![]() |
Euroopan unionin |
FI L-sarja |
2024/3008 |
5.12.2024 |
NEUVOSTON PÄÄTÖS (EU) 2024/3008,
annettu 28 päivänä marraskuuta 2024,
Euroopan yhteisöjen ja niiden jäsenvaltioiden sekä Israelin valtion välisestä assosioinnista tehdyllä Euro–Välimeri-sopimuksella perustetussa assosiointineuvostossa Euroopan unionin puolesta esitettävästä kannasta päätökseen kyseisen sopimuksen pöytäkirjassa N:o 4 olevassa lisäyksessä A olevan 17 artiklan 4 kohdan mukaisia sähköisesti annettavia alkuperäselvityksiä koskevien yleisten vaatimusten vahvistamisesta
UNIONIN NEUVOSTO, joka
ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 207 artiklan 4 kohdan ensimmäisen alakohdan yhdessä sen 218 artiklan 9 kohdan kanssa,
ottaa huomioon Euroopan komission ehdotuksen,
sekä katsoo seuraavaa:
(1) |
Unioni teki Euroopan yhteisöjen ja niiden jäsenvaltioiden sekä Israelin valtion välisestä assosioinnista tehdyn Euro–Välimeri-sopimuksen, jäljempänä ’sopimus’, neuvoston päätöksellä 2000/384/EY, EHTY (1), ja sopimus tuli voimaan 1 päivänä kesäkuuta 2000. |
(2) |
Sopimuksen 69 artiklan mukaisesti sopimuksen 67 artiklalla perustettu assosiointineuvosto, jäljempänä ’assosiointineuvosto’, voi tehdä päätöksiä sopimuksessa määrätyissä tapauksissa. |
(3) |
Sopimuksen pöytäkirjassa N:o 4 olevan 39 artiklan nojalla assosiaationeuvosto voi päättää muuttaa kyseisen pöytäkirjan määräyksiä. |
(4) |
Assosiointineuvoston on määrä tehdä seuraavassa kokouksessaan päätös, jossa vahvistetaan sähköisesti annettavia alkuperäselvityksiä koskevat yleiset vaatimukset. |
(5) |
Koska assosiointineuvoston päätöksellä on oikeusvaikutuksia, on aiheellista määrittää assosiointineuvostossa unionin puolesta esitettävä kanta. |
(6) |
Unioni teki neuvoston päätöksellä 2013/94/EU (2), etuuskohteluun oikeuttavia Paneurooppa–Välimeri-alkuperäsääntöjä koskevan alueellisen yleissopimuksen, jäljempänä ’yleissopimus’, joka tuli voimaan unionin osalta 1 päivänä toukokuuta 2012. Neuvosto kannatti päätöksellä (EU) 2019/2198 (3) yleissopimuksen muuttamista siten, että siinä määrätään uusista nykyaikaistetuista ja joustavammista alkuperäsäännöistä, jäljempänä ’yleissopimuksen muuttaminen’. Yleissopimuksen muuttaminen tulee voimaan 1. tammikuuta 2025. |
(7) |
Brysselissä 5 päivänä helmikuuta 2020 pidetyssä teknisessä kokouksessa suurin osa yleissopimuksen sopimuspuolista sopi panevansa täytäntöön yleissopimuksen muuttamiseen kahdenvälisesti siirtymäkauden ajaksi perustuvat vaihtoehtoiset alkuperäsäännöt, jäljempänä ’siirtymäkauden säännöt’. Siirtymäkauden sääntöjä sovelletaan rinnakkain yleissopimuksen sääntöjen kanssa ennen kuin yleissopimuksen muuttaminen tulee voimaan. |
(8) |
Siirtymäkauden sääntöjen soveltamisella varmistetaan kauppavirtojen ja tullikäytäntöjen mukauttaminen ennen kuin yleissopimuksen muuttaminen tulee voimaan. |
(9) |
Syyskuun 1 päivän 2021 jälkeen useiden yleissopimuksen sopimuspuolten (4) keskuudessa on tullut voimaan useita alkuperäsääntöjä koskevia kahdenvälisiä pöytäkirjoja, joiden ansiosta siirtymäkauden sääntöjä voidaan soveltaa ennen kuin yleissopimuksen muuttaminen tulee voimaan. Israelin valtion, jäljempänä ’Israel’, osalta sopimuksen pöytäkirja N:o 4 korvattiin uudella pöytäkirjalla N:o 4 EU–Israel-assosiaationeuvoston päätöksellä N:o 2/2005 (5). Siirtymäkauden säännöt on vahvistettu kyseisessä uudessa pöytäkirjassa nro 4 olevassa lisäyksessä A. |
(10) |
Siirtymäkauden säännöillä on kaksi päätavoitetta: ensinnäkin määrätä lievemmistä säännöistä, joilla helpotetaan etuuskohteluun oikeuttavan alkuperäaseman määrittämistä tavaroille, ja toiseksi mahdollistaa sähköisesti annettavien ja/tai sähköisesti toimitettavien alkuperäselvitysten käyttö. |
(11) |
Unioni ja Israel ovat sopineet soveltavansa sopimuksen pöytäkirjassa N:o 4 olevassa lisäyksessä A olevan 17 artiklan 4 kohtaa sähköisesti annettavien alkuperäselvitysten osalta. Sen vuoksi olisi määritettävä sähköisesti annettavia alkuperäselvityksiä koskevat yleiset vaatimukset. |
(12) |
Unionin kannan assosiaationeuvostossa olisi sen vuoksi perustuttava tähän liitettyyn päätösluonnokseen, |
ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:
1 artikla
Euroopan yhteisöjen ja niiden jäsenvaltioiden sekä Israelin valtion välisestä assosiaatiosta tehdyllä Euro–Välimeri-sopimuksella, jäljempänä ’sopimus’, perustetun assosiaationeuvoston seuraavassa kokouksessa unionin puolesta esitettävä kanta päätökseen kyseisen sopimuksen pöytäkirjassa N:o 4 olevassa lisäyksessä A olevan 17 artiklan 4 kohdan mukaisia sähköisesti annettavia alkuperäselvityksiä koskevien yleisten vaatimusten vahvistamisesta perustuu tämän päätöksen liitteenä olevaan assosiaationeuvoston päätösluonnokseen.
2 artikla
Tämä päätös tulee voimaan päivänä, jona se hyväksytään, ja sen voimassaolo päättyy 31 päivänä joulukuuta 2025.
Tehty Brysselissä 28 päivänä marraskuuta 2024.
Neuvoston puolesta
Puheenjohtaja
NAGY M.
(1) Neuvoston ja komission päätös 2000/384/EY, tehty 19 päivänä huhtikuuta 2000, Euroopan yhteisöjen ja niiden jäsenvaltioiden sekä Israelin valtion välisen assosioinnin perustavan Euro–Välimeri-sopimuksen tekemisestä (EYVL L 147, 21.6.2000, s. 1).
(2) Neuvoston päätös 2013/94/EU, annettu 26 päivänä maaliskuuta 2012, etuuskohteluun oikeuttavia Paneurooppa–Välimeri-alkuperäsääntöjä koskevan alueellisen yleissopimuksen tekemisestä (EUVL L 54, 26.2.2013, s. 3).
(3) Neuvoston päätös (EU) 2019/2198, annettu 25 päivänä marraskuuta 2019, etuuskohteluun oikeuttavia Paneurooppa–Välimeri-alkuperäsääntöjä koskevalla alueellisella yleissopimuksella perustetussa sekakomiteassa Euroopan unionin puolesta otettavasta kannasta yleissopimuksen muuttamiseen (EUVL L 339, 30.12.2019, s. 1).
(4) Euroopan unioni, Islanti, Sveitsin valaliitto (Liechtenstein mukaan luettuna), Norjan kuningaskunta, Färsaaret, Israelin valtio, Jordanian hašemiittinen kuningaskunta, Palestiina (tätä nimitystä ei pidä tulkita Palestiinan valtion tunnustamiseksi, eikä se rajoita jäsenvaltioiden kantoja tässä asiassa), Albanian tasavalta, Bosnia ja Hertsegovina, Kosovo (tämä nimitys ei vaikuta asemaa koskeviin kantoihin, ja se on YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1244/1999 ja Kansainvälisen tuomioistuimen Kosovon itsenäisyysjulistuksesta antaman lausunnon mukainen), Pohjois-Makedonian tasavalta, Serbian tasavalta, Montenegro, Georgia, Moldovan tasavalta ja Ukraina.
(5) EU–Israel-assosiaationeuvoston päätös N:o 2/2005, tehty 22 päivänä joulukuuta 2005, Euro–Välimeri-sopimuksen käsitteen ”peräisin olevat tuotteet” (alkuperätuotteet) määrittelyä ja hallinnollisen yhteistyön menetelmiä koskevan pöytäkirjan N:o 4 muuttamisesta (EUVL L 20, 24.1.2006, s. 1).
ELI: http://data.europa.eu/eli/dec/2024/3008/oj
ISSN 1977-0812 (electronic edition)