”LIITE I

Menetelmät kasvihuonekaasupäästöjen tarkkailemiseksi

A.   KASVIHUONEKAASUPÄÄSTÖJEN LASKEMINEN (9 ARTIKLA)

1.   Kasvihuonekaasupäästöjen laskentakaavat

Kasvihuonekaasupäästöjen laskemiseksi yhtiöiden on sovellettava seuraavaa kaavaa:

Yhtiöiden on laskettava hiilidioksidipäästöt laskemalla yhteen kaikkien käytettyjen polttoaineiden i hiilidioksidipäästöt seuraavan kaavan mukaisesti:

Yhtiöiden on laskettava metaanipäästöt laskemalla yhteen kaikkien käytettyjen polttoaineiden i poltosta aiheutuvat metaanipäästöt ja metaanihävikistä aiheutuvat päästöt seuraavan kaavan mukaisesti:

Yhtiöiden on laskettava dityppioksidipäästöt laskemalla yhteen kaikkien käytettyjen polttoaineiden i dityppioksidipäästöt seuraavan kaavan mukaisesti:

Polttoaineenkulutus lasketaan erikseen sellaisten päästöjen osalta, jotka ovat peräisin jäsenvaltion lainkäyttövaltaan kuuluvien satamien välisistä matkoista, jäsenvaltion lainkäyttövaltaan kuuluvista satamista alkavista matkoista ja jäsenvaltion lainkäyttövaltaan kuuluviin satamiin päättyvistä matkoista, sekä jäsenvaltion lainkäyttövaltaan kuuluvissa satamissa syntyvien päästöjen osalta. Polttoaineenkulutus aluksen kiinnityspaikassa jäsenvaltion lainkäyttövaltaan kuuluvassa satamassa lasketaan erikseen.

Termi	Selitys
GHGMRV	Tämän asetuksen nojalla raportoitavat kasvihuonekaasupäästöt, jotka ilmaistaan hiilidioksidiekvivalenttitonneina. Hiilidioksidiekvivalentilla tarkoitetaan metrijärjestelmän yksikköä, jolla mitataan hiilidioksidi-, metaani- ja dityppioksidipäästöjä ilmakehän lämmitysvaikutuspotentiaalin perusteella muuntamalla metaanin ja dityppioksidin määrät siksi määräksi hiilidioksidia, jolla on sama ilmakehän lämmitysvaikutuspotentiaali.
	Yhteenlasketut hiilidioksidipäästöt yhteensä.
	Yhteenlasketut metaanipäästöt yhteensä.
	Yhteenlasketut dityppioksidipäästöt yhteensä.
	Metaanin lämmitysvaikutus 100 vuoden aikana, sellaisena kuin se esitetään komission delegoidun asetuksen (EU) 2020/1044  (1) liitteessä.
	Dityppioksidin lämmitysvaikutus 100 vuoden aikana, sellaisena kuin se esitetään komission delegoidun asetuksen (EU) 2020/1044 liitteessä.
i	Indeksi, joka vastaa aluksella raportointikaudella käytettyjä polttoaineita.
j	Indeksi, joka vastaa aluksella olevia päästölähteitä. Tämän asetuksen soveltamiseksi kyseisiin lähteisiin kuuluvat ainakin pääkoneet, apukoneet, kaasuturbiinit, kattilat ja suojakaasulaitteistot.
Mi	Polttoaineenkulutus käytetyn polttoaineen i kokonaismassana (kaikkien päästölähteiden osalta).
Mi, j	Polttoaineenkulutus päästölähteessä j käytetyn polttoaineen i massana.
Cj	Polttoainehäviön tank-to-wake-päästökerroin prosenttiosuutena päästölähteen j käyttämän polttoaineen i massasta [%]. Cj sisältää karkauspäästöt ja häviöpäästöt. Karkauspäästöt ja häviöpäästöt ovat siitä polttoainemäärästä aiheutuvia päästöjä, joka ei päädy päästölähteen polttokammioon tai jota päästölähde ei kuluta, koska polttoaine jää palamatta, se tuuletetaan järjestelmästä tai se vuotaa järjestelmästä.
Mi,NC	Polttoaineen i kokonaismassa, jota ei polteta vaan joka vapautuu ilmakehään.
	Metaanin määrä, jota ei polteta vaan joka vapautuu ilmakehään. Tämän määrän määrittämiseksi yhtiöiden on sovellettava seuraavaa kaavaa:
	Tank-to-wake-hiilidioksidipäästökeroin polttoaineittain i tämän osan 2 kohdan taulukon mukaisesti.
	Tank-to-wake-metaanipäästökerroin polttoaineittain i tämän osan 2 kohdan taulukon mukaisesti.
	Tank-to-wake-dityppioksidipäästökerroin polttoaineittain i tämän osan 2 kohdan taulukon mukaisesti.

2.   Oletuspäästökertoimet

Seuraavassa taulukossa

—	Mit. = mitattava

—	N/A = ei saatavilla

—	Lyhytviiva = ei sovelleta.

Tämän asetuksen soveltamiseksi on sovellettava alla olevaan taulukkoon sisältyviä oletusarvoja, jotka koskevat aluksella käytettyjen polttoaineiden ja päästölähteiden päästökertoimia.

Kun solussa on merkintä Mit. tai N/A, on käytettävä saman sarakkeen polttoaineluokan korkeinta oletusarvoa. Jos tietyn polttoaineluokan osalta kaikissa saman sarakkeen soluissa on merkintä Mit. tai N/A, on käytettävä vähiten suotuisan fossiilisen polttoaineen tyypin oletusarvoa. Tätä sääntöä ei sovelleta sarakkeeseen 6, jossa Mit. tai N/A viittaa päästölähteen ei-käytettävissä oleviin arvoihin. Jos Cj:lle ei ole oletusarvoa, käytetään Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2023/1805 (*) 10 artiklan 6 kohdan mukaista sertifioitua arvoa.

Yhtiöt voivat poiketa alla olevassa taulukossa lueteltujen päästökertoimien oletusarvoista tapauksen mukaan sovellettuaan asetuksen (EU) 2023/1805 (*) 10 artiklan 5 ja 6 kohdassa säädettyjä edellytyksiä ja rajoituksia.

Yhtiön on määritettävä päästökertoimet muille kuin fossiilisille polttoaineille, joita ei ole lueteltu alla olevassa taulukossa, komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2018/2066 (**) 32–35 artiklan mukaisesti.

Jos polttoaineita sekoitetaan, kutakin polttoainetta on tarkasteltava erikseen.

1	2	3	4	5	6
Polttoaineluokka	Polttoainetyyppi				Cj prosenttiosuutena päästölähteen käyttämän polttoaineen massasta
Fossiiliset	HFO ISO 8217, laadut RME–RMK	3,114	0,00005	0,00018	–
	LFO ISO 8217, laadut RMA–RMD	3,151	0,00005	0,00018	–
	MDO MGO ISO 8217, laadut DMX–DMB	3,206	0,00005	0,00018	–
	LNG	2,750	0	0,00011	LNG Otto (kaksipolttoaine, keskinopeus): 3,1
					LNG Otto (kaksipolttoaine, matalanopeus): 1,7
					LNG Diesel (kaksipolttoaine, matalanopeus): 0,2
					Kipinäsytytteinen laihaseosmoottori (LBSI): 2,6
	LPG (butaani)	3,03	Mit.	Mit.	N/A
	LPG (propaani)	3,00	Mit.	Mit.	N/A
	H2 (fossiilinen)	0	0	— polttokennojen osalta	–
				Mit. polttomoottorien (ICE) osalta
	NH3 (fossiilinen)	0	N/A	Mit.	N/A
	Metanoli (fossiilinen)	1,375	Mit.	Mit.	–
Biopolttoaineet	Etanoli	1,913	Mit.	Mit.	–
	Biodiesel	2,834	Mit.	Mit.	–
	Vetykäsitelty kasviöljy (HVO)	3,115	0,00005	0,00018	–
	Nesteytetty biometaani liikennepolttoaineena (bio-LNG)	2,750	0	0,00011	LNG Otto (kaksipolttoaine, keskinopeus): 3,1
					LNG Otto (kaksipolttoaine, matalanopeus): 1,7
					LNG Diesel (kaksipolttoaine, matalanopeus): 0,2
					Kipinäsytytteinen laihaseosmoottori (LBSI): 2,6
	Biometanoli	1,375	Mit.	Mit.	–
	Muut	3,115	0,00005	0,00018	–
	Bio-H2	0	0	0 polttokennojen osalta	–
				Mit. ICE:n osalta
Muuta kuin biologista alkuperää olevat uusiutuvat polttoaineet (RFNBO) Sähköstä tuotetut polttoaineet	Sähköstä tuotettu diesel	3,206	0,00005	0,00018	–
	Sähköstä tuotettu metanoli	1,375	Mit.	Mit.	–
	Sähköstä tuotettu LNG	2,750	0	0,00011	LNG Otto (kaksipolttoaine, keskinopeus): 3,1
					LNG Otto (kaksipolttoaine, matalanopeus): 1,7
					LNG Diesel (kaksipolttoaine, matalanopeus): 0,2
					Kipinäsytytteinen laihaseosmoottori (LBSI): 2,6
	Sähköstä tuotettu H2	0	0	0 polttokennojen osalta	–
				Mit. ICE:n osalta
	Sähköstä tuotettu NH3	0	N/A	Mit.	N/A
	Sähköstä tuotettu LPG	N/A	N/A	N/A	N/A
	Sähköstä tuotettu DME	N/A	N/A	N/A	–

Sarakkeessa 1 ilmoitetaan polttoaineiden luokka.

Sarakkeessa 2 ilmoitetaan kunkin luokan asianomaiset polttoainetyypit.

Sarake 3 sisältää hiilidioksidin päästökertoimen EF (gCO2/gFuel).

Sarake 4 sisältää metaanin päästökertoimen EF (gCH4/gFuel).

Sarake 5 sisältää dityppioksidin päästökertoimen EF (gN2O/gFuel).

Sarakkeessa 6 määritetään karkauspäästöinä ja häviöpäästöinä poistuvan polttoaineen määrä (Cj) prosenttiosuutena kyseisen päästölähteen käyttämän polttoaineen massasta. LNG:n kaltaisten karkauspäästöjä ja häviöpäästöjä aiheuttavien polttoaineiden osalta taulukossa esitetty karkauspäästöjen ja häviöpäästöjen määrä ilmaistaan prosentteina käytetyn polttoaineen massasta. Taulukossa esitetyt Cj-arvot lasketaan 50 prosentin moottorikuormituksella.

(*)	Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2023/1805, annettu 13 päivänä syyskuuta 2023, uusiutuvien ja vähähiilisten polttoaineiden käytöstä meriliikenteessä sekä direktiivin 2009/16/EY muuttamisesta (EUVL L 234, 22.9.2023, s. 48).

(**)

Komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2018/2066, annettu 19 päivänä joulukuuta 2018, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2003/87/EY tarkoitetusta kasvihuonekaasupäästöjen tarkkailusta ja raportoinnista sekä komission asetuksen (EU) N:o 601/2012 muuttamisesta (EUVL L 334, 31.12.2018, s. 1).

B.   MENETELMÄT KASVIHUONEKAASUPÄÄSTÖJEN MÄÄRITTÄMISEKSI

Yhtiön on ilmoitettava tarkkailusuunnitelmassa, millä tarkkailumenetelmällä kunkin sen vastuulla olevan aluksen kasvihuonekaasupäästöt määritetään, ja varmistettava, että valittua menetelmää sovelletaan järjestelmällisesti.

Tähän voidaan käyttää jäljempänä esitettyjä menetelmiä A, B, C ja D, jotka perustuvat laskentaan tai mittauksiin.

Laskentamenetelmän (menetelmät A, B ja C) mukaisesti päästöt lasketaan käyttämällä A osassa esitettyjä kaavoja. Tätä varten kunkin matkan todellinen polttoaineenkulutus on määritettävä jollakin jäljempänä kuvatuista menetelmistä A, B tai C, ja sitä on käytettävä laskennassa. Epävarmuuden lähteet ja niihin liittyvät epävarmuustasot on otettava huomioon, kun valitaan menetelmä A, B tai C. Yhtiön on säännöllisesti suoritettava asianmukaisia kontrollitoimia, mukaan lukien säännölliset ristiintarkastukset polttoaineiden luovutustodistuksen mukaisen tankatun määrän sekä aluksella suoritetun mittauksen osoittaman tankatun määrän välillä, ja toteutettava korjaavia toimia, jos havaitaan merkittäviä poikkeamia.

Mittaamiseen perustuvassa lähestymistavassa (menetelmä D) käytetään suoria kasvihuonekaasupäästöjen mittauksia.

Mitä tahansa menetelmien A, B, C ja D yhdistelmää, jonka todentaja on arvioinut, voidaan käyttää, jos se parantaa mittauksen yleistä tarkkuutta.

1.   Menetelmä A: Polttoaineiden luovutustodistukset ja polttoainetankkien lukemien säännöllinen mittaus

Tämä menetelmä perustuu polttoaineen määrään ja tyyppiin, jotka on määritetty polttoaineiden luovutustodistuksessa. Lisäksi tehdään säännöllisiä polttoainetankkien tarkastuksia mittaamalla tankin lukemat. Kauden kokonaispolttoaineenkulutus saadaan seuraavasti: kauden alussa käytettävissä oleva polttoaine, johon lisätään toimitukset ja josta vähennetään kauden lopulla käytettävissä oleva polttoaine sekä kauden alun ja lopun välillä tyhjennetty polttoaine.

Kaudella tarkoitetaan kahden satamakäynnin välistä aikaa tai satamassa vietettyä aikaa. Kauden aikana käytetyn polttoaineen osalta on täsmennettävä polttoaineen tyyppi ja rikkipitoisuus.

Tätä menetelmää ei sovelleta, jos aluksessa ei ole saatavilla polttoaineiden luovutustodistusta, erityisesti, jos lastia käytetään polttoaineena, kuten esimerkiksi nesteytettyä maakaasua höyrystyneenä.

Marpol-yleissopimuksen liitteen VI voimassa olevien määräysten mukaan polttoaineiden luovutustodistus on pakollinen, ja asiaa koskeva kirjanpito on säilytettävä aluksessa kolmen vuoden ajan polttoaineiden toimituksen jälkeen siten, että se on helposti saatavilla. Aluksella tehtävät polttoainetankkien säännölliset tarkastukset perustuvat polttoainetankin lukemien mittaamiseen. Tässä yhteydessä käytetään polttoainetankkikohtaisia tankkitaulukoita tilavuuden määrittämiseksi polttoainetankin lukemien mittaamishetkellä. Polttoaineiden luovutustodistukseen liittyvä epävarmuus on täsmennettävä tarkkailusuunnitelmassa. Polttoainetankin lukemat on mitattava asianmukaisilla menetelmillä, kuten automatisoiduilla järjestelmillä, luotauksella ja syvyyttä mittaavilla nauhoilla. Tankin luotausmenetelmä ja siihen liittyvä epävarmuus on täsmennettävä tarkkailusuunnitelmassa.

Jos tankatun tai tankkeihin jäävän polttoaineen määrä määritetään tilavuusyksiköinä ja ilmaistaan kuutiometreinä, yhtiön on muunnettava tämä tilavuusmäärä massayksiköksi käyttäen tosiasiallisia tiheysarvoja. Yhtiön on määritettävä tosiasiallinen tiheys käyttäen yhtä seuraavista:

a)	aluksella olevat mittausjärjestelmät;

b)	tiheys, jonka polttoaineen toimittaja mittaa tankkauksen yhteydessä ja joka kirjataan polttoainelaskuun tai luovutustodistukseen;

c)	tiheys, joka on mitattu hyväksytyn polttoaineentestauslaboratorion suorittamassa testianalyysissä, mikäli tällainen laboratorio on käytettävissä.

Tosiasiallinen tiheys ilmaistaan kilogrammoina kuutiometriä kohden ja määritetään määrätyssä lämpötilassa tietyssä mittausmenetelmässä. Jos tosiasiallisia tiheysarvoja ei ole käytettävissä, asianomaiseen polttoainetyyppiin on sovellettava todentajan arvioimaa vakiotiheyskerrointa.

2.   Menetelmä B: Polttoainetankkien polttoainemäärien tarkkailu aluksella

Tämä menetelmä perustuu polttoainetankin lukemien mittaamiseen aluksella kaikista polttoainetankeista. Tankkien lukemat mitataan päivittäin, kun alus on merellä, ja joka kerta aluksen tankkien täyttämisen ja tyhjentämisen yhteydessä.

Polttoaineenkulutus koko kauden aikana saadaan polttoainetankin tason kumulatiivisista vaihteluista kahden mittauksen välillä.

Kaudella tarkoitetaan kahden satamakäynnin välistä aikaa tai satamassa vietettyä aikaa. Kauden aikana käytetyn polttoaineen osalta on täsmennettävä polttoaineen tyyppi ja rikkipitoisuus.

Polttoainetankin lukemat on mitattava asianmukaisilla menetelmillä, kuten automatisoiduilla järjestelmillä, luotauksella ja syvyyttä mittaavilla nauhoilla. Tankin luotausmenetelmä ja siihen liittyvä epävarmuus on täsmennettävä tarkkailusuunnitelmassa.

Jos tankatun tai tankkeihin jäävän polttoaineen määrä määritetään tilavuusyksiköinä ja ilmaistaan kuutiometreinä, yhtiön on muunnettava tämä tilavuusmäärä massayksiköksi käyttäen tosiasiallisia tiheysarvoja. Yhtiön on määritettävä tosiasiallinen tiheys käyttäen yhtä seuraavista:

a)	aluksella olevat mittausjärjestelmät;

b)	tiheys, jonka polttoaineen toimittaja mittaa tankkauksen yhteydessä ja joka kirjataan polttoainelaskuun tai luovutustodistukseen;

c)	tiheys, joka on mitattu hyväksytyn polttoaineentestauslaboratorion suorittamassa testianalyysissä, mikäli tällainen laboratorio on käytettävissä.

Tosiasiallinen tiheys ilmaistaan kilogrammoina kuutiometriä kohden ja määritetään määrätyssä lämpötilassa tietyssä mittausmenetelmässä. Jos tosiasiallisia tiheysarvoja ei ole käytettävissä, asianomaiseen polttoainetyyppiin on sovellettava todentajan arvioimaa vakiotiheyskerrointa.

3.   Menetelmä C: Virtausmittarien käyttö sovellettavissa polttoprosesseissa

Tämä menetelmä perustuu aluksella mitattaviin polttoainevirtauksiin. Kaikki asianmukaisiin kasvihuonekaasupäästölähteisiin liittyvien virtausmittareiden tiedot yhdistetään, jotta voidaan määrittää kokonaispolttoaineenkulutus tietyllä kaudella.

Kaudella tarkoitetaan kahden satamakäynnin välistä aikaa tai satamassa vietettyä aikaa. Kauden aikana käytetyn polttoaineen osalta on tarkkailtava polttoaineen tyyppiä ja rikkipitoisuutta.

Sovelletut kalibrointimenetelmät ja käytettyihin virtausmittareihin liittyvä epävarmuus on täsmennettävä tarkkailusuunnitelmassa.

Jos kulutetun polttoaineen määrä määritetään tilavuusyksiköinä ja ilmaistaan kuutiometreinä, yhtiön on muunnettava tämä tilavuusmäärä massayksiköksi käyttäen tosiasiallisia tiheysarvoja. Yhtiön on määritettävä tosiasiallinen tiheys käyttäen yhtä seuraavista:

a)	aluksella olevat mittausjärjestelmät;

b)	tiheys, jonka polttoaineen toimittaja mittaa tankkauksen yhteydessä ja joka kirjataan polttoainelaskuun tai luovutustodistukseen;

c)	tiheys, joka on mitattu hyväksytyn polttoaineentestauslaboratorion suorittamassa testianalyysissä, mikäli tällainen laboratorio on käytettävissä.

Tosiasiallinen tiheys ilmaistaan kilogrammoina kuutiometriä kohden ja määritetään määrätyssä lämpötilassa tietyssä mittausmenetelmässä. Jos tosiasiallisia tiheysarvoja ei ole käytettävissä, asianomaiseen polttoainetyyppiin on sovellettava todentajan arvioimaa vakiotiheyskerrointa.

4.   Menetelmä D: Kasvihuonekaasupäästöjen suorat mittaukset

Kasvihuonekaasupäästöjen suoria mittauksia voidaan soveltaa matkoihin ja kasvihuonekaasupäästöihin, jotka aiheutuvat jäsenvaltion lainkäyttövaltaan kuuluvissa satamissa. Niiden alusten osalta, joiden hiilidioksidia koskeva raportointi perustuu tähän menetelmään, jota sovelletaan kaikkiin aluksella oleviin päästölähteisiin, polttoaineenkulutus lasketaan mitattujen hiilidioksidipäästöjen ja asianomaisiin polttoaineisiin ja päästölähteisiin sovellettavien päästökerrointen perusteella.

Tämä menetelmä perustuu kasvihuonekaasupäästöjen virtausten määrittämiseen poistokaasupiipuissa (savupiiput) kertomalla poistokaasun kasvihuonekaasupitoisuus poistokaasun virtauksella.

Tämän menetelmän soveltaminen kasvihuonekaasupäästöjen määrittämiseen ei estä yhtiöitä soveltamasta muita tässä osassa kuvattuja menetelmiä muihin kasvihuonekaasuihin.

Sovelletut kalibrointimenetelmät ja käytettyihin laitteisiin liittyvä epävarmuus on täsmennettävä tarkkailusuunnitelmassa.

C.   TIETOJEN HALLINTA JA KONTROLLI

1.   Kontrollijärjestelmä

1.1

Yhtiön on suoritettava riskinarviointi, jotta voidaan yksilöidä virheriskien lähteet tietovirrassa primaaritiedoista lopullisiin päästöselvityksen tietoihin, ja sen on luotava, dokumentoitava ja pantava täytäntöön tehokas kontrollijärjestelmä ja ylläpidettävä sitä sen varmistamiseksi, että tietovirtojen hallintatoimista tuloksena olevat raportit eivät sisällä väärintulkintoja ja että ne ovat tarkkailusuunnitelman ja tämän asetuksen mukaisia. Yhtiön on pyynnöstä asetettava ensimmäisessä kohdassa tarkoitettu riskinarviointi vastaavan hallinnointiviranomaisen saataville. Yhtiön on myös asetettava se saataville todentamista varten.

1.2

Edellä olevan 1.1 kohdan ensimmäisen alakohdan soveltamiseksi yhtiön on luotava, dokumentoitava ja pantava täytäntöön tietovirtojen hallintatoimia ja kontrollitoimia koskevat kirjalliset menettelyt, jotka ovat erillään tarkkailusuunnitelmasta, ja ylläpidettävä niitä ja sisällytettävä tarkkailusuunnitelmaan viittaukset niihin ja kuvaus niistä. Yhtiön on pyynnöstä asetettava kaikki menettelyjä koskeva kirjallinen dokumentaatio vastaavan hallinnointiviranomaisen saataville. Yhtiön on myös asetettava tämä dokumentaatio saataville todentamista varten.

1.3

Edellä 1.2 kohdassa tarkoitetut kontrollitoimet sisältävät tapauksen mukaan seuraavat: a) asiaankuuluvien mittauslaitteiden laadunvarmistus; b) tietotekniikkajärjestelmien laadunvarmistus, jotta varmistetaan, että järjestelmät suunnitellaan, dokumentoidaan, testataan ja pannaan täytäntöön ja niitä valvotaan ja ylläpidetään tavalla, jolla varmistetaan luotettavat, tarkat ja oikea-aikaiset tiedot 1.1 kohdassa yksilöityjen riskien mukaisesti; c) tietovirtojen hallintatoimiin ja kontrollitoimiin liittyvien tehtävien erottelu sekä tarvittavan osaamisen hallinta; d) sisäiset tarkastukset ja tietojen validointi; e) korjaukset ja korjaavat toimet; f) ulkoistettujen prosessien valvonta; g) rekisterien ja dokumentaation ylläpitäminen, mukaan lukien asiakirjaversioiden hallinta.

1.4

Edellä olevan 1.3 kohdan a alakohdan soveltamiseksi yhtiön on varmistettava, että mittausvälineet kalibroidaan, mukautetaan ja tarkistetaan säännöllisin väliajoin, myös ennen käyttöä, ja että ne tarkistetaan kansainvälisiin mittastandardeihin pohjautuvien standardien avulla, jos sellaisia on käytettävissä, ja oikeassa suhteessa todettuihin riskeihin. Jos mittausjärjestelmän osia ei voida kalibroida, yhtiön on täsmennettävä kyseiset osat tarkkailusuunnitelmassa ja ehdotettava vaihtoehtoisia kontrollitoimia. Jos todetaan, ettei laitteiden toimintakyky vastaa vaatimuksia, yhtiön on ryhdyttävä pikaisesti korjaaviin toimenpiteisiin.

1.5

Edellä olevan 1.3 kohdan d alakohdan soveltamiseksi yhtiön on tarkasteltava ja validoitava 1.2 kohdassa tarkoitetuista tietovirtojen hallintatoimista saadut tiedot. Tällaiseen tietojen tarkistamiseen ja validointiin on sisällyttävä a) tietojen täydellisyyden tarkistus; b) niiden tietojen vertailu, jotka yhtiö on hankkinut ja raportoinut ja joita se on tarkkaillut usean vuoden ajalta; c) eri tarkkailumenetelmillä saatujen tietojen ja arvojen vertailu, kun käytetään useampaa kuin yhtä tarkkailumenetelmää.

1.6

Edellä olevan 1.3 kohdan e alakohdan soveltamiseksi yhtiön on varmistettava, että jos todetaan, että tietovirtojen hallintatoimet tai kontrollitoimet eivät toimi tehokkaasti tai niissä ei noudateta sääntöjä, jotka esitetään näitä toimia koskevien menettelyjen dokumentoinnissa, on toteutettava korjaavat toimet ja kyseiset tiedot on korjattava viipymättä.

1.7

Kun yhtiö ulkoistaa yhden tai useamman 1.1 kohdassa tarkoitetun tietovirtojen hallintatoimen tai kontrollitoimen, sen on edellä olevan 1.3 kohdan f alakohdan soveltamiseksi toteutettava kaikki seuraavat toimet: a) tarkistettava ulkoistettujen tietovirtojen hallintatoimien tai kontrollitoimien laatu tämän asetuksen mukaisesti; b) ilmoitettava vaatimukset ulkoistettujen prosessien tuotoksille sekä näissä prosesseissa käytetyt menetelmät; c) tarkistettava b alakohdassa tarkoitettujen tuotosten ja menetelmien laatu; d) varmistettava, että ulkoistetut toimet toteutetaan siten, että niillä vastataan 1.1 kohdassa tarkoitetussa riskinarvioinnissa yksilöityihin luontaisiin riskeihin ja kontrolliriskeihin.

1.8

Yhtiön on tarkkailtava kontrollijärjestelmän tehokkuutta, myös tekemällä sisäisiä tarkastuksia ja ottamalla huomioon havainnot, jotka todentaja on tehnyt päästöselvitysten todentamisen ja 11 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen selvitysten todentamisen yhteydessä. Jos yhtiö havaitsee, että kontrollijärjestelmä on tehoton tai se ei vastaa tunnistettuja riskejä, sen on pyrittävä parantamaan kontrollijärjestelmää ja päivittämään tarkkailusuunnitelma tai tietovirtojen hallintatoimien, riskinarviointien ja kontrollitoimien taustalla vaikuttavat kirjalliset menettelyt tarpeen mukaan.

2.   Tietoaukot

2.1

Jos aluksen kasvihuonekaasupäästöjen määrittämisen kannalta merkitykselliset tiedot puuttuvat yhdeltä tai useammalta matkalta, yhtiön on käytettävä korvaavia tietoja, jotka on laskettu todentajan arvioimassa ja soveltuvissa tapauksissa vastaavan hallinnointiviranomaisen hyväksymässä tarkkailusuunnitelmassa ilmoitettujen vaihtoehtoisten menetelmien mukaisesti. Jos aluksen kasvihuonekaasupäästöjen määrittämisen kannalta merkitykselliset tiedot puuttuvat yhdeltä tai useammalta matkalta eikä tarkkailusuunnitelmassa anneta niiden osalta vaihtoehtoisia tarkkailumenetelmiä tai vaihtoehtoisia tietolähteitä tietojen vahvistamiseksi tai tietoaukon poistamiseksi, yhtiön on käytettävä asianmukaista estimointimenetelmää määrittääkseen konservatiiviset korvaavat tiedot kyseisen ajanjakson ja puuttuvan muuttujan osalta.

2.2

Jos teknisistä syistä ei tilapäisesti ole mahdollista soveltaa todentajan tyydyttävästi arvioimaa ja soveltuvissa tapauksissa vastaavan hallinnointiviranomaisen hyväksymää tarkkailusuunnitelmaa, yhtiön on sovellettava täydentävien tarkastusten tekemiseksi tarkkailusuunnitelmassa lueteltuihin vaihtoehtoisiin tietolähteisiin perustuvaa menetelmää tai, jos tällainen vaihtoehto ei sisälly tarkkailusuunnitelmaan, vaihtoehtoista menetelmää, josta saadaan korvaavia tietoja tai konservatiivinen arvio, kunnes hyväksytyn tarkkailusuunnitelman soveltamisedellytykset ovat palautuneet. Yhtiön on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet tarkkailusuunnitelman ripeän soveltamisen varmistamiseksi.

2.3

Jos käytetään estimointimenetelmää 2.1 kohdan mukaisesti tai jos tarkkailusuunnitelmasta poiketaan tilapäisesti 2.2 kohdan mukaisesti, yhtiön on ilman aiheetonta viivytystä laadittava kirjallinen menettely tämäntyyppisten tietoaukkojen välttämiseksi tulevaisuudessa ja muutettava tarkkailusuunnitelmaa 7 artiklan mukaisesti.”