(1)

Vastauksena vuosien 2008–2009 globaaliin finanssikriisiin unioni käynnisti Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 575/2013 (4) määritellyn laitosten vakavaraisuuskehyksen laajan uudistuksen, jonka tarkoituksena oli parantaa unionin pankkialan häiriönsietokykyä. Yksi uudistuksen tärkeimmistä osatekijöistä oli Baselin pankkivalvontakomitean vuonna 2010 sopimien kansainvälisten standardien, erityisesti ns. Basel III -uudistuksen ja sen tuloksena laadittujen Basel III -standardien, täytäntöönpano. Kyseisen uudistuksen ansiosta unionin pankkialan häiriönsietokyky oli covid-19-kriisin alkaessa vankalla pohjalla. Vaikka unionissa toimivien laitosten kokonaispääomataso on nyt yleisesti ottaen tyydyttävä, kaikkia globaalin finanssikriisin seurauksena havaittuja ongelmia ei ole vielä ratkaistu.

(2)

Jotta voitaisiin puuttua näihin ongelmiin, tarjota oikeusvarmuutta ja viestittää unionin sitoutumisesta sen kansainvälisille kumppaneille G20-ryhmässä, on äärimmäisen tärkeää, että vuonna 2017 sovitun Basel III -uudistuksen, jäljempänä ”lopullinen Basel III -kehys”, jäljellä olevat osat pannaan tinkimättömästi täytäntöön unionin lainsäädännössä. Samalla täytäntöönpanossa olisi vältettävä koko unionin pankkijärjestelmän yleisten pääomavaatimusten merkittävää kasvua ja otettava huomioon unionin talouden erityispiirteet. Kansainvälisiin standardeihin tehtäviä mukautuksia olisi mahdollisuuksien mukaan sovellettava siirtymäkauden ajan. Täytäntöönpanon olisi autettava välttämään kilpailuhaittoja unionissa toimiville laitoksille, erityisesti kaupankäyntitoiminnan alalla, jossa kyseiset laitokset kilpailevat suoraan muiden kansainvälisten laitosten kanssa. Lopullisen Basel III -kehyksen täytäntöönpanon myötä unioni myös saattaa päätökseen vuosikymmenen kestäneen uudistusprosessin. Unionin olisi tässä yhteydessä suoritettava pankkijärjestelmänsä kokonaisarviointi, jossa otetaan huomioon kaikki asiaankuuluvat ulottuvuudet. Komissiolle olisi annettava tehtäväksi suorittaa vakavaraisuus- ja valvontavaatimuksia koskevan kehyksen kokonaisvaltainen tarkastelu. Kyseisessä tarkastelussa olisi otettava huomioon eri tyyppiset yhtiömuodot, -rakenteet ja liiketoimintamallit kaikkialla unionissa. Siinä olisi otettava myös huomioon pääomaa ja likviditeettiä koskevien vakavaraisuussääntöjen osana kokonaisriskipainolattian täytäntöönpano ja sen soveltamistaso. Tarkastelussa olisi arvioitava, varmistavatko kokonaisriskipainolattia ja sen soveltamistaso riittävän talletussuojan ja turvaavatko ne unionin rahoitusvakauden, kun otetaan huomioon sekä unionin laajuinen että pankkiunionin kehitys sen kaikissa ulottuvuuksissa. Tältä osin komission on tarkasteltava asianmukaisesti sekä Euroopan parlamentin että Eurooppa-neuvoston pankkiunionista antamia lausumia ja päätelmiä.

(3)

Komissio sitoutui 27 päivänä kesäkuuta 2023 suorittamaan kokonaisvaltaisen, oikeudenmukaisen ja tasapainoisen arvion pankkijärjestelmän tilanteesta ja sisämarkkinoilla sovellettavista sääntely- ja valvontakehyksistä. Tässä yhteydessä se ottaa huomioon tällä asetuksella asetukseen (EU) N:o 575/2013 tehtyjen muutosten vaikutuksen sekä pankkiunionin tilanteen kaikissa ulottuvuuksissaan. Komissio arvioi muun muassa kokonaisriskipainolattian täytäntöönpanoa ja soveltamistasoa. Se suorittaa kyseisen arvioinnin Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 1093/2010 (5) perustetulta Euroopan valvontaviranomaiselta (Euroopan pankkiviranomainen, EPV) sekä Euroopan keskuspankilta ja yhteiseltä valvontamekanismilta saatujen tietojen perusteella ja kuulee asianomaisia osapuolia varmistaakseen, että eri näkökulmat otetaan asianmukaisesti huomioon. Komissio toimittaa tarvittaessa kyseisen kertomuksen perusteella lainsäädäntöehdotuksen.

(4)

Asetuksen (EU) N:o 575/2013 mukaan laitokset voivat laskea omien varojen vaatimuksensa joko käyttämällä standardimenetelmiä tai sisäisten mallien menetelmiä. Standardimenetelmät edellyttävät, että laitokset laskevat omien varojen vaatimukset käyttämällä kiinteitä parametreja, jotka perustuvat suhteellisen varovaisiin oletuksiin ja joista säädetään asetuksessa (EU) N:o 575/2013. Sisäisten mallien menetelmät, jotka toimivaltaisten viranomaisten on hyväksyttävä, antavat laitoksille mahdollisuuden arvioida useimmat tai kaikki omien varojen vaatimusten laskemiseen tarvittavat parametrit itse. Baselin pankkivalvontakomitea päätti joulukuussa 2017 ottaa käyttöön kokonaisriskipainolattian. Tämä päätös perustui vuosien 2008–2009 globaalin finanssikriisin jälkeen tehtyyn analyysiin, jonka mukaan sisäisissä malleissa yleensä aliarvioidaan riskit, joille laitokset altistuvat, erityisesti tietyntyyppisten vastuiden ja riskien osalta, ja tämän vuoksi omien varojen vaatimukset ovat yleensä riittämättömiä. Standardimenetelmillä laskettuihin omien varojen vaatimuksiin verrattuna sisäiset mallit johtavat keskimäärin alhaisempiin omien varojen vaatimuksiin samoille vastuille.

(5)

Kokonaisriskipainolattia on yksi Basel III -uudistuksen keskeisistä toimenpiteistä. Sen tavoitteena on rajoittaa sisäisten mallien tuottamien omien varojen vaatimusten perusteetonta vaihtelua ja pääoman liiallista vähentämistä, jonka sisäisiä malleja käyttävä laitos voi saada verrattuna laitokseen, joka käyttää standardimenetelmiä. Asettamalla laitosten sisäisten mallien avulla laskettavien omien varojen vaatimusten alarajaksi 72,5 prosenttia niistä omien varojen vaatimuksista, joita sovellettaisiin, jos kyseiset laitokset käyttäisivät standardimenetelmiä, kokonaisriskipainolattia rajoittaa pääoman liiallisen vähentämisen riskiä. Tätä tarkoitusta varten sisäistä malleja käyttävien laitosten olisi laskettava kaksi omien varojen vaatimusten kokonaismäärää, jossa kummassakin kootaan kaikki omien varojen vaatimukset ilman kahdenkertaista huomioimista. Kokonaisriskipainolattian tinkimätön täytäntöönpano lisäisi laitosten vakavaraisuussuhteiden vertailukelpoisuutta, palauttaisi sisäisten mallien uskottavuuden ja varmistaisi tasapuoliset toimintaedellytykset laitoksille, jotka käyttävät erilaisia menetelmiä omien varojen vaatimusten laskemiseen.

(6)

Sen varmistamiseksi, että omat varat jakautuvat asianmukaisesti ja että ne ovat tarvittaessa käytettävissä säästöjen suojaamiseksi, kokonaisriskipainolattiaa olisi sovellettava kaikilla konsolidoinnin tasoilla, paitsi jos jäsenvaltio katsoo, että kyseinen tavoite voidaan saavuttaa tehokkaasti muulla tavoin, erityisesti kun on kyse osuustoiminnallisten ryhmien kaltaisista ryhmistä, joilla on keskuslaitos ja siihen liittyneitä laitoksia kyseisessä jäsenvaltiossa. Jäsenvaltion olisi tuolloin voitava päättää olla soveltamatta kokonaisriskipainolattiaa alueellaan sijaitseviin laitoksiin yksittäisten yritysten tai alakonsolidointiryhmän tasolla edellyttäen, että kyseisten laitosten emoyrityksenä kyseisessä jäsenvaltiossa korkeimmalla konsolidointitasolla toimiva laitos noudattaa kokonaisriskipainolattiaa konsolidoidun asemansa perusteella.

(7)

Baselin pankkivalvontakomitea on todennut, että nykyinen luottoriskin standardimenetelmä ei ole riittävän riskiherkkä monilla aloilla, mikä johtaa luottoriskin ja siten omien varojen vaatimusten epätarkkaan tai epätarkoituksenmukaiseen – joko liian suureen tai liian alhaiseen – mittaamiseen. Luottoriskin standardimenetelmää koskevia säännöksiä olisi sen vuoksi tarkistettava, jotta voidaan lisätä kyseisen menetelmän riskiherkkyyttä useiden keskeisten tekijöiden osalta.

(8)

Kun on kyse muilta laitoksilta olevista luokitelluista saamisista, jotkin riskipainot olisi kalibroitava uudelleen Basel III -standardien mukaisesti. Lisäksi laitoksilta oleviin luokittelemattomiin saamisiin sovellettava riskipainotus olisi tehtävä yksityiskohtaisemmaksi ja irrotettava riskipainosta, jota sovelletaan sen jäsenvaltion keskushallintoon, johon lainaa ottava laitos on sijoittautunut, koska tällaisille laitoksille ei saisi enää olettaa myönnettävän implisiittistä julkista tukea.

(9)

Huonommassa etuoikeusasemassa oleviin ja vakavaraisuusperiaatteen mukaisesti niihin verrattaviin vieraan pääoman ehtoisiin vastuisiin sekä oman pääoman ehtoisiin vastuisiin olisi sovellettava yksityiskohtaisempaa ja tiukempaa riskipainotusta, jotta voidaan ottaa huomioon huonommassa etuoikeusasemassa olevien vieraan ja oman pääoman ehtoisten vastuiden suurempi tappioriski verrattuna vieraan pääoman ehtoisiin vastuisiin sekä estää sääntelyarbitraasia kaupankäyntivarastoon kuuluvien ja sen ulkopuolisten erien välillä. Unionissa toimivilla laitoksilla on pitkäaikaisia strategisia pääomasijoituksia rahoitusalan yrityksissä ja muissa kuin rahoitusalan yrityksissä. Koska oman pääoman ehtoisiin vastuisiin sovellettava standardiriskipaino kasvaa viiden vuoden siirtymäkauden aikana, laitoksen määräysvallassa olevissa tai sen huomattavan vaikutusvallan alaisissa yrityksissä ja tietyissä vakuutusyrityksissä olevat strategiset omistusosuudet olisi vapautettava uusista säännöksistä, jotta voidaan välttää häiriövaikutukset ja säilyttää unionissa toimivien laitosten rooli pitkäaikaisina strategisina pääomasijoittajina. Kun otetaan huomioon vakavaraisuustakeet ja valvonta, joilla edistetään rahoitusalan yhdentymistä, nykyinen järjestelmä olisi säilytettävä muiden samaan konserniin kuuluvien tai saman laitosten suojajärjestelmän piiriin kuuluvien laitosten omistusosuuksien osalta. Lisäksi suoraan tai välillisesti esimerkiksi pääomasijoitusyhtiöiden kautta tehtyjä sijoituksia ei olisi pidettävä spekulatiivisina, jos laitoksen ylimmän johdon vakaana aikomuksena on pitää ne vähintään kolmen vuoden ajan; näin voidaan vahvistaa yksityisiä ja julkisia aloitteita pitkäaikaisen pääoman tarjoamiseksi listaamattomille unionin yrityksille.

(10)

Tiettyjen talouden alojen edistämiseksi Basel III -standardeissa määrätään toimivaltaisten viranomaisten valvontatehtävien suorittamiseen liittyvästä harkintavallasta, jonka nojalla laitokset voivat tietyin rajoituksin soveltaa etuuskohtelua omistusosuuksille, jotka on hankittu sellaisten lainsäädäntöohjelmien nojalla, joihin liittyy paitsi merkittäviä investointitukia myös valtion valvontaa ja oman pääoman ehtoisia sijoituksia koskevia rajoituksia. Tämän harkintavallan täytäntöönpano unionin lainsäädännössä auttaisi myös edistämään pitkän aikavälin pääomasijoituksia.

(11)

Yrityksille tarjoavat unionissa lainoja pääasiassa laitokset, jotka soveltavat sisäisten luottoluokitusten menetelmää (IRB-menetelmä) luottoriskiin laskiessaan omien varojen vaatimuksiaan. Kokonaisriskipainolattian käyttöönoton myötä kyseisten laitosten olisi sovellettava yritysasiakkaiden luottoluokkaa määrittäessään myös luottoriskin standardimenetelmää, joka perustuu valittujen ulkoisten luottoluokituslaitosten antamiin luottoluokituksiin. Luokiteltuihin yrityksiin sovellettavien ulkoisten luokitusten ja riskipainojen välisen kuvauksen olisi oltava yksityiskohtaisempi, jotta se vastaisi asiaa koskevia kansainvälisiä standardeja.

(12)

Useimmat unionin yritykset eivät kuitenkaan hae ulkoisia luottoluokituksia. Jotta vältetään pankkien luokittelemattomille yrityksille myöntämiin lainoihin kohdistuvat haitalliset vaikutukset ja annetaan riittävästi aikaa sellaisten julkisten tai yksityisten aloitteiden käynnistämiseen, joilla pyritään lisäämään ulkoisten luottoluokitusten kattavuutta, on tarpeen säätää siirtymäkaudesta. Kyseisen siirtymäkauden aikana laitosten, jotka käyttävät IRB-menetelmää, olisi voitava soveltaa suotuisaa kohtelua laskiessaan kokonaisriskipainolattiaa luokittelemattomiin yrityksiin liittyville sijoitusluokan tasoisille vastuille, ja samalla olisi laadittava aloitteita luottoluokitusten laajan käytön edistämiseksi. Siirtymäkauden mahdollinen pidentäminen olisi perusteltava, ja sen kesto olisi rajoitettava enintään neljään vuoteen.

(13)

Siirtymäkauden jälkeen laitosten olisi voitava viitata valittujen ulkoisten luottoluokituslaitosten luottoluokituksiin omien varojen vaatimusten laskemiseksi huomattavalle osalle yritysvastuitaan. EPV:n, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 1094/2010 (6) perustetun Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen, EVLEV) ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 1095/2010 (7) perustetun Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen, EAMV), jäljempänä yhdessä ”Euroopan valvontaviranomaiset”, olisi seurattava siirtymäjärjestelyn käyttöä ja tarkasteltava ulkoisten luottoluokituslaitosten markkinoiden asiaa koskevaa kehitystä ja suuntauksia, valittujen ulkoisten luottoluokituslaitosten antamien luottoluokitusten saatavuuden esteitä erityisesti yritysten osalta sekä mahdollisia toimenpiteitä kyseisiin esteisiin puuttumiseksi. Siirtymäkautta olisi käytettävä lisäämään merkittävästi luottoluokitusten saatavuutta unionin yrityksille. Tätä varten olisi kehitettävä nykyistä luokitusjärjestelmää pidemmälle meneviä luottoluokitusratkaisuja, joilla kannustetaan erityisesti suurempia unionin yrityksiä hankkimaan ulkoinen luottoluokitus. Luokitusprosessista aiheutuvien myönteisten ulkoisvaikutusten lisäksi laajempi luokituskattavuus edistää muun muassa pääomamarkkinaunionia. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi on tarpeen harkita ulkoisiin luottoluokituksiin liittyviä vaatimuksia tai tällaisia luokituksia tarjoavien uusien laitosten perustamista, mikä saattaa edellyttää huomattavia täytäntöönpanotoimia. Jotta voidaan lisätä ulkoisten luottoluokitusten kattavuutta, jäsenvaltioiden olisi tiiviissä yhteistyössä keskuspankkiensa kanssa arvioitava, olisiko toivottavaa pyytää, että niiden keskuspankki tunnustetaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1060/2009 (8) mukaisesti ulkoiseksi luottoluokituslaitokseksi ja että keskuspankki antaa yritysluokituksia asetusta (EU) N:o 575/2013 sovellettaessa.

(14)

Baselin pankkivalvontakomitea on kehittänyt riskiherkempiä menetelmiä sekä asuinkiinteistöllä suojatuille vastuille että liikekiinteistöllä suojatuille vastuille, jotta ne vastaisivat paremmin erilaisia rahoitusmalleja ja rakennusprosessin vaiheita.

(15)

Vuosien 2008–2009 globaali finanssikriisi paljasti useita puutteita asuinkiinteistöllä suojattujen vastuiden ja liikekiinteistöllä suojattujen vastuiden nykyisessä standardimenetelmän mukaisessa käsittelyssä. Kyseiset puutteet on korjattu Basel III -standardeissa. Basel III -standardeissa erotetaan toisistaan vastuut, joiden takaisinmaksu riippuu olennaisesti kiinteistön tuottamista rahavirroista, ja vastuut, joiden osalta näin ei ole. Ensiksi mainittuihin olisi sovellettava erityistä riskipainotusta, jotta kyseisiin vastuisiin liittyvä riski voidaan ottaa tarkemmin huomioon mutta myös parantaa johdonmukaisuutta tuloa tuottaviin kiinteistöihin IRB-menetelmän mukaisesti sovelletun käsittelyn kanssa.

(16)

Asuinkiinteistöllä suojattujen vastuiden ja liikekiinteistöllä suojattujen vastuiden osalta olisi säilytettävä lainojen jakomenetelmä, koska se on herkkä luotonsaajatyypille ja koska siinä otetaan huomioon kiinteistövakuuden riskiä vähentävät vaikutukset sovellettavissa riskipainoissa, vaikka vastuiden luototusaste olisi suuri. Lainojen jakomenetelmää olisi kuitenkin mukautettava Basel III -standardien mukaisesti, koska sen on todettu olevan liian varovainen sellaisten asuntolainojen osalta, joiden luototusaste on hyvin alhainen.

(17)

On tarpeen säätää erityisestä siirtymäjärjestelystä sen varmistamiseksi, että kokonaisriskipainolattian vaikutukset IRB-menetelmää käyttävien laitosten myöntämiin vähäriskisiin asuntoluottoihin jaetaan riittävän pitkälle ajanjaksolle ja vältetään siten tämäntyyppisen luotonannon häiriöt, joita omien varojen vaatimusten äkillinen kasvu voisi aiheuttaa. Laskettaessa kokonaisriskipainolattiaa IRB-menetelmää käyttävien laitosten olisi siirtymäkauden keston ajan voitava soveltaa alempaa riskipainoa vastuidensa siihen osaan, joka on suojattu asuinkiinteistön kiinnityksellä luottoriskin standardimenetelmän mukaisesti. Sen varmistamiseksi, että siirtymäjärjestely koskee vain vähäriskisiä asuntolainoja, olisi vahvistettava asianmukaiset hyväksyttävyyskriteerit, jotka perustuvat luottoriskin standardimenetelmässä käytettyihin vakiintuneisiin käsitteisiin. Toimivaltaisten viranomaisten olisi todennettava, että kyseisiä kriteerejä noudatetaan. Koska asuinkiinteistömarkkinat voivat olla erilaisia eri jäsenvaltioissa, päätös siirtymäjärjestelyn soveltamisesta olisi jätettävä yksittäisten jäsenvaltioiden päätettäväksi. EPV:n olisi valvottava siirtymäjärjestelyn käyttöä. Siirtymäkauden mahdollinen pidentäminen olisi perusteltava, ja sen kesto olisi rajoitettava enintään neljään vuoteen.

(18)

Koska spekulatiivisen kiinteän omaisuuden rahoituksen nykyisen käsittelyn selkeydessä ja riskiherkkyydessä on puutteita, kyseisiä vastuita koskevia omien varojen vaatimuksia pidetään usein liian korkeina tai liian alhaisina. Sen vuoksi kyseinen käsittely olisi korvattava maa-alueiden hankintaan, kehittämiseen ja rakentamiseen liittyville vastuille tarkoitetulla erityisellä käsittelyllä, joka kattaa lainat yrityksille tai erillisyhtiöille, jotka rahoittavat maanhankintaa kehittämis- ja rakennustarkoituksiin tai asuin- tai liikekiinteistöjen kehittämistä ja rakentamista.

(19)

Olisi tärkeää vähentää suhdannevaikutuksia lainan vakuutena olevan kiinteän omaisuuden arvostukseen ja pitää kiinnityksiin liittyvät omien varojen vaatimukset vakaampina. Jos uudelleenarvostus ylittää lainan myöntämishetkellä vallinneen arvon, edellyttäen että tietoja on riittävästi, vakavaraisuutta varten hyväksytty kiinteän omaisuuden arvo ei sen vuoksi saisi ylittää vertailukelpoisen kiinteistön keskimääräistä arvoa, joka on määritetty riittävän pitkän jakson aikana, paitsi jos kyseisen kiinteistön muutokset lisäävät sen arvoa yksiselitteisesti. Jotta katettujen joukkolainojen markkinoiden toiminnalle ei aiheutuisi tahattomia seurauksia, toimivaltaisten viranomaisten olisi voitava sallia, että laitokset määrittävät kiinteän omaisuuden arvon uudelleen säännöllisesti soveltamatta näitä rajoja arvonkorotuksiin. Muutoksia, joilla parannetaan rakennusten ja asuntojen energiatehokkuutta tai fyysisten riskien kestokykyä, suojaamista niiltä ja mukautumista niihin, voitaisiin pitää kiinteän omaisuuden arvoa korottavina muutoksina.

(20)

Erityiskohteiden rahoitusta harjoitetaan pääasiassa erillisyhtiöissä, jotka tyypillisesti toimivat lainanottoyhteisöinä ja joiden saaman rahoituksen takaisinmaksun pääasiallinen lähde on sijoituksen tuotto. Erityiskohteiden rahoitusmallin sopimusjärjestelyt antavat lainanantajalle huomattavan määräysvallan rahoitettaviin omaisuuseriin, samalla kun velvoitteen takaisinmaksun pääasiallinen lähde on kyseisistä omaisuuseristä kertyvät tulot. Jotta asiaan liittyvä riski voitaisiin ottaa paremmin huomioon, kyseiseen rahoitusmuotoon olisi sen vuoksi sovellettava luottoriskiä koskevia erityisiä omien varojen vaatimuksia. Riskipainojen määrittämistä erityiskohteiden rahoitukseen liittyville vastuille koskevien Basel III -standardien mukaisesti luottoriskin standardimenetelmän nojalla olisi otettava käyttöön erityinen erityiskohteiden rahoitukseen liittyvien vastuiden ryhmä, mikä parantaisi yhdenmukaisuutta IRB-menetelmän mukaisesti jo käytössä olevan erityiskohteiden rahoitukseen liittyvien vastuiden erityiskohtelun kanssa. Erityiskohteiden rahoitukseen liittyville vastuille olisi otettava käyttöön erityiskohtelu, jossa olisi erotettava toisistaan ”hankerahoitus”, ”kohderahoitus” ja ”hyödykerahoitus”, jotta voidaan ottaa paremmin huomioon kyseisiin, erityiskohteiden rahoitukseen liittyvän vastuuryhmän alaryhmiin liittyvät riskit.

(21)

Vaikka Basel III -standardeissa luokittelemattomien erityiskohteiden rahoitukseen liittyviä vastuita koskevan standardimenetelmän mukainen uusi käsittely on yrityssaamisten nykyistä vakiokäsittelyä yksityiskohtaisempi, ei se ole riittävän riskiherkkä, jotta siinä voidaan ottaa huomioon kyseisiin vastuisiin yleensä unionissa liittyvien kattavien arvopaperipakettien ja panttien vaikutuksia, joiden avulla luotonantajat voivat hallita hankkeen tai omaisuuserän elinkaaren aikana syntyviä tulevia rahavirtoja. Koska erityiskohteiden rahoitukseen liittyville vastuille ei unionissa ole ulkoista luottoluokitusta, kyseinen uusi käsittely voi myös kannustaa laitoksia lopettamaan tiettyjen hankkeiden rahoittamisen tai ottamaan suurempia riskejä muutoin vastaavalla tavalla käsitellyissä vastuissa, joilla on erilaiset riskiprofiilit. Vaikka erityiskohteiden rahoitukseen liittyviä vastuita rahoittavat pääasiassa IRB-menetelmää käyttävät laitokset, joilla on käytössä sisäisiä malleja kyseisiä vastuita varten, vaikutus voi olla erityisen merkittävä, kun on kyse kohderahoitukseen liittyvistä vastuista, joihin saattaa kohdistua toiminnan lopettamisen riski erityisesti kokonaisriskipainolattian soveltamisen yhteydessä. Jotta vältyttäisiin tahattomilta seurauksilta, joita aiheutuu siitä, että Basel III -standardit eivät ole riittävän riskiherkkiä luokittelemattomien kohderahoitusvastuiden osalta, kohderahoitusvastuisiin, jotka täyttävät kriteerit, joilla niiden riskiprofiili voidaan alentaa korkealaatuiseksi ja katsoa olevan sopusoinnussa rahoitusriskien varovaisen ja konservatiivisen hallinnan kanssa, olisi sovellettava pienempää riskipainoa siirtymäkauden ajan. Kyseistä siirtymäjärjestelyä olisi arvioitava EPV:n laatimassa kertomuksessa.

(22)

Vähittäisvastuiden luokittelua luottoriskin standardimenetelmän ja IRB-menetelmän mukaisesti olisi edelleen yhdenmukaistettava, jotta voidaan varmistaa vastaavien riskipainojen johdonmukainen soveltaminen samoihin vastuukokonaisuuksiin. Basel III -standardien mukaisesti olisi vahvistettava säännöt sellaisten uudistettavien vähittäisvastuiden eriytetystä kohtelusta, jotka täyttävät tietyt takaisinmaksu- tai käyttöehdot, joilla voidaan alentaa niiden riskiprofiilia. Kyseiset vastuut olisi määriteltävä maksutileihin liittyviksi vastuiksi. Sellaisiin saamisiin yhdeltä tai useammalta luonnolliselta henkilöltä, jotka eivät täytä kaikkia vähittäisvastuiksi katsottavia edellytyksiä, olisi sovellettava 100 prosentin riskipainoa luottoriskin arvioinnin standardimenetelmän mukaisesti.

(23)

Basel III -standardeissa otetaan käyttöön 10 prosentin luottovasta-arvokerroin ehdoitta peruutettavissa oleville sitoumuksille luottoriskin standardimenetelmässä. Tällä on todennäköisesti merkittävä vaikutus velallisiin, jotka tukeutuvat ehdoitta peruutettavissa olevien sitoumusten joustavuuteen rahoittaakseen toimintaansa yritystoiminnan kausivaihteluiden yhteydessä tai hallitakseen odottamattomia lyhyen aikavälin muutoksia käyttöpääomatarpeissa, erityisesti covid-19-pandemiasta toipumisen aikana. Sen vuoksi on aiheellista säätää siirtymäkaudesta, jonka aikana laitosten olisi voitava edelleen soveltaa alempaa luottovasta-arvokerrointa ehdoitta peruutettavissa oleviin sitoumuksiinsa; sen jälkeen voidaan arvioida, onko sovellettavien luottovasta-arvokerrointen mahdollinen asteittainen korotus perusteltu, jotta laitokset voivat mukauttaa operatiivisia käytäntöjään ja tuotteitaan haittaamatta laitosten velallisten luotonsaantia.

(24)

Laitoksilla olisi oltava keskeinen rooli covid-19-pandemiasta elpymisen edistämisessä myös siinä mielessä, että ne voivat laajentaa ennakoivia velkojen uudelleenjärjestelytoimenpiteitä sellaisiin ansioituneisiin velallisiin, joilla on vaikeuksia suoriutua taloudellisista sitoumuksistaan tai jotka ovat ajautumassa tällaiseen tilanteeseen. Laitoksia ei saisi tältä osin estää tarvittaessa myöntämästä merkityksellisiä myönnytyksiä velallisille sen johdosta, että vastapuolet on mahdollisesti ja perusteettomasti luokiteltu maksukyvyttömiksi, jos tällaisten myönnytysten ansiosta on todennäköisempää, että velalliset maksavat loput velkasitoumuksistaan. Kun EPV laatii velallisen tai luottojärjestelyn maksukyvyttömyyden määritelmää koskevia ohjeita, sen olisi otettava asianmukaisesti huomioon riittävän joustovaran tarjoaminen laitoksille.

(25)

Vuosien 2008–2009 globaali finanssikriisi osoitti, että joissakin tapauksissa laitokset ovat myös käyttäneet IRB-menetelmää salkuissa, jotka eivät sovellu mallintamiseen riittämättömien tietojen vuoksi, mikä on vaikuttanut haitallisesti tulosten luotettavuuteen. Sen vuoksi on asianmukaista, ettei laitoksia velvoiteta käyttämään IRB-menetelmää kaikkiin vastuisiinsa, vaan sovelletaan käyttöönottovaatimusta vastuuryhmien tasolla. On myös asianmukaista rajoittaa IRB-menetelmän käyttöä vastuuryhmissä, joissa vakaa mallintaminen on vaikeampaa, jotta parannetaan luottoriskiä koskevien omien varojen vaatimusten vertailtavuutta ja vakautta IRB-menetelmän mukaisesti.

(26)

Laitosten saamisissa muilta laitoksilta, muilta finanssialan yhteisöiltä ja suuryrityksiltä esiintyy tyypillisesti vähän maksulaiminlyöntejä. Tällaisten matalan maksukyvyttömyysasteen salkkujen osalta laitosten on vaikea saada luotettavia arvioita tappio-osuudesta (loss given default, LGD), koska kyseisissä salkuissa havaittujen maksulaiminlyöntien lukumäärä ei ole riittävä. Tämä vaikeus on johtanut siihen, että arvioidussa riskissä on laitosten välillä ei-toivottua vaihtelua. Laitosten olisi sen vuoksi käytettävä kyseisten matalan maksukyvyttömyysasteen salkkujen osalta lakisääteisiä LGD-lukuja sisäisten LGD-estimaattien sijaan.

(27)

Laitokset, jotka käyttävät sisäisiä malleja oman pääoman ehtoisten vastuiden luottoriskin edellyttämien omien varojen vaatimusten estimoimiseen, perustavat yleensä riskinarviointinsa julkisesti saatavilla oleviin tietoihin, joihin kaikilla laitoksilla voidaan olettaa olevan sama pääsy. Näissä olosuhteissa omien varojen vaatimusten eroja ei voida perustella. Lisäksi kaupankäyntivaraston ulkopuolisiin eriin sisältyvät oman pääoman ehtoiset vastuut muodostavat hyvin pienen osan laitosten taseista. Sen vuoksi laitosten omien varojen vaatimusten vertailukelpoisuuden parantamiseksi ja sääntelykehyksen yksinkertaistamiseksi laitosten olisi laskettava oman pääoman ehtoisten vastuiden luottoriskiä koskevat omien varojen vaatimuksensa käyttämällä luottoriskin standardimenetelmää, ja IRB-menetelmää ei saisi käyttää tässä tapauksessa.

(28)

Olisi varmistettava, että maksukyvyttömyyden todennäköisyyden, LGD-arvon ja luottovasta-arvokerrointen estimaatit sellaisten laitosten yksittäisten vastuiden osalta, joilla on lupa käyttää sisäisiä malleja luottoriskin omien varojen vaatimusten laskemiseen, eivät saavuta liian alhaisia tasoja. Sen vuoksi on aiheellista ottaa käyttöön omia estimaatteja koskevat vähimmäisarvot ja velvoittaa laitokset käyttämään omia riskiparametrien estimaattejaan tai kyseisiä vähimmäisarvoja sen mukaan, kummat ovat suurempia. Tällaisten riskiparametrien vähimmäisarvojen eli ”riskiparametrilattioiden” olisi oltava suojatoimi sen varmistamiseksi, että omien varojen vaatimukset eivät alita varovaista tasoa. Lisäksi tällaisten riskiparametrilattioiden olisi pienennettävä malliriskiä, joka johtuu esimerkiksi virheellisistä mallin määrittelyistä, mittausvirheistä ja tietojen rajaamisesta. Riskiparametrilattiat parantaisivat myös vakavaraisuussuhteiden vertailukelpoisuutta eri laitosten välillä. Kyseisten tulosten saavuttamiseksi riskiparametrilattiat olisi kalibroitava riittävän konservatiivisesti.

(29)

Liian konservatiivisesti kalibroidut riskiparametrilattiat voivat käytännössä estää laitoksia ottamasta käyttöön IRB-menetelmää ja siihen liittyviä riskinhallintastandardeja. Laitoksia saatetaan myös kannustaa siirtämään salkkunsa suuremman riskin vastuisiin, jotta vältetään riskiparametrilattioiden asettamat rajoitteet. Tällaisten tahattomien seurausten välttämiseksi riskiparametrilattioiden olisi otettava asianmukaisesti huomioon kohde-etuuteen liittyvien vastuiden tietyt riskiominaisuudet, erityisesti käyttämällä tarvittaessa erityyppisiä vastuita koskevia eri arvoja.

(30)

Erityiskohteiden rahoitukseen liittyvien vastuiden riskiominaisuudet eroavat yleisistä yritysvastuista. Sen vuoksi on asianmukaista säätää siirtymäkaudesta, jonka aikana erityiskohteiden rahoitukseen liittyviin vastuisiin sovellettavaa LGD-riskiparametrilattiaa alennetaan. Siirtymäkauden mahdollinen pidentäminen olisi perusteltava, ja sen kesto olisi rajoitettava enintään neljään vuoteen.

(31)

Basel III -standardien mukaisesti valtiovastuiden ryhmän IRB-menetelmän olisi säilyttävä suurelta osin muuttumattomana kohde-etuuden vastapuoliin liittyvien erityisluonteen ja riskien vuoksi. Etenkään valtiovastuisiin ei olisi sovellettava riskiparametrilattioita.

(32)

Jotta varmistetaan johdonmukainen menettely kaikille RGLA-PSE-vastuille eli saamisille aluehallinnoilta, paikallisviranomaisilta sekä julkisyhteisöiltä ja julkisoikeudellisilta laitoksilta, olisi luotava kaksi uutta aluehallintoja, paikallisviranomaisia sekä julkisyhteisöjä ja julkisoikeudellisia laitoksia koskevaa vastuuryhmää, jotka ovat riippumattomia sekä valtion että laitosten vastuuryhmistä. Sellaisia aluehallinnoilta, paikallisviranomaisilta sekä julkisyhteisöiltä ja julkisoikeudellisilta laitoksilta oleviin saamisiin verrattavia saamisia, joita voitaisiin luottoriskin standardimenetelmän mukaisesti käsitellä valtio- ja keskuspankkivastuina, ei olisi luokiteltava kyseisiin uusiin vastuuryhmiin IRB-menetelmän mukaisesti eikä niihin olisi sovellettava riskiparametrilattioita. Lisäksi muiden kuin aluehallinnoilta, paikallisviranomaisilta sekä julkisyhteisöiltä ja julkisoikeudellisilta laitoksilta oleviin saamisiin verrattavien saamisten osalta olisi kalibroitava IRB-menetelmän mukaiset erityiset alemmat riskiparametrilattiat, jotta voidaan ottaa asianmukaisesti huomioon niiden riskiprofiili yritysvastuisiin verrattuna.

(33)

Olisi selvennettävä, miten takauksen vaikutus olisi otettava huomioon sellaisen taatun vastuun osalta, jota käsitellään IRB-menetelmän mukaisesti käyttäen omia LGD-estimaatteja, jos takaaja kuuluu sellaiseen vastuutyyppiin, jota käsitellään IRB-menetelmän mukaisesti mutta käyttämättä omia LGD-estimaatteja. Erityisesti substituutiomenetelmän käyttö, jossa kohde-etuuteen liittyvän vastuun riskiparametrit korvataan takaajan riskiparametreilla, tai sellaisen menetelmän käyttö, jossa kohde-etuuden vastapuolen maksukyvyttömyyden todennäköisyyttä tai LGD-lukua mukautetaan käyttämällä erityistä mallintamismenetelmää takauksen vaikutuksen huomioon ottamiseksi, ei saisi johtaa mukautettuun riskipainoon, joka on alhaisempi kuin takaajaan kohdistuvaan vertailukelpoiseen välittömään vastuuseen sovellettava riskipaino. Näin ollen jos takaajaa kohdellaan luottoriskin standardimenetelmän mukaisesti, takauksen hyväksymisen IRB-menetelmän mukaisesti olisi yleensä johdettava siihen, että takaajan luottoriskin standardimenetelmän mukaisesti laskettua riskipainoa sovelletaan taattuun vastuuseen.

(34)

Lopullisessa Basel III -kehyksessä ei enää edellytetä, että IRB-menetelmää yhteen vastuuryhmään soveltavan laitoksen on sovellettava kyseistä menetelmää kaikkiin kaupankäyntivaraston ulkopuolisiin vastuisiinsa. Jotta voidaan varmistaa tasapuoliset toimintaedellytykset laitoksille, jotka tällä hetkellä käsittelevät joitakin vastuita IRB-menetelmän mukaisesti, ja sellaisille laitoksille, jotka eivät näin tee, olisi toteutettava siirtymäjärjestely, jolla laitoksille annetaan mahdollisuus siirtyä vähemmän kehittyneisiin menetelmiin yksinkertaistettua menettelyä noudattaen. Kyseisen menettelyn turvin toimivaltaisten viranomaisten olisi voitava vastustaa vähemmän kehittyneeseen menetelmään siirtymistä koskevia pyyntöjä, joiden tarkoituksena on hyödyntää sääntelyarbitraasia. Kyseisessä menettelyssä pelkästään sitä, että siirtyminen vähemmän kehittyneeseen menetelmään vähentää kyseisten vastuiden osalta määritettyjä omien varojen vaatimuksia, ei saisi pitää riittävänä perusteena vastustaa pyyntöä sääntelyarbitraasin hyödyntämisen perusteella.

(35)

Samalla kun pyritään poistamaan omien varojen vaatimusten perusteetonta vaihtelua, olisi tarkistettava keinotekoisiin kassavirtoihin sovellettavia nykyisiä diskonttaussääntöjä mahdollisten tahattomien seurausten poistamiseksi. EPV:lle olisi annettava valtuudet tarkistaa maksukykyiseen tilaan paluuta koskevia ohjeitaan.

(36)

Kokonaisriskipainolattian käyttöönotolla voi olla merkittävä vaikutus arvopaperistamisen sisäisten luottoluokitusten menetelmää tai sisäistä arviointimenetelmää käyttävien laitosten hallussa olevien arvopaperistamispositioiden omien varojen vaatimuksiin. Vaikka tällaiset positiot ovat yleensä pieniä suhteessa muihin vastuisiin, kokonaisriskipainolattian käyttöönotto voi vaikuttaa arvopaperistamistoimen taloudelliseen elinkelpoisuuteen, koska riskin siirrosta saatava vakavaraisuushyöty on riittämätön. Näin voisi tapahtua siinä tapauksessa, että arvopaperistamismarkkinoiden kehittäminen on osa 24 päivänä syyskuuta 2020 annetussa komission tiedonannossa ”Pääomamarkkinaunioni ihmisille ja yrityksille – uusi toimintasuunnitelma” esitettyä pääomamarkkinaunionia koskevaa toimintasuunnitelmaa, jäljempänä ”pääomamarkkinaunionia koskeva toimintasuunnitelma”, ja että alullepanevien laitosten on käytettävä arvopaperistamista laajamittaisemmin voidakseen hallinnoida salkkujaan aktiivisemmin, jos kokonaisriskipainolattiasta tulee niitä sitova. Arvopaperistamisen sisäisten luottoluokitusten menetelmää tai sisäistä arviointimenetelmää käyttävien laitosten olisi siirtymäkauden aikana voitava soveltaa suotuisaa kohtelua kokonaisriskipainolattiansa laskemiseksi arvopaperistamispositioihinsa, jotka on riskipainotettu jompaakumpaa kyseisistä menetelmistä käyttäen. EPV:n olisi raportoitava komissiolle, olisiko arvopaperistamistoimien vakavaraisuuskohtelua mahdollisesti tarkistettava sen riskiherkkyyden lisäämiseksi.

(37)

Asetusta (EU) N:o 575/2013 muutettiin Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2019/876 (9), jotta Baselin pankkivalvontakomitean vuonna 2019 päätökseen saamaa kaupankäyntivaraston perusteellista tarkistusta (fundamental review of the trading book) koskevat Basel III -standardit, jäljempänä ”lopulliset FRTB-standardit”, voitiin panna täytäntöön ainoastaan raportointia varten. Kyseisiin standardeihin perustuvien sitovien omien varojen vaatimusten käyttöönotto jätettiin tehtäväksi erillisessä lainsäädäntöehdotuksessa, sen jälkeen kun on arvioitu niiden vaikutuksia unionissa toimiviin laitoksiin.

(38)

Kaupankäyntivarastoon sisältyvien ja sen ulkopuolisten erien välistä rajaa koskevat lopulliset FRTB-standardit olisi pantava täytäntöön unionin lainsäädännössä, koska niillä on merkittävä vaikutus markkinariskiä koskevien omien varojen vaatimusten laskentaan. Kyseisten rajaa koskevien vaatimusten täytäntöönpanoon olisi Basel III -standardien mukaisesti sisällytettävä luettelot kaupankäyntivarastoon tai sen ulkopuolelle luokiteltavista instrumenteista sekä poikkeus, jonka nojalla laitokset voivat toimivaltaisen viranomaisen luvalla luokitella tietyt kaupankäyntivarastossa yleensä pidettävät instrumentit, mukaan lukien julkisesti noteeratut osakkeet, kaupankäyntivaraston ulkopuolelle, jos kyseisten instrumenttien positioita ei pidetä kaupankäyntitarkoituksessa tai jos niillä ei suojata kaupankäyntitarkoituksessa pidettyjä positioita.

(39)

Jotta vältetään merkittävän toiminnallisen rasituksen aiheuttaminen unionissa toimiville laitoksille, kaikilla vaatimuksilla, joilla lopulliset FRTB-standardit pannaan täytäntöön markkinariskiä koskevien omien varojen vaatimusten laskemiseksi, olisi oltava sama soveltamispäivä. Sen vuoksi asetuksella (EU) 2019/876 jo käyttöön otettujen muutamien FRTB-vaatimusten soveltamispäivä olisi yhdenmukaistettava tämän asetuksen soveltamispäivän kanssa. EPV:n 27 päivänä helmikuuta 2023 antamassa lausunnossa todetaan, että jos asetuksen (EU) 2019/876 3 artiklan 6 kohdassa tarkoitetut säännökset ovat tulleet voimaan ja jos sovellettavassa oikeuskehyksessä ei vielä säädetä FRTB:n mukaisten menetelmien soveltamisesta pääoman laskentaan, asetuksessa (EU) N:o 1093/2010 tarkoitetut toimivaltaiset viranomaiset eivät saisi priorisoida kyseisiin vaatimuksiin liittyviä valvonta- tai täytäntöönpanotoimia ennen kuin FRTB on pantu kaikilta osin täytäntöön, minkä odotetaan toteutuvan 1 päivästä tammikuuta 2025.

(40)

Vuosien 2008–2009 globaalin finanssikriisin jälkeisen uudistusohjelman täydentämiseksi ja nykyisen markkinariskikehyksen puutteiden korjaamiseksi markkinariskiä koskevat sitovat omien varojen vaatimukset, jotka perustuvat lopullisiin FRTB-standardeihin, olisi pantava täytäntöön unionin lainsäädännössä. Tuoreet arviot lopullisten FRTB-standardien vaikutuksesta unionissa toimiviin laitoksiin ovat osoittaneet, että kyseisten standardien täytäntöönpano unionissa johtaa markkinariskiä koskevien omien varojen vaatimusten huomattavaan lisääntymiseen tietyissä kaupankäynti- ja markkinatakaustoiminnoissa, jotka ovat tärkeitä EU:n taloudelle. Tämän vaikutuksen lieventämiseksi ja unionin finanssimarkkinoiden moitteettoman toiminnan säilyttämiseksi olisi otettava käyttöön kohdennettuja mukautuksia, joilla lopulliset FRTB-standardit pannaan täytäntöön unionin lainsäädännössä.

(41)

Laitosten kaupankäyntiä tukkumarkkinoilla voidaan helposti harjoittaa rajojen yli, myös jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden välillä. Lopullisten FRTB-standardien täytäntöönpanon olisi sen vuoksi lähennyttävä mahdollisimman paljon eri lainkäyttöalueilla sekä sisällön että ajoituksen osalta. Muutoin olisi mahdotonta taata kansainvälisesti tasapuoliset toimintaedellytykset näille toiminnoille. Komission olisi sen vuoksi seurattava lopullisten FRTB-standardien täytäntöönpanoa muilla Baselin pankkivalvontakomitean jäsenten lainkäyttöalueilla. Komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotta voidaan tarvittaessa puuttua mahdollisiin vääristymiin lopullisten FRTB-standardien täytäntöönpanossa. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla, ja että nämä kuulemiset toteutetaan paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa (10) vahvistettujen periaatteiden mukaisesti. Jotta voitaisiin erityisesti varmistaa tasavertainen osallistuminen delegoitujen säädösten valmisteluun, Euroopan parlamentille ja neuvostolle toimitetaan kaikki asiakirjat samaan aikaan kuin jäsenvaltioiden asiantuntijoille, ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asiantuntijoilla on järjestelmällisesti oikeus osallistua komission asiantuntijaryhmien kokouksiin, joissa valmistellaan delegoituja säädöksiä. Delegoiduilla säädöksillä käyttöön otettujen toimenpiteiden olisi pysyttävä väliaikaisina. Jos tällaisia toimenpiteitä on aiheellista soveltaa pysyvästi, komission olisi toimitettava lainsäädäntöehdotus Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

(42)

Komission olisi otettava huomioon suhteellisuusperiaate laskiessaan markkinariskiä koskevia omien varojen vaatimuksia sellaisten laitosten osalta, joiden kaupankäyntivarastoon liittyvä liiketoiminta on määrältään keskitasoa, ja kalibroitava kyseiset vaatimukset vastaavasti. Sen vuoksi laitosten, joiden kaupankäyntivarastoon liittyvä liiketoiminta on määrältään keskitasoa, olisi voitava käyttää yksinkertaistettua standardimenetelmää markkinariskiä koskevien omien varojen vaatimusten laskemiseen kansainvälisesti sovittujen standardien mukaisesti. Lisäksi hyväksyttävyyskriteerien, joilla yksilöidään ne laitokset, joiden kaupankäyntivarastoon liittyvä liiketoiminta on määrältään keskitasoa, olisi oltava yhdenmukaisia niiden kriteerien kanssa, joilla tällaiset laitokset vapautetaan asetuksella (EU) 2019/876 käyttöön otetuista FRTB-raportointivaatimuksista.

(43)

Kun otetaan huomioon unionin päästöoikeusmarkkinoiden päivitetty rakenne ja viime vuosien vakaus sekä päästöoikeuksien hintojen vähäinen vaihtelu, vaihtoehtoisessa standardimenetelmässä olisi otettava käyttöön erityinen riskipaino EU:n päästökauppajärjestelmän mukaiseen hiilikauppaan liittyville vastuille.

(44)

Vaihtoehtoisessa standardimenetelmässä jäännösriskejä aiheuttaviin instrumentteihin liittyviin vastuisiin sovelletaan jäännösriskiä koskevaa korotusvaatimusta, jotta voidaan ottaa huomioon riskit, joita herkkyysperusteinen menetelmä ei kata. Basel III -standardien mukaan instrumentti ja sen suojaus voidaan nettouttaa kyseistä korotusvaatimusta varten vain, jos ne kompensoivat toisensa täydellisesti. Laitokset pystyvät kuitenkin suurelta osin suojautumaan markkinoilla joidenkin jäännösriskiä koskevan korotusvaatimuksen soveltamisalaan kuuluvien instrumenttien jäännösriskiltä ja näin vähentämään salkkujensa kokonaisriskiä, vaikka kyseiset suojaukset eivät ehkä täysin kompensoikaan alkuperäisen position riskiä. Jotta laitokset voisivat jatkaa suojaamista ilman aiheettomia pidäkkeitä ja ottaen huomioon kokonaisriskin vähentämisen taloudelliset perusteet, jäännösriskiä koskevan korotusvaatimuksen täytäntöönpanon olisi tiukoin edellytyksin ja valvontaviranomaisen hyväksynnän mukaisesti annettava väliaikaisesti mahdollisuus jättää jäännösriskiä koskevan korotusvaatimuksen ulkopuolelle sellaisten instrumenttien suojaukset, jotka on mahdollista suojata markkinoilla.

(45)

Baselin pankkivalvontakomitea on tarkistanut operatiivista riskiä koskevaa kansainvälistä standardia vuosien 2008–2009 globaalin finanssikriisin jälkeen ilmenneiden heikkouksien korjaamiseksi. Standardoitujen menetelmien puutteellisen riskiherkkyyden lisäksi havaittiin, että kehittyneen mittausmenetelmän mukaiset useat sisäiset mallintamiskäytännöt eivät ole vertailukelpoisia. Tästä syystä ja operatiivisten riskien kehyksen yksinkertaistamiseksi kaikki operatiivista riskiä koskevien omien varojen vaatimusten arvioinnissa käytettävät menetelmät korvattiin yhdellä malliin perustumattomalla menetelmällä eli operatiivista riskiä koskevalla uudella standardimenetelmällä. Asetus (EU) N:o 575/2013 olisi muutettava lopullisen Basel III -kehyksen mukaiseksi, jotta edistettäisiin unioniin sijoittautuneiden mutta myös unionin ulkopuolella toimivien laitosten tasapuolisia edellytyksiä toimia kansainvälisesti ja jotta varmistettaisiin, että operatiivisten riskien kehys säilyy toimivana unionin tasolla.

(46)

Baselin pankkivalvontakomitean käyttöön ottamassa operatiivista riskiä koskevassa uudessa standardimenetelmässä yhdistyvät laitoksen liiketoiminnan kokoon perustuva indikaattori ja laitoksen tappiohistorian huomioon ottava indikaattori. Lopullisessa Basel III -kehyksessä annetaan harkintavaltaa sen suhteen, miten laitoksen tappiohistorian huomioon ottava indikaattori voidaan panna täytäntöön. Lainkäyttöalueet voivat jättää aiemmat tappiot huomiotta laskettaessa operatiivista riskiä koskevia omien varojen vaatimuksia kaikkien asiaankuuluvien laitosten osalta tai ottaa huomioon aikaisempia tappioita koskevat tiedot jopa tiettyä liiketoimintakokoa pienempien laitosten osalta. Tasapuolisten toimintaedellytysten varmistamiseksi unionissa ja operatiivista riskiä koskevien omien varojen vaatimusten laskennan yksinkertaistamiseksi kyseistä harkintavaltaa olisi käytettävä yhdenmukaisella tavalla omien varojen vähimmäisvaatimusten osalta jättämällä huomiotta aiempien operatiivisten tappioiden tiedot kaikkien laitosten osalta.

(47)

Laskettaessa operatiivista riskiä koskevia omien varojen vaatimuksia saattaa tulevaisuudessa olla mahdollista käyttää vakuutussopimuksia tehokkaana riskienvähentämismenetelmänä. Tätä varten EPV:n olisi raportoitava komissiolle siitä, onko vakuutussopimukset aiheellista hyväksyä tehokkaaksi riskienvähentämismenetelmäksi, sekä tässä yhteydessä sovellettavista edellytyksistä, kriteereistä ja vakiokaavasta.

(48)

Rahapolitiikan poikkeuksellisen ja ennennäkemättömän nopea kiristäminen covid-19-pandemian jälkeen saattaa aiheuttaa rahoitusmarkkinoiden huomattavaa volatiliteettia. Tämä yhdessä julkisen velan tuottojen kasvuun johtavan lisääntyvän epävarmuuden kanssa voi puolestaan aiheuttaa tiettyjen laitosten hallussa oleviin julkisiin velkoihin liittyviä realisoitumattomia tappioita. Jotta voitaisiin lieventää valtionvelkamarkkinoiden volatiliteetin huomattavaa negatiivista vaikutusta laitosten omiin varoihin ja siten laitosten lainanantokykyyn, olisi otettava uudelleen käyttöön väliaikainen omiin varoihin sovellettava suodatin, joka osittain neutralisoisi kyseisen vaikutuksen.

(49)

Saattaa olla edelleen tarpeen myöntää julkista rahoitusta laskemalla liikkeeseen toisen jäsenvaltion kansallisen valuutan määräisiä valtion joukkolainoja, jotta voidaan tukea julkisia toimenpiteitä, joilla torjutaan sekä covid-19-pandemian että Venäjän Ukrainaa vastaan käymän hyökkäyssodan aiheuttaman vakavan talouden häiriön kaksinkertaisia seurauksia. Tällaisiin joukkolainoihin sijoittaviin laitoksiin kohdistuvien rajoitteiden välttämiseksi on aiheellista ottaa uudelleen käyttöön valtio- tai keskuspankkivastuita koskeva siirtymäjärjestely, jos kyseiset vastuut ovat toisen jäsenvaltion kansallisen valuutan määräisiä, jotta tällaisia vastuita voidaan käsitellä luottoriskikehyksessä.

(50)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2019/630 (11) otettiin käyttöön järjestämättömiin vastuisiin liittyvien tappioiden kattamista koskevat vähimmäisvaatimukset eli niin sanottu vakavaraisuutta turvaava varautumisjärjestely. Toimenpiteellä pyrittiin välttämään laitosten hallussa olevien järjestämättömien vastuiden kasaantuminen ja samalla edistämään järjestämättömien vastuiden ennakoivaa hallinnointia parantamalla laitosten uudelleenjärjestely- tai täytäntöönpanomenettelyjen tehokkuutta. Edellä esitetty huomioon ottaen vientitakuulaitosten tai julkisten takaajien takaamiin järjestämättömiin vastuisiin olisi tehtävä joitakin kohdennettuja muutoksia. Lisäksi tiettyihin laitoksiin, jotka täyttävät tiukat ehdot ja ovat erikoistuneet järjestämättömien vastuiden hankintaan, ei olisi sovellettava vakavaraisuutta turvaavaa varautumisjärjestelyä.

(51)

Pienten ja rakenteeltaan yksinkertaisten listattujen laitosten sekä muiden laitosten olisi myös julkistettava tiedot terveiden, järjestämättömien ja lainanhoitojoustollisten vastuiden määrästä ja laadusta sekä erääntyneiden vastuiden ikäjakaumasta kirjanpidossa. Kyseinen julkistamisvelvoite ei aiheuta kyseisille laitoksille lisärasitetta, sillä EPV on jo toteuttanut tällaisten rajoitettujen tietojen julkistamisen neuvoston vuonna 2017 hyväksymän järjestämättömien lainojen käsittelyä koskevan EU:n toimintasuunnitelman perusteella; siinä EPV:tä kehotettiin tiukentamaan omaisuuserien laatua ja järjestämättömiä lainoja koskevia julkistamisvaatimuksia kaikkien laitosten osalta. Julkistamisvelvoite on myös täysin linjassa komission 16 päivänä joulukuuta 2020 antaman tiedonannon ”Järjestämättömien lainojen käsittely covid-19-pandemian jälkeen” kanssa.

(52)

Tietojen julkistamista varten on tarpeen keventää säännösten noudattamisesta aiheutuvaa rasitetta ja parantaa tietojen vertailukelpoisuutta. EPV:n olisi sen vuoksi perustettava keskitetty verkkopohjainen alusta, joka mahdollistaa laitosten toimittamien tietojen julkistamisen. Keskitetyn verkkopohjaisen alustan olisi toimittava yhtenä yhteyspisteenä laitosten julkistamien tietojen osalta, kun taas tietojen omistajuuden ja niiden paikkansapitävyyttä koskevan vastuun olisi oltava niitä tuottavilla laitoksilla. Annettujen tietojen keskitetyn julkaisun olisi oltava täysin pääomamarkkinaunionia koskevan toimintasuunnitelman mukaista. Lisäksi kyseisen keskitetyn verkkopohjaisen alustan olisi oltava yhteentoimiva eurooppalaisen keskitetyn yhteyspisteen kanssa.

(53)

Jotta valvontaan liittyvää raportointia ja julkistamista voitaisiin yhdentää paremmin, EPV:n olisi julkaistava laitosten antamat tiedot keskitetysti kunnioittaen samalla kaikkien laitosten oikeutta julkaista tietoja itse. Tällaisen keskitetyn tietojen julkistamisen pitäisi antaa EPV:lle mahdollisuus julkistaa pienten ja rakenteeltaan yksinkertaisten laitosten julkistamat tiedot kyseisten laitosten toimivaltaisille viranomaisille ilmoittamien tietojen perusteella; tämän pitäisi vähentää merkittävästi pieniin ja rakenteeltaan yksinkertaisiin laitoksiin kohdistuvaa hallinnollista rasitusta. Samaan aikaan tietojen julkistamisen keskittämisellä ei saisi olla kustannusvaikutuksia muille laitoksille, vaan sen olisi lisättävä avoimuutta ja vähennettävä markkinatoimijoiden toiminnan vakautta koskevien tietojen saantiin liittyviä kustannuksia. Tällainen suurempi avoimuus helpottaisi tietojen vertailukelpoisuutta eri laitosten välillä ja edistäisi markkinakuria.

(54)

Komission 11 päivänä joulukuuta 2019 antamassa tiedonannossa esitetyn Euroopan vihreän kehityksen ohjelman ympäristö- ja ilmastotavoitteiden saavuttaminen ja Yhdistyneiden kansakuntien kestävän kehityksen Agenda 2030 -toimintaohjelman edistäminen edellyttää, että suuria määriä yksityisen sektorin investointeja ohjataan kestäviin investointeihin unionissa. Asetuksessa (EU) N:o 575/2013 olisi otettava huomioon ympäristöön, yhteiskuntaan ja hallintotapaan (ESG) liittyvien tekijöiden merkitys ja ymmärrettävä kaikilta osin riskit, joita on sellaiseen toimintaan liittyvillä vastuilla, joka koskee yleisiä kestävyystavoitteita tai ESG-tavoitteita. Jotta voidaan varmistaa lähentyminen koko unionissa ja yhtenäinen käsitys ESG-tekijöistä ja -riskeistä, olisi vahvistettava yleiset määritelmät. ESG-tekijöillä voi olla myönteinen tai kielteinen vaikutus yhteisön, valtion tai yksittäisen henkilön taloudelliseen tulokseen tai vakavaraisuuteen. Yleisiä esimerkkejä ESG-tekijöistä ovat ympäristön osalta muun muassa kasvihuonekaasupäästöt, luonnon monimuotoisuus sekä veden käyttö ja kulutus; yhteiskunnan osalta ihmisoikeudet sekä työ- ja työvoimanäkökohdat; ja hallintotavan osalta ylempien toimihenkilöiden oikeudet ja velvollisuudet sekä palkat. Ympäristöllisten tai yhteiskunnallisten tekijöiden vaikutuksille alttiit omaisuuserät tai toimet olisi määriteltävä viittaamalla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2021/1119 (12) ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa luonnon ennallistamisesta ja asetuksen (EU) 2022/869 muuttamisesta vahvistettuun unionin tavoitteeseen saavuttaa ilmastoneutraalius vuoteen 2050 mennessä sekä asiaankuuluviin unionin kestävyystavoitteisiin. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2020/852 (13) mukaisesti hyväksyttyjä ”ei merkittävää haittaa” -periaatteen teknisiä arviointikriteerejä sekä ilmastonmuutoksen, ympäristön tilan heikkenemisen ja biologisen monimuotoisuuden köyhtymisen torjumista koskevia unionin erityissäädöksiä olisi käytettävä omaisuuserien tai vastuiden yksilöintiin erityisten vakavaraisuuskohtelujen ja riskierojen arviointia varten.

(55)

ESG-riskeihin liittyvät vastuut eivät välttämättä ole oikeassa suhteessa laitoksen kokoon ja monimuotoisuuteen. ESG-riskeihin liittyvien vastuiden taso on unionissa myös melko heterogeeninen, sillä joissakin jäsenvaltioissa mahdolliset siirtymävaikutukset ovat lieviä ja toisissa ne taas saattavat olla suuria sellaisiin toimintoihin liittyvien vastuiden osalta, joilla on merkittäviä kielteisiä vaikutuksia erityisesti ympäristöön. Laitoksille asetetut avoimuusvaatimukset ja kestävyyttä koskevien tietojen julkistamista koskevat vaatimukset, joista säädetään muissa voimassa olevissa unionin säädöksissä, tarjoavat yksityiskohtaisempia tietoja muutaman vuoden kuluessa. Jotta laitoksiin mahdollisesti kohdistuvia ESG-riskejä voitaisiin arvioida asianmukaisesti, on kuitenkin välttämätöntä, että markkinat ja toimivaltaiset viranomaiset saavat riittävät tiedot kaikilta tahoilta, jotka altistuvat kyseisille riskeille. Laitosten olisi voitava järjestelmällisesti tunnistaa sellaisiin toimintoihin liittyvät vastuunsa, joiden katsotaan aiheuttavan merkittävää haittaa jollekin asetuksessa (EU) 2020/852 tarkoitetuista ympäristötavoitteista, sekä varmistaa riittävä avoimuus kyseisten vastuiden osalta. Sen varmistamiseksi, että toimivaltaisilla viranomaisilla on käytettävissään yksityiskohtaiset, kattavat ja vertailukelpoiset tiedot tuloksellista valvontaa varten, tiedot ESG-riskeihin liittyvistä vastuista olisi sisällytettävä laitosten valvontaan liittyvään raportointiin. Jotta voidaan taata markkinoihin nähden kattava avoimuus, olisi ESG-riskien julkistamisvelvoite laajennettava koskemaan kaikkia laitoksia. Kyseisten tietojen yksityiskohtaisuuden olisi oltava suhteellisuusperiaatteen mukaista ottaen huomioon asianomaisen laitoksen koko ja monimuotoisuus sekä sen ESG-riskeihin liittyvien vastuiden olennaisuus. EPV:n olisi ESG-riskien julkistamista koskevia teknisiä täytäntöönpanostandardeja tarkistaessaan arvioitava keinoja katettujen joukkolainojen katepoolien ESG-riskien julkistamisen tehostamiseksi ja harkittava, olisiko tiedot laitosten joko suoraan tai lainoja erillisyhtiölle siirtämällä liikkeeseen laskemien katettujen joukkolainojen lainapoolien merkityksellisistä vastuista sisällytettävä joko tarkistettuihin teknisiin täytäntöönpanostandardeihin tai katettuja joukkolainoja koskevaan sääntely- ja julkistamiskehykseen.

(56)

Kun unionin talouden siirtyminen kohti kestävää talousmallia on vauhdittumassa, kestävyysriskit korostuvat ja saattavat edellyttää lisätarkastelua. Luotettavien ja johdonmukaisten ESG-tietojen saatavuuden ja käytettävyyden asianmukaisen arvioinnin perusteella olisi luotava kattava yhteys ESG-riskitekijöiden sekä perinteisten taloudellisten riskien ja vastuiden ryhmien välille. EAMV:n olisi myös osallistuttava näytön keräämiseen raportoimalla, otetaanko ESG-riskit asianmukaisesti huomioon niiden vastapuolten tai vastuiden luottoluokituksissa, joita laitoksilla saattaa olla. Koska sekä laitokset että valvontaviranomaiset kehittyvät jatkuvasti ja nopeasti ESG-riskien tunnistamissa ja kvantifioinnissa, on myös tarpeen aikaistaa tämän asetuksen voimaantulopäivään sitä EPV:n toimeksiannon osaa, jonka puitteissa arvioidaan, olisiko perusteltua, että vastuisiin, jotka ovat olennaisesti yhteydessä ympäristötavoitteisiin tai yhteiskunnallisiin tavoitteisiin liittyviin omaisuuseriin tai toimintaan, sovellettaisiin erityistä vakavaraisuuskohtelua. EPV:n nykyinen toimeksianto olisi arviointityön pituudesta ja monimutkaisuudesta johtuen jaettava useisiin kertomuksiin. Sen vuoksi EPV:n olisi laadittava vuosien 2024 ja 2025 loppuun mennessä kaksi peräkkäistä vuotuista seurantakertomusta. Kansainvälisen energiajärjestön mukaan minkäänlaista uutta fossiilisten polttoaineiden etsintää ja käytön laajentamista ei saa tapahtua, jos halutaan saavuttaa hiilineutraaliustavoite vuoteen 2050 mennessä. Tämä tarkoittaa sitä, että fossiilisiin polttoaineisiin liittyvät vastuut aiheuttavat suuremman riskin sekä mikrotasolla, koska tällaisten omaisuuserien arvon odotetaan laskevan ajan mittaan, että makrotasolla, koska fossiilisten polttoaineiden toiminnan rahoittaminen vaarantaa tavoitteen rajoittaa maapallon lämpötilan nousu 1,5 celsiusasteeseen suhteessa esiteolliseen aikaan ja uhkaa siten rahoitusvakautta. Sen vuoksi toimivaltaisten viranomaisten ja markkinaosapuolten olisi voitava hyötyä siitä, että laitokset lisäävät fossiilisten polttoaineiden alan yhteisöihin liittyvien vastuidensa avoimuutta, mukaan lukien uusiutuvien energialähteiden alan toiminta.

(57)

Sen varmistamiseksi, että infrastruktuuriin liittyvien vastuiden mahdolliset mukautukset eivät vaaranna unionin ilmastotavoitteita, uudet vastuut saisivat riskipainoalennuksen vain, jos rahoitettavat omaisuuserät edistävät positiivisesti yhtä tai useampaa asetuksessa (EU) 2020/852 säädetyistä ympäristötavoitteista, ne eivät aiheuta merkittävää haittaa muille kyseisessä asetuksessa vahvistetuille tavoitteille eivätkä millekään kyseisessä asetuksessa vahvistetuista ympäristötavoitteista.

(58)

On olennaisen tärkeää, että valvontaviranomaisilla on tarvittavat valtuudet arvioida ja mitata kattavasti riskejä, joille pankkiryhmittymä altistuu konsolidoidulla tasolla, ja että valvontaviranomaiset voivat joustavasti mukauttaa valvontamenettelyjään uusiin riskilähteisiin. On tärkeää välttää varovaisuusperiaatteen mukaisen konsolidoinnin ja tilinpäätössäännöstön mukaisen konsolidoinnin väliset porsaanreiät, jotka voivat johtaa liiketoimiin, joiden tarkoituksena on siirtää varoja varovaisuusperiaatteen mukaisen konsolidoinnin ulkopuolelle, vaikka riskit jäävät pankkiryhmittymään. ”Emoyrityksen”, ”tytäryrityksen” ja ”määräysvallan” määritelmien epäyhtenäisyys sekä ”oheispalveluyrityksen”, ”rahoitusalan holdingyhtiön” ja ”rahoituslaitoksen” määritelmien epäselvyys vaikeuttavat valvontaviranomaisten työtä niiden pyrkiessä soveltamaan sääntöjä johdonmukaisesti unionissa sekä havaitsemaan riskejä ja käsittelemään niitä asianmukaisesti konsolidoidulla tasolla. Sen vuoksi kyseisiä määritelmiä olisi muutettava ja selvennettävä edelleen. Lisäksi pidetään aiheellisena, että EPV tutkii tarkemmin, rajoittavatko kyseisiä valvontaviranomaisten valtuuksia tahattomasti mahdolliset säännösten jäljellä olevat ristiriitaisuudet tai porsaanreiät tai niiden vuorovaikutus sovellettavan tilinpäätössäännöstön kanssa.

(59)

Kryptovarojen markkinat ovat kasvaneet nopeasti viime vuosina. Jotta voitaisiin puuttua laitoksiin kohdistuviin mahdollisiin riskeihin, joita aiheuttavat niiden kryptovaroihin liittyvät vastuut, joita ei vielä riittävästi kateta nykyisellä vakavaraisuussäännöstöllä, Baselin pankkivalvontakomitea julkaisi joulukuussa 2022 kryptovaroihin liittyvien vastuiden vakavaraisuuskohtelua koskevan standardin. Standardin suositeltu soveltamispäivä on 1 päivä tammikuuta 2025, mutta joidenkin standardin teknisten osien kehittelyä jatkettiin Baselin pankkivalvontakomitean tasolla vuosina 2023 ja 2024. Kun otetaan huomioon kryptovarojen markkinoiden jatkuva kehitys ja se, että laitosten kryptovaroihin liittyviä vastuita koskeva Basel-standardi on tärkeää panna kaikilta osin täytäntöön unionin lainsäädännössä, komission olisi annettava viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 2025 lainsäädäntöehdotus kyseisen standardin täytäntöönpanemiseksi ja täsmennettävä vakavaraisuuskohtelu, jota sovelletaan kyseisiin vastuisiin siirtymäkauden aikana kyseisen standardin täytäntöönpanoon asti. Siirtymäkauden vakavaraisuuskohtelussa olisi otettava huomioon Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2023/1114 (14) kryptovarojen liikkeeseenlaskijoiden osalta käyttöön otettu oikeudellinen kehys ja täsmennettävä kyseisten kryptovarojen vakavaraisuuskohtelu. Sen vuoksi tokenisoituihin perinteisiin omaisuuseriin, mukaan lukien sähkörahatokenit, olisi siirtymäkauden aikana katsottava liittyvän samankaltaisia riskejä kuin kyseisen asetuksen mukaisiin perinteisiin omaisuuseriin ja kryptovaroihin, ja referenssinä oleviin muihin perinteisiin omaisuuseriin kuin yhteen fiat-valuuttaan olisi sovellettava mainitun asetuksen vaatimusten mukaista vakavaraisuuskohtelua. Muihin kryptovaroihin liittyviin vastuisiin, mukaan lukien sellaisten kryptovarojen tokenisoidut johdannaiset, joihin ei sovelleta suotuisampaa pääomakohtelua, olisi sovellettava 1250 prosentin riskipainoa.

(60)

Baselin pankkivalvontakomitean osana lopullista Basel III -kehystä kehittämän arvopapereilla toteutettavien rahoitustoimien arvonleikkausten vähimmäismäärää koskevan kehyksen tiettyjen näkökohtien epäselvyys sekä epävarmuus siitä, onko sen soveltaminen tietyntyyppisiin arvopapereilla toteutettaviin rahoitustoimiin taloudellisesti perusteltua, ovat herättäneet kysymyksen siitä, voidaanko kyseisen kehyksen vakavaraisuustavoitteet saavuttaa aiheuttamatta ei-toivottuja seurauksia. Komission olisi sen vuoksi arvioitava uudelleen arvopapereilla toteutettaviin rahoitustoimiin sovellettavan arvonleikkausten vähimmäismäärää koskevan kehyksen täytäntöönpanoa unionin lainsäädännössä. Jotta komissiolle voidaan toimittaa riittävästi näyttöä, EPV:n olisi tiiviissä yhteistyössä EAMV:n kanssa raportoitava komissiolle kyseisen kehyksen vaikutuksista ja sopivimmasta lähestymistavasta sen täytäntöönpanemiseksi unionin lainsäädännössä.

(61)

Lopullisessa Basel III -kehyksessä arvopapereilla toteutettavien rahoitustoimien lyhytaikaisuutta ei välttämättä oteta hyvin huomioon luottoriskin standardimenetelmässä, minkä johdosta kyseisen menetelmän mukaisesti lasketut omien varojen vaatimukset voivat olla IRB-menetelmän mukaisesti laskettuja omien varojen vaatimuksia paljon tiukemmat. Tämän seurauksena ja kun otetaan myös huomioon kokonaisriskipainolattian käyttöönotto, näille vastuille lasketut omien varojen vaatimukset voisivat tiukentua merkittävästi, mikä vaikuttaisi velka- ja arvopaperimarkkinoiden likviditeettiin, mukaan lukien valtionvelkamarkkinat. Sen vuoksi EPV:n olisi raportoitava luottoriskistandardien asianmukaisuudesta ja vaikutuksista arvopapereilla toteutettavien rahoitustoimien osalta ja erityisesti siitä, olisiko perusteltua mukauttaa luottoriskin standardimenetelmää kyseisten vastuiden osalta, jotta voidaan ottaa huomioon niiden lyhytaikaisuus.

(62)

Komission olisi pantava täytäntöön unionin lainsäädännössä vastuun arvonoikaisuriskiä koskevia omien varojen vaatimuksia koskevat tarkistetut Basel III -standardit, jotka Baselin pankkivalvontakomitea julkaisi heinäkuussa 2020, koska kyseisillä standardeilla parannetaan yleisesti vastuun arvonoikaisuriskin omien varojen vaatimusten laskentaa käsittelemällä useita aiemmin havaittuja ongelmia ja erityisesti sitä, että nykyisessä vastuun arvonoikaisua koskevien omien varojen vaatimusten kehyksessä vastuun arvonoikaisuriskiä ei oteta asianmukaisesti huomioon.

(63)

Kun vastuun arvonoikaisuriskin käsittelyä koskevat alkuperäiset Basel III -standardit pantiin täytäntöön unionin lainsäädännössä, tietyt liiketoimet vapautettiin vastuun arvonoikaisuriskin omien varojen vaatimusten laskennasta. Kyseisistä vapautuksista sovittiin sen estämiseksi, että joidenkin johdannaistransaktioiden kustannukset mahdollisesti nousevat kohtuuttomasti vastuun arvonoikaisuriskiä koskevien omien varojen vaatimusten käyttöönoton vuoksi erityisesti silloin, kun laitokset eivät voi vähentää vastuun arvonoikaisuriskiä sellaisten asiakkaiden osalta, jotka eivät pysty vaihtamaan vakuuksia. EPV:n laskeman arvioidun vaikutuksen mukaan tarkistettujen Basel III -standardien mukaiset vastuun arvonoikaisuriskiä koskevat omien varojen vaatimukset jäisivät liian korkeiksi kyseisten asiakkaiden kanssa tehtävien vapautettujen liiketoimien osalta. Sen varmistamiseksi, että kyseiset asiakkaat suojautuvat jatkossakin rahoitusriskeiltään johdannaistransaktioiden avulla, vapautukset olisi säilytettävä, kun pannaan täytäntöön tarkistetut Basel III -standardit.

(64)

Vapautettuihin liiketoimiin liittyvä todellinen vastuun arvonoikaisuriski voi kuitenkin aiheuttaa merkittävän riskin kyseisiä vapautuksia soveltaville laitoksille. Jos kyseiset riskit toteutuvat, asianomaiset laitokset voivat kärsiä huomattavia tappioita. Kuten EPV korosti vastuun arvonoikaisusta 25 päivänä helmikuuta 2015 antamassaan kertomuksessa, vapautettuihin liiketoimiin liittyvät vastuun arvonoikaisuriskit aiheuttavat vakavaraisuusongelmia, joihin ei puututa asetuksessa (EU) N:o 575/2013. Jotta valvontaviranomaisia autettaisiin valvomaan vapautettuihin liiketoimiin liittyvää vastuun arvonoikaisuriskiä, laitosten olisi raportoitava vapautettujen liiketoimien vastuun arvonoikaisuriskiä koskevien omien varojen vaatimusten laskennasta, jota tarvittaisiin, jos kyseisiä liiketoimia ei olisi vapautettu. Lisäksi EPV:n olisi laadittava ohjeet, joiden avulla valvontaviranomaiset voivat tunnistaa liiallisen vastuun arvonoikaisuriskin ja yhdenmukaistaa valvontatoimia tällä alalla koko unionissa.

(65)

Komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä EPV:n laatimat tekniset sääntelystandardit, jotka käsittelevät seuraavia: indikaattorit, joilla määritellään poikkeukselliset olosuhteet muita arvonoikaisuja varten; menetelmä, jolla täsmennetään position pääasiallinen riskitekijä ja se, onko kyseessä pitkä vai lyhyt positio; kaupankäyntivaraston ulkopuolisten nettomääräisten lyhyiden luotto- tai osakepositioiden laskentaa ja seurantaa koskeva prosessi; pääomaosuuksien valuuttakurssiriskisuojausten käsittely; kriteerit, joita laitosten on käytettävä taseen ulkopuolisten erien luokittelussa; kriteerit, jotka koskevat erityiskohteiden rahoitukseen liittyviä korkealaatuisia hankerahoitus- ja kohderahoitusvastuita, joista ei ole saatavilla suoraan sovellettavaa luottoluokitusta; niiden tekijöiden tyypit, jotka on otettava huomioon arvioitaessa riskipainojen asianmukaisuutta; ilmaus ”vastaava oikeudellinen mekanismi, jolla varmistetaan, että rakenteilla oleva kiinteistö saadaan kohtuullisessa ajassa valmiiksi”; edellytykset, joilla arvioidaan olemassa olevan luokitusjärjestelmän käytön olennaisuutta; menetelmä, jolla arvioidaan IRB-menetelmän käyttöä koskevien vaatimusten noudattamista; hankerahoituksen, kohderahoituksen ja hyödykerahoituksen luokittelu; IRB-menetelmän mukaisten vastuuryhmien täsmentäminen; erityiskohteiden rahoitukseen liittyvät tekijät; riskipainotetun vastuuerän laskeminen ostettujen saamisten laimentumisriskille; luokitusprosessin asianmukaisuuden arviointi; laitoksen käyttämät menetelmät maksukyvyttömyyden todennäköisyyden arvioimiseksi; vertailukelpoinen kiinteistö; valvojan määrittämä delta osto- ja myyntioptioille; liiketoimintaindikaattorin osatekijät; liiketoimintaindikaattorin mukauttaminen; ilmauksen ”kohtuuttoman työläs” määritelmä operatiivisen riskin aiheuttaman vuosittaisen tappion laskemisen yhteydessä;operatiivisen riskin riskiluokitus; toimivaltaisten viranomaisten arvio operatiivisen riskin aiheuttaman vuosittaisen tappion laskemisesta; tappiota koskeviin tietoihin tehtävät oikaisut; operatiivisten riskien hallinta; sellaisten kaupankäyntivaraston ulkopuolisten positioiden markkinariskiä koskevien omien varojen vaatimusten laskenta, joihin kohdistuu valuuttakurssiriski tai hyödykeriski; menetelmät, joiden mukaisesti toimivaltaiset viranomaiset arvioivat vaihtoehtoista standardimenetelmää; yhteistä sijoitustoimintaa harjoittaviin yrityksiin liittyvät kaupankäyntivarastot; jäännösriskikorotusta koskevan poikkeuksen kriteerit; olosuhteet ja indikaattorit, joiden avulla määritetään, onko poikkeuksellisia olosuhteita esiintynyt; kriteerit tietojen käyttämiselle riskienmittausmallissa; riskitekijöiden mallinnettavuuden arviointikriteerit; edellytykset ja kriteerit, joiden mukaisesti laitokselle voidaan antaa lupa olla ottamatta huomioon ylitystä; kriteerit, joilla määritetään, ovatko kaupankäyntiyksikön salkun arvon teoreettiset muutokset lähellä tai riittävän lähellä oletettuja muutoksia; edellytykset ja kriteerit, joiden mukaisesti arvioidaan käypään arvoon arvostetuista arvopapereilla toteutettavista rahoitustoimista aiheutuvaa vastuun arvonoikaisuriskiä; hintaerosta tehdyt arviot; vastuun arvonoikaisuriskiä koskevan standardimenetelmän laajennusten ja muutosten arviointi; sekä tekniset tiedot, joita laitokset tarvitsevat laskeakseen tiettyihin kryptovaroihin liittyvät omien varojen vaatimuksensa. Komission olisi hyväksyttävä kyseiset tekniset sääntelystandardit delegoiduilla säädöksillä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan nojalla ja asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10–14 artiklan mukaisesti.

(66)

Komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä EPV:n laatimat tekniset täytäntöönpanostandardit, joissa käsitellään seuraavia: EU:ssa emoyrityksenä toimivien laitosten, EU:ssa emoyrityksenä toimivien rahoitusalan holdingyhtiöiden ja EU:ssa emoyrityksenä toimivien rahoitusalan sekaholdingyhtiöiden IRB-menetelmän osalta toimittama yhteistä päätöstä koskeva menettely; liiketoimintaindikaattorin osatekijät sijoittamalla ne asianomaisiin raportointisoluihin; yhdenmukaiset julkistamismuodot, asiaan liittyvät ohjeet, tietojen uudelleen antamista koskevat toimintaperiaatteet ja tietotekniset ratkaisut; ja ESG-tiedot. Komission olisi hyväksyttävä kyseiset tekniset täytäntöönpanostandardit täytäntöönpanosäädöksillä SEUT-sopimuksen 291 artiklan nojalla ja asetuksen (EU) N:o 1093/2010 15 artiklan mukaisesti.

(67)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän asetuksen tavoitetta eli varmistaa yhdenmukaisten vakavaraisuusvaatimusten soveltamista laitoksiin kaikkialla unionissa, vaan se voidaan sen laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen kyseisten tavoitteiden saavuttamiseksi.

(68)

Asetus (EU) N:o 575/2013 olisi sen vuoksi muutettava vastaavasti,

1)

muutetaan 4 artikla seuraavasti:

2)

muutetaan 5 artikla seuraavasti:

3)

lisätään artikla seuraavasti:

(*8)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2023/1114, annettu 31 päivänä toukokuuta 2023, kryptovarojen markkinoista sekä asetusten (EU) N:o 1093/2010 ja (EU) N:o 1095/2010 ja direktiivien 2013/36/EU ja (EU) 2019/1937 muuttamisesta (EUVL L 150, 9.6.2023, s. 40)."

(*9)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/49/EU, annettu 16 päivänä huhtikuuta 2014, talletusten vakuusjärjestelmistä (EUVL L 173, 12.6.2014, s. 149)."

(*10)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2016/2341, annettu 14 päivänä joulukuuta 2016, ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoavien laitosten toiminnasta ja valvonnasta (EUVL L 354, 23.12.2016, s. 37)."

(*11)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2019/1238, annettu 20 päivänä kesäkuuta 2019, yleiseurooppalaisesta yksilöllisestä eläketuotteesta (PEPP) (EUVL L 198, 25.7.2019, s. 1)."

(*12)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 883/2004, annettu 29 päivänä huhtikuuta 2004, sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta (EUVL L 166, 30.4.2004, s. 1)."

(*13)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 987/2009, annettu 16 päivänä syyskuuta 2009, sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta annetun asetuksen (EY) N:o 883/2004 täytäntöönpanomenettelystä (EUVL L 284, 30.10.2009, s. 1).”;"

4)

korvataan 10 a artikla seuraavasti:

5)

korvataan 13 artiklan 1 kohdan toinen alakohta seuraavasti:

”EU:ssa emoyrityksenä toimivien laitosten suurten tytäryritysten on julkistettava 437, 438, 440, 442, 449 a, 449 b, 450, 451, 451a ja 453 artiklassa täsmennetyt tiedot yksittäisinä yrityksinä tai tarvittaessa tämän asetuksen ja direktiivin 2013/36/EU mukaisesti alakonsolidointiryhmän tasolla.”

6)

muutetaan 18 artikla seuraavasti:

7)

muutetaan 19 artikla seuraavasti:

8)

muutetaan 20 artikla seuraavasti:

9)

korvataan 22 artikla seuraavasti:

10)

kumotaan 27 artiklan 1 kohdan a alakohdan v alakohta;

11)

korvataan 34 artikla seuraavasti:

12)

muutetaan 36 artikla seuraavasti:

13)

korvataan 46 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohta seuraavasti:

;

14)

muutetaan 47 c artikla seuraavasti:

15)

muutetaan 48 artiklan 1 kohta seuraavasti:

16)

korvataan 49 artiklan 4 kohta seuraavasti:

17)

korvataan 60 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohta seuraavasti:

;

18)

korvataan 62 artiklan ensimmäisen alakohdan d alakohta seuraavasti:

;

19)

korvataan 70 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohta seuraavasti:

;

20)

korvataan 72 b artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan johdantokappale seuraavasti:

”Kriisinratkaisuviranomainen voi sallia, että hyväksyttävien velkojen instrumenteiksi katsotaan tämän artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen velkojen lisäksi velat, joiden yhteenlaskettu määrä on enintään 3,5 prosenttia 92 artiklan 3 kohdan mukaisesti lasketusta vastuisiin sisältyvän kokonaisriskin määrästä, edellyttäen, että”

21)

korvataan 72 i artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohta seuraavasti:

;

22)

korvataan 74 artikla seuraavasti:

23)

muutetaan 84 artikla seuraavasti:

24)

muutetaan 85 artiklan 1 kohta seuraavasti:

25)

muutetaan 87 artiklan 1 kohta seuraavasti:

26)

lisätään artikla seuraavasti:

27)

muutetaan 89 artikla seuraavasti:

28)

muutetaan 92 artikla seuraavasti:

29)

korvataan 92 a artiklan 1 kohdan a alakohta seuraavasti:

;

30)

muutetaan 94 artikla seuraavasti:

31)

korvataan 95 artiklan 2 kohdan a alakohta seuraavasti:

;

32)

korvataan 96 artiklan 2 kohdan a alakohta seuraavasti:

;

33)

korvataan 102 artiklan 4 kohta seuraavasti:

34)

korvataan 104 artikla seuraavasti:

35)

muutetaan 104 a artikla seuraavasti:

36)

muutetaan 104 b artikla seuraavasti:

37)

lisätään artikla seuraavasti:

38)

muutetaan 106 artikla seuraavasti:

39)

korvataan 107 artiklan 1, 2 ja 3 kohta seuraavasti:

40)

korvataan 108 artikla seuraavasti:

41)

lisätään artikla seuraavasti:

42)

korvataan 111 artikla seuraavasti:

43)

muutetaan 112 artikla seuraavasti:

44)

muutetaan 113 artikla seuraavasti:

45)

muutetaan 115 artikla seuraavasti:

46)

muutetaan 116 artikla seuraavasti:

47)

korvataan 117 artiklan 1 kohdan ensimmäinen alakohta seuraavasti:

”Kansainvälisiltä kehityspankeilta oleviin saamisiin, joita ei mainita 2 kohdassa ja joista on käytettävissä valitun ulkoisen luottoluokituslaitoksen antama luottoluokitus, on sovellettava taulukon 1 mukaista riskipainoa. Kansainvälisiltä kehityspankeilta oleviin saamisiin, joita ei mainita 2 kohdassa ja joista ei ole käytettävissä valitun ulkoisen luottoluokituslaitoksen antamaa luottoluokitusta, on sovellettava 50 prosentin riskipainoa.

Taulukko 1

”;

48)

kumotaan 119 artiklan 2 ja 3 kohta;

49)

korvataan 120 artiklan 1 ja 2 kohta seuraavasti:

50)

korvataan 121 artikla seuraavasti:

51)

muutetaan 122 artikla seuraavasti:

52)

lisätään artikla seuraavasti:

53)

korvataan 123 artikla seuraavasti:

54)

lisätään artikla seuraavasti:

55)

korvataan 124, 125 ja 126 artikla seuraavasti:

56)

lisätään artikla seuraavasti:

57)

muutetaan 127 artikla seuraavasti:

58)

korvataan 128 artikla seuraavasti:

59)

muutetaan 129 artikla seuraavasti:

60)

korvataan 132 a artiklan 3 kohdan ensimmäinen alakohta seuraavasti:

”Poiketen siitä, mitä 92 artiklan 4 kohdan e alakohdassa säädetään, laitokset, jotka laskevat CIU:n vastuiden riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärän tämän artiklan 1 tai 2 kohdan mukaisesti, voivat laskea kyseisen CIU:n johdannaisvastuiden arvonoikaisuriskiä koskevan omien varojen vaatimuksen määränä, joka on 50 prosenttia kyseisten johdannaisvastuiden omien varojen vaatimuksesta laskettuna tapauksen mukaan tämän osaston 6 luvun 3, 4 tai 5 jakson mukaisesti.”

61)

korvataan 132 b artiklan 2 kohta seuraavasti:

62)

korvataan 132 c artiklan 2 kohdan ensimmäinen alakohta seuraavasti:

”Laitosten on laskettava sellaisen vähimmäisarvoa koskevan sitoumuksen vastuuarvo, joka täyttää tämän artiklan 3 kohdassa säädetyt edellytykset, taatun määrän diskontattuna nykyarvona käyttäen diskonttaustekijää, joka on johdettu riskittömästä korosta tapauksen mukaan 325 l artiklan 2 tai 3 kohdan mukaisesti. Laitokset voivat vähentää vähimmäisarvoa koskevan sitoumuksen vastuuarvosta vähimmäisarvoa koskevaan sitoumukseen nähden kirjatut tappiot sovellettavien tilinpäätösstandardien mukaisesti.”

63)

korvataan 133 artikla seuraavasti:

64)

korvataan 134 artiklan 3 alakohta seuraavasti:

65)

lisätään 135 artiklaan kohta seuraavasti:

66)

muutetaan 138 artikla seuraavasti:

67)

korvataan 139 artiklan 2 kohdan a ja b alakohta seuraavasti:

;

68)

korvataan 141 artikla seuraavasti:

69)

muutetaan 142 artiklan 1 kohta seuraavasti:

70)

muutetaan 143 artikla seuraavasti:

71)

muutetaan 144 artikla seuraavasti: