(1)

Euroopan komissio, jäljempänä ’komissio’, pani 23 päivänä toukokuuta 2024 vireille Kiinan kansantasavallasta, jäljempänä ’asianomainen maa’ tai ’Kiina’, peräisin olevan lysiinin tuontia koskevan polkumyynnin vastaisen tutkimuksen perusasetuksen 5 artiklan nojalla. Se julkaisi Euroopan unionin virallisessa lehdessä menettelyn vireillepanoa koskevan ilmoituksen (2), jäljempänä ’vireillepanoilmoitus’.

(2)

Komissio pani tutkimuksen vireille vastaanotettuaan valituksen, jonka oli 8 päivänä huhtikuuta 2024 tehnyt Metex Noovistago (3), jäljempänä ’valituksen tekijä’. Valituksen teki lysiiniä valmistava unionin tuotannonala perusasetuksen 5 artiklan 4 kohdan mukaisesti. Valitus sisälsi riittävästi näyttöä polkumyynnistä ja siitä aiheutuneesta merkittävästä vahingosta tutkimuksen vireille panemiseksi.

(3)

Komissio asetti tarkasteltavana olevan tuotteen tuonnin kirjaamisvelvoitteen alaiseksi komission täytäntöönpanoasetuksella (EU) 2024/2732 (4), jäljempänä ’kirjaamista koskeva asetus’.

(4)

Komissio toimitti osapuolille 17 päivänä joulukuuta 2024 perusasetuksen 19 a artiklan mukaisesti yhteenvedon ehdotetuista tulleista sekä yksityiskohtaiset laskelmat polkumyyntimarginaaleista ja sellaisista marginaaleista, jotka olisivat riittäviä unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon poistamiseksi. Asianomaisia osapuolia pyydettiin esittämään huomautuksensa laskelmien paikkansapitävyydestä kolmen työpäivän kuluessa.

(5)

Laskelmien paikkansapitävyydestä ei esitetty huomautuksia.

(6)

Komissio otti käyttöön väliaikaisen polkumyyntitullin Kiinasta peräisin olevan lysiinin tuonnissa komission täytäntöönpanoasetuksella (EU) 2025/74 (5), jäljempänä ’väliaikaista tullia koskeva asetus’.

(7)

Väliaikaisen polkumyyntitullin käyttöönoton perusteena olleiden olennaisten tosiasioiden ja huomioiden ilmoittamisen jälkeen, jäljempänä ’alustavien päätelmien ilmoittaminen’, yhteistyössä toiminut vientiä harjoittava tuottaja, josta käytettiin väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa nimeä Qiqihar Longjiang Fufeng Biotechnology Co., Ltd, totesi, että sen nimi olisi korjattava muotoon Qiqihar Longjiang Fufeng Biotechnologies. Komissio hyväksyi pyynnön yrityksen tutkimuksen aikana toimittamien tietojen perusteella.

(8)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen kaksi otokseen valittua vientiä harjoittavaa tuottajaa: Meihua Holdings Group Co. Ltd, jäljempänä ’Meihua’, ja Heilongjiang Eppen Biotech Co., Ltd, jäljempänä ’Eppen’, valituksen tekijä, käyttäjä: Vall Companys, tuojat: Andres Pintaluba, Dutch Protein & Services B.V., Barentz Iberia ja Kyowa Hakko Europe, käyttäjien järjestöt Euroopan rehuntuottajien liitto, Espanjan rehunvalmistajien keskusjärjestö (CESFAC) sekä tuojayhdistys Tanskan vilja- ja rehuyhdistys (DAKOFO) toimittivat kirjallisia huomautuksia alustavista päätelmistä väliaikaista tullia koskevan asetuksen 2 artiklan 1 kohdassa säädetyssä määräajassa.

(9)

Myös Kiinan metallien, mineraalien ja kemikaalien tuojien ja viejien kauppakamari (China Chamber of Commerce for Metals, Minerals and Chemicals Importers and Exporters), jäljempänä ’CCCMC’, jonka neljä vientiä harjoittavaa tuottajaa (6) oli valtuuttanut edustajakseen, toimitti huomautuksia määräajassa.

(10)

Komissio jatkoi kaikkien lopullisia päätelmiään varten tarpeellisina pitämiensä tietojen hankkimista ja tarkistamista. Tehdessään lopullisia päätelmiä komissio tarkasteli asianomaisten osapuolten esittämiä huomautuksia ja tarkisti alustavia päätelmiään tarpeen mukaan.

(11)

Komissio ilmoitti kaikille asianomaisille osapuolille niistä olennaisista tosiasioista ja huomioista, joiden perusteella se aikoi ottaa käyttöön lopullisen polkumyyntitullin Kiinasta peräisin olevan lysiinin tuonnissa, jäljempänä ’lopullisten päätelmien ilmoittaminen’. Kaikille osapuolille annettiin määräaika, johon mennessä niillä oli mahdollisuus esittää huomautuksensa tästä ilmoituksesta.

(12)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen valituksen tekijä, Eppen, Meihua, CCCMC, Euroopan rehuntuottajien liitto (FEFAC), CESFAC ja DAKOFO toimittivat huomautuksia. Huomautukset käsitellään jäljempänä omissa jaksoissaan.

(13)

CCCMC toisti huolensa siitä, että yhteenveto, joka ei ole luottamuksellinen, on puutteellinen, ja väitti, että tutkintaviranomaisten velvollisuutena on varmistaa, että tutkimuksen osapuolten toimittamat yhteenvedot, jotka eivät ole luottamuksellisia, ovat riittävän yksityiskohtaiset, jotta luottamuksellisina toimitettujen tietojen sisällöstä olisi saatavissa riittävä käsitys.

(14)

Komissio muistutti, että kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 12 ja 13 kappaleessa selvitetään, valitus sisälsi riittävästi tietoa, joka oli kohtuudella valituksen tekijän käytettävissä, ja että valituksen yhteenveto, joka ei ole luottamuksellinen, sisälsi perusasetuksen 5 artiklan 2 kohdassa edellytetyt olennaiset tekijät ja seikat, jotka vaikuttavat unionin tuotannonalan tilanteeseen. Näin ollen komissio ei ole yhtä mieltä siitä, että CCCMC:n edustamien yritysten puolustautumisoikeuksia loukattiin vireillepanovaiheessa.

(15)

Koska otannasta ei esitetty huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 18–23 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistettiin.

(16)

Koska huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 24 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistettiin.

(17)

Koska huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 24 ja 28 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistettiin.

(18)

Koska huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 29 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistettiin.

(19)

Päätelmistä ilmoittamisen jälkeen CCCMC toisti väitteensä, jonka mukaan lysiinisulfaatti olisi jätettävä tutkimuksen ulkopuolelle, ja siten tuotteen määritelmä olisi rajattava koskemaan lysiinihydrokloridia ja nestemäistä lysiiniä. Väitteessä täsmennettiin, että lysiinisulfaatti, lysiinihydrokloridi ja nestemäinen lysiini eroavat toisistaan ominaisuuksiltaan ja laadultaan sekä kuluttajien niistä muodostaman käsityksen osalta. CCCMC lainasi tutkimusraporttia ja väitti erityisesti, että lysiinisulfaatti on laadultaan heikompaa kuin lysiinihydrokloridi ja että se sisältää enemmän epäpuhtauksia. Sen vuoksi CCCMC väitti, että väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 37 kappaleessa esitettyjen komission päätelmien vastaisesti lysiinihydrokloridi ja lysiinisulfaatti eivät ole keskenään vaihdettavissa, minkä vuoksi lysiinisulfaatti ei kilpaile suoraan unionin tuotannonalan tuottaman lysiinihydrokloridin ja nestemäisen lysiinin kanssa.

(20)

Komissio totesi, että CCCMC:n lainaama artikkeli itse asiassa tuki komission kantaa vaihdettavuudesta. Artikkelissa (7) vertailtiin näiden kahden luokan vaikutusta katkarapujen rehuna ja osoitettiin tämä samankaltaisuus käytössä. Artikkelin johdanto-osassa todetaan, että L-lysiinimonohydrokloridi (L-lysiinihydrokloridi), joka sisältää vähintään 78 prosenttia lysiiniä, on yleinen vapaan lysiinin lähde siipikarjan ja vesiviljelyeläinten ruokavalioon lisättäväksi ja että yksi vaihtoehto on L-lysiinisulfaatti. Jäljempänä samassa osassa todetaan, että kanoja ja sikoja koskevissa tutkimuksissa L-lysiinisulfaatti osoittautui yhtä tehokkaaksi kuin L-lysiinihydrokloridi. Se, että useissa tutkimuksissa arvioitiin yksityiskohtaisesti eläinten rehussa käytettävien eri muotojen hyödyt – ja todettiin usein niiden olevan yhtäläiset – osoittaa selvästi, että ne ovat kuluttajien mielestä keskenään vaihdettavissa ja kilpailevat keskenään samoilla markkinoilla eli eläinten rehussa. Sen vuoksi komissio hylkäsi väitteen.

(21)

Elintarvikelaatuisen lysiinin maahantuoja Dutch Protein Services B.V. väitti, että rehuteollisuudessa käytettäväksi tarkoitettu lysiini olisi erotettava ihmisravinnoksi tarkoitettujen tuotteiden valmistuksessa käytettävästä lysiinistä, ja pyysi, että elintarviketeollisuudessa käytettävään, tällä hetkellä Taric-alanimikkeeseen 2922 41 00 90 luokiteltavaan lysiiniin ei sovellettaisi polkumyyntitulleja. Tuoja väitti, että elintarvikelaatuinen lysiini ei kilpaile eläinten rehuihin tarkoitetun lysiinin kanssa, koska elintarvike- ja rehulaatuisen lysiinin käyttöaloissa on eroja, mikä on myös oikeudellisesti määritelty. Molempien tuotteiden tuottajien piiri on erilainen, ja lisäksi keskimääräisessä hintatasossa on eroja elintarvike- ja rehulaatuisen lysiinin välillä. Tuoja väitti, että yhdelläkään kiinalaisista rehulaatuisen lysiinin tuottajista ei ole asianmukaista lupaa tuottaa myös elintarvikelaatuista lysiiniä. Elintarvikealalla myyntivolyymi on huomattavasti alhaisempi ja hintataso paljon korkeampi.

(22)

Tuoja huomautti lisäksi, että komissio ei ottanut yhteyttä yhteenkään elintarvikelaatuista lysiiniä tuottavaan kiinalaiseen tuottajaan, ja korosti, että unionissa ei tuoteta elintarvikelaatuista lysiiniä lainkaan ja että sen tuotanto tapahtuu kokonaan unionin ulkopuolella. Tuoja väitti, että elintarvikelaatuisen lysiinin tuonti ei näin ollen voi aiheuttaa merkittävää vahinkoa unionin tuotannonalalle eikä se voi johtaa tuotantokustannukset alittavaan myyntiin unionissa tai merkittäviin tappioihin eikä unionin tuotannonalan myyntimäärien ja markkinaosuuden merkittävään pienenemiseen. Tuoja väitti myös, että CN-koodia 2922 41 00 90 käytetään tosiasiallisesti elintarviketeollisuudessa eikä rehuteollisuudessa.

(23)

Lysiinin tuontia lääke-, ravitsemus- ja teollisuuskäyttöön harjoittava Kyowa Hakko Europe GmbH väitti, että lysiiniä tuotetaan pääasiassa eläinten rehuksi, kun taas farmaseuttisissa tuotteissa käytettävän lysiinin markkinat ovat segmentoituneet pienet erikoismarkkinat, joiden markkinaosapuolet, määrät ja hinnat eroavat huomattavasti rehun myyntimarkkinoista. Lääkealalla myyntivolyymi on huomattavasti muita aloja alhaisempi ja hintataso paljon korkeampi. Lisäksi tuoja väitti, että lääketarkoituksiin käytettävän lysiinihydrokloridin markkinat ovat kasvussa toisin kuin rehussa käytettävän lysiinin markkinat. Kyowa Hakko Europe GmbH väitti, että markkinoiden segmentoitumista ja erilaista hinnoittelua ei otettu tutkimuksessa riittävästi huomioon.

(24)

Tuoja väitti myös, että ei ole viitteitä siitä, että lysiinin tuonti vaikuttavana farmaseuttisena aineena käytettäväksi johtaisi tuotteen saattamiseen unionin markkinoille sen normaaliarvoa alhaisemmalla hinnalla, eikä unionin tuotannonalalle siten aiheudu vahinkoa. Kyowa Hakko Europe GmbH pyysi komissiota jättämään lääkealalla käytettävän lysiinin tuotteen määritelmän ulkopuolelle tai vaihtoehtoisesti soveltamaan tietyn käyttötarkoituksen menettelyä UTK:n 254 artiklan mukaisesti erityismenettelyjen puitteissa.

(25)

Dutch Protein Services B.V.:n ja Kyowa Hakko Europe GmbH:n väitteitä käsitellään seuraavissa kappaleissa yhdessä.

(26)

Komissio ilmoitti vireillepanoilmoituksessa (8), että tutkimuksen kohteena oleva tuote on lysiini ja sen esterit sekä niiden suolat, käyttötarkoituksesta riippumatta. Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 37 kappaleessa esitetään, komissio analysoi tutkimuksen aikana lysiinin käyttöä monenlaisissa käyttötarkoituksissa, kuten rehumarkkinoilla, farmaseuttisissa tuotteissa ja elintarvikkeissa, ja päätteli, että lysiinin muoto ja lysiinin pitoisuus tuotteessa eivät muuta tuotteen perusmääritelmää tai ominaisuuksia tai eri osapuolten käsitystä tuotteesta. Eri muodoissa olevaa lysiiniä käytetään samaan tarkoitukseen – erittäin sulavaa lysiiniä käytetään eläimille ja ihmisille joko farmaseuttisissa tuotteissa, elintarvikkeissa (ravintolisänä) tai rehussa. Näin ollen lysiinin muodolla ei ole merkitystä, ja kaikki kolme muotoa ovat keskenään vaihdettavissa, koska kyseessä on sama ravintoaine.

(27)

Edellä esitettyjen väitteiden perusteella komissio analysoi lysiinin käyttöä monenlaisissa käyttötarkoituksissa, kuten rehumarkkinoilla, farmaseuttisissa tuotteissa ja elintarvikkeissa (ravintolisänä), ja päätteli, että lysiinin muoto ja lysiinin pitoisuus tuotteessa eivät muuta tuotteen perusmääritelmää tai ominaisuuksia tai eri osapuolten käsitystä tuotteesta. Vaikka farmaseuttisissa tuotteissa ja elintarvikkeissa käytettävän lysiinin puhtausvaatimukset ovat korkeammat, eri muodoissa olevaa lysiiniä käytetään samaan tarkoitukseen – erittäin sulavaa lysiiniä käytetään eläimille ja ihmisille joko farmaseuttisissa tuotteissa, elintarvikkeissa (ravintolisänä) tai rehussa. Tässä suhteessa lysiini ei eroa muista tuotteista, joita valmistetaan ja markkinoidaan eri tuotelajeissa. Komissio selvensi lisäksi, että tutkimusajanjaksolla unionin tuotannonala tuotti ja myi lysiiniä lääke- ja elintarvikealalle. Vaikka unionin tuotannonala toimitti lysiiniä pääasiassa rehumarkkinoille, se osoitti pystyvänsä toimittamaan lysiiniä myös lääke- ja elintarvikemarkkinoille, joilla lysiinin puhtaudelle asetetaan korkeampia vaatimuksia.

(28)

CN-koodia koskevan väitteen osalta komissio selvensi, että CN-koodi 2922 41 00 julkaistiin vireillepanoilmoituksessa ja että se kuului tutkimuksen soveltamisalaan alusta alkaen. Kyseinen CN-koodi kuuluu orgaanisten kemikaalien luokkaan, ja sillä on

(29)

Komissio totesi, että sekä lysiinihydrokloridin että nestemäisen lysiinin tuonnissa käytetään näitä Taric-koodeja käyttötarkoituksesta riippumatta. Näin ollen farmaseuttiseen käyttöön tarkoitetut lysiinin suolat, lysiiniasetaatti ja lysiiniaspartaatti kuuluvat CN-koodiin 2922 41 00 ja tämän tutkimuksen soveltamisalaan.

(30)

Komissio hylkäsi väitteen, jonka mukaan se ei ollut yhteydessä kiinalaisiin elintarvikelaatuisen lysiinin tuottajiin. Komissio muistuttikin, että se oli väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 21 kappaleen mukaisesti ottanut yhteyttä kaikkiin tiedossa olleisiin lysiinin tuottajiin Kiinassa tuotteen luokasta tai käyttötarkoituksesta riippumatta ja pyytänyt Kiinan kansantasavallan Euroopan unionissa olevalta edustustolta apua komission käyttämän luettelon tarkistamiseen ja tarvittaessa täydentämiseen. Tämän jälkeen se oli ottanut otokseen suurimmat ilmoittautuneet vientiä harjoittavat tuottajat, kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 21–23 kappaleessa todetaan. Lisäksi, kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 23 kappaleessa todetaan, asianomaisten osapuolten ainoat vientiä harjoittavien tuottajien otosta koskevat varaumat liittyivät otokseen valittujen yritysten määrään, eivät otokseen valittujen yritysten unionin markkinoilla myymän lysiinin tyyppiin.

(31)

Tietyn käyttötarkoituksen perusteella myönnettävästä vapautuksesta komissio totesi, että väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 37 kappaleessa esitettyjen seikkojen lisäksi yksi otokseen valituista kiinalaisista vientiä harjoittavista tuottajista, Meihua Holdings Group Co., Ltd, oli sopinut ostavansa Kyowa Hakko Bio Co., Ltd:n aminohappoliiketoiminnan (9). Komissio totesi myös, että kauppa edellyttää lakisääteistä hyväksyntää ja kaupan odotetaan toteutuvan vuoden 2025 viimeisellä neljänneksellä. Koska Kyowa Hakko Bio Co., Ltd:stä on tulossa Meihua Holdings Group Co., Ltd:hen etuyhteydessä oleva yritys, komissio katsoo, että unionin tullikoodeksin (10) 254 artiklassa säädetyt edellytykset tietyn käyttötarkoituksen perusteella myönnettävän vapautuksen täyttämiseksi eivät täyty.

(32)

Edellä esitetyn perusteella väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 30–38 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(33)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen otokseen valitut vientiä harjoittavat tuottajat Meihua ja Eppen, CCCMC ja valituksen tekijä esittivät huomautuksia polkumyyntiä koskevista alustavista päätelmistä.

(34)

Normaaliarvon laskemista koskevat tarkemmat tiedot esitetään väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 39–228 kappaleessa.

(35)

Merkittävien vääristymien esiintymisestä Kiinassa ei saatu huomautuksia. Näin ollen väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 52–151 kappaleessa esitetyt päätelmät voitiin vahvistaa.

(36)

Päätelmästä, jonka mukaan Kolumbia täyttää perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan a alakohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa säädetyt kriteerit ja sitä voidaan sen perusteella pitää asianmukaisena edustavana maana, ei esitetty huomautuksia. Väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 152–174 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(37)

Päätelmistä ilmoittamisen jälkeen otokseen valitut kaksi vientiä harjoittavaa tuottajaa toimittivat erilliset vastaukset kustannusten ja vertailuarvojen määrittämisessä käytetyistä lähteistä.

(38)

Eppen esitti huomautuksen laskelmasta, jota komissio käytti sivutuotteiden vertailuarvojen laskemiseen. Se vastusti komission käyttämän suhteellisen laskelman käyttöä ja pyysi komissiota käyttämään sen sijaan GTA-tietokannan hintoja. Tuotannontekijöitä koskevan muistion liitteessä II komissio ilmoitti, että se aikoi käyttää sivutuotteiden osalta joko GTA:ta tai muita vaihtoehtoisia lähteitä. Väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 187 ja 188 kappaleessa komissio selitti, että tuottajien ilmoittamat sivutuotteet ovat laadultaan hyvin erilaisia, mikä näkyy niiden hinnoittelun moninaisuudessa, mutta kaikissa tapauksissa merkittävin hintaan vaikuttava tekijä on edelleen maissi. Tuottajien esittämiä huomautuksia analysoidessaan komissio oli myös todennut, että kaikille sivutuotteille ilmoitetuille HS-koodeille on ominaista suuri moninaisuus, koska ne ovat useita, hyvin monenlaisia tuotteita kattavia koodeja, jotka eivät vastaa ilmoitettuja sivutuotteita. Kun otetaan huomioon itse sivutuotteen hintavaihtelu ja koodeihin kuuluvien tuotteiden kirjo, komissio päätteli, että näitä koodeja koskevat GTA-tiedot eivät ole luotettavia vertailuarvojen määrittämistä varten. Koska GTA:sta tai muusta lähteestä ei ollut saatavilla muita tietoja, komissio päätteli, että paras arvio näiden sivutuotteiden hinnasta saadaan noudattamalla käytäntöä, jota on jo käytetty lysiinin kanssa samaan luokkaan kuuluvan tuotteen polkumyyntimenettelyssä (11), ja käyttää suhteellista laskelmaa. Koska tuottaja ei ole toimittanut mitään lisätietoja, jotka johtaisivat vertailuarvon luotettavampaan arviointiin, sen huomautukset hylättiin.

(39)

Väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 176, 178 ja 196 kappaleessa komissio selitti, että lysiinin tuotannossa käytettävän höyryn vertailuarvo laskettiin maakaasun hinnan perusteella. Eppen väitti ostavansa höyryä etuyhteydessä olevalta yritykseltä, joka käyttää polttoaineena hiiltä, ja pyysi, että hinnan laskenta oikaistaan höyryhiilen perusteella.

(40)

Tässä yhteydessä on huomattava, että etuyhteydessä oleva yritys ei ollut mukana Eppen Groupin kyselyvastauksissaan toimittamissa tiedoissa, jotta se olisi voitu tarkastaa tarkastuskäynnin aikana. Lisätietoja höyryn tuotantomenettelystä ei toimitettu eikä väitteen tueksi esitetty näyttöä. Lisäksi muissa samaan yleiseen tuoteluokkaan (esim. erytritoli) kuuluvissa tapauksissa komissio on käyttänyt muuntoa maakaasusta höyryyn. Koska näyttöä ei esitetty, komissio hylkäsi väitteen.

(41)

Meihua toimitti näyttöä ja viittasi tarkastusten aikana esitettyyn näyttöön, joka osoitti, että Meihua Jilinin käyttämä hiili on ruskohiiltä (HS-koodi 2702 10 ) ja Meihua Xingjiangin käyttämä hiili on puolibitumista kivihiiltä (HS-koodi 2701 19 ). Meihua pyysi komissiota mukauttamaan hiilen vertailuarvon vastaamaan käytössä ollutta hiiltä. Se ehdotti joko GTA-hintojen käyttämistä ruskohiilelle ja puolibitumiselle hiilelle tai vaihtoehtoisesti Kolumbian hintojen käyttämistä höyryhiilelle.

(42)

Komissio määritti vertailuarvon hiilelle käyttäen kaikista maista – lukuun ottamatta Kiinaa ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2015/755 (12) liitteessä 1 lueteltuja maita – peräisin olevan, kaikkiin maihin suuntautuvan tuonnin yksikköhintojen painotettua keskiarvoa GTA:n mukaan (väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 178 ja 185 kappale). Vertailuarvo määritettiin antrasiitin (HS-koodi 2701 11 ) hinnan perusteella, koska vientiä harjoittava tuottaja ilmoitti tämän koodin kyselyvastauksessaan. Toimitetun näytön perusteella komissio kuitenkin hyväksyi väitteen, koska GTA-hintojen käyttö ruskohiilelle ja puolibitumiselle kivihiilelle kuvastaa tarkemmin Meihua Groupin käyttämiä hiililajeja. Komissio päivitti hiilen vertailuarvoksi Jilin Meihuan osalta ruskohiiltä koskevien GTA-tietojen perusteella 0,502 CNY kilogrammaa kohti ja Xingjiang Meihuan osalta puolibitumista kivihiiltä koskevien GTA-tietojen perusteella 0,969 CNY kilogrammaa kohti.

(43)

Väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa ei hiilen vertailuarvon määrittämisessä ollut otettu huomioon kuljetuskustannuksia, koska Meihua ei ollut ilmoittanut kuljetuskustannuksia kyselylomakevastauksessaan. Tarkastellessaan Meihuan edellä johdanto-osan 41 kappaleessa mainittuja hiilen ostoja koskevia lisätietoja komissio totesi, että liiketapahtumiin sisältyi kuljetuskustannuksia, joita ei ollut ilmoitettu tuottajien kyselylomakkeissa, kuten komissio vaati.

(44)

Uusien huomautusten perusteella komissio määritti, että kuljetuskustannusten osuus Jilin Meihuan ruskohiilen hankintakustannuksista oli 11,4 prosenttia ja Xingjiang Meihuan puolibitumisen kivihiilen hankintakustannuksista 44,6 prosenttia. Kokonaiskustannusten laskemiseksi komissio sovelsi näitä prosenttiosuuksia katteena GTA:sta johdanto-osan 42 kappaleen mukaisesti johdettuihin hiilen vertailuhintoihin. Tämän tuloksena Jilinin käyttämän ruskohiilen lopulliseksi hinnaksi saatiin 0,560 CNY kilogrammaa kohti ja Xingjiang Meihuan käyttämän puolibitumisen kivihiilen hinnaksi 1,402 CNY kilogrammaa kohti hankintakustannuksineen.

(45)

Meihua pyysi huomautuksissaan työvoimakustannusten vertailuarvoa koskevien laskelmien uudelleentarkastelua. Se totesi, että vertailuarvo perustui ILO:n tietoihin kuukausituloista pääluokassa ”teollisuus” Kolumbiassa vuonna 2023, kun taas viikoittaiset työtunnit koskivat ”muuhun valmistukseen” liittyvää toimintaa Kolumbiassa vuonna 2023. Komissio myönsi kirjoitus- tai laskuvirheen ja analysoi ILO:n tietokannassa saatavilla olevia tietoja tarkemmin. Komissio havaitsi samassa lähteessä (LFS – Integrated Household Survey) vertailuarvon Kolumbian kemianteollisuuden työntekijöiden keskituntiansioille tutkimusajanjaksolla. Tämä vertailuarvo kuvastaa lysiinin tuotannon alaa paremmin kuin yleisemmät teollisuuden ansiot. Näin ollen komissio päätti käyttää tätä vertailuarvoa, joka on 19,8 CNY/tunti ja sisältää maksut, kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 189 kappaleessa mainitun sosiaaliturvamaksun.

(46)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Meihua totesi, että komission käytäntönä on vahvistaa raaka-aineiden vertailuarvot tuontitilastojen perusteella. Vertailuarvot ovat CIF-hintoja, jotka jo sisältävät kuljetuskustannukset. Näin ollen komissio oli virheellisesti lisännyt kuljetuskustannukset määrittäessään ruskohiilelle ja puolibitumiselle kivihiilelle asetettuja vertailuarvoja (johdanto-osan 44 kappale).

(47)

Komissio oli samaa mieltä siitä, että ruskohiilen osalta kansainvälinen vertailuarvo 0,502 CNY/kg ja puolibitumisen kivihiilen osalta kansainvälinen vertailuarvo 0,969 CNY/kg ovat CIF-hintoja ja sisältävät kuljetuskustannukset rajalle. Komission vakiintuneena käytäntönä on kuitenkin sisällyttää normaaliarvoa laskettaessa kuljetuskustannukset rajalta tehtaan portille. Normaaliarvon laskennassa kansainvälistä vertailuarvoa on korotettu vientiä harjoittavien tuottajien ilmoittaman kuljetuskustannusten ja raaka-ainekustannusten suhteen mukaisesti. Tuotantopanosten arvo toimitettuna tuottajan tehtaan portille edustavassa maassa on otettu asianmukaisesti huomioon vasta, kun nämä kustannukset on lisätty. Tätä varten komissio sovelsi Meihuan kyselylomakevastauksista johdettuja suhdelukuja. Koska komissio noudatti vahvistettua menetelmää, Meihuan pyyntö poistaa kuljetuskustannukset hylätään ja Meihualle ilmoitetut laskelmat ja niistä johtuvat polkumyyntimarginaalit pysyvät ennallaan.

(48)

Myös Eurolysine esitti huomautuksia hiilen vertailuarvojen laskemisesta. Se vastusti ruskohiilen ja puolibitumisen kivihiilen vertailuarvon muuttamista ja totesi, että komission ei olisi pitänyt muuttaa alkuperäistä, antrasiittiin perustuvaa vertailuarvoa, koska Meihua pyysi hiilen vertailuarvojen muuttamista vasta alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen. Komissio totesi, että se pyrkii aina tekemään päätelmänsä paikkansapitävien tosiseikkojen ja parhaiden saatavilla olevien tietojen perusteella. Johdanto-osan 41 kappaleen mukaisesti komissio pystyi perustamaan päätelmänsä jo toimitettuihin ja Meihuan tehtaaseen tehdyn tarkastuskäynnin aikana tarkastettuihin tietoihin (ks. väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 28 kappale), joten se saattoi hyväksyä Meihuan huomautukset, jotka koskivat konserniin kuuluvien yritysten käyttämiä hiililajeja. Näin ollen huomautus hylättiin.

(49)

Eurolysine vastusti lisäksi kansainvälisten vertailuarvojen käyttöä hiilen osalta ja totesi, että tämä menettelytapa poikkeaa väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa sovelletusta menettelytavasta. Se huomautti myös, että komissio ei ole sisällyttänyt vertailuarvojen laskentaan Kiinaan suuntautuvaa tuontia. Molemmat huomautukset ovat asiasisällöltään virheellisiä. Komissio oli käyttänyt antrasiitin osalta kansainvälistä vertailuarvoa väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 185 kappaleen mukaisesti. Komissio sisällytti Kiinaan suuntautuvan tuonnin, kuten on nähtävissä hiilen vertailuarvolaskelmien avoimessa versiossa, joka toimitettiin lopullisten päätelmien ilmoittamisen (13) yhteydessä. Näin ollen huomautukset hylättiin.

(50)

Eurolysine huomautti myös, että johdanto-osan 44 kappaleessa esitettyjen kuljetuskustannusten sisällyttämisessä laskelmiin on laskuvirhe, ja ehdotti kuljetusten lisäkustannuksille vaihtoehtoista laskentamenetelmää. Kuten johdanto-osan 47 kappaleessa todetaan, lisäkustannusten laskelma noudatti tiukasti komission menetelmää. Näin ollen huomautus hylättiin.

(51)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Eppen toisti pyyntönsä laskea höyryn vertailuarvo ruskohiilen eikä kaasun perusteella väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 195 kappaleen mukaisesti. Eppen väitti, että höyry ostettiin etuyhteydessä olevalta yritykseltä nimeltä Eppen Energy, joka ilmoitettiin komissiolle ja jonka olisi pitänyt olla osa tarkastuskäyntiä. Eppen esitti komissiolle etuyhteydessä olevan yrityksen kirjanpitojärjestelmästä kuvakaappauksia, joista ilmenee ruskohiilen käyttö höyryntuotannon raaka-aineena. Komissio toteaa, että tarkastuskäynnin aikana ei esitetty tietoja hiilen käytöstä. Tuotannontekijöitä koskevan toisen muistion jälkeen Eppenillä oli useita mahdollisuuksia esittää tietoja hiilen käytöstä höyryn tuottamiseen ja nimenomaisesta hiililajista. Ennen lopullista vaihetta ei esitetty mitään tietoja eikä lopullisten päätelmien ilmoittamisen yhteydessä toimitettuja tietoja voida todentaa. Sen vuoksi komissio hylkäsi väitteen.

(52)

Koska edellä johdanto-osan 38 kappaleessa tarkoitetun työvoimaa koskevan päivitetyn vertailuarvon ja edellä johdanto-osan 42 kappaleessa esitettyjen hiilen vertailuarvon muutosten johdosta ei esitetty muita huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 39–208 kappaleessa esitetyt normaaliarvoa koskevat päätelmät voitiin vahvistaa. Selkeyden vuoksi väliaikaista tullia koskevan asetuksen taulukon 1 rivit Työvoima ja Hiili korvataan seuraavilla riveillä:

”Taulukko 1

Lysiinin tuotannontekijät

(53)

Koska vientihinnan laskennasta ei esitetty huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 209–212 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistettiin.

(54)

Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 218 kappaleessa todetaan, niissä tapauksissa, joissa tuottaja myi tuotteet muille samaan ryhmään kuuluville yrityksille, minkä jälkeen ne vietiin unioniin, vientihintaan tehtiin perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan i alakohdan mukaisia oikaisuja etuyhteydessä olevien kauppiaiden voittomarginaalin huomioon ottamiseksi silloin, kun tällaisten kauppiaiden toiminnan katsottiin muistuttavan palkkioperusteisen edustajan toimintaa. Meihua pyysi komissiota jättämään etuyhteydessä olevien kauppayhtiöiden myynti-, hallinto- ja yleiskustannusten sekä voiton osuuden pois vientilaskelmasta ja väitti, että se ei toimi edustajan ominaisuudessa. Meihua väitti, että kaikkiin Meihua Groupin yrityksiin (sekä tuotanto- että kaupankäyntiyksiköihin) sovelletaan yhtä taloudellista valvontaa ja että ne toimivat yhtenä yrityksenä, joka on jakanut toiminnot tutkimuksen kohteena olevan tuotteen tuotanto- ja myyntitarkoituksia varten, eikä niiden suhteiden järjestely muistuta edustajan kaupallisia suhteita eikä ole muutoin palkkioperusteista.

(55)

Komissio totesi, että Meihuan toimittamien kyselyvastausten ja erityisesti vientimyynnin fyysisen ja taloudellisen vuokaavion perusteella voidaan todeta, että kauppayhtiöt ovat luonteeltaan ”kauppiaita” ja että tuottajayritysten ja kauppiaiden välillä on käyty neuvotteluja.

(56)

Näiden kahden kauppiaan ja tehtaiden väliset kauppasopimukset vahvistavat entisestään sitä, että kauppayhtiöt toimivat palkkioperusteisina edustajina. Vielä tärkeämpää on, että Meihuan päätoimipaikan ja Jilin Meihuan välisessä ostosopimuksessa on vastuulauseke sekä lauseke riitojen ratkaisemisesta sovinnollisesti tai jos se ei onnistu, tuomioistuimessa. Tämän näytön olemassaolo sulkee pois luonnehdinnan siitä, että Kiinan kansantasavallassa sijaitsevat Meihua-yritykset ovat yksi taloudellinen yksikkö. Oikeuskäytännön mukaan kahden sopimusyhtiön välisten sopimusriitojen ratkaisemiseen tarkoitetun välityslausekkeen olemassaolo ja solidaarisuuden puute näiden yhtiöiden välillä antavat olettaa, että kahden erillisen oikeushenkilön olemassaolon lisäksi olemassa on kaksi taloudellista yksikköä, joilla on erilaiset intressit, eikä tilanne näytä vastaavan yhden taloudellisen yksikön olemassaoloa, jossa toinen yrityksistä luokitellaan sisäiseksi myyntiosastoksi (14). Tämä koskee vieläkin enemmän Meihua HK:ta, joka on Kiinasta erilliselle tullialueelle Hongkongiin sijoittautunut tytäryhtiö, jonka ainoa toiminta Meihuan ilmoituksen mukaan on kaupankäynti ja joka neuvottelee ehdoista tehtaiden kanssa ja allekirjoittaa asiaankuuluvat sopimukset. Näin ollen komissio hylkäsi Meihuan väitteen ja vahvisti väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 218 kappaleessa esitetyt päätelmät.

(57)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Meihua toisti väitteensä, jotka koskivat Meihua-yhtiöiden yhden taloudellisen yksikön asemaa, mutta ei toimittanut tältä osin uusia tietoja. Näin ollen sen väite hylättiin.

(58)

Myös Eppen esitti lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen huomautuksia Eppen Asian asemasta. Eppen pyysi, että Eppen Asiaa ei pidetä erillisenä yksikkönä ja että voitosta ja myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksista ei tehdä vähennyksiä noudettuna-vientihinnan saamiseksi. Eppen väitti, että Eppen Asia on postilaatikkoyhtiö, jolla ei ole merkittävää toimintaa ja joka ei toimi palkkioperusteisena edustajana.

(59)

Komissio huomautti kuitenkin, että lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen toimittamissaan huomautuksissa Eppen totesi, että Heilongjiang Eppenin ja Eppen Asian välisessä myynnissä hinta määritettiin vähentämällä riippumattomien asiakkaiden lopullisesta hinnasta pieni marginaali, mikä nimenomaisesti on palkkiolle luonteenomaista. Lisäksi yksi Eppenin toimittamista sopimuksista, jota se lainasi lopullisia päätelmiä koskevissa huomautuksissaan, sisältää vastuu- ja välityslausekkeita, jotka koskevat riitojen ratkaisemista sovinnollisesti tai, jos tämä ei onnistu, Kiinan kansainvälisen talouden ja kaupan välityskomission edessä kyseisen komission määräysten mukaisesti. Tämän näytön olemassaolon vuoksi Eppen Asiaa ei voida luonnehtia yhdeksi taloudelliseksi yksiköksi. Kuten myös johdanto-osan 56 kappaleessa todetaan, kahden sopimusyhtiön välisten sopimusriitojen ratkaisemiseen tarkoitetun välityslausekkeen olemassaolo ja solidaarisuuden puute näiden yhtiöiden välillä antavat olettaa, että kahden erillisen oikeushenkilön olemassaolon lisäksi olemassa on kaksi taloudellista yksikköä, joilla on erilaiset intressit. Näin ollen tilanne ei näytä vastaavan yhden taloudellisen yksikön olemassaoloa, jossa toinen yrityksistä luokitellaan sisäiseksi myyntiosastoksi. Tämä koskee vieläkin enemmän Eppen Asiaa, joka on erillisessä maassa, Singaporessa, sijaitseva tytäryhtiö. Näin ollen komissio hylkäsi Eppenin väitteen ja vahvisti väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 218 kappaleessa esitetyt päätelmät.

(60)

Lopuksi Eppen väitti, että työntekijäluettelo osoittaa, että Eppen Asialla ei ole myyntitoimintoja, koska sillä ei ole työntekijöitä, joiden tehtävänimike liittyy myyntitoimintoihin. Tältä osin komissio toteaa, että Eppenin esittämissä työsopimuksissa todetaan selvästi, että yrityksellä on oikeus ohjata työntekijä suorittamaan mitä tahansa asiaan liittyvien palvelujen työtehtäviä, joita ei ole mainittu hänen työnkuvauksessaan. Edellä esitetyn perusteella yhtä taloudellista yksikköä koskeva vaatimus hylätään.

(61)

Sekä Meihua että Eppen esittivät huomautuksia komission menetelmästä myynti-, hallinto- ja yleiskustannusten osuuden laskemiseksi normaaliarvon muodostamisessa ja siten normaaliarvon vertailua noudettuna-tason vientihintaan. Nämä huomautukset ovat jatkoa väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 219–222 kappaleessa esitetyille huomautuksille.

(62)

Väliaikaisten toimenpiteiden jälkeen esittämissään huomautuksissa Eppen mainitsi, että kolumbialaisen Sucroal-yrityksen myynti-, hallinto- ja yleiskustannukset, joita komissio käytti normaaliarvon määrittämiseen, sisältävät kolme tekijää: jakelukustannukset, hallinnolliset kustannukset ja muut kustannukset. Eppen väittää, että jakelukustannukset vastaavat kustannustekijöitä, jotka ovat suoria, noudettuna-tason lisäksi muodostuvia kustannuksia. Näin ollen niitä ei pitäisi sisällyttää tutkimuksen kohteena olevan yrityksen laskennallisen normaaliarvon laskentaan. Komissio toteaa, että Eppen ei toimittanut väitteen tueksi näyttöä jakelukustannusten erittelystä. Näin ollen tämä väite hylättiin.

(63)

Vastaavasti Meihua väitti, että komissio on sisällyttänyt jakelukustannukset virheellisesti laskennalliseen myynti-, hallinto- ja yleiskustannusten suhteeseen ja samanaikaisesti vähentänyt kyseiset kustannukset Meihua Groupin vientihinnan laskennasta. Meihuan väite perustuu yksinomaan oletukseen, että Sucroalin myynti-, hallinto- ja yleiskustannusten erittely jakelukustannusten osalta vastaa käsittely- ja lastauskustannuksia, rahtikustannuksia ja muita liitännäiskustannuksia, jotka vähennettiin vientihinnasta sen saamiseksi noudettuna-tasolle. Mikään asiakirja-aineistossa oleva näyttö ei kuitenkaan tue tätä oletusta.

(64)

Molempien väitteiden osalta komissio toteaa, että Sucroalin ilmoittamat jakelukustannukset ovat osa myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksia. Tämä käy ilmi siitä, että Orbis-tietokannassa ilmoitetut muut kustannukset jakautuvat Kolumbian viranomaisten toimittamissa tiedoissa jakelukustannuksiin, hallinnollisiin kustannuksiin ja muihin kustannuksiin. Saatavilla olevissa tiedoissa jakelukustannuksia ei erotella tarkemmin siten, että tiettyjä kustannusluokkia voitaisiin yksilöidä ja sulkea pois. Näin ollen jakelukustannukset ovat myyntikustannuksia, joihin voi sisältyä kuljetuskustannuksia mutta myös muita kustannusluokkia, kuten varasto- ja jakelulaitosten vuokraus, mukaan lukien tarvittavat koneet ja ajoneuvot, tai mainonta ja markkinatutkimus, joita ei vähennetty vientihinnasta.

(65)

Meihua väitti lisäksi, että todistustaakka kuuluu komissiolle, koska komission on osoitettava, että se käytti vääristymätöntä ja kohtuullista määrää hallinto-, myynti- ja yleiskustannuksia sekä voittoa perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan mukaisesti. Näitä väitteitä oli käsitelty väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 220 kappaleessa. Viimeisimmissä huomautuksissaan Meihua väitti lisäksi, että komission olisi hyväksyttävä todistustaakka, ja viittasi komission täytäntöönpanoasetukseen (EU) 2025/58 (15) polkumyyntitullin käyttöön ottamisesta Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien tiettyjen pneumaattisten ulkorenkaiden tuonnissa.

(66)

Komissio huomautti, että asetuksen (EU) 2025/58 johdanto-osan 267 kappaleessa komissio käsitteli myynti-, hallinto- ja yleiskustannusten soveltuvuutta vain yleisesti ja totesi, että ”myynti-, hallinto- ja yleiskustannukset ja voitto eivät olleet suhteettoman suuria, minkä vuoksi niitä pidettiin asianmukaisina”. Myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksia koskevista yksityiskohtaisista tiedoista komissio toteaa, että pneumaattisten renkaiden osalta, kuten asetuksen (EU) 2025/58 johdanto-osan 270 ja 271 kappaleessa todetaan, komissio todella vähensi kuljetuskustannukset myynti-, hallinto- ja yleiskustannusten laskennasta noudettuna-tason määrittämiseksi yrityksen tilinpäätöstietojen perusteella. Sucroalin tapauksessa tällaisia yksityiskohtaisia tietoja ei kuitenkaan ollut helposti saatavilla eivätkä vientiä harjoittavat tuottajat (Eppen ja Meihua) tuoneet niitä saataville, jotta komissio olisi voinut vähentää kuljetuskustannukset.

(67)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen sekä Meihua että Eppen toistivat väitteensä, jotka koskivat komission menetelmää myynti-, hallinto- ja yleiskustannusten osuuden laskemiseksi normaaliarvon muodostamisessa, mutta ne eivät toimittaneet uusia tietoja. Sen vuoksi niiden väitteet hylättiin.

(68)

Koska käytettävissä ei ollut lisätietoja, joiden perusteella tietyt kustannukset voitaisiin jättää myynti-, hallinto- ja yleiskustannusten laskelman ulkopuolelle, komissio katsoi, että myynti-, hallinto- ja yleiskustannusten taso on vääristymätön ja kohtuullinen kaupankäynnin noudettuna-tasolle ja hylkäsi esitetyt väitteet. Koska vertailusta ei esitetty muita huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 213–222 kappaleessa esitetyt päätelmät voitiin vahvistaa.

(69)

Kuten edellä johdanto-osan 52 kappaleessa kuvataan, asianomaisten osapuolten väitteiden johdosta ja koska muita huomautuksia ei ollut, komissio laski polkumyyntimarginaalit uudelleen.

(70)

Lopulliset polkumyyntimarginaalit – ilmaistuina prosentteina CIF-hinnasta (kulut, vakuutus ja rahti maksettuina) unionin rajalla tullaamattomana – ovat seuraavat:

(71)

Koska unionin tuotannonalan ja unionin tuotannon määrittelystä ei esitetty huomautuksia, komissio vahvisti väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 229–231 kappaleessa esitetyt päätelmänsä.

(72)

Kuten johdanto-osan 79–82 kappaleessa selitetään ja tarkistetussa taulukossa 3 esitetään, Kiinasta tuotavaa lysiiniä koskevien tuontitietojen tarkistaminen tutkimusajanjaksolla vaikutti väliaikaista tullia koskevan asetuksen taulukkoon 2. Lopullinen taulukko 2 on seuraava:

”Taulukko 2

Unionin kulutus (tonnia lysiinihydrokloridiekvivalenttia)

(73)

Tarkastelujaksolla unionin kulutus laski 14 prosenttiyksikköä.

(74)

Koska unionin kulutuksesta ei esitetty huomautuksia, komissio vahvisti väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 234–236 kappaleessa esitetyt päätelmänsä.

(75)

Väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 237 ja 238 kappaleessa komissio selitti, että jotta muita tuotteita ei sisällytettäisi tietoihin aiheettomasti, komissio käytti lysiinisulfaatin tuontitietoina kiinalaisia ja indonesialaisia kauppatilastoja tuottavien erikoistuneiden markkinatietopalvelujen tarjoajien tuontitietoja. Tarkkaa lähdettä ei voitu paljastaa tietojen toimittajan pyynnöstä, mutta komissio oli voinut ristiintarkastaa nämä tiedot.

(76)

Päätelmien ilmoittamisen jälkeen CESFAC ja Vall Companys väittivät, että komission päätös olla julkistamatta lysiinisulfaatin tuontitietojen toimittajaa tarkoitti, että asianomaisten osapuolten on hyväksyttävä ne kyseenalaistamatta niitä. Lisäksi ne väittivät, että komissio ja Eurolysine eivät olleet esitelleet toimittajien käyttämiä menetelmiä eivätkä myöhemmin vienti- tai tuontitietoihin tehtyjä oikaisuja lysiinisulfaatin tuonnin yksilöimiseksi ottaen huomioon, että tiedot oli luokiteltu useita eri tuotteita kattaviin CN-koodeihin.

(77)

CESFAC ja Vall Companys toimittivat Kiinasta tuotua lysiiniä koskevat tarkistetut luvut käyttäen Eurostatin tietoja lysiinihydrokloridin tuonnin osalta sekä lysiinisulfaatin tuontitietoja, jotka ne olivat saaneet olennaisten raaka-aineiden toimitusketjuja jäljittävältä markkinatietopalvelujen tarjoajalta Kemiexiltä. Eurostatin ja Kemiexin yhdistetyt tiedot osoittivat, että Kiinasta tulevan tuonnin määrä tutkimusajanjaksolla oli 296 869 tonnia eli 11 prosenttia vähemmän kuin komission väliaikaista tullia koskevan asetuksen taulukossa 3 julkaisema 329 052 tonnia. CESFAC ja Vall Companys Group huomauttivat, että niiden tarkistetussa laskelmassa lysiinin tuonti Kiinasta oli pysynyt suhteellisen vakaana koko tarkastelujakson ajan: supistunut vuosina 2020–2022 ja elpynyt vuosina 2022–2023. Kaiken kaikkiaan Kiinasta tuleva tuonti oli kasvanut vain 6 prosenttia vuodesta 2020 tutkimusajanjaksolle komission ilmoittamaan 8 prosenttiin verrattuna, ja vuosina 2022–2023 se oli kasvanut 9 prosenttia eikä 15 prosenttia.

(78)

Samaan tapaan CCCMC väitti, että komissio ei ollut pystynyt osoittamaan, että Kiinasta polkumyynnillä tapahtunut tuonti on kasvanut merkittävästi joko absoluuttisesti mitattuna tai suhteessa kulutukseen tai tuotantoon, ja että tuontimäärän 8 prosentin kasvu ei ole merkittävä. Se toimitti Kiinan virallisia lysiinihydrokloridin vientitilastoja, joissa vientimäärät vähenivät tarkastelujaksolla yhteensä 14 prosenttia vuosina 2021–2022 ja 16 prosenttia lisää vuosina 2022–2023 (tutkimusajanjakso). CCCMC toimitti Eurostatin tuontitiedot lysiinisulfaatin (CN 2309 90 31 ja 2309 90 96 ) osalta tarkastelujaksolta osoittaakseen unioniin tuotujen määrien vähenemisen ja väitti, että komissio ei arvioinut lysiinin tuontimääriä ja tutkimusajanjakson aikana havaittuja suuntauksia kokonaisuutena asianmukaisesti.

(79)

Väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa komissio sovelsi erikoistuneista markkinatiedoista saatuja lysiinisulfaattia koskevia tuontitietoja koko tarkastelujakson ajalta johdonmukaisuuden varmistamiseksi lysiinisulfaatin osalta, vaikka lysiinisulfaatille luotiin erillinen CN-koodi vuonna 2023. Komissio arvioi tilanteen uudelleen ottaen huomioon CESFACin väitteen Kiinasta tuodun lysiinisulfaatin määrästä tutkimusajanjaksolla. Koska lysiinisulfaatille on ollut saatavilla erillinen CN-koodi vuodesta 2023 alkaen, komissio päätteli, että kyseisenä vuonna oli tarkoituksenmukaisempaa käyttää Eurostatin tietoja kyseisen tuotelajin tuonnista, koska kyseiset tiedot ovat luotettavimpia. Koska edellisinä vuosina lysiinisulfaattia tuotiin useita eri tuotteita kattavien koodien alaisuudessa eikä Eurostatista ollut saatavilla nimenomaisesti lysiinisulfaattia koskevia tietoja ja koska CESFACin toimittamat Kemiexin tiedot olivat Eurostatin kokoamiin lysiinisulfaatin tuontitilastoihin verrattuna aliarvioidut tutkimusajanjaksolla, komissio katsoi, että sen alustavassa vaiheessa käyttämien erikoistuneiden markkinatietojen tuontitiedot olivat edelleen luotettavin lähde edellisten vuosien osalta.

(80)

Komissio totesi lisäksi, että oli selviä viitteitä siitä, että CESFACin käyttämissä Kemiexin tiedoissa oli vakavia virheitä, koska – kuten valituksen tekijäkin totesi – CESFAC myönsi, että tutkimusajanjaksolla (2023) Kiinasta viedyn lysiinin arvioitu määrä eli 31 205 tonnia oli pienempi kuin sovellettava kiintiö, jonka komissio vahvisti täyttyneen 6 päivänä lokakuuta 2023. Komissio muistutti, että CESFAC oli käyttänyt olennaisten raaka-aineiden toimitusketjuja koskevien tietojen hankkimiseen erikoistuneita markkinatietoja tuonti-/vientitietokannan sijaan.

(81)

CESFACin toimittamat tiedot olivat 5 prosenttia Eurostatin tuontitietoja alhaisemmat tutkimusajanjaksolla, mikä vahvistaa, että Kempiexin ilmoittamat tuontimäärät ovat aliarvioituja.

(82)

Koska tuontitilastot on päivitetty, kuten edellä johdanto-osan 79 kappaleessa kuvataan, väliaikaista tullia koskevan asetuksen taulukkoa 3 tarkistetaan seuraavasti:

”Taulukko 3

Tuontimäärä ja markkinaosuus

(83)

Komissio vahvisti, että tuonti Kiinasta kasvoi tarkastelujaksolla 3 prosenttia, kun taas kyseisen tuonnin markkinaosuus kasvoi vuoden 2020 [60–69 prosentista] tutkimusajanjakson [70–79 prosenttiin]. Kiinasta tulevan tuonnin osuus unionin markkinoilla pysyi määräävänä koko tarkastelujakson ajan, ja tuonnin kokonaismäärä kasvoi aikana, jolloin unionin lysiinin kulutus väheni 14 prosenttia, minkä seurauksena markkinaosuus kasvoi 20 prosenttia. Tämän perusteella komissio hylkää väitteen, jonka mukaan Kiinasta polkumyynnillä tapahtuva tuonti ei ole lisääntynyt merkittävästi.

(84)

Väitteestä, joka koski lysiinisulfaatin tuontitietojen lähteen läpinäkymätöntä käsittelyä vuosina 2020–2022, komissio selitti jäljempänä johdanto-osan 98–101 kappaleessa, miksi se katsoi perustelluksi jättää erikoistuneet markkinatiedot julkistamatta.

(85)

Valituksen tekijä totesi, että unionin lysiinintuotannon alan 7 päivänä marraskuuta 2024 päivätyn lysiinisulfaattia koskevan huomautuksen tavoitteena oli antaa tarkempia tietoja. Huomautus toimitettiin täysin avoimesti, ja kaikilla asianomaisilla osapuolilla oli mahdollisuus tutustua tietoihin ja tarkastaa ne, mukaan lukien erityyppisten lysiinien erittely. Koska erikoistuneiden markkinatietopalvelun tarjoajien määrä on rajallinen, valituksen tekijä ei ole ilmoittanut lähdettä.

(86)

CCCMC väitti, että komissio ei ollut arvioinut huolellisesti lysiinihydrokloridin, nestemäisen lysiinin ja lysiinisulfaatin välisiä muuntokertoimia ja että komissio ei ollut toimittanut näyttöä muunnosten oikeellisuuden tueksi. CCCMC totesi, että lysiinisulfaattia on saatavilla myös nestemäisessä muodossa. Nestemäiset muodot sisältävät 25 % lysiiniä ja kiinteät muodot noin 50 %. Näin ollen CCCMC väitti, että komission esittämät tuontiluvut ovat virheellisiä ja liian suuria eivätkä anna tietoa siitä, miten komissio sovelsi muuntokertoimia sekä lysiinihydrokloridin että nestemäisen lysiinin kattavan CN-koodin 2922 41 00 alaisuudessa tapahtuneeseen tuontiin.

(87)

CCCMC väitti myös, että komissio ei toimittanut perusteltuja ja riittäviä selityksiä näytöstä, jonka mukaan lysiinisulfaattia tuotetaan vain Kiinassa ja Indonesiassa, eikä erottanut lysiinihydrokloridia, nestemäistä lysiiniä ja lysiinisulfaattia toisistaan segmentoidun vahinkoanalyysin tekemiseksi.

(88)

Komissio keräsi otokseen valittujen kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien tasolla näyttöä siitä, että kiinalaiset yritykset vievät ainoastaan lysiinihydrokloridia, jossa lysiinin pitoisuus on 78 %, ja lysiinisulfaattia, jossa lysiinin pitoisuus on 55 % eli pitoisuus, jota käytetään muuntokertoimissa lysiinisulfaatin muuntamiseksi lysiinihydrokloridiekvivalentiksi. Komissio toisti, että nämä kertoimet on selitetty väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 234 kappaleessa. Komissio totesi, että kertoimet perustuvat yleisesti saatavilla oleviin ja tunnettuihin tietoihin tuotteiden kemiallisesta koostumuksesta ja molekyylimassoista ja että ne on todennettu kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien luona tehtyjen tarkastuskäyntien aikana. Lisäksi käyttäjät käyttävät ilmoitettuja lysiinin pitoisuuksia, eivätkä tuojat tai käyttäjät ole kiistäneet niitä. Tarkastelujaksolla ainoat tiedossa olleet lysiinisulfaatin viejät olivat kiinalaisia ja indonesialaisia vientiä harjoittavia tuottajia. Yksikään asianomainen osapuoli ei esittänyt näyttöä tätä väitettä vastaan. Segmentoidun vahinkoanalyysin osalta komissio päätteli väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 37 kappaleessa, että lysiinin muodolla ei ole merkitystä, koska kaikki kolme muotoa (hydrokloridi, neste ja sulfaatti) ovat keskenään vaihdettavissa, koska kyseessä on sama ravintoaine, jota käytetään samaan tarkoitukseen. Komissio päätteli edellä johdanto-osan 27 kappaleessa myös, että lysiinin käyttötarkoitus, lysiinin muoto ja lysiinin pitoisuus tuotteessa eivät myöskään muuta tuotteen perusmääritelmää tai ominaisuuksia tai eri osapuolten käsitystä tuotteesta. Sen vuoksi segmentoitua vahinkoanalyysiä ei ollut tarpeen tehdä. Komissio hylkäsi väitteen.

(89)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen CCCMC totesi, että komission lysiinisulfaatin tuontitiedoille ja tietojen lähteelle myöntämä nimettömänä käsittely oli liiallinen. Ensinnäkin CCCMC väitti, että komissio ei julkistanut erillisiä Kiinasta tuotavan lysiinisulfaatin tuontitietoja, vaan ainoastaan yhdistetyt, jo lysiinihydrokloridiksi muunnetut tuontitiedot.

(90)

Komissio selitti väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa (johdanto-osan 37 kappale), että kaikki lysiinin muodot ovat keskenään vaihdettavissa, koska kyseessä on sama ravintoaine ja niiden keskeiset fyysiset, tekniset ja kemialliset ominaisuudet ovat samankaltaiset. Vaikka komissio julkaisi tiedot yhdistetystä tuonnista muunnettuna lysiinihydrokloridiksi, komissio selitti väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa myös, että Kiinasta tuodaan ainoastaan lysiinihydrokloridia ja lysiinisulfaattia. Lysiinihydrokloridin tuontitiedot saatiin Eurostatista. Näin ollen lysiinisulfaatin tuonnin hydrokloridiksi muunnetut määrät voidaan laskea soveltamalla väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 234 kappaleessa kuvattua muuntokerrointa, jonka mukaan yksi tonni lysiinisulfaattia vastaa 0,705:tä tonnia lysiinihydrokloridia. Tämä väite hylättiin.

(91)

Toiseksi CCCMC väitti, että komissio ei osoittanut, että lysiinisulfaatin tuontitietojen lähteen ja itse tuontitietojen julkistamisesta olisi ”merkittävää etua kilpailijalle” tai sillä olisi ”huomattavan epäsuotuisa vaikutus tiedon toimittaneeseen henkilöön tai siihen, jolta hän sai tiedon”, ja että kiinalaisten viejien olisi voitava saada nämä tiedot, koska ne liittyvät niiden harjoittamaan tuontiin.

(92)

Komissio selitti väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 238 kappaleessa, että Kiinasta tulevaa tuontia koskevien tietojen lähdettä ei voitu paljastaa tietojen toimittajan pyynnöstä. Komissio selitti jäljempänä johdanto-osan 99 kappaleessa, miksi se katsoi riittäväksi julkistaa Kiinasta peräisin olevan lysiinisulfaatin tuontia koskevat tiedot ilmoittamatta näiden tietojen alkuperää. Komissio väitti, että lysiinisulfaatin tuontitiedot julkistettiin (edellä johdanto-osan 82 kappale) ja että näiden tietojen lähteen ilmoittaminen olisi vastoin lähdetietojen toimittajan ehtoja.

(93)

Kolmanneksi CCCMC toisti lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen, että komissio ei tehnyt segmentoitua vahinkoanalyysiä, jossa lysiinihydrokloridi, nestemäinen lysiini ja lysiinisulfaatti erotettaisiin toisistaan, ja väitti, että lysiinin muodot eivät ole vaihdettavissa keskenään ja että komissiolla oli tällaisen analyysin tekemiseen tarvittavat tiedot.

(94)

Komissio pysyi edellä johdanto-osan 88 kappaleessa esitetyssä kannassaan ja selitti lisäksi, että suurin osa lysiinistä käytetään rehussa, jonka osalta lysiinin käyttäjät vahvistivat lysiinin muotojen keskinäisen vaihdettavuuden. CCCMC:n johdanto-osan 20 kappaleessa mainitsema tieteellinen artikkeli osoitti, että lysiinin muodot kilpailevat suoraan keskenään. Komissio pysyi kannassaan, jonka mukaan väliaikaista tullia koskeva asetus sisälsi kaiken olennaisen näytön ja luottamuksellisesti toimitetuista tiedoista tehtiin yhteenvedot, jotka eivät ole luottamuksellisia, jotta asianomaiset osapuolet voivat käyttää puolustautumisoikeuttaan.

(95)

CCCMC väitti lisäksi, että komissio ei käsitellyt huomautuksia, jotka koskivat arviointia siitä, miten Kiinasta tuleva tuonti vaikuttaa unionin tuotannonalan tilanteeseen unionin kulutuksen vähenemisen osalta, sekä unionin tuotannonalan tuotantomäärien kehitystä yhdessä Kiinasta tulevan tuonnin kanssa. CCCMC väitti erityisesti, että unionin tuotannonalan tuotanto väheni eniten vuodesta 2021 vuoteen 2022 eli silloin, kun myös lysiinin tuonti Kiinasta väheni, eikä tuonti näin ollen selittänyt laskevaa suuntausta.

(96)

Komissio väitti, että CCCMC:n esittämiä huomautuksia käsiteltiin riittävän yksityiskohtaisesti edellä johdanto-osan 79, 83 ja 88 kappaleessa sekä jäljempänä johdanto-osan 103, 105, 106 ja 107 kappaleessa. Yhteenvetona voidaan todeta, että toisin kuin CCCMC väitti, taulukosta 2 käy selvästi ilmi, että unionin kulutus laski 14 prosenttiyksikköä tutkimusajanjaksolla, kun taas unionin tuotanto väheni 83 prosenttiyksikköä (taulukko 5). Samalla ajanjaksolla Kiinasta tulevan tuonnin markkinaosuus säilyi määräävänä (taulukko 3), ja vaikka tuontimäärät laskivat 3 prosenttiyksikköä vuonna 2022, lasku oli alhaisempi kuin unionin kulutuksen lasku (–5 prosenttiyksikköä). Lisäksi komissio oli käsitellyt tutkimusajanjaksolla koettua syöksykierrevaikutusta koskevaa huomautusta väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 284 kappaleessa. Tämä väite hylättiin.

(97)

CCCMC totesi, että Eurostatin mukaan CN-koodien 2922 41 00 , 2309 90 96 (useita eri tuotteita kattava koodi) ja 2309 90 31 (useita eri tuotteita kattava koodi) osalta Kiinan tuontihintojen lasku vuodesta 2022 vuoteen 2023 on paljon suurempi komission väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa ilmoittamiin hintoihin verrattuna (Eurostatin tiedot CN-koodin 2922 41 00 osalta ja Eurolysinen tiedot lysiinisulfaatin osalta) ja että tuontitietojen pitäminen luottamuksellisina vaikuttaa merkittävästi CCCMC:n puolustautumisoikeuksiin.

(98)

Tuontitilastojen osalta komissio selvensi, että vaikka Eurostat on julkisesti saatavilla oleva tietokanta kahdeksannumeroisten CN-koodien tuontitilastoista, komissio ei lysiinisulfaatin osalta voinut käyttää nykyisten Taric-koodien 2309 90 31 51, 2309 90 31 59, 2309 90 96 51 ja 2309 90 96 59 tuontitilastoja, koska kyseiset Taric-koodit olivat useita eri tuotteita kattavia koodeja, joiden alaisuuteen kuului tarkasteltavana olevan tuotteen lisäksi muita tuotteita vuosina 2020–2022. Lisäksi komissio selitti väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 237 ja 238 kappaleessa, että lysiinihydrokloridin (Kiina) tuontia koskevat tiedot saatiin Eurostatilta ja että lysiinisulfaatin tuontitiedot tarkistettiin erikoistuneiden markkinatietojen avulla, jotta lysiinisulfaatin tuonnista saatiin tarkempi kuva. Konkreettisena toimena komissio sai lysiinisulfaattia (useita eri tuotteita kattavat koodit) koskevat tuontitilastot Eurostatilta ja Surveillancesta tarkastelujakson osalta ja totesi, että tuontimäärät olivat suurimmillaan 662 896 tonnia vuonna 2020 ja pienimmillään 537 126 tonnia vuonna 2023 eli huomattavasti tullittoman tariffikiintiön yläpuolella. Koska lysiinisulfaatin tulliton kiintiö täyttyi tarkastelujaksolla kunkin vuoden syksyllä, komissio katsoi, että Eurostatin tilastot eivät pitäneet paikkaansa. Komissio analysoi Kiinasta peräisin olevaa lysiinisulfaattia koskevia vientitietoja, jotka on saatu erikoistuneista markkinatiedoista, ja totesi, että kyseiset tiedot antavat tarkemman kuvan lysiinisulfaatin tuonnista unioniin.

(99)

Lisäksi komissio huomautti, että unionin yleinen tuomioistuin totesi asian T-326/21 (16) 52 ja 53 kohdassa seuraavasti: Tiettyjen huomatukseen sisältyvien väitteiden mukaan komissio ei ole ilmoittanut hakijoille käytettyjen tietojen alkuperää. Kantajat eivät kuitenkaan selitä, miten tietojen alkuperän ilmoittaminen oli tarpeen niiden etujen puolustamiseksi, koska itse tiedot oli toimitettu niille ja komissio oli vastannut kantajien vastaväitteisiin. Edellä esitetyn perusteella ei ole mitenkään selvää, ettei komissio ole toimittanut kantajille tarvittavia tietoja, jotta nämä voisivat tehokkaasti esittää näkemyksensä väitettyjen tosiseikkojen ja olosuhteiden todenperäisyydestä ja merkityksellisyydestä sekä näytöstä, johon komissio vetosi. Tämän oikeuskäytännön perusteella komissio katsoi, että Kiinasta peräisin olevan lysiinisulfaatin tuontia koskevien tietojen julkistaminen ilman näiden tietojen alkuperän julkistamista riittää. Tämän vuoksi CCCMC:n väite hylättiin.

(100)

Lisäksi komissio muistutti, että CN-koodit 2309 90 96 ja 2309 90 31 , joita CCCMC käytti osoittamaan lysiinisulfaatin keskimääräisen hinnanlaskun vuodesta 2022 vuoteen 2023, olivat vuoteen 2023 asti useita eri tuontituotteita kattavia koodeja. Näin ollen kaikki CCCMC:n esittämät osoitukset näiden CN-koodien hintojen kehityksestä ovat perusteettomia ja virheellisiä, koska käytetyt hinnat olivat lysiinin ja muiden tuotteiden hintojen keskiarvo. Komissio selitti lisäksi Kiinasta tuotavan lysiinin tuontimääriä tämän asetuksen 4.3.1 ja 5.1 jaksossa.

(101)

Näin ollen komissio katsoi, että valitus ja väliaikaista tullia koskeva asetus sisälsivät kaiken olennaisen näytön ja että luottamuksellisesti toimitetuista tiedoista tehtiin yhteenvedot, jotka eivät ole luottamuksellisia, jotta asianomaiset osapuolet voivat käyttää puolustautumisoikeuttaan koko menettelyn ajan. Tältä osin on syytä muistuttaa, että perusasetuksen 19 artiklan sekä tullitariffeja ja kauppaa koskevan yleissopimuksen VI artiklan soveltamista koskevan sopimuksen 6 artiklan 5 kohdan nojalla taataan luottamuksellisten tietojen salassapito silloin, kun niiden paljastamisesta olisi huomattavaa kilpailullista etua kilpailijalle tai koska niiden paljastamisella olisi huomattavan epäsuotuisa vaikutus tiedot antaneeseen henkilöön tai henkilöön, jolta tiedon antaja on tiedot saanut. Tiedot, joille on myönnetty luottamuksellinen käsittely, täyttävät nämä edellytykset. Lisäksi valituksen tekijä on toimittanut yhteenvedot valituksen luottamuksellisten osien sisällöstä. Komissio oli todennut väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 17 kappaleessa myös, että koska unionin tuotannonala koostuu yhdestä tuottajasta, on perusteltua, että vahinkotekijät esitettiin valituksessa vaihteluväleinä ja indeksoidussa muodossa. Näin ollen komissio hylkäsi väitteen siitä, että CCCMC:n edustamien yritysten puolustautumisoikeuksia loukattiin tutkimuksessa.

(102)

CCCMC väitti lisäksi, että komissio ei esittänyt tietoja, jotka osoittaisivat hintojen alittavuuden suuntauksen eli hinnoittelukäytännön, joka jatkuu koko tarkastelujakson ajan. CCCMC väitti lisäksi, että komissio ei toimittanut näyttöä siitä, miten Kiinasta tuleva tuonti ja unionin tuonti olivat vuorovaikutuksessa tarkastelujakson aikana, ja huomautti, että komission päätelmä hinnan alittavuudesta on ristiriidassa objektiivisen tutkimuksen tekemistä koskevan velvollisuuden kanssa. Tämän väitteen perusteella valituksen tekijä väitti, että unionin tuotannonala oli osoittanut valituksessa, että hinnan alittavuus ei ole ollut staattista, koska se alkoi kauan ennen tutkimusajanjaksoa ja kasvoi jatkuvasti.

(103)

Komissio totesi, että objektiivisen hinnan alittavuutta koskevan analyysin olisi perustuttava samankaltaisten tuotelajien hintojen väliseen vertailuun. Sen vuoksi komission vakiintuneena käytäntönä on tehdä tämä analyysi otokseen valittujen vientiä harjoittavien tuottajien ja unionin tuotannonalan yksityiskohtaisten, tutkimusajanjaksoa koskevien myyntitietojen perusteella, koska nämä tiedot mahdollistavat tuotelajikohtaisen vertailun. Tällaista analyysia ei voida tehdä edeltäviltä vuosilta, koska tällaisia yksityiskohtaisia tietoja ei ole saatavilla. Väite hylättiin.

(104)

CCCMC väitti lisäksi, että Eurostatin tiedoissa Kiinasta tulevan tuonnin hinnat ovat huomattavasti korkeammat kuin komission väliaikaista tullia koskevan asetuksen taulukossa 4 toimittamissa tiedoissa ja että komissio ei ole toimittanut riittävää näyttöä Kiinasta tulevan tuonnin unionin tuotannonalalle aiheuttamasta hintojen alittavuudesta, hintojen alenemista ja hinnankorotusten estymisestä. Se korosti, että Kiinasta tulevan tuonnin määrä ja markkinaosuus laskivat vuonna 2021 ja että Kiinassa hinnat nousivat huomattavasti, kun taas unionin tuotannonala teki merkittävää tappiota. CCCMC väitti, että jos Kiinasta tuleva tuonti olisi alentanut unionin tuotannonalan myyntihintoja, unionin tuotannonalan kannattavuuden olisi pitänyt parantua vuonna 2021.

(105)

Kuten väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa jo selitettiin, kiinalaisen lysiinihydrokloridin tuonnin keskimääräinen hinta on saatu Eurostatilta CN-koodin 2922 41 00 osalta. Kiinasta tuotavan lysiinisulfaatin keskihinta on saatu valituksen tekijän toimittamista erikoistuneista markkinatiedoista. Taulukossa 4 julkaistut tiedot ovat tulosta lysiinihydrokloridin ja lysiinisulfaatin tuontihinnan painotetusta keskiarvosta, joka perustuu kummankin muodon tuontimääriin tiettynä vuonna.

(106)

Komissio toistaa, että on väärin ottaa huomioon CN-koodien 2309 90 31 ja 2309 90 96 alaiset keskimääräiset tuontihinnat, koska näihin CN-koodeihin sisältyi useita muita tuotteita vuosina 2020–2022. Komissio selitti tutkimusajanjakson osalta edellä johdanto-osan 79–82 kappaleessa, että se päivitti lysiinisulfaattia koskevat tutkimusajanjakson tuontitiedot CN-koodien 2309 90 31 ja 2309 90 96 osalta, koska kyseiset koodit varattiin ainoastaan lysiinisulfaatille vuonna 2023. Päivitetyt tiedot johtivat keskimääräisen tuontihinnan muuttumiseen tutkimusajanjaksolla, minkä vuoksi väliaikaista tullia koskevan asetuksen taulukkoa 4 tarkistetaan seuraavasti:

”Taulukko 4

Tuontihinnat (euroa/tonni)

(107)

Kiinasta tulevan tuonnin unionin tuotannonalalle aiheuttaman hintojen alenemisen ja hinnankorotusten estymisen osalta komissio totesi, että Kiinasta polkumyynnillä tulevan tuonnin hinnat olivat paljon alhaisemmat kuin unionin tuotannonalan myyntihinnat (ja Brasiliasta, Indonesiasta ja Etelä-Koreasta tuotavan lysiinin tuontihinnat) tarkastelujaksolla. On selvää, että näin alhaiset hinnat sekä erittäin suuri markkinaosuus [70–79 %] tutkimusajanjaksolla ovat laskeneet unionin tuotannonalan hintoja, kuten niiden kannattavuusluvut osoittavat.

(108)

CCCMC pyysi komissiota toimittamaan vahinkomarginaalilaskelmasta yksityiskohtaisen version, joka ei ole luottamuksellinen ja josta kävisi ilmi, että vahinkoa todettiin 100 prosentissa otokseen valittujen yritysten tuontimääristä, komission tekemät oikaisut mukaan lukien. Komissio hylkäsi pyynnön ja muistutti CCCMC:tä siitä, että hinnan alittavuutta koskevat laskelmat ilmoitettiin ainoastaan otokseen valituille vientiä harjoittaville tuottajille siksi, että laskelmat ovat yrityskohtaisia ja sisältävät arkaluonteisia hintatietoja, minkä vuoksi ne ovat luonteeltaan luottamuksellisia. Kaikilla tietojen toimittajilla oli mahdollisuus tarkastaa komission tekemä asiaankuuluva laskelma yksityiskohtaisesti ja kommentoida sitä.

(109)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen CCCMC väitti, että komissio ei toimittanut tosiasiallista perustaa hintojen alittavuuden toteamiseksi ”100 prosentissa otokseen valittujen yritysten tuontimääristä”, koska lysiinin eri muotojen välillä on epäsuhta.

(110)

Komissio ilmoitti, että hinnan alittavuutta koskevien laskelmien yksityiskohdat ovat luottamuksellisia ja että ne oli toimitettu asianomaisille otokseen valituille kiinalaisille vientiä harjoittaville tuottajille. Komissio pysyi kannassaan, että sovellettu toimintatapa on perusasetuksen mukainen.

(111)

CCCMC väitti lisäksi, että komissio ei tarjonnut tosiasiallista perustaa päätelmälle, jonka mukaan Kiinasta tulevan tuonnin väitetysti alhaiset hinnat aiheuttivat hintojen alenemista unionin tuotannonalalle, ja että väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa ei edes mainittu hintojen alenemista.

(112)

Komissio selvensi, että Kiinasta tulevan tuonnin aiheuttama hinnankorotusten estyminen kuvaillaan väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 250 ja 289 kappaleessa. Komissio selitti, että Kiinasta tuleva tuonti alitti merkittävästi unionin tuotannonalan hinnat tutkimusajanjaksolla ja että Kiinan hinnat alittivat unionin tuotannonalan hinnat koko tarkastelujakson ajan, mikä painoi unionin tuotannonalan myyntihintoja ja pahensi taloudellisia tappioita entisestään. Tämä kävi ilmi Kiinasta tulevan tuonnin määrästä, markkinaosuudesta ja keskimääräisestä tuontihinnasta. Väite hylättiin.

(113)

Koska muita huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 244–250 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistettiin.

(114)

Koska huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 251 ja 254 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistettiin.

(115)

Koska muita huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 255–258 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistettiin.

(116)

Kuten johdanto-osan 79 kappaleessa selitetään ja tarkistetussa taulukossa 3 esitetään, Kiinasta tuotavaa lysiiniä koskevien tuontitietojen tarkistaminen tutkimusajanjaksolla vaikutti väliaikaista tullia koskevan asetuksen taulukkoon 6. Lopullinen taulukko 6 on seuraava:

”Taulukko 6

Myyntimäärä ja markkinaosuus

(117)

Koska huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 259–261 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistettiin.

(118)

Koska huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 262 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistettiin.

(119)

Koska huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 263–265 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistettiin.

(120)

Koska huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 266–267 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistettiin.

(121)

Koska huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 268–271 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistettiin.

(122)

Koska huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 272–273 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistettiin.

(123)

Koska huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 274–275 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistettiin.

(124)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen CCCMC väitti, että komissio ei käsitellyt huomautuksia unionin tuotannonalan kassavirran kasvusta ja investointien tuotosta.

(125)

Komissio väitti, että kassavirran kehitys selitettiin väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 278 kappaleessa ja investointien tuotto väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 280 kappaleessa. Vaikka kassavirta parani tutkimusajanjaksolla varastojen myynnin vuoksi, se pysyi negatiivisena koko tarkastelujakson ajan. Investointien tuoton näennäinen nouseva suuntaus tutkimusajanjakson aikana johtuu siitä, että kannattavuus heikkeni vähemmän kuin aiempina vuosina, mikä puolestaan johtuu tutkimusajanjakson vähäisestä tuotannosta. Kiinasta tulevan tuonnin vaikutusta tuotantomäärien laskuun kuvailtiin väliaikaista tullia koskevan asetuksen 4.3 ja 4.4 jaksossa. Väitteet hylättiin.

(126)

Koska huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 276–281 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistettiin.

(127)

Kaikki osapuolten väliaikaista tullia koskevan asetuksen julkaisemisen jälkeen esittämät väitteet hylättiin. Näin ollen komissio päätteli väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa esitettyjen päätelmien perusteella, että unionin tuotannonalalle aiheutui perusasetuksen 3 artiklan 5 kohdassa tarkoitettua merkittävää vahinkoa, ja siten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 282–286 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistettiin

(128)

CCCMC, CESFAC ja Vall Companys väittivät, että väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa ei puututtu riittävästi Kiinasta tulevan tuonnin ja unionin tuotannonalan myynnin väliseen syy-yhteyteen eikä siihen, aiheuttiko Kiinasta tuleva lysiinin tuonti tosiasiallisesti merkittävää vahinkoa unionin tuotannonalalle. Sen vuoksi ne tukeutuivat osittain CESFACin omiin (vaihtoehtoisiin) tuontitietoihin, jotka komissio hylkäsi, kuten edellä 4.3 jaksossa asianmukaisesti selitettiin.

(129)

CCCMC, CESFAC ja Vall Companys väittivät, että unionin tuotannonalan myyntimäärien kehitys ei korreloi Kiinasta tulevan tuonnin kehityksen kanssa etenkään siksi, että Kiinasta tulevan tuonnin määrä väheni vuosina 2021–2022 eikä unionin tuotannonala hyödyntänyt tätä laskua, koska myös sen myynti laski vuonna 2022. Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen taulukoista 2 ja 3 käy ilmi, kulutus kuitenkin laski vuosina 2021–2022 merkittävästi ja paljon Kiinasta tulevan tuonnin määrää enemmän, minkä vuoksi unionin tuotannonalalla ei ollut mahdollisuutta saada takaisin osaa Kiinan markkinoille menetetyistä määristä, jos se olisi ollut mahdollista kustannusten ja hintojen osalta. Näin ollen tämä väite hylättiin.

(130)

CCCMC väitti myös, että komissio ei ollut osoittanut hintojen alittavuutta ja sitä, että Kiinasta tuleva tuonti aiheutti unionin tuotannonalan hintojen laskun ja hinnankorotusten estymisen. Komissio totesi tältä osin, että Kiinasta polkumyynnillä tulevan tuonnin hinnat olivat paljon alhaisemmat kuin unionin tuotannonalan myyntihinnat (ja Brasiliasta, Indonesiasta ja Etelä-Koreasta tuotavan lysiinin tuontihinnat) (väliaikaista tullia koskevan asetuksen taulukko 12). Sen vuoksi on selvää, että koska kiinalaisella lysiinillä oli määräävä markkina-asema unionin markkinoilla koko tarkastelujakson ajan, sen hinta aiheutti hinnankorotusten estymistä ja hintojen alenemista unionin tuotannonalalle ja myös muista lähteistä kuin Kiinasta tulevalle tuonnille. Näin ollen komissio hylkäsi tämän väitteen.

(131)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen CCCMC totesi, että Kiinasta tulevan tuonnin määrän ja hintavaikutusten syy-yhteyttä unionin tuotannonalaan kohdistuviin vaikutuksiin ei kyetty varmistamaan testaamalla ja että Kiinasta tuleva tuonti ei ollut aiheuttanut vahinkoa unionin tuotannonalalle. CCCMC väitti, että komissio ei tutkinut riittävän yksityiskohtaisesti, miten tarkasteltavana olevan tuonnin määrät ja hinnat olivat vuorovaikutuksessa kotimaisten samankaltaisten tuotteiden hintojen kanssa tarkastelujaksolla, jotta ne voisivat aiheuttaa hintojen alittavuutta ja estymistä sekä vahinkoa unionin tuotannonalalle.

(132)

Komissio oli eri mieltä ja katsoi, että asiaa koskeva riittävä analyysi esitettiin väliaikaista tullia koskevan asetuksen 4 jaksossa ja lopullisissa päätelmissä (kuten tämän asetuksen 4 jaksosta käy ilmi). Näin ollen väite hylättiin.

(133)

Koska muita huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 288–291 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistettiin.

(134)

CESFAC ja Vall Companys totesivat, että kolmansista maista tuleva tuonti vaikutti merkittävästi valituksen tekijän tarkastelujaksolla, erityisesti vuonna 2022, esittämään vahinkoon ja että komissio ei ollut arvioinut muista kolmansista maista tulevan tuonnin vaikutusta vahinkoon tarkastelujaksolla.

(135)

Komissio muistutti, että komissio oli analysoinut muista kolmansista maista tulevan tuonnin merkitystä unionin tuotannonalalle aiheutuneeseen vahinkoon väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 292–298 kappaleessa. Kyseisessä analyysissä komissio oli päätellyt i) että muiden kolmansien maiden kuin Kiinan markkinaosuus pieneni vuoden 2020 ja tutkimusajanjakson välillä 4 prosenttia ja oli tutkimusajanjaksolla [20–25 prosenttia] ja ii) että Kiinasta polkumyynnillä tulevan tuonnin hinnat olivat paljon alhaisemmat kuin unionin tuotannonalan myyntihinnat sekä lysiinin tuontihinnat Brasiliasta, Indonesiasta ja Etelä-Koreasta, jotka ovat kolme neljästä muusta tuontilähteestä. Sen sijaan Yhdysvalloista tulevan tuonnin hinnat olivat samalla tasolla, mutta Yhdysvalloista tulevan tuonnin määrä oli puolittunut vuodesta 2020 tutkimusajanjaksolle. CESFAC ja Vall Companys eivät kyseenalaistaneet näitä päätelmiä, minkä vuoksi väite hylättiin. Kuten johdanto-osan 79 kappaleessa selitetään ja tarkistetussa taulukossa 3 esitetään, Kiinasta tuotavaa lysiiniä koskevien tuontitietojen tarkistaminen tutkimusajanjaksolla vaikutti muissa kolmansissa maissa kuin Kiinassa toimivien lysiinin vientiä harjoittavien tuottajien markkinaosuuteen tutkimusajanjaksolla. Komissio ilmoitti vaihteluvälit väliaikaista tullia koskevan asetuksen taulukossa 12. Uudet markkinaosuudet pysyvät väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa ilmoitetuilla vaihteluväleillä.

(136)

Koska muita huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 292–298 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistettiin.

(137)

CESFAC ja Vall Companys väittivät, että vientimyynnin 20 prosentin osuus unionin tuotannonalan kokonaismyynnistä on merkittävä, eikä sitä tulisi väheksyä komission analyysissä.

(138)

Komissio väitti väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 300 ja 301 kappaleessa selostetuista syistä (erityisesti määrä, määrän kehitys ja hinnat), että tämä myynti ei heikentänyt syy-yhteyttä.

(139)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen CCCMC väitti, että heikko vientitulos, unionin tuotannonalan harjoittama tuonti ja painopisteen siirtyminen lysiinistä erikoistuotteisiin sekä ennestään heikko taloudellinen tilanne poistavat väitetyn syy-yhteyden polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin ja havaitun merkittävän vahingon väliltä.

(140)

Komissio pitäytyi väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 300 ja 301 kappaleessa selostetussa kannassaan, jonka mukaan unionin tuotannonalan viennin määrä väheni tarkastelujaksolla samassa suhteessa tuotannon supistumisen kanssa. Komissio osoitti jo väliaikaista tullia koskevan asetuksen 4.3 jaksossa ja lopullisissa päätelmissä (kuten edellä 4.3 jaksosta käy ilmi), että tuotannon väheneminen johtui Kiinasta tulevasta tuonnista. Unionin tuotannonalan harjoittamaa tuontia koskevan väitteen osalta komissio selitti väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 303 kappaleessa, että kyseistä tuontia pidettiin vähäisenä ja että sen tarkoituksena oli parantaa unionin tuotannonalan kassavirta-asemaa. Samoin väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 310 kappaleessa komissio selitti, että muiden aminohappojen tuotanto on lysiinin tuotantoprosessista erillinen eikä sillä ole vaikutusta lysiinitehtaan kapasiteetin käyttöasteeseen. Komissio katsoi myös edelleen, että unionin tuotannonalan ennestään heikkoa taloudellista tilannetta koskevaa väitettä käsiteltiin riittävästi väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 312 kappaleessa. Väite hylättiin.

(141)

Koska muita huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 299–301 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistettiin.

(142)

Koska huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 302–313 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistettiin.

(143)

Kaikki osapuolten väliaikaista tullia koskevan asetuksen julkaisemisen jälkeen esittämät väitteet hylättiin. Sen vuoksi komissio päätteli väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa esitettyjen päätelmien perusteella, että Kiinasta polkumyynnillä tapahtunut tuonti aiheutti merkittävää vahinkoa unionin tuotannonalalle ja että muut tekijät erikseen tai yhdessä tarkasteltuina eivät heikentäneet tai katkaisseet syy-yhteyttä polkumyynnin ja merkittävän vahingon välillä.

(144)

CCCMC, CESFAC ja Vall Companys väittivät, että investointisuunnitelmista ja lykätyistä hankkeista ei ole toimitettu tietoja ei-luottamuksellisessa asiakirja-aineistossa ja että tätä määrää ei pitäisi käyttää tavoitevoiton laskennassa. Lisäksi ne täsmensivät, että ”normaaleja kilpailuolosuhteita” ei pitäisi rinnastaa ”ihanteellisiin kilpailuolosuhteisiin” ja että tavoitevoiton arvioinnissa on otettava huomioon todelliset (normaalit) kilpailuolosuhteet kyseisillä markkinoilla.

(145)

Valituksen tekijä totesi, että sen strategian tärkeimmät näkökohdat olivat glykolihapon tuotannon teollistaminen ja valiinin tuotantokapasiteetin lisääminen ja että nämä kaksi hanketta edellyttivät huomattavia investointeja. Kiinasta polkumyynnillä tuodun lysiinin aiheuttaman huonon taloudellisen tuloksen takia valituksen tekijä ei pystynyt toteuttamaan näitä investointeja.

(146)

Komissio muistutti, että väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa ja asiakirja-aineistoon liitetyssä muistiossa (17) komissio oli selittänyt tarkistaneensa valituksen tekijän toimittamat tiedot tältä osin ja että se piti väitettä perusteltuna. Komissio oli selittänyt myös, miten se oli vahvistanut asiaankuuluvan oikaisun. Luottamuksellisuussyistä valituksen tekijän investointisuunnitelmista ja lykätyistä hankkeista ei voitu antaa yksityiskohtaisia tietoja. Komissio katsoi, että normaaleissa kilpailuolosuhteissa vahinkoa aiheuttava polkumyynnillä tapahtuva tuonti ei vääristäisi markkinoita. Toteutumatta jääneitä investointeja koskeva todennettu väite voitiin selvästi yhdistää vääristyneeseen markkinatilanteeseen, minkä vuoksi komissio vahvisti, että tavoitehinnan oikaisu perusasetuksen 7 artiklan 2 c kohdan mukaisesti oli perusteltu.

(147)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen CCCMC väitti, että olennaiset tosiseikat eivät osoittaneet, että perusasetuksen 7 artiklan 2 c kohdan mukaiset oikaisut olivat perusteltuja. CCCMC väitti, että toteutumatta jääneillä investoinneilla ei ole selvää yhteyttä vääristyneeseen markkinatilanteeseen.

(148)

Komissio väitti, että edellä johdanto-osan 146 kappaleessa mainitun asiakirja-aineistoon liitetyn muistion sisältämiä tietoja pidettiin luottamuksellisuussyistä riittävinä osoittamaan, että lykätyt investointisuunnitelmat liittyivät Kiinasta polkumyynnillä tapahtuvaan tuontiin. Näin ollen tämä väite hylättiin.

(149)

Toiseksi CCCMC ja CESFAC olivat eri mieltä unionin tuotannonalan nykyisiä ja tulevia ympäristökustannuksia koskevasta komission laskelmasta, joka tehtiin perusasetuksen 7 artiklan 2 d kohdan mukaisesti myös tavoitehinnan oikaisemiseksi. CCCMC väitti, että komission soveltamat ympäristönormit paisuttivat tavoitehintaa keinotekoisesti ja että WTO:n säännöt eivät salli polkumyynnin vastaisten toimien käyttämistä ympäristö- tai työnormien noudattamisen valvomiseen ekstraterritoriaalisesti. CCCMC oli eri mieltä myös päästöoikeuksien tulevien kustannusten laskemisesta ja väitti, että komission laskema luku on yliarvioitu, ja esitti, että valituksen tekijä on jatkuvasti saanut enemmän ilmaisia päästöoikeuksia kuin se tarvitsi tosiasiallisten päästöjensä kattamiseksi. Valituksen tekijä kiisti CCCMC:n väitteen, jonka mukaan unionin lysiinintuotannon ala sai enemmän päästöoikeuksia kuin se tarvitsi todellisten päästöjensä kattamiseksi, ja väitti, että CCCMC otti huomioon vain yhden Ranskan rekisterissä olevan laitoksen tiedot ja että aminohappojen tuotanto ei ole oikeutettu saamaan korvausta sähköön liittyvistä välillisistä hiilidioksidikustannuksista.

(150)

Komissio hylkäsi CCCMC:n ja CESFACin väitteen. Se totesi, että saatujen päästöoikeuksien määrä perustuu aiempien vuosien tuotantomäärään. Valituksen tekijä saa näin ollen useiden seuraavien vuosien aikana vähemmän päästöoikeuksia, koska viime vuosina sen tuotantomäärä oli alhaisempi polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin aiheuttaman paineen vuoksi. Käytetyt luvut ovat näin ollen realistisia, todennettuja määriä eivätkä yliarvioituja, kuten osapuolet väittivät. Väite WTO:n sääntöjen vastaisesta, nykyisten ja tulevien ympäristökustannusten sisällyttämisestä tavoitehintaan oli perusteeton ja perustui virheelliseen olettamukseen, jonka mukaan tavoitehinnan laskennalla on ekstraterritoriaalisia vaikutuksia tai sen tarkoituksena oli valvoa ympäristö- tai työnormien noudattamista kolmansissa maissa.

(151)

CESFAC ja Vall Companys totesivat myös, että komission menetelmä päästöoikeuskustannusten laskemiseksi näyttää perustuvan valituksen tekijälle tällä hetkellä osoitettuun saastepäästöjen kokonaismäärään eikä pelkästään lysiinin tuotantoon liittyviin päästöihin. Komissio selvensi, että se määritti arvioidut tulevat lisäkustannukset ainoastaan tarkasteltavana olevan tuotteen ja hiilidioksidipäästöjä tuottavien tuotantoketjun alkupään tuotteiden tuotannon osalta. Menetelmä selitettiin edellä mainitussa asiakirja-aineistoon liitetyssä muistiossa.

(152)

Lisäksi CCCMC kiisti 10,69 prosentin tavoitevoiton epärealistisena ja kohtuuttomana skenaariona. Komissio muistutti, että tavoitehinnan laskentamenetelmä esitetään väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 318–326 kappaleessa ja että se noudattaa tiukasti perusasetuksen 7 artiklan 2 c ja 2 d kohdan säännöksiä. Komissio sovelsi perusasetuksen mukaista kohtuullista 6 prosentin voittomarginaalia. Tämän jälkeen komissio laski unionin tuotannonalan todennettujen lukujen perusteella 4,69 prosenttia toteutumatta jääneistä investoinneista, tutkimuksesta ja kehittämisestä, innovoinnista ja päästöoikeuksista. CCCMC ei selittänyt, miksi se piti tuloksena olevaa oikaisua epärealistisena ja kohtuuttomana, minkä vuoksi väite hylättiin.

(153)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen CCCMC toisti, että komission menetelmä perusvoitosta sekä innovointi- ja päästöoikeuskustannuksista koostuvan 10,69 prosentin tavoitevoiton määrittämiseen oli virheellinen. CCCMC väitti, että unionin tuotannonala oli tappiollinen koko tarkastelujakson ajan ja että 6 prosentin voittomarginaalin soveltaminen oli tosiasiallisesti ja oikeudellisesti perusteetonta. CCCMC väitti, että koska unionin tuotannonala ei tuottanut voittoa, tavoitevoitoksi olisi pitänyt vahvistaa 6 prosenttia.

(154)

Komissio selitti väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 320 kappaleessa, että koska unionin tuotannonala kärsi tappiota koko tarkastelujakson ajan eikä sen omia tietoja voitu käyttää, komissio vahvisti perusvoitoksi 6 prosentin voittomarginaalin. Lisäksi investointien, tutkimuksen ja kehittämisen (T&K) sekä innovoinnin 4,69 prosentin taso normaaleissa kilpailuolosuhteissa laskettiin unionin tuotannonalan todennettujen investointisuunnitelmien perusteella, kuten edellä johdanto-osan 146 kappaleessa todetaan, ja lisättiin perusvoittoon tavoitevoiton määrittämiseksi.

(155)

Komissio katsoi, että CCCMC oli oikeassa siinä, että koska unionin tuotannonala ei Kiinasta tulevan merkittävän tuonnin vuoksi tuottanut voittoa koko tarkastelujakson aikana, perusvoitoksi olisi määritettävä 6 prosenttia perusasetuksen (18) 7 artiklan 2 c kohdan mukaisesti. Komissio totesi kuitenkin, että perusasetuksen 7 artiklan 2 c kohdan mukaisesti tämä perusvoitto vahvistetaan vähimmäistasoksi eikä enimmäistasoksi. Lisäksi tätä perusvoittoa on oikaistava, jos unionin tuotannonala esittää perustellun väitteen, jonka mukaan tavoitevoittoon olisi sisällytettävä T&K- ja innovaatiokustannuksia vastaava määrä. Määritetty 4,69 prosentin osuus vastaa vain perusvoittoon lisättävää määrää. CCCMC:n tulkinta johtaisi epäloogiseen päätelmään, jonka mukaan lysiinin tuotannonalan olosuhteissa oleva tuotannonala olisi oikeutettu 6 prosentin voittoon riippumatta siitä, onko se onnistunut esittämään, että se oli jättänyt tällaisia investointeja toteuttamatta.

(156)

Sen vuoksi komissio totesi, että kokonaistavoitevoitoksi määritetty 10,69 prosenttia, joka sisältää perusvoiton sekä T&K-investoinnit normaaleissa kilpailuolosuhteissa, on perusasetuksen 7 artiklan 2 c kohdan mukainen.

(157)

Vaikka väite olisi hyväksytty ja kokonaistavoitevoitto olisi ollut 6 prosenttia, tuloksena olevat vahinkomarginaalit olisivat joka tapauksessa olleet kaikille osapuolille huomattavasti korkeammat kuin polkumyyntimarginaalit, joiden mukaan tullien taso määritettiin. Sen vuoksi komissio katsoi väitteen olevan merkityksetön, koska sillä ei olisi ollut vaikutusta yhdenkään vientiä harjoittavan tuottajan tullitasoon.

(158)

Koska huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 328 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistettiin. Näin ollen yhteistyössä toimineiden vientiä harjoittavien tuottajien ja kaikkien muiden yritysten lopullinen vahingon korjaava taso on seuraava:

(159)

Edellä esitetyn arvioinnin perusteella lopulliset polkumyyntitullit olisi asetettava perusasetuksen 7 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Lopullisen tullin määrä esitetään jäljempänä johdanto-osan 204 kappaleessa.

(160)

CESFAC ja Vall Companys väittivät, että Eurolysine ja sen edeltäjät ovat useaan otteeseen luvanneet lisätä lysiinin tuotantoa ja ovat johdonmukaisesti pettäneet tämän lupauksen, vaikka Ranskan valtio on antanut sille pitkäaikaista suojaa ja huomattavaa taloudellista tukea.

(161)

Komissio toisti, että unionin tuotannonala joutui lopulta mukauttamaan tuotantomääränsä hyvin alhaiselle tasolle, koska unionin markkinoilla oli valtavat määrät Kiinasta polkumyynnillä tulevaa tuontia unionin tuotannonalan tuotantokustannuksia alhaisemmilla hinnoilla.

(162)

Valituksen tekijä esitti, että tutkimuksen vireillepanon jälkeen Euroopan unionissa tuotetun lysiinin kysyntä kasvoi, mikä puolestaan lisäsi Eurolysinen tuotantoa, ja väitti, että unionin tuotannonala on aikonut laajentaa lysiinin tuotantoa massiivisesti ja lisätä aminohappojen (kuten lysiinin, tryptofaanin, valiinin, isoleusiinin, leusiinin ja arginiinin) tuotantoa unionissa 130 miljoonan euron investointisuunnitelmalla vuoteen 2030 mennessä Eurolysinen tuotantokapasiteetin kehittämiseksi, sen energiatehokkuuden parantamiseksi ja olemassa olevien laitosten nykyaikaistamiseksi. Valituksen tekijä korosti, että polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden puuttuminen johtaisi Eurolysinen laitosten sulkemiseen.

(163)

Koska unionin tuotannonalan eduista ei esitetty muita huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 331–335 kappaleessa esitetyt päätelmät voitiin vahvistaa.

(164)

Euroopan rehuntuottajien liitto (FEFAC) väitti, että polkumyynnin vastaiset toimenpiteet voivat häiritä lysiinin tuontia, koska unionin tuotanto ja muut kolmannet maat eivät voi korvata Kiinasta tulevaa tuontia eivätkä tyydyttää unionin kysyntää. Tanskan vilja- ja rehuyhdistys (DAKOFO) totesi, että ehdotetut tullit rajoittavat Kiinasta tapahtuvaa tuontia ja saattavat siten luoda monopolisoituneet markkinat, rajoittaa EU:n rehuntuottajien toimitusvaihtoehtoja ja lisätä hintojen epävakautta.

(165)

Barentz väitti lisäksi, että unionin tuotannonalan ja kolmansien maiden (Kiina pois lukien) yhteenlaskettu kapasiteetti ei riitä kattamaan unionin lysiinin kulutusta, joka tutkimusajanjaksolla oli noin 435 000 tonnia. Barentz korosti, että unionin tuotannonala ja muut kolmannet maat voivat toimittaa noin 41 prosenttia EU:n lysiinin kokonaiskysynnästä, kun taas unionin tuotannonala pystyisi yksin toimittamaan vain 18 prosenttia EU:n kysynnästä, mikä johtaisi 59 prosentin vajeeseen käyttäjien vaatimuksiin vastaamisessa. Barentz totesi, että EU:n käyttäjät ja lysiinin tuojat joutuvat jatkossakin hankkimaan suurimman osan tarvitsemastaan lysiinistä Kiinasta ja maksamaan polkumyyntitullin, mikä lisäisi lysiinin kustannuksia rehun tuottajille ja viljelijöille.

(166)

Valituksen tekijä väitti, että FEFACin kanta perustui useisiin virheellisiin oletuksiin eli siihen, että unionin tuotannonalan lysiinin tuotanto pysyy entisellään eikä kasva, vaikka toimenpiteitä otetaan käyttöön, että kiinalaiset toimittajat vetäytyvät Euroopan markkinoilta, jos toimenpiteet otetaan käyttöön, ja että muut kuin kiinalaiset kolmansien maiden toimittajat eivät täytä sääntelyvaatimuksia lysiinin myymiseksi rehun käyttäjille EU:ssa. Valituksen tekijä huomautti lisäksi, että Kiinassa on valtavasti ylikapasiteettia, joka kohdennetaan unionin markkinoille Brasilian ja Yhdysvaltojen uusimpien kauppatoimenpiteiden vuoksi.

(167)

Brasilian, Indonesian, Korean tasavallan ja Yhdysvaltojen käyttämättömän lysiinintuotantokapasiteetin osalta valituksen tekijä totesi, että nämä vientiä harjoittavat tuottajat ovat aiemmin toimittaneet suurempia määriä unionin asiakkaille ennen Kiinasta peräisin olevien lysiinitoimitusten merkittävää kasvua eli ennen tarkastelujaksoa. Valituksen tekijä väitti, että muiden kolmansien maiden kuin Kiinan hyödyntämätön kapasiteetti vuonna 2023 oli 500 000–600 000 tonnia. Valituksen tekijä totesi, että polkumyynnin vastaiset toimenpiteet lisäävät unionin markkinoiden houkuttelevuutta lysiinin tuottajille unionissa ja kolmansissa maissa tasapuolisen kilpailun ansiosta.

(168)

Tarkasteltaessa muiden kolmansien maiden kuin Kiinan tuotantoa ja käyttämätöntä lisätuotantokapasiteettia komissio totesi, että Kiinassa oli tarkastelujaksolla huomattavaa lysiinin ylituotantoa (tuotanto oli noin 2 500 000 tonnia, kun taas kotimainen kulutus oli vain 300 000 tonnia). Kaiken kaikkiaan komissio totesi Feedinfon raportoimien Brasilian, Indonesian, Etelä-Korean ja Yhdysvaltojen tuotantokapasiteettia ja tuotantoa koskevien tietojen analyysin perusteella, että muissa kolmansissa maissa kuin Kiinassa oli vuonna 2023 käyttämätöntä lisätuotantokapasiteettia yhteensä 500 000 tonnia (19). Tämä käyttämätön lisäkapasiteetti, joka on EU:n markkinoiden kokonaiskokoa suurempi, täydentää muista kolmansista maista kuin Kiinasta tutkimusajanjaksolla jo tuotua 100 000 tonnin suuruista lysiinimäärää. Komissio oletti tämän perusteella, että koska lopullisten toimenpiteiden käyttöönotto palauttaisi unionin markkinoille kilpailutilanteen, jossa hinnat ovat korkeammat, nämä toimenpiteet kannustaisivat kolmansien maiden tuottajia lisäämään myyntiään EU:ssa. Viime vuosina muut kolmannet maat kuin Kiina pystyivät viemään unioniin ainoastaan nestemäistä lysiiniä, koska tuonti Kiinasta ei koskenut kyseistä markkinasegmenttiä, vaan se keskittyi suurimpaan tuoteryhmään eli lysiinihydrokloridiin ja lysiinisulfaattiin. Tilanne muuttui voimassa olevien toimenpiteiden myötä. Edellä esitetty analyysi vahvisti siis, ettei toimitusvarmuus ole vaarassa; tuotanto ja myyntimäärät kasvavat merkittävästi EU:n tuotannonalalla, tuonti Kiinasta jatkuu ja muualta kuin Kiinasta peräisin oleva tuonti lisääntyy markkinoilla, ja sillä voitaisiin tarvittaessa vastata tuodun lysiinin koko kysyntään. Kuten johdanto-osan 162 kappaleessa selitetään, unionin tuotannonalalla käynnistettiin uudelleen lysiinin tuotanto. Valituksen tekijä toimitti tuotantotietoja, jotka osoittivat tuotannon kasvaneen merkittävästi heinäkuusta 2024 lähtien tavoitteena saavuttaa täysi tuotantokapasiteetti vuonna 2026 (20).

(169)

Komissio katsoi lisäksi, että lopulliset polkumyyntitullit, jotka on asetettu polkumyynnin tasolle, eivät olleet kohtuuttomia. Tämä johtuu seuraavista syistä: ensinnäkin viitehinnan alittavuuden marginaalit olivat selvästi tullien tasoa korkeammat (ks. johdanto-osan 204 kappaleessa oleva taulukko), toiseksi Kiinasta tulevan tuonnin hinta (väliaikaista tullia koskevan asetuksen taulukko 4) olisi lopullisen polkumyyntitullin kanssa tarkastelujaksolla havaittujen hintojen perusteella samassa hintaluokassa kuin muista kolmansista maista kuin Kiinasta tulevan tuonnin hinnat (taulukko 12) ja kolmanneksi tullin vaikutus käyttäjiin on vähäinen, kuten jäljempänä 7.3.2 jaksossa selitetään. Sen vuoksi Kiinasta unioniin tulevan tuonnin odotettiin jatkuvan, vaikkakin pienempinä määrinä, koska se on edelleen kilpailukykyistä, vaikka polkumyyntitoimenpiteet ovat voimassa. Toimenpiteiden odotettiin takaavan, että unionin tuottajan tarjonta jatkuu ja lisääntyy, sekä palauttavan tasapuoliset toimintaedellytykset estämättä Kiinasta tulevaa tuontia. Komissio katsoi näin ollen, että kun tasapuoliset toimintaedellytykset palautetaan, muut kuin Kiinasta peräisin olevat kolmansien maiden lysiinin tuottajat voisivat tarvittaessa mukautua markkinaolosuhteisiin ja lisätä unioniin tuotavan lysiinin määrää. Tämä väite hylättiin.

(170)

Koska tuojien edusta ei esitetty muita huomautuksia, tuojien etua koskevat huomautukset hylättiin. Näin ollen väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 336–340 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistettiin.

(171)

DAKOFO väitti, että ehdotetut polkumyyntitullit aiheuttavat tanskalaisille rehuntuottajille vuotuisia lisäkustannuksia noin 230 miljoonaa Tanskan kruunua (30,8 miljoonaa euroa) ja että nämä kustannukset siirretään lopulta kotieläintuottajille, mikä heikentää niiden maailmanlaajuista kilpailukykyä ja nostaa elintarvikkeiden tuotantokustannuksia Tanskassa ja unionissa.

(172)

DAKOFO kehotti komissiota harkitsemaan vaihtoehtoisia toimenpiteitä, joilla puututaan huolenaiheisiin vahingoittamatta EU:n rehun- ja kotieläintuottajien kilpailukykyä, esimerkiksi helpottamalla investointeja lysiinin tuotantokapasiteetin lisäämiseen Euroopassa, vähentämällä riippuvuutta tuonnista pikemminkin markkinalähtöisten kuin protektionististen toimenpiteiden avulla sekä virtaviivaistamalla vaihtoehtoisten rehuainesten hyväksymismenettelyjä ja varmistamalla, että eurooppalaiset rehuntuottajat saavat raaka-aineita kilpailukykyisin maailmanmarkkinahinnoin.

(173)

Barentz ja CESFAC väittivät, että polkumyyntitoimenpiteiden käyttöönotto vaikuttaisi kielteisesti unionin etuun, koska lysiinin koko arvoketjuun unionissa kohdistuvat kielteiset vaikutukset olisivat valituksen tekijän etuja suuremmat, ja polkumyyntitoimenpiteiden käyttöönotto lisäisi merkittävästi rehukustannuksia ja heikentäisi kilpailua unionin markkinoilla. CESFAC totesi lisäksi, että myöhemmän jalostusasteen teollisuuden voittomarginaali on pieni ja että rehun osuus sianliha- ja siipikarjatuotteiden tuotantokustannuksista on noin 65 prosenttia.

(174)

Barentz totesi, että viljelijöiden kustannukset nousevat ja että heidän on siirrettävä ne asiakkailleen erittäin alhaisten voittomarginaalien vuoksi. Barentz pelkäsi, että käytössä olevat toimenpiteet heikentävät viljelijöiden kilpailukykyä verrattuna kolmansien maiden kotieläintuottajiin, joiden lysiinikustannukset eivät nouse ja jotka voivat jopa hyötyä alhaisemmasta lysiinin hinnasta, koska kiinalaiset viejät saattavat ohjata tuottamansa lysiinimäärät kolmansiin maihin.

(175)

Käsiteltäessä DAKOFOn ja Barentzin huomautuksia, jotka koskivat tullin vaikutuksia viljelijöiden taloudelliseen asemaan, komissio totesi näiden väitteiden olevan perusteettomia. Joka tapauksessa komissio katsoi, että rehuntuottajien rehuntuotantokustannusten kasvaminen alle prosentilla (ks. jäljempänä johdanto-osan 179 kappale) ei välttämättä aiheuttanut viljelijöille lisäkustannuksia riippuen siitä, missä määrin rehuntuottajat voivat siirtää kulujaan viljelijöille. Kustannusten lisääntyminen nosti joka tapauksessa sianlihan ja siipikarjanlihan kustannuksia paljon vähemmän, koska rehu on tärkeä muttei ainut jalostuskustannuksiin vaikuttava tekijä. Sen vuoksi tämä väite hylättiin.

(176)

Komissio on käsitellyt DAKOFOn, CESFACin ja Barentzin muita huomautuksia 7.3.2 jaksossa.

(177)

FEFAC toimitti vaikutustenarvioinnin Kiinasta tulevassa lysiinin tuonnissa käyttöön otetuista väliaikaisista polkumyyntitulleista. Tutkimus perustui seitsemällä unionin alueella tehtyihin (25 jäsenvaltiota kattaviin) simulaatioihin, ja siinä tarkasteltiin erilaisia lysiinin hinnannoususkenaarioita, jotka ovat seurausta polkumyyntitoimenpiteiden käyttöönotosta, verrattuna perustasoon, joka vastaa lysiinisulfaatin ja lysiinihydrokloridin keskihintaa tammikuun 2023 ja maaliskuun 2024 välisenä aikana. FEFAC totesi, että sikojen ja siipikarjan teollisen rehun tuotantokustannukset voisivat nousta 1,11–1,51 prosenttia EU:n tasolla, mikä tarkoittaisi, että sikojen ja siipikarjan teollisen rehun tuotantokustannukset nousisivat 300–400 miljoonaa euroa skenaarioista riippuen ja itse sekoitetun rehun kustannukset arviolta 100–140 miljoonaa euroa. Soijarouheen kulutuksen osalta FEFAC arvioi kysynnän kasvavan mahdollisesti 450 000–600 000 tonnia.

(178)

Komissio havaitsi FEFACin vaikutustenarvioinnissa useita olennaisia puutteita, erityisesti CIF-hintojen laskennassa, jossa yliarvioitiin väliaikaisesti määritettyjen tullien vaikutukset. Komissio totesi myös, että FEFACin skenaariot perustuivat väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa vahvistettuihin tulleihin, jotka olivat huomattavasti korkeammat kuin lopulta vahvistetut tullit.

(179)

Komissio arvioi tarkistettujen tullien perusteella niiden vaikutuksia ottaen huomioon ainoan yhteistyössä toimineen käyttäjän Vall Companysin, joka on tärkeä rehun ja lihavalmisteiden tuottaja, tarkistetun kyselylomakevastauksen. Komissio sovelsi lopullisia polkumyyntitulleja yrityksen lysiiniostoihin tutkimusajanjaksolla ja totesi, että lysiinin kustannusosuus yrityksen rehuvalmisteiden tuotantokustannuksista kasvaisi alle 1 prosenttia. Tämä perustuu pahimpaan mahdolliseen skenaarioon, jossa oletetaan, että kaikki muut olosuhteet (hankintalähteet, ostohinnat ilman tulleja, rehuseokset) pysyvät ennallaan, mikä on epätodennäköistä, koska talouden toimijoiden voidaan odottaa mukautuvan muuttuneisiin olosuhteisiin ja vähentävän kustannuksiaan ostamalla halvemmista lähteistä (esim. muista kolmansista maista kuin Kiinasta) tai lähteistä, joihin ei sovelleta polkumyyntitulleja, tai muuttamalla rehuseosta niin, että se sisältää vähemmän lysiiniä. Komissio katsoi muun muassa, että käyttäjät voivat siirtyä käyttämään edullisempia lysiinin toimittajia (riippumatta siitä, sovelletaanko niihin polkumyyntitulleja) tai mukauttaa rehuseostensa reseptejä niin, että ne sisältävät vähemmän lysiiniä.

(180)

Tämän perusteella komissio väitti, että toimenpiteillä on vain hyvin vähäinen vaikutus rehun tuottajiin.

(181)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen FEFAC väitti, että lysiinin hintanoteeraukset kasvoivat tutkimuksen vireillepanon jälkeen 47 prosenttia, mikä puolestaan vaikuttaisi lysiinin käyttäjiin enemmän (rehuteollisuuden osalta arviolta 220–240 miljoonaa euroa ja itse sekoitetun rehun osalta 300 miljoonaa euroa) kuin FEFACin alkuperäisessä vaikutustenarvioinnissa laskettiin.

(182)

Komissio totesi jäljempänä johdanto-osan 214 kappaleessa, että Eurostatin tuontitilastojen perusteella Kiinasta tulevan tuonnin hinnat ovat nousseet tutkimusajanjakson jälkeen ja ne olivat 9–15 prosenttia, eivät 47 prosenttia, tutkimusajanjakson keskihintoja korkeammat. Komissio päätteli edellä johdanto-osan 179 kappaleessa, että lysiinin kustannusosuus yrityksen rehuvalmisteiden tuotantokustannuksista kasvaisi alle 1 prosenttia. Vaikka lysiinin hinta nousisi 9–15 prosenttia, rehuihin kohdistuva kustannusvaikutus jää alle 1 prosentin. Väite hylättiin.

(183)

CESFAC ja Vall Companys totesivat, että alle 1 prosentin nousu rehun kustannuksissa merkitsi noin 220 miljoonaa euron lisäkustannuksia kaikille rehun tuottajille unionissa, ja ne pitivät määrää merkittävänä rehun ja lihan tuottajien vähäisten voittojen vuoksi.

(184)

Komissio pani merkille CESFACin esittämät väitteet ja totesi, että komissio oli analysoinut huolellisesti lisäkustannusten vaikutusta ja lysiinin käyttäjien mahdollisuutta kantaa nämä lisäkustannukset tai siirtää ne eteenpäin. Komissio päätteli edellä johdanto-osan 179 kappaleessa, että jatkojalostusteollisuus voi kantaa tai siirtää rehun kustannusten nousun, joka on alle 1 prosenttia.

(185)

Barentz ja FEFAC väittivät, että paras vaihtoehto lysiinin korvaamiseksi rehun lisäaineena on käyttää raakavalkuaisen lähteitä, kuten soijaa, ja että käytössä olevien polkumyyntitullien myötä soijan käyttö rehussa lisääntyy. Soija on vähemmän kustannustehokas ratkaisu rehuntuotannossa, ja sillä on kielteisiä ympäristövaikutuksia, koska soijan tuotanto aiheuttaa metsäkatoa kolmansissa maissa ja sen käyttö rehussa lisäisi metaanin, typpioksiduulin ja hiilidioksidin päästöjä unionissa. FEFAC ennakoi vaikutustenarvioinnissaan soijarouheen käytön lisääntyvän kolme prosenttia, mikä tarkoittaa, että soijarouheen kysyntä kasvaa 500 000 tonnilla. Tämä määrä olisi tuotava kolmansista maista. DAKOFO toi uudelleen esiin kielteiset ympäristöön liittyvät ja taloudelliset seuraukset ja totesi, että lysiinin hinnannousun kompensoimiseksi tanskalaiset rehuntuottajat voivat muuttaa rehun koostumusta, mikä lisää soijan tuonnin kysyntää noin 20 000–40 000 tonnia vuodessa ja aiheuttaa tanskalaisille rehuntuottajille 1–2 miljoonan euron tappiot.

(186)

Ympäristönäkökohtien osalta valituksen tekijä painotti, että unionissa tuotetun lysiinin hiilijalanjälki on viisi kertaa pienempi kuin Kiinassa tuotetun lysiinin ja kolme kertaa pienempi kuin muissa kolmansissa maissa tuotetun lysiinin. Tästä syystä se väitti, että kiinalaisen lysiinin tuonnin jatkuminen pahentaa osaltaan hiilivuotoa ja vaarantaa vihreän kehityksen ohjelman tavoitteiden ja unionin muiden ympäristötavoitteiden saavuttamisen.

(187)

Komissio analysoi väitteet kielteisistä ympäristövaikutuksista ja totesi, että vaikutustenarvioinnissa ei ollut otettu asianmukaisesti huomioon korrelaatiota lysiinin hinnannousun ja niiden rehumäärien prosenttiosuuden välillä, joissa alettaisiin käyttää soijaa raakalysiinin lähteenä. Vaikka vaikutustenarvioinnissa todettiin oikein, että soijaa voidaan käyttää rehussa lysiinin korvikkeena, siinä ei esitetty vakuuttavia tuloksia tuontimäärien kasvusta, koska vaikutustenarvioinnissa tehtiin useita virheellisiä oletuksia. Lisäksi vaikka soijarouheen tuonti unioniin lisääntyisi, tällaiseen tuontiin sovellettaisiin metsäkatoa aiheuttamattomia tuotteita koskevaa EU:n asetusta (21), jolla puututtaisiin kaikkiin ympäristöön liittyviin huolenaiheisiin. Näin ollen tämä väite hylättiin.

(188)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen CESFAC ja Vall Companys väittivät, että komissio ei arvioinut soijarouheen toimitusvarmuutta Yhdysvaltojen tullien ja kolmansien maiden niiden johdosta toteuttamien vastatoimenpiteiden osalta. CESFAC ja Vall Companys väittivät, että Yhdysvaltojen Kiinasta tulevalle tuonnille asettamat tullit ja Kiinan niiden johdosta hyväksymät vastatoimet olivat häirinneet soijan maailmanlaajuisia kauppavirtoja. CESFAC ja Vall Companys väittivät, että brasilialaisen soijan tuonti Kiinaan kasvaisi tulevaisuudessa Yhdysvalloista Kiinaan suuntautuvan soijan tuonnin kustannuksella, mikä aiheuttaisi suoraa kilpailua Brasiliasta unioniin suuntautuvalle soijan tuonnille. CESFAC ja Vall Companys odottivat lisäksi soijan hinnan nousevan, koska unionin markkinoilla saattaa olla soijasta puutetta soijan Kiinaan suuntautuvan tuonnin kasvaessa, sekä EU:n metsäkatoasetuksen vuoksi.

(189)

Komissio totesi, että Yhdysvaltojen tariffit ja niiden johdosta toteutettavat vastatoimet olivat vuoden 2025 alusta lähtien kehittyneet jatkuvasti, minkä vuoksi oli vaikea määrittää niiden vaikutusta unioniin suuntautuvaan soijan tuontiin. Brasiliasta peräisin olevan soijan tuonnista komissio totesi, että EU:n ja Mercosurin välinen kauppasopimus alentaisi vientitulleja, joita Mercosurissa oli asetettu EU:hun vietäville soijatuotteille, jotka kuuluvat kotieläinten rehun tärkeimpiin raaka-aineisiin EU:ssa. Komissio totesi lisäksi, että CESFAC ja Vall Companys myönsivät myös hintavaihtelun vaikuttavan soijan tuontiin. Tämä väite ei ollut ristiriidassa periaatteen kanssa, jonka mukaan rehua pyritään tuottamaan mahdollisimman pienin kustannuksin. Päinvastoin, soijan hinnan noustessa rehuntuottajat valitsevat todennäköisesti lysiinin.

(190)

FEFAC väitti, ettei kaikilla rehuseosten tuottajilla EU:ssa ole valmiuksia jalostaa nestemäistä lysiiniä, minkä vuoksi lysiinihydrokloridia ja lysiinisulfaattia on edelleen tuotava Kiinasta. CESFAC väitti samansuuntaisesti, että käyttäjien kannalta kiinteässä muodossa oleva lysiinijauhe ja nestemäinen lysiini eivät ole käytännön syistä tai teknisestä näkökulmasta vaihdettavissa ja että polkumyyntitoimenpiteiden käyttöönotto vaikuttaisi suhteettomasti pieniin ja keskisuuriin rehuntuottajiin, esiseosten valmistajiin ja maatilojen rehuntuottajiin, jotka käyttävät kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien valmistamaa kiinteässä muodossa olevaa lysiiniä eivätkä voi siirtyä käyttämään nestemäistä lysiiniä.

(191)

Valituksen tekijä väitti, että Espanjassa oli viime vuosina kulutettu nestemäistä lysiiniä huomattavasti aiempaa enemmän, mikä osoittaa, että asiakkaat eivät käytä pelkästään lysiinihydrokloridia ja lysiinisulfaattia. Valituksen tekijä väitti, että espanjalaiset rehuyritykset pystyvät käyttämään paljon suurempia määriä nestemäistä lysiiniä joutumatta investoimaan uusiin laitteisiin ja että nestemäisen lysiinin kulutuksen kasvu vuosina 2023–2024 vahvistaa, että polkumyyntitutkimuksen myönteisen vaikutuksen vuoksi muut kuin kiinalaiset lysiinin toimittajat ovat jo palaamassa EU:n markkinoille tutkimuksen vireillepanon jälkeen ja jatkavat toimintaansa, jos toimenpiteet otetaan lopullisesti käyttöön.

(192)

Tarkasteltaessa käyttäjien mahdollisuutta vaihtaa tarvittaessa kuivassa muodossa olevasta lysiinistä nestemäiseen tai päinvastoin komissio totesi, että Feedinfon tietojen mukaan nestemäisen lysiinin kulutus oli vuonna 2021 paljon suurempi kuin seuraavina vuosina (22). Koska Kiina ei vie nestemäistä lysiiniä EU:hun, tämän kehityksen voidaan katsoa johtuvan siitä, että muiden kolmansien maiden kuin Kiinan ja unionin tuotannonalan myymät määrät ovat vähentyneet ja ne ovat menettäneet markkinaosuuttaan. Feedinfon tiedoista käy ilmi myös, että nestemäisen lysiinin kulutus lisääntyi vuosina 2023–2024, mikä viittaa siihen, että monet käyttäjät pystyvät jo valitsemaan kuivassa muodossa olevan ja nestemäisen lysiinin välillä. Lisäksi valituksen tekijä toimitti erikoistuneelta markkinatietopalvelujen tarjoajalta saatuja tietoja, jotka osoittivat, että lysiinihydrokloridin tuonti muista kolmansista maista kuin Kiinasta lisääntyi merkittävästi vuonna 2024 tutkimuksen vireillepanon jälkeen (207 tonnista 3 262 tonniin ensimmäisen ja viimeisen vuosineljänneksen välillä), kun taas muista kolmansista maista kuin Kiinasta ei tarkastelujaksolla viety lysiinihydrokloridia (23). Sen vuoksi komissio päätteli, että rehuntuottajilla on jatkossakin mahdollisuus käyttää sekä kuivassa muodossa olevaa että nestemäistä lysiiniä, vaikka tuonti Kiinasta vähenee.

(193)

Toiseksi komissio totesi, että syy siihen, että nestemäinen lysiini oli tärkein muista maista kuin Kiinasta unioniin tuotu tuotelaji tarkastelujaksolla, ei liittynyt kolmansien maiden tuottajien kyvyttömyyteen tuottaa tai myydä lysiinihydrokloridia tai lysiinisulfaattia, vaan siihen, että markkinoilla oli valtavat määrät Kiinasta tuotua lysiinihydrokloridia ja lysiinisulfaattia, minkä seurauksena hinnat laskivat. Toimenpiteiden käyttöönoton myötä unionin markkinat houkuttelevat jälleen kolmansien maiden tuottajia myymään myös muita tuotteita kuin nestemäistä lysiiniä. Vakiovalmistusmenetelmässä lysiinin tuottajat saavat ensin nestemäistä lysiiniä, joka muutetaan sen jälkeen lysiinihydrokloridiksi tai lysiinisulfaatiksi kuivauslaitteella. Lysiinin tuottajat voivat näin ollen muuttaa nestemäisen lysiinin helposti jauhemaiseksi. Komissio hylkäsi tämän väitteen.

(194)

Koska käyttäjien edusta ei esitetty muita huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 341–347 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistettiin.

(195)

CESFAC ja Vall Companys kyseenalaistivat sen, kasvavatko Eurolysinen myyntimäärät unionin markkinoilla polkumyyntitoimenpiteiden käyttöönoton jälkeen. CESFAC ja Vall Companys ilmaisivat huolensa siitä, että Group Avrilin ostettua Eurolysinen Eurolysine myy merkittäviä määriä lysiiniä kytköskäyttöön Avrilin rehualan yrityksen Sandersin tukemiseksi eikä myy lysiiniä sen kilpailijoille rehualalla.

(196)

Valituksen tekijä kiisti riskin siitä, että lysiinin tarjonta suljettaisiin markkinoilta unionissa, koska Group Avril on ostanut Eurolysinen. Se korosti, että Eurolysine on edelleen riippumaton liiketoimintayksikkö Group Avrilissa, joka ei myöskään ole vertikaalisesti integroitunut rehualan yritys. Sanders on siksi Eurolysinen näkökulmasta potentiaalinen asiakas, kuten Vall Companys ja muut yritykset. Se totesi myös, etteivät Sandersin ostamat lysiinimäärät olleet merkittäviä. Komissio suhtautui myönteisesti valituksen tekijän vakuutukseen siitä, että unionin tuotannonalan lysiiniä ei varata kytköskäyttöön, ja hylkäsi väitteen tällä perusteella.

(197)

CESAC väitti, että lysiinihydrokloridin ja nestemäisen lysiinin tuontia (tariffikiintiö 092563) sekä lysiinisulfaatin tuontia (tariffikiintiö 092925) koskevien tullittomien autonomisten tariffikiintiöiden uusiminen neuvostossa (24) osoittaa, että Eurolysine ei edelleenkään tuota riittävästi lysiiniä unionin käyttäjille, että rehua ja lääkkeitä tuottavat EU:n käyttäjät ovat yhä riippuvaisia lysiinin tuonnista ja että on edelleen unionin edun mukaista varmistaa riittävä lysiinin tarjonta ja välttää mahdolliset markkinahäiriöt. CESFAC väitti, että väliaikaiset polkumyyntitullit ovat ristiriidassa tullittomien autonomisten tariffikiintiöiden kanssa ja siksi unionin edun vastaisia.

(198)

Komissio totesi, että neuvosto tarkistaa nykyisiä kiintiöitä säännöllisesti varmistaakseen, ettei niiden säilyttäminen ole ristiriidassa minkään muun unionin politiikan kanssa. Koska tutkimus oli käynnissä tullittomien autonomisten tariffikiintiöiden hyväksymisajankohtana eikä lopullisia määrityksiä ollut vielä tehty, komissio ei katso väliaikaisten polkumyyntitullien olevan ristiriidassa lysiinin tullittomien autonomisten tariffikiintiöiden kanssa.

(199)

Komissio pani lisäksi merkille Tšekin, Unkarin, Italian, Alankomaiden, Romanian, Slovakian, Espanjan ja Ranskan Euroopan kemianteollisuudesta antaman yhteisen julkilausuman (25), jossa vaadittiin EU:n kriittisiä kemikaaleja koskevan säädöksen antamista kilpailukykyneuvostossa 12 päivänä maaliskuuta 2025 (26) ja lysiinin luokittelemista siinä kriittiseksi kemikaaliksi. Koska kahdeksan jäsenvaltiota nimeää lysiinin suoraan kriittiseksi kemikaaliksi, jota unionin on suojattava, komissio painotti niiden kantaa arvioidessaan unionin etua. Komissio katsoi myös, että lysiinin tuotannon säilyttäminen unionissa edistää unionin taloudellista turvallisuutta, kun otetaan huomioon lysiinin merkittävä ylituotanto Kiinassa. Väite, jonka mukaan polkumyyntitullit ovat ristiriidassa tullittomien autonomisten tariffikiintiöiden kanssa, hylättiin.

(200)

Koska muita unionin etuun liittyviä huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 348 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistettiin.

(201)

Polkumyynnistä, vahingosta, syy-yhteydestä, toimenpiteiden tasosta ja unionin edusta tehtyjen päätelmien perusteella katsotaan, että olisi otettava käyttöön lopulliset polkumyyntitoimenpiteet perusasetuksen 9 artiklan 4 kohdan mukaisesti, jotta estetään tarkasteltavana olevan tuotteen polkumyyntituonnista unionin tuotannonalalle aiheutuva lisävahinko.

(202)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Eppen väitti, että hankintalähteen rajallisuuden ja erityisesti unionin tuotannonalan riittämättömän tarjonnan vuoksi unionin käyttäjien on jatkettava lysiinin tuontia Kiinasta ja maksettava polkumyyntitulli, mikä lisää rehun tuottajien ja viljelijöiden kustannuksia. Eppen väitti, että vähimmäistuontihinta tai kiinteä tonnikohtainen tulli olisi sopivampi polkumyyntitoimenpiteen muoto.

(203)

Väitteen tueksi ei esitetty perusteluja eikä Eppen selittänyt, miksi kiinteä tulli olisi sopivampi toimenpiteen muoto. Komissio korosti lisäksi, että kiinteä tulli ei todennäköisesti ole tehokas kaupan suojatoimi, kun kyseessä ovat tavarat, joiden hinnat vaihtelevat huomattavasti ajan mittaan. Tämän vuoksi väite hylättiin.

(204)

Edellä esitetyn perusteella lopulliset polkumyyntitullit – ilmaistuina CIF-hintana unionin rajalla tullaamattomana – ovat seuraavat:

(205)

Tässä asetuksessa yrityksille vahvistetut yksilölliset polkumyyntitullit määritettiin tämän tutkimuksen päätelmien perusteella. Näin ollen ne kuvastavat kyseisten yritysten tutkimuksen aikaista tilannetta. Kyseisiä tulleja voidaan näin ollen soveltaa yksinomaan asianomaisesta maasta peräisin olevan ja nimettyjen oikeushenkilöiden tuottaman tutkimuksen kohteena olevan tuotteen tuontiin. Jos yritystä ei ole erikseen mainittu tämän asetuksen artiklaosassa (mukaan lukien erikseen mainittuihin yrityksiin etuyhteydessä olevat yritykset), sen valmistaman tarkasteltavana olevan tuotteen tuontiin ei voida soveltaa näitä tulleja, vaan siihen on sovellettava ”muuhun Kiinan kansantasavallasta peräisin olevaan tuontiin” sovellettavaa tullia.

(206)

Yritys voi pyytää näiden yksilöllisten polkumyyntitullien soveltamista, jos se muuttaa myöhemmin nimeään. Pyyntö on osoitettava komissiolle (27). Pyynnön on sisällettävä kaikki asiaankuuluvat tiedot, joiden perusteella voidaan osoittaa, että muutos ei vaikuta yrityksen oikeuteen hyötyä siihen sovellettavasta tullista. Jos yrityksen nimenmuutos ei vaikuta tähän oikeuteen, nimenmuutosta koskeva asetus julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

(207)

Tullien väliset erot aiheuttavat toimenpiteiden kiertämisen riskin, ja sen minimoimiseksi tarvitaan erityisiä toimenpiteitä, joiden avulla voidaan varmistaa yksilöllisten polkumyyntitullien asianmukainen soveltaminen. Yksilöllisiä polkumyyntitulleja sovelletaan ainoastaan, jos jäsenvaltioiden tulliviranomaisille esitetään pätevä kauppalasku. Laskun on täytettävä tämän asetuksen 1 artiklan 3 kohdassa esitetyt vaatimukset. Ennen tällaisen kauppalaskun esittämistä tuontiin olisi sovellettava ”muuhun Kiinan kansantasavallasta peräisin olevaan tuontiin” sovellettavaa polkumyyntitullia.

(208)

Tämän laskun esittäminen on välttämätöntä, jotta jäsenvaltioiden viranomaiset voivat soveltaa tuontiin yksilöllisiä polkumyyntitulleja, mutta se ei ole ainoa tekijä, jonka tulliviranomaiset ottavat huomioon. Vaikka jäsenvaltioiden tulliviranomaisille esitettäisiin lasku, joka täyttää kaikki tämän asetuksen 1 artiklan 3 kohdassa esitetyt vaatimukset, tulliviranomaisten on tehtävä tavanomaiset tarkastukset ja ne voivat – kuten kaikissa muissakin tapauksissa – vaatia lisäasiakirjoja (esimerkiksi lähetysasiakirjat) varmentaakseen vakuutukseen sisältyvien tietojen paikkansapitävyyden ja varmistaakseen, että alhaisemman tullin soveltaminen on perusteltua tullilainsäädännön mukaisesti.

(209)

Jos sellaisen yrityksen vientimäärä, johon sovelletaan alhaisempaa yksilöllistä polkumyyntitullia, kasvaa huomattavasti asianomaisten toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen, viennin määrän kasvun sellaisenaan voidaan katsoa olevan perusasetuksen 13 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu toimenpiteiden käyttöönotosta johtuva kaupan rakenteen muutos. Tällöin voidaan panna vireille toimenpiteiden kiertämistä koskeva tutkimus, jos sen edellytykset täyttyvät. Tutkimuksessa voidaan tarkastella muun muassa tarvetta poistaa yksilölliset tullit ja ottaa käyttöön maan laajuinen tulli.

(210)

Polkumyyntitullien moitteettoman täytäntöönpanon varmistamiseksi muuhun Kiinan kansantasavallasta peräisin olevaan tuontiin sovellettavaa polkumyyntitullia olisi sovellettava sekä tässä tutkimuksessa yhteistyöstä kieltäytyneisiin vientiä harjoittaviin tuottajiin että tuottajiin, jotka eivät vieneet tuotteita unioniin tutkimusajanjakson aikana.

(211)

Vientiä harjoittavien tuottajien, jotka eivät vieneet tarkasteltavana olevaa tuotetta unioniin tutkimusajanjakson aikana, olisi voitava pyytää komissiolta, että niihin sovelletaan yhteistyössä toimineisiin, otoksen ulkopuolisiin yrityksiin sovellettavaa polkumyyntitullia. Komission olisi hyväksyttävä tällainen pyyntö edellyttäen, että jäljempänä esitetyt kolme edellytystä täyttyvät. Uuden vientiä harjoittavan tuottajan olisi osoitettava, että i) se ei vienyt tarkasteltavana olevaa tuotetta unioniin tutkimusajanjaksolla, ii) se ei ole etuyhteydessä tällaiseen vientiä harjoittavaan tuottajaan, ja iii) se on vienyt tarkasteltavana olevaa tuotetta tai sillä on peruuttamaton sopimusvelvoite suuren tuotemäärän viemiseksi unioniin tutkimusajanjakson jälkeen.

(212)

Todettujen polkumyyntimarginaalien ja unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon suuruuden vuoksi katsotaan, että olisi kannettava lopullisesti väliaikaista tullia koskevan asetuksen mukaisten väliaikaisten polkumyyntitullien vakuutena olevat määrät tällä asetuksella vahvistettuihin tasoihin asti.

(213)

Kuten 1.2 kohdassa mainitaan, komissio asetti tutkimuksen kohteena olevan tuotteen tuonnin kirjaamisvelvoitteen alaiseksi.

(214)

Tutkimuksen lopullisessa vaiheessa arvioitiin kirjaamisen yhteydessä kerätyt tiedot. Komissio analysoi, täyttyivätkö perusasetuksen 10 artiklan 4 kohdan mukaiset edellytykset lopullisten tullien taannehtivaa kantamista varten.

(215)

Perusasetuksen 10 artiklan 4 kohdan d alakohdan mukaan edellytyksenä on, että ”sellaisen tuonnin tason lisäksi, josta tutkimusajanjakson aikana aiheutui vahinkoa, tuonti on uudelleen huomattavasti kasvanut, niin että tämä kasvu voi estää sovellettavan lopullisen polkumyyntitullin korjaavan vaikutuksen, ottaen huomioon tuontihetki, tuonnin määrä tai muut olosuhteet”.

(216)

Komissio vertasi analyysissä ensin tarkasteltavana olevan tuotteen keskimääräistä kuukausittaista tuontimäärää tutkimusajanjakson aikana ja keskimääräistä kuukausittaista tuontimäärää kaudella, joka ulottui tämän tutkimuksen vireillepanoa seuraavasta kuukaudesta väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönottoa edeltävään viimeiseen kokonaiseen kuukauteen. Komissio totesi Kiinasta tulevan tuonnin määrän kasvaneen 32 prosenttia. Kun verrattiin tarkasteltavana olevan tuotteen keskimääräistä kuukausittaista tuontimäärää tutkimusajanjakson aikana ja keskimääräistä kuukausittaista tuontimäärää kaudella, joka ulottui tämän tutkimuksen vireillepanoa seuraavasta kuukaudesta väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönottokuukauteen, komissio havaitsi Kiinasta tulevan tuonnin kasvaneen 43 prosenttia.

(217)

Kiinasta tulevan tuonnin hinnat ovat kuitenkin nousseet tämän tutkimuksen vireillepanon jälkeen, ja ne olivat 9–15 prosenttia keskihintoja korkeammat tutkimusajanjaksolla. Komissiolla ei ole asiakirja-aineistossa tietoa siitä, että tällaisesta hinnannoususta huolimatta unionin tuotannonalalle aiheutuisi lisävahinkoa.

(218)

Komissio päätteli tämän perusteella ja erityisesti ottaen huomioon Kiinasta tulevan tuonnin merkittävän hinnannousun tutkimuksen vireillepanon jälkeen, että perusasetuksen 10 artiklan 4 kohdassa säädetyt edellytykset lopullisen polkumyyntitullin taannehtivalle kantamiselle eivät täyttyneet.

(219)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) 2024/2509 (28) 109 artikla huomioon ottaen silloin, kun jokin määrä on maksettava takaisin Euroopan unionin tuomioistuimen tuomion tuloksena, maksettava korko on Euroopan unionin virallisen lehden C-sarjassa kunkin kuukauden ensimmäisenä kalenteripäivänä julkaistu Euroopan keskuspankin perusrahoitusoperaatioihinsa soveltama korko.

(220)

Asetuksen (EU) 2016/1036 15 artiklan 1 kohdalla perustettu komitea ei antanut lausuntoa tässä asetuksessa säädetyistä toimenpiteistä,