(1)

Ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden kansakuntien puitesopimuksen (UNFCCC) nojalla hyväksytyn Pariisin sopimuksen, jäljempänä ’Pariisin sopimus’, joka hyväksyttiin neuvoston päätöksellä (EU) 2016/1841 (4), mukaisesti kansainvälinen yhteisö on sopinut pitävänsä maapallon keskilämpötilan nousun selvästi alle kahdessa celsiusasteessa esiteollisella kaudella vallinneeseen tasoon verrattuna ja pyrkivänsä jatkossakin rajoittamaan keskilämpötilan nousun 1,5 celsiusasteeseen esiteollisella kaudella vallinneeseen tasoon verrattuna. UNFCCC:n osapuolikonferenssi hyväksyi myös Glasgow’n ilmastosopimuksen 13 päivänä marraskuuta 2021, jossa todetaan, että ilmastonmuutoksen vaikutukset ovat huomattavasti pienemmät, jos keskilämpötila nousee 2 celsiusasteen sijaan 1,5 celsiusastetta, ja päättää jatkossakin pyrkiä rajoittamaan keskilämpötilan nousun 1,5 celsiusasteeseen. Unioni ja sen jäsenvaltiot ovat Pariisin sopimuksen osapuolia, ja ne ovat vankasti sitoutuneet panemaan Pariisin sopimuksen täytäntöön vähentämällä kasvihuonekaasupäästöjä ja lisäämällä hiilenpoistoja.

(2)

Hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin (IPCC) raporttien mukaan koko maailman tasolla on entistä epätodennäköisempää, että ilmaston lämpeneminen saadaan rajoitettua 1,5 celsiusasteeseen, ellei maailman kasvihuonekaasupäästöjä vähennetä nopeasti ja jyrkästi tämän ja tulevien vuosikymmenten aikana. IPCC:n raporteissa todetaan myös selkeästi, että on välttämätöntä aloittaa hiilidioksidin poistaminen vaikeasti vähennettävien jäännöspäästöjen kompensoimiseksi, jotta hiilidioksidin tai kasvihuonekaasujen nettonollapäästöt voidaan saavuttaa. Tämä edellyttää sellaisten kestävien toimien laajamittaista käyttöönottoa, joilla hiilidioksidi otetaan talteen ilmakehästä ja varastoidaan pysyvästi geologisiin varastoihin, maa- tai merivarastoihin, myös valtameriin, tai pitkäkestoisiin tuotteisiin. Tällä hetkellä ja nykypolitiikoilla unioni ei kykene saavuttamaan vaadittuja hiilenpoistoja: hiilenpoistot maaekosysteemeissä ovat vähentyneet viime vuosina, eikä unionissa tapahdu tällä hetkellä merkittävää teollista hiilenpoistoa.

(3)

Tämän asetuksen tavoitteena on luoda vapaaehtoinen unionin sertifiointikehys, joka koskee pysyvää hiilenpoistoa, hiiliviljelyä ja hiilen varastointia tuotteisiin, jäljempänä ’unionin sertifiointikehys’, tarkoituksena helpottaa korkealaatuisten hiilenpoistojen ja maaperäpäästöjen vähennysten käyttöönottoa ja luoda sitä koskevia kannustimia noudattaen täysin unionin luonnon monimuotoisuutta ja saasteettomuutta koskevia tavoitteita, sekä täydentää jatkuvia päästövähennyksiä kaikilla aloilla. Unionin sertifiointikehys tulee näin ollen olemaan väline, jolla tuetaan Pariisin sopimuksen mukaisten unionin tavoitteiden saavuttamista ja erityisesti sitä, että Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2021/1119 (5) vahvistettu ilmastoneutraaliustavoite saavutetaan yhteisesti vuoteen 2050 mennessä. Kaikilla unionin sertifiointikehyksessä sertifioiduilla hiilenpoistoilla ja maaperäpäästöjen vähennyksillä edistetään unionin kansallisesti määritellyn panoksen ja unionin ilmastotavoitteiden saavuttamista. Kaksinkertaisen laskennan välttämiseksi kyseisiä hiilenpoistoja ja maaperäpäästöjen vähennyksiä ei sen vuoksi saisi hyödyntää kolmansien osapuolten kansallisesti määritellyissä panoksissa eikä kansainvälisissä vaatimustenmukaisuusjärjestelmissä. Unioni on myös sitoutunut tuottamaan negatiivisia päästöjä vuoden 2050 jälkeen. Yksi tärkeistä hiilenpoistojen lisäämisen välineistä maaekosysteemeissä on Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2018/841 (6) maankäytöstä, maankäytön muutoksesta ja metsätaloudesta aiheutuvien kasvihuonekaasujen päästöjen ja poistumien sisällyttämisestä vuoteen 2030 ulottuviin ilmasto- ja energiapolitiikan puitteisiin, jossa vahvistetaan unionin nettopoistumatavoitteeksi 310 miljoonaa hiilidioksidiekvivalenttitonnia vuoteen 2030 mennessä ja osoitetaan tavoitteet kullekin jäsenvaltiolle.

(4)

Helmikuun 6 päivänä 2024 antamassaan tiedonannossa ”Kohti kunnianhimoista teollista hiilenhallintaa EU:ssa” komissio aikoo arvioida hiilenpoistotarpeita koskevia yleisiä tavoitteita unionin vuoden 2040 ilmastotavoitteen mukaisesti ja sen mukaisesti, että saavutetaan ilmastoneutraalius vuoteen 2050 mennessä ja negatiiviset päästöt sen jälkeen; komissio aikoo myös kehittää toimintavaihtoehtoja ja tukimekanismeja teollisille hiilenpoistoille, myös sen suhteen, missä määrin ja miten ne otetaan huomioon unionin päästökauppajärjestelmässä; näiden rinnalla komissio aikoo edistää unionin tutkimusta, innovointia ja varhaista demonstrointia uusien hiilidioksidia poistavien teollisuusteknologioiden alalla hyödyntäen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2021/695 (7) perustettua Horisontti Eurooppa -puiteohjelmaa ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2003/87/EY (8) perustettua innovaatiorahastoa. Lisäksi on aiheellista, että komissio arvioi vaihtoehtoja unionin hiilenpoistotavoitteille, myös selkeästi erillisen tavoitteen asettamista pysyvälle hiilenpoistolle.

(5)

Yhdenmukaistetun unionin sertifiointikehyksen odotetaan parantavan ympäristötavoitteiden tinkimättömyyttä ja läpinäkyvyyttä, kun on kyse pysyvästä hiilenpoistosta, hiiliviljelystä ja hiilen varastoinnista tuotteisiin, sekä lisäävän luottamusta niiden sertifiointiin, vähentäen samalla asiaan liittyviä hallinnollisia kustannuksia. Koska unionin sertifiointikehys on luonteeltaan vapaaehtoinen, julkisten ja yksityisten tahojen olemassa oleville ja uusille sertifiointijärjestelmille voidaan hakea komissiolta tunnustamista tämän asetuksen nojalla, mutta niiden käyttö unionissa ei velvoita siihen.

(6)

Asetuksessa (EU) 2021/1119 vahvistetaan myös sitova unionin ilmastotavoite, jonka mukaan kasvihuonekaasujen nettopäästöjä on vähennettävä unionin sisäisesti vähintään 55 prosentilla vuoden 1990 tasosta vuoteen 2030 mennessä. Jotta voidaan varmistaa riittävien hillintätoimien toteuttaminen vuoteen 2030 asti, nettopoistumien osuus unionin vuoden 2030 ilmastotavoitteesta on rajoitettu 225 miljoonaan hiilidioksidiekvivalenttitonniin.

(7)

Unionin sertifiointikehys tukee kehittämistyötä, jolla tähdätään pysyvään hiilenpoistoon, hiiliviljelyyn ja hiilen varastointiin tuotteisiin unionissa ja joka johtaa yksiselitteiseen myönteiseen ilmastovaikutukseen, välttäen samalla viherpesua. Hiiliviljelyn tapauksessa unionin sertifiointikehyksen olisi myös edistettävä sellaisten toimien käyttöönottoa, jotka tuottavat oheishyötyjä luonnon monimuotoisuudelle ja auttavat siten saavuttamaan unionin oikeudessa vahvistetut ennallistamistavoitteet.

(8)

On aiheellista, että unionin sertifiointikehyksellä luodaan kannustimia myös tutkimukselle ja innovoinnille, muun muassa korostamalla asiaankuuluvien tutkimusohjelmien merkitystä, jotta voidaan helpottaa uusien teknologioiden pääsyä markkinoille. Tältä osin komissiota ja jäsenvaltioita rohkaistaan tekemään monialaista yhteistyötä, jossa on mukana kansallisia ja alueellisia tutkimuslaitoksia, tutkijoita, viljelijöitä sekä pieniä ja keskisuuria yrityksiä.

(9)

Jotta voidaan tukea niitä toiminnanharjoittajia, jotka ovat halukkaita toteuttamaan lisätoimia lisätäkseen hiilenpoistoja tai vähentääkseen maaperäpäästöjä kestävällä tavalla, unionin sertifiointikehyksessä olisi otettava huomioon toimien tyypit, erityispiirteet ja asiaan liittyvät ympäristövaikutukset. Siksi tässä asetuksessa olisi säädettävä selkeistä määritelmistä, jotka koskevat pysyvää hiilenpoistoa, hiiliviljelyä ja hiilen varastointia tuotteisiin sekä muita unionin sertifiointikehyksen osatekijöitä. Asetuksen olisi katettava toimet, joilla tehostetaan hiilen varastointia geologisiin varastoihin, maa- tai merivarastoihin, myös valtameriin, ja pitkäkestoisiin tuotteisiin. Toimiin olisi sisällyttävä yksi tai useampi käytäntö tai prosessi, jolla poistetaan hiiltä ilmakehästä. Tietynlaiset toimet, kuten sellaiset, jotka perustuvat biohiilen käyttöön, saattavat johtaa eroihin hiilenpoiston nettohyödyissä ja hiilen varastoinnin kestoissa riippuen siitä, missä olosuhteissa toimet toteutetaan. Vastaavasti tämän asetuksen nojalla unionin tasolla vahvistettavissa sovellettavissa sertifiointimenetelmissä olisi vahvistettava asianmukaiset seuranta- ja vastuusäännöt.

(10)

Hiiliviljelyn tapauksessa asiaankuuluviin toimiin voi sisältyä käytäntöjä ja prosesseja, jotka toteutetaan meri- ja rannikkoekosysteemeissä. Asiaankuuluviin toimiin voi sisältyä myös käytäntöjä tai prosesseja, joilla vähennetään maaperän kasvihuonekaasupäästöjä tai jotka johtavat asetuksen (EU) 2018/841 liitteessä I olevan B osan e ja f kohdassa lueteltuun maaperän hiilivarastoista ilmakehään vapautuvan hiilen vähenemiseen, kuten toimet, joilla parannetaan maaperänhoitoa tai ennallistetaan huonontuneita turvemaita. Lisäksi hiiliviljelytoimien kvantifioinnissa olisi otettava huomioon myös maatalousmaan maaperäpäästöjen vähennykset IPCC:n maataloutta koskevan lähdeluokan maatalousmaata koskevan alaluokan päästöjä – jotka on ilmoitettu UNFCCC:n liitteen I osapuolille tarkoitettujen vuosittaisia inventaarioita koskevien UNFCCC:n raportointiohjeiden määrämuotoisten raportointitaulukoiden taulukossa 3.D – vastaavasti, edellyttäen, että kyseiset päästövähennykset johtuvat toimesta, joka yleisesti vähentää hiilen vapautumista maaperän hiilivarastoista tai lisää hiilenpoistoja biogeenisissä hiilivarastoissa. Sitä vastoin unionin sertifiointikehyksen ei tulisi koskea toimia, jotka eivät johda hiilenpoistoihin tai maaperäpäästöjen vähennyksiin, kuten metsäkadon välttäminen tai uusiutuvan energian hankkeet.

(11)

Tässä asetuksessa olisi asetettava vaatimukset, joiden täyttyessä hiilenpoistot ja maaperäpäästöjen vähennykset voidaan sertifioida unionin sertifiointikehyksen mukaisesti. Tätä varten hiilenpoistot ja maaperän päästövähennykset olisi kvantifioitava tarkasti ja luotettavasti ja ne olisi tuotettava ainoastaan toimilla, joilla saadaan aikaan hiilenpoiston nettohyöty tai maaperäpäästöjen vähentämisen nettohyöty, ne ovat lisäisiä ja niillä pyritään varmistamaan hiilen pitkäaikainen varastointi. Niistä ei saisi aiheutua merkittävää haittaa ympäristölle, ja niiden olisi kyettävä tuottamaan oheishyötyjä kestävyystavoitteille. Sertifiointielinten olisi tehtävä hiilenpoistoille ja maaperäpäästöjen vähennyksille riippumattomia ulkopuolisia tarkastuksia, jotta voidaan varmistaa sertifiointiprosessin uskottavuus ja luotettavuus. Lisäksi tässä asetuksessa olisi vahvistettava sertifioitujen yksiköiden myöntämistä ja käyttöä koskevat säännöt.

(12)

Direktiivissä 2003/87/EY vahvistetuilla pakollisilla hiilen hinnoittelua koskevilla unionin säännöillä säännellään mainitun direktiivin kattamista toimista aiheutuvien päästöjen käsittelyä. Tämä asetus ei saisi vaikuttaa direktiivin 2003/87/EY soveltamiseen, paitsi sellaisten hiilidioksidipäästöjen talteenoton ja varastoinnin sertifioinnin osalta, jotka ovat peräisin biopolttoaineista, bionesteistä ja biomassapolttoaineista, jotka täyttävät Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä (EU) 2018/2001 (9) vahvistetut kestävyyskriteerit ja kasvihuonekaasupäästöjen vähennyksiä koskevat kriteerit, ottaen huomioon kaikki tarvittavat direktiivin 2003/87/EY soveltamisen edellyttämät mukautukset, jotka vahvistetaan direktiivin 2003/87/EY 14 artiklassa tarkoitetuissa täytäntöönpanosäädöksissä, direktiivin 2003/87/EY liitteen IV mukaisesti.

(13)

Toimen olisi tuotettava tulokseksi hiilenpoiston nettohyöty tai maaperäpäästöjen vähentämisen nettohyöty ja osoitettava näin, että sillä saadaan aikaan myönteinen ilmastovaikutus. Hiilenpoiston nettohyöty tai maaperäpäästöjen vähentämisen nettohyöty olisi kvantifioitava kahdessa vaiheessa.

(14)

Hiilenpoiston nettohyödyn tai maaperäpäästöjen vähentämisen nettohyödyn kvantifioinnin ensimmäisessä vaiheessa toiminnanharjoittajien olisi määritettävä lisäisten hiilenpoistojen tai maaperäpäästöjen vähennysten määrä, jonka toimi on tuottanut verrattuna perusuraan. Hiiliviljelyn tapauksessa hiilenpoistojen tai maaperäpäästöjen vähennyksien kvantifiointitavalla olisi varmistettava, että mahdollinen hiilen vapautuminen hiilivarastosta otetaan asianmukaisesti huomioon kvantifioitaessa toimen nettohyötyä. Sertifiointimenetelmillä olisi asetettava vakioituja perusuria, joiden olisi oltava erittäin edustavia vertailukelpoisten käytäntöjen ja prosessien vakioitujen tulosten suhteen samankaltaisissa sosiaalisissa, taloudellisissa, ympäristöön liittyvissä, sääntelyllisissä ja teknologisissa olosuhteissa ja niissä olisi otettava huomioon maantieteellinen konteksti, mukaan lukien paikalliset maaperä- ja ilmasto- sekä sääntelyolosuhteet. Olisi suosittava tätä vakioitujen perusurien asettamista koskevaa lähestymistapaa, sillä sen avulla voidaan varmistaa objektiivisuus, minimoida vaatimusten noudattamiseen liittyvät ja muut hallinnolliset kustannukset sekä ottaa myönteisellä tavalla huomioon sellaisten ensimmäisten toimijoiden toimet, jotka ovat jo osallistuneet tukikelpoisiin toimiin. Hiiliviljelyn yhteydessä olisi sertifioitava ainoastaan sellaiset käytännöt ja prosessit, jotka menevät yleistä käytäntöä pidemmälle. Sen vuoksi tiettyä hiiliviljelytoimea ei pitäisi palkita siitä, että se on jo laajalti otettu käyttöön alueella, jolla on samankaltaiset maaperä- ja ilmasto- sekä sääntelyolosuhteet. Vakioiduilla perusurilla olisi varmistettava, että heti kun toimesta tulee yleinen käytäntö, sitä ei voida enää sertifioida. Tätä varten komission olisi tarkasteltava vakioituja perusuria uudelleen vähintään viiden vuoden välein ja saatettava ne tarvittaessa ajan tasalle, ottaen huomioon muuttuvat sääntelyolosuhteet ja uusin saatavilla oleva tieteellinen näyttö, jotta voidaan ottaa huomioon sosiaalinen, taloudellinen, ympäristöön liittyvä, sääntelyyn liittyvä ja teknologinen kehitys ja kannustaa tavoitetason nostamiseen ajan mittaan Pariisin sopimuksen mukaisesti. Lisäksi olisi edistettävä saatavilla olevan digitaaliteknologian, mukaan lukien sähköiset tietokannat ja paikkatietojärjestelmät, kaukokartoitus, uudet paikalla toteutettavat hiilen kvantifiointijärjestelmät, tekoäly ja koneoppiminen, sekä sähköisten karttojen käyttöä, jotta voidaan alentaa vakioitujen perusurien määrittämisen kustannuksia ja varmistaa toimien seurannan luotettavuus. Kuitenkin jos tällaisia vakioituja perusuria ei ole mahdollista asettaa, olisi käytettävä toiminnanharjoittajan yksilöllisiin tuloksiin perustuvaa toimikohtaista perusuraa. Toiminnanharjoittajan olisi saatettava toimikohtaiset perusurat ajan tasalle kunkin toteutuskauden alussa, jollei sovellettavissa sertifiointimenetelmissä toisin mainita.

(15)

Nettohyödyn kvantifioinnin toisessa vaiheessa olisi vähennettävä kaikki asiaan liittyvät kasvihuonekaasupäästöt, jotka aiheutuvat toimen elinkaaren aikana ja liittyvät toimen toteuttamiseen. Merkityksellisiä huomioon otettavia kasvihuonekaasupäästöjä ovat muun muassa suorat päästöt, jotka johtuvat esimerkiksi lannoitteiden, kemikaalien, polttoaineen tai energian taikka muiden materiaalipanosten käytöstä ja kuljetuksesta, sekä epäsuorat päästöt, jotka johtuvat esimerkiksi maankäytön muutoksesta, josta aiheutuu riskejä ruokaturvalle maataloustuotannon siirtämisen vuoksi, tai siirtymisvaikutuksista, joiden taustalla on energiasta ja hukkalämmöstä kilpaileva kysyntä. Kaikenlainen kasvihuonekaasupäästöjen lisäys, joka on kohdennettavissa toimen toteuttamiseen, olisi vähennettävä hiilenpoiston nettohyödystä tai maaperäpäästöjen vähennyksen nettohyödystä asianmukaisella tavalla niiden teknisten sääntöjen mukaisesti, jotka vahvistetaan sovellettavassa sertifiointimenetelmässä. Toimen toteuttamisesta johtuvia kasvihuonekaasupäästöjen vähennyksiä, lukuun ottamatta maatalousmaasta peräisin olevien maaperäpäästöjen vähentämistä, ei olisi otettava huomioon hiilenpoiston nettohyödyn tai maaperäpäästöjen vähennyksen nettohyödyn kvantifioinnissa, vaan niiden olisi katsottava tarjoavan ilmastonmuutoksen hillintää koskevaan kestävyystavoitteeseen liittyvän oheishyödyn ja niistä olisi ilmoitettava vaatimustenmukaisuustodistuksissa. Tällaiset kasvihuonekaasupäästöjen vähennykset, kuten muut kestävyyteen liittyvät oheishyödyt, voisivat lisätä sertifioitujen hiilenpoistojen tai maaperäpäästöjen vähennysten arvoa.

(16)

Tämän asetuksen kattamia toimia harjoittaviin toiminnanharjoittajiin olisi kuuluttava kaikki luonnolliset henkilöt, oikeushenkilöt tai julkisyhteisöt, jotka huolehtivat toimesta tai valvovat sitä tai joille on annettu taloudellinen päätäntävalta toimen teknisen toiminnan suhteen. Hiiliviljelyn tapauksessa määritelmää ’toiminnanharjoittaja’ olisi sovellettava ’viljelijään’, joka määritellään Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2021/2115 (10) 3 artiklan 1 alakohdassa, tai mahdolliseen muuhun maa- tai rannikkoympäristössä toteutettavan toimen toteuttajaan tai kansallisessa lainsäädännössä määriteltyyn metsänomistajaan tai metsänhoitajaan taikka toimivaltaiseen julkisyhteisöön. Määritelmän ’toiminnanharjoittajaryhmä’ olisi katettava kaikki oikeushenkilöt, jotka edustavat vähintään kahta toiminnanharjoittajaa, mukaan lukien osuuskunnat, tuottajaorganisaatiot tai tuottajaryhmät, ja varmistettava, että kyseiset toiminnanharjoittajat noudattavat tätä asetusta.

(17)

Toimi tuottaa hiilenpoiston nettohyödyn, kun perusuraa pidemmälle menevät hiilenpoistot ovat suuremmat kuin mahdollinen kasvihuonekaasupäästöjen lisäys, joka liittyy kyseisen toimen toteuttamiseen. Esimerkiksi pysyvissä hiilenpoistoissa, joissa hiiltä injektoidaan maan alle, pysyvästi varastoidun hiilen määrän olisi oltava suurempi kuin energiaan liittyvät kasvihuonekaasupäästöt, jotka ovat peräisin teollisesta prosessista. Vastaavasti hiiliviljelystä saaduissa maaperäpäästöjen vähennyksissä maaperäpäästöjen vähennyksen nettohyöty on positiivinen, jos maaperäpäästöjen vähennykset perusuraan verrattuina ovat suuremmat kuin mahdollinen kasvihuonekaasupäästöjen lisäys, joka liittyy toimen toteuttamiseen. Hiiliviljelytoimilla parannetaan yleisesti maaperän laatua, millä on myönteinen vaikutus maaperän kestokykyyn ja tuottavuuteen, mutta joissakin olosuhteissa ne saattavat myös heikentää elintarviketuotantoa ja siten johtaa hiilivuotoon, joka on peräisin epäsuorasta maankäytön muutoksesta, ja sen vuoksi asiaan liittyvät epäsuorat päästöt olisi otettava huomioon. Sen hiilen määrän, joka on otettu talteen ja varastoitu metsittämisen tai maaperäpäästöjen vähennyksen avulla turvemaiden vettymällä ennallistamisen seurauksena, olisi oltava suurempi kuin toimen toteuttamiseen käytettyjen koneiden päästöt tai epäsuorasta maankäytön muutoksesta aiheutuvat päästöt, jotka hiilivuoto voisi aiheuttaa.

(18)

Hiilenpoistot ja maaperäpäästöjen vähennykset sekä niihin liittyvät vastaavat suorat ja epäsuorat kasvihuonekaasupäästöt olisi kvantifioitava asiaankuuluvalla, varovaisella, tarkalla, täydellisellä, johdonmukaisella, läpinäkyvällä ja vertailukelpoisella tavalla. Kvantifioinnin epävarmuustekijät olisi raportoitava ja otettava huomioon varovaisella tavalla, jotta voidaan pienentää riskiä siitä, että ilmakehästä poistetun hiilidioksidin määrä yliarvioidaan tai että toimen tuottamien suorien ja epäsuorien kasvihuonekaasupäästöjen määrä aliarvioidaan. Hiiliviljelyn tuottamat tilapäiset hiilenpoistot ja maaperäpäästöjen vähennykset olisi kvantifioitava erittäin tarkasti, jotta varmistetaan korkea laatu ja minimoidaan epävarmuustekijät; niiden olisi myös mahdollisuuksien mukaan perustuttava kolmannen tason menetelmien käyttöön kansallisia kasvihuonekaasuinventaarioita koskevien IPCC:n vuoden 2006 ohjeiden ja kyseisten IPCC:n vuoden 2006 ohjeiden mahdollisten täsmennysten mukaisesti. Jotta voidaan kannustaa luomaan synergioita ilmastoa ja luonnon monimuotoisuutta koskevien unionin tavoitteiden kanssa, olisi edellytettävä tehokkaampaa maan kartoitusta, mikä auttaa suojelemaan ja parantamaan luontopohjaisten hiilenpoistojen kestokykyä koko unionissa. Kyseiset synergiat on otettava tarkasti huomioon päästöjen ja poistojen tarkkailussa ja sen olisi perustuttava asianmukaiseen yhdistelmään paikalla tehtäviä mittauksia ja kaukokartoituksia tai mallintamisia, jotka toteutetaan sovellettavassa sertifiointimenetelmässä vahvistettujen sääntöjen mukaisesti; tarkkailussa olisi hyödynnettävä parhaalla mahdollisella tavalla edistyksellisiä teknologioita, joita on saatavilla unionin ohjelmista, kuten Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2021/696 (11) perustettuun unionin avaruusohjelmaan kuuluvasta Copernicus-ohjelmasta, käytettävä kattavasti jo olemassa olevia välineitä ja varmistettava johdonmukaisuus kansallisten kasvihuonekaasuinventaarioiden kanssa.

(19)

Valittaessa kasvihuonekaasupäästöjen ja -poistojen laskennan kannalta merkityksellisiä menetelmiä olisi tapauksen mukaan sovellettava varovaista lähestymistapaa kansallisia kasvihuonekaasuinventaarioita koskevien IPCC:n vuoden 2006 ohjeiden arvioiden mukaisesti. Tämä tarkoittaa sitä, että käytettyjen menetelmien olisi johdettava varovaisiin päästö- tai poistoarvioihin, jotta päästöjä ei aliarvioida eikä poistoja yliarvioida.

(20)

Unionin sertifiointikehyksellä olisi luotava kannustimia toimiin, jotka ovat täydentäviä eli menevät tavanomaista käytäntöä pidemmälle. Kyseisten toimien olisi näin ollen mentävä lakisääteisiä vaatimuksia pidemmälle yksittäisten toiminnanharjoittajien tasolla, eli toiminnanharjoittajien olisi toteutettava toimia, joita niiltä ei jo edellytetä sovellettavassa lainsäädännössä. Lisäksi toimista olisi tultava taloudellisesti toteuttamiskelpoisia sertifioinnin tarjoaman kannustinvaikutuksen ansiosta. Tällainen vaikutus on olemassa, kun sertifioinnista saatavien mahdollisten tulojen luoma kannustin muuttaa toiminnanharjoittajien käytöstä siten, että ne osallistuvat täydentävään toimeen saavuttaakseen lisäisiä hiilenpoistoja tai maaperäpäästöjen vähennyksiä.

(21)

Vakioidussa perusurassa olisi otettava huomioon ne lakisääteiset ja markkinaolosuhteet, joissa toimi toteutetaan. Jos toimea vaaditaan toiminnanharjoittajilta sovellettavan lainsäädännön perusteella tai jos sen toteuttamiseksi ei tarvita kannustimia, sen tulokset otetaan huomioon tällaisissa vakioiduissa perusurissa. Tästä syystä olisi oletettava, että toimi, joka tuottaa hiilenpoistoja tai maaperäpäästöjen vähennyksiä tällaisen perusuran yli, on lisäinen. Vakioidun perusuran käyttö yksinkertaistaisi lisäisyyden osoittamista toiminnanharjoittajien kannalta ja vähentäisi sertifiointiprosessin hallinnollista taakkaa, mikä on erityisen tärkeää pienimuotoista toimintaa harjoittaville toiminnanharjoittajille.

(22)

Ilmakehästä talteenotettu tai biogeeninen hiili, joka otetaan talteen ja varastoidaan pysyvällä hiilenpoistolla, hiiliviljelyllä tai hiilen varastoinnilla tuotteisiin, on vaarassa vapautua takaisin ilmakehään luonnollisista tai ihmisen toiminnasta johtuvista syistä. Siksi toiminnanharjoittajien olisi toteutettava kaikki asiaankuuluvat ehkäisevät toimenpiteet kyseisten riskien lieventämiseksi ja seurattava asianmukaisesti, pysyykö hiili varastoituna asiaankuuluvalle toimelle asetetun seurantajakson ajan. Sertifioitujen yksiköiden voimassaolon olisi oltava riippuvainen varastoinnin odotetusta kestosta ja siitä, millaisia vapautumisriskejä tiettyyn toimeen liittyy. Pysyvät hiilenpoistot tarjoavat riittävän varmuuden erittäin pitkäaikaisen varastoinnin kestosta, nimittäin useita vuosisatoja kestävästä varastoinnista. Riski siitä, että tuotteista, joissa hiili on pysyvästi kemiallisesti sidottuna, vapautuu hiiltä, on hyvin pieni tai sitä ei ole lainkaan. Hiiliviljely ja hiilen varastointi tuotteisiin ovat enemmän alttiita riskille siitä, että hiiltä vapautetaan tahallisesti tai sitä vapautuu tahattomasti ilmakehään. Kyseisen riskin huomioon ottamiseksi hiiliviljely-yksikön ja tuotteeseen varastoidun hiilen yksikön voimassaolon olisi päätyttävä yhtä aikaa asiaankuuluvan seurantajakson kanssa, ja voimassaolon olisi katettava vähintään 35 vuotta, kun on kyse hiilen varastoinnista tuotteisiin. Talteenotetun ja varastoidun hiilen olisi sen jälkeen katsottava vapautuneen ilmakehään, paitsi jos toiminnanharjoittaja tai toiminnanharjoittajaryhmä sitoutuu pidentämään seurantajaksoa. Sertifiointimenetelmien olisi edistettävä asiaankuuluvien hiiliviljelytoimien seurantajakson pidentämistä, jotta voidaan varmistaa, että talteenotettu hiilidioksidi varastoidaan pitkällä aikavälillä maaperään tai biomassaan, ja tarjota taloudellisia kannustimia hiiliviljelyn toiminnanharjoittajille pitkällä aikavälillä. Siksi on aiheellista, että sertifiointimenetelmät kannustavat toiminnanharjoittajia pidentämään seurantajaksoa useita kertoja, jotta talteenotettua hiiltä voidaan varastoida vähintään useiden vuosikymmenten ajan.

(23)

Niiden toimenpiteiden lisäksi, joilla minimoidaan riski hiilen vapautumisesta ilmakehään seurantajakson aikana, sertifiointimenetelmien olisi sisällettävä asianmukaisia vastuumekanismeja vapautumistapauksiin puuttumiseksi. Sertifiointimenetelmiin olisi sisällyttävä myös sääntöjä, jotka puuttuvat vastuumekanismien toimimattomuuden riskiin Tällaisiin mekanismeihin voisi kuulua yhteisiä puskureita ja etukäteisvakuutusmekanismeja. Kaksinkertaisen sääntelyn välttämiseksi olisi sovellettava geologista varastointia ja hiilidioksidivuotoa koskevia vastuumekanismeja ja asiaankuuluvia korjaavia toimenpiteitä, jotka vahvistetaan direktiivissä 2003/87/EY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2009/31/EY (12). Sääntelyn johdonmukaisuuden varmistamiseksi sovellettaviin sertifiointimenetelmiin olisi lisäksi sisällyttävä tarkkailusääntöjä ja vastuumekanismeja, jotka ovat yhdenmukaisia niiden direktiivin 2003/87/EY nojalla annettujen delegoitujen säädösten säännösten kanssa, jotka koskevat tuotteita, joissa hiili on pysyvästi kemiallisesti sitoutuneena.

(24)

Pysyvää hiilenpoistoa, hiiliviljelyä ja hiilen varastointia tuotteisiin koskevilla toimilla on hyvät mahdollisuudet tuottaa kaikkia osapuolia hyödyttäviä kestävän kehityksen ratkaisuja, vaikkakaan kompromisseja ei voida sulkea pois. Sen vuoksi on aiheellista vahvistaa kestävyyttä koskevat vähimmäisvaatimukset sen varmistamiseksi, että kyseisistä toimista ei aiheudu merkittävää haittaa ympäristölle ja että ne kykenevät tuottamaan oheishyötyjä seuraaville tavoitteille: ilmastonmuutoksen hillintä ja siihen sopeutuminen, luonnon monimuotoisuuden ja ekosysteemien suojelu ja ennallistaminen, mukaan lukien maaperän terveys ja maaperän huonontumisen välttäminen, vesivarojen ja merten luonnonvarojen kestävä käyttö ja suojelu, kiertotalouteen siirtyminen, mukaan lukien kestävästi hankittujen biopohjaisten materiaalien tehokas käyttö, ja ympäristön pilaantumisen ehkäiseminen ja vähentäminen. Hiiliviljelytoimien olisi vähintään tuotettava oheishyötyjä tavoitteelle, joka koskee luonnon monimuotoisuuden ja ekosysteemien suojelua ja ennallistamista, mukaan lukien maaperän terveys ja maaperän huonontumisen välttäminen. Kyseisissä kestävyyttä koskevissa vähimmäisvaatimuksissa olisi otettava huomioon toimen vaikutukset, joita aiheutuu unionissa ja sen ulkopuolella, sekä paikalliset olosuhteet, ja niiden olisi tapauksen mukaan oltava johdonmukaiset ”ei merkittävää haittaa” -periaatteen mukaisten teknisten arviointikriteerien kanssa ja linjassa direktiivissä (EU) 2018/2001 vahvistettujen maa- ja metsätalouden biomassan raaka-aineiden kestävyyskriteerien ja kasvihuonekaasupäästöjen vähennyksiä koskevien kriteerien kanssa. Käytännöille, jotka vaikuttavat haitallisesti luonnon monimuotoisuuteen, kuten metsien monikulttuuri, joka vaikuttaa haitallisesti luonnon monimuotoisuuteen, ei olisi myönnettävä sertifiointia.

(25)

Viljely- ja metsätalouskäytännöt, joilla poistetaan hiilidioksidia ilmakehästä tai vähennetään maaperäpäästöjä, edistävät ilmastoneutraaliustavoitetta, ja niistä olisi palkittava yhteisen maatalouspolitiikan tai muiden julkisten tai yksityisten aloitteiden kautta. Tässä asetuksessa olisi erityisesti otettava huomioon 15 päivänä joulukuuta 2021 annetussa komission tiedonannossa ”Kestävä hiilen kierto” tarkoitetut viljely- ja metsätalouskäytännöt, mukaan lukien metsittäminen, uudelleenmetsittäminen ja metsien kestävä hoito ja käyttö, peltometsätalous ja muut sekamaatalousmuodot, kerääjäkasvien, peitekasvien ja säilyttävän maanmuokkauksen käyttö sekä maisemapiirteiden lisääminen, viljelymaan kohdennettu muuntaminen kesannoksi tai tuotannosta poistettujen alueiden muuntaminen pysyväksi nurmeksi sekä turvemaiden ja kosteikkojen ennallistaminen. Kehittäessään sertifiointimenetelmiä hiiliviljelyn yhteydessä komission olisi otettava huomioon tarve edistää ruokaturvan varmistamista, tarve edistää luonnon monimuotoisuuden ja ekosysteemien suojelua ja ennallistamista, tarve välttää maan hankkimista keinottelutarkoituksessa sen kielteisine vaikutuksineen maaseutuyhteisöihin sekä tarve kunnioittaa niiden paikallisyhteisöjen ja alkuperäiskansojen oikeuksia, joihin kyseiset toimet vaikuttavat, tapauksen mukaan kansallisen lainsäädännön mukaisesti niin unionissa kuin sen ulkopuolella. Komission olisi edistettävä toimia, joilla on suurimmat mahdollisuudet tuottaa myönteisiä oheishyötyjä luonnon monimuotoisuudelle, ja otettava huomioon pitkän aikavälin metsärakenne, hiilivarastojen pitkän aikavälin vakaus, ekosysteemien terveys, häiriönsietokyky ja luonnonhäiriöiden riski.

(26)

Toiminnanharjoittajien tai toiminnanharjoittajaryhmien olisi voitava ilmoittaa oheishyödyt, jotka edistävät kestävyystavoitteiden saavuttamista kestävyyttä koskevia vähimmäisvaatimuksia pidemmälle. Niiden ilmoittamisessa olisi sen vuoksi noudatettava komission laatimia sertifiointimenetelmiä, jotka on räätälöity hiilenpoistotoimien mukaan. Sertifiointimenetelmien olisi mahdollisuuksien mukaan luotava kannustimia sellaisten oheishyötyjen tuottamiselle luonnon monimuotoisuudelle, jotka menevät kestävyyttä koskevia vähimmäisvaatimuksia pidemmälle, jotta voidaan luoda markkinapalkkio sertifioiduille yksiköille, esimerkiksi ottamalla käyttöön positiivisia luetteloita toimista, joiden katsotaan tuottavan oheishyötyjä. Kyseiset ylimääräiset oheishyödyt lisäisivät sertifioitujen yksiköiden taloudellista arvoa ja kasvattaisivat toiminnanharjoittajien tuloja. Kyseisten näkökohtien valossa on asianmukaista, että komissio asettaa etusijalle räätälöityjen sertifiointimenetelmien laatimisen sellaisia hiiliviljelytoimia varten, jotka tuottavat merkittäviä oheishyötyjä luonnon monimuotoisuudelle sekä edistävät maatalousmaan ja metsien kestävää hoitoa ja käyttöä.

(27)

Komission olisi vahvistettava delegoiduilla säädöksillä yksityiskohtaiset sertifiointimenetelmät tässä asetuksessa säädettyjä erityyppisiä toimia varten ottaen huomioon niiden erityispiirteet, jotta toiminnanharjoittajat voivat soveltaa tässä asetuksessa säädettyjä laatukriteerejä standardoidulla, todennettavissa olevalla, kustannustehokkaalla ja vertailukelpoisella tavalla. Kyseisillä menetelmillä olisi varmistettava toimen tuottaman hiilenpoiston nettohyödyn tai maaperäpäästöjen vähennyksen nettohyödyn luotettava ja läpinäkyvä sertifiointi, välttäen samalla kohtuuttoman hallinnollisen rasitteen sälyttämistä toiminnanharjoittajille tai toiminnanharjoittajaryhmille, erityisesti pienviljelijöille ja pienmetsänomistajille ja -hoitajille, erityisesti sallimalla yksinkertaistettujen sertifiointi- ja tarkastussääntöjen, kuten ryhmätarkastuksen, käyttö. Kyseiset menetelmät olisi laadittava tiiviissä yhteistyössä komission perustaman hiilenpoistoja käsittelevän asiantuntijaryhmän ja kaikkien muiden sellaisten toimijoiden kanssa, joita asia koskee. Menetelmien olisi perustuttava parhaaseen saatavilla olevaan tieteelliseen näyttöön, niissä olisi hyödynnettävä olemassa olevia julkisia ja yksityisiä järjestelmiä ja menetelmiä, jotka koskevat hiilenpoistojen tai maaperäpäästöjen vähennysten sertifiointia, ja otettava huomioon kaikki asiaankuuluvat standardit ja säännöt, jotka on hyväksytty unionin ja kansallisella tasolla.

(28)

Koska hiilenpoistoja on tarpeen lisätä unionissa nopeasti, komission olisi sertifiointimenetelmien kehittämisen ensimmäisessä vaiheessa asetettava etusijalle seuraavat toimet: toimet, jotka ovat kaikkein pisimmälle kehitettyjä, joilla voidaan tarjota oheishyötyjä kestävyydelle tai joiden osalta kyseisten menetelmien kehittämisen kannalta merkityksellinen unionin lainsäädäntö on jo hyväksytty, hiiliviljelytoimet, joilla edistetään maatalousmaan, metsien ja meriympäristön kestävää hoitoa ja käyttöä, sekä toimet, joilla varastoidaan hiiltä puu- ja biopohjaisiin rakennustuotteisiin. Innovaatiorahastossa vahvistetaan säännöt, jotka koskevat sertifiointimenetelmien kehittämistä bioenergian tuotantoon yhdistettyä hiilidioksidin talteenottoa ja varastointia sekä ilmasta tapahtuvaa suoraa talteenottoa varten. Biomassan raaka-aineiden kestämättömän kysynnän välttämiseksi sertifiointiin liittyvät taloudelliset hyödyt eivät saisi johtaa siihen, että bioenergialaitoksen kapasiteetti kasvaa enemmän kuin on tarpeen hiilidioksidin talteenottoa ja varastointia varten. On aiheellista, että sertifiointimenetelmissä, jotka liittyvät toimiin, joilla varastoidaan hiiltä meriympäristöön, myös valtameriin, otetaan huomioon kansainvälisen tason edistys hiilenpoistoraportoinnissa, uusimmat saatavilla olevat tieteelliset tiedot ja asetuksen (EU) 2018/841 17 artiklan 2 kohdan nojalla laaditun komission kertomuksen havainnot, jos ne ovat saatavilla. Lisäksi rajallisten biomassavarojen kestävän ja tehokkaan käytön edistämiseksi on aiheellista, että biomassaa hyödyntäviin toimiin liittyvillä sertifiointimenetelmillä varmistetaan direktiivin (EU) 2018/2001 3 artiklan 3 kohdassa säädetyn biomassan kaskadikäyttöperiaatteen soveltaminen, tukeutuen samalla olemassa oleviin sääntöihin ja menettelyihin ja välttäen päällekkäisyyksiä. Säännöt, joiden mukaisesti kansalliset viranomaiset soveltavat kyseistä periaatetta, vahvistetaan kyseisen direktiivin 3 artiklan 3, 3 a ja 3 b kohdassa.

(29)

Uskottavan ja luotettavan sertifiointiprosessin varmistamiseksi sertifiointielinten olisi voitava tehdä toimille riippumattomia ulkopuolisia tarkastuksia. Kaikille toimille olisi ennen niiden toteuttamista tehtävä alustava sertifiointitarkastus, jossa todennetaan, että ne täyttävät tässä asetuksessa vahvistetut laatukriteerit, mukaan lukien odotettujen nettohyötyjen asianmukainen kvantifiointi. Kaikille toimille olisi myös tehtävä säännöllisesti uudelleensertifiointitarkastuksia vähintään viiden vuoden välein tai useammin sen mukaan, mitä sovellettavassa sertifiointimenetelmässä täsmennetään, asiaankuuluvan toimen ominaispiirteiden perusteella. Uudelleensertifiointitarkastuksissa olisi todennettava, täyttääkö toimi tämän asetuksen laatukriteerit ja mikä on toimen tuottama hiilenpoiston nettohyöty tai maaperäpäästöjen vähennyksen nettohyöty. Uudelleensertifiointitarkastuksen tuloksena sertifiointielimen olisi annettava uudelleensertifiointitarkastusta koskeva raportti, johon sisältyy tiivistelmä, ja tarvittaessa päivitetty vaatimustenmukaisuustodistus. Kaikkien toimien, erityisesti hiiliviljelytoimien, osalta olisi oltava mahdollista tehdä uudelleensertifiointitarkastuksia useammin, myös vuosittain. Sertifioinnista ja uudelleensertifioinnista aiheutuvien hallinnollisten kustannusten vähentämiseksi toiminnanharjoittajien olisi voitava käyttää luotettavia maantieteellisiä tietoja, jotka maksajavirastot ovat toimittaneet Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2021/2116 (13) säädetyn viljelylohkojen tunnistusjärjestelmän kautta. Tätä varten komission olisi annettava täytäntöönpanosäädöksiä, joissa vahvistetaan hallinnointisuunnitelman ja seurantasuunnitelman, sekä sertifiointitarkastusta ja uudelleensertifiointitarkastusta koskevien raporttien rakenne, muoto ja tekniset yksityiskohdat.

(30)

Hillintätoimien kustannustehokkaan toteuttamisen ja sen kannalta, että toiminnanharjoittajat sitoutuvat hiiliviljelyyn, on keskeistä tarjota hiiliviljelyn toiminnanharjoittajille parempia tietoja, välineitä ja menetelmiä sertifioitujen hiilenpoistojen ja maaperäpäästöjen vähennysten arvioinnin tehostamiseksi ja optimoimiseksi. Tämä on erityisen tärkeää unionin pienviljelijöille ja pienmetsänomistajille ja -hoitajille, joilla ei usein ole tarvittavaa taitotietoa ja asiantuntemusta, jotka ovat edellytys hiiliviljelytoimien toteuttamiselle ja vaadittujen laatukriteerien ja asiaan liittyvien sertifiointimenetelmien noudattamiselle. Siksi on asianmukaista edellyttää, että tuottajajärjestöt edistävät asiaankuuluvien neuvontapalvelujen tarjoamista jäsenilleen. Muun muassa yhteinen maatalouspolitiikka ja kansallinen valtiontuki voivat olla keino antaa taloudellista tukea vuorovaikutteisiin innovointihankkeisiin, joissa on mukana viljelijöitä ja metsänomistajia, sekä neuvontapalvelujen tarjoamiseen tietämyksen vaihtoon, koulutukseen ja tiedotustoimiin.

(31)

Komissio toteaa 6 päivänä helmikuuta 2024 antamassaan tiedonannossa ”Turvattu tulevaisuus – Euroopan vuoden 2040 ilmastotavoite sekä eteneminen kohti ilmastoneutraaliutta vuoteen 2050 mennessä kestävässä, oikeudenmukaisessa ja vauraassa yhteiskunnassa”, että on ratkaisevan tärkeää luoda lisää liiketoimintamahdollisuuksia kestävää maatalouselintarvikkeiden arvoketjua varten ja hyödyntää yksityisiä varoja synergiassa julkisen rahoituksen kanssa. Tässä voitaisiin käyttää uusia markkinapohjaisia mekanismeja kestävien elintarvikkeiden tuottamisen edistämiseksi, sillä se voisi johtaa sekä elintarvikkeiden parempiin hintoihin kestävyyden huomioon ottamiseksi että oikeudenmukaiseen korvaukseen viljelijöille ja uuteen investointien rahoituslähteeseen. Ainoastaan koko elintarvikkeiden arvoketjun kaikkien teollisten toimijoiden tehokas koordinointi ja keskittyminen hyviin kauppatapoihin kyseisessä ketjussa voi luoda oikeat kannustimet kestävien viljelykäytäntöjen edistämiseksi, varmistaa viljelijöille kohtuulliset ja kestävät tulot sekä tuottaa tuloja, joilla tuetaan siirtymää.

(32)

Tarkan, perusteellisen ja läpinäkyvän todentamisen varmistamiseksi sertifiointiprosessin toteuttamisesta vastaavilla sertifiointielimillä olisi oltava vaaditut pätevyydet ja taidot ja niiden olisi oltava kansallisen akkreditointielimen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 765/2008 (14) nojalla akkreditoimia tai kansallisen toimivaltaisen viranomaisen tunnustamia. Mahdollisten eturistiriitojen välttämiseksi sertifiointielinten olisi myös oltava täysin riippumattomia siitä toiminnanharjoittajasta tai toiminnanharjoittajaryhmästä, joka toteuttaa sertifioinnin kohteena olevan toimen. Lisäksi jäsenvaltioiden olisi edistettävä sertifiointiprosessin moitteettoman täytäntöönpanon varmistamista valvomalla kansallisten akkreditointielinten akkreditoimien sertifiointielinten toimintaa ja tiedottamalla sertifiointielimille ja asiaankuuluville sertifiointijärjestelmille asiaan liittyvistä vaatimustenvastaisuuksia koskevista havainnoista.

(33)

Toiminnanharjoittajien olisi osoitettava tämän asetuksen noudattaminen sertifiointijärjestelmillä. Siksi sertifiointijärjestelmien toiminnan olisi perustuttava luotettaviin ja läpinäkyviin sääntöihin ja menettelyihin, ja niiden olisi varmistettava toiminnanharjoittajien toimittaman tiedon ja datan alkuperän kiistämättömyys sekä suojattava näihin liittyviltä petoksilta, sekä varmistettava tällaisen tiedon ja datan tarkkuus, luotettavuus ja eheys. Niiden olisi myös varmistettava, että sertifioidut hiilenpoistoa tai maaperäpäästöjen vähennystä koskevat yksiköt kirjataan oikein ja erityisesti että tässä yhteydessä vältetään kaksinkertainen laskenta. Tätä varten komission olisi annettava täytäntöönpanosäädöksiä, joissa vahvistetaan sertifiointia koskevat yhdenmukaistetut tekniset säännöt, mukaan lukien riittävät standardit, jotka liittyvät luotettavuuteen, läpinäkyvyyteen ja kirjanpitoon ja riippumattomiin tarkastuksiin ja joita sertifiointijärjestelmissä on määrä käyttää, jotta voidaan varmistaa tarvittava oikeusvarmuus toiminnanharjoittajiin ja sertifiointijärjestelmiin sovellettavien sääntöjen osalta. Kustannustehokkaan sertifiointiprosessin varmistamiseksi kyseisten sertifiointia koskevien yhdenmukaistettujen teknisten sääntöjen tavoitteena olisi myös oltava sellaisen tarpeettoman hallinnollisen taakan vähentäminen, joka kohdistuu toiminnanharjoittajiin tai toiminnanharjoittajaryhmiin, erityisesti pieniin ja keskisuuriin yrityksiin, mukaan lukien pienviljelijät ja pienmetsänomistajat ja -hoitajat.

(34)

Sertifioinnin luotettavan ja yhdenmukaisen valvonnan varmistamiseksi komission olisi voitava antaa päätöksiä sellaisten sertifiointijärjestelmien tunnustamisesta, jotka täyttävät tässä asetuksessa vahvistetut vaatimukset, myös teknisen pätevyyden, luotettavuuden, läpinäkyvyyden ja riippumattomien tarkastusten osalta. Tällaisten tunnustamista koskevien päätösten olisi oltava voimassaololtaan rajallisia, ja ne olisi asetettava julkisesti saataville. Tätä varten komission olisi annettava täytäntöönpanosäädöksiä, joissa vahvistetaan sertifiointijärjestelmien tunnustamista unionissa koskevat sisältö ja prosessit.

(35)

Neuvoston päätöksellä 2005/370/EY (15) hyväksytyn, tiedon saannista, yleisön osallistumisoikeudesta päätöksentekoon sekä muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeudesta ympäristöasioissa tehdyn Yhdistyneiden kansakuntien Euroopan talouskomission yleissopimuksen, jäljempänä ’Århusin yleissopimus’, määräyksiä, jotka koskevat yleisön osallistumista sekä muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeutta, sovelletaan edelleen tarvittaessa.

(36)

Jotta voidaan varmistaa sertifioitujen yksiköiden läpinäkyvyys ja täydellinen jäljitettävyys ja välttää petosten riski ja kaksinkertainen laskenta, komission olisi neljän vuoden kuluessa tämän asetuksen voimaantulopäivästä perustettava unionin rekisteri, joka koskee pysyvää hiilenpoistoa, hiiliviljelyä ja hiilen varastointia tuotteisiin, jäljempänä ’unionin rekisteri’, ja ylläpidettävä sitä tämän jälkeen. Komission olisi otettava huomioon direktiivin 2003/87/EY 30 artiklan 5 kohdan a alakohdassa ja asetuksen (EU) 2018/841 17 artiklan 3 kohdassa tarkoitetut kertomukset. Petoksiin liittyvissä epäilyissä komission olisi tutkittava asia ja ryhdyttävä asianmukaisiin toimiin myös kumoamalla asiaankuuluvat päätökset tai mitätöimällä yksiköt, joita asia koskee. Petoksen voitaisiin katsoa tapahtuneen esimerkiksi silloin, jos samalle toimelle myönnetään useampi kuin yksi vaatimustenmukaisuustodistus sen vuoksi, että toimi on rekisteröity kahteen eri sertifiointijärjestelmään tai kahdesti samaan järjestelmään. Petoksen voitaisiin katsoa tapahtuneen myös silloin, kun samaa vaatimustenmukaisuustodistusta käytetään useaan kertaan saman väittämän esittämiseksi tietyn toimen tai tietyn sertifioidun yksikön perusteella. Unionin rekisterin olisi käytettävä automatisoituja järjestelmiä, myös sähköisiä malleja, kun asetetaan julkisesti saataville vähintään tämän asetuksen liitteessä esitetyt tiedot. Unionin rekisterin toiminta olisi rahoitettava kiinteillä vuosimaksuilla, joista käyttäjät vastaavat suhteessa unionin rekisterin käyttöönsä nähden ja jotka ovat riittävät osallistumaan sen perustamiskustannuksiin ja sen vuotuisiin toimintakustannuksiin, kuten henkilöstö- tai tietotekniikkakustannuksiin. Tällaisista maksuista saatavien varojen olisi oltava Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) 2018/1046 (16) tarkoitettuja ulkoisia käyttötarkoitukseensa sidottuja tuloja. Niillä olisi katettava erityisesti kustannukset, jotka liittyvät tietoteknisiin välineisiin, palveluihin ja turvallisuuteen, mukaan lukien toiminta- ja lupajärjestelmät, sekä unionin rekisterin hallinnoinnista vastaavan henkilöstön kustannukset. Komission olisi vahvistettava delegoiduilla säädöksillä tarvittavat vaatimukset, jotka koskevat unionin rekisteriä ja tekijöitä, jotka on otettava huomioon, kun määritetään käyttäjämaksujen taso ja niiden perimisen yksityiskohdat. Kyseisiä vaatimuksia asettaessaan komission olisi myös otettava huomioon tarve varmistaa sertifioiduilla yksiköillä käytävän kaupan riittävä valvonta. Aina soveltamiskalenterivuotta edeltävän vuoden viimeisen neljänneksen aikana komission olisi annettava yksi tai useampi täytäntöönpanosäädös, jossa vahvistetaan kyseisenä kalenterivuonna sovellettavien käyttäjämaksujen yksittäiset määrät tai tarkistetaan niitä. Komission tunnustamien sertifiointijärjestelmien olisi perustettava ja ylläpidettävä yhteentoimivia sertifiointirekistereitä, kunnes perustetaan unionin rekisteri. Jotta voidaan varmistaa läpinäkyvyys ja täysi jäljitettävyys sertifioitujen yksiköiden osalta sekä välttää petosten riski ja kaksinkertainen laskenta, sertifiointijärjestelmissä olisi käytettävä myös automatisoituja järjestelmiä, kuten sähköisiä malleja, vähintään tämän asetuksen liitteessä esitettyjen tietojen asettamiseksi julkisesti saataville. Jotta voidaan varmistaa tasapuoliset toimintaedellytykset sisämarkkinoilla, komission olisi annettava täytäntöönpanosääntöjä, joissa vahvistetaan kyseisten sertifiointirekisterien toimintaa ja yhteentoimivuutta koskevat standardit ja tekniset säännöt. Sertifioidut yksiköt myöntää sertifiointirekisteri tai unionin rekisteri, kun se on perustettu, kuitenkin vasta sen jälkeen, kun on tuotettu hiilenpoiston nettohyöty tai maaperäpäästöjen vähennyksen nettohyöty, ja uudelleensertifiointitarkastuksen tuloksena annetun validin vaatimustenmukaisuustodistuksen perusteella. Jotta vältetään sertifioitujen yksiköiden kaksinkertainen myöntäminen ja kaksinkertainen käyttö, mitään sertifioitua yksikköä ei saisi myöntää useammin kuin kerran eikä sitä saisi käyttää missään vaiheessa useampi kuin yksi luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö. Pysyvän hiilenpoiston yksiköiden, hiiliviljely-yksiköiden, tuotteisiin varastoidun hiilen yksiköiden ja maaperäpäästöjen vähennyksen yksiköiden olisi oltava toisistaan erillisiä yksiköitä. Jotta voidaan ottaa huomioon hiiliviljely-yksiköihin ja tuotteisiin varastoidun hiilen yksiköihin luontaisesti liittyvät hiilenpoiston vapautumisriskit, kyseisten yksiköiden voimassaolon olisi päätyttävä asiaankuuluvan toimen seurantajakson lopussa, ja ne olisi mitätöitävä sertifiointirekisterissä tai unionin rekisterissä, kun se on perustettu, paitsi jos toiminnanharjoittaja tai toiminnanharjoittajaryhmä sitoutuu pidentämään seurantajaksoa sovellettavassa sertifiointimenetelmässä vahvistettujen sääntöjen mukaisesti.

(37)

Sertifiointijärjestelmät ovat tärkeitä tämän asetuksen noudattamisen osoittamisen kannalta. Sen vuoksi sertifiointijärjestelmien olisi raportoitava komissiolle toiminnastaan säännöllisesti. Tällaiset raportit olisi asetettava julkisesti saataville kokonaisuudessaan tai soveltuvissa tapauksissa koostetussa muodossa, jotta voidaan lisätä avoimuutta ja parantaa komission toteuttamaa valvontaa. Lisäksi komissio saa tällaisista raporteista tarvittavat tiedot sertifiointijärjestelmien toimintaa koskevaa kertomusta varten parhaiden käytäntöjen yksilöimiseksi ja tarvittaessa tällaisten parhaiden käytäntöjen edistämistä koskevan lainsäädäntöehdotuksen tekemiseksi. Raportoinnin vertailtavuuden ja yhdenmukaisuuden varmistamiseksi komission olisi annettava täytäntöönpanosäädöksiä, joissa vahvistetaan sertifiointijärjestelmien laatimien raporttien sisältöä ja muotoa koskevat tekniset yksityiskohdat.

(38)

Tämän asetuksen muiden kuin keskeisten osien muuttamiseksi tai täydentämiseksi komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat yksityiskohtaisia sertifiointimenetelmiä erityyppisiä toimia varten, unionin rekisterin toimintaa koskevien standardien ja teknisten sääntöjen vahvistamista sekä liitteiden I ja II muuttamista. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla, ja että nämä kuulemiset toteutetaan paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa (17) vahvistettujen periaatteiden mukaisesti. Jotta voitaisiin erityisesti varmistaa tasavertainen osallistuminen delegoitujen säädösten valmisteluun, Euroopan parlamentille ja neuvostolle toimitetaan kaikki asiakirjat samaan aikaan kuin jäsenvaltioiden asiantuntijoille, ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asiantuntijoilla on järjestelmällisesti oikeus osallistua komission asiantuntijaryhmien kokouksiin, joissa valmistellaan delegoituja säädöksiä.

(39)

Jotta voidaan varmistaa tämän asetuksen yhdenmukainen täytäntöönpano, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa. Tätä valtaa olisi käytettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 (18) mukaisesti. Jotta komissio voi käyttää tässä asetuksessa vahvistettua täytäntöönpanovaltaa, komissiota avustaa sen tämän asetuksen mukaisissa tehtävissä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2018/1999 (19) perustettu ilmastonmuutoskomitea.

(40)

Komission olisi tarkasteltava tämän asetuksen soveltamista uudelleen viimeistään 27 päivänä joulukuuta 2027 ja sen jälkeen viimeistään kuuden kuukauden kuluessa kustakin Pariisin sopimuksen 14 artiklan nojalla sovitusta maailmanlaajuisesta tilannekatsauksesta. Tätä asetusta olisi tarkasteltava uudelleen kaikilta osin ja tässä yhteydessä olisi otettava huomioon seuraavat seikat: unionin lainsäädäntöä koskeva asiaan liittyvä kehitys, mukaan lukien sen johdonmukaisuus asetuksen (EU) 2018/841, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2018/842 (20) ja asetuksen (EU) 2021/1119 kanssa kuten myös direktiivien 2003/87/EY ja (EU) 2018/2001 kanssa, UNFCCC:tä ja Pariisin sopimusta koskeva asiaan liittyvä kehitys, mukaan lukien kyseisen sopimuksen 6 artiklan täytäntöönpanoa koskevat säännöt ja suuntaviivat, teknologian ja tieteen kehitys, parhaat käytännöt ja markkinakehitys hiilenpoistojen alalla, mahdollisuudet pysyvään hiilen varastointiin kolmansissa maissa, jollei Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2024/1735 (21) III luvussa tarkoitetuista kansainvälisistä sopimuksista muuta johdu, samalla kun tarjotaan direktiivissä 2009/31/EY vahvistettuja edellytyksiä vastaavat edellytykset sen varmistamiseksi, että talteenotetun hiilidioksidin geologinen varastointi on pysyvästi turvattua ja ympäristön kannalta turvallista, tämän asetuksen soveltamisesta johtuvan biomassan lisääntyneen käytön ympäristövaikutukset, mukaan lukien vaikutukset maaperän huonontumiseen ja ekosysteemien ennallistamiseen, vaikutukset unionin ruokaturvaan ja maakeinotteluun sekä sertifiointiprosessin kustannukset.

(41)

Komission olisi tarkasteltava 31 päivään heinäkuuta 2026 mennessä uudelleen IPCC:n maataloutta koskevaan lähdeluokkaan kuuluvien alaluokkien 3.A (kotieläinten ruoansulatus) ja 3.B (lannan käsittely), sellaisina kuin ne on määriteltyinä asetuksen (EU) 2018/1999 ja kyseisen asetuksen nojalla hyväksyttyjen täytäntöönpanosäädösten nojalla, sisällyttämistä tämän asetuksen kattamiin päästövähennyksiin, ottaen huomioon vaihtoehtokustannukset, sääntelykehyksen kehitys, kasvihuonekaasupäästöjen kasvuun johtavat mahdolliset kielteiset vaikutukset ja asetuksen (EU) 2021/1119 mukaisesti ehdotettu unionin vuoden 2040 ilmastotavoite, esitettävä kertomus Euroopan parlamentille ja neuvostolle ja esitettävä tarvittaessa lainsäädäntöehdotus. Kyseisen uudelleentarkastelun yhteydessä on aiheellista pohtia, miten tällaisilla toimilla tuotetut mahdolliset yksiköt olisi luokiteltava. Komission vuoden 2026 uudelleentarkastelun valmistelun yhteydessä on myös aiheellista nopeuttaa pilottisertifiointimenetelmän kehittämistä sellaisia toimia varten, joilla vähennetään suolistokäymisestä ja lannan käsittelystä peräisin olevia maatalouden päästöjä.

(42)

On aiheellista, että vaatimustenmukaisuustodistukset ja sertifioidut yksiköt tukevat erilaisia loppukäyttötarkoituksia, kuten yritysten ilmastoon liittyvien ja muiden ympäristöväittämien, myös luonnon monimuotoisuutta koskevien, todistamista tai sertifioitujen yksiköiden vaihtamista vapaaehtoisten hiilimarkkinoiden kautta. Tätä varten komission olisi arvioitava, onko tarpeen asettaa lisävaatimuksia tämän asetuksen mukauttamiseksi Pariisin sopimuksen 6 artiklan 2 ja 4 kohdan sääntöihin ja ohjeisiin sekä vapaaehtoisten hiilimarkkinoiden parhaisiin käytäntöihin, ja tarvittaessa esitettävä asiaa koskeva lainsäädäntöehdotus. Kyseisessä arvioinnissa olisi vertailtava menetelmävaatimuksia, mukaan lukien perusurat, seurantajaksot, toteutuskaudet, lisäisyys, vuodot, ei-pysyvyys ja vastuu, sekä tarkasteltava lupavaatimuksia ja vastaavia mukautuksia. Arvioinnissa olisi myös arvioitava, onko aiheellista eriyttää loppukäyttötarkoitukset kunkin yksikkötyypin mukaan, sekä tarkasteltava vastaavia vaatimuksia, jotka koskevat yksiköiden käyttöä, kun käyttäjinä ovat yksityiset toimijat tai ulkopuoliset tahot, mukaan lukien vapaaehtoiset hiilimarkkinat ja kansainväliset vaatimustenmukaisuusjärjestelmät, varmistaen johdonmukaisuuden asiaa koskevien unionin säädösten kanssa, kuten asetukset (EU) 2018/1999 ja (EU) 2021/1119 ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2022/2464 (22), sekä asetuksen (EU) 2018/1999 40 artiklassa tarkoitetun Pariisin sopimuksen 6 artiklan mukaisen hillintätoimien kansainvälisesti siirrettyjä tuloksia koskevan rekisterin kanssa ja tulevan direktiivin, joka koskee nimenomaisten ympäristöväitteiden perustelemista ja esittämistä, kanssa.

(43)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän asetuksen tavoitetta eli edistää korkealaatuisten hiilenpoistojen ja maaperäpäästöjen vähennysten käyttöönottoa ja samalla minimoida viherpesun riskiä, vaan se voidaan toiminnan laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen kyseisen tavoitteen saavuttamiseksi,