(1)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2009/138/EY (3) on luotu vakuutus- ja jälleenvakuutusalalle riskiperusteisemmat ja yhdenmukaisemmat vakavaraisuussäännöt. Joihinkin kyseisen direktiivin säännöksiin sovelletaan uudelleentarkastelulausekkeita. Kyseisen direktiivin soveltaminen on edistänyt merkittävästi unionin rahoitusjärjestelmän vahvistamista ja parantanut vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten kykyä selviytyä erilaisista riskeistä. Vaikka direktiivi on hyvin kattava, sillä ei korjata kaikkia havaittuja heikkouksia, jotka vaikuttavat vakuutus- ja jälleenvakuutusyrityksiin.

(2)

Covid-19-pandemia on aiheuttanut valtavaa sosioekonomista vahinkoa, minkä vuoksi unionin talous tarvitsee kestävää, osallistavaa ja oikeudenmukaista elpymistä. Venäjän Ukrainaa vastaan käymän hyökkäyssodan taloudelliset ja sosiaaliset seuraukset eivät myöskään ole vielä kaikilta osin nähtävissä. Tämän vuoksi unionin poliittisia painopisteitä koskeva työ ja erityisesti sen varmistaminen, että talous toimii ihmisten hyväksi ja että Euroopan vihreän kehityksen ohjelman tavoitteet saavutetaan, on entistä kiireellisempää. Vakuutus- ja jälleenvakuutusala voi tarjota yksityisiä rahoituslähteitä eurooppalaisille yrityksille ja parantaa talouden selviytymiskykyä tarjoamalla suojaa monenlaisilta riskeiltä. Alalla on tämän kaksoisroolin ansiosta hyvät mahdollisuudet edistää unionin painopisteiden saavuttamista.

(3)

Kuten 24 päivänä syyskuuta 2020 annetussa komission tiedonannossa ”Pääomamarkkinaunioni ihmisille ja yrityksille” korostetaan, yhteisösijoittajien ja erityisesti vakuutuksenantajien kannustaminen tekemään enemmän pitkäaikaisia sijoituksia on ratkaisevan tärkeää, jotta voidaan tukea oman pääoman vahvistamista yrityssektorilla. Jotta vakuutuksenantajien olisi helpompi osallistua unionin talouden elpymisen rahoittamiseen, vakavaraisuuskehystä olisi mukautettava siten, että siinä otetaan paremmin huomioon vakuutustoiminnalle luonteenomainen pitkäkestoisuus. Erityisesti silloin, kun lasketaan vakavaraisuuspääomavaatimusta standardikaavan mukaisesti, olisi helpotettava mahdollisuutta käyttää suotuisampaa vakioparametria pitkään hallussa pidettäviin pääomasijoituksiin edellyttäen, että vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset noudattavat luotettavia ja vankkoja kriteereitä, joilla turvataan vakuutuksenottajien suoja ja rahoitusvakaus. Tällaisilla kriteereillä olisi pyrittävä varmistamaan, että vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset pystyvät välttämään pitkään hallussa pidettäviksi tarkoitettujen osakkeiden pakkomyynnin myös stressiaikojen markkinaolosuhteissa. Koska vakuutus- ja jälleenvakuutusyrityksillä on monenlaisia riskinhallintavälineitä tällaisen pakkomyynnin välttämiseksi, tämä moninaisuus olisi otettava huomioon näissä kriteereissä eikä niissä olisi edellytettävä pitkän aikavälin investointeihin liittyvien omaisuuserien oikeudellista tai sopimusperusteista korvamerkintää, jotta vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset voisivat hyötyä pääomasijoituksia koskevasta suotuisammasta vakioparametrista. Lisäksi vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen johdon olisi sitouduttava niiden osakkeiden, joihin yritys sijoittaa, vähimmäispitoaikaan kirjallisten toimintaperiaatteiden avulla ja osoitettava yrityksen kyky pitää kyseiset osakkeet kyseisen hallussapitojakson ajan.

(4)

Mukautukset, joilla otetaan paremmin huomioon vakuutustoiminnalle luonteenomainen pitkäkestoisuus, saattavat johtaa vapaan käytettävissä olevan pääoman kasvuun vakavaraisuuspääomavaatimuksen pienenemisen seurauksena. Tällaisessa tapauksessa vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten olisi harkittava mahdollisuutta olla osoittamatta vapautunutta pääomaa osakkeenomistajien voitonjakoon tai johdon lisäetuihin, vaan niiden olisi pyrittävä ohjaamaan vapautunut pääoma reaalitalouteen tehtäviin tuottaviin sijoituksiin talouden elpymisen ja unionin laajempien poliittisten tavoitteiden tukemiseksi.

(5)

Vakuutuksenantajat ja jälleenvakuuttajat voivat vapaasti tehdä sijoituksia kaikkialla maailmassa eikä niiden toimintaa ole rajoitettu unioniin. Kolmansiin maihin tehtävät sijoitukset voivat myös edistää unionin tai jäsenvaltioiden yleistä kehitysapupolitiikkaa. Sen vuoksi vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten olisi varmistettava, että niiden investointipolitiikassa otetaan suuririskisten kolmansien maiden osalta huomioon veroasioissa yhteistyöhaluttomia lainkäyttöalueita koskevan ajantasaisen EU:n luettelon sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2015/849 (4) tavoitteet.

(6)

Euroopan vihreän kehityksen ohjelmasta 11 päivänä joulukuuta 2019 antamassaan tiedonannossa komissio sitoutui ottamaan ilmasto- ja ympäristöriskien hallinnan paremmin huomioon unionin vakavaraisuuskehyksessä. Euroopan vihreän kehityksen ohjelma on unionin uusi kasvustrategia, jonka tavoitteena on muuttaa unioni nykyaikaiseksi, resurssitehokkaaksi ja kilpailukykyiseksi taloudeksi, jossa kasvihuonekaasujen nettopäästöjä ei vuonna 2050 enää ole. Sillä edistetään tavoitetta rakentaa ihmisten hyväksi toimiva talous, vahvistetaan unionin sosiaalista markkinataloutta ja autetaan varmistamaan, että talous on valmis tulevaisuuteen ja että se luo vakautta, työpaikkoja, kasvua ja investointeja. Komissio ehdotti 4 päivänä maaliskuuta 2020 antamassaan ehdotuksessa eurooppalaiseksi ilmastolaiksi, että tavoite ilmastoneutraaliuden ja ilmastokestävyyden saavuttamiseksi vuoteen 2050 mennessä tehtäisiin unionissa sitovaksi. Euroopan parlamentti ja neuvosto hyväksyivät kyseisen ehdotuksen, ja se tuli voimaan 29 päivänä heinäkuuta 2021 (5). Komission pyrkimys varmistaa unionin maailmanlaajuinen johtoasema vuoteen 2050 mennessä on toistettu vuoden 2021 strategisessa ennakointiraportissa, jossa määritetään strategiseksi toiminta-alaksi selviytymiskykyisten ja tulevaisuuden vaatimukset huomioon ottavien talous- ja rahoitusjärjestelmien rakentaminen.

(7)

EU:n kestävän rahoituksen kehys on keskeisessä asemassa Euroopan vihreän kehityksen ohjelman tavoitteiden saavuttamisessa, ja ympäristölainsäädäntöä on täydennettävä kestävän rahoituksen kehyksellä, jotta rahoitusta kanavoidaan ilmasto- ja ympäristöriskeille altistumista vähentäviin investointeihin. Komissio sitoutui 6 päivänä heinäkuuta 2021 antamassaan tiedonannossa ”Kestävään talouteen siirtymisen rahoitusstrategia” ehdottamaan direktiiviin 2009/138/EY muutoksia, joilla kestävyysriskit sisällytetään johdonmukaisesti vakuutuksenantajien riskienhallintaan siten, että vakuutuksenantajat velvoitetaan tekemään analyyseja ilmastonmuutosskenaarioista.

(8)

Viime aikoina on ehdotettu ja hyväksytty useita säädöksiä, joilla pyritään parantamaan häiriönsietokykyä ja edistetään kestävyyttä, erityisesti kestävyysraportoinnin osalta, mukaan lukien Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2019/2088 (6), Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2022/2464 (7) sekä yritysten kestävää toimintaa koskevasta huolellisuusvelvoitteesta ja direktiivin (EU) 2019/1937 muuttamisesta annettava direktiivi, joilla kaikilla on vakuutus- ja jälleenvakuutusalaan kohdistuvia vaikutuksia.

(9)

Tämän muutosdirektiivin keskeinen tavoite on unionin vakuutusalan sisämarkkinoiden yhdentymisen jatkaminen. Vakuutusalan sisämarkkinoiden yhdentyminen lisää kilpailua ja vakuutustuotteiden saatavuutta eri jäsenvaltioissa yritysten ja kuluttajien eduksi. Unionin vakuutusalan sisämarkkinoilla direktiivin 2009/138/EY soveltamisen aloittamisen jälkeen tapahtuneet vakuutusyritysten kaatumiset korostavat tarvetta lisätä valvonnan yhdenmukaisuutta ja lähentymistä kaikkialla unionissa. Palvelujen tarjoamisen vapauden ja sijoittautumisoikeuden mukaisesti toimivien vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten valvontaa olisi edelleen parannettava heikentämättä kuitenkaan tavoitetta lisätä vakuutusalan sisämarkkinoiden yhdentymistä, jotta varmistetaan yhdenmukainen kuluttajansuoja ja taataan reilu kilpailu sisämarkkinoilla.

(10)

Direktiivissä 2009/138/EY jätetään tietyt yritykset kokonsa vuoksi direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle. Direktiivin 2009/138/EY ensimmäisten soveltamisvuosien perusteella ja sen varmistamiseksi, että direktiiviä ei perusteettomasti sovelleta pienempiin yrityksiin, on aiheellista tarkistaa näitä poikkeuksia korottamalla asiaankuuluvia kynnysarvoja, jotta direktiiviä ei sovelleta tietyt edellytykset täyttäviin pieniin yrityksiin. Kuten jo tehdään direktiivin 2009/138/EY soveltamisalan ulkopuolelle jätettyjen vakuutusyritysten tapauksessa, niillä yrityksillä, joihin tällaisia korotettuja kynnysarvoja sovelletaan, olisi oltava mahdollisuus säilyttää kyseisen direktiivin mukainen toimilupa tai hakea tällaista toimilupaa, jotta ne voivat hyötyä kyseisessä direktiivissä säädetystä yhdestä ainoasta toimiluvasta, ja jäsenvaltioiden olisi voitava soveltaa direktiivin 2009/138/EY soveltamisalan ulkopuolelle jätettyihin vakuutusyrityksiin säännöksiä, jotka ovat samankaltaisia tai samanlaisia kuin kyseisessä direktiivissä säädetyt säännökset.

(11)

Direktiiviä 2009/138/EY ei sovelleta avustamistoimintaan, jos kyseisen direktiivin 6 artiklan 1 kohdan edellytykset täyttyvät. Ensimmäisessä edellytyksessä todetaan, että apu annetaan sellaisten maantieajoneuvoa kohdanneiden vahinkojen tai konevikojen johdosta, jotka sattuvat siinä jäsenvaltiossa, jossa suojan järjestänyt yritys sijaitsee. Tämä säännös voisi merkitä sitä, että vaatimusta vakuutuksenantajan toimiluvan saamisesta sovellettaisiin maantieajoneuvojen avustamispalvelujen tarjoajiin, jos vahinko tai konevika tapahtuu juuri rajan toisella puolella, mikä voisi tarpeettomasti häiritä avustamistoimintaa. Tätä edellytystä on tästä syystä aiheellista tarkistaa. Näin ollen direktiivin 2009/138/EY 6 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukainen edellytys olisi ulotettava koskemaan sellaisia maantieajoneuvoa kohdanneita vahinkoja tai konevikoja, jotka voisivat sattua satunnaisesti sen jäsenvaltion, jossa suojan järjestänyt yritys sijaitsee, naapurimaassa.

(12)

Tiedot kaikista toimilupahakemuksista, jotka koskevat liiketoiminnan aloittamista jäsenvaltiossa, ja kyseisten hakemusten arvioinnin tulokset voisivat tarjota olennaisia tietoja hakemusten arvioimiseksi muissa jäsenvaltioissa. Sen vuoksi toimilupaa hakevan olisi toimitettava asianomaiselle valvontaviranomaiselle tiedot aiemmista toimilupahakemusten epäämisistä tai peruuttamisista muissa jäsenvaltioissa.

(13)

Toimiluvan myöntävän jäsenvaltion valvontaviranomaisen olisi kuultava asianomaisen jäsenvaltion valvontaviranomaisia ennen toimiluvan myöntämistä sellaiselle vakuutus- tai jälleenvakuutusyritykselle, joka on toisessa jäsenvaltiossa sijaitsevan yrityksen tytäryritys tai joka tulee olemaan saman oikeushenkilön tai luonnollisen henkilön määräysvallassa kuin toisessa jäsenvaltiossa sijaitseva toinen vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys. Ottaen huomioon vakuutusryhmien toiminnan lisääntyminen eri jäsenvaltioissa on tarpeen parantaa unionin oikeuden yhdenmukaista soveltamista ja valvontaviranomaisten välistä tietojenvaihtoa erityisesti ennen toimilupien myöntämistä. Sen vuoksi silloin, kun on tarpeen kuulla useita valvontaviranomaisia, minkä tahansa näistä valvontaviranomaisista olisi voitava pyytää toimilupahakemuksen yhteistä arviointia sen jäsenvaltion valvontaviranomaiselta, jossa ryhmän tulevan vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen toimilupamenettely on käynnissä. Päätös toimiluvan myöntämisestä kuuluu edelleen sen kotijäsenvaltion valvontaviranomaisen toimivaltaan, jossa asianomainen yritys hakee toimilupaa. Päätöstä tehtäessä olisi kuitenkin otettava huomioon yhteisen arvioinnin tulokset.

(14)

Direktiiviä 2009/138/EY olisi sovellettava suhteellisuusperiaatteen mukaisesti. Jotta helpotettaisiin direktiivin oikeasuhteista soveltamista sellaisiin yrityksiin, jotka ovat pienempiä ja vähemmän monimutkaisia kuin keskivertoyritys, ja jotta varmistettaisiin, että niihin ei sovelleta kohtuuttoman raskaita vaatimuksia, on tarpeen säätää riskiperusteisista kriteereistä, joiden avulla tällaiset yritykset voidaan tunnistaa.

(15)

Riskiperusteiset kriteerit täyttävät yritykset olisi voitava luokitella pieniksi ja ei-monimutkaisiksi yrityksiksi yksinkertaisen ilmoitusmenettelyn mukaisesti. Jos valvontaviranomainen ei rajatun ajan kuluessa tällaisesta ilmoituksesta vastusta luokittelua asiaankuuluvien kriteereiden arviointiin liittyvistä asianmukaisesti perustelluista syistä, kyseistä yritystä olisi pidettävä pienenä ja ei-monimutkaisena yrityksenä. Kun yritys on luokiteltu pieneksi ja ei-monimutkaiseksi yritykseksi, siihen olisi lähtökohtaisesti automaattisesti sovellettava määritettyjä suhteuttamistoimenpiteitä, jotka koskevat raportointia, julkistamista, hallintotapaa, kirjallisten toimintaperiaatteiden tarkistamista, vakuutusteknisen vastuuvelan laskentaa, yrityksen riski- ja vakavaraisuusarviota ja likviditeettiriskin hallintasuunnitelmia.

(16)

Jos valvontaviranomaisilla on vakavia epäilyjä yksittäisen pienen ja ei-monimutkaisen yrityksen riskiprofiilista, niillä olisi oltava valtuudet vaatia asianomaista yritystä pidättymään yhdestä tai useammasta suhteuttamistoimenpiteestä, poiketen siitä, mitä automaattisesta suhteuttamistoimenpiteiden soveltamisesta säädetään. Tällaisia valtuuksia voidaan käyttää, jos ne havaitsevat, että vakavaraisuuspääomavaatimusta ei enää täytetä, jos on olemassa täyttämättä jäämisen vaara, jos yrityksen riskiprofiili muuttuu olennaisesti tai jos yrityksen hallintojärjestelmä on tehoton.

(17)

On tarkoituksenmukaista, että suhteuttamistoimenpiteet ovat myös sellaisten yritysten käytettävissä, joita ei ole luokiteltu pieniksi ja ei-monimutkaisiksi yrityksiksi mutta joille jotkin direktiivin 2009/138/EY vaatimukset ovat liian kalliita ja monimutkaisia, kun otetaan huomioon tällaisten yritysten liiketoimintaan liittyvät riskit. Näiden yritysten olisi sallittava käyttää suhteuttamistoimenpiteitä tapauskohtaisen analyysin perusteella ja valvontaviranomaistensa ennakkohyväksynnän saatuaan.

(18)

Suhteellisuusperiaatteen asianmukainen täytäntöönpano on ratkaisevan tärkeää, jotta vältetään vakuutus- ja jälleenvakuutusyrityksiin kohdistuva liiallinen rasite. Tästä syystä vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten olisi raportoitava valvontaviranomaisilleen ainoastaan, jos niiden soveltamien suhteuttamistoimenpiteiden laajuus muuttuu.

(19)

Niillä vakuutus- ja jälleenvakuutusalan kytkösyrityksillä, jotka kattavat ainoastaan siihen teollisuus- tai liikeyritysryhmään liittyviä riskejä, johon ne kuuluvat, on erityinen riskiprofiili, joka olisi otettava huomioon määriteltäessä tiettyjä vaatimuksia, jotka koskevat erityisesti yrityksen riski- ja vakavaraisuusarviota, tietojen julkistamista sekä niihin liittyviä valtuuksia, jotta komissio voi täsmentää näitä vaatimuksia koskevia sääntöjä. Lisäksi myös vakuutus- ja jälleenvakuutusalan kytkösyrityksiin olisi voitava soveltaa suhteuttamistoimenpiteitä, jos ne luokitellaan pieniksi ja ei-monimutkaisiksi yrityksiksi.

(20)

On tärkeää, että vakuutus- ja jälleenvakuutusyrityksillä on terve taloudellinen asema. Tätä varten direktiivissä 2009/138/EY säädetään talouden valvonnasta, joka koskee yrityksen vakavaraisuutta, vakuutusteknisen vastuuvelan muodostamista, sen varoja ja sen hyväksyttävää omaa varallisuutta. Yrityksen hallintojärjestelmä on kuitenkin myös tärkeä tekijä sen varmistamiseksi, että yrityksen talous säilyy terveellä pohjalla. Tätä varten valvontaviranomaiset olisi velvoitettava tarkastelemaan hallintojärjestelmää säännöllisesti osana vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten talouden valvontaa.

(21)

Valvontaviranomaisilla olisi oltava oikeus saada kultakin valvottavalta vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykseltä ja näiden ryhmiltä vähintään joka kolmas vuosi säännöllinen raportti, joka sisältää tietoja liiketoiminnasta ja tuloksesta, hallintojärjestelmästä, riskiprofiilista ja pääomanhallinnasta sekä muita vakavaraisuuden kannalta merkityksellisiä tietoja. Kyseisen vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysryhmiä koskevan raportointivaatimuksen yksinkertaistamiseksi olisi tietyin edellytyksin voitava toimittaa ryhmää ja sen tytäryrityksiä koskevat säännöllisesti toimitettavan valvontaraportin tiedot kootusti koko ryhmän osalta.

(22)

Olisi varmistettava, että pienet ja ei-monimutkaiset yritykset asetetaan etusijalle, kun valvontaviranomaiset myöntävät raportointia koskevia vapautuksia ja rajoituksia. Ilmoitusmenettelyllä, jota sovelletaan yrityksen luokittelemiseen pieneksi ja ei-monimutkaiseksi yritykseksi, olisi varmistettava, että tämäntyyppisen yrityksen raportointiin sovellettavien vapautusten ja rajoitusten käytöstä on riittävä varmuus.

(23)

Raportoinnin ja tietojen julkistamisen määräajat olisi säädettävä selkeästi direktiivissä 2009/138/EY. Olisi kuitenkin otettava huomioon, että poikkeukselliset olosuhteet, kuten terveysuhat, luonnonkatastrofit ja muut äärimmäiset tapahtumat, voisivat estää vakuutus- ja jälleenvakuutusyrityksiä toimittamasta tällaisia raportteja ja julkistamasta tietoja asetetuissa määräajoissa. Sen vuoksi komissiolle olisi siirrettävä valta pidentää määräaikoja kyseisissä olosuhteissa kuultuaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 1094/2010 (8) perustettua Euroopan valvontaviranomaista (Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen), jäljempänä ’vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen’.

(24)

Direktiivissä 2009/138/EY säädetään, että valvontaviranomaisten on arvioitava, ovatko uudet henkilöt, jotka on nimitetty johtamaan vakuutus- tai jälleenvakuutusyritystä tai hoitamaan keskeistä tehtävää, sopivia ja luotettavia. Niiden henkilöiden, jotka johtavat yritystä tai hoitavat keskeistä tehtävää, olisi kuitenkin oltava jatkuvasti sopivia ja luotettavia. Jos sopivuutta ja luotettavuutta koskevat vaatimukset eivät täyty, valvontaviranomaisilla olisi oltava valtuudet toteuttaa toimenpiteitä, kuten tarvittaessa siirtää kyseinen henkilö pois asianomaisesta tehtävästä.

(25)

Koska vakuutustoiminta voisi aiheuttaa tai lisätä rahoitusvakauteen kohdistuvia riskejä, vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten olisi sisällytettävä vakuutus-, sijoitus- ja riskienhallintatoimintaansa makrovakauteen liittyviä näkökohtia ja analyysiä. Tähän voisi sisältyä se, että otetaan huomioon muiden markkinaosapuolten mahdollinen toiminta, makrotaloudelliset riskit, kuten luottosyklin laskuvaiheet tai markkinoiden likviditeetin väheneminen, taikka liiallinen tiettyihin omaisuuslajeihin, vastapuoliin tai aloihin kohdistuva markkinatason keskittyminen.

(26)

Vakuutus- ja jälleenvakuutusyrityksiä olisi valvontaviranomaisen pyynnöstä vaadittava ottamaan huomioon kaikki valvontaviranomaisten antamat asiaankuuluvat makrovakautta koskevat tiedot yrityksen riski- ja vakavaraisuusarviossaan. Jotta voidaan varmistaa tällaisten täydentävien makrovakausvaatimusten johdonmukainen soveltaminen, vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen olisi laadittava teknisten sääntelystandardien luonnokset, joissa täsmennetään kriteerit, jotka valvontaviranomaisten on otettava huomioon määrittäessään yritykset, joihin toimenpidettä sovelletaan. Valvontaviranomaisten olisi analysoitava niiden lainkäyttöalueella toimivien sellaisten vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten riski- ja vakavaraisuusarvion tulokset, joita pyydetään ottamaan makrovakautta koskevat näkökohdat huomioon, koottava ne yhteen ja toimitettava vakuutus- ja jälleenvakuutusyrityksille erityisesti makrovakausriskien osalta tietoja seikoista, jotka olisi otettava huomioon näiden tulevissa yrityksen riski- ja vakavaraisuusarvioissa. Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että kun ne antavat viranomaiselle tai elimelle makrovakausvalvontaa koskevan toimeksiannon, valvontaviranomaisten tekemien makrovakautta koskevien arviointien tulokset ja havainnot jaetaan kyseisen makrovakausvalvonnasta vastaavan viranomaisen kanssa.

(27)

Kansallisten valvontaviranomaisten olisi kansainvälisen vakuutusvalvojien järjestön vuonna 2011 hyväksymien vakuutustoiminnan perusperiaatteiden (Insurance Core Principles) mukaisesti voitava tunnistaa sellainen markkinoiden ja finanssialan kehitys, joka voisi vaikuttaa vakuutus- ja jälleenvakuutusyrityksiin tai vakuutus- ja jälleenvakuutusmarkkinoihin, sekä seurata ja analysoida sitä, minkä lisäksi niiden olisi käytettävä näitä tietoja yksittäisten vakuutus- tai jälleenvakuutusyritysten valvonnassa. Näitä tehtäviä toteuttaessaan valvontaviranomaisten olisi tarvittaessa käytettävä muilta valvontaviranomaisilta saatuja tietoja ja näkemyksiä.

(28)

Ne elimet tai viranomaiset, joilla on makrovakausvalvontaa koskeva toimeksianto, vastaavat kansallisten vakuutus- ja jälleenvakuutusmarkkinoiden makrovakauspolitiikasta. Makrovakauspolitiikkaa voi harjoittaa valvontaviranomainen tai muu viranomainen tai elin, jolle tämä tehtävä on osoitettu.

(29)

Valvontaviranomaisten ja sellaisten asiaankuuluvien elinten ja viranomaisten, joilla on makrovakausvalvontaa koskeva toimeksianto, välinen hyvä koordinointi on tärkeää, jotta voidaan tunnistaa, seurata ja analysoida rahoitusjärjestelmän vakauteen kohdistuvia mahdollisia riskejä, jotka voisivat vaikuttaa vakuutus- ja jälleenvakuutusyrityksiin, sekä toteuttaa toimenpiteitä, joilla näihin riskeihin voidaan puuttua tehokkaasti ja asianmukaisesti. Viranomaisten välisellä yhteistyöllä olisi myös pyrittävä välttämään kaikenlaisia päällekkäisiä tai epäjohdonmukaisia toimia.

(30)

Valvontaviranomaisten ja veroviranomaisten välistä tietojenvaihtoa ei tulisi estää. Kyseinen tietojenvaihto olisi toteutettava kansallisen lainsäädännön mukaisesti, ja jos tiedot ovat peräisin toisesta jäsenvaltiosta, niitä olisi vaihdettava ainoastaan sen asiaankuuluvan viranomaisen nimenomaisella suostumuksella, jolta tiedot ovat peräisin.

(31)

Direktiivissä 2009/138/EY edellytetään, että yrityksen säännöllisen riski- ja vakavaraisuusarvion on oltava erottamaton osa vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten liiketoimintastrategiaa. Joitakin riskejä, kuten ilmastonmuutosriskejä, on vaikea mitata määrällisesti tai ne toteutuvat ajanjaksolla, joka on pidempi kuin vakavaraisuuspääomavaatimuksen kalibroinnissa käytettävä ajanjakso. Nämä riskit voidaan ottaa paremmin huomioon yrityksen riski- ja vakavaraisuusarviossa. Jos vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset altistuvat olennaisesti ilmastonmuutosriskeille, ne olisi velvoitettava tekemään asianmukaisin väliajoin ja osana yrityksen riski- ja vakavaraisuusarviota analyyseja pitkän aikavälin ilmastonmuutosriskiskenaarioiden vaikutuksista liiketoimintaansa. Tällaisten analyysien olisi oltava oikeassa suhteessa yritysten liiketoimintaan liittyvien riskien luonteeseen, laajuuteen ja monimutkaisuuteen. Vaikka ilmastonmuutosriskeille altistumisen olennaisuuden arviointia olisi vaadittava kaikilta vakuutus- ja jälleenvakuutusyrityksiltä, pieniltä ja ei-monimutkaisilta yrityksiltä ei tulisi vaatia pitkän aikavälin ilmastonmuutosskenaarioiden analysointia.

(32)

Yritysten olisi laadittava ja seurattava tiettyjen suunnitelmien täytäntöönpanoa kestävyystekijöistä aiheutuviin taloudellisiin riskeihin puuttumiseksi. Jos ryhmän edellytetään laativan tällaisen suunnitelman ryhmän tasolla, olisi varmistettava, että ryhmän vakuutus- ja jälleenvakuutustytäryritysten osalta ei vaadita suunnitelmien laatimista yksittäisen yrityksen tasolla, jos kaikki kyseisten tytäryritysten merkitykselliset näkökohdat otetaan huomioon ryhmän tasolla laadittavassa suunnitelmassa.

(33)

Direktiivissä 2009/138/EY edellytetään olennaisten tietojen julkistamista vähintään kerran vuodessa vakavaraisuutta ja taloudellista tilaa koskevassa kertomuksessa. Kertomus on tarkoitettu toisaalta vakuutuksenottajille ja edunsaajille sekä toisaalta analyytikoille ja muille markkinoiden ammattilaisille. Kertomuksen sisältö olisi jaettava kahteen osaan, jotta voidaan vastata näiden kahden eri ryhmän tarpeisiin ja odotuksiin. Pääasiassa vakuutuksenottajille ja edunsaajille osoitetun ensimmäisen osan olisi sisällettävä keskeiset tiedot liiketoiminnasta, tuloksesta, pääomanhallinnasta ja riskiprofiilista. Markkinoiden ammattilaisille tarkoitetun toisen osan olisi sisällettävä yksityiskohtaiset tiedot liiketoiminnasta ja hallintojärjestelmästä, tarkat tiedot vakuutusteknisestä vastuuvelasta ja muista veloista, vakavaraisuusasema sekä muut erikoistuneille analyytikoille merkitykselliset tiedot.

(34)

Vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset voivat mukauttaa asiaankuuluvaa riskitöntä korkokäyrää parhaan estimaatin laskennassa omaisuuseriensä marginaalin muutosten mukaisesti valvontaviranomaisen hyväksynnän saatuaan (’vastaavuuskorjaus’) tai vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten hallussa tietyn valuutan määräisinä tai tietyssä maassa olevien omaisuuserien keskimääräisen marginaalin muutoksen mukaisesti (’volatiliteettikorjaus’). Vakavaraisuutta ja taloudellista tilaa koskevan kertomuksen vakuutuksenottajille ja edunsaajille tarkoitetun osan olisi sisällettävä ainoastaan tiedot, joiden odotetaan olevan merkityksellisiä keskimääräisen vakuutuksenottajan tai edunsaajan päätöksenteon kannalta. Vaikka vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten olisi julkistettava, mitä vaikutusta niiden taloudelliseen asemaan on sillä, että vastaavuuskorjausta, volatiliteettikorjausta ja siirtymätoimenpiteitä ei sovelleta riskittömiin korkoihin ja vakuutustekniseen vastuuvelkaan, tällaisten tietojen julkistamisen ei tulisi olettaa olevan merkityksellistä keskimääräisen vakuutuksenottajan tai edunsaajan päätöksenteon kannalta. Tällaisten tietojen julkistaminen olisi sen vuoksi sisällytettävä vakavaraisuutta ja taloudellista tilaa koskevan kertomuksen siihen osaan, joka on tarkoitettu markkinoiden ammattilaisille, eikä vakuutuksenottajille ja edunsaajille tarkoitettuun osaan.

(35)

Julkistamisvaatimukset eivät saisi olla vakuutus- ja jälleenvakuutusyrityksille kohtuuttoman raskaita. Tämän vuoksi direktiiviin 2009/138/EY olisi sisällytettävä joitakin yksinkertaistamis- ja suhteuttamistoimenpiteitä erityisesti silloin, kun ne eivät vaaranna vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten toimittamien tietojen luettavuutta. Lisäksi Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2013/34/EU (9) olisi muutettava siten, että pienet ja ei-monimutkaiset yritykset voivat rajoittaa kestävyysraportointiaan kyseisessä direktiivissä säädettyjen yksinkertaistettujen pk-yritysten kestävyysraportointistandardien mukaisesti.

(36)

Jotta voidaan taata julkistettavien tietojen mahdollisimman suuri tarkkuus, jotkin osat vakavaraisuutta ja taloudellista tilaa koskevasta kertomuksesta olisi tilintarkastettava. Tällaisen tilintarkastusvaatimuksen olisi katettava ainakin direktiivissä 2009/138/EY vahvistettujen arvostuskriteereiden mukaisesti arvioitu tase.

(37)

Koska pienten ja ei-monimutkaisten yritysten ei odoteta olevan merkityksellisiä unionin rahoitusvakauden kannalta, on aiheellista sisällyttää kyseisiin yrityksiin sovellettava vapautus vakavaraisuutta ja taloudellista tilaa koskevan kertomuksen tilintarkastusta koskevasta vaatimuksesta. Vastaavasti vakuutusalan ja jälleenvakuutusalan kytkösyritysten erityisen riskiprofiilin ja erityisluonteen vuoksi on aiheellista olla asettamatta niille tilintarkastusvaatimusta. Jäsenvaltioiden, jotka jo soveltavat tilintarkastusvaatimuksia kaikkiin yrityksiin tai muihin vakavaraisuutta ja taloudellista tilaa koskevan kertomuksen osiin kuin taseeseen, olisi kuitenkin voitava jatkaa tällaisten vaatimusten soveltamista.

(38)

On syytä todeta, että vaikka tilintarkastusvaatimus olisi hyödyllinen, se olisi lisärasite kaikille yrityksille. Sen vuoksi vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten sekä vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysryhmien vuosittaisen raportoinnin ja tietojen julkistamisen määräaikoja olisi pidennettävä, jotta kyseisillä yrityksillä ja ryhmillä olisi riittävästi aikaa laatia tarkastetut kertomukset.

(39)

Rahoitusvakauden ylläpitämiseksi tehtävää raportointia koskevissa vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen ohjeissa vahvistetaan jo kriteerit sellaisten vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten määrittämiseksi, jotka ovat merkityksellisiä unionin rahoitusjärjestelmien vakauden kannalta.

(40)

Olisi varmistettava, että optioita ja takuita sisältävien sopimusten vakuutusteknisen vastuuvelan laskentamenetelmät ovat oikeassa suhteessa vakuutuksenantajaan kohdistuvien riskien luonteeseen, laajuuteen ja monimutkaisuuteen. Tältä osin olisi säädettävä eräistä yksinkertaistuksista.

(41)

Pääoman kustannuksia olisi alennettava verrattuna direktiivin 2009/138/EY ja sen nojalla annettujen delegoitujen säädösten hyväksymisajankohtana asetettuun tasoon siten, että samalla säilytetään riittävä turvaavuus ja vakuutuksenottajien suoja. Lisäksi riskimarginaalin laskennassa olisi otettava huomioon riskien aikasidonnaisuus ja vähennettävä riskimarginaalin määrää erityisesti pitkäaikaisten velkojen osalta, mikä vähentää riskimarginaalin herkkyyttä korkojen muutoksille. Sen vuoksi olisi otettava käyttöön eksponentiaalinen ja aikasidonnainen tekijä.

(42)

Direktiivissä 2009/138/EY edellytetään, että vakuutus- ja jälleenvakuutusvelvoitteiden täyttämiseen tarvittavan hyväksyttävän oman varallisuuden määrä määritetään riskimarginaalin laskemista varten ja että pääoman kustannusten taso on yhtä suuri kuin oleellisen riskittömän korkokannan ylittävä korkomarginaali, joka vakuutus- tai jälleenvakuutusyritykselle aiheutuisi kyseisen hyväksyttävän oman varallisuuden määrän osalta. Direktiivissä 2009/138/EY edellytetään myös, että pääoman kustannuksen tasoa on tarkasteltava säännöllisesti uudelleen. Tätä varten uudelleentarkasteluilla olisi varmistettava, että pääoman kustannusten taso pysyy riskiperusteisena eikä ylitä 5:tä prosenttia.

(43)

Asiaankuuluvan riskittömän korkokäyrän määrittämisessä olisi tasapainotettava asianomaisista rahoitusvälineistä saatujen tietojen käyttö ja vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten kyky suojata rahoitusvälineistä johdettuja korkoja. Voi nimittäin käydä niin, että pienemmillä vakuutus- ja jälleenvakuutusyrityksillä ei ole valmiuksia suojautua korkoriskiltä muilla välineillä kuin joukkovelkakirjalainoilla, lainoilla tai vastaavilla omaisuuserillä, joilla on kiinteät kassavirrat. Asiaankuuluva riskitön korkokäyrä olisi sen vuoksi ekstrapoloitava sellaisten maturiteettien osalta, joissa joukkovelkakirjalainojen markkinat eivät ole enää syvät, likvidit ja läpinäkyvät. Ekstrapolointimenetelmässä olisi kuitenkin käytettävä muista asiaankuuluvista rahoitusvälineistä kuin joukkovelkakirjalainoista saatuja tietoja, jos tällaiset tiedot ovat saatavilla syviltä, likvideiltä ja läpinäkyviltä markkinoilta niiden maturiteettien osalta, joissa joukkovelkakirjalainojen markkinat eivät ole enää syvät, likvidit ja läpinäkyvät. Jotta voidaan huolehtia varmuudesta ja yhdenmukaisesta soveltamisesta ja mahdollistaa samalla nopea reagointi markkinaolosuhteiden muutoksiin, komission olisi annettava delegoituja säädöksiä, joissa täsmennetään, miten uutta ekstrapolointimenetelmää olisi sovellettava. Nykyiset markkinaolosuhteet huomioon ottaen ekstrapoloinnin lähtökohdan euron osalta tämän muutosdirektiivin voimaantulopäivänä olisi pysyttävä samalla tasolla kuin 31 päivänä joulukuuta 2023 eli 20 vuoden maturiteetin tasolla.

(44)

Asiaankuuluvan riskittömän korkokäyrän määrittämisellä on merkittävä vaikutus vakavaraisuusasemaan erityisesti sellaisten henkivakuutusyritysten osalta, joilla on pitkäaikaisia velkoja. Jotta vältetään olemassa olevan vakuutustoiminnan häiriöt ja mahdollistetaan sujuva siirtyminen uuteen ekstrapolointimenetelmään, on tarpeen säätää vaiheistusmekanismista. Tällaisilla vaiheistusmekanismilla olisi pyrittävä välttämään markkinahäiriöitä ja tarjoamaan läpinäkyvä siirtymä lopulliseen ekstrapolointimenetelmään.

(45)

Direktiivissä 2009/138/EY säädetään volatiliteettikorjauksesta, jolla pyritään vähentämään joukkovelkakirjalainojen ylisuurten korkomarginaalien vaikutuksia ja joka perustuu vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten asiaankuuluvien valuuttojen viitesalkkuihin ja euron osalta kansallisten vakuutusmarkkinoiden viitesalkkuihin. Yhdenmukaisen volatiliteettikorjauksen käyttö kokonaisten valuuttojen tai maiden osalta voi johtaa etuihin, jotka ylittävät joukkovelkakirjalainojen ylisuurten korkomarginaalien vaikutuksen vähenemisen, erityisesti silloin, kun kyseisten vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten asiaankuuluvien omaisuuserien herkkyys luottomarginaalien muutoksille on pienempi kuin asianomaisen parhaan estimaatin herkkyys korkojen muutoksille. Jotta voidaan välttää tällaisen liiallisen edun saaminen volatiliteettikorjauksesta, volatiliteettikorjaukselle olisi saatava valvontaviranomaisten hyväksyntä ja sen laskennassa olisi otettava huomioon yrityskohtaiset ominaispiirteet, jotka liittyvät omaisuuserien marginaalin herkkyyteen ja vakuutusteknisen vastuuvelan parhaan estimaatin korkoherkkyyteen. Lisäksi olisi otettava käyttöön volatiliteettikorjauksen käyttöä koskevat vähimmäisedellytykset lisäsuojana. Jäsenvaltioilla, joista osa jo soveltaa valvontaviranomaisen hyväksyntämenettelyä volatiliteettikorjauksen käyttöön, olisi oltava mahdollisuus laajentaa hyväksymisedellytyksiä siten, että niihin sisällytetään arvio volatiliteettikorjauksen taustalla olevista oletuksista. Kun otetaan huomioon lisäsuojakeinot, vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten olisi voitava lisätä riskittömään peruskorkokäyrään enintään 85 prosentin osuus edustavista salkuista johdetusta riskikorjatusta marginaalista.

(46)

Jos vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys sijoittaa velkainstrumentteihin, joilla on parempi luottoluokka kuin volatiliteettikorjauksen laskemista varten määriteltyyn edustavaan salkkuun sisältyvillä velkainstrumenteilla, volatiliteettikorjaus saattaisi korjata liiallisesti joukkovelkakirjalainojen korkomarginaalien kasvamisesta johtuvan omien varojen menetystä ja saattaisi johtaa omien varojen perusteettomaan volatiliteettiin. Jotta voidaan poistaa tällaisten liiallisten korvausten aiheuttama keinotekoinen volatiliteetti, vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten olisi voitava tällaisissa tapauksissa hakea volatiliteettikorjaukseen muutosta, jossa otetaan huomioon tiedot yrityksen erityisistä sijoituksista velkainstrumentteihin.

(47)

Direktiivissä 2009/138/EY säädetään volatiliteettikorjauksen maakohtaisesta osatekijästä, jolla pyritään varmistamaan, että joukkovelkakirjalainojen ylisuurten korkomarginaalien vaikutusta vähennetään asianomaisessa maassa. Maakohtaisen osatekijän aktivointi perustuu kuitenkin absoluuttiseen kynnysarvoon ja maan riskikorjatun marginaalin osalta suhteelliseen kynnysarvoon, mikä voi johtaa jyrkkiin vaikutuksiin ja siten lisätä vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten oman varallisuuden volatiliteettia. Sen varmistamiseksi, että joukkovelkakirjalainojen ylisuurten korkomarginaalien vaikutusta pienennetään tehokkaasti jäsenvaltiossa, jonka rahayksikkö on euro, maakohtainen osatekijä olisi korvattava makrotason osatekijällä, joka lasketaan euron riskikorjatun marginaalin ja maata koskevan riskikorjatun korkomarginaalin välisten erojen perusteella. Jyrkkien vaikutusten välttämiseksi laskennassa olisi vältettävä syöttöparametreihin liittyviä epäjohdonmukaisuuksia.

(48)

Jotta voidaan ottaa huomioon vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten sijoituskäytäntöjen kehitys, komissiolle olisi siirrettävä valta antaa delegoituja säädöksiä, joissa vahvistetaan kriteerit, joiden mukaisesti omaisuuserät voidaan sisällyttää varattuun sijoitussalkkuun, jos omaisuuserien luonne voi johtaa erilaisiin käytäntöihin vastaavuuskorjauksen soveltamis- ja laskentakriteereiden osalta.

(49)

Jotta voidaan varmistaa, että kaikkia volatiliteettikorjausta laskevia vakuutus- ja jälleenvakuutusyrityksiä kohdellaan samalla tavalla, tai jotta voidaan ottaa markkinoiden kehitys huomioon, komissiolle olisi siirrettävä valta antaa delegoituja säädöksiä, joissa täsmennetään volatiliteettikorjauksen yrityskohtaisten osatekijöiden laskenta. Muiden valuuttojen kuin euron osalta volatiliteettikorjauksen valuuttakohtaisten tekijöiden laskennassa olisi otettava huomioon mahdollisuus, että kassavirrat yhteensovitetaan jäsenvaltioiden keskenään sidottujen valuuttaparien välillä edellyttäen, että se vähentää johdonmukaisesti valuuttariskiä.

(50)

Tapauksissa, joissa laitokset laskevat oman varallisuutensa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 575/2013 (10) mukaisesti, sellaisiin finanssiryhmittymiin kuuluville laitoksille, joihin sovelletaan Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2002/87/EY (11), voitaisiin antaa lupa olla vähentämättä merkittäviä sijoituksiaan vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksiin edellyttäen, että tietyt kriteerit täyttyvät. On tarpeen varmistaa, että vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksiin ja luottolaitoksiin sovellettavat vakavaraisuussäännöt mahdollistavat asianmukaiset tasapuoliset toimintaedellytykset pankin johtamien ja vakuutusyrityksen johtamien finanssiryhmittymien välillä. Sen vuoksi myös vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksille olisi annettava lupa olla vähentämättä hyväksyttävästä omasta varallisuudestaan luotto- ja rahoituslaitoksiin olevia omistusyhteyksiä samoin edellytyksin. Sellaiseen ryhmään, johon kuuluu sekä vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys että sidosyrityksenä oleva laitos, olisi erityisesti sovellettava joko direktiivin 2009/138/EY mukaista ryhmävalvontaa tai direktiivin 2002/87/EY mukaista lisävalvontaa. Lisäksi laitokseen olevan omistusyhteyden olisi oltava vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen luonteeltaan strateginen pääomasijoitus, ja valvontaviranomaisten olisi oltava vakuuttuneita ryhmävalvonnan tai lisävalvonnan soveltamisalaan kuuluvia yrityksiä koskevan yhtenäisen johtamisen, riskinhallinnan ja sisäisen valvonnan tasosta.

(51)

Nykyisillä symmetrisen mukautuksen tasoon sovellettavilla rajoituksilla rajoitetaan mahdollisuutta lieventää rahoitusjärjestelmän mahdollisia myötäsyklisiä vaikutuksia kyseisellä mukautuksella ja välttää tilanne, jossa vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset joutuvat kohtuuttomasti hankkimaan lisäpääomaa tai myymään sijoituksiaan rahoitusmarkkinoiden lyhytaikaisten epäsuotuisten muutosten, kuten covid-19-pandemian aiheuttamien muutosten, seurauksena. Sen vuoksi symmetristä mukautusta olisi muutettava siten, että se mahdollistaa suuremmat muutokset standardiosakepääomavaatimukseen ja että sillä lievennetään entisestään osakemarkkinoiden nopean nousun tai laskun vaikutuksia.

(52)

Määrällisten vaatimusten oikeasuhteisuuden parantamiseksi vakuutus- ja jälleenvakuutusyrityksille olisi annettava mahdollisuus laskea epäolennaisten riskien pääomavaatimus standardikaavalla yksinkertaistettua lähestymistapaa käyttäen enintään kolmen vuoden ajan. Yritysten olisi tällaisen yksinkertaistetun lähestymistavan avulla voitava arvioida epäolennaisen riskin pääomavaatimus käyttämällä asianmukaista volyymimittaa, joka vaihtelee ajan mittaan. Tämän lähestymistavan olisi perustuttava yhteisiin sääntöihin ja siihen olisi sovellettava epäolennaisten riskien tunnistamista koskevia yhteisiä kriteerejä.

(53)

Vastaavuuskorjausta käyttävien vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten on yksilöitävä varattu sijoitussalkku ja velvoitekanta sekä organisoitava ja hallinnoitava niitä erillään muista liiketoiminnan osista, eikä niiden sen vuoksi sallita kattavan varatulla sijoitussalkulla muualla liiketoiminnassa syntyviä riskejä. Salkun erillinen hallinnointi ei kuitenkaan johda kyseisen salkun riskien ja muun yrityksen riskien välisen korrelaation lisääntymiseen. Sen vuoksi vastaavuuskorjausta käyttävien vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten olisi voitava laskea vakavaraisuuspääomavaatimuksensa olettaen, että sijoitussalkku ja velvoitekanta sekä yrityksen muut varat ja velat ovat täysin hajautettuja, paitsi jos sijoitussalkut, jotka kattavat salkkua vastaavan vakuutus- tai jälleenvakuutusvelvoitteiden parhaan estimaatin, muodostavat korvamerkityn rahaston.

(54)

Tarve ottaa vakuutusvalvonnassa asianmukaisesti huomioon erittäin alhaiset ja negatiiviset korot on seurausta markkinoiden viime vuosien kehityksestä. Tämä olisi toteutettava kalibroimalla uudelleen korkoriskialamoduuli siten, että otetaan huomioon negatiivinen tuottoympäristö. Käytettävä metodiikka ei kuitenkaan samalla saisi johtaa käyrän likvidin osan epärealistisen suureen laskuun, ja tämä voitaisiin välttää säätämällä nimenomaisesta vähimmäistasosta, joka muodostaa negatiivisten korkojen alarajan. Korkotason dynamiikan mukaisesti komission olisi pyrittävä ottamaan käyttöön vähimmäistaso, joka määräytyy aikasidonnaisesti eikä ole kiinteä, siltä osin kuin saatavilla olevat markkinatiedot mahdollistavat kyseisen aikasidonnaisuuden vankan riskiperusteisen kalibroinnin.

(55)

Komissio on yhdistänyt delegoidussa asetuksessa (EU) 2015/35 (12) kaikki direktiivissä 2009/138/EY säädetyt valtuutukset. Tämä lähestymistapa on toiminut hyvin kyseisen direktiivin täytäntöönpanossa ja helpottanut kyseisen delegoidun asetuksen noudattamisen varmistamista. Sen vuoksi delegoidun asetuksen (EU) 2015/35 voimassaolon olisi jatkuttava, ja kaikki nykyisten valtuutusten nojalla tarvittavat muutokset sekä tämän direktiivin mukaisten uusien valtuutusten täytäntöönpano olisi toteutettava yksinomaan delegoidun asetuksen (EU) 2015/35 muutossäädöksinä. Jos kyseiset muutokset on tulevaisuudessa tarkoitus yhdistää yhteen tai useampaan delegoituun muutossäädökseen, komissio ilmoittaa paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyn toimielinten välisen sopimuksen (13) 31 kohdan mukaisesti tällaisten delegoitujen säädösten valmistelun yhteydessä toteutettavien kuulemisten aikana myös, mitkä valtuutukset katsotaan sisällöllisesti toisiinsa liittyviksi, jolloin komission odotetaan esittävän objektiiviset perustelut kahden tai useamman valtuutuksen välisen sisällöllisen yhteyden pohjalta.

(56)

On tärkeää, että valvontaviranomaiset voivat osana valvojan tarkastusprosessia vertailla tietoja kaikista valvomistaan vakuutus- ja jälleenvakuutusyrityksistä. Osittaisten ja kokonaisten sisäisten mallien avulla voidaan paremmin ottaa huomioon yrityksen yksilöllinen riski, ja direktiivissä 2009/138/EY säädetään, että vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset voivat käyttää niitä pääomavaatimusten määrittämiseen ilman standardikaavasta johtuvia rajoituksia. Valvontaviranomaiset hyötyisivät myös mahdollisuudesta saada standardikaavan mukaisesti määritetyt vakavaraisuuspääomavaatimusten estimaatit, jotta ne voisivat vertailla yrityksiä ja tehdä tietyn yrityksen osalta vertailuja eri aikoina. Kaikkien vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten, jotka käyttävät kokonaista tai osittaista sisäistä mallia, olisi sen vuoksi toimitettava valvontaviranomaisilleen säännöllisesti estimaatti standardikaavan mukaisesti määritetystä vakavaraisuuspääomavaatimuksesta. Kyseisessä arviossa olisi otettava asianmukaisesti huomioon sellaiset standardikaavan menetelmät ja taustalla olevat oletukset, jotka helpottavat asianmukaista valvontaan liittyvää arviointia. Jotta vältettäisiin yrityksiin kohdistuva liiallinen rasite estimaattia määritettäessä, niiden olisi annettava käyttää tietoja, jotka saadaan niiden asiaankuuluvien yksinkertaistamistoimenpiteiden perusteella, jotka sisältyvät direktiivissä 2009/138/EY ja mainitun direktiivin nojalla annetuissa delegoiduissa säädöksissä säädettyyn standardikaavaan. Jos kyseistä yksinkertaistettua tapaa käytetään vakavaraisuuspääomavaatimusta koskevan estimaatin määrittämiseen, taustalla olevat oletukset olisi selitettävä selkeästi ja valvontaviranomaisia tyydyttävällä tavalla.

(57)

Direktiivissä 2009/138/EY säädetään vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten mahdollisuudesta laskea vakavaraisuuspääomavaatimuksensa valvontaviranomaisten hyväksyntää edellyttävällä sisäisellä mallilla. Kyseisessä direktiivissä ei sisäisen mallin soveltamisen osalta estetä vakuutus- tai jälleenvakuutusyritystä ottamasta sisäisessä mallissaan huomioon luottomarginaalin muutosten vaikutusta volatiliteettikorjaukseen. Koska volatiliteettikorjauksen käyttö voi johtaa etuihin, jotka ylittävät joukkovelkakirjalainojen ylisuurten marginaalien pienenemisen vaikutuksen parhaan estimaatin laskennassa, tällaiset liialliset edut voivat myös vääristää vakavaraisuuspääomavaatimuksen laskentaa, jos luottomarginaalin muutosten vaikutus volatiliteettikorjaukseen otetaan huomioon sisäisessä mallissa. Tällaisen vääristymän välttämiseksi vakavaraisuuspääomavaatimukselle olisi asetettava vähimmäistaso, jos valvontaviranomaiset antavat vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten ottaa huomioon luottomarginaalin muutosten vaikutuksen volatiliteettikorjaukseen sisäisessä mallissaan tasolla, jonka alittuessa vakavaraisuuspääomavaatimuksesta odotetaan saatavan etuja, jotka ylittävät joukkovelkakirjalainojen ylisuurten marginaalien pienenemisen vaikutuksen.

(58)

Vakuutus- ja jälleenvakuutusyrityksiä olisi kannustettava parantamaan selviytymiskykyään kriisitilanteissa. Jos vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset ottavat huomioon luottomarginaalin muutosten vaikutuksen volatiliteettikorjaukseen sisäisessä mallissaan siten, että ne ottavat samalla huomioon luottomarginaalin muutosten vaikutuksen makrotason volatiliteettikorjaukseen, kannustimet vahvistaa selviytymiskykyä kriisitilanteissa voivat heikentyä vakavasti. Sen vuoksi vakuutus- ja jälleenvakuutusyrityksiä olisi estettävä ottamasta huomioon makrotason volatiliteettikorjausta sisäisessä mallissaan.

(59)

Riskien luonne, laajuus ja monimutkaisuus huomioon ottaen valvontaviranomaisten olisi voitava kerätä asiaankuuluvia vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten sijoitusstrategiaa koskevia makrovakaustietoja, analysoida niitä yhdessä muiden sellaisten merkityksellisten tietojen kanssa, joita saattaa olla saatavilla muista markkinalähteistä, ja sisällyttää makrovakauden näkökulma vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten valvontaan. Tähän voisi sisältyä tiettyihin luottosykleihin, talouden laskusuhdanteisiin ja kollektiiviseen sijoituskäyttäytymiseen tai laumakäyttäytymiseen liittyvien riskien valvonta.

(60)

Vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten taloudellisen aseman heikkenemiseen tai tilanteeseen, jossa kyseiset yritykset ovat jättäneet noudattamatta sääntelyvaatimuksia, on puututtava tehokkaasti, ja ongelmien kärjistyminen on estettävä. Tästä syystä valvontaviranomaisilla olisi oltava valtuudet määrätä ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä. Kyseisiä ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä koskevien valtuuksien olisi kuitenkin oltava yhdenmukaisia direktiivissä 2009/138/EY samankaltaisia olosuhteita varten jo säädetyn toimenpidehierarkian ja valvontaa koskevan toimivallan kanssa, mukaan lukien mainitun direktiivin 36 artiklassa säädetyn valvojan tarkastusprosessin yhteydessä tarkoitettu valvontaa koskeva toimivalta. Näiden ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä koskevien valtuuksien ei myöskään olisi johdettava uuteen ennalta määriteltyyn puuttumiskynnykseen, jota sovellettaisiin ennen kyseisen direktiivin I osaston VI luvun 4 jaksossa säädettyä vakavaraisuuspääomavaatimusta. Valvontaviranomaisten olisi arvioitava kukin tilanne erikseen ja päätettävä ennaltaehkäisevien toimenpiteiden tarpeellisuudesta olosuhteiden, yrityksen tilanteen ja valvontavaltaa koskevan oman harkintansa perusteella.

(61)

Direktiivissä 2009/138/EY säädetään vakuutusyritysten uudelleenjärjestelyä ja likvidaatiota koskevien päätösten vastavuoroisesta tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta kaikissa jäsenvaltioissa. Direktiivillä varmistetaan, että yritysten kaikkia varoja ja velkoja käsitellään yhdessä menettelyssä kotijäsenvaltiossa riippumatta siitä, missä maassa ne sijaitsevat, ja että vastaanottavan jäsenvaltion velkojia kohdellaan samalla tavalla kuin kotijäsenvaltion velkojia. Tehokkaan kriisinratkaisun mahdollistamiseksi direktiivissä 2009/138/EY säädettyjä uudelleenjärjestelyä ja likvidaatiota koskevia säännöksiä olisi sovellettava kriisinratkaisuvälineitä käytettäessä sekä silloin, kun kyseisiä välineitä sovelletaan vakuutus- ja jälleenvakuutusyrityksiin, että silloin, kun niitä sovelletaan muihin kriisinratkaisujärjestelmän kattamiin yrityksiin. Näitä säännöksiä olisi sen vuoksi muutettava vastaavasti.

(62)

Direktiivissä 2009/138/EY säädetään tervehdyttämisjakson pidennyksestä tapauksissa, joissa vakavaraisuuspääomavaatimusta ei noudateta, kun vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen on todennut poikkeuksellisen epäsuotuisan tilanteen olemassaolon. Poikkeuksellisen epäsuotuisasta tilanteesta voidaan tehdä ilmoitus kansallisten valvontaviranomaisten pyynnöstä, ja näiden viranomaisten on tarvittaessa ennen pyynnön tekemistä kuultava Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 1092/2010 (14) perustettua Euroopan järjestelmäriskikomiteaa, jäljempänä ’järjestelmäriskikomitea’. Kansallisten valvontaviranomaisten hajautetusti toteuttama järjestelmäriskikomitean kuuleminen ei ole yhtä tehokasta kuin vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen keskitetysti toteuttama järjestelmäriskikomitean kuuleminen. Tehokkaan prosessin varmistamiseksi vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen olisi kansallisten valvontaviranomaisten sijaan kuultava järjestelmäriskikomiteaa ennen poikkeuksellisen epäsuotuisan tilanteen olemassaolon toteamista, jos tilanteen luonne mahdollistaa tällaisen ennakkokuulemisen.

(63)

Direktiivissä 2009/138/EY edellytetään, että vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten on ilmoitettava asianomaiselle valvontaviranomaiselle välittömästi, kun ne toteavat, että vähimmäispääomavaatimusta ei täytetä tai että on olemassa täyttämättä jäämisen vaara seuraavien kolmen kuukauden aikana. Kyseisessä direktiivissä ei kuitenkaan täsmennetä, milloin se, että vähimmäispääomavaatimusta ei täytetä tai että on olemassa täyttämättä jäämisen vaara seuraavien kolmen kuukauden aikana, voidaan havaita, joten yritykset voisivat lykätä valvontaviranomaisille ilmoittamista sen vuosineljänneksen loppuun saakka, jona valvontaviranomaiselle virallisesti ilmoitettava vähimmäispääomavaatimus lasketaan. Sen varmistamiseksi, että valvontaviranomaiset saavat tietoja ajoissa ja pystyvät toteuttamaan tarvittavat toimet, vakuutus- ja jälleenvakuutusyrityksiä olisi vaadittava ilmoittamaan valvontaviranomaisille välittömästi siitä, että vähimmäispääomavaatimusta ei täytetä tai että on olemassa täyttämättä jäämisen vaara, myös silloin, kun tämä on havaittu arvioiden tai laskelmien perusteella kahden vähimmäispääomavaatimuksen virallisen laskentapäivän välisenä aikana kyseisellä vuosineljänneksellä.

(64)

Vakuutettujen henkilöiden etujen suojaaminen on vakavaraisuuskehyksen yleinen tavoite, johon valvontaviranomaisten olisi pyrittävä valvojan tarkastusprosessin kaikissa vaiheissa, mukaan lukien tapaukset, joissa vakuutus- tai jälleenvakuutusyritykset eivät noudata tai eivät todennäköisesti noudata vaatimuksia, jotka voisivat johtaa toimiluvan peruuttamiseen. Tähän tavoitteeseen olisi pyrittävä ennen toimiluvan peruuttamista ja sen jälkeen, ja mahdolliset oikeudelliset seuraukset, joita tästä peruuttamisesta voisi aiheutua vakuutetuille henkilöille, olisi otettava huomioon.

(65)

Valvontaviranomaisilla olisi oltava välineet, joilla estetään rahoitusvakauteen kohdistuvien riskien toteutuminen vakuutusmarkkinoilla, rajoitetaan vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten myötäsyklistä käyttäytymistä sekä lievennetään kielteisiä heijastusvaikutuksia rahoitusjärjestelmässä ja reaalitalouteen.

(66)

Viimeaikaiset talous- ja finanssikriisit ja erityisesti covid-19-pandemian aiheuttama kriisi ovat osoittaneet, että vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten moitteeton likviditeetin hallinta voi ehkäistä rahoitusjärjestelmän vakauteen kohdistuvia riskejä. Tästä syystä vakuutus- ja jälleenvakuutusyrityksiä olisi vaadittava tehostamaan likviditeetin hallintaa ja suunnittelua erityisesti epäsuotuisissa tilanteissa, jotka vaikuttavat suureen osaan vakuutus- ja jälleenvakuutusmarkkinoita tai vakuutus- ja jälleenvakuutusmarkkinoihin kokonaisuudessaan.

(67)

Jos vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset, jotka ovat erityisen haavoittuvassa asemassa, kuten yritykset, joilla on likvidejä velkoja tai epälikvidejä varoja taikka joiden likviditeetin haavoittuvuudet voivat vaikuttaa yleiseen rahoitusvakauteen, eivät korjaa tilannetta asianmukaisesti, kansallisten valvontaviranomaisten olisi voitava puuttua tilanteeseen vahvistaakseen kyseisten yritysten likviditeettiasemaa.

(68)

Valvontaviranomaisilla olisi oltava vakuutuksenottajien suojelemiseksi ja rahoitusvakauden säilyttämiseksi tarvittavat valtuudet säilyttää tiettyjen vakuutus- tai jälleenvakuutusyritysten vakavaraisuusasema poikkeuksellisissa tilanteissa, kuten epäsuotuisissa taloudellisissa tilanteissa tai markkinatilanteissa, jotka vaikuttavat suureen osaan vakuutus- ja jälleenvakuutusmarkkinoita tai vakuutus- ja jälleenvakuutusmarkkinoihin kokonaisuudessaan. Näihin valtuuksiin olisi sisällyttävä mahdollisuus rajoittaa voitonjakoa tietyn vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen osakkeenomistajille ja muille heikommassa etuoikeusasemassa oleville velkojille tai keskeyttää se, ennen kuin vakavaraisuuspääomavaatimusta tosiasiallisesti rikotaan. Valtuuksia olisi sovellettava tapauskohtaisesti, niissä olisi noudatettava yhteisiä riskiperusteisia kriteerejä eivätkä ne saisi heikentää sisämarkkinoiden toimintaa.

(69)

Koska osinkojen ja muiden lisäetujen jakamisen rajoittaminen tai keskeyttäminen vaikuttaisi, vaikkakin tilapäisesti, osakkeenomistajien ja muiden heikommassa etuoikeusasemassa olevien velkojien oikeuksiin, valvontaviranomaisten olisi tällaisia toimenpiteitä toteuttaessaan otettava asianmukaisesti huomioon suhteellisuus- ja tarpeellisuusperiaatteet. Valvontaviranomaisten olisi myös varmistettava, ettei millään toteutetuilla toimenpiteillä ole kohtuuttomia epäedullisia vaikutuksia koko rahoitusjärjestelmään tai sen osiin muissa jäsenvaltioissa tai koko unionissa. Valvontaviranomaisten olisi erityisesti rajoitettava pääoman jakamista vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysryhmän sisällä ainoastaan poikkeuksellisissa olosuhteissa ja asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa vakuutus- ja jälleenvakuutusmarkkinoiden ja koko rahoitusjärjestelmän vakauden säilyttämiseksi.

(70)

Poikkeuksellisissa olosuhteissa vakuutusyrityksiin voi kohdistua merkittäviä likviditeettiriskejä. Sen vuoksi valvontaviranomaisilla olisi oltava toimivalta keskeyttää väliaikaisesti tällaisten yritysten, joihin merkittävät likviditeettiriskit kohdistuvat, henkivakuutussopimusten lunastusoikeudet lyhyeksi ajaksi ja vasta viimeisenä keinona. Tällaista poikkeuksellista toimenpidettä olisi käytettävä vakuutuksenottajien kollektiivisen suojan turvaamiseksi eli kaikkien vakuutuksenottajien suojaamiseksi, myös niiden, joihin tällaiset riskit saattaisivat vaikuttaa välillisesti.

(71)

Rajatylittävää toimintaa harjoittavien vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten viimeaikaiset kaatumiset ovat korostaneet sitä, että valvontaviranomaisten on saatava enemmän tietoa näiden yritysten toiminnasta. Sen vuoksi vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset olisi velvoitettava ilmoittamaan kotijäsenvaltionsa valvontaviranomaiselle kaikista olennaisista muutoksista, jotka vaikuttavat niiden riskiprofiiliin niiden kulloisenkin rajatylittävän vakuutustoiminnan osalta, ja nämä tiedot olisi jaettava asianomaisten vastaanottavien jäsenvaltioiden valvontaviranomaisten kanssa.

(72)

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisella on direktiivin 2009/138/EY nojalla valtuudet perustaa ja koordinoida yhteistoimintafoorumeja, joilla tehostetaan asianomaisten valvontaviranomaisten välistä yhteistoimintaa, jos vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys harjoittaa tai aikoo harjoittaa toimintaa, joka perustuu palvelujen tarjoamisen vapauteen tai sijoittautumisoikeuteen. Koska näillä foorumeilla käsiteltävät valvontaa koskevat kysymykset ovat kuitenkin monimutkaisia, monissa tapauksissa valvontaviranomaiset eivät pääse yhteiseen näkemykseen siitä, miten käsitellä kysymyksiä, jotka liittyvät rajatylittävää toimintaa harjoittavaan vakuutus- tai jälleenvakuutusyritykseen. Jos yhteistoimintafoorumeihin osallistuvat valvontaviranomaiset eivät pääse yhteisymmärrykseen rajatylittävää toimintaa harjoittavaan vakuutus- tai jälleenvakuutusyritykseen liittyvistä kysymyksistä, vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisella olisi oltava valtuudet ratkaista erimielisyys asetuksen (EU) N:o 1094/2010 19 artiklan mukaisesti.

(73)

Yhteistyötä ja tietojenvaihtoa olisi vahvistettava toimiluvan vakuutus- tai jälleenvakuutusyritykselle myöntäneen kotijäsenvaltion valvontaviranomaisen ja niiden jäsenvaltioiden valvontaviranomaisten välillä, joissa kyseinen yritys harjoittaa toimintaa perustamalla sivuliikkeitä tai tarjoamalla palveluja, jotta voidaan paremmin ehkäistä kuluttajien oikeuksiin vaikuttavia mahdollisia ongelmia ja parantaa vakuutuksenottajien suojaa kaikkialla unionissa. Tiiviimpi yhteistyö on erityisen tärkeää silloin, kun on kyse merkittävästä rajatylittävästä toiminnasta, ja sen olisi lisättävä läpinäkyvyyttä ja säännöllistä pakollista tietojenvaihtoa asianomaisten valvontaviranomaisten välillä. Kyseisen tietojenvaihdon olisi oltava riittävän informatiivista, ja siihen olisi sisällyttävä kaikki kotijäsenvaltion valvontaviranomaiselta saadut asiaankuuluvat tiedot, erityisesti rajatylittävään toimintaan ja yrityksen taloudelliseen tilaan liittyvän valvojan tarkastusprosessin tulosten osalta. Jotta voidaan varmistaa sujuva pääsy käytettävissä oleviin valvontatietoihin, valvojan tarkastusprosessia koskeviin raportteihin ja muihin merkittävää rajatylittävää toimintaa harjoittavia yrityksiä koskeviin asiaankuuluviin tietoihin sekä niiden tehokas vaihto sekä ottaa huomioon tarve rajoittaa hallinnollista taakkaa, olisi käytettävä digitaalisia tiedonjakovälineitä. Sen vuoksi kyseiset tiedot voitaisiin kanavoida vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen käyttöön ottamien olemassa olevien digitaalisten yhteistyövälineiden avulla.

(74)

Jos vastaanottavan jäsenvaltion valvontaviranomaisella on vakavia epäilyjä sellaisen vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen vakavaraisuusasemasta, joka harjoittaa merkittävää rajatylittävää toimintaa sen alueella, sillä olisi oltava valtuudet pyytää yrityksen toimitiloissa tehtävän yhteisen tarkastuksen suorittamista yhdessä kotijäsenvaltion valvontaviranomaisen kanssa sellaisissa tapauksissa, joissa vakavaraisuuspääomavaatimusta tai vähimmäispääomavaatimusta ei täytetä. Kotijäsenvaltion valvontaviranomaisen olisi koordinoitava yrityksen toimitiloissa tehtävää yhteistä tarkastusta ja pyydettävä paikalle kaikki asiaankuuluvat kansalliset valvontaviranomaiset sekä vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen. Kaikkien osallistuvien valvontaviranomaisten olisi sovittava yrityksen toimitiloissa tehtävän tarkastuksen tavoitteista ennen tarkastuksen suorittamista. Ennen tarkastuksen päättymistä niiden olisi myös muodostettava yhteinen näkemys tarvittavista valvontatoimenpiteistä, jotka on määrä toteuttaa. Kotijäsenvaltion valvontaviranomaisen olisi ilmoitettava kaikille asianomaisille valvontaviranomaisille yrityksen toimitiloissa tehdyn tarkastuksen jatkotoimista. Jos valvontaviranomaiset ovat eri mieltä siitä, onko yrityksen toimitiloissa tehtävä yhteinen tarkastus tarpeen, vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisella olisi oltava valtuudet ratkaista erimielisyys asetuksen (EU) N:o 1094/2010 19 artiklan mukaisesti.

(75)

Vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksiä ei velvoiteta direktiivin 2009/138/EY mukaan antamaan vastaanottavien jäsenvaltioiden valvontaviranomaisille oikea-aikaisesti tietoja liiketoimintansa harjoittamisesta. Tällaiset tiedot voidaan hankkia ainoastaan pyytämällä niitä kotijäsenvaltion valvontaviranomaiselta. Tällainen lähestymistapa ei kuitenkaan takaa tietojen saamista kohtuullisessa ajassa. Sen vuoksi vastaanottavien jäsenvaltioiden valvontaviranomaisilla olisi oltava valtuudet pyytää tietoja suoraan vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksiltä, jos kotijäsenvaltion valvontaviranomainen ei toimita tietoja oikea-aikaisesti. Kyseiset valtuudet eivät saisi olla esteenä sille, että vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset toimittavat vapaaehtoisesti tietoja vastaanottavien jäsenvaltioiden valvontaviranomaisille.

(76)

Jotta emoyritystä voitaisiin pitää vakuutushallintayhtiönä, sen pääasiallisena liiketoimintana on erityisesti oltava osuuksien hankkiminen ja hallussapito sellaisista tytäryrityksistä, jotka ovat yksinomaan tai pääasiallisesti vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksiä tai kolmannen maan vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksiä. Valvontaviranomaisilla on tällä hetkellä erilaisia tulkintoja ilmauksen ”yksinomaan tai pääasiallisesti” merkityksestä tässä yhteydessä. Sen vuoksi vakuutushallintayhtiön määritelmää olisi muutettava ja selkeytettävä ottaen huomioon samanlaiset muutokset, jotka on tehty asetuksessa (EU) N:o 575/2013 tarkoitettuun rahoitusalan holdingyhtiön määritelmään pankkialalla. Erityisesti jotta yritys voitaisiin luokitella vakuutushallintayhtiöksi, sen pääasiallisen liiketoiminnan olisi liityttävä vakuutus- tai jälleenvakuutusyritysten hankintaan ja hallussapitoon, oheispalvelujen tarjoamiseen sidosyrityksenä oleville vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksille tai muun sääntelemättömän rahoitustoiminnan harjoittamiseen. Valvontaviranomaisilla olisi oltava valtuudet päätellä, että tällainen kriteeri täyttyy, riippumatta siitä, mitä yritys on itse ilmoittanut toimialakseen tai tavoitteekseen.

(77)

Joissakin tapauksissa sellaisen ryhmän sisällä, johon sovelletaan ryhmävalvontaa direktiivin 2009/138/EY 213 artiklan 2 kohdan a, b tai c alakohdan mukaisesti, omistusyhteyksiä kolmannessa maassa sijaitseviin vakuutus- ja jälleenvakuutusalan tytäryrityksiin pidetään hallussa sääntelemättömän välitason holdingyhtiön kautta. Vaikka tällä sääntelemättömällä välitason holdingyhtiöllä ei ole vakuutus- tai jälleenvakuutusalan tytäryritystä, jonka kotipaikka on unionissa, on tärkeää, että sitä voidaan kohdella samalla tavalla kuin vakuutushallintayhtiötä tai rahoitusalan sekaholdingyhtiötä ja että se voidaan sisällyttää ryhmän vakavaraisuuslaskelmiin. Sen vuoksi olisi otettava käyttöön kolmannen maan vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten holdingyhtiöiden määritelmä, jotta ryhmät voisivat ottaa huomioon sidosyrityksinä olevat kolmannen maan yritykset ryhmän vakavaraisuuspääomavaatimusta laskiessaan.

(78)

Joissain tapauksissa useat vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset muodostavat tosiasiallisen ryhmän ja toimivat ryhmänä, vaikka ne eivät ole direktiivin 2009/138/EY 212 artiklassa säädetyn ryhmän määritelmän mukaisia. Sen vuoksi kyseisen direktiivin III osastoa ei sovelleta tällaisiin vakuutus- ja jälleenvakuutusyrityksiin. Ryhmävalvojilla olisi tällaisissa tapauksissa ja erityisesti sellaisten horisontaalisten ryhmien osalta, joilla ei ole eri yritysten välisiä pääomayhteyksiä, oltava valtuudet todeta ryhmän olemassaolo. Olisi myös säädettävä objektiivisista kriteereistä, joilla tämä todetaan. Jos ryhmien erityispiirteet eivät muutu, voidaan odottaa, että ryhmät, jotka jo kuuluvat ryhmävalvonnan piiriin, ovat jatkossakin kyseisen valvonnan kohteena.

(79)

Vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysryhmät voivat vapaasti päättää ryhmän sisällä erityisistä sisäisistä järjestelyistä, tehtävien jaosta ja organisaatiorakenteesta parhaaksi katsomallaan tavalla, jotta direktiivin 2009/138/EY noudattaminen voidaan varmistaa. Joissakin tapauksissa tällaiset järjestelyt ja organisaatiorakenteet voivat kuitenkin vaarantaa tehokkaan ryhmävalvonnan. Sen vuoksi ryhmävalvojilla olisi poikkeuksellisissa oloissa ja vakuutus- ja lisäeläkeviranomaista ja muita asianomaisia valvontaviranomaisia kuultuaan oltava valtuudet vaatia muutoksia kyseisiin järjestelyihin tai organisaatiorakenteisiin. Ryhmävalvojien olisi perusteltava päätöksensä asianmukaisesti ja selitettävä, miksi olemassa olevat järjestelyt tai rakenteet estävät tehokasta ryhmävalvontaa ja vaarantavat sen.

(80)

Ryhmävalvojat voivat päättää jättää yrityksen ryhmävalvonnan ulkopuolelle erityisesti silloin, kun kyseisellä yrityksellä katsotaan olevan ryhmävalvonnan tavoitteiden kannalta ainoastaan vähäinen merkitys. Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen on havainnut, että kriteeristä, jonka mukaan yrityksellä katsotaan olevan ainoastaan vähäinen merkitys, on erilaisia tulkintoja, ja todennut, että joissakin tapauksissa tällainen valvonnan ulkopuolelle jättäminen johtaa siihen, että ryhmävalvonnasta luovutaan kokonaan tai että valvonta tapahtuu väliyhtiönä toimivan emoyrityksen tasolla. Sen vuoksi on tarpeen selventää, että valvonnan ulkopuolelle jättämistä koskevia päätöksiä, jotka johtaisivat siihen, että ryhmävalvonnasta luovutaan kokonaan tai että valvonta tapahtuu väliyhtiönä toimivan emoyrityksen tasolla, olisi tehtävä vain hyvin poikkeuksellisissa olosuhteissa ja että ryhmävalvojien olisi kuultava vakuutus- ja lisäeläkeviranomaista ennen tällaisten päätösten tekemistä. Olisi myös otettava käyttöön kriteerejä, joiden avulla voidaan selkeyttää sitä, mitä olisi pidettävä ryhmävalvonnan tavoitteiden kannalta ainoastaan vähäisenä merkityksenä.

(81)

Päätökset olla sisällyttämättä yritystä ryhmävalvonnan soveltamisalaan voivat perustua useisiin direktiivin 2009/138/EY säännöksiin. Mainitun direktiivin 214 artiklan 2 kohtaan tehtävät muutokset, joilla pyritään täsmentämään ”ainoastaan vähäisen merkityksen” käsitettä, eivät näin ollen saisi vaikuttaa kyseisen kohdan c alakohdassa tarkoitettua mahdollista nykyistä päätöksenteon perustetta ryhmävalvonnan ulkopuolelle jättämiselle, jos jäsenvaltio on saattanut kyseisen direktiivin 214 artiklan osaksi kansallista lainsäädäntöään siten, että se mahdollistaa perimmäisen emoyrityksen jättämisen valvonnan ulkopuolelle, jos sillä on kaikki seuraavat ominaispiirteet: se on edelleen valvontaviranomaisen valvonnan kohteena kyseisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti, sillä ei ole toimilupaa aloittaa vakuutus- tai jälleenvakuutustoimintaa, se ei tarjoa ryhmään kuuluville vakuutus- tai jälleenvakuutustytäryrityksille oheispalveluja, sen yhtiöjärjestys on nimenomaisesti estänyt yritystä hoitamasta vakuutus- tai jälleenvakuutustytäryritystensä keskitettyä koordinointia jäsenvaltion lainsäädännön, jolla rajoitetaan tiukasti yrityksen toiminnan laajuutta, mukaisesti ja jäsenvaltion alueelle on sijoittautunut väliyhtiönä toimiva yhteisö, joka hoitaa aktiivisesti ryhmän vakuutus- tai jälleenvakuutustytäryrityksiä.

(82)

On epäselvää, minkälaisten yritystyyppien osalta menetelmää 2 eli direktiivissä 2009/138/EY määriteltyä vähentämis- ja yhdistämismenetelmää voidaan soveltaa ryhmän vakavaraisuuden laskennassa, mikä haittaa tasapuolisten toimintaedellytysten toteutumista. Sen vuoksi olisi määritettävä selkeästi, mitkä yritykset voidaan menetelmää 2 käytettäessä sisällyttää ryhmän vakavaraisuuden laskentaan. Menetelmää 2 olisi sovellettava ainoastaan vakuutus- ja jälleenvakuutusyrityksiin, kolmannen maan vakuutus- ja jälleenvakuutusyrityksiin, muilla finanssialoilla toimiviin yrityksiin, rahoitusalan sekaholdingyhtiöihin, vakuutushallintayhtiöihin ja muihin emoyrityksiin, joiden pääasiallisena liiketoimintana on osuuksien hankkiminen ja hallussapito sellaisista tytäryrityksistä, jotka ovat yksinomaan tai pääasiallisesti vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksiä tai kolmannen maan vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksiä.

(83)

Joissakin vakuutus- tai jälleenvakuutusyritysryhmissä sellainen väliyhtiönä toimiva emoyritys, joka ei ole vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys tai kolmannen maan vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys, hankkii ja pitää hallussaan osuuksia tytäryrityksistä, jos kyseiset tytäryritykset ovat yksinomaan tai pääasiallisesti kolmannen maan vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksiä. Jos näillä väliyhtiönä toimivilla emoyrityksillä ei ole omistusyhteyttä vähintään yhteen sellaiseen vakuutus- tai jälleenvakuutustytäryritykseen, jonka kotipaikka on unionissa, nykyisten sääntöjen nojalla niitä ei kohdella samalla tavalla kuin vakuutushallintayhtiöitä ryhmän vakavaraisuuden laskennassa, vaikka niiden riskien luonne on hyvin samankaltainen. Sen vuoksi sääntöjä olisi muutettava siten, että tällaisia kolmannen maan vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten holdingyhtiöitä kohdellaan ryhmän vakavaraisuuden laskennassa samalla tavalla kuin vakuutushallintayhtiöitä.

(84)

Direktiivissä 2009/138/EY ja delegoidussa asetuksessa (EU) 2015/35 säädetään neljästä menetelmästä, joilla muilla finanssialoilla toimivat yritykset voidaan sisällyttää ryhmän vakavaraisuuslaskelmiin, mukaan lukien direktiivin 2002/87/EY liitteessä I esitetyt menetelmät 1 ja 2. Tämä johtaa epäjohdonmukaisiin valvontatapoihin ja epätasapuolisiin toimintaedellytyksiin, minkä lisäksi se aiheuttaa tarpeetonta monimutkaisuutta. Sen vuoksi sääntöjä olisi yksinkertaistettava siten, että muilla finanssialoilla toimivat yritykset lasketaan aina ryhmän vakavaraisuuteen käyttäen omien varojen ja pääomavaatimusten laskentaan sovellettavia asiaankuuluvia alakohtaisia sääntöjä. Nämä omien varojen vaatimukset ja pääomavaatimukset olisi yksinkertaisesti laskettava yhteen ryhmän vakuutus- ja jälleenvakuutusosan omien varojen vaatimusten ja pääomavaatimusten kanssa.

(85)

Osakasyrityksenä oleville vakuutus- ja jälleenvakuutusyrityksille annetaan nykyisten sääntöjen mukaan rajoitetut mahdollisuudet käyttää yksinkertaistettuja laskelmia ryhmänsä vakavaraisuuden määrittämiseksi käytettäessä menetelmää 1 eli kirjanpidon konsolidointiin perustuvaa menetelmää. Tämä aiheuttaa kohtuuttoman rasitteen erityisesti silloin, kun ryhmillä on omistusyhteyksiä hyvin pieniin sidosyrityksiin. Sen vuoksi osakasyritysten olisi sallittava sisällyttää yksinkertaistettuja menetelmiä käyttäen sellaiset sidosyritykset, jotka ovat kooltaan ryhmänsä vakavaraisuuden kannalta epäolennaisia, edellyttäen, että valvontaviranomaiset antavat tälle ennakkohyväksynnän.

(86)

On epäselvää, miten rasituksen käsitettä, joka olisi otettava huomioon varallisuuteen kuuluvien erien luokittelussa, sovelletaan vakuutushallintayhtiöihin ja rahoitusalan sekaholdingyhtiöihin, joiden suorina asiakkaina ei ole vakuutuksenottajia ja edunsaajia. Sen vuoksi olisi otettava käyttöön vähimmäisvaatimukset, joiden avulla voidaan tunnistaa sellaiset tapaukset, joissa vakuutushallintayhtiön tai rahoitusalan sekaholdingyhtiön liikkeeseen laskemaan omaan varallisuuteen kuuluvaan erään ei liity rasituksia.

(87)

Niiden yritysten laajuuden, jotka olisi otettava huomioon laskettaessa ryhmän vakavaraisuuspääomavaatimuksen vähimmäistasoa, olisi oltava yhdenmukainen niiden yritysten laajuuden kanssa, jotka luetaan mukaan siihen hyväksyttävään omaan varallisuuteen, jota käytetään ryhmän konsolidoidun vakavaraisuuspääomavaatimuksen kattamiseen. Sen vuoksi vähimmäistasoa laskettaessa olisi otettava huomioon menetelmän 1 mukaisesti sisällytetyt kolmannen maan vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset.

(88)

Ryhmän konsolidoidun vähimmäisvakavaraisuuspääomavaatimuksen laskentakaava saattaisi johtaa tilanteisiin, joissa tämä vähimmäisvaatimus on lähes yhtä suuri tai jopa sama kuin ryhmän konsolidoitu vakavaraisuuspääomavaatimus. Jos tällaisissa tapauksissa ryhmä ei täytä ryhmän konsolidoitua vähimmäisvakavaraisuuspääomavaatimusta mutta täyttää silti konsolidoitujen tietojen perusteella lasketun ryhmätason vakavaraisuuspääomavaatimuksensa, valvontaviranomaisten olisi käytettävä ainoastaan niitä valtuuksia, jotka ovat käytettävissä, jos ryhmän vakavaraisuuspääomavaatimusta ei täytetä.

(89)

Ryhmän vakavaraisuuden laskennassa vakuutushallintayhtiöitä ja rahoitusalan sekaholdingyhtiöitä olisi kohdeltava samalla tavalla kuin vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksiä. Tämä edellyttää kyseisten yritysten nimellisten pääomavaatimusten laskemista. Tällaiset laskelmat eivät kuitenkaan saisi koskaan merkitä sitä, että yksittäisten vakuutushallintayhtiöiden ja rahoitusalan sekaholdingyhtiöiden on noudatettava näitä nimellisiä pääomavaatimuksia.

(90)

Missään säännöksessä ei täsmennetä, miten ryhmän vakavaraisuus lasketaan käytettäessä menetelmän 1 ja menetelmän 2 yhdistelmää. Tämä johtaa epäjohdonmukaisiin käytäntöihin ja epävarmuustekijöihin, jotka liittyvät erityisesti tapaan laskea menetelmän 2 avulla sisällytetyt vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset mukaan ryhmän vakavaraisuuspääomavaatimukseen. Sen vuoksi olisi selvennettävä, miten ryhmän vakavaraisuus lasketaan, kun käytetään menetelmien yhdistelmää. Tästä syystä ryhmän vakavaraisuutta laskettaessa ei pitäisi jättää ottamatta huomioon tällaisista yrityksistä johtuvia olennaisia riskejä. Pääomavaatimusten olennaisten korotusten välttämiseksi ja vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysryhmien tasapuolisten toimintaedellytysten säilyttämiseksi maailmanlaajuisesti olisi kuitenkin selvennettävä, että ryhmän konsolidoidun vakavaraisuuspääomavaatimuksen laskennassa tällaisiin omistusosuuksiin ei sovelleta osakeriskin pääomavaatimusta. Samasta syystä valuuttariskin pääomavaatimusta olisi sovellettava ainoastaan niiden omistusosuuksien arvoon, jotka ylittävät kyseisten sidosyritysten vakavaraisuuspääomavaatimukset. Osakasyrityksenä olevien vakuutus- tai jälleenvakuutusyritysten olisi saatava ottaa huomioon kyseisen valuuttariskin ja ryhmän konsolidoidun vakavaraisuuspääomavaatimuksen laskennan perustana olevien muiden riskien välinen hajautus.

(91)

Tällä hetkellä ryhmävalvojat voivat vakavaraisuuspääomavaatimusten, vakuutusteknisen vastuuvelan tai molempien perusteella määrittää kynnysarvot, joiden ylittyessä ryhmänsisäisiä liiketoimia ja riskikeskittymiä pidetään merkittävinä. Myös muut riskiperusteiset määrälliset tai laadulliset kriteerit, kuten hyväksyttävä oma varallisuus, voisivat kuitenkin soveltua kynnysarvojen määrittämiseen. Sen vuoksi ryhmävalvojilla olisi oltava enemmän joustovaraa merkittävän ryhmänsisäisen liiketoimen tai merkittävän riskikeskittymän määrittämisessä.

(92)

Vakuutushallintayhtiöt ja rahoitusalan sekaholdingyhtiöt voivat olla vakuutus- tai jälleenvakuutusyritysryhmien emoyrityksiä. Tässä tapauksessa ryhmävalvontaa sovelletaan tällaisten holdingyhtiöiden konsolidoidun aseman perusteella. Koska tällaisten holdingyhtiöiden määräysvallassa olevat vakuutus- tai jälleenvakuutusyritykset eivät aina pysty varmistamaan ryhmävalvontaa koskevien vaatimusten noudattamista, on tarpeen varmistaa, että ryhmävalvojilla on asianmukaiset valvonta- ja täytäntöönpanovaltuudet sen varmistamiseksi, että ryhmät noudattavat direktiiviä 2009/138/EY. Ryhmävalvojilla olisi siten oltava Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä (EU) 2019/878 (15) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviin 2013/36/EU (16) tehdyillä muutoksilla käyttöön otettuja luotto- ja rahoituslaitoksia koskevia valtuuksia vastaavat holdingyhtiöitä koskevat vähimmäisvaltuudet, mukaan lukien yleistä valvontaa koskevat valtuudet, joita sovelletaan vakuutus- ja jälleenvakuutusyrityksiin ryhmävalvontaa varten.

(93)

Vakuutuksenottajien suojan osalta kaikkia unionissa toimivia vakuutusyritysryhmiä olisi niiden perimmäisen emoyrityksen kotipaikan sijainnista riippumatta kohdeltava yhdenvertaisesti sovellettaessa direktiivin 2009/138/EY III osaston mukaista ryhmävalvontaa. Jos vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset kuuluvat ryhmään, jonka emoyrityksen kotipaikka on sellaisessa kolmannessa maassa, jonka ei katsota olevan kyseisen direktiivin 260 artiklan mukaisesti vastaava tai väliaikaisesti vastaava, ryhmävalvonnan harjoittaminen on haasteellisempaa. Ryhmävalvojat voivat päättää soveltaa tällaisiin ryhmiin niin kutsuttuja muita menetelmiä kyseisen direktiivin 262 artiklan mukaisesti. Näitä menetelmiä ei kuitenkaan ole selkeästi määritelty, ja tavoitteet, jotka näillä muilla menetelmillä olisi saavutettava, ovat epävarmoja. Jos tätä kysymystä ei oteta huomioon, se voisi johtaa sellaisten ryhmien, joiden perimmäinen emoyritys sijaitsee unionissa, ja sellaisten ryhmien, joiden perimmäinen emoyritys sijaitsee muussa kuin vastaavassa kolmannessa maassa, välisiin ei-toivottuihin vaikutuksiin tasapuolisten toimintaedellytysten osalta. Sen vuoksi näiden muiden menetelmien tarkoitusta olisi täsmennettävä, mukaan lukien vähimmäistoimenpiteet, joita ryhmävalvojien olisi harkittava. Näillä menetelmillä olisi erityisesti taattava samantasoinen suoja kaikille sellaisten vakuutus- tai jälleenvakuutusyritysten vakuutuksenottajille, joiden kotipaikka on unionissa, riippumatta sen ryhmän perimmäisen emoyrityksen kotipaikasta, johon tällaiset vakuutus- tai jälleenvakuutusyritykset kuuluvat.

(94)

Komission delegoidulla asetuksella (EU) 2019/981 (17) otettiin käyttöön pitkäaikaisten osakesijoitusten etuuskohtelu. Duraatioon perustuvaan osakeriskialamoduuliin, jolla pyritään myös ottamaan huomioon sijoitusriskin pieneneminen pidemmällä aikajänteellä mutta jonka käyttö on unionissa hyvin vähäistä, sovelletaan kriteerejä, jotka ovat tiukempia kuin pitkäaikaisiin osakesijoituksiin sovellettavat kriteerit. Näin ollen uusi pitkäaikaisten osakesijoitusten vakavaraisuusluokka vaikuttaa poistavan nykyisen duraatioon perustuvan osakeriskialamoduulin tarpeen. Koska ei ole tarpeen säilyttää kahta erillistä etuuskohtelua, joilla on sama tavoite eli pitkäaikaisten sijoitusten palkitseminen, duraatioon perustuva osakeriskialamoduuli olisi poistettava. Jotta kuitenkin vältettäisiin tilanne, jossa mainittu poistaminen aiheuttaisi epäedullisia vaikutuksia, olisi säädettävä saavutettujen etujen säilyttämislausekkeesta niiden vakuutuksenantajien osalta, jotka tällä hetkellä soveltavat duraatioon perustuvaa osakeriskialamoduulia.

(95)

Euroopan vihreän kehityksen ohjelman ympäristö- ja ilmastotavoitteiden saavuttaminen edellyttää, että yksityinen sektori, mukaan lukien vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset, kanavoi suuria määriä sijoituksia kestäviin sijoituskohteisiin. Direktiivin 2009/138/EY pääomavaatimuksia koskevat säännökset eivät saisi estää vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten kestäviä sijoituksia, mutta niissä olisi otettava huomioon ympäristölle haitalliseen toimintaan tehtävien sijoitusten riski kokonaisuudessaan. Sen vuoksi on tarpeen arvioida, riittääkö saatavilla oleva näyttö ympäristön tai yhteiskunnan kannalta haitallisten sijoitusten ja muiden sijoitusten välisistä riskieroista oikeuttamaan eriytetyn vakavaraisuuskohtelun. Jotta voidaan varmistaa näytön asianmukainen arviointi, vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen olisi seurattava ympäristön tai yhteiskunnan kannalta haitallisten sijoitusten riskiprofiilia koskevaa näyttöä ja raportoitava viimeistään 1 päivänä maaliskuuta 2025. Vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen kertomuksessa olisi tarvittaessa annettava lausunto direktiiviin 2009/138/EY sekä kyseisen direktiivin nojalla annettuihin delegoituihin säädöksiin ja täytäntöönpanosäädöksiin tehtävistä muutoksista. Vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen olisi myös voitava tutkia, olisiko tarkoituksenmukaista ottaa huomioon tiettyjä muita ympäristöriskejä kuin ilmastonmuutokseen liittyviä riskejä ja miten tämä tapahtuisi. Jos näyttö antaa siihen aihetta, vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen voisi analysoida esimerkiksi tarvetta laajentaa ilmastonmuutokseen liittyvien riskien osalta tällä direktiivillä käyttöön otettavat skenaarioanalyysit koskemaan myös muita ympäristöriskejä.

(96)

Ilmastonmuutos vaikuttaa luonnonkatastrofien esiintymistiheyteen ja vakavuuteen, sillä molemmat katastrofit todennäköisesti yleistyvät entisestään ympäristön tilan heikkenemisen ja ympäristön pilaantumisen vuoksi. Tämä voisi myös muuttaa vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten altistumista luonnonkatastrofiriskille ja mitätöidä delegoidussa asetuksessa (EU) 2015/35 vahvistetut luonnonkatastrofiriskin standardiparametrit. Jotta voidaan varmistaa, että luonnonkatastrofiriskin vakioparametrien ja vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten todellisen tällaisille riskeille altistumisen välillä ei ole jatkuvaa ristiriitaa, vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen olisi tarkasteltava säännöllisesti uudelleen luonnonkatastrofien riskimoduulin laajuutta ja sen vakioparametrien kalibrointia. Tätä varten vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen olisi otettava huomioon uusin saatavilla oleva ilmastotieteellinen näyttö, ja jos ristiriitaisuuksia havaitaan, sen olisi toimitettava komissiolle asiasta lausunto.

(97)

Direktiivin 2009/138/EY 308 b artiklan 12 kohdassa säädettyjä vaatimuksia olisi muutettava, jotta voidaan varmistaa yhdenmukaisuus pankkialan kehyksen kanssa ja tasapuoliset toimintaedellytykset sellaisten jäsenvaltioiden keskushallinnoilta ja keskuspankeilta olevien saamisten kohtelussa, jotka ovat minkä tahansa jäsenvaltion oman valuutan määräisiä ja sillä rahoitettuja. Tätä varten olisi otettava käyttöön tällaisten saamisten siirtymäjärjestely, jotta asianomaiset saamiset voidaan vapauttaa marginaaliriskin ja markkinariskikeskittymien pääomavaatimuksista edellyttäen, että saamiset ovat syntyneet ennen 1 päivää tammikuuta 2023.

(98)

Joissakin tapauksissa vakuutus- tai jälleenvakuutusyritysryhmät tukeutuvat voimakkaasti riskittömiä korkoja koskevan siirtymätoimenpiteen ja vakuutusteknistä vastuuvelkaa koskevan siirtymätoimenpiteen käyttöön. Kyseinen tukeutuminen saattaa antaa väärän kuvan ryhmän todellisesta vakavaraisuusasemasta. Sen vuoksi vakuutus- tai jälleenvakuutusyritysryhmiä olisi vaadittava julkistamaan niiden vakavaraisuusasemaan kohdistuva vaikutus olettaen, että kyseisistä siirtymätoimenpiteistä johtuvia omia varoja ei voida käyttää ryhmän vakavaraisuuspääomavaatimuksen kattamiseen. Valvontaviranomaisilla olisi myös oltava valtuudet toteuttaa asianmukaisia toimenpiteitä, jotta toimenpiteiden käyttö vastaisi asianmukaisesti ryhmän taloudellista asemaa. Nämä toimenpiteet eivät kuitenkaan saisi vaikuttaa siihen, miten sidosyrityksenä olevat vakuutus- tai jälleenvakuutusyritykset käyttävät kyseisiä siirtymätoimenpiteitä laskiessaan yksilöllistä vakavaraisuuspääomavaatimustaan.

(99)

Direktiivissä 2009/138/EY säädetään riskittömiä korkoja ja vakuutusteknistä vastuuvelkaa koskevista siirtymätoimenpiteistä, jotka edellyttävät valvontaviranomaisten hyväksyntää ja joita sovelletaan niihin ennen vuotta 2016 tehtyihin sopimuksiin, joista aiheutuu vakuutus- ja jälleenvakuutusvelvoitteita. Vaikka siirtymätoimenpiteillä olisi kannustettava yrityksiä aloittamaan mahdollisimman nopeasti kyseisen direktiivin noudattaminen, kauan vuoden 2016 jälkeen ensimmäistä kertaa hyväksyttyjen siirtymätoimenpiteiden soveltaminen todennäköisesti hidastaa kyseisen direktiivin noudattamisen aloittamista. Näiden siirtymätoimenpiteiden käytön hyväksyminen olisi sen vuoksi rajoitettava tapauksiin, joissa vakuutus- tai jälleenvakuutusyritykseen aletaan soveltaa ensimmäistä kertaa direktiivin 2009/138/EY sääntöjä tai joissa yritys on vastaanottanut vakuutus- tai jälleenvakuutussopimusten vakuutuskannan ja luovuttava yritys on ennen luovutusta soveltanut kyseiseen vakuutuskantaan liittyviä velvoitteita koskevaa siirtymätoimenpidettä.

(100)

Jotta voidaan ottaa huomioon markkinoiden kehitys ja täydentää tämän direktiivin tiettyjä yksityiskohtaisia teknisiä näkökohtia, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat pienten ja ei-monimutkaisten yritysten ja ryhmien määrittämiskriteereitä, kryptovaroista aiheutuvan riskin käsittelyä markkinariskialamoduulissa, pitkän aikavälin sijoituksiin liittyviä selvennyksiä, vakuutus- ja jälleenvakuutusalan kytkösyritysten rajoitetun valvontaan liittyvän raportoinnin kriteereitä, parhaan estimaatin turvaavaa determinististä arvostusta, yksinkertaistetun lähestymistavan soveltamista ryhmän vakavaraisuuden laskemiseksi, ryhmän säännöllisesti toimitettavaan valvontaraporttiin sisällytettäviä tietoja sekä raportoinnin määräaikojen pidentämistä poikkeuksellisissa olosuhteissa. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla, ja että nämä kuulemiset toteutetaan paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa vahvistettujen periaatteiden mukaisesti. Jotta voitaisiin erityisesti varmistaa tasavertainen osallistuminen delegoitujen säädösten valmisteluun, Euroopan parlamentille ja neuvostolle toimitetaan kaikki asiakirjat samaan aikaan kuin jäsenvaltioiden asiantuntijoille, ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asiantuntijoilla on järjestelmällisesti oikeus osallistua komission asiantuntijaryhmien kokouksiin, joissa valmistellaan delegoituja säädöksiä.

(101)

Jotta voidaan varmistaa tämän direktiivin yhdenmukainen soveltaminen, vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen laatii teknisten sääntelystandardien luonnokset, joissa täsmennetään tekijät, jotka valvontaviranomaisten on otettava huomioon tunnistaakseen ryhmään mahdollisesti kuuluvien eri yritysten väliset suhteet. Komission olisi täydennettävä tätä direktiiviä hyväksymällä vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen laatimat tekniset sääntelystandardit delegoiduilla säädöksillä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan nojalla ja asetuksen (EU) N:o 1094/2010 10–14 artiklan mukaisesti. Komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä myös vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen laatimia teknisiä täytäntöönpanostandardeja, jotka koskevat joitakin erityisiä metodologisia osatekijöitä henkivakuutusvelvoitteiden parhaan estimaatin turvaavaa determinististä arvostamista varten, täytäntöönpanosäädöksillä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 291 artiklan nojalla ja asetuksen (EU) N:o 1094/2010 15 artiklan mukaisesti.

(102)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän direktiivin tavoitteita, joita ovat kannustimien tarjoaminen vakuutuksenantajille talouden pitkän aikavälin kestävän rahoituksen edistämiseksi, riskiherkkyyden parantaminen, vakuutuksenantajien vakavaraisuusaseman liiallisen lyhyen aikavälin volatiliteetin lieventäminen, vakuutusvalvonnan laadun, johdonmukaisuuden ja koordinoinnin parantaminen kaikkialla unionissa, vakuutuksenottajien ja edunsaajien suojan parantaminen sekä mahdollisen järjestelmäriskin muodostumisen parempi käsittely vakuutusalalla, vaan ne voidaan niiden laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen kyseisten tavoitteiden saavuttamiseksi.

(103)

Yhdistyneestä kuningaskunnasta tuli unionin ulkopuolinen maa 1 päivänä helmikuuta 2020, ja unionin oikeutta lakattiin soveltamasta Yhdistyneeseen kuningaskuntaan ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa 31 päivänä joulukuuta 2020. Koska direktiivissä 2009/138/EY on useita säännöksiä, jotka koskevat tiettyjen jäsenvaltioiden erityispiirteitä, ja sellaisia säännöksiä, jotka koskevat nimenomaan Yhdistynyttä kuningaskuntaa, nämä säännökset ovat vanhentuneet, minkä vuoksi ne olisi kumottava.

(104)

Komission antamissa delegoiduissa säädöksissä ja täytäntöönpanosäädöksissä käytettävät kalibroinnit perustuvat usein tietoihin, joihin vaikuttaa voimakkaasti Yhdistyneen kuningaskunnan markkinoilta saatujen tietojen sisällyttäminen. Sen vuoksi kaikkia kalibrointeja, joita käytetään vakavaraisuuspääomavaatimuksen ja vähimmäispääomavaatimuksen laskennassa, olisi tarkasteltava uudelleen sen määrittämiseksi, ovatko ne aiheettomasti riippuvaisia Yhdistyneen kuningaskunnan markkinoilta saaduista tiedoista, ja tapauksen mukaan kyseiset tiedot olisi poistettava asiaankuuluvista tietokokonaisuuksista paitsi, jos mitään muita tietoja ei ole saatavilla.

(105)

Olisi varmistettava, että arvopaperistamiseen tehtävien sijoitusten vakavaraisuuskohtelussa, mukaan lukien yksinkertainen, läpinäkyvä ja standardoitu (YLS) arvopaperistaminen, otetaan asianmukaisesti huomioon todelliset riskit ja että kyseisiin sijoituksiin liittyvät pääomavaatimukset ovat riskisuuntautuneita. Tätä varten komission olisi arvioitava direktiivin 2009/138/EY nojalla annetuissa delegoiduissa säädöksissä vahvistettujen arvopaperistamisiin tehtävien sijoitusten nykyisten kalibrointien asianmukaisuutta ottaen huomioon saatavilla olevat markkinatiedot ja niiden yhdenmukaisuus muihin kiinteätuottoisiin arvopapereihin tehtäviin sijoituksiin sovellettavien pääomavaatimusten kanssa. Kyseisen arvioinnin perusteella komission olisi tarvittaessa harkittava arvopaperistamiseen tehtäviin sijoituksiin sovellettavien pääomavaatimusten vahvistamista koskevan delegoidun säädöksen muuttamista. Kyseisiin muutoksiin, joiden olisi oltava riskiperusteisia ja näyttöön perustuvia, voitaisiin sisällyttää joukko tarkempia riskitekijöitä, jotka perustuvat arvopaperistettujen omaisuuserien etuoikeusluokkien arvojärjestykseen tai muun kuin YLS-arvopaperistamisen eri tyyppien erottamiseen toisistaan niiden riskien mukaan.

(106)

Direktiivi 2009/138/EY olisi sen vuoksi muutettava vastaavasti,

1)

korvataan 2 artiklan 3 kohdan a alakohdan iv alakohta seuraavasti:

;

2)

korvataan 4 artiklan 1 kohdan a, b ja c alakohta seuraavasti:

;

3)

muutetaan 6 artikla seuraavasti:

4)

kumotaan 8 artiklan 3 kohta;

5)

muutetaan 13 artikla seuraavasti:

6)

lisätään 18 artiklan 1 kohtaan alakohta seuraavasti:

;

7)

lisätään 23 artiklan 1 kohtaan alakohta seuraavasti:

;

8)

korvataan 24 artiklan 2 kohdan toisessa alakohdassa ilmaus ”direktiivin 2004/39/EY” ilmauksella ”direktiivin 2014/65/EU”;

9)

muutetaan 25 artikla seuraavasti:

10)

korvataan 25 a artiklassa ilmaus ”Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 1094/2010 (1) perustetulle Euroopan valvontaviranomaiselle (Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen, jäljempänä ”vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen”)” ilmauksella ”vakuutus- ja lisäeläkeviranomaiselle”;

11)

lisätään 26 artiklaan kohta seuraavasti:

12)

korvataan 29 artiklan 3 ja 4 kohta seuraavasti:

13)

lisätään artiklat seuraavasti:

14)

korvataan 30 artiklan 2 kohdan ensimmäinen alakohta seuraavasti:

”Edellä 1 kohdassa tarkoitettuun talouden valvontaan kuuluu vakuutus- ja jälleenvakuutusyrityksen koko liiketoiminnan hallintojärjestelmän, vakavaraisuuden, vakuutusteknisen vastuuvelan, omaisuuserien ja hyväksyttävän oman varallisuuden tarkastaminen niiden määräysten tai menettelyjen mukaisesti, jotka on kotijäsenvaltiossa annettu tai joita siellä noudatetaan unionin tasolla annettujen säännösten nojalla.”

15)

muutetaan 35 artikla seuraavasti:

16)

lisätään artiklat seuraavasti:

17)

korvataan 36 artiklan 2 kohdan a alakohta seuraavasti:

;

18)

muutetaan 37 artikla seuraavasti:

19)

lisätään 40 artiklaan kohdat seuraavasti:

”Vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen hallinto-, johto- ja valvontaelinten jäsenten on aina oltava hyvämaineisia, ja heillä on oltava yhteisesti riittävät tiedot, taidot ja kokemus tehtäviensä hoitamiseksi.

Hallinto-, johto- ja valvontaelinten jäsenet eivät saa olla tuomittuja rahanpesuun tai terrorismin rahoitukseen liittyvästä vakavasta tai toistuvasta rikoksesta tai muusta rikoksesta, joka asettaisi kyseenalaiseksi heidän hyvän maineensa, vähintään sitä vuotta edeltävien kymmenen vuoden aikana, jona he hoitavat tai hoitaisivat tehtäviään yrityksessä.”

20)

muutetaan 41 artikla seuraavasti:

21)

korvataan 42 artiklan 2 ja 3 kohta seuraavasti:

22)

muutetaan 44 artikla seuraavasti:

23)

muutetaan 45 artikla seuraavasti:

24)

lisätään artikla seuraavasti:

25)

korvataan 51 artikla seuraavasti:

26)

lisätään artikla seuraavasti:

27)

muutetaan 52 artikla seuraavasti:

28)

korvataan 53 artiklan 4 kohta seuraavasti:

29)

lisätään 56 artiklaan kohta seuraavasti:

”Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen kehittää tietoteknisiä ratkaisuja toisessa kohdassa tarkoitettuja menettelyjä, muotoja ja malleja varten sekä ohjeita varten.”

30)

korvataan 58 artiklan 3 kohdan a ja b alakohta seuraavasti:

(*11)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/65/EY, annettu 13 päivänä heinäkuuta 2009, siirtokelpoisiin arvopapereihin kohdistuvaa yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavia yrityksiä (yhteissijoitusyritykset) koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta (EUVL L 302, 17.11.2009, s. 32).”;"

31)

korvataan 60 artiklan 1 kohdan a alakohdassa ilmaus ”direktiivin 85/611/ETY 1 a artiklan 2 alakohdassa” ilmauksella ”direktiivin 2009/65/EY 2 artiklan 1 kohdan b alakohdassa”;

32)

korvataan 62 artiklan ensimmäisen kohdan ensimmäinen virke seuraavasti:

”Jos 57 artiklassa tarkoitettujen henkilöiden määräämisvalta on omiaan haittaamaan vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen järkevää ja vakaata hoitoa, jäsenvaltioiden on vaadittava, että määräomistusyhteyden hallussapidon, hankinnan tai lisäämisen kohteena olevan yrityksen kotijäsenvaltion valvontaviranomainen toteuttaa asianmukaiset toimenpiteet tämän tilanteen lopettamiseksi.”

33)

korvataan 63 artiklan toisessa kohdassa ilmaus ”direktiivin 2004/39/EY” ilmauksella ”direktiivin 2014/65/EU”;

34)

lisätään 64 artiklaan kohta seuraavasti:

”Tämän artiklan ensimmäinen, toinen ja kolmas kohta eivät estä valvontaviranomaisia julkistamasta tämän direktiivin 34 artiklan 4 kohdan tai asetuksen (EU) N:o 1094/2010 32 artiklan mukaisesti tehtyjen stressitestien tuloksia eikä toimittamasta niitä vakuutus- ja lisäeläkeviranomaiselle, jotta vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen voisi julkistaa unionin laajuisten stressitestien tulokset.”

35)

lisätään 68 artiklan 1 kohtaan ensimmäisen alakohdan jälkeen alakohta seuraavasti:

”Edellä olevan 64 artiklan ensimmäinen kohta ja 67 artikla eivät saa estää saman jäsenvaltion valvonta- ja veroviranomaisten välistä tietojenvaihtoa siltä osin kuin kyseinen tietojenvaihto sallitaan kansallisessa lainsäädännössä. Jos kyseiset tiedot ovat peräisin toisesta jäsenvaltiosta, niitä on vaihdettava ainoastaan sen viranomaisen nimenomaisella suostumuksella, jolta tiedot ovat peräisin.”

36)

muutetaan 70 artiklan 1 kohta seuraavasti:

37)

korvataan 72 artiklan 1 kohdan johdantokappale seuraavasti:

38)

muutetaan 77 artikla seuraavasti:

39)

korvataan 77 a artikla seuraavasti:

40)

lisätään 77 b artiklan 1 kohtaan alakohta seuraavasti:

”Ensimmäisen alakohdan i alakohtaa sovellettaessa ryhmähenkivakuutussopimus katsotaan yhdeksi sopimukseksi.”

41)

muutetaan 77 d artikla seuraavasti:

a)

korvataan 1–4 kohta seuraavasti: ”1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys voi valvontaviranomaisten ennakkohyväksynnän saatuaan soveltaa volatiliteettikorjausta asiaankuuluvaan riskittömään korkokäyrään 77 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun parhaan estimaatin laskennassa, jos vähintään seuraavat edellytykset täyttyvät: a) parasta estimaattia laskettaessa tietyn valuutan volatiliteettikorjausta sovelletaan yrityksen kaikkiin sellaisiin kyseisen valuutan määräisiin vakuutus- ja jälleenvakuutusvelvoitteisiin, joissa kyseisten velvoitteiden parhaan estimaatin laskennassa käytetty asiaankuuluva riskitön korkokäyrä ei sisällä 77 b artiklassa tarkoitettua vastaavuuskorjausta; b) yritys osoittaa valvontaviranomaista tyydyttävällä tavalla, että sillä on käytössä asianmukaiset menettelyt volatiliteettikorjauksen laskemiseksi tämän artiklan 3 ja 4 kohdan mukaisesti. 1 a.   Sen estämättä, mitä tämän artiklan 1 kohdassa säädetään, vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset, jotka ovat soveltaneet volatiliteettikorjausta asiaankuuluvaan riskittömään korkokäyrään 77 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun parhaan estimaatin laskennassa ennen 29 päivää tammikuuta 2026, voivat jatkaa volatiliteettikorjauksen soveltamista ilman valvontaviranomaisen ennakkohyväksyntää edellyttäen, että ne noudattavat tämän artiklan 1 kohdan mukaisia ennakkohyväksynnän edellytyksiä 30 päivästä tammikuuta 2027 alkaen. 1 b.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että valvontaviranomaisilla on valtuudet vaatia vakuutus- tai jälleenvakuutusyritystä lopettamaan volatiliteettikorjauksen soveltaminen asiaankuuluvaan riskittömään korkokäyrään 77 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun parhaan estimaatin laskennassa, jos yritys ei enää täytä tämän artiklan 1 kohdan mukaisesti kansallisessa lainsäädännössä vahvistettuja ennakkohyväksynnän edellytyksiä. Kun yritys täyttää taas kyseiset edellytykset, se voi pyytää valvontaviranomaisilta ennakkohyväksyntää soveltaakseen volatiliteettikorjausta asiaankuuluvaan riskittömään korkokäyrään parhaan estimaatin laskennassa tämän artiklan 1 kohdan mukaisesti. 1 c.   Vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset voivat valvontaviranomaisen ennakkohyväksynnän saatuaan soveltaa tähän 3 kohdassa tarkoitettuun valuutan riskikorjattuun marginaaliin yrityskohtaista korjausta, jos a) riskikorjattu marginaali on ylittänyt yrityksen velkainstrumentteihin tekemistä sijoituksista koostuvan salkun perusteella lasketun riskikorjatun marginaalin neljän raportointipäivää edeltäneen neljännesvuosittaisen raportointikauden aikana; ja b) yrityksen asiaankuuluviin omaisuuseriin liittyvät tiedot, jotka yritys ilmoittaa 35 artiklan 1–4 kohdan mukaisesti, ovat riittävän laadukkaita, jotta kyseinen korjaus voidaan laskea luotettavasti ja vakaasti. Korjauksen on vastattava pienempää arvoa 105 prosentin ja yrityksen velkainstrumentteihin tehdyistä sijoituksista koostuvan salkun perusteella lasketun riskikorjatun marginaalin sekä kyseisen valuutan viitesalkun perusteella lasketun riskikorjatun marginaalin välisen suhdeluvun välillä. Yrityksen velkainstrumentteihin tehdyistä sijoituksista koostuvaan salkkuun perustuva riskikorjattu marginaali on laskettava samalla tavalla kuin kyseisen valuutan viitesalkkuun perustuva riskikorjattu marginaali, mutta käyttäen yrityksen kyseisen valuutan velkainstrumentteihin tehdyistä sijoituksista koostuvan salkun asiaankuuluvien alaluokkien painotuksia ja keskimääräistä duraatiota koskevia yrityskohtaisia tietoja. Jos korjausta sovelletaan, volatiliteettikorjausta ei saa korottaa 4 kohdassa tarkoitetulla makrotason volatiliteettikorjauksella. Vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten on välittömästi lopetettava korjauksen soveltaminen, jos se kasvattaa 3 kohdassa tarkoitetun valuutan kahden peräkkäisen neljännesvuosittaisen raportointikauden riskikorjattua marginaalia. 2.   Kunkin asiaankuuluvan valuutan osalta asiaankuuluvan riskittömän korkokäyrän volatiliteettikorjaus perustuu marginaaliin sen koron, joka voitaisiin saada kyseisen valuutan velkainstrumentteihin tehdyistä sijoituksista koostuvasta viitesalkusta, ja kyseisen valuutan asiaankuuluvan riskittömän peruskorkokäyrän korkojen välillä. Valuutan velkainstrumentteihin tehdyistä sijoituksista koostuvan viitesalkun on oltava edustava niiden kyseisen valuutan määräisten omaisuuserien osalta, joihin vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset sijoittavat kyseisen valuutan määräisten vakuutus- ja jälleenvakuutusvelvoitteiden parhaan estimaatin kattamiseksi. 3.   Riskittömien korkojen volatiliteettikorjauksen määrä lasketaan kunkin valuutan osalta seuraavalla kaavalla: VAcu= 85 % · CSSRcu · RCScu jossa a) VAcu on valuutan cu volatiliteettikorjaus; b) CSSRcu on vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen valuutan cu luottomarginaalin herkkyyssuhde; c) RCScu on valuutan cu riskikorjattu marginaali. VAcu :ta sovelletaan ainoastaan niihin korkokäyrän asiaankuuluviin riskittömiin korkoihin, joita ei johdeta ekstrapoloimalla 77 a artiklan mukaisesti. Jos asiaankuuluvien riskittömien korkojen ekstrapoloidussa osassa otetaan huomioon tiedot muista rahoitusvälineistä kuin joukkovelkakirjalainoista 77 a artiklan 1 kohdan mukaisesti, VAcu :ta sovelletaan myös kyseisistä rahoitusvälineistä johdettuihin riskittömiin korkoihin. Asiaankuuluvan riskittömän korkokäyrän ekstrapolointi perustuu näihin korjattuihin riskittömiin korkoihin. CSSRcu ei voi olla negatiivinen eikä suurempi kuin yksi. Arvo on pienempi kuin yksi, jos vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen tietyn valuutan määräisten omaisuuserien herkkyys luottomarginaalien muutoksille on pienempi kuin tämän yrityksen kyseisen valuutan määräisen vakuutusteknisen vastuuvelan herkkyys korkojen muutoksille. RCScu lasketaan erotuksena 2 kohdassa tarkoitetun marginaalin ja kyseisen marginaalin sen osuuden välillä, joka perustuu realistiseen arvioon omaisuuseriin liittyvästä odotetusta tappiosta, odottamattomasta luottoriskistä tai muusta riskistä. Kyseisen marginaalin osuus, joka perustuu realistiseen arvioon odotetusta tappiosta taikka odottamattomasta luottoriskistä taikka muusta riskistä, lasketaan prosenttiosuutena marginaaleista. Kyseisen prosenttiosuuden on pienennyttävä marginaalien kasvaessa, ja sen on oltava erilainen ainakin seuraavissa kolmessa tapauksessa: a) marginaalit eivät ole suuremmat kuin niiden pitkän aikavälin keskiarvo; b) marginaalit ovat suuremmat kuin niiden pitkän aikavälin keskiarvo mutta eivät yli kaksi kertaa suuremmat kuin niiden pitkän aikavälin keskiarvo; c) marginaalit ovat yli kaksi kertaa suuremmat kuin niiden pitkän aikavälin keskiarvo. Riskikorjaus ei saa koskaan olla suurempi kuin asianmukainen prosenttiosuus marginaalien pitkän aikavälin keskiarvosta. Poiketen siitä, mitä ensimmäisessä alakohdassa säädetään, vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten, joiden kotipaikka on jossain jäsenvaltiossa, joiden valuutta on sidottu euroon ja joka täyttää 111 artiklan 1 kohdan p alakohdan mukaisesti vahvistetut yksityiskohtaiset perusteet, jotka koskevat euroihin sidottuihin valuuttoihin tehtäviä korjauksia valuuttariskialamoduulin laskennan helpottamiseksi, on laskettaessa riskittömien korkojen volatiliteettikorjausta sidotun valuutan osalta ja riskittömien korkojen volatiliteettikorjausta euron osalta voitava laskea yhdistetty CSSRcu sekä paikalliselle valuutalle että eurolle ottamalla huomioon samalla sekä euromääräiset että paikallisen valuuttansa määräiset varat ja velat. 4.   Euron volatiliteettikorjausta korotetaan makrotason volatiliteettikorjauksella, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 1 c kohdan soveltamista. Makrotason volatiliteettikorjaus lasketaan seuraavalla kaavalla: VAEuro,macro= 85 % · CSSREuro·max(RCSco – 1,3 · RCSEuro; 0)·ωco jossa a) VAEuro,macro on maan co makrotason volatiliteettikorjaus; b) CSSREuro on vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen luottomarginaalin herkkyyssuhde euron osalta; c) RCSco on maan co riskikorjattu marginaali; d) RCSEuro on euron riskikorjattu marginaali; e) ωco on maan co maakohtainen korjauskerroin. CSSREuro lasketaan kuin 3 kohdan mukainen vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen luottomarginaalin herkkyyssuhde euron osalta. RCSco lasketaan samalla tavalla kuin 3 kohdan mukainen riskikorjattu marginaali euron osalta, mutta sen perustana käytetään viitesalkkua, joka on edustava niiden omaisuuserien osalta, joihin vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset sijoittavat kattaakseen kyseisen maan vakuutusmarkkinoilla myytyjen euromääräisten tuotteiden vakuutus- ja jälleenvakuutusvelvoitteiden parhaan estimaatin. RCSEuro lasketaan kuin 3 kohdan mukainen euron riskikorjattu marginaali. Edellä ensimmäisen alakohdan e alakohdassa tarkoitettu maakohtainen korjauskerroin lasketaan seuraavalla kaavalla: ωco= max(min (((RCSco* -0,6 %)/0,3 %); 1); 0) jossa RCSco * on ensimmäisen alakohdan c alakohdassa tarkoitettu maan co riskikorjattu marginaali kerrottuna velkainstrumentteihin tehtyjen sijoitusten prosenttiosuudella suhteessa maassa co toimiluvan saaneiden vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten hallussa olevien omaisuuserien kokonaismäärään. 4 a.   Volatiliteettikorjauksen perustana olevan marginaalin laskemiseksi kunkin valuutan ja kunkin maan osalta 2 ja 4 kohdassa tarkoitettu marginaali on valtion joukkovelkakirjalainojen keskimääräisen valuuttamarginaalin ja muiden kuin valtion joukkovelkakirjalainojen, lainojen ja arvopaperistamisten keskimääräisen valuuttamarginaalin arvopainotettu summa. Laskelmaa suoritettaessa vastaavina painotuksina edellisen osalta ovat kyseisen valuutan tai maan osalta viitesijoitussalkkuun sisällytettyjen valtion joukkovelkakirjalainojen arvon ja kaikkien kyseiseen viitesalkkuun sisällytettyjen omaisuuserien arvon välinen suhde sekä jälkimmäisen osalta kyseisen valuutan tai maan osalta viitesijoitussalkkuun sisällytettyjen muiden kuin valtion joukkovelkakirjalainojen, lainojen ja arvopaperistamisten ja kaikkien kyseiseen viitesalkkuun sisällytettyjen omaisuuserien arvon välinen suhde.” ;

42)

muutetaan 77 e artikla seuraavasti:

43)

muutetaan 86 artikla seuraavasti:

44)

korvataan 92 artiklan 1 a ja 2 kohta seuraavasti:

(*12)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2019/2033, annettu 27 päivänä marraskuuta 2019, sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvaatimuksista sekä asetusten (EU) N:o 1093/2010, (EU) N:o 575/2013, (EU) N:o 600/2014 ja (EU) N:o 806/2014 muuttamisesta (EUVL L 314, 5.12.2019, s. 1).”;"

45)

korvataan 95 artiklan toinen kohta seuraavasti:

”Tätä varten vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten on tarvittaessa viitattava 97 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuun oman varallisuuden eriä koskevaan luetteloon.”

46)

korvataan 96 artiklan ensimmäinen kohta seuraavasti:

”Tätä direktiiviä sovellettaessa on sovellettava seuraavaa luokitusta, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 95 artiklan ja 97 artiklan 1 kohdan soveltamista:

47)

lisätään 105 artiklaan kohta seuraavasti:

48)

lisätään artikla seuraavasti:

49)

korvataan 106 artiklan 3 kohta seuraavasti:

50)

korvataan 109 artikla seuraavasti:

51)

muutetaan 111 artikla seuraavasti:

52)

korvataan 112 artiklan 7 kohta seuraavasti:

53)

lisätään 122 artiklaan kohta seuraavasti:

54)

muutetaan 132 artikla seuraavasti:

55)

korvataan 133 artiklan 3 kohdassa ilmaus ”direktiivissä 85/611/ETY” ilmauksella ”direktiivissä 2009/65/EY”;

56)

lisätään artikla seuraavasti:

(*13)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2025/1, annettu 27 päivänä marraskuuta 2024 vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten elvytys- ja kriisinratkaisukehyksen luomisesta ja direktiivien 2002/47/EY, 2004/25/EY, 2007/36/EY, 2014/59/EU ja (EU) 2017/1132 sekä asetusten (EU) N:o 1094/2010, (EU) N:o 648/2012, (EU) N:o 806/2014 ja (EU) 2017/1129 muuttamisesta (EUVL L, 2025/1, 8.1.2025, ELI: http://data.europa.eu/eli/dir/2025/1/oj).”;"

57)

muutetaan 138 artiklan 4 kohta seuraavasti:

58)

korvataan 139 artikla seuraavasti:

59)

korvataan 141 artikla seuraavasti:

60)

lisätään 144 artiklaan kohta seuraavasti:

61)

lisätään I osastoon luku seuraavasti:

62)

muutetaan 145 artiklan 2 kohta seuraavasti:

63)

korvataan 149 artikla seuraavasti:

64)

korvataan VIII luvun 2 a jakson otsikko seuraavasti:

” Ilmoitukset, merkittävä rajatylittävä toiminta ja yhteistoimintafoorumit ”;

65)

korvataan 152 a artiklan 2 kohta seuraavasti:

66)

lisätään artiklat seuraavasti:

67)

muutetaan 152 b artikla seuraavasti:

68)

korvataan 153 artikla seuraavasti:

69)

muutetaan 212 artikla seuraavasti:

70)

muutetaan 213 artikla seuraavasti:

71)

lisätään artiklat seuraavasti:

72)

muutetaan 214 artikla seuraavasti:

73)

muutetaan 220 artikla seuraavasti:

74)

muutetaan 221 artikla seuraavasti:

75)

muutetaan 222 artikla seuraavasti:

76)

muutetaan 226 artikla seuraavasti:

77)

korvataan 227 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa ilmaus ”233 artiklan” ilmauksella ”233 ja 233 a artiklan”;

78)

korvataan 228 artikla seuraavasti:

(*14)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2011/61/EU, annettu 8 päivänä kesäkuuta 2011, vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajista ja direktiivin 2003/41/EY ja 2009/65/EY sekä asetuksen (EY) N:o 1060/2009 ja (EU) N:o 1095/2010 muuttamisesta (EUVL L 174, 1.7.2011, s. 1)."

(*15)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2019/2034, annettu 27 päivänä marraskuuta 2019, sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvalvonnasta ja direktiivien 2002/87/EY, 2009/65/EY, 2011/61/EU, 2013/36/EU, 2014/59/EU ja 2014/65/EU muuttamisesta (EUVL L 314, 5.12.2019, s. 64).”;"

79)

lisätään 229 artiklaan kohta seuraavasti:

”Jos ensimmäisessä kohdassa tarkoitettu vähennys parantaisi ryhmän vakavaraisuusasemaa verrattuna tilanteeseen, jossa yritys säilytetään ryhmän vakavaraisuuden laskennan piirissä, vähennystä ei sovelleta.”

80)

lisätään III osaston II luvun 1 jakson 3 alajaksoon artikla seuraavasti:

81)

muutetaan 230 artikla seuraavasti:

82)

korvataan 232 artiklan ensimmäisen alakohdan johdantokappaleessa ilmaus ”37 artiklan 1 kohdan a–d alakohdassa” ilmauksella ”37 artiklan 1 kohdan a–e alakohdassa”;

83)

muutetaan 233 artikla seuraavasti:

84)

lisätään artiklat seuraavasti: