EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI (EU) 2024/3017,

annettu 27 päivänä marraskuuta 2024,

meriliikennealan onnettomuuksien tutkinnan perusperiaatteista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/18/EY muuttamisesta ja komission asetuksen (EU) N:o 1286/2011 kumoamisesta

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 100 artiklan 2 kohdan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sen jälkeen kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (1),

ovat kuulleet alueiden komiteaa,

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä (2),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2009/18/EY (3) vahvistetaan meriliikennealan onnettomuuksien tutkinnan perusperiaatteet ja säädetään meriturvallisuustutkinnan, jäljempänä ’turvallisuustutkinta’, järjestelmästä. Mainitun direktiivin soveltamisalaan kuuluvia merionnettomuuksia tutkivat jäsenvaltioihin perustetut riippumattomat tutkintaelimet, joiden tehtävänä on parantaa meriturvallisuutta ja suojella meriympäristöä, jotta voidaan ottaa oppia aiemmista kokemuksista ja ehkäistä uusia onnettomuuksia ja vaaratilanteita.

(2)	Direktiivin 2009/18/EY voimaantulon jälkeen kansainvälisessä sääntely-ympäristössä on tapahtunut muutoksia ja tekniikka on kehittynyt. Nämä muutokset ja kehitys sekä kyseisen direktiivin täytäntöönpanosta saadut kokemukset olisi otettava huomioon.

(3)	Meriympäristön suojeluun liittyvien kansainvälisten sitoumustensa mukaisesti unionin olisikin edelleen näytettävä tietä alalla, jota säännellään niin unionin kuin kansainväliselläkin tasolla.

(4)

Direktiivissä 2009/18/EY viitataan useisiin Kansainvälisen merenkulkujärjestön (IMO) antamiin oikeudellisiin välineisiin, jotka on kumottu tai joita on muutettu tai tarkistettu sen voimaantulon jälkeen. Mainitussa direktiivissä viitataan esimerkiksi IMO:n päätöslauselmalla A.849(20) 27 päivänä marraskuuta 1997 hyväksyttyyn merionnettomuuksien tai merellä sattuneiden vaaratilanteiden tutkintaa koskevaan IMO:n säännöstöön, joka on kumottu IMO:n päätöslauselmalla MSC.255(84) 16 päivänä toukokuuta 2008 hyväksytyllä merionnettomuuksien ja merellä sattuneiden vaaratilanteiden turvallisuustutkinnan kansainvälisiä normeja ja suositeltuja käytäntöjä koskevalla säännöstöllä, jäljempänä ’IMO:n onnettomuustutkintasäännöstö’, ja IMO:n päätöslauselmalla A.1075(28) 4 päivänä joulukuuta 2013 hyväksytyillä tutkijoille tarkoitetuilla onnettomuustutkintasäännöstön täytäntöönpano-ohjeilla, jäljempänä ’tutkijoille tarkoitetut IMO:n onnettomuustutkintasäännöstön täytäntöönpano-ohjeet’.

(5)	IMO:n onnettomuustutkintasäännöstössä otetaan käyttöön uusia määritelmiä, kuten ’meriturvallisuuden tutkintaviranomaisen’ määritelmä, ja toisaalta siinä poistetaan toisia käsitteitä, kuten ’vakava onnettomuus’. Nämä muutokset olisi sisällytettävä direktiiviin 2009/18/EY.

(6)

Direktiivissä 2009/18/EY viitataan myös 18 päivänä joulukuuta 2008 päivättyyn IMO:n kiertokirjeeseen MSC-MEPC.Circ.3 – merionnettomuuksista ja merellä sattuneista vaaratilanteista tehtävien ilmoitusten tarkistetut yhdenmukaiset ilmoitusmenettelyt (Reports on marine casualties and incidents, Revised harmonised reporting procedures), joka korvattiin 18 päivänä marraskuuta 2014 päivätyllä IMO:n kiertokirjeellä MSC-MEPC.3/Circ.4/Rev.1.

(7)

Tutkijoille tarkoitetuissa IMO:n onnettomuustutkintasäännöstön täytäntöönpano-ohjeissa annetaan käytännön neuvoja merionnettomuuksien ja merellä sattuneiden vaaratilanteiden järjestelmällistä tutkintaa varten, ja niiden avulla voidaan kehittää tehokkaita analyysejä ja ennaltaehkäiseviä toimia. Näillä ohjeilla korvataan komission asetuksessa (EU) N:o 1286/2011 (4) säädetyt yhteiset menettelytavat. Sen vuoksi ne olisi sisällytettävä direktiiviin 2009/18/EY ja asetus (EU) N:o 1286/2011 olisi kumottava.

(8)

Alle 15 metrin pituiset kalastusalukset eivät tällä hetkellä kuulu direktiivin 2009/18/EY soveltamisalaan. Siksi turvallisuustutkinnan suorittaminen ei ole järjestelmällistä eikä yhdenmukaista, kun osallisena on tällainen alus. Tällaiset alukset ovat alttiimpia kaatumiselle, ja on melko tavallista, että miehistön jäseniä putoaa alukselta mereen. Sen vuoksi on tarpeen suojella kyseisiä kalastusaluksia, niiden miehistöä ja ympäristöä säätämällä hyvin vakavien merionnettomuuksien, joissa on osallisena tällaisia kalastusaluksia, alustavasta arvioinnista sen määrittämiseksi, onko viranomaisten syytä aloittaa turvallisuustutkinta, ottaen huomioon muun muassa saatavilla olevat todisteet sekä se, voisivatko turvallisuustutkinnan tulokset auttaa ehkäisemään uusia merionnettomuuksia tai merellä sattuvia vaaratilanteita. Tällä toimenpiteellä odotetaan olevan merkittävä myönteinen vaikutus merellä säästyvien ihmishenkien ja vältettävien loukkaantumisten määrässä mitattuna, ja sillä suojellaan erityisesti eurooppalaisten kalastajien henkeä ja terveyttä.

(9)

Direktiivi 2009/18/EY ei estä jäsenvaltioita säätämästä kansallisia sääntöjä sellaisten merionnettomuuksien tai merellä sattuneiden vaaratilanteiden tutkimisesta, joissa on osallisena minkä tahansa tyyppinen alus, joka kuljettaa enintään kahtatoista matkustajaa tai harjoittaa muuta kaupallista toimintaa.

(10)

Eräät direktiivissä 2009/18/EY säädetyt määritelmät eivät ole selkeitä. Olisi otettava käyttöön ’kalastusaluksen pituuden’ määritelmä, etenkin sellaisia tilanteita varten, joissa kalastusaluksen pituus määrittää toimintamallin ja meriturvallisuuden tutkintaviranomaisten, jäljempänä ’turvallisuustutkintaviranomaiset’, velvollisuudet.

(11)

IMO:n onnettomuustutkintasäännöstössä viitataan tapahtumaan tai tapahtumasarjaan, joka liittyy ”välittömästi aluksen toimintaan”. Kyseisen käsitteen tulkinnassa on huomattavia eroja, minkä vuoksi sitä olisi selkeytettävä. Erot vaikuttavat turvallisuustutkintaviranomaisten toimiin erityisesti satamissa tapahtuvien onnettomuuksien, yhteisen turvallisuustutkinnan mahdollisuuksien sekä onnettomuus- ja tutkintatietojen keräämisen osalta.

(12)

IMO:n onnettomuustutkintasäännöstössä todetaan, että hyvin vakavan merionnettomuuden sattuessa on suoritettava turvallisuustutkinta. Siitä ei kuitenkaan ole ohjeita, minkä ajanjakson kuluessa kuoleman on täytynyt tapahtua onnettomuuden jälkeen, jotta kyseistä onnettomuutta pidettäisiin hyvin vakavana merionnettomuutena, joka edellyttää turvallisuustutkintaa. Siksi tällaiset ohjeet olisi annettava direktiivissä 2009/18/EY.

(13)	Turvallisuustutkintaviranomaisten olisi pyrittävä parhaansa mukaan asettamaan onnettomuusraportit ja suosituksensa asianosaisten, myös uhrien ja heidän perheidensä, saataville ennen niiden julkistamista.

(14)	Koska inhimillisten tekijöiden tutkiminen on turvallisuustutkinnassa tärkeällä sijalla, turvallisuustutkinnassa olisi otettava asianmukaisesti huomioon työ- ja elinolot aluksella sekä niiden mahdolliset vaikutukset tutkittavaan merionnettomuuteen tai merellä sattuneeseen vaaratilanteeseen.

(15)

Jäsenvaltioiden turvallisuustutkintaviranomaisten käytettävissä oleva henkilöstö- ja operatiiviset resurssit vaihtelevat suuresti, minkä vuoksi merionnettomuuksista ilmoittaminen ja niiden tutkinta on tehotonta ja epäjohdonmukaista. Sen vuoksi komission olisi Euroopan meriturvallisuusviraston, jäljempänä ’meriturvallisuusvirasto’, avustuksella tarjottava pitkälle erikoistunutta analyyttistä tukea yksittäisiin turvallisuustutkintoihin (pehmeää osaamista) sekä analyysivälineitä ja -laitteita (laitteistot). Lisäksi jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä ja keskinäistä avunantoa turvallisuustutkinnassa olisi edelleen kannustettava ja tuettava erityisesti sellaisten uusien meriturvallisuushaasteiden vuoksi, jotka liittyvät ympäristöä koskeviin, sosiaalisiin, kansanterveydellisiin ja työelämäkysymyksiin.

(16)

Meriturvallisuusviraston olisi siksi järjestettävä säännöllistä koulutusta erityisistä tekniikoista sekä uusista kehityssuuntauksista ja teknologioista, joilla saattaa olla merkitystä turvallisuustutkinnassa tulevaisuudessa. Tällaisessa koulutuksessa olisi keskityttävä muun muassa uusiutuviin ja vähähiilisiin polttoaineisiin, jotka ovat erityisen merkityksellisiä 55-valmiuspaketin kannalta, automaatioon sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2016/679 (5) vahvistettuihin yleistä tietosuojaa koskeviin sääntöihin. Näin parannetaan turvallisuutta aluksilla ja niillä työskentelevien merenkulkijoiden ja kalastajien terveyttä ja turvallisuutta.

(17)	Turvallisuustutkinnan riippumattomuus olisi varmistettava kaikissa olosuhteissa, eikä tutkintaan osallistuvilla, mukaan lukien mitkä tahansa yhteisöt, toimielimet ja virastot, niin julkiset kuin yksityiset, saisi olla eturistiriitoja.

(18)	Jäsenvaltioiden olisi tehtävä yhteistyötä, jotta voidaan varmistaa turvallisuustutkinnan yhdenmukainen suorittaminen ja auttaa turvallisuustutkintaviranomaisia kehittämään ja parantamaan turvallisuustutkintavalmiuksiaan.

(19)

Jotta voidaan mukauttaa direktiivi 2009/18/EY meriliikennealan onnettomuuksien turvallisuustutkintaan liittyvän kansainvälisen merioikeuden kehitykseen ja helpottaa tietojen keräämistä ja jakamista sekä raportointia, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, joilla muutetaan kyseisen direktiivin liitteitä. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla, ja että nämä kuulemiset toteutetaan paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa (6) vahvistettujen periaatteiden mukaisesti. Varsinkin direktiivillä 2009/18/EY perustettu pysyvä yhteistyöjärjestelmä olisi otettava mukaan näihin kuulemisiin. Jotta voitaisiin erityisesti varmistaa tasavertainen osallistuminen delegoitujen säädösten valmisteluun, Euroopan parlamentille ja neuvostolle toimitetaan kaikki asiakirjat samaan aikaan kuin jäsenvaltioiden asiantuntijoille, ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asiantuntijoilla on järjestelmällisesti oikeus osallistua komission asiantuntijaryhmien kokouksiin, joissa valmistellaan delegoituja säädöksiä.

(20)

Kun otetaan huomioon meriturvallisuusviraston direktiivin 2009/18/EY täytäntöönpanon seuraamiseksi jäsenvaltioihin tekemien vierailujen täysi sykli, komission olisi arvioitava direktiivin 2009/18/EY täytäntöönpanoa viimeistään viiden vuoden kuluttua tämän muutosdirektiivin saattamisesta osaksi kansallista lainsäädäntöä ja laadittava siitä kertomus Euroopan parlamentille ja neuvostolle. Jäsenvaltioiden olisi tehtävä yhteistyötä komission kanssa kaikkien arviointia varten tarvittavien tietojen keräämiseksi.

(21)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän direktiivin tavoitetta eli säätää meriliikennealan onnettomuuksien turvallisuustutkinnan säännöistä meriturvallisuuden parantamiseksi ja meriympäristön suojelemiseksi, vaan se voidaan toiminnan laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen kyseisen tavoitteen saavuttamiseksi.

(22)	Direktiivi 2009/18/EY olisi sen vuoksi muutettava vastaavasti,

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN DIREKTIIVIN:

1 artikla

Direktiivin 2009/18/EY muuttaminen

Muutetaan direktiivi 2009/18/EY seuraavasti:

korvataan 1 artiklan 2 kohta seuraavasti:

”2. Koska tämän direktiivin mukaisen meriturvallisuustutkinnan, jäljempänä ’turvallisuustutkinta’, tarkoituksena ei ole vastuun määrittäminen eikä syyllisyyden kohdentaminen, tutkinnan tuloksista ei pidä päätellä syyllisyyttä tai vastuuta. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että meriturvallisuuden tutkintaviranomaisilla, jäljempänä ’turvallisuustutkintaviranomaiset’, ei ole estettä raportoida tyhjentävästi merionnettomuuden tai merellä sattuneen vaaratilanteen syistä.”

;

2)	poistetaan 2 artiklan 2 kohdan d alakohta;

korvataan 3 artikla seuraavasti:

”3 artikla

Määritelmät

Tässä direktiivissä tarkoitetaan:

’IMO:n onnettomuustutkintasäännöstöllä’ IMO:n meriturvallisuuskomitean 16 päivänä toukokuuta 2008 antaman IMO:n päätöslauselman MSC.255(84) liitteenä olevan merionnettomuuksien ja merellä sattuneiden vaaratilanteiden turvallisuustutkinnan kansainvälisiä normeja ja suositeltuja käytäntöjä koskevan säännöstön ajantasaistettua toisintoa;

2.	’tutkijoille tarkoitetuilla IMO:n onnettomuustutkintasäännöstön täytäntöönpano-ohjeilla’ IMO:n yleiskokouksen 4 päivänä joulukuuta 2013 antaman IMO:n päätöslauselman A.1075(28) liitteenä olevien ohjeiden ajantasaistettua toisintoa;

seuraavat käsitteet on tulkittava IMO:n onnettomuustutkintasäännöstössä olevien määritelmien mukaisesti:

a)	’merionnettomuus’;

b)	’hyvin vakava merionnettomuus’;

c)	’merellä sattunut vaaratilanne’;

d)	’meriturvallisuustutkinta’;

e)	’meriturvallisuuden tutkintaviranomainen’;

f)	’meriturvallisuustutkinnan suorittava valtio’;

g)	’valtio, jota asia merkittävässä määrin koskee’;

h)	’vakava loukkaantuminen’;

’IMO:n ohjeilla merenkulkijoiden oikeudenmukaisesta kohtelusta merellä sattuneen onnettomuuden yhteydessä’ IMO:n oikeudellisen komitean 27 päivänä huhtikuuta 2006 antaman IMO:n päätöslauselman LEG.3(91) liitteenä olevien ohjeiden, sellaisina kuin Kansainvälisen työjärjestön hallintoneuvosto on ne 296. istunnossaan 12–16 päivänä kesäkuuta 2006 hyväksynyt, ajantasaistettua toisintoa;

5.	’ro-ro-matkustaja-aluksella’ Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2017/2110 (*1) 2 artiklan 1 alakohdassa määriteltyä ro-ro-matkustaja-alusta;

6.	’suurnopeusmatkustaja-aluksella’ direktiivin (EU) 2017/2110 2 artiklan 2 alakohdassa määriteltyä suurnopeusmatkustaja-alusta;

’matkatietojen tallentimella’, jäljempänä ’VDR’, IMO:n meriturvallisuuskomitean 22 päivänä toukokuuta 2012 antaman IMO:n päätöslauselman MSC.333(90) liitteen ajantasaistetun toisinnon, sellaisena kuin se on täydennettynä kyseisen VDR:n alukseen asentamispäivänä sovellettavilla asiaankuuluvilla IMO:n suoritusstandardeilla, 4.1 kohdassa määriteltyä matkatietojen tallenninta, sanotun kuitenkaan rajoittamatta unionin lainsäädännön soveltamista;

’yksinkertaistetulla matkatietojen tallentimella’, jäljempänä ’S-VDR’, IMO:n meriturvallisuuskomitean 17 päivänä toukokuuta 2004 antaman IMO:n päätöslauselman MSC.163(78) liitteen ajantasaistetun toisinnon, sellaisena kuin se on täydennettynä kyseisen S-VDR:n alukseen asentamispäivänä sovellettavilla asiaankuuluvilla IMO:n suoritusstandardeilla, 4.1 kohdassa määriteltyä yksinkertaistettua matkatietojen tallenninta, sanotun kuitenkaan rajoittamatta unionin lainsäädännön soveltamista;

’turvallisuussuosituksella’ mitä tahansa ehdotusta, myös rekisteröintiin ja valvontaan liittyvää ehdotusta, jonka esittää:

a)	turvallisuustutkinnan suorittavan tai sitä johtavan valtion turvallisuustutkintaviranomainen tutkinnasta saatujen tietojen perusteella; tai

b)	tapauksen mukaan komissio abstraktin tietoanalyysin ja suoritettujen turvallisuustutkintojen tulosten perusteella;

10.	’kalastusaluksen pituudella’ Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1130 (*2) 2 artiklassa tarkoitettua kalastusaluksen pituutta;

11.	’kuolemaan johtavalla vammalla’ henkilön onnettomuudessa saamaa vammaa, joka johtaa kuolemaan 30 päivän kuluessa onnettomuuspäivästä, jos asiaan liittyvät tiedot ovat saatavilla.

(*1) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2017/2110, annettu 15 päivänä marraskuuta 2017, tarkastusjärjestelmästä säännöllisen ro-ro-matkustaja-alusliikenteen ja suurnopeusmatkustaja-alusliikenteen turvallisen harjoittamisen varmistamiseksi annetun direktiivin 2009/16/EY muuttamisesta sekä neuvoston direktiivin 1999/35/EY kumoamisesta (EUVL L 315, 30.11.2017, s. 61)."

(*2) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2017/1130, annettu 14 päivänä kesäkuuta 2017, kalastusalusten ominaisuuksista (EUVL L 169, 30.6.2017, s. 1).”;"

muutetaan 4 artikla seuraavasti:

korvataan 1 kohdan a alakohta seuraavasti:

”a)

ovat riippumattomia rikostutkinnasta ja muusta rinnakkaisesta tutkinnasta, joka suoritetaan vastuun määrittämiseksi tai syyllisyyden kohdentamiseksi, ja että turvallisuustutkintaviranomaiset voivat raportoida turvallisuustutkinnan tuloksista ilman, että henkilöt, organisaatiot tai osapuolet, joihin turvallisuustutkinnan tulokset voivat vaikuttaa, antavat ohjeita tai pyrkivät puuttumaan asiaan;”

;

korvataan 2 kohdan b alakohta seuraavasti:

”b)	koordinoida omien turvallisuustutkintaviranomaistensa toimia siinä määrin kuin on tarpeen tämän direktiivin tavoitteen saavuttamiseksi.”

;

korvataan 5 ja 6 artikla seuraavasti:

”5 artikla

Tutkintavelvollisuus

1. Kunkin jäsenvaltion on varmistettava, että 8 artiklassa tarkoitettu turvallisuustutkintaviranomainen suorittaa turvallisuustutkinnan jokaisen sellaisen hyvin vakavan merionnettomuuden jälkeen,

a)	jossa on ollut osallisena kyseisen jäsenvaltion lipun alla purjehtiva alus, riippumatta siitä, missä onnettomuus on tapahtunut;

b)	joka on sattunut sen aluemerellä tai sisäisillä aluevesillä, sellaisina kuin ne määritellään UNCLOS-yleissopimuksessa, riippumatta siitä, minkä lipun alla onnettomuudessa osallisena olleet alukset purjehtivat; tai

c)	joka koskee merkittävässä määrin kyseistä jäsenvaltiota, riippumatta siitä, missä onnettomuus on tapahtunut ja minkä lipun alla onnettomuudessa osallisena olleet alukset purjehtivat.

2. Jos kyseessä on alle 15 metrin pituinen kalastusalus, turvallisuustutkintaviranomaisen on viipymättä ja viimeistään kahden kuukauden kuluttua tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta hyvin vakavasta merionnettomuudesta suoritettava alustava arviointi sen määrittämiseksi, suoritetaanko turvallisuustutkinta. Jos turvallisuustutkintaviranomainen päättää olla suorittamatta tällaista turvallisuustutkintaa, päätöksen perustelut on viipymättä ja viimeistään kahden kuukauden kuluttua hyvin vakavasta merionnettomuudesta kirjattava ja ilmoitettava 17 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

3. Päättäessään 2 kohdan mukaisesti, suoritetaanko turvallisuustutkinta, turvallisuustutkintaviranomaisen on otettava huomioon saatavilla olevat todisteet sekä se, voisivatko turvallisuustutkinnan tulokset auttaa ehkäisemään uusia merionnettomuuksia ja merellä sattuvia vaaratilanteita.

4. Jos kyseessä on merionnettomuus tai merellä sattunut vaaratilanne, joka ei kuulu 1, 2 tai 3 kohdan soveltamisalaan, turvallisuustutkintaviranomaisen on päätettävä, suoritetaanko turvallisuustutkinta.

5. Turvallisuustutkinnan suorittamisen laajuuden ja käytännön järjestelyt määrittää tutkintaa johtavan jäsenvaltion turvallisuustutkintaviranomainen yhteistyössä muiden sellaisten valtioiden vastaavien viranomaisten kanssa, joita asia merkittävässä määrin koskee, tavalla, jonka tutkintaa johtavan jäsenvaltion turvallisuustutkintaviranomainen uskoo parhaiten edistävän tämän direktiivin tavoitteen saavuttamista ja ehkäisevän uusia merionnettomuuksia ja merellä sattuvia vaaratilanteita.

6. Turvallisuustutkintaviranomaisen on turvallisuustutkintaa suorittaessaan noudatettava tutkijoille tarkoitettuja IMO:n onnettomuustutkintasäännöstön täytäntöönpano-ohjeita. Tutkijat voivat poiketa mainituista ohjeista, jos se on heidän ammatillisen harkintansa mukaan ja turvallisuustutkinnan tavoitteiden saavuttamiseksi tarpeen. Komissio voi antaa ohjeiden täytäntöönpanoa koskevia suosituksia ottaen huomioon kaikki turvallisuustutkinnoista saadut merkitykselliset kokemukset ja kuultuaan turvallisuustutkintaviranomaisia 10 artiklassa tarkoitetun pysyvän yhteistyöjärjestelmän puitteissa.

7. Päätettäessä, liittyikö aluksen ollessa rannan tuntumassa, laiturissa tai telakoituna tapahtunut merionnettomuus tai merellä sattunut vaaratilanne, jossa on ollut osallisena maissa työskenteleviä työntekijöitä tai satamatyöntekijöitä, ”välittömästi aluksen toimintaan”, mikä edellyttäisi turvallisuustutkintaa, jäsenvaltioiden on kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti kiinnitettävä erityistä huomiota aluksen rakenteen, varusteiden, menettelyjen, miehistön ja aluksen hallinnoinnista vastaavien tahojen osallisuuteen harjoitettavassa toiminnassa ja merkitykseen harjoitettavan toiminnan kannalta.

8. Turvallisuustutkinta on aloitettava viipymättä merionnettomuuden tai merellä sattuneen vaaratilanteen jälkeen ja viimeistään kahden kuukauden kuluttua onnettomuudesta tai vaaratilanteesta.

9. Jos turvallisuustutkinnan aikana tulee ilmi tai epäillään, että on tehty merenkulun turvallisuuteen kohdistuvien laittomien tekojen ehkäisemisestä 10 päivänä maaliskuuta 1988 tehdyn IMO:n yleissopimuksen ajantasaistetun toisinnon 3, 3 a, 3 b tai 3 c artiklassa tarkoitettu rikos, turvallisuustutkintaviranomaisen on kansallisen lainsäädännön mukaisesti välittömästi ilmoitettava asiasta jäsenvaltion tai jäsenvaltioiden ja mahdollisten asianomaisten kolmansien maiden merenkulun turvallisuudesta vastaaville viranomaisille.

6 artikla

Ilmoitusvelvollisuus

Jäsenvaltion on vaadittava oikeusjärjestelmänsä puitteissa, että asiasta vastaavat viranomaiset tai asianomaiset osapuolet tai molemmat ilmoittavat viipymättä sen turvallisuustutkintaviranomaiselle kaikista merionnettomuuksista ja merellä sattuneista vaaratilanteista, jotka kuuluvat tämän direktiivin soveltamisalaan.”

;

muutetaan 7 artikla seuraavasti:

korvataan 1 kohdan kolmas alakohta seuraavasti:

”Rinnakkaisten turvallisuustutkintojen suorittaminen saman merionnettomuuden tai merellä sattuneen vaaratilanteen johdosta on ehdottomasti rajoitettava vain poikkeustapauksiin. Jäsenvaltioiden on tällaisessa tapauksessa ilmoitettava komissiolle rinnakkaisten turvallisuustutkintojen suorittamisen syyt. Rinnakkaisia turvallisuustutkintoja suorittavien jäsenvaltioiden on toimittava yhteistyössä keskenään. Tutkintaan osallistuvien turvallisuustutkintaviranomaisten on etenkin annettava toisilleen oikea-aikaisesti kaikki suorittamansa turvallisuustutkinnan kuluessa kerätyt olennaiset tiedot, erityisesti voidakseen päätyä mahdollisuuksien mukaan yhteisiin johtopäätöksiin.”

;

lisätään kohta seuraavasti:

”1 a. Jäsenvaltioiden, joita asia merkittävässä määrin koskee, on turvallisuustutkinnan aikana avustettava meriturvallisuustutkintaa suorittavaa jäsenvaltiota tai suorittavia jäsenvaltioita sallimalla pääsy turvallisuustutkinnan kannalta merkityksellisiin tietoihin siinä määrin kuin se on käytännössä mahdollista. Jos sitä pidetään tarpeellisena, turvallisuustutkintaa suorittavalle tutkijalle tai suorittaville tutkijoille on myös myönnettävä pääsy sen valtion, jota asia merkittävässä määrin koskee, katsastajien, merivartioston virkamiesten, alusliikennepalvelujen tarjoajien, luotsien ja muun merenkulkuhenkilöstön hallussa oleviin tietoihin kyseisen valtion kansallisen lainsäädännön mukaisesti.”

;

korvataan 4 kohta seuraavasti:

”4. Jos ro-ro-matkustaja-alus tai suurnopeusmatkustaja-alus on osallisena merionnettomuudessa tai merellä sattuneessa vaaratilanteessa, turvallisuustutkintamenettelyn aloittaa jäsenvaltio, jonka UNCLOS-yleissopimuksen määritelmän mukaisilla aluemerellä tai sisäisillä aluevesillä onnettomuus tai vaaratilanne sattuu. Jos merionnettomuus tai merellä sattuva vaaratilanne sattuu muilla vesillä, turvallisuustutkintamenettelyn aloittaa jäsenvaltio, jossa kyseinen ro-ro-matkustaja-alus tai suurnopeusmatkustaja-alus on viimeksi käynyt. Turvallisuustutkintamenettelyn aloittanut jäsenvaltio on vastuussa turvallisuustutkinnasta ja toiminnan yhteensovittamisesta muiden sellaisten jäsenvaltioiden kanssa, joita asia merkittävässä määrin koskee, kunnes on sovittu yhteisesti, mikä kyseisistä jäsenvaltioista on tutkintaa johtava jäsenvaltio.”

;

korvataan 8 ja 9 artikla seuraavasti:

”8 artikla

Turvallisuustutkintaviranomainen

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että turvallisuustutkinta suoritetaan sellaisen puolueettoman, riippumattoman ja pysyvän turvallisuustutkintaviranomaisen vastuulla, jolla on tarvittavat valtuudet sekä riittävät välineet ja varat ja jonka tutkijoilla on asianmukainen pätevyys sekä merionnettomuuksiin ja merellä sattuviin vaaratilanteisiin liittyviä seikkoja koskeva asiantuntemus voidakseen täyttää tämän direktiivin mukaiset velvollisuutensa.

Ei ole estettä sille, että Turvallisuustutkintatutkintaviranomaiset nimittävät tilapäisesti sopivia tutkijoita, joilla on turvallisuustutkintaan osallistumiseen tarvittavaa erityisosaamista, tai käyttävät konsultteja, jotka antavat asiantuntijalausuntoja jostakin turvallisuustutkinnan osa-alueesta.

Jotta turvallisuustutkinta suoritettaisiin puolueettomasti, turvallisuustutkintaviranomaisen organisaation, oikeudellisen rakenteen ja päätöksenteon on oltava riippumaton kaikista osapuolista, joiden edut saattaisivat olla ristiriidassa sille annetun tehtävän kanssa.

Sisämaajäsenvaltioiden, joiden lipun alla ei purjehdi tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvia aluksia, on määritettävä riippumaton elin, joka toimii yhteyspisteenä tehtäessä turvallisuustutkintaa koskevaa yhteistyötä 5 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaisesti.

2. Turvallisuustutkintaviranomaisen on varmistettava, että yksittäisillä tutkijoilla on käytännön tietoja ja käytännön kokemusta niiltä aloilta, jotka liittyvät heidän tavanomaisiin tutkintatehtäviinsä. Lisäksi turvallisuustutkintaviranomaisen on varmistettava, että sopivaa asiantuntemusta saadaan tarvittaessa nopeasti käyttöön.

3. Turvallisuustutkintaviranomaiselle annettuja tehtäviä voidaan laajentaa meriturvallisuuteen liittyvien tietojen keräämiseen ja analysointiin erityisesti ennalta ehkäisevässä tarkoituksessa, sikäli kuin kyseiset toimet eivät vaikuta turvallisuustutkintaviranomaisen riippumattomuuteen eikä niihin liity vastuuta sääntelyä, hallintoa tai standardointia koskevista asioista.

4. Kunkin jäsenvaltion on oikeusjärjestelmänsä puitteissa varmistettava, että kyseisen jäsenvaltion turvallisuustutkintaviranomaisen tai muun sellaisen turvallisuustutkintaviranomaisen tutkijoille, jonka tehtäväksi se on antanut turvallisuustutkinnan, tarvittaessa yhteistyössä oikeudellisesta tutkinnasta vastaavien viranomaisten kanssa, annetaan kaikki turvallisuustutkinnan suorittamisen kannalta olennaiset tiedot ja teknologiset välineet ja että niillä on sen vuoksi oikeus

a)	päästä asianomaisille alueille tai onnettomuuspaikoille sekä aluksille, hylkyihin ja rakenteisiin, lasti, varusteet ja hylkytavara mukaan lukien;

b)	varmistaa todisteiden välitön luettelointi sekä hylyn, hylkytavaran tai muiden osien tai aineiden valvottu etsintä ja siirtäminen tutkimista tai analysointia varten;

c)	vaatia b alakohdassa tarkoitettujen seikkojen tutkimista tai analysointia ja saada tällaisen tutkimuksen tai analyysin tulokset vapaasti käyttöönsä;

d)	saada vapaasti käyttöönsä alusta, alusliikennepalvelujen tallenteita, matkaa, lastia, miehistöä tai muita henkilöitä, esineitä, asianhaaroja tai olosuhteita koskevia tietoja ja tallennettua dataa, mukaan lukien VDR:n tai S-VDR:n tiedot, sekä voitava kopioida ja käyttää niitä;

e)	saada vapaasti käyttöönsä uhrien ruumiita koskevat tutkimustulokset ja uhrien ruumiista otettuja näytteitä koskevat koetulokset;

f)	vaatia ja saada vapaasti käyttöönsä aluksen toimintaan osallistuneita tai muita asianomaisia henkilöitä koskevat tutkimustulokset ja heistä otettuja näytteitä koskevat koetulokset;

g)	haastatella todistajia ilman sellaisten henkilöiden läsnäoloa, joiden etujen voidaan katsoa haittaavan turvallisuustutkintaa;

h)	saada käyttöönsä lippuvaltion, alusten omistajien, luokituslaitosten tai muiden asianomaisten osapuolten hallussa olevat katsastuspöytäkirjat ja merkitykselliset tiedot, jos kyseiset osapuolet tai niiden edustajat ovat sijoittautuneet kyseiseen jäsenvaltioon;

i)	pyytää apua kulloistenkin valtioiden asiaankuuluvilta viranomaisilta, kuten lippu- ja satamavaltion katsastajilta, merivartioston virkamiehiltä, alusliikennepalvelun tarjoajilta, etsintä- ja pelastusyksiköiltä, luotseilta tai muulta satama- tai merenkulkuhenkilöstöltä.

5. Turvallisuustutkintaviranomaisen on voitava ryhtyä välittömästi toimiin, ilmoitettiinpa sille milloin tahansa onnettomuudesta, ja sen on saatava riittävästi resursseja tehtäviensä itsenäiseen suorittamiseen. Sen tutkijoille on annettava asema, joka takaa heille tarvittavan riippumattomuuden.

6. Turvallisuustutkintaviranomainen voi yhdistää tämän direktiivin mukaiset tehtävänsä muita tapahtumia kuin merionnettomuuksia tai merellä sattuneita vaaratilanteita koskevaan tutkintatyöhön sillä ehdolla, että tällainen turvallisuustutkinta ei vaaranna sen riippumattomuutta.

7. Kukin jäsenvaltio voi laatia ja panna täytäntöön laadunhallintajärjestelmän turvallisuustutkintaviranomaistaan varten ja ylläpitää sitä.

8. Jäljempänä 10 artiklassa tarkoitettu pysyvä yhteistyöjärjestelmä tukee turvallisuustutkintaviranomaisia ja parantaa niiden turvallisuustutkintavalmiuksia laatimalla ohjeita ja suosituksia sen varmistamiseksi, että turvallisuustutkinnat suoritetaan yhdenmukaisesti, ja tätä varten se kehittää ja panee täytäntöön vertaisarviointiohjelman.

9 artikla

Luottamuksellisuus

1. Rajoittamatta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/679 (*3) soveltamista jäsenvaltion on oikeusjärjestelmänsä puitteissa varmistettava, että seuraavia tietoja ei aseteta saataville muihin kuin turvallisuustutkintaan liittyviin tarkoituksiin, paitsi jos kyseisen jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen toteaa, että tietojen luovuttamiseen on yleisen edun kannalta pakottava syy, muun muassa jos kyseinen toimivaltainen viranomainen toteaa, että tietojen luovuttamisesta saatavat hyödyt ovat suuremmat kuin siitä mahdollisesti kyseiselle turvallisuustutkinnalle tai tuleville turvallisuustutkinnoille aiheutuvat haitalliset kansalliset ja kansainväliset vaikutukset:

a)	kaikki henkilöiden antamat lausunnot, jotka turvallisuustutkintaviranomainen hankkii turvallisuustutkinnan aikana;

b)	tiedot, joista ilmenee turvallisuustutkinnan yhteydessä todisteita esittäneiden henkilöiden henkilöllisyys;

c)	turvallisuustutkintaviranomaisen keräämät tiedot, jotka ovat luonteeltaan erityisen arkaluontoisia tai henkilökohtaisia, mukaan lukien yksittäisten henkilöiden terveyttä koskevat tiedot;

d)	myöhemmin turvallisuustutkinnan kuluessa tuotettu aineisto, kuten muistiinpanot, luonnokset ja tutkijoiden laatimat lausunnot, ja tietojen analysoinnin aikana ilmaistut mielipiteet;

e)	tiedot ja todisteet, joita muiden jäsenvaltioiden tai kolmansien maiden tutkijat ovat toimittaneet kansainvälisten standardien ja suositeltujen menettelytapojen mukaisesti, jos kyseinen toisen jäsenvaltion tai kolmannen maan turvallisuustutkintaviranomainen tätä pyytää;

f)	väliraporttien, yhteenvetoraporttien tai loppuraporttien luonnokset;

g)	kaikki viestintä aluksen toimintaan osallistuneiden henkilöiden välillä;

h)	alusliikennepalvelujen kirjalliset tai sähköiset tallenteet ja niiden litteroinnit, mukaan lukien sisäiseen käyttöön laaditut selostukset ja tulokset.

2. Turvallisuustutkinnan VDR- ja S-VDR-tallenteita ei saa asettaa saataville eikä käyttää muihin kuin turvallisuustutkintaan tai alusten turvallisuuteen liittyviin tarkoituksiin, paitsi jos tällaiset tallenteet anonymisoidaan tai luovutetaan suojattuja menettelyjä noudattaen.

3. Edellä 1 kohdassa lueteltuihin tarkoituksiin saa luovuttaa ainoastaan tietoja, jotka ovat ehdottoman välttämättömiä.

4. Jäsenvaltiot voivat päättää rajoittaa tapauksia, joissa 3 kohdassa tarkoitettu luovuttaminen voidaan tehdä, unionin oikeutta noudattaen.

(*3) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/679, annettu 27 päivänä huhtikuuta 2016, luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta (yleinen tietosuoja-asetus) (EUVL L 119, 4.5.2016, s. 1).”;"

muutetaan 10 artikla seuraavasti:

korvataan 1 kohta seuraavasti:

”1. Jäsenvaltioiden on tiiviissä yhteistyössä komission kanssa perustettava pysyvä yhteistyöjärjestelmä, jonka avulla niiden turvallisuustutkintaviranomaiset voivat tehdä keskenään yhteistyötä siinä määrin kuin se on tarpeen tämän direktiivin tavoitteiden saavuttamiseksi.”

;

muutetaan 3 kohta seuraavasti:

korvataan johdantokappale ja a alakohta seuraavasti:

”3. Pysyvässä yhteistyöjärjestelmässä turvallisuustutkintaviranomaiset sopivat erityisesti parhaista yhteistyömuodoista, jotka antavat mahdollisuuden

turvallisuustutkintaviranomaisille käyttää yhteisesti laitteistoja, laitteita ja välineitä, joita tarvitaan aluksen hylyn, laitteiden ja muiden turvallisuustutkinnan kannalta merkityksellisten esineiden tekniseen tutkimiseen, mukaan lukien tietojen kerääminen VDR:stä- tai S-VDR:stä ja muista elektroniikkalaitteista sekä näiden tietojen arviointi;”

;

ii)

korvataan h ja i alakohta seuraavasti:

”h)	edistää yhteistyötä kolmansien maiden turvallisuustutkintaviranomaisten ja merionnettomuuksia tutkivien kansainvälisten organisaatioiden kanssa tämän direktiivin piiriin kuuluvilla aloilla;

i)	antaa turvallisuustutkintoja suorittaville turvallisuustutkintaviranomaisille kaikki olennaiset tiedot.”

;

korvataan 12 artiklan 3 kohta seuraavasti:

”3. Yhteistyö, jota jäsenvaltio tekee sellaisen kolmannen maan suorittamassa turvallisuustutkinnassa, jota asia merkittävässä määrin koskee, ei vaikuta jäsenvaltion velvollisuuteen noudattaa tämän direktiivin mukaisia turvallisuustutkinnan suorittamista ja siitä raportointia koskevia vaatimuksia. Kun kolmas maa, jota asia merkittävässä määrin koskee, johtaa turvallisuustutkintaa, jossa on osallisena yksi tai useampi jäsenvaltio, kyseiset jäsenvaltiot voivat päättää olla suorittamatta rinnakkaista turvallisuustutkintaa, mikäli kolmannen maan johtamassa turvallisuustutkinnassa noudatetaan IMO:n onnettomuustutkintasäännöstöä. Tällaisissa tapauksissa 14 artiklaa ei sovelleta turvallisuustutkintaviranomaisiin.”

;

10)

korvataan 13 artiklan a alakohta seuraavasti:

”a)

säilyttämään kaikki tiedot, jotka on saatu merikartoista, laivapäiväkirjoista sekä sähköisistä ja magneettisista ääni- ja kuvatallenteista, myös VDR:stä tai S-VDR:stä ja muista elektroniikkalaitteista saadut tiedot, jotka liittyvät onnettomuutta edeltäneeseen ajanjaksoon, onnettomuusajankohtaan ja onnettomuuden jälkeiseen ajanjaksoon;”

;

11)

korvataan 14 artikla seuraavasti:

”14 artikla

Onnettomuusraportit

1. Tämän direktiivin nojalla tehdystä turvallisuustutkinnasta on julkaistava onnettomuusraportti, joka on esitettävä toimivaltaisen turvallisuustutkintaviranomaisen määrittämässä muodossa ja liitteessä I esitettyjen asiaankuuluvien jaksojen mukaisesti.

Turvallisuustutkintaviranomainen voi päättää julkaista turvallisuustutkinnasta pelkän yhteenvetoraportin, jos

a)	turvallisuustutkinta ei koske hyvin vakavaa merionnettomuutta; tai

b)	merionnettomuutta tai merellä sattunutta vaaratilannetta koskevan turvallisuustutkinnan tulokset eivät voisi auttaa ehkäisemään uusia merionnettomuuksia tai merellä sattuvia vaaratilanteita.

2. Turvallisuustutkintaviranomaisen on parhaansa mukaan pyrittävä antamaan 1 kohdassa tarkoitettu onnettomuusraportti, myös päätelmänsä ja mahdolliset suosituksensa, yleisön ja erityisesti merenkulkualan saataville 12 kuukauden kuluessa päivästä, jona merionnettomuus tai merellä sattunut vaaratilanne on tapahtunut. Jos kyseessä on hyvin vakava merionnettomuus ja lopullista onnettomuusraporttia ei pystytä laatimaan mainitussa ajassa, on julkaistava väliaikainen onnettomuusraportti 12 kuukauden kuluessa merionnettomuuden tai merellä sattuneen vaaratilanteen päivämäärästä.

3. Tutkintaa johtavan jäsenvaltion turvallisuustutkintaviranomaisen on lähetettävä komissiolle jäljennös loppuraportista tai väliraportista. Turvallisuustutkintaviranomaisen on otettava huomioon komission mahdolliset loppuraportteja koskevat tekniset huomautukset, jotka eivät vaikuta tutkinnan tulosten pääsisältöön, jotta onnettomuusraportin laatua voidaan parantaa niin, että se edistää mahdollisimman hyvin tämän direktiivin tavoitteen saavuttamista.

4. Siirretään komissiolle valta antaa 20 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä tämän direktiivin liitteessä I olevien seuraavien osien muuttamiseksi: ”2. Tosiseikat”, ”3. Tapahtumaselostus” ja ”4. Analyysi”.”

;

12)

korvataan 15 artiklan 1 ja 2 kohta seuraavasti:

”1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että ne, joille turvallisuustutkintaviranomaisten antamat turvallisuussuositukset on osoitettu, ottavat ne asianmukaisesti huomioon erityisesti uusien onnettomuuksien ehkäisemiseksi ja että suositusten pohjalta ryhdytään tarvittaessa asianmukaisiin jatkotoimiin unionin ja kansainvälisen oikeuden mukaisesti.

2. Turvallisuustutkintaviranomainen tai komissio antaa tarvittaessa turvallisuussuosituksia abstraktin tietoanalyysin ja suoritettujen turvallisuustutkintojen yleisten tulosten perusteella.”

;

13)

korvataan 16 artiklan ensimmäinen kohta seuraavasti:

”Jos turvallisuustutkintaviranomainen katsoo turvallisuustutkinnan missä tahansa vaiheessa, että uusien onnettomuuksien vaaran torjumiseksi on toteutettava kiireellisiä toimia unionin tasolla, sen on viipymättä ilmoitettava komissiolle tarpeesta antaa ennakkovaroitus, sanotun kuitenkaan vaikuttamatta sen oikeuteen antaa ennakkovaroitus.”

;

14)

muutetaan 17 artikla seuraavasti:

lisätään kohta seuraavasti:

”2 a. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava kaikki merionnettomuudet ja merellä sattuneet vaaratilanteet merionnettomuuksia koskevaan eurooppalaiseen tietojärjestelmään liitteessä II esitetyssä muodossa, ja, kun suoritetaan turvallisuustutkinta, niiden on toimitettava kyseisen turvallisuustutkinnan tuloksena saadut tiedot merionnettomuuksia koskevan eurooppalaisen tietojärjestelmän tietokantamallin mukaisesti. Jos osallisena on alle 15 metrin pituinen kalastusalus, ilmoitus vaaditaan ainoastaan hyvin vakavasta merionnettomuudesta. Jos hyvin vakavasta merionnettomuudesta, jossa on osallisena alle 15 metrin pituinen kalastusalus, ei suoriteta tutkintaa, tutkinnan tekemättä jättämisen perustelut on ilmoitettava merionnettomuuksia koskevaan eurooppalaiseen tietojärjestelmään.”

;

korvataan 3 kohta seuraavasti:

”3. Jäsenvaltioiden turvallisuustutkintaviranomaisten on ilmoitettava kaikki hyvin vakavat merionnettomuudet merionnettomuuksia koskevaan eurooppalaiseen tietojärjestelmään. Jäsenvaltiot voivat valita ja nimetä yhden tai useamman toimivaltaisen kansallisen viranomaisen, jonka tehtävänä on raportoida kaikista muista merionnettomuuksista ja merellä sattuneista vaaratilanteista. Jos komission tiedossa on merionnettomuus tai merellä sattunut vaaratilanne, se ilmoittaa siitä toimivaltaisille kansallisille viranomaisille.”

;

lisätään kohta seuraavasti:

”5. Siirretään komissiolle valta antaa 20 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla muutetaan tämän direktiivin liitettä II merionnettomuudesta tai merellä sattuneesta vaaratilanteesta ilmoitettavien tietojen luettelon ajantasaistamiseksi, jotta voidaan ottaa huomioon IMO:n tekemät muutokset IMO:n onnettomuustutkintasäännöstöön.”

;

15)

lisätään artikla seuraavasti:

”17 a artikla

Koulutus ja operatiivinen tuki

1. Komissio helpottaa meriturvallisuusviraston avustuksella ja yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa valmiuksien kehittämistä turvallisuustutkintaviranomaisten organisaatiossa ja tietojen vaihtoa turvallisuustutkintaviranomaisten kesken tarjoamalla turvallisuustutkintaviranomaisten tarpeiden perusteella säännöllistä koulutusta lainsäädännön ja teknologian uusista kehityssuuntauksista, erityisistä tekniikoista ja välineistä sekä teknologioista, jotka liittyvät aluksiin, niiden varusteisiin ja liikennöintiin.

2. Turvallisuustutkintaviranomaisten pyynnöstä ja olettaen, ettei eturistiriitoja synny, komissio antaa jäsenvaltioille operatiivista tukea turvallisuustutkinnan suorittamisessa. Tällainen tuki voi sisältää analysoinnissa käytettävien erikoisvälineiden tai -laitteiden sekä erityisasiantuntemuksen tarjoamisen edellyttäen, että tuen antaminen ei vaaranna asianomaisten turvallisuustutkintaviranomaisten riippumattomuutta.”

;

16)

korvataan 19 ja 20 artikla seuraavasti:

”19 artikla

Komiteamenettely

1. Komissiota avustaa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 2099/2002 (*4) perustettu meriturvallisuutta ja alusten aiheuttaman pilaantumisen ehkäisemistä käsittelevä komitea (COSS-komitea). Tämä komitea on Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 182/2011 (*5) tarkoitettu komitea.

2. Kun viitataan tähän kohtaan, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 5 artiklaa.

20 artikla

Siirretyn säädösvallan käyttäminen

1. Komissiolle siirrettyä valtaa antaa delegoituja säädöksiä koskevat tässä artiklassa säädetyt edellytykset.

2. Siirretään komissiolle 26 päivästä joulukuuta 2024 määräämättömäksi ajaksi 14 artiklan 4 kohdassa ja 17 artiklan 5 kohdassa tarkoitettu valta antaa delegoituja säädöksiä.

3. Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 14 artiklan 4 kohdassa ja 17 artiklan 5 kohdassa tarkoitetun säädösvallan siirron. Peruuttamispäätöksellä lopetetaan tuossa päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Peruuttaminen tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona sitä koskeva päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai jonakin myöhempänä, kyseisessä päätöksessä mainittuna päivänä. Peruuttamispäätös ei vaikuta jo voimassa olevien delegoitujen säädösten pätevyyteen.

4. Ennen kuin komissio hyväksyy delegoidun säädöksen, se kuulee kunkin jäsenvaltion nimeämiä asiantuntijoita paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa (*6) vahvistettujen periaatteiden mukaisesti.

5. Heti kun komissio on antanut delegoidun säädöksen, komissio antaa sen tiedoksi yhtäaikaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

6. Edellä olevan 14 artiklan 4 kohdan tai 17 artiklan 5 kohdan nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole kahden kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, että ne eivät vastusta säädöstä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan kahdella kuukaudella.

(*4) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 2099/2002, annettu 5 päivänä marraskuuta 2002, meriturvallisuutta ja alusten aiheuttaman pilaantumisen ehkäisemistä käsittelevän komitean (COSS-komitea) perustamisesta sekä meriturvallisuutta ja alusten aiheuttaman pilaantumisen ehkäisemistä koskevien asetusten muuttamisesta (EYVL L 324, 29.11.2002, s. 1)."

(*5) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 182/2011, annettu 16 päivänä helmikuuta 2011, yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä (EUVL L 55, 28.2.2011, s. 13)."

(*6) EUVL L 123, 12.5.2016, s. 1.”;"

17)	lisätään artikla seuraavasti: ”20 a artikla IMO:n onnettomuustutkintasäännöstön muutokset Sovelletaan IMO:n onnettomuustutkintasäännöstöön tehtyjä muutoksia, sanotun kuitenkaan rajoittamatta asetuksen (EY) N:o 2099/2002 5 artiklalla perustettua vaatimustenmukaisuuden tarkastusmenettelyä.” ;

18)

korvataan 23 artikla seuraavasti:

”23 artikla

Täytäntöönpanon arviointi

Komissio antaa viimeistään 27 päivänä kesäkuuta 2032 Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen tämän direktiivin täytäntöönpanosta ja noudattamisesta ja ehdottaa tarvittaessa kertomukseen sisältyvien suositusten perusteella lisätoimenpiteitä, joihin voi kuulua sen selvittäminen, olisiko tämän direktiivin soveltamisalaan sisällytettävä myös alle 15 metrin pituisten kalastusalusten tapauksessa pakollinen turvallisuustutkinta ja mitkä olisivat tämän sisällyttämisen vaikutukset turvallisuustutkintaviranomaisten työmäärään.”

;

19)

muutetaan liite I seuraavasti:

a)	korvataan 2.1 jakso seuraavasti: ”2.1 Alusta koskevat tiedot lippu/alusrekisteri, tunnistetiedot, pääominaisuudet, omistus ja hallinta, rakennetiedot, vähimmäismiehitys, sallittu lasti, kun on kyse kalastusaluksesta, onnettomuuden tapahtuma-ajankohtana harjoitetun kalastuksen tyyppi.” ;

korvataan 2.3 jakso seuraavasti:

”2.3 Merionnettomuutta tai merellä sattunutta vaaratilannetta koskevat tiedot

merionnettomuuden tai merellä sattuneen vaaratilanteen laji,

päivämäärä ja kellonaika,

merionnettomuuden tai merellä sattuneen vaaratilanteen sijainti ja tapahtumapaikka,

ulkoiset ja sisäiset olosuhteet,

aluksen toiminta ja matkaosuus,

paikka aluksella,

kun on kyse merionnettomuudesta tai merellä sattuneesta vaaratilanteesta, jossa oli osallisena maissa työskenteleviä työntekijöitä tai satamatyöntekijöitä, kuljetettu lasti,

inhimilliset tekijät,

seuraukset (ihmisille, alukselle, lastille, ympäristölle ja muille).”

;

20)

korvataan liitteessä II oleva 30 kohta seuraavasti:

”30.	Lastivahingot, mukaan lukien merellä kadonneet kontit.”.

2 artikla

Saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä

1. Jäsenvaltioiden on annettava ja julkaistava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset viimeistään 27 päivänä kesäkuuta 2027. Niiden on viipymättä ilmoitettava tästä komissiolle.

Kyseisissä jäsenvaltioiden antamissa säännöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne julkaistaan virallisesti. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.

2. Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä säännellyistä kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle.

3 artikla

Kumoaminen

Kumotaan asetus (EU) N:o 1286/2011 27 päivästä kesäkuuta 2027.

4 artikla

Voimaantulo

Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

5 artikla

Osoitus

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Strasbourgissa 27 päivänä marraskuuta 2024.

Euroopan parlamentin puolesta

Puheenjohtaja

R. METSOLA

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

BÓKA J.

(1) EUVL C, C/2023/875, 8.12.2023, ELI: http://data.europa.eu/eli/C/2023/875/oj.

(2) Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 10. huhtikuuta 2024, (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä), ja neuvoston päätös, tehty 18. marraskuuta 2024.

(3) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/18/EY, annettu 23 päivänä huhtikuuta 2009, meriliikennealan onnettomuuksien tutkinnan perusperiaatteista ja neuvoston direktiivin 1999/35/EY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/59/EY muuttamisesta (EUVL L 131, 28.5.2009, s. 114).

(4) Komission asetus (EU) N:o 1286/2011, annettu 9 päivänä joulukuuta 2011, merionnettomuuksien ja merellä sattuneiden vaaratilanteiden tutkintaan Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/18/EY 5 artiklan 4 kohdan mukaisesti kehitetyistä yhteisistä menettelytavoista (EUVL L 328, 10.12.2011, s. 36).

(5) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/679, annettu 27 päivänä huhtikuuta 2016, luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta (yleinen tietosuoja-asetus) (EUVL L 119, 4.5.2016, s. 1).

(6) EUVL L 123, 12.5.2016, s. 1.