(1)

Asetuksessa (EU) 2018/1139 vahvistetaan keskeiset vaatimukset maahuolintapalvelujen turvalliselle tarjoamiselle ja niitä tarjoaville organisaatioille mainitun asetuksen soveltamisalaan kuuluvilla unionin lentopaikoilla.

(2)

Komission asetuksessa (EU) N:o 139/2014 (2) vahvistetaan lentopaikkoihin liittyvät vaatimukset ja hallinnolliset menettelyt, joista osa koskee sellaista toimintaa sekä sellaisia tiloja ja välineitä, jotka liittyvät suoraan maahuolintapalveluihin ja niitä tarjoaviin organisaatioihin.

(3)

Kaikki asetuksen (EU) 2018/1139 mukaiset organisaatiot ovat vastuussa turvallisuusriskien hallinnasta ja pyrkimyksestä turvallisuuden jatkuvaan parantamiseen, mukaan lukien turvallisuuden kannalta merkityksellisten tietojen keskinäinen jakaminen. Tämän asetuksen tarkoituksena on varmistaa yhteinen lähestymistapa käsiteltäessä maahuolintatoiminnan rajapintojen turvallisuusriskejä poikkeamien ilmoittamista koskevia velvoitteita laajemmin. Tällä lähestymistavalla on määrä täydentää velvoitteita poikkeamien ilmoittamisesta toimivaltaisille viranomaisille ja varmistaa turvallisuustietojen suorempi kulku asianomaisten sidosryhmien kesken. Sen vuoksi lentopaikkavaatimuksia olisi muutettava, jotta lentopaikan pitäjät voivat jakaa poikkeamailmoituksista tai valvontatarkastuksista ja auditoinneista saadut asiaankuuluvat turvallisuustiedot muiden organisaatioiden kanssa tukeakseen niitä niiden oman toiminnan turvallisuuden ylläpitämisessä.

(4)

Jotta voidaan varmistaa tasapuoliset toimintaedellytykset kaikille asetuksen (EU) 2018/1139 soveltamisalaan kuuluvilla unionin lentopaikoilla maahuolintapalveluja tarjoaville organisaatioille ja maahuolintatoimintojen turvallisuuden perustaso, myös lentopaikkojen pitäjien olisi noudatettava maahuolintaa koskevia vaatimuksia maahuolintapalveluja tarjotessaan. Koska lentopaikan pitäjillä on kuitenkin jo käytössään hallintojärjestelmä, maahuolintaa koskevien vaatimusten olisi oltava helposti yhdistettävissä olemassa olevaan järjestelmään, jotta häiriövaikutukset lentopaikan pitäjän vakiintuneeseen järjestelmään jäisivät mahdollisimman pieniksi. Sen vuoksi maahuolintatoimintoja koskevien uusien vaatimusten olisi katettava ainoastaan erot ja puuttuvat osiot verrattuna lentopaikan pitäjän hallintojärjestelmään, jotta vältetään ristiriidat tai päällekkäisyydet nykyisten vaatimusten kanssa.

(5)

Rahdin tai postin sisältämät vaaralliset aineet voivat olla merkittävä vaara terveydelle, turvallisuudelle, ympäristölle tai omaisuudelle, jos niitä ei säilytetä asianmukaisesti. Säilytysolosuhteiden olisi lentopaikan säilytystiloissa säilytettäessä oltava riittävät estämään näiden pakkausten vaurioituminen. Lentopaikkavaatimuksia olisi siksi muutettava sen varmistamiseksi, että säilytystilojen turvallisuutta koskevia vähimmäisvaatimuksia noudatetaan.

(6)

Kun matkatavaroiden ja rahdin kuljetukseen käytetään lastauskontteja, ne on säilytettävä hyvässä kunnossa, kun niitä ei käytetä. Sen vuoksi on tärkeää, että kun lentopaikan pitäjä järjestää tiloja lastauskonttien säilytykseen, nämä tilat ovat riittävät ja estävät konttien vaurioitumisen, niiden kunnon heikkenemisen tai niiden säilyttämisen maassa. Lentopaikkavaatimuksia olisi muutettava tämän selventämiseksi.

(7)

Päällekkäisen dokumentoinnin välttämiseksi maahuolintapalveluja tarjoavat lentopaikan pitäjät voivat joko sisällyttää maahuolintaosiot nykyiseen lentopaikan käsikirjaansa, jos ne katsovat, että tämä on tehokkaampaa kuin erillisen maahuolintakäsikirjan laatiminen, tai lisätä ne erilliseen käsikirjaan. Maahuolintakäsikirjalle ja sen mahdollisille myöhemmille muutoksille ja tarkistuksille ei kummassakaan tapauksessa pitäisi edellyttää toimivaltaisen viranomaisen hyväksyntää. Asetuksen (EU) N:o 139/2014 asiaankuuluvaa vaatimusta olisi muutettava tämän huomioon ottamiseksi.

(8)

Jos lentopaikan pitäjä tai asematasovalvontapalvelun tarjoaja tarjoaa myös maahuolintapalveluja, sen on laadittava ja otettava käyttöön komission delegoidun asetuksen (EU) 2025/20 (3) mukainen hallintojärjestelmä. Jotta vältettäisiin hallintojärjestelmän samojen osien toistaminen kaikkien niihin sovellettavien säännösten noudattamiseksi, tällaisilla organisaatioilla olisi tehokkuussyistä voitava olla yhdistetty hallintojärjestelmä. Lentopaikkaa koskevia vaatimuksia ja asematasovalvontapalvelua koskevia vaatimuksia olisi sen vuoksi muutettava, jotta kyseisillä organisaatioilla olisi mahdollisuus laatia yhdistetty hallintojärjestelmä ja soveltaa sitä.

(9)

Maahuolinta-ala on itsessään rajapinta, jossa palveluja tarjotaan ilma-alukselle lentopaikalla. Tämän vuoksi on toisinaan vaikeaa erottaa selkeästi toisistaan samoihin toimintoihin osallistuvien eri sidosryhmien velvollisuudet tai niissä voi tietyissä vaiheissa olla päällekkäisyyttä. Yksi tällaisista toiminnoista liittyy jalankulkijoiden valvontaan kenttäalueella ja ilma-aluksen ympärillä. Lentopaikan pitäjä on vastuussa sen varmistamisesta, että kenttäalueella on käytössä menettelyt jalankulkijoiden turvallisuutta varten, mutta se ei välttämättä ole nämä menettelyt toteuttava organisaatio, vaan menettelyt toteuttaa yleensä maahuolintaorganisaatio, joka suorittaa useampia toimintoja asematasolla ja ilma-aluksen ympärillä matkustajien noustessa ilma-alukseen ja poistuessa siitä. Lentopaikan pitäjällä olisi tällaisessa tapauksessa pikemminkin koordinointi- ja seurantatehtävä. Jotta lentopaikan pitäjän ja maahuolintaorganisaation eri roolit voidaan erottaa selvästi toisistaan silloin, kun maahuolitsija ei ole sama kuin lentopaikan pitäjä, ja kun otetaan huomioon, miten tällaiset menettelyt tosiasiallisesti toteutetaan, asiaa koskevan vaatimuksen sanamuotoa olisi mukautettava, jotta kummankin osapuolen velvollisuudet olisivat selkeämpiä.

(10)

Ilma-aluksen tankkaus on toimintaa, johon osallistuu useita sidosryhmiä – lentopaikan pitäjä, ilma-aluksen käyttäjä ja maahuolintapalvelun tarjoaja – ja niillä on tässä prosessissa erilaiset velvollisuudet, joilla kaikilla pyritään varmistamaan toiminnan, ilma-aluksen ja lentopaikan turvallisuus. Jotta voidaan paremmin tunnistaa lentopaikan pitäjän vastuu lentopaikan turvallisuuden ja hyvän asematasovalvonnan varmistamisessa ilma-aluksen tankkauksen aikana, ilma-aluksen tankkausta koskevaa vaatimusta olisi mukautettava hieman. Tämän pitäisi myös estää tarkoitetusta poikkeava tulkinta, jonka mukaan lentopaikan pitäjä voisi olla vastuussa ilma-aluksen tankkausmenettelystä, joka kuitenkin kuuluu ilma-aluksen käyttäjän vastuulle osana ilma-aluksen huolintaan liittyvää toimintaa.

(11)

Sen vuoksi asetusta (EU) N:o 139/2014 olisi muutettava.

(12)

On tarpeen antaa maahuolinta-alalle ja toimivaltaisille viranomaisille riittävästi aikaa uuden sääntelykehyksen täytäntöönpanoon tämän asetuksen voimaantulon jälkeen, minkä vuoksi asetuksessa olisi säädettävä kolmen vuoden siirtymäajasta.

(13)

Tässä asetuksessa säädetyt vaatimukset perustuvat Euroopan unionin lentoturvallisuusviraston lausuntoon nro 01/2024 (4), jonka se on antanut asetuksen (EU) 2018/1139 75 artiklan 2 kohdan b ja c alakohdan ja 76 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

(14)

Komissio kuuli asetuksen (EU) 2018/1139 128 artiklan 4 kohdan mukaisesti kunkin jäsenvaltion nimeämiä asiantuntijoita paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa (5) vahvistettujen periaatteiden mukaisesti,