(1)

Síminn hf., jäljempänä ’kantelija’, teki 26. lokakuuta 2016 päivätyllä kirjeellä (2) kantelun, joka koski Orkuveita Reykjavíkurin, jäljempänä ’OR’, tytäryhtiölleen Gagnaveita Reykjavíkurille (3), jäljempänä ’GR’, väitetysti myöntämää valtiontukea.

(2)

Valvontaviranomainen aloitti muodollisen tutkintamenettelyn päätöksellä N:o 86/19/KOL (4), jäljempänä ’aloittamispäätös’. Aloittamispäätöksen hyväksymistä edeltävä menettely on kuvattu päätöksen 2 jaksossa.

(3)

Valvontaviranomaisen aloittama muodollinen tutkintamenettely koski seuraavia neljää toimenpidettä (5), joihin viitataan jäljempänä yhdessä ilmauksella ’toimenpiteet’:

Toimenpide 1: GR ei maksanut OR:lle markkinakorkoa edusta, jonka se sai korkomaksujen tilapäisen keskeyttämisen kautta.

Toimenpide 2: OR antoi GR:lle välillisesti varoja Ölfusin kunnan valokuitukaapeliverkon suunnittelua varten.

Toimenpide 3: OR antoi lyhytaikaista lainaa GR:lle.

Toimenpide 4: GR:n ja yksityisten lainanantajien välisiin lainasopimuksiin sisältyi ehto, jonka mukaan OR:n on omistettava edelleen enemmistöosuus GR:stä.

(4)

Valvontaviranomainen katsoi aloittamispäätöksessä alustavasti, että toimenpiteet olivat valtiontukea, ja se epäili toimenpiteiden soveltuvuutta ETA-sopimuksen toimintaan. Toimenpiteet selostetaan tarkemmin 2.4 jaksossa.

(5)

Aloittamispäätöksen 113 kohdassa valvontaviranomainen kehotti Islannin viranomaisia esittämään huomautuksensa viimeistään 6. tammikuuta 2020. Valvontaviranomainen myös julkaisi merkityksellisen tiivistelmän ja kehotti asianomaisia esittämään huomautuksensa kuukauden kuluessa tiivistelmän julkaisemisesta. (6)

(6)

Islannin viranomaiset toimittivat 5. maaliskuuta 2020 päivätyssä kirjeessä (7) aloittamispäätöksestä huomautuksia, jotka esitettiin 4. maaliskuuta 2020 päivätyssä kirjeessä sekä liitteinä olleissa GR:n ja OR:n toimittamissa asiakirjoissa (8). Muut asianomaiset osapuolet eivät esittäneet valvontaviranomaiselle huomautuksia.

(7)

Valvontaviranomainen esitti 4. marraskuuta 2021 päivätyllä kirjeellä Islannin viranomaisille virallisen tietopyynnön (9). Islannin viranomaiset vastasivat pyyntöön 14. tammikuuta 2023 päivätyllä kirjeellä (10) sekä toimittivat lisätietoja 21. tammikuuta 2022 päivätyllä kirjeellä (11).

(8)

Valvontaviranomainen pyysi 14. maaliskuuta 2023 päivätyllä kirjeellä (12) lisätietoja Islannin viranomaisilta. Islannin viranomaiset vastasivat pyyntöön 25. huhtikuuta 2023 päivätyllä kirjeellä (13). Lisäksi ne toimittivat lisäselvityksiä 9. kesäkuuta 2023 päivätyllä kirjeellä (14).

(9)

GR on vuonna 2007 perustettu televiestintäyhtiö, joka on kokonaan OR:n omistama (15). OR on lailla nro 139/2001 perustettu julkinen yritys (16), jonka omistavat Reykjavíkin, Akranesin ja Borgarbyggðin kunnat. (17) GR perustettiin itsenäiseksi oikeushenkilöksi, jotta se täyttäisi Islannin posti- ja televiestintähallinnon (18), jäljempänä ’PTA’, vaatimukset OR:n kilpailullisen ja ei-kilpailullisen toiminnan erottamisesta (19).

(10)

OR toimii eri tytäryhtiöidensä kautta sähköpalvelujen, geotermiseen lämmitysveteen ja kylmään veteen liittyvien palvelujen sekä viemäripalvelujen alalla. (20) OR:n tytäryhtiö GR harjoittaa televiestintä- ja tiedonsiirtoverkon toimintaa Islannissa. (21) Se tarjoaa tukkupalveluna pääsyn valokuituverkkoonsa vähittäispalvelujen tarjoajille, jotka tarjoavat erilaisia kiinteitä laajakaista- ja tiedonsiirtopalveluja.

(11)

Kantelija on televiestintäratkaisuja Islannissa tuottava yritys, joka tarjoaa muun muassa mobiili- ja kiinteitä laajakaistapalveluja henkilö- ja yritysasiakkaille. Kantelija oli valvontaviranomaiselle toimitetun kantelun esittämishetkellä Míla-nimisen yrityksen (22) emoyhtiö. Míla omisti tuolloin koko maan kattavan tietoliikenneverkon ja harjoitti sen toimintaa.

(12)

PTA:n toimivallasta televiestinnän alalla säädettiin 1. heinäkuuta 2021 asti posti- ja televiestintähallinnosta annetussa laissa nro 69/2003 (23), jolla pantiin täytäntöön EU:n sähköisen viestinnän sääntelykehys (24). Sähköisestä viestinnästä annetun lain nro 81/2003 (25) 36 §:n mukaisesti PTA muun muassa varmistaa, että tuloilla, jotka ovat peräisin aloilta, joilla ei ole kilpailua, ei tueta toimintaa kilpailulle avoimella televiestintäalalla.

(13)

Sähköisestä viestinnästä annetun lain 36 §:n täytäntöönpanon valvojana PTA:n tehtäviin kuuluu tutkia OR:n investointeja televiestintämarkkinoilla sekä GR:n ja OR:n liikesuhteita. Tällaiset tutkimukset voidaan aloittaa PTA:n omasta aloitteesta tai niiden osapuolten tekemien kantelujen perusteella, joiden etua asia koskee. GR on myös velvollinen ilmoittamaan PTA:lle tietyistä toimenpiteistä, kuten osakepääoman korottamisesta (26), hyväksyttääkseen tällaiset toimenpiteet ennakkoon. Osapuolet, joiden etua asia koskee, voivat olla osallisina tällaisissa tapauksissa, jos ne osoittavat, että käsiteltävän tapauksen lopputulos vaikuttaa niiden oikeutettuun etuun. (27)

(14)

OR ja GR allekirjoittivat 8. maaliskuuta 2007 puitesopimuksen (28). Puitesopimukseen sisältyy useita lisäyksiä, muun muassa lisäys 4 (”Ulkomaan valuutan määräinen lainasopimus”), jäljempänä ’lisäys’, jolla säänneltiin OR:n GR:lle myöntämää lainaa. (29) Valvontaviranomainen käyttää mainituista asiakirjoista nimityksiä ”puitesopimus” ja ”lisäys”.

(15)

Puitesopimuksen ja lisäyksen mukaan GR:n tuli maksaa laina takaisin OR:lle 12 vuoden kuluessa. Eräpäivät olivat joka vuoden 1. toukokuuta ja 1. marraskuuta, eli yhteensä eräpäiviä oli 24. Ensimmäisinä 14 eräpäivänä perittäisiin vain korkoa. Koron ensimmäinen maksupäivä oli 1. marraskuuta 2007. Itse lainapääoman takaisinmaksun oli määrä alkaa vasta 1. marraskuuta 2014, jonka jälkeen pääomaa maksettaisiin takaisin kunkin vuoden 1. toukokuuta ja 1. marraskuuta. Sekä koron että lainapääoman viimeinen eräpäivä oli 1. toukokuuta 2019.

(16)

PTA totesi 30. joulukuuta 2008 antamassaan päätöksessä nro 32/2008 (30), että puitesopimuksen ja lisäyksen mukaista laina-aikaa olisi lyhennettävä 12 vuodesta viiteen vuoteen. Korot erääntyisivät alkuperäisessä lisäyksessä sovittuina päivämäärinä, ja lainapääoma olisi maksettava takaisin 1. toukokuuta 2012.

(17)

GR ja OR allekirjoittivat 1. lokakuuta 2009 liitteen, jolla puitesopimuksen ja lisäyksen kestoa muutettiin 12 vuodesta viiteen vuoteen. Tämä oli linjassa PTA:n päätöksen nro 32/2008 kanssa. Liitteessä määrättiin, että viimeinen eräpäivä olisi toukokuussa 2012: lainanottajan olisi maksettava velka ja kertynyt korko kokonaisuudessaan 1. toukokuuta 2012 mennessä.

(18)

GR teki 25. marraskuuta 2009 luottolimiittiä koskevan lainasopimuksen (31), jäljempänä ’luottolimiittisopimus’, jossa GR oli lainanottaja ja NBI Ltd (entinen Landsbankinn) lainanantaja. Luottolimiittisopimuksessa sovittu lainamäärä oli 1 400 miljoonaa Islannin kruunua, ja sopimuksen päättymispäivä oli 15. heinäkuuta 2011 (32).

(19)

Luottolimiittisopimuksen 12 artiklan k kohdassa olevassa lausekkeessa lainanottajaa kiellettiin maksamasta lainojen lyhennyksiä ja/tai korkoja sopimuksen voimassaoloaikana. Tämä tarkoitti, että luottolimiittisopimuksen määräysten mukaan puitesopimuksen ja lisäyksen mukaisia korkoja ei voitu maksaa niin kauan kuin luottolimiittisopimus oli voimassa.

(20)

Näin ollen puitesopimuksen ja lisäyksen mukaiset maksut, jotka GR:n olisi pitänyt suorittaa OR:lle, keskeytettiin luottolimiittisopimuksen voimassaoloajaksi, tarkemmin sanottuna 15. heinäkuuta 2011 saakka. Tämän päivämäärän jälkeen rajoituksia ei enää sovellettaisi, koska luottolimiittisopimus ei olisi enää voimassa.

(21)

Koska OR oli puitesopimuksessa ja lisäyksessä lainanantajana, muutosten tekemiseksi tarvittiin sen suostumus.

(22)

Puitesopimuksen ja lisäyksen mukaisten korkomaksujen keskeyttäminen edellytti muutosta OR:n ja GR:n väliseen alkuperäiseen sopimukseen. Sen vuoksi muutoksia varten tarvittiin OR:n suostumus, sillä se oli kyseisessä sopimuksessa lainanantajana. GR lähetti 14. lokakuuta 2009 OR:lle kirjeen (33), jossa se pyysi tätä hyväksymään korkomaksujen keskeyttämisen puitesopimuksessa ja lisäyksessä. (34) Kirjeessä täsmennettiin myös, että luottolimiittisopimuksen päättymispäivä oli 15. heinäkuuta 2011.

(23)

OR:n hallitus hyväksyi (35) luottolimiittisopimuksen ehdot 16. lokakuuta 2009. OR lähetti 19. lokakuuta 2009 GR:lle kirjeen (36), jossa ilmoitettiin korkomaksujen keskeyttämisen hyväksymisestä. Käytännössä tämä tarkoitti, että OR hyväksyi puitesopimuksen ja lisäyksen mukaisten 1. marraskuuta 2009, 1. toukokuuta 2010, 1. marraskuuta 2010 ja 1. toukokuuta 2011 erääntyvien korkojen maksun keskeyttämisen.

(24)

Keskeytettyjen korkomaksujen eräpäivät ja määrät olivat seuraavat: 1. marraskuuta 2009 – 81 240 732 Islannin kruunua, 1. toukokuuta 2010 – 61 415 704 Islannin kruunua, 1. marraskuuta 2010 – 55 994 167 Islannin kruunua ja 1. toukokuuta 2011 – 62 994 280 Islannin kruunua.

(25)

PTA totesi 7. syyskuuta 2010 annetussa päätöksessä nro 25/2010 (37), että luottolimiittisopimuksen 12 artiklan k kohta rikkoi sähköisestä viestinnästä annetun lain 36 §:ää sekä PTA:n aiempia päätöksiä eli 13. marraskuuta 2006 annettua päätöstä nro 10/2006 ja 30. joulukuuta 2008 annettua päätöstä nro 32/2008. Päätöksessään nro 25/2010 PTA vaati GR:ää maksamaan korot OR:lle puitesopimuksen ja lisäyksen mukaisesti.

(26)

PTA:n päätöksen nro 25/2010 antamishetkellä GR oli jo noudattanut kyseisessä päätöksessä asetettuja velvoitteita, sillä se oli jo suorittanut kyseiset kaksi korkomaksua OR:lle: 1. marraskuuta 2009 erääntynyt korko maksettiin 16. joulukuuta 2009 (44 päivää maksujen keskeyttämisen jälkeen) ja 3. toukokuuta 2010 erääntynyt korko 30. elokuuta 2010 (120 päivää maksujen keskeyttämisen jälkeen). (38) Kuten Islannin viranomaiset selittivät, GR suoritti nämä korkomaksut ennen PTA:n päätöksen nro 25/2010 antamista käytyään PTA:n kanssa kirjeenvaihtoa (39) sähköisestä viestinnästä annetun lain 36 §:n soveltamisesta.

(27)

Kahta muuta korkomaksua, joiden eräpäivät olivat 1. marraskuuta 2010 ja 1. toukokuuta 2011, ei keskeytetty missään vaiheessa, koska PTA antoi päätöksensä ennen näiden korkojen eräpäivää.

(28)

PTA ei määrännyt missään päätöksessään GR:ää laskemaan ja maksamaan keskeytettyjen korkomaksujen keskeytysaikana kertynyttä korkoa, eikä GR niin myöskään tehnyt.

(29)

Aloittamispäätöksen 97 kohdassa valvontaviranomainen katsoi alustavasti, että GR oli saanut ETA-sopimuksen 61 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua etua, koska se ei maksanut markkinakorkoa edusta, jonka se sai korkomaksujen tilapäisen keskeyttämisen kautta.

(30)

OR ja Ölfusin kunta, jäljempänä ’Ölfus’, allekirjoittivat 28. huhtikuuta 2006 sopimuksen (40), jäljempänä ’ÖRF-sopimus’, Ölfusin uudelleenistutusrahaston, jäljempänä ’ÖRF’, perustamisesta.

(31)

ÖRF-sopimuksessa OR sitoutui maksamaan rahastoon vuosittain 12,5 miljoonaa Islannin kruunua kuuden vuoden ajan. ÖRF-sopimuksen mukaan ÖRF:n tarkoituksena oli kasvillisuuden palauttaminen kunnan maille, joilla kasvillisuus oli tuhoutunut voimalaitosten takia, sekä kunnan maan parantaminen yleisesti. Lisäksi OR sitoutui ÖRF-sopimuksessa tukemaan valokuituverkon rakentamista Ölfusiin.

(32)

Ölfus hyväksyi 25. lokakuuta 2007 ÖRF:n perustamisen erillishallinnoiduksi rahastoksi todeten hyväksymispäätöksessä, että Ölfus oli ÖRF:n ainoa omistaja. ÖRF:llä oli kolmijäseninen hallitus. Jäsenistä kaksi nimitti Ölfus ja yhden nimitti OR. ÖRF:n hallituksen päätökset tehtiin enemmistöpäätöksenä, mikä on yleinen äänestysperiaate myös Islannin lainsäädännön mukaan. (41)

(33)

OR ja Ölfus allekirjoittivat 31. tammikuuta 2014 ÖRF-sopimuksen mukaisten hankkeiden päätökseensaattamista koskevan sopimuksen. Kyseisessä sopimuksessa OR luopui kaikista ÖRF:ään liittyvistä oikeuksistaan, rahaston hallinnointiin liittyvistä velvollisuuksistaan ja siihen liittyvistä vastuistaan ja luovutti ne Ölfusille. (42)

(34)

GR ja Ölfus tekivät 31. tammikuuta 2014 sopimuksen valokuitulaajakaistaverkon käyttöönotosta ja sen toiminnan harjoittamisesta Ölfusissa, jäljempänä ’valokuitulaajakaistaverkkoa koskeva vuoden 2014 sopimus’. Kyseisen sopimuksen 8 artiklan mukaan Ölfus maksaisi laajakaistaverkon rakentamisesta, sen toiminnan harjoittamisesta ja hallinnoinnista sekä palvelujen tarjoamisesta. Tarkemmin sanottuna Ölfusin oli maksettava GR:lle 80 miljoonaa Islannin kruunua kolmessa erässä 1. kesäkuuta ja 1. elokuuta 2014 välisenä aikana (43). GR:n vastattavaksi tulivat muut verkon rakentamisesta ja sen toiminnan harjoittamisesta aiheutuvat kustannukset.

(35)

Ölfus ilmoitti 5. helmikuuta 2014 antamassaan lehdistötiedotteessa (44) ÖRF:n purkamisesta ja varojen käyttötarkoituksen muuttamisesta.

(36)

Ölfus antoi päätöksen ÖRF:n purkamisesta 23. toukokuuta 2014. Päätöksen mukaan Ölfusilla oli ehdoton oikeus osoittaa entisen ÖRF:n varoja muihin kunnassa toteutettaviin hankkeisiin. (45)

(37)

PTA antoi 2. kesäkuuta 2015 päätöksen nro 11/2015 (46), jossa se arvioi, siirrettiinkö entisen ÖRF:n varat, jotka olivat alun perin peräisin OR:ltä, GR:lle Ölfusin ja GR:n välisen sopimuksen nojalla. PTA arvioi myös sitä, oliko Ölfus vastoin sähköisestä viestinnästä annetun lain 36 §:ää siirtänyt laajakaistaverkon omistuksen GR:lle.

(38)

PTA päätti, että GR:n oli korvattava valokuitulaajakaistaverkkoa koskevan vuoden 2014 sopimuksen nojalla maksetut summat Ölfusille. PTA ehdotti summien palauttamista joko käteisenä tai vaihtoehtoisesti antamalla Ölfusille omistusosuus laajakaistaverkosta. Jälkimmäisessä tapauksessa omistusosuuden arvon olisi vastattava Ölfusin sopimuksen nojalla tekemää pääomasijoitusta ja vaaditun tuottoprosentin olisi oltava markkinaehtojen mukainen. (47)

(39)

Käytyään PTA:n kanssa keskustelua päätöksen nro 11/2015 noudattamisesta GR toimitti 3. joulukuuta 2015 PTA:lle luonnoksen sopimuksesta, joka koski laajakaistaverkon omistajuutta, sen toiminnan harjoittamista ja sen vuokraamista. PTA ja GR kävivät asiasta vielä useita lisäkeskusteluja (48), joiden päätteeksi PTA totesi 26. toukokuuta 2016 päivätyssä kirjeessä (49), että sopimusluonnos oli sähköisestä viestinnästä annetun lain 36 §:n mukainen. PTA katsoi myös, että GR sai kyseiset varat Ölfusilta, ei OR:ltä. (50)

(40)

Ölfus ja GR allekirjoittivat 25. marraskuuta 2016 sopimuksen laajakaistaverkkojen omistuksesta, niiden toiminnan harjoittamisesta ja vuokrauksesta (51). Sopimuksen sisältö vastaa PTA:n arvioimaa luonnosta. Sopimuksen 2 artiklassa määrätään, että pääomasijoitus korvataan antamalla omistusosuus verkkoon ja että omistusosuuden suuruus (52) vastaa osuutta, jonka Ölfus on maksanut verkon käyttöönotosta.

(41)

Aloittamispäätöksessä valvontaviranomainen katsoi alustavasti, että GR oli saanut etua, sillä se oli saanut välillisesti varoja OR:ltä Ölfusiin rakennettavan valokuitukaapeliverkon suunnittelua varten. Kyseiset varat kuvataan 2.4.2 jaksossa.

(42)

GR kysyi 20. huhtikuuta 2015 päivätyllä kirjeellä (53), oliko GR:n sähköisestä viestinnästä annetun lain 36 §:n mukaan sallittua osallistua OR:n ylläpitämään konsernitilijärjestelyyn, mihin PTA vastasi myöntävästi 7. heinäkuuta 2015 päivätyllä kirjeellä (54).

(43)

GR ja OR allekirjoittivat 1. joulukuuta 2016 sopimuksen (55), jolla GR:lle myönnettiin pääsy konsernitilijärjestelyn piiriin.

(44)

PTA totesi 20. maaliskuuta 2019 antamassaan päätöksessä nro 3/2019 (56), että lyhytaikainen lainananto OR:n konsernitilijärjestelystä GR:lle oli vastoin sähköisestä viestinnästä annetun lain 36 §:ää. PTA katsoi, ettei konsernitilijärjestelystä myönnetty laina ollut markkinaehtoinen, minkä vuoksi se rikkoi 13. marraskuuta 2006 annettua PTA:n päätöstä nro 10/2006 (57) ja siten sähköisestä viestinnästä annetun lain 36 §:ää.

(45)

Aloittamispäätöksessä valvontaviranomainen katsoi alustavasti, että GR oli saanut etua, sillä se oli saanut OR:ltä lyhytaikaista lainaa yhteisestä konsernitilijärjestelystä.

(46)

Toimenpide 4 koskee OR:n GR:lle antamien lainojen korvaamista yksityisten lainanantajien antamilla lainoilla. Kyseisiin yksityisten lainanantajien antamiin lainoihin liittyi ehto, jonka mukaan lainanantajalla oli oikeus vaatia takaisinmaksua, purkaa lainasopimus tai määrätä se erääntyväksi, jäljempänä ’määräysvallan muutosta koskeva lauseke’, mikäli OR:n omistusosuus GR:stä pienenisi alle 50 prosenttiin. Kantelijan mukaan yksityisten lainanantajien perimät korot olivat kyseisen lausekkeen ansiosta olleet jatkuvasti markkinakorkoa alhaisemmat.

(47)

PTA katsoi päätöksessään nro 3/2019 (58), että kyseisellä lausekkeella yksityiset lainanantajat kytkivät OR:n omistusosuuden lainasopimuksiin minimoidakseen maksukyvyttömyyden todennäköisyyden. Sen vuoksi PTA katsoi, että lauseke saattoi johtaa edullisempiin lainaehtoihin. (59)

(48)

PTA päätti lopulta, etteivät GR:n yksityisten lainanantajien kanssa tekemät lainasopimukset saa sisältää määräysvallan muutosta koskevaa lauseketta. Aloittamispäätöksen 97 kohdassa valvontaviranomainen katsoi alustavasti, että GR on saattanut saada etua, sillä sen yksityisten lainanantajien kanssa tekemät lainasopimukset sisälsivät määräysvallan muutosta koskevan lausekkeen.

(49)

Islannin viranomaiset totesivat huomautuksissaan, että tosiasiallisesti korkomaksuista keskeytettiin vain kaksi, 2. marraskuuta 2009 ja 3. toukokuuta 2010 erääntyneet maksut. Nämä korkomaksut suoritettiin lopulta, toinen 44 ja toinen 120 päivää eräpäivän jälkeen. Sittemmin muita OR:lle maksettavia maksuja ei ole keskeytetty eikä lainasopimusten ehdoista ole poikettu.

(50)

Toimenpiteessä oli kyse siitä, että GR ei maksanut markkinakorkoa edusta, jonka se sai korkomaksujen tilapäisen keskeyttämisen kautta. Islannin viranomaiset myöntävät, että tällainen toimenpide keventää lainanottajan taloudellista rasitetta sekä vapauttaa pääomaa, joka muussa tapauksessa käytettäisiin maksuihin, ja että toimenpiteestä voi periaatteessa koitua etua.

(51)

Islannin viranomaiset toimittivat kahta tosiasiallisesti keskeytettyä korkomaksua koskevat laskelmat, joiden mukaan maksupäivään mennessä kertyneet korot olivat yhteensä 13 212 965 Islannin kruunua (94 588 euroa), kun korkona käytettiin viite- ja diskonttokorkoja koskevissa valvontaviranomaisen suuntaviivoissa (60) esitettyä korkoa. Islannin viranomaiset katsoivat, että tuki oli suuruudeltaan vähämerkityksistä tukea (61). Islannin viranomaiset ovat myös vahvistaneet, ettei tuensaajalle ole myönnetty muuta vähämerkityksistä tukea.

(52)

Islannin viranomaiset väittivät myös, että pöytäkirjassa 3 olevan II osan 15 artiklassa vahvistettu kymmenen vuoden vanhentumisaika on umpeutunut. Koska korot, joiden maksaminen keskeytettiin, maksettiin 16. joulukuuta 2009 ja 30. elokuuta 2010, Islannin viranomaiset katsovat, että vanhentumisaika on umpeutunut toimenpiteen 4 osalta. Viranomaisten mukaan kantelijan 26. lokakuuta 2016 päivätyn kirjeen johdosta käytyä yhteydenpitoa valvontaviranomaisen kanssa ei voida katsoa valvontaviranomaisen toteuttamaksi toimenpiteeksi, joka olisi keskeyttänyt vanhentumisajan.

(53)

Islannin viranomaiset väittivät huomautuksissaan, ettei toimenpide johtunut OR:stä. OR:llä ei ollut suoraa eikä välillistä roolia (esimerkiksi ÖRF:n hallituksen kautta) ÖRF:n purkamisessa ja luovuttamisessa. Ölfus oli se, joka päätti 80 miljoonan Islannin kruunun maksamisesta GR:lle, ei OR.

(54)

Islannin viranomaiset katsoivat, että valvontaviranomainen oli väärässä todetessaan, että OR:llä oli kunnan edustajien kanssa yhteinen määräysvalta ÖRF:ään (62), sillä ÖRF:n hallitus teki päätökset äänten enemmistöllä eikä OR:n edustajalla ollut veto-oikeutta. Valvontaviranomaisen väitettiin olleen väärässä myös silloin, kun se totesi, että vuonna 2014 ÖRF:n varat päätettiin käyttää GR:n tehtäväksi annettuun valokuituverkon suunnitteluun. (63) Ölfusin kunta, joka oli ÖRF:n ainoa omistaja, teki päätöksen purkaa rahaston ja luovuttaa sen varat. Islannin viranomaiset totesivat, että myös PTA katsoi varojen olevan peräisin kunnalta. (64)

(55)

Lisäksi Islannin viranomaiset katsoivat, että kyseiseen toimenpiteeseen liittyvä tuki maksettiin joka tapauksessa takaisin eli valtiontuki on jo peritty takaisin. Takaisinmaksu tapahtui PTA:n päätöksen nro 11/2015 mukaisesti, ja GR maksoi summan kokonaisuudessaan takaisin Ölfusin kunnalle. Tämä summa kattoi sekä kaikki lyhennyserät että markkinaehtoisen tuoton. Islannin viranomaiset totesivat, että tämä näkyy verkon omistusosuuksissa – Ölfusin kunta omistaa siitä 78 prosenttia.

(56)

Islannin viranomaiset väittivät, että vaikka valvontaviranomainen katsoisi, ettei toimenpiteeseen liittyvää tukea ole peritty kokonaan takaisin, toimenpide soveltuu silti ETA-sopimuksen toimintaan joko sopimuksen 59 artiklan 2 kohdan tai 61 artiklan 3 kohdan c alakohdan nojalla. Islannin viranomaiset totesivat molempien näiden artiklojen osalta, että markkinoilla oli toimintapuutteita Ölfusin maaseutualueilla, sillä kolmen vuoden aikana mikään toimija ei ollut esittänyt suunnitelmaa laajakaistaverkon käyttöönottamiseksi alueella ja sen toiminnan harjoittamiseksi itsenäisesti tai ilmaissut kiinnostustaan tähän.

(57)

Islannin viranomaiset väittivät huomautuksissaan, ettei PTA ottanut huomioon ETA-sopimuksen 61 artiklan 1 kohdassa vahvistettuja valtiontukea koskevia kumulatiivisia ehtoja. PTA keskittyi keskenään etuyhteydessä olevien yhteisöjen, kuten OR:n ja GR:n, välisten lainajärjestelyjen muodollisiin vaatimuksiin, mutta se ei arvioinut, saiko GR lainan myötä sellaista etua, jota se ei olisi saanut markkinoilta.

(58)

Islannin viranomaiset väittivät, että määrittäessään konsernitilijärjestelyn lainaehdot OR ja GR sopivat markkinaehtoisista koroista ja maksuehdoista PTA:n 7. heinäkuuta 2015 päivätyn kirjeen mukaisesti.

(59)

Tarkemmin sanottuna OR ja GR määrittivät konsernitilijärjestelyn kautta myönnettävien lainojen korot GR:n liikepankin […] ehtojen perusteella. Joulukuussa 2016 [...] määritti vastaavien lainojen koroksi [...] (65), mikä vastaa GR:n konsernitilijärjestelyn kautta saaman lainan korkoa [...] (66). Lisäksi [...] tarjosi (67) GR:lle joulukuussa 2016 lainaa [...] kanssa, mikä johti lainasopimuksen tekemiseen 28. joulukuuta 2016 (68).

(60)

Islannin viranomaisten mukaan lainojen ehdot ja korot olivat näin ollen markkinaehtoiset eikä GR saanut etua päästessään konsernitilijärjestelyn piiriin ja käyttäessään sitä.

(61)

Islannin viranomaisten mukaan määräysvallan muutosta koskeva lauseke on vakiolauseke lainasopimuksissa eikä sitä laadittu erikseen nimenomaan OR:n ja GR:n tapausta varten. Islannin viranomaiset toimittivat myös oikeudellisen lausunnon, jonka mukaan lauseketta käytetään yleisesti lainasopimuksissa Islannissa ja Euroopassa.

(62)

Islannin viranomaiset pitävät perusteettomana PTA:n olettamaa, jonka mukaan määräysvallan muutosta koskeva lauseke tuo lainanantajille mielenrauhaa. Sähköisestä viestinnästä annetun lain 36 §:n mukaan PTA:n on tutkittava tarkasti ja hyväksyttävä ennakkoon kaikki OR:n käytettävissä olevat toimenpiteet (69) ennen kuin tämä voisi käyttää niitä auttaakseen GR:ää maksamaan takaisin lainan, jonka takaisinmaksussa on ongelmia. Omistusosuus ei siis takaa, että emoyhtiö huolehtii lainan ajoissa tapahtuvasta takaisinmaksusta lainanantajalle. Myös se, että GR:n lainasopimukset eivät sisältäneet panttioikeuksia tai vakuuksia, osoittaa, että lainanantajat pitivät GR:ää sen taloudellisen aseman, toiminnan ja tulevaisuudennäkymien perusteella itsenäisenä velallisena.

(63)

Näin ollen Islannin viranomaiset vaativat näyttöä siitä, että omistuksen ja alhaisempien tai epänormaalien korkojen, marginaalien ja/tai maksuehtojen välillä on todellinen syy-yhteys.

(64)

Islannin viranomaisten mukaan PTA ei tehnyt vertailuanalyysiä. GR sen sijaan toimitti PTA:lle yksityiskohtaisen selvityksen sille tarjotuista lainaehdoista ja vertaili niitä vastaaville yrityksille luottomarkkinoilla tarjottuihin lainaehtoihin.

(65)

Tämän vertailuanalyysin mukaan GR ei saanut etua määräysvallan muutosta koskevan lausekkeen ansiosta. Toisin kuin väitettiin, GR ei saanut kyseisen lausekkeen ansiosta parempaa marginaalia kuin se olisi saanut, jos OR ei olisi ollut sen omistaja, vaan analyysin mukaan lainasopimus oli markkinaehtoinen. Islannin viranomaiset huomauttivat myös, että PTA totesi GR:n marginaalin (70) vastaavan marginaalia, jota oli tarjottu PTA:n vertailussaan käyttämille televiestintäyrityksille.

(66)

Lisäksi Islannin viranomaiset huomauttivat, että PTA kielsi päätöksessään nro 3/2019 määräysvallan muutosta koskevan lausekkeen sisällyttämisen GR:n uusiin lainasopimuksiin. GR teki PTA:n päätöksen nro 3/2019 antamisen jälkeen 21. kesäkuuta 2019 yksityisen lainanantajan kanssa uuden lainasopimuksen, jonka korkoon määräysvallan muutosta koskevan lausekkeen poisjättäminen ei vaikuttanut. Näin ollen Islannin viranomaiset väittivät, ettei lausekkeella ollut PTA:n väittämää vaikutusta ja että lainasopimukset olivat markkinaehtoisia.

(67)

ETA-sopimuksen 61 artiklan 1 kohta kuuluu seuraavasti: ”Jollei tässä sopimuksessa toisin määrätä, EY:n jäsenvaltion tai EFTA-valtion myöntämä taikka valtion varoista muodossa tai toisessa myönnetty tuki, joka vääristää tai uhkaa vääristää kilpailua suosimalla jotakin yritystä tai tuotannonalaa, ei sovellu tämän sopimuksen toimintaan, siltä osin kuin se vaikuttaa sopimuspuolten väliseen kauppaan.”

(68)

Jotta toimenpide voitaisiin katsoa kyseisessä määräyksessä tarkoitetuksi tueksi, sen on näin ollen täytettävä seuraavat kumulatiiviset ehdot: i) toimenpide on valtion myöntämä tai valtion varoista myönnetty, ii) toimenpiteestä aiheutuu etua sen kohteena olevalle yritykselle, iii) toimenpide suosii tiettyjä yrityksiä (valikoivuus) ja iv) toimenpide uhkaa vääristää kilpailua ja vaikuttaa kauppaan. (71)

(69)

Ennen toimenpiteen arviointia valvontaviranomainen toteaa, että toisin kuin Islannin viranomaiset väittivät huomautuksissaan, jotka esitetään lyhyesti (52) kohdassa, vanhentumisaika ei ole umpeutunut toimenpiteen 1 osalta.

(70)

Pöytäkirjassa 3 olevan II osan 15 artiklan 1 kohdan mukaan valvontaviranomaisen tuen takaisinperimistä koskeviin toimivaltuuksiin sovelletaan kymmenen vuoden vanhentumisaikaa. Pöytäkirjassa 3 olevan II osan 15 artiklan 2 kohdan mukaan vanhentumisaika alkaa päivästä, jona yksittäinen sääntöjenvastainen tuki on myönnetty tuen saajalle. Lisäksi sääntöjenvastaista tukea koskevat valvontaviranomaisen toimet keskeyttävät vanhentumisajan. Valvontaviranomainen katsoo, että toimenpide 1 myönnettiin 16. lokakuuta 2009 (ks. 4.3.1 jakso jäljempänä). Valvontaviranomainen toimitti saamansa kantelun ja lisätiedot Islannin viranomaisille 28. marraskuuta 2016 päivätyllä kirjeellä (72) huomautusten esittämistä varten. Näin ollen valvontaviranomainen katsoo, ettei vanhentumisaika ollut umpeutunut toimenpiteen 1 osalta, kun käsillä oleva päätös tehtiin.

(71)

Lisäksi valvontaviranomainen katsoo tämän tapauksen yhteydessä esitettyjen tosiseikkojen ja väitteiden perusteella, että toimenpiteen arviointi on aiheellista aloittaa analysoimalla, täyttääkö toimenpide vähämerkityksisen tuen edellytykset. Tällöin se ei olisi valtiontukea, koska toimenpiteen ei katsottaisi täyttävän kaikkia ETA-sopimuksen 61 artiklan 1 kohdan kumulatiivisia ehtoja.

(72)

Valvontaviranomainen on päättänyt, että pienempien tukimäärien ei tietyin edellytyksin katsota täyttävän kaikkia ETA-sopimuksen 61 artiklan 1 kohdassa vahvistettuja ehtoja eikä niihin sen vuoksi sovelleta ilmoitusmenettelyä. Tällaisen vähämerkityksisen tuen tapauksessa voidaan katsoa, ettei tuki vaikuta ETA-valtioiden väliseen kauppaan eikä se vääristä tai uhkaa vääristää kilpailua.

(73)

Jäljempänä (76)–(79) kohdassa esitetyistä syistä valvontaviranomainen katsoo, että edellytyksistä, joiden perusteella arvioidaan, onko toimenpide 1 vähämerkityksistä tukea, säädetään komission asetuksessa (EU) N:o 1407/2013 (73), jäljempänä ’vähämerkityksistä tukea koskeva vuoden 2013 asetus’, sellaisena kuin se on otettu osaksi ETA-sopimusta.

(74)

Toimenpide 1 koskee korkomaksuja, jotka erääntyivät 1. marraskuuta 2009, 1. toukokuuta 2010, 1. marraskuuta 2010 ja toukokuussa 2011 ja joiden perimisen OR:n hallitus keskeytti, kun se hyväksyi 16. lokakuuta 2009, että GR allekirjoittaa luottolimiittisopimuksen (ks. (23) kohta).

(75)

Valvontaviranomainen huomauttaa PTA:n katsoneen päätöksessä nro 25/2010, ettei korkojen maksamista ollut sallittua keskeyttää (ks. (25) kohta). Näin ollen tosiasiallisesti vain kaksi ensimmäistä korkomaksua – jotka edelsivät PTA:n päätöstä – keskeytettiin. Nämä tosiasiallisesti keskeytetyt korkomaksut suoritettiin lopulta 16. joulukuuta 2009 (44 päivää maksun keskeyttämisen jälkeen) ja 30. elokuuta 2010 (120 päivää maksun keskeyttämisen jälkeen). Kun nämä maksut suoritettiin, määrille, joiden maksaminen oli keskeytetty, oli jo kertynyt korkoa, jota ei peritty takaisin.

(76)

Vähämerkityksistä tukea koskevan vuoden 2013 asetuksen 8 artiklan mukaan asetus tulee voimaan 1. tammikuuta 2014. Vähämerkityksistä tukea koskeva vuoden 2013 asetus otettiin osaksi ETA-sopimusta 16. toukokuuta 2014 annetulla ETA:n sekakomitean päätöksellä (74), ja se tuli voimaan Euroopan talousalueella 17. toukokuuta 2014. Näin ollen asetus tuli voimaan toimenpiteen myöntämisen jälkeen.

(77)

Vähämerkityksistä tukea koskevan vuoden 2013 asetuksen 7 artiklan 1 kohdassa säädetään, että asetusta sovelletaan ennen sen voimaantuloa myönnettyyn tukeen, jos tuki täyttää kaikki asetuksessa säädetyt edellytykset. Komissio arvioi tuet, jotka eivät täytä näitä edellytyksiä, asiaa koskevien puitteiden, suuntaviivojen ja tiedonantojen mukaisesti.

(78)

Lisäksi vähämerkityksistä tukea koskevaa vuoden 2013 asetusta sovelletaan yrityksille myönnettävään tukeen kaikilla aloilla lukuun ottamatta kyseisen asetuksen 1 artiklan 1 kohdan a–e alakohdassa lueteltuja poikkeuksia. Koska tämä tapaus ei lukeudu näihin poikkeuksiin, valvontaviranomainen katsoo, että toimenpide 1 kuuluu vähämerkityksistä tukea koskevan vuoden 2013 asetuksen soveltamisalaan.

(79)

Valvontaviranomainen arvioi tätä taustaa vasten vähämerkityksistä tukea koskevan vuoden 2013 asetuksen 1 artiklan 1 kohdan ja 7 artiklan 1 kohdan mukaisesti, onko toimenpide 1 kyseisen asetuksen mukaista vähämerkityksistä tukea.

(80)

OR:n hallitus hyväksyi puitesopimuksessa ja lisäyksessä korkomaksujen keskeyttämisen 16. lokakuuta 2009 (ks. (23) kohta).

(81)

Vähämerkityksistä tukea koskevan vuoden 2013 asetuksen 3 artiklan 4 kohdan mukaan tuki katsotaan myönnetyksi ”sillä hetkellä, kun yritykselle annetaan laillinen oikeus tukeen asiaan sovellettavan kansallisen lainsäädännön nojalla, riippumatta ajankohdasta, jolloin vähämerkityksinen tuki maksetaan yritykselle.”

(82)

Islannin lainsäädännön mukaan yleisiä korkoja maksetaan ainoastaan rahasaatavista, jotka perustuvat sopimukseen, vakiintuneeseen tapaan tai lakiin. (75) Jos näin ei ole, katsotaan, ettei ole velvollisuutta maksaa yleistä korkoa. (76) Kun osapuolet päättivät keskeyttää korkojen maksamisen, ne eivät sopineet, että keskeytetyille maksuille kertyisi korkoa. Toisin sanoen GR:llä ei ollut sopimukseen perustuvaa velvoitetta maksaa korkoa koroista, joiden maksaminen oli keskeytetty, eikä myöskään vakiintunut tapa tai laki velvoittanut tähän. Sen vuoksi valvontaviranomainen katsoo, että tuki myönnettiin sillä hetkellä, kun OR:n hallitus päätti korkomaksujen keskeyttämisestä.

(83)

Näin ollen valvontaviranomainen katsoo, että toimenpide 1 myönnettiin 16. lokakuuta 2009.

(84)

Vähämerkityksistä tukea koskevan vuoden 2013 asetuksen 2 artiklan 2 kohdan mukaan ”jäsenvaltion yhdelle yritykselle myöntämän vähämerkityksisen tuen kokonaismäärä ei saa olla yli 200 000 euroa minkään kolmen verovuoden jakson aikana”.

(85)

Kyseisen asetuksen 4 artiklan 1 kohdassa säädetään, että asetusta sovelletaan ainoastaan tukeen, jonka osalta on mahdollista laskea etukäteen tarkka bruttoavustusekvivalentti tarvitsematta tehdä riskinarviointia (ns. läpinäkyvä tuki).

(86)

Toimenpide 1 ei myöskään vastaa vähämerkityksistä tukea koskevan vuoden 2013 asetuksen 4 artiklan 2–6 kohdassa määritettyjä tukivälineitä (77). Asetuksen 4 artiklan 7 kohdan mukaan muista välineistä koostuva tuki katsotaan läpinäkyväksi vähämerkityksiseksi tueksi, jos välineessä määrätään ylärajasta, jolla voidaan varmistaa, että enimmäismäärää ei ylitetä.

(87)

Valvontaviranomainen toistaa, että 16. lokakuuta 2009 eli toimenpiteen 1 myöntämispäivänä OR keskeytti neljä korkomaksua. Valvontaviranomainen toteaa, ettei OR tiennyt tuolloin, että PTA puuttuisi asiaan 7. syyskuuta 2010 antamallaan päätöksellä nro 25/2010 eikä sallisi korkomaksujen keskeyttämistä (ks. (23) kohta). OR:n 16. lokakuuta 2009 tekemä keskeyttämispäätös koski siis kaikkia neljää korkomaksua (ks. (24)kohta). Näin ollen valvontaviranomainen katsoo, että arvioitaessa, onko toimenpide 1 vähämerkityksisen tuen kokonaismäärää koskevien sääntöjen mukainen ja onko tuki läpinäkyvää (vähämerkityksistä tukea koskevan vuoden 2013 asetuksen 3 artiklan 2 kohta ja 4 artiklan 1 ja 7 kohta), korko on laskettava kaikille neljälle keskeytetylle korkomaksulle.

(88)

Näiden neljän korkomaksun keskeytyksen pituus perustui luottolimiittisopimuksen määräyksiin. Niiden perusteella keskeytetyt korkomaksut oli maksettava viimeistään luottolimiittisopimuksen erääntymispäivinä.

(89)

Tämä tarkoittaa, että tuen myöntämispäivänä (16. lokakuuta 2009) oli mahdollista laskea keskeytetyille korkomaksuille tuen myöntämispäivästä luottolimiittisopimuksen päättymiseen kertyvän koron tarkka määrä. Näin ollen valvontaviranomainen katsoo, että toimenpide 1 katsotaan vähämerkityksistä tukea koskevan vuoden 2013 asetuksen 4 artiklan 1 kohdan mukaiseksi läpinäkyväksi tueksi. Koska korkomaksujen keskeyttämisen kestoksi vahvistettiin tietty määräaika, toimenpide 1 täyttää myös vähämerkityksistä tukea koskevan vuoden 2013 asetuksen 4 artiklan 7 kohdan edellytykset.

(90)

Asetuksessa säädetyn vaatimuksen osalta, jonka mukaan on arvioitava, onko yhdelle yritykselle myönnetyn vähämerkityksisen tuen enimmäismäärää (78) noudatettu, Islannin viranomaiset ovat vahvistaneet, ettei yhdellekään muulle Reykjavíkin kaupungin määräysvallassa olevalle yritykselle tai niiden tytäryhtiöille ole myönnetty vähämerkityksistä tukea minkään kolmen verovuoden jakson aikana, tässä tapauksessa vuosina 2007–2011. Näin ollen vähämerkityksistä tukea koskevan vuoden 2013 asetuksen 3 artiklan 2 kohdassa säädetyn vähämerkityksisen tuen enimmäismäärän noudattamista arvioitaessa merkitystä on vain edellä kuvattujen neljän korkomaksun (79) keskeytysajalle lasketulla korkomäärällä.

(91)

Valvontaviranomainen laskee vähämerkityksisen tuen määrän seuraavien perusteella: keskeytettyjen korkomaksujen summat, niiden päivien lukumäärä, joiden ajan korkomaksut olivat keskeytettyinä, sekä korot, joita olisi sovellettu, jos GR olisi lainannut keskeytettyjen maksujen määrät keskeytysten ajaksi markkinoilta.

(92)

Islannin viranomaisten toimittamien tietojen mukaan tässä tapauksessa sovellettava markkinakorko on 11,45 prosenttia, joka on myös GR:n ja yksityisen lainanantajan välisessä luottolimiittisopimuksessa käytetty korko. Kyseinen korko perustuu ensisijaiseen peruskorkoon K-1 (80) (10,45 %), johon lisättiin 100 korkopistettä. Valvontaviranomainen katsoo, että tämä korkotaso on riittävä vähämerkityksisen tuen määrän laskemista varten. Esimerkiksi eräs toinen yksityinen lainanantaja tarjosi GR:lle vastaavaan lainaan tätä korkoa kyseisenä ajankohtana. Valvontaviranomainen toteaa myös, että viitekorko, jota se käyttää markkinakoron korvaajana, oli joka tapauksessa lokakuussa 2009 tätä alhaisempi (7,67 %).

(93)

Näin ollen keskeytetyistä maksuista perittävä korko lasketaan seuraavasti vähämerkityksisen tuen määrän arvioimiseksi:

Marraskuun 1. päivänä 2009 erääntyneen korkomaksun keskeyttämisestä kertynyt korko

Toukokuun 1. päivänä 2010 erääntyneen korkomaksun keskeyttämisestä kertynyt korko

Marraskuun 1. päivänä 2010 erääntyneen korkomaksun keskeyttämisestä kertynyt korko

Toukokuun 1. päivänä 2011 erääntyneen korkomaksun keskeyttämisestä kertynyt korko

(94)

Edellä esitetyn perusteella toimenpiteeseen 1 liittyvä vähämerkityksinen tuki oli yhteensä 184 924 euroa.

(95)

Vähämerkityksistä tukea koskevan vuoden 2013 asetuksen 3 artiklan 6 kohdan mukaisesti kyseisen artiklan 2 kohdassa vahvistettujen enimmäismäärien soveltamiseksi tuki ilmaistaan käteisavustuksena. Kaikkien käytettävien lukujen on oltava bruttomääriä, toisin sanoen ne on ilmoitettava ennen verojen tai muiden maksujen vähentämistä. Jos tukea myönnetään muussa muodossa kuin avustuksena, tuen määrä on tuen bruttoavustusekvivalentti. Lisäksi useassa erässä maksettava tuki diskontataan myöntämisajankohdan mukaiseen arvoon. Diskonttauksessa sekä laskettaessa bruttoavustusekvivalenttia on käytettävä korkona avustuksen myöntämisajankohtana sovellettua viitekorkoa.

(96)

Tässä tapauksessa tuki myönnettiin keskeyttämällä tulevat korkomaksut 16. lokakuuta 2009. Sen vuoksi myös edellä laskettu määrä 184 924 euroa olisi diskontattava sen myöntämisajankohdan mukaiseen arvoon. Valvontaviranomainen ei laskenut määrän diskontattua arvoa mutta toteaa, että diskonttaus olisi pienentänyt tuen määrää entisestään. Tämä tukee päätelmää, jonka mukaan vähämerkityksisen tuen ylärajaa on tässä tapauksessa noudatettu.

(97)

Näin ollen valvontaviranomainen katsoo, että toimenpiteeseen 1 liittyvä tuki ei ylitä vähämerkityksistä tukea koskevan vuoden 2013 asetuksen 3 artiklan 2 kohdassa vahvistettua enimmäismäärää.

(98)

Vähämerkityksistä tukea koskevan vuoden 2013 asetuksen 6 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä virkkeessä säädetään, että jos jäsenvaltio aikoo myöntää yritykselle vähämerkityksistä tukea, sen on ilmoitettava yritykselle kirjallisesti aiotusta tuen määrästä (bruttoavustusekvivalenttina ilmaistuna) ja siitä, että tuki on luonteeltaan vähämerkityksistä, sekä viitattava suoraan kyseiseen asetukseen ja mainittava sen nimi ja tiedot sen julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

(99)

Vähämerkityksistä tukea koskevan vuoden 2013 asetuksen 6 artiklan 2 kohdassa säädetään lisäksi, että jos jäsenvaltio on perustanut vähämerkityksisen tuen keskusrekisterin, jossa on täydelliset tiedot kaikesta jäsenvaltion viranomaisten myöntämästä vähämerkityksisestä tuesta, kyseisen artiklan 1 kohdan ensimmäistä alakohtaa ei enää sovelleta siitä alkaen, kun rekisteri kattaa kolme verovuotta.

(100)

Kuten Islannin viranomaiset selittivät, vähämerkityksisen tuen keskusrekisteriä ei 16. lokakuuta 2010 ollut vielä perustettu. Näin ollen toimenpiteeseen 1 sovelletaan 6 artiklan 1 kohdan ensimmäistä alakohtaa. Tämä tarkoittaa, että aikoessaan myöntää GR:lle vähämerkityksistä tukea Islannin viranomaisten velvollisuutena oli ilmoittaa GR:lle kirjallisesti aiotusta tuen määrästä (bruttoavustusekvivalenttina ilmaistuna) ja siitä, että tuki on luonteeltaan vähämerkityksistä, sekä viitata suoraan kyseiseen asetukseen ja mainita sen nimi ja tiedot sen julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

(101)

Islannin viranomaiset ovat vahvistaneet, että GR:lle ei ilmoitettu vähämerkityksistä tukea koskevan vuoden 2013 asetuksen 6 artiklan 1 kohdan mukaisesti aikomuksesta myöntää sille vähämerkityksistä tukea. Valvontaviranomainen katsoo kuitenkin, ettei tämä ilmoittamatta jättäminen estä vähämerkityksistä tukea koskevan vuoden 2013 asetuksen soveltamista toimenpiteeseen 1, mikä vastaa komission kyseistä asetusta koskevaa tulkintaa (ks. komission tiedonanto sääntöjenvastaisen ja sisämarkkinoille soveltumattoman valtiontuen takaisinperinnästä (82), jäljempänä ’takaisinperintää koskeva vuoden 2019 tiedonanto’).

(102)

Valvontaviranomainen ei ole vielä antanut takaisinperintää koskevaan vuoden 2019 tiedonantoon liittyviä suuntaviivoja (83), mutta se katsoo tiedonannon vähämerkityksistä tukea koskevan 100 ja 101 kohdan vastaavan yleisiä periaatteita, joita valvontaviranomainen soveltaa soveltuvin osin.

(103)

Takaisinperintää koskevan vuoden 2019 tiedonannon 101 kohdan mukaan komissio voi hyväksyä vähämerkityksistä tukea koskevan säännön takautuvan soveltamisen tuensaajaan, mikäli seuraavat kolme edellytystä täyttyvät:

(104)

Edellä esitetty analyysi osoittaa, että 6 artiklan 1 kohdan ensimmäistä virkettä lukuun ottamatta toimenpide 1 täytti kaikki vähämerkityksistä tukea koskevassa vuoden 2013 asetuksessa säädetyt vähämerkityksisen tuen kriteerit sen myöntämishetkestä alkaen. Lisäksi 6 artiklan 1 kohdan ensimmäisen virkkeen vaatimuksia ei voida soveltaa takautuvasti. Näin ollen valvontaviranomainen katsoo, että toimenpide 1 täyttää kaikki takaisinperintää koskevan vuoden 2019 tiedonannon 101 kohdassa esitetyt kolme edellytystä ja kuuluu siten vähämerkityksistä tukea koskevan vuoden 2013 asetuksen soveltamisalaan.

(105)

Edellä esitetyn perusteella valvontaviranomainen päättelee, että toimenpide 1 on vähämerkityksistä tukea koskevan vuoden 2013 asetuksen mukainen eikä se näin ollen ole ETA-sopimuksen 61 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea.

(106)

Aloittamispäätöksessä valvontaviranomainen katsoi alustavasti, että toimenpide 2 eli varojen saaminen välillisesti OR:ltä Ölfusin kunnan valokaapelikuituverkon suunnittelua varten täytti kaikki ETA-sopimuksen 61 artiklan 1 kohdan edellytykset ja oli siten valtiontukea. (86)

(107)

Arvioidessaan kantelun kohdetta ja päättäessään sen perusteella aloittamispäätöksen soveltamisalasta valvontaviranomainen katsoi, että kantelu koski väitettyä valtiontukea, jonka yksinomaan OR on myöntänyt GR:lle eri tavoin. (87) Sekä alkuperäisessä kantelussa että sitä seuranneissa huomautuksissa kantelija on ilmaissut toistuvasti huolensa siitä, että OR on toteuttanut erilaisia toimenpiteitä GR:n hyväksi. (88) Tämä käsittää myös toimenpiteen 2.

(108)

Aloittamispäätöksen soveltamisalan rajoittuminen yksinomaan OR:n toteuttamiin toimenpiteisiin käy ilmi myös kyseisen päätöksen 6 jaksosta. Sen vuoksi valvontaviranomainen katsoi aloittamispäätöksen 57 kohdassa, että pelkästään se, että toimenpide on julkisen yrityksen toteuttama, ei ole itsessään riittävä peruste katsoa se valtion toteuttamaksi. Samassa yhteydessä valvontaviranomainen totesi aloittamispäätöksen 58 kohdassa, että sen on edellä mainittujen indikaattorien perusteella arvioitava, toimiko OR GR:ään liittyvissä toimissaan itsenäisenä yhteisönä, jonka toimintaan eivät vaikuttaneet sen omistajat, vai johtuivatko sen toimet Islannin viranomaisista eli Reykjavíkin kaupungista ja Akranesin ja Borgarbyggðin kunnista.

(109)

Lisäksi valvontaviranomainen katsoi aloittamispäätöksen 63 kohdassa, että kun otetaan huomioon OR:n oikeudellinen asema, sen hallituksen kokoonpano ja edellä kuvatut yleiset olosuhteet, valvontaviranomainen ei voi sulkea pois sitä mahdollisuutta, että toimenpiteet johtuivat valtiosta ja että niihin liittyi valtion varojen siirtoa, jos ja siinä määrin kuin niistä koituu etua GR:lle. Aloittamispäätöksen 64 kohdassa valvontaviranomainen kehotti Islannin viranomaisia esittämään huomautuksensa siitä, johtuivatko toimet valtiosta. Valvontaviranomainen siis rajasi tätä seikkaa koskevan arvioinnin OR:ään ja sen yhteyteen Reykjavíkin kaupunkiin sekä Akranesin ja Borgarbyggðin kuntiin sen sijaan, että se olisi tarkastellut muita yhteisöjä, kuten Ölfusia tai ÖRF:ää.

(110)

Edellä esitetyn perusteella valvontaviranomainen katsoo, että aloittamispäätöksen soveltamisala rajoittuu yksinomaan OR:n toteuttamiin toimenpiteisiin, joihin myös toimenpide 2 kuuluu.

(111)

Euroopan unionin tuomioistuimen, jäljempänä ’tuomioistuin’, valtiontukimenettelyn muodollista tutkintavaihetta koskevassa vakiintuneessa oikeuskäytännössä todetaan, että ”SEUT 108 artiklan 2 kohdan nojalla komission on muodollisessa tutkintavaiheessa varattava niille, joita asia koskee, tilaisuus esittää huomautuksensa” ja että ”tämä sääntö on luonteeltaan olennainen muotomääräys”. (89) Valvontaviranomainen huomauttaa, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 108 artiklan 2 kohta vastaa pöytäkirjassa 3 olevan I osan 1 artiklan 2 kohtaa.

(112)

Lisäksi tuomioistuin on todennut seuraavaa: ”Asetuksen N:o 659/1999 6 artiklan 1 kohdan mukaan menettelyn aloittamista koskevassa päätöksessä esitetään lyhyesti asiaan liittyvät oikeudelliset seikat ja tosiseikat sekä komission alustava arviointi ja epäilyt toimenpiteen soveltuvuudesta sisämarkkinoille. Muodollisessa tutkintamenettelyssä puolestaan on mahdollista tutkia perusteellisesti ja selvittää kysymyksiä, jotka menettelyn aloittamista koskevassa päätöksessä on nostettu esiin – –. Vaikka komissiolla ei olekaan velvollisuutta esittää täydellistä arviota kyseisestä tuesta, sen on sitä vastoin määritettävä riittävästi tutkintansa puitteet, jotta niiden, joita asia koskee, oikeutta esittää huomautuksiaan ei tehtäisi tyhjäksi – –. Tähän riittää se, että osapuolet tuntevat ne syyt, joiden perusteella komissio on päätynyt katsomaan toistaiseksi, että kyseinen toimenpide saattaa olla sisämarkkinoille soveltumaton uusi tuki – –.” (90) Asetuksen (EY) N:o 659/1999 (91) 6 artiklan 1 kohta vastaa pöytäkirjassa 3 olevan I osan 1 artiklan 2 kohtaa.

(113)

Lisäksi unionin yleinen tuomioistuin on todennut seuraavaa: ”Tästä seuraa, että asetuksen 2015/1589 4 artiklassa, jota sovelletaan käsiteltävässä asiassa kyseisen asetuksen 15 artiklan 1 kohdan – jossa säädetään sääntöjenvastaista tukea koskevista komission päätöksistä – nojalla, vahvistetaan kattava luettelo päätöksistä, jotka komissio voi tehdä kansallisen toimenpiteen alustavan tutkinnan päätteeksi ja joihin ei kuulu komission mahdollisuus tehdä päätös, jossa todetaan kansallisen toimenpiteen soveltuvan sisämarkkinoille, ottamatta ensin kantaa siihen, onko kyseinen toimenpide luokiteltava valtiontueksi vai ei. Asetuksen 2015/1589 4 artiklan 3 kohdassa säädetään erityisesti, että komissio voi todeta toimenpiteen soveltuvan sisämarkkinoille, ’jos toimenpide kuuluu SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan’.” (92) Asetuksen (EU) 2015/1589 (93) 4 ja 15 artikla vastaavat pöytäkirjassa 3 olevan II osan 4 ja 13 artiklaa.

(114)

Valvontaviranomaisen arviointi toimenpiteestä 2 perustuu aloittamispäätöksen soveltamisalaan ja edellä selitettyihin periaatteisiin, jotka puolestaan perustuvat vakiintuneeseen puolustautumisoikeuksia koskevaan oikeuskäytäntöön. Valvontaviranomainen panee merkille myös unionin yleisen tuomioistuimen tuomion, joka koskee velvollisuutta tehdä päätös tuen olemassaolosta ennen tukitoimenpiteen soveltuvuuden arviointia.

(115)

Kuten edellisessä alajaksossa selitetään, aloittamispäätöksen soveltamisala rajoitettiin väitettyyn valtiontukeen, jonka yksinomaan OR on myöntänyt GR:lle eri tavoin. (94)

(116)

Islannin viranomaiset selittivät aloittamispäätöstä koskevissa huomautuksissaan, että Ölfus oli velvollinen suorittamaan GR:lle maksuja näiden kahden 31. tammikuuta 2014 tekemän sopimuksen nojalla (ks. (34) kohta), ja se tekikin näin. (95) Ölfusilla oli myös toimivalta purkaa ÖRF (ks. (35) ja (36) kohta).

(117)

Valvontaviranomainen toteaa, että PTA:n päätöksessä nro 11/2015 (ks. (37) kohta) esittämät lausunnot osoittavat, ettei toimenpide 2 ollut yksinomaan OR:n toteuttama. Tämä PTA:n näkemys käy selvästi ilmi sen päätöksessä nro 11/2015 esittämästä päätelmästä, jonka mukaan OR ja Ölfus kohdensivat yhdessä rahaston varat valokuituverkkoon (96). PTA:n näkemys, jonka mukaan toimenpide 2 ei ollut OR:n toteuttama, käy ilmi myös toimenpiteistä, joita PTA ehdotti asianmukaisina toimenpiteinä GR:n ÖRF:stä saamien varojen takaisinmaksamiseksi. Tarkemmin sanottuna PTA ehdotti, että GR voisi joko maksaa varat takaisin Ölfusille tai Ölfus saisi hankkeesta osuuden, joka olisi suhteessa sen sijoitukseen. Valvontaviranomainen toistaa, että myös tämä PTA:n näkemys viittaa siihen, että toimenpiteen on toteuttanut Ölfus, ei OR tai ei ainakaan yksinomaan OR.

(118)

Valvontaviranomainen päättelee, että – toisin kuin se aloittamispäätöksessä alustavasti katsoi – toimenpidettä 2 ei toteuttanut yksinomaan OR. Näin ollen valvontaviranomainen katsoo, ettei toimenpide 2 ollut OR:n GR:n hyväksi toteuttama toimenpide.

(119)

Valvontaviranomainen katsoo, että aloittamispäätöksen soveltamisala rajoittuu toimenpiteisiin, jotka yksinomaan OR toteutti GR:n hyväksi. (97) Sen vuoksi valvontaviranomainen ei määrittele tässä päätöksessä, onko toimenpide 2 valtiontukea, siltä osin kuin toimenpiteen on toteuttanut jokin muu taho kuin OR (tai se on toteutettu yhdessä OR:n kanssa).

(120)

Lisäksi unionin yleisen tuomioistuimen asiassa T-469/20 antaman tuomion mukaan valvontaviranomaisen on arvioitava tuen olemassaolo ennen toimenpiteen soveltuvuuden arviointia (ks. (113) kohta). Tässä päätöksessä valvontaviranomainen päätteli, että toimenpide 2 ei ollut OR:n GR:lle myöntämää valtiontukea. Sen vuoksi valvontaviranomainen ei arvioi väitteitä, jotka Islannin viranomaiset esittivät toimenpiteen soveltuvuudesta ETA-sopimuksen toimintaan.

(121)

Lopuksi valvontaviranomainen toteaa, että Islannin viranomaisten väitteiden perusteella näyttää siltä, että GR on maksanut takaisin Ölfusille toimenpiteestä 2 mahdollisesti koituneen edun (ks. (55) kohta). Edellisessä kohdassa esitetyistä syistä valvontaviranomainen ei kuitenkaan tee tässä päätöksessä päätelmää siitä, onko GR maksanut toimenpiteestä mahdollisesti koituneen edun takaisin.

(122)

Valvontaviranomainen päättelee, että toimenpide 2 ei ole OR:n GR:lle myöntämää ETA-sopimuksen 61 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea.

(123)

ETA:n oikeusjärjestys ei puutu omistusoikeusjärjestelmiin, eikä se millään tavoin rajoita ETA-valtioiden oikeutta toimia talouden toimijoina. (98) Valvontaviranomainen kuitenkin toteaa valtiontuen käsitteestä antamissaan suuntaviivoissa, että kun viranomaiset suoraan tai välillisesti toteuttavat taloudellisia transaktioita missä tahansa muodossa, niiden on noudatettava valtiontukea koskevia ETA:n sääntöjä. (99)

(124)

Julkisyhteisöjen (myös julkisten yritysten) toteuttamat taloudelliset transaktiot eivät anna etua eivätkä näin ollen ole valtiontukea, jos niissä noudatetaan tavanomaisia markkinaehtoja. (100) Tämän arvioimiseksi ETA:n tuomioistuimet ovat luoneet ”markkinataloustoimijaperiaatteen”. Markkinataloustoimijatestissä ratkaisevaa on se, ovatko julkisyhteisöt toimineet kuten markkinataloustoimija olisi toiminut vastaavassa tilanteessa. Sitä, onko valtion toimenpide markkinaehtojen mukainen, on tutkittava etukäteen niiden tietojen perusteella, jotka olivat saatavilla toimenpiteestä päätettäessä. (101) Jos näin ei ole, tuensaajayritys on saanut taloudellista etua, jota se ei olisi saanut tavanomaisissa markkinaolosuhteissa ja jonka johdosta sen tilanne on edullisempi kuin sen kilpailijoiden. (102)

(125)

Se, onko transaktio markkinaehtojen mukainen, on vahvistettava arvioimalla yleisesti sen vaikutuksia kyseiseen yritykseen tarkastelematta sitä, olisivatko transaktion toteuttamisessa käytetyt keinot markkinataloustoimijoiden käytettävissä. (103)

(126)

Valvontaviranomaisen on tässä yhteydessä tehtävä kokonaisarviointi, jossa se ottaa huomioon kaikki tilanteessa merkitykselliset seikat, joiden perusteella se voi määrittää, olisiko ilmeistä, ettei GR olisi saanut vastaavia helpotuksia vastaavalta yksityiseltä toimijalta. (104)

(127)

Julkisyhteisöjen (myös julkisten yritysten) myöntämiin lainoihin saattaa muiden transaktioiden tapaan sisältyä valtiontukea, jos ne eivät ole markkinaehtojen mukaisia. (105) Jos tiettyä velkatransaktiota koskevaa erityistä markkinatietoa ei ole, velkainstrumentin markkinaehtoisuus voidaan vahvistaa vertailemalla sitä vastaaviin markkinatransaktioihin (toisin sanoen vertailuanalyysilla). (106) Vertailuanalyysilla ei useinkaan määritetä yhtä tarkkaa viitearvoa vaan pikemminkin useita mahdollisia arvoja arvioimalla keskenään vertailukelpoisten transaktioiden joukkoa. Jos arvioinnin tarkoituksena on tarkastella, onko valtion toimenpide markkinaehtojen mukainen, tavallisesti on asianmukaista tarkastella keskimääräisen suuntauksen mittoja, kuten keskenään vertailukelpoisten transaktioiden joukon keskiarvoa tai mediaania. (107)

(128)

Valvontaviranomainen katsoi aloittamispäätöksessä alustavasti, että PTA:n sähköisestä viestinnästä annetun lain 36 §:n mukaisesti soveltamalla testillä varmistetaan yleisesti, että kaikki GR:n ja OR:n tai muiden etuyhteydessä olevien yritysten väliset liiketoimet ovat markkinaehtoisia. Tämä ei kuitenkaan välttämättä tarkoita, että kaikki 36 §:n vastaiset toimenpiteet olisivat myös ETA-sopimuksen 61 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea.

(129)

PTA oli todennut, että sähköisestä viestinnästä annetun lain 36 §:n vaikuttavuuden varmistamiseksi ”tuen” käsite olisi ymmärrettävä laajassa merkityksessä niin, että se sisältää OR:n sekä suoraan että välillisesti toteuttamat toimenpiteet, jotka ovat mahdollisesti antaneet GR:lle sellaista etua, jota tämän kilpailijoilla ei markkinoilla ole. (108) Tämä erottaa PTA:n 36 §:ää koskevan tulkinnan ETA-sopimuksen 61 artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta valtiontuen käsitteestä. Jotta kyseessä olisi valtiontuki, ei riitä, että kyseiselle yritykselle olisi mahdollisesti koitunut etua.

(130)

ETA:n tuomioistuimet ovat vahvistaneet, ettei valvontaviranomainen voi olettaa yrityksen saaneen valtiontuen muodostavaa etua lähtien ainoastaan kielteisestä olettamasta, joka perustuu siihen, ettei ole tietoja, joiden pohjalta voitaisiin tehdä päinvastainen päätelmä silloin, kun ei ole olemassa edun olemassaolon osoittavia muita seikkoja. (109)

(131)

OR:n ja GR:n väliseen konsernitilisopimukseen perustuvan lyhytaikaisen lainanannon tarkoitus ei näytä olleen sama kuin se, jota varten konsernin sisäistä konsernitilijärjestelyä yleensä käytetään. Yleensä konsernitilijärjestelyn tarkoituksena on konsernin lyhytaikaisen likviditeetin tehokas hallinta siten, että järjestelyyn osallistuville konserniyhtiöille annetaan mahdollisuus yhdistää eri tileillä olevat lyhytaikaiset saamiset ja velat yhdelle tilille. Sitä vastoin OR:n GR:lle antamaa lyhytaikaista lainaa koskevan järjestelyn tarkoituksena oli pikemminkin rahoittaa investointeja valokuitukaapeli-infrastruktuurin rakentamiseen Reykjavíkin alueella ja lähikunnissa. Sen vuoksi valvontaviranomainen katsoo, että vertailukohteena käytettäviä transaktioita arvioitaessa konsernitilisopimukseen perustuvaa lyhytaikaista lainanantoa on tarkoituksenmukaisempaa verrata tavanomaiseen lainaustransaktioon.

(132)

PTA:n päätöksessä nro 3/2019 keskitytään siihen, että OR:n ja GR:n välisen lyhytaikaisen lainajärjestelyn epämuodollisuus herättää epäilyksiä näiden kahden yrityksen tehokkaasta taloudellisesta erottamisesta, millä varmistettaisiin, että tuloilla, jotka ovat peräisin aloilta, joilla ei ole kilpailua, ei tueta GR:n toimintaa kilpailulle avoimella televiestintäalalla. Koska konsernitilisopimuksessa ei ole riippumattomien osapuolten välisiin lainasopimuksiin tavallisesti sisältyviä ehtoja ja tämä saattaa vääristää kilpailua, PTA:n mielestä on olemassa riittävät perusteet todeta, että sähköisestä viestinnästä annetun lain 36 §:ää on rikottu. Jotta ETA-sopimuksen 61 artiklan 1 kohtaa voitaisiin soveltaa, lainanottajalle eli GR:lle on kuitenkin täytynyt koitua tosiasiallista etua.

(133)

Valvontaviranomainen toteaa, että ei ole epätavallista, etteivät yritysryhmän sisäiset lyhytaikaiset lainasopimukset ole yhtä muodollisia kuin vastaavat riippumattomien yritysten väliset sopimukset. Se, että lainanottaja ja lainanantaja ovat saman tahon määräysvallassa, muun muassa vähentää liiketoimeen liittyviä riskejä, joita muutoin olisi riippumattomien osapuolten välillä. (110) Tämä ryhmänsisäisiin liiketoimiin liittyvä piirre ei koske pelkästään julkisessa omistuksessa olevia yrityksiä. Vaikka konsernitilisopimuksessa ei määrätäkään keston ja sopimusvakuuksien kaltaisista kysymyksistä (jotka tavallisesti sisältyisivät riippumattomien osapuolten väliseen lainasopimukseen), valvontaviranomainen ei silti katso, että tällainen virallisten elementtien puuttuminen itsessään olisi riittävä seikka tosiasiallisen edun olemassaolon osoittamiseksi.

(134)

Kantelija väitti (111) myös, etteivät GR:lle myönnettyjen lainojen korot ole markkinaehtoisia eli ne eivät kuvasta luottoriskiä, joka luonnostaan liittyy GR:n kaltaiseen yritykseen, jonka velan ja EBITDA-luvun (112) suhde on erittäin korkea. Valvontaviranomainen yhtyy PTA:n päätöksen havaintoon siitä, että tämä viittaa mahdolliseen etuun mutta ei kuitenkaan ole riittävä seikka GR:lle tosiasiallisesti koituneen edun osoittamiseksi. Velan suhde EBITDA-lukuun on vain yksi monista merkityksellisistä tekijöistä, jotka yksityiset markkinalainanantajat ottavat huomioon arvioidessaan lainanottajalle tarjottavia korkoehtoja ja jotka luottoluokituslaitokset ottavat huomioon luottoluokituksista (113) päättäessään.

(135)

Valvontaviranomainen on myös arvioinut, onko olemassa muista sellaisia merkityksellisiä todisteita, jotka yhdessä PTA:n päätöksen sisältämien ja kantelijalta saatujen tietojen lisäksi voisivat osoittaa, että GR:lle on tosiasiallisesti koitunut etua.

(136)

Käytettävissä olevien tietojen perusteella markkinaehtojen mukaisuutta ei ole mahdollista vahvistaa suoraan liiketoimikohtaisten markkinatietojen avulla. Sen vuoksi lainatransaktion markkinaehtojen mukaisuus on arvioitava muiden käytettävissä olevien menetelmien avulla. (114) Yksi käytettävissä oleva menetelmä transaktion markkinaehtojen mukaisuuden arvioimiseksi on arvioida transaktiota niiden ehtojen valossa, joiden perusteella vastaavat yksityiset toimijat ovat toteuttaneet vastaavanlaisia transaktioita vastaavassa tilanteessa (vertailuanalyysi). (115)

(137)

Asianmukaisen vertailukohteeksi soveltuvan transaktion selvittämiseksi on kiinnitettävä erityistä huomiota siihen, minkä tyyppisestä toimijasta on kyse, transaktiotyyppiin ja kyseessä oleviin markkinoihin. Myös transaktioiden ajoituksella on merkitystä erityisesti silloin, kun arvioitavien transaktioiden päättymisen välillä on tapahtunut merkittävää taloudellista kehitystä. (116)

(138)

Vahva osoitus lainatransaktion markkinaehtojen mukaisuudesta olisi se, että GR:lle oli konsernitilijärjestelyyn perustuvan lyhytaikaisen lainanannon alkamisajankohtana tarjolla vastaavia vaihtoehtoisia lainoja, joiden korkoehdot olisivat olleet samanlaiset. Sama pätee myös siinä tapauksessa, että vertailukohteena käytettävien transaktioiden ja konsernitilisopimukseen perustuvan lyhytaikaisen lainanannon välisten mahdollisten taloudellisesti merkittävien erojen huomioonottamiseksi voidaan tehdä kohtuullisen tarkkoja mukautuksia. Käytettäessä tällaisia transaktioita vertailukohteena etuna on se, että toimijoiden tyypin ja markkinoiden osalta ei tarvita lisäarviointia, koska GR olisi itse vertailukohteena olevan transaktion osapuolena.

(139)

Islannin viranomaisten mukaan kaksi yksityistä kaupallista lainanantajaa tarjosi GR:lle lainaa, toinen 21. ja toinen 22. joulukuuta 2016. Tämä tapahtui sen jälkeen, kun konsernitilisopimus oli allekirjoitettu 1. joulukuuta 2016 mutta ennen kuin lyhytaikainen lainananto OR:ltä GR:lle tosiasiallisesti alkoi tammikuussa 2017. Kuten Islannin viranomaiset selittivät, yksityisen lainanantajan kanssa keskusteltiin ehdoista ennen konsernitilisopimuksen allekirjoittamista ja OR otti yksityisten lainanantajien aiemmat lainatarjoukset huomioon korkomarginaalia määrittäessään. (117)

(140)

Ensinnäkin valvontaviranomainen huomauttaa [...] (118)21. joulukuuta 2016 tekemän lainatarjouksen osalta, että kyseessä oli sitova tarjous. (119) Jäljempänä olevassa taulukossa esitetään kyseisen lainatarjouksen ja konsernitilisopimuksen taloudellisesti merkittävimpien ehtojen vertailu.

Taulukko 1.1

[...] tekemä lainatarjous verrattuna OR:n kanssa tehtyyn konsernitilisopimukseen

(141)

Valvontaviranomainen toteaa, että sekä [...] tekemässä tarjouksessa että konsernitilisopimuksessa korko on vaihtuva ja perustuu markkinakorkoihin. Reiboriin perustuvan konsernitilisopimuksen korko oli lähellä [...] tekemän tarjouksen indeksoimatonta prime-korkoa. Tämä osoittaa ainakin sen, että konsernitilisopimuksessa sovittu korko oli markkinoilla hyväksyttävällä tasolla.

(142)

Konsernitilisopimus ei sisältänyt sopimusvakuuksia, mikä on melko tavallista konsernien sisäisissä lainatransaktioissa (ks. (133) kohta). [...] myöntämän lainan sopimusvakuuksien noudattamisen ansiosta sama velkojansuoja, joka saavutettiin rajoittamalla osakkeenomistajan vähimmäisomistusosuutta, hyödytti kuitenkin suurelta osin tehokkaasti myös OR:ää.

(143)

Valvontaviranomainen huomauttaa, että konsernitilisopimus ei sisällä järjestelypalkkiota eikä sitoumusmaksuja. Valvontaviranomainen katsoo kuitenkin, että näiden palkkioiden ja maksujen puuttuminen konsernin sisäisestä konsernitilisopimuksesta ei vaikuta olennaisesti tämän sopimuksen korkotason arviointiin.

(144)

Järjestelypalkkio liittyy informaation epäsymmetriaan sekä siitä johtuvaan lisäriskiin ja hallinnollisiin kustannuksiin, joita konsernin sisäisissä transaktioissa ei ole. Sitoumusmaksussa on puolestaan kyse maksusta, jonka lainan antava kolmas osapuoli veloittaa siitä, että se sitoutuu asettamaan saataville tietyn lainamäärän luottolimiittisopimuksen voimassaoloaikana. Ryhmien sisäisillä konsernitilijärjestelyillä ei kuitenkaan ole tällaisia piirteitä, sillä niitä ei ole tarkoitettu lainan antamiseen kolmansille osapuolille ja emoyhtiö voi lopettaa järjestelyn milloin tahansa.

(145)

Lisäksi vaikka nämä maksut olisivat merkityksellisiä ryhmän sisäistä konsernitilisopimusta arvioitaessa – mitä ne eivät siis ole –, näiden maksujen taso 21. joulukuuta 2016 tehdyssä tarjouksessa (ks. taulukko 1.1) ei ole sellainen, että konsernitilisopimuksen korkotaso olisi markkinakorkojen vaihteluvälin ulkopuolella. Valvontaviranomainen toistaa, että konsernitilijärjestely on etuyhteydessä olevien osapuolten välinen järjestely, jota ei ole tarkoitettu lainan antamiseen kolmansille osapuolille ja jonka emoyhtiö voi lopettaa milloin tahansa. Näin ollen nämä maksut olisivat konsernitilisopimuksessa luultavasti vieläkin pienemmät kuin [...] 21. joulukuuta 2016 tekemässä tarjouksessa.

(146)

Tarkasteltuaan [...] tekemän lainatarjouksen taloudellisesti merkittävimpiä ehtoja valvontaviranomainen katsoo, että GR:lle tarjottu tosiasiallinen korko näyttää olevan taloudellisesti verrannollinen konsernitilisopimuksen korkoon.

(147)

Vaikka lainatarjouksia ei voikaan pitää täysin tosiasiallisia transaktioita vastaavina vertailuarvoina, koska ne eivät johtaneet sitoviin transaktioihin, sitova tarjous on kuitenkin hyvä indikaattori GR:n vaihtoehtoisista lainansaantimahdollisuuksista. Tiedot lainanottajalle realistisesti tarjolla olevista vaihtoehtoisista transaktioista ovat tietolähde, jonka yksityinen lainanantaja tyypillisesti ottaisi huomioon lainasopimuksen ehdoista neuvoteltaessa.

(148)

GR sai myös toisen lainatarjouksen [...]-nimiseltä osapuolelta 22. joulukuuta 2016. Tämä tarjous johti lainasopimukseen, joka tehtiin 28. joulukuuta 2016 (ks. (59) kohta). Jäljempänä olevassa taulukossa esitetään kyseisen sopimuksen ja konsernitilisopimuksen taloudellisesti merkittävimpien ehtojen vertailu.

Taulukko 1.2

[…] kanssa tehty lainasopimus verrattuna OR:n kanssa tehtyyn konsernitilisopimukseen

(149)

Kuten taulukosta 1.2 käy ilmi, [...] antaman lainan peruskorko on eri kuin konsernitililainan korko. Lainoilla on kuitenkin myös eri marginaalit, joten niiden kokonaiskorot ovat samat.

(150)

Konsernitilisopimus ei sisältänyt sopimusvakuuksia, mikä on tavallista konsernien sisäisissä lainatransaktioissa (ks. (133) kohta). [...] kanssa tehdyn lainasopimuksen sopimusvakuuksien noudattamisen ansiosta sama velkojansuoja, joka saavutettiin rajoittamalla osakkeenomistajan vähimmäisomistusosuutta, […], […] ja […], hyödytti kuitenkin suurelta osin tehokkaasti myös OR:ää.

(151)

Konsernitilisopimukseen ei sisältynyt järjestelypalkkiota, mutta valvontaviranomainen katsoo, ettei tällainen maksu ole tarpeellinen ryhmän sisäisessä konsernitilisopimuksessa edellä (144) kohdassa esitetyistä syistä. Lisäksi etuyhteydettömien osapuolten keskenään sopima järjestelypalkkio, joka on ilmaistu palkkion ([...] miljoonaa Islannin kruunua) prosenttiosuutena lainamäärästä ([...] miljoonaa Islannin kruunua), oli vain [...] prosenttia. Tämänsuuruinen kertaluonteinen maksu ei siis olisi johtanut olennaiseen eroon [...] kanssa tehdyn lainasopimuksen ja konsernitilisopimuksen korkotasojen välillä (ks. myös (145) kohta).

(152)

Lisäksi [...] kanssa tehty lainasopimus on esimerkki tilanteesta, jossa kaupallinen lainanantaja hyväksyi GR:lle myönnettävän koron ([...]), kunhan se on [...], kuten edellä esitetään.

(153)

Tarkasteltuaan [...] tekemän lainatarjouksen taloudellisesti merkittävimpiä ehtoja valvontaviranomainen katsoo, että GR:lle tarjottu korko näyttää suhteellisesti katsoen olevan taloudellisesti verrannollinen konsernitilisopimuksen korkoon tai ainakin se asettuu saman vaihteluvälin sisälle, johon GR:n markkinoilta saama korko olisi todennäköisesti asettunut.

(154)

Edellä esitettyjen seikkojen perusteella valvontaviranomainen katsoo, että […] tekemä lainatarjous 21. päivältä joulukuuta 2016 ja […] kanssa 28. joulukuuta 2016 tehty lainasopimus kuvastavat kyseisen ajankohdan oikeudenmukaisia lainojen markkinakorkoja, jotka ovat verrattavissa OR:n GR:lle myöntämään konsernitililainaan.

(155)

Valvontaviranomainen katsoo, että edellä mainittu lainatarjous ja lainasopimus edustavat paremmin realistisesti GR:n saatavilla olevia rahoituskustannusehtoja kuin ne, joita sovellettaisiin valvontaviranomaisen viite- ja diskonttokorkoja koskevien suuntaviivojen perusteella. Näissä suuntaviivoissa esitetyt korot ovat ainoastaan indikaattoreita, joita käytetään silloin, kun vertailukelpoisia markkinatransaktioita ei ole helppo havaita. (125) Tässä tapauksessa näiden indikaattorikorkojen epäluotettavuutta lisää entisestään se, että indikaattoriarvon laskemiseksi syötettäviin arvoihin (oikea luottoluokitus ja vakuuksien/tappioiden määrittäminen GR:n kaatuessa) liittyy huomattavaa epävarmuutta.

(156)

Tämän perusteella valvontaviranomainen katsoo, että […] tekemä lainatarjous 21. päivältä joulukuuta 2016 sekä [...] ja GR:n välillä 28. joulukuuta 2016 tehty lainasopimus ovat parhaat saatavilla olevat indikaattorit markkinakoron määrittämiseksi. Näin ollen valvontaviranomainen katsoo, että GR ei näytä saaneen sellaista taloudellista etua, jota se ei olisi saanut tavanomaisissa markkinaolosuhteissa.

(157)

Valvontaviranomainen päättelee, etteivät käytettävissä olevat tiedot osoita, että OR:n kanssa tehtyyn konsernitilisopimukseen perustuvasta lyhytaikaisesta lainanannosta, joka alkoi tammikuussa 2017 ja johon liittyvät lainat maksettiin takaisin kokonaisuudessaan vuoden 2017 loppuun mennessä, olisi koitunut etua GR:lle. Sitä vastoin valvontaviranomaisen käytettävissä olevat tiedot osoittavat, että korkoehdot vastaavat verrattavissa olevan lainan tavanomaisia markkinaehtoja. Koska kaikki ETA-sopimuksen 61 artiklan 1 kohdan edellytykset eivät täyty, toimenpide 3 ei ole kyseisessä artiklassa tarkoitettua valtiontukea.

(158)

ETA-sopimuksen 61 artiklan 1 kohdassa määrätään yhtenä kumulatiivisista edellytyksistä, joiden täyttyessä toimenpide voidaan katsoa valtiontueksi, että toimenpiteen on oltava valtion myöntämä tai valtion varoista myönnetty (ks. myös 4 jakso).

(159)

GR on OR:n kokonaan omistama yksityinen osakeyhtiö. Julkisten yritysten varat voivat olla ETA-sopimuksen 61 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja valtion varoja, sillä valtio pystyy ohjaamaan näiden varojen käyttöä. (126)

(160)

Julkisten yritysten toteuttamien toimenpiteiden osalta on kuitenkin myös tutkittava, voidaanko viranomaisten katsoa olleen tavalla tai toisella osallisia siihen, että kyseisestä toimenpiteestä päätettiin. Pelkästään se, että toimenpide on julkisen yrityksen toteuttama, ei ole itsessään riittävä peruste katsoa se valtion toteuttamaksi. (127)

(161)

Toimenpiteen 4 osalta OR on ainoa kyseeseen tuleva yhteisö, joka on saattanut toteuttaa valtion puolesta toimenpiteen GR:n hyväksi. Valvontaviranomainen toistaa, että aloittamispäätös kattaa yksinomaan OR:n toteuttamat toimenpiteet (ks. (110) kohta).

(162)

Aloittamispäätöksessä valvontaviranomainen totesi, että sen on arvioitava, toimiko OR GR:ään liittyvissä toimissaan itsenäisenä yhteisönä, jonka toimintaan eivät vaikuttaneet sen omistajat, vai johtuivatko sen toimet Islannin viranomaisista eli Reykjavíkin kaupungista ja Akranesin ja Borgarbyggðin kunnista (ks. aloittamispäätöksen 58 kohta). Valvontaviranomainen ei pystynyt päättelemään, johtuivatko toimenpiteet valtiosta ja liittyikö niihin valtion varojen siirtoa (ks. aloittamispäätöksen 63 kohta).

(163)

Aloittamispäätöksen hyväksymisen jälkeen Islannin viranomaiset esittivät huomautuksia, joista kävi ilmi, ettei OR ollut osapuolena yhdessäkään asianomaisista GR:n ja kahden yksityisen lainanantajan välillä tehdyistä lainasopimuksista. (128) Ei myöskään ole näyttöä siitä, että valtio (kunnat mukaan lukien) olisivat osallistuneet lainasopimuksista tai määräysvallan muutosta koskevasta lausekkeesta neuvottelemiseen tai niiden hyväksymiseen. Valvontaviranomainen toteaa, että mikään muu asianomainen osapuoli ei esittänyt huomautuksia aloittamispäätöksestä.

(164)

Näin ollen valvontaviranomainen katsoo, ettei OR ole määräysvallan muutosta koskevan lausekkeen sopimuspuolena eikä se ole osallistunut kyseisestä lausekkeesta neuvottelemiseen, eikä ole näyttöä siitä, että valtio olisi osallistunut toimenpiteen 4 toteuttamiseen.

(165)

Islannin viranomaiset väittivät ja toimittivat näyttöä siitä, että määräysvallan muutosta koskevaa lauseketta päätettiin käyttää lainanantajien pyynnöstä. (129) Ne toimittivat myös oikeudellisen asiantuntijan lausunnon, jossa todetaan, että rahoituslaitokset käyttävät määräysvallan muutosta koskevia lausekkeita yleisesti sekä Islannissa että laajemmin Euroopassa. (130) Myös PTA on tietoinen siitä, että kyseistä lauseketta käytetään yleisesti Islannissa. PTA ei kiistänyt päätöksessään nro 3/2019 GR:n väitettä, jonka mukaan määräysvallan muutosta koskeva lauseke on verrattavissa vakiomuotoisiin kansainvälisiin sopimuksiin. Päinvastoin – PTA totesi, että määräysvallan muutosta koskevat lausekkeet kuuluvat lainanantajien tavanomaisiin markkinakäytäntöihin. (131)

(166)

Islannin viranomaiset toimittivat myös näyttöä siitä, ettei määräysvallan muutosta koskevan lausekkeen poisjättäminen vaikuttanut mahdollisuuteen saada lainaa yksityiseltä lainanantajalta eikä tällaisen lainan korkotasoon (ks. (66) kohta). Asianomaisen lainanantajan ja GR:n välillä käydyistä keskusteluista käy ilmi, ettei määräysvallan muutosta koskevan lausekkeen poisjättämisellä ollut sille mitään merkitystä. (132) Keskusteluissa käsiteltiin selvästi sellaisia GR:ään liittyviä taloudellisia näkökohtia, jotka eivät liittyneet sen omistajuuteen.

(167)

Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan valvontaviranomaisella on velvollisuus esittää näyttö ETA-sopimuksen 61 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun valtiontuen olemassaolosta. (133)

(168)

Kuten edellä selitetään, OR ei ollut toimenpiteeseen 4 liittyvien lainasopimusten osapuoli eikä ole tietoa siitä, että valtio olisi osallistunut toimenpiteen 4 toteuttamiseen. Sen sijaan vaikuttaa siltä, että toimenpide oli tavanomainen markkinakäytäntö ja se toteutettiin lainanantajien pyynnöstä.

(169)

Lisäksi valvontaviranomaisen käytettävissä oleva näyttö osoittaa, että – vastoin valvontaviranomaisen aloittamispäätöksessä esittämää alustavaa näkemystä – määräysvallan muutosta koskeva lauseke ei auttanut GR:ää saamaan edullisempia lainaehtoja tai auttanut sitä lainapääoman saamisessa.

(170)

Lisäksi valvontaviranomainen toteaa, ettei aloittamispäätöksen hyväksymisen jälkeen esitetty huomautuksia, jotka olisivat ristiriidassa valvontaviranomaisen esittämän, toimenpiteen johtumista ja siitä koitunutta etua koskevan arvion kanssa.

(171)

Valvontaviranomainen päättelee, ettei valtio osallistunut toimenpiteen 4 toteuttamiseen, sitä ei toteutettu valtion varoista eikä se siten johtunut valtiosta. Valvontaviranomainen katsoo myös, ettei toimenpiteestä koitunut etua GR:lle. Koska kaikki ETA-sopimuksen 61 artiklan 1 kohdan edellytykset eivät täyty, toimenpide 4 ei ole kyseisessä artiklassa tarkoitettua valtiontukea.

(172)

Edellä esitetyn arvioinnin perusteella valvontaviranomainen päättelee, etteivät toimenpiteet 1–4 ole OR:n GR:lle myöntämää ETA-sopimuksen 61 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea,