(1)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä (EU) 2019/879 (4) ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2019/877 (5) muutettiin kehystä, joka koskee Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2014/59/EU (6) ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 806/2014 (7) säädettyä omien varojen ja hyväksyttävien velkojen vähimmäisvaatimusta, jäljempänä ”MREL-vähimmäisvaatimus”, jota sovelletaan unioniin sijoittautuneisiin luottolaitoksiin ja sijoituspalveluyrityksiin, jäljempänä ”laitokset”, sekä kaikkiin muihin direktiivin 2014/59/EU tai asetuksen (EU) N:o 806/2014 soveltamisalaan kuuluviin yhteisöihin, jäljempänä ”yhteisöt”. Näillä muutoksilla mahdollistettiin se, että laitokset ja yhteisöt, jotka ovat kriisinratkaisun kohteena olevien laitosten ja yhteisöjen tytäryrityksiä mutta eivät ole itse kriisinratkaisun kohteena olevia yhteisöjä, voivat kattaa sisäisen MREL-vähimmäisvaatimuksen instrumenteilla, jotka on laskettu liikkeeseen ja myyty kriisinratkaisun kohteena olevalle yhteisölle joko suoraan tai välillisesti muiden samaan kriisinratkaisun kohteena olevaan konserniin kuuluvien yhteisöjen kautta.

(2)

MREL-vähimmäisvaatimusta koskevaa unionin kehystä muutettiin edelleen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2022/2036 (8), jossa otettiin käyttöön erityisiä vähentämissääntöjä, kun on kyse sisäisen MREL-vähimmäisvaatimuksen kattamiseen hyväksyttävien instrumenttien välillisestä merkitsemisestä. Kyseisellä asetuksella direktiiviin 2014/59/EU lisättiin vaatimus, jonka mukaan komission on tarkasteltava uudelleen MREL-vähimmäisvaatimuksen kattamiseen hyväksyttävien instrumenttien välillisen merkitsemisen vaikutuksia rakenteeltaan erityyppisten pankkiryhmien tasapuolisiin toimintaedellytyksiin, mukaan lukien tapaukset, joissa pankkiryhmillä on toiminnallinen yhtiö kriisinratkaisun kohteena olevaksi yhteisöksi määritetyn holdingyhtiön ja sen tytäryritysten välillä. Komissiota pyydettiin arvioimaan, olisiko yhteisöille, jotka eivät itse ole kriisinratkaisun kohteena olevia yhteisöjä, annettava mahdollisuus noudattaa MREL-vähimmäisvaatimusta konsolidoinnin perusteella. Lisäksi komissiota pyydettiin arvioimaan, miten MREL-vähimmäisvaatimuksesta annettujen sääntöjen mukaisesti kohdellaan yhteisöjä, joiden kriisinratkaisusuunnitelmassa edellytetään, että ne likvidoidaan tavanomaisissa maksukyvyttömyysmenettelyissä. Komissiota pyydettiin myös arvioimaan, olisiko asianmukaista rajoittaa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 575/2013 (9) 72 e artiklan 5 kohdan nojalla edellytettyjen vähennysten määrää. Uusissa säännöksissä olisi sen vuoksi noudatettava Euroopan parlamentin ja neuvoston komissiolle antaman alkuperäisen uudelleentarkasteluvaltuutuksen periaatteita, jotta varmistetaan oikeasuhteisuus ja tasapuoliset toimintaedellytykset rakenteeltaan erityyppisten pankkiryhmien välillä.

(3)

Komission suorittamassa uudelleentarkastelussa todettiin, että olisi asianmukaista ja sisäistä MREL-vähimmäisvaatimusta koskevien sääntöjen tavoitteisiin nähden oikeasuhteista antaa kriisinratkaisuviranomaisille mahdollisuus asettaa sisäinen MREL-vähimmäisvaatimus konsolidoinnin perusteella useammille yhteisöille kuin direktiivin 2014/59/EU ja asetuksen (EU) N:o 806/2014 nojalla on mahdollista siten, että tämä mahdollisuus koskisi laitoksia ja yhteisöjä, jotka eivät itse ole kriisinratkaisun kohteena olevia yhteisöjä mutta ovat kriisinratkaisun kohteena olevien yhteisöjen tytäryrityksiä ja käyttävät määräysvaltaa samaan kriisinratkaisun kohteena olevaan konserniin kuuluvissa muissa tytäryrityksissä, jäljempänä ”väliyhtiönä toimivat yhteisöt”. Tämä koskisi erityisesti niitä pankkiryhmiä, joiden johdossa on holdingyhtiö. Tällaisissa tapauksissa väliyhtiönä toimivat yhteisöt luonnollisesti keskittävät konsernin sisäiset vastuut ja ohjaavat kriisinratkaisun kohteena olevan yhteisön ennalta asettamat, sisäisen MREL-vähimmäisvaatimuksen kattamiseen hyväksyttävät varat eteenpäin. Tämän rakenteen vuoksi nykyiset vähentämissäännöt voisivat vaikuttaa kohtuuttomasti tällaisiin väliyhtiönä toimiviin yhteisöihin. Komissio totesi myös, että MREL-vähimmäisvaatimusta koskevasta kehyksestä saataisiin oikeasuhteisempi, jos mukautettaisiin niiden vastuiden laajuutta koskevia sääntöjä, jotka välittäjäyhtiöinä toimivien yhteisöjen on vähennettävä, jos kyseiset vastuut liittyvät likvidoitavaan yhteisöön, joka ei kuulu MREL-vähimmäisvaatimuksen määrittämistä koskevan päätöksen piiriin. Näissä tapauksissa ei ole todennäköistä, että alaskirjaus- ja muuntamisvaltuuksia joudutaan käyttämään kyseisten likvidoitavien yhteisöjen osalta. Kriisinratkaisun kohteena olevan yhteisön on sitä vastoin vahvistettava kriisinratkaisun kohteena olevan konsernin muiden yhteisöjen pääomapohjaa vaikeuksissa tai kaatumistilanteessa. Kriisinratkaisun kohteena olevan konsernin kaikilla tasoilla olisi tämän vuoksi oltava tarvittavat MREL-vähimmäisvaatimuksen kattamiseen hyväksyttävät varat, ja niiden käytettävyys tappioiden kattamiseen ja pääomapohjan vahvistamiseen olisi varmistettava vähentämismekanismin avulla. Näin ollen komissio totesi uudelleentarkastelussaan, että väliyhtiönä toimivien yhteisöjen olisi jatkossakin vähennettävä kaikki hallussaan olevat samaan kriisinratkaisun kohteena olevaan konserniin kuuluvien muiden yhteisöjen kuin likvidoitavien yhteisöjen liikkeeseen laskemat sisäisen MREL-vähimmäisvaatimuksen kattamiseen hyväksyttävät varat.

(4)

Selkeä käsitys siitä, mikä on likvidoitava yhteisö, on olennaisen tärkeä vähentämistä ja konsolidointia koskevien kehysten moitteettoman toiminnan ja MREL-vähimmäisvaatimuksen laskemisen kannalta tiettyjen yhteisöjen osalta. Tätä varten olisi vahvistettava likvidoitavan yhteisön määritelmä, jossa keskitytään likvidoitavien yhteisöjen määrittämiseen kriisinratkaisun suunnitteluvaiheessa. Sen vuoksi kriisinratkaisuviranomaisten olisi kriisinratkaisusuunnitelmia laatiessaan tehtävä asianmukainen arviointi direktiivin 2014/59/EU ja asetuksen (EU) N:o 806/2014 soveltamisalaan kuuluvista laitoksista ja yhteisöistä. Keskeinen osa tätä arviointia on sen arvioiminen, suorittaako laitos tai yhteisö kriittisiä toimintoja. Mahdollisesti likvidoitavan yhteisön merkityksellisyydestä kriisinratkaisun kohteena olevassa konsernissa odotetaan tehtävän myös perusteellinen analyysi, sanotun kuitenkaan rajoittamatta laitoksen tai yhteisön merkityksen arviointia kansallisella tai alueellisella tasolla. Laitosta tai yhteisöä, joka edustaa merkittävää osaa kriisinratkaisun kohteena olevan konsernin kokonaisriskin määrästä, vähimmäisomavaraisuusasteen vastuista tai liiketoiminnan tuotosta, ei lähtökohtaisesti olisi määritettävä likvidoitavaksi yhteisöksi.

(5)

Direktiivin 2014/59/EU 45 f artiklan ja asetuksen (EU) N:o 806/2014 12 g artiklan mukaan laitosten ja yhteisöjen on noudatettava sisäistä MREL-vähimmäisvaatimusta laitos- tai yhteisökohtaisesti. Vaatimusten noudattaminen konsolidoinnin perusteella on sallittua vain kahdessa erityistapauksessa: kun on kyse unionissa emoyrityksenä toimivista yrityksistä, jotka eivät ole kriisinratkaisun kohteena olevia yhteisöjä ja jotka ovat kolmansien maiden yhteisöjen tytäryrityksiä, ja kun on kyse sisäisen MREL-vähimmäisvaatimuksen noudattamisesta vapautettujen laitosten tai yhteisöjen emoyrityksistä. Asetuksen (EU) N:o 575/2013 72 e artiklan 5 kohdan mukaan väliyhtiönä toimivalla yhteisöllä, joka noudattaa sisäistä MREL-vähimmäisvaatimustaan konsolidoinnin perusteella, ei ole velvollisuutta vähentää hallussaan olevia muiden samaan kriisinratkaisun kohteena olevaan konserniin kuuluvien, konsolidoinnin piiriin kuuluvien yhteisöjen varoja, jotka hyväksytään sisäisen MREL-vähimmäisvaatimuksen kattamiseen, koska MREL-vähimmäisvaatimuksen noudattamisella konsolidoinnin perusteella saavutetaan samanlainen vaikutus. Komission suorittama uudelleentarkastelu on osoittanut, että myös holdingyhtiön johtamien pankkiryhmien väliyhtiöinä toimiville yhteisöille olisi annettava mahdollisuus noudattaa sisäistä MREL-vähimmäisvaatimusta konsolidoinnin perusteella. Etenkin sisäistä MREL-vähimmäisvaatimusta olisi voitava noudattaa konsolidoinnin perusteella, jos vähennysten soveltaminen korottaisi sisäistä MREL-vähimmäisvaatimusta suhteettomasti. Lisäksi uudelleentarkastelu osoitti, että jos väliyhtiönä toimivaan yhteisöön sovelletaan omien varojen vaatimuksia tai yhteenlaskettua puskurivaatimusta konsolidoinnin perusteella, sisäisen MREL-vähimmäisvaatimuksen noudattaminen yhteisökohtaisesti voisi aiheuttaa riskin siitä, että väliyhtiönä toimivan yhteisön tasolla ennalta asetetut sisäisen MREL-vähimmäisvaatimuksen kattamiseen hyväksyttävät varat eivät riitä siihen, että yhteisö pystyisi kyseisten varojen alaskirjauksen ja muuntamisen jälkeen jälleen noudattamaan sovellettavaa konsolidoitua omien varojen vaatimusta. Lisäksi kyseisen laitoksen tai yhteisön MREL-vähimmäisvaatimuksen laskelmasta puuttuisi keskeinen suure, jos omien varojen lisävaatimus tai yhteenlaskettu puskurivaatimus olisi asetettu eri konsolidointitasolla, mikä tekisi vaatimuksen laskemisesta haastavaa. Vastaavasti kriisinratkaisuviranomaisten on haastavaa käyttää valtuuksiaan kieltää direktiivin 2014/59/EU 16 a artiklan ja asetuksen (EU) N:o 806/2014 10 a artiklan mukaisesti tietyt MREL-vähimmäisvaatimukseen liittyvän jakokelpoisen enimmäismäärän ylittävät voitonjaot yksittäisen tytäryrityksen osalta, jos keskeinen mittari eli yhteenlaskettu puskurivaatimus asetetaan eri perusteella kuin sisäinen MREL-vähimmäisvaatimus. Näistä syistä myös rakenteeltaan muuntyyppisten pankkiryhmien olisi voitava noudattaa sisäistä MREL-vähimmäisvaatimusta konsolidoinnin perusteella aina, kun väliyhtiönä toimivaan yhteisöön sovelletaan omien varojen lisävaatimuksia ainoastaan konsolidoinnin perusteella. Tällä direktiivillä käyttöön otetun mahdollisuuden noudattaa sisäistä MREL-vähimmäisvaatimusta konsolidoinnin perusteella on tarkoitus täydentää tilanteita, joissa tämä on jo mahdollista direktiivin 2014/59/EU ja asetuksen (EU) N:o 806/2014 nojalla, eikä se korvaa kyseisten säädösten asiaankuuluvia säännöksiä.

(6)

Jotta voidaan varmistaa, että sisäisen MREL-vähimmäisvaatimuksen noudattaminen konsolidoinnin perusteella on mahdollista ainoastaan asiaankuuluvissa tapauksissa ja että se ei johda sisäisen MREL-vähimmäisvaatimuksen kattamiseen hyväksyttävien varojen vajeeseen kriisinratkaisun kohteena olevassa konsernissa, valta asettaa väliyhtiönä toimiville yhteisöille sisäinen MREL-vähimmäisvaatimus konsolidoinnin perusteella olisi annettava kriisinratkaisuviranomaiselle harkintavaltana tietyin edellytyksin. Väliyhtiönä toimivan yhteisön olisi oltava samaan jäsenvaltioon sijoittautuneen ja samaan kriisinratkaisun kohteena olevaan konserniin kuuluvan, kriisinratkaisun kohteena olevan yhteisön, joka on unionissa emoyrityksenä toimiva rahoitusalan holdingyhtiö tai unionissa emoyrityksenä toimiva rahoitusalan sekaholdingyhtiö, suoraan omistama tytäryritys. Väliyhtiönä toimivaa yhteisöä lukuun ottamatta kyseinen kriisinratkaisun kohteena oleva yhteisö ei saisi omistaa suoraan muita tytäryrityksiä, jotka ovat MREL-vähimmäisvaatimuksen piiriin kuuluvia laitoksia tai yhteisöjä. Vaihtoehtoisesti kyseisen väliyhtiönä toimivan yhteisön olisi noudatettava omien varojen lisävaatimusta ainoastaan konsolidoidun asemansa perusteella. Sisäisen MREL-vähimmäisvaatimuksen noudattaminen konsolidoinnin perusteella ei kuitenkaan saisi kriisinratkaisuviranomaisen arvioinnin perusteella kummassakaan tapauksessa heikentää olennaisesti konsernin kriisinratkaisustrategian uskottavuutta ja toteutettavuutta eikä sitä, että kriisinratkaisuviranomainen soveltaa valtuuksiaan kirjata alas tai muuntaa kyseisen väliyhtiönä toimivan yhteisön tai muiden samaan kriisinratkaisun kohteena olevaan konserniin kuuluvien yhteisöjen asiaankuuluvia pääomainstrumentteja ja hyväksyttäviä velkoja. Yksi tilanne, jossa sisäisen MREL-vähimmäisvaatimuksen asettaminen konsolidoinnin perusteella haittaisi kriisinratkaisun kohteena olevan konsernin purkamismahdollisuuksia, on tilanne, jossa kyseisen MREL-vähimmäisvaatimuksen noudattamiseksi tarvittava määrä ei riittäisi varmistamaan alaskirjaus- ja muuntamisvaltuuksien käyttämisen jälkeen sovellettavien omien varojen vaatimusten noudattamista.

(7)

Väliyhtiönä toimivat yhteisöt voivat direktiivin 2014/59/EU 45 f artiklan 2 kohdan ja asetuksen (EU) N:o 806/2014 12 g artiklan 2 kohdan mukaisesti noudattaa konsolidoitua sisäistä MREL-vähimmäisvaatimusta käyttäen omia varoja ja hyväksyttäviä velkoja. Jotta mahdollisuus noudattaa MREL-vähimmäisvaatimusta konsolidoinnin perusteella voidaan toteuttaa kaikilta osin, on varmistettava, että väliyhtiönä toimivien yhteisöjen hyväksyttävät velat lasketaan samalla tavalla kuin omat varat. Sen vuoksi hyväksyttävyyskriteereissä niiden velkojen osalta, joita voidaan käyttää sisäisen MREL-vähimmäisvaatimuksen noudattamiseksi konsolidoinnin perusteella, olisi otettava huomioon konsolidoitujen omien varojen laskentaa koskevat asetuksessa (EU) N:o 575/2013 vahvistetut säännöt. Jotta voidaan varmistaa yhdenmukaisuus ulkoista MREL-vähimmäisvaatimusta koskevien voimassa olevien sääntöjen kanssa, tässä yhdenmukaistamisessa olisi otettava huomioon myös direktiivin 2014/59/EU 45 b artiklan 3 kohdassa ja asetuksen (EU) N:o 806/2014 12 d artiklan 3 kohdassa vahvistetut voimassa olevat säännöt, jotka koskevat niiden hyväksyttävien velkojen laskemista, joita kriisinratkaisun kohteena olevat yhteisöt voivat käyttää konsolidoidun MREL-vähimmäisvaatimuksensa noudattamiseksi. On erityisesti varmistettava, että konsolidoidun sisäisen MREL-vähimmäisvaatimuksen soveltamisalaan kuuluvan yhteisön tytäryritysten liikkeeseen laskemat hyväksyttävät velat, joita kriisinratkaisun kohteena oleva yhteisö pitää hallussaan joko suoraan tai välillisesti muiden samaan kriisinratkaisun kohteena olevaan konserniin kuuluvien yhteisöjen kautta, jotka eivät kuulu konsolidoinnin piiriin, tai nykyiset osakkeenomistajat, jotka eivät kuulu samaan kriisinratkaisun kohteena olevaan konserniin, lasketaan osaksi konsolidoidun sisäisen MREL-vähimmäisvaatimuksen soveltamisalaan kuuluvan yhteisön omia varoja ja hyväksyttäviä velkoja.

(8)

Likvidointia varten korvamerkittyjen yhteisöjen osalta MREL-vähimmäisvaatimus rajoittuu nykyisessä kehyksessä useimmissa tapauksissa tappioiden kattamiseksi tarvittavaan määrään, joka vastaa omien varojen vaatimuksia. Tällaisissa tapauksissa MREL-vähimmäisvaatimuksesta ei aiheudu mitään lisävaatimusta, joka liittyisi suoraan likvidoitavan yhteisön kriisinratkaisukehykseen. Tämä tarkoittaa sitä, että likvidoitava yhteisö voi noudattaa MREL-vähimmäisvaatimusta kaikilta osin noudattamalla omien varojen vaatimuksia ja että MREL-vähimmäisvaatimuksen määrittävän kriisinratkaisuviranomaisen erillinen päätös ei merkityksellisellä tavalla vaikuta kyseisen yhteisön purkamismahdollisuuteen. Tällaisesta päätöksestä aiheutuu kriisinratkaisuviranomaiselle ja likvidoitavalle yhteisölle monia menettelyllisiä velvoitteita ilman, että purkamismahdollisuus samalla parantuisi. Tästä syystä kriisinratkaisuviranomaisten ei tulisi määrittää MREL-vähimmäisvaatimusta likvidoitaville yhteisöille. MREL-vähimmäisvaatimusta koskevaa kehystä olisi sovellettava sellaisten kriteerien perusteella, joilla varmistetaan, että yhteisö katsotaan likvidoitavaksi yhteisöksi yhdenmukaisesti kaikkialla unionissa. Kriisinratkaisuviranomaisten olisi sen vuoksi varmistettava, että likvidoitavia yhteisöjä koskevia uusia säännöksiä sovelletaan yhdenmukaisesti rajatylittävään konserniin kuuluviin yhteisöihin erityisesti silloin, kun konserniin kuuluu pankkiunionissa ja sen ulkopuolella sijaitsevia yhteisöjä.

(9)

Laatiessaan kriisinratkaisusuunnitelmia ja arvioidessaan kriisinratkaisun kohteena olevien konsernien purkamismahdollisuuksia kriisinratkaisuviranomaiset voivat katsoa, että tytäryrityksenä toimivaa laitosta tai yhteisöä voidaan pitää likvidoitavana yhteisönä, jos kriisinratkaisusuunnitelman mukaan on mahdollista ja uskottavaa, että laitos tai yhteisö likvidoidaan tavanomaisissa maksukyvyttömyysmenettelyissä tai jos kriisinratkaisusuunnitelmassa ei aiota käyttää alaskirjaus- ja muuntamisvaltuuksia kyseisen laitoksen tai yhteisön osalta. Keskusyhteisöön pysyvästi kuuluvien yhteisöjen erityispiirteiden huomioon ottamiseksi kriisinratkaisuviranomainen voi katsoa, että kyseistä yhteisöä voidaan pitää likvidoitavana yhteisönä, jos kriisinratkaisusuunnitelmassa ei esitetä sellaisia muita toimenpiteitä, kuten sidosyritysten yhdistämistä, jotka keskusyhteisön tai kriisinratkaisuviranomaisen olisi toteutettava kyseisen yhteisön osalta. Näissä tapauksissa tytäryrityksenä toimivalla laitoksella tai yhteisöllä ei välttämättä tarvitse olla omia varoja ja hyväksyttäviä velkoja omien varojen vaatimustensa lisäksi. Jotta voidaan varmistaa konsernin purkamismahdollisuudet suhteellisuusperiaatetta noudattaen, omien varojen instrumenttien muodossa olevia omistusosuuksia olisi joissain tapauksissa vähennettävä riippuen siitä, miten olennaisia likvidoitavien yhteisöjen liikkeeseen laskemien omien varojen instrumenttien omistusosuudet ovat suhteessa väliyhtiönä toimivan yhteisön tappionkattamiskykyyn. Jotta vältetään tavanomaista jyrkemmät vaikutukset, näiden omistusosuuksien suhde väliyhtiönä toimivan yhteisön tappionkattamiskykyyn olisi laskettava kunkin kalenterivuoden lopussa 12 edeltävän kuukauden keskiarvona. Väliyhtiönä toimivaa yhteisöä ei kuitenkaan olisi vaadittava vähentämään velkoja, jotka täyttäisivät sisäisen MREL-vähimmäisvaatimuksen noudattamisen edellytykset ja joita ei hyväksytä omien varojen instrumenteiksi. Kriisinratkaisusuunnitelmassa ei edellytetä, että kriisinratkaisun kohteena oleva yhteisö vahvistaisi likvidoitavan yhteisön pääomapohjaa kaatumistilanteessa. Tämä tarkoittaa, ettei ole syytä odottaa, että nykyisiä omia varoja suuremmat likvidoitavan yhteisön tappiot siirtyvät ylöspäin kriisinratkaisun kohteena olevalle yhteisölle väliyhtiönä toimivan yhteisön kautta tai pääoma siirtyy alaspäin päinvastaiseen suuntaan. Kyseisen sisäisen MREL-vähimmäisvaatimuksen kattamiseen hyväksyttävien varojen välillisen merkitsemisen yhteydessä vähennettävien omistusosuuksien laajuuden mukautus ei näin ollen vaikuttaisi siihen, onko kehys vakavaraisuuden kannalta moitteeton.

(10)

Asetuksen (EU) N:o 575/2013 77 artiklan 2 kohdassa ja 78 a artiklassa säädetyn hyväksyttävien velkojen instrumenttien vähentämistä koskevan lupajärjestelmän – jota sovelletaan myös MREL-vähimmäisvaatimuksen soveltamisalaan kuuluviin laitoksiin ja yhteisöihin sekä MREL-vähimmäisvaatimuksen noudattamiseksi liikkeeseen laskettuihin velkoihin – päätavoitteena on antaa kriisinratkaisuviranomaisille mahdollisuus valvoa toimia, jotka johtavat hyväksyttävien velkojen määrän vähenemiseen, ja kieltää kaikki toimet, jotka johtavat määrän vähenemiseen kriisinratkaisuviranomaisten riittäväksi katsoman tason alle. Jos kriisinratkaisuviranomainen ei ole tehnyt laitoksen tai yhteisön osalta päätöstä MREL-vähimmäisvaatimuksen määrittämisestä, tämä tavoite ei ole merkityksellinen. Laitoksilta tai yhteisöiltä, joiden osalta ei ole tehty päätöksiä MREL-vähimmäisvaatimuksen määrittämisestä, ei sen vuoksi olisi edellytettävä kriisinratkaisuviranomaisen myöntämää ennakkolupaa sellaisten velkojen osto-option, lunastuksen, takaisinmaksun tai takaisinoston toteuttamiseksi, jotka täyttäisivät MREL-vähimmäisvaatimusta koskevat hyväksyttävyysvaatimukset.

(11)

Joidenkin likvidoitavien yhteisöjen osalta kriisinratkaisuviranomainen voi katsoa, että MREL-vähimmäisvaatimuksen olisi oltava suurempi kuin tappionkattamismäärä, jos suurempi määrä on tarpeen rahoitusvakauden suojaamiseksi tai rahoitusjärjestelmää koskevien häiriöiden leviämisen riskin vähentämiseksi, myös talletussuojajärjestelmien rahoituskapasiteetin osalta. Ainoastaan tällaisissa tilanteissa kriisinratkaisuviranomaisen olisi voitava määrittää oikeasuhteisella tavalla likvidoitavalle yhteisölle MREL-vähimmäisvaatimus, jonka olisi koostuttava tappioiden kattamiseen riittävästä määrästä korotettuna määrällä, joka on ehdottoman välttämätön kriisinratkaisuviranomaisen yksilöimien mahdollisten riskien asianmukaiseksi käsittelemiseksi. Likvidoitavan yhteisön olisi sen jälkeen noudatettava MREL-vähimmäisvaatimusta, eikä sitä olisi vapautettava asetuksen (EU) N:o 575/2013 77 artiklan 2 kohdassa ja 78 a artiklassa säädetystä ennakkolupajärjestelmästä. Väliyhtiönä toimivat yhteisöt, jotka kuuluvat samaan kriisinratkaisun kohteena olevaan konserniin kuin asianomainen likvidoitava yhteisö, olisi edelleen velvoitettava vähentämään sisäisen MREL-vähimmäisvaatimuksen kattamiseen hyväksyttävistä varoistaan hallussaan olevat kyseisen likvidoitavan yhteisön liikkeeseen laskemat sisäisen MREL-vähimmäisvaatimuksen kattamiseen hyväksyttävät varat. Koska likvidaatiomenettely toteutetaan oikeushenkilön tasolla, likvidoitavien yhteisöjen, joihin edelleen sovelletaan MREL-vähimmäisvaatimusta, olisi noudatettava kyseistä vaatimusta ainoastaan yhteisökohtaisesti. Lisäksi koska ilman alaskirjaus- ja muuntamisvaltuuksien käyttöä kriisinratkaisun kohteena olevan yhteisön määräysvallan säilyminen tytäryrityksessä ei olisi tarpeen, tietyt asianomaisen velan omistajuuteen liittyvät hyväksyttävyysvaatimukset eivät ole merkityksellisiä. Kyseisiä hyväksyttävyysvaatimuksia ei näin ollen olisi sovellettava.

(12)

Direktiivin 2014/59/EU 45 i artiklan mukaan laitosten ja yhteisöjen on raportoitava toimivaltaisille viranomaisilleen ja kriisinratkaisuviranomaisilleen hyväksyttävien velkojen ja alentamiskelpoisten velkojen määrä ja näiden velkojen koostumus sekä julkistettava kyseiset tiedot ja MREL-vähimmäisvaatimuksensa taso säännöllisesti. Likvidoitavilta yhteisöiltä tällaista raportointia tai julkistamista ei vaadita. MREL-vähimmäisvaatimuksen läpinäkyvän soveltamisen varmistamiseksi näitä raportointi- ja julkistamisvelvoitteita olisi kuitenkin sovellettava myös niihin likvidoitaviin yhteisöihin, joiden osalta kriisinratkaisuviranomainen katsoo, että MREL-vähimmäisvaatimuksen olisi oltava tappioiden kattamiseen riittävää määrää suurempi. Suhteellisuusperiaatteen mukaisesti kriisinratkaisuviranomaisen olisi varmistettava, että nämä velvoitteet eivät ylitä sitä, mikä on tarpeen MREL-vähimmäisvaatimuksen noudattamisen valvomiseksi.

(13)

Johdonmukaisuuden varmistamiseksi asetukseen (EU) N:o 806/2014 tehtyjä muutoksia ja kansallisia toimenpiteitä, joilla direktiiviin 2014/59/EU tehdyt muutokset saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä, olisi sovellettava samasta päivästä alkaen. On kuitenkin aiheellista säätää aikaisemmasta soveltamispäivästä niiden muutosten osalta, jotka koskevat mahdollisuutta noudattaa konsolidoitua sisäistä MREL-vähimmäisvaatimusta, jotta voidaan ottaa huomioon kriisinratkaisuviranomaisten tarve tehdä uusia päätöksiä MREL-vähimmäisvaatimuksen määrittämisestä tätä tarkoitusta varten ja lisätä oikeusvarmuutta pankkiryhmille, joihin kyseistä säännöstä sovellettaisiin, kun otetaan huomioon direktiivissä 2014/59/EU ja asetuksessa (EU) N:o 806/2014 vahvistettu yleinen MREL-vähimmäisvaatimuksen noudattamisen määräaika, joka on 1 päivä tammikuuta 2024. Tästä syystä asetuksen (EU) N:o 806/2014 mukaisia uusia konsolidoitua sisäistä MREL-vähimmäisvaatimusta koskevia sääntöjä olisi sovellettava yhden päivän kuluttua tämän muutosdirektiivin voimaantulopäivästä. Lisäksi tämä osoittaisi kaikille pankkiryhmille ja kriisinratkaisuviranomaisille, joihin sovelletaan direktiiviä 2014/59/EU ja asetusta (EU) N:o 806/2014, että toimenpiteitä saatetaan tarvita, jotta voidaan kattaa ajanjakso 1 päivästä tammikuuta 2024 alkaen niiden kansallisten toimenpiteiden soveltamispäivään asti, joilla tämän muutosdirektiivin säännökset saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä.

(14)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän direktiivin tavoitteita eli likvidoitavien yhteisöjen kohtelun mukauttamista MREL-kehyksen mukaisesti ja kriisinratkaisuviranomaisten mahdollisuuksia määrittää sisäinen MREL-vähimmäisvaatimus konsolidoinnin perusteella, vaan ne voidaan saavuttaa paremmin unionin tasolla muuttamalla unionin tasolla jo vahvistettuja sääntöjä. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen kyseisten tavoitteiden saavuttamiseksi.

(15)

Sen vuoksi direktiivi 2014/59/EU ja asetus (EU) N:o 806/2014 olisi muutettava vastaavasti,

1)

lisätään 2 artiklan 1 kohtaan alakohta seuraavasti:

;

2)

muutetaan 45 c artikla seuraavasti:

3)

muutetaan 45 f artikla seuraavasti:

4)

korvataan 45 i artiklan 4 kohta seuraavasti:

5)

korvataan 45 j artiklan 1 kohta seuraavasti:

1)

lisätään 3 artiklan 1 kohtaan alakohta seuraavasti:

;

2)

muutetaan 12 d artikla seuraavasti:

3)

muutetaan 12 g artikla seuraavasti: