(1)

Neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 282/2011 (3) 51 artiklassa säädetään, että kyseisen täytäntöönpanoasetuksen liitteessä II vahvistetun arvonlisä- ja/tai valmisteverosta vapauttamista koskevan todistuksen tarkoituksena on vahvistaa, että yhdessä jäsenvaltiossa tehtyjen tavaroiden luovutus tai palvelujen suoritus toiseen jäsenvaltioon sijoittuneelle verovapautukseen oikeutetulle vastaanottajalle, jäljempänä ’verovapautukseen oikeutettu elin tai yksityishenkilö’, oikeuttaa neuvoston direktiivin 2006/112/EY (4) 151 artiklan mukaiseen vapautukseen. Täytäntöönpanoasetuksessa (EU) N:o 282/2011 säädetään paperille laadittavasta verosta vapauttamista koskevasta todistuksesta, joka on allekirjoitettava käsin. On tarpeen digitalisoida kyseisen verosta vapauttamista koskevan todistuksen luomis- ja toimittamisprosessi ja korvata paperiasiakirja sähköisellä asiakirjalla, jotta byrokratiaa ja hallinnollista taakkaa voidaan minimoida ja kustannuksia alentaa pitkällä aikavälillä. Sähköisen todistuksen tietosisällön olisi perustuttava täytäntöönpanoasetuksessa (EU) N:o 282/2011 säädetyn verosta vapauttamista koskevan todistuksen paperilomakkeeseen.

(2)

Koska jäsenvaltiot ovat verosta vapauttamista koskevan sähköisen todistuksen käyttöönottoon liittyvän hankkeen ohella osallisina useisiin muihinkin resurssivaltaisiin tietoteknisiin hankkeisiin, niille olisi annettava joustovaraa ja riittävästi aikaa saattaa siirtyminen uuteen sähköiseen menettelyyn päätökseen. Tätä varten niiden olisi voitava edelleen käyttää täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 282/2011 liitteessä II esitettyä paperilomaketta siirtymäkauden aikana toteutettavissa liiketoimissa. Rajatylittävissä tilanteissa sähköisen todistuksen käyttö siirtymäkauden aikana edellyttäisi, että molemmat liiketoimeen osallisina olevat jäsenvaltiot ovat valmiita käsittelemään sitä.

(3)

Jäsenvaltiot ovat saattaneet tehdä merkittäviä investointeja ottaakseen käyttöön tai kehittääkseen sähköisiä järjestelmiä tai erillisiä paperille laadittuja todistuksia verovapautuksen soveltamiseksi siihen oikeutettuihin elimiin tai yksityishenkilöihin kotimaan sisäisten liiketoimien osalta. Jotta voidaan varmistaa kansallisten ratkaisujen tarvittava mukauttaminen yhteisen sähköisen todistuksen ja sen käsittelyä varten kehitetyn järjestelmän käyttöön, jäsenvaltioiden olisi voitava jatkaa kansallisten ratkaisujensa käyttöä siirtymäkauden loppuun saakka.

(4)

Yhteisen sähköisen todistuksen käyttö on olennaisen tärkeää liiketoimissa, joissa verovapautus myönnetään etukäteen. Joissakin erityistapauksissa, jotka koskevat liiketoimia, joissa arvonlisävero olisi kannettava siinä jäsenvaltiossa, jossa verovapautukseen oikeutettu elin tai yksityishenkilö sijaitsee, vapautuksen myöntämisessä voidaan soveltaa myös palautusmenettelyä. Tällaiseen menettelyyn saattaa liittyä todistuksen antaminen. Kun otetaan huomioon todistusten käyttöön tai käyttämättä jättämiseen liittyvät erityispiirteet palautusmenettelyjen yhteydessä, sähköisen todistuksen käyttöä koskevaa velvoitetta ei olisi automaattisesti sovellettava palautusmenettelyihin. Jäsenvaltioiden olisi kuitenkin voitava käyttää yhteistä sähköistä todistusta palautusmenettelyissä.

(5)

On mahdollista, että verovapautukseen oikeutettu elin tai yksityishenkilö voi verosta vapauttamista koskevan todistuksen antamisen jälkeen saada tietoonsa, että kyseisen verovapautuksen edellytykset eivät täyty tai lakkaavat täyttymästä. Tällaiset tiedot ovat yleensä vain kyseisen elimen tai yksityishenkilön tiedossa, koska kyseisten edellytysten täyttymistä on arvioitava sen elimen tai yksityishenkilön toiminnan perusteella, jolle tavarat luovutetaan tai palvelut suoritetaan ja jonka on määrä käyttää kyseisiä tavaroita tai palveluja. Jotta oikeusvarmuus taattaisiin verovelvollisille ja niille aiheutuva kohtuuton rasite vältettäisiin, on tarpeen selventää, että tällaisissa tapauksissa verosta vapauttamista koskevan todistuksen antaneen verovapautukseen oikeutetun elimen tai yksityishenkilön olisi maksettava arvonlisävero. Jäsenvaltioiden olisi vältettävä tarpeetonta rasitetta tällaisissa poikkeustapauksissa sallimalla arvonlisäveron maksaminen ilman tarvetta rekisteröityä täysimittaiseksi arvonlisäverovelvolliseksi.

(6)

Vaikuttamatta tällä hetkellä jäsenvaltioiden käytettävissä olevaan mahdollisuuteen poiketa vaatimuksesta, jonka mukaan sijaintijäsenvaltion on allekirjoitettava paperille laadittava todistus, jäsenvaltioilla olisi myös oltava mahdollisuus poiketa tällaisesta vaatimuksesta sähköisen todistuksen osalta, edellyttäen että jäsenvaltioiden mahdollisesti asettamia ehtoja noudatetaan ja jotka ne voivat peruuttaa, jos väärinkäytöksiä esiintyy.

(7)

Jotta voidaan varmistaa direktiivin 2006/112/EY 151 artiklan 1 kohdan yhdenmukainen täytäntöönpano, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa. Tätä valtaa olisi käytettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 (5) mukaisesti. Kyseisen täytäntöönpanovallan olisi mahdollistettava se, että komissio perustaa tietojärjestelmän, jolla seurataan myönnettyjä todistuksia, mukaan lukien todistukset, joita verovapautukseen oikeutetut elimet tai yksityishenkilöt ovat antaneet ja joita tavaroiden luovuttajat ja palvelujen suorittajat, joille todistukset on tarkoitettu, ovat saaneet. Komission asianmukaisesti valtuutetuilla henkilöillä olisi oltava pääsy tietojärjestelmässä vaihdettuihin ja tallennettuihin tietoihin, mutta ainoastaan kyseisen järjestelmän kehittämistä ja ylläpitämistä varten. Jäsenvaltioiden olisi oltava vastuussa tiedonkulusta kyseisen järjestelmän kanssa koskien sitä, täyttyvätkö todistuksen antamisen edellytykset. Jotta jäsenvaltiot voivat täyttää velvollisuutensa, niille olisi annettava keinot olla vuorovaikutuksessa komission kanssa, edellyttäen niiltä mahdollisimman vähän tietojärjestelmän kehittämis- ja ylläpitotyötä.

(8)

Direktiivi 2006/112/EY olisi sen vuoksi muutettava vastaavasti,