(1)

Euroopan komissio, jäljempänä ’komissio’, pani 20 päivänä joulukuuta 2023 vireille Kiinan kansantasavallasta, jäljempänä ’asianomainen maa’ tai ’Kiina’, peräisin olevan biodieselin tuontia koskevan polkumyynnin vastaisen tutkimuksen perusasetuksen 5 artiklan nojalla. Se julkaisi Euroopan unionin virallisessa lehdessä menettelyn vireillepanoa koskevan ilmoituksen (2), jäljempänä ’vireillepanoilmoitus’.

(2)

Komissio pani tutkimuksen vireille saatuaan 7 päivänä marraskuuta 2023 valituksen, jonka oli tehnyt European Biodiesel Board, jäljempänä ’valituksen tekijä’ tai ’EBB’. Valitus tehtiin perusasetuksen 5 artiklan 4 kohdan mukaisesti biodieseliä valmistavan unionin tuotannonalan puolesta. Valitus sisälsi riittävästi näyttöä polkumyynnistä ja siitä aiheutuneesta merkittävästä vahingosta tutkimuksen vireille panemiseksi.

(3)

Biodieselin tuontiin sovelletaan tällä hetkellä polkumyyntitoimenpiteitä Amerikan yhdysvalloista (3), jäljempänä ’Yhdysvallat’, peräisin olevan tuonnin osalta ja tasoitustoimenpiteitä Argentiinasta (4), Indonesiasta (5) ja Yhdysvalloista (6) peräisin olevan tuonnin osalta.

(4)

Komissio toimitti osapuolille 19 päivänä heinäkuuta 2024 perusasetuksen 19 a artiklan mukaisesti yhteenvedon ehdotetuista tulleista sekä yksityiskohtaiset laskelmat polkumyyntimarginaaleista ja sellaisista marginaaleista, jotka olisivat riittäviä unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon poistamiseksi. Asianomaisia osapuolia pyydettiin esittämään huomautuksensa laskelmien tarkkuudesta kolmen työpäivän kuluessa. Kaikki otokseen valitut vientiä harjoittavat tuottajat esittivät huomautuksia polkumyyntimarginaalilaskelmien oikeellisuudesta. Huomautukset koskivat kuitenkin komission käyttämää menetelmää eivätkä laskuvirheitä. Sen vuoksi komissio ilmoitti osapuolille, että niiden huomautukset käsiteltäisiin tutkimuksen lopullisessa vaiheessa. Yksi vientiä harjoittava tuottaja huomautti tuonnin jälkeisten kustannusten laskentakaavaa koskevasta virheestä. Komissio selvensi, ettei virhe ollut kaavassa vaan selittävässä otsikossa.

(5)

Komissio otti 16 päivänä elokuuta 2024 käyttöön väliaikaisen polkumyyntitullin Kiinan kansantasavallasta peräisin olevan biodieselin tuonnissa komission täytäntöönpanoasetuksella (EU) 2024/2163 (7), jäljempänä ’väliaikaista tullia koskeva asetus’.

(6)

Niiden olennaisten tosiasioiden ja huomioiden ilmoittamisen jälkeen, joiden perusteella väliaikainen polkumyyntitulli otettiin käyttöön, jäljempänä ’alustavien päätelmien ilmoittaminen’, valituksen tekijä, unionin tuottaja Neste, eurooppalainen biopolttoaineiden varastoija Chane, eurooppalainen käytetyn ruokaöljyn kerääjä Quatra NV, Kiinan metallien, mineraalien ja kemikaalien tuojien ja viejien kauppakamari, jäljempänä ’CCCMC’ (8), ja kolme otokseen valittua kiinalaista vientiä harjoittavaa tuottajaa esittivät kirjallisesti näkökantansa alustavista päätelmistä väliaikaista tullia koskevan asetuksen 2 artiklan 1 kohdassa säädetyssä määräajassa.

(7)

Kuulemista pyytäneille osapuolille annettiin mahdollisuus tulla kuulluiksi. Kuulemisia (9) järjestettiin valituksen tekijän, unionin tuottajan Nesteen, otokseen valitun kiinalaisen vientiä harjoittavan tuottajan EcoCeresin, CCCMC:n, etuyhteydessä olevan tuojan (Excellence New Energy B.V.) ja eurooppalaisen biopolttoaineiden varastoijan Chanen kanssa.

(8)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen kaksi otokseen kuulumatonta yhteistyössä toimivaa, vientiä harjoittavaa tuottajaa huomautti komissiolle, että niiden nimissä, jotka lueteltiin liitteessä 1, oli pieniä virheitä. Komissio tutki väitteet ja korjasi yritysten nimet.

(9)

Komissio jatkoi kaikkien lopullisia päätelmiään varten tarpeellisina pitämiensä tietojen hankkimista ja tarkistamista. Tehdessään lopullisia päätelmiä komissio tarkasteli asianomaisten osapuolten esittämiä huomautuksia ja tarkisti alustavia päätelmiään tarpeen mukaan.

(10)

Komissio ilmoitti kaikille asianomaisille osapuolille niistä olennaisista tosiasioista ja huomioista, joiden perusteella se aikoi ottaa käyttöön lopullisen polkumyyntitullin Kiinasta peräisin olevan biodieselin tuonnissa, jäljempänä ’lopullisten päätelmien ilmoittaminen’. Kaikille osapuolille annettiin määräaika, jonka kuluessa ne saattoivat esittää huomautuksensa lopullisista päätelmistä.

(11)

Yksikään asianomainen osapuoli ei pyytänyt kuulemista komission yksiköiden tai kuulemismenettelystä vastaavan neuvonantajan kanssa.

(12)

Polkumyyntilaskelmiin ja polkumyyntimarginaaleihin tehtiin muutoksia lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen esitettyjen huomautusten perusteella. Komissio ilmoitti näistä muutoksista kaikille asianomaisille osapuolille 16 päivänä joulukuuta 2024 toimittamalla täydentävät päätelmät, jotka rajoittuivat tehtyihin muutoksiin. Kaikille osapuolille annettiin määräaika, jonka kuluessa ne voivat esittää huomautuksensa täydentävistä lopullisista päätelmistä.

(13)

Koska otannasta ei esitetty huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 7–24 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistettiin.

(14)

Väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 25 kappaleessa todettiin, että komissio päättää tutkimuksen lopullisessa vaiheessa, myöntääkö se yhdelle vientiä harjoittavalle tuottajalle sen yksilöllisen tarkastelun.

(15)

Komissio otti huomioon tutkimuksen monimutkaisuuden, yksilöllistä tarkastelua pyytäneen vientiä harjoittavan tuottajan rakenteen sekä tutkimukseen sovellettavat lakisääteiset määräajat ja päätteli, että yksilöllinen tarkastelu kävisi kohtuuttoman työlääksi ja estäisi tutkimuksen saattamisen päätökseen hyvissä ajoin, ja päätti hylätä osapuolen pyynnön yksilöllisestä tarkastelusta.

(16)

Koska tutkimusajanjaksosta ja tarkastelujaksosta ei esitetty huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 29 kappaleessa esitetyt päätelmät voitiin vahvistaa.

(17)

Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 41 kappaleessa todetaan, komissio hyväksyi alustavassa vaiheessa kestävien lentopolttoaineiden jättämisen tämän tutkimuksen ulkopuolelle.

(18)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen Quatra NV ja EBB totesivat, että kestävien lentopolttoaineiden jättäminen tutkimuksen ulkopuolelle olisi ristiriidassa EU:n tiettyjen kestävyystavoitteiden kanssa. EBB lisäsi, että tämä vahvistaisi Kiinan tulevaa kestäviin lentopolttoaineisiin liittyvää kapasiteettia (joka on yli 200 % unionin kysynnästä vuonna 2025) ja vähentäisi investointeja kestävien lentopolttoaineiden tuotantoon unionissa. EBB katsoi, että kiinalaiset tuottajat saattoivat helposti muuntaa vetykäsitellyn kasviöljyn, jäljempänä ’HVO’, tuotantokapasiteettinsa kestävien lentopolttoaineiden tuotantoon, koska tuotantoprosessit ovat samankaltaiset. Lisäksi EBB väitti, että kestävien lentopolttoaineiden pois jättäminen voisi johtaa siihen, että toimijat pyrkivät saavuttamaan hiilestä irtautumista koskevat tavoitteet tieliikennealalla käyttämällä kiinalaisia kestäviä lentopolttoaineita, joiden vaikutus EU:n tavoitteiden täyttymiseen lasketaan kaksinkertaisena, unionissa valmistetun HVO:n tai FAMEn (11) sijaan, mikä aiheuttaisi lisävahinkoa unionin tuotannonalalle. Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen esittämissään huomautuksissa EBB otti uudelleen esiin aiemmat huomautuksensa, jotka koskevat kestävien lentopolttoaineiden kapasiteetin lisäämistä Kiinassa, Kiinan tuotannonalan siirtymistä HVO:sta kestäviin lentopolttoaineisiin ja kestävien lentopolttoaineiden tuotantoon tehtävien investointien vähenemistä unionissa.

(19)

Neste vastusti kestävien lentopolttoaineiden jättämistä toimenpiteiden soveltamisalan ulkopuolelle sillä perusteella, että kestävät lentopolttoaineet ovat keskenään vaihtokelpoisia ja kilpailevat suoraan HVO:n kanssa. Se väitti, että sekä HVO että kestävät lentopolttoaineet ovat hiilivetypohjaista biodieseliä, joka ei sisällä happea, ja että HVO:n tuotantolaitokset voidaan helposti muuntaa tuottamaan HEFA-SPK:ta (12). Sekä HVO että kestävät lentopolttoaineet ovat pohjimmiltaan biodieseltyyppejä, joilla on sama perustarkoitus: se, että uusiutuvien maantiepolttoaineiden loppukäyttäjät käyttävät niitä liikennealalla erillispolttoaineena tai fossiiliseen dieseliin sekoitettuna, koska standardit EN 590 ja EN 15940 sallivat (HEFA-tyyppisten (13)) kestävien lentopolttoaineiden (HEFA-SAF) käytön sekoituksissa. Neste katsoi, että HEFA-tyyppisiä kestäviä lentopolttoaineita voidaan teoreettisesta ja teknisestä näkökulmasta sekoittaa tiepolttoaineeseen ja ne voivat korvata HVO:n esimerkiksi B7- tai B30-polttoaineseosten valmistuksessa ilman teknistä yhteensopimattomuutta. Lisäksi se huomautti, että WTO:n sääntöjen mukaan tuotteiden ei tarvitse korvata toisiaan täydellisesti ollakseen ”samankaltaisia tuotteita”.

(20)

Nesteen näkemyksen mukaan HVO ja HEFA-tyyppiset kestävät lentopolttoaineet kilpailisivat keskenään sikäli kuin EU:n uusiutuvia energialähteitä koskevissa direktiiveissä, jäljempänä ’RED-direktiivit’ (14), säädetään jäsenvaltioiden mahdollisuudesta käyttää HEFA-tyyppisiä kestäviä lentopolttoaineita tai sekoitettuja kestäviä lentopolttoaineita täyttääkseen velvoitteensa, jotka koskevat uusiutuvien polttoaineiden sekoittamista tieliikenteen polttoaineisiin.

(21)

Neste väitti, että edellä esitetty yhdistettynä siihen, että kestävät lentopolttoaineet jätettäisiin toimenpiteiden ulkopuolelle ja kiinalaiset tuottajat voisivat käyttää 100 prosenttia tuotantokapasiteetistaan HEFA-tyyppisten kestävien lentopolttoaineiden tuotantoon, johtaisi kiinalaisten kestävien lentopolttoaineiden tulvaan ja siihen, että kiinalaiset kestävät lentopolttoaineet korvaisivat HVO:n tieliikenteen polttoaineseoksissa vapaaehtoisessa luokassa ja vähentäisivät FAMEn, HVO:n ja HEFA-tyyppisten kestävien lentopolttoaineiden tai sekoitettujen kestävien lentopolttoaineiden tuotantoa unionissa. Neste korosti, että Kiina suunnittelee massiivisia investointeja alalla ja että kiinalaiset HVO-tuottajat, jotka tuottavat HEFA-tyyppisiä kestäviä lentopolttoaineita, voisivat helposti maksimoida kestävien lentopolttoaineiden tuotantonsa ja jopa siirtyä tuotannossaan jälkimmäiseen, koska molempia tuotteita valmistettaisiin samassa laitoksessa.

(22)

Väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 40 kappaleessa komissio pani merkille, että (HEFA-tyyppisten) kestävien lentopolttoaineiden ja HVO:n tuotantoprosessit sekä fyysiset, kemialliset ja tekniset perusominaisuudet eroavat toisistaan vain vähän. Nesteen ja EBB:n perustelujen valossa kestävien lentopolttoaineiden ei kuitenkaan voida realistisesti katsoa olevan vaihtokelpoisia maantieliikenteessä käytetyn edullisemman biodieselin kanssa tai kilpailevan HVO:n tai FAMEn kanssa. On huomattava, että Neste itse myönsi, että ”tällä hetkellä kaupalliset jakelukanavat ovat erilaiset eri loppukäyttäjien vuoksi”, että ”[– –] tällä hetkellä HEFA-tyyppisiä kestäviä lentopolttoaineita tai sekoitettuja kestäviä lentopolttoaineita valmistetaan lentopolttoainekäyttöön ja HVO:ta valmistetaan tiepolttoainekäyttöön” ja että tällä hetkellä HEFA-tyyppisiä kestäviä lentopolttoaineita ei pyritä aktiivisesti käyttämään tiepolttoaineena kaupallisista syistä. Sen vuoksi komissio vahvisti päätelmänsä, jonka mukaan kestäviä lentopolttoaineita käytetään tällä hetkellä eri tavalla eikä niiden voida katsoa olevan keskenään vaihdettavissa tai kilpailevan HVO:n tai FAMEn kanssa, minkä vuoksi ne voidaan jättää tämän tutkimuksen soveltamisalan ulkopuolelle.

(23)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen esittämissään huomautuksissa Neste oli eri mieltä edellä esitetystä komission päätelmästä. Neste totesi myös, että sen huomautuksista oli yhdistelty edellä johdanto-osan 22 kappaleessa esitettyyn lainaukseen tekijöitä, jotka eivät kuvastaneet osapuolen yleistä viestiä. Yhdistelyä koskevan väitteen osalta komissio totesi uudelleen, että kyseinen osapuoli oli itse myöntänyt, että HEFA-tyyppisiä kestäviä lentopolttoaineita ei tällä hetkellä pyritä aktiivisesti käyttämään tiepolttoaineena kaupallisista syistä. Osapuoli oli sanonut, että ”vaikka HEFA-tyyppisiä kestäviä lentopolttoaineita ei kaupallisista syistä tällä hetkellä ehkä pyritä aktiivisesti käyttämään tiepolttoaineina, sillä ei ole merkitystä tämän tarkastelun kannalta, koska se on kuitenkin mahdollista tekniseltä kannalta”. Komissio katsoi esitetyn Nesteen lainauksen vahvistavan sen, että kestävillä lentopolttoaineilla on tällä hetkellä eri käyttötarkoitus kuin HVO:lla tai FAMElla, mikä tukee johdanto-osan 22 kappaleessa esitettyä komission yleistä päätelmää. Komissio katsoi, että eriävät näkemykset siitä, tekevätkö HVO:n ja FAMEn tekniset ominaisuudet niistä sopivia (tai sopimattomia) käytettäviksi ilmailussa (15), eivät muuta sen päätelmää.

(24)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen esittämissään huomautuksissa Neste toisti, että HVO ja kestävät lentopolttoaineet ovat samankaltaisia tuotteita ja keskenään vaihdettavissa tieliikennettä koskevan sekoitusvelvoitteen kannalta. Neste toisti johdanto-osan 19–21 kappaleessa tiivistetysti esitetyt huomautukset ja huomautti, että kestävien lentopolttoaineiden tuotantoa unionissa on suojeltava. Neste lisäsi, että johdanto-osan 20 kappaleessa tarkoitettu opt-in-mekanismi tekee HVO:n tai FAMEn ja kestävien lentopolttoaineiden lopullisista käyttötarkoituksista tosiasiallisesti samat, sillä ainoastaan tieliikenteen velvoitetut osapuolet voivat saada päästövähennyksiä kestävien lentopolttoaineiden käytöstä tieliikenteen sekoitusvelvoitteiden noudattamiseksi. Neste totesi, että käyttäessään kestäviä lentopolttoaineita lentoyhtiö voi hakea todistusta päästöjen vähentämisestä ja saada käyttöönsä päästövähennysyksikköjä, jotka se voi sitten myydä tieliikenteen velvoitetuille osapuolille. Nämä osapuolet voivat käyttää päästövähennysyksikköjä sen osoittamiseen, että ne ovat täyttäneet tieliikennettä koskevan sekoitusvelvoitteensa. Komissio oli eri mieltä siitä, että tämä käytäntö tekisi HVO:sta ja kestävistä lentopolttoaineista keskenään vaihdettavia, sillä fyysisiä kestäviä lentopolttoaineita ei tällä hetkellä käytetä tiepolttoaineina, joten niiden ei voida katsoa olevan keskenään vaihdettavissa tai kilpailevan HVO:n tai FAMEn kanssa. Kestäviä lentopolttoaineita pidetään kaupan erillään HVO:sta ja FAMEsta eri loppukäyttäjille, mikä vahvistaa niillä olevan eri käyttötarkoitukset.

(25)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen esittämissään huomautuksissa Neste väitti, että HVO ja kestävät lentopolttoaineet ovat samankaltaisia tuotteita sillä perusteella, että molemmat voidaan ilmoittaa samaan CN-koodiin, eli uuteen CN-koodiin 2710 19 42 uusiutuvien polttoaineiden osalta. Komissio hylkäsi Nesteen huomautukset, koska CN-koodiin luokittelu ei muuta sitä, että kestävillä lentopolttoaineilla on erillinen käyttötarkoitus.

(26)

Alustavassa vaiheessa komissio hylkäsi väitteet, joiden mukaan HVO olisi jätettävä tutkimuksen ulkopuolelle.

(27)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen EcoCeres toisti, että HVO olisi jätettävä tutkimuksen ulkopuolelle, ja viittasi väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa hylättyihin perusteluihin.

(28)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen CCCMC toisti, että HVO olisi jätettävä tutkimuksen ulkopuolelle. Se totesi, että HVO on korkealaatuinen dieselin korvike ja uutta teknologiaa (verrattuna FAMEen), ja toisti sitten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 48 kappaleessa esitetyn huomautuksen, jonka mukaan HVO:n fyysiset ja kemialliset ominaisuudet ovat lähempänä tavanomaista dieseliä kuin FAMEa, sekä väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 53 kappaleessa esitetyn huomautuksen, jonka mukaan vain HVO:ta voidaan käyttää moottoreissa puhtaassa muodossa. CCCMC lisäsi, että FAME on dieselin korvike vain teoriassa ja että B100:aa (16) käytetään harvoin dieselin sijasta, koska sen lämpöarvo (energiapitoisuus) on alhaisempi ja koska B100 edellyttää pääsääntöisesti muutoksia moottoreihin (ja sama koskee jopa sekoituksia, joissa biodieseliä on enemmän kuin B7:ssä (17)). CCCMC katsoi, että B100:n käyttö olisi poikkeus, joka ei tue sitä, että FAME ja HVO olisivat vaihdettavissa keskenään. Tätä vaihdettavuuden puutetta tukee edelleen se, että raaka-aineet vaikuttaisivat FAMEn suodatettavuuden rajalämpötilaan (CFPP) mutta eivät HVO:n suodatettavuuden rajalämpötilaan. Lisäksi CCCMC totesi, että FAMEa ei voida käyttää kaikkina vuodenaikoina kaikissa jäsenvaltioissa ja että HVO:ta ei pitäisi verrata (pelkkään) RME:hen (18), kuten väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa tehtiin, vaan myös muuntyyppisiin biopolttoaineisiin. CCCMC totesi, että komissio ei ollut esittänyt mitään näyttöä väitteestään, jonka mukaan markkinat pitävät FAMEa ja HVO:ta kestävinä vaihtoehtoisina polttoaineina dieselmoottoreille liikennealalla. CCCMC muistutti komission kannasta, jonka se esitti Malesiasta peräisin olevaa palmuöljyä koskevassa riidassa (DS600 (19)) ja jonka mukaan sekoittajat olivat huolissaan siitä, mitä biopolttoaineita ne sekoittavat, ja päätteli sitten, että lopulliset kuluttajat olivat huolissaan biopolttoaineiden tuotannossa käytetyistä raaka-aineista ja myös suodatettavuuden rajalämpötilasta.

(29)

Komissio hylkäsi edellä esitetyt CCCMC:n väitteet. Sillä, että HVO pääsi markkinoille myöhemmin kuin FAME, ei ole merkitystä. Väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 48 ja 53 kappaleessa esitetyt huomautukset käsiteltiin ja hylättiin samassa asiakirjassa. Väite, jonka mukaan FAMEa käytetään yleisesti sekoituksissa, ei horjuta sitä tosiseikkaa, että B100 on kuljetusalalla todellinen vaihtoehto ja yhteensopiva useimpien EURO VI -moottoreiden kanssa (20), kuten liikennealan asiantuntijat itse ovat todenneet. Toisin kuin CCCMC totesi, moottorimuutokset eivät aina ole tarpeen ajoneuvoissa, jotka ovat yhteensopivia minkä tahansa B7-tason ylittävän sekoituksen kanssa, minkä osoittaa esimerkiksi Ranskassa julkaistu pitkä luettelo ajoneuvoista, jotka toimivat B10:llä (21). FAME ja HVO ovat keskenään vaihdettavissa, koska FAMEa voidaan käyttää puhtaassa muodossa ja sekoituksissa kaikkina vuodenaikoina, kun sen suodatettavuuden rajalämpötila on korjattu lisäaineilla ja/tai muilla ainesosilla, kun ja siinä määrin kuin se on tarpeen. Vaikka komissio onkin samaa mieltä siitä, että sekoittajat ovat huolissaan käsitellyn biodieselin ominaisuuksista, tämä ei heikennä FAMEn ja HVO:n keskinäistä vaihdettavuutta. Sekoittajien on varmistettava, että lopullinen tankattava polttoaine täyttää standardit ja muut vaatimukset, mutta ne pitävät kuitenkin FAMEa ja HVO:ta alkuperästä riippumatta geneerisinä tuotteina (fysikaalisten ominaisuuksien/eritelmien osalta) (22). Komissio huomautti, että riita-asiaa DS600 koskevassa paneelin raportissa todetaan, että PME:llä (23), RME:llä ja SBME:llä (eli palmuöljystä, rapsiöljystä ja soijaöljystä valmistetulla FAMElla) sekä palmuöljystä, rapsiöljystä ja soijaöljystä valmistetulla HVO:lla on samankaltaiset tai samat ominaisuudet ja käyttötarkoitukset ja että asianomaiset kuluttajat pitävät niitä hyvinkin toisensa korvaavina (24). Mitä tulee väitteeseen, jonka mukaan lopulliset kuluttajat ovat huolissaan raaka-aineista ja suodatettavuuden rajalämpötilasta, komissio oli asiasta eri mieltä, sillä tällaisia tietoja ei ole yleisesti saatavilla tankkausasemilla.

(30)

Koska asiasta ei esitetty muita huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 30–57 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistettiin.

(31)

Komissio ilmoitti Jiaaolle 14 päivänä elokuuta 2024 aikomuksestaan käyttää käytettävissä olevia tietoja perusasetuksen 18 artiklan mukaisesti.

(32)

Komissio muistutti perusasetuksen 18 artiklan soveltamista koskevassa kirjeessään, että se toimitti Jiaaolle tarkastusraporttinsa, joissa kuvaillaan muun muassa paikan päällä tehdyissä tarkastuksissa havaittuja ongelmia. Ryhmä ei ilmaissut olevansa eri mieltä siitä, mitä tarkastusraportteihin oli kirjattu paikan päällä tehdyistä tarkastuksista.

(33)

Lisäksi komissio huomautti, että Jiaao toimitti alkuperäisen kyselylomakevastauksen ja puutteita koskevaan kirjeeseen antamansa vastauksen lisäksi useita korjauksia kyselylomakkeen eri taulukoihin joko juuri ennen paikan päällä tehtävän tarkastuksen alkua tai sen aikana.

(34)

Mikä tärkeintä, komissio luetteli havaitsemansa epäjohdonmukaisuudet, jotka liittyivät yhtiön kirjanpitoon kirjatuista raaka-aineista, näiden raaka-aineiden hankintaa koskeviin asiakirjoihin sekä kyselylomakevastaukseen, varsinkin raaka-aineiden hankintaa, tuotantokustannuksia ja valmiiden tuotteiden myyntiä koskeviin taulukoihin.

(35)

Se, että tarkistetut tiedot toimitettiin myöhään ja raaka-aineita koskeva raportointi oli epäjohdonmukaista, vaikeutti tutkimusta merkittävästi. Tarkistettujen tietojen toimittaminen tutkimuksen myöhäisessä vaiheessa esti komissiota tutkimasta toimitettuja tietoja kunnolla ja analysoimasta lisäksi kyselylomakevastauksen eri osissa toimitettujen tietojen sisäistä johdonmukaisuutta. Se, että ryhmä ei ilmoittanut biodieselin tuotannossa käytettyjä todellisia raaka-aineita vaan raportoi suurelta osin ilmeisesti kyseisen tuotannon puolituotteista, esti komissiota tekemästä päätelmiä siitä, oliko tuotelajien koodit luotu oikein ja johdonmukaisesti yhtäältä normaaliarvon muodostamiseen käytetyissä taulukoissa ja toisaalta myyntitaulukossa. Oli myös mahdotonta varmistaa, oliko raaka-aineiden kulutus tuotelajeittain jaettu oikein ja johdonmukaisesti. Lisäksi tilanne vaikeutti vääristymättömien kustannusten käyttöä entisestään, koska Jiaaon ilmoittamien tuotantopanosten kustannukset muodostuivat raaka-ainekustannuksista ja osittaisen puolituotteeksi jalostamisen kustannuksista.

(36)

Lopuksi todettiin, että yksi ryhmän yrityksistä toimitti harhaanjohtavia tietoja yrityksen valmistamista tuotetyypeistä. Tietyt tuotteet oli ilmoitettu alustavasti tutkimuksen kohteena oleviksi tuotteiksi. Paikan päällä tehdyn tarkastuksen aikana yritys kuitenkin väitti, että joitakin tuotteita ei voitu pitää biodieselinä. Komissio sai vasta tuolloin täydellisen kuvan yrityksen toiminnasta.

(37)

Yrityksellä oli tilaisuus esittää huomautuksia komission aikomuksesta soveltaa perusasetuksen 18 artiklaa.

(38)

Ryhmä vahvisti 18 artiklaa koskevasta kirjeestä esittämissään huomautuksissa, että tarkastusprosessi dokumentoitiin tarkastusraportissa todenmukaisesti. Se väitti kuitenkin selittäneensä asianmukaisesti raaka-aineraportoinnin epäjohdonmukaisuuksien syyt paikan päällä tehtyjen tarkastusten aikana ja tapauksen käsittelyryhmän hyväksyneen ne. Jiaao väitti, että puutteet eivät olleet luonteeltaan sellaisia, että ne olisivat vaikeuttaneet kohtuuttomasti kohtuullisen tarkkojen polkumyynti- ja vahinkomarginaalien määrittämistä.

(39)

Lisäksi ryhmä muistutti, että juuri ennen paikan päällä tehtävän tarkastuksen alkua tehdyt tarkistukset toimitettiin tarkastusta edeltävien ohjeiden mukaisesti. Jiaao väitti lisäksi, että komission pyynnöstä tehdyt lisätarkistukset antoivat kuvan yritysten todellisesta tilanteesta, jonka komissio ymmärsi.

(40)

Sen vuoksi komission ei pitäisi katsoa, että tietojen tarkistaminen juuri ennen paikan päällä tehtyä tarkastusta tai sen aikana olisi merkittävästi estänyt tutkimusta.

(41)

Komissio oli eri mieltä johdanto-osan 38 kappaleessa kuvatuista Jiaaon huomautuksista. Ryhmä toki selvensi toimintatapaansa. Tämä ei kuitenkaan korjannut johdanto-osan 35 kappaleessa kuvattuja epäjohdonmukaisuuksia.

(42)

Tarkistettujen tietojen toimittamisesta komissio muistutti, että Jiaao toimitti 15 tarkistettua taulukkoa juuri ennen paikalla tehtävän tarkastuksen aloittamista. Lisäksi vielä tarkistettujen taulukoiden saamisen jälkeenkin komission oli pyydettävä lisätarkistuksia, koska toimitettujen tietojen todettiin edelleen olevan virheellisiä. Näin ollen se, että komissio keräsi tarkistetut tiedot ja ymmärsi ryhmän antamat selitykset, ei tarkoittanut, että tapauksen käsittelyryhmä olisi katsonut toimitetut tiedot oikeiksi tai riittäviksi, eikä muuttanut sitä, että korjatut tiedot toimitettiin niin myöhäisessä vaiheessa tarkastukseen nähden, ettei niitä voitu enää verrata ryhmän kirjauksiin eikä kyselylomakevastauksen muissa osissa annettuihin tietoihin eikä myöskään todentaa.

(43)

Vahinkomarginaali voitiin kyllä laskea, koska unioniin myydyiksi ilmoitettujen tuotelajien todettiin vastaavan toimitettuja myyntiasiakirjoja. Ne eivät kuitenkaan olleet kaikilta osin yhtäpitäviä tuotetuiksi ilmoitettujen tuotelajien kanssa. Ryhmälle määritettiin myös polkumyyntimarginaali. Komissio oikaisi perusasetuksen 18 artiklan säännösten nojalla vääristymättömiä kustannuksia, joilla korvattiin ryhmän yksittäisten raaka-aineiden kustannuksia, jotta voitiin ottaa huomioon puolituotteista raportointi alkuperäisten raaka-aineiden sijaan ja välttää normaaliarvon aliarvostus.

(44)

Näin ollen komissio katsoi, että Jiaao ei ollut toimittanut mitään lisätietoja tai selvennyksiä, jotka olisivat muuttaneet komission alkuperäisiä päätelmiä käytettävissä olevien tietojen soveltamisesta perusasetuksen 18 artiklan mukaisesti. Komissio vahvisti soveltavansa käytettävissä olevia tietoja Jiaaon ilmoittamien raaka-aineiden osalta ja määrittävänsä asianmukaiset vääristymättömät kustannukset.

(45)

Komissio sai kaikilta otokseen valituilta vientiä harjoittavilta tuottajilta ja valituksen tekijältä ennakkoilmoituksesta ja alustavista päätelmistä huomautuksia, jotka koskivat joko vääristymättömien kustannusten ja voiton määrittämisessä käytettäviä lähteitä ja menetelmiä tai yrityskohtaisia polkumyyntimarginaalilaskelmia. EcoCeres ja EBB toistivat kuulemisissa esittämänsä huomautukset. Lisäksi EBB toimitti huomautuksia myöhässä sen jälkeen, kun kaikki alustavia päätelmiä koskevien huomautusten määräajat olivat jo umpeutuneet.

(46)

Asianomaisten esittämiä huomautuksia, mukaan lukien valituksen tekijän myöhässä esittämät huomautukset, käsitellään asianmukaisesti jäljempänä omissa jaksoissaan. Tiettyjä väitteitä, jotka liittyivät yrityskohtaisiin tietoihin ja joita ei voitu esittää julkisessa yhteenvedossa, käsiteltiin yrityskohtaisissa lopullisissa päätelmissä.

(47)

Koska kukaan ei esittänyt huomautuksia perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan b alakohdassa tarkoitetuista merkittävistä vääristymistä biodieselalalla, komissio vahvistaa väliaikaista tullia koskevan asetuksen 3.2.1 jaksossa esitetyt päätelmänsä tältä osin.

(48)

EBB muistutti vastineessaan suosivansa Brasiliaa edustavana maana, koska sen markkinoilla ei ollut vääristymiä. EBB toisti, että sen markkinatietojen perusteella Malesian markkinadynamiikka on samankaltainen kuin Indonesiassa: biodieselin arvoketjun eri vaiheissa kannetaan vientiveroja, kotimaisen biodieselin hinnat ovat kiinteät ja kotimarkkinat jaetaan lisenssijärjestelmällä (25). EBB väitti myös EcoCeresin toimittaneen komissiolle harhaanjohtavia tietoja, vaikka sillä oli vankka tietämys Malesian markkinoista siksi, että vientiä harjoittavilla tuottajilla on tuotantolaitos Malesiassa.

(49)

Valituksen tekijä väitti, että jos komissio todella halusi käyttää Malesiaa edustavana maana, käytetyn ruokaöljyn, palmujätevesilietteen (POME), myynti-, hallinto- ja yleiskustannusten ja voiton vertailuarvoja oli mukautettava.

(50)

Komissio pani merkille, että valituksen tekijä suosi Brasiliaa edustavana maana. Ensinnäkin komissio käsitteli jo sitä, että valtiot ympäri maailman sääntelevät biodieselmarkkinoita erilaisilla toimenpiteillä, sekä väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 209–214 kappaleessa esitettyjä väitteitä, jotka koskivat nimenomaan Malesiaa. Väitteestä, joka koski kotimarkkinoiden jakamista kotimaisille tuottajille lisenssijärjestelmän kautta, osapuoli ei toimittanut mitään näyttöä. Komission käytettävissä olevista tiedoista ilmenee, ettei kyseisten lisenssien tarkoituksena vaikuttanut olevan markkinoiden jakaminen rajallisen yritysjoukon kesken. Ne olivat pikemminkin Malesian viranomaisten myöntämiä lisenssejä, joilla annettiin yrityksille lupa harjoittaa biodieselin tuotantotoimintaa, eikä tämä järjestelmä poikkea Brasilian Agência Nacional do Petróleo, Gás Natural e Biocombustíveis -viranomaisen, jäljempänä ’ANP’ (26), myöntämistä luvista.

(51)

Toiseksi valituksen tekijä ei esittänyt näyttöä, joka osoittaisi, että Brasilian tietojen käyttö johtaisi merkittävästi erilaisiin vertailuarvoihin niiden laskennallisen normaaliarvon tekijöiden osalta, joita se käsitteli laajalti eri vastineissaan. Esimerkiksi brasilialaisten biodieselin tuottajien myynti-, hallinto- ja yleiskustannukset ja voitto, jotka perustuvat asiakirja-aineistossa saatavilla oleviin taloustietoihin, ovat samankaltaiset kuin malesialaisilla biodieselin tuottajilla. Myös julkisesti saatavilla olevat tiedot (27) osoittavat, että käytetyn ruokaöljyn hinnat Brasiliassa vastasivat tutkimusajanjakson aikana vertailuarvoa, jota komissio käytti alustavassa vaiheessa.

(52)

Komissio katsoi, ettei ollut mitään syytä hylätä Malesiaa edustavana maana. Yksittäisiin vertailuarvoihin liittyviä EBB:n väitteitä käsitellään jäljempänä erillisissä jaksoissa.

(53)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen EcoCeres ja Zhuoyue toimittivat huomautuksia käytetyn ruokaöljyn ja palmujätevesilietteen vääristymättömien kustannusten määrittämisestä. Osapuolet väittivät erityisesti, ettei Indonesiasta peräisin olevan tuonnin poissulkeminen ollut perusteltua.

(54)

Tältä osin Zhuoyue väitti, että pelkkä vientivero ei automaattisesti vääristänyt hintaa eikä komissio esittänyt näyttöä tällaisesta vääristymisestä. Väitteensä tueksi ryhmä esitti esimerkkejä Indonesiasta tuodun käytetyn ruokaöljyn ja palmujätevesilietteen hinnoista; ne vastasivat hintoja, joilla samoja raaka-aineita tuotiin muutamista muista maista. Ryhmä toisti tämän väitteen lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen esittämissään huomautuksissa.

(55)

EcoCeres huomautti myös, että pelkkä vientivero ei riitä osoittamaan, että Indonesian vientihinta käytetylle ruokaöljylle ja palmujätevesilietteelle oli vääristynyt. Lisäksi se viittasi aiempiin tutkimuksiin (28), joissa Indonesiassa vientiveron alaisten raakapalmuöljyn, jäljempänä ’CPO’, ja raa’an palmunydinöljyn, jäljempänä ’CPKO’, vientihintaa pidettiin markkinahintaa vastaavana asianmukaisena vertailuarvona.

(56)

Komissio totesi, että yleensä vientivero vaikuttaa pääasiassa asianomaisten tuotteiden kotimarkkinahintaan, toisin sanoen käytetyn ruokaöljyn ja palmujätevesilietteen hintaan Indonesian kotimarkkinoilla. Kahden viittauskohteena käytetyn tutkimuksen tutkimusajanjakson (lokakuu 2017 – syyskuu 2018 Indonesiasta peräisin olevaa biodieseliä koskevassa tukien vastaisessa tutkimuksessa ja lokakuu 2020 – syyskuu 2021 Indonesiasta peräisin olevia rasvahappoja koskevassa polkumyyntitutkimuksessa) jälkeen Indonesian lainsäädäntöympäristö palmuöljyn ja sen johdannaisten osalta on kuitenkin muuttunut. Indonesian hallitus nimittäin toteutti välittömästi ennen ja osittain päällekkäin tarkasteltavana olevan tapauksen tutkimusajanjakson kanssa useita lainsäädännön muutoksia (esimerkiksi vientikielto huhti- ja toukokuussa 2022 (29) (30)„ vientiveron keskeyttäminen lokakuuhun 2022 asti (31) (32)„ mekanismin käyttöönotto vientiveron mukauttamiseksi raa’an palmuöljyn maailmanmarkkinahintojen kehityksen perusteella elokuussa 2022 (33) sekä vientiveron korotuksen mahdollistavan kynnysarvon alentaminen (34)), jotka mahdollisesti vaikuttivat palmuöljyn ja sen johdannaisten, myös palmujätevesilietteen ja käytetyn ruokaöljyn (35), markkinoihin kyseisellä jaksolla. Ei voitu sulkea pois sitä mahdollisuutta, että nämä toistuvat lainsäädäntömuutokset aiheuttivat ainakin väliaikaisia vaihteluita ja/tai vääristymiä, jotka vaikuttivat sekä Indonesian kotimarkkinahintoihin että vientihintoihin, minkä vuoksi näitä hintoja ei voida käyttää vertailuarvona kyseisinä ajanjaksoina näissä erityisolosuhteissa eikä perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan soveltamiseksi.

(57)

Lisäksi on huomattava, että EcoCeresin mainitsemissa kahdessa tutkimuksessa ja tässä tutkimuksessa käytetyillä vertailuarvoilla on erilainen taloudellinen tarkoitus ja niihin sovelletaan eri oikeuskehyksiä, joilla on erilaiset taustat ja tarkoitukset. Indonesiasta peräisin olevan biodieselin tuontia koskevassa tukien vastaisessa tutkimuksessa määritettiin vertailuarvo tuottajille koituvan edun määrittämiseksi. Vertailuarvon tarkoituksena oli määrittää hintataso, joka Indonesiassa olisi vallinnut ilman kyseisen tutkimuksen tutkimusajanjaksolla eli lokakuusta 2017 syyskuuhun 2018 voimassa olleita tukijärjestelmiä. Siksi toisenlainen menettely (aiempi tukia koskeva menettely), erilaiset oikeuskehykset ja taustat sekä eri ajanjaksot horjuttavat osapuolen esittämää väitettä. Indonesiasta peräisin olevia rasvahappoja koskevassa polkumyyntitutkimuksessa komissio tutki, täyttävätkö vientiveron alaiset raaka-aineet perusasetuksen 7 artiklan 2 a kohdan mukaiset perusteet, jotka koskevat niiden osuutta tuotantokustannuksista. Tässäkin tapauksessa tutkimusajanjakso oli eri (lokakuu 2020 – syyskuu 2021). Lisäksi komissio tukeutui tässä tutkimuksessa useisiin muihin vertailuarvoihin tutkiessaan, täyttyivätkö kyseisessä perusasetuksen eri säännöksessä vahvistetut kriteerit, joiden pohjalta raaka-ainevääristymiä voitiin todeta. Käsillä olevan tutkimuksen tarkoituksena on määrittää perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan a alakohdan mukaisesti palmujätevesilietteen ja käytetyn ruokaöljyn vääristymätön hinta muussa maassa kuin Indonesiassa, kuten asianmukaisena edustavana maana käytetyssä Malesiassa. Komissio huomautti, että EcoCeres ei toimittanut näyttöä siitä, että Indonesian viranomaisten tekemät useat lainsäädäntömuutokset eivät olisi vaikuttaneet Indonesian hintoihin, ja että näin ollen niitä voitiin varmuudella käyttää asianmukaisena vertailuarvona perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan a alakohdassa tarkoitetulla tavalla.

(58)

Myöskään Indonesiasta peräisin olevan palmujätevesilietteen ja käytetyn ruokaöljyn tuontihinnan vertaaminen muista kolmansista maista peräisin olevan palmujätevesilietteen ja käytetyn ruokaöljyn hintoihin ei välttämättä ole ratkaisevaa, koska hintoihin vaikuttavat monet tekijät, kuten etäisyys alkuperämaahan, yksittäisten lähetysten tai sopimusten määrä sekä ajanjakso, jolloin tavarat toimitetaan.

(59)

Näin ollen komissio hylkäsi johdanto-osan 53–55 kappaleessa kuvatut osapuolten väitteet ja vahvisti, että indonesialaista alkuperää ei oteta huomioon käytetyn ruokaöljyn ja palmujätevesilietteen vääristymättömiä kustannuksia määritettäessä.

(60)

Lisäksi EcoCeres muistutti toimittaneensa komissiolle Argus Biofuelsin keräämät käytetyn ruokaöljyn ja palmujätevesilietteen kansainväliset hinnat. Kyseinen osapuoli toisti toimittaneensa nämä tiedot siksi, että näiden kahden tärkeän raaka-aineen tuontimäärät analysoiduissa mahdollisissa edustavissa maissa (Malesiaa lukuun ottamatta) olivat melko vähäiset, ja siksi, että useimpien mahdollisten edustavien maiden (Malesiaa lukuun ottamatta) tullinimikkeistöissä ei ollut mahdollista määrittää raaka-aineita vastaavia tuotteita, koska niitä vastaavat HS-koodit kattoivat hyvin monenlaisia tuotteita. EcoCeresin mukaan se, ettei Argus Biofuelsin keräämiin kansainvälisiin hintoihin sisällytetyn ruokaöljyn ja palmujätevesilietteen alkuperää voida varmistaa, ei ole riittävä syy hylätä vertailuarvoja vääristymättömien kustannusten lähteenä. Kyseinen osapuoli viittasi useisiin aiempiin tutkimuksiin (36), joissa komissio oli käyttänyt kansainvälisiä vertailuja, joissa mainittiin Kiinassa sijaitsevaan satamaan toimitetun tuotantopanoksen hinta, tai joissa komissio ei ollut tehnyt analyysia varmistaakseen, ettei kansainvälinen vertailuarvo sisältänyt Kiinasta peräisin olevia tuotantopanoksia.

(61)

Ensinnäkin komissio muistutti, että ensisijainen syy siihen, että Argus Biofuelsin kansainvälisiä vertailuarvoja ei käytetty, oli se, että ne oli suojattu tekijänoikeuksin eikä osapuoli saanut tekijänoikeuden omistajan lupaa tietojen käyttämiselle tutkimuksessa. Toiseksi komissio totesi käsillä olevassa tapauksessa, että Kiina on käytetyn ruokaöljyn tärkein toimittaja maailmanlaajuisesti ja Indonesia on yksi palmujätevesilietteen tärkeimmistä toimittajista. Sen vuoksi sitä, että kyseisten raaka-aineiden hinnat on todettu vääristyneiksi kyseisissä alkuperämaissa, ei voida jättää huomiotta valittaessa asianmukaisinta vääristymättömien kustannusten lähdettä. Näin ollen väite hylättiin.

(62)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen ja vastineessaan EBB tuki komission päätöstä jättää Indonesiasta tuleva käytetty ruokaöljy ja palmujätevesiliete pois Malesian tuontitietoihin perustuvien vääristymättömien kustannusten määrityksestä ja toisti ehdotuksensa siitä, että käytetyn ruokaöljyn ja palmujätevesilietteen vääristymättömien kustannusten lähteenä käytettäisiin Malesian tuontihintojen sijaan Yhdysvaltoihin suuntautuvan tuonnin hintoja. Väitteensä tueksi EBB esitti seuraavaa:

(63)

Komissio selitti, ettei olemassa ollut tarkkaa määrällistä kynnysarvoa, joka tekisi tiettyjen tuotantopanosten tuonnista epäluotettavan lähteen vääristymättömille kustannuksille. Vientiä harjoittavien tuottajien kulutusta voidaan pitää indikaattorina sille, mikä määrä voitaisiin jättää huomiotta edustavuudeltaan riittämättömänä. Tarkasteltavana olevassa tapauksessa Malesiasta peräisin olevan käytetyn ruokaöljyn ja palmujätevesilietteen tuonnin kokonaismäärät osoittivat, että Malesian markkinat käyttivät näitä kahta raaka-ainetta laajalti biodieselin tuotantoon. Indonesiasta peräisin olevien raaka-aineiden poissulkemisen jälkeen absoluuttisia määriä ei pidetty niin pieninä, että ne vääristäisivät yksikkötuontihintoja. Koska Indonesiasta Malesiaan tuodun palmujätevesilietteen osuus oli merkittävä, komissio vertasi hintoja varmistaakseen, ettei määrä vaikuttanut muun tuonnin hintoihin. Hintavertailu osoitti, että muun tuonnin hinnat eivät vastanneet Indonesiasta tulevan tuonnin hintoja. Vastaavaa vertailua tehtiin palmujätevesilietteen tuonnista, jossa Indonesiasta tulevan tuonnin osuus oli huomattavasti pienempi. Indonesiasta tulevan tuonnin ja muun tuonnin hintavertailu osoitti, että Indonesiasta tulevan tuonnin hinnat eivät myöskään vaikuttaneet muista maista tulevan tuonnin hintoihin.

(64)

Siksi vaihtoehtoiselle vertailuarvolle ei ollut tarvetta. Yhdysvaltoihin suuntautuva tuonti ei kuitenkaan olisi sopiva lähde kansainvälisille hinnoille, kustannuksille eikä vertailuarvoille etenkään käytetyn ruokaöljyn osalta. Ensinnäkin EBB:n ilmoittamat tuontiarvot ja -määrät kattoivat koko HS-koodin 1518 00 . Vaikka EBB toimitti tiedot kahden kahdeksannumeroisen tavarakoodin mukaisina tuonteina, komissio havaitsi, että Yhdysvaltojen tullinimikkeistön HS-koodiin 1518 00 ei sisältynyt muita koodeja. Siispä EBB esitti jälleen kaikenlaisten eläin- ja kasvirasvojen ja -öljyjen tuontia, mahdollisesti myös biodieselin tuontia, sopivaksi vääristymättömien kustannusten lähteeksi. Komissio oli jo selittänyt (ensimmäisessä ja toisessa muistiossa normaaliarvon määrittämisen lähteistä ja muistutuksena väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 223, 224, 227, 228, 233 ja 234 kappaleessa), että tällaista lähestymistapaa ei voida hyväksyä etenkään sellaisen tuotantopanoksen osalta, joka muodostaa merkittävän osan biodieselin tuotantokustannuksista, ja kun edustavassa maassa on helpommin saatavilla tarkempia ja asianmukaisia tietoja.

(65)

Toiseksi tarvetta erottaa syötäväksi kelpaavat ja kelpaamattomat rasvat ja öljyt toisistaan käsiteltiin myös ensimmäisessä ja toisessa muistiossa normaaliarvon määrittämisen lähteistä väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 223, 224, 227, 228, 233 ja 234 kappaleessa. Kuten EBB oikein totesi, käytetty ruokaöljy on jätetuote. Sen vuoksi olisi väärin olettaa, että HS-koodiin 1518 00 kuuluvien eläin- ja kasvirasvojen ja -öljyjen kaiken tuonnin keskihinta heijastaisi käytetyn ruokaöljyn vääristymätöntä hintaa. Komissio katsoi, että tavarakoodien rajaaminen syötäväksi kelpaamattomien öljyjen tuonnin kattaviin koodeihin auttaisi määrittämään tuontihinnan, joka olisi lähempänä käytetyn ruokaöljyn todellista hintaa. Komissio ei voinut ottaa kantaa väitteisiin käytetyn ruokaöljyn epäilyttävistä tuonti- ja vientimääristä, koska kyseisen analyysin tekotavasta ei ollut selvyyttä.

(66)

Lopuksi, kuten EcoCeres perustellusti huomautti vastaväitteissään, käytetyn ruokaöljyn tuontimäärien ja -hintojen erot johtuvat siitä, että vaikka ensimmäisessä muistiossa esitetyt tuontitiedot koskivat useita mahdollisia edustavia maita, toisessa muistiossa ja ennakkoilmoituksessa vain Malesia oli valittu edustavaksi maaksi.

(67)

Näin ollen komissio hylkäsi johdanto-osan 62 kappaleessa kuvatut EBB:n väitteet.

(68)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen Zhuoyue toisti, että komission ei olisi pitänyt sisällyttää tavarakoodia 3823 19 90 ruskean rasvan, elintarvikejätteen eikä neutralointimassan (soap stock) vääristymättömien kustannusten määrittämiseen (38). Ryhmä väitti, että koska edellä mainittu tavarakoodi viittaa muun muassa ”muihin kuin jalostuksesta saatuihin happoöljyihin [– –]”, se olisi jätettävä vertailuarvon laskennan ulkopuolelle, koska ruskea rasva, elintarvikejäte ja neutralointimassa (soap stock) ovat jätteiden ja jäännösten jalostuksesta saatuja happoöljyjä. Lopuksi Zhuoyue huomautti, että tarkasteltavana olevaan tavarakoodiin kuuluvan tuonnin yksikköarvo on suurempi kuin käytetylle ruokaöljylle määritetty vääristymätön kustannus. Yrityksen mukaan tämä osoittaa, että tavarakoodia 3823 19 90 ei pitäisi käyttää ruskean rasvan, elintarvikejätteen eikä neutralointimassan (soap stock) vertailuarvona, koska käytetty ruokaöljy on laadukkaampi raaka-aine (vapaiden rasvahappojen pitoisuus on pienempi), jonka luonnollisesti pitäisi olla kalliimpaa.

(69)

Komissio totesi, että ruskea rasva, elintarvikejäte ja neutralointimassa (soap stock) eivät välttämättä edusta jalostettuja happoöljyjä. Ne ovat pikemminkin jätetuotteita, jotka vapaiden rasvahappojen pitoisuuden valossa muistuttavat eniten HS-koodiin 3823 19 luokiteltuja tuotteita. Määrittääkseen tavarakoodit, jotka soveltuvat ruskean rasvan, elintarvikejätteen, neutralointimassan (soap stock) ja toki myös SBEO:n vääristymättömien kustannusten määrittämiseen, komissio poisti tarkastelusta HS-koodiin 3823 19 kuuluvat tavarakoodit, jotka kattavat palmupohjaiset tuotteet. Tavarakoodi 3823 19 90 on jäännöskoodi, joka sisältää kyseiseen HS-koodiin kuuluvat tavarat, joita ei ole luokiteltu mihinkään vastaavaan kahdeksannumeroiseen tavarakoodiin. Se ei kuitenkaan sisällä palmupohjaisia tuotteita.

(70)

Komissio ei myöskään kiistä sitä, että käytetty ruokaöljy on laadukkaampi raaka-aine kuin ruskea rasva, elintarvikejäte tai neutralointimassa (soap stock), koska se sisältää vähemmän vapaita rasvahappoja. Ryhmä kuitenkin vertasi yhden tavarakoodin yksikkötuontihintaa kaikkien niiden tavarakoodien keskimääräiseen tuontihintaan määrittääkseen käytetyn ruokaöljyn vääristymättömän kustannuksen. Käytetyn ruokaöljyn osalta käytetty vertailuarvo oli kuitenkin suurempi kuin ruskean rasvan, elintarvikejätteen ja neutralointimassan (soap stock) osalta käytetty arvo. Näin ollen komission alustavassa vaiheessa käyttämät vertailuarvot eivät olleet ristiriidassa sen oletuksen kanssa, että käytetyn ruokaöljyn hinnan pitäisi normaalisti olla muiden mainittujen raaka-aineiden hintaa korkeampi.

(71)

Näin ollen komissio hylkäsi johdanto-osan 68 kappaleessa kuvatun Zhuoyuen väitteen ja vahvisti väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 240 kappaleessa esittämänsä päätelmän.

(72)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen EcoCeres väitti, ettei komission alustavassa vaiheessa tekemä oikaisu vedyn vääristymättömään kustannukseen ollut asianmukainen. Oikaisu johti vertailuarvon nousuun. Malesian vedyn kustannuksen lähde vastasi kuitenkin polttoaineena käytettävää vihreää vetyä. Sen vuoksi teolliseen käyttöön tarkoitetun (ei-vihreän) vedyn oikaisun olisi alennettava vertailuarvoa. Ryhmä ehdotti komission alustavassa vaiheessa käyttämän menetelmän muuttamista.

(73)

Komissio ei kiistänyt tarvetta mukauttaa polttoainevedyn hinta teolliseen käyttöön tarkoitetun vedyn hintaan. Komissio käytti alustavassa vaiheessa mukautukseen puhtaan vedyn kumppanuusaloitteessa kerättyjä tilastoja. EcoCeresin huomautusten jälkeen komissio muutti oikaisun määrittämiseksi menetelmäänsä osittain. Menetelmästä ilmoitettiin asianomaisille osapuolille lopullisten päätelmien ilmoittamisen yhteydessä vääristymättömien kustannusten ja voiton määrittämismenetelmää koskevassa tarkistetussa muistiossa. Vedyn tarkistettua vääristymätöntä kustannusta käytettiin lopullisessa vaiheessa ryhmän polkumyyntimarginaalin laskemiseen.

(74)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen EcoCeres oli tyytyväinen siihen, että komissio tarkisti osittain menetelmäänsä polttoainevedyn hinnan oikaisemiseksi suhteessa teollisen vedyn hintatasoon. Se väitti kuitenkin myös, että alaspäin tehtävän oikaisun olisi oltava merkittävämpi. Väitteensä tueksi EcoCeres viittasi Yhdysvaltojen energiatiedotusviraston, jäljempänä ’EIA’, tekemään selvitykseen (39), jonka mukaan kemikaalien tuottajien käyttämän vedyn ostohinta oli kaikkien tutkittujen valmistusteollisuuden alojen alhaisin ja merkittävästi alhaisempi kuin sähkölaitteiden, -tarvikkeiden ja -komponenttien tuottajien maksama korkein hinta.

(75)

Komissio tutki väitteen ja katsoi, ettei EIA:n havaintojen perusteella voida tehdä päätelmiä, kun tarkoituksena on määrittää (teollisen) vedyn vääristymättömät kustannukset. EIA:n keräämien tietojen perusteella julkaistussa artikkelissa ei tehdä eroa polttoainevedyn ja teollisen vedyn välillä. Artikkelin pohjana olevat tiedot (40) koskevat ostettujen energialähteiden keskimääräisiä hintoja, joten niissä on todennäköisesti kyse polttoainevedystä. Näin ollen komissio hylkäsi väitteen.

(76)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen EBB väitti, että komissio käytti deflatoitua vedyn vääristymätöntä kustannusta, koska se ei ollut laskenut keskimääräistä ostohintaa puhdasta vetyä koskevan kumppanuuden puitteissa kerättyjen tilastojen perusteella käyttäen painotettua keskiarvoa.

(77)

Komissio oli asiasta eri mieltä. Puhdasta vetyä koskevan kumppanuuden tilastoja ei esitetty yksittäisten tietopisteiden muodostamana sarjana vaan useaan hintahaarukkaan perustuvina havaintoina. Komissio laski hintahaarukan ylä- ja alarajan painotetun keskiarvon ja määritti sitten keskipisteen yksinkertaiseksi keskiarvoksi. Komissio katsoi, että tämä menetelmä oli käytettävissä olevien tietojen kannalta asianmukaisin. Näin ollen komissio hylkäsi väitteen.

(78)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen EBB huomautti, että komission käyttämät sähkön ja maakaasun hinnat otettiin Malesiassa käyttöön vuosina 2014 ja 2021. Osapuoli muistutti, että kun aiemmassa tutkimuksessa (41) komissio käytti samoja sähkön ja maakaasun vääristymättömien kustannusten lähteitä käyttäen Malesiaa edustavana maana, se oikaisi hintoja ottaakseen huomioon inflaation.

(79)

Komissio tutki väitteen ja totesi todella vahingossa jättäneensä inflaatiokorjauksen tekemättä käsiteltävänä olevassa tapauksessa. Komissio käytti tuottajahintaindeksiä laskeakseen sähkön ja maakaasun tarkistetut vääristymättömät kustannukset. Koska höyryn vääristymättömät kustannukset laskettiin maakaasun vääristymättömien kustannusten perusteella, myös sen vertailuarvoa tarkistettiin maakaasua koskevan tarkistuksen jälkeen.

(80)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen EcoCeres väitti, että komission ei olisi pitänyt käyttää tuottajahintaindeksiä inflaatiokorjaukseen, koska se oli liian yleinen, kun otetaan huomioon, että komission käyttämässä Maailmanpankin tietokannassa (42) oli saatavilla erillinen energiahintaindeksi. Inflaatiokorjausta ei myöskään laskettu täsmällisesti tutkimusajanjaksolle, joka jakautuu kahdelle vuodelle, sillä komission käyttämä tuottajahintaindeksi kattoi kokonaiset kalenterivuodet. EcoCeres huomautti, että energiahintaindeksistä oli saatavilla kuukausittaiset tiedot, joiden perusteella korjaus voitaisiin määrittää täsmällisesti tutkimusajanjakson osalta.

(81)

Komissio tutki väitteen ja totesi, että Maailmanpankin inflaatiotietokanta todellakin sisälsi energiahintaindeksin Malesialle inflaatiokorjaukseen tarvittavalta ajanjaksolta. Malesian energiahintaindeksi perustui kuitenkin arvioituihin hintoihin. Siksi se ei tässä tapauksessa välttämättä ollut luotettavampi tai asianmukaisempi tietolähde Malesian inflaatiosta. Näin ollen komissio hylkäsi väitteen.

(82)

Komissio otti kuitenkin huomioon sen, että inflaatiokorjaus, josta ilmoitettiin lopullisissa päätelmissä, ei ollut täsmällisesti tutkimusajanjaksoa koskeva etenkään siitä syystä, että tuottajahintaindeksit olivat saatavilla myös neljännesvuosittain. Sähkön, maakaasun ja höyryn vääristymätöntä kustannusta tarkistettiin uudelleen käyttäen inflaatiokorjausta, jota tarkistettiin EcoCeresin lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen esittämien huomautusten perusteella. EcoCeresille ja asianomaisille osapuolille ilmoitettiin tarkistetusta inflaatiokorjauksesta täydentävillä päätelmillä, ja niille annettiin mahdollisuus esittää huomautuksia.

(83)

Täydentävien lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen EcoCeres toisti, että komission olisi pitänyt käyttää energiahintaindeksiä tuottajahintaindeksin sijasta. Lisäksi maakaasun inflaatiokorjauksen laskennassa komission olisi pitänyt käyttää lähtökohtana vuoden 2021 viimeistä neljännestä koko vuoden 2021 sijasta, koska vertailuarvona käytettyä maakaasun hintaa sovellettiin Malesiassa kyseisenä vuosineljänneksenä.

(84)

Komissio hylkäsi nämä väitteet. EcoCeres ei ensinnäkään esittänyt lisäperusteluja tai syitä energiahintaindeksin käytölle tuottajahintaindeksin sijaan. Toiseksi komissio totesi, että koko vuoden 2021 tuottajahintaindeksin käyttö oli asianmukaisempaa. Tutkimusajanjakso kattoi koko vuoden, minkä vuoksi inflaatiokorjaus laskettiin vertaamalla neljän vuosineljänneksen hintaindeksiä aiempaan samanpituiseen ajanjaksoon.

(85)

Ennakkoilmoitusta koskevissa huomautuksissaan EcoCeres esitti kolme väitettä, jotka koskivat työn vääristymättömiä kustannuksia. Ryhmä toisti väitteensä alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen:

(86)

Ensinnäkin komissio totesi paikan päällä tehdyissä tarkastuksissa kerättyjen tietojen perusteella, että suurin osa tuotannossa (esimerkiksi valvomoissa ja laboratorioissa) työskentelevästä henkilöstöstä oli suorittanut korkeakoulutuksen, joka vastasi korkea-asteen koulutusta ilman korkeakoulututkintoa eli alemman korkeakoulututkinnon alle jäävää tasoa. Malesian ammattiluokituksen (43) mukaan ammatit, jotka edellyttävät muun muassa korkea-asteen koulutusta, jonka seurauksena saatava tutkintonimike ei vastaa alinta korkeakoulututkintoa (eli kandidaatin tutkintoa), luokitellaan ”teknisen alan asiantuntijoiden” ryhmään. Siksi komissio katsoi, että tietoja oli asianmukaista käyttää Malesian teknisen alan asiantuntijoiden osalta vääristymättöminä työvoimakustannuksina.

(87)

Toiseksi Ilmian verkkosivustolla on tietoa kansallisesta palkkaindeksistä vain syyskuuhun 2018 asti. Työvoimakustannuksia oli kuitenkin mukautettava inflaatioon vuosilta 2016–2023. Sen vuoksi komissio vahvisti, että inflaatiokorjausta varten oli asianmukaista käyttää tuottajahintaindeksiä.

(88)

Lopuksi komissio katsoi, että Malesian tuntityökustannusten määrittäminen oli riittävän täsmällistä, kun otetaan huomioon, että työvoiman osuus kokonaistuotantokustannuksista oli alle 1,7 prosenttia ja että johdanto-osan 85 kappaleen c alakohdassa kuvattuun ryhmän ehdotukseen perustuvalla vertailuarvon uudelleenlaskennalla olisi vähäinen vaikutus laskennalliseen normaaliarvoon.

(89)

Johdanto-osan 86–88 kappaleessa esitetyistä syistä komissio hylkäsi EcoCeresin väitteet, jotka kuvataan johdanto-osan 85 kappaleessa, ja vahvisti väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 270 kappaleessa esitetyt päätelmät.

(90)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen EcoCeres toisti johdanto-osan 85 kappaleen a alakohdassa esitetyn väitteensä mukaisesti, että polkumyyntilaskelmissa käytettyjä vääristymättömiä työvoimakustannuksia olisi sovellettava suhteellisesti henkilöstön koulutuksen ja/tai osaamistason perusteella.

(91)

Lisäksi EcoCeres huomautti, että komission lopullisten päätelmien ilmoittamisen yhteydessä käyttämät vääristymättömät työvoimakustannukset Malesiassa olivat epäluotettavia, koska ne perustuivat a) vanhentuneisiin tietoihin, jotka edellyttivät inflaatiokorjausta, ja b) lähteeseen, joka tarjoaa työvoimakustannuksia koskevia tietoja liian yleisluontoisesti erottelematta niitä tuotannonalan ja taloudellisen toiminnan mukaan. Inflaatiokorjausta ei myöskään määritetty ajanjaksolle, joka vastaisi tarkasti tutkimusajanjaksoa. Lopuksi yritys väitti, että kahden eri lähteen käyttö – työvoimakustannusten osalta Malesian Institute of Labour Market Information and Analysis (ILMIA) ja työtuntien osalta Kansainvälinen työjärjestö (ILO) – vähensi entisestään vertailuarvon luotettavuutta.

(92)

EcoCeres huomautti, että aiemmassa tutkimuksessa (44) komissio tukeutui Malesian tilastokeskuksen (DOSM) tietoihin palkkojen ja työtuntien osalta. Yritys toimitti myös vääristymättömiä työvoimakustannuksia koskevan laskelman, joka perustui a) DOSM:n tietoihin tuntipalkasta ja b) eri julkisista lähteistä saatuihin tietoihin ylimääräisistä työvoimakustannuksista, erityisesti erityyppisistä sosiaaliturvamaksuista.

(93)

Komissio tarkasteli väitettä. Kun otetaan huomioon, että DOSM:n tiedot olivat saatavilla tutkimusajanjaksolta ja juuri siltä tuotannonalalta, johon biodieselin tuotanto kuuluu, ja että myös ylimääräisistä työvoimakustannuksista oli saatavilla tietoja, vääristymättömien työvoimakustannusten määrittämiseen oli tosiaankin asianmukaisempaa käyttää EcoCeresin ehdottamia lähteitä. Nämä yrityksen toimittamat lisätiedot sisälsivät kaikki vääristymättömien tuntikohtaisten työvoimakustannusten muodostamiseksi tarvittavat tekijät, kuten palkat, työtunnit, sosiaaliturvamaksut ja muut työnantajalle aiheutuneet työvoimakustannukset. Näin ollen komissio tarkisti vääristymättömiä työvoimakustannuksia.

(94)

Kun otetaan huomioon johdanto-osan 91 ja 92 kappaleessa kuvattua EcoCeresin väitettä koskevat komission päätelmät, johdanto-osan 90 kappaleessa kuvatusta yrityksen väitteestä tulee merkityksetön. Tarkistetussa vertailuarvossa otetaan huomioon tuotannonala mutta ei työntekijöiden koulutus- ja osaamistasoa. Ecoceresille ja asianomaisille osapuolille ilmoitettiin tarkistetusta viitearvosta täydentävillä päätelmillä, ja niille annettiin mahdollisuus esittää huomautuksia.

(95)

Täydentävien lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen EcoCeres esitti huomautuksia työvoimakustannusten tarkistetusta laskelmasta. Yksi huomioon otetuista seikoista oli irtisanomiskorvaus, johon työntekijällä on oikeus, jos hän on työskennellyt vähintään 12 kuukautta ja hänen kuukausipalkkansa on ollut enintään 4 000 MYR (Malesian ringgitiä). Työntekijällä on työsuhteen keston mukaan oikeus 10, 15 tai 20 päivän irtisanomiskorvaukseen. Koska laskennallinen kuukausipalkka oli hieman yli 4 000 MYR, osapuoli väitti, että komission olisi käytettävä varovaista lähestymistapaa ja sisällytettävä vertailuarvon laskentaan kymmenen päivän irtisanomiskustannukset.

(96)

Komissio vahvisti käytetyn menetelmän lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen. Komissio käytti tasapainoista lähestymistapaa ja sisällytti vertailuarvon laskentaan 15 päivän irtisanomiskorvauksen. Keskimääräisessä kuukausipalkassa ei tehty eroa kemianteollisuuden eri työpaikkojen (tuotanto, hallinto, johto) välillä. Komissio katsoi, että oli erittäin todennäköistä, että suurin osa työntekijöistä sai palkkaa alle 4 000 MYR, joten heillä olisi lain nojalla oikeus irtisanomiskorvaukseen.

(97)

Johdanto-osan 48–94 kappaleessa käsiteltyjen alustavia ja lopullisia päätelmiä koskevien huomautusten perusteella komissio tarkisti tiettyjen tuotannontekijöiden vääristymättömiä kustannuksia seuraavasti:

Taulukko 1

Tiettyjen tuotannontekijöiden vääristymättömät kustannukset

(98)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen EcoCeres ja Zhuoyue toimittivat huomautuksia, jotka koskivat vääristymättömien myynti-, hallinto- ja yleiskustannusten ja voiton määrittämistä, erityisesti kolmen muun orgaanisten kemikaalien alalla toimivan malesialaisyrityksen sisällyttämistä vääristymättömien myynti-, hallinto- ja yleiskustannusten ja voiton määrittämiseen käytettyjen yritysten joukkoon.

(99)

Molemmat osapuolet huomauttivat, että kyseiset kolme orgaanisten kemikaalien tuottajaa valmistivat liian erilaisia tuotteita, jotta niiden tiedot voisivat vastata biodieselin tuottajan taloudellisia tietoja. Ei myöskään ollut selvää, miten niiden taloudelliset tiedot edustivat puuttuvaa tuotantoprosessia eli biodieselin tuotantoa vetykäsittelyn avulla, koska yksikään lisätyistä yrityksistä ei tuottanut biodieseliä.

(100)

Lisäksi EcoCeres väitti, ettei komissio selittänyt, miksi tuotantoprosessilla oli merkittävä vaikutus myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksiin ja voittoon.

(101)

EcoCeres totesi myös, että käyttäessään Orbis-tietokannasta saatuja malesialaisten orgaanisten kemikaalien tuottajien taloudellisia tietoja komissio toimi vastoin aiempia perustelujaan, sillä tässä tutkimuksessa komissio oli aiemmin hylännyt taloudelliset tiedot, jotka eivät olleet riittävän yksityiskohtaisia, jotta niiden avulla voitaisiin yksilöidä esimerkiksi biodieselin tuotantoon suoraan liittyvässä segmentissä toimivan yrityksen taloudelliset tulokset. Ryhmä huomautti, että myöskään Orbis-tietokannasta saadut taloustiedot eivät sisältäneet yksityiskohtaisia segmenttitietoja.

(102)

Lisäksi EcoCeres viittasi aiempiin tutkimuksiin (45), joissa komissio käytti muita kuin tutkimuksen kohteena olevaa tuotetta koskevia taloudellisia tietoja ainoastaan, jos tutkimuksen kohteena olevan tuotteen tuottajilta ei ollut saatavissa taloudellisia tietoja.

(103)

EcoCeres väitti lisäksi, että jos komissio pitää välttämättömänä laajentaa vääristymättömien myynti-, hallinto- ja yleiskustannusten ja voiton määrittämiseen käytettävien yritysten joukkoa, sen olisi noudatettava jotakin seuraavista vaihtoehdoista (jotka esitetään paremmuusjärjestyksessä):

(104)

Ennakkoilmoituksen jälkeen EcoCeres toimitti neljän Malesiassa toimivan biodieselin tuottajan päivitetyt tilinpäätökset tilivuodelta 2023 (aiemmin toimitetut tiedot kattoivat tilivuoden 2022). Ryhmä hankki tilinpäätökset Malesian paikallisesta rekisteristä.

(105)

Komissio vahvisti, että vääristymättömien myynti-, hallinto- ja yleiskustannusten ja voiton määrittämiseen käytettävien yritysten joukkoa oli todellakin tarpeen laajentaa, jotta se vastaisi eri tuotantoprosessien eroja, erityisesti niiden kannattavuuseroja. Neste on unionin tuottaja, joka valmistaa biodieseliä kasviöljyjen vetykäsittelyn avulla. Sen myyntimarginaali oli tutkimusajanjaksolla 730–880 euroa tonnilta (49), kun taas alustavassa vaiheessa ilmoitettu transesteröinnillä tuotetun biodieselin tavoitevoitto (joka ihannetapauksessa saavutetaan tilanteessa, jossa unionin tuottajille ei aiheudu vahinkoa) oli merkittävästi pienempi (noin 200 euroa tonnilta). Siksi komissio toisti väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 282 kappaleessa esittämänsä päätelmät, joiden mukaan sen on määritettävä Malesian osalta vääristymättömien ja kohtuullisten myynti-, hallinto- ja yleiskustannusten ja voiton määrät, jotka kuvastavat tuotantoprosessien eri tyyppejä. Kun otetaan huomioon näihin kahteen tuotantomenetelmään liittyvät kustannus- ja kannattavuuserot, normaaliarvon määrittämisessä käytettyjen myynti-, hallinto- ja yleiskustannusten ja voiton määrien oli oltava seuraavien määrien yhdistelmä, jotta niitä voitiin pitää kohtuullisina perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan a alakohdassa tarkoitetulla tavalla: i) transesteröinnillä tuotettuun biodieseliin liittyvät myynti-, hallinto- ja yleiskustannukset ja voitto sekä ii) kasviöljyjen vetykäsittelyllä tuotettuun biodieseliin liittyvät myynti-, hallinto- ja yleiskustannukset ja voitto. Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 279 kappaleessa selitetään, komissio löysi helposti tietoja biodieselin tuottajista, jotka käyttivät tuotannossaan transesteröintiä. Sen sijaan saatavilla ei ollut helposti tietoa biodieselin tuottajista, jotka hyödyntäisivät kasviöljyjen vetykäsittelyä Malesiassa. Siksi komissio tarkasteli sellaisten malesialaisten tuottajien myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksia ja voittoa, jotka toimivat vastaavalla alalla kuin kasviöljyjen vetykäsittelyyn turvautuvat biodieselin tuottajat.

(106)

Komissio oli EcoCeresin kanssa eri mieltä NACE-koodista: sen avulla voidaan tunnistaa yritykset, jotka toimivat samankaltaisella alalla eli alalla, johon biodieselin tuotanto kuuluu. NACE-koodi 10.41 kuuluu ryhmään 10 – Elintarvikkeiden valmistus. Siksi sitä ei voitu katsoa biodieselin tuotantoa vastaavan alan hallinto-, myynti- ja yleiskustannusten ja voiton lähteeksi.

(107)

Näin ollen komissio vahvisti väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 279–284 kappaleessa kuvatun menetelmänsä eli sen, että Malesian biodieselin tuottajien taloudellisia tietoja oli täydennettävä Malesiassa toimivien orgaanisten kemikaalien tuottajien taloudellisilla tiedoilla.

(108)

Komissio otti kuitenkin huomioon EcoCeresin lisämateriaalina toimittamat malesialaisten biodieselin tuottajien ja malesialaisten orgaanisten kemikaalien tuottajien tilinpäätökset.

(109)

Orbis-tietokannasta saatiin tältä osin taloustiedot yli 80 malesialaisyrityksestä, jotka on luokiteltu NACE-koodiin 20.14. EcoCeres toimitti vain kuuden tällaisen yrityksen tilinpäätökset. Ensinnäkin komissio totesi, että tilinpäätösten taloudelliset tiedot vastasivat Orbis-tietokannan lukuja. Toiseksi koska NACE-koodiin 20.14 luokitellut yritykset eivät välttämättä tuota biodieseliä vaan pikemminkin auttavat arvioimaan myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksia ja voittoa laajemmalla sektorilla, tarkempaan analyysiin, kuten tutkimuksen kohteena olevaan tuotteeseen suoraan liittyvän segmentin määrittämiseen, ei ole tarvetta. Koska Malesiassa toimii suuri määrä orgaanisten kemikaalien tuottajia, ei voida sulkea pois sitä mahdollisuutta, että osapuoli toimitti ainoastaan tilinpäätökset, jotka johtaisivat sille edulliseen arvioon vääristymättömistä myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksista ja voitosta. Näin ollen komissio päätti käyttää kaikkia edellä mainittuja, saatavilla olevia taloudellisia tietoja: biodieselin tuottajien tilinpäätöksiä, orgaanisten kemikaalien tuottajien tilinpäätöksiä ja Orbis-tietokannan taloudellisia tietoja Malesiassa toimivista orgaanisten kemikaalien tuottajista.

(110)

Lisäksi komissio haluaa selventää, että Orbis-tietokannan taloudelliset tiedot eivät ole epätarkoituksenmukaisia. Edustavaa maata valittaessa tarkkojen tilinpäätösten saatavuus saattaa olla syy valita jokin maa muiden maiden sijaan. Se ei kuitenkaan tarkoita, että Orbis-tietokannan taloudellisia tietoja ei voitaisi hyväksyä vääristymättömien myynti-, hallinto- ja yleiskustannusten ja voiton määrittämiseen.

(111)

Komissio tarkasteli tapaa, jolla se oli tutkinut Orbis-tietokannassa Malesiassa toimivia orgaanisten kemikaalien tuottajia. Komissio havaitsi käyttäneensä tahattomasti NACE-koodin 20.14 lisäksi muiden Orbis-tietokannan toimialaluokitusten vastaavia koodeja.

(112)

Sujuvoittaakseen vääristymättömien myynti-, hallinto- ja yleiskustannusten ja voiton sekä erityisesti Malesiassa toimivien orgaanisten kemikaalien tuottajien joukon määrittämistä komissio tarkisti Orbis-tietokannasta tekemäänsä hakua. Lopullisessa vaiheessa komissio tarkasteli vain yrityksiä, jotka käyttivät NACE-koodia 20.14 yhtenä ensisijaisista koodeistaan tässä toimialaluokituksessa, ja valitsi lisäksi vain yrityksiä, joilta oli saatavissa konsolidoimattomat tilinpäätökset vuodelta 2022 tai 2023 sekä seuraavat taloudelliset tiedot: liikevaihto, tuotteiden myyntikustannukset ja voitto. Kun haun tuloksena löytyi yritys, jonka tilinpäätöksen EcoCeres oli hankkinut Malesian paikallisesta rekisteristä, Orbis-tietokannan tietojen sijasta käytettiin tilinpäätöstä. Tältä osin todettiin, että yhtä väitettyä orgaanisten kemikaalien tuottajaa, jonka tilinpäätöksen EcoCeres oli toimittanut (Pacific Oleochemicals Sdn Bhd), ei ollut luokiteltu Orbis-tietokannassa NACE-koodilla 20.14. Tätä yritystä ei otettu huomioon vääristymättömien myynti-, hallinto- ja yleiskustannusten ja voiton määrityksessä.

(113)

Komissio hylkäsi EcoCeresin väitteen, jonka mukaan komission olisi oikaistava orgaanisten kemikaalien tuottajien painotusta laskiessaan myynti-, hallinto- ja yleiskustannusten sekä voiton painotettua keskiarvoa. Orgaanisten kemikaalien tuottajien myytyjen tuotteiden kokonaiskustannukset olivat todella korkeammat kuin biodieselin tuottajien myytyjen tuotteiden kokonaiskustannukset. Komissio kuitenkin katsoi, että biodieselin tuottajat olivat riittävän hyvin edustettuja painotetun keskiarvon laskennassa, koska ne olivat yksittäin paljon suurempia yrityksiä kuin orgaanisten kemikaalien tuottajat.

(114)

Komissio kuitenkin oikaisi yksittäisten yritysten painotusta laskiessaan myynti-, hallinto- ja yleiskustannusten ja voiton painotettua keskiarvoa. Niistä yrityksistä, joista oli saatavana taloustietoja molemmilta tilivuosilta (2022 ja 2023), komissio käytti kahden vuoden keskiarvoa sen sijaan, että olisi vain laskenut yhteen kahden vuoden luvut, välttääkseen tilanteen, jossa yrityksen taloustiedot laskettaisiin kahteen kertaan mukaan painotettuun keskiarvoon.

(115)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen EBB suhtautui vastineessaan myönteisesti orgaanisten kemikaalien tuottajien sisällyttämiseen vääristymättömien myynti-, hallinto- ja yleiskustannusten ja voiton määrittämiseen ja väitti, että komission olisi turvauduttava ainoastaan niiden taloudellisiin tietoihin. Valituksen tekijä toisti tältä osin, että vähittäismyynnissä myytävään dieselpolttoaineeseen sovellettava automaattinen hinnoittelumekanismi, jäljempänä ’APM’, ja hallituksen vahvistama biodieselin hinta vääristivät Malesian biodieselin tuottajien myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksia ja voittoa.

(116)

APM:n osalta EBB viittasi kansainvälisen kestävän kehityksen instituutin (International Institute for Sustainable Development (50)), jäljempänä ’IISD’, raporttiin, jossa väitetään, että APM vaikutti vähittäishinnan lisäksi koko tuotantoketjuun. Valituksen tekijä syytti EcoCeresiä APM:n toiminnan vääristämisestä vastineissaan, varsinkin sen väittäessä, että APM vain määrittää polttoaineen kiinteän hinnan vähittäistasolla ja että polttoaineen kiinteät hinnat ovat vain kuluttajien ja tiettyjen taloudenalojen saatavilla.

(117)

Biodieselin kiinteän hinnan osalta EBB viittasi seuraaviin tietoihin:

(118)

APM:n osalta komissio katsoi, että EBB ei toimittanut näyttöä tuen jakautumisesta arvoketjussa. Ensinnäkin IISD:n raportissa todetaan vain, että APM paitsi määrittää polttoaineen hinnan asiakkaalle myös sääntelee voittoja ja hyödykkeitä tuotantopuolella (vähittäismyyjän osalta vähittäishinnan muodostamiseen sovellettavan APM-kaavan avulla). Toiseksi UTM:n tutkimuksessa laskettiin, miten fossiilisen polttoaineen hintaa korkeampi biodieselin hinta edisti tuen korottamista, joka oli tarpeen polttoaineen kiinteän vähittäishinnan ja vähittäismyyjän todellisen kustannuksen välisen eron kattamiseksi. Vaikka komissio myönsi, että vähittäismyyjälle maksettu tuki antaa tietyn takeen edullisesta myyntihinnasta biodieselin tuottajalle, on otettava huomioon, että kun B10-sekoituksen rahoituksen arvioitiin vuonna 2023 olevan 9,7 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria, tuki olisi 0,005 Malesian ringgitiä litralta tällaista sekoitusta (56). Näin ollen vaikutus biodieselin tuottajaan on merkityksetön.

(119)

Väitteestä, joka koski biodieselin kiinteää hintaa, komissio totesi, ettei EBB ole toimittanut riittävää näyttöä. Osapuolen käyttämät lähteet ovat peräisin vuosilta 2015 ja 2017 eli paljon ennen tämän tutkimuksen tutkimusajanjaksoa. Komissio ei myöskään pystynyt selvittämään nykyisiä virallisia lähteitä, jotka vahvistaisivat Malesian hallituksen sääntelemän biodieselin hinnoittelumekanismin olemassaolon.

(120)

Näin ollen komissio hylkäsi johdanto-osan 115–117 kappaleessa kuvatut EBB:n väitteet.

(121)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen EcoCeres toisti, että orgaanisten kemikaalien luokka oli liian laaja. Vaikka biodieselin tuotanto oli kannattavampaa vetykäsittelyllä kuin transesteröinnillä, EcoCeres väitti, että komissio ei selittänyt, miten orgaanisten kemikaalien tuottajien laaja ryhmä edusti vetykäsittelyä paremmin kuin samankaltaisen tuotteen tuotanto (biodiesel transesteröinnillä). EcoCeres katsoi tältä osin, että jos komissio haluaa laajentaa soveltamisalaa koskemaan myös muita kuin biodieselin tuottajia, sen olisi käytettävä NACE-koodia 10.14, johon sisältyy suoraan kasviöljyjen vetykäsittely.

(122)

Komissio muistutti, että kuten johdanto-osan 105 kappaleessa selitetään, kaikki biodieselin tuottajat, joista oli saatavilla taloudellisia tietoja, valmistivat biodieseliä transesteröinnillä. Lisäksi tutkimuksen asiakirja-aineistossa olevat tiedot osoittivat selvästi, että tuottajien kannattavuustaso oli erilainen sen mukaan, käyttivätkö ne tuotannossa vetykäsittelyä vai transesteröintiä. Sen vuoksi oli tarpeen ottaa mukaan myös muita yrityksiä, jotta voitiin tarkasti määrittää vastaava, vääristymätön ja kohtuullinen määrä myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksia ja voittoa, jotka edustavat koko biodieselteollisuutta käytetystä tuotantoprosessista riippumatta. Komissio on eri mieltä EcoCeresin kanssa yrityksen ehdottamasta NACE-koodista. Kuten johdanto-osan 106 kappaleessa selitetään, NACE-koodi 10.14 koskee kasviöljyjen hydrausta elintarviketeollisuudessa. Sen vuoksi elintarvikeyritysten kannattavuutta ei voida käyttää vertailukohtana polttoainetta tuottavien yritysten kannattavuudelle. Tässä tilanteessa biodieselin tuottajien kanssa samalla teollisella sektorilla (orgaanisten kemikaalien tuotanto) toimivien yritysten taloudelliset tulokset ovat selvästi sopivin vastine vetykäsittelymenetelmää käyttävien tuottajien myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksille ja voitolle.

(123)

Näin ollen komissio hylkäsi väitteen.

(124)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen EcoCeres toisti väitteensä, joka koski orgaanisten kemikaalien tuottajien painoarvoa vääristymättömien myynti-, hallinto- ja yleiskustannusten ja voiton määrittämisessä (ks. johdanto-osan 103 kappaleen d alakohta). Yritys toi erityisesti esiin orgaanisten kemikaalien tuottajien määrän (93 yritystä) verrattuna biodieselin tuottajiin (7) tietoaineistossa.

(125)

Komissio hylkäsi väitteen ja vahvisti 113 kappaleessa esitetyt päätelmänsä. Se katsoi erityisesti, että yritysten lukumäärällä ei ollut merkitystä. Edustavuus määräytyi pikemminkin laskennassa käytetyn biodieselin tuottajien myymien tuotteiden kustannusten painoarvon perusteella.

(126)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen esittämissään huomautuksissa EcoCeres esitti seuraavat huomautukset yrityksistä, jotka otettiin huomioon vääristymättömien myynti-, hallinto- ja yleiskustannusten ja voiton määrittämisessä:

(127)

Komissio tutki huomautukset ja tarvittaessa tarkisti vääristymättömien myynti-, hallinto- ja yleiskustannusten ja voiton määrittämistä seuraavasti:

(128)

EcoCeresille ja asianomaisille osapuolille ilmoitettiin edellä mainituista muutoksista täydentävillä päätelmillä, ja niille annettiin mahdollisuus esittää huomautuksia.

(129)

Komissio hylkäsi pyynnön sisällyttää Pacific Oleochemicals Sdn Bhd vääristymättömiä myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksia ja voittoa koskeviin laskelmiin. Yritys on luokiteltu eri teollisuusluokituskoodiin, eikä komissiolla ollut asiakirja-aineistossa mitään varmaa näyttöä siitä, että yrityksen pääasiallinen toiminta olisi luokiteltava NACE-koodiin 20.14 eli muiden orgaanisten peruskemikaalien valmistukseen.

(130)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen EcoCeres toisti väitteensä kuljetukseen liittyvistä kustannuksista, jotka sisältyivät komission käyttämiin vääristymättömiin myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksiin. Tältä osin se viittasi siihen, että normaaliarvoa ja vientihintaa verrattiin noudettuna lähettäjältä -tasolla, ja unionin yleisen tuomioistuimen päätökseen asiassa Sinopec Chongqing SVW Chemical (57), jossa tuomioistuin vahvisti, että komission on varmistettava, että vertailuarvon laskennassa käytettyjen yritysten myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksista vähennetään kuljetuskustannukset.

(131)

Komissio käytti paikallisesta rekisteristä saatujen tilinpäätöstietojen ja Orbis-tietokannasta saatujen taloudellisten tietojen yhdistelmää. Se, että tilinpäätöksen ”myyntikulut” tai Orbis-tietokannan ”muut toimintakulut” voivat sisältää kuljetukseen liittyviä kustannuksia, ei välttämättä tarkoita, että kyseisille yrityksille aiheutuu tällaisia kustannuksia. Itse asiassa 19 tilinpäätöksestä, jotka olivat helposti saatavilla tässä tutkimuksessa, vain yhden liitetiedoissa todettiin, että yritykselle oli aiheutunut kuljetuskustannuksia. Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 280 kappaleessa jo selitettiin, tämän yrityksen tapauksessa komissio vähensi kuljetukseen liittyvät kustannukset vääristymättömien myynti-, hallinto- ja yleiskustannusten laskennassa käytetyistä myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksista.

(132)

Lisäksi, kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 295 kappaleessa selitetään, komissio päätti verrata vientihintaa ja normaaliarvoa noudettuna lähettäjältä -tasolla. Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 291 ja 296 kappaleessa selitetään, normaaliarvo muodostettiin noudettuna lähettäjältä -tasoa vastaavalla kaupan portaalla käyttämällä tuotantokustannuksia sekä hallinto-, myynti- ja yleiskustannuksia ja voittoa, joita pidettiin kohtuullisena kyseisellä kaupan portaalla. Näin ollen normaaliarvon saattamiseksi noudettuna lähettäjältä -tasolle ei ollut tarpeen tehdä oikaisuja.

(133)

Unionin yleinen tuomioistuin muistutti asiassa CCCME antamassaan tuomiossa, jonka se antoi asiassa Sinopec antamansa tuomion jälkeen, että jos osapuoli vaatii oikaisuja perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan mukaisesti, jotta normaaliarvo ja vientihinta olisivat vertailukelpoisia polkumyyntimarginaalin määrittämiseksi, oikeuskäytännön mukaisesti kyseisen osapuolen on osoitettava väitteensä olevan perusteltu. Todistustaakka sen osoittamisesta, että perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan a–k alakohdassa luetellut erityiset oikaisut on tehtävä, kuuluu niille, jotka haluavat käyttää niitä (58). Tästä seuraa, että tässä tapauksessa, kuten tässä tutkimuksessakin, oli oikeuskäytännön mukaisesti asianomaisten osapuolten tehtävä osoittaa, että niiden tutkimuksen aikana esittämän näytön valossa pyydetty oikaisu oli tarpeen (59).

(134)

Unionin yleinen tuomioistuin katsoi tämän jälkeen, että vaikka oikaisujen tekeminen voi osoittautua perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan mukaisesti tarpeelliseksi, jotta huomioon voidaan ottaa vientihinnan ja normaaliarvon väliset erot, jotka vaikuttavat niiden vertailukelpoisuuteen, tällaisia vähennyksiä ei voida tehdä laskennallisen arvon osalta, joka ei ole näin ollen todellinen. Koska tällainen arvo on määritetty keinotekoisesti, siihen eivät yleensä vaikuta tekijät, jotka voisivat heikentää sen vertailukelpoisuutta (60). Kuten CCCME:n tapauksessa, myös tarkasteltavana olevassa tapauksessa tuotelajikohtaisen normaaliarvon muodostamiseen noudettuna lähettäjältä -tasolla sisältyi kohtuullinen määrä myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksia, eikä saatavilla ollut tietoja, jotka osoittaisivat, että asianomaisten malesialaisten yritysten myynti-, hallinto- ja yleiskustannukset sisältäisivät kuljetuskustannuksia toimituksesta asiakkaille. Kuten johdanto-osan 131 kappaleessa selitettiin, aina kun tällaista näyttöä esitettiin, tietoja oikaistiin vastaavasti. Kun otetaan huomioon komission harkintavalta perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan soveltamisessa (61), komission lähestymistapa noudatti viimeisintä oikeuskäytäntöä, joka koski perusteettomia väitteitä siitä, että normaaliarvon muodostamisessa 2 artiklan 6 a kohdan a alakohdan mukaisesti käytetyt myynti-, hallinto- ja yleiskustannukset, joita komissio pitää kohtuullisina noudettuna lähettäjältä -tasolla, sisältävät kuljetuskustannuksia. Tämän vuoksi väite hylättiin.

(135)

Kun otetaan huomioon johdanto-osan 98–134 kappaleessa esitetyt alustavia päätelmiä koskevat huomautukset, tarkistetut vääristymättömät myynti-, hallinto- ja yleiskustannukset olivat 5,88 prosenttia ja voitto 11,78 prosenttia. Komissio katsoi, että näihin lukuihin perustuvat myynti-, hallinto- ja yleiskustannukset ja voitto olivat kohtuullisia noudettuna lähettäjältä -tason kaupassa.

(136)

Alustavassa vaiheessa komissio hyväksyi otokseen valittujen vientiä harjoittavien tuottajien tietyt pyynnöt, jotka koskivat niiden omien kustannusten käyttämistä normaaliarvon muodostamiseksi, jos yritykset pystyivät osoittamaan, että tietyt tuotantopanokset ostettiin markkinaolosuhteissa, esimerkiksi että kyseiset tuotantopanokset tuotiin suoraan kolmannesta maasta ilman kiinalaisen välittäjän osallistumista, että toimittajat eivät olleet etuyhteydessä vientiä harjoittaviin tuottajiin, että hinnoista neuvoteltiin ja että ne maksettiin ulkomaan valuutassa.

(137)

Komissio ei kuitenkaan hyväksynyt Indonesiasta peräisin olevan käytetyn ruokaöljyn ja palmujätevesilietteen kustannuksia väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 232, 238 ja 263 kappaleessa käsiteltyjen, käytetyn ruokaöljyn ja palmujätevesilietteen vääristymättömien kustannusten määrittämistä koskevien päätelmiensä mukaisesti.

(138)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen otokseen valitut vientiä harjoittavat tuottajat toistivat, ettei tällainen lähestymistapa ollut perusteltu. Koska yksityiskohtaiset perustelut koskivat yrityskohtaisia tietoja, komissio käsitteli huomautuksia yrityskohtaisissa lopullisissa päätelmissä.

(139)

Ottaen huomioon johdanto-osan 56–59 kappaleessa kuvatut näkökohdat, jotka koskevat käytetyn ruokaöljyn ja palmujätevesilietteen vääristymättömien kustannusten määrittämistä, komissio hylkäsi johdanto-osan 138 kappaleessa mainitut väitteet.

(140)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen Jiaao esitti huomautuksia menetelmästä, jota komissio käytti korvatessaan ryhmän käyttämien eri raaka-ainetyyppien kustannukset vääristymättömillä kustannuksilla. Ryhmä esitti ehdotuksia siitä, mitä vertailuarvoa olisi sovellettava näiden raaka-aineiden vääristymättömien kustannusten huomioon ottamiseksi. Samanaikaisesti ryhmä kuvaili näitä raaka-aineita käytetyn ruokaöljyn eri tyypeiksi.

(141)

Komissio hylkäsi väitteen, koska tutkimusajanjaksolla ryhmä myi unioniin biodieseliä, joka oli valmistettu useista raaka-aineista. Tätä tukivat vastaava myyntidokumentaatio sekä Jiaaon hankkima kestävyyssertifikaatti (62). Sen vuoksi ei ollut asianmukaista käyttää yhtä vertailuarvoa kaikentyyppisten raaka-aineiden osalta. Kuten 3.1 jaksossa selitettiin, komissio havaitsi epäjohdonmukaisuuksia ryhmän raaka-ainekirjanpidossa, vastaavissa hankinta-asiakirjoissa ja tämän tutkimuksen yhteydessä toimitetuissa tiedoissa. Komissio käytti käytettävissä olevia tietoja ja sovelsi edustavan maan vääristymättömiä kustannuksia poistaakseen normaaliarvon aliarvostuksen riskin.

(142)

Johdanto-osan 140 kappaleessa kuvatun Jiaaon väitteen yksityiskohdat esitettiin ainoastaan ryhmän toimittamien, alustavia päätelmiä koskevien huomautusten arkaluonteisessa versiossa. Siksi komissio käsitteli huomautuksia yksityiskohtaisesti yrityskohtaisissa lopullisissa päätelmissä.

(143)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen EcoCeres väitti, että menetelmä, jota komissio käytti ryhmän tapauksessa, johti myynti-, hallinto- ja yleiskustannusten ja voiton kaksinkertaiseen laskentaan. Väitteen yksityiskohdat esitettiin ainoastaan ryhmän vastineen arkaluonteisessa versiossa. Siksi väitettä käsiteltiin yksityiskohtaisesti yrityskohtaisissa lopullisissa päätelmissä.

(144)

Tältä osin komissio katsoi, että menetelmässä otettiin kokonaisuudessaan huomioon kaikki ne kustannustekijät, jotka olivat merkityksellisiä noudettuna lähettäjältä -tason kaupan portaalle, jolla normaaliarvo muodostettiin, sekä voitto normaaliarvon muodostamisessa, ilman näiden kustannustekijöiden tai voiton kaksinkertaista laskentaa. Näin ollen komissio hylkäsi osapuolen väitteet, jotka kuvattiin johdanto-osan 143 kappaleessa.

(145)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen eräät vientiä harjoittavat tuottajat esittivät huomautuksia myös menetelmästä, jolla komissio määritti vääristymättömien kustannusten arvon edustavassa maassa tehtaan portilla, sikäli kuin kyse on kustannuksista, jotka aiheutuvat tiettyjen tuotantopanosten kuljettamisesta rajalta tehtaan portille.

(146)

Komissio otti nämä huomautukset huomioon, kun se oli perusteltua, ja tarkisti kuljetuskustannusten laskentaa. Koska nämä tiedot ovat arkaluonteisia ja yrityskohtaisia, yksityiskohdista ilmoitettiin asianomaisille vientiä harjoittaville tuottajille yrityskohtaisissa lopullisissa päätelmissä.

(147)

Määrittäessään normaaliarvoa alustavassa vaiheessa komissio oikaisi normaaliarvoa tarvittaessa sivutuotteiden vääristymättömän arvon perusteella. Käsiteltävänä olevassa tapauksessa sivutuotteet olivat luonteeltaan sellaisia, että niitä ei käytetty uudelleen biodieselin tuotannossa vaan ne myytiin kolmansille osapuolille. Sen vuoksi sivutuotteiden vääristymätön arvo vähennettiin normaaliarvosta eikä biodieselin tuotannossa käytettyjen materiaalien vääristymättömästä arvosta.

(148)

Jiaao väitti ennakkoilmoitusta ja alustavia päätelmiä koskevissa huomautuksissaan seuraavaa:

(149)

Ensinnäkin komissio haluaa huomauttaa Jiaaon perustelujen olevan epäjohdonmukaisia: ryhmä väitti yhtäältä, ettei tuotantopanosten kulutuksella ole merkitystä sivutuotteiden myynnin kannalta, koska tuotantopanoksia käytetään samanaikaisesti biodieselin tuotannossa. Toisaalta ryhmä kuitenkin väitti, että komission olisi pitänyt vähentää sivutuotteiden tuotannossa kuluneiden tuotantopanosten määrä ilmoitetusta kokonaiskulutusmäärästä.

(150)

Komissio noudatti joka tapauksessa vakiintunutta käytäntöään tehdessään sivutuotteiden oikaisua. Jos sivutuote myydään kolmannelle osapuolelle riippumatta siitä, onko se etuyhteydessä vai ei, sen vääristymätön arvo edustavasta maasta edustaa sivutuotteen myynnin arvoa eikä sen kustannusta. Tällainen vääristymätön myyntiarvo muodostuu tällaisen sivutuotteen tuottajan tuotantokustannuksista, myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksista sekä voitosta. Tämän vuoksi tällaisen sivutuotteen vääristymätön arvo on vähennettävä laskennallisen normaaliarvon kokonaisarvosta.

(151)

Näin ollen komissio hylkäsi Jiaaon väitteet sivutuotteiden oikaisusta.

(152)

Kuten johdanto-osan 48–151 kappaleessa kuvataan, komissio tarkisti polkumyyntimarginaaleja asianomaisten osapuolten väitteiden johdosta.

(153)

Lopulliset polkumyyntimarginaalit – ilmaistuina prosentteina CIF-hinnasta (kulut, vakuutus ja rahti maksettuina) unionin rajalla tullaamattomana – ovat seuraavat:

(154)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen EcoCeres havaitsi muutoksia EBB:n makrotaloudellisissa tiedoissa (myyntimäärien lasku) ja väitti, että koska makrotaloudelliset luvut oli ekstrapoloitu vain EBB:n jäsenten ja/tai EBB:n oikeudellisten edustajien asiakkaiden tietojen pohjalta, ne eivät edustaneet unionin tuotannonalaa kokonaisuudessaan ja olivat puolueellisia.

(155)

Komissio totesi, että EBB oli päivittänyt makrotaloudellisia tietoja tarkastuskäynnin aikana havaittujen virheiden vuoksi. Komissio päätteli, että nämä makrotaloudelliset tiedot olivat unionin tuotannonalan kannalta edustavia. Ensinnäkään EcoCeres ei kyseenalaistanut väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 2 kappaletta siitä, soveltuiko EBB edustamaan unionin biodieselteollisuutta. Toiseksi tiedot perustuivat EBB:n ekstrapolointien osalta otokseen yrityksistä, joiden osuus unionin tuotannosta oli yli 40 prosenttia, ja koskivat vain kahta indikaattoria. Näiden indikaattoreiden osalta EBB ei löytänyt vaihtoehtoisia tietoja eli työllisyys- ja myyntimääriä unionissa (63).

(156)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen CCCMC oli eri mieltä siitä, että EBB:n vastaus makrotaloudellisia tietoja koskevaan kyselyyn olisi WTO:n vaatimusten mukaista varmaa näyttöä. Osapuoli väitti, että käsiteltävänä oleva tapaus on samankaltainen kuin tapaus EU – Biodiesel (Argentina) (DS473 (64)) ja ettei mikään viittaa siihen, että komissio olisi noudattanut ”erityistä huolellisuutta” varmistaakseen, että EBB:n tiedot pitivät paikkansa. CCCMC arvosteli väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 308 kappaleessa esitettyä komission toteamusta, jonka mukaan yksikään osapuoli ei ollut esittänyt huomautuksia EBB:n toimittamasta, unionin tuotantoa koskevasta luvusta, sillä perusteella, että viimeinen versio toimitettiin pitkän ajan kuluttua alustavan vaiheen kannalta merkityksellisten tietojen toimittamiselle asetetun määräajan päättymisestä (eikä CCCMC:llä ollut näin ollen takeita siitä, että komissio olisi käsitellyt huomautuksia väliaikaista tullia koskevan asetuksen soveltamiseksi). CCCMC arvosteli kestäviin lentopolttoaineisiin liittyviä komission arvioita koskevien yksityiskohtaisten tietojen puuttumista sekä sitä, miten markkinatietopalvelujen tarjoaja Stratas keräsi tietoja, ottaen erityisesti huomioon erot Stratasin vahvistamassa unionin kokonaiskulutuksessa (saatavilla asiakirjassa t24.004736) ja komission vahvistamassa unionin kokonaiskulutuksessa (ks. väliaikaista tullia koskevan asetuksen taulukko 2).

(157)

Komissio totesi, että väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 308 kappaleessa tarkastellaan tosiseikkoja ja ettei yksikään osapuoli todella ollut esittänyt huomautuksia unionin tuotantoa koskevasta EBB:n luvusta menettelyn missään vaiheessa. CCCMC ei koskaan esittänyt (vaihtoehtoisia) lukuja unionin biodieselin tuotannolle. Sen sijaan CCCMC tukeutui komission esittämiin lukuihin, kuten CCCMC:n alustavista päätelmistä esittämistä huomautuksista käy ilmi (65). Komissio vertasi kaikkia lopullisessa vaiheessa asiakirja-aineistossa saatavilla olleita tietoja unionin tuotannosta ja vahvisti, että unionin kokonaistuotanto tutkimusajanjaksolla oli 14 775 455 tonnia.

(158)

Komission arvioita kestävistä lentopolttoaineista käsitellään yksityiskohtaisesti 4.5.2.1 jaksossa.

(159)

Koska muita huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 305–309 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistettiin.

(160)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen EcoCeres totesi yleisesti olevansa eri mieltä siitä, että komissio kieltäytyi tekemästä segmentoitua analyysia, jossa FAME ja HVO erotettaisiin toisistaan, ja muistutti tältä osin 2 päivänä tammikuuta 2024 esittämistään huomautuksista (66).

(161)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen CCCMC toisti pyyntönsä siitä, että jos HVO:ta ei jätetä tutkimuksen ulkopuolelle, HVO:ta ja FAMEa olisi tarkasteltava erikseen. CCCMC:n mukaan komissio rikkoi WTO:n sääntöjä, koska se ei perustellut tai selittänyt väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa riittävän hyvin sitä, miksi se kieltäytyi tekemästä segmentoitua vahinkoanalyysia. Lisäksi CCCMC väitti, että segmentoidun analyysin puuttumisen vuoksi vahinkoa koskevat päätelmät olivat ristiriidassa sen kanssa, että WTO:n sääntöjen valossa komissiolla oli velvollisuus tehdä varmaan näyttöön perustuva objektiivinen tutkimus.

(162)

Komissio muistutti, että väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa tarkasteltiin ehtoa, jonka mukaan tässä tapauksessa olisi perusteltua tehdä segmentoitu vahinkoanalyysi. EcoCeresin ja CCCMC:n väitteet ovat luonteeltaan yleisiä, eikä niillä voida kumota kuhunkin väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa analysoituun edellytykseen liittyviä yksityiskohtaisia perusteluja. Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaisten TD0004-tutkimuksen (67) olosuhteita, joihin EcoCeres viittasi, ei voida ekstrapoloida koskemaan käsiteltävänä olevaa tapausta, koska Yhdistyneessä kuningaskunnassa ei tuotettu HVO:ta. Siksi komissio hylkäsi pyynnön FAMEn ja HVO:n segmentoidusta vahinkoanalyysista ja vahvisti väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa esitetyt huomiot, joiden mukaan segmentoitu vahinkoanalyysi ei ole perusteltu tässä tapauksessa.

(163)

Koska muita huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 310–317 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistettiin.

(164)

Jäljempänä 4.5.2.2 kohdassa tarkoitettu taulukon 6 oikaisu vaikutti hieman väliaikaista tullia koskevan asetuksen taulukkoon 2. Lopullinen taulukko 2 on seuraava:

Taulukko 2

Unionin kulutus (tonnia)

(165)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen CCCMC totesi, että kulutus olisi määritettävä laskemalla yhteen unionin tuotannonalan kokonaismyynti sekä tuonti unioniin vähennettynä unionin biodieselin kokonaisviennillä. Komissio hylkäsi ehdotuksen, koska mikään ei kyseenalaistanut väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 318 kappaleessa kuvatun menetelmän luotettavuutta.

(166)

Jäljempänä 4.5.2.2 jaksossa tarkoitetulla taulukon 6 korjauksella oli vähäinen vaikutus väliaikaista tullia koskevan asetuksen taulukossa 3 julkaistuun markkinaosuuteen tutkimusajanjaksolla. Lopullinen taulukko 3 on seuraava:

Taulukko 3

Tuontimäärä (tonnia) ja markkinaosuus

(167)

CCCMC oli 26 päivänä tammikuuta 2024 päivätyssä vastineessaan (68) pyytänyt komissiota asettamaan osapuolen saataville ei-luottamuksellisessa asiakirja-aineistossa koko tutkimusajanjaksoa koskevat tuontia koskevat seurantatiedot. Osapuolen näkemyksen mukaan vuotuisten tuontitietojen esittäminen väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa ei voinut tarkoittaa i) menettelyn varhaisessa vaiheessa pyydettyjen tietojen pikaista tai oikea-aikaista saatavuutta tai ii) asianomaisten osapuolten asianmukaista mahdollisuutta käyttää tietoja asiansa esittämisessä. Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen CCCMC toisti pyyntönsä, jonka mukaan komission olisi asetettava kuukausittaiset tuontitiedot saataville ei-luottamuksellisessa asiakirja-aineistossa. Komissio toimitti Kiinasta peräisin olevan biodieselin kuukausittaiset tuontimäärät CCCMC:lle 1 päivänä lokakuuta 2024.

(168)

Koska muita huomautuksia ei esitetty ja kun huomioon otetaan lopullinen taulukko 2, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 321–325 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistettiin.

(169)

CCCMC:n mukaan komissio rikkoi WTO:n sääntöjä, koska se ei perustellut tai selittänyt väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa riittävän hyvin sitä, miksi se hylkäsi CCCMC:n pyynnön olla keskittämättä hintavaikutusanalyysia tai hinnan alittavuutta yhteen tarkastelujakson vuoteen. CCCMC lisäsi, että komissiolla on positiivinen velvoite arvioida dynaamisesti polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin, kotimaisten samankaltaisten tuotteiden hintojen ja WTO:n oikeuskäytännön välisessä suhteessa ilmeneviä kehityssuuntia (joten CCCMC:n ei tarvitse perustella pyyntöä hintojen alittavuuden suuntauksista koko tarkastelujakson ajalta), sillä Marokon tutkintaviranomaisen katsottiin toimineen virheellisesti kerätessään tietoja neljän vuoden ajalta vahinkoarviointia varten mutta rajatessaan alittavuuden 12 viimeiseen kuukauteen (DS578 (69)). CCCMC väitti, että asianomaisten osapuolten ei odoteta tekevän taustalaskelmia ja että ne eivät kyenneet esittämään merkityksellisiä huomautuksia hinnan alittavuutta koskevasta analyysista, ja pyysi yksityiskohtaista ei-luottamuksellista versiota, joka osoittaisi, että hinnan alittavuutta havaittiin 100 prosentissa otokseen valittujen yritysten tuontimääristä. CCCMC väitti tältä osin, että tarkasteltavana oleva tuonti ja samankaltaiset unionin tuotteet, joihin viitataan väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 329 kappaleessa, eivät vastaa toisiaan ja että väliaikaista tullia koskevan asetuksen taulukossa 4 esitetyt Kiinasta tulevan tuonnin hinnat olivat korkeammat kuin unionin tuottajien myyntihinnat väliaikaista tullia koskevan asetuksen taulukossa 8.

(170)

Komissio hylkäsi CCCMC:n väitteet. Komissio totesi, että tutkimuksen aikana kerätyt tiedot mahdollistivat hinnan alittavuutta koskevat yksityiskohtaiset laskelmat ainoastaan tutkimusajanjakson osalta. Tämä ei estänyt komissiota arvioimasta polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin ja kotimaisten samankaltaisten tuotteiden hintojen välisen suhteen kehitystä koko tarkastelujaksolla siltä osin kuin komissio keräsi tietoja otokseen valituilta yrityksiltä koko tarkastelujaksolta ja esitti ja selitti taulukot 4 ja 8 väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa. Otokseen valittujen unionin tuottajien tuotevalikoima ja suhteelliset myyntimäärät olivat johdonmukaisia koko tarkastelujakson ajan, eikä asiakirja-aineistossa ole viitteitä siitä, että Kiinasta tulevan tuonnin tuotevalikoima olisi muuttunut merkittävästi kyseisellä kaudella. Vaikka unionin tuottajien ja kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien tuotevalikoimat poikkesivat toisistaan koko tutkimusajanjakson ajan eikä niitä näin ollen voida suoraan verrata, taulukoissa 4 ja 8 mainittujen myyntihintojen vertailu osoittaa, että kiinalaisten ja eurooppalaisten keskimääräisten myyntihintojen ero vaihtelee 170 eurosta 200 euroon tonnilta lukuun ottamatta vuotta 2022, jolloin ero oli paljon pienempi. On tärkeää huomata, että unionin tuotannonalan keskimääräinen yksikköhinta taulukossa 8 kattoi kaikki unionin tuotannonalan unionin markkinoilla tutkimusajanjaksolla myymät tuotelajit. Kaikkia näitä tuotelajeja ei verrattu suoraan kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien myymiin tuotelajeihin, ja hinnan alittavuutta koskevissa laskelmissa otettiin huomioon ainoastaan suoraan vertailukelpoiset tuotelajit. Kun vertailu tehtiin tuotetyyppitasolla suoraan vertailukelpoisten tuotteiden osalta, hinnan alittavuuden havaittiin olevan keskimäärin 10,1 prosenttia.

(171)

Koska sekä unionin tuotannonalan että vientiä harjoittavien tuottajien tuotevalikoimat ovat pysyneet suhteellisen vakaina koko tarkastelujakson ajan, tutkimusajanjaksolla havaittua hintaeroa vastaava tai pienempi hintaero unionin tuotannonalan eduksi (kun keskimääräinen yksikköhinta perustuu kaikkiin unionin markkinoilla myytyihin tuotelajeihin) johtaisi todennäköisesti edelleen kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien hintojen alittavuuteen, kun huomioon otetaan ainoastaan suoraan vertailukelpoiset tuotelajit. Tämän perusteella hinnan alittavuutta on todennäköisesti tapahtunut myös tutkimusajanjaksoa edeltäneiden kolmen vuoden aikana, vuosina 2020 ja 2021 vastaavilla tasoilla ja vuonna 2022 todennäköisesti paljon korkeammalla tasolla. Tämä tarkoittaa, että toisin kuin väitettiin, komissio teki dynaamisen arvion hintavaikutuksista koko tarkastelujakson ajalta. Koska tutkimusajanjaksoa koskevat tiedot ovat kuitenkin paljon yksityiskohtaisempia kuin aiempia vuosia koskevat tiedot, tutkimusajanjaksoa edeltäviä vuosia koskeva arviointi perustui kohtuullisiin ekstrapolaatioihin, jotka puolestaan perustuivat komission tutkimusajankohtana käytettävissä olleisiin tietoihin.

(172)

Hinnan alittavuutta koskevista yksityiskohtaisista laskelmista komissio ilmoitti niille osapuolille, jotka pystyivät esittämään mielekkäitä huomautuksia lopputuloksesta (sillä hinnan alittavuuden marginaali on saatu aikaan yhdistelemällä komissiolle luottamuksellisesti toimitettuja tietoja). Komissio vahvisti, että kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 332 kappaleessa todetaan, hintojen alittavuutta havaittiin 100 prosentissa otokseen valittujen yritysten tuontimääristä, mikä ei tarkoita, että vertailu olisi koskenut 100:aa prosenttia unionin tuotannonalan samankaltaisista tuotteista. Hinnan alittavuutta koskevat yksityiskohtaiset laskelmat osoittivat, että unionin valmistaman biodieselin keskimääräinen myyntihinta, jota oli verrattu Kiinasta tulevaan tuontiin, oli tutkimusajanjaksolla huomattavasti korkeampi kuin väliaikaista tullia koskevan asetuksen taulukossa 8 esitetty myyntihinta eli 1 590–2 400 euroa tonnilta.

(173)

Jiaao-ryhmä väitti, että komission käyttämät tuonnin jälkeiset kustannukset olivat vanhentuneita ja myös alhaisempia kuin kolmessa aiemmassa polkumyyntitutkimuksessa (70). Jos komissio haluaisi turvautua aiemmissa biodieselin polkumyyntitutkimuksissa määritettyihin tuonnin jälkeisiin kustannuksiin, osapuoli ehdotti asianmukaisemmaksi vertailuarvoksi tuonnin jälkeisten kustannusten suhdetta CIF-hintaan eli 14,08 euroa tonnilta (71).

(174)

Komissio katsoi tuonnin jälkeisten kustannusten olevan tapaus- ja tuotekohtaisia. Koska käsillä olevassa menettelyssä ei ollut saatavana luotettavia, todennettuja tietoja, komissio vahvisti olevan asianmukaista turvautua aiemmasta biodieseliä koskevasta tutkimuksesta saatuihin tietoihin tuonnin jälkeisistä kustannuksista (72). Jiaao-ryhmän väitteet hylättiin.

(175)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen EcoCeres-ryhmä pyysi tuonnin jälkeisten kustannusten mukauttamista 8,5 eurosta tonnilta vähintään 10 euroon tonnilta euroalueella vuodesta 2018 lähtien tapahtuneen inflaation huomioon ottamiseksi. Koska ei ollut näyttöä siitä, että kotitalouksien hintojen muutokset vaikuttaisivat muihin kuin kotitalouksien kustannuksiin, kuten tuonnin jälkeisiin kustannuksiin, ja missä määrin näin tapahtuisi, komissio hylkäsi EcoCeresin väitteen.

(176)

Hinnan alittavuuden määrittämisen lisäksi komissio totesi väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 365 kappaleessa myös, että Kiinasta tuleva tuonti estää unionin tuotannonalan hintojen korotukset ja pakottaa näin unionin tuotannonalan myymään vain hieman kustannuksia korkeammilla hinnoilla, joten se ei kykene tekemään tarvittavaa voittoa. Jokaisen otokseen valitun vientiä harjoittavan tuottajan osalta todettiin tutkimusajanjaksolla myös merkittävää viitehinnan alittavuutta, mikä osaltaan vahvistaa päätelmiä hinnankorotusten estymisestä makrotasolla. Kuten johdanto-osan 232 kappaleessa todetaan, viitehinnan alittavuuden marginaalit vaihtelivat 16,4 prosentista 44,3 prosenttiin. Hinnankorotusten estymisen vuoksi unionin tuotannonala myi näin ollen tuotettaan hinnoilla, jotka eivät kattaneet edes tuottajien tuotantokustannuksia, puhumattakaan normaalista voittomarginaalista. Näin ollen päätelmät hinnankorotusten estymisestä asianomaisista maista polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin seurauksena vahvistettiin lopullisessa vaiheessa.

(177)

Koska muita huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 326–332 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistettiin.

(178)

Koska muita huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 333–337 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistettiin.

(179)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen CCCMC väitti, että komissio oli rikkonut WTO:n sääntöjen mukaisia velvoitteitaan (73), koska se ei perustellut tai selittänyt väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa riittävän hyvin, miltä pohjalta väliaikaista tullia koskevan asetuksen alaviitteessä 167 mainitut kestävien lentopolttoaineiden tuotantomäärä ja tuotantokapasiteetti unionissa määriteltiin. Selkeyden vuoksi komissio muistutti alaviitteen tekstistä, joka on seuraava: ”Kuten johdanto-osan 57 kappaleessa todetaan, kestävät lentopolttoaineet jätettiin tuotteen määritelmän ulkopuolelle eikä niiden määriä otettu huomioon. Sen vuoksi komissio vähensi EBB:n makrokyselyvastauksessa ilmoittamista määristä kestävien lentopolttoaineiden arvioidun tuotantomäärän (75 000 tonnia vuonna 2022 ja 150 000 tonnia tutkimusajanjaksolla) ja arvioidun tuotantokapasiteetin.” Komissio piti CCCMC:n väitettä perusteettomana. Komission menetelmässä EBB:n makrovastauksesta, jonka mukaan tuotantomäärä tutkimusajanjaksolla oli 14 925 455 tonnia, vähennettiin kohtuullinen määrä (eli 150 000 tonnia), jolloin tulos oli 14 775 455 tonnia eli väliaikaista tullia koskevan asetuksen taulukossa 5 esitetty luku. Vähennetyt määrät perustuivat parhaisiin komission käytettävissä oleviin tietoihin kestävien lentopolttoaineiden tuotannosta unionissa, mukaan lukien markkinatieto, unionin tuottajilta saadut tiedot, EcoCeresin arviot (74) ja yleinen tieto siitä, että kestävien lentopolttoaineiden tuotanto on kasvanut kohti vuoden 2025 velvoitteen alkua. On huomattava, että CCCMC ja muut osapuolet eivät ehdottaneet vaihtoehtoista menetelmää kestävien lentopolttoaineiden määrien määrittämiselle, jotta ne voitaisiin jättää pois EBB:n makrotiedoista.

(180)

CCCMC:n mukaan väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa esitettiin väite, jonka mukaan tuotantomäärät ”laskivat merkittävästi” tutkimusajanjaksolla, mutta sen tueksi ei esitetty näyttöä. CCCMC väitti myös, että laskun ei missään tapauksessa voitu katsoa johtuvan Kiinasta tulevasta tuonnista. Komissio totesi, että tuotannon lasku vuoden 2022 ja tutkimusajanjakson välillä oli ilmeinen (–3 %) ja ehdottomasti ristiriidassa kulutuksen kasvun kanssa. Laskun syytä analysoitiin väliaikaista tullia koskevan asetuksen 5 jaksossa.

(181)

Koska tästä kohdasta ei esitetty muita huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 338 ja 339 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistettiin.

(182)

Väliaikaista tullia koskevan asetuksen julkaisemisen jälkeen komissio havaitsi lyöntivirheitä taulukossa 6. Taulukko 6 korjataan seuraavasti:

Taulukko 6

Myyntimäärä ja markkinaosuus

(183)

CCCMC totesi alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen esittämissään huomautuksissa, että Kiinasta tuleva tuonti oli vuonna 2022 vuoden 2020 tasolla, ja lisäsi, että unionin tuottajien myynti alkoi laskea, kun Kiinasta tuleva tuonti oli yhtä vähäistä kuin vuonna 2020. Keskittymällä yksinomaan vuosiin 2022 ja 2020 CCCMC vääristi asianomaisesta maasta tulevan tuonnin kehityksen ja unionin tuotannonalan myyntitason välistä korrelaatiota. Kun huomioon otetaan se, miten nämä kaksi vahinkoindikaattoria ovat kehittyneet koko tarkastelujakson ajan, on selvää, että unionin tuottajien myynti väheni, kun Kiinasta tuleva tuonti kasvoi (esimerkiksi +52 % vuoden 2022 ja tutkimusajanjakson välillä). Tämän vuoksi komissio hylkäsi väitteen.

(184)

CCCMC väitti alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen esittämissään huomautuksissa, että unionin tuottajat menettivät suurimman osan markkinaosuudestaan silloin, kun kiinalaisen tuonnin markkinaosuus oli vain 2,8 prosenttia. Komissio hylkäsi väitteen, koska unionin tuottajien markkinaosuus kutistui eniten vuosina 2021 ja 2022, jolloin kiinalainen tuonti alkoi kasvaa merkittävästi (+ 96 % vuosina 2021–2022).

(185)

Koska tästä kohdasta ei esitetty muita huomautuksia ja kun huomioon otetaan taulukon 6 korjattu versio, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 340 ja 341 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistettiin.

(186)

CCCMC kiisti alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen esittämissään huomautuksissa komission päätelmän, jonka mukaan kasvua ei tapahtunut, sillä väliaikaista tullia koskevan asetuksen taulukossa 11 investointien kokonaismäärä kasvoi +14 prosenttia ja julkisesti saatavilla olevat tiedot osoittivat kaikkien otokseen valittujen unionin tuottajien ja unionin tuottajan Astra Bioplantin tulosten olevan yleisesti hyvät. Komissio totesi, että osapuolen toimittamat julkisesti saatavilla olevat tiedot sisälsivät tutkimusajanjakson jälkeen julkaistun lehdistötiedotteen ja koko Eni-ryhmän ja Chevron Corporationin (75) vuosikertomukset vuodelta 2023, joten niiden ei voitu katsoa edustavan unionin biodieseltuotannon tilannetta tutkimusajanjaksolla. Komissio hylkäsi CCCMC:n väitteet.

(187)

Koska tästä kohdasta ei esitetty muita huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 342 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistettiin.

(188)

CCCMC väitti alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen esittämissään huomautuksissa, että komissio oli rikkonut WTO:n sääntöjen mukaisia velvoitteitaan (76), koska se ei perustellut, miksi väliaikaista tullia koskevan asetuksen taulukossa 7 esitettyä arviota työntekijämäärästä voitiin puutteista huolimatta pitää kohtuullisen tarkkana ja riittävänä tässä tutkimuksessa. Komissio oli CCCMC:n kanssa eri mieltä. Väliaikaista tullia koskevan asetuksen taulukko 7 kuvastaa työllisyystietoja sellaisina kuin 31 biodieselin tuottajaa ilmoitti niistä valituksen tekijälle, minkä lisäksi vastaamatta jättäneiden osalta on tehty ekstrapolointi vastaajien ilmoittamien työllisyyslukujen pohjalta. Väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa todettiin, että kaikki unionin tuottajat eivät raportoineet työllisyystietoja EBB:lle samalla tavalla ja että joitakin tietoja oli arvioitava sellaisten yritysten osalta, jotka eivät ilmoittaneet tietojaan. Komissio ei katsonut, että tilanne vaatisi EBB:n toimittamien työllisyyslukujen mitätöintiä, koska komissio oli itse ristiintarkastanut niistä merkittävän osan otokseen valittuihin unionin tuottajiin ja valituksen tekijään kohdistuneilla tarkastuskäynneillä. Yksikään asianomainen osapuoli ei toimittanut muita tietoja, jotka voisivat kyseenalaistaa tai korvata EBB:n toimittamat työllisyysluvut ja muuttaa komission päätelmiä.

(189)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen CCCMC toisti, että työllisyyden kasvu oli selvä merkki terveestä teollisuudenalasta, ja kiisti komission väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 345 kappaleessa esittämät huomiot CCCMC:n perusteluista, jotka koskivat tuottavuuden laskua. CCCMC väitti, että tuottavuuden laskun ei voitu katsoa johtuvan Kiinasta tulevasta tuonnista, koska tuottavuus laski eniten (5 %) vuonna 2021 eli vuonna, jolloin Kiinasta tuleva tuonti oli tarkastelujakson vähäisintä. Komissio pani merkille, että alhaisempi tuottavuus tarkastelujakson toisella puoliskolla korreloi selvästi sen kanssa, että Kiinasta tuleva tuonti kasvoi vuoden 2022 ja tutkimusajanjakson välillä (+ 55 %), ja hylkäsi CCCMC:n väitteet.

(190)

Koska tästä kohdasta ei esitetty muita huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 343–345 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistettiin.

(191)

Koska tästä kohdasta ei esitetty muita huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 346–348 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistettiin.

(192)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen CCCMC totesi, että komission päätelmiä ei voitu pitää luotettavina ilman segmentoitua vahinkoanalyysia, ja totesi sitten unionin tuottajien myyntihintojen nousseen merkittävästi (+ 69 %) Kiinasta tulevan tuonnin kasvusta huolimatta. Lisäksi CCCMC totesi, että Kiinasta tulevaa tuontia ei voitu pitää syynä väliaikaista tullia koskevan asetuksen taulukossa 8 esitettyjen myyntihintojen ja yksikkökohtaisten tuotantokustannusten välisen eron vaihtelulle. CCCMC väitti myös, että hintaan vaikuttavia tekijöitä, kuten kykyä siirtää kustannukset kuluttajille sekä ylikapasiteetista ja korkeasta työllisyydestä johtuvia korkeita kiinteitä kustannuksia, ei arvioitu riittävästi.

(193)

Komissio totesi, että vaikka unionin hinnat nousivat ja unionin keskimääräisten myyntihintojen ja keskimääräisten yksikkökohtaisten tuotantokustannusten välinen ero vaihteli, Kiinasta tulevan tuonnin määrän ja unionin kulutuksen ollessa korkeimmilla tasoillaan tutkimusajanjakson aikana unionin tuotannonalan keskimääräiset myyntihinnat olivat vain 2 euroa (eli 0,1 %) kustannuksia korkeammat, mikä on kestämätöntä. Koska kysyntä on voimakasta ja markkinoiden erityispiirteenä on sitoutuminen kestävyyttä ja hiilestä irtautumista koskeviin tavoitteisiin, komissio oli eri mieltä siitä, että asiakkaat eivät hyväksyisi tuottajien kustannusten siirtämistä eteenpäin. Komissio oli samaa mieltä siitä, että kiinteät kustannukset kasvaisivat pienemmän tuotantomäärän myötä, mutta tämä pienempi tuotantomäärä ei ollut unionin tuottajien valinta vaan välttämätön vastaus Kiinasta tulevaan halpatuontiin, joka otettiin huomioon kahteen kertaan tietyissä uusiutuvaa energiaa koskevissa EU:n tavoitteissa, kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 329 kappaleessa selitetään.

(194)

Koska tästä kohdasta ei esitetty muita huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 349–351 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistettiin.

(195)

Koska tästä kohdasta ei esitetty huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 352 ja 353 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistettiin.

(196)

Koska tästä kohdasta ei esitetty uusia huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 354 ja 355 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistettiin.

(197)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen CCCMC huomautti, että unionin tuotannonalan kykyä hankkia pääomaa ei ole arvioitu. CCCMC väitti myös, että Kiinasta tuleva tuonti ei korreloi unionin tuottajille aiheutuneen vahingon kanssa, sillä kun Kiinasta tuleva tuonti laski vuonna 2021, myös unionin tuottajien kannattavuus ja muut indikaattorit heikkenivät, ja kun Kiinasta tuleva tuonti kasvoi vuonna 2022, unionin tuottajat menestyivät paremmin. Osapuoli väitti lisäksi, että komissio ei ollut tarkastellut vahinkotekijöitä osana kokonaisuutta ja suhteessa toisiinsa, kuten sitä, että lisäinvestoinneilla olisi ollut kielteinen vaikutus unionin tuotannonalan kannattavuuteen, ja että komissio oli sivuuttanut näytön, joka vaikuttaisi olevan ristiriidassa komission hypoteesien kanssa.

(198)

Unionin tuotannonalan kyvystä hankkia pääomaa komissio totesi, että sen esteenä oli voimakkaan negatiivinen kassavirta vuodesta 2021 alkaen.

(199)

Väite, jonka mukaan Kiinasta tulevan tuonnin ja unionin tuottajille aiheutuneen vahingon välillä ei ollut korrelaatiota, oli perusteeton. Komissio muistutti, että kannattavuus laski eniten vuoden 2022 ja tutkimusajanjakson välillä eli silloin, kun kiinalainen tuonti saavutti korkeimman tasonsa. Tuolloin unionin tuotannonalan kannattavuus laski 0,1 prosenttiin, mikä on huomattavasti vähemmän kuin kohtuullinen tavoitevoitto.

(200)

Komissio kiisti sivuuttaneensa näytön, joka olisi ristiriidassa sen analyysien kanssa. Komissio ei voinut olla samaa mieltä siitä, että CCCMC:n esiin tuomat seikat olisivat tutkimuksen kannalta merkityksellisiä, kun CCCMC ekstrapoloi amerikkalaisen öljyyn ja kaasuun erikoistuneen ja yli 180 maassa toimivan monikansallisen energiayhtiön Chevron Corporationin vuoden 2023 tulokset otokseen valitun unionin tuottajan Chevronin biodieseltoimintaan tai kun CCCMC ekstrapoloi öljyyn erikoistuneen ja yli 60 maassa toimivan italialaisen monikansallisen energiayhtiön Enin vuoden 2023 tulokset otokseen valitun unionin tuottajan (Bio)raffineria di Gelan biodieseltoimintaan. Komissio tarkasteli vahinkotekijöitä osana kokonaisuutta ja suhteessa toisiinsa eikä voinut tältä osin päätellä, että lisäinvestoinnit olisivat heikentäneet unionin tuotannonalan kannattavuutta, sillä uudet pitkäaikaiset investoinnit vaikuttivat pikemminkin taseeseen ja niiden poistokustannukset olivat aluksi alhaiset.

(201)

Koska tästä kohdasta ei esitetty muita huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 356–360 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistettiin.

(202)

Alustavia päätelmiä koskeviin huomautuksiin liittyvissä päätelmissään CCCMC ei kiistänyt sitä, että tietyt unionin tuotannonalaa koskevat vahinkoindikaattorit näyttäisivät heikentyneen tarkastelujaksolla.

(203)

Koska tästä kohdasta ei esitetty muita huomautuksia, komissio vahvisti väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 361 ja 362 kappaleessa esitetyt päätelmänsä ja päätteli lopullisesti, että unionin tuotannonalalle on aiheutunut perusasetuksen 3 artiklan 5 kohdassa tarkoitettua merkittävää vahinkoa.

(204)

Etuyhteydessä oleva tuoja Excellence New Energy B.V. väitti, että FAMEn hinnat laskivat väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen ja että tämä ei johtunut kiinalaisesta biodieselistä vaan muista syistä, kuten öljytuotemarkkinoiden suurten syklien vaihteluista, geopoliittisista muutoksista, jotka vaikuttavat edelleen tarjontaan ja kysyntään, kasviöljymarkkinoiden laskusta sekä HVO:n markkinoiden noususta. Komissio totesi, että tutkimusajanjakson jälkeiset tapahtumat eivät kumoa päätelmää, jonka mukaan Kiinasta polkumyynnillä tapahtunut tuonti aiheutti merkittävää vahinkoa unionin tuotannonalalle tutkimusajanjaksolla, joten polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden käyttöönotto oli perusteltua.

(205)

CCCMC totesi alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen esittämissään huomautuksissa, että komission oli varmistettava, että kiinalaisten tuontituotteiden ja kotimaan samankaltaisten tuotteiden (lähinnä kasvi- ja rehupohjaiset FAMEt) keskinäinen korvattavuus oli riittävää ennen Kiinasta tulevan tuonnin ja unionin tuottajille aiheutuneen merkittävän vahingon välisen syy-yhteyden vahvistamista. Komissio viittasi väliaikaista tullia koskevan asetuksen 2.3 ja 2.4 jaksoon, joissa vahvistettiin, että Kiinasta tuleva tuonti ja kotimaiset tuotteet olivat samankaltaisia tuotteita ja keskenään korvattavissa.

(206)

Väliaikaista tullia koskevan asetuksen 4.5.4 jaksossa tarkoitetusta komission päätelmästä huolimatta CCCMC väitti, että Kiinasta tulevalla biodieselin tuonnilla ei kyetty selittämään tiettyjen vahinkoindikaattoreiden kielteistä kehitystä. CCCMC totesi, että syy-yhteyttä ei kyetty varmistamaan testaamalla, koska komissio ei selittänyt, miten unionin tuotannonalan markkinaosuuden lasku voisi johtua Kiinasta tulevasta tuonnista, kun Kiinasta tuleva tuonti oli kalliimpaa kuin muu tuonti ja sen markkinaosuus oli pieni. CCCMC väitti, että komissio oli rikkonut WTO:n sääntöjä (77), koska väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa ei säädetty riippumattomasta arvioinnista eikä esitetty (riittävää) perustelua sille, miksi Kiinasta tulevan tuonnin muka ”alhaiset” hinnat ”estivät hinnankorotukset unionin markkinoilla, minkä seurauksena unionin tuotannonala ei kyennyt tekemään tarvittavaa voittoa”. CCCMC väitti, ettei hinnankorotusten estymistä koskevalle päätelmälle ollut perusteita ja että väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa esitetyt myyntihinnat, tuontihinnat, määrät ja erilaiset kehityssuuntaukset osoittivat, ettei Kiinasta tuleva tuonti olisi mitenkään voinut aiheuttaa hintojen alittavuutta tai hinnankorotusten estymistä, koska Kiinasta tuodun biodieselin hinnat pysyivät unionin hintoja korkeampina ja nousivat 53 prosenttia tarkastelujaksolla. Koska Kiinasta tulevan tuonnin keskimääräiset hinnat olivat paljon korkeammat kuin otokseen valittujen unionin tuottajien keskimääräiset myyntihinnat, CCCMC:n mielestä oli epäselvää, miten tarkasteltavana oleva tuonti olisi aiheuttanut hinnan alittavuutta tai hinnankorotusten estymistä tai estänyt kotimaan keskimääräisten yksikköhintojen nousun.

(207)

Komissio hylkäsi CCCMC:n edellä esitetyt väitteet. Väliaikaista tullia koskevan asetuksen taulukoissa 4 ja 8 esitetyt myyntihinnat koskevat eri tuotevalikoimaa (78), kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 370 kappaleessa korostetaan, eivätkä ne ole suoraan vertailukelpoisia. Tutkimusajanjakson aikana unionin valmistaman biodieselin keskimääräinen myyntihinta, jota oli viime kädessä verrattu Kiinasta tulevaan tuontiin, ylitti väliaikaista tullia koskevan asetuksen taulukossa 8 esitetyn myyntihinnan eli 1 590–2 400 euroa tonnilta ja oli siis ehdottomasti korkeampi kuin Kiinasta tulevan tuonnin hinta. Tästä huolimatta komissio määritti sekä hinnan alittavuuden että hinnankorotusten estymisen otokseen valittujen vientiä harjoittavien tuottajien ja unionin tuottajien myymän tuotevalikoiman perusteella. Lisäksi, kuten edellä johdanto-osan 171 kappaleessa selitetään, on todennäköistä, että hinnan alittavuutta esiintyi koko tarkastelujakson ajan, koska asiakirja-aineistossa ei ollut näyttöä siitä, että tuonnin tuotevalikoima ja unionin tuotannonalan myynnin tuotevalikoima olisivat muuttuneet kyseisenä ajanjaksona. Vertailukelpoisten tuotelajien osalta Kiinasta tulevan tuonnin hinnat alittivat tutkimusjaksolla unionin tuotannonalan hinnat 5,3–13,8 prosentilla, kun taas unionin tuotannonalan myyntihinnat eivät voineet nousta riittävän korkealle tasolle terveen voiton saamiseksi. Määrittäessään hinnankorotusten estymistä komissio aloitti todettavissa olevasta tosiseikasta (lajikohtaiset laskelmat vahvistivat, että kiinalaisen biodieselin hinnat alittivat unionin tuotannonalan hinnat), huomautti, että unionin tuotannonalan keskimääräiset kokonaishinnat olivat vain hieman sen keskimääräisiä tuotantokustannuksia korkeammat, ja päätteli, että ilman Kiinan tuonnista johtuvaa hinnan alittavuutta unionin tuottajien hinnat olisivat luonnollisesti nousseet enemmän kuin ne nousivat. Koska kysyntä oli tervettä ja kasvussa, komissio odotti unionin keskimääräisten myyntihintojen ja tuotantokustannusten välisen eron kasvaneen, mutta se oli kuitenkin supistunut 26 eurosta tonnilta vuonna 2022 kahteen euroon tonnilta tutkimusajanjaksolla. Komissio totesi, että hinnan alittavuuden taso vahvistettiin menettelyn lopullisessa vaiheessa, ja sitä pidetään asianmukaisena tasona, kun kyse on hyödykkeestä. Lisäksi, kuten edellä johdanto-osan 176 kappaleessa selitetään, kullekin otokseen valitulle vientiä harjoittavalle tuottajalle määritetyt viitehinnan alittavuuden marginaalit vahvistivat päätelmät hinnankorotusten estymisestä.

(208)

Edellä esitetyn lisäksi komissio totesi, että taulukon 3 antama kuva ei heijasta sitä, että kiinalainen biodiesel vähensi muiden biodiesellajien eli unionissa valmistetun kasvipohjaisen biodieselin fyysistä kysyntää kaksinkertaisesti taulukossa 3 esitettyihin määriin nähden, ja että tämä johtui kiinalaisen biodieselin ”kaksinkertaisesta laskennasta”, jota selitetään tarkemmin seuraavassa jaksossa.

(209)

Koska tästä kohdasta ei esitetty muita huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 364–367 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistettiin.

(210)

Jäljempänä 4.5.2.2 jaksossa tarkoitetulla taulukon 6 korjauksella oli vähäinen vaikutus joihinkin väliaikaista tullia koskevan asetuksen taulukossa 12 julkaistuihin markkinaosuuksiin. Lopullinen taulukko 12 on seuraava:

Taulukko 12

Tuonti kolmansista maista

(211)

CCCMC korosti alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen esittämissään huomautuksissa, että unionin tuottajat menettivät suurimman osan markkinaosuudestaan silloin, kun kolmansista maista tuleva tuonti kasvoi. CCCMC väitti, että vaikka unionin tuotannonalan markkinaosuus pieneni tarkastelujaksolla lähes 10 prosenttiyksikköä, Kiinan markkinaosuus kasvoi 2,6 prosenttiyksikköä eli paljon vähemmän kuin kolmansista maista tuleva tuonti. CCCMC valitti, että koska kolmansista maista tulevan tuonnin raaka-aineista ei ollut saatavilla tietoja, komissio ei kyennyt tekemään merkityksellisiä päätelmiä kyseisen tuonnin vaikutuksesta eikä komissio ollut vielä perustellut olettamuksiaan, joiden mukaan kolmansista maista tuleva tuonti ei yleensä edusta markkinoiden korkeimpia hintoja.

(212)

Komissio vahvisti, että tarkasteltavana olevien tietojen valossa suuri osa muista kolmansista maista kuin Kiinasta tulevasta tuonnista oli kasvipohjaista, minkä vahvistavat muun muassa EBB:n vuoden 2023 tilastoraportti (81), GAINin raportit Kiinasta (82) ja Euroopan unionista (83), markkinatieto (84) ja useat komission tekemät tutkimukset kaupan suojatoimista (85). Singaporesta peräisin olevan tuonnin osalta komissio keräsi näyttöä siitä, etteivät tällaisen tuonnin hinnat vastanneet todellisia markkinaolosuhteita. Tuonti Yhdistyneestä kuningaskunnasta (86) unioniin oli pääasiassa tavarakauppaa (87), johon mahdollisesti sisältyi niiden tuottajien, jotka toimivat sekä Yhdistyneessä kuningaskunnassa (88) että EU:ssa, välistä aseman tasapainotusta siirtohinnoilla ja jota komissio ei voinut tarkemmin jäljittää. Lisäksi on viitteitä siitä, että tarkastelujaksolla Yhdistyneessä kuningaskunnassa alalla ilmeni epätavallisia kaupankäyntikäytäntöjä (89). Kolmanneksi Yhdistyneen kuningaskunnan toimivaltaiset viranomaiset olivat myöntäneet öljy-yhtiöille biodieselin tuonnin osalta sisäisen jalostusmenettelyn käyttöä koskevia lupia, mikä helpotti muualta kuin Yhdistyneestä kuningaskunnasta peräisin olevan biodieselin kauppaa unioniin Yhdistyneen kuningaskunnan kautta ja hämärsi näin tilastoja. Nämä käytännöt ovat päättyneet vasta äskettäin (90) (91),.

(213)

Komissio vahvisti, että tutkimusajanjakson aikana kiinalainen käytetystä ruokaöljystä valmistettu tai jätepohjainen biodiesel auttoi täyttämään tietyt kansalliset määräykset nopeammin pienentämällä biodieselin fyysisiä määriä ja se hinnoiteltiin korkeammalle unionin markkinoilla. Uusiutuvaa energiaa koskevien direktiivien mukaan jäsenvaltioiden on saavutettava se tavoite, että tietty osuus niiden energiankulutuksesta perustuu uusiutuvien energialähteiden käyttöön. Kokonaistavoiteosuuden saavuttamista varten jäsenvaltioilla on erilaisia alitavoitteita ja -velvoitteita. Kuljetusalalla kehittyneet biopolttoaineet eli käytetystä ruokaöljystä ja tietyistä jäterasvoista valmistettu biodiesel voidaan laskea kaksinkertaisesti kansallisiin tavoitteisiin. Tämä kaksinkertainen laskenta rajoittaa velvoitteiden kasvattamisen vaikutusta fyysisiin sekoitusmääriin, koska velvoitteen täyttäminen edellyttää vähemmän (eli puolikkaan määrän) biopolttoainetta.

(214)

Komissio totesi, että toimijat eivät olisi voineet saavuttaa tavoitettaan yhtä nopeasti (kuin kiinalaisen biodieselin tapauksessa) siten, että suurin osa tuonnista olisi tullut kolmansista maista, koska biodiesel oli kasvipohjaista. Komissio päätteli näin ollen, että eri alkuperää olevien biodieselin hintojen, määrien ja markkinaosuuksien merkityksellinen vertailu edellytti tuotevalikoiman huomioon ottamista. Kasvipohjaisen biodieselin tuonti muista kolmansista maista ei syrjäyttänyt unionin biodieseliä samassa määrin (kaksinkertaisesti) kuin kiinalainen biodiesel eikä olisi voinut aiheuttaa vahinkoa siinä määrin, että Kiinasta polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin ja unionin tuottajille aiheutuneen vahingollisen tilanteen välinen syy-yhteys olisi heikentynyt.

(215)

Koska tästä kohdasta ei esitetty muita huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 368–372 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistettiin ottaen huomioon edellä oleva lopullinen taulukko 12.

(216)

Koska tästä kohdasta ei esitetty huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 373–376 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistettiin.

(217)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen CCCMC väitti, että tuotanto- ja työvoimakustannusten nousu ja tuottavuuden lasku olivat mahdollinen syy unionin tuotannonalalle aiheutuneeseen vahinkoon. Komissio hylkäsi CCCMC:n väitteet, koska kiinalaisen biodieselin aiheuttama hintapaine esti unionin tuotannonalaa siirtämästä kustannusten nousua hintoihin. Sen vuoksi kustannusten nousu ei heikentänyt havaittua syy-yhteyttä.

(218)

Koska tästä kohdasta ei esitetty muita huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 377 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistettiin.

(219)

CCCMC väitti unionin tuottajien aiheuttaneen vahinkoa itse, koska ne eivät kyenneet tuottamaan biodieseliä, jonka hinnoittelussa sovellettaisiin kaksinkertaisen laskennan lisää.

(220)

Komissio oli eri mieltä siitä, että unionin tuottajat eivät kyenneet tuottamaan biodieseliä, johon sovellettaisiin kaksinkertaisen laskennan lisää. Komissio muistutti väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 57 kappaleesta ja siitä, että väliaikaista tullia koskevan asetuksen 4.4.2 jaksossa kuvattu hinnan alittavuuden määritys tehtiin lajikohtaisesti ja että kiinalaista biodieseliä verrattiin samoista raaka-aineista unionissa valmistettuun biodieseliin, johon sovellettiin samanlaista (kaksinkertaisen laskennan) lisää.

(221)

CCCMC väitti, että unionin tuottajille aiheutunut vahinko johtui raskaista investoinneista, jotka johtivat negatiiviseen kassavirtaan ja investointien tuoton alenemiseen.

(222)

Kannattavuuden heikkenemisen ja unionin tuottajien investointien välistä yhteyttä käsiteltiin edellä johdanto-osan 197–201 kappaleessa. Komissio muistutti, että Kiinasta tuleva tuonti heikensi unionin tuottajien kannattavuutta. Kuten unionin tuottajille tarkoitetuista kyselylomakepohjista käy ilmi, kannattavuus on tärkein tekijä määritettäessä kassavirtaa ja investointien tuottoa. Väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 359 kappaleessa todettiin, että merkittävät investoinnit tarkastelujakson loppupuolella olivat hankkeita, joita oli suunniteltu jo pitkään ja jotka koskivat vain kahta yritystä.

(223)

Excellence New Energy B.V. väitti, että koska tavoitehinta 1 900–2 200 euroa/tonni oli paljon korkeampi kuin tuontihinnat, unionin tuotannonala ei pystynyt kilpailemaan minkään tuonnin kanssa. Komissio selvensi, että tavoitehinta 1 900–2 200 euroa/tonni koski vain hyvin erityistä tuotevalikoimaa, johon Kiinan malleja verrattiin, eikä näin ollen kyseenalaistanut unionin tuotannonalan kilpailukykyä. Väliaikaista tullia koskevan asetuksen taulukossa 12 esitetty tuonti koski erilaisia tuotevalikoimia, kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 370 kappaleessa korostetaan.

(224)

Koska tästä kohdasta ei esitetty muita huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 378–380 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistettiin.

(225)

Kuten perusasetuksen 9 artiklan 4 kohdan kolmannessa alakohdassa säädetään, komissio, joka ei ollut kirjannut tuontia ennakkoilmoituskauden aikana, analysoi tuontimäärien kehitystä määrittääkseen, oliko tutkimuksen kohteena oleva tuonti kasvanut edelleen merkittävästi 4 kappaleessa kuvatulla ennakkoilmoituskaudella, jolloin komission olisi otettava huomioon tästä kasvusta aiheutunut lisävahinko määrittäessään vahinkomarginaalia.

(226)

Kiinasta tulevan tuonnin määrä neljän viikon pituisella ennakkoilmoituskaudella oli Surveillance 2 -tietokannasta saatujen tietojen perusteella 58 prosenttia pienempi kuin keskimääräiset tuontimäärät tutkimusajanjaksolla neljän viikon aikana. Tämän perusteella komissio päätteli, että tutkimuksen kohteena oleva tuonti ei ollut lisääntynyt huomattavasti ennakkoilmoituskaudella.

(227)

Näin ollen komissio ei oikaissut vahingon korjaavaa tasoa.

(228)

Useat kiinalaiset osapuolet kiistivät vahinkomarginaalin laskemiseen käytetyn 11 prosentin tavoitevoiton sillä perusteella, että kyseinen voittomarginaali oli epärealistinen ja/tai merkityksetön vuodesta 2013 (eli vuodesta, jolloin 11 % viime kädessä vahvistettiin) alkaneen markkinakehityksen ja muiden tekijöiden (esimerkiksi sääntelymuutosten ja kustannusseikkojen) vuoksi. Osapuolet pyysivät komissiota määrittämään tuoreemman tai mielekkäämmän tavoitevoiton, ja CCCMC katsoi, että voiton olisi oltava unionin tuotannonalan saavutettavissa. Jiaao-ryhmä odotti alle 11 prosentin tavoitevoittoa, koska sen mukaan voittomarginaalit pienenisivät ajan mittaan useimmilla tuotannonaloilla markkinakilpailun ja teknologian kehityksen vuoksi. Zhuoyue-ryhmä katsoi, että tavoitevoitto oli määritettävä uudelleen sen jälkeen, kun Argentiinaa ja Indonesiaa koskevat polkumyyntitutkimukset päättyivät vuonna 2018, koska tutkimusten päättyminen merkitsi sitä, ettei unionin tuotannonalalle aiheutunut enää vahinkoa. Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen esittämissään huomautuksissa Zhuoyue-ryhmä toisti nämä huomautukset sillä perusteella, että se odotti, että kannattavuustaso olisi viime vuosina saavutettu tavanomaisissa kilpailuolosuhteissa.

(229)

Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 384 kappaleessa todetaan, komissio ei voinut vahvistaa voittomarginaalia Kiinasta tulevan tuonnin kasvua edeltävien vuosien perusteella, koska unionin tuotannonala kärsi polkumyynnillä tapahtuneesta tai tuetusta tuonnista vuosien ajan, minkä vuoksi minkään ajanjakson unionin markkinoilla ei voitu katsoa viittaavan tavanomaiseen kilpailutilanteeseen. Näin ollen komissio päätti käyttää aiemmissa tutkimuksissa, myös vuonna 2019 tehdyssä tutkimuksessa, tämäntyyppiselle tuotannonalalle vahvistettua voittoa. Perusvoittotasoksi vahvistettiin 11 prosenttia (92). Jiaao-ryhmän väitettä siitä, että voittomarginaalit pienenisivät ajan mittaan markkinakilpailun ja teknologian kehityksen vuoksi, ei perusteltu etenkään biodieseliä valmistavan tuotannonalan osalta. Jiaao-ryhmän ehdottaman, perusasetuksen 7 artiklan 2 c kohdassa vahvistetun 6 prosentin lisäksi yksikään osapuoli ei ehdottanut kohtuullista (tai kohtuullisempaa) perusvoittoa. Väitteet, joiden mukaan 11 prosentin tavoitevoitto oli sopimaton, hylättiin.

(230)

Eräs kiinalainen osapuoli väitti, että väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 387 kappaleessa lasketun vahinkoa aiheuttamattoman hinnan ei pitäisi perustua väliaikaista tullia koskevan asetuksen taulukossa 8 esitettyihin tuotantokustannuksiin, joiden kehitystä pidettiin epänormaalina, ja kehotti tekemään oikaisun vahinkoa aiheuttamattoman hinnan laskemiseksi (selittämättä kuitenkaan, miten oikaisu tehtäisiin tai kuinka suuri sen pitäisi olla), jotta väitettyjä poikkeavuuksia, kuten sodasta johtuvia korkeita energianhintoja, voitaisiin oikaista. Komissio hylkäsi väitteet ja muistutti, että väliaikaista tullia koskevan asetuksen taulukossa 8 esitetään tuotantokustannukset laajemman valikoiman osalta kuin niiden tuotteiden osalta, joihin tuontia viime kädessä verrattiin.

(231)

Etuyhteydessä oleva tuoja Excellence New Energy B.V. kyseenalaisti komission tavoitehinnan sillä perusteella, että jos väliaikaista tullia koskevan asetuksen taulukossa 8 esitettyihin tuotantokustannuksiin lisättiin 11 prosentin tavoitevoitto ja lisäksi sääntöjen noudattamisesta aiheutuvat kustannukset, tuloksena tuskin oli 1 508 euroa tonnilta. Komissio selvensi, että väliaikaista tullia koskevan asetuksen taulukossa 8 esitetyt tuotantokustannukset liittyvät laajempaan valikoimaan kuin tuotantokustannukset, joihin Kiinan malleja verrattiin.

(232)

Koska huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 389 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan. Yhteistyössä toimineiden vientiä harjoittavien tuottajien ja kaikkien muiden yritysten lopullinen vahingon korjaava taso on seuraava:

(233)

Edellä esitetyn arvioinnin perusteella lopulliset polkumyyntitullit olisi asetettava perusasetuksen 7 artiklan 2 kohdan mukaisesti seuraavasti:

(234)

EBB (jäsentensä puolesta) ja Neste pitivät toimenpiteitä unionin tuotannonalan edun mukaisina.

(235)

CCCMC väitti, että väliaikaista tullia koskevan asetuksen tässä jaksossa esitetyt komission huomautukset eivät olleet vakuuttavia, koska kilpailu kolmansista maista tulevan tuonnin kanssa jatkuu ja myös biodieselin tuotantoon tarkoitettujen raaka-aineiden tuonti jatkuu. Komissio totesi, että terve kilpailu markkinoilla oli tervetullutta, ja hylkäsi CCCMC:n väitteet.

(236)

Koska tästä kohdasta ei esitetty muita huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 392–394 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistettiin.

(237)

Koska tästä kohdasta ei esitetty huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 395–398 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistettiin.

(238)

Käytetyn ruokaöljyn kerääjä Quatra väitti, että kestävien lentopolttoaineiden ja käytetyn ruokaöljyn jättäminen toimenpiteiden ulkopuolelle kiihdyttäisi tällaisten tuotteiden tuontia unioniin ja vahingoittaisi unionin pyrkimyksiä kestävyyteen haittaamalla käytetyn ruokaöljyn tai raaka-aineen kotimaista hankintaa. Komissio hylkäsi väitteet, koska käytetty ruokaöljy ei kuulunut tutkimuksen piiriin.

(239)

Chane, joka on suuri biopolttoaineiden varastoija Euroopassa ja myös jalostaa kestäviä lentopolttoaineita, väitti toimenpiteiden uhkaavan sen kestävyystavoitteita ja aiheuttavan toimitusketjun dynamiikkaan haasteita, jotka saattavat vaikuttaa uusiutuvien energialähteiden saatavuuteen. Chane pelkäsi häiriöitä, varastoinnin tehottomuutta, mahdollista vajaakäyttöä ja kielteisiä taloudellisia vaikutuksia. Komissio totesi, että vaikka toimenpiteet saattavat vaikuttaa tiettyihin toimitusketjun virtoihin, biodieselin saatavuudesta ei ollut epäselvyyttä, kun otetaan huomioon unionin tuottajien tuotantokapasiteetti ja mittava tuonti. Toimenpiteiden tarkoituksena ei ole estää tuontia vaan palauttaa unionin biodieselmarkkinoille tasapuoliset kilpailuedellytykset.

(240)

Koska tästä kohdasta ei esitetty muita huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 399 ja 400 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistettiin.

(241)

CCCMC kiisti väliaikaista tullia koskevan asetuksen tässä jaksossa esitetyt komission toteamukset, joiden mukaan unionin tuotannonalalla oli riittävästi kapasiteettia kysynnän kattamiseen, sillä perusteella, ettei unionin tuotannonalalla mennyt hyvin tutkimusajanjaksolla ja että rapsintuotannon näkymät olivat huonot. Komissio oli eri mieltä ja viittasi päätelmiinsä käyttämättömästä kapasiteetista otokseen valittujen unionin tuottajien tasolla, yleisiin päätelmiinsä unionin tuotannonalasta sekä lukuisiin raaka-aineisiin, joista biodieseliä voidaan valmistaa.

(242)

CCCMC kiisti väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 402 kappaleessa esitetyn komission lausunnon, jonka mukaan toimenpiteiden käyttöönotto edistää kestävyyttä ja vähentää kasvihuonekaasupäästöjä (93). Komissio viittasi siihen, miten joidenkin unionin tuottajien esittämät hyvät viljelykäytännöt vaikuttavat hiilen sitomiseen maaperään (94), ja hylkäsi CCCMC:n väitteet.

(243)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen etuyhteydessä oleva tuoja Excellence New Energy B.V. vastusti tuonnin estäviä tulleja, katsoi niiden olevan haitallisia laajempien hiilestä irtautumista koskevien tavoitteiden kannalta ja kyseenalaisti CCCMC:n tavoin sen, olivatko polkumyynnin vastaiset toimenpiteet asianmukaisia ilmastonmuutoksen torjuntaa koskevien laajempien kansainvälisten toimien kannalta. CCCMC lisäsi, että ympäristöpolitiikan epävarmuus toimi esteenä yritysten vihreille investoinneille ja vihreälle innovoinnille ja että toimenpiteet vaikuttaisivat biodieseltyyppiin, jota EU:n lainsäätäjä suosi eniten.

(244)

Komissio totesi, ettei tullien taso estänyt tuontia eikä toimenpiteiden tarkoituksena ole estää tuontia vaan palauttaa unionin biodieselmarkkinoille tasapuoliset kilpailuedellytykset. Komission sitoutumista ilmastonmuutoksen torjuntaan ei voida kyseenalaistaa sillä perusteella, että se ottaa käyttöön polkumyynnin vastaisia toimenpiteitä niiden ollessa oikeudellisesti perusteltuja. Päätelmistä ilmeni selvästi, miksi unioniin on perusteltua palauttaa tasapuoliset toimintaedellytykset. Unionin biodieselin valmistajien toiminnan lakkaamisen todettiin lisäävän riippuvuutta kaukana sijaitsevista kolmansista maista tuodusta biodieselistä, mikä olisi haitallista unionin hiilijalanjäljen pienentämisen kannalta. Komissio hylkäsi Excellence New Energy B.V:n ja CCCMC:n väitteet.

(245)

Excellence New Energy B.V. väitti, että terminaaleissa ja satamissa ilmenisi häiriöitä, jos toimenpiteet otettaisiin käyttöön. Väite hylättiin perusteettomana.

(246)

Koska unionin edusta ei esitetty muita huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 404 ja 405 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistettiin.

(247)

Polkumyynnistä, vahingosta, syy-yhteydestä, toimenpiteiden tasosta ja unionin edusta tehtyjen päätelmien perusteella katsotaan, että olisi otettava käyttöön lopulliset polkumyyntitoimenpiteet perusasetuksen 9 artiklan 4 kohdan mukaisesti, jotta estetään tarkasteltavana olevan tuotteen polkumyyntituonnista unionin tuotannonalalle aiheutuva lisävahinko.

(248)

Edellä esitetyn perusteella lopulliset polkumyyntitullit – ilmaistuina prosentteina CIF-hinnasta unionin rajalla tullaamattomana – ovat seuraavat:

(249)

EBB totesi, että joidenkin toimijoiden käyttämä uusiutuvan energian massatasejärjestelmä merkitsi kiinalaisen biodieselin polkumyyntitullien kiertämistä. EBB totesi, että kauppiaat voisivat vaihtaa ”kestävyystodistuksia” unionista ja unionin ulkopuolelta tulevien tuotteiden välillä lähettämällä T1-luokassa (eli ennen tulliselvitystä) unionin ulkopuolelta tulevaa biodieseliä, jonka ”kestävyystodistus” myydään unionissa (kun on kyse aineista, joka otetaan huomioon kaksinkertaisina uusiutuvaa energiaa koskevien unionin tavoitteiden täyttymiseen), ja fyysinen biodiesel lähetetään unionin ulkopuolelle. Komissio oli eri mieltä siitä, voitiinko näitä toimia pitää kiertämiskäytäntöinä, joihin olisi puututtava tässä tutkimuksessa.

(250)

Neste ja EBB totesivat, että HEFA-SPK:n ja sekoitetun kestävän lentopolttoaineen jättäminen toimenpiteiden ulkopuolelle lisäisi kiinalaiseen biodieseliin kohdistuvien polkumyyntitoimenpiteiden kiertämisen riskiä ja heikentäisi toimenpiteiden korjaavaa vaikutusta. Neste huomautti, että useimmille uusiutuville polttoaineille ei ole erillisiä CN-koodeja ja että HEFA-SPK ja HVO voivat kuulua samaan tuotekoodiin, jos ne täyttävät samat tislausvaatimukset. EBB väitti, että kestävien lentopolttoaineiden ja HVO:n erottaminen toisistaan rajalla on vaikeaa.

(251)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen esittämissään huomautuksissa Neste ja EBB toistivat edellä olevassa kappaleessa tiivistetysti esitettyjen huomautusten ydinseikat. EBB väitti, että Kiinan tuotannonala siirtyisi nopeasti HVO:sta kestäviin lentopolttoaineisiin ja välttyisi siten HVO:sta kannettavien polkumyyntitullien maksamiselta. EcoCeres-ryhmä ei ollut samaa mieltä siitä, että siirtyminen kestäviin lentopolttoaineisiin voitaisiin toteuttaa nopeasti. EBB kehotti komissiota omaksumaan ennakoivan lähestymistavan kiinalaista käytettyä ruokaöljyä koskevaan uuteen vientiveromekanismiin, jonka väitettiin olevan eräänlaista tukea polkumyyntitullien kattamiseksi ja tasoitustullin käyttöönoton mahdollistavaa tukea, joka laskisi FAME:n, HVO:n ja kestävien lentopolttoaineiden Kiinasta unioniin suuntautuvan viennin hintoja lähitulevaisuudessa. EBB kehotti erityisesti vahvistamaan uudet kestäviä lentopolttoaineita koskevat Taric-koodit seurantaa varten, seuraamaan huolellisesti unioniin tuotavan biodieselin hintaa ja tekemään oma-aloitteisen tutkimuksen tässä tutkimuksessa todettujen polkumyyntimarginaalien tarkastelemiseksi. EcoCeres-ryhmä muistutti, että käytössä on jo välineitä, joilla voidaan seurata biopolttoaineiden liikkumista, kuten komission toteuttama unionin biopolttoainetietokanta, joka on ollut toiminnassa vuodesta 2024.

(252)

Komissio pani merkille osapuolten esiin tuomat seikat ja sitoutui seuraamaan biodieselin ja kestävien lentopolttoaineiden virtoja tämän asetuksen 1 artiklassa määriteltyjen kiinalaiseen biodieseliin kohdistuvien polkumyyntitoimenpiteiden käyttöönoton jälkeen. Sen vuoksi tämän asetuksen 1 artiklassa määritellyille Kiinan kansantasavallasta peräisin oleville kestäville lentopolttoaineille vahvistettiin erilliset Taric-koodit seurantaa varten.

(253)

CCCMC kyseenalaisti toimenpiteiden muodon. Komissio hylkäsi CCCMC:n väitteen perusteettomana.

(254)

Tässä asetuksessa yrityksille vahvistetut yksilölliset polkumyyntitullit määritettiin tämän tutkimuksen päätelmien perusteella. Näin ollen ne kuvastavat kyseisten yritysten tutkimuksen aikaista tilannetta. Kyseisiä tulleja voidaan näin ollen soveltaa yksinomaan asianomaisesta maasta peräisin olevan ja nimettyjen oikeushenkilöiden tuottaman tutkimuksen kohteena olevan tuotteen tuontiin. Jos yritystä ei ole erikseen mainittu tämän asetuksen artiklaosassa (mukaan lukien erikseen mainittuihin yrityksiin etuyhteydessä olevat yritykset), sen valmistaman tarkasteltavana olevan tuotteen tuontiin ei voida soveltaa näitä tulleja, vaan siihen on sovellettava ”muuhun Kiinan kansantasavallasta peräisin olevaan tuontiin” sovellettavaa tullia.

(255)

Yritys voi pyytää näiden yksilöllisten polkumyyntitullien soveltamista, jos se muuttaa myöhemmin nimeään. Pyyntö on osoitettava komissiolle (95). Pyynnön on sisällettävä kaikki asiaankuuluvat tiedot, joiden perusteella voidaan osoittaa, että muutos ei vaikuta yrityksen oikeuteen hyötyä siihen sovellettavasta tullista. Jos yrityksen nimenmuutos ei vaikuta tähän oikeuteen, nimenmuutosta koskeva asetus julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

(256)

Tullien väliset erot aiheuttavat toimenpiteiden kiertämisen riskin, ja sen minimoimiseksi tarvitaan erityisiä toimenpiteitä, jotta varmistetaan yksilöllisten polkumyyntitullien asianmukainen soveltaminen. Yksilöllisiä polkumyyntitulleja sovelletaan ainoastaan, jos jäsenvaltioiden tulliviranomaisille esitetään pätevä kauppalasku. Laskun on täytettävä tämän asetuksen 1 artiklan 3 kohdassa esitetyt vaatimukset. Ennen tällaisen kauppalaskun esittämistä tuontiin olisi sovellettava ”muuhun Kiinan kansantasavallasta peräisin olevaan tuontiin” sovellettavaa polkumyyntitullia.

(257)

Tämän laskun esittäminen on välttämätöntä, jotta jäsenvaltioiden viranomaiset voivat soveltaa yksilöllisiä polkumyyntitulleja tuontiin, mutta se ei ole ainoa tekijä, jonka tulliviranomaiset ottavat huomioon. Vaikka jäsenvaltioiden tulliviranomaisille esitettäisiin lasku, joka täyttäisi kaikki tämän asetuksen 1 artiklan 3 kohdassa esitetyt vaatimukset, tulliviranomaisten olisi tehtävä tavanomaiset tarkastukset ja ne voivat – kuten kaikissa muissakin tapauksissa – vaatia lisäasiakirjoja (esimerkiksi lähetysasiakirjat) varmentaakseen vakuutukseen sisältyvien tietojen paikkansapitävyyden ja varmistaakseen, että tullin soveltaminen on perusteltua tullilainsäädännön mukaisesti.

(258)

Jos sellaisen yrityksen vientimäärä, johon sovelletaan alhaisempaa yksilöllistä polkumyyntitullia, kasvaa huomattavasti erityisesti asianomaisten toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen, viennin kasvun sellaisenaan voidaan katsoa olevan perusasetuksen 13 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu toimenpiteiden käyttöönotosta johtuva kaupan rakenteen muutos. Tällöin voidaan panna vireille toimenpiteiden kiertämistä koskeva tutkimus, jos sen edellytykset täyttyvät. Tutkimuksessa voidaan tutkia muun muassa sitä, olisiko yksilölliset tullit syytä poistaa ja olisiko niiden sijasta otettava käyttöön koko maata koskeva tulli.

(259)

Polkumyyntitullien moitteettoman täytäntöönpanon varmistamiseksi muuhun Kiinasta peräisin olevaan tuontiin sovellettavaa polkumyyntitullia olisi sovellettava sekä tässä tutkimuksessa yhteistyöstä kieltäytyneisiin vientiä harjoittaviin tuottajiin että tuottajiin, jotka eivät vieneet tuotteita unioniin tutkimusajanjakson aikana.

(260)

Vientiä harjoittavien tuottajien, jotka eivät vieneet tarkasteltavana olevaa tuotetta unioniin tutkimusajanjakson aikana, olisi voitava pyytää komissiolta, että niihin sovelletaan yhteistyössä toimineisiin, otoksen ulkopuolisiin yrityksiin sovellettavaa polkumyyntitullia. Komission olisi hyväksyttävä tällainen pyyntö edellyttäen, että seuraavat kolme edellytystä täyttyvät: Uuden vientiä harjoittavan tuottajan olisi osoitettava, että i) se ei vienyt tarkasteltavana olevaa tuotetta unioniin tutkimusajanjakson aikana, ii) se ei ole etuyhteydessä yhteenkään sellaiseen vientiä harjoittavaan tuottajaan, joka vei tarkasteltavana olevaa tuotetta unioniin tutkimusajanjakson aikana, ja iii) se on vienyt tarkasteltavana olevaa tuotetta tai sillä on peruuttamaton sopimusvelvoite suuren tuotemäärän viemiseksi unioniin tutkimusajanjakson jälkeen.

(261)

Todettujen polkumyyntimarginaalien ja unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon suuruuden vuoksi katsotaan, että olisi kannettava lopullisesti väliaikaista tullia koskevan asetuksen mukaisten väliaikaisten polkumyyntitullien vakuutena olevat määrät väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa vahvistetuilla tasoilla ja tällä asetuksella vahvistettuun tasoon asti.

(262)

Eurooopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) 2024/2509 (96) 109 artikla huomioon ottaen silloin, kun jokin määrä on maksettava takaisin Euroopan unionin tuomioistuimen tuomion tuloksena, maksettava korko on Euroopan unionin virallisen lehden C-sarjassa kunkin kuukauden ensimmäisenä kalenteripäivänä julkaistu Euroopan keskuspankin perusrahoitusoperaatioihinsa soveltama korko.

(263)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat asetuksen (EU) 2016/1036 15 artiklan 1 kohdalla perustetun komitean lausunnon mukaiset,