(1)

Kestävyysraportointivaatimuksilla on keskeinen rooli markkinoiden läpinäkyvyyden ja sen varmistamisessa, että yritykset ovat vastuussa vaikutuksistaan ihmisiin ja ympäristöön. On kuitenkin tärkeää yksinkertaistaa näitä vaatimuksia, jotta voidaan varmistaa niiden vastaavan aiottua tarkoitusta ja rajoittaa hallinnollista taakkaa.

(2)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2013/34/EU (3) edellytetään, että komissio säätää kestävyysraportointistandardeista viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 2024 delegoiduilla säädöksillä, joissa täsmennetään tiedot, jotka yritysten on raportoitava kestävyysseikoista ja raportoinnin osa-alueilta, jotka koskevat erityisesti yrityksen toimialaa, niiden tietojen lisäksi, jotka yritysten jo edellytetään antavan komission delegoidun asetuksen (EU) 2023/2772 (4) nojalla.

(3)

Jotta voitaisiin keventää yritysten raportointitaakkaa, kuten 16 päivänä maaliskuuta 2023 annetussa komission tiedonannossa ”EU:n pitkän aikavälin kilpailukyky vuoden 2030 jälkeen” todetaan, yritysten olisi annettava keskittyä ensin delegoidussa asetuksessa (EU) 2023/2772 säädettyjen kestävyysraportointivaatimusten täytäntöönpanoon. Tästä syystä määräaikaa sellaisten delegoitujen säädösten antamiselle, jotka sisältävät direktiivissä 2013/34/EU tarkoitetut kestävyysraportointistandardit, joissa täsmennetään tiedot, jotka yritysten on raportoitava kestävyysseikoista ja raportoinnin osa-alueilta, jotka koskevat erityisesti yrityksen toimialaa, olisi lykättävä kahdella vuodella. Kyseinen lykkääminen ei kuitenkaan saisi estää komissiota julkaisemasta alakohtaiset kestävyysraportointistandardit sisältäviä delegoituja säädöksiä ennen kyseisen kahden vuoden määräajan päättymistä, ja komission olisi pyrittävä hyväksymään delegoidut säädökset, jotka sisältävät alakohtaisista kestävyysraportointistandardeista kahdeksan, heti kun kukin niistä on valmis.

(4)

Samalla alalla toimivat yritykset altistuvat usein samanlaisille kestävyysriskeille, ja niillä on usein samanlaisia vaikutuksia yhteiskuntaan ja ympäristöön. Saman alan yritysten väliset vertailut ovat erityisen arvokkaita sijoittajille ja muille kestävyystietojen käyttäjille. Kestävyysraportointistandardeissa olisi sen vuoksi täsmennettävä sekä tiedot, jotka kaikkien alojen yritysten olisi julkistettava, että tiedot, jotka yritysten olisi julkistettava toimialansa perusteella. Alakohtaiset kestävyysraportointistandardit ovat erityisen tärkeitä, kun kyse on aloista, joihin liittyy ympäristöön, ihmisoikeuksiin ja hallintotapaan kohdistuvia suuria kestävyysriskejä tai -vaikutuksia, mukaan lukien Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1893/2006 (5) liitteen I pääluokissa A, B (mukaan lukien öljy, kaasu, kaivostoiminta ja kivihiili) – H, K ja L luetellut toimialat ja asiaan liittyvät toiminnot kyseisillä aloilla. Komission olisi alakohtaisia kestävyysraportointistandardeja sisältäviä delegoituja säädöksiä hyväksyessään varmistettava, että kyseisillä kestävyysraportointistandardeilla täsmennetyt tiedot ovat oikeasuhteisia kestävyysseikkoihin liittyvien riskien ja vaikutusten laajuuteen nähden kullakin alalla ottaen huomioon, että riskit ja vaikutukset ovat joillakin aloilla suuremmat kuin toisilla aloilla. Komission olisi myös otettava huomioon, että kaikkiin toimintoihin tietyllä alalla ei välttämättä liity suuria kestävyysriskejä tai -vaikutuksia. Yrityksissä, jotka toimivat luonnonvaroihin erityisen paljon tukeutuvilla aloilla, alakohtaisissa kestävyysraportointistandardeissa edellytettäisiin luonnon monimuotoisuuteen ja ekosysteemeihin kohdistuvien luontoon liittyvien vaikutusten ja riskien ilmoittamista.

(5)

Direktiivissä 2013/34/EU edellytetään myös, että komissio antaa viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 2024 delegoidun säädöksen, jossa säädetään kestävyysraportointistandardeista sellaisten kolmansien maiden yritysten kestävyystietojen julkistamiseen, joiden nettoliikevaihto unionissa on yli 150 miljoonaa euroa ja joilla on unionissa joko tytäryrityksiä, jotka ovat suuria yrityksiä tai pieniä ja keskisuuria yrityksiä, joiden arvopapereita on otettu kaupankäynnin kohteeksi unionin säännellyillä markkinoilla, tai joilla on unionissa sivuliikkeitä, joiden nettoliikevaihto on yli 40 miljoonaa euroa. Tätä tiettyjä kolmansien maiden yrityksiä koskevaa raportointivaatimusta sovelletaan vasta tilivuodesta 2028 alkaen. Koska määräaikaa sellaisten delegoitujen säädösten antamiselle, jotka sisältävät kestävyysraportointistandardit, joissa täsmennetään tiedot, jotka yritysten on raportoitava kestävyysseikoista ja raportoinnin osa-alueilta, jotka koskevat erityisesti yrityksen toimialaa, on määrä lykätä kahdella vuodella, myös tiettyjen kolmansien maiden yritysten kestävyysraportointistandardien hyväksymisen määräaikaa olisi lykättävä kahdella vuodella.

(6)

Jotta voitaisiin edistää demokraattista valvontaa ja avoimuutta, komission olisi vähintään kerran vuodessa kuultava kestävyysraportointistandardien kehittämisen osalta Euroopan parlamenttia sekä yhteisesti kestävää rahoitusta käsittelevää jäsenvaltioiden asiantuntijaryhmää ja tilinpäätöskysymysten sääntelykomiteaa Euroopan tilinpäätösraportoinnin neuvoa-antavan ryhmän EFRAGin työohjelmasta. Kestävyysraportointistandardien kehittämisen osalta EFRAGin työohjelmaan olisi sisällytettävä tiedot sen tulevien standardiluonnosten ja muiden tuotosten suunnittelusta, priorisoinnista ja aikatauluista.

(7)

Direktiivi 2013/34/EU olisi sen vuoksi muutettava vastaavasti. Koska tällä muutosdirektiivillä tehtävät muutokset koskevat komissiolle siirrettävän delegoitujen säädösten hyväksymistoimivallan tiettyä osaa, jäsenvaltioiden ei tarvitse saattaa kyseisiä muutoksia osaksi kansallista lainsäädäntöään siinä tapauksessa, että niiden kansallisessa lainsäädännössä ainoastaan viitataan tällaiseen säädösvallan siirtoon,

1)

muutetaan 29 b artiklan 1 kohta seuraavasti:

2)

korvataan 40 b artiklassa päivämäärä ”30 päivänä kesäkuuta 2024” päivämäärällä ”30 päivänä kesäkuuta 2026”.