(1)

Neuvoston asetuksella (EU) N:o 269/2014 (2) pannaan täytäntöön päätöksessä 2014/145/YUTP säädetyt rajoittavat toimenpiteet.

(2)

Neuvosto hyväksyi 24 päivänä helmikuuta 2025 päätöksen (YUTP) 2025/388 (3), jolla muutettiin päätöstä 2014/145/YUTP.

(3)

Lisäksi päätöksessä (YUTP) 2025/388 otetaan käyttöön kaksi uutta luetteloon merkitsemisen perustetta luonnollisille henkilöille, oikeushenkilöille, yhteisöille tai elimille, joihin sovelletaan niiden varojen ja taloudellisten resurssien jäädyttämistä sekä kieltoa asettaa niiden saataville varoja ja taloudellisia resursseja. Ensimmäistä perustetta sovelletaan henkilöihin, yhteisöihin tai elimiin, jotka omistavat, hallitsevat, hallinnoivat tai käyttävät aluksia, jotka osallistuvat tiettyihin toimiin, tai jotka muulla tavoin antavat aineellista, teknistä tai taloudellista tukea tällaisten alusten toimintaan. Toista perustetta sovelletaan henkilöihin, yhteisöihin tai elimiin, jotka kuuluvat Venäjän sotateolliseen kompleksiin tai tukevat sitä aineellisesti tai taloudellisesti tai hyötyvät siitä. Lisäksi päätöksellä (YUTP) 2025/388 laajennetaan voimassa oleva markkinoilta irtautumista koskeva poikkeus koskemaan kolmea muuta luetteloon merkittyä henkilöä ja otetaan käyttöön poikkeus, joka koskee tiettyjen Budapestin metrojärjestelmää varten tarpeellisten tavaroiden ja palvelujen toimittamista, sekä laajennetaan tiettyjä varainsiirtoja ja maksuja koskevan kahden voimassa olevan poikkeuksen soveltamisalaa.

(4)

Tulot, joita Venäjä saa meriteitse kuljetetun öljyn viennistä, muodostavat merkittävän osan Venäjän talousarviosta ja tukevat siten Venäjän laitonta hyökkäyssotaa Ukrainaa vastaan. Venäjä on kyseisen öljynviennin osalta yhä riippuvaisempi laivastosta, joka noudattaa puutteellisia ja suuririskisiä merenkulkukäytäntöjä, kuten toiminnan harjoittaminen riittämättömillä tai olemattomilla vakuutuksilla, jäljempänä ’varjolaivasto’. Kyseisistä aluksista aiheutuu merkittäviä meriturvallisuus- ja ympäristöriskejä unionille, sen rannikkojäsenvaltioille ja sen ulkopuolisille rannikkovaltioille. Kansainvälinen merenkulkujärjestö korosti kyseisiä riskejä erityisesti 6 päivänä joulukuuta 2023 hyväksymässään yleiskokouksen päätöslauselmassa A.1192(33), jolla kehotetaan sen jäsenvaltioita ja muita asiaankuuluvia sidosryhmiä kehittämään valmiuksia ja asianmukaisen huolellisuuden käytäntöjä varjolaivaston toiminnan ja tällaisten alusten mahdollistaman laittoman toiminnan ehkäisemiseksi, havaitsemiseksi ja siitä raportoimiseksi. Estämällä henkilöitä ja yhteisöjä ryhtymästä suuririskisiin merenkulkukäytäntöihin ja edistämästä tällaisia käytäntöjä Venäjältä peräisin olevan öljyn kuljetuksessa ja puuttumalla varjolaivaston toimintaan voidaan näin ollen osaltaan ehkäistä Venäjän sotatoimia tukevien tulojen muodostumista sekä samalla tukea kansainvälisiä toimenpiteitä ympäristön laadun suojelemiseksi ja parantamiseksi. Varjolaivaston toimintaan olisi puututtava kohdennetusti ottaen huomioon asiaankuuluvien toimijoiden vastuun taso päätöksenteossa ja toiminnan harjoittamisessa. Meriturvallisuuden kannalta välttämättömiä luotsipalveluja ei myöskään saisi estää.

(5)

Jos se on tarpeen asetuksessa (EU) N:o 269/2014 vahvistettujen kieltojen kiertämisen torjumiseksi, komission olisi voitava vaihtaa samankaltaisia rajoittavia toimenpiteitä soveltavien, neuvoston asetuksen (EU) N:o 833/2014 (4) liitteessä VIII tarkoitettujen kumppanimaiden toimivaltaisten viranomaisten kanssa tietoja kolmansien maiden kanssa käytävästä kaupasta ja toteutetuista liiketoimista sekä kolmansien maiden toimijoista.

(6)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2015/849 (5) nojalla tietyntyyppisten yhteisöjen, nimittäin sen 2 artiklan 1 kohdassa vahvistettujen ilmoitusvelvollisten on ilmoitettava epäilyttävistä liiketoimista jäsenvaltioiden rahanpesun selvittelykeskuksille. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä (EU) 2024/1226 (6) unionin rajoittavien toimenpiteiden rikkominen lisättiin Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2018/1673 (7) 2 artiklan 1 alakohdassa olevaan esirikosten luetteloon. Kyseisen lisäyksen seurauksena ja direktiivin (EU) 2015/849 33 artiklan nojalla ilmoitusvelvollisten on toukokuusta 2025 alkaen ilmoitettava rahanpesun selvittelykeskuksille kaikista epäilyttävistä liiketoimista, joissa on kyse unionin rajoittavien toimenpiteiden rikkomiseen liittyvästä epäillystä rikollisesta toiminnasta. Lisäksi asetuksen (EU) N:o 269/2014 8 artiklassa edellytetään, että luonnolliset henkilöt ja oikeushenkilöt, yhteisöt ja elimet toimittavat kaikki kyseisen asetuksen täytäntöönpanoa edistävät tiedot asuin- tai sijaintijäsenvaltionsa toimivaltaiselle viranomaiselle kahden viikon kuluessa kyseisten tietojen saamisesta ja tekevät yhteistyötä kyseisen toimivaltaisen viranomaisen kanssa tällaisten tietojen todentamisessa. Jäsenvaltiot voivat päättää, että kaksinkertaisen ilmoitusvelvollisuuden välttämiseksi kyseisten henkilöiden, yhteisöjen ja elinten ei tarvitse ilmoittaa samoja tietoja muille toimivaltaisille viranomaisille kuin rahanpesun selvittelykeskuksille.

(7)

On aiheellista lisätä kansallisten toimivaltaisten viranomaisten välistä yhteistyötä muun muassa vahvistamalla rahanpesun selvittelykeskusten roolia tietojenvaihdossa, jolla on merkitystä asetuksessa (EU) N:o 269/2014 säädettyjen rajoittavien toimenpiteiden täytäntöönpanon ja noudattamisen valvonnan kannalta.

(8)

Koska rajoittavien toimenpiteiden vaikuttavuuden kannalta on olennaisen tärkeää, että unionin toimijat noudattavat sääntöjä, komission olisi annettava toimijoille apua noudattamisen helpottamiseksi erityisesti silloin, kun tällainen noudattaminen edellyttäisi huomattavia resursseja ja kun keskitetty tuki voisi parantaa tehokkuutta. Tämä koskee erityisesti unionin toimijoilta suhteessa niiden potentiaalisiin liikekumppaneihin edellytettyä asianmukaista huolellisuutta. Komission olisi tätä varten voitava käsitellä tarvittavia henkilötietoja.

(9)

Rajoittavien toimenpiteiden asianmukaisen täytäntöönpanon ja unionin toimijoiden riittävän suojelun varmistamiseksi on aiheellista selventää, että asetuksen (EU) N:o 269/2014 11 a artiklan nojalla unionin toimijat ovat oikeutettuja hakemaan jäsenvaltion toimivaltaisissa tuomioistuimissa käytävissä oikeudenkäyntimenettelyissä korvausta tietyistä suorista tai välillisistä vahingoista, jotka ovat aiheutuneet kyseisen asetuksen 11 artiklan 1 kohdan a tai b alakohdassa tarkoitettujen yhteisöjen tai henkilöiden nostamista kanteista, myös sellaisista vahingoista, jotka ovat aiheutuneet kyseisten unionin toimijoiden omistuksessa tai määräysvallassa oleville oikeushenkilöille, yhteisöille tai elimille, jollei kaksinkertaisen takaisinperinnän kieltoa koskevista kansallisista säännöistä muuta johdu. Lisäksi unionin toimijoiden olisi voitava vaatia vahingonkorvausta henkilöiltä, yhteisöiltä tai elimiltä, joiden omistuksessa tai määräysvallassa asetuksen (EU) N:o 269/2014 11 a artiklan 1 kohdan a tai b alakohdassa yhteisöt tai elimet ovat. Tilanteissa, joissa Venäjä tai jokin muu kolmas maa toteuttaa toimenpiteitä estääkseen asetuksen (EU) N:o 269/2014 noudattamisen, voidaan katsoa, että unionin toimijoilta evätään tosiasiallisesti mahdollisuus käyttää oikeussuojakeinoja kyseisillä kansallisilla lainkäyttöalueilla.

(10)

Rajoittavien toimenpiteiden asianmukaisen täytäntöönpanon varmistamiseksi ja jotta voidaan korjata mahdolliset oikeussuojan epäämiseen liittyvät tilanteet, on aiheellista säätää varatoimivallasta (forum necessitatis), jonka nojalla jäsenvaltion tuomioistuin voi poikkeuksellisesti ratkaista asetuksen (EU) N:o 269/2014 11 a artiklan nojalla nostetun vahingonkorvauskanteen, jos unionin oikeudessa tai jäsenvaltion lainsäädännössä ei osoiteta toimivaltaa erityisesti minkään jäsenvaltion tuomioistuimelle. Varatoimivaltaa olisi kuitenkin käytettävä ainoastaan, jos asialla on riittävä liittymä siihen jäsenvaltioon, jonka tuomioistuimessa asia on pantu vireille, esimerkiksi, kun kantajalla on kotipaikka kyseisessä jäsenvaltiossa tai se on perustettu kyseisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti.

(11)

Asetusta (EU) N:o 269/2014 sovelletaan vain sen 17 artiklassa määriteltyjen lainkäyttövallan alueiden puitteissa. Jos unionin toimijoilla on kuitenkin mahdollisuus käyttää ratkaisevaa vaikutusvaltaa unionin ulkopuolelle sijoittautuneen oikeushenkilön, yhteisön tai elimen toimintaan ja ne tosiasiassa tekevät niin, ne voivat olla vastuussa tietyistä kyseisen oikeushenkilön, yhteisön tai elimen toimista, jotka heikentävät rajoittavia toimenpiteitä ja niiden olisi käytettävä vaikutusvaltaansa estääkseen kyseisiä toimia toteutumasta.

(12)

Tällainen vaikutusvalta voi perustua oikeushenkilön, yhteisön tai elimen omistajuuteen tai valvontaan. Omistajuus tarkoittaa vähintään 50 prosentin omistusta oikeushenkilön, yhteisön tai elimen omistusoikeuksista tai sen osake-enemmistöä. Valvontavaltaa osoittavia tekijöitä ovat muun muassa seuraavat: oikeus tai toimivalta nimittää tai erottaa hallinto-, johto- tai valvontaelimen jäsenten enemmistö; oikeus käyttää oikeushenkilön, yhteisön tai elimen kaikkia varoja tai osaa niistä; oikeus johtaa yhtenäisesti oikeushenkilön, yhteisön tai elimen liiketoimintaa ja julkaista konsolidoitu tilinpäätös; tai oikeus käyttää määräysvaltaa oikeushenkilössä, yhteisössä tai elimessä.

(13)

On aiheellista edellyttää, että unionin toimijat pyrkivät kaikin tavoin varmistamaan, että niiden omistuksessa tai määräysvallassa olevat unionin ulkopuolelle sijoittautuneet oikeushenkilöt, yhteisöt tai elimet eivät osallistu toimiin, jotka heikentävät asetuksessa (EU) N:o 269/2014 säädettyjä rajoittavia toimenpiteitä. Tällaiset toimet saavat aikaan vaikutuksen, jota kyseisillä rajoittavilla toimenpiteillä pyritään estämään, esimerkiksi sen, että varoja tai taloudellisia resursseja asetetaan asetuksen (EU) N:o 269/2014 liitteessä I luetellun henkilön saataville.

(14)

Kaikkensa tekeminen olisi ymmärrettävä niin, että se kattaa kaikki asianmukaiset ja tarpeelliset toimet, jotta voidaan estää asetuksella (EU) N:o 269/2014 käyttöön otettujen rajoittavien toimenpiteiden heikentäminen. Kyseisiä toimia voivat olla esimerkiksi asianmukaisten politiikkojen, tarkastusten ja menettelyjen täytäntöönpano, jolla lievennetään ja hallitaan tehokkaasti riskejä, ottaen huomioon kolmannen maan, johon toimija on sijoittautunut, sekä toimialan ja unionin toimijan omistuksessa tai määräysvallassa olevan oikeushenkilön, yhteisön tai elimen toiminnan lajin kaltaiset tekijät. Samalla kaikkensa tekeminen olisi ymmärrettävä niin, että se kattaa vain sellaiset toimet, jotka ovat unionin toimijan toteutettavissa luonteensa, kokonsa ja asiaankuuluvien olosuhteiden perusteella, erityisesti unionin ulkopuolelle sijoittautuneeseen oikeushenkilöön, yhteisöön tai elimeen käytettävän määräysvallan asteen osalta. Tällaiset olosuhteet voivat käsittää tilanteen, jossa unionin toimija ei voi syiden, joita se ei ole aiheuttanut, kuten kolmannen maan lainsäädännön, vuoksi käyttää määräysvaltaa omistuksessaan olevaan oikeushenkilöön, yhteisöön tai elimeen.

(15)

On aiheellista tehdä teknisiä muutoksia, jotta voidaan varmistaa asetuksen (EU) N:o 269/2014 tiettyjen säännösten selkeys, mukaan lukien säännökset, jotka koskevat unionin toimielinten hallussa olevia asiakirjoja ja henkilötietojen käsittelyä.

(16)

Nämä toimenpiteet kuuluvat Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen soveltamisalaan, ja sen vuoksi tarvitaan unionin tason sääntelyä erityisesti sen varmistamiseksi, että niitä sovelletaan yhtenäisesti kaikissa jäsenvaltioissa.

(17)

Asetus (EU) N:o 269/2014 olisi sen vuoksi muutettava vastaavasti,

1)

lisätään 3 artiklan 1 kohtaan alakohdat seuraavasti:

;

2)

muutetaan 6 a artikla seuraavasti:

3)

muutetaan 6 b artikla seuraavasti:

4)

muutetaan 8 artikla seuraavasti:

5)

lisätään artikla seuraavasti:

6)

korvataan 11 a artikla seuraavasti:

7)

lisätään artikla seuraavasti:

8)

lisätään 12 artiklan 1 kohtaan alakohta seuraavasti:

;

9)

lisätään artikla seuraavasti:

10)

korvataan 16 a artiklan 2 kohta seuraavasti: