä tuotteita, koska näiden rooli tekstiilimarkkinoilla on vähäisempi, ja tuottajat, jotka asettavat ensimmäistä kertaa saataville markkinoilla käytettyjä, uudelleenkäyttöön soveltuviksi arvioituja tekstiilituotteita, tekstiileihin liittyviä tuotteita tai jalkinetuotteita taikka tekstiilituotteita, tekstiileihin liittyviä tuotteita tai jalkinetuotteita, joita tehdään tällaisista käytetyistä tuotteista tai niistä syntyvästä jätteestä tai niiden osista, jotta voidaan tukea niiden uudelleenkäyttöä ja pidempää käyttöikää unionissa, mukaan lukien korjaus, kunnostaminen, päivittäminen, uudelleenvalmistus ja alkuperäisen tuotteen tiettyjä toiminnallisia ominaisuuksia muuttava uusiojalostus.

(23)

Tässä muutosdirektiivissä ’käytetyillä tekstiileillä’ olisi katsottava tarkoitettavan erilliskerättyjä tekstiilejä, jotka loppukäyttäjä on poistanut käytöstä, riippumatta siitä, onko niitä tarkoitus tai mahdollista käyttää uudelleen. Tässä vaiheessa käytetyt tekstiilituotteet voisivat olla joko uudelleenkäyttöön soveltuvia tai jätettä, sillä niitä ei ole vielä arvioitu. Tästä syystä erilliskerättyjä käytettyjä tekstiilejä olisi pidettävä jätteenä keräyksen yhteydessä, paitsi siinä tapauksessa, että loppukäyttäjät luovuttavat ne suoraan keräyspisteeseen ja uudelleenkäyttöalan toiminnanharjoittajat tai yhteisötalouden toimijat suorittavat suoraan keräyspisteessä ammattimaisen arvioinnin, jonka mukaan tekstiilit soveltuvat uudelleenkäyttöön. ’Käytetyillä tekstiileillä, joiden on arvioitu soveltuvan uudelleenkäyttöön’ olisi katsottava tarkoitettavan tekstiilejä, joiden on arvioitu soveltuvan uudelleenkäyttöön keräyksen, lajittelun, uudelleenkäyttöön valmistelun tai suoraan keräyspisteessä suoritetun ammattimaisen arvioinnin jälkeen. Käytettyjä tekstiilejä, joiden on arvioitu soveltuvan uudelleenkäyttöön, ei olisi pidettävä tekstiilijätteenä.

(24)

Komission 9 päivänä joulukuuta 2021 antaman tiedonannon ”Ihmisten hyväksi toimivan talouden rakentaminen: yhteisötalouden toimintasuunnitelma” mukaan yhteisötalouteen kuuluu monenlaisia yhteisöjä, jotka toteuttavat erilaisia liiketoiminta- ja organisaatiomalleja. Ne toimivat useilla talouden aloilla. Yhteisötalous perustuu kolmelle pääperiaatteelle: i) se asettaa ihmiset sekä yhteiskunnallisen tai ympäristöön liittyvän päämäärän etusijalle voittojen sijaan; ii) se sijoittaa uudelleen kaikki voitot tai suurimman osan niistä ja ylijäämät yhteiskunnallisten tai ympäristöön liittyvien päämääriensä tavoittelemiseen edelleen ja harjoittaa toimintaa jäsentensä tai käyttäjiensä taikka koko yhteiskunnan edun mukaisesti; ja iii) sillä on demokraattinen tai osallistava hallintorakenne. Tältä osin yhteisötalouden toimijat voivat olla muodoltaan osuuskuntia, keskinäisiä yhtiöitä, yhdistyksiä, mukaan lukien hyväntekeväisyysjärjestöt, ja säätiöitä ja niihin voi kuulua uskonnollisia tai kirkollisia järjestöjä. Yhteisötalouden toimijoihin voi kuulua myös yksityisoikeudellisia yhteisöjä, jotka ovat Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2021/1057 (10) määriteltyjä yhteiskunnallisia yrityksiä.

(25)

Tekstiilien erilliskeräyksen tosiasiallisessa tai suunnitellussa toteutuksessa on suuria eroja riippumatta siitä, käytetäänkö siinä laajennettua tuottajan vastuuta koskevia järjestelmiä vai muita lähestymistapoja. Silloinkin, kun harkitaan laajennettua tuottajan vastuuta koskevia järjestelmiä, niissä on suuria eroja muun muassa niiden piiriin kuuluvien tuotteiden ja tuottajien vastuun sekä hallintomallien suhteen. Sen vuoksi tekstiilituotteiden, tekstiileihin liittyvien tuotteiden tai jalkinetuotteiden tuottajien laajennettua tuottajan vastuuta koskeviin järjestelmiin olisi sovellettava direktiivissä 2008/98/EY vahvistettuja laajennettua tuottajan vastuuta koskevia sääntöjä. Kyseisiä sääntöjä olisi kuitenkin täydennettävä erityissäännöksillä, joissa otetaan huomioon tekstiilialan erityispiirteet, varsinkin pienten ja keskisuurten yritysten, jäljempänä ’pk-yritysten’, suuri osuus tuottajista, yhteisötalouden toimijoiden rooli ja uudelleenkäytön merkitys tekstiilialan arvoketjun kestävyyden lisäämisessä. Kyseisten sääntöjen olisi myös oltava yksityiskohtaisempia ja yhdenmukaistettuja, jotta vältetään markkinoiden pirstoutuminen, jolla voisi olla kielteinen vaikutus tekstiilien keräykseen tai käsittelyyn, myös kierrätykseen, alalla ja erityisesti mikroyrityksiin ja pk-yrityksiin; tällöin myös voitaisiin tarjota selkeitä kannustimia tekstiilituotteiden kestävään suunnitteluun ja niitä koskeviin kestäviin toimiin sekä parantaa uusioraaka-aineiden markkinoita. Tässä yhteydessä jäsenvaltioita kannustetaan harkitsemaan tehtävänantoja useille tuottajayhteisöille, koska tällaisten tuottajayhteisöjen välinen kilpailu voi hyödyttää kuluttajia, lisätä innovointia, alentaa kustannuksia, parantaa tekstiilien erilliskeräystä ja lisätä tuottajien, jotka haluavat tehdä sopimuksen tällaisten yhteisöjen kanssa, valinnanmahdollisuuksia.

(26)

Euroopan ympäristökeskuksen mukaan alle prosentti kaikesta vaatteista syntyvästä jätteestä käytetään nykyään uusien vaatteiden valmistamiseen kierron mahdollistaen. Lisäksi useimpia tekstiilejä ei ole suunniteltu kiertotalouden periaatetta kunnioittavalla tavalla ja 78 prosenttia kaikista tekstiilituotteista on purettava ennen tekstiilien kierrätystä uusiksi tekstiileiksi. Jotta voidaan tukea ja edistää teknologian ja infrastruktuurin kehittämistä sekä tekstiilien ekologisen suunnittelun vauhdittamista, olisi edistettävä investointeja kiertotalouteen perustuviin tekstiileihin tekstiilijätteen syntymisen ehkäisemiseksi ja tekstiilien keräystä, lajittelua, uudelleenkäyttöä, myös paikallista uudelleenkäyttöä, sekä kierrätystä ja kuitukierrätystä varten. Tuotetun tekstiilijätteen kokonaismäärän, joka kattaa vaatteet ja jalkineet, kodintekstiilit, tekniset tekstiilit sekä teollisuusjätteen ja kulutusta edeltävän jätteen (myymättä jääneet tuotteet), arvioidaan olevan 12,6 miljoonaa tonnia. Tähän sisältyvät jakeet, jotka heitetään pois jätteenä tekstiilien tuotannon aikana, vähittäismyyntivaiheessa ja kotitalouksien ja kaupallisten toimijoiden toimesta.

(27)

Jäsenvaltioiden olisi edellytettävä, että tuottajayhteisöt varmistavat hallussaan olevien tietojen luottamuksellisuuden, kun on kyse yritysten sisäisistä tiedoista tai yksittäisiin tuottajiin tai niiden valtuutettuihin edustajiin suoraan liittyvistä tiedoista. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/679 (11) mukaisesti kyseinen luottamuksellisuus on säilytettävä koko tietojen käsittely-, tallennus- ja raportointiprosessin ajan, ja käytössä on oltava vankat turvatoimenpiteet ja tietosuojastandardit luvattoman tietoihin pääsyn tai mahdollisten tietoturvaloukkausten estämiseksi.

(28)

Kodintekstiilit sekä vaatteet ja vaatetustarvikkeet muodostavat suurimman osan unionissa tapahtuvasta tekstiilien kulutuksesta ja edistävät epäkestäviä ylituotanto- ja ylikulutusmalleja eniten. Kodintekstiilit ja vaatteet ovat myös kaikkien jäsenvaltioissa käytössä olevien erilliskeräysjärjestelmien painopisteenä yhdessä muun sellaisten kulutuksen jälkeisten vaatteiden, asusteiden ja jalkineiden kanssa, jotka eivät pääasiallisesti koostu tekstiileistä. Kotitalouksissa käytettävien tai muissa yhteyksissä käytettävien tekstiilituotteiden, tekstiileihin liittyvien tuotteiden ja jalkinetuotteiden, jos tällaiset liitteessä IV c luetellut tuotteet vastaavat luonteeltaan ja koostumukseltaan kotitalouksissa käytettäviä tuotteita, olisi näin ollen kuuluttava perustetun laajennettua tuottajan vastuuta koskevan järjestelmän piiriin. Muunlaiseen käyttöön, jossa liitteessä IV c luetellut tekstiilituotteet, tekstiileihin liittyvät tuotteet ja jalkinetuotteet vastaavat luonteeltaan ja koostumukseltaan kotitalouksissa käytettäviä tuotteita, olisi sisällyttävä ammattikäyttö, paitsi jos tällaisten tuotteiden erilliskeräysjärjestelmien perustamista sekä jätteenkäsittelytoimia koskevasta velvoitteesta on ammattikäytön osalta jo säädetty tässä muutosdirektiivissä muiden säännösten perusteella kuin niiden, jotka koskevat tekstiilien laajennettua tuottajan vastuuta ja tekstiilijätteen jätehuoltoa, taikka muussa asiaan liittyvässä unionin tai kansallisessa lainsäädännössä. Ammattikäyttöön, myös sotilaskäyttöön, tarkoitetut tuotteet, jotka aiheuttavat turvallisuus-, hygienia- ja terveysriskin tai turvallisuushuolia, olisi jätettävä liitteessä IV c luetelluille tekstiilituotteille, tekstiileihin liittyville tuotteille ja jalkinetuotteille perustettujen laajennettua tuottajan vastuuta koskevien järjestelmien ulkopuolelle. Laajennetun tuottajan vastuun piiriin kuuluvien tuotteiden tuottajien oikeusvarmuuden varmistamiseksi soveltamisalaan kuuluvat tuotteet olisi yksilöitävä viittaamalla neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2658/87 (12) liitteen I mukaisiin yhdistetyn nimikkeistön koodeihin.

(29)

Seuraavalle Euroopan komissiolle vuosiksi 2024–2029 annettujen poliittisten suuntaviivojen mukaisesti komissio valmistelee uutta kiertotaloussäädöstä, jolla on tarkoitus helpottaa kysynnän luomista uusiomateriaaleille sekä jätemateriaalin sisämarkkinoiden perustamista, etenkin kun on kyse kriittisistä raaka-aineista. Tältä osin unionin jätelainsäädäntöä on tarkoitus päivittää ja komissio arvioi tarvetta muuttaa direktiivin 2008/98/EY 8, 8 a ja 10 artiklaa laajennetun tuottajan vastuun käyttöön ottamiseksi uusille jätevirroille, kuten patjoille ja matoille sekä hyödyntämistoimien ja laajennettua tuottajan vastuuta koskevien vaatimusten yhdenmukaistamiseksi edelleen, myös tuottajien rekisterin osalta.

(30)

Tekstiiliala on resurssi-intensiivinen. Raaka-aineiden ja tekstiilien tuotannon osalta suurin osa unionissa tapahtuvaan vaatteiden, jalkineiden ja kodintekstiilien kulutukseen liittyvistä paineista ja vaikutuksista ilmenee kolmansissa maissa. Erityisesti 73 prosenttia Euroopassa kulutetuista vaatteista ja kotitaloustekstiileistä on tuontitavaraa. Tällaiset paineet ja vaikutukset vaikuttavat maailmanlaajuisten ilmasto- ja ympäristövaikutustensa vuoksi kuitenkin myös unioniin. Tekstiilijätteen syntymisen ehkäiseminen, valmistelu uudelleenkäyttöön ja kierrätys voivat näin ollen auttaa pienentämään alan maailmanlaajuista ympäristöjalanjälkeä, myös unionissa. Lisäksi tekstiilijätteen nykyinen resurssitehoton jätehuolto ei noudata jätehierarkiaa ja aiheuttaa ympäristöhaittoja sekä unionissa että kolmansissa maissa, mukaan lukien polttamisesta ja kaatopaikoille sijoittamisesta aiheutuvat kasvihuonekaasupäästöt.

(31)

Tekstiilituotteiden, tekstiileihin liittyvien tuotteiden ja jalkinetuotteiden laajennetun tuottajan vastuun tarkoituksena on varmistaa korkea ympäristön- ja terveydensuojelun taso unionissa, luoda markkinajärjestelmä keräystä, lajittelua, uudelleenkäyttöä, uudelleenkäyttöön valmistelua ja kierrätystä, erityisesti kuitukierrätystä, varten sekä tarjota kannustimia tuottajille sen varmistamiseksi, että niiden tuotteet suunnitellaan kiertotalouden periaatteita kunnioittavalla tavalla. Jotta varmistetaan, että laajennettua tuottajan vastuuta koskevia velvoitteita ei sovelleta taannehtivasti ja että ne ovat oikeusvarmuuden periaatteen mukaisia, tekstiilituotteiden, tekstiileihin liittyvien tuotteiden tai jalkinetuotteiden tuottajien olisi rahoitettava kustannukset, jotka aiheutuvat jäsenvaltioiden alueelle tämän muutosdirektiivin voimaantulopäivästä toimitettujen, kerättyjen käytettyjen tekstiilituotteiden, tekstiileihin liittyvien tuotteiden ja jalkinetuotteiden sekä niistä syntyvän jätteen, mukaan lukien myymättä jääneet ja jätteeksi katsotut kulutustavarat, keräyksestä, lajittelusta uudelleenkäyttöä varten ja uudelleenkäyttöön valmistelusta ja kierrätyksestä sekä kierrätyksestä ja muusta käsittelystä. Kyseisten tuottajien olisi myös rahoitettava kustannukset, jotka aiheutuvat kerätyn sekalaisen yhdyskuntajätteen koostumuskartoitusten toteuttamisesta, tekstiilien vaikutuksia ja kestävää jätehuoltoa koskevasta tiedotuksesta loppukäyttäjille, erilliskeräystä, uudelleenkäyttöä ja muuta käsittelyä koskevasta raportoinnista, lajittelu- ja kierrätystekniikoista, ja sellaisten tekstiilien, jotka eivät sisällä huolta aiheuttavia aineita, ekologista suunnittelua koskevan tutkimuksen ja kehittämisen tukemisesta.

(32)

Koska tuottajan maksamien rahoitusosuuksien olisi katettava kyseisen tuottajan unionin markkinoilla saataville asettamien tuotteiden jätehuollosta aiheutuvat kustannukset, jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että kun tuotteet liikkuvat unionissa, tällaisia rahoitusosuuksia ei makseta useammassa kuin yhdessä jäsenvaltiossa. Tuottajan olisi sen vuoksi maksettava jäsenvaltion markkinoilla saataville asetettujen tuotteiden laajennettuun tuottajan vastuuseen liittyvät rahoitusosuudet siellä, missä tällaisista tuotteista tulee todennäköisesti jätettä, paitsi kun kyseiset tuotteet on viety kyseisen jäsenvaltion alueen ulkopuolelle ennen niiden myymistä loppukäyttäjille tai ennen kuin niistä tulee jätettä.

(33)

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 193 artiklan mukaan Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 192 artiklan nojalla toteutetut suojatoimenpiteet eivät estä jäsenvaltioita säilyttämästä tai ottamasta käyttöön tiukempia suojatoimenpiteitä, joiden edellytykset ovat perussopimuksissa ja oikeuskäytännössä vahvistettuja. Jäsenvaltio voisi esimerkiksi säilyttää tekstiilijätteen osalta mikroyrityksiin kohdistuvan laajennettua tuottajan vastuuta koskevan järjestelmän, joka on jo voimassa tämän muutosdirektiivin voimaantulohetkellä.

(34)

Tuottajien olisi vastattava kaikkien käytettyjen tekstiilituotteiden, tekstiileihin liittyvien tuotteiden ja jalkinetuotteiden ja niistä syntyvän jätteen keräysjärjestelmien perustamisesta ja sen varmistamisesta, että ne lajitellaan myöhemmin uudelleenkäyttöä, uudelleenkäyttöön valmistelua ja kierrätystä varten, jotta voidaan maksimoida käytettyjen vaatteiden ja jalkineiden saatavuus ja vähentää tekstiilien määrää alempana jätehierarkiassa olevaan käsittelymuotoon päätyvissä jätteissä. Tehokkain tapa vähentää merkittävästi tekstiilituotteiden ilmasto- ja ympäristövaikutuksia on sen varmistaminen, että niitä voidaan käyttää ja uudelleenkäyttää pidempään ja että näin myös tapahtuu. Tämän on myös tarkoitus mahdollistaa kestävät, kiertotalouden mukaiset liiketoimintamallit, kuten uudelleenkäyttö, vuokraus ja korjaus, takaisinottopalvelut ja käytettyjen tuotteiden vähittäismyynti, jotta luodaan uusia vihreitä laadukkaita työpaikkoja ja tarjotaan kansalaisille kustannussäästömahdollisuuksia. On olennaisen tärkeää saattaa tuottajat vastuuseen tuotteidensa aiheuttamasta jätteestä, jotta tekstiilijätteen syntyminen voidaan irrottaa alan kasvusta. Tuottajien olisi myös vastattava kierrätyksestä ja asetettava etusijalle erityisesti kuitukierrätyksen laajentaminen ja muut hyödyntämistoimet ja loppukäsittely.

(35)

Tuottajien ja tuottajayhteisöjen olisi rahoitettava tekstiilien kierrätyksen laajentamista, erityisesti kuitukierrätystä, joka siten mahdollistaa useampien materiaalien kierrätyksen ja luo raaka-ainelähteen tekstiilien tuotannolle unionissa. On myös tärkeää, että tuottajat tukevat taloudellisesti tutkimusta ja innovointia sekä sellaisten teknologisten ratkaisujen kehittämistä automaattisessa lajittelussa ja koostumuksen perusteella tapahtuvassa lajittelussa, jotka mahdollistavat sekoitettujen tai yhdistettyjen materiaalien erottelun ja kierrätyksen sekä jätteen dekontaminaation ja siten laadukkaat kuitukierrätysratkaisut ja kierrätyskuidun hyödyntämisen. Tämän muutosdirektiivin noudattamisen helpottamiseksi jäsenvaltioiden on varmistettava, että tekstiilialan talouden toimijoiden, erityisesti pk-yritysten, saatavilla on tietoa ja apua, jota olisi annettava ohjeiden, rahoitustuen, rahoituksen saatavuuden, erityisen johdolle ja henkilöstölle tarkoitetun koulutusmateriaalin tai organisatorisen ja teknisen avun muodossa. Jos tällaista tietoa ja apua rahoitetaan valtion varoista, se voi olla Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea siinäkin tapauksessa, että se rahoitetaan kokonaan viranomaisen asianomaisille yrityksille määräämillä ja niiltä kantamilla maksuilla. Tällaisissa tapauksissa jäsenvaltioiden on varmistettava, että valtiontukisääntöjä noudatetaan. Yksityisten ja julkisten investointien hankkiminen tekstiilialan kiertotalousnäkökohtien ja hiilestä irtautumisen edistämiseen on myös painopisteenä useissa unionin rahoitusohjelmissa ja etenemissuunnitelmissa, kuten kiertotalouskeskuksia koskevassa instrumentissa ja tietyissä Horisontti Eurooppa -puiteohjelman hankehauissa. Lisäksi on tarpeen arvioida tarkemmin, onko mahdollista asettaa tekstiilien kierrätystä koskevia unionin tavoitteita teknologisen kehityksen ja kierrätysinfrastruktuuriin tehtävien investointien sekä tuotteiden kierrätystä helpottavan ekologisen suunnittelun tukemiseksi ja edistämiseksi.

(36)

Käytetyt tekstiilituotteet, tekstiileihin liittyvät tuotteet ja jalkinetuotteet ja niistä syntyvä jäte olisi kerättävä erillään muista jätevirroista, kuten metalleista, paperista ja kartongista, lasista, muovista, puusta ja biojätteestä, jotta säilytetään niiden uudelleenkäytettävyys ja mahdollisuus kierrättää ne korkealaatuisesti. Kun otetaan huomioon ympäristövaikutukset ja materiaalihävikki, jotka johtuvat siitä, että käytettyjä tekstiilejä ja tekstiilijätettä ei kerätä erikseen eikä niitä näin ollen käsitellä ympäristön kannalta hyväksyttävällä tavalla, käytettyjen tekstiilituotteiden, tekstiileihin liittyvien tuotteiden ja jalkinetuotteiden ja niistä syntyvän jätteen keräysverkoston olisi katettava jäsenvaltioiden koko alue, syrjäisimmät alueet mukaan lukien, ja oltava lähellä loppukäyttäjää eikä sitä saisi kohdentaa ainoastaan niille alueille ja niihin tuotteisiin, joiden osalta keräys on kannattavaa. Keräysverkosto tulisi järjestää yhteistyössä muiden jätehuollon ja uudelleenkäytön aloilla toimivien toimijoiden, kuten kuntien ja yhteisötalouden toimijoiden, kanssa. Uudelleenkäyttöön liittyvien merkittävien ympäristö- ja ilmastohyötyjen vuoksi keräysverkoston tarkoituksena olisi oltava ensisijaisesti uudelleenkäytettävien ja toissijaisesti kierrätettävien tekstiilituotteiden, tekstiileihin liittyvien tuotteiden ja jalkinetuotteiden kerääminen. Erilliskeräyksen jatkuva kasvu edistäisi parempaa uudelleenkäytön suoritustasoa ja laadukasta kierrätystä tekstiilien toimitusketjuissa, lisäisi laadukkaiden uusioraaka-aineiden hyödyntämistä ja tukisi tekstiilien lajittelu- ja käsittelyinfrastruktuuriin tehtävien investointien suunnittelua. Keräysverkoston ja tiedotuskampanjoiden tehokkuuden todentamiseksi ja parantamiseksi olisi kerätystä sekalaisesta yhdyskuntajätteestä tehtävä ainakin NUTS 2 -tason säännöllisiä koostumustutkimuksia, jotta voidaan määrittää tekstiilituotteista, tekstiileihin liittyvistä tuotteista ja jalkinetuotteista syntyvän jätteen määrä kyseisessä jätteessä. Lisäksi tuottajayhteisöjen olisi asetettava vuosittain julkisesti saataville tiedot erilliskeräysjärjestelmien suoritustasosta ja jatkuvaa kasvua osoittavasta erilliskeräyksen määrästä painon mukaan.

(37)

Kun otetaan huomioon yhteisötalouden toimijoiden keskeinen rooli nykyisissä tekstiilinkeräysjärjestelmissä ja niiden mahdollisuudet luoda paikallisia, kestäviä, osallistumiseen perustuvia ja osallistavia liiketoimintamalleja ja laadukkaita työpaikkoja unionissa 9 päivänä joulukuuta 2021 annetun komission tiedonannon ”Ihmisten hyväksi toimivan talouden rakentaminen: yhteisötalouden toimintasuunnitelma” tavoitteiden mukaisesti, laajennettua tuottajan vastuuta koskevien järjestelmien käyttöönotolla olisi ylläpidettävä ja tuettava käytettyjen tekstiilien hallintaan osallistuvien yhteisötalouden toimijoiden toimintaa. Kyseisiä toimijoita olisi sen vuoksi pidettävä erilliskeräysjärjestelmissä kumppaneina, jotka tukevat uudelleenkäytön ja korjaamisen laajentamista ja luovat laadukkaita työpaikkoja kaikille, erityisesti haavoittuvassa asemassa oleville ryhmille. Lajittelua koskevia vaatimuksia olisi sovellettava myös yhteisötalouden toimijoiden keräämiin käytettyihin tekstiilituotteisiin, tekstiileihin liittyviin tuotteisiin ja jalkinetuotteisiin sekä niistä syntyvään jätteeseen. Tältä osin yhteisötalouden toimijoiden olisi myös toimitettava toimivaltaiselle viranomaiselle tiedot suorittamastaan tekstiilien keräämisestä ja tällaisten kerättyjen tekstiilien myöhemmästä käsittelystä, täyttäen näin vähimmäisraportointivelvoitteet. Jäsenvaltioiden olisi voitava vapauttaa yhteisötalouden toimijat kokonaan tai osittain tällaisista raportointivelvoitteista, jos niiden täyttäminen aiheuttaisi suhteetonta hallinnollista rasitetta tällaisille toimijoille.

(38)

Tuottajien ja tuottajayhteisöjen olisi osaltaan aktiivisesti annettava loppukäyttäjille, erityisesti kuluttajille, tietoa siitä, että käytetyt tekstiilituotteet, tekstiileihin liittyvät tuotteet ja jalkinetuotteet sekä niistä syntyvä jäte olisi kerättävä erikseen, että keräysjärjestelmiä on saatavilla ja että loppukäyttäjillä on tärkeä rooli jätteiden syntymisen ehkäisemisessä ja tekstiilijätteen ympäristön kannalta optimaalisen jätehuollon varmistamisessa. Kyseisiin tietoihin olisi sisällytettävä muun muassa tiedot tekstiilien ja jalkineiden uudelleenkäyttöä varten toteutettujen järjestelyjen saatavuudesta, kestävän kulutuksen ympäristöhyödyistä sekä tekstiili- ja vaatetusteollisuuden ympäristö-, terveys- ja sosiaalisista vaikutuksista. Loppukäyttäjille olisi myös tiedotettava tietoon perustuvien, vastuullisten ja kestävien valintojen tekemisen merkityksellisyydestä tekstiilien kulutuksessa ja tekstiilituotteista, tekstiileihin liittyvistä tuotteista ja jalkinetuotteista syntyvän jätteen ympäristön kannalta optimaalisen jätehuollon varmistamisessa. Kyseisiä tietovaatimuksia sovelletaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 1007/2011 (13) ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2024/1781 (14) vahvistettujen, tekstiilituotteita koskevien tietojen antamista loppukäyttäjille koskevien vaatimusten lisäksi. Tietojen antamisessa kaikille loppukäyttäjille olisi hyödynnettävä nykyaikaista tietotekniikkaa. Tiedot olisi annettava sekä perinteisin keinoin, kuten sisä- ja ulkotiloihin esille pantavilla julisteilla ja sosiaalisen median kampanjoilla, että innovatiivisemmilla tavoilla, kuten QR-koodeilla, joiden avulla pääsee verkkosivustoille.

(39)

Tekstiilien kierron ja ympäristökestävyyden lisäämiseksi sekä haitallisten ilmasto- ja ympäristövaikutusten vähentämiseksi asetuksessa (EU) 2024/1781 säädetään sellaisten sitovien tekstiili- ja jalkinetuotteiden ekologisen suunnittelun vaatimusten kehittämisestä, joilla säännellään tekstiilien kestävyyttä, uudelleenkäytettävyyttä, korjattavuutta ja kuitujen kierrätettävyyttä sekä tekstiilien pakollista kierrätyskuitupitoisuutta sen mukaan, mikä vaikutustenarvioinnin mukaan on hyödyllistä tekstiilien ympäristökestävyyden lisäämiseksi. Asetuksella (EU) 2024/1781 säännellään myös huolta aiheuttavien aineiden esiintymistä, jotta ne voidaan minimoida ja jäljittää jätteen syntymisen vähentämiseksi ja kierrätyksen parantamiseksi ja jotta synteettisten kuitujen irtoamista ympäristöön voidaan ehkäistä ja vähentää mikromuovipäästöjen vähentämiseksi merkittävässä määrin. Laajennettuun tuottajan vastuuseen liittyvien maksujen mukauttaminen on lisäksi tehokas taloudellinen ohjauskeino, joka kannustaa kestävämpään tekstiilien suunnitteluun, mikä puolestaan johtaa kiertotalouden periaatteiden mukaiseen parempaan suunnitteluun. Jotta ekologiselle suunnittelulle voitaisiin tarjota vahva kannustin sekä ottaa samalla huomioon sisämarkkinoiden tavoitteet ja tekstiilialan pk-yritysvaltainen koostumus, on tarpeen yhdenmukaistaa laajennettuun tuottajan vastuuseen liittyvien maksujen mukauttamisperusteet olennaisimpien ekologisen suunnittelun parametrien pohjalta, mikä mahdollistaa tekstiilien jätehierarkian mukaisen käsittelyn. Ekologisen suunnittelun kriteerien mukaisen kyseisten maksujen mukauttamisen olisi perustuttava ekologisen suunnittelun vaatimuksiin ja niiden mittausmenetelmiin, jotka on tekstiili- ja jalkinetuotteiden osalta hyväksytty asetuksen (EU) 2024/1781 nojalla tai, ainoastaan jos tällaista lainsäädäntöä annetaan, tekstiili- ja jalkinetuotteiden yhdenmukaistetuista kestävyyskriteereistä ja mittausmenetelmistä annetun muun unionin lainsäädännön nojalla. On aiheellista siirtää komissiolle valta hyväksyä maksujen mukauttamista koskevat yhdenmukaistetut säännöt sen varmistamiseksi, että maksujen mukauttamista koskevat perusteet ovat kyseisten tuotevaatimusten mukaisia.

(40)

Ultrapika- ja pikamuotikäytännön kaltaisilla teollisilla ja kaupallisilla käytännöillä, jotka usein perustuvat markkinoiden segmentoitumiseen, on vaikutusta tuotteen käyttöaikaan sekä sen todennäköisyyteen, että tuotteesta tulee jätettä sen suunnitteluun liittymättömien syiden vuoksi. Tällaiset käytännöt voisivat johtaa tuotteen ennenaikaiseen käytöstä poistamiseen jo ennen kuin se saavuttaa potentiaalisen käyttöikänsä, mikä johtaa tekstiilituotteiden ylikulutukseen ja siten turhaan tekstiilijätteen syntymiseen. Jotta kyseiset käytännöt voitaisiin tunnistaa paremmin ja jotta laajennettuun tuottajan vastuuseen liittyvien maksujen mukauttaminen ympäristönäkökohtien perusteella olisi mahdollista, jäsenvaltiot voisivat harkita kriteerejä, kuten tuotevalikoiman laajuus (tuottajan myyntiin tarjoamien tuotenimikkeiden lukumäärä, määritellyin markkinasegmenttien kynnysarvoin), tuotetarjonnan tiheys (tuottajan myyntiin tarjoamien tuotenimikkeiden lukumäärä markkinasegmenttiä kohti tiettynä ajanjaksona) tai korjauskannustin (tuotteen korjaamisen todennäköisyys, kun korjauskulut suhteutetaan hintaan tai tuottajan tarjoaman korjauspalvelun perusteella).

(41)

Jäsenvaltioiden määritellessä mikroyrityksiltä pyydettäviä laajennetun tuottajan vastuun rahoitusosuuksia, niiden olisi otettava huomioon markkinoilla saataville asetettujen tekstiilituotteiden, tekstiileihin liittyvien tuotteiden ja jalkinetuotteiden määrän kaltaiset kriteerit, jotta taataan oikeasuhtainen lähestymistapa, sekä minimoitava raportointivelvollisuudet.

(42)

Jotta voidaan seurata, että tuottajat täyttävät taloudelliset ja organisatoriset velvoitteensa huolehtia ensimmäistä kertaa jäsenvaltion alueella markkinoilla saataville asettamistaan käytetyistä tekstiilituotteista, tekstiileihin liittyvistä tuotteista ja jalkinetuotteista ja niistä syntyvästä jätteestä, kunkin jäsenvaltion olisi perustettava tuottajarekisteri, jota se hallinnoi ja johon tuottajat olisi velvoitettava rekisteröitymään. Kyseisen rekisteröitymisen helpottamiseksi rekisteröintivaatimukset ja sen muoto olisi yhdenmukaistettava mahdollisimman laajasti kaikkialla unionissa, etenkin kun tuottajat asettavat tekstiilituotteita, tekstiileihin liittyviä tuotteita tai jalkinetuotteita saataville markkinoilla ensimmäistä kertaa eri jäsenvaltioissa. Rekisterissä olevien tietojen olisi oltava niiden toimijoiden saatavilla, jotka osallistuvat laajennettua tuottajan vastuuta koskevien velvoitteiden noudattamisen todentamiseen ja täytäntöönpanoon.

(43)

Koska tekstiilialan yrityksistä 99 prosenttia on pk-yrityksiä, tekstiilituotteiden, tekstiileihin liittyvien tuotteiden ja jalkinetuotteiden laajennettua tuottajan vastuuta koskevan järjestelmän täytäntöönpanossa olisi pyrittävä vähentämään hallinnollista rasitetta mahdollisimman paljon. Laajennetun tuottajavastuun täyttämisen olisi sen vuoksi tapahduttava kollektiivisesti siten, että tuottajayhteisöt, mukaan lukien kaikki asianomaisen jäsenvaltion perustamat valtiojohtoiset tuottajayhteisöt, kantavat vastuun yritysten puolesta. Tuottajayhteisöjen olisi haettava jäsenvaltiolta lupa toiminnalleen ja dokumentoitava muun muassa se, että niillä on tarvittavat taloudelliset resurssit laajennetusta tuottajan vastuusta aiheutuvien kustannusten kattamiseksi. Jos kyseessä ovat valtiojohtoiset tuottajayhteisöt ja edustetun tuottajan toimeksiantoa ei ole, tällaista toimeksiantoa koskevia tässä direktiivissä säädettyjä vaatimuksia ei olisi sovellettava.

(44)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2022/2065 (15) 30 artiklan nojalla verkkoalustojen tarjoajat, jotka antavat kuluttajille mahdollisuuden tehdä etäsopimuksia elinkeinonharjoittajien kanssa, velvoitetaan hankkimaan kyseiseltä elinkeinonharjoittajalta tietyt tunnistustiedot ja elinkeinonharjoittajan antaman omaehtoisen vakuutuksen, jossa tämä sitoutuu tarjoamaan ainoastaan sellaisia tuotteita tai palveluja, jotka ovat sovellettavien unionin oikeuden sääntöjen mukaisia, ennen kuin tuottaja voi käyttää niiden palveluja. Tätä direktiiviä sovellettaessa tuottajia, jotka tarjoavat unionissa sijaitseville kuluttajille markkinoilla ensimmäistä kertaa saataville asetettuja tekstiilituotteita, tekstiileihin liittyviä tuotteita tai jalkinetuotteita, olisi pidettävä asetuksen (EU) 2022/2065 30 artiklassa tarkoitettuina elinkeinonharjoittajina.

(45)

Sen varmistamiseksi, että laajennettua tuottajan vastuuta koskevat velvoitteet pannaan tehokkaasti täytäntöön, tietoja rekisteröinnistä tämän direktiivin nojalla perustettuun tekstiilituottajien rekisteriin olisi pidettävä asianmukaisina tietoina asetuksen (EU) 2022/2065 30 artiklan 1 kohdan d alakohtaa sovellettaessa. Lisäksi kyseisen asetuksen 30 artiklan 1 kohdan e alakohdassa tarkoitetun omaehtoisen vakuutuksen olisi riitettävä ilmaisemaan tuottajan sitoumus tarjota ainoastaan sellaisia tekstiilituotteita, tekstiileihin liittyviä tuotteita tai jalkinetuotteita, joihin sovelletaan tässä direktiivissä säädettyjä laajennettua tuottajan vastuuta koskevia vaatimuksia. Asetuksen (EU) 2022/2065 30 artiklan 1 kohdan d ja e alakohdassa säädettyjen vaatimusten noudattamisen ei olisi katsottava merkitsevän yleistä velvoitetta valvoa tietoja, joita verkkoalustojen tarjoajat, jotka antavat kuluttajille mahdollisuuden tehdä etäsopimuksia tuottajien kanssa, siirtävät tai tallentavat eikä velvoitetta pyrkiä aktiivisesti saamaan selville laitonta toimintaa osoittavia tosiasioita tai olosuhteita. Asetuksen (EU) 2022/2065 IV luvussa vahvistettuja täytäntöönpanon valvontaa koskevia sääntöjä sovelletaan tällaisten alustojen tarjoajiin kyseisten vaatimusten osalta.

(46)

Ei-toivottua vapaamatkustamista saattaisi tapahtua myös jakelupalvelujen tarjoajien kohdalla. Tällä direktiivillä vahvistetaan säännöksiä, joilla pyritään estämään tällaisia ei-toivottuja tapauksia samanlaisella lähestymistavalla kuin asetuksessa (EU) 2022/2065 verkkoalustojen tarjoajien osalta.

(47)

Nopeasti kasvavat verkkokauppamarkkinat tarjoavat monenlaisia mahdollisuuksia, mutta ne voivat myös olla merkittävä haaste erityisesti ympäristönsuojelun kannalta. Vaikka asetuksessa (EU) 2022/2065 kielletään yleisten valvontavaatimusten asettaminen välityspalvelujen tarjoajille, siinä vahvistetaan verkkoalustojen tarjoajille selkeät vastuualueet ja huolellisuusvelvoitteet niiden alustoilla saatavilla olevan laittoman sisällön torjumiseksi. Etenkin kyseisen asetuksen III luvun 4 jaksossa määrätään, että verkkoalustojen tarjoajia, jotka antavat kuluttajille mahdollisuuden tehdä etäsopimuksia elinkeinonharjoittajien kanssa, voidaan pitää vastuussa erityisten velvoitteidensa noudattamatta jättämisestä, kun ne toimivat välittäjinä tavaroiden verkkomyynnissä. Kyseisessä asetuksessa vahvistettujen velvoitteiden noudattamisen valvonnan ja seurannan odotetaan tukevan direktiivin 2008/98/EY täytäntöönpanoa ja noudattamista, etenkin varmistamalla, että kyseisten verkkoalustojen elinkeinonharjoittajalta saamat tiedot ovat tarkkoja, kattavia, ajantasaisia ja saatavilla niiden verkkorajapinnassa. Komission ja kansallisten toimivaltaisten viranomaisten olisi käytettävä soveltuvin osin asetuksen (EU) 2022/2065 ja direktiivin 2008/98/EY mukaisia valtuuksiaan suorittaa seurantaa sekä toimittava tiiviissä yhteistyössä niin edellytettäessä, jotta varmistetaan, että verkkoalustojen tarjoajat noudattavat sääntöjä.

(48)

Jotta voitaisiin varmistaa, että tekstiilejä käsitellään jätehierarkian mukaisesti, tuottajayhteisöjen olisi varmistettava, että kaikkiin erilliskerättyihin tekstiileihin ja jalkineisiin sovelletaan lajittelutoimia, joiden tuloksena saadaan uudelleenkäyttöön soveltuvia tuotteita, jotka täyttävät käytettyjen tekstiilien ja kierrätysraaka-aineiden markkinoiden tarpeet unionissa ja maailmanlaajuisesti. Koska tekstiilien käyttöikää pidentämällä saadaan suurempia ympäristöhyötyjä, lajittelutoimien päätavoitteena olisi oltava uudelleenkäyttö ja vasta toissijaisena tavoitteena kierrätys siinä tapauksessa, että tuotteita ei ammattimaisen arvioinnin mukaan voida käyttää uudelleen. Komission olisi laadittava kyseiset lajittelua koskevat vaatimukset ensisijaisena toimena osana käytettyjä ja uudelleenkäyttöön soveltuviksi arvoituja tekstiilituotteita ja kierrätettyjä tekstiilejä koskevia yhdenmukaistettuja jätteeksi luokittelun päättymistä koskevia unionin kriteerejä; kyseisten vaatimusten olisi koskettava myös keräyspisteessä mahdollisesti tapahtuvaa alustavaa lajittelua. Tällaisilla yhdenmukaistetuilla kriteereillä olisi tarkoitus yhdenmukaistaa kerättyjä jakeita ja sellaisia materiaalien ja uusioraaka-aineiden virtoja, jotka kulkevat maiden rajojen yli lajittelua ja jätteen hyödyntämistä varten, sekä parantaa niiden laatua, mikä puolestaan helpottaisi uudelleenkäytön ja kierrätyksen arvoketjujen laajentamista. Käytettyjä tekstiilituotteita, tekstiileihin liittyviä tuotteita ja jalkinetuotteita ei olisi pidettävä jätteenä, jos loppukäyttäjät luovuttavat ne suoraan keräyspisteeseen ja uudelleenkäyttöalan toiminnanharjoittajat tai yhteisötalouden toimijat suorittavat suoraan keräyspisteessä ammattimaisen arvioinnin, jonka mukaan ne soveltuvat uudelleenkäyttöön. Ammattimaista arviointia tarvitaan, koska loppukäyttäjiä ei ole koulutettu erottamaan toisistaan uudelleenkäytettäviä ja kierrätettäviä tavaroita. Ammattimainen arviointi tarkoittaa, että lopullista päätöstä käytettyjen tekstiilituotteiden, tekstiileihin liittyvien tuotteiden ja jalkinetuotteiden luokittelemisesta uudelleenkäyttöön soveltuviksi ei jätetä loppukäyttäjän tehtäväksi, vaan sen tekevät henkilöt, jotka vastaanottavat käytetyt tuotteet keräyspisteessä ja joille annetaan koulutusta tai ohjeita asianmukaisen arvioinnin varmistamiseksi. Jos uudelleenkäyttö, uudelleenkäyttöön valmistelu tai kierrätys ei ole teknisesti mahdollista, olisi edelleen sovellettava jätehierarkiaa ja vältettävä mahdollisuuksien mukaan erityisesti metaanipäästöjä aiheuttavien biohajoavien tekstiilien sijoittamista kaatopaikoille sekä otettava energia talteen, mikäli jäte poltetaan.

(49)

Komissio valmistelee yhteisen tutkimuskeskuksen meneillään olevan työn pohjalta ehdotuksen täytäntöönpanosäädökseksi, jossa vahvistetaan jätteeksi luokittelun päättymistä koskevat kriteerit tekstiilituotteille. Jätteeksi luokittelun päättymistä koskeviin kriteereihin tulisi sisällyttää kriteerit sellaisille tekstiilituotteille, tekstiileihin liittyville tuotteille ja jalkinetuotteille, joiden on arvioitu soveltuvan uudelleenkäyttöön, sekä kierrätetyille tekstiilituotteille, tekstiileihin liittyville tuotteille ja jalkinetuotteille.

(50)

Uudelleenkäyttöön soveltuviksi arvoitujen käytettyjen tekstiilituotteiden ja tekstiilijätteen vienti unionin ulkopuolisiin kohteisiin on lisääntynyt tasaisesti, ja vienti muodostaa suurimman osan unionissa tuotetun kotitalouksista tulevan tekstiilijätteen uudelleenkäytön markkinoista. Koska kerätyn tekstiilijätteen määrän odotetaan kasvavan merkittävästi sen jälkeen, kun erilliskeräys otetaan käyttöön vuoteen 2025 mennessä, on tärkeää tehostaa toimia, joilla torjutaan muuksi kuin jätteeksi vilpillisesti luokitellun jätteen laittomia siirtoja kolmansiin maihin, jotta varmistetaan korkea ympäristönsuojelun taso. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2024/1157 (16) perusteella ja pyrkien varmistamaan kotitalouksista tulevan tekstiilijätteen kestävä jätehuolto ja torjumaan jätteiden laittomia siirtoja olisi säädettävä, että kaikille erilliskerätyille käytetyille tekstiilituotteille, tekstiileihin liittyville tuotteille ja jalkinetuotteille suoritetaan lajittelutoimi ennen niiden siirtoa. Lisäksi olisi säädettävä, että kaikkia erilliskerättyjä käytettyjä tekstiilituotteita, tekstiileihin liittyviä tuotteita ja jalkinetuotteita pidetään jätteenä ja niihin sovelletaan unionin jätelainsäädäntöä, myös unionin lainsäädäntöä jätteiden siirrosta, kunnes niille on suoritettu lajittelutoimi, jonka suorittaa uudelleenkäyttöä ja kierrätystä varten tapahtuvaan lajitteluun koulutettu toimija, joka voi luokitella ne uudelleenkäyttöön soveltuviksi. Lajittelussa olisi noudatettava lajittelua koskevia yhdenmukaistettuja vaatimuksia, jotka tuottavat korkealaatuisen uudelleenkäytettävän jakeen, joka täyttää vastaanottavien käytettyjen tekstiilien markkinoiden tarpeet unionissa ja muualla maailmassa, ja lisäksi olisi vahvistettava kriteerit uudelleenkäyttöön soveltuviksi arvioitujen käytettyjen tavaroiden ja jätteen erottamiseksi toisistaan. Uudelleenkäyttöön soveltuviksi arvioitujen käytettyjen tekstiilituotteiden, tekstiileihin liittyvien tuotteiden ja jalkinetuotteiden siirtoihin olisi liitettävä tiedot, jotka osoittavat, että kyseisille tuotteille on suoritettu lajittelutoimi tai valmistelutoimi uudelleenkäyttöä varten, sekä tiedot kyseisestä toimesta vastuussa olevasta yrityksestä prosessin avoimuuden ja vastuullisuuden lisäämiseksi, ja että tuotteet soveltuvat uudelleenkäyttöön. Tuottajayhteisöjen ja yhteisötalouden toimijoiden olisi raportoitava tekstiilituotteista, tekstiileihin liittyvistä tuotteista ja jalkinetuotteista syntyvän jätteen viennistä sekä uudelleenkäyttöön soveltuviksi arvioitujen käytettyjen tekstiilituotteiden, tekstiileihin liittyvien tuotteiden ja jalkinetuotteiden viennistä, jotta jäsenvaltiot voivat valvoa tällaista vientiä ymmärtääkseen tekstiilien arvoketjua paremmin.

(51)

Jotta jäsenvaltiot voisivat saavuttaa tässä direktiivissä asetetut tavoitteet, niiden olisi arvioitava ja mukautettava elintarvikejätteen syntymisen ehkäisemistä koskevia ohjelmiaan tarpeen mukaan siten, että niihin sisällytetään uusia toimenpiteitä, joihin osallistuu useita julkisen ja yksityisen sektorin kumppaneita, kuten tuottajia, jakelijoita, toimittajia, vähittäismyyjiä ja ravitsemuspalvelujen tarjoajia sekä yhteisötalouden toimijoita ja ympäristö- ja kuluttajajärjestöjä; lisäksi niiden olisi toteutettava koordinoituja toimia, joilla puututaan nimenomaisesti erityisiin ongelmakohtiin sekä elintarvikejätettä synnyttäviin asenteisiin ja käyttäytymiseen. Jäsenvaltiot voisivat hyödyntää kyseisten ohjelmien valmistelussa elintarvikejätettä käsitelleen kansalaispaneelin suosituksia, eurooppalaisen kuluttajien ruokahävikkifoorumin koostetta, joka sisältää välineitä, parhaita käytäntöjä ja suosituksia kuluttajien ruokahävikin vähentämiseksi, sekä EU:n ruokahävikki- ja ruokajätefoorumilla (EU Platform on Food Losses and Food Waste) käytyjä keskusteluja.

(52)

Selkeä vastuu elintarvikejätteen syntymisen ehkäisemistä koskevista toimenpiteistä ja tällaisten toimenpiteiden hallinnointi ovat olennaisen tärkeitä, jotta varmistetaan muutosta edistävien toimien tehokas koordinointi ja tässä direktiivissä asetettujen tavoitteiden saavuttaminen. Koska monilla jäsenvaltioiden viranomaisilla on yhteinen toimintasuunnitelma ja elintarvikejätteen torjuntaan jäsenvaltioissa osallistuu useita eri sidosryhmiä, tarvitaan nimetty toimivaltainen viranomainen, joka vastaa toimien yleisestä koordinoinnista kansallisella tasolla.

(53)

Kuluttajien tuottaman yhdyskuntajätteeseen luettavan tekstiilijätteen jätehuoltoa koskevien tietojen tarkkuutta olisi parannettava unionin tasolla, jotta voidaan seurata tehokkaammin tuotteiden uudelleenkäyttöä, mukaan lukien tekstiilien uudelleenkäyttö ja valmistelu uudelleenkäyttöön; tämä palvelisi myös suorituskykytavoitteiden mahdollista asettamista tulevaisuudessa. Uudelleenkäyttöä ja uudelleenkäyttöön valmistelua koskevat tiedot ovat keskeisiä tietovirtoja, joiden avulla voidaan seurata jätteen syntymisen irrottamista talouskasvusta ja siirtymistä kestävään, osallistavaan ja kiertotalouden periaatteiden mukaiseen talouteen. Sen vuoksi Euroopan ympäristökeskuksen olisi hallinnoitava kyseisiä tietovirtoja.

(54)

On ratkaisevan tärkeää, että komissio ja jäsenvaltiot jatkavat jätteen syntymisen ehkäisemistä ja jätehuoltoa koskevien tiedotus- ja koulutuskampanjoiden kehittämistä, tukemista ja laajentamista. Vaikka kaikkien alojen yleinen tietoisuus jätteen syntymisen ehkäisemisen ja asianmukaisen jätehuollon merkityksestä on paranemassa, asiassa on edistyttävä edelleen.

(55)

Delegoidussa päätöksessä (EU) 2019/1597 vahvistetaan yhteinen menetelmä ja laatua koskevat vähimmäisvaatimukset elintarvikejätteen määrän yhdenmukaista määrittämistä varten direktiivin 2008/98/EY 9 artiklan 8 kohdan mukaisesti. Jäsenvaltioiden toimittamien elintarvikejätteen määrää koskevien tietojen laadun, luotettavuuden ja vertailukelpoisuuden parantamiseksi, myös jäsenvaltioiden käyttämien mittausmenetelmien johdonmukaisuuden lisäämisen osalta, komissiolle olisi edelleen siirrettävä kyseisessä säännöksessä säädetty valta hyväksyä delegoituja säädöksiä. Selkeyden vuoksi kyseinen säädösvallan siirto olisi vahvistettava vähäisin mukautuksin uuteen artiklaan, jossa käsitellään nimenomaan elintarvikejätteen syntymisen ehkäisemistä.

(56)

Jotta direktiivissä 2008/98/EY luetellut CN-koodit olisivat asetuksen (ETY) N:o 2658/87 liitteessä I lueteltujen CN-koodien mukaisia, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat direktiivin 2008/98/EY liitteeseen IV c tehtäviä muutoksia. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla, ja että nämä kuulemiset toteutetaan paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa (17) vahvistettujen periaatteiden mukaisesti. Jotta voitaisiin erityisesti varmistaa tasavertainen osallistuminen delegoitujen säädösten valmisteluun, Euroopan parlamentille ja neuvostolle toimitetaan kaikki asiakirjat samaan aikaan kuin jäsenvaltioiden asiantuntijoille, ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asiantuntijoilla on järjestelmällisesti oikeus osallistua komission asiantuntijaryhmien kokouksiin, joissa valmistellaan delegoituja säädöksiä.

(57)

Direktiivin 2008/98/EY täytäntöönpanon yhdenmukaisten edellytysten varmistamiseksi komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovalta, joka koskee yhdenmukaistettua muotoa tekstiilituotteiden, tekstiileihin liittyvien tuotteiden tai jalkinetuotteiden tuottajia koskevaan rekisteriin rekisteröinnille, tekstiilien laajennetun tuottajan vastuun maksujen mukauttamista koskevia perusteita sekä korjauskerrointa, jolla otetaan huomioon matkailun lisääntyminen tai väheneminen suhteessa viitekauteen, elintarvikkeiden vähittäismyynnille ja muulle jakelulle, ravintoloille ja ravitsemuspalveluille sekä kotitalouksille asetetun elintarvikejätteen vähentämistavoitteen saavuttamisessa. Tätä valtaa olisi käytettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 (18) mukaisesti.

(58)

Direktiivi 2008/98/EY olisi sen vuoksi muutettava vastaavasti.

(59)

On tärkeää, että neuvoston direktiivin 1999/31/EY (19) täytäntöönpanoa jäsenvaltioissa parannetaan merkittävästi ja nopeasti, jotta unionissa vältetään laittomista kaatopaikoista aiheutuvia ympäristöhaittoja, mukaan lukien rajatylittävät kysymykset. Sen vuoksi olisi asianmukaista, että komissio tarkastelee direktiiviä 1999/31/EY arvioidakseen tapoja vahvistaa sen täytäntöönpanoa ja esittää tarvittaessa lainsäädäntöehdotuksen sen muuttamiseksi. Lisäksi komission olisi arvioitava direktiiviä 2008/98/EY tulevan kiertotaloussäädöksen perusteella tehtävän, jätettä koskevan unionin lainsäädännön päivittämisen tulosten pohjalta, kuten todettiin komission 26 päivänä helmikuuta 2025 julkaisemassa tiedonannossa ”Puhtaan teollisen kehityksen ohjelma: kilpailukykyyn ja vähähiilistämiseen tähtäävä yhteinen etenemissuunnitelma”, ja tarvittaessa esitettävä lainsäädäntöehdotus. Kyseisen arvioinnin yhteydessä ja koska tällä hetkellä ei ole luotettavaa tietoa tekstiilituotteista, tekstiileihin liittyvistä tuotteista ja jalkinetuotteista syntyvästä jätteestä ja niihin liittyvien, jäsenvaltioiden toimesta perustettavien laajennettua tuottajan vastuuta koskevien järjestelmien rahoituksesta, komission olisi ensinnäkin tarkasteltava jätteen syntymisen ehkäisemistä, keräystä, uudelleenkäyttöön valmistelua ja kierrätystä koskevien tavoitteiden asettamista sekä toiseksi arvioitava, onko tekstiilituotteiden, tekstiileihin liittyvien tuotteiden ja jalkinetuotteiden laajennettua tuottajan vastuuta koskevien kansallisten järjestelmien rahoitus tuloksellista ja myös voisivatko kaupalliset uudelleenkäyttöalan toiminnanharjoittajat osallistua laajennettua tuottajan vastuuta koskevien järjestelmien rahoittamiseen. Lisäksi komission olisi myös arvioitava, voisivatko jäsenvaltiot ottaa käyttöön sekalaisen yhdyskuntajätteen esilajittelun, jotta ehkäistään sellaisen jätteen päätymistä jätteenpolttolaitoksiin tai kaatopaikoille, joka voitaisiin ottaa uudelleenkäytön valmisteluun tai kierrätykseen.

(60)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän direktiivin tavoitteita eli parantaa elintarvikejätteen ja käytettyjen tekstiilien ja tekstiilijätteen jätehuollon ympäristökestävyyttä sekä varmistaa käytettyjen tekstiilien ja tekstiilijätteen vapaa liikkuvuus sisämarkkinoilla, vaan ne voidaan laajuutensa ja vaikutustensa vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen kyseisten tavoitteiden saavuttamiseksi,

1)

korvataan 2 artiklan 1 kohdan a alakohta seuraavasti:

(*1)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/31/EY, annettu 23 päivänä huhtikuuta 2009, hiilidioksidin geologisesta varastoinnista ja neuvoston direktiivin 85/337/ETY sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 2000/60/EY, 2001/80/EY, 2004/35/EY, 2006/12/EY ja 2008/1/EY ja asetuksen (EY) N:o 1013/2006 muuttamisesta (EUVL L 140, 5.6.2009, s. 114, ELI: http://data.europa.eu/eli/dir/2009/31/oj).”;"

2)

lisätään 3 artiklaan alakohdat seuraavasti:

(*2)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2011/83/EU, annettu 25 päivänä lokakuuta 2011, kuluttajan oikeuksista, neuvoston direktiivin 93/13/ETY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 1999/44/EY muuttamisesta sekä neuvoston direktiivin 85/577/ETY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 97/7/EY kumoamisesta (EUVL L 304, 22.11.2011, s. 64, ELI: http://data.europa.eu/eli/dir/2011/83/oj)."

(*3)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2022/2065, annettu 19 päivänä lokakuuta 2022, digitaalisten palvelujen sisämarkkinoista ja direktiivin 2000/31/EY muuttamisesta (digipalvelusäädös) (EUVL L 277, 27.10.2022, s. 1, ELI: http://data.europa.eu/eli/reg/2022/2065/oj)."

(*4)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2019/1020, annettu 20 päivänä kesäkuuta 2019, markkinavalvonnasta ja tuotteiden vaatimustenmukaisuudesta sekä direktiivin 2004/42/EY ja asetusten (EY) N:o 765/2008 ja (EU) N:o 305/2011 muuttamisesta (EUVL L 169, 25.6.2019, s. 1, ELI: http://data.europa.eu/eli/reg/2019/1020/oj)."

(*5)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2024/1781, annettu 13 päivänä kesäkuuta 2024, kestävien tuotteiden ekologiselle suunnittelulle asetettavien vaatimusten puitteista, direktiivin (EU) 2020/1828 ja asetuksen (EU) 2023/1542 muuttamisesta sekä direktiivin 2009/125/EY kumoamisesta (EUVL L, 2024/1781, 28.6.2024, ELI: http://data.europa.eu/eli/reg/2024/1781/oj).”;"

3)

kumotaan 9 artiklan 1 kohdan g ja h alakohta sekä 5, 6 ja 8 kohta;

4)

lisätään artikla seuraavasti:

(*6)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1308/2013, annettu 17 päivänä joulukuuta 2013, maataloustuotteiden yhteisestä markkinajärjestelystä ja neuvoston asetusten (ETY) N:o 922/72, (ETY) N:o 234/79, (EY) N:o 1037/2001 ja (EY) N:o 1234/2007 kumoamisesta (EUVL L 347, 20.12.2013, s. 671, ELI: http://data.europa.eu/eli/reg/2013/1308/oj)."

(*7)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2025/40, annettu 19 päivänä joulukuuta 2024, pakkauksista ja pakkausjätteestä, asetuksen (EU) 2019/1020 ja direktiivin (EU) 2019/904 muuttamisesta ja direktiivin 94/62/EY kumoamisesta (EUVL L, 2025/40, 22.1.2025, ELI: http://data.europa.eu/eli/reg/2025/40/oj)."

(*8)  Komission delegoitu päätös (EU) 2019/1597, annettu 3 päivänä toukokuuta 2019, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/98/EY täydentämisestä yhteisellä menetelmällä ja laatua koskevilla vähimmäisvaatimuksilla elintarvikejätteen määrän yhdenmukaista määrittämistä varten (EUVL L 248, 27.9.2019, s. 77, ELI: http://data.europa.eu/eli/dec_del/2019/1597/oj).”;"

5)

lisätään 11 artiklan 1 kohdan kolmannen alakohdan jälkeen alakohta seuraavasti:

”Tämän artiklan tavoitteiden saavuttamiseksi jäsenvaltioiden on varmistettava, että käytössä on riittävä infrastruktuuri jätteen erilliskeräystä varten, mukaan lukien erilliskeräyspisteiden riittävä aineellinen ja alueellinen kattavuus 28 artiklan 3 kohdan c b alakohdan mukaisesti.”

6)

korvataan 11 b artiklan 1 kohta seuraavasti:

7)

lisätään artiklat seuraavasti:

(*9)  Neuvoston asetus (ETY) N:o 2658/87, annettu 23 päivänä heinäkuuta 1987, tariffi- ja tilastonimikkeistöstä ja yhteisestä tullitariffista (EYVL L 256, 7.9.1987, s. 1, ELI: http://data.europa.eu/eli/reg/1987/2658/oj)."

(*10)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2025/1892, annettu 10 päivänä syyskuuta 2025, jätteistä annetun direktiivin 2008/98/EY muuttamisesta (EUVL L, 2025/1892, 26.9.2025, ELI: http://data.europa.eu/eli/dir/2025/1892/oj)."

(*11)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2019/1150, annettu 20 päivänä kesäkuuta 2019, oikeudenmukaisuuden ja avoimuuden edistämisestä verkossa toimivien välityspalvelujen yrityskäyttäjiä varten (EUVL L 186, 11.7.2019, s. 57, ELI: http://data.europa.eu/eli/reg/2019/1150/oj)."

(*12)  Komission täytäntöönpanopäätös (EU) 2019/1004, annettu 7 päivänä kesäkuuta 2019, sääntöjen vahvistamisesta jätettä koskevien tietojen laskentaa, todentamista ja toimittamista varten Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/98/EY mukaisesti ja komission täytäntöönpanopäätöksen C(2012) 2384 kumoamisesta (EUVL L 163, 20.6.2019, s. 66, ELI: http://data.europa.eu/eli/dec_impl/2019/1004/oj)."

(*13)  Komission täytäntöönpanopäätös (EU) 2021/19, annettu 18 päivänä joulukuuta 2020, yhteisen menetelmän ja muodon vahvistamisesta uudelleenkäyttöä koskevaa raportointia varten Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/98/EY mukaisesti (EUVL L 10,12.1.2021, s. 1, ELI: http://data.europa.eu/eli/dec_impl/2021/19/oj).”;"

8)

korvataan 29 artiklan 2 a kohta seuraavasti:

9)

lisätään artikla seuraavasti:

10)

muutetaan 37 artikla seuraavasti:

11)

muutetaan 38 a artikla seuraavasti:

12)

lisätään 41 artiklaan kohta seuraavasti:

”Alle kymmenen henkilöä työllistäviin yrityksiin, joiden vuosittainen liikevaihto ja vuosittainen tase eivät ylitä kahta miljoonaa euroa, sovelletaan 22 a, 22 b, 22 c ja 22 d artiklaa 17 päivästä huhtikuuta 2029 alkaen.”

13)

lisätään artikla seuraavasti:

14)

lisätään tämän direktiivin liitteessä oleva teksti liitteeksi IV c.