(1)

Neuvosto otti asetuksella (EY) N:o 2603/2000 (2) käyttöön lopulliset tasoitustullit muun muassa Intiasta peräisin olevan tietynlaisen polyeteenitereftalaatin, jäljempänä ’PET’, tuonnissa, jäljempänä ’alkuperäinen tutkimus’.

(2)

Neuvosto muutti asetuksella (EY) N:o 1645/2005 (3) Intiasta peräisin olevan PET:n tuontiin sovellettavien tasoitustoimenpiteiden tasoa. Muutokset tehtiin perusasetuksen 20 artiklan mukaisesti käynnistetyn nopeutetun tarkastelun seurauksena.

(3)

Toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun jälkeen neuvosto jatkoi lopullisten tasoitustullien voimassaoloa viidellä vuodella asetuksella (EY) N:o 193/2007 (4).

(4)

Sen jälkeen tasoitustoimenpiteitä on muutettu osittaisten välivaiheen tarkastelujen jälkeen neuvoston asetuksella (EY) N:o 1286/2008 (5) ja neuvoston täytäntöönpanoasetuksella (EU) N:o 906/2011 (6).

(5)

Myöhempi osittainen välivaiheen tarkastelu päätettiin neuvoston täytäntöönpanoasetuksella (EU) N:o 559/2012 (7) muuttamatta voimassa olevia toimenpiteitä.

(6)

Uuden toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun jälkeen neuvosto jatkoi lopullisten tasoitustullien voimassaoloa viidellä vuodella täytäntöönpanoasetuksella (EU) N:o 461/2013 (8).

(7)

Komissio hyväksyi päätöksellä 2000/745/EY (9) kolmen intialaisen vientiä harjoittavan tuottajan tarjoaman vähimmäistuontihinnan. Komissio perui täytäntöönpanopäätöksellä 2014/109/EU (10) sitoumusten hyväksymisen, koska olosuhteet, joissa sitoumukset oli hyväksytty, olivat muuttuneet.

(8)

Kahden osittaisen välivaiheen tarkastelun jälkeen neuvosto muutti täytäntöönpanoasetuksella (EU) 2015/1350 (11) Intiasta peräisin olevan PET:n tuontiin sovellettavien tasoitustoimenpiteiden tasoa.

(9)

Kahden osittaisen välivaiheen tarkastelun jälkeen komissio muutti täytäntöönpanoasetuksella (EU) 2018/1468 (12) tasoitustoimenpiteiden tasoa.

(10)

Kolmannen toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun, jäljempänä ’viimeisin toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskeva tarkastelu’, jälkeen komissio jatkoi lopullisten tasoitustullien voimassaoloa viidellä vuodella täytäntöönpanoasetuksella (EU) 2019/1286 (13).

(11)

Täytäntöönpanoasetusta (EU) 2019/1286 muutettiin 2 päivänä kesäkuuta 2020 komission täytäntöönpanoasetuksella (EU) 2020/738 (14), jolla tasoitustullit muutettiin paljoustulleista arvotulleiksi. Tällä hetkellä sovellettavat tasoitustullit vaihtelevat otokseen valittujen tai yhteistyössä toimineiden vientiä harjoittavien tuottajien osalta 2,3 prosentista 13,8 prosenttiin ja ovat kaikkien muiden vientiä harjoittavien tuottajien osalta 13,8 prosenttia.

(12)

Intiasta, jäljempänä ’asianomainen maa’, peräisin olevan PET:n tuonnissa voimassa olevien tasoitustoimenpiteiden voimassaolon lähestyvää päättymistä koskevan ilmoituksen (15) julkaisemisen jälkeen komissio vastaanotti perusasetuksen 18 artiklan mukaisen tarkastelupyynnön.

(13)

Tarkastelupyynnön esitti 26 päivänä huhtikuuta 2024 PET Europe, jäljempänä ’pyynnön esittäjä’, polyeteenitereftalaattia (PET) valmistavan unionin tuotannonalan puolesta perusasetuksen 10 artiklan 6 kohdan mukaisesti.

(14)

Tarkastelupyyntö perustuu siihen, että toimenpiteiden voimassaolon päättyminen johtaisi todennäköisesti tuen jatkumiseen ja toistumiseen sekä unionin tuotannonalalle aiheutuvan vahingon toistumiseen.

(15)

Ennen toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun vireillepanoa komissio ilmoitti perusasetuksen 22 artiklan 1 kohdan ja 10 artiklan 7 kohdan mukaisesti Intian viranomaisille vastaanottaneensa asianmukaisen, asiakirjanäyttöön perustuvan tarkastelupyynnön ja kutsui Intian viranomaiset neuvotteluihin tilanteen selkiyttämiseksi tarkastelupyynnön sisällön osalta ja molempia tyydyttävän ratkaisun löytämiseksi.

(16)

Neuvottelut Intian viranomaisten kanssa käytiin 22 päivänä heinäkuuta 2024, ja he ilmaisivat komissiolle näkemyksensä tutkimuksen vireillepanosta. Intian viranomaiset toimittivat näkökantansa myös kirjallisesti 25 päivänä heinäkuuta 2024. Toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskeva tutkimus pantiin vireille 26 päivänä heinäkuuta 2024.

(17)

Kun komissio oli todennut perusasetuksen 25 artiklan 1 kohdalla perustettua komiteaa kuultuaan, että oli olemassa riittävää näyttöä toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun panemiseksi vireille, se ilmoitti 26 päivänä heinäkuuta 2024 perusasetuksen 18 artiklan mukaisen toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun vireillepanosta julkaisemalla Euroopan unionin virallisessa lehdessä asiaa koskevan ilmoituksen (16), jäljempänä ’vireillepanoilmoitus’. Perusasetuksen 18 artiklan 2 kohdan nojalla komissio laati näytön riittävyydestä muistion, johon sisältyy komission arviointi kaikesta sen käytettävissä olevasta näytöstä. Komissio pani tämän tutkimuksen vireille muistion perusteella.

(18)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Intian viranomaiset väittivät, että tarkastelupyyntö perustui ainoastaan olettamiin ja väitteisiin, joiden tueksi ei esitetty mitään asiakirjatodisteita, eikä pyynnön esittäjä pystynyt osoittamaan vahingon todennäköisyyttä. Intian viranomaisten mukaan komission ei näin ollen olisi pitänyt panna tutkimusta vireille puutteellisen tarkastelupyynnön perusteella.

(19)

Perusasetuksen 18 artiklan 2 kohdan mukaista tarkastelupyyntöä varten vaadittavaa näyttöä koskevissa oikeudellisissa vaatimuksissa ilmaistaan selkeästi, että pyynnön esittäjän ei tarvitse osoittaa toimenpiteiden voimassaolon päättymisen kiistatta johtavan vahingon jatkumiseen tai toistumiseen. Tarkastelupyynnössä esitettyjen tietojen määrä ja laatu eivät myöskään voi lähtökohtaisesti olla samat kuin ne, joihin komissio perustaa päätelmänsä tutkimuksen päätteeksi. Käsitellä olevassa tapauksessa komissio kuitenkin totesi pyynnön esittäjän toimittamaa näyttöä tarkasteltuaan, että tarkastelupyyntöön sisältyi riittävää näyttöä siitä, että toimenpiteiden voimassaolon päättyminen todennäköisesti johtaisi tuen jatkumiseen ja vahingon toistumiseen. Näin ollen Intian viranomaisten väite hylätään.

(20)

Tuen jatkumista tai toistumista koskeva tutkimus kattoi heinäkuun 1 päivän 2023 ja kesäkuun 30 päivän 2024 välisen ajanjakson, jäljempänä ’tarkastelua koskeva tutkimusajanjakso’. Vahingon toistumisen todennäköisyyden arvioinnin kannalta merkittäviä suuntauksia tarkastellaan kaudella, joka ulottuu tammikuun 1 päivästä 2020 tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson loppuun, jäljempänä ’tarkastelujakso’.

(21)

Vireillepanoilmoituksessa komissio pyysi kaikkia asianomaisia osapuolia osallistumaan tutkimukseen. Lisäksi komissio ilmoitti toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun vireillepanosta pyynnön esittäjälle, muille tiedossa oleville unionin tuottajille, vientiä harjoittaville tuottajille, unionin tuojille ja käyttäjille, joita asian tiedettiin koskevan, ja Intian viranomaisille sekä kehotti niitä osallistumaan tutkimukseen.

(22)

Kaikkia asianomaisia osapuolia pyydettiin esittämään näkökantansa sekä toimittamaan tietoja ja asiaa tukevaa näyttöä vireillepanoilmoituksessa annetuissa määräajoissa. Asianomaisille osapuolille annettiin myös mahdollisuus pyytää kirjallista kuulemista tutkimuksesta vastaavien komission yksiköiden ja/tai kauppaan liittyvissä menettelyissä kuulemisesta vastaavan neuvonantajan kanssa.

(23)

Komissio ilmoitti vireillepanoilmoituksessa, että se saattaa soveltaa asianomaisiin osapuoliin otantaa perusasetuksen 27 artiklan mukaisesti.

(24)

Komissio ilmoitti vireillepanoilmoituksessa, että se oli valinnut alustavasti unionin tuottajien otoksen. Komissio valitsi perusasetuksen 27 artiklan mukaisesti otoksen käyttäen perusteena unionin suurinta edustavaa tuotanto- ja myyntimäärää, jota voitiin kohtuudella tutkia käytettävissä olevassa ajassa. Otokseen valittiin kaksi unionin tuottajaa. Otokseen valittujen unionin tuottajien osuus arvioidusta kokonaistuotannosta unionissa tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla oli yli 30 prosenttia. Komissio kehotti asianomaisia osapuolia esittämään huomautuksia alustavasta otoksesta. Se ei kuitenkaan saanut yhtään huomautusta. Näin ollen alustava otos vahvistettiin, ja sen katsotaan edustavan unionin tuotannonalaa.

(25)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Intian viranomaiset ilmaisivat huolensa siitä, että komission tukeutuminen erittäin pieneen otokseen voi johtaa päätelmiin, jotka eivät ole edustavia. Intian viranomaiset huomauttivat, että otokseen valittiin vain kaksi unionin tuottajaa, joiden yhteinen osuus tuotannosta oli yli 30 prosenttia, eli 70 prosenttia tuotannonalasta jäi tarkastelun ulkopuolelle, mikä asettaa komission vahinkoanalyysin täydellisyyden ja tasapuolisuuden kyseenalaiseksi.

(26)

Perusasetuksen 27 artiklan 1 kohdan mukaisesti komissiolla on harkintavalta rajoittaa otos kohtuulliseen määrään unionin tuottajia perustuen edustavaan unionin myynti- ja tuotantomäärään, joka voidaan kohtuudella tutkia käytettävissä olevassa ajassa. Lisäksi komissio tukeutui otokseen valittujen unionin tuottajien tietoihin ainoastaan mikrotaloudellisten indikaattoreiden analyysissä, kun taas tässä asetuksessa esitetyt makrotaloudelliset indikaattorit kattavat koko unionin tuotannonalan tilanteen eivätkä pelkästään otokseen valituilta unionin tuottajilta saatuja tietoja, mikä mitätöi entisestään Intian viranomaisten väitteen, jonka mukaan komission analyysi ei ollut täydellinen ja tasapuolinen.

(27)

Jotta komissio pystyi päättämään otannan tarpeellisuudesta ja tarvittaessa valitsemaan otoksen, kaikkia etuyhteydettömiä tuojia tai käyttäjiä pyydettiin osallistumaan tutkimukseen. Osapuolia pyydettiin ilmoittautumaan toimittamalla komissiolle yrityksestään tiedot, joita pyydetään vireillepanoilmoituksen liitteessä II. Yksikään käyttäjä tai tuoja ei ilmoittautunut otantamenettelyssä.

(28)

Jotta komissio pystyi päättämään otannan tarpeellisuudesta ja tarvittaessa valitsemaan otoksen, kaikkia vientiä harjoittavia tuottajia pyydettiin osallistumaan tutkimukseen. Osapuolia pyydettiin ilmoittautumaan toimittamalla komissiolle yrityksestään tiedot, joita pyydetään vireillepanoilmoituksen 5.3.1 kohdassa. Lisäksi komissio pyysi Intian edustustoa Euroopan unionissa yksilöimään muita mahdollisia vientiä harjoittavia tuottajia, jotka saattaisivat olla kiinnostuneita osallistumaan tutkimukseen, ja/tai ottamaan yhteyttä niihin. Yksikään vientiä harjoittava tuottaja ei toimittanut pyydettyjä tietoja.

(29)

Saadakseen tutkimuksen kannalta tarpeellisina pitämänsä tiedot komissio julkaisi verkossa kyselylomakkeet vientiä harjoittaville tuottajille, etuyhteydettömille tuojille ja unionin tuottajille sekä lähetti kyselylomakkeen Intian viranomaisille.

(30)

Yksi vientiä harjoittava tuottaja, joka ei harjoittanut vientiä unioniin tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla, vastasi kyselylomakkeeseen. Myös Intian viranomaiset toimittivat kyselylomakevastauksen.

(31)

Komissio hankki ja tarkisti kaikki tarpeellisiksi katsomansa tiedot määrittääkseen, onko tuetun tuonnin ja vahingon jatkuminen tai toistuminen todennäköistä ja mikä on unionin edun mukaista. Lisäksi tehtiin tarkastuskäynti Intian viranomaisten toimitiloihin New Delhissä.

(32)

Perusasetuksen 26 artiklan mukaisia tarkastuskäyntejä tehtiin lisäksi seuraavien yritysten toimitiloihin:

(33)

Tämän tarkastelun kohteena oleva tuote on sama kuin alkuperäisessä tutkimuksessa eli Intiasta peräisin oleva polyeteenitereftalaatti (PET), jonka viskositeettiluku on vähintään 78 ml/g ja joka luokitellaan tällä hetkellä CN-koodiin 3907 61 00 , jäljempänä ’tarkastelun kohteena oleva tuote’.

(34)

Intiassa tuotetulla ja unioniin viedyllä tarkastelun kohteena olevalla tuotteella ja unionissa unionin tuotannonalan tuottamalla ja myymällä tuotteella katsottiin olevan samat fyysiset ja tekniset perusominaisuudet ja samat peruskäyttötarkoitukset. Tämän vuoksi niitä pidetään perusasetuksen 2 artiklan c alakohdassa tarkoitettuina samankaltaisina tuotteina.

(35)

Komissio tutki tarkastelupyyntöön sisältyvien tietojen sekä Intian viranomaisten ja yhteistyössä toimineiden vientiä harjoittavien tuottajien toimittamien tietojen perusteella seuraavia järjestelmiä, joissa oli esitettyjen väitteiden mukaan myönnetty tukea:

Viimeisimmän toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun aikana alun perin tutkitut ja vahvistetut järjestelmät

Valtion saamatta tai kantamatta jäänyt tulo (17)

Muut tarkastelupyynnössä esitetyt järjestelmät

Valtion saamatta tai kantamatta jäänyt tulo (18)

Varojen suora siirto (19)

(36)

Perusasetuksen 18 artiklan mukaisesti komission olisi tarkasteltava, onko tuen jatkumisesta näyttöä, sen määrästä riippumatta. Koska alkuperäisessä tutkimuksessa oli todettu useimpien pääasiallisten tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton mahdollistavien tukien jatkuminen, ei ollut tarpeen tutkia kaikkia muita tukia, joita pyynnön esittäjän mukaan väitetysti esiintyi.

(37)

Edellä olevassa johdanto-osan 35 kappaleessa mainitut tuet, jotka johtivat tasoitustoimenpiteiden käyttöön aikaisemmin, perustuvat seuraaviin asiakirjoihin ja lainsäädäntöön:

(38)

AAS- ja EPCGS-järjestelmät perustuvat 7 päivänä elokuuta 1992 voimaan tulleeseen ulkomaankaupan kehittämistä ja sääntelyä koskevaan lakiin Foreign Trade (Development and Regulation) Act 1992 (nro 22/1992), jäljempänä ’ulkomaankauppalaki’. Ulkomaankauppalaissa Intian viranomaiset valtuutetaan antamaan vienti- ja tuontipolitiikkaa koskevia tiedonantoja. Nämä tiedonannot esitetään tiivistelmänä ulkomaankauppapolitiikkaa koskevissa asiakirjoissa, jotka kauppaministeriö julkaisee viiden vuoden välein ja joita päivitetään säännöllisesti (20).

(39)

Tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson kannalta merkityksellinen ulkomaankauppapolitiikkaa koskeva asiakirja on vuoden 2023 asiakirja, jäljempänä ’FTP 2023’. Se tuli voimaan 1 päivänä huhtikuuta 2023. Intian viranomaiset ovat myös esittäneet ulkomaankauppapolitiikkaa koskevia asiakirjoja koskevat menettelyt vuoden 2023 Handbook of Procedures -käsikirjassa (21), jäljempänä ’HOP 2023 -käsikirja’. Käsikirja astui voimaan 1 päivänä huhtikuuta 2023.

(40)

AAS- ja EPCGS-järjestelmät perustuvat sekä FTP 2023 -asiakirjaan että HOP 2023 -käsikirjaan.

(41)

DDS-järjestelmä perustuu vuoden 1962 tullilain 75 §:ään, vuoden 1944 keskusvalmisteverolain (Central Excise Act) 37 §:ään, vuoden 1994 rahoituslain 93A ja 94 §:ään sekä vuoden 1995 tullien, valmisteverojen ja palveluverojen palautusjärjestelmää koskeviin sääntöihin. Palautustasot julkaistaan säännöllisesti.

(42)

GEDES-järjestelmä perustuu Gujaratin osavaltion sähköverolain (Electricity Act 1958) 3 §:n 2 momentin vii ja viii kohtaan, joita muutetaan ajoittain Gujaratin hallituksen virallisessa lehdessä.

(43)

Yksi yhteistyössä toiminut vientiä harjoittava tuottaja vahvisti saaneensa etuja AAS- ja DDS-järjestelmistä tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Koska se ei kuitenkaan harjoittanut unioniin suuntautuvaa vientiä tällä tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla, etuuksia ei esitetty määrällisesti.

(44)

Yhteistyössä toiminut vientiä harjoittava tuottaja vahvisti saaneensa AAS-järjestelmästä etuja tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla.

(45)

Järjestelmään on sovellettu tasoitustullia useissa Intiaa koskevissa tasoitustullimenettelyissä, kuten grafiittielektrodijärjestelmiä koskevan asetuksen (22) johdanto-osan 28–55 kappaleessa, ruostumattomasta teräksestä valmistettuja kylmävalssattuja levyvalmisteita koskevan asetuksen (23) johdanto-osan 126–153 kappaleessa, viimeisintä toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevaa tarkastelua koskevan asetuksen (24) johdanto-osan 39–61 kappaleessa ja ruostumattomia terästankoja koskevan asetuksen (25) johdanto-osan 40–60 kappaleessa.

(46)

Järjestelmän yksityiskohtainen kuvaus on FTP 2023 -asiakirjan 4.03–4.23 luvussa ja HOP 2023 -käsikirjan 4.04–4.51 luvussa.

(47)

FTP 2023 -asiakirjan 4.05 kohdan mukaan ennakkolupalisenssejä voidaan myöntää joko valmistajaviejille tai valmistajiin sidoksissa oleville myyntiä harjoittaville viejille.

(48)

Ennakkolupalisenssejä voidaan myöntää tosiasiallista vientiä, välitoimituksia, tiettyjen tavaroiden toimittamista ja vientiin rinnastettavaa toimintaa varten.

(49)

Hakijoiden on haettava lisenssiä, joka mahdollistaisi tullittomien tuotantopanosten tuonnin, eikä tämän tuonnin määrä saisi ylittää vientituotteiden valmistukseen käytettävien tuotantopanosten määrää.

(50)

Ennakkolupia voidaan myöntää seuraaviin:

(51)

Tosiasiallinen vienti: Tämä on alajärjestelmistä tärkein. Siinä voidaan tuoda tullitta tuotantopanosmateriaaleja tietyn vientituotteen valmistukseen. Tosiasiallisella viennillä tarkoitetaan tässä yhteydessä sitä, että vientituote on vietävä Intian alueelta. Lisenssissä mainitaan tuonnin tullihelpotukset ja vientivelvoitteet sekä vientituotteen tyyppi.

(52)

Vuotuiset tarpeet: Vuotuisia tarpeita koskevia lupia ei ole liitetty tiettyyn vientituotteeseen vaan laajempaan tuoteryhmään (esimerkiksi kemialliset tuotteet ja niihin liittyvät tuotteet). Lisenssinhaltija voi (aiemman vientinsä mukaan määräytyvään tiettyyn enimmäisarvoon saakka) tuoda tullitta tuotantopanoksia, joita käytetään minkä tahansa kyseiseen tuoteryhmään kuuluvan tuotteen valmistukseen. Se voi viedä mitä tahansa kyseiseen tuoteryhmään kuuluvaa valmista tuotetta, jonka valmistukseen on käytetty kyseisiä tullitta tuotuja aineksia.

(53)

Välituotetoimitukset: Tämä alajärjestelmä kattaa tapaukset, joissa kaksi valmistajaa aikoo tuottaa yhtä vientituotetta jakamalla tuotantoprosessin keskenään. Valmistajaviejä, joka tuottaa välituotteen, voi tuoda tullitta tuotantopanosmateriaaleja ja saada tätä varten välituotetoimituksiin tarkoitettua AAS-tukea. Lopullinen viejä saattaa valmistuksen loppuun, ja sillä on velvollisuus viedä valmis tuote.

(54)

Vientiin rinnastettava toiminta: Tässä alajärjestelmässä pääurakoitsija voi tuoda tullitta tuotantopanoksia, joita tarvitaan sellaisten tuotteiden valmistukseen, joita myydään vientitavaroihin rinnastettavina tuotteina. Intian viranomaisten mukaan vientiin rinnastettavalla toiminnalla tarkoitetaan sellaisia liiketoimia, joissa toimitetut tavarat eivät poistu maasta. Tiettyjä toimituksia pidetään vientiin rinnastettavina edellyttäen, että tavarat on valmistettu Intiassa, esimerkiksi tavaratoimituksia vientiin suuntautuneille yksiköille tai erityistalousalueille (SEZ) sijoittautuneille yrityksille.

(55)

Ennakkoluovutusasiakirjat (Advance Release Order, ARO): Ennakkoluvan haltija, joka aikoo suoran tuonnin sijasta hankkia tuotantopanokset kotimarkkinoilta, voi halutessaan käyttää niiden hankkimiseen ARO-asiakirjoja. Tällöin ennakkoluvat vahvistetaan ARO-asiakirjoiksi ja siirretään kotimaiselle toimittajalle niissä eriteltyjen tuotantopanosten toimituksen yhteydessä. ARO-asiakirjat oikeuttavat kotimaisen toimittajan tiettyihin vientiin rinnastettavassa toiminnassa myönnettäviin etuihin, jotka selostetaan FTP 2023 -asiakirjan 7.03 kohdassa (välituotetoimituksia tai vientiin rinnastettavaa toimintaa koskevan AAS-järjestelmän soveltaminen, vientiin rinnastettavan toiminnan palautusjärjestelyt ja lopullisen valmisteveron palautus). ARO-järjestelmässä verot ja tullit palautetaan tuotteen toimittajalle eikä lopulliselle viejälle tullinpalautusjärjestelmässä. Veroja ja tulleja voidaan palauttaa sekä kotimarkkinoilta hankittuja että tuotuja tuotantopanoksia käytettäessä.

(56)

Kotimaiset remburssit ja vastaremburssit: Myös tämä alajärjestelmä koskee kotimarkkinatoimituksia ennakkoluvan haltijalle. Ennakkoluvan haltija voi pyytää pankilta kotimaisen remburssin avaamista kotimaisen toimittajan hyväksi. Pankki validoi luvan suorassa tuonnissa ainoastaan sellaisten tavaroiden arvon ja määrän osalta, jotka on hankittu kotimarkkinoilta tuonnin sijaan. Kotimainen toimittaja on oikeutettu tiettyihin vientiin rinnastettavassa toiminnassa myönnettäviin etuihin, jotka selostetaan FTP 2023 -asiakirjan 7.03 kohdassa (välituotetoimituksiin tai vientiin rinnastettavaa toimintaa koskevan AAS-järjestelmän soveltaminen, vientiin rinnastettavan toiminnan palautusjärjestelyt ja lopullisen valmisteveron palautus).

(57)

Intian viranomaisten suorittamien tarkastusten helpottamiseksi ennakkoluvan haltija on laissa velvoitettu tekemään määrämuotoisen, totuudenmukaisen ja asianmukaisen selvityksen tullitta tuotujen tai kotimarkkinoilta hankittujen tuotteiden kulutuksesta ja käytöstä (HOP 2023 -käsikirjan 4.51 luku ja lisäys 4H) eli pitämään rekisteriä todellisesta kulutuksesta. Ulkopuolisen laillistetun tilintarkastajan tai määrä- ja kustannuslaskijan on tarkastettava tämä rekisteri ja annettava todistus, jossa todetaan, että määrätyt rekisterit ja asiaankuuluva kirjanpito on tutkittu ja että lisäyksen 4H mukaisesti toimitetut tiedot ovat totuudenmukaiset ja paikkansapitävät kaikilta osin.

(58)

Intian viranomaiset vahvistavat tosiasiallisen viennin, tuonnin tullihelpotusten ja vientivelvoitteen määrät ja arvot, jotka on kirjattu lupaan. Viranomaiset kirjaavat vastaavat tapahtumat lupaan vienti- ja tuontihetkellä. Intian viranomaiset päättävät AAS-järjestelmän mukaisesti tapahtuvan tuonnin määrän niin sanottujen SION-vakionormien perusteella. Nämä normit on laadittu useimmista tuotteista, myös tarkastelun kohteena olevasta tuotteesta. Intian viranomaiset vahvistivat tarkastelun kohteena olevaan tuotteeseen sovellettavan SION-vakionormin vuonna 1998, ja sen viimeisin tarkistus tehtiin 11 päivänä helmikuuta 2011 annetulla julkisella ilmoituksella nro 28/(RE2010)/2009–2014.

(59)

AAS-lisensseissä mainitaan tuonnin tullihelpotus ja vientivelvoite. Tuodut tuotantopanokset eivät ole siirrettävissä, ja ne on käytettävä tuloksena olevan vientituotteen valmistamiseen. Lisenssinhaltijoilla on 12 kuukautta aikaa tuoda tuotantopanokset ja 18 kuukautta aikaa viedä valmistetut tuotteet. Intian viranomaiset voivat pidentää näitä määräaikoja lisenssinhaltijan pyynnöstä.

(60)

Tässä tarkastelussa komissio tutki lisäksi, onko Intian viranomaisilla käytössä tehokas tarkastusjärjestelmä tai -menettely, jolla vahvistetaan, mitä tuotantopanoksia vientituotteen tuotannossa on käytetty ja missä määrin.

(61)

AAS-lisenssin haltijalla on lakisääteinen velvollisuus tehdä selvitys tullitta tuotujen tai kotimarkkinoilta hankittujen tuotteiden kulutuksesta ja käytöstä lisäyksessä 4H (ks. johdanto-osan 57 kappale). Tämän osalta komissio totesi, että tullitta tuotujen tai kotimarkkinoilta hankittujen tuotteiden kulutuksesta ja käytöstä annettavalta selvitykseltä edellytettyä muotoa ei ole tarkoitettu varmentamaan tällaisten tuotantopanosten tosiasiallista sisällyttämistä vientituotteisiin.

(62)

Intian viranomaiset esittivät, että tulliviranomaiset voivat tehdä viejiin kohdistuvia tarkastuksia vahvistaakseen lisäyksessä 4H annetut tiedot tullitarkastusmääräysten (26) mukaisesti. Määräyksissä kuitenkin todetaan vain, että tarkastettavan ”valinnan on perustuttava ensisijaisesti riskinarviointiin asianmukaisten valintakriteerien avulla”, eikä niissä täsmennetä, mitä asiakirjoja tarkastuksen aikana olisi pyydettävä tai miten tietoja olisi arvioitava, jotta tarkastus voitaisiin suorittaa asianmukaisesti. Intian viranomaiset eivät toimittaneet yksityiskohtaisia tietoja riskinarviointikriteereistä.

(63)

Lisäksi Intian viranomaiset toimittivat muuta tuotetta kuin PET:tä koskevan otoksen tarkastusraportin, joka koski tuotantopanosten AAS-järjestelmän mukaisen kulutuksen tosiasiallista todentamista. Raportin mukaan vientiä harjoittava tuottaja ei kuitenkaan järjestelmällisesti seurannut tuotujen tuotantopanosten tosiasiallista sisällyttämistä vientituotteisiin. Otoksen tarkastusraportissa ei mainita järjestelmällisiä seurantajärjestelmiä, kuten eränumeroita tai tuoduille raaka-aineille annettuja eräkoodeja, joilla varmistettaisiin, että koodit kirjattaisiin kussakin tuotantovaiheessa valmiin tuotteen vientiin asti. Se ei sisältänyt sellaisen toiminnanohjausjärjestelmän tai muun digitaalisen seurantatyökalun käyttöönottoa, joka kirjaisi tuotujen tuotantopanosten vastaanoton ja osoittaisi ne tiettyihin tuotantoajoihin, joiden tuloksena syntyisi vientituotteita. Siinä ei myöskään ollut viittausta sarjanumeroiden tai viivakoodien antamiseen tuoduille komponenteille tai niiden läpi koko tuotantoprosessin tapahtuvaan skannaamiseen, jotta niiden käyttöä myöhemmin vietävissä lopputuotteissa voitaisiin seurata. Kuten edellä mainittiin, otoksen tarkastusraportissa vieläpä viitattiin eri tuotteeseen kuin PET, minkä vuoksi komissio ei saanut varmuutta tai näyttöä siitä, että PET:n vientiä harjoittavat tuottajat seuraisivat tuotujen tuotantopanosten tosiasiallista sisällyttämistä vientituotteisiin järjestelmällisesti.

(64)

Edellä esitetyn perusteella komissio totesi, että Intian viranomaisilla ei ollut luotettavaa tarkastusjärjestelmää sen vahvistamiseksi, käytettiinkö tuotuja tuotantopanoksia viedyn PET:n tuotannossa ja missä määrin.

(65)

Kuten johdanto-osan 43 kappaleessa esitettiin, komissio ei saanut yrityskohtaisia tietoja, joiden perusteella tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla saadun tuen määrä olisi voitu laskea. Toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevassa tarkastelussa ei kuitenkaan ole tarpeen määrittää saadun tuen tarkkaa määrää. Käytettävissä olevan näytön perusteella komissio päätteli, että Intian viranomaiset jatkoivat perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdassa ja 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen tukien myöntämistä tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Tämän järjestelmän mukainen vapautus tuontitulleista on Intian viranomaisten taloudellinen tuki, koska siinä luovutaan tuloa tuottavista tulleista, jotka muutoin kannettaisiin, ja siitä on koitunut etua tutkimuksen kohteena olleille viejille, koska se on parantanut niiden maksuvalmiutta. Tuen määrä on se tullin määrä, jonka vastaanottajayritys olisi yleistä tullikantaa sovellettaessa joutunut tarkastelua koskevana tutkimusajanjaksona maksamaan.

(66)

AAS-järjestelmä on oikeudellisesti vientituloksesta riippuvainen, joten perusasetuksen 4 artiklan 4 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdan mukaisesti se on erityistä ja tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton mahdollistavaa tukea. Yritys ei voi saada tukia tästä järjestelmästä ilman vientisitoumusta.

(67)

Johdanto-osan 45 kappaleessa kuvattujen aikaisempien tutkimusten ja edellä olevissa jaksoissa esitettyjen päätelmien mukaisesti AAS-järjestelmää ei voida pitää käsillä olevassa tapauksessa perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdassa ja liitteissä II ja III tarkoitettuna sallittuna tullinpalautusjärjestelmänä tai korvaavien tuotantopanosten palautusjärjestelmänä. Se ei ole perusasetuksen liitteessä I olevan i kohdan, liitteen II (palautuksen määrittely ja sitä koskevat säännöt) eikä liitteen III (korvaavien tuotantopanosten palautuksen määrittely ja sitä koskevat säännöt) sääntöjen mukainen. Intian viranomaisilla ei ollut tehokasta tarkistusjärjestelmää sen varmistamiseksi, käytettiinkö tuotantopanoksia vientituotteen tuotannossa ja missä määrin niitä siinä käytettiin (perusasetuksen liitteessä II oleva 4 alakohta ja korvaavien tuotantopanosten palautusjärjestelyjen osalta perusasetuksen liitteessä III olevan II kohdan 2 alakohta).

(68)

Vaikka tuen määrää tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla ei voitu määrittää, koska yhteistyössä toiminut tuottaja ei harjoittanut unioniin suuntautuvaa vientiä, johdanto-osan 49–66 kappaleissa esitettyjen päätelmien perusteella ja myös siksi, ettei ollut viitteitä päinvastaisesta, voitiin päätellä, että intialaiset PET:n tuottajat saivat edelleen tukea. Näin ollen komissio päätteli, että näyttö riittää osoittamaan, että ennakkolupajärjestelmä tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton mahdollistavana tukena jatkui tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla.

(69)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Intian viranomaiset kiistivät komission päätelmän, jonka mukaan AAS-järjestelmässä ei ollut tehokasta tarkastusjärjestelmää. Intian viranomaiset toimittivat tarkastusprosessin aikana useita esimerkkejä PET:n tuottajien AAS-järjestelmän mukaisista 4H-lomakkeista sekä muuta tuotetta kuin PET:tä koskevan tarkastusraportin. Intian viranomaisten mukaan toimitetut tiedot ja asiakirjat osoittavat, että komissio teki arviointivirheen ja että sen olisi pitänyt päätellä, että AAS-järjestelmä ei mahdollista tasoitustoimenpiteiden käyttöönottoa.

(70)

Lisäksi Intian viranomaiset väittivät, että näyttö ei tukenut komission päätelmiä, koska konkreettista hyötyä PET:n viennistä EU:hun ei pystytty määrittämään tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Intian viranomaisten mukaan tällaisen määrittämisen puuttuessa komissio ei voi käyttää tätä perustetta tukien vastaisten toimenpiteiden jatkamiselle.

(71)

Komissio totesi johdanto-osan 61 kappaleessa, että tullitta tuotujen tai kotimarkkinoilta hankittujen tuotteiden kulutuksesta ja käytöstä annettavalta selvitykseltä edellytettyä muotoa ei ole tarkoitettu varmentamaan tällaisten tuotantopanosten tosiasiallista sisällyttämistä vientituotteisiin. Intian viranomaisten toimittaman muuta tuotetta kuin PET:tä koskevan tarkastusraportin osalta komissio totesi johdanto-osan 63 kappaleessa, että siinä ei mainita viejän soveltamia järjestelmällisiä seurantajärjestelmiä eikä siinä viitattu PET:hen, vaikka Intian viranomaisia pyydettiin nimenomaisesti toimittamaan tällaista näyttöä PET:n osalta.

(72)

Mitattavissa olevan edun osalta komissio totesi jo johdanto-osan 65 kappaleessa, että toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevassa tarkastelussa ei ole tarpeen määrittää saadun tuen tarkkaa määrää vaan ainoastaan sen jatkuminen. Koska käytössä ei ole luotettavaa tarkastusjärjestelmää, jonka avulla voitaisiin todentaa, käytettiinkö tuotantopanoksia vientituotteen tuotannossa tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla ja missä määrin niitä käytettiin, voidaan kohtuudella päätellä, että kuten aiemman tutkimuksen yhteydessä on todettu, tuki jatkuu. Intian viranomaisten AAS-järjestelmää koskevissa huomautuksissa ei esitetty mitään uutta näyttöä näiden väitteiden tueksi, minkä vuoksi ne hylättiin.

(73)

Yhteistyössä toiminut vientiä harjoittava tuottaja vahvisti saaneensa DDS-järjestelmästä etuja tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla.

(74)

Järjestelmään on jo sovellettu tasoitustullia useissa Intiaa koskevissa tasoitustullimenettelyissä, kuten grafiittielektrodijärjestelmiä koskevan asetuksen (27) johdanto-osan 92–116 kappaleessa, ruostumattomasta teräksestä valmistettuja kylmävalssattuja levytuotteita koskevan asetuksen (28) johdanto-osan 154–173 kappaleessa, pallografiittivalurautaa koskevan asetuksen (29) johdanto-osan 103–132 kappaleessa, viimeisintä toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevaa tarkastelua koskevan asetuksen (30) johdanto-osan 39–61 kappaleessa ja ruostumattomia terästankoja koskevan asetuksen (31) johdanto-osan 61–76 kappaleessa.

(75)

DDS-järjestelmä perustuu vuoden 1962 tullilain 75 §:ään, vuoden 1944 keskusvalmisteverolain (Central Excise Act) 37 §:ään, vuoden 1994 rahoituslain 93A ja 94 §:ään sekä vuoden 1995 tullien, valmisteverojen ja palveluverojen palautusjärjestelmää koskeviin sääntöihin. Palautustasot julkaistaan säännöllisesti.

(76)

Alkuperäisessä tutkimuksessa sovellettavan oikeusperustan muodostivat vuonna 1995 annetut tullien ja valmisteverojen palautusjärjestelmää koskevat säännöt (32), jäljempänä ’vuoden 1995 DDS-säännöt’, sellaisina kuin ne ovat viimeksi vuonna 2006 muutettuina. Vuoden 1995 DDS-säännöt korvattiin vuoden 2017 tullien ja valmisteverojen palautusjärjestelmää koskevilla säännöillä, jäljempänä ’vuoden 2017 DDS-säännöt’, jotka tulivat voimaan 1 päivänä lokakuuta 2017 (33) ja joita sovellettiin tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Vuoden 1995 DDS-sääntöjen 3 kohdan 2 alakohdalla säänneltiin tullien vapautusjärjestelmän laskentamenetelmää. Kyseisten DDS-sääntöjen 12 kohdan 1 alakohdan a alakohdan ii alakohta koski vakuutusta, joka vientiä harjoittavien tuottajien on annettava voidakseen hyötyä järjestelmästä. Nämä säännöt ovat pysyneet olennaisilta osiltaan samoina tällä hetkellä sovellettavissa vuoden 2017 DDS-säännöissä, joissa ne vastaavat 3 kohdan 2 alakohtaa ja 13 kohdan 1 alakohdan a alakohdan ii alakohtaa. Lisäksi yleiskirjeessä nro 24/2001 on erityisiä täytäntöönpano-ohjeita DDS-sääntöjen 3 kohdan 2 alakohdasta ja vakuutuksesta, joka viejien on annettava DDS-sääntöjen 12 kohdan 1 alakohdan a alakohdan ii alakohdan nojalla (34).

(77)

Vuoden 1995 DDS-sääntöjen 4 kohdan mukaan keskushallinto voi tarkistaa 3 kohdan 2 alakohdan nojalla määritettyjä määriä tai prosenttiosuuksia. Viranomaiset ovat tehneet useita tällaisia muutoksia. Tarkastelun kohteena olevaan tuotteeseen tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla sovellettava DDS-taso muutettiin tammikuun 28 päivänä 2020 annetulla ilmoituksella nro 07/2020-CUSTOMS (N.T.) (35) 1,3 prosenttiin vientituotteiden FOB-arvosta, ja tätä tasoa sovellettiin 29 päivään lokakuuta 2023 asti. Lokakuun 30 päivänä 2023 annetulla ilmoituksella nro 77/2023 (36) DDS-taso tarkistettiin 1,2 prosenttiin.

(78)

Tämän järjestelmän mukaista tukea voivat hakea kaikki valmistajaviejät ja kauppaa harjoittavat viejät.

(79)

Tässä järjestelmässä kaikilla tukikelpoisia tuotteita vievillä yrityksillä on oikeus saada palautuksena määrä, joka vastaa tiettyä prosenttiosuutta vientituotteen ilmoitetusta FOB-arvosta. Tullien ja valmisteverojen palautusjärjestelmää koskevien sääntöjen 3 kohdan 2 alakohdan mukaisesti Intian viranomaiset katsovat, että korvattava määrä perustuu maahantuoduista raaka-aineista maksettujen relevanttien tullien toimialan laajuisiin keskimääräisiin arvoihin ja toimialan keskimääräiseen käyttöosuuteen. Tiedot kerätään Intian viranomaisten edustavina pitämiltä tukikelpoisten vientituotteiden valmistajilta. Intian viranomaiset ilmoittavat korvattavan määrän prosenttiosuutena tukikelpoisten vientituotteiden keskimääräisestä vientiarvosta.

(80)

Jotta yritys voi saada etuutta tästä järjestelmästä, sen on harjoitettava vientiä. Kun lähetystä koskevat yksityiskohtaiset tiedot syötetään tullin serverille (ICEGATE), tämä tarkoittaa, että vienti tapahtuu DDS-järjestelmän mukaisesti ja DDS-summa vahvistetaan peruuttamattomasti. Kun rahtiyritys on tehnyt yleisen vienti-ilmoituksen (Export General Manifest) ja tulli on verrannut asiakirjaa lähetysasiakirjaan ja hyväksynyt sen, kaikki palautusmäärän maksun hyväksymisen edellytykset täyttyvät ja se voidaan maksaa joko suoraan viejän pankkitilille tai sekkinä.

(81)

Viejän on lisäksi esitettävä näyttö viennin toteutumisesta pankkitositteella (Bank Realisation Certificate, jäljempänä ’BRC’). Asiakirja voidaan antaa sen jälkeen, kun palautusmäärä on maksettu. Jos viejä ei kuitenkaan toimita BRC-tositetta annetussa määräajassa, Intian viranomaiset perivät maksetun määrän takaisin.

(82)

Palautusmäärä voidaan käyttää mihin tahansa tarkoitukseen, ja Intian kirjanpitonormien mukaisesti määrä on vientivelvoitteen täytyttyä mahdollista kirjata tileihin suoriteperusteisena tulona.

(83)

Asianomaisessa lainsäädännössä ja hallinnollisissa ohjeissa säädetään, ettei Intian tullihallinnon pitäisi vaatia näyttöä siitä, että tullinpalautusta pyytäneelle viejälle olisi aiheutunut tai että sille aiheutuisi tullivelkaa vientituotteiden valmistuksessa tarvittavien raaka-aineiden tuonnista. Käytössä ei myöskään ole järjestelyä tai menettelyä sen tarkistamiseksi, mitä tuotantopanoksia vientituotteiden tuotannossa käytetään ja millaisina määrinä niitä käytetään. Intian viranomaiset eivät myöskään tehneet lisätutkimuksia, jotka olisivat perustuneet tosiasiallisiin tuotantopanoksiin.

(84)

Kuten johdanto-osan 43 kappaleessa esitettiin, komissio ei saanut yrityskohtaisia tietoja, joiden perusteella tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla saadun tuen määrä olisi voitu laskea. Toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevassa tarkastelussa ei kuitenkaan ole tarpeen määrittää saadun tuen tarkkaa määrää. Käytettävissä olevan näytön perusteella komissio päätteli, että Intian viranomaiset jatkoivat perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdassa ja 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen tukien myöntämistä tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Tullipalautuksessa on kyse Intian viranomaisten taloudellisesta tuesta, koska siinä Intian viranomaiset suorittavat varojen suoran siirron. Näiden varojen käytölle ei ole mitään rajoituksia. Tullinpalautuksesta koituu myös etua viejälle, koska se lisää tämän maksuvalmiutta. Tuen määrä on se tullinpalautuksen määrä, jonka vastaanottajayritys olisi yleistä tullikantaa sovellettaessa joutunut tarkastelua koskevana tutkimusajanjaksona maksamaan.

(85)

Tämän vuoksi Intian viranomaisten suorana varojen siirtona suorittama maksu viejille vientitapahtuman jälkeen on vientituloksesta riippuvainen, minkä vuoksi tämän järjestelmän katsotaan olevan perusasetuksen 4 artiklan 4 kohdan a alakohdan mukaisesti erityistä ja tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton mahdollistavaa tukea.

(86)

Intian viranomaiset määrittävät vientiin sovellettavan tullinpalautuksen tason tuotekohtaisesti. Vaikka tukeen viitataan tullinpalautuksena, järjestelmässä ei kuitenkaan ole kaikkia ominaisuuksia, joiden perusteella sitä voitaisiin pitää perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdassa tarkoitettuna sallittuna tullinpalautusjärjestelmänä tai korvaavien tuotantopanosten palautusjärjestelmänä. Se ei myöskään ole perusasetuksen liitteessä I olevan I kohdan, liitteen II (palautuksen määrittely ja sitä koskevat säännöt) eikä liitteen III (korvaavien tuotantopanosten palautuksen määrittely ja sitä koskevat säännöt) sääntöjen mukainen. Viejille suoritettu käteismaksu ei välttämättä liity raaka-aineiden tuontitullien tosiasiallisiin maksuihin, eikä se ole tullihyvitys raaka-aineiden aiemman tai tulevan tuonnin tuontitullien korvaamiseksi. Käytössä ei myöskään ole järjestelyä tai menettelyä sen tarkistamiseksi, mitä tuotantopanoksia vientituotteiden tuotannossa käytetään ja millaisina määrinä niitä käytetään. Intian viranomaiset eivät myöskään vaikuta tehneen tosiasiallisesti käytettyihin tuotantopanoksiin perustuvaa lisätutkimusta, vaikka sellaista olisi vaadittava, kun käytössä ei ole tehokasta tarkistusjärjestelmää (perusasetuksen liitteessä II oleva 5 kohta ja liitteessä III olevan II kohdan 3 alakohta). Mitään näyttöä ei esitetty siitä, että palautustasojen ja raaka-aineista maksettujen tullien välillä olisi yhteys.

(87)

Johdanto-osan 74 kappaleessa esitettyjen aiempien tutkimusten mukaisesti ja johdanto-osan 78–85 kappaleessa esitettyjen päätelmien perusteella sekä siksi, ettei ollut viitteitä päinvastaisesta, voitiin päätellä, että intialaiset PET:n tuottajat saivat edelleen tukea.

(88)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Intian viranomaiset kiistivät komission tarkastusjärjestelmää koskevan päätelmän ja väittivät, että DDS-järjestelmä ei ole tasoitustullin käyttöönoton mahdollistava tuki. Intian viranomaiset korostivat, että vuoden 1995 tullien, valmisteverojen ja palveluverojen palautusjärjestelmää koskevien sääntöjen (joita on muutettu vuonna 2006) ja vuoden 2015 tulliohjeiden nojalla oli olemassa vankka todentamiskehys, johon sisältyvät pakolliset tarkastukset, kentällä tehdyt tarkastukset ja tuotantopanoksia koskevien tietojen ristiintarkastus. Intian viranomaiset väittivät, että näillä mekanismeilla varmistetaan WTO:n suuntaviivojen mukaisesti, että tullinpalautusmaksut eivät ylitä vientitavaroissa käytetyistä tuotantopanoksista maksettuja tulleja/veroja. Intian viranomaiset viittasivat erityisesti WTO:n paneelin raporttiin asiassa DS 486 (37), joka liittyy eräisiin Pakistanista tuotaviin polyeteenitereftalaatteihin sovellettaviin tasoitustoimenpiteisiin ja jossa selvennettiin, että tullinpalautusjärjestelmät eivät ole tukia ja tasoitustulleja koskevan sopimuksen, jäljempänä ’ASCM-sopimus’, nojalla tasoitustoimenpiteiden alaisia, jos niihin sisältyy suojatoimia liiallisten palautusten estämiseksi. Näin ollen Intian viranomaiset katsovat, että DDS-järjestelmä ei täytä tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton edellytyksiä.

(89)

Lisäksi Intian viranomaiset väittivät, että näyttö ei tukenut komission päätelmiä, koska konkreettista hyötyä PET:n viennistä EU:hun ei pystytty määrittämään tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Intian viranomaisten mukaan tällaisen määrittämisen puuttuessa komissio ei voi käyttää tätä perustetta tukien vastaisten toimenpiteiden jatkamiselle.

(90)

Komissio totesi, että Intian viranomaiset eivät toimittaneet tarkastusjärjestelmästä uutta näyttöä, joka asettaisi komission päätelmät kyseenalaisiksi. Nämä havainnot (DDS-järjestelmä on tasoitustullin käyttöönoton mahdollistava tuki ja sen tarkastusjärjestelmä on tehoton) vastaavat myös johdanto-osan 74 kappaleessa tarkoitettujen aiempien tutkimusten yhteydessä tehtyjä tosiseikkoja koskevia päätelmiä. Määrällisesti ilmaistavissa olevien etujen osalta komissio selvensi johdanto-osan 84 kappaleessa, että toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevassa tarkastelussa ei ole tarpeen määrittää saadun tuen määrää tarkasti. Koska käytössä ei ole luotettavaa tarkastusjärjestelmää, jonka avulla voitaisiin todentaa, käytettiinkö tuotantopanoksia vientituotteen tuotannossa tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla ja missä määrin niitä käytettiin, voidaan kohtuudella päätellä, että kuten aiemman tutkimuksen yhteydessä on todettu, tuki jatkuu. Näin ollen Intian viranomaisten DDS-järjestelmää koskevat väitteet hylättiin.

(91)

Järjestelmään on jo sovellettu tasoitustullia useissa Intiaa koskevissa tasoitustullimenettelyissä, kuten grafiittielektrodijärjestelmiä koskevan asetuksen (38) johdanto-osan 79–90 kappaleessa, ruostumattomasta teräksestä valmistettuja kylmävalssattuja levytuotteita koskevan asetuksen (39) johdanto-osan 174–189 kappaleessa, viimeisintä toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevaa tarkastelua koskevan asetuksen johdanto-osan 82–93 kappaleessa ja pallografiittivalurautaa koskevan asetuksen (40) johdanto-osan 86–102 kappaleessa.

(92)

EPCG-järjestelmän yksityiskohtainen kuvaus sisältyy FTP 2023 -asiakirjan 5 lukuun sekä HOP 2023 -käsikirjan 5 lukuun.

(93)

Tämän toimenpiteen mukaista tukea voivat hakea valmistajaviejät ja kauppaa harjoittavat viejät, jotka ovat ”sidoksissa” valmistajiin ja palveluntarjoajiin.

(94)

Tiettyyn vientivelvoitteeseen sitoutunut yritys voi tuoda (uusia ja käytettyjä, enintään kymmenen vuotta vanhoja) tuotantohyödykkeitä alennetulla tullilla. Intian viranomaiset antavat tätä varten pyynnöstä maksullisen EPCGS-lisenssin. Järjestelmässä sovelletaan kaikkiin sen mukaisesti tuotuihin tuotantohyödykkeisiin alennettua tuontitullia. Vientivelvoitteen täyttämiseksi maahantuotuja tuotantohyödykkeitä on käytettävä vientiin tarkoitettujen tuotteiden tietyn määrän tuottamiseen tiettynä aikana. FTP 2023 -asiakirjan mukaan tuotantohyödykkeitä voi tuoda nollatullilla EPCGS-järjestelmän nojalla. Vientivelvoite on säästetyn tullin määrä kuusinkertaisena, ja se on täytettävä kuuden vuoden kuluessa.

(95)

EPCGS-lisenssin haltija voi hankkia tuotantohyödykkeet myös kotimarkkinoilta. Tällöin tuotantohyödykkeiden kotimarkkinoilla toimiva valmistaja voi tuoda tullitta maahan kyseisten tuotantohyödykkeiden valmistuksessa tarvittavia osia. Vaihtoehtoisesti kotimarkkinoilla toimiva valmistaja voi saada vientiin rinnastettavassa toiminnassa saatavat edut toimittaessaan tuotantohyödykkeitä EPCGS-lisenssin haltijalle.

(96)

Komissio ei saanut yrityskohtaisia tietoja, joiden perusteella tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla saadun tuen määrä olisi voitu laskea. Toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevassa tarkastelussa ei kuitenkaan ole tarpeen määrittää saadun tuen tarkkaa määrää. Käytettävissä olevan näytön perusteella komissio päätteli, että Intian viranomaiset jatkoivat perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdassa ja 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen tukien myöntämistä tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Tullinalennus on Intian viranomaisten taloudellista tukea, koska kyseinen etu vähentää Intian valtion tuloja tulleista, jotka muutoin kannettaisiin. Lisäksi siitä koituu viejälle tullinalennuksen suuruinen etuus. Tuen määrä on vastaanottajayrityksen tutkimusajanjaksona tosiasiallisesti maksaman tullin määrän ja sen määrän välinen erotus, jonka se olisi tavanomaista tullia sovellettaessa joutunut maksamaan.

(97)

EPCGS-järjestelmä on oikeudellisesti vientituloksesta riippuvainen, koska lisenssejä ei voi saada ilman vientisitoumusta. Tämän vuoksi sen katsotaan olevan perusasetuksen 4 artiklan 4 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdan mukaisesti erityistä ja tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton mahdollistavaa tukea.

(98)

EPCGS-järjestelmää ei voida pitää perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdassa tarkoitettuna sallittuna tullinpalautusjärjestelmänä tai korvaavien tuotantopanosten palautusjärjestelmänä. Tuotantohyödykkeet eivät kuulu perusasetuksen liitteessä I olevassa i kohdassa vahvistettujen sallittujen järjestelyjen piiriin, koska niitä ei käytetä vientituotteiden tuotannossa.

(99)

Komissio ei saanut yrityskohtaisia tietoja, joiden perusteella tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla saadun tuen määrä olisi voitu laskea. Vaikka tuen määrää ei voitu määrittää tarkasti, pyynnön perusteella ja koska asiakirja-aineistossa ei ollut vastakkaista tietoa, EPCGS-järjestelmästä koitui etua perusasetuksen 6 artiklan a alakohdassa tarkoitetulla tavalla. Sen vuoksi ja johdanto-osan 91 kappaleessa esitettyjen aiempien tutkimusten mukaisesti komissio päätteli, että kyseistä tukea pidetään edelleen tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton mahdollistavana.

(100)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Intian viranomaiset totesivat, että EPCGS-järjestelmä mahdollistaa tuotantohyödykkeiden tullittoman tuonnin valmistusteollisuuden kilpailukyvyn parantamiseksi. Intian viranomaiset väittivät, että nämä etuudet eivät ole ASCM-sopimuksen nojalla tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton mahdollistavia tukia, ja viittasivat liitteessä I oleviin h ja i kohtaan sekä liitteeseen II, joissa sallitaan viennissä käytettävien tuotantopanosten tulleista vapauttaminen / tullien peruuttaminen. Tukia olisivat ainoastaan liialliset vapautukset (käytetyistä tuotantopanoksista maksettujen tullien lisäksi). Intian viranomaiset kiistivät komission päätelmän, koska se oli ristiriidassa WTO:n lainsäädännön kanssa ja koska sille ei ollut näyttöä.

(101)

Komissio totesi, että Intian viranomaiset eivät toimittaneet järjestelmästä uutta näyttöä, joka asettaisi komission päätelmät kyseenalaisiksi. Komission päätelmät ovat yhdenmukaisia johdanto-osan 91 kappaleessa esitettyjen aiemmissa tutkimuksissa tehtyjen tosiasiallisten päätelmien kanssa. Näin ollen Intian viranomaisten EPCGS-järjestelmää koskevat väitteet hylättiin.

(102)

GEDES-järjestelmä perustuu Gujaratin osavaltion sähköverolain (41) (Electricity Duty Act 1958) 3 §:n 2 momentin vii ja viii kohtaan, Gujaratin hallituksen maaliskuun 2020 virallisessa lehdessä (42) julkaistuine viimeisimpine muutoksineen.

(103)

Gujaratin osavaltion hallituksella on sähköverovapautusjärjestelmä, jota hallinnoidaan vuoden 1958 Gujaratin sähköverolaissa myönnettyjen valtuuksien nojalla. Ohjelmassa tietyt tukikelpoiset yritykset, jotka perustavat Gujaratin osavaltioon lisätuotantolaitoksen, vapautetaan sähköverosta tietyksi ajaksi.

(104)

Viimeisimmässä toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevasta tarkastelusta annetussa asetuksessa komissio totesi, että yksi yritys hyötyi tästä järjestelmästä tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Pyynnön esittäjä muistutti lisäksi, että yksi intialaisista PET:n tuottajista, Senpet Polymers LLP, on sijoittautunut Gujaratiin, joten se on todennäköisesti hyötynyt tästä tukiohjelmasta.

(105)

Koska yksikään Gujaratiin sijoittautunut tuottaja ei toiminut yhteistyössä eivätkä Intian viranomaiset toimittaneet muuta näyttöä, komissio päätteli alkuperäisessä tutkimuksessa esitettyjen riitauttamattomien päätelmien perusteella ja koska tilanteen muuttumisesta ei ole esitetty näyttöä, että kyseinen tuki on edelleen tasoitustullin käyttöönoton mahdollistavaa.

(106)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Intian viranomaiset esittivät, että GEDES-järjestelmä on laajempaa talouskasvua edistävä teollisuuden yleisluonteinen kehittämisohjelma eikä vientitukijärjestelmä. Sen tavoitteena on tukea teollista kehitystä yleisesti eikä kannustaa vientiä. Intian viranomaiset väittivät, että komissio on aiemmin tunnustanut GEDES-järjestelmän mukaisen edun merkityksettömäksi, mikä entisestään heikentää sen merkityksellisyyttä. Intian viranomaisten mukaan on oikeudellisesti ja tosiasiallisesti perusteetonta käyttää tätä järjestelmää tasoitustullien jatkamisen perusteena.

(107)

Komissio totesi, että Intian viranomaiset eivät toimittaneet järjestelmästä uutta näyttöä, joka asettaisi komission päätelmät kyseenalaisiksi. Alkuperäisessä tutkimuksessa tehdyt GEDES-järjestelmää koskevat päätelmät vahvistettiin, koska olosuhteiden muuttumisesta ei ollut näyttöä. Näin ollen Intian viranomaisten GEDES-järjestelmää koskevat väitteet hylättiin.

(108)

RoDTEP-järjestelmä korvasi intialaisten tuotteiden vientijärjestelmän (MEIS), jonka voimassaolo päättyi 1 päivänä tammikuuta 2021, mutta sitä tutkittiin ja se vahvistettiin jo edellisessä toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevassa tarkastelussa (43).

(109)

RoDTEP-järjestelmä perustuu 7 päivänä elokuuta 1992 voimaan tulleeseen ulkomaankaupan kehittämistä ja sääntelyä koskevaan lakiin (Foreign Trade (Development and Regulation) Act 1992) nro 22/1992, jäljempänä ’ulkomaankauppalaki’. Ulkomaankauppalaissa Intian viranomaiset valtuutetaan antamaan vienti- ja tuontipolitiikkaa koskevia tiedonantoja. Nämä tiedonannot esitetään tiivistelmänä ulkomaankauppapolitiikkaa koskevissa asiakirjoissa, jotka kauppaministeriö julkaisee viiden vuoden välein ja joita päivitetään säännöllisesti (44).

(110)

Tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson kannalta merkityksellinen ulkomaankauppapolitiikkaa koskeva asiakirja on FTP 2023 -asiakirja. Se tuli voimaan 1 päivänä huhtikuuta 2023. Intian viranomaiset ovat esittäneet ulkomaankauppapolitiikkaa koskevia asiakirjoja koskevat menettelyt myös HOP 2023 -käsikirjassa (45). Käsikirja astui voimaan 1 päivänä huhtikuuta 2023. RoDTEP-järjestelmä perustuu sekä FTP 2023 -asiakirjaan että HOP 2023 -käsikirjaan.

(111)

Yksi yhteistyössä toiminut vientiä harjoittava tuottaja vahvisti saaneensa etuja RoDTEP-järjestelmästä tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Koska se ei kuitenkaan harjoittanut unioniin suuntautuvaa vientiä tällä tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla, etua ei esitetty määrällisesti.

(112)

Järjestelmään on sovellettu tasoitustullia jo grafiittielektrodijärjestelmiä koskevan asetuksen (46) johdanto-osan 118–132 kappaleessa.

(113)

RoDTEP-järjestelmän yksityiskohtainen kuvaus sisältyy FTP 2023 -asiakirjan 4 lukuun sekä HOP 2023 -käsikirjaan. Se löytyy myös 17 päivänä elokuuta 2021 päivätystä ilmoituksesta nro 19/2015-20 (47), jolla RoDTEP-järjestelmä sisällytettiin FTP 2015–2020 -asiakirjaan, joka oli voimassa FTP 2023 -asiakirjan voimaantuloon (48) asti.

(114)

Tämän järjestelmän mukaista tukea voivat hakea kaikki valmistajaviejät ja kauppaa harjoittavat viejät.

(115)

Tukikelpoiset yritykset voivat saada etua RoDTEP-järjestelmästä, kun ne vievät tuotteita, jotka eivät ole FTP 2023 -asiakirjan 4.55 jaksossa olevan luettelon mukaisia tukikelpoisuuden piiriin kuulumattomia tarvikkeita, tavaroita tai luokkia. Luettelon mukaan PET:tä ei ole suljettu pois.

(116)

Kuten FTP 2023 -asiakirjan 4.54 jaksossa todetaan, järjestelmän tavoitteena on palauttaa vientituotteen tuotannossa käytetyistä tavaroista ja palveluista mahdollisesti palauttamatta olevat tullit, verot tai maksut, myös aikaisemmassa vaiheessa kannettavat kasautuvat välilliset verot.

(117)

Järjestelmässä myönnetään alennus, jonka suuruus on ilmoitettu prosenttiosuus FOB-arvosta ja jonka enimmäisarvo lasketaan vientituotteen yksikköä kohti. PET:n RoDTEP-prosenttiosuudeksi vahvistettiin 1,4 prosenttia viennin arvosta (49). Sitä laskettiin 1,3 prosenttiin 1 päivästä lokakuuta 2023 alkaen.

(118)

Järjestelmä on toteutettu siten, että yritykselle myönnetään alennus siirtokelpoisena tullihyvityksenä tai sähköisenä hyvitysoikeutena (e-scrip), joka kirjataan välillisten verojen ja tullien keskuslautakunnan (Central Board of Indirect Taxes & Customs, CBIC) sähköiseen tilikirjaan.

(119)

Sähköisiä hyvitysoikeuksia on mahdollista käyttää tuotantopanosten tai hyödykkeiden, myös tuotantohyödykkeiden, tuontiin liittyvien tullien maksamiseen asiakirjan First Schedule to the Customs Tariff Act, 1975 viz. Basic Customs Duty mukaisesti.

(120)

Vuosia 2023 ja 2024 koskeviin tietoihin sovellettavassa julkisessa ilmoituksessa (50) määritellään menettely ja muoto, jolla viejät voivat pitää kirjaa esimerkiksi vietyjä PET-tuotteita ja käytettyjä tuotantopanoksia koskevien väitteidensä tueksi (lisäys 4RR – vuotuisessa RoDTEP-ilmoituksessa ilmoitettavien tietojen muoto). Ilmoituksen mukaan vaatimuksia sovelletaan maaliskuun 2025 jälkeen. Lisäyksen 4RR osalta komissio totesi, että kulutusta ja palauttamattomien tullien, verojen tai maksujen käyttöä koskevaa raportointimallia ei ole suunniteltu varmistamaan tällaisten tuotantopanosten tosiasiallista sisällyttämistä vientituotteisiin. Näin ollen Intian viranomaiset eivät toimitetun näytön perusteella soveltaneet tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla tehokasta tarkastusjärjestelmää tai menettelyä sen vahvistamiseksi, käytettiinkö tuotantopanoksia tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla vientituotteen tuotantoon ja missä määrin, jotta olisi voitu varmistua siitä, ettei palautettujen tullien tai verojen määrä ylitä kertyneiden tullien tai verojen määriä.

(121)

Kuten johdanto-osan 111 kappaleessa esitettiin, komissio ei saanut yrityskohtaisia tietoja, joiden perusteella tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla saadun tuen määrä olisi voitu laskea. Toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevassa tarkastelussa ei kuitenkaan ole tarpeen määrittää saadun tuen tarkkaa määrää. Käytettävissä olevan näytön perusteella komissio päätteli, että Intian viranomaiset jatkoivat perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdassa ja 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen tukien myöntämistä tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. RoDTEP-tullihyvityksissä on kyse Intian viranomaisten antamasta taloudellisesta tuesta, sillä hyvitystä käytetään aikanaan tuotantohyödykkeistä kannettavien tuontitullien maksamiseen, mikä vähentää Intian valtion tuloja tulleista, jotka muutoin kannettaisiin. RoDTEP-tullihyvityksestä koituu myös etua viejälle, jonka ei tarvitse maksaa kyseisiä tuontitulleja. Tuen määrä on se tullin määrä, jonka vastaanottajayritys olisi yleistä tullikantaa sovellettaessa joutunut tarkastelua koskevana tutkimusajanjaksona maksamaan.

(122)

RoDTEP-järjestelmä on oikeudellisesti vientituloksesta riippuvainen, joten perusasetuksen 4 artiklan 4 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdan mukaisesti se on erityistä ja tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton mahdollistavaa tukea.

(123)

Järjestelmää ei voida pitää perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdassa tarkoitettuna sallittuna tullinpalautusjärjestelmänä tai korvaavien tuotantopanosten palautusjärjestelmänä. Se ei ole perusasetuksen liitteessä I olevien h eikä i kohdan, liitteen II (palautuksen määrittely ja sitä koskevat säännöt) eikä liitteen III (korvaavien tuotantopanosten palautuksen määrittely ja sitä koskevat säännöt) tiukkojen edellytysten mukainen. Viejää ei velvoiteta tosiasiallisesti käyttämään mitään tullitta tuotuja tavaroita tuotantoprosessissa, eikä hyvityksen määrää lasketa tosiasiallisesti käytettyjen tuotantopanosten perusteella. Kuten johdanto-osan 120 kappaleessa edellä on esitetty, tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla tai sen jälkeen ei ollut käytössä mitään järjestelmää tai menettelyä, jonka avulla olisi voitu tarkistaa, mitkä tuotantopanokset käytetään vientituotteen tuotannossa tai onko tuontitulleja tai muita välillisiä veroja palautettu liikaa perusasetuksen liitteessä I olevissa i ja h kohdassa ja liitteissä II ja III tarkoitetulla tavalla. Lisäksi vaikuttaa siltä, etteivät Intian viranomaiset myöskään suorittaneet tosiasiallisesti käytettyihin tuotantopanoksiin ja todellisuudessa tapahtuneisiin maksusuorituksiin perustuvaa lisätutkimusta sen määrittämiseksi, onko maksuja palautettu liikaa.

(124)

Vaikka tuen määrää tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla ei unioniin suuntautuvan viennin puuttuessa voitu määrittää, johdanto-osan 115–123 kappaleissa esitettyjen päätelmien perusteella ja myös siksi, ettei ollut viitteitä päinvastaisesta, voitiin päätellä, että intialaiset PET:n tuottajat saivat edelleen tukea. Näin ollen ja johdanto-osan 112 kappaleessa esitetyn aiemman tutkimuksen mukaisesti komissio päätteli, että vientituotteita koskevien tullien ja verojen peruuttamisen järjestelmä on tasoitustullin käyttöönoton mahdollistavaa tukea, joka jatkui tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla.

(125)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Intian viranomaiset toistivat, että RoDTEP-järjestelmä ei ole vientituki, vaan yleinen ja avoin verotuksen neutraliteettia koskeva järjestelmä, joka palauttaa kaikkien viejien välilliset verot e-scrip-järjestelmän kautta. Intian viranomaiset väittivät, että se on WTO:n sääntöjen mukainen (ASCM-sopimuksen 1 artiklan 1.1 kohdan a alakohdan ii alakohta), koska tällaisia veronpalautusjärjestelmiä ei katsota tueksi. Intian viranomaiset korostivat, että RoDTEP-järjestelmä ei tuota taloudellista nettohyötyä, vaan sen kautta ainoastaan hyvitetään maksetut verot ja varmistetaan siten kilpailukyky. Intian viranomaiset toimittivat tarkastusprosessin aikana esimerkin tarkastuksesta, jossa vahvistettiin, että RoDTEP-järjestelmän kautta maksetut palautukset eivät ylittäneet todellisia veroja. Sen vuoksi Intian viranomaiset katsovat, että komission päätelmä on oikeudellisesti virheellinen, koska siinä ei oteta huomioon sitä, että RoDTEP-järjestelmä noudattaa ASCM-sopimuksen mukaisia sallittuja käytäntöjä.

(126)

Komissio totesi, että Intian viranomaiset eivät toimittaneet järjestelmästä uutta näyttöä, joka asettaisi komission päätelmät kyseenalaisiksi. Komission päätelmät ovat yhdenmukaisia johdanto-osan 112 kappaleessa esitettyjen aiemmissa tutkimuksissa tehtyjen tosiasiallisten päätelmien kanssa. Komissio totesi jo johdanto-osan 120 kappaleessa, että Intian viranomaiset eivät toimitetun näytön perusteella soveltaneet tehokasta tarkastusjärjestelmää tai menettelyä sen vahvistamiseksi, käytettiinkö tuotantopanoksia tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla vientituotteen tuotantoon ja missä määrin, jotta olisi voitu varmistua siitä, ettei palautettujen tullien tai verojen määrä ylitä kertyneiden tullien tai verojen määriä. Näin ollen Intian viranomaisten RoDTEP-järjestelmää koskevat väitteet hylättiin.

(127)

Järjestelmän yksityiskohtainen kuvaus on FTP 2023 -asiakirjan 4.24–4.29 kohdassa ja HOP 2023 -käsikirjan 4.52–4.56 luvussa.

(128)

Tämän järjestelmän tukikelpoisuusperusteita ovat muun muassa seuraavat:

(129)

Yritys ei voi hakea DFIA-järjestelmästä samanaikaisesti etuuksia sellaiselle viennille, jota tuetaan jo AAS-järjestelmästä.

(130)

Tässä tarkastelussa komissio selvitti, onko Intian viranomaisilla käytössä tehokas tarkastusjärjestelmä tai -menettely, jolla vahvistetaan, mitä tuotantopanoksia vientituotteen tuotannossa on käytetty ja missä määrin.

(131)

Kuten Intian viranomaiset selittivät, tarkastusprosessi oli samanlainen kuin ennakkolupajärjestelmässä. Ne eivät kuitenkaan pystyneet toimittamaan tarkastusraporttia tuotantopanosten DFIA-järjestelmän mukaisen kulutuksen tosiasiallisesta todentamisesta. Näytön puutteen perusteella komissio päätteli, että Intian viranomaisilla ei ollut luotettavaa tarkastusjärjestelmää sen vahvistamiseksi, käytettiinkö tuotuja tuotantopanoksia viedyn PET:n tuotannossa ja missä määrin.

(132)

Koska intialaiset tuottajat eivät toimineet yhteistyössä, komissio ei saanut yrityskohtaisia tietoja, joiden perusteella tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla saadun tuen määrä olisi voitu laskea. Toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevassa tarkastelussa ei kuitenkaan ole tarpeen määrittää saadun tuen tarkkaa määrää. Käytettävissä olevan näytön perusteella tämän järjestelmän mukainen vapautus tuontitulleista on perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdassa ja 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tukea vientiä harjoittaville valmistajille, joka on yhtä suuri kuin julkisten tulojen saamatta jäänyt määrä ja näin ollen kantamatta jääneiden tullien määrä. Tämä määrä on 100 prosenttia tuotantopanoksista kannettavasta perustullista, jota viejä ei maksa. Kyseessä on Intian viranomaisten taloudellinen tuki, koska siinä luovutaan tuloa tuottavista tulleista, jotka muutoin kannettaisiin, ja siitä on koitunut etua tutkimuksen kohteena olleille viejille, koska se parantaa niiden maksuvalmiutta. Tuen määrä on se tullin määrä, jonka vastaanottajayritys olisi yleistä tullikantaa sovellettaessa joutunut tarkastelua koskevana tutkimusajanjaksona maksamaan.

(133)

Tukea pidetään perusasetuksen 4 artiklan 4 kohdan a alakohdan mukaisesti erityisenä, koska se on riippuvaista vientituloksesta (perusasetuksen liitteessä I oleva i kohta).

(134)

DFIA-järjestelmä on julkisten viranomaisten myöntämää taloudellista tukea eli julkisia tuloja, jotka muuten olisi maksettava ja joista luovutaan tai joita ei kanneta (perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohta). Tämä tuki antaa vientiä harjoittaville valmistajille perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdassa ja 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua etua, joka on yhtä suuri kuin julkisten tulojen saamatta jäänyt määrä ja näin ollen kantamatta jääneiden tullien määrä. Tämä määrä on 100 prosenttia tuotantopanoksista kannettavasta perustullista, jota viejä ei maksa. Tukea pidetään perusasetuksen 4 artiklan 4 kohdan a alakohdan mukaisesti erityisenä, koska se on riippuvaista vientituloksesta.

(135)

Vaikka tuen määrää tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla ei unioniin suuntautuvan viennin puuttuessa voitu määrittää, johdanto-osan 128–133 kappaleissa esitettyjen päätelmien perusteella ja myös siksi, ettei ollut viitteitä päinvastaisesta, voitiin päätellä, että intialaiset PET:n tuottajat saivat edelleen tukea. Näin ollen komissio päätteli, että tullittoman tuonnin lupajärjestelmä on tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton mahdollistava tuki tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla.

(136)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Intian viranomaiset väittivät, että DFIA-järjestelmällä ainoastaan palautetaan maksetut verot, mistä ei koidu nettoetua, ja että komission väite erityisyydestä on perusteeton, koska näyttöä ei ole esitetty (esim. järjestelmään ei sisälly Intian vientiä). Intian viranomaiset väittivät, että komission päätelmä on oikeudellisesti virheellinen, koska siinä ei oteta huomioon sitä, että tällaiset veronpalautusmekanismit ovat ASCM-sopimuksen nojalla sallittuja.

(137)

Komissio totesi, että Intian viranomaiset eivät toimittaneet järjestelmästä uutta näyttöä, joka asettaisi komission päätelmät kyseenalaisiksi. Näin ollen Intian viranomaisten DFIA-järjestelmää koskevat väitteet hylättiin.

(138)

Intian keskuspankki, jäljempänä ’RBI’, julkisti ”Interest Equalisation Scheme on Pre and Post Shipment Rupee Export Credit” -korontasausjärjestelmän 4 päivänä joulukuuta 2015 päivätyssä yleiskirjeessä DBR.Dir.BC.No.62/04.02.001/2015-16 (51). IES-järjestelmän voimassaolon oli alun perin määrä päättyä syyskuussa 2021. Sitä on jatkettu useita kertoja, viimeksi vuoden 2024 loppuun kauppailmoituksella nro 18/2024-2025 (52), minkä jälkeen sen voimassaolo päättyi. Komissio ei ota kantaa väitetyn järjestelmän tasoitustullin mahdollistavuuteen, eikä sitä tutkittu enempää tässä tarkastelussa.

(139)

Edellä esitetyn perusteella komissio päätteli, että PET:n tuottajat Intiassa saivat tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla edelleen etua vähintään viidestä järjestelmästä myönnetyistä tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton mahdollistavista tuista. Tutkimuksessa ei tullut esiin viitteitä siitä, että tuen taso olisi laskenut merkittävästi edelliseen toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevaan tarkasteluun verrattuna. Tarkastelupyynnössä esitetty ja yhteistyössä toimineen intialaisen tuottajan toimittama näyttö pikemminkin vahvisti, että kyseisistä tuista saatavat edut olisivat säilyneet.

(140)

Perusasetuksen 18 artiklan 2 kohdan mukaisesti tutkittiin, johtaisiko toimenpiteiden voimassaolon päättyminen tuen jatkumiseen.

(141)

Kuten johdanto-osan 46–135 kappaleessa esitetään, tarkastelun kohteena olevan tuotteen intialaisten viejien todettiin tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla edelleen saaneen etua Intian viranomaisten antamista tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton mahdollistavista tuista eikä ollut mitään viitteitä siitä, että edut poistettaisiin käytöstä vaiheittain lähitulevaisuudessa. Viejät voivat lisäksi hyötyä useammasta kuin yhdestä tuesta.

(142)

Lisäksi Intian tuotantomäärää ja käyttämätöntä kapasiteettia, Intiasta muiden kolmansien maiden markkinoille suuntautuvan viennin määriä ja hintoja, muiden kolmansien maiden voimassa olevia toimenpiteitä ja unionin markkinoiden houkuttelevuutta koskeva analyysi (ks. johdanto-osan 191–200 kappale) osoittaa, että on todennäköistä, että tuettu vienti lisäisi huomattavasti niiden läsnäoloa unionin markkinoilla, jos nykyisten toimenpiteiden annettaisiin raueta.

(143)

Edellä esitetyn perusteella ja perusasetuksen 18 artiklan 3 kohdan mukaisesti komissio päätteli, että tuetun tuonnin jatkuminen olisi todennäköistä, jos voimassa olevien toimenpiteiden annettaisiin raueta.

(144)

Samankaltaista tuotetta valmisti tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla 41 unionin tuottajaa. Nämä unionin tuottajat muodostavat perusasetuksen 9 artiklan 1 kohdassa ja 10 artiklan 6 kohdassa tarkoitetun ’unionin tuotannonalan’. Pyynnön esittäjä edustaa näistä tuottajista kymmentä yritystä. Kuten johdanto-osan 24 kappaleessa on kuvattu, otokseen valittiin kaksi unionin tuottajaa ja otoksen osuus samankaltaisen tuotteen arvioidusta kokonaistuotannosta ja -myynnistä unionissa oli yli 30 prosenttia.

(145)

Komissio määritti unionin kulutuksen laskemalla yhteen

(146)

Tämän perusteella unionin kulutus kehittyi seuraavasti:

Taulukko 1

Unionin kulutus

(147)

Tällä perusteella unionin kulutus laski tarkastelujaksolla 11 prosenttia.

(148)

Komissio totesi myös, että unionin tuottajien kokonaistuotannosta noin 2–3 prosenttia oli tarkastelujaksolla omatarvetuotantoa (tämä määrä ei sisälly unionin kulutukseen eikä muihin tässä asetuksessa esitettyihin taloudellisiin indikaattoreihin).

(149)

Intiasta tulevan tuonnin määrä perustui Eurostatin tilastoihin sekä 14 artiklan 6 kohdan mukaiseen tietokantaan (53) kirjattuihin tietoihin. Komissio vahvisti tuonnin markkinaosuuden johdanto-osan 145 kappaleessa määritetyn unionin kulutuksen perusteella.

Taulukko 2

Tuontimäärä ja markkinaosuus  (*1)

(150)

Intian yleisen tullietuusjärjestelmän (GSP) keskeyttäminen PET:n osalta vuodesta 2023 alkaen yhdessä tasoitustullien uusimisen kanssa käytännössä lopetti Intiasta tulevan tuonnin. Tarkemmin sanottuna Intiasta tuleva tuonti väheni tarkastelujakson aikana tarkastelujakson alun yli [122 000–126 000] tonnista vain [1 500–2 500] tonniin tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla, mikä oli alle 0,1 prosenttia unionin markkinaosuudesta. Intiasta tulevien tuontimäärien arvioinnissa ei oteta huomioon Futura Polyesters Ltd:n tuontia (jota toimenpiteet eivät koske), joka oli tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla, erityisesti vuonna 2023, joka tapauksessa vähäistä.

(151)

Tarkastelun kohteena olevaa tuotetta myytiin Intiasta unioniin erittäin vähän tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana, joten sen pohjalta ei voitu tehdä merkityksellisiä päätelmiä.

(152)

Kaikkien muiden kolmansien maiden tuonnin määrä ja keskimääräinen tuontihinta perustuivat Eurostatin tilastoihin. Komissio vahvisti tuonnin markkinaosuuden johdanto-osan 146 kappaleessa määritetyn unionin kulutuksen perusteella.

Taulukko 3

Kaikista muista kolmansista maista tulevan tuonnin määrä ja markkinaosuus

(153)

Kaikista muista kolmansista maista tulevan tuonnin määrä kasvoi vuoden 2020 ja tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson välillä 11 prosenttia eli 807 660 tonnista 1 156 366 tonniin. Kaikista muista kolmansista maista tulevan tuonnin markkinaosuus pysytteli tarkastelujakson aikana 16:n ja 32 prosentin välillä. Kaikista muista kolmansista maista tulevan tuonnin keskimääräinen hinta nousi tarkastelujakson aikana 32 prosenttia.

(154)

Eniten tuontia tuli Vietnamista (markkinaosuus tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla 9,3 %), Turkista (markkinaosuus tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla 6,7 %) ja Egyptistä (markkinaosuus tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla 5,3 %). Näiden kolmen tuojan tuontimäärät kasvoivat merkittävästi tarkastelujaksolla. Niiden hinnat pysyivät tarkastelujaksolla suunnilleen unionin tuotannonalan hintojen tasolla.

(155)

Muista kolmansista maista (kuin Intiasta, Vietnamista, Turkista ja Egyptistä) tulevan tuonnin määrä väheni huomattavasti, toisin sanoen 34 prosenttia, vuoden 2020 ja tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson välisenä aikana. Näiden maiden markkinaosuus pieneni tarkastelujaksolla 3 prosenttiyksikköä: 11,7 prosentista vuonna 2020 tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson 8,7 prosenttiin. Näistä maista tulevan tuonnin hinnat olivat keskimäärin korkeammat kuin Intiasta tulevan tuonnin hinnat vuosina 2020–2022, jolloin Intiasta tulevan tuonnin määrät olivat vielä edustavia.

(156)

Komissio tarkasteli perusasetuksen 8 artiklan 4 kohdan mukaisesti kaikkia merkityksellisiä taloudellisia tekijöitä ja indikaattoreita, joilla oli vaikutusta unionin tuotannonalan tilanteeseen tarkastelujakson aikana.

(157)

Kuten johdanto-osan 24 kappaleessa mainitaan, unionin tuotannonalalle mahdollisesti aiheutuneen vahingon määrittämisessä sovellettiin otantamenetelmää.

(158)

Vahingon määrittämistä varten komissio erotti toisistaan makro- ja mikrotaloudelliset vahinkoindikaattorit. Komissio arvioi koko unionin tuotannonalaan liittyviä makrotaloudellisia indikaattoreita käyttäen tietoja, jotka oli saatu pyynnön esittäjältä ja tarkistettu ristiin joidenkin unionin tuottajien vireillepanoa edeltävässä vaiheessa toimittamien vastausten kanssa ja otokseen valittujen unionin tuottajien tarkastettujen kyselyvastausten kanssa. Komissio arvioi mikrotaloudelliset indikaattorit otokseen valituilta unionin tuottajilta saatuihin kyselyvastauksiin sisältyvien, tarkastettujen tietojen perusteella. Molempien tietosarjojen todettiin edustavan unionin tuotannonalan taloudellista tilannetta.

(159)

Makrotaloudellisia indikaattoreita ovat tuotanto, tuotantokapasiteetti, kapasiteetin käyttöaste, myyntimäärä, markkinaosuus, kasvu, työllisyys, tuottavuus, tukitasojen merkittävyys ja toipuminen aiemman tuetun tuonnin vaikutuksista.

(160)

Mikrotaloudelliset indikaattorit ovat keskimääräiset yksikköhinnat, yksikkökustannukset, työvoimakustannukset, loppuvarastot, kannattavuus, kassavirta, investoinnit, investointien tuotto ja pääoman saanti.

(161)

Unionin tuotanto, tuotantokapasiteetti ja kapasiteetin käyttöaste yhteensä kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 4

Tuotanto, tuotantokapasiteetti ja kapasiteetin käyttöaste unionin tuottajien osalta

(162)

Tuotantomäärä kasvoi hieman vuodesta 2020 vuoteen 2021, minkä jälkeen se laski vuonna 2022 alle vuoden 2020 tason ja vielä merkittävämmin (20 % vuoteen 2020 verrattuna) tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla.

(163)

Tuotantokapasiteetti oli suhteellisen vakaa koko tarkastelujakson ajan, ja se kasvoi kaiken kaikkiaan 4 prosenttia.

(164)

Koska tuotantomäärä laski tarkastelujaksolla ja kapasiteetti kasvoi hieman, kapasiteetin käyttöaste laski tarkastelujaksolla 20 prosenttiyksikköä.

(165)

Unionin tuotannonalan myyntimäärä ja markkinaosuus kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 5

Unionin tuottajien myyntimäärä ja markkinaosuus

(166)

Unionin tuotannonalan kokonaismyynti unionin markkinoilla laski tarkastelujaksolla jatkuvasti, kaikkiaan 21 prosenttia vuoden 2020 ja tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson välillä. Kaiken kaikkiaan unionin myynnin lasku vastasi unionin kulutuksen laskua, vaikka unionin myynti laskikin samalla kaudella kulutusta jyrkemmin (–11 %). Unionin tuotannonalan markkinaosuus laski tarkastelujakson aikana vastaavasti 8,6 prosenttiyksikköä.

(167)

Vuoden 2020 ja tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson välillä unionin kulutus väheni 11 prosenttia. Unionin tuotannonalan myyntimäärä väheni 21 prosenttia, mikä tarkoitti markkinaosuuden pienenemistä 8,6 prosenttiyksiköllä.

(168)

Työllisyys ja tuottavuus kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 6

Unionin tuottajien työllisyys ja tuottavuus

(169)

Unionin tuotannonalan työllisyys väheni 10 prosenttia tarkastelujakson aikana.

(170)

Tuotannon vähenemisen (20 %:n vähennys) ja työllisyyden kasvun vuoksi tuottavuus laski 27 prosenttia samana ajanjaksona.

(171)

Intiasta unioniin suuntautuvan vientimyynnin ei katsottu olevan edustavaa hinnan eikä määrien osalta, kuten johdanto-osan 151 kappaleessa todetaan.

(172)

Intiasta peräisin olevan tuetun tuonnin aiheuttamasta paineesta vapautunut unionin tuotannonala onnistui vastaamaan kysynnän laskun ja korkeiden tuotantokustannusten aiheuttamiin haasteisiin. Tuotannonala on kuitenkin edelleen haavoittuva, mistä on osoituksena erittäin alhainen voittotaso ja alhainen kysyntä tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla.

(173)

Unionin tuotannonalan keskimääräiset myyntihinnat etuyhteydettömille asiakkaille unionissa kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 7

Keskimääräiset myyntihinnat unionissa ja yksikkökustannukset

(174)

Edellä olevasta taulukosta käy ilmi yksikkökohtaisten noudettuna-tason myyntihintojen kehitys unionin markkinoilla verrattuna vastaaviin tuotantokustannuksiin. Yleisesti ottaen tuotantokustannusten kehitys noudatti samaa suuntausta kuin myyntihintojen kehitys.

(175)

Unionin tuotannonalan keskimääräinen yksikkömyyntihinta etuyhteydettömille asiakkaille unionissa nousi 100 prosenttia vuosina 2020–2022, minkä jälkeen se laski tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson loppua kohti ja nousi tarkastelujaksolla kaiken kaikkiaan 47 prosenttia. Hintojen merkittävä nousu vuonna 2022 johtui pääasiassa PET:n niukasta tarjonnasta ja raaka-aineiden hintojen nousun onnistuneesta siirtämisestä eteenpäin kyseisen vuoden aikana.

(176)

Unionin tuotannonalan keskimääräiset tuotantokustannukset nousivat tarkastelujaksolla myyntihintoja vastaavasti (51 %). Tärkein tekijä, joka vaikutti yksikkökohtaisten tuotantokustannusten nousuun, oli raaka-aineiden hinnan nousu (55) tarkastelujaksolla.

(177)

Keskimääräiset työvoimakustannukset kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 8

Keskimääräiset työvoimakustannukset työntekijää kohti

(178)

Keskimääräiset työvoimakustannukset työntekijää kohden kasvoivat tarkastelujaksolla 35 prosenttia.

(179)

Varastot kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 9

Loppuvarastot

(180)

Otokseen valittujen unionin tuottajien loppuvarastot pienenivät 32 prosenttia tarkastelujaksolla. Tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla varastot olivat noin 3 prosenttia niiden tuotannosta.

(181)

Kannattavuus, kassavirta, investoinnit ja investointien tuotto kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 10

Kannattavuus, kassavirta, investoinnit ja investointien tuotto

(182)

Komissio määritti unionin tuotannonalan kannattavuuden ilmaisemalla samankaltaisen tuotteen myynnistä etuyhteydettömille asiakkaille unionissa saadun nettovoiton ennen veroja prosentteina tämän myynnin liikevaihdosta. Unionin tuotannonalan kannattavuus oli tarkastelujaksolla positiivinen, vaikka se laski lähes kannattavuusrajalle vuonna 2023 (Kiinan kansantasavallasta polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin kielteisen vaikutuksen jälkeen) sen jälkeen, kun voitot olivat kasvaneet vuosina 2021 ja 2022. Kannattavuus tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla pysyi joka tapauksessa selvästi alkuperäisessä tarkastelua koskevassa tutkimuksessa määritetyn 7 prosentin tavoitevoiton alapuolella (56).

(183)

Nettokassavirta on unionin tuottajan kyky rahoittaa itse toimintaansa. Nettokassavirta kasvoi tarkastelujakson alusta vuoteen 2023 ja laski sitten tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Kaiken kaikkiaan se kasvoi tarkastelujaksolla 16 prosenttia.

(184)

Unionin tuottajien tarkastelun kohteena olevaan tuotteeseen tekemät vuotuiset investoinnit tarkastelujaksolla alkoivat kasvaa pääosin vuonna 2022, kun kannattavuus oli vuonna 2021 parantunut. Investoinnit olivat tarkastelujakson toisella puoliskolla noin 10–12 miljoonaa euroa. Ne liittyivät tuotantolaitosten kunnossapitoon, kapasiteetin lisäämiseen, tehokkuuteen ja ympäristövaatimusten noudattamiseen.

(185)

Investointien tuotto on voitto prosentteina investointien nettokirjanpitoarvosta. Investointien tuotto samankaltaisen tuotteen tuotannosta ja myynnistä parani vuosina 2020–2022, laski merkittävästi vuonna 2023 ja päätyi lopulta [5–20 prosenttiin] tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla.

(186)

Tutkimuksessa kävi ilmi, että makrotasolla tuotannonalan tilanne heikkeni hieman tarkastelujaksolla, kun tuotanto (–20 %) ja myynti (–21 %) laskivat kulutusta (–11 %) nopeammin. Lisäksi unionin tuotannonalan markkinaosuus pieneni 9 prosenttiyksikköä. Silti se säilyi tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla 70 prosentissa unionin markkinoista.

(187)

Tuotannonalan tilanne oli mikrotasolla melko myönteinen, tosin edelleen haavoittuva. Kassavirta ja kannattavuus olivat tarkastelujaksolla positiivisia (vaikkakin kaukana tavoitevoitosta), kun taas loppuvarastot laskivat samalla kaudella (sekä absoluuttisina arvoina että tuotantoprosentteina). Kysynnän vaihtelut eivät kuitenkaan voi taata tuotannon ja myynnin kasvua unionin markkinoilla.

(188)

Kun otetaan huomioon edellä esitetty kehitys, voidaan päätellä, että vaikka unionin tuotannonalalle ei tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla aiheutunut merkittävää vahinkoa perusasetuksen 8 artiklassa tarkoitetulla tavalla, sen tila on hyvin herkkä. Komissio muistutti, että PET:tä pidetään hyödykkeenä ja että sen markkinat ovat hyvin herkät hinnanvaihteluille. Siitä syystä unionin tuotannonala ei voi nostaa hintojaan ilman riskiä, että myynti putoaa alle sen määrän, joka tarvitaan pitämään kiinteät kustannukset tonnia kohti alhaisella, kilpailukykyisemmällä tasolla.

(189)

Tältä osin komissio tarkasteli tarkemmin Intiasta tulevan tuetun tuonnin alun perin aiheuttaman vahingon toistumisen todennäköisyyttä, jos toimenpiteet kumottaisiin.

(190)

Komissio päätteli johdanto-osan 188 kappaleessa, että unionin tuotannonalalle ei ollut aiheutunut merkittävää vahinkoa tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana. Tämän vuoksi komissio tarkasteli perusasetuksen 18 artiklan mukaisesti, olisiko Intiasta tulevasta tuetusta tuonnista alun perin aiheutuneen vahingon toistuminen todennäköistä, jos sen vastaisten toimenpiteiden annettaisiin raueta. Komissio tarkasteli tältä osin seuraavia seikkoja: a) unionin markkinoiden houkuttelevuus, b) tuotantokapasiteetti ja käyttämätön kapasiteetti Intiassa, c) Intiasta tulevan tuonnin todennäköinen hintataso ilman tasoitustoimenpiteitä ja d) Intiasta vietävän PET:n kauppaa rajoittavien toimenpiteiden esiintyminen muissa kolmansissa maissa.

(191)

Edellisen toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun päätelmien mukaisesti (ks. viimeisimmän toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun johdanto-osan 177 ja 178 kappale) unionin markkinat ovat edelleen houkuttelevat kokonsa ja hintojensa puolesta (ks. johdanto-osan 195 kappale). Unionin markkinoiden houkuttelevuuden vahvistaa myös Intiasta peräisin olevan PET-tuonnin jatkuvasti korkea taso tarkastelujaksolla (vuoteen 2023 asti, jolloin GSP-kohtelu keskeytettiin) tasoitustoimenpiteiden voimassaolosta huolimatta.

(192)

Tutkimuksessa vahvistettiin, että Intian tuotantokapasiteetti kasvoi tarkastelujakson aikana merkittävästi, kaikkiaan 17 prosenttia, ja ylsi noin [2 000–2 700] tuhanteen tonniin vuoden 2023 lopussa, vaikka PET:n kysyntä Intiassa oli samana vuonna vain noin [1 200–1 500] tuhatta tonnia (57). Intian tuotannonalan odotetaan lisäävän kapasiteettiaan entisestään ja kasvavan 41 prosenttia vuosina 2024–2027 (58). Koska kotimaisen kulutuksen ja vientiin käytettävissä olevan tuotantokapasiteetin välinen ero oli noin [800–1 200] tuhatta tonnia vuonna 2023, tällaista vientiä varten käytettävissä olevaa ylikapasiteettia on pidettävä merkittävänä, sillä se vastaa noin 25:tä prosenttia unionin nykyisestä kulutuksesta tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla.

(193)

Koska Intiasta peräisin oleva tuonti oli tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla vähäistä, todennäköinen vientihinta määritettiin Intian kolmelle suurimmalle vientimarkkinalle tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla tapahtuneen PET:n viennin perusteella (Yhdistyneet arabiemiraatit, Israel ja Japani) (59).

(194)

Tämän jälkeen verrattiin unionin tuotannonalan tuottaman ja myymän samankaltaisen tuotteen hintoja Intiassa tuotetun ja Yhdistyneille arabiemiraateille, Israelille ja Japanille tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla myydyn PET:n painotettuihin keskihintoihin, joita oikaistiin hypoteettisilla CIF-hinnoilla (kulut, vakuutus ja rahti maksettuina) unionin rajalla (ilman tulleja).

(195)

Hintavertailu osoitti, että Intian hinnat olivat [8–12] prosenttia unionin myyntihintoja alhaisemmat.

(196)

Tämä osoittaa, mikä voisi olla Intiasta tulevan tuonnin todennäköinen hintataso siinä tapauksessa, että toimenpiteet kumottaisiin unionissa.

(197)

Toimenpiteiden käyttöönotto yhdessä Intian PET:n tuontia koskevan yleisen tullietuusjärjestelmän keskeyttämisen kanssa näyttää saaneen intialaiset viejät luopumaan PET:n laajamittaisesta halpatuonnista unionin markkinoille. Tämän vuoksi Intiasta tuodaan unioniin vain mitättömän vähäisiä määriä. Jos nykyiset toimenpiteet kuitenkin kumottaisiin, Intiasta tuleva tuonti saavuttaisi hyvin todennäköisesti vuotta 2023 edeltävän tason, jolloin sen markkinaosuus oli melko suuri (noin 3 %) voimassa olevista toimenpiteistä huolimatta.

(198)

Tällä perusteella unionin tuotannonala altistuu todennäköisesti Intiasta tuleville merkittäville tuontimäärille tuetuin hinnoin, jotka alittavat sen keskimääräiset hinnat ja heikentävät sen taloudellista tilannetta. Näin ollen merkittävä vahinko todennäköisesti toistuu, jos Intiaa koskevien toimenpiteiden annetaan raueta.

(199)

Kaupan suojatoimenpiteiden esiintyminen muissa kolmansissa maissa on merkki siitä, että Intian viennin hinnoittelukäytäntö toistuu todennäköisesti unionin markkinoilla.

(200)

Intiasta tulevassa tuonnissa sovellettavia kaupan suojatoimenpiteitä on tällä hetkellä käytössä esimerkiksi Yhdistyneessä kuningaskunnassa, Etelä-Afrikassa ja Yhdysvalloissa. Myös Intiaa koskevat rajoitukset näillä vientimarkkinoilla ovat osoitus siitä, että jos toimenpiteiden annetaan raueta, vientiä kohdistetaan todennäköisesti unionin markkinoille.

(201)

Tutkimuksessa kävi ilmi, että tuonti Intiasta jatkui tuetuin hinnoin eikä ole merkkejä siitä, että tuki loppuisi tulevaisuudessa.

(202)

Voidaan kohtuudella olettaa, että unionin markkinoiden houkuttelevuuden vuoksi ainakin osa Intian käyttämättömästä kapasiteetista (uudelleen)ohjattaisiin suurella todennäköisyydellä unionin markkinoille, jos toimenpiteet kumottaisiin.

(203)

Johdanto-osan 198 kappaleessa pääteltiin, että intialaiset vientiä harjoittavat tuottajat todennäköisesti veisivät merkittäviä määriä tarkastelun kohteena olevaa tuotetta unioniin, jos toimenpiteiden annettaisiin raueta, ja että tällainen vienti tapahtuisi tuetuin hinnoin.

(204)

Määrien osalta on hyvin todennäköistä, että intialaiset vientiä harjoittavat tuottajat veisivät lisää markkinaosuutta unionin tuotannonalalta, jonka myyntimäärät vähenisivät ja kiinteät kustannukset kasvaisivat välittömästi. PET-teollisuus on todella pääomavaltaista tuotantoa, jossa on säilytettävä tietty tuotannon taso, jotta kiinteät kustannukset pysyisivät kohtuullisina. Tuotannon ja myynnin laskua seuraava kiinteiden kustannusten kasvu vaikuttaisi kielteisesti kannattavuuteen. Näin ollen unionin tuotannonalan kannattavuus ja yleinen taloudellinen tilanne heikkenisivät ja merkittävä vahinko toistuisi. Samalla unionin tuotannonala ei kykenisi tekemään unionin kestävyystavoitteiden saavuttamiseen tarvittavia investointeja.

(205)

Edellä esitetyn perusteella komissio päätteli, että Intiasta tulevasta tuonnista johtuvan vahingon toistuminen on erittäin todennäköistä, jos toimenpiteet kumotaan.

(206)

Vastauksena lopullisiin päätelmiin Intian viranomaiset väittivät, että unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon jatkumisen tai toistumisen todennäköisyys oli epätodennäköistä, koska PET:n tuonti Intiasta oli romahtanut lähes nollaan tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Intian viranomaisten mukaan unionin tuotannonalalle mahdollisesti aiheutunut vahinko liittyy todennäköisemmin tuontiin sellaisista kolmansista maista, joiden markkinaosuus on paljon suurempi. Tässä yhteydessä Intian viranomaiset viittasivat useisiin taloudellisiin suuntauksiin, kuten unionin myyntimäärien vähenemiseen, tuotantokustannusten kasvuun ja kannattavuuden heikkenemiseen vuonna 2023, ja väittivät, että suuntausten kehitys johtui muista tekijöistä kuin Intiasta tulevasta tuonnista.

(207)

Kuten johdanto-osan 188 kappaleessa todetaan, unionin tuotannonalalle ei päätelty aiheutuneen merkittävää vahinkoa tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla, minkä vuoksi syy-yhteyttä koskeva analyysi sekä näiden suuntausten yhdistäminen Intiasta / muista kolmansista maista tulevaan tuontiin tai muihin tekijöihin olisi tarpeetonta. Lisäksi vaikka Intiasta tulevan tuonnin määrä on merkityksetön, johdanto-osan 203 kappaleessa todetaan, että intialaiset vientiä harjoittavat tuottajat todennäköisesti veisivät merkittäviä määriä tarkastelun kohteena olevaa tuotetta unioniin, jos toimenpiteiden annettaisiin raueta, ja että tällainen vienti tapahtuisi tuetuin hinnoin.

(208)

Intian viranomaiset huomauttivat myös, että unionin tuotannonalan tuotantokapasiteetti kasvoi tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla, sen markkinaosuus pysyi vakaana, myyntihinnat nousivat ja unionin tuotannonalan kannattavuus kasvoi tarkastelujaksolla, kun taas Intiasta tuleva tuonti oli vähäistä.

(209)

On kiistatonta, että jotkin unionin tuotannonalaa koskevat taloudelliset indikaattorit olivat positiivisia tarkastelujaksolla tai tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla, ja Intiasta tuleva tuonti oli vähäistä tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Tämä ei kuitenkaan kumoa päätelmää, jonka mukaan vahingon toistuminen on todennäköistä, jos toimenpiteiden annetaan raueta. Tämän vuoksi Intian viranomaisten esittämät väitteet oli hylättävä.

(210)

Perusasetuksen 31 artiklan mukaisesti komissio tarkasteli, olisiko Intiaan kohdistuvien voimassa olevien tasoitustoimenpiteiden jatkaminen kokonaisuudessaan unionin edun vastaista. Unionin etua määritettäessä arvioitiin kaikki asiaan liittyvät etunäkökohdat eli muun muassa unionin tuotannonalan, tuojien ja käyttäjien edut.

(211)

On syytä muistaa, että alkuperäisissä tutkimuksissa toimenpiteiden käyttöönottoa ei pidetty unionin edun vastaisena.

(212)

Kaikille asianomaisille osapuolille annettiin tilaisuus esittää näkökantansa perusasetuksen 31 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

(213)

Tämän perusteella komissio tutki, oliko tuen jatkumisen ja vahingon toistumisen todennäköisyyttä koskevista päätelmistä huolimatta olemassa pakottavia syitä, joiden johdosta olisi pääteltävä, että toimenpiteiden voimassa pitäminen ei olisi unionin edun mukaista.

(214)

Intiasta peräisin olevaan PET:n tuontiin sovellettavien tasoitustoimenpiteiden jatkaminen auttaisi unionin tuotannonalaa jatkamaan myös käynnissä olevia investointeja, erityisesti niitä, jotka liittyvät kierrätetyn PET:n kapasiteetin lisäämiseen ja joilla pyritään parantamaan unionin tuotannonalan kilpailukykyä. Toimenpiteiden pitäminen voimassa myös antaisi unionin tuotannonalalle paremman mahdollisuuden vastata kysynnän vaihteluihin ja vakauttaa taloudellisen suorituskykynsä, koska näin pystyttäisiin välttämään se, että unionin tuotannonala joutuisi alttiiksi huomattavalle määrälle Intiasta tulevaa tuettua tuontia unionin tuotannonalan myyntihinnat alittavilla hinnoilla.

(215)

Sen vuoksi komissio päätteli, että Intian vastaisten tasoitustoimenpiteiden pitäminen voimassa olisi unionin tuotannonalan edun mukaista.

(216)

Yksi tuoja ilmoittautui vireillepanoilmoituksen julkaisemisen jälkeen ja tutkimuksen aikana täyttämättä kuitenkaan kyselylomaketta. Vaikkakaan ei voida sulkea pois mahdollisuutta, että tasoitustoimenpiteiden käyttöönotolla oli negatiivinen vaikutus tuojien toimintaan, tuojat eivät kuitenkaan ole riippuvaisia Intiasta ja voivat hankkia tarkastelun kohteena olevaa tuotetta lukuisista muistakin toimittajamaista, kuten Vietnamista, Turkista ja Egyptistä. Näin ollen vaikka Intiasta tulevaan tuontiin sovelletaan tasoitustoimenpiteitä, PET:n tarjonta unionissa ei ole rajoittunutta ja hinnat markkinoilla ovat kilpailtuja. Sen vuoksi, kuten aiemmassakin tarkastelussa, komissio päätteli, että tuojien näkökulmasta ei ole pakottavia syitä olla jatkamatta voimassa olevia toimenpiteitä.

(217)

Yhtään käyttäjää ei ilmoittautunut vireillepanoilmoituksen julkaisemisen jälkeen eikä tutkimuksen aikana. Sen vuoksi ei ollut mitään viitteitä siitä, etteivät aiemmissa tutkimuksissa tehdyt päätelmät enää pitäisi paikkaansa ja että toimenpiteiden voimassa pitämisestä käyttäjille koituvat kielteiset vaikutukset olisivat suuremmat kuin niiden myönteiset vaikutukset.

(218)

Edellä esitetyn perusteella komissio katsoo, ettei ole pakottavia unionin etua koskevia syitä olla jatkamatta nykyisten Intiasta tulevaa tuontia koskevien tasoitustoimenpiteiden voimassaoloa.

(219)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Intian viranomaiset väittivät, että päätelmä, jonka mukaan toimenpiteiden voimassa pitäminen tukee unionin tuotannonalan investointeja, on spekulatiivinen, koska tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla unionin tuotannonalaan ei kohdistunut Intiasta tulevaa tuontia eikä ole osoitettu sellaista vahinkoa, joka oikeuttaisi suojatoimenpiteiden jatkamisen.

(220)

Kuten edellä olevasta taulukosta 10 käy ilmi, unionin tuottajien investointien arvioitiin kaksinkertaistuneen tarkastelujakson loppua kohti. Juuri toimenpiteiden käyttöönotto ja sitä seurannut Intiasta tulevan tuonnin väheneminen kannustivat unionin tuotannonalaa lisäämään investointejaan, ja voidaan kohtuudella olettaa tällaisen suuntauksen jatkuvan, jos toimenpiteet säilytetään muuttumattomina. Sen vuoksi ja toisin kuin Intian viranomaiset väittävät, komission tekemä päätelmä ei ole millään tavoin spekulatiivinen tai kumoa unionin edusta tehtyä kokonaispäätelmää.

(221)

Intian viranomaiset kiistivät myös tuojia koskevan komission analyysin, jossa hylättiin huolenaiheet, jotka liittyivät vaihtoehtoisia hankintalähteitä koskeviin perusteettomiin oletuksiin, jotka eivät olleet riittäviä todistamaan, että kolmansista maista tuleva tuonti voi täysin korvata intialaisen PET:n laadun, kustannusten ja saatavuuden osalta.

(222)

Komissio totesi, että vaihtoehtoisia hankintalähteitä koskevat komission päätelmät perustuvat tuontia koskevaan myönteiseen näyttöön (ks. erityisesti 4.3.3 jakso), joten ne eivät ole millään tavalla perusteettomia. Intian viranomaiset eivät myöskään pystyneet osoittamaan, miten intialaisen PET:n, jota pidetään hyödykkeenä, laatu ja saatavuus eroavat muista lähteistä peräisin olevan PET:n laadusta ja saatavuudesta ja miksi oikeudenmukaisesti hinnoiteltua intialaista PET:tä ei enää tuotaisi unioniin. Sen vuoksi Intian viranomaisten väite hylättiin.

(223)

Lisäksi Intian viranomaiset huomauttivat, että käyttäjien osallistumisen puuttumista ei voida tulkita toimenpiteiden hyväksymiseksi ja että käyttäjiin kohdistuvien tämänhetkisten vaikutusten arvioimiseksi ei ole toimitettu päivitettyä analyysia. Intian viranomaiset totesivat kaiken kaikkiaan, ettei ole olemassa pakottavaa unionin etua, joka oikeuttaisi tullien laajentamisen, jos vahinkoa tai markkinoiden vääristymistä ei ole osoitettu.

(224)

Komissio huomautti, että yksikään käyttäjä ei ole osallistunut tähän toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevaan tarkastelumenettelyyn, komissiolle ei toimitettu muita merkityksellisiä tietoja, jotka vaikuttaisivat käyttäjän tai unionin yleiseen etuun, ja että perusasetuksessa ei velvoiteta komissiota päivittämään käyttäjien etua koskevaa analyysiään näissä olosuhteissa. Intian viranomaiset eivät myöskään toimittaneet lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen toimittamassaan vastauksessa mitään olennaista näyttöä, joka osoittaisi, että toimenpiteiden voimassa pitäminen olisi vastoin käyttäjien ja koko unionin etua. Näin ollen komission päätelmä siitä, että aiemmissa tutkimuksissa tehdyt päätelmät olivat edelleen päteviä, oli perusteltu ja Intian viranomaisten väitteet hylättiin vastaavasti.

(225)

Tuen jatkumista, vahingon toistumista ja unionin etua koskevien komission päätelmien perusteella tasoitustoimenpiteet Intiasta peräisin olevan PET:n tuonnissa olisi pidettävä voimassa.

(226)

Tasoitustullien väliset erot aiheuttavat toimenpiteiden kiertämisen riskin, ja sen minimoimiseksi tarvitaan erityisiä toimenpiteitä, jotta voidaan varmistaa yksilöllisten tullien ja vapautusten soveltaminen. Yksilöllisiä tulleja tai vapautuksia sovelletaan ainoastaan, jos jäsenvaltioiden tulliviranomaisille esitetään pätevä kauppalasku. Laskun on täytettävä tämän asetuksen 1 artiklan 3 kohdassa esitetyt vaatimukset. Ennen laskun esittämistä tuontiin olisi sovellettava tasoitustullia, jota sovelletaan ”kaikkiin muihin yrityksiin” Intiassa.

(227)

Laskun esittäminen on välttämätöntä, jotta jäsenvaltioiden viranomaiset voivat soveltaa yksilöllisiä tasoitustulleja ja vapautuksia tuontiin, mutta se ei ole ainoa tekijä, jonka tulliviranomaiset ottavat huomioon. Vaikka jäsenvaltioiden tulliviranomaisille esitettäisiin lasku, joka täyttää kaikki tämän asetuksen 1 artiklan 3 kohdassa esitetyt vaatimukset, tulliviranomaisten on tehtävä tavanomaiset tarkastukset ja ne voivat – kuten kaikissa muissakin tapauksissa – vaatia lisäasiakirjoja (esimerkiksi lähetysasiakirjat) varmentaakseen vakuutukseen sisältyvien tietojen paikkansapitävyyden ja varmistaakseen, että alhaisemman tullin soveltaminen tai tullista vapauttaminen on perusteltua tullilainsäädännön mukaisesti.

(228)

Jos sellaisen yrityksen vientimäärä, johon sovelletaan alhaisempaa yksilöllistä tasoitustullia, kasvaa huomattavasti asianomaisten toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen, viennin kasvun sellaisenaan voidaan katsoa olevan perusasetuksen 23 artiklassa tarkoitettu toimenpiteiden käyttöönotosta johtuva kaupan rakenteen muutos. Tällaisessa tilanteessa, jos asiaa koskevat edellytykset täyttyvät, voidaan käynnistää toimenpiteiden kiertämisen vastainen tutkimus. Tutkimuksessa voidaan tarkastella muun muassa tarvetta poistaa yksilölliset tullit ja ottaa käyttöön maan laajuinen tulli.

(229)

Tässä asetuksessa määritettyjä yksilöllisiä tasoitustulleja sovelletaan yksinomaan Intiasta peräisin olevan ja nimettyjen oikeushenkilöiden tuottaman tarkastelun kohteena olevan tuotteen tuontiin. Jos yritystä ei ole erikseen mainittu tämän asetuksen artiklaosassa (mukaan lukien erikseen mainittuihin yrityksiin etuyhteydessä olevat yritykset), sen tuottaman tarkastelun kohteena olevan tuotteen tuontiin olisi sovellettava ”kaikkeen muuhun Intiasta peräisin olevaan tuontiin” sovellettavaa tullia. Siihen ei saisi soveltaa yksilöllisiä tulleja.

(230)

Jos yritys muuttaa myöhemmin nimeään, se voi pyytää yksilöllisen tullin soveltamista. Pyyntö on osoitettava komissiolle (60). Pyynnön on sisällettävä kaikki asiaankuuluvat tiedot, joiden perusteella voidaan osoittaa, että muutos ei vaikuta yrityksen oikeuteen hyötyä siihen sovellettavasta tullista. Jos yrityksen nimenmuutos ei vaikuta tähän oikeuteen, nimenmuutosta koskeva asetus julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

(231)

Futura Polyesters Ltd olisi jätettävä näiden toimenpiteiden ulkopuolelle, koska kyseiselle viejälle ei edellisessä tutkimuksessa vahvistettu tukea.

(232)

Kaikille asianomaisille osapuolille ilmoitettiin niistä olennaisista tosiasioista ja huomioista, joiden perusteella aiotaan suositella, että nykyiset toimenpiteet pidetään voimassa. Lisäksi asetettiin määräaika, jonka kuluessa osapuolilla oli mahdollisuus esittää huomautuksia ilmoitettujen tietojen johdosta.

(233)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) 2024/2509 (61) 109 artikla huomioon ottaen silloin, kun jokin määrä on maksettava takaisin Euroopan unionin tuomioistuimen tuomion tuloksena, maksettava korko on Euroopan unionin virallisen lehden C-sarjassa kunkin kuukauden ensimmäisenä kalenteripäivänä julkaistu Euroopan keskuspankin perusrahoitusoperaatioihinsa soveltama korko.

(234)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat perusasetuksen 15 artiklan 1 kohdalla perustetun komitean lausunnon mukaiset,