1.   Tämän asetuksen tarkoituksena on edistää sisämarkkinoiden moitteetonta toimintaa luomalla yhdenmukaistettu kehys, jolla puututaan ulkomaisten tukien suoraan tai välillisesti aiheuttamiin vääristymiin tasapuolisten toimintaedellytysten varmistamiseksi. Tässä asetuksessa vahvistetaan säännöt ja menettelyt sisämarkkinoita vääristävien ulkomaisten tukien tutkimiseksi ja tällaisten vääristymien korjaamiseksi. Tällaisia vääristymiä voi ilmetä missä tahansa taloudellisessa toiminnassa ja erityisesti keskittymissä ja julkisissa hankintamenettelyissä.

2.   Tämä asetus koskee sisämarkkinoilla taloudellista toimintaa harjoittavalle yritykselle, myös valtion suorassa tai välillisessä määräysvallassa olevalle julkiselle yritykselle, myönnettäviä ulkomaisia tukia. Muun muassa yrityksen, joka hankkii määräysvallan unioniin sijoittautuneessa yrityksessä tai sulautuu unioniin sijoittautuneeseen yritykseen taikka osallistuu julkiseen hankintamenettelyyn unionissa, katsotaan harjoittavan taloudellista toimintaa sisämarkkinoilla.

1.   Tätä asetusta sovellettaessa ulkomaisen tuen katsotaan olevan olemassa, jos kolmas maa myöntää suoraan tai välillisesti taloudellisen panoksen, josta koituu taloudellista toimintaa sisämarkkinoilla harjoittavalle yritykselle etua ja joka oikeudellisesti tai tosiasiallisesti rajoittuu yhteen tai useampaan yritykseen tai yhteen tai useampaan tuotannonalaan.

2.   Tässä asetuksessa taloudellisella panoksella tarkoitetaan muun muassa

Kolmannen maan myöntämään taloudelliseen panokseen sisältyy taloudellinen panos, jonka myöntää

1.   Sisämarkkinoiden vääristymän katsotaan olevan olemassa, jos ulkomainen tuki on omiaan parantamaan yrityksen kilpailuasemaa sisämarkkinoilla ja jos kyseisellä ulkomaisella tuella on siten tosiasiallisesti tai mahdollisesti kielteinen vaikutus kilpailuun sisämarkkinoilla. Sisämarkkinoiden vääristymä määritetään indikaattorien perusteella, ja tällaisia indikaattoreita voivat olla erityisesti seuraavat:

2.   Jos yritykselle myönnetyn ulkomaisen tuen kokonaismäärä on enintään 4 miljoonaa euroa kolmen peräkkäisen vuoden aikana, katsotaan olevan epätodennäköistä, että kyseinen ulkomainen tuki vääristäisi sisämarkkinoita.

3.   Jos yritykselle myönnetyn ulkomaisen tuen kokonaismäärä ei ylitä asetuksen (EU) N:o 1407/2013 3 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä alakohdassa määriteltyä vähämerkityksisen tuen määrää kolmatta maata kohti minkä tahansa kolmen peräkkäisen vuoden aikana, kyseisen ulkomaisen tuen ei katsota vääristävän sisämarkkinoita.

4.   Ulkomainen tuki voidaan katsoa sellaiseksi, ettei se vääristä sisämarkkinoita siltä osin kuin sillä on tarkoitus korvata luonnonmullistusten tai poikkeuksellisten tapahtumien aiheuttamaa vahinkoa.

1.   Ulkomainen tuki vääristää todennäköisimmin sisämarkkinoita, jos se kuuluu johonkin seuraavista luokista:

2.   Tutkimuksen kohteena olevalle yritykselle on annettava mahdollisuus toimittaa asiaankuuluvia tietoja siitä, vääristääkö johonkin 1 kohdassa vahvistettuun luokkaan kuuluva ulkomainen tuki sisämarkkinoita kyseiseen tapaukseen liittyvissä erityisolosuhteissa.

1.   Komissio voi saatujen tietojen perusteella verrata 4 ja 5 artiklan mukaisesti ulkomaisen tuen kielteisiä vaikutuksia, jotka ilmenevät sisämarkkinoiden vääristymänä, asiaankuuluvan tuetun taloudellisen toiminnan kehitykseen kohdistuviin myönteisiin vaikutuksiin sisämarkkinoilla, ja ottaa samalla huomioon ulkomaisen tuen muut myönteiset vaikutukset, kuten laajemmat myönteiset vaikutukset asiaan liittyviin politiikan tavoitteisiin, erityisesti unionin tavoitteisiin.

2.   Kun komissio tekee päätöksen siitä, määrääkö se korjaustoimenpiteitä tai hyväksyykö se sitoumuksia, se ottaa huomioon 1 kohdan mukaisen arvioinnin ja kyseisten korjaustoimenpiteiden tai sitoumusten luonteen ja tason.

1.   Komissio voi määrätä korjaustoimenpiteitä ulkomaisen tuen tosiasiallisesti tai mahdollisesti aiheuttaman sisämarkkinoiden vääristymän korjaamiseksi, jollei se ole hyväksynyt tutkimuksen kohteena olevan yrityksen 2 kohdan mukaisesti tarjoamia sitoumuksia.

2.   Komissio voi hyväksyä tutkimuksen kohteena olevan yrityksen tarjoamat sitoumukset, jos tällaiset sitoumukset korjaavat kokonaan ja vaikuttavasti sisämarkkinoiden vääristymän. Hyväksyessään tällaisia sitoumuksia komissio tekee niistä tutkimuksen kohteena olevaa yritystä sitovia 11 artiklan 3 kohdan mukaisella sitoumuksia sisältävällä päätöksellä. Tarvittaessa seurataan, että yritys noudattaa sovittuja sitoumuksia.

3.   Sitoumuksien tai korjaustoimenpiteiden on oltava oikeasuhteisia ja niillä on poistettava ulkomaisen tuen tosiasiallisesti tai mahdollisesti aiheuttama vääristymä sisämarkkinoilla kokonaan ja vaikuttavasti.

4.   Sitoumuksia tai korjaustoimenpiteitä voivat olla muun muassa seuraavat:

5.   Komissio asettaa tarvittaessa raportointi- ja avoimuusvaatimuksia, mukaan lukien säännöllinen raportointi 4 kohdassa lueteltujen sitoumusten ja korjaustoimenpiteiden täytäntöönpanosta.

6.   Jos tutkimuksen kohteena oleva yritys ehdottaa ulkomaisen tuen takaisinmaksua sovellettavine korkoineen, komissio hyväksyy tällaisen takaisinmaksun sitoumuksena vain, jos se voi varmistua takaisinmaksun avoimuudesta, todennettavuudesta ja vaikuttavuudesta ottaen samalla huomioon toimenpiteiden kiertämisen riskin.

1.   Komissio voi omasta aloitteestaan tutkia mistä tahansa lähteestä, mukaan lukien jäsenvaltiot, luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt tai yhdistykset, saatuja tietoja väitetyistä sisämarkkinoita vääristävistä ulkomaisista tuista.

2.   Julkisia hankintoja koskevat oma-aloitteiset tarkastelut koskevat ainoastaan tehtyjä sopimuksia.

Tällaiset tarkastelut eivät saa johtaa sopimuksen tekemistä koskevan päätöksen peruuttamiseen tai sopimuksen irtisanomiseen.

1.   Jos komissio katsoo, että 9 artiklassa tarkoitetut tiedot osoittavat, että sisämarkkinoita vääristävä ulkomainen tuki voi olla olemassa, komissio hankkii kaikki tarpeellisiksi katsomansa tiedot tehdäkseen alustavan arvioinnin siitä, onko tutkittava taloudellinen panos ulkomaista tukea ja vääristääkö se sisämarkkinoita. Tätä varten komissio voi etenkin

2.   Jos jäsenvaltio on ilmoittanut komissiolle, että asiaa koskeva kansallinen menettely on suunnitteilla tai aloitettu, komissio ilmoittaa kyseiselle jäsenvaltiolle alustavan tarkastelun aloittamisesta. Komissio ilmoittaa alustavan tarkastelun aloittamisesta erityisesti niille jäsenvaltioille, jotka ovat ilmoittaneet komissiolle asetuksen (EU) 2019/452 mukaisesta kansallisesta menettelystä. Jos alustava tarkastelu pannaan vireille julkisen hankintamenettelyn yhteydessä, komissio ilmoittaa siitä myös asianomaiselle hankintaviranomaiselle tai -yksikölle.

3.   Jos komissiolla on alustavan tarkastelun perusteella riittävästi viitteitä siitä, että yritykselle on myönnetty sisämarkkinoita vääristävää ulkomaista tukea, se

4.   Jos komissio alustavan tarkastelun yhteydessä toteaa, että perusteellisen tutkimuksen vireillepanolle ei ole riittävästi viitteitä joko sen vuoksi, että ulkomaista tukea ei ole olemassa tai koska ei ole riittävästi viitteitä sisämarkkinoiden tosiasiallisesta tai mahdollisesta vääristymisestä, se saattaa päätökseen alustavan tarkastelun, ilmoittaa asiasta tutkimuksen kohteena olevalle yritykselle ja niille jäsenvaltioille, joille tiedotettiin asiasta 2 kohdan mukaisesti, sekä asiaankuuluvalle hankintaviranomaiselle tai -yksikölle, jos julkista hankintamenettelyä koskeva alustava tarkastelu on pantu vireille.

1.   Perusteellisen tutkimuksen aikana komissio arvioi tarkemmin perusteellisen tutkimuksen vireillepanopäätöksessä yksilöityä ulkomaista tukea ja hankkii kaikki tarpeellisiksi katsomansa tiedot 13, 14 ja 15 artiklan mukaisesti.

2.   Jos komissio toteaa 4–6 artiklan nojalla, että ulkomainen tuki vääristää sisämarkkinoita, se voi hyväksyä päätöksen muodossa täytäntöönpanosäädöksen, jossa määrätään korjaustoimenpiteitä, jäljempänä ’korjaustoimenpiteitä sisältävä päätös’. Tämä täytäntöönpanosäädös hyväksytään 48 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua neuvoa-antavaa menettelyä noudattaen.

3.   Jos komissio toteaa 4–6 artiklan nojalla, että ulkomainen tuki vääristää sisämarkkinoita, ja tutkimuksen kohteena oleva yritys antaa sitoumuksia, jotka komissio katsoo asianmukaisiksi ja riittäviksi poistamaan vääristymän kokonaan ja vaikuttavasti, se voi hyväksyä päätöksen muodossa täytäntöönpanosäädöksen, jolla kyseiset sitoumukset määrätään yritystä sitoviksi, jäljempänä ’sitoumuksia sisältävä päätös’. Päätös, jolla hyväksytään ulkomaisen tuen takaisinmaksu 7 artiklan 6 kohdan mukaisesti, katsotaan sitoumuksia sisältäväksi päätökseksi. Tämä täytäntöönpanosäädös hyväksytään 48 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua neuvoa-antavaa menettelyä noudattaen.

4.   Komissio hyväksyy päätöksen muodossa täytäntöönpanosäädöksen, jossa se päättää vastustamatta jättämisestä, jäljempänä ’vastustamatta jättämistä koskeva päätös’, jos se toteaa, että

Tämä täytäntöönpanosäädös hyväksytään 48 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua neuvoa-antavaa menettelyä noudattaen.

5.   Komissio pyrkii mahdollisuuksiensa mukaan tekemään päätöksen 18 kuukauden kuluessa perusteellisen tutkimuksen aloittamisesta.

1.   Kilpailun säilyttämiseksi sisämarkkinoilla ja korjaamattoman vahingon estämiseksi komissio voi hyväksyä päätöksen muodossa täytäntöönpanosäädöksen väliaikaisten toimenpiteiden toteuttamisesta, jos

Tämä täytäntöönpanosäädös hyväksytään 48 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua neuvoa-antavaa menettelyä noudattaen.

2.   Väliaikaiset toimenpiteet voivat koostua erityisesti mutta ei yksinomaan 7 artiklan 4 kohdan a, c ja d alakohdassa mainituista toimenpiteistä. Väliaikaisia toimenpiteitä ei voida toteuttaa julkisten hankintamenettelyjen yhteydessä.

3.   Väliaikaisia toimenpiteitä sovelletaan joko määrätyn ajan, jota voidaan jatkaa sikäli kuin se on tarpeen ja asianmukaista, tai lopullisen päätöksen tekemiseen asti.

1.   Komissio voi tässä asetuksessa sille annettujen tehtävien hoitamiseksi vaatia tietoja tämän artiklan mukaisesti.

2.   Komissio voi vaatia tutkimuksen kohteena olevaa yritystä toimittamaan kaikki tarvittavat tiedot, mukaan lukien tiedot, jotka koskevat sen julkisessa hankintamenettelyssä tekemää tarjousta.

3.   Komissio voi myös vaatia tällaisia tietoja muilta yrityksiltä tai yritysten yhteenliittymiltä, mukaan lukien tiedot niiden tarjouksista julkisissa hankintamenettelyissä, ottaen suhteellisuusperiaatteen asianmukaisesti huomioon.

4.   Edellä olevan 2 tai 3 kohdan mukaisessa tietopyynnössä

5.   Komission pyynnöstä jäsenvaltioiden on annettava sille kaikki tarvittavat tiedot tällä asetuksella sille annettujen tehtävien suorittamiseksi. Edellä olevan 4 kohdan a alakohtaa sovelletaan soveltuvin osin.

6.   Komissio voi myös pyytää kolmatta maata antamaan kaikki tarvittavat tiedot. Edellä olevan 4 kohdan a ja c alakohtaa sovelletaan soveltuvin osin.

7.   Komissio voi haastatella luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä tutkimuksen kohteeseen liittyvien tietojen keräämiseksi tämän suostumuksella. Jos haastattelua ei järjestetä komission tiloissa tai puhelimitse tai muulla sähköisellä välineellä ennen haastattelua, komissio

1.   Komissio voi tähän asetukseen perustuvien tehtäviensä suorittamiseksi toteuttaa tarvittavat tarkastukset yrityksissä ja yritysten yhteenliittymissä.

2.   Jos komissio tekee tällaisen tarkastuksen, sen tarkastuksen tekemiseen valtuuttamilla virkamiehillä on valtuudet

3.   Asianomaisen yrityksen tai yritysten yhteenliittymän on suostuttava komission päätöksellä määrättyihin tarkastuksiin. Virkamiesten ja muiden mukana olevien henkilöiden, jotka komissio on valtuuttanut tekemään tarkastuksen, on valtuuksia käyttäessään esitettävä komission päätös, jossa

4.   Komissio ilmoittaa tarkastuksesta ja päivästä, jona sen on määrä alkaa, hyvissä ajoin ennen sen tekemistä sille jäsenvaltiolle, jonka alueella tarkastus on määrä tehdä.

5.   Sen jäsenvaltion, jonka alueella tarkastus on määrä tehdä, valtuuttamien tai nimittämien virkamiesten ja muiden henkilöiden on kyseisen jäsenvaltion tai komission pyynnöstä aktiivisesti avustettava komission virkamiehiä ja muita sen valtuuttamia mukana olevia henkilöitä. Tätä tarkoitusta varten heillä on 2 kohdassa eritellyt valtuudet.

6.   Jos komission virkamiehet tai muut sen valtuuttamat mukana olevat henkilöt toteavat, että yritys tai yritysten yhteenliittymä vastustaa tässä artiklassa tarkoitettua tarkastusta, sen jäsenvaltion, jonka alueella tarkastus tehdään, on annettava heille tarvittavaa apua ja pyydettävä tarvittaessa poliisin tai vastaavan lainvalvontaviranomaisen virka-apua, jotta he voivat tehdä tarkastuksensa. Jos tässä kohdassa tarkoitettu virka-apu edellyttää kansallisten sääntöjen mukaan oikeusviranomaisen lupaa, tällaista lupaa on pyydettävä. Lupaa voidaan pyytää myös turvaamistoimenpiteenä.

7.   Jäsenvaltion on komission pyynnöstä tehtävä omalla alueellaan tarkastuksia tai toteutettava muita tutkimustoimenpiteitä kansallisen lainsäädäntönsä nojalla selvittääkseen, onko kyse sisämarkkinoita vääristävästä ulkomaisesta tuesta.

1.   Komissio voi 10 artiklan, 11 artiklan, 25 artiklan 3 kohdan c alakohdan tai 31 artiklan 2 kohdan nojalla tehdä päätöksen käytettävissä olevien tietojen perusteella, jos tutkimuksen kohteena oleva yritys tai ulkomaisen tuen myöntänyt kolmas maa

2.   Jos yritys tai yritysten yhteenliittymä, jäsenvaltio tai kolmas maa on toimittanut komissiolle virheellisiä tai harhaanjohtavia tietoja, näitä tietoja ei oteta huomioon.

3.   Jos yritys, mukaan lukien valtion suorassa tai välillisessä määräysvallassa oleva julkinen yritys, ei anna tarvittavia tietoja sen määrittämiseksi, koituuko taloudellisesta panoksesta sille etua, tällaisen edun voidaan katsoa koituneen kyseiselle yritykselle.

4.   Käytettävissä olevia tietoja sovellettaessa menettelyn tulos voi olla yrityksen kannalta epäedullisempi kuin siinä tapauksessa, että se olisi tehnyt yhteistyötä.

1.   Komissio voi päätöksellä määrätä sakkoja tai uhkasakkoja, jos yritys tai yritysten yhteenliittymä tahallisesti tai tuottamuksellisesti

2.   Edellä 1 kohdan mukaisesti määrätyt sakot saavat olla enintään 1 prosenttia asianomaisen yrityksen tai yritysten yhteenliittymän edellisen tilikauden kokonaisliikevaihdosta.

3.   Edellä 1 kohdan mukaisesti määrätyt uhkasakot saavat olla enintään 5 prosenttia asianomaisen yrityksen tai yritysten yhteenliittymän edellisen tilikauden keskimääräisestä päivittäisestä kokonaisliikevaihdosta kultakin työpäivinä lasketulta viivästyspäivältä päätöksessä säädetystä päivästä alkaen, kunnes se antaa täydelliset ja virheettömät tiedot, joita komissio on vaatinut, tai kunnes se suostuu tarkastukseen.

4.   Ennen 1 kohdan a alakohdan kohdan mukaisen päätöksen tekemistä komissio asettaa lopullisen kahden viikon pituisen määräajan puuttuvien tietojen vastaanottamiselle yritykseltä tai yritysten yhteenliittymältä.

5.   Jos yritys ei noudata 11 artiklan 3 kohdan mukaista sitoumuksia sisältävää päätöstä, 12 artiklan mukaista väliaikaisten toimenpiteiden toteuttamista koskevaa päätöstä tai 11 artiklan 2 kohdan mukaista korjaustoimenpiteitä sisältävää päätöstä, komissio voi päätöksellä määrätä

Komissio voi myös määrätä tällaisia sakkoja tai uhkasakkoja, jos yritys ei noudata 11, 25 tai 31 artiklan mukaisesti tehtyä päätöstä, jolla yritys velvoitettiin ilmoittamaan komissiolle sen tulevasta osallistumisesta keskittymiin tai julkisiin hankintamenettelyihin 8 artiklan mukaisesti.

6.   Sakon tai uhkasakon suuruutta vahvistettaessa komissio ottaa huomioon rikkomisen luonteen, vakavuuden ja keston ottaen asianmukaisesti huomioon suhteellisuus- ja tarkoituksenmukaisuusperiaatteet.

7.   Kun kyseinen yritys tai yritysten yhteenliittymä on täyttänyt velvoitteen, jonka tehosteeksi uhkasakko määrättiin, komissio voi määrätä uhkasakon lopullisen määrän pienemmäksi kuin se olisi uhkasakon määräämisestä annetun alkuperäisen päätöksen perusteella.

1.   Komissio voi kumota 11 artiklan 2, 3 tai 4 kohdan, 25 artiklan 3 kohdan ja 31 artiklan 1, 2 tai 3 kohdan nojalla tehdyn päätöksen ja hyväksyä päätöksen muodossa uuden täytäntöönpanosäädöksen seuraavissa tapauksissa:

Tämä täytäntöönpanosäädös hyväksytään 48 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua neuvoa-antavaa menettelyä noudattaen.

2.   Kumoaminen ja komission 1 kohdan mukaisesti hyväksymä uusi päätös eivät vaikuta hankintaviranomaisen tai hankintayksikön päätökseen tehdä sopimus. Ne eivät myöskään vaikuta sopimukseen, joka on jo tehty tällaisen sopimuksen tekemistä koskevan päätöksen jälkeen.

1.   Tätä asetusta sovellettaessa keskittymän katsotaan syntyvän, jos määräysvallan pysyvä vaihtuminen johtuu jommastakummasta seuraavasta:

2.   Sellaisen yhteisyrityksen perustaminen, joka hoitaa pysyvästi kaiken itsenäiselle taloudelliselle yksikölle kuuluvan toiminnan, muodostaa 1 kohdassa tarkoitetun keskittymän.

3.   Sovellettaessa tätä asetusta ilmoitusta edellyttävän keskittymän katsotaan syntyvän, jos kyseisessä keskittymässä

4.   Keskittymän ei katsota syntyvän, jos:

Komissio voi pyynnöstä pidentää ensimmäisen alakohdan a alakohdassa tarkoitettua yhden vuoden määräaikaa, jos asianomaiset laitokset tai yhtiöt voivat osoittaa, että myynti ei ollut kohtuudella mahdollinen määräajan kuluessa.

5.   Määräysvallalla tarkoitetaan oikeuksia, sopimuksia tai muita keinoja, jotka joko erikseen tai yhdessä ja ottaen huomioon asiaan liittyvät tosiasialliset ja oikeudelliset olosuhteet antavat mahdollisuuden käyttää ratkaisevaa vaikutusvaltaa yrityksessä, erityisesti

6.   Määräysvallan ovat saaneet henkilöt tai yritykset, jotka:

1.   Komissiolle on ilmoitettava ilmoitusta edellyttävistä keskittymistä ennen niiden toteuttamista ja sopimuksen tekemisen, julkisen osto- tai vaihtotarjouksen julkistamisen tai määräysvallan tuottavan osuuden hankkimisen jälkeen.

2.   Asianomaiset yritykset voivat myös ilmoittaa ehdotetusta keskittymästä, jos ne osoittavat komissiolle vilpittömän aikomuksen tehdä sopimus tai ne ovat ilmoittaneet julkisesti aikovansa tehdä julkisen osto- tai vaihtotarjouksen, jos suunniteltu sopimus tai osto- tai vaihtotarjous johtaisi 1 kohdan mukaiseen ilmoitusta edellyttävään keskittymään.

3.   Jos keskittymä syntyy 20 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetulla sulautumisella tai 20 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetulla yhteisen määräysvallan hankkimisella, sulautuvien tai yhteisen määräysvallan saaneiden osapuolten on yhdessä tehtävä ilmoitus. Kaikissa muissa tapauksissa ilmoituksen tekee se henkilö tai yritys, joka on saanut määräysvallan yhdessä tai useammassa yrityksessä kokonaisuudessaan tai joiltakin osin.

4.   Jos asianomaiset yritykset eivät noudata ilmoitusvelvollisuuttaan, komissio voi tarkastella ilmoitusta edellyttävää keskittymää tämän asetuksen mukaisesti pyytämällä ilmoitusta kyseisestä keskittymästä. Tässä tapauksessa 24 artiklan 1 ja 4 kohdassa tarkoitetut määräajat eivät sido komissiota.

5.   Komissio voi pyytää ennakkoilmoitusta sellaisesta keskittymästä, joka ei ole 20 artiklassa tarkoitettu ilmoitusta edellyttävä keskittymä, milloin tahansa ennen sen toteuttamista, jos komissio epäilee, että ulkomaisia tukia on saatettu myöntää asianomaisille yrityksille keskittymää edeltäneiden kolmen vuoden aikana. Tällaista keskittymää pidetään tässä asetuksessa tarkoitettuna ilmoitusta edellyttävänä keskittymänä.

1.   Kokonaisliikevaihto käsittää tuotot, jotka ovat kertyneet asianomaisille yrityksille edellisen tilikauden aikana niiden tavanomaiseen toimintaan kuuluvasta tuotteiden myynnistä ja palvelujen tarjoamisesta, kun niistä on vähennetty myyntialennukset, arvonlisävero ja muut suoraan liikevaihdosta määrättävät maksut. Asianomaisen yrityksen kokonaisliikevaihtoon ei sisälly 4 kohdassa tarkoitettujen yritysten välinen tuotteiden myynti tai palvelujen tarjoaminen.

Liikevaihto unionissa käsittää unionissa yrityksille tai kuluttajille myydyt tuotteet ja tarjotut palvelut.

2.   Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, jos keskittymä syntyy yhden tai useamman yrityksen jonkin osan hankkimisella, vain hankittuihin osiin liittyvä liikevaihto otetaan myyjän tai myyjien osalta huomioon siitä riippumatta, ovatko hankitut osat oikeushenkilöitä vai eivät.

Tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuja kahta tai useampaa hankintaa, jotka tapahtuvat kahden vuoden kuluessa ja joiden osapuolina ovat samat henkilöt tai yritykset, pidetään kuitenkin yhtenä ja samana keskittymänä, joka on toteutettu viimeisimmän hankinnan päivänä.

3.   Liikevaihdon asemesta käytetään seuraavia:

Sovellettaessa a alakohtaa luottolaitoksen tai rahoituslaitoksen liikevaihto unionissa käsittää kyseisessä alakohdassa määritellyt tulolähteet, jotka kyseisen laitoksen unioniin sijoittautunut sivuliike tai osasto saa.

Sovellettaessa b alakohtaa vakuutusyrityksen liikevaihto unionissa sisältää unionissa asuvilta saadut bruttovakuutusmaksut.

4.   Rajoittamatta 2 kohdan soveltamista asianomaisen yrityksen kokonaisliikevaihto saadaan laskemalla yhteen seuraavat:

5.   Jos asianomaisilla yrityksillä on yhdessä 4 kohdan b alakohdassa lueteltuja oikeuksia tai valtuuksia, asianomaisten yritysten kokonaisliikevaihtoa laskettaessa

1.   Ilmoitusta edellyttävää keskittymää ei saa toteuttaa ennen kuin siitä on ilmoitettu.

Lisäksi sovelletaan seuraavia aikarajoja:

Edellä a ja b alakohdassa tarkoitettu määräaika alkaa sitä päivää seuraavana työpäivänä, jona täydellinen ilmoitus on vastaanotettu tai jona asiaa koskeva komission päätös on tehty.

2.   Mitä 1 kohdassa säädetään, ei estä julkisen osto- tai vaihtotarjouksen tai arvopapereita koskevien liiketoimien sarjan toteuttamista, joilla määräysvalta saadaan useilta myyjiltä, mukaan lukien muiksi arvopapereiksi vaihdettavia arvopapereita koskevat liiketoimet, jos arvopaperit on otettu kaupankäynnin kohteeksi arvopaperipörssin kaltaisilla markkinoilla, edellyttäen että

3.   Komissio voi pyynnöstä myöntää poikkeuksen 1 tai 2 kohdassa säädetyistä velvoitteista. Poikkeuksen myöntämistä koskevassa pyynnössä on esitettävä kyseisen pyynnön perusteet. Päättäessään pyynnöstä komissio ottaa huomioon etenkin keskeytyksen vaikutukset yhteen tai useampaan asianomaiseen yritykseen tai kolmanteen osapuoleen sekä keskittymän aiheuttaman sisämarkkinoiden vääristymisen riskin. Tällainen poikkeus voidaan myöntää tietyin edellytyksin ja velvoittein sen varmistamiseksi, että sisämarkkinat eivät vääristy. Poikkeusta voidaan hakea ja se voidaan myöntää koska tahansa joko ennen ilmoituksen tekemistä tai keskittymistoimen toteuttamisen jälkeen.

4.   Tämän artiklan 1 kohdan b alakohdassa säädettyjä määräaikoja pidennetään, jos asianomaiset yritykset esittävät sitä koskevan pyynnön 15 työpäivän kuluessa 10 artiklan mukaisen perusteellisen tutkimuksen vireillepanosta. Asianomaiset yritykset voivat esittää vain yhden tällaisen pyynnön.

Komissio voi asianomaisten yritysten suostumuksella pidentää tämän artiklan 1 kohdan b alakohdassa säädettyjä määräaikoja milloin tahansa perusteellisen tutkimuksen vireillepanon jälkeen.

Määräaikojen pidentäminen tai pidentämiset tämän kohdan nojalla eivät saa kokonaisuudessaan ylittää 20:tä työpäivää.

5.   Komissio voi poikkeuksellisesti keskeyttää 1 kohdassa säädettyjen määräaikojen kulumisen, jos yritykset eivät ole toimittaneet 13 artiklan nojalla vaadittuja täydellisiä tietoja tai jos ne ovat kieltäytyneet 14 artiklan nojalla tehdyllä päätöksellä määrätystä tarkastuksesta.

6.   Komissio voi tehdä 25 artiklan 3 kohdan mukaisen päätöksen sitoutumatta tämän artiklan 1–4 kohdassa tarkoitettuihin määräaikoihin, jos

7.   Edellä olevan 1 kohdan vastaisesti toteutettuja keskittymistoimia pidetään pätevinä vasta sen jälkeen, kun 25 artiklan 3 kohdan mukainen päätös on tehty.

8.   Mitä tässä artiklassa säädetään, ei vaikuta arvopapereita koskevien liiketoimien pätevyyteen, mukaan lukien muiksi arvopapereiksi vaihdettavia arvopapereita koskevat liiketoimet, jos arvopaperit on otettu kaupankäynnin kohteeksi arvopaperipörssin kaltaisilla markkinoilla, elleivät ostaja ja myyjä olleet tietoisia tai ellei heidän olisi pitänyt olla tietoisia, että liiketoimi oli 1 kohdan vastainen.

1.   Ilmoitusta edellyttäviin keskittymiin sovelletaan 10 artiklaa, 11 artiklan 1, 3 ja 4 kohtaa sekä 12–16 ja 18 artiklaa.

2.   Komissio voi panna vireille 10 artiklan 3 kohdan mukaisen perusteellisen tutkimuksen viimeistään 25 työpäivän kuluttua täydellisen ilmoituksen vastaanottamisesta.

3.   Perusteellisen tutkimuksen jälkeen komissio hyväksyy täytäntöönpanosäädöksen jonakin seuraavista päätöksistä:

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 48 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua neuvoa-antavaa menettelyä noudattaen.

4.   Edellä olevan 3 kohdan mukaiset päätökset on tehtävä 90 työpäivän kuluessa perusteellisen tutkimuksen vireillepanosta, ja kyseistä määräaikaa pidennetään tarvittaessa 24 artiklan 1 kohdan b alakohdan taikka sen 4 tai 5 kohdan nojalla. Jos komissio ei tee päätöstä kyseisessä määräajassa, asianomaiset yritykset voivat toteuttaa keskittymän.

5.   Kaikissa yritykselle osoitetuissa tietopyynnöissä komissio täsmentää, keskeytetäänkö määräajat 24 artiklan 5 kohdan nojalla, jos yritys ei toimita täydellisiä tietoja asetetussa määräajassa.

6.   Jos komissio toteaa, että keskittymä, josta on 21 artiklan 1 kohdan nojalla ilmoitettava tai josta on 21 artiklan 5 kohdan nojalla komission pyynnöstä ilmoitettu, on jo toteutettu ja että kyseiselle keskittymälle myönnetyt ulkomaiset tuet vääristävät sisämarkkinoita 4, 5 ja 6 artiklan mukaisesti, se voi toteuttaa jonkin seuraavista toimenpiteistä:

Komissio voi määrätä tämän kohdan a ja b alakohdassa tarkoitetut toimenpiteet joko tämän artiklan 3 kohdan c alakohdan nojalla tehdyllä päätöksellä tai erillisellä päätöksellä.

Komissio voi hyväksyä päätöksen muodossa olevalla täytäntöönpanosäädöksellä minkä tahansa tämän kohdan a tai b alakohdassa tarkoitetusta toimenpiteestä, jos se toteaa, että keskittymä on toteutettu vastoin tämän artiklan 3 kohdan a alakohdan nojalla tehtyä päätöstä, jossa todetaan, että ilman sitoumuksia keskittymä täyttäisi tämän artiklan 3 kohdan c alakohdassa säädetyn arviointiperusteen.

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 48 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua neuvoa-antavaa menettelyä noudattaen.

7.   Komissio voi hyväksyä päätöksen muodossa täytäntöönpanosäädöksen, jolla määrätään 12 artiklassa tarkoitettuja välitoimia myös, jos

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 48 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua neuvoa-antavaa menettelyä noudattaen.

1.   Komissio voi määrätä 17 artiklan mukaisia sakkoja tai uhkasakkoja.

2.   Komissio voi päätöksellä myös määrätä asianomaisille yrityksille sakkoja, jotka ovat enintään 1 prosenttia niiden edellisen tilikauden kokonaisliikevaihdosta, jos kyseiset yritykset tahallisesti tai tuottamuksellisesti antavat virheellisiä tai harhaanjohtavia tietoja 21 artiklan mukaisessa ilmoituksessa tai sitä täydentävässä ilmoituksessa.

3.   Komissio voi päätöksellä myös määrätä asianomaisille yrityksille sakkoja, jotka ovat enintään 10 prosenttia niiden edellisen tilikauden kokonaisliikevaihdosta, jos kyseiset yritykset tahallisesti tai tuottamuksellisesti

1.   Tätä asetusta sovellettaessa julkisen hankintamenettelyn ulkomaisesta taloudellisesta panoksesta on annettava ilmoitus, jos

2.   Jos hankintaviranomainen tai -yksikkö päättää jakaa hankinnan osiin, ulkomaisesta taloudellisesta panoksesta on julkisessa hankintamenettelyssä annettava ilmoitus, jos hankinnan ennakoitu arvo ilman arvonlisäveroa ylittää 1 kohdan a alakohdassa säädetyn kynnysarvon ja osan arvo tai kaikkien niiden osien yhteenlaskettu arvo, joita koskevaan tarjouskilpailuun tarjoaja osallistuu, on vähintään 125 miljoonaa euroa, ja ulkomainen taloudellinen panos on vähintään 1 kohdan b alakohdassa säädetyn kynnysarvon suuruinen.

3.   Direktiivin 2009/81/EY soveltamisalaan kuuluvien sopimusten tekomenettelyt eivät kuulu tämän luvun soveltamisalaan.

4.   Direktiivin 2014/24/EU 32 artiklan 2 kohdan c alakohdassa ja direktiivin 2014/25/EU 50 artiklan d alakohdassa säädettyihin sopimusten tekomenettelyihin sovelletaan tämän asetuksen 2 luvun säännöksiä, mutta niihin ei sovelleta tämän asetuksen 4 lukua.

5.   Poiketen siitä, mitä 29 artiklan 1 kohdassa säädetään, jos rakennusurakat, tavarat tai palvelut voidaan direktiivin 2014/23/EU 31 artiklan 4 kohdan, direktiivin 2014/24/EU 32 artiklan 2 kohdan b alakohdan ja direktiivin 2014/25/EU 50 artiklan c alakohdan mukaisesti antaa ainoastaan tietyn talouden toimijan suoritettaviksi tai toimitettaviksi ja sopimuksen ennakoitu arvo on vähintään tämän artiklan 1 kohdan a alakohdassa vahvistettu arvo, tarjouksen tai osallistumishakemuksen jättävien yritysten on ilmoitettava komissiolle kaikista ulkomaisista taloudellisista panoksista, jos tämän artiklan 1 kohdan b alakohdan ehto täyttyy. Tällaisten tietojen toimittamista ei pidetä ilmoituksena eikä siitä tehdä tämän luvun mukaisia tutkimuksia, sanotun kuitenkaan rajoittamatta mahdollisuutta panna vireille tämän asetuksen 2 luvun mukainen tarkastelu.

6.   Hankintaviranomaisen tai -yksikön on mainittava hankintailmoituksessa tai – jos on kyse menettelystä, josta ei julkaista ilmoitusta – hankinta-asiakirjoissa, että talouden toimijoihin sovelletaan 29 artiklassa säädettyä ilmoitusvelvollisuutta. Tällaisen maininnan puuttuminen ei kuitenkaan rajoita tämän asetuksen soveltamista sen soveltamisalaan kuuluviin sopimuksiin.

1.   Jos 28 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaiset edellytykset taloudellisten panosten ilmoittamiselle täyttyvät, julkiseen hankintamenettelyyn osallistuvien talouden toimijoiden on ilmoitettava hankintaviranomaiselle tai hankintayksikölle kaikista 28 artiklan 1 kohdan b alakohdassa määritellyistä ulkomaisista taloudellisista panoksista. Kaikissa muissa tapauksissa talouden toimijoiden on annettava vakuutus, jossa luetellaan kaikki saadut ulkomaiset taloudelliset panokset ja vahvistetaan, että saaduista ulkomaisista taloudellisista panoksista ei tarvitse antaa 28 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisesti ilmoitusta. Avoimessa menettelyssä ilmoitus tai vakuutus toimitetaan yhdessä tarjouksen kanssa vain kerran. Monivaiheisessa menettelyssä ilmoitus tai vakuutus on toimitettava kahdesti, ensin osallistumishakemuksen yhteydessä ja sen jälkeen päivitettynä ilmoituksena tai päivitettynä vakuutuksena toimitetun tarjouksen tai lopullisen tarjouksen yhteydessä.

2.   Hankintaviranomaisen tai -yksikön on viipymättä ilmoituksen tai vakuutuksen saatuaan toimitettava ilmoitus tai vakuutus komissiolle.

3.   Jos osallistumishakemuksesta tai tarjouksesta puuttuu ilmoitus tai vakuutus, hankintaviranomainen tai -yksikkö voi pyytää asianomaisia talouden toimijoita toimittamaan asiaankuuluvan asiakirjan 10 työpäivän kuluessa. Hankintaviranomaisen tai -yksikön on todettava sääntöjenvastaisiksi ja hylättävä talouden toimijoiden, joihin sovelletaan tämän artiklan mukaisia velvoitteita, tarjoukset tai osallistumishakemukset, joihin ei ole liitetty 1 kohdan mukaisesti toimitettua ilmoitusta tai vakuutusta hankintaviranomaisen tai -yksikön tämän kohdan mukaisesti esittämästä pyynnöstä huolimatta. Hankintaviranomaisen tai -yksikön on ilmoitettava komissiolle kyseisestä hylkäämisestä.

4.   Komissio tutkii vastaanotetun ilmoituksen sisällön ilman aiheetonta viivytystä. Jos komissio toteaa, että ilmoitus on puutteellinen, se ilmoittaa havainnoistaan hankintaviranomaiselle tai -yksikölle ja asianomaiselle talouden toimijalle ja pyytää talouden toimijaa täydentämään ilmoituksen sisältöä 10 työpäivän kuluessa. Jos tarjoukseen tai osallistumishakemukseen liitetty ilmoitus on edelleen puutteellinen komission tämän kohdan mukaisesti esittämästä pyynnöstä huolimatta, komissio tekee päätöksen, jossa todetaan kyseinen tarjous sääntöjenvastaiseksi. Kyseisessä päätöksessä komissio pyytää myös hankintaviranomaista tai -yksikköä tekemään päätöksen tällaisen sääntöjenvastaisen tarjouksen tai osallistumishakemuksen hylkäämisestä.

5.   Tämän artiklan mukainen velvollisuus ilmoittaa ulkomaisista taloudellisista panoksista koskee talouden toimijoita, direktiivin 2014/23/EU 26 artiklan 2 kohdassa, direktiivin 2014/24/EU 19 artiklan 2 kohdassa ja direktiivin 2014/25/EU 37 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja talouden toimijoiden ryhmittymiä sekä pääasiallisia alihankkijoita ja pääasiallisia toimittajia, jotka ovat tiedossa täydellisen ilmoituksen tai vakuutuksen tai päivitetyn täydellisen ilmoituksen tai vakuutuksen toimittamisajankohtana. Tätä asetusta sovellettaessa alihankkijaa tai toimittajaa pidetään pääasiallisena, jos sen osallistumisella varmistetaan sopimuksen olennaisten osien toteuttaminen ja joka tapauksessa, jos sen panos on yli 20 prosenttia toimitetun tarjouksen arvosta.

6.   Direktiiveissä 2014/24/EU ja 2014/25/EU tarkoitetun pääsopimuskumppanin tai direktiivissä 2014/23/EU tarkoitetun pääasiallisen käyttöoikeuden saajan on varmistettava talouden toimijoiden ryhmittymien, pääasiallisten alihankkijoiden ja pääasiallisten toimittajien puolesta ilmoituksen tai vakuutuksen toimittaminen. Sovellettaessa 33 artiklaa pääsopimuskumppani tai pääasiallisen käyttöoikeuden saaja on vastuussa ainoastaan omiin ulkomaisiin taloudellisiin panoksiinsa liittyvien tietojen todenperäisyydestä.

7.   Jos hankintaviranomainen tai -yksikkö tarjouksia tutkiessaan toimitetusta vakuutuksesta huolimatta epäilee ulkomaisten tukien olemassaoloa, sen on viipymättä ilmoitettava tällaisista epäilyistä komissiolle. Rajoittamatta direktiiveissä 2014/24/EU ja 2014/25/EU säädettyjä hankintaviranomaisten tai -yksiköiden valtuuksia tutkia, onko tarjous poikkeuksellisen alhainen, hankintaviranomainen tai -yksikkö ei saa arvioida, onko tarjous poikkeuksellisen alhainen, jos tällainen arviointi aloitettaisiin pelkästään ulkomaisten tukien mahdollista olemassaoloa koskevien epäilyjen perusteella. Jos komissio toteaa, että tässä asetuksessa tarkoitettua kohtuuttoman edullista tarjousta ei ole olemassa, se ilmoittaa asiasta asianomaiselle hankintaviranomaiselle tai -yksikölle. Muut oikeushenkilöt tai luonnolliset henkilöt voivat ilmoittaa komissiolle sisämarkkinoita vääristäviin ulkomaisiin tukiin liittyvistä tiedoista ja ilmoittaa väärien tietojen mahdollista antamista koskevista epäilyistä.

8.   Jos komissio epäilee, että talouden toimija on saattanut saada ulkomaisia tukia tarjouksen jättämistä tai julkisen hankintamenettelyn osallistumishakemusta edeltävien kolmen vuoden aikana, se voi ennen sopimuksen tekemistä pyytää ilmoitusta kyseiselle talouden toimijalle missä tahansa sellaisessa julkisessa hankintamenettelyssä kolmansien maiden myöntämistä ulkomaisista taloudellisista panoksista, josta ei 28 artiklan 1 kohdan nojalla edellytetä ilmoitusta tai joka kuuluu 30 artiklan 4 kohdan soveltamisalaan, sanotun kuitenkaan rajoittamatta komission mahdollisuutta aloittaa oma-aloitteinen menettely. Jos komissio on vaatinut ilmoitusta tällaisesta taloudellisesta panoksesta, taloudellinen panos katsotaan ilmoitusta edellyttäväksi julkisen hankintamenettelyn ulkomaiseksi taloudelliseksi panokseksi ja siihen sovelletaan 4 luvun säännöksiä.

1.   Julkisessa hankintamenettelyssä ilmoitettaviin taloudellisiin panoksiin sovelletaan 10 artiklaa, 11 artiklan 1, 3 ja 4 kohtaa sekä 13, 14, 15, 16, 18 ja 23 artiklaa.

2.   Komissio tekee alustavan tarkastelun viimeistään 20 työpäivän kuluttua täydellisen ilmoituksen vastaanottamisesta. Asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa komissio voi pidentää tätä määräaikaa kerran 10 työpäivällä.

3.   Komissio päättää alustavalle tarkastelulle asetetun määräajan kuluessa, paneeko se vireille perusteellisen tutkimuksen, ja ilmoittaa asiasta viipymättä asianomaiselle talouden toimijalle ja hankintaviranomaiselle tai -yksikölle.

4.   Jos komissio on saattanut alustavan tarkastelun päätökseen tekemättä päätöstä ja saa uusia tietoja, joiden perusteella se epäilee, että toimitettu ilmoitus tai vakuutus on puutteellinen, tai jos tällaista ilmoitusta tai vakuutusta ei ole toimitettu komissiolle, se voi pyytää lisätietoja 29 artiklan 4 kohdan mukaisesti. Komissio voi panna alustavan tarkastelun uudelleen vireille näiden uusien tietojen perusteella. Jos alustava tarkastelu pannaan vireille tämän luvun mukaisesti ja rajoittamatta mahdollisuutta panna tarvittaessa vireille alustava tarkastelu 2 luvun mukaisesti, alustavan tarkastelun kesto määräytyy siitä ajankohdasta alkaen, kun komissio vastaanottaa uuden ilmoituksen tai vakuutuksen.

5.   Komissio voi tehdä päätöksen perusteellisen tutkimuksen päätökseen saattamisesta viimeistään 110 työpäivän kuluttua täydellisen ilmoituksen vastaanottamisesta. Tätä määräaikaa voidaan pidentää kerran 20 työpäivällä hankintaviranomaisen tai hankintayksikön kuulemisen jälkeen asianmukaisesti perustelluissa poikkeustapauksissa, mukaan lukien 6 kohdassa tarkoitetut tutkimukset, tai 16 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitetuissa tapauksissa.

6.   Poiketen siitä, mitä 2 kohdassa säädetään, jos julkinen hankintamenettely on monivaiheinen, komissio tutkii osallistumishakemuksen mukana toimitetun täydellisen ilmoituksen 20 työpäivän kuluessa kyseisen ilmoituksen vastaanottamisesta saattamatta alustavaa tarkastelua päätökseen tai tekemättä päätöstä perusteellisen tutkimuksen aloittamisesta. Kun 20 työpäivän määräaika on kulunut umpeen, alustava tarkastelu keskeytetään lopullisen tarjouksen tai rajoitetun menettelyn tapauksessa tarjouksen jättämiseen saakka. Alustavaa tarkastelua jatketaan, kun tarjous tai täydellisen päivitetyn ilmoituksen sisältävä lopullinen tarjous on tehty, ja komissiolla on 20 työpäivää aikaa saattaa alustava tarkastelu päätökseen ottaen huomioon mahdolliset lisätiedot. Komissio tekee päätöksen mahdollisen perusteellisen tutkimuksen päätökseen saattamisesta 90 työpäivän kuluessa täydellisen päivitetyn ilmoituksen toimittamisesta.

1.   Jos komissio toteaa perusteellisen tutkimuksen jälkeen, että talouden toimija on saanut sisämarkkinoita 4, 5 ja 6 artiklan mukaisesti vääristävää ulkomaista tukea, ja jos asianomainen talouden toimija antaa sitoumuksia, joilla sisämarkkinoiden vääristymä korjataan kokonaan ja vaikuttavasti, komissio hyväksyy täytäntöönpanosäädöksen sitoumuksia sisältävänä päätöksenä 11 artiklan 3 kohdan mukaisesti. Kyseinen täytäntöönpanosäädös hyväksytään 48 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua neuvoa-antavaa menettelyä noudattaen.

2.   Jos asianomainen talouden toimija ei anna sitoumuksia tai jos komissio katsoo, että 1 kohdassa tarkoitetut sitoumukset eivät ole asianmukaisia eivätkä riittäviä vääristymän korjaamiseksi kokonaan ja vaikuttavasti, komissio hyväksyy päätöksen muodossa täytäntöönpanosäädöksen, jolla kielletään sopimuksen tekeminen asianomaisen talouden toimijan kanssa, jäljempänä ’sopimuksen tekemisen kieltävä päätös’. Tämä täytäntöönpanosäädös hyväksytään 48 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua neuvoa-antavaa menettelyä noudattaen. Tämän päätöksen jälkeen hankintaviranomaisen tai -yksikön on hylättävä tarjous.

3.   Jos komissio toteaa perusteellisen tutkimuksen jälkeen, ettei talouden toimija saa sisämarkkinoita vääristävää ulkomaista tukea, se hyväksyy täytäntöönpanosäädöksen päätöksen muodossa 11 artiklan 4 kohdan mukaisesti. Kyseinen täytäntöönpanosäädös hyväksytään 48 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua neuvoa-antavaa menettelyä noudattaen.

4.   Edellä olevan 6 artiklan mukainen tasapainotesti ei saa johtaa siihen, että talouden toimijan tekemään tarjoukseen tai lopulliseen tarjoukseen tehdään muutos, joka on ristiriidassa unionin oikeuden kanssa.

1.   Alustavan tarkastelun ja perusteellisen tutkimuksen aikana voidaan jatkaa kaikkia julkisen hankintamenettelyn vaiheita sopimuksen tekemistä lukuun ottamatta.

2.   Jos komissio päättää panna vireille perusteellisen tutkimuksen 30 artiklan 3 kohdan nojalla, sopimusta ei saa tehdä sellaisen talouden toimijan kanssa, joka toimittaa 29 artiklan mukaisen ilmoituksen, ennen kuin komissio on tehnyt 31 artiklan 3 kohdan mukaisen päätöksen tai ennen 30 artiklan 5 tai 6 kohdassa asetetut määräajat ovat kuluneet umpeen. Jos komissio ei ole tehnyt päätöstä sovellettavassa määräajassa, sopimus voidaan tehdä minkä tahansa talouden toimijan kanssa, mukaan lukien ilmoituksen toimittanut talouden toimija.

3.   Jos hankintaviranomainen tai -yksikkö toteaa, että kokonaistaloudellisesti edullisimman tarjouksen on tehnyt talouden toimija, joka on toimittanut 29 artiklassa tarkoitetun vakuutuksen, ja jos komissio ei ole aloittanut 29 artiklan 8 kohdan tai 30 artiklan 3 tai 4 kohdan mukaista tarkastelua, sopimus voidaan tehdä tällaisen tarjouksen jättäneen talouden toimijan kanssa ennen kuin komissio tekee jonkin 31 artiklassa tarkoitetuista päätöksistä tai ennen kuin 30 artiklan 2, 5 tai 6 kohdassa vahvistetut määräajat kuluvat umpeen taikka ennen kuin komissio tekee jonkin 31 artiklassa tarkoitetuista päätöksistä muiden tutkimuksen kohteena olevien tarjousten osalta.

4.   Jos komissio tekee 31 artiklan 2 kohdan mukaisen päätöksen tarjouksesta, jonka hankintaviranomainen tai -yksikkö on todennut olevan kokonaistaloudellisesti edullisin, sopimus voidaan tehdä sen talouden toimijan kanssa, josta ei ole tehty 31 artiklan 2 kohdan mukaista päätöstä ja joka on tehnyt toiseksi parhaan tarjouksen.

5.   Jos komissio tekee 31 artiklan 1 tai 3 kohdan mukaisen päätöksen, sopimus voidaan tehdä minkä tahansa talouden toimijan kanssa, joka on tehnyt kokonaistaloudellisesti edullisimman tarjouksen, mukaan lukien talouden toimija, joka on antanut 29 artiklan mukaisen ilmoituksen.

6.   Hankintaviranomaisen tai -yksikön on ilman aiheetonta viivytystä ilmoitettava komissiolle kaikista päätöksistä, jotka koskevat julkisen hankintamenettelyn peruuttamista, asianomaisen talouden toimijan tarjouksen tai osallistumishakemuksen hylkäämistä, asianomaisen talouden toimijan toimittamaa uutta tarjousta tai sopimuksen tekemistä.

7.   Julkisia hankintamenettelyjä koskevia periaatteita, mukaan lukien suhteellisuusperiaatetta, syrjimättömyyttä, yhdenvertaista kohtelua, avoimuutta ja kilpailua koskevia periaatteita, on noudatettava kaikkien julkiseen hankintamenettelyyn osallistuvien talouden toimijoiden osalta. Tämän asetuksen mukainen ulkomaisten tukien tutkiminen ei saa johtaa siihen, että hankintaviranomainen tai -yksikkö kohtelee asianomaisia talouden toimijoita näiden periaatteiden vastaisesti. Talouden toimijoihin sovelletaan ympäristöön liittyviä, sosiaalisia ja työhön liittyviä vaatimuksia direktiivien 2014/23/EU, 2014/24/EU ja 2014/25/EU tai muun unionin oikeuden mukaisesti.

8.   Kukin tässä luvussa tarkoitettu määräaika alkaa sitä päivää seuraavana työpäivänä, jona ilmoitus on vastaanotettu tai jona asiaa koskeva komission päätös on hyväksytty.

1.   Komissio voi määrätä 17 artiklan mukaisia sakkoja tai uhkasakkoja.

2.   Komissio voi päätöksellä myös määrätä asianomaisille talouden toimijoille sakkoja, jotka ovat enintään 1 prosenttia niiden edellisen tilikauden kokonaisliikevaihdosta, jos kyseiset talouden toimijat tahallisesti tai tuottamuksellisesti antavat virheellisiä tai harhaanjohtavia tietoja 29 artiklan mukaisessa ilmoituksessa tai vakuutuksessa tai sitä täydentävässä ilmoituksessa.

3.   Komissio voi päätöksellä määrätä asianomaisille talouden toimijoille sakkoja, jotka ovat enintään 10 prosenttia niiden edellisen tilikauden kokonaisliikevaihdosta, jos kyseiset talouden toimijat tahallisesti tai tuottamuksellisesti

1.   Taloudellinen panos, josta on ilmoitettu keskittymän osalta 21 artiklan nojalla tai julkisen hankinnan osalta 29 artiklan nojalla, voi olla tämän asetuksen kannalta merkityksellinen, ja sitä voidaan arvioida tämän asetuksen mukaisesti suhteessa muuhun taloudelliseen toimintaan.

2.   Taloudellinen panos, jota on arvioitu oma-aloitteisessa menettelyssä tietyn taloudellisen toiminnan osalta 10 tai 11 artiklan nojalla, voi olla tämän asetuksen kannalta merkityksellinen, ja sitä voidaan arvioida tämän asetuksen mukaisesti suhteessa muuhun taloudelliseen toimintaan.

1.   Jos jäsenvaltio katsoo, että ulkomainen tuki saattaa olla olemassa ja voi vääristää sisämarkkinoita, sen on toimitettava kyseistä tukea koskevat tiedot komissiolle. Komissio voi näiden tietojen perusteella päättää aloittaa 10 artiklan mukaisen alustavan tarkastelun tai pyytää 21 artiklan 5 kohdan tai 29 artiklan 8 kohdan mukaista ilmoitusta.

2.   Luonnollinen henkilö, oikeushenkilö tai yhdistys voi toimittaa komissiolle kaikki hallussaan olevat tiedot ulkomaisista tuista, jotka voivat vääristää sisämarkkinoita. Komissio voi näiden tietojen perusteella päättää aloittaa 10 artiklan mukaisen alustavan tarkastelun tai pyytää 21 artiklan 5 kohdan tai 29 artiklan 8 kohdan mukaista ilmoitusta.

3.   Komissio asettaa jäsenvaltioiden ja asianomaisten hankintaviranomaisten tai -yksiköiden saataville tähän tarkoitukseen varatussa sähköisessä tietokannassa kaikkien tämän asetuksen nojalla tehtyjen päätösten ei-luottamukselliset toisinnot.

1.   Jos komission käytettävissä olevien tietojen perusteella voidaan perustellusti epäillä, että ulkomaiset tuet, jotka myönnetään tietyllä alalla tai tietyntyyppistä taloudellista toimintaa varten tai jotka perustuvat tiettyyn tukivälineeseen, voivat vääristää sisämarkkinoita, komissio voi tehdä markkinatutkimuksen asianomaisesta tietystä alasta, tietyntyyppisestä taloudellisesta toiminnasta tai tiettyyn tukivälineeseen perustuvan tuen käytöstä. Komissio voi markkinatutkimuksen aikana vaatia asianomaisia yrityksiä tai yritysten yhteenliittymiä toimittamaan tarvittavat tiedot, ja se voi tehdä tarvittavat tarkastukset. Komissio voi myös pyytää asianomaisia jäsenvaltioita tai asianomaista kolmatta maata toimittamaan tietoja.

2.   Komissio julkaisee tarvittaessa kertomuksen tiettyjä aloja, tietyntyyppistä taloudellista toimintaa tai tiettyjä tukivälineitä koskevan markkinatutkimuksensa tuloksista ja pyytää esittämään huomautuksia.

3.   Komissio voi käyttää tällaisista markkinatutkimuksista saatuja tietoja tämän asetuksen mukaisissa menettelyissä.

4.   Markkinatutkimuksiin sovelletaan 13, 14, 15 ja 17 artiklaa.

1.   Jos komissio 36 artiklan mukaisen markkinatutkimuksen perusteella epäilee olevan olemassa toistuvia ulkomaisia tukia, jotka vääristävät sisämarkkinoita, tai jos useissa tämän asetuksen mukaisissa täytäntöönpanotoimissa havaitaan saman kolmannen maan myöntämiä sisämarkkinoita vääristäviä ulkomaisia tukia, se voi käydä kyseisen kolmannen maan kanssa vuoropuhelua selvittääkseen vaihtoehtoja tällaisten tukien lakkauttamiseksi tai muuttamiseksi, jotta voidaan poistaa niiden vääristävät vaikutukset sisämarkkinoihin. Komissio ilmoittaa asian kannalta merkityksellisestä kehityksestä Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

2.   Tämä kolmansien maiden kanssa käytävä vuoropuhelu ei estä komissiota toteuttamasta tämän asetuksen mukaisia toimia. Tämän asetuksen nojalla hyväksyttyjä yksittäisiä toimenpiteitä ei käsitellä kyseisessä vuoropuhelussa.

1.   Komission 10 ja 11 artiklan mukaisiin valtuuksiin sovelletaan kymmenen vuoden vanhentumisaikaa, joka alkaa päivänä, jona ulkomainen tuki myönnetään yritykselle. Kaikki komission 10, 13, 14 tai 15 artiklan nojalla ulkomaisen tuen osalta toteuttamat toimet keskeyttävät vanhentumisajan kulumisen. Kymmenen vuoden vanhentumisaika alkaa uudelleen kunkin keskeytymisen jälkeen.

2.   Komission valtuuksiin määrätä sakkoja tai uhkasakkoja 17, 26 ja 33 artiklan nojalla sovelletaan kolmen vuoden vanhentumisaikaa, joka alkaa päivänä, jona 17, 26 tai 33 artiklassa tarkoitettu rikkominen tapahtui. Jatketun tai toistuvan rikkomisen osalta vanhentumisaika alkaa kulua päivänä, jona rikkominen lakkaa. Komission 17, 26 tai 33 artiklassa tarkoitetun rikkomisen johdosta toteuttamat toimet keskeyttävät sakkojen tai uhkasakkojen määräämiseen sovellettavan vanhentumisajan. Kolmen vuoden vanhentumisaika alkaa uudelleen kunkin keskeytymisen jälkeen.

3.   Komission 17, 26 ja 33 artiklan mukaisiin valtuuksiin valvoa sakkojen tai uhkasakkojen määräämisestä tehtyjen päätösten täytäntöönpanoa sovelletaan viiden vuoden vanhentumisaikaa, joka alkaa päivänä, jona komission päätös sakon tai uhkasakon määräämisestä tehdään. Komission toteuttamat toimet tai jäsenvaltion komission pyynnöstä toteuttamat toimet, joiden tarkoituksena on panna täytäntöön sakon tai uhkasakon maksaminen, keskeyttävät vanhentumisajan kulumisen. Viiden vuoden vanhentumisaika alkaa uudelleen kunkin keskeytymisen jälkeen.

4.   Vanhentumisaika päättyy viimeistään päivänä, jona kaksi kertaa kyseistä vanhentumisaikaa vastaava määräaika on kulunut umpeen, edellyttäen, että komissio ei ole

5.   Vanhentumisaikaa laskettaessa ei oteta huomioon aikaa, jona komission päätös on Euroopan unionin tuomioistuimen käsiteltävänä.

1.   Yritys ei saa järjestää rahoitustoimia tai sopimuksia 21 artiklan 1 ja 5 kohdassa ja 29 artiklan 1, 5 ja 8 kohdassa säädettyjen ilmoitusvaatimusten kiertämiseksi.

2.   Jos komissio epäilee, että yritys on harjoittanut tai harjoittaa 1 kohdassa tarkoitettua käytäntöä, komissio voi vaatia kyseistä yritystä toimittamaan kaikki tarpeellisiksi katsomansa tiedot sen määrittämiseksi, onko yritys harjoittanut tai harjoittaako yritys 1 kohdassa tarkoitettuja käytäntöjä, ja se voi panna vireille 21 artiklan 4 kohdan tai 30 artiklan 4 kohdan mukaisen tarkastelun.

1.   Komissio julkistaa 10 artiklan 3 kohdan a alakohdan nojalla tehdyistä päätöksistä tiivistelmän niin, että kuka tahansa ulkomaisen tuen myöntänyt luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö, jäsenvaltio tai kolmas maa voi ilmaista näkemyksensä asiasta.

2.   Komissio julkaisee 11 artiklan 2, 3 ja 4 kohdan, 25 artiklan 3 ja 6 kohdan ja 31 artiklan 1, 2 ja 3 kohdan nojalla tehdyt päätökset Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

3.   Komissio ottaa tiivistelmiä ja päätöksiä julkistaessaan asianmukaisesti huomioon yritysten oikeutetut edut suojella liikesalaisuuksiaan ja muita luottamuksellisia tietoja.

1.   Komissio antaa yritykselle tai yritysten yhteenliittymälle osoitetut päätökset viipymättä tiedoksi ja antaa kyseiselle yritykselle tai yritysten yhteenliittymälle tilaisuuden ilmoittaa komissiolle, minkä päätökseen sisältyvien tietojen se katsoo olevan luottamuksellisia.

2.   Komissio ilmoittaa asianomaiselle hankintaviranomaiselle tai -yksikölle 31 artiklan 1 ja 3 kohdan nojalla annetuista päätöksistä, jotka on osoitettu julkiseen hankintamenettelyyn osallistuvalle talouden toimijalle.

3.   Edellä 29 artiklan 4 kohdan ja 31 artiklan 2 kohdan nojalla annetut päätökset osoitetaan asianomaiselle hankintaviranomaiselle tai -yksikölle. Komissio toimittaa talouden toimijalle, jonka kanssa sopimusta ei saa tehdä, jäljennöksen kyseisestä päätöksestä.

1.   Komissio antaa ennen 11, 12, 17 ja 18 artiklan, 25 artiklan 3 kohdan sekä 26, 31 tai 33 artiklan nojalla tehdyn päätöksen hyväksymistä tutkimuksen kohteena olevalle yritykselle tilaisuuden esittää huomautuksia syistä, joiden perusteella komissio aikoo hyväksyä päätöksensä.

2.   Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, 12 artiklan mukainen päätös voidaan tehdä väliaikaisesti antamatta tutkimuksen kohteena olevalle yritykselle mahdollisuutta esittää huomautuksia etukäteen edellyttäen, että komissio antaa sille tämän mahdollisuuden mahdollisimman pian sen jälkeen, kun se on tehnyt päätöksensä.

3.   Komissio perustaa päätöksensä yksinomaan syihin, joista asianomaisille yrityksille on annettu tilaisuus esittää huomautuksensa.

4.   Voidakseen käyttää 1 kohdan mukaista oikeuttaan tutkimuksen kohteena olevalla yrityksellä on oikeus tutustua komission asiakirja-aineistoon. Oikeutta tutustua asiakirja-aineistoon ei myönnetä luottamuksellisiin tietoihin eikä komission tai jäsenvaltioiden sisäisiin asiakirjoihin eikä etenkään komission ja jäsenvaltioiden väliseen kirjeenvaihtoon.

Oikeus tutustua asiakirja-aineistoon riippuu yritysten tai yritysten yhteenliittymien oikeutetuista eduista suojella liikesalaisuuksiaan ja muita luottamuksellisia tietoja. Komissio voi pyytää tutkimuksen kohteena olevaa yritystä ja komissiolle tietoja toimittaneita yrityksiä tai yritysten yhteenliittymiä sopimaan kyseisten tietojen paljastamista koskevista ehdoista. Jos yritykset tai yritysten yhteenliittymät ovat näistä ehdoista eri mieltä, komissiolla on valtuudet päättää ehdoista, joilla tiedot paljastetaan.

Mikään tässä kohdassa ei estä komissiota käyttämästä ja paljastamasta tarpeellisessa määrin tietoja, jotka osoittavat sisämarkkinoita vääristävän ulkomaisen tuen olemassaolon.

1.   Tämän asetuksen nojalla saatuja tietoja saa käyttää ainoastaan siihen tarkoitukseen, jota varten ne hankittiin, ellei tietojen toimittaja toisin päätä.

2.   Jäsenvaltioiden ja komission, niiden virkamiesten ja muiden niiden valvonnassa työskentelevien henkilöiden on varmistettava, että tätä asetusta sovellettaessa hankitut luottamukselliset tiedot suojataan sovellettavien sääntöjen mukaisesti. Tätä varten ne eivät saa paljastaa tämän asetuksen nojalla saamiaan salassapitovelvollisuuden piiriin kuuluvia tietoja.

3.   Mitä 1 ja 2 kohdassa säädetään, ei estä julkaisemasta tilastoja ja kertomuksia, jotka eivät sisällä sellaisia tietoja, joiden perusteella tietyt yritykset tai yritysten yhteenliittymät voidaan tunnistaa.

4.   Tämän asetuksen nojalla toimitettujen tietojen paljastaminen ei saa vaarantaa jäsenvaltioiden keskeisiä turvallisuusetuja.

1.   Tämä asetus ei rajoita SEUT 101, 102, 106, 107 ja 108 artiklan eikä neuvoston asetuksen (EY) N:o 1/2003 (23) ja asetuksen (EY) N:o 139/2004 soveltamista.

2.   Tämä asetus ei rajoita Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/1037 (24) soveltamista.

3.   Tämä asetus ei rajoita asetuksen (EU) 2019/452 soveltamista.

4.   Tämä asetus ei rajoita Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2022/1031 (25) soveltamista.

5.   Tällä asetuksella on etusija asetukseen (EU) 2016/1035 nähden, kunnes mainitun asetuksen soveltaminen alkaa sen 18 artiklan nojalla. Jos ulkomainen tuki kuuluu kyseisen päivän jälkeen sekä asetuksen (EU) 2016/1035 että tämän asetuksen soveltamisalaan, asetusta (EU) 2016/1035 sovelletaan ensisijaisesti. Julkisiin hankintoihin ja keskittymiin sovellettavilla tämän asetuksen säännöksillä on kuitenkin etusija asetukseen (EU) 2016/1035 nähden.

6.   Tämä asetus on etusijalla asetukseen (ETY) N:o 4057/86 nähden.

7.   Tämä asetus ei rajoita asetuksen (EU) 2019/712 soveltamista. Tämän asetuksen 20 artiklassa määriteltyihin keskittymiin, joissa on mukana lentoliikenteen harjoittajia, sovelletaan tämän asetuksen 3 luvun säännöksiä. Julkisiin hankintamenettelyihin, joissa on mukana lentoliikenteen harjoittajia, sovelletaan tämän asetuksen 4 luvun säännöksiä.

8.   Tätä asetusta on tulkittava yhdenmukaisesti direktiivien 2009/81/EY, 2014/23/EU, 2014/24/EU ja 2014/25/EU sekä neuvoston direktiivien 89/665/ETY (26) ja 92/13/ETY (27) kanssa.

9.   Tämä asetus ei estä unionia käyttämästä sellaisia oikeuksiaan tai täyttämästä sellaisia velvoitteitaan, joista määrätään kansainvälisissä sopimuksissa. Tämän asetuksen mukaista tutkimusta ei tehdä eikä toimenpiteitä määrätä tai pidetä voimassa, jos tällainen tutkimus tai tällaiset toimenpiteet olisivat jossakin oleellisessa kansainvälisessä sopimuksessa unionille asetettujen velvoitteiden vastaisia. Tämän asetuksen nojalla ei etenkään toteuteta mitään sellaisia toimia, jotka muodostaisivat tukia ja tasoitustulleja koskevan sopimuksen 32 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun, Maailman kauppajärjestön jäsenenä olevan kolmannen maan myöntämän tuen vastaisen erityisen toimen.

1.   Komissio julkaisee viimeistään 12 päivänä tammikuuta 2026 ohjeet, joita se tämän jälkeen päivittää säännöllisesti ja jotka koskevat

2.   Ennen kuin komissio antaa 1 kohdassa tarkoitettuja ohjeita, se kuulee asianmukaisesti sidosryhmiä ja jäsenvaltioita. Ohjeet perustuvat tämän asetuksen täytäntöönpanosta ja noudattamisen valvonnasta saatuihin kokemuksiin.

1.   Siirretään komissiolle valta antaa täytäntöönpanosäädöksiä, jotka koskevat

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetut täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 48 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua neuvoa-antavaa menettelyä noudattaen.

3.   Ennen kuin komissio hyväksyy 1 kohdan mukaisia toimenpiteitä, se julkistaa niiden luonnoksen ja pyytää siitä huomautuksia asettamassaan määräajassa. Komissio vahvistaa tämän määräajan, jonka on oltava vähintään neljä viikkoa.

4.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetut ensimmäiset täytäntöönpanosäädökset hyväksytään viimeistään 12 päivänä heinäkuuta 2023.

1.   Komissiota avustaa komitea. Tämä komitea on asetuksessa (EU) N:o 182/2011 tarkoitettu komitea.

2.   Kun viitataan tähän kohtaan, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 4 artiklaa.

1.   Siirretään komissiolle valta antaa 50 artiklan mukaisesti delegoitu säädös 20 artiklan 3 kohdan a alakohdassa säädetyn keskittymiä koskeva ilmoituskynnysarvon muuttamiseksi tarvittaessa korottamalla kynnysarvoa enintään 20 prosenttia tai alentamalla kynnysarvoa enintään 20 prosenttia sen jälkeen, kun komissio on

2.   Kun komissio arvioi tarvetta muuttaa ilmoituskynnysarvoa 1 kohdan mukaisesti, se tekee arviointinsa määritellystä ajanjaksosta, jonka on oltava vähintään kaksi vuotta, erityisesti seuraavien objektiivisten kriteerien perusteella:

3.   Edellä 20 artiklan 3 kohdan a alakohdassa tarkoitettuja kynnysarvoja voidaan nostaa, jos tämän artiklan 2 kohdassa tarkoitetussa arvioinnissa osoitetaan, että

4.   Edellä 20 artiklan 3 kohdan a alakohdassa olevien kynnysarvojen alentamiseksi tämän artiklan 2 kohdassa tarkoitetussa arvioinnissa on osoitettava, että

5.   Siirretään komissiolle valta hyväksyä 50 artiklan mukaisesti delegoitu säädös 28 artiklan 1 kohdan a alakohdassa ja 28 artiklan 2 kohdassa säädetyn ilmoituskynnysarvon muuttamiseksi tarvittaessa julkisten hankintojen osalta korottamalla tai alentamalla sitä enintään 20 prosenttia sen jälkeen, kun komissio on

6.   Kun komissio arvioi tarvetta muuttaa ilmoituskynnysarvoa 5 kohdan mukaisesti, se tekee arviointinsa määritellystä ajanjaksosta, jonka on oltava vähintään kaksi vuotta, erityisesti seuraavien objektiivisten kriteerien perusteella:

7.   Ilmoituskynnysarvojen nostamiseksi 6 kohdassa tarkoitetussa arvioinnissa on osoitettava, että

8.   Kynnysarvojen alentamiseksi 6 kohdassa tarkoitetussa arvioinnissa on osoitettava, että

9.   Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 50 artiklan mukaisesti, jotta voidaan lyhentää alustavien tarkastelujen ja perusteellisten tutkimusten määräaikoja, jotka on vahvistettu 25 artiklan 2 ja 4 kohdassa ilmoitettujen keskittymien osalta ja 30 artiklan 2, 5 ja 6 kohdassa ilmoitusta edellyttävien julkisten hankintamenettelyjen taloudellisten panosten osalta. Komissio voi antaa tällaisia delegoituja säädöksiä 25 artiklan 2 ja 4 kohdassa sekä 30 artiklan 2, 5 ja 6 kohdassa olevien määräaikojen lyhentämiseksi, jos komission käytäntö tämän asetuksen soveltamisessa osoittaa, että komission arviointi voidaan suorittaa lyhyemmässä ajassa.

1.   Komissiolle siirrettyä valtaa antaa delegoituja säädöksiä koskevat tässä artiklassa säädetyt edellytykset.

2.   Siirretään komissiolle 12 päivästä tammikuuta 2025 viiden vuoden ajaksi 49 artiklan 1 ja 5 kohdassa tarkoitettu valta antaa delegoituja säädöksiä.

3.   Siirretään komissiolle 12 päivästä tammikuuta 2025 viiden vuoden ajaksi 49 artiklan 9 kohdassa tarkoitettu valta antaa delegoituja säädöksiä. Komissio laatii siirrettyä säädösvaltaa koskevan kertomuksen viimeistään yhdeksän kuukautta ennen tämän viiden vuoden kauden päättymistä. Säädösvallan siirtoa jatketaan ilman eri toimenpiteitä samanpituisiksi kausiksi, jollei Euroopan parlamentti tai neuvosto vastusta tällaista jatkamista viimeistään kolme kuukautta ennen kunkin kauden päättymistä.

4.   Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 49 artiklan 1, 5 ja 9 kohdassa tarkoitetun säädösvallan siirron. Peruuttamispäätöksellä lopetetaan tuossa päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Peruuttaminen tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona sitä koskeva päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai jonakin myöhempänä, kyseisessä päätöksessä mainittuna päivänä. Peruuttamispäätös ei vaikuta jo voimassa olevien delegoitujen säädösten pätevyyteen.

5.   Ennen kuin komissio hyväksyy delegoidun säädöksen, se kuulee kunkin jäsenvaltion nimeämiä asiantuntijoita paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa vahvistettujen periaatteiden mukaisesti.

6.   Heti kun komissio on antanut delegoidun säädöksen, komissio antaa sen tiedoksi yhtäaikaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

7.   Edellä olevan 49 artiklan 1, 5 ja 9 kohdassa nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole kahden kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, että ne eivät vastusta säädöstä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan kahdella kuukaudella.

1.   Komissio esittää vuosittain Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen tämän asetuksen soveltamisesta ja täytäntöönpanosta.

2.   Komissio tarkastelee tämän asetuksen täytäntöönpanoa ja noudattamisen valvontaa koskevaa käytäntöään uudelleen viimeistään 13 päivänä heinäkuuta 2026 ja sen jälkeen joka kolmas vuosi, erityisesti 4, 5, 6 ja 9 artiklan soveltamisen sekä 20 artiklan 3 kohdassa, 28 artiklan 1 ja 2 kohdassa säädettyjen ilmoituskynnysarvojen osalta, ja esittää Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen ja liittää siihen asiaa koskevia lainsäädäntöehdotuksia, jos katsoo sen aiheelliseksi. Uudelleentarkastelun yhteydessä komissio raportoi kansainvälisten suhteiden kehityksestä kolmansien maiden tukien valvontajärjestelmien osalta.

3.   Jos komissio katsoo aiheelliseksi liittää kertomukseen asiaa koskevia lainsäädäntöehdotuksia, tällaisiin ehdotuksiin voi kuulua se, että

1.   Tätä asetusta sovelletaan ulkomaisiin tukiin, jotka on myönnetty 12 päivää heinäkuuta 2023 edeltävien viiden vuoden aikana, jos tällaiset ulkomaiset tuet vääristävät sisämarkkinoita 12 päivän heinäkuuta 2023 jälkeen.

2.   Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, tätä asetusta sovelletaan ulkomaisiin taloudellisiin panoksiin, jotka on myönnetty 12 päivää heinäkuuta 2023 edeltävien kolmen vuoden aikana, jos tällaiset ulkomaiset taloudelliset panokset on myönnetty yritykselle, joka ilmoittaa keskittymästä tai julkisessa hankintamenettelyssä myönnetyistä taloudellisista panoksista tämän asetuksen nojalla.

3.   Tätä asetusta ei sovelleta keskittymiin, joiden osalta sopimus on tehty, julkinen osto- tai vaihtotarjous on julkistettu tai määräysvallan tuottava osuus on hankittu ennen 12 päivää heinäkuuta 2023.

4.   Tätä asetusta ei sovelleta ennen 12 päivää heinäkuuta 2023 tehtyihin julkisiin hankintasopimuksiin tai aloitettuihin menettelyihin.

1.   Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

2.   Sitä sovelletaan 12 päivästä heinäkuuta 2023.

3.   Poiketen siitä, mitä tämän artiklan 2 kohdassa säädetään, 47 ja 48 artiklaa sovelletaan 11 päivästä tammikuuta 2023 ja 14 artiklan 5, 6 ja 7 kohtaa sovelletaan 12 päivästä tammikuuta 2024.

4.   Poiketen siitä, mitä tämän artiklan 2 kohdassa säädetään, 21 ja 29 artiklaa sovelletaan 12 päivästä lokakuuta 2023.

1.   Tätä direktiiviä ei sovelleta kuljettajiin, jotka kuljettavat ajoneuvoja:

Ensimmäisen alakohdan f alakohdan osalta tätä direktiiviä ei sovelleta henkilöön, joka pyrkii saamaan ajokortin tai CAP-todistuksen 6 artiklan ja 8 artiklan 1 kohdan mukaisesti, kun kyseinen henkilö saa lisäajo-opetusta työpaikalla tapahtuvan oppimisen aikana, jos kyseisen henkilön seurassa on toinen henkilö, jolla on CAP-todistus, tai ajo-opettaja, kyseisessä alakohdassa säädettyyn tarkoitukseen käytettyä ajoneuvoluokkaa varten.

2.   Tätä direktiiviä ei sovelleta, jos kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:

3.   Tätä direktiiviä ei sovelleta maanviljelyä, puutarhaviljelyä, metsätaloutta, kotieläintaloutta tai kalastusta harjoittavien yritysten käyttämien tai ilman kuljettajaa vuokraamien sellaisten ajoneuvojen kuljettajiin, joita käytetään tavarankuljetukseen niiden omassa yritystoiminnassa, paitsi jos ajoneuvon kuljettaminen on osa kuljettajan päätoimea tai ajoneuvon kuljettaminen ylittää kansallisessa lainsäädännössä määritetyn etäisyyden ajoneuvon omistavan tai vuokraavan yrityksen asemapaikasta.

1.   Edellä 1 artiklassa tarkoitetun kuljetustoiminnan harjoittamisen ehtona on velvoite hankkia perustason ammattipätevyys ja osallistua jatkokoulutukseen. Tämän vuoksi jäsenvaltioilla on oltava

2.   Jäsenvaltiot voivat myös säätää järjestelmästä perustason ammattipätevyyden hankkimiseksi nopeutetusti, jotta kuljettaja voi kuljettaa autoa 5 artiklan 2 kohdan a alakohdan ii alakohdassa ja b alakohdassa sekä 5 artiklan 3 kohdan a alakohdan i alakohdassa ja b alakohdassa tarkoitetuissa tapauksissa.

Perustason ammattipätevyyden hankkiminen nopeutetusti edellyttää liitteessä I olevan 3 jakson mukaisesti pakollista opetuksen seuraamista. Opetuksen päätteeksi järjestetään koe. Kokeesta suoriutuneelle annetaan 6 artiklan 2 kohdassa säädetty CAP-todistus.

3.   Jäsenvaltiot voivat vapauttaa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1071/2009 (8) mukaisen ammattipätevyyttä osoittavan todistuksen saaneen kuljettajan tämän artiklan 1 kohdan a alakohdan i ja ii alakohdassa ja 2 kohdassa tarkoitetuista kokeista niiden aineiden osalta, joita mainitussa asetuksessa tarkoitettu koe koskee, ja asianmukaisissa tapauksissa kyseisten aineiden oppitunneilla käymisestä.

1.   Perustason ammattipätevyys ei edellytä vastaavan ajokortin hankkimista ennen koulutusta.

2.   Tavaraliikenteeseen tarkoitetun ajoneuvon kuljettaja voi kuljettaa

3.   Matkustajaliikenteeseen tarkoitetun ajoneuvon kuljettaja voi kuljettaa

4.   Maanteiden tavaraliikenteen kuljettajat, joilla on 6 artiklassa säädetty CAP-todistus pätevyydestä kuljettaa jotakin tämän artiklan 2 kohdassa tarkoitettuihin luokkiin kuuluvaa ajoneuvoa, vapautetaan tällaisen CAP-todistuksen hankkimisesta muiden kyseisessä kohdassa tarkoitettujen ajoneuvoluokkien osalta, sanotun kuitenkaan vaikuttamatta tämän artiklan 2 kohdassa vahvistettuihin ikärajoihin.

Näitä säännöksiä sovelletaan samoin edellytyksin henkilöliikenteen kuljettajiin 3 kohdassa tarkoitettujen ajoneuvoluokkien osalta.

5.   Maanteiden tavaraliikenteen kuljettajat, jotka laajentavat tai muuttavat toimintaansa harjoittaakseen henkilöliikennettä tai päinvastoin ja joilla on 6 artiklassa säädetty CAP-todistus, vapautetaan perustason ammattipätevyyttä koskevien yhteisten osien suorittamisesta uudelleen, ja heidän on suoritettava vain uuden pätevyyden edellyttämät erityiset osat.

1.   CAP-todistus perustason ammattipätevyydestä voidaan antaa seuraavissa olosuhteissa:

2.   CAP-todistus voidaan antaa nopeutetulla koulutuksella saadusta perustason ammattipätevyydestä.

Jäsenvaltioiden on 3 artiklan 2 kohdan mukaisesti edellytettävä, että kuljettajan ammattiin pyrkivä osallistuu hyväksytyssä koulutuskeskuksessa järjestettävään opetukseen. Tähän opetukseen kuuluvat kaikki liitteessä I olevassa 1 jaksossa tarkoitetut oppiaineet.

Koulutus päättyy liitteessä I olevassa 3 jaksossa tarkoitetun kokeen läpäisemiseen. Jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset tai niiden nimeämät elimet järjestävät kyseisen kokeen, jonka tarkoituksena on tarkistaa, onko kuljettajan ammattiin pyrkivällä liitteessä I olevassa 1 jaksossa vaaditut tiedot kyseisessä jaksossa tarkoitetuissa oppiaineissa. Mainitut viranomaiset tai elimet valvovat kyseisiä kokeita ja antavat kokeen läpäisseelle kuljettajalle CAP-todistuksen nopeutetulla koulutuksella saadusta perustason ammattipätevyydestä.

1.   Kun kuljettaja on suorittanut 7 artiklassa tarkoitetun jatkokoulutuksen, jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset tai hyväksytty koulutuskeskus antavat hänelle CAP-todistuksen suoritetusta jatkokoulutuksesta.

2.   Edellä 6 artiklassa tarkoitetun CAP-todistuksen haltijan on suoritettava ensimmäinen jatkokoulutusjakso viiden vuoden kuluessa kyseisen CAP-todistuksen antamisesta.

Jäsenvaltiot voivat lyhentää tai pidentää ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettua aikaa muun ohessa sitä silmällä pitäen, että sekä ajokortin että todistuksen viimeinen voimassaolopäivä olisi sama. Tämän ajan on kuitenkin oltava vähintään kolme ja enintään seitsemän vuotta.

3.   Edellä 2 kohdassa tarkoitetun tai direktiivin 2003/59/EY 8 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan b alakohdan mukaisen ensimmäisen jatkokoulutusjakson suorittaneen kuljettajan on suoritettava jatkokoulutusjakso joka viides vuosi ja ennen suoritetusta jatkokoulutuksesta annetun CAP-todistuksen voimassaolon päättymistä.

4.   Edellä 6 artiklassa tarkoitetun CAP-todistuksen tai tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetun CAP-todistuksen haltijan ja 4 artiklassa tarkoitetun kuljettajan, jotka ovat keskeyttäneet ammattinsa harjoittamisen ja jotka eivät täytä tämän artiklan 1, 2 ja 3 kohdan vaatimuksia, on suoritettava jatkokoulutusjakso ennen ammatin harjoittamiseen uudelleen ryhtymistä.

5.   Maanteiden tavara- tai henkilöliikenteen kuljettajat, jotka ovat suorittaneet jatkokoulutusjakson jonkin 5 artiklan 2 ja 3 kohdassa säädetyn ajokorttiluokan osalta, vapautetaan jatkokoulutuksen suorittamisesta muiden mainituissa kohdissa säädettyjen luokkien osalta.

1.   Jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on merkittävä perustason ammattipätevyyden osoittavan CAP-todistuksen ja jatkokoulutuksen osoittavan CAP-todistuksen perusteella sekä tämän direktiivin 5 artiklan 2 ja 3 kohdan ja tämän direktiivin 8 artiklan säännökset huomioon ottaen direktiivin 2006/126/EY liitteessä I säädetty yhdenmukaistettu unionin koodi 95 vastaavan ajokorttiluokan viereen

Jos sen jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset, jossa CAP-todistus myönnettiin, eivät voi merkitä yhdenmukaistettua unionin koodia ajokorttiin, niiden on myönnettävä kuljettajalle kuljettajan ammattipätevyyskortti.

Jäsenvaltion myöntämä kuljettajan ammattipätevyyskortti on tunnustettava vastavuoroisesti. Toimivaltaisten viranomaisten on ammattipätevyyskorttia myönnettäessä tarkistettava ajokortin kelpoisuus asianomaisessa ajoneuvoluokassa.

2.   Tämän direktiivin 1 artiklan b alakohdassa tarkoitetun kuljettajan, joka kuljettaa maanteiden tavaraliikenteessä käytettäviä ajoneuvoja, on myös annettava todistaa, että hänellä on tässä direktiivissä säädetty ammattipätevyys ja koulutus, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1072/2009 (9) säädetyn kuljettajatodistuksen avulla edellyttäen, että siinä on unionin koodi 95. Tätä direktiiviä sovellettaessa kuljettajatodistuksen myöntävän jäsenvaltion on merkittävä unionin koodi 95 kuljettajatodistuksen kohtaan ”Huomautuksia”, jos asianomainen kuljettaja on täyttänyt tässä direktiivissä säädetyt ammattipätevyys- ja koulutusvaatimukset.

3.   Kuljettajatodistukset, joissa ei ole unionin koodia 95 ja jotka on myönnetty ennen 23 päivää toukokuuta 2020 asetuksen (EY) N:o 1072/2009 5 artiklan ja erityisesti sen 7 kohdan mukaisesti todisteeksi tämän direktiivin mukaisten koulutusvaatimusten noudattamisesta, hyväksytään todistuksena ammattipätevyydestä niiden voimassaolon päättymispäivään asti.

1.   Jäsenvaltioiden on valvontatarkoituksia varten vaihdettava tietoja myönnetyistä tai peruutetuista CAP-todistuksista. Tätä varten jäsenvaltioiden on yhteistyössä komission kanssa kehitettävä sähköinen verkosto tai pyrittävä laajentamaan olemassa olevaa verkostoa ottaen huomioon kustannustehokkainta vaihtoehtoa koskevan komission arvioinnin.

2.   Verkosto voi sisältää CAP-todistuksiin sisältyviä tietoja sekä CAP-todistuksia koskeviin hallintomenettelyihin liittyviä tietoja.

3.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että henkilötietojen käsittely suoritetaan yksinomaan tämän direktiivin ja erityisesti tässä direktiivissä vahvistettujen koulutusvaatimusten noudattamisen todentamiseksi Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/679 (10) mukaisesti.

4.   Pääsy verkostoon on suojattava. Jäsenvaltiot voivat myöntää pääsyn ainoastaan tämän direktiivin täytäntöönpanosta ja noudattamisen valvonnasta vastaaville toimivaltaisille viranomaisille.

1.   Komissiolle siirrettyä valtaa antaa delegoituja säädöksiä koskevat tässä artiklassa säädetyt edellytykset.

2.   Siirretään komissiolle 26 päivästä heinäkuuta 2019 viiden vuoden ajaksi 12 artiklassa tarkoitettu valta antaa delegoituja säädöksiä. Komissio laatii siirrettyä säädösvaltaa koskevan kertomuksen viimeistään yhdeksän kuukautta ennen tämän viiden vuoden kauden päättymistä. Säädösvallan siirtoa jatketaan ilman eri toimenpiteitä samanpituisiksi kausiksi, jollei Euroopan parlamentti tai neuvosto vastusta tällaista jatkamista viimeistään kolme kuukautta ennen kunkin kauden päättymistä.

3.   Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 12 artiklassa tarkoitetun säädösvallan siirron. Peruuttamispäätöksellä lopetetaan tuossa päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Peruuttaminen tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona sitä koskeva päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai jonakin myöhempänä, kyseisessä päätöksessä mainittuna päivänä. Peruuttamispäätös ei vaikuta jo voimassa olevien delegoitujen säädösten pätevyyteen.

4.   Ennen kuin komissio hyväksyy delegoidun säädöksen, se kuulee kunkin jäsenvaltion nimeämiä asiantuntijoita paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa vahvistettujen periaatteiden mukaisesti.

5.   Heti kun komissio on antanut delegoidun säädöksen, komissio antaa sen tiedoksi yhtäaikaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

6.   Edellä olevan 12 artiklan nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole kahden kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, että ne eivät vastusta säädöstä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan kahdella kuukaudella.

1.   Demokratian periaatteiden, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittaminen, sellaisina kuin ne vahvistetaan ihmisoikeuksien yleismaailmallisessa julistuksessa ja muissa asiaankuuluvissa kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa, sekä oikeusvaltioperiaatteen kunnioittaminen ovat osapuolten sisäpolitiikan ja kansainvälisen politiikan perusta ja olennainen osa tätä sopimusta.

2.   Osapuolet vahvistavat sitoumuksensa edistää kestävää kehitystä sen kaikkien ulottuvuuksien suhteen, tehdä yhteistyötä ilmastonmuutoksen ja globalisaation aiheuttamiin haasteisiin vastaamiseksi ja edistää kestävän kehityksen Agenda 2030 -toimintaohjelmaa.

3.   Osapuolet vahvistavat sitoumuksensa avun tuloksellisuudesta vuonna 2005 annettuun Pariisin julistukseen ja sopivat vahvistavansa yhteistyötä kehityksen edistämiseksi.

4.   Osapuolet vahvistavat sitoutumisensa hyvän hallintotavan periaatteisiin ja korruption torjumiseen kaikilla tasoilla ottaen erityisesti huomioon kansainväliset velvoitteensa.

5.   Osapuolet sopivat, että kaikissa tähän sopimukseen perustuvissa yhteistyötoimissa otetaan huomioon molempien osapuolten tarpeet ja valmiudet.

1.   Osapuolet katsovat, että joukkotuhoaseiden ja niiden kantolaitteiden leviäminen niin valtiollisille kuin valtioista riippumattomillekin toimijoille on yksi vakavimmista kansainvälisen vakauden ja turvallisuuden uhkatekijöistä. Osapuolet sopivat tekevänsä yhteistyötä ja osallistuvansa toimiin joukkotuhoaseiden ja niiden kantolaitteiden leviämisen estämiseksi noudattamalla kaikilta osin nykyisiä kansainvälisistä aseistariisunta- ja asesulkusopimuksista johtuvia velvoitteitaan ja muita asiaa koskevia YK:hon liittyviä kansainvälisiä velvoitteita, mukaan lukien YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmat, ja panemalla ne kansallisella tasolla täytäntöön. Osapuolet sopivat, että tämä määräys on yksi tämän sopimuksen olennaisista osista.

2.   Osapuolet sopivat myös tekevänsä yhteistyötä ja osallistuvansa joukkotuhoaseiden ja niiden kantolaitteiden leviämisen estämiseen ja kansainvälisten aseistariisuntasopimusten täytäntöönpanon edistämiseen

3.   Osapuolet sopivat käynnistävänsä säännöllisen vuoropuhelun 2 kohdan a–c alakohdassa tarkoitettujen elementtien täydentämiseksi ja vahvistamiseksi. Tällaista vuoropuhelua voidaan käydä alueellisesti.

1.   Osapuolet tunnustavat, että pienaseiden ja kevyiden aseiden, myös niissä käytettävien ampumatarvikkeiden, laiton tuotanto, siirto ja liikkuminen sekä pienaseiden ja kevyiden aseiden liiallinen keskittyminen, riittämätön varastojen hallinta ja turvallisuus sekä valvomaton leviäminen, joilla on monenlaisia humanitaarisia ja sosioekonomisia seurauksia, ovat edelleenkin vakava uhka rauhalle ja kansainväliselle turvallisuudelle sekä kestävälle kehitykselle yksilötasolla ja paikallisella, kansallisella, alueellisella ja kansainvälisellä tasolla.

2.   Osapuolet sopivat noudattavansa nykyisten kansainvälisten sopimusten ja YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmien mukaisia velvoitteitaan pienaseiden ja kevyiden aseiden, myös niissä käytettävien ampumatarvikkeiden, laittoman kaupan torjumiseksi sekä muiden tällä alalla sovellettavien kansainvälisten välineiden, kuten YK:n yleiskokouksen 20 päivänä heinäkuuta 2001 hyväksymän pienaseiden ja kevyiden aseiden laittoman kaupan kaikkien osa-alueiden ehkäisemistä, torjumista ja poistamista koskevan YK:n toimintaohjelman, puitteissa antamiaan sitoumuksia ja panevansa ne kaikilta osin täytäntöön.

3.   Osapuolet tunnustavat sisäisten valvontajärjestelmien merkityksen tavanomaisten aseiden siirtämiselle kansainvälisten velvoitteidensa mukaisesti ja 2 päivänä huhtikuuta 2013 annetulla YK:n yleiskokouksen päätöslauselmalla 67/234B hyväksytyn asekauppasopimuksen tarkoituksen mukaisesti. Osapuolet tunnustavat, että tällaisen valvonnan vastuullinen soveltaminen on tärkeää, sillä se edistää kansainvälistä ja alueellista rauhaa, turvallisuutta ja vakautta, vähentää inhimillistä kärsimystä ja estää tavanomaisten aseiden tarkoituksenvastaisia siirtoja. Osapuolet sopivat lujittavansa vuoropuheluaan ja yhteistyötään vientivalvonnan alalla.

4.   Osapuolet sopivat tehostavansa yhteistyötään ja pyrkivänsä pienaseiden ja kevyiden aseiden laittoman kaupan ennaltaehkäisyä ja poistamista sekä tavanomaisten aseiden siirtoja ja kansallisten tuonti- ja vientivalvontajärjestelmiä koskevien toimiensa koordinointiin, täydentävyyteen ja synergiaan.

1.   Osapuolet vahvistavat terrorismin torjunnan tärkeyden noudattaen kaikilta osin oikeusvaltioperiaatetta ja kansainvälistä oikeutta, erityisesti 26 päivänä kesäkuuta 1945 San Franciscossa allekirjoitettua Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjaa ja asiaa koskevia YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmia, ihmisoikeuksia koskevaa oikeutta ja kansainvälistä humanitaarista oikeutta. Osapuolet sopivat tekevänsä yhteistyötä terrorismin ehkäisemiseksi ja torjumiseksi sen kaikissa muodoissa ja ilmentymissä näissä puitteissa ja ottaen huomioon 8 päivänä syyskuuta 2006 annettuun YK:n yleiskokouksen päätöslauselmaan 60/288 sisältyvän YK:n maailmanlaajuisen terrorisminvastaisen strategian, sellaisena kuin se on tarkistettuna, ja 28 päivänä tammikuuta 2003 hyväksytyn ASEANin ja EU:n yhteisen julistuksen terrorismin torjunnasta.

2.   Osapuolet tekevät tällaista yhteistyötä erityisesti

1.   Osapuolet sitoutuvat tekemään yhteistyötä ja vaihtamaan näkemyksiä alueellisen ja kansainvälisen tason foorumeilla ja järjestöissä, etenkin YK:ssa ja sen erityisjärjestöissä ja -virastoissa, mukaan lukien Kansainvälinen työjärjestö (ILO), ja ASEANin ja EU:n vuoropuhelusuhteet erityisesti ASEANin ja EU:n strategisen kumppanuuden, ASEANin alueellisen foorumin (ARF) ja Aasia–Eurooppa-kokouksen (ASEM) yhteydessä.

2.   Osapuolet sitoutuvat tekemään yhteistyötä ja vaihtamaan näkemyksiä talouskysymyksistä ja muista niihin liittyvistä kysymyksistä alueellisen ja kansainvälisen tason foorumeilla ja järjestöissä, mukaan lukien muun muassa ASEM, YK:n kauppa- ja kehityskonferenssi ja Maailman henkisen omaisuuden järjestö.

1.   Osapuolet sopivat, että samalla kun ne painottavat asianmukaisesti kahdenvälisen yhteistyönsä mukaisia kysymyksiä, ne toteuttavat kullakin tämän sopimuksen kattamalla vuoropuhelu- ja yhteistyöalalla asiaan liittyviä toimia joko kahdenvälisellä tai alueellisella tasolla tai yhdistämällä molemmat toimintakehykset. Sopivaa toimintakehystä valitessaan osapuolet pyrkivät maksimoimaan kaikkiin asianomaisiin osapuoliin kohdistuvan vaikutuksen ja lisäämään niiden osallistumista hyödyntäen käytettävissä olevat resurssit parhaalla mahdollisella tavalla ottaen huomioon poliittiset ja institutionaaliset toteutettavuusnäkökohdat ja varmistaen, että toimet sopivat yhteen muiden sellaisten toimien kanssa, joihin EU ja ASEANin jäsenvaltiot osallistuvat.

2.   Osapuolet voivat tarvittaessa päättää myöntää sopimuksen kattamilla tai siihen liittyvillä aloilla toteutettaviin yhteistyötoimiin rahoitustukea omien rahoitusmenettelyjensä ja -varojensa puitteissa. Tähän yhteistyöhön voi sisältyä muun muassa koulutusohjelmien, työpajojen ja seminaarien järjestämistä, asiantuntijavaihtoa, selvitysten laatimista ja muita osapuolten sopimia toimia.

1.   Osapuolet aloittavat kahdenvälistä ja monenvälistä kauppaa ja kauppaan liittyviä näkökohtia koskevan vuoropuhelun lujittaakseen kahdenvälisiä kauppasuhteitaan ja kehittääkseen monenvälistä kauppajärjestelmää tavalla, joka tukee kestävää kehitystä.

2.   Osapuolet sitoutuvat kehittämään ja monipuolistamaan keskinäistä kauppaansa mahdollisimman pitkälle ja molemminpuolisen edun mukaisesti noudattaen WTO:n periaatteita ja sääntöjä. Osapuolet sitoutuvat parantamaan markkinoillepääsyn edellytyksiä toteuttamalla toimenpiteitä avoimuuden lisäämiseksi ja ottaen huomioon työn, jota kansainväliset järjestöt ovat kyseisellä alalla tehneet.

3.   Osapuolet tiedottavat toisilleen kauppapolitiikan ja kauppaan liittyvien politiikkojen tai muiden asiaan liittyvien kysymysten kehityksestä, kuten maatalouspolitiikan, elintarviketurvallisuuden, tullien ulkopuolisten toimenpiteiden, kuluttajapolitiikan ja ympäristöpolitiikan, jätehuolto mukaan luettuna, kehityksestä.

4.   Osapuolet edistävät kaupan ja investointisuhteidensa kehittämiseksi vuoropuhelua ja yhteistyötä, mukaan lukien muun muassa kaupallisten ongelmien ratkaiseminen tämän sopimuksen 10–19 artiklassa tarkoitetuilla aloilla.

1.   Osapuolet tekevät yhteistyötä elintarviketurvallisuuteen sekä terveyteen ja kasvinsuojeluun liittyvissä kysymyksissä ihmisten, eläinten tai kasvien elämän tai terveyden suojelemiseksi osapuolten alueella.

2.   Osapuolet keskustelevat ja vaihtavat tietoja toimenpiteistään, jotka on määritelty WTO:n perustamisen yhteydessä 1 päivänä tammikuuta 1995 voimaan tulleessa terveys- ja kasvinsuojelutoimista tehdyssä WTO:n sopimuksessa, mukaan lukien Roomassa 6 päivänä joulukuuta 1951 allekirjoitetussa kansainvälisessä kasvinsuojeluyleissopimuksessa vahvistetut sekä Maailman eläintautijärjestön ja Codex Alimentarius -komission standardit.

3.   Osapuolet sopivat tekevänsä yhteistyötä valmiuksien lisäämiseksi terveys- ja kasvinsuojeluasioissa. Tällainen valmiuksien kehittäminen perustuu kummankin osapuolen erityistarpeisiin, ja sen tarkoituksena on avustaa tällaista osapuolta toisen osapuolen sääntelykehyksen noudattamisessa.

4.   Osapuolet aloittavat ajoissa terveys- ja kasvinsuojeluasioita koskevan vuoropuhelun, kun jompikumpi osapuoli pyytää tarkastelemaan terveyteen ja kasvinsuojeluun liittyviä asioita ja muita terveyteen ja kasvinsuojeluun liittyviä kiireellisiä kysymyksiä.

5.   Osapuolet nimeävät yhteyshenkilöt tämän artiklan mukaisia asioita koskevaa tietojenvaihtoa varten.

6.   Osapuolet pitävät terveyden ja kasvinsuojelun alalla tehtävää yhteistyötä erittäin tärkeänä.

1.   Osapuolet tekevät yhteistyötä edistääkseen maailmanlaajuista siirtymistä kestäviin elintarvikejärjestelmiin.

2.   Osapuolet edistävät vuoropuhelua, valmiuksien kehittämistoimia ja tiivistä yhteistyötä yhteistä etua koskevissa kysymyksissä kestävien elintarvikejärjestelmien edistämiseksi YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden mukaisesti. Tällaisia kysymyksiä ovat muun muassa:

3.   Osapuolet nimeävät yhteyshenkilöt tämän artiklan mukaisia asioita koskevaa tietojenvaihtoa varten.

4.   Osapuolet pitävät kestävien elintarvikejärjestelmien alalla tehtävää yhteistyötä erittäin tärkeänä.

1.   Osapuolet edistävät kansainvälisten standardien ja kansainvälisten akkreditointijärjestelmien käyttöä sekä vaihtavat standardeihin, teknisiin määräyksiin ja vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyihin liittyviä tietoja, myös WTO:n perustamisen yhteydessä 1 päivänä tammikuuta 1995 voimaan tulleen kaupan teknisiä esteitä koskevan WTO:n sopimuksen puitteissa.

2.   Osapuolet vahvistavat yhteistyötään standardien, teknisten määräysten ja vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyjen alalla, mukaan lukien teknisten valmiuksien kehittäminen ja yhteistyö kaupan teknisiä esteitä koskevien toimenpiteiden noudattamiseksi.

3.   Osapuolet nimeävät yhteyspisteen koordinoimaan tämän artiklan mukaista tietojenvaihtoa ja yhteistyötä sekä helpottamaan osapuolten välistä sääntely-yhteistyötä.

1.   Osapuolet jakavat kokemuksia tuonti- ja vientimenettelyjen ja muiden tullimenettelyjen yksinkertaistamisesta, kauppaa koskevien säännösten avoimuuden lisäämisestä ja tulliyhteistyön kehittämisestä, mukaan lukien tehokkaat keskinäisen hallinnollisen avun mekanismit, ja tarkastelevat niihin liittyviä mahdollisuuksia. Osapuolet tekevät yhteistyötä helpottaakseen 22 päivänä helmikuuta 2017 voimaan tulleen kaupan helpottamista koskevan WTO:n sopimuksen täytäntöönpanoa. Osapuolet kiinnittävät erityistä huomiota kansainvälisen kaupan, myös liikennepalvelujen, turvallisuuden parantamiseen sekä sen varmistamiseen, että kaupan helpottaminen, tehokas valvonta ja tulliin liittyvien petosten ja sääntöjenvastaisuuksien torjunta toteutetaan tasapainoisesti.

2.   Osapuolet ilmaisevat olevansa kiinnostuneita harkitsemaan tulevaisuudessa tulliyhteistyötä, mukaan lukien keskinäinen avunanto, koskevan pöytäkirjan tekemistä tämän sopimuksen mukaisissa institutionaalisissa puitteissa sanotun kuitenkaan estämättä muita tämän sopimuksen mukaisia yhteistyömuotoja.

1.   Osapuolet vahvistavat oikeutensa ja velvoitteensa, jotka perustuvat vuoden 1994 tullitariffeja ja kauppaa koskevan yleissopimuksen (GATT 1994 -sopimus) VI artiklaan ja GATT 1994 -sopimuksen VI artiklan täytäntöönpanosta tehtyyn WTO:n sopimukseen ja erityisesti sen 15 artiklaan.

2.   Osapuolet pitävät polkumyynnin torjunnan alalla tehtävää yhteistyötä erittäin tärkeänä.

1.   Osapuolet edistävät kilpailusääntöjen tosiasiallista käyttöönottoa ja soveltamista sekä tiedon levittämistä avoimuuden ja osapuolten markkinoilla toimivien yritysten oikeusvarmuuden lisäämiseksi osapuolten kansallisten lakien ja määräysten mukaisesti.

2.   Molemmat osapuolet pyrkivät tekemään yhteistyötä yhteisesti sovituilla aloilla parantaakseen keskinäistä ymmärrystä toistensa kilpailulainsäädännöstä ja -politiikasta.

1.   Osapuolet vaihtavat tietoja ja jakavat kokemuksia immateriaalioikeuksien käytöstä, edistämisestä, levityksestä, selkeyttämisestä, hallinnoinnista, suojaamisesta ja tehokkaasta soveltamisesta, tällaisten oikeuksien loukkaamisen estämisestä sekä väärentämistä ja piratismia koskevista torjuntatoimista, etenkin tulliyhteistyön ja muiden asianmukaisten yhteistyömuotojen kautta sekä vahvistamalla tällaisten oikeuksien suojelua osapuolten sopimalla tavalla. Osapuolet tekevät lakiensa ja määräystensä mukaisesti sekä asiaa koskevien kansainvälisten sopimusten, joiden osapuolia osapuolet ovat, mukaisesti yhteistyötä erityisesti immateriaalioikeuksien noudattamisen valvonnan ja patenttien, maantieteellisten merkintöjen, tavaramerkkien, tekijänoikeuksien ja teollismallien suojan sekä kasvilajikkeiden suojan osalta.

2.   Osapuolet antavat toisilleen teknistä apua immateriaalioikeuksien alalla ja avustavat toisiaan immateriaalioikeuksien suojan, täytäntöönpanon, käytön ja kaupallistamisen parantamisessa Euroopassa saatujen kokemusten perusteella sekä niitä koskevan tietämyksen levittämisen tehostamisessa.

3.   Osapuolet tunnustavat 14 päivänä marraskuuta 2001 Dohassa teollis- ja tekijänoikeuksien kauppaan liittyvistä näkökohdista tehdystä sopimuksesta (TRIPS-sopimus) ja kansanterveydestä annetun julistuksen merkityksen ja vahvistavat sitoutumisensa siihen. Osapuolet noudattavat WTO:n yleisneuvoston 30 päivänä elokuuta 2003 TRIPS-sopimuksesta ja kansanterveydestä annetun Dohan julistuksen 6 kohdasta tekemää päätöstä ja Genevessä 6 päivänä joulukuuta 2005 hyväksyttyä TRIPS-sopimuksen muuttamista koskevaa pöytäkirjaa ja osallistuvat niiden täytäntöönpanoon.

1.   Osapuolet vaihtavat seuraavia seikkoja käsitteleviä tietoja sähköiseen kaupankäyntiin liittyvistä sääntelykysymyksistä omien lakiensa ja määräystensä mukaisesti:

2.   Osapuolet tunnustavat sähköisen kaupankäynnin maailmanlaajuisen luonteen ja vahvistavat, että on tärkeää osallistua aktiivisesti monenvälisiin foorumeihin sähköisen kaupankäynnin kehityksen edistämiseksi.

1.   Osapuolet kiinnittävät tämän osaston mukaisessa yhteistyössään erityistä huomiota oikeusvaltioperiaatteen edistämiseen ja sen varmistamiseen, että kaikilla on yhtäläinen oikeussuoja. Osapuolet tekevät molemminpuolisen edun mukaisesti kokonaisvaltaista yhteistyötä, jotta lainvalvonnan ja oikeudenkäytön alan instituutiot toimisivat tehokkaasti.

2.   Osapuolten väliseen yhteistyöhön kuuluu myös tietojenvaihto oikeusjärjestelmistä ja lainsäädännöstä.

1.   Osapuolet tunnustavat sukupuolten tasa-arvon ja kaikkien naisten ja tyttöjen vaikutusvallan lisäämisen välttämättömyyden sekä omana tavoitteenaan että demokratian, kestävän ja osallistavan kehityksen, rauhan ja turvallisuuden edistäjänä.

2.   Osapuolet tekevät yhteistyötä edistääkseen sukupuolten tasa-arvoa, naisten ja tyttöjen kaikkien ihmisoikeuksien kokonaisvaltaista toteutumista ja heidän vaikutusvaltansa lisäämistä sekä sukupuolinäkökohtien valtavirtaistamista tämän sopimuksen täytäntöönpanossa.

3.   Osapuolet vaihtavat keskenään hyviä käytäntöjä ja tutkivat uusia yhteistyöjärjestelyjä ja mahdollisia synergioita osapuolten sukupuoleen liittyvien politiikkojen ja ohjelmien välillä seuraavien kaltaisten osapuoliin sovellettavien kansainvälisten normien ja sitoumusten mukaisesti: kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskeva yleissopimus, jonka YK:n yleiskokous hyväksyi 18 päivänä joulukuuta 1979, Pekingin julistus ja toimintaohjelma, jotka hyväksyttiin Pekingissä 15 päivänä syyskuuta 1995 pidetyssä neljännessä naisten maailmankonferenssissa, kansainvälisen väestö- ja kehityskonferenssin toimintaohjelma ja sen arviointikonferenssien tulokset, kestävän kehityksen Agenda 2030 -toimintaohjelma ja YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselma 1325 (2000) sekä sen myöhemmät naisia, rauhaa ja turvallisuutta koskevat päätöslauselmat.

1.   Osapuolet sopivat tekevänsä yhteistyötä korkeatasoisen henkilötietojen ja yksityisyyden suojan ja sen tehokkaan täytäntöönpanon saavuttamiseksi kansainvälisestä ihmisoikeuksia koskevasta oikeudesta ja muista alan kansainvälisistä oikeudellisista asiakirjoista johtuvien velvoitteidensa mukaisesti ja pyrkivänsä siten helpottamaan henkilötietojen siirtoa osapuolten välillä, sillä niillä on keskeinen merkitys kaupankäynnin ja lainvalvontayhteistyön kehittämisessä edelleen osapuolten lakien ja määräysten mukaisesti.

2.   Henkilötietojen ja yksityisyyden suojaa koskevaan yhteistyöhön kuuluvat muun muassa tekninen ja oikeudellinen apu tietojen ja parhaiden käytäntöjen vaihdon, koulutuksen ja asiantuntemuksen muodossa sekä osapuolten valvontaviranomaisten tekemän täytäntöönpanoyhteistyön edistäminen, myös monenvälisillä foorumeilla.

1.   Osapuolet tehostavat keskinäistä oikeusapua ja rikoksen johdosta tapahtuvaa luovuttamista koskevaa nykyistä yhteistyötä osapuolia sitovien asiaa koskevien kansainvälisten sopimusten mukaisesti. Osapuolet vahvistavat tarvittaessa nykyisiä mekanismeja ja harkitsevat uusien mekanismien kehittämistä alan kansainvälisen yhteistyön helpottamiseksi erityisesti tiivistämällä yhteistyötä muiden asiaankuuluvien kansainvälisen oikeudellisen yhteistyön verkostojen kanssa.

2.   Osapuolet pyrkivät kehittämään yksityis- ja kauppaoikeuden alan yhteistyötä erityisesti yksityisoikeudellista yhteistyötä koskevien monenvälisten yleissopimusten mukaisten velvoitteidensa noudattamisessa, mukaan lukien kansainvälistä yksityisoikeutta käsittelevän Haagin konferenssin yleissopimukset.

3.   Osapuolet tekevät yhteistyötä edistääkseen asiaan liittyvien oikeudellisten asiakirjojen turvallista ja tehokasta toimittamista, todisteiden vastaanottamista ja kuulemisia tarvittaessa videoyhteyden välityksellä sekä henkilötietojen suojaa kansainvälistä oikeudellista yhteistyötä varten.

1.   Osapuolet vahvistavat, että on tärkeää sitoutua kattavasti kaikkiin muuttoliikkeeseen liittyviin kysymyksiin, mukaan lukien laillinen muuttoliike EU:n ja kansallisen toimivallan mukaisesti, muuttovirtojen hallinta laittoman muuttoliikkeen osalta, laittoman muuttoliikkeen perimmäiset syyt, kansainvälinen suojelu sekä laittoman muuttoliikkeen, salakuljetuksen ja ihmiskaupan ehkäiseminen ja torjunta.

2.   Osapuolten välinen yhteistyö toteutetaan molempia osapuolia tyydyttävällä tavalla ja kokonaisvaltaisesti osapuolten kansainvälisten velvoitteiden ja voimassa olevan lakien ja määräysten mukaisesti. Yhteistyössä keskitytään muun muassa seuraaviin osa-alueisiin:

3.   Laittoman muuttoliikkeen ehkäisemiseksi ja valvomiseksi tehtävän yhteistyön puitteissa ja ihmiskaupan uhrien suojelun tarvetta rajoittamatta osapuolet sopivat lisäksi, että

4.   Osapuolet sopivat aloittavansa osana muuttoliikekysymyksiä koskevia neuvotteluja takaisinottoa koskevan vuoropuhelun, joka voi jommankumman osapuolen pyynnöstä johtaa olosuhteiden salliessa takaisinottosopimuksen tekemiseen, mukaan lukien EU:n matkustusasiakirjan (1) käyttö. Osapuolet voivat myös harkita aloittavansa henkilöiden liikkuvuuden helpottamista koskevan vuoropuhelun, joka voi jommankumman osapuolen pyynnöstä johtaa olosuhteiden salliessa sopimuksen tekemiseen jäsenvaltioiden ja Thaimaan kansalaisia koskevien viisumimenettelyjen helpottamisesta.

1.   Osapuolet ovat yhtä mieltä siitä, että tarvitaan niiden lakien ja määräysten mukaisesti toimintaa ja yhteistyötä, jolla estetään ja torjutaan tehokkaasti niiden rahoitusjärjestelmien väärinkäyttöä rahanpesuun ja terrorismin rahoitukseen.

2.   Osapuolet sopivat, että ne tekevät yhteistyötä kehittäessään ja pannessaan täytäntöön lakeja, sääntöjä ja määräyksiä rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjumiseksi kyseisellä alalla toimivien kansainvälisten elinten, kuten rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen vastaisen toimintaryhmän, laatimien normien mukaisesti..

3.   Tämän artiklan mukaisella yhteistyöllä pyritään myös edistämään asiaankuuluvien tietojen vaihtoa osapuolten lakien ja määräysten mukaisesti.

1.   Osapuolet tekevät lakiensa ja määräystensä mukaisesti yhteistyötä varmistaakseen kattavan, näyttöön perustuvan, tasapainoisen ja yhdennetyn lähestymistavan toimivaltaisten viranomaisten välisen tehokkaan yhteistyön ja koordinoinnin avulla, mukaan lukien terveyden, oikeuden ja sisäasiain ja muiden asiaankuuluvien alojen viranomaiset, jotta voidaan vähentää laittomien huumausaineiden tarjontaa, kauppaa ja kysyntää ja tällaisten huumausaineiden vaikutusta huumausaineiden käyttäjiin ja yhteiskuntaan yleensä, tehostaa huumausaineiden estämistä koskevaa politiikkaa sekä estää huumausaineiden ja psykotrooppisten aineiden ja uusien psykoaktiivisten aineiden laittomaan valmistukseen käytettävien lähtöaineiden, mukaan lukien design-lähtöaineet, kulkeutuminen.

2.   Osapuolet sopivat yhteistyötavoista 1 kohdassa tarkoitettujen tavoitteiden saavuttamiseksi. Toimien on perustuttava huumausaineiden valvonnasta tehdyissä YK:n yleissopimuksissa vahvistettuihin, yhteisesti sovittuihin periaatteisiin ja kaikkiin osapuolten kansainvälisiin huumausaineiden valvontaa koskeviin sitoumuksiin.

3.   Osapuolten väliseen huumausainepolitiikan alalla tehtävään yhteistyöhön kuuluvat muun muassa tekninen ja hallinnollinen apu, henkilöstön koulutus, huumausaineisiin liittyvä tutkimus, tietojen vaihto ja kokemusten jakaminen tietotekniikan käytöstä huumausaineiden valvonnassa ja innovatiivisista lähestymistavoista huumausainepolitiikkaan, oikeudellinen ja lainvalvontayhteistyö sekä huumausaineiden, psykotrooppisten aineiden ja uusien psykoaktiivisten aineiden laittomaan valmistukseen käytettävien lähtöaineiden, mukaan lukien design-lähtöaineet, kulkeutumisen estäminen. Osapuolet voivat sopia ottavansa mukaan muita aloja, kuten parhaiden käytäntöjen tai tietojen vaihto huumausaineriippuvuuden ennaltaehkäisystä, hoidosta, kuntoutuksesta, haittojen vähentämisestä ja seurannasta, huumausaineiden korvaamiseen tarkoitetuista lääkkeistä sekä lisätoimenpiteistä, joilla tehostetaan yhteistyötä huumausaineiden lähtöaineiden valvonnassa, rikosteknisessä tutkimuksessa, huumeisiin liittyvässä talousrikostutkinnassa ja vaihtoehtoisessa kehittämisessä.

1.   Osapuolet sopivat tekevänsä yhteistyötä ihmisoikeuksien edistämiseksi ja suojelemiseksi molemminpuolisen suostumuksen ja kunnioituksen periaatteen pohjalta. Osapuolet edistävät säännöllistä merkityksellistä ja laajapohjaista vuoropuhelua ihmisoikeuksista.

2.   Ihmisoikeuksien alalla tehtävään yhteistyöhön voi sisältyä muun muassa seuraavaa:

3.   Osapuolet tekevät yhteistyötä demokratian periaatteiden, oikeusvaltioperiaatteen ja hyvän hallintotavan vahvistamiseksi. Tällaiseen yhteistyöhön voivat sisältyä

1.   Osapuolet tunnustavat tieto- ja viestintätekniikan olevan nykyaikaisen elämän keskeinen osatekijä ja elintärkeä taloudelliselle ja sosiaaliselle kehitykselle ja sopivat siksi vaihtavansa näkemyksiä alan toimintalinjoistaan edistääkseen taloudellista ja sosiaalista kehitystä sekä ihmisoikeuksia ja perusvapauksia.

2.   Tämän alan yhteistyössä keskitytään muun muassa seuraaviin:

3.   Yrityksiä kannustetaan yhteistyöhön osapuolten lakien ja määräysten mukaisesti.

4.   Osapuolet tekevät yhteistyötä kyberturvallisuuden alalla vaihtamalla tietoja strategioista, toimintalinjoista ja parhaista toimintatavoista lakiensa ja määräystensä ja kansainvälisten velvoitteidensa mukaisesti.

5.   Osapuolet edistävät tiedonvaihtoa kyberturvallisuudesta koulutuksen alalla, tietoisuuden lisäämiseen tähtääviä aloitteita, omien standardiensa ja teknisten eritelmiensä käyttöä kyberturvallisuusriskien hallintaan, tieto- ja viestintätekniikan tuotteiden ja palvelujen kyberturvallisuutta, mukaan lukien kyberturvallisuussertifiointi, sekä asiaan liittyviä tutkimus- ja kehityspolitiikkoja.

1.   Osapuolet sopivat tekevänsä yhteistyötä kaikilla yhteistä etua koskevilla tieteen, teknologian ja innovoinnin aloilla toistensa politiikat huomioon ottaen. Tällä yhteistyöllä lujitetaan sellaisten monenvälisten ja alueellisten tutkimus- ja innovointialoitteiden tukemista, joilla pyritään tarjoamaan uusia ratkaisuja vihreisiin, digitaalisiin, terveyteen liittyviin, sosiaalisiin ja innovointihaasteisiin. Yhteisiä toimia tarvitaan erityisesti tulevien maailmanlaajuisten terveyskriisien, etenkin uusien tartuntatautien, ehkäisemiseksi sekä yhteiseen sitoutumiseen terveellisemmän, turvallisemman, oikeudenmukaisemman ja kestävämmän maailman rakentamiseksi. Yhteistyöaloja voivat olla muun muassa ratkaisujen etsiminen maailmanlaajuisiin haasteisiin, kuten ilmastonmuutokseen, luonnon monimuotoisuuden kriisiin, saastumiseen, luonnonvarojen ehtymiseen tai tartuntatauteihin, myös kriisitilanteissa, ja ratkaisujen kehittäminen vihreän ja digitaalisen siirtymän mahdollistamiseksi. Aloitteiden olisi osoitettava ilmasto- ja ympäristötavoitteita koskevaa maailmanlaajuista johtajuutta.

2.   Tieteen, teknologian ja innovoinnin alalla tehtävän yhteistyön tavoitteena on

3.   Tieteen, teknologian ja innovoinnin alalla tehtävän yhteistyön muotoja ovat yhteiset tutkimushankkeet sekä tutkijoiden vaihdot, tapaamiset ja koulutus kansainvälisten vaihto-ohjelmien avulla tutkimustulosten levittämiseksi mahdollisimman laajalle. Yhteisestä tutkimuksesta ja toiminnasta syntyvät immateriaalioikeudet jaetaan yhteisesti sovittujen ehtojen mukaisesti.

4.   Tieteen, teknologian ja innovoinnin alan yhteistyötä tehdessään osapuolet tukevat omien valtiollisten virastojensa, korkeakoulujensa, tutkimuskeskustensa ja tuotantoalojensa, erityisesti mikro- ja pk-yritysten, osallistumista.

5.   Osapuolet sopivat pyrkivänsä kaikin tavoin lisäämään yleistä tietoisuutta omien tiede-, teknologia- ja innovointiyhteistyöhön liittyvien ohjelmiensa tarjoamista mahdollisuuksista.

1.   Osapuolet katsovat, että ilmastonmuutos on uhka ihmiskunnan olemassaololle, ja toistavat sitoumuksensa vahvistaa globaaleja toimenpiteitä kyseisen uhan torjumiseksi. Osapuolet vahvistavat sitoumuksensa UNFCCC:n ja Pariisin sopimuksen tavoitteiden saavuttamiseen. Näin ollen kumpikin osapuoli panee UNFCCC:n ja Pariisin sopimuksen tosiasiallisesti täytäntöön.

2.   Osapuolet pyrkivät vahvistamaan maailmanlaajuisia toimia ilmastonmuutoksen ja sen vaikutusten torjumiseksi. Osapuolet myös tehostavat yhteistyötä niiden politiikkojen suhteen, joilla autetaan hillitsemään ilmastonmuutosta ja sopeutumaan ilmastonmuutoksen haittavaikutuksiin, myös merenpinnan nousuun, ja suuntaamaan osapuolten taloudet, rahoitusvirrat mukaan luettuina, kohti alhaisia kasvihuonekaasupäästöjä ja ilmastokestävää kehitystä Pariisin sopimuksen mukaisesti.

3.   Ilmastonmuutoksen alalla tehtävän yhteistyön tavoitteena on

1.   Osapuolet pyrkivät lisäämään energia-alan yhteistyötä tavoitteenaan

2.   Tätä varten osapuolet sopivat edistävänsä vastavuoroisesti hyödyttäviä yhteyksiä ja yhteistä tutkimusta, myös alueellisen energiayhteistyön avulla. Koska kestävän kehityksen Agenda 2030 -toimintaohjelma ja Pariisin sopimus ohjaavat kumppanuutta, osapuolet toteavat, että on tarpeen käsitellä puhtaan energian palvelujen kohtuuhintaisen saatavuuden ja kestävän kehityksen välisiä yhteyksiä. Kyseisiä toimia voidaan edistää muun muassa yhteistyössä EU:n energia-aloitteen kanssa.

1.   Osapuolet pyrkivät tekemään yhteistyötä asiaankuuluvilla liikennepolitiikan aloilla, jotta voidaan edistää kestävää liikennettä sekä laadukasta, luotettavaa, kestävää ja häiriönsietokykyistä infrastruktuuria, alueellinen ja rajatylittävä infrastruktuuri mukaan lukien, molempiin osapuoliin sovellettavien asiaankuuluvien kansainvälisten normien ja periaatteiden mukaisesti, parantaa tavaroiden ja matkustajien liikkuvuutta, tukea taloudellista kehitystä ja ihmisten hyvinvointia keskittyen palvelujen kohtuuhintaiseen ja tasapuoliseen saatavuuteen kaikille, edistää merenkulun ja ilmailun turvallisuutta, edistää ympäristönsuojelua ja lisätä osapuolten liikennejärjestelmien tehokkuutta.

2.   Osapuolten välisessä yhteistyössä liikenteen alalla pyritään edistämään seuraavia:

1.   Osapuolet pyrkivät kestävää matkailua koskevien kansainvälisten suuntaviivojen mukaisesti parantamaan tiedonvaihtoa ja ottamaan käyttöön parhaita käytäntöjä, jotta voidaan varmistaa sellaisen kestävän matkailun tasapainoinen kehitys, joka luo työpaikkoja ja edistää paikallista kulttuuria ja tuotteita, sekä edistää sellaisten välineiden kehittämistä, joilla seurataan kestävän kehityksen vaikutuksia kestävään matkailuun.

2.   Osapuolet sopivat kehittävänsä yhteistyötä, jolla pyritään suojelemaan luonnon- ja kulttuuriperintöä ja maksimoimaan niihin liittyvät mahdollisuudet lieventämällä matkailun haittavaikutuksia, erityisesti ihmisten, varsinkin lasten, hyväksikäyttöä missä tahansa muodossa, suojelemalla luonnonvaraisia eläimiä, kasvistoa, luonnon monimuotoisuutta ja ekosysteemejä ja lisäämällä matkailuelinkeinon myönteistä vaikutusta paikallisyhteisöjen kestävään kehitykseen muun muassa kehittämällä kestävää matkailua niin, että kunnioitetaan paikallisten ja perinteisten yhteisöjen koskemattomuutta ja otetaan huomioon niiden edut, sekä parantamalla matkailualan koulutusta.

1.   Osapuolet sopivat edistävänsä koulutus- ja kulttuuriyhteistyötä, jossa kunnioitetaan asianmukaisesti osapuolten moninaisuutta, lisätäkseen kulttuuriensa ja kieltensä vastavuoroista ymmärtämystä ja tuntemusta.

2.   Osapuolet pyrkivät toteuttamaan asianmukaisia toimenpiteitä edistääkseen koulutuksen ja kulttuurin osuutta kestävään kehitykseen liittyvässä koulutuksessa ja kulttuurialan vaihdossa sekä toteuttamaan yhteisiä aloitteita näillä aloilla muun muassa järjestämällä yhteisiä kulttuuritapahtumia. Tältä osin osapuolet sopivat jatkavansa Aasia–Eurooppa-säätiön toiminnan tukemista.

3.   Osapuolet sopivat tekevänsä tiivistä yhteistyötä asiaankuuluvilla kansainvälisillä foorumeilla, kuten YK:n kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestössä (Unesco), aineellisen ja aineettoman kulttuuriperinnön säilyttämisen parantamiseksi, erityisesti Unescon yleiskokouksen 16 päivänä marraskuuta 1972 hyväksymän maailman kulttuuri- ja luonnonperinnön suojelemista koskevan yleissopimuksen ja Unescon yleiskokouksen 17 päivänä lokakuuta 2003 hyväksymän aineettoman kulttuuriperinnön suojelemista koskevan yleissopimuksen yhteydessä, ja ottavat huomioon kulttuurisen monimuotoisuuden edistämisen merkityksen taiteiden ja tietoon perustuvan luovan talouden kehityksen kannalta.

4.   Osapuolet edistävät lisäksi toimenpiteitä, joilla pyritään luomaan yhteyksiä niiden erityisvirastojen välille sekä edistämään tietojen, taitotiedon, opiskelijoiden, korkeakoulujen henkilöstön ja asiantuntijoiden vaihtoa ja ajatushautomoiden välisiä yhteyksiä. Osapuolten yhteistyössä ja teknisten resurssien käytössä hyödynnetään Kaakkois-Aasiassa toteutettavien EU:n koulutus- ja kulttuuriohjelmien tarjoamia mahdollisuuksia sekä osapuolten tällä alalla saamia kokemuksia. Osapuolet sopivat myös tehostavansa korkea-asteen koulutukseen liittyvää yhteistyötä, edistävänsä Erasmus+ -ohjelman täytäntöönpanoa sekä vaihtavansa parhaita käytäntöjä nuorisopolitiikan ja nuorisotyön alalla.

1.   Osapuolet ovat yhtä mieltä siitä, että on tarpeen tehdä yhteistyötä ympäristönsuojelun alalla ja pyrkiä kohti vähähiilistä, sietokykyistä ja resurssitehokasta kiertotaloutta, biotalous mukaan luettuna, talouskasvun irrottamiseksi ympäristön pilaantumisesta sekä suojella ja hallita luonnonvaroja kestävällä tavalla ja edistää biologista monimuotoisuutta, joka on perusta nykyisten ja tulevien sukupolvien kehitykselle.

2.   Osapuolet ovat yhtä mieltä siitä, että ympäristöön ja luonnonvaroihin liittyvällä yhteistyöllä edistetään resurssien tehokasta käyttöä ja kestävään kehitykseen tähtäävää ympäristön suojelua ja parantamista. Osapuolet pyrkivät yhteistyössään kestävän kehityksen Agenda 2030 -toimintaohjelman täytäntöönpanoon ja asiaankuuluvien monenvälisten ympäristösopimusten, myös Pariisin sopimuksen, tehokkaaseen täytäntöönpanoon.

3.   Osapuolet pyrkivät jatkamaan ja vahvistamaan ympäristönsuojelua koskevaa yhteistyötään erityisesti seuraavilla osa-alueilla:

1.   Osapuolet vahvistavat valtamerten hallinnointia koskeviin kysymyksiin liittyvää vuoropuhelua ja yhteistyötä edistääkseen meren elollisten luonnonvarojen ja meriekosysteemien säilyttämistä ja kestävää hoitoa pitkällä aikavälillä.

2.   Osapuolet tehostavat yhteistyötä meren elollisten luonnonvarojen säilyttämisen, hoidon ja kestävän hyödyntämisen alalla, sellaisina kuin ne on määritelty kolmannessa merioikeuskonferenssissa 10 päivänä joulukuuta 1982 hyväksytyssä Yhdistyneiden Kansakuntien merioikeusyleissopimuksessa (UNCLOS) ja 31 päivänä lokakuuta 1995 annetussa elintarvike- ja maatalousjärjestön (FAO) yleiskonferenssin päätöslauselmassa nro 4/95 hyväksytyissä FAO:n vastuullisen kalastuksen toimintaohjeissa. Osapuolet sitoutuvat tekemään yhteistyötä edistääkseen niiden tavoitteiden täytäntöönpanoa, jotka sisältyvät kansainvälisten suojelu- ja hoitotoimenpiteiden noudattamisen edistämisestä aavalla merellä toimivien kalastusalusten osalta Roomassa 24 päivänä marraskuuta 1993 tehtyyn FAO:n sopimukseen sekä hajallaan olevien kalakantojen ja laajasti vaeltavien kalakantojen säilyttämistä ja hoitoa koskevien 10 päivänä joulukuuta 1982 tehdyn Yhdistyneiden Kansakuntien merioikeusyleissopimuksen määräysten täytäntöönpanosta New Yorkissa 4 päivänä elokuuta 1995 tehtyyn YK:n sopimukseen.

3.   Lisäksi osapuolet sopivat tekevänsä yhteistyötä

1.   Osapuolet sopivat edistävänsä maataloutta, kotieläintaloutta, kalataloutta ja maaseudun kehittämistä koskevaa vuoropuhelua. Osapuolet vaihtavat tietoja ja kehittävät yhteistyötä seuraavilla osa-alueilla:

2.   Osapuolet sopivat edistävänsä teknologiayhteistyötä, valmiuksien kehittämistä tai muita yhteistyömuotoja, jotka lisäävät tuottavuutta, turvallista ja kestävää tuotantoa ja häiriönsietokykyisiä käytäntöjä maataloudessa, kotieläintaloudessa, kalataloudessa ja maaseudun kehittämiseen liittyvillä aloilla ja joilla parannetaan kasvi- ja eläintauteihin ja zoonooseihin liittyviä valmiuksia, niiden ehkäisyä ja havaitsemista, niihin reagointia ja niiden valvontaa yhteinen terveys -lähestymistavan ja kansainvälisten standardien mukaisesti.

3.   Osapuolet sopivat kannustavansa julkista ja yksityistä sektoria keskustelemaan ja vaihtamaan liiketoimintaa koskevia tietoja, myös toteuttamaan maataloustuotteisiin liittyvien yritysten yhteensaattamista ja kaupan edistämistä koskevia tapahtumia.

1.   Osapuolet sopivat tekevänsä yhteistyötä ja jakavansa kokemuksia ja parhaita käytäntöjä terveysalalla vahvistaakseen tutkimustoimia, puuttuakseen merkittävien ei-tarttuvien tautien ja tartuntatautien, myös covid-19-pandemian, aiheuttamaan uhkaan sekä vahvistaakseen yleistä terveydenhuoltoa ja terveyspalveluja, mukaan lukien seksuaali- ja lisääntymisterveyspalvelut. Osapuolet sopivat myös vaihtavansa näkemyksiä ja parhaita käytäntöjä lääkkeisiin ja lääkinnällisiin laitteisiin liittyvistä sääntelykysymyksistä.

2.   Yhteistyötä terveydenhuollon alalla tehdään pääasiassa kansainvälisillä foorumeilla, myös Maailman terveysjärjestössä, ja monenvälisissä aloitteissa seuraavien kaltaisilla aloilla:

1.   Osapuolet sopivat tehostavansa yhteistyötä ja edistävänsä teknistä apua työllisyys- ja sosiaaliasioiden alalla, mukaan lukien yhteistyö, joka koskee alueellista ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta, työterveyttä ja -turvallisuutta, sukupuolten tasa-arvoa ja samaa palkkaa samanarvoisesta työstä, elinikäistä oppimista ja taitojen kehittämistä, sosiaalista suojelua ja ihmisarvoista työtä, globalisaation sosiaalisen ulottuvuuden vahvistamiseksi.

2.   Osapuolet vahvistavat, että on tarpeen tukea kaikkia hyödyttävää globalisaatioprosessia ja edistää täyttä ja tuottavaa työllisyyttä ja ihmisarvoista työtä kestävän kehityksen ja köyhyyden vähentämisen keskeisenä osatekijänä kestävän kehityksen Agenda 2030 -toimintaohjelman, Genevessä 10 päivänä kesäkuuta 2008 hyväksytyn sosiaalisesti oikeudenmukaista globalisaatiota koskevan ILO:n julistuksen ja Genevessä 21 päivänä kesäkuuta 2019 hyväksytyn työn tulevaisuutta koskevan ILO:n satavuotisjulistuksen mukaisesti. Osapuolet ottavat huomioon taloudellisen ja sosiaalisen tilanteensa erityispiirteet ja eroavuudet.

3.   Osapuolet vahvistavat sitoumuksensa edistää kansainvälisesti tunnustettuja sosiaali- ja työnormeja ja panna ne tehokkaasti täytäntöön sekä kunnioittaa, edistää ja toteuttaa työelämän perusperiaatteita ja -oikeuksia, jotka on vahvistettu Genevessä 18 päivänä kesäkuuta 1998 annetussa ja 10 päivänä kesäkuuta 2022 muutetussa työelämän perusperiaatteita ja -oikeuksia koskevassa ILO:n julistuksessa. Osapuolet sopivat tekevänsä yhteistyötä ja antavansa teknistä apua ILO:n keskeisten yleissopimusten ratifioimiseksi ja panemiseksi täytäntöön sekä tarvittaessa tekevänsä yhteistyötä muiden ajantasaisten ILO:n yleissopimusten ratifioinnin ja täytäntöönpanon edistämiseksi, myös työelämässä esiintyvän väkivallan ja häirinnän osalta.

4.   Osapuolet sopivat edistävänsä hallituksen ja työmarkkinaosapuolten välistä yhteistyötä työllisyys- ja sosiaaliasioiden alalla sekä tietojen vaihtoa työllisyydestä, työterveydestä ja -turvallisuudesta, työsuojelutarkastuksista ja sosiaalista suojelua ja työsuojelua koskevasta työmarkkinaosapuolten vuoropuhelusta.

5.   Työllisyys- ja sosiaaliasioiden alalla tehtävään yhteistyöhön voivat sisältyä muun muassa yhdessä sovitut erityisohjelmat ja -hankkeet sekä vuoropuhelu, yhteistyö ja aloitteet molemmille osapuolille tärkeissä kysymyksissä kahden- tai monenvälisesti, kuten ASEMin, EU:n ja ASEANin vuoropuhelun ja ILO:n puitteissa.

1.   Osapuolet sopivat antavansa omien resurssiensa ja sääntöjensä sallimissa rajoissa käyttöön asianmukaiset resurssit, myös rahoitusta, tässä sopimuksessa vahvistettujen yhteistyötavoitteiden saavuttamiseksi.

2.   Osapuolet kannustavat Euroopan investointipankkia jatkamaan toimintaansa Thaimaassa sen omien menettelyjen ja rahoituskriteerien mukaisesti.

1.   Osapuolet sopivat aloittavansa säännöllisen vuoropuhelun kehitysohjelmistaan kolmansissa maissa.

2.   Osapuolet sopivat tekevänsä yhteistyötä yhteisissä toimissa, joilla pyritään tukemaan kestävää kehitystä Thaimaan naapurimaissa ja niiden ulkopuolella asiaankuuluvilla kolmenvälisen yhteistyön aloilla. Kaikki asianomaiset kumppanit määrittelevät yhteistyöalat edunsaajamaiden tarpeiden sekä EU:n ja Thaimaan valmiuksien ja asiantuntemuksen perusteella, ja niistä päätetään tapauskohtaisesti.

1.   Perustetaan sekakomitea, joka koostuu kummankin osapuolen mahdollisimman korkean tason edustajista ja jonka tehtävänä on

2.   Sekakomitea kokoontuu tavallisesti vähintään kahden vuoden välein vuorotellen Bangkokissa ja Brysselissä yhteisesti sovittavana päivänä. Osapuolten niin sopiessa voidaan järjestää myös ylimääräisiä sekakomitean kokouksia. Sekakomitean puheenjohtajana toimii vuorotellen kummankin osapuolen edustaja. Sekakomitean kokousten esityslistasta päätetään osapuolten yhteisellä sopimuksella.

3.   Sekakomitea voi perustaa erityisiä työryhmiä auttamaan tehtäviensä hoidossa. Kyseiset työryhmät raportoivat toiminnastaan yksityiskohtaisesti sekakomitealle kussakin sen kokouksessa.

4.   Osapuolet sopivat, että sekakomitean tehtävänä on myös huolehtia kaikkien osapuolten välillä tehtyjen tai tehtävien alakohtaisten sopimusten tai pöytäkirjojen moitteettomasta toiminnasta.

5.   Sekakomitea vahvistaa oman työjärjestyksensä.

1.   Yhteistyötä lisätäkseen osapuolet voivat keskinäisestä sopimuksestaan laajentaa tätä sopimusta, myös täydentämällä sitä tiettyjä aloja, sektoreita tai toimintoja koskevilla sopimuksilla tai pöytäkirjoilla. Tällaiset erillissopimukset tai -pöytäkirjat ovat erottamaton osa osapuolten välisiä yleisiä kahdenvälisiä suhteita, ja niihin sovelletaan yhteistä institutionaalista kehystä.

2.   Sopimuksen täytäntöönpanon osalta kumpi tahansa osapuoli voi tehdä ehdotuksia yhteistyön laajentamiseksi ottaen huomioon tämän sopimuksen soveltamisesta saadut kokemukset.

1.   Tämä sopimus ja sen nojalla toteutettavat toimet eivät millään tavalla rajoita jäsenvaltioiden valtuuksia tehdä kahdenvälistä yhteistyötä Thaimaan kanssa tai tarvittaessa tehdä Thaimaan kanssa uusia kumppanuus- ja yhteistyösopimuksia, sanotun kuitenkaan rajoittamatta Euroopan unionista ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyjen sopimusten asian kannalta merkityksellisten määräysten soveltamista.

2.   Tämä sopimus ei vaikuta sellaisten sitoumusten soveltamiseen tai täytäntöönpanoon, joita kumpi tahansa osapuoli on antanut kolmansille osapuolille.

3.   Tämän sopimuksen määräykset eivät estä osapuolta toteuttamasta toimia, riitojenratkaisutoimet mukaan luettuina, jonkin muun sellaisen kansainvälisen sopimuksen nojalla, jonka osapuolia molemmat osapuolet ovat.

1.   Osapuolet toteuttavat kaikki tarvittavat yleiset tai erityiset toimenpiteet varmistaakseen tästä sopimuksesta johtuvien velvoitteidensa täyttämisen. Ne huolehtivat siitä, että tässä sopimuksessa määrätyt tavoitteet saavutetaan.

2.   Kumpi tahansa osapuoli voi 52 artiklan 1 kohdan d alakohdan mukaisesti saattaa sekakomitean käsiteltäväksi tämän sopimuksen soveltamista tai tulkintaa koskevan riidan.

3.   Jos jompikumpi osapuoli katsoo, että toinen osapuoli on jättänyt täyttämättä jonkin tämän sopimuksen mukaisen velvoitteensa, se voi toteuttaa aiheelliset toimenpiteet kansainvälisen oikeuden mukaisesti.

4.   Ennen 3 kohdassa tarkoitettujen aiheellisten toimenpiteiden toteuttamista, lukuun ottamatta 5 kohdassa tarkoitettuja tapauksia, tällainen osapuoli esittää sekakomitealle kaikki tilanteen perinpohjaiseksi tutkimiseksi tarvittavat tiedot osapuolten hyväksyttävissä olevan ratkaisun saavuttamiseksi. Osapuolet käyvät neuvottelut sekakomiteassa. Jos sekakomitea ei pääse molempia tyydyttävään ratkaisuun, tällainen osapuoli voi toteuttaa aiheellisia toimenpiteitä.

5.   Jos jommallakummalla osapuolella on vakavia syitä katsoa, että toinen osapuoli on olennaisesti jättänyt täyttämättä jonkin 1 artiklan 1 kohdassa ja 3 artiklan 1 kohdassa olennaiseksi osaksi kuvatuista velvoitteista, sen on välittömästi ilmoitettava toiselle osapuolelle tällaisesta täyttämättä jättämisestä. Jommankumman osapuolen pyynnöstä sekakomitea tai muu osapuolten yhteisellä sopimuksella nimeämä elin järjestää enintään 30 päivän kuluessa välittömät neuvottelut, joissa tutkitaan perusteellisesti kaikki toimenpiteen osatekijät tai perusteet osapuolten hyväksyttävissä olevan ratkaisun saavuttamiseksi. Kyseisen määräajan jälkeen ilmoituksen tehnyt osapuoli voi soveltaa aiheellisia toimenpiteitä.

6.   Aiheellisia toimenpiteitä valittaessa etusijalle on asetettava ne, joista on vähiten haittaa tämän sopimuksen tai mahdollisten muiden 53 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen erillissopimusten toiminnalle. Tällaisten toimenpiteiden on oltava luonteeltaan väliaikaisia ja oikeassa suhteessa rikkomukseen, jotta voidaan kannustaa velvoitteiden täyttämiseen. Edellä olevaa 4 kohtaa sovellettaessa ’aiheellisiin toimenpiteisiin’ voi sisältyä tämän sopimuksen soveltamisen keskeyttäminen joko osittain tai kokonaan. Edellä olevaa 5 kohtaa sovellettaessa ’aiheellisiin toimenpiteisiin’ voi sisältyä tämän sopimuksen tai minkä tahansa 53 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun erillissopimuksen soveltamisen keskeyttäminen joko osittain tai kokonaan. Kumpikin osapuoli tekisi päätöksen soveltamisen keskeyttämisestä omien lakiensa ja määräystensä mukaisesti.

7.   Kumpi tahansa osapuoli voi pyytää sekakomiteaa tarkastelemaan olosuhteita, jotka johtivat aiheellisten toimenpiteiden soveltamiseen, jotta voidaan päästä osapuolten hyväksyttävissä olevaan ratkaisuun. Osapuolen, joka toteuttaa aiheelliset toimenpiteet, on peruutettava ne heti, kun se on perusteltua.

1.   Tämä sopimus tulee voimaan kolmantenakymmenentenä (30) päivänä siitä päivästä, jona jälkimmäinen osapuoli on ilmoittanut toiselle osapuolelle tätä varten tarvittavien sisäisten oikeudellisten menettelyjen saattamisesta päätökseen.