EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EU) 2024/1787,

annettu 13 päivänä kesäkuuta 2024,

metaanipäästöjen vähentämisestä energia-alalla ja asetuksen (EU) 2019/942 muuttamisesta

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 192 artiklan 1 kohdan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sen jälkeen kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (1),

ottavat huomioon alueiden komitean lausunnon (2),

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä (3),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)	Metaanin ilmastonmuutosta voimistava vaikutus on hiilidioksidin jälkeen suurin. Metaanin osuus lämpenemisestä on tällä hetkellä noin kolmannes. Metaanin määrä ilmakehässä on kasvanut maailmanlaajuisesti voimakkaasti viime vuosikymmenen aikana.

(2)

Yhdistyneiden kansakuntien (YK) puitteissa perustettu hallitustenvälinen ilmastonmuutospaneeli (IPCC) julkaisi kuudennessa arviointikertomuksessaan havaintonsa, jonka mukaan ihmisen toiminnan aiheuttamia metaanipäästöjä on vähennettävä perusteellisesti vuoteen 2030 mennessä, jotta ilmaston lämpeneminen voidaan rajoittaa 1,5 celsiusasteeseen. Kyseinen arviointikertomus osoittaa, että vaikka metaani säilyy ilmakehässä keskimäärin lyhyemmän ajan (10–12 vuotta) kuin hiilidioksidi (satoja vuosia), sen kasvihuonevaikutus 20 vuoden ajanjaksolla on yli 80 kertaa merkittävämpi kuin hiilidioksidilla. IPCC:n mukaan metaanilla on 100 vuoden aikajänteellä 29,8 kertaa suurempi ilmakehän lämmitysvaikutuspotentiaali kuin hiilidioksidilla, ja se on 82,5 kertaa voimakkaampi 20 vuoden aikajänteellä.

(3)	Euroopan ympäristökeskuksen ”Air quality in Europe – 2020” -raportista käy ilmi, että metaani on alailmakehän otsonia muodostava kaasu ja lisää ilman saastumista. Torjumalla metaanipäästöjä voitaisiin paitsi puuttua ympäristö- ja ilmasto-ongelmiin myös parantaa ihmisten terveyden suojelua.

(4)

YK:n ympäristöohjelman (UNEP) ja ilmastoa ja puhdasta ilmaa koskevan koalition (CCAC) hiljattaisten arvioiden mukaan vähentämällä metaanipäästöjä 45 prosenttia vuoteen 2030 mennessä YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden mukaisten kohdennettujen toimenpiteiden ja lisätoimenpiteiden avulla maailman lämpenemistä voitaisiin vähentää 0,3 celsiusasteella vuoteen 2045 mennessä.

(5)	Kansainvälisen energiajärjestön World Energy Balances -verkkodatapalvelun mukaan unioni on maailman suurin fossiilisen energian tuoja ja sellaisena merkittävä maailmanlaajuisten metaanipäästöjen aiheuttaja.

(6)

Euroopan vihreän kehityksen ohjelmassa yhdistetään kattava joukko toisiaan vahvistavia toimenpiteitä ja aloitteita, joilla pyritään saavuttamaan ilmastoneutraalius unionissa viimeistään vuonna 2050. Komissio toteaa Euroopan vihreän kehityksen ohjelmasta 11 päivänä joulukuuta 2019 antamassaan tiedonannossa, että kaasualan hiilestä irtautumista helpotetaan muun muassa puuttumalla energiaan liittyviin metaanipäästöihin. Komissio hyväksyi lokakuussa 2020 metaanipäästöjen vähentämistä koskevan EU:n strategian, jäljempänä ”metaanistrategia”, jossa esitetään toimenpiteitä metaanipäästöjen vähentämiseksi unionissa, myös energia-alalla, ja kansainvälisellä tasolla. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2021/1119 (4) asetetaan tavoitteeksi koko talouden laajuinen ilmastoneutraalius viimeistään vuonna 2050 ja vahvistetaan kasvihuonekaasujen nettopäästöille (päästöt poistumien vähentämisen jälkeen) unionin sisäinen sitova vähennysvelvoite, joka on vähintään 55 prosenttia verrattuna vuoden 1990 tasoihin vuoteen 2030 mennessä. Tämän asetusehdotuksen oheisasiakirjana olevasta vaikutustenarvioinnista ilmenee, että metaania koskevan lainsäädäntöehdotuksen parhaaksi arvioidun toimintavaihtoehdon oletusten ja 55-valmiuspaketin oletusten mukaan 77 prosenttia kaikista vuodelle 2030 ennakoiduista metaanipäästöistä, jotka liittyvät öljyyn, kaasuun ja hiileen, voidaan yhteiskunnallisesta ja ympäristön näkökulmasta katsottuna vähentää kustannustehokkaasti. Tämä edistäisi osaltaan ilmaston lämpenemisen rajoittamista 1,5 celsiusasteeseen ja antaisi unionille mahdollisuuden ottaa tosiasiallinen johtoasema metaanipäästöjen torjumisessa ja unionin energiavarmuuden vahvistamisessa.

(7)

Metaanipäästöt sisältyvät unionin vuoden 2030 kasvihuonekaasupäästöjen vähennystavoitteisiin, jotka on vahvistettu asetuksessa (EU) 2021/1119, sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2018/842 (5) mukaisiin sitoviin kansallisiin päästöjen vähennystavoitteisiin. Tällä hetkellä ei kuitenkaan ole olemassa unionin oikeudellista kehystä, jossa säädettäisiin erityisistä toimenpiteistä ihmisen toiminnasta aiheutuvien metaanipäästöjen vähentämiseksi energia-alalla. Lisäksi Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2010/75/EU (6) kattaa mineraaliöljyn ja -kaasun jalostuksen metaanipäästöt mutta ei muun energia-alan toiminnan metaanipäästöjä.

(8)

Tässä yhteydessä tätä asetusta olisi sovellettava metaanipäästöjen vähentämiseen öljyn ja fossiilisen kaasun etsinnässä ja tuotannossa, pois toiminnasta olevissa, tilapäisesti suljetuissa ja pysyvästi suljetuissa ja hylätyissä lähteissä, fossiilisen kaasun keräämisessä ja jalostuksessa, kaasun siirrossa, jakelussa ja maanalaisessa varastoinnissa sekä nesteytetyn maakaasun (LNG) käsittelylaitoksissa Tätä asetusta olisi sovellettava myös toiminnassa oleviin maanalaisiin hiilikaivoksiin ja avohiilikaivoksiin sekä suljettuihin tai hylättyihin maanalaisiin hiilikaivoksiin.

(9)

Säännöt, jotka koskevat öljy-, kaasu- ja hiilialojen metaanipäästöjen tarkkaa mittaamista, tarkkailua, raportoimista ja todentamista ja näiden päästöjen vähentämistä – muun muassa vuotojen tunnistusta ja korjausta (LDAR) koskevilla kartoituksilla ja tuuletuksen ja soihdutuksen rajoituksilla – olisi vahvistettava asianmukaisessa unionin oikeudellisessa kehyksessä, samalla kun varmistetaan työntekijöiden suojelu metaanipäästöiltä. Tässä asetuksessa vahvistettujen sääntöjen olisi lisättävä avoimuutta fossiilisen energian tuonnissa unioniin ja edistettävä metaanipäästöjen vähennysratkaisujen laajempaa käyttöönottoa kaikkialla maailmassa. Ilmakehän lämmitysvaikutuspotentiaalin osalta olisi käytettävä 20 vuoden ja 100 vuoden aikahorisonttia.

(10)

Tämän asetuksen mukaisten velvoitteiden noudattaminen edellyttää todennäköisesti säänneltyjen yhteisöjen investointeja, ja tällaisiin investointeihin liittyvät kustannukset olisi otettava huomioon tariffien vahvistamisessa, jollei tehokkuusperiaatteista muuta johdu. Vaaditut kustannukset eivät saisi aiheuttaa kohtuutonta taloudellista rasitetta loppukäyttäjille ja kuluttajille.

(11)

Kunkin jäsenvaltion olisi nimettävä vähintään yksi toimivaltainen viranomainen valvomaan sitä, että toiminnanharjoittajat, yritykset, kaivostoiminnan harjoittajat ja tuojat tosiasiallisesti noudattavat tässä asetuksessa säädettyjä velvoitteita, ja ilmoitettava komissiolle tällaisesta nimeämisestä ja mahdollisista siihen liittyvistä muutoksista. Kyseisille toimivaltaisille viranomaisille olisi annettava riittävät taloudelliset ja henkilöresurssit, ja niiden olisi toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet tämän asetuksen noudattamisen varmistamiseksi niille erikseen annettujen tehtävien mukaisesti. Toimivaltaisten viranomaisten olisi perustettava yhteyspiste. Koska energia-alan toimet ja metaanipäästöt ovat luonteeltaan rajatylittäviä, toimivaltaisten viranomaisten olisi tehtävä yhteistyötä keskenään ja komission kanssa. Tässä yhteydessä komission ja toimivaltaisten viranomaisten olisi muodostettava yhdessä tätä asetusta soveltavien viranomaisten verkosto, joka edistää tiivistä yhteistyötä tarvittavin järjestelyin tietojen ja parhaiden käytäntöjen vaihtamiseksi ja kuulemisten mahdollistamiseksi.

(12)

Tämän asetuksen sujuvan ja tehokkaan täytäntöönpanon varmistamiseksi komission olisi tuettava jäsenvaltioita Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2021/240 (7) perustetusta teknisen tuen välineestä, joka tarjoaa räätälöityä teknistä asiantuntemusta uudistusten suunnittelua ja toteuttamista varten, mukaan lukien uudistukset, joilla edistetään metaanipäästöjen vähentämistä energia-alalla. Kyseinen tekninen tuki voisi käsittää esimerkiksi hallinnollisten valmiuksien vahvistamisen, lainsäädäntökehysten yhdenmukaistamisen ja asiaankuuluvien parhaiden käytäntöjen jakamisen.

(13)

Toiminnanharjoittajien, yritysten, kaivostoiminnan harjoittajien ja tuojien olisi toimivaltaisten viranomaisten tehtävien suorittamisen varmistamiseksi annettava kyseisille viranomaisille kaikki tarvittava apu. Lisäksi toiminnanharjoittajien, yritysten, kaivostoiminnan harjoittajien ja tuojien olisi toteutettava kaikki toimivaltaisten viranomaisten määrittämät tarvittavat toimenpiteet toimivaltaisten viranomaisten määrittämässä määräajassa tai muussa toimivaltaisten viranomaisten kanssa sovitussa määräajassa.

(14)

Tarkastusten, myös asiakirjojen ja tiedostojen tarkastuksen, päästömittausten ja paikalla tehtävien tarkastusten, olisi oltava yksi tärkeimmistä toimivaltaisten viranomaisten käytettävissä olevista mekanismeista. Tarkastuksia olisi tehtävä säännöllisesti, ja niiden perustana olisi oltava toimivaltaisten viranomaisten toteuttama arviointi, jossa tarkastellaan kuhunkin toimipaikkaan liittyviä ympäristöriskien kaltaisia riskejä. Toimivaltaisten viranomaisten olisi otettava huomioon vakiintuneet valvontamekanismit ja niiden käytössä olevat parhaat käytännöt. Lisäksi olisi tehtävä tarkastuksia, joilla tutkitaan perusteltuja valituksia ja säännösten noudattamatta jättämisiä, varmistetaan, että komponentit korjataan tai vaihdetaan ja vähentämistoimenpiteet toteutetaan tämän asetuksen mukaisesti, sekä tarkistetaan säännöllisin väliajoin, noudattavatko tuojat tätä asetusta. Jos toimivaltaiset viranomaiset havaitsevat tämän asetuksen vakavan rikkomisen, niiden olisi annettava ilmoitus korjaavista toimista, jotka toiminnanharjoittajan, yrityksen, kaivostoiminnan harjoittajan tai tuojan on toteutettava. Vaihtoehtoisesti toimivaltaisten viranomaisten olisi voitava päättää ohjeistaa toiminnanharjoittajaa, yritystä, kaivostoiminnan harjoittajaa tai tuojaa esittämään niille hyväksyttäväksi joukko korjaavia toimia rikkomiseen puuttumiseksi. Toimivaltaisten viranomaisten olisi pidettävä tarkastuksista kirjaa, ja asianmukaiset tiedot olisi asetettava julkisesti saataville Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/4/EY (8) mukaisesti.

(15)

Tämän asetuksen rikkomisen vakavuuden määrittämiseksi toimivaltaisten viranomaisten olisi otettava huomioon ympäristövahinko ja vaikutus ihmisten turvallisuuteen ja terveyteen sekä se, millä todennäköisyydellä rikkominen vaikuttaa merkittävässä määrin tietojen luotettavuuteen ja vakauteen tämän asetuksen mukaisten tarkkailu- ja raportointivelvoitteiden yhteydessä.

(16)

Koska jotkin metaanipäästölähteet ovat lähellä kaupunki- tai asuinalueita ja koska niillä on vaikutuksia terveyteen, ympäristöön ja ilmastoon, luonnollisten henkilöiden tai oikeushenkilöiden olisi voitava tehdä asianmukaisesti perusteltuja valituksia toimivaltaisille viranomaisille tämän asetuksen mahdollisista rikkomisista. Tässä yhteydessä olisi oltava mahdollista käyttää Euroopan oikeusportaalia, johon jäsenvaltiot ovat asettaneet saataville asiaankuuluvia tietoja. Näitä tietoja ovat erityisesti toimivaltaisten viranomaisten yhteystiedot, valitusmenettelyn tärkeimmät vaiheet sekä noudatettavat oikeudet ja perustavanlaatuiset säännöt. Toimivaltaisten viranomaisten olisi tiedotettava valituksen tekijöille menettelystä ja tehdyistä päätöksistä, ja valituksen tekijöiden olisi saatava lopullinen päätös kohtuullisessa ajassa valituksen jättämisestä.

(17)

Vankka todentamiskehys parantaa raportoitujen tietojen uskottavuutta. Lisäksi koska metaanipäästöjen mittaukset ovat yksityiskohtaisia ja teknisesti monimutkaisia, toiminnanharjoittajien, yritysten, kaivostoiminnan harjoittajien ja tuojien raportoimat metaanipäästötiedot on todennettava asianmukaisesti. Vaikka itse suoritettava todentaminen on mahdollista, kolmannen osapuolen suorittamalla todentamisella varmistetaan suurempi riippumattomuus ja avoimuus. Lisäksi se mahdollistaa yhdenmukaistetun toimivallan ja asiantuntemuksen tason, joka ei välttämättä ole kaikkien julkisten tahojen käytettävissä. Todentajien olisi oltava akkreditointielimen akkreditoimia Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 765/2008 (9) mukaisesti tai muutoin hyväksyttyjä tavalla, joka on verrattavissa asetuksen (EY) N:o 765/2008 säännöksiin. Riippumattomien todentajien olisi näin ollen varmistettava, että toiminnanharjoittajien, yritysten, kaivostoiminnan harjoittajien ja tuojien laatimat päästöselvitykset ovat virheettömiä ja tässä asetuksessa säädettyjen vaatimusten mukaisia. Todentamistoimet olisi yhdenmukaistettava sellaisten todentajia koskevien asiaankuuluvien eurooppalaisten tai muiden kansainvälisten standardien ja menetelmien kanssa, ja niissä olisi otettava asianmukaisesti huomioon todennettujen toimien luonne. Todentajien olisi tarkasteltava päästöselvityksissä olevia tietoja niiden luotettavuuden, uskottavuuden ja tarkkuuden arvioimiseksi. Tietojen tarkkuuden varmistamiseksi todentajien olisi tarpeen mukaan tehtävä ennalta ilmoitettuja ja ilmoittamattomia tarkastuksia toimipaikalla. Todentajien olisi oltava eri tahoja kuin toimivaltaiset viranomaiset. Todentajien olisi myös oltava riippumattomia toiminnanharjoittajista, yrityksistä, kaivostoiminnan harjoittajista ja tuojista, joiden olisi annettava niille kaikki tarvittava apu todentamistoimien mahdollistamiseksi tai helpottamiseksi, erityisesti tiloihin pääsyn sekä asiakirjojen tai tiedostojen esittämisen osalta.

(18)

Täyttäessään tehtäviään ja käyttäessään valtuuksiaan tämän asetuksen nojalla komission, toimivaltaisten viranomaisten ja todentajien olisi otettava huomioon tiedot, jotka on asetettu saataville kansainvälisellä tasolla, esimerkiksi kansainvälisen metaanipäästöjen seurantakeskuksen (IMEO) tiedot. Tämä koskee erityisesti tietojen yhdistämis- ja analysointimenetelmiä sekä sellaisten menetelmien ja tilastoprosessien todentamista, joita toiminnanharjoittajat, yritykset, kaivostoiminnan harjoittajat ja tuojat käyttävät määrien määritykseen päästöselvityksissään. Tältä osin vertailuperusteisiin voivat sisältyä öljy- ja kaasualan metaanipäästöjä koskevan kumppanuuden (OGMP) raportointikehys, tekniset ohjeasiakirjat ja raportointimallit.

(19)

Unioni perusti IMEOn lokakuussa 2020 yhteistyössä UNEP:n, CCAC:n ja Kansainvälisen energiajärjestön kanssa. IMEO esiteltiin G20-huippukokouksessa lokakuussa 2021. IMEOlle on annettu tehtäväksi kerätä, sovittaa yhteen, todentaa ja julkaista maailmanlaajuista tietoa ihmisen toiminnan aiheuttamista metaanipäästöistä. IMEOlla voisi olla rooli runsaiden päästöjen aiheuttajien tunnistamisessa varhaishavainta- ja varhaisvaroitusjärjestelmän kautta.

(20)

Ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden kansakuntien puitesopimuksen (UNFCCC) (10) ja UNFCCC:n nojalla hyväksytyn Pariisin sopimuksen (11) osapuolena unionin on laadittava ihmisen toiminnasta aiheutuvista kasvihuonekaasupäästöistä vuosittain inventaarioraportti, joka on kooste jäsenvaltioiden kansallisista kasvihuonekaasuinventaarioista ja laadittu IPCC:n hyväksymien hyvien käytäntöjen mukaisesti.

(21)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2018/1999 (12) edellytetään, että jäsenvaltiot raportoivat komissiolle kasvihuonekaasuinventaariota koskevat tiedot ja kansalliset ennusteensa. Kyseisen asetuksen mukaan raportointi on tehtävä UNFCCC:n raportointiohjeiden mukaisesti, ja se perustuu usein oletuspäästökertoimiin suorien lähdetason mittausten sijaan, mikä aiheuttaa epävarmuutta päästöjen alkuperän, tiheyden ja suuruusluokan suhteen.

(22)

UNFCCC:n raportointimääräysten nojalla raportoidut maakohtaiset tiedot toimitetaan UNFCCC:n sihteeristölle IPCC:n ohjeita noudattaen raportoinnin eri tasojen mukaisesti. Kyseisessä yhteydessä IPCC ehdottaa yleensä korkeamman tason menetelmien käyttöä silloin, kun on kyse päästölähteistä, jotka vaikuttavat merkittävästi maan kasvihuonekaasuinventaarioon absoluuttisen tason, suuntauksen tai epävarmuustekijän osalta.

(23)

Tässä taso edustaa menetelmien monimutkaisuuden tasoa. Käytettävissä on kolme tasoa: 1. tason menetelmissä käytetään yleensä IPCC:n oletuspäästökertoimia ja edellytetään yksinkertaisimpia, vähiten eriteltyjä toimintotietoja. Korkeammilla tasoilla käytetään yleensä kehittyneempiä menetelmiä ja lähde-, teknologia-, alue- tai maakohtaisia päästökertoimia, jotka perustuvat usein mittauksiin ja edellyttävät yleensä tarkemmin eriteltyjä toimintotietoja. Erityisesti 2. tasolla edellytetään maakohtaisten päästökerrointen käyttöä oletuskertoimien sijasta, kun taas 3. tasolla edellytetään laitoskohtaisia tietoja tai mittauksia ja sovelletaan perusteellista, alhaalta ylös suuntautuvaa arviointia lähdetyypeittäin yksittäisen laitoksen tasolla. IPCC totesi raportissaan ”2019 Refinement to the 2006 IPCC guidelines for national greenhouse gas inventories”, että eteneminen 1. tasolta 3. tasolle tarkoittaa metaaniin liittyvien päästöjen mittausten varmuuden lisääntymistä.

(24)

Jäsenvaltioiden käytännöt eroavat sen suhteen, millä tasolla ne raportoivat energiaan liittyvistä metaanipäästöistään UNFCCC:n sihteeristölle. Suurista päästölähteistä raportoiminen 2. tasolla on IPCC:n raportointiohjeiden mukaista, koska 2. tason katsotaan olevan korkeamman tason menetelmä. Hiilestä, kaasusta ja öljystä peräisin olevista metaanipäästöistä raportointi alimmalla eli 1. tasolla on edelleen hyvin yleistä. Tämän seurauksena energiaan liittyvien metaanipäästöjen arviointimenetelmät ja raportointi vaihtelevat jäsenvaltioittain.

(25)

Tällä hetkellä monissa maissa metaanipäästömäärien määrittämisen ja vähentämisen tärkein toimintatapa ovat edelleen vapaaehtoiset toimialajohtoiset aloitteet. Yksi energia-alan keskeisistä toimialajohtoisista aloitteista on OGMP. Se on UNEP:n ja CCAC:n vuonna 2014 perustama metaanipäästöjen mittaamista ja raportointia koskeva vapaaehtoinen aloite, jonka johtokunnassa komissio on edustettuna. OGMP:ssä keskitytään sellaisten parhaiden käytäntöjen luomiseen, joilla voidaan parantaa metaanipäästömäärien määritystä ja hallintaa koskevien maailmanlaajuisten tietojen saatavuutta ja edistää metaanipäästöjen vähentämistoimia. OGMP:n työ standardien ja menetelmien kehittämiseksi koskee hallituksia, kansalaisyhteiskuntaa ja yrityksiä. Tähän mennessä UNEP:n OGMP 2.0 -kehykseen on liittynyt yli 115 yritystä. Niillä on omaisuuseriä yli 60 maassa viidellä mantereella, ja niiden osuus maailman öljyn ja kaasun tuotannosta on yli 35 prosenttia ja nesteytetyn maakaasun (LNG) virroista yli 70 prosenttia. OGMP 2.0 -kehys on dynaamisen metaanipäästöstandardin uusin iteraatio ja voi muodostaa sopivan luotettaviin tieteellisiin standardeihin perustuvan perustan metaanipäästöstandardeille.

(26)

Kyseistä taustaa vasten on parannettava metaanipäästöjen mittausta ja raportoitujen tietojen laatua, myös niiden, jotka koskevat unionissa tuotettuun ja kulutettuun energiaan liittyvien metaanipäästöjen tärkeimpiä lähteitä. Lisäksi olisi varmistettava lähdetason tietojen saatavuus ja vakaa metaanipäästömäärien määritys, mikä lisää raportoinnin luotettavuutta ja asianmukaisten vähentämistoimenpiteiden käyttöönoton mahdollisuutta.

(27)

Jotta määrien määritys ja raportointi olisi tehokasta, toiminnanharjoittajat ja yritykset olisi velvoitettava määrittämään metaanipäästömäärät, raportoimaan niistä lähteittäin ja saattamaan yhdistetyt tiedot jäsenvaltioiden saataville, jotta jäsenvaltiot voivat parantaa inventaarioidensa ja raporttiensa tarkkuutta. Lisäksi raportoidut tiedot on tarpeen todentaa tehokkaasti. Toiminnanharjoittajien ja yritysten hallinnollisen taakan minimoimiseksi niiltä olisi edellytettävä raportointia vain kerran vuodessa.

(28)	Tällä asetuksella, joka perustuu OGMP 2.0 -kehyksen asiaankuuluviin osiin, edistetään sellaisten luotettavien ja tarkkojen tietojen keräämistä, jotka olisivat riittävä perusta metaanipäästöjen seuraamiselle. Tarvittaessa siinä myös säädetään lisätoimista metaanipäästöjen vähentämiseksi edelleen.

(29)

OGMP 2.0 -kehyksessä on viisi raportointitasoa. Lähdetason raportointi alkaa tasolta 3, jota pidetään vertailukelpoisena UNFCCC:n 3. tason kanssa. Se sallii yleisten päästökertoimien käytön. OGMP 2.0 -kehyksen tason 4 raportointi edellyttää lähdetason metaanipäästöjen suoria mittauksia ja sallii erityisten päästökertoimien käytön. OGMP 2.0 -kehyksen tason 5 raportointi edellyttää metaanipäästöjen lähdetason määrien määrityksen lisäksi täydentäviä toimipaikkatason mittauksia. OGMP 2.0 -kehyksessä edellytetään myös, että yritykset raportoivat metaanipäästöjen suorista mittauksista OGMP 2.0 -kehykseen liittymisen jälkeen kolmen vuoden kuluessa käytössä olevien omaisuuserien osalta ja viiden vuoden kuluessa käytöstä poistettujen omaisuuserien osalta. Olisi asetettava määräajat, joiden kuluessa toiminnanharjoittajien ja yritysten on toimitettava tämän asetuksen nojalla edellytetyt raportit. Tässä yhteydessä olisi käytettävä perustana OGMP 2.0 -kehyksen lähestymistapaa lähdetason raportointiin ja otettava huomioon se, että lukuisia unionin yrityksiä on jo liittynyt OGMP 2.0 -kehykseen. Lähdetason määrien määrityksen lisäksi niiden toimipaikkatason määritys mahdollistaa lähdetason arvioiden arvioinnin, todentamisen ja yhteensovittamisen laitoksittain koottuina, mikä lisää luottamusta päästöraportointiin. OGMP 2.0 -kehyksen tavoin olisi edellytettävä toimipaikkatason mittauksia lähdetason määrien määrityksen yhteensovittamiseksi.

(30)

Niiden tietojen mukaan, jotka ovat peräisin asetuksen (EU) 2018/1999 mukaisesti raportoituihin kansallisiin kasvihuonekaasuinventaarioihin perustuvasta unionin kasvihuonekaasuinventaariosta, yli puolet kaikista suorista metaanipäästöistä energia-alalla johtuu metaanin tahattomasta vapautumisesta ilmakehään. Öljyn ja kaasun tapauksessa suurin osa metaanipäästöistä on tällaisia tahattomia metaanipäästöjä.

(31)

Metaanin tahattomia vuotoja ilmakehään voi tapahtua porauksen, louhinnan, käsittelyn, varastoinnin, siirron ja loppukäyttäjille jakelun aikana. Tällaisia vuotoja voi tapahtua myös pois toiminnasta olevissa, tilapäisesti suljetuissa tai pysyvästi suljetuissa ja hylätyissä lähteissä. Osa metaanipäästöistä voi johtua teknisten komponenttien, kuten liittimien, laippojen ja venttiilien, vioista tai tavanomaisesta kulumisesta tai esimerkiksi onnettomuuksissa vaurioituneista komponenteista. Myös korroosio voi aiheuttaa vuotoja painelaitteiden seinissä.

(32)	Metaanipäästöjen vähentämiseksi toiminnanharjoittajien olisi toteutettava kaikki asianmukaiset vähentämistoimenpiteet metaanipäästöjen minimoimiseksi toiminnassaan.

(33)

Vuotojen aiheuttamia metaanipäästöjä vähennetään yleisimmin LDAR-kartoituksilla, joiden avulla ensin tunnistetaan vuodot ja sen jälkeen korjataan ne tai vaihdetaan vuotavat komponentit. Toiminnanharjoittajien olisi sen vuoksi tehtävä säännöllisiä LDAR-kartoituksia, myös metaania poistavista komponenteista, laitteiden toimintahäiriöiden varalta.

(34)

Tätä varten olisi otettava käyttöön yhdenmukaistettu lähestymistapa, jolla varmistetaan kaikille unionin toimijoille tasapuoliset toimintaedellytykset. Tähän lähestymistapaan olisi sisällyttävä LDAR-kartoituksia koskevat vähimmäisvaatimukset, mutta jäsenvaltioille ja toimijoille olisi jätettävä riittävästi joustovaraa. Tämä joustovara on olennaisen tärkeä, sillä se mahdollistaa innovoinnin ja uusien komponenttien, uusien LDAR-teknologioiden ja uusien tunnistusmenetelmien kehittämisen ja estää siten ympäristönsuojelun kannalta haitallisen teknologialukkiutuman. Uusia LDAR-teknologioita ja uusia tunnistusmenetelmiä syntyy edelleen, ja jäsenvaltioiden olisi kannustettava innovointiin tällä alalla, jotta saadaan käyttöön vähiten päästöjä aiheuttavia ja myös tarkkoja ja kustannustehokkaita komponentteja, LDAR-teknologioita ja tunnistusmenetelmiä.

(35)

LDAR-kartoituksia koskevien velvoitteiden olisi vastattava hyviä käytäntöjä. LDAR-kartoitusten avulla olisi ensisijaisesti pyrittävä löytämään ja ratkaisemaan vuodot mahdollisimman pian korjaamalla ne tai vaihtamalla vuotava komponentti niiden määrän määrityksen sijaan, ja suuremman vuotoriskin alueet olisi tarkastettava useammin. Määritettäessä, miten usein LDAR-kartoitus olisi tehtävä, ja päätettäessä, olisiko komponentti korjattava vai vaihdettava, olisi ohjenuorana käytettävä paitsi tarvetta korjata tai vaihtaa komponentit, joista vuotaa metaania metaanipäästökynnyksen ylittävä määrä, myös toiminnallisia näkökohtia ottaen huomioon turvallisuusriskit. Näin ollen jos tunnistetaan suurempi turvallisuusriski tai suurempi metaanipäästöjen riski, toimivaltaisten viranomaisten olisi voitava suositella, että LDAR-kartoitus tehdään useammin asiaankuuluvien komponenttien osalta tai että komponentit korvataan teknologialla, joka on vähemmän altis vuodoille. Kaikki vuodot koosta riippumatta olisi kartoitettava ja tutkittava, koska pienet vuodot voivat muuttua suuremmiksi. Vuotokorjausten jälkeen olisi varmistettava, että ne ovat olleet tehokkaita. Jotta mahdollistettaisiin uusien tai kehittyneempien komponenttien tai metaanipäästöjen tunnistamisteknologioiden käyttö, olisi määritettävä metaanihäviön määrä, jonka täyttyessä tai ylittyessä korjaamista voidaan vaatia, ja annettava toiminnanharjoittajien valita tunnistamislaite. LDAR-kartoitusten osana olisi tarvittaessa voitava käyttää jatkuvan tarkkailun kaltaisia tunnistusteknologioita, kunhan ne täyttävät tämän asetuksen vaatimukset kehittyneille tunnistusteknologioille. Parhaan suorituskyvyn toiminnanharjoittajien, jotka tuottavat tai jalostavat öljyä tai maakaasua, olisi voitava soveltaa erilaisia LDAR-kartoitustiheyksiä, edellyttäen että tämän asetuksen edellytykset täyttyvät ja toimivaltaiset viranomaiset hyväksyvät kartoitustiheydet.

(36)

LDAR-kartoitukset olisi tehtävä käyttäen asianmukaisia käytettävissä olevia teknologioita ja tunnistustekniikoita vuotojen tunnistamiseksi seuraavasti: mahdollisimman lähellä kutakin yksittäistä potentiaalista päästölähdettä, kun on kyse maanpäällisistä komponenteista ja merenpinnan yläpuolisista komponenteista; ensimmäisessä vaiheessa maan ja ilmakehän rajapinnassa ja toisessa vaiheessa, jos vuoto havaitaan, mahdollisimman lähellä päästölähdettä, kun on kyse maanalaisista komponenteista; sekä soveltaen parhaita tunnistustekniikoita, jotka ovat kaupallisesti saatavilla, kun on kyse merellä olevista merenpinnan alapuolisista tai merenpohjan alaisissa kerrostumissa olevista komponenteista.

(37)

Maanalaisia komponentteja koskevat LDAR-kartoitukset tehdään yleensä kahdessa vaiheessa. Ensimmäisessä vaiheessa tehdään ensimmäinen vuotojentunnistus ja määritetään, suoritetaanko maaperässä kaivauksia vai porauksia, jos putkijohtoon on suora pääsy. Toiminnanharjoittajat kaivavat tai poraavat maaperää, jos vuoto on ensimmäisen vuotojentunnistuksen kynnysarvon tasolla tai ylittää sen. Toisessa vaiheessa tehdään toinen vuotojentunnistus ja määritetään, korjataanko vuoto. Toiminnanharjoittajat korjaavat vuodon, jos se on toisen vuotojentunnistuksen kynnysarvon tasolla tai ylittää sen.

(38)

Vähimmäistunnistusrajoilla varmistetaan, että tunnistuslaitteet ovat riittävän herkkiä vuotojen tunnistamiseksi tässä asetuksessa edellytetyllä tavalla. Komission olisi määritettävä kyseiset vähimmäistunnistusrajat ja tunnistustekniikat, joita on määrä käyttää, ottaen huomioon erityyppiset komponentit ja LDAR-kartoitukset kaikkien komponenttiluokkien osalta yhdessä sellaisten kynnysarvojen kanssa, jotka ovat sovellettavissa LDAR-kartoitusten ensimmäiseen vaiheeseen maanalaisten komponenttien osalta.

(39)

Korjaamisen tai vaihtamisen olisi tapahduttava välittömästi, kun on havaittu vuoto, joka on tässä asetuksessa täsmennetyn kynnysarvon tasolla tai ylittää sen, tai mahdollisimman pian sen jälkeen. Jos korjaaminen tai vaihtaminen viivästyy, viivästymisen perustelemiseksi olisi esitettävä näyttöä. Samassa yhteydessä voi olla tarpeen ottaa huomioon poikkeukselliset turvallisuuteen liittyvät, hallinnolliset ja tekniset näkökohdat. Korjauksissa tai vaihdoissa olisi käytettävä parhaita teknologioita, jotka ovat kaupallisesti saatavilla ja suojaavat pitkäaikaisesti uusilta vuodoilta.

(40)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä (EU) 2019/944 (13) määritellyt pienet liitetyt verkot voivat kohdata ongelmia toimitusvarmuudessa ja verkon vakaudessa, kun järjestelmä pysäytetään. Sen vuoksi korjaamis- tai vaihtamistyöt olisi tehtävä järjestelmän suunnitellun pysäyttämisen aikana, jotta toimitusvarmuudelle aiheutuvat riskit vältettäisiin.

(41)

Koska tuuletuksella on huomattava kasvihuonekaasupäästövaikutus, se olisi kiellettävä muulloin kuin hätätilanteissa tai toimintahäiriötilanteissa tai tietyissä erityistilanteissa, joissa jonkinasteinen tuuletus on väistämätöntä ja ehdottomasti tarpeen. Sen varmistamiseksi, että toiminnanharjoittajat eivät käytä tuuletukseen tarkoitettuja laitteita, olisi hyväksyttävä teknologiastandardeja, jotka antavat mahdollisuuden käyttää vähäpäästöisempiä vaihtoehtoja.

(42)

Soihdutus katsotaan rutiininomaiseksi silloin, kun se tapahtuu öljyn, kaasun ja hiilen tavanomaisen tuotannon aikana eikä olemassa ole riittäviä laitoksia tai soveltuvia geologisia edellytyksiä, jotta tuotettu kaasu voitaisiin uudelleeninjektoida, käyttää paikalla tai toimittaa markkinoille. Rutiininomainen soihdutus olisi kiellettävä. Soihdutus olisi sallittava, jos se on ainoa vaihtoehto tuuletukselle eikä tuuletusta ole kielletty. Rutiininomaisen soihdutuksen poistaminen lisäisi myös maakaasun saatavuutta kaasumarkkinoilla. Tuuletus on ympäristölle haitallisempaa kuin soihdutus, koska siinä vapautuvassa kaasussa on tyypillisesti suuria määriä metaania, kun taas soihdutuksessa metaani hapettuu hiilidioksidiksi, jolla on pienempi ilmakehän lämmitysvaikutuspotentiaali. Sen vuoksi olisi suosittava soihdutusta tuuletuksen sijaan, jos muuta vaihtoehtoa ei ole saatavilla.

(43)

Soihdutuksen käyttäminen tuuletuksen vaihtoehtona edellyttää, että soihdutuslaitteet polttavat tehokkaasti metaania. Tästä syystä olisi asetettava palamistehokkuutta koskeva vaatimus myös silloin, kun soihdutus on sallittua, ja soihdutuslaitteet, joiden sisäänrakennettu poistotehotaso on alle 99 prosenttia, olisi poistettava käytöstä asteittain. Olisi myös vaadittava, että käytetään automaattisytyttimiä tai jatkuvasti palavia apupolttimia, jotka takaavat luotettavamman syttymisen, koska tuuli ei vaikuta niihin.

(44)

Metaanin uudelleeninjektointia, käyttöä paikalla tai markkinoille toimittamista olisi aina suosittava tuuletuksen tai soihdutuksen sijaan. Toiminnanharjoittajien, jotka käyttävät tuuletusta, olisi osoitettava toimivaltaisille viranomaisille, ettei metaanin uudelleeninjektointi, käyttö paikalla, varastointi myöhempää käyttöä varten, toimittaminen markkinoille tai soihdutus ollut mahdollista, ja toiminnanharjoittajien, jotka käyttävät soihdutusta, olisi osoitettava toimivaltaisille viranomaisille, ettei metaanin uudelleeninjektointi, käyttö paikalla, varastointi myöhempää käyttöä varten tai toimittaminen markkinoille ollut mahdollista.

(45)

Toiminnanharjoittajien olisi ilmoitettava merkittävistä tuuletus- ja soihdutustapahtumista viipymättä toimivaltaisille viranomaisille ja toimitettava kyseisille viranomaisille vuosittain kattavammat raportit kaikista tuuletus- ja soihdutustapahtumista. Niiden olisi myös varmistettava, että tuuletus- ja soihdutusvälineet ja -laitteet ovat unionin lainsäädännössä asetettujen vaatimusten mukaisia.

(46)

Metaanipäästöt pois toiminnasta olevista, tilapäisesti suljetuista ja pysyvästi suljetuista ja hylätyistä lähteistä aiheuttavat terveys-, turvallisuus- ja ympäristöriskejä. Siksi tarkkailuvelvoitteita, mukaan lukien määrien määritys ja paineen tarkkailu, jos asianmukaisia paineentarkkailulaitteita on saatavilla, ja raportointivelvoitteita olisi edelleen sovellettava ja kyseiset lähteet ja niiden sijaintipaikat olisi suljettava pysyvästi, ennallistettava ja kunnostettava tarpeen mukaan. Tällaisissa tapauksissa jäsenvaltioiden olisi oltava johtavassa roolissa, erityisesti kun laaditaan inventaarioita ja, jos vastuullista osapuolta ei voida yksilöidä, raportoidaan metaanipäästöistä sekä laaditaan vähentämissuunnitelmia selkeissä määräajoissa.

(47)

Pysyvästi suljettujen ja hylättyjen lähteiden tapauksessa olisi toimitettava riittävä asiakirja-aineisto, joka osoittaa, ettei metaanipäästöjä ole, kaikkien sellaisten lähteiden osalta, jotka pysyvästi suljettiin ja hylättiin tämän asetuksen voimaantulopäivää edeltäneiden 30 vuoden aikana tai kyseisenä voimaantulopäivänä tai sen jälkeen, ja, jos tällainen asiakirja-aineisto on saatavilla, sellaisten lähteiden osalta, jotka pysyvästi suljettiin ja hylättiin aiemmin kuin tämän asetuksen voimaantulopäivää edeltäneiden 30 vuoden aikana. Tällaiseen asiakirja-aineistoon olisi sisällyttävä vähintään päästökertoimeen tai näytteeseen perustuva määrän määritys tai luotettava näyttö pysyvästä pinnanalaisesta eristyksestä standardin ISO 16530-1:2017 mukaisesti. Kyseinen kansainvälinen standardi koskee lähteen eheyttä öljy- ja maakaasuteollisuudessa.

(48)

Jos toimivaltaisille viranomaisille toimitetaan luotettavaa näyttöä metaanipäästöjen olennaisista määristä merellä sijaitsevassa pois toiminnasta olevassa, tilapäisesti suljetussa tai pysyvästi suljetussa ja hylätyssä lähteessä tapauksen mukaan, ja jos riippumaton kolmas osapuoli on vahvistanut asian, toimivaltaisten viranomaisten olisi päätettävä tilapäisesti suljettuja lähteitä koskevien velvoitteiden soveltamisesta kyseisen lähteen osalta.

(49)

Jäsenvaltioiden alueella sijaitsevien pois toiminnasta olevien, tilapäisesti suljettujen ja pysyvästi suljettujen ja hylättyjen lähteiden lukumäärä vaihtelee huomattavasti, ja joidenkin jäsenvaltioiden alueella tällaisia lähteitä on hyvin runsaasti. Tällaisten jäsenvaltioiden olisi sallittava soveltaa asteittaisempaa toimintatapaa niiden velvoitteiden täyttämiseen, jotka koskevat inventaarion laatimista kyseisistä lähteistä, jotta voidaan varmistaa kyseiseen inventaarioon liittyvien kustannusten ja hallinnollisen rasitteen oikeasuhteisuus.

(50)

Koska merellä sijaitsevista lähteistä peräisin olevan metaanivuodon todennäköisyys saavuttaa pinta riippuu useista tekijöistä ja yleensä pienenee vedensyvyyden kasvaessa ja koska resurssit, joita tarvitaan kartoitukseen ja toimien toteuttamiseen merellä sijaitsevissa lähteissä, kasvavat sitä mukaa, mitä syvemmälle ja kauemmas rannikosta mennään, olisi harkittava poikkeuksia tietyistä tämän asetuksen mukaisista velvoitteista sellaisten merellä sijaitsevien lähteiden osalta, jotka sijaitsevat erittäin syvällä, jos voidaan esittää vankkaa näyttöä siitä, että kyseisten lähteiden mahdollisten metaanipäästöjen vaikutus ilmastoon on erittäin todennäköisesti merkityksetön.

(51)

EU:n kasvihuonekaasuinventaariotiedot osoittavat, että hiilikaivosten metaanipäästöt ovat unionin energia-alan suurin yksittäinen metaanipäästöjen lähde. Vuonna 2019 hiilialan suorien päästöjen osuus kaikista metaanipäästöistä oli 31 prosenttia eli lähes yhtä suuri kuin öljyn ja fossiilisen kaasun suorien metaanipäästöjen osuus yhteensä, joka oli 33 prosenttia.

(52)

Tällä hetkellä hiilialan metaanipäästöjä ei rajoiteta millään unionin laajuisella lainsäädännöllä, vaikka käytettävissä olisi laaja valikoima vähennysteknologioita. Erityisesti hiilialaa koskevia unionin tai kansainvälisiä tarkkailu-, raportointi- ja todentamisstandardeja ei ole. Unionissa hiiliteollisuuden metaanipäästöjen raportointi on osa jäsenvaltioiden toteuttamaa kasvihuonekaasupäästöjen raportointia. Maanalaisia hiilikaivoksia koskevat tiedot sisältyvät myös epäpuhtauksien päästöjä ja siirtoja koskevaan eurooppalaiseen rekisteriin, joka perustettiin Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 166/2006 (14).

(53)

Viimeaikaiset selvitykset osoittavat, että metaanipäästöt liittyvät pääasiassa maanalaiseen kaivostoimintaan sekä toiminnassa olevissa että suljetuissa ja hylätyissä hiilikaivoksissa. Toiminnassa olevissa maanalaisissa hiilikaivoksissa ilman metaanipitoisuutta valvotaan jatkuvasti, koska se aiheuttaa terveys- ja turvallisuusvaaran. Maanalaisissa hiilikaivoksissa suurin osa metaanipäästöistä aiheutuu ilmanvaihdosta ja tyhjennys- tai kaasunpoistojärjestelmistä, jotka ovat kaksi pääasiallista tapaa alentaa metaanipitoisuuksia hiilikaivoksen ilmanvaihtokanavissa.

(54)

Kun tuotanto on lopetettu ja hiilikaivos suljetaan tai hylätään, siitä vapautuu edelleen niin sanottua hylättyjen kaivosten metaania. Tällaisia metaanipäästöjä tapahtuu tavallisesti tarkasti määritellyissä lähdepisteissä, kuten ilmanvaihtokuiluissa tai paineenrajoituskanavissa. Ilmastotavoitteiden noustessa ja energiantuotannon siirtyessä vähähiilisempiin energialähteisiin hylättyjen kaivosten metaanipäästöt todennäköisesti lisääntyvät unionissa. On arvioitu, että jopa kymmenen vuotta kaivostoiminnan lopettamisen jälkeen hiilikaivoksista, jotka eivät ole veden valtaamia, vapautuu edelleen metaania noin 40 prosenttia määrästä, joka kirjattiin sulkemisajankohtana. Lisäksi hylättyjen kaivosten metaanin käsittely on edelleen hajanaista, koska omistus- ja hyödyntämisoikeudet ja -velvoitteet ovat eri osissa unionia erilaisia. Jäsenvaltioiden olisi siksi laadittava inventaariot suljetuista maanalaisista hiilikaivoksista ja hylätyistä maanalaisista hiilikaivoksista, joiden toiminta on päättynyt 3 päivän elokuuta 1954 jälkeen, ja yksilöityä vastuullista osapuolta olisi vaadittava asentamaan metaanipäästöjen mittauslaitteet.

(55)

Unionissa toiminnassa olevat avohiilikaivokset tuottavat ruskohiiltä, ja niiden metaanipäästöt ovat pienemmät kuin maanalaisten hiilikaivosten. Unionin ruskohiilikaivokset ovat pääasiassa avohiilikaivoksia, lukuun ottamatta yhdessä jäsenvaltiossa olevaa yhtä maanalaista ruskohiilikaivosta. Unionin kasvihuonekaasuinventaarion mukaan vuonna 2019 metaanipäästöt olivat toiminnassa olevissa avohiilikaivoksissa 166 kilotonnia ja maanalaisissa hiilikaivoksissa 828 kilotonnia. Avohiilikaivosten metaanipäästöjen mittaaminen on haastavaa, koska metaanilla on tapana levittäytyä laajalle alueelle. Tästä syystä ja käytettävissä olevasta riittävästä tekniikasta huolimatta avohiilikaivoksista peräisin olevia metaanipäästöjä mitataan harvoin. Avohiilikaivoksista peräisin olevat metaanipäästöt voidaan johtaa laakiokohtaisilla hiilipäästökertoimilla ja suuremmalla tarkkuudella kaivos- tai kerrostumakohtaisilla päästökertoimilla, koska hiililaakioiden kerrostumien metaaninkantokyky vaihtelee. Päästökertoimet voidaan johtaa mittaamalla etsintäporausrei’istä otettujen näytteiden kaasupitoisuus. Kaivostoiminnan harjoittajien olisi siksi määritettävä avohiilikaivosten metaanipäästömäärät käyttämällä tällaisia päästökertoimia.

(56)

Täysin veden valtaamien maanalaisten hiilikaivosten metaanipäästöt pienenevät yleensä merkittävästi ajan mittaan hydrogeologisten olosuhteiden vakiinnuttua hiilikaivoksen sulkemisen ja tulvitusprosessin päätökseen saattamisen jälkeen. Sen vuoksi tällaiset hiilikaivokset olisi voitava vapauttaa määrän määritystä koskevista velvoitteista, jos se on asianmukaisesti perusteltua.

(57)

Kaivostoiminnan harjoittajien olisi tehtävä jatkuvia mittauksia maanalaisissa hiilikaivoksissa ilmanvaihtokuilujen metaanipäästöistä ja määritettävä kyseisten päästöjen määrät sekä tehtävä jatkuvia mittauksia poistoasemilla tuuletetusta ja soihdutetusta metaanista. Niiden olisi sovellettava avohiilikaivoksiin erityisiä päästökertoimia. Niiden olisi raportoitava nämä tiedot toimivaltaisille viranomaisille.

(58)

Metaanipäästöjä voidaan vähentää parhaiten toiminnassa olevissa, suljetuissa tai hylätyissä maanalaisissa hiilikaivoksissa. Toiminnassa olevien, suljettujen tai hylättyjen avohiilikaivosten metaanipäästöjen tehokasta vähentämistä rajoittaa tällä hetkellä teknologia. Jotta voidaan tukea tällaisten metaanipäästöjen vähentämisteknologioita koskevaa tutkimusta ja kehittämistä tulevaisuudessa, kyseisten metaanipäästöjen laajuus olisi kuitenkin otettava huomioon tehokkaan ja yksityiskohtaisen tarkkailun, raportoinnin ja todentamisen yhteydessä.

(59)

Toiminnassa olevat maanalaiset hiilikaivokset ovat joko lämpö- tai koksihiilikaivoksia. Lämpöhiiltä käytetään pääasiassa energialähteenä, ja koksihiiltä käytetään polttoaineena ja teräksenvalmistusprosessin lähtöaineena. Sekä lämpö- että koksihiilikaivoksiin olisi sovellettava mittaus-, raportointi-, todentamis- ja vähentämistoimenpiteitä metaanipäästöjen osalta. Vähentämistoimenpiteet olisi toteutettava lopettamalla tuuletus ja soihdutus asteittain. Vähentämistoimenpiteet eivät saisi johtaa työntekijöiden turvallisuuden heikkenemiseen.

(60)

Toiminnassa olevien maanalaisten hiilikaivosten osalta olisi toteutettava vähentämistoimenpiteitä luopumalla asteittain soihdutuslaitteista, joiden sisäänrakennettu poistotehotaso on alle 99 prosenttia. Suljettujen tai hylättyjen maanalaisten hiilikaivosten tulvitus voi estää metaanin vapautumista, mutta sitä ei tehdä järjestelmällisesti ja se aiheuttaa ympäristöriskejä. Kyseisten hiilikaivosten osalta olisi myös poistettava asteittain soihdutuslaitteet, joiden sisäänrakennettu poistotehotaso on alle 99 prosenttia. Koska geologiset rajoitukset ja ympäristönäkökohdat estävät yhden, kaikille sopivan lähestymistavan soveltamisen hylättyihin maanalaisiin hiilikaivoksiin, jäsenvaltioiden olisi laadittava omat vähentämissuunnitelmansa ottaen huomioon nämä rajoitukset ja hylättyjen kaivosten metaanin vähentämisen tekninen toteutettavuus.

(61)

Toiminnassa olevista hiilikaivoksista peräisin olevien metaanipäästöjen vähentämiseksi jäsenvaltioiden olisi voitava ottaa käyttöön sellaisia järjestelmiä, joilla kannustetaan metaanipäästöjen vähentämiseen, jollei sovellettavista valtiontukisäännöistä muuta johdu. Nämä järjestelmät voisivat erityisesti kannustaa investoimaan metaanin talteenottoon ja syöttämiseen verkkoon sekä ilmanvaihtokuilujen ja soihdutuksen metaanipäästöjen vähentämiseen. Jäsenvaltioiden olisi voitava ottaa käyttöön erityisiä maksu- ja palkkiojärjestelmiä, joilla helpotetaan investoimista metaanipäästöjen vähentämiseen, muun muassa osana valtiontukiohjelmia, joilla pyritään poistamaan käytöstä hiilentuotantokapasiteetti, jollei sovellettavista valtiontukisäännöistä muuta johdu.

(62)

Nykyiset parhaat käytännöt metaanipäästöjen vähentämiseksi olisi sallittava suljetuissa tai hylätyissä hiilikaivoksissa. Niitä ovat muun muassa hankkeiden kehittäminen geotermisen energian ja lämmön varastoimiseksi veden valtaamissa hiilikaivoksissa, vesivoimasovellusten käyttö hiilikaivoksissa, jotka eivät ole veden valtaamia, metaanipäästöjen talteenotto kaasunpoiston avulla, turvallisuuden kannalta merkityksellisten kaasunpoistolaitteiden käyttö, kaivoskaasun käyttö energiantuotannossa tai kaivosveden patoaminen sekä muut mahdolliset käyttötarkoitukset.

(63)

Unioni on riippuvainen tuonnista, jonka osuus kivihiilen kulutuksesta on 70 prosenttia, öljyn kulutuksesta 97 prosenttia ja fossiilisen kaasun kulutuksesta 90 prosenttia. Vaikka Euroopan päästöjen osuus ihmisen toiminnasta aiheutuvista maailmanlaajuisista metaanipäästöistä on arvioiden mukaan vain noin 6 prosenttia, fossiilisten polttoaineiden kulutus ja riippuvuus niiden tuonnista lisäävät merkittävästi unionin metaanipäästöjä.

(64)

Metaanipäästöjen aiheuttamat ilmaston lämpenemistä edistävät vaikutukset ovat rajatylittäviä. Vaikka jotkin fossiilista energiaa tuottavat kolmannet maat aloittelevat kansallisia toimia energia-alansa metaanipäästöjen vähentämiseksi, moniin kolmansien maiden tuottajiin ja viejiin ei niiden omilla kotimarkkinoilla sovelleta mitään säännöksiä. Ne tarvitsevat selkeitä kannustimia metaanipäästöjensä vähentämiseksi. Sen vuoksi markkinoille ja laajemman yleisön saataville olisi asetettava avoimesti tietoa metaanipäästöistä, jotka liittyvät unionin markkinoille saatetun raakaöljyn, maakaasun ja hiilen tuotantoon.

(65)

Kansainvälisistä metaanipäästöistä on tällä hetkellä saatavilla tarkkoja tietoja vain vähän. Ne on raportoitu UNFCCC:n 3. tasolla tai käyttäen vastaavia menetelmiä. Monet fossiilista energiaa vievät kolmannet maat eivät ole tähän mennessä toimittaneet UNFCCC:n sihteeristöön täydellisiä inventaariotietoja. Lisäksi on näyttöä siitä, että öljyn ja kaasun tuotannon metaanipäästöt ovat 20 viime vuoden aikana lisääntyneet maailmanlaajuisesti huomattavasti eli 65 miljoonasta tonnista 80 miljoonaan tonniin vuodessa.

(66)

Kuten metaanistrategiassa todetaan, unioni on sitoutunut tekemään yhteistyötä energia-alan kumppaneidensa ja muiden keskeisten fossiilista energiaa tuovien ja vievien kolmansien maiden kanssa metaanipäästöjen torjumiseksi maailmanlaajuisesti. Metaanipäästöjä koskeva energiadiplomatia on jo tuottanut merkittäviä tuloksia. Unioni ja Yhdysvallat ilmoittivat maailmanlaajuisesta metaanisitoumuksesta syyskuussa 2021. Kyseinen sitoumus annettiin YK:n ilmastonmuutoskonferenssissa (COP 26) marraskuussa 2021. Maailmanlaajuinen metaanisitoumus tarkoittaa poliittista sitoumusta tehdä yhteistyötä, jotta voidaan kollektiivisesti vähentää maailmanlaajuisia metaanipäästöjä 30 prosenttia vuoden 2020 tasoista vuoteen 2030 mennessä ja toteuttaa kattavia kansallisia toimia kyseisen tavoitteen saavuttamiseksi. Siihen myös sisältyy sitoumus pyrkiä käyttämään parhaita käytettävissä olevia inventaariomenetelmiä metaanipäästömäärien määrittämiseksi. Maailmanlaajuiseen metaanisitoumukseen on jo liittynyt yli sata maata, joiden osuus yhteensä ihmisen toiminnasta aiheutuvista maailmanlaajuisista metaanipäästöistä on lähes puolet.

(67)	IMEOlla on tärkeä rooli avoimuuden lisäämisessä maailmanlaajuisista metaanipäästöistä energia-alalla, ja komission olisi jatkettava yhteistyötä IMEOn kanssa.

(68)

Samalla kun unioni jatkaa diplomaattista työtään, jotta täytetään maailmanlaajuiset sitoumukset metaanipäästöjen vähentämiseksi merkittävästi, se kannustaa edelleen kaikkiin ponnisteluihin, jotka liittyvät kyseisten päästöjen merkittävään vähentämiseen maailmanlaajuisesti, erityisesti kolmansissa maissa, jotka toimittavat fossiilista energiaa unioniin.

(69)

Sen vuoksi tuojia, jotka tuovat raakaöljyä, maakaasua ja hiiltä unioniin, olisi vaadittava toimittamaan asianomaisille toimivaltaisille viranomaisille tiedot toimenpiteistä, jotka koskevat metaanipäästöjen mittaamista, raportointia, todentamista ja vähentämistä ja joita unioniin suuntautuvaa vientiä harjoittavat viejät ja kolmansien maiden toimittajat ovat toteuttaneet, erityisesti raakaöljyä, maakaasua tai hiiltä toimittavien kolmansien maiden tuottajien metaanipäästöjen valvontaa sääntelytoimenpiteistä tai vapaaehtoisista toimenpiteistä, kuten LDAR-kartoitukset tai toimenpiteet tuuletus- ja soihdutustapahtumien valvomiseksi ja rajoittamiseksi. Tuojiin sovellettavissa tietovaatimuksissa vahvistettujen mittaus- ja raportointitasojen olisi vastattava niitä, joita sovelletaan unionin toiminnanharjoittajiin. Lisäksi tuojien velvoite toimittaa tietoja metaanipäästöjen valvomiseksi toteutetuista toimenpiteistä ei saisi olla raskaampi kuin vastaava unionin toiminnanharjoittajille asetettu velvoite. Jäsenvaltioiden olisi annettava tiedot kyseisistä toimenpiteistä komissiolle tiedoksi. Näiden tietojen perusteella unionin olisi perustettava metaanin avoimuustietokanta, joka sisältää muun muassa unionin yritysten ja raakaöljyn, maakaasun ja hiilen tuojien raportoimat tiedot, ja hallinnoitava sitä. Tällainen tietokanta toimisi tietolähteenä raakaöljyn, maakaasun ja hiilen tuojille ostopäätösten yhteydessä sekä muille sidosryhmille ja yleisölle. Metaanin avoimuustietokannan lisäksi komission olisi kehitettävä metaaniprofiileja, jotka sisältävät metaanipäästötiedot unionin markkinoille saatetusta raakaöljystä, maakaasusta ja hiilestä. Kyseisiin profiileihin olisi myös sisällyttävä arvio toimista, joita fossiilisen energian unionin tuottajat ja tuojat ja kolmansien maiden tuottajat ja unioniin viejät ovat toteuttaneet metaanipäästöjensä mittaamiseksi, niistä raportoimiseksi sekä niiden vähentämiseksi. Kyseisiin profiileihin olisi lisäksi sisällyttävä tiedot mittausta, raportointia, todentamista ja vähentämistä koskevista sääntelytoimista, joita raakaöljyä, maakaasua ja hiiltä tuottavat kolmannet maat ovat toteuttaneet.

(70)

Lisäksi komission olisi perustettava maailmanlaajuinen metaanintarkkailuväline, joka tarjoaa tietoa energialähteistä peräisin olevien runsaasti metaanipäästöjä aiheuttavien tapahtumien esiintymisestä, laajuudesta ja sijainnista, sekä nopean toiminnan mekanismi, jolla voidaan puuttua unionissa tai sen ulkopuolella ilmeneviin runsaasti päästöjä aiheuttaviin tapahtumiin. Tältä osin komission olisi otettava huomioon kaikki asianmukaisesti perustellut tiedot, jotka on saatu jäsenvaltioilta tai kolmansilta osapuolilta runsaasti päästöjä aiheuttavista tapahtumista. Jäsenvaltioita olisi kannustettava ilmoittamaan tällaiset tiedot komissiolle. Kyseisillä välineillä olisi edelleen edistettävä todellisia ja todennettavissa olevia tuloksia metaanipäästöjä sääntelevien toimenpiteiden täytäntöönpanosta ja tehokkaista vähentämistoimista, joita unionin yritykset ja fossiilista energiaa unioniin toimittavat tahot ovat toteuttaneet. Kyseisten välineiden olisi voitava perustua olemassa oleviin kansainvälisiin välineisiin tai kehyksiin. Kyseisten välineiden olisi yhdistettävä dataa useilta sertifioiduilta datantarjoajilta ja datapalveluilta, mukaan lukien Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2021/696 (15) perustetun unionin avaruusohjelman Copernicus-komponentti ja IMEO. Niiden olisi myös tarjottava tietoja sellaisia kahdenvälisiä vuoropuheluja varten, joita komissio käy asiaankuuluvien kolmansien maiden kanssa metaanipäästöjä koskevista toimintalinjoista ja toimenpiteistä.

(71)

Metaanin avoimuustietokannan, metaaniprofiilien, maailmanlaajuisen metaanitarkkailuvälineen ja nopean toiminnan mekanismin olisi yhdessä lisättävä avoimuutta ostajien keskuudessa unionissa, jotta ne voivat tehdä tietoon perustuvia toimituspäätöksiä, ja parannettava mahdollisuuksia ottaa metaanipäästöjen vähennysratkaisuja laajemmin käyttöön kaikkialla maailmassa. Lisäksi kyseisillä välineillä olisi kannustettava edelleen kolmansien maiden yrityksiä noudattamaan kansainvälisiä metaanipäästöjen mittaus- ja raportointistandardeja, kuten niitä, jotka on hyväksytty OGMP 2.0 -kehyksen yhteydessä, tai toteuttamaan tehokkaita mittaus-, raportointi- ja vähentämistoimenpiteitä sekä mahdollistamaan todentaminen.

(72)

Uusien sopimusten, joita unionin tuojat tekevät raakaöljyn, maakaasun tai hiilen toimittamisesta, olisi lujitettava sellaisten sääntöjen käyttöönottoa kolmansissa maissa, jotka koskevat metaanipäästöjen tarkkailua, raportointia ja todentamista ja vastaavat tässä asetuksessa vahvistettuja sääntöjä. Olisi otettava käyttöön säännöt, joiden avulla kolmansien maiden toimittajat ja unionin tuojat voivat osoittaa, että tällaiset toimenpiteet vastaavat tämän asetuksen vaatimuksia unioniin tuotavan raakaöljyn, maakaasun tai hiilen osalta. Vaikka tällaisten lausekkeiden sisällyttämiseen ei voida velvoittaa voimassa olevien sopimusten osalta, niitä on mahdollista sisällyttää uusiin sopimuksiin tai sellaisiin voimassa oleviin sopimuksiin, joita ollaan parhaillaan uudistamassa, vaikka hiljaisestikin. Yrityksille olisi tässä yhteydessä hyötyä komission suosittelemista mallilausekkeista.

(73)

Metaanipäästöjen tarkkailun, raportoinnin ja todentamisen vastaavuus olisi oltava mahdollista saavuttaa paitsi yksittäisten yritysten toteuttamilla toimenpiteillä myös kolmansien maiden tasolla sellaisten voimassa olevien oikeudellisten kehysten avulla, joilla säännellään tällaista tarkkailua, raportointia ja todentamista. Komissiolle olisi sen vuoksi siirrettävä valta vahvistaa vaatimukset, jotka koskevat näyttöä, joka kolmansien maiden on määrä esittää tältä osin, olemalla aktiivisesti yhteydessä kaikkiin vientiä harjoittaviin kolmansiin maihin sekä ottaen asianmukaisesti huomioon kyseisissä kolmansissa maissa mahdollisesti vallitsevat erilaiset olosuhteet ja kansainväliseen oikeuteen perustuvat unionin velvoitteet. Komissiolle olisi myös siirrettävä valta vahvistaa ja kumota vastaavuus yksittäisten kolmansien maiden osalta tarvittaessa.

(74)

Olisi harkittava välineitä, mukaan lukien vuoropuhelu runsaasti päästöjä aiheuttavista tapahtumista, päätökset tarkkailua, raportointia ja todentamista koskevasta vastaavuudesta sekä yhteistyöpuitteiden hyväksyminen, sen varmistamiseksi, että velvoitteet, jotka on asetettu tuojille sekä kolmansiin maihin sijoittautuneille tuottajille tai viejille, jotka toimittavat raakaöljyä, maakaasua tai hiiltä unioniin, pannaan asianmukaisesti täytäntöön. Komission olisi voitava ehdottaa välineitä kolmansien maiden kanssa tehtävää yhteistyötä varten. Näiden välineiden hyväksymiseen olisi soveltuvin osin sovellettava perussopimusten asiaankuuluvia määräyksiä.

(75)

Komission ei pitäisi itse ryhtyä vuoropuheluun kolmansien maiden kanssa runsaasti päästöjä aiheuttavista tapahtumista, ja sen olisi pidättäydyttävä antamasta vastaavuuspäätöksiä eikä sen pitäisi suosittaa neuvottelujen aloittamista yhteistyötä koskevista puitteista, jos tästä aiheutuisi sellaisten rajoittavien toimenpiteiden kiertämisen riski, jotka on hyväksytty Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 29 artiklan tai Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 215 artiklan nojalla ja jotka koskevat raakaöljyn, maakaasun ja hiilen tuontia.

(76)

Heti kun metaanin avoimuustietokanta, metaaniprofiilit, maailmanlaajuinen metaanintarkkailuväline ja nopean toiminnan mekanismi ovat käytössä, komission olisi vahvistettava laskentamenetelmä raakaöljyn, maakaasun ja hiilen tuotannon metaani-intensiteettiä varten. Kyseinen menetelmä olisi asetettava julkisesti saataville. Komission olisi tältä pohjalta arvioitava vaikutuksia, joita metaani-intensiteetin enimmäisarvojen eri tasoilla voi olla energian toimitusvarmuuteen ja unionin talouden kilpailukykyyn.

(77)

Komissiolle olisi siirrettävä valta vahvistaa pakolliset metaani-intensiteetin enimmäisarvot ja -luokat, jotka liittyvät unionin markkinoille saatetun raakaöljyn, maakaasun ja hiilen tuotantoon. Niiden olisi perustuttava raakaöljyn, maakaasun ja hiilen tuotannon metaani-intensiteetin laskentamenetelmään ja arvioon metaani-intensiteetin enimmäisarvojen vahvistamisen mahdollisista vaikutuksista. Kyseiset arvot olisi asetettava tasoille, joilla edistetään maailmanlaajuisten metaanipäästöjen vähentämistä samalla kun säilytetään energian toimitusvarmuus unionin ja kansallisella tasolla, varmistetaan syrjimätön kohtelu ja suojellaan unionin talouden kilpailukykyä.

(78)

Jotta voidaan varmistaa tämän asetuksen yhdenmukainen täytäntöönpano ja luoda yhteinen tekninen kehys kaikille öljy-, kaasu- ja hiilialan toimijoille, komission olisi harkittava, että se pyytäisi Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1025/2012 (16) mukaisesti asianomaisia eurooppalaisia standardointiorganisaatioita laatimaan yhdenmukaistetut standardit öljy-, kaasu- ja hiilialan metaanipäästöjen mittaamista ja määrän määritystä, LDAR-kartoituksia sekä tuuletus- ja soihdutuslaitteita varten. Kyseisistä standardeista olisi tultava pakollisia tämän asetuksen soveltamiseksi, jotta voidaan varmistaa yhdenmukainen lähestymistapa toiminnanharjoittajien, yritysten ja kaivostoiminnan harjoittajien sekä tämän asetuksen noudattamisen varmistamiseen osallistuvien tahojen, erityisesti komission, toimivaltaisten viranomaisten ja todentajien, keskuudessa. Jos yhdenmukaistettuja standardeja ei toimiteta tai niillä ei varmisteta tämän asetuksen vaatimusten noudattamista, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä teknisiä määräyksiä, jotka kattavat tarvittavat vaatimukset. Toiminnanharjoittajien, yritysten ja kaivostoiminnan harjoittajien olisi tällaisten standardien tai teknisten määräysten soveltamispäivään asti noudatettava alan uusimpia käytäntöjä ja hyödynnettävä parhaita käytettävissä olevia teknologioita.

(79)

Jäsenvaltioiden olisi säädettävä tämän asetuksen säännösten rikkomiseen sovellettavista seuraamuksista ja toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet niiden täytäntöönpanon varmistamiseksi. Seuraamusten olisi oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia. Kyseisiin seuraamuksiin olisi voitava sisällyttää sakkoja ja uhkasakkoja. Jotta kyseisillä seuraamuksilla olisi merkittävä varoittava vaikutus, niiden olisi oltava riittäviä rikkomisen tyypin, rikkomisesta saadun taloudellisen hyödyn sekä ympäristövahingon ja ihmisten terveydelle ja turvallisuudelle aiheutuvien vaikutusten tyypin ja vakavuuden suhteen. Seuraamuksia määrättäessä asiaankuuluvien viranomaisten olisi otettava asianmukaisesti huomioon kyseessä olevan rikkomisen luonne, vakavuus ja kesto. Seuraamukset olisi määrättävä syrjimättömällä tavalla ja unionin, kansainvälisen ja kansallisen lainsäädännön mukaisesti. Sovellettavia menettelyllisiä takeita ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan periaatteita olisi noudatettava.

(80)

Johdonmukaisuussyistä asetukseen olisi sisällytettävä luettelo rikkomustyypeistä, joista olisi määrättävä seuraamuksia. Lisäksi olisi vahvistettava yhteiset, ei-tyhjentävät ja ohjeelliset perusteet seuraamusten soveltamiselle, jotta voidaan helpottaa seuraamusten johdonmukaista soveltamista jäsenvaltioissa. Seuraamusten varoittavaa vaikutusta olisi vahvistettava tarjoamalla mahdollisuus julkaista tiedot jäsenvaltioiden määräämistä seuraamuksista, jollei Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksista (EU) 2016/679 (17) ja (EU) 2018/1725 (18) muuta johdu, kun on kyse seuraamusten määräämisestä luonnollisille henkilöille.

(81)

Koska säännöksissä edellytetään säänneltyjen yhteisöjen investointien ottamista huomioon tariffien vahvistamisessa, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) 2019/942 (19) olisi muutettava niin, että siinä annetaan Euroopan unionin energia-alan sääntelyviranomaisten yhteistyövirastolle (ACER) tehtäväksi indikaattorien ja viitearvojen asettaminen saataville, jotta voidaan vertailla vertailukelpoisten hankkeiden metaanipäästöjen mittaamiseen, määrän määrittämiseen, tarkkailuun, raportoimiseen, todentamiseen ja vähentämiseen liittyviä yksikköinvestointikustannuksia.

(82)

Koksihiilikaivosten tuuletuksen ja soihdutuksen asteittaisen lopettamisen osatekijöiden määrittelemiseksi komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä SEUT 290 artiklan mukaisesti, jotta tätä asetusta voidaan täydentää vahvistamalla metaanin tuuletusta koksihiilikaivosten ilmanvaihtokuiluista koskevat rajoitukset. Lisätietojen vaatimiseksi tuojilta tarvittaessa komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä SEUT 290 artiklan mukaisesti, jotta tätä asetusta voidaan täydentää muuttamalla tai lisäämällä tietoja, jotka tuojien on toimitettava. Jotta voidaan vahvistaa laskentamenetelmä unionin markkinoille saatetun raakaöljyn, maakaasun ja hiilen tuotantoon liittyvän metaani-intensiteetin laskemiseksi tuottajan tasolla sekä vahvistaa asiaankuuluvat metaani-intensiteetin enimmäisarvot ja -luokat, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä SEUT 290 artiklan mukaisesti, jotta tätä asetusta voidaan täydentää. Lisäksi tämän asetuksen yhdenmukaisen täytäntöönpanon varmistamiseksi komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä SEUT 290 artiklan mukaisesti, jotta tätä asetusta voidaan täydentää hyväksymällä yhdenmukaistettuja standardeja ja teknisiä määräyksiä. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla, ja että nämä kuulemiset toteutetaan paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa (20) vahvistettujen periaatteiden mukaisesti. Jotta voitaisiin erityisesti varmistaa tasavertainen osallistuminen delegoitujen säädösten valmisteluun, Euroopan parlamentille ja neuvostolle toimitetaan kaikki asiakirjat samaan aikaan kuin jäsenvaltioiden asiantuntijoille, ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asiantuntijoilla on järjestelmällisesti oikeus osallistua komission asiantuntijaryhmien kokouksiin, joissa valmistellaan delegoituja säädöksiä.

(83)

Tämän asetuksen yhdenmukaisten täytäntöönpanoedellytysten varmistamiseksi komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovalta hyväksyä yksityiskohtaiset säännöt, jotka koskevat metaanipäästöjen raportoinnin malleja, vähimmäistunnistusrajoja ja tunnistustekniikoita tunnistuslaitteiden osalta, LDAR-kartoitusten ensimmäiseen vaiheeseen sovellettavia kynnysarvoja sekä menettelyä ja vaatimuksia ja yksittäisiä päätöksiä, jotka koskevat kolmansien maiden tarkkailu-, raportointi- ja todentamistoimenpiteiden vastaavuutta, SEUT 291 artiklan mukaisesti. Tätä valtaa olisi käytettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 (21) mukaisesti.

(84)

Komission olisi seurattava ja tarkasteltava uudelleen tämän asetuksen soveltamista sekä toimitettava kertomus Euroopan parlamentille ja neuvostolle. Kyseisessä kertomuksessa olisi arvioitava erityisesti tämän asetuksen vaikuttavuutta ja tehokkuutta, saavutettua metaanipäästöjen vähentämisen tasoa ja sitä, tarvitaanko lisätoimenpiteitä tai vaihtoehtoisia toimenpiteitä. Uudelleentarkastelussa olisi otettava huomioon asiaan liittyviä aloja koskeva olennainen unionin lainsäädäntö. Kertomuksen päätelmistä riippuen ja osana tämän asetuksen uudelleentarkastelua komissio voi tarvittaessa harkita lainsäädäntöehdotusten esittämistä.

(85)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän asetuksen tavoitetta, joka on sääntöjen vahvistaminen energia-alan metaanipäästöjen tarkalle mittaamiselle, määrän määritykselle, tarkkailulle, raportoinnille, todentamiselle ja vähentämiselle unionissa, vaan se voidaan toiminnan laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä SEU 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen kyseisten tavoitteiden saavuttamiseksi,

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN ASETUKSEN:

1 LUKU

YLEISET SÄÄNNÖKSET

1 artikla

Kohde ja soveltamisala

1. Tässä asetuksessa vahvistetaan säännöt, jotka koskevat unionin energia-alan metaanipäästöjen tarkkaa mittausta, määrien määritystä, tarkkailua, raportointia ja todentamista sekä kyseisten päästöjen vähentämistä, muun muassa vuotojen tunnistus- ja korjauskartoitusten, korjausvelvoitteiden sekä tuuletusta ja soihdutusta koskevien rajoitusten avulla. Tässä asetuksessa vahvistetaan myös säännöt, jotka koskevat välineitä, joilla varmistetaan avoimuus metaanipäästöjen osalta.

2. Tätä asetusta sovelletaan seuraaviin:

a)	öljyn ja fossiilisen kaasun etsintä ja tuotanto sekä fossiilisen kaasun keräys ja jalostus;

b)	pois toiminnasta olevat, tilapäisesti suljetut ja pysyvästi suljetut ja hylätyt lähteet;

maakaasun siirto ja jakelu, lukuun ottamatta mittausjärjestelmiä lopullisissa kulutuspisteissä ja loppuasiakkaiden kiinteistöllä sijaitsevia palvelulinjojen osia jakeluverkon ja mittausjärjestelmän välillä, sekä maanalaiset varastot ja toiminnot nesteytetyn maakaasun (LNG) käsittelylaitoksissa; sekä

d)	toiminnassa olevat maanalaiset hiilikaivokset ja avohiilikaivokset, suljetut maanalaiset hiilikaivokset ja hylätyt maanalaiset hiilikaivokset.

3. Tätä asetusta sovelletaan myös metaanipäästöihin, jotka tapahtuvat unionin ulkopuolella, unionin markkinoille saatettuun raakaöljyn, maakaasun ja hiilen osalta 5 luvussa tarkoitetulla tavalla.

2 artikla

Määritelmät

Tässä asetuksessa tarkoitetaan:

1)	”metaanipäästöillä” kaikkia suoria päästöjä mistä tahansa komponentista, olivatpa ne seurausta tuuletuksesta, epätäydellisestä palamisesta soihdutuksessa tai vuodoista;

2)	”komponentilla” mitä tahansa öljy-, maakaasu- tai hiililaitoksissa tai -infrastruktuurissa käytettävän laitteen osaa tai elementtiä, josta voi vapautua metaania;

3)	”toiminnanharjoittajalla” jokaista luonnollista tai oikeushenkilöä, joka käyttää tai ohjaa omaisuuserää tai, jos asiasta on säädetty kansallisessa lainsäädännössä, jolle on annettu omaisuuserän teknistä toimintaa koskeva taloudellinen päätösvalta;

4)	”omaisuuserällä” liiketoiminta- tai toimintayksikköä, joka voi koostua useista laitoksista tai toimipaikoista, mukaan lukien käytössä olevat omaisuuserät ja käytöstä poistetut omaisuuserät;

5)	”käytössä olevalla omaisuuserällä” omaisuuserää, joka on toiminnanharjoittajan ohjauksessa käytännössä;

6)	”käytöstä poistetulla omaisuuserällä” omaisuuserää, joka ei ole toiminnanharjoittajan ohjauksessa käytännössä;

7)	”toimipaikalla” sellaisten komponenttien kokoelmaa, jotka liittyvät jotenkin toisiinsa omaisuuserän osina;

8)	”siirrolla” siirtoa, sellaisena kuin se on määriteltynä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2024/1788 (22) 2 artiklan 17 alakohdassa;

9)	”siirtoverkonhaltijalla” siirtoverkonhaltijaa, sellaisena kuin se on määriteltynä direktiivin (EU) 2024/1788 2 artiklan 18 alakohdassa;

10)	”jakelulla” jakelua, sellaisena kuin se on määriteltynä direktiivin (EU) 2024/1788 2 artiklan 19 alakohdassa;

11)	”jakeluverkonhaltijalla” jakeluverkonhaltijaa, sellaisena kuin se on määriteltynä direktiivin (EU) 2024/1788 2 artiklan 20 alakohdassa;

12)	”kaivostoiminnan harjoittajalla” jokaista luonnollista tai oikeushenkilöä, joka käyttää tai ohjaa hiilikaivosta tai, jos asiasta on säädetty kansallisessa lainsäädännössä, jolle on annettu hiilikaivoksen teknistä toimintaa koskeva taloudellinen päätösvalta;

13)	”todentamisella” todentajan suorittamia toimia sen arvioimiseksi, ovatko toiminnanharjoittajien, yritysten ja kaivostoiminnan harjoittajien tämän asetuksen nojalla toimittamat raportit tämän asetuksen mukaisia;

14)

”todentajalla” oikeushenkilöä, joka suorittaa todentamistoimia ja on todentamislausunnon antamisen ajankohtana kansallisen akkreditointielimen asetuksen (EY) N:o 765/2008 nojalla akkreditoima, tai luonnollista henkilöä, joka on muutoin hyväksytty suorittamaan todentamistoimia, sanotun kuitenkaan rajoittamatta mainitun asetuksen 5 artiklan 2 kohdan soveltamista;

15)	”lähteellä” komponenttia tai geologista rakennetta, josta vapautuu metaania ilmakehään joko tahallisesti tai tahattomasti ajoittain tai jatkuvasti;

16)	”päästökertoimella” kerrointa, jolla määritetään kaasun päästöjen määrät toimintayksikköä kohti, joka perustuu joko mittausdatan otokseen tai muihin määritysmenetelmiin, laskettuna keskiarvona, jotta saadaan edustava päästömäärä tietylle toimintatasolle tietyissä toimintaolosuhteissa;

17)	”yleisellä päästökertoimella” kunkin päästölähdetyypin standardoitua päästökerrointa, joka on johdettu inventaarioista tai tietokannoista mutta jota ei kuitenkaan ole todennettu suorilla mittauksilla;

18)	”erityisellä päästökertoimella” tietyn päästölähdetyypin päästökerrointa, joka on johdettu suorista mittauksista;

19)	”suoralla mittauksella” metaanipäästöjen mittaamista lähdetasolla mittauslaitteella, joka mahdollistaa tällaisen mittauksen;

20)	”määrien määrityksellä” toimia metaanipäästömäärien määrittämiseksi käyttäen suoria mittauksia tai, jos suorat mittaukset eivät ole toteutettavissa, muita menetelmiä, kuten simulointivälineitä, ja muita yksityiskohtaisia teknisiä laskelmia taikka tällaisten menetelmien yhdistelmää;

21)	”toimipaikkatason metaanipäästöillä” kaikkia metaanipäästöjen lähteitä toimipaikassa;

22)

”toimipaikkatason mittauksella” mittausta, jolla saadaan kattava yleiskuva kaikista toimipaikkatason metaanipäästöistä, mukaan lukien putkijohtoverkoston segmenttien päästöt, ja jossa tavanomaisesti käytetään antureita, jotka on asennettu liikkuvalle alustalle, kuten ajoneuvoon, miehittämättömään ilma-alukseen, ilma-alukseen, veneeseen tai satelliittiin, tai muita välineitä, kuten kiinteitä antureita tai yhtäjaksoisia pisteantureista koostuvia verkostoja;

23)	”yrityksellä” luonnollista tai oikeushenkilöä, joka harjoittaa ainakin yhtä seuraavista toiminnoista: öljyn tai fossiilisen kaasun etsintä ja tuotanto, fossiilisen kaasun keräys ja jalostus tai kaasun siirto, jakelu ja maanalainen varastointi, myös nesteytetyn maakaasun (LNG) osalta;

24)	”nesteytetyn maakaasun (LNG) käsittelylaitoksella” nesteytetyn maakaasun käsittelylaitosta sellaisena kuin se on määriteltynä direktiivin (EU) 2024/1788 2 artiklan 33 kohdassa;

25)	”vuotojen tunnistus- ja korjauskartoituksella” tai ”LDAR-kartoituksella” kartoitusta, jonka avulla yksilöidään ja tunnistetaan metaanivuotojen lähteet ja muut tahattomat metaanipäästöt sekä korjataan tai vaihdetaan asiaankuuluvat komponentit;

26)

”tyypin 1 vuotojen tunnistus- ja korjauskartoituksella” tai ”tyypin 1 LDAR-kartoituksella” vuotojen tunnistus- ja korjauskartoitusta, joka suoritetaan niiden vaatimusten mukaisesti, jotka vahvistetaan 14 artiklan 2, 7 ja 8 kohdan ja liitteessä I olevan 1 osan mukaisesti tyypin 1 LDAR-kartoitusten osalta;

27)

”tyypin 2 vuotojen tunnistus- ja korjauskartoituksella” tai ”tyypin 2 LDAR-kartoituksella” vuotojen tunnistus- ja korjauskartoitusta, joka suoritetaan niiden vaatimusten mukaisesti, jotka vahvistetaan 14 artiklan 2, 7 ja 8 kohdan ja liitteessä I olevan 1 osan mukaisesti tyypin 2 LDAR-kartoitusten osalta;

28)	”tuotantopaikalla” paikkaa, jossa öljyä tai maakaasua porataan maan alta ja jossa ei tapahdu jalostusta;

29)	”jalostuspaikalla” paikkaa, jossa käytetään prosesseja, kuten öljyn ja maakaasun erottamista vedestä, öljyn ja maakaasun käsittelemiseksi;

30)	”pysäyttämisellä” tilannetta, jossa toimipaikka tai osa sen komponenteista ei enää toimi normaaleissa toimintaolosuhteissa ja pysäytetään ja jossa edellytetään täydellistä tai osittaista paineen alentamista ennen korjaus- tai huoltotöiden aloittamista;

31)	”tuuletuksella” palamattoman metaanin suoraa vapautumista ilmakehään;

32)	”soihdutuksella” metaanin hävittämistä hallitun polton avulla kyseiseen tarkoitukseen suunnitellussa laitteessa;

33)

”rutiininomaisella soihdutuksella” soihdutusta öljyn tai fossiilisen kaasun tavanomaisen tuotannon aikana, kun ei ole käytettävissä riittäviä laitoksia tai soveltuvia geologia edellytyksiä, jotta metaani voitaisiin injektoida uudelleen, käyttää paikalla tai toimittaa markkinoille, lukuun ottamatta soihdutusta, jonka syynä on hätätilanne tai toimintahäiriö;

34)	”soihtutornilla” laitetta, joka on varustettu apupolttimella ja jota käytetään soihdutukseen;

35)

”hätätilanteella” tilapäistä, odottamatonta ja harvinaista tilannetta, jossa metaanipäästöt ovat väistämättömiä ja välttämättömiä, jotta voidaan estää ihmisten turvallisuuteen, terveyteen tai ympäristöön kohdistuva välitön ja merkittävä haittavaikutus, lukuun ottamatta tilanteita, jotka johtuvat seuraavista tapahtumista tai liittyvät niihin:

a)	toiminnanharjoittaja ei ole asentanut asianmukaista laitteistoa, jonka kapasiteetti on odotettavissa olevan tai tosiasiallisen tuotantoasteen ja -paineen suhteen riittävä;

toiminnanharjoittaja ei ole rajoittanut tuotantoa silloin, kun tuotantoaste ylittää siihen liittyvän laitteiston tai keräysjärjestelmän kapasiteetin, paitsi jos ylituotanto johtuu tuotantoketjun loppupään hätätilanteesta, toimintahäiriöstä tai suunnittelemattomasta korjauksesta ja kestää enintään kahdeksan tunnin ajan tuotantoketjun loppupään kapasiteettiongelmasta ilmoittamisesta;

c)	määräaikaishuolto;

d)	toiminnanharjoittajan laiminlyönti;

e)	toistuvat viat eli vähintään neljä vikaa 30 edellisen päivän aikana samassa laitteessa;

36)

”toimintahäiriöllä” laitteiston äkillistä, väistämätöntä vikaantumista tai rikkoutumista, johon toiminnanharjoittaja ei kohtuudella ole voinut vaikuttaa ja joka häiritsee merkittävästi toimintaa mutta jossa ei ole kyse sellaisesta laitteiston vikaantumisesta tai rikkoutumisesta, joka kokonaan tai osittain johtuu puutteellisesta huollosta, huolimattomasta käytöstä tai muusta vältettävissä olevasta syystä;

37)	”poistoteholla” metaanin massaprosenttia, joka palamisen loputtua on hävinnyt tai poistunut, suhteessa soihtutorniin syötetyn metaanin määrään;

38)

”pois toiminnasta olevalla lähteellä” maalla tai merellä sijaitsevaa öljyn tai kaasun etsintään tai tuotantoon käytettyä lähdettä tai lähteen sijaintipaikkaa, jossa vähintään vuoden ajan ei ole tapahtunut etsintä- tai tuotantotoimintaa, lukuun ottamatta tilapäisesti suljettuja sekä pysyvästi suljettuja ja hylättyjä lähteitä;

39)	”tilapäisesti suljetulla lähteellä” maalla tai merellä sijaitsevaa öljyn tai kaasun etsintään tai tuotantoon käytettyä lähdettä tai lähteen sijaintipaikkaa, jossa on asennettuina esteitä tuotannossa olevan esiintymän eristämiseksi tilapäisesti ja jossa lähteeseen on edelleen pääsy;

40)

”pysyvästi suljetulla ja hylätyllä lähteellä” maalla tai merellä sijaitsevaa öljyn tai kaasun etsintään tai tuotantoon käytettyä lähdettä tai lähteen sijaintipaikkaa, joka on suljettu, johon ei enää mennä, jossa kaikki toiminta on lopetettu, josta kaikki lähteeseen liittyvät laitteet on poistettu sovellettavien sääntelyvaatimusten mukaisesti ja josta voidaan toimittaa liitteessä V olevan 1 osan 3 kohdan mukaiset asiakirjat;

41)	”kunnostamisella” saastuneen veden ja maaperän puhdistusta;

42)	”ennallistamisella” maaperä- ja kasvillisuusolosuhteiden palauttamista öljyn tai kaasun lähteessä tai lähteen sijaintipaikassa samankaltaisiksi kuin silloin kun ne olivat koskemattomat;

43)

”hiilikaivoksella” paikkaa, jossa hiilen louhinta tapahtuu tai on tapahtunut, mukaan lukien maa-alueet, kaivannot, maanalaiset käytävät, kuilut, rinteet, tunnelit ja louhokset, maanpäälliset tai maanalaiset rakenteet, laitokset, laitteet, koneet ja työkalut, joita käytetään ruskohiilen, puolibitumisen hiilen, bitumisen hiilen tai antrasiitin louhintaan sen luonnollisista maanalaisista esiintymistä millä tahansa välineellä ja menetelmällä sekä hiilen valmisteluun louhittavaksi;

44)

”toiminnassa olevalla hiilikaivoksella” hiilikaivosta, jonka tuotoista suurin osa on peräisin ruskohiilen, puolibitumisen hiilen, bitumisen hiilen tai antrasiitin louhinnasta ja jota koskee vähintään yksi seuraavista edellytyksistä:

a)	kaivostoimintaa kehitetään parhaillaan;

b)	hiiltä on tuotettu 90 edellisen päivän aikana;

c)	kaivoksen ilmanvaihtopuhaltimet ovat toiminnassa;

45)

”maanalaisella hiilikaivoksella” hiilikaivosta, jossa hiiltä tuotetaan kaivamalla maahan tunneli hiilikerrostumaan, jossa sitä louhitaan maanalaiseen hiilen louhintaan tarkoitetuilla laitteilla, kuten leikkauskoneilla ja jatkuvaan louhintaan, linjalouhintaan (”longwall mining”) ja lyhyiden seinien louhintaan (”shortwall mining”) tarkoitetuilla louhintalaitteilla, ja lopuksi kuljetetaan maanpinnalle;

46)	”avokaivoksella” hiilikaivosta, jossa hiili sijaitsee lähellä pintaa ja voidaan ottaa talteen poistamalla päällimmäiset kivi- ja maakerrokset;

47)	”ilmanvaihtokuilulla” pystysuuntaista kanavaa, jota käytetään raittiin ilman siirtämiseen maan alle tai metaanin ja muiden kaasujen poistamiseen maanalaisesta hiilikaivoksesta;

48)	”poistoasemalla” asemaa, jossa kerätään metaania hiilikaivoksen kaasunpoistojärjestelmästä;

49)	”poistojärjestelmällä” järjestelmää, joka voi kattaa useita metaanilähteitä ja joka poistaa runsaasti metaania sisältävää kaasua hiilikerrostumista tai ympäröivistä kivikerrostumista ja kuljettaa sen poistoasemalle;

50)	”louhinnan jälkeisellä toiminnalla” toimintaa, joka suoritetaan sen jälkeen, kun hiili on louhittu ja kuljetettu pinnalle, mukaan lukien hiilen käsittely, jalostus, varastointi ja kuljetus;

51)	”jatkuvalla mittauksella” mittausta, jossa lukema otetaan vähintään joka minuutti;

52)	”hiiliesiintymällä” aluetta, jolla on merkittäviä keskittymiä ja louhittavissa olevia määriä hiiltä ja joka on määritelty jäsenvaltion geologisten mineraaliesiintymien dokumentointimenetelmän mukaisesti;

53)

”suljetulla hiilikaivoksella” hiilikaivosta, jossa hiilen tuotanto on loppunut, joka on suljettu sovellettavien lupavaatimusten tai muiden järjestelyjen mukaisesti ja jonka osalta toiminnanharjoittajalla, omistajalla tai luvanhaltijalla on edelleen voimassa oleva hiilikaivoksesta vastuun antava lupa, toimilupa tai muu oikeudellinen asiakirja;

54)

”hylätyllä hiilikaivoksella” hiilikaivosta, jossa hiilen tuotanto on lopetettu mutta jonka osalta ei voida yksilöidä yhtäkään toiminnanharjoittajaa, omistajaa tai luvanhaltijaa, jolla olisi velvoitteita sellaisen voimassa olevan luvan, toimiluvan tai muun oikeudellisen asiakirjan nojalla, joka antaa vastuun hiilikaivoksesta, tai jota ei ole suljettu säännellyllä tavalla;

55)	”hylätyn maanalaisen hiilikaivoksen vaihtoehtoisella käytöllä” pinnanalaisen kaivosinfrastruktuurin ja hiilen louhintalaitteiden käyttöä muihin tarkoituksiin kuin hiilen tuotantoon;

56)	”hiilen louhintalaitteilla” kaikkia laitteita, jotka ovat edelleen kytköksissä metaania sisältäviin kerrostumiin, kuten kaivoksen tuuletusaukkoja ja tyhjennysputkia;

57)

”koksihiilikaivoksella” hiilikaivosta, jonka tuotoksesta vähintään 50 prosenttia laskettuna keskiarvona kolmelta äskeisimmältä vuodelta, joita koskevat tiedot ovat käytettävissä, on Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1099/2008 (23) liitteessä B määriteltyä koksihiiltä (koksikivihiiltä);

58)	”tuottajalla” yritystä, joka tuottaa liiketoiminnan yhteydessä raakaöljyä, maakaasua tai hiiltä louhimalla sitä maaperästä toimilupa-alueella, jalostamalla sitä tai kuljettamalla sitä liitetyn infrastruktuurin kautta kyseisellä toimilupa-alueella;

59)

”tuojalla” luonnollista tai oikeushenkilöä, joka saattaa kolmannesta maasta peräisin olevaa raakaöljyä, maakaasua tai hiiltä unionin markkinoille liiketoiminnan yhteydessä, mukaan lukien kaikki unioniin sijoittautuneet luonnolliset tai oikeushenkilöt, jotka on nimetty suorittamaan 5 luvussa vaaditut toimet ja muodollisuudet;

60)	”viejällä” tuojan sopimuspuolta kussakin raakaöljyn, maakaasun tai hiilen toimittamisesta unioniin tehdyssä sopimuksessa;

61)

”metaaniprofiililla” metaanin avoimuustietokannassa julkaistavia yksittäisiä tietoja ja tiedotteita, jotka on tarkoitettu jäsenvaltioille, kolmansille maille ja tapauksen mukaan unionin tuottajille tai tuojille sekä sellaisille kolmansien maiden tuottajille tai viejille, jotka tapauksen mukaan toimittavat raakaöljyä, maakaasua tai hiiltä unioniin tai saattavat niitä unionin markkinoille;

62)	”runsaita päästöjä aiheuttavalla tapahtumalla” unionissa tai sen ulkopuolella tapahtuvaa tapahtumaa, jossa lähteestä tai joukosta toisiinsa läheisesti liittyviä lähteitä vapautuu metaania yli 100 kg tunnissa;

63)	”täsmäytyksellä” sellaisten syiden tutkimista ja selittämistä, joiden vuoksi metaanipäästöjen lähdetason määrien määrityksen ja toimipaikkatason mittausten välillä on tilastollisesti merkittäviä eroja.

3 artikla

Toiminnanharjoittajille aiheutuvat kustannukset

1. Vahvistaessaan tai hyväksyessään tariffeja tai menetelmiä, joita siirtoverkonhaltijoiden, jakeluverkonhaltijoiden, LNG-käsittelylaitoksen haltijoiden tai muiden säänneltyjen yhteisöjen, myös soveltuvin osin maanalaisten kaasuvarastojen haltijoiden, on määrä käyttää, direktiivin (EU) 2019/944 57 artiklan ja direktiivin (EU) 2024/1788 X luvun mukaisten sääntelyviranomaisten on otettava huomioon tämän asetuksen mukaisten velvoitteiden noudattamisesta aiheutuvat kustannukset ja tehdyt investoinnit siltä osin kuin ne vastaavat tehokkaan ja rakenteellisesti vertailukelpoisen säännellyn yhteisön kustannuksia ja ovat läpinäkyviä.

Sääntelyviranomaiset voivat vertailla toiminnanharjoittajille aiheutuvia kustannuksia 2 kohdassa tarkoitettujen yksikköinvestointikustannusten avulla.

2. Euroopan unionin energia-alan sääntelyviranomaisten yhteistyöviraston (ACER) on joka kolmas vuosi laadittava ja asetettava julkisesti saataville indikaattorit ja vastaavat viitearvot, jotta voidaan verrata metaanipäästöjen – myös sellaisten, jotka ovat peräisin vuodoista, tuuletuksesta tai soihdutuksesta – mittaamiseen, määrien määritykseen, tarkkailuun, raportointiin, todentamiseen ja vähentämiseen liittyviä yksikköinvestointikustannuksia vertailukelpoisten hankkeiden osalta.

Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen asianomaisten sääntelyviranomaisten ja asianomaisten säänneltyjen yhteisöjen on toimitettava ACERille kaikki tarvittavat tiedot tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettua vertailua varten.

2 LUKU

TOIMIVALTAISET VIRANOMAISET JA RIIPPUMATON TODENTAMINEN

4 artikla

Toimivaltaiset viranomaiset

1. Kunkin jäsenvaltion on nimettävä yksi tai useampi toimivaltainen viranomainen, joka on vastuussa tämän asetuksen soveltamisen seurannasta ja valvonnasta.

Jäsenvaltioiden on ilmoitettava toimivaltaisten viranomaistensa nimet ja yhteystiedot komissiolle viimeistään 5 päivänä helmikuuta 2025. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle viipymättä kaikista niiden toimivaltaisten viranomaisten nimien tai yhteystietojen muutoksista.

2. Komissio julkaisee toimivaltaisten viranomaisten luettelon ja päivittää sitä säännöllisesti saatuaan jäsenvaltiolta ilmoituksen mahdollisista muutoksista.

3. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimivaltaiset viranomaiset perustavat yhteyspisteen ja että niillä on riittävät valtuudet ja resurssit tässä asetuksessa säädettyjen tehtävien täyttämiseksi.

5 artikla

Toimivaltaisen viranomaisen tehtävät

1. Toimivaltaisten viranomaisten on tehtäviään suorittaessaan toteutettava tarvittavat toimenpiteet tämän asetuksen noudattamisen varmistamiseksi.

2. Toiminnanharjoittajien, yritysten, kaivostoiminnan harjoittajien ja tuojien on annettava toimivaltaisille viranomaisille kaikki tarvittava apu, jotta toimivaltaisten viranomaisten on mahdollista tai helpompi suorittaa tehtävänsä tämän asetuksen nojalla, erityisesti kun on kyse asiakirjojen tai tiedostojen esittämisestä, toimipaikkaan pääsystä sekä, jos toimipaikka sijaitsee merellä, kuljetuksesta toimipaikkaan tai sieltä pois.

3. Toimivaltaisten viranomaisten on tehtävä yhteistyötä keskenään ja komission kanssa, ja ne voivat tehdä yhteistyötä kolmansien maiden viranomaisten kanssa tämän asetuksen noudattamisen varmistamiseksi. Komissio perustaa toimivaltaisten viranomaisten verkoston yhteistyön edistämiseksi ja huolehtii tarvittavista järjestelyistä erityisesti tarkkailua, sääntelyä ja noudattamista koskevien tietojen ja parhaiden käytäntöjen vaihtamiseksi ja neuvottelujen mahdollistamiseksi. Toimivaltaisten viranomaisten yhteyteen perustettujen yhteyspisteiden on tuettava kyseisiä toimia.

4. Jos tämän asetuksen mukaan on julkaistava raportteja, toimivaltaisten viranomaisten on asetettava ne maksutta julkisesti saataville tähän tarkoitukseen nimetyllä verkkosivustolla vapaasti saatavilla, ladattavissa olevassa ja koneluettavassa muodossa.

Jos tietoja jätetään ilmaisematta direktiivin 2003/4/EY 4 artiklassa tarkoitetun yhden tai useamman perusteen nojalla tai tapauksen mukaan henkilötietojen suojaa koskevan unionin lainsäädännön nojalla, toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava ilmaisematta jätettävien tietojen tyyppi ja perustelut ilmaisematta jättämiselle.

6 artikla

Tarkastukset

1. Tarkastusten on katettava rutiinitarkastukset, jotka kohdistuvat toiminnanharjoittajiin ja kaivostoiminnan harjoittajiin, sekä muut kuin rutiinitarkastukset, jotka kohdistuvat toiminnanharjoittajiin, yrityksiin, kaivostoiminnan harjoittajiin ja tuojiin, tässä artiklassa vahvistetulla tavalla.

2. Tarkastusten on tarvittaessa katettava tarkastukset toimipaikalla tai kentällä, sellaisten asiakirjojen ja tiedostojen tutkinta, jotka osoittavat tämän asetuksen vaatimusten noudattamisen, metaanipäästöjen tunnistaminen ja mittaaminen sekä kaikki jatkotoimet, jotka toimivaltaiset viranomaiset ovat suorittaneet tai jotka on suoritettu niiden puolesta tämän asetuksen vaatimusten noudattamisen tarkastamiseksi ja edistämiseksi.

Jos tarkastuksessa on todettu tämän asetuksen vakava rikkominen, toimivaltaisten viranomaisten on 5 kohdassa tarkoitetun raportin yhteydessä annettava ilmoitus korjaavista toimista, jotka toiminnanharjoittajan, yrityksen, kaivostoiminnan harjoittajan tai tuojan on toteutettava, kyseisiä toimia koskevine selkeine määräaikoineen.

Vaihtoehtoisesti toimivaltaiset viranomaiset voivat päättää ohjeistaa toiminnanharjoittajaa, yritystä, kaivostoiminnan harjoittajaa tai tuojaa toimittamaan asiaankuuluvalle toimivaltaiselle viranomaiselle hyväksyttäväksi joukon korjaavia toimia niiden yksilöimiin vakaviin rikkomisiin puuttumiseksi, kuukauden kuluessa tarkastuksen saattamisesta päätökseen. Kyseiset toimet on sisällytettävä 5 kohdassa tarkoitettuun raporttiin.

3. Ensimmäinen rutiinitarkastus on saatettava päätökseen viimeistään 5 päivänä toukokuuta 2026. Ensimmäisen rutiinitarkastuksen jälkeen toimivaltaiset viranomaiset laativat rutiinitarkastuksia koskevia ohjelmia riskinarvioinnin perusteella. Toimivaltaiset viranomaiset voivat päättää rutiinitarkastusten laajuudesta ja tiheydestä arvioituaan kuhunkin toimipaikkaan liittyviä riskejä, kuten ympäristöriskiä, mukaan lukien kaikkien metaanipäästöjen kumulatiivinen vaikutus epäpuhtautena, ja ihmisten turvallisuuteen ja terveyteen kohdistuvia riskejä, sekä mahdollisesti havaittuja tämän asetuksen rikkomisia.

Tarkastusten välinen aika ei saa ylittää kolmea vuotta. Jos tarkastuksessa on havaittu tämän asetuksen vakava rikkominen, seuraava tarkastus on tehtävä 10 kuukauden kuluessa.

4. Rajoittamatta tämän artiklan 3 kohdan soveltamista toimivaltaisten viranomaisten on tehtävä muita kuin rutiinitarkastuksia

tutkiakseen 7 artiklassa tarkoitetut perustellut valitukset ja säännösten noudattamatta jättämiset mahdollisimman pian sen päivän jälkeen, jona toimivaltaiset viranomaiset ovat tulleet tietoisiksi tällaisista valituksista tai säännösten noudattamatta jättämisistä, kuitenkin viimeistään 10 kuukauden kuluttua kyseiestä päivästä;

b)	varmistaakseen – jos ne katsovat sen aiheelliseksi –, että vuotojen korjaukset tai komponenttien vaihdot on suoritettu 14 artiklan mukaisesti ja että vähentämistoimenpiteet on toteutettu 18, 22 ja 26 artiklan mukaisesti;

c)	varmistaakseen vaatimusten noudattamisen, jos on myönnetty poikkeus 14 artiklan 5 kohdan nojalla;

d)	tarkistaakseen – jos ne katsovat sen aiheelliseksi –, noudattavatko yritykset ja tuojat tätä asetusta.

5. Toimivaltaisten viranomaisten on laadittava kunkin tarkastuksen jälkeen raportti, jossa mainitaan tarkastuksen oikeusperusta, noudatetut menettelyvaiheet, merkitykselliset havainnot ja suositukset toiminnanharjoittajan, yrityksen, kaivostoiminnan harjoittajan tai tuojan jatkotoimiksi, mukaan lukien toimien toteuttamisen määräajat.

Toimivaltaiset viranomaiset voivat tarvittaessa laatia yhden raportin, joka kattaa useita tarkastuksia, jotka koskevat saman toiminnanharjoittajan, yrityksen, kaivostoiminnan harjoittajan tai tuojan omaisuuseriä, toimipaikkoja tai komponentteja, edellyttäen että tällaiset tarkastukset tehdään ennen seuraavaa rutiinitarkastusta.

Raportti on annettava tiedoksi asianomaiselle toiminnanharjoittajalle, yritykselle, kaivostoiminnan harjoittajalle tai tuojalle ja asetettava yleisön saataville kahden kuukauden kuluessa tarkastuspäivästä. Jos tarkastus on suoritettu 7 artiklan mukaisesti tehdyn valituksen vuoksi, toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava valituksen tekijälle, kun raportti on yleisön saatavilla.

Toimivaltaiset viranomaiset saattavat raportin yleisön saataville direktiivin 2003/4/EY mukaisesti. Jos tietoja jätetään ilmaisematta yhdestä tai useammasta mainitun direktiivin 4 artiklassa tarkoitetusta syystä, toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava raportissa, minkä tyyppisiä tietoja jätetään ilmaisematta, ja esitettävä sille perustelut.

6. Jos 5 kohdassa tarkoitetussa raportissa todetaan, että toiminnanharjoittaja, yritys, kaivostoiminnan harjoittaja tai tuoja ei noudata tämän asetuksen vaatimuksia, sen on toteutettava kaikki toimet, joita sen toiminnan saattaminen tämän asetuksen mukaiseksi edellyttää. Toimet on toteutettava viipymättä toimivaltaisten viranomaisten määrittämän ajan kuluessa.

7. Jäsenvaltiot voivat tehdä virallisia sopimuksia asiaankuuluvien unionin tai muiden jäsenvaltioiden toimielinten, elinten, virastojen tai yksiköiden taikka muiden tarkoituksenmukaisten hallitustenvälisten järjestöjen tai julkisten elinten kanssa, tapauksen mukaan, erityisasiantuntemuksen tarjoamisesta toimivaltaisten viranomaistensa tukemiseksi, kun nämä toteuttavat niille tässä artiklassa annettuja tehtäviä.

Tätä kohtaa sovellettaessa hallitustenvälistä järjestöä tai julkista elintä ei katsota tarkoituksenmukaiseksi, jos eturistiriita voi vaarantaa sen objektiivisuuden.

7 artikla

Valitukset

1. Luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö voi tehdä toimivaltaisille viranomaisille kirjallisen valituksen siitä, että toiminnanharjoittaja, yritys, kaivostoiminnan harjoittaja tai tuoja mahdollisesti rikkoo tätä asetusta.

2. Valitus on perusteltava asianmukaisesti, ja siinä on esitettävä riittävät todisteet väitetystä rikkomisesta.

3. Jos käy ilmi, että valituksessa ei esitetä riittäviä todisteita tutkimuksen perustelemiseksi, toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava valituksen tekijälle kohtuullisessa ajassa, kuitenkin viimeistään kahden kuukauden kuluessa valituksen vastaanottamisesta perustelut päätökselleen olla käynnistämättä tutkimusta.

Tätä kohtaa ei sovelleta, jos riittämättömästi perusteltuja valituksia tehdään toistuvasti ja toimivaltaiset viranomaiset katsovat niiden siksi perustuvan väärinkäytökseen.

4. Toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava valituksen tekijälle menettelyssä toteutetuista toimista ja tarvittaessa asianmukaisista vaihtoehtoisista oikeussuojakeinoista, kuten asian saattamisesta kansallisen tuomioistuimen käsiteltäväksi taikka muista kansallisista tai kansainvälisistä valitusmenettelyistä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 3 kohtaa ja sovellettavaa kansallista lainsäädäntöä.

5. Toimivaltaisten viranomaisten on vastaavien menettelyjen perusteella vahvistettava ja julkaistava valituksia koskevan päätöksen tekemisen ohjeelliset määräajat, sanotun kuitenkaan rajoittamatta sovellettavaa kansallista lainsäädäntöä.

8 artikla

Todentamistoimet ja todentamislausunto

1. Todentajien on suoritettava todentamistoimia, joilla arvioidaan, ovatko toiminnanharjoittajien, yritysten, kaivostoiminnan harjoittajien tai tuojien niille toimittamat päästöselvitykset tämän asetuksen vaatimusten mukaisia. Todentamistoimiin on sisällyttävä kaikkien käytettyjen tietolähteiden ja menetelmien tarkastelu päästöselvitysten luotettavuuden, uskottavuuden ja tarkkuuden arvioimiseksi, erityisesti seuraavien osalta:

a)	päästökertoimien valinta ja käyttö;

b)	menetelmät, laskelmat, näytteenotot tai tilastolliset jakaumat, joiden perusteella metaanipäästöt on määritetty;

c)	riskit sille, että mittaus tai raportointi ei ole asianmukaista;

d)	toiminnanharjoittajien, yritysten, kaivostoiminnan harjoittajien tai tuojien soveltamat laadunvalvonta- tai laadunvarmistusjärjestelmät.

2. Tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja todentamistoimia suorittaessaan todentajien on tapauksen mukaan käytettävä 32 artiklan mukaisesti vahvistettuja standardeja ja teknisiä määräyksiä metaanipäästöjen määrien mittaamiseen ja määrittämiseen sekä vähentämiseen.

Toiminnanharjoittajien, yritysten, kaivostoiminnan harjoittajien ja tuojien on tapauksen mukaan kyseisten standardien ja teknisten määräysten soveltamispäivään asti annettava todentajille tiedot käyttämistään asiaankuuluvista standardeista, myös eurooppalaisista tai muista kansainvälisistä standardeista, tai menetelmistä todentamistoimia varten.

Todentamistoimiin on myös tarvittaessa sisällyttävä ennalta ilmoitettuja ja ilmoittamattomia tarkastuksia paikalla, jotta voidaan arvioida käytettyjen tietolähteiden ja menetelmien luotettavuutta, uskottavuutta ja tarkkuutta.

3. Tässä artiklassa tarkoitetut todentamistoimet on yhdenmukaistettava todentajia koskevien eurooppalaisten tai muiden kansainvälisten standardien ja menetelmien kanssa, jotta voidaan rajoittaa toiminnanharjoittajille, yrityksille, kaivostoiminnan harjoittajille tai tuojille sekä toimivaltaisille viranomaisille aiheutuvaa rasitetta, ja niissä on otettava asianmukaisesti huomioon todennettujen toimien luonne ja komission tältä osin antamat ohjeet.

4. Jos todentaja arviointinsa suoritettuaan toteaa kohtuullisella varmuudella, että päästöselvitys on tämän asetuksen vaatimusten mukainen, todentajan on annettava todentamislausunto, jossa vahvistetaan päästöselvityksen vaatimustenmukaisuus ja täsmennetään toteutetut todentamistoimet.

Todentajat voivat antaa todentamislausunnon vain, jos luotettavat, uskottavat ja tarkat tiedot mahdollistavat metaanipäästöjen määrittämisen kohtuullisella varmuudella ja raportoidut tiedot ovat yhdenmukaisia arvioitujen tietojen kanssa, täydellisiä ja johdonmukaisia.

Jos todentaja arviointinsa suoritettuaan toteaa, että päästöselvitys ei ole tämän asetuksen vaatimusten mukainen, todentajan on ilmoitettava asiasta toiminnanharjoittajalle, yritykselle, kaivostoiminnan harjoittajalle tai tuojalle ja annettava toiminnanharjoittajalle, yritykselle, kaivostoiminnan harjoittajalle tai tuojalle perusteltua palautetta tunnustettujen standardien pohjalta. Toiminnanharjoittajan, yrityksen, kaivostoiminnan harjoittajan tai tuojan on toimitettava tarkistettu päästöselvitys todentajalle viipymättä ja todentajan asettamassa määräajassa.

5. Toiminnanharjoittajien, yritysten, kaivostoiminnan harjoittajien ja tuojien on annettava todentajille kaikki tarvittava apu, jotta todentajien on mahdollista tai helpompi suorittaa todentamistoimensa, erityisesti kun on kyse toimipaikkaan pääsystä ja asiakirjojen tai tiedostojen esittämisestä.

9 artikla

Todentajien riippumattomuus ja akkreditointi tai valtuuttaminen

1. Todentajien on oltava toiminnanharjoittajista, yrityksistä, kaivostoiminnan harjoittajista ja tuojista riippumattomia ja toteutettava tässä asetuksessa tarkoitetut todentamistoimet yleisen edun nimissä. Tämän vuoksi todentajat tai mitkään saman oikeushenkilön osat eivät saa olla toiminnanharjoittajia, yrityksiä, kaivostoiminnan harjoittajia tai tuojia eivätkä omistaa toiminnanharjoittajaa, yritystä, kaivostoiminnan harjoittajaa tai tuojaa taikka olla toiminnanharjoittajan, yrityksen, kaivostoiminnan harjoittajan tai tuojan omistuksessa.

Todentajilla ei saa olla toiminnanharjoittajiin, yrityksiin, kaivostoiminnan harjoittajiin tai tuojiin sidoksia, jotka voisivat vaikuttaa niiden riippumattomuuteen ja puolueettomuuteen.

2. Todentajien, jotka ovat oikeushenkilöitä, on oltava kansallisen akkreditointielimen akkreditoimia asetuksen (EY) N:o 765/2008 mukaisesti.

Siltä osin kuin tämä asetus ei sisällä erityisiä säännöksiä todentajien akkreditoinnista, sovelletaan asetusta (EY) N:o 765/2008.

3. Jäsenvaltiot voivat tämän asetuksen soveltamista varten päättää valtuuttaa luonnollisia henkilöitä todentajiksi. Kyseiset todentajat valtuuttaa muu kansallinen viranomainen kuin asetuksen (EY) N:o 765/2008 4 artiklan 1 kohdan nojalla nimetty kansallinen akkreditointielin.

4. Jos jäsenvaltio päättää soveltaa 3 kohtaa, sen on varmistettava, että asiaankuuluva kansallinen viranomainen noudattaa tätä asetusta ja toimittaa komissiolle ja muille jäsenvaltioille kaikki asiakirjatodisteet, jotka ovat tarpeen mainitun kohdan mukaisesti valtuutettujen todentajien pätevyyden todentamiseksi.

10 artikla

Tietojen käyttö ja jakaminen

1. Suorittaessaan tehtäviään ja käyttäessään tämän asetuksen mukaisia valtuuksiaan komissio, toimivaltaiset viranomaiset ja todentajat ottavat huomioon kansainvälisen metaanipäästöjen seurantakeskuksen (IMEO) tai öljy- ja kaasualan metaanipäästöjä koskevan kumppanuuden (OGMP) julkisesti saataville asettamat tiedot tai muut asiaankuuluvat kansainvälisesti saatavilla olevat tiedot, erityisesti tiedot seuraavista:

a)	metaanipäästötietojen yhdistäminen asianmukaisten tilastollisten menetelmien mukaisesti;

b)	teollisuuden metaanipäästömäärien määritykseen käyttämien menetelmien ja tilastoprosessien todentaminen ja validointi;

c)	tietojen yhdistämis- ja analyysimenetelmien kehittäminen hyvän tieteellisen ja tilastollisen käytännön mukaisesti, jotta varmistetaan metaanipäästöarvioiden suurempi tarkkuus ja epävarmuuden asianmukainen luonnehdinta;

d)	raportoitujen yhdistettyjen tietojen julkaiseminen ensisijaisen lähteen ja raportointitason mukaan, kun tiedot on mahdollisesti jaoteltu käytössä olevien omaisuuserien ja käytöstä poistettujen omaisuuserien mukaan, kilpailu- ja luottamuksellisuusvaatimusten mukaisesti;

e)	merkittäviä tietolähteiden välisiä eroja koskevien havaintojen raportointi, jonka avulla edistetään luotettavampien tieteellisten menetelmien kehittämistä;

f)	raportointi runsaasti päästöjä aiheuttavista tapahtumista, jotka on tunnistettu varhaishavainta- ja varhaisvaroitusjärjestelmän avulla.

2. Komissio toimittaa IMEOlle merkityksellisiksi katsomansa julkisesti saatavilla olevat metaanipäästötiedot, jotka toimivaltaiset viranomaiset ovat toimittaneet komissiolle tämän asetuksen mukaisesti.

3 LUKU

METAANIPÄÄSTÖT ÖLJY- JA KAASUALALLA

11 artikla

Soveltamisala

Tätä lukua sovelletaan 1 artiklan 2 kohdan a, b ja c alakohdassa tarkoitettuihin toimiin.

12 artikla

Tarkkailu ja raportointi

1. Toiminnanharjoittajien on viimeistään 5 päivänä elokuuta 2025 toimitettava toimivaltaisille viranomaisille raportti niiden metaanipäästöjen lähdetason määrien määrityksestä, jotka on arvioitu käyttäen vähintään yleisiä päästökertoimia kaikkien lähteiden osalta. Raportti voi sisältää lähdetason metaanipäästöjen määrien määrityksen 2 kohdassa vahvistettujen vaatimusten mukaisesti joidenkin tai kaikkien lähteiden osalta.

2. Unioniin sijoittautuneiden toiminnanharjoittajien ja yritysten on toimitettava sen jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille, jossa omaisuuserä sijaitsee, raportti metaanipäästöjen lähdetason määrien määrityksestä

a)	käytössä olevien omaisuuserien osalta viimeistään 5 päivänä helmikuuta 2026; ja

b)	käytöstä poistettujen omaisuuserien osalta viimeistään 5 päivänä helmikuuta 2027, jos kyseisistä omaisuuseristä ei ole raportoitu a alakohdan mukaisesti.

Jos suora mittaus ei ole mahdollista, raportoinnissa on käytettävä lähdetason määrien määrittämiseen tai näytteenottoon perustuvia erityisiä päästökertoimia.

3. Unioniin sijoittautuneiden toiminnanharjoittajien ja yritysten on toimitettava sen jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille, jossa omaisuuserä sijaitsee, raportti metaanipäästöjen lähdetason määrien määrityksestä täydennettynä toimipaikkatason metaanipäästöjen mittauksilla, mikä mahdollistaa toimipaikoittain koottujen lähdetason estimaattien arvioinnin ja vertailun

a)	käytössä olevien omaisuuserien osalta viimeistään 5 päivänä helmikuuta 2027 ja sen jälkeen joka vuosi viimeistään 31 päivänä toukokuuta; ja

b)	käytöstä poistettujen omaisuuserien osalta viimeistään 5 päivänä elokuuta 2028 ja sen jälkeen joka vuosi viimeistään 31 päivänä toukokuuta, jos kyseisistä omaisuuseristä ei ole raportoitu a alakohdan mukaisesti.

Toiminnanharjoittajien ja yritysten on ennen raportin toimittamista toimivaltaisille viranomaisille varmistettava, että todentaja on arvioinut sen ja että se sisältää 8 artiklan mukaisesti annetun todentamislausunnon.

4. Tässä artiklassa säädettyjen raporttien on katettava viimeisin käytettävissä oleva kalenterivuosi ja sisällettävä vähintään seuraavat tiedot:

a)	päästölähteiden tyyppi ja sijainti;

b)	yksityiskohtaiset tiedot kustakin päästölähdetyypistä ilmoitettuina metaanitonneina ja hiilidioksidiekvivalenttitonneina käyttäen hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin (IPCC) kuudennessa arviointiraportissa määriteltyä ilmakehän lämmitysvaikutuspotentiaalia;

c)	yksityiskohtaiset tiedot määrien määritysmenetelmistä;

d)	kaikki käytössä olevien omaisuuserien metaanipäästöt;

e)	käytöstä poistettujen omaisuuserien omistusosuus ja metaanipäästöt kerrottuna omistusosuudella;

f)	luettelo yhteisöistä, joiden ohjauksessa käytöstä poistetut omaisuuserät ovat käytännössä.

Komissio vahvistaa täytäntöönpanosäädöksillä raportointimallin tässä artiklassa säädetyille raporteille ottaen huomioon jo käytössä olevat kansalliset inventaarioraportit sekä OGMP:n uusimmat tekniset ohjeasiakirjat ja raportointimallit. Kyseiset täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 35 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua neuvoa-antavaa menettelyä noudattaen.

Ennen asiaa koskevien täytäntöönpanosäädösten hyväksymistä toiminnanharjoittajat ja yritykset käyttävät OGMP 2.0:n teknisiä ohjeasiakirjoja ja raportointimalleja tuotantoketjun alkupään, keskivaiheen ja loppupään toimintojen osalta tapauksen mukaan.

5. Tässä artiklassa tarkoitetut mittaukset ja määrien määritykset on suoritettava 32 artiklan nojalla vahvistettujen standardien ja teknisten määräysten mukaisesti tapauksen mukaan. Toiminnanharjoittajien ja yritysten on kyseisten standardien tai teknisten määräysten soveltamispäivään asti noudatettava alan uusimpia käytäntöjä ja käytettävä parhaita saatavilla olevia teknologioita metaanipäästöjen määrien mittaamiseen ja määrittämiseen. Tässä yhteydessä unioniin sijoittautuneet toiminnanharjoittajat ja yritykset voivat käyttää uusimpia OGMP 2.0 -tason teknisiä ohjeasiakirjoja, jotka on hyväksytty viimeistään 4 päivänä elokuuta 2024.

Toiminnanharjoittajien ja yritysten on toimitettava toimivaltaisille viranomaisille ja todentajille tiedot käytetyistä standardeista, myös eurooppalaisista tai muista kansainvälisistä standardeista, tai menetelmistä.

6. Unioniin sijoittautuneiden toiminnanharjoittajien ja yritysten on tehtävä vertailuja metaanipäästöjen lähdetason määrien määrityksen ja metaanipäästöjen toimipaikkatason mittauksen välillä. Jos metaanipäästöjen lähdetason määrien määrityksen ja toimipaikkatason mittauksen välillä on tilastollisesti merkittäviä eroja, toiminnanharjoittajien ja yritysten on

a)	ilmoitettava asiasta viipymättä toimivaltaisille viranomaisille ennen raportointikauden päättymistä;

b)	toteutettava täsmäytys mahdollisimman pian ja ilmoitettava toimivaltaiselle viranomaiselle täsmäytyksen tuloksista, tarvittaessa mukaan lukien mahdolliset todisteet ja tausta-asiakirjat, viimeistään seuraavalla raportointikaudella.

Täsmäytyksessä on käsiteltävä eroavuuksien mahdollisia syitä, mukaan lukien ainakin metaanipäästöjen lähdetason määrien määrityksessä ja toimipaikkatason mittauksessa käytettyjen teknologioiden ja menetelmien tarkkuus ja tarkoituksenmukaisuus, tai mahdollista tietoihin liittyvää epävarmuutta, joka näkyy tuloksissa ja johtuu valituista menetelmistä, teknologioista tai tulosten ekstrapoloinnista.

Toiminnanharjoittajien ja yritysten on täsmäytystä varten harkittava ylimääräistä lähdetason määrien määritystä tai toimipaikkatason mittauksia, jotta eroavuuksien syiden selittämiseksi saadaan tarvittava näyttö. Toiminnanharjoittajien ja yritysten on täsmäytyksen tulosten perusteella tarvittaessa tehtävä numeerisia mukautuksia lähdetason määrien määritykseen tai toimipaikkatason mittauksiin.

Jos toimivaltaiset viranomaiset katsovat, että toiminnanharjoittajan tai yrityksen ensimmäisen alakohdan b alakohdan nojalla toimittamissa tiedoissa ei selitetä riittävästi eroavuuksien syitä, toimivaltaiset viranomaiset voivat pyytää toiminnanharjoittajaa tai yritystä toimittamaan lisätietoja tai toteuttamaan lisätoimia.

7. Jos tiedot ovat luottamuksellisia Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2016/943 (24) mukaisesti, asianomaisten toiminnanharjoittajien tai yritysten on raportissa ilmoitettava, minkä tyyppisiä tietoja jätetään ilmaisematta, ja esitettävä ilmaisematta jättämiselle perustelut.

8. Toimivaltaisten viranomaisten on asetettava tässä artiklassa tarkoitetut raportit yleisön ja komission saataville 5 artiklan 4 kohdan mukaisesti kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun asiaankuuluvat toiminnanharjoittajat tai yritykset ovat toimittaneet ne.

13 artikla

Yleinen vähennysvelvoite

Toiminnanharjoittajien on toteutettava kaikki asianmukaiset vähentämistoimenpiteet metaanipäästöjen ehkäisemiseksi ja minimoimiseksi toiminnassaan.

14 artikla

Vuotojen tunnistus ja korjaus

1. Toiminnanharjoittajien on toimitettava toimivaltaisille viranomaisille vuotojen tunnistus- ja korjausohjelma, jäljempänä ”LDAR-ohjelma”, olemassa olevien toimipaikkojen osalta viimeistään 5 päivänä toukokuuta 2025 ja uusien toimipaikkojen osalta kuuden kuukauden kuluessa käyttöönottopäivästä.

LDAR-ohjelmaan on sisällyttävä yksityiskohtainen kuvaus LDAR-kartoituksista ja -toimista, mukaan lukien erityiset aikataulut. jotka toteutetaan tämän artiklan, liitteessä I olevan 1 ja 2 osan sekä tapauksen mukaan 32 artiklan nojalla vahvistettujen asiaankuuluvien standardien ja teknisten määräysten mukaisesti. Jos LDAR-ohjelmaan tehdään muutoksia, toiminnanharjoittajien on toimitettava ajantasainen LDAR-ohjelma toimivaltaisille viranomaisille mahdollisimman pian.

Toiminnanharjoittajien on 32 artiklan nojalla vahvistettujen standardien tai teknisten määräysten soveltamispäivään asti noudatettava alan uusimpia käytäntöjä ja hyödynnettävä parhaita kaupallisesti saatavilla olevia teknologioita LDAR-kartoituksia varten. Toiminnanharjoittajien on toimitettava toimivaltaisille viranomaisille ja todentajille tiedot käytetyistä standardeista, myös kansainvälisistä standardeista, tai menetelmistä.

Toimivaltaiset viranomaiset voivat vaatia toiminnanharjoittajaa muuttamaan LDAR-ohjelmaa ottaen huomioon tämän asetuksen vaatimukset.

2. Toiminnanharjoittajien on aloitettava ensimmäinen tyypin 2 LDAR-kartoitus kaikista vastuullaan olevista komponenteista LDAR-ohjelman mukaisesti mahdollisimman pian 4 päivästä elokuuta 2024.

Toiminnanharjoittajien on joka tapauksessa tehtävä ensimmäinen tyypin 2 LDAR-kartoitus viimeistään 5 päivänä elokuuta 2025 olemassa olevien toimipaikkojen osalta. Toiminnanharjoittajat voivat pitää tyypin 2 LDAR-kartoituksia, jotka on tehty 3 päivän elokuuta 2022 ja 4 päivän elokuuta 2024 välisenä aikana, ensimmäisinä tyypin 2 LDAR-kartoituksina, sanotun kuitenkaan rajoittamatta liitteessä I olevassa 1 osassa vahvistettujen vuorovälien soveltamista.

Toiminnanharjoittajien on yhdeksän kuukauden kuluessa uusien toimipaikkojen käyttöönottopäivästä tehtävä ensimmäinen tyypin 2 LDAR-kartoitus kaikista vastuullaan olevista komponenteista LDAR-ohjelman mukaisesti.

Ensimmäisen, tyypin 2 LDAR-kartoituksen jälkeen toiminnanharjoittajien on tehtävä tyypin 1 ja 2 LDAR-kartoitukset seuraavien vuorovälien mukaisesti:

a)	maanpäällisten ja maanalaisten komponenttien osalta, lukuun ottamatta jakelu- ja siirtoverkkoja, liitteessä I olevassa 1 osan 1 kohdassa vahvistettujen vähimmäisvuorovälien mukaisesti;

b)	jakelu- ja siirtoverkkojen komponenttien osalta liitteessä I olevassa 1 osan 2 kohdassa vahvistettujen vähimmäisvuorovälien mukaisesti;

c)	kaikkien merellä olevien komponenttien osalta liitteessä I olevassa 1 osan 3 kohdassa vahvistettujen vähimmäisvuorovälien mukaisesti;

d)	kaikkien muiden komponenttien osalta liitteessä I olevassa 1 osan 4 kohdassa vahvistettujen vähimmäisvuorovälien mukaisesti.

3. Kun edellytetään tyypin 1 LDAR-kartoitusta, toiminnanharjoittajat voivat päättää tehdä tyypin 2 LDAR-kartoituksen tyypin 1 LDAR-kartoituksen sijaan, sanotun kuitenkaan rajoittamatta velvoitetta tehdä tyypin 2 LDAR-kartoitukset tämän artiklan mukaisesti.

4. Toiminnanharjoittajat voivat käyttää LDAR-kartoitusten yhteydessä kehittyneitä tunnistusteknologioita edellyttäen, että

a)	toimivaltaiset viranomaiset hyväksyvät niiden käytön LDAR-ohjelman yhteydessä;

b)	mittaus tehdään kunkin yksittäisen mahdollisen päästölähteen tasolla; ja

c)	kehittyneet tunnistusteknologiat ovat 7 ja 8 kohdassa sekä liitteessä I olevassa 2 osassa vahvistettujen vaatimusten mukaisia.

5. Poiketen siitä, mitä tämän artiklan 2 kohdan neljännessä alakohdassa säädetään, öljyä tai maakaasua tuottavien tai jalostavien toiminnanharjoittajien antaessa näyttöä, joka perustuu mittauksiin viideltä edeltävältä vuodelta, joista toiminnanharjoittajat ovat raportoineet 12 artiklan mukaisesti joista todentaja on arvioinut, että kussakin toimipaikassa alle prosentti niiden kaikista komponenteista ja osakomponenteista vuotaa ja että kyseisiin vuotoihin liittyvät kootut metaanipäästöt ovat alle 0,08 prosenttia kaasun kokonaismäärästä tai alle 0,015 prosenttia jalostetun tai poratun raakaöljyn kokonaismassasta, niiden toimipaikkojen komponentteihin, joissa ei ole tunnistettu vuotoja, voidaan soveltaa erilaisia LDAR-kartoitusten vuorovälejä edellyttäen, että toimivaltaiset viranomaiset hyväksyvät sen ja että

a)	kaikista jalostuspaikoissa olevista komponenteista tehdään tyypin 1 LDAR-kartoituksia vähintään 12 kuukauden välein;

b)	vähintään 25 prosentista kaikista jalostuspaikoissa olevista komponenteista tehdään tyypin 2 LDAR-kartoituksia 12 kuukauden välein ja kaikki komponentit tarkastetaan vähintään 48 kuukauden välein;

c)	kaikista tuotantopaikoissa olevista komponenteista tehdään tyypin 1 LDAR-kartoituksia vähintään 36 kuukauden välein;

d)	kaikista tuotantopaikoissa olevista komponenteista tehdään tyypin 2 LDAR-kartoituksia vähintään 60 kuukauden välein.

Jos tämän kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisesti tehtyjen LDAR-kartoitusten perusteella vähintään prosentti kunkin toimipaikan kaikista komponenteista ja osakomponenteista vuotaa tai kyseisiin vuotoihin liittyvät kootut metaanipäästöt ovat yli 0,08 prosenttia kaasun kokonaismäärästä tai yli 0,015 prosenttia jalostetun tai poratun raakaöljyn kokonaismassasta, asianomaiseen toiminnanharjoittajaan sovelletaan 2 kohdan mukaisia velvoitteita kyseisessä toimipaikassa.

Toimivaltaisen viranomaisen on ilmoitettava komissiolle tämän kohdan nojalla myönnetyistä poikkeuksista ja tehtävä 6 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuja muita kuin rutiinitarkastuksia.

6. LDAR-kartoitukset on tehtävä tunnistuslaitteilla, joiden avulla vuodot voidaan tunnistaa kunkin komponentin tyypin osalta seuraavasti:

a)	maanpäällisten komponenttien ja merenpinnan yläpuolisten komponenttien osalta tasolla, joka on mahdollisimman lähellä kutakin yksittäistä potentiaalista päästölähdettä;

b)	maanalaisten komponenttien osalta maan ja ilmakehän rajapinnassa ensimmäisessä vaiheessa ja, jos havaitaan 7 kohdan mukaisesti hyväksytyssä täytäntöönpanosäädöksessä täsmennetty vuoto, mahdollisimman lähellä päästölähdettä toisessa vaiheessa;

c)	merellä olevien merenpinnan alapuolisten ja merenpohjan alaisissa kerrostumissa olevien komponenttien osalta soveltaen parhaita tunnistustekniikoita, jotka ovat kaupallisesti saatavilla.

7. Komissio antaa viimeistään 5 päivänä elokuuta 2025 täytäntöönpanosäädöksen, jossa täsmennetään

a)	vähimmäistunnistusrajat ja tunnistustekniikat, joita on määrä soveltaa erilaisiin tunnistuslaitteisiin, 8 kohdassa tarkoitettujen kaikkia komponentteja koskevien vaatimusten täyttämiseksi;

b)	kynnysarvot, joita sovelletaan LDAR-kartoitusten ensimmäiseen vaiheeseen, 8 kohdassa tarkoitettujen maanalaisia komponentteja koskevien vaatimusten täyttämiseksi.

Kyseisten vähimmäistunnistusrajojen, tekniikoiden ja kynnysarvojen on perustuttava parhaisiin saatavilla oleviin teknologioihin ja parhaisiin saatavilla oleviin tunnistustekniikoihin, ottaen huomioon erityyppiset komponentit ja LDAR-kartoitukset. Asiaa koskeva täytäntöönpanosäädös hyväksytään 35 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

Kunnes kyseinen täytäntöönpanosäädös hyväksytään, toiminnanharjoittajien on 8 kohdassa tarkoitetut vaatimukset täyttääkseen käytettävä parhaita saatavilla olevia teknologioita ja parhaita saatavilla olevia tunnistustekniikoita käyttöä ja huoltoa koskevien valmistajan eritelmien mukaisesti.

8. Toiminnanharjoittajien on korjattava tai vaihdettava kaikki komponentit, joiden on – käyttäen tunnistuslaitteita käyttöä ja huoltoa koskevien valmistajan eritelmien mukaisesti – todettu vapauttavan metaania vähintään seuraavilla tasoilla standardilämpötilassa ja -paineessa:

a)	tyypin 1 LDAR-kartoitusten osalta 7 000 miljoonasosaa metaania tilavuudesta tai 17 grammaa metaania tunnissa;

tyypin 2 LDAR-kartoitusten osalta

i)	500 miljoonasosaa metaania tilavuudesta tai 1 gramma metaania tunnissa maanpäällisten komponenttien ja merellä olevien merenpinnan yläpuolisten komponenttien osalta;

ii)	1 000 miljoonasosaa metaania tilavuudesta tai 5 grammaa metaania tunnissa maanalaisten komponenttien osalta LDAR-kartoitusten toisessa vaiheessa;

iii)	7 000 miljoonasosaa metaania tilavuudesta tai 17 grammaa tunnissa merellä olevien merenpinnan alapuolisten tai merenpohjan alaisissa kerrostumissa olevien komponenttien osalta.

9. Edellä 8 kohdassa tarkoitetut komponentit on korjattava tai vaihdettava välittömästi tunnistuksen jälkeen. Jos korjausta ei voida tehdä välittömästi tunnistuksen jälkeen, sitä on yritettävä mahdollisimman pian, kuitenkin viimeistään viiden päivän kuluttua tunnistuksen jälkeen, ja se on saatettava päätökseen 30 päivän kuluessa tunnistuksen jälkeen.

Jos toiminnanharjoittaja voi osoittaa, että ensimmäinen yritys suorittaa korjaus tai vaihto ei onnistuisi tai ei olisi mahdollista viiden päivän kuluessa, tai jos toiminnanharjoittaja katsoo, että täydellinen korjaus ei olisi mahdollista 30 päivän kuluessa turvallisuuteen liittyvistä, hallinnollisista tai teknisistä syistä, toiminnanharjoittajan on ilmoitettava asiasta toimivaltaisille viranomaisille ja toimitettava niille asiaankuuluvat todisteet korjaus- ja seuranta-aikatauluineen, jotka sisältävät vähintään liitteessä II esitetyt tiedot, viimeistään 12 päivän kuluttua tunnistuspäivästä.

Kyseisten korjaus- ja seuranta-aikataulujen on sisällettävä kaikki tarvittavat todisteet mahdollisen lykkäämisen perustelemiseksi. Niiden avulla varmistetaan, että minimoidaan ympäristövaikutukset ja noudatetaan samalla asiaankuuluvia turvallisuuteen liittyviä, hallinnollisia ja teknisiä näkökohtia. Toimivaltaiset viranomaiset voivat vaatia toiminnanharjoittajaa muuttamaan korjaus- ja seuranta-aikatauluja ottaen huomioon tämän asetuksen vaatimukset. Korjaus tai vaihto on joka tapauksessa toteutettava mahdollisimman pian.

Toiminnanharjoittajien on asetettava etusijalle suurempien vuotojen korjaaminen.

Tässä kohdassa tarkoitetuissa korjauksissa tai vaihdoissa on käytettävä parhaita teknologioita, jotka ovat kaupallisesti saatavilla ja suojaavat pitkäaikaisesti uusilta vuodoilta.

Tässä kohdassa tarkoitetut turvallisuuteen liittyvät, hallinnolliset ja tekniset näkökohdat rajoittuvat seuraaviin:

a)	henkilöstön ja tunnistetun vuodon lähistöllä olevien muiden henkilöiden turvallisuus;

b)	mahdollisesti aiheutuvat haitalliset ympäristövaikutukset, jos toiminnanharjoittaja voi osoittaa, että kyseiset vaikutukset olisivat suuremmat kuin ympäristöhyödyt, esimerkiksi jos korjaus voisi johtaa suurempiin kokonaismetaanipäästöihin verrattuna siihen, että korjausta ei tehdä;

c)	komponentin saavutettavuus, mukaan lukien määräaikaishuolto, lupaprosessivaatimukset tai vaadittu hallinnollinen lupa;

d)	se, että ei ole saatavilla varaosia, jotka ovat tarpeen komponentin tai varakomponentin korjaamiseksi; ja

e)	kaasun toimitustilanteen merkittävä heikkeneminen, joka todennäköisesti johtaisi johonkin Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1938 (25) 11 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuun kriisitasoon.

10. Jos yksi tai useampi 9 kohdan kuudennen alakohdan a–e alakohdassa säädetyistä edellytyksistä täyttyy ja jos pysäyttäminen on tarpeen ennen kuin korjaus tai vaihto voidaan toteuttaa, toiminnanharjoittajien on minimoitava vuoto 24 tunnin kuluessa sen tunnistamisesta ja korjattava vuoto seuraavan suunnitellun pysäyttämisen loppuun mennessä tai vuoden kuluessa sen mukaan, kumpi ajankohta on aikaisempi, lukuun ottamatta tapauksia, joissa aiemmin suoritettavan korjauksen voitaisiin kohtuudella odottaa johtavan tilanteeseen, jossa korjaustoimien aikana tuuletetun metaanin määrä olisi hyvin todennäköisesti huomattavasti suurempi kuin metaanin määrä, joka vuotaisi, jos korjausta ei tehtäisi, tai joissa, aiemmin suoritettavan korjauksen voitaisiin kohtuudella odottaa johtavan toimitusvarmuuteen liittyviin ongelmiin direktiivissä (EU) 2019/944 määritellyissä pienissä liitetyissä verkoissa.

Toiminnanharjoittajan on viipymättä toimitettava toimivaltaisille viranomaisille kaikki tarvittavat todisteet korjauksen lykkäämistä koskevan päätöksensä perustelemiseksi.

Päätös korjauksen lykkäämisestä turvallisuuteen liittyvistä, hallinnollisista tai teknisistä syistä edellyttää toimivaltaisten viranomaisten hyväksyntää, ja se on sisällytettävä korjaus- ja seuranta-aikatauluihin. Toimivaltaiset viranomaiset voivat vaatia asianomaista toiminnanharjoittajaa muuttamaan korjaus- ja seuranta-aikatauluja ottaen huomioon tämän asetuksen vaatimukset.

11. Toiminnanharjoittajien on viipymättä kirjattava kaikki tämän artiklan nojalla tehdyt korjauksen lykkäämistä koskevat päätökset, pidettävä niitä koskevat tiedot ajan tasalla ja asetettava ne kokonaisuudessaan toimivaltaisten viranomaisten saataville, mukaan lukien kaikki tarvittava näyttö kunkin päätöksen ja vastaavien korjaus- ja seuranta-aikataulujen perustelemiseksi.

12. Sen estämättä, mitä 2 kohdassa säädetään, toiminnanharjoittajien on kartoitettava komponentit, joista on todettu vapautuvan metaania

tasoilla, jotka ovat vähintään yhtä suuret kuin 8 kohdassa asetetut kynnysarvot standardilämpötilassa ja -paineessa, minkä tahansa aiemman LDAR-kartoituksen aikana, välittömästi 9 kohdan nojalla tehdyn korjauksen jälkeen ja viimeistään 45 päivän kuluttua sen jälkeen korjauksen onnistumisen varmistamiseksi; ja

b)	tasoilla, jotka ovat pienemmät kuin 8 kohdassa asetetut kynnysarvot standardilämpötilassa ja -paineessa, viimeistään kolmen kuukauden kuluttua päästöjen tunnistamispäivästä sen tarkistamiseksi vähintään kerran, onko metaanihäviön määrä muuttunut ja ovatko korjaustoimet tarpeellisia.

Jos tunnistetaan suurempi turvallisuusriski tai suurempi metaanivuotojen riski, toimivaltaiset viranomaiset voivat suositella, että asiaankuuluvien komponenttien LDAR-kartoitukset suoritetaan useammin.

13. Toiminnanharjoittajien on pidettävä kirjaa kaikista tunnistetuista vuodoista niiden koosta riippumatta ja kartoitettava ne säännöllisesti ja varmistettava, että ne korjataan 9 kohdan mukaisesti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 14 kohdan mukaisia raportointivelvollisuuksia.

Toiminnanharjoittajien on pidettävä tiedoista kirjaa vähintään 10 vuoden ajan ja toimitettava kyseiset tiedot toimivaltaisille viranomaisille pyynnöstä.

14. Toiminnanharjoittajien on vuosittain toimitettava sen jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille, jossa kyseiset omaisuuserät sijaitsevat, kaikki korjaus- ja seuranta-aikataulut sekä raportti, johon on koostettu edeltävän vuoden aikana päätökseen saatettujen LDAR-kartoitusten tulokset.

Toimivaltaiset viranomaiset voivat vaatia toiminnanharjoittajia muuttamaan raporttia tai korjaus- ja seuranta-aikatauluja ottaen huomioon tämän asetuksen vaatimukset.

15. Toiminnanharjoittajat voivat siirtää tämän artiklan mukaiset tehtävät jollekin muulle taholle. Siirretyt tehtävät eivät vaikuta toiminnanharjoittajien vastuuseen eivätkä toimivaltaisten viranomaisten suorittaman valvonnan tehokkuuteen.

16. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että sertifiointi- ja akkreditointijärjestelmät ja vastaavat pätevyysjärjestelmät, mukaan lukien soveltuvat koulutusohjelmat, ovat LDAR-palveluntarjoajien ja toiminnanharjoittajien saatavilla LDAR-kartoituksia varten.

17. Rajoittamatta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 2008/56/EY (26) ja 2013/30/EU (27) soveltamista toimivaltaiset viranomaiset voivat päättää vapauttaa tämän artiklan vaatimuksista öljy- ja kaasukomponentit, jotka sijaitsevat niiden alueella merellä yli 700 metrin syvyydessä veden pinnasta, jos asianomainen toiminnanharjoittaja voi esittää vankkaa näyttöä siitä, että kyseisten komponenttien mahdollisten metaanipäästöjen vaikutus ilmastoon on erittäin todennäköisesti vähäinen.

15 artikla

Tuuletuksen ja soihdutuksen rajoitukset

1. Tuuletus on kiellettyä, lukuun ottamatta tässä artiklassa säädettyjä olosuhteita. Rutiininomainen soihdutus on kiellettyä.

2. Tuuletus tai soihdutus sallitaan vain hätä- tai toimintahäiriötilanteessa.

3. Sen estämättä, mitä 2 kohdassa säädetään, tuuletus tai soihdutus sallitaan, kun se on välttämätöntä ja ehdottoman tarpeellista ja jollei 16 artiklassa säädetyistä raportointivelvoitteista muuta johdu.

Tuuletusta ja soihdutusta on pidettävä välttämättömänä ja ehdottoman tarpeellisena seuraavissa erityistilanteissa, joissa tuuletusta tai tapauksen mukaan soihdutusta ei voida lopettaa kokonaan tai se on tarpeellista turvallisuussyistä:

tavanomaisen toiminnan aikana, kun on kyse paineilmalaitteista, kompressoreista, ilmanpaineella toimivista varastosäiliöistä, näytteenotto- ja mittauslaitteista ja kuivamenetelmällä toimivista kaasutiivisteistä tai muista tuuletukseen suunnitelluista komponenteista, edellyttäen että tällaiset laitteet ovat 32 artiklan nojalla vahvistettujen standardien tai teknisten määräysten mukaisia ja että niitä huolletaan asianmukaisesti metaanihäviön minimoimiseksi;

b)	lähteen nestemäisen tukoksen purkamiseksi tai puhdistamiseksi ilmakehän paineeseen;

c)	varastointisäiliön tai muun matalapainesäiliön mittauksen tai näytteenoton aikana edellyttäen, että säiliö täyttää 32 artiklan nojalla vahvistetut standardit ja tekniset määräykset;

d)	siirrettäessä nesteitä varastosäiliöstä tai muusta matalapainesäiliöstä kuljetusvälineeseen edellyttäen, että säiliö täyttää 32 artiklan nojalla vahvistetut standardit tai tekniset määräykset;

e)	korjauksen, huollon, testausmenettelyjen ja käytöstäpoiston aikana, mukaan lukien laitteiden tyhjennys ja paineen purkaus korjausta ja huoltoa varten;

f)	suojaputkiston kansilaipan testin (bradenhead-testin) aikana;

g)	pakkaajan vuototestin aikana;

h)	alle 24 tuntia kestävän tuotantotestin aikana;

i)	kun metaani ei ole keräysputken eritelmien mukaista, edellyttäen että toiminnanharjoittaja analysoi metaaninäytteet kahdesti viikossa sen määrittämiseksi, onko vaatimukset täytetty, ja reitittää metaanin keräysputkeen heti, kun putkilinjan vaatimukset täyttyvät;

j)	putkistojen, laitteiden tai laitteistojen käyttöönoton aikana ainoastaan niin kauan kuin on tarpeen putkistosta tai laitteistosta peräisin olevien epäpuhtauksien poistamiseksi;

k)	possutuksen, paineen alentamisen, käytöstä poistamisen tai putkiston korjausta tai huoltoa varten tapahtuvan tyhjentämisen aikana ja vain silloin, kun kaasua ei voida pitää suljettuna tai ohjata putkiston muuhun osaan.

4. Jos tuuletus on sallittua 2 ja 3 kohdan nojalla, toiminnanharjoittajat saavat käyttää tuuletusta vain, jos soihdutus ei ole teknisesti toteutettavissa siksi, että syttyvyys on puutteellista tai liekkiä ei kyetä pitämään yllä, se uhkaa vaarantaa toiminnan tai henkilöstön turvallisuuden taikka jos sillä olisi pahempia ympäristövaikutuksia päästöjä silmällä pitäen. Tällaisessa tilanteessa toiminnanharjoittajien on osana 16 artiklassa säädettyjä raportointivelvoitteita ilmoitettava toimivaltaisille viranomaisille, että niiden on valittava tuuletus soihdutuksen sijaan, ja toimitettava näille tästä näyttöä.

5. Tuuletuslaitteet on vaihdettava päästöttömiin vaihtoehtoihin, jos niitä on kaupallisesti saatavilla ja jos ne täyttävät 32 artiklan nojalla vahvistetut tuuletukseen tarkoitettuja komponentteja koskevat standardit tai tekniset määräykset.

6. Edellä olevassa 2 ja 3 kohdassa vahvistettujen edellytysten lisäksi soihdutus on sallittua vain, jos metaanin uudelleeninjektointi, käyttö paikalla, varastointi myöhempää käyttöä varten tai markkinoille toimittaminen ei ole mahdollista muista kuin taloudellisista syistä. Tällaisessa tilanteessa toiminnanharjoittajien on osana 16 artiklassa säädettyjä raportointivelvoitteita osoitettava toimivaltaisille viranomaisille, että niiden on valittava soihdutus metaanin uudelleeninjektoinnin, paikalla käytön, myöhempää käyttöä varten tehtävän varastoinnin tai markkinoille toimittamisen sijaan.

7. Jos toimipaikka rakennetaan, vaihdetaan tai kunnostetaan kokonaisuudessaan, toiminnanharjoittajat saavat asentaa ja käyttää ainoastaan kaupallisesti saatavilla olevia päästöttömiä paineilmalaitteita, kompressoreja, ilmanpaineella toimivia varastosäiliöitä, näytteenotto- ja mittauslaitteita ja kuivamenetelmällä toimivia kaasutiivisteitä. Jos toimipaikka vaihdetaan tai kunnostetaan osittain, toiminnanharjoittajat saavat asentaa ja käyttää kyseisessä osassa ainoastaan kaupallisesti saatavilla olevia päästöttömiä paineilmalaitteita, kompressoreja, ilmanpaineella toimivia varastosäiliöitä, näytteenotto- ja mittauslaitteita ja kuivamenetelmällä toimivia kaasutiivisteitä.

8. Toiminnanharjoittajien on noudatettava tätä artiklaa viipymättä, kuitenkin viimeistään 5 päivänä helmikuuta 2026 olemassa olevien toimipaikkojen osalta ja viimeistään 12 kuukauden kuluttua uusien toimipaikkojen käyttöönottopäivästä. Jos toiminnanharjoittajat eivät kykene noudattamaan tätä artiklaa sellaisen poikkeuksellisen viiveen vuoksi, joka johtuu tarpeesta saada lupa tai muu hallinnollinen hyväksyntä asianomaisilta viranomaisilta tai siitä, että tuuletus- tai soihdutuslaitteita ei ole saatavilla, niiden on toimitettava toimivaltaisille viranomaisille yksityiskohtainen täytäntöönpanoaikataulu. Kyseisen aikataulun on sisällettävä riittävät todisteet siitä, että tässä kohdassa säädetyt edellytykset täyttyvät. Toimivaltaiset viranomaiset voivat vaatia muutoksia kyseiseen aikatauluun.

16 artikla

Tuuletus- ja soihdutustapahtumien raportointi

1. Toiminnanharjoittajien on ilmoitettava toimivaltaisille viranomaisille tuuletus- ja soihdutustapahtumista, jotka

a)	ovat hätätilanteen tai toimintahäiriön aiheuttamia; tai

b)	kestävät yhteensä vähintään 8 tuntia 24 tunnin aikana laskettuna yksittäisestä tapahtumasta.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettu ilmoitus on tehtävä viipymättä tapahtuman jälkeen ja viimeistään 48 tunnin kuluttua tapahtuman alkamisesta tai siitä, kun toiminnanharjoittaja on saanut tiedon siitä, liitteessä III esitettyjen tietojen mukaisesti.

Poiketen siitä, mitä ensimmäisessä alakohdassa säädetään, pysäyttämisten aikana tapahtuva hallittu soihdutus on ilmoitettava vuosittaisessa raportissa.

2. Toiminnanharjoittajien on toimitettava toimivaltaisille viranomaisille vuosittaiset raportit kaikista tämän artiklan 1 kohdassa ja 15 artiklassa tarkoitetuista tuuletus- ja soihdutustapahtumista liitteessä III esitettyjen tietojen mukaisesti ja osana 12 artiklassa tarkoitettua asiaankuuluvaa raporttia.

17 artikla

Poistotehoa koskevat vaatimukset

1. Kun toimipaikka rakennetaan, vaihdetaan tai kunnostetaan kokonaan tai osittain tai kun asennetaan uusia soihtutorneja tai muita polttolaitteita, toiminnanharjoittajat saavat asentaa vain sellaisia soihtutorneja tai polttolaitteita, joissa on automaattisytytin tai jatkuvasti palava apupoltin ja vähintään 99 prosentin sisäänrakennettu poistotehotaso.

2. Toiminnanharjoittajien on varmistettava, että kaikki soihtutornit tai muut polttolaitteet täyttävät 1 kohdan vaatimukset viimeistään 5 päivänä helmikuuta 2026.

3. Toiminnanharjoittajien on tarkastettava soihtutornit tai muut polttolaitteet 15 päivän välein liitteen IV mukaisesti, paitsi jos niitä ei käytetä säännöllisesti. Jos soihtutorneja tai muita polttolaitteita ei käytetä säännöllisesti, toiminnanharjoittajien on tarkastettava ne ennen jokaista käyttökertaa.

Vaihtoehtona säännöllisille tarkastuksille ja edellyttäen, että toimivaltaisilta viranomaisilta saadaan hyväksyntä, toiminnanharjoittajat voivat käyttää etä- tai automatisoituja seurantajärjestelmiä liitteessä IV olevissa 1 ja 2 kohdassa eritellyn mukaisesti.

Jos sääntöjenvastaisuuksia havaitaan, toiminnanharjoittajien on tutkittava sääntöjenvastaisuuden syy ja korjattava se kuuden tunnin kuluessa tai, kun on kyse vaativista sääolosuhteista tai muista ääriolosuhteista, kuuden tunnin kuluessa siitä, kun olosuhteet ovat palautuneet normaaleiksi.

4. Jos käytetään automaattisytyttimiä tai jatkuvasti palavia apupolttimia, toiminnanharjoittajien on käytettävä liekinvalvontalaitetta, jonka avulla valvotaan jatkuvasti soihdun pääliekkiä tai sytytysliekkiä sen varmistamiseksi, että tuuletus ei tapahdu liekin sammumisen johdosta.

18 artikla

Pois toiminnasta olevat, tilapäisesti suljetut, pysyvästi suljetut ja hylätyt lähteet

1. Jäsenvaltioiden on viimeistään 5 päivänä elokuuta 2025 laadittava ja asetettava julkisesti saataville inventaario kaikista niiden alueella tai lainkäyttöalueella sijaitsevista pois toiminnasta olevista, tilapäisesti suljetuista, pysyvästi suljetuista ja hylätyistä lähteistä, jotka on kirjattu, joiden sijainnista on saatavilla tietoja tai todisteita tai joiden sijainti voidaan yksilöidä kaikin kohtuullisin keinoin Kyseisessä inventaariossa on oltava vähintään liitteessä V olevassa 1 osassa esitetyt tiedot.

Jäsenvaltioiden on ylläpidettävä kyseistä inventaariota ja pidettävä se ajan tasalla, muun muassa toteuttamalla kaikki kohtuulliset toimet, jotta voidaan paikantaa ja dokumentoida kaikki yksilöidyt pois toiminnasta olevat, tilapäisesti suljetut, pysyvästi suljetut ja hylätyt lähteet, jotka sijaitsevat niiden alueella tai lainkäyttöalueella, sellaisen vankan arvioinnin perusteella, jossa otetaan huomioon ajantasaisimmat tieteelliset tulokset ja parhaat saatavilla olevat tekniikat.

2. Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, jäsenvaltiot, jotka antavat komissiolle tiedoksi näyttöä siitä, että niiden alueella tai lainkäyttöalueella sijaitsee yhteensä vähintään 40 000 kirjattua pois toiminnasta olevaa, tilapäisesti suljettua, pysyvästi suljettua ja hylättyä lähdettä, voivat ottaa käyttöön suunnitelman 1 kohdassa tarkoitetun inventaarion saattamiseksi päätökseen ja tapauksen mukaan metaanipäästöjen määrien määrittämiseksi tai sen osoittamiseksi, ettei kyseisiin lähteisiin liity metaanipäästöjä, mukaan lukien vähintään liitteessä V olevassa 1 osassa esitetyt tiedot, ja asettaa sen julkisesti saataville edellyttäen, että

a)	viimeistään 5 päivänä elokuuta 2025 vähintään 20 prosenttia kyseisistä lähteistä on sisällytetty inventaarioon ja etusijalle on asetettu pois toiminnasta olevat lähteet ja tilapäisesti suljetut lähteet;

b)	viimeistään 5 päivänä elokuuta 2026 vähintään 40 prosenttia kyseisistä lähteistä on sisällytetty inventaarioon;

c)	5 päivän elokuuta 2026 jälkeen 12 kuukauden välein vähintään 15 prosenttia lisää kyseisistä lähteistä on sisällytetty inventaarioon;

d)	viimeistään 5 päivänä elokuuta 2030 kaikki lähteet on sisällytetty inventaarioon.

Kyseisen suunnitelman on oltava toimivaltaisten viranomaisten hyväksymä.

3. Raportit, joissa annetaan tiedot metaanipäästöjen määrien määrityksestä ja – jos asianmukaisia paineentarkkailulaitteita on saatavilla – tiedot paineen tarkkailusta kaikissa pois toiminnasta olevissa lähteissä ja tilapäisesti suljetuissa lähteissä, on toimitettava toimivaltaisille viranomaisille viimeistään 5 päivänä toukokuuta 2026 ja sen jälkeen vuosittain viimeistään 31 päivänä toukokuuta, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 4 kohdan soveltamista.

Kyseisiin raportteihin on sisällyttävä ilmaan ja veteen vapautuneen metaanin määrien määritys ja tapauksen mukaan tiedot paineen tarkkailusta käyttäen 32 artiklan nojalla vahvistettuja standardeja tai teknisiä määräyksiä. Toiminnanharjoittajien ja jäsenvaltioiden on soveltuvin osin ja kyseisten standardien tai teknisten määräysten soveltamispäivään asti noudatettava alan uusimpia käytäntöjä ja käytettävä parhaita saatavilla olevia teknologioita metaanipäästöjen määrien määritykseen ja mittaamiseen.

Jos toiminnanharjoittajat tai jäsenvaltiot raportoivat metaanipäästöistä sellaisten kansainvälisten tai alueellisten sopimusten puitteissa, joissa unioni tai asianomainen jäsenvaltio on sopimuspuoli, tällaisten sopimusten puitteissa raportoidut tiedot voidaan sisällyttää tässä kohdassa tarkoitettuihin raportteihin.

Raportit, jotka koskevat pois toiminnasta olevia lähteitä tai tilapäisesti suljettuja lähteitä, jotka sijaitsevat jäsenvaltioissa, joilla on yhteensä vähintään 40 000 pois toiminnasta olevaa, tilapäisesti suljettua, pysyvästi suljettua ja hylättyä lähdettä, on toimitettava viimeistään 12 kuukauden kuluttua kunkin lähteen sisällyttämisestä inventaarioon, ja sen jälkeen vuosittain 31 päivään toukokuuta mennessä.

4. Jos toimivaltaisille viranomaisille toimitetaan metaanipäästöjen määrien määritys ja – jos asianmukaisia paineentarkkailulaitteita on saatavilla – paineen tarkkailua koskevat tiedot, jotka osoittavat, että maalla sijaitsevasta tilapäisesti suljetusta lähteestä ei ole aiheutunut metaanipäästöjä viimeksi kuluneiden viiden vuoden aikana, 3 kohtaa ei enää sovelleta kyseiseen lähteeseen.

Jos toimivaltaisille viranomaisille toimitetaan metaanipäästöjen määrien määritys ja – jos asianmukaisia paineentarkkailulaitteita on saatavilla – paineen tarkkailua koskevat tiedot, jotka osoittavat, että merellä sijaitsevasta pois toiminnasta olevasta lähteestä tai merellä sijaitsevasta tilapäisesti suljetusta lähteestä ei ole aiheutunut metaanipäästöjä viimeksi kuluneiden kolmen vuoden aikana, 3 kohtaa ei enää sovelleta kyseiseen lähteeseen.

5. Jos toimivaltaisille viranomaisille toimitetaan luotettavaa näyttöä, joka osoittaa metaanipäästöjen olennaisia määriä merellä sijaitsevassa pois toiminnasta olevassa lähteessä tai tilapäisesti suljetussa lähteessä 4 kohdassa tarkoitetun ajanjakson jälkeen taikka pysyvästi suljetussa ja hylätyssä lähteessä, ja jos riippumaton kolmas osapuoli on vahvistanut kyseisen näytön, toimivaltaisten viranomaisten on päätettävä, sovelletaanko kyseiseen lähteeseen tässä artiklassa säädettyjä, tilapäisesti suljettuja lähteitä koskevia velvoitteita.

6. Jos metaanipäästöjä havaitaan pois toiminnasta olevissa lähteissä, tilapäisesti suljetuissa lähteissä tai pysyvästi suljettujen ja hylätyissä lähteissä, jäsenvaltioiden tai 8 kohdan nojalla vastuullisen osapuolen on toteutettava kaikki käytettävissään olevat tarvittavat toimenpiteet, joilla kyseessä oleva lähde tapauksen mukaan kunnostetaan, ennallistetaan tai suljetaan pysyvästi, jos teknisesti toteutettavissa ja ottaen huomioon niiden töiden ympäristövaikutukset, jotka ovat tarpeen asiaan liittyvien metaanipäästöjen vähentämiseksi.

7. Ennen kuin tämän artiklan 3 kohdassa tarkoitetut raportit toimitetaan toimivaltaisille viranomaisille, todentajan on arvioitava ne ja sisällytettävä niihin 8 artiklan mukaisesti annettu todentamislausunto.

8. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että toiminnanharjoittajat täyttävät 3–7 ja 9 kohdassa säädetyt velvoitteet. Jos toiminnanharjoittaja, omistaja, luvanhaltija tai osapuoli, joka on muulla tavoin vastuullinen lähteestä kansallisen lainsäädännön mukaan, toimittaa toimivaltaiselle viranomaiselle riittävää ja luotettavaa näyttöä siitä, että sillä ei ole riittäviä varoja näiden velvoitteiden täyttämiseksi, tai jos vastuullista osapuolta ei voida yksilöidä, vastuu näistä velvoitteista kuuluu jäsenvaltiolle.

9. Jäsenvaltioiden tai 8 kohdassa tarkoitetun vastuullisen osapuolen on viimeistään 5 päivänä elokuuta 2026 laadittava vähentämissuunnitelma pois toiminnasta olevien lähteiden ja tilapäisesti suljettujen lähteiden kunnostamiseksi, ennallistamiseksi ja sulkemiseksi pysyvästi, mukaan lukien ainakin liitteessä V olevassa 2 osassa esitetyt tiedot, ja pantava suunnitelma täytäntöön 12 kuukauden kuluessa ensimmäisen 3 kohdassa tarkoitetun raportin toimittamisesta.

Poiketen siitä, mitä ensimmäisessä alakohdassa säädetään, jos jäsenvaltio tai 8 kohdan mukaisesti vastuussa oleva osapuoli voi osoittaa, että kyseisen vähentämissuunnitelman täytäntöönpano ei ole mahdollista kyseisessä määräajassa turvallisuuteen liittyvistä, hallinnollisista tai teknisistä syistä, ne voivat lykätä sen täytäntöönpanoa. Vähentämissuunnitelman on sisällettävä kaikki tarvittava näyttö tällaisen päätöksen perustelemiseksi. Tällaisissa tapauksissa täytäntöönpano on toteutettava mahdollisimman pian varmistaen, että vähentämistoimien päättymispäivä on kunkin lähteen osalta enintään kolme vuotta ensimmäisen 3 kohdassa tarkoitetun raportin toimittamisesta

Toimivaltaiset viranomaiset voivat vaatia vastuullista osapuolta muuttamaan vähentämissuunnitelmaa ottaen huomioon tämän asetuksen vaatimukset.

Jäsenvaltioiden tai 8 kohdassa tarkoitetun vastuullisen osapuolen on säännöllisesti saatettava vähentämissuunnitelma ajan tasalle 1 kohdassa tarkoitetun inventaarion ja 3 kohdassa tarkoitettujen raporttien sekä kaikkien niihin tehtyjen muutosten tai niistä saatujen uusien tietojen mukaisesti ja perusteellisen arvioinnin perusteella ottaen huomioon ajantasaisimmat tieteelliset tulokset ja parhaat käytettävissä olevat tekniikat.

Vähentämissuunnitelmissa on käytettävä 1 kohdassa tarkoitettua inventaariota ja 3 kohdassa tarkoitettuja raportteja ensisijaisuuden määrittämiseksi toiminnoille, mukaan lukien

a)	lähteiden kunnostaminen, ennallistaminen ja pysyvä sulkeminen;

b)	niihin liittyvien kulkuteiden tai tapauksen mukaan veden alla olevan ympäröivän maaperän ennallistaminen;

c)	lähteiden ja aiemman toiminnan vaikutuksen kohteena olevan maan, veden, merenpohjan ja luontotyypin palauttaminen ennalleen;

d)	tarkkailu, jolla varmistetaan tämän artiklan mukaisesti, että suljetut lähteet eivät aiheuta metaanipäästöjä.

10. Toimivaltaisten viranomaisten on tarkastettava tässä artiklassa tarkoitetut raportit ja vähentämissuunnitelmat ja asetettava ne yleisön ja komission saataville 5 artiklan 4 kohdan mukaisesti kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun toiminnanharjoittaja on toimittanut ne tai jäsenvaltio on saanut vähentämissuunnitelman valmiiksi.

11. Rajoittamatta direktiivien 2008/56/EY ja 2013/30/EU soveltamista toimivaltaiset viranomaiset voivat päättää vapauttaa öljy- ja kaasulähteet, jotka sijaitsevat merellä yli 700 metrin syvyydessä veden pinnasta, tämän artiklan 3 tai 9 kohdan vaatimuksista, jos voidaan esittää vankkaa näyttöä siitä, että kyseisten lähteiden mahdollisten metaanipäästöjen vaikutus ilmastoon on erittäin todennäköisesti vähäinen.

12. Rajoittamatta direktiivien 2008/56/EY ja 2013/30/EU soveltamista ja edellyttäen, että toimivaltaiset viranomaiset antavat hyväksyntänsä, merellä 200–700 metrin syvyydessä veden pinnasta sijaitsevat tilapäisesti suljetut lähteet ja pysyvästi suljetut ja hylätyt lähteet voidaan vapauttaa tämän artiklan 3 tai 9 kohdan vaatimuksista, jos toiminnanharjoittaja voi osoittaa, että kyseisistä lähteistä mahdollisesti vapautuvan metaanin vaikutus ilmastoon on erittäin todennäköisesti vähäinen, sellaisen ympäristövaikutusten arvioinnin perusteella, joka on tehty ennen porausta tai toiminnan aikana tapahtuneiden onnettomuuksien jälkeen.

4 LUKU

METAANIPÄÄSTÖT HIILIALALLA

I jakso

Toiminnassa olevia hiilikaivoksia koskeva tarkkailu ja raportointi

19 artikla

Soveltamisala

1. Tätä jaksoa sovelletaan toiminnassa oleviin maanalaisiin hiilikaivoksiin ja avohiilikaivoksiin.

2. Toiminnassa olevista maanalaisista hiilikaivoksista aiheutuvia metaanipäästöjä ovat seuraavat:

a)	kaikkien kaivostoiminnan harjoittajan käyttämien ilmanvaihtokuilujen metaanipäästöt;

b)	poistoasemien ja metaaninpoistojärjestelmän metaanipäästöt, jotka syntyvät tahallisen tai tahattoman tuuletuksen taikka soihdutuksessa tapahtuvan epätäydellisen palamisen seurauksena;

c)	louhinnan jälkeisen toiminnan aikana ja hiilikaivoksen alueella syntyvät metaanipäästöt.

3. Toiminnassa olevista avohiilikaivoksista aiheutuvia metaanipäästöjä ovat seuraavat:

a)	hiilikaivoksessa louhintaprosessin aikana syntyvät metaanipäästöt;

b)	louhinnan jälkeisen toiminnan aikana ja hiilikaivoksen alueella syntyvät metaanipäästöt.

20 artikla

Tarkkailu ja raportointi

1. Maanalaisten hiilikaivosten osalta kaivostoiminnan harjoittajien on jatkuvasti tehtävä lähdetason suoria mittauksia ja määrien määrityksiä kaikkien ilmanvaihtokuilujen poistoilman osalta. Kaivostoiminnan harjoittajien on ilmoitettava toimivaltaisille viranomaisille metaanipäästöt ilmanvaihtokuilua kohti vuodessa metaanikilotonneina käyttäen laitteita ja menetelmiä, jotka johtavat mittaustarkkuuteen, jossa toleranssi on 0,5 kilotonnia metaania vuodessa tai 5 prosenttia ilmoitetusta määrästä, sen mukaan, kumpi arvo on alempi.

2. Poistoasemien toiminnanharjoittajien on tehtävä jatkuvasti lähdetason suoria mittauksia ja määrien määrityksiä tuuletetun ja soihdutetun metaanin kokonaispäästöistä riippumatta tällaisen tuuletuksen ja soihdutuksen syistä.

3. Avohiilikaivosten toiminnanharjoittajien on käytettävä kaivostoiminnasta vapautuvan metaanin määrien määritykseen esiintymäkohtaisia hiilikaivosten metaanipäästökertoimia. Kaivostoiminnan harjoittajien on vahvistettava kyseiset päästökertoimet neljännesvuosittain asianmukaisten tieteellisten standardien mukaisesti ja ottaen huomioon ympäröivien kerrostumien metaanipäästöt.

4. Edellä 1, 2 ja 3 kohdassa tarkoitetut mittaukset ja määrien määritykset on tehtävä 32 artiklan nojalla vahvistettujen sovellettavien standardien tai teknisten määräysten mukaisesti. Kaivostoiminnan harjoittajien on kyseisten standardien tai teknisten määräysten soveltamispäivään asti noudatettava alan uusimpia käytäntöjä ja käytettävä parhaita saatavilla olevia teknologioita metaanipäästöjen määrien määritykseen ja mittaamiseen. Kaivostoiminnan harjoittajien on toimitettava toimivaltaisille viranomaisille ja todentajille tiedot käytetyistä standardeista, myös kansainvälisistä standardeista, tai menetelmistä.

Kun 1 ja 2 kohdassa tarkoitettujen jatkuvien lähdetason suorien mittausten ja määrien määritysten tapauksessa osa mittauslaitteista ei ole toiminnassa tietyllä aikavälillä, lukemia, jotka on otettu aikavälillä, jolloin laitteet olivat toiminnassa, voidaan käyttää tietojen suhteutettuun arvioimiseen sen aikavälin osalta, jolloin laite ei ollut toiminnassa.

Edellä 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuihin jatkuviin lähdetason suoriin mittauksiin ja määrien määrityksiin käytettävien laitteiden on oltava toiminnassa yli 90 prosenttia siitä ajasta, jona niitä käytetään metaanipäästöjen tarkkailuun, lukuun ottamatta uudelleenkalibroinnin ja korjausten vuoksi pidettyjä seisokkeja.

5. Kaivostoiminnan harjoittajien on tarvittaessa arvioitava hiilen louhinnan jälkeiset metaanipäästöt käyttäen hiilen louhinnan jälkeisiä päästökertoimia, joita ajantasaistetaan vuosittain, esiintymäkohtaisten hiilinäytteiden perusteella ja asianmukaisten tieteellisten standardien mukaisesti.

6. Kaivostoiminnan harjoittajien ja poistoasemien toiminnanharjoittajien on viimeistään 5 päivänä elokuuta 2025 ja sen jälkeen vuosittain viimeistään 31 päivänä toukokuuta toimitettava toimivaltaisille viranomaisille raportti, joka sisältää tiedot vuosittaisista lähdetason metaanipäästöistä tämän artiklan mukaisesti.

Kyseisen raportin on katettava viimeisin käytettävissä oleva kalenterivuosi ja sisällettävä tiedot, jotka vahvistetaan liitteessä VI olevassa 1 osassa toiminnassa olevien maanalaisten hiilikaivosten osalta, liitteessä VI olevassa 2 osassa toiminnassa olevien avohiilikaivosten osalta ja liitteessä VI olevassa 3 osassa poistoasemien osalta.

Kaivostoiminnan harjoittajien ja poistoasemien toiminnanharjoittajien on ennen tässä kohdassa tarkoitettujen raporttien toimittamista toimivaltaisille viranomaisille varmistettava, että todentaja on arvioinut kyseiset raportit, ja sisällytettävä niihin 8 artiklan mukaisesti annettu todentamislausunto.

7. Toimivaltaisten viranomaisten on asetettava tässä artiklassa tarkoitetut raportit yleisön ja komission saataville 5 artiklan 4 kohdan mukaisesti kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun kaivostoiminnan harjoittajat ovat toimittaneet ne.

II jakso

Toiminnassa olevien maanalaisten hiilikaivosten metaanipäästöjen vähentäminen

21 artikla

Soveltamisala

Tätä jaksoa sovelletaan 19 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen maanalaisten hiilikaivosten metaanipäästöihin.

22 artikla

Vähentämistoimenpiteet

1. Metaanin soihdutus sisäänrakennetulla alle 99 prosentin poistotehotasolla ja tuuletus poistojärjestelmistä on kielletty 1 päivästä tammikuuta 2025 alkaen, lukuun ottamatta hätätilanteita tai toimintahäiriöitä taikka tapauksia, joissa se on väistämätöntä ja ehdottoman välttämätöntä kunnossapidon vuoksi, ja 2 kohdan mukaista tuuletusta. Näissä tapauksissa poistoasemien toiminnanharjoittajat saavat suorittaa tuuletuksen vain, jos soihdutus ei ole teknisesti toteutettavissa tai jos se uhkaa vaarantaa toiminnan tai henkilöstön turvallisuuden. Tällaisessa tilanteessa poistoaseman toiminnanharjoittajien on osana 23 artiklassa säädettyjä raportointivelvoitteita osoitettava toimivaltaisille viranomaisille, että niiden on valittava tuuletus soihdutuksen sijaan.

2. Metaanin tuuletus ilmanvaihtokuilun kautta hiilikaivoksissa, joista vapautuu yli viisi tonnia metaania kilotonneina louhittua hiiltä kohti ja jotka eivät ole koksihiilikaivoksia, on kiellettyä 1 päivästä tammikuuta 2027 alkaen, lukuun ottamatta hätätilanteita.

Metaanin tuuletus ilmanvaihtokuilun kautta hiilikaivoksissa, joista vapautuu yli kolme tonnia metaania kilotonneina louhittua hiiltä kohti ja jotka eivät ole koksihiilikaivoksia, on kiellettyä 1 päivästä tammikuuta 2031 alkaen, lukuun ottamatta hätätilanteita.

Kyseisiä kynnysarvoja sovelletaan vuotta, kaivosta ja toiminnanharjoittajaa kohti, jos yhdellä yhteisöllä on käytössään useampia hiilikaivoksia.

Tämän kohdan mukaisesti toteutetut toimenpiteet eivät saa heikentää työntekijöiden turvallisuutta.

3. Komissio antaa viimeistään 5 päivänä elokuuta 2027 delegoidun säädöksen 34 artiklan mukaisesti tämän asetuksen täydentämiseksi asettamalla rajoituksia, jotka koskevat metaanin tuuletusta koksihiilikaivosten ilmanvaihtokuiluista.

4. Jäsenvaltiot voivat käyttää metaanipäästöjen vähentämiseen kannustavaa järjestelmää, joka perustuu maksuihin, palkkioihin tai 33 artiklassa tarkoitettuihin seuraamuksiin, sen varmistamiseksi, että olemassa olevien hiilikaivosten toiminnanharjoittajat noudattavat tämän artiklan 1 ja 2 kohdassa säädettyjä velvoitteita, sanotun kuitenkaan rajoittamatta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 107 ja 108 artiklan soveltamista.

23 artikla

Tuuletus- ja soihdutustapahtumia koskeva raportointi

1. Poistoasemien toiminnanharjoittajien on 1 päivästä tammikuuta 2025 alkaen ilmoitettava toimivaltaisille viranomaisille kaikista tuuletustapahtumista ja kaikista soihdutustapahtumista, joiden sisäänrakennettu poistotehotaso on alle 99 prosenttia ja jotka

a)	ovat hätätilanteen tai toimintahäiriön aiheuttamia;

b)	jotka ovat poistojärjestelmän huollon vuoksi välttämättömiä.

Kyseinen ilmoitus on tehtävä liitteen VII mukaisesti viipymättä tapahtuman jälkeen ja viimeistään 48 tunnin kuluttua tapahtuman alkamisesta tai siitä, kun toiminnanharjoittaja tuli siitä tietoiseksi.

2. Toimivaltaisten viranomaisten on asetettava niille tämän artiklan nojalla toimitetut tiedot yleisön ja komission saataville vuosittain 5 artiklan 4 kohdan mukaisesti.

III jakso

Suljettujen maanalaisten hiilikaivosten ja hylättyjen maanalaisten hiilikaivosten metaanipäästöt

24 artikla

Soveltamisala

Tätä jaksoa sovelletaan seuraaviin metaanipäästöihin, jotka ovat peräisin suljetuista maanalaisista hiilikaivoksista ja hylätyistä maanalaisista hiilikaivoksista, joissa kivihiilen tuotanto lopetettiin ennen 3 päivää elokuuta 1954:

a)	metaanipäästöt kaikista ilmanvaihtokuiluista, joista vapautuu metaania edelleen;

b)	metaanipäästöt hiilen louhintalaitteista, joiden käyttö on lopetettu;

c)	metaanipäästöt muista tarkasti määritellyistä pistepäästölähteistä, sellaisina kuin ne ovat täsmennettyinä liitteessä VIII olevassa 1 osassa.

25 artikla

Tarkkailu ja raportointi

1. Jäsenvaltioiden on viimeistään 5 päivänä elokuuta 2025 laadittava ja asetettava julkisesti saataville inventaario kaikista niiden alueella tai lainkäyttöalueella sijaitsevista suljetuista maanalaisista hiilikaivoksista ja hylätyistä maanalaisista hiilikaivoksista, joiden toiminta on päättynyt 3 päivän elokuuta 1954 jälkeen, liitteessä VIII vahvistetun menetelmän mukaisesti, ja inventaariossa on oltava ainakin liitteessä VIII olevassa 1 osassa esitetyt tiedot.

2. Metaanipäästöt on mitattava 5 päivästä toukokuuta 2026 alkaen kaikissa suljetuissa maanalaisissa hiilikaivoksissa ja hylätyissä maanalaisissa hiilikaivoksissa, joiden toiminta on päättynyt 3 päivän elokuuta 1954 jälkeen.

Mittauslaitteet on asennettava kaikkiin liitteessä VIII olevan 1 osan 1.5 kohdassa lueteltuihin elementteihin, joiden metaanipäästöjen on todettu olevan yli 0,5 tonnia metaania vuodessa tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetun inventaarion perusteella. Kyseisillä mittauslaitteilla on tehtävä lähdetason suoria mittauksia tai lähdetason määrien määrityksiä 32 artiklan nojalla vahvistettujen sovellettavien standardien tai teknisten määräysten mukaisesti vähintään tuntikohtaisesti sekä riittävän laadukkaasti, jotta saadaan edustava arvio vuotuisista metaanipäästöistä, jotka ovat peräisin kaikista liitteessä VIII olevan 1 osan 1.5 kohdassa luetelluista elementeistä. Kaivostoiminnan harjoittajien on kyseisten standardien tai teknisten määräysten soveltamispäivään asti noudatettava alan uusimpia käytäntöjä ja käytettävä parhaita saatavilla olevia teknologioita metaanipäästöjen määrien määritykseen ja mittaamiseen. Kaivostoiminnan harjoittajien on toimitettava toimivaltaisille viranomaisille ja todentajille tiedot käytetyistä standardeista, myös eurooppalaisista tai muista kansainvälisistä standardeista, teknisistä määräyksistä tai menetelmistä.

Mittauslaitteiden on oltava toiminnassa yli 90 prosenttia siitä ajasta, jona niitä käytetään metaanipäästöjen tarkkailuun, lukuun ottamatta uudelleenkalibroinnin ja korjausten vuoksi pidettyjä seisokkeja.

3. Jos liitteessä VIII olevan 1 osan 1.5 kohdassa luetellun elementin havaitut vuotuiset metaanipäästöt ovat alle tonni metaania kuudelta peräkkäiseltä vuodelta, kun on kyse veden valtaamista maanalaisista hiilikaivoksista, tai kahdeltatoista peräkkäiseltä vuodelta, kun on kyse maanalaisista hiilikaivoksista, jotka eivät ole veden valtaamia, kyseiseen erityiseen elementtiin ei sovelleta ylimääräistä tarkkailua ja raportointia.

4. Toimivaltaiset viranomaiset voivat vastuullisen osapuolen pyynnöstä vapauttaa suljetut maanalaiset hiilikaivokset ja hylätyt maanalaiset hiilikaivokset tämän artiklan 2 ja 3 kohdan ja liitteessä VIII olevan 1 osan 1.5 kohdan vaatimuksista, jos vastuullinen osapuoli osoittaa, että kyseiset kaivokset ovat olleet täysin veden valtaamia vähintään kymmenen vuoden ajan ennen pyynnön esittämispäivää.

Pyyntöön on liitettävä vastuullisen osapuolen raportti. Raportissa on osoitettava, että hydrogeologiset olot ovat vakiintuneet ja että kyseessä olevasta hiilikaivoksesta ei aiheudu olennaisia metaanipäästöjä. Toimivaltaisten viranomaisten on asetettava kyseinen selvitys julkisesti saataville kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

5. Jos toimivaltaiset viranomaiset saavat luotettavaa näyttöä suljetun maanalaisen hiilikaivoksen tai hylätyn maanalaisen hiilikaivoksen metaanipäästöjen olennaisista määristä 4 kohdan mukaisesti, kyseiseen kivihiilikaivokseen sovelletaan 2 ja 3 kohdassa säädettyjä velvoitteita.

6. Raportit vuosittaisten lähdetason metaanipäästötietojen arvioista on toimitettava toimivaltaisille viranomaisille viimeistään 5 päivänä elokuuta 2026 ja sen jälkeen vuosittain viimeistään 31 päivänä toukokuuta.

Kyseisten raporttien on katettava viimeisin käytettävissä oleva kalenterivuosi ja sisällettävä liitteessä VIII olevassa 2 osassa esitetyt tiedot.

Todentajan on arvioitava tässä kohdassa tarkoitetut raportit ennen kuin ne toimitetaan toimivaltaisille viranomaisille. Raportteihin on sisällyttävä 8 artiklan mukaisesti annettu todentamislausunto.

7. Kaivostoiminnan harjoittajat tai jäsenvaltiot ovat vastuussa tämän artiklan 2–6 kohdassa tarkoitettujen vaatimusten noudattamisesta suljettujen maanalaisten hiilikaivosten osalta. Jäsenvaltiot ovat vastuussa tämän artiklan 2–6 kohdassa tarkoitettujen vaatimusten noudattamisesta hylättyjen maanalaisten hiilikaivosten osalta. Kun on kyse hylättyjen maanalaisten hiilikaivosten vaihtoehtoisesta käytöstä, 26 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu luvanhaltija on vastuussa tämän artiklan 2, 3 ja 6 kohdassa tarkoitettujen vaatimusten noudattamisesta.

26 artikla

Vähentämistoimenpiteet

1. Jäsenvaltioiden on 25 artiklassa tarkoitetun inventaarion perusteella laadittava ja pantava täytäntöön vähentämissuunnitelma, jolla puututaan metaanipäästöihin, jotka ovat peräisin suljetuista maanalaisista hiilikaivoksista ja hylätyistä maanalaisista hiilikaivoksista, joiden toiminta on päättynyt 3 päivän elokuuta 1954 jälkeen.

Kyseinen vähentämissuunnitelma on toimitettava toimivaltaisille viranomaisille viimeistään 5 päivänä helmikuuta 2027. Siihen on sisällyttävä sen täytäntöönpanon keskeiset saavutukset ja vähintään liitteessä VIII olevassa 3 osassa esitetyt tiedot.

2. Tuuletus ja soihdutus 25 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuista laitteista on kielletty 1 päivästä tammikuuta 2030 alkaen, paitsi jos metaanin käyttö tai metaanipäästöjen vähentäminen ei ole teknisesti toteutettavissa tai jos se uhkaa vaarantaa ympäristöturvallisuuden, ihmisten, myös henkilöstön, turvallisuuden tai terveyden. Tällaisessa tilanteessa kaivostoiminnan harjoittajien tai jäsenvaltioiden on osana 25 artiklassa säädettyjä raportointivelvoitteita osoitettava, että niiden on valittava tuuletus tai soihdutus metaanin käytön tai metaanipäästöjen vähentämisen sijaan.

3. Hylättyjen maanalaisten hiilikaivosten vaihtoehtoinen käyttö on sallittu sellaisen lupamenettelyn seurauksena, joka on mukautettu hylätyn maanalaisen hiilikaivoksen tietyntyyppiseen vaihtoehtoiseen käyttöön. Hakijan on toimitettava toimivaltaisille viranomaisille yksityiskohtainen suunnitelma toimenpiteistä metaanipäästöjen välttämiseksi. Luvanhaltijan on täytettävä 25 artiklassa ja tässä artiklassa säädetyt tarkkailu-, raportointi- ja vähentämisvelvoitteet.

4. Suljettujen maanalaisten hiilikaivosten osalta sallitaan nykyiset parhaat käytännöt metaanipäästöjen vähentämiseksi, sanotun kuitenkaan rajoittamatta sovellettavaa alakohtaista unionin lainsäädäntöä.

5 LUKU

UNIONIN MARKKINOILLE SAATETUN RAAKAÖLJYN, MAAKAASUN JA HIILEN METAANIPÄÄSTÖT

27 artikla

Tuojiin sovellettavat vaatimukset

1. Tuojien on toimitettava liitteessä IX esitetyt tiedot sen jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille, johon ne ovat sijoittautuneet, viimeistään 5 päivänä toukokuuta 2025 ja sen jälkeen vuosittain viimeistään 31 päivänä toukokuuta. Jos tuojat jättävät toimittamatta kyseiset tiedot osittain tai kokonaan, niiden on annettava kyseisille toimivaltaisille viranomaisille vankat perustelut tällaiselle toimittamatta jättämiselle ja esitettävä toimet, jotka ne ovat toteuttaneet hankkiakseen kyseiset tiedot.

Komissiolle siirretään valta antaa delegoituja säädöksiä 34 artiklan mukaisesti tämän asetuksen muuttamiseksi mukauttamalla tietoja, jotka tuojien on toimitettava.

2. Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle tuojien toimittamat tiedot viimeistään 5 päivänä elokuuta 2025 ja sen jälkeen vuosittain viimeistään 31 päivänä elokuuta.

Komissio asettaa tiedot saataville 30 artiklan mukaisesti.

28 artikla

Tarkkailu-, raportointi- ja todentamistoimenpiteiden vastaavuus

1. Tuojien on 1 päivästä tammikuuta 2027 osoitettava ja raportoitava 27 artiklan 1 kohdan mukaisesti sen jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille, johon ne ovat sijoittautuneet, että sopimukset, jotka on tehty tai uusittu 4 päivänä elokuuta 2024 tai sen jälkeen ja jotka koskevat unionin ulkopuolella tuotetun raakaöljyn, maakaasun tai hiilen toimittamista, kattavat ainoastaan sellaisen raakaöljyn, maakaasun tai hiilen, johon sovelletaan tuottajan tasolla tarkkailu-, raportointi- ja todentamistoimenpiteitä, jotka vastaavat tässä asetuksessa vahvistettuja toimenpiteitä.

2. Niiden sopimusten osalta, jotka on tehty ennen 4 päivää elokuuta 2024 unionin ulkopuolella tuotetun raakaöljyn, maakaasun tai hiilen toimittamisesta, tuojien on kaikin kohtuullisin keinoin huolehdittava siitä, että raakaöljyyn, maakaasuun tai hiileen sovelletaan tuottajan tasolla sellaisia tarkkailu-, raportointi- ja todentamistoimenpiteitä, jotka vastaavat tässä asetuksessa vahvistettuja toimenpiteitä. Näihin keinoihin voi kuulua kyseisten sopimusten muuttaminen.

Tuojien on 1 päivästä tammikuuta 2027 ilmoitettava vuosittain tällaisten keinojen tulokset sen jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille, johon ne ovat sijoittautuneet, osana 27 artiklan 1 kohdan nojalla toimitettavia tietoja, ja ilmoittamatta jättämisen tapauksessa annettava sille vankat perustelut toimivaltaisille viranomaisille ja esitettävä osana kyseisiä keinoja toteuttamansa toimet

3. Komissio antaa suosituksia vaihtoehtoisista mallilausekkeista, jotka koskevat 1 ja 2 kohdan tarkoituksissa toimitettavia tietoja, joita raakaöljyä, maakaasua ja hiiltä unionin markkinoille saattavien tuojien on määrä käyttää, kun ne muuttavat tai uusivat voimassa olevia sopimuksia tai allekirjoittavat uusia sopimuksia raakaöljyn, maakaasun ja hiilen toimittamisesta.

4. Jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on suojattava tämän artiklan nojalla tuojilta saatujen tietojen luottamuksellisuus unionin lainsäädännön mukaisesti. Toimivaltaisten viranomaisten on toimitettava nämä tiedot komissiolle, joka suojaa tietojen luottamuksellisuuden unionin lainsäädännön mukaisesti.

5. Tätä artiklaa sovellettaessa tarkkailu-, raportointi- ja todentamistoimenpiteiden katsotaan vastaavan tässä asetuksessa vahvistettuja toimenpiteitä, kun

raakaöljyyn, maakaasuun ja hiileen sovelletaan riippumatonta kolmannen osapuolen suorittamaa todentamista, joka vastaa 8 ja 9 artikloissa vahvistettua todentamista, ja kolmanteen maahan sijoittautunut tuottaja toteuttaa

i)	raakaöljyn ja maakaasun osalta tarkkailu- ja raportointitoimenpiteitä, joilla varmistetaan metaanipäästömäärien määritys ja jotka vastaavat 12 artiklassa vahvistettuja toimenpiteitä tai tarkkailua ja raportointia OGMP 2.0 -kehyksen tasolla 5;

ii)	hiilen osalta tarkkailu- ja raportointitoimenpiteitä, jotka vastaavat 20 artiklassa vahvistettuja toimenpiteitä; tai

kolmas maa on ottanut käyttöön tarkkailua, raportointia ja todentamista koskevan sääntelykehyksen, jota sovelletaan kyseiseen kolmanteen maahan sijoittautuneisiin tuottajiin ja viejiin, jotka toimittavat raakaöljyä, maakaasua tai hiiltä unionin markkinoille, ja joka vastaa vähintään unionissa sovellettavaa sääntelykehystä; erityisesti kun kolmas maa on osoittanut, että kyseisillä tarkkailu- ja raportointivaatimuksilla varmistetaan ainakin määrien lähde- ja laitostason määritys ja säännöllinen raportointi niitä vaatimuksia vastaavasti, jotka vahvistetaan 12 artiklassa raakaöljyn ja maakaasun osalta ja 20 artiklassa hiilen osalta, ja että käytössä on riippumattoman kolmannen osapuolen suorittama tehokas todentaminen, joka vastaa 8 ja 9 artiklassa vahvistettua todentamista, sekä tehokas valvonta ja täytäntöönpano.

6. Edellä olevan 5 kohdan b alakohdan tarkoituksissa komissio vahvistaa täytäntöönpanosäädöksellä menettelyn ja vaatimukset, jotka koskevat näyttöä, joka kolmannen maan on toimitettava vastaavuuden vahvistamiseksi. Kyseinen täytäntöönpanosäädös hyväksytään 35 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

Kolmas maa tai komissio voi pyytää menettelyn käynnistämistä vastaavuuden vahvistamiseksi.

Komissio on aktiivisesti yhteydessä kaikkiin raakaöljyä, maakaasua tai hiiltä unionin markkinoille vieviin kolmansiin maihin saadakseen niiltä hyväksynnän tällaisen menettelyn aloittamiselle, ottaen huomioon kyseisten kolmansien maiden tuonnin määrän ja niiden mahdollisuudet vähentää metaanipäästöjään.

Komissio vahvistaa vastaavuuden täytäntöönpanosäädöksillä kunkin asianomaisen kolmannen maan tapauksessa vain, jos kolmas maa täyttää kaikki tämän artiklan 5 kohdan b alakohdassa vahvistetut edellytykset ja jos kaikki vaadittava näyttö on toimitettu. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään tämän asetuksen 35 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen. Komissio pidättäytyy hyväksymästä tällaisia täytäntöönpanosäädöksiä, jos niiden hyväksymisellä kierrettäisiin SEUT 215 artiklan nojalla hyväksyttyjä rajoittavia toimenpiteitä, joilla rajoitetaan raakaöljyn, maakaasun tai hiilen tuontia.

Komissio voi täytäntöönpanosäädöksellä peruuttaa vastaavuuden milloin tahansa, jos kolmas maa ei ole noudattanut vähintään 12 kuukauden ajan lainsäädännössään tai käytännössä tämän artiklan 5 kohdan b alakohdassa vahvistettuja edellytyksiä. Kyseinen täytäntöönpanosäädös hyväksytään 35 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen. Ennen kyseisen täytäntöönpanosäädöksen hyväksymistä komissio ilmoittaa kolmannelle maalle huolestaan ja antaa sille mahdollisuuden ilmaista näkemyksensä.

Kun komissio valmistelee tässä kohdassa tarkoitettuja täytäntöönpanosäädöksiä, se ilmoittaa siitä neuvoston direktiivillä 2009/119/EY (28) perustetulle öljyn ja öljytuotteiden koordinointiryhmälle, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2017/1938 (29) perustetulle kaasualan koordinointiryhmälle ja komission perustamalle sähköalan koordinointiryhmälle sekä muille asianomaisille sidosryhmille. Nämä täytäntöönpanopäätökset tulee voimaan aikaisintaan 30 kalenteripäivän kuluttua niiden hyväksymispäivän jälkeen.

7. Tuojat vapautetaan 1 ja 2 kohdassa vahvistetuista raportointivelvoitteista, jos ne tuovat raakaöljyä, maakaasua tai hiiltä kolmannesta maasta, jonka osalta vastaavuus on vahvistettu 6 kohdan mukaisesti.

8. Tarvittaessa ja jollei sovellettavista menettelyistä muuta johdu, 4 päivästä elokuuta 2024 alkaen komissio ehdottaa ja pyrkii siihen, että unioni tekee yhteistyöpuitteita niiden kolmansien maiden kanssa, joista unioni tuo raakaöljyä, maakaasua tai hiiltä, jotta näitä kolmansia maita voidaan tukea sellaisen tarkkailu-, raportointi- ja todentamisjärjestelmän perustamisessa, joka vastaa tässä asetuksessa vahvistettua järjestelmää. Komissio ei suosittele tällaisten yhteistyöpuitteiden tekemistä, jos niillä kierrettäisiin SEUT 215 artiklan nojalla hyväksyttyjä raakaöljyn, maakaasun tai hiilen tuontia rajoittavia toimenpiteitä.

29 artikla

Raakaöljyn, maakaasun ja hiilen tuotannon metaani-intensiteetti

1. Kun on kyse 5 päivänä elokuuta 2028 tai sen jälkeen tehdyistä tai uusituista toimitussopimuksista, unionin tuottajien ja tuojien on 27 artiklan 1 kohdan mukaisesti viimeistään 4 päivänä elokuuta 2024 ja sen jälkeen joka vuosi raportoitava sen jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille, johon ne ovat sijoittautuneet, unionin markkinoille saattamansa raakaöljyn, maakaasun ja hiilen tuotannon metaani-intensiteetti, joka on laskettu tämän artiklan 4 kohdan nojalla vahvistetun menetelmän mukaisesti.

Kun on kyse ennen 4 päivää elokuuta 2024 tehdyistä toimitussopimuksista, unionin tuottajien ja tuojien on 27 artiklan 1 kohdan mukaisesti pyrittävä kaikin kohtuullisin keinoin raportoimaan sen jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille, johon ne ovat sijoittautuneet, unionin markkinoille saattamansa raakaöljyn, maakaasun ja hiilen tuotannon metaani-intensiteetti, joka on laskettu tämän artiklan 4 kohdan nojalla vahvistetun menetelmän mukaisesti. Unionin tuottajien ja tuojien, jotka saattavat raakaöljyä, maakaasua tai hiiltä unionin markkinoille, on 5 päivästä elokuuta 2028 lähtien raportoitava tällaisten keinojen tulokset vuosittain sen jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille, johon ne ovat sijoittautuneet.

2. Unionin tuottajien ja tuojien, jotka saattavat raakaöljyä, maakaasua tai hiiltä unionin markkinoille sellaisten toimitussopimusten perusteella, jotka on tehty tai uusittu 5 päivän elokuuta 2030 jälkeen, on viimeistään 5 päivänä elokuuta 2030 ja vuosittain sen jälkeen osoitettava sen jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille, johon ne ovat sijoittautuneet, että niiden unionin markkinoille saattaman raakaöljyn, maakaasun ja hiilen tuotannon metaani-intensiteetti, joka on laskettu 4 kohdan nojalla vahvistetun menetelmän mukaisesti, on alempi kuin 6 kohdan mukaisesti vahvistetut metaani-intensiteetin enimmäisarvot kyseisten tuotteiden maailmanlaajuisten metaanipäästöjen vähennysten edistämiseksi.

3. Jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on suojattava tämän artiklan nojalla unionin tuottajilta ja tuojilta saatujen tietojen luottamuksellisuus unionin lainsäädännön mukaisesti. Toimivaltaisten viranomaisten on toimitettava nämä tiedot komissiolle, joka suojaa tietojen luottamuksellisuuden unionin lainsäädännön mukaisesti.

4. Komissio hyväksyy viimeistään 5 päivänä elokuuta 2027 34 artiklan mukaisesti delegoidun säädöksen, jolla täydennetään tätä asetusta vahvistamalla menetelmä unionin markkinoille saatetun raakaöljyn, maakaasun ja hiilen tuotannon metaani-intensiteetin laskemiseksi tuottajan tasolla. Kyseisessä menetelmässä on otettava huomioon erilaiset tuotantoprosessit ja toimipaikkojen olosuhteet sekä olemassa olevat kansainväliset menetelmät ja parhaat käytännöt metaani-intensiteetin laskemiseksi. Menetelmän on oltava syrjimätön ja perustuttava avoimiin ja objektiivisiin kriteereihin. Kun komissio valmistelee tällaisia delegoituja säädöksiä, se ilmoittaa siitä öljyn ja öljytuotteiden koordinointiryhmälle, kaasualan koordinointiryhmälle, sähköalan koordinointiryhmälle sekä muille asianomaisille sidosryhmille.

5. Komissio arvioi viimeistään 5 päivänä elokuuta 2029 vaikutuksia, joita unionin markkinoille saatetun raakaöljyn, maakaasun ja hiilen metaani-intensiteetin eri enimmäisarvoilla mahdollisesti on tuottajan tasolla, ja esittää kertomuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle. Kyseiseen kertomukseen on sisällyttävä arviointi, joka koskee maailmanlaajuisten metaanipäästöjen mahdollista vähentämistä, vaikutuksia energiaturvallisuuteen unionin ja kansallisella tasolla ja unionin talouden kilpailukykyyn sekä mahdollisia maailmanlaajuisia ja alueellisia markkinoiden vääristymiä. Kyseiseen kertomukseen on myös sisällyttävä markkina-arviointi, joka koskee metaani-intensiteettiä unioniin suuntautuvissa nykyisissä ja tulevissa, vuoteen 2049 ulottuvissa toimituksissa, jotka perustuvat sekä pitkän aikavälin sopimuksiin että spot-hintaisiin hankintoihin. Kyseisessä arvioinnissa on analysoitava tilannetta kussakin jäsenvaltiossa ottaen huomioon ennen 4 päivää elokuuta 2024 tehdyt sopimusvelvoitteet, energiainfrastruktuurin kapasiteetti ja mahdolliset rajoitukset.

6. Komissio hyväksyy 5 kohdassa tarkoitetun arvioinnin ja objektiivisten kriteerien perusteella 34 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla täydennetään tätä asetusta vahvistamalla enimmäisarvot unionin markkinoille saatettuun raakaöljyyn, maakaasuun ja hiileen liittyvälle metaani-intensiteetille tuottajan tasolla. Kyseisissä delegoiduissa säädöksissä on otettava johdonmukaisesti huomioon menetelmä, jolla lasketaan tämän artiklan mukainen unionin markkinoille saatetun raakaöljyn, maakaasun ja hiilen tuotannon metaani-intensiteetti. Kyseisissä delegoiduissa säädöksissä on myös täsmennettävä eri metaani-intensiteettiluokat raakaöljylle, maakaasulle ja hiilelle. Kyseiset metaani-intensiteetin enimmäisarvot on määritettävä erikseen raakaöljylle, maakaasulle ja hiilelle, ja niiden on katettava suorituskyvyltään paras luokka tai parhaimmat luokat. Kyseisissä metaani-intensiteetin enimmäisarvoissa ja metaani-intensiteettiluokissa on otettava huomioon eri lähteet, tuotantoprosessit ja toimipaikkojen olosuhteet, ja ne on asetettava tasoille, jotka osaltaan vähentävät unionin markkinoille saatettuun raakaöljyyn, maakaasuun ja hiileen liittyviä maailmanlaajuisia metaanipäästöjä, samalla kun säilytetään energiaturvallisuus unionin ja kansallisella tasolla, varmistetaan unionin markkinoille saatetun raakaöljyn, maakaasun ja hiilen määrien tasapainoinen jakelu ja syrjimätön kohtelu sekä suojataan unionin talouden kilpailukykyä.

30 artikla

Metaanin avoimuustietokanta ja metaaniprofiilit

1. Komissio perustaa viimeistään 5 päivänä helmikuuta 2026 metaanin avoimuustietokannan, joka sisältää olennaiset tiedot jäsenvaltioista ja kolmansista maista, yrityksistä, tuojista ja unionin markkinoille saatetun raakaöljyn, maakaasun ja hiilen määristä ja erityisesti sille 12 artiklan 8 kohdan, 18 artiklan 10 kohdan, 20 artiklan 7 kohdan, 23 artiklan 2 kohdan, 25 artiklan 8 kohdan, 27 artiklan 2 kohdan, 28 artiklan 4 kohdan ja 29 artiklan 3 kohdan mukaisesti toimitetut tiedot, ja ylläpitää sitä.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen tietojen lisäksi tietokannassa on oltava vähintään seuraavat tiedot:

a)	luettelo maista, joissa tuotetaan raakaöljyä, maakaasua tai hiiltä ja joista sitä viedään unioniin;

kunkin a alakohdassa tarkoitetun jäsenvaltion tai kolmannen maan osalta seuraavat tiedot:

onko sillä käytössä energia-alan metaanipäästöjä koskevia pakollisia sääntelytoimenpiteitä, jotka kattavat tässä asetuksessa säädetyt energia-alan metaanipäästöjen mittaamista, raportointia, todentamista ja vähentämistä koskevat toimenpiteet, erityisesti tuuletusta ja soihdutusta koskevat rajoitukset;

ii)	onko se allekirjoittanut ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden kansakuntien puitesopimuksen (UNFCCC) nojalla hyväksytyn Pariisin ilmastosopimuksen ja onko se liittynyt maailmanlaajuiseen metaanisitoumukseen;

iii)	toimittaako se mahdolliset kansalliset inventaarioraportit UNFCCC:n vaatimusten mukaisesti;

iv)	sisältyykö mahdollisiin UNFCCC:n mukaisesti toimitettuihin kansallisiin inventaarioraportteihin energia-alan metaanipäästöjä koskeva 3. tason raportointi, mukaan lukien tasolla 3 raportoitujen metaanipäästöluokkien täsmentäminen;

v)	mahdollisissa UNFCCC:n mukaisesti toimitetuissa kansallisissa inventaarioraporteissa täsmennetty energia-alan metaanipäästöjen määrä ja tieto siitä, onko tiedot todennettu riippumattomasti;

vi)	mahdolliset sähköiset linkit kansallisiin tietolähteisiin, joissa on tietoa energia-alan metaanipäästöistä;

c)	kunkin jäsenvaltion osalta luettelo tuojista, jotka saattavat raakaöljyä, maakaasua tai hiiltä unionin markkinoille;

kunkin a alakohdassa tarkoitetun kolmannen maan osalta seuraavat tiedot:

luettelo raakaöljyn, maakaasun tai hiilen tuottajista tai viejistä, jotka vievät raakaöljyä, maakaasua tai hiiltä unioniin, tapauksen mukaan ja tieto siitä, osallistuvatko ne metaanipäästöjen vähentämistä koskeviin maailmanlaajuisiin aloitteisiin, kuten OGMP:hen tai rutiininomaisen soihduttamisen lopettamista koskevaan aloitteeseen;

ii)	ohjeelliset arvot metaanipäästöjen arvioimiseksi raakaöljyn, maakaasun ja hiilen kuljetuksenyhteydessä.

Metaanin avoimuustietokanta toimii tietovälineenä, jonka on oltava saatavilla julkisesti ja maksutta.

Metaanin avoimuustietokannassa on ilmoitettava tapaukset, joissa riippumaton kolmas osapuoli on todentanut toimitetun tiedon laadun ja luotettavuuden.

3. Metaanin avoimuustietokannassa olevien tietojen perusteella komissio julkaisee viimeistään 5 päivänä elokuuta 2026 metaaniprofiilit jäsenvaltioiden ja tapauksen mukaan raakaöljyä, maakaasua tai hiiltä unionin markkinoille saattavien unionin tuottajien tai tuojien osalta sekä sellaisten kolmansien maiden osalta, joista unioni tuo raakaöljyä, maakaasua tai hiiltä, ja sellaisten kolmansien maiden tuottajien tai viejien osalta, jotka toimittavat niitä unioniin.

4. Edellä olevan 3 kohdan mukaisesti julkaistavat metaaniprofiilit on ajantasaistettava vuosittain, ja niiden on sisällettävä vähintään ja tapauksen mukaan seuraavat tiedot:

a)	unionin markkinoille saatettuun raakaöljyyn, maakaasuun ja hiileen liittyvät metaanipäästöt ja raportoituja metaanipäästöjä koskevien tietojen laadun arviointi, mukaan lukien tarvittaessa OGMP 2.0 -kehyksen mukainen raportointitaso;

b)	arvio toimista, joita unionin tuottajat tai tuojat sekä kolmansien maiden tuottajat tai viejät, jotka saattavat raakaöljyä, maakaasua tai hiiltä unionin markkinoille, toteuttavat metaanipäästöjen tarkkailemiseksi, raportoimiseksi ja vähentämiseksi, myös tarvittaessa alueittain;

c)	analyysi ilmenneistä runsaasti päästöjä aiheuttavista tapahtumista jäsenvaltioissa tai kolmansissa maissa, joista unioni tuo raakaöljyä, maakaasua tai hiiltä, ja siitä, miten näihin tapahtumiin puututtiin.

5. Edellä olevan 3 kohdan mukaisesti julkaistavat metaaniprofiilit on asetettava julkisesti saataville verkossa maksutta.

6. Tämän artiklan soveltaminen ei rajoita direktiivin (EU) 2016/943 soveltamista.

31 artikla

Maailmanlaajuinen metaanintarkkailuväline ja nopean toiminnan mekanismi

1. Komissio perustaa viimeistään 5 päivänä elokuuta 2026 maailmanlaajuisen metaanintarkkailuvälineen, joka perustuu satelliittitietoihin ja panokseen useilta sertifioiduilta datantarjoajilta ja datapalveluilta, mukaan lukien asetuksella (EU) 2021/696 perustetun unionin avaruusohjelman Copernicus-komponentti. Komissio voi tätä tarkoitusta varten käyttää mahdollisia saatavilla olevia kansainvälisiä välineitä tai kehyksiä.

Maailmanlaajuinen metaanintarkkailuväline on asetettava julkisesti saataville, ja sen on tarjottava säännöllisesti ajantasaisia tietoja vähintään seuraavista seikoista: energialähteiden runsaasti metaania aiheuttavien tapahtumien esiintyminen, suuruusluokka ja sijainti unionissa tai sen ulkopuolella.

2. Komissio perustaa viimeistään 5 päivänä helmikuuta 2026 nopean toiminnan mekanismin runsaasti päästöjä aiheuttaviin tapahtumiin puuttumiseksi.

Komissio ilmoittaa viipymättä havaitusta runsaasti päästöjä aiheuttavasta tapahtumasta tapauksen mukaan sille jäsenvaltiolle tai kolmannelle maalle, jonka lainkäyttövaltaan kuuluvalla alueella se tapahtuu. Komissio ilmoittaa asiasta mahdollisuuksien mukaan myös sille tuottajalle, joka liittyy metaania päästävään energialähteeseen tai toisiinsa läheisesti liittyviin energialähteisiin. Ilmoituksen on sisällettävä pyyntö toimittaa viipymättä lisätietoja runsaasti päästöjä aiheuttavasta tapahtumasta ja korjaavista toimista, joita on toteutettu tai suunniteltu vaikutusten lieventämiseksi tai tapahtuman pysäyttämiseksi, sekä aikataulu, jossa kyseiset toimenpiteet on määrä toteuttaa. Komissio aloittaa kaiken tarvittavan yhteydenpidon saadakseen tapahtumaan liittyvät tiedot ja todentaakseen ne, tarvittaessa yhteistyössä toimivaltaisten kansainvälisten järjestöjen kanssa. Komissio voi tätä varten käyttää olemassa olevia kansainvälisiä välineitä tai kehyksiä, jos niitä on saatavilla.

3. Komissio ehdottaa, että unionin puolesta aloitetaan kahdenväliset vuoropuhelut niiden kolmansien maiden kanssa, joista unioni tuo raakaöljyä, maakaasua tai hiiltä, jotta voidaan luoda puitteet tietojenvaihdolle ja varhaishavainta- ja varhaisvaroitusjärjestelmälle, jonka avulla ne voivat havaita runsaasti päästöjä aiheuttavia tapahtumia, varoittaa toisiaan niistä ja ilmoittaa toisilleen tällaisten tapahtumien ehkäisemiseksi tai pysäyttämiseksi toteutetuista tai toteutettavista korjaavista toimista. Vuoropuheluilla pyritään myös määrittämään tapoja nopeuttaa metaanipäästöjen vähentämistä energia-alalla, ja niissä voidaan tarvittaessa vaihtaa parhaita käytäntöjä ja neuvoja tässä asetuksessa säädettyjä toimenpiteitä vastaavien seuranta-, raportointi-, todentamis- ja vähentämistoimenpiteiden toteuttamiseksi.

Komissio ei ehdota kahdenvälisten vuoropuhelujen aloittamista kolmansien maiden kanssa, jos sillä kierrettäisiin raakaöljyn, maakaasun tai hiilen tuontia koskevia SEUT 215 artiklan nojalla hyväksyttyjä rajoittavia toimenpiteitä.

4. Komissio tiedottaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle edellä 2 ja 3 kohdassa tarkoitettujen vuoropuhelujen yhteydessä suoritetun seurannan pohjalta runsaasti päästöjä aiheuttavista tapahtumista, korjaavista toimista, joita on toteutettu unionissa ja kolmansissa maissa, joista unioni tuo raakaöljyä, maakaasua tai hiiltä, ja mahdollisista vaikutuksista energiavarmuuteen unionin ja kansallisella tasolla tehdyistä ilmoituksista.

5. Tämän artiklan soveltaminen ei rajoita direktiivin (EU) 2016/943 soveltamista.

6 LUKU

LOPPUSÄÄNNÖKSET

32 artikla

Standardit ja tekniset määräykset

1. Komissio pyytää asetuksen (EU) N:o 1025/2012 10 artiklan 1–5 kohdan mukaisesti yhtä tai useampaa eurooppalaista standardointiorganisaatiota laatimaan yhdenmukaistettuja standardeja seuraavia varten:

a)	12 artiklan 5 kohdassa tarkoitettu metaanipäästöjen mittaaminen ja määrän määritys;

b)	14 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu LDAR-kartoitus;

c)	15 artiklan 3 ja 5 kohdassa tarkoitetut laitteet;

d)	18 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu metaanipäästöjen määrän määritys; ja

e)	20 artiklan 4 kohdassa ja 25 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu metaanipäästöjen mittaaminen ja määrän määritys.

Kun komissio on vastaanottanut eurooppalaisen standardointiorganisaation laatiman standardiehdotuksen, se arvioi, onko ehdotettu standardi kyseessä olevan standardointipyynnön, tämän asetuksen ja muun sovellettavan unionin lainsäädännön mukainen.

Siirretään komissiolle valta antaa 34 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla täydennetään tätä asetusta vahvistamalla tässä kohdassa tarkoitetut pakolliset standardit tai niiden osat.

2. Jos delegoitua säädöstä ei ole annettu tämän artiklan 1 kohdan mukaisesti, siirretään komissiolle valta antaa 34 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla täydennetään tätä asetusta vahvistamalla pakolliset tekniset määräykset tai niiden osat seuraavia tarkoituksia varten:

a)	12 artiklan 5 kohdassa tarkoitettu metaanipäästöjen mittaaminen ja määrän määritys;

b)	14 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu LDAR-kartoitus;

c)	15 artiklan 3 kohdassa ja5 kohdassa tarkoitetut laitteet;

d)	18 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu metaanipäästöjen määrän määritys; ja

e)	20 artiklan 4 kohdassa ja 25 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu metaanipäästöjen mittaaminen ja määrän määritys.

Komissio voi antaa kyseisiä delegoituja säädöksiä ainoastaan, jos se on esittänyt standardointipyynnön yhdelle tai useammalle eurooppalaiselle standardointiorganisaatiolle ja yksi seuraavista edellytyksistä täyttyy:

a)	pyyntöä ei ole hyväksytty;

b)	pyydettyjä standardeja ei ole toimitettu asetetussa määräajassa;

c)	eurooppalaisten standardointiorganisaatioiden laatimat standardit eivät ole pyynnön mukaisia; tai

d)	eurooppalaisen standardointiorganisaation laatimien standardien katsotaan olevan täysin tai osittain riittämättömiä kattamaan tämän asetuksen vaatimukset.

33 artikla

Seuraamukset

1. Jäsenvaltioiden on säädettävä tämän asetuksen säännösten rikkomiseen sovellettavista seuraamuksista ja toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet niiden täytäntöönpanon varmistamiseksi.

Seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia, ja niihin on kuuluttava vähintään

sakot, jotka ovat oikeasuhteisia ympäristövahinkoihin ja niihin vaikutuksiin nähden, joita aiheutuu ihmisten turvallisuudelle ja terveydelle, ja joiden tasolla varmistetaan, että

i)	ne vähintäänkin tosiasiallisesti poistavat rikkomisesta vastuussa olevien saamat taloushyödyt; ja

ii)	toistuvien vakavien rikkomusten tapauksessa sakkojen määrä suurenee asteittain;

b)	uhkasakot, joilla toiminnanharjoittajat, yritykset, kaivostoiminnan harjoittajat ja tuojat velvoitetaan tapauksen mukaan lopettamaan rikkominen, noudattamaan korjaavia toimia tai toimenpiteitä koskevaa päätöstä, toimittamaan tietoja tai tekemään tarkastus.

Jäsenvaltioiden on ilmoitettava nämä säännöt ja toimenpiteet komissiolle viimeistään 5 päivänä elokuuta 2025 ja ilmoitettava sille viipymättä niihin myöhemmin tehtävät mahdolliset muutokset.

2. Jäsenvaltioiden on kansallisen lainsäädännön mukaisesti varmistettava, että toimivaltaisilla viranomaisilla on valtuudet määrätä vähintään seuraavat hallinnolliset seuraamukset ja hallinnolliset toimenpiteet 12 artiklan, 14 artiklan 14 kohdan, 16 artiklan 2 kohdan, 20 artiklan, 23 artiklan 1 kohdan, 27 artiklan 1 kohdan, 28 artiklan 1 ja 2 kohdan sekä 29 artiklan 1 ja 2 kohdan rikkomisesta edellyttäen, etteivät ne vaaranna energian toimitusvarmuutta:

a)	päätös, jossa henkilöä vaaditaan lopettamaan rikkominen;

b)	päätös rikkomisten johdosta saatujen voittojen tai vältettyjen tappioiden menetetyksi tuomitsemisesta siltä osin kuin ne voidaan määrittää;

c)	julkiset varoitukset tai ilmoitukset;

d)	päätös uhkasakkojen määräämisestä;

e)	päätös hallinnollisten sakkojen määräämisestä.

Oikeushenkilöiden tapauksessa e alakohdassa tarkoitettujen hallinnollisten sakkojen määrä saa olla enintään 20 prosenttia edellisen tilikauden vuosittaisesta liikevaihdosta. Luonnollisten henkilöiden tapauksessa kyseisten sakkojen määrä saa olla enintään 20 prosenttia edellisen kalenterivuoden vuosituloista.

3. Jos jäsenvaltion oikeusjärjestelmässä ei säädetä hallinnollisista sakoista, toimivaltaiset kansalliset tuomioistuimet voivat määrätä sakkoja toimivaltaisten viranomaisten pyynnöstä. Sakkojen on oltava tehokkaita, ja niiden vaikutuksen on vastattava hallintoviranomaisten määräämiä hallinnollisia sakkoja.

4. Käyttäessään tämän artiklan mukaisia valtuuksiaan toimivaltaisten viranomaisten on tehtävä tiivistä yhteistyötä sen varmistamiseksi, että niiden valtuuksien käyttö sekä niiden määräämien hallinnollisten seuraamusten ja hallinnollisten toimenpiteiden suunnittelu ja soveltaminen toteutuu tehokkaasti ja johdonmukaisesti kaikkialla unionissa.

5. Vähintään seuraavilla rikkomisilla on seuraamuksia:

a)	toiminnanharjoittajat, yritykset, kaivostoiminnan harjoittajat tai tuojat eivät ole antaneet toimivaltaisille viranomaisille tai todentajille niiden tehtäviensä suorittamiseksi tarvitsemaa apua tämän asetuksen mukaisesti;

b)	toiminnanharjoittajat tai kaivostoiminnan harjoittajat eivät ole toteuttaneet 6 artiklan 5 ja 6 kohdassa tarkoitetussa tarkastusraportissa esitettyjä toimia;

c)	toiminnanharjoittajat tai kaivostoiminnan harjoittajat eivät ole toimittaneet metaanipäästöselvityksiä 12 artiklan, 18 artiklan 3 kohdan, 20 artiklan ja 25 artiklan 6 kohdan mukaisesti, mukaan lukien riippumattoman todentajan 8 artiklan 4 kohdan mukaisesti antama todentamislausunto;

d)	toiminnanharjoittajat eivät ole toimittaneet LDAR-ohjelmaa 14 artiklan 1 kohdan mukaisesti tai tehneet LDAR-kartoitusta 14 artiklan 2, 5 ja 6 kohdan mukaisesti;

e)	toiminnanharjoittajat eivät ole korjanneet tai vaihtaneet komponentteja, kartoittaneet niitä jatkuvasti eivätkä kirjanneet vuotoja 14 artiklan 8–13 kohdan mukaisesti;

f)	toiminnanharjoittajat eivät ole toimittaneet raporttia 14 artiklan 14 kohdan mukaisesti;

g)	toiminnanharjoittajat tai kaivostoiminnan harjoittajat ovat suorittaneet tuuletuksen tai soihdutuksen, mukaan lukien rutiininomainen soihdutus, muissa kuin 15 artiklan 2 ja 3 kohdassa, 22 artiklan 1 ja 2 kohdassa ja 26 artiklan 2 kohdassa säädetyissä tilanteissa;

toiminnanharjoittajat tai kaivostoiminnan harjoittajat eivät ole osoittaneet, että niiden on ollut pakko valita tuuletus soihdutuksen sijaan, että toiminnanharjoittajien on ollut pakko valita soihdutus metaanin uudelleeninjektoinnin, paikalla käytön, varastoinnin myöhempää käyttöä varten tai markkinoille toimittamisen sijaan tai että kaivostoiminnan harjoittajien on ollut pakko valita soihdutus käytön tai vähentämisen sijaan 15 artiklan 4 ja 6 kohdan, 22 artiklan 1 ja 2 kohdan ja 26 artiklan 2 kohdan mukaisesti;

i)	toiminnanharjoittajat eivät ole korjanneet tai käyttäneet tuuletuslaitteita 15 artiklan 5 ja 7 kohdan mukaisesti;

j)	toiminnanharjoittajat tai kaivostoiminnan harjoittajat eivät ole ilmoittaneet tai raportoineet tuuletus- tai soihdutustapahtumista tapauksen mukaan 16 artiklan, 23 artiklan 1 kohdan tai 26 artiklan mukaisesti;

k)	soihtutorneja tai polttolaitteita on käytetty 17, 22 ja 23 artiklassa säädettyjen vaatimusten vastaisesti;

l)	vastuullinen osapuoli ei ole toteuttanut vähentämistoimenpiteitä 18 artiklan 6 ja 9 kohdan mukaisesti;

m)	tuojat eivät ole toimittaneet 27 artiklan 1 kohdan ja liitteen IX mukaisesti vaadittuja tietoja;

n)	tuojat eivät ole toimittaneet 28 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisesti vaadittuja tietoja;

o)	unionin tuottajat tai tuojat eivät ole toimittaneet 29 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisesti vaadittuja tietoja;

p)	unionin tuottajat tai tuojat eivät ole noudattaneet 29 artiklan 6 kohdan mukaisesti hyväksytyissä täytäntöönpanosäädöksissä vahvistettuja metaani-intensiteetin enimmäisarvoja.

6. Jos 15 artiklan 8 kohdassa vahvistetut edellytykset täyttyvät, jäsenvaltioiden on harkittava seuraamusten alentamista tai määräämättä jättämistä kansallisten viranomaisten tarpeelliseksi katsoman täytäntöönpanokauden ajan.

7. Jäsenvaltioiden on tapauksen mukaan otettava seuraamusten määräämisessä huomioon ainakin seuraavat ohjeelliset perusteet:

a)	rikkomisen kesto tai ajalliset vaikutukset, luonne ja vakavuus;

b)	toiminnanharjoittajan, yrityksen, kaivostoiminnan harjoittajan tai tuojan vahingon oikea-aikaiseksi vähentämiseksi tai korjaamiseksi toteuttamat toimet;

c)	rikkomisen tahallisuus tai tuottamuksellisuus;

d)	toiminnanharjoittajan, yrityksen, kaivostoiminnan harjoittajan tai tuojan aiemmat tai toistuneet rikkomukset;

e)	toiminnanharjoittajan, yrityksen, kaivostoiminnan harjoittajan tai tuojan rikkomuksista suoraan tai epäsuoraan aiheutuneet taloudelliset hyödyt tai niiden ansiosta vältetyt tappiot, jos olennaiset tiedot ovat saatavissa;

f)	toiminnanharjoittajan, yrityksen, kaivostoiminnan harjoittajan tai tuojan koko;

g)	viranomaisten kanssa tehtävän yhteistyön aste;

h)	tapa, jolla rikkominen on tullut viranomaisten tietoon, erityisesti se, onko toiminnanharjoittaja, yritys, kaivostoiminnan harjoittaja tai tuoja ilmoittanut rikkomisesta ajoissa, ja jos on, missä laajuudessa;

i)	asian olosuhteista johtuvat mahdolliset muut raskauttavat tai lieventävät tekijät, mukaan lukien kolmansien osapuolten toimet.

8. Jäsenvaltioiden on julkaistava vuosittain tiedot tämän asetuksen nojalla määrättyjen seuraamusten tyypistä ja koosta, rikkomuksista ja toiminnanharjoittajista, yrityksistä, kaivostoiminnan harjoittajista tai tuojista, joille seuraamuksia on määrätty.

Tällaiset tiedot on tapauksen mukaan raportoitava Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2024/1203 (30) 22 artiklan mukaisesti.

34 artikla

Siirretyn säädösvallan käyttäminen

1. Komissiolle siirrettyä valtaa antaa delegoituja säädöksiä koskevat tässä artiklassa säädetyt edellytykset.

2. Siirretään komissiolle 4 päivästä elokuuta 2024 22 artiklan 3 kohdassa, 27 artiklan 1 kohdassa, 29 artiklan 4 ja 6 kohdassa ja 32 artiklassa tarkoitettu valta antaa delegoituja säädöksiä viideksi vuodeksi, jota jatketaan ilman eri toimenpiteitä samanpituisiksi kausiksi.

3. Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 22 artiklan 3 kohdassa, 27 artiklan 1 kohdassa, 29 artiklan 4 ja 6 kohdassa ja 32 artiklassa tarkoitetun säädösvallan siirron. Peruuttamispäätöksellä lopetetaan tuossa päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Peruuttaminen tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona sitä koskeva päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai jonakin myöhempänä, kyseisessä päätöksessä mainittuna päivänä. Peruuttamispäätös ei vaikuta jo voimassa olevien delegoitujen säädösten pätevyyteen.

4. Ennen kuin komissio hyväksyy delegoidun säädöksen, se kuulee kunkin jäsenvaltion nimeämiä asiantuntijoita paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa vahvistettujen periaatteiden mukaisesti.

5. Heti kun komissio on antanut delegoidun säädöksen, komissio antaa sen tiedoksi yhtäaikaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

6. Edellä olevan 22 artiklan 3 kohdan, 27 artiklan 1 kohdan, 29 artiklan 4 ja 6 kohdan tai 32 artiklan nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole kahden kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, että ne eivät vastusta säädöstä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan kahdella kuukaudella.

35 artikla

Komiteamenettely

1. Komissiota avustaa asetuksen (EU) 2018/1999 44 artiklalla perustettu energiaunionikomitea. Tämä komitea on asetuksessa (EU) N:o 182/2011 tarkoitettu komitea.

2. Kun viitataan tähän kohtaan, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 4 artiklaa.

3. Kun viitataan tähän kohtaan, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 5 artiklaa.

36 artikla

Komission suorittama seuranta ja uudelleentarkastelu ja kertomukset

1. Komissio seuraa ja tarkastelee tämän asetuksen soveltamista uudelleen ja toimittaa viimeistään 1 päivänä tammikuuta 2028 ja sen jälkeen viiden vuoden välein kertomuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

2. Ensimmäisessä 1 kohdassa tarkoitetussa kertomuksessa on arvioitava erityisesti seuraavia seikkoja:

a)	tämän asetuksen vaikuttavuus ja tehokkuus avoimien ja tarkkojen mittaus-, raportointi- ja todentamissääntöjen vahvistamisessa ja unionin markkinoille saatetun raakaöljyn, maakaasun ja hiilen tuotantoon liittyvien metaanipäästöjen vähentämisessä;

b)	tämän asetuksen seurauksena unionin markkinoille saatetun raakaöljyn, maakaasun ja hiilen tuotantoon liittyvien metaanipäästöjen saavutettu vähennystaso, jos se on mahdollista;

se, tarvitaanko täydentäviä tai vaihtoehtoisia toimenpiteitä metaanipäästöjen vähentämisen edistämiseksi ja nopeuttamiseksi unionin markkinoille saatetun raakaöljyn, maakaasun ja hiilen arvoketjussa, jotta voidaan tukea unionin tavoitetta saavuttaa ilmastoneutraalius vuoteen 2050 mennessä ja Pariisin sopimuksen mukaisia unionin sitoumuksia.

Uudelleentarkastelussa on otettava huomioon asiaan liittyviä aloja koskeva olennainen unionin lainsäädäntö. Komissio toimittaa tarvittaessa Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksensa yhteydessä lainsäädäntöehdotuksen ottaen huomioon asiaan liittyviä aloja koskeva olennainen unionin lainsäädäntö.

3. Tätä artiklaa sovellettaessa komissio voi pyytää tietoja jäsenvaltioilta ja toimivaltaisilta viranomaisilta ja ottaa huomioon erityisesti tiedot, jotka jäsenvaltiot ovat toimittaneet yhdennetyissä kansallisissa energia- ja ilmastosuunnitelmissaan, niihin tehdyissä päivityksissä ja asetuksen (EU) 2018/1999 mukaisissa kansallisissa energia- ja ilmastosuunnitelmia koskevissa edistymisraporteissaan.

37 artikla

Asetuksen (EU) 2019/942 muuttaminen

Lisätään asetuksen (EU) 2019/942 15 artiklaan kohta seuraavasti:

”8. Joka kolmas vuosi ACER laatii ja asettaa julkisesti saataville indikaattorit ja vastaavat viitearvot vertailukelpoisten hankkeiden metaanipäästöjen mittaamiseen, määrän määrittämiseen, seurantaan, raportointiin, todentamiseen ja vähentämiseen, tuuletus ja soihdutus mukaan lukien, liittyvien yksikköinvestointikustannusten vertailua varten kuultuaan ensin jäsenvaltioita. Se antaa suosituksia yksikköinvestointikustannusten indikaattoreista ja vertailuarvoista Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2024/1787 (*1) mukaisten velvoitteiden noudattamiseksi kyseisen asetuksen 3 artiklan mukaisesti.

38 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 13 päivänä kesäkuuta 2024.

Euroopan parlamentin puolesta

Puheenjohtaja

R. METSOLA

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

H. LAHBIB

(1) EUVL C 323, 26.8.2022, s. 101.

(2) EUVL C 498, 30.12.2022, s. 83.

(3) Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 10. huhtikuuta 2024 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä), ja neuvoston päätös, tehty 27. toukokuuta 2024.

(4) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2021/1119, annettu 30 päivänä kesäkuuta 2021, puitteiden vahvistamisesta ilmastoneutraaliuden saavuttamiseksi sekä asetusten (EY) N:o 401/2009 ja (EU) 2018/1999 muuttamisesta (eurooppalainen ilmastolaki) (EUVL L 243, 9.7.2021, s. 1).

(5) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2018/842, annettu 30 päivänä toukokuuta 2018, sitovista vuotuisista kasvihuonekaasupäästöjen vähennyksistä jäsenvaltioissa vuosina 2021–2030, joilla edistetään ilmastotoimia Pariisin sopimuksen sitoumusten täyttämiseksi, sekä asetuksen (EU) N:o 525/2013 muuttamisesta (EUVL L 156, 19.6.2018, s. 26).

(6) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2010/75/EU, annettu 24 päivänä marraskuuta 2010, teollisuuden päästöistä (yhtenäistetty ympäristön pilaantumisen ehkäiseminen ja vähentäminen) (EUVL L 334, 17.12.2010, s. 17).

(7) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2021/240, annettu 10 päivänä helmikuuta 2021, teknisen tuen välineen perustamisesta (EUVL L 57, 18.2.2021, s. 1).

(8) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/4/EY, annettu 28 päivänä tammikuuta 2003, ympäristötiedon julkisesta saatavuudesta ja neuvoston direktiivin 90/313/ETY kumoamisesta (EUVL L 41, 14.2.2003, s. 26).

(9) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 765/2008, annettu 9 päivänä heinäkuuta 2008, akkreditoinnin vaatimusten vahvistamisesta ja asetuksen (ETY) N:o 339/93 kumoamisesta (EUVL L 218, 13.8.2008, s. 30).

(10) EYVL L 33, 7.2.1994, s. 13.

(11) EUVL L 282, 19.10.2016, s. 4.

(12) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2018/1999, annettu 11 päivänä joulukuuta 2018, energiaunionin ja ilmastotoimien hallinnosta, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusten (EY) N:o 663/2009 ja (EY) N:o 715/2009, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 94/22/EY, 98/70/EY, 2009/31/EY, 2009/73/EY, 2010/31/EU, 2012/27/EU ja 2013/30/EU, neuvoston direktiivien 2009/119/EY ja (EU) 2015/652 muuttamisesta sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 525/2013 kumoamisesta (EUVL L 328, 21.12.2018, s. 1).

(13) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2019/944, annettu 5 päivänä kesäkuuta 2019, sähkön sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä ja direktiivin 2012/27/EU muuttamisesta (EUVL L 158, 14.6.2019, s. 125).

(14) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 166/2006, annettu 18 päivänä tammikuuta 2006, epäpuhtauksien päästöjä ja siirtoja koskevan eurooppalaisen rekisterin perustamisesta ja neuvoston direktiivien 91/689/ETY ja 96/61/EY muuttamisesta (EUVL L 33, 4.2.2006, s. 1).

(15) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2021/696, annettu 28 päivänä huhtikuuta 2021, unionin avaruusohjelman ja Euroopan unionin avaruusohjelmaviraston perustamisesta sekä asetusten (EU) N:o 912/2010, (EU) N:o 1285/2013 ja (EU) N:o 377/2014 ja päätöksen N:o 541/2014/EU kumoamisesta (EUVL L 170, 12.5.2021, s. 69).

(16) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1025/2012, annettu 25 päivänä lokakuuta 2012, eurooppalaisesta standardoinnista, neuvoston direktiivien 89/686/ETY ja 93/15/ETY sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 94/9/EY, 94/25/EY, 95/16/EY, 97/23/EY, 98/34/EY, 2004/22/EY, 2007/23/EY, 2009/23/EY ja 2009/105/EY muuttamisesta ja neuvoston päätöksen 87/95/ETY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 1673/2006/EY kumoamisesta (EUVL L 316, 14.11.2012, s. 12).

(17) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/679, annettu 27 päivänä huhtikuuta 2016, luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta (yleinen tietosuoja-asetus) (EUVL L 119, 4.5.2016, s. 1).

(18) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2018/1725, annettu 23 päivänä lokakuuta 2018, luonnollisten henkilöiden suojelusta unionin toimielinten, elinten ja laitosten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta sekä asetuksen (EY) N:o 45/2001 ja päätöksen N:o 1247/2002/EY kumoamisesta (EUVL L 295, 21.11.2018, s. 39).

(19) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2019/942, annettu 5 päivänä kesäkuuta 2019, Euroopan unionin energia-alan sääntelyviranomaisten yhteistyöviraston perustamisesta (EUVL L 158, 14.6.2019, s. 22).

(20) EUVL L 123, 12.5.2016, s. 1.

(21) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 182/2011, annettu 16 päivänä helmikuuta 2011, yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä (EUVL L 55, 28.2.2011, s. 13).

(22) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2024/1788, annettu 13 päivänä kesäkuuta 2024, uusiutuvan kaasun, maakaasun ja vedyn sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä, direktiivin (EU) 2023/1791 muuttamisesta ja direktiivin 2009/73/EY kumoamisesta (EUVL L, 2024/1788, 15.7.2024, ELI: http://data.europa.eu/eli/dir/2024/1788/oj).

(23) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1099/2008, annettu 22 päivänä lokakuuta 2008, energiatilastoista (EUVL L 304, 14.11.2008, s. 1).

(24) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2016/943, annettu 8 päivänä kesäkuuta 2016, julkistamattoman taitotiedon ja liiketoimintatiedon (liikesalaisuuksien) suojaamisesta laittomalta hankinnalta, käytöltä ja ilmaisemiselta (EUVL L 157, 15.6.2016, s. 1).

(25) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2017/1938, annettu 25 päivänä lokakuuta 2017, toimista kaasun toimitusvarmuuden turvaamiseksi ja asetuksen (EU) N:o 994/2010 kumoamisesta (EUVL L 280, 28.10.2017, s. 1).

(26) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/56/EY, annettu 17 päivänä kesäkuuta 2008, yhteisön meriympäristöpolitiikan puitteista (meristrategiapuitedirektiivi) (EUVL L 164, 25.6.2008, s. 19).

(27) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2013/30/EU, annettu 12 päivänä kesäkuuta 2013, merellä tapahtuvan öljyn- ja kaasunporaustoiminnan turvallisuudesta ja direktiivin 2004/35/EY muuttamisesta (EUVL L 178, 28.6.2013, s. 66).

(28) Neuvoston direktiivi 2009/119/EY, annettu 14 päivänä syyskuuta 2009, jäsenvaltioiden velvollisuudesta ylläpitää raakaöljy- ja/tai öljytuotevarastojen vähimmäistasoa (EUVL L 265, 9.10.2009, s. 9).

(29) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2017/1938, annettu 25 päivänä lokakuuta 2017, toimista kaasun toimitusvarmuuden turvaamiseksi ja asetuksen (EU) N:o 994/2010 kumoamisesta (EUVL L 280, 28.10.2017, s. 1).

(30) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2024/1203, annettu 11 päivänä huhtikuuta 2024, ympäristön suojelusta rikosoikeudellisin keinoin ja direktiivien 2008/99/EY ja 2009/123/EY korvaamisesta (EUVL L, 2024/1203, 30.4.2024, ELI: http://data.europa.eu/eli/dir/2024/1203/oj).