(1)

Kuten Kansainvälisen työjärjestön, jäljempänä ’ILO’, pakkotyötä koskevan yleissopimuksen nro 29 vuoden 2014 pöytäkirjan, jäljempänä ’ILO:n yleissopimus nro 29’, johdanto-osassa todetaan, pakkotyö loukkaa vakavasti ihmisarvoa ja ihmisoikeuksia, edistää köyhyyden jatkumista ja on esteenä ihmisarvoisen työn saavuttamiselle kaikille. ILO julisti kaikkien pakkotyön tai pakollisen työn muotojen poistamisen perusoikeuksiin liittyväksi periaatteeksi. ILO luokittelee ILO:n yleissopimuksen nro 29, mukaan lukien vuoden 2014 täydentävä pöytäkirja yleissopimukseen nro 29 ja pakkotyön poistamista koskevan ILO:n yleissopimuksen nro 105, jäljempänä ’ILO:n yleissopimus nro 105’, ILO:n keskeisiksi yleissopimuksiksi ja antaa pakkotyön ehkäisemiseksi, poistamiseksi ja sitä koskeviksi korjaaviksi toimiksi suosituksia, kuten pakkotyötä (lisätoimenpiteet) koskeva suositus nro 203. ILO on kehittänyt useita indikaattoreita, joita käytetään pakkotyötapausten tunnistamisessa ja osoittamisessa ja joita ovat muun muassa fyysinen ja seksuaalinen vahingonteko tai niillä uhkaaminen, haavoittuvan aseman hyväksikäyttö, työ- ja elinolosuhteiden hyväksikäyttö ja liiallinen ylityö, harhaanjohtavien lupausten antaminen, liikkumisen rajoittaminen tai määräys pysytellä työpaikalla tai rajoitetulla alueella, eristäminen, velkaorjuus, palkkojen pidättäminen tai kohtuuton vähentäminen, passien ja henkilöasiakirjojen takavarikointi tai uhkaus ilmiantaa työntekijä viranomaisille, jos tämän maahanmuuttaja-asema on sääntöjenvastainen. Pakkotyö on hyvin usein kytköksissä köyhyyteen ja syrjintään. Joko työnantajien tai rekrytoijien harjoittama luotolla ja velalla manipulointi on edelleen keskeinen tekijä, jonka vuoksi haavoittuvassa asemassa olevat työntekijät jäävät loukkuun pakkotyöhön. ILO:n valvontaelinten mukaan vankilatyö, myös silloin, kun sitä tehdään yksityisille yrityksille, ei itsessään ole pakkotyötä edellyttäen, että sitä tehdään vapaaehtoisesti ja vangin hyväksi ja että se on verrattavissa vapaan työsuhteen ehtoihin. Yhdyskuntapalvelun vankeudelle vaihtoehtoisena rangaistusseuraamuksena olisi oltava aina yleisen edun mukaista, eivätkä valtiot saisi missään tapauksessa käyttää sitä väärin keinona heikentää tuomitun asemaa tai riistää häneltä hänen ihmisarvoaan. Tapauksissa, joissa työtä tai palvelua vaaditaan käyttäen hyväksi työntekijän haavoittuvaa asemaa uhkaamalla rangaistuksella, kyseisen uhkan ei tarvitse olla rangaistusseuraamus, vaan kyseessä voi olla oikeuksien tai etuuksien menetys.

(2)

Pakkotyön käyttö on yleistä maailmassa. Arvioiden mukaan vuonna 2021 pakkotyötä teki noin 27,6 miljoonaa ihmistä. Yhteiskunnan haavoittuvassa asemassa olevat ja marginalisoituneet ryhmät ovat erityisen alttiita pakkotyöhön painostamiseen. Tällaisiin ryhmiin lukeutuvat naiset, lapset, etniset vähemmistöt, vammaiset henkilöt, alempaan kastiin kuuluvat ihmiset, alkuperäis- ja heimokansat ja maahantulijat, varsinkin paperittomat maahantulijat, joiden asema on epävarma ja jotka työskentelevät epävirallisen talouden alalla. Vaikkei se olisikaan valtion määräämää, pakkotyö on usein seurausta hyvän hallintotavan puutteesta suhteessa tiettyihin talouden toimijoihin ja osoitus siitä, ettei valtio ole onnistunut panemaan täytäntöön sosiaalisia oikeuksia ja työntekijöiden oikeuksia, etenkään haavoittuvassa asemassa olevien ja marginalisoituneiden ryhmien osalta. Pakkotyön teettämistä voi tapahtua myös viranomaisten hiljaisella suostumuksella. Kaikista pakkotyötapauksista 86 prosenttia esiintyy yksityisellä sektorilla etenkin 17,3 miljoonan ihmisen pakkotyövoiman hyväksikäytön muodossa. Tässä asetuksessa vahvistettujen talouden toimijoiden velvoitteiden olisi oltava ennakoitavia ja selkeitä, jotta varmistetaan niiden kattava ja tosiasiallinen noudattaminen ja edistetään pakkotyön lopettamista.

(3)

Pakkotyön kaikkien muotojen poistaminen, mukaan lukien valtion määräämä pakkotyö, on yksi unionin ensisijaisista tavoitteista. Ihmisarvon kunnioittaminen sekä ihmisoikeuksien yleismaailmallisuus ja jakamattomuus vahvistetaan Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 21 artiklassa. Yhdistyneiden kansakuntien kestävän kehityksen tavoitteisiin sisältyvän alatavoitteen 8.7 saavuttamiseksi unionin olisi vaalittava ja edistettävä arvojaan ja edistettävä ihmisoikeuksien, erityisesti lapsen oikeuksien, suojelua. Euroopan unionin perusoikeuskirjan, jäljempänä ’perusoikeuskirja’, 5 artiklassa kielletään nimenomaisesti orjuus, maaorjuus, pakkotyö tai muu pakollinen työ ja ihmiskauppa, ja ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn eurooppalaisen yleissopimuksen 4 artiklassa määrätään, että ketään ei saa vaatia tekemään pakkotyötä tai muuta pakollista työtä. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on toistuvasti tulkinnut ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn eurooppalaisen yleissopimuksen 4 artiklaa siten, että siinä velvoitetaan jäsenvaltiot rankaisemaan ja nostamaan syyte kaikista toimista, joilla henkilö pidetään kyseisessä artiklassa tarkoitetuissa tilanteissa. Oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin, kun perusoikeuksia on rikottu, on ihmisoikeus ja keskeinen edellytys sille, että rikoksista voidaan nostaa tosiasiallisesti syytteitä. Voimassa olevassa unionin oikeudessa, Yhdistyneiden kansakuntien yrityksiä ja ihmisoikeuksia koskevissa ohjaavissa periaatteissa, Euroopan neuvoston suosituksessa ihmisoikeuksista ja liiketoiminnasta ja Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön, jäljempänä ’OECD’, toimintaohjeissa, kuten vastuullista liiketoimintaa koskevissa monikansallisten yritysten toimintaohjeissa on vahvistettu, että yritystoimintaan liittyvien ihmisoikeusloukkausten ja -rikkomusten, mukaan lukien pakkotyön, uhreilla on oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin.

(4)

Kaikki jäsenvaltiot ovat ratifioineet ILO:n pakkotyötä koskevat keskeiset yleissopimukset eli ILO:n yleissopimuksen nro 29, ILO:n yleissopimuksen nro 105 ja lapsityön pahimpia muotoja koskevan ILO:n yleissopimuksen nro 182, jäljempänä ’ILO:n yleissopimus nro 182’. Niillä on näin ollen oikeudellinen velvoite ehkäistä pakkotyön käyttöä ja lopettaa se sekä raportoida säännöllisesti ILO:lle.

(5)

Unioni pyrkii toimintapolitiikallaan ja lainsäädäntöaloitteillaan lopettamaan pakkotyön käytön ja edistämään ihmisarvoista työtä ja työntekijöiden oikeuksia maailmanlaajuisesti. Unioni edistää asianmukaisen huolellisuuden noudattamista kansainvälisten järjestöjen, kuten ILO:n, OECD:n ja Yhdistyneiden kansakuntien, vahvistamien kansainvälisten suuntaviivojen ja periaatteiden mukaisesti sen varmistamiseksi, että pakkotyötä ei esiinny unioniin sijoittautuneiden yritysten toimitusketjuissa.

(6)

Unionin kauppapolitiikalla tuetaan pakkotyön torjuntaa sekä yksipuolisissa että kahdenvälisissä kauppasuhteissa. Unionin kauppasopimusten kauppaa ja kestävää kehitystä koskeviin lukuihin sisältyy sitoumus ratifioida ja panna tehokkaasti täytäntöön ILO:n keskeiset yleissopimukset, joihin kuuluvat ILO:n yleissopimus nro 29 ja ILO:n yleissopimus nro 105, ja kauppaa ja sukupuolten tasa-arvoa koskevissa määräyksissä vahvistetaan sukupuolinäkökulma, joka on olennaisen tärkeä naisten taloudellisen voimaannuttamisen kannalta, jotta voidaan torjua sukupuolittunutta pakkotyötä. Lisäksi unionin yleisen tullietuusjärjestelmän mukaiset yksipuoliset tullietuudet voidaan peruuttaa, jos ILO:n yleissopimusta nro 29 ja ILO:n yleissopimusta nro 105 rikotaan vakavasti ja järjestelmällisesti.

(7)

Pakkotyö vaikuttaa erityisesti haavoittuvassa asemassa oleviin ja marginalisoituneisiin ryhmiin, kuten lapsiin, naisiin, maahantulijoihin, pakolaisiin tai alkuperäiskansoihin, minkä vuoksi intersektionaalinen ja sukupuolisensitiivinen lähestymistapa on olennaisen tärkeä, jotta pakkotyötä voidaan torjua tehokkaasti. Tämän asetuksen odotetaan sen vuoksi edistävän asiaa koskevien kansainvälisten sopimusten ja yleissopimusten, kuten ILO:n yleissopimuksen nro 182, naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemistä ja torjumista koskevan Euroopan neuvoston yleissopimuksen, syyskuussa 1995 annetun Pekingin julistuksen, kansainvälisen siirtolaisuuskompaktin, pakolaisten oikeusasemaa koskevan Geneven yleissopimuksen, alkuperäiskansojen oikeuksista annetun Yhdistyneiden kansakuntien julistuksen ja alkuperäis- ja heimokansoja koskevan ILO:n yleissopimuksen nro 169, tavoitteiden saavuttamista.

(8)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2011/36/EU (3) yhdenmukaistetaan ihmiskaupan, myös pakkotyön tai pakollisten palvelujen, määritelmä ja vahvistetaan säännöt vähimmäisseuraamuksista. Säännöt, joilla kielletään pakkotyöllä valmistettujen kotimaisten tai maahantuotujen tuotteiden saattaminen unionin markkinoille tai asettaminen saataville unionin markkinoilla tai tällaisten tuotteiden vienti ja velvoitetaan varmistamaan, että tällaiset tuotteet poistetaan unionin markkinoilta, jäljempänä ’pakkotyöllä valmistettujen tuotteiden kielto’, eivät saisi rajoittaa mainitun direktiivin soveltamista eivätkä etenkään lainvalvonta- ja oikeusviranomaisten toimivaltaa tutkia ihmiskauppaa, myös työvoiman hyväksikäyttöä, koskevia rikoksia ja nostaa niistä syytteitä.

(9)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2017/821 (4) edellytetään, että kyseisen asetuksen soveltamisalaan kuuluvat unionin tuojat, jotka tuovat mineraaleja tai metalleja, noudattavat huolellisuusvelvoitteita konfliktialueilta ja korkean riskin alueilta peräisin olevien mineraalien toimitusketjujen vastuullisuutta koskevien OECD:n asianmukaisen huolellisuuden ohjeiden (OECD Due Diligence Guidance for Responsible Supply Chains of Minerals from Conflict-Affected and High-Risk Areas) liitteen II ja siinä esitettyjen asianmukaista huolellisuutta koskevien suositusten mukaisesti. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseen (EU) 2023/1542 (5) sisältyy talouden toimijoiden velvoite noudattaa asianmukaista huolellisuutta toimitusketjuissaan, myös työntekijöiden oikeuksien osalta. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2023/1115 (6) edellytetään, että sen soveltamisalaan kuuluvien tiettyjen metsäkatoon ja metsien tilan heikkenemiseen liittyvien hyödykkeiden ja tuotteiden osalta noudatetaan asianmukaista huolellisuutta, myös ihmisoikeuksien osalta.

(10)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2013/34/EU (7) edellytetään jäsenvaltioiden varmistavan, että tietyt talouden toimijat julkaisevat vuosittain muita kuin taloudellisia tietoja koskevia selvityksiä, joissa ne raportoivat toimintansa vaikutuksista ympäristöön, sosiaalisiin ja työntekijöihin liittyviin seikkoihin sekä ihmisoikeuksien kunnioittamiseen, mukaan lukien pakkotyö sekä korruption ja lahjonnan torjunta. Lisäksi Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä (EU) 2022/2464 (8) yritysten kestävyysraportoinnista muutettiin kyseistä vaatimusta ottamalla käyttöön kyseisen direktiivin soveltamisalaan kuuluville yrityksille yksityiskohtaisia raportointivaatimuksia, jotka koskevat ihmisoikeuksien kunnioittamista, myös globaaleissa arvoketjuissa. Yritysten julkistamiin ihmisoikeuksia koskeviin tietoihin olisi tapauksen mukaan sisällytettävä tietoja pakkotyöstä niiden arvoketjuissa.

(11)

Maailman kauppajärjestön (WTO) jäsenenä unioni on sitoutunut edistämään sääntöihin perustuvaa, avointa monenvälistä kauppajärjestelmää. Kaikkien unionin käyttöön ottamien ja kauppaan vaikuttavien toimenpiteiden olisi oltava WTO:n sääntöjen mukaisia.

(12)

Komissio ja Euroopan ulkosuhdehallinto julkaisivat heinäkuussa 2021 ohjeet asianmukaisen huolellisuuden prosessista pakkotyön riskien ehkäisemiseksi EU:n yritysten toiminnassa ja toimitusketjuissa pakkotyön riskin torjumiseksi toiminnassaan ja toimitusketjuissaan.

(13)

Kuten komission 23 päivänä helmikuuta 2022 antamassa tiedonannossa ihmisarvoisesta työstä kaikkialla maailmassa globaalia oikeudenmukaista siirtymää ja kestävää elpymistä varten todetaan, nykyisestä toimintapolitiikasta ja lainsäädäntökehyksestä huolimatta tarvitaan lisätoimia, jotta voidaan saavuttaa tavoitteet poistaa pakkotyöllä valmistetut tuotteet unionin markkinoilta ja edistää siten edelleen pakkotyön torjuntaa maailmanlaajuisesti.

(14)

Ihmisarvoisen työn ja ihmiskeskeisen työn tulevaisuuden edistäminen, jolla varmistetaan perusperiaatteiden ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen, työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun sekä asiaankuuluvien ILO:n yleissopimusten ja pöytäkirjojen ratifioinnin ja tosiasiallisen täytäntöönpanon edistäminen, vastuullisen hallinnan vahvistaminen globaaleissa toimitusketjuissa sekä sosiaalisen suojelun saatavuus ovat unionin keskeisiä painopisteitä, jotka on vahvistettu ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevassa EU:n toimintasuunnitelmassa 2020–2024.

(15)

Euroopan parlamentti on päätöslauselmassaan 9 päivänä kesäkuuta 2022 uudesta kaupan välineestä pakkotyöllä tehtyjen tuotteiden kieltämiseksi (9), päätöslauselmassaan 17 päivänä joulukuuta 2020 uiguurien tilanteesta ja pakkotyöstä Xinjiangin uiguurien autonomisella alueella (10) ja päätöslauselmassaan 16 päivänä joulukuuta 2021 pakkotyöstä Linglongin tehtaalla ja ympäristömielenosoituksista Serbiassa (11) tuominnut jyrkästi pakkotyön ja vaatinut pakkotyöllä valmistettujen tuotteiden kieltämistä. Pakkotyöllä valmistettujen tuotteiden mahdollinen saatavuus unionin markkinoilla tai niiden vienti kolmansiin maihin ilman tehokasta mekanismia tällaisten tuotteiden kieltämiseksi tai poistamiseksi markkinoilta on sen vuoksi yleinen moraalinen huolenaihe.

(16)

Pakkotyötä koskevan unionin lainsäädäntö- ja toimintakehyksen täydentämiseksi olisi kiellettävä pakkotyöllä valmistettujen tuotteiden saattaminen unionin markkinoille ja asettaminen saataville unionin markkinoilla tai pakkotyöllä unionissa tuotettujen tai unioniin tuotujen tuotteiden vienti ja olisi varmistettava, että kyseiset tuotteet poistetaan unionin markkinoilta.

(17)

Tällä hetkellä ei ole voimassa sellaista unionin oikeutta, joka antaisi jäsenvaltioiden viranomaisille valtuudet ottaa tuote suoraan haltuun, takavarikoida se tai määrätä sen poistamisesta markkinoilta sillä perusteella, että tuote on tehty kokonaan tai osittain pakkotyöllä.

(18)

Tämän asetuksen tehokkuuden varmistamiseksi pakkotyöllä valmistettujen tuotteiden kieltoa olisi sovellettava tuotteisiin, joissa on käytetty pakkotyötä missä tahansa niiden tuotanto-, valmistus-, korjuu- tai louhintavaiheessa, mukaan lukien tällaisiin tuotteisiin liittyvä työstäminen tai käsittely. Pakkotyöllä valmistettujen tuotteiden kieltoa olisi sovellettava kaikentyyppisiin tuotteisiin, niiden komponentit mukaan lukien, alasta ja alkuperästä riippumatta ja riippumatta siitä, ovatko ne kotimaisia vai maahantuotuja tai onko ne saatettu unionin markkinoille tai asetettu saataville unionin markkinoilla tai viedäänkö niitä. Tätä asetusta ei sovelleta kuljetuspalvelujen tarjoamiseen.

(19)

Pakkotyöllä valmistettujen tuotteiden kiellolla olisi edistettävä kansainvälisiä pyrkimyksiä pakkotyön poistamiseksi. ”Pakkotyön” määritelmä olisi sen vuoksi yhdenmukaistettava ILO:n yleissopimuksessa nro 29 vahvistetun määritelmän kanssa, jonka mukaan pakkotyöllä tai pakollisella työllä tarkoitetaan kaikenlaista työtä tai palvelusta, jota jonkin rangaistuksen uhalla vaaditaan joltakin henkilöltä ja johon mainittu henkilö ei ole vapaaehtoisesti tarjoutunut, lukuun ottamatta työtä tai palvelusta, jota vaaditaan pakollista sotapalvelusta koskevan lain nojalla ja joka tarkoittaa puhtaasti sotilaallisia töitä, työtä tai palvelusta, joka kuuluu täydellisellä itsehallinnolla varustetun maan asukkaiden säännöllisiin kansalaisvelvollisuuksiin, työtä tai palvelusta, jota vaaditaan henkilöltä tuomioistuimen päätöksen nojalla, ehdolla, että tätä työtä tai palvelusta suoritetaan julkisen viranomaisen valvonnan ja tarkastuksen alla ja että mainittua henkilöä ei luovuteta yksityisille, yhtiöille tai yksityisoikeudellisille juridisille henkilöille tai aseteta heidän käytettäväkseen, työtä tai palvelusta, jota vaaditaan force majeure -tapauksissa, kuten sodan syttyessä, sellaisten onnettomuuksien sattuessa tai uhatessa, kuten tulipalon, tulvien, nälänhädän, maanjäristyksen, ankarien kulkutautien tai eläinruttojen, vahingollisten eläinten ja hyönteisten tai loiskasvien maahantulon, sekä yleensä kaikissa sellaisissa tapauksissa, jotka vaarantavat tai uhkaavat vaarantaa koko väestön tai sen osan olemassaoloa tai säännöllistä toimeentuloa, ja yhdyskunnan pienehköt työt s. o. työt, joita yhdyskunnan jäsenet suorittavat tämän yhdyskunnan välittömäksi hyödyksi ja joita täten voidaan pitää säännöllisinä yhdyskunnan jäsenille kuuluvina kansalaisvelvollisuuksina, ehdolla, että väestöllä itsellään tai sen suoranaisilla edustajilla on oikeus lausua mielipiteensä tämän työn tarpeellisuudesta.

(20)

ILO:n yleissopimuksessa nro 29 annettuun ja tässä asetuksessa käytettyyn pakkotyön määritelmään perustuvissa pakkotyötä koskevissa ILO:n indikaattoreissa ja pakkotyön käytön arviointia koskevissa ILO:n ”Hard to See, Harder to Count” -ohjeissa esitetään mahdollisen pakkotyön yleisimmät merkit, ja ne olisi otettava huomioon tämän asetuksen täytäntöönpanossa. Kyseiset indikaattorit voivat kuitenkin olla riittämättömiä valtion viranomaisten määräämän pakkotyön tunnistamiseksi, joka perustuu systeemisiin ja maailmanlaajuisiin pakkotoimiin, jotka edellyttävät täydentäviä, erityisesti niitä varten suunniteltuja indikaattoreita.

(21)

”Valtion viranomaisten määräämän pakkotyön” määritelmä olisi yhdenmukaistettava ILO:n yleissopimuksen nro 105 kanssa, jossa nimenomaisesti kielletään pakkotyön käyttö poliittisena pakko- tai kasvatuskeinona tai rangaistuksena poliittisista tai voimassa olevalle poliittiselle, sosiaaliselle tai taloudelliselle järjestelmälle aatteellisesti vastakkaisista mielipiteistä tai niiden esittämisestä. Siinä kielletään myös pakkotyön käyttö työvoiman mobilisoimiseksi ja käyttämiseksi taloudellista kehitystä edistäviin tarkoituksiin, menetelmänä työkurin ylläpitämiseksi, rangaistuksena lakkoon osallistumisesta tai rodullisiin, sosiaalisiin, kansallisiin tai uskonnollisiin syihin perustuvana syrjintämenettelynä.

(22)

Myös etämyynnin, verkkomyynti mukaan luettuna, olisi kuuluttava tämän asetuksen soveltamisalaan. Jos tuotetta tarjotaan myytäväksi verkossa tai muun etämyynnin kautta, tuotteen olisi katsottava olevan asetettu saataville markkinoilla, jos myyntitarjous on kohdennettu loppukäyttäjille unionissa. Kansainvälisen yksityisoikeuden alalla sovellettavan unionin oikeuden mukaisesti olisi tehtävä tapauskohtainen analyysi sen määrittämiseksi, onko tarjous kohdennettu loppukäyttäjille unionissa. Myyntitarjouksen olisi katsottava olevan kohdennettu loppukäyttäjille unionissa, jos asiaankuuluva talouden toimija suuntaa millä tahansa tavalla toimintaansa jäsenvaltioon. Tapauskohtaisissa analyyseissa olisi tässä yhteydessä otettava huomioon asiaankuuluvat tekijät, kuten maantieteelliset alueet, joille toimitus on mahdollista, tarjouksen tekemiseen tai tilaamiseen saatavilla olevat ja käytettävät kielet, maksuvaihtoehdot, jäsenvaltion rahayksikön käyttö tai jossakin jäsenvaltiossa rekisteröity verkkotunnus. Verkkomyynnin tapauksessa pelkästään se, että talouden toimijoiden rajapinnat tai verkkomarkkinapaikkojen tarjoajien rajapinnat ovat saatavilla jäsenvaltiossa, johon kuluttaja on sijoittautunut tai jossa kuluttajalla on kotipaikka, ei riitä. Se, että verkossa tai muun etämyynnin kautta myytäväksi tarjottavien tuotteiden katsotaan olevan asetettu saataville unionin markkinoilla, jos tarjous on kohdennettu loppukäyttäjille unionissa, antaa toimivaltaisille viranomaisille valtuudet tarkistaa tällaiset tuotteet ja toteuttaa niitä koskevat tarvittavat toimet tämän asetuksen nojalla, vaikka niitä ei vielä tosiasiallisesti ole saatettu unionin markkinoille ajankohtana, jona niitä tarjotaan myytäväksi verkossa tai muun etämyynnin kautta. Tällaisten tuotteiden olisi oltava sillä hetkellä, kun ne tosiasiallisesti saatetaan unionin markkinoille, voimassa olevan asiaa koskevan unionin oikeuden mukaisia, ja unioniin tulevien tuotteiden osalta silloin, kun ne asetetaan tullimenettelyyn ”luovutus vapaaseen liikkeeseen”. Se, että verkossa tai muun etämyynnin kautta myytäväksi tarjottavan tuotteen katsotaan olevan asetettu saataville markkinoilla, jos tarjous on kohdennettu loppukäyttäjille unionissa, ei saisi vaikuttaa unionin markkinoille tulevia tai niiltä poistuvia tuotteita koskevien sääntöjen soveltamiseen.

(23)

Tuotteiden myynnissä käytetään yhä enemmän välityspalveluja, etenkin verkkomarkkinapaikkoja. Tässä yhteydessä kaikkia tietoja, jotka liittyvät tässä asetuksessa vahvistetun pakkotyöllä valmistettujen tuotteiden kiellon vastaisten tuotteiden myyntiin, olisi pidettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2022/2065 (12) 3 artiklan h alakohdassa tarkoitettuna laittomana sisältönä, ja niihin olisi sovellettava kyseisessä asetuksessa vahvistettuja velvoitteita ja toimenpiteitä.

(24)

Komission ja jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten olisi tunnistettava pakkotyöllä valmistettujen tuotteiden kiellon rikkomiset. Toimivaltaisia viranomaisia nimittäessään jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että kyseisillä viranomaisilla on riittävät henkilö- ja taloudelliset resurssit ja että niiden henkilöstöllä on tarvittava pätevyys ja tietämys erityisesti ihmisoikeuksien, työntekijöiden oikeuksien, sukupuolten tasa-arvon, toimitusketjun hallinnan ja asianmukaisen huolellisuuden prosessien osalta. Toimivaltaisten viranomaisten olisi koordinoitava toimintaa tiiviisti kansallisten työsuojeluviranomaisten ja oikeus- ja lainvalvontaviranomaisten kanssa, mukaan lukien ihmiskaupan torjumisesta vastaavat viranomaiset, jottei vaaranneta tällaisten viranomaisten tekemiä tutkimuksia.

(25)

Komission olisi voitava pyytää apua muilta unionin toimielimiltä, elimiltä tai laitoksilta, joilla on asiaankuuluva valtuus, jotta se voi varmistaa tämän asetuksen mukaisten tehtäviensä tehokkaan toteutuksen ja etenkin tutkimusten suorittamisen. Kyseisiä tehtäviä voivat olla muun muassa toimitettujen tietojen käsittely, tukeminen tutkimustentehtäväksi antamisessa, alustavien tutkimusten ja tutkimusten suorittaminen, jäsenvaltioiden viranomaisten kanssa tehtävän ja niiden välisen yhteistyön helpottaminen, kansainvälisen yhteistyön helpottaminen, tukivälineiden kehittämisen tukeminen ja tarvittaessa tulliviranomaisten tekemän täytäntöönpanon tukeminen sekä komission tukeminen pakkotyöllä valmistettujen tuotteiden kieltämistä koskevien päätösten valmistelussa. Tämä ei vaikuta komission tehtävään tehdä johtavana toimivaltaisena viranomaisena päätöksiä pakkotyöllä valmistettujen tuotteiden markkinoille saattamisen kieltämisestä. Komission olisi käytettävä toimivaltaansa johtavana toimivaltaisena viranomaisena puolueettomasti, avoimesti ja salassapitovelvollisuutta asianmukaisesti noudattaen, ja sillä olisi oltava tarvittava asiantuntemus. Komissiolla olisi oltava keinot rahoittaa tarvittava henkilöstö ja siihen liittyvät kustannukset sille tämän asetuksen nojalla annettujen tehtävien hoitamiseksi ja rakentaa vaadittava asiantuntemus.

(26)

Toimivaltaisten viranomaisten ja komission olisi noudatettava suhteellisuusperiaatetta tämän asetuksen täytäntöönpanossa. Toimivaltaisten viranomaisten ja komission olisi varmistettava etenkin, että kaikki alustavan tutkimuksen ja tutkimuksen aikana toteutetut toimenpiteet ja toimet sekä päätöksessä vahvistetut toimenpiteet ja toimet ovat asianmukaisia ja tarpeen halutun tarkoituksen saavuttamiseksi ja että niistä ei aiheudu talouden toimijoille kohtuutonta rasitetta.

(27)

Jotta voidaan varmistaa komission ja tämän asetuksen nojalla nimettyjen toimivaltaisten viranomaisten ja muun asiaankuuluvan unionin oikeuden ja kansallisen lainsäädännön nojalla nimettyjen viranomaisten välinen yhteistyö ja niiden toimien ja päätösten johdonmukaisuus, komission ja tämän asetuksen nojalla nimettyjen toimivaltaisten viranomaisten olisi pyydettävä tarvittaessa muilta asiaankuuluvilta viranomaisilta tietoja siitä, sovelletaanko arvioinnin kohteena oleviin talouden toimijoihin pakkotyöhön liittyvää asianmukaista huolellisuutta ja noudattavatko ne sitä sovellettavan pakkotyöhön liittyviä huolellisuus- ja avoimuusvaatimuksia koskevan unionin oikeuden tai jäsenvaltioiden lainsäädännön mukaisesti. Kun toimivaltaiset viranomaiset pyytävät tietoja talouden toimijoilta, niiden olisi mahdollisuuksien mukaan noudatettava komission yhden kerran periaatetta tiivistämällä yhteistyötä ja vuoropuhelua tuotesääntelyä valvovien viranomaisten välillä. Samasta syystä tämän asetuksen nojalla nimettyjen toimivaltaisten viranomaisten olisi tarvittaessa ilmoitettava toimistaan ja päätöksistään muille asiaankuuluville viranomaisille, kuten markkinavalvontaviranomaisille.

(28)

Unionin markkinoille tulevien tai niiltä poistuvien pakkotyöllä valmistettujen tuotteiden kiellon yhdenmukainen täytäntöönpano voidaan saavuttaa ainoastaan toimivaltaisten viranomaisten, tulliviranomaisten ja komission välisen järjestelmällisen tietojenvaihdon ja yhteistyön avulla. Komission olisi tuettava tällaista tietojenvaihtoa ja yhteistyötä.

(29)

Toimivaltaisten viranomaisten olisi käytettävä täytäntöönpanoasetuksen, jonka komission olisi oltava valtuutettu antamaan tämän asetuksen nojalla, mukaisesti Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2019/1020 (13) 34 artiklassa tarkoitettua markkinavalvontaa koskevaa tieto- ja viestintäjärjestelmää, jäljempänä ’ICSMS-järjestelmä’, tutkimuksiin ja päätöksentekoprosessiin ja pakkotyöllä valmistettujen tuotteiden kiellon täytäntöönpanoon liittyviä kysymyksiä koskevien tietojen keräämiseksi, käsittelemiseksi ja tallentamiseksi jäsennellyssä muodossa. Komissiolla, toimivaltaisilla viranomaisilla ja tulliviranomaisilla olisi oltava pääsy kyseiseen järjestelmään, jotta ne voivat hoitaa tämän asetuksen mukaiset tehtävänsä. Toimivaltaiset viranomaiset voivat myös käyttää muita olemassa olevia viestintäjärjestelmiä viestintään oman jäsenvaltionsa muiden viranomaisten kanssa, jos sillä ei ole vaikutusta velvoitteeseen käyttää ICSMS-järjestelmää tämän asetuksen täytäntöönpanossa.

(30)

Unionin markkinoille tulevien tai niiltä poistuvien tuotteiden valvontaprosessin optimoimiseksi ja keventämiseksi on tarpeen sallia automaattinen tiedonsiirto ICSMS-järjestelmän ja tullijärjestelmien välillä. Olisi erotettava toisistaan kolme erilaista tiedonsiirtoa niiden kunkin käyttötarkoituksen perusteella. Ensinnäkin päätöksistä, joissa todetaan pakkotyöllä valmistettujen tuotteiden kiellon rikkominen, olisi ilmoitettava ICSMS-järjestelmästä komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2015/2447 (14) 36 artiklassa tarkoitettuun sähköiseen tullialan riskienhallintajärjestelmään, jotta tulliviranomaiset voivat käyttää niitä sellaisten tuotteiden tunnistamiseksi, joita tällainen päätös saattaa koskea, sanotun kuitenkaan vaikuttamatta tullin riskinhallintaympäristön mahdolliseen tulevaan kehitykseen. Kyseisissä ensin mainituissa tiedonsiirroissa olisi käytettävä käytettävissä olevia tullin toimintaympäristön rajapintoja. Toiseksi, jos tulliviranomaiset tunnistavat tällaisen tuotteen, tarvitaan tapausten hallintaa, jotta voidaan muun muassa siirtää tiedot keskeyttämistä koskevasta ilmoituksesta, toimivaltaisten viranomaisten ratkaisusta ja tulliviranomaisten toteuttamien toimien tuloksista. EU:n tullialan yhdennetyn palveluympäristön olisi tuettava kyseisiä toiseksi mainittuja tiedonsiirtoja ICSMS-järjestelmän ja kansallisten tullijärjestelmien välillä. Kolmanneksi tullijärjestelmät sisältävät unionin markkinoille tulevia ja niiltä poistuvia tuotteita koskevia tietoja, jotka olisivat toimivaltaisten viranomaisten tehtävien hoitamisen kannalta merkityksellisiä mutta jotka eivät ole niiden saatavilla. Sen vuoksi asiaankuuluvat tiedot olisi poimittava ja siirrettävä ICSMS-järjestelmään. Kyseisten kolmen liitännän olisi oltava pitkälle automatisoituja ja helppokäyttöisiä, jotta voidaan rajoittaa tulliviranomaisille aiheutuvaa lisärasitetta. Komissiolle olisi siirrettävä valta antaa yhteistyössä tulliviranomaisten ja toimivaltaisten viranomaisten kanssa täytäntöönpanosäädöksiä, jotka ovat tarpeen, jotta voidaan määrittää menettelysäännöt, käytännön järjestelyt ja ICSMS-järjestelmän ja tullijärjestelmien välillä siirrettävät tietoelementit sekä muut lisävaatimukset.

(31)

Komission olisi perustettava pakkotyön riskeistä ohjeellinen ja ei-tyhjentävä tietokanta, jolla tuetaan toimivaltaisten viranomaisten työtä pakkotyöllä valmistettujen tuotteiden kiellon mahdollisten rikkomisten arvioinnissa ja autetaan talouden toimijoita tunnistamaan mahdolliset pakkotyön riskit toimitusketjuissaan. Komission olisi voitava turvautua ulkopuoliseen asiantuntemukseen tietokannan kehittämisessä. Tietokannassa olisi tunnistettava pakkotyön riskit tietyillä maantieteellisillä alueilla tai tiettyjen tuotteiden tai tuoteryhmien osalta ja keskityttävä erityisesti laajalle levinneen ja äärimmäisen pakkotyön riskeihin kansainvälisiltä järjestöiltä, kuten ILO:lta ja YK:lta, ja tutkimuslaitoksilta tai akateemisilta laitoksilta saatujen luotettavien ja todennettavissa olevien tietojen perusteella. Kyseisen tietokannan olisi oltava julkisesti saatavilla pakkotyötä koskevassa yhteisessä portaalissa. Jos on luotettavaa ja todennettavissa olevaa näyttöä siitä, että tietyn maantieteellisen alueen tietyillä talouden aloilla tuotettuihin tuotteisiin liittyy suuri riski siitä, että niitä valmistetaan valtion viranomaisten määräämällä pakkotyöllä, kyseisten alueiden kyseiset alat olisi yksilöitävä tämän asetuksen nojalla perustetussa tietokannassa.

(32)

Mikroyrityksillä sekä pienillä ja keskisuurilla yrityksillä, jäljempänä ’pk-yritykset’, voi olla rajalliset resurssit ja valmiudet varmistaa, että niiden unionin markkinoille saattamissa tai unionin markkinoilla saataville asettamissa tuotteissa ei ole käytetty pakkotyötä. Komission olisi sen vuoksi annettava pakkotyöhön liittyvää asianmukaista huolellisuutta koskevat ohjeet, joissa olisi otettava huomioon myös talouden toimijoiden koko ja taloudelliset resurssit. Lisäksi komission olisi annettava ohjeita pakkotyön riski-indikaattoreista, myös siitä, miten riskit voidaan tunnistaa, ja kyseisten indikaattoreiden olisi perustuttava riippumattomiin ja todennettavissa oleviin tietoihin, mukaan lukien kansainvälisten järjestöjen, erityisesti ILO:n, raportit.

(33)

Komission olisi vältettävä pk-yrityksiin kohdistuvaa tarpeetonta hallinnollista rasitetta. Komission olisi lisäksi kehitettävä liitännäistoimenpiteitä, joilla tuetaan talouden toimijoiden ja niiden samaan toimitusketjuun kuuluvien liikekumppaneiden, erityisesti pk-yritysten, toimia. Jäsenvaltioiden olisi nimettävä pk-yrityksille tämän asetuksen soveltamiseksi yhteystahoja, joita voivat olla olemassa olevat yritys- ja ihmisoikeusneuvontapalvelut tai asianmukaiseen huolellisuuteen liittyvät yhteystahot. Pk-yritysten olisi voitava ottaa yhteyttä sen jäsenvaltion toimivaltaiseen viranomaiseen, johon ne ovat sijoittautuneet, käyttäen pakkotyötä koskevassa yhteisessä portaalissa annettuja tietoja. Niiden olisi erityisesti voitava olla yhteydessä toimivaltaiseen viranomaiseen, jonka olisi tuettava niitä koko tutkimuksen ajan. Pk-yritysten saataville olisi myös asetettava riittävät tukiresurssit verkossa selkeällä ja ymmärrettävällä tavalla.

(34)

Komission olisi annettava ohjeita siitä, miten käydä vuoropuhelua toimivaltaisten viranomaisten kanssa, jotta talouden toimijoiden, erityisesti pk-yritysten, ja muiden sidosryhmien olisi helpompi noudattaa pakkotyöllä valmistettujen tuotteiden kiellon vaatimuksia. Lisäksi komission olisi annettava ohjeita, joilla autetaan kaikkia henkilöitä tai yhteenliittymiä tietojen toimittamisessa.

(35)

Kun otetaan huomioon pakkotyöhön liittyviä kysymyksiä koskevan unionin oikeuden moninaisuus, komission olisi annettava talouden toimijoille, erityisesti pk-yrityksille, ohjeita siitä, miten unionin oikeudesta johtuvia erilaisia velvoitteita sovelletaan.

(36)

Komission olisi annettava ohjeita, jotta talouden toimijoiden ja toimivaltaisten viranomaisten olisi helpompi panna tämä asetus täytäntöön. Talouden toimijoille annettaviin ohjeisiin olisi sisällyttävä neuvoja pakkotyöhön liittyvästä asianmukaisesta huolellisuudesta, myös erityyppisiä toimittajia ja eri toimialoja varten, parhaista käytännöistä pakkotyön lopettamiseksi ja siihen liittyvien korjaavien toimien toteuttamiseksi sekä vastuullisesta liikesuhteiden katkaisemisesta. Korjaavien toimien toteuttamisella tarkoitetaan vaikutusten kohteena olevan henkilön tai henkilöiden tai yhteisöjen tilanteen palauttamista sellaiseksi, että se vastaa tai on mahdollisimman lähellä tilannetta, jossa nämä olisivat, jos pakkotyötä ei olisi tapahtunut, ja joka on oikeassa suhteessa yrityksen osallisuuteen pakkotyössä, mukaan lukien taloudellinen tai muu kuin taloudellinen korvaus, jonka yritys myöntää henkilölle tai henkilöille, johon tai joihin pakkotyö on vaikuttanut, ja tapauksen mukaan korvaus kustannuksista, joita viranomaisille on aiheutunut tarvittavista korjaavista toimenpiteistä. Toimivaltaisille viranomaisille annettavissa ohjeissa olisi keskityttävä tämän asetuksen käytännön täytäntöönpanon kannalta merkityksellisiin tietoihin. Pakkotyöhön liittyvää asianmukaista huolellisuutta koskevien ohjeiden olisi perustuttava komission ja Euroopan ulkosuhdehallinnon heinäkuussa 2021 julkaisemiin ohjeisiin, jotka koskevat asianmukaisen huolellisuuden prosessia pakkotyön riskien ehkäisemiseksi unionin yritysten toiminnassa ja toimitusketjuissa. Ohjeiden olisi oltava johdonmukaisia muiden asiaa koskevien komission ohjeiden ja asiaankuuluvien kansainvälisten järjestöjen ohjeiden kanssa. Ohjeet olisi laadittava asiaankuuluvia sidosryhmiä kuullen, ja niissä olisi tukeuduttava jäsenvaltioiden asiaankuuluvien viranomaisten kokemuksiin ja parhaisiin käytäntöihin. Riski-indikaattoreiden määrittämisessä olisi otettava huomioon kansainvälisten järjestöjen, erityisesti ILO:n, raportit sekä muut riippumattomat ja todennettavissa olevat tietolähteet.

(37)

Koska pakkotyö on maailmanlaajuinen ongelma ja globaalit toimitusketjut ovat kytköksissä toisiinsa, on tarpeen edistää pakkotyön vastaista kansainvälistä yhteistyötä, jolla myös tehostettaisiin tämän asetuksen täytäntöönpanoa. Komission olisi tehtävä tarpeen mukaan yhteistyötä ja vaihdettava tietoja kolmansien maiden viranomaisten, kansainvälisten järjestöjen ja muiden asiaankuuluvien sidosryhmien kanssa tämän asetuksen täytäntöönpanon tehostamiseksi. Kolmansien maiden, mukaan lukien maat, joissa on vastaavaa lainsäädäntöä, viranomaisten kanssa tehtävän kansainvälisen yhteistyön olisi tapahduttava jäsennellysti osana kyseisten maiden kanssa olemassa olevia vuoropuhelurakenteita tai tarvittaessa erityisiä, tapauskohtaisesti luotavia vuoropuhelurakenteita. Tähän yhteistyöhön olisi voitava sisältyä tietojen vaihtoa pakkotyön riskeistä, kuten tietokannassa yksilöidyistä riskeistä, ja tuotteiden kieltämistä koskevista päätöksistä, mutta siihen ei pitäisi sisältyä tietoja meneillään olevista tutkimuksista. Unionin edustustot voivat edistää tiedon levittämistä tästä asetuksesta ja helpottaa sitä, että asiaankuuluvat sidosryhmät antavat tietoja pakkotyön riskeistä. Kansainväliseen yhteistyöhön voi sisältyä myös yhteistyöaloitteiden ja liitännäistoimenpiteiden kehittäminen asiaankuuluvien sidosryhmien tukemiseksi niiden pyrkimyksissä poistaa pakkotyö globaaleista toimitusketjuista sekä ihmisoikeuksien edistämiselle ja suojelulle otollisen ympäristön luominen kolmansissa maissa.

(38)

Kaikkien luonnollisten henkilöiden tai oikeushenkilöiden taikka yhteenliittymien, jotka eivät ole oikeushenkilöitä, olisi voitava toimittaa tietoja toimivaltaisille viranomaisille katsoessaan, että pakkotyöllä valmistettuja tuotteita on saatettu unionin markkinoille ja asetettu saataville unionin markkinoilla, ja tällaisille henkilöille tai yhteenliittymille olisi ilmoitettava toimittamiensa tietojen arvioinnin tuloksesta. Tiedot väitetyistä rikkomisista olisi toimitettava komission perustaman keskitetyn tietojen toimituspisteen kautta ja asetettava saataville pakkotyötä koskevassa yhteisessä portaalissa. Jotta voidaan varmistaa toimitettujen tietojen helppokäyttöisuus ja standardointi, komission olisi annettava ohjeita keskitetyn tietojen toimituspisteen käytöstä ja sen olisi voitava hyväksyä täytäntöönpanosäädöksiä, joissa täsmennetään tietojen toimittamisen menettelysäännöt, mallit ja yksityiskohdat. Sellaiset toimitetut tiedot, jotka ovat ilmeisen puutteellisia tai perusteettomia tai jotka on toimitettu vilpillisessä mielessä, olisi hylättävä. Olisi otettava käyttöön riittävät toimenpiteet, joilla varmistetaan tietojen toimittamiseen tai toimitettuihin tietoihin liittyvien henkilöiden suojelu, myös vastatoimien suhteen.

(39)

Väärinkäytösten ilmoittajat voivat antaa toimivaltaisille viranomaisille uutta tietoa, joka auttaa niitä tämän asetuksen rikkomisten havaitsemisessa ja mahdollistaa toimien toteuttamisen. Jotta voidaan varmistaa, että käytössä on riittävät järjestelyt, joilla mahdollistetaan, että väärinkäytösten ilmoittajat voivat ilmoittaa toimivaltaisille viranomaisille tämän asetuksen tosiasiallisista tai mahdollisista rikkomisista, ja joilla väärinkäytösten ilmoittajia suojellaan vastatoimilta, tässä asetuksessa olisi säädettävä, että Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä (EU) 2019/1937 (15) sovelletaan tämän asetuksen rikkomisista ilmoittamiseen ja tällaisista rikkomisista ilmoittavien henkilöiden suojeluun siltä osin kuin nämä kuuluvat kyseisen direktiivin henkilölliseen soveltamisalaan.

(40)

Oikeusvarmuuden parantamiseksi direktiivin (EU) 2019/1937 sovellettavuus tämän asetuksen nojalla tämän asetuksen rikkomisia koskeviin ilmoituksiin ja tällaisista rikkomisista ilmoittavien henkilöiden suojeluun olisi otettava huomioon kyseisessä direktiivissä. Sen vuoksi direktiivin (EU) 2019/1937 liite olisi muutettava tämän mukaisesti. Jäsenvaltioiden vastuulla on varmistaa, että tämän asetuksen soveltamispäivästä alkaen kyseinen muutos otetaan huomioon kyseisen direktiivin mukaisesti hyväksytyissä toimenpiteissä, joilla kyseinen direktiivi on saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä. Kansallisten toimenpiteiden hyväksyminen ei ole kuitenkaan edellytys kyseisen direktiivin soveltamiselle tämän asetuksen rikkomisesta ilmoittamiseen tai ilmoittavien henkilöiden suojeluun.

(41)

Jotta tätä asetusta koskevat asiaankuuluvat tiedot olisivat helposti käytettävissä, komission olisi perustettava unionin tasolla yhteinen verkkoportaali, joka on yleisesti saatavilla kaikilla unionin toimielinten virallisilla kielillä.

(42)

Havaitessaan pakkotyöllä valmistettujen tuotteiden kiellon mahdollisia rikkomisia komission tai toimivaltaisten viranomaisten olisi noudatettava riskiperusteista lähestymistapaa ja arvioitava kaikki käytettävissään olevat tiedot. Jotta komissio ja toimivaltaiset viranomaiset voivat noudattaa tutkimustensa priorisoinnissa riskiperusteista lähestymistapaa, niiden olisi otettava huomioon sen tuotteen osan osuus lopputuotteesta, jonka epäillään tulleen valmistetuksi pakkotyöllä, asianomaisten tuotteiden määrä ja volyymi sekä epäillyn pakkotyön laajuus ja vakavuus, mukaan lukien se, voiko kyseessä olla valtion viranomaisten määräämä pakkotyö. Komission ja toimivaltaisten viranomaisten olisi myös otettava huomioon talouden toimijoiden koko ja taloudelliset resurssit sekä toimitusketjun monimutkaisuus ja keskityttävä mahdollisuuksien mukaan talouden toimijoihin ja tarvittaessa tavarantoimittajiin, jotka ovat lähempänä pakkotyön riskiä ja joilla on eniten vaikutusvaltaa pakkotyön ehkäisemisessä, vähentämisessä ja lopettamisessa.

(43)

Ennen tutkimuksen aloittamista johtavan toimivaltaisen viranomaisen olisi voitava pyytää lisätietoja arvioitavana olevilta talouden toimijoilta sekä myös muilta asiaankuuluvilta sidosryhmiltä, mukaan lukien henkilöt tai yhteenliittymät, jotka ovat toimittaneet asiaankuuluvia tietoja toimivaltaisille viranomaisille. Johtavan toimivaltaisen viranomaisen olisi voitava päättää, ettei se pyydä talouden toimijoilta lisätietoja, jos se katsoo tämän voivan johtaa siihen, että kyseiset talouden toimijat yrittäisivät peitellä pakkotyötä, mikä voisi vaarantaa tutkimuksen. Johtavan toimivaltaisen viranomaisen olisi aloitettava tutkimus, jos se toteaa kaikista käytettävissä olevista tiedoista tekemänsä arvioinnin tai muiden käytettävissä olevien tietojen perusteella, jos tietoja ja näyttöä ei ole ollut mahdollista kerätä tutkimuksen alustavan vaiheen aikana, että on olemassa perusteltu huoli pakkotyöllä valmistettujen tuotteiden kiellon rikkomisesta.

(44)

Pakkotyöllä valmistettujen tuotteiden kiellon tehostamiseksi toimivaltaisten viranomaisten olisi annettava talouden toimijoille kohtuullinen aika pakkotyön riskin tunnistamiseen, vähentämiseen, ehkäisemiseen ja poistamiseen ottaen huomioon muun muassa prosessin monimutkaisuus ja asiaan osallistuvien sidosryhmien määrä.

(45)

Ennen tutkimuksen aloittamista johtavan toimivaltaisen viranomaisen olisi pyydettävä arvioitavana olevilta talouden toimijoilta tietoja toimista, jotka on toteutettu pakkotyön riskien vähentämiseksi, ehkäisemiseksi, poistamiseksi tai korjaavien toimien toteuttamiseksi pakkotyötapauksissa arvioitavana olevien tuotteiden osalta niiden toiminnassa ja toimitusketjuissa. Pakkotyöhön liittyvän asianmukaisen huolellisuuden noudattamisen olisi osaltaan autettava vähentämään talouden toimijan riskiä siitä, että sen toiminnassa ja toimitusketjuissa esiintyy pakkotyötä. Asianmukaisen huolellisuuden noudattaminen asiaankuuluvan unionin oikeuden ja asiaankuuluvien kansainvälisten normien mukaisesti voi auttaa tunnistamaan pakkotyön toimitusketjussa ja puuttumaan siihen. Tämä tarkoittaa, että tutkimusta ei pitäisi aloittaa, jos johtava toimivaltainen viranomainen katsoo, että pakkotyöllä valmistettujen tuotteiden kiellon rikkomisesta ei ole perusteltua huolta tai perusteltuun huoleen johtaneita syitä ei enää ole muun muassa siksi, että pakkotyöhön liittyvää sovellettavaa lainsäädäntöä ja siihen liittyviä ohjeita, suosituksia tai muuta asianmukaista huolellisuutta sovelletaan tavalla, jolla pakkotyön riskiä vähennetään, ehkäistään ja se poistetaan.

(46)

Pyytäessään tietoja tutkimuksen aikana johtavan toimivaltaisen viranomaisen olisi mahdollisuuksien mukaan – ottaen huomioon tutkimuksen tehokas suorittaminen – priorisoitava tutkimuksen kohteena olevia talouden toimijoita, jotka osallistuvat toimitusketjun niihin vaiheisiin, jotka ovat mahdollisimman lähellä vaihetta, jossa pakkotyön riski todennäköisesti esiintyy, ja otettava huomioon talouden toimijoiden koko ja taloudelliset resurssit, asianomaisten tuotteiden määrä sekä epäillyn pakkotyön laajuus.

(47)

Johtavien toimivaltaisten viranomaisten tehtävänä olisi todeta, onko pakkotyötä käytetty jossakin markkinoille saatetun, markkinoilla saataville asetetun tai viedyn tuotteen tuotanto-, valmistus-, korjuu- tai louhintavaiheessa, mukaan lukien tuotteeseen liittyvä työstäminen tai käsittely, kaikkien tutkimuksen aikana, myös sen alustavassa vaiheessa, kerättyjen tietojen ja näytön perusteella. Jotta varmistetaan talouden toimijoiden oikeus asianmukaiseen menettelyyn, niillä olisi oltava mahdollisuus antaa puolustukseensa liittyviä tietoja toimivaltaisille viranomaisille tutkimuksen ajan. Jos vastauksena johtavan toimivaltaisen viranomaisen tietopyyntöön talouden toimija tai viranomainen ilman pätevää perustelua kieltäytyy antamasta pyydettyjä tietoja tai ei toimita niitä, antaa puutteellisia tai virheellisiä tietoja tarkoituksenaan estää tutkimus, antaa harhaanjohtavia tietoja tai muutoin vaikeuttaa tutkimusta, mukaan lukien silloin, kun on havaittu valtion viranomaisten määräämän pakkotyön riski, johtavan toimivaltaisen viranomaisen olisi voitava todeta, että pakkotyöllä valmistettujen tuotteiden kieltoa on rikottu tutkimuksen alustavan vaiheen tai tutkimuksen aikana kerättyjen muiden asiaankuuluvien ja todennettavissa olevien tietojen perusteella. Johtavan toimivaltaisen viranomaisen olisi otettava kyseiset tekijät huomioon myös tarkastellessaan uudelleen tältä pohjalta tehtyä päätöstä.

(48)

Jos johtava toimivaltainen viranomainen toteaa, että talouden toimijat ovat rikkoneet pakkotyöllä valmistettujen tuotteiden kieltoa, sen olisi viipymättä kiellettävä tällaisten tuotteiden saattaminen unionin markkinoille ja asettaminen saataville unionin markkinoilla sekä niiden vienti unionista ja vaadittava tutkimuksen kohteena olevia talouden toimijoita poistamaan jo saataville asetetut asianomaiset tuotteet unionin markkinoilta ja lahjoittamaan pilaantuvat tuotteet hyväntekeväisyystarkoituksiin tai yleisen edun mukaisiin tarkoituksiin. Jos tuotteet eivät ole pilaantuvia, talouden toimijoiden olisi kierrätettävä tällaiset tuotteet, ja jos tämä ei ole mahdollista, niiden olisi tuhottava, tehtävä käyttökelvottomiksi tai muutoin hävitettävä tuotteet unionin oikeuden kanssa yhdenmukaisen kansallisen lainsäädännön mukaisesti, mukaan lukien jätehuoltoa koskeva unionin oikeus. Erityistä huomiota olisi kuitenkin kiinnitettävä unionin kannalta strategisten tai kriittisen tärkeiden toimitusketjujen häiriöiden estämiseen ja näin ollen tuotteisiin, joiden hävittäminen vaikuttaisi sisämarkkinoiden ja tällaisten toimitusketjujen moitteettomaan toimintaan. Tällaisissa tapauksissa johtavan toimivaltaisen viranomaisen olisi poikkeuksena velvoitteesta määrätä asianomainen tuote hävitettäväksi voitava tarvittaessa määrätä, että asianomainen tuote olisi pidätettävä määrätyksi ajaksi talouden toimijoiden kustannuksella. Arvioidessaan tuotteen strategista tai kriittistä merkitystä unionille johtavan toimivaltaisen viranomaisen olisi erityisesti otettava huomioon Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2024/1735 (16) ja komission suosituksessa (EU) 2023/2113 (17) vahvistettu toimialaluettelo sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2024/1252 (18) luetellut tuotteet. Arvioidessaan sitä, onko velvoitteesta antaa hävittämismääräys asianmukaista poiketa, johtavan toimivaltaisen viranomaisen olisi otettava huomioon todennäköisyys siihen, että asianomaiset talouden toimijat noudattavat päätöksen, jossa todetaan pakkotyöllä valmistettuja tuotteita koskevan kiellon rikkominen, uudelleentarkastelun edellytyksiä johtavan viranomaisen asettamassa määräajassa. Johtavan toimivaltaisen viranomaisen asettama määräaika antaisi asianomaisille talouden toimijoille mahdollisuuden osoittaa, että ne ovat poistaneet pakkotyön asianomaisen tuotteen osalta lopettamalla sen toimitusketjussaan. Toimitusketjun muuttamista siten, että turvaudutaan eri toimittajiin, ei voida pitää keinona poistaa kyseisen päätöksen kohteena olevaan tuotteeseen liittyvä pakkotyö, sillä se johtaisi eri tuotteeseen. Jos asianomaiset talouden toimijat esittävät näyttöä, joka osoittaa niiden poistaneen pakkotyön asianomaisen tuotteen osalta, johtavan toimivaltaisen viranomaisen olisi tarkasteltava uudelleen päätöstään kieltää tällaisten tuotteiden saattaminen unionin markkinoille ja asettaminen saataville unionin markkinoilla, johtaen päätöksen peruuttamiseen, ja siten lakkautettava asianomaisten tuotteiden pidättäminen. Jos asianomaiset talouden toimijat eivät esitä tällaista näyttöä, niiden olisi noudatettava määräystä hävittää asianomaiset tuotteet sen määräajan päättymisen jälkeen, joka sisältyy päätökseen kieltää tällaisten tuotteiden saattaminen unionin markkinoille ja asettaminen saataville unionin markkinoilla, johon sisältyy määräys pidättää tuotteet määrätyksi ajaksi.

(49)

Johtavan toimivaltaisen viranomaisen olisi ilmoitettava päätöksessä, jossa todetaan pakkotyöllä valmistettuja tuotteita koskevan kiellon rikkominen, tutkimuksen tulokset ja niiden perustana olevat tiedot sekä asetettava kohtuullinen määräaika, jonka kuluessa talouden toimijoiden olisi noudatettava kyseistä päätöstä, sekä ilmoitettava tunnistetiedot tuotteesta, johon päätöstä sovelletaan. Komissiolle olisi siirrettävä valta antaa täytäntöönpanosäädöksiä, jotka ovat tarpeen, jotta voidaan täsmentää tällaisiin päätöksiin sisällytettävien tietojen yksityiskohdat. Johtavan toimivaltaisen viranomaisen päätökset olisi asetettava julkisesti saataville.

(50)

Asettaessaan kohtuullista määräaikaa pakkotyöllä valmistettuja tuotteita koskevan kiellon rikkomisesta tehdyssä päätöksessä esitettyjen määräysten noudattamiselle johtavan toimivaltaisen viranomaisen olisi otettava huomioon asianomaisten talouden toimijoiden koko ja taloudelliset resurssit.

(51)

Tehokkaan täytäntöönpanon varmistamiseksi muiden jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten olisi tunnustettava ja pantava täytäntöön toisen jäsenvaltion johtavan toimivaltaisen viranomaisen tekemät päätökset, jotka koskevat tuotteita, joilla on samat tunnistetiedot samasta toimitusketjusta, jossa on todettu pakkotyötä.

(52)

Talouden toimijoiden olisi voitava pyytää johtavia toimivaltaisia viranomaisia tarkastelemaan päätöksiä uudelleen tämän asetuksen nojalla, kun talouden toimijat ovat toimittaneet uusia olennaisia tietoja, jotka osoittavat, että unionin markkinoille saatetut tai niillä saataville asetetut tai unionin markkinoilta vietäväksi tarkoitetut tuotteet ovat pakkotyöllä valmistettuja tuotteita koskevan kiellon mukaisia. Jos talouden toimijat osoittavat, että ne ovat noudattaneet kyseistä päätöstä ja poistaneet pakkotyön toiminnastaan tai toimitusketjustaan asianomaisten tuotteiden osalta, johtavan toimivaltaisen viranomaisen olisi peruutettava päätöksensä jatkoa ajatellen. Johtavien toimivaltaisten viranomaisten tämän asetuksen mukaisiin päätöksiin olisi voitava hakea muutosta sovellettavan unionin oikeuden ja kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

(53)

Jos talouden toimijat eivät noudata johtavan toimivaltaisen viranomaisen päätöstä vahvistetun määräajan kuluessa, toimivaltaisten viranomaisten olisi varmistettava, että asianomaisten tuotteiden saattaminen unionin markkinoille, niiden asettaminen saataville unionin markkinoilla tai vienti unionin markkinoilta kielletään tai ne poistetaan unionin markkinoilta ja että kaikki asiaankuuluvien talouden toimijoiden hallussa edelleen olevat pilaantuvat tuotteet lahjoitetaan hyväntekeväisyystarkoituksiin tai yleisen edun mukaisiin tarkoituksiin. Toimivaltaisten viranomaisten olisi varmistettava, että tuotteet, jotka eivät ole pilaantuvia, kierrätetään, tai jos se ei ole mahdollista, ne tuhotaan, tehdään käyttökelvottomiksi tai muutoin hävitetään unionin oikeuden mukaisen kansallisen lainsäädännön mukaisesti, mukaan lukien jätehuoltoa ja kestävien tuotteiden ekologista suunnittelua koskeva unionin oikeus, talouden toimijoiden kustannuksella. Toimivaltaisten viranomaisten olisi mahdollisuuksien mukaan varmistettava, että kaikista käytettävissä olevista vaihtoehdoista valitulla hävittämis- tai tuhoamistavalla on vähäisin mahdollinen ympäristövaikutus. Jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten olisi vastattava päätösten täytäntöönpanosta alueellaan, komission tekemät päätökset mukaan luettuina. Sen jälkeen, kun päätöksestä on ilmoitettu ICSMS-järjestelmän kautta, kaikkien toimivaltaisten viranomaisten, joita kyseinen päätös koskee, olisi toteutettava tässä asetuksessa säädetyt asiaankuuluvat täytäntöönpanotoimet.

(54)

Vaikutus eläinten hyvinvointiin olisi otettava huomioon pantaessa täytäntöön kieltoa saattaa markkinoille ja asettaa saataville markkinoilla tai viedä pakkotyöllä valmistettuja tuotteita, jotta voidaan säästää asianomaiset eläimet vältettävissä olevalta kivulta, ahdistukselta tai kärsimykseltä. Tämä asetus ei myöskään saisi rajoittaa eläinten hyvinvointia koskevan unionin oikeuden, kuten neuvoston asetusten (EY) N:o 1/2005 (19) ja (EY) N:o 1099/2009 (20), soveltamista.

(55)

Johtavien toimivaltaisten viranomaisten päätöksistä, joissa todetaan pakkotyöllä valmistettujen tuotteiden kiellon rikkominen, olisi ilmoitettava tulliviranomaisille, joiden olisi pyrittävä yksilöimään asianomainen tuote niiden tuotteiden joukosta, jotka on ilmoitettu luovutettaviksi vapaaseen liikkeeseen tai vietäviksi. Jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten olisi oltava vastuussa pakkotyöllä valmistettujen tuotteiden kiellon yleisestä täytäntöönpanosta unionin markkinoilla sekä unionin markkinoille tulevien tai niiltä poistuvien tuotteiden osalta. Koska pakkotyö on osa valmistusprosessia eikä siitä jää mitään jälkiä tuotteeseen ja koska asetus (EU) 2019/1020 kattaa ainoastaan valmistetut tuotteet ja sen soveltamisala rajoittuu luovutukseen vapaaseen liikkeeseen, tulliviranomaiset eivät pystyisi toimimaan itsenäisesti asetuksen (EU) 2019/1020 nojalla pakkotyöllä valmistettujen tuotteiden kiellon soveltamisessa ja täytäntöönpanossa. Se, miten tarkastukset järjestetään kussakin jäsenvaltiossa, ei saisi rajoittaa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 952/2013 (21) ja sen tulliviranomaisten tarkastus- ja valvontavaltuuksia koskevien yleisten säännösten soveltamista.

(56)

Talouden toimijoiden tulliviranomaisille nykyisin toimittamat tai näiden saataville asettamat tiedot sisältävät ainoastaan yleisiä tietoja tuotteista, mutta niissä ei ole tietoa valmistajasta tai tuottajasta ja tavarantoimittajista eikä tarkempia tietoja tuotteista. Jotta tulliviranomaiset voisivat tunnistaa unionin markkinoille tulevat tai niiltä poistuvat tuotteet, jotka ovat tämän asetuksen vastaisia ja jotka olisi sen vuoksi pysäytettävä unionin ulkorajoilla, talouden toimijoiden olisi toimitettava tulliviranomaisille tiedot, joiden avulla voidaan tunnistaa tuotteet, joihin johtavan toimivaltaisen viranomaisen päätös liittyy. Kyseisiin tietoihin olisi sisällyttävä tiedot valmistajasta tai tuottajasta ja tavarantoimittajista sekä mahdolliset muut tiedot itse tuotteesta. Tätä varten komissiolle olisi siirrettävä valta antaa delegoituja säädöksiä, joissa yksilöidään tuotteet, joista tällaisia tietoja olisi toimitettava käyttämällä muun muassa tämän asetuksen nojalla perustettua tietokantaa sekä ICSMS-järjestelmään kirjattuja johtavien toimivaltaisten viranomaisten tietoja ja päätöksiä. Lisäksi komissiolle olisi siirrettävä valta antaa täytäntöönpanosäädöksiä, jotka ovat tarpeen sen täsmentämiseksi, mitä tietoja talouden toimijoiden on toimitettava tulliviranomaisille tai asetettava tulliviranomaisten saataville. Tällaisiin tietoihin olisi sisällyttävä tuotteen kuvaus, nimi tai tuotemerkki, unionin oikeuden mukaiset tuotteen tunnistamista koskevat erityisvaatimukset, kuten tuotteeseen kiinnitetty tai tuotteen pakkauksessa tai sen mukana seuraavassa asiakirjassa annettu tyyppi-, viite-, malli-, erä- tai sarjanumero tai digitaalisen tuotepassin yksilöllinen tunniste, sekä yksityiskohtaiset tiedot valmistajasta tai tuottajasta ja tavarantoimittajista, mukaan lukien kunkin nimi, toiminimi tai rekisteröity tavaramerkki, niiden yhteystiedot, niiden yksilöllinen tunnistenumero maassa, johon ne ovat sijoittautuneet, sekä niille annettu talouden toimijoiden rekisteröinti- ja tunnistenumero, jos sellainen on. Unionin tullikoodeksin tarkistuksessa harkitaan, että tullilainsäädäntöön sisällytettäisiin tiedot, jotka talouden toimijoiden on toimitettava tulliviranomaisille tai asetettava tulliviranomaisten saataville tämän asetuksen täytäntöönpanoa varten ja joiden tarkoituksena on yleisemmin lisätä toimitusketjun avoimuutta. Komission olisi annettava talouden toimijoille, erityisesti pk-yrityksille, ohjeita siitä, miten vaadittavat tiedot kerätään, ja tätä koskevaa tukea.

(57)

Tulliviranomaisten, jotka havaitsevat tuotteen, joka saattaa kuulua pakkotyöllä valmistettujen tuotteiden kiellon rikkomista koskevan johtavan toimivaltaisen viranomaisen ilmoittaman päätöksen piiriin, olisi keskeytettävä kyseisen tuotteen luovutus ja ilmoitettava siitä välittömästi toimivaltaisille viranomaisille. Toimivaltaisten viranomaisten olisi tehtävä kohtuullisen ajan kuluessa ratkaisu tulliviranomaisten niille ilmoittamasta tapauksesta joko vahvistamalla tai kieltämällä asianomaisen tuotteen kuuluminen päätöksen piiriin. Toimivaltaisten viranomaisten olisi tarvittaessa ja asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa voitava vaatia, että asianomaisen tuotteen luovutuksen keskeyttämistä jatketaan, ottaen huomioon talouden toimijalle mahdollisesti aiheutuvat vahingot. Jos toimivaltaiset viranomaiset eivät tee ratkaisua asetetussa määräajassa, tulliviranomaisten olisi luovutettava tuotteet, jos kaikki muut sovellettavat vaatimukset ja muodollisuudet täyttyvät. Tuotteen luovutusta vapaaseen liikkeeseen tai vientiin ei olisi yleisesti katsottava näytöksi siitä, että tuote on unionin oikeuden mukainen, sillä tällaiseen luovutukseen ei välttämättä sisälly täydellistä vaatimustenmukaisuuden arviointia.

(58)

Jos toimivaltaiset viranomaiset toteavat, että tuote vastaa päätöstä, jossa todetaan pakkotyöllä valmistettujen tuotteiden kiellon rikkominen, niiden olisi ilmoitettava asiasta välittömästi tulliviranomaisille, joiden olisi kiellettävä tuotteen vapaaseen liikkeeseen luovuttaminen tai vienti. Tulliviranomaisten olisi voitava toimivaltaisen viranomaisen pyynnöstä ja kyseisen toimivaltaisen viranomaisen puolesta ja vastuulla vaihtoehtoisesti takavarikoida kyseinen tuote ja asettaa se kyseisen toimivaltaisen viranomaisen käyttöön ja määräysvaltaan. Tällaisissa tapauksissa asiaankuuluvan toimivaltaisen viranomaisen olisi toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että asianomainen tuote hävitetään asianmukaisesti, kuten lahjoittamalla se hyväntekeväisyystarkoituksiin tai yleisen edun mukaisiin tarkoituksiin, kierrättämällä se tai hävittämällä se muuten unionin oikeuden mukaisen kansallisen lainsäädännön mukaisesti asianomaisen talouden toimijan kustannuksella.

(59)

Johtavan toimivaltaisen viranomaisen olisi otettava asianmukaisesti huomioon riski siitä, että talouden toimijat, jotka joko liittyvät tietokannassa oleviin tuotteisiin tai alueisiin tai joiden tuotteita on poistettu unionin markkinoilta, katkaisevat liikesuhteet, sekä sen vaikutukset työntekijöihin, joita asia koskee. Johtavan toimivaltaisen viranomaisen olisi sen vuoksi tarvittaessa tuettava talouden toimijoita pakkotyön lopettamiseen soveltuvien tehokkaiden toimenpiteiden käyttöönotossa ja toteuttamisessa. Vastuulliseen liikesuhteiden katkaisemiseen kuuluu, että noudatetaan työehtosopimuksia ja määritellään jatkotoimenpiteet.

(60)

Tulliviranomaisten olisi tapauksen mukaan määritettävä asetuksen (EU) N:o 952/2013 nojalla edellytykset, joita sovelletaan tuotteisiin niiden vapaaseen liikkeeseen luovutuksen tai viennin keskeyttämisen aikana, mukaan lukien niiden varastointi tai tuhoaminen ja hävittäminen, jos vapaaseen liikkeeseen luovutuksesta on tehty kielteinen päätös. Jos unionin markkinoille saapuvat tuotteet edellyttävät lisäjalostusta, ne asetetaan asianmukaiseen tullimenettelyyn, joka mahdollistaa tällaisen jalostuksen asetuksen (EU) N:o 952/2013 220, 254, 256, 257 ja 258 artiklan mukaisesti.

(61)

Jos pakkotyöllä valmistettujen tuotteiden kiellon soveltamiseksi on tarpeen käsitellä henkilötietoja tämän asetuksen nojalla, tällainen käsittely olisi tehtävä henkilötietojen suojaa koskevan unionin oikeuden mukaisesti. Kaikkeen pakkotyöllä valmistettujen tuotteiden kiellon nojalla suoritettavaan henkilötietojen käsittelyyn sovelletaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksia (EU) 2016/679 (22) ja (EU) 2018/1725 (23).

(62)

Jotta tämän asetuksen täytäntöönpanolle voidaan varmistaa yhdenmukaiset edellytykset, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovalta seuraavissa asioissa: menettelysäännöt ja yksityiskohtaiset järjestelyt ICSMS-järjestelmän käyttöä varten; menettelysäännöt, mallit ja yksityiskohdat tietojen toimittamiseksi pakkotyöllä valmistettujen tuotteiden unionin markkinoille saattamista tai saataville asettamista tai vientiä koskevan kiellon väitetyistä rikkomisista; komission tekemät päätökset, joissa vahvistetaan, että pakkotyöllä valmistettujen tuotteiden unionin markkinoille saattamista tai saataville asettamista tai vientiä koskevaa kieltoa on rikottu; kyseisten päätösten peruuttaminen; yksityiskohtaiset tiedot kyseisten päätösten ja johtavien toimivaltaisten viranomaisten tekemien vastaavien päätösten sisällöstä; sekä järjestelyt ja yksityiskohdat tiettyjä tuotteita tai tuoteryhmiä koskevien tiettyjen tietojen toimittamiseksi tulliviranomaisille tai saattamiseksi näiden saataville. Tätä valtaa olisi käytettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 (24) mukaisesti.

(63)

Komission olisi hyväksyttävä välittömästi sovellettavia täytäntöönpanosäädöksiä, kun tämä on tarpeen asianmukaisesti perustelluissa erittäin kiireellisissä tapauksissa, jotka liittyvät niiden päätösten peruuttamiseen, joissa vahvistetaan, että pakkotyöllä valmistettujen tuotteiden markkinoille saattamista tai saataville asettamista tai vientiä koskevaa kieltoa on rikottu.

(64)

Komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen, jäljempänä ’SEUT’, 290 artiklan mukaisesti tämän asetuksen tiettyjen, muiden kuin sen keskeisten osien täydentämiseksi tai muuttamiseksi. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla, ja että nämä kuulemiset toteutetaan paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa (25) vahvistettujen periaatteiden mukaisesti. Jotta voitaisiin erityisesti varmistaa tasavertainen osallistuminen delegoitujen säädösten valmisteluun, Euroopan parlamentille ja neuvostolle toimitetaan kaikki asiakirjat samaan aikaan kuin jäsenvaltioiden asiantuntijoille, ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asiantuntijoilla on järjestelmällisesti oikeus osallistua komission asiantuntijaryhmien kokouksiin, joissa valmistellaan delegoituja säädöksiä.

(65)

Sen varmistamiseksi, että tulliviranomaiset voivat toimia tehokkaasti, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä SEUT 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, joissa täsmennetään asianomaisen tuotteen tunnistamista koskevat lisätiedot, jotka talouden toimijoiden olisi asetettava tulliviranomaisten saataville tai toimitettava niille unionin markkinoille tulevien tai niiltä poistuvien tuotteiden osalta. Kyseisiä tietoja olisivat asianomaisen tuotteen tunnistetiedot, tiedot valmistajasta tai tuottajasta sekä tiedot tavarantoimittajista. Tulliviranomaisten on tarpeen kyetä saamaan nopeasti tietoja tietyistä tuotteista, jotka on yksilöity johtavien toimivaltaisten viranomaisten päätöksissä, jotta ne voivat toteuttaa toimia tehokkaasti ja nopeasti. Tällaisissa tapauksissa olisi annettava delegoituja säädöksiä kiireellisellä menettelyllä.

(66)

Jäsenvaltioiden olisi annettava toimivaltaisille viranomaisilleen valtuudet määrätä ja panna täytäntöön tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia seuraamuksia tapauksissa, joissa talouden toimija ei ole noudattanut päätöstä, jolla kielletään pakkotyöllä valmistettujen tuotteiden markkinoille saattaminen. Jäsenvaltioiden olisi vahvistettava päätöksen noudattamatta jättämiseen sovellettavia seuraamuksia koskevat säännöt ottaen asianmukaisesti huomioon sellaiset tekijät kuin rikkomisen vakavuus ja kesto, talouden toimijan aiemmat rikkomiset, toimivaltaisten viranomaisten kanssa tehdyn yhteistyön taso ja muut tapauksen olosuhteisiin sovellettavat mahdolliset lieventävät tai raskauttavat tekijät. Komission olisi annettava jäsenvaltioille ohjeita taloudellisten seuraamusten laskentamenetelmästä ja sovellettavista kynnysarvoista, ja pakkotyöllä valmistettuja tuotteita torjuvan unionin verkoston olisi edistettävä parhaita käytäntöjä tällaisten seuraamusten soveltamisessa.

(67)

Komission olisi arvioitava tämän asetuksen täytäntöönpanoa ja noudattamisen valvontaa ja toimitettava arvioinnista kertomus Euroopan parlamentille, neuvostolle ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle. Kertomuksessa olisi arvioitava tämän asetuksen osuutta pakkotyöllä valmistettujen tuotteiden poistamiseen unionin markkinoilta ja pakkotyön torjuntaan sekä toimivaltaisten viranomaisten väliseen yhteistyöhön ja kansainväliseen yhteistyöhön pakkotyön poistamiseksi. Kertomuksessa olisi myös arvioitava tämän asetuksen vaikutusta yrityksiin, etenkin pk-yrityksiin, ja uhreihin sekä pakkotyöllä valmistettujen tuotteiden kiellon kokonaiskustannuksia ja siitä saatua hyötyä. Lisäksi kertomuksessa olisi edelleen arvioitava tämän asetuksen yhdenmukaistamista muun asiaankuuluvan unionin oikeuden kanssa.

(68)

Tässä asetuksessa kunnioitetaan perusoikeuskirjan 41 artiklassa vahvistettua oikeutta hyvään hallintoon, johon kuuluu muun muassa jokaisen oikeus tulla kuulluksi ennen kuin häntä vastaan ryhdytään yksittäiseen toimenpiteeseen, joka vaikuttaa häneen epäedullisesti. Tähän liittyen tutkimusta suorittavan johtavan toimivaltaisen viranomaisen olisi ilmoitettava asianomaisille talouden toimijoille tutkimuksen aloittamisesta ja sen mahdollisista seurauksista. Jotta varmistetaan talouden toimijoiden oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin, niillä olisi oltava mahdollisuus antaa puolustukseensa liittyviä tietoja toimivaltaisille viranomaisille pyynnöstä koko tutkimuksen ajan. Talouden toimijoilla olisi oltava mahdollisuus pyytää johtavia toimivaltaisia viranomaisia tarkastelemaan uudelleen niitä koskevaa päätöstä toimittamalla uusia olennaisia tietoja. Jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten tekemiin päätöksiin olisi voitava hakea muutosta sovellettavassa kansallisessa lainsäädännössä säädetyn mukaisesti. Euroopan unionin tuomioistuin valvoo komission tämän asetuksen nojalla tekemiä päätöksiä SEUT 263 artiklan mukaisesti.

(69)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän asetuksen tavoitetta, eli kieltää talouden toimijoita saattamasta unionin markkinoille ja asettamasta saataville unionin markkinoilla tai viemästä unionista pakkotyöllä valmistettuja tuotteita, jotta voidaan parantaa sisämarkkinoiden toimintaa ja samalla edistää pakkotyön torjuntaa, vaan se voidaan sen laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen kyseisen tavoitteen saavuttamiseksi.

(70)

Tässä asetuksessa säädettyjen toimenpiteiden ripeän soveltamisen varmistamiseksi tämän asetuksen olisi tultava voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä,