(1)

Unioni on asettanut itselleen tavoitteeksi vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvan alueen ylläpitämisen ja kehittämisen.

(2)

Vapauden, turvallisuuden ja oikeuden lujittamista Euroopan unionissa koskevassa Haagin ohjelmassa (3) kehotetaan jäsenvaltioita harkitsemaan mahdollisuuksia keskittää syytetoimet rajat ylittävissä monenvälisissä asioissa yhteen jäsenvaltioon syytetoimien tehokkuuden lisäämiseksi niin, että samalla taataan asianmukainen oikeudenkäyttö.

(3)

Toimenpideohjelmassa rikosoikeudellisten päätösten vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen täytäntöönpanemiseksi (4) ehdotetaan, että olisi kehitettävä väline, jolla rikosoikeudenkäynti voidaan siirtää toiseen jäsenvaltioon.

(4)

Jäsenvaltioiden välistä oikeudellista yhteistyötä on kehitettävä edelleen, jotta yhteisellä vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueella voidaan lisätä tehokasta ja asianmukaista oikeudenkäyttöä rikosasioissa ja varmistaa, että rikokset tutkii tai niitä koskevat syytetoimet toteuttaa se jäsenvaltio, jolla on siihen parhaat edellytykset. Erityisesti rikosoikeudellisen menettelyn siirtämistä koskevat jäsenvaltioiden yhteiset säännöt voisivat auttaa välttämään eri jäsenvaltioissa vireillä olevia, samoja tosiseikkoja ja samaa henkilöä koskevia tarpeettomia rinnakkaisia rikosoikeudellisia menettelyjä, jotka voisivat johtaa ne bis in idem -periaatteen loukkaamiseen. Tällaiset yhteiset säännöt voisivat myös vähentää samoja tosiseikkoja tai samaa henkilöä koskevien eri jäsenvaltioissa vireillä olevien rikosoikeudellisten menettelyjen määrää. Tällaisten yhteisten sääntöjen tavoitteena on myös varmistaa, että rikosoikeudellinen menettely voidaan siirtää, jotta syytetty ei jää vaille rangaistusta silloin, kun neuvoston puitepäätöksessä 2002/584/YOS (5) tarkoitettu eurooppalaisen pidätysmääräyksen mukainen henkilön luovuttaminen syytetoimia varten viivästyy tai kun siitä kieltäydytään esimerkiksi sen vuoksi, että toisessa jäsenvaltiossa on vireillä samaa rikosta koskeva rinnakkainen menettely.

(5)

Rikosoikeudellisten menettelyjen siirtämistä koskevat yhteiset säännöt ovat oleellisia myös rajatylittävän rikollisuuden tehokkaan torjunnan kannalta, mikä on erityisen tärkeää silloin, kun tekijöinä ovat järjestäytyneet rikollisryhmät, jotka harjoittavat huumekauppaa, muuttajien salakuljetusta, ihmiskauppaa, laitonta asekauppaa, ympäristö- tai kyberrikollisuutta tai rahanpesua. Useissa jäsenvaltioissa toimivien järjestäytyneiden rikollisryhmien syytteeseenpano voi olla asianomaisille viranomaisille hyvin vaikeaa. Rikosoikeudellisten menettelyjen siirtäminen on tärkeä väline, joka vahvistaisi eri puolilla unionia toimivien järjestäytyneiden rikollisryhmien vastaisia toimia.

(6)

Jotta voidaan varmistaa pyynnön esittävän ja pyynnön vastaanottavan viranomaisen välinen tehokas yhteistyö rikosoikeudellisten menettelyjen siirtämisessä, siirtämistä koskevat säännöt olisi vahvistettava oikeudellisesti sitovalla ja sellaisenaan sovellettavalla unionin säädöksellä.

(7)

Tätä asetusta olisi sovellettava kaikkiin rikosoikeudellisissa menettelyissä esitettäviin siirtämispyyntöihin.

(8)

Neuvoston puitepäätöksen 2009/948/YOS (6) tarkoituksena on sellaisten tilanteiden ehkäiseminen, joissa eri jäsenvaltioissa on vireillä samaa henkilöä koskevia rinnakkaisia rikosoikeudellisia menettelyjä samojen tosiseikkojen osalta, mikä saattaisi johtaa tuomion antamiseen kahdessa tai useammassa jäsenvaltiossa. Sen vuoksi puitepäätöksellä otetaan käyttöön menettely, jossa asianomaisten jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset käyvät keskenään suoria neuvotteluja päästäkseen yksimielisyyteen tehokkaasta ratkaisusta, jolla on määrä välttää rinnakkaisista menettelyistä johtuvat kielteiset seuraukset sekä kyseisten toimivaltaisten viranomaisten ajan ja voimavarojen hukkaaminen. Jos kyseiset toimivaltaiset viranomaiset päättävät puitepäätöksen mukaisten neuvottelujen jälkeen keskittää menettelyt yhteen jäsenvaltioon siirtämällä rikosoikeudellisen menettelyn, tällainen siirto olisi toteutettava tämän asetuksen mukaisesti.

(9)

Myös muissa rikosasioita koskevissa säädöksissä, jotka koskevat erityisesti tietyntyyppisiä rikoksia, kuten Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2017/541 (7) sekä neuvoston puitepäätökset 2002/475/YOS (8) ja 2008/841/YOS (9), säädetään tekijöistä, jotka on otettava huomioon rikosoikeudellisen menettelyn keskittämiseksi yhteen jäsenvaltioon silloin, kun useampi kuin yksi jäsenvaltio voi pätevästi toteuttaa syytetoimia samojen tosiseikkojen perusteella. Jos asianomaisten jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset päättävät tällaisten säädösten mukaisen yhteistyön perusteella keskittää menettelyt yhteen jäsenvaltioon siirtämällä rikosoikeudellisen menettelyn, tällainen siirto olisi toteutettava tämän asetuksen mukaisesti.

(10)

Vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen soveltamisesta rikosasioissa annettuihin tuomioihin ja oikeusviranomaisten päätöksiin on annettu useita unionin säädöksiä, erityisesti neuvoston puitepäätökset 2005/214/YOS (10), 2008/909/YOS (11) ja 2008/947/YOS (12). Tämä asetus täydentää näitä puitepäätöksiä eikä vaikuta niiden soveltamiseen.

(11)

Tämä asetus ei vaikuta oma-aloitteiseen tietojenvaihtoon, jota säännellään muilla unionin säädöksillä.

(12)

Tätä asetusta ei sovelleta päätöksiin, jotka koskevat sellaisten tapausten siirtämistä, yhdistämistä tai jakamista osiin, joissa Euroopan syyttäjänvirasto on käyttänyt toimivaltaansa neuvoston asetuksen (EU) 2017/1939 (13) mukaisesti.

(13)

Jäsenvaltioiden olisi nimettävä tämän asetuksen soveltamista varten toimivaltaiset viranomaisensa tavalla, joka edistää näiden viranomaisten välisen suoran yhteydenpidon periaatetta.

(14)

Jos niiden jäsenvaltioiden, joilla on common law -perinteitä, sisäisten oikeusjärjestelmien rakenne ei salli sitä, että niiden tuomioistuimet ja syyttäjät toteuttavat rikosoikeudellisen menettelyn siirtämisen hyväksymistä tai siitä kieltäytymistä koskevan päätöksen liitännäistoimenpiteitä, tämän asetuksen soveltamiseksi ja sen tehokkaan soveltamisen helpottamiseksi kaikkialla unionissa jonkin toisen viranomaisen, jolla on toimivalta toteuttaa toimenpiteitä rikosoikeudellisissa menettelyissä, olisi voitava toteuttaa tällaiset liitännäistoimenpiteet. Tällaisen toimivaltaisen viranomaisen osallistuminen ei saisi millään tavoin vaikuttaa päätökseen siitä, hyväksytäänkö rikosoikeudellisen menettelyn siirtäminen vai kieltäydytäänkö siitä, vaan tämän päätöksen tekee yksinomaan tuomari, tuomioistuin, tutkintatuomari tai yleinen syyttäjä ja siihen olisi välttämättä sisällyttävä päätöksen tekijän tekemä arviointi tämän asetuksen mukaisista kieltäytymisperusteista. Toisen toimivaltaisen viranomaisen osallistumisen ainoana tarkoituksena on helpottaa oikeudellista päätöksentekoa ja tämän asetuksen tehokasta soveltamista.

(15)

Jos se on tarpeen jäsenvaltioiden sisäisen oikeusjärjestyksen rakenteen vuoksi, niiden olisi voitava nimetä yksi tai useampi keskusviranomainen, joka vastaa rikosoikeudellisten menettelyjen siirtämispyyntöjen sekä tällaisiin pyyntöihin liittyvän muun virallisen kirjeenvaihdon hallinnollisesta lähettämisestä ja vastaanottamisesta. Tällaiset keskusviranomaiset voisivat myös antaa hallinnollista tukea, koordinoida ja avustaa, mikä helpottaisi ja edistäisi rikosoikeudellisten menettelyjen siirtämispyyntöjen hyväksymistä.

(16)

Joissakin unionin säädöksissä edellytetään jo nyt, että jäsenvaltiot toteuttavat tarvittavat toimenpiteet ulottaakseen lainkäyttövaltansa tiettyihin rikoksiin, kuten direktiivissä (EU) 2017/541 tarkoitettuun terroritoimintaan tai Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2014/62/EU (14) tarkoitettuun euron väärentämiseen, tapauksissa, joissa henkilön luovuttamisesta kieltäydytään.

(17)

Sen varmistamiseksi, että rikosoikeudellinen menettely voidaan siirtää tämän asetuksen mukaisesti tilanteessa, jossa tehokas ja asianmukainen oikeudenkäyttö ja epäillyn tai syytetyn sekä uhrin unionin oikeudessa vahvistettujen perusoikeuksien tehokas suojelu sitä edellyttävät, tässä asetuksessa olisi säädettävä toimivallasta erityistapauksissa, jotta pyynnön vastaanottava valtio voi käyttää toimivaltaa sellaisten rikosten osalta, joihin sovelletaan pyynnön esittävän valtion lainsäädäntöä. Pyynnön vastaanottavalla valtiolla olisi oltava toimivalta käsitellä rikokset, joiden osalta rikosoikeudellisen menettelyn siirtämistä pyydetään, aina kun sillä katsotaan olevan parhaat edellytykset syytetoimiin kyseisen rikoksen osalta. Tässä asetuksessa säädetyt toimivaltasäännöt eivät saisi estää jäsenvaltioita ottamasta käyttöön kansallisia toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että ne voivat käyttää toimivaltaa tässä asetuksessa säädetyissä erityistapauksissa.

(18)

Sen toimivallan lisäksi, josta jo säädetään pyynnön vastaanottavan valtion kansallisessa lainsäädännössä, toimivalta olisi määritettävä tässä asetuksessa vahvistettujen erityisten perusteiden mukaisesti aina, kun kyseisellä jäsenvaltiolla katsotaan olevan parhaat edellytykset syytetoimien toteuttamiseen. Pyynnön vastaanottavalla valtiolla olisi oltava toimivalta tilanteissa, joissa pyynnön vastaanottava valtio kieltäytyy luovuttamasta epäiltyä tai syytettyä, josta on annettu eurooppalainen pidätysmääräys ja joka oleskelee pyynnön vastaanottavassa valtiossa ja on kyseisen valtion kansalainen tai asuu siellä, jos kieltäytyminen perustuu tiettyihin tässä asetuksessa vahvistettuihin erityisiin perusteisiin. Toimivalta olisi määritettävä esimerkiksi silloin, kun luovuttamisesta kieltäydytään puitepäätöksen 2002/584/YOS 4 artiklan 7 kohdan b alakohdan perusteella; tätä alakohtaa sovelletaan tilanteissa, joissa rikokset on tehty pidätysmääräyksen antaneen jäsenvaltion alueen ulkopuolella ja täytäntöönpanojäsenvaltion lainsäädännön mukaan näistä samoista rikoksista ei ole mahdollista nostaa syytettä, jos ne on tehty täytäntöönpanojäsenvaltion alueen ulkopuolella. Tätä sääntöä voitaisiin soveltaa tilanteissa, joissa tietyn jäsenvaltion tai kolmannen maan kansalainen on tehnyt rikoksen jonkin toisen jäsenvaltion tai kolmannen maan alueella ja epäilty tai syytetty asuu pyynnön vastaanottavassa valtiossa. Tämä on erityisen tärkeää, kun on kyse vakavista rikoksista, jotka loukkaavat kansainvälisen yhteisön perusarvoja, kuten sotarikoksista tai joukkotuhonnasta, ja kun eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta kieltäytyminen puitepäätöksen 2002/584/YOS 4 artiklan 7 kohdan b alakohdan perusteella saattaa aiheuttaa riskin rankaisematta jäämisestä. Pyynnön vastaanottavalla valtiolla olisi oltava toimivalta myös silloin, kun rikos tuottaa vaikutuksia tai aiheuttaa vahinkoa pääasiassa pyynnön vastaanottavassa valtiossa. Vahinko olisi otettava huomioon edellyttäen, että se kuuluu rikoksen tunnusmerkistöön pyynnön vastaanottavan valtion kansallisen lainsäädännön mukaisesti. Pyynnön vastaanottavalla valtiolla olisi oltava toimivalta myös silloin, kun kyseisessä valtiossa on jo vireillä rikosoikeudellinen menettely samaa epäiltyä tai syytettyä vastaan muiden tosiseikkojen osalta, jotta tällaisen henkilön kaikista väitetyistä rikoksista voitaisiin antaa tuomio yhdellä lainkäyttöalueella, tai kun kyseisessä valtiossa on vireillä rikosoikeudellinen menettely muita henkilöitä vastaan samojen, osittain samojen tai toisiinsa liittyvien tosiseikkojen osalta, millä voi olla erityistä merkitystä tiettyä rikollisjärjestöä koskevien tutkinta- ja syytetoimien keskittämiseksi yhteen jäsenvaltioon. Molemmissa tapauksissa siirrettävän rikosoikeudellisen menettelyn kohteena olevan epäillyn tai syytetyn olisi oltava pyynnön vastaanottavan valtion kansalainen tai asuttava siellä.

(19)

Tämän asetuksen tarkoituksen toteuttamiseksi ja toimivaltaristiriitojen välttämiseksi sekä ottaen erityisesti huomioon sekä ne jäsenvaltiot, joiden oikeusjärjestys perustuu syytepakkoon, että ne jäsenvaltiot, joissa syytepakko koskee ainoastaan tiettyjä rikoksia, pyynnön esittävän valtion olisi rikosoikeudellisen menettelyn siirtämistä pyytäessään voitava luopua syytetoimien toteuttamisesta asianomaista henkilöä vastaan rikoksesta, jonka osalta siirtoa pyydetään. Pyynnön esittävän valtion toimivaltaisten viranomaisten olisi näin ollen tämän asetuksen nojalla voitava luopua niiden käsiteltäväksi saatetusta rikosoikeudellisesta menettelystä taikka keskeyttää tai lopettaa se ja siirtää se toiseen jäsenvaltioon, jolla katsotaan olevan paremmat edellytykset syytetoimiin, vaikka mainituilla viranomaisilla olisi kansallisen lainsäädännön nojalla syyttämisvelvollisuus. Tämä ei saisi rajoittaa niiden tässä asetuksessa vahvistettujen säännösten soveltamista, jotka koskevat rikosoikeudellisen menettelyn siirtämisen vaikutuksia pyynnön esittävässä valtiossa.

(20)

Tässä asetuksessa kunnioitetaan perusoikeuksia ja otetaan huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjassa, jäljempänä ’perusoikeuskirja’, sekä ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyssä eurooppalaisessa yleissopimuksessa tunnustetut periaatteet.

(21)

Tämä asetus ei vaikuta niihin prosessuaalisiin oikeuksiin, jotka on vahvistettu perusoikeuskirjassa tai muissa unionin säädöksissä, kuten Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiveissä 2010/64/EU (15), 2012/13/EU (16), 2013/48/EU (17), (EU) 2016/343 (18), (EU) 2016/800 (19) ja (EU) 2016/1919 (20) niiden jäsenvaltioiden osalta, joita ne sitovat. Kun pyynnön esittävä viranomainen pyytää rikosoikeudellisen menettelyn siirtämistä tämän asetuksen nojalla, sen olisi erityisesti varmistettava, että näitä unionin oikeudessa ja kansallisessa lainsäädännössä säädettyjä oikeuksia kunnioitetaan.

(22)

Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että tätä asetusta sovellettaessa otetaan huomioon haavoittuvassa asemassa olevien henkilöiden tarpeet. Haavoittuvassa asemassa olevia rikoksesta epäiltyjä ja syytettyjä koskevista menettelytakeista rikosoikeudellisissa menettelyissä 27 päivänä marraskuuta 2013 annetun komission suosituksen (21) mukaisesti haavoittuvassa asemassa olevilla epäillyillä ja syytetyillä olisi tarkoitettava kaikkia epäiltyjä tai syytettyjä, jotka eivät ikänsä, psyykkisen tai fyysisen tilansa tai vammansa vuoksi pysty ymmärtämään rikosoikeudellista menettelyä tai osallistumaan siihen tehokkaasti.

(23)

Jäsenvaltioiden olisi myös varmistettava, että tätä asetusta sovellettaessa otetaan huomioon tutkintavankeudessa olevien epäiltyjen ja syytettyjen henkilöiden prosessuaaliset oikeudet, ottaen tarvittaessa huomioon myös komission suosituksen (EU) 2023/681 (22).

(24)

Pyynnön esittävän viranomaisen olisi voitava pyytää rikosoikeudellisen menettelyn siirtämistä omasta aloitteestaan mahdollisesti kuultuaan pyynnön vastaanottavaa viranomaista, epäillyn tai syytetyn ehdotuksesta taikka uhrin ehdotuksesta. Tässä asetuksessa ei pitäisi asettaa velvollisuutta pyytää rikosoikeudellisen menettelyn siirtämistä tai siirtää sitä. Kun pyynnön esittävä viranomainen harkitsee rikosoikeudellisen menettelyn siirtämispyynnön esittämistä, sen olisi arvioitava, edistäisikö siirto tehokasta ja asianmukaista oikeudenkäyttöä, mukaan lukien siirron oikeasuhteisuus ja tarkoituksenmukaisuus asiaa koskevan menettelyn tarkoituksen kannalta. Kyseinen arviointi olisi tehtävä tapauskohtaisesti, jotta voidaan määrittää jäsenvaltio, jolla on parhaat edellytykset nostaa syyte kyseisestä rikoksesta.

(25)

Kun pyynnön esittävä viranomainen arvioi, onko rikosoikeudellisen menettelyn siirtämispyyntö perusteltu, sen olisi otettava huomioon useita perusteita, joiden tärkeysjärjestys ja painoarvo olisi määritettävä kunkin tapauksen tosiseikkojen ja asiasisällön mukaan. Kaikki merkitykselliset tekijät olisi otettava huomioon hyvän oikeudenhoidon varmistamiseksi. Esimerkiksi jos rikos on tehty kokonaan tai osittain pyynnön vastaanottavan valtion alueella tai jos suurin osa rikoksen vaikutuksista tai merkittävä osa sen aiheuttamasta vahingosta – silloin kun nämä vaikutukset ovat tai tämä vahinko on osa rikoksen tunnusmerkistöä – on ilmennyt pyynnön vastaanottavan valtion alueella, olisi voitava katsoa, että kyseisellä valtiolla on paremmat edellytykset syytetoimiin, koska kerättävät todisteet, kuten todistajien, uhrien ja asiantuntijoiden lausunnot, ovat pyynnön vastaanottavassa valtiossa ja niiden kerääminen voisi siten olla helpompaa, jos rikosoikeudellinen menettely siirretään. Lisäksi myöhempien vahingonkorvausmenettelyjen aloittaminen pyynnön vastaanottavassa valtiossa helpottuisi, jos myös rikosoikeudellisen vastuun perustana olevat menettelyt olisi toteutettu samassa jäsenvaltiossa. Samoin jos suurin osa todisteista sijaitsee pyynnön vastaanottavassa valtiossa, rikosoikeudellisen menettelyn siirtäminen voisi helpottaa pyynnön vastaanottavan valtion kansallisen lainsäädännön mukaisesti kerättyjen todisteiden vastaanottamista ja myöhempää hyväksyttävyyttä.

(26)

Jos yksi tai useampi epäilty tai syytetty on pyynnön vastaanottavan valtion kansalainen tai asuu siellä, rikosoikeudellisen menettelyn siirtäminen voisi olla perusteltua sen varmistamiseksi, että epäillyn tai syytetyn oikeus olla läsnä oikeudenkäynnissä toteutuu direktiivin (EU) 2016/343 mukaisesti. Samoin jos yksi tai useampi uhri on pyynnön vastaanottavan valtion kansalainen tai asuu siellä, rikosoikeudellisen menettelyn siirtäminen voisi olla perusteltua, jotta uhri voi helpommin osallistua rikosoikeudelliseen menettelyyn ja tulla menettelyn aikana tosiasiallisesti kuulluksi todistajana. Tapauksissa, joissa pyynnön vastaanottava valtio kieltäytyy eurooppalaisen pidätysmääräyksen kohteena olevan epäillyn tai syytetyn luovuttamisesta tässä asetuksessa määritellyin perustein, siirtäminen voisi olla perusteltua myös silloin, kun kyseinen henkilö oleskelee pyynnön vastaanottavassa valtiossa mutta ei ole sen kansalainen eikä asu siellä.

(27)

Pyynnön esittävän viranomaisen tehtävänä on arvioida käytettävissään olevan aineiston perusteella, onko perusteltu syy olettaa, että epäilty, syytetty tai uhri asuu pyynnön vastaanottavassa valtiossa. Jos tietoja on saatavilla rajoitetusti, pyynnön esittävän ja pyynnön vastaanottavan viranomaisen olisi kuultava toisiaan tällaisen arvioinnin yhteydessä, jotta voidaan vahvistaa epäillyn, syytetyn tai uhrin asuinpaikka pyynnön vastaanottavassa valtiossa. Tässä arvioinnissa merkitystä voi olla erilaisilla objektiivisilla seikoilla, jotka voisivat osoittaa, että asianomainen henkilö on vahvistanut tai aikoo vahvistaa elinetujensa tavanomaisen keskuksen tiettyyn jäsenvaltioon. Perusteltu syy uskoa, että henkilö asuu pyynnön vastaanottavassa valtiossa, voisi olla erityisesti se, että henkilö on rekisteröity vastaanottavassa valtiossa asuvaksi henkilökortin, oleskeluluvan tai viralliseen asuinpaikkarekisteriin merkitsemisen perusteella. Jos kyseistä henkilöä ei ole rekisteröity pyynnön vastaanottavassa valtiossa, osoituksena asuinpaikasta voisi olla se, että hän on ilmaissut aikomuksensa asettua kyseiseen jäsenvaltioon tai on jonkin aikaa kyseisessä jäsenvaltiossa pysyvästi oleskeltuaan luonut siihen siteitä, jotka vastaavat sellaisia siteitä, jotka syntyvät virallisen asuinpaikan muuttamisesta kyseiseen jäsenvaltioon. Sen määrittämiseksi, onko asianomaisen henkilön ja pyynnön vastaanottavan valtion välillä tietyssä tilanteessa riittäviä siteitä, joiden perusteella voidaan perustellusti olettaa, että henkilö asuu kyseisessä jäsenvaltiossa, on otettava huomioon erilaisia objektiivisia seikkoja, jotka liittyvät kyseisen henkilön tilanteeseen, kuten hänen oleskelunsa kesto, luonne ja olosuhteet pyynnön vastaanottavassa valtiossa tai hänen perhesiteensä tai taloudelliset siteensä pyynnön vastaanottavaan valtioon. Myös rekisteröity ajoneuvo, pankkitili tai se, että henkilö on oleskellut pyynnön vastaanottavassa valtiossa keskeytyksettä, sekä muut objektiiviset seikat voisivat olla merkityksellisiä sen määrittämisessä, että on perusteltu syy olettaa, että asianomainen henkilö asuu pyynnön vastaanottavassa valtiossa. Lyhyt vierailu, lomanvietto, esimerkiksi loma-asunnossa, tai vastaava oleskelu pyynnön vastaanottavassa valtiossa ilman muuta olennaista yhteyttä ei ole riittävä peruste olettaa, että henkilö asuu kyseisessä jäsenvaltiossa.

(28)

Rikosoikeudellisen menettelyn siirtäminen voisi olla perusteltua myös silloin, kun pyynnön vastaanottavassa valtiossa on vireillä rikosoikeudellinen menettely epäiltyä tai syytettyä vastaan samojen, osittain samojen tai muiden tosiseikkojen osalta tai kun pyynnön vastaanottavassa valtiossa on vireillä rikosoikeudellinen menettely samojen, osittain samojen tai niihin liittyvien tosiseikkojen osalta muita henkilöitä vastaan, esimerkiksi tapauksissa, joissa on nostettu syyte rajojen yli toimivia rikollisjärjestöjä vastaan, jolloin eri jäsenvaltioissa on voitu nostaa syytteitä eri henkilöitä vastaan. Jos epäilty tai syytetty suorittaa parhaillaan toisesta rikoksesta määrättyä vapaudenmenetyksen käsittävää rangaistusta pyynnön vastaanottavassa valtiossa tai jos hänen on määrä suorittaa siellä tällainen rangaistus, rikosoikeudellisen menettelyn siirtäminen voisi olla perusteltua myös sen varmistamiseksi, että tuomittu voi suorittaessaan rangaistusta pyynnön vastaanottavassa valtiossa käyttää oikeuttaan olla läsnä oikeudenkäynnissä, jota varten rikosoikeudellisen menettelyn siirtämistä pyydetään. Pyynnön esittävien viranomaisten olisi asianmukaisesti harkittava, voisiko rikosoikeudellisen menettelyn siirtäminen parantaa asianomaisen henkilön mahdollisuuksia sopeutua yhteiskuntaan, jos rangaistus pantaisiin täytäntöön pyynnön vastaanottavassa valtiossa. Tätä varten voitaisiin ottaa huomioon henkilön siteet pyynnön vastaanottavaan valtioon, se, katsooko kyseinen henkilö, että hänen perheensä on kyseisessä valtiossa, sekä kielelliset, kulttuuriset, sosiaaliset, taloudelliset tai muut siteet. Lisäksi toimivaltaiset viranomaiset tekevät usein sopimuksia menettelyjen keskittämisestä sen perusteella, mikä on parhaiten soveltuva oikeuspaikka. Tällaisiin sopimuksiin voitaisiin päästä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2018/1727 (23) perustetun Euroopan unionin rikosoikeudellisen yhteistyön viraston (Eurojust) koordinointikokouksissa, kahden- tai monenvälisissä kokouksissa ilman Eurojustin osallistumista tai puitepäätöksen 2009/948/YOS mukaisten kuulemisten jälkeen.

(29)

Ennen kuin harkitaan rikosoikeudellisen menettelyn siirtämistä pelkästään sillä perusteella, että suurin osa todisteista on pyynnön vastaanottavassa valtiossa, pyynnön esittävää viranomaista kehotetaan ottamaan huomioon mahdollisuudet hankkia todisteita toisista jäsenvaltioista oikeudellisten päätösten vastavuoroista tunnustamista koskevien olemassa olevien välineiden avulla; tällaisia välineitä ovat esimerkiksi Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/41/EU (24) niiden jäsenvaltioiden osalta, joita se sitoo, ja keskinäinen oikeusapu.

(30)

Epäillyn, syytetyn tai uhrin olisi voitava ehdottaa itseään koskevan rikosoikeudellisen menettelyn siirtämistä toiseen jäsenvaltioon. Epäillyn, syytetyn tai uhrin olisi voitava esittää tällainen ehdotus joko pyynnön esittävän valtion tai pyynnön vastaanottavan valtion toimivaltaisille viranomaisille, jos hän katsoo, että on olemassa syitä, joiden vuoksi rikosoikeudellisen menettelyn siirtäminen on oikeudenkäytön kannalta perusteltua. Tällaisen ehdotuksen voisi pyynnön esittävässä valtiossa esittää esimerkiksi sellainen epäilty, syytetty tai uhri, joka on tietoinen siitä, että pyynnön vastaanottavassa valtiossa on vireillä rikosoikeudellinen menettely samojen, osittain samojen tai muiden tosiseikkojen osalta samaa epäiltyä tai syytettyä vastaan taikka samojen, osittain samojen tai niihin liittyvien tosiseikkojen osalta muita henkilöitä vastaan. Tällaisen ehdotuksen voisi pyynnön vastaanottavassa valtiossa esittää esimerkiksi sellainen epäilty, syytetty tai uhri, joka asuu kyseisessä valtiossa tai on sen kansalainen ja joka on tietoinen siitä, että samaa epäiltyä tai syytettyä vastaan on jo aloitettu rikosoikeudellinen menettely samojen, osittain samojen tai muiden tosiseikkojen osalta. Tällainen ehdotus olisi otettava huomioon ja kirjattava, mutta se ei saisi velvoittaa pyynnön esittävää tai pyynnön vastaanottavaa viranomaista pyytämään rikosoikeudellisen menettelyn siirtämistä tai siirtämään sitä taikka aloittamaan neuvotteluja toisen jäsenvaltion viranomaisen kanssa tätä tarkoitusta varten. Jos jompikumpi näistä viranomaisista saa epäillyn, syytetyn tai uhrin taikka näiden puolesta toimivan asianajajan esittämän rikosoikeudellisen menettelyn siirtämisehdotuksen perusteella tietää, että vireillä on rinnakkainen rikosoikeudellinen menettely, sillä on velvollisuus neuvotella toisen viranomaisen kanssa puitepäätöksen 2009/948/YOS mukaisesti.

(31)

Pyynnön esittävän viranomaisen olisi mahdollisimman pian ilmoitettava epäillylle tai syytetylle aikomuksesta esittää rikosoikeudellisen menettelyn siirtämispyyntö ja annettava hänelle sovellettavan kansallisen lainsäädännön mukaisesti mahdollisuus ilmaista mielipiteensä, myös korjaavan oikeuden käyttöä koskevista seikoista, jotta viranomaiset voivat ottaa huomioon kyseisen henkilön oikeutetut edut ennen siirtämispyynnön esittämistä. Tällainen tieto on tärkeää antaa kirjallisesti. Tieto olisi voitava antaa myös suullisesti sillä edellytyksellä, että tiedon antaminen kirjataan kansallisen lainsäädännön mukaista kirjaamismenettelyä käyttäen. Tieto olisi voitava antaa vakiolomakkeilla. Epäillyn tai syytetyn lailliselle edustajalle, jos sellainen on, olisi annettava mahdollisuus ilmaista mielipiteensä, jos pyynnön esittävä viranomainen katsoo tämän tarpeelliseksi esimerkiksi asianomaisen epäillyn tai syytetyn henkilön iän taikka fyysisen tai henkisen tilan vuoksi. Arvioidessaan epäillyn tai syytetyn oikeutettua etua saada tieto aikomuksesta esittää siirtämispyyntö esittävän viranomaisen olisi esimerkiksi tapauksissa, joissa menettely on tarpeen tärkeän yleisen edun turvaamiseksi, otettava huomioon tarve varmistaa tutkinnan luottamuksellisuus tai riski kyseistä henkilöä koskevan tutkinnan vaarantumisesta esimerkiksi silloin, kun tällainen tieto voisi haitata meneillään olevaa peitetutkintaa tai vahingoittaa vakavasti sen jäsenvaltion kansallista turvallisuutta, jossa rikosoikeudellinen menettely on pantu vireille. Jos pyynnön esittävä viranomainen ei kohtuullisista ponnisteluista huolimatta pysty paikantamaan tai tavoittamaan epäiltyä tai syytettyä, ilmoitusvelvollisuutta olisi sovellettava siitä hetkestä, jona epäilty tai syytetty voidaan paikantaa tai tavoittaa.

(32)

Tätä asetusta sovellettaessa olisi otettava huomioon Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2012/29/EU (25) säädetyt uhrien oikeudet, myös tiedonsaantioikeus. Tätä asetusta ei saisi tulkita siten, että se estää jäsenvaltioita myöntämästä uhreille kansallisen lainsäädännön nojalla laajempia oikeuksia kuin unionin oikeudessa säädetään.

(33)

Pyynnön esittävän viranomaisen olisi rikosoikeudellisen menettelyn siirtämispyyntöä koskevaa päätöstä tehdessään otettava asianmukaisesti huomioon uhrin oikeutetut edut, mukaan lukien uhrien suojelu ja korjaavan oikeuden käyttöön liittyvät näkökohdat, ja arvioitava, voisiko rikosoikeudellisen menettelyn siirtäminen estää uhria tosiasiallisesti käyttämästä oikeuksiaan kyseisessä rikosoikeudenkäynnissä. Arvioinnissa voitaisiin esimerkiksi tarkastella uhrin mahdollisuutta todistaa oikeudenkäynnin aikana pyynnön vastaanottavassa valtiossa, jos se ei ole hänen asuinvaltionsa, ja todistamiseen käytettävissä olevia järjestelyjä. Lisäksi olisi harkittava uhrin mahdollisuutta hankkia todisteita esimerkiksi todistajilta ja asiantuntijoilta ja esittää niitä, hakea vahingonkorvausta tai hyödyntää todistajien suojelua tai korjaavan oikeuden käyttöä koskevia ohjelmia pyynnön vastaanottavassa valtiossa. Rikosoikeudellisen menettelyn siirtäminen ei saisi vaarantaa uhrin oikeutta vahingonkorvaukseen. Tämä asetus ei vaikuta sääntöihin, jotka koskevat uhreille maksettavia vahingonkorvauksia ja omaisuuden palauttamista kansallisissa menettelyissä.

(34)

Kun on tarpeen varmistaa, että uhrille pyynnön esittävässä valtiossa tarjottua suojelua jatketaan pyynnön vastaanottavassa valtiossa, pyynnön esittävän valtion toimivaltaisten viranomaisten olisi harkittava eurooppalaisen suojelumääräyksen antamista Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 606/2013 (26) mukaisesti tai Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/99/EU (27) mukaisesti niiden jäsenvaltioiden osalta, joita se sitoo.

(35)

Kun pyynnön esittävä viranomainen aikoo esittää rikosoikeudellisen menettelyn siirtämispyynnön, sen olisi mahdollisimman pian ilmoitettava asiasta uhreille, jotka asuvat pyynnön esittävässä valtiossa ja jotka saavat tiedon rikosoikeudellisesta menettelystä direktiivin 2012/29/EU 6 artiklan 1 kohdan mukaisesti, sellaisena kuin se on pantu täytäntöön kansallisessa lainsäädännössä, tai oikeushenkilöiden tapauksessa ovat sijoittautuneet pyynnön esittävään valtioon ja saavat tällaisen tiedon kansallisen lainsäädännön mukaisesti. Pyynnön esittävän viranomaisen olisi annettava tällaisille henkilöille mahdollisuus ilmaista mielipiteensä sovellettavan kansallisen lainsäädännön mukaisesti, jotta viranomaiset voivat ottaa huomioon näiden oikeutetut edut ennen siirtämispyynnön esittämistä. Tällainen tieto on tärkeää antaa kirjallisesti. Tieto olisi voitava antaa myös suullisesti sillä edellytyksellä, että tiedon antaminen kirjataan kansallisen lainsäädännön mukaista kirjaamismenettelyä käyttäen. Tieto olisi voitava antaa vakiolomakkeilla tai, jos tiedotettavia uhreja on poikkeuksellisen suuri määrä, muilla yleisölle suunnatuilla yleisillä tiedotusvälineillä, kuten erityisillä verkkojulkaisuvälineillä, jotka ovat oikeusviranomaisten käytettävissä kansallisen lainsäädännön mukaisesti. Uhrin lailliselle edustajalle, jos sellainen on, olisi annettava mahdollisuus ilmaista mielipiteensä, jos pyynnön esittävä viranomainen katsoo tämän tarpeelliseksi esimerkiksi asianomaisen uhrin iän taikka fyysisen tai henkisen tilan vuoksi. Arvioidessaan uhrin oikeutettua etua saada tieto aikomuksesta esittää siirtämispyyntö pyynnön esittävän viranomaisen olisi otettava huomioon tarve varmistaa tutkinnan luottamuksellisuus tai riski tutkinnan vaarantumisesta esimerkiksi silloin, kun tällainen tieto voisi haitata meneillään olevaa peitetutkintaa tai vahingoittaa vakavasti pyynnön esittävän valtion kansallista turvallisuutta.

(36)

Tietyissä tässä asetuksessa säädetyissä tilanteissa olisi myös voitava käyttää vakiolomakkeita, jotta pyynnön esittävän viranomaisen ja pyynnön vastaanottavan viranomaisen on helpompi avustaa toisiaan toimitettaessa tietoa epäillylle, syytetylle tai uhrille ja pyydettäessä näiltä mielipidettä aikomuksesta esittää rikosoikeudellisen menettelyn siirtämispyyntö. Mahdollisuus käyttää tällaisia vakiolomakkeita ei saisi estää sitä, että pyynnön esittävä tai pyynnön vastaanottava viranomainen voi toimittaa tiedon suoraan epäillylle, syytetylle tai uhrille.

(37)

Tämän asetuksen asianmukainen soveltaminen edellyttää pyynnön esittävän ja pyynnön vastaanottavan viranomaisen välistä yhteydenpitoa, minkä vuoksi niitä olisi kannustettava neuvottelemaan toistensa kanssa joko suoraan tai tarvittaessa Eurojustin kautta, aina kun se on tarpeen tämän asetuksen sujuvan ja tehokkaan soveltamisen helpottamiseksi.

(38)

Pyynnön esittävän viranomaisen olisi voitava kuultava pyynnön vastaanottavaa viranomaista ennen rikosoikeudellisen menettelyn siirtämispyynnön esittämistä, erityisesti sen selvittämiseksi, edistäisikö rikosoikeudellisen menettelyn siirtäminen tehokasta ja asianmukaista oikeudenkäyttöä, mukaan lukien sen oikeasuhteisuus ja tarkoituksenmukaisuus asiaa koskevan menettelyn tarkoituksen kannalta, ja onko todennäköistä, että pyynnön vastaanottava viranomainen vetoaa johonkin tämän asetuksen mukaiseen kieltäytymisperusteeseen.

(39)

Pyynnön esittävän viranomaisen olisi rikosoikeudellisen menettelyn siirtämispyynnön toimittamisen yhteydessä annettava tarkat ja selkeät tiedot pyynnön taustalla olevista olosuhteista ja edellytyksistä sekä muut perusteena olevat asiakirjat, jotta pyynnön vastaanottava viranomainen voi tehdä rikosoikeudellisen menettelyn siirtämispyynnöstä tietoon perustuvan päätöksen. Pyynnön esittävän viranomaisen olisi käännettävä täytetty pyyntölomake ja – käännöskustannusten ja kääntämiseen kuluvan ajan vähentämiseksi – vähintään olennaiset osat kaikista kirjallisista perusteena olevista asiakirjoista tai tiedoista jollekin pyynnön vastaanottavan valtion viralliselle kielelle tai muulle kyseisen valtion tämän asetuksen mukaisesti hyväksymälle kielelle. Kyseiset asiakirjojen olennaiset osat ovat otteita, jotka vaikuttavat tarpeellisilta, jotta pyynnön vastaanottava viranomainen voi tehdä rikosoikeudellisen menettelyn siirtämispyynnöstä tietoon perustuvan päätöksen.

(40)

Pyynnön esittävän viranomaisen olisi voitava peruuttaa rikosoikeudellisen menettelyn siirtämispyyntö niin kauan kuin pyynnön vastaanottava viranomainen ei ole tehnyt päätöstä rikosoikeudellisen menettelyn siirtämisen hyväksymisestä tai siitä kieltäytymisestä, esimerkiksi jos se saa tietoonsa muita seikkoja, joiden vuoksi siirto ei enää vaikuta perustellulta. Rikosoikeudellisen menettelyn siirtämispyynnön peruuttamisesta olisi ilmoitettava välittömästi pyynnön vastaanottavalle viranomaiselle, ja siitä olisi tarpeen mukaan ilmoitettava myös epäillylle, syytetylle ja uhrille.

(41)

Pyynnön vastaanottavan viranomaisen olisi ilman aiheetonta viivästystä ja joka tapauksessa viimeistään 60 päivän kuluttua rikosoikeudellisen menettelyn siirtämispyynnön vastaanottamisesta ilmoitettava pyynnön esittävälle viranomaiselle päätöksestään, joka koskee sitä, hyväksytäänkö rikosoikeudellisen menettelyn siirtäminen vai kieltäydytäänkö siitä. Erityistapauksissa, joissa pyynnön vastaanottavan viranomaisen ei ole mahdollista noudattaa kyseistä määräaikaa, esimerkiksi jos se katsoo, että tarvitaan lisätietoja, määräaikaa olisi voitava pidentää enintään 30 päivällä liiallisten viivästysten välttämiseksi. Hyväksyessään rikosoikeudellisen menettelyn siirtämisen pyynnön vastaanottavan viranomaisen olisi tehtävä siitä asianmukaisesti perusteltu päätös. Jos pyynnön vastaanottava viranomainen kieltäytyy rikosoikeudellisen menettelyn siirtämisestä, sen olisi ilmoitettava pyynnön esittävälle viranomaiselle kieltäytymisen syyt. Tätä varten riittää, että pyynnön vastaanottava viranomainen toimittaa yhteenvedon asiaankuuluvista kieltäytymisperusteista.

(42)

Jos pyynnön vastaanottava viranomainen on hyväksynyt rikosoikeudellisen menettelyn siirtämisen, pyynnön esittävän viranomaisen olisi ilman aiheetonta viivytystä toimitettava sille kaikki asiakirja-aineistoon kuuluvat asiakirjat tai vähintään niiden olennaiset osat alkuperäisinä tai oikeaksi todistettuina jäljennöksinä sekä käännökset niistä. Kun kansallinen menettely on lopetettu, pyynnön esittävän viranomaisen olisi toimitettava pyynnön vastaanottavalle viranomaiselle ilman aiheetonta viivytystä kaikki jäljellä olevat olennaiset osat asiakirja-aineistosta alkuperäisinä tai oikeaksi todistettuina jäljennöksinä, mukaan lukien merkitykselliset fyysiset todisteet, kuten rikoksen kohteet tai veri- tai DNA-näytteet. Alkuperäiset asiakirjat olisi toimitettava vain, jos pyynnön vastaanottava viranomainen niitä pyytää, esimerkiksi kun tiettyä asiakirjaa on tarpeen tutkia rikosteknisistä syistä. Edellyttäen, että asiakirja-aineiston alkuperäisiä asiakirjoja ja fyysisiä todisteita ei enää tarvita pyynnön vastaanottavassa valtiossa, ne olisi pyynnön esittävän viranomaisen pyynnöstä palautettava sille, esimerkiksi jos tällaisia asiakirjoja tai fyysisiä todisteita tarvitaan jossakin toisessa rikostutkinnassa. Jos pyynnön esittävä valtio ilmoittaa pyynnön vastaanottavan valtion tiedustelun johdosta, ettei se aio pyytää palauttamaan asiakirja-aineiston alkuperäisiä asiakirjoja tai fyysisiä todisteita sen jälkeen, kun niitä ei enää tarvita tai kun menettely on päättynyt, pyynnön vastaanottavan valtion olisi voitava päättää kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti siitä, mitä jäljellä oleville todisteille tehdään ja säilytetäänkö vai hävitetäänkö ne. Kun pyyntö rikosoikeudellisen menettelyn siirtämisestä on hyväksytty, pyynnön esittävän ja pyynnön vastaanottavan viranomaisen olisi tehokkaan siirtämisen helpottamiseksi voitava neuvotella keskenään määrittääkseen ne tarvittavat asiakirjat tai niiden osat, jotka on toimitettava ja tarpeen mukaan käännettävä. On kuitenkin tärkeää, että päätös toimittaa ainoastaan osa asiakirjoista on perusteltu ja pohjautuu kyseisten asiakirjojen huolelliseen tarkasteluun, jotta menettelyn oikeudenmukaisuus ei vaarannu.

(43)

Rikosoikeudellisen menettelyn siirtämisestä ei olisi kieltäydyttävä muilla kuin tässä asetuksessa säädetyillä perusteilla. Jotta rikosoikeudellisen menettelyn siirtäminen voidaan hyväksyä, pyynnön vastaanottavassa valtiossa olisi oltava mahdollista nostaa syyte siirrettävän rikosoikeudellisen menettelyn perustana olevien tosiseikkojen perusteella. Pyynnön vastaanottavan viranomaisen olisi kieltäydyttävä rikosoikeudellisen menettelyn siirtämisestä, jos teko, jonka vuoksi siirtoa pyydetään, ei ole pyynnön vastaanottavassa valtiossa rikos tai jos pyynnön vastaanottavalla valtiolla ei ole toimivaltaa kyseiseen rikokseen, ellei se käytä tässä asetuksessa säädettyä toimivaltaa. Pyynnön vastaanottavan viranomaisen olisi kieltäydyttävä rikosoikeudellisen menettelyn siirtämisestä myös, jos edellytykset rikosta koskevien syytetoimien toteuttamiselle pyynnön vastaanottavassa valtiossa eivät täyty. Näin voi olla esimerkiksi siinä tapauksessa, että uhri ei ole tehnyt ajoissa rikosilmoitusta, joka on tarpeen rikosta koskevien syytetoimien toteuttamiseksi pyynnön vastaanottavassa valtiossa, tai että syytetoimien toteuttaminen ei ole mahdollista epäillyn tai syytetyn kuoleman tai syyntakeettomuuden vuoksi pyynnön vastaanottavan valtion kansallisen lainsäädännön mukaan. Pyynnön vastaanottavan viranomaisen olisi kieltäydyttävä rikosoikeudellisen menettelyn siirtämisestä myös, jos syytetoimille on pyynnön vastaanottavassa valtiossa muita esteitä. Pyynnön vastaanottavan viranomaisen olisi voitava kieltäytyä rikosoikeudellisen menettelyn siirtämisestä siinä tapauksessa, että epäillyllä tai syytetyllä on pyynnön vastaanottavan valtion kansallisen lainsäädännön mukainen erioikeus tai vapaus, joka voi koskea esimerkiksi tiettyjä henkilöryhmiä (kuten diplomaatit) tai erikseen suojeltuja suhteita (kuten asianajosalaisuus) tai jos pyynnön vastaanottava viranomainen katsoo, että siirtäminen ei edistä tehokasta ja asianmukaista oikeudenkäyttöä, esimerkiksi siksi, että mikään rikosoikeudellisen menettelyn siirtämispyynnön esittämistä koskevista perusteista ei täyty, tai että rikosoikeudellisen menettelyn siirtämistä koskeva pyyntölomake on puutteellinen tai ilmeisen virheellinen eikä pyynnön esittävä viranomainen ole täyttänyt tai oikaissut sitä, minkä vuoksi pyynnön vastaanottava viranomainen ei voi saada tarvittavia tietoja rikosoikeudellisen menettelyn siirtämispyynnön arvioimiseksi. Lisäksi pyynnön vastaanottavan viranomaisen olisi voitava kieltäytyä pyynnöstä, jos teko ei ole rikos paikassa, jossa se tehtiin, eikä pyynnön vastaanottavalla valtiolla ole alkuperäistä toimivaltaa tutkia tällaista rikosta ja toteuttaa sitä koskevia syytetoimia. Tässä kieltäytymisperusteessa otetaan huomioon alueperiaate, jonka mukaan pyynnön vastaanottavan valtion olisi voitava kieltäytyä rikosoikeudellisen menettelyn siirtämisestä tapauksissa, joissa väitetty rikos, joka on tehty pyynnön esittävän valtion alueen ulkopuolella, ei ole rikos sen tekopaikassa eikä pyynnön vastaanottavan valtion kansallisessa lainsäädännössä sallita syytteen nostamista tällaisista rikoksista silloin kun ne on tehty sen alueen ulkopuolella. Tässä asetuksessa ”alkuperäinen toimivalta” on toimivalta, josta on jo säädetty kansallisessa lainsäädännössä, eikä se johdu tästä asetuksesta.

(44)

Ne bis in idem -periaate, sellaisena kuin se vahvistetaan Schengenin sopimuksen soveltamisesta 14 päivänä kesäkuuta 1985 tehdyn yleissopimuksen (28) 54–58 artiklassa ja perusoikeuskirjan 50 artiklassa ja sellaisena kuin Euroopan unionin tuomioistuin on sitä tulkinnut, on rikosoikeuden perusperiaate, jonka mukaan ketään ei saa syyttää tai rangaista rikosoikeudenkäynnissä uudelleen rikoksesta, josta hänet on jo lopullisesti vapautettu tai tuomittu syylliseksi. Vastaanottavan viranomaisen olisi sen vuoksi kieltäydyttävä rikosoikeudellisen menettelyn siirtämisestä, jos menettelyn vastaanottaminen olisi mainitun periaatteen vastaista.

(45)

Tutkiessaan sitä, olisiko rikosoikeudellisen menettelyn siirtämispyyntö hyväksyttävä vai olisiko siitä kieltäydyttävä, pyynnön vastaanottavan viranomaisen olisi arvioitava, edistäisikö tällainen siirto tehokasta ja asianmukaista oikeudenkäyttöä. Kyseinen arviointi olisi tehtävä tapauskohtaisesti, jotta voidaan määrittää jäsenvaltio, jolla on parhaat edellytykset nostaa syyte kyseisestä rikoksesta. Pyynnön vastaanottavalla viranomaisella olisi oltava laaja harkintavalta kyseisen arvioinnin suhteen. Tällainen arviointi olisi rajattava tapaukseen liittyviin olosuhteisiin, kuten siihen, onko alustavaa näyttöä siitä, ettei rikosta ole tehty kokonaan tai osittain pyynnön vastaanottavan valtion alueella, että suurin osa rikoksen vaikutuksista tai merkittävä osa sen aiheuttamasta vahingosta ei ilmene pyynnön vastaanottavan valtion alueella ja nämä vaikutukset ovat tai tämä vahinko on osa rikoksen tunnusmerkistöä ja että epäilty tai syytetty ei ole pyynnön vastaanottavan valtion kansalainen eikä asu siellä. Uhrin, todistajan tai muun asianomaisen henkilön henkilökohtainen tai aineellinen tilanne taikka perhesuhteet ei saisi yksinään olla ratkaiseva tekijä arvioitaessa, edistäisikö rikosoikeudellisen menettelyn siirtäminen tehokasta ja asianmukaista oikeudenkäyttöä.

(46)

Ennen kuin pyynnön vastaanottava viranomainen päättää kieltäytyä rikosoikeudellisen menettelyn siirtämispyynnöstä minkä tahansa kieltäytymisperusteen nojalla, sen olisi tarpeen mukaan kuultava pyynnön esittävää viranomaista tarvittavien lisätietojen saamiseksi.

(47)

Pyynnön vastaanottavan valtion olisi varmistettava, että aina kun tämän asetuksen soveltaminen vaikuttaa epäiltyjen, syytettyjen ja uhrien oikeuksiin haitallisesti, heillä on perusoikeuskirjan 47 artiklan ja kansallisen lainsäädännön nojalla sovellettavien menettelyjen mukaisesti käytettävissään tehokas oikeussuojakeino sellaista päätöstä vastaan, jolla hyväksytään rikosoikeudellisen menettelyn siirtäminen. Rikosoikeudellisen menettelyn siirtämistä koskevaa päätöstä olisi tarkasteltava uudelleen ainoastaan tässä asetuksessa vahvistettujen kieltäytymisperusteiden perusteella. Arvioitaessa rikosoikeudellisen menettelyn siirtämistä olisi otettava huomioon kaikki näiden perusteiden tutkimisen kannalta merkitykselliset olosuhteet. Kyseinen arviointi voi usein edellyttää paitsi sellaisten yksilöiden etujen tai oikeuksien tasapainottamista, joiden oikeuksiin voi kohdistua vaikutuksia, myös rikosoikeusjärjestelmän toiminnan yksityiskohtien ja käytännön näkökohtien huomioon ottamista. Tällainen oikeussuojakeino ei saisi rajoittaa kansallisen lainsäädännön mukaisten muiden oikeussuojakeinojen käyttöä.

(48)

Pyynnön vastaanottavalla viranomaisella olisi oltava laaja harkintavalta arvioitaessa, edistääkö rikosoikeudellisen menettelyn siirtäminen tehokasta ja asianmukaista oikeudenkäyttöä ja olisiko siirtämispyynnöstä kieltäydyttävä jonkin tässä asetuksessa vahvistetun harkinnanvaraisen kieltäytymisperusteen nojalla. Tällaisen harkintavallan käyttämisen tutkiminen olisi rajattava sen tarkasteluun, onko pyynnön vastaanottava viranomainen selvästi ylittänyt harkintavaltansa rajat päättäessään hyväksyä rikosoikeudellisen menettelyn siirtämispyynnön.

(49)

Oikeussuojakeinon soveltamisen tuloksena voisi olla se, että rikosoikeudellisen menettelyn siirtämisen hyväksyvä päätös joko pysytetään tai kumotaan kokonaan tai osittain. Jos oikeussuojakeinon soveltaminen johtaa haluttuun tulokseen, rikosoikeudellinen menettely palautetaan lähtökohtaisesti pyynnön esittävään valtioon. Joissakin tilanteissa tuomioistuin voisi kuitenkin myös päättää kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti, että päätös rikosoikeudellisen menettelyn siirtämisen hyväksymisestä voidaan pysyttää edellyttäen, että noudatetaan tiettyjä edellytyksiä tai lisämuodollisuuksia, esimerkiksi edellytystä siitä, että tietyt pyyntölomakkeen puuttuvat osat täytetään tai että siirron toteuttamiseksi toteutetaan lisätoimenpiteitä, jollainen voi olla esimerkiksi todistajansuojelun jatkaminen.

(50)

Tämän asetuksen mukaiset oikeussuojakeinot eivät saisi kattaa minkäänlaista asiaperusteiden uudelleentarkastelua, kuten sitä, ovatko todisteet riittäviä oikeuttamaan tutkinnan aloittamisen tai jatkamisen, onko tapauksen tosiseikat tai subjektiiviset näkökohdat, kuten tahallisuus tai vakava laiminlyönti, näytetty toteen sovellettavien normien mukaisesti tai mikä on jo kerättyjen todisteiden todistusvoima tai lausuntojen uskottavuus.

(51)

Sen varmistamiseksi, että oikeutta oikeussuojakeinoihin voidaan käyttää tehokkaasti, pyynnön vastaanottavan valtion olisi varmistettava, että epäillyllä, syytetyllä ja uhrilla on oikeus tutustua kaikkiin rikosoikeudellisen menettelyn siirtämiseen liittyviin asiakirjoihin, joiden perusteella päätös tämän asetuksen mukaisen siirtämisen hyväksymisestä tehtiin ja jotka ovat tarpeen kyseisen päätöksen riitauttamiseksi tehokkaasti. Oikeutta tutustua tällaisiin asiakirjoihin olisi käytettävä pyynnön vastaanottavan valtion kansallisen lainsäädännön menettelyjen mukaisesti ja sitä voitaisiin rajoittaa, jos se heikentää tutkinnan luottamuksellisuutta tai muutoin vaarantaa tutkinnan tai henkilöiden turvallisuuden. Tutustumisoikeuden epäämistä olisi tarkasteltava suhteessa asianomaisten henkilöiden oikeuksiin ottaen huomioon rikosoikeudellisen menettelyn eri vaiheet. Tutustumisoikeuden rajoituksia olisi tulkittava suppeasti ja perusoikeuskirjassa vahvistetun oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevan oikeuden mukaisesti.

(52)

Määräajan, jonka kuluessa epäilty, syytetty tai uhri voi käyttää tehokasta oikeussuojakeinoa, olisi oltava enintään 15 päivää siitä päivästä, jona asianomainen henkilö on vastaanottanut perustellun päätöksen rikosoikeudellisen menettelyn siirtämisen hyväksymisestä. Tilanteissa, joissa epäiltyä, syytettyä tai uhria ei ole tunnistettu rikosoikeudellisen menettelyn siirtämisen hetkellä eikä perusteltua päätöstä ole sen vuoksi voitu antaa tiedoksi asianomaiselle henkilölle kyseisenä ajankohtana, olisi sovellettava kansallista lainsäädäntöä.

(53)

Kun pyynnön vastaanottava viranomainen hyväksyy rikosoikeudellisen menettelyn siirtämisen, pyynnön esittävässä valtiossa aloitettu rikosoikeudellinen menettely olisi keskeytettävä tai lopetettava, jotta vältetään päällekkäiset toimenpiteet pyynnön esittävässä ja pyynnön vastaanottavassa valtiossa. Tämä ei kuitenkaan saisi vaikuttaa tarvittaviin tutkintatoimiin tai muihin prosessitoimiin, mukaan lukien tarpeelliset kiireelliset toimenpiteet, joita pyynnön esittävän valtion voi olla tarpeen toteuttaa saatuaan ilmoituksen pyynnön vastaanottavan viranomaisen antamasta hyväksynnästä, jos tehokas ja asianmukainen oikeudenkäyttö sitä vaatii. Ilmaisua ”tutkintatoimet tai muut prosessitoimet” olisi tulkittava laajasti, niin että se kattaa paitsi kaikki todisteiden keräämiseen liittyvät toimet myös kaikki tutkintavankeutta tai muita välitoimenpiteitä koskevat prosessitoimet. Jotta varmistettaisiin, että rikosoikeudellista menettelyä ei pidennetä pitkällisesti pyynnön esittävässä valtiossa sen jälkeen, kun toteutetut tutkinta- tai muut prosessitoimet on saatettu päätökseen tai ne eivät ole enää tarpeellisia, rikosoikeudellinen menettely pyynnön esittävässä valtiossa olisi keskeytettävä tai lopetettava. Siinä tapauksessa, että pyynnön vastaanottavassa valtiossa vedotaan oikeussuojakeinoon, jolla on lykkäävä vaikutus, rikosoikeudellista menettelyä ei pitäisi keskeyttää eikä lopettaa pyynnön esittävässä valtiossa ennen kuin oikeussuojakeinosta on tehty päätös pyynnön vastaanottavassa valtiossa.

(54)

Tapauksissa, joissa toimivalta rikosoikeudellisessa menettelyssä perustuu yksinomaan tähän asetukseen ja siirtämispyyntö on vastaanotettu ja odotetaan päätöstä siitä, hyväksytäänkö rikosoikeudellisen menettelyn siirtäminen vai kieltäydytäänkö siitä, jäsenvaltioiden olisi voitava säätää kansallisessa lainsäädännössään oikeusperustasta pyynnön vastaanottavassa valtiossa oleskelevan epäillyn tai syytetyn väliaikaiselle säilöönotolle tai tällaisen valtion toimivaltaisen viranomaisen käyttöön ottamille muille väliaikaisille toimenpiteille. Tällainen väliaikainen säilöönotto tai muut väliaikaiset toimenpiteet olisi toteutettava ainoastaan kansallisen lainsäädännön mukaisesti ja ainoastaan silloin, kun se on tarpeen. Tällaiseen väliaikaiseen säilöönottoon tai muihin väliaikaisiin toimenpiteisiin olisi sovellettava samoja menettelytakeita kuin kansallisen lainsäädännön mukaisiin toimenpiteisiin, oikeudellinen valvonta mukaan lukien. Ennen väliaikaisen säilöönoton tai muiden väliaikaisten toimenpiteiden toteuttamista olisi lisäksi suoritettava asianmukainen arviointi pyynnön vastaanottavan viranomaisen käytettävissä olevien tietojen perusteella. Tätä asetusta ei kuitenkaan olisi pidettävä oikeusperustana henkilön pidättämiselle tarkoituksena siirtää hänet fyysisesti pyynnön vastaanottavaan valtioon, jotta tämä voisi aloittaa rikosoikeudellisen menettelyn häntä vastaan.

(55)

Pyynnön vastaanottavan valtion toimivaltaisen viranomaisen olisi ilmoitettava pyynnön esittävälle viranomaiselle kirjallisesti päätöksestä, joka pyynnön vastaanottavassa valtiossa on tehty rikosoikeudellisen menettelyn päätteeksi. Puitepäätöksessä 2009/948/YOS asetetaan vastaava velvoite silloin, kun on päästy sopimukseen menettelyn keskittämisestä yhteen jäsenvaltioon. Jos pyynnön vastaanottava viranomainen päättää keskeyttää siirtämispyynnön taustalla olevia tosiseikkoja koskevan rikosoikeudellisen menettelyn, sen olisi ilmoitettava pyynnön esittävälle viranomaiselle syyt tällaiseen keskeyttämiseen. Pyynnön vastaanottavan viranomaisen olisi käännettävä ainakin olennaiset osat tällaisista tiedoista ja pyynnön vastaanottavassa valtiossa tehdystä lopullisesta kirjallisesta päätöksestä jollekin pyynnön esittävän valtion viralliselle kielelle tai muulle kyseisen valtion tämän asetuksen mukaisesti hyväksymälle kielelle. Tietojen ja päätöksen olennaisilla osilla tarkoitetaan otteita, jotka vaikuttavat tarpeellisilta, jotta pyynnön esittävä viranomainen saa tietoonsa niiden yleisen sisällön.

(56)

Jos pyynnön vastaanottava viranomainen päättää keskeyttää siirtämispyynnön taustalla olevia tosiseikkoja koskevan rikosoikeudellisen menettelyn, pyynnön esittävän viranomaisen olisi voitava jatkaa rikosoikeudellista menettelyä tai aloittaa se uudelleen, jos tämä ei johda ne bis in idem -periaatteen loukkaamiseen, sellaisena kuin Euroopan unionin tuomioistuin on periaatetta tulkinnut, eli jos päätös rikosoikeudellisen menettelyn keskeyttämisestä ei lopullisesti estä uusia syytetoimia pyynnön vastaanottavan valtion kansallisen lainsäädännön mukaisesti, päätöstä ei ole tehty pääasiasta tehdyn arvioinnin perusteella eikä päätös näin ollen estä näitä samoja tekoja koskevia uusia rikosoikeudellisia menettelyjä pyynnön vastaanottavassa valtiossa. Uhrien olisi voitava panna rikosoikeudellinen menettely vireille tai pyytää sen jatkamista pyynnön esittävässä valtiossa kyseisen valtion kansallisen lainsäädännön mukaisesti, edellyttäen että tämä ei johda ne bis in idem -periaatteen loukkaamiseen.

(57)

Kun rikosoikeudellinen menettely on siirretty tämän asetuksen mukaisesti, pyynnön vastaanottavan viranomaisen olisi sovellettava asiaankuuluvaa kansallista lainsäädäntöään ja menettelyjään. Mitään tässä asetuksessa ei olisi tulkittava siten, että sillä puututaan kansallisessa lainsäädännössä säädettyyn syyttäjän harkintavaltaan.

(58)

Mitään tässä asetuksessa ei olisi tulkittava siten, että se vaikuttaa vanhentumisajan kestoon pyynnön vastaanottavassa valtiossa, sellaisena kuin siitä säädetään kyseisen valtion kansallisessa lainsäädännössä.

(59)

Jotta rikosoikeudellisen menettelyn siirtäminen toteutuisi täysin, pyynnön esittävän viranomaisen siirtämien todisteiden hyväksymisestä ei olisi kieltäydyttävä pyynnön vastaanottavan valtion vastaavassa rikosoikeudellisessa menettelyssä pelkästään sillä perusteella, että todisteet on kerätty toisessa jäsenvaltiossa. Pyynnön vastaanottavan valtion toimivaltaisen tuomioistuimen olisi säilytettävä oikeudellinen harkintavaltansa tällaisten todisteiden arvioinnissa kansallisen lainsäädännön mukaisesti, ja epäillyn ja syytetyn olisi säilytettävä oikeutensa riitauttaa tällaisten todisteiden hyväksyttävyys perusoikeuskirjassa vahvistettujen puolustautumisoikeuksiensa mukaisesti. Mainittuja periaatteita noudattaen ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen, jäljempänä ’SEUT’, 67 artiklan 1 kohdan mukaisesti jäsenvaltioiden erilaisia oikeusjärjestelmiä ja -perinteitä kunnioittaen mitään tässä asetuksessa ei olisi tulkittava siten, että se estää tuomioistuimia soveltamasta menettelyn oikeudenmukaisuutta koskevia kansallisen lainsäädännön perusperiaatteita, sellaisina kuin niitä sovelletaan niiden kansallisissa järjestelmissä, mukaan lukien common law -järjestelmissä.

(60)

Pyynnön vastaanottavan valtion olisi määritettävä kyseisestä rikoksesta määrättävä rangaistus kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti. Jos rikos on tehty pyynnön esittävän valtion alueella, pyynnön vastaanottavan viranomaisen olisi voitava rangaistusta määrittäessään ottaa huomioon pyynnön esittävän valtion kansallisessa lainsäädännössä säädetty enimmäisrangaistus edellyttäen, että tämä on syytetyn edun ja pyynnön vastaanottavan valtion kansallisen lainsäädännön mukaista. Tämä olisi otettava huomioon tilanteissa, joissa rikosoikeudellisen menettelyn siirtäminen johtaisi siihen, että pyynnön vastaanottavassa valtiossa sovellettaisiin ankarampaa rangaistusta kuin samasta rikoksesta pyynnön esittävässä valtiossa säädetty enimmäisrangaistus; tarkoituksena on taata tietty oikeusvarmuus ja sovellettavan lainsäädännön ennakoitavuus asianomaisen epäillyn tai syytetyn kannalta. Pyynnön esittävän valtion lainsäädännössä säädetty enimmäisrangaistus olisi otettava huomioon aina, kun pyynnön vastaanottavan valtion toimivalta perustuu yksinomaan tähän asetukseen.

(61)

Kunkin jäsenvaltion olisi vastattava omista kustannuksistaan, joita sille aiheutuu rikosoikeudellisten menettelyjen siirtämisistä, myös niistä, jotka liittyvät epäillylle tai syytetylle kussakin asianomaisessa jäsenvaltiossa kuuluvien prosessuaalisten oikeuksien käyttöön sovellettavan unionin oikeuden ja kansallisen lainsäädännön mukaisesti. Jäsenvaltioiden ei olisi voitava vaatia toisiltaan korvausta tämän asetuksen soveltamisesta aiheutuvista kustannuksista. Jos pyynnön esittävälle valtiolle on kuitenkin aiheutunut suuria tai poikkeuksellisia kustannuksia, jotka liittyvät pyynnön vastaanottavalle valtiolle siirrettävän asiakirja-aineiston asiakirjojen kääntämiseen, pyynnön vastaanottavan viranomaisen olisi otettava harkittavaksi pyynnön esittävän viranomaisen ehdotus kustannusten jakamisesta. Tällaisissa tapauksissa pyynnön esittävän ja pyynnön vastaanottavan viranomaisen olisi neuvoteltava keskenään kustannusten jakamisesta sopiakseen. Nämä neuvottelut olisi käytävä mieluiten ennen siirtämispyynnön esittämistä. Jos sopimukseen ei päästä ennen rikosoikeudellisen menettelyn siirtämistä koskevan hyväksyvän päätöksen tekemistä, pyynnön esittävän viranomaisen olisi voitava päättää peruuttaa pyyntö tämän asetuksen mukaisesti tai pysyttää pyyntö ja vastata siitä osasta kustannuksia, joiden katsotaan olevan poikkeuksellisen suuret.

(62)

Kaikille unionin virallisille kielille käännetyn vakiomuotoisen pyyntölomakkeen käyttö helpottaisi pyynnön esittävän ja pyynnön vastaanottavan viranomaisen välistä yhteistyötä ja tietojenvaihtoa ja antaisi niille mahdollisuuden tehdä rikosoikeudellisen menettelyn siirtämispyyntöä koskeva päätös nopeammin ja tehokkaammin. Tällaisen pyyntölomakkeen käyttö myös vähentäisi käännöskustannuksia ja parantaisi pyyntöjen laatua.

(63)

Pyyntölomakkeeseen olisi merkittävä ainoastaan ne henkilötiedot, jotka ovat tarpeen pyynnön vastaanottavan viranomaisen rikosoikeudellisen menettelyn siirtämispyyntöä koskevan päätöksen helpottamiseksi. Pyyntölomakkeessa olisi oltava maininta eri henkilötietoryhmistä, kuten se, onko asianomainen henkilö epäilty, syytetty vai uhri, sekä kutakin ryhmää koskevat erilliset kentät.

(64)

Jotta rikosoikeudellisen menettelyn siirtämispyyntöön käytettävää pyyntölomaketta tai muita lomakkeita voitaisiin tarvittaessa parantaa tehokkaasti, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä SEUT 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä tämän asetuksen liitteiden muuttamisesta. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla, ja että nämä kuulemiset toteutetaan paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa (29) vahvistettujen periaatteiden mukaisesti. Jotta voitaisiin erityisesti varmistaa tasavertainen osallistuminen delegoitujen säädösten valmisteluun, Euroopan parlamentille ja neuvostolle toimitetaan kaikki asiakirjat samaan aikaan kuin jäsenvaltioiden asiantuntijoille, ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asiantuntijoilla on järjestelmällisesti oikeus osallistua komission asiantuntijaryhmien kokouksiin, joissa valmistellaan delegoituja säädöksiä.

(65)

Jotta voidaan varmistaa käsiteltäviin asioihin liittyvien tietojen nopea, suora, yhteentoimiva, luotettava ja turvallinen vaihto, tämän asetuksen mukainen viestintä pyynnön esittävän ja pyynnön vastaanottavan viranomaisen välillä ja keskusviranomaisten myötävaikutuksella, jos jäsenvaltio on nimennyt keskusviranomaisen, sekä Eurojustin kanssa olisi pääsääntöisesti toteutettava Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2023/2844 (30) tarkoitetun hajautetun tietojärjestelmän kautta. Hajautettua tietojärjestelmää olisi käytettävä pääsääntöisesti etenkin pyyntölomakkeen ja muiden asiaankuuluvien tietojen ja asiakirjojen vaihtoon sekä kaikkeen muuhun tämän asetuksen mukaiseen viranomaisten väliseen viestintään. Tapauksissa, joissa sovelletaan yhtä tai useampaa asetuksessa (EU) 2023/2844 säädettyä poikkeusta, erityisesti jos hajautetun tietojärjestelmän käyttö ei ole mahdollista tai asianmukaista, olisi voitava käyttää muita kyseisessä asetuksessa täsmennettyjä viestintätapoja.

(66)

Jäsenvaltioiden olisi voitava käyttää kansallisen tietojärjestelmän sijaan komission kehittämää ohjelmistoa, jäljempänä ’viitesovellus’. Viitesovelluksen olisi perustuttava moduuleihin, mikä tarkoittaa, että ohjelmisto pakataan ja toimitetaan erillään Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2022/850 (31) nojalla perustetun e-CODEX-järjestelmän komponenteista, jotka ovat tarpeen sen yhdistämiseksi hajautettuun tietojärjestelmään. Moduulirakenteen ansiosta jäsenvaltioiden olisi voitava käyttää uudelleen tai lujittaa olemassa olevaa kansallista oikeudellisen viestinnän infrastruktuuriaan rajatylittävää käyttöä varten.

(67)

Komission olisi vastattava viitesovelluksen luomisesta, ylläpidosta ja kehittämisestä. Komission olisi suunniteltava ja kehitettävä viitesovellus ja ylläpidettävä sitä niin, että rekisterinpitäjät voivat varmistaa, että noudatetaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2018/1725 (32) sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä (EU) 2016/680 (33) vahvistettuja tietosuojavaatimuksia ja -periaatteita, erityisesti sisäänrakennettua ja oletusarvoista tietosuojaa sekä kyberturvallisuuden korkeaa tasoa koskevia velvoitteita. Viitesovelluksen olisi myös sisällettävä asianmukaiset tekniset toimenpiteet ja mahdollistettava tarvittavat organisatoriset toimenpiteet asianmukaisen turvallisuus- ja yhteentoimivuustason varmistamiseksi ottaen huomioon, että tietojenvaihto voi koskea erityisiä tietoryhmiä. Komissio ei käsittele henkilötietoja viitesovelluksen luomisen, ylläpidon ja kehittämisen yhteydessä.

(68)

Komission taustajärjestelmäksi kehittämällä viitesovelluksella olisi kerättävä ohjelman avulla seurantaa varten tarvittavat tilastotiedot, jotka olisi toimitettava komissiolle. Jos jäsenvaltiot päättävät käyttää kansallista tietojärjestelmää komission kehittämän viitesovelluksen sijaan, kyseinen järjestelmä voitaisiin varustaa tilastotiedot keräävällä ohjelmalla, ja tässä tapauksessa kyseiset tiedot olisi toimitettava komissiolle. E-CODEX-liittimessä voisi myös olla toiminto, jonka avulla voidaan hakea asiaankuuluvia tilastotietoja.

(69)

Tämän asetuksen yhdenmukaisen täytäntöönpanon varmistamiseksi komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovalta hajautetun tietojärjestelmän perustamista varten. Tätä valtaa olisi käytettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 (34) mukaisesti.

(70)

Tämän asetuksen olisi muodostettava oikeusperusta henkilötietojen vaihdolle jäsenvaltioiden välillä rikosoikeudellisen menettelyn siirtämistä varten direktiivin (EU) 2016/680 8 artiklan ja 10 artiklan a alakohdan mukaisesti. Henkilötietoihin liittyvien muiden näkökohtien, kuten pyynnön esittävän viranomaisen vastaanottamien henkilötietojen säilyttämisajan, osalta pyynnön esittävän ja pyynnön vastaanottavan viranomaisen suorittamaan henkilötietojen käsittelyyn olisi kuitenkin sovellettava direktiivin (EU) 2016/680 nojalla annettua jäsenvaltioiden kansallista lainsäädäntöä. Kyseisen direktiivin mukaisessa henkilötietojen käsittelyssä rekisterinpitäjiksi olisi katsottava pyynnön esittävä ja pyynnön vastaanottava viranomainen. Keskusviranomaiset voisivat antaa hallinnollista tukea pyynnön esittävälle ja pyynnön vastaanottavalle viranomaiselle, ja ne olisi katsottava asianomaisen rekisterinpitäjän henkilötietojen käsittelijöiksi siltä osin kuin ne käsittelevät henkilötietoja kyseisten rekisterinpitäjien puolesta. Eurojustin suorittaman henkilötietojen käsittelyn osalta tämän asetuksen yhteydessä olisi sovellettava asetusta (EU) 2018/1725, sanotun kuitenkaan rajoittamatta asetuksessa (EU) 2018/1727 säädettyjen erityisten tietosuojasääntöjen soveltamista. Mitään tässä asetuksessa ei olisi tulkittava siten, että sillä laajennetaan edelleen muiden unionin tietojärjestelmien perustamisesta annetuissa unionin säädöksissä säädettyjä kyseisten järjestelmien käyttöoikeuksia.

(71)

Koska jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän asetuksen tavoitetta, joka on rikosoikeudellisten menettelyjen siirtäminen, vaan se voidaan sen laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla, unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen, jäljempänä ’SEU’, 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen tämän tavoitteen saavuttamiseksi.

(72)

SEU- ja SEUT-sopimuksiin liitetyssä, Yhdistyneen kuningaskunnan ja Irlannin asemasta vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen osalta tehdyssä pöytäkirjassa N:o 21 olevan 3 artiklan mukaisesti Irlanti on ilmoittanut 13 päivänä heinäkuuta 2023 päivätyllä kirjeellä haluavansa osallistua tämän asetuksen hyväksymiseen ja soveltamiseen.

(73)

SEU- ja SEUT-sopimuksiin liitetyssä, Tanskan asemasta tehdyssä pöytäkirjassa N:o 22 olevien 1 ja 2 artiklan mukaisesti Tanska ei osallistu tämän asetuksen hyväksymiseen, asetus ei sido Tanskaa eikä sitä sovelleta Tanskaan.

(74)

Euroopan tietosuojavaltuutettua on kuultu asetuksen (EU) 2018/1725 42 artiklan 1 kohdan mukaisesti, ja hän on antanut lausunnon 22 päivänä toukokuuta 2023 (35),