LIITE

Suuntaviiva 5: Työvoiman kysynnän lisääminen

Jäsenvaltioiden olisi edistettävä aktiivisesti kestävää sosiaalista markkinataloutta ja helpotettava ja tuettava investointeja laadukkaiden työpaikkojen luomiseksi ja hyödynnettävä myös digitaaliseen ja vihreään siirtymään liittyviä mahdollisuuksia vuodeksi 2030 asetettu työllisyyttä koskeva unionin yleistavoite ja kansalliset tavoitteet huomioon ottaen. Tätä varten niiden olisi vähennettävä esteitä, joita yrityksillä on työntekijöiden palkkaamisessa, edistettävä vastuullista yrittäjyyttä ja aitoa itsenäistä ammatinharjoittamista ja tuettava erityisesti mikroyritysten sekä pienten ja keskisuurten yritysten perustamista ja kasvua, myös helpottamalla rahoituksen saantia ja hyödyntämällä uusiutuvaan energiaan perustuvaa taloutta ja kiertotaloutta. Jäsenvaltioiden olisi aktiivisesti edistettävä yhteisötalouden, myös yhteiskunnallisten yritysten, kehittämistä ja hyödynnettävä sen koko potentiaalia. Niiden olisi laadittava asiaankuuluvia toimenpiteitä ja strategioita yhteisötaloutta varten, edistettävä sosiaalista innovointia ja kannustettava liiketoimintamalleja, jotka luovat laadukkaita työmahdollisuuksia ja sosiaalista hyvinvointia, erityisesti paikallistasolla, myös kiertotaloudessa ja alueilla, joihin siirtyminen vihreään talouteen vaikuttaa eniten, muun muassa kohdennetun taloudellisen ja teknisen tuen avulla.

Hyvin suunnitellut työajan lyhentämisjärjestelyt ja vastaavat järjestelyt ovat tärkeässä asemassa, jotta voidaan vahvistaa selviytymiskykyä mahdollisten taloudellisten ja/tai työmarkkinoiden häiriöiden tai pysyvien rakennemuutosten varalta. Niillä voidaan myös tukea rakenteellisia muutoksia helpottamalla ja tukemalla rakenneuudistusprosesseja ja työvoiman uudelleenkohdentamista taantuvilta aloilta uusille aloille. Näin lisätään tuottavuutta ja kilpailukykyä, säilytetään työpaikkoja ja autetaan nykyaikaistamaan taloutta muun muassa kehittämällä tarvittavia taitoja. Olisi harkittava työmarkkinaosapuolten kanssa tiiviissä yhteistyössä huolellisesti suunniteltuja työhönotto- ja siirtymäkannustimia sekä täydennys- ja uudelleenkoulutustoimenpiteitä, jotta voidaan tukea laadukkaiden työpaikkojen luomista ja erilaisia siirtymiä koko työelämän ajan ja pystytään puuttumaan työvoimapulaan ja osaamisvajeeseen, myös kun otetaan huomioon digitaalinen ja vihreä siirtymä, väestörakenteen muutos sekä Venäjän Ukrainaa vastaan käymän hyökkäyssodan seuraukset.

Verotuksen painopistettä olisi siirrettävä työn verottamisesta muihin verotuslähteisiin, jotka tukevat paremmin työllisyyttä ja osallistavaa kasvua ja ovat ilmasto- ja ympäristötavoitteiden mukaisia niin, että otetaan huomioon verotusjärjestelmän uudelleenjakovaikutukset ja sen vaikutukset naisten osallistumiseen työmarkkinoille, mutta suojellaan samalla verotulot riittävää sosiaalista suojelua ja kasvua edistäviä julkisia menoja varten.

Jäsenvaltioissa, myös niissä, joissa on käytössä lakisääteinen vähimmäispalkka, olisi edistettävä työehtosopimusneuvottelujen hyödyntämistä palkanmuodostuksessa ja varmistettava työmarkkinaosapuolten tosiasiallinen osallistuminen läpinäkyvällä ja ennakoitavalla tavalla, jotta saadaan palkkatasot vastaamaan asianmukaisesti tuottavuuden kehitystä ja huolehditaan oikeudenmukaisesta palkkauksesta, joka mahdollistaa kohtuullisen elintason. Tässä olisi kiinnitettävä erityistä huomiota pieni- ja keskituloisiin ryhmiin ja vahvistettava taloudellista ja sosiaalista lähentymistä ylöspäin. Palkanmuodostusmekanismeissa olisi myös otettava huomioon sosioekonomiset olosuhteet, mukaan lukien työllisyyden kasvu, kilpailukyky, ostovoima ja eri alueiden ja toimialojen kehitys. Jäsenvaltioiden ja työmarkkinaosapuolten olisi kansallisia käytäntöjä ja työmarkkinaosapuolten riippumattomuutta kunnioittaen varmistettava, että kaikilla työntekijöillä on riittävä palkka suoraan tai epäsuorasti työehtosopimusten nojalla tai riittävä lakisääteinen vähimmäispalkka, ottaen huomioon niiden vaikutus kilpailukykyyn, laadukkaiden työpaikkojen luomiseen, ostovoimaan ja työssäkäyvien köyhyyteen.

Suuntaviiva 6: Työvoiman tarjonnan lisääminen, työhön pääsyn parantaminen sekä elinikäisten taitojen ja osaamisen hankkiminen

Kun otetaan huomioon digitaalinen ja vihreä siirtymä, väestörakenteen muutos ja Venäjän Ukrainaa vastaan käymä hyökkäyssota, jäsenvaltioiden olisi edistettävä kestävyyttä, tuottavuutta, kilpailukykyä, työllistyvyyttä, osallistavuutta ja inhimillisen pääoman kehittämistä sekä tuettava osaamisen ja taitojen hankkimista läpi elämän ja vastattava työmarkkinoiden nykyisiin ja tuleviin tarpeisiin, myös ottaen huomioon vuodeksi 2030 asetetut osaamista koskevat unionin yleistavoitteet ja kansalliset tavoitteet. Jäsenvaltioiden olisi myös nykyaikaistettava koulutusjärjestelmiään ja investoitava niihin, jotta voidaan tarjota korkealaatuista ja osallistavaa koulutusta, ammatillinen koulutus mukaan lukien, parantaa oppimistuloksia ja tarjota mahdollisuuksia kehittää myös vihreän ja digitaalisen siirtymän edellyttämiä taitoja ja osaamista sekä varmistaa mahdollisuus digitaaliseen oppimiseen, kielikoulutukseen (esimerkiksi Ukrainasta tulevien pakolaisten tapauksessa tai työmarkkinoille pääsyn helpottamiseksi raja-alueilla) ja yrittäjyystaitojen hankkimiseen. Jäsenvaltioiden olisi tehtävä yhteistyötä työmarkkinaosapuolten, koulutuksen järjestäjien, yritysten ja muiden sidosryhmien kanssa, jotta voidaan puuttua koulutusjärjestelmien rakenteellisiin heikkouksiin ja parantaa niiden laatua ja työmarkkinarelevanssia, myös kohdennetun taloudellisen ja teknisen tuen avulla. Näin voitaisiin osaltaan mahdollistaa vihreä ja digitaalinen siirtymä ja puuttua osaamisen kohtaanto-ongelmiin ja työvoimapulaan, myös nettonolla- ja digitaaliteollisuuteen liittyvillä toimilla, mukaan lukien toimet, jotka ovat merkityksellisiä EU:n taloudellisen turvallisuuden kannalta ja jotka liittyvät vihreään siirtymään, kuten uusiutuvan energian käyttöönottoon tai rakennusten perusparannuksiin.

Erityistä huomiota olisi kiinnitettävä haasteisiin, jotka liittyvät nuorten koulutustuloksiin, varsinkin perustaitoihin. Tarvitaan toimia, joilla vastataan opetusammatteihin kohdistuviin haasteisiin, kuten alan houkuttelevuuteen, opettajapulan torjumiseen ja tarpeeseen investoida opettajien ja kouluttajien digitaitoihin. Lisäksi koulutusjärjestelmien olisi varustettava kaikki oppijat avaintaidoilla (mukaan lukien perus- ja digitaidot sekä monialaiset taidot ja kriittinen ajattelu disinformaation uhka huomioon ottaen), joilla luodaan perusta elinikäiselle sopeutumis- ja selviytymiskyvylle. Samalla olisi varmistettava, että opettajilla on valmiudet edistää kyseisiä oppijoiden taitoja. Jäsenvaltioiden olisi tuettava työikäisiä aikuisia koulutukseen hakeutumisessa, lisättävä työnantajien tietoisuutta elinikäisen oppimisen kannalta suotuisan työympäristön merkityksestä ja parannettava yksilöiden kannustimia ja motivaatiota hakeutua koulutukseen, tarvittaessa myös yksilöllisten oppimistilien kautta ja varmistamalla niiden siirrettävyys työuran muutosten aikana ja tarjoamalla luotettava koulutuksen laadunarviointijärjestelmä. Jäsenvaltioiden olisi tarkasteltava pienten osaamiskokonaisuuksien käyttämistä elinikäisen oppimisen ja työllistyvyyden tukemisessa. Niiden olisi annettava kaikille mahdollisuus ennakoida työmarkkinoiden tarpeita ja mukautua niihin paremmin etenkin jatkuvan täydennys- ja uudelleenkoulutuksen kautta ja tarjoamalla yhdennettyä ohjausta ja neuvontaa, jotta tuetaan tasapuolista ja oikeudenmukaista siirtymää kaikille, vahvistetaan työllisyys- ja sosiaalisia tuloksia sekä tuottavuutta, puututaan työvoimapulaan ja osaamisen kohtaanto-ongelmiin, parannetaan talouden yleistä kykyä selviytyä häiriöistä ja helpotetaan mahdollisesti tarvittavia mukautuksia.

Jäsenvaltioiden olisi edistettävä kaikkien yhtäläisiä mahdollisuuksia puuttumalla koulutusjärjestelmien eriarvoisuuksiin, myös alueellisen kattavuuden osalta. Lapsille olisi tarjottava mahdollisuus kohtuuhintaiseen ja laadukkaaseen varhaiskasvatukseen uusien ”Barcelonan tavoitteiden” ja eurooppalaisen lapsitakuun mukaisesti. Jäsenvaltioiden olisi nostettava yleistä koulutustasoa, vähennettävä yleissivistävien ja ammatillisten opintojen keskeyttävien määrää, tuettava muita heikommassa asemassa olevista ryhmistä ja syrjäisiltä alueilta tulevien lasten yhdenvertaista pääsyä koulutukseen, lisättävä ammatillisen koulutuksen houkuttelevuutta, tuettava pääsyä korkea-asteen koulutukseen ja sen loppuun saattamista sekä lisättävä luonnontieteiden, teknologian, insinööritieteiden ja matematiikan (STEM) tutkinnon suorittaneiden määrää sekä ammatillisessa että korkea-asteen koulutuksessa, erityisesti naisten osalta. Olisi tuettava myös koulutustulosten huippusuorituksia ja huippuosaamista, kun otetaan huomioon niiden merkitys EU:n tulevan innovointipotentiaalin edistämisessä. Jäsenvaltioiden olisi helpotettava nuorten siirtymistä koulutuksesta työelämään laadukkaan harjoittelun ja oppisopimuskoulutuksen avulla sekä lisättävä aikuisten osallistumista jatkuvaan oppimiseen, erityisesti heikommista lähtökohdista tulevien ja vähiten koulutettujen oppijoiden keskuudessa, ja puututtava sukupuolisidonnaisiin ja muihin esteisiin, jotka voivat vaikuttaa heidän pääsyynsä ja osallistumiseensa. Digitaalisten, vihreiden ja ikääntyvien yhteiskuntien uudet vaatimukset huomioon ottaen jäsenvaltioiden olisi parannettava ja lisättävä joustavan ammatillisen perus- ja jatkokoulutuksen tarjontaa ja käyttöönottoa, vahvistettava työssäoppimista ammatillisen koulutuksen järjestelmissä, myös helposti saatavilla olevan, laadukkaan ja toimivan oppisopimuskoulutuksen avulla, ja tuettava matalan osaamistason aikuisten työllistettävyyttä. Olisi tarjottava koulutusmahdollisuuksia, jotta työntekijät voisivat osallistua koulutusohjelmiin työaikana (ilman työntekijöille aiheutuvia kustannuksia). Jäsenvaltioiden olisi myös parannettava korkea-asteen koulutuksen ja tarpeen mukaan tutkimuksen relevanssia työmarkkinoiden kannalta, parannettava osaamisen seurantaa ja ennakointia, lisättävä taitojen näkyvyyttä ja tutkintojen vertailtavuutta, myös ulkomailla hankittujen tutkintojen osalta, ja varmistettava EU:n laajuisten luokitusten (ESCO-luokituksen) johdonmukaisempi käyttö sekä parannettava mahdollisuuksia saada virallisen koulutusjärjestelmän ulkopuolella hankitut taidot ja osaaminen tunnustettua ja validoitua, mukaan lukien pakolaisten ja tilapäistä suojelua saavien henkilöiden osalta. Sen lisäksi, että käytetään EU:n kotimaisen työvoiman hyödyntämätöntä potentiaalia, osaamis- ja työvoimapulaan, myös vihreään ja digitaaliseen siirtymään liittyvään osaamis- ja työvoimapulaan esimerkiksi STEM-aloilla, terveydenhuollossa ja pitkäaikaishoidon alalla, voitaisiin puuttua houkuttelemalla osaajia ja osaamista EU:n ulkopuolelta hallitun muuttoliikkeen avulla, estämällä hyväksikäyttöön perustuvia työoloja ja -ehtoja sekä torjumalla pimeää työtä.

Jäsenvaltioiden olisi tarjottava työttömille ja työmarkkinoiden ulkopuolella oleville tehokasta, nopeaa, koordinoitua ja räätälöityä apua, joka perustuu työnhaun, koulutuksen ja täydennys- ja uudelleenkoulutuksen tukemiseen sekä muiden tukipalvelujen saatavuuteen, niin että erityistä huomiota kiinnitetään haavoittuvassa asemassa oleviin ihmisiin ja henkilöihin, joihin vihreä ja digitaalinen siirtymä tai työmarkkinoiden häiriöt vaikuttavat. Olisi toteutettava konkreettisia toimenpiteitä, joihin sisältyy työttömien perusteellinen yksilöllinen arviointi mahdollisimman nopeasti, mutta viimeistään 18 kuukauden työttömyyden jälkeen, jotta voitaisiin merkittävästi vähentää ja estää pitkäaikais- ja rakennetyöttömyyttä. Olisi edelleen kiinnitettävä huomiota nuorisotyöttömyyteen sekä työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevia nuoria koskevaan ongelmaan ehkäisemällä ammatillisten tai yleissivistävien opintojen varhaista lopettamista ja tekemällä rakenteellisia parannuksia koulun ja työelämän väliseen siirtymävaiheeseen, myös panemalla vahvistettu nuorisotakuu täytäntöön kaikilta osin, minkä olisi myös tuettava nuorten laadukkaita työllistymismahdollisuuksia. Jäsenvaltioiden olisi myös tehostettava toimiaan ja nostettava erityisesti esiin vihreän ja digitaalisen siirtymän tarjoamia uusia tulevaisuudennäkymiä ja mahdollisuuksia nuorille päästä työmarkkinoille ja pysyä siellä.

Jäsenvaltioiden olisi pyrittävä poistamaan työmarkkinaosallistumisen esteitä ja pidäkkeitä sekä tarjoamaan kannustimia työmarkkinoille osallistumiselle, etenkin pienituloisille, kotitalouksien toissijaisille ansaitsijoille (usein naisia) sekä työmarkkinoista kauimpana oleville. Koska tietyissä ammateissa ja aloilla (erityisesti STEM-aloilla, tieto- ja viestintätekniikan alalla, terveydenhuollon ja pitkäaikaishoidon alalla sekä koulutus-, liikenne- ja rakennusalalla) on suuri työvoimapula, jäsenvaltioiden olisi – työmarkkinaosapuolten rooli ja riippumattomuus huomioon ottaen – tuettava työvoiman tarjontaa erityisesti edistämällä riittäviä palkkoja ja oikeudenmukaisia työoloja ja varmistamalla, että vero- ja etuusjärjestelmien suunnittelu kannustaa työmarkkinoille osallistumiseen ja että aktiivinen työvoimapolitiikka on tehokasta ja helposti saatavilla. Jäsenvaltioiden olisi myös tuettava vammaisille henkilöille soveltuvia työympäristöjä, myös kohdennetulla taloudellisella ja teknisellä tuella, tietoisuuden lisäämisellä ja palveluilla, joiden avulla he voivat osallistua työmarkkinoille ja yhteiskunnan toimintaan. Sukupuolten välisiin työllisyys- ja palkkaeroihin ja sukupuolistereotypioihin olisi puututtava. Jäsenvaltioiden olisi varmistettava sukupuolten tasa-arvo ja naisten lisääntynyt osallistuminen työmarkkinoille, myös takaamalla yhtäläiset mahdollisuudet ja urakehitys sekä poistamalla johtotehtäviin pääsyn esteitä kaikilla päätöksentekotasoilla ja puuttumalla työpaikoilla esiintyvään väkivaltaan ja häirintään, joka kohdistuu pääasiassa naisiin. Sama palkka samasta työstä tai samanarvoisesta työstä sekä palkkojen läpinäkyvyys olisi varmistettava. Olisi edistettävä sekä naisten että miesten työ-, perhe- ja yksityiselämän yhteensovittamista erityisesti tarjoamalla kohtuuhintaisia ja laadukkaita pitkäaikaishoito- ja varhaiskasvatuspalveluja sekä toteuttamalla asianmukaista politiikkaa, jossa otetaan huomioon digitalisaation aiheuttamat muutokset työelämässä. Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että vanhemmilla ja muilla henkilöillä, joilla on hoitovelvollisuuksia, on mahdollisuus asianmukaisiin perhevapaisiin ja joustaviin työaikajärjestelyihin, jotta voidaan tasapainottaa työ-, perhe- ja yksityiselämää ja edistää sitä, että vanhemmat käyttävät näitä oikeuksia tasapuolisesti.

Suuntaviiva 7: Työmarkkinoiden toiminnan ja työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun toimivuuden parantaminen

Hyötyäkseen dynaamisesta ja tuottavasta työvoimasta ja uusista työnteon tavoista ja liiketoimintamalleista jäsenvaltioiden olisi tehtävä työmarkkinaosapuolten kanssa yhteistyötä edistääkseen oikeudenmukaisia, avoimia ja ennakoitavia työoloja, joissa oikeudet ja velvollisuudet ovat tasapainossa. Niiden olisi vähennettävä ja ehkäistävä työmarkkinoiden segmentoitumista, torjuttava pimeää työtä ja näennäisyrittäjyyttä ja edistettävä siirtymistä vakituisiin työsuhteisiin. Työsuhdeturvaa koskevien sääntöjen sekä työlainsäädännön ja työmarkkinalaitosten olisi kaikkien taattava sekä asianmukainen rekrytointiympäristö että riittävä joustavuus työnantajille, jotta ne voivat mukautua nopeasti taloustilanteen muutoksiin, ja samalla olisi suojeltava työntekijöiden oikeuksia ja varmistettava sosiaalinen suojelu, asianmukainen työturvallisuuden taso sekä terveellinen, turvallinen ja asianmukainen työympäristö kaikille työntekijöille. Joustavien työjärjestelyjen, kuten etätyön, hyödyntämisellä voidaan osaltaan nostaa työllisyysastetta ja parantaa työmarkkinoiden osallistavuutta. Lisäksi jäsenvaltioiden olisi tuettava työntekijöitä, yrityksiä ja muita toimijoita digitaalisessa siirtymässä muun muassa edistämällä eettisten ja luotettavien tekoälyvälineiden käyttöönottoa. Toimiin voi sisältyä työntekijöille annettavaa täydennys- ja uudelleenkoulutusta uusia ammatteja varten sekä yrityksille suunnattuja kannustimia, jotta ne kehittäisivät ja ottaisivat käyttöön teknologiaa, jolla voidaan lisätä tuottavuutta, täydentää inhimillistä työvoimaa ja lievittää työvoimapulaa kriittisillä aloilla. Yleisesti ja varsinkin ilmastonmuutoksen ja digitalisaatiokehityksen yhteydessä on tärkeää varmistaa, että työoloihin (myös työaikaan ja työjärjestelyihin, joissa huomioidaan helleaallot), mielenterveyteen työpaikalla sekä työ- ja yksityiselämän tasapainoon liittyviä työntekijöiden oikeuksia kunnioitetaan. Olisi estettävä epävarmoihin työoloihin johtavat työsuhteet, mukaan lukien alustatyöntekijöitä koskevat tapaukset, varmistamalla oikeudenmukaisuus, avoimuus ja vastuuvelvollisuus algoritmien käytössä ja torjumalla epätyypillisten työsopimusten väärinkäyttöä. Olisi varmistettava, että perusteettomien irtisanomisten yhteydessä käytettävissä on tehokas ja puolueeton riitojenratkaisu ja oikeus hakea muutosta, mukaan lukien oikeus saada tarvittaessa riittävä korvaus.

Politiikalla olisi pyrittävä parantamaan ja tukemaan työmarkkinoille osallistumista, työvoiman kysynnän ja tarjonnan kohtaamista ja työmarkkinasiirtymiä, myös kun otetaan huomioon väestörakenteen muutos ja myös muita heikommassa asemassa olevilla alueilla. Jäsenvaltioiden olisi tehokkaasti aktivoitava henkilöitä, jotka voivat osallistua työmarkkinoille, ja annettava heille mahdollisuuksia. Näihin kuuluvat etenkin aliedustetut ryhmät, kuten naiset ja nuoret sekä haavoittuvassa asemassa olevat ihmiset, kuten matalan osaamistason työntekijät ja pitkäaikaistyöttömät, vammaiset ihmiset, maahanmuuttajataustaiset henkilöt, myös tilapäistä suojelua saavat henkilöt, syrjäytyneisiin romaniyhteisöihin kuuluvat ihmiset ja ikääntyneet työntekijät. Jäsenvaltioiden olisi laajennettava ja tehostettava aktiivista työmarkkinapolitiikkaa parantamalla sen kohdentamista, saavuttavuutta ja kattavuutta sekä yhdistämällä se paremmin työttömien sosiaalipalveluihin, koulutukseen ja toimeentulotukeen työnhaun aikana ottaen huomioon heidän oikeutensa ja velvollisuutensa. Jäsenvaltioiden olisi hyödynnettävä parhaalla mahdollisella tavalla EU:n rahoitusta ja teknistä tukea parantaakseen julkisten työvoimapalvelujen valmiuksia tarjota työnhakijoille oikea-aikaista ja räätälöityä apua, vastata työmarkkinoiden nykyisiin ja tuleviin tarpeisiin ja toteuttaa tulosperusteista hallinnointia, jolla tuetaan niiden valmiuksia käyttää dataa ja digitaaliteknologiaa. Myös yksityisillä työvoimapalveluilla on tässä tehtävänsä.

Jäsenvaltioiden olisi tarjottava työttömille kohtuulliseksi ajaksi riittävät työttömyysetuudet sosiaalivakuutusmaksujen ja kansallisten kelpoisuussääntöjen mukaisesti. Työttömyysetuudet eivät saisi estää nopeaa paluuta työelämään, ja niitä olisi täydennettävä aktiivisilla työmarkkinatoimilla, mukaan lukien täydennys- ja uudelleenkoulutustoimet, myös työvoimapula ja osaamisvaje huomioon ottaen.

Olisi lisättävä ja tuettava riittävästi oppijoiden, oppisopimuskoulutettavien ja työntekijöiden liikkuvuutta erityisesti sellaisten ammatillisessa koulutuksessa olevien oppijoiden osalta, joilla on vähemmän liikkuvuuskokemuksia, jotta voidaan parantaa heidän taitojaan ja työllistettävyyttään, hyödyntää Euroopan työmarkkinoiden koko potentiaalia ja edistää EU:n tason kilpailukykyä samalla kun puututaan liikkuvuuden mahdollisiin kielteisiin väestövaikutuksiin (myös aivovuoto). Olisi puututtava työvoiman liikkuvuuden haasteisiin EU:n sisällä, mukaan lukien menettelyt ammattipätevyyden tunnustamiseksi tai hankittujen sosiaaliturvaoikeuksien siirtämiseksi. Olisi varmistettava oikeudenmukaiset ja ihmisarvoiset olosuhteet kaikille rajat ylittävää toimintaa harjoittaville välttämällä syrjintää ja varmistamalla yhdenvertainen kohtelu, valvomalla kansallisen ja EU:n lainsäädännön noudattamista ja tehostamalla kansallisten viranomaisten välistä hallinnollista yhteistyötä liikkuvuuteen osallistuvien työntekijöiden osalta hyödyntäen Euroopan työviranomaisen apua.

Kriittisissä ammateissa toimivien työntekijöiden sekä raja-, kausi- ja lähetettyjen työntekijöiden liikkuvuutta olisi tuettava silloin, kun rajat suljetaan väliaikaisesti kansanterveysnäkökohtien vuoksi. Jäsenvaltioiden olisi parannettava laillisia muuttoväyliä ja tarjottava työntekijöille ja heidän perheilleen tehokasta kotouttamispolitiikkaa, joka kattaisi koulutuksen, myös kielikoulutuksen, työllisyyden, terveyden ja asumisen, kansallisten lakien ja käytäntöjen mukaisesti.

Jäsenvaltioiden olisi myös pyrittävä luomaan asianmukaiset olosuhteet uusille työmuodoille ja työskentelymenetelmille ja hyödynnettävä niiden työpaikkoja synnyttävää potentiaalia mutta samalla varmistettava, ettei sosiaalisten oikeuksien kunnioittamisesta tingitä. Jäsenvaltioiden olisi tarjottava neuvontaa ja ohjausta oikeuksista ja velvollisuuksista, joita sovelletaan, kun kyseessä ovat epätyypilliset työsopimukset ja uudet työmuodot, esimerkiksi digitaalisilla alustoilla tehtävä työ ja etätyö. Työmarkkinaosapuolilla voi olla tässä ratkaiseva rooli, ja jäsenvaltioiden olisi tuettava niitä, jotta ne voivat tavoittaa epätyypillisissä työsuhteissa ja uusissa työmuodoissa työskentelevät henkilöt ja edustaa heitä. Jäsenvaltioiden olisi harkittava myös täytäntöönpanon tukemista – esimerkiksi laatimalla ohjeita tai järjestämällä erityiskoulutusta työsuojeluviranomaisille – kun on kyse haasteista, jotka johtuvat työn organisoinnin uusista muodoista, mukaan lukien digitaaliteknologian ja tekoälyn käyttö, kuten algoritmijohtaminen, työntekijöiden valvonta ja etätyö. Tiedonsaantia ja kuulluksi tulemista koskevien oikeuksien tehokkaalla täytäntöönpanolla sekä työehtosopimusneuvotteluilla on keskeinen rooli työntekijöiden oikeuksien kehittämisessä ja kunnioittamisessa digitalisaatioprosesseissa sekä tekoälyn ja algoritmien käytössä työn organisoinnissa ja työmarkkinasuhteissa.

Jäsenvaltioiden olisi nykyisiä kansallisia käytäntöjä hyödyntäen edistettävä työpaikkademokratiaa ja varmistettava suotuisa toimintaympäristö työmarkkinaosapuolten kahdenväliselle ja kolmikantaiselle vuoropuhelulle kaikilla tasoilla, mukaan lukien työehtosopimusneuvottelut, julkisella ja yksityisellä sektorilla kansallisten lakien ja/tai käytäntöjen mukaisesti työmarkkinaosapuolia kuultuaan ja tiiviissä yhteistyössä niiden kanssa niiden riippumattomuutta kunnioittaen. Jäsenvaltioiden olisi otettava työmarkkinaosapuolet järjestelmällisesti, mielekkäästi ja oikea-aikaisesti mukaan työllisyys-, sosiaali- ja tarvittaessa talous- ja muun julkisen politiikan suunnitteluun ja täytäntöönpanoon, mukaan lukien lakisääteisten vähimmäispalkkojen määrittäminen ja päivittäminen. Jäsenvaltioiden olisi edistettävä työehtosopimusneuvottelujen kattavuuden lisäämistä muun muassa edistämällä työmarkkinaosapuolten valmiuksien kehittämistä ja vahvistamista, mahdollistettava tehokkaat työehtosopimusneuvottelut kaikilla asianmukaisilla tasoilla ja edistettävä koordinointia näiden tasojen välillä ja niiden kesken. Työmarkkinaosapuolia olisi kannustettava neuvottelemaan ja laatimaan työehtosopimuksia niiden kannalta merkityksellisissä asioissa kunnioittaen kaikilta osin niiden riippumattomuutta ja työtaisteluoikeutta. Työmarkkinaosapuolten rooli on ratkaisevan tärkeä sellaisten tasapainoisten ratkaisujen suunnittelussa ja täytäntöönpanossa, jotka helpottavat oikeudenmukaista siirtymistä vähähiiliseen talouteen.

Jäsenvaltioiden olisi tarvittaessa ja nykyisten kansallisten käytäntöjen pohjalta otettava huomioon asiaankuuluvien kansalaisjärjestöjen kokemukset työllisyys- ja sosiaalialan kysymyksistä.

Suuntaviiva 8: Yhtäläisten mahdollisuuksien ja sosiaalisen osallisuuden edistäminen sekä köyhyyden torjuminen

Jäsenvaltioiden olisi edistettävä kaikille avoimia osallistavia työmarkkinoita toteuttamalla tehokkaita toimenpiteitä, joilla poistetaan kaikenlainen syrjintä ja varmistetaan kaikkien ja etenkin työmarkkinoilla aliedustettuina olevien ryhmien yhtäläiset mahdollisuudet. Tässä olisi myös kiinnitettävä asianmukaista huomiota alueelliseen ulottuvuuteen. Jäsenvaltioiden olisi varmistettava yhdenvertainen kohtelu työllisyyden, työnhakijoiden saaman avun, sosiaalisen suojelun, terveydenhuollon, varhaiskasvatuksen, pitkäaikaishoidon, koulutuksen ja tavaroiden tai palvelujen saatavuuden suhteen, asuminen mukaan lukien, sukupuolesta, rodusta tai etnisestä alkuperästä, uskonnosta tai vakaumuksesta, vammaisuudesta, iästä tai sukupuolisesta suuntautumisesta riippumatta.

Jäsenvaltioiden olisi nykyaikaistettava sosiaalisen suojelun järjestelmiä, jotta niillä voidaan tarjota kaikille kaikissa elämänvaiheissa riittävää, tehokasta, toimivaa ja kestävää sosiaalista suojelua, jolla edistetään sosiaalista osallisuutta ja sosiaalisen aseman kohentamista, kannustetaan työmarkkinoille osallistumista, tuetaan sosiaalisia investointeja, torjutaan köyhyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä sekä puututaan eriarvoisuuteen, myös niiden verotus- ja etuusjärjestelmien rakenteen kautta ja arvioimalla politiikkojen jakaumavaikutuksia. Yleiskattavien toimintamallien täydentäminen kohdennetuilla toimintamalleilla parantaa sosiaalisen suojelun järjestelmien tehokkuutta. Sosiaalisen suojelun järjestelmien nykyaikaistamisella olisi myös pyrittävä parantamaan niiden kykyä selvitä monitahoisista haasteista. Erityistä huomiota olisi kiinnitettävä haavoittuvassa asemassa oleviin kotitalouksiin, joihin vihreä ja digitaalinen siirtymä sekä korkeat elinkustannukset, mukaan lukien asumismenot ja energiakustannukset, vaikuttavat. Jäsenvaltioiden olisi edelleen korjattava puutteita työntekijöiden ja itsenäisten ammatinharjoittajien sosiaalisen suojelun saatavuudessa epätyypillisten työmuotojen yleistyessä.

Jäsenvaltioiden olisi kehitettävä ja yhdennettävä aktiivisen osallisuuden kolmea osa-aluetta, jotka ovat riittävä toimeentulotuki, osallistavat työmarkkinat ja laadukkaat mahdollistavat palvelut yksilöllisiin tarpeisiin vastaamiseksi. Sosiaalisen suojelun järjestelmillä olisi varmistettava riittävä vähimmäistoimeentulotuki kaikille, joilla ei ole riittävästi varoja, ja edistettävä sosiaalista osallisuutta tukemalla ihmisten aktiivista osallistumista työmarkkinoille ja yhteiskunnan toimintaan ja rohkaistava heitä siihen, myös tarjoamalla kohdennetusti sosiaalipalveluja. Kohtuuhintaisten, helposti saatavien asumisratkaisujen ja laadukkaiden palvelujen, kuten varhaiskasvatuksen, iltapäivähoidon, yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen sekä terveydenhuollon ja pitkäaikaishoidon, saatavuus on välttämätöntä yhtäläisten mahdollisuuksien varmistamiseksi. Vuodeksi 2030 asetettujen köyhyyden vähentämistä koskevien unionin yleistavoitteiden ja kansallisten tavoitteiden mukaisesti olisi kiinnitettävä erityistä huomiota köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen, myös työssäkäyvien köyhyyden, torjuntaan. Lapsiköyhyyteen ja sosiaaliseen syrjäytymiseen olisi erityisesti puututtava kattavilla ja yhdennetyillä toimenpiteillä, ja tässä keinona on muun muassa eurooppalaisen lapsitakuun toteuttaminen kaikilta osin. Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että laadukkaat peruspalvelut ovat kaikkien, myös lasten, saatavilla. Jäsenvaltioiden olisi varmistettava apua tarvitseville tai haavoittuvassa asemassa oleville mahdollisuus asianmukaiseen asumiseen, myös sosiaaliseen asumiseen tai asumistukeen. Jäsenvaltioiden olisi varmistettava puhtaan ja oikeudenmukaisen energiasiirtymän toteutuminen ja puututtava energiaköyhyyteen, joka on aina vain merkittävämpi köyhyyden muoto. Tarvittaessa olisi käytettävä tukitoimenpiteitä, jotka on kohdennettu haavoittuvassa asemassa oleviin kotitalouksiin. Jäsenvaltioiden olisi tarvittaessa hyödynnettävä tehokkaasti EU:n rahoitusta ja teknistä tukea investoidakseen sosiaaliseen asumiseen tai asumistukeen, asuntojen perusparannukseen ja oheispalveluihin sekä vastattava kohtuuhintaisten ja asianmukaisten asuntojen kiireelliseen tarpeeseen. Vammaisten henkilöiden erityistarpeet, mukaan lukien esteettömyys, olisi otettava huomioon kyseisten palvelujen yhteydessä. Olisi puututtava asunnottomuuteen erityisesti ehkäisevillä toimenpiteillä ja edistämällä pysyvän asunnon saatavuutta ja tarjoamalla mahdollistavia tukipalveluja.

Jäsenvaltioiden olisi varmistettava nopea pääsy kohtuuhintaisiin ja laadukkaisiin ennaltaehkäiseviin ja parantaviin terveydenhuollon ja pitkäaikaishoidon palveluihin niin, että varmistetaan kestävyys pitkällä aikavälillä. Olisi käsiteltävä riittävyyden puutteita sekä työvoimapulaa ja huonoja työoloja, kun otetaan huomioon pitkäaikaishoidon kasvava kysyntä, joka liittyy myös väestörakenteen muutoksiin.

Jäsenvaltioiden olisi tarjottava Venäjän Ukrainassa käymän hyökkäyssodan ja neuvoston direktiivin 2001/55/EY (1) mukaisten toimien käynnistämisen myötä asianmukainen suojelun taso Ukrainasta siirtymään joutuneille henkilöille. Jäsenvaltioiden olisi toteutettava tarvittavat toimenpiteet ilman huoltajaa saapuvien alaikäisten osalta. Olisi varmistettava, että siirtymään joutuneet lapset pääsevät varhaiskasvatuksen ja hoivan sekä muiden peruspalveluiden piiriin eurooppalaisen lapsitakuun mukaisesti.

Eliniän pidentyessä ja väestörakenteen muuttuessa jäsenvaltioiden olisi varmistettava työntekijöiden ja itsenäisten ammatinharjoittajien eläkejärjestelmien riittävyys ja kestävyys ja tarjottava naisille ja miehille yhtäläiset mahdollisuudet eläkeoikeuksien hankkimiseen ja eläkkeen kerryttämiseen, myös täydentävillä järjestelyillä, jotta taataan riittävä tulotaso vanhuusiässä. Eläkeuudistuksia olisi tuettava politiikalla, jolla pyritään kaventamaan sukupuolten välistä eläke-eroa, edistää aktiivista ja terveenä ikääntymistä ja pidentää työelämän kestoa, kuten nostamalla todellista eläkeikää ja etenkin helpottamalla ikääntyneiden osallistumista työmarkkinoille ja varmistaa ikääntyneiden työntekijöiden tarpeisiin sovitetut työolot. Jäsenvaltioiden olisi käytävä rakentavaa vuoropuhelua työmarkkinaosapuolten ja muiden asiaankuuluvien sidosryhmien kanssa ja annettavaa riittävästi aikaa uudistusten vaiheittaiselle toteuttamiselle.

(1)  Neuvoston direktiivi 2001/55/EY, annettu 20 päivänä heinäkuuta 2001, vähimmäisvaatimuksista tilapäisen suojelun antamiseksi siirtymään joutuneiden henkilöiden joukottaisen maahantulon tilanteissa, ja toimenpiteistä näiden henkilöiden vastaanottamisen ja vastaanottamisesta jäsenvaltioille aiheutuvien rasitusten tasapuolisen jakautumisen edistämiseksi (EYVL L 212, 7.8.2001, s. 12).