KOMISSION DELEGOITU ASETUS (EU) 2023/2175,

annettu 7 päivänä heinäkuuta 2023,

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/2402 täydentämisestä teknisillä sääntelystandardeilla, joissa määritetään yksityiskohtaisemmin alullepanijoita, järjestäjiä, alkuperäisiä luotonantajia ja hallinnoijia koskevat riskinpidättämisvaatimukset

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon yleisestä arvopaperistamista koskevasta kehyksestä ja erityisestä kehyksestä yksinkertaiselle, läpinäkyvälle ja standardoidulle arvopaperistamiselle sekä direktiivien 2009/65/EY, 2009/138/EY ja 2011/61/EU ja asetusten (EY) N:o 1060/2009 ja (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta 12 päivänä joulukuuta 2017 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/2402 (1) ja erityisesti sen 6 artiklan 7 kohdan kolmannen alakohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Sen varmistamiseksi, että sijoittajat ja valvontaviranomaiset ymmärtävät, miten synteettinen tai ehdollinen säilyttämismuoto vastaa jotakin asetuksen (EU) 2017/2402 6 artiklan 3 kohdassa säädetyistä säilyttämisvaihtoehdoista, tällaisen säilyttämismuodon käyttö ja yksityiskohtaiset tiedot siitä olisi julkistettava lopullisessa tarjousasiakirjassa, esitteessä, liiketoimien tiivistelmässä tai arvopaperistamisen keskeisiä ominaisuuksia koskevassa yleiskatsauksessa.

(2)

Asetuksen (EU) 2017/2402 6 artiklan 3 kohdan a–e alakohdassa säädetään eri menettelytavoista kyseisen asetuksen 6 artiklan 1 kohdassa säädetyn riskinpidättämisvaatimuksen täyttämiseksi. Riskinpidättämisvaatimuksen soveltamisen yhdenmukaistamiseksi ja olennaisen nettomääräisen taloudellisen osuuden säilyttämiseksi vastaavalla tavalla arvopaperistamisessa on tarpeen täsmentää näitä menettelysääntöjä, mukaan lukien toteuttaminen synteettistä tai ehdollista säilyttämismuotoa käyttämällä. Omaisuusvakuudellisessa yritystodistusohjelmassa (ABCP-ohjelma) likviditeettisopimus, joka kattaa 100 prosenttia kunkin arvopaperistetun vastuun luottoriskistä tai joka muodostaa arvopaperistamiseen liittyvän suuririskisimmän position, vastaa nettomääräisen taloudellisen osuuden säilyttämistä arvopaperistamisessa. Sen vuoksi tällaisten ABCP-ohjelmien olisi katsottava täyttävän riskinpidättämisvaatimuksen asetuksen (EU) 2017/2402 6 artiklan 3 kohdan a ja d alakohdan mukaisesti.

(3)

Synteettinen hintaero määritellään asetuksen (EU) 2017/2402 2 artiklan 29 alakohdassa määränä, jonka alullepanija osoittaa sopimusperusteisesti tarkoituksena vähentää tappioiden vaikutuksia. Tämän vuoksi synteettisestä hintaerosta aiheutuu vastuuarvo, joka olisi otettava huomioon olennaisen nettomääräisen taloudellisen osuuden mittaamisessa alullepanohetkellä. Näin ollen synteettistä hintaeroa olisi pidettävä mahdollisena muotona, jolla synteettisen arvopaperistamisen alullepanija voi täyttää riskinpidättämisvaatimuksen, jos synteettinen hintaero täyttää asetuksen (EU) 2017/2402 6 artiklan 1 kohdassa säädetyt edellytykset ja jos kyseiseen synteettiseen hintaeroon sovelletaan pääomavaatimusta sovellettavan vakavaraisuussääntelyn mukaisesti.

(4)

Synteettinen hintaero voidaan määrittää kahdella eri tavalla. Yksi tapa on tarjota erillistä takausta ylimpään etuoikeusluokkaan tai mezzanine-etuoikeusluokkaan. Toinen tapa on tarjota erillistä takausta kaikkiin etuoikeusluokkiin, myös suuririskisimpään etuoikeusluokkaan. Jos synteettinen hintaero tarjoaa erillisen takauksen vain ylimpään etuoikeusluokkaan tai mezzanine-etuoikeusluokkaan, sitä ei voida pitää suuririskisimpänä etuoikeusluokkana. Säilyttäjän olisi sen vuoksi säilytettävä ainakin vähimmäismäärä kaikissa etuoikeusluokissa asetuksen (EU) 2017/2402 6 artiklan 3 kohdan a alakohdan noudattamiseksi. Jos synteettinen hintaero tarjoaa erillisen takauksen kaikkiin etuoikeusluokkiin, synteettisen hintaeron olisi vastattava synteettisen arvopaperistamisen suuririskisintä etuoikeusluokkaa ja sen olisi näin ollen katsottava olevan asetuksen (EU) 2017/2402 6 artiklan 3 kohdan d alakohdan mukainen.

(5)

On tarpeen täsmentää taloudellista osuutta, joka on säilytettävä, jos arvopaperistamisen kohteena oleviin vastuisiin sisältyy luottojärjestelyjen nostettuja ja nostamattomia määriä. Luottoriski määritetään nostettujen määrien perusteella, joten nettomääräinen taloudellinen osuus olisi mitattava ottamalla huomioon vain nämä määrät.

(6)

Jotta varmistetaan säilyttämisvaatimuksen jatkuva täyttyminen, sikäli kuin nettomääräistä taloudellista osuutta säilyttää konsolidoitu ryhmä ja ryhmään kuuluva säilyttäjä ei enää kuulu konsolidoidun valvonnan piiriin, on tarpeen säätää, että yhden tai useamman konsolidoidun valvonnan piiriin kuuluvista jäljelle jäävistä yhteisöistä olisi otettava vastuu arvopaperistamisesta.

(7)

Asetuksen (EU) 2017/2402 6 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa kielletään säilytetyn taloudellisen osuuden myyminen tai suojaaminen, sillä se poistaisi säilyttäjän altistumisen säilytettävien arvopaperistamispositioiden tai säilytettävien vastuiden luottoriskille. Sen vuoksi suojaus olisi sallittava vain, jos se suojaa säilyttäjää muilta riskeiltä kuin säilytettävien arvopaperistamispositioiden tai säilytettävien vastuiden luottoriskiltä. Suojaaminen olisi kuitenkin sallittava myös silloin, kun se toteutetaan ennen arvopaperistamista luotonmyöntämisen tai riskinhallinnan oikeutettuna ja vakavaraisuutta koskevana osatekijänä eikä johda säilyttäjän eduksi eroon säilytettävien arvopaperistamispositioiden tai säilytettävien vastuiden luottoriskin ja sijoittajille siirrettyjen arvopaperistamispositioiden tai vastuiden välillä. Lisäksi arvopaperistamisissa, joissa säilyttäjä sitoutuu säilyttämään suuremman kuin viiden prosentin suuruisen olennaisen nettomääräisen taloudellisen vähimmäisosuuden, suojaamista ei pitäisi kieltää kyseisen prosenttiosuuden ylittävien säilytettävien etuuksien osalta edellyttäen, että nämä olosuhteet ilmoitetaan lopullisessa tarjousasiakirjassa, esitteessä, liiketoimea koskevassa tiivistelmässä tai arvopaperistamisen keskeisiä ominaisuuksia koskevassa yleiskatsauksessa.

(8)

Sen varmistamiseksi, että olennainen nettomääräinen taloudellinen osuus säilytetään jatkuvasti, säilyttäjien olisi huolehdittava siitä, että arvopaperistamisrakenteessa ei piile mekanismia, jonka kautta säilytettävä alullepanohetkellä mitattu olennainen nettomääräinen taloudellinen osuus pienenee siirrettyä osuutta nopeammin. Samasta syystä säilytettävää olennaista nettomääräistä taloudellista osuutta ei saisi asettaa rahavirtoihin nähden ensisijaiseen asemaan niin, että sen takaisinmaksu tai kuoletus johtaisi suhteettomiin hyötyihin samalla, kun kyseinen säilytettävä olennainen nettomääräinen taloudellinen osuus laskisi sijoittajille myytyjen tai siirrettyjen etuoikeusluokkien tai arvopaperistettujen vastuiden viiden prosentin jatkuvan nimellisarvon alapuolelle, tai perinteisten järjestämättömien vastuiden arvopaperistamisten järjestämättömien vastuiden tapauksessa viiden prosentin nettoarvon alapuolelle. Lisäksi arvopaperistamispositiosta vastuun ottavalle sijoittajalle tarjottava erillinen takaus ei saisi pienentyä suhteettomasti arvopaperistettavien vastuiden takaisinmaksunopeuteen nähden. Tämä vaatimus ei saisi estää sitä, että säilyttäjälle maksetaan korvaus etusijajärjestyksessä arvopaperistamista varten perustetulle erillisyhtiölle suoritetuista palveluista edellyttäen, että korvauksen määrä vahvistetaan markkinaperusteisesti ja että tällaisen korvauksen rakenne ei heikennä säilyttämisvaatimusta.

(9)

Jos päävelallisen edut vastaavat täysin sijoittajan etuja, myös tilanteessa, jossa arvopaperistaminen koostuu yksinomaan itse liikkeeseen lasketuista katetuista joukkolainoista tai muista itse liikkeeseen lasketuista velkainstrumenteista, kyseisiä instrumentteja arvopaperistavaa yhteisöä ei pitäisi velvoittaa toteuttamaan lisätoimia riskinpidättämisvaatimuksen noudattamiseksi.

(10)

Asetuksen (EU) 2017/2402 8 artiklassa säädetään tietyistä poikkeuksista uudelleenarvopaperistamisen kieltoon. Koska säilyttämisvaatimuksia sovelletaan uudelleenarvopaperistamiseen liittyvien liiketoimien molempiin tasoihin, on tarpeen täsmentää, miten kyseisten liiketoimien on täytettävä säilyttämisvaatimus. Vastuiden ensimmäistä arvopaperistamista ja liiketoimen toista, ”niputettua” tasoa olisi pääsääntöisesti käsiteltävä erillisinä riskinpidättämisvaatimuksen täyttämiseksi. Sen vuoksi olisi säädettävä velvollisuudesta säilyttää olennainen nettomääräinen taloudellinen osuus kaikilla näillä tasoilla. Samaa olisi sovellettava liiketoimiin, joihin liittyy useampi kuin yksi kohde-etuutena oleva arvopaperistaminen, kuten muihin kuin asetuksen (EU) 2017/2402 8 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuihin ABCP-ohjelmiin. On kuitenkin mahdollista, että säilyttäjänä toimiva arvopaperistamisen alullepanija arvopaperistaa säilyttämiään positioita, jotka ylittävät säilyttämistä koskevan vähimmäisvaatimuksen ensimmäisen arvopaperistamisen tasolla. Tällaisessa tapauksessa alullepanijalta ei pitäisi edellyttää lisäosuuden säilyttämistä uudelleenarvopaperistamisen tasolla edellyttäen, ettei uudelleenarvopaperistettuun kantaan lisätä muita vastuita tai positioita. Tällöin uudelleenarvopaperistamista olisi pidettävä vain saman liiketoimen toisena osuutena, joka ei merkittävästi muuttaisi arvopaperistamisen taloudellista perustaa. Riskinpidättämisvaatimuksen tarkoituksen täyttämiseksi pitäisi näin ollen riittää alkuperäinen arvopaperistamisen tasolla toteutettu säilyttäminen. Lisäksi pelkkää arvopaperistamisen alullepanijan suorittamaa arvopaperistamisposition uudelleenkirjaamista viereisiin etuoikeusluokkiin ei tulisi pitää säilyttämisvaatimuksen kannalta uudelleenarvopaperistamisena.

(11)

Asetuksen (EU) 2017/2402 6 artiklan 2 kohdassa säädetyt varojen valintaa koskevat vaatimukset ovat erottamaton osa riskinsäilyttämistä koskevaa kehystä. Jos alullepanijat voisivat poimia sopivimmat varat luottoluokaltaan huonoimpien salkkujen arvopaperistamiseksi, erityisesti sijoittajien tai mahdollisten sijoittajien tietämättä, riskin säilyttämisen tarkoitus ja tehokkuus alullepanijoiden ja sijoittajien etujen yhteensovittamiseksi vaarantuisi vakavasti. Tällaisessa tilanteessa alullepanija käyttäisi arvopaperistamista riskipitoisten varojen pois siirtämiseen, ja sijoittajia puolestaan harhautettaisiin luottamaan siihen, että alullepanija säilyttää osan riskistä osoituksena etujen asianmukaisesta yhteensovittamisesta. Tällaisen asetelman välttämiseksi ja oikeusvarmuuden ja -turvan takaamiseksi on tarpeen vahvistaa kriteerit, joihin alullepanijat voivat tukeutua asetuksen (EU) 2017/2402 6 artiklan 2 kohdan noudattamisen varmistamiseksi. Lisäksi olisi säädettävä kriteereistä ”vertailukelpoisten varojen” määrittelemiseksi. Sellaisten arvopaperistamisten, joiden osalta asetuksen (EU) 2017/2402 6 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu vertailu ei ole mahdollista sen vuoksi, että kaikki vertailukelpoiset varat on siirretty erillisyhtiölle, olisi katsottava täyttävän kyseisen kohdan vaatimukset edellyttäen, että lopullisessa tarjousasiakirjassa, esitteessä, liiketoimea koskevassa tiivistelmässä tai arvopaperistamisen keskeisiä ominaisuuksia koskevassa yleiskatsauksessa ilmoitetaan, että vertailu ei ole mahdollista.

(12)

Jos säilyttäjän osalta on aloitettu maksukyvyttömyysmenettely tai jos säilyttäjä ei voi jatkaa toimintaansa tässä ominaisuudessa syistä, joihin se ei voi vaikuttaa tai jotka eivät ole sen osakkeenomistajien määräysvallassa, olisi oltava mahdollista, että asetuksen (EU) 2017/2402 6 artiklassa säädettyjen vaatimusten mukainen toinen oikeushenkilö säilyttää jäljelle jäävän säilytettävän olennaisen nettomääräisen taloudellisen osuuden, jotta etujen yhteensovittaminen jatkuu edelleen.

(13)

Asetuksen (EU) 2017/2402 6 artiklan 1 kohdan neljännen alakohdan mukaan perinteisissä järjestämättömien vastuiden arvopaperistamisissa vain hallinnoija, joka voi osoittaa, että sillä on asiantuntemusta arvopaperistettuja vastuita luonteeltaan vastaavien vastuiden hallinnoinnista, voi toimia säilyttäjänä perinteisissä järjestämättömien vastuiden arvopaperistamisissa. Sen vuoksi on aiheellista vahvistaa kriteerit, jotka hallinnoijien olisi täytettävä voidakseen osoittaa, että niillä on vaadittava asiantuntemus arvopaperistettujen vastuiden hallinnoinnista.

(14)

Komission delegoidulla asetuksella (EU) N:o 625/2014 (2) täydennetään Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 575/2013 (3) 405 artiklassa säädettyjä riskin säilyttämistä koskevia säännöksiä luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten osalta. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2017/2401 (4) muutettiin asetusta (EU) N:o 575/2013 kumoamalla kyseisen asetuksen viides osa ja siten 405 artikla. Asetuksen (EU) N:o 575/2013 405 artiklassa säädetyt riskin säilyttämistä koskevat vaatimukset vahvistetaan nyt asetuksen (EU) 2017/2402 6 artiklassa. Tämän vuoksi on aiheellista kumota delegoitu asetus (EU) N:o 625/2014, sanotun kuitenkaan rajoittamatta asetuksen (EU) 2017/2402 43 artiklan 6 kohdan soveltamista.

(15)	Tämä asetus perustuu Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaisen ja Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen kanssa tiiviissä yhteistyössä laadittuun teknisten sääntelystandardien luonnokseen, jonka Euroopan pankkiviranomainen toimitti komissiolle.

(16)

Euroopan pankkiviranomainen on toteuttanut avoimet julkiset kuulemiset teknisten sääntelystandardien luonnoksista, joihin tämä asetus perustuu, analysoinut niihin mahdollisesti liittyviä kustannuksia ja hyötyjä sekä pyytänyt neuvoja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1093/2010 (5) 37 artiklan mukaisesti perustetulta pankkialan osallisryhmältä,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Määritelmät

Tässä asetuksessa tarkoitetaan:

a)	’synteettisellä säilyttämismuodolla’ olennaisen nettomääräisen taloudellisen osuuden säilyttämistä johdannaissopimusten avulla;

b)	’ehdollisella säilyttämismuodolla’ olennaisen nettomääräisen taloudellisen osuuden säilyttämistä sellaisen luottotuen avulla, jolla varmistetaan säilyttämisen välitön täytäntöönpano, mukaan lukien takaukset, maksusitoumukset tai vastaavat luottotuen muodot.

2 artikla

Olennaisen nettomääräisen taloudellisen osuuden säilyttäjät

1. Jonkin seuraavista tahoista on täytettävä asetuksen (EU) 2017/2402 6 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetty vaatimus, jonka mukaan säilytettävää olennaista nettomääräistä taloudellista osuutta ei saa jakaa erityyppisten säilyttäjien kesken:

a)	alullepanija tai alullepanijat;

b)	järjestäjä tai järjestäjät;

c)	alkuperäinen luotonantaja tai alkuperäiset luotonantajat;

d)	hallinnoija tai hallinnoijat perinteisessä järjestämättömien vastuiden arvopaperistamisessa edellyttäen, että ne täyttävät tämän asetuksen 19 artiklassa säädetyn asiantuntemusta koskevan vaatimuksen.

2. Jos useampi kuin yksi alullepanija kykenee täyttämään säilyttämisvaatimuksen, kunkin alullepanijan on täytettävä tämä vaatimus suhteessa arvopaperistettuihin vastuisiin, joiden alullepanija se on.

3. Jos useampi kuin yksi alkuperäinen luotonantaja kykenee täyttämään säilyttämisvaatimuksen, kunkin alkuperäisen luotonantajan on täytettävä tämä vaatimus suhteessa arvopaperistettuihin vastuisiin, joiden alkuperäinen luotonantaja se on.

4. Sen estämättä, mitä 2 ja 3 kohdassa säädetään, yksi yksittäinen alullepanija tai alkuperäinen luotonantaja voi täyttää säilyttämisvaatimuksen täysimääräisesti edellyttäen, että yksi seuraavista edellytyksistä täyttyy:

a)	alullepanija tai alkuperäinen luotonantaja on järjestänyt omaisuusvakuudellisen yritystodistusohjelman (ABCP-ohjelma) tai muun arvopaperistamisen ja hallinnoi sitä;

b)	alullepanija tai alkuperäinen luotonantaja on järjestänyt kyseisen ABCP-ohjelman tai muun arvopaperistamisen ja on luonut yli 50 prosenttia arvopaperistettujen vastuiden kokonaismäärästä, joka mitataan alullepanohetken nimellisarvona.

5. Jos useampi kuin yksi järjestäjä kykenee täyttämään säilyttämisvaatimuksen, jommankumman seuraavista on täytettävä tämä vaatimus:

järjestäjä, jonka taloudellinen osuus vastaa eniten sijoittajan osuutta, kuten kaikki osallistuvat järjestäjät ovat sopineet objektiivisten kriteerien perusteella, mukaan lukien kaikki seuraavat:

i)	liiketoimen maksurakenne;

ii)	järjestäjän osallistuminen ABCP-ohjelman tai muun arvopaperistamisen järjestämiseen ja hallinnointiin; ja

iii)	vastuu arvopaperistamisten luottoriskistä; tai

b)	kukin järjestäjä suhteessa järjestäjien kokonaismäärään.

6. Jos useampi kuin yksi hallinnoija kykenee täyttämään säilyttämisvaatimuksen, jommankumman seuraavista on täytettävä tämä vaatimus:

hallinnoija, jolla on pääasiallinen taloudellinen osuus perinteisen järjestämättömien vastuiden arvopaperistamisten vastuiden onnistuneessa selvittämisessä, mistä kaikki osallistuvat hallinnoijat ovat saavuttaneet yksimielisyyden objektiivisten kriteereiden perusteella, joihin kuuluvat muun muassa liiketoimen maksurakenne ja hallinnoijan käytettävissä olevat resurssit ja asiantuntemus vastuiden selvittämisprosessin hallinnoinnista; tai

b)	kukin hallinnoija suhteessa hallinnoimiinsa arvopaperistettuihin vastuisiin, jotka lasketaan järjestämättömiksi vastuiksi luokiteltavien arvopaperistettujen vastuiden nettoarvon ja järjestettyjen arvopaperistettujen vastuiden nimellisarvon summana.

7. Yhteisön ei katsota olevan perustettu tai toimivan asetuksen (EU) 2017/2402 6 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetun mukaisesti ainoana tarkoituksenaan vastuiden arvopaperistaminen, jos kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:

yhteisöllä on strategia ja valmiudet täyttää maksuvelvoitteet sellaisen laajemman liiketoimintamallin mukaisesti, johon sisältyy pääomaan, varoihin, maksuihin tai muihin tulonlähteisiin perustuvaa aineellista tukea, jonka perusteella yhteisö ei turvaudu arvopaperistettaviin vastuisiin, asetuksen (EU) 2017/2402 6 artiklan mukaisesti säilytettäviin tai säilytettäviksi ehdotettuihin osuuksiin tai tällaisiin vastuisiin ja osuuksiin liittyviin vastaaviin tuloihin ainoana tai pääasiallisena tulonlähteenään;

b)	hallintoelimen jäsenillä on tarvittava kokemus, joka mahdollistaa vakiintuneen liiketoimintastrategian noudattamisen yhteisössä, sekä asianmukaiset hallinnointi- ja ohjausjärjestelmät;

3 artikla

Säilyttämisvaatimuksen täyttäminen synteettisen tai ehdollisen säilyttämismuodon avulla

1. Kun säilyttämisvaatimus täytetään tavalla, joka vastaa yhtä asetuksen (EU) 2017/2402 6 artiklan 3 kohdassa esitettyä vaihtoehtoa, synteettisen tai ehdollisen säilyttämismuodon avulla, kaikkien seuraavien edellytysten on täytyttävä:

a)	säilytettävä määrä on vähintään yhtä suuri kuin määrä, joka on vaatimuksena sen vaihtoehdon osalta, jota synteettisen tai ehdollisen säilyttämismuoto vastaa;

säilyttäjä on nimenomaisesti ilmoittanut lopullisessa tarjousasiakirjassa, esitteessä, liiketoimea koskevassa tiivistelmässä tai arvopaperistamisen keskeisiä ominaisuuksia koskevassa yleiskatsauksessa, että se säilyttää jatkuvasti olennaisen nettomääräisen taloudellisen osuuden arvopaperistamisesta synteettisen tai ehdollisen säilyttämismuodon avulla.

Sovellettaessa b alakohtaa säilyttäjän on ilmoitettava lopullisessa tarjousasiakirjassa, esitteessä, liiketoimea koskevassa tiivistelmässä tai arvopaperistamisen keskeisiä ominaisuuksia koskevassa yleiskatsauksessa kaikki yksityiskohtaiset tiedot sovellettavasta synteettisen tai ehdollisen säilyttämisen muodosta, mukaan lukien menetelmä, jota on käytetty olennaisen säilytettävän nettomääräisen osuuden määrittämisessä, sekä esitettävä selvitys siitä, mitä asetuksen (EU) 2017/2402 6 artiklan 3 kohdan a–e alakohdassa säädetyistä vaihtoehdoista säilyttäminen vastaa.

2. Kun jokin muu yhteisö kuin asetuksen (EU) N:o 575/2013 4 artiklan 1 kohdan 3 alakohdassa tarkoitettu laitos ja direktiivin 138/2009/EY 13 artiklan 1 ja 4 alakohdassa tarkoitettu vakuutusyritys tai jälleenvakuutusyritys säilyttää taloudellisen osuuden synteettisen tai ehdollisen säilytysmuodon avulla, säilytettävään osuuteen on kytkeydyttävä täysimääräinen käteisvakuus, ja se on säilytettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/65/EU (6) 16 artiklan 9 kohdassa tarkoitettujen järjestelyjen mukaisesti.

4 artikla

Säilyttäminen, joka vastaa vähintään viittä prosenttia kunkin myydyn tai sijoittajille siirretyn etuoikeusluokan nimellisarvosta

Asetuksen (EU) 2017/2402 6 artiklan 3 kohdan a alakohdassa tarkoitettu säilyttäminen (vertikaalinen osuus) on toteutettava käyttäen jotakin seuraavista menetelmistä:

a)	säilyttämällä suoraan vähintään viisi prosenttia kunkin myydyn tai sijoittajille siirretyn etuoikeusluokan nimellisarvosta;

b)	säilyttämällä sellainen vastuu, joka altistaa sen haltijan suhteelliselle osuudelle kunkin arvopaperistamisliiketoimessa liikkeeseen lasketun etuoikeusluokan luottoriskistä, joka on vähintään viisi prosenttia kunkin liikkeeseen lasketun etuoikeusluokan kokonaisnimellisarvosta;

c)	säilyttämällä vähintään viisi prosenttia kunkin arvopaperistetun vastuun nimellisarvosta, jos säilytetty luottoriski on etuoikeusasemaltaan sama tai heikompi kuin luottoriski, jonka arvopaperistaminen koskee samoja vastuita;

tarjoamalla ABCP-ohjelman puitteissa likviditeettisopimus edellyttäen, että kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:

i)	likviditeettisopimus kattaa 100 prosenttia ABCP-ohjelman kautta rahoitetun arvopaperistamisliiketoimen arvopaperistettuihin vastuisiin liittyvän luottoriskin osuudesta;

ii)	likviditeettisopimus kattaa luottoriskin niin pitkään kuin säilyttäjän on säilytettävä olennainen nettomääräinen taloudellinen osuus;

iii)	arvopaperistamisliiketoimen alullepanija, järjestäjä tai alkuperäinen luotonantaja tarjoaa likviditeettisopimuksen;

iv)	sijoittajien saataville on saatettu alullepanohetkellä kaikki tiedot, joiden avulla ne voivat varmistaa i, ii ja iii alakohdan noudattamisen;

5 artikla

Alullepanijan osuuden säilyttäminen uudistettavassa arvopaperistamisessa tai uudistettavien vastuiden arvopaperistamisessa

Vaatimuksen, joka koskee alullepanijan osuuden säilyttämistä niin, että se on vähintään viisi prosenttia kunkin arvopaperistetun vastuun nimellisarvosta asetuksen (EU) 2017/2402 6 artiklan 3 kohdan b alakohdan mukaisesti, katsotaan täyttyneen vain, jos tällaisten vastuiden säilytettävä luottoriski on etuoikeusasemaltaan sama tai heikompi kuin samojen vastuiden osalta arvopaperistettu luottoriski.

6 artikla

Satunnaisvalinnalla valittujen vastuiden säilyttäminen niin, että ne vastaavat vähintään viittä prosenttia arvopaperistettujen vastuiden nimellisarvosta

1. Poolin, joka muodostuu vähintään 100 kappaleesta mahdollisesti arvopaperistettuja vastuita ja josta säilytetyt arvopaperistamattomat ja arvopaperistetut vastuut valitaan satunnaisvalinnalla asetuksen (EU) 2017/2402 6 artiklan 3 kohdan c alakohdassa tarkoitetulla tavalla, on oltava riittävän hajautettu, jotta vältetään säilytettävän osuuden liika keskittyminen.

2. Valitessaan 1 kohdassa tarkoitettuja vastuita säilyttäjän on otettava huomioon arvopaperistettujen vastuiden tyypin kannalta asianmukaiset määrälliset ja laadulliset tekijät varmistaakseen sen, että säilytetyt arvopaperistamattomat ja arvopaperistetut vastuut erotellaan satunnaisesti. Tätä varten säilyttäjien on otettava tarvittaessa huomioon seuraavat tekijät vastuita valittaessa:

a)	lainan aloitusajankohta (vintage);

b)	arvopaperistettujen vastuiden tyyppi;

c)	maantieteellinen sijainti;

d)	alullepanopäivä;

e)	erääntymispäivä;

f)	luototusaste;

g)	vakuuden tyyppi;

toimiala;

i)	lainan maksamatta oleva määrä;

j)	muut säilyttäjän merkityksellisinä pitämät tekijät.

3. Säilyttäjät eivät saa valita erilaisia yksittäisiä vastuita eri aikoina, paitsi jos se saattaa olla välttämätöntä säilyttämisvaatimuksen täyttämiseksi silloin, kun on kyse arvopaperistamisesta, jossa arvopaperistetut vastuut vaihtelevat ajan kuluessa joko siitä syystä, että arvopaperistamiseen lisätään uusia vastuita, tai siitä syystä, että yksittäisten arvopaperistettujen vastuiden taso muuttuu.

4. Jos säilyttäjä on arvopaperistamisen hallinnoija, tämän artiklan mukaisesti tehty valinta ei saa johtaa niiden hallinnointistandardien heikentymiseen, joita säilyttäjä soveltaa säilytettäviin vastuisiin liittyviin siirrettyihin vastuisiin.

7 artikla

Suuririskisimmän etuoikeusluokan säilyttäminen

1. Asetuksen (EU) 2017/2402 6 artiklan 3 kohdan d alakohdassa tarkoitettu suuririskisimmän etuoikeusluokan säilyttäminen on toteutettava noudattamalla jotakin seuraavista menetelmistä:

a)	taseeseen sisältyvien tai taseen ulkopuolisten positioiden säilyttäminen;

vastuun säilyttäminen tarjoamalla sellainen ehdollinen säilyttämismuoto tai ABCP-ohjelman puitteissa oleva likviditeettisopimus, joka täyttää kaikki seuraavat kriteerit:

i)	vastuu kattaa vähintään viisi prosenttia arvopaperistettujen vastuiden nimellisarvosta;

ii)	vastuu muodostaa suuririskisimmän position arvopaperistamisessa;

iii)	vastuu kattaa luottoriskin niin pitkään kuin säilyttämissitoumus on voimassa;

iv)	vastuun antaa säilyttäjä;

v)	sijoittajille on alkuperäisen tiedonannon yhteydessä annettu käyttöön kaikki tarvittavat tiedot, joilla ne voivat todentaa, että i–iv alakohtaa noudatetaan;

c)	asetuksen (EU) N:o 575/2013 242 artiklan 9 alakohdassa määritellyillä ylivakuuksilla, jos ylivakuudet toimivat suuririskisimpänä positiona, joka on vähintään viisi prosenttia arvopaperistettujen vastuiden nimellisarvosta.

2. Jos suuririskisimmän etuoikeusluokan arvo on yli viisi prosenttia arvopaperistettujen vastuiden nimellisarvosta, säilyttäjä voi päättää säilyttää suuririskisimmästä etuoikeusluokasta vain suhteellisen osuuden edellyttäen, että kyseinen osuus vastaa vähintään viittä prosenttia arvopaperistettujen vastuiden nimellisarvosta.

8 artikla

Suuririskisimmän vastuun säilyttäminen niin, että se on vähintään viisi prosenttia jokaisesta arvopaperistetusta vastuusta

1. Suuririskisimmän vastuun säilyttäminen jokaisen arvopaperistetun vastuun tasolla asetuksen (EU) 2017/2402 6 artiklan 3 kohdan e alakohdan mukaisesti katsotaan täytetyksi vain, jos säilytettävän luottoriskin etuoikeusasema on heikompi kuin näiden samojen vastuiden osalta arvopaperistetun luottoriskin etuoikeusasema.

2. Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, asetuksen (EU) 2017/2402 6 artiklan 3 kohdan e alakohdassa tarkoitettu suuririskisimmän vastuun säilyttäminen jokaisen arvopaperistetun vastuun tasolla voidaan täyttää myös niin, että alullepanija tai alkuperäinen luotonantaja myy perustana olevia vastuita alennettuun hintaan, jos molemmat seuraavat edellytykset täyttyvät:

a)	alennuksen määrä on vähintään viisi prosenttia kunkin vastuun nimellisarvosta;

b)	alennusmyyntimäärä on hyvitettävissä alullepanijalle tai alkuperäiselle luotonantajalle ainoastaan, jos sillä ei ole katettu luottoriskistä johtuvia arvopaperistettuihin vastuisiin liittyviä tappioita.

9 artikla

Säilyttämisvaihtoehtojen soveltaminen perinteisiin järjestämättömien vastuiden arvopaperistamisiin

1. Kun kyseessä on asetuksen (EU) 2017/2402 6 artiklan 3 a kohdassa tarkoitettujen järjestämättömien vastuiden arvopaperistaminen, tämän asetuksen 4 artiklan a alakohtaa ja 5–8 artiklaa sovellettaessa järjestämättömien vastuiden osuuteen arvopaperistamisen kohteena olevien vastuiden poolista on viittauksia arvopaperistettujen vastuiden nimellisarvoon pidettävä viittauksina järjestämättömien vastuiden nettoarvoon.

2. Sovellettaessa tämän asetuksen 6 artiklaa säilytettyjen järjestämättömien vastuiden nettoarvo lasketaan käyttäen samaa muun kuin hyvitettävän ostohinnan alennusta, jota olisi sovellettu, jos säilytetyt järjestämättömät vastuut olisi arvopaperistettu.

3. Sovellettaessa tämän asetuksen 4 artiklan a alakohtaa, 5 artiklaa ja 8 artiklaa järjestämättömien vastuiden säilytettävän osuuden nettoarvo lasketaan käyttäen samaa muun kuin hyvitettävän ostohinnan alennuksen prosenttiosuutta, jota säilyttämättömään osuuteen sovelletaan.

4. Jos asetuksen (EU) 2017/2402 6 artiklan 3 a kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetusta muusta kuin hyvitettävästä ostohinnan alennuksesta on sovittu arvopaperistettujen vastuiden kannan osalta tai alakannan osalta, kantaan, tai tapauksen mukaan alakantaan, sisältyvän yksittäisen arvopaperistetun järjestämättömän vastuun nettoarvo lasketaan soveltaen muun kuin hyvitettävän ostohinnan alennuksen vastaavaa osuutta jokaiseen järjestämättömään arvopaperistettuun vastuuseen suhteessa sen nimellisarvoon tai tapauksen mukaan sen alullepanoajankohtana jäljellä olevaan arvoon.

5. Jos muuhun kuin hyvitettävään ostohinnan alennukseen sisältyy asetuksen (EU) 2017/2402 6 artiklan 3 a kohdan toisessa alakohdassa tarkoitettu alullepanijan myöhempää myyntiä varten merkitsemien järjestämättömien vastuiden arvopaperistamisen etuoikeusluokkien nimellisarvon ja näistä etuoikeusluokista niiden ensimmäisestä myynnistä ulkopuoliselle kolmannelle saadun hinnan välinen erotus, erotus otetaan huomioon arvopaperistettujen järjestämättömien vastuiden nettoarvon laskemisessa soveltamalla erotuksen vastaavaa osuutta jokaiseen arvopaperistettuun järjestämättömään vastuuseen suhteessa niiden nimellisarvoon.

10 artikla

Säilyttämisen tason mittaaminen

1. Mitattaessa tasoa, jolla nettomääräinen taloudellinen osuus säilytetään, on sovellettava seuraavia kriteereitä:

alullepanolla tarkoitetaan hetkeä, jolloin vastuut arvopaperistettiin ensimmäisen kerran, ja se on yksi seuraavista:

i)	arvopapereiden liikkeeseenlaskupäivä;

ii)	luottosuojasopimuksen allekirjoituspäivä;

iii)	päivä, jona hyvitettävää ostohinnan alennusta koskeva sopimus tehtiin;

b)	jos säilyttämisen tason laskenta perustuu nimellisarvoihin, omaisuuserien hankintahintaa ei saa ottaa huomioon laskennassa;

c)	perinteisessä arvopaperistamisessa veloitettavia rahoituskuluja ja muita arvopaperistetuista vastuista saatuja maksuja, joista on vähennetty kulut ja muut kustannukset (perinteinen hintaero), ei oteta huomioon määritettäessä säilyttäjän nettomääräistä taloudellista osuutta;

jos alullepanija toimii arvopaperistamisen säilyttäjänä ja soveltaa asetuksen (EU) 2017/2402 6 artiklan 3 kohdan d alakohdassa tarkoitettua säilyttämisvaihtoehtoa ja jos synteettisen hintaeron vastuuarvoon, joka tarjoaa erillisen takauksen kaikille synteettisen arvopaperistamisen etuoikeusluokille ja toimii suojana suuririskisimmälle osalle, sovelletaan pääomavaatimuksia alullepanijaan sovellettavan vakavaraisuussääntelyn mukaisesti, alullepanija voi ottaa synteettisen hintaeron vastuuarvon huomioon laskiessaan olennaista nettomääräistä taloudellista osuutta tämän asetuksen 7 artiklan mukaisesti käsittelemällä synteettisen hintaeron vastuuarvoa suuririskisimmän etuoikeusluokan säilyttämisenä mahdollisen suuririskisimmän etuoikeusluokan tosiasiallisen säilyttämisen lisäksi;

e)	nettomääräisen taloudellisen osuuden laskennassa sovellettua säilyttämisvaihtoehtoa ja -menetelmää ei saa muuttaa arvopaperistamisen koko voimassaoloaikana, paitsi jos poikkeukselliset olosuhteet edellyttävät muutosta ja jos tätä muutosta ei käytetä säilytettävän osuuden määrän pienentämiseen.

2. Säilyttäjältä ei edellytetä säilytettävän osuuden jatkuvaa uudelleen kartuttamista tai tarkistamista vähintään viiden prosentin tasoon, kun tappiot toteutuvat sen säilyttämistä vastuista tai kohdistuvat sen säilyttämiin positioihin.

11 artikla

Säilytettävän olennaisen nettomääräisen taloudellisen osuuden määrittäminen luottojärjestelyjen nostettuina ja nostamattomina määrinä olevien vastuiden osalta

Säilytettävän nettomääräisen taloudellisen osuuden laskemisen luottojärjestelyiden, mukaan luettuina luottokorttien, osalta on perustuttava ainoastaan jo nostettuihin, toteutuneisiin tai saatuihin määriin, ja sitä on mukautettava määrissä tapahtuvien muutosten mukaan.

12 artikla

Säilytettävän osuuden suojauksen tai myynnin kielto

1. Asetuksen (EU) 2017/2402 6 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetty velvoite säilyttää jatkuvasti olennainen nettomääräinen taloudellinen osuus arvopaperistamisesta katsotaan täytetyksi vain, jos liiketoimen taloudellinen sisältö huomioon ottaen molemmat seuraavista edellytyksistä täyttyvät:

a)	säilytettävä olennainen nettomääräinen taloudellinen osuus ei ole minkäänlaisen säilytettyjen arvopaperistamispositioiden tai säilytettyjen vastuiden luottoriskin vähentämisen tai suojaamisen kohteena,

b)	säilyttäjä ei myy, siirrä tai muulla tavoin luovuta kaikkia säilytettävästä nettomääräisestä taloudellisesta osuudesta johtuvia oikeuksia, etuja tai velvoitteita tai osaa niistä.

Poiketen siitä, mitä a alakohdassa säädetään, säilyttäjä voi suojata nettomääräisen taloudellisen osuuden silloin, kun kyseessä ei ole suoja säilytettävien arvopaperistamispositioiden tai säilytettävien vastuiden luottoriskiltä.

2. Säilyttäjä voi käyttää säilytettäviä vastuita tai arvopaperistamispositioita vakuuksina vakuudellista rahoitusta varten, mukaan lukien tarvittaessa sellaisia rahoitusjärjestelyjä varten, joihin liittyy kaikkien säilytetystä nettomääräisestä taloudellisesta osuudesta johtuvien oikeuksien, etujen tai velvoitteiden, tai osan niistä, myynti, siirto tai muu luovutus, jos tällainen vakuuksina käyttäminen ei siirrä kyseisten säilytettävien vastuiden tai arvopaperistamispositioiden luottoriskille altistumista kolmannelle osapuolelle.

3. Edellä olevan 1 kohdan b alakohtaa ei sovelleta seuraavissa tapauksissa:

a)	jos säilyttäjä on maksukyvytön;

b)	jos säilyttäjä ei voi oikeudellisista syistä, joihin se ei voi vaikuttaa ja joihin sen osakkeenomistajat eivät voi vaikuttaa, jatkaa toimintaansa säilyttäjänä;

c)	kun kyseessä on 14 artiklassa tarkoitettu konsolidoitu säilyttäminen.

13 artikla

Asetuksen (EU) 2017/2402 6 artiklan 6 kohdassa tarkoitetut liiketoimet, joihin ei sovelleta säilyttämisvaatimusta

Asetuksen (EU) 2017/2402 6 artiklan 6 kohdassa tarkoitettuihin liiketoimiin, joihin ei sovelleta säilyttämisvaatimusta, on sisällytettävä sellaiset korrelaatiokaupankäyntisalkun arvopaperistamispositiot, jotka ovat joko asetuksen (EU) N:o 575/2013 338 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettuja viiteinstrumentteja tai jotka voidaan hyväksyä sisällytettäväksi korrelaatiokaupankäyntisalkkuun.

14 artikla

Konsolidoitu säilyttäminen

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/87/EY (7) 2 artiklan 15 alakohdassa määriteltyjen rahoitusalan sekaholdingyhtiöiden, emoyrityksenä toimivien laitosten tai rahoitusalan holdingyhtiöiden, jotka ovat sijoittautuneet unioniin ja jotka täyttävät asetuksen (EU) 2017/2402 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut vaatimukset konsolidoidun asemansa perusteella kyseisen artiklan 4 kohdan mukaisesti, on varmistettava, että jos säilyttäjä ei enää kuulu konsolidoidun valvonnan piiriin, yksi tai useampi konsolidoidun valvonnan piiriin kuuluvista yhteisöistä täyttää säilyttämisvaatimuksen.

15 artikla

Kassavirtojen ja tappioiden kohdentumista säilytettävään osuuteen sekä säilyttäjälle suoritettavia maksuja koskevat vaatimukset

1. Säilyttäjät eivät saa käyttää arvopaperistamisessa järjestelyjä tai piileviä mekanismeja, joilla alullepanoajankohtana säilytettävä osuus pienenisi siirrettyä osuutta nopeammin. Säilytettävää osuutta ei saa asettaa rahavirtojen kohdennuksessa ensisijaiseen asemaan niin, että sen takaisinmaksu tai jaksotus ennen siirrettyä osuutta johtaisi suhteettomiin hyötyihin.

Säilytettävän osuuden jaksottaminen rahavirtojen kohdentamista käyttäen ensimmäisen alakohdan mukaisesti tai tappioiden kohdentamista käyttäen niin, että säilyttämisen taso tosiasiallisesti laskee ajan kuluessa, on sallittua.

2. Edellä olevaa 1 kohtaa sovellettaessa järjestelyt, jotka koskevat sellaisia joko kiinteämääräisiä tai arvopaperistettujen vastuiden volyymin tai tuottojen tai asiaankuuluvien markkinoiden vertailuarvojen kehityksen mukaan määräytyviä maksuja, jotka suoritetaan säilyttäjälle etusijajärjestyksessä korvauksena mahdollisista arvopaperistamiselle suoritetuista palveluista, katsotaan kyseisessä kohdassa säädettyjen säilytettävää osuutta koskevien vaatimusten mukaisiksi vain, jos kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:

a)	maksujen määrä vahvistetaan markkinaehtoisesti siten, että otetaan huomioon vertailukelpoiset liiketoimet markkinoilla;

maksut ovat korvaus palvelun tarjoamisesta, eivätkä ne luo arvopaperistamisen kassavirtoihin etuoikeutettua saatavaa, joka tosiasiallisesti pienentää säilytettävää osuutta siirrettyä osuutta nopeammin.

Sovellettaessa a alakohtaa, jos merkityksellisillä markkinoilla ei ole vertailukelpoisia liiketoimia, maksujen määrän on täytettävä vaatimus, jonka mukaan kyseiset maksut on vahvistettava markkinaehtoisesti, jos kyseiset maksut vahvistetaan sellaisten maksujen perusteella, jotka on maksettava samankaltaisista liiketoimista muilla markkinoilla, tai käyttämällä arvostusmittareita, joissa otetaan asianmukaisesti huomioon arvopaperistamisen tyyppi ja tarjottava palvelu.

Ensimmäisen alakohdan a ja b alakohdan edellytysten ei katsota täyttyvän, jos maksut taataan tai suoritetaan ennakolta missä tahansa muodossa kokonaan tai osittain ennen palvelua, joka suoritetaan sulkemisen jälkeen, ja tosiasiallinen olennainen nettomääräinen taloudellinen osuus maksujen vähentämisen jälkeen on pienempi kuin asetuksen (EU) 2017/2402 6 artiklan 3 kohdan a–e alakohdassa säädetyistä vaihtoehdoista valitun säilyttämisvaihtoehdon mukainen nettomääräinen taloudellinen vähimmäisosuus.

16 artikla

Itse liikkeeseen laskettujen velkainstrumenttien arvopaperistamisia koskevan säilyttämisvaatimuksen täyttäminen

Jos yhteisö arvopaperistaa itse liikkeeseen laskemiaan velkainstrumentteja, mukaan lukien Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2019/2162 (8) 3 artiklan 1 kohdassa määritellyt katetut joukkolainat, ja arvopaperistamisen kohteena olevat vastuut koostuvat yksinomaan itse liikkeeseen lasketuista velkainstrumenteista, asetuksen (EU) 2017/2402 6 artiklan 1 kohdassa säädettyä säilyttämisvaatimusta katsotaan noudatetun.

17 artikla

Säilyttämisvaatimus uudelleenarvopaperistamisissa

1. Asetuksen (EU) 2017/2402 8 artiklassa sallittujen uudelleenarvopaperistamisten osalta säilyttäjän on säilytettävä olennainen nettomääräinen taloudellinen osuus kunkin liiketoimitason osalta.

2. Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, uudelleenarvopaperistamisen alullepanijalla ei ole velvollisuutta säilyttää olennaista nettomääräistä taloudellista osuutta uudelleenarvopaperistamisen liiketoimitasolla, jos kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:

a)	uudelleenarvopaperistamisen alullepanija on myös perustana olevan arvopaperistamisen alullepanija ja säilyttäjä;

uudelleenarvopaperistamisen vakuutena on vastuukanta, joka koostuu yksinomaan vastuista tai positioista, jotka alullepanija on säilyttänyt perustana olevassa arvopaperistamisessa ennen uudelleenarvopaperistamisen alullepanopäivää ja jotka ylittävät vaaditun nettomääräisen taloudellisen vähimmäisosuuden;

c)	perustana olevien arvopaperistettujen positioiden tai vastuiden ja uudelleenarvopaperistamisen välillä ei ole maturiteettieroja.

3. Sovellettaessa 1 ja 2 kohtaa arvopaperistamisen alullepanijan liikkeeseen laskeman etuoikeusluokan uudelleenkirjaaminen viereisiin etuoikeusluokkiin ei ole uudelleenarvopaperistamista.

18 artikla

Arvopaperistamista varten perustetulle erillisyhtiölle siirretyt varat

1. Sovellettaessa asetuksen (EU) 2017/2402 6 artiklan 2 kohtaa alullepanijan taseeseen kirjattujen varojen, jotka arvopaperistamista koskevien asiakirjojen mukaan täyttävät kelpoisuuskriteerit, katsotaan olevan verrattavissa arvopaperistamista varten perustettuun erillisyhtiöön siirrettäviin varoihin, jos molemmat seuraavista edellytyksistä täyttyvät varojen valinnan ajankohtana:

a)	sekä taseessa edelleen kirjattuina olevien varojen että siirrettävien varojen odotettu tuotto määräytyy samanlaisten tekijöiden perusteella;

esimerkiksi historiallista arvonkehitystä koskevien tietojen ja sovellettavien mallien perusteella voidaan kohtuudella odottaa, että taseessa edelleen kirjattuina olevien varojen tuotto ei ole merkittävästi parempi kuin siirrettävien varojen tuotto asetuksen (EU) 2017/2402 6 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulla ajanjaksolla.

2. Arvioitaessa sitä, onko alullepanija noudattanut asetuksen (EU) 2017/2402 6 artiklan 2 kohtaa, on otettava huomioon se, onko alullepanija toteuttanut toimia kyseisen artiklan noudattamiseksi, ja erityisesti se, onko alullepanija ottanut käyttöön sisäisiä toimintatapoja, menettelyjä ja valvontatoimia estääkseen sellaisten varojen järjestelmällisen tai tarkoituksellisen valinnan arvopaperistamista varten, joiden keskimääräinen luottoluokitus on huonompi kuin sen taseessa säilytettävien vertailukelpoisten varojen.

3. Alullepanijan katsotaan noudattaneen asetuksen (EU) 2017/2402 6 artiklan 2 kohtaa, jos alullepanijan taseessa ei ole enää arvopaperistamisen jälkeen arvopaperistettuihin vastuisiin verrattavissa olevia vastuita, lukuun ottamatta vastuita, joiden arvopaperistamiseen alullepanija on jo sopimusperusteisesti sitoutunut, ja edellyttäen, että tästä on selkeästi ilmoitettu sijoittajille.

19 artikla

Perinteisten järjestämättömien vastuiden arvopaperistamisen hallinnoijaa koskeva asiantuntemusvaatimus

1. Perinteisten järjestämättömien vastuiden arvopaperistamisten tapauksessa hallinnoijilla katsotaan olevan asiantuntemusta asetuksen (EU) 2017/2402 6 artiklan 1 kohdan neljännessä alakohdassa tarkoitettujen arvopaperistettujen vastuiden kaltaisten vastuiden hallinnoinnista, jos yksi seuraavista edellytyksistä täyttyy:

a)	arvopaperistettujen vastuiden kaltaisten vastuiden hallinnoinnista vastaavilla hallinnoijan hallintoelimen jäsenillä ja ylimmillä toimihenkilöillä, jotka eivät ole hallintoelimen jäseniä, on tällaisten vastuiden hallinnointiin liittyvät riittävät tiedot ja taidot;

b)	hallinnoijan tai sen tilinpäätöksen laadintaan tai vakavaraisuusvaatimuksiin liittyvän konsolidoidun ryhmän harjoittamaan liiketoimintaan on sisältynyt arvopaperistettujen vastuiden kaltaisten vastuiden hallinnointia vähintään viiden vuoden ajan ennen arvopaperistamispäivää;

kaikkia seuraavia kohtia noudatetaan:

i)	vähintään kahdella hallinnoijan hallintoelimen jäsenellä on vähintään viiden vuoden merkityksellinen ammatillinen kokemus arvopaperistettujen vastuiden kaltaisten vastuiden hallinnoinnista henkilökohtaisella tasolla;

ii)	hallinnoijan suorittamasta järjestämättömien vastuiden hallinnoinnista vastaavalla muulla ylemmällä henkilöstöllä kuin hallintoelimen jäsenillä on vähintään viiden vuoden merkityksellinen työkokemus tällaisten vastuiden hallinnoinnista henkilökohtaisella tasolla;

iii)	hallinnoijan hallinnointitoimintoa tukee b alakohdassa säädettyjen vaatimusten mukainen varahallinnoija.

2. Hallinnoijien on esitettävä työkokemuksestaan riittävän yksityiskohtaista näyttöä ja annettava siitä riittävän yksityiskohtaista tietoa, jotta institutionaaliset sijoittajat voivat noudattaa asetuksen (EU) 2017/2402 5 artiklassa säädettyjä asianmukaista huolellisuutta koskevia velvoitteita noudattaen samalla sovellettavia luottamuksellisuusvaatimuksia.

20 artikla

Kumoaminen

Kumotaan delegoitu asetus (EU) N:o 625/2014, sanotun kuitenkaan rajoittamatta asetuksen (EU) 2017/2402 43 artiklan 6 kohdan soveltamista.

21 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 7 päivänä heinäkuuta 2023.

Komission puolesta

Puheenjohtaja

Ursula VON DER LEYEN

(1) EUVL L 347, 28.12.2017, s. 35.

(2) Komission delegoitu asetus (EU) N:o 625/2014, annettu 13 päivänä maaliskuuta 2014, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 575/2013 täydentämisestä teknisillä sääntelystandardeilla, joissa täsmennetään sijoittajia, järjestäjiä, alkuperäisiä luotonantajia ja alullepanevia laitoksia koskevia vaatimuksia siirrettyyn luottoriskiin liittyvien vastuiden osalta (EUVL L 174, 13.6.2014, s. 16).

(3) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 575/2013, annettu 26 päivänä kesäkuuta 2013, luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvaatimuksista ja asetuksen (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta (EUVL L 176, 27.6.2013, s. 1).

(4) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2017/2401, annettu 12 päivänä joulukuuta 2017, luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvaatimuksista annetun asetuksen (EU) N:o 575/2013 muuttamisesta (EUVL L 347, 28.12.2017, s. 1).

(5) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1093/2010, annettu 24 päivänä marraskuuta 2010, Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan pankkiviranomainen) perustamisesta sekä päätöksen N:o 716/2009/EY muuttamisesta ja komission päätöksen 2009/78/EY kumoamisesta (EUVL L 331, 15.12.2010, s. 12).

(6) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/65/EU, annettu 15 päivänä toukokuuta 2014, rahoitusvälineiden markkinoista sekä direktiivin 2002/92/EY ja direktiivin 2011/61/EU muuttamisesta (EUVL L 173, 12.6.2014, s. 349).

(7) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/87/EY, annettu 16 päivänä joulukuuta 2002, finanssiryhmittymään kuuluvien luottolaitosten, vakuutusyritysten ja sijoituspalveluyritysten lisävalvonnasta sekä neuvoston direktiivien 73/239/ETY, 79/267/ETY, 92/49/ETY, 92/96/ETY, 93/6/ETY ja 93/22/ETY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 98/78/EY ja 2000/12/EY muuttamisesta (EUVL L 35, 11.2.2003, s. 1).

(8) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2019/2162, annettu 27 päivänä marraskuuta 2019, katettujen joukkolainojen liikkeeseenlaskusta ja katettujen joukkolainojen julkisesta valvonnasta sekä direktiivien 2009/65/EY ja 2014/59/EU muuttamisesta (EUVL L 328, 18.12.2019, s. 29).