(1)

Euroopan komissio, jäljempänä ’komissio’, pani 1 päivänä heinäkuuta 2024 vireille Kiinan kansantasavallasta, Korean tasavallasta, Taiwanista ja Thaimaasta, jäljempänä yhdessä ’asianomaiset maat’, peräisin olevien epoksihartsien tuontia koskevan polkumyyntitutkimuksen perusasetuksen 5 artiklan nojalla. Se julkaisi Euroopan unionin virallisessa lehdessä menettelyn vireillepanoa koskevan ilmoituksen (2), jäljempänä ’vireillepanoilmoitus’.

(2)

Komissio pani tutkimuksen vireille epoksihartsien tuottajien tilapäisen yhteenliittymän (Ad Hoc Coalition of Epoxy Resin Producers), jäljempänä ’valituksen tekijä’, 6 päivänä kesäkuuta 2024 tekemän valituksen johdosta. Valitus tehtiin perusasetuksen 5 artiklan 4 kohdan mukaisesti epoksihartseja valmistavan unionin tuotannonalan puolesta. Valitus sisälsi riittävästi näyttöä polkumyynnistä ja siitä aiheutuneesta merkittävästä vahingosta tutkimuksen vireillepanoa varten.

(3)

Komissio asetti tarkasteltavana olevan tuotteen tuonnin kirjaamisvelvoitteen alaiseksi komission täytäntöönpanoasetuksella (EU) 2024/2714 (3), jäljempänä ’kirjaamista koskeva asetus’.

(4)

Vireillepanoilmoituksessa komissio pyysi asianomaisia osapuolia ottamaan siihen yhteyttä tutkimukseen osallistumista varten. Lisäksi komissio ilmoitti tutkimuksen vireillepanosta valituksen tekijälle, muille tiedossa oleville unionin tuottajille, tiedossa oleville vientiä harjoittaville tuottajille, Korean tasavallan, Kiinan, Taiwanin ja Thaimaan viranomaisille, tiedossa oleville tuojille sekä käyttäjille, kauppiaille ja järjestöille, joita tutkimuksen vireillepanon tiedettiin koskevan, ja kehotti niitä osallistumaan tutkimukseen.

(5)

Asianomaisilla osapuolilla oli mahdollisuus esittää huomautuksia tutkimuksen vireillepanosta ja pyytää kuulemista komission ja/tai kauppaan liittyvissä menettelyissä kuulemisesta vastaavan neuvonantajan kanssa.

(6)

Kiinalaisten epoksintuottajien puolesta (4) toimiva, China Petroleum and Chemical Industry Federation -toimialajärjestöön kuuluva epoksihartsia ja sen käyttösovelluksia käsittelevä komitea, jäljempänä ’ERC’, väitti, ettei unionin tuotannonala täyttänyt riittävää näyttöä koskevia vaatimuksia tämän menettelyn aloittamiseksi eikä komissio todentanut valituksen sisältöä asianmukaisesti. ERC:n mukaan valituksessa olisi pitänyt esittää tiedot kaikista perusasetuksen 3 artiklan 3 ja 5 kohdassa luetelluista tekijöistä.

(7)

Ensinnäkin perusasetuksen 5 artiklan mukaisesta oikeudellisesta vaatimuksesta, jonka mukaan valituksessa on esitettävä riittävä näyttö tutkimuksen vireille panemiseksi, käy selvästi ilmi, että valituksessa esitettävien tietojen ei tarvitse määrältään ja laadultaan vastata niitä tietoja, joiden perusteella komissio tekee päätelmänsä tutkimuksen lopussa. Valituksessa on esitettävä sellainen riittävä näyttö polkumyynnistä, vahingosta ja syy-yhteydestä, joka on kohtuudella valituksen tekijän käytettävissä. Perusasetuksen 5 artiklassa ei myöskään edellytetä, että tarkastellaan kaikkia 3 artiklan 5 kohdassa mainittuja vahinkotekijöitä tai että ne kaikki osoittavat heikkenemistä, jotta näyttö merkittävän vahingon esiintymisestä olisi riittävää. Perusasetuksen 5 artiklan 2 kohdan sanamuodon mukaan valituksen on sisällettävä tietoa polkumyynnillä tapahtuvaksi väitetyn tuonnin määrän muutoksista, tällaisen tuonnin vaikutuksesta samankaltaisen tuotteen hintoihin unionin markkinoilla ja tuonnin seurausvaikutuksista unionin tuotannonalaan, mitä osoittavat merkitykselliset (mutta eivät välttämättä kaikki) tekijät ja indikaattorit, joilla on vaikutusta unionin tuotannonalan tilanteeseen, kuten perusasetuksen 3 artiklan 3 ja 5 kohdassa luetellut tekijät. Käsillä olevassa tapauksessa komissio totesi valituksen tekijän esittämää näyttöä tarkasteltuaan, että valitus sisälsi perusasetuksen 2 artiklan perusteella riittävää näyttöä polkumyynnistä, vahingosta ja syy-yhteydestä. Näin ollen ERC:n väite hylätään.

(8)

ERC väitti, että valituksen ei-luottamuksellisen version tiedot ja siinä esitetyt todisteet eivät ole riittäviä, jotta salassa pidettyjen tietojen olennainen sisältö voitaisiin niiden perusteella ymmärtää kohtuullisesti, ja että tämän vuoksi muiden asianomaisten osapuolten oli erittäin vaikeaa esittää merkityksellisiä huomautuksia. ERC väitti tältä osin, että kaikki koko unionia koskevat vahinkoindikaattorit sekä valituksen tehneitä tuottajia koskevat tiedot esitettiin vaihteluväleinä ilman, että tälle oli perusteluja, ja että useat tietolähteet pidettiin salassa ja tiettyjen polkumyyntimarginaalilaskelmia sisältävien asiakirjojen kaikki sellaiset aineelliset tiedot, joiden pohjalta ERC olisi voinut vastata esitettyihin polkumyyntiväitteisiin, pidettiin salassa.

(9)

Myös thaimaalainen vientiä harjoittava tuottaja Aditya Birla Chemicals (Thailand) Limited, jäljempänä ’Aditya Birla’, väitti, että komissio salli luottamuksellisen käsittelyn liian suurelle osalle valituksen tekijöiden esittämiä tietoja, minkä kyseinen tuottaja katsoi olevan vastoin perusasetuksen 19 artiklaa. Väite koski sitä, että valituksesta oli poistettu eri markkinatietoraporttien (ECH Market Report, 2022 CEH Epoxy Resins, Tecnon Orbichem) ja kannatuskirjeiden sisältämiä tietoja, polkumyyntiä ja hinnan tai viitehinnan alittavuutta koskevia laskelmia tukevaa näyttöä (esimerkiksi hinnan ja viitehinnan alittavuutta koskeva analyysi puuttui Thaimaan osalta) sekä tietoja covid-19-pandemian vaikutuksista unionin tuotannonalaan.

(10)

Ensinnäkin komissio totesi, että valituksessa esitetyt tiedot, mukaan lukien luottamuksellisuussyistä salassa pidetyt tiedot, olivat riittävät, jotta toimitettujen tietojen olennainen sisältö voitiin perusasetuksen 19 artiklan 2 kohdan mukaisesti ymmärtää kohtuullisesti. Unionin tuotannonalan rakenteen vuoksi komissio hyväksyi mikro- ja makrotaloudellisten indikaattoreiden osalta vaihteluvälien käytön. Vahinkoindikaattoreiden osalta esitetyt vaihteluvälit olivat riittävän yksityiskohtaisia, jotta toimitettujen tietojen olennainen sisältö voitiin kohtuullisesti ymmärtää ja kaikkien vahinkoindikaattoreiden kehityssuuntauksia voitiin arvioida, erityisesti kun kunkin indikaattorin osalta esitettiin myös indeksi.

(11)

Lisäksi ERC:n esille nostamien vahinkoindikaattoreita ja tietolähteitä koskevien tietojen luottamuksellisuusrajoitusten osalta todetaan, että valituksen tekijä toimitti kyseiset tiedot makrokyselyyn antamassaan vastauksessa rajoittamattomassa ja indeksoimattomassa muodossa vireillepanon jälkeen ja ne asetettiin saataville avoimeen asiakirja-aineistoon, jossa täsmennettiin myös käytetyt lähteet.

(12)

Polkumyyntiä koskevien väitteiden osalta komissio totesi, että valituksen tekstiosassa esitetyt tiedot olivat riittävät, jotta ERC:n oli mahdollista esittää merkityksellisiä huomautuksia sisällöstä. Valituksen avoimessa versiossa esitettyjen polkumyyntilaskelmien yhteydessä selitettiin yksityiskohtaisesti kaikki ne eri tekijät, joihin laskelmat perustuvat, mukaan lukien kaikki laskelmia varten käytetyt lähteet. Normaaliarvo perustuu unionin tuotannonalan kustannusrakenteeseen, minkä vuoksi komissio katsoi kohtuulliseksi, että kunkin asianomaisen maan normaaliarvo esitettiin valituksen avoimessa versiossa kapeana vaihteluvälinä. Aditya Birla ei perustellut, miksi valituksen avoimessa versiossa esitetyt, polkumyyntimarginaalin laskentaa koskevat tiedot eivät olleet riittävän yksityiskohtaisia, jotta ne olisi voitu kohtuullisesti ymmärtää.

(13)

Aditya Birlan väitteiden osalta todetaan, että ei-luottamuksellisissa yhteenvedoissa esitettiin markkinatietoraporttien tietojen ja vahinko- ja polkumyyntilaskelmien osalta riittävän yksityiskohtaiset vaihteluvälit tai kehityssuuntauksia kuvaavat indeksit. Toisin kuin Aditya Birla väitti, Thaimaan hinnan ja viitehinnan alittavuutta koskeva analyysi sisältyy valituksen tekstiosaan, ja samat tiedot esitetään todisteasiakirjassa 5.4. Lisäksi todetaan, että tietyt tiedot (kuten lainaukset puhelimessa käydyistä keskusteluista) ovat luonteeltaan luottamuksellisia eikä niistä voida laatia ei-luottamuksellista yhteenvetoa. Lisäksi valituksessa mainitut eri raportit ovat tekijänoikeussuojan alaisia, mutta ne olivat helposti muiden asianomaisten osapuolten saatavilla. Osapuolen muiden – muun muassa kaupan analyysia, kannatuskirjeitä ja covid-19-pandemian vaikutuksia koskevien – väitteiden osalta todetaan, ettei osapuoli perustellut, miksi avoimen version tiedot eivät olleet riittäviä, jotta ne olisi voitu ymmärtää kohtuullisesti, eikä komissio sen vuoksi pystynyt arvioimaan näitä väitteitä asianmukaisesti.

(14)

Yhteenvetona todetaan, että kuten edellä selostetaan, valituksen ei-luottamuksellinen versio ja siinä esitetyt todisteet olivat riittävät, jotta niiden olennainen sisältö voitiin ymmärtää kohtuullisesti, ja siten osapuolten menettelyllisiä oikeuksia on kunnioitettu.

(15)

ERC väitti myös, että Eurostatissa esitetyt asianomaisen tuoteryhmän teollista tuotantoa koskevat PRODCOM-tiedot antavat erilaisen kuvan unionin tuotannonalan tilasta kuin valituksessa esitetyt tiedot.

(16)

Valituksessa esitetyt tiedot koskevat 70–80:tä prosenttia unionin tuotannosta ja ovat peräisin valituksen tekijältä itseltään. PRODCOM-tiedot puolestaan kerätään unionin tuottajille esitettävän vapaaehtoisen kyselytutkimuksen avulla, eikä niiden paikkansapitävyyttä voida todentaa riippumattomasti. Edellä esitetyn vuoksi valituksen tekijä ei tehnyt virhettä jättäessään PRODCOM-tietokannan huomiotta valitusta laatiessaan. Sen vuoksi ERC:n väite hylättiin.

(17)

Aditya Birla väitti, että valituksessa esitetyt tiedot koskevat tutkimusajanjaksoa, joka ulottuu lokakuusta 2022 syyskuuhun 2023, mutta vireillepanoilmoituksessa viitataan eri tutkimusajanjaksoon. Aditya Birlan mukaan tuontitietoja, vahinkoa ja polkumyyntiä koskevat huomautukset voivat koskea ainoastaan valituksessa tarkasteltua ajanjaksoa tai muutoin rikotaan puolustautumisoikeuksia. Aditya Birla väitti lisäksi, ettei valitus sisältänyt tarvittavia tietoja unionin tuottajista ja tuotannosta, jotta vientiä harjoittava tuottaja olisi pystynyt arvioimaan edustavuutta.

(18)

Ensinnäkään valituksessa käytetty tutkimusajanjakso ei sido komissiota sen suorittaessa tutkimusta. Itse asiassa tutkimusajanjakso olisi periaatteessa määritettävä siten, että se on lähempänä menettelyn aloittamispäivää. Toiseksi edustavuutta koskevan tarkastelun tulokset on sisällytetty avoimeen asiakirja-aineistoon, eli ne ovat kaikkien asianomaisten osapuolten tarkasteltavissa. Tämä tarkastelu kattoi neljä ilmoittautunutta yritystä, jotka edustivat noin 80:tä prosenttia unionin tuotannosta. Näin ollen Aditya Birlan väitteet hylätään perusteettomina.

(19)

Aditya Birlan mukaan Thaimaasta peräisin oleva tuonti oli paljon vähäisempää kuin kahdesta muusta asianomaisesta maasta peräisin oleva tuonti, minkä vuoksi Thaimaa olisi pitänyt jättää tutkimuksen ulkopuolelle.

(20)

Thaimaasta peräisin olevan tuonnin markkinaosuus oli yli 1 prosentti, mikä on 5 artiklan 7 kohdassa menettelyn aloittamiselle vahvistettu kynnysarvo, jonka alittuessa tutkimusta ei saa aloittaa. Näin ollen Aditya Birlan väitettä ei voida hyväksyä.

(21)

Komissio ilmoitti vireillepanoilmoituksessa, että se saattaa soveltaa asianomaisiin osapuoliin otantaa perusasetuksen 17 artiklan mukaisesti.

(22)

Komissio ilmoitti vireillepanoilmoituksessa, että se oli valinnut alustavasti unionin tuottajien otoksen. Komissio valitsi otoksen unionin suurimman edustavan tutkimusajanjakson aikaisen tuotanto- ja myyntimäärän perusteella. Otos koostui kahdesta unionin tuottajasta (Westlake ja Blue Cube/Olin). Otokseen valittujen unionin tuottajien osuus unionin kokonaistuotannosta oli noin 60 prosenttia. Komissio kehotti asianomaisia osapuolia esittämään huomautuksia alustavasta otoksesta. Huomautuksia ei esitetty, ja otosta pidettiin unionin tuotannonalaa edustavana.

(23)

Voidakseen päättää otannan tarpeellisuudesta ja tarvittaessa valita otoksen komissio pyysi etuyhteydettömiä tuojia toimittamaan vireillepanoilmoituksessa mainitut tiedot.

(24)

Kaksi etuyhteydetöntä tuojaa (Cortex ja Comexim) toimitti pyydetyt tiedot ja suostui osallistumaan otokseen. Vastausten vähäisen määrän vuoksi komissio päätti, ettei otanta ollut tarpeen.

(25)

Päättääkseen otannan tarpeellisuudesta ja valitakseen tarvittaessa otoksen komissio pyysi kaikkia Thaimaassa toimivia vientiä harjoittavia tuottajia toimittamaan vireillepanoilmoituksessa pyydetyt tiedot. Lisäksi komissio pyysi Thaimaan kuningaskunnan Euroopan unionissa olevaa edustustoa ilmoittamaan muista mahdollisista tuottajista, jotka saattaisivat olla kiinnostuneita osallistumaan tutkimukseen, ja/tai ottamaan yhteyden niihin.

(26)

Taiwanissa oli tutkimuksen vireillepanovaiheessa vain yksi komission tiedossa oleva vientiä harjoittava tuottaja. Muita vientiä harjoittavia tuottajia ei ilmoittautunut. Sen vuoksi komissio katsoi, ettei otanta ollut tarpeen, ja ehdotti, että tutkimuksessa tutkittaisiin kyseistä vientiä harjoittavaa tuottajaa. Perusasetuksen 17 artiklan 2 kohdan mukaisesti kyseistä tiedossa ollutta vientiä harjoittavaa tuottajaa ja asianomaisen maan viranomaisia kuultiin tästä päätöksestä. Huomautuksia ei esitetty.

(27)

Päättääkseen otannan tarpeellisuudesta ja valitakseen tarvittaessa otoksen komissio pyysi kaikkia Korean tasavallassa, jäljempänä ’Korea’, toimivia vientiä harjoittavia tuottajia toimittamaan vireillepanoilmoituksessa mainitut tiedot. Lisäksi komissio pyysi Korean tasavallan Euroopan unionissa olevaa edustustoa ilmoittamaan muista mahdollisista vientiä harjoittavista tuottajista, jotka saattaisivat olla kiinnostuneita osallistumaan tutkimukseen, ja/tai ottamaan yhteyttä niihin.

(28)

Neljä Koreassa toimivaa vientiä harjoittavaa tuottajaa toimitti pyydetyt tiedot ja suostui osallistumaan otokseen. Komissio valitsi otokseen ne kaksi korealaista vientiä harjoittavaa tuottajaa, joiden vientimäärät unioniin olivat suurimmat. Näiden tuottajien osuus Koreasta unioniin tutkimusajanjaksolla suuntautuneesta kokonaisviennistä oli yli 90 prosenttia.

(29)

Päättääkseen otannan tarpeellisuudesta ja valitakseen tarvittaessa otoksen komissio pyysi kaikkia Taiwanissa toimivia vientiä harjoittavia tuottajia toimittamaan vireillepanoilmoituksessa pyydetyt tiedot. Lisäksi komissio pyysi Taipein edustustoa Euroopan unionissa ilmoittamaan muista mahdollisista vientiä harjoittavista tuottajista, jotka saattaisivat olla kiinnostuneita osallistumaan tutkimukseen, ja/tai ottamaan yhteyttä niihin.

(30)

Taiwanissa oli vain kaksi komission tiedossa olevaa vientiä harjoittavaa tuottajaa tutkimuksen vireillepanovaiheessa. Muita vientiä harjoittavia tuottajia ei ilmoittautunut. Sen vuoksi komissio katsoi, ettei otanta ollut tarpeen, ja ehdotti, että tutkimuksessa tutkittaisiin kyseisiä kahta vientiä harjoittavaa tuottajaa. Perusasetuksen 17 artiklan 2 kohdan mukaisesti kyseisiä kahta tiedossa olleita vientiä harjoittavia tuottajia ja asianomaisen maan viranomaisia kuultiin tästä päätöksestä. Huomautuksia ei esitetty.

(31)

Päättääkseen otannan tarpeellisuudesta ja valitakseen tarvittaessa otoksen komissio pyysi kaikkia Kiinan kansantasavallassa, jäljempänä ’Kiina’, toimivia vientiä harjoittavia tuottajia toimittamaan vireillepanoilmoituksessa pyydetyt tiedot. Lisäksi komissio pyysi Kiinan kansantasavallan edustustoa Euroopan unionissa ilmoittamaan muista mahdollisista vientiä harjoittavista tuottajista, jotka saattaisivat olla kiinnostuneita osallistumaan tutkimukseen, ja/tai ottamaan yhteyttä niihin.

(32)

Kymmenen kiinalaista vientiä harjoittavaa tuottajaa tai vientiä harjoittavien tuottajien ryhmää toimitti pyydetyt tiedot ja suostui osallistumaan otokseen. Komissio valitsi perusasetuksen 17 artiklan 1 kohdan mukaisesti kahdesta ryhmästä koostuvan otoksen, joka perustui unioniin suuntautuneen viennin suurimpaan edustavaan määrään, jota voitiin kohtuudella tutkia käytettävissä olevassa ajassa. Otokseen valittujen ryhmien osuus Kiinasta tutkimusajanjaksolla tulleesta tuonnista oli noin 80 prosenttia. Perusasetuksen 17 artiklan 2 kohdan mukaisesti kaikkia tiedossa olleita vientiä harjoittavia tuottajia ja asianomaisten maiden (myös Korean) viranomaisia kuultiin otoksen valinnasta.

(33)

Vientiä harjoittavat tuottajat Chang Chun Chemical (Panjin) Co., Ltd (CCPJ) ja Chang Chun Chemical (Jiangsu) Co., Ltd (CCJS), jäljempänä yhdessä ’Chang Chun Group’, väittivät, että niiden yhteenlasketun vientimäärän osuus unioniin tutkimusajanjaksolla tuoduista epoksihartseista on 20 prosenttia, mikä on enemmän kuin toisen otokseen valitun ryhmän osuus. Lisäksi Chang Chun Group väitti, että koska se kuului myös taiwanilaisten tuottajien otokseen, otos sisältäisi valtaosan ryhmän unioniin suuntautuvasta viennistä, jos komissio sisällyttäisi otokseen myös Kiinassa toimivan Chang Chun Groupin. Chang Chun Group väitti myös, että sen kirjanpitojärjestelmä poikkeaa Kiinasta otokseen valittujen yritysten järjestelmistä, koska kyseessä on taiwanilaisomisteinen ryhmä.

(34)

Komissio vahvisti, että toisin kuin Chang Chun Group väitti, ryhmän vientimäärä unioniin oli pienempi kuin otokseen valittujen kahden ryhmän ilmoittamat määrät. Lisäksi huomautettiin, että komissio valitsi otoksen, jota voitiin kohtuudella tutkia käytettävissä olevassa ajassa, eikä se sen vuoksi voinut ottaa huomioon muita tekijöitä, kuten kirjanpitomenetelmiä tai Chang Chun Groupin Kiinasta ja Taiwanista unioniin suuntautuvan viennin kokonaismäärää. Tämän vuoksi väite hylättiin.

(35)

Komissio lähetti Kiinan viranomaisille kyselylomakkeen, joka koski perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan b alakohdassa tarkoitettujen merkittävien vääristymien esiintymistä Kiinassa.

(36)

Lisäksi valituksen tekijä toimitti valituksessa riittävää näyttöä tarkasteltavana olevan tuotteen raaka-aineisiin liittyvistä vääristymistä Kiinassa. Kuten vireillepanoilmoituksessa ilmoitettiin, tutkimus kattoi kyseiset raaka-aineisiin liittyvät vääristymät sen määrittämiseksi, tulisiko perusasetuksen 7 artiklan 2 a ja 2 b kohdan säännöksiä soveltaa Kiinaan. Tästä syystä komissio lähetti Kiinan viranomaisille täydentävän kyselylomakkeen.

(37)

Kiinassa, Koreassa, Taiwanissa ja Thaimaassa toimiville otokseen valituille yrityksille lähetetyt kyselylomakkeet asetettiin saataville verkossa (5) vireillepanopäivänä.

(38)

Komissio hankki ja tarkasti kaikki polkumyynnin, sen aiheuttaman vahingon ja unionin edun alustavaa määrittämistä varten tarpeelliset tiedot. Perusasetuksen 16 artiklan mukaisia tarkastuskäyntejä tehtiin seuraavien yritysten toimitiloihin:

(39)

Polkumyyntiä ja vahinkoa koskeva tutkimus kattoi 1 päivän huhtikuuta 2023 ja 31 päivän maaliskuuta 2024 välisen ajanjakson, jäljempänä ’tutkimusajanjakso’. Vahinkoa koskevaan arvioon vaikuttavien kehityssuuntausten tarkastelu kattoi 1 päivän tammikuuta 2020 ja tutkimusajanjakson päättymisen välisen jakson, jäljempänä ’tarkastelujakso’.

(40)

ERC väitti, että komission vireillepanovaiheessa määrittämästä tutkimusajanjaksosta puuttuu kokonainen vuosineljännes tutkimusajanjakson päättymisen ja vireillepanopäivän välistä. Lisäksi ERC väitti, että vuoden 2020 käyttäminen viitevuotena tuontimäärien ja -hintojen arvioimiseksi antaa vääristyneen kuvan, koska kyseisenä vuonna muut kuin markkinavoimat aiheuttivat logistiikkaongelmia ja merkittävää epävakautta hinnoissa, minkä seurauksena tuontimäärät jäivät pieniksi. ERC ehdotti, että komissio määrittäisi tarkastelujakson alkamispäiväksi 1 päivän tammikuuta 2019, jotta tarkastelujakso kuvastaisi tavanomaisia liiketoimintaolosuhteita ennen covid-19-pandemiaa ja geopoliittista epävakautta.

(41)

Myös yksi etuyhteydettömistä tuojista, Cortex, pyysi ulottamaan tarkastelujakson vuoteen 2019, jolloin markkinoilla vallitsivat kyseisen tuojan näkemyksen mukaan tavanomaiset olosuhteet.

(42)

Perusasetuksen 6 artiklan 1 kohdan mukaan tutkimusajanjakson on tavallisesti katettava vähintään kuuden kuukauden jakso välittömästi ennen menettelyn aloittamista. Komissiolla on laaja harkintavalta tutkimusajanjakson valinnan suhteen, kunhan valittu ajanjakso mahdollistaa edustavien havaintojen tekemisen ja mahdollisimman tuoreiden tietojen käyttämisen. Tässä tapauksessa komissio valitsi tutkimusajanjaksoksi jakson, joka päättyi kolme kuukautta ennen tutkimuksen vireillepanoa, mikä on linjassa 6 artiklan 1 kohdan ja vakiintuneen käytännön kanssa ja mikä mahdollistaa samalla tietojen keräämisen unionin tuottajilta, vientiä harjoittavilta tuottajilta ja muista tilastolähteistä.

(43)

Tarkastelujaksoa ja sen ulottamista vuoteen 2019 koskevien väitteiden osalta muistutetaan, että komissiolla on laaja harkintavalta myös tarkastelujakson valinnan suhteen. Tarkastelujakson olisi oltava riittävän pitkä, jotta komissio voi arvioida asianmukaisesti kaikkia olennaisia taloudellisia tekijöitä ja seikkoja, jotka vaikuttavat unionin tuotannonalan tilanteeseen. Tässä tapauksessa komissio valitsi vakiokäytäntönsä mukaisesti makro- ja mikrotaloudellisten suuntausten ja indikaattoreiden tarkastelua varten ajanjakson, joka kattaa kolme kokonaista vuotta sekä tutkimusajanjakson. Lisäksi huomautetaan, että vahinkoa arvioidessaan komissio arvioi myös taloudellisten tekijöiden dynaamista kehitystä tarkastelujaksolla eikä pelkästään tarkastelujakson alussa ja lopussa vallinneita olosuhteita. Näin ollen – tarkastelujakson ensimmäisestä vuodesta riippumatta – komission analyysi osoitti selvästi, että unionin tuotannonalalle aiheutui merkittävää vahinkoa tutkimusajanjaksolla. Sen vuoksi tarkastelujakson muuttaminen ei mitätöisi tai muuttaisi tässä asetuksessa esitettyjä vahinkoa koskevia päätelmiä. Näin ollen ERC:n ja Cortexin väitteet hylättiin.

(44)

Tutkimuksen kohteena ovat yli 35 painoprosenttia epoksihartseja sisältävät tuotteet (joita kutsutaan myös polyepoksideiksi), jotka ovat reaktiivisia epoksiryhmiä sisältäviä polymeerejä tai esipolymeerejä, joiden pohjana on epikloorihydriini, jäljempänä ’ECH’, ja alifaattinen tai aromaattinen alkoholiainesosa (esim. BPA), kiinteässä, puolikiinteässä tai nestemäisessä muodossa, kaikissa luokissa, puhtausasteissa, molekyylipainoissa tai -rakenteissa, myös modifiointiaineita, kovetteita ja lisäaineita sisältävät, kunhan kovetteet eivät ole kemiallisesti reagoineet ja kovettaneet epoksihartsia tai muuntaneet sitä eri tuotteeksi, joka ei enää sisällä epoksiryhmiä, jäljempänä ’tutkimuksen kohteena oleva tuote’.

Mukaan ei lueta seuraavia tuotteita:

(45)

Epoksihartseilla on erilaisia kemiallisia koostumuksia. Yleisin epoksihartsi on bisfenoli-A-diglysidyylieetteri, joka tunnetaan myös nimellä BADGE tai DGEBA ja jota syntyy ECH:n reagoidessa bisfenoli A:n, jäljempänä ’BPA’, kanssa. Epoksihartseja voidaan tuottaa myös niin, että ECH:n kanssa reagoivana aineena käytetään muita raaka-aineita, kuten alifaattisia glykoleja tai fenoli- tai kresolinovolakkoja. Tuotantoprosessi on samanlainen myös silloin, kun epoksihartsia valmistetaan niin, että ECH:n kanssa reagoivana aineena käytetään muita raaka-aineita kuin BPA:ta.

(46)

Epoksihartsit ovat lämpökovettuvia hartseja, joten niillä ei ole hyödyllisiä ominaisuuksia ennen kuin ne kovetetaan eli ennen kuin ne ovat reagoineet kovetteen kanssa. Kovetettuna epoksihartseilla on seuraavat ominaisuudet: hyvä pito, erinomainen korroosion- ja kemikaalienkestävyys, suuri mekaaninen lujuus ja erinomaiset eristävät ominaisuudet.

(47)

Epoksihartseja käytetään monissa eri tuotteissa, kuten pinnoitteissa (mukaan lukien tuuliturbiinien lavat), maaleissa, liimoissa, komposiittimateriaaleissa, eristysmateriaaleissa ja elektroniikassa.

(48)

Tarkasteltavana oleva tuote on Kiinan kansantasavallasta, Korean tasavallasta, Taiwanista tai Thaimaasta peräisin oleva tutkimuksen kohteena oleva tuote, joka luokitellaan tällä hetkellä CN-koodeihin ex 2910 90 00 , ex 3824 99 92 , ex 3824 99 93 ja ex 3907 30 00 (Taric-koodit 2910 90 00 05, 3824 99 92 96, 3824 99 93 10, 3907 30 00 05, 3907 30 00 20 ja 3907 30 00 80).

(49)

Tutkimuksessa kävi ilmi, että seuraavilla tuotteilla on samat fyysiset, kemialliset ja tekniset perusominaisuudet ja peruskäyttötarkoitukset:

(50)

Komissio päätti tässä vaiheessa, että kyseiset tuotteet ovat näin ollen perusasetuksen 1 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuja samankaltaisia tuotteita.

(51)

Valspar Corporation SAS, jäljempänä ’Sherwin Williams’, väitti, että tarkasteltavana olevan tuotteen määritelmään kuuluva tetrametyylibisfenoli-F-pohjainen diglysidyylieetteri, jäljempänä ’TMBPF-DGE’, olisi jätettävä tutkimuksen ulkopuolelle. Tarkemmin sanottuna Sherwin Williams väitti, että TMBPF-DGE on hyväksytty käytettäväksi elintarvikkeiden kanssa kosketuksiin joutuvissa pinnoitteissa ja että se on tärkeä vaihtoehto BPA-pohjaisille pinnoitteille. Lisäksi Sherwin Williamsilla on omien sanojensa mukaan patenttioikeudet TMBPF-DGE:n tuotantoon unionissa ja Kiinassa. Yrityksen mukaan TMBPF-DGE:tä ei tuoda unioniin eikä myöskään ole näyttöä siitä, että asianomaisista maista unioniin suuntautuvan epoksihartsien tuonnin lisääntymisestä olisi aiheutunut vahinkoa unionin TMBPF-DGE:n tuotannolle.

(52)

Ensinnäkin Sherwin Williams itse toteaa, että TMBPF-DGE:tä käytetään pinnoiteteollisuudessa vaihtoehtona BPA-pohjaisille tuotteille. Näin ollen kyseisellä epoksityypillä on sama peruskäyttötarkoitus ja samanlaiset perusominaisuudet kuin muilla kilpailevilla epoksityypeillä ja se on vaihdettavissa muiden tutkimuksen kohteena olevien epoksituotteiden kanssa. Tietyn epoksityypin valmistusta koskevien teollis- ja tekijänoikeuksien olemassaoloa ei myöskään voida pitää syynä jättää tällainen epoksityyppi tutkimuksessa käytettävän tuotteen määritelmän ulkopuolelle. Sherwin Williams ei ole osoittanut, että patentti kattaisi kaikki versiot TMBPF-DGE:stä. Lisäksi teollis- ja tekijänoikeudet eivät vaikuta tuotteen ominaisuuksiin tai käyttötarkoituksiin, jotka ovat merkityksellisiä kaupan suojatoimia koskevissa tutkimuksissa. Se, että TMBPF-DGE:tä ei tuoda unioniin, ei myöskään ole tae asianomaisten maiden vientiä harjoittavien tuottajien tulevasta toiminnasta, joka ei riipu mahdollisista patenttioikeuksista, jotka voivat olla voimassa tai joita ei välttämättä sovelleta unionin ulkopuolella. Sherwin Williams ei myöskään ole osoittanut, ettei TMPBF-DGE:tä voitaisi valmistaa missään asianomaisista maista.

(53)

Allnex Resins (China) Ltd, jäljempänä ’Allnex China’, pyysi, että Allnexin erikoishartsit, erityisesti BECKOPOX EP 2387w/53WA, jätettäisiin tutkimuksen ulkopuolelle. Allnex China väitti, että kyseinen erikoishartsi sisältää vähemmän vaarallisia orgaanisia liuottimia ja että sen ympäristövaikutukset ovat hyvin vähäiset ja että yritys käyttää kyseisen hartsin valmistukseen teollis- ja tekijänoikeuksien alaisia tekniikoita.

(54)

Ensinnäkin Allnex China itsekin myöntää, että BECKOPOX EP 2387w/53WA vastaa tutkimuksen kohteena olevan tuotteen määritelmää. Toiseksi se, että kyseinen hartsi sisältää vähemmän vaarallisia aineita ja on ympäristöystävällisempi, ei ole tässä tapauksessa tutkimuksen kohteena olevan tuotteen määrittelyn kannalta merkityksellinen peruste. Lisäksi, kuten johdanto-osan 51 kappaleessa todetaan, teollis- ja tekijänoikeuksien alaisten tekniikoiden käyttö ei voi olla riittävä syy jättää jokin tuote tutkimuksessa käytettävän tuotteen määritelmän ulkopuolelle eikä se tarkoita, etteivät muut tuottajat pystyisi valmistamaan epoksihartseja, joilla on samanlaiset ominaisuudet ja suorituskykyyn liittyvät ominaisuudet, ja aiheuttamaan vahinkoa unionin tuotannonalalle.

(55)

Edellä esitetyn perusteella komissio hylkäsi alustavasti pyynnöt, jotka koskivat TMBPF-DGE:n ja BECKOPOX EP 2387w/53WA:n jättämistä tutkimuksen kohteena olevan tuotteen määritelmän ulkopuolelle.

(56)

Koska tutkimuksen vireillepanovaiheessa saatavilla oli riittävästi näyttöä, joka viittasi perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan b alakohdassa tarkoitettujen merkittävien vääristymien esiintymiseen Kiinassa, komissio katsoi aiheelliseksi panna vireille kyseisen maan vientiä harjoittavien tuottajia koskevan tutkimuksen ottaen huomioon perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan.

(57)

Näin ollen tarvittavien tietojen keräämiseksi perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan mahdollista soveltamista varten komissio pyysi vireillepanoilmoituksessa kaikkia Kiinassa toimivia vientiä harjoittavia tuottajia toimittamaan tietoja epoksihartsien valmistuksessa käytetyistä tuotantopanoksista. Kolme vientiä harjoittavien tuottajien ryhmää toimitti pyydetyt tiedot.

(58)

Saadakseen tiedot, joita se pitää tutkimuksensa kannalta tarpeellisina väitettyjen merkittävien vääristymien osalta, komissio lähetti kyselylomakkeen Kiinan viranomaisille. Lisäksi komissio pyysi vireillepanoilmoituksen 5.3.2 kohdassa kaikkia asianomaisia osapuolia esittämään näkökantansa, toimittamaan tietoja ja esittämään asiaa tukevaa näyttöä perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan soveltamisesta 37 päivän kuluessa vireillepanoilmoituksen julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä. Kiinan viranomaisilta ei saatu vastausta. Sen vuoksi komissio ilmoitti Kiinan viranomaisille, että se käyttäisi perusasetuksen 18 artiklan mukaisesti käytettävissä olevia tietoja määrittäessään, esiintyykö Kiinassa merkittäviä vääristymiä. Yksikään asianomainen osapuoli ei esittänyt huomautuksia perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan mahdollisesta soveltamisesta Kiinan osalta.

(59)

Komissio myös täsmensi vireillepanoilmoituksessa, että saatavilla olevan näytön perusteella saattaa olla tarpeen valita perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan a alakohdan nojalla asianmukainen edustava maa, jotta voidaan määrittää normaaliarvo vääristymättömien hintojen tai vertailuarvojen perusteella.

(60)

Komissio ilmoitti asianomaisille osapuolille 17 päivänä syyskuuta 2024 päivätyllä muistiolla, jäljempänä ’ensimmäinen muistio’, niistä lähteistä, joita se aikoi käyttää normaaliarvon määrittämiseen. Kyseisessä muistiossa komissio esitti luettelon kaikista tuotannontekijöistä, kuten raaka-aineista, työvoimasta ja energiasta, joita tarkasteltavana olevan tuotteen tuotannossa käytetään. Lisäksi komissio yksilöi vääristymättömien hintojen tai vertailuarvojen valintaa ohjaavien kriteerien perusteella mahdolliseksi edustavaksi maaksi Thaimaan. Komissio sai tästä huomautuksia otokseen valitulta kiinalaiselta vientiä harjoittavalta tuottajalta Jiangsu Sanmu Group Co. Ltd:ltä sekä valituksen tekijältä. Näitä huomautuksia käsiteltiin toisessa muistiossa.

(61)

Analysoituaan saadut huomautukset komissio julkaisi 15 päivänä marraskuuta 2024 normaaliarvon määrittämisessä käytettäviä lähteitä koskevan toisen muistion, jäljempänä ’toinen muistio’. Tässä muistiossa komissio esitti alustavan tuotannontekijöiden luettelon ja ilmoitti asianomaisille osapuolille aikovansa käyttää Thaimaata edustavana maana perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan a alakohdan ensimmäisen luetelmakohdan nojalla. Se myös ilmoitti asianomaisille osapuolille aikovansa vahvistaa hallinto-, myynti- ja yleiskustannukset sekä voiton yrityksestä Aditya Birla Chemicals (Thailand) (edustavassa maassa toimiva tuottaja) helposti saatavilla olevien taloustietojen perusteella. Komissio pyysi asianomaisia osapuolia esittämään asiasta huomautuksia. Huomautuksia saatiin otokseen valitulta vientiä harjoittavalta tuottajalta Jiangsu Sanmu Group Co. Ltd:ltä ja valituksen tekijältä.

(62)

Analysoituaan toisen muistion julkaisemisen johdosta saadut huomautukset ja tiedot komissio päätteli, että Thaimaa oli asianmukainen valinta edustavaksi maaksi, jonka vääristymättömiä hintoja ja kustannuksia käytettäisiin normaaliarvon määrittämiseen. Valinnan perusteita kuvataan tarkemmin 104 kappaleessa ja sitä seuraavissa kappaleissa. Saatuja huomautuksia käsitellään 3.1.2.4.4 jaksossa.

(63)

Perusasetuksen 2 artiklan 1 kohdan mukaan ”normaaliarvo perustuu tavallisesti viejämaan riippumattomien asiakkaiden tavanomaisessa kaupankäynnissä maksamiin tai maksettaviksi tuleviin hintoihin”.

(64)

Perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan a alakohdassa kuitenkin todetaan, että ”jos […] päätetään, että ei ole asianmukaista käyttää viejämaan kotimarkkinoiden hintoja ja kustannuksia kyseisessä maassa esiintyvien b alakohdassa tarkoitettujen merkittävien vääristymien vuoksi, normaaliarvo muodostetaan yksinomaan vääristymättömiä hintoja tai vertailuarvoja osoittavien tuotanto- ja myyntikustannusten perusteella” ja ”muodostettuun normaaliarvoon on sisällytettävä vääristymätön ja kohtuullinen määrä hallinto-, myynti- ja yleiskustannuksia sekä voittoa”.

(65)

Kuten jäljempänä selitetään, komissio päätteli tässä tutkimuksessa, että kun otetaan huomioon saatavilla oleva näyttö, perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan soveltaminen on asianmukaista.

(66)

Kiinan kemiansektoria (6) koskevissa viimeaikaisissa tutkimuksissaan (7) komissio totesi perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan b alakohdan mukaisia merkittäviä vääristymiä.

(67)

Näissä tutkimuksissa komissio totesi, että Kiinassa valtio puuttuu merkittävästi toimintaan, mikä vääristää markkinaperiaatteiden mukaista resurssien tehokasta jakamista (8). Komissio päätteli erityisesti, että Kiinan viranomaisilla on kemiansektorilla huomattava omistusosuus perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan b alakohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa tarkoitetulla tavalla (9), minkä lisäksi Kiinan viranomaiset kykenevät myös puuttumaan hintoihin ja kustannuksiin, koska valtio on läsnä yrityksissä perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan b alakohdan toisessa luetelmakohdassa tarkoitetulla tavalla (10). Komissio totesi vielä, että valtion läsnäolo rahoitusmarkkinoilla ja sen puuttuminen niiden toimintaan samoin kuin raaka-aineiden ja tuotantopanosten tarjoamiseen lisäävät vääristävää vaikutusta markkinoihin. Yleisesti ottaen Kiinan suunnittelujärjestelmän tuloksena resursseja keskitetään sektoreille, jotka Kiinan viranomaiset ovat nimenneet strategisiksi tai muutoin poliittisesti merkittäviksi sen sijaan, että ne kohdennettaisiin markkinavoimien perusteella (11). Lisäksi komissio päätteli, että Kiinan konkurssi- ja varallisuuslainsäädäntö ei toimi asianmukaisesti perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan b alakohdan neljännessä luetelmakohdassa tarkoitetulla tavalla, ja tästä aiheutuu vääristymiä, jotka liittyvät etenkin maksukyvyttömien yritysten pitämiseen hengissä sekä maankäyttöoikeuksien myöntämiseen Kiinassa (12). Samalla tavalla komissio totesi kemiansektorin palkkakustannuksissa perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan b alakohdan viidennen luetelmakohdan mukaisia vääristymiä (13) sekä rahoitusmarkkinoilla perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan b alakohdan kuudennen luetelmakohdan mukaisia vääristymiä, jotka liittyvät etenkin yritystoimijoiden pääoman saantiin Kiinassa (14).

(68)

Kuten aiemmissa Kiinan kemiansektoria koskevissa tutkimuksissa, komissio tarkasteli tässäkin tutkimuksessa sitä, oliko Kiinan kotimarkkinoiden hintojen ja kustannusten käyttäminen asianmukaista perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan b alakohdassa tarkoitettujen merkittävien vääristymien esiintymisen vuoksi. Komission tarkastelu perustui asiakirja-aineistossa olevaan näyttöön, mukaan lukien valitukseen sisältyvä näyttö, sekä julkisesti saatavilla oleviin lähteisiin pohjautuvan komission yksiköiden valmisteluasiakirjan ”Significant Distortions in the Economy of the People’s Republic of China for the Purposes of Trade Defence Investigations” (15), jäljempänä ’maaraportti’, sisältämään näyttöön. Analyysissa tarkasteltiin merkittävää valtion puuttumista Kiinan talouteen yleisesti mutta myös erityistä markkinatilannetta kyseisellä sektorilla, tutkimuksen kohteena oleva tuote mukaan luettuna. Komissio täydensi vielä tätä näyttöä ja teki omaa tutkimusta eri kriteereistä, jotka ovat merkityksellisiä vahvistettaessa merkittävien vääristymien esiintymistä Kiinassa, kuten on todettu myös sen aiemmissa tutkimuksissa.

(69)

Valituksessa väitettiin, että Kiinan epoksihartsialalla esiintyy merkittäviä vääristymiä. Siinä viitattiin maaraporttiin ja kiinnitettiin huomiota erityisesti siihen, että Kiinan talousjärjestelmä on sosialistinen markkinatalous ja Kiinan kommunistisella puolueella on aktiivinen rooli sekä julkisella että yksityisellä sektorilla Kiinassa.

(70)

Valituksessa huomautettiin erityisesti seuraavaa:

(71)

Valituksessa katsottiin, etteivät hinnat ja kustannukset, kuten raaka-aine-, energia- ja työvoimakustannukset, määräydy vapaiden markkinavoimien perusteella, koska niihin vaikuttaa valtion merkittävä puuttuminen toimintaan perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan b alakohdassa tarkoitetulla tavalla. Tämän perusteella valituksessa todettiin, että tässä tapauksessa ei ole asianmukaista käyttää kotimarkkinoiden hintoja ja kustannuksia normaaliarvon määrittämiseen.

(72)

Komissio tarkasteli, oliko Kiinan kotimarkkinoiden hintojen ja kustannusten käyttäminen asianmukaista perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan b alakohdassa tarkoitettujen merkittävien vääristymien esiintymisen vuoksi. Analyysissa tarkasteltiin merkittävää valtion puuttumista Kiinan talouteen yleisesti mutta myös erityistä markkinatilannetta kyseisellä sektorilla, tarkasteltavana oleva tuote mukaan lukien.

(73)

Perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan b alakohdan ensimmäisen luetelmakohdan osalta todetaan, että tarkasteltavana olevan tuotteen sektorilla toimii sekä yksityisiä yrityksiä, kuten Hongchang Electronics (tunnetaan myös nimellä Grace Epoxy (20)) ja Huibo New Materials (tunnetaan myös nimellä Wells Advanced Materials (21)), että valtion omistamia yrityksiä, kuten Fujian Sanmu Group (22), Sinochem Group (23) ja Sinopec Group (24). Epoksihartsimarkkinoilla toimivien yksityisten ja valtion omistamien tuottajien tarkkaa suhdetta ei voitu määrittää. Komissio totesi kuitenkin, että useat tuottajat ovat suoraan valtion määräysvallassa. Esimerkiksi Kiinan suurin epoksihartsien tuottaja (25) Fujian Sanmu Group on Fuzhou Development Zone State-owned Assets Operation Co., Ltd:n määräysvallassa (26) ja Sinochem Group ja Sinopec Group, jotka ovat molemmat keskeisiä yrityksiä alalla, ovat valtioneuvoston valtion omaisuuserien valvonta- ja hallintokomission, jäljempänä ’SASAC’, määräysvallassa (27).

(74)

Kiinan kommunistisen puolueen puuttumisesta operatiiviseen päätöksentekoon on kuitenkin tullut normaali käytäntö paitsi valtion omistamissa yrityksissä myös yksityisissä yrityksissä (28), ja Kiinan kommunistinen puolue hallitsee lähes kaikkia maan talouden osa-alueita. Valtion vaikutusvalta yrityksissä kommunistisen puolueen rakenteiden kautta on johtanut siihen, että talouden toimijat ovat käytännössä valtion määräysvallassa ja poliittisessa valvonnassa, sillä Kiinan valtio ja puoluerakenteet ovat tiukasti toisiinsa kietoutuneita.

(75)

Tutkimuksessa kävi ilmi, että epoksihartsien tuottajia edustava kansallinen toimialajärjestö China Petroleum and Chemical Industry Federation, jäljempänä ’CPCIF’, on perustanut epoksihartsia ja sen käyttösovelluksia käsittelevän erityiskomitean (Epoxy Resin and Application Special Commission) (29). CPCIF noudattaa kommunistisen puolueen yleistä linjaa, harjoittaa puoluetoimintaa ja tarjoaa tarvittavat puitteet puolueorganisaatioiden toiminnalle (30). Lisäksi CPCIF:n rekisteri- ja hallintoasioista vastaava viranomainen on yhteiskunnallisista ja hallinnollisista asioista vastaava ministeriö (31) ja järjestön edustajan kelpoisuusedellytyksiin kuuluu, että edustaja noudattaa Kiinan kommunistisen puolueen yleistä linjaa, tukee sosialismia kiinalaisine ominaispiirteineen, toteuttaa määrätietoisesti puolueen linjaa, periaatteita ja politiikkaa ja omaa politiikassa tarvittavia ominaisuuksia (32).

(76)

Sekä julkisessa että yksityisessä omistuksessa oleviin kemiansektorin yrityksiin kohdistetaan poliittista valvontaa ja ohjausta. Viimeisimmät kemian- ja petrokemiansektoria koskevat Kiinan poliittiset asiakirjat vahvistavat, että Kiinan viranomaiset pitävät sektoria edelleen tärkeänä ja aikovat puuttua sen toimintaan, jotta se vastaisi valtion politiikkaa. Tästä on esimerkkinä talouden ja yhteiskunnan kehitystä sekä vuoden 2035 näkymiä koskeva 14. viisivuotissuunnitelma, jonka mukaan Kiina aikoo muuttaa ja uudistaa perinteisiä teollisuudenaloja sekä edistää raaka-aineteollisuuden, kuten petrokemian alan, rakenteen optimointia ja rakenteellista mukauttamista.

(77)

Myös petrokemian ja kemianteollisuuden laadukkaan kehittämisen edistämistä 14. viisivuotissuunnitelmakaudella koskevassa ohjaavassa lausunnossa, jäljempänä ’ohjaava lausunto’, todetaan, että Kiinan viranomaiset edistävät teollisuuden rakenteen mukauttamista vahvistamalla erityistoimenpiteitä ja sääntelemällä tieteellisesti teollisuudenalan kokoa sekä parantamalla korkealaatuisten polymeerien, erikoiskemikaalien ja muiden tuotteiden toimituskapasiteettia.

(78)

Vastaavia esimerkkejä Kiinan viranomaisten aikomuksesta valvoa ja ohjata epoksihartsialan kehitystä on nähtävillä myös maakuntien tasolla: esimerkiksi Jiangxin uusien materiaalien alan korkeatasoista kehittämistä koskevassa 14. viisivuotissuunnitelmassa mainitaan korkean suorituskyvyn hartsien kehittäminen panostamalla nouseviin aloihin, kuten energian säästämiseen ja ympäristönsuojeluun, sähköiseen tietoon, uusia energiateknologioita hyödyntäviin ajoneuvoihin, 5G:hen ja biolääketieteeseen.

(79)

Myös Zhejiangin uusien materiaalien alan kehittämistä koskevassa 14. viisivuotissuunnitelmassa, joka kattaa korkean suorituskyvyn hartsien sektorin, mainitaan aikomus keskittyä korkean suorituskyvyn hartsien ja elastomeerien, kuten polyeteenin, polypropeenin, polyesterin ja epoksihartsin, kehittämiseen. Suunnitelmassa epoksihartsi luetellaan tärkeimpien kehitettävien uusien materiaalien joukossa.

(80)

Kiinan viranomaiset kykenevät myös puuttumaan hintoihin ja kustannuksiin, koska valtio on läsnä yrityksissä perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan b alakohdan toisessa luetelmakohdassa tarkoitetulla tavalla, mikä käy ilmi esimerkiksi Huibo New Materialsin yhtiöjärjestyksen 12 artiklasta, jossa todetaan seuraavaa: ”Yritys perustaa kommunistisen puolueen yksikön ja harjoittaa puoluetoimintaa Kiinan kommunistisen puolueen peruskirjan määräysten mukaisesti. Yritys tarjoaa tarvittavat edellytykset puolueyksikön toiminnalle” (33).

(81)

Lisäksi Fujian Sanmu Groupin puheenjohtaja ja useat yrityksen hallituksen jäsenet ovat kommunistisen puolueen jäseniä (34).

(82)

Sinochem Groupin hallituksen puheenjohtaja toimii puoluekomitean sihteerinä, ja useat hallituksen jäsenistä toimivat puoluekomitean varasihteereinä (35). Sinochem Group myös esittelee itsensä yritykseksi, joka noudattaa Xi Jinpingin aatetta uuden ajan sosialismista kiinalaisin erityispiirtein, pyrkii vahvistamaan tehokkaasti puolueen yleistä johtoroolia yrityksessä ja puolueen vahvistamiseen liittyviä toimia sekä hyödyntää täysimääräisesti puolueorganisaatioiden roolia kaikilla tasoilla (36).

(83)

Myös Sinopec Groupin hallituksen puheenjohtaja toimii puoluekomitean sihteerinä ja useat hallituksen jäsenet toimivat puoluekomitean varasihteereinä (37). Sinopec Group aikoo omien sanojensa mukaan keskittyä yhtiön uuteen missioon ja uusiin tehtäviin tulevalla matkallaan, ylläpitää puolueen uudistushenkeä, vahvistaa puolueen johtoroolia ja puolueen kehittämistä kokonaisvaltaisesti ja yhdennetysti sekä edistää järjestelmällisesti puolueen kokonaisvaltaista ja tiukkaa hallintoa yrityksessä, mikä on vahva tae sille, että Kiinan nykyajan petrokemianteollisuudessa alkaa uusi aikakausi (38).

(84)

Kaikkien tutkimuksen kohteena olevan tuotteen tuottajien ja kommunistisen puolueen välisiä henkilökohtaisia yhteyksiä ei voitu järjestelmällisesti vahvistaa. Koska tutkimuksen kohteena oleva tuote edustaa kemiansektorin alasektoria, komissio kuitenkin katsoi, että kuten johdanto-osan 67 kappaleessa todetaan, kemiansektoria koskevissa äskettäisissä tutkimuksissa vahvistetut tiedot ovat merkityksellisiä myös tutkimuksen kohteena olevan tuotteen kannalta.

(85)

Lisäksi epoksihartsien sektorilla on käytössä syrjiviä julkisia politiikkoja, joilla suositaan kotimaisia tuottajia tai vaikutetaan muutoin markkinoihin perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan b alakohdan kolmannen luetelmakohdan mukaisesti. Komissio löysi useita asiakirjoja, jotka osoittavat, että epoksihartsiala hyötyy valtion ohjauksesta ja siitä, että valtio puuttuu kemiansektorin toimintaan, koska epoksihartsiala edustaa yhtä kemiansektorin alasektoreista.

(86)

Kiinan viranomaiset ovat johdonmukaisesti määrittäneet kemianteollisuuden yhdeksi keskeisistä teollisuudenaloista (39). Tämä vahvistetaan lukuisissa kemikaaleja koskevissa suunnitelmissa, ohjeissa ja muissa asiakirjoissa, joita on hyväksytty kansallisella, alueellisella ja kunnallisella tasolla. Kiinan viranomaiset yksilöivät kemianteollisuuden 14. viisivuotissuunnitelmassa yhdeksi optimoitavista ja kehitettävistä aloista (40). Raaka-aineteollisuuden kehittämistä koskevassa 14. viisivuotissuunnitelmassa puolestaan todetaan, että Kiinan viranomaiset aikovat optimoida organisaatiorakennetta, jotta johtavista yrityksistä tulee suurempia ja vahvempia, sekä tukea yrityksiä aluerajat ylittävien ja eri omistajien yhtiöiden välisten sulautumien ja uudelleenjärjestelyjen vauhdittamiseksi, edistää teollisuuden keskittämistä ja harjoittaa kansainvälistä toimintaa. Petrokemian alalla, kemian- ja terässektorilla, ei-rautametallien ja rakennusmateriaalien alalla sekä muilla teollisuudenaloilla aiotaan luoda teolliseen ketjuun joukko johtavia yrityksiä, jotka ovat määräävässä asemassa ja joilla on keskeistä kilpailukykyä (41).

(87)

Hunanissa maakunnan hallinto on puolestaan valinnut Sinopec Groupin Hunanin tytäryhtiön hankkeen, jossa tutkitaan keskeisiä tekniikoita korkean suorituskyvyn erikoisepoksihartsien valmistamiseksi, kymmenen tärkeimmän tuettavan teknologiatutkimushankkeen joukkoon (42).

(88)

Hongchang Electronics puolestaan sai vuonna 2024 valtiolta kokonaan omistamansa tytäryhtiön Zhuhai Hongchang Electronics Materials Co., Ltd:n epoksihartsin tuotantohanketta varten 21 miljoonaa juan renminbiä erityistukea (43). Vuoden 2023 vuosikertomuksessaan Hongchang Electronics Materials Co., Ltd ilmoitti saaneensa vuonna 2022 yhteensä 9,2 miljoonaa ja vuonna 2023 yhteensä 11,5 miljoonaa juan renminbiä valtiontukea (44).

(89)

Myös Huibo New Materials on saanut valtiontukea, vuonna 2022 yhteensä 1,4 miljoonaa juan renminbiä ja vuonna 2023 yhteensä 2,8 miljoonaa juan renminbiä (45).

(90)

Valtiontukea on saanut myös Fujian Sanmu Group: vuonna 2021 se sai yhteensä 10,8 miljoonaa juan renminbiä, vuonna 2022 yhteensä 13,9 miljoonaa juan renminbiä ja vuonna 2023 yhteensä 3,2 miljoonaa juan renminbiä (46).

(91)

Kaiken kaikkiaan Kiinan viranomaiset toteuttavat toimia, joilla toimijat saadaan noudattamaan julkisen politiikan tavoitteita kannustettavien tuotannonalojen tukemiseksi, mukaan lukien tutkimuksen kohteena olevan tuotteen tuotanto. Tällaisilla toimenpiteillä estetään markkinavoimia toimimasta vapaasti.

(92)

Tässä tutkimuksessa ei ole tullut esiin näyttöä, joka osoittaisi, että perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan b alakohdan neljännen luetelmakohdan mukainen konkurssi- ja varallisuuslainsäädännön syrjivä soveltaminen tai riittämätön täytäntöönpano kemiansektorilla ei vaikuttaisi tutkimuksen kohteena olevan tuotteen valmistajiin (47).

(93)

Tutkimuksen kohteena olevaan tuotteeseen vaikuttavat myös edellä johdanto-osan 67 kappaleessa mainitut perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan b alakohdan viidennessä luetelmakohdassa tarkoitetut palkkakustannusten vääristymät. Nämä vääristymät vaikuttavat alaan sekä suoraan (tutkimuksen kohteena olevaa tuotetta tai sen tärkeimpiä tuotantopanoksia valmistettaessa) että välillisesti (kun sektori saa tuotantopanoksia yrityksiltä, joihin sovelletaan samaa Kiinan työlainsäädäntöjärjestelmää) (48).

(94)

Tässä tutkimuksessa ei myöskään esitetty näyttöä siitä, että perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan b alakohdan kuudennessa luetelmakohdassa tarkoitettu valtion puuttuminen rahoitusjärjestelmän toimintaan ei vaikuttaisi epoksihartsien sektoriin (49). Edellä mainittu ohjaava lausunto on hyvä esimerkki tällaisesta valtion puuttumisesta rahoitusjärjestelmän toimintaan, sillä siinä esimerkiksi vaaditaan parantamaan sektoria tukevia politiikkoja ja muun muassa vero-, talous-, alue-, investointi-, tuonti- ja vientipolitiikkojen yhteensovittamista teollisuuspolitiikkojen kanssa, jotta kansallista teollisuuden ja rahoitusalan yhteistyömekanismia hyödynnetään täysimääräisesti, sekä edistämään pankkien ja yritysten välisiä yhteyksiä (50). Sen vuoksi valtion merkittävä puuttuminen rahoitusjärjestelmään vaikuttaa voimakkaasti markkinaolosuhteisiin kaikilla tasoilla.

(95)

Komissio muistuttaa vielä, että tutkimuksen kohteena olevan tuotteen tuotantoon tarvitaan useita tuotantopanoksia. Kun tutkimuksen kohteena olevan tuotteen tuottajat ostavat tai hankkivat näitä tuotantopanoksia, niiden maksamat hinnat (jotka kirjataan niiden kustannuksina) ovat selvästi alttiina samoille, jo aikaisemmin mainituille systeemisille vääristymille. Esimerkkinä voidaan mainita, että tuotantopanosten toimittajat työllistävät työvoimaa, johon kohdistuu vääristymiä. Ne saattavat myös lainata rahaa, johon kohdistuu rahoitussektorista tai pääoman jakamisesta johtuvia vääristymiä. Lisäksi niihin sovelletaan suunnittelujärjestelmää, jota toteutetaan hallinnon kaikilla tasoilla ja kaikilla talouden sektoreilla.

(96)

Tämä tarkoittaa paitsi sitä, että tutkimuksen kohteena olevan tuotteen kotimarkkinoiden myyntihintoja ei voida käyttää perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan a alakohdan nojalla, myös sitä, että vaikutukset kohdistuvat kaikkiin tuotantopanosten (muun muassa raaka-aineiden, energian, maan, rahoituksen ja työvoiman) kustannuksiin, koska valtion merkittävä puuttuminen toimintaan vaikuttaa niiden hinnanmuodostukseen (ks. maaraportin I ja II osio). Pääoman, maan, työvoiman, raaka-aineiden ja energian jakamiseen liittyvää valtion puuttumista toimintaan esiintyy kaikkialla Kiinassa. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että merkittäviä vääristymiä kohdistuu myös tuotantopanokseen, joka on tuotettu Kiinassa yhdistämällä erilaisia tuotannontekijöitä. Sama koskee tuotantopanoksen tuotantopanosta ja niin edelleen.

(97)

Kaiken kaikkiaan käytettävissä oleva näyttö osoitti, että tutkimuksen kohteena olevan tuotteen hinnat tai kustannukset, mukaan lukien raaka-aineiden, maan, energian ja työvoiman kustannukset, eivät määräydy vapaiden markkinavoimien mukaan, koska niihin vaikuttaa valtion merkittävä puuttuminen toimintaan perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan b alakohdassa tarkoitetulla tavalla, kuten siinä luetellun yhden tai useamman tekijän tosiasiallinen tai mahdollinen vaikutus osoittaa.

(98)

Kiinan viranomaiset eivät esittäneet huomautuksia tai toimittaneet näyttöä, joka olisi tukenut asiakirja-aineistossa, myös maaraportissa, olevaa näyttöä tai valituksen esittäjän toimittamaa lisänäyttöä merkittävien vääristymien esiintymisestä ja/tai perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan soveltamisen asianmukaisuudesta tässä tapauksessa tai kumonnut tämän näytön.

(99)

Jiangsu Sanmu Group väitti, että perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohtaa ei tässä tapauksessa voida soveltaa, koska merkittävien vääristymien esiintymisestä Kiinan epoksihartsiteollisuudessa ei ole riittävästi näyttöä. Jiangsu Sanmu Group totesi olevansa yksityinen yritys, jonka liiketoimintaa ohjaavat markkinavoimat, eikä valtio sen mukaan puutu yrityksen liiketoimintaan aiheettomasti. Tämän perusteella Jiangsu Sanmu Group pyysi komissiota hyväksymään sen ilmoittamat kotimarkkinahinnat ja -kustannukset.

(100)

Ensinnäkin komissio oli eri mieltä siitä, ettei merkittävien vääristymien kohdistumisesta Kiinan epoksihartsiteollisuuteen ole riittävästi näyttöä. Maaraportti ei sisällä erillistä epoksihartsialaa koskevaa lukua, mutta merkittävien vääristymien esiintyminen, jonka johdosta perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohtaa sovelletaan, voidaan todeta, vaikka tutkimuksen kohteena olevan tuotteen sektoria ei käsitelläkään erikseen omassa luvussaan. Maaraportissa kuvataan Kiinassa esiintyviä erityyppisiä vääristymiä, jotka ovat laaja-alaisia ja pätevät Kiinan koko talouteen (51) ja vaikuttavat tutkimuksen kohteena olevan tuotteen tuotantokustannuksiin ja hintoihin, raaka-aineet, energia, maa, pääoma ja työvoima mukaan lukien (52). Maaraportti sisältää myös kemianteollisuutta käsittelevän luvun, joka on merkityksellinen komission epoksihartsialasta tekemän arvioinnin kannalta, sillä epoksihartsisektori on yksi kemiansektorin alasektoreista.

(101)

Maaraportti ei myöskään ole ainoa näytön lähde, jota komissio käyttää määrittäessään, esiintyykö alalla vääristymiä, vaan tätä varten tarkastellaan myös muita todisteita (kuten valitusta (53)). Kuten edellä 3.1.2.1 jaksossa selitetään, epoksihartsien tuotannonalaan kohdistuu useita valtion toimia (esimerkiksi valtion läsnäolo ja valvojan rooli alan keskeisissä yrityksissä (54), kuuluminen viisivuotissuunnitelmien ja muiden asiakirjojen piiriin (55) ja valtion puuttuminen rahoitussektorin toimintaan (56)), jotka niin ikään vaikuttavat epoksihartsin tuotantokustannuksiin, raaka-aineet, energia, maa, pääoma ja työvoima mukaan lukien (57). Sen vuoksi tämä väite hylättiin.

(102)

Vastauksena Jiangsu Sanmu Groupin pyyntöön, että komissio käyttäisi yrityksen ilmoittamia kotimarkkinahintoja ja -kustannuksia, komissio totesi, että kun on vahvistettu, että viejämaassa esiintyvien perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan b alakohdan mukaisten merkittävien vääristymien vuoksi viejämaan kotimarkkinoiden hintojen ja kustannusten käyttö ei ole asianmukaista, komissio voi muodostaa normaaliarvon kunkin vientiä harjoittavan tuottajan osalta käyttämällä 2 artiklan 6 a kohdan a alakohdan mukaisesti asianmukaisen edustavan maan vääristymättömiä hintoja tai vertailuarvoja. Perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan a alakohdassa sallitaan kotimaisten kustannusten käyttö vain, jos on varmuudella todettu, että ne eivät ole vääristyneitä. Tutkimuksen kohteena olevan tuotteen mitään tuotanto- tai myyntikustannuksia ei kuitenkaan voitu vahvistaa vääristymättömiksi yksittäisten vientiä harjoittavien tuottajien tuotannontekijöistä saatavilla olevan näytön perusteella. Komissio huomauttaa myös, ettei Jiangsu Sanmu Group perustellut väitettään riittävän tarkasti. Tämän vuoksi väite hylättiin.

(103)

Edellä esitetyn perusteella komissio päätteli, että tässä tapauksessa ei ole asianmukaista käyttää kotimarkkinoiden hintoja ja kustannuksia normaaliarvon määrittämiseen. Sen vuoksi komissio päätti muodostaa normaaliarvon yksinomaan vääristymättömiin hintoihin tai vertailuarvoihin perustuvien tuotanto- ja myyntikustannusten perusteella eli tässä tapauksessa asianmukaisen edustavan maan vastaavien tuotanto- ja myyntikustannusten perusteella perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan a alakohdan mukaisesti, kuten seuraavassa jaksossa selostetaan.

(104)

Edustavan maan valinta perustui seuraaviin perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan mukaisiin kriteereihin:

(105)

Kuten johdanto-osan 60 ja 61 kappaleessa selitetään, komissio julkaisi kaksi asiakirja-aineistoon liitettyä muistiota normaaliarvon määrittämisessä käytettävistä tietolähteistä. Muistioissa kuvataan näiden kriteereiden pohjana olevat tosiseikat ja näyttö ja käsitellään myös osapuolten näistä seikoista ja asiaankuuluvista lähteistä esittämiä huomautuksia. Toisessa muistiossa komissio myös ilmoitti asianomaisille osapuolille aikomuksestaan valita Thaimaa asianmukaiseksi edustavaksi maaksi tässä tapauksessa.

(106)

Ensimmäisessä muistiossa komissio yksilöi Brasilian, Malesian ja Thaimaan maiksi, joiden taloudellinen kehitys vastaa Maailmanpankin mukaan Kiinan tasoa, eli Maailmanpankki on luokitellut ne Kiinan tavoin ”ylemmän keskitulotason” maaksi bruttokansantulon perusteella, ja niissä tiedettiin olevan tutkimuksen kohteena tuotteen tuotantoa.

(107)

Komissio totesi ensimmäisessä muistiossa, että niiden maiden osalta, joissa oli todettu olevan tutkimuksen kohteena olevan tuotteen tuotantoa (Brasilia, Malesia ja Thaimaa), tutkimuksen kohteena olevan tuotteen tuottajien julkisia rahoitustietoja oli helposti saatavilla vain yhdestä epoksihartsien tuottajasta, Thaimaassa toimivasta yrityksestä Aditya Birla Chemicals (Thailand) (59).

(108)

Komissio ei löytänyt kyseisen thaimaalaisen tuottajan Aditya Birla Chemicalsin (Thailand) yksityiskohtaisia taloudellisia tietoja tutkimusajanjaksolta. Yritys kuitenkin toimitti tutkimuksen aikana tilinpäätöksensä 31 päivänä maaliskuuta 2024 päättyneeltä tilikaudelta, joka kattaa tutkimusajanjakson, ja suostui siihen, että sitä käytetään tässä tutkimuksessa viiteyrityksenä (60) ja että kyseiset tilinpäätöstiedot sisällytetään asiakirja-aineistoon, johon asianomaiset osapuolet voivat tutustua.

(109)

Malesiassa on komission käytettävissä olevien tietojen perusteella vain yksi epoksihartsien tuottaja, DIC Corporation (61), joka kuuluu maailmanlaajuiseen japanilaiseen konserniin. Kyseisestä yrityksestä ei ollut helposti saatavilla yksityiskohtaisia taloudellisia tietoja. Tästä ei esitetty huomautuksia.

(110)

Brasiliassa on komission käytettävissä olevien tietojen perusteella kolme epoksihartsien tuottajaa, Dow (62), Hexion Quimica do Brasilia LTDA (63) ja Olin (64). Näiden yritysten osalta ei kuitenkaan ollut saatavilla tarkasteltavana olevaa tuotetta koskevia taloudellisia tietoja.

(111)

Valituksen tekijä toimitti luottamuksellisen version erään tiedossa olleen brasilialaisen epoksihartsien tuottajan, Olin Brazilin, tarkastetusta tilinpäätöksestä. Tilinpäätöksen yhteydessä ei kuitenkaan toimitettu ei-luottamuksellista yhteenvetoa eikä yrityksen antamaa suostumusta sen luottamuksellisten tietojen käyttöön viitetietoina tässä tutkimuksessa. Sen vuoksi komissio ei voinut katsoa näitä tietoja perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan mukaisiksi helposti saatavilla oleviksi tiedoiksi, eikä se siten voinut käyttää niitä tässä tutkimuksessa.

(112)

Kiinalainen vientiä harjoittava tuottaja Jiangsu Sanmu Group pyysi toisen muistion johdosta esittämissään huomautuksissa komissiota julkistamaan yrityksen Aditya Birla Chemicals (Thailand) tilinpäätöstiedot kokonaisuudessaan, jotta se voisi arvioida voiton ja hallinto-, myynti- ja yleiskustannusten määrittämiseksi laaditun laskelman ja tätä varten käytetyn menetelmän oikeellisuutta. Jiangsu Sanmu Group pyysi ilmoittamaan yksityiskohtaiset tiedot etenkin myynti-, hallinto- ja rahoituskuluista.

(113)

Komissio katsoi, että yrityksen Aditya Birla Chemicals (Thailand) toimittamat taloudelliset tiedot tarjoavat kattavan ja ajantasaisen tietolähteen hallinto-, myynti- ja yleiskustannusten sekä voiton laskemiseksi ja että nämä tiedot olivat riittävät, jotta asianomaiset osapuolet pystyivät arvioimaan voiton ja hallinto-, myynti- ja yleiskustannusten tason. Kuten johdanto-osan 109–111 kappaleessa selitetään, vaihtoehtoisia tietoja ei ollut helposti saatavilla, eivätkä asianomaiset osapuolet myöskään toimittaneet käyttökelpoisia vaihtoehtoisia tietoja. Komissio aikoo kuitenkin keskustella yrityksen Aditya Birla Chemicals (Thailand) kanssa siitä, voitaisiinko joitakin laskelmassa käytettyjä tietoja hallinto-, myynti- ja yleiskustannuksista asettaa helposti saataville.

(114)

Komissio huomautti toisessa muistiossa, että Thaimaahan tuotiin Kiinasta merkittävä määrä ECH:tä ja kaustista soodaa. Tuodusta ECH:stä 75 prosenttia ja kaustisesta soodasta 62 prosenttia oli peräisin Kiinasta. Tämän perusteella komissio katsoi, että Thaimaahan tuodun ECH:n ja kaustisen soodan tuonnin arvo oli todennäköisesti vääristynyt. Kiinasta ja muista lähteistä tulevan tuonnin hintojen tarkempi tarkastelu oli osoittanut, että eri lähteistä tulleen tuonnin hinnat olivat samalla tasolla, mikä johtui todennäköisesti siitä, että Kiinasta tulleen tuonnin hintataso vaikutti muualta maailmasta tulleen tuonnin hintoihin. Näin ollen komissio päätti etsiä vaihtoehtoisia vertailuarvoja näiden kahden tuotannontekijän osalta. ECH:n tai kaustisen soodan osalta ei ollut saatavilla kansainvälisiä vertailuarvoja. Sen vuoksi komissio tarkasteli kyseisten tuotannontekijöiden tuontia Malesiaan ja Brasiliaan eli niihin kahteen maahan, joiden kehitys vastaa Kiinan tasoa ja joissa on epoksihartsin tuotantoa, kuten johdanto-osan 106 kappaleessa selitetään. Kiinasta tulevan tuonnin osuus ECH:n kokonaistuonnista oli Malesiassa 0 prosenttia ja Brasiliassa 27 prosenttia. Kaustisen soodan osuus kokonaistuotantokustannuksista on pienempi kuin ECH:n, ja 15 prosenttia Malesiaan ja 4 prosenttia Brasiliaan tutkimuksen aikana tuodusta kaustisesta soodasta oli peräisin Kiinasta. Koska ECH:n osuus epoksihartsin kokonaistuotantokustannuksista on suuri, komissio päätti käyttää Malesiaan suuntautuvaa tuontia näiden kahden tuotannontekijän vääristymättömien kustannusten määrittämiseksi.

(115)

Edellä esitetyn perusteella komissio ilmoitti asianomaisille osapuolille toisessa muistiossa aikovansa käyttää Thaimaata asianmukaisena edustavana maana (paitsi ECH:n ja kaustisen soodan tuonnin osalta; näiden osalta se käyttäisi Malesiaan suuntautuvaa tuontia) ja yrityksen Aditya Birla Chemicals (Thailand) tietoja perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan a alakohdan ensimmäisen luetelmakohdan mukaisesti vääristymättömien hintojen tai vertailuarvojen lähteenä normaaliarvon laskemista varten.

(116)

Asianomaisia osapuolia kehotettiin esittämään huomautuksia Thaimaan soveltuvuudesta edustavaksi maaksi ja yrityksen Aditya Birla Chemicals (Thailand) soveltuvuudesta edustavassa maassa toimivaksi tuottajaksi.

(117)

Jiangsu Sanmu Group vastusti komission olettamuksia, joiden mukaan ECH:n ja kaustisen soodan markkinat Thaimaassa olisivat vääristyneet ja jotka perustuivat vain siihen, että suuri osa tuonnista oli peräisin Kiinasta. Yrityksen mielestä komission olisi käytettävä sekä kaustisen soodan että ECH:n vääristymättömien arvojen määrittämiseksi Thaimaahan suuntautunutta tuontia.

(118)

Lisäksi Jiangsu Sanmu Group huomautti, että ECH:n tuontimäärä Thaimaahan muista maista kuin Kiinasta on suurempi kuin ECH:n Malesiaan suuntautuneen tuonnin määrä yhteensä.

(119)

Lopuksi Jiangsu Sanmu Group väitti, että Thaimaata olisi käytettävä vääristymättömien vertailuarvojen ensisijaisena lähteenä normaaliarvoa muodostettaessa, koska se on yksi tutkittavista maista.

(120)

Valituksen tekijä vastusti näitä väitteitä ensimmäisen ja toisen muistion johdosta esittämissään huomautuksissa ja korosti, että jos merkittävä osa tiettyyn maahan suuntautuvasta tuonnista on peräisin Kiinasta, tämä aiheuttaa todennäköisesti hintapainetta myös muista, kilpailevista maista tulevalle tuonnille. Valituksen tekijä painotti, että Kiina on maailman suurin ECH:n tuottaja ja sen massiivinen tuotanto- ja vientivirta vaikuttaa voimakkaasti naapurimaiden markkinoihin. Tämän seurauksena Thaimaahan tuodun ECH:n ja kaustisen soodan tuontihinnat heijastavat epäsuorasti Kiinassa esiintyviä hintavääristymiä.

(121)

Päinvastaisen näytön puuttuessa komissio totesi, että Kiinasta peräisin olevan tuonnin merkittävä osuus todennäköisesti vaikuttaa tuonnin yleiseen hintatasoon. Tästä on osoituksena se, että Kiinasta ja muista maista Thaimaahan suuntautuvan tuonnin hinnat olivat samalla tasolla silloin, kun Kiinasta tulevan tuonnin osuus oli merkittävä, kuten johdanto-osan 114 kappaleessa selitetään. Tästä syystä komission käytäntönä on itse asiassa jättää asianmukaisen edustavan maan valinnassa huomiotta maat, joihin tuotavista tärkeimmistä tuotannontekijöistä merkittävä osuus on peräisin Kiinasta. Sen vuoksi komissio päätti olla käyttämättä Thaimaahan tuotujen ECH:n ja kaustisen soodan arvoja vääristymättöminä vertailuarvoina normaaliarvon määrittämisessä.

(122)

Valituksen tekijä oli kuitenkin eri mieltä komission ehdotuksesta käyttää Malesiaa ECH:n ja kaustisen soodan vääristymättömien vertailuarvojen lähteenä. Valituksen tekijä väitti, että Malesia ei kahdesta syystä täytä tarvittavia kriteerejä, jotta sen tuontia voitaisiin käyttää vääristymättömänä vertailuarvona: Ensinnäkään Malesissa ei tuoteta nestemäistä epoksihartsia, jonka valmistamiseen tarvitaan muun muassa ECH:tä. Toiseksi Aasian epoksihartsin tuotantoketjussa esiintyvät markkinavääristymät vaikuttavat myös Malesiaan. Näistä syistä valituksen tekijä ehdotti, että komissio käyttäisi Malesian sijaan Brasiliaa. Valituksen tekijän mukaan Brasiliassa on enemmän epoksihartsien, myös nestemäisten epoksihartsien, tuotantoa. Brasilian ECH:n ja kausistisen soodan hinnat ovat myös lähempänä kansainvälisiä hintoja kuin Malesian hinnat. Lisäksi valituksen tekijä väitti, että Brasiliaan tuodun ECH:n ja kausistisen soodan tuontihinnat ovat korkeammat kuin tuontihinnat Malesiaan.

(123)

Komissio korosti, että Malesiassa tuotetaan epoksihartseja, vaikkakaan väitteen mukaan ei nestemäisessä muodossa, ja että maahan tuotiin vääristymättömistä lähteistä merkittäviä määriä ECH:ta ja kaustista soodaa. Lisäksi väite Kiinassa esiintyvien vääristymien leviämisestä muualle Aasiaan ei ollut perusteltu. Näin ollen komissio hylkäsi tämän huomautuksen.

(124)

Vaihtoehdoksi ehdotetun Brasilian osalta komissio totesi, että maahan tuodusta ECH:sta 27 prosenttia oli peräisin Kiinasta, kun taas Malesiaan ei tuotu tutkimusajanjaksolla lainkaan kiinalaista ECH:ta. Sen vuoksi komissio päätteli, että Malesia olisi asianmukaisempi lähde ECH:n vääristymättömän arvon määrittämiseksi kuin Brasilia.

(125)

Vastauksessaan ensimmäiseen muistioon valituksen tekijä väitti myös, että thaimaalaisen epoksihartsien tuottajan hallinto-, myynti- ja yleiskustannukset ja voitto saattavat olla vääristyneitä, koska ECH:n markkinahinta oli vääristynyt. Sen vuoksi valituksen tekijä pyysi komissiota käyttämään brasilialaisten epoksin tuottajien tietoja vääristymättömän voiton ja vääristymättömien hallinto-, myynti- ja yleiskustannusten määrittämiseksi, myös siksi, että thaimaalaisiin kilpailijoihinsa verrattuna brasilialaisten tuottajien tiedetään olevan laajemmin vertikaalisesti integroituneita. Valituksen tekijä ei kuitenkaan toimittanut näyttöä tämän väitteen tueksi eikä vaihtoehtoisia brasilialaisten tuottajien tilinpäätöstietoja, jotka olisivat olleet käyttökelpoisia ja saatavilla julkisesti. Näin ollen valituksen tekijän huomautus hylättiin perusteettomana.

(126)

Kun kaikkien edellä mainittujen tekijöiden perusteella oli vahvistettu, että Thaimaa on asianmukaisin edustava maa, jonka osalta tarvittavat tiedot ovat helposti saatavilla, sosiaaliturvan ja ympäristönsuojelun tasosta ei ollut tarpeen tehdä arviointia perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan a alakohdan ensimmäisen luetelmakohdan viimeisen virkkeen mukaisesti. ECH:n ja kaustisen soodan vääristymättömien tietojen osalta todettiin, että Malesia on asianmukaisin edustavien tietojen lähde, minkä vuoksi myöskään Malesian sosiaaliturvan ja ympäristönsuojelun tasosta ei ollut tarpeen tehdä arviointia.

(127)

Edellä esitetyn analyysin perusteella Thaimaa (ja ECH:n ja kaustisen soodan osalta Malesia) täyttää perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan a alakohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa säädetyt kriteerit, minkä perusteella näitä maita voidaan pitää asianmukaisina edustavina maina.

(128)

Komissio luetteli ensimmäisessä muistiossa tuotannontekijöitä, kuten raaka-aineet, energia ja työvoima, joita vientiä harjoittavat tuottajat käyttävät tutkimuksen kohteena olevan tuotteen tuotannossa, ja kehotti asianomaisia osapuolia esittämään huomautuksia ja ehdottamaan helposti saatavilla olevia tietoja muistiossa mainittujen tuotannontekijöiden vääristymättömistä arvoista.

(129)

Komissio totesi toisessa muistiossa, että voidakseen muodostaa normaaliarvon perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan a alakohdan mukaisesti se aikoi käyttää GTA-tietokantaa useimpien tuotannontekijöiden, etenkin raaka-aineiden ja ruskohiilen, vääristymättömien kustannusten määrittämiseen. Lisäksi komissio totesi, että se aikoi käyttää Thaimaan keskuspankin tietoja (65) vääristymättömien työvoimakustannusten määrittämiseksi, Thaimaan maakunnallisen sähköviranomaisen ja Thaimaan energia-alan sääntelyviranomaisen tietoja (66) sähkön hinnan määrittämiseksi sekä energiaministeriön energiapolitiikasta ja suunnittelusta vastaavan viraston tietoja (67) maakaasun ja siten höyryn hinnan määrittämiseksi.

(130)

Toisessa muistiossa komissio päivitti tuotannontekijöiden luetteloa osapuolilta saatujen huomautusten ja otokseen valittujen vientiä harjoittavien tuottajien kyselyvastauksessa toimittamien tietojen perusteella.

(131)

Komissio ilmoitti toisessa muistiossa asianomaisille osapuolille, että koska täydelliset tiedot toimittaneiden otokseen valittujen vientiä harjoittavien tuottajien tuotannontekijöitä oli niin suuri määrä ja koska joidenkin raaka-aineiden painoarvo kaikista tuotantokustannuksista oli mitätön, nämä vähäpätöiset erät ryhmiteltiin ”kulutushyödykkeiksi”. Lisäksi komissio ilmoitti, että se laskee kulutushyödykkeiden prosenttiosuuden raaka-aineiden kokonaiskustannuksista ja soveltaa tätä osuutta raaka-aineiden uudelleen laskettuihin kustannuksiin käytettäessä asianmukaisen edustavan maan vääristymättömiä vertailuarvoja.

(132)

Ottaen huomioon kaikki asianomaisten osapuolten toimittamat ja tarkastuskäynneillä kerätyt tiedot, yksilöitiin seuraavat tuotannontekijät ja niiden lähteet normaaliarvon määrittämiseksi perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan a alakohdan mukaisesti:

Taulukko 1

Epoksihartsien tuotannontekijät

(133)

Komissio sisällytti laskelmiin tuotannollisten yleiskulujen arvon kattamaan kustannukset, jotka eivät sisälly edellä lueteltuihin tuotannontekijöihin. Menetelmä selitetään asianmukaisesti johdanto-osan 158–160 kappaleessa.

(134)

Voidakseen määrittää raaka-aineiden vääristymättömät hinnat edustavan maan tuottajan tehtaalle toimitettuna komissio käytti perustana edustavaan maahan tulevan tuonnin painotettua keskimääräistä hintaa (GTA:n mukaan), johon lisätiin tuontitullit ja kuljetuskustannukset. Edustavan maan tuontihinta määritettiin kaikista kolmansista maista tulevan tuonnin yksikköhintojen painotettuna keskiarvona. Huomioon ei otettu tuontia Kiinasta eikä maista, jotka eivät ole WTO:n jäseniä ja jotka luetellaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2015/755 (73) liitteessä 1. Komissio päätti jättää Kiinasta edustavaan maahan tulevan tuonnin huomiotta, koska se päätteli 103 kappaleessa, että tässä tapauksessa ei ole asianmukaista käyttää Kiinan kotimarkkinoiden hintoja ja kustannuksia 2 artiklan 6 a kohdan b alakohdassa tarkoitettujen merkittävien vääristymien esiintymisen vuoksi. Koska ei ole näyttöä siitä, että kyseiset vääristymät eivät vaikuttaisi myös vientiin tarkoitettuihin tuotteisiin, komissio katsoi niiden vaikuttavan myös vientihintoihin. Komissio piti jäljelle jääviä määriä edustavina.

(135)

Yhteistyössä toimineille vientiä harjoittaville tuottajille aiheutuneet tosiasialliset kustannukset muodostivat useiden tuotannontekijöiden osalta mitättömän pienen osan (enintään 2,5 %) kaikista raaka-ainekustannuksista tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Koska niiden osalta käytetyllä arvolla ei ollut – käytetystä lähteestä riippumatta – tuntuvaa vaikutusta polkumyyntimarginaalia koskeviin laskelmiin, komissio päätti sisällyttää nämä kustannukset kulutushyödykkeisiin, kuten johdanto-osan 157 kappaleessa todetaan.

(136)

Voidakseen määrittää raaka-aineiden vääristymättömät hinnat perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan a alakohdan ensimmäisen luetelmakohdan mukaisesti komissio sovelsi edustavan maan tuontitullia tai ECH:n ja kaustisen soodan osalta Malesian tuontitullia.

(137)

Komissio ilmaisi yhteistyössä toimineille vientiä harjoittaville tuottajille raaka-aineiden hankinnasta aiheutuneet kuljetuskustannukset prosentteina näiden raaka-aineiden tosiasiallisista kustannuksista ja sovelsi sitten samaa prosenttiosuutta samojen raaka-aineiden vääristymättömiin kustannuksiin saadakseen vääristymättömät kuljetuskustannukset. Komissio katsoi, että vientiä harjoittavan tuottajan raaka-aineiden ja ilmoitettujen kuljetuskustannusten suhdetta voitaisiin kohtuudella käyttää tässä tutkimuksessa arviona raaka-aineiden vääristymättömistä kuljetuskustannuksista toimitettuna yrityksen tehtaalle.

(138)

Jiangsu Sanmu Group huomautti toisen muistion jälkeen, että komissio sovelsi samaa vertailuarvoa kahden erilaatuisen kaustisen soodan (pitoisuus 32 % tai 50 %) osalta, ja se ehdotti vertailuarvon oikaisemista, jotta voidaan ottaa huomioon, että pitoisuudeltaan 50-prosenttisesta kaustisesta soodasta pyydetään yleensä markkinoilla korkeampaa hintaa.

(139)

Komissio myönsi, että pitoisuudeltaan 50-prosenttisen kaustisen soodan markkinahinta on korkeampi kuin 32-prosenttisen. GTA:ssa esitetty vertailuhinta koskee kuitenkin ”natriumhydroksidia (kaustista soodaa) vesiliuoksena (natronlipeä)”, mikä tarkoittaa, että kyseinen vertailuarvo on kaustisen soodan eri laatujen tuonnin keskihinta. Koska laatukohtaisia hintatietoja ei ollut saatavilla, komissio piti tätä GTA:sta poimittua keskihintaa luotettavimpana vaihtoehtona. Lisäksi tämän menetelmän likimääräisyyttä lieventää se, että myös epoksin tuotantoprosessissa käytetään kaustisen soodan eri laatujen sekoitusta. Näin ollen ehdotettu oikaisu hylättiin.

(140)

Toinen Jiangsu Sanmu Groupin esittämä väite koski käytettyjä tuontitietoja (lähde: GTA (74)) vastaavaa kaupan porrasta. Jiangsu Sanmu Group vastusti komission päätöstä käyttää Kiinan raaka-ainekustannusten vertailuarvona hintoja, joihin on lisätty tullit ja jotka sisältävät merirahdin, vakuutukset, satamamaksut, sisämaankuljetukset ja tuontitullit. Jiangsu Sanmu Group korosti, ettei näillä tekijöillä ole merkitystä kiinalaisten tuottajien tuotantoprosessin kannalta, sillä kiinalaiset tuottajat hankkivat raaka-aineet pääasiassa kotimarkkinoilta. Kyseisen osapuolen mukaan nämä tekijät paisuttavat normaaliarvon laskennassa käytettävää kustannusperustaa. Jiangsu Sanmu Group väitti toisin sanoen, etteivät kolmannen maan tuontitilastot kuvasta kotimarkkinahintoja tai asianomaisen maan tosiasiallisia hankintakustannuksia, sillä erilaiset ulkoiset tekijät, kuten tuontimäärät, maantieteellinen etäisyys tuoja- ja viejämaan välillä ja tuotantopanosten saatavuus kulloisessakin maassa, vääristävät tuontihintoja. Sen vuoksi Jiangsu Sanmu Group pyysi komissiota vähentämään edustavaan maahan tuotujen tuotannontekijöiden CIF-arvosta merirahdin ja sisämaankuljetuksen kustannukset sekä vakuutus- ja tullimaksut. Tällöin vertailuhinnat vastaisivat paremmin kotimaasta hankittujen tuotantopanosten hintoja.

(141)

Komissio hylkäsi tämän väitteen. Kaikki Jiangsu Sanmu Groupin mainitsemat kustannukset on otettava huomioon lopullisessa hinnassa edustavan maan markkinoilla. Lisäksi tällaisia tekijöitä sisältäviin lopullisiin hintoihin vaikuttavat tuontimaiden kilpailuvoimat. Sen vuoksi ne toimivat luotettavana lähteenä määritettäessä vääristymättömiä kustannuksia edustavilla markkinoilla.

(142)

Valituksen tekijä pyysi ensimmäisen muistion jälkeen komissiota erottamaan toisistaan nimenomaan epoksihartsien tuotantoprosessissa suoraan käytettävät raaka-aineet (muun muassa BPA, ECH ja kaustinen sooda) ja vertikaalisesti integroituneiden tuottajien tuotantoketjun alkupäässä käyttämät raaka-aineet (kuten propeeni, fenoli, asetoni, bentseeni ja propaani).

(143)

Komissio totesi, että integroituneet tuottajat käyttävät sisäisesti tuotantoketjun alkupään raaka-aineita valmistaakseen BPA:ta ja/tai ECH:ta, jotka puolestaan ovat epoksihartsien valmistukseen käytettäviä suoria tuotantopanoksia. Sen vuoksi komissio sovelsi vertailuarvoja kunkin vientiä harjoittavan tuottajan tosiasiallisen raaka-aineiden kulutuksen mukaan riippumatta siitä, onko kyseessä suoraan vai tuotantoketjun alkupäässä käytettävä raaka-aine.

(144)

Valituksen tekijä väitti, että jos komissio sisällyttää propeenin ja bentseenin raaka-aineisiin, sen olisi sisällytettävä niihin myös kloori, glyseroli ja vetykloridi. Otokseen valittujen vientiä harjoittavien tuottajien todennettujen vastausten perusteella nämä tuotantopanokset muodostavat kuitenkin mitättömän pienen osan valmistuskustannuksista, minkä vuoksi ne on luokiteltu kulutushyödykkeiksi.

(145)

Työvoimakustannusten vertailuarvon määrittämiseksi komissio käytti Thaimaan keskuspankin (75) viimeisimpiä julkisesti saatavilla olevia tietoja Thaimaan keskipalkoista tutkimusajanjaksolla. Näitä tietoja mukautettiin sisällyttämällä palkkoihin sosiaaliturvamaksut (76). Lopuksi vuotuiset kokonaistyövoimakustannukset jaettiin vuotuisella työtuntimäärällä (kahdeksan tuntia päivässä kerrottuna viidellä työpäivällä viikossa ja viikkojen lukumäärällä vuodessa).

(146)

Jiangsu Sanmu Group ilmaisi toisen muistion johdosta esittämissään huomautuksissa olevansa eri mieltä viikkotyötuntien oletetusta lukumäärästä (viikoittaiseksi työajaksi oletettiin 40 tuntia, kuten johdanto-osan 145 kappaleessa kuvataan). Osapuolen mukaan viikkotyötuntien lukumäärä on aliarvioitu. Jiangsu Sanmu Group viittasi tässä yhteydessä Thaimaan työministeriöön, joka sallii 48 tunnin työviikon. Lisäksi yritys huomautti, ettei komission laskelmassa ole otettu huomioon ylitöitä, joita Thaimaassa tehdään usein. Jiangsu Sanmu Group korosti huomautuksissaan, että Thaimaan työlainsäädännön mukaan arkipäivinä ylitöistä maksettava palkka on vakiopalkka vähintään 1,5-kertaisena ja lepopäivinä, yleisinä vapaapäivinä tai vuosiloman aikana vakiopalkka enimmillään kaksinkertaisena.

(147)

Komissio huomautti, ettei Jiangsu Sanmu Group toimittanut konkreettista näyttöä siitä, että Thaimaassa epoksihartsien tuotannossa työskentelevät työntekijät työskentelisivät yli 40 tuntia viikossa. Tältä osin muistutetaan, että jos asianomaiset osapuolet haluavat kiistää monimutkaiset arviot, joita komissio on tehnyt muodostaessaan laskennallisen normaaliarvon, niiden on esitettävä konkreettista näyttöä siitä, että komissio on tehnyt ilmeisen arviointivirheen kyseistä laskelmaa varten huomioon otetun näytön osalta. Kuten asiassa CCCME ym. v. komissio (77), Jiangsu Sanmu Group väitti, että Thaimaassa tehtävä viikkotyötuntimäärä on todellisuudessa korkeampi, mutta ei esittänyt konkreettisia todisteita väitteensä tueksi. CCCME:tä koskevassa asiassa unionin yleinen tuomioistuin totesi saman väitteen osalta, että kantajat eivät ole esittäneet näyttöä siitä, että komissio teki ilmeisen arviointivirheen käyttäessään 40:tä viikkotyötuntia asianomaisen tuotteen tuotantoon liittyvien työvoimakustannusten laskentaperusteena Thaimaan osalta (78). Sen vuoksi komissio hylkäsi tämän väitteen.

(148)

Valituksen tekijä vastusti toisen muistion johdosta esittämissään huomautuksissa menetelmää, jota komissio oli käyttänyt työvoimakustannusten määrittämiseksi, väittäen, että tässä tapauksessa olisi käytettävä samoja työvoimakustannuksia kuin aiemmissa tutkimuksissa, joissa Thaimaata on käytetty edustavana maana (Kiinasta peräisin olevia rauta- ja teräskiinnittimiä koskeva polkumyynnin vastainen menettely (79)). Valituksen tekijä myös huomautti, että arvioidut yksikkötyökustannukset ovat huomattavasti alhaisemmat kuin kiinnittimiä koskevan tutkimuksen aikana (eli 1 päivän heinäkuuta 2019 ja 30 päivän kesäkuuta 2020 välisenä aikana).

(149)

Komissio selvensi, että se käytti työvoimakustannusten vääristymättömän arvon määrittämiseksi samoja menetelmiä ja lähteitä kuin kiinnittimiä koskevassa tapauksessa. Näin ollen tämä väite hylättiin.

(150)

Sähkön vertailuhinnan määrittämiseksi komissio käytti yritysten, teollisuuden ja valtion yritysten sähkönhintaa, joka oli saatavilla sähköviranomaisen (Provincial Electricity Authority (80)) verkkosivustolla kohdassa 4.2 Käyttöaikatariffi (TOU-tariffi). Komissio käytti teollisen sähkön hintoja vastaavassa kulutusluokassa 4.2.3: alle 12 kV.

(151)

Käytetty energianhinta on pysynyt samana vuodesta 2018 lähtien. Se päivitetään kuukausittain nk. ”Ft-lisämaksumekanismin” avulla. Kultakin kuukaudelta veloitettava sähkömaksu lasketaan seuraavasti:

(152)

Laskeakseen vertailuarvon komissio lisäsi sähkön perusmaksuun keskimääräisen energian oikaisumaksun tutkimusajanjaksolta.

(153)

Silloin, kun vientiä harjoittava tuottaja oli eritellyt huippukuormitusaikana ja sen ulkopuolella kuluttamansa sähkön määrät, tuottajakohtainen vertailuarvo määritettiin näiden kulutusmäärien perusteella. Tällä tavoin määritettyihin kulutusmääriin sovellettiin huippukuormitusajan ja muun ajan hintoja. Jos otokseen valittu vientiä harjoittava tuottaja ei ollut erottanut toisistaan huippukuormitusajan ja muun ajan kulutusmääriä, sovellettiin huippukuormitusajan hintoja.

(154)

Kaasun vertailuarvon määrittämiseksi komissio käytti Thaimaassa yrityksille (teollisille käyttäjille) tarkoitetun kaasun hintoja, jotka energiaministeriön energiapolitiikasta ja suunnittelusta vastaava virasto (82) julkaisee. Komissio käytti hintoja taulukosta 7.2–4: Lopullinen energiankulutus henkeä kohti. Komissio käytti vertailuarvona tuoreimpia tietoja, jotka liittyivät vuoteen 2023.

(155)

Höyryn vertailuarvon (juan renminbiä / Mt) laskemiseksi komissio määritti ensin maakaasun hinnan (juan renminbiä / m3), joka lasketaan johdanto-osan 154 kappaleessa esitetyllä menetelmällä. Komissio arvioi kaasun energiasisällön (ilmaistuna MMBtu-yksikköinä kuutiometriä kohti) käyttäen yleisesti hyväksyttyä muuntokerrointa (83). Seuraavaksi komissio määritti höyryyn siirrettävän kaasuenergian määrän (ilmaistuna Btu-yksikköinä kuutiometriä kaasua kohti) käyttäen Yhdysvaltain energiaministeriön julkaisemaa palamistehokkuuskerrointa (84). Tämän jälkeen komissio määritti Yhdysvaltain energiaministeriön julkaiseman taulukon avulla kylläiseen höyryyn 4 MPa:n paineessa varastoituneen energian määrän ilmaistuna Btu-yksikköinä kilogrammaa höyryä kohti. Yhdistämällä nämä arvot (kaasun hinta juan renminbeinä / m3, höyryyn siirretty energia Btu-yksikköinä / m3 kaasua ja höyryyn varastoitunut energia Btu-yksikköinä / kg höyryä) komissio sai höyryn vertailuhinnan juan renminbeinä megatonnia kohti (85).

(156)

Komissio määritti ruskohiilen vääristymättömän hinnan edustavan maan tuottajan tehtaalle toimitettuna käyttämällä perustana edustavaan maahan tulleen tuonnin painotettua keskimääräistä hintaa (GTA:n mukaan), johon lisättiin tuontitullit ja kuljetuskustannukset, kuten johdanto-osan 134 kappaleessa selitetään.

(157)

Koska täydelliset tiedot toimittaneiden otokseen valittujen vientiä harjoittavien tuottajien tuotannontekijöitä oli niin suuri määrä ja koska joidenkin raaka-aineiden painoarvo kaikista tuotantokustannuksista oli mitätön, jotkin tuotannontekijät luokiteltiin ”kulutushyödykkeiksi”. Komissio laski kulutushyödykkeiden prosenttiosuuden kokonaistuotantokustannuksista ja sovelsi tätä osuutta vertailuarvojen perusteella uudelleen laskettuihin tuotantokustannuksiin.

(158)

Perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan a alakohdan mukaan ”[m]uodostettuun normaaliarvoon on sisällytettävä vääristymätön ja kohtuullinen määrä hallinto-, myynti- ja yleiskustannuksia sekä voittoa”. Lisäksi on vahvistettava tuotannolliset yleiskulut kattamaan kustannukset, jotka eivät sisälly edellä mainittuihin tuotannontekijöihin.

(159)

Yhteistyössä toimineiden vientiä harjoittavien tuottajien tuotannolliset yleiskulut ilmaistiin osuutena vientiä harjoittaville tuottajille tosiasiallisesti aiheutuneista valmistuskustannuksista. Näin saatua prosenttiosuutta sovellettiin vääristymättömiin valmistuskustannuksiin.

(160)

Vääristymättömien ja kohtuullisten hallinto-, myynti- ja yleiskustannusten sekä voiton määrittämiseksi komissio käytti yrityksen Aditya Birla Chemicals (Thailand) Co., Ltd:n toimittamia 31 päivänä maaliskuuta 2024 päättyneen tilikauden taloustietoja, joista yritys toimitti ei-luottamuksellisen version. Aditya Birla Chemicals (Thailand) Co., Ltd:tä koskevien saatavilla olevien tietojen perusteella komissio määritti hallinto-, myynti- ja yleiskustannusten vääristymättömäksi määräksi 18,0 prosenttia ja voiton vääristymättömäksi määräksi 9,3 prosenttia.

3.1.2.6.10

Laskelmat

(161)

Edellä esitetyn perusteella komissio muodosti tuotelajikohtaisen laskennallisen normaaliarvon noudettuna-tasolla perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan a alakohdan mukaisesti.

(162)

Ensin komissio määritti vääristymättömät valmistuskustannukset. Sen jälkeen se sovelsi vääristymättömiä yksikkökustannuksia yhteistyössä toimineiden vientiä harjoittavien tuottajien yksittäisten tuotannontekijöiden tosiasialliseen kulutukseen. Nämä pyynnön esittäjän toimittamat kulutusasteet todennettiin tarkastuksen aikana. Komissio kertoi nämä tekijät edustavan maan vääristymättömillä yksikkökustannuksilla (ks. 3.1.2.6.2 jakso).

(163)

Määritettyään vääristymättömät valmistuskustannukset komissio lisäsi niihin tuotannolliset yleiskulut, hallinto-, myynti- ja yleiskustannukset ja voiton (ks. johdanto-osan 158–160 kappale). Ne määritettiin yrityksen tilinpäätöksen perusteella, kuten johdanto-osan 160 kappaleessa selitetään.

(164)

Tämän jälkeen komissio lisäsi tuotannolliset yleiskulut (ks. johdanto-osan 160 kappale) vääristymättömiin valmistuskustannuksiin, ja näin saatiin vääristymättömät tuotantokustannukset.

(165)

Edellisessä kappaleessa kuvattuihin määritettyihin tuotantokustannuksiin komissio sovelsi yrityksen hallinto-, myynti- ja yleiskustannuksia ja voittoa. Hallinto-, myynti- ja yleiskustannukset ilmaistuna prosentteina myytyjen hyödykkeiden kustannuksista ja sovellettuna vääristymättömiin tuotantokustannuksiin olivat 18,0 prosenttia. Voitto ilmaistuna prosentteina myytyjen hyödykkeiden kustannuksista ja sovellettuna vääristymättömiin tuotantokustannuksiin oli 9,3 prosenttia.

(166)

Tämän perusteella komissio muodosti tuotelajikohtaisen normaaliarvon noudettuna-tasolla perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan a alakohdan mukaisesti.

(167)

Otokseen valitut vientiä harjoittavat tuottajat harjoittivat vientiä unioniin suoraan riippumattomille asiakkaille.

(168)

Tämän vuoksi vientihinnaksi määritettiin perusasetuksen 2 artiklan 8 kohdan mukaisesti unioniin suuntautuvaa vientiä varten myydystä tarkasteltavana olevasta tuotteesta tosiasiallisesti maksettu tai maksettava hinta.

(169)

Perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdassa edellytetään, että komissio vertailee tasapuolisesti normaaliarvoa ja vientihintaa samassa kaupan portaassa ja ottaa huomioon hintoihin ja niiden vertailukelpoisuuteen vaikuttavat eroavuudet. Tarkasteltavana olevassa tapauksessa komissio päätti verrata otokseen valittujen vientiä harjoittavien tuottajien normaaliarvoa ja vientihintaa noudettuna-tasoa vastaavalla kaupan portaalla. Kuten jäljempänä tarkemmin selitetään, normaaliarvoa ja vientihintaa oikaistiin tarvittaessa, jotta i) ne voitiin saattaa noudettuna-tasolle ja ii) voitiin ottaa huomioon hintoihin ja siten niiden vertailukelpoisuuteen vaikuttavat väitetyt ja osoitetut eroavuudet.

(170)

Kuten johdanto-osan 161 kappaleessa selitetään, normaaliarvo muodostettiin noudettuna-tasoa vastaavalla kaupan portaalla käyttämällä tuotantokustannuksia sekä hallinto-, myynti- ja yleiskustannuksia ja voittoa, joita pidettiin kohtuullisina kyseisellä kaupan portaalla. Näin ollen normaaliarvon saattamiseksi noudettuna-tasolle ei ollut tarpeen tehdä oikaisuja.

(171)

Komissio totesi, ettei normaaliarvoon ollut syytä tehdä oikaisuja, eikä yksikään otokseen valituista vientiä harjoittavista tuottajista myöskään vaatinut tällaisia oikaisuja.

(172)

Jotta vientihinta voitiin saattaa noudettuna-tasoa vastaavalle kaupan portaalle, siihen tehtiin oikaisuja kuljetuskustannusten, tullien, vakuutusmaksujen sekä käsittely- ja lastauskustannusten huomioon ottamiseksi.

(173)

Oikaisuja tehtiin seuraavien hintoihin ja niiden vertailukelpoisuuteen vaikuttavien tekijöiden osalta: luottokustannukset ja pankkimaksut.

(174)

Komissio vertasi otokseen valittujen yhteistyössä toimineiden vientiä harjoittavien tuottajien samankaltaisen tuotteen kunkin tuotelajin painotettua keskimääräistä normaaliarvoa tarkasteltavana olevan tuotteen vastaavan tuotelajin painotettuun keskimääräiseen vientihintaan perusasetuksen 2 artiklan 11 ja 12 kohdan mukaisesti.

(175)

Tämän perusteella väliaikaiset painotetut keskimääräiset polkumyyntimarginaalit – ilmaistuina prosentteina CIF-hinnasta unionin rajalla tullaamattomana – ovat seuraavat:

(176)

Otoksen ulkopuolisten yhteistyössä toimineiden vientiä harjoittavien tuottajien osalta komissio laski painotetun keskimääräisen polkumyyntimarginaalin perusasetuksen 9 artiklan 6 kohdan mukaisesti. Näin ollen marginaali määritettiin otokseen valittujen vientiä harjoittavien tuottajien marginaalien perusteella.

(177)

Tämän perusteella otoksen ulkopuolisten yhteistyössä toimineiden vientiä harjoittavien tuottajien väliaikainen polkumyyntimarginaali on 30,3 prosenttia.

(178)

Kaikkien muiden kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien polkumyyntimarginaalin komissio määritti käytettävissä olevien tietojen perusteella perusasetuksen 18 artiklan mukaisesti.

(179)

Tätä varten komissio määritti vientiä harjoittavien tuottajien yhteistyössä toimimisen asteen. Yhteistyössä toimimisen aste on yhteistyössä toimineiden vientiä harjoittavien tuottajien unioniin suuntautuvan viennin määrä ilmaistuna osuutena asianomaisesta maasta unioniin tutkimusajanjaksolla suuntautuneesta kokonaistuonnista, joka määritettiin Eurostatin tietojen perusteella.

(180)

Yhteistyössä toimimisen aste on tässä tapauksessa korkea, koska yhteistyössä toimineiden kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien viennin osuus Kiinasta tutkimusajanjaksolla tulleesta kokonaistuonnista oli noin 85 prosenttia. Tämän perusteella komissio päätti asettaa yhteistyöhön osallistumattomien vientiä harjoittavien tuottajien polkumyyntimarginaalin sen ryhmän tasolle, jonka polkumyyntimarginaali oli korkein.

(181)

Väliaikaiset polkumyyntimarginaalit – ilmaistuina prosentteina CIF-hinnasta unionin rajalla tullaamattomana – ovat seuraavat:

(182)

Komissio esittää jäljempänä johdanto-osan 183–191 kappaleessa polkumyyntilaskelmissa käyttämänsä yleisen menetelmän. Tarpeen mukaan laskelmien kannalta merkityksellisiä maa- tai yrityskohtaisia seikkoja käsitellään jäljempänä olevissa maakohtaisissa osioissa.

(183)

Komissio tutki ensin, oliko kunkin otokseen valitun vientiä harjoittavan tuottajan kotimarkkinamyynnin kokonaismäärä edustava perusasetuksen 2 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Kotimarkkinamyyntiä pidetään edustavana, jos samankaltaisen tuotteen riippumattomille asiakkaille suuntautuvan kotimarkkinamyynnin osuus vientiä harjoittavaa tuottajaa kohden on vähintään viisi prosenttia sen tarkasteltavana olevan tuotteen kokonaisvientimäärästä unioniin tutkimusajanjakson aikana.

(184)

Tämän jälkeen komissio yksilöi ne kotimarkkinoilla myydyt tuotelajit, jotka olivat samanlaisia kuin niiden vientiä harjoittavien tuottajien, joiden kotimarkkinamyynti oli edustavaa, unioniin vietäviksi myymät tuotelajit tai verrattavissa niihin.

(185)

Seuraavaksi komissio tutki, oliko kunkin otokseen valitun vientiä harjoittavan tuottajan kotimarkkinamyynti kunkin sellaisen tuotelajin osalta, joka on samanlainen kuin unioniin vietäviksi myydyt tuotelajit tai verrattavissa niihin, edustavaa perusasetuksen 2 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Tuotelajin kotimarkkinamyyntiä pidetään edustavana, jos kyseisen tuotelajin riippumattomille asiakkaille suuntautuvan kotimarkkinamyynnin kokonaismäärä tutkimusajanjakson aikana on vähintään viisi prosenttia samanlaisen tai siihen verrattavissa olevan tuotelajin kokonaisvientimäärästä unioniin.

(186)

Seuraavaksi komissio määritti kunkin tuotelajin osalta kotimarkkinoiden riippumattomille asiakkaille suuntautuvan kannattavan myynnin osuuden tutkimusajanjaksolla, jotta se voisi päättää, käytetäänkö normaaliarvon laskemisessa tosiasiallista kotimarkkinamyyntiä perusasetuksen 2 artiklan 4 kohdan mukaisesti.

(187)

Normaaliarvo perustuu kunkin tuotelajin tosiasialliseen kotimarkkinahintaan riippumatta siitä, oliko myynti kannattavaa vai ei, jos

(188)

Tässä tapauksessa normaaliarvo on kyseisen tuotelajin koko kotimarkkinamyynnin hintojen painotettu keskiarvo tutkimusajanjaksolla.

(189)

Normaaliarvo on tuotelajien pelkästään kannattavan kotimarkkinamyynnin tuotelajikohtainen tosiasiallinen kotimarkkinahinta tutkimusajanjaksolla, jos

(190)

Jos samankaltaisen tuotteen tuotelajia ei myyty lainkaan tai ei myyty riittävästi tavanomaisessa kaupankäynnissä tai jos tuotelajia ei myyty edustavassa määrin kotimarkkinoilla, komissio muodosti laskennallisen normaaliarvon perusasetuksen 2 artiklan 3 ja 6 kohdan mukaisesti.

(191)

Laskennallinen normaaliarvo muodostettiin lisäämällä kunkin otokseen valitun vientiä harjoittavan tuottajan samankaltaisen tuotteen keskimääräisiin tuotantokustannuksiin tutkimusajanjakson aikana seuraavat:

(192)

Valituksen tekijä väitti, että normaaliarvo olisi perusasetuksen 2 artiklan 3 kohdan mukaisesti muodostettava laskennallisesti, koska jos Korean, Taiwanin ja Thaimaan vääristyneet tuotantokustannukset oikaistaisiin vääristymättömiksi, kotimarkkinahinnat alittaisivat tuotantokustannukset. Valituksen tekijä nimittäin väitti, että Kiinan ylikapasiteetti vääristää Aasian epoksihartsimarkkinoita, minkä seurauksena epoksihartsin ja sen tuotantopanosten, kuten bisfenoli-A:n, jäljempänä ’BPA’, ja epikloorihydriinin, jäljempänä ’ECH’, hinnat ovat keinotekoisen alhaiset. Väitteen mukaan epoksihartsin ja sen tuotantopanosten tuotannon ylikapasiteetti Kiinassa yhdistettynä Korean ja Taiwanin keinotekoisen alhaisiin energianhintoihin on vääristänyt epoksihartsin tuotantokustannuksia ja hinnoittelua Koreassa, Taiwanissa ja Thaimaassa. Tämä väitetysti estää kotimarkkinamyynnin ja vientimyynnin asianmukaisen vertailun, minkä vuoksi on mahdotonta määrittää, oliko kotimarkkinamyynti ”tavanomaista kaupankäyntiä”.

(193)

Valituksen tekijä pyysi, että komissio käyttäisi laajaa toimivaltaansa mukauttaakseen viejien tuotantokustannuksia perusasetuksen 2 artiklan 5 kohdan mukaisesti siten, että ne vastaisivat ECH:n ja BPA:n vääristymättömiä hintoja. Valituksen tekijän mukaan tämä on tarpeen, jotta voidaan määrittää, alittivatko kotimarkkinamyyntihinnat tuotantokustannukset.

(194)

Komissio katsoi, ettei valituksen tekijä osoittanut, että 2 artiklan 5 kohdan mukaiset edellytykset kustannusten mukauttamiselle täyttyvät. Väitteiden tueksi ei myöskään esitetty näyttöä, etenkään siltä osin kuin Kiinan ylikapasiteetin väitettiin vaikuttaneen hintoihin BPA:n ja ECH:n markkinoilla eri puolilla Aasiaa. Tutkimuksessa kävi esimerkiksi ilmi, että ECH:n ostohinta Koreassa – jonne väitettiin tulevan runsaasti tuontia Kiinasta – tutkimusajanjakson aikana oli korkeampi kuin ECH:n keskimääräinen tuontihinta Malesiassa, jonne ei tullut lainkaan tuontia Kiinasta. Tämä on ristiriidassa valituksen tekijän väitteen kanssa, jonka mukaan Kiinan ylikapasiteetti on laskenut raaka-aineiden, erityisesti ECH:n, hintoja Koreassa.

(195)

Myöskään Kiinan BPA:n tuotannon ylikapasiteettia koskevan väitteen tueksi ei esitetty näyttöä – GTA:n tilastojen (86) mukaan Kiinan viennin osuus BPA:n koko viennistä maailmassa on vain yksi prosentti.

(196)

Myöskään Korean ja Taiwanin keinotekoisen alhaisia energianhintoja koskevan väitteen tueksi ei esitetty näyttöä. Väite perustui pääasiassa valtion omistamien yritysten määräävään asemaan sähkömarkkinoilla sekä Korean ja Taiwanin sähkönhintojen vertailuun unionin ja Japanin hintojen kanssa. Vaikka tällaisia hintaeroja olisi olemassa, se ei kuitenkaan yksistään riittäisi sen määrittämiseksi, esiintyykö tietyn maan markkinoilla merkittäviä vääristymiä. Valituksen tekijä jätti esimerkiksi huomiotta energianlähteet ja niihin liittyvät tuotantokustannukset, jotka vaikuttavat ratkaisevasti sähkönhintojen muodostumiseen.

(197)

Valituksen tekijä väitti myös, että Korean pääasiallinen sähköntoimittaja on ilmoittanut osto- ja myyntihintojensa kilowattituntia kohti olleen tappiollisia tiettyinä ajanjaksoina, mutta nämä ajanjaksot eivät kattaneet koko tutkimusajanjaksoa. Taiwanissa havaittiin vastaava tilanne. Tämä voi viitata näiden energiantoimittajien taloudellisiin haasteisiin, mutta tällaiset väitteet eivät riitä osoittamaan, että markkinat olisivat vääristyneet, ilman että arvioidaan kattavasti taustalla vaikuttavia tekijöitä, kuten energiantuotantomenetelmiä, hallituksen politiikkoja ja markkinadynamiikkaa, joita valituksen tekijä ei maininnut eikä analysoinut.

(198)

Näin ollen komissio katsoi, etteivät valituksen tekijän toimittamat tiedot olleet riittävät, jotta Kiinan ylikapasiteetin aiheuttamia Aasian epoksihartsimarkkinoiden väitettyjä vääristymiä – jotka ovat väitetysti johtaneet epoksihartsin ja sen tuotantopanosten keinotekoisen alhaisiin hintoihin Koreassa, Taiwanissa ja Thaimaassa ja jotka yhdessä Korean ja Taiwanin keinotekoisen alhaisten energianhintojen kanssa ovat vääristäneet epoksihartsin tuotantokustannuksia ja hinnoittelua – olisi voitu tutkia asianmukaisesti. Näin ollen tämä väite hylättiin.

(199)

Vientiä harjoittavat tuottajat veivät unioniin joko suoraan riippumattomille asiakkaille tai tuojina toimivien etuyhteydessä olevien yritysten kautta.

(200)

Jos vientiä harjoittavat tuottajat veivät tarkasteltavana olevaa tuotetta suoraan riippumattomille asiakkaille unionissa, vientihinta oli perusasetuksen 2 artiklan 8 kohdan mukaisesti unioniin vietäväksi myydystä tuotteesta tosiasiallisesti maksettu tai maksettava hinta.

(201)

Niiden vientiä harjoittavien tuottajien osalta, jotka veivät tarkasteltavana olevaa tuotetta unioniin tuojana toimivien etuyhteydessä olevien yritysten kautta, vientihinta muodostettiin perusasetuksen 2 artiklan 9 kohdan mukaisesti sen hinnan perusteella, jolla tuotu tuote jälleenmyytiin ensimmäistä kertaa riippumattomille asiakkaille unionissa. Tällöin hintaan tehtiin oikaisuja kaikkien tuonnin ja jälleenmyynnin välisten kustannusten, muun muassa hallinto-, myynti- ja yleiskustannusten, sekä voiton huomioon ottamiseksi.

(202)

Perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdassa edellytetään, että komissio vertailee tasapuolisesti normaaliarvoa ja vientihintaa samassa kaupan portaassa ja ottaa huomioon hintoihin ja niiden vertailukelpoisuuteen vaikuttavat eroavuudet. Tarkasteltavana olevassa tapauksessa komissio päätti verrata otokseen valittujen vientiä harjoittavien tuottajien normaaliarvoa ja vientihintaa noudettuna-tasoa vastaavalla kaupan portaalla. Kuten jäljempänä tarkemmin selitetään, normaaliarvoa ja vientihintaa oikaistiin tarvittaessa, jotta i) ne voitiin saattaa noudettuna-tasolle ja ii) voitiin ottaa huomioon hintoihin ja siten niiden vertailukelpoisuuteen vaikuttavat väitetyt ja osoitetut eroavuudet.

(203)

Tässä tutkimuksessa käytettyyn otokseen valittiin kaksi korealaista vientiä harjoittavaa tuottajaa, Kukdo Chemical Co., Ltd ja Kumho P&B Chemicals, Inc.

(204)

Myös Kukdo Chemical Co., Ltd:n kokonaan omistama tytäryhtiö, Kukdo Finechem Co., Ltd, tuotti ja myi tarkasteltavana olevaa tuotetta tutkimusajanjaksolla ja toimi yhteistyössä tässä tutkimuksessa. Molempien näiden vientiä harjoittavien tuottajien katsottiin kuuluvan Kukdo Group -konserniin.

(205)

Kotimarkkinoilla molemmat vientiä harjoittavat tuottajat / tuottajien ryhmät myivät tarkasteltavana olevaa tuotetta suoraan riippumattomille asiakkaille. Myynti unioniin tapahtui joko suoraan riippumattomille asiakkaille tai etuyhteydessä olevien yritysten kautta.

(206)

Molempien korealaisten vientiä harjoittavien tuottajien / tuottajien ryhmien normaaliarvo määritettiin edellä 3.2.1 jaksossa esitetyn yleisen menetelmän mukaisesti. Tämän tuloksena useimpien unioniin vietyjen tuotelajien normaaliarvo perustui tosiasialliseen kotimarkkinahintaan. Loppujen tuotelajien normaaliarvo muodostettiin laskennallisesti, koska kumpikaan otokseen valittu vientiä harjoittava tuottaja ei ollut myynyt näitä tuotelajeja kotimarkkinoilla eikä komission saatavilla ollut muita tietoja asianomaisten tuotelajien hinnoista.

(207)

Molempien korealaisten vientiä harjoittavien tuottajien / tuottajien ryhmien myynti unioniin tapahtui joko suoraan tai etuyhteydessä olevan yrityksen kautta. Vientihinta määritettiin edellä 3.2.2 jaksossa esitetyn yleisen menetelmän mukaisesti.

(208)

Etuyhteydessä olevan tuojan kautta tapahtuneen vientimyynnin hinnat määritettiin perusasetuksen 2 artiklan 9 kohdan mukaisesti niiden hintojen perusteella, joilla tavarat jälleenmyytiin ensimmäisen kerran etuyhteydettömälle asiakkaalle unionissa. Tällöin hintaan tehtiin oikaisuja kaikkien tuonnin ja jälleenmyynnin välisten kustannusten huomioon ottamiseksi. Lisäksi hinnasta vähennettiin etuyhteydessä olevien yritysten hallinto-, myynti- ja yleiskustannukset sekä voitto [1–5 prosenttia], joiden osuus määritettiin yhteistyössä toimineelta etuyhteydettömältä tuojalta saatujen tietojen perusteella. Toiselta yhteistyössä toimineelta tuojalta saatuja tietoja ei otettu huomioon, koska kyseisen tuojan toiminta oli tappiollista.

(209)

Kuten johdanto-osan 202 kappaleessa selitetään, komissio vertasi normaaliarvoa ja vientiä harjoittavien tuottajien / tuottajien ryhmien vientihintaa noudettuna-tasolla.

(210)

Jotta normaaliarvo voitiin saattaa noudettuna-tasoa vastaavalle kaupan portaalle, siihen tehtiin oikaisuja kotimaan kuljetuskustannusten, vakuutusmaksujen sekä käsittely- ja lastauskustannusten huomioon ottamiseksi.

(211)

Oikaisuja tehtiin seuraavien hintoihin ja niiden vertailukelpoisuuteen vaikuttavien tekijöiden osalta: luottokustannukset, tullinpalautukset ja pakkauskustannukset.

(212)

Jotta vientihinta voitiin saattaa noudettuna-tasoa vastaavalle kaupan portaalle, siihen tehtiin oikaisuja kuljetuskustannusten, vakuutusmaksujen, käsittely-, lastaus- ja pakkauskustannusten sekä luottokustannusten huomioon ottamiseksi.

(213)

Oikaisuja tehtiin seuraavien hintoihin ja niiden vertailukelpoisuuteen vaikuttavien tekijöiden osalta: pakkaus- ja luottokustannukset sekä pankkimaksut.

(214)

Vientihintaan tehtiin oikaisuja myös palkkioiden osalta, koska komissio totesi, että osa etuyhteydessä olevista kauppiaista toimi palkkioperusteisina edustajina ja sai tietyn korvauksen niille kuuluvien toimintojen hoitamisesta. Sen vuoksi vientihintaan oli perusteltua tehdä palkkioiden huomioon ottamiseksi oikaisu, joka perustui syntyneisiin hallinto-, myynti- ja yleiskustannuksiin ja nimellisvoittoon.

(215)

Komissio vertasi yhteistyössä toimineiden korealaisten vientiä harjoittavien tuottajien samankaltaisen tuotteen kunkin tuotelajin painotettua keskimääräistä normaaliarvoa tarkasteltavana olevan tuotteen vastaavan tuotelajin painotettuun keskimääräiseen vientihintaan perusasetuksen 2 artiklan 11 ja 12 kohdan mukaisesti.

(216)

Polkumyyntimarginaalit ovat prosentteina CIF-tuontihinnasta yhteisön rajalla tullaamattomana ilmaistuina seuraavat:

(217)

Komissio tutki, ylittikö polkumyynnin taso koko Korean osalta perusasetuksen 9 artiklan 3 kohdassa säädetyn 2 prosentin vähimmäistason. Tätä tarkoitusta varten katsottiin tarkoituksenmukaiseksi ekstrapoloida otoksen tulokset – mukaan lukien yritys, joka ei harjoittanut polkumyyntiä – jotta voitaisiin arvioida otokseen kuulumattomien yritysten polkumyyntitaso. Polkumyynnin määrä otoksessa, ilmaistuna prosentteina otoksen CIF-vientiarvosta, oli alle 0 prosenttia. Sen vuoksi Korean tasavallalle ei vahvistettu yleistä polkumyyntimarginaalia.

(218)

Näin ollen komissio aikoo päättää tämän menettelyn Korean tasavallasta peräisin olevan tarkasteltavana olevan tuotteen tuonnin osalta perusasetuksen 9 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

(219)

Edellä esitettyjen päätelmien perusteella Koreasta peräisin olevan samankaltaisen tuotteen tuonnin kirjaaminen lopetetaan.

(220)

Asianomaisia osapuolia pyydetään esittämään huomautuksensa komission aikomuksesta päättää menettely Korean tasavallan osalta 15 päivän kuluessa tämän asetuksen julkaisemisesta.

(221)

Taiwanissa toimi tutkimusajanjaksolla kaksi vientiä harjoittavaa tuottajaa, Chang Chun Plastics Co. ja Nan Ya Plastics Corporation. Nämä vientiä harjoittavat tuottajat toimivat yhteistyössä tutkimuksessa. Toisen vientiä harjoittavan tuottajan myynti unioniin tapahtui suoraan riippumattomille asiakkaille. Toinen vientiä harjoittava tuottaja myi unioniin sekä suoraan että välillisesti unionissa sijaitsevan etuyhteydessä olevan tuojan kautta. Kotimarkkinoilla molemmat vientiä harjoittavat tuottajat myivät tarkasteltavana olevaa tuotetta suoraan riippumattomille asiakkaille.

(222)

Molempien taiwanilaisten vientiä harjoittavien tuottajien normaaliarvo määritettiin edellä 3.2.1 jaksossa esitetyn yleisen menetelmän mukaisesti. Tämän tuloksena useimpien unioniin vietyjen tuotelajien normaaliarvo perustui tosiasialliseen kotimarkkinahintaan. Jos samankaltaisen tuotteen jotakin tuotelajia ei myyty kotimarkkinoilla, normaaliarvo muodostettiin laskennallisesti, koska toisen otokseen valitun tuottajan kyseisen tuotelajin myyntihintaa kotimarkkinoilla ei voitu esittää mielekkäällä tavalla siten, että kyseisen tuottajan tiedot säilyvät luottamuksellisina.

(223)

Toinen taiwanilainen vientiä harjoittava tuottaja vei tuotteita unioniin suoraan. Tämän viennin hinta määritettiin perusasetuksen 2 artiklan 8 kohdan mukaisesti, kuten edellä 3.2.2 jaksossa selitetään.

(224)

Toinen vientiä harjoittava tuottaja vei tuotteita unioniin suoraan sekä unionissa sijaitsevan etuyhteydessä olevan tuojan kautta. Unionissa sijaitsevan tuojan kautta tapahtuneen viennin hinta muodostettiin perusasetuksen 2 artiklan 9 kohdan mukaisesti.

(225)

Kuten johdanto-osan 202 kappaleessa selitetään, komissio vertasi normaaliarvoa ja vientiä harjoittavien tuottajien / tuottajien ryhmien vientihintaa noudettuna-tasolla.

(226)

Jotta normaaliarvo voitiin saattaa noudettuna-tasoa vastaavalle kaupan portaalle, siihen tehtiin oikaisuja rahtikustannusten, vakuutusmaksujen sekä käsittely- ja lastauskustannusten huomioon ottamiseksi.

(227)

Oikaisuja tehtiin seuraavien hintoihin ja niiden vertailukelpoisuuteen vaikuttavien tekijöiden osalta: luotto- ja pakkauskustannukset.

(228)

Jotta vientihinta voitiin saattaa noudettuna-tasoa vastaavalle kaupan portaalle, siihen tehtiin oikaisuja rahti-, lastaus-, käsittely- ja liitännäiskustannusten, merirahdin ja merirahtivakuutuksen kustannusten, tulliasioitsijan palvelumaksun, kaupanedistämismaksun ja tullien huomioon ottamiseksi.

(229)

Oikaisuja tehtiin seuraavien hintoihin ja niiden vertailukelpoisuuteen vaikuttavien tekijöiden osalta: pakkauskustannukset, palkkiot, luottokustannukset ja pankkimaksut.

(230)

Vientihintaan tehtiin oikaisuja myös palkkioiden osalta, koska komissio totesi, että etuyhteydessä oleva kauppias toimi palkkioperusteisena edustajana ja sai tietyn korvauksen sille kuuluvien toimintojen hoitamisesta. Sen vuoksi vientihintaan oli perusteltua tehdä palkkioiden huomioon ottamiseksi oikaisu, joka perustui syntyneisiin hallinto-, myynti- ja yleiskustannuksiin ja nimellisvoittoon.

(231)

Komissio vertasi yhteistyössä toimineiden vientiä harjoittavien tuottajien samankaltaisen tuotteen kunkin tuotelajin painotettua keskimääräistä normaaliarvoa tarkasteltavana olevan tuotteen vastaavan tuotelajin painotettuun keskimääräiseen vientihintaan perusasetuksen 2 artiklan 11 ja 12 kohdan mukaisesti.

(232)

Yhteistyössä toimimisen aste oli korkea, koska yhteistyössä toimineiden vientiä harjoittavien tuottajien vienti muodosti 100 prosenttia Taiwanista tutkimusajanjaksolla tulleesta kokonaistuonnista. Tämän perusteella komissio päätti asettaa koko maata koskevan polkumyyntimarginaalin sen yhteistyössä toimineen yrityksen tasolle, jonka polkumyyntimarginaali oli korkein.

(233)

Väliaikaiset polkumyyntimarginaalit – ilmaistuina prosentteina CIF-hinnasta unionin rajalla tullaamattomana – ovat seuraavat:

(234)

Thaimaan ainoan vientiä harjoittavan tuottajan (Aditya Birla Chemicals (Thailand)) normaaliarvo määritettiin 3.2.1 jaksossa esitetyn yleisen menetelmän mukaisesti. Tämän tuloksena useimpien unioniin vietyjen tuotelajien normaaliarvo perustui tosiasialliseen kotimarkkinahintaan. Loppujen tuotelajien myynti kotimarkkinoilla ei ollut riittävää, ja niiden normaaliarvon komissio muodosti laskennallisesti.

(235)

Aditya Birla Chemicals (Thailand) myi unionin markkinoille sekä suoraan että välillisesti unionissa sijaitsevan etuyhteydessä olevan tuojan kautta. Unionissa sijaitseva etuyhteydessä oleva yritys, joka toi tarkasteltavana olevaa tuotetta, joko i) jälleenmyi sen tai ii) jatkojalosti sitä ennen sen jälleenmyyntiä. Jälkimmäisessä tapauksessa etuyhteydessä oleva yritys jalosti tarkasteltavana olevaa tuotetta muokkaamalla sitä omien reseptiensä mukaisesti.

(236)

Suoran viennin vientihinta määritettiin perusasetuksen 2 artiklan 8 kohdan mukaisesti, kuten edellä 3.2.2 jaksossa selitetään.

(237)

Unionissa sijaitsevan etuyhteydessä olevan tuojan kautta tapahtuneen viennin hinta määritettiin perusasetuksen 2 artiklan 9 kohdan mukaisesti. Etuyhteydessä olevan tuojan jalostettavaksi päätyneen viennin osalta tehtiin oikaisuja paitsi hallinto-, myynti- ja yleiskustannusten sekä voiton osalta (ks. johdanto-osan 214 kappale) myös jalostuskustannusten huomioon ottamiseksi.

(238)

Silloin kun tarkasteltavana olevaa tuotetta myytiin yhdessä muiden tuotetyyppien (joko tarkasteltavana olevien tai muiden tuotteiden) kanssa ja kaikista näistä tuotteista yhdessä veloitettiin yksi yksikköhinta, myyntihinta jaettiin ja kohdistettiin tuotteen eri osatekijöitä kohden näiden osatekijöiden tuotantokustannusten tai ostohinnan perusteella.

(239)

Kuten johdanto-osan 202 kappaleessa selitetään, komissio vertasi normaaliarvoa ja vientiä harjoittavien tuottajien / tuottajien ryhmien vientihintaa noudettuna-tasolla.

(240)

Jotta normaaliarvo voitiin saattaa noudettuna-tasoa vastaavalle kaupan portaalle, siihen tehtiin oikaisuja rahtikustannusten, vakuutusmaksujen sekä käsittely- ja lastauskustannusten huomioon ottamiseksi.

(241)

Oikaisuja tehtiin seuraavien hintoihin ja niiden vertailukelpoisuuteen vaikuttavien tekijöiden osalta: pakkauskustannukset, palkkiot, luottokustannukset ja pankkimaksut.

(242)

Jotta vientihinta voitiin saattaa noudettuna-tasoa vastaavalle kaupan portaalle, siihen tehtiin oikaisuja kuljetus- ja varastointikustannusten, tullien, vakuutusmaksujen sekä käsittely- ja lastauskustannusten huomioon ottamiseksi.

(243)

Oikaisuja tehtiin seuraavien hintoihin ja niiden vertailukelpoisuuteen vaikuttavien tekijöiden osalta: palkkiot, luottokustannukset, pankkimaksut, paketteina myytävät tuotteet ja muuntokustannukset.

(244)

Unioniin suuntautuvan suoran vientimyynnin tapauksessa unionissa sijaitseva etuyhteydessä oleva yritys osallistui myös myyntiprosessiin palkkioperusteisena edustajana. Sen vuoksi kyseisen etuyhteydessä olevan yrityksen kautta tapahtuneen myynnin osalta tehtiin 2 artiklan 10 kohdan i alakohdan mukainen oikaisu. Oikaisussa otettiin huomioon etuyhteydessä olevan yrityksen hallinto-, myynti- ja yleiskustannukset ja voitto, kuten johdanto-osan 214 kappaleessa kuvataan.

(245)

Komissio vertasi ainoan vientiä harjoittavan tuottajan samankaltaisen tuotteen kunkin tuotelajin painotettua keskimääräistä normaaliarvoa tarkasteltavana olevan tuotteen vastaavan tuotelajin painotettuun keskimääräiseen vientihintaan perusasetuksen 2 artiklan 11 ja 12 kohdan mukaisesti.

(246)

Yhteistyössä toimimisen aste oli korkea, koska yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan tuottajan vienti muodosti 100 prosenttia Thaimaasta tutkimusajanjaksolla tulleesta kokonaistuonnista. Tämän perusteella komissio määritti koko maata koskevan polkumyyntimarginaalin ainoan vientiä harjoittavan tuottajan kanssa samalle tasolle.

(247)

Väliaikaiset polkumyyntimarginaalit – ilmaistuina prosentteina CIF-hinnasta unionin rajalla tullaamattomana – ovat seuraavat:

(248)

Tehtyään Korean osalta koko maata koskevan päätelmän, jonka mukaan polkumyyntiä ei esiintynyt, komissio arvioi ainoastaan Kiinan, Taiwanin ja Thaimaan osalta, aiheuttiko näistä maista tullut tuonti merkittävää vahinkoa.

(249)

Samankaltaista tuotetta valmisti tutkimusajanjakson aikana kuusi tuottajaryhmää unionissa. Nämä tuottajat muodostavat perusasetuksen 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun ’unionin tuotannonalan’.

(250)

Unionin kokonaistuotannoksi tutkimusajanjaksolla vahvistettiin noin 249 000 tonnia. Komissio määritti tämän luvun kaikkien käytettävissä olevien unionin tuotannonalaa koskevien tietojen perusteella. Näitä tietoja olivat valituksen tekijän toimittamat tiedot, otokseen valittujen unionin tuottajien kyselyvastauksissa antamat tiedot sekä alaan keskittyneen asiantuntijayrityksen IHS Markit/S&P Globalin, jäljempänä ’S&P Global’, julkaisussa (87) esitetyt tiedot. Kuten johdanto-osan 22 kappaleessa todetaan, otokseen valittujen kahden unionin tuottajan osuus samankaltaisen tuotteen unionin kokonaistuotannosta oli noin 60 prosenttia.

(251)

Tässä tutkimuksessa komissio määritti unionin tuottajiksi niin kutsuttujen perusepoksihartsien tuottajat. Tällä tarkoitetaan tuottajia, jotka valmistavat epoksihartseja puhtaassa, nestemäisessä muodossa (”nestemäinen epoksi” tai ”nestemäinen perusepoksihartsi”), jonka valmistusprosessiin kuuluu monimutkainen reaktio pääasiassa BPA:n ja ECH:n välillä. Unionin tuotannonalaan ei ole laskettu mukaan yrityksiä, joilla ei ole valmiuksia tuottaa nestemäistä perusepoksihartsia ja jotka ostavat sitä reaktiotuotteeksi tai sekoittaakseen tai muokatakseen sitä edelleen jatkojalostustuotteita varten (jotka puolestaan käytetään kytkösmarkkinoilla tai jälleenmyydään). Tällainen jaottelu on linjassa alan tavanomaisten käytäntöjen kanssa (kuten alan johtava markkinatietoyritys IHS Markit/S&P Global vahvistaa) ja vastaa valituksen tekijän näkemystä (eivätkä myöskään muut asianomaiset osapuolet kiistäneet sitä).

(252)

Tarkasteltavana oleva tuote kattaa sekä nestemäisen perusepoksihartsin että kehittyneet hartsit, mutta kaksinkertaisen laskennan välttämiseksi (ainakin valituksen tehneiden tuottajien osalta, joilta oli saatavilla yksityiskohtaiset tiedot) unionin kokonaistuotantoon ei ole laskettu mukaan sellaista sisäisesti käytettyä nestemäistä perusepoksihartsia, joka on jatkojalostettu muunlaisiksi, kehittyneiksi hartseiksi. Näin pyritään myös varmistamaan, että komission analyysissa tarkastellaan nimenomaan vapailla markkinoilla myytävien epoksihartsien tuotantoa. Tässä tapauksessa ei kuitenkaan todettu, että unionin tuotannonala olisi suunnannut epoksihartseja kytköskäyttöön tai kytkösmyyntiin tutkimuksen kohteena olevasta tuotteesta valmistettavien jatkojalostustuotteiden tuotantoa varten.

(253)

Yksi asianomaisista osapuolista, Sherwin Williams, määritteli itsensä (muun muassa) tiettyjen epoksihartsilajien unionissa toimivaksi tuottajaksi (jalostuskorvaussopimuksen nojalla toimivaksi valmistajaksi) ja epoksijauhepinnoitteiden suoraksi tuottajaksi. Epoksijauhepinnoitteet eivät kuitenkaan kuulu tämän tutkimuksen piiriin, vaan ne ovat tutkimuksen kohteena olevasta tuotteesta valmistettava jatkojalostustuote. Näin ollen epoksijauhepinnoitteiden tuottajat eivät kuulu tässä tapauksessa unionin tuotannonalaan. Toinen merkittävä seikka on se, ettei Sherwin Williams kuulu perusepoksin tuottajiin, koska sillä ei ole valmiuksia tuottaa nestemäistä perusepoksihartsia. Kuten johdanto-osan 251 kappaleessa edellä todetaan, tässä tapauksessa perusasetuksen 4 artiklan 1 kohdan mukaisiksi unionin tuottajiksi laskettiin vain perusepoksihartsien tuottajat. Näistä syistä Sherwin Williamsia ei voida tässä menettelyssä määrittää epoksihartsien unionin tuottajaksi.

(254)

Thaimaalaisen vientiä harjoittavan tuottajan saksalainen tytäryhtiö CTP Advanced Material GmbH, jäljempänä ’CTP’, väitti, että CTP:n tuotanto olisi laskettava mukaan unionin tuotantoon, koska CTP osallistuu eräiden erityisepoksihartsien tuotantoon. Kuten johdanto-osan 251 kappaleessa todetaan, CTP:tä ei voida määritellä unionin tuottajaksi, koska se ei osoittanut, että sillä olisi valmiuksia ja mahdollisuus tuottaa nestemäistä perusepoksihartsia unionissa. Lisäksi komissio totesi perusasetuksen 4 artiklan 1 kohdan a alakohta huomioon ottaen, että CTP:tä ei pitäisi pitää unionin tuottajana, koska se on etuyhteydessä thaimaalaiseen vientiä harjoittavaan tuottajaan.

(255)

Komissio määritti unionin kulutuksen otokseen valittujen unionin tuottajien kyselylomakevastausten, valituksen tekijän makrokyselylomakkeeseen antamien vastausten, S&P Globalin markkinatietojen ja Eurostatin tietojen perusteella.

(256)

Unionin kulutus kehittyi seuraavasti:

Taulukko 2

Unionin kulutus (tonnia)

(257)

Unionin kulutus kasvoi 11 prosenttia vuodesta 2020 vuoteen 2021. Epoksihartsit ovat tärkeä raaka-aine maaleissa ja pinnoitteissa, ja covid-19-pandemian aikana maalin kulutus unionissa kasvoi nopeasti kuluttajien viettäessä liikkumisrajoitusten aikaan aiempaa enemmän aikaa kotona.

(258)

Vuonna 2022 epoksin kysyntä kuitenkin painui alle vuoden 2020 tason ja vuonna 2023 ja tutkimusajanjaksolla sitäkin alhaisemmalle tasolle. Kysynnän väheneminen johtui useista tekijöistä, kuten epoksihartsialan markkinoiden palautumisesta normaaleiksi covid-19-pandemian jälkeen, mikä johti siihen, että asiakkaat ryhtyivät purkamaan varastojaan.

(259)

Komissio tutki, olisiko asianomaisista maista peräisin olevien epoksihartsien tuontia arvioitava kumulatiivisesti perusasetuksen 3 artiklan 4 kohdan mukaisesti.

(260)

Kiinasta, Taiwanista ja Thaimaasta peräisin olevan tuonnin suhteen osoitettu polkumyyntimarginaali ylitti perusasetuksen 9 artiklan 3 kohdassa säädetyn vähimmäistason. Asianomaisista maista peräisin olevan tuonnin määrä ei myöskään ollut merkityksetön perusasetuksen 5 artiklan 7 kohdassa tarkoitetulla tavalla. Taiwanin markkinaosuus tutkimusajanjaksolla oli 3,3 prosenttia, Thaimaan 4,5 prosenttia ja Kiinan 9 prosenttia.

(261)

Lisäksi Kiinasta, Taiwanista ja Thaimaasta polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin sekä toisaalta asianomaisista maista polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin ja unionin samankaltaisen tuotteen väliset kilpailuedellytykset olivat samankaltaiset. Tarkemmin ilmaistuna tuodut tuotteet kilpailivat keskenään ja myös unionissa tuotettujen epoksihartsien kanssa, sillä niillä on pitkälti samat ominaisuudet ja niitä myydään samankaltaisille asiakasryhmille. Asianomaisten maiden vientiä harjoittavat tuottajat myyvät perusepoksia poikkeuksetta suurina määrinä unionin markkinoille. Tältä osin todetaan myös, että joitakin erikoishartseja lukuun ottamatta epoksihartsit ovat yleensä hyödykkeitä, jotka ovat alkuperästä riippumatta verrannollisia keskenään. Lisäksi koko asianomaisista maista tulevan tuonnin hinnat alittivat merkittävästi unionin tuotannonalan myyntihinnat ja kehittyivät pitkälti samansuuntaisesti koko tarkastelujakson ajan.

(262)

Näin ollen kaikki perusasetuksen 3 artiklan 4 kohdassa säädetyt edellytykset täyttyivät, ja Kiinasta, Taiwanista ja Thaimaasta tulevaa tuontia tarkasteltiin kumulatiivisesti vahingon määrittämistä varten.

(263)

Aditya Birla vastusti kumulatiivista arviointia Thaimaan osalta väittäen, että Thaimaan vienti unioniin pysytteli vähimmäistasolla. Aditya Birla viittasi Sveitsistä unioniin suuntautuvaan tuontiin, jota tuli unioniin tarkastelujaksolla huomattavasti enemmän kuin Thaimaasta peräisin olevaa tuontia. Lisäksi kyseisen thaimaalaisen viejän mukaan muista kuin asianomaisista maista tuli tarkastelujaksolla ja tutkimusajanjaksolla unioniin paljon enemmän tuontia kuin asianomaisista maista.

(264)

Myös Akzo Nobel väitti, että kiinalaisten epoksihartsin viejien ja muiden asianomaisten maiden viejien käyttäytymisessä oli merkittävä ero ja että toisin kuin Kiinasta peräisin oleva epoksihartsin tuonti, Taiwanista ja Thaimaasta peräisin oleva tuonti on pysynyt samalla tasolla tai ollut merkittävästi vähäisempää. Näin ollen tuonnin kumulatiivinen arviointi ei Akzo Nobelin mukaan ole asianmukaista erilaisten kilpailuedellytysten vuoksi.

(265)

Ensinnäkin taiwanilaisten ja thaimaalaisten viejien tilanne on samanlainen kuin kiinalaisten viejien – ne kaikki myivät epoksihartsejaan unionin markkinoille polkumyynnillä, niiden kaikkien hinnat alittivat merkittävästi unionin myyntihinnat, ne myyvät samankaltaisia tuotteita ja kilpailevat sekä keskenään että unionin tuottajien kanssa. Toiseksi, kuten johdanto-osan 260–262 kappaleessa todetaan, Thaimaasta, Taiwanista ja Kiinasta tulevan tuonnin kumulatiivisen arvioinnin edellytykset täyttyvät tässä tapauksessa, minkä vuoksi tuonti laskettiin arviointia varten yhteen. Kolmanneksi muista kolmansista maista tulevan tuonnin tilanteella ei ole merkitystä perusasetuksen 3 artiklan 4 kohdan mukaisessa arvioinnissa. Komissio arvioi kolmansista maista (mukaan lukien Sveitsi) tulevaa tuontia 5.2.1 jaksossa, jossa tarkastellaan syy-yhteyttä. Näin ollen Aditya Birlan ja Akzo Nobelin väitteet hylättiin alustavasti.

(266)

Komissio määritti tuonnin määrän Eurostatin tietokannan perusteella. Asianomaisista maista tulevan tuonnin markkinaosuus määritettiin vertaamalla tuontimääriä unionin markkinoiden kulutukseen (ks. taulukko 2 edellä).

(267)

Komissio käytti tässä tapauksessa vahingon arvioinnin yhteydessä yksinomaan CN-koodia 3907 30 00 (epoksihartsit) koskevia Eurostatin tuontitilastoja, vaikka unioniin tuotiin tarkastelujaksolla mahdollisesti hyvin vähäisiä määriä myös CN-koodeihin 2910 90 00 , 3824 99 92 ja 3824 99 93 kuuluvia epokseja. Nämä ovat useita eri tuotteita kattavia tavaran koodeja, joihin kuuluu myös muita tuotteita kuin epoksihartsit. Lisäksi valituksen tekijältä ja toiselta otokseen valitulta unionin tuottajalta saatujen tietojen perusteella voitiin päätellä, etteivät toimijat tuoneet tarkastelujaksolla epoksihartseja unioniin CN-koodilla 2910 90 00 ja että CN-koodeilla 3824 99 92 ja 3824 99 93 tuontia olisi voinut tapahtua vain teoriassa, koska nämä koodit koskevat niin kutsuttuja kovetteita (eivät tutkimuksen kohteena olevaa tuotetta). Näin ollen näihin useita eri tuotteita kattaviin tavaran koodeihin kuuluvan tuonnin laskeminen mukaan epoksihartsien tuontiin ei olisi tarkoituksenmukaista, koska se vääristäisi merkittävästi vahinkoa koskevaa arviota, erityisesti lukuja, jotka kuvaavat tuonnin kehityssuuntauksia, markkinaosuutta ja unionin kulutusta tarkastelujaksolla. Koska tässä tapauksessa ei ollut käytettävissä muuta täsmällisempää menetelmää tuontimäärän ja hintatason määrittämiseksi, CN-koodeihin 2910 90 00 , 3824 99 92 ja 3824 99 93 kuuluvaa tuontia koskevat Eurostatin tilastot jätettiin näin ollen vahinkoa koskevan arvioinnin ulkopuolelle. Arvioinnissa tarkasteltiin vain CN-koodia 3907 30 00 koskevia Eurostatin tilastoja, jotka sisältävät ainoastaan epoksihartsit. Näin toimittiin myös valituksessa, eivätkä asianomaiset osapuolet vastustaneet tätä ratkaisua (88). Tässä tapauksessa tarkastellut tuontitilastot ovat myös yhdenmukaisia S&P Globalin markkinatietojen kanssa.

(268)

Tuonti asianomaisista maista unioniin kehittyi seuraavasti:

Taulukko 3

Tuontimäärä (tonnia) ja markkinaosuus

(269)

Tuonti asianomaisista maista lisääntyi tarkastelujaksolla absoluuttisesti tarkasteltuna yli 44 000 tonnia, mikä vastaa lähes 13:a prosenttia unionin kokonaiskulutuksesta tutkimusajanjaksolla. Asianomaisten maiden tuonnin yhteenlaskettu markkinaosuus kasvoi 3,5 prosentista (vuonna 2020) tutkimusajanjakson 16,9 prosenttiin. Kaiken kaikkiaan asianomaisista maista tuli tutkimusajanjaksolla yli neljä kertaa enemmän tuontia kuin vuonna 2020. Kiinasta tuleva tuonti lisääntyi tarkastelujaksolla 28 774 tonnia ja saavutti 9 prosentin markkinaosuuden (vuonna 2020 sen markkinaosuus oli ollut 0,5 %). Tuonti Thaimaasta lisääntyi tarkastelujaksolla 10 454 tonnia ja saavutti 4,5 prosentin markkinaosuuden (vuonna 2020 sen markkinaosuus oli ollut 1,3 %). Taiwanista tuleva tuonti lisääntyi tarkastelujaksolla 4 795 tonnia ja saavutti 3,3 prosentin markkinaosuuden (vuonna 2020 sen markkinaosuus oli ollut 1,7 %). Taiwanista tulevan tuonnin tiedot perustuvat Eurostatin tilastoihin, joiden mukaan kyseinen tuonti väheni vuoden 2022 ja tutkimusajanjakson välillä 4,6 prosentista 3,3 prosenttiin, mutta tältä osin komissio huomauttaa, että todellisuudessa Taiwanista tulevan tuonnin määrät olivat erityisesti tutkimusajanjakson aikana edellä esitettyä suurempia. Aliarvioidut luvut johtuvat tuonti-ilmoituksissa olleista virheistä (väärän CN-koodin käyttö). Kahdelta tiedossa olleelta taiwanilaiselta tuottajalta saaduista todennetuista tiedoista käy ilmi, että Taiwanista tutkimusajanjaksolla tulleen tuonnin määrä oli suurempi kuin tuontitilastoissa. Näin ollen Taiwanista tulevan tuonnin markkinaosuus olisi todellisuudessa suurempi.

(270)

Komissio määritti tuonnin hinnat Eurostatin tietojen perusteella. Tuontihintojen alittavuus määritettiin otokseen valittujen vientiä harjoittavien tuottajien ja otokseen valittujen unionin tuottajien kyselylomakevastausten sekä (tuonnin jälkeisten kustannusten osalta) etuyhteydettömien tuojien vastausten perusteella.

(271)

Asianomaisista maista unioniin tulevan tuonnin keskimääräiset hinnat kehittyivät seuraavasti:

Taulukko 4

Tuontihinnat (euroa/tonni)

(272)

Vuonna 2020 Kiinasta tulevan tuonnin keskimääräinen hinta oli 3 601 euroa tonnilta, minkä jälkeen se ensin nousi 4 292 euroon tonnilta vuonna 2021 ja laski sitten 3 985 euroon tonnilta vuonna 2022. Tämän jälkeen se laski jyrkästi 2 312 euroon tonnilta vuonna 2023 ja 2 173 euroon tonnilta tutkimusajanjaksolla. Myös Thaimaasta ja Taiwanista tulevan tuonnin keskihinnat ensin nousivat ja sitten laskivat jyrkästi: Vuonna 2020 Thaimaasta tulevan tuonnin keskihinta oli 2 440 euroa tonnilta, minkä jälkeen se nousi jyrkästi 3 618 euroon tonnilta vuonna 2021 ja edelleen 4 761 euroon tonnilta vuonna 2022 ja laski sitten yhtä jyrkästi 2 914 euroon tonnilta vuonna 2023 ja lopulta 2 632 euroon tonnilta tutkimusajanjaksolla. Vastaavasti Taiwanista tulevan tuonnin keskihinta oli 2 333 euroa tonnilta vuonna 2020, minkä jälkeen se nousi 3 946 euroon tonnilta vuonna 2021 ja edelleen 4 045 euroon tonnilta vuonna 2022 ja laski sitten yhtä jyrkästi 2 638 euroon tonnilta vuonna 2023 ja edelleen 2 489 euroon tonnilta tutkimusajanjaksolla.

(273)

Asianomaisista maista polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin keskimääräinen yksikköhinta laski tarkastelujaksolla 8 prosenttia. Vuonna 2020 asianomaisista maista tulevan tuonnin hinnat olivat samalla tasolla kuin otokseen valittujen unionin tuottajien havaitut myyntihinnat unionissa tai ylittivät ne, kuten taulukoista 4 ja 8 käy ilmi. Vuodesta 2021 tarkastelujakson loppuun asti asianomaisista maista tulevan tuonnin hinnat kuitenkin alittivat jatkuvasti unionin tuottajien hinnat, usein huomattavastikin (esimerkiksi tutkimusajanjaksolla Kiinasta tulevan tuonnin hinnat olivat 40 %, Thaimaasta tulevan tuonnin hinnat 27 % ja Taiwanista tulevan tuonnin hinnat 31 % alhaisemmat kuin unionin myyntihinnat).

(274)

Komissio määritti hinnan alittavuuden tutkimusajanjakson aikana vertaamalla seuraavia:

(275)

Hintavertailu tehtiin tuotelajeittain samassa kaupan portaassa tapahtuneiden liiketoimien osalta. Vertailun tulos ilmaistiin prosentteina otokseen valittujen unionin tuottajien teoreettisesta liikevaihdosta tutkimusajanjaksolla. Vertailu osoitti, että painotettu keskimääräinen hintojen alittavuuden marginaali oli 25–28 prosenttia kiinalaisten tuottajien osalta, 23 prosenttia thaimaalaisen tuottajan osalta ja 20–25 prosenttia taiwanilaisten tuottajien osalta ja kumulatiivinen painotettu keskimääräinen hinnan alittavuus 27 prosenttia otokseen valittujen kiinalaisten tuottajien, 23 prosenttia otokseen valittujen thaimaalaisten tuottajien ja 20 prosenttia otokseen valittujen taiwanilaisten tuottajien osalta.

(276)

Hintojen alittavuutta koskevista päätelmistä riippumatta komissio totesi joka tapauksessa, että polkumyynnillä tapahtunut tuonti johti myös merkittävään hintojen alenemiseen tutkimusajanjaksolla (kuten viitehinnan alittavuuden marginaalit osoittavat), kun unionin tuotannonala myi epoksihartsia alle tuotantokustannustensa.

(277)

Tutkittaessa polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin vaikutusta unionin tuotannonalaan arvioitiin perusasetuksen 3 artiklan 5 kohdan mukaisesti kaikki taloudelliset indikaattorit, jotka vaikuttivat unionin tuotannonalan tilanteeseen tarkastelujakson aikana.

(278)

Unionin tuotannonalalle mahdollisesti aiheutuneen vahingon määrittämiseen käytettiin otantaa, kuten johdanto-osan 22 kappaleessa mainitaan.

(279)

Vahingon määrittämistä varten komissio erotti toisistaan makro- ja mikrotaloudelliset vahinkoindikaattorit. Valituksen tekijän osalta komissio arvioi makrotaloudellisia indikaattoreita valituksen tekijän toimittamaan makrokyselylomakkeeseen sisältyvien tietojen ja tarkastuskäyntien aikana saatujen tietojen perusteella. Muita unionin tuottajia koskevat tiedot arvioitiin S&P Globalin markkinatietojen perusteella, joita tarkasteltiin yhdessä valituksen tekijän toimittamien tietojen kanssa. Komissio arvioi mikrotaloudelliset indikaattorit otokseen valittujen unionin tuottajien kyselyvastauksiin sisältyvien tietojen perusteella. Sekä makro- että mikrotaloudellisten tietojen todettiin edustavan unionin tuotannonalan taloudellista tilannetta.

(280)

Makrotaloudellisia indikaattoreita ovat tuotanto, tuotantokapasiteetti, kapasiteetin käyttöaste, myyntimäärä, markkinaosuus, kasvu, työllisyys, tuottavuus, polkumyyntimarginaalin merkittävyys ja toipuminen aiemman polkumyynnin vaikutuksista.

(281)

Mikrotaloudelliset indikaattorit ovat keskimääräiset yksikköhinnat, yksikkökustannukset, työvoimakustannukset, varastot, kannattavuus, kassavirta, investoinnit, investointien tuotto ja pääoman saanti.

(282)

Unionin kokonaistuotanto, tuotantokapasiteetti ja kapasiteetin käyttöaste määritettiin seuraavasti: i) valituksen tekijän edustamien unionin tuottajien osalta tiedot määritettiin valituksen tekijän toimittamien tarkistettujen makrotietojen perusteella, ja ii) muiden unionin tuottajien osalta tiedot arvioitiin S&P Globalin markkinatietojen perusteella.

(283)

Unionin kokonaistuotanto, tuotantokapasiteetti ja kapasiteetin käyttöaste (89) kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 5

Tuotanto, tuotantokapasiteetti ja kapasiteetin käyttöaste

(284)

Samankaltaisen tuotteen tuotanto unionissa hyppäsi vuosien 2020 ja 2021 välillä 6 prosenttia mutta kääntyi vuonna 2021 selkeälle lasku-uralle, jolla se pysyi tutkimusajanjakson loppuun asti. Liikkumisrajoitukset ja rahankäytön keskittyminen kotiympäristöön pandemian aikana vuosina 2020 ja 2021 johtivat maalien ja pinnoitteiden (epoksihartsin pääasialliset käyttökohteet) kysynnän valtavaan kasvuun, mutta Aasiasta tulevien tuotteiden tarjonnan paraneminen ja sen myötä kasvavan tuonnin aiheuttama paine sekä varastojen purkaminen yhdessä johtivat unionin tuotannon jyrkkään supistumiseen vuodesta 2022 alkaen.

(285)

Tuotantokapasiteetti pysyi suhteellisen vakaana lukuun ottamatta vähäistä 5 prosentin supistumista vuoden 2023 ja tutkimusajanjakson välillä, kun yhden unionin tuottajan tehtaalla suoritettiin kunnossapitotöitä vuonna 2023.

(286)

Kapasiteetin käyttöaste pysyi vuosina 2020 ja 2021 vakaana mutta alkoi sitten laskea jyrkästi vuonna 2022. Laskua jatkui tutkimusajanjaksoon asti, jolloin kapasiteetin käyttöaste oli laskenut alle 50 prosenttiin. Kapasiteetin käyttöasteen vuonna 2022 alkanut lasku johtui tuotannon jyrkästä supistumisesta (ks. johdanto-osan 284 kappale edellä).

(287)

Unionin tuotannonalan myyntimäärä ja markkinaosuus kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 6

Myyntimäärä ja markkinaosuus

(288)

Unionin tuottajien myyntimäärät vaihtelivat merkittävästi verrattaessa tarkastelujakson ensimmäisiä vuosia (2020 ja 2021) sekä vuoden 2022 ja tutkimusajanjakson välistä ajanjaksoa. Vuonna 2021 myyntimäärä kasvoi 5 prosenttia covid-19-pandemian, toimitusketjujen häiriöiden ja epoksihartsien kysynnän kasvun vuoksi, mutta tämä kasvu jäi tilapäiseksi, sillä tarkastelujakson loppupuolella unionin tuottajien myynti hiipui asteittain, ja tutkimusajanjaksolla myyntimäärä oli 30 prosenttia pienempi kuin se oli ollut vuonna 2020. Tämä kehitys johtui kysynnän hiipumisesta ja asianomaisista maista polkumyynnillä tulevasta tuonnista, joka kasvoi yhä kiihtyvään tahtiin.

(289)

Unionin tuotannonalan markkinaosuuden yleinen kielteinen suuntaus on selvästi nähtävillä koko tarkastelujakson ajan. Vuositasolla markkinaosuuden menetys oli merkittävintä vuoden 2021 ja vuoden 2023/tutkimusajanjakson välillä, jolloin unionin tuotannonala menetti joka vuosi 6 prosenttiyksikköä osuudestaan unionin markkinoilla. Kaiken kaikkiaan unionin tuotannonalan markkinaosuus supistui tarkastelujaksolla 68 prosentista 52 prosenttiin.

(290)

Markkinaosuuden menettäminen markkinoilla, joilla kulutus oli vähenemässä, pahensi asianomaisista maista tulevan epoksin polkumyyntituonnin vaikutusta, ja tämä tuonti kasvatti markkinaosuutta (ks. johdanto-osan 269 kappale) unionin tuottajien kustannuksella.

(291)

Unionin kulutus väheni 11 prosenttia tarkastelujaksolla, kun taas unionin tuotannonalan myyntimäärä unionin markkinoilla väheni 31 prosenttia. Kulutus oli melko epävakaata. Vuonna 2021 se ensin kasvoi 11 prosenttia ja kääntyi sitten laskuun vuonna 2022. Samaan aikaan unionin tuottajien myynti supistui entisestään ja tuonti asianomaisista maista kasvoi. Tämän seurauksena unionin tuotannonalan markkinaosuus tällaisilla supistuvilla markkinoilla pieneni, toisin kuin asianomaisista maista tulevan tuonnin markkinaosuus.

(292)

Työllisyys ja tuottavuus kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 7

Työllisyys ja tuottavuus

(293)

Työntekijöiden määrä pysyi suhteellisen vakaana tarkastelujaksolla (+ 2 prosenttia). Tämä on linjassa vakaan pysyneen tuotantokapasiteetin kanssa, sillä laitosten toimintaan tarvittavien työntekijöiden määrä ei vaihtele kapasiteetin käyttöasteen mukaan.

(294)

Tuottavuus työntekijää kohti heikkeni vuonna 2022. Tilanne paheni entisestään vuonna 2023 ja tutkimusajanjakson aikana. Tuottavuuden heikkeneminen vuodesta 2022 lähtien johtui siitä, että henkilöstömäärä pysyi tarkastelujakson ajan vakaana, vaikka tuotanto oli vähäistä. Kaikkiaan tuottavuus tonneina työntekijää kohti heikkeni 40 prosenttia tarkastelujaksolla.

(295)

Kaikki polkumyyntimarginaalit olivat vähimmäistasoa suuremmat. Tosiasiallisten polkumyyntimarginaalien vaikutus unionin tuotannonalaan oli merkittävä, kun otetaan huomioon asianomaisesta maasta tulevan tuonnin määrä ja hinnat.

(296)

Tämä on ensimmäinen tarkasteltavana olevaa tuotetta koskeva polkumyyntitutkimus. Näin ollen ei ollut käytettävissä tietoja, joiden pohjalta mahdollisen aiemman polkumyynnin vaikutuksia olisi voitu arvioida.

(297)

Otokseen valittujen unionin tuottajien painotetut keskimääräiset yksikkömyyntihinnat etuyhteydettömille asiakkaille unionissa kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 8

Myyntihinnat unionissa

(298)

Keskimääräinen yksikkömyyntihinta unionissa vaihteli huomattavasti tarkastelujakson aikana. Kysynnän kasvu yhdessä toimitusketjun häiriöiden ja inflaation kiihtymisen kanssa, jotka kaikki ajoittuivat vuosiin 2021 ja 2022, nostivat huomattavasti hintoja, jotka nousivat enemmän kuin kustannukset. Tämä kehitys ei kuitenkaan jatkunut, ja energiakriisin puhkeaminen unionissa vuonna 2022, samaan aikaan kun ostajat purkivat varastojaan ja polkumyyntituonti aiheutti painetta markkinoilla, johti tilanteen nopeaan heikkenemiseen vuonna 2023, kun unionin tuottajat eivät yksinkertaisesti pystyneet kattamaan kasvavia tuotantokustannuksia. Tämä johti unionin tuottajien myyntihintojen alenemiseen alle tuotantokustannusten vuonna 2023 ja tutkimusajanjaksolla.

(299)

Tutkimusajanjaksolla tuotantokustannukset tasoittuivat energiakriisin laantuessa, mutta myyntihinta laski vieläkin enemmän, kuten taulukosta 8 käy ilmi (tuotantokustannukset laskivat tutkimusajanjaksolla 10 % vuoteen 2022 verrattuna, mutta keskimääräinen myyntihinta laski vielä enemmän, 37 %). Tämän seurauksena otokseen valitut unionin tuottajat tekivät merkittävää tappiota tutkimusajanjaksolla. Unionin tuottajien tuotantokustannusten ja myyntihintojen suuri ero osoittaa, kuinka merkittävä vaikutus yhä lisääntyneellä polkumyyntituonnilla oli unionin tuottajien markkinakäyttäytymiseen, hinnoitteluun ja kilpailukykyyn.

(300)

Kaiken kaikkiaan myyntihinnat nousivat tarkastelujaksolla 51 prosenttia, mutta tuotantokustannukset nousivat tätäkin enemmän (+ 74 % tarkastelujakson aikana).

(301)

Otokseen valittujen unionin tuottajien keskimääräiset työvoimakustannukset kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 9

Keskimääräiset työvoimakustannukset työntekijää kohti

(302)

Keskimääräiset työvoimakustannukset työntekijää kohti pysyivät suhteellisen vakaina, sillä ne laskivat tarkastelujakson aikana vain vähäiset 3 prosenttia. Komissio ei katso, että keskimääräisten työvoimakustannusten kehitys vaikuttaisi tässä tapauksessa millään tavoin vahinkoa koskevaan arviointiin.

(303)

Otokseen valittujen unionin tuottajien varastot kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 10

Varastot

(304)

Loppuvarastot vuoden lopussa prosentteina tuotannosta kasvoivat vuosien 2020 ja 2023 välillä 8,8 prosentista 16 prosenttiin. Tutkimusajanjaksolla, jolloin asianomaisista maista tulleet suuret tuontimäärät yhdessä epäsuotuisten markkinaolosuhteiden kanssa koettelivat unionin tuotannonalaa tarkastelujaksolla kaikkein voimakkaimmin, loppuvarastot kasvoivat peräti 20,8 prosenttiin.

(305)

Otokseen valittujen unionin tuottajien kannattavuus, kassavirta, investoinnit ja investointien tuotto kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 11

Kannattavuus, kassavirta, investoinnit ja investointien tuotto

(306)

Komissio määritti otokseen valittujen unionin tuottajien kannattavuuden ilmaisemalla samankaltaisen tuotteen myynnistä etuyhteydettömille asiakkaille unionissa saadun nettovoiton ennen veroja prosentteina tämän myynnin liikevaihdosta. Vuoden 2020 tappiollinen tilanne johtui markkinoiden alkuvaiheen reaktiosta covid-19-pandemiaan, ja kannattavuus palautui nopeasti ja saavutti poikkeuksellisen tason vuonna 2021, sillä covid-19-pandemia johti lopulta epoksia sisältävien tuotteiden kysynnän kasvuun samaan aikaan, kun toimitusketjujen häiriöt supistivat tarjontaa. Energiakriisin puhkeamiseen mennessä vuonna 2022 saavutettu kannattavuus oli pudonnut jo alle puoleen, mutta otokseen valitut unionin tuottajat onnistuivat kuitenkin siirtämään kustannusten jyrkän nousun ostajille unionissa. Vuonna 2023 tilanne kuitenkin muuttui unionin tuottajien kannalta kestämättömäksi, kun niiden kapasiteetin käyttöasteet laskivat merkittävästi, mikä johti kiinteiden yksikkökustannusten nousuun ja myyntimäärien supistumiseen ja lopulta erittäin suuriin tappioihin vuonna 2023 ja tutkimusajanjaksolla.

(307)

Nettokassavirralla tarkoitetaan unionin tuottajien kykyä rahoittaa itse toimintaansa. Nettokassavirta on noudattanut vuodesta 2021 lähtien laskevaa suuntausta. Vuonna 2023 ja tutkimusajanjaksolla koettiin merkittävä käännekohta, kun kassavirta kääntyi negatiiviseksi ensimmäistä kertaa tarkastelujakson aikana. Otokseen valitut tuottajat viivästyttivät investointeja tai lykkäsivät muita kuin välttämättömiä ylläpitotoimenpiteitä tutkimusajanjaksolla, mutta nämä toimenpiteet eivät riittäneet estämään negatiivista kassavirtaa.

(308)

Investoinnit pysyivät vuosina 2020–2022 suhteellisen vakaina, mutta vuonna 2023 ja tutkimusajanjaksolla myös ne alkoivat vähentyä noudattaen siten samaa kehityssuuntausta kuin muut tärkeimmät vahinkoindikaattorit.

(309)

Investointien tuotto on voitto prosentteina investointien nettokirjanpitoarvosta. Edellä kuvatun kehityksen seurauksena investointien tuotto supistui jatkuvasti vuodesta 2021 tarkastelujakson loppuun asti: vuonna 2022 se oli vielä kannattavalla tasolla (+ 63 %), mutta tutkimusajanjaksoon mennessä se oli laskenut huomattavan negatiiviseksi (–93 %).

(310)

Otokseen valittujen unionin tuottajien taloudellisen suorituskyvyn heikkeneminen tarkastelujakson loppua kohti ja epävarmat markkinanäkymät heikensivät merkittävästi niiden kykyä hankkia pääomaa.

(311)

Keskeiset makroindikaattorit kehittyivät negatiivisesti tarkastelujaksolla: unionin tuotantomäärä laski 39 prosenttia, kapasiteetin käyttöaste 34 prosenttia, unionin myyntimäärä 31 prosenttia ja tuottavuus 40 prosenttia. Vuonna 2021 samat indikaattorit osoittivat myönteistä suuntausta vuoteen 2020 verrattuna, mutta tarkastelujakson loppupuolella ne heikkenivät jyrkästi.

(312)

Mikroindikaattorit antavat samanlaisen kuvan. Myynnin kannattavuus unionissa oli positiivinen vuosina 2021 ja 2022 mutta laski sen jälkeen, ja vuonna 2023 ja tutkimusajanjaksolla unionin tuotannonalan toiminta oli tappiollista. Myös vuosien 2020–2022 positiivinen kassavirta muuttui vuonna 2023 ja tutkimusajanjaksolla negatiiviseksi. Loppuvarastot vuoden lopussa prosentteina tuotannosta kasvoivat yli 15 prosenttia tarkastelujakson jälkipuoliskolla, jolloin asianomaisista maista tulevan tuonnin lisääntyminen vaikutti jo unionin tuotannonalan toimintaan.

(313)

Asianomaisista maista tulevan tuonnin määrät kasvoivat tarkastelujaksolla yli nelinkertaisesti. Vuotuinen kulutus väheni tarkastelujaksolla 43 031 tonnia, mutta samalla ajanjaksolla vuotuinen tuonti asianomaisista maista kasvoi 44 023 tonnia. Tämän seurauksena asianomaisten maiden viejät kasvattivat yhteenlaskettua markkinaosuuttaan vuoden 2020 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana 3,5 prosentista 16,9 prosenttiin, sillä niiden hinnat olivat vuodesta 2021 alkaen merkittävästi unionin tuotannonalan hintoja alhaisemmat. Asianomaisten maiden viejien hinnan alittavuuden marginaalit olivat tutkimusajanjaksolla merkittävät, 20–28 prosenttia (ks. johdanto-osan 275 kappale).

(314)

Asianomaisista maista polkumyynnillä tapahtunut halpatuonti aiheutti myös merkittävää unionin tuotannonalan hintojen alenemista. Sen vuoksi unionin tuotannonala ei kyennyt myymään tuotteitaan tuotantokustannukset kattavilla hinnoilla, ja sen toiminta kääntyi vuonna 2023 ja tutkimusajanjaksolla tappiolliseksi.

(315)

Nettoinvestoinnit vähenivät tarkastelujakson aikana 16 prosenttia, ja investointien tuotto ja kassavirta kääntyivät vuonna 2023 negatiivisiksi. Työntekijöiden määrä kasvoi 2 prosenttia tarkastelujaksolla, mutta tuottavuus heikkeni samalla kaudella 40 prosenttia, mikä johti korkeampiin työvoimakustannuksiin tuotettua epoksihartsitonnia kohti. Tästä seuraa, että vaikka työllisyys on pysynyt vakaana koko tarkastelujakson ajan, unionin tuotannonalaan kohdistuu merkittävää painetta sen yrittäessä säilyttää työvoimansa, sillä sen kapasiteetin käyttöaste on erittäin alhainen polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin valtavien määrien vuoksi.

(316)

Kuten edellä todetaan, taloudelliset indikaattorit, kuten kannattavuus, kassavirta ja investointien tuotto, heikkenivät merkittävästi tarkastelujaksolla. Tämä negatiivinen kehitys on vaikuttanut unionin tuotannonalan kykyyn tehdä merkittäviä investointeja ja hankkia pääomaa, mikä heikentää sen kasvua.

(317)

Edellä esitetyn perusteella komissio päätteli tässä vaiheessa, että unionin tuotannonalalle aiheutui perusasetuksen 3 artiklan 5 kohdassa tarkoitettua merkittävää vahinkoa.

(318)

Perusasetuksen 3 artiklan 6 kohdan mukaisesti komissio tutki, oliko asianomaisista maista polkumyynnillä tapahtunut tuonti aiheuttanut merkittävää vahinkoa unionin tuotannonalalle. Komissio tutki perusasetuksen 3 artiklan 7 kohdan mukaisesti myös, olisivatko muut tiedossa olleet tekijät voineet samaan aikaan aiheuttaa vahinkoa unionin tuotannonalalle. Komissio varmisti, ettei mitään muiden tekijöiden kuin asianomaisista maista polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin aiheuttamaa mahdollista vahinkoa pidetä polkumyynnillä tapahtuvasta tuonnista johtuvana. Tällaisia tekijöitä ovat tuonti muista kolmansista maista (myös Koreasta), unionin tuottajien vientitulos, energiakriisin vaikutukset ja tuotantokustannusten nousu, unionin kulutuksen supistuminen ja unionin tuottajien liiketoimintapäätökset.

(319)

Asianomaisista maista tulevan tuonnin määrä kasvoi tarkastelujaksolla yli nelinkertaisesti, 13 526 tonnista vuonna 2020 tutkimusajanjakson 57 549 tonniin. Kuten johdanto-osan 313 kappaleessa selitetään, samaan aikaan kun tuontimäärät kasvoivat jyrkästi, kulutus kotimarkkinoilla supistui 11 prosenttia ja unionin tuottajien kotimarkkinamyynti väheni 31 prosenttia samana ajanjaksona.

(320)

Tämän seurauksena asianomaisten maiden yhteenlaskettu markkinaosuus kasvoi tarkastelujaksolla 3,5 prosentista 16,9 prosenttiin. Unionin tuotannonalan markkinaosuus puolestaan pieneni jatkuvasti 68 prosentista vuonna 2020 ja oli tutkimusajanjaksolla vain 52 prosenttia.

(321)

Vuosina 2020 ja 2021 covid-19-pandemia, toimitusketjujen häiriöt ja epoksia sisältävien tuotteiden kysynnän poikkeuksellinen kasvu auttoivat unionin tuottajia torjumaan lisääntyvän polkumyyntituonnin vahingollisia vaikutuksia. Polkumyyntituonnin vaikutukset alkoivat kuitenkin tuntua entistä selkeämmin vuodesta 2022 alkaen, kun asianomaisista maista tuleva tuonti kasvatti markkinaosuuttaan supistuvilla markkinoilla ja aiheutti hintapaineita kärsivälle unionin tuotannonalalle. Siinä missä vuonna 2022 unionin tuottajien voitto oli edelleen kannattavalla tasolla, vuonna 2023 ja tutkimusajanjaksolla tilanne muuttui unionin tuotannonalan kannalta kestämättömäksi, kun polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin määrät kasvoivat ja sen hinnat alittivat merkittävästi unionin tuottajien tuotantokustannukset ja aiheuttivat siten painetta unionin tuotannonalalle. Unionin tuotannonala ei pystynyt enää nostamaan myyntihintojaan siirtääkseen raaka-ainekustannusten nousun asiakkailleen, koska siihen kohdistui epäreilua kilpailua tarkasteltavana olevan tuotteen tuonnista. Torjuakseen tuotantomäärien ja markkinaosuuden supistumista unionin tuottajien oli pakko alentaa hintojaan oman kannattavuutensa kustannuksella: unionin tuotannonalan toiminta, joka vuosina 2021 ja 2022 oli vielä ollut kannattavaa, muuttui vuonna 2023 ja tutkimusajanjaksolla erittäin tappiolliseksi. Näin ollen asianomaisista maista tuleva halpatuonti aiheutti unionin tuotannonalan hintojen merkittävän alenemisen perusasetuksen 3 artiklan 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla.

(322)

Edellä esitetyn perusteella komissio vahvisti alustavasti, että unionin tuotannonalalle aiheutunut merkittävä vahinko johtui asianomaisista maista polkumyynnillä tapahtuneesta tuonnista perusasetuksen 3 artiklan 6 kohdassa tarkoitetulla tavalla. Vahinko kohdistui sekä määriin että hintoihin.

(323)

Cortex myönsi, että Kiinasta tuleva tuonti vaikuttaa kauppaan unionissa, mutta sen mielestä komission olisi harkittava muista asianomaisista maista tulevan tuonnin jättämistä menettelyn ulkopuolelle. Myös Aditya Birla väitti, että tuonnin kasvu koski pääasiassa muista asianomaisista maista kuin Thaimaasta tulevaa tuontia (ja johtui energianhintoihin liittyvien tukien aikaansaamasta edusta) ja että thaimaalaisen viennin vientihinnat ja cif-tuontihinnat olivat korkeammat kuin muiden asianomaisten maiden hinnat ja että mahdollinen vahinko johtui pääasiassa Kiinasta tulevasta tuonnista.

(324)

Kuten 4.3.1 jaksossa todetaan, kaikista asianomaisista maista tulevan tuonnin vaikutuksia arvioidaan tässä tapauksessa kumulatiivisesti, ja kuten edellä olevissa johdanto-osan kappaleissa todetaan, unionin tuotannonalalle aiheutunut merkittävä vahinko johtui kaikista asianomaisista maista (Kiinasta, Thaimaasta ja Taiwanista) tulleesta polkumyynnillä tapahtuneesta tuonnista. Lisäksi jos kustakin maasta tulevaa tuontia arvioitaisiin yksittäin, voidaan todeta, että vaikka Kiinasta tuleva tuonti kasvoi nopeammin ja sen hinnan alittavuus oli tarkastelujaksolla suurempi kuin muista asianomaisista maista tulevan tuonnin, johdanto-osan 269 ja 272–276 kappaleen perusteella Thaimaasta ja Taiwanista tulevassa tuonnissa havaitut suuntaukset tukevat päätelmää, jonka mukaan myös tämä tuonti aiheutti unionin tuotannonalalle vahinkoa sekä tuontimäärien kasvun että hintatason kautta. Tämä käy selvästi ilmi kyseisen tuonnin hintojen merkittävästä alittavuudesta suhteessa unionin tuotannonalan hintoihin. Sen vuoksi Cortexin ja Aditya Birlan väitteet hylättiin alustavasti.

(325)

PPG väitti, että valituksen tehneiden tuottajien kannattavuus parani vuosien 2020 ja 2021 välillä, kun tuontimäärät kasvoivat, ja laski sitten merkittävästi vuoden 2021 ja tutkimusajanjakson välillä, kun tuontimäärät kasvoivat vain vähän. PPG:n mukaan tämä osoittaa, että asianomaisista maista tuotujen epoksihartsien ja unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon välillä ei ole korrelaatiota.

(326)

Vastauksena tähän väitteeseen viitataan ensinnäkin edellä johdanto-osan 321 kappaleessa kuvattuun vallinneeseen tilanteeseen ja kyseisessä kappaleessa esitettyihin komission päätelmiin. Toiseksi – toisin kuin PPG väittää – asianomaisista maista tuleva tuonti lisääntyi tasaisesti ja merkittävästi tarkastelujakson jokaisena vuotena (ei siis vain vuosien 2020 ja 2021 välillä), kun taas unionin tuottajien markkinaosuus pieneni ja tuonti muista kolmansista maista (Koreaa lukuun ottamatta) pysyi pääosin vakaana. Asianomaisista maista tulevan tuonnin kasvu vuoden 2021 ja tutkimusajanjakson välillä ei ollut suinkaan vähäistä – tämän tuonnin osuus unionin markkinoista kasvoi tutkimusajanjaksolla 16,9 prosenttiin, kun se vuonna 2021 oli ollut 8,4 prosenttia. Sen vuoksi PPG:n väite hylättiin alustavasti.

(327)

PPG väitti myös, että Kiinaa lukuun ottamatta asianomaisista maista tulevan tuonnin hinnat nousivat tarkastelujaksolla, mikä herättää vakavia epäilyjä siitä, että kyseinen tuonti olisi voinut aiheuttaa vahingon.

(328)

PPG:n väite todettiin harhaanjohtavaksi. On totta, että vuositasolla tarkasteltuna Thaimaasta ja Taiwanista tulevan tuonnin hinnat nousivat vuosina 2021 ja 2022 vuoteen 2020 verrattuna, mutta vuonna 2023 ja tutkimusajanjaksolla ne puolestaan laskivat jyrkästi. Hintakehitystä ei myöskään voida tarkastella erillään muista vahinkoindikaattoreista ja markkinoiden yleisestä dynamiikasta. Tarkasteltavana olevassa tapauksessa havaittua kehityssuuntausta on tarkasteltava yhdessä raaka-ainekustannusten nousun ja inflaatiopaineiden kanssa. Lisäksi asianomaisista maista (myös Taiwanista ja Thaimaasta) tulevan tuonnin hinnat osoittavat merkittävää hinnan alittavuutta suhteessa unionin tuotannonalan hintoihin. Näin ollen PPG:n väite hylättiin alustavasti.

(329)

Muista kolmansista maista tulevan tuonnin määrä kehittyi tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 12

Tuonti kolmansista maista

(330)

Ainoat kolmannet maat, joista unioniin tuotiin tarkastelujaksolla merkittäviä määriä epoksihartseja, olivat Korea, Sveitsi ja Intia.

(331)

Muiden kolmansien maiden kuin asianomaisten maiden yhteenlaskettu markkinaosuus unionissa oli tarkastelujaksolla 27–32 prosenttia. Niiden markkinaosuus pysyi kuitenkin vakaana vuoden 2022 ja tutkimusajanjakson välillä, jolloin polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin vaikutukset aiheuttivat eniten vahinkoa. Lisäksi absoluuttisesti tarkasteltuna kyseisen tuonnin määrät pysyivät vuoden 2020 ja tutkimusajanjakson välillä suhteellisen vakaina.

(332)

Viejäkohtainen tarkastelu osoittaa, että Korean osuus muiden kolmansien maiden tuonnista oli lähes puolet. Korean markkinaosuus vaihteli 11 prosentista (vuonna 2020) tutkimusajanjakson 15 prosenttiin. Kaiken kaikkiaan se kasvoi vuoden 2020 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana 4 prosenttiyksikköä, mikä aiheutti osaltaan vahinkoa unionin tuotannonalalle. Lisäksi Korean hinnat alittivat unionin myyntihinnat tarkastelujaksolla. Komissio myönsi, että Koreasta tuleva tuonti aiheutti osaltaan vahinkoa unionin tuotannonalalle tarkastelujaksolla (erityisesti kun tarkastellaan markkinaosuuksia unionin markkinoilla). Kun kuitenkin otetaan huomioon asianomaisista maista polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin määrät ja hinnat ja kyseisen tuonnin kehitys tarkastelujakson aikana, Koreasta tulevan tuonnin ei voida katsoa lieventävän syy-yhteyttä asianomaisista maista polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin ja sen unionin tuotannonalalle aiheuttaman merkittävän vahingon välillä.

(333)

Sveitsistä tulevan tuonnin hinnat nousivat tarkastelujaksolla 42 prosenttia ja Intiasta tulevan tuonnin hinnat 63 prosenttia, ja vuodesta 2022 lähtien nämä hinnat ovat olleet jatkuvasti asianomaisista maista tulevan tuonnin keskimääräisiä tuontihintoja korkeammat. Mikä tärkeämpää, sekä Sveitsin että Intian markkinaosuudet pienenivät tarkastelujaksolla (Sveitsin tapauksessa 8,9 %:sta 8 %:iin ja Intian tapauksessa 2,8 %:sta 2,1 %:iin), minkä vuoksi tämä tuonti ei ole voinut aiheuttaa unionin tuotannonalalle koitunutta merkittävää vahinkoa. Sveitsin hinnat olivat lisäksi tarkastelujaksolla samalla tasolla kuin unionin tuottajien hinnat tai niitä korkeammat.

(334)

Edellä esitetyn perusteella komissio päätteli alustavasti, että Koreasta tuleva tuonti oli osasyynä unionin tuotannonalalle aiheutuneeseen merkittävään vahinkoon, mutta ei siinä määrin, että se heikentäisi syy-yhteyttä unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon ja asianomaisista maista polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin välillä.

(335)

Otokseen valittujen unionin tuottajien viennin määrä kehittyi tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 13

Otokseen valittujen unionin tuottajien vientitoiminta

(336)

Tuotantomäärien ja kotimarkkinamyynnin tavoin myös unionin tuotannonalan vientimäärät supistuivat tarkastelujaksolla merkittävästi. Lisäksi vientihinnat noudattivat samaa suuntausta kuin hinnat unionin markkinoilla: vuosina 2021 ja 2022 ne ensin nousivat ja laskivat sitten merkittävästi vuonna 2023 ja tutkimusajanjaksolla.

(337)

Komissio totesi yleisesti, että asianomaisten maiden tuottajat ovat läsnä myös unionin perinteisillä vientimarkkinoilla, mikä selittää, miksi unionin tuotannonalalla on ollut myös vientimarkkinoilla vaikeuksia säilyttää määrät ja hinnat totutulla tasolla.

(338)

Lisäksi on huomattava, että vuosina 2020–2022, jolloin unionin tuotannonala onnistui torjumaan asianomaisista maista tulevan halpatuonnin vaikutukset, unionin tuottajien kotimarkkinahinnat olivat korkeammat kuin vientihinnat, mutta vuonna 2023 ja tutkimusajanjaksolla, jolloin polkumyynnillä tapahtunut tuonti aiheutti eniten vahinkoa, tilanne kääntyi päinvastaiseksi. Näin ollen tilanteessa, jossa unionin tuotannonalalla aiheutui merkittävää vahinkoa ja jossa vientihinnat olivat kotimarkkinahintoja korkeammat, vientimyynti pikemminkin lievensi unionin tuottajille aiheutunutta vahinkoa kuin pahensi sitä.

(339)

Edellä esitetyn perusteella vientitulos ei voi lieventää syy-yhteyttä asianomaisista maista peräisin olevan polkumyyntituonnin ja unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon välillä.

(340)

Aditya Birla ja PPG väittivät, että unionin tuotannonalalle aiheutunut vahinko johtui vientimarkkinaosuuden menetyksestä. Aditya Birla väitti, että vaikka valituksen tekijälle olisi aiheutunut vahinkoa unionissa, tämä ei selitä, miksi valituksen tekijä ei pystynyt lisäämään vientimyyntiään. Kuten edellä johdanto-osan 335–337 kappaleessa todetaan, unionin tuottajilla oli vientimarkkinoilla vastassaan samat haasteet ja niiden oli kilpailtava asianomaisia maita vastaan, eikä unionin tuotannonalan markkinaosuuden menettäminen vientimarkkinoilla voi selittää, miksi se menetti markkinaosuuttaan myös kotimarkkinoilla ja miksi sen hinnat unionissa alenivat voimakkaasti, mikä johti tappioihin unionin markkinoilla. Sen vuoksi Aditya Birlan ja PPG:n väite oli hylättävä.

(341)

ERC väitti, että tärkein valituksen tekijän suorituskykyä ja kannattavuutta heikentänyt tekijä oli tuotantokustannusten nousu eikä polkumyynnillä tapahtunut tuonti. ERC väitti tässä yhteydessä myös, että sähkön hinnat unionissa nousivat jyrkästi vuosina 2022 ja 2023, millä oli merkitystä unionin tuottajien tuotantokustannusten ja kannattavuuden kannalta. Myös Aditya Birla väitti, että unionin tuotannonalalle aiheutunut vahinko johtui energiakriisin seurauksena nousseista tuotantokustannuksista ja raaka-aineiden hintojen noususta. Aditya Birlan mukaan asianomaisten maiden viennin kasvu tapahtui vuonna 2022 ja tutkimusajanjaksolla, jolloin energianhintojen nousu ja pula raaka-aineista vaikuttivat unionin tuotannonalaan eniten. Myös Cortex väitti, että epoksihartsien tuotannon kannattavuuden heikkeneminen vuonna 2023 johtui pääasiassa poikkeuksellisista taloudellisista olosuhteista, kuten Euroopan energiakriisistä. Myös PPG mainitsi vuoden 2021 jälkeisen energiakustannusten nousun syyksi unionin tuotannonalan tilanteen heikkenemiselle.

(342)

On totta, että energiakriisi aiheutti piikin energiakustannuksissa ja siten epoksihartsien tuotantokustannuksissa unionissa, kuten tämän asetuksen johdanto-osan 305 kappaleessa todetaan. Vaikka tuotantokustannukset nousivat ja energianhinnat kipusivat huipputasolleen vuosina 2021 ja 2022, unionin tuottajat pystyivät kuitenkin nostamaan myyntihintojaan ja kattamaan nousevat yksikkötuotantokustannukset sekä saavuttamaan korkeimman kannattavuustasonsa tarkastelujaksolla. Vuonna 2023 ja tutkimusajanjaksolla, jolloin energianhinnat olivat kääntyneet laskuun (toisin kuin ERC ja Aditya Birla väittivät), unionin tuottajien kannattavuus puolestaan laski jyrkästi hälyttävän negatiiviseksi ja unionin tuotannonalalle aiheutunut merkittävä vahinko alkoi näkyä selkeästi. Aditya Birla ei myöskään osoittanut, että raaka-aineiden saatavuudessa olisi ollut vuodesta 2022 alkaen ongelmia. Joka tapauksessa todetaan, että polkumyynnillä tapahtuva tuonti ei saisi estää EU:n tuottajia nostamasta hintoja kustannusten nousun siirtämiseksi hintoihin. Tilanteessa, jossa yhä lisääntyvä polkumyynnillä tapahtuva tuonti alensi voimakkaasti unionin tuottajien hintoja ja tuotantokustannukset pysyivät korkeina, kannattavuuden romahtaminen on osoitus ainoastaan polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin eikä itse aiheutetun suorituskyvyn heikkenemisen aiheuttamasta vahingosta. Näin ollen nämä väitteet hylättiin.

(343)

Kuten edellä johdanto-osan 257 ja 258 kappaleessa todetaan, unionin kulutus kasvoi vuosien 2020 ja 2021 välillä 11 prosenttia kysynnän kasvun seurauksena. Vuonna 2022 kysyntä kuitenkin painui alle vuoden 2020 tason ja vuonna 2023 ja tutkimusajanjaksolla sitäkin alhaisemmalle tasolle.

(344)

ERC väitti, että kysynnän hiipuminen vuodesta 2022 alkaen johtui suoraan maalinvalmistajien tavanomaisesta mukautumisesta markkinaolosuhteisiin eikä epäoikeudenmukaisista kilpailukäytännöistä. Myös PPG mainitsi syy-yhteyttä arvioidessaan kulutuksen merkittävän vähenemisen vuoden 2021 jälkeen. Vastaavasti myös Aditya Birla väitti, että kulutuksen supistuessa myös myynti vähenee ja että tällä kehityksellä ei ole mitään tekemistä asianomaisista maista tulevan tuonnin kanssa. Cortex väitti lisäksi, että epoksihartsien tärkeimpiin markkinoihin kuuluvan rakennusalan ongelmat vaikuttivat suoraan tarkasteltavana olevan tuotteen kannattavuuteen. Cortex väitti, että tarkasteltavana olevan tuotteen kokonaiskulutus unionissa vaikutti unionin tuottajien kannattavuuden heikkenemiseen.

(345)

On totta, että unionin markkinat supistuivat 7 prosenttiyksikköä vuosina 2022 ja 2023 (ja jatkoivat supistumistaan sen jälkeenkin). Kaikkiaan markkinat supistuivat tarkastelujakson aikana 11 prosenttia. Markkinoiden supistuminen johtui covid-19-pandemian jälkiseurauksista, varastojen purkamisesta ja talouden yleisestä taantumasta. Normaaleissa kilpailuolosuhteissa tällaisilla supistuvilla markkinoilla kaikkien markkinaosapuolten myyntimäärät olisivat supistuneet suhteellisen tasapuolisesti. Tarkasteltavana olevassa tapauksessa asianomaisten maiden osuus unionin markkinoista kuitenkin kasvoi edelleen 5,2 prosenttiyksikköä vuoden 2022 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana, mikä oli pois unionin tuotannonalan markkinaosuudesta (joka pieneni 6 prosenttiyksikköä), sillä muista maista tulevan tuonnin markkinaosuus pysyi vakaana. Osapuolet eivät myöskään selittäneet, miksi kysynnän hiipuminen pakottaisi unionin tuotannonalan – jonka markkinaosuus oli yli 55 prosenttia – yhtäkkiä myymään tuotteitaan selvästi alle tuotantokustannusten. Lisäksi kysyntä väheni jo vuosien 2021 ja 2022 välillä lähes 14 prosenttia (eli kaksi kertaa enemmän kuin vuosien 2022 ja 2023 välillä) ja unionin tuottajien voitto pysyi siitä huolimatta kannattavalla tasolla.

(346)

Näin ollen osapuolten väitteet hylättiin, koska markkinoiden supistumisen ei todettu aiheuttaneen tässä tapauksessa merkittävää vahinkoa unionin tuotannonalalle.

(347)

Cortex, PPG ja Akzo Nobel väittivät, että samaan aikaan kun epoksihartsien kysyntä kasvoi merkittävästi vuosina 2020 ja 2021, valituksen tehneiden tuottajien hinnat unionin markkinoilla nousivat kohtuuttomasti ja merkittävästi. Cortexin ja PPG:n mukaan valituksen tekijät nostivat hintansa huomattavasti tuotantokustannuksia korkeammiksi, mikä sai asiakkaat etsimään vaihtoehtoisia hankintalähteitä. Tämän perusteella Cortex väitti, että asianomaisista maista tulevan tuonnin kasvu vuosina 2020 ja 2021 johtui markkinavoimien luonnollisesta kehityksestä, kun taas vuonna 2022 ja sen jälkeen asianomaisista maista tulevan tuonnin määrä pysyi vakaana.

(348)

Kuten johdanto-osan 306 kappaleessa todetaan, otokseen valitut unionin tuottajat tekivät vuonna 2020 tappiota. Ne saavuttivat poikkeuksellisia voittoja vasta vuonna 2021, ja nämä voitot johtuivat i) kysynnän kasvusta, ii) toimitusketjujen häiriöistä, joiden myötä tarjonta väheni, ja iii) myyntihintojen noususta (hiilivedyn hintojen asteittaista nousua nopeammin). Unionin tuottajien reaktio tuolloin vallinneisiin markkinaolosuhteisiin on nähtävä markkinataloudessa toimivan talouden toimijan järkevänä liiketoimintapäätöksenä. Unionin tuotannonalan tilanteen heikkenemistä samaan aikaan, kun halpatuonti kasvaa voimakkaasti, ei kuitenkaan voida panna markkinavoimien syyksi. On huomattava, että asianomaisista maista tuleva kumulatiivinen tuonti lisääntyi tasaisesti tarkastelujakson jokaisena vuonna (ei siis vain vuosina 2020 ja 2021), samaan aikaan kun unionin tuottajien markkinaosuus pieneni ja muista maista tuleva yhteenlaskettu tuonti pysyi vakaana. Lisäksi jokaisesta asianomaisesta maasta tulevan tuonnin hinta alitti unionin tuotannonalan hinnat jo vuonna 2021. Vaikka halvan ja yhä lisääntyvän tuonnin vahingolliset vaikutukset alkoivat näkyä selvemmin vasta vuonna 2023 ja tutkimusajanjaksolla, asianomaisten maiden viejien strategia pysyi olennaisilta osiltaan samana koko tarkastelujakson ajan. Päätelmänä voidaan todeta, että unionin tuotannonalan hinnoittelupolitiikka ja muut liiketoimintapäätökset eivät ole yhteydessä aiheutuneeseen vahinkoon. Unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon syynä eivät ole vapaat markkinavoimat vaan asianomaisten maiden viejien epäreilut kauppakäytännöt.

(349)

PPG väitti myös, että unionin tuottajien strategiana vuonna 2021 oli pyrkiä mahdollisimman korkeisiin marginaaleihin/yksikkökohtaisiin hintoihin myyntimäärien kustannuksella. PPG ei kuitenkaan perustellut, miten ja miksi tällainen kaupallinen käytäntö ajanjaksolla, jolloin unionin tuotannonala teki reilua voittoa, olisi aiheuttanut unionin tuotannonalan tilanteen heikkenemisen vuodesta 2022 alkaen tai ollut edes osasyynä sille, saati sitten miten tällainen käyttäytyminen heikentäisi syy-yhteyttä polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin ja unionin tuottajille aiheutuneen merkittävän vahingon välillä.

(350)

Cortex väitti lisäksi, että hinnoittelupäätösten lisäksi myös valituksen tehneiden tuottajien muut liiketoimintapäätökset (kuten BPA:n tuotantolinjojen, kumeenin tuotantolaitoksen tai epoksihartsiyksikköjen sulkeminen unionin ulkopuolella) todennäköisesti vaikuttivat niiden yleiseen tuotannon tasoon ja kannattavuuteen. Aditya Birla väitti samansuuntaisesti, että tuotannon merkittävä väheneminen johtui Olinin ja Westlaken tehtaiden sulkemisesta, joka oli suunniteltu toimenpide ja osa strategiaa.

(351)

Ensinnäkään Westlake ja Olin eivät tarkastelujaksolla sulkeneet unionissa sijaitsevia epoksihartsien tuotantolaitoksiaan. Unionin tuottajat kenties vähensivät toimintojaan supistuvilla markkinoilla, mutta tuotantokapasiteetti pysyi siitä huolimatta koko tarkastelujakson ajan vakaana, kuten taulukossa 5 esitetään. Toiseksi Cortex ei perustellut, miten muiden – vaikkakin etuyhteydessä olevien – tuottajien toiminta tai muihin hyödykkeisiin kuin epoksihartseihin liittyvät toiminnot voisivat vaikuttaa unionin tuottajien kannattavuuteen epoksihartsisektorilla.

(352)

PPG mainitsi syy-yhteyden osalta myös Olinin ja Westlaken vanhentuneisiin tuotantolaitoksiinsa tekemät investoinnit, joita se väitti riittämättömiksi, sekä Westlaken ilmoittamat lukuisat ylivoimaiset esteet.

(353)

Tältä osin todetaan, että molempien otokseen valittujen unionin tuottajien investointien yhteenlaskettu taso oli suhteellisen vakaa tarkastelujaksolla (erityisesti vuosina 2020–2022) ja joka tapauksessa korkeampi kuin tuotannon ja myynnin taso tutkimusajanjaksolla (tarkastelujakson alkuun verrattuna). Investointien hiipuminen tarkastelujakson loppua kohti (–16 % tarkastelujakson aikana) johtui heikoista markkinoista ja asianomaisten yritysten edellisten vuosien taloudellisesta tuloksesta. Tarkastelujakson aikana tehtiin kuitenkin useita investointeja, joilla i) päivitettiin laitteita ja nykyaikaistettiin tiloja (muun muassa ohjausjärjestelmiä) tuotantoprosessin pullonkaulojen poistamiseksi ja ii) pyrittiin tehokkuushyötyihin ja varmistettiin ympäristö- ja turvallisuusmääräysten noudattaminen. Myöskään ylivoimaiseen esteeseen vetoaminen yksittäistapauksissa ei vaikuta laajemmin unionin tuottajien tuotantotehokkuuteen. Kaiken kaikkiaan mikään ei viittaa siihen, että havaittu investointien väheneminen olisi millään tavalla vaikuttanut unionin tuottajien kilpailukykyyn. Yhteenvetona todetaan, ettei PPG ei osoittanut, miten väitetysti riittämättömät investoinnit olisivat voineet aiheuttaa vahinkoa unionin tuotannonalalle. Näin ollen nämä väitteet hylättiin.

(354)

Asianomaisista maista polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin ja unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon välille vahvistettiin syy-yhteys. Polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin määrän ja markkinaosuuden merkittävän kasvun ja unionin tuotannonalan tuloksen heikkenemisen välillä oli ajallinen yhteys, joka näkyi erityisesti vuodesta 2022 lähtien. Suhteellisen heikoilla markkinoilla, joilla kysyntä oli supistumassa, polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin lisääntyminen laski unionin tuotannonalan kapasiteetin käyttöasteita ja esti hintojen asettamisen tasolle, jolla ne olisivat kattaneet nousseet tuotantokustannukset, mikä viittasi selvästi hintojen alenemiseen. Tämän tilanteen seurauksena unionin tuottajat tekivät tappiota vuonna 2023 ja tutkimusajanjaksolla.

(355)

Komissio tarkasteli muita mahdollisia tekijöitä, jotka ovat saattaneet vaikuttaa unionin tuotannonalan tilanteeseen. Se erotti toisistaan näiden tekijöiden vaikutukset unionin tuotannonalan tilanteeseen ja polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin vahingolliset vaikutukset.

(356)

Muista kolmansista maista tulevan tuonnin vaikutusten osalta komissio totesi, että Koreasta tulevaa tuontia lukuun ottamatta muista kolmansista maista tuleva tuonti ei aiheuttanut vahinkoa unionin tuotannonalalle. Kolmansien maiden markkinaosuudet pysyivät yleisesti ottaen vakaina ja niiden hinnat polkumyyntituonnin hintoja korkeampina, erityisesti vuoden 2022 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana, jolloin polkumyynnillä tapahtunut tuonti aiheutti eniten vahinkoa. Koreasta tulevan tuonnin hinnat alittivat unionin myyntihinnat ja sen osuus unionin markkinoista kasvoi 11 prosentista 15 prosenttiin tarkastelujakson aikana, kun taas Kiinan, Taiwanin ja Thaimaan kumulatiivinen markkinaosuus kasvoi 3,5 prosentista 16,9 prosenttiin (90). Vaikka Koreasta tuleva tuonti saattoi siis olla osasyynä unionin tuotannonalalle aiheutuneeseen vahinkoon, sei ei heikentänyt syy-yhteyttä asianomaisista maista tulevan tuonnin ja unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon välillä.

(357)

Myöskään unionin tuotannonalan vientitulos ei heikentänyt tätä syy-yhteyttä. Vientimyynti noudatti sekä määrien että hintojen osalta tarkastelujaksolla samaa suuntausta kuin unionin myynti. Tämä johtui siitä, että unionin tuottajilla oli perinteisillä vientimarkkinoillaan vastassaan samat haasteet ja niiden oli kilpailtava asianomaisten maiden tuottajien kanssa näiden halpatuontia vastaan. Yhteenvetona voidaan todeta, että vaikka unionin tuottajien vientitulos osaltaan vaikeutti unionin tuottajien tilannetta entisestään, johdanto-osan 335–340 kappaleessa selitetyistä syistä se ei kuitenkaan poista polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin ja unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon välillä olevaa syy-yhteyttä.

(358)

Kulutuksen vähenemisen sekä raaka-aineiden hintojen nousun ja sen myötä nousseiden tuotantokustannusten osalta todetaan, että unionin tuotannonalalla oli kiistatta useita haasteita tarkastelujaksolla. Ilman polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin aiheuttamaa hintapainetta unionin tuotannonala olisi kuitenkin pystynyt siirtämään kustannusten nousun hintoihin ja reagoimaan muuttuviin markkinaolosuhteisiin asianmukaisesti. Kuten edellä todetaan, polkumyynnillä tapahtuva tuonti ei saisi estää unionin tuottajia nostamasta hintoja kustannusten nousun siirtämiseksi hintoihin. Näin ollen vaikka energiakriisi ja kysynnän väheneminen aiheuttivat suuren haasteen unionin tuottajille, tämän kehityksen ei todettu aiheuttaneen merkittävää vahinkoa unionin tuotannonalalle.

(359)

Unionin tuottajien liiketoimintapäätökset – olipa kyse hinnankorotuksista, investointipäätöksistä tai tuotantolaitosten toiminnasta – puolestaan perustuivat vallitseviin markkinaolosuhteisiin, ja ne on nähtävä järkevinä liiketoimintapäätöksinä, jollaisia mikä tahansa markkinatalouden toimija olisi tehnyt. Näin ollen komissio katsoi, etteivät kyseiset päätökset aiheuttaneet merkittävää vahinkoa unionin tuotannonalalle.

(360)

Edellä esitetyn perusteella komissio päätteli tässä vaiheessa, että asianomaisista maista polkumyynnillä tapahtunut tuonti aiheutti merkittävää vahinkoa unionin tuotannonalalle ja että muut tekijät (Koreasta tuleva tuonti ja unionin tuotannonalan vientitoiminta) erikseen tai yhdessä tarkasteltuina eivät heikentäneet tai poistaneet syy-yhteyttä polkumyynnin ja merkittävän vahingon välillä. Vahinko muodostuu markkinaosuuden, tuotannon, tuotantokapasiteetin käyttöasteen, tuottavuuden, kannattavuuden, loppuvarastojen, kassavirran ja investointien tuoton pienenemisestä. Lisäksi, kuten johdanto-osan 276 kappaleessa selitetään, unionin tuotannonala kärsi asianomaisista maista tulevan tuonnin aiheuttamasta hintojen alenemisesta.

(361)

Määrittääkseen toimenpiteiden tason komissio tutki, olisiko polkumyyntimarginaalia alempi toimenpiteiden taso riittävä polkumyynnillä tapahtuneesta tuonnista unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon poistamiseksi.

(362)

Vahinko poistuisi, jos unionin tuotannonala voisi saavuttaa tavoitevoiton myymällä tavoitehinnalla perusasetuksen 7 artiklan 2 c ja 2 d kohdan mukaisesti.

(363)

Tavoitevoiton määrittämiseksi komissio otti perusasetuksen 7 artiklan 2 c kohdan mukaisesti huomioon seuraavat tekijät: kannattavuustaso ennen asianomaisista maista peräisin olevan tuonnin kasvua, kannattavuustaso, joka tarvitaan täysimääräisten kustannusten ja investointien, tutkimuksen ja kehittämisen (T&K) ja innovoinnin kattamiseen, sekä kannattavuustaso, jollaista voidaan odottaa normaaleissa kilpailuolosuhteissa. Kyseinen marginaali ei saa olla alle kuusi prosenttia.

(364)

Otokseen valittujen unionin tuottajien voitto vaihteli suuresti tarkastelujakson aikana. Vuosien 2021 ja 2022 poikkeuksellisen suuret voitot saavutettiin kaudella, jolloin myös kysyntä oli poikkeuksellista covid-19-pandemian talousvaikutusten ja toimitusketjujen rajoitusten vuoksi. Sen vuoksi ei olisi asianmukaista käyttää vuosien 2021 ja 2022 kannattavuuslukuja perusasetuksen 7 artiklan 2 c kohdan mukaisena perusvoittona. Myöskään tarkastelujaksoa edeltävien vuosien kannattavuustasoa ei voitu määrittää täsmällisesti tai luotettavasti, koska joko saatavilla ei ollut luotettavia tietoja voitoista yritysten järjestelmiin liittyvien rajoitteiden vuoksi tai kannattavuus vaihteli merkittävästi suurista voitoista suuriin tappioihin. Sen vuoksi komissio määritti tavoitevoiton vahinkoa aiheuttamattoman hinnan määrittämiseksi perusasetuksen 7 artiklan 2 c kohdan mukaisesti 6 prosenttiin. Kumpikaan otokseen valituista unionin tuottajista ei myöskään esittänyt perusteltua väitettä toteutumatta jääneistä investoinneista tai T&K- ja innovaatiokustannuksista. Näiden seikkojen perusteella komissio päätti käyttää 6 prosentin vähimmäistavoitevoittoa, joka lisättiin unionin tuotannonalan tosiasiallisiin tuotantokustannuksiin vahinkoa aiheuttamattoman hinnan määrittämiseksi.

(365)

Koska 7 artiklan 2 d kohdassa tarkoitettuja monenvälisistä ympäristösopimuksista ja niihin liitetyistä pöytäkirjoista tai ILOn yleissopimuksista aiheutuvia nykyisiä tai tulevia kustannuksia koskevia perusteltuja huomautuksia ei esitetty, näin määritettyyn vahinkoa aiheuttamattomaan hintaan ei lisätty muita kustannuksia.

(366)

Seuraavaksi komissio määritti vahinkomarginaalin tason vertaamalla hinnan alittavuuden laskemisessa määritettyä asianomaisissa maissa toimivien otokseen valittujen yhteistyössä toimineiden vientiä harjoittavien tuottajien painotettua keskimääräistä tuontihintaa otokseen valittujen unionin tuottajien unionin markkinoilla tutkimusajanjaksolla myymän samankaltaisen tuotteen painotettuun keskimääräiseen vahinkoa aiheuttamattomaan hintaan. Vertailun tuloksena saatu hinnanero ilmaistiin prosentteina painotetusta keskimääräisestä CIF-tuontiarvosta.

(367)

Vahingon korjaava taso määritellään ”muiden yhteistyössä toimineiden yritysten” ja ”muun asianomaisesta maasta peräisin olevan tuonnin” osalta samalla tavoin kuin näitä yrityksiä ja asianomaista tuontia koskeva polkumyyntimarginaali.

(368)

Edellä esitetyn arvioinnin perusteella väliaikaiset polkumyyntitullit olisi asetettava perusasetuksen 7 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

(369)

Päätettyään soveltaa perusasetuksen 7 artiklan 2 kohtaa komissio tutki, voitaisiinko päätellä selvästi, että toimenpiteiden käyttöönotto ei tässä tapauksessa ole unionin edun mukaista siitä huolimatta, että vahingollisen polkumyynnin esiintyminen todettiin perusasetuksen 21 artiklan mukaisesti.

(370)

Unionin etua määritettäessä arvioitiin kaikki asiaan liittyvät etunäkökohdat eli muun muassa unionin tuotannonalan, tuojien ja käyttäjien edut.

(371)

Kuten johdanto-osan 249 kappaleessa selitetään, unionin tuotannonala koostuu kuudesta tuottajien ryhmästä, jotka valmistivat tutkimuksen kohteena olevaa tuotetta tutkimusajanjaksolla.

(372)

Unionin epoksihartsiteollisuus on keskeinen osa unionin teollista perustaa. Epoksihartsi on vedenkestävää kemikaalia, jota käytetään pinnoitteisiin ja liimoihin puolustus-, auto-, avaruus-, elektroniikka-, rakennus- ja energiateollisuudessa, lääkinnällisten laitteiden valmistukseen ja useilla muilla kriittisillä teollisuudenaloilla. Epoksihartsia käytetään myös kotitaloustuotteissa ja kulutustavaroissa sekä elintarvikkeiden jalostuksessa ja elintarvikepakkauksissa.

(373)

Epoksihartsilla on tärkeä rooli myös energiasiirtymässä, sillä sitä käytetään uusiutuvan energian tuotantoon ja varastointiin käytettävissä tuotteissa (kuten tuuliturbiinien lavoissa, akuissa, polttokennoissa ja aurinkopaneeleissa) korvaamattomana raaka-aineena, jolla varmistetaan näiden tuotteiden pitkäikäisyys ja tehokkuus. Myös Tšekin kemianteollisuuden liitto (joka tukee toimenpiteitä ja jonka jäseniin kuuluu tšekkiläinen tuottaja Spolchemie, yksi valituksen tehneistä osapuolista) korosti, että tasapuolisten toimintaedellytysten varmistaminen unionissa on edellytyksenä sille, että unionin kemikaalien toimitusketjussa voidaan toteuttaa vihreä siirtymä ja saavuttaa ilmastotavoitteet.

(374)

Kaiken kaikkiaan toimenpiteiden käyttöönotto tässä tapauksessa johtaisi todennäköisesti unionin tuottajien myyntimäärien kasvuun, jonka myötä kapasiteetin käyttöaste paranisi ja käyttökate ja voitot palautuisivat ennalleen. Tuloksen paraneminen puolestaan johtaisi vakaaseen investointitasoon ja työllisyyteen sekä tukisi innovoinnin jatkamista.

(375)

Toimenpiteet hyödyttäisivät myös tuotantoketjun alkupään teollisuudenaloja, joilla raaka-aineiden kysyntä olisi vakaampaa, kun epoksihartsien tuotantomäärät kasvaisivat.

(376)

Ilman toimenpiteitä olisi todennäköisempää, että epoksihartsin valmistustoiminta unionissa supistuisi entisestään. Kapasiteetin käyttöasteiden lasku johtaisi tilanteeseen, jossa toimintojen kiinteät kustannukset olisivat kestämättömän korkealla tasolla ja investoinnit vähenisivät merkittävästi. Tämä voisi johtaa työpaikkojen menetyksiin, mikä puolestaan heikentäisi entisestään tuotannonalan kykyä kilpailla asianomaisista maista tulevan polkumyyntituonnin kanssa. Kuten Puolan kemianteollisuuden kauppakamari (joka tukee toimenpiteitä) totesi, epoksihartsien tuonti hinnoilla, jotka eivät vastaa käypää markkina-arvoa, vaikuttaa kielteisesti paitsi epoksihartsimarkkinoihin myös tuotantoketjun alkupään markkinoihin (kuten fenolimarkkinoihin).

(377)

Asianomaisten maiden osalta on käynnissä kaupan suojatoimia koskevia tutkimuksia myös Amerikan yhdysvalloissa, ja jos näissä tutkimuksissa päätetään ottaa käyttöön tulleja, vienti suunnataan todennäköisesti muihin määräpaikkoihin, kuten unioniin, joka on houkutteleva vaihtoehtoinen markkina-alue. Ilman toimenpiteitä kauppavirtojen suuntaaminen unioniin pahentaisi unionin tuotannonalan tilannetta entisestään.

(378)

Näin ollen komissio päätteli, että polkumyyntitullien käyttöönotto oli unionin tuotannonalan edun mukaista.

(379)

Tarkasteltavana olevassa tapauksessa tutkimukseen ilmoittautuneet käyttäjät edustavat pääasiassa pinnoite-/maalisegmenttiä ja tuulienergiateollisuuden segmenttiä. Nämä segmentit edustavat kahta tarkasteltavana olevan tuotteen pääasiallisista käyttökohteista. Käyttäjille tarkoitettuun kyselylomakkeeseen, joka asetettiin saataville tutkimuksen alussa, vastasi useita käyttäjiä (PPG, Akzo Nobel, Sherwin Williams, Siemens Gamesa ja Allnex Europe). Lisäksi tutkimukseen osallistui muita käyttäjiä (MIPA ja Emil Frei), jotka eivät vastanneet käyttäjille tarkoitettuun kyselylomakkeeseen.

(380)

Pinnoiteteollisuuden käyttäjien taloudellinen tulos (ainakin niiden käyttäjien osalta, jotka vastasivat kyselylomakkeisiin järjestelmällisesti siten, että vastaukset kattoivat niiden koko unionin pinnoiteliiketoiminnan) osoittaa, että niiden voittomarginaalit tutkimusajanjaksolla olivat suuret, jopa kaksinumeroiset. Pinnoiteteollisuuden käyttäjien vastauksista kävi myös ilmi, että epoksihartsin osuus niiden tuotantokustannuksista on vähäinen, yleensä enintään 10 prosenttia tuotantokustannuksista. Lisäksi epoksihartseja sisältävistä tuotteista saadut tulot muodostivat enintään 40–45 prosenttia (ja usein paljon tätä pienemmän osan) käyttäjien tuloista.

(381)

Tuulivoimateollisuuden käyttäjät ovat haavoittuvaisia, mutta komission kyselylomakkeeseen vastannut käyttäjä (Siemens Gamesa), joka hallitsee merituulivoimaloiden markkinoita, kertoi käyttävänsä sopimusmekanismeja, joilla se suojautuu mahdollisilta raaka-aineiden hintavaihteluilta. Tuulivoimateollisuuden käyttäjät valmistavat tuuliturbiineja (91), joiden kustannuksista vain noin [0–3] prosenttia muodostuu epoksihartseista.

(382)

Käyttäjien etuja koskevan analyysin on syytä huomata, että useat käyttäjät (kuten Akzo Nobel ja Emil Frei) totesivat, että epoksihartsien tuonti Kiinasta saattaa aiheuttaa vahinkoa unionin tuotannonalalle.

(383)

Etuyhteydettömien tuojien osalta kaksi yritystä (Cortex ja Comexim) toimi yhteistyössä tässä tutkimuksessa muun muassa toimittamalla vastaukset komission kyselylomakkeeseen. Myös kolmas etuyhteydetön tuoja, Monchy, ilmoittautui ja totesi vastustavansa mahdollisia polkumyyntitoimenpiteitä. Cortex kannatti polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden käyttöönottoa Kiinaa vastaan vedoten siihen, että tämä palauttaisi normaalit kaupankäynnin edellytykset, mutta se vastusti toimenpiteiden soveltamista muihin maihin kuin Kiinaan.

(384)

Cortex väitti, että polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden soveltaminen laajasti (myös muihin maihin kuin Kiinaan) ei ole unionin edun mukaista. Cortexin mukaan unionin toimijoiden valmiudet vastata unionin markkinoiden epoksihartsitarpeisiin ovat rajalliset eivätkä välttämättä riittävät. Myös Comexim ja Monchy väittivät, että Euroopassa tuotettava määrä ei riitä kattamaan unionin kysyntää. PPG totesi lisäksi, että on elintärkeää säilyttää vaihtoehtoiset hankintalähteet kilpailukykyisin hinnoin, kun otetaan huomioon unionin tuottajien rajallinen tuotanto ja ylivoimaiset esteet, joita niillä on tähän mennessä ollut useita. Myös Sherwin Williams väitti, ettei unionin kapasiteetti riitä kattamaan unionin kysyntää ja että tullit vähentäisivät tarkasteltavana olevan tuotteen saatavuutta unionin markkinoilla.

(385)

Lisäksi PPG:n mukaan polkumyyntitullien käyttöönotto johtaisi siihen, että epoksihartsimarkkinat keskittyisivät entistä voimakkaammin suurten tuottajien käsiin, mistä olisi haittaa kuluttajille ja koko markkinoiden kilpailulle.

(386)

PPG:n mukaan tullit myös vaikeuttaisivat unionin hiilineutraaliutta ja uusiutuvaa energiaa koskevien tavoitteiden saavuttamista, sillä ne aiheuttaisivat häiriöitä epoksihartsien toimitusketjussa. Myös Siemens Gamesa Renewable Energy, jäljempänä ’SGRE’, väitti, että polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden käyttöönotto olisi ristiriidassa unionin asettamien energiapoliittisten tavoitteiden kanssa, kun käyttäjät siirtäisivät tuotantoaan unionin ulkopuolelle tai jopa poistuisivat markkinoilta kokonaan, ja että asianomaisista maista peräisin olevien epoksihartsien tuonnille ei ole toteuttamiskelpoisia vaihtoehtoja. Myös Sherwin Williams ilmaisi huolensa siitä, että tullien käyttöönotto saattaisi johtaa jatkojalostusteollisuuden siirtymiseen unionin ulkopuolelle.

(387)

Ensinnäkin väitteestä, jonka mukaan unionin tuotannonala ei pysty kattamaan kysyntää, ja muiden vaihtoehtoisten lähteiden osalta komissio muistutti, että on myös muita suuria viejämaita, kuten Intia, Korea ja Sveitsi, joiden tuottajat edustavat vaihtoehtoisia hankintalähteitä ja luovat tervettä kilpailua unionin tuotannonalalle. Toiseksi oikeudenmukaisesti hinnoiteltua tuontia Kiinasta, Thaimaasta ja Taiwanista ei estetä pääsemästä unioniin. Näin ollen ei ole todennäköistä, että polkumyyntitullien käyttöönotto lisäisi tuottajien keskittymistä epoksihartsimarkkinoilla. Kolmanneksi osapuolet eivät toimittaneet perusteltua näyttöä siitä, että unionin tuottajat eivät pystyisi kattamaan unionin käyttäjien kysyntää. Unionin tuottajat ovat kenties alentaneet kapasiteetin käyttöasteitaan supistuvilla markkinoilla, kuten johdanto-osan 351 kappaleessa todetaan, mutta niiden tuotantokapasiteetti pysyi siitä huolimatta koko tarkastelujakson ajan vakaana ja riittävällä tasolla.

(388)

Lisäksi ilman toimenpiteitä epoksihartsiteollisuuden olemassaolo unionissa vaarantuisi ja samalla myös epoksihartsien tarjonnan vakaus epoksihartsien käyttäjien kannalta voisi vaarantua. Toisin kuin osapuolet väittivät, polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin jatkuminen estäisi unionin pyrkimykset kehittää oma luotettava teollinen pohja ja saavuttaa uusiutuvaa energiaa ja hiilineutraaliutta koskevat tavoitteet. Tältä osin huomautetaan myös, että kuten yksi käyttäjistä (Allnex Europe) totesi, kiinalaisten epoksihartsien laatu ja suorituskyky saattavat vaihdella, kun taas unionissa tuotetut hartsit tunnetaan yleensä tasalaatuisena raaka-aineena sovelluksissa, joissa suorituskyky ja säännösten noudattaminen ovat kriittisen tärkeitä.

(389)

Lisäksi kun otetaan huomioon kannattavuustaso (pääasiassa pinnoiteteollisuudessa) ja/tai epoksien vähäinen osuus käyttäjien tuotantokustannuksista (ks. yksityiskohtaisemmat tiedot johdanto-osan 380 ja 381 kappaleessa) sekä saatavilla olevat vaihtoehtoiset hankintalähteet, toimenpiteiden käyttöönotolla ei pitäisi olla rajoittavaa vaikutusta käyttäjiin saati pakottaa heitä siirtymään unionin ulkopuolelle. Näin ollen osapuolten väitteet hylättiin.

(390)

ERC väitti lisäksi, että polkumyyntitullien käyttöönotto ei ole unionin yleisen edun mukaista, koska se nostaisi epoksihartsien hintoja teollisille käyttäjille ja loppukuluttajille unionissa. Myös Cortex väitti tullien vaikuttavan kuluttajiin, sillä niiden kustannukset siirtyvät viime kädessä heidän maksettavakseen. PPG väitti lisäksi, että polkumyyntitullien käyttöönotto johtaisi epoksihartsien hintojen nousuun, mikä puolestaan lisäisi PPG:n ja muiden unionin käyttäjien painetta nostaa hintoja. PPG itse asiassa totesi, että se ei pystyisi siirtämään minkäänlaista polkumyyntitulleista johtuvaa raaka-ainekustannusten nousua hintoihin ja että tällainen kustannusten nousu vaikuttaisi sen kilpailukykyyn unionin markkinoilla. Myös tuojana toimiva Monchy väitti, että toimenpiteiden käyttöönotto vaikuttaisi kielteisesti sen taloudelliseen tulokseen ja työllisyystilanteeseen yrityksessä. Lisäksi SGRE väitti, että toimenpiteet vaikuttaisivat käyttäjäteollisuuden pitkän aikavälin teknologiseen elinkelpoisuuteen.

(391)

Ensinnäkin se, että polkumyynnin vastaiset toimenpiteet johtaisivat epoksin hinnan nousuun ja vaikuttaisi haitallisesti joihinkin epoksia sisältävien tuotteiden tuojiin, käyttäjäteollisuuteen ja loppukäyttäjiin, on silkkaa arvailua, sillä tullien vaikutusten kvantifioimiseksi ei esitetty mitään näyttöä. Lisäksi markkinatietolähteet (Tecnon OrbiChem lokakuussa 2024 julkaisemassaan ”ChemFocus”-raportissa (92)) arvioivat hinnan nousevan vain vähän, jos epoksihartsien tuonnissa otetaan käyttöön polkumyyntitoimenpiteitä. Lisäksi mahdollinen hintojen mukauttaminen kertoisi vain reilujen kaupankäynnin edellytysten palautumisesta tilanteessa, jossa polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin aiheuttama hintojen laskupaine on alentanut unionin tuotannonalan hintoja. Pinnoitteiden käyttäjien (kuten PPG:n) toiminnan erittäin korkea kannattavuustaso myös sallii mahdollisen kustannusten nousun kattamisen, ja käyttöön otettavat tullit asetetaan tasolle, jolla käyttäjät ja tuojat voivat edelleen tuoda epoksihartseja kohtuullisin ja oikeudenmukaisin hinnoin. Yhteenvetona todetaan, etteivät käyttäjäteollisuuteen ja tuojiin kohdistuvat hypoteettiset haitalliset vaikutukset voi olla painavampi peruste kuin selkeä tarve palauttaa tasapuoliset toimintaedellytykset unionin epoksihartsimarkkinoille, etenkin kun on kyse unionin tuotannonalan säilymisestä.

(392)

Edellä esitetyn perusteella toimenpiteillä on todennäköisesti vain vähäinen vaikutus käyttäjiin ja kuluttajiin. Tämä päätelmä perustuu seuraaviin seikkoihin: Ensinnäkin epoksihartsien osuus jatkojalostustuotteiden tai loppukuluttajille myytävien tuotteiden kustannuksista on yleensä vähäinen. Toiseksi vaihtoehtoisia epoksihartsin lähteitä (unionin tuottajia ja useita muita tuontilähteitä) on helposti saatavilla, mikä varmistaa vakaan tarjonnan ja terveen kilpailun. Kilpailupaine todennäköisesti myös lieventää tullien käyttöönotosta mahdollisesti aiheutuvia kustannusten nousuja.

(393)

Lisäksi toimenpiteiden vaikutus tuojiin on todennäköisesti (korkeintaan) hyvin pieni, koska ne voivat jatkaa epoksihartsin tuontia asianomaisista maista tai muista kolmansista maista oikeudenmukaisin hinnoin, mikä luo tervettä kilpailua kotimarkkinoilla tuotetulle epoksihartsille.

(394)

Edellä esitetyn perusteella komissio päätteli, ettei tässä vaiheessa tutkimusta ole pakottavia syitä todeta, ettei ole unionin edun mukaista ottaa käyttöön toimenpiteitä Kiinasta, Taiwanista ja Thaimaasta peräisin olevien epoksihartsien tuonnissa.

(395)

Polkumyyntiä, vahinkoa, syy-yhteyttä, toimenpiteiden tasoa ja unionin etua koskevien komission päätelmien perusteella olisi otettava käyttöön väliaikaiset toimenpiteet, jotta polkumyynnillä tapahtuva tuonti ei aiheuttaisi enempää vahinkoa unionin tuotannonalalle.

(396)

Kiinasta, Thaimaasta ja Taiwanista peräisin olevien epoksihartsien tuonnissa olisi otettava käyttöön väliaikaiset polkumyyntitoimenpiteet perusasetuksen 7 artiklan 2 kohdassa säädetyn alhaisemman tullin säännön mukaisesti. Tullien määrä asetettiin polkumyynti- ja vahinkomarginaaleista alemman suuruisiksi.

(397)

Edellä esitetyn perusteella väliaikaiset polkumyyntitullit – ilmaistuina CIF-hintana unionin rajalla tullaamattomana – ovat seuraavat:

(398)

Tässä asetuksessa yrityksille vahvistetut yksilölliset polkumyyntitullit määritettiin tämän tutkimuksen päätelmien perusteella. Näin ollen ne kuvastavat kyseisten yritysten tutkimuksen aikaista tilannetta. Kyseisiä tulleja voidaan soveltaa yksinomaan asianomaisista maista peräisin olevan ja nimettyjen oikeushenkilöiden tuottaman tarkasteltavana olevan tuotteen tuontiin. Jos yritystä ei ole erikseen mainittu tämän asetuksen artiklaosassa (mukaan lukien erikseen mainittuihin yrityksiin etuyhteydessä olevat yritykset), sen tuottaman tarkasteltavana olevan tuotteen tuontiin olisi sovellettava ”kaikkeen muuhun [asianomaisesta maasta] peräisin olevaan tuontiin” sovellettavaa tullia. Siihen ei saisi soveltaa yksilöllisiä polkumyyntitulleja.

(399)

Tullien väliset erot aiheuttavat toimenpiteiden kiertämisen riskin, ja sen minimoimiseksi tarvitaan erityisiä toimenpiteitä, joiden avulla voidaan varmistaa yksilöllisten polkumyyntitullien soveltaminen. Yksilöllisiä polkumyyntitulleja sovelletaan ainoastaan, jos jäsenvaltioiden tulliviranomaisille esitetään pätevä kauppalasku. Laskun on täytettävä tämän asetuksen 1 artiklan 3 kohdassa esitetyt vaatimukset. Ennen tällaisen laskun esittämistä tuontiin olisi sovellettava polkumyyntitullia, jota sovelletaan ”kaikkeen muuhun [asianomaisesta maasta] peräisin olevaan tuontiin”.

(400)

Tämän laskun esittäminen on välttämätöntä, jotta jäsenvaltioiden viranomaiset voivat soveltaa tuontiin yksilöllisiä polkumyyntitulleja, mutta se ei ole ainoa tekijä, jonka tulliviranomaiset ottavat huomioon. Vaikka jäsenvaltioiden tulliviranomaisille esitettäisiin lasku, joka täyttää kaikki tämän asetuksen 1 artiklan 3 kohdassa esitetyt vaatimukset, tulliviranomaisten on tehtävä tavanomaiset tarkastukset ja ne voivat – kuten kaikissa muissakin tapauksissa – vaatia lisäasiakirjoja (esimerkiksi lähetysasiakirjat) varmentaakseen vakuutukseen sisältyvien tietojen paikkansapitävyyden ja varmistaakseen, että alhaisemman tullin soveltaminen on perusteltua tullilainsäädännön mukaisesti.

(401)

Jos sellaisen yrityksen vientimäärä, johon sovelletaan alhaisempaa yksilöllistä polkumyyntitullia, kasvaa huomattavasti asianomaisten toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen, viennin määrän kasvun sellaisenaan voidaan katsoa olevan perusasetuksen 13 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu toimenpiteiden käyttöönotosta johtuva kaupan rakenteen muutos. Tällaisessa tilanteessa, jos asiaa koskevat edellytykset täyttyvät, voidaan käynnistää toimenpiteiden kiertämisen vastainen tutkimus. Tutkimuksessa voidaan tarkastella muun muassa tarvetta poistaa yksilölliset tullit ja ottaa käyttöön maan laajuinen tulli.

(402)

Kuten johdanto-osan 3 kappaleessa mainitaan, komissio asetti tarkasteltavana olevan tuotteen tuonnin kirjaamisvelvoitteen alaiseksi. Kirjaaminen toteutettiin, jotta olisi mahdollista kantaa tullit taannehtivasti perusasetuksen 10 artiklan 4 kohdan nojalla.

(403)

Alustavassa vaiheessa tehtyjen päätelmien perusteella tuonnin kirjaaminen olisi lopetettava.

(404)

Menettelyn tässä vaiheessa ei ole tehty päätöstä polkumyyntitoimenpiteiden mahdollisesta taannehtivasta soveltamisesta.

(405)

Komissio ilmoitti perusasetuksen 19 a artiklan mukaisesti asianomaisille osapuolille väliaikaisten tullien suunnitellusta käyttöönotosta. Nämä tiedot asetettiin myös yleisön saataville kauppapolitiikan pääosaston verkkosivustolla. Asianomaisille osapuolille annettiin kolme työpäivää aikaa esittää huomautuksia erityisesti niille ilmoitettujen laskelmien tarkkuudesta.

(406)

Aditya Birla, valituksen tekijä ja Sinochem-ryhmä esittivät huomautuksia, mutta yksikään huomautuksista ei herättänyt huolta laskelmien tarkkuudesta. Komissio ottaa huomioon näiden osapuolten esittämät huomautukset lopullisessa vaiheessa.

(407)

Moitteettoman hallinnon varmistamiseksi komissio kehottaa asianomaisia osapuolia esittämään kirjallisia huomautuksia ja/tai pyytämään kuulemista komission ja/tai kauppaan liittyvissä menettelyissä kuulemisesta vastaavan neuvonantajan kanssa vahvistetussa määräajassa.

(408)

Väliaikaisten tullien käyttöönottoa koskevat päätelmät ovat alustavia, ja niitä voidaan muuttaa tutkimuksen lopullisessa vaiheessa,