(1)

Yhdenvertaisuus ja syrjimättömyys tunnustetaan Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 2 ja 3 artiklassa unionin keskeisiksi arvoiksi. Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 8 ja 10 artiklassa määrätään, että unioni edistää tasa-arvoa miesten ja naisten välillä ja torjuu sukupuoleen perustuvaa syrjintää kaikessa toiminnassaan. Euroopan unionin perusoikeuskirjassa suojellaan 21 ja 23 artiklassa oikeutta syrjimättömyyteen ja oikeutta naisten ja miesten väliseen tasa-arvoon. Unioni on jo antanut useita direktiivejä syrjinnän torjumiseksi.

(2)

Tämän direktiivin tarkoituksena on vahvistaa elinten, joiden tehtävänä on edistää tasa-arvoista kohtelua, jäljempänä ”tasa-arvoelimet”, toimintaa koskevat vähimmäisvaatimukset niiden vaikuttavuuden parantamiseksi ja niiden riippumattomuuden takaamiseksi, jotta voidaan tehostaa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiveistä 2006/54/EY (3) ja 2010/41/EU (4) johtuvan yhdenvertaisen kohtelun periaatteen soveltamista.

(3)

Direktiivissä 2006/54/EY kielletään sukupuoleen perustuva syrjintä asioissa, jotka liittyvät työhön ja ammattiin, myös uralla etenemiseen, sekä ammatilliseen koulutukseen, työehtoihin palkkaus mukaan lukien, ja ammatillisiin sosiaaliturvajärjestelmiin.

(4)

Direktiivissä 2010/41/EU kielletään miesten ja naisten syrjintä itsenäisinä ammatinharjoittajina.

(5)

Euroopan unionin tuomioistuin on katsonut, ettei miesten ja naisten yhdenvertaisen kohtelun periaatteen soveltamisala voi rajoittua pelkästään kieltämään syrjintää, joka johtuu kuulumisesta jompaankumpaan sukupuoleen. Kun otetaan huomioon direktiivin tarkoitus ja sillä suojattujen oikeuksien luonne, direktiivin on katsottava koskevan myös syrjintää, joka perustuu sukupuolen korjaukseen. (5)

(6)

Direktiiveissä 2006/54/EY ja 2010/41/EU edellytetään, että jäsenvaltiot nimeävät yhden tai useamman elimen, joiden tehtävänä on edistää yhdenvertaista kohtelua sekä analysoida, seurata ja tukea kaikkien ihmisten yhdenvertaista kohtelua ilman kyseisten direktiivien kattamiin seikkoihin perustuvaa syrjintää. Kyseisissä direktiiveissä edellytetään, että jäsenvaltiot varmistavat, että tällaisilla elimillä on toimivalta avustaa itsenäisesti syrjinnän uhreiksi joutuneita henkilöitä, toteuttaa riippumattomia selvityksiä syrjintään liittyvistä kysymyksistä, julkaista riippumattomia raportteja ja antaa suosituksia kaikista syrjintään liittyvistä kysymyksistä. Niissä edellytetään myös, että jäsenvaltiot varmistavat, että näiden elinten tehtäviin kuuluu tietojenvaihto vastaavien eurooppalaisten elinten, kuten Euroopan tasa-arvoinstituutin, kanssa.

(7)

Myös neuvoston direktiiveissä 2000/43/EY (6) ja 2004/113/EY (7) säädetään tasa-arvoelinten nimeämisestä sen edistämiseksi, analysoimiseksi, valvomiseksi ja tukemiseksi, että kaikkia henkilöitä kohdellaan yhdenvertaisesti ilman syrjintää kyseisten direktiivien soveltamisalaan kuuluvien perusteiden perusteella.

(8)

Kaikki jäsenvaltiot ovat nimenneet tasa-arvoelimiä direktiivien 2006/54/EY ja 2010/41/EU nojalla. Tasa-arvoelinten järjestelmä on monipuolinen ja hyviä käytäntöjä on syntynyt. Monilla tasa-arvoelimillä on kuitenkin haasteita, jotka liittyvät erityisesti niiden tehtävien hoitamista varten tarvittaviin resursseihin, riippumattomuuteen ja valtuuksiin.

(9)

Direktiiveissä 2006/54/EY ja 2010/41/EU jätetään jäsenvaltioille laaja harkintavalta tasa-arvoelinten rakenteen ja toiminnan osalta. Tämän seurauksena jäsenvaltioiden tasa-arvoelinten toimeksiannot, toimivalta, rakenne, resurssit ja operatiivinen toiminta eroavat toisistaan merkittävästi. Tämä puolestaan tarkoittaa, että syrjinnän vastainen suoja vaihtelee jäsenvaltiosta toiseen.

(10)

Sen varmistamiseksi, että tasa-arvoelimet voivat tuloksellisesti tukea direktiivien 2006/54/EY ja 2010/41/EU täytäntöönpanoa edistämällä yhdenvertaista kohtelua, ehkäisemällä syrjintää ja tarjoamalla apua kaikille syrjityille henkilöille ja ryhmille niin, että nämä voivat saada oikeussuojaa kaikkialla unionissa, on tarpeen vahvistaa näiden elinten toimintaa koskevat vähimmäisvaatimukset. Tässä direktiivissä säädetyissä vähimmäisvaatimuksissa otetaan huomioon komission suositus (EU) 2018/951 (8), ja niissä hyödynnetään joitakin sen säännöksiä ja siinä suositeltua toimintatapaa. Niissä hyödynnetään myös muita asiaankuuluvia välineitä, kuten Euroopan rasismin ja suvaitsemattomuuden vastaisen komission hyväksymää tasa-arvoelimiä koskevaa tarkistettua yleistä poliittista suositusta nro 2 ja Yhdistyneiden kansakuntien hyväksymiä kansallisiin ihmisoikeusinstituutioihin sovellettavia kansallisten ihmisoikeusinstituutioiden asemaa koskevia Pariisin periaatteita.

(11)

Samoista tasa-arvoelinten toimintaa koskevista vähimmäisvaatimuksista, jotka koskevat neuvoston direktiivin 79/7/ETY (9), direktiivin 2000/43/EY, neuvoston direktiivin 2000/78/EY (10) ja direktiivin 2004/113/EY soveltamisalaan kuuluvia asioita, säädetään neuvoston direktiivissä (EU) 2024/1499 (11).

(12)

Tätä direktiiviä olisi sovellettava tasa-arvoelinten toimintaan direktiivien 2006/54/EY ja 2010/41/EU soveltamisalaan kuuluvissa asioissa. Vähimmäisvaatimusten olisi koskettava ainoastaan tasa-arvoelinten toimintaa, eikä niillä pitäisi laajentaa kyseisten direktiivien aineellista tai henkilöllistä soveltamisalaa.

(13)

Tätä direktiiviä sovelletaan tasa-arvoelimiin silloin, kun ne torjuvat syrjintää, joka kuuluu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2019/1158 (12) soveltamisalaan, koska kyseisen direktiivin 15 artiklassa viitataan direktiivin 2006/54/EY 20 artiklaan, joka korvataan tällä direktiivillä.

(14)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä (EU) 2023/970 (13) olisi pidettävä erityissäännöksenä suhteessa direktiiviin 2006/54/EY vain sen soveltamisalaan kuuluvien asioiden osalta. Tällä direktiivillä ei saisi rajoittaa direktiivissä (EU) 2023/970 vahvistettuja tasa-arvoelimiä koskevia tarkempia säännöksiä.

(15)

On tärkeää, että tasa-arvoelimet yhdenvertaisen kohtelun edistämisessä, syrjinnän ehkäisemisessä, syrjintää koskevien tietojen keräämisessä ja tämän direktiivin mukaisessa uhrien auttamisessa kiinnittävät erityistä huomiota intersektionaaliseen syrjintään, jolla tarkoitetaan sekä sukupuoleen että yhteen tai useampaan muuhun, direktiiveillä 79/7/ETY, 2000/43/EY, 2000/78/EY tai 2004/113/EY suojattuun syrjintäperusteeseen perustuvaa syrjintää.

(16)

Jäsenvaltioiden olisi nimettävä yksi tai useampi elin käyttämään tässä direktiivissä säädettyä toimivaltaa. Jäsenvaltiot voivat jakaa toimivallan useiden tasa-arvoelinten kesken esimerkiksi antamalla yhdelle elimelle tehtäväksi syrjinnän ehkäisemisen, yhdenvertaisen kohtelun edistämisen ja syrjinnän uhrien auttamisen sekä toiselle elimelle päätöksentekotehtävät. Tällä direktiivillä ei saisi rajoittaa työsuojeluviranomaisten tai muiden valvontaelinten toimivaltaa eikä työmarkkinaosapuolten autonomiaa tai roolia.

(17)

Tasa-arvoelimet voivat hoitaa tehtävänsä tuloksellisesti ainoastaan, jos ne pystyvät toimimaan täysin riippumattomasti ilman niihin kohdistuvaa ulkopuolista vaikutusta. Tätä varten jäsenvaltioiden olisi toteutettava erinäisiä toimia tasa-arvoelinten riippumattomuuden edistämiseksi. Tasa-arvoelimet, jotka käyttävät tässä direktiivissä säädettyä toimivaltaa, voivat olla osa ministeriötä tai muuta organisatorista yksikköä edellyttäen, että käytössä on tarvittavat suojatoimet, joilla varmistetaan niiden tehtävien poliittisesta, taloudellisesta, uskonnollisesta tai muusta vaikuttamisesta riippumaton suorittaminen. Tasa-arvoelinten olisi etenkin tehtäviään hoitaessaan ja toimivaltaansa käyttäessään säilytettävä riippumattomuutensa kaikesta suorasta tai epäsuorasta ulkoisesta vaikuttamisesta pidättymällä pyytämästä tai ottamasta vastaan ohjeita miltään taholta. Tasa-arvoelinten olisi tämän direktiivin tavoitteiden mukaisesti ja voimassa olevan oikeudellisen kehyksen mukaisesti voitava hallinnoida omia taloudellisia ja muita resurssejaan, myös valitsemalla oma henkilöstönsä ja hallinnoimalla sitä itse, ja niiden olisi voitava asettaa omat painopisteensä. Henkilöstön jäsenten, joilla on pysyvä tai väliaikainen päätöksenteko- tai johtotehtävä, kuten tasa-arvoelimen johtajan tai varajohtajan ja soveltuvin osin hallintoneuvoston jäsenten, olisi oltava riippumattomia, päteviä hoitamaan tehtäväänsä ja heidät olisi valittava avoimella menettelyllä. Kyseisen prosessin avoimuus voidaan varmistaa esimerkiksi julkaisemalla avoimia toimia koskevat ilmoitukset julkisesti.

(18)

Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että tasa-arvoelinten sisäinen rakenne, kuten niiden sisäinen organisaatio ja prosessit, mahdollistaa niiden eri toimivaltuuksien itsenäisen ja tapauksen mukaan puolueettoman käytön, ottamalla käyttöön asianmukaiset takeet, kun tasa-arvoelimillä on toistensa kanssa mahdollisesti ristiriidassa olevia tehtäviä ja erityisesti kun osassa kyseisistä tehtävistä keskitytään uhrien tukemiseen. Tasa-arvoelinten olisi toimittava puolueettomasti erityisesti suorittaessaan tutkintaa tai yksittäistapausta arvioidessaan varsinkin silloin, kun tasa-arvoelimellä on sitovia päätöksentekovaltuuksia.

(19)

Jos tasa-arvoelin on osa sellaista elintä, jolla on useita tehtäviä, kuten oikeusasiamiestä, jolla on laajempi toimeksianto, tai kansallista ihmisoikeusinstituutiota, tällaisen elimen, jolla on useita tehtäviä, sisäisellä rakenteella olisi taattava erityisen tasa-arvotehtävän tehokas hoitaminen.

(20)

Jäsenvaltioiden olisi kansallisten talousarviomenettelyjensä avulla varmistettava, että tasa-arvoelimet saavat riittävät resurssit, mukaan lukien pätevä henkilöstö, asianmukaiset tilat ja infrastruktuuri, jotta ne voivat suorittaa kaikki tehtävänsä tehokkaasti, kohtuullisessa ajassa tai kansallisessa lainsäädännössä säädetyissä määräajoissa. Tällaisten riittävien resurssien saaminen on keskeistä tasa-arvoelinten tuloksellisen toiminnan ja niiden tehtävien suorittamisen kannalta. Jos tasa-arvoelimille annetaan uusia toimivaltuuksia, jäsenvaltioiden on tärkeää varmistaa, että niiden taloudelliset ja muut resurssit mahdollistavat edelleen sen, että ne voivat hoitaa tehtävänsä ja käyttää toimivaltaansa tehokkaasti.

(21)

On tärkeää, että taloudelliset resurssit pysyvät vakaina, että ne on suunniteltu monivuotisiksi ja että tasa-arvoelimet voivat kattaa kustannuksia, joita on vaikea ennakoida, kuten valitusten lisääntymisen, oikeudenkäyntikulujen ja automatisoitujen järjestelmien käytön yhteydessä. On tärkeää kiinnittää huomiota automatisoitujen järjestelmien, kuten tekoälyn, käytön tarjoamiin mahdollisuuksiin ja riskeihin. Tasa-arvoelimillä olisi erityisesti oltava käytettävissään sopivat henkilöstö- ja tekniset resurssit. Kyseisten resurssien olisi etenkin mahdollistettava se, että tasa-arvoelimet sekä käyttävät automatisoituja järjestelmiä työssään että arvioivat kyseisten järjestelmien syrjimättömyyssääntöjen mukaisuutta. Jos tasa-arvoelin on osa elintä, jolla on useita tehtäviä, sen tasa-arvotehtävän hoitamiseen tarvittavat resurssit olisi varmistettava.

(22)

Tasa-arvoelimillä on muiden toimijoiden, kuten työmarkkinaosapuolten ja kansalaisyhteiskunnan järjestöjen, ohella keskeinen asema syrjinnän ehkäisemisessä ja yhdenvertaisuuden edistämisessä. Jotta voidaan puuttua syrjinnän rakenteellisiin näkökohtiin sekä edistää yhteiskunnallista muutosta ja yhdenvertaista kohtelua, olisi tasa-arvoelimille annettava valtuudet toteuttaa toimia, joilla ehkäistään direktiivien 2006/54/EC ja 2010/41/EU soveltamisalaan kuuluviin seikkoihin perustuvaa syrjintää ja syrjintää kyseisten direktiivien soveltamisalaan kuuluvilla aloilla sekä edistetään yhdenvertaista kohtelua. Tällaisia toimia voivat olla muun muassa hyvien käytäntöjen jakaminen, positiiviset erityistoimet ja tasa-arvon valtavirtaistaminen julkisten ja yksityisten tahojen keskuudessa sekä niille annettava koulutus, tieto, neuvonta, ohjaus ja tuki. On myös erittäin tärkeää, että tasa-arvoelimet ovat yhteydessä asiaankuuluviin sidosryhmiin ja osallistuvat julkiseen keskusteluun.

(23)

Syrjinnän ehkäisemisen lisäksi tasa-arvoelinten keskeisenä tehtävänä on tarjota apua syrjinnän uhreille. Uhrien olisi ymmärrettävä tarkoittavan esimerkiksi sosioekonomisesta asemasta, poliittisesta mielipiteestä, iästä, terveydestä, kansalaisuudesta, asuinpaikasta, kielestä, ihonväristä, luku- ja kirjoitustaidon tasosta, sukupuolesta, sukupuoli-identiteetistä, sukupuolen ilmaisusta tai sukupuoliominaisuuksista riippumatta kaikkia henkilöitä, jotka katsovat kokeneensa direktiivin 2006/54/EY 4 artiklassa tai direktiivin 2010/41/EU 4 artiklassa tarkoitettua syrjintää. Kuka tahansa voi joutua sukupuoleen perustuvan syrjinnän uhriksi, ja heidän olisi saatava tasa-arvoelinten apua jo varhaisessa vaiheessa riippumatta siitä, onko syrjintää todettu. Tällaiseen apuun olisi aina kuuluttava ainakin keskeisten tietojen antaminen valitusten tekijöille, mukaan lukien tiedot siitä, päätetäänkö valituksen käsittely tai onko sitä syytä jatkaa, ellei valitusta ole tehty nimettömästi. Jäsenvaltioiden vastuulla on määrittää yksityiskohtaiset säännöt, joiden mukaisesti tasa-arvoelin ilmoittaa valitusten tekijöille, kuten prosessin aikataulu tai menettelylliset takeet toistuvia tai väärin perustein tehtäviä valituksia vastaan.

(24)

Sen varmistamiseksi, että kaikki uhrit voivat tehdä valituksia, niitä olisi voitava tehdä eri tavoin. Valituksia olisi suosituksen (EU) 2018/951 mukaisesti voitava tehdä valituksen tekijän valinnan mukaan kielellä, joka on yleinen siinä jäsenvaltiossa, jossa tasa-arvoelin sijaitsee. Tasa-arvoelinten olisi tiedotettava uhreille sovellettavista luottamuksellisuussäännöistä, jotta voidaan puuttua yhteen aliraportoinnin syyhyn eli kostotoimien pelkoon.

(25)

Jotta voitaisiin tarjota mahdollisuus riita-asioiden nopeaan ja kohtuuhintaiseen ratkaisemiseen tuomioistuimen ulkopuolella, jäsenvaltioiden olisi säädettävä, että osapuolet voivat hakea vaihtoehtoista riidanratkaisua, jota tarjoaa joko tasa-arvoelin itse tai jokin muu olemassa oleva toimivaltainen yksikkö. Muuta toimivaltaista yksikköä valittaessa on tärkeää ottaa huomioon pysyvästi perustetut yksiköt ja varmistaa, että riidanratkaisuprosessista vastaava henkilö tai vastaavat henkilöt ovat riippumattomia, puolueettomia ja että heillä on tarvittava asiantuntemus. Riita-asioiden ratkaiseminen tuomioistuimen ulkopuolella johtaa todennäköisemmin onnistuneisiin ratkaisuihin, jos se tehdään osapuolten suostumuksella. Osapuolet voivat myös kokea hyödylliseksi mahdollisuuden pyytää riippumatonta neuvontaa tai olla kolmannen osapuolen, esimerkiksi työmarkkinaosapuolen, edustamana tai avustamana missä tahansa vaiheessa vaihtoehtoista riidanratkaisua. Se, että riitaa ei ole saatu ratkaistua, esimerkiksi sen vuoksi, että joku osapuolista hylkää prosessin lopputuloksen, ei saisi estää osapuolia toimimasta tuomioistuinkäsittelyssä. Jäsenvaltioiden olisi määriteltävä vaihtoehtoiseen riidanratkaisuprosessiin liittyvät yksityiskohtaiset säännöt kansallisen lainsäädännön ja käytännön mukaisesti.

(26)

Jos tasa-arvoelimet epäilevät, että direktiiveissä 2006/54/EY ja 2010/41/EU säädettyä yhdenvertaisen kohtelun periaatetta on rikottu, niiden olisi voitava tehdä etenkin valituksen perusteella tai omasta aloitteestaan selvityksiä.

(27)

Todisteet ovat keskeisessä asemassa määritettäessä, onko syrjintää tapahtunut, eivätkä ne ole useinkaan uhrin hallussa. Tasa-arvoelimillä olisi sen vuoksi oltava mahdollisuus saada tarvittavat tiedot, joiden perusteella voidaan todeta, onko syrjintää tapahtunut, ja tehdä yhteistyötä muiden toimivaltaisten elinten, joihin voi kuulua asiaan liittyviä julkisia palveluja, kuten työsuojeluviranomaisia tai koulutuksen tarkastusviranomaisia, sekä työmarkkinaosapuolten kanssa. Jäsenvaltioiden olisi luotava asianmukainen kehys kyseisen toimivallan käyttämiseksi kansallisten sääntöjen ja menettelyjen mukaisesti. Jäsenvaltiot voivat antaa selvitysten tekemisen toisen kansallisen lainsäädännön ja käytännön mukaisesti toimivaltaisen elimen tehtäväksi. Päällekkäisyyksien välttämiseksi tällaisen toimivaltaisen elimen olisi toimitettava tasa-arvoelimelle tämän pyynnöstä tiedot selvityksensä tuloksista, kun selvitys on valmis.

(28)

Tasa-arvoelinten olisi voitava dokumentoida arviointinsa valituksesta kerätyn näytön perusteella. Jäsenvaltioiden olisi määritettävä arvioinnin oikeudellinen luonne, joka voi olla ei-sitova lausunto tai sitova päätös. Molemmissa olisi ilmoitettava arvioinnin perusteet ja tarvittaessa toimenpiteet havaittujen yhdenvertaisen kohtelun periaatteen rikkomisten korjaamiseksi ja uusien estämiseksi ottaen samalla huomioon lausuntojen ja päätösten erilainen luonne. Tasa-arvoelinten työn vaikuttavuuden varmistamiseksi jäsenvaltioiden olisi otettava käyttöön asianmukaiset mekanismit lausuntojen jatkotoimia ja päätösten täytäntöönpanoa varten.

(29)

Tietoisuuden lisäämiseksi työstään ja yhdenvertaisuutta ja syrjimättömyyttä koskevassa lainsäädännöstä tasa-arvoelinten olisi voitava julkaista vähintään yhteenvedot niistä lausunnoistaan ja päätöksistään, joiden ne katsovat olevan erityisen merkityksellisiä.

(30)

Tasa-arvoelimillä olisi oltava oikeus toimia oikeudenkäynneissä, jotta ne voivat osaltaan varmistaa direktiiveissä 2006/54/EY ja 2010/41/EU säädetyn yhdenvertaisen kohtelun periaatteen noudattamisen. Tällaiset oikeudenkäynnit voidaan järjestää tuomioistuimissa tai vastaavissa elimissä, jotka kansallisen lainsäädännön ja käytäntöjen mukaisesti käsittelevät yhdenvertaista kohtelua ja syrjintää koskevia asioita. Kanteiden käsiteltäväksi ottamista koskevaa kansallista lainsäädäntöä ja käytäntöjä sekä erityisesti oikeutettua etua koskevia edellytyksiä ei voida soveltaa tavalla, joka on omiaan heikentämään tasa-arvoelinten toimintaoikeuden tehokkuutta. Tämän direktiivin mukaisesti tasa-arvoelimille annettujen valtuuksien tehdä selvityksiä ja päätöksiä ja oikeuden toimia oikeudenkäynnissä odotetaan helpottavan todistustaakkaa koskevan direktiivin 2006/54/EY ja oikeuksien puolustamista koskevien direktiivien 2006/54/EY ja 2010/41/EU nykyisten säännösten täytäntöönpanoa käytännössä. Tässä direktiivissä säädetyin edellytyksin tasa-arvoelimet pystyvät esittämään tosiseikkoja, joiden perusteella voidaan olettaa tapahtuneen välitöntä tai välillistä syrjintää, ja siten täyttämään direktiivin 2006/54/EY 19 artiklassa säädetyt edellytykset. Näin ollen tasa-arvoelinten tämän direktiivin mukaisesti antama tuki parantaa uhrien oikeussuojaa. Tasa-arvoelinten olisi voitava valita tapaukset, jotka ne päättävät saattaa tuomioistuimen käsiteltäväksi edistääkseen yhdenvertaista kohtelua koskevan lainsäädännön asianmukaista tulkintaa ja soveltamista.

(31)

Jos tasa-arvoelimillä on valtuudet tehdä sitovia päätöksiä, niille olisi annettava valtuudet toimia osapuolena kyseisten päätösten täytäntöönpanoa tai muutoksenhakua koskevissa menettelyissä. Tasa-arvoelinten olisi myös voitava esittää huomioita tuomioistuimille esimerkiksi antamalla asiantuntijalausuntojaan kansallisen lainsäädännön ja käytännön mukaisesti.

(32)

Tasa-arvoelinten oikeus toimia osapuolena oikeudenkäynneissä voidaan muotoilla eri tavoin erilaisissa kansallisissa oikeudellisissa kehyksissä. Näin ollen jäsenvaltioiden olisi valittava kansallisen lainsäädäntönsä ja käytäntöjensä mukaisesti yksi tai useampi seuraavista tasa-arvoelinten toimintatavoista: tasa-arvoelin toimii yhden tai useamman uhrin puolesta tai yhden tai useamman uhrin tukena taikka käynnistää oikeudenkäyntimenettelyjä omissa nimissään.

(33)

Tasa-arvoelinten olisi voitava toimia uhrien puolesta tai tukemiseksi, tapauksen mukaan heidän suostumuksellaan, siten, että heille annetaan mahdollisuus käyttää oikeussuojakeinoja silloin, kun menettelylliset ja taloudelliset esteet tai uhriksi joutumisen pelko usein estävät uhreja. Kun tasa-arvoelimet toimivat yhden tai useamman uhrin puolesta, ne edustavat uhreja tuomioistuimessa. Kun tasa-arvoelimet toimivat yhden tai useamman uhrin tukena, ne osallistuvat uhrien käynnistämiin oikeudenkäyntimenettelyihin tukeakseen kannetta.

(34)

Joitakin syrjintätapauksia on vaikea torjua, koska ei ole olemassa valituksen tekijää, joka itse ajaisi asiaa. Yhteisöjen tuomioistuin vahvisti tuomiossaan asiassa C-54/07 (14), jonka tasa-arvoelin oli pannut vireille omissa nimissään, että syrjinnän olemassaolo voidaan todeta vaikka uhria ei voitaisi yksilöidä. Näin ollen torjuakseen syrjintää yleisen edun puolustamiseksi jäsenvaltioilla olisi myös oltava mahdollisuus säätää, että tasa-arvoelinten olisi voitava toimia omissa nimissään tietyissä syrjintätapauksissa, esimerkiksi silloin kun tapaukset ovat yleisiä tai vakavia tai kun tarvitaan oikeudellista selvennystä, kun kukin tällaisista tapauksista voisi viitata siihen, että kyse voi olla luonteeltaan rakenteellisesta tai järjestelmällisestä syrjinnästä. Jäsenvaltioiden olisi voitava kansallisen lainsäädännön ja käytännön mukaisesti säätää, että tällaiset syrjintätapaukset edellyttävät vastaajana yksilöityä henkilöä tai yhteisöä.

(35)

Yksilöllisten oikeuksien kunnioittamisen varmistamiseksi jäsenvaltioiden olisi määriteltävä tasa-arvoelinten valtuuksille asianmukaiset menettelylliset takeet ja varmistettava, että oikeutta luottamuksellisuuteen ja yleisiä oikeusperiaatteita, kuten oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin, puolustautumisoikeutta ja oikeutta sitovia päätöksiä koskevaan muutoksenhakuun, suojellaan asianmukaisesti, myös silloin kun tasa-arvoelin toimii oikeudenkäynnissä osapuolena tai osapuolen nimissä. Jäsenvaltiot voivat esimerkiksi tarjota luottamuksellisuutta todistajille ja väärinkäytösten paljastajille tärkeänä keinona kannustaa ilmoittamaan syrjintätapauksista.

(36)

Tasa-arvoelinten oikeutta toimia oikeudenkäynnissä koskevat tämän direktiivin säännökset eivät muuta uhrien tai sellaisten uhrien oikeuksia edistävien yhdistysten, järjestöjen tai muiden yhteisöjen oikeuksia, joilla on kansallisessa lainsäädännössä vahvistettujen kriteerien mukaisesti oikeutettu etu varmistaa direktiivien 2006/54/EY ja 2010/41/EU noudattaminen, kuten kyseisissä direktiiveissä on säädetty, mukaan lukien silloin kun kyseiset uhrit, yhdistykset, järjestöt tai muut yhteisöt ovat osallisina oikeudellisissa tai hallinnollisissa menettelyissä tai molemmissa.

(37)

Tasa-arvoelinten työn vaikuttavuus riippuu myös siitä, että niiden palvelut ovat rajoituksetta syrjinnän vaarassa olevien ryhmien saatavilla. Euroopan unionin perusoikeusviraston tekemässä toisessa Euroopan unionin vähemmistöjä ja syrjintää koskevassa tutkimuksessa (Second European Union Minorities and Discrimination Survey) 71 prosenttia etnisiin vähemmistöryhmiin tai maahanmuuttajavähemmistöryhmiin kuuluvista ilmoitti, että he eivät tunne yhtäkään organisaatiota, joka tarjoaisi tukea tai neuvontaa syrjinnän uhreille. Keskeinen vaihe tällaisen saatavuuden tukemisessa on se, että jäsenvaltiot varmistavat, että ihmiset tuntevat oikeutensa ja ovat tietoisia tasa-arvoelinten olemassaolosta ja niiden tarjoamista palveluista. Tämä on erityisen tärkeää muita heikommassa asemassa oleville ryhmille ja ryhmille, joiden tiedonsaanti voi estyä esimerkiksi epävarman taloudellisen aseman, iän, vammaisuuden, luku- ja kirjoitustaidon tason, kansalaisuuden tai asuinpaikan taikka verkkotyökalujen käyttömahdollisuuksien puutteen vuoksi.

(38)

Tasa-arvoelinten palvelujen ja julkaisujen yhdenvertainen saatavuus olisi taattava kaikille. Tätä varten olisi yksilöitävä mahdolliset esteet tasa-arvoelinten palvelujen saatavuudelle ja käsiteltävä niitä. Palvelujen olisi oltava valitusten tekijöille maksuttomia. Jäsenvaltioiden olisi myös alueellisten tai paikallisten viranomaisten itsenäisyyttä rajoittamatta varmistettava, että tasa-arvoelinten palvelut ovat kaikkien mahdollisten uhrien saatavilla koko niiden alueella, esimerkiksi perustamalla paikallistoimistoja, mukaan lukien liikkuvat toimistot, käyttämällä viestintävälineitä, järjestämällä paikallisia kampanjoita, tekemällä yhteistyötä paikallisten edustajien tai kansalaisyhteiskunnan järjestöjen kanssa taikka käyttämällä sopimussuhteessa olevia palveluntarjoajia.

(39)

Jotta vammaisille henkilöille voidaan taata kaikkien tasa-arvoelinten palvelujen ja toimintojen saatavuus, on tarpeen varmistaa esteettömyys Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä (EU) 2019/882 (15) vahvistettujen vaatimusten mukaisesti ja varmistaa kohtuulliset mukautukset vammaisten henkilöiden oikeuksista 13 päivänä joulukuuta 2006 tehdyn Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimuksen mukaisesti. Tasa-arvoelinten olisi sen vuoksi varmistettava fyysinen ja digitaalinen saavutettavuus ehkäisemällä ja poistamalla esteitä, joita vammaiset henkilöt voivat kohdata tasa-arvoelinten palvelujen ja tietojen saannissa, ja varmistettava kohtuulliset mukautukset tekemällä tarvittavat ja asianmukaiset mukautukset, jos ne ovat tarpeen jossakin tietyssä tapauksessa.

(40)

Tasa-arvoelinten säännöllisen koordinoinnin ja yhteistyön mahdollistaminen eri tasoilla ja pitkällä aikavälillä on olennaisen tärkeää keskinäisen oppimisen, johdonmukaisuuden ja yhdenmukaisuuden kannalta, ja se voi laajentaa niiden työn tavoittavuutta ja vaikutusta. Tasa-arvoelinten olisi toimivaltansa puitteissa tehtävä yhteistyötä muiden tasa-arvoelinten kanssa samassa jäsenvaltiossa sekä paikallisella, alueellisella ja kansallisella tasolla, unionin tasolla sekä kansainvälisellä tasolla julkisten ja yksityisten tahojen, kuten tasa-arvoelinten unionin tason verkostojen, kansalaisyhteiskunnan järjestöjen, tietosuojaviranomaisten, työmarkkinaosapuolten, työsuojeluviranomaisten ja koulutuksen tarkastusviranomaisten, lainvalvontaviranomaisten, ihmisoikeuksien puolustamisesta kansallisella tasolla vastuussa olevien virastojen, kansallisten tilastolaitosten, unionin rahastoja hallinnoivien viranomaisten, romanien kansallisten yhteysviranomaisten, kuluttaja-asioista vastaavien elinten sekä vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimuksen edistämiseen, suojeluun ja seurantaan liittyvien riippumattomien kansallisten mekanismien, kanssa.

(41)

Tasa-arvoelimet eivät voi täyttää täysimittaisesti tehtäväänsä yhdenvertaisen kohtelun asiantuntijoina tai edistää sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamista, jos niitä ei kuulla riittävän varhaisessa vaiheessa poliittisessa päätöksentekoprosessissa direktiiveistä 2006/54/EY ja 2010/41/EU johtuviin oikeuksiin ja velvollisuuksiin liittyvissä asioissa. Sen vuoksi jäsenvaltioiden olisi otettava käyttöön menettelyt, joilla varmistetaan, että tällainen kuuleminen tapahtuu oikea-aikaisesti, ja kun tasa-arvoelimet katsovat sen olevan tarpeellista, jäsenvaltioiden olisi annettava tasa-arvoelimille mahdollisuus antaa suosituksia ja julkaista ne hyvissä ajoin, jotta ne voidaan ottaa huomioon.

(42)

Yhdenvertaisuustiedot ovat ratkaisevan tärkeitä, jotta voidaan lisätä tietoisuutta, arvioida syrjintää määrällisesti, kuvata ajallista kehitystä, näyttää toteen syrjinnän olemassaolo, arvioida yhdenvertaisuutta koskevan lainsäädännön täytäntöönpanoa, osoittaa tarve toteuttaa positiivisia erityistoimia ja edistää näyttöön perustuvaa päätöksentekoa. Tasa-arvoelimet voivat edistää yhdenvertaisuustietojen kehittämistä näitä tarkoituksia varten esimerkiksi järjestämällä pyöreän pöydän keskusteluja, joissa kootaan yhteen kaikki merkitykselliset tahot. Tasa-arvoelinten olisi myös kerättävä ja analysoitava tietoja omasta toiminnastaan ja niiden olisi voitava tehdä selvityksiä sekä kansallisen lainsäädännön mukaisesti saada ja hyödyntää tilastotietoja, jotka liittyvät direktiiveistä 2006/54/EY ja 2010/41/EU johtuviin oikeuksiin ja velvollisuuksiin. Tasa-arvoelinten keräämät henkilötiedot olisi anonymisoitava tai, jos se ei ole mahdollista, pseudonymisoitava.

(43)

Tasa-arvoelinten olisi hyväksyttävä työohjelma, jossa vahvistetaan niiden prioriteetit ja suunnitellut toimet. Näin ne voivat varmistaa työnsä eri osa-alueiden johdonmukaisuuden ajan mittaan ja käsitellä toimeksiantoonsa kuuluvia järjestelmällisiä syrjintäkysymyksiä osana pitkän aikavälin toimintasuunnitelmaa.

(44)

Sen lisäksi, että tasa-arvoelimet julkaisevat vuotuisen toimintakertomuksen, niiden olisi julkaistava säännöllisesti kertomus, jossa esitetään kokonaisarvio niiden toimivaltaan kuuluvaa syrjintää koskevasta tilanteesta kyseisissä jäsenvaltioissa, sekä muita syrjintään liittyviä selvityksiä.

(45)

Jotta voidaan varmistaa jäsenvaltioiden raportointivelvoitteiden yhdenmukainen täytäntöönpano tämän direktiivin mukaisesti nimettyjen tasa-arvoelinten toiminnan osalta, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovalta laatia luettelo asiaankuuluvista indikaattoreista, joiden perusteella tiedot olisi kerättävä. Tällaisia indikaattoreita ei pitäisi käyttää yksittäisten jäsenvaltioiden asettamiseen paremmuusjärjestykseen tai erityisten suositusten antamiseen niille. Tätä valtaa olisi käytettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 (16) mukaisesti.

(46)

Tässä direktiivissä säädetään vähimmäisvaatimuksista, joten jäsenvaltiot voivat antaa tai pitää voimassa suotuisampia säännöksiä. Tämän direktiivin täytäntöönpanoa ei saisi käyttää perusteena jäsenvaltiossa vallitsevan tilanteen heikentämiselle.

(47)

Tasa-arvoelinten tämän direktiivin nojalla toteuttamassa henkilötietojen käsittelyssä olisi noudatettava kaikilta osin Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) 2016/679 (17). Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että tasa-arvoelinten tehtävät määritellään selkeästi lainsäädännössä asetuksen (EU) 2016/679 mukaisesti. Tasa-arvoelinten olisi käsiteltävä henkilötietoja ainoastaan siinä määrin kuin se on tarpeen niiden tehtävien hoitamiseksi, jotka niille osoitetaan tämän direktiivin nojalla. Henkilöille, joiden henkilötietoja käsitellään, olisi tiedotettava heidän oikeuksistaan rekisteröityinä, mukaan lukien heidän käytettävissään kansallisella tasolla olevat oikeussuojakeinot.

(48)

Jos tasa-arvoelinten tehtävien hoitaminen edellyttää asetuksen (EU) 2016/679 9 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen erityisten henkilötietoryhmien käsittelyä, jäsenvaltioiden olisi myös varmistettava, että kansallisessa lainsäädännössä noudatetaan keskeisiltä osin oikeutta henkilötietojen suojaan ja että siinä säädetään asianmukaisista ja erityisistä toimenpiteistä rekisteröidyn perusoikeuksien ja etujen suojaamiseksi asetuksen (EU) 2016/679 9 artiklan 2 kohdan g alakohdan mukaisesti. Tällaisiin suojatoimiin olisi kuuluttava esimerkiksi sisäisiä toimintatapoja ja toimenpiteitä, joilla varmistetaan tietojen minimointi, mukaan lukien henkilötietojen anonymisointi, jos se on mahdollista; sovelletaan henkilötietoihin pseudonymisointia ja salausta; estetään henkilötietojen luvaton käyttö ja siirtäminen; ja varmistetaan, että henkilötietoja ei käsitellä pidempään kuin on tarpeen niitä tarkoituksia varten, joita varten niitä käsitellään.

(49)

Tämä direktiivi perustuu direktiiveissä 2006/54/EY ja 2010/41/EU vahvistettuihin sääntöihin siten, että siinä otetaan käyttöön tiukennetut normit tasa-arvoelinten toiminnalle. Sen vuoksi direktiiveissä 2006/54/EY ja 2010/41/EU olevat tasa-arvoelimiä koskevat säännökset olisi kumottava.

(50)

Tämän direktiivin tarkoituksena on varmistaa, että tasa-arvoelimet toimivat vähimmäisnormien mukaisesti, jotta voidaan parantaa tasa-arvoelinten vaikuttavuutta ja taata niiden riippumattomuus siten, että voidaan tehostaa yhdenvertaisen kohtelun periaatteen soveltamista. Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän direktiivin tavoitetta, vaan se voidaan toiminnan laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä säädetään ainoastaan vähimmäisvaatimuksista eikä siinä ylitetä sitä, mikä on tarpeen tämän tavoitteen saavuttamiseksi.

(51)

Euroopan tietosuojavaltuutettua on kuultu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2018/1725 (18) 42 artiklan 1 kohdan mukaisesti, ja hän on antanut lausunnon (19)2 päivänä helmikuuta 2023,

a)

hyväksyvät työohjelman, jossa esitetään niiden painopisteet ja suunnitellut toimet;

b)

laativat ja asettavat yleisön saataville vuotuisen toimintakertomuksen, johon sisältyy vuotuinen talousarviota, henkilöstöä ja tilinpäätöstä koskeva raportointi; ja

c)

julkaisevat vähintään joka neljäs vuosi yhden tai useamman suosituksia sisältävän kertomuksen yhdenvertaisen kohtelun ja syrjinnän tilasta jäsenvaltiossaan, mukaan lukien mahdolliset rakenteelliset kysymykset.