1.   Tässä asetuksessa annetaan säännöt, jotka koskevat yhtenäisen eurooppalaisen ilmatilan perustamista ja tehokasta toimintaa, jotta voidaan parantaa ilmaliikenteen turvallisuusstandardeja, edistää lentoliikennejärjestelmän kestävää kehitystä ja parantaa ilmaliikenteen hallinnan ja lennonvarmistuspalvelujen järjestelmän suorituskykyä Euroopan yleisessä ilmaliikenteessä siten, että voidaan täyttää kaikkien ilmatilan käyttäjien vaatimukset. Yhtenäiseen eurooppalaiseen ilmatilaan sisältyvät yhteinen yleiseurooppalainen verkko, asteittain integroidumpi ilmatila, verkon hallinta ja ilmaliikenteen hallintajärjestelmät, jotka perustuvat turvallisuuteen, tehokkuuteen, yhteentoimivuuteen ja teknologiseen nykyaikaistamiseen kaikkien ilmatilan käyttäjien, kansalaisten ja ympäristön hyväksi.

2.   Tämän asetuksen soveltaminen ei vaikuta jäsenvaltioiden omaa ilmatilaansa koskevaan suvereniteettiin eikä 55 artiklassa esitettyihin jäsenvaltioiden tarpeisiin, jotka liittyvät yleiseen järjestykseen, yleiseen turvallisuuteen ja puolustuskysymyksiin. Tämä asetus ei koske sotilasoperaatioita tai -koulutusta. On varmistettava koordinointi sotilasviranomaisten kanssa, jotta tämän asetuksen soveltamisesta sotilaalliseen toimintaan kohdistuvat mahdolliset vaikutukset voidaan tunnistaa ja käsitellä.

3.   Tämän asetuksen soveltaminen ei vaikuta kansainvälisen siviili-ilmailun vuoden 1944 Chicagon yleissopimuksesta, jäljempänä ”Chicagon yleissopimus”, johtuviin jäsenvaltioiden oikeuksiin ja velvoitteisiin. Tähän liittyen tällä asetuksella pyritään avustamaan jäsenvaltioita täyttämään asetuksen soveltamisalalla Chicagon yleissopimuksesta johtuvat velvoitteensa tarjoamalla perusta sen määräysten yhteiselle tulkinnalle ja yhdenmukaiselle täytäntöönpanolle ja varmistamalla, että kyseiset määräykset otetaan asianmukaisesti huomioon tässä asetuksessa ja sen täytäntöönpanosäännöissä.

4.   Tätä asetusta sovelletaan ilmatilaan ICAOn EUR-alueella, jonka ilmaliikennepalvelujen tarjoamisesta jäsenvaltiot vastaavat. Jäsenvaltiot voivat myös soveltaa tätä asetusta vastuullaan olevaan ilmatilaan muilla ICAOn alueilla edellyttäen, että ne ilmoittavat siitä komissiolle ja muille jäsenvaltioille.

1.   Jäsenvaltioiden on yhdessä tai yksittäin nimettävä tai perustettava elin tai elimiä kansalliseksi valvontaviranomaisekseen huolehtimaan tällä asetuksella tällaiselle viranomaiselle annetuista tehtävistä.

2.   Kansallinen valvontaviranomainen käyttää toimivaltuuksiaan puolueettomasti, riippumattomasti ja avoimesti, ja se on organisoitava ja varustettava henkilöstöllä ja sitä on johdettava ja rahoitettava tämän edellyttämällä tavalla.

3.   Kansallisten valvontaviranomaisten on oltava organisatorisesti, hierarkkisesti ja päätöksenteon kannalta riippumattomia kaikista lennonvarmistuspalvelun tarjoajista, ja niiden on oltava joko oikeudellisesti tai toiminnallisesti erillisiä lennonvarmistuspalvelun tarjoajista, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 1 kohdan soveltamista. Lisäksi lennonvarmistuspalvelun tarjoajilla ei saa olla päätösvaltaa kansallisten valvontaviranomaisten talousarviovarojen jakamisen osalta. Edellyttäen, että riippumattomuus taataan, kansallinen valvontaviranomainen voi olla osa samaa kansallista ministeriötä tai hallintoa kuin lennonvarmistuspalvelun tarjoaja.

4.   Jos kansallinen valvontaviranomainen ei ole oikeudellisesti erillinen lennonvarmistuspalvelun tarjoajasta, asianomaisen jäsenvaltion on ilmoitettava komissiolle toimenpiteistä, joita se on toteuttanut sen varmistamiseksi, että kansallinen valvontaviranomainen täyttää 3 kohdan vaatimukset, ja osoitettava asiakirjoin, kuinka sen riippumattomuus toteutuu, ja tällaisen riippumattomuuden toimivuus. Jos kansallinen valvontaviranomainen ja lennonvarmistuspalvelun tarjoaja kuuluvat samaan hallintoon, kansallinen valvontaviranomainen ei saa pyytää eikä ottaa vastaan ohjeita kyseisen hallinnon hierarkkiselta tasolta, jolla on lennonvarmistuspalvelun tarjoajaa koskevaa toimivaltaa, 5 artiklan mukaisten tehtävien ja niihin liittyvien päätösten osalta.

5.   Kansallinen valvontaviranomainen voidaan yhdistää toiseen sääntelyviranomaiseen, kuten kansalliseen toimivaltaiseen viranomaiseen tai neuvoston asetuksen (EY) N:o 1/2003 (19) 11 artiklassa tarkoitettuun kansalliseen kilpailuviranomaiseen, edellyttäen, että kansalliselle valvontaviranomaiselle tämän asetuksen nojalla annettuihin tehtäviin liittyvät päätökset tehdään riippumatta muista yhteiselle viranomaiselle annetuista tehtävistä. Tällöin yhteisen viranomaisen on täytettävä tässä artiklassa säädetyt riippumattomuusvaatimukset.

Kansallisen valvontaviranomaisen on oltava edustettuna tämän asetuksen 5 artiklassa vahvistettuihin tehtäviin liittyvissä asioissa siten, että varmistetaan sen päätösten riippumattomuus.

6.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden kansallisten valvontaviranomaisten henkilöstön, mukaan lukien väliaikainen henkilöstö, rekrytoinnissa käytetään selkeitä ja avoimia menettelyjä, joilla varmistetaan heidän riippumattomuutensa, ja että kansallisten valvontaviranomaisten henkilöstö valitaan erityisosaamisen, mukaan lukien asianmukainen pätevyys ja asiaankuuluva kokemus, perusteella tai että he saavat asianmukaisen koulutuksen 5 artiklassa vahvistettujen tehtävien tehokasta suorittamista varten, sanotun kuitenkaan rajoittamatta virkamiesten palvelukseen ottamista koskevan kansallisen lainsäädännön soveltamista.

Jäsenvaltioiden on vahvistettava säännöt henkilöstöä, mukaan lukien henkilöitä, jotka tekevät päätöksiä tämän asetuksen III luvussa säädettyjä valtuuksia käyttäen, koskevien eturistiriitojen välttämiseksi, jotta kansalliset valvontaviranomaiset voivat suorittaa 5 artiklassa vahvistetut tehtävät riippumattomasti.

7.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansallisilla valvontaviranomaisilla on riittävät taloudelliset resurssit ja valmiudet suorittaa niille 5 artiklassa vahvistetut tehtävät tehokkaasti ja oikea-aikaisesti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 30 artiklan 3 kohdan soveltamista.

8.   Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle kansallisten valvontaviranomaistensa nimet ja osoitteet ja niiden muutokset sekä toimenpiteet, jotka on toteutettu tämän artiklan noudattamiseksi.

1.   Kansallisen valvontaviranomaisen on suoritettava sille tämän asetuksen sekä asetuksen (EU) 2018/1139 ja sen perusteella hyväksyttyjen täytäntöönpanosäädösten nojalla annetut tehtävät. Kansallisen valvontaviranomaisen on erityisesti

Edellä olevaa a alakohtaa sovellettaessa jäsenvaltio voi päättää osoittaa kansallisen toimivaltaisen viranomaisensa tehtäväksi arvioinnin ja valvonnan siitä, noudattaako lennonvarmistuspalvelun tarjoaja kyseisessä alakohdassa vahvistettuja vaatimuksia, ja tällöin sen on varmistettava, että kyseisellä kansallisella toimivaltaisella viranomaisella on riittävät resurssit ja asiantuntemus kyseisten tehtävien suorittamiseksi, ja sen on ilmoitettava tästä komissiolle.

2.   Kunkin kansallisen valvontaviranomaisen on yhteistyössä kansallisen toimivaltaisen viranomaisen kanssa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 4 artiklan 5 kohdan soveltamista, toteutettava tarvittavat seurantatoimet, mukaan lukien tarvittaessa tarkastukset ja auditoinnit, joilla voidaan havaita sen valvontavastuulla tämän asetuksen nojalla olevien yksikköjen mahdollinen tässä asetuksessa ja sen perusteella annetuissa täytäntöönpanosäädöksissä vahvistettujen vaatimusten noudattamatta jättäminen.

Kansallisen valvontaviranomaisen on toimitettava kansalliselle toimivaltaiselle viranomaiselle arvionsa siitä, noudattaako lennonvarmistuspalvelun tarjoaja asetuksen (EU) 2018/1139 liitteessä VIII olevassa 7 kohdassa lueteltuja taloudellista vakautta, vastuuta, vakuutusturvaa, omistajuutta ja organisaatiorakennetta koskevia vaatimuksia, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän asetuksen 5 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan soveltamista. Kyseiseen arviointiin on tarvittaessa sisällyttävä suositus todistuksen muuttamisesta, rajoittamisesta tai sen voimassaolon keskeyttämisestä tai peruuttamisesta asetuksen (EU) 2018/1139 41 artiklan mukaisesti.

Jos tämän asetuksen mukaisen valvonnan piiriin kuuluvat yksiköt eivät noudata muita tässä asetuksessa säädettyjä vaatimuksia, kansallisen valvontaviranomaisen on pantava täytäntöön tarvittavat korjaavat toimenpiteet.

Asianomaisten lennonvarmistuspalvelun tarjoajien, lentoaseman pitäjien ja yhteisen tietopalvelun tarjoajien on noudatettava kaikkia kansallisten valvontaviranomaisten tässä yhteydessä toteuttamia täytäntöönpanotoimenpiteitä.

3.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansallisten valvontaviranomaisten tämän artiklan nojalla tekemiin päätöksiin voidaan hakea muutosta kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

1.   Kansallisten valvontaviranomaisten on vaihdettava 18 artiklassa tarkoitetun kansallisten valvontaviranomaisten yhteistyöelimen puitteissa muiden kansallisten valvontaviranomaisten kannalta merkityksellisiä tietoja, erityisesti tietoja, jotka koskevat niiden työtä ja päätöksentekomenettelyä, parhaita käytäntöjä ja menettelyjä tämän asetuksen soveltamisessa.

2.   Kansallisten valvontaviranomaisten on tehtävä yhteistyötä, tarvittaessa työjärjestelyjen avulla, jotta ne voivat avustaa toisiaan 5 artiklassa vahvistetuissa tehtävissään sekä tutkintojen ja selvitysten käsittelyssä.

3.   Kun on kyse lennonvarmistuspalvelujen tarjoamisesta rajojen yli kahden tai useamman jäsenvaltion vastuulla olevissa ilmatilassa, asianomaisten jäsenvaltioiden on varmistettava, että kyseisten palvelujen valvomiseksi tehdään tarvittavat sopimukset. Asianomaisten kansallisten valvontaviranomaisten on helpotettava lennonvarmistuspalvelun tarjoajien mahdollisuuksia tarjota kyseisiä rajatylittäviä palveluja, ja ne voivat laatia asianmukaisia työjärjestelyjä tai valvontasuunnitelmia, joissa täsmennetään niiden yhteistyön toteuttaminen.

4.   Kun lennonvarmistuspalveluja tarjotaan rajojen yli toisen jäsenvaltion vastuulla olevassa ilmatilassa, 3 kohdassa tarkoitetuissa sopimuksissa on määrättävä, että kunkin jäsenvaltion tai niiden viranomaisten on vastavuoroisesti tunnustettava tässä asetuksessa säädettyjen tehtävien suorittaminen ja kyseisten tehtävien suorittamisen tulokset. Niiden on myös täsmennettävä, mikä kansallinen valvontaviranomainen vastaa 5 artiklan 1 kohdassa säädetyistä tehtävistä.

5.   Kansalliset valvontaviranomaiset voivat kansallisen lainsäädännön salliessa ja alueellisen yhteistyön edistämiseksi tehdä myös sopimuksia valvontatehtäviä koskevien vastuiden jakamisesta.

6.   Asianomaisten jäsenvaltioiden on ilmoitettava tässä artiklassa tarkoitetuista sopimuksista komissiolle.

1.   Rajoittamatta tämän asetuksen 8 ja 10 artiklaa sekä 11 artiklan 6 kohtaa, yksiköllä, joka täyttää asetuksen (EU) 2018/1139 40 ja 41 artiklassa sekä mainitun asetuksen 43 ja 47 artiklassa tarkoitetuissa täytäntöönpano- ja delegoiduissa asetuksissa tarkoitetut vaatimukset, on oikeus tarjota unionissa ilmatilan käyttäjille lennonvarmistuspalveluja syrjimättömin ehdoin.

2.   Sen jäsenvaltion kansalliset valvontaviranomaiset, jonka kansallinen toimivaltainen viranomainen vastaa asetuksen 2018/1139 41 artiklassa tarkoitetusta sertifioinnista mainitun asetuksen 62 artiklan nojalla, vastaavat tässä artiklassa säädetyistä tehtävistä, jotka liittyvät asetuksen (EU) 2018/1139 liitteessä VIII olevassa 7 kohdassa lueteltujen taloudellista vakautta, vastuuta, vakuutusturvaa, omistajuutta ja organisaatiorakennetta koskevien keskeisten vaatimusten noudattamisen arviointiin, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän asetuksen 4 artiklan 5 kohdasta ja 5 artiklan 1 kohdan toisesta alakohdasta johtuvien kansallisten järjestelyjen soveltamista.

3.   Sen määrittämiseksi, täyttääkö yksikkö asetuksen (EU) 2018/1139 liitteessä VIII olevassa 7 kohdassa luetellut taloudellista vakautta, vastuuta, vakuutusturvaa, omistajuutta ja organisaatiorakennetta koskevat keskeiset vaatimukset ja mainitun asetuksen 43 artiklassa tarkoitetuissa täytäntöönpanosäädöksissä vahvistetut vaatimukset, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän asetuksen 4 artiklan 5 kohdasta ja 5 artiklan 1 kohdan toisesta alakohdasta johtuvien kansallisten järjestelyjen soveltamista, kansallisten valvontaviranomaisten on

4.   Sen estämättä, mitä tämän artiklan 1 kohdassa säädetään, ja jollei asetuksen (EU) 2018/1139 2 artiklan 5 kohdassa säädetyistä edellytyksistä muuta johdu, jäsenvaltiot voivat sallia puolustusvoimien tarjota asetuksen (EU) 2018/1139 2 artiklan 3 kohdan c alakohdassa tarkoitettuja lennonvarmistuspalveluita koko vastuullaan olevassa ilmatilassa tai sen osassa ilman sertifiointia, jos puolustusvoimat tarjoaa tällaisia palveluja ensisijaisesti muulle ilma-alusten liikennöinnille kuin yleiselle ilmaliikenteelle. Tällaisissa tapauksissa asianomainen jäsenvaltio ilmoittaa päätöksestään komissiolle ja muille jäsenvaltioille.

1.   Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että niiden vastuulla olevassa ilmatilassa ilmaliikennepalveluja tarjotaan yksinoikeudella tietyissä ilmatilan lohkoissa. Tätä varten jäsenvaltioiden on yksittäin tai yhteisesti nimettävä yksi tai useampi ilmaliikennepalvelun tarjoaja. Jäsenvaltioilla on harkintavalta ilmaliikennepalvelun tarjoajien nimeämisessä edellyttäen, että ne täyttävät tässä artiklassa säädetyt vaatimukset, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 11 artiklan 3 kohdan soveltamista.

2.   Ilmaliikennepalvelun tarjoajien on täytettävä seuraavat kumulatiiviset edellytykset:

Poiketen siitä, mitä c ja d alakohdassa säädetään, jäsenvaltio voi nimetä ilmaliikennepalvelun tarjoajan, jonka päätoimipaikka on kolmannessa maassa tai joka ei täytä d alakohdassa säädettyjä ehtoja omistajuudesta ja valvonnasta, tarjoamaan ilmaliikennepalveluja rajallisessa osassa kyseisen jäsenvaltion vastuulla olevaa ilmatilaa, jos kyseinen ilmatilan osa rajoittuu kyseisen kolmannen maan vastuulla olevaan ilmatilaan.

3.   Ilmaliikennepalvelun tarjoajan nimeämiselle ei saa asettaa ehtoja, joiden mukaan

mikäli tällaisten ehtojen soveltaminen rajoittaa perusteettomasti palvelujen tarjoamisen vapautta tai sijoittautumisvapautta tavalla, jota ei voida perustella yleisen edun mukaisella hyväksyttävällä tavoitteella, kuten yleisellä järjestyksellä tai yleisellä turvallisuudella, ja joka ei ole oikeassa suhteessa kyseiseen tavoitteeseen nähden.

4.   Jäsenvaltioiden on tarvittaessa määriteltävä niiden ilmaliikennepalvelun tarjoajien oikeudet ja velvollisuudet, jotka on nimetty tämän artiklan mukaisesti. Kyseisiin velvollisuuksiin voi sisältyä ehtoja, jotka koskevat asiaankuuluvien tietojen oikea-aikaista toimittamista kaiken ilma-alusten liikennöinnin tunnistamiseksi jäsenvaltioiden vastuulla olevassa ilmatilassa.

5.   Jäsenvaltioiden on arvioitava 4 kohdassa tarkoitettuja oikeuksia ja velvollisuuksia sekä tästä asetuksesta ja asetuksesta (EU) 2018/1139 johtuvien velvoitteiden noudattamista säännöllisesti tai aina, kun ne havaitsevat merkityksellisiä muutoksia palvelujen tarjonnassa, ja jos se katsotaan tarpeelliseksi, niiden on tehtävä asianmukaiset päätökset asianomaisten ilmaliikennepalvelun tarjoajien nimeämisen suhteen, sanotun kuitenkaan rajoittamatta palvelun jatkuvuutta.

6.   Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle ja muille jäsenvaltioille viipymättä kaikista tämän artiklan perusteella tehdyistä päätöksistä, jotka koskevat ilmaliikennepalvelun tarjoajan nimeämistä tiettyjä ilmatilan lohkoja varten niiden vastuulla olevan ilmatilan osalta.

1.   Lennonvarmistuspalvelun tarjoajat voivat käyttää muiden sellaisten palveluntarjoajien palveluja, jotka on sertifioitu tai jotka ovat antaneet ilmoituksen valmiuksistaan asetuksen (EU) 2018/1139 41 artiklan mukaisesti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän asetuksen 7 artiklan 4 kohdan soveltamista. Tällaisessa yhteistyössä noudatetaan tarvittaessa tämän asetuksen 11 artiklan säännöksiä.

Edellä olevan 8 artiklan mukaisesti nimettyjen ilmaliikennepalvelun tarjoajien ja 10 artiklan mukaisesti nimettyjen MET-palvelujen tarjoajien kohdalla tällaiselle yhteistyölle tarvitaan asianomaisten jäsenvaltioiden hyväksyntä.

2.   Edellä olevaa 1 kohtaa sovellettaessa lennonvarmistuspalvelun tarjoajien on virallistettava yhteistyösuhteet kirjallisilla sopimuksilla tai vastaavilla oikeudellisilla järjestelyillä, joissa määritetään kunkin palveluntarjoajan täsmälliset velvoitteet, mukaan lukien kaikki sovellettavat rahalliset korvaukset, ja niiden suorittamat tehtävät. Kyseisistä sopimuksista tai järjestelyistä on ilmoitettava asianomaiselle kansalliselle valvontaviranomaiselle ja kansalliselle toimivaltaiselle viranomaiselle.

1.   Jäsenvaltiot voivat nimetä yksittäin tai yhteisesti MET-palvelun tarjoajan yksinoikeudella koko niiden vastuulla olevaan ilmatilaan tai sen osaan turvallisuusnäkökohdat huomioon ottaen.

2.   Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle ja muille jäsenvaltioille viipymättä kaikista tämän artiklan perusteella tehdyistä päätöksistä.

1.   Rajoittamatta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/24/EU (20) ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/25/EU (21) soveltamista nimetyt ilmaliikennepalvelun tarjoajat voivat tarvittaessa päättää hankkia CNS-, AIS- tai ADS-palveluja tai MET-palveluja, jos jäsenvaltiot eivät ole nimenneet MET-palvelun tarjoajaa 10 artiklan mukaisesti, markkinaehdoin, myös julkisia hankintoja hyödyntämällä, tai muunlaisilla sopimusmuodoilla, jos kyseisiä direktiivejä ei sovelleta, ottaen huomioon erityistilanteet, kuten markkinoilla saatavilla olevien ratkaisujen puute ja yleiseen etuun liittyvät näkökohdat.

2.   Jäsenvaltiot voivat sallia, että lentoaseman pitäjät tai ryhmä lentoaseman pitäjiä hankkii ilmaliikennepalveluja lähilennonjohtoa varten ja/tai ilmaliikennepalveluja lähestymislennonjohtoa varten markkinaehdoin. Tätä varten jäsenvaltiot voivat vaatia lentoaseman pitäjiltä asianmukaisia perusteluja sille, että näin mahdollistetaan palvelun laadun parantaminen ilmatilan käyttäjien eduksi samalla kun säilytetään vaadittu turvallisuustaso.

3.   Jos 2 kohdassa tarkoitettu hankinta sallitaan, asiaankuuluvan lentoaseman pitäjän tai lentoaseman pitäjien ryhmän on varmistettava, että tarjouseritelmissä esitettyihin teknisiin vaatimuksiin sisältyy palvelun laatua koskevia vaatimuksia. Jäsenvaltiot nimeävät palveluntarjoajan tässä kohdassa tarkoitetun hankinnan perusteella.

4.   Kun lennonvarmistuspalveluja hankitaan markkinaehdoin, lennonvarmistuspalvelujen tarjoamista koskevat hankintamenettelyt on toteutettava yhdenvertaisen kohtelun, syrjimättömyyden ja avoimuuden periaatteiden ja perussopimuksen sovellettavien määräysten sekä soveltuvin osin direktiivien 2014/24/EU ja 2014/25/EU mukaisesti.

5.   Jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että reitinaikaisten ilmaliikennepalvelujen tarjoamisessa noudatetaan 36 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua kirjanpidon eriyttämistä koskevaa vaatimusta.

Lisäksi jos lennonvarmistuspalvelun tarjoaja aikoo osallistua lennonvarmistuspalvelujen tarjoamista koskeviin hankintamenettelyihin 1 ja 2 kohdan mukaisesti, asiaankuuluvan jäsenvaltion on toteutettava asianmukaiset toimenpiteet ristikkäistukien välttämiseksi muiden lennonvarmistuspalvelujen kanssa.

6.   CNS-, AIS-, ADS- tai MET-palvelujen tai lähi- ja lähestymislennonjohdon ilmaliikennepalvelun tarjoaja voidaan valita ja tarvittaessa nimetä tarjoamaan palveluja jäsenvaltiossa 1, 2 tai 3 kohdassa tarkoitetun hankinnan perusteella ja ainoastaan edellyttäen, että se täyttää seuraavat kumulatiiviset ehdot:

Poiketen siitä, mitä tässä kohdassa säädetään, minkä tahansa maailmanlaajuisten satelliittipalvelujen tarjoajan, jolle on myönnetty asetuksen (EU) 2018/1139 41 artiklan mukainen todistus oikeudesta tarjota palveluja unionissa ennen tämän asetuksen voimaantuloa, voidaan valita tarjoamaan palveluja unionissa, vaikka se ei täyttäisi b ja c alakohdassa säädettyjä ehtoja.

7.   Edellä olevaa 23, 24, 25 ja 27 artiklaa ja kyseisiin artikloihin liittyviä, 28 artiklassa tarkoitettuja täytäntöönpanosääntöjä ei sovelleta ilmaliikennepalvelun tarjoajiin, jotka on nimetty tämän artiklan 2 ja 3 kohdan mukaisesti toteutetulla hankintamenettelyllä. Asianomaisten ilmaliikennepalvelun tarjoajien on annettava kansalliselle valvontaviranomaiselle tiedot lennonvarmistuspalvelujen suorituskyvystä 21 artiklan 3 kohdan a alakohdassa tarkoitetuilla keskeisillä suorituskyvyn osa-alueilla ja turvallisuuden alalla. Kansallisen valvontaviranomaisen on toimitettava kyseiset tiedot komissiolle viipymättä.

8.   Kun hankitaan ensimmäistä kertaa ilmaliikennepalvelua lähi- tai lähestymislennonjohtoa varten tietyllä lentoasemalla tämän artiklan 2 kohdan mukaisesti ja kun olennaiset olosuhteet edellyttäisivät tarjouseritelmien muuttamista, jäsenvaltioiden on varmistettava, että asianomaista palvelua koskeviin tarjouseritelmiin sisältyvät palvelun laatua koskevat tekniset vaatimukset todennetaan, sanotun kuitenkaan rajoittamatta direktiivin 2014/25/EU tai 2014/24/EU soveltamista.

1.   Kun tarjotaan yhteistä tietopalvelua, jaettavan datan on oltava riittävän eheää ja laadukasta, jotta miehittämättömien ilma-alusten liikenteen hallintaan liittyviä palveluja voidaan tarjota turvallisesti ja turvatusti tavalla, joka mahdollistaa ilmatilan yhteisen käytön miehitettyjen ilma-alusten kanssa.

2.   Yhteisen tietopalvelun tarjoajan on täytettävä seuraavat kumulatiiviset vaatimukset:

3.   Jos yhteisiä tietopalveluja tarjoaa yksi jäsenvaltion nimeämä yhteisen tietopalvelun tarjoaja tiettyä U-space-ilmatilaa varten, kyseisten palvelujen hinnan on perustuttava asianomaisen palvelun tarjoamisesta aiheutuviin kiinteisiin ja muuttuviin kustannuksiin, ja siihen voi lisäksi sisältyä korotus, joka vastaa asianmukaista riskin ja tuoton suhdetta. Jos yhteisiä tietopalveluja ei tarjoa yksi yhteisen tietopalvelun tarjoaja, yksittäinen yhteinen tietopalvelu on tarjottava maksutta.

4.   Kulut, joiden perusteella yhteisten tietopalvelujen hinta asetetaan, on esitettävä erillään asianomaisen palveluntarjoajan muiden toimintojen kirjanpidosta, ja asianomaisella kansallisella valvontaviranomaisella on oltava pääsy niihin. Kyseiset kulut on asetettava julkisesti saataville, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 52 artiklan 3 kohdan soveltamista.

5.   Asianomainen kansallinen valvontaviranomainen arvioi ja hyväksyy yhteisen tietopalvelun tarjoajan asettaman hinnan. Tällaisten palveluiden hinta on asetettava julkisesti saataville.

6.   Lennonvarmistuspalvelun tarjoajien on asetettava U-space-ilmatilassa tapahtuvan miehittämättömien ilma-alusten käytön kannalta tarpeelliset tiedot saataville syrjimättömällä tavalla, kansallista turvallisuutta, yleistä järjestystä ja puolustuspoliittisia etuja vaarantamatta. Yhteisen tietopalvelun tarjoajat ja U-space-palveluntarjoajat saavat käyttää kyseisiä tietoja ainoastaan tarjoamiensa palvelujen operatiivisiin tarkoituksiin.

Pääsystä tällaisiin tietoihin perittävien hintojen on perustuttava tietojen saataville asettamisesta aiheutuviin lisäkustannuksiin ja tietojen tuottamiseen liittyviin kustannuksiin, jos jälkimmäisiä kustannuksia ei kateta 30 artiklan nojalla ja jos jäsenvaltiot eivät käytä muita taloudellisia resursseja tällaisten kustannusten kattamiseen.

1.   Perustetaan riippumaton ja puolueeton neuvoa-antava suorituskyvyn tarkastuslautakunta. Suorituskyvyn tarkastuslautakuntaa edustaa sen puheenjohtaja ja sitä tukee sihteeristö.

2.   Suorituskyvyn tarkastuslautakunnan tehtävänä on avustaa komissiota 21–27 artiklassa säädetyn suorituskyvyn kehittämisjärjestelmän, 29–32 artiklassa säädetyn maksujärjestelmän sekä 34 artiklassa säädettyjen ja 28 ja 33 artiklassa tarkoitetuissa täytäntöönpanosäädöksissä tarkoitettujen suorituskyvyn kehittämisjärjestelmien ja maksujärjestelmien yksityiskohtaiseen toimintaan liittyvien komission tehtävien suorittamisessa. Tätä varten suorituskyvyn tarkastuslautakunta antaa komissiolle lausuntoja, suosituksia, ohjemateriaaleja ja raportteja komission määrittelemien painopisteiden mukaisesti.

3.   Suorituskyvyn tarkastuslautakunta antaa ohjemateriaalia kansallisten valvontaviranomaisten tueksi ja avustaa niitä pyynnöstä suorituskyvyn kehittämisjärjestelmien ja maksujärjestelmien täytäntöönpanossa.

4.   Suorituskyvyn tarkastuslautakunnan hyväksymät lausunnot, suositukset, raportit tai ohjemateriaali eivät ole sitovia. Suorituskyvyn tarkastuslautakunnalla on puhtaasti neuvoa-antava rooli. Sillä ei ole sääntelytehtävää eikä muuta päätöksentekovaltaa kuin lausuntojensa, suositustensa, ohjemateriaalinsa ja raporttiensa hyväksyminen.

1.   Suorituskyvyn tarkastuslautakunta koostuu seitsemästä jäsenestä, mukaan lukien sen puheenjohtaja. Suorituskyvyn tarkastuslautakunnan jäsenten on oltava unionin kansalaisia tai sellaisten kolmansien maiden kansalaisia, joiden kanssa unioni on tehnyt sopimuksen, jonka nojalla kyseiset maat soveltavat asiaankuuluvia ilmaliikenteen hallintaa sekä suorituskyvyn kehittämisjärjestelmiä ja maksujärjestelmiä koskevia unionin oikeuden sääntöjä. Suorituskyvyn tarkastuslautakunnan jäsenten toimikausi, jota ei voida uusia, on viisi vuotta.

2.   Suorituskyvyn tarkastuslautakunnan jäsenet, mukaan lukien puheenjohtaja, nimitetään ansioiden sekä ilmaliikenteen hallinnan, lennonvarmistuspalvelujen tai verkkotoimialojen taloudellisen sääntelyn kannalta merkityksellisen osaamisen ja kokemuksen perusteella 20 artiklan mukaisesti hyväksytyssä täytäntöönpanosäädöksessä määriteltyjen valinta- ja kelpoisuusperusteiden nojalla. Tällaisten jäsenten nimitysprosessissa on varmistettava, että pätevyys ja asiantuntemus sekä sukupuoli ja maantieteellinen alkuperä ovat tasapuolisesti edustettuina.

3.   Komissio laatii julkisen kiinnostuksenilmaisupyynnön perusteella luettelon suorituskyvyn tarkastuslautakunnan jäsenehdokkaista ja puheenjohtajaehdokkaista, jotka täyttävät 2 kohdassa säädetyt edellytykset.

Komissio nimittää suorituskyvyn tarkastuslautakunnan jäsenet ja puheenjohtajan kyseisestä luettelosta kuultuaan jäsenvaltioita ja 20 artiklan perusteella vahvistettua valintamenettelyä noudattaen.

4.   Komissio voi laatia varallaololuettelon 3 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun luettelon perusteella.

Jäsen, joka ei enää kykene osallistumaan tehokkaasti suorituskyvyn tarkastuslautakunnan työhön tai joka eroaa tai ei enää täytä tässä artiklassa säädettyjä edellytyksiä, korvataan varallaololuettelossa olevalla henkilöllä, joka nimitetään 3 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen kyseisen jäsenen jäljellä olevaksi toimikaudeksi.

5.   Komissio ilmoittaa jäsenvaltioille hakumenettelyjen tuloksista ja 3 ja 4 kohdassa tarkoitetuista luetteloista.

1.   Suorituskyvyn tarkastuslautakunnan jäsenet eivät saa pyytää tai ottaa vastaan ohjeita miltään hallitukselta, toimielimeltä, henkilöltä tai elimeltä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 16 artiklan 6 kohdan soveltamista. Suorituskyvyn tarkastuslautakunnan on oltava täysin riippumaton hyväksyessään lausuntojaan, suosituksiaan, raporttejaan ja ohjemateriaaliaan.

2.   Suorituskyvyn tarkastuslautakunnan jäsenten on oltava puolueettomia ja toimittava kaikista ulkoisista vaikutuksista riippumattomasti ja yleisen edun mukaisesti.

Tätä varten heidän on osoitettava riippumattomuutensa ja eturistiriitojen puuttuminen ja heitä koskee salassapitovelvollisuus 20 artiklan mukaisesti annetussa täytäntöönpanosäädöksessä vahvistettujen sääntöjen mukaisesti.

1.   Suorituskyvyn tarkastuslautakunta tekee päätöksensä jäsentensä yksinkertaisella enemmistöllä pyrkien yhteisymmärrykseen. Kullakin jäsenellä, myös puheenjohtajalla, on yksi ääni.

2.   Suorituskyvyn tarkastuslautakunta hyväksyy oman työjärjestyksensä ja vahvistaa työjärjestelynsä asiantuntijaryhmiä koskevien komission sisäisten sääntöjen mukaisesti.

3.   Komissio voi osallistua ilman äänioikeutta suorituskyvyn tarkastuslautakunnan kokouksiin, lukuun ottamatta loppukeskusteluja, joita suorituskyvyn tarkastuslautakunta käy lausuntojensa, suositustensa, raporttiensa ja ohjemateriaalinsa hyväksymiseksi. Edellä 49 artiklan 3 kohdassa tarkoitetut asiaankuuluvat sidosryhmät voidaan tapauskohtaisesti kutsua ilman äänioikeutta suorituskyvyn tarkastuslautakunnan kokouksiin, lukuun ottamatta suorituskyvyn tarkastuslautakunnan loppukeskusteluja sen lausuntojen, suositusten, raporttien ja ohjemateriaalin hyväksymiseksi.

4.   Suorituskyvyn tarkastuslautakunta noudattaa vuotuista työohjelmaa, jonka suorituskyvyn tarkastuslautakunta vahvistaa komission painopisteiden mukaisesti. Kyseisessä työohjelmassa on otettava täysin huomioon 13 artiklan 2 kohdassa säädetty suorituskyvyn tarkastuslautakunnan rooli, ja sen on sisällettävä käytettävissä olevan talousarvion puitteissa kaikki toimet, jotka ovat tarpeen komission avustamiseksi 13 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen komission tehtävien hoitamisessa, myös jotta komissio voi noudattaa tehtäviensä suorittamiseksi vaadittuja määräaikoja. Suorituskyvyn tarkastuslautakunta hyväksyy työohjelman komissiota kuultuaan. Suorituskyvyn tarkastuslautakunta toimittaa vuosikertomuksen komission julkaistavaksi. Komissio toimittaa vuotuisen työohjelman ja vuosikertomuksen jäsenvaltioille. Vuosikertomuksessa on käsiteltävä kaikkea suorituskyvyn tarkastuslautakunnan toimintaa, ja sen on sisällettävä tiedot suorituskyvyn tarkastuslautakunnan kustannuksista.

5.   Komissio myöntää suorituskyvyn tarkastuslautakunnalle pääsyn kaikkiin sen neuvoa-antavan tehtävän toteuttamisen kannalta merkityksellisiin tietoihin.

6.   Komissio seuraa suorituskyvyn tarkastuslautakunnan toimintaa ja sitä, noudattaako tämä tätä asetusta, ja tiedottaa säännöllisesti jäsenvaltioille suorituskyvyn tarkastuslautakunnan työn edistymisestä.

1.   Komissio huolehtii suorituskyvyn tarkastuslautakunnan sihteeristön tehtävistä, mukaan lukien tarvittava analyyttinen, hallinnollinen ja tekninen tuki, ottaen huomioon suorituskyvyn tarkastuslautakunnan ilmoittamat tarpeet.

2.   Sihteeristön päätehtävänä on edistää sitä, että suorituskyvyn tarkastuslautakunnan tehtävät tulevat suoritetuksi riippumattomasti. Jotta suorituskyvyn tarkastuslautakunta voi hoitaa tehtävänsä, sihteeristö tukee suorituskyvyn tarkastuslautakuntaa tämän lausuntojen, suositusten, raporttien ja ohjemateriaalin sisällön ja suuntaviivojen valmistelussa, eikä se ota huomioon muita kuin suorituskyvyn tarkastuslautakunnan antamia ohjeita. Sihteeristöllä on oltava riittävät resurssit tehtäviensä hoitamiseksi.

1.   Perustetaan kansallisten valvontaviranomaisten yhteistyöelin.

2.   Kansallisten valvontaviranomaisten yhteistyöelimen tehtävänä on

3.   Kansallisten valvontaviranomaisten yhteistyöelin koostuu kunkin jäsenvaltion kansallisen valvontaviranomaisen edustajasta ja varaedustajasta, jotka molemmat nimittää kansallinen valvontaviranomainen. Kansallisten valvontaviranomaisten yhteistyöelin valitsee jäsentensä keskuudesta puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan. Kansallisten valvontaviranomaisten yhteistyöelin hyväksyy päätöksensä jäsentensä yksinkertaisella enemmistöllä. Komissio voi osallistua kansallisten valvontaviranomaisten yhteistyöelimen kokouksiin ilman äänioikeutta. Suorituskyvyn tarkastuslautakunta voidaan tapauskohtaisesti kutsua kyseisiin kokouksiin ilman äänioikeutta. Kolmansia maita voidaan tapauskohtaisesti kutsua kyseisiin kokouksiin ilman äänioikeutta kansallisten valvontaviranomaisten yhteistyöelimen jäsenten suostumuksella.

4.   Edellä 17 artiklassa tarkoitettu sihteeristö antaa tarvittavaa hallinnollista ja teknistä tukea kansallisten valvontaviranomaisten yhteistyöelimelle.

1.   Lennonvarmistuspalvelujen ja verkon hallinnan suorituskyvyn parantamiseksi yhtenäisessä eurooppalaisessa ilmatilassa on tämän artiklan ja 22–28 artiklan mukaisesti sovellettava lennonvarmistuspalvelujen ja verkon hallinnan suorituskyvyn kehittämisjärjestelmää.

2.   Tätä artiklaa ja 22–28 artiklaa ei sovelleta sellaisilla lentoasemilla tarjottaviin lähi- ja lähestymisalueen lennonvarmistuspalveluihin, jotka sijaitsevat perustamissopimuksen soveltamisalaan kuuluvien jäsenvaltioiden alueella ja joilla on alle 80 000 IFR-lentoliikennetapahtumaa vuodessa. Jäsenvaltio voi kuitenkin päättää, että tällaisiin lähi- ja lähestymisalueen lennonvarmistuspalveluihin sovelletaan kyseisiä artikloja.

3.   Suorituskyvyn kehittämisjärjestelmä on toteutettava viiteajanjaksoina, joiden kesto on vähintään kolme ja enintään viisi vuotta. Suorituskyvyn kehittämisjärjestelmässä on oltava seuraavat osat:

4.   Edellä olevassa 1 ja 3 kohdassa tarkoitettu suorituskyvyn kehitysjärjestelmä perustuu seuraaviin:

Edellä i alakohdassa tarkoitettujen taloudellisten kannustimien ja pidäkkeiden on oltava oikeassa suhteessa siihen, missä määrin saavutettu tulos poikkeaa tavoitteesta. Niissä on otettava huomioon vaikutus verkkoon ja se, missä määrin lennonvarmistuspalvelun tarjoajat voivat kohtuullisin tavoin lieventää ulkoisten tekijöiden vaikutusta. Kannustimet ja pidäkkeet on asetettava tasolle, joka tehokkaasti edistää tarjotun palvelun laatua, eivätkä ne saa heikentää lennonvarmistuspalvelun tarjoajan kykyä noudattaa asetuksen (EU) 2018/1139 mukaisia velvoitteitaan, mukaan lukien taloudellinen vakaus.

Edellä l alakohdassa tarkoitettujen yleisperiaatteiden vahvistamiseksi komissio tarkastelee uudelleen olemassa olevia kansallisia perusteita reitinaikaisten ja lähi- ja lähestymisalueen lennonvarmistuspalvelujen yhteisten kustannusten jakamiseksi ja kuulee kansallisia valvontaviranomaisia ja sidosryhmiä. Kyseisen tarkastelun perusteella komissio vahvistaa tai tarvittaessa saattaa kyseiset yleisperiaatteet ajan tasalle viimeistään 12 kuukautta ennen kunkin viiteajanjakson alkua.

5.   Suorituskykysuunnitelmiin sisältyvien suorituskykytavoitteiden asettamisessa, suorituskykysuunnitelmien luonnosten valmistelussa ja arvioinnissa sekä lennonvarmistuspalvelujen ja verkon hallinnan suorituksen arvioinnissa ja vertailussa otetaan huomioon paikallisten olosuhteiden vaikutus sekä ulkoiset tekijät, joihin lennonvarmistuspalvelun tarjoaja ei voi kohtuullisin tavoin vaikuttaa lieventävästi.

Paikallisten olosuhteiden vaikutusta, joka on jo otettu huomioon unionin laajuisten suorituskykytavoitteiden asettamisessa 22 artiklan 2 kohdan d alakohdan mukaisesti ja jaotteluarvojen asettamisessa 22 artiklan 1 kohdan mukaisesti, ei tämän jälkeen oteta huomioon arvioitaessa suorituskykysuunnitelmaluonnokseen sisältyvien suorituskykytavoitteiden johdonmukaisuutta unionin laajuisten suorituskykytavoitteiden kanssa sen perustelemiseksi, että ensiksi mainitut tavoitteet poikkeavat viimeksi mainituista tavoitteista. Niiden paikallisten olosuhteiden vaikutusta, jotka on jo otettu huomioon suorituskykysuunnitelmaluonnokseen sisältyvien suorituskykytavoitteiden asettamisessa, ei tämän jälkeen oteta huomioon seurattaessa kyseisten tavoitteiden saavuttamista.

6.   Edellä 3 kohdan c alakohdan iii alakohdassa tarkoitettujen suorituskykytavoitteiden taso on asetettava ottaen huomioon paikalliset olosuhteet, erityisesti paikalliset ympäristöpoliittiset vaatimukset.

7.   Tämän asetuksen nojalla perustetun suorituskyvyn kehittämisjärjestelmän täytäntöönpanossa on otettava huomioon, että reitinaikaisilla lennonvarmistuspalveluilla, lähi- ja lähestymisalueen lennonvarmistuspalveluilla ja verkkotoiminnoilla on erilaiset ominaisuudet, minkä vuoksi niitä on käsiteltävä niiden ominaisuuksia vastaavasti, tarvittaessa myös suorituskyvyn mittaamista varten.

1.   Komissio hyväksyy tämän artiklan 2 ja 3 kohtaa noudattaen täytäntöönpanosäädöksiä, joissa asetetaan kullekin viiteajanjaksolle unionin laajuiset suorituskykytavoitteet reitinaikaisille lennonvarmistuspalveluille 21 artiklan 3 kohdan a alakohdassa tarkoitetuilla suorituskyvyn kannalta keskeisillä osa-alueilla, ja määrittää kyseisen ajanjakson pituuden. Kyseiset täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 48 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

Komissio voi kyseisten unionin laajuisten suorituskykytavoitteiden yhteydessä hyväksyä täytäntöönpanosäädöksiä, joissa asetetaan täydentäviä perusarvoja, varoituskynnyksiä, jaotteluarvoja ja vertailuryhmiä. Kyseiset täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 48 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetut unionin laajuiset suorituskykytavoitteet sekä 21 artiklan 3 kohdan c alakohdassa tarkoitetut reitinaikaisten ja lähi- ja lähestymisalueen lennonvarmistuspalvelujen suorituskykytavoitteet, jotka jäsenvaltiot määrittävät kansallisella tasolla, määritetään seuraavien keskeisten kriteerien perusteella:

3.   Valmistellessaan päätöksiään unionin laajuisista suorituskykytavoitteista ja, jos ne on määritelty 22 artiklan 1 kohdan mukaisesti, täydentävistä perusarvoista ja jaotteluarvoista tai vertailuryhmistä, komissio kuulee kansallisia viranomaisia, Eurocontrolia, verkon hallinnoijaa ja operatiivisia sidosryhmiä ja kerää niiltä tarvittavat tiedot.

1.   Jäsenvaltioiden on kunkin viiteajanjakson osalta hyväksyttävä suorituskykysuunnitelmaluonnos tämän artiklan mukaisesti.

2.   Edellä 8 ja 10 artiklan nojalla nimettyjen lennonvarmistuspalvelun tarjoajien on kunkin viiteajanjakson ja tarjoamiensa, ja tapauksen mukaan muilta palveluntarjoajilta hankkimiensa, lennonvarmistuspalvelujen osalta, annettava panoksensa suorituskykysuunnitelmaluonnokseen ja toimitettava se kansalliselle valvontaviranomaiselle.

Kansallinen valvontaviranomainen voi pyytää, että kyseiset tiedot esitetään suorituskykysuunnitelmaluonnoksen muodossa.

Unionin laajuisten suorituskykytavoitteiden asettamisen jälkeen 8 ja 10 artiklan nojalla nimettyjen lennonvarmistuspalvelun tarjoajien on valmisteltava tällaiset tiedot hyvissä ajoin, jotta kansallinen valvontaviranomainen voi noudattaa tämän artiklan 5 kohdassa säädettyä määräaikaa.

3.   Jos MET-palvelun tarjoajat on nimetty 10 artiklan mukaisesti, niiden on myös toimitettava kustannusperustaansa koskevat tiedot kansalliselle valvontaviranomaiselle.

4.   Edellä olevan 8 ja 10 artiklan nojalla nimettyjen lennonvarmistuspalvelun tarjoajien tämän artiklan 2 ja 3 kohdan nojalla toimittamien tietojen, jotka koskevat suorituskykysuunnitelmiin sisältyvää kustannusten jakamista, on perustuttava 21 artiklan 4 kohdan l alakohdassa tarkoitettuihin yleisperiaatteisiin.

5.   Kansallisen valvontaviranomaisen on tarkasteltava kunkin 8 ja 10 artiklan nojalla nimetyn lennonvarmistuspalvelun tarjoajan tämän artiklan 2, 3 ja 4 kohdan nojalla toimittamia tietoja ja hyväksyttävä ne tai tarvittaessa tehtävä tarvittavat muutokset. Tämän jälkeen kansallisen valvontaviranomaisen on kyseisten tietojen ja tarvittaessa muilta kansallisilta viranomaisilta saatujen tietojen perusteella laadittava yksi yhteinen kansallinen suorituskykysuunnitelmaluonnos. Jäsenvaltion on hyväksyttävä kyseinen kansallinen suorituskykysuunnitelmaluonnos.

Kansallisen valvontaviranomaisen on laadittava suorituskykysuunnitelmaluonnos ennen asianomaisen viiteajanjakson alkua.

6.   Kansallisten valvontaviranomaisten on suorituskykysuunnitelmia laatiessaan varmistettava, että suorituskykysuunnitelmaluonnokseen sisältyvä kustannusten jakaminen on 21 artiklan 4 kohdan l alakohdassa tarkoitettujen yleisperiaatteiden mukaista.

7.   Ilmaliikenteen hallinnan suorituskyvyn parantamiseksi useat jäsenvaltiot voivat laatia yhteisen suorituskykysuunnitelman reitinaikaisia lennonvarmistuspalveluja ja tarvittaessa lähi- ja lähestymisalueen lennonvarmistuspalveluja varten. Kyseisen suunnitelman on katettava vähintään yhden viiteajanjakson kesto, siihen on sisällyttävä vähintään yksi yhteinen suorituskykytavoite ja siihen on kuuluttava rajatylittävää yhteistyötä. Rajatylittävään yhteistyöhön voi sisältyä yhteisiä hankintoja yhteentoimivuuden ja yhteisen hallinnoinnin parantamiseksi, jotta voidaan optimoida ilmatilan käyttö.

8.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetun suorituskykysuunnitelmaluonnoksen on sisällettävä Eurocontrolin ja verkon hallinnoijan toimittamat asiaankuuluvat tiedot, erityisesti liikenne-ennusteet ja operatiiviset tiedot tai, jos se on tarkoituksenmukaista ja perusteltua sekä sen jälkeen, kun ilmatilan käyttäjiä ja lennonvarmistuspalvelun tarjoajia on kuultu, muut liikenne-ennusteet.

Kansallisen valvontaviranomaisen on suorituskykysuunnitelmaluonnosta valmistellessaan kuultava ilmatilan käyttäjien edustajia ja tarvittaessa sotilasviranomaisia, lentoaseman pitäjiä ja lentoasemien koordinaattoreita sekä myös kansallista toimivaltaista viranomaista, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän asetuksen 4 artiklan 5 kohdasta johtuvia kansallisia järjestelyjä. Asetuksen (EU) 2018/1139 ja sen perusteella hyväksyttyjen delegoitujen säädösten ja täytäntöönpanosäädösten noudattaminen on varmistettava.

9.   Suorituskykysuunnitelmaluonnoksen on sisällettävä tapauksen mukaan reitinaikaisten lennonvarmistuspalvelujen suorituskykytavoitteet 21 artiklan 3 kohdan a alakohdassa tarkoitetuilla suorituskyvyn kannalta keskeisillä osa-alueilla, ja niiden on oltava yhdenmukaisia unionin laajuisten suorituskykytavoitteiden kanssa, sekä lähi- ja lähestymisalueen lennonvarmistuspalvelujen suorituskykytavoitteet suorituskyvyn kannalta keskeisillä kustannustehokkuuden ja kapasiteetin osa-alueilla ja, jollei 21 artiklan 3 kohdan c alakohdan iii alakohdassa säädetyistä edellytyksistä muuta johdu, suorituskyvyn kannalta keskeisellä ilmaston ja ympäristön osa-alueella. Suorituskykysuunnitelmaluonnoksiin on sisällyttävä kuvaus siitä, miten 21 artiklan 4 kohdan l alakohdassa tarkoitettuja yleisperiaatteita sovelletaan tällaisten yhteisten kustannusten kohdentamiseen.

Suorituskykysuunnitelmaluonnoksissa on otettava huomioon Euroopan ilmaliikenteen hallinnan yleissuunnitelma, 21 artiklan 3 kohdan a alakohdassa tarkoitettujen keskeisten suorituskyvyn osa-alueiden väliset keskinäiset riippuvuudet sekä paikalliset olosuhteet.

10.   Hyväksytyt suorituskykysuunnitelmaluonnokset on asetettava julkisesti saataville, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 52 artiklan 3 kohdan soveltamista.

11.   Hyväksytyt suorituskykysuunnitelmat toimitetaan komissiolle arviointia ja hyväksyntää varten 24 artiklan mukaisesti.

1.   Komissio arvioi 23 artiklassa tarkoitetut hyväksytyt suorituskykysuunnitelmaluonnokset, mukaan lukien reitinaikaisten lennonvarmistuspalvelujen suorituskykytavoitteiden yhdenmukaisuuden unionin laajuisten suorituskykytavoitteiden kanssa, 28 artiklan b alakohdassa tarkoitetuissa täytäntöönpanosäädöksissä vahvistettujen perusteiden ja edellytysten mukaisesti sekä yhteisten kustannusten jakautumisen reitinaikaisten ja lähi- ja lähestymisalueen lennonvarmistuspalvelujen kesken 21 artiklan 4 kohdan l alakohdassa tarkoitettujen yleisperiaatteiden mukaisesti. Arvioitaessa reitinaikaisten lennonvarmistuspalvelujen suorituskykytavoitteiden yhdenmukaisuutta unionin laajuisten suorituskykytavoitteiden kanssa on otettava huomioon suorituskyvyn paraneminen ajan mittaan. Komissio tarkastelee uudelleen lähi- ja lähestymisalueen lennonvarmistuspalvelujen suorituskykytavoitteita 28 artiklan b alakohdassa tarkoitetussa täytäntöönpanosäädöksessä täsmennettyjen seikkojen perusteella.

2.   Arvioidessaan reitinaikaisten lennonvarmistuspalvelujen suorituskykytavoitteiden yhdenmukaisuutta unionin laajuisten suorituskykytavoitteiden kanssa komissio ottaa asianmukaisesti huomioon paikalliset olosuhteet ja 21 artiklan 3 kohdan a alakohdassa tarkoitettujen keskeisten suorituskyvyn osa-alueiden väliset keskinäiset riippuvuudet.

Komissio voi sallia reitinaikaisten lennonvarmistuspalvelujen suorituskykytavoitteiden poikkeamisen unionin laajuisista suorituskykytavoitteista keskeisillä suorituskyvyn osa-alueilla, jos sen katsotaan olevan tarpeen ja oikeasuhteista sen varmistamiseksi, että kyseisten palvelujen suorituskykytavoitteet ovat yhdenmukaiset unionin laajuisten suorituskykytavoitteiden kanssa muiden keskeisten suorituskyvyn osa-alueiden osalta.

3.   Jos komissio toteaa, että hyväksytty suorituskykysuunnitelmaluonnos täyttää 24 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut ja 28 artiklan b alakohdassa, luettuna yhdessä tämän artiklan 2 kohdan kanssa, tarkoitetuissa täytäntöönpanosäädöksissä vahvistetut perusteet ja edellytykset, se hyväksyy täytäntöönpanosäädöksen suunnitelman hyväksymiseksi. Kyseinen täytäntöönpanosäädös hyväksytään 48 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua neuvoa-antavaa menettelyä noudattaen.

4.   Jos komissio toteaa, että on epäilyksiä siitä, täyttääkö hyväksytty suorituskykysuunnitelmaluonnos, luettuna yhdessä tämän artiklan 2 kohdan kanssa, kyseiset kriteerit ja edellytykset, se käynnistää suorituskykysuunnitelmaluonnoksen yksityiskohtaisen tarkastelun ja pyytää tarvittaessa lisätietoja asianomaiselta jäsenvaltiolta.

5.   Jos komissio toteaa yksityiskohtaisen tarkastelun päätteeksi, että hyväksytty suorituskykysuunnitelmaluonnos täyttää, luettuna yhdessä tämän artiklan 2 kohdan kanssa, kyseiset perusteet ja edellytykset, se hyväksyy täytäntöönpanosäädöksen suunnitelman hyväksymiseksi. Kyseinen täytäntöönpanosäädös hyväksytään 48 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua neuvoa-antavaa menettelyä noudattaen.

Jos komissio toteaa, että hyväksytty suorituskykysuunnitelmaluonnos ei täytä kyseisiä perusteita ja edellytyksiä, se hyväksyy päätöksen muodossa täytäntöönpanosäädöksen, jossa asianomaista jäsenvaltiota pyydetään toimittamaan kyseiset perusteet ja edellytykset täyttävä tarkistettu suorituskykysuunnitelmaluonnos ja jossa tarvittaessa vahvistetaan korjaavat toimenpiteet, jotka kyseisen jäsenvaltion on toteutettava. Kyseinen täytäntöönpanosäädös hyväksytään 48 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

Asianomaisen jäsenvaltion on ilmoitettava komissiolle toimenpiteistä, jotka se on kyseisen päätöksen johdosta toteuttanut, ja toimitettava sille tiedot, jotka osoittavat, että kyseiset toimenpiteet ovat päätöksen mukaiset.

Jos komissio toteaa, että kyseiset toimenpiteet riittävät varmistamaan, että sen päätöstä noudatetaan, komissio ilmoittaa tästä asianomaiselle jäsenvaltiolle ja hyväksyy täytäntöönpanosäädöksen suunnitelmaluonnoksen hyväksymiseksi. Kyseinen täytäntöönpanosäädös hyväksytään 48 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua neuvoa-antavaa menettelyä noudattaen.

Jos komissio toteaa, että kyseiset toimenpiteet eivät riitä varmistamaan, että sen päätöstä noudatetaan, komissio ilmoittaa tästä asianomaiselle jäsenvaltiolle.

Komissio toteuttaa tarvittaessa toimia noudattamatta jättämiseen puuttumiseksi, mukaan lukien Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 258 artiklassa määrätyt toimet.

6.   Asianomaisten jäsenvaltioiden on hyväksyttävä komission tämän artiklan mukaisesti hyväksymät suorituskykysuunnitelmaluonnokset lopullisina suunnitelmina, ja ne on asetettava julkisesti saataville sanotun kuitenkaan rajoittamatta 52 artiklan 3 kohdan soveltamista.

1.   Kansallisen valvontaviranomaisen on arvioitava yhteistyössä kansallisen toimivaltaisen viranomaisen kanssa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 4 artiklan 5 kohdasta johtuvien kansallisten järjestelyjen soveltamista, täyttävätkö sen vastuulla olevassa ilmatilassa tarjotut lennonvarmistuspalvelut 24 artiklan mukaisesti hyväksyttyjen suorituskykysuunnitelmien sisältämät suorituskykytavoitteet ja onko kyseiset suunnitelmat pantu asianmukaisesti täytäntöön, ja otettava käyttöön 21 artiklan 4 kohdan i alakohdassa tarkoitetut kannustinjärjestelmät.

2.   Kansallisen valvontaviranomaisen on raportoitava säännöllisesti 8 ja 10 artiklan nojalla nimettyjen lennonvarmistuspalvelun tarjoajien tarjoamien lennonvarmistuspalvelujen suorituskyvyn seurannasta ja asetettava kyseiset raportit komission saataville. Kyseisten arvioiden tulokset on asetettava julkisesti saataville, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 52 artiklan 3 kohdan soveltamista.

Edellä olevan 8 ja 10 artiklan nojalla nimettyjen lennonvarmistuspalvelun tarjoajien on annettava tällaisen seurannan edellyttämät tiedot ja data kansalliselle valvontaviranomaiselle. Tähän on sisällyttävä tiedot ja data tarjottujen ja hankittujen palvelujen todellisista kustannuksista ja niihin liittyvistä tuloista.

3.   Jos lennonvarmistuspalvelun tarjoaja voi kohtuullisin tavoin lieventää ulkoisten tekijöiden vaikutusta ja jos suorituskykysuunnitelmien sisältämiä suorituskykytavoitteita ei saavuteta tai suorituskykysuunnitelmaa ei panna asianmukaisesti täytäntöön, kansallisen valvontaviranomaisen on vaadittava asianomaisia lennonvarmistuspalvelun tarjoajia toteuttamaan korjaavia toimenpiteitä. Kyseisten korjaavien toimenpiteiden on oltava riittäviä suorituskyvyn parantamiseksi ja oikeasuhteisia, erityisesti kun otetaan huomioon keskinäiset riippuvuudet turvallisuuden kanssa ja suorituskykyyn liittyvien osa-alueiden välillä sekä vaikutus verkkoon.

Jos määrättyjä korjaavia toimenpiteitä ei sovelleta asianmukaisesti, asianomaisen jäsenvaltion on ryhdyttävä asianmukaisiin toimiin ja ilmoitettava asiasta komissiolle. Jos suorituskyvyssä on jatkuvasti puutteita, komissio voi toteuttaa toimia 34 artiklan 2 ja 3 kohdan mukaisesti.

4.   Komissio seuraa suorituskykyä lennonvarmistuspalvelujen ja verkkotoimintojen tarjoamisessa kansallisten valvontaviranomaisten raporttien ja saatujen tietojen analyysin perusteella ja arvioi säännöllisesti unionin laajuisten suorituskykytavoitteiden yleistä saavuttamista ja esittää arviointien tulokset 48 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulle komitealle.

1.   Verkon hallinnoijan on laadittava kullekin viiteajanjaksolle verkon suorituskykysuunnitelmaluonnos 38 artiklan 11 kohdassa tarkoitetun yhteistyöhön perustuvan päätöksentekomenettelyn mukaisesti.

Verkon suorituskykysuunnitelmaluonnos on laadittava unionin laajuisten suorituskykytavoitteiden asettamisen jälkeen ja ennen asianomaisen viiteajanjakson alkua. Siihen on sisällyttävä keskeiset suorituskykytavoitteet 21 artiklan 3 kohdan a alakohdassa tarkoitetuilla suorituskyvyn kannalta keskeisillä osa-alueilla.

2.   Verkon suorituskykysuunnitelmaluonnos on toimitettava komissiolle arviointia ja hyväksyntää varten.

3.   Komissio arvioi verkon suorituskykysuunnitelmaluonnosta seuraavien olennaisten kriteerien perusteella:

4.   Jos komissio toteaa, että verkon suorituskykysuunnitelmaluonnos on täydellinen ja osoittaa suorituskyvyn parantuneen riittävästi, se hyväksyy verkon suorituskykysuunnitelmaluonnoksen lopullisena suunnitelmana. Muussa tapauksessa komissio pyytää verkon hallinnoijaa toimittamaan tarkistetun verkon suorituskykysuunnitelmaluonnoksen.

1.   Jos unionin laajuiset suorituskykytavoitteet eivät viiteajanjakson aikana enää ole riittävät merkittävästi muuttuneiden olosuhteiden tai turvallisuusnäkökohtien vuoksi ja jos yhden tai useamman tavoitteen tarkistaminen on tarpeen ja oikeasuhteista, komissio tarkistaa kyseisiä unionin laajuisia suorituskykytavoitteita. Tällaiseen päätökseen sovelletaan 22 artiklaa.

Jos tällaisen tarkistuksen jälkeen 24 artiklan 6 kohdan nojalla hyväksyttyihin suorituskykysuunnitelmiin sisältyvät suorituskykytavoitteet eivät ole enää yhdenmukaisia unionin laajuisten suorituskykytavoitteiden kanssa, kansallisten valvontaviranomaisten on tarkistettava kyseisiä suunnitelmia asianomaisten suorituskykytavoitteiden osalta. Kyseisten suunnitelmien tarkistamiseen sovelletaan 23, 24 ja 25 artiklaa. Edellä 23 artiklan 8 kohdassa tarkoitettu kuuleminen voidaan tätä alakohtaa sovellettaessa rajata koskemaan niitä suorituskykysuunnitelmaluonnosten suorituskykytavoitteita ja osia, joihin tarkistus suoraan tai välillisesti vaikuttaa.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun tarkistuksen jälkeen kansallisten valvontaviranomaisten on laadittava uudet suorituskykysuunnitelmaluonnokset, joihin sovelletaan 23, 24 ja 25 artiklaa. Verkon hallinnoijan on laadittava uusi verkon suorituskykysuunnitelmaluonnos, johon sovelletaan 26 artiklaa.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettuun tarkistettuja unionin laajuisia suorituskykytavoitteita koskevaan päätökseen on sisällyttävä siirtymäsäännöksiä, joita sovelletaan siihen asti, kun lopullisten tarkistettujen suorituskykysuunnitelmien soveltaminen alkaa. Tarkistettuja unionin laajuisia suorituskykytavoitteita ja siirtymäsäännöksiä ei sovelleta takautuvasti.

3.   Jos ilmenee verkkokriisi, kuten geopoliittinen konflikti, terveyskriisi tai luonnonkatastrofi, joka estää luotettavien liikenne-ennusteiden antamisen, komission 2 kohdan mukaisesti hyväksymiin siirtymäsäännöksiin voi kuulua suorituskyvyn kehittämisjärjestelmän väliaikainen keskeyttäminen tai mukauttaminen, kunnes verkkokriisi päättyy ja uudet luotettavat ennusteet ovat saatavilla. Tällaisessa tapauksessa komissio määrittää 1 kohdassa tarkoitetussa päätöksessä asiaan liittyvät edellytykset, mukaan lukien sovellettavien maksujen tarvittavat mukauttamiset.

4.   Jäsenvaltiot voivat komission suostumuksella tarkistaa yhtä tai useampaa suorituskykytavoitetta viiteajanjakson aikana, jos varoituskynnykset saavutetaan tai jos osoitetaan, että suorituskykytavoitteiden perustana olevat alkuperäiset tiedot, oletukset ja perustelut eivät ole enää merkittävässä ja pysyvässä määrin tarkkoja sellaisten olosuhteiden vuoksi, joita ei voitu suorituskykysuunnitelman hyväksymisajankohtana ennakoida. Komissio hyväksyy tämän tarkistuksen, jos se katsoo, että tarkistus on tarpeellinen ja oikeasuhteinen ja tarkistetut suorituskykytavoitteet ovat yhdenmukaisia unionin laajuisten suorituskykytavoitteiden kanssa.

Tällaisessa tapauksessa jäsenvaltioiden on tarkistettava suorituskykysuunnitelmat asianomaisten tavoitteiden osalta 23 ja 24 artiklassa säädettyjen menettelyjen mukaisesti. Edellä 23 artiklan 8 kohdassa tarkoitettu kuuleminen voidaan tätä kohtaa sovellettaessa rajata koskemaan niitä suorituskykysuunnitelmaluonnosten suorituskykytavoitteita ja osia, joihin tarkistus suoraan tai välillisesti vaikuttaa.

1.   Lennonvarmistuspalvelujen maksut on määritettävä, pantava täytäntöön ja perittävä ilmatilan käyttäjiltä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta jäsenvaltioiden mahdollisuutta rahoittaa tässä artiklassa tarkoitettu lennonvarmistuspalvelujen tarjoaminen julkisista varoista siltä osin kuin se on soveltuvin osin perussopimuksen kilpailusääntöjen mukaista.

Tämän artiklan ja 30–32 artiklan nojalla perustetun maksujärjestelmän on oltava johdonmukainen Chicagon yleissopimuksen 15 artiklan kanssa. Lentoreittimaksujen osalta tällä asetuksella ja 33 artiklassa tarkoitetuilla täytäntöönpanosäädöksillä perustetun maksujärjestelmän on oltava johdonmukainen Eurocontrolin lentoreittimaksuja koskevan maksujärjestelmän kanssa.

2.   Edellä olevaa 29–36 artiklaa ei sovelleta sellaisilla lentoasemilla tarjottaviin lähi- ja lähestymisalueen lennonvarmistuspalveluihin, jotka sijaitsevat perustamissopimuksen soveltamisalaan kuuluvien jäsenvaltioiden alueella ja joilla on alle 80 000 IFR-lentoliikennetapahtumaa vuodessa. Jäsenvaltio voi kuitenkin päättää, että tällaisiin lähi- ja lähestymisalueen lennonvarmistuspalveluihin sovelletaan kyseisiä artikloja.

3.   Maksujen on perustuttava kustannuksiin, joita 8 ja 10 artiklan nojalla nimetyille lennonvarmistuspalvelun tarjoajille aiheutuu niistä palveluista ja toiminnoista, joita ilmatilan käyttäjille tarjotaan vahvistettuina viiteajanjaksoina, jotka määritellään 21 artiklan 3 kohdassa. Kyseisiin kustannuksiin voi sisältyä kohtuullinen kokonaispääoman tuotto.

4.   Maksujen on edistettävä turvallisten, tehokkaiden, toimivien ja kestävien lennonvarmistuspalvelujen tarjoamista siten, että tavoitteena on korkean turvallisuustason ja kustannustehokkuuden saavuttaminen samalla kun vähennetään ilmailun ympäristövaikutuksia.

5.   Tuloja, jotka 8 ja 10 artiklan nojalla nimetty lennonvarmistuspalvelun tarjoaja saa ilmatilan käyttäjiltä tämän artiklan mukaisesti perittävistä maksuista, ei saa käyttää sellaisten palvelujen rahoittamiseen, joita kyseinen lennonvarmistuspalvelun tarjoaja tarjoaa 11 artiklan mukaisesti markkinaehdoin, eikä kyseisen palveluntarjoajan harjoittaman muun kaupallisen toiminnan rahoittamiseen.

6.   Nimettyjen lennonvarmistuspalvelujen tarjoajien määritettyjä kustannuksia, toteutuneita kustannuksia ja niihin liittyviä tuloja koskevat taloudelliset tiedot on ilmoitettava kansallisille valvontaviranomaisille. Jotta komissio voi hoitaa tämän asetuksen mukaiset tehtävänsä, kansallisten valvontaviranomaisten on raportoitava kyseiset tiedot komissiolle 33 artiklassa tarkoitetussa täytäntöönpanosäädöksessä määriteltyjen yksityiskohtaisten sääntöjen mukaisesti. Määritettyjä kustannuksia, todellisia kustannuksia ja niihin liittyviä tuloja koskevat taloudelliset tiedot on asetettava ilmatilan käyttäjien saataville, ja ne on julkaistava 52 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

1.   Lennonvarmistuspalveluista perittävien maksujen kustannusperustan on koostuttava 24 artiklan 6 kohdan mukaisesti hyväksytyissä suorituskykysuunnitelmissa vahvistetuista määritetyistä kustannuksista, jotka liittyvät kyseisten palvelujen tarjoamiseen asianomaisella lentoreittimaksuvyöhykkeellä ja lentoaseman lennonvarmistusmaksuvyöhykkeellä.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettuihin määritettyihin kustannuksiin on sisällyttävä asiaankuuluvien järjestelyjen ja palvelujen kustannukset, pääomakustannukset ja omaisuuden poistoja koskevat määrät sekä ylläpito-, toiminta- ja hallintokustannukset, mukaan lukien henkilöstökulut.

3.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettuihin määritettyihin kustannuksiin on sisällyttävä myös seuraavat kustannukset:

4.   Määritettyihin kustannuksiin eivät sisälly kustannukset jäsenvaltioiden 53 artiklan mukaisesti määräämistä seuraamuksista.

5.   Kustannukset, jotka liittyvät sekä reitinaikaisiin lennonvarmistuspalveluihin että lähi- ja lähestymisalueen lennonvarmistuspalveluihin, on jaettava 21 artiklan 4 kohdan l alakohdassa tarkoitettuja yleisiä periaatteita noudattaen. Reitinaikaisten lennonvarmistuspalvelujen ja lähi- ja lähestymisalueen lennonvarmistuspalvelujen välinen ristikkäistuki ei ole sallittua. Ristikkäistuki on sallittua eri lennonvarmistuspalvelujen välillä jommassakummassa kyseisistä palvelutyypeistä vain, jos se on objektiivisista syistä perusteltua ja edellyttäen että ne ovat 36 artiklan 3 kohdan mukaisesti läpinäkyvästi eriteltyjä.

6.   Edellä olevan 8 ja 10 artiklan nojalla nimettyjen lennonvarmistuspalvelun tarjoajien on annettava yksityiskohtaiset tiedot kustannusperustastaan kansalliselle valvontaviranomaiselle. Tätä varten kustannukset jaotellaan siten, että erotetaan toisistaan henkilöstökustannukset, muut toimintakustannukset kuin henkilöstökustannukset, poistokustannukset, pääomakustannukset, poikkeukselliset kustannukset ja 30 artiklan 3 kohdassa tarkoitetut kustannukset. Jotta komissio voi hoitaa tämän asetuksen mukaiset tehtävänsä, kansallisen valvontaviranomaisen on annettava kyseiset tiedot komissiolle 33 artiklassa tarkoitetussa täytäntöönpanosäädöksessä määriteltyjen yksityiskohtaisten sääntöjen mukaisesti.

1.   Yksikköhinnat on vahvistettava kalenterivuosittain ja kullekin maksuvyöhykkeelle suorituskykysuunnitelmissa määritettyjen kustannusten ja liikenne-ennusteiden sekä edellisistä vuosista ja muista tuloista, erityisesti julkisista varoista, unionin avustusohjelmista saatava taloudellinen tuki mukaan luettuna, johtuvien sovellettavien mukautusten perusteella.

2.   Jäsenvaltioiden on määritettävä ennen viiteajanjakson alkua lennonvarmistuspalvelujen maksuvyöhykkeet ja yksilöitävä kunkin maksuvyöhykkeen piiriin kuuluvat ilmaliikennepalvelun tarjoajat, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 30 artiklan 5 kohdan soveltamista. Komissio hyväksyy täytäntöönpanosäädöksen niiden edellytysten määrittämiseksi, joiden mukaisesti jäsenvaltiot voivat muuttaa tai perustaa uusia lentoaseman lennonvarmistusmaksuvyöhykkeitä viiteajanjakson aikana. Kyseinen täytäntöönpanosäädös hyväksytään 48 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

3.   Jäsenvaltiot vahvistavat yksikköhinnat ja komissio varmistaa, että ne ovat 29 artiklan, 30 artiklan ja tämän artiklan mukaisia.

Jos komissio toteaa, ettei yksikköhinta täytä kyseisiä vaatimuksia, asianomaisen jäsenvaltion on tarkasteltava yksikköhintaa uudelleen ja muutettava sitä niin, että kyseiset vaatimukset täyttyvät.

Yksikköhinnat on julkaistava.

4.   Jäsenvaltiot voivat määritellä yhteisiä maksuvyöhykkeitä, ja tällaisissa tapauksissa niiden on vahvistettava kyseisille maksuvyöhykkeille yhteiset yksikköhinnat.

1.   Lennonvarmistuspalvelujen tarjoamisesta on perittävä maksut ilmatilan käyttäjiltä syrjimättömin ehdoin ja ottaen huomioon eri ilma-alustyyppien suhteellinen tuottokapasiteetti. Jos eri ilmatilan käyttäjiltä veloitetaan maksuja samasta palvelusta, ei saa tehdä eroa ilmatilan käyttäjän kansallisuuden tai käyttäjäryhmän perusteella.

2.   Tietystä lennosta tietyllä lentoreittimaksuvyöhykkeellä perittävät reitinaikaisten lennonvarmistuspalvelujen maksut lasketaan kyseiselle lentoreittimaksuvyöhykkeelle vahvistetun yksikköhinnan ja kyseisen lennon lentoreittimaksuvyöhykkeen palveluyksikköjen perusteella.

3.   Tietystä lennosta tietyllä lentoaseman lennonvarmistusmaksuvyöhykkeellä perittävät lähi- ja lähestymisalueen lennonvarmistuspalvelujen maksut lasketaan kyseiselle lentoaseman lennonvarmistusmaksuvyöhykkeelle vahvistetun yksikköhinnan ja kyseisen lennon lentoaseman lennonvarmistusmaksuvyöhykkeen palveluyksikköjen perusteella. Lentoaseman lennonvarmistuspalvelumaksua laskettaessa lennon lähestyminen ja lähtö lasketaan yhdeksi lennoksi.

4.   Tietyt ilmatilan käyttäjät tai lennot, erityisesti kevyiden ilma-alusten ja valtion ilma-alusten käyttäjät tai lennot, voidaan vapauttaa lennonvarmistusmaksuista edellyttäen, että tällaisesta vapautuksesta koituvat kustannukset katetaan muista lähteistä eikä niitä siirretä muiden ilmatilan käyttäjien maksettaviksi.

5.   Komissio tekee jäsenvaltioita, ilmaliikennepalvelun tarjoajia ja ilmatilan käyttäjiä kuullen tutkimuksen siitä, miten maksujen mukauttamisella edistetään tämän asetuksen 1 artiklan 1 kohdassa määriteltyjen yhtenäisen eurooppalaisen ilmatilan ja asetuksen (EU) 2021/1119 tavoitteiden saavuttamista. Kyseisessä tutkimuksessa arvioidaan myös kyseisen mukauttamisen toteutettavuutta ja sen vaikutuksia ilmaliikenteeseen, palvelujen tarjoamiseen, hallintokustannuksiin ja sidosryhmiin.

6.   Tämän artiklan 5 kohdassa tarkoitetun tutkimuksen tuloksista saadaan olennaiset tiedot, joiden perusteella komissio päättää, hyväksyykö se 48 artiklan 3 kohdan mukaisesti täytäntöönpanosäädöksen, jolla varmistetaan lentoreittimaksujen mukauttamisen yhdenmukainen soveltaminen ilmatilan käyttäjien kannustamiseksi tukemaan ilmasto- ja ympäristötehokkuuden parantamista, kuten käytettävissä olevan polttoainetehokkaimman reitityksen käyttöä ja vaihtoehtoisten puhtaiden käyttövoimateknologioiden, mukaan lukien kestävät vaihtoehtoiset polttoaineet, käytön lisäämistä siten, että samalla voidaan pitää yllä optimaalista turvallisuustasoa.

7.   Edellä 6 kohdassa tarkoitetun mukauttamisen on koostuttava taloudellisista eduista tai heikennyksistä, eikä se saa vaikuttaa ilmaliikennepalvelun tarjoajien tuloihin.

8.   Edellä 6 kohdassa tarkoitetun maksujen mukauttamisen lisäksi jäsenvaltiot voivat mukauttaa maksuja kannustaakseen ilmaliikennepalvelun tarjoajia ja ilmatilan käyttäjiä tukemaan palvelujen laadun parantamista, kuten kapasiteetin lisäämistä, viivästysten vähentämistä ja kestävää kehitystä.

1.   Komissio tarkastelee säännöllisesti, noudattavatko jäsenvaltiot 21–27 ja 29–32 artiklaa sekä 28 ja 33 artiklassa tarkoitettuja täytäntöönpanosäädöksiä. Kyseistä tarkastelua suorittaessaan komissio arvioi, varmistavatko jäsenvaltiot vilpitöntä yhteistyötä koskevan velvoitteensa mukaisesti, että lennonvarmistuspalvelun tarjoajat noudattavat kyseisten artiklojen mukaisia velvoitteitaan. Komissio toimii suorituskyvyn tarkastuslautakuntaa ja kansallisia valvontaviranomaisia kuullen.

2.   Jos komissio saa viitteitä siitä, ettei 1 kohdassa tarkoitettuja säännöksiä ole noudatettu, se voi käynnistää tutkinnan. Se saattaa tutkinnan päätökseen neljän kuukauden kuluessa kuultuaan jäsenvaltiota ja asianomaista kansallista valvontaviranomaista.

3.   Komissio jakaa tutkinnan tulokset asianomaisen jäsenvaltion ja tarvittaessa asianomaisten 8 ja 10 artiklan nojalla nimettyjen lennonvarmistuspalvelun tarjoajien kanssa, ja komissio voi antaa lausunnon siitä, onko kyseinen jäsenvaltio noudattanut 21–27 ja 29–32 artiklaa ja 28 ja 33 artiklassa tarkoitettuja täytäntöönpanosäädöksiä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 52 artiklan 1 kohdan soveltamista. Se antaa kyseisen lausunnon tiedoksi asianomaiselle jäsenvaltiolle.

1.   Edellä olevaa 21–34 artiklaa ei sovelleta puolustusvoimiin, jotka tarjoavat lennonvarmistuspalveluja ensisijaisesti muulle ilma-alusten liikennöinnille kuin yleiselle ilmaliikenteelle.

Jäsenvaltiot voivat kuitenkin päättää soveltaa kyseisiä artikloja puolustusvoimiin, jotka tarjoavat lennonvarmistuspalveluja ensisijaisesti muulle ilma-alusten liikennöinnille kuin yleiselle ilmaliikenteelle.

Jos 21–34 artiklan säännöksiä ei sovelleta puolustusvoimiin, jotka tarjoavat lennonvarmistuspalveluja, niihin liittyvien palvelujen kustannukset eivät voi olla osa 30 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja määritettyjä kustannuksia.

2.   Edellä olevaa 21–34 artiklaa sovelletaan sellaisiin puolustusvoimiin, jotka tarjoavat lennonvarmistuspalveluja ensisijaisesti yleiselle ilmaliikenteelle sellaisten palvelujen osalta, joita tarjotaan yleiselle ilmaliikenteelle.

1.   Lennonvarmistuspalvelun tarjoajien on omistusjärjestelyistään tai oikeudellisista rakenteistaan riippumatta laadittava ja julkaistava vuosittain tilinpäätöksensä. Kyseisten tilinpäätösten on oltava unionin hyväksymien kansainvälisten tilinpäätösstandardien (IAS) mukaisia.

Jos täydellinen vastaavuus kansainvälisten tilinpäätösstandardien kanssa ei lennonvarmistuspalvelun tarjoajan oikeudellisen aseman vuoksi ole mahdollista, palveluntarjoajan on saavutettava mahdollisimman suuri vastaavuus. Lennonvarmistuspalvelun tarjoajien on julkaistava vuosikertomus ja niiden tässä kohdassa tarkoitettu tilinpäätös on tarkastettava säännöllisesti.

2.   Kansallisilla valvontaviranomaisilla on oikeus tutustua niiden valvonnassa olevien lennonvarmistuspalvelun tarjoajien kirjanpitoon. Jäsenvaltiot voivat päättää myöntää muiden jäsenvaltioiden kansallisille valvontaviranomaisille oikeuden tutustua kyseiseen kirjanpitoon. Kansallisten valvontaviranomaisten on toimitettava kyseiset tiedot komissiolle tarvittaessa, jotta komissio voi hoitaa tämän asetuksen mukaiset tehtävänsä.

3.   Lennonvarmistuspalvelun tarjoajien on sisäisessä kirjanpidossaan pidettävä erillistä kirjanpitoa kustakin lennonvarmistuspalvelusta samalla tavalla kuin jos kyseisiä palveluja suorittaisivat erilliset yritykset, jotta voidaan välttää syrjintä, ristikkäistuki ja kilpailun vääristyminen. Lennonvarmistuspalvelun tarjoajan on myös pidettävä erillistä kirjanpitoa jokaisesta toiminnosta, jos

Lennonvarmistuspalvelujen määritetyt ja todelliset kustannukset on eriteltävä kustannusluokkiin 30 artiklan 6 kohdan mukaisesti, ja ne on asetettava julkisesti saataville, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 52 artiklan 3 kohdan soveltamista.

4.   Kansallisen valvontaviranomaisen tai asianomaisesta lennonvarmistuspalvelun tarjoajasta riippumattoman tahon on tarkastettava tai todennettava 29 artiklan 6 kohdan mukaisesti ilmoitetut taloudelliset tiedot ja muut yksikköhintojen laskemisen kannalta merkitykselliset tiedot, ja niille on saatava kansallisen valvontaviranomaisen hyväksyntä. Kyseisen tarkastuksen päätelmät on asetettava julkisesti saataville, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 52 artiklan 3 kohdan soveltamista.

1.   Ilmaliikenteen hallinnan verkkotoimintojen on johdettava ilmatilan ja niukkojen resurssien kestävään ja tehokkaaseen käyttöön. Niillä on myös varmistettava, että ilmatilan käyttäjät voivat valita ympäristön ja ilmaston kannalta optimaalisen lentoradan ja -profiilin siten, että ilmatila ja lennonvarmistuspalvelut ovat oikeudenmukaisesti ja kohtuudella käytettävissä ja että ruuhkautuminen minimoidaan. Tämän artiklan 2 kohdassa esitetyillä kyseisillä verkkotoiminnoilla on edistettävä lennonvarmistuspalvelujen saumatonta saatavuutta ilmatilan käyttäjille ja 21 artiklan 3 kohdan b alakohdassa tarkoitettujen unionin laajuisten suorituskykytavoitteiden saavuttamista, ja niiden on perustuttava operatiivisiin vaatimuksiin. Kyseisten verkkotoimintojen toteuttamisessa on noudatettava 1 artiklan säännöksiä, ja ne eivät rajoita jäsenvaltioiden itsemääräämisoikeutta niiden ilmatilassa eivätkä niiden yleiseen järjestykseen, turvallisuuteen ja puolustukseen liittyviä vaatimuksia.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettuihin verkkotoimintoihin sisältyvät seuraavat:

3.   Jäsenvaltioiden ja kaikkien asiaankuuluvien operatiivisten sidosryhmien on toteutettava verkkotoiminnot 38 artiklan 6 kohdassa määritellyn verkon hallinnoijan ja 38 artiklan 10 kohdassa tarkoitetun täytäntöönpanosäädöksen myötävaikutuksella.

4.   Edellä 2 kohdassa esitettyihin toimintoihin ei liity laajakantoisista sitovista toimenpiteistä päättämistä tai poliittisen harkintavallan käyttöä. Ne on suoritettava yhteisymmärryksessä siviili- ja sotilasviranomaisten kanssa sekä erityisesti ilmatilan joustavaa käyttöä koskevien sovittujen menettelyjen mukaisesti. Edellä 2 kohdassa lueteltujen toimintojen täytäntöönpanemiseksi toteutettujen toimien on oltava luonteeltaan puhtaasti toiminnallisia tai teknisiä, ja niissä on otettava huomioon jäsenvaltioiden erityispiirteet.

5.   Jotta voidaan varmistaa tässä artiklassa tarkoitettujen säännösten yhdenmukainen täytäntöönpano ja noudattaminen, komissio hyväksyy 1 artiklassa vahvistettujen tavoitteiden saavuttamiseksi 48 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen täytäntöönpanosäädökset, joissa vahvistetaan verkkotoimintojen toteuttamista, myös kriisinhallintaa, koskevat yksityiskohtaiset säännöt.

1.   Tämän asetuksen 37 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen tavoitteiden saavuttamiseksi komissio varmistaa asetuksen (EU) 2018/1139 mukaisesti viraston tuella, että verkon hallinnoija myötävaikuttaa tämän asetuksen 37 artiklan 2 kohdassa säädettyjen verkkotoimintojen toteuttamiseen suorittamalla tämän artiklan 6 kohdassa tarkoitetut tehtävät. Komissio valvoo, että verkon hallinnoija suorittaa tehtävänsä asianmukaisesti.

2.   Komissio nimittää jonkin riippumattoman, puolueettoman ja toimivaltaisen elimen suorittamaan verkon hallinnoijan tehtävät.

3.   Tätä varten komissio hyväksyy täytäntöönpanosäädöksen 48 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

Kyseiseen nimityspäätökseen on sisällyttävä nimityksen ehdot ja edellytykset, myös verkon hallinnoijan rahoituksen osalta.

4.   Edellä 2 kohdassa tarkoitettujen säännösten yhdenmukaisen täytäntöönpanon ja noudattamisen varmistamiseksi komissio hyväksyy 1 artiklassa vahvistettujen tavoitteiden saavuttamiseksi täytäntöönpanosäädöksiä, joissa vahvistetaan yksityiskohtaiset säännökset seuraavista:

Kyseiset täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 48 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

5.   Verkon hallinnoijan on suoritettava tehtävänsä riippumattomasti, puolueettomasti ja kustannustehokkaasti; niihin on sovellettava asianmukaista hallintotapaa ja ne on voitava suorittaa asianmukaisella tavalla riippumattomasti. Jos verkon hallinnoijaksi nimetyllä toimivaltaisella elimellä on myös sääntelytehtäviä, on varmistettava, että tällaiset tehtävät eriytetään organisatorisesti. Verkon hallinnoijan on tehtäviään suorittaessaan otettava huomioon koko ilmaliikenteen hallintaverkon tarpeet ja turvattava puolustusvoimavarat, ja sen toimintaan on otettava täysimääräisesti mukaan kaikki operatiiviset sidosryhmät.

6.   Tämän artiklan 3 kohdassa tarkoitettua täytäntöönpanosäädöstä sovellettaessa verkon hallinnoijan on 37 artiklan 4 kohdassa säädetyin rajoituksin edistettävä verkkotoimintojen toteuttamista seuraavilla tehtävillä:

7.   Verkon hallinnoijan on edistettävä verkkotoimintojen toteuttamista tukitoimenpiteillä, joilla pyritään verkon sidosryhmien turvalliseen ja tehokkaaseen suunnitteluun ja toimintaan tavanomaisissa ja verkon kriisiolosuhteissa, sekä toimenpiteillä, joilla pyritään jatkuvasti parantamaan verkon toimintaa yhtenäisessä eurooppalaisessa ilmatilassa ja verkon yleistä suorituskykyä erityisesti suorituskyvyn kehittämisjärjestelmän täytäntöönpanon osalta myös ilmaston ja ympäristön alalla. Verkon hallinnoijan toteuttamissa toimissa on otettava huomioon tarve integroida lentoasemat kaikilta osin verkkoon ja pyrittävä varmistamaan nimettyjen ilmaliikennepalvelun tarjoajien suorituskykysuunnitelmien ja -tavoitteiden noudattaminen.

8.   Verkon hallinnoijan on tehtävä tiivistä yhteistyötä komission kanssa, jotta helpotetaan sitä, että 21 artiklassa tarkoitetut suorituskykytavoitteet otetaan riittävästi huomioon kokonaiskapasiteetin suunnittelussa sekä yksittäisten ilmaliikennepalvelun tarjoajien suorituskapasiteetissa, josta sovitaan verkon hallinnoijan ja kyseisten ilmaliikennepalvelun tarjoajien välillä verkon operaatiosuunnitelmassa.

9.   Verkon hallinnoijan on

10.   Tämän artiklan 6–9 kohdassa tarkoitettujen säännösten yhdenmukaisen täytäntöönpanon varmistamiseksi komissio hyväksyy 1 artiklassa vahvistettujen tavoitteiden saavuttamiseksi täytäntöönpanosäädöksiä, joissa vahvistetaan yksityiskohtaiset säännöt kyseisissä kohdissa määriteltyjen verkon hallinnoijan tehtävien panemiseksi täytäntöön.

Kyseiset täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 48 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

11.   Tehtäviään suorittaessaan verkon hallinnoijan on toteutettava toimenpiteitä yhteistyöhön perustuvassa päätöksentekoprosessissa. Yhteistyöhön perustuvan päätöksenteon prosessin osapuolten on mahdollisuuksien mukaan pyrittävä parantamaan verkon toimivuutta ja suorituskykyä, mukaan lukien unionin laajuisten suorituskykytavoitteiden saavuttaminen ilmastoon ja ympäristöön liittyvällä suorituskyvyn kannalta keskeisellä osa-alueella. Yhteistyöhön perustuvassa päätöksentekoprosessissa on edistettävä verkon etua ottaen huomioon keskeiset turvallisuus- ja puolustusedut sekä muut paikalliset tai alueelliset olosuhteet, kuten maantieteelliset, topografiset ja sääolosuhteet.

Jäsenvaltioiden on oltava täysimääräisesti mukana strategisesti merkittävissä päätöksissä, erityisesti verkon strategiasuunnitelman laatimisessa.

12.   Edellä 11 kohdassa tarkoitetun yhteistyöhön perustuvan päätöksentekoprosessin on perustuttava erityisesti operatiivisten sidosryhmien, lentoaseman lähtö- ja saapumisaikojen koordinaattorien, jäsenvaltioiden ja tarvittaessa viraston ja komission kuulemiseen, työjärjestelyihin ja toimintaprosesseihin sekä kriisinratkaisumekanismeihin, joissa verkon hallintoneuvosto on tarvittaessa mukana.

Jos asia koskee jäsenvaltion itsemääräämisoikeutta sen ilmatilassa, vaaditaan kyseisen jäsenvaltion suostumus.

13.   Edellä 11 ja 12 kohdassa tarkoitettujen säännösten yhdenmukaisen täytäntöönpanon ja noudattamisen varmistamiseksi komissio hyväksyy 1 artiklassa vahvistettujen tavoitteiden saavuttamiseksi täytäntöönpanosäädöksiä, joissa vahvistetaan yhteistyöhön perustuvaa päätöksentekoa koskevat yksityiskohtaiset säännökset seuraavista:

Kyseiset täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 48 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

14.   Perustetaan verkon hallintoneuvosto, minkä tavoitteena on varmistaa, että verkkotoimintojen toteuttamista hallinnoidaan asianmukaisesti.

Verkon hallintoneuvosto vastaa

Komissio hyväksyy verkon strategiasuunnitelman täytäntöönpanosäädöksellä. Kyseinen täytäntöönpanosäädös hyväksytään 48 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

Verkon hallintoneuvostossa on äänivaltaisia ja äänioikeudettomia jäseniä. Sen on koostuttava operatiivisten sidosryhmien, komission, verkon hallinnoijan sekä Eurocontrolin edustajista.

15.   Tämän artiklan 14 kohdassa tarkoitettujen säännösten yhdenmukaisen täytäntöönpanon ja noudattamisen varmistamiseksi komissio hyväksyy 1 artiklassa vahvistettujen tavoitteiden saavuttamiseksi täytäntöönpanosäädöksiä, joissa vahvistetaan verkon hallintoneuvostoa koskevat yksityiskohtaiset säännökset erityisesti seuraavien seikkojen osalta:

Kyseiset täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 48 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

16.   Jäsenvaltioilla on oltava täysi toimivalta reittien ja ilmatilan rakenteiden kehittämiseen, hyväksymiseen ja perustamiseen niiden vastuulla olevassa ilmatilassa, sanotun kuitenkaan vaikuttamatta tämän asetuksen 37 artiklan 2 kohdan a alakohdan ja asetuksen (EU) 2018/1139 44 ja 46 artiklan sekä näiden perusteella annettujen delegoitujen säädösten ja täytäntöönpanosäädösten soveltamiseen. Tässä yhteydessä jäsenvaltioiden on otettava huomioon ilmaliikenteen kysyntä, kausiluonteisuus sekä ilmaliikenteen ja suorituskykysuunnitelmien vaativuus. Niiden on ennen kyseisistä näkökohdista tekemiään päätöksiä otettava asianmukaisesti huomioon asianomaisten ilmatilan käyttäjien tarpeet tai tapauksen mukaan sellaisten ryhmien tarpeet, jotka edustavat tällaisia ilmatilan käyttäjiä ja sotilasviranomaisia.

1.   Verkon hallinnoijan tilinpäätös on laadittava ja julkaistava vuosittain. Kyseisten tilinpäätösten on oltava unionin hyväksymien kansainvälisten tilinpäätösstandardien mukaisia. Jos täydellinen vastaavuus kansainvälisten tilinpäätösstandardien kanssa ei verkon hallinnoijan oikeudellisen aseman vuoksi ole mahdollista, verkon hallinnoijan on saavutettava mahdollisimman suuri vastaavuus.

2.   Verkon hallinnoijan on julkaistava vuosikertomus toiminnastaan, ja verkon hallinnoijasta on tehtävä säännöllisesti riippumaton tarkastus.

1.   Kaikkien lennonvarmistuspalvelun tarjoajien, ilmatilan käyttäjien, lentoasemien ja verkon hallinnoijan on yleisen ilmaliikenteen osalta asetettava asiaankuuluvat operatiiviset tiedot yhteentoimivassa muodossa reaaliaikaisesti saataville avoimella ja syrjimättömällä tavalla ja kansallista turvallisuutta, yleistä järjestystä ja puolustuspoliittisia etuja vaarantamatta, myös rajat ylittävästi ja unionin laajuisesti. Tällaisen tietojen saatavuuden on oltava hyödyksi sertifioiduille tai ilmoituksen tehneille lennonvarmistuspalvelun tarjoajille, lennonvarmistuspalvelujen tarjoamisesta todistetusti kiinnostuneille tahoille, turvallisuus- ja puolustustoiminnasta vastuussa oleville sotilasyksiköille, sotilaslennonvarmistuspalvelun tarjoajille, ilmatilan käyttäjille, lentoasemille sekä verkon hallinnoijille. Tietoja saa käyttää ainoastaan operatiivisiin tarkoituksiin.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetun palvelun hintojen on perustuttava yleisiin periaatteisiin ja yhteisiin hinnoittelusääntöihin, jotka vahvistetaan 4 kohdassa tarkoitetussa täytäntöönpanosäädöksessä.

3.   Pääsy tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettuihin asiaankuuluviin operatiivisiin tietoihin on myönnettävä maksutta turvallisuusvalvonnasta, suorituskyvyn valvonnasta ja verkon valvonnasta, turvallisuudesta, yleisestä järjestyksestä ja puolustuksesta vastaaville viranomaisille, mukaan lukien virasto, asetuksen (EU) 2018/1139 mukaisesti.

4.   Komissio antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joissa vahvistetaan yksityiskohtaiset vaatimukset, jotka koskevat tietojen asettamista saataville ja niihin pääsyä tämän artiklan 1 ja 3 kohdan mukaisesti, mukaan lukien asianomaiset yksityiskohtaiset operatiiviset tiedot, tämän artiklan 2 kohdassa tarkoitetut hintojen vahvistamista koskevat yleiset periaatteet ja yhteiset hinnoittelusäännöt sekä vaatimukset sellaisten tahojen yksilöimiseksi, jotka ovat todistetusti kiinnostuneita lennonvarmistuspalvelujen tarjoamisesta. Kyseiset täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 48 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

1.   Jäsenvaltioiden on kunkin jäsenvaltion sotilastoiminnan ominaisuudet ja luonne sekä niiden vastuulle kuuluvien sotilasasioiden järjestäminen huomioon ottaen huolehdittava ilmatilan joustavan käytön periaatteen soveltamisesta yhtenäisessä eurooppalaisessa ilmatilassa, jotta helpotetaan ilmatilan hallintaa ja ilmaliikenteen hallintaa yhteisen liikennepolitiikan yhteydessä ja tarvittaessa eurooppalaisen ilmaliikenteen hallinnan yleissuunnitelman mukaisesti.

2.   Jäsenvaltioiden on raportoitava komissiolle vuosittain ilmatilan joustavan käytön periaatteen soveltamisesta osana yhteistä liikennepolitiikkaa niiden vastuulla olevan ilmatilan osalta.

3.   Jos ilmatilan joustavaa käyttöä koskevan periaatteen soveltamista yhtenäisessä eurooppalaisessa ilmatilassa koskevat yhdenmukaiset edellytykset ovat erityisesti jäsenvaltioiden toimittamien kertomusten johdosta tarpeen, komissio hyväksyy yhteisen liikennepolitiikan rajoissa ja 1 artiklan 2 kohdan soveltamista rajoittamatta täytäntöönpanosäädöksiä, joissa vahvistetaan tällaiset yhdenmukaiset edellytykset. Kyseiset täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 48 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

4.   Tapauksissa, joissa tämän artiklan soveltaminen aiheuttaa merkittäviä toiminnallisia vaikeuksia, jotka heikentävät keskeisten turvallisuus- tai puolustuspoliittisten etujen turvaamisen, jäsenvaltiot voivat tilapäisesti keskeyttää tällaisen soveltamisen sillä edellytyksellä, että ne ilmoittavat asiasta viipymättä komissiolle ja muille jäsenvaltioille. Tilapäisen keskeytyksen käyttöönoton seurauksena voidaan 3 kohdan nojalla hyväksyttyjä sääntöjä mukauttaa asianomaisen jäsenvaltion vastuulla olevan ilmatilan osalta. Väliaikainen keskeyttäminen ja kaikki tällaiset mukautukset lopetetaan, kun kyseisiä toiminnallisia vaikeuksia ei enää aiheudu.

1.   Komissio voi perustaa sidosryhmien välistä synkronointia koskevien tarpeiden perusteella yhteisiä hankkeita, joilla toteutetaan eurooppalaisessa ilmaliikenteen hallinnan yleissuunnitelmassa määriteltyjä olennaisia toiminnallisia muutoksia, joilla on koko verkon laajuisia vaikutuksia ja jotka ovat saavuttaneet täytäntöönpanoa varten riittävän kypsyyden yhteentoimivien valmiuksien mahdollistamiseksi kaikissa jäsenvaltioissa, jotta yhtenäisen eurooppalaisen ilmatilan suorituskykyä voidaan parantaa.

2.   Komissio voi myös perustaa hallintomekanismeja yhteisiä hankkeita ja niiden täytäntöönpanoa varten. Kaikki asiaankuuluvat siviili- ja sotilasalan sidosryhmät on otettava mahdollisimman laajasti mukaan kyseisiin mekanismeihin, ja mikäli se on mahdollista ja tarpeen, niiden on oltava johtavissa asemissa.

3.   Yhteisiin hankkeisiin voi saada unionin rahoitusta monivuotisen rahoituskehyksen rajoissa. Tätä varten komissio toteuttaa 49 artiklan mukaisesti riippumattoman kustannus-hyötyanalyysin ja kuulee asianmukaisesti jäsenvaltioita ja asiaankuuluvia sidosryhmiä sekä tarkastelee priorisointia ja selvittää kaikki asianmukaiset keinot hankkeiden toteutuksen rahoittamiseksi, sanotun kuitenkaan rajoittamatta jäsenvaltioiden toimivaltaa päättää taloudellisten resurssiensa käytöstä.

4.   Komissio hyväksyy täytäntöönpanosäädöksiä, joissa vahvistetaan tämän artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitetut yhteiset hankkeet ja hallintomekanismit. Kyseiset täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 48 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

1.   Komissiota avustaa yhtenäisen ilmatilan komitea, jäljempänä ”komitea”, joka muodostuu kahdesta kunkin jäsenvaltion edustajasta ja jonka puheenjohtajana on komissio. Komitean on varmistettava, että kaikkien käyttäjäryhmien edut otetaan asianmukaisesti huomioon. Kyseinen komitea on asetuksessa (EU) N:o 182/2011 tarkoitettu komitea.

2.   Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 4 artiklaa.

3.   Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 5 artiklaa.

4.   Jos komitea ei anna lausuntoa, komissio ei hyväksy täytäntöönpanosäädöksen luonnosta, ja tuolloin sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 5 artiklan 4 kohdan kolmatta alakohtaa.

1.   Jäsenvaltioiden, kansallisten valvontaviranomaisten, suorituskyvyn tarkastuslautakunnan ja verkon hallinnoijan sekä viraston on 21 artiklan 3 ja 4 kohdan ja 38 artiklan 1 kohdan mukaisten tehtäviensä osalta otettava käyttöön kuulemismenettelyt sidosryhmien asianmukaista kuulemista varten.

2.   Komissio perustaa unionin tason menettelyn, jotta se voi kuulla asiaankuuluvia sidosryhmiä tämän asetuksen täytäntöönpanoon liittyvistä asioista.

Päätöksellä 98/500/EY perustettu alakohtainen neuvottelukomitea osallistuu kuulemismenettelyyn. Kun tämän artiklan 3 kohdan e alakohdan soveltamiseksi edellytetään sotilaallisiin näkökohtiin liittyvää kuulemista, komissio kuulee jäsenvaltioiden lisäksi Euroopan puolustusvirastoa ja kansallisia sotilasviranomaisia.

3.   Edellä olevan 1 ja 2 kohdan soveltamiseksi on tarvittaessa kuultava vähintään seuraavia operatiivisia ja muita kuin operatiivisia sidosryhmiä:

1.   Kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti toimivat kansalliset valvontaviranomaiset, kansalliset toimivaltaiset viranomaiset, komissio, suorituskyvyn tarkastuslautakunta, verkon hallinnoija tai virasto eivät saa ilmaista luonteeltaan luottamuksellisia tietoja, erityisesti lennonvarmistuspalvelun tarjoajia, niiden liikesuhteita tai niiden kustannus- ja tuloperustan osatekijöitä koskevia tietoja.

2.   Edellä olevan 1 kohdan soveltaminen ei rajoita kansallisten valvontaviranomaisten ja komission oikeutta ilmaista tietoja, jos niiden ilmaiseminen on olennaisen tärkeää niiden tehtävien suorittamiselle. Tietojen ilmaisemisen on tällöin oltava oikeasuhteista ja siinä on otettava huomioon lennonvarmistuspalvelun tarjoajien, ilmatilan käyttäjien, lentoasemien tai muiden asiaankuuluvien sidosryhmien oikeutetut edut kaupallisesti arkaluonteisten tietojensa suojaamisessa.

3.   Edellä 12 artiklan 4 kohdan, 23 artiklan 10 kohdan, 24 artiklan 6 kohdan, 25 artiklan 2 kohdan sekä 36 artiklan 3 ja 4 kohdan nojalla saataville asetetut tai 29 artiklan 6 kohdan nojalla ilmoitetut tiedot, erityisesti nimettyjen ilmaliikennepalvelun tarjoajien määritettyjen kustannusten ja toteutuneiden kustannusten osalta, on julkistettava sillä edellytyksellä, että yleinen turvallisuus, puolustus- ja sotilasasiat sekä luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön taloudelliset edut suojataan, mukaan lukien teollis- ja tekijänoikeudet, jollei ylivoimainen yleinen etu edellytä ilmaisemista.

1.   Komissio tekee viidennen viitejakson päätyttyä ja viimeistään kolmen vuoden kuluttua kyseisen viitejakson päättymisestä arvioinnin tämän asetuksen oikeudellisista, sosiaalisista, taloudellisista ja ympäristöön kohdistuvista vaikutuksista ja lisäarvosta, jota se luo niin kansallisella kuin Euroopan tasolla. Jos se on tätä varten perusteltua, komissio voi pyytää jäsenvaltioilta, myös sotilasviranomaisilta, tämän asetuksen soveltamisen kannalta merkityksellisiä tietoja.

2.   Komissio toimittaa arvioinnin tulokset Euroopan parlamentille ja neuvostolle. Edellä 1 kohdassa tarkoitetun arvioinnin tulokset asetetaan julkisesti saataville.

1.   Asetuksen (EY) 549/2004 4 artiklan 2 kohtaa ja asetuksen (EY) N:o 550/2004 12 artiklan 3 kohtaa sovelletaan 2 päivään joulukuuta 2026 asti.

2.   Asetuksen (EY) 549/2004 11 artiklan 2 kohdan mukaisesti nimetyn suorituskyvyn tarkastuslautakunnan on jatkettava tehtäviensä hoitamista 2 päivään kesäkuuta 2025 asti.

3.   Asetuksen (EY) N:o 549/2004 11 artiklaa, lukuun ottamatta kyseisen artiklan 2 kohtaa, ja asetuksen (EY) N:o 550/2004 15 artiklaa sekä niiden perusteella hyväksyttyjä täytäntöönpanosäädöksiä sovelletaan edelleen kolmatta ja neljättä viitejaksoa koskevien suorituskyvyn kehittämisjärjestelmien ja maksujärjestelmien täytäntöönpanoon.

4.   Komission täytäntöönpanopäätöksen (EU) 2019/709 (23) soveltamista jatketaan neljännen viitejakson loppuun asti tai kunnes on hyväksytty täytäntöönpanosäädös tämän asetuksen 38 artiklan 3 kohdan mukaisesti, sen mukaan kumpi päivä on aikaisempi.

5.   Asetuksen (EY) 549/2004 9 artiklan soveltamista jatketaan 2 päivään joulukuuta 2026 asti.