LIITE

PARHAITA KÄYTETTÄVISSÄ OLEVIA TEKNIIKOITA (BAT) KOSKEVAT PÄÄTELMÄT TEURASTAMOJEN, ELÄIMISTÄ SAATAVIEN SIVUTUOTTEIDEN JA/TAI IHMISRAVINNOKSI kelpaavien OHEISTUOTTEIDEN teollisuudenALOJA VARTEN

SOVELTAMISALA

Nämä parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa koskevat päätelmät, jäljempänä ’BAT-päätelmät’, kattavat seuraavat direktiivin 2010/75/EU liitteessä I täsmennetyt toiminnot:

6.4	a) Teurastamotoiminta tuotantokapasiteetin ylittäessä 50 tonnia ruhoja päivässä.

6.5	Ruhojen tai eläinperäisen jätteen loppukäsittely tai kierrätys käsittelykapasiteetin ylittäessä 10 tonnia päivässä.

6.11	Erillisessä laitoksessa käsiteltävä jätevesi, joka ei kuulu direktiivin 91/271/ETY (1) soveltamisalaan, edellyttäen, että pääasiallinen epäpuhtauskuorma on peräisin näiden BAT-päätelmien kattamista toiminnoista.

Nämä BAT-päätelmät koskevat myös seuraavia toimintoja:

—

direktiivin 2010/75/EU liitteessä I olevan 6.4 kohdan b alakohdan i alakohdassa ja/tai 6.5 kohdassa tarkoitettuun toiminnan kuvaukseen kuuluvien eläimistä saatavien sivutuotteiden ja/tai ihmisravinnoksi kelpaavien oheistuotteiden käsittely (kuten renderöinti, rasvan sulatus, höyhenten käsittely, kalajauhon ja kalaöljyn tuotanto, veren käsittely ja liivatteen valmistus);

—	lihaluujauhon ja/tai eläinrasvan poltto;

—	näiden BAT-päätelmien kattamista toiminnoista peräisin olevien hajukaasujen, mukaan lukien lauhtumattomat kaasut, poltto (esimerkiksi termisissä hapettimissa tai höyrykattiloissa);

—	ruhojen polttaminen, jos se liittyy suoraan näiden BAT-päätelmien kattamiin toimintoihin;

—	vuotien ja nahkojen säilöntä, jos se liittyy suoraan näiden BAT-päätelmien kattamiin toimintoihin;

—	eläimen suolien ja elinten (sisäelinten) käsittely;

—	kompostointi ja anaerobinen mädätys, jos ne liittyvät suoraan näiden BAT-päätelmien kattamiin toimintoihin;

—	eri alkuperää olevien jätevesien yhdistetty käsittely edellyttäen, että pääasiallinen epäpuhtauskuorma on peräisin näiden BAT-päätelmien kattamista toiminnoista ja että jäteveden käsittely ei kuulu direktiivin 91/271/ETY1 soveltamisalaan.

Nämä BAT-päätelmät eivät koske seuraavia:

—

Laitosalueella olevat polttolaitokset, jotka eivät kuulu edellä olevien luetelmakohtien soveltamisalaan ja jotka tuottavat kuumakaasuja, joita ei käytetä esineiden tai materiaalien suoraan lämmitykseen, kuivaukseen tai muuhun käsittelyyn. Nämä saattavat kuulua suuria polttolaitoksia (LCP) koskevien BAT-päätelmien tai Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2015/2193 (2) soveltamisalaan.

—	Elintarvikkeiden tuotanto suurten ruhojen perusleikkuiden ja siipikarjan ruhojen leikkuiden jälkeen. Tämä saattaa kuulua elintarvikkeiden ja maidon valmistus- ja jalostustekniikoita (FDM) koskevien BAT-päätelmien soveltamisalaan.

—	Kaatopaikat. Tämä kuuluu neuvoston direktiivin 1999/31/EY (3) soveltamisalaan. Erityisesti jätteiden maanalainen pysyvä ja pitkäaikainen varastointi (≥ 1 vuosi ennen sijoittamista, ≥ 3 vuotta ennen hyödyntämistä) kuuluvat direktiivin 1999/31/EY soveltamisalaan.

Näiden BAT-päätelmien kattamien toimintojen kannalta muita olennaisia BAT-päätelmiä ja vertailuasiakirjoja ovat seuraavat:

—	Suuret polttolaitokset (Large Combustion Plants, LCP;

—	Elintarvikkeiden ja maidon valmistus- ja jalostustekniikat (Food, Drink and Milk Industries, FDM);

—	Jäteveden ja jätekaasun yhteiset käsittely- ja hallintajärjestelmät kemianteollisuudessa (Common Waste Water and Waste Gas Treatment/Management Systems in the Chemical Sector, CWW);

—	Jätteenkäsittely (Waste Treatment, WT);

—	Jätteenpoltto (Waste Incineration, WI);

—	Vuotien ja nahkojen parkitus (Tanning of Hides and Skins, TAN);

—	Teollisuuspäästödirektiivin soveltamisalaan kuuluvista laitoksista ilmaan ja veteen johdettujen päästöjen tarkkailu (Monitoring of Emissions to Air and Water from IED Installations, ROM);

—	Taloudelliset vaikutukset ja kokonaisympäristövaikutukset (Economics and Cross-Media Effects, ECM);

—	Teollisuuden varastoinnin päästöt (Emissions from Storage, EFS);

—	Energiatehokkuus Energy Efficiency (ENE);

—	Teollisuuden jäähdytysjärjestelmät (Industrial Cooling Systems, ICS).

Nämä BAT-päätelmät eivät rajoita muun asiaankuuluvan lainsäädännön, joka koskee esimerkiksi hygieniaa, elintarvike-/rehuturvallisuutta, eläinten hyvinvointia, bioturvallisuutta tai energiatehokkuutta (energiatehokkuus etusijalle -periaate), soveltamista.

MÄÄRITELMÄT

Näissä BAT-päätelmissä sovelletaan seuraavia määritelmiä:

Yleiset termit

Käsite

Määritelmä

Eläimistä saatavat sivutuotteet

Sama määritelmä kuin muiden kuin ihmisravinnoksi tarkoitettujen eläimistä saatavien sivutuotteiden ja niistä johdettujen tuotteiden terveyssäännöistä sekä asetuksen (EY) N:o 1774/2002 kumoamisesta 21 päivänä lokakuuta 2009 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1069/2009 (4) (sivutuoteasetus).

Kanavoidut päästöt

Kaikenlaisten putkien, hormien, piippujen jne. kautta ilmaan johdettavat epäpuhtauksien päästöt. Tähän sisältyvät myös avoimien biosuodattimien päästöt.

Suora päästö

Vastaanottavaan vesistöön johdettava päästö ilman jäteveden myöhempää lisäkäsittelyä.

Ihmisravinnoksi kelpaavat oheistuotteet

Elintarvikekäyttöön kelpaavat tuotteet, jotka on tarkoitettu ihmisravinnoksi.

Olemassa oleva laitos

Muu kuin uusi laitos.

FDM-toiminnot (elintarvikkeiden ja maidon valmistus- ja jalostustoiminnot)

Elintarvikkeiden ja maidon valmistus- ja jalostustekniikoita koskevien BAT-päätelmien kattamat toiminnot.

FDM-tuotteet (elintarvikkeet ja maitotuotteet)

Tuotteet, jotka liittyvät elintarvikkeiden ja maidon valmistus- ja jalostustekniikoita koskevien BAT-päätelmien kattamiin toimintoihin.

Vaarallinen aine

Vaarallinen aine sellaisena kuin se on määritelty direktiivin 2010/75/EU 3 artiklan 18 kohdassa.

Epäsuora päästö

Muu kuin suora päästö.

Uusi laitos

Näiden BAT-päätelmien julkaisemisen jälkeen luvan saanut laitos tai laitos, joka on uusittu kokonaan näiden BAT-päätelmien julkaisemisen jälkeen.

Herkkä kohde

Alueet, jotka tarvitsevat erityistä suojaa, kuten

—	asuinalueet;

—	alueet, joilla harjoitetaan julkista toimintaa (esimerkiksi läheisyydessä olevat työpaikat, koulut, päiväkodit, virkistysalueet, sairaalat tai hoitokodit).

Erityistä huolta aiheuttavat aineet

Aineet, jotka täyttävät 57 artiklassa mainitut kriteerit ja sisältyvät REACH-asetuksen (Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1907/2006 (5)) mukaisesti erityistä huolta aiheuttavien aineiden luetteloon.

Epäpuhtaudet ja muuttujat
Käsite	Määritelmä
AOX	Adsorboituvat orgaanisesti sitoutuneet halogeenit, ilmaistuna Cl:nä, sisältävät adsorboituvan orgaanisesti sitoutuneen kloorin, bromin ja jodin.
As, Cd, Co, Cr, Cu, Mn, Ni, Pb, Sb, Tl, V	Arseeni, kadmium, koboltti, kromi, kupari, mangaani, nikkeli, lyijy, antimoni, tallium ja vanadiini.
Biologinen hapenkulutus (BODn)	Se hapen määrä, joka tarvitaan orgaanisen aineen biokemialliseksi hapettumiseksi kokonaan hiilidioksidiksi n päivässä (n on tavallisesti 5 tai 7). BOD on biologisesti hajoavien orgaanisten yhdisteiden massapitoisuuden indikaattori.
Kemiallinen hapenkulutus (COD)	Se hapen määrä, joka tarvitaan orgaanisen aineen kemialliseksi hapettumiseksi kokonaan hiilidioksidiksi dikromaattia käyttämällä. COD on orgaanisten yhdisteiden massapitoisuuden indikaattori.
CO	Hiilimonoksidi.
Kupari (Cu)	Kupari, ilmaistuna Cu:na, sisältää kaikki epäorgaaniset ja orgaaniset kupariyhdisteet, liuenneina tai hiukkasiin kiinnittyneinä.
Pöly	Hiukkasten kokonaismäärä (ilmassa).
HCI	Kaikki epäorgaaniset kaasumaiset klooriyhdisteet ilmaistuina HCl:nä.
HF	Kaikki epäorgaaniset kaasumaiset fluoriyhdisteet ilmaistuina HF:nä.
Hg	Elohopean ja sen yhdisteiden yhteenlaskettu määrä ilmaistuna Hg:nä.
H2S	Rikkivety.
Hajupitoisuus	Eurooppalaisten hajuyksikköjen (ouE) määrä kuutiometrissä kaasua olfaktometrin standardiolosuhteissa standardin EN 13725 mukaisesti.
NOX	Typpimonoksidin (NO) ja typpidioksidin (NO2) yhteenlaskettu määrä ilmaistuna typpidioksidina NO2.
PCDD/F-päästöt	Polyklooratut dibentso-p-dioksiinit ja -furaanit.
SOX	Rikkidioksidin (SO2), rikkitrioksidin (SO3) tai rikkihappoaerosolien yhteenlaskettu määrä ilmaistuna rikkidioksidina SO2.
Typen kokonaismäärä (TN)	Typen kokonaismäärä, ilmaistuna N:nä, sisältää vapaan ammoniakin ja ammoniakkitypen (NH4-N), nitriittitypen (NO2-N), nitraattitypen (NO3-N) ja orgaanisesti sitoutuneen typen.
Orgaanisen hiilen kokonaismäärä (TOC)	Orgaanisen hiilen kokonaismäärä (vedessä), ilmaistuna C:nä, sisältää kaikki orgaaniset yhdisteet.
Fosforin kokonaismäärä (TP)	Fosforin kokonaismäärä, ilmaistuna P:nä, sisältää kaikki epäorgaaniset ja orgaaniset fosforiyhdisteet liuenneina tai hiukkasiin kiinnittyneinä.
Kiintoaineen kokonaismäärä (TSS)	Kaiken suspendoituneen kiintoaineen massapitoisuus (vedessä) mitattuna suodattamalla lasikuitusuodattimien ja gravimetrisen analyysin avulla.
Haihtuva orgaaninen kokonaishiili (TVOC)	Haihtuva orgaaninen kokonaishiili (ilmassa) ilmaistuna C:nä.
Sinkki (Zn)	Sinkin ja sen epäorgaanisten ja orgaanisten yhdisteiden yhteenlaskettu määrä liuenneena tai hiukkasiin kiinnittyneenä ilmaistuna Zn:nä.

LYHENTEET

Näissä BAT-päätelmissä sovelletaan seuraavia lyhenteitä:

Lyhenne	Määritelmä
CIP	Kiertopesu (Cleaning-In-Place, CIP)
CMS	Kemikaalien hallintajärjestelmä
EMS	Ympäristöjärjestelmä
FDM	Elintarvikkeiden ja maidon valmistus- ja jalostustekniikat
Teollisuuspäästödirektiivi	Teollisuuden päästöjä koskeva direktiivi (2010/75/EU)
OTNOC	Muut kuin normaalit toimintaolosuhteet
SA	Teurastamojen, eläimistä saatavien sivutuotteiden ja/tai ihmisravinnoksi kelpaavien oheistuotteiden teollisuudenalat

YLEISET NÄKÖKOHDAT

Paras käytettävissä oleva tekniikka

Näissä BAT-päätelmissä luetellut ja kuvaillut tekniikat eivät ole määrääviä eivätkä tyhjentäviä. Muita menetelmiä voidaan käyttää, jos niillä voidaan turvata vähintään vastaava ympäristönsuojelun taso.

Jollei toisin mainita, BAT-päätelmiä sovelletaan yleisesti.

Veteen johdettavia päästöjä koskevaan parhaaseen käytettävissä olevaan tekniikkaan liittyvät päästötasot (BAT-päästötasot)

Näissä BAT-päätelmissä esitetyt veteen johdettavia päästöjä koskevat päästötasot (BAT-päästötasot) perustuvat pitoisuuksiin (veteen päässeiden aineiden massa veden tilavuutta kohden), jotka ilmaistaan käyttäen yksikköä mg/l.

BAT-päästötasoihin liittyvät keskiarvon laskentajaksot viittaavat jompaankumpaan seuraavista tapauksista:

—	Kun kyseessä on jatkuva päästö, vuorokausikeskiarvoihin eli 24 tunnin ajalta otettuihin virtaukseen suhteutettuihin kokoomanäytteisiin.

—	Kun kyseessä on kertapäästö, virtaukseen suhteutettuna kokoomanäytteinä päästön keston ajalta otettujen näytteiden keskiarvoihin, tai mikäli poistovesi on asianmukaisesti sekoitettua ja homogeenista, ennen päästöä otettuun näytteeseen.

Aikaan suhteutettuja kokoomanäytteitä voidaan käyttää, jos virtauksen on osoitettu olevan riittävän vakaa. Vaihtoehtoisesti voidaan ottaa kertanäytteitä edellyttäen, että poistovesi on asianmukaisesti sekoitettua ja homogeenista.

Kun kyseessä on orgaanisen hiilen kokonaismäärä (TOC), typen kokonaismäärä (TN) tai kemiallinen hapenkulutus (COD), keskimääräisen puhdistustehokkuuden laskelma perustuu näissä BAT-päätelmissä (ks. taulukko 1.1) jäteveden käsittelylaitoksen tulokuormaan ja lähtevän jäteveden kuormitukseen.

BAT-päästötasoja sovelletaan pisteessä, jossa päästö poistuu laitoksesta.

Ilmaan johdettavia kanavoituja päästöjä koskevat parhaaseen käytettävissä olevaan tekniikkaan liittyvät päästötasot (BAT-päästötasot) ja suuntaa antava päästötaso

Näissä BAT-päätelmissä esitetyt ilmaan johdettavia kanavoituja päästöjä koskevat BAT-päästötasot ja suuntaa antava päästötaso perustuvat pitoisuuksiin (ilmaan päässeiden aineiden massana jätekaasujen tilavuutta kohden) seuraavissa vakio-olosuhteissa: kuivakaasu 273,15 K:n lämpötilassa (tai märkäkaasu 293 K:n lämpötilassa hajupitoisuuden tapauksessa) ja 101,3 kPa:n ilmanpaineessa, suorittamatta happipitoisuuden korjausta, ilmaistuna yksikkönä mg/Nm3 tai ouE/m3.

Ilmaan johdettavien kanavoitujen päästöjen BAT-päästötasojen ja suuntaa antavan päästötason keskiarvojen laskentajaksoissa sovelletaan seuraavaa määritelmää:

Mittaustyyppi	Keskiarvon laskentajakso	Määritelmä
Jaksoittainen	Näytteenottojakson keskiarvo	Kolmen vähintään 30 minuuttia kestävän peräkkäisen näytteenoton/mittauksen keskiarvo (6).

Kun vähintään kahden lähteen (esimerkiksi kuivaimet) poistokaasut päästetään ilmaan yhteisestä piipusta, BAT-päästötasoa ja suuntaa antavaa päästötasoa sovelletaan piipusta ilmaan päästettyyn yhdistelmäpäästöön.

Suuntaa antavat päästötasot kylmäaineiden häviöille

Suuntaa antavat päästötasot kylmäaineiden häviöille viittaavat kolmen vuoden vuotuisten hävikkien liukuvaan keskiarvoon. Vuotuiset hävikit ilmaistaan prosentteina (%) jäähdytysjärjestelmien sisältämän kylmäaineen kokonaismäärästä. Tietyn kylmäaineen hävikit yhden vuoden aikana ovat yhtä suuret kuin jäähdytysjärjestelmien täyttämiseen käytetyn kylmäaineen määrä.

Muut parhaaseen käytettävissä olevaan tekniikkaan liittyvät ympäristötehokkuustasot (BAT-AEPL-tasot)

BAT-AEPL-tasot ominaisjätevesipäästöille

Ympäristönsuojelun tasot, jotka liittyvät ominaisjätevesipäästöihin, viittaavat vuosikeskiarvoihin ja lasketaan seuraavalla yhtälöllä:

jossa

jätevesipäästö

tiettyjen prosessien (suora päästö, epäsuora päästö ja/tai jäteveden peltolevitys) synnyttämien jätevesipäästöjen kokonaismäärä ilmaistuna yksikkönä m3 vuotta kohden, pois lukien erikseen johdettavat jäähdytys- ja hulevedet;

toiminta-aste

jalostettujen tuotteiden tai raaka-aineiden kokonaismäärä ilmaistuna:

—	tonneina ruhoja vuotta kohden tai eläimiä vuotta kohden teurastamojen osalta;

—	tonneina raaka-aineita vuotta kohden sellaisten laitosten osalta, joissa käsitellään eläimistä saatavia sivutuotteita ja/tai ihmisravinnoksi kelpaavia oheistuotteita.

Ruhon paino riippuu kyseessä olevasta eläinlajista seuraavasti:

—	Siat: teurastetun eläimen kokonaisen tai koko pituudeltaan leikatun ruhon kylmäpaino verenlaskun, suolistamisen sekä kielen, karvojen, sorkkien, ulkoisten sukuelinten, kylkirasvan, munuaisten ja pallean poiston jälkeen.

—	Nautaeläimet: teurastetun eläimen ruhon kylmäpaino nylkemisen, verenlaskun, suolistamisen sekä ulkoisten sukuelinten, raajojen, pään, hännän, munuaisten, munuaisrasvan ja utareiden poiston jälkeen.

—	Broilerit: teurastetun eläimen ruhon kylmäpaino verenlaskun, kynimisen ja suolistamisen jälkeen. Painoon sisältyvät eläimen muut osat (sisäelimet).

BAT-AEPL-tasot nettoenergian ominaiskulutukselle

Ympäristönsuojelun tasot, jotka liittyvät nettoenergian ominaiskulutukseen, viittaavat vuosittaisiin keskiarvoihin ja lasketaan seuraavalla yhtälöllä:

jossa

nettoenergian kokonaiskulutus

laitoksen käyttämän energian kokonaismäärä (pois luettuna talteen otettu energia) lämmön ja sähkön muodossa ilmaistuna yksikkönä kWh/vuosi;

toiminta-aste

jalostettujen tuotteiden tai raaka-aineiden kokonaismäärä ilmaistuna:

—	tonneina ruhoja vuotta kohden tai eläimiä vuotta kohden teurastamojen osalta;

—	tonneina raaka-aineita vuotta kohden sellaisten laitosten osalta, joissa käsitellään eläimistä saatavia sivutuotteita ja/tai ihmisravinnoksi kelpaavia oheistuotteita.

Ruhon paino riippuu kyseessä olevasta eläinlajista (ks. ominaisjätevesipäästöjen BAT-AEPL-tasoja koskeva yleinen näkökohta).

Ellei toisin mainita, teurastamojen energiankulutuksen laskentaan voidaan sisällyttää FDM-toimintojen kuluttama energia.

1.1 Yleiset BAT-päätelmät

1.1.1 Yleinen ympäristönsuojelun taso

BAT 1.

Yleisen ympäristönsuojelun tason parantamiseksi parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa on laatia ympäristöjärjestelmä (EMS) ja noudattaa sitä. Ympäristöjärjestelmään kuuluvat seuraavat tekijät:

i.	johdon, myös ylemmän johdon, sitoutuminen tehokkaan ympäristöjärjestelmän käyttöön ottamiseen sekä sitä koskevat johtajuus ja vastuu;

ii.

analyysi, joka sisältää organisaation kontekstin määrittämisen, asianosaisten osapuolien tarpeiden ja odotuksien tunnistamisen sekä laitoksen mahdollisiin ympäristölle (tai ihmisten terveydelle) aiheutuviin riskeihin liittyvien ominaispiirteiden ja ympäristöä koskevien soveltuvien lakisääteisten vaatimusten tunnistamisen;

iii.	sellaisen ympäristöpolitiikan kehittäminen, joka sisältää laitoksen ympäristönsuojelun tason jatkuvan parantamisen;

iv.	merkittäviin ympäristönäkökohtiin liittyvien tavoitteiden ja tulosindikaattorien määrittäminen, mukaan lukien sovellettavan lainsäädännön noudattamisen varmistaminen;

v.	tarvittavien menettelyjen ja toimien (mukaan lukien korjaavat ja ennalta ehkäisevät toimet tarvittaessa) suunnitteleminen ja toteuttaminen ympäristötavoitteiden saavuttamiseksi ja ympäristöriskien välttämiseksi;

vi.	ympäristönäkökohtiin ja -tavoitteisiin liittyvien rakenteiden, roolien ja vastuiden määrittäminen sekä tarvittavien rahoitus- ja henkilöresurssien antaminen;

vii.	henkilöstön, jonka työ saattaa vaikuttaa laitoksen ympäristönsuojelun tasoon, tarvittavan osaamisen ja tietoisuuden varmistaminen (esimerkiksi tarjoamalla tietoa ja koulutusta);

viii.

sisäinen ja ulkoinen viestintä;

ix.	sen edistäminen, että henkilöstö osallistuu ympäristöasioiden hallinnan parhaisiin toimintatapoihin;

x.	hallintakäsikirjan ja kirjallisten menettelyjen laatiminen ja ylläpitäminen sekä asiaankuuluvien tallenteiden ylläpitäminen ympäristövaikutusten kannalta merkittävien toimien hallitsemiseksi;

xi.	tehokas operatiivinen suunnittelu ja prosessinohjaus;

xii.	asianmukaisten kunnossapito-ohjelmien toteuttaminen;

xiii.

valmius- ja toimintaprotokollat hätätilanteissa, mukaan lukien hätätilanteiden kielteisten (ympäristöön kohdistuvien) vaikutusten ehkäiseminen ja/tai lieventäminen;

xiv.	kun (uudelleen)suunnitellaan (uusi) laitos tai sen osa, tulee huomioida sen vaikutukset ympäristöön koko sen käyttöiältä, johon sisältyvät rakentaminen, kunnossapito, toiminta ja käytöstä poistaminen;

xv.

sellaisen valvonta- ja mittaamisohjelman toteuttaminen, josta löytyy tarvittaessa tietoa vertailuraportista ”Monitoring of Emissions to Air and Water from IED installations” (teollisuuspäästödirektiivin soveltamisalaan kuuluvista laitoksista peräisin olevien ilmaan ja veteen vapautuvien päästöjen valvontaa koskeva vertailuraportti);

xvi.	toimialakohtaisen vertailuanalyysin säännöllinen soveltaminen;

xvii.

säännöllisesti tehtävät riippumattomat (siinä määrin kuin se on käytännössä mahdollista) sisäiset tarkastukset ja säännöllisesti tehtävät riippumattomat ulkoiset tarkastukset ympäristönsuojelun tason arvioimiseksi ja sen määrittämiseksi, onko ympäristöjärjestelmä suunniteltujen järjestelyjen mukainen ja onko sen täytäntöönpano ja ylläpito asianmukaista;

xviii.

poikkeamien syiden arviointi, korjaavien toimenpiteiden toteuttaminen vastauksena poikkeamiin, korjaavien toimenpiteiden tehokkuuden tarkastelu ja sen määrittäminen, esiintyykö vastaavia poikkeamia tai voisiko niitä mahdollisesti ilmaantua;

xix.	ylimmän johdon katselmus ympäristöjärjestelmän ja sen jatkuvan toimivuuden, riittävyyden ja tehokkuuden tarkistamiseksi säännöllisesti;

xx.	puhtaampien tekniikoiden kehityksen seuraaminen ja huomioiminen. Teurastamoissa sekä eläimistä saatavien sivutuotteiden ja/tai ihmisravinnoksi kelpaavien oheistuotteiden käsittelyssä parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa on erityisesti sisällyttää ympäristöjärjestelmään seuraavat ominaisuudet:

xxi.	hajunhallintasuunnitelma (ks. BAT 18);

xxii.

panoksia ja tuotoksia koskeva inventaario (ks. BAT 2);

xxiii.

kemikaalien hallintajärjestelmä (ks. BAT 3);

xxiv.

energiatehokkuussuunnitelma (ks. BAT 9, menetelmä a);

xxv.	vesien hallintasuunnitelma (ks. BAT 10, menetelmä a);

xxvi.

melunhallintasuunnitelma (ks. BAT 16);

xxvii.

OTNOC-hallintasuunnitelma (ks. BAT 4);

xxviii.

jäähdytyssuunnitelma teurastamoille (ks. BAT 21, menetelmä a, ja BAT 23, menetelmä a).

Huomautus

Asetuksella (EY) N:o 1221/2009 perustetaan unionin ympäristöasioiden hallinta- ja auditointijärjestelmä (EMAS), joka on esimerkki tämän parhaan käytettävissä olevan tekniikan mukaisesta ympäristöjärjestelmästä.

Soveltaminen

Ympäristöjärjestelmän yksityiskohtaisuus ja muodollisuus ovat yleensä sidoksissa laitoksen toiminnan laatuun, laajuuteen ja monimutkaisuuteen sekä sen mahdollisten ympäristövaikutusten laajuuteen.

BAT 2.

Yleisen ympäristönsuojelun tason parantamiseksi parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa on laatia panoksia ja tuotoksia koskeva inventaario osana ympäristöjärjestelmää (ks. BAT 1), ylläpitää sitä ja tarkistaa sitä säännöllisesti (myös merkittävän muutoksen tapahtuessa). Inventaarioon sisältyvät kaikki seuraavat tekijät:

Tiedot tuotantoprosesseista, mukaan lukien seuraavat:

a)	yksinkertaistetut prosessien vuokaaviot, joista käy ilmi päästöjen lähde;

b)	prosessikohtaisten tekniikoiden kuvaukset sekä kuvaukset jäteveden ja jätekaasun käsittelytekniikoista päästöjen ehkäisemiseksi tai vähentämiseksi, mukaan lukien käsittelyn teho (esimerkiksi puhdistustehokkuus).

II.	Tiedot energiankulutuksesta ja -käytöstä.

III.	Tiedot vedenkulutuksesta ja -käytöstä (esimerkiksi vuokaaviot ja vesimassataseet).

IV.

Tiedot jätevesivirtojen määrästä ja ominaispiirteistä, joita ovat muun muassa seuraavat:

a)	virtaaman, pH:n ja lämpötilan keskimääräiset arvot ja vaihtelevuus;

b)	merkityksellisten aineiden/muuttujien (esimerkiksi COD/TOC, typen yhdisteet, fosfori) keskimääräiset pitoisuuden ja massavirran arvot ja niiden vaihtelevuus.

Tiedot jätekaasuvirtojen ominaispiirteistä, joita ovat muun muassa seuraavat:

a)	päästölähteet;

b)	virtaaman ja lämpötilan keskimääräiset arvot ja vaihtelevuus;

c)	merkityksellisten aineiden/muuttujien (esimerkiksi pöly, TVOC, NOX, SOX) keskimääräiset pitoisuuden ja massavirran arvot ja niiden vaihtelevuus;

d)	muiden sellaisten aineiden esiintyvyys, jotka voivat vaikuttaa jätekaasun käsittelyjärjestelmän tai laitoksen turvallisuuteen (esimerkiksi vesihöyry tai pöly).

VI.

Tiedot käytettävien kemikaalien määrästä ja ominaispiirteistä:

a)	käytettävien kemikaalien tunnistetiedot ja ominaispiirteet, mukaan lukien ominaisuudet, joilla on haitallisia vaikutuksia ympäristöön ja/tai ihmisten terveyteen;

b)	käytettävien kemikaalien määrät ja käyttöpaikka.

Soveltaminen

Inventaarion yksityiskohtaisuus ja muodollisuus ovat yleensä sidoksissa laitoksen toiminnan laatuun, laajuuteen ja monimutkaisuuteen sekä sen mahdollisten ympäristövaikutusten laajuuteen.

BAT 3.

Yleisen ympäristönsuojelun tason parantamiseksi parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa on laatia kemikaalien hallintajärjestelmä (CMS) osana ympäristöjärjestelmää (EMS) (ks. BAT 1) ja ottaa se käyttöön. Kemikaalien hallintajärjestelmään kuuluvat kaikki seuraavat osatekijät:

Toimintapolitiikka kemikaalien kulutuksen ja niihin liittyvien riskien vähentämiseksi, mukaan lukien hankintapolitiikka, jolla valitaan vähemmän haitallisia kemikaaleja ja niiden toimittajia tavoitteena minimoida vaarallisten aineiden ja erityistä huolta aiheuttavien aineiden käyttö ja niihin liittyvät riskit sekä välttää kemikaalien liiallista hankintaa. Kemikaalien valinta perustuu seuraaviin seikkoihin:

a)	vertaileva analyysi niiden bioeliminoituvuudesta/biohajoavuudesta, ekotoksisuudesta ja mahdollisuudesta päätyä ympäristöön, jotta voidaan vähentää ympäristöön päätyviä päästöjä;

b)	kemikaaleihin liittyvien riskien luonnehdinta kemikaalien vaaraluokituksen, laitoksen läpi kulkevien reittien, mahdollisten päästöjen ja altistumistason perusteella;

säännöllinen (esimerkiksi vuosittainen) analyysi korvaamismahdollisuuksista, jotta voidaan löytää mahdollisia uusia saatavilla olevia ja turvallisempia vaihtoehtoja vaarallisten aineiden ja erityistä huolta aiheuttavien aineiden käytölle (esimerkiksi sellaisten muiden kemikaalien käyttö, joilla on vähemmän tai ei lainkaan vaikutuksia ympäristöön ja/tai ihmisten terveyteen, ks. BAT 11, menetelmä a);

d)	vaarallisiin aineisiin ja erityistä huolta aiheuttaviin aineisiin liittyvien sääntelymuutosten ennakoiva seuranta ja sovellettavien oikeudellisten vaatimusten noudattamisen turvaaminen.

Kemikaalien inventaariota (ks. BAT 2) voidaan käyttää kemikaalien valintaan tarvittavien tietojen toimittamiseen ja säilyttämiseen.

II.	Tavoitteet ja toimintasuunnitelmat vaarallisten aineiden ja erityistä huolta aiheuttavien aineiden käytön ja niihin liittyvien riskien välttämiseksi tai vähentämiseksi.

III.	Kemikaalien hankintaa, käsittelyä, varastointia ja käyttöä koskevien menettelyjen kehittäminen ja täytäntöönpano ympäristöön johdettavien päästöjen ehkäisemiseksi tai vähentämiseksi.

Soveltaminen

Kemikaalien hallintasuunnitelman yksityiskohtaisuus ja muodollisuus ovat yleensä sidoksissa laitoksen toiminnan laatuun, laajuuteen ja monimutkaisuuteen.

BAT 4.

OTNOC-esiintymistiheyden ja OTNOC-tilanteiden aikaisten päästöjen vähentämiseksi parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa on laatia ja panna täytäntöön osana ympäristöjärjestelmää (ks. BAT 1) riskiperusteinen OTNOC-hallintasuunnitelma, joka sisältää kaikki seuraavat tekijät:

i.	yksilöidään mahdolliset OTNOC-tilanteet (esimerkiksi ympäristönsuojelun kannalta kriittisten laitteiden, jäljempänä ’kriittiset laitteet’, vikaantuminen) sekä tunnistetaan niiden perimmäiset syyt ja mahdolliset seuraukset;

ii.	suunnitellaan kriittiset laitteet (esimerkiksi jäteveden käsittelylaitos) asianmukaisesti;

iii.	laaditaan ja pannaan täytäntöön kriittisten laitteiden tarkastusta koskeva suunnitelma ja niiden ennaltaehkäisevää huoltoa koskeva ohjelma (ks. BAT 1, kohta xii);

iv.	tarkkaillaan (eli arvioidaan tai mahdollisuuksien mukaan mitataan) OTNOC-tilanteiden aikaisia päästöjä ja niihin liittyviä olosuhteita ja kirjataan ne;

v.	arvioidaan OTNOC-tilanteiden aikana muodostuvia päästöjä säännöllisesti (esimerkiksi tapahtumien toistuvuus, kesto ja epäpuhtauspäästöjen määrä) ja toteutetaan tarvittaessa korjaavia toimenpiteitä;

vi.	tarkastellaan ja päivitetään säännöllisesti i kohdassa mainittua yksilöityjen OTNOC-tilanteiden luetteloa v kohdassa mainitun säännöllisen arvioinnin perusteella;

vii.	testataan varajärjestelmät säännöllisesti.

Soveltaminen

OTNOC-hallintasuunnitelman yksityiskohtaisuus ja muodollisuus ovat yleensä sidoksissa laitoksen toiminnan laatuun, laajuuteen ja monimutkaisuuteen sekä sen mahdollisten ympäristövaikutusten laajuuteen.

1.1.2 Seuranta

BAT 5.

Panoksia ja tuotoksia koskevassa inventaariossa (ks. BAT 2) yksilöityjen jätevesivirtojen osalta parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa on tarkkailla keskeisiä prosessimuuttujia (esimerkiksi jätevesivirtaaman, pH:n ja lämpötilan jatkuva tarkkailu) keskeisissä paikoissa (esimerkiksi jäteveden esikäsittelyn sisäänmeno- ja/tai ulostulokohdat, jäteveden viimeisen käsittelyvaiheen sisäänmenokohta ja kohta, jossa päästö lähtee laitoksesta).

BAT 6.

Parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa on tarkkailla vähintään kerran vuodessa seuraavia:

—	veden ja energian vuotuinen kulutus;

—	jäteveden vuotuinen muodostuminen;

—	jäähdytysjärjestelmien täyttämiseen käytettyjen kylmäaineiden vuotuinen määrä teurastamoissa.

Kuvaus

Tarkkailu toteutetaan ensisijaisesti suorilla mittauksilla. Se voidaan toteuttaa myös käyttäen esimerkiksi soveltuvia mittareita tai ostotositteita. Seuranta suoritetaan laitoksen tasolla (se voidaan toteuttaa sopivimmalla prosessin tasolla), ja siinä otetaan huomioon kaikki prosessissa tapahtuvat merkittävät muutokset.

BAT 7.

Parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa on tarkkailla veteen johdettavia päästöjä seuraavassa esitetyllä vähimmäistiheydellä ja EN-standardien mukaisesti. Jos EN-standardeja ei ole käytettävissä, parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa on käyttää ISO-standardeja, kansallisia standardeja tai muita kansainvälisiä standardeja, joilla varmistetaan vastaava tieteellinen laatu.

Aine/muuttuja

Toiminnot

Standardi(t)

Tarkkailutiheys vähintään (001)

Muut BAT-vaatimukset, joihin tarkkailu liittyy

Adsorboituvat orgaanisesti sitoutuneet halogeenit (AOX) (002) (003)

Kaikki toiminnot

EN ISO 9562

Kerran 3 kuukaudessa (004)

BAT 14

Biologinen hapenkulutus (BODn) (005)

Saatavilla on useita EN-standardeja (esimerkiksi EN 1899–1, EN ISO 5815–1)

Kerran kuukaudessa

Kemiallinen hapenkulutus (COD) (005) (006)

EN-standardia ei ole saatavilla

Kerran viikossa (007)

Typen kokonaismäärä (TN) (005)

Saatavilla on useita EN-standardeja (esimerkiksi EN 12260, EN ISO 11905–1)

Orgaanisen hiilen kokonaismäärä (TOC) (005) (006)

EN 1484

Fosforin kokonaismäärä (TP) (005)

Saatavilla on useita EN-standardeja (esimerkiksi EN ISO 6878, EN ISO 15681–1 ja -2, EN ISO 11885)

Kiintoaineen kokonaismäärä (TSS) (005)

EN 872

Metallit

Kupari (Cu) (002) (003)

Teurastamot

Saatavilla on useita EN-standardeja (esimerkiksi EN ISO 11885, EN ISO 17294–2 tai EN ISO 15586)

Kerran 6 kuukaudessa

Sinkki (Zn) (001) (002)

Kloridi (Cl–) (002) (003)

—	Teurastamot

—	Vuodan / nahan suolaus

—	Liivatteen valmistus käyttäen luita raaka-aineena

Saatavilla on useita EN-standardeja (esimerkiksi EN ISO 10304–1, EN ISO 15682)

Kerran kuukaudessa (004)

–

BAT 8.

Parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa on tarkkailla ilmaan johdettavia kanavoituja päästöjä vähintään jäljempänä esitetyn tiheyden ja EN-standardien mukaisesti. Jos EN-standardeja ei ole käytettävissä, parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa on käyttää ISO-standardeja, kansallisia standardeja tai muita kansainvälisiä standardeja, joilla varmistetaan vastaava tieteellinen laatu.

Aine/ muuttuja	Toiminnot/prosessit	Standardi(t)	Tarkkailutiheys vähintään (7)	Muut BAT-vaatimukset, joihin tarkkailu liittyy
CO	Hajukaasujen, mukaan lukien lauhtumattomat kaasut, poltto (esimerkiksi termisissä hapettimissa tai höyrykattiloissa)	EN 15058	Kerran vuodessa	BAT 15
CO	Ruhojen poltto	EN 15058		–
Pöly	Hajukaasujen, mukaan lukien lauhtumattomat kaasut, poltto (esimerkiksi termisissä hapettimissa tai höyrykattiloissa)	EN 13284–1		BAT 15
Pöly	Ruhojen poltto	EN 13284–1		–
NOX	Hajukaasujen, mukaan lukien lauhtumattomat kaasut, poltto (esimerkiksi termisissä hapettimissa tai höyrykattiloissa)	EN 14792		BAT 15
NOX	Ruhojen poltto	EN 14792		–
SOX	Hajukaasujen, mukaan lukien lauhtumattomat kaasut, poltto (esimerkiksi termisissä hapettimissa tai höyrykattiloissa)	EN 14791		BAT 15
SOX	Ruhojen poltto	EN 14791		–
H2S	Renderöinti, rasvan sulatus, veren ja/tai höyhenten käsittely (8)	EN-standardia ei ole saatavilla		BAT 25
NH3	Renderöinti, rasvan sulatus, veren ja/tai höyhenten käsittely	EN ISO 21877
	Hajukaasujen, mukaan lukien lauhtumattomat kaasut, poltto (esimerkiksi termisissä hapettimissa tai höyrykattiloissa)
	Ruhojen poltto			–
TVOC	Renderöinti, rasvan sulatus, veren ja/tai höyhenten käsittely	EN 12619		BAT 25
	Hajukaasujen, mukaan lukien lauhtumattomat kaasut, poltto (esimerkiksi termisissä hapettimissa tai höyrykattiloissa)			BAT 25
	Ruhojen poltto			–
Hajupitoisuus	Teurastamot (9) (10)	EN 13725	–
	Ruhojen poltto (9)		–
	Liivatteen valmistus (9)		–
	Kalajauhon ja kalaöljyn tuotanto (9)		BAT 25
	Renderöinti, rasvan sulatus, veren ja/tai höyhenten käsittely (9)		BAT 25
HCI	Ruhojen poltto	EN 1911	–
HF		EN-standardia ei ole saatavilla
Hg		EN 13211
Metallit ja metalloidit, lukuun ottamatta elohopeaa (As, Cd, Co, Cr, Cu, Mn, Ni, Pb, Sb, Tl, V)		EN 14385
PCDD/F-päästöt		EN 1948–1, EN 1948–2, EN 1948–3

1.1.3 Energiatehokkuus

BAT 9.

Energiatehokkuuden parantamiseksi parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa on käyttää molempia seuraavassa esitettyjä menetelmiä.

Menetelmä

Kuvaus

Soveltaminen

Energiatehokkuussuunnitelma ja energiakatselmukset

Osana ympäristöjärjestelmää (ks. BAT 1) energiatehokkuussuunnitelmaan sisältyy toimintojen ominaisenergiankulutuksen määrittäminen ja laskenta, tärkeimpien vuotuisten tulosindikaattorien asettaminen (esimerkiksi ominaisenergiankulutus) sekä säännöllisten parannustavoitteiden ja niihin liittyvien toimien suunnittelu.

Energiakatselmuksia tehdään vähintään kerran vuodessa sen varmistamiseksi, että energiatehokkuussuunnitelman tavoitteet saavutetaan ja katselmusten suositukset on otettu huomioon ja pantu täytäntöön.

Energiatehokkuussuunnitelman ja energiakatselmusten yksityiskohtaisuus liittyy yleensä sidoksissa laitoksen luonteeseen, laajuuteen ja monimutkaisuuteen.

Yleiset energiansäästömenetelmät

Tällaisia menetelmiä ovat muun muassa seuraavat:

—	lämmön talteenotto lämmönvaihtimilla ja/tai lämpöpumpuilla;

—	energiatehokkaat moottorit;

—	taajuudenmuuttajat moottoreissa;

—	prosessinohjausjärjestelmät;

—	sähkön ja lämmön yhteistuotanto;

—	putkien, astioiden ja muiden laitteiden eristys;

—	palamisen säätely ja valvonta;

—	syöttöveden esilämmitys (mukaan lukien esilämmittimien käyttö);

—	painetyhjennyksen minimointi;

—	höyrynjakelujärjestelmien optimointi;

—	paineilmajärjestelmän vuotojen vähentäminen;

—	valaistuksen hallintajärjestelmät;

—	energiatehokas valaistus;

—	jäähdytysjärjestelmien suunnittelun ja toiminnan optimointi.

Sopiva lämmöntarve ja/tai laitoksen sijoittelu / tilanpuute saattavat rajoittaa yhteistuotannon sovellettavuutta olemassa oleviin laitoksiin.

Näiden BAT-päätelmien kohdissa 1.2.1 ja 1.3.1 esitetään lisää alakohtaisia menetelmiä energiatehokkuuden parantamiseksi.

1.1.4 Vedenkulutus ja jäteveden muodostuminen

BAT 10.

Vedenkulutuksen ja muodostuvan jäteveden määrän vähentämiseksi parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa on käyttää molempia seuraavassa esitettyjä menetelmiä a ja b sekä menetelmien c–k asianmukaista yhdistelmää.

Menetelmä

Kuvaus

Soveltaminen

Hallinta-, suunnittelu- ja toimintamenetelmät

Vesien hallintasuunnitelma ja suunnitelman auditointi

Vesien hallintasuunnitelma ja suunnitelman auditointi ovat osa ympäristöjärjestelmää (ks. BAT 1). Niihin sisältyvät muun muassa seuraavat:

—	laitoksen ja prosessien vuokaaviot ja vesimassatase osana BAT 2:ssa mainittua panosten ja tuotosten inventaariota;

—	vesitehokkuustavoitteiden vahvistaminen;

—	vedenkäytön optimointimenetelmien (kuten vedenkäytön hallinnan, uudelleenkäytön/kierrätyksen sekä vuotojen havaitsemisen ja korjaamisen) toteuttaminen.

Suunnitelman auditointi toteutetaan vähintään kerran vuodessa sen varmistamiseksi, että vesien hallintasuunnitelman tavoitteet saavutetaan ja suunnitelman auditoinnin perusteella annetut suositukset on otettu huomioon ja pantu täytäntöön.

Vesien hallintasuunnitelman ja suunnitelman auditoinnin yksityiskohtaisuus ja luonne ovat yleensä sidoksissa laitoksen toiminnan laatuun, laajuuteen ja monimutkaisuuteen.

Vesivirtojen erotus

Vesivirrat, jotka eivät vaadi käsittelyä (esimerkiksi kontaminoitumaton jäähdytysvesi tai kontaminoitumaton hulevesi), erotellaan käsiteltävästä jätevedestä, ja näin mahdollistetaan kontaminoitumattoman veden kierrättäminen.

Vedenottojärjestelmän rakenne ja väliaikaisten varastointisäiliöiden tarvitseman tilan puute voivat rajoittaa sovellettavuutta olemassa oleviin laitoksiin.

Veden uudelleenkäyttö ja/tai kierrätys

Vesivirtojen kierrätys ja/tai uudelleenkäyttö (jota edeltää tai ei edellä veden käsittely), esimerkiksi siivoukseen, pesemiseen, jäähdytykseen tai prosessiin itsessään.

Tätä ei ehkä voida soveltaa hygienia- tai turvallisuusvaatimusten vuoksi.

Virtaaman optimointi

Hallintalaitteiden, kuten valokennojen, virtaventtiilien ja termostaattiventtiilien, käyttö virtaaman automaattiseen säätämiseen tarvittuun vähimmäismäärään.

Voidaan soveltaa yleisesti.

Vesisuuttimien ja -letkujen optimointi ja asianmukainen käyttö

Suuttimien käyttö oikeamääräisesti ja oikein sijoitettuina; suuttimien ja letkujen vedenpaineen säätely.

Puhdistukseen liittyvät menetelmät

Kemiallinen pesu

Jäännösaineksen poisto raaka-aineista ja laitteista niin hyvin kuin mahdollista esimerkiksi käyttämällä paineilmaa, tyhjiösysteemejä tai siiviläverkolla varustettuja keräimiä.

Voidaan soveltaa yleisesti.

Korkeapainepuhdistus

Puhdistusveden suihkuttaminen 15–150 baarin paineella.

Tätä ei ehkä voida soveltaa terveys- tai turvallisuusvaatimusten vuoksi.

Kemikaalien annostelun ja vedenkäytön optimointi kiertopesujärjestelmissä (CIP)

Käytetty kuuman veden ja kemikaalien määrä optimoidaan mittaamalla esimerkiksi sameutta, sähkönjohtavuutta, lämpötilaa ja/tai pH:ta.

Voidaan soveltaa yleisesti.

Matalapainevaahto ja/tai -geelipuhdistus

Matalapaineisen vaahdon ja/tai geelin käyttö seinien, lattioiden ja/tai laitteiston pintojen puhdistamiseen.

Laitteiston ja prosessialueiden optimoitu suunnittelu ja rakenne

Laitteisto ja prosessialueet suunnitellaan ja rakennetaan tavalla, joka helpottaa puhdistusta. Hygieniavaatimukset otetaan huomioon suunnitelmaa ja rakennetta optimoitaessa.

Laitteiston puhdistus mahdollisimman pian

Puhdistus suoritetaan mahdollisimman pian laitteiston käytön jälkeen, jotta vältetään jäännösaineksen kovettuminen.

Näiden BAT-päätelmien kohdissa 1.2.2 ja 1.3.2 esitetään lisää alakohtaisia menetelmiä vedenkulutuksen ja muodostuvan jäteveden määrän vähentämiseksi.

1.1.5 Haitalliset aineet

BAT 11.

Haitallisten aineiden käytön ehkäisemiseksi tai, jos se ei ole mahdollista, vähentämiseksi puhdistuksessa ja desinfioinnissa parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa on käyttää yhtä tai useampaa seuraavassa esitettyä menetelmää.

Menetelmä		Kuvaus
a	Puhdistuskemikaalien ja/tai desinfiointiaineiden asianmukainen valinta	Vesiympäristölle vaarallisten puhdistuskemikaalien ja/tai desinfiointiaineiden, erityisesti sellaisten, jotka sisältävät Euroopan parlamentin ja neuvoston vesipuitedirektiivissä (11) tarkasteltuja prioriteettiaineita, käytön välttäminen tai minimointi. Hygienia- ja elintarviketurvallisuusvaatimukset otetaan huomioon puhdistuskemikaaleja ja/tai desinfiointiaineita valittaessa. Tämä menetelmä on osa kemikaalien hallintajärjestelmää (ks. BAT 3).
b	Puhdistuskemikaalien uudelleenkäyttö kiertopesussa	Puhdistuskemikaalien kerääminen ja uudelleenkäyttö kiertopesussa (CIP). Hygienia- tai elintarviketurvallisuusvaatimukset otetaan huomioon puhdistuskemikaaleja uudelleen käytettäessä.
c	Kemiallinen pesu	Ks. BAT 10, menetelmä f.
d	Laitteiston ja prosessialueiden optimoitu suunnittelu ja rakenne	Ks. BAT 10, menetelmä j.

1.1.6 Resurssitehokkuus

BAT 12.

Resurssitehokkuuden parantamiseksi parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa on käyttää molempia seuraavassa esitettyjä menetelmiä a ja b tarvittaessa yhdessä toisen tai kummankin menetelmistä c ja d kanssa.

Menetelmä		Kuvaus	Soveltaminen
a	Eläimistä saatavien sivutuotteiden ja/tai ihmisravinnoksi kelpaavien oheistuotteiden biologisen hajoamisen minimointi	Eläimistä saatavat sivutuotteet ja/tai ihmisravinnoksi kelpaavat oheistuotteet kerätään viipymättä teurastamoissa, ja niitä pidetään suljetuissa astioissa tai tiloissa SA-laitoksissa mahdollisimman lyhyt aika ennen jatkokäsittelyä. Ihmisravinnoksi kelpaavat raaka-aineet (esimerkiksi rasva, veri), rehuaineet tai lemmikkieläinten ruoka voivat edellyttää jäähdytystä.	Voidaan soveltaa yleisesti.
b	Jäännösten erottelu ja kierrätys/talteenotto	Jäännökset erotellaan kierrätystä ja talteenottoa varten esimerkiksi käyttämällä tarkasti asennettuja suojalevyjä, läppiä, kerääjiä, roiskekaukaloita ja kouruja.	Voidaan soveltaa yleisesti.
c	Anaerobinen mädätys	Biologisesti hajoavien jäännösten käsittely mikro-organismien avulla hapettomissa olosuhteissa, minkä tuloksena muodostuu biokaasua ja mädätettä. Biokaasua käytetään polttoaineena esimerkiksi kaasumoottorissa tai kattilassa. Mädätettä voidaan käyttää esimerkiksi maanparannusaineena paikan päällä tai sen ulkopuolella.	Tätä ei ehkä voida soveltaa jäännösten määrän ja/tai laadun vuoksi.
d	Fosforin talteenotto struviittina	Ks. kohta 1.4.1.	Voidaan soveltaa vain jätevesivirtoihin, joilla on korkea kokonaisfosforipitoisuus (esimerkiksi yli 50 mg/l) ja merkittävä virtaus.

1.1.7 Päästöt veteen

BAT 13.

Vesiin johdettavien hallitsemattomien päästöjen ehkäisemiseksi parasta käytettävää tekniikkaa on perustaa asianmukainen puskurikapasiteetti muodostuneen jäteveden varastoimiseksi.

Kuvaus

Asianmukainen puskurikapasiteetti määritetään riskinarvion pohjalta (ottaen huomioon muun muassa epäpuhtauksien luonne, niiden vaikutukset jäteveden myöhempään käsittelyyn, vastaanottava ympäristö, muodostuneen jäteveden määrä).

Puskuritankki on tavallisesti suunniteltu varastoimaan jätevesimäärät, jotka muodostuvat toiminnan useiden huipputuntien aikana.

Jätevesi päästetään tästä puskurivarastosta vasta, kun asianmukaiset toimenpiteet (esimerkiksi tarkkailu, käsittely, uudelleenkäyttö) on toteutettu.

Soveltaminen

Olemassa olevissa laitoksissa menetelmän soveltamista saattavat rajoittaa tilanpuute ja/tai jätevedenkeräysjärjestelmän sijoittelu.

BAT 14.

Veteen johdettavien päästöjen vähentämiseksi parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa on käyttää jäljempänä esiteltävien menetelmien asianmukaista yhdistelmää.

	Menetelmä (12)	Epäpuhtaudet, joihin menetelmällä voidaan vaikuttaa	Soveltaminen
Esikäsittely ja mekaaninen ja yleinen käsittely
a	Tasaus	Kaikki epäpuhtaudet	Voidaan soveltaa yleisesti.
b	Neutralointi	Happamat, emäksiset
c	Fysikaalinen erottelu, esimerkiksi seuloilla, sihdeillä, hiekanerottimilla, rasvanerottimilla tai esiselkeytysaltailla	Karkea kiintoaines, suspendoitunut kiintoaines, öljy/rasva
Fysikaalis-kemiallinen käsittely
d	Saostaminen	Saostuvat liuenneet biohajoamattomat tai inhiboivat epäpuhtaudet, esimerkiksi metallit	Voidaan soveltaa yleisesti.
e	Kemiallinen hapetus (esimerkiksi otsonin avulla)	Pelkistyvät liuenneet biohajoamattomat tai inhiboivat epäpuhtaudet, esimerkiksi AOX, mikrobilääkkeille vastustuskykyiset bakteerit	Voidaan soveltaa yleisesti.
Aerobinen ja/tai anaerobinen käsittely (sekundaarinen käsittely)
f	Aerobinen ja/tai anaerobinen käsittely (sekundaarinen käsittely), esimerkiksi aktiivilieteprosessi, aerobinen allas, anaerobinen kontaktiprosessi ja membraanibioreaktori	Biologisesti hajoavat orgaaniset yhdisteet	Voidaan soveltaa yleisesti.
Typen poisto
g	Nitrifikaatio ja/tai denitrifikaatio	Typen kokonaismäärä, ammonium / ammoniakki	Nitrifikaatiota ei ehkä voida soveltaa, jos kloridipitoisuudet ovat korkeita (esimerkiksi yli 10 g/l). Nitrifikaatiota ei ehkä voida soveltaa, jos jäteveden lämpötila on alhainen (esimerkiksi alle 12 °C).
Fosforin poisto
h	Saostaminen	Fosforin kokonaismäärä	Voidaan soveltaa yleisesti.
i	Tehostettu biologinen fosforin poisto		Voidaan soveltaa yleisesti.
j	Fosforin talteenotto struviittina		Voidaan soveltaa vain jätevesivirtoihin, joilla on korkea kokonaisfosforipitoisuus (esimerkiksi yli 50 mg/l) ja merkittävä virtaus.
Viimeinen kiintoaineksen poisto
k	Koagulaatio ja flokkulaatio	Suspendoitunut kiintoaines ja hiukkasiin kiinnittyneet biohajoamattomat tai inhiboivat epäpuhtaudet	Voidaan soveltaa yleisesti.
l	Selkeytys
m	Suodatus (esimerkiksi hiekkasuodatus, mikrosuodatus, ultrasuodatus, käänteisosmoosi)
n	Flotaatio

Taulukko 1.1

Parhaan käytettävissä olevan tekniikan mukaiset BAT-päästötasot suorille päästöille

Aine/muuttuja		Yksikkö	BAT-päästötaso (13) (14)
Kemiallinen hapenkulutus (COD) (15)		mg/l	25 –100 (16) (17)
Orgaanisen hiilen kokonaismäärä (TOC) (15)			7 –35 (17) (18)
Kiintoaineen kokonaismäärä (TSS)			4 –30 (17) (19) (20)
Typen kokonaismäärä (TN)			2 –25 (17) (21) (22)
Fosforin kokonaismäärä (TP)			0,25 –2 (17)
Adsorboituvat orgaanisesti sitoutuneet halogeenit (AOX) (23)			0,02 –0,3
Metallit	Kupari (Cu) (23)		0,01 –0,2 (24)
	Sinkki (Zn) (23)		0,05 –0,5 (24)

Tähän liittyvä tarkkailu on esitetty BAT 7:ssä.

Taulukko 1.2

Parhaan käytettävissä olevan tekniikan mukaiset BAT-päästötasot epäsuorille päästöille

Aine/muuttuja		Yksikkö	BAT-päästötaso (25) (26)
Adsorboituvat orgaanisesti sitoutuneet halogeenit (AOX) (27)		mg/l	0,02 –0,3
Metallit	Kupari (Cu) (27)		0,01 –0,2 (28)
	Sinkki (Zn) (27)		0,05 –0,5 (28)

Tähän liittyvä tarkkailu on esitetty BAT 7:ssä.

1.1.8 Päästöt ilmaan

BAT 15.

Hajukaasujen, mukaan lukien lauhtumattomat kaasut, poltosta (esimerkiksi termisissä hapettimissa tai höyrykattiloissa) ilmaan johdettavien hiilidioksidi-, pöly-, NOX- ja SOX-päästöjen vähentämiseksi parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa on käyttää seuraavassa esitettyä menetelmää a sekä yhtä tai asianmukaista yhdistelmää menetelmistä b–d.

	Menetelmä	Kuvaus	Tärkeimmät kohteena olevat yhdisteet	Soveltaminen
a	Termisen hapetuksen tai palamisen optimointi kattiloissa	Kattiloiden tai termisten hapettimien suunnittelun ja toiminnan optimointi orgaanisten yhdisteiden termisen hapetuksen edistämiseksi sekä epäpuhtauksien, kuten NOX:n ja CO:n, muodostumisen vähentämiseksi.	CO, NOX	Voidaan soveltaa yleisesti.
b	Pölyn, NOX:n ja SOX:n prekursorien suuren määrän poistaminen	Pölyn, NOX:n ja SOX:n prekursorien suuren määrän poistaminen (uudelleenkäyttöön, jos mahdollista) ennen hajukaasujen polttoa tai termistä hapetusta, esimerkiksi tiivistyksen avulla. Pölyä, NOX:ää ja SOX:ää voidaan poistaa polton jälkeen lisää esimerkiksi märkäpesun avulla.	Pöly, NOX, SOX
c	Polttoaineen valinta	Käytetään polttoaineita (mukaan lukien tuki-/apupolttoaineita), joissa on vähän päästöjä muodostavia yhdisteitä (kuten vähän rikkiä, tuhkaa, typpeä, fluoria tai klooria sisältäviä polttoaineita).	Pöly, NOX, SOX
d	Low-NOX-poltin	Tämä menetelmä perustuu liekin huippulämpötilojen alentamiseen. Ilman ja polttoaineen sekoittaminen vähentää hapen saatavuutta ja alentaa liekin huippulämpötilaa viivästyttäen näin polttoaineeseen sitoutuneen typen muuntumista NOX:ksi ja termisen NOX:n muodostumista säilyttäen samalla polttohyötysuhteen hyvänä. Menetelmä voidaan yhdistää uunin palamiskammion rakenteen muutokseen.	NOX	Sovellettavuutta olemassa oleviin laitoksiin voivat rajoittaa suunnitteluun ja/tai toimintaan liittyvät rajoitteet.

Taulukko 1.3

Parhaan käytettävissä olevan tekniikan mukaiset BAT-päästötasot hajukaasujen, mukaan lukien lauhtumattomat kaasut, poltosta termisissä hapettimissa ilmaan johdettaville kanavoiduille pöly-, NOX- ja SOX-päästöille

Aine/muuttuja	Yksikkö	BAT-päästötaso (näytteenottojakson keskiarvo)
Pöly	mg/Nm3	< 1 –5 (29)
NOX		50 –200 (29) (30)
SOX		6 –100

Tähän liittyvä tarkkailu on esitetty BAT 8:ssa.

Taulukko 1.4

Suuntaa antava päästötaso hajukaasujen, mukaan lukien lauhtumattomat kaasut, poltosta termisissä hapettimissa ilmaan johdettaville kanavoiduille CO-päästöille

Aine	Yksikkö	Suuntaa antava päästötaso (näytteenottojakson keskiarvo)
CO	mg/Nm3	3 –30

Tähän liittyvä tarkkailu on esitetty BAT 8:ssa.

1.1.9 Melu

BAT 16.

Melupäästöjen estämiseksi tai, jos se ei ole mahdollista, vähentämiseksi parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa on laatia, panna täytäntöön ja tarkistaa säännöllisesti osana ympäristöjärjestelmää (ks. BAT 1) melunhallintasuunnitelma, joka sisältää kaikki seuraavat osat:

—	asianmukaiset toimet ja aikataulut;

—	melupäästöjen tarkkailu;

—	havaittuihin melutapahtumiin, esimerkiksi valituksiin, reagointi;

—	melun vähentämistä koskeva ohjelma, jolla pyritään yksilöimään lähteet, mittaamaan/arvioimaan melualtistus, luonnehtimaan lähteiden vaikutukset ja panemaan täytäntöön melun estämistä ja/tai vähentämistä koskevia toimenpiteitä.

Soveltaminen

Soveltaminen rajoittuu vain tapauksiin, joissa herkille kohteille odotetaan aiheutuvan meluhaittaa ja/tai sellainen on todettu.

BAT 17.

Melupäästöjen estämiseksi tai, jos se ei ole mahdollista, vähentämiseksi parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa on käyttää yhtä tai useampaa seuraavassa esitettyä menetelmää.

Menetelmä

Kuvaus

Soveltaminen

Laitteiden ja rakennusten asianmukainen sijainti

Melun lähteen ja melulle altistujan välimatkan pidentäminen, rakennusten käyttäminen melusuojina ja laitteiden ja/tai rakennusten ulos- tai sisäänkäyntien sijoittaminen uudelleen.

Olemassa olevissa laitoksissa laitteiden ja rakennusten ulos- tai sisäänkäyntien uudelleensijoittelua saattavat rajoittaa tilanpuute ja/tai liialliset kustannukset.

Operatiiviset toimenpiteet

Tällaisia menetelmiä ovat muun muassa seuraavat:

i.	laitteiden tarkastukset ja kunnossapito;

ii.	suljettujen tilojen ovien ja ikkunoiden sulkeminen, jos mahdollista;

iii.	laitteiden käytön antaminen kokeneen henkilökunnan tehtäväksi;

iv.	melua aiheuttavien toimintojen välttäminen yöaikaan, jos mahdollista;

v.	meluntorjunnan ottaminen huomioon esimerkiksi tuotanto- ja kunnossapitotoiminnoissa;

vi.	eläimistä aiheutuvan melun rajoittaminen teurastamoissa (esimerkiksi huolellisen kuljetuksen ja käsittelyn avulla).

Voidaan soveltaa yleisesti.

Vähän melua aiheuttavat laitteet

Näihin kuuluvat vähän melua aiheuttavat kompressorit, pumput ja tuulettimet.

Meluntorjuntalaitteet

Tällaisia menetelmiä ovat muun muassa seuraavat:

i.	melunvaimentimet;

ii.	laitteiden äänieristys;

iii.	melua aiheuttavien laitteiden kotelointi;

iv.	rakennusten äänieristäminen.

Tätä ei ehkä voida soveltaa olemassa olevissa laitoksissa tilanpuutteen vuoksi.

Melunvaimennus

Esteiden asettelu melun lähteiden ja melulle altistujien väliin (esimerkiksi meluntorjuntaseinät, penkereet).

Voidaan soveltaa yleisesti.

1.1.10 Haju

BAT 18.

Hajupäästöjen estämiseksi tai, jos se ei ole mahdollista, vähentämiseksi parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa on laatia, panna täytäntöön ja tarkistaa säännöllisesti osana ympäristöjärjestelmää (ks. BAT 1) hajunhallintasuunnitelma, joka sisältää kaikki seuraavat osat:

—	asianmukaiset toimet ja aikataulut;

—	hajunvalvonta, jota voidaan täydentää hajulle altistumisen mittauksella/arvioinnilla tai hajun vaikutuksen arvioinnilla;

—	havaittuihin hajutapahtumiin, esimerkiksi valituksiin, reagointi;

—	hajujen ehkäisy- ja vähentämisohjelma, jonka tarkoituksena on määrittää lähteet, mitata/arvioida hajulle altistuminen, luonnehtia lähteiden vaikutukset ja panna täytäntöön päästöjen estämistä ja/tai vähentämistä koskevia toimenpiteitä.

Soveltaminen

Soveltaminen rajoittuu vain tapauksiin, joissa herkille kohteille odotetaan aiheutuvan hajuhaittaa ja/tai sellainen on todettu.

BAT 19.

Hajupäästöjen estämiseksi tai, jos se ei ole mahdollista, vähentämiseksi parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa on käyttää seuraavassa esitettyjen menetelmien asianmukaista yhdistelmää.

Menetelmä		Kuvaus	Soveltaminen
a.	Laitosten ja laitteiden säännöllinen puhdistus	Laitosten ja laitteiden säännöllinen puhdistus (esimerkiksi päivittäin), mukaan lukien alueet, joilla eläimistä saatavia sivutuotteita ja/tai ihmisravinnoksi kelpaavia oheistuotteita varastoidaan ja käsitellään.	Voidaan soveltaa yleisesti.
b.	Eläimistä saatavien sivutuotteiden ja/tai ihmisravinnoksi kelpaavien oheistuotteiden kuljetukseen ja toimittamiseen käytettävien ajoneuvojen ja laitteiden puhdistus ja desinfiointi	Kuljetusajoneuvot ja kuljetusvälineet (esimerkiksi kontit) puhdistetaan ja desinfioidaan tyhjennyksen jälkeen.	Voidaan soveltaa yleisesti.
c.	Eläimistä saatavien sivutuotteiden ja/tai ihmisravinnoksi kelpaavien oheistuotteiden kotelointi kuljetuksen, vastaanoton, lastauksen/purkamisen ja varastoinnin aikana	Lastaus-/purku- ja vastaanottoalueet sijoitetaan suljettuihin rakennuksiin, joissa on ilmanvaihto. Eläimistä saatavien sivutuotteiden ja/tai ihmisravinnoksi kelpaavien oheistuotteiden kuljetukseen ja varastointiin käytetään asianmukaisia laitteita.	Tätä ei ehkä voida soveltaa olemassa olevissa laitoksissa tilanpuutteen vuoksi.
d.	Eläimistä saatavien sivutuotteiden ja/tai ihmisravinnoksi kelpaavien oheistuotteiden biologisen hajoamisen minimointi	Ks. BAT 12, menetelmä a.	Voidaan soveltaa yleisesti.
e.	Ilmanpoisto mahdollisimman lähellä hajunmuodostumispaikkaa	Ilmanpoisto mahdollisimman lähellä hajunmuodostumispaikkaa, joka on kokonaan tai osittain koteloitu. Poistettu ilma voidaan käsitellä (ks. BAT 25).	Voidaan soveltaa yleisesti.

Ilmaan johdettavien kanavoitujen hajupäästöjen BAT-päästötasot: ks. taulukko 1.10 ja taulukko 1.11.

1.1.11 Kylmäaineiden käyttö

BAT 20.

Jäähdytyksen ja pakastuksen otsonikerrosta heikentävien aineiden ja sellaisten aineiden, joilla on suuri ilmakehän lämmityspotentiaali (GWP), päästöjen estämiseksi parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa on käyttää kylmäaineita, joilla ei ole otsonia tuhoavaa ominaisvaikutusta ja joilla on alhainen ilmakehän lämmityspotentiaali.

Kuvaus

Sopivia kylmäaineita ovat muun muassa vesi, hiilidioksidi, propaani ja ammoniakki.

1.2 Teurastamoja koskevat BAT-päätelmät

Tässä kohdassa esitettyjä BAT-päätelmiä sovelletaan kohdassa 1.1 esitettyjen yleisten BAT-päätelmien lisäksi.

1.2.1 Energiatehokkuus

BAT 21.

Energiatehokkuuden parantamiseksi parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa on käyttää molempia BAT 9:ssä esitettyjä menetelmiä yhdessä molempien seuraavassa esitettyjen menetelmien kanssa.

Menetelmä

Kuvaus

Soveltaminen

Jäähdytyssuunnitelma

Ks. kohta 1.4.3.

Voidaan soveltaa yleisesti.

Menetelmät sikojen ja/tai siipikarjan tehokasta kalttausta varten

Tällaisia menetelmiä ovat muun muassa seuraavat:

—	sikojen höyrykalttaus;

—	sikojen ja/tai siipikarjan upotuskalttaus, jota varten on optimoidut vedenvirtausjärjestelmät.

Laitoksen sijoittelu / tilanpuute saattaa rajoittaa sovellettavuutta olemassa oleviin laitoksiin.

Taulukko 1.5

Parhaan käytettävissä olevan tekniikan mukaiset ympäristötehokkuustasot (BAT-AEPL-tasot) nettoenergian ominaiskulutukselle teurastamoissa

Teurastetut eläimet	Yksikkö (31)	Nettoenergian ominaiskulutus (vuosikeskiarvo) (32)
Nautaeläimet	kWh / tonni ruhoja	116 –240 (33)
Nautaeläimet	kWh/eläin	30 –80 (34)
Siat	kWh / tonni ruhoja	65 –370 (35)
Siat	kWh/eläin	4 –35 (35)
Broilerit	kWh / tonni ruhoja	170 –490 (35)
Broilerit	kWh/eläin	0,25 –0,90 (35)

Tähän liittyvä tarkkailu on esitetty BAT 6:ssa.

1.2.2 Vedenkulutus ja jäteveden muodostuminen

BAT 22.

Vedenkulutuksen ja muodostuvan jäteveden määrän vähentämiseksi parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa on käyttää molempia BAT 10:ssä esitettyjä menetelmiä a ja b sekä BAT 10:ssä esitettyjen menetelmien c–k ja seuraavassa esitettyjen menetelmien asianmukaista yhdistelmää.

Menetelmä		Kuvaus	Soveltaminen
a	Nautaeläinten/sikojen mahojen kuivatyhjennys	Nautaeläinten/sikojen mahat tyhjennetään käyttämällä koneita ilman vettä.	Voidaan soveltaa yleisesti.
b	Sikojen ohutsuolten sisällön kuivakeräys	Sikojen ohutsuolet tyhjennetään vetämällä ne rullien väliin. Niiden sisältö kerätään kaukaloon ja pumpataan säiliöön.	Voidaan soveltaa yleisesti.
c	Menetelmät tehokasta kalttausta varten	Ks. BAT 21, menetelmä b.	Laitoksen sijoittelu / tilanpuute saattaa rajoittaa sovellettavuutta olemassa oleviin laitoksiin.

Taulukko 1.6

Parhaan käytettävissä olevan tekniikan mukaiset ympäristötehokkuustasot (BAT-AEPL-tasot) ominaisjätevesipäästöille

Teurastetut eläimet	Yksikkö (36)	Ominaisjätevesipäästöt (vuosikeskiarvo) (37)
Nautaeläimet	m3 / tonni ruhoja	1,85 –3,90 (38)
Nautaeläimet	m3/eläin	0,30 –1,30 (39)
Siat	m3 / tonni ruhoja	0,70 –3,50
Siat	m3/eläin	0,07 –0,30
Broilerit	m3 / tonni ruhoja	1,45 –6,30
Broilerit	m3/eläin	0,002 –0,013

Tähän liittyvä tarkkailu on esitetty BAT 6:ssa.

1.2.3 Kylmäaineiden käyttö

BAT 23.

Kylmäaineiden häviöiden estämiseksi tai, jos se ei ole mahdollista, vähentämiseksi parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa on käyttää seuraavassa esitettyä menetelmää a sekä jompaakumpaa menetelmistä b ja c tai niitä molempia.

Menetelmä		Kuvaus
a	Jäähdytyssuunnitelma	Ks. kohta 1.4.3.
b	Ennalta ehkäisevä ja korjaava huolto	Jäähdytyslaitteiden oikea toiminta tarkistetaan säännöllisesti ja mahdolliset poikkeamat/häiriöt korjataan oikea-aikaisesti.
c	Kylmäaineen vuodonilmaisimien käyttö	Kylmäainevuotojen pikaiseen tunnistamiseen käytetään keskitettyä hälytysjärjestelmää.

Taulukko 1.7

Suuntaa antava päästötaso kylmäaineiden häviöille

Kylmäaineen tyyppi

Yksikkö

Suuntaa antava päästötaso

(kolmen vuoden liukuva keskiarvo)

Kaikentyyppiset kylmäaineet

Prosenttiosuus (%) jäähdytysjärjestelmien sisältämän kylmäaineen kokonaismäärästä

< 1 –5

Tähän liittyvä tarkkailu on esitetty BAT 6:ssa.

1.3 BAT-päätelmät eläimistä saatavia sivutuotteita ja/tai ihmisravinnoksi kelpaavia oheistuotteita käsitteleville laitoksille

Tässä kohdassa esitettyjä BAT-päätelmiä sovelletaan kohdassa 1.1 esitettyjen yleisten BAT-päätelmien lisäksi.

1.3.1 Energiatehokkuus

BAT 24.

Energiatehokkuuden parantamiseksi parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa on käyttää molempia BAT 9:ssä esitettyjä menetelmiä tarvittaessa yhdessä monivaihehaihduttimien kanssa.

Kuvaus

Käytetään monivaihehaihduttimia veden poistamiseksi nestemäisistä seoksista, joita muodostuu esimerkiksi rasvan sulatuksessa, renderöinnissä sekä kalajauhon ja kalaöljyn tuotannossa. Otetaan käyttöön höyry peräkkäisissä astioissa, joista jokaisessa lämpötila ja paine ovat alhaisempia kuin edellisessä astiassa.

Taulukko 1.8

Parhaan käytettävissä olevan tekniikan mukaiset ympäristötehokkuustasot (BAT-AEPL-tasot) nettoenergian ominaiskulutukselle eläimistä saatavia sivutuotteita ja/tai ihmisravinnoksi kelpaavia oheistuotteita käsittelevissä laitoksissa

Laitoksen/prosessien tyyppi	Yksikkö	Nettoenergian ominaiskulutus (vuosikeskiarvo)
Renderöinti, rasvan sulatus, veren ja/tai höyhenten käsittely	MWh/raaka-ainetonni	120 –910
Kalajauhon ja kalaöljyn tuotanto		420 –710
Liivatteen valmistus		1 380 –2 500 (40)

Tähän liittyvä tarkkailu on esitetty BAT 6:ssa.

1.3.2 Vedenkulutus ja jäteveden muodostuminen

Seuraavassa esitetyt ympäristötehokkuustasot ominaisjätevesipäästöille liittyvät kohdassa 1.1.4 esitettyihin yleisiin BAT-päätelmiin.

Taulukko 1.9

Parhaan käytettävissä olevan tekniikan mukaiset ympäristötehokkuustasot (BAT-AEPL-tasot) ominaisjätevesipäästöille

Laitoksen/prosessien tyyppi	Yksikkö	Ominaisjätevesipäästöt (vuosikeskiarvo)
Renderöinti, rasvan sulatus, veren ja/tai höyhenten käsittely	m3/raaka-ainetonni	0,2 –1,55
Kalajauhon ja kalaöljyn tuotanto		0,20 –1,25 (41)
Liivatteen valmistus		16,5 –27 (42)

Tähän liittyvä tarkkailu on esitetty BAT 6:ssa.

1.3.3 Päästöt ilmaan

BAT 25.

Ilmaan johdettavien orgaanisten yhdisteiden ja hajuyhdisteiden, H2S ja NH3 mukaan luettuina, päästöjen vähentämiseksi parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa on käyttää yhtä tai useampaa seuraavassa esitettyä menetelmää.

Menetelmä		Kuvaus
a.	Tiivistäminen	Ks. kohta 1.4.2. Menetelmää käytetään yhdessä yhden tai useamman menetelmän b–g kanssa lauhtumattomien kaasujen käsittelyyn.
b.	Adsorptio	Ks. kohta 1.4.2.
c.	Biosuodatin
d.	Hajukaasujen, mukaan lukien lauhtumattomat kaasut, poltto höyrykattilassa
e.	Terminen hapetus
f.	Märkäpesuri
g.	Biologinen kaasupesuri

Taulukko 1.10

Parhaan käytettävissä olevan tekniikan mukaiset BAT-päästötasot renderöinnistä, rasvan sulatuksesta ja veren ja/tai höyhenten käsittelystä ilmaan johdettaville kanavoiduille hajupäästöille, orgaanisten yhdisteiden päästöille, NH3-päästöille ja H2S-päästöille

Aine/muuttuja	Yksikkö	BAT-päästötaso
Hajupitoisuus	ouE/m3	200 –1 100 (43) (44)
TVOC	mg C/Nm3	0,5 –16
NH3	mg/Nm3	0,1 –4 (45)
H2S	mg/Nm3	< 0,1 –1 (46)

Tähän liittyvä tarkkailu on esitetty BAT 8:ssa.

Taulukko 1.11

Parhaan käytettävissä olevan tekniikan mukaiset BAT-päästötasot kalajauhon ja kalaöljyn tuotannosta ilmaan johdettaville kanavoiduille hajupäästöille, orgaanisten yhdisteiden päästöille ja NH3-päästöille

Aine/muuttuja	Yksikkö	BAT-päästötaso
Hajupitoisuus	ouE/m3	400 –3 500 (47)
TVOC (48)	mg C/Nm3	1 –14
NH3 (48)	mg/Nm3	0,1 –7

Tähän liittyvä tarkkailu on esitetty BAT 8:ssa.

1.4 Menetelmien kuvaus

1.4.1 Päästöt veteen

Menetelmä	Kuvaus
Aktiivilieteprosessi	Biologinen prosessi, jossa mikro-organismit säilyvät jätevedessä suspensiossa ja koko seos ilmastetaan mekaanisesti. Aktiivilieteseos siirretään erotuslaitteistoon, josta liete kierrätetään ilmastusaltaaseen.
Aerobinen allas	Sellainen matala maa-allas jäteveden biologista käsittelyä varten, jonka sisältöä sekoitetaan säännöllisesti, jotta happi pääsee ilmakehän diffuusion kautta nesteeseen.
Anaerobinen kontaktiprosessi	Anaerobinen prosessi, jossa jäteveteen sekoitetaan kierrätettyä lietettä, minkä jälkeen se mädätetään suljetussa reaktorissa. Veden ja lietteen seos erotellaan reaktorin ulkopuolella.
Kemiallinen hapetus (esimerkiksi otsonin avulla)	Kemiallisella hapetuksella tarkoitetaan epäpuhtauksien muuntamista muiden kemiallisten hapettavien aineiden kuin hapen/ilman tai bakteerien avulla samankaltaisiksi mutta vähemmän haitallisiksi tai vaarallisiksi yhdisteiksi ja/tai lyhytketjuisiksi ja helpommin hajoaviksi tai biohajoaviksi orgaanisiksi yhdisteiksi. Otsoni on yksi esimerkki käytetystä kemiallisesta hapettavasta aineesta.
Koagulaatio ja flokkulaatio	Koagulaatiota ja flokkulaatiota käytetään erottamaan suspendoitunut kiintoaines jätevedestä, ja se tehdään usein peräkkäisissä vaiheissa. Koagulaatio tehdään lisäämällä koaguloivia aineita, joiden varaus on vastakkainen kuin suspendoituneen kiintoaineen. Flokkulaatio tehdään lisäämällä polymeerejä, jolloin mikroflokkihiukkasten törmäykset saavat ne yhdistymään ja tuottamaan suurempia flokkeja.
Tasaus	Virtausten ja epäpuhtauskuormien tasapainottaminen käyttäen säiliöitä tai muita hallintamenetelmiä.
Tehostettu biologinen fosforin poisto	Aerobisen ja anaerobisen käsittelyn yhdistelmä bakteeriyhteisön polyfosfaatteja keräävien mikro-organismien rikastuttamiseksi valikoivasti aktiivilietteellä. Nämä mikro-organismit keräävät enemmän fosforia kuin normaaliin kasvuun tarvitaan.
Suodatus	Kiintoaineiden erottelu jätevedestä johtamalla jätevesi huokoisen materiaalin lävitse (esimerkiksi hiekkasuodatus, mikrosuodatus ja ultrasuodatus).
Flotaatio	Kiinteiden ja nestemäisten hiukkasten erottaminen jätevedestä sitomalla ne kaasukupliin, tavallisesti ilmaan. Kelluvat hiukkaset kerääntyvät veden pinnalle, ja ne kootaan kuorimakauhoilla.
Membraanibioreaktori	Aktivoidun lietekäsittelyn ja membraanisuodatuksen yhdistelmä. Käytetään kahta muunnelmaa: a) ulkoinen kierrätyskierto aktivoidun lietealtaan ja membraanimoduulin välillä; ja b) membraanimoduulin upottaminen ilmastettuun aktiivilietealtaaseen, jossa päästöt suodatetaan ontelokuitumembraanin lävitse, jolloin biomassa jää altaaseen.
Neutralointi	Jäteveden pH:n säätäminen neutraaliksi (noin pH 7) lisäämällä kemikaaleja. Natriumhydroksidia (NaOH) tai kalsiumhydroksidia (Ca(OH)2) käytetään yleensä pH-tason kohottamiseen, kun taas rikkihappoa (H2SO4), kloorivetyhappoa (HCl) tai hiilidioksidia (CO2) käytetään yleensä pH:n alentamiseen. Neutraloinnissa saattaa tapahtua joidenkin aineiden saostumista.
Nitrifikaatio ja/tai denitrifikaatio	Kaksivaiheinen prosessi, joka yleensä liitetään jäteveden biologisiin puhdistamoihin. Ensimmäinen vaihe on aerobinen nitrifikaatio, jossa mikro-organismit hapettavat ammoniumin (NH4 +) välituotteeksi eli nitriitiksi (NO2), joka hapettuu edelleen nitraatiksi (NO3 –). Sen jälkeen on hapeton denitrifikaatiovaihe, jossa mikro-organismit redusoivat nitraatin kemiallisesti typpikaasuksi.
Fosforin talteenotto struviittina	Jätevesivirroissa oleva fosfori otetaan talteen saostamalla struviittina (magnesium-ammonium-fosfaatti).
Saostaminen	Liuenneiden epäpuhtauksien muuttaminen liukenemattomiksi yhdisteiksi lisäämällä kemiallisia saostusaineita. Muodostuneet kiinteät presipitaatit erotellaan seuraavaksi selkeyttämällä, flotaatiolla tai suodattamalla. Multivalentteja metalli-ioneja (esimerkiksi kalsiumia, alumiinia, rautaa) käytetään fosforin saostuksessa.
Selkeytys	Suspendoituneiden hiukkasten erottaminen painovoimaan perustuvalla selkeyttämisellä.

1.4.2 Päästöt ilmaan

Menetelmä	Kuvaus
Adsorptio	Orgaaniset yhdisteet poistetaan poistokaasuvirrasta kiinteällä pinnalla (tavallisesti aktiivihiili) pidättämällä.
Letkusuodatin	Pussisuodattimet, joihin usein viitataan kuitusuodattimina, koostuvat huokoisesta kudos- tai huopakuidusta, jonka läpi johdetaan kaasuja hiukkasten poistamiseksi. Pussisuodattimen käyttö edellyttää sellaisen kangasmateriaalin valintaa, joka soveltuu yhteen jätekaasun ominaisuuksien ja korkeimman toimintalämpötilan kanssa.
Biosuodatin	Jätekaasuvirta johdetaan orgaanisesta materiaalista (kuten turpeesta, kanervasta, kompostista, juurista, kaarnasta, havupuuaineksesta tai niiden erilaisista yhdistelmistä) tai jostakin inertistä materiaalista (kuten savesta, aktiivihiilestä tai polyuretaanista) koostuvan pedin läpi, jossa luonnollisesti esiintyvät mikro-organismit hapettavat sen biologisesti hiilidioksidiksi, vedeksi, epäorgaanisiksi suoloiksi ja biomassaksi. Biosuodattimen suunnittelussa otetaan huomioon tulevan jätteen tyypit. Suodattimeen valitaan esimerkiksi vedensitomiskyvyn, tilavuuspainon, huokoisuuden ja rakenteellisen kestävyyden kannalta asianmukainen petimateriaali. Myös suodatinpedin asianmukainen korkeus ja pinta-ala ovat tärkeitä. Biosuodatin yhdistetään soveltuvaan tuuletus- ja ilmankiertojärjestelmään, jotta varmistetaan ilman tasainen jakautuminen koko petiin ja jätekaasun riittävä viipymäaika pedissä. Biosuodattimet voidaan jakaa avoimiin biosuodattimiin ja suljettuihin biosuodattimiin.
Biologinen kaasupesuri	Pesutorni, jossa inerttiä kantajamateriaalia tavallisesti kostutetaan jatkuvasti sadettamalla. Ilman epäpuhtaudet imeytyvät nesteeseen, josta kantajamateriaalin pinnalla elävät mikrobit hajottavat ne.
Hajukaasujen, mukaan lukien lauhtumattomat kaasut, poltto höyrykattilassa	Hajukaasut, mukaan lukien lauhtumattomat kaasut, poltetaan laitoksessa höyrykattilassa.
Tiivistäminen	Orgaanisten ja epäorgaanisten yhdisteiden höyryjen poistaminen prosessin poistokaasusta tai poistokaasuvirrasta vähentämällä sen lämpötila alle kastepisteen, jolloin höyryt nesteytyvät.
Terminen hapetus	Palavien kaasujen ja hajuyhdisteiden hapettaminen jätekaasuvirrassa kuumentamalla epäpuhtausseoksia ilmalla tai hapella itsesyttymislämpötilaa korkeampaan lämpötilaan polttokammiossa ja tämän ylläpitäminen korkeassa lämpötilassa niin pitkään, että kaasut palavat hiilidioksidiksi ja vedeksi.
Märkäpesu	Kaasumaisten tai hiukkasmaisten epäpuhtauksien poistaminen kaasuvirrasta aineensiirrolla nestemäiseen liuottimeen, usein veteen tai vesipohjaiseen liuokseen. Siihen saattaa liittyä kemiallinen reaktio (esimerkiksi happo- tai emäspesurissa). Joissakin tapauksissa yhdisteet voidaan ottaa liuottimesta talteen.

1.4.3 Kylmäaineiden käyttö

Jäähdytyssuunnitelma

Jäähdytyssuunnitelma on osa ympäristöjärjestelmää (ks. BAT 1) ja sisältää seuraavat:

—	jäähdytysjärjestelmän energiankulutuksen seuranta (ks. BAT 6);

—	operatiiviset toimenpiteet, kuten laitteiden tarkastus ja huolto, ovien sulkeminen mahdollisuuksien mukaan; laitteiden käytön antaminen kokeneen henkilökunnan tehtäväksi;

—	kylmäaineiden häviöiden seuranta (ks. BAT 6).

(1) Neuvoston direktiivi 91/271/ETY, annettu 21 päivänä toukokuuta 1991, yhdyskuntajätevesien käsittelystä (EYVL L 135, 30.5.1991, s. 40).

(2) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2015/2193, annettu 25 päivänä marraskuuta 2015, tiettyjen keskisuurista polttolaitoksista ilmaan joutuvien epäpuhtauspäästöjen rajoittamisesta (EUVL L 313, 28.11.2015, s. 1).

(3) Neuvoston direktiivi 1999/31/EY, annettu 26 päivänä huhtikuuta 1999, kaatopaikoista (EYVL L 182, 16.7.1999, s. 1).

(4) EUVL L 300, 14.11.2009, s.1.

(5) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1907/2006, annettu 18 päivänä joulukuuta 2006, kemikaalien rekisteröinnistä, arvioinnista, lupamenettelyistä ja rajoituksista (REACH), Euroopan kemikaaliviraston perustamisesta, direktiivin 1999/45/EY muuttamisesta sekä neuvoston asetuksen (ETY) N:o 793/93, komission asetuksen (EY) N:o 1488/94, neuvoston direktiivin 76/769/ETY ja komission direktiivien 91/155/ETY, 93/67/ETY, 93/105/EY ja 2000/21/EY kumoamisesta (EUVL L 396, 30.12.2006, s. 1).

(6) Sellaisten muuttujien tapauksessa, joihin 30 minuuttia kestävä näytteenotto/mittaus ei näytteenottoon tai analysointiin liittyvien rajoitusten vuoksi sovellu, voidaan käyttää edustavampaa näytteenotto-/mittausmenettelyä (esimerkiksi hajupitoisuuden osalta).

(001) Jos kyseessä on kertapäästö, joka tapahtuu tarkkailun vähimmäistiheyttä harvemmin, tarkkailu suoritetaan kerran kutakin kertapäästöä kohti.

(002) Jos kyseessä on epäsuora päästö, tarkkailutiheyttä voidaan vähentää yhteen kertaan vuodessa kuparin ja sinkin osalta ja yhteen kertaan kuudessa kuukaudessa adsorboituvan orgaanisen halogeenin ja kloridin osalta, jos laitokselta johdetaan jätevesiä jäteveden käsittelylaitokselle, joka on suunniteltu ja varustettu asianmukaisesti puhdistamaan kyseiset epäpuhtaudet.

(003) Tarkkailua sovelletaan ainoastaan, jos kyseinen aine/muuttuja on yksilöity merkitykselliseksi jätevesivirrassa BAT 2:ssa mainittujen panosten ja tuotosten inventaarion perusteella.

(004) Tarkkailun vähimmäistiheys voidaan harventaa yhteen kertaan kuudessa kuukaudessa, jos päästötasojen on osoitettu olevan riittävän vakaat.

(005) Tarkkailua sovelletaan vain, jos kyseessä on suora päästö.

(006) Tarkkailun kohteena on joko COD tai TOC. TOC:n tarkkailu on parempi vaihtoehto, koska siinä ei käytetä hyvin myrkyllisiä yhdisteitä.

(007) Tarkkailun vähimmäistiheys voidaan harventaa yhteen kertaan kuukaudessa, jos päästötasojen on osoitettu olevan riittävän vakaat.

(7) Mittaukset suoritetaan mahdollisuuksien mukaan normaaleissa toimintaolosuhteissa korkeimpien odotettavissa olevien päästöarvojen aikana.

(8) Tarkkailua sovelletaan ainoastaan, jos H2S on yksilöity merkitykselliseksi jätekaasuvirrassa BAT 2:ssa mainittujen panosten ja tuotosten inventaarion perusteella.

(9) Tähän sisältyy hajukaasujen, mukaan lukien lauhtumattomat kaasut, poltto (esimerkiksi termisissä hapettimissa tai höyrykattiloissa).

(10) Tarkkailua sovelletaan ainoastaan, jos haju on yksilöity merkitykselliseksi jätekaasuvirrassa BAT 2:ssa mainittujen panosten ja tuotosten inventaarion perusteella.

(11) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2000/60/EY, annettu 23 päivänä lokakuuta 2000, yhteisön vesipolitiikan puitteista (EYVL L 327, 22.12.2000, s. 1).

(12) Menetelmien kuvaukset on esitetty kohdassa 1.4.1.

(13) Keskiarvon laskentajaksot määritellään yleisissä näkökohdissa.

(14) BAT-päästötasot eivät koske biologista hapenkulutusta (BOD). Jäteveden biologisen puhdistamon päästöjen ohjeellinen vuotuinen keskimääräinen BOD5-taso on yleensä ≤ 20 mg/l.

(15) Sovelletaan joko TOC:n tai COD:n BAT-päästötasoa. TOC:n BAT-päästötaso on parempi vaihtoehto, koska TOC:n tarkkailussa ei käytetä hyvin myrkyllisiä yhdisteitä.

(16) BAT-päästötason vaihteluvälin yläraja voi olla korkeampi, enintään 120 mg/l, eläimistä saatavia sivutuotteita ja/tai ihmisravinnoksi kelpaavia oheistuotteita käsittelevissä laitoksissa vain, jos COD:n puhdistustehokkuus on ≥ 95 % vuosikeskiarvona tai tuotantokauden aikaisena keskiarvona.

(17) BAT-päästötason vaihteluväliä ei ehkä voida soveltaa kalajauhon ja kalaöljyn tuotannosta aiheutuvaan meriveden johtamiseen.

(18) BAT-päästötason vaihteluvälin yläraja voi olla korkeampi, enintään 40 mg/l, eläimistä saatavia sivutuotteita ja/tai ihmisravinnoksi kelpaavia oheistuotteita käsittelevissä laitoksissa vain, jos TOC:n puhdistustehokkuus on ≥ 95 % vuosikeskiarvona tai tuotantokauden aikaisena keskiarvona.

(19) BAT-päästötason vaihteluvälin alaraja saavutetaan yleensä suodatuksella (esimerkiksi hiekkasuodatus, mikrosuodatus, ultrasuodatus).

(20) BAT-päästötason vaihteluvälin yläraja voi olla korkeampi, enintään 40 mg/l, liivatteen valmistuksessa.

(21) BAT-päästötasoa ei ehkä voida soveltaa, jos jäteveden lämpötila on matala (esimerkiksi alle 12 °C) pitkiä aikoja.

(22) BAT-päästötason vaihteluvälin yläraja voi olla korkeampi, enintään 40 mg/l, eläimistä saatavia sivutuotteita ja/tai ihmisravinnoksi kelpaavia oheistuotteita käsittelevissä laitoksissa vain, jos typen kokonaismäärän puhdistustehokkuus on ≥ 90 % vuosikeskiarvona tai tuotantokauden aikaisena keskiarvona.

(23) BAT-päästötasoa sovelletaan ainoastaan, jos kyseinen aine tai muuttuja on yksilöity merkitykselliseksi jätevesivirrassa BAT 2:ssa mainitun panosten ja tuotosten inventaarion perusteella.

(24) BAT-päästötasoa sovelletaan ainoastaan teurastamoihin.

(25) Keskiarvon laskentajaksot määritellään yleisissä näkökohdissa.

(26) BAT-päästötasoja voidaan mahdollisesti jättää soveltamatta, jos kyseiset epäpuhtaudet puhdistetaan asianmukaisesti suunnitellussa ja varustetussa tuotantoketjun loppupään jäteveden käsittelylaitoksessa, edellyttäen, että tämä ei lisää ympäristön pilaantumista.

(27) BAT-päästötasoa sovelletaan ainoastaan, jos kyseinen aine tai muuttuja on yksilöity merkitykselliseksi jätevesivirrassa BAT 2:ssa mainitun panosten ja tuotosten inventaarion perusteella.

(28) BAT-päästötasoa sovelletaan ainoastaan teurastamoihin.

(29) BAT-päästötason vaihteluväliä sovelletaan ainoastaan, jos polttoaineena käytetään yksinomaan maakaasua.

(30) BAT-päästötasojen vaihteluvälin yläraja voi olla korkeampi, enintään 350 mg/Nm3, rekuperatiiviselle jälkipoltolle.

(31) Sovelletaan joko BAT-AEPL-tasoa ilmaistuna muodossa kWh / tonni ruhoja tai BAT-AEPL-tasoa ilmaistuna muodossa kWh/eläin.

(32) BAT-AEPL-tasoilla viitataan yksinomaan kyseisten eläinten teurastukseen.

(33) BAT-AEPL-tason vaihteluvälin yläraja voi olla korkeampi, enintään 415 kWh / tonni ruhoja, jos nettoenergian ominaiskulutukseen sisältyy FDM-toimintojen kuluttama energia.

(34) BAT-AEPL-tason vaihteluvälin yläraja voi olla korkeampi, enintään 150 kWh/eläin, jos nettoenergian ominaiskulutukseen sisältyy FDM-toimintojen kuluttama energia.

(35) BAT-AEPL-tason vaihteluväliä ei ehkä voida soveltaa laitoksiin, joiden tuottamien FDM-tuotteiden kokonaispainosta yli 50 prosenttia on kuluttajatuotteita (eli lihavalmisteita, jotka on jalostettu yksinkertaisia lihapaloja pidemmälle, kuten marinoidut tuotteet ja makkarat).

(36) Sovelletaan joko BAT-AEPL-tasoa ilmaistuna muodossa m3 / tonni ruhoja tai BAT-AEPL-tasoa ilmaistuna muodossa m3/eläin.

(37) BAT-AEPL-tasoilla viitataan kyseisten eläinten yksinomaiseen teurastukseen.

(38) BAT-AEPL-tason vaihteluvälin yläraja voi olla korkeampi, enintään 5,25 m3 / tonni ruhoja, jos ominaisjätevesipäästöihin sisältyy FDM-toiminnoissa käytetty vesi.

(39) BAT-AEPL-tason vaihteluvälin yläraja voi olla korkeampi, enintään 2,45 m3/eläin, jos ominaisjätevesipäästöihin sisältyy FDM-toiminnoissa käytetty vesi.

(40) BAT-AEPL-tasoa sovelletaan laitoksiin, joissa raaka-aineena käytetään yksinomaan siannahkaa.

(41) BAT-AEPL-tason vaihteluväliä ei ehkä voida soveltaa kalajauhon ja kalaöljyn tuotannosta aiheutuvaan meriveden johtamiseen.

(42) BAT-AEPL-tasoa sovelletaan laitoksiin, joissa raaka-aineena käytetään yksinomaan siannahkaa.

(43) BAT-päästötason vaihteluväliä voidaan mahdollisesti jättää soveltamatta hajukaasujen polttoon (esimerkiksi termisissä hapettimissa tai höyrykattiloissa), jos molemmat seuraavista edellytyksistä täyttyvät:

—	palamislämpötila on riittävän korkea (tyypillisesti 750–850 °C) ja viipymäaika riittävä (tyypillisesti 1–2 sekuntia); ja

—	Hajun poiston tehokkuus on ≥ 99 % tai vaihtoehtoisesti prosessiperäinen haju ei ole havaittavissa käsitellyissä jätekaasuissa.

(44) Muiden puhdistusmenetelmien kuin hajukaasujen polton tapauksessa BAT-päästötason vaihteluvälin yläraja voi olla suurempi, enintään 3 000 ouE/m3, jos puhdistustehokkuus on ≥ 92 % tai vaihtoehtoisesti prosessiperäinen haju ei ole havaittavissa käsitellyissä jätekaasuissa.

(45) (3) BAT-päästötason vaihteluvälin yläraja voi olla korkeampi, enintään 7 mg/Nm3, kun kyseessä on hajukaasujen poltto (esimerkiksi termisissä hapettimissa tai höyrykattiloissa).

(46) (4) BAT-päästötason vaihteluväliä sovelletaan ainoastaan, jos H2S on yksilöity merkitykselliseksi jätekaasuvirrassa BAT 2:ssa mainittujen panosten ja tuotosten inventaarion perusteella.

(47) BAT-päästötason vaihteluväliä voidaan mahdollisesti jättää soveltamatta hajukaasujen polttoon (esimerkiksi termisissä hapettimissa tai höyrykattiloissa), jos molemmat seuraavista edellytyksistä täyttyvät:

—	palamislämpötila on riittävän korkea (tyypillisesti 750–850 °C) ja viipymäaika riittävä (tyypillisesti 1–2 sekuntia); ja

—	hajun poiston tehokkuus on ≥ 99 % tai vaihtoehtoisesti prosessiperäinen haju ei ole havaittavissa käsitellyissä jätekaasuissa.

(48) BAT-päästötasoa sovelletaan ainoastaan hajukaasujen, mukaan lukien lauhtumattomat kaasut, polttoon (esimerkiksi termisissä hapettimissa tai höyrykattiloissa).