(1)

Euroopan komissio, jäljempänä ’komissio’, pani 14 päivänä marraskuuta 2022 vireille Kiinan kansantasavallasta, jäljempänä ’Kiina’, ja Turkista, jäljempänä ’asianomaiset maat’, peräisin olevien teräksestä valmistettujen palkoprofiilien tuontia koskevan polkumyyntitutkimuksen perusasetuksen 5 artiklan nojalla. Komissio julkaisi Euroopan unionin virallisessa lehdessä menettelyn vireillepanoa koskevan ilmoituksen (2), jäljempänä ’vireillepanoilmoitus’.

(2)

Komissio pani tutkimuksen vireille sen jälkeen, kun Laminados Losal S.A.U., jäljempänä ’valituksen tekijä’ tai ’Losal’, oli tehnyt valituksen 30 päivänä syyskuuta 2022. Valitus tehtiin teräksestä valmistettuja palkoprofiileja valmistavan unionin tuotannonalan puolesta perusasetuksen 5 artiklan 4 kohdan mukaisesti. Valitus sisälsi riittävästi näyttöä polkumyynnistä ja siitä aiheutuneesta merkittävästä vahingosta tutkimuksen vireillepanoa varten.

(3)

Komissio julkaisi Euroopan unionin virallisessa lehdessä12 päivänä heinäkuuta 2023 väliaikaisen polkumyyntitullin käyttöönotosta Kiinasta ja Turkista peräisin olevien teräksestä valmistettujen palkoprofiilien tuonnissa annetun komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2023/1444 (3), jäljempänä ’väliaikaista tullia koskeva asetus’.

(4)

Niiden olennaisten tosiasioiden ja huomioiden ilmoittamisen jälkeen, joiden perusteella väliaikainen polkumyyntitulli otettiin käyttöön, jäljempänä ’alustavien päätelmien ilmoittaminen’, Turkin viranomaiset, turkkilainen vientiä harjoittava tuottaja Özkan Demir, kiinalainen vientiä harjoittava tuottaja Longteng ja unionin käyttäjä Fincantieri S.p.A, jäljempänä ’Fincantieri’, esittivät kirjallisia huomautuksia alustavista päätelmistä väliaikaista tullia koskevan asetuksen 2 artiklan 1 kohdassa säädetyssä määräajassa. Lisäksi Losal esitti huomautuksia Özkan Demirin huomautuksista vireillepanoilmoituksen 8 kohdassa asetetun määräajan jälkeen.

(5)

Kuulemista pyytäneille osapuolille annettiin mahdollisuus tulla kuulluiksi. Kuulemisia järjestettiin Turkin viranomaisten, Özkan Demirin ja Fincantierin kanssa.

(6)

Komissio jatkoi kaikkien lopullisia päätelmiään varten tarpeellisina pitämiensä tietojen hankkimista ja tarkistamista. Tehdessään lopullisia päätelmiä komissio tarkasteli asianomaisten osapuolten esittämiä huomautuksia ja tarkisti alustavia päätelmiään tarpeen mukaan.

(7)

Komissio ilmoitti kaikille asianomaisille osapuolille niistä olennaisista tosiasioista ja huomioista, joiden perusteella se aikoi ottaa käyttöön lopullisen polkumyyntitullin Kiinasta ja Turkista peräisin olevien teräksestä valmistettujen palkoprofiilien tuonnissa, jäljempänä ’lopullisten päätelmien ilmoittaminen’. Kaikille osapuolille annettiin määräaika, jonka kuluessa ne voivat esittää huomautuksensa lopullisista päätelmistä.

(8)

Kuulemista pyytäneille osapuolille annettiin myös mahdollisuus tulla kuulluiksi. Kuulemisia järjestettiin Longtengin ja Özkan Demirin kanssa.

(9)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen asianomaiset osapuolet eivät esittäneet enempää vireillepanoa koskevia väitteitä tai huomautuksia väliaikaista tullia koskevan asetuksen 1.4 jaksossa mainittujen lisäksi. Näin ollen komissio vahvisti väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 8–15 kappaleessa esittämänsä havainnot ja päätelmät.

(10)

Koska unionin tuottajia, tuojia ja vientiä harjoittavia tuottajia koskevasta otannasta ei esitetty huomautuksia, komissio vahvisti väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 16–23 kappaleessa esitetyt päätelmät.

(11)

Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 28 kappaleessa todettiin, polkumyyntiä ja vahinkoa koskeva tutkimus kattoi 1 päivän lokakuuta 2021 ja 30 päivän syyskuuta 2022 välisen ajan, jäljempänä ’tutkimusajanjakso’. Vahinkoa koskevaan arvioon vaikuttavien kehityssuuntausten tarkastelu kattoi 1 päivän tammikuuta 2019 ja tutkimusajanjakson päättymisen välisen jakson, jäljempänä ’tarkastelujakso’.

(12)

Komissio muistutti, että kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 30 kappaleessa todetaan, tarkasteltavana ovat Kiinasta ja Turkista peräisin olevat, tällä hetkellä CN-koodiin ex 7216 50 91 (Taric-koodi 7216509110) kuuluvat enintään 204 mm:n levyiset seostamattomasta teräksestä valmistetut palkoprofiilit, jäljempänä ’teräksestä valmistetut palkoprofiilit’ tai ’tarkasteltavana oleva tuote’.

(13)

Teräksestä valmistettuja palkoprofiileja käytetään pääasiassa laivanrakennusteollisuudessa risteilyalusten, autolauttojen, sotilasalusten ja kauppa-alusten teräsrungon rakentamiseen. Teräksestä valmistettuja palkoprofiileja voidaan käyttää myös porauslauttojen ja raitiovaunukiskojen rakentamiseen, mutta unionissa teräksestä valmistettuja palkoprofiileja käytetään tähän tarkoitukseen vain hyvin pieniä määriä.

(14)

Koska asiaa koskevia väitteitä tai huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 31 ja 32 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(15)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen komissio sai Longtengiltä huomautuksia polkumyyntiä koskevista alustavista päätelmistä.

(16)

Koska asiaa koskevia väitteitä tai huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 43 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(17)

Merkittävien vääristymien esiintymistä koskevat tarkemmat tiedot esitetään väliaikaista tullia koskevan asetuksen 3.1.2.1 jaksossa. Koska tästä jaksosta ei esitetty huomautuksia, komissio vahvisti alustavat päätelmänsä.

(18)

Koska asiaa koskevia väitteitä tai huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 84 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistettiin.

(19)

Longteng esitti alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen huomautuksia tiettyjen tuotannontekijöiden osalta käytetyistä vertailuarvoista sekä normaaliarvon muodostamiseen käytetyistä hallinto-, myynti- ja yleiskustannuksista.

(20)

Longteng toisti asiakirja-aineistoon liitetystä toisesta muistiosta esittämänsä väitteet toimittamatta mitään uusia tietoja. Nämä väitteet on esitetty lyhyesti ja ne kumottiin väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 92–94 kappaleessa. Longteng väitti lisäksi, että hapen ja typen osalta käytettyjä vertailuarvoja ei olisi pitänyt määrittää Malesiaan suuntautuvan tuonnin hintojen perusteella. Tämä tuonti oli peräisin pääasiassa Singaporesta, jonka teollisen tuotannon väitettiin olevan vähäistä, minkä vuoksi Longteng esitti, että kyseiset vertailuarvot eivät voineet kuvastaa näiden tuotteiden massatuotannon kustannuksia. Longteng myös viittasi hapen ja typen vääristymättömään arvoon perustuviin vertailuarvoihin, jotka oli määritetty huomattavasti alhaisemmiksi muissa menettelyissä, joissa asianmukaiseksi edustavaksi maaksi oli valittu Meksiko. Longteng ehdotti yhteistyössä toimineen turkkilaisen vientiä harjoittavan tuottajan Özkan Demirin kustannusarvojen käyttämistä hapen ja typen osalta.

(21)

Komissio totesi, että Singapore kuuluu näiden tuotantotekijöiden kymmeneen suurimpaan vientimaahan vientimäärissä mitattuna (4). Sen vuoksi sen vientiä Malesiaan voitiin käyttää kohtuullisena perustana näiden vertailuarvojen määrittämiseksi. Lisäksi kilpailuvoimien vuoksi Malesiaan tulevan tuonnin arvojen on tarkoitus kuvastaa kyseisten tuotannontekijöiden arvoa Malesiassa. Sen vuoksi viejämaan tuotantokustannuksista esitetyillä yleisillä lausunnoilla ei ole tässä yhteydessä juurikaan merkitystä. Muissa menettelyissä käytettyjen alhaisempien vertailuarvojen osalta todetaan, että Meksikon ei katsottu soveltuvan näiden tuotantopanosten (5) vertailuarvojen määrittämiseen, koska kyseisten tuotantopanosten tuonti maahan ei ollut edustavaa kaikkien kolmen tuotantopanoksen osalta, kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 90 kappaleessa todetaan. Nämä arvot eivät myöskään olleet peräisin samalta tutkimusajanjaksolta. Lisäksi huomautetaan, että Özkan Demir ei ostanut happea ja typpeä, koska se käyttää eri tuotantoprosessia, joten näitä tuotantopanoksia koskevia tietoja ei ollut saatavilla.

(22)

Longteng väitti, että Turkkiin tuodun argonin keskimääräinen tuontihinta oli keinotekoisen korkea, ja se ehdotti Özkan Demirin ilmoittamien argonin tosiasiallisten kustannusten käyttämistä tai tämän tuotannontekijän sisällyttämistä kulutushyödykkeisiin. Hapesta ja typestä näitä tietoja ei kuitenkaan ollut saatavilla Özkan Demirin osalta. Lisäksi argonin tuonti Turkkiin oli edustavaa, joten ei ollut mitään objektiivista syytä katsoa, että tuontihinnat eivät olisi olleet edustavia, tai sisällyttää argonia kulutushyödykkeisiin.

(23)

Tämän perusteella tuotannontekijöihin liittyvät väitteet hylättiin.

(24)

Longteng väitti lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen, että kalkkikiven, typen ja hapen normaaliarvon muodostamiseksi käytetyt vertailuarvot poikkeavat merkittävästi sen omista yksikkökustannuksista. Lisäksi Longteng ehdotti Brasilian tuontihinnan käyttämistä vertailuarvona kalkkikiven osalta, kun taas typen ja hapen osalta se esitti vertailuarvoiksi suurimman viejämaan hintoja.

(25)

Komissio hylkäsi nämä väitteet sillä perusteella, ettei Longteng toimittanut näyttöä, jonka perusteella olisi voitu vahvistaa, että sen omat arvot näille tuotannontekijöille olisivat perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetulla tavalla vääristymättömiä. Väitteet, joita perustellaan vertailulla vääristyneisiin arvoihin, eivät ole päteviä. Lisäksi komissio totesi Longtengin ehdottamien vaihtoehtoisten vertailuarvojen osalta, että Brasiliaan ei tuotu typpeä ja happea riittävän edustavia määriä ja että kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 90 kappaleessa ja edellä johdanto-osan 22 kappaleessa todetaan, komissio määritti Malesian ainoaksi edustavaksi maaksi, johon kaikkia kolmea tuotantotekijää tuotiin edustava määrä. Sen vuoksi ehdotettua lähdettä ei pidetty asianmukaisena. Tämän perusteella kyseinen väite hylättiin.

(26)

Longteng väitti, että tiettyjä markkinointi-, myynti- ja jakelukustannusten kustannustekijöitä (kuten rahti-, vienti- ja kuljetuskustannuksia ja myyntipalkkioita) ei pitäisi sisällyttää edustavan yrityksen hallinto-, myynti- ja yleiskustannuksiin, koska normaaliarvo pitäisi laskea noudettuna-tasolla.

(27)

Komissio tarkasteli uudelleen turkkilaisen tuottajan tilinpäätöstä, hyväksyi Longtengin väitteen ja poisti kyseiset kustannukset hallinto-, myynti- ja yleiskustannusten laskelmasta. Toisin kuin väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 109 kappaleessa todettiin, taloudelliset tiedot poimittiin yrityksen tilinpäätöstiedoista, jotka ovat julkisesti saatavilla sen verkkosivustolla.

(28)

Samalla komissio totesi kuitenkin myös, että turkkilaisen tuottajan alustavaa hallinto-, myynti- ja yleiskustannusten marginaalia ja voittomarginaalia ei ollut laskettu oikein, koska jotkin erät oli otettu huomioon hallinto-, myynti- ja yleiskustannusten marginaalin laskennassa tai jätetty pois siitä, mutta voittomarginaalin laskennassa ei ollut toimittu samoin, eli näitä marginaaleja ei ollut laskettu samalla tavalla. Yhteistyössä toimineelle kiinalaiselle vientiä harjoittavalle tuottajalle toimitettiin yksityiskohtaiset korjaukset näihin tietoihin. Hallinto-, myynti- ja yleiskustannusten sekä voiton prosenttiosuudet laskettiin korjausten vuoksi uudelleen, ja nämä osuudet olivat lopulta 13,3 ja 16,9 prosenttia vääristymättömistä valmistuskustannuksista.

(29)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Longteng väitti, että laskiessaan edustavan yrityksen voittomarginaalia komissio sisällytti voittolaskelmaan virheellisesti kuljetuskustannukset, jotka poistettiin hallinto-, myynti- ja yleiskustannuksista. Lisäksi Longteng väitti, ettei vahvistettuja hallinto-, myynti- ja yleiskustannusten ja voiton osuuksia voida pitää realistisina terästeollisuudelle.

(30)

Komissio hylkäsi tämän väitteen, koska ei ollut mitään syytä jättää eriä ”päätoiminnoista saadut muut tulot ja päätoimintoihin liittyvät muut kulut” ja ”rahoitustulot/-kulut” voittolaskelman ulkopuolelle, sillä nämä erät otettiin huomioon hallinto-, myynti- ja yleiskustannusten kokonaismäärää laskettaessa. Sillä, otetaanko nämä erät voiton ja hallinto-, myynti- ja yleiskustannusten laskennassa huomioon, ei ole merkitystä polkumyyntiä koskevien lopullisten päätelmien kannalta, koska hallinto-, myynti- ja yleiskustannusten kasvu/pieneneminen kasvattaa tai pienentää voittomarginaalia vastaavasti.

(31)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Longteng väitti, että komission olisi pitänyt poistaa hallinto-, myynti- ja yleiskustannusten marginaalia koskevasta laskelmasta valuuttakurssin vaihteluun liittyvät tulot ja kulut, koska ne johtuvat Turkin liiran arvon merkittävästä vaihtelusta tutkimusajanjakson aikana.

(32)

Tältä osin komissio totesi, että valuuttakurssin vaihteluun liittyvät tulot ja kulut otetaan yleensä huomioon hallinto-, myynti- ja yleiskustannusten laskennassa, mikäli tällaiset kulut liittyvät tutkimuksen kohteena olevaan tuotteeseen. Lisäksi näiden kulujen huomiotta jättäminen olisi kasvattanut sovellettavaa voittomarginaalia vastaavasti, eli sillä ei olisi ollut vaikutusta hallinto-, myynti- ja yleiskustannusten sekä voiton kokonaistasoon. Näin ollen tämä väite hylättiin.

(33)

Longteng väitti myös, ettei komission olisi pitänyt mukauttaa voittoprosenttia sen jälkeen, kun se oli vähentänyt kuljetuskustannukset Longtengin pyynnön mukaisesti, kuten johdanto-osan 29 kappaleessa todetaan. Lisäksi Longteng väitti, ettei käytettyjä hallinto-, myynti- ja yleiskustannusten ja voiton prosenttiosuuksia voida pitää realistisina terästeollisuudelle.

(34)

Komissio katsoi, että laskelmat tehtiin komission vakiokäytännön mukaisesti eikä Longteng esittänyt väitteissään pätevää syytä toimia toisin. Komissio katsoi, että Longtengin esittämät luvut eivät koskeneet edustavaa maata eikä niitä sen vuoksi voitu ottaa tässä tutkimuksessa huomioon. Tämän perusteella väite hylättiin.

(35)

Komissio totesi alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen, että sähkön ja maakaasun hinnat Turkissa nousivat maan inflaatioastetta nopeammin. Turkin tilastolaitos ei myöskään julkaissut tietoja sähkön ja maakaasun hinnoista vuoden 2022 jälkipuoliskon osalta. Näistä syistä komissio päätti käyttää Malesian vääristymättömiä sähkön ja maakaasun kustannuksia. Malesian taloudellisen kehityksen taso on samanlainen kuin Kiinassa, ja sen tietoja käytettiin myös hapen, typen ja kalkkikiven vertailuarvojen laskemiseen. Lisäksi Malesiaa on käytetty edustavana maana muissa vastaavissa tutkimuksissa.

(36)

Malesian sähkön hinnat (6) olivat julkisesti saatavilla TNB-sähköyhtiön verkkosivustolla. Komissio käytti ”keskijänniteluokan” asiakkaisiin sovellettavia tariffeja. Myös maakaasun hinnat (7) Malesiassa olivat julkisesti saatavilla energiaviraston verkkosivustolla. Komissio käytti teollisten käyttäjien vuoden 2021 viimeisen neljänneksen maakaasutariffeja ja valitsi kulutusluokan valituksen tekijän maakaasun kulutuksen mukaisesti.

(37)

Johdanto-osan 26–36 kappaleessa esitettyjä muutoksia lukuun ottamatta komissio määritti normaaliarvon väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 110–114 kappaleessa kuvatulla tavalla.

(38)

Vientihinnan laskemista koskevat tarkemmat tiedot esitetään väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 115 ja 116 kappaleessa. Koska tästä jaksosta ei esitetty huomautuksia, komissio vahvisti alustavat päätelmänsä.

(39)

Normaaliarvon ja vientihinnan vertailua koskevat tarkemmat tiedot esitetään väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 117 ja 118 kappaleessa. Koska tästä jaksosta ei esitetty huomautuksia, komissio vahvisti alustavat päätelmänsä.

(40)

Tehtyään Longtengin väitteitä koskevat päätelmänsä, jotka kuvataan johdanto-osan 23 ja 27 kappaleessa, ja johdanto-osan 28 ja 36 kappaleessa kuvatut havainnot komissio tarkisti polkumyyntimarginaaleja.

(41)

Lopulliset polkumyyntimarginaalit – ilmaistuina prosentteina CIF-hinnasta (kulut, vakuutus ja rahti maksettuina) unionin rajalla tullaamattomana – ovat seuraavat:

(42)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen komissio sai Turkin viranomaisilta ja Özkan Demiriltä kirjallisia huomautuksia polkumyyntiä koskevista alustavista päätelmistä. Komissio sai myös lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen kirjallisia huomautuksia Turkin viranomaisilta ja Özkan Demiriltä.

(43)

Normaaliarvon laskemista koskevat tarkemmat tiedot esitetään väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 122–133 kappaleessa.

(44)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen Özkan Demir väitti johdanto-osan 74 kappaleessa tarkemmin kuvattujen toissijaisten väitteidensä yhteydessä, että tavanomainen kaupankäynti olisi pitänyt määrittää neljännesvuosikohtaisesti. Se perusteli tätä väitettä tuotantokustannusten huomattavalla nousulla (tuotantokustannukset yli kaksinkertaistuivat tutkimusajanjaksolla). Özkan Demir kertoi, että tämän seurauksena jotkin liiketoimet katsottiin tappiollisiksi, vaikka neljännesvuosikohtaisesti laskettuna ne olivat itse asiassa kannattavia. Özkan Demir väitti myös, että aiemmin komissio on tehnyt polkumyyntilaskelman kuukausi- tai neljännesvuosikohtaisesti, kun tuotantokustannukset ovat vaihdelleet huomattavasti. Väitteidensä tueksi Özkan Demir viittasi kuulemistilaisuudessa WTO:n paneelin raporttiin asiassa ”Dominican Republic – AD on Steel Bars (Costa Rica)” (8).

(45)

Komissio totesi aluksi, ettei perusasetuksen 2 artiklan 4 kohdassa edellytetä, että tuotantokustannusten osalta käytettäisiin neljännesvuosikohtaisia tietoja. Itse asiassa 2 artiklan 4 kohdassa viitataan ”tutkimusajanjakson kustannusten painotettuun keskiarvoon”; toisin sanoen tutkimusajanjakso katsotaan kohtuulliseksi ajaksi sen määrittämiseksi, kattavatko hinnat kustannukset. Komissio katsoi, että vuotuisten tuotantokustannusten käyttö on yleisesti hyväksytty käytäntö ja se vaikuttaa useimmissa tapauksissa asianmukaiselta, sillä se poistaa sekä kustannusten että hintojen ääriarvot ja lyhytaikaisen vaihtelun vaikutukset. Vuotuisten tuotantokustannusten käyttö on jopa normi monien tutkintaviranomaisten keskuudessa. Vain hyvin poikkeuksellisissa olosuhteissa keskimääräisten vuotuisten kustannusten sijaan käytetään muulla tavoin määritettyjä kustannuksia. Komissio tarkasteli edellä mainittua väitettä huolellisesti arvioidakseen, olisiko tässä tapauksessa syytä poiketa menetelmästä, jonka mukaan tavanomainen kaupankäynti määritetään keskimääräisten vuotuisten tuotantokustannusten perusteella. Se kuitenkin totesi, että tässä tapauksessa ei ollut kyse poikkeuksellisista olosuhteista.

(46)

Ensinnäkään Özkan Demir ei tuota tutkimuksen kohteena olevaa tuotetta jatkuvasti, kuten yritys itse kertoi. Joinakin kuukausina tutkimusajanjakson aikana yritys ei tuottanut tuotetta lainkaan. Jos tällaisessa tapauksessa käytettäisiin suhteellisen lyhyitä aikavälejä (kolmen kuukauden jaksoja vuosineljännesten tapauksessa), tuloksena ei olisi keskiarvo, joka kuvastaisi täsmällisesti sen kattaman ajanjakson kustannuksia. Koska joidenkin vuosineljännesten osalta ei olisi saatavilla lainkaan tuotantotietoja vähintään kolmannekselta kyseisestä ajanjaksosta, tällä tavoin saatu keskiarvo ei kuvastaisi täsmällisesti koko kyseisen vuosineljänneksen kustannuksia. Tällaisessa tapauksessa on tarkoituksenmukaisempaa tarkastella pidempää, vuoden pituista ajanjaksoa, koska vuotuinen keskiarvo kuvastaa täsmällisemmin kyseisen jakson tuotantokustannuksia.

(47)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Özkan Demir väitti, että jos enimmillään kolmanneksella asianomaisesta ajanjaksosta ei ole ollut tuotantoa, on perusteetonta käyttää neljännesvuosikohtaisen laskelman sijaan vuosikohtaista laskelmaa, koska tosiasia on edelleen, että tiettyinä kuukausina tuotantoa ei ole ollut lainkaan. Kuten johdanto-osan 46 kappaleessa mainitaan, komissio katsoi, että käyttämällä keskimääräisiä vuotuisia tuotantokustannuksia voidaan ottaa huomioon koko vuoden asiaankuuluvat kustannukset, mikä pienentää niiden ajanjaksojen vaikutusta, joina ei ole ollut tuotantoa. Toisin sanoen vuotuinen keskiarvo kuvastaa tarkemmin sen kattaman ajanjakson tuotantokustannuksia, vaikka kyseisen vuoden joiltakin kuukausilta ei olisi saatavilla lainkaan kustannustietoja. Özkan Demir ei esittänyt näyttöä päinvastaisesta. Edellä esitetty ei selvästikään päde vuosineljänneksen keskiarvoon silloin, kun kustannustiedot puuttuvat kokonaiselta kolmasosalta vuosineljänneksestä. Sen vuoksi komissio katsoi, etteivät sellaisten vuosineljännesten keskimääräiset tuotantokustannukset, joiden osalta kolmasosa tuotantokustannustiedoista puuttui, edustaneet kyseistä ajanjaksoa. Özkan Demir ei esittänyt lopullisia päätelmiä koskevissa huomautuksissaan väitteitä tai ratkaisuja, joilla tämä neljännesvuosikohtaisen menetelmän ilmeinen puute voitaisiin korjata tässä nimenomaisessa tapauksessa. Lisäksi komissio huomautti, että useiden tuotelajien osalta tietyn mallin valmistus ja sen myynti kotimarkkinoilla ajoittuivat eri vuosineljänneksiin. Näin ollen tällaisten tuotelajien osalta ei olisi mahdollista määrittää tavanomaista kaupankäyntiä perusasetuksen 2 artiklan 4 kohdan mukaisesti, jos käytössä olisi neljännesvuosikohtainen menetelmä. Tämä johtuu siitä, että joiltakin vuosineljänneksiltä, joilla tapahtui myyntiä, ei olisi saatavilla lainkaan kustannustietoja. Toisin sanoen sen lisäksi, että neljännesvuosikohtainen menetelmä johtaisi yleisesti ottaen epäedustuviin arvoihin, sitä käytettäessä tiettyjen tuotelajien osalta ei myöskään olisi mahdollista verrata tietyllä vuosineljänneksellä sovellettavaa hintaa kyseisen vuosineljänneksen vastaaviin kustannuksiin. Tällä perusteella vahvistettiin, että käyttämällä kunkin mallin osalta keskimääräisiä vuotuisia tuotantokustannuksia voitaisiin ottaa huomioon asiaankuuluvat kustannukset koko vuoden ajalta ja että keskimääräiset vuotuiset kustannukset ovat asianmukainen perusta polkumyyntiä koskevalle vuosikohtaiselle laskelmalle. Tämän vuoksi väite hylättiin.

(48)

Toiseksi Özkan Demirin toimittamien tietojen perusteella ei voida vahvistaa kunkin vuosineljänneksen tarkkoja ja todennettuja hallinto-, myynti- ja yleiskustannuksia, koska nämä tiedot toimitettiin vain vuosikohtaisesti ja koko tutkimusajanjaksolta. Näin ollen hallinto-, myynti- ja yleiskustannuksista ei ollut saatavilla neljännesvuosikohtaisia tietoja, joiden pohjalta olisi voitu tehdä neljännesvuosikohtainen polkumyyntilaskelma tai määrittää tavanomainen kaupankäynti neljännesvuosikohtaisesti.

(49)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Özkan Demir väitti, etteivät hallinto-, myynti- ja yleiskustannukset vaihdelleet tutkimusajanjakson aikana, viitaten väitteensä tueksi hallinto-, myynti- ja yleiskustannusten prosenttiosuuksiin vuonna 2021 ja tutkimusajanjaksolla. Özkan Demir väitti myös, ettei komissio pyytänyt näitä tietoja kuukausittaisten tuotantokustannusten yhteydessä.

(50)

Tältä osin komissio katsoi, että pyytäessään komissiota tekemään polkumyyntilaskelmat neljännesvuosikohtaisesti Özkan Demirin olisi pitänyt toimittaa kaikki tarvittavat tiedot, joiden pohjalta komissio olisi voinut tehdä tällaiset laskelmat. Koska tällaisia tietoja ei toimitettu, komissio ei pystynyt arvioimaan hallinto-, myynti- ja yleiskustannusten tasoa kullakin vuosineljänneksellä. Özkan Demir ei toimittanut neljännesvuosikohtaisia tietoja hallinto-, myynti- ja yleiskustannuksista myöskään lopullisia päätelmiä koskevien huomautustensa yhteydessä. Vuoden 2021 ja tutkimusajanjakson aikaisten hallinto-, myynti- ja yleiskustannusten osalta komissio totesi, että vaikka näille ajanjaksoille määritetyt prosenttiosuudet kenties vaikuttavat samanlaisilta, ne eivät koske tutkimusajanjakson eri vuosineljänneksiä eivätkä ne siten anna analyyttista käsitystä näiden arvojen vaihtelusta tutkimusajanjakson aikana. Kun lisäksi otetaan huomioon Turkin liiran arvon vaihtelu euroon ja Yhdysvaltain dollariin nähden tutkimusajanjakson aikana, voidaan olettaa, etteivät hallinto-, myynti- ja yleiskustannukset – jotka koostuvat suurelta osin valuuttakurssivoitoista ja -tappioista – kehittyneet tasaisesti. Näin ollen tämä väite hylättiin.

(51)

Kuten johdanto-osan 77 kappaleessa todetaan, kotimarkkinamyynti ei myöskään keskittynyt mihinkään tiettyyn ajanjaksoon vaan se jakautui tasaisesti tutkimusajanjakson eri vuosineljänneksille siten, että suurimmat myyntimäärät ajoittuivat tutkimusajanjakson kolmanteen neljännekseen. Vientimyynti noudatti samaa kaavaa, eli tutkimuksen kohteena olevan tuotteen myynti jakautui sekä koti- että vientimarkkinoilla tasaisesti, minkä ansiosta kotimarkkina- ja vientimyyntiä voitiin vertailla tasapuolisesti samalla ajanjaksolla.

(52)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Özkan Demir väitti, että kotimarkkinamyynti keskittyi vuoden 2021 viimeiselle neljännekselle ja vientimyynti puolestaan vuoden 2022 ensimmäiselle neljännekselle. Özkan Demirin menetelmä oli kuitenkin virheellinen, sillä se perustui tilaus- eikä laskutuspäivään. Jos komissio tekisi neljännesvuosikohtaisen polkumyyntilaskelman, se jaottelisi myynnin vuosineljänneksiin laskun päivämäärän mukaan. Tämä tarkoittaa, että kaupan rakennetta on analysoitava jaottelemalla myynti vuosineljänneksiin laskun päivämäärän mukaan. Tämän jaottelun perusteella voidaan todeta, että suurin osa sekä kotimarkkina- että vientimyynnistä ajoittui tutkimusajanjakson kolmanteen neljännekseen. Näin ollen tämä väite hylättiin.

(53)

Komissio totesi lisäksi, että Dominikaaninen tasavalta valitti Özkan Demirin mainitsemasta raportista, jonka WTO:n paneeli antoi asiassa DS605, eikä WTO:n riitojenratkaisuelin sen vuoksi hyväksynyt raporttia. Myös kyseisen tapauksen tosiseikat poikkeavat tästä tapauksesta. Asiaa DS605 koskevassa tutkimuksessa yli 50 prosenttia myynnistä jätettiin pois normaaliarvon laskennasta. Lisäksi asiassa DS605 kustannusten nousu koski vain yhtä (pääasiallista) raaka-ainetta, kun taas tässä tapauksessa kyse oli tuotantokustannusten nousun, inflaation ja valuutan arvon heikkenemisen yhdistelmästä. Sitä vastoin Özkan Demirin kotimarkkinamyynnistä suurimman osan (noin [70–65 %] myyntimääristä) todettiin olleen tavanomaista kaupankäyntiä, jolloin sitä käytettiin normaaliarvon laskennassa. Tämä johtuu siitä, että tässä tapauksessa komissio päätteli lisäksi, että Özkan Demirin myynti ei keskittynyt tiettyyn vuosineljännekseen vaan se jakautui koko tutkimusajanjakson ajalle.

(54)

Perusasetuksen 2 artiklan 4 kohtaa sovellettaessa merkitystä on sillä, että myyntihinnat kattavat kustannukset ja mahdollistavat kestävän kannattavuustason kohtuullisen ajanjakson kuluessa. Tietyn ajankohdan kannattavuudella ei ole niinkään merkitystä.

(55)

Asiaa koskevan hyväksytyn WTO:n oikeuskäytännön huomioon ottaen komissio muistutti tässä yhteydessä, että paneeli nimenomaisesti totesi asiassa ”EC – Salmon (Norway)”, että jos myynnin todetaan tapahtuneen tutkimusajanjakson painotetut keskimääräiset kustannukset ylittävillä hinnoilla, tämä riittää osoittamaan, että sellainen myynti, jonka ei ole todettu tapahtuneen tutkimusajanjakson painotetut keskimääräiset kustannukset ylittävillä hinnoilla, ei kata kustannuksia kohtuullisessa ajassa (9). Paneeli myös keskusteli ilmaisun ”myyntihetkellä” merkityksestä ja totesi 7.243 kohdassa seuraavaa: ”[Polkumyyntisopimuksen] 2.2.1 artiklassa ei selitetä, mitä tarkoitetaan ’hinnoilla, jotka ovat myyntihetkellä yksikkökustannuksia alhaisempia’. Tältä osin katsotaan, että 2.2.1 artiklan ensimmäinen ja toinen virke ovat yhteneväiset. Molemmissa virkkeissä määrätään yksikkökohtaisten kustannusten laskemisesta tietyltä ajanjaksolta, mutta kummassakaan niistä ei täsmennetä, mikä tämän ajanjakson pitäisi olla. On totta, että toinen virke on ensimmäistä virkettä täsmällisempi, sillä siinä viitataan kustannusten arviointiin ’myyntihetkellä’. Paneeli kuitenkin katsoo, että tällä tarkoitetaan vain sitä, että kyseisen ajanjakson on katettava ’myyntihetki’. Näin ollen on täysin linjassa 2.2.1 artiklan toisen virkkeen kanssa, jos tutkintaviranomainen laskee ’myyntihetken’ yksikkökustannukset myyntipäivän, kyseisen päivän sisältävän keskiarvon, viikon, kuukauden tai tutkimusajanjakson mukaan.” Paneeli tarkensi perustelujaan alaviitteessä 417, jossa se totesi seuraavaa: ”Paneeli pitää tältä osin huomionarvoisena, että 2.4.1 artiklassa polkumyyntisopimuksen laatijat käyttivät ilmaisua ’myyntipäivä’, kun taas 2.2.1 artiklan toisessa virkkeessä käytettiin ilmaisua ’myyntihetki’. Paneelin mielestä tämä ero tukee näkemystä, jonka mukaan 2.2.1 artiklan toisessa virkkeessä tarkoitetun ’myyntihetken’ ei välttämättä tarvitse olla sama kuin ’myyntipäivä’ vaan siihen voi sisältyä myös muita ajanjaksoja”.

(56)

Lisäksi komissio huomautti, että merkittävä osa kotimarkkinamyynnistä oli sellaista, ettei ollut merkitystä, arvioidaanko myynnin kannattavuutta neljännesvuosi- vai vuosikohtaisesti, kuten jäljempänä johdanto-osan 81 kappaleessa todetaan.

(57)

Özkan Demir viittasi lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen uudelleen paneelin raporttiin asiassa DS605. Kuten johdanto-osan 52 kappaleessa mainitaan, Dominikaaninen tasavalta valitti kyseisestä raportista eikä WTO:n riitojenratkaisuelin sen vuoksi hyväksynyt raporttia. Joka tapauksessa Özkan Demirin kohdalla todetaan, ettei luotettavan neljännesvuosikohtaisen laskelman tekeminen ollut mahdollista kyseisen yrityksen tutkimusajanjaksolta toimittamiin tietoihin liittyvistä erityisistä syistä, kuten johdanto-osan 46–48 kappaleessa selitetään. Edellä esitetyn perusteella komissio hylkäsi pyynnön määrittää tavanomainen kaupankäynti neljännesvuosikohtaisesti.

(58)

Vientihinnan laskemista koskevat tarkemmat tiedot esitetään väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 134 ja 135 kappaleessa. Koska tästä jaksosta ei esitetty huomautuksia, komissio vahvisti alustavat päätelmänsä.

(59)

Normaaliarvon ja vientihinnan vertailua koskevat tarkemmat tiedot esitetään väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 136–138 kappaleessa.

(60)

Özkan Demir esitti väliaikaista tullia koskevan asetuksen julkaisemisen jälkeen huomautuksia siitä, että normaaliarvon ja vientihinnan muuntamisessa Turkin liiroiksi (TRY) käytettiin perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan j alakohdan mukaisesti tilauksen päivämäärää.

(61)

Turkin liira heikkeni merkittävästi tutkimusajanjakson aikana, minkä lisäksi on otettavahuomioon, että olennaisista myyntiehdoista sovittiin tilauksen yhteydessä, kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 138 kappaleessa todetaan. Näiden syiden vuoksi komissio käytti (laskutuspäivän vaihtokurssin sijasta) tilauspäivän vaihtokurssia muuntaessaan kotimarkkina- ja vientimyynnin hinnat euroista ja Yhdysvaltain dollareista Turkin liiroiksi perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan j alakohdan mukaisesti.

(62)

Özkan Demir väitti, että komission olisi pitänyt käyttää valuuttaa muuntaessaan laskun päivämäärää. Sen mukaan olennaisista myyntiehdoista ei sovittu tilauksen yhteydessä, koska osa laskuista koski määriä, jotka olivat tilauksessa määritetyn vaihteluvälin (+/–5 % tai +/–10 %) ulkopuolella. Komissio kuitenkin huomautti, ettei yksikään asiakas ilmoittanut vaihteluvälin ulkopuolista myyntiä virheelliseksi myynniksi, mikä viittaa siihen, että vaihteluvälit eivät kuulu olennaisiin myyntiehtoihin, toisin kuin perusmäärä ja yksikköhinta. Lisäksi, kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 138 kappaleessa mainitaan, turkkilaisen vientiä harjoittavan tuottajan konkreettisten käytäntöjen tarkastelu osoitti, että olennaisista myyntiehdoista, muun muassa määristä ja hinnasta, sovittiin tilauksen yhteydessä.

(63)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Özkan Demir toisti väitteensä, jonka mukaan komission olisi pitänyt käyttää valuuttaa muuntaessaan laskun päivämäärää. Özkan Demir väitti erityisesti, että olennaiset myyntiehdot ja etenkin lopullinen määrä ja hinta vahvistettiin laskutushetkellä. Se myös väitti, että vaikka komissio myönsi, etteivät vaihteluvälit kuulu olennaisiin myyntiehtoihin, se katsoi siitä huolimatta, että olennaiset myyntiehdot määräytyvät tilauksen mukaan (jossa esitetään vaihteluvälit pääasiallisena määrää määrittävänä tekijänä).

(64)

Komissio totesi, että vaihteluvälien käyttö on yleinen käytäntö myytäessä teräksestä valmistettuja palkoprofiileja mutta myös terästuotteita yleisemmin. Tällä alalla yritykset sopivat määristä ja yksikköhinnoista tilaushetkellä. Vaihteluvälien käyttö kuvaa teräsalaa, jolle on tyypillistä, että tilauksissa sovitaan likimääräisistä määristä käyttäen vaihteluvälejä, mikä kuvastaa sitä, että tuotteen luonteen vuoksi tuottajat eivät pysty toimittamaan tarkkoja määriä. Vaihteluvälien käyttö ei kuitenkaan vaikuta siihen, että olennaisista myyntiehdoista eli määristä ja yksikköhinnoista sovitaan tilaushetkellä. Tätä vastaväitettä tukee myös se, ettei yksikään asiakas ilmoittanut vaihteluvälin ulkopuolista myyntiä virheelliseksi myynniksi, kuten johdanto-osan 62 kappaleessa mainitaan. Tämän perusteella kyseinen väite hylättiin.

(65)

Özkan Demir väitti lisäksi, ettei komissio perustellut riittävällä tavalla, miksi se poikkesi tavanomaisesta käytännöstään ja käytti valuutan muuntamiseen laskun päivämäärän sijaan tilauspäivää. Komissio katsoi, että se esitti riittävät syyt kyseisen käytännön mukauttamiselle viitatessaan ajankohtaan, jolloin olennaisista myyntiehdoista sovittiin, sekä Turkin liiran heikkenemiseen ja hinnan ja hintavertailun vaikutuksiin. Vaikka sekä kotimaan että EU:n myynti hinnoitellaan ulkomaan valuutassa, aikaväli tilaus- ja laskutuspäivän välillä vaihtelee liiketoimesta toiseen ja se on keskimäärin pidempi EU:n myynnissä kuin kotimarkkinamyynnissä. Näin ollen valuuttakurssin vaihtelu voi vaikuttaa hintavertailuun, joten tasapuolinen vertailu edellyttää myyntipäivän käyttämistä muunnettaessa valuutta Turkin liiroiksi.

(66)

Özkan Demir toisti lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen väitteensä, jonka mukaan komissio ei perustellut oikaisua riittävällä tavalla eikä osoittanut valuuttakurssivaihtelun vaikutusta hintoihin ja hintojen vertailukelpoisuuteen. Komissio totesi ensinnäkin, että perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan j alakohdassa tarkoitettu oikaisu koskee valuutan muuntamista, joka mahdollistaa polkumyyntilaskelman tekemisen silloin, kun on verrattava eri valuutoissa ilmaistuja kustannuksia ja hintoja. Özkan Demir ei kiistä tarvetta tehdä tämä oikaisu. Tällaisen oikaisun yhteydessä komission on valittava tietyn päivän muuntokurssi. Perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan j alakohdan mukaan ”voidaan käyttää myös sopimuksen tai tilauksen päivämäärää tai tilauksen vahvistamispäivämäärää, jos se on aiheellisempi olennaisten kauppaehtojen määrittämiseksi”. Kuten edellä ja väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 138 kappaleessa todetaan, tässä tapauksessa olennaisten kauppaehtojen määrittämiseksi on aiheellisempaa käyttää tilauksen päivämäärää. Özkan Demir ei kiistänyt tätä lopullisia päätelmiä koskevissa huomautuksissaan. Komissio totesi, että tutkimusajanjaksolla Turkin liiran arvo suhteessa euroon heikkeni noin 74 prosenttia. Lisäksi komissio totesi, että viive tilaus- ja laskutuspäivän välillä vaihteli merkittävästi: kotimarkkinamyynnissä viive oli 0–266 päivää ja EU:hun suuntautuvassa myynnissä 20–219 päivää. Tämä tarkoittaa, että jos olisi käytetty laskutuspäivän vaihtokurssia, tilauspäivän ja laskutuspäivän vaihtokurssien huomattava ero, joka johtui Turkin liiran arvon heikkenemisestä, olisi vääristänyt tilauksen yhteydessä sovittuja olennaisia myyntiehtoja (kuten hintoja). Komissio myös huomautti, että Özkan Demir käytti koti- ja vientimyynnissään ulkomaisia valuuttoja, mikä osoittaa, että se odotti kotimaansa valuutan arvon vaihtelevan merkittävästi ulkomaisiin valuuttoihin nähden. Näin ollen yritys itse pyrki lieventämään valuutan arvon heikkenemisen vaikutuksia tilaushetkellä sovittuun hintaan ja tuloihin, joita se saisi, kun tämä sovittu hinta laskutetaan. Toisin sanoen Özkan Demir itse käytti valuuttaan perustuvia mekanismeja estääkseen Turkin kotimaan valuutan arvon heikkenemisestä johtuvan vääristävän vaikutuksen tilauksissa sovittuihin hintoihin.

(67)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Özkan Demir viittasi erääseen aiempaan tutkimukseen (10), jossa kaksi turkkilaista viejää pyysi perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan j alakohdan mukaista valuutan muuntamiseen liittyvää oikaisua, ja väitti komission käyttävän heikompaa näyttöä valuutan muuntamiseen liittyvää oikaisua tehdessään. Tarkasteltavana olevan tapauksen tosiseikkojen perusteella komissio katsoi osoittaneensa, että tässä tapauksessa oli riittävästi perusteita (ks. väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 138 kappale sekä edellä oleva johdanto-osan 61–66 kappale) valita valuuttakurssi tilauspäivän mukaan. Tämän perusteella kyseinen väite hylättiin.

(68)

Özkan Demir väitti myös, että tilauspäivän käyttö johti siihen, että tutkimusajanjakso muuttui ja käytetty tietokokonaisuus oli puutteellinen. Komissio oli eri mieltä ja katsoi, että tutkimusajanjakso pysyi ennallaan. Tutkimusajanjaksoa käytettiin johdonmukaisesti tehtäessä polkumyyntilaskelma, joka perustui kaikkiin sellaisiin liiketoimiin, joiden laskutuspäivä oli tutkimusajanjaksolla. Tilauspäivän käyttö rajoittui tiukasti perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan j alakohdassa tarkoitetun oikaisun tekemiseen.

(69)

Özkan Demir toisti lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen väitteensä, jonka mukaan komission käyttämät tietojoukot olivat puutteellisia myyntipäivän vaihduttua laskutuspäivästä tilauspäiväksi. Koska tältä osin ei esitetty uusia tietoja, komissio viittasi johdanto-osan 68 kappaleeseen, jossa kyseinen Özkan Demirin väite kumotaan.

(70)

Özkan Demir viittasi huomautuksissaan myös sille osoitetun polkumyyntiä koskevan kyselylomakkeen sisältämiin ohjeisiin väittäen, että sitä opastettiin ”käyttämään myyntipäivänä laskun päivämäärää” sen määrittäessä, mikä osa myynnistä tapahtui tutkimusajanjaksolla. Özkan Demirin mukaan tilauspäivän käyttö laskelmissa oli vastoin näitä ohjeita ja johti tietoaineiston muuttumiseen. Samassa yhteydessä Özkan Demir viittasi asiaan ”Dominican Republic – AD on Steel Bars (Costa Rica)” (11), jossa EU totesi, että tutkintaviranomaisten olisi tarkasteltava saman [tutkimusajanjakson] vienti- ja kotimarkkinahintoja ja valittava tarkasteltavat hinnat samoin perustein (esimerkiksi laskutuspäivän perusteella). Tältä osin viitataan johdanto-osan 68 kappaleeseen, jossa vahvistetaan, että tutkimusajanjakso määritettiin sekä kotimarkkina- että vientimyynnin osalta laskutuspäivää käyttäen, kun taas perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan j alakohdan mukaisen oikaisun yhteydessä vaihtokurssi valittiin tilauspäivän mukaan. Tämän perusteella kyseinen väite hylättiin.

(71)

Koska kaikki vientimyynti EU:hun ja suurin osa kotimarkkinamyynnistä tapahtui euroissa, Özkan Demir väitti, että polkumyyntimarginaali olisi voitu laskea euroissa, jotta olisi vältetty mahdolliset valuutan muuntamisen vaikutukset. Özkan Demir huomautti, ettei perusasetuksessa mainita mitään polkumyyntimarginaalin laskemiseen käytettävästä valuutasta. Komissio kuitenkin katsoi, että myös tämä menetelmä edellyttäisi tuotantokustannusten ja tietyn kotimarkkinamyynnin myyntihinnan muuntamista euroiksi. Tästä syystä katsottiin aiheelliseksi tehdä polkumyyntilaskelmat viejämaan valuutassa.

(72)

Näillä perusteilla Özkan Demirin väitteet hylättiin.

(73)

Valituksen tekijä väitti, että valuutan muuntamiseen käytettävän vaihtokurssin olisi määräydyttävä (tilauspäivää edeltävän) tarjouksen esittämispäivän mukaan. Perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan j alakohta ei kuitenkaan salli tarjouksen esittämispäivän vaihtokurssin käyttämistä valuutan muuntamisen perustana. Mikä tärkeämpää, tarjousta ei voida pitää sopimuksena, jossa kaksi osapuolta sopii olennaisista myyntiehdoista. Tämän vuoksi valituksen tekijän väite hylättiin.

(74)

Özkan Demir esitti myös joitakin toissijaisia väitteitä siltä varalta, että komissio hylkäisi sen väitteen, joka koskee tilauspäivämäärän käyttämistä perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan j alakohdassa tarkoitetun oikaisun yhteydessä.

(75)

Ensimmäisen toissijaisen väitteen mukaan ne liiketoimet, joissa tilauspäivä oli tutkimusajanjakson ulkopuolella, olisi pitänyt jättää huomiotta. Komissio katsoi, että tämän menetelmän käyttö tarkoittaisi, että merkittävä määrä liiketoimia, joiden laskutuspäivä oli tutkimusajanjaksolla, jätettäisiin huomiotta. Tutkimusajanjaksoa ja siihen liittyviä liiketoimia ei voitu muuttaa tutkimuksen aikana, kuten Özkan Demir itsekin aivan oikein muistutti huomautuksissaan. Näin ollen tämä väite hylättiin.

(76)

Toinen toissijaisista väitteistä koski polkumyynnin laskemista neljännesvuosikohtaisesti.

(77)

Özkan Demir perusteli tätä väitettä ensinnäkin Turkin valuutan arvon merkittävällä heikkenemisellä ja maan hyperinflaatiolla tutkimusajanjaksolla. Komissio kuitenkin huomautti, että kotimarkkina- ja vientimyynnin ajoittumisessa ei ollut merkittäviä eroja, jotka olisivat peruste laskelmien tekemiselle neljännesvuosikohtaisesti. Itse asiassa sekä kotimarkkina- että vientimyynti jakautuivat tasaisesti eri vuosineljänneksille, ja suurimmat myyntimäärät ajoittuivat sekä koti- että vientimarkkinoilla tutkimusajanjakson kolmannelle neljännekselle. Kotimarkkinamyynnin ja vientimyynnin jakautumisessa on väistämättä eroja, mutta komissio voi poiketa vuosikohtaisesta menetelmästä ja tehdä vuosikohtaisten laskelmien sijaan laskelmat neljännesvuosikohtaisesti ainoastaan poikkeuksellisissa tilanteissa. Käsillä olevassa tapauksessa ei ollut kyse tällaisesta poikkeuksellisesta tilanteesta, joten menetelmää ei voitu muuttaa tämän väitteen perusteella.

(78)

Özkan Demir toisti lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen johdanto-osan 75 ja 76 kappaleessa esitetyt väitteet. Koska tältä osin ei esitetty uusia tietoja, komissio viittasi johdanto-osan 77 kappaleeseen, jossa kyseiset Özkan Demirin väitteet kumotaan.

(79)

Lisäksi ennen alustavien päätelmien ilmoittamista Özkan Demir nimenomaisesti totesi vastauksessaan toiseen puutteita koskevaan kirjeeseen, että kuukausikohtainen laskelma ei välttämättä ole tässä tapauksessa asianmukainen. Komissio ei ymmärrä, miksi neljännesvuosikohtainen polkumyyntilaskelma olisi soveltuvampi kuin kuukausikohtainen laskelma, jonka yritys hylkäsi vaihtoehtona. Itse asiassa kuukausikohtaisen laskelman pitäisi ainakin teoriassa tasoittaa tutkimusajanjaksolla tapahtuneen merkittävän kustannusten nousun ja/tai korkean inflaation ja Turkin liiran heikkenemisen vaikutuksia vielä tehokkaammin. Komissiolla ei voi olla velvollisuutta poiketa perusasetuksen mukaisesta vakiomenetelmästä aina vientiä harjoittavan tuottajan pyytäessä eri menetelmää polkumyyntimarginaalinsa parantamiseksi.

(80)

Lisäksi, kuten edellä johdanto-osan 77 kappaleessa jo todettiin, sekä kotimarkkina- että vientimyynti jakautuivat tasaisesti eri vuosineljänneksille ja suurimmat myyntimäärät ajoittuivat sekä koti- että vientimarkkinoilla tutkimusajanjakson kolmannelle neljännekselle. Tämä osoittaa, että vertailu oli tasapuolinen ja se tehtiin mahdollisimman samanaikaisten myyntien suhteen, kuten perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdassa edellytetään. Se, että tiettyjen tuotelajien osalta vientimyynnin ja kotimarkkinamyynnin prosentuaaliset määrät vaihtelivat Özkan Demirin väitteen mukaan hieman vuosineljänneksestä toiseen, ei muuttanut tätä päätelmää. Lisäksi vaikka Özkan Demirin esittämät teoreettiset esimerkit (12) osoittavat, että eroilla myynnin ajoituksessa todella on merkitystä, muutoin ne ovat yksinkertaistuksia todellisuudesta, sillä huomioon ei otettu esimerkiksi Turkin liiran heikkenemistä suhteessa euroon.

(81)

Lisäksi polkumyynnin laskeminen neljännesvuosikohtaisesti tarjoaisi vain hyvin rajallisen ratkaisun Özkan Demirin huoleen siitä, että kotimarkkinamyynti määritettäisiin tappiolliseksi, vaikka tiettynä ajankohtana se oli (juuri ja juuri) kannattavaa, jos laskelmat tehdään neljännesvuosi- tai kuukausikohtaisesti. Vaikka komissio tekisi polkumyyntilaskelman neljännesvuosikohtaisesti, kannattavan kotimarkkinamyynnin osuus olisi vain hieman (alle 10 %) suurempi kuin vuosikohtaisessa polkumyyntilaskelmassa.

(82)

Sen vuoksi komissio päätteli kaikki seikat huomioon ottaen, ettei tässä tapauksessa ollut riittäviä syitä poiketa polkumyynnin vuosikohtaisesta laskennasta ja turvautua johonkin muuhun menetelmään. Näin ollen tämä väite hylättiin.

(83)

Viimeisen toissijaisen väitteen mukaan komission olisi pitänyt laskea Turkin liiroissa kirjatut, lähinnä kuljetuskustannuksiin liittyvät oikaisut uudelleen soveltamalla laskutuspäivän vaihtokurssin sijaan tilauspäivän vaihtokurssia, kuten tehtiin myynnin arvon laskennassa. Komissio huomautti, että tilauspäivän vaihtokurssin käyttö liittyy perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan j alakohdan mukaiseen valuutan muuntamista koskevaan oikaisuun, kun taas kuljetus-, vakuutus-, käsittely-, lastaus- ja liitännäiskustannuksiin liittyviin oikaisuihin sovelletaan perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan e alakohtaa, jonka mukaan oikaisu tehdään aiheutuneiden kustannusten mukaisesti. Näin ollen tämä väite hylättiin.

(84)

Lopulliset polkumyyntimarginaalit – ilmaistuina prosentteina CIF-hinnasta (kulut, vakuutus ja rahti maksettuina) unionin rajalla tullaamattomana – ovat seuraavat:

(85)

Koska asiaa koskevia väitteitä tai huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 143–145 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistettiin.

(86)

Koska asiaa koskevia väitteitä tai huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 146–149 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistettiin.

(87)

Turkin viranomaiset väittivät, että kummastakin asianomaisesta maasta tulevaa tuontia olisi tarkasteltava erikseen. Turkin viranomaisten mukaan komissio analysoi tuontia kumulatiivisesti ”voidakseen todeta tuonnin lisääntyneen ja voidakseen toteuttaa toimenpiteen”. Lisäksi Turkin viranomaiset väittivät, että asianomaisten maiden markkinaosuuden 4 prosentin kasvu ei merkitse tuonnin merkittävää kasvua, kuten WTO:n polkumyyntisopimuksessa todetaan.

(88)

Komission päätös tarkastella Kiinasta ja Turkista tulevaa tuontia kumulatiivisesti oli perusasetuksen 3 artiklan 4 kohdan ja WTO:n polkumyyntisopimuksen 3.3 artiklan mukainen. Molemmissa näissä säännöksissä esitetään kaksi edellytystä, joiden täyttyessä komissio voi arvioida tuontia kumulatiivisesti: a) kustakin maasta tapahtuvan tuonnin suhteen osoitettu polkumyyntimarginaali on (perusasetuksen) 9 artiklan 3 kohdassa (ja WTO:n polkumyyntisopimuksen 5 artiklan 8 kohdassa) tarkoitettua vähimmäistasoa suurempi eikä yhdestäkään maasta tapahtuvan tuonnin määrä ole merkityksetön, ja b) tuonnin vaikutusten kumulatiivinen arviointi on asianmukaista ottaen huomioon tuotavien tuotteiden väliset kilpailuedellytykset ja tuotavien tuotteiden ja unionin samankaltaisen (kotimaisen) tuotteen väliset kilpailuedellytykset.

(89)

Turkin viranomaisten mainitsema ”tuonnin merkittävä kasvu” ei kuulu näihin edellytyksiin. Turkin viranomaiset eivät kiistäneet, että molemmat nämä edellytykset täyttyivät tässä tapauksessa. Näin ollen väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 150–153 kappaleessa esitetty päätelmä, jonka mukaan kumulatiivisen arvioinnin edellytykset täyttyivät, vahvistettiin.

(90)

Kuten edellä johdanto-osan 87 kappaleessa mainitaan, Turkin viranomaiset väittivät, että asianomaisten maiden markkinaosuuden 4 prosentin kasvu, joka tapahtui vuoden 2019 ja tutkimusajanjakson välillä ja joka käy ilmi väliaikaista tullia koskevan asetuksen taulukosta 3, ei ole merkittävä. WTO:n mukaan tässä yhteydessä käytetty englanninkielinen sana significant eli ’merkittävä’ olisi kuitenkin tulkittava Oxfordin sanakirjan määritelmän mukaisesti. Sen mukaan significant tarkoittaa merkille pantavaa, merkityksellistä tai huomattavaa. Lisäksi WTO:n polkumyyntisopimuksen 3.2 artiklassa (vastaa perusasetuksen 3 artiklan 3 kohtaa), jossa viitataan tarpeeseen tarkastella, onko polkumyynnillä tapahtuva tuonti lisääntynyt merkittävästi, ei aseteta vähimmäisarvoa sille, mitä pidetään ’merkittävänä’ lisääntymisenä, vaan kyseisen määräyksen mukaan se, onko tuonti lisääntynyt ’merkittävästi’, riippuu kunkin tapauksen olosuhteista (13).

(91)

Tarkasteltavana olevassa tapauksessa komissio katsoi 4 prosentin kasvun olevan merkittävä, erityisesti kun otetaan huomioon, että tarkastelujakson aiempina vuosina tuonti oli lisääntynyt huomattavasti enemmän. Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 157 kappaleessa todetaan, tutkimusajanjakson pienempi markkinaosuus vuosiin 2020 ja 2021 verrattuna johtui unionin markkinoiden poikkeustilanteesta, joka ei ollut rakenteellinen ja joka ei todennäköisesti jatkuisi tutkimusajanjakson jälkeen. Näin ollen komissio hylkäsi tämän väitteen ja vahvisti väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 154–157 kappaleessa esitetyt päätelmät.

(92)

Özkan Demir ilmoitti väliaikaista tullia koskevan asetuksen julkaisemisen jälkeen, ettei se hyväksy menetelmää, jota komissio käytti hinnan alittavuuden laskemiseksi. Väitteen mukaan komissio muunsi EU:hun suuntautuvassa myynnissä käytetyn valuutan kahteen kertaan muuntamalla ensin Özkan Demirin laskuissa euroina ilmoitetut määrät Turkin liiroiksi tilauspäivän vaihtokurssin mukaan ja muuntamalla ne sitten takaisin euroiksi eri vaihtokurssin (laskutuskuukauden vaihtokurssin) mukaan. Komissio myönsi tämän virheen ja teki tarvittavat korjaukset käyttämällä tuontihintojen laskemiseen Özkan Demirin laskuissa euroina ilmoitettuja määriä (oikaistuina CIF-maahantuontiarvoiksi).

(93)

Tämän seurauksena myös väliaikaista tullia koskevan asetuksen taulukossa 4 esitettyä Turkista tulevan tuonnin keskihintaa tutkimusajanjaksolla korjattiin seuraavan taulukon mukaisesti:

Taulukko 4

Tuontihinnat (euroa/tonni)

(94)

Tämän korjauksen jälkeen Turkin keskimääräinen hinnan alittavuuden marginaali alitti vähimmäistason ja Turkin viitehinnan alittavuuden marginaali oli 15,41 prosenttia. Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen 4.3.3 jaksossa todettiin, komissio vahvisti hinnankorotusten estymisen. Unionin markkinoille erittäin suurina määrinä tulleen polkumyyntituonnin aiheuttaman merkittävän hintapaineen vuoksi unionin tuotannonala ei voinut tarkastelujaksolla nostaa myyntihintojaan kannattavan tilanteen saavuttamiseksi.

(95)

Turkin viranomaiset kysyivät, ottiko komissio huomioon terästuotteiden tuonnissa, tarkasteltavana oleva tuote mukaan lukien, tutkimusajanjaksolla voimassa olleiden suojatoimenpiteiden (14) vaikutuksen teräksestä valmistettujen palkoprofiilien tuontiin. Jos sille tuoteryhmälle, johon teräksestä valmistetut palkoprofiilit kuuluvat, asetettu tariffikiintiö käytetään loppuun, tuojien on maksettava 25 prosentin suojatulli kiintiön ylittävästä tuonnista.

(96)

Tarkastellessaan suojatullin vaikutusta komissio otti huomioon suojatullien väliaikaisen luonteen, kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 252 kappaleessa todetaan. Lisäksi todettiin, että tutkimusajanjakson aikana suojatullia maksettiin vain 18,5 prosentista kaikesta unioniin tulleesta teräksestä valmistettujen palkoprofiilien tuonnista. Kyseiseltä ajanjaksolta saatavilla olevien tullitietojen perusteella ei kuitenkaan ollut mahdollista eritellä tutkimuksen kohteena olevaa tuotetta ja muita teräksestä valmistettuja palkoprofiileja, joihin sisältyy myös muita kuin tämän tutkimuksen piiriin kuuluvia kokoja. Koska teräksestä valmistettujen palkoprofiilien suurempia kokoja ei kuitenkaan valmisteta unionissa, näiden kokojen osuus tuontimääristä oli todennäköisesti suurempi kuin tutkimuksen kohteena olevan tuotteen osuus. Yhteistyössä toimineen unionin käyttäjän Fincantierin tiloihin tehdyn tarkastuskäynnin yhteydessä annetut tiedot vahvistivat tämän.

(97)

Koska 1) yli 80 prosenttiin Turkista tuoduista teräksestä valmistetuista palkoprofiileista ei sovellettu suojatulleja, 2) on todennäköistä, että suuri osa niistä teräksestä valmistetuista palkoprofiileista, joihin suojatullia sovellettiin, ei kuulu tämän tutkimuksen soveltamisalaan, 3) suojatullien vaikutuksesta turkkilaisten vientiä harjoittavien tuottajien vientihintoihin ei esitetty näyttöä ja 4) suojatullit ovat luonteeltaan väliaikaisia, komissio katsoi, ettei CIF-hintojen mukauttaminen suojatullien huomioon ottamiseksi ollut perusteltua. Suojatullit koskevat myös Kiinasta tulevaa teräksestä valmistettujen palkoprofiilien tuontia, mutta tämän tuonnin osalta kiintiöt eivät täyttyneet tutkimusajanjakson yhdelläkään vuosineljänneksellä.

(98)

Turkin viranomaiset toistivat lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen huomautuksensa, joiden mukaan suojatoimenpiteet olisi sisällytettävä vahinkomarginaalia koskevaa laskelmaan. Turkin viranomaisten mukaan suojatoimenpiteiden sisällyttäminen laskelmaan voisi mahdollisesti alentaa vahinkomarginaalin alle polkumyyntimarginaalin. Kuten johdanto-osan 96 ja 97 kappaleessa todetaan, suojatoimenpiteitä sovellettiin tutkimusajanjaksolla vain pieneen määrään vientiä. Tältä osin ei myöskään esitetty näyttöä siitä, että 25 prosentin suojatullia olisi sovellettu tähän pieneen määrään täysimääräisenä. Sen vuoksi on epätodennäköistä, että suojatoimenpiteellä oli vaikutusta vientihintoihin.

(99)

Komissiolle ei myöskään toimitettu mitään näyttöä suojatoimenpiteiden vaikutuksesta vientihintoihin. Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Turkin viranomaiset väittivät, ettei niillä itsellään eikä turkkilaisilla viejillä ole tietoja suojatullien vaikutuksesta viejien hintoihin, koska ainoastaan tuojilla on nämä tiedot. Turkin viranomaiset väittivät, että komission olisi sen sijaan käytettävä näiden tietojen lähteenä tuontitapahtumia ja tulli-ilmoituksia. Hinnoista kuitenkin sovitaan toimittajan ja asiakkaan välillä. Jos suojatullit olisivat vaikuttaneet vientihintoihin, tätä olisi todennäköisesti käsitelty hintaneuvotteluissa. Näin ollen vientiä harjoittavat tuottajat olisivat hyvin tietoisia suojatullien vaikutuksesta vientihintoihin. Yksikään tuoja tai vientiä harjoittava tuottaja ei kuitenkaan pyytänyt tällaista oikaisua eikä tutkimuksessa toimitettu mitään näyttöä, jonka pohjalta tällainen oikaisu olisi voitu laskea. Näin ollen tämä väite hylättiin.

(100)

Koska asiaa koskevia väitteitä tai huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 164–167 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistettiin.

(101)

Turkin viranomaisten mukaan komissio ”olettaa, että Lamonirulin konkurssi on yhteydessä tuonnin lisääntymiseen ja väitettyyn polkumyyntiin”, ja komission olisi niiden mukaan tutkittava tarkasti Laminorulin konkurssin syyt. Lisäksi Turkin viranomaiset kysyivät, otettiinko Laminorulin tiedot huomioon tuotantoa, kapasiteettia ja kapasiteetin käyttöastetta määritettäessä.

(102)

Komissio ei missään vaiheessa esittänyt väitteitä Laminorulin toiminnan päättymisestä syistä. Yrityksen konkurssi otettiin huomioon vain silkkana tosiasiana. Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 11 ja 12 kappaleessa todettiin, komissio katsoi, että Laminorul oli osa unionin tuotannonalaa tarkastelujaksolla ja siksi sen tiedot otettiin huomioon komission tiedoissa ja analyysissa.

(103)

Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 12 kappaleessa niin ikään todettiin, Laminorulin tietojen vaikutus komission analyysiin otettiin nimenomaisesti huomioon useissa väliaikaista tullia koskevan asetuksen jaksoissa. Tämä koskee myös tuotantoa ja kapasiteettia, joiden osalta komissio osoitti väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 169 ja 170 kappaleessa, että ilman Laminorulia tuotantomäärä pieneni ja kapasiteetin käyttöaste laski tarkastelujaksolla kapasiteetin pysyessä vakaana. Sen vuoksi nämä väitteet hylättiin.

(104)

Koska asiaa koskevia väitteitä tai huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 168–170 kappaleessa esitetty päätelmä vahvistettiin.

(105)

Koska asiaa koskevia väitteitä tai huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 171 ja 172 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistettiin.

(106)

Koska asiaa koskevia väitteitä tai huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 173 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistettiin.

(107)

Koska asiaa koskevia väitteitä tai huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 174–176 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistettiin.

(108)

Koska asiaa koskevia väitteitä tai huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 177 ja 178 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistettiin.

(109)

Koska asiaa koskevia väitteitä tai huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 179–181 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistettiin.

(110)

Koska asiaa koskevia väitteitä tai huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 182 ja 183 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistettiin.

(111)

Koska asiaa koskevia väitteitä tai huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 184 ja 185 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistettiin.

(112)

Koska asiaa koskevia väitteitä tai huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 186–190 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistettiin.

(113)

Edellä esitetty huomioon ottaen ja koska muita väitteitä tai huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 191–198 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistettiin.

(114)

Turkin viranomaiset esittivät, että Turkin markkinaosuus pieneni tarkastelujaksolla ja putosi tutkimusajanjaksolla alle vuoden 2019 tason. Lisäksi ne huomauttivat, että unionin tuottaja pystyi kasvattamaan myyntiään ja nostamaan hintojaan tuotantokustannuksia korkeammiksi. Turkin viranomaisten mukaan tämä osoittaa, että unionin tuotannonalalla ei ole kilpailua.

(115)

Komissio kuitenkin huomautti, että Turkin markkinaosuus oli sekä vuonna 2020 että 2021 vuoden 2019 tason yläpuolella ja tutkimusajanjaksolla vain hieman alle tämän tason. Kuten edellä johdanto-osan 91 kappaleessa ja väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 157 kappaleessa jo todettiin, tämä markkinaosuuden hienoinen supistuminen tutkimusajanjaksolla johtui suurelta osin tällä kaudella vallinneista olosuhteista, jotka eivät olleet rakenteellisia ja jotka eivät todennäköisesti jatkuisi tutkimusajanjakson jälkeen. Joka tapauksessa todetaan, että koska komissio tarkasteli Turkista ja Kiinasta tulevaa tuontia vahinkoanalyysissa kumulatiivisesti, yksittäisillä Turkista tulevaan tuontiin liittyvillä muutoksilla ei ole merkitystä.

(116)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Turkin viranomaiset väittivät, että komission ei pitäisi sivuuttaa unionin tuotannonalan indikaattoreiden positiivista suuntausta markkinoiden ei-rakenteellisina olosuhteina ja väittää, että tuotannonalalle aiheutuu merkittävää vahinkoa. Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen 4.4.4 jaksossa esitetyt vahinkoa koskevat päätelmät kuitenkin selvästi osoittavat, unionin tuotannonalan indikaattoreissa ei ollut havaittavissa positiivista suuntausta. Markkinoiden ei-rakenteelliset olosuhteet, joihin Turkin viranomaiset viittasivat, koskivat ainoastaan unionin markkinaosuuden kasvua vuoden 2020 ja tutkimusajanjakson välillä, mikä oli todennäköisesti luonteeltaan väliaikaista, kuten todettiin. Lisäksi unionin tuotannonalan markkinaosuus tutkimusajanjaksolla oli edelleen pienempi kuin vuonna 2019 eli tarkastelujakson alussa.

(117)

Turkin viranomaisten mainitsemien tuotantokustannuksia korkeammiksi nostettujen hintojen osalta todetaan, että keskimääräinen yksikkömyyntihinta unionissa oli koko tutkimusajanjakson ajan jatkuvasti alle tuotantokustannusten. Sen lisäksi, että komission analyysi ei rajoittunut pelkästään Turkista tulevaan tuontiin vaan siinä tarkasteltiin myös Kiinasta tulevaa tuontia, komissio totesi, että sekä Turkista että Kiinasta alhaisin polkumyyntihinnoin tulleen tuonnin jatkuva virta esti unionin tuotannonalaa nostamasta hintojaan tasolle, joka olisi mahdollistanut kannattavan tilanteen saavuttamisen. Tätä ei yksikään asianomainen osapuoli kiistänyt. Tämän vuoksi Turkin viranomaisten väite hylättiin.

(118)

Edellä esitetty huomioon ottaen ja koska muita huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 200–206 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistettiin.

(119)

Turkin viranomaiset kehottivat komissiota tutkimaan muiden tekijöiden vaikutusta mainiten tällaisina tekijöinä esimerkiksi teknologian muutokset, asiakkaiden mieltymykset ja muun kuin polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin aiheuttaman kilpailupaineen, joita ei Turkin viranomaisten mukaan otettu komission analyysissa huomioon.

(120)

Ensinnäkin oli epäselvää, mihin teknologian muutoksiin Turkin viranomaiset viittasivat, eikä yksikään asianomainen osapuoli myöskään esittänyt tältä osin asiaa tukevaa näyttöä.

(121)

Toiseksi väliaikaista tullia koskevan asetuksen 2.3 jaksossa esitetyssä analyysissa tarkasteltiin myös asiakkaiden mieltymysten (maahantuodut / unionissa valmistetut teräksestä valmistetut palkoprofiilit) vaikutuksia. Kyseisessä kohdassa todettiin, että sekä asianomaisissa maissa että unionissa tuotetuilla teräksestä valmistetuilla palkoprofiileilla on samat fyysiset, kemialliset ja tekniset perusominaisuudet ja samat peruskäyttötarkoitukset. Asiakkailla voi olla tiettyjä mieltymyksiä, mutta niillä ei ole merkitystä polkumyyntiä tai vahinkoa koskevassa analyysissa. Joka tapauksessa toimenpiteiden käyttöönoton tarkoituksena ei ole sulkea markkinoita eikä karkottaa mitään osapuolia markkinoilta. Näin ollen tämä väite oli merkityksetön.

(122)

Kolmanneksi ilman polkumyyntiä tapahtuneen tuonnin aiheuttamaa kilpailupainetta analysoitiin perusteellisesti väliaikaista tullia koskevan asetuksen 5.2.1 jaksossa. Kyseisessä jaksossa pääteltiin, että Yhdistyneen kuningaskunnan teräksestä valmistettujen palkoprofiilien tuotannon erityispiirteiden ja tämän tuonnin suhteellisen korkeiden tuontihintojen vuoksi kyseisen tuonnin aiheuttama kilpailupaine ei heikentänyt unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon ja asianomaisista maista polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin välistä syy-yhteyttä.

(123)

Yhteistyössä toiminut unionin käyttäjä Fincantieri väitti, että komissio aliarvioi Laminorulin konkurssin ja covid-19-pandemian vaikutuksen unionin tuotannonalan tulokseen. Fincantierin mukaan komissio oli väärässä katsoessaan, etteivät nämä tekijät heikentäneet unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon ja asianomaisista maista polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin välistä syy-yhteyttä. Fincantieri totesi tältä osin, että nimenomaan Laminorulin toiminnan päättyminen oli koko unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon syynä.

(124)

Kuten edellä johdanto-osan 103 kappaleessa kuitenkin todetaan, kaikkialla väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa osoitettiin, että vahinkoa esiintyi riippumatta siitä, otettiinko Laminorulin tiedot huomioon vahinkoanalyysissa. Tiedot osoittavat selvästi, ettei voida sanoa, että ”unionin tuotannonalan tulosta kuvaavat negatiiviset indikaattorit vuonna 2019” – tai tarkastelujakson muina vuosina – olisivat johtuneet ”pääasiassa tai jopa yksinomaan” Laminorulin konkurssista, kuten Fincantieri väitti.

(125)

Esimerkiksi kapasiteetin käyttöaste oli vuonna 2019 alle 50 prosenttia (väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 170 kappale), markkinaosuus oli alle 50 prosenttia (väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 171 ja 172 kappale), keskimääräinen myyntihinta unionissa alitti tuotantokustannukset (väliaikaista tullia koskevan asetuksen taulukko 8), valituksen tekijän tulos oli tappiollinen (väliaikaista tullia koskevan asetuksen taulukko 11) ja investointien tuotto oli negatiivinen (sama taulukko 11) riippumatta siitä, sisälsivätkö tiedot Laminorulin tiedot. Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen 4.4.4 jaksossa lisäksi todettiin, tämä kielteinen ja vahinkoa aiheuttanut tilanne ajoittui samaan aikaan, kun asianomaisista maista tuli merkittäviä määriä polkumyyntituontia.

(126)

Fincantieri viittasi myös väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 172 kappaleessa esitettyyn toteamukseen, jonka mukaan osa Laminorulin aiemmista myyntimääristä korvattiin tuonnilla eikä muiden unionin tuottajien myynnillä.

(127)

Tältä osin Fincantieri väitti ensinnäkin, että unionin tuottajat ovat unionin laivanrakennusteollisuudelle edelleen ensisijainen hankintalähde.

(128)

Toiseksi Fincantierin mukaan se, että unionin tuottaja Olifer s.p.l., jäljempänä ’Olifer’, ei ilmoittautunut osallistuakseen tutkimukseen, osoitti, ettei asianomaisista maista tuleva tuonti vaikuttanut kielteisesti sen taloudelliseen tilanteeseen. Fincantierin mukaan tämä osoittaa, että vain valituksen tekijä Losal kokee tilanteen ongelmalliseksi. Fincantieri väitti, että Losalin liiketoimintamallissa on vakavia rakenteellisia puutteita. Fincantierin mukaan Losal kärsii samoista rakenteellisista ja logistisista ongelmista, jotka johtivat Laminorulin konkurssiin, ja että nämä ongelmat ovat tulosta tekijöistä, jotka eivät liity asianomaisista maista tulevaan tuontiin.

(129)

Vaikka unionin tuottajat olivatkin tärkeä hankintalähde unionin laivanrakennusteollisuudelle, Turkista ja Kiinasta tuleva tuonti kattoi tutkimusajanjaksolla [57,0–64,0 prosenttia] markkinoista. Näin ollen unionin laivanrakentajien ensisijaisena hankintalähteenä olivat asianomaiset maat, ei unionin tuotannonala.

(130)

Komissio ei tiedä, miksi Olifer ei toiminut yhteistyössä, mutta se saattoi johtua esimerkiksi siitä, että yhteistyössä toimiminen tällaisessa tutkimuksessa vaatii aikaa ja vaivaa ja on huomattava ponnistus erityisesti Oliferin kaltaiselle pienelle tai keskisuurelle yritykselle. Yhteistyöstä kieltäytyminen saattoi johtua myös siitä, että yritys ei halunnut suututtaa tärkeimpiä asiakkaitaan, joista yksi on Fincantieri. Joka tapauksessa tältä osin ei tullut esiin näyttöä siitä, että Oliferin päätös kieltäytyä yhteistyöstä olisi liittynyt sen taloudelliseen tilanteeseen. Lisäksi unionin käyttäjien puolella vain Fincantieri itse toimi tutkimuksessa yhteistyössä. Jos Fincantierin väite pitää paikkansa Oliferin osalta, samaa voidaan väittää unionin laivanrakennusteollisuudesta, joka koostuu suuresta määrästä muitakin yrityksiä kuin Fincantieri. Lisäksi komission analyysi perustui myös väliaikaista tullia koskevan asetuksen 4.4.2 jaksossa esitettyihin makrotaloudellisiin indikaattoreihin. Tässä analyysissa ei ollut merkitystä sillä, kuka toimi yhteistyössä.

(131)

Väitteestä, jonka mukaan Losalin tämänhetkinen tilanne johtuu samankaltaisista rakenteellisista ongelmista, jotka vaikuttivat Laminoruliin ennen tämän konkurssia, komissio totesi, ettei se pysty vertailemaan näiden kahden yrityksen tilannetta. Julkisesti saatavilla olevat tiedot ja sekä Losalin että Fincantierin esittämät huomautukset osoittivat, että Laminorulin toiminnan päättymisen syistä ja sen mahdollisesta konkurssista ei ole yksimielisyyttä.

(132)

Sekä Losalin että Fincantierin toimittamien tietojen perusteella oli kuitenkin selvää, että Losalin toimituksissa oli tutkimusajanjaksolla joitakin ongelmia. Niiden lausuntojen perusteella, joita Fincantieri esitti vireillepanoa koskevissa huomautuksissaan ja Losal paikan päällä tehdyn tarkastuksen yhteydessä, nämä ongelmat näyttivät kuitenkin rajoittuneen kahteen tilaukseen ja ne vaikuttivat vain osaan näistä tilauksista. Ongelmat koskivat pääasiassa kuljetuksia, ja ne johtuivat tiettyjen kuljetusyritysten lakoista ja vaikeudesta löytää yrityksiä, jotka suorittaisivat toimituksia Italian Palermoon. Joka tapauksessa Fincantieriä varten otettiin käyttöön oma järjestelmä, jonka kautta kyseinen käyttäjä voi seurata tilaustensa tilaa viikoittain. Lisäksi Fincantieri oli vain yksi Losalin monista asiakkaista, vaikkakin tärkeä sellainen, eikä yksikään muu asiakas/käyttäjä ilmoittautunut tutkimuksessa ja tukenut tätä väitettä.

(133)

Fincantieri väitti myös, ettei Losalin tuotanto noudata säännöllistä aikataulua, vaan tämä käynnistää tuotannon vasta saatuaan riittävän suuren määrän tilauksia asiakkailta. Losalin tiloihin tehdyn tarkastuskäynnin yhteydessä kerätyn näytön perusteella tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa.

(134)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Fincantieri toisti huomautuksensa, jotka koskivat Losalin rakenteellisia ongelmia, ja totesi, että komissio aliarvioi näiden ongelmien vaikutukset Fincantieriin. Fincantieri toisti myös väitteensä, jonka mukaan negatiivisen tuloksen taustalla olevat tekijät eivät liity asianomaisista maista tulevaan tuontiin. Näiden väitteiden tueksi ei esitetty uusia tietoja.

(135)

Edellä esitetyn perusteella komissio päätteli, että Fincantierin esittämät väitteet Laminorulin konkurssin vaikutuksista ja valituksen tekijän rakenteellisista ja logistisista ongelmista eivät heikentäneet unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon ja asianomaisista maista polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin välistä syy-yhteyttä.

(136)

Koska asiasta ei esitetty muita väitteitä tai huomautuksia edellä johdanto-osan 122 kappaleessa käsiteltyjen lisäksi, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 207–211 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistettiin.

(137)

Koska asiaa koskevia väitteitä tai huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 212–214 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistettiin.

(138)

Sekä Turkin viranomaiset että Fincantieri toistivat väitteensä, jonka mukaan covid-19-pandemia vaikutti merkittävästi unionin tuotannonalan kielteiseen tilanteeseen erityisesti myyntimäärien osalta. Koska väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 215 ja 216 kappaleessa käsiteltyjen seikkojen lisäksi ei esitetty uusia tietoja, kyseisissä kappaleissa esitetyt päätelmät vahvistettiin.

(139)

Turkin viranomaiset toistivat väitteensä energian hinnannousun vaikutuksesta unionin tuotannonalan vahingolliseen tilanteeseen. Koska väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 217–220 kappaleessa käsiteltyjen väitteiden lisäksi ei esitetty uusia väitteitä, kyseisissä kappaleissa esitetyt päätelmät vahvistettiin.

(140)

Koska asiaa koskevia väitteitä tai huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 221–225 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistettiin.

(141)

Komissio arvioi muiden tekijöiden vaikutuksia ottaen huomioon asianomaisten osapuolten huomautukset ja totesi, että nämä tekijät eivät heikentäneet syy-yhteyttä. On totta, että Laminorulin konkurssi, covid-19-pandemia tai muut eri osapuolten mainitsemat tekijät saattoivat vaikuttaa unionin tuotannonalan tulokseen. Nämä tekijät eivät kuitenkaan selitä hinnankorotusten estymistä, joka haittasi unionin tuotannonalaa koko tarkastelujakson ajan ja erityisesti tutkimusajanjakson aikana. Normaalissa kilpailuympäristössä unionin tuotannonalan pitäisi pystyä nostamaan myyntihintansa kannattavalle tasolle tai vähintäänkin riittävälle tasolle tuotantokustannusten kattamiseksi. Edellä mainittujen tekijöiden mahdolliset vaikutukset eivät voineet selittää sitä, miksi unionin tuotannonala ei pystynyt toimimaan näin.

(142)

Näin ollen komissio vahvisti väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 226–228 kappaleessa esittämänsä päätelmän.

(143)

Koska asiaa koskevia väitteitä tai huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 229–235 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistettiin.

(144)

Kuten perusasetuksen 9 artiklan 4 kohdan kolmannessa alakohdassa säädetään, komissio, joka ei ollut kirjannut tuontia ennakkoilmoituskauden aikana, analysoi tuontimäärien kehitystä määrittääkseen, oliko tutkimuksen kohteena oleva tuonti kasvanut edelleen merkittävästi väliaikaista tullia koskevan asetuksen 1.2 jaksossa kuvatulla ennakkoilmoituskaudella, jolloin komission olisi otettava tästä kasvusta aiheutunut lisävahinko huomioon määrittäessään vahinkomarginaalia.

(145)

Kiinasta tulevan tuonnin määrä neljän viikon pituisella ennakkoilmoituskaudella oli Surveillance 2 -tietokannasta saatujen tietojen perusteella 831,8 prosenttia ja Turkista tulevan tuonnin määrä 13,7 prosenttia suurempi kuin keskimääräiset tuontimäärät neljän viikon aikana tutkimusajanjaksolla. Tämän perusteella komissio päätteli, että tutkimuksen kohteena oleva tuonti oli molempien maiden osalta kasvanut huomattavasti ennakkoilmoituskaudella.

(146)

Tuonnin kasvun aiheuttaman lisävahingon huomioon ottamiseksi komissio päätti oikaista vahingon korjaavaa tasoa tuontimäärän kasvun perusteella, jota pidetään asiaankuuluvana painotuskertoimena perusasetuksen 9 artiklan 4 kohdan säännösten perusteella. Sen vuoksi komissio laski kertoimen, joka saatiin jakamalla neljän viikon pituisen ennakkoilmoituskauden aikaisen tuonnin ([1 400–1 800] tonnia Kiinan tapauksessa ja [2 100–2 500] tonnia Turkin tapauksessa) ja 52 viikon pituisen tutkimusajanjakson aikaisen tuonnin yhteenlaskettu määrä tutkimusajanjakson tuontimäärällä, joka oli ekstrapoloitu 56 viikkoon. Tulokseksi saadut luvut – 59,3 prosenttia Kiinan tapauksessa ja 1 prosentti Turkin tapauksessa – kuvastavat tuonnin kasvusta aiheutunutta lisävahinkoa. Alustavat vahinkomarginaalit kerrottiin tällä kertoimella.

(147)

Kuten johdanto-osan 92 ja 94 kappaleessa kuvataan, komissio tarkisti vahinkomarginaaleja. Näin ollen yhteistyössä toimineiden vientiä harjoittavien tuottajien ja kaikkien muiden yritysten lopullinen vahingon korjaava taso on seuraava:

(148)

Edellä esitetyn arvioinnin perusteella lopulliset polkumyyntitullit olisi asetettava perusasetuksen 7 artiklan 2 kohdan mukaisesti seuraavasti:

(149)

Koska asiaa koskevia väitteitä tai huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 238–241 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistettiin.

(150)

Fincantieri väitti, että vaikka unionin tuotannonalalla oli käyttämätöntä kapasiteettia koko tarkastelujakson ajan, tämä ei välttämättä tarkoita, että unionin tuotannonala pystyisi tosiasiallisesti tuottamaan enemmän. Fincantieri myös valitti, että komissio oletti kysynnän pysyneen vakaana, vaikka covid-19-pandemia vaikutti voimakkaasti kulutukseen. Lisäksi Fincantieri näytti olevan sitä mieltä, että komissio väitti väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa, että unionin tuottajat pystyvät tuottamaan tuotetta riittävästi laivanrakennusteollisuuden tarpeisiin. Myös Turkin viranomaiset kyseenalaistivat sen, riittääkö unionin tuotannonalan tuotantokapasiteetti kattamaan kotimaisen kulutuksen.

(151)

Komissio totesi Losalin todennettujen tietojen ja Oliferista saatavilla olevien tietojen perusteella, että käyttämätöntä kapasiteettia oli huomattavasti. Alle puolet unionin tuotannonalan teräksestä valmistettujen palkoprofiilien tuotantokapasiteetista oli käytössä. Taloudellisesta näkökulmasta on epäloogista hankkia ja ylläpitää kapasiteettia, joka mahdollistaisi suuremmat tuotanto- ja myyntimäärät, mutta olla lisäämättä tuotantoa – ellei syynä ole tuotteen liian vähäinen kysyntä. Todennettujen tosiasioiden perusteella oli selvää, että unionin tuotannonala pystyi ja oli halukas toimittamaan asiakkailleen suurempia määriä teräksestä valmistettuja palkoprofiileja.

(152)

Komissio ei kuitenkaan missään vaiheessa väittänyt, että unionin tuotannonala pystyisi toimittamaan teräksestä valmistettuja palkoprofiileja riittävästi vastatakseen täysin unionin laivanrakennusteollisuuden tarpeisiin. Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen taulukoissa 2 ja 5 esitetyistä tiedoista kävi ilmi, unionin kulutus ylitti unionin tuotantokapasiteetin jatkuvasti koko tarkastelujakson ajan. Väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 246 kappaleessa todettiin myös selvästi, että polkumyyntitoimenpiteiden tavoitteena ei ole sulkea unionin markkinoita kolmansista maista tulevalta tuonnilta poistaa vahingollisen polkumyynnin kauppaa vääristävät vaikutukset. Se, että unionin tuotannonala ei pystynyt kattamaan unionin kysyntää kokonaan, ei kuitenkaan tarkoita, että teräksestä valmistettujen palkoprofiilien tuonti polkumyyntihinnoin olisi sallittava. Tämä päätelmä pysyy voimassa kysynnän kehityksestä riippumatta. Näin ollen komissio hylkäsi nämä väitteet.

(153)

Fincantieri myös kiisti väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 249 ja 250 kappaleessa esitetyn väitteen, jonka mukaan unionin tuottajat voivat arvioida investointistrategiaansa uudelleen ja keskittyä muihin, kannattavampiin tuotantolinjoihinsa, sillä perusteella, että riski unionin tuotannonalan poistumisesta markkinoilta on täysin hypoteettinen eikä sen tueksi ole näyttöä. Jos jonkin tuotannonalan toiminta on kuitenkin jatkuvasti tappiollista eikä sen ole mahdollista nostaa hintoja tasolle, joka kattaisi sen kustannukset, saati tehdä kohtuullista voittoa, on hyvin epätodennäköistä, että tällainen tilanne voisi jatkua pidempään.

(154)

Yhtä epätodennäköistä on, että polkumyyntitoimenpiteiden käyttöönotto asianomaisista maista tulevassa tuonnissa ”vähentäisi merkittävästi käytettävissä olevien toimittajien määrää”, kuten Fincantieri väitti. Kuten Fincantieri itse mainitsi, unionin tuotannonalan kapasiteetti ei riitä kattamaan kysyntää täysin, mikä tarkoittaa, että jatkossakin tarvitaan monipuolisesti eri hankintalähteitä, jotka toimittavat teräksestä valmistettuja palkoprofiileja. Tiedossa on, että maailmassa on vain muutamia teräksestä valmistettujen palkoprofiilien toimittajia, joita ovat pääasiassa unionin kaksi tuottajaa, Özkan Demir ja Longteng. Teräksestä valmistettujen palkoprofiilien hintojen nousu ei vähennä tarvetta näiltä toimittajilta tulevalle tuonnille. Näin on ennen kaikkea siksi, että teräksestä valmistettujen palkoprofiilien kysyntä on kasvussa, kuten Fincantierikin väitti. Kyseisen tuotteen hinnan nousu ei myöskään estä unionin asiakkaita tuomasta teräksestä valmistettuja palkoprofiileja, joskin tuonti tapahtuu tällöin korkeammilla hinnoilla. Longteng väitti lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen, että Kiinaan sovellettavien polkumyyntitullien taso estää Kiinasta tulevan tuonnin, mutta yksikään asianomainen osapuoli ei toimittanut näyttöä siitä, että polkumyyntitullien käyttöönotto estäisi teräksestä valmistettujen palkoprofiilien tuonnin Kiinasta tai Turkista. Näin ollen komissio hylkäsi tämän väitteen.

(155)

Fincantieri väitti tässä yhteydessä myös, että polkumyyntitullien käyttöönotto selvästi vahingoittaisi käyttäjiä, sillä toimenpiteiden vaikutus ei ole vähäinen eivätkä laivanrakentajat pysty siirtämään kustannusten nousua loppuasiakkailleen.

(156)

Fincantieri huomautti, että Fincantieri-konserni teki vuonna 2022 nettotappiota 323 miljoonaa euroa ja sen vuoksi teräksestä valmistettujen palkoprofiilien kustannusten nousulla olisi merkittävä negatiivinen vaikutus. Fincantierin tässä tutkimuksessa toimittamat ja paikan päällä tarkistetut kyselylomakevastaukset osoittivat kuitenkin, että Fincantieri SpA teki yleisesti sekä teräksestä valmistettuja palkoprofiileja sisältävien tuotteiden osalta sekä vuonna 2021 että tutkimusajanjakson aikana huomattavaa, [8–10] prosentin voittoa. Fincantierin tilinpäätös vuodelta 2022 (15) osoitti, että Fincantieri-konsernin toiminta oli kannattavaa vielä vuonna 2021. Vuoden 2022 merkittävät tappiot näyttivät pitkälti johtuvan poikkeavista ja kertaluonteisista tuloista ja kuluista (esimerkiksi arvonalentumistappioista, muusta aineettomasta omaisuudesta ja riita-asioista), jotka eivät liittyneet tutkimuksen kohteena olevaan tuotteeseen.

(157)

Fincantieri väitti lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen, että unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon arvioinnin kannalta ei ollut merkityksellistä, liittyivätkö tappiot tutkimuksen kohteena olevaan tuotteeseen. Tämä väite – vaikka se hyväksyttäisiinkin – ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että Fincantierin mainitsemat tappiot liittyvät Fincantieri-konserniin eivätkä tarkastettuun yritykseen Italian Fincantieri SpA Fincantieri-konserniin kuuluu useita unionin ulkopuolisia yksiköitä, muun muassa Aasiassa, Oseaniassa ja Etelä- ja Pohjois-Amerikassa sijaitsevia telakoita ja tytäryhtiöitä. Konsernin unionissa sijaitsevien yksiköiden taloudellisen elinkelpoisuuden määrittäminen koko konsernin tulosten perusteella olisi vähintäänkin epätäsmällistä ja väärin.

(158)

Fincantieri totesi lisäksi huomautuksissaan, ettei komissio ”todistanut, että vuoden 2022 tappiot johtuivat ’poikkeavista ja kertaluonteisista tuloista’”. Fincantieri-konsernin vuoden 2022 tilinpäätöksessä mainitaan kuitenkin seuraavaa: ”nettotulokseen vaikuttivat aiempina tilikausina käsiteltyihin asbestialtistusta koskeviin riita-asioihin liittyvät poikkeukselliset kulut (52 miljoonaa euroa), aineettoman omaisuuden arvonalentuminen (164 miljoonaa euroa), vastakauppasopimuksiin liittyvien velvoitteiden laiminlyönnistä johtuvat todennäköiset riskit (20 miljoonaa euroa) ja muut maksut (2 miljoonaa euroa)” (16). Myös Fincantieri-konsernin vuoden 2023 alkupuoliskon tilinpäätöksestä (17) kävi ilmi, etteivät nämä kustannukset olleet suurelta osin enää ajankohtaisia ja että kesäkuun 2023 loppuun mennessä Fincantieri-konsernin tappiot olivat pienentyneet 22 miljoonaan. Myös näkymät olivat myönteisiä risteilyalan toipuessa covid-pandemiasta ja investointien lisääntyessä sekä puolustusalalla (maailmanlaajuisen poliittisen tilanteen johdosta) että merituulivoiman tuotannossa.

(159)

Lisäksi Fincantierin mainitsemat polkumyyntitullien aiheuttamat lisäkustannukset olisivat vain hyvin pieni osa yrityksen kokonaiskustannuksista. Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 248 kappaleessa mainitaan, teräksestä valmistettujen palkoprofiilien kustannukset muodostivat vain pienen osan (alle 0,5 %) Fincantierin kaikkien teräksestä valmistettuja palkoprofiileja sisältävien tuotteiden tuotannon kokonaiskustannuksista. Ei voida kohtuudella väittää, että kokonaistuotantokustannuksista näin pienen osan muodostavan kuluerän kasvu vahingoittaisi käyttäjiä.

(160)

Fincantieri väitti, ettei se voi siirtää kustannusten nousua lainkaan loppuasiakkailleen, koska sopimusehtoja ei ole mahdollista neuvotella uudelleen tai muuttaa sen jälkeen, kun sopimus laivanvarustajan kanssa on tehty. Kuten johdanto-osan 156 kappaleessa mainitaan, yrityksen kyselyvastauksesta kävi kuitenkin ilmi, että sen toiminta pysyi kannattavana viime vuosina koetusta raaka-aine- ja energiakustannusten noususta huolimatta. Näin ollen se, pystyykö käyttäjä siirtämään polkumyyntitullien käyttöönotosta johtuvan hinnankorotuksen asiakkailleen, ei vaikuta siihen, pystyykö Fincantieri kattamaan hinnankorotuksen. Ei myöskään ollut näyttöä siitä, että korotettuja kustannuksia ei tulevissa sopimuksissa voitaisi siirtää laivanrakentajien asiakkaille. Fincantieri ei esittänyt tämän asian osalta uusia tietoja lopullisia päätelmiä koskevissa huomautuksissaan. Näin ollen komissio hylkäsi nämä väitteet.

(161)

Edellä esitetyn perusteella komissio vahvisti väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 253 kappaleessa esitetyn päätelmän, jonka mukaan ei ole pakottavia syitä todeta, ettei toimenpiteiden käyttöön ottaminen asianomaisista maista peräisin olevan teräksestä valmistettujen palkoprofiilien tuonnissa olisi unionin edun mukaista.

(162)

Polkumyynnistä, vahingosta, syy-yhteydestä, toimenpiteiden tasosta ja unionin edusta tehtyjen päätelmien perusteella katsotaan, että olisi otettava käyttöön lopulliset polkumyyntitoimenpiteet perusasetuksen 9 artiklan 4 kohdan mukaisesti, jotta estetään tarkasteltavana olevan tuotteen polkumyyntituonnista unionin tuotannonalalle aiheutuva lisävahinko.

(163)

Edellä esitetyn perusteella lopullisten polkumyyntitullien määrät – ilmaistuina CIF-hintana unionin rajalla tullaamattomana – ovat seuraavat:

(164)

Tässä asetuksessa yrityksille vahvistetut yksilölliset polkumyyntitullit määritettiin tämän tutkimuksen päätelmien perusteella. Näin ollen ne kuvastavat kyseisten yritysten tutkimuksen aikaista tilannetta. Kyseisiä tulleja voidaan näin ollen soveltaa yksinomaan asianomaisesta maasta peräisin olevan ja nimettyjen oikeushenkilöiden tuottaman tutkimuksen kohteena olevan tuotteen tuontiin. Jos yritystä ei ole erikseen mainittu tämän asetuksen artiklaosassa (mukaan lukien erikseen mainittuihin yrityksiin etuyhteydessä olevat yritykset), sen tuottamien tarkasteltavana olevien tuotteiden tuontiin ei voida soveltaa näitä tulleja, vaan siihen on sovellettava ”kaikkiin muihin yrityksiin” sovellettavaa tullia.

(165)

Yritys voi pyytää näiden yksilöllisten polkumyyntitullien soveltamista, jos se muuttaa myöhemmin nimeään. Pyyntö on osoitettava komissiolle (18). Pyynnön on sisällettävä kaikki asiaankuuluvat tiedot, joiden perusteella voidaan osoittaa, että muutos ei vaikuta yrityksen oikeuteen hyötyä siihen sovellettavasta tullista. Jos yrityksen nimenmuutos ei vaikuta tähän oikeuteen, nimenmuutosta koskeva asetus julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

(166)

Kuten johdanto-osan 95–97 kappaleessa todetaan, teräksestä valmistetut palkoprofiilit kuuluvat terästuotteiden luokkaan, johon sovelletaan suojatoimenpiteitä (19). Näin ollen suojatoimenpiteessä vahvistettujen tariffikiintiöiden ylittyessä samasta tuonnista kannettaisiin sekä kiintiön ylittävä tulli että polkumyyntitulli. Koska polkumyyntitoimenpiteiden ja suojatoimenpiteiden kumuloituminen voi johtaa siihen, että kauppaan kohdistuu haluttua suurempi vaikutus, komissio päätti estää polkumyyntitullin ja kiintiön ylittävän tullin samanaikaisen soveltamisen tarkasteltavana olevaan tuotteeseen suojatullin voimassaolon ajaksi.

(167)

Tämä tarkoittaa sitä, että jos komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2019/159 (20) 1 artiklan 6 kohdassa tarkoitettua kiintiön ylittävää tullia aletaan soveltaa tarkasteltavana olevaan tuotteeseen ja se ylittää tämän asetuksen mukaisten polkumyyntitullien tason, kannetaan ainoastaan mainitussa kohdassa tarkoitettu kiintiön ylittävä tulli. Tämän asetuksen nojalla käyttöön otettujen tullien kantaminen jätetään väliaikaisesti soveltamatta suojatullin ja polkumyyntitullin samanaikaisen soveltamisen ajaksi.

(168)

Todettujen polkumyyntimarginaalien ja unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon suuruuden vuoksi katsotaan, että olisi kannettava lopullisesti väliaikaista tullia koskevan asetuksen mukaisten väliaikaisten polkumyyntitullien vakuutena olevat määrät tällä asetuksella vahvistettuihin tasoihin asti.

(169)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) 2018/1046 (21) 109 artikla huomioon ottaen silloin, kun jokin määrä on maksettava takaisin Euroopan unionin tuomioistuimen tuomion tuloksena, maksettava korko on Euroopan unionin virallisen lehden C-sarjassa kunkin kuukauden ensimmäisenä kalenteripäivänä julkaistu Euroopan keskuspankin perusrahoitusoperaatioihinsa soveltama korko.

(170)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat asetuksen (EU) 2016/1036 15 artiklan 1 kohdalla perustetun komitean lausunnon mukaiset,