(1)

Raaka-aineiden saanti on olennaisen tärkeää unionin taloudelle ja sisämarkkinoiden toiminnalle. Kriittisinä raaka-aineina pidetään tiettyjä muuhun kuin energia- tai maatalouskäyttöön tarvittavia raaka-aineita, jotka ovat taloudellisesti erittäin merkittäviä ja joihin kohdistuu suuri toimitusvarmuuteen liittyvä riski usein siksi, että niiden tarjonta keskittyy pieneen määrään kolmansia maita. Koska monet tällaisista kriittisistä raaka-aineista ovat avainasemassa vihreän ja digitaalisen siirtymän toteuttamisessa ja kun otetaan huomioon niiden käyttö puolustus-, ilmailu- ja avaruusalan sovelluksissa, niiden kysyntä todennäköisesti moninkertaistuu lähivuosikymmeninä. Samalla kasvaa toimitushäiriöiden riski, kun geopoliittiset jännitteet kasvavat ja luonnonvaroista käydään kilpailua. Jos kriittisten raaka-aineiden kysynnän kasvua ei hallita asianmukaisesti, sillä voi olla myös ympäristöön ja yhteiskuntaan kohdistuvia kielteisiä vaikutuksia.

(2)

Kriittisten raaka-aineiden arvoketjut ovat monimutkaisia ja ylikansallisia, ja tämän vuoksi koordinoimattomat kansalliset toimenpiteet kriittisten raaka-aineiden turvatun ja kestävän tarjonnan varmistamiseksi uhkaavat heikentää sisämarkkinoiden toimintaa. Kriittisiä raaka-aineita louhitaan usein tietyissä maissa tai tietyillä alueilla sen mukaan, miten asiaankuuluvat varannot ovat jakautuneet maantieteellisesti, ne kuljetetaan jatkojalostusta varten muualle, ja niitä myydään sen jälkeen kaikkialla sisämarkkinoilla käytettäväksi asiaankuuluvissa tuotteissa. Jalostusvaiheessa kriittisiä raaka-aineita usein tuodaan ja viedään useita kertoja sisämarkkinoilla ennen käyttöä loppusovelluksessa. Vastaavasti asiaankuuluvien tuotteiden kierrätys elinkaaren lopussa kriittisten raaka-aineiden hyödyntämiseksi voi tapahtua eri maassa tai eri alueella kuin siellä, missä jäte kerätään, ja tuloksena olevat uusioraaka-aineet todennäköisesti jälleenviedään jatkojalostusta ja -käyttöä varten. Lisäksi kriittisiä raaka-aineita tarvitaan monien teollisuuden arvoketjujen alussa ja ne ovat usein välttämättömiä tuotantopanoksia monenlaisilla strategisilla aloilla, joita ovat muun muassa uusiutuva energia, digitaaliteollisuus sekä ilmailu- ja avaruusala ja puolustusala. Sen vuoksi niillä on keskeinen rooli taloudellisen toiminnan tukemisessa sisämarkkinoilla ja toimitushäiriöillä saattaa olla merkittävä rajatylittävä vaikutus jäsenvaltioiden välillä.

(3)

Tämän vuoksi jäsenvaltioiden koordinoimattomat toimet uhkaavat vääristää kilpailua ja tuoda hajanaisuutta sisämarkkinoille esimerkiksi siten, että markkinatoimijoita säännellään eri tavalla, toimitusvarmuuteen liittyvien riskien seurantaa varten tarjotaan eritasoisia mahdollisuuksia, kansallisille hankkeille annetaan eritasoista tukea tai luodaan esteitä jäsenvaltioiden väliselle kriittisten raaka-aineiden tai niihin liittyvien tavaroiden rajatylittävälle kaupalle, mikä luo esteitä sisämarkkinoiden moitteettomalle toiminnalle. Lisäksi jäsenvaltioiden yksittäiset toimet saattavat olla riittämättömiä estämään tehokkaasti kriittisten raaka-aineiden toimitushäiriöiden esiintymistä tai ne voivat olla tämän tavoitteen saavuttamisen kannalta tehottomampia.

(4)

Sisämarkkinoiden toiminnan turvaamiseksi olisi siksi luotava unionin yhteiset puitteet, joilla varmistetaan kriittisten raaka-aineiden turvattu ja kestävä tarjonta ja turvataan unionin taloudellinen häiriönsietokyky ja avoin strateginen riippumattomuus.

(5)

Tällaisissa puitteissa olisi ensinnäkin määriteltävä raaka-aineet, joita on pidettävä strategisina ja kriittisinä, ja vahvistettava kyseisten raaka-aineiden toimitusketjujen häiriönsietokykyä unionissa, muun muassa yksilöimällä tiettyjä raaka-ainehankkeita ja tukemalla niitä sekä tunnustamalla ne strategisiksi hankkeiksi, jäljempänä ”strategiset hankkeet”, ja toteuttamalla toimia, joilla kannustetaan teknologiseen kehitykseen ja resurssitehokkuuteen, jotta voidaan hillitä kriittisten raaka-aineiden kulutuksen odotettua kasvua unionissa. Toiseksi on tarpeen säätää toimenpiteistä, joilla vahvistetaan unionin kykyä valvoa ja hallita toimitusvarmuuteen liittyviä nykyisiä ja tulevia riskejä. Kolmanneksi puitteisiin olisi sisällytettävä toimenpiteitä, joilla lisätään unionissa kulutettavien kriittisten raaka-aineiden kiertotaloutta ja kestävyyttä.

(6)

Jotta varmistetaan, että tässä asetuksessa vahvistetuissa toimenpiteissä keskitytään kaikkein merkityksellisimpiin raaka-aineisiin, olisi laadittava strategisten raaka-aineiden luettelo ja kriittisten raaka-aineiden luettelo. Näiden luetteloiden olisi perustuttava selkeisiin menetelmiin, joiden soveltamisesta komission olisi tiedotettava avoimesti ja läpinäkyvästi. Näiden luetteloiden avulla olisi myös voitava ohjata ja koordinoida jäsenvaltioiden toimia, joilla edistetään tämän asetuksen tavoitteiden saavuttamista. Strategisten raaka-aineiden luetteloon olisi sisällytettävä raaka-aineet, joilla on suuri strateginen merkitys sisämarkkinoiden toiminnan kannalta, kun otetaan huomioon niiden käyttö vihreää ja digitaalista siirtymää tukevissa strategisissa teknologioissa taikka puolustus- tai ilmailu- ja avaruusalan sovelluksissa, joille on tyypillistä potentiaalisesti huomattavan suuri ero maailmanlaajuisen tarjonnan ja ennustetun kysynnän välillä ja joiden kohdalla tuotannon lisääminen on melko vaikeaa esimerkiksi tuotantokapasiteettia kasvattavien uusien hankkeiden pitkien toteutumisaikojen vuoksi. Jotta mahdolliset teknologiset ja taloudelliset muutokset voidaan ottaa huomioon, strategisten raaka-aineiden luetteloa olisi säännöllisesti tarkasteltava ja tarvittaessa saatettava ajan tasalle. Jotta varmistetaan, että toimissa, joilla pyritään lisäämään unionin kapasiteettia arvoketjun kaikissa vaiheissa, vahvistamaan unionin valmiuksia valvoa ja hallita toimitusvarmuuteen liittyviä riskejä ja monipuolistamaan tarjonnan lähteitä, keskitytään niihin raaka-aineisiin, joiden osalta toimien tarve on suurin, tiettyjä asiaankuuluvia toimenpiteitä olisi sovellettava ainoastaan strategisten raaka-aineiden luetteloon. Jäsenvaltioita ei saisi estää laatimasta lisäksi kansallisiin erityistarpeisiin perustuvia luetteloita tai ryhtymästä asianmukaisiin toimenpiteisiin kansallisella tasolla.

(7)

Kriittisten raaka-aineiden luetteloon olisi sisällytettävä kaikki strategiset raaka-aineet sekä muita unionin koko taloudelle erittäin merkittäviä raaka-aineita, joiden osalta sellaisten toimitushäiriöiden riskit, jotka todennäköisesti vääristävät kilpailua ja tuovat hajanaisuutta sisämarkkinoille, ovat suuria. Strategisten teknologioiden lisäksi myös muihin aloihin saattaa kohdistua tulevaisuudessa suuria toimitusvarmuuteen liittyviä riskejä. Jotta mahdolliset teknologiset ja taloudelliset muutokset voidaan ottaa huomioon, komission olisi jatkettava nykyistä käytäntöä, jonka mukaan useiden eri raaka-aineiden tuotantoa, kauppaa, sovelluksia, kierrätystä ja korvaamista koskevien tietojen perusteella toteutetaan säännöllisesti arviointi, jotta strategisten ja kriittisten raaka-aineiden luettelot voidaan saattaa ajan tasalle niin, että ne ilmentävät raaka-aineiden taloudellisessa merkityksessä ja niiden toimitusvarmuuteen liittyvissä riskeissä tapahtunutta kehitystä sisämarkkinoilla. Kriittisten raaka-aineiden luetteloon olisi sisällytettävä sellaiset raaka-aineet, jotka ovat saavuttaneet tai ylittäneet sekä taloudellista merkitystä että toimitusvarmuuteen liittyvää riskiä kuvaavan kynnysarvon, kuitenkaan asettamatta asiaankuuluvia raaka-aineita niiden kriittisyyden mukaiseen järjestykseen. Arvioinnin olisi perustuttava viimeisimmältä viiden vuoden jaksolta saatavilla olevien tietojen keskiarvoon. Tässä asetuksessa säädettyjä toimenpiteitä, jotka liittyvät keskitettyyn asiointipisteeseen, suunnitteluun, etsintään, seurantaan, kiertotalouteen ja kestävyyteen, olisi sovellettava kaikkiin kriittisiin raaka-aineisiin.

(8)

Strategisten ja kriittisten raaka-aineiden luetteloissa olisi käytettävä luetteloon sisältyvien raaka-aineiden vakiintuneita nimityksiä. Strategisten raaka-aineiden luettelon osalta nimityksissä olisi tarvittaessa mainittava, minkä laatuiseksi raaka-aine on jalostettava, jotta sitä voidaan käyttää strategisten teknologioiden valmistuksessa. Viittauksia strategisiin ja kriittisiin raaka-aineisiin olisi pidettävä viittauksina kyseisten raaka-aineiden koko arvoketjuun, myös niiden jalostamattomassa muodossa ja tarvittaessa kaikissa määritettyyn laatuluokkaan johtavissa jalostusvaiheissa. Alumiinin arvoketjua olisi poikkeuksellisesti selvennettävä mainitsemalla alumiinin lisäksi sen tärkein malmi bauksiitti ja sen välijalostusmuoto alumiinioksidi. Strategiset ja kriittiset raaka-aineet louhitaan, jalostetaan tai kierrätetään monesti muiden pääasiallisten louhinta-, jalostus- ja kierrätysprosessien sivutuotteina. Sen vuoksi raaka-aineiden sivutuoteluonne ei saisi vaikuttaa niiden sisällyttämiseen luetteloon tai niiden kuulumiseen tämän asetuksen asiaankuuluvien säännösten soveltamisalaan.

(9)

Olisi perustettava Euroopan kriittisiä raaka-aineita käsittelevä toimikunta, jäljempänä ”toimikunta”, jotta voidaan tukea strategisten hankkeiden kehittämiseen ja niiden rahoitukseen, etsintäohjelmiin, seurantavalmiuksiin tai strategisiin varastoihin liittyvien tehtävien toteuttamista ja antaa komissiolle asianmukaisia neuvoja. Toimikunnan olisi koostuttava jäsenvaltioiden ja komission edustajista, ja olisi voitava varmistaa muiden osapuolten, erityisesti Euroopan parlamentin, osallistuminen siihen tarkkailijoina. Jotta voidaan kehittää tarvittavaa asiantuntemusta tiettyjen tehtävien suorittamiseksi, toimikunnan olisi perustettava rahoitusta, yleistä hyväksyntää, etsintää, seurantaa ja strategisia varastoja käsittelevät pysyvät alaryhmät sekä kiertotaloutta, resurssitehokkuutta ja korvaamista käsittelevä pysyvä alaryhmä, joiden olisi toimittava verkostona kokoamalla yhteen asianomaiset kansalliset viranomaiset ja kuulemalla tarvittaessa teollisuutta, tiedeyhteisöä, kansalaisyhteiskuntaa ja muita asianomaisia sidosryhmiä. Toimikunnan neuvojen ja lausuntojen olisi oltava ei-sitovia, eikä tällaisen neuvon tai lausunnon puuttuminen saisi estää komissiota hoitamasta tämän asetuksen mukaisia tehtäviään.

(10)

On tarpeen ottaa käyttöön asianmukaisia toimenpiteitä yhteisen lähestymistavan vahvistamiseksi unionissa toteutettaville strategisille hankkeille, joissa harjoitetaan strategisten raaka-aineiden louhintaa, jalostusta tai kierrätystä tai joilla edistetään asiaankuuluvien korvaavien raaka-aineiden tuotantoa. Kyseisillä strategisilla hankkeilla olisi yhdessä jäsenvaltioiden toimien kanssa edistettävä kapasiteetin lisäämistä strategisten raaka-aineiden turvatun tarjonnan varmistamiseksi. Myös muilla, erityisesti etsintään tai kiertotalouteen liittyvillä toimenpiteillä on tarkoitus edistää arvoketjun eri vaiheiden vahvistamista.

(11)

Jotta voidaan vähentää unionin kasvavaa sellaisten toimitushäiriöiden riskiä, jotka todennäköisesti vääristävät kilpailua ja tuovat hajanaisuutta sisämarkkinoille, komission ja jäsenvaltioiden olisi vahvistettava strategisten raaka-aineiden arvoketjun eri vaiheita niin, että voidaan edistää unionin kapasiteettiin ja tarjonnan lähteiden monipuolistamiseen liittyvien vertailuarvojen saavuttamista. Tällaisten vertailuarvojen avulla olisi ohjattava toimia, joilla vahvistetaan unionin kapasiteettia strategisten raaka-aineiden arvoketjun kaikissa vaiheissa, mukaan lukien louhinta, jalostus ja kierrätys, ja monipuolistetaan strategisten raaka-aineiden ulkoisten toimittajien valikoimaa. Tavoitteena pitäisi olla kapasiteetin lisääminen kunkin strategisen raaka-aineen jokaisessa arvoketjun vaiheessa ja samalla kokonaiskapasiteettia koskevien vertailuarvojen saavuttaminen unionin tasolla strategisten raaka-aineiden louhinnassa, jalostuksessa ja kierrätyksessä. Unionin olisi strategisten raaka-aineiden osalta ensinnäkin lisättävä omien geologisten luonnonvarojensa käyttöä ja kasvatettava kapasiteettia siten, että se mahdollistaa tarvittavien raaka-aineiden louhinnan, jolla katetaan vähintään 10 prosenttia unionin strategisten raaka-aineiden kulutuksesta. Koska louhintakapasiteetti on suuresti riippuvainen unionin geologisten luonnonvarojen saatavuudesta, tämän vertailuarvon saavuttaminen on riippuvainen tällaisesta saatavuudesta. Toiseksi kokonaisen arvoketjun rakentamiseksi ja mahdollisten pullonkaulojen estämiseksi välivaiheissa unionin jalostuskapasiteettia olisi lisäksi kasvatettava, ja unionin olisi voitava tuottaa vähintään 40 prosenttia strategisten raaka-aineiden vuotuisesta kulutuksestaan. Kolmanneksi on odotettavissa, että tulevina vuosikymmeninä yhä suurempi osuus unionin strategisten raaka-aineiden kulutuksesta voidaan kattaa uusioraaka-aineilla, mikä parantaisi sekä unionin raaka-aineiden toimitusvarmuutta että tarjonnan kestävyyttä. Tämän vuoksi unionin kierrätyskapasiteetilla olisi voitava tuottaa vähintään 25 prosenttia unionin strategisten raaka-aineiden vuotuisesta kulutuksesta ja unionin olisi voitava kierrättää merkittävästi suurempia määriä kutakin jätteestä saatavaa strategista raaka-ainetta. Niille jätevirroille ja strategisille raaka-aineille, joiden osalta on saatavilla riittävästi tietoa unionin kierrätyskapasiteetin arvioimiseksi osuutena kyseisiin jätevirtoihin sisältyvistä strategisista raaka-aineista, olisi lisäksi asetettava jätepohjainen vertailuarvo. Täydentävät toimet, joilla pyritään parantamaan resurssitehokkuutta tutkimuksen ja innovoinnin, korvaamisen, tiedotuksen ja muiden asiaankuuluvien toimenpiteiden avulla, helpottavat myös näiden vertailuarvojen saavuttamista. Kyseiset vertailuarvot koskevat vuoteen 2030 ulottuvaa ajanjaksoa, ja ne ovat linjassa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2021/1119 (3) vahvistettujen unionin ilmasto- ja energiatavoitteiden sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksessä (EU) 2022/2481 (4) vahvistettujen digitalisaatiota koskevien tavoitteiden kanssa ja samalla myös tukevat näitä tavoitteita. Laadukkailla työpaikoilla, mukaan lukien taitojen kehittäminen ja työpaikasta toiseen siirtyminen, puututaan lisäksi riskeihin, jotka liittyvät alakohtaisiin työmarkkinoihin, ja autetaan turvaamaan unionin kilpailukyky. Komission ja jäsenvaltioiden olisi myös kannustettava teknologiseen kehitykseen ja resurssitehokkuuteen, jotta voidaan hillitä kriittisten raaka-aineiden kulutuksen odotettua kasvua unionissa siten, että se jää asianomaisten viite-ennusteiden alapuolelle. Komission olisi Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/125/EY (5) mukaisia täytäntöönpanotoimenpiteitä valmistellessaan otettava huomioon ekologiselle suunnittelulle asetettavien vaatimusten mahdollinen vaikutus tässä asetuksessa vahvistettujen unionin painopisteiden saavuttamiseen.

(12)

Joidenkin raaka-aineiden toimituksissa unioni on lähes täysin riippuvainen yhdestä ainoasta maasta. Tällaisista riippuvuuksista aiheutuu suuri sellaisten toimitushäiriöiden riski, jotka todennäköisesti vääristävät kilpailua ja tuovat hajanaisuutta sisämarkkinoille. Tällaisen potentiaalisen riskin rajoittamiseksi ja unionin taloudellisen häiriönsietokyvyn parantamiseksi olisi vuoteen 2030 mennessä pyrittävä varmistamaan, että unionin minkään strategisen raaka-aineen saanti ei jalostamattomana eikä missään jalostusvaiheessa ole yli 65-prosenttisesti riippuvainen yhdestä ainoasta kolmannesta maasta, kuitenkin siten, että erityisesti otetaan huomioon ne maat, joiden kanssa unioni on vahvistanut strategisen kumppanuuden, tehnyt vapaakauppasopimuksen tai aloittanut muunlaisen yhteistyön, joka kattaa raaka-aineet, sillä ne pienentävät toimitusvarmuuteen liittyviä riskejä.

(13)

Jotta voidaan varmistaa, että vertailuarvot saavutetaan ajallaan, komission olisi toimikunnan avulla seurattava edistymistä vertailuarvojen saavuttamisessa ja kysynnän hillitsemisessä ja raportoitava siitä. Jos raportoitu edistyminen vertailuarvojen saavuttamisessa ja kysynnän hillitsemisessä on yleisesti ottaen riittämätöntä, komission olisi arvioitava mahdollisuuksia toteuttaa lisätoimenpiteitä ja tällaisten toimenpiteiden oikeasuhteisuutta. Puutteellinen edistyminen vain yhden raaka-aineen tai strategisten raaka-aineiden pienen joukon osalta ei lähtökohtaisesti anna aihetta unionin lisätoimille.

(14)

Komission olisi toimikunnan tuella yksilöitävä unionissa toteutettavia hankkeita, joiden tarkoituksena on strategisten raaka-aineiden louhinnan, jalostuksen tai kierrätyksen aloittaminen tai laajentaminen tai sellaisten raaka-aineiden tuotannon ja mittakaavan laajentamisen aloittaminen tai laajentaminen, joilla voidaan korvata strategisia raaka-aineita strategisissa teknologioissa, tällaisten hankkeiden tunnustamiseksi strategisiksi hankkeiksi. Strategisille hankkeille annettavalla tehokkaalla tuella voidaan parantaa strategisten raaka-aineiden saatavuutta tuotantoketjun loppupään toimialoilla ja luoda taloudellisia mahdollisuuksia koko arvoketjussa, myös pienille ja keskisuurille yrityksille, jäljempänä ”pk-yritykset”, sekä edistää työpaikkojen luomista. Näin ollen, jotta voidaan varmistaa strategisten hankkeiden kehittäminen kaikkialla unionissa, tällaisissa hankkeissa olisi voitava hyödyntää yksinkertaistettuja ja ennakoitavia lupamenettelyjä ja hankkeiden rahoituksen saantia olisi tuettava Tällaisilla toimenpiteillä voitaisiin myös innostaa parannuksiin muissa lupamenettelyissä ja rahoituksen saannissa kriittisiin tai muihin raaka-aineisiin liittyvien hankkeiden osalta. Tuen keskittämiseksi ja hankkeiden lisäarvon varmistamiseksi hankkeet olisi ennen tällaisen tuen myöntämistä arvioitava tiettyjen perusteiden mukaan. Tällaista tukea olisi voitava myöntää myös raaka-ainehankkeisiin, joissa strategiset raaka-aineet ovat sivutuotteena, myös rautaromusta saatavana, jos ne täyttävät kaikki asiaankuuluvat perusteet. Jotta hankkeet voitaisiin tunnustaa unionissa toteutettaviksi strategisiksi hankkeiksi, niillä olisi vahvistettava unionin strategisten raaka-aineiden toimitusvarmuutta. Hankkeiden olisi myös oltava teknisesti riittävässä määrin toteutettavia, mukaan lukien strategisten raaka-aineiden tai korvaavien raaka-aineiden odotettu määrä, jolla ne lisäävät unionin kapasiteettia, lukuun ottamatta tutkimustarkoituksiin tuotettuja raaka-aineita; toteutettava ympäristön ja yhteiskunnan kannalta kestävällä tavalla; ja tarjottava etuja, jotka ulottuvat asianomaisen jäsenvaltion rajojen yli, mukaan lukien heijastusvaikutukset arvoketjun myöhemmissä vaiheissa. Jos komissio arvioi näiden perusteiden täyttyvän, sen olisi julkaistava päätös, jossa hanke tunnustetaan strategiseksi hankkeeksi. Koska nopea tunnustaminen on avain unionin toimitusvarmuuden tehokkaaseen tukemiseen, arviointiprosessin olisi pysyttävä kevyenä eikä se saisi aiheuttaa kohtuutonta rasitusta.

(15)

Arvioitaessa, parantaako kolmannessa maassa taikka merentakaisessa maassa tai merentakaisella alueella toteutettava hanke unionin toimitusvarmuutta, olisi erityisesti otettava huomioon merentakaisten maiden ja alueiden unionin oikeuden mukainen asema. Merentakaiset maat ja alueet voivat edistää strategisten ja kriittisten raaka-aineiden turvallisen ja kestävän tarjonnan saatavuutta unionissa erityisesti strategisten kumppanuuksien puitteissa.

(16)

Komission olisi toimikunnan tuella yksilöitävä kolmansissa maissa tai merentakaisissa maissa ja merentakaisilla alueilla strategisia hankkeita, joiden tarkoituksena on strategisten raaka-aineiden louhinnan, jalostuksen tai kierrätyksen aloittaminen tai laajentaminen tai sellaisten raaka-aineiden tuotannon aloittaminen tai laajentaminen, joilla voidaan korvata strategisia raaka-aineita strategisissa teknologioissa. Jotta varmistetaan tällaisten strategisten hankkeiden tehokas täytäntöönpano, niiden rahoituksen saantia olisi parannettava esimerkiksi siten, että ne hyötyvät investointiriskien vähennysmekanismeista. Hankkeiden lisäarvon varmistamiseksi niitä olisi arvioitava tiettyjen perusteiden mukaan. Kuten unionissa toteutettavilla strategisilla hankkeilla, myös kolmansissa maissa toteutettavilla strategisilla hankkeilla olisi vahvistettava unionin strategisten raaka-aineiden toimitusvarmuutta ja niiden olisi oltava teknisesti riittävässä määrin toteutettavia. Sekä unionissa toteutettavissa strategisissa hankkeissa että kolmansissa maissa tai merentakaisissa maissa ja merentakaisilla alueilla toteutettavissa strategisissa hankkeissa olisi noudatettava samaa sosiaalisen ja ekologisen kestävyyden tasoa. Tullakseen strategiseksi hankkeeksi kehittyvillä markkinoilla ja kehittyvässä taloudessa toteutettavan hankkeen olisi hyödytettävä sekä unionia että kyseessä olevaa kolmatta maata ja tuotettava lisäarvoa kyseisessä maassa, kun otetaan huomioon myös hankkeen yhdenmukaisuus unionin yhteisen kauppapolitiikan kanssa. Tällainen arvo voi syntyä siitä, että hanke vaikuttaa useampaan kuin yhteen arvoketjun vaiheeseen ja että hanke tuo laajempia taloudellisia ja yhteiskunnallisia hyötyjä, esimerkiksi luomalla kansainvälisten normien mukaisia työpaikkoja. Jos komissio arvioi näiden perusteiden täyttyvän, sen olisi julkaistava päätös, jossa hanke tunnustetaan strategiseksi hankkeeksi.

(17)

Jotta voidaan varmistaa kasvavan kriittisten raaka-aineiden tuotannon kestävyys, uudet kriittisiä raaka-aineita koskevat hankkeet olisi suunniteltava ja toteutettava kestävällä tavalla siten, että katetaan kaikki sellaiset kestävyysnäkökohdat, jotka tuodaan esiin komission 11 päivänä syyskuuta 2021 päivätyssä julkaisussa ”Kestäviä raaka-aineita koskevat EU:n periaatteet”, mukaan lukien ympäristönsuojelun varmistaminen, sosiaalisesti haitallisten vaikutusten ehkäiseminen ja minimointi noudattamalla sosiaalisesti kestäviä käytäntöjä, joihin kuuluu ihmisoikeuksien, kuten naisten oikeuksien, kunnioittaminen, sekä avoimet liiketoimintakäytännöt. Olisi lisäksi varmistettava, että hankkeissa toimitaan vilpittömässä mielessä ja että asianomaisten sidosryhmien, kuten paikallisyhteisöjen ja alkuperäiskansojen, kanssa järjestetään kattavat ja tasapuoliset kuulemiset. Erityistä huomiota olisi kiinnitettävä ihmisoikeuksien kunnioittamiseen, kun hankkeeseen liittyy mahdollinen uudelleenasuttaminen. Jotta hankkeen toteuttajat voisivat toimia selkeästi ja tehokkaasti tämän perusteen mukaisesti, olisi pidettävä riittävänä, että hankkeiden toteuttajat noudattavat asiaa koskevaa unionin oikeutta tai kansallista lainsäädäntöä sekä kansainvälisiä normeja, suuntaviivoja ja periaatteita tapauksen mukaan tai osallistuvat tämän asetuksen nojalla tunnustettuun sertifiointijärjestelmään.

(18)

Ennalta varautumisen periaatteen mukaisesti komission ei pitäisi tunnustaa strategiseksi hankkeeksi syvänmeren kaivoshankkeita ennen kuin syvänmeren kaivostoiminnan vaikutuksia meriympäristöön, biologiseen monimuotoisuuteen ja ihmisen toimintaan on tutkittu riittävästi, riskit on ymmärretty ja teknologian ja operatiivisten käytäntöjen osalta voidaan osoittaa, ettei ympäristölle aiheudu vakavaa haittaa.

(19)

Strategisia raaka-aineita koskevissa hankkeissa hankkeen toteuttajan olisi aina voitava hakea komissiolta hankkeensa tunnustamista strategiseksi hankkeeksi. Hakemukseen olisi sisällytettävä näihin perusteisiin liittyviä asiaankuuluvia asiakirjoja ja näyttöä. Jotta voidaan paremmin arvioida hankkeen sosiaalista, ympäristöön liittyvää ja taloudellista elinkelpoisuutta, hankkeen toteutettavuutta sekä esitettyjen arvioiden luotettavuutta, hankkeen toteuttajan olisi myös esitettävä Yhdistyneiden kansakuntien luonnonvarojen puiteluokituksen mukainen hankkeen luokitus. Hankkeen toteuttajan olisi esitettävä hakemuksen tueksi luokitusta tukevaa asiaankuuluvaa näyttöä, jotta kyseinen luokitus voidaan objektiivisin perustein validoida. Hakemukseen olisi myös liitettävä hankkeen aikataulu, jotta voidaan arvioida, milloin hanke voisi edistää unionin sisäistä kapasiteettia tai tarjonnan monipuolistamista koskevien vertailuarvojen saavuttamista. Koska kaivoshankkeiden tehokkaan toteuttamisen vuoksi on tärkeää, että hankkeella on takanaan yleinen hyväksyntä, hankkeen toteuttajan olisi myös esitettävä suunnitelma, joka sisältää toimenpiteitä tällaisen hyväksynnän saamiseksi. Erityistä huomiota olisi kiinnitettävä työmarkkinaosapuoliin, kansalaisyhteiskuntaan ja muihin valvontaa harjoittaviin elimiin. Hankkeen toteuttajan olisi myös toimitettava liiketoimintasuunnitelma, jossa annetaan tietoa hankkeen taloudellisesta elinkelpoisuudesta ja esitetään yleiskatsaus rahoituksesta, omistusrakenteesta ja jo varmistuneista ostosopimuksista sekä arvio hankkeen mahdollisesti synnyttämistä työpaikoista ja ammattitaitoisen työvoiman tarpeesta, mukaan lukien täydennys- ja uudelleenkoulutus. Hakumenettelyn yhdenmukaistamiseksi komission olisi esitettävä yhtenäinen hakemusmalli.

(20)

Sellaisiin hankkeisiin liittyvien hakemusten osalta, jotka voivat vaikuttaa alkuperäiskansoihin, olisi sisällyttävä myös suunnitelma, joka sisältää toimenpiteitä, jotka koskevat vaikutusten kohteena olevien alkuperäiskansojen merkityksellistä kuulemista, kyseisiin alkuperäiskansoihin kohdistuvien haittavaikutusten ehkäisemistä ja minimointia sekä tarvittaessa oikeudenmukaista korvausta. Jos näitä seikkoja käsitellään hankkeeseen sovellettavassa kansallisessa lainsäädännössä, suunnitelmassa voitaisiin sen sijaan kuvailla näitä toimenpiteitä. Sellaisten kolmansissa maissa toteutettavien hankkeiden osalta, joihin liittyy louhintaa ja jotka eivät kuulu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/21/EY (6) soveltamisalaan, hankkeen toteuttajan olisi myös esitettävä suunnitelma kyseisten alueiden ympäristön tilan parantamiseksi kaivannaistoiminnan päättymisen jälkeen. Jos hanke sijaitsee suojelualueella, hankkeen toteuttajan olisi arvioitava teknisesti tarkoituksenmukaisia vaihtoehtoisia sijaintipaikkoja ja kuvattava ne suunnitelmassa, jossa mainitaan myös syyt, joiden vuoksi niiden ei katsota soveltuvan hankkeen sijaintipaikaksi.

(21)

Menettelyn jäsentämiseksi komission olisi järjestettävä avoin ehdotuspyyntö, jolla on toimikunnan kokouspäiviä vastaavat säännölliset määräajat, joita hankkeen toteuttajien on noudatettava hakiessaan hankkeilleen strategisia hankkeita koskevaa tunnustusta. Jotta hankkeen toteuttajille voidaan tarjota selkeyttä strategisia hankkeita koskevien hakemustensa osalta, komission olisi noudatettava määräaikaa tehdessään päätöksen siitä, tunnustetaanko hanke strategiseksi hankkeeksi. Jotta voidaan ottaa huomioon erityisen monimutkaiset tapaukset tai se, että yhtenä määräpäivänä on suuri määrä hakemuksia, komission olisi voitava pidentää tätä määräaikaa kerran. Sen olisi toimitettava arviointinsa toimikunnalle ennen sen kokousta ja otettava toimikunnan lausunto huomioon strategisen hankkeen tunnustamista koskevassa päätöksessään.

(22)

Koska sen jäsenvaltion yhteistyö, jonka alueella strateginen hanke toteutetaan, on tarpeen hankkeen tehokkaan täytäntöönpanon varmistamiseksi, kyseisellä jäsenvaltiolla olisi oltava oikeus vastustaa sitä ja siten myös estää se, että hanke tunnustetaan strategiseksi hankkeeksi vastoin kyseisen jäsenvaltion tahtoa. Jos asianomainen jäsenvaltio tekee näin, sen olisi esitettävä vastustukselleen perustelut, joissa viitataan tässä asetuksessa säädettyihin perusteisiin. Unionin ei myöskään pitäisi tunnustaa strategiseksi hankkeeksi hanketta, kun jonkin kolmannen maan on määrä toteuttaa se, vastoin maan oman hallituksen tahtoa, ja tämän vuoksi unionin olisi pidättäydyttävä toimimasta näin, jos kolmannen maan hallitus sitä vastustaa.

(23)

Jotta estettäisiin strategisen hankkeen aseman väärinkäyttö, komission olisi voitava peruuttaa strategisen hankkeen tunnustaminen, jos se esittää tätä koskevat perustelut kuultuaan toimikuntaa ja asiasta vastaavaa hankkeen toteuttajaa, jos hanke ei enää täytä edellytyksiä tai jos tunnustaminen perustui valintaperusteiden arvioinnin kannalta merkityksellisiä virheellisiä tietoja sisältäneeseen hakemukseen. Pitkän aikavälin investointien houkuttelemiseksi ja oikeudellisen ennakoitavuuden varmistamiseksi strategisen hankkeen olisi edelleen säilytettävä asemansa kohtuullisen ajan peruuttamisen jälkeen, kun liitteessä oleva strategisten raaka-aineiden luettelo saatetaan ajan tasalle.

(24)

Koska strategiset hankkeet ovat tärkeitä strategisten raaka-aineiden toimitusvarmuuden ja sisämarkkinoiden toiminnan turvaamisen kannalta, ne olisi katsottava yleisen edun mukaisiksi. Strategisten raaka-aineiden toimitusvarmuuden turvaaminen on ratkaisevan tärkeää vihreän ja digitaalisen siirtymän onnistumisen sekä puolustus-, ilmailu- ja avaruusalan häiriönsietokyvyn kannalta. Edistääkseen strategisten raaka-aineiden toimitusvarmuutta unionissa jäsenvaltioiden olisi voitava säätää kansallisten lupamenettelyjen tuesta, jolla nopeutetaan strategisten hankkeiden toteuttamista unionin oikeuden mukaisesti.

(25)

Kansallisella lupamenettelyllä varmistetaan, että kriittisiä raaka-aineita koskevat hankkeet ovat turvallisia ja valvottuja ja että ne ovat ympäristö-, sosiaali- ja turvallisuusvaatimusten mukaisia. Unionin ympäristölainsäädännössä vahvistetaan yhteiset edellytykset kansallisen lupamenettelyn sisällölle. Näin varmistetaan ympäristönsuojelun korkea taso ja mahdollistetaan unionin potentiaalin kestävä hyödyntäminen raaka-aineiden arvoketjussa. Tämän vuoksi sen, että hankkeita on tunnustettu strategiseksi hankkeeksi, ei saisi vaikuttaa asiaankuuluviin hankkeisiin sovellettaviin lupaehtoihin, mukaan lukien Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2011/92/EU (7), neuvoston direktiivissä 92/43/ETY (8), Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2000/60/EY (9), Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2010/75/EU (10), Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2004/35/EY (11), Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2009/147/EY (12) sekä direktiivissä 2006/21/EY vahvistetut lupaehdot.

(26)

Samalla kuitenkin kansallisten lupamenettelyjen ennakoimattomuus, monimutkaisuus ja toisinaan liian pitkä kesto heikentävät strategisten raaka-ainehankkeiden tehokkaan kehittämisen edellyttämää investointivarmuutta. Myös asiaankuuluvien hankkeiden lupamenettelyn rakenne ja kesto voivat vaihdella suuresti eri jäsenvaltioissa. Sen vuoksi jäsenvaltioiden olisi strategisten hankkeiden tehokkaan täytäntöönpanon varmistamiseksi ja nopeuttamiseksi sovellettava niihin yksinkertaistettuja ja ennakoitavia lupamenettelyjä. Tätä varten strategisille hankkeille olisi annettava kansallisella tasolla etusija, jotta varmistetaan niiden nopea hallinnollinen käsittely ja tällaisten hankkeiden käsittely kiireellisinä kaikissa niihin liittyvissä oikeudellisissa ja riitojenratkaisumenettelyissä. Tällä asetuksella ei pitäisi estää toimivaltaisia viranomaisia yksinkertaistamasta lupamenettelyjä muissa kriittisten raaka-aineiden arvoketjuun liittyvissä hankkeissa, jotka eivät ole strategisia hankkeita.

(27)

Kun otetaan huomioon strategisten hankkeiden merkitys strategisten raaka-aineiden toimitusvarmuuden turvaamisessa unionissa ja niiden antama panos unionin avoimeen strategiseen riippumattomuuteen sekä vihreään ja digitaaliseen siirtymään, vastuussa olevan lupaviranomaisen olisi katsottava strategisten hankkeiden olevan yleisen edun mukaisia. Strategiset hankkeet, joilla on haitallisia vaikutuksia ympäristöön, olisi voitava hyväksyä siinä määrin kuin ne kuuluvat direktiivin 2000/60/EY, 92/43/ETY tai 2009/147/EY tai maa-, rannikko- ja makeanveden ekosysteemien ennallistamista koskevien unionin säädösten soveltamisalaan, jos vastuussa oleva lupaviranomainen toteaa tapauskohtaisen arviointinsa perusteella, että hankkeen tuottama yleinen etu on merkittävämpi kuin nämä vaikutukset, sillä edellytyksellä, että kaikki kyseisissä säädöksissä säädetyt asiaankuuluvat edellytykset täyttyvät. Tapauskohtaisessa arvioinnissa olisi otettava asianmukaisesti huomioon louhintapaikkojen geologinen erityisyys, joka rajoittaa sijoittamispäätöksiä, koska louhintapaikoille ei ole vaihtoehtoisia sijaintipaikkoja.

(28)

Lupamenettelyn yksinkertaistamiseksi ja tehostamiseksi ja sen avoimuuden lisäämiseksi kriittisiä raaka-aineita koskevien hankkeiden hankkeen toteuttajien olisi voitava olla yhteydessä keskitetyn asiointipisteen kanssa, joka vastaa koko lupamenettelyn helpottamisesta ja koordinoinnista. Tätä varten jäsenvaltioiden olisi perustettava tai nimettävä yksi tai useampi keskitetty asiointipiste varmistaen samalla, että hankkeen toteuttajien tarvitsee olla vuorovaikutuksessa vain yhden keskitetyn asiointipisteen kanssa. Jäsenvaltioiden olisi voitava päättää, onko keskitetty asiointipiste myös lupapäätöksiä tekevä viranomainen. Keskitettyjen asiointipisteiden tehtävien tehokkaan täytäntöönpanon varmistamiseksi jäsenvaltioiden olisi osoitettava niille riittävästi henkilöstöä ja resursseja. Lisäksi hankkeen toteuttajalla olisi oltava mahdollisuus ottaa yhteyttä keskitettyyn asiointipisteeseen kuuluvaan asianomaiseen hallinnolliseen yksikköön sen varmistamiseksi, että hankkeen toteuttajalla on helposti tavoitettavissa oleva yhteystaho.

(29)

Jäsenvaltioiden olisi voitava sisäisen organisaationsa huomioon ottaen valita, perustavatko tai nimeävätkö ne keskitetyt asiointipisteensä paikallisella, alueellisella tai kansallisella tasolla tai millä tahansa muulla asiaankuuluvalla hallinnollisella tasolla. Lisäksi jäsenvaltioiden olisi voitava valitsemallaan hallintotasolla perustaa tai nimetä eri keskitettyjä asiointipisteitä, jotka keskittyvät ainoastaan tiettyyn arvoketjun vaiheeseen eli louhintaan, jalostukseen tai kierrätykseen liittyviin kriittisiä raaka-aineita koskeviin hankkeisiin. Toisaalta hankkeen toteuttajien olisi voitava helposti tunnistaa keskitetty asiointipiste, joka vastaa näiden hankkeesta. Tätä varten jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että maantieteellisellä alueella, joka vastaa hallinnollista tasoa, jolla ne ovat päättäneet perustaa tai nimetä keskitetyn asiointipisteensä, ei ole enempää kuin yksi tällainen keskitetty asiointipiste kutakin asiaankuuluvaa arvoketjun vaihetta varten. Koska monet kriittisiä raaka-aineita koskevat hankkeet kattavat useamman kuin yhden arvoketjun vaiheen, jäsenvaltioiden olisi sekaannusten välttämiseksi varmistettava, että tällaisia hankkeita varten nimetään oikea-aikaisesti yksi keskitetty asiointipiste.

(30)

Jotta voidaan varmistaa selkeys strategisten hankkeiden lupa-asemasta ja rajoittaa mahdollisten perusteettomien oikeudenkäyntien vaikutusta heikentämättä kuitenkaan tehokasta tuomioistuinvalvontaa, jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että strategisten hankkeiden lupamenettelyjä koskevat riidat ratkaistaan oikea-aikaisesti. Tätä varten jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että hakijoilla ja hankkeen toteuttajilla on mahdollisuus käyttää yksinkertaisia riitojenratkaisumenettelyjä ja että strategisia hankkeita käsitellään kiireellisinä kaikissa niihin liittyvissä oikeudellisissa ja riitojenratkaisumenettelyissä, jos ja siinä määrin kuin kansallisessa lainsäädännössä säädetään tällaisesta kiireellisestä menettelystä.

(31)

Jotta kansalaiset ja yritykset voisivat hyötyä suoraan sisämarkkinoiden eduista ilman tarpeetonta hallinnollista lisärasitetta, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2018/1724 (13), jolla perustettiin yhteinen digitaalinen palveluväylä, säädetään yleisistä säännöistä, jotka koskevat sisämarkkinoiden toiminnan kannalta merkityksellisten tietojen, menettelyjen ja neuvontapalvelujen tarjoamista verkossa. Tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvien tietovaatimusten ja menettelyjen olisi oltava asetuksen (EU) 2018/1724 vaatimusten mukaisia. Erityisesti olisi varmistettava, että asetuksen (EU) 2018/1724 6 artiklan 1 kohdan ja liitteen II mukaisesti strategisten hankkeiden hankkeen toteuttajat voivat hoitaa kaikki lupamenettelyt täysin sähköisesti.

(32)

Jotta hankkeen toteuttajille ja muille sijoittajille voidaan tarjota strategisten hankkeiden kehittämisen edellyttämä turvallisuus ja selkeys, jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että tällaisiin hankkeisiin liittyvä lupamenettely ei ylitä ennalta asetettuja määräaikoja. Strategisissa hankkeissa, joihin liittyy ainoastaan jalostusta tai kierrätystä, lupamenettelyn kesto ei saisi ylittää 15:tä kuukautta. Sellaisissa strategisissa hankkeissa, joihin liittyy louhintaa, lupamenettelyn kesto ei saisi ylittää 27:ää kuukautta, kun otetaan huomioon mahdollisten vaikutusten monimutkaisuus ja laajuus. Direktiivin 2011/92/EU mukaisen ympäristövaikutusten arviointiselostuksen laatiminen on kuitenkin hankkeen toteuttajan vastuulla, eikä se saisi olla osa jäsenvaltioita sitovia määräaikoja. Tätä varten keskitetyn asiointipisteen olisi ilmoitettava päivämäärä, johon mennessä hankkeen toteuttajan on toimitettava ympäristövaikutusten arviointiselostus, ja ilmoitetun päivämäärän ja selostuksen varsinaisen toimittamisen välistä ajanjaksoa ei pitäisi ottaa huomioon määräaikaa laskettaessa. Samaa periaatetta olisi sovellettava silloin, kun keskitetty asiointipiste ilmoittaa vaadittujen kuulemisten jälkeen hankkeen toteuttajalle mahdollisuudesta toimittaa lisätietoja ympäristövaikutusten arviointiselostuksen täydentämiseksi. Jäsenvaltioiden olisi voitava pidentää määräaikoja poikkeustapauksissa, jotka liittyvät ehdotetun hankkeen luonteeseen, monimutkaisuuteen, sijaintiin tai kokoon. Tällaisia poikkeustapauksia voivat olla esimerkiksi ennakoimattomat olosuhteet, joiden vuoksi hankkeeseen liittyviä ympäristöarviointeja on laadittava lisää tai niitä on täydennettävä.

(33)

Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että vastuussa olevilla viranomaisilla on riittävät resurssit ja henkilöstö, jotta kyseiset viranomaiset voivat tosiasiassa saavuttaa niille määrätyt määräajat. Komission olisi tuettava jäsenvaltioita niiden pyynnöstä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2021/240 (14) perustetun teknisen tuen välineen kautta uudistusten suunnittelussa, kehittämisessä ja täytäntöönpanossa, mukaan lukien kansalliseen lupamenettelyyn liittyvien hallinnollisten valmiuksien, kuten keskitetyn asiointipisteen, vahvistaminen.

(34)

Unionin lainsäädännössä edellytetyt ympäristöarvioinnit ja -luvat, myös veden, maaperän, elinympäristöjen ja lintujen osalta, ovat erottamaton osa raaka-ainehankkeen lupamenettelyä ja olennainen suojatoimi, jolla varmistetaan kielteisten ympäristövaikutusten torjuminen tai minimointi. Strategisten hankkeiden lupamenettelyjen ennakoitavuuden ja oikea-aikaisuuden varmistamiseksi olisi kuitenkin hyödynnettävä kaikki mahdollisuudet yksinkertaistaa vaadittuja arviointeja ja lupia heikentämättä ympäristönsuojelun tasoa tai arviointien laatua. Tätä varten olisi varmistettava, että vaadittavat arvioinnit yhdistetään yhteisen tai yhteen sovitetun menettelyn avulla tarpeettoman päällekkäisyyden välttämiseksi. Lisäksi hankkeen toteuttajien ja vastuussa olevien viranomaisten olisi nimenomaisesti sovittava yhdistetyn arvioinnin soveltamisalasta ennen sen täytäntöönpanoa, jotta vältetään tarpeettomat jatkotoimet. Lisäksi hankkeen toteuttajien olisi voitava olla kyseisessä yhteisessä tai yhteen sovitetussa menettelyssä vuorovaikutuksessa yhden ainoan viranomaisen kanssa.

(35)

Maankäyttöön liittyvät ristiriidat voivat luoda esteitä kriittisiä raaka-aineita koskevien hankkeiden käyttöönotolle. Hyvin laaditut suunnitelmat, mukaan lukien maankäytön suunnittelu ja kaavoitus, joissa otetaan huomioon mahdollisuudet toteuttaa kriittisiä raaka-aineita koskevia hankkeita ja joiden mahdolliset ympäristövaikutukset arvioidaan, voivat auttaa löytämään tasapainon julkisten hyödykkeiden ja yleisen edun välillä, vähentämään konfliktien mahdollisuutta ja nopeuttamaan kriittisiä raaka-aineita koskevien hankkeiden kestäväpohjaista käyttöönottoa unionissa. Kansallisten, alueellisten ja paikallisten vastuussa olevien viranomaisten olisi sen vuoksi harkittava asiaankuuluvia suunnitelmia laatiessaan, voitaisiinko niihin sisällyttää kriittisiä raaka-aineita koskevia hankkeita koskevia määräyksiä. Tämä ei vaikuta olemassa oleviin vaatimuksiin, jotka koskevat tällaisten suunnitelmien mahdollisten ympäristövaikutusten arviointia, eikä tällaisilta arvioinneilta vaadittavaan laatuun.

(36)

Kriittisiä raaka-aineita koskevilla hankkeilla on unionissa usein vaikeuksia rahoituksen saannissa. Kriittisten raaka-aineiden markkinoille on usein ominaista hintojen suuri epävakaus, pitkät toteutumisajat, voimakas keskittyminen ja läpinäkymättömyys. Lisäksi alan rahoitus edellyttää korkeatasoista asiantuntijatietoa, jota rahoituslaitoksilta usein puuttuu. Kyseisten tekijöiden ratkaisemiseksi ja strategisten raaka-aineiden vakaan ja luotettavan tarjonnan varmistamiseksi jäsenvaltioiden ja komission olisi tuettava rahoituksen ja hallinnollisen tuen saantia.

(37)

Vahva eurooppalainen arvoketju on tarpeen toimitusvarmuuden varmistamiseksi, jotta voidaan turvata sisämarkkinoiden toiminta, ja kapasiteetin lisääminen voidaan saavuttaa vain riittävin taloudellisin varoin, joista osa voidaan saada olemassa olevista unionin rahastoista. Kriittisiä raaka-aineita koskevat hankkeet, strategiset hankkeet mukaan lukien, voisivat saada tukea tällaisista rahastoista, jos asiaankuuluvien ohjelmien esimerkiksi maantieteellistä sijaintia, ympäristöä tai innovoinnin edistämistä koskevat vaatimukset täyttyvät. Asiaankuuluvat rahastot koostuvat koheesiopolitiikan ohjelmista, kuten Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2021/1058 (15) perustetusta Euroopan aluekehitysrahastosta, josta myönnettävät avustukset alueellisen yhteenkuuluvuuden edistämiseen voivat auttaa pk-yrityksiä kehittämään innovatiivisia hankkeita, jotka liittyvät esimerkiksi energiankulutuksen vähentämiseen raaka-aineiden jalostuksessa. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2021/1056 (16) perustettua oikeudenmukaisen siirtymän rahastoa voitaisiin myös käyttää tämäntyyppisten hankkeiden tukemiseen siltä osin kuin ne auttavat vähentämään vihreän siirtymän aiheuttamia sosiaalisia ja taloudellisia kustannuksia. Lisäksi Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2021/241 (17) perustettua elpymis- ja palautumistukivälinettä ja erityisesti sen REPowerEU-lukua, jossa keskitytään energiaturvallisuuteen ja energiahuollon monipuolistamiseen, voitaisiin käyttää sellaisten hankkeiden tukemiseen, jotka liittyvät esimerkiksi raaka-aineiden kierrätykseen tai hyödyntämiseen. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella 2003/87/EY (18) perustetusta innovaatiorahastosta, jonka tavoitteena on erityisesti edistää puhtaiden ja innovatiivisten teknologioiden tuomista markkinoille, voitaisiin myöntää avustuksia muun muassa vähähiilisiin teknologioihin liittyvien raaka-aineiden kierrätyskapasiteetin kehittämiseksi. Lisäksi Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2021/523 (19) perustettu InvestEU on unionin lippulaivaohjelma, jolla edistetään investointeja erityisesti vihreään ja digitaaliseen siirtymään tarjoamalla rahoitusta ja teknistä apua. Yhdistämismekanismien avulla InvestEU-ohjelma auttaa houkuttelemaan lisää julkista ja yksityistä pääomaa. Komissio pyrkii yhdessä InvestEU-ohjelman toteutuskumppaneiden kanssa lisäämään asiaankuuluvien hankkeiden tukea ja investointeja niihin asetuksessa (EU) 2021/523 ja tässä asetuksessa vahvistettujen yhteisten tavoitteiden mukaisesti. Kolmansissa maissa toteutettavia hankkeita, joilla edistetään unionin tarjonnan monipuolistamista, voitaisiin puolestaan tukea asiaankuuluvista rahastoista, kuten Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2021/947 (20) perustetusta naapuruus-, kehitys- ja kansainvälisen yhteistyön välineestä ja Euroopan kestävän kehityksen rahasto plussasta.

(38)

Komission, jäsenvaltioiden ja kehityspankkien olisi koordinoitava toimintaansa entistä paremmin ja luotava synergiaetuja unionin ja kansallisen tason nykyisten rahoitusohjelmien kesken sekä varmistettava parempi koordinointi ja yhteistyö elinkeinoelämän ja yksityisen sektorin keskeisten sidosryhmien kanssa, jotta voidaan poistaa rajoitukset, jotka johtuvat tällä hetkellä usein hajanaisista julkisista ja yksityisistä investointitoimista, ja tukea integraatiota ja investointien tuottoa. Tätä varten olisi perustettava toimikunnan erityinen alaryhmä, jossa kootaan yhteen jäsenvaltioiden ja komission sekä asiaankuuluvien julkisten rahoituslaitosten asiantuntijat. Alaryhmän olisi keskusteltava yksittäisten strategisten hankkeiden rahoitustarpeista ja niiden nykyisistä rahoitusmahdollisuuksista, jotta hankkeen toteuttajille voidaan tarjota ehdotus siitä, miten olemassa olevia rahoitusmahdollisuuksia voitaisiin parhaiten hyödyntää. Keskustellessaan ja antaessaan suosituksia strategisten hankkeiden rahoittamisesta kolmansissa maissa toimikunnan olisi erityisesti otettava huomioon komission ja unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan 1 päivänä joulukuuta 2021 antamassa yhteisessä tiedonannossa ”Global Gateway” esitetty Global Gateway -strategia.

(39)

Yritysten, rahoitussijoittajien ja tuotettavan raaka-aineen ostajien yksityiset sijoitukset ovat olennaisen tärkeitä. Jos yksityiset sijoitukset eivät yksin riitä, hankkeiden tehokas käynnistäminen kriittisten raaka-aineiden arvoketjussa voi edellyttää julkista tukea esimerkiksi takauksina, lainoina tai oman pääoman ehtoisina ja oman pääoman luonteisina sijoituksina. Tämä julkinen tuki voi olla valtiontukea. Tällaisella valtiontuella olisi oltava kannustava vaikutus, ja sen olisi oltava tarpeellinen, asianmukainen ja oikeasuhteinen. Voimassa olevat valtiontuen suuntaviivat, joita on hiljattain tarkistettu perusteellisesti vihreän ja digitaalisen siirtymän tavoitteiden mukaisesti, tarjoavat tietyin edellytyksin runsaasti mahdollisuuksia kriittisten raaka-aineiden arvoketjuun tehtävien investointien tukemiseen.

(40)

Julkista tukea käytetään markkinoiden tiettyjen yksilöityjen toimintapuutteiden tai epäoptimaalisten investointitilanteiden korjaamiseen oikeasuhteisella tavalla, eivätkä toimet saisi olla päällekkäisiä yksityisen rahoituksen kanssa tai syrjäyttää sitä tai vääristää kilpailua sisämarkkinoilla. Toimilla olisi tuotettava selvää lisäarvoa unionille.

(41)

Useiden strategisten raaka-aineiden hinnat ovat epävakaita, ja tilannetta pahentaa se, että hintojen suojaamiseen futuurimarkkinoilla on vain rajallisesti keinoja. Tämä heikentää hankkeen toteuttajien mahdollisuuksia saada rahoitusta strategisille raaka-ainehankkeille ja haittaa loppupään kuluttajia, jotka haluavat varmistaa keskeisten tuotantopanosten vakaat ja ennakoitavissa olevat hinnat. Jotta voidaan vähentää strategisten raaka-aineiden tuleviin hintoihin liittyvää epävarmuutta ja näin rajoittaa toimitusvarmuuteen liittyvää riskiä sisämarkkinoiden toiminnan turvaamiseksi, on tarpeen säätää sellaisen järjestelmän perustamisesta, jonka avulla sekä kiinnostuneet ostajat että strategisten hankkeiden hankkeen toteuttajat voivat ilmoittaa osto- tai myyntitarjouksensa ja ottaa yhteyden toisiinsa, jos tarjoukset ovat mahdollisesti yhteensopivia.

(42)

Unionin raaka-aine-esiintymiä koskeva nykyinen tietämys ja niiden kartoitus ovat peräisin ajalta, jolloin kriittisten raaka-aineiden saannin varmistaminen strategisten teknologioiden kehittämistä varten ei ollut etusijalla. Kriittisiä raaka-aineita koskevien ajantasaisten geologisten tietojen puute unionissa voisi haitata louhintahankkeiden kehittämistä ja heikentää siten pyrkimyksiä vähentää toimitusvarmuuteen liittyvää riskiä ja turvata sisämarkkinoiden toiminta. Kriittisten raaka-aineiden esiintymiä koskevien tietojen hankkimiseksi ja päivittämiseksi jäsenvaltioiden olisi laadittava kriittisten raaka-aineiden ja tärkeimpien niiden kanssa louhittavien mineraalien yleistä etsintää koskevia kansallisia kartoitusohjelmia, jos se on geologiset olosuhteet huomioon ottaen aiheellista. Niihin olisi sisällyttävä sellaisia toimenpiteitä kuin geologinen kartoitus, geokemialliset ohjelmat, geotieteelliset tutkimukset ja olemassa olevien geotieteellisten tietoaineistojen uudelleenkäsittely. Tämä lisää uusien esiintymien löytämisen todennäköisyyttä, minkä puolestaan pitäisi kannustaa etsintään tehtäviin investointeihin. Etsintäohjelmissa olisi myös harkittava sellaisten uusien etsintätekniikoiden käyttöä, joiden avulla esiintymiä voidaan tunnistaa syvemmältä kuin perinteisillä tekniikoilla. Louhintahankkeiden kehittämisen helpottamiseksi jäsenvaltioiden olisi asetettava tietyt kansallisen etsintäohjelmansa aikana saadut perustiedot julkisesti saataville käyttäen tarvittaessa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2007/2/EY (21) perustettua paikkatietoinfrastruktuuria ja tarjottava pyynnöstä yksityiskohtaisempia tietoja. Komission olisi voitava antaa ohjeita etsintäohjelmien yhdenmukaistetun muodon edistämiseksi.

(43)

Maanhavainnoinnista saatavalla avaruusdatalla ja siihen perustuvilla palveluilla voidaan tukea toimia, joiden tavoitteena on kriittisten raaka-aineiden kestävät arvoketjut, sillä ne tarjoavat jatkuvasti tietoa, josta voisi olla hyötyä sellaisissa toimissa kuin kaivosalueiden seuranta ja hallinta, ympäristövaikutusten ja sosioekonomisten vaikutusten arviointi tai mineraalivarojen etsintä. Koska maanhavainnointi voi myös tuottaa tietoa syrjäisistä ja vaikeapääsyisistä alueista, jäsenvaltioiden olisi mahdollisuuksien mukaan otettava se huomioon laatiessaan ja pannessaan täytäntöön kansallisia etsintäohjelmiaan.

(44)

Vaikka unionin kriittisten raaka-aineiden arvoketjun vahvistaminen on tarpeen toimitusvarmuuden parantamiseksi, kriittisten raaka-aineiden toimitusketjut ovat silti edelleen globaaleja ja alttiita ulkoisille tekijöille. Viimeaikaiset tai meneillään olevat tapahtumat, covid-19-kriisistä aina provosoimattomaan ja perusteettomaan hyökkäykseen Ukrainaa vastaan, ovat korostaneet joidenkin unionin toimitusketjujen haavoittuvuutta häiriöille. Jotta voidaan varmistaa, että unioni ja jäsenvaltioiden teollisuus pystyvät ennakoimaan toimitushäiriöitä ja valmistautumaan niiden seurauksiin, olisi suunniteltava toimenpiteitä, joilla vahvistetaan seurantakapasiteettia, koordinoidaan strategisia varastoja ja vahvistetaan yritysten valmiutta.

(45)

Jäsenvaltioilla ei ole keskenään samanlaisia valmiuksia riskitietoisuuden ja ennakoinnin suhteen, eivätkä kaikki jäsenvaltiot ole kehittäneet erityisiä rakenteita, joilla seurataan kriittisten raaka-aineiden toimitusketjuja ja voitaisiin tiedottaa yrityksille toimitushäiriöiden mahdollisista riskeistä. Vastaavasti vaikka jotkin yritykset ovat investoineet toimitusketjujensa seurantaan, toisilla ei ole tähän valmiuksia. Kun otetaan huomioon kriittisten raaka-aineiden toimitusketjujen maailmanlaajuinen ulottuvuus ja niiden monimutkaisuus, komission olisikin suunniteltava erityinen seurantaväline, jolla arvioidaan kriittisten raaka-aineiden toimitusvarmuuteen liittyviä riskejä ja varmistetaan, että kerätyt tiedot ovat viranomaisten ja yksityisten toimijoiden saatavilla, mikä lisää jäsenvaltioiden välisiä synergiaetuja. Jotta varmistetaan, että unionin arvoketjut ovat riittävän hyvin varautuneet esimerkiksi geopoliittisista konflikteista johtuviin mahdollisiin toimitushäiriöihin, jotka todennäköisesti vääristävät kilpailua ja tuovat hajanaisuutta sisämarkkinoille, komission olisi tehtävä stressitestejä, joilla arvioidaan strategisten raaka-aineiden toimitusketjujen haavoittuvuutta ja niiden alttiutta toimitusvarmuuteen liittyville riskeille. Jäsenvaltioiden olisi osallistuttava tähän toteuttamalla mahdollisuuksien mukaan tällaisia stressitestejä kriittisiä raaka-aineita käsittelevien kansallisten hankinta- ja tiedotuselintensä kautta. Toimikunnan olisi varmistettava, että komissio ja jäsenvaltiot koordinoivat stressitestien täytäntöönpanoa. Jos yhdelläkään jäsenvaltiolla ei ole valmiuksia suorittaa tietyltä strategiselta raaka-aineelta edellytettyä stressitestiä, komission olisi tehtävä se itse. Komission olisi myös ehdotettava mahdollisia strategioita, joita viranomaiset ja yksityiset toimijat voivat ottaa käyttöön toimitusvarmuuteen liittyvien riskien hallintaa varten, kuten strategisten varastojen kerääminen tai hankintamahdollisuuksien monipuolistaminen entisestään. Seuranta- ja stressitestitoimenpiteiden toteuttamiseen tarvittavien tietojen keräämiseksi komission olisi koordinoitava toimintaansa toimikunnan asiaankuuluvan pysyvän alaryhmän kanssa ja jäsenvaltioiden olisi tunnistettava keskeiset markkinatoimijat ja seurattava niitä.

(46)

Strategiset varastot ovat merkittävä keino hallita toimitushäiriöitä, erityisesti raaka-aineiden osalta. Vaikka ehdotettu sisämarkkinoiden hätätilaväline, sellaisena kuin komissio on sitä ehdottanut, tekisi tällaisten strategisten varastojen kehittämisen mahdolliseksi, jos sisämarkkinoiden valppaustila aktivoidaan, jäsenvaltiot ja yritykset eivät ole velvollisia kasvattamaan omia strategisia varastojaan ennen toimitushäiriötä. Unionissa ei myöskään ole koordinointijärjestelyä, jonka avulla voitaisiin laatia yhteinen arvio ja analyysi mahdollisista päällekkäisyyksistä ja synergiaeduista. Kun otetaan huomioon, että asiaankuuluvista tiedoista on nyt puutetta, jäsenvaltioiden olisi tämän vuoksi ensivaiheessa toimitettava komissiolle tietoja mahdollisista strategisista varastoista ja, jos varastoja on, siitä, pitävätkö niitä viranomaiset vai talouden toimijat jäsenvaltioiden puolesta. Näihin tietoihin olisi sisällyttävä käytettävissä olevien strategisten varastojen taso strategista raaka-ainetta kohden aggregoidussa muodossa, strategisten varastojen kehitysnäkymät sekä näihin strategisiin varastoihin sovellettavat säännöt ja menettelyt. Kaikkien pyyntöjen olisi oltava oikeasuhteisia, niissä olisi otettava huomioon tietojen saataville asettamisesta aiheutuvat kustannukset ja työtaakka sekä vaikutus kansalliseen turvallisuuteen, ja niissä olisi asetettava asianmukaiset määräajat pyydettyjen tietojen toimittamiselle. Jäsenvaltioiden olisi voitava lisätä analyysiin tietoja talouden toimijoiden strategisista varastoista, vaikka kyseessä ei ole niitä koskeva tietopyyntö. Komission olisi käsiteltävä tietoja turvallisesti ja julkaistava tiedot vain aggregoidussa muodossa. Toisessa vaiheessa komission olisi saatujen tietojen perusteella laadittava luonnos vertailuarvoksi sille, mitä olisi pidettävä unionin strategisten varastojen turvallisena tasona, kun otetaan huomioon kyseisten strategisten raaka-aineiden vuotuinen kokonaiskulutus unionissa. Nykyisten strategisten varastojen ja koko unionin strategisten raaka-aineiden strategisten varastojen yleisen tason vertailun perusteella toimikunnan olisi yhteisymmärryksessä komission kanssa voitava antaa jäsenvaltioille ei-sitovia lausuntoja siitä, miten lähentymistä voidaan lisätä, ja kannustaa jäsenvaltioita keräämään omia strategisia varastojaan. Toimikunnan olisi tässä yhteydessä otettava huomioon se, että on tarpeen säilyttää strategisia raaka-aineita käyttäviä yksityisiä tai julkisia toimijoita koskevat kannustimet strategisten varastojen kehittämiseksi.

(47)

Jotta voidaan edistää tiiviimpää koordinointia, komission olisi varmistettava jäsenvaltioiden tarvittavien kuulemisten järjestäminen, erityisesti toimikunnan pysyvän alaryhmän välityksellä, ennen jäsenvaltioiden osallistumista kansainvälisiin foorumeihin, joilla tällaisista strategisista varastoista voidaan keskustella. Tämän asetuksen ja muiden horisontaalisten tai aihekohtaisten välineiden keskinäisen täydentävyyden lisäämiseksi komission olisi myös varmistettava, että kerätyt ja aggregoidut tiedot välitetään vaaratilanteiden tai kriisien hallintajärjestelmien käyttöön, kuten ehdotetulle sisämarkkinoiden hätäapuvälineen neuvoa-antavalle ryhmälle, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2023/1781 (22) perustetulle Euroopan puolijohdeneuvostolle, komission päätöksellä 2021/C 393 I/02 (23) perustetulle HERAn johtokunnalle tai neuvoston asetuksella (EU) 2022/2372 (24) perustetulle terveyskriisineuvostolle.

(48)

Suuryritysten, jotka tuottavat unionissa strategisia teknologioita ja käyttävät tähän strategisia raaka-aineita, olisi suoritettava toimitusketjujensa riskinarviointi, jotta voidaan varmistaa, että tällaiset yritykset ovat riittävän valmistautuneita toimitushäiriöihin. Näin varmistetaan, että ne ottavat huomioon strategisten raaka-aineiden toimitusvarmuuteen liittyvät riskit ja laativat tarvittaessa asianmukaisia riskinhallintastrategioita ollakseen paremmin valmistautuneita mahdollisiin toimitushäiriöihin. Tällaisten suuryritysten olisi osana tätä riskinarviointia kartoitettava strategisten raaka-aineidensa alkuperä, analysoitava tekijöitä, jotka voisivat vaikuttaa niiden toimituksiin, ja arvioitava haavoittuvuuttaan toimitushäiriöille. Jos haavoittuvuuksia havaitaan, tunnistettujen suuryritysten olisi pyrittävä hallitsemaan niitä. Kyseisen riskinarvioinnin olisi perustuttava yritysten toimittajiltaan hankkimiin tietoihin ja, jos tällaisia tietoja ei ole saatavilla, sen olisi perustuttava julkisesti saatavilla oleviin tai komission julkaisemiin tietoihin siinä määrin kuin on mahdollista. Jäsenvaltioilla olisi oltava mahdollisuus edellyttää, että suoritettua riskinarviointia koskeva raportti toimitetaan yritysten hallitukselle. Jotta voidaan ottaa huomioon tarve suojella liikesalaisuuksia ja rajoittaa yritysten haavoittuvuuksien julkituloa, kyseistä raporttia ei saisi julkistaa. Näiden toimenpiteiden olisi johdettava siihen, että mahdollisten toimitushäiriöiden kustannuksiin kiinnitetään enemmän huomiota, mutta niissä ei pitäisi edellyttää ennalta määriteltyjä riskinhallintastrategioita.

(49)

Monet strategisten raaka-aineiden markkinat eivät ole täysin avoimia ja ne keskittyvät tarjontapuolelle, mikä lisää myyjien neuvotteluvoimaa ja nostaa ostajien maksettavaksi tulevia hintoja. Unioniin sijoittautuneiden yritysten maksettavaksi tulevien hintojen alentamiseksi komission olisi perustettava järjestelmä, jossa kiinnostuneiden ostajien kysyntä voidaan koota yhteen. Jotta vältetään suhteeton vaikutus kilpailuun sisämarkkinoilla, komission olisi toimikuntaa kuullen arvioitava järjestelmän vaikutusta markkinoihin kunkin järjestelmään lisätyn strategisen raaka-aineen osalta. Tällaista järjestelmää kehittäessään komission olisi otettava huomioon vastaavista toimista saadut kokemukset, erityisesti kokemukset neuvoston asetuksen (EU) 2022/2576 (25) nojalla perustetusta kaasun yhteishankinnasta. Kaikkien tämän järjestelmän mukaisten toimenpiteiden olisi oltava yhteensopivia unionin kilpailulainsäädännön kanssa.

(50)

Tähän asetukseen sisältyvät seurantaa ja strategisia varastoja koskevat säännökset eivät merkitse kansallisten säädösten ja määräysten yhdenmukaistamista, eikä niillä korvata jo olemassa olevia järjestelyjä. Seurantaa ja riskeihin varautumista koskevien kannustimien olisi oltava unionin oikeuden mukaisia. Unionin säädökset kuten ehdotettu sisämarkkinoiden hätätilaväline, jolla pyritään ennakoimaan ja hallitsemaan sisämarkkinoiden toimintaan vaikuttavia kriisejä ja reagoimaan niihin, tai asetus (EU) 2022/2372 ovat tämän vuoksi välineitä, joita voitaisiin edelleen soveltaa strategisiin ja kriittisiin raaka-aineisiin kriisin tai uhkan ilmetessä, siltä osin kuin kyseiset raaka-aineet kuuluvat tällaisten säädösten soveltamisalaan. Komission olisi varmistettava tämän asetuksen ja unionin kriisivälineiden keskinäinen täydentävyys ja johdonmukaisuus kyseisillä säädöksillä perustettujen asiaankuuluvien neuvonta- ja hallintoelinten tietojenvaihdolla.

(51)

Kriittisimpiä raaka-aineita ovat metallit, joita voidaan lähtökohtaisesti kierrättää loputtomasti, laadun tosin joskus tästä kärsiessä. Tämä tarjoaa vihreää siirtymää ajatellen mahdollisuuden siirtyä todelliseen kiertotalouteen ja samalla parantaa kriittisten raaka-aineiden saatavuutta ja siten edistää toimitusvarmuuden varmistamista. Uuden teknologian kannalta kriittisten raaka-aineiden kysyntä kasvaa nopeasti alkuvaiheessa, kun louhinta ja jalostus ovat vielä raaka-aineen pääasiallinen lähde. Tämän jälkeen kierrätyksen pitäisi vähentää yhä enemmän louhinnan tarvetta ja siihen liittyviä vaikutuksia. Tämä olisi tehtävä säilyttäen samalla unionin korkea kierrätyskapasiteetti kriittisten uusioraaka-aineiden vahvojen markkinoiden kautta. Useimpien kriittisten raaka-aineiden nykyinen kierrätysaste on kuitenkin alhainen ja jätevirtoja, kuten akkuja ja paristoja, sähkö- ja elektroniikkalaitteita ja ajoneuvoja, toimitetaan kierrätettäväksi kolmansiin maihin. Kierrätysjärjestelmiä ja -tekniikkaa ei ole useinkaan sovitettu tällaisten raaka-aineiden erityispiirteisiin. Innovoinnilla on tärkeä rooli kriittisten raaka-aineiden tarpeen vähentämisessä, toimituspulan riskin vähentämisessä ja kierrätysteknologioiden kehittämisessä, jotta jätteestä voidaan ottaa asianmukaisesti ja turvallisesti talteen kriittisiä raaka-aineita. Tarvitaan pikaisia toimia, joilla puututaan erilaisiin kiertotalouspotentiaalia rajoittaviin tekijöihin.

(52)

Jäsenvaltioilla on edelleen merkittävä toimivalta kiertotalouden alalla, esimerkiksi jätteiden keräys- ja käsittelyjärjestelmien alalla. Kyseistä toimivaltaa olisi käytettävä sellaisten jätevirtojen, muun muassa elektroniikkajätteen, keräys- ja kierrätysasteen nostamiseen, joissa on merkittävä potentiaali kriittisten raaka-aineiden hyödyntämiseen, esimerkiksi käyttämällä taloudellisia kannustimia, kuten alennuksia, rahallisia palkkioita tai panttijärjestelmiä, säilyttäen samalla sisämarkkinoiden eheyden. Kriittisten uusioraaka-aineiden käytön lisäämiseksi tähän voisi sisältyä myös eriytettyjä tuottajavastuumaksuja edellyttäen, että tällaisia maksuja sisältyy kansalliseen lainsäädäntöön; nämä maksut hyödyttäisivät tuotteita, jotka sisältävät suuremman osuuden kriittisiä uusioraaka-aineita, jotka on otettu talteen unionin lainsäädännössä vahvistettujen ympäristönormien mukaisesti kierrätetystä jätteestä. Tällaisten jätteestä talteen otettujen kriittisten uusioraaka-aineiden olisi katettava talteenotto kolmansien maiden sellaisten normien mukaisesti, jotka tarjoavat vastaavan suojan kuin unionin normit. Jäsenvaltioiden viranomaisten olisi myös käytettävä vaikutusvaltaansa kriittisten raaka-aineiden ja niitä sisältävien tuotteiden ostajina, ja kansalliset tutkimus- ja innovointiohjelmat tarjoavat merkittäviä resursseja kriittisten raaka-aineiden kiertotaloutta ja materiaalitehokkuutta koskevan tietämyksen lisäämiseen ja teknologian parantamiseen. Jäsenvaltioiden olisi lisäksi edistettävä kriittisten raaka-aineiden talteenottoa kaivannaisjätteestä parantamalla tiedon saatavuutta ja puuttumalla oikeudellisiin, taloudellisiin ja teknisiin esteisiin. Mahdollinen ratkaisu, jota jäsenvaltioiden olisi tarkasteltava, ovat toimijoiden ja jäsenvaltion väliset riskinjakojärjestelyt, joilla edistetään käytöstä poistettujen jätealueiden raaka-aineiden hyödyntämistä. Toimikunnan olisi myös helpotettava jäsenvaltioiden välistä parhaiden käytäntöjen vaihtoa, joka koskee niiden kansallisten ohjelmien suunnittelua ja täytäntöönpanoa.

(53)

Monilla unionin alueilla on raaka-aineiden louhinnan perintönä huomattava määrä kaivannaisjätettä käytöstä poistetuilla jätealueilla, joiden tarjoamia mahdollisuuksia kriittisten raaka-aineiden osalta ei yleensä ole vielä tutkittu, koska niiden taloudellinen merkitys on vasta aivan viime aikoina alkanut kasvaa. Kaivannaisjätteen jätealueiden kriittisten raaka-aineiden hyödyntäminen voi lisätä unionin kapasiteettia ja samalla luoda taloudellista arvoa ja työpaikkoja vanhoilla kaivosseuduilla, joihin teollisuuden katoaminen ja taantuminen usein vaikuttavat. Kriittisiä raaka-aineita sisältäviin kohteisiin, erityisesti käytöstä poistettuihin jätealueisiin, ei ole kiinnitetty riittävästi huomiota eikä niistä ole riittävästi tietoja. Tämä on ollut keskeinen este kaivannaisjätteen potentiaalin laajemmalle hyödyntämiselle kriittisten raaka-aineiden osalta.

(54)

Kaivannaisjätteen jätealueiden kriittisten raaka-aineiden hyödyntämisen olisi sisällyttävä asiaankuuluvien jätealueiden hyötykäyttöön. Direktiivissä 2006/21/EY asetetaan tiukat vaatimukset ympäristön ja ihmisten terveyden suojelulle kaivannaisteollisuuden jätehuollossa. Nämä tiukat vaatimukset olisi säilytettävä, mutta on aiheellista ottaa käyttöön lisätoimenpiteitä, joilla maksimoidaan kriittisten raaka-aineiden talteenotto kaivannaisjätteestä.

(55)

Sekä nykyisten että uusien kaivannaisjätteen jätealueiden toimijoiden olisi tehtävä alustava taloudellinen arviointitutkimus jätteistä saatavien kriittisten raaka-aineiden hyödyntämisestä sekä alueellaan jo olevan kaivannaisjätteen että toiminnasta syntyvän jätteen osalta. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2008/98/EY (26) vahvistetun jätehierarkian mukaisesti etusijalle olisi asetettava kriittisiä raaka-aineita sisältävän jätteen syntymisen estäminen siten, että kriittisiä raaka-aineita otetaan talteen louhitusta aineksesta ennen kuin siitä tulee jätettä. Tällaista tutkimusta laatiessaan toimijoiden olisi kerättävä tarvittavat tiedot, mukaan lukien kaivannaisjätteen kriittisten raaka-aineiden pitoisuudet ja määrät, ja arvioitava useita vaihtoehtoja sellaisten prosessien, toimintojen tai liiketoimintajärjestelyjen osalta, joilla kriittisten raaka-aineiden talteenotosta voitaisiin tehdä taloudellisesti kannattavaa. Tämä velvoite täydentää direktiivissä 2006/21/EY ja sen saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä annetussa kansallisessa lainsäädännössä säädettyjä velvoitteita, ja sitä sovelletaan sellaisenaan. Pannessaan sitä täytäntöön toimijoiden ja toimivaltaisten viranomaisten olisi pyrittävä minimoimaan hallinnollinen rasite ja liittämään eri menettelyt mahdollisuuksien mukaan yhteen.

(56)

Käytöstä poistettujen kaivannaisjätteen jätealueiden tarjoamasta kriittisten raaka-aineiden potentiaalista on puutteellisesti tietoja, ja tämän korjaamiseksi jäsenvaltioiden olisi perustettava tietokanta, joka sisältää kaikki tarvittavat tiedot hyödyntämisen edistämiseksi unionin kilpailusääntöjen mukaisesti, erityisesti kriittisten raaka-aineiden määrät ja pitoisuudet näillä kaivannaisjätteen jätealueilla. Tiedot olisi asetettava julkisesti saataville käyttäjäystävällisessä ja digitaalisessa muodossa siten, että mahdollistetaan yksityiskohtaisempien teknisten tietojen saanti. Käyttäjäystävällisen tiedonsaannin helpottamiseksi jäsenvaltioiden olisi esimerkiksi tarjottava yhteyspiste, jonka kautta syvällisempi tietojenvaihto kriittisten raaka-aineiden talteenottohankkeiden potentiaalisten kehittäjien kanssa on mahdollista. Tietokanta olisi suunniteltava siten, että mahdolliset hankkeen toteuttajat voivat helposti tunnistaa jätealueet, joissa on hyvät edellytykset raaka-aineiden taloudellisesti kannattavaan talteenottoon. Rajallisten resurssien kohdentamiseksi jäsenvaltioiden olisi edettävä tiedonkeruussa vaiheittain ja toteutettava vaativammat tiedonkeruuvaiheet vain lupaavimpien jätealueiden osalta. Tiedonkeruulla olisi pyrittävä hankkimaan tarkkoja ja edustavia tietoja kaivannaisjätteen jätealueista ja saamaan paras mahdollinen käsitys kriittisten raaka-aineiden hyödyntämispotentiaalista.

(57)

Moniin eri tuotteisiin sisältyy kestomagneetteja. Tuuliturbiinit ja sähköautot ovat näistä tärkeimpiä ja nopeimmin kasvavia sovelluksia, mutta myös muihin tuotteisiin, kuten magneettiresonanssikuvauslaitteisiin, teollisuusrobotteihin, kevyisiin kulkuneuvoihin, jäähdytysgeneraattoreihin, lämpöpumppuihin, sähkömoottoreihin, teollisuuden sähköpumppuihin, automaattipesukoneisiin, kuivausrumpuihin, mikroaaltouuneihin, pölynimureihin ja astianpesukoneisiin, sisältyy merkittäviä määriä kestomagneetteja, jotka kannattaa ottaa talteen. Sähkömoottoreiden olisi kuuluttava soveltamisalaan myös silloin, kun ne sisältyvät muihin tuotteisiin. Useimmat kestomagneetit, erityisesti tehokkaimmat tyypit, sisältävät kriittisiä raaka-aineita, kuten neodyymia, praseodyymiä, dysprosiumia ja terbiumia, booria, samariumia, nikkeliä tai kobolttia. Niiden kierrätys on mahdollista, mutta nyt kierrätystä on unionissa vain pienessä mittakaavassa tai tutkimushankkeiden yhteydessä. Kestomagneettien olisikin oltava ensisijainen tuote, kun pyritään kasvattamaan kiertotaloutta ja näin edistämään kestomagneettien jälkimarkkinoita ja varmistamaan kriittisten raaka-aineiden toimitusvarmuus.

(58)

Kestomagneettien tehokkaan kierrätyksen edellytyksenä on, että kierrättäjät saavat tarvittavat tiedot tuotteessa olevien kestomagneettien määrästä, tyypistä ja kemiallisesta koostumuksesta sekä niiden sijainnista ja käytetyistä pinnoitteista, liimoista ja lisäaineista ja tiedot siitä, miten kestomagneetit poistetaan tuotteesta turvallisesti. Jotta voidaan varmistaa kestomagneettien kierrätystoiminnan kannattavuus, unionin markkinoille saatettuihin tuotteisiin kuuluviin kestomagneetteihin olisi ajan mittaan sisällytettävä yhä enemmän kierrätettyjä raaka-aineita. Kierrätetty sisältö olisi ensimmäisessä vaiheessa ilmoitettava avoimesti, mutta kun asianmukainen taso ja todennäköiset vaikutukset on erikseen arvioitu, kierrätetylle sisällölle olisi vahvistettava vähimmäismäärä.

(59)

Unionin markkinoilla myytävät kriittiset raaka-aineet on usein sertifioitu niiden tuotanto- ja toimitusketjun kestävyyden osalta. Sertifiointi voidaan saada erilaisten julkisten ja yksityisten sertifiointijärjestelmien puitteissa, joiden soveltamisalat ja vaatimusten tiukkuus vaihtelevat, mikä voi aiheuttaa sekaannusta sellaisten väittämien luonteesta ja todenperäisyydestä, joita tällaisen sertifioinnin perusteella esitetään unionin markkinoille saatettujen kriittisten raaka-aineiden suhteellisesta kestävyydestä. Komissiolle olisi siirrettävä valta antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joissa tunnustetaan ne sertifiointijärjestelmät, joita olisi pidettävä luotettavina, ja jotka tarjoavat asianomaisille viranomaisille ja markkinatoimijoille yhteisen perustan kriittisten raaka-aineiden kestävyyden arvioimista varten. Olisi tunnustettava ainoastaan sellaiset sertifiointijärjestelmät, jotka sisältävät säännöksiä riippumattoman kolmannen osapuolen suorittamasta vaatimustenmukaisuuden todentamisesta ja seurannasta. Ympäristönsuojelun osalta sertifiointijärjestelmien olisi katettava riskit, jotka liittyvät esimerkiksi ilmaan, veteen, maaperään, biologiseen monimuotoisuuteen ja jätehuoltoon. Kaikkia kestävyyden osatekijöitä koskevilla vaatimuksilla olisi varmistettava sosiaalisen suojelun ja ympäristönsuojelun korkea taso, ja niiden olisi oltava unionin oikeuden tai liitteessä lueteltujen kansainvälisten välineiden mukaisia. Menettelyjen tehokkuuden varmistamiseksi hankkeen toteuttajien, jotka hakevat hankkeiden tunnustamista strategisiksi hankkeiksi, olisi voitava luottaa siihen, että osallistumista tunnustettuun sertifiointijärjestelmään voidaan käyttää asiaankuuluvana näyttönä, jolla voidaan osoittaa hankkeen kestävä toteutus ja se, että sillä edistetään näin kriittisten raaka-aineiden turvallista ja kestävää tarjontaa. Kun tätä vaihtoehtoa käytetään, tunnustettujen sertifiointijärjestelmien olisi katettava kaikki kestävyyden osatekijät. Tunnustaessaan tällaisia sertifiointijärjestelmiä komission olisi otettava huomioon kokemukset, joita on saatu sertifiointijärjestelmien arvioinnista muiden unionin säädösten yhteydessä, erityisesti samankaltaisten järjestelmien arvioinnista Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/821 (27) ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2023/1542 (28) puitteissa.

(60)

Kriittisten raaka-aineiden tuotanto arvoketjun eri vaiheissa aiheuttaa ympäristövaikutuksia, olipa kyse ilmastosta, vedestä, maaperästä, eläimistä tai kasveista. Jotta voitaisiin rajoittaa vahingollisia ympäristövaikutuksia ja kannustaa kestävämpien kriittisten raaka-aineiden tuotantoon, komissiolle olisi siirrettävä valta laatia kriittisten raaka-aineiden ympäristöjalanjäljen laskentajärjestelmä, myös sen todentamisprosessi, jolla varmistetaan, että unionin markkinoille saatettujen kriittisten raaka-aineiden osalta on yleisesti saatavilla tietoa tällaisesta jalanjäljestä, ja helpotetaan kriittisten raaka-aineiden kiertotaloutta. Järjestelmän perustana olisi oltava tieteellisesti luotettavien arviointimenetelmien ja elinkaariarviointia koskevien asiaankuuluvien kansainvälisten standardien huomioon ottaminen. Kriittisen raaka-aineen ympäristöjalanjäljen ilmoittamista koskevaa vaatimusta olisi sovellettava vain, jos tätä koskevan arvioinnin perusteella on todettu, että vaatimuksella edistettäisiin unionin ilmasto- ja ympäristötavoitteita helpottamalla sellaisten kriittisten raaka-aineiden hankintaa, joiden ympäristöjalanjälki on pienempi, eikä se vaikuttaisi kohtuuttomasti kauppavirtoihin ja taloudellisiin kustannuksiin. Kun asiaankuuluvat laskentasäännöt on hyväksytty, komission olisi laadittava kriittisiä raaka-aineita koskevat ympäristötehokkuusluokat, jotta mahdolliset ostajat voivat helposti vertailla saatavilla olevien kriittisten raaka-aineiden suhteellista ympäristöjalanjälkeä, mikä ohjaisi markkinoita kohti kestävämpiä raaka-aineita. Kriittisten raaka-aineiden myyjien olisi varmistettava, että ympäristöjalanjälki-ilmoitus on niiden asiakkaiden saatavilla. Unionin markkinoille saatettujen kriittisten raaka-aineiden suhteellista jalanjälkeä koskeva avoimuus voisi mahdollistaa myös muita unionin ja kansallisen tason toimintalinjoja, kuten kannustimia tai ympäristöä säästäviä julkisten hankintojen kriteerejä, joilla edistetään ympäristövaikutuksiltaan vähäisempien kriittisten raaka-aineiden tuotantoa.

(61)

Komission suosituksessa (EU) 2021/2279 (29) esitetyt ympäristöjalanjälkeä koskevat menetelmät ovat merkityksellinen perusta asiaankuuluvien laskentasääntöjen laatimisessa. Ne perustuvat tieteellisesti luotettaviin arviointimenetelmiin, joissa otetaan huomioon kansainvälinen kehitys ja jotka kattavat ympäristövaikutukset, mukaan lukien ilmastonmuutos sekä veteen, ilmaan, maaperään, luonnonvaroihin, maankäyttöön ja myrkyllisyyteen liittyvät vaikutukset.

(62)

Vastuussa olevan valmistajan olisi arvioitava ennen tuotteiden tai kriittisten raaka-aineiden markkinoille saattamista, ovatko ne kestomagneettien kiertotalouden parantamista ja kriittisten raaka-aineiden ympäristöjalanjäljen ilmoittamista koskevien vaatimusten mukaisia, ja toimivaltaisten kansallisten viranomaisten olisi pantava kyseiset vaatimukset tehokkaasti täytäntöön. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2019/1020 (30) ja direktiivin 2009/125/EY nojalla vahvistetuilla vaatimustenmukaisuutta ja markkinavalvontaa koskevilla säännöksillä on tarkoitus vastata tähän haasteeseen, minkä vuoksi niitä olisi sovellettava myös kyseisiin vaatimuksiin. Sen vuoksi komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, joilla täydennetään tätä asetusta sen varmistamiseksi, että kyseisiä säännöksiä sovelletaan tarvittaessa tämän asetuksen yhteydessä. Jotta voidaan edelleen taata nykyisten sääntelykehysten optimaalinen käyttö, olisi varmistettava, että Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2018/858 (31) tai Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 168/2013 (32) mukaisen tyyppihyväksynnän piiriin kuuluvien tuotteiden vaatimustenmukaisuutta valvotaan nykyisellä tyyppihyväksyntäjärjestelmällä.

(63)

Komission olisi Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1025/2012 (33) 10 artiklan 1 kohdan mukaisesti pyydettävä yhtä tai useampaa eurooppalaista standardointiorganisaatiota laatimaan eurooppalaisia standardeja tämän asetuksen tavoitteiden tukemiseksi.

(64)

Unioni on solminut raaka-aineita koskevia strategisia kumppanuuksia kolmansien maiden kanssa kriittisiä raaka-aineita koskevan vuoden 2020 toimintasuunnitelman täytäntöön panemiseksi. Tarjonnan monipuolistamiseksi näitä toimia olisi jatkettava. Jotta tulevien strategisten kumppanuuksien solmimiselle voidaan luoda ja varmistaa yhdenmukainen kehys, jäsenvaltioiden ja komission olisi osana toimikunnassa käytävää vuoropuheluaan keskusteltava muun muassa siitä, saavutetaanko nykyisillä kumppanuuksilla niille asetetut tavoitteet, kolmansien maiden priorisoinnista uusissa kumppanuuksissa, tällaisten kumppanuuksien sisällöstä sekä niiden johdonmukaisuudesta ja mahdollisista synergiaeduista jäsenvaltioiden ja asianomaisten kolmansien maiden kahdenväliseen yhteistyöhön nähden. Tämä olisi tehtävä rajoittamatta perussopimusten mukaisia neuvoston oikeuksia. Unionin olisi pyrittävä kehittyvien markkinoiden ja talouksien kanssa molempia osapuolia hyödyttäviin kumppanuuksiin, joilla edistetään unionin raaka-aineiden toimitusketjun monipuolistamista ja tuodaan lisäarvoa tuotantoon näissä maissa, noudattaen Global Gateway -strategiaansa.

(65)

Strategiset hankkeet kolmansissa maissa, erityisesti maissa, joiden kanssa ei ole solmittu strategista kumppanuutta, voivat olla erityisen riskialttiita sijoittajille ja usein hyvin riippuvaisia kolmannen maan poliittisesta tuesta. Ongelmaa voidaan lievittää lisäämällä riskinjakoa unionin strategisten etujen mukaisesti toimivien kiinnostuneiden yritysten välillä. Sen vuoksi olisi annettava myös tukea, jonka avulla yritykset, myös yhteenliittyminä toimiessaan, pääsevät sellaisten kolmansien maiden markkinoille, jotka eivät kuulu strategisen kumppanuuden tai vapaakauppasopimuksen piiriin, sanotun kuitenkaan rajoittamatta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 101 artiklan soveltamista. Tällaiseen tukeen voisi sisältyä sellaisen tukiverkoston tarjoaminen, jonka avulla ne voivat luoda yhteyksiä asianomaiseen kolmanteen maahan ja kerätä tietoa paikallisista ja alueellisista olosuhteista.

(66)

Jos tässä asetuksessa säädettyjen tavoitteiden ja kapasiteettia ja monipuolistamista koskevien vertailuarvojen saavuttamisessa ei edistytä, saattaa olla tarpeen hyväksyä lisätoimenpiteitä. Komission olisi tämän vuoksi seurattava edistymistä näiden tavoitteiden ja vertailuarvojen saavuttamisessa.

(67)

Jotta jäsenvaltioille aiheutuva hallinnollinen rasitus voidaan pitää mahdollisimman pienenä, erilaisia raportointivelvoitteita olisi yksinkertaistettava, ja komission olisi laadittava malli, jonka avulla jäsenvaltiot voivat täyttää hankkeita, etsintää, seurantaa tai strategisia varastoja koskevat raportointivelvoitteensa säännöllisesti julkaistavassa yhtenäisessä asiakirjassa, joka voi olla luottamuksellinen tai turvallisuusluokitukseltaan rajoitettu.

(68)

Jotta voidaan varmistaa toimivaltaisten viranomaisten luottamukseen perustuva ja rakentava yhteistyö unionin ja jäsenvaltioiden tasolla, kaikkien tämän asetuksen soveltamiseen osallistuvien osapuolten olisi otettava huomioon tehtäviä suorittaessaan saamiensa tietojen luottamuksellisuus. Komissio ja toimivaltaiset kansalliset viranomaiset, niiden virkamiehet, työntekijät ja muut näiden viranomaisten valvonnassa työskentelevät henkilöt sekä jäsenvaltioiden muiden viranomaisten virkamiehet ja työntekijät eivät saisi ilmaista tämän asetuksen nojalla saamiaan tai vaihtamiaan tietoja, kun ne ovat salassapitovelvollisuuden alaisia. Tämän olisi koskettava myös toimikuntaa. Tämän asetuksen nojalla kerättyjä tietoja olisi käsiteltävä ja säilytettävä suojatussa ympäristössä.

(69)

Komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, joilla saatetaan ajan tasalle strategisten ja kriittisten raaka-aineiden luettelot, säädetään jätteessä saatavilla oleviin strategisiin raaka-aineisiin perustuvista unionin kierrätyskapasiteetin vertailuarvoista, mukautetaan tekijöitä ja näyttöä, jotka on otettava huomioon arvioitaessa strategisten hankkeiden hyväksymiskriteerien täyttymistä, vahvistetaan neodyymin, praseodyymin, dysprosiumin ja terbiumin, boorin, samariumin, nikkelin tai koboltin kulutusjätteestä talteenotetut vähimmäisosuudet, jonka on oltava mukana tiettyihin tuotteisiin sisältyvässä kestomagneetissa, vahvistetaan säännöt eri kriittisten raaka-aineiden ympäristöjalanjäljen laskemiseksi ja todentamiseksi ja vahvistetaan ympäristöjalanjälkiluokat eri kriittisille raaka-aineille. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla, ja että nämä kuulemiset toteutetaan paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa (34) vahvistettujen periaatteiden mukaisesti. Jotta voitaisiin erityisesti varmistaa tasavertainen osallistuminen delegoitujen säädösten valmisteluun, Euroopan parlamentille ja neuvostolle toimitetaan kaikki asiakirjat samaan aikaan kuin jäsenvaltioiden asiantuntijoille, ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asiantuntijoilla on järjestelmällisesti oikeus osallistua komission asiantuntijaryhmien kokouksiin, joissa valmistellaan delegoituja säädöksiä.

(70)

Jotta voidaan varmistaa tämän asetuksen yhdenmukainen täytäntöönpano, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa seuraavissa asioissa: a) sellaisten mallien laatiminen, joita käytetään strategisten hankkeiden tunnustamista koskevissa hakemuksissa, strategisiin hankkeisiin liittyvissä edistymisraporteissa, kansallisissa etsintäohjelmissa sekä etsintään, seurantaan, strategisiin varastoihin ja kiertotalouteen liittyvissä jäsenvaltioiden raporteissa, b) sellaisten tuotteiden, komponenttien ja jätevirtojen nimeäminen, joilla katsotaan olevan merkityksellinen kriittisten raaka-aineiden hyödyntämispotentiaali, ja c) perusteiden määrittely kriittisten raaka-aineiden kestävyyteen liittyvien järjestelmien tunnustamista varten ja näiden perusteiden soveltaminen. Tätä valtaa olisi käytettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 (35) mukaisesti.

(71)

Jotta varmistetaan tässä asetuksessa säädettyjen velvoitteiden noudattaminen, jäsenvaltioiden olisi säädettävä seuraamuksista yrityksille, jotka eivät noudata velvoitteitaan, jotka koskevat muun muassa riskeihin varautumista, hankeraportointia ja kierrätettävyyttä koskevia tietoja. Tämän vuoksi on tarpeen, että jäsenvaltiot säätävät kansallisessa lainsäädännössään tehokkaista, oikeasuhteisista ja varoittavista seuraamuksista, jos tätä asetusta ei noudateta. Jäsenvaltioiden on myös tarpeen varmistaa, että hankkeiden toteuttajilla on mahdollisuus tarvittaessa hallinnolliseen tai oikeudelliseen muutoksenhakuun kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

(72)

Komission olisi toteuttava tätä asetusta koskeva arviointi. Arviointi olisi paremmasta lainsäädännöstä tehdyn toimielinten välisen sopimuksen 22 kohdan nojalla tehtävä viiden eri perusteen eli tehokkuuden, tuloksellisuuden, merkityksellisyyden, johdonmukaisuuden ja unionin tason lisäarvon suhteen, ja sen olisi oltava pohjana mahdollisten jatkotoimien vaikutusten arvioinneille. Komission olisi toimitettava Euroopan parlamentille, neuvostolle sekä Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle kertomus tämän asetuksen täytäntöönpanosta ja edistymisestä sen tavoitteiden saavuttamisessa, mukaan lukien kapasiteettia ja monipuolistamista koskevat vertailuarvot. Kriittisten raaka-aineiden ympäristöjalanjäljen avoimuuteen liittyvien toimenpiteiden täytäntöönpanon perusteella kertomuksessa olisi myös arvioitava, onko aiheellista vahvistaa ympäristöjalanjälkeen liittyvät enimmäiskynnysarvot. Komission olisi myös arvioitava, tarvitaanko vertailuarvoja vuosille 2040 ja 2050 ja yksittäisille strategisille raaka-aineille, tämän asetuksen ja unionin ympäristölainsäädännön välistä johdonmukaisuutta erityisesti strategisten hankkeiden etusijan osalta, tämän asetuksen nojalla perustetun yhteishankintajärjestelmän vaikutusta kilpailuun sisämarkkinoilla sekä sitä, onko aiheellista ottaa käyttöön lisätoimenpiteitä jätteen keräyksen, lajittelun ja käsittelyn lisäämiseksi erityisesti metalliromua ajatellen.

(73)

Siltä osin kuin tässä asetuksessa suunnitellut toimenpiteet ovat valtiontukea, tällaisia toimenpiteitä koskevat säännökset eivät rajoita Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 107 ja 108 artiklan soveltamista.

(74)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän asetuksen tavoitteita eli parantaa sisämarkkinoiden toimintaa vahvistamalla puitteet, joilla varmistetaan kriittisten raaka-aineiden turvattu, häiriönsietokykyinen ja kestävä tarjonta unionissa, myös edistämällä tehokkuutta ja kiertotaloutta koko arvoketjussa, vaan se voidaan niiden laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa ainoastaan unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen kyseisten tavoitteiden saavuttamiseksi,