(1)

Lissabonin sopimuksen tultua voimaan suorat ulkomaiset sijoitukset sisältyvät yhteisen kauppapolitiikan kattamia asioita koskevaan luetteloon. Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 3 artiklan 1 kohdan e alakohdan nojalla unionilla on yksinomainen toimivalta yhteisen kauppapolitiikan alalla.

(2)

Euroopan unionin tuomioistuin, jäljempänä ”unionin tuomioistuin”, selvensi toimivallan jakoa unionin ja jäsenvaltioiden välillä Euroopan unionin ja Singaporen tasavallan välisestä vapaakauppasopimuksesta (1)16 päivänä toukokuuta 2017 antamassaan lausunnossa 2/15 ja totesi, että riitojen poistaminen jäsenvaltioiden tuomioistuinten toimivallasta ei voi olla puhtaasti liitännäistä eikä sitä näin ollen voida toteuttaa ilman jäsenvaltioiden suostumusta. Unionin tuomioistuin selvensi sekasopimusten tekemistä koskevaa menettelyä naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta tehdystä Euroopan neuvoston yleissopimuksesta (Istanbulin yleissopimus) 6 päivänä lokakuuta 2021 antamassaan lausunnossa.

(3)

Neuvosto ja jäsenvaltiot valtuuttivat 10 päivänä helmikuuta 2014 komission neuvottelemaan Yhdistyneiden kansakuntien kansainvälisen kauppaoikeuden toimikunnan (UNCITRAL) puitteissa tehtävän yleissopimuksen sijoittajan ja valtion välistä riitojenratkaisua koskevien avoimuussääntöjen soveltamisesta.

(4)

Kyseiset neuvottelut saatiin onnistuneesti päätökseen 9 päivänä heinäkuuta 2014, jolloin UNCITRAL hyväksyi sijoittajan ja valtion välisen sopimuspohjaisen sovittelun avoimuutta koskevan Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimuksen, jäljempänä ”yleissopimus”, tekstin. Yleissopimus avattiin allekirjoittamista varten 17 päivänä maaliskuuta 2015 Port Louis’ssa Mauritiuksella.

(5)

On suotavaa, että UNCITRALin sääntöjä investoijan ja valtion välisen välimiesmenettelyn avoimuudesta, jäljempänä ”säännöt”, sovelletaan sijoittajan ja valtion väliseen riitojenratkaisuun mahdollisimman kattavasti. Unionin osalta avoimuussääntöjä olisi sovellettava energiaperuskirjasta tehtyyn sopimukseen (2).

(6)

On huomattava, että sääntöjen 1 artiklan toinen alaviite merkitsee sitä, että unionin olisi vastaajana toimiessaan sovellettava sääntöjen 7 artiklan 5 kohtaa estääkseen sellaisten tietojen paljastamisen, joiden unioni katsoo olevan ristiriidassa jäsenvaltion keskeisten turvallisuusetujen kanssa.

(7)

Unionin ei olisi sovellettava sääntöjä toimiessaan vastaajana riidassa, joka on pantu vireille energiaperuskirjasta tehdyn sopimuksen nojalla sellaista jäsenvaltiota vastaan, joka ei ole yleissopimuksen sopimuspuoli, ellei asianomaisen jäsenvaltion kanssa toisin sovita.

(8)

Yleissopimus olisi allekirjoitettava unionin puolesta.

(9)

Perussopimusten mukaisesti komission olisi varmistettava yleissopimuksen allekirjoittaminen sillä varauksella, että sen tekeminen saatetaan päätökseen,