(1)

Neuvoston direktiiviä 91/271/ETY (4) on muutettu useita kertoja ja huomattavilta osin (5). Koska mainittuun direktiiviin on määrä tehdä uusia muutoksia, se olisi selkeyden vuoksi laadittava uudelleen.

(2)

Vesi on yhteinen perushyödyke, joka kuuluu kaikille. Koska se on elintärkeä, korvaamaton ja elämän kannalta välttämätön luonnonvara, sitä on tarkasteltava ja käsiteltävä ottaen huomioon sen kolme ulottuvuutta, eli sosiaalinen, taloudellinen ja ympäristöön liittyvä ulottuvuus.

(3)

Direktiivissä 91/271/ETY vahvistetaan oikeudellinen kehys yhdyskuntajätevesien keräämiselle, käsittelylle ja johtamiselle ympäristöön sekä tiettyjen teollisuudenalojen biohajoavien jätevesien johtamiselle ympäristöön. Yhdyskuntajätevedet voivat muodostua talousjäteveden, huleveden ja muista lähteistä peräisin olevan teollisuus- ja laitosjäteveden erilaisista seoksista. Laitosten, kuten toimistojen, koulujen ja keittiöiden, joissa valmistetaan ruokaa, jätevedet, jotka ovat peräisin pääasiassa ihmisten aineenvaihdunnasta, luokitellaan talousjätevedeksi. Direktiivin 91/271/ETY tavoitteena on suojella ympäristöä puutteellisesti käsiteltyjen yhdyskuntajätevesien haitallisilta vaikutuksilta. Se on edistänyt Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2000/60/EY (6) ja muussa asiaa koskevassa unionin oikeudessa vahvistettujen tavoitteiden saavuttamista. Tässä direktiivissä olisi edelleen pyrittävä samaan tavoitteeseen ja edistettävä samalla kansanterveyden suojelua yhteinen terveys -lähestymistavan mukaisesti esimerkiksi silloin, kun yhdyskuntajätevesiä johdetaan uimavesiin tai juomaveden ottoon käytettäviin vesimuodostumiin tai kun yhdyskuntajätevettä käytetään indikaattorina kansanterveyden kannalta merkityksellisten muuttujien osalta. Yhteinen terveys -lähestymistavalla pyritään tasapainottamaan ja optimoimaan ihmisten, eläinten ja ekosysteemien terveyttä kestävällä tavalla. Direktiivillä olisi myös varmistettava sanitaation sekä yhdyskuntajätevesien keräys- ja käsittelytoiminnan hallinnointiin liittyvien keskeisten tietojen saatavuus. Tällä direktiivillä olisi myös pyrittävä lisäämään synergioita ilmastonmuutokseen sopeutumisen ja kaupunkiekosysteemien ennallistamistoimien kanssa erityisesti kokonaisvaltaisen yhdyskuntajätevesien hallintasuunnittelun avulla hyödyntäen samalla parhaalla mahdollisella tavalla digitalisaatiota. Lisäksi tällä direktiivillä olisi edistettävä yhdyskuntajätevesien keräyksestä ja käsittelystä aiheutuvien kasvihuonekaasupäästöjen asteittaista vähentämistä erityisesti vähentämällä edelleen typpipäästöjä mutta myös edistämällä energiatehokkuutta ja uusiutuvan energian tuotantoa; näin sen avulla edistettäisiin Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2021/1119 (7) vahvistettua vuoden 2050 ilmastoneutraaliustavoitetta. Jäsenvaltiot voivat Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 193 artiklan mukaisesti mennä tässä direktiivissä säädettyjä vähimmäisvaatimuksia pidemmälle. Jäsenvaltiot voisivat esimerkiksi harkita tässä direktiivissä säädettyjä määräaikoja tai kynnysarvoja tiukempien määräaikojen tai kynnysarvojen soveltamista, energia- tai ilmastoneutraaliuden saavuttamista nopeammin tai lisävaatimusten asettamista kansallisille laajennettua tuottajavastuuta koskeville järjestelmilleen taikka niiden soveltamisalan laajentamista.

(4)

Komissio arvioi direktiiviä 91/271/ETY vuonna 2019 sääntelyn toimivuutta ja tuloksellisuutta koskevan ohjelman puitteissa, jäljempänä ’arviointi’. Arvioinnissa kävi ilmi, että tietyt kyseisen direktiivin säännökset oli saatettava ajan tasalle. Arvioinnissa nousi esille kolme tärkeää yhdyskuntajätevesiin liittyvää kuormituslähdettä, joita ei täysin käsitellä kyseisessä direktiivissä ja joiden aiheuttamaa pilaantumista voitaisiin ehkäistä: rankkasateiden aiheuttamat ylivuodot ja pilaantuneen huleveden johtaminen ympäristöön, mahdollisesti heikosti toimivat kiinteistökohtaiset järjestelmät, eli järjestelmät, joissa käsitellään talousjätevettä, jota ei johdeta keräysjärjestelmiin, sekä pienet taajamat, jotka eivät tällä hetkellä kuulu kokonaan direktiivin 91/271/ETY soveltamisalaan. Kyseiset kolme kuormituslähdettä aiheuttavat merkittävää ympäristöpainetta unionin pintavesimuodostumille. Arviointikertomuksessa korostettiin myös tarvetta parantaa yhdyskuntajätevesiin liittyvän toiminnan avoimuutta ja hallinnointia, hyödyntää mahdollisuudet uusiutuvan energian kehittämiseen jätevesialalla ja toteuttaa konkreettisia toimia energianeutraaliuden saavuttamiseksi ja tätä kautta ilmastoneutraaliuden edistämiseksi sekä yhdenmukaistaa terveyteen liittyvien muuttujien, kuten covid-19-viruksen ja sen muunnosten, seurantaa yhdyskuntajätevesissä kansanterveystoimien tukemiseksi.

(5)

Euroopan ympäristökeskuksen (EEA) Euroopan vesialueita koskevan vuoden 2018 raportin mukaan pienet taajamat aiheuttavat merkittävää painetta 11 prosenttiin unionin pintavesimuodostumista. Jotta tällaisten taajamien aiheuttamaa kuormitusta voitaisiin torjua paremmin ja estää käsittelemättömien yhdyskuntajätevesien johtaminen ympäristöön, tämän direktiivin soveltamisalaan olisi sisällytettävä kaikki taajamat, joiden asukasvastineluku, jäljempänä ’avl’, on vähintään 1 000.

(6)

Jotta voidaan varmistaa yhdyskuntajätevesien tehokas käsittely ennen niiden johtamista ympäristöön, kaikki yhdyskuntajätevedet olisi kerättävä keräysjärjestelmiin vähintään 1 000 avl:n taajamissa, paitsi jos jäsenvaltiot perustelevat tämän direktiivin mukaisten kiinteistökohtaisten järjestelmien käyttöä koskevan poikkeuksen tarpeen. Taajamia rajatessaan jäsenvaltioiden olisi otettava huomioon ohjeellinen viiteraja-arvo 10–25 avl hehtaaria kohden, jonka ylittyessä tietyn alueen asutus, mahdollisesti yhdessä yritystoiminnan kanssa, katsotaan riittävän tiheäksi. Jos keräysjärjestelmä on jo käytössä, jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että kaikki talousjäteveden lähteet on liitetty siihen.

(7)

Tässä direktiivissä käyttöön otettavien uusien vaatimusten täytäntöönpano edellyttää merkittäviä investointeja. Sen vuoksi on tarpeen ottaa huomioon kunkin jäsenvaltion erityistilanne ja tarvittaessa mukauttaa määräaikoja tiettyjen tiukkojen vaatimusten täytäntöönpanolle. Esimerkiksi niiden jäsenvaltioiden, joissa on suuri määrä pieniä taajamia, joita tämän direktiivin uudet vaatimukset koskevat 1 000–2 000 avl:n taajamien yhdyskuntajätevesien keräämisen ja käsittelyn osalta, olisi voitava pidentää kyseisten uusien vaatimusten noudattamisen määräaikoja ensimmäisessä kansallisessa täytäntöönpano-ohjelmassaan. Näin olisi oltava myös niissä jäsenvaltioissa, joissa on suuri määrä sellaisia laitoksia, esimerkiksi yli 50 prosenttia laitoksista, jotka on uudenaikaistettava ravinteiden poistoa varten tämän direktiivin uusien vaatimusten mukaisesti. Edellä mainittuun osuuteen, joka liittyy kyseisiä määräaikoja koskeviin poikkeuksiin, ei tulisi laskea mukaan sellaisia alle 2 000 avl:n taajamia, joissa keräysjärjestelmät ovat jo käytössä ja jotka johtavat yhdyskuntajätevedet toisessa taajamassa sijaitsevaan jätevedenpuhdistamoon. Lisäksi kolme unioniin viimeisimpänä liittynyttä jäsenvaltiota eli Bulgaria, Kroatia ja Romania olivat velvoitettuja tekemään uusia investointeja pannakseen täytäntöön direktiivin 91/271/ETY vaatimukset. Kyseisille jäsenvaltioille on lisäksi ominaista suuri määrä maaseutualueita, joista muutetaan paljon muualle ja joiden väestön ikääntyy. Sen vuoksi on tarpeen ottaa huomioon kyseisten jäsenvaltioiden erityistilanne sallimalla se että ne pidentävät kyseisten uusien vaatimusten noudattamisen määräaikoja ensimmäisissä kansallisissa täytäntöönpano-ohjelmissaan.

(8)

Infrastruktuurityöt, kuten keräysjärjestelmien tai yhdyskuntajätevedenpuhdistamojen rakentaminen, viivästyvät usein, jos alueella havaitaan arkeologisesti arvokkaita kohteita, joista on kansallisen lainsäädännön mukaisesti tehtävä arkeologisia tutkimuksia. Sen vuoksi kyseisissä erityistapauksissa on aiheellista mukauttaa täytäntöönpanon määräaikoja. Erityisesti jos jäsenvaltio toteaa, että vaadittavan infrastruktuurin rakentaminen on erityisen vaikeaa kulttuuriperinnön säilyttämisen tarpeen vuoksi, sen olisi voitava mukauttaa täytäntöönpanon määräaikoja tietyillä alueilla ja päivittää vastaavasti kansallista täytäntöönpano-ohjelmaansa. Määräaikoja olisi pidennettävä kunkin alueen osalta erikseen, ja pidennysten olisi oltava mahdollisimman lyhyitä ja enintään kahdeksan vuoden mittaisia. Kulttuuriperintö olisi ymmärrettävä Unescon vuoden 1972 maailmanperintösopimuksen 1 artiklassa tarkoitetulla tavalla.

(9)

Jos voidaan osoittaa, että yhdyskuntajätevesien keräysjärjestelmän perustaminen tai keräysjärjestelmään liittäminen ei tuottaisi ympäristö- tai terveyshyötyjä, ei olisi teknisesti toteutettavissa tai aiheuttaisi kohtuuttomia kustannuksia, jäsenvaltioiden olisi sallittava käyttää vain kyseisissä tapauksissa kiinteistökohtaisia järjestelmiä yhdyskuntajätevesien keräämiseen, varastointiin ja/tai käsittelyyn, edellyttäen, että ympäristön ja ihmisten terveyden suojelun taso on sama kuin biologisessa käsittelyssä ja ravinteiden poistossa. Kiinteistökohtaisiin järjestelmiin voi kuulua erityyppisiä keräys-, varastointi- ja käsittelyjärjestelmiä, kuten luontopohjaisia ratkaisuja, pienikokoisia käsittelyjärjestelmiä tai tilapäiseen varastointiin tarkoitettuja säiliöitä, joiden sisältö toimitetaan säännöllisesti jätevedenpuhdistamoon. Jäsenvaltioiden olisi myös vaihdettava parhaita käytäntöjä kiinteistökohtaisten järjestelmien käytöstä ja toiminnasta.

(10)

Jäsenvaltioiden olisi perustettava kansalliset, alueelliset tai paikalliset rekisterit alueellaan käytettävien kiinteistökohtaisten järjestelmien ja tilapäiseen varastointiin tarkoitettujen säiliöiden kartoittamiseksi ja toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että tällaiset järjestelmät on suunniteltu ja niitä ylläpidetään asianmukaisesti ja että niiden vaatimustenmukaisuutta valvotaan säännöllisesti riskiperusteisen toimintatavan mukaisesti. Jäsenvaltioiden olisi erityisesti varmistettava, että yhdyskuntajätevesien keräämiseen, varastointiin tai käsittelyyn käytettävät kiinteistökohtaiset järjestelmät ovat vedenpitäviä ja tiiviitä ja että järjestelmiä valvotaan ja tarkastetaan säännöllisin väliajoin. Kun otetaan huomioon kohtuuttomat kustannukset, joita aiheutuu tällaisten järjestelmien suunnittelun mukauttamisesta uusiin suunnittelua koskeviin vaatimuksiin, näitä uusia suunnittelua koskevia vaatimuksia ei olisi sovellettava järjestelmiin, jotka on perustettu ennen tämän direktiivin voimaantuloa. Jos yli kaksi prosenttia yhdyskuntavesien kuormituksesta kansallisella tasolla kerätään tai käsitellään kiinteistökohtaisilla järjestelmillä vähintään 2 000 avl:n taajamissa, jäsenvaltioiden olisi toimitettava komissiolle perustelut kiinteistökohtaisten järjestelmien käytölle keräysjärjestelmien sijasta, osoitettava, että kyseiset järjestelmät ovat tämän direktiivin mukaisesti vahvistettujen standardien mukaisia, ja kuvattava toimenpiteet, joita tällaisten järjestelmien käytön vähentämiseksi on toteutettu.

(11)

Sadeveden, kuten sateen, lumen tai sulamisveden, seurauksena rankkasateiden aiheuttamat ylivuodot ja hulevedet muodostavat edelleen merkittävän ympäristöön päätyvän kuormituksen lähteen. Tällaisten ylivuotojen ja hulevesien odotetaan kasvavan kaupungistumisen ja ilmastonmuutokseen liittyvän sadeolojen asteittaisen muutoksen yhteisvaikutusten vuoksi. Yhdyskuntajätevesien hallintainfrastruktuuri on siksi erityisen altis ilmastonmuutokselle. Ratkaisut kuormituksen vähentämiseksi olisi määriteltävä paikallisella tasolla ottaen huomioon paikalliset erityisolosuhteet. Niiden olisi perustuttava kokonaisvaltaiseen määrälliseen ja laadulliseen vesienhallintaan kaupunkialueilla. Sen vuoksi jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että kaikille taajamille, joiden avl on vähintään 100 000, laaditaan kokonaisvaltainen yhdyskuntajätevesien hallintasuunnitelma paikallistasolla, koska tällaiset taajamat aiheuttavat merkittävän osan kuormituksesta. Lisäksi kokonaisvaltaiset yhdyskuntajätevesien hallintasuunnitelmat olisi laadittava myös taajamille, joiden avl on 10 000–100 000 ja joissa rankkasateiden aiheuttamat ylivuodot tai hulevedet muodostavat riskin ympäristölle tai ihmisten terveydelle. Kyseisissä suunnitelmissa olisi esitettävä toimenpiteitä, joilla pyritään rajoittamaan rankkasateiden aiheuttamista ylivuodoista johtuvaa kuormitusta enintään kahteen prosenttiin vuosittain kerätystä yhdyskuntajätevesikuormituksesta kuivissa sääolosuhteissa laskettuna liitteessä I olevissa taulukoissa 1 ja 2 esitettyjen epäpuhtauksien perusteella.

(12)

Kyseisiin suunnitelmiin olisi sisällyttävä toimenpiteitä, joilla vähennetään rankkasateiden aiheuttamista ylivuodoista johtuvaa kuormitusta ja puututaan erikseen kerätyn huleveden aiheuttamaan mahdollisesti merkittävään pilaantumiseen, esimerkiksi pitkän kuivan kauden jälkeisten ensimmäisten sateiden aiheuttamaan pilaantumiseen tiheästi asutuilla alueilla. Kyseisiin suunnitelmiin olisi sisällyttävä myös toimenpiteitä kuormituksen ehkäisemiseksi sen alkulähteellä, ja niiden olisi suosittava luontopohjaisia ratkaisuja sellaisten ratkaisujen sijaan, jotka edellyttäisivät harmaan infrastruktuurin rakentamista. Kyseisiin toimenpiteisiin voisi kuulua ehkäiseviä tilapäistoimenpiteitä, joilla pyritään estämään puhtaan sadeveden pääsy keräysjärjestelmiin, tai tilapäinen varastointi, mukaan lukien luonnollinen vedenpidätys, ja ensimmäisistä sadevesistä johtuvien raskaasti kuormittavien ylivuotojen tai hulevesien asianmukainen käsittely. Jäsenvaltioita kannustetaan lisäämään kaupunkialueilla viheralueita ja vesielementtejä, jotta voidaan ottaa huomioon kaupunkiluontofoorumi, joka tarjoaa ohjeita ja tietoa kaupunkien tueksi. Jotta voidaan varmistaa kokonaisvaltaisten yhdyskuntajätevesien hallintasuunnitelmien asianmukainen kattavuus ja rankkasateista johtuvia ongelmia koskeva kattava ratkaisu, asianomaisten taajamien keräysalueille olisi laadittava tällaiset suunnitelmat.

(13)

Jotta kokonaisvaltaisten yhdyskuntajätevesien hallintasuunnitelmien kustannustehokkuus voidaan varmistaa, niiden perustana on tärkeää käyttää jo sovellettuja kaupunkialueiden parhaita käytäntöjä. Sen vuoksi harkittavien toimenpiteiden olisi perustuttava paikallisten olosuhteiden perusteelliseen analyysiin, ja niissä olisi suosittava ennaltaehkäisyyn perustuvaa toimintatapaa, jossa pyritään rajoittamaan puhtaan sadeveden keräämistä ja optimoimaan olemassa olevan infrastruktuurin käyttö energiansäästöjen aikaansaamiseksi ja päästöjen vähentämiseksi. Olisi suosittava vihreitä ja sinisiä ratkaisuja ja investointeja, ja uuden harmaan infrastruktuurin rakentamista olisi harkittava vain, jos se on ehdottoman välttämätöntä.

(14)

Jotta ympäristöä, erityisesti rannikko- ja meriympäristöä, sekä ihmisten terveyttä voidaan suojella puutteellisesti käsiteltyjen yhdyskuntajätevesien aiheuttamilta haitoilta, mukaan lukien pinta-, pohja- ja juomaveden suojelu, kaikkien vähintään 1 000 avl:n taajamien yhdyskuntajätevedet olisi käsiteltävä biologisesti. Koska tämän direktiivin soveltamisalaa laajennetaan kattamaan myös pienet taajamat, jäsenvaltioille olisi annettava riittävästi aikaa luoda tarvittava infrastruktuuri tässä direktiivissä asetettujen velvoitteiden täyttämiseksi. Vastaavasti jäsenvaltioille olisi annettava riittävästi aikaa mukauttaa niiden taajamien käsittelyinfrastruktuurit, jotka johtavat yhdyskuntajätevetensä rannikkovesiin tai kuormitusta kestäville alueille, jos direktiivissä 91/271/ETY ei ole edellytetty biologista käsittelyä.

(15)

Jos yksityiskohtaisin tutkimuksin osoitetaan, ettei jätevesistä aiheudu haittoja ympäristölle tai ihmisten terveydelle, olisi voitava käyttää biologista käsittelyä lievempää käsittelyä, kun jätevesien purkaminen tapahtuu korkealla vuoristossa eli yli 1 500 metrin korkeudessa olevilla alueilla ja kylmän ilmaston alueilla, joilla vuoden keskilämpötila on alle 6o C, sijaitsevissa alle 2 000 avl:n taajamissa, joissa tehokas biologinen käsittely on vaikeaa alhaisten lämpötilojen vuoksi. Vastaavasti kyseistä poikkeusta olisi voitava soveltaa myös jätevesien johtamiseen syviin merivesiin sellaisista pienemmistä taajamista, joiden avl on alle 150 000 ja jotka sijaitsevat harvaan asutuilla, alle 275 000 asukkaan syrjäisimmillä alueilla, joille on ominaista vaikea pinnanmuodostus, kuten jyrkät rinteet, ja jotka johtavat yhdyskuntajätevetensä syviin merivesiin avomerellä ja kyseisten vastaanottavaan vesistöön johdettavien yhdyskuntajätevesien laimennusaste on korkea. Kaikkien jäsenvaltioiden yhdenvertaisen kohtelun ja ympäristön ja ihmisten terveyden suojelun korkean tason varmistamiseksi kaikkialla unionin alueella kyseisen poikkeuksen voimassaolo olisi kuitenkin rajoitettava 20 vuoteen, joka on tarvittava aika jäljellä olevien yhdyskuntajätevedenpuhdistamoiden uudenaikaistamiseksi vaiheittain biologista käsittelyä varten kyseisillä alueilla, joissa biologista käsittelyä koskevia velvoitteita voi olla vaikeampi soveltaa. Kyseinen poikkeus olisi myönnettävä, jos yksityiskohtaisin tutkimuksin osoitetaan, ettei jätevesien johtamisesta vesistöön aiheudu haittoja ympäristölle tai ihmisten terveydelle eivätkä ne vaikuta siihen, täyttääkö vastaanottava vesistö muun asiaankuuluvan unionin lainsäädännön, kuten direktiivin 2000/60/EY, direktiivin 2006/7/EY (8) tai Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/56/EY (9), vaatimukset.

(16)

Arviointi osoitti, että direktiivin 91/271/ETY täytäntöönpano vähensi merkittävästi typpi- ja fosforipäästöjä. Arvioinnin mukaan näitä epäpuhtauksia kulkeutuu kuitenkin edelleen yhdyskuntajätevedenpuhdistamoista ympäristöön merkittäviä määriä, mikä johtaa suoraan unionin vesistöjen ja merien rehevöitymiseen. Osa näistä päästöistä voidaan välttää, sillä tekniikan kehitys ja käytössä olevat parhaat käytännöt osoittavat, että direktiivissä 91/271/ETY vahvistetut typen ja fosforin päästöjen raja-arvot ovat vanhentuneita ja niitä olisi tiukennettava erityisesti suurempien jätevedenpuhdistamojen osalta. Ravinteiden poisto olisi järjestelmällisesti määrättävä pakolliseksi kaikissa yhdyskuntajätevedenpuhdistamoissa, joiden avl on vähintään 150 000, koska tällaiset laitokset ovat merkittävä nykyisten typpi- ja fosforipäästöjen lähde.

(17)

Ravinteiden poiston olisi oltava pakollista myös taajamissa, joiden avl on vähintään 10 000 ja jotka johtavat jätevetensä rehevöityneille tai rehevöitymisvaarassa oleville alueille. Jotta voidaan varmistaa, että rehevöitymistä rajoittavia toimia koordinoidaan rehevöitymisvaarassa olevien vesistöjen koko vedenmuodostumisalueen tasolla ja että haavoittumiselle alttiit alueet nimetään johdonmukaisesti kaikkialla unionissa, tässä direktiivissä olisi lueteltava alueet, joilla rehevöityminen katsotaan ongelmaksi tällä hetkellä saatavilla olevien tietojen perusteella. Asiaankuuluvien unionin lainsäädännön johdonmukaisuuden varmistamiseksi, jäsenvaltioiden olisi lisäksi yksilöitävä muut niiden alueella sijaitsevat rehevöityneet tai rehevöitymisvaarassa olevat alueet ja määritettävä se, ovatko kyseiset alueet herkkiä typelle tai fosforille taikka sekä typelle että fosforille, erityisesti neuvoston direktiivin 91/676/ETY (10), direktiivin 2000/60/EY ja direktiivin 2008/56/EY nojalla kerättyjen tietojen perusteella. Raja-arvojen tiukentaminen, rehevöitymiselle alttiiden alueiden johdonmukaisempi ja kattavampi määrittäminen sekä velvoite varmistaa ravinteiden poisto kaikissa suurissa laitoksissa edistäisivät yhdessä rehevöitymisen rajoittamista. Koska tämä edellyttää lisäinvestointeja kansallisella tasolla, jäsenvaltioille olisi annettava riittävästi aikaa tarvittavan infrastruktuurin rakentamiseen.

(18)

Tuore tieteellinen tieto, jota käytetään useiden komission strategioiden perustana, kuten on esitetty neljässä komission tiedonannossa, eli 16 päivänä tammikuuta 2018 annetussa tiedonannossa ”EU:n strategia muoveista kiertotaloudessa”, 11 päivänä maaliskuuta 2019 annetussa tiedonannossa ”Euroopan unionin strateginen lähestymistapa ympäristössä oleviin lääkeaineisiin”, 14 päivänä lokakuuta 2020 annetussa tiedonannossa ”Kestävyyttä edistävä kemikaalistrategia – Kohti myrkytöntä ympäristöä” ja 12 päivänä toukokuuta 2021 annetussa tiedonannossa ”Terveellinen maapallo kaikille – EU:n toimintasuunnitelma: ”Kohti ilman, veden ja maaperän saasteettomuutta””, korostaa tarvetta torjua mikroepäpuhtauksia, joita havaitaan nykyään rutiininomaisesti kaikissa unionin vesissä. Jotkin kyseisistä mikroepäpuhtauksista ovat vaarallisia ihmisten terveydelle ja ympäristölle jopa mikrogrammoina litrassa mitattavina pienempinä pitoisuuksina. Mekaaninen käsittely, biologinen käsittely ja ravinteiden poisto poistavat joitain mikroepäpuhtauksia. Samalla olisi kuitenkin otettava käyttöön lisäkäsittely eli mikroepäpuhtauksien poisto, jolla varmistetaan, että yhdyskuntajätevedestä poistetaan laaja kirjo jäljelle jääneitä mikroepäpuhtauksia. Mikroepäpuhtauksien poistossa olisi keskityttävä ensin orgaanisiin mikroepäpuhtauksiin, jotka muodostavat merkittävän osan päästöistä ja joita varten on jo kehitetty poistotekniikoita. Mikroepäpuhtauksien poisto olisi määrättävä pakolliseksi ennalta varautumisen periaatteen ja riskiperusteisen toimintatavan perusteella. Sen vuoksi kaikkien yhdyskuntajätevedenpuhdistamojen, joiden avl on vähintään 150 000, olisi otettava käyttöön mikroepäpuhtauksien poisto, koska kyseiset laitokset ovat merkittävä ympäristöön päätyvien mikroepäpuhtauksien lähde ja koska mikroepäpuhtauksien poistaminen on kustannustehokasta tämän kokoluokan yhdyskuntajätevedenpuhdistamoissa. Jäsenvaltioiden olisi varmistettava yhdyskuntajätevedenpuhdistamojen, joiden avl on vähintään 150 000, osalta tarvittavien investointien priorisoiminen niin, että laitoksissa, joissa riskit ympäristölle ja ihmisten terveydelle ovat suurimmat, käyttöönotto tapahtuu viivytyksittä. Taajamissa, joiden avl on vähintään 10 000, jäsenvaltioilta olisi edellytettävä mikroepäpuhtauksien poistoa alueilla, jotka on määritelty alttiiksi mikroepäpuhtauksien aiheuttamalle pilaantumiselle selkein perustein, jotka olisi täsmennettävä. Tällaisiksi alueiksi olisi määriteltävä kohteet, joissa vesistöihin johdetun käsitellyn yhdyskuntajäteveden laimennussuhde on pieni tai joissa vastaanottavia vesimuodostumia käytetään juomaveden tuotantoon, äyriäisten tai nilviäisten tuotantoon tai uimavesinä. Jäsenvaltioiden olisi voitava olla soveltamatta mikroepäpuhtauksien poistoa kyseisillä alueilla, jos riskinarviointi osoittaa, että mikroepäpuhtaudet eivät aiheuta vaaraa ympäristölle tai ihmisten terveydelle. Taajamissa, joiden avl on vähintään 10 000, jäsenvaltioiden olisi kaikkien muiden vesimuodostumien osalta arvioitava standardoidun riskinarvioinnin perusteella riskejä, joita ympäristölle tai ihmisten terveydelle aiheutuu mikroepäpuhtauksien päästöistä yhdyskuntajätevesissä, ja sovellettava mikroepäpuhtauksien poistoa näillä alueilla ainoastaan silloin, kun se on riskiarvioinnin tulosten perusteella tarpeellista. Jos mikroepäpuhtauksien aiheuttamalle pilaantumiselle alttiiksi määritellyssä vähintään 10 000 avl:n taajamassa on useita yhdyskuntajätevedenpuhdistamoja, mikroepäpuhtauksien poistoa olisi edellytettävä vain niiltä, jotka johtavat jätevedet vaarassa olevalle alueelle. Jotta jäsenvaltioilla olisi riittävästi aikaa suunnitella ja toteuttaa tarvittava infrastruktuuri, vaatimusta mikroepäpuhtauksien poistosta olisi sovellettava asteittain vuoteen 2045 saakka ja sille olisi määriteltävä selkeät välitavoitteet.

(19)

Jotta varmistetaan, että yhdyskuntajätevedenpuhdistamoista ympäristöön johdetut vedet täyttävät jatkuvasti biologista käsittelyä sekä ravinteiden ja mikroepäpuhtauksien poistoa koskevat vaatimukset, niistä olisi otettava näytteitä tämän direktiivin vaatimusten mukaisesti, ja kyseisten näytteiden muuttujien arvojen olisi oltava direktiivissä vahvistettujen arvojen mukaisia. Näytteiden tulosten mahdollisen teknisen vaihtelun huomioon ottamiseksi olisi vahvistettava sallittu enimmäismäärä näytteille, joissa muuttujien arvot eivät ole vaatimusten mukaisia.

(20)

Käsittelyyn mikroepäpuhtauksien poistamiseksi yhdyskuntajätevedestä liittyy lisäkustannuksia, kuten esimerkiksi seurantakustannukset ja sellaisiin uusiin kehittyneisiin laitteistoihin liittyvät kustannukset, joita on asennettava tiettyihin yhdyskuntajätevedenpuhdistamoihin. Kyseisten lisäkustannusten kattamiseksi ja SEUT 191 artiklan 2 kohdassa esitetyn aiheuttamisperiaatteen mukaisesti on olennaista, että tuottajat, jotka saattavat unionin markkinoille tuotteita, joiden sisältämät ainesosat päätyvät elinkaarensa lopussa yhdyskuntajätevesiin mikroepäpuhtauksina ottavat vastuun oman elinkeinotoimintansa yhteydessä tuotettujen ainesosien poistamiseksi tarvittavasta lisäkäsittelystä. Laajennettua tuottajavastuuta koskeva järjestelmä on asianmukaisin keino tämän saavuttamiseksi, koska se rajoittaisi veronmaksajiin ja vesimaksuun kohdistuvia taloudellisia vaikutuksia ja kannustaisi samalla kehittämään ympäristöystävällisempiä tuotteita. Tässä yhteydessä laajennettua tuottajavastuuta olisi sovellettava riippumatta siitä, saatetaanko tuotteet markkinoille tai onko niiden yksittäiset osat valmistettu jäsenvaltiossa tai kolmannessa maassa, onko tuottajilla sääntömääräinen kotipaikka unionissa tai onko tuote saatettu markkinoille digitaalisen alustan kautta. Lääkeaineet ja kosmetiikkajäämät ovat tällä hetkellä tärkeimpiä mikroepäpuhtauksien poistoa edellyttäviä mikroepäpuhtauksien lähteitä yhdyskuntajätevesissä. Sen vuoksi laajennettua tuottajavastuuta olisi sovellettava näihin kahteen tuoteryhmään. Komission olisi yhdyskuntajätevesien seurannan tulosten ja uusimpien tieteellisten tietojen perusteella arvioitava säännöllisesti, olisiko muita tuotteita sisällytettävä laajennettua tuottajavastuuta koskevaan järjestelmään.

(21)

Saatavilla olevan tiedon valossa laajennetun tuottajavastuun soveltamisesta johtuva tuotteiden mahdollinen hinnannousu tai niiden teollisuudenalojen voittomarginaalien mahdollinen pieneneminen, jotka saattavat unionin markkinoille tuotteita, olisi unionin tasolla hyvin vähäistä eikä vaarantaisi kyseisten tuotteiden kohtuuhintaisuutta, saatavuutta ja saavutettavuutta unionin markkinoilla. Jäsenvaltioiden olisi kuitenkin otettava huomioon laajennetun tuottajavastuun vaatimusten soveltamisen mahdolliset vaikutukset unionin markkinoille saatettujen tuotteiden, erityisesti lääkkeiden, saavutettavuuteen, saatavuuteen ja kohtuuhintaisuuteen kansallisella tasolla sekä kyseisten vaatimusten soveltamisen mahdolliset vaikutukset tasapuolisiin toimintaedellytyksiin. Jäsenvaltiot voivat toteuttaa toimia sen varmistamiseksi, että käytettävissä on riittävästi varoja, esimerkiksi rahoittamalla osan mikroepäpuhtauksien poiston kustannuksista. Koska jäsenvaltiot voivat valita erilaisia täytäntöönpanomenetelmiä, olisi kiinnitettävä huomiota sisämarkkinoiden toimintaan, ja komission olisi kaikissa tulevissa tätä direktiiviä koskevissa arvioinneissa tarkasteltava mahdollisia vaikutuksia tältä osin.

(22)

Laajennettua tuottajavastuuta koskevista velvoitteista olisi kuitenkin oltava mahdollista poiketa. Näin olisi oltava silloin, kun tuottajan unionin markkinoille saattamien tuotteiden sisältämien aineiden kokonaismäärä on pieni eli alle 1 tonni aineita vuodessa, koska tällaisissa tapauksissa tuottajalle koituva hallinnollinen lisärasitus olisi suhteeton ympäristöhyötyihin verrattuna. Poikkeus olisi voitava myöntää sellaisille tuotteille, joiden osalta tuottaja voi osoittaa, ettei tuotteesta aiheudu mikroepäpuhtauksia sen elinkaaren lopussa tai jos voidaan osoittaa, että tuotteen jäämät ovat jätevesissä ja ympäristössä nopeasti biohajoavia tai että ne eivät päädy yhdyskuntajätevedenpuhdistamoihin. Komission olisi vahvistettava yksityiskohtaiset kriteerit, joilla määritetään unionin markkinoille saatetut tuotteet, joista ei aiheudu mikroepäpuhtauksia yhdyskuntajätevesiin niiden elinkaaren lopussa, ottaen huomioon niiden vaarallisuus ja biohajoavuus. Kyseisiä kriteerejä laatiessaan komission olisi otettava huomioon Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1272/2008 (11) jo säädetyt aineiden ja seosten luokitusta, merkintöjä ja pakkaamista koskevat kriteerit, mutta myös tieteellinen tai muu saatavilla oleva tekninen tieto, mukaan lukien asiaa koskevat kansainväliset standardit. Kyseiset kriteerit olisi vahvistettava ennen kuin tässä direktiivissä säädetyt laajennettua tuottajavastuuta koskevat velvoitteet tulevat voimaan.

(23)

Sisämarkkinoiden mahdollisten vääristymien välttämiseksi tässä direktiivissä olisi vahvistettava laajennettua tuottajavastuuta koskevan järjestelmän täytäntöönpanoa koskevat vähimmäisvaatimukset, kun taas kyseisen järjestelmän käytännön toteutuksesta olisi päätettävä kansallisella tasolla. Jotta suositaan sellaisten aineiden ja tuotteiden korvaamista, joista aiheutuu mikroepäpuhtausjäämiä yhdyskuntajätevesiin, tuottajien maksuosuuksien olisi oltava oikeassa suhteessa niiden markkinoille saattamien tuotteiden sisältämien aineiden määriin ja kyseisten aineiden ja niiden jäämien vaarallisuuteen. Maksuosuuksien olisi katettava investoinnit ja toimintakustannukset, jotka aiheutuvat mikroepäpuhtauksien seurantatoimista, jäsenvaltioiden markkinoille saatettujen tuotteiden määriä ja vaarallisuutta koskevien tilastotietojen keruusta, raportoinnista ja puolueettomasta todentamisesta sekä tämän direktiivin mukaisesta mikroepäpuhtauksien tehokkaasta poistosta yhdyskuntajätevesistä, mutta ne eivät saisi ylittää näitä kustannuksia. Kyseisten rahoitusosuuksien olisi katettava myös toimintakustannukset, jotka aiheutuvat ennen tämän direktiivin voimaantulopäivää käyttöönotetusta mikroepäpuhtauksien poistosta, kun se on tarpeen laajennettua tuottajavastuuta koskevien järjestelmien velvoitteiden täyttämiseksi. Niiden olisi myös katettava osa käyttöön otetun mikroepäpuhtauksien poiston investointikustannuksista ottaen huomioon investointien poistot ja tässä direktiivissä vahvistettujen rahoitusvelvoitteiden määräajat. Koska yhdyskuntajätevedet käsitellään kollektiivisesti, on aiheellista ottaa käyttöön vaatimus, jonka mukaan tuottajien on liityttävä keskitettyyn organisaatioon, joka voi huolehtia laajennetun tuottajavastuun mukaisista velvoitteista niiden puolesta.

(24)

Arvioinnissa kävi myös ilmi, että yhdyskuntajätevesien käsittelyn toimialalla on mahdollisuus vähentää merkittävästi omaa energiankulutustaan ja tuottaa uusiutuvaa energiaa esimerkiksi hyödyntämällä paremmin yhdyskuntajätevedenpuhdistamojen pinta-aloja aurinkoenergian tuotantoon tai tuottamalla biokaasua lietteestä sekä käyttämällä lämpö- tai liike-energiaa taikka muita uusiutuvia energialähteitä. Arviointi osoitti myös, että ilman selkeitä oikeudellisia velvoitteita kyseisellä alalla voidaan odottaa vain osittaista edistymistä. Tässä yhteydessä jäsenvaltioita olisi vaadittava varmistamaan, että kaikkien niiden alueella sijaitsevien, vähintään 10 000 avl:n kuormitusta käsittelevien yhdyskuntajätevedenpuhdistamojen vuotuinen energian kokonaiskulutus ei ylitä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2018/2001 (12) 2 artiklan 1 kohdassa annetun määritelmän mukaisen uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian tuotantoa kyseisissä jätevedenpuhdistamoissa. Energianeutraaliustavoite olisi saavutettava kansallisella tasolla eikä yksittäisten jätevedenpuhdistamojen tasolla, jotta kunkin yhdyskuntajätevedenpuhdistamon erityispiirteet voitaisiin ottaa huomioon sekä optimoida tarvittavat investoinnit ja tarjota riittävä jousto tämän tavoitteen saavuttamiseksi varmistaen samalla, että uusiutuvan energian tuotantopotentiaali ja energiansäästöpotentiaali saavutetaan täysimääräisesti. Huomioon olisi otettava kaikki yhdyskuntajätevedenpuhdistamojen toiminnanharjoittajien tai niiden omistajien joko paikalla tai puhdistamon ulkopuolella tuottama uusiutuva energia, kuten hydraulinen, aurinko-, lämpö- ja tuulienergia tai biokaasu. Kyseinen tavoite olisi pyrittävä saavuttamaan asteittain välitavoitteiden kautta viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2045. Vuosina 2040 ja 2045 ulkoisista lähteistä olisi voitava ostaa rajoitetusti muuta kuin fossiilista energiaa, joka ei suoraan liity yhdyskuntajätevesien käsittelytoimintaan, hyödyntämällä olosuhteisiin liittyvää poikkeusta. Uusiutuvan energian tuottamiseen yhdyskuntajätevesienpuhdistamon omistajien tai toiminnanharjoittajien toimesta tai puolesta ei saisi sisältyä uusiutuvan energian hankintaa. Kyseisen energianeutraaliustavoitteen saavuttaminen auttaa erityisesti vähentämään yhdyskuntajätevesien käsittelyn toimialan vältettävissä olevia kasvihuonekaasupäästöjä ja tukee samalla vuoden 2050 ilmastoneutraaliustavoitteiden ja niihin liittyvien kansallisten ja unionin tavoitteiden, kuten Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2018/842 (13) asetettujen tavoitteiden, saavuttamista. Toimenpiteet energianeutraaliustavoitteen saavuttamiseksi eivät kuitenkaan saisi johtaa metaani- tai typpioksidipäästöjen lisääntymiseen. Jäsenvaltioiden olisi direktiivin (EU) 2018/2001 mukaisesti helpotettava sellaisten uusiutuvan energian hankkeiden lupamenettelyjä, jotka ovat tarpeen energianeutraaliuden saavuttamiseksi yhdyskuntajätevesien käsittelyn alalla. Biokaasun tai aurinkoenergian tuotannon edistäminen EU:n alueella yhdessä digitalisaation parhaan mahdollisen hyödyntämisen ja energiatehokkuustoimenpiteiden tehostamisen kanssa noudattaen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2018/1999 (14) määriteltyä energiatehokkuus etusijalle -periaatetta, joka tarkoittaa kustannustehokkaiden energiatehokkuustoimenpiteiden ottamista mahdollisimman tarkasti huomioon energiapolitiikan muotoilussa ja asiaankuuluvissa investointipäätöksissä, auttaa myös vähentämään unionin energiariippuvuutta, mikä on yksi 18 päivänä toukokuuta 2022 annetussa komission tiedonannossa ”RepowerEU-suunnitelma” esitetyistä tavoitteista. Se on myös linjassa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2018/844 (15) ja direktiivin (EU) 2018/2001 kanssa, joissa yhdyskuntajätevesien käsittelypaikat luokitellaan uusiutuvan energian ydinkehittämisalueiksi, mikä tarkoittaa paikkaa, joka on nimetty erityisen sopivaksi uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian tuotantolaitosten perustamiseen. Jotta energianeutraaliustavoite voidaan saavuttaa kunkin yhdyskuntajätevedenpuhdistamon ja keräysjärjestelmän kannalta optimaalisilla toimenpiteillä, jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä (EU) 2023/1791 (16) määritellyt energiakatselmukset suoritetaan joka neljäs vuosi. Katselmuksissa olisi myös määritettävä mahdollisuudet energiankulutuksen vähentämiseen, kustannustehokkaaseen hukkalämmön talteenottoon ja käyttöön joko paikalla tai kaukoenergiajärjestelmän kautta tai uusiutuvan energian kustannustehokkaaseen käyttöön tai tuotantoon Euroopan unionin ja neuvoston direktiivin 2012/27/EU (17) liitteessä VI vahvistettujen kriteerien mukaisesti.

(25)

Koska metaanipäästöjen vähennykset vaikuttavat ilmastonmuutoksen hillitsemiseen suhteellisesti tehokkaammin kuin hiilidioksidipäästöjen vähentäminen ja koska yhdyskuntajätevesien käsittelyn toimiala on määritetty yhdeksi merkittävimmistä metaanipäästöjä aiheuttavista aloista, kyseisen alan olisi seurattava metaanipäästöjä ja pyrittävä vähentämään niitä, kuten Glasgow’ssa järjestetyssä YK:n ilmastonmuutoskonferenssissa (COP 26) esitetyssä Global Metaani Pledge -aloitteessa (COP 26) esitetään ja kuten Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2024/1787 (18) säädetään metaanipäästöjen vähentämisestä, jotta voidaan varmistaa, että yhdyskuntajätevesien käsittelyn toimiala edistää ilmastoneutraaliustavoitteen saavuttamista viimeistään vuoteen 2050 mennessä, asetuksen (EU) 2021/1119 säädetyn mukaisesti.

(26)

Koska vesien pilaantumisen rajatylittävä luonne edellyttää yhteistyötä naapureina olevien jäsenvaltioiden tai kolmansien maiden välillä tällaisen pilaantumisen torjumiseksi ja sen selvittämiseksi, miten pilaantumista aiheuttaviin päästölähteisiin voidaan puuttua, jäsenvaltioita olisi vaadittava ilmoittamaan toisilleen tai asianomaiselle kolmannelle maalle, jos jossain jäsenvaltiossa tai kolmannessa maassa tapahtuneista yhdyskuntajätevesipäästöistä aiheutunut merkittävä vesien pilaantuminen vaikuttaa tosiasiallisesti tai todennäköisesti toisen jäsenvaltion tai kolmannen maan veden laatuun. Jos kyseinen satunnaispäästö vaikuttaa merkittävästi alajuoksulla sijaitseviin vesimuodostumiin, tällaiset tiedot olisi ilmoitettava välittömästi ja vastaukset olisi ilmoitettava kohtuullisessa ajassa. Jos jäsenvaltioilla on vesikysymyksiä koskevia aikaisemmin tehtyjä ympäristöalan sopimuksia muiden jäsenvaltioiden tai kolmansien maiden kanssa, kyseisten sopimusten puitteissa tehtävä yhteistyö voitaisiin ottaa huomioon. Tällaisista päästöistä olisi ilmoitettava komissiolle, ja sen olisi tarvittaessa osallistuttava kokouksiin jäsenvaltioiden pyynnöstä. On myös tärkeää puuttua rajat ylittäviin päästöihin kolmansista maista, jotka jakavat samat vesimuodostumat joidenkin jäsenvaltioiden kanssa. Yhteistyötä ja koordinointia kolmansien maiden kanssa niistä tai niihin kulkeutuvien päästöjen torjumiseksi voidaan toteuttaa Yhdistyneiden kansakuntien Euroopan talouskomission (UN/ECE) valtioiden rajat ylittävien jokien ja useamman kuin yhden valtion alueelle ulottuvien järvien suojelusta ja käytöstä tehdyn yleissopimuksen (19) tai muiden asiaankuuluvien alueellisten yleissopimusten, kuten alueellisten meri- tai jokisopimusten, puitteissa.

(27)

Ympäristön ja ihmisten terveyden suojelun varmistamiseksi jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että tämän direktiivin vaatimusten noudattamiseksi rakennetut keräysjärjestelmät ja yhdyskuntajätevedenpuhdistamot suunnitellaan ja rakennetaan ja niitä käytetään ja ylläpidetään siten, että niiden riittävän tehokas toiminta voidaan taata kaikissa tavanomaisissa paikallisissa ilmasto-oloissa. Koska yhdyskuntajätevesi-infrastruktuuria pidetään kriittisenä toimijana Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2022/2557 (20) mukaisesti, jäsenvaltioiden olisi myös varmistettava, että yhdyskuntajätevedenpuhdistamot ja keräysjärjestelmät arvioidaan niiden suunnittelu-, rakennus- ja käyttövaiheissa sen mukaan, mikä on niiden alttius ilmastonmuutoksesta johtuville ääri-ilmiöille.

(28)

Yhdyskuntajätevedenpuhdistamoihin johdetaan myös muuta kuin talousjätevettä, mukaan lukien teollisuusjätevettä, jotka voivat sisältää useita epäpuhtauksia, jotka eivät nimenomaisesti kuulu direktiivin 91/271/ETY soveltamisalaan, kuten raskasmetallit, mikromuovit, mikroepäpuhtaudet ja muut kemikaalit, mukaan lukien per- ja polyfluoratut alkyyliyhdisteet, jäljempänä ’PFAS-aineet’. Tällainen muu kuin talousjätevesi voi olla peräisin esimerkiksi teollisuudesta, kaupallisista laitoksista taikka sairaaloista tai muista terveydenhuollon tiloista. Useimmissa tapauksissa tällaiset epäpuhtaudet tunnetaan ja niitä ymmärretään huonosti, mikä voi johtaa siihen, että paitsi haittaavat käsittelyprosessia ja aiheuttavat vastaanottavien vesistöjen pilaantumista, myös estävät lietteen talteenottoa ja käsitellyn jäteveden uudelleenkäyttöä. Jäsenvaltioiden olisi sen vuoksi seurattava säännöllisesti yhdyskuntajätevedenpuhdistamoihin ja niistä edelleen vesistöihin johdettuja teollisuus- ja laitosperäisiä epäpuhtauksia ja raportoitava niistä. Jotta teollisuus- ja laitosjätevesien aiheuttamaa kuormitusta voidaan ehkäistä sen alkulähteellä, jätevesien päästämistä keräysjärjestelmiin liitetyistä teollisuuslaitoksista tai yrityksistä olisi säänneltävä ennalta säännöksin tai toimivaltaisen viranomaisen tai asianmukaisen elimen myöntämin erityisluvin tai näillä molemmilla. Ennen kyseisten lupien myöntämistä tai säädösten hyväksymistä olisi kuultava toiminnanharjoittajia, jotka vastaavat teollisuus- ja laitosjätevettä vastaanottavista yhdyskuntajätevedenpuhdistamoista, niille olisi tiedotettava asiasta ja niillä olisi oltava mahdollisuus pyynnöstä tutustua myönnettyihin lupiin, jotta ne voivat mukauttaa käsittelyprosessejaan. Tämä on tarpeen myös sen varmistamiseksi, että keräysjärjestelmät ja jätevedenpuhdistamot ovat teknisesti valmiita vastaanottamaan ja käsittelemään niihin johdettuja epäpuhtauksia. Jos puhdistamolle tulevissa jätevesissä havaitaan teollisuus- ja laitosperäisiä epäpuhtauksia, jäsenvaltioiden olisi toteutettava asianmukaisia toimenpiteitä päästöjen vähentämiseksi niiden lähteellä tehostamalla epäpuhtauksien seurantaa keräysjärjestelmissä, jotta niiden lähteet voidaan tunnistaa, ja tarvittaessa tarkistamalla asiaankuuluville yhdyskuntajätevedenpuhdistamoille myönnettyjä lupia.

(29)

Unionin vesivaroihin kohdistuu yhä enemmän painetta, mikä on johtanut pysyvään tai tilapäiseen veden niukkuuteen joillakin unionin alueilla. Unionin kykyä vastata vesivaroihin kohdistuviin kasvaviin paineisiin voitaisiin parantaa laajentamalla käsitellyn yhdyskuntajäteveden uudelleenkäyttöä, mikä vähentäisi makean veden ottoa pinta- ja pohjavesimuodostumista. Tästä syystä käsitellyn yhdyskuntajäteveden uudelleenkäyttöä olisi edistettävä ja toteutettava aina kun se on tarkoituksenmukaista, erityisesti vesistressistä kärsivillä alueilla, ja kaikkiin asianmukaisiin tarkoituksiin varmistaen samalla vastaanottavien vesistöjen ekologisen virtaaman ja ottaen huomioon tarve varmistaa, että direktiivissä 2000/60/EY määritellyt vastaanottavien vesimuodostumien hyvää ekologista ja kemiallista tilaa koskevat tavoitteet saavutetaan. Tätä varten jäsenvaltioiden olisi direktiivin 2000/60/EY mukaisesti tekemässään vaikutustenarvioinnissa seurattava käsitellyn yhdyskuntajäteveden uudelleenkäytön vaikutusta vastaanottavien vesien ekologiseen vähimmäisvirtaamaan. Käsitellyn yhdyskuntajäteveden uudelleenkäytön mahdollisuuksia olisi arvioitava siten, että arvioinnissa otetaan huomioon direktiivin 2000/60/EY mukaisesti laaditut vesipiirin hoitosuunnitelmat ja jäsenvaltioiden Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2020/741 (21) 2 artiklan 2 kohdan mukaisesti tekemät päätökset sekä tarve varmistaa, että direktiivissä 2000/60/EY määritellyt vastaanottavien vesien hyvää ekologista ja kemiallista tilaa koskevat tavoitteet saavutetaan. Yhdyskuntajätevesien käsittelyä koskevien vaatimusten tiukentaminen ja toimet, joilla parannetaan epäpuhtauksien tarkkailua, seurantaa ja vähentämistä niiden lähteellä, vaikuttavat käsitellyn yhdyskuntajäteveden laatuun ja tukevat näin ollen veden uudelleenkäyttöä. Jos vettä käytetään uudelleen maatalouden keinokasteluun, se olisi toteutettava asetuksen (EU) 2020/741 mukaisesti. Jäsenvaltioiden olisi harkittava mikroepäpuhtauksien poistoa sellaisesta yhdyskuntajätevedestä, joka käytetään tai joka on tarkoitus käyttää uudelleen, jos se on tarpeen käsitellyn yhdyskuntajäteveden turvallisen uudelleenkäytön varmistamiseksi. Toimenpiteet, jotka koskevat käsitellyn yhdyskuntajäteveden uudelleenkäytön edistämistä ja tällaista uudelleenkäyttöä itsessään, olisi otettava huomioon vesiresilienssiä koskevissa strategioissa jäsenvaltiotasolla, jos tällaisia strategioita on käytettävissä.

(30)

Yhdyskuntajätevesien sisältämät ravinteet voivat olla hyödyllisiä, jos käsiteltyjä yhdyskuntajätevesiä uudelleenkäytetään maataloudessa asetuksen (EU) 2020/741 mukaisesti. Kyseisissä tapauksissa jäsenvaltioiden olisi voitava erityisissä olosuhteissa, joissa varmistetaan ympäristön ja ihmisten terveyden suojelun korkein taso, hyödyntää poikkeusta tämän direktiivin mukaisesta ravinteiden poistoa koskevasta velvoitteesta vain siihen osuuteen käsitellyistä yhdyskuntajätevesistä, joka uudelleenkäytetään maataloudessa.

(31)

Tämän direktiivin asianmukaisen täytäntöönpanon ja erityisesti päästöraja-arvojen noudattamisen varmistamiseksi on tärkeää seurata käsiteltyjä yhdyskuntajätevesiä, jotka johdetaan ympäristöön. Seuranta olisi toteutettava ottamalla kansallisella tasolla käyttöön pakollinen järjestelmä säännöksiä tai ennakkolupia tai näitä molempia varten, jotta käsitellyt yhdyskuntajätevedet voidaan johtaa ympäristöön. Yhdyskuntajätevedenpuhdistamoille, jotka käyttävät kantoainetta, olisi lisäksi olennaista sisällyttää ympäristöön johtamista koskeviin lupiin tai säännöksiin tai näihin molempiin erityisiä velvoitteita valvoa ja ehkäistä jatkuvasti kantoainekappaleiden tahatonta päätymistä ympäristöön. Tällaiset kantoaineet on yleensä valmistettu muovista, ja niihin voi kuulua muun muassa biokantajia, biorakeita tai polystyreenirakeita.

(32)

Jäsenvaltioiden olisi tarvittaessa mukautettava yhdyskuntajätevesien keräys- ja puhdistamisinfrastruktuurinsa väestönkehitykseensä ja siihen liittyvään talousjätevesikuormitukseen, jotta ne täyttävät edelleen tämän direktiivin vaatimukset. Tällaisen infrastruktuurin rakentamisesta ja mukauttamisesta aiheutuvien päästöjen mahdollisia vaikutuksia vesimuodostumiin ei olisi katsottava direktiivin 2000/60/EY mukaisten velvoitteiden rikkomiseksi, edellyttäen että kaikki tämän direktiivin mukaisesti säädetyt edellytykset täyttyvät.

(33)

Tiettyjen teollisuudenalojen biohajoavien teollisuus- ja laitosjätevesien johtamiselle suoraan ympäristöön olisi sovellettava ympäristönsuojelun varmistamiseksi asianmukaisia vaatimuksia. Näillä vaatimuksilla olisi varmistettava, että tiettyjen teollisuudenalojen suoraan ympäristöön johdetuille jätevesille tehdään tarpeen mukaan biologinen käsittely sekä ravinteiden ja mikroepäpuhtauksien poisto ympäristön ja ihmisten terveyden suojelemiseksi ja että lopullisessa analyysissa noudatetaan käsitellyille jätevesille määritettyjä muuttujia tai varmistetaan sama ympäristönsuojelun taso.

(34)

SEUT 168 artiklan 1 kohdan mukaan unionin toiminta täydentää kansallista politiikkaa ja sillä pyritään parantamaan kansanterveyttä ja ehkäisemään sairauksia. Jotta voidaan varmistaa yhdyskuntajätevesistä saatavien merkityksellisten kansanterveystietojen optimaalinen käyttö, yhdyskuntajätevesiä olisi ryhdyttävä seuraamaan ja tätä seurantaa olisi käytettävä ennaltaehkäisy- tai varhaisvaroitustarkoituksiin, esimerkiksi tiettyjen virusten havaitsemiseksi yhdyskuntajätevesissä epidemioiden tai pandemioiden puhkeamisen merkkinä. Jäsenvaltioiden olisi käynnistettävä vuoropuhelu ja koordinointi kansanterveydestä vastaavien toimivaltaisten viranomaisten ja yhdyskuntajätevesien käsittelystä vastaavien toimivaltaisten viranomaisten välillä. Kyseisen koordinoinnin yhteydessä tehtävät, vastuut ja kustannukset olisi jaettava selkeällä tavalla kyseisten toimivaltaisten viranomaisten kesken. Jäsenvaltioiden olisi laadittava luettelo kansanterveyden kannalta merkityksellisistä muuttujista, joita olisi seurattava yhdyskuntajätevesissä, sekä näytteenottotiheydestä ja -paikasta ottaen samalla huomioon muun muassa Euroopan tautienehkäisy- ja -valvontakeskuksen (ECDC), EU:n terveyshätätilanteiden valmiusviranomaisen (HERA) ja Maailman terveysjärjestön (WHO) suositukset. Jäsenvaltioiden olisi myös harkittava seuraavien terveysmuuttujien sisällyttämistä tällaiseen luetteloon: SARS-CoV-2 ja sen muunnokset, poliovirus, influenssavirus, uudet taudinaiheuttajat ja muut kansanterveyteen liittyvät muuttujat, joita voidaan pitää merkityksellisinä. Covid-19-pandemian aikana kerättyjen tietojen sekä komission suosituksen (EU) 2021/472 (22) täytäntöönpanosta saatujen kokemusten perusteella olisi edellytettävä, että jäsenvaltiot seuraavat asiaankuuluvia terveysmuuttujia yhdyskuntajätevesissä terveyshätätilanteessa. Käytettyjen menetelmien yhdenmukaisuuden varmistamiseksi jäsenvaltioiden olisi mahdollisuuksien mukaan käytettävä SARS-CoV-2-viruksen ja sen muunnosten seurantaa koskevassa suosituksessa (EU) 2021/472 esitettyjä näytteenotto- ja analyysimenetelmiä.

(35)

Unioni tunnustaa erityisesti 29 päivänä kesäkuuta 2017 annetussa komission tiedonannossa ”Eurooppalainen yhteinen terveys -toimintasuunnitelma mikrobilääkeresistenssin torjumiseksi”, että on tärkeää puuttua mikrobilääkeresistenssiin, ja se hyväksyi Eurooppalaisen yhteisen terveys -toimintasuunnitelman mikrobilääkeresistenssin torjumiseksi. WHO:n mukaan yhdyskuntajätevedet on tunnistettu ja todistettu merkittäväksi mikrobilääkeaineiden ja niiden aineenvaihduntatuotteiden sekä mikrobilääkeresistenttien bakteerien ja niiden geenien lähteeksi. Lisätiedon saamiseksi mikrobilääkeresistenssin tärkeimmistä lähteistä, olisi otettava käyttöön mikrobilääkeresistenssin esiintymistä yhdyskuntajätevesissä koskeva seurantavelvoite, jotta tieteellistä tietämystä asiasta voidaan edelleen parantaa ja toteuttaa mahdollisesti asianmukaisia toimia tulevaisuudessa.

(36)

Tässä direktiivissä WHO:n tunnustama yhteinen terveys -lähestymistapa vahvistetaan yhdennetyksi ja yhtenäistäväksi lähestymistavaksi, jolla pyritään tasapainottamaan ja optimoimaan ihmisten, eläinten ja ekosysteemien terveyttä kestävällä tavalla. Yhteinen terveys -lähestymistavassa tunnustetaan, että ihmisten, kotieläinten ja luonnonvaraisten eläinten, kasvien ja laajemman ympäristön, ekosysteemit mukaan lukien, terveysasiat ovat tiiviisti kytköksissä toisiinsa ja riippuvaisia toisistaan.

(37)

Ympäristön ja ihmisten terveyden suojelemiseksi jäsenvaltioiden olisi kartoitettava ja arvioitava yhdyskuntajätevesien käsittelyn aiheuttamat riskit. Riskinarviointiin voisi sisältyä laaja kemiallinen kartoitus, joka kattaa myös kemialliset seokset, tai biologiset vaikutusperusteiset menetelmät tai molemmat sellaisten aineiden tunnistamiseksi, jotka aiheuttavat huolta muun muassa vesieliöille tai juoma- tai uimaveden laadulle. Jäsenvaltioiden olisi tämän tunnistamisen perusteella ja tapauksen mukaan unionin vesilainsäädännön vaatimusten noudattamiseksi toteutettava yhdyskuntajätevesien keräämistä ja käsittelyä koskevia toimenpiteitä, jotka ovat tiukempia kuin mitä tässä direktiivissä säädettyjen vähimmäisvaatimusten noudattamiseksi vaaditaan. Jäsenvaltioiden olisi SEUT 191 artiklan 2 kohdan mukaisesti ja direktiivin 2000/60/EY 11 artiklan 3 kohdassa säädettyjen tai kyseisen kohdan mukaisesti toteutettujen toimenpiteiden lisäksi edistettävä ensisijaisesti epäpuhtauksien valvontaa alkulähteellä, jotta voidaan ehkäistä vastaanottavien vesimuodostumien pilaantumista. Jäsenvaltioiden olisi erityisesti toteutettava ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä rajoittaakseen ympäristöön tahallisesti ja tahattomasti päästettyjen mikromuovien riskiä päätyä yhdyskuntajätevesiin ja lietteeseen.

(38)

Näihin tiukempiin toimenpiteisiin voi tilanteen mukaan kuulua muun muassa keräysjärjestelmien perustaminen, kokonaisvaltaisten yhdyskuntajätevesien hallintasuunnitelmien laatiminen ja yhdyskuntajätevesien biologinen käsittely ja ravinteiden poisto tai mikroepäpuhtauksien poisto myös niissä taajamissa tai yhdyskuntajätevedenpuhdistamoissa, joiden avl on pienempi kuin säädetyt vähimmäisarvot, joiden perusteella näitä toimenpiteitä edellytetään. Lisäksi voidaan ottaa käyttöön käsittely, joka on tehokkaampi kuin käsittely, joka on tarpeen vähimmäisvaatimusten noudattamiseksi tai käsiteltyjen yhdyskuntajätevesien desinfioimiseksi, jotta direktiivin 2006/7/EY vaatimukset täyttyvät.

(39)

YK:n kestävän kehityksen tavoitteen 6 puhdasta vettä ja sanitaatiota koskevan alatavoitteessa 6.2 mukaan jäsenvaltioiden pitää ”taata vuoteen 2030 mennessä riittävä ja yhtäläinen sanitaatio ja hygienia kaikille ja lopettaa avokäymälät kiinnittäen erityistä huomiota naisten ja tyttöjen sekä huono-osaisten tarpeisiin”. Saniteettitilojen olisi mahdollistettava virtsan, ulosteiden ja kuukautisveren turvallinen kerääminen ja hävittäminen sekä kuukautistuotteiden vaihtaminen. Lisäksi Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin periaatteen 20 mukaan jokaisella on oikeus laadukkaisiin peruspalveluihin, joita ovat esimerkiksi vesihuolto ja sanitaatio. Tätä taustaa vasten ja WHO:n sanitaatiota ja terveyttä koskevien suositusten (23) sekä Lontoossa 17 päivänä kesäkuuta 1999 tehtyyn valtioiden rajat ylittävien jokien ja useamman kuin yhden valtion alueelle ulottuvien järvien suojelusta ja käytöstä tehtyyn yleissopimukseen liitetyn, vesivaroja ja terveyttä koskevan pöytäkirjan mukaisesti jäsenvaltioiden olisi puututtava sanitaation saatavuuteen kansallisella tasolla. Toimilla olisi varmistettava sanitaation saatavuus kaikille, esimerkiksi rakentamalla saniteettitiloja julkisiin tiloihin sekä edistämällä maksutonta tai kaikkien kannalta kohtuuhintaista pääsyä asianmukaisiin saniteettitiloihin julkishallinnon tiloissa ja julkisissa rakennuksissa, mukaan lukien kaikenlaiset tilat ja palvelut, kuten huuhdeltavat ja kuivakäymälät. Tilojen turvallisuudesta olisi pidettävä huolta, mikä tarkoittaa, että kaikkien olisi voitava käyttää niitä tarvittaessa kaikkina aikoina, myös kun on kyse henkilöistä, joilla on erityistarpeita, kuten lapset, ikääntyneet, vammaiset ja asunnottomat henkilöt, että ne olisi sijoitettava paikkoihin, jotka varmistavat käyttäjien parhaan mahdollisen turvallisuuden, ja että niiden olisi oltava hygieenisiä ja teknisesti turvallisia käyttää. Tällaisia tiloja olisi myös oltava riittävä määrä sen varmistamiseksi, että ihmisten tarpeet täytetään ja etteivät odotusajat ole kohtuuttoman pitkiä. Julkisten tilojen saniteettitilojen riittävästä määrästä olisi päätettävä asianmukaisella tasolla toissijaisuusperiaate huomioon ottaen. Sanitaatiota ja terveyttä koskevissa WHO:n suuntaviivoissa esitettyjen suositusten mukaisesti jäsenvaltioiden olisi puututtava sanitaatiopalvelujen saatavuuteen kansallisella tasolla.

(40)

Komission 7 päivänä lokakuuta 2020 antamassa tiedonannossa ”Tasa-arvon unioni: Romanien tasa-arvoa, osallisuutta ja osallistumista koskeva EU:n strategiakehys” tunnustettiin vähemmistökulttuurien, kuten romanien ja travellerien, erityistilanne riippumatta siitä, ovatko he paikallaan pysyviä vai eivät, ja erityisesti sanitaatiopalvelujen puute sekä kehotettiin parantamaan peruspalvelujen tosiasiallista yhdenvertaista saatavuutta. Yleisesti ottaen on asianmukaista, että jäsenvaltiot kiinnittävät erityistä huomiota haavoittuvassa asemassa oleviin ryhmiin tai ryhmiin, jotka ovat syrjäytyneet sosioekonomiseen tilanteeseen, etniseen alkuperään, seksuaaliseen suuntautumiseen, sukupuoleen, vammaisuuteen, asunnottomuuteen, oikeudelliseen asemaan, uskonnolliseen vakaumukseen tai muihin tekijöihin liittyvistä syistä, toteuttamalla tarvittavat toimenpiteet sanitaation saatavuuden varmistamiseksi kyseisille ryhmille. On tärkeää, että tällaiset ryhmät määritetään yhdenmukaisesti Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2020/2184 (24) 16 artiklan 1 kohdan kanssa. Toimenpiteitä, joilla parannetaan sanitaation saatavuutta haavoittuvassa asemassa oleville ja syrjäytyneille ryhmille, voisivat olla esimerkiksi pääsy saniteettitiloihin julkisissa ja yksityisissä tiloissa sekä julkisissa hallintorakennuksissa ilmaiseksi tai alhaista palvelumaksua vastaan, liityntöjen kehittäminen tai ylläpitäminen asianmukaisiin yhdyskuntajätevesien keräysjärjestelmiin sekä tiedottaminen lähimmistä saniteettitiloista.

(41)

Neuvoston 17 päivänä kesäkuuta 2019 hyväksymien turvallista juomavettä ja sanitaatiota koskevien EU:n ihmisoikeussuuntaviivojen mukaan erityistä huomiota on kiinnitettävä naisten ja tyttöjen tarpeisiin, koska he ovat erityisen alttiita hyökkäyksille, seksuaaliselle ja sukupuoleen perustuvalle väkivallalle, häirinnälle ja muille turvallisuusuhkille, kun he käyttävät saniteettitiloja kodin ulkopuolella. Tämä vastaa 19 päivänä marraskuuta 2018 hyväksyttyjä vesidiplomatiasta annettuja neuvoston päätelmiä, joissa vahvistetaan, että vesidiplomatiaan on tärkeää sisällyttää sukupuolinäkökulma. Sen vuoksi jäsenvaltioiden olisi kiinnitettävä erityistä huomiota naisiin ja tyttöihin haavoittuvassa asemassa olevana ryhmänä ja toteutettava tarvittavat toimenpiteet, joilla parannetaan tai ylläpidetään sanitaation turvallista saatavuutta heidän kannaltaan.

(42)

Arvioinnissa todettiin, että lietteen käsittelyä voitaisiin parantaa, jotta se vastaisi paremmin kiertotalouden periaatetta ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/98/EY (25) 4 artiklassa määriteltyä jätehierarkian periaatetta. Toimet, joilla pyritään paremmin seuraamaan ja vähentämään teollisuus- ja laitosjätevesien johtamisesta ympäristöön aiheutuvia päästöjä niiden lähteellä, auttavat parantamaan tuotetun lietteen laatua ja varmistamaan sen turvallisen käytön maataloudessa. Jotta varmistetaan ravinteiden, kuten kriittiseksi aineeksi katsotun fosforin, asianmukainen ja turvallinen talteenotto lietteestä, niille olisi vahvistettava unionin tasolla uudelleenkäytön ja kierrätyksen yhdistetty vähimmäistavoite. Jäsenvaltioiden olisi voitava valita, käytetäänkö yhdyskuntajätevettä tai lietettä taikka molempia uudelleen vai kierrätetäänkö ne vai molempia fosforin talteenottamiseksi. Uudelleenkäytön ja kierrätyksen yhdistetyssä vähimmäistavoitteessa olisi otettava huomioon lietteen fosforipitoisuus, joka voi vaihdella alueittain. Siinä olisi myös otettava huomioon kunkin kansallisen markkinan kylläisyysaste, esimerkiksi muista, kuten kotieläintuotannosta, peräisin olevan orgaanisen fosforin saatavuus ja sen imeytymismahdollisuudet maataloudessa. Jäsenvaltioita olisi kannustettava seuraamaan lietteen mikroepäpuhtauksia erityisesti silloin, kun on olemassa riski mikroepäpuhtauksien kertymisestä lietteeseen ja kun lietettä käytetään uudelleen maataloudessa, jotta voidaan lisätä tietämystä niiden esiintymisestä ja suojella ympäristöä ja ihmisten terveyttä. Ravinteiden asianmukaiseen ja turvalliseen talteenottoon ja niiden uudelleenkäyttöön maataloudessa olisi kannustettava, jotta voidaan tukea maatalousalan häiriönsietokykyä ja kestävyyttä ja edistää unionin lannoiteteollisuuden strategista riippumattomuutta. Tässä yhteydessä jäsenvaltioiden olisi kansalliset ja paikalliset hyödyntämisvaihtoehdot huomioon ottaen toteutettava toimenpiteitä, joilla kannustetaan yhdyskuntajätevesistä ja lietteestä talteenotettujen ravinteiden tuotantoa ja hankintaa. Käytettäessä lietettä uudelleen maataloudessa olisi kiinnitettävä erityistä huomiota mikromuoveihin. Mikromuoveja olisi sen vuoksi seurattava järjestelmällisesti, kun lietettä käytetään uudelleen maataloudessa. Nämä tiedot ovat välttämättömiä lietteen turvalliselle käsittelylle maataloudessa ja asiaankuuluvan unionin politiikan mahdolliselle tarkistamiselle.

(43)

Asianmukainen seuranta on tarpeen, jotta tämän direktiivin mukaisten uusien vaatimusten noudattamista voidaan valvoa mikroepäpuhtauksien, teollisuus- ja laitosperäisten epäpuhtauksien, energianeutraaliuden, rankkasateiden aiheuttamien ylivuotojen ja huleveden osalta. Seurantaa olisi tuettava digitaalisten välineiden avulla, jos se on teknisesti toteutettavissa ja tarkoituksenmukaista. Digitaalisten välineiden käyttöä olisi harkittava järjestelmällisesti erityisesti keräysjärjestelmien ja yhdyskuntajätevedenpuhdistamojen operatiivisessa hallinnoinnissa. Mikroepäpuhtauksien vähentämiseen yhdyskuntajätevesistä käytetyn mikroepäpuhtauksien poiston vaatimustenmukaisuuden todentamiseksi riittää, että seurataan rajattua määrää edustavia mikroepäpuhtauksia. Seurantatiheyden olisi perustuttava nykyisiin parhaisiin käytäntöihin käyttäen mallina Sveitsin nykyisiä käytäntöjä. Kyseiset velvoitteet olisi kustannustehokkuuden varmistamiseksi suhteutettava yhdyskuntajätevedenpuhdistamojen ja taajamien kokoon. Tällaista seurantaa varten tässä direktiivissä säädetään näytteen ottamisesta. Näyte otetaan jokaisella näytteenottokerralla sekä yhdyskuntajätevedenpuhdistamoiden sisäänotto- että purkuvaiheessa. Seurannan avulla saadaan myös tietoja kahdeksannessa ympäristöalan toimintaohjelmassa (26) perustetusta yleisestä ympäristön seurantakehyksestä ja erityisesti sen pohjana olevasta saasteettomuuden seuranta- ja ennustekehyksestä, joka on esitetty 12 päivänä toukokuuta 2021 annetussa komission tiedonannossa ”Terve maapallo kaikille – EU:n toimintasuunnitelma ”Kohti ilman, veden ja maaperän saasteettomuutta””.

(44)

Mikromuoveja ja asiaankuuluvia mikroepäpuhtauksia rankkasateiden aiheuttamissa ylivuodoissa ja erillisistä järjestelmistä johdetuissa hulevesissä olisi tarvittaessa seurattava edustavalla näytteenotto-ohjelmalla, jolla voidaan arvioida pitoisuuksia veden laadun mallintamiseksi. Kasvihuonekaasupäästöjä olisi seurattava analysoimalla, laskemalla tai mallintamalla tapauksen mukaan.

(45)

Jotta voidaan varmistaa ympäristönsuojelu ja se, että tämän direktiivin ja muun unionin oikeuden täytäntöönpanemiseksi toteutettavan riskinarvioinnin perusteella toteutetaan asianmukaisia toimia, jäsenvaltioiden olisi seurattava laajaa kirjoa epäpuhtauksia yhdyskuntajätevedenpuhdistamoiden sisäänotto- ja purkuvaiheessa. Tarpeettoman rasituksen välttämiseksi olisi seurattava ainoastaan epäpuhtauksia, joita voidaan odottaa esiintyvän yhdyskuntajätevesissä, ottaen huomioon, että yhdyskuntajätevedenpuhdistamoihin voi päätyä runsaasti erilaisia epäpuhtauksia, myös teollisuus- ja laitosjätevesilähteistä. Jäsenvaltioiden olisi voitava harventaa seurantatiheyttä, jos epäpuhtauksia ei löydy seuraavilla näytteenottokausilla. Erityisesti tuoreemmat tiedot osoittavat, että PFAS-aineita esiintyy yhdyskuntajätevesissä, joskus korkeina pitoisuuksina. Uusin tieteellinen näyttö osoittaa, että PFAS-aineet aiheuttavat pysyvyytensä vuoksi huolta ympäristölle ja kansanterveydelle. Sen vuoksi on olennaisen tärkeää ymmärtää paremmin PFAS-aineiden kulkeutumista ympäristöön ja seurata niitä yhdyskuntajätevedenpuhdistamojen sisäänotto- ja purkuvaiheessa. Seuranta olisi aloitettava ensisijaisesti silloin, kun jätevettä päätyy juomaveden ottoon käytettäville vedenmuodostamisalueille, koska PFAS-aineille altistumisen riski on suuri ja niillä on vaikutuksia terveyteen.

(46)

Direktiivin täytäntöönpanoa koskevaa raportointia olisi parannettava ja yksinkertaistettava hallinnollisen taakan vähentämiseksi ja digitalisaation tarjoamien mahdollisuuksien hyödyntämiseksi poistamalla velvoite, jonka mukaan jäsenvaltioiden on raportoitava komissiolle kahden vuoden välein ja komission on julkaistava kertomus joka toinen vuosi. Se olisi korvattava vaatimuksella, jonka mukaan jäsenvaltioiden EEA:n tuella parannettava direktiivin 91/271/ETY nojalla perustettuja nykyisiä kansallisia standardoituja tietoaineistoja ja saatettava ne säännöllisesti ajan tasalle. Komissio käyttää kyseisiä parannettuja tietoaineistoja tämän direktiivin noudattamisen todentamisessa. On aiheellista, että EEA kehittää raportointimallin yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa. Komissiolle ja EEA:lle olisi annettava pääsy kansallisiin tietokantoihin. Jotta voidaan varmistaa, että tämän direktiivin soveltamisesta on saatavilla kattavat tiedot, tietoaineistoihin olisi sisällyttävä tiedot siitä, noudattavatko yhdyskuntajätevedenpuhdistamot käsittelyvaatimuksia (kyllä/ei, päästettyjen epäpuhtauksien kuormitukset ja pitoisuudet), miten hyvin energianeutraaliustavoitteet on saavutettu, mitkä ovat yli 10 000 avl:n jätevedenpuhdistamojen kasvihuonekaasupäästöt sekä mitä toimenpiteitä jäsenvaltiot ovat toteuttaneet rankkasateiden aiheuttamien ylivuotojen ja hulevesien, sanitaation saatavuuden ja kiinteistökohtaisten järjestelmien käytön osalta. Samalla olisi varmistettava täysi yhdenmukaisuus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 166/2006 (27) kanssa tietojen käytön optimoimiseksi ja täyden avoimuuden tukemiseksi. Kyseisistä tietoaineistoista saaduilla tiedoilla olisi tuettava yhdyskuntajätevedenpuhdistamojen suorituskykyä koskevien parhaiden käytäntöjen vertailua ja vaihtoa unionin tasolla. Tietojen antamisesta yleisölle aiheutuvan hallinnollisen taakan olisi oltava kaikkina aikoina sellainen, että suhteellisuusperiaatteen noudatetaan.

(47)

Direktiivin 91/271/ETY täytäntöönpano rahoitetaan vesimaksuilla ja julkisilla määrärahoilla, mukaan lukien unionin rahoitus. Laajennetun tuottajavastuun olisi oltava sellainen, että varmistetaan tulevaisuudessa, että mikroepäpuhtauksien poiston kustannuksista vastaavat ainakin osittain asianomaiset toimialat ja että niitä täydennetään muuntyyppisellä rahoituksella. Aiemmin direktiivin 91/271/ETY täytäntöönpanoa tuettiin merkittävästi myös unionin koheesiopolitiikasta ja Horisontti 2020- ja LIFE-ohjelmista. Tämän direktiivin oikea-aikaisen ja asianmukaisen täytäntöönpanon varmistamiseksi on olennaista, että jäsenvaltiot laativat kansallisen täytäntöönpano-ohjelman, johon sisältyy pitkän aikavälin suunnitelma tarvittavista investoinneista sekä rahoitusstrategia. Kyseiset kansalliset täytäntöönpano-ohjelmat olisi raportoitava komissiolle. Hallinnollisen taakan rajoittamiseksi tätä vaatimusta ei pitäisi soveltaa jäsenvaltioihin, joissa yli 95 prosenttia taajamista täyttää tärkeimmät jäteveden käsittelyä ja keräämistä koskevat vaatimukset. Tämän direktiivin täytäntöönpanon jatkamiseksi komission olisi huomioitava jäsenvaltioiden ilmoittamat kansalliset täytäntöönpano-ohjelmat seuraavan ja sitä seuraavien monivuotisten rahoituskehysten valmistelussa ja jäsenvaltioiden olisi viipymättä perustettava edellytetty laajennettu tuottajavastuujärjestelmä.

(48)

Yhdyskuntajätevesien keräys ja käsittely on alana erityinen, koska alalla vallitsevat kytkösmarkkinat, eli asukkaat ja pienet yritykset on liitetty keräysjärjestelmään ilman, että ne voivat valita palveluntarjoajaa. Sen vuoksi on tärkeää varmistaa, että toiminnanharjoittajien keskeiset suorituskykyindikaattorit, kuten saavutettu käsittelytaso, käsittelykustannukset, käytetty ja tuotettu energia sekä tähän liittyvät kasvihuonekaasupäästöt ja hiilijalanjälki, ovat julkisesti saatavilla. Jotta yleisö saisi enemmän tietoa yhdyskuntajätevesien käsittelyn vaikutuksista, keskeiset tiedot kunkin kotitalouden vuotuisista jäteveden keräys- ja käsittelykustannuksista olisi esitettävä vähintään yli 10 000 avl:n taajamissa ja mieluiten myös yli 1 000 avl:n taajamissa helposti saavutettavassa muodossa, esimerkiksi laskuissa, ja muiden yksityiskohtaisten tietojen olisi oltava saatavilla käyttäjäystävällisessä muodossa verkossa toiminnanharjoittajan tai toimivaltaisen viranomaisen verkkosivustolla.

(49)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2003/4/EY (28) taataan ympäristötiedon saatavuus jäsenvaltioissa tiedon saannista, yleisön osallistumisoikeudesta päätöksentekoon sekä muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeudesta ympäristöasioissa vuonna 1998 tehdyn Yhdistyneiden kansakuntien Euroopan talouskomission yleissopimuksen (29), jäljempänä ’Århusin yleissopimus’, mukaisesti. Århusin yleissopimus sisältää laajoja velvoitteita, jotka liittyvät sekä ympäristötietojen pyyntöön perustuvaan saatavuuteen että kyseisten tietojen aktiiviseen levittämiseen. On tärkeää, että kun säädetään velvoitteesta asettaa tiedot yhdyskuntajätevesien keräämisestä ja käsittelystä yleisön saataville verkossa käyttäjäystävällisellä tavalla, tämän direktiivin tiedonsaantia ja tietojen jakamista koskevia järjestelyjä koskevilla säännöksillä täydennetään kyseistä direktiiviä eikä luoda erillistä sääntelykehystä.

(50)

Tämän direktiivin vaikuttavuus ja sen tavoite suojella kansanterveyttä unionin ympäristöpolitiikan puitteissa edellyttävät, että luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt tai tapauksen mukaan näiden asianmukaisesti perustetut organisaatiot voivat vedota tähän direktiiviin tuomioistuinkäsittelyssä ja että kansalliset tuomioistuimet voivat ottaa tämän direktiivin huomioon unionin oikeuden osana voidakseen muun muassa tarvittaessa valvoa kansallisen viranomaisen päätöksiä. Euroopan unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan jäsenvaltioiden tuomioistuinten tehtävänä on Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 4 artiklan 3 kohdassa vahvistetun vilpittömän yhteistyön periaatteen mukaisesti varmistaa unionin oikeuden mukaisten yksilön oikeuksien oikeussuoja. Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 19 artiklan 1 kohdassa asetetaan jäsenvaltioille velvollisuus säätää tarvittavista muutoksenhakukeinoista tehokkaan oikeussuojan takaamiseksi unionin oikeuteen kuuluvilla aloilla. Tämä olisi tehtävä kansallisten sääntöjen mukaisesti poistamatta korvausta koskevan säännöksen tehokasta vaikutusta. Lisäksi Århusin yleissopimuksen mukaisesti niillä yleisön jäsenillä, joita asia koskee, olisi oltava muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeus, joka on riittävä suojelemaan yksilön oikeutta elää terveytensä ja hyvinvointinsa kannalta riittävän laadukkaassa ympäristössä.

(51)

Jotta tätä direktiiviä voidaan mukauttaa tieteen ja tekniikan kehitykseen, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä SEUT 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia säädöksiä, joilla muutetaan liitteiden tiettyjä osia siltä osin kuin on kyse seurannan mukauttamisesta viimeisimmän kehityksen mukaisiin seurantamenetelmiin, mukaan lukien digitaalisten välineiden käyttämisen optimoimiseksi ja muussa unionin lainsäädännössä käytettyjen asiaankuuluvien menetelmien huomioon ottamiseksi, sekä tulosten arvioinnista ravinteiden poistoa ja mikroepäpuhtauksien poistoa koskevien vaatimusten osalta ja ennalta annettuja säännöksiä ja erityislupia, joita edellytetään teollisuus- ja laitosjätevesien johtamiseksi keräysjärjestelmiin ja yhdyskuntajätevedenpuhdistamoihin, koskevien vaatimusten osalta, sekä säädöksiä, joilla täydennetään tätä direktiiviä täsmentämällä uudelleenkäytön ja kierrätyksen yhdistetty vähimmäistavoite lietteestä ja yhdyskuntajätevedestä peräisin olevalle fosforille ottaen huomioon käytettävissä olevat teknologiat ja resurssit sekä fosforin talteenottamisen taloudellinen kannattavuus ja päivittämällä yleisölle verkossa ja kotitalouksille toimitetut tiedot. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla, ja että nämä kuulemiset toteutetaan paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa (30) vahvistettujen periaatteiden mukaisesti. Jotta voitaisiin erityisesti varmistaa tasavertainen osallistuminen delegoitujen säädösten valmisteluun, Euroopan parlamentille ja neuvostolle toimitetaan kaikki asiakirjat samaan aikaan kuin jäsenvaltioiden asiantuntijoille, ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asiantuntijoilla on järjestelmällisesti oikeus osallistua komission asiantuntijaryhmien kokouksiin, joissa valmistellaan delegoituja säädöksiä.

(52)

Jotta voidaan varmistaa tämän direktiivin yhdenmukainen täytäntöönpano, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa sellaisten kiinteistökohtaisten järjestelmien suunnittelua koskevien standardien hyväksymiseksi, jotka koskevat yksittäisten järjestelmien suunnittelua, raportoinnin muotoa ja yksittäisiä järjestelmiä koskevien tietojen yksityiskohtaisuuden vahvistamista, mikroepäpuhtauksien poiston yhteydessä käytettävän riskinarvioinnin muodon ja siinä käytettävän menetelmän vahvistamista, seuranta- ja arviointimenetelmien hyväksymiseksi mikroepäpuhtauksien poiston ja energianeutraaliustavoitteiden indikaattoreille, yhteisten edellytysten ja kriteerien vahvistamiseksi sille, millä perusteella tiettyjä tuotteita voidaan vapauttaa laajennetusta tuottajavastuusta, kokonaisvaltaisten yhdyskuntajätevesien hallintasuunnitelmien laatimista tukevien menetelmien vahvistamiseksi, esimerkiksi määriin, huleveden ylivuotojen esiintymismäärään tai hulevesien määrään perustuvien vaihtoehtoisen indikaattorien tai muiden asiaankuuluvien vaihtoehtoisten indikaattorien kehittämiseksi kuormitukseen perustuvalle kuormituksen vähentämistä koskevalle ohjeelliselle tavoitteelle ja yhdyskuntajätevesissä ja lietteessä esiintyvien mikrobilääkeresistenssin, suorien ja epäsuorien kasvihuonekaasupäästöjen ja mikromuovia koskevan näytteiden ottamisen vähimmäistiheyden ja mittaamiseen tarkoitettujen menetelmien vahvistamiseksi, vähimmäisluettelon vahvistamiseksi oleellisista epäpuhtauksista, joita todennäköisesti esiintyy yhdyskuntajätevesissä, mukaan lukien menetelmä todennäköisesti esiintyvien oleellisten epäpuhtauksien tunnistamiseksi, joidenkin epäpuhtauksien seurantaa koskevien poikkeusten uudelleen tarkastelua koskevien kriteerien vahvistamiseksi, yhdenmukaistetun menetelmän vahvistamiseksi muuttujien ”PFAS-aineet yhteensä” ja ”PFAS-aineiden summa” mittaamiseksi yhdyskuntajätevesissä sekä tämän direktiivin täytäntöönpanoa koskevien tietojen, jotka jäsenvaltioiden on toimitettava ja jotka EEA kokoaa, muodon ja esitystavan hyväksymiseksi. Tätä valtaa olisi käytettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 (31) mukaisesti.

(53)

Jäsenvaltioiden olisi säädettävä tämän direktiivin nojalla annettujen kansallisten säännösten rikkomiseen sovellettavista seuraamuksista ja toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet niiden täytäntöönpanon varmistamiseksi. Seuraamusten olisi oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia, ja niissä olisi tapauksen mukaan otettava huomioon vastuussa olevan luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön taloudellinen tilanne.

(54)

Paremmasta lainsäädännöstä tehdyn toimielinten välisen sopimuksen mukaisesti komission olisi tehtävä tästä direktiivistä arviointi tietyn ajan kuluttua päivästä, jona se saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä. Kyseisen arvioinnin olisi perustuttava tämän direktiivin täytäntöönpanon aikana saatuihin kokemuksiin ja kerättyihin tietoihin, käytettävissä oleviin WHO:n suosituksiin sekä merkityksellisiin tieteellisiin, analyyttisiin ja epidemiologisiin tietoihin. Arvioinnissa olisi kiinnitettävä erityistä huomiota seuraavia koskeviin analyyseihin: yhdyskuntajätevesien seurannassa käytettävien kansanterveyteen liittyvien muuttujien riittävyys, kansanterveyteen liittyvien muuttujien pakollisen seurannan tuoma lisäarvo, mahdollinen tarve mukauttaa laajennettua tuottajavastuuta koskevien järjestelmien piiriin kuuluvien tuotteiden luetteloa, mukaan lukien poikkeuksia koskevat edellytykset, jäsenvaltioiden tuottajille asettamien mahdollisesti erilaisten maksuosuuksien mahdolliset vaikutukset sisämarkkinoiden toimintaan, laajennettua tuottajavastuuta koskevan järjestelmän kehittämisen toteuttamiskelpoisuus ja asianmukaisuus niitä tuotteita varten, joista aiheutuu PFAS-aineita ja mikromuoveja, sekä veden uudelleenkäyttöä koskevien pakollisten kansallisten suunnitelmien, mukaan lukien kansalliset tavoitteet ja toimenpiteet, lisäarvo ja asianmukaisuus. Kyseisessä arvioinnissa olisi kiinnitettävä erityistä huomiota myös arvioon energianeutraaliuden tavoitteesta sen analysoimiseksi, kuinka teknisesti ja taloudellisesti toteuttamiskelpoista on siirtyä kohti sektorin laajempaa energia-autonomian tasoa ja mitkä ovat ympäristö- ja ilmastohyödyt, arvioon mahdollisuuksista mitata yhdyskuntajäteveden käsittelyn toimialan päästämiä suoria ja epäsuoria kasvihuonekaasupäästöjä, arvioon yhdyskuntajätevesin käsittelyn toimialan mahdollisuudesta saavuttaa ilmastoneutraalius ja siihen tarvittavasta ajasta sekä siihen, onko mahdollista ja asianmukaista asettaa unionin vähimmäistavoitteet lietteestä tai yhteiskuntajätevesistä peräisin olevan typen uudelleenkäytölle ja kierrätykselle tai molemmille.

(55)

Direktiivissä 91/271/ETY säädetään erityisistä Mayottea koskevista määräajoista, koska siitä tuli vuonna 2014 SEUT 349 artiklassa tarkoitettu unionin syrjäisimpiin alueisiin kuuluva alue. Sen vuoksi keräysjärjestelmien perustamista ja vähintään 2 000 avl:n taajamien yhdyskuntajätevesien biologista käsittelyä koskevien velvoitteiden soveltamista olisi lykättävä Mayotten osalta.

(56)

On asianmukaista huomioida Mayotten ja muiden SEUT 349 artiklassa lueteltujen unionin syrjäisimpien alueiden erityistilanne; mainitussa artiklassa määrätään erityisistä toimenpiteistä kyseisten alueiden tukemiseksi. Kyseisten alueiden yhdyskuntavesien käsittelyn osalta olisi kiinnitettävä erityistä huomiota kyseisten alueiden vaikeaan pinnanmuodostukseen ja saaristoasemaan.

(57)

Ympäristönsuojelun jatkuvuuden varmistamiseksi on tärkeää, että jäsenvaltiot säilyttävät vähintään nykyisen ravinteiden poiston tason, kunnes fosforin ja typen vähentämistä koskevia uusia vaatimuksia aletaan soveltaa. Sen vuoksi direktiivin 91/271/ETY 5 artiklaa olisi edelleen sovellettava, kunnes kyseisiä uusia vaatimuksia aletaan soveltaa.

(58)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän direktiivin tavoitteita, joita ovat ympäristön ja kansanterveyden suojelu, edistyminen kohti ilmastoneutraaliuden saavuttamista jätevesien keräys- ja käsittelytoiminnassa, sanitaation saatavuuden parantaminen sekä kansanterveyden kannalta merkityksellisten muuttujien säännöllisen seurannan varmistaminen, vaan ne voidaan toiminnan laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen kyseisten tavoitteiden saavuttamiseksi.

(59)

Velvollisuuden saattaa tämä direktiivi osaksi kansallista lainsäädäntöä olisi rajoituttava säännöksiin, joilla muutetaan direktiivin 91/271/ETY säännöksiä. Velvollisuus saattaa sisällöltään muuttumattomat säännökset osaksi kansallista lainsäädäntöä perustuu kyseiseen direktiiviin.

(60)

Tällä direktiivillä ei ole vaikutusta jäsenvaltioiden velvollisuuteen noudattaa liitteessä VII olevassa B osassa olevia määräaikoja, joiden kuluessa niiden on saatettava siinä luetellut direktiivit osaksi kansallista lainsäädäntöä,

1)

’yhdyskuntajätevedellä’ mitä tahansa seuraavista:

2)

’talousjätevedellä’ asuntojen, palvelujen ja laitosten jätevesiä, jotka ovat peräisin pääasiassa ihmisten aineenvaihdunnasta tai kotitalouksien toiminnasta tai molemmista;

3)

’teollisuus- ja laitosjätevedellä’ muuta jätevettä kuin talousjätevettä ja hulevettä, joka johdetaan kiinteistöistä, joita käytetään elinkeino-, teollisuus- tai yritystoimintaan;

4)

’taajamalla’ aluetta, jossa asukasvastinelukuna ilmaistu asutus, joko yhdistettynä yritystoimintaan tai ilman sitä, on niin tiheä, että jätevedet on kerättävä ja johdettava yhteen tai useampaan yhdyskuntajätevedenpuhdistamoon tai yhteen tai useampaan purkupaikkaan;

5)

’hulevedellä’ sade- ja sulamisvettä, jota kerätään taajamissa sekaviemäreihin tai erillisviemäreihin;

6)

’rankkasateiden aiheuttamalla ylivuodolla’ käsittelemättömän yhdyskuntajäteveden päätymistä sekaviemäreistä vastaanottaviin vesistöihin sateen, sulamisen tai järjestelmän toimintahäiriöiden seurauksena;

7)

’keräysjärjestelmällä’ yhdyskuntajätevesien keräämiseen ja johtamiseen käytettävää viemärijärjestelmää;

8)

’sekaviemärillä’ yhtä viemäriä, jota käytetään yhdyskuntajätevesien, hulevedet mukaan lukien, keräämiseen ja johtamiseen;

9)

’erillisviemärillä’ viemäriä, jota käytetään jonkin seuraavista keräämiseen ja johtamiseen erikseen:

10)

’yhdellä asukasvastineluvulla’ tai ’yhdellä avl’:llä sellaista orgaanista biologisesti hajoavaa päiväkohtaista kuormitusta, jonka viiden vuorokauden biokemiallinen hapenkulutus, jäljempänä ’BOD5-arvo’, on 60 grammaa happea vuorokaudessa;

11)

’mekaanisella käsittelyllä’ sellaista kiintoaineen laskeutusta fysikaalisin tai kemiallisin menetelmin tai molemmin taikka muuta yhdyskuntajäteveden käsittelyä, jossa laitokseen tulevan jäteveden BOD5-arvo laskee vähintään 20 prosentilla ja kiintoainepitoisuus vähintään 50 prosentilla ennen vesistöön johtamista;

12)

’biologisella käsittelyllä’ yhdyskuntajätevesien käsittelyä menetelmällä, joka sisältää yleensä biologisen käsittelyn ja jälkiselkeytyksen, tai muulla menetelmällä, jolla vähennetään biologisesti hajoavaa orgaanista ainesta yhdyskuntajätevesissä;

13)

’ravinteiden poistolla’ yhdyskuntajätevesien käsittelyä menetelmällä, jolla vähennetään typpeä tai fosforia tai molempia yhdyskuntajätevesissä;

14)

’mikroepäpuhtauksien poistolla’ yhdyskuntajätevesien käsittelyä menetelmällä, jolla vähennetään useita erilaisia mikroepäpuhtauksia yhdyskuntajätevesissä;

15)

’lietteellä’ orgaanisia ja epäorgaanisia jäämiä, joita syntyy yhdyskuntajätevesien käsittelystä yhdyskuntajätevedenpuhdistamossa, lukuun ottamatta hiekkaa, rasvaa, muita epäpuhtauksia ja esikäsittelyvaiheesta peräisin olevia muita välppäysjätteitä ja jäämiä;

16)

’rehevöitymisellä’ sellaista ravinteiden, erityisesti typpi- tai fosforiyhdisteiden tai molempien veteen rikastumista, joka kiihdyttää levien ja kehittyneempien kasvilajien kasvua ja aiheuttaa veden eliötasapainon häiriintymistä ja veden laatuvaihteluja;

17)

’mikroepäpuhtaudella’ Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1907/2006 (32) 3 artiklan 1 kohdassa määriteltyä ainetta, sen hajoamistuotteet mukaan lukien, jota esiintyy yleisesti vesiympäristössä, yhdyskuntajätevesissä tai lietteessä ja jota voidaan pitää pieninäkin pitoisuuksina vaarallisena ympäristölle tai ihmisten terveydelle asetuksen (EY) N:o 1272/2008 liitteessä I olevissa 3 ja 4 osassa vahvistettujen asiaankuuluvien kriteerien perusteella;

18)

’laimennussuhteella’ vastaanottavan vesistön viiden edeltävän vuoden keskimääräistä vuosittaista virtaamaa purkupaikan kohdalla suhteessa viiden edeltävän vuoden keskimääräiseen vuosittain pintaveteen johdetun yhdyskuntajäteveden tilavuuteen;

19)

’tuottajalla’ valmistajaa, maahantuojaa tai jakelijaa, joka saattaa tuotteita ammattimaisesti jäsenvaltion markkinoille, myös Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/83/EU (33) 2 artiklan 7 kohdassa määriteltyjen etäsopimusten perusteella;

20)

’tuottajavastuuyhteisöllä’ kansallisesti tunnustettua organisaatiota, joka on perustettu, jotta tuottajat voivat täyttää 9 ja 10 artiklan mukaiset velvoitteensa;

21)

’sanitaatiolla’ tiloja ja palveluja ihmisten virtsan ja ulosteiden turvallista, hygieenistä, varmaa ja sosiaalisesti ja kulttuurisesti hyväksyttävää hallinnointia ja hävittämistä varten sekä kuukautistuotteiden vaihtamista ja hävittämistä varten yksityisyyttä ja ihmisarvoa kunnioittaen;

22)

’mikrobilääkeresistenssillä’ mikro-organismien kykyä selviytyä tai kasvaa sellaisessa mikrobilääkepitoisuudessa, joka tavallisesti riittää estämään samaan lajiin kuuluvien mikro-organismien kasvun tai tappamaan ne;

23)

’yhteisellä terveydellä’ Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2022/2371 (34) 3 artiklan 7 alakohdassa tarkoitettua yhteistä terveyttä;

24)

’yleisöllä, jota asia koskee’ yleisöä, johon tämän direktiivin 6, 7 tai 8 artiklassa säädettyjen velvoitteiden täytäntöönpanoa koskevan päätöksen tekeminen vaikuttaa tai todennäköisesti vaikuttaa tai jonka etua se koskee; tätä määritelmää sovellettaessa katsotaan, että tällainen päätös koskee myös valtiosta riippumattomia järjestöjä, jotka edistävät ympäristön tai ihmisten terveyden suojelua ja jotka täyttävät kansallisen lainsäädännön mukaiset vaatimukset;

25)

’kantoaineella’ yhdyskuntajätevesien käsittelyssä tarvittavien bakteerien kasvualustana käytettyjä, yleensä muovista valmistettuja kaikenlaisia kappaleita;

26)

’markkinoille saattamisella’ tuotteen asettamista ensimmäistä kertaa saataville jäsenvaltion markkinoilla;

27)

’kuormituksella’ BOD5-arvo:lla mitatun orgaanisen biologisesti hajoavan aineksen määrää yhdyskuntajätevesissä asukasvastinelukuna ilmaistuna tai minkä tahansa epäpuhtauden tai ravinteen määrää ilmaistuna massayksikkönä aikaa kohti;

28)

’kiinteistökohtaisella järjestelmällä’ sanitaatiojärjestelmää, jolla kerätään, varastoidaan, käsitellään tai loppukäsitellään talousjätevettä, joka on peräisin rakennuksista tai rakennusten osista, joita ei ole liitetty keräysjärjestelmään.

a)

määritettävä ihmisryhmät, joiden saatavilla ei ole sanitaatiopalveluja tai niiden saatavuus on rajallinen, kiinnittäen erityistä huomiota haavoittuvassa asemassa oleviin ja syrjäytyneisiin ryhmiin, sekä syyt saatavuuden puuttumiseen;

b)

arvioitava vaihtoehtoja tällaisten ihmisryhmien sanitaatiopalvelujen saatavuuden parantamiseksi;

c)

kannustettava kaikkia taajamia, joiden avl on vähintään 10 000, perustamaan julkisiin tiloihin riittävä määrä saniteettitiloja, jotka ovat vapaasti ja erityisesti naisten kannalta turvallisesti käytettävissä, ja varmistettava asianmukainen yleisölle tiedottaminen kyseisistä tiloista;

d)

kannustettava kaikkien niiden taajamien, joiden avl on vähintään 5 000, toimivaltaisia viranomaisia tarjoamaan riittävästi ilmaisia sanitaatiotiloja julkisissa rakennuksissa, erityisesti hallintorakennuksissa;

e)

kannustettava tarjoamaan kaikille tarkoitettuja sanitaatiotiloja maksutta tai alhaista palvelumaksua vastaan ravintoloissa, kaupoissa ja muissa yleisölle avoimissa yksityistiloissa.