(1)

Vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen muodostavan unionin olisi varmistettava, että henkilöitä ei tarkasteta sisärajoilla, kehitettävä turvapaikka- ja maahanmuuttoasioita, ulkorajavalvontaa ja palauttamista koskeva yhteinen politiikka ja estettävä luvaton liikkuminen jäsenvaltioiden välillä, perustuen jäsenvaltioiden väliseen yhteisvastuuseen ja oikeudenmukaiseen vastuunjakoon, mikä on myös oikeudenmukaista kolmansien maiden kansalaisia ja kansalaisuudettomia henkilöitä kohtaan ja noudattaa perusoikeuksia kaikilta osin.

(2)

Tarvitaan kokonaisvaltainen lähestymistapa, jonka tavoitteena on vahvistaa jäsenvaltioiden keskinäistä luottamusta ottaen huomioon, että kokonaislähestymistavan vaikuttavuus riippuu siitä, että kaikkia osa-alueita käsitellään yhdessä ja ne pannaan täytäntöön yhdennetysti.

(3)

Unioniin ja sen jäsenvaltioihin saattaa kohdistua muuttoliikehaasteita, jotka voivat vaihdella huomattavasti etenkin maahantulojen laajuuden ja koostumuksen osalta. Siksi on olennaisen tärkeää, että unionilla on käytössään erilaisia välineitä kaikentyyppisiin tilanteisiin vastaamiseksi. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2024/1351 (4) esitetyllä kokonaisvaltaisella lähestymistavalla, johon kuuluvat kumppanuudet asiaankuuluvien kolmansien maiden kanssa, olisi varmistettava, että unionilla on käytössään erityissäännöt, jotka koskevat muuttoliikkeen tehokasta hallintaa, erityisesti koskien yhteisvastuumekanismin pakollista käynnistämistä, ja että kriisien ehkäisemiseksi toteutetaan kaikki tarvittavat toimet. Tässä asetuksessa vahvistetaan kyseistä lähestymistapaa ja neuvoston direktiivissä 2001/55/EY (5) vahvistettuja sääntöjä täydentävät säännöt, joita voidaan soveltaa samanaikaisesti.

(4)

Tarvittavien ehkäisevien toimien käyttöönotosta huolimatta ei voida sulkea pois sitä mahdollisuutta, että muuttoliikkeen ja turvapaikka-asioiden alalla ilmenee kriisitilanne tai ylivoimaisen esteen tilanne, joka johtuu olosuhteista, joihin unioni ja sen jäsenvaltiot eivät voi vaikuttaa. Tällaisia poikkeuksellisia tilanteita voivat olla kolmansien maiden kansalaisten ja kansalaisuudettomien henkilöiden joukoittainen maahantulo yhden tai useamman jäsenvaltion alueelle, kolmannen maan tai vihamielisen muun kuin valtiollisen toimijan toteuttama muuttajien välineellistämistilanne, jonka tavoitteena on horjuttaa jäsenvaltion tai unionin vakautta, taikka ylivoimaisen esteen tilanne jäsenvaltiossa. Kyseisissä olosuhteissa asetuksessa (EU) 2024/1351 ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2024/1348 (6) säädetyt toimet ja jousto eivät välttämättä riitä tällaisten poikkeuksellisten tilanteiden hoitamiseen. Kyseiset poikkeukselliset tilanteet eroavat niistä tilanteista, joissa jäsenvaltioon kohdistuu merkittävä muuttoliiketilanne, joka johtuu sen hyvin valmistautuneeseen turvapaikka-, vastaanotto- ja muuttoliikejärjestelmään kohdistuvasta maahantulojen kumulatiivisesta vaikutuksesta, tai joissa jäsenvaltioon kohdistuu sellaisesta maahantulojen määrästä johtuva muuttopaine, joka ei saavuta joukoittaisen maahantulon määriä mutta joka silti aiheuttaa kohtuuttomia velvoitteita jäsenvaltion hyvin valmistautuneille järjestelmille, ja joihin sovellettavista asiaankuuluvista toimista säädetään asetuksessa (EU) 2024/1351. Tämä asetus ei vaikuta jäsenvaltioille kuuluviin velvollisuuksiin pitää yllä yleistä järjestystä ja suojata sisäistä turvallisuutta.

(5)

Tällä asetuksella pyritään parantamaan unionin valmiutta hallita kriisitilanteita ja kykyä selviytyä niistä sekä helpottamaan operatiivista koordinointia, valmiuksien tukemista ja rahoituksen saatavuutta kriisitilanteissa.

(6)

Tällä asetuksella varmistetaan yhteisvastuun ja oikeudenmukaisen vastuunjaon periaatteen tosiasiallinen soveltaminen jäsenvaltioiden kesken sekä turvapaikkamenettelyä koskevien asiaankuuluvien sääntöjen mukauttaminen, myös nopeutetun menettelyn soveltaminen, siten, että jäsenvaltioilla ja unionilla on käytettävissään tarvittavat oikeudelliset välineet, jotta ne voivat reagoida nopeasti kriisitilanteisiin ja ylivoimaisen esteen tilanteisiin, mukaan lukien määräaikojen mukauttaminen kaikkien menettelyjen toteuttamiseksi.

(7)

Tällä asetuksella varmistetaan, että jäsenvaltiot saavat täyden tuen kriisitilanteissa ja ylivoimaisen esteen tilanteissa, myös yhteisvastuumekanismin kautta, jolla taataan oikeudenmukainen vastuunjako ja rasitusten tasapuolinen jakautuminen jäsenvaltioiden välillä kriisitilanteissa.

(8)

Tässä asetuksessa kunnioitetaan kolmansien maiden kansalaisten ja kansalaisuudettomien henkilöiden perusoikeuksia ja noudatetaan Euroopan unionin perusoikeuskirjassa, jäljempänä ”perusoikeuskirja”, tunnustettuja periaatteita, joita ovat erityisesti ihmisarvon kunnioittaminen ja suojelu, kidutuksen ja epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen kielto, yksityis- ja perhe-elämän kunnioittaminen, lapsen etu sekä oikeus turvapaikkaan ja suojeluun palauttamis-, karkottamis- ja luovuttamistapauksissa, sekä 28 päivänä heinäkuuta 1951 tehtyä pakolaisten oikeusasemaa koskevaa Geneven yleissopimusta, sellaisena kuin se on täydennettynä New Yorkissa 31 päivänä tammikuuta 1967 tehdyllä pöytäkirjalla, jäljempänä ”Geneven yleissopimus”. Tämä asetus olisi pantava täytäntöön perusoikeuskirjan sekä unionin oikeuden ja kansainvälisen oikeuden yleisten periaatteiden mukaisesti. Koska on tarpeen ottaa ensisijaisesti huomioon lapsen etu lapsen oikeuksista vuonna 1989 tehdyn Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimuksen mukaisesti ja perhe-elämän kunnioittaminen ja huolehtia asianomaisten henkilöiden terveyden suojelusta, suojatoimia olisi sovellettava alaikäisiin ja heidän perheenjäseniinsä sekä kansainvälistä suojelua hakeviin henkilöihin, jäljempänä ”hakijat”, joiden terveydentila edellyttää erityistä ja asianmukaista tukea. Asetuksessa (EU) 2024/1348 vahvistettuja sääntöjä ja suojatoimia olisi edelleen sovellettava henkilöihin, joihin sovelletaan tässä asetuksessa säädettyjä poikkeuksia, jollei tässä asetuksessa toisin säädetä. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä (EU) 2024/1346 (7) vahvistettuja sääntöjä, jotka koskevat myös hakijoiden säilöönottoa, olisi sovellettava edelleen siitä hetkestä alkaen, kun kansainvälistä suojelua koskeva hakemus tehdään.

(9)

Tässä asetuksessa ei säädetä poikkeuksista direktiivin (EU) 2024/1346 mukaisiin sääntöihin ja suojatoimiin, mukaan lukien aineellisia vastaanotto-olosuhteita koskevat. Kriisitilanteessa olevan jäsenvaltion olisi huolehdittava täydentävistä ja riittävistä henkilöresursseista ja aineellisista resursseista voidakseen täyttää kyseisen direktiivin mukaiset velvoitteensa.

(10)

Europan parlamentin ja neuvoston asetuksissa (EU) 2024/1356 (8), (EU) 2024/1358 (9) ja (EU) 2024/1347 (10) sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä (EU) 2024/XXX (11) vahvistettuja sääntöjä ja suojatoimia olisi sovellettava edelleen tämän asetuksen mukaistenpoikkeuksien soveltamisesta riippumatta. Jäsenvaltioiden olisi sovellettava tässä asetuksessa säädettyjä toimia ainoastaan niiden edellytysten mukaisesti, joita kyseisiin toimiin sovelletaan, siten kuin siitä säädetään tämän asetuksen nojalla hyväksytyssä asiaankuuluvassa neuvoston täytäntöönpanopäätöksessä, ja silloin, kun se on täysin välttämätöntä ja oikeasuhteista.

(11)

Toimien hyväksyminen tämän asetuksen nojalla tietyn jäsenvaltion osalta ei saisi rajoittaa mahdollisuutta soveltaa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 78 artiklan 3 kohtaa.

(12)

Kolmansien maiden kansalaisten tai kansalaisuudettomien henkilöiden joukoittainen maahantulo saattaa johtaa tilanteeseen, jossa jäsenvaltio ei pysty käsittelemään kolmansien maiden kansalaisten ja kansalaisuudettomien henkilöiden kansainvälistä suojelua koskevia hakemuksia asetuksessa (EU) 2024/1351 ja asetuksessa (EU) 2024/1348 vahvistettujen sääntöjen mukaisesti ja josta aiheutuu seurauksia turvapaikka- ja muuttoliikejärjestelmän toiminnalle paitsi kyseisessä jäsenvaltiossa myös koko unionissa. Tästä syystä on tarpeen vahvistaa täsmälliset säännöt ja mekanismit, joiden avulla tällaisissa tilanteissa voidaan toimia tuloksellisesti.

(13)

Jäsenvaltioilla olisi oltava riittävät taloudelliset ja henkilöresurssit sekä infrastruktuuri turvapaikka-asioiden ja muuttoliikkeen hallintaan liittyvän politiikan tehokasta täytäntöönpanoa varten. Jäsenvaltioiden olisi varmistettava asianmukainen koordinointi asiaankuuluvien kansallisten viranomaisten välillä sekä muiden jäsenvaltioiden kansallisten viranomaisten kanssa sen varmistamiseksi, että niiden turvapaikka- ja vastaanottojärjestelmät, myös lastensuojelupalvelut, ja palauttamisjärjestelmät ovat hyvin valmistautuneita, mukaan lukien varautuminen ja valmiussuunnittelu, ja että kullakin komponentilla on riittävä kapasiteetti.

(14)

Välineellistämistilanne saattaa syntyä, kun jokin kolmas maa tai vihamielinen muu kuin valtiollinen toimija kannustaa kolmansien maiden kansalaisia tai kansalaisuudettomia henkilöitä siirtymään unionin ulkorajoille tai jäsenvaltioon tai helpottaa sitä, silloin kun tällaiset toimet viittaavat kolmannen maan tai vihamielisen muun kuin valtiollisen toimijan aikomukseen horjuttaa unionin tai jonkin jäsenvaltion vakautta ja kun tällaiset toimet ovat omiaan vaarantamaan jäsenvaltion keskeiset tehtävät, kuten yleisen järjestyksen ylläpitämisen tai sen kansallisen turvallisuuden suojaamisen.

(15)

Tilanteita, joissa muut kuin valtiolliset toimijat osallistuvat järjestäytyneeseen rikollisuuteen, erityisesti salakuljetukseen, ei olisi pidettävä muuttajien välineellistämisenä, jos tavoitteena ei ole horjuttaa unionin tai jäsenvaltion vakautta.

(16)

Humanitaarista apua ei olisi pidettävä muuttajien välineellistämisenä, jos tavoitteena ei ole horjuttaa unionin tai jäsenvaltion vakautta.

(17)

Tässä asetuksessa keskitytään muuttoliikealalla sovellettaviin erityisiin toimiin, joilla pyritään puuttumaan muuttajien välineellistämiseen, sanotun kuitenkaan vaikuttamatta muilla politiikka-aloilla ja muiden oikeudellisten välineiden mukaisesti sovellettaviin toimiin, joilla varmistetaan välittömät ja asianmukaiset vastatoimet hybridiuhkiin reagoimiseksi unionin oikeuden ja kansainvälisten velvoitteiden mukaisesti.

(18)

Välineellistämistilanteessa kolmansien maiden kansalaiset ja kansalaisuudettomat henkilöt saattavat hakea kansainvälistä suojelua jäsenvaltion ulkorajalla tai kauttakulkualueella, sillä tällaiset henkilöt otetaan usein kiinni heidän ylittäessään laittomasti ulkorajan maitse, meritse tai ilmateitse tai heidän tullessaan maihin etsintä- ja pelastusoperaatioiden seurauksena. Tämä voi erityisesti johtaa siihen, että ulkorajoilla tehtyjen kansainvälistä suojelua koskevien hakemusten työmäärä kasvaa odottamatta huomattavasti. Tältä osin on varmistettava toimiva ja tosiasiallinen pääsy kansainvälistä suojelua koskevaan menettelyyn perusoikeuskirjan 18 artiklan ja Geneven yleissopimuksen mukaisesti.

(19)

Kyproksen osalta neuvoston asetuksessa (EY) N:o 866/2004 (12) säädetään erityissäännöistä, joita sovelletaan Kyproksen tasavallan hallituksen tosiasialliseen hallintaan kuuluvien Kyproksen tasavallan alueiden ja niiden alueiden väliseen linjaan, jotka eivät kuulu Kyproksen tasavallan hallituksen tosiasialliseen hallintaan. Vaikka kyseinen linja ei ole ulkoraja, tilanteessa, jossa kolmas maa tai vihamielinen muu kuin valtiollinen toimija kannustaa kolmansien maiden kansalaisia tai kansalaisuudettomia henkilöitä liikkumaan kyseisen linjan yli tai helpottaa sitä, olisi katsottava välineellistämistilanteeksi, kun kaikki muut välineellistämisen osatekijät ovat olemassa.

(20)

Jäsenvaltio voi myös joutua epätavallisiin ja ennalta arvaamattomiin tilanteisiin, joihin se ei voi vaikuttaa ja joiden seurauksia ei ole voitu välttää kaikesta noudatetusta huolellisuudesta huolimatta. Tällaisissa ylivoimaisen esteen tilanteissa jäsenvaltio ei välttämättä pysty noudattamaan unionin oikeudesta johtuvia velvoitteitaan, ja ne voivat vaikuttaa paitsi kyseiseen jäsenvaltioon myös koko unioniin. Ylivoimaisen esteen tilanteita ovat muun muassa pandemiat ja luonnonkatastrofit.

(21)

Jos jäsenvaltio katsoo olevansa kriisitilanteessa tai ylivoimaisen esteen tilanteessa, kyseisen jäsenvaltion olisi voitava pyytää lupaa soveltaa tässä asetuksessa säädettyjä poikkeuksia ja yhteisvastuutoimia. Kyseiseen pyyntöön olisi sisällyttävä kuvaus tilanteesta, ja siinä olisi täsmennettävä, mitä toimia se pyytää kyseisen erityisen tilanteen korjaamiseksi. Siinä olisi myös esitettävä syyt, joiden vuoksi tilanne edellyttää kyseisiä toimia, sekä tapauksen mukaan ilmoitettava toimet, jotka on jo toteutettu tilanteeseen puuttumiseksi.

(22)

Tämän asetuksen mukaisista yhteisvastuutoimista hyötymiselle ei olisi asetettava edellytykseksi sitä, että ensin on sovellettava asetuksen (EU) 2024/1351 6 artiklan 3 kohdalla perustettuun EU:n pysyvään muuttoliikkeen tukivälineistöön, jäljempänä ”tukivälineistö”, sisältyviä toimia.

(23)

Kriisitilanteessa sen kohtaavalla jäsenvaltiolla olisi oltava mahdollisuus pyytää muilta jäsenvaltioilta sellaisia yhteisvastuu- ja tukitoimia, jotka soveltuvat parhaiten sen tarpeisiin tilanteen hallitsemiseksi ja jotka edellyttävät vahvempaa yhteisvastuullisuutta kuin mistä asetuksessa (EU) 2024/1351 säädetään, jotta voidaan keventää jäsenvaltioiden kriisitilanteen ratkaisemiseen liittyvää vastuuta. Vahvemmat yhteisvastuu- ja tukitoimet voitaisiin toteuttaa sisäisinä siirtoina, rahoitusosuuksina, vaihtoehtoisina yhteisvastuutoimina tai näiden yhdistelminä.

(24)

Kriisitilanteessa tai ylivoimaisen esteen tilanteessa sen kohtaavalla jäsenvaltiolla olisi oltava mahdollisuus pyytää lupaa poiketa turvapaikkamenettelyn, myös rajalla tapahtuvan turvapaikkamenettelyn, asiaankuuluvista säännöistä. Tällaisissa pyynnöissä olisi tapauksen mukaan ilmoitettava myös, aikooko asianomainen jäsenvaltio sulkea tietyt hakijaryhmät rajamenettelyn ulkopuolelle vai lopettaa rajamenettelyn soveltamisen niiden osalta. Tällaisen pyynnön yhteydessä asianomaisen jäsenvaltion olisi voitava ilmoittaa komissiolle aikomuksestaan soveltaa rekisteröinnin määräaikaa koskevaa poikkeusta ennen kuin sille on myönnetty lupa tehdä niin neuvoston täytäntöönpanopäätöksellä ja täsmentää ne syyt, joiden vuoksi välitön toiminta on tarpeen. Kyseisen poikkeuksen soveltamisajan olisi oltava enintään 10 päivää pyynnön esittämispäivästä, paitsi jos siihen on myönnetty lupa neuvoston täytäntöönpanopäätöksellä. Täyttäessään lupamenettelyyn kuuluvia velvollisuuksiaan komission ja neuvoston olisi ryhdyttävä toimiin pikaisesti, jotta tällaisen määräajan päättymisen ja vastaavan neuvoston täytäntöönpanopäätöksen hyväksymisen välinen aika jäisi mahdollisimman lyhyeksi.

(25)

Kun otetaan huomioon, että jäsenvaltio saattaa kohdata samanaikaisesti useita tässä asetuksessa kuvattuja tilanteita, kyseinen jäsenvaltio voi pyytää erilaisia tämän asetuksen mukaisia toimia ja se voi saada luvan soveltaa kyseisiä toisiaan täydentävinä pidettäviä toimia tai hyötyä kyseisistä toimista samanaikaisesti.

(26)

Jotta voidaan hallita kriisitilannetta, mukaan lukien välineellistämistilanne, tai ylivoimaisen esteen tilannetta asianmukaisesti ja varmistaa turvapaikkamenettelyä, myös rajalla tapahtuvaa turvapaikkamenettelyä, koskevien asiaankuuluvien sääntöjen ennakoitavuus ja asianmukainen mukauttaminen tällaisiin tilanteisiin, olisi komissiolle siirrettävä valta arvioida tilannetta asianomaisen jäsenvaltion perustellusta pyynnöstä ja päättää täytäntöönpanopäätöksellä, kohtaako pyynnön esittänyt jäsenvaltio kriisitilanteen, mukaan lukien välineellistämistilanne, tai ylivoimaisen esteen tilanteen.

(27)

Kriisitilanteessa yhteisvastuutoimien, joilla tällaiseen tilanteeseen puututaan, olisi mentävä asetuksessa (EU) 2024/1351 säädettyjä toimia pidemmälle. Tästä syystä komission olisi tilannetta arvioidessaan otettava huomioon kyseisen asetuksen 9 artiklassa säädetyt määrälliset ja laadulliset indikaattorit, pyynnön esittäneen jäsenvaltion toimittamat perustellut tiedot, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2021/2303 (13) ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2019/1896 (14) sekä asetuksessa (EU) 2024/1351 tarkoitetun Euroopan vuotuisen turvapaikka- ja muuttoliikekertomuksen mukaisesti kerätyt tiedot. Välineellistämistilanteissa komission olisi myös otettava huomioon syyt, joiden vuoksi tukivälineistö ei riitä tilanteeseen puuttumiseen. Komission olisi kerättävä riittävästi tietoa arvioidakseen asianmukaisesti, kohtaako pyynnön esittänyt jäsenvaltio kriisitilanteen, kuten välineellistämistilanteen, tai ylivoimaisen esteen tilanteen, asiaankuuluvia virastoja, erityisesti Euroopan unionin turvapaikkavirastoa, jäljempänä ”turvapaikkavirasto”, Euroopan raja- ja merivartiovirastoa ja Euroopan unionin perusoikeusvirastoa sekä kansainvälisiä järjestöjä, erityisesti Yhdistyneiden kansakuntien pakolaisasiain päävaltuutettua (UNHCR) ja kansainvälistä siirtolaisuusjärjestöä (IOM), ja muita asiaankuuluvia organisaatioita kuullen.

(28)

Jotta voidaan varmistaa korkeatasoinen poliittinen valvonta ja tuki ja unionin yhteisvastuullisuuden ilmaiseminen, on aiheellista ottaa huomioon, onko Eurooppa-neuvosto todennut, että unioni tai yksi tai useampi sen jäsenvaltio on muuttajien välineellistämistilanteessa. Muuttajien välineellistäminen on omiaan vaarantamaan jäsenvaltion keskeiset tehtävät, joihin kuuluvat yleisen järjestyksen ylläpitäminen ja sen kansallisen turvallisuuden turvaaminen.

(29)

Jotta tilanteeseen voidaan puuttua asianmukaisesti siihen nähden tarpeellisella ja oikeasuhteisella tavalla, komission ehdotuksessa olisi tarvittaessa määritettävä ne erityiset poikkeukset, joiden soveltamiseen jäsenvaltioilla olisi oltava lupa. Välineellistämistilanteessa olisi selkeästi yksilöitävä ne välineellistetyt henkilöt, joihin kyseisiä poikkeuksia voitaisiin soveltaa. Kriisitilanteessa komission olisi tarvittaessa ja kriisitilanteen kohtaavaa jäsenvaltiota kuultuaan sisällytettävä ehdotukseensa yhteisvastuutoimia koskevan suunnitelman luonnos. Kyseisessä suunnitelmassa komission olisi esitettävä kyseisen erityisen tilanteen edellyttämät asiaankuuluvat yhteisvastuutoimet ja niiden taso, mukaan lukien sisäisten siirtojen kokonaismäärä, rahoitusosuudet tai vaihtoehtoiset yhteisvastuutoimet ja niiden taso, ja tunnustettava erilaisten yhteisvastuun tyyppien samanarvoisuus ja kunnioitettava jäsenvaltion täyttä harkintavaltaa yhteisvastuutoimien valinnassa.

(30)

Toisin kuin muuttopainetilanteessa, jossa sisäisten siirtojen tai vastuun korvaamisten on katettava 60 prosenttia asetuksen (EU) 2024/1351 mukaisista sisäisiä siirtoja koskevista tarpeista, kriisitilanteessa on tärkeää, että vastataan kaikkiin asianomaisen jäsenvaltion yhteisvastuutarpeisiin. Kun neuvoston täytäntöönpanopäätöksessä vahvistetaan yhteisvastuutoimia koskeva suunnitelma, kriisitilanteen kohtaavalla jäsenvaltiolla olisi tästä syystä oltava etuoikeus käyttää niitä yhteisvastuusitoumuksia, jotka ovat jääneet käyttämättä tai joita ei ole vielä pantu täytäntöön ja jotka ovat käytettävissä asetuksen (EU) 2024/1351 57 artiklalla perustetussa vuotuisessa yhteisvastuureservissä. Jos tämä ei ole mahdollista tai jos vuotuisessa yhteisvastuureservissä ei ole riittävästi sitoumuksia todettujen tarpeiden kattamiseksi, kriisitilanteen kohtaavan jäsenvaltion olisi voitava käyttää myös neuvoston täytäntöönpanopäätökseen sisältyviä panoksia, tunnustaen erilaisten yhteisvastuun tyyppien samanarvoisuus. Asianomaisen jäsenvaltion kaikkiin tarpeisiin vastaamiseksi vastuun korvaamisesta olisi tehtävä pakollista yhteisvastuutoimia koskevassa suunnitelmassa vahvistettujen tarpeiden kattamiseksi, jos vuotuisessa yhteisvastuureservissä käytettävissä olevien ja neuvoston täytäntöönpanopäätökseen sisältyvien sisäisiä siirtoja koskevien sitoumusten yhteismäärä ei ole riittävä. Jotta tämä olisi mahdollista, osallistuvan jäsenvaltion alueella olisi oltava henkilöitä, joihin korvaamisia sovelletaan.

(31)

Kriisitilanteet ja ylivoimaisen esteen tilanteet ovat myös omiaan vaarantamaan jäsenvaltion keskeiset tehtävät. Jotta voidaan lujittaa jäsenvaltioiden keskinäistä luottamusta ja parantaa välistä koordinointia unionin tasolla, neuvostolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa hyväksyä täytäntöönpanopäätös, jolla jäsenvaltiolle myönnetään lupa soveltaa tässä asetuksessa säädettyjä poikkeuksia ja yhteisvastuutoimia, kun vahvistetut edellytykset täyttyvät. Alkuperäisessä täytäntöönpanopäätöksessä sallittujen toimien soveltamisajan olisi oltava kolme kuukautta. Kyseistä ajanjaksoa olisi voitava jatkaa kolmella kuukaudella sen jälkeen, kun komissio on vahvistanut kriisitilanteen tai ylivoimaisen esteen tilanteen jatkuvan. Neuvostolle olisi annettava valtuudet jatkaa lupaa soveltaa poikkeuksia ja yhteisvastuutoimia enintään kolmella kuukaudella komission ehdotuksen perusteella, jos poikkeusten ja yhteisvastuutoimien jatkamisen perusteena olevat olosuhteet ovat edelleen olemassa. Kyseistä määräaikaa olisi voitava jatkaa vielä kolmella kuukaudella sen jälkeen, kun komissio on vahvistanut tilanteen jatkuvan. Neuvostolle olisi annettava valtuudet kumota toimien soveltamislupa komission ehdotuksen perusteella, jos poikkeusten ja yhteisvastuutoimien soveltamisen perusteena olevat olosuhteet ovat päättyneet. Luvan jatkamista koskevalla päätöksellä olisi voitava muuttaa sovellettavia poikkeuksia. Komission ja neuvoston olisi valtuuksiaan käyttäessään ja tehtäviään hoitaessaan varmistettava aina, että suhteellisuus- ja tarpeellisuusperiaatteita noudatetaan.

(32)

Neuvoston täytäntöönpanopäätöksessä olisi tarvittaessa täsmennettävä, mitä erityisiä poikkeuksia kriisitilanteen tai ylivoimaisen esteen tilanteen kohtaavalla jäsenvaltiolla on lupa soveltaa kunkin poikkeuksen luonteesta riippuen, ja siinä olisi vahvistettava päivämäärä, josta poikkeusten soveltaminen voisi alkaa. Lisäksi päätös olisi perusteltava ja siinä olisi esitettävä poikkeusten henkilöllinen soveltamisala.

(33)

Neuvoston täytäntöönpanopäätöksessä olisi tapauksen mukaan vahvistettava yhteisvastuutoimia koskeva suunnitelma, jossa esitetään tarvittavat yhteisvastuu- ja tukitoimet ja niiden taso sekä osallistuvien jäsenvaltioiden tekemät sitoumukset. Tätä varten sitoumukset olisi tehtävä neuvoston täytäntöönpanopäätöksen hyväksymisen yhteydessä. On tärkeää varmistaa, että yhteisvastuu- ja tukitoimityyppien valinta kuuluu osallistuvien jäsenvaltioiden täyteen harkintavaltaan.

(34)

Kun otetaan huomioon, että tässä asetuksessa vahvistettuja toimia on tärkeää soveltaa ainoastaan niin kauan ja siinä laajuudessa kuin se on ehdottoman välttämätöntä, komission ja neuvoston olisi seurattava ja arvioitava jatkuvasti kyseisten toimien tarpeellisuutta ja oikeasuhteisuutta. Tässä yhteydessä komission olisi kiinnitettävä erityistä huomiota perusoikeuksien ja humanitaaristen standardien noudattamiseen, ja se voi pyytää turvapaikkavirastoa käynnistämään asianomaisen jäsenvaltion turvapaikka- tai vastaanottojärjestelmän seurannan asetuksen (EU) 2021/2303 15 artiklan 2 kohdan nojalla.

(35)

Asetuksessa (EU) 2024/1351 vahvistettuja sisäisten siirtojen toteuttamista koskevia menettelysääntöjä sovelletaan yhteisvastuutoimien asianmukaisen täytäntöönpanon varmistamiseksi kriisitilanteessa, ottaen huomioon kyseisen tilanteen vakavuus ja kiireellisyys.

(36)

Jotta varmistetaan tämän asetuksen mukaisen solidaarisuusmekanismin sujuva täytäntöönpano, EU:n yhteisvastuukoordinaattorin olisi asetuksessa (EU) 2024/1351 vahvistettujen tehtävien lisäksi tuettava sisäisiä siirtoja ja edistettävä varautumisen, yhteistyön ja selviytymiskyvyn kulttuuria jäsenvaltioiden keskuudessa. Kriisitilanteessa EU:n yhteisvastuukoordinaattorin olisi kahden viikon välein annettava tiedote sisäisten siirtojen mekanismin täytäntöönpanon tilasta ja toiminnasta. EU:n yhteisvastuukoordinaattorin toimistolle olisi osoitettava riittävästi henkilöstöä ja resursseja, jotta se voi hoitaa tämän asetuksen mukaisen tehtävänsä tehokkaasti. Sisäisiä siirtoja toteutettaessa olisi ensisijaisesti otettava huomioon haavoittuvassa asemassa olevat henkilöt.

(37)

Sisäisissä siirroissa olisi ensisijaisesti otettava huomioon haavoittuvassa asemassa olevat henkilöt erityisesti silloin, kun heillä on direktiivin (EU) 2024/1346 24 artiklassa tarkoitettuja erityisiä vastaanottotarpeita tai he tarvitsevat asetuksen (EU) 2024/1348 20–23 artiklassa tarkoitettuja erityisiä menettelyllisiä takeita. Direktiivin (EU) 2024/1346 24 artiklan mukaan erityisiä vastaanottotarpeita on todennäköisemmin seuraaviin ryhmiin kuuluvilla hakijoilla: alaikäiset, ilman huoltajaa olevat alaikäiset, vammaiset henkilöt, vanhukset, raskaana olevat naiset, homot, lesbot, biseksuaalit, transihmiset ja intersukupuoliset, yksinhuoltajat, joilla on alaikäisiä lapsia, ihmiskaupan uhrit, vakavista sairauksista kärsivät henkilöt, mielenterveyshäiriöistä, myös traumaperäisestä stressihäiriöstä, kärsivät henkilöt sekä kidutuksen, raiskauksen tai muun vakavan psyykkisen, fyysisen tai seksuaalisen väkivallan kohteeksi joutuneet henkilöt, kuten sukupuoleen perustuvan väkivallan, naisten sukuelinten silpomisen, lapsi- tai pakkoavioliiton taikka sellaisen väkivallan uhrit, jolla on seksuaalinen, sukupuoleen liittyvä, rasistinen tai uskonnollinen vaikutin.

(38)

Poiketen asetuksessa (EU) 2024/1351 vahvistetuista säännöistä, joiden mukaan jäsenvaltiot eivät ole velvoitettuja ottamaan vastuuta niiden oikeudenmukaisen osuuden ylittävästä määrästä hakemuksia, kriisitilanteessa yhteisvastuutoimia koskevan suunnitelman täytäntöönpano voi mahdollisesti johtaa siihen, että yksi tai useampi osallistuva jäsenvaltio ottaa käsittelyvastuun sen oikeudenmukaisen osuuden ylittävästä määrästä kansainvälistä suojelua koskevia hakemuksia. Tällaisissa tapauksissa kyseisillä jäsenvaltioilla olisi oltava oikeus vähentää oikeudenmukaisen osuuden ylittävä määrä suhteellisesti asetuksen (EU) 2024/1351 mukaisten tulevien vuotuisten syklien yhteisvastuusitoumuksistaan viiden vuoden aikana. Tällaista vähennystä voitaisiin soveltaa myös 4 artiklan 3 kohdan nojalla annetussa neuvoston täytäntöönpanopäätöksessä siten, että oikeudenmukaisen osuuden ylittävää hakemusten määrää vastaava määrä voidaan vähentää viiden vuoden kuluessa siitä päivästä, jona sen neuvoston täytäntöönpanopäätöksen voimassaolo päättyy, jonka perusteella jäsenvaltion oikeudenmukainen osuus ylittyi. Tulevien vuotuisten syklien aikana toteutettavia ja neuvoston täytäntöönpanopäätökseen sisältyviä vähennyksiä olisi voitava soveltaa vaihtoehtoisesti tai samanaikaisesti edellyttäen, että ne vastaavat enintään sitä hakemusten määrää, joka ylitti kyseisen jäsenvaltion oikeudenmukaisen osuuden.

(39)

Jos jäsenvaltio kohtaa kriisitilanteen tai ylivoimaisen esteen tilanteen, se saattaa joutua ohjaamaan resursseja rajoilleen saapuvien kolmansien maiden kansalaisten ja kansalaisuudettomien henkilöiden hallintaan. Tämän vuoksi kyseinen jäsenvaltio saattaa tarvita aikaa resurssiensa uudelleenjärjestelemiseen ja valmiuksiensa lisäämiseen, myös asiaankuuluvien unionin virastojen tuella. Kyseinen jäsenvaltio saattaa myös tarvita lisäaikaa voidakseen tehdä hakemuksista päätökset sallimatta maahantuloa alueelleen. Kyseiselle jäsenvaltiolle olisi tällaisessa tilanteessa annettava mahdollisuus poiketa rekisteröinnin ja rajamenettelyn määräajoista.

(40)

Jos jäsenvaltio soveltaa yhtä tai useampaa tässä asetuksessa säädettyä toimea, sen olisi ilmoitettava sovelletuista poikkeuksista sekä toimien kestosta kolmansien maiden kansalaisille ja kansalaisuudettomille henkilöille kielellä, jota he ymmärtävät tai jota heidän voidaan kohtuudella olettaa ymmärtävän. Jäsenvaltioiden on vastattava hakijoiden mahdollisiin erityisiin menettelyllisiin tarpeisiin ja erityisiin vastaanottotarpeisiin ja annettava tietoja niihin sopivalla asianmukaisella tavalla. Lisäksi olisi sovellettava asetuksen (EU) 2024/1348 8 artiklaa, joka käsittelee tietojen antamista, ja 36 artiklan 3 kohtaa, joka käsittelee mahdollisuutta hakea muutosta hakemusta koskevaan päätökseen.

(41)

Sovellettaessa turvapaikkamenettelyä koskevia poikkeuksia toimivaltaisten viranomaisten olisi asetettava etusijalle sellaisiin hakijoihin sovellettavat suojatoimet, joilla on erityisiä menettelyllisiä tarpeita tai erityisiä vastaanottotarpeita, sairaudet mukaan lukien. Tästä syystä kriisitilanteen tai ylivoimaisen esteen tilanteen kohtaavan jäsenvaltion ei pitäisi soveltaa tai sen olisi lakattava soveltamasta turvapaikkamenettelyä koskevia poikkeuksia tapauksissa, joissa on asetuksen (EU) 2024/1348 53 artiklan 2 kohdan d alakohdan mukaisia lääketieteellisiä syitä olla soveltamatta rajamenettelyä, joissa hakijoille, joilla on kyseisen asetuksen 53 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaisia erityisiä menettelyllisiä tarpeita, ei voida antaa tarvittavaa tukea tai joissa hakijoille, joilla on direktiivin (EU) 2024/1346 mukaisia erityisiä vastaanottotarpeita, ei voida antaa tarvittavaa tukea. Asianomaisen jäsenvaltion olisi asetettava etusijalle niiden henkilöiden, joilla on asetuksen (EU) 2024/1348 mukaisia erityisiä menettelyllisiä tarpeita tai direktiivin (EU) 2024/1346 2 artiklan 14 alakohdassa määriteltyjä erityisiä vastaanottotarpeita, etenkin alaikäisten ja heidän perheenjäsentensä, hakemusten käsittely.

(42)

Kriisitilanteessa tai ylivoimaisen esteen tilanteessa jäsenvaltiolle olisi annettava lupa poiketa asetuksesta (EU) 2024/1348 ja rekisteröidä kansainvälistä suojelua koskevat hakemukset neljän viikon kuluessa niiden tekemisestä. Tällainen pidennys ei saisi vaikuttaa turvapaikanhakijoiden oikeuksiin, jotka taataan perusoikeuskirjassa, asetuksessa (EU) 2024/1348 ja direktiivissä (EU) 2024/1346. Kriisitilanteessa, jolle on ominaista kolmansien maiden kansalaisten ja kansalaisuudettomien henkilöiden joukoittainen maahantulo, rekisteröintiajan pidennystä olisi sovellettava ainoastaan ajanjaksona, joka on vahvistettu alkuperäisessä neuvoston täytäntöönpanopäätöksessä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta pyynnön esittämisen ja neuvoston täytäntöönpanopäätöksen hyväksymisen välistä aikaa varten säädetyn poikkeuksen soveltamista.

(43)

Kohdatessaan kriisitilanteen tai ylivoimaisen esteen tilanteen asianomaisen jäsenvaltion olisi voitava pidentää kansainvälistä suojelua koskevien hakemusten rajalla tapahtuvan käsittelyn määräaikaa kuudella viikolla. Pidennystä ei olisi käytettävä asetuksen (EU) 2024/1348 51 artiklan 2 kohdan kolmannessa alakohdassa tarkoitetun ajanjakson lisäksi.

(44)

Kohdatessaan kriisitilanteen tai ylivoimaisen esteen tilanteen jäsenvaltion olisi voitava pyytää toimia useista rajamenettelyn soveltamista koskevista vaihtoehdoista, ottaen huomioon muuttovirtojen koostumus ja niiden erilaiset luonteet, riippuen kriisin tarkasta tilanteesta.

(45)

Kriisitilanteissa, joille on ominaista kolmansien maiden kansalaisten ja kansalaisuudettomien henkilöiden joukoittainen maahantulo, tai ylivoimaisen esteen tilanteissa voisi lisäksi olla tarpeen sallia jäsenvaltion olla soveltamatta rajamenettelyä sellaisten henkilöiden osalta, jotka tulevat kolmansista maista, joiden osalta keskimääräinen hyväksymisaste koko unionissa on alle 20 prosenttia. Tällaisen poikkeuksen soveltamiseksi neuvoston täytäntöönpanopäätöksessä olisi arvioitava, ovatko direktiivin (EU) 2024/1346 32 artiklassa tarkoitettuun asianomaisen jäsenvaltion valmiussuunnitelmaan sisältyvät toimet riittävät tilanteeseen puuttumiseksi. Jäsenvaltiot ovat joka tapauksessa velvollisia soveltamaan rajamenettelyä asetuksen (EU) 2024/1348 42 artiklan 1 kohdan c ja f alakohdassa tarkoitetuissa tilanteissa.

(46)

Kriisitilanteessa, jolle on ominaista kansainvälistä suojelua hakevien kolmansien maiden kansalaisten ja kansalaisuudettomien henkilöiden joukoittainen maahantulo, voisi olla tarpeen sallia jäsenvaltion alentaa asetuksen (EU) 2024/1348 42 artiklan 1 kohdan j alakohdassa säädettyä rajamenettelyn pakollisen soveltamisen kynnystä. Alennettu kynnys ei joka tapauksessa saisi olla alle 5 prosenttia. Jäsenvaltiot ovat velvollisia soveltamaan rajamenettelyä kyseisen asetuksen 42 artiklan 1 kohdan c ja f alakohdassa tarkoitetuissa tilanteissa.

(47)

Kriisitilanteessa, jolle on ominaista kansainvälistä suojelua hakevien kolmansien maiden kansalaisten ja kansalaisuudettomien henkilöiden joukoittainen maahantulo, voisi olla tarpeen laajentaa asetuksen (EU) 2024/1348 43 artiklassa perustetun rajamenettelyn soveltamisalaa ja sallia jäsenvaltion tehdä rajamenettelyn puitteissa päätös myös hakemuksen perusteista silloin, kun hakija on sellaisen kolmannen maan kansalainen tai kansalaisuudettomien henkilöiden tapauksessa hakijan entinen vakituinen asuinmaa on sellainen kolmas maa, jonka osalta kansainvälistä suojelua koskevien myönteisten päätösten osuus koko unionissa on enintään 50 prosenttia. Tämän johdosta jäsenvaltioiden olisi kriisitilanteiden rajamenettelyä soveltaessaan jatkettava kyseisen asetuksen 43–54 artiklassa säädetyn rajamenettelyn soveltamista, mutta ne voisivat ulottaa rajamenettelyn soveltamisen koskemaan niitä kolmansien maiden kansalaisia ja kansalaisuudettomia henkilöitä, jotka tulevat sellaisista kolmansista maista, joiden osalta keskimääräinen hyväksymisaste koko unionissa on yli 20 prosenttia mutta alle 50 prosenttia, ottaen huomioon Eurostatin tietojen neljännesvuosittaisista päivityksistä ilmenevät mahdolliset nopeasti muuttuvat suojelutarpeet lähtömaassa. Tämän rajamenettelyn soveltamisalan laajentamisen ei pitäisi vaikuttaa kyseisen asetuksen nojalla pakolliseen rajamenettelyyn sovellettaviin perusteisiin tai muihin sääntöihin. Jos jäsenvaltio on saanut luvan laajentaa rajamenettelyn soveltamisalaa, kyseisessä menettelyssä käsiteltyjä hakemuksia ei pitäisi ottaa huomioon osana kyseisen asetuksen 47 artiklan mukaista asianmukaista kapasiteettia eikä huomioida sen 50 artiklan mukaisen vuotuisen enimmäismäärän soveltamisessa.

(48)

Hakijoiden säilöönotossa olisi noudatettava periaatetta, jonka mukaan henkilöä ei pitäisi ottaa säilöön vain siitä syystä, että hän hakee kansainvälistä suojelua, erityisesti jäsenvaltioiden kansainvälisten oikeudellisten velvoitteiden ja Geneven yleissopimuksen 31 artiklan mukaisesti. Direktiivin (EU) 2024/1346 mukaisesti alaikäisiä ei säännönmukaisesti pitäisi ottaa säilöön, vaan heidät olisi sijoitettava majoitukseen, jossa on alaikäisille soveltuvat järjestelyt, mukaan lukien tapauksen mukaan yhteisöllisiin avoimiin majoitustiloihin. Koska säilöönotto vaikuttaa kielteisesti alaikäisiin, sitä voitaisiin käyttää unionin oikeuden mukaisesti yksinomaan poikkeuksellisissa olosuhteissa, kun se on ehdottoman välttämätöntä, vain viimeisenä keinona ja mahdollisimman lyhyen ajan, eikä se saisi koskaan tapahtua vankilamajoituksessa tai muissa lainvalvontatarkoituksiin tarkoitetuissa tiloissa. Alaikäisiä ei saa erottaa vanhemmistaan tai huoltajistaan, ja kun perheessä on alaikäisiä, perheen yhtenäisyyden periaatteen tulisi yleensä johtaa riittävien säilöönoton vaihtoehtojen käyttöön perheille, joissa on alaikäisiä, heille soveltuvassa majoituksessa. Lisäksi on kaikin keinoin varmistettava, että on käytettävissä ja saatavilla riittävästi soveltuvia vaihtoehtoja alaikäisten säilöönotolle.

(49)

Jotta voidaan välttää välineellistämistilanteessa se, että kolmas maa tai vihamielinen muu kuin valtiollinen toimija kohdistaa toimia tiettyihin kansalaisuuksiin tai tiettyihin kolmansien maiden kansalaisten tai kansalaisuudettomien henkilöiden ryhmiin, jäsenvaltion olisi voitava poiketa tässä asetuksessa säädetystä turvapaikkamenettelystä tekemällä päätöksen kaikkien hakemusten perusteista asetuksen (EU) 2024/1348 44–55 artiklassa vahvistetun rajamenettelyn yhteydessä. Kyseisessä asetuksessa vahvistettuja periaatteita ja takeita olisi noudatettava. Neuvoston täytäntöönpanopäätöksessä, jossa jäsenvaltiolle annetaan lupa soveltaa edellä mainittuja poikkeuksia, olisi täsmennettävä, mitä kolmansien maiden kansalaisia tai kansalaisuudettomia henkilöitä välineellistetään. Tätä poikkeusta sovellettaessa olisi kiinnitettävä erityistä huomiota tiettyihin välineellistettyjen kolmansien maiden kansalaisten ja kansalaisuudettomien henkilöiden ryhmiin, erityisesti alle 12-vuotiaisiin alaikäisiin ja heidän perheenjäseniinsä sekä haavoittuvassa asemassa oleviin henkilöihin, joilla on erityisiä menettelyllisiä tarpeita tai erityisiä vastaanottotarpeita. Kyseiset ryhmät olisi sen vuoksi joko suljettava rajamenettelyn ulkopuolelle tai, jos yksilöllisessä arvioinnissa todetaan, että heidän hakemuksensa olisivat todennäköisesti perusteltuja, kyseistä menettelyä ei pitäisi enää soveltaa heihin. Kyseisen poikkeuksen soveltamista pyytävä jäsenvaltio valitsee, kumpaa kyseisistä vaihtoehdoista se soveltaa. Pyynnössä ilmoitettu valinta olisi mainittava neuvoston täytäntöönpanopäätöksessä, jolla annetaan lupa kyseisen poikkeuksen soveltamiseen. Välineellistämistilanteessa tehtävän rajamenettelyn soveltamisalan laajentamisen ei pitäisi vaikuttaa asetuksen (EU) 2024/1348 mukaisesti pakolliseen rajamenettelyyn sovellettaviin perusteisiin tai muihin sääntöihin. Jos jäsenvaltio on saanut luvan laajentaa rajamenettelyn soveltamisalaa, kyseisessä menettelyssä käsiteltyjä hakemuksia ei pitäisi ottaa huomioon osana kyseisen asetuksen 48 artiklan mukaista asianmukaista kapasiteettia eikä huomioida sen 51 artiklan mukaisen vuotuisen enimmäismäärän soveltamisessa.

(50)

Jotta asianomaista jäsenvaltiota voitaisiin tukea tarvittavan avun antamisessa tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluville kolmansien maiden kansalaisille ja kansalaisuudettomille henkilöille, Yhdistyneiden kansakuntien järjestöillä, erityisesti UNHCR:lla, ja muilla asiaankuuluvilla kumppanijärjestöillä, joille jäsenvaltiot ovat antaneet erityistehtäviä, olisi oltava tosiasiallinen pääsy rajalle direktiivissä (EU) 2024/1346 ja asetuksessa (EU) 2024/1348 vahvistetuin edellytyksin. UNHCR:lle olisi annettava pääsy hakijoiden luo, rajalla olevat mukaan luettuina. Tätä varten asianomaisen jäsenvaltion olisi pidettävä yllä yhteistyötä kyseisten järjestöjen kanssa.

(51)

Olisi säädettävä tarkat säännöt kriisitilanteita, joille on ominaista joukoittainen maahantulo, ja ylivoimaisen esteen tilanteita varten, jotta jäsenvaltiot voivat tiukoin edellytyksin pidentää asetuksessa (EU) 2024/1351 vahvistettuja määräaikoja, jos niitä on mahdotonta noudattaa poikkeuksellisen tilanteen vuoksi. Tällaista pidennystä olisi sovellettava samanaikaisesti määräaikoihin, jotka koskevat vastaanottopyyntöjen ja takaisinottoilmoitusten lähettämistä ja niihin vastaamista, sekä määräaikaan, joka koskee hakijan siirtämistä vastuussa olevaan jäsenvaltioon. Määräaikoja olisi pidennettävä riippumatta siitä, säädetäänkö kyseisessä asetuksessa tietyissä tilanteissa sovellettavista lyhyemmistä määräajoista.

(52)

Jos siirtoa ei toteuteta siksi, että kriisitilanne, jolle on ominaista joukoittainen maahantulo, tai ylivoimaisen esteen tilanne jatkuu, tai jos siirron toteuttava jäsenvaltio ei toteuta siirtoa silloin, kun hakija on siirron toteuttavan jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten tavoitettavissa, olisi vahvistettava enimmäismääräaika, jonka kuluessa siirto on toteutettava kyseisessä tilanteessa olevaan jäsenvaltioon, jotta voidaan varmistaa tosiasiallinen pääsy kansainvälistä suojelua koskevaan menettelyyn. Kyseisen enimmäismääräajan olisi oltava enintään vuosi siitä päivästä, jona toinen jäsenvaltio hyväksyi vastaanottopyynnön tai vahvisti takaisinottoilmoituksen tai jona annettiin lopullinen päätös sellaisesta siirtopäätökseen kohdistuneesta muutoksenhausta tai sen uudelleenkäsittelystä, jolla on lykkäävä vaikutus asetuksen (EU) 2024/1351 43 artiklan 3 kohdan mukaisesti. Kyseinen enimmäismääräaika ei vaikuta kyseisen asetuksen 46 artiklan 2 kohdan mukaiseen mahdollisuuteen pidentää siirron toteuttamisen määräaikoja.

(53)

Jotta vältettäisiin Euroopan yhteisen turvapaikkajärjestelmän toimintakyvyn lamaantuminen siinä määrin poikkeuksellisen laajan ja voimakkaan joukoittaisen maahantulon vuoksi, että vaikka jäsenvaltiolla on hyvin valmistautunut turvapaikka-, vastaanotto- ja palautusjärjestelmä, jos koko unioni ei puutu tilanteeseen, se saattaa luoda vakavan riskin vakavista puutteista hakijoiden kohtelussa, jäsenvaltion olisi voitava kyseisissä erittäin poikkeuksellisissa olosuhteissa vapautua velvollisuudestaan ottaa hakija takaisin asetuksen (EU) 2024/1351 16 artiklan 2 kohdan ja 38 artiklan 4 kohdan nojalla. Jotta varmistetaan, ettei tällaisen poikkeuksen soveltaminen aiheuta lisäpaineita kyseisessä tilanteessa olevalle jäsenvaltiolle, sitä olisi kuitenkin sovellettava taannehtivasti ainoastaan niihin hakemuksiin, jotka on jo rekisteröity kyseisessä jäsenvaltiossa neuvoston täytäntöönpanopäätöksen antamispäivää edeltäneiden neljän kuukauden aikana.

(54)

Jos objektiiviset olosuhteet viittaavat asetuksen (EU) 2024/1347 mukaisesti siihen, että tietystä lähtömaasta tai aiemmasta vakinaisesta asuinmaasta tai sen osasta tulevien hakijaryhmien jättämät tai kyseisestä asetuksesta johdettuihin kriteereihin perustuvat kansainvälistä suojelua koskevat hakemukset voisivat olla perusteltuja, on sekä määrittävien viranomaisten että asianomaisten hakijoiden edun mukaista saattaa hakemusten perusteiden tutkinta päätökseen mahdollisimman pian, jotta kansainvälinen suojelu voidaan myöntää kriisitilanteessa nopeasti ja tehokkaasti.

(55)

Henkilöillä, joiden hakemukset käsitellään tässä asetuksessa säädetyssä nopeutetussa menettelyssä, on kaikki oikeudet ja takeet, joihin hakijoilla on oikeus asetuksen (EU) 2024/1348 mukaisesti, mukaan lukien tiedonsaantioikeus ja oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin.

(56)

Kuulemista hakemusten perusteista ei pitäisi järjestää silloin, kun sovelletaan nopeutetusta menettelystä annettavaa komission suositusta, mutta se voi kuitenkin olla tarpeen, jos on epäilyjä siitä, kuuluuko hakija kyseisessä suosituksessa yksilöityyn yhteen tai useampaan henkilöryhmään tai sovelletaanko poissulkemisperusteita. Menettely ei joka tapauksessa saisi kestää kauemmin kuin neljä viikkoa hakemuksen jättämispäivästä. Jos jäsenvaltio on todennut, että hakija on uhka sisäiselle turvallisuudelle, kyseisen jäsenvaltion olisi voitava olla soveltamatta nopeutettua menettelyä kyseisen hakijan osalta. Tällaisissa olosuhteissa hakemus olisi käsiteltävä asetuksen (EU) 2024/1348 36 ja 40 artiklan mukaisesti.

(57)

Hakijoille, joidenka hakemukset käsitellään tässä asetuksessa säädetyssä nopeutetussa menettelyssä, olisi asetuksen (EU) 2024/1348 29 artiklan mukaisesti annettava heidän asemansa todistava asiakirja kielellä, jota he ymmärtävät tai jota heidän voidaan kohtuudella olettaa ymmärtävän.

(58)

Nopeutetun menettelyn eri soveltamisvaiheissa voidaan kuulla asiaankuuluvia unionin virastoja, UNHCR:ää ja muita asiaankuuluvia järjestöjä.

(59)

Riittävän kriisitilanteen valmiustason varmistamiseksi jäsenvaltioiden olisi sisällytettävä valmiussuunnitelmiinsa toimet, jotka ovat tarpeen kriisitilanteeseen reagoimiseksi ja sen ratkaisemiseksi, mukaan lukien toimet Euroopan yhteisen turvapaikkajärjestelmän toimintaan liittyviin haasteisiin vastaamiseksi ja kansainvälistä suojelua hakevien ja saavien henkilöiden oikeuksien suojelemiseksi sekä asianomaisen jäsenvaltion tulevan selviytymiskyvyn edistämiseksi. Jäsenvaltioiden olisi myös käytettävä kaikkia kansallisen lainsäädännön ja unionin oikeuden tarjoamia välineitä, joihin kuuluvat komission suosituksessa (EU) 2020/1366 (15) vahvistetun muuttoliikkeeseen liittyvää varautumista ja kriisien hallintaa koskevan EU:n mekanismin ennakointi- ja varhaisvaroitusvälineet.

(60)

Rajoittamatta edellä esitetyn soveltamista olisi kriisitilanteessa tarvittaessa otettava käyttöön kaikki tukivälineistön sisältämät kriisimekanismit, erityisesti taloudellinen ja operatiivinen tuki, jota unionin virastot, unionin rahastot ja unionin pelastuspalvelumekanismi voivat tarjota sovellettavien säädösten mukaisesti. Komission olisi tämän jälkeen teknisen tason muuttoliikefoorumin yhteydessä varmistettava koordinointi ja tietojenvaihto muiden kriisitilanteen hallinnan kannalta merkityksellisten alustojen kanssa, mukaan lukien suosituksen (EU) 2020/1366 mukainen EU:n muuttoliikettä käsittelevä varautumis- ja kriisinhallintaverkosto sekä EU:n poliittisen kriisitoiminnan integroidut järjestelyt (IPCR).

(61)

Kriisitilanteen tai ylivoimaisen esteen tilanteen kohtaava jäsenvaltio voi pyytää tukea turvapaikkavirastolta, Euroopan raja- ja merivartiovirastolta ja Europolilta niiden toimeksiantojen mukaisesti. Lisäksi turvapaikkavirasto voi tarvittaessa tarjota apua omasta aloitteestaan asetuksen (EU) 2021/2303 16 artiklan 1 kohdan d alakohdan mukaisesti, kun taas Euroopan raja- ja merivartiovirasto voi tarjota palauttamiseen liittyvää apua asetuksen (EU) 2019/1896 48, 50, 52 ja 53 artiklan mukaisesti yhteisymmärryksessä asianomaisen jäsenvaltion kanssa ja Europol voi puolestaan tarjota apua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/794 (16) 6 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

(62)

EU:n talousarviosta, myös Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2021/1147 (17) vahvistetusta temaattisesta välineestä, olisi myönnettävä rahoitustukea niiden jäsenvaltioiden tukemiseksi, jotka toteuttavat sisäisiä siirtoja yhteisvastuutoimena.

(63)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän asetuksen tavoitteita eli mukauttaa tarvittavalla tavalla turvapaikkamenettelyjä ja tarvittaessa yhteisvastuuta koskevia sääntöjä sen varmistamiseksi, että jäsenvaltiot voivat puuttua unionin turvapaikka-asioiden ja muuttoliikkeen hallinnan alan kriisitilanteisiin ja ylivoimaisen esteen tilanteisiin, vaan ne voidaan toiminnan laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen kyseisten tavoitteiden saavuttamiseksi.

(64)

Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitetyssä, Tanskan asemasta tehdyssä pöytäkirjassa N:o 22 olevien 1 ja 2 artiklan mukaisesti Tanska ei osallistu tämän asetuksen hyväksymiseen, asetus ei sido Tanskaa eikä sitä sovelleta Tanskaan. Koska tämän asetuksen 12 ja 13 artikla, sekä 1–6 artikla siltä osin kuin ne koskevat 12 ja 13 artiklassa säädettyjä poikkeuksia, on muutos, jota tarkoitetaan niistä perusteista ja menettelyistä, joilla ratkaistaan Tanskassa tai jossakin muussa Euroopan unionin jäsenvaltiossa jätetyn turvapaikkahakemuksen käsittelystä vastuussa oleva valtio, sekä Eurodac-järjestelmästä sormenjälkien vertailua varten Dublinin yleissopimuksen (18) tehokkaaksi soveltamiseksi tehdyn Euroopan yhteisön ja Tanskan kuningaskunnan välisen sopimuksen 3 artiklassa, Tanskan on ilmoitettava komissiolle samaan aikaan kun muutokset annetaan tai 30 päivän kuluessa sen jälkeen, onko se päättänyt soveltaa muutosten sisältöä vai ei.

(65)

Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitetyssä, Yhdistyneen kuningaskunnan ja Irlannin asemasta vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen osalta tehdyssä pöytäkirjassa N:o 21 olevien 1 ja 2 artiklan ja 4 a artiklan1 kohdan mukaisesti Irlanti ei osallistu tämän asetuksen hyväksymiseen, asetus ei sido Irlantia eikä sitä sovelleta Irlantiin, sanotun kuitenkaan rajoittamatta mainitun pöytäkirjan 4 artiklan soveltamista.

(66)

Islannin ja Norjan osalta tämän asetuksen 12 ja 13 artikla, sekä 1–6 artikla siltä osin kuin ne koskevat 12 ja 13 artiklassa säädettyjä poikkeuksia, muodostaa uutta lainsäädäntöä alalla, jota niistä perusteista ja menettelyistä, joilla ratkaistaan jäsenvaltiossa tai Islannissa tai Norjassa jätetyn turvapaikkahakemuksen käsittelystä vastuussa oleva valtio, tehdyn Euroopan yhteisön sekä Islannin tasavallan ja Norjan kuningaskunnan välisen sopimuksen (19) liite koskee.

(67)

Sveitsin osalta tämän asetuksen 12 ja 13 artikla, sekä 1–6 artikla siltä osin kuin ne koskevat 12 ja 13 artiklassa säädettyjä poikkeuksia, muodostaa uusia säädöksiä tai toimenpiteitä, joilla muutetaan tai täydennetään niistä perusteista ja menettelyistä, joilla ratkaistaan jäsenvaltiossa tai Sveitsissä jätetyn turvapaikkahakemuksen käsittelystä vastuussa oleva valtio, tehdyn Euroopan yhteisön ja Sveitsin valaliiton välisen sopimuksen (20) 1 artiklan määräyksiä.

(68)

Liechtensteinin osalta tämän asetuksen 12 ja 13 artikla, sekä 1–6 artikla siltä osin kuin ne koskevat 12 ja 13 artiklassa säädettyjä poikkeuksia, muodostaa uusia säädöksiä tai toimenpiteitä, joilla muutetaan tai täydennetään niistä perusteista ja menettelyistä, joilla ratkaistaan jäsenvaltiossa tai Sveitsissä jätetyn turvapaikkahakemuksen käsittelystä vastuussa oleva valtio, tehdyn Euroopan yhteisön ja Sveitsin valaliiton välisen sopimuksen 1 artiklan määräyksiä; sopimukseen viitataan Liechtensteinin ruhtinaskunnan liittymistä Euroopan yhteisön ja Sveitsin valaliiton väliseen sopimukseen niistä perusteista ja menettelyistä, joilla ratkaistaan jäsenvaltiossa tai Sveitsissä jätetyn turvapaikkahakemuksen käsittelystä vastuussa oleva valtio, koskevan Euroopan yhteisön, Sveitsin valaliiton ja Liechtensteinin ruhtinaskunnan välisen pöytäkirjan (21) 3 artiklassa,