1.   Tässä direktiivissä vahvistetaan yhteiset toimenpiteet monikansallisten konsernien ja suurten kotimaisten konsernien tosiasiallista vähimmäisverotusta varten seuraavasti:

2.   Jäsenvaltiot voivat päättää soveltaa ehdot täyttävää kotimaista täydennysveroa, jonka mukaan kaikkien niiden lainkäyttöalueella sijaitsevien matalasti verotettujen konserniyksiköiden ylijäämävoitosta lasketaan ja maksetaan täydennysvero tämän direktiivin mukaisesti.

1.   Tätä direktiiviä sovelletaan jäsenvaltioissa sijaitseviin konserniyksiköihin, jotka ovat sellaisen monikansallisen konsernin tai suuren kotimaisen konsernin jäseniä, jonka ylimmän emoyksikön konsolidoidussa tilinpäätöksessä vähintään kahtena neljästä testaustilikautta välittömästi edeltävästä tilikaudesta vuosituotot ovat vähintään 750 000 000 euroa, mukaan luettuina 3 kohdassa tarkoitettujen vapautettujen yksiköiden tuotot.

2.   Jos yksi tai useampi 1 kohdassa tarkoitetuista neljästä tilikaudesta on pitempi tai lyhyempi kuin 12 kuukautta, kyseisessä kohdassa tarkoitettu tuottojen kynnysarvo oikaistaan suhteellisesti kunkin tilikauden osalta.

3.   Tätä direktiiviä ei sovelleta seuraaviin yksiköihin, jäljempänä ’vapautetut yksiköt’:

Poiketen siitä, mitä tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetään, ilmoittava konserniyksikkö voi 45 artiklan 1 kohdan mukaisesti tehdä valinnan, että se ei kohtele kyseisen alakohdan b ja c alakohdassa tarkoitettua yksikköä vapautettuna yksikkönä.

1.   Tätä direktiiviä sovellettaessa yksikön, joka on muu kuin läpivirtaava yksikkö, on katsottava sijaitsevan sillä lainkäyttöalueella, jossa sen verotuksellisen kotipaikan katsotaan olevan sen johdon sijaintipaikan, perustamispaikan tai vastaavien kriteerien perusteella.

Jos yksikön, joka on muu kuin läpivirtaava yksikkö, sijaintia ei voida määrittää ensimmäisen alakohdan perusteella, sen katsotaan sijaitsevan lainkäyttöalueella, jolla se on perustettu.

2.   Läpivirtaavan yksikön katsotaan olevan asuinpaikaton, paitsi jos se on monikansallisen konsernin tai suuren kotimaisen konsernin ylin emoyksikkö tai jos sen on sovellettava tuloksilukemissääntöä 5, 6, 7 ja 8 artiklan mukaisesti, jolloin läpivirtaavan yksikön katsotaan sijaitsevan lainkäyttöalueella, jolla se on perustettu.

3.   Edellä 3 artiklan 13 alakohdan a alakohdassa määritellyn kiinteän toimipaikan on katsottava sijaitsevan sillä lainkäyttöalueella, jolla sitä kohdellaan kiinteänä toimipaikkana ja jossa se on sovellettavan verosopimuksen nojalla verovelvollinen.

Edellä 3 artiklan 13 alakohdan b alakohdassa määritellyn kiinteän toimipaikan on katsottava sijaitsevan sillä lainkäyttöalueella, jolla siltä kannetaan veroa nettoperusteisesti sen liiketoiminnan perusteella.

Edellä 3 artiklan 13 alakohdan c alakohdassa määritellyn kiinteän toimipaikan on katsottava sijaitsevan sillä lainkäyttöalueella, jolla sen sijaintipaikka on.

Edellä 3 artiklan 13 alakohdan d alakohdassa määriteltyä kiinteää toimipaikkaa on pidettävä asuinpaikattomana.

4.   Jos konserniyksikkö sijaitsee kahdella lainkäyttöalueella ja kyseisillä lainkäyttöalueilla on sovellettava verosopimus, konserniyksikön katsotaan sijaitsevan sillä lainkäyttöalueella, jolla sen verotuksellisen kotipaikan katsotaan olevan kyseisen verosopimuksen mukaan olevan.

Jos sovellettavassa verosopimuksessa edellytetään, että toimivaltaiset viranomaiset pääsevät keskinäiseen sopimukseen konserniyksikön oletetun verotuksellisen kotipaikan määrittämisestä, muttei sopimukseen päästä, sovelletaan 5 kohtaa.

Jos kaksinkertaisen verotuksen huojennusta ei sovellettavan verosopimuksen nojalla myönnetä, koska konserniyksiköllä on verotuksellinen kotipaikka molempien sen sopimuspuolten alueilla, sovelletaan 5 kohtaa.

5.   Jos konserniyksikkö sijaitsee kahdella lainkäyttöalueella eikä kyseisillä lainkäyttöalueilla ole sovellettavaa verosopimusta, sen katsotaan sijaitsevan sillä lainkäyttöalueella, joka on kantanut tilikautena suuremman määrän huomioitavia veroja.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettujen huomioitavien verojen määrän laskennassa huomioon ei oteta ulkomaisten väliyhtiöiden verojärjestelmän mukaisesti maksetun veron määrää.

Jos näillä kahdella lainkäyttöalueella kannettavien huomioitavien verojen määrä on sama tai nolla, konserniyksikön katsotaan sijaitsevan sillä lainkäyttöalueella, jolla sillä on 28 artiklan mukaisesti laskettu suurempi substanssiperusteisen tulon rajauksen määrä.

Jos substanssiperusteisen tulon rajauksen määrä näillä kahdella lainkäyttöalueella on sama tai nolla, konserniyksikön katsotaan olevan asuinpaikaton, paitsi jos se on konsernin ylin emoyksikkö, jolloin sen katsotaan sijaitsevan lainkäyttöalueella, jolla se on perustettu.

6.   Jos emoyksikkö 4 ja 5 kohdan soveltamisen nojalla sijaitsee lainkäyttöalueella, jolla siihen ei sovelleta ehdot täyttävää tuloksilukemissääntöä, sen katsotaan olevan toisen lainkäyttöalueen ehdot täyttävän tuloksilukemissäännön alainen, jollei sovellettavassa verosopimuksessa kielletä tällaisen säännön soveltamista.

7.   Jos konserniyksikkö muuttaa sijaintipaikkaansa tilikauden aikana, sen on sijaittava lainkäyttöalueella, jolla sen katsottiin sijaitsevan tämän artiklan nojalla kyseisen tilikauden alussa.

1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että konsernin ylimpään emoyksikköön, joka on jossakin jäsenvaltiossa sijaitseva konserniyksikkö, sovelletaan tilikautena täydennysveroa, jäljempänä ’tuloksilukemissääntöön liittyvä täydennysvero’, sen sellaisten matalasti verotettujen konserniyksiköiden osalta, jotka sijaitsevat toisella lainkäyttöalueella tai ovat asuinpaikattomia.

2.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että jos konserniyksikkö, joka on monikansallisen konsernin tai suuren kotimaisen konsernin ylin emoyksikkö, sijaitsee sellaisessa jäsenvaltiossa, joka on alhaisen verotuksen lainkäyttöalue, siihen sovelletaan tuloksilukemissääntöön liittyvää täydennysveroa sekä sen itsensä että kaikkien sen samassa jäsenvaltiossa sijaitsevien matalasti verotettujen konserniyksiköiden osalta kyseisenä tilikautena.

1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että jossakin jäsenvaltiossa sijaitsevaan välitason emoyksikköön, joka on kolmannen maan lainkäyttöalueella sijaitsevan konsernin ylimmän emoyksikön hallussa, sovelletaan tilikautena tuloksilukemissääntöön liittyvää täydennysveroa sen sellaisten matalasti verotettujen konserniyksiköiden osalta, jotka sijaitsevat toisella lainkäyttöalueella tai ovat asuinpaikattomia.

2.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että jos välitason emoyksikkö sijaitsee jossakin sellaisessa jäsenvaltiossa, joka on alhaisen verotuksen lainkäyttöalue, ja se on kolmannen maan lainkäyttöalueella sijaitsevan konsernin ylimmän emoyksikön hallussa, siihen sovelletaan kyseisenä tilikautena tuloksilukemissääntöön liittyvää täydennysveroa sekä sen itsensä että sen samassa jäsenvaltiossa sijaitsevien matalasti verotettujen konserniyksiköiden osalta.

3.   Edellä olevia 1 ja 2 kohtaa ei sovelleta, jos

1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että jos jossakin jäsenvaltiossa sijaitseva välitason emoyksikkö on konsernin sellaisen ylimmän emoyksikön hallussa, joka on vapautettu yksikkö, siihen sovelletaan tilikautena tuloksilukemissääntöön liittyvää täydennysveroa sen sellaisten matalasti verotettujen konserniyksiköiden osalta, jotka sijaitsevat toisella lainkäyttöalueella tai ovat asuinpaikattomia.

2.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että jos välitason emoyksikkö, joka sijaitsee jossakin sellaisessa jäsenvaltiossa, joka on alhaisen verotuksen lainkäyttöalue, on konsernin sellaisen ylimmän emoyksikön hallussa, joka on vapautettu yksikkö, siihen sovelletaan tilikautena tuloksilukemissääntöön liittyvää täydennysveroa sekä sen itsensä että sen samassa jäsenvaltiossa sijaitsevien matalasti verotettujen konserniyksiköiden osalta.

3.   Edellä olevia 1 ja 2 kohtaa ei sovelleta, jos toinen välitason emoyksikkö sijaitsee lainkäyttöalueella, jossa siihen sovelletaan ehdot täyttävää tuloksilukemissääntöä kyseisenä tilikautena, ja sillä on suoraan tai välillisesti määräysvallan tuottava osuus 1 ja 2 kohdassa tarkoitetussa välitason emoyksikössä.

1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että jossakin jäsenvaltiossa sijaitsevaan osittain omistettuun emoyksikköön sovelletaan tilikautena tuloksilukemissääntöön liittyvää täydennysveroa sen sellaisten matalasti verotettujen konserniyksiköiden osalta, jotka sijaitsevat toisella lainkäyttöalueella tai ovat asuinpaikattomia.

2.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että jos osittain omistettu emoyksikkö sijaitsee jäsenvaltiossa, joka on alhaisen verotuksen lainkäyttöalue, siihen sovelletaan tilikautena tuloksilukemissääntöön liittyvää täydennysveroa sekä sen itsensä että sen samassa jäsenvaltiossa sijaitsevien matalasti verotettujen konserniyksiköiden osalta.

3.   Edellä olevia 1 ja 2 kohtaa ei sovelleta, jos osittain omistetun emoyksikön omistusosuudet ovat suoraan tai välillisesti kokonaan toisen sellaisen osittain omistetun emoyksikön omistuksessa, johon sovelletaan ehdot täyttävää tuloksilukemissääntöä kyseisenä tilikautena.

1.   Tuloksilukemissääntöön liittyvä täydennysvero, joka emoyksikön on maksettava 5 artiklan 1 kohdan, 6 artiklan 1 kohdan, 7 artiklan 1 kohdan ja 8 artiklan 1 kohdan mukaisesti matalasti verotetusta konserniyksiköstä, on yhtä suuri kuin 27 artiklan mukaisesti laskettu matalasti verotetun konserniyksikön täydennysvero kerrottuna emoyksikön kohdennettavalla osuudella tällaisesta täydennysverosta tilikautena.

2.   Emoyksikön kohdennettava osuus täydennysverosta matalasti verotetun konserniyksikön osalta lasketaan suhteessa emoyksikön omistusosuuteen matalasti verotetun konserniyksikön määritellystä tuloksesta. Kyseisen osuuden on oltava yhtä suuri kuin matalasti verotetun konserniyksikön määritelty tulos tilikautena, vähennettynä tällaisen, muiden omistajien hallussa olevista omistusosuuksista johtuvan tuloksen määrällä ja jaettuna matalasti verotetun konserniyksikön määritellyllä tuloksella kyseisenä tilikautena.

Muiden omistajien hallussa olevista matalasti verotetun konserniyksikön omistusosuuksista johtuvan määritellyn tuloksen määrä on se määrä, jota olisi käsitelty konsernin ylimmän emoyksikön konsolidoidussa tilinpäätöksessä käytetyn hyväksyttävän tilinpäätösstandardin periaatteiden mukaisesti kyseisille omistajille kuuluvana, jos matalasti verotetun konserniyksikön nettotulos olisi ollut yhtä suuri kuin sen määritelty tulos ja

3.   Emoyksikölle tämän artiklan 1 kohdan mukaisesti kohdennetun määrän lisäksi 5 artiklan 2 kohdan, 6 artiklan 2 kohdan, 7 artiklan 2 kohdan ja 8 artiklan 2 kohdan mukaisesti emoyksikön maksettavaksi tulevaan, tuloksilukemissääntöön liittyvään täydennysveroon on sisällytettävä tilikauden osalta 27 artiklan mukaisesti

1.   Jäsenvaltiot voivat päättää soveltaa ehdot täyttävää kotimaista täydennysveroa.

Jos jäsenvaltio, jossa monikansalliseen konserniin tai suureen kotimaiseen konserniin kuuluvat konserniyksiköt sijaitsevat, tekee valinnan, että se soveltaa ehdot täyttävää kotimaista täydennysveroa, kaikkiin monikansalliseen konserniin tai suureen kotimaiseen konserniin kuuluviin matalasti verotettuihin konserniyksiköihin kyseisessä jäsenvaltiossa sovelletaan kyseistä kotimaista täydennysveroa tilikautena.

Ehdot täyttävän kotimaisen täydennysveron puitteissa matalasti verotettujen konserniyksiköiden kotimaiset ylijäämävoitot voidaan laskea hyväksyttävän tilinpäätösstandardin tai kirjanpitokäytäntöjä valvovan elimen hyväksymän hyväksytyn tilinpäätösstandardin perusteella ja oikaistuina olennaisten kilpailun vääristymien estämiseksi eikä konsolidoidussa tilinpäätöksessä käytetyn tilinpäätösstandardin perusteella.

2.   Jos monikansallisen konsernin tai suuren kotimaisen konsernin emoyksikkö sijaitsee jäsenvaltiossa ja sen omistuksessa suoraan tai välillisesti olevat konserniyksiköt, jotka sijaitsevat joko kyseisessä jäsenvaltiossa tai toisella lainkäyttöalueella, ovat velvollisia maksamaan ehdot täyttävää kotimaista täydennysveroa tilikauden osalta kyseisillä lainkäyttöalueilla, emoyksikön 5–8 artiklan mukaisesti maksettavaksi tulevaa 27 artiklan mukaisesti laskettua täydennysveron määrää vähennetään enimmillään nollaan asti joko sen itsensä tai kyseisten konserniyksiköiden maksettavaksi tulevan ehdot täyttävän kotimaisen täydennysveron määrällä.

Sen estämättä, mitä ensimmäisessä alakohdassa säädetään, jos ehdot täyttävä kotimainen täydennysvero tilikaudelle on laskettu konsernin ylimmän emoyksikön hyväksyttävän tilinpäätösstandardin tai kansainvälisten tilinpäätösstandardien (IFRS-standardit tai IFRS-standardit sellaisina kuin unioni on ne hyväksynyt asetuksen (EY) N:o 1606/2002 nojalla) mukaisesti, kyseisessä jäsenvaltiossa sijaitsevan kyseisen monikansallisen konsernin tai suuren kotimaisen konsernin konserniyksiköiden osalta ei lasketa 27 artiklan mukaista täydennysveroa kyseiselle tilikaudelle. Tämä alakohta ei rajoita 29 artiklan mukaisen ylimääräisen täydennysveron laskentaa tapauksessa, jossa jäsenvaltio ei sovella ehdot täyttävää kotimaista täydennysveroa kantaakseen 29 artiklasta johtuvaa ylimääräistä täydennysveroa.

3.   Jos ehdot täyttävää kotimaista täydennysveroa tilikauden osalta ei ole maksettu sitä tilikautta, jona se oli maksettava, seuraavien neljän tilikauden aikana, maksamaton ehdot täyttävän kotimaisen täydennysveron määrä on lisättävä 27 artiklan 3 kohdan mukaisesti laskettuun lainkäyttöalueen täydennysveroon, eikä tämän artiklan 1 kohdan nojalla valinnan tehnyt jäsenvaltio voi kantaa sitä.

4.   Jäsenvaltioiden, jotka päättävät soveltaa ehdot täyttävää kotimaista täydennysveroa, on ilmoitettava kyseisestä valinnasta komissiolle neljän kuukauden kuluessa ehdot täyttävän kotimaisen täydennysveron käyttöön ottamista koskevien kansallisten lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten antamisesta. Tämä valinta on voimassa kolme vuotta eikä sitä voida peruuttaa kyseisellä ajanjaksolla. Kunkin kolmen vuoden jakson lopussa valinta uusitaan ilman eri toimenpiteitä, jollei jäsenvaltio peruuta valintaansa. Valinnan peruuttamisesta on ilmoitettava komissiolle viimeistään neljä kuukautta ennen tämän kolmen vuoden jakson päättymistä.

1.   Jos monikansallisen konsernin ylin emoyksikkö sijaitsee kolmannen maan lainkäyttöalueella, jolla ei sovelleta ehdot täyttävää tuloksilukemissääntöä, tai jos monikansallisen konsernin ylin emoyksikkö on vapautettu yksikkö, jäsenvaltioiden on varmistettava, että unionissa sijaitsevat konserniyksiköt ovat velvollisia maksamaan siinä jäsenvaltiossa, jossa ne sijaitsevat, oikaisun, jonka on oltava yhtä suuri kuin kyseiselle jäsenvaltiolle 14 artiklan mukaisesti kohdennettu aliverotettujen voittojen sääntöön liittyvän täydennysveron määrä tilikauden osalta.

Tätä varten tällainen oikaisu voi olla joko kyseisten konserniyksiköiden maksettavaksi tuleva täydennysvero tai se, että kyseisten konserniyksiköiden verotettavaa tuloa koskeva vähennys evätään, mistä seuraa kyseiselle jäsenvaltiolle kohdennetun aliverotettujen voittojen sääntöön liittyvän täydennysveron määrän kantamiseksi tarvittava vero määrän lisäys.

2.   Jos jäsenvaltio soveltaa tämän artiklan 1 kohdan mukaista oikaisua epäämällä verotettavaa tuloa koskevan vähennyksen, tällaista oikaisua sovelletaan mahdollisuuksien mukaan sen verovuoden osalta, jona se tilikausi päättyy, jonka osalta aliverotettujen voittojen sääntöön liittyvän täydennysveron määrä oli laskettu ja kohdennettu jäsenvaltiolle 14 artiklan mukaisesti.

Kaikki aliverotettujen voittojen sääntöön liittyvän täydennysveron määrät, jotka ovat maksamatta tilikauden osalta sen vuoksi, että on sovellettu kyseisenä tilikautena verotettavaa tuloa koskevaa vähennyksen epäämistä , on siirrettävä tarvittavassa määrin seuraaville tilikausille ja niihin sovelletaan kunkin seuraavan tilikauden osalta 1 kohdan mukaista oikaisua, kunnes kyseiselle jäsenvaltiolle kyseisen tilikauden osalta kohdennettu aliverotettujen voittojen sääntöön liittyvän täydennysveron määrä on maksettu kokonaisuudessaan.

3.   Tämän artiklan säännöksiä ei sovelleta konserniyksiköihin, jotka ovat sijoitusyksiköitä.

1.   Jos monikansallisen konsernin ylin emoyksikkö sijaitsee alhaisen verotuksen kolmannen maan lainkäyttöalueella, jäsenvaltioiden on varmistettava, että unionissa sijaitsevat konserniyksiköt ovat velvollisia maksamaan siinä jäsenvaltiossa, jossa ne sijaitsevat, oikaisun, jonka on oltava yhtä suuri kuin kyseiselle jäsenvaltiolle 14 artiklan mukaisesti kohdennettu aliverotettujen voittojen sääntöön liittyvän täydennysveron määrä tilikauden osalta.

Tätä varten tällainen oikaisu voi olla joko kyseisten konserniyksiköiden maksettavaksi tuleva täydennysvero tai se, että kyseisten konserniyksiköiden verotettavaa tuloa koskeva vähennys evätään, mistä seuraa kyseiselle jäsenvaltiolle kohdennetun aliverotettujen voittojen sääntöön liittyvän täydennysveron määrän kantamiseksi tarvittava verovelan määrä.

Ensimmäistä alakohtaa ei sovelleta, jos kolmannessa maassa olevalla alhaisen verotuksen lainkäyttöalueella sijaitsevaan konsernin ylimpään emoyksikköön sovelletaan ehdot täyttävää tuloksilukemissääntöä sen itsensä ja sen kyseisellä lainkäyttöalueella sijaitsevien matalasti verotettujen konserniyksiköiden osalta.

2.   Jos jäsenvaltio soveltaa tämän artiklan 1 kohdan mukaista oikaisua epäämällä verotettavaa tuloa koskevan vähennyksen, tällaista oikaisua sovelletaan mahdollisuuksien mukaan sen verovuoden osalta, jona se tilikausi päättyy, jonka osalta aliverotettujen voittojen sääntöön liittyvän täydennysveron määrä oli laskettu ja kohdennettu jäsenvaltiolle 14 artiklan mukaisesti.

Kaikki aliverotettujen voittojen sääntöön liittyvän täydennysveron määrät, jotka ovat maksamatta tilikauden osalta sen vuoksi, että on sovellettu kyseisenä tilikautena verotettavaa tuloa koskevaa vähennyksen epäämistä, on siirrettävä tarvittavassa määrin seuraaville tilikausille ja niihin sovelletaan kunkin seuraavan tilikauden osalta 1 kohdan mukaista oikaisua, kunnes kyseiselle jäsenvaltiolle kyseisen tilikauden osalta kohdennettu aliverotettujen voittojen sääntöön liittyvän täydennysveron määrä on maksettu.

3.   Tämän artiklan säännöksiä ei sovelleta konserniyksiköihin, jotka ovat sijoitusyksiköitä.

1.   Jäsenvaltiolle kohdennetun aliverotettujen voittojen sääntöön liittyvän täydennysveron määrä lasketaan kertomalla 2 kohdan mukaisesti määritetty aliverotettujen voittojen sääntöön liittyvän täydennysveron kokonaismäärä 5 kohdan mukaisesti määritetyllä jäsenvaltion aliverotettujen voittojen sääntöön liittyvällä prosenttiosuudella.

2.   Tilikauden aliverotettujen voittojen sääntöön liittyvän täydennysveron kokonaismäärä on yhtä suuri kuin kullekin monikansalliseen konserniin kuuluvalle matalasti verotetulle konserniyksikölle kyseisen tilikauden osalta 27 artiklan mukaisesti laskettu täydennysveron summa, jollei tämän artiklan 3 ja 4 kohdassa säädetyistä mukautuksista muuta johdu.

3.   Matalasti verotetun konserniyksikön aliverotettujen voittojen sääntöön liittyvä täydennysvero on nolla, jos kaikki konsernin ylimmän emoyksikön omistusosuudet kyseisestä matalasti verotetusta konserniyksiköstä ovat tilikautena suoraan tai välillisesti yhden tai useamman sellaisen emoyksikön omistuksessa, jonka on sovellettava ehdot täyttävää tuloksilukemissääntöä kyseisen matalasti verotetun konserniyksikön osalta kyseisenä tilikautena.

4.   Jos 3 kohtaa ei sovelleta, matalasti verotetun konserniyksikön aliverotettujen voittojen sääntöön liittyvästä täydennysverosta on vähennettävä emoyksikön kohdennettava osuus kyseisen matalasti verotetun konserniyksikön täydennysverosta, joka kannetaan ehdot täyttävän tuloksilukemissäännön mukaisesti.

5.   Jäsenvaltion aliverotettujen voittojen sääntöön liittyvä prosenttiosuus lasketaan kunkin tilikauden ja kunkin monikansallisen konsernin osalta seuraavan kaavan mukaisesti:

jossa

6.   Työntekijöiden lukumäärä on kaikkien asiaankuuluvalla lainkäyttöalueella sijaitsevien konserniyksiköiden työntekijöiden lukumäärä kokoaikaiseksi muutettuna, mukaan lukien riippumattomat toimeksisaajat edellyttäen, että ne osallistuvat konserniyksikön tavanomaiseen toimintaan.

Aineelliseen omaisuuteen kuuluu kaikkien asianomaisella lainkäyttöalueella sijaitsevien konserniyksiköiden aineellinen omaisuus, mutta siihen eivät kuulu käteisvarat, muut rahavarat, aineeton omaisuus eivätkä rahoitusvarat.

7.   Työntekijät, joiden henkilöstömenot sisällytetään kiinteän toimipaikan 18 artiklan 1 kohdan mukaisesti määritettyyn erilliseen kirjanpitoon ja oikaistaan 18 artiklan 2 kohdan mukaisesti, kohdennetaan sille lainkäyttöalueelle, jolla kiinteä toimipaikka sijaitsee.

Aineellinen omaisuus, joka sisällytetään kiinteän toimipaikan 18 artiklan 1 kohdan mukaisesti määritettyyn erilliseen kirjanpitoon ja oikaistaan 18 artiklan 2 kohdan mukaisesti, kohdennetaan sille lainkäyttöalueelle, jolla kiinteä toimipaikka sijaitsee.

Kiinteän toimipaikan lainkäyttöalueelle kohdennettua työntekijöiden lukumäärää ja aineellista omaisuutta ei oteta huomioon pääyksikön lainkäyttöalueen työntekijöiden lukumääränä ja aineellisena omaisuutena.

Työntekijöiden lukumäärää ja sijoitusyksikön hallussa olevan aineellisen omaisuuden nettokirjanpitoarvoa ei sisällytetä 5 kohdassa vahvistetun kaavan eriin.

Läpivirtaavan yksikön työntekijöiden lukumäärä ja aineellisen omaisuuden nettokirjanpitoarvo on jätettävä pois 5 kohdassa esitetyn kaavan eristä, jollei niitä kohdenneta kiinteälle toimipaikalle tai kiinteän toimipaikan puuttuessa konserniyksiköille, jotka sijaitsevat lainkäyttöalueella, jolla läpivirtaava yksikkö on perustettu.

8.   Poiketen siitä, mitä 5 kohdassa säädetään, lainkäyttöalueen aliverotettujen voittojen sääntöön liittyvä prosenttiosuus monikansallisen konsernin osalta katsotaan tilikautena nollaksi, niin kauan kuin kyseiselle lainkäyttöalueelle edellisenä tilikautena kohdennettu aliverotettujen voittojen sääntöön liittyvän täydennysveron määrä ei ole johtanut siihen, että kyseisellä lainkäyttöalueella sijaitsevilla kyseiseen monikansalliseen konserniin kuuluvilla konserniyksiköillä on ylimääräinen rahana suoritettava verokulu, joka on yhteensä yhtä suuri kuin kyseiselle lainkäyttöalueelle kyseisen edellisen tilikauden osalta kohdennettu aliverotettujen voittojen sääntöön liittyvän täydennysveron määrä.

Monikansallisen konsernin, joka sijaitsee lainkäyttöalueella, jonka aliverotettujen voittojen sääntöön liittyvä prosenttiosuus on tilikautena nolla, konserniyksiköiden työntekijöiden lukumäärä ja aineellisen omaisuuden nettokirjanpitoarvo jätetään pois aliverotettujen voittojen sääntöön liittyvän täydennysveron kokonaismäärän kohdentamista monikansalliselle konsernille kyseisenä tilikautena koskevan kaavan eristä.

9.   Edellä olevaa 8 kohtaa ei sovelleta tilikauteen, jos kaikilla lainkäyttöalueilla, joilla on tilikautena voimassa ehdot täyttävä aliverotettujen voittojen sääntö, aliverotettujen voittojen sääntöön liittyvä prosenttiosuus monikansallisen konsernin osalta on kyseisenä tilikautena nolla.

1.   Konserniyksikön määritelty tulos tai tappio on laskettava tekemällä 16–19 artiklassa tarkoitetut oikaisut konserniyksikön tilikauden kirjanpidon nettotulokseen tai -tappioon ennen konserniyksiköiden välisten liiketoimien poistamista koskevia oikaisuja konsernin ylimmän emoyksikön konsolidoidun tilinpäätöksen laadinnassa käytetyn tilinpäätösstandardin mukaisesti.

2.   Jos ei ole kohtuudella mahdollista määrittää konserniyksikön kirjanpidon nettotulosta tai -tappiota hyväksyttävän tilinpäätösstandardin tai sen hyväksytyn tilinpäätösstandardin perusteella, jota käytetään konsernin ylimmän emoyksikön konsolidoidun tilinpäätöksen laatimisessa, konserniyksikön tilikauden kirjanpidon nettotulos tai -tappio voidaan määrittää käyttäen toista hyväksyttävää tilinpäätösstandardia tai hyväksyttyä tilinpäätösstandardia edellyttäen, että

3.   Jos konsernin ylin emoyksikkö ei ole laatinut konsolidoitua tilinpäätöstään 3 artiklan 6 alakohdan c alakohdassa tarkoitetun hyväksyttävän tilinpäätösstandardin mukaisesti, konsernin ylimmän emoyksikön konsolidoitua tilinpäätöstä on oikaistava olennaisten kilpailun vääristymien estämiseksi.

4.   Jos konsernin ylin emoyksikkö ei laadi 3 artiklan 6 alakohdan a, b ja c alakohdassa tarkoitettua konsolidoitua tilinpäätöstä, 3 artiklan 6 alakohdan d alakohdassa tarkoitetun, konsernin ylimmän emoyksikön konsolidoidun tilinpäätöksen on oltava se, joka olisi laadittu, jos konsernin ylimmän emoyksikön olisi pitänyt laatia tällainen konsolidoitu tilinpäätös seuraavien mukaisesti:

5.   Jos jäsenvaltio tai kolmannen maan lainkäyttöalue soveltaa ehdot täyttävää kotimaista täydennysveroa, kyseisessä jäsenvaltiossa tai kolmannen maan lainkäyttöalueella sijaitsevien konserniyksiköiden kirjanpidon nettotulos tai -tappio voidaan määrittää sellaisen hyväksyttävän tilinpäätösstandardin tai hyväksytyn tilinpäätösstandardin mukaisesti, joka ei ole konsernin ylimmän emoyksikön konsolidoidun tilinpäätöksen laadinnassa käytetty tilinpäätösstandardi, edellyttäen, että tällaista kirjanpidon nettotulosta tai -tappiota oikaistaan olennaisten kilpailun vääristymien estämiseksi.

6.   Jos tietyn yleisesti hyväksyttyjen kirjanpitoperiaatteiden mukaisen periaatteen tai menettelyn soveltaminen johtaa olennaiseen kilpailun vääristymiseen, minkä tahansa kyseisen periaatteen tai menettelyn piiriin kuuluvan erän tai liiketoimen kirjanpitokäsittelyä on oikaistava siten, että se vastaa kyseisen erän tai liiketoimen kansainvälisten tilinpäätösstandardien (IFRS-standardit tai IFRS-standardit sellaisina kuin unioni on ne hyväksynyt asetuksen (EY) N:o 1606/2002 nojalla) mukaista käsittelyä.

1.   Tässä artiklassa tarkoitetaan

2.   Konserniyksikön kirjanpidon nettotulosta tai -tappiota on oikaistava seuraavien erien määrällä konserniyksikön määritellyn tuloksen tai tappion määrittämiseksi:

3.   Ilmoittavan konserniyksikön niin valitessa konserniyksikkö voi korvata määrän, joka on kirjattu kuluksi sen kirjanpitoon tällaisen konserniyksikön sellaisen menon tai kulun osalta, joka on maksettu osakeperusteisella korvauksella, määrällä, joka on sallittu vähennyksenä laskettaessa sen verotettavaa tuloa sen sijaintipaikassa.

Jos osakeoptioiden optio-oikeutta ei ole käytetty, se osakeperusteisista korvauksista syntynyt kustannus tai kulu, joka on vähennetty konserniyksikön kirjanpidon nettotuloksesta tai -tappiosta kaikkien edeltävien tilikausien määritellyn tuloksen tai tappion laskemiseksi, on sisällytettävä siihen tilikauteen, jona kyseinen optio on rauennut.

Jos osa osakeperusteisista korvauksista syntyneen kustannuksen tai kulun määrästä on kirjattu konserniyksikön kirjanpitoon sitä tilikautta edeltävinä tilikausina, jona valinta tehdään, konserniyksikön määritellyn tuloksen tai tappion laskentaan on sisällytettävä kyseisenä tilikautena määrä, joka on yhtä suuri kuin seuraavien kokonaismäärien erotus: se osakeperusteisista korvauksista syntyneen kustannuksen tai kulun kokonaismäärä, joka on vähennetty sen määritellyn tuloksen tai tappion laskemiseksi kyseisinä edeltävinä tilikausina, ja se osakeperusteisista korvauksista syntyneen kustannuksen tai kulun kokonaismäärä, joka olisi vähennetty sen määritellyn tuloksen tai tappion laskemiseksi kyseisinä aiempina tilikausina, jos valinta olisi tehty tällaisina tilikausina.

Valinta tehdään 45 artiklan 1 kohdan mukaisesti, ja sitä sovelletaan johdonmukaisesti kaikkiin samalla lainkäyttöalueella sijaitseviin konserniyksiköihin sinä vuonna, jona valinta tehdään, ja seuraavina tilikausina.

Sinä tilikautena, jona valinta peruutetaan, maksamattomista osakeperusteisista korvauksista syntyneiden kustannusten tai kulujen määrä, joka on vähennetty valinnan mukaisesti ja joka ylittää kertyneet kirjanpidon mukaiset kulut, on otettava huomioon konserniyksikön määritellyn tuloksen tai tappion laskennassa.

4.   Kaikki eri lainkäyttöalueilla sijaitsevien konserniyksiköiden väliset liiketoimet, joita ei ole kirjattu samaan määrään molempien konserniyksiköiden kirjanpidossa tai jotka eivät ole markkinaehtoperiaatteen mukaisia, oikaistaan siten, että ne ovat samansuuruisia ja markkinaehtoperiaatteen mukaisia.

Tappio, joka aiheutuu varojen myynnistä tai muusta omaisuuden siirrosta kahden samalla lainkäyttöalueella sijaitsevan konserniyksikön välillä ja jota ei ole kirjattu markkinaehtoperiaatteen mukaisesti, on oikaistava markkinaehtoperiaatteen perusteella, jos kyseinen tappio otetaan huomioon määritellyn tuloksen tai tappion laskennassa.

Tätä kohtaa sovellettaessa ’markkinaehtoperiaatteella’ tarkoitetaan periaatetta, jonka mukaan konserniyksiköiden väliset liiketoimet kirjataan niiden edellytysten perusteella, jotka olisivat vallinneet riippumattomien yritysten välillä vastaavissa liiketoimissa ja vastaavissa olosuhteissa.

5.   Edellä 3 artiklan 38 alakohdassa tarkoitettuja ehdot täyttäviä palautukseen oikeuttavia veronhyvityksiä on käsiteltävä tuloina konserniyksikön määritellyn tuloksen tai tappion laskennassa. Ehtoja täyttämättömiä palautukseen oikeuttavia veronhyvityksiä ei ole käsiteltävä tuloina konserniyksikön määritellyn tuloksen tai tappion laskennassa.

6.   Ilmoittavan konserniyksikön niin valitessa voitot ja tappiot, jotka liittyvät varoihin ja velkoihin, joihin sovelletaan käyvän arvon laskentaa tai arvon alentumisen laskentaa tilikauden konsolidoidussa tilinpäätöksessä, voidaan määrittää määritellyn tuloksen tai tappion realisoitumisperiaatteen mukaisesti.

Voitot tai tappiot, jotka johtuvat omaisuuserään tai velkaan sovellettavan käyvän arvon laskennan tai arvon alentumisen laskennan soveltamisesta, rajataan ensimmäisen alakohdan mukaisen, konserniyksikön määritellyn tuloksen tai tappion laskennan ulkopuolelle.

Omaisuuserän tai velan kirjanpitoarvo voiton tai tappion määrittämiseksi ensimmäisen alakohdan mukaisesti on kirjanpitoarvo sinä ajankohtana, jona omaisuuserä hankittiin tai velka syntyi, tai sen tilikauden ensimmäisenä päivänä, jona valinta tehdään, sen mukaan, kumpi ajankohta on myöhäisempi.

Valinta tehdään 45 artiklan 1 kohdan mukaisesti, ja sitä sovelletaan kaikkiin konserniyksiköihin lainkäyttöalueella, jota valinta koskee, jollei ilmoittava konserniyksikkö päätä rajata valintaa koskemaan ainoastaan kyseisten konserniyksiköiden aineellista omaisuutta tai sijoitusyksiköitä.

Sinä tilikautena, jona valinta peruutetaan, määrä, joka on yhtä suuri kuin omaisuuserän tai velan käyvän arvon ja omaisuuserän tai velan kirjanpitoarvon erotus sen tilikauden ensimmäisenä päivänä, jona peruutus tehdään, kyseisen valinnan nojalla määritettynä, on sisällytettävä konserniyksiköiden määritellyn tuloksen tai tappion laskentaan, jos käypä arvo on suurempi kuin kirjanpitoarvo, tai vähennettävä siitä, jos kirjanpitoarvo on suurempi kuin käypä arvo.

7.   Ilmoittavan konserniyksikön niin valitessa lainkäyttöalueella sijaitsevan konserniyksikön tilikauden määriteltyä tulosta tai tappiota, joka johtuu siitä, että kyseinen konserniyksikkö luovuttaa kyseisellä lainkäyttöalueella sijaitsevaa paikallista aineellista omaisuutta kolmansille osapuolille, jotka eivät ole konsernin jäseniä, voidaan oikaista tässä kohdassa esitetyllä tavalla. Tätä kohtaa sovellettaessa paikallinen aineellinen omaisuus on kiinteää omaisuutta, joka sijaitsee samalla lainkäyttöalueella kuin konserniyksikkö.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetusta paikallisen aineellisen omaisuuden luovutuksesta saatavaa nettovoittoa tilikautena, jona valinta tehdään, vähennetään ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetusta paikallisen aineellisen omaisuuden luovutuksesta syntyneellä, kyseisellä lainkäyttöalueella sijaitsevan konserniyksikön nettotappiolla sinä tilikautena, jona valinta tehdään, ja neljänä kyseistä tilikautta edeltävänä tilikautena, jäljempänä ’viiden vuoden jakso’. Nettovoittoa vähennetään ensin viiden vuoden jakson aikaisimpana tilikautena mahdollisesti syntyneellä nettotappiolla. Mahdollinen jäljellä oleva nettovoiton määrä on siirrettävä myöhemmille tilikausille ja siitä on vähennettävä nettotappiot, jotka ovat syntyneet viiden vuoden jakson myöhempinä tilikausina.

Nettovoiton mahdollisesti toisen alakohdan soveltamisen jälkeen jäljellä oleva määrä on jaettava tasan viiden vuoden jaksolle laskettaessa kunkin sellaisen kyseisellä lainkäyttöalueella sijaitsevan konserniyksikön määriteltyä tulosta tai tappiota, joka on saanut ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetusta paikallisen aineellisen omaisuuden luovutuksesta johtuvan nettovoiton sinä tilikautena, jona valinta tehdään. Konserniyksikölle kohdistettavan jäljellä olevan nettovoiton määrän on oltava oikeassa suhteessa kyseisen konserniyksikön nettovoittoon jaettuna kaikkien konserniyksiköiden nettovoitolla.

Jos yksikään lainkäyttöalueen konserniyksikkö ei ole saanut nettovoittoa ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetusta paikallisen aineellisen omaisuuden luovutuksesta tilikautena, jona valinta tehdään, kolmannessa alakohdassa tarkoitettu nettovoiton jäljellä oleva määrä on jaettava tasan kullekin kyseisen lainkäyttöalueen konserniyksikölle ja jaettava tasan viiden vuoden jaksolle kunkin tällaisen konserniyksikön määritellyn tuloksen tai tappion laskemiseksi.

Kaikkiin tämän kohdan mukaisiin oikaisuihin, jotka koskevat tilikautta edeltäviä tilikausia, jona valinta tehdään, sovelletaan 29 artiklan 1 kohdan mukaisia oikaisuja. Valinta tehdään vuosittain 45 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

8.   Kuluja, jotka liittyvät rahoitusjärjestelyyn, jossa yksi tai useampi konserniyksikkö myöntää luottoa yhdelle tai useammalle muulle saman konsernin konserniyksikölle tai muutoin tekee niihin sijoituksen, jäljempänä ’konsernin sisäinen rahoitusjärjestely’, ei oteta huomioon konserniyksikön määritellyn tuloksen tai tappion laskennassa, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:

9.   Konsernin ylin emoyksikkö voi päättää soveltaa konsolidoitua kirjanpitokäsittelyään eliminoidakseen samalla lainkäyttöalueella sijaitsevien ja verotukselliseen konsolidointiryhmään kuuluvien konserniyksiköiden välisistä liiketoimista syntyvät tuotot, kulut, voitot ja tappiot näiden konserniyksiköiden määriteltyjen nettotulosten tai -tappioiden laskemiseksi.

Valinta tehdään 45 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

Tilikautena, jona valinta tehdään tai jona se peruutetaan, on tehtävä asianmukaiset oikaisut, jotta määriteltyä tulosta tai tappiota ei oteta huomioon useammin kuin kerran tai jätetä huomiotta tällaisen valinnan tai peruuttamisen vuoksi.

10.   Vakuutusyhtiön on rajattava määriteltyä tulostaan tai tappiotaan koskevan laskennan ulkopuolelle määrät, jotka vakuutuksenottajilta veloitetaan veroista, jotka vakuutusyhtiö on maksanut vakuutuksenottajille maksettavista palautuksista. Vakuutusyhtiön on sisällytettävä määriteltyä tulosta tai tappiota koskeviin laskelmiin kaikki vakuutuksenottajille maksettavat palautukset, joita ei ole otettu huomioon sen kirjanpidon nettotuloksessa tai -tappiossa, siltä osin kuin vastaava vakuutuksenottajille aiheutuvan vastuun kasvu tai väheneminen otetaan huomioon sen kirjanpidon nettotuloksessa tai -tappiossa.

11.   Kaikki määrät, jotka kirjataan konserniyksikön oman pääoman vähennyksenä ja jotka ovat tulosta kyseisen konserniyksikön vakavaraisuutta koskevien sääntelyvaatimusten mukaisesti liikkeeseen laskemasta instrumentista tehdystä tai tehtävästä voitonjaosta, jäljempänä ’ensisijainen lisäpääoma’, on käsiteltävä kuluna sen määritellyn tuloksen tai tappion laskennassa.

Kaikki määrät, jotka kirjataan konserniyksikön oman pääoman lisäyksenä ja jotka ovat tulosta voitonjaoista, jotka on saatu tai jotka on tarkoitus saada konserniyksikön hallussa olevasta ensisijaisesta lisäpääomasta, on sisällytettävä sen määriteltyä tulosta tai tappiota koskevaan laskelmaan.

1.   Tässä artiklassa tarkoitetaan

2.   Konserniyksikön kansainvälisestä merenkulusta saamat tulot ja määritellyt kansainvälisen merenkulun liitännäistulot rajataan sen määritellyn tuloksen tai tappion laskennan ulkopuolelle, jos konserniyksikkö osoittaa, että kaikkien asianomaisten alusten strateginen tai kaupallinen johtaminen tapahtuu tosiasiallisesti siltä lainkäyttöalueelta käsin, jolla konserniyksikkö sijaitsee.

3.   Jos konserniyksikön kansainvälisestä merenkulusta saamien tulojen ja määriteltyjen kansainvälisen merenkulun liitännäistulojen laskenta johtaa tappioon, tällainen tappio rajataan konserniyksikön määritellyn tuloksen tai tappion laskennan ulkopuolelle.

4.   Kaikkien lainkäyttöalueella sijaitsevien konserniyksiköiden määriteltyjen kansainvälisen merenkulun liitännäistulojen yhteenlaskettu määrä ei saa olla yli 50:tä prosenttia kyseisten konserniyksiköiden kansainvälisen merenkulun tuloista.

5.   Konserniyksikölle aiheutuvat menot, jotka johtuvat suoraan sen 1 kohdan a alakohdassa luetellusta kansainvälisestä merenkulkutoiminnasta ja sen 1 kohdan b alakohdassa luetellusta kansainvälisestä merenkulun liitännäistoiminnasta, on kohdennettava tällaisiin toimintoihin, jotta voidaan laskea konserniyksikön kansainvälisen merenkulun nettotulot ja määritellyt kansainvälisen merenkulun nettoliitännäistulot.

Konserniyksikölle aiheutuvat menot, jotka johtuvat välillisesti kansainvälisestä merenkulkutoiminnasta ja määritellystä kansainvälisestä meriliikenteen liitännäistoiminnasta, on vähennettävä konserniyksikön tällaisista toiminnoista saamista tuloista, jotta voidaan laskea konserniyksikön kansainvälisen merenkulun tulot ja määritellyt kansainvälisen merenkulun liitännäistulot sen kyseisestä toiminnasta saamien tulojen perusteella suhteessa sen kokonaistuloihin.

6.   Kaikki konserniyksikön kansainvälisen merenkulun tuloihin ja määriteltyihin kansainvälisen merenkulun liitännäistuloihin 5 kohdan mukaisesti kohdistetut suorat ja välilliset menot rajataan sen määritellyn tuloksen tai tappion laskennan ulkopuolelle.

1.   Jos konserniyksikkö on 3 artiklan 13 alakohdan a, b tai c alakohdassa määritelty kiinteä toimipaikka, sen kirjanpidon nettotulos tai -tappio on kyseisen kiinteän toimipaikan erillisessä kirjanpidossa huomioon otettava nettotulos tai -tappio.

Jos kiinteällä toimipaikalla ei ole erillistä kirjanpitoa, sen kirjanpidon nettotulos tai -tappio on määrä, joka olisi otettu huomioon sen erillisessä kirjanpidossa, jos se olisi laadittu erillisenä ja konsernin ylimmän emoyksikön konsolidoidun tilinpäätöksen laadinnassa käytetyn tilinpäätösstandardin mukaisesti.

2.   Jos konserniyksikkö vastaa 3 artiklan 13 alakohdan a tai b alakohdassa esitettyä kiinteän toimipaikan määritelmää, sen kirjanpidon nettotulosta tai -tappiota on oikaistava siten, että siinä otetaan huomioon ainoastaan ne tulojen ja kulujen määrät ja erät, jotka sille voidaan lukea sovellettavan verosopimuksen tai sen lainkäyttöalueen kansallisen lainsäädännön mukaisesti, jolla se sijaitsee, riippumatta veronalaisten tulojen määrästä ja vähennyskelpoisten kulujen määrästä kyseisellä lainkäyttöalueella.

Jos konserniyksikkö vastaa 3 artiklan 13 alakohdan c alakohdassa esitettyä kiinteän toimipaikan määritelmää, sen kirjanpidon nettotulosta tai -tappiota on oikaistava siten, että siinä otetaan huomioon ainoastaan ne tulojen ja kulujen määrät ja erät, jotka sille olisi voitu lukea OECD:n tuloa ja varallisuutta koskevan malliverosopimuksen, sellaisena kuin se on muutettuna, 7 artiklan mukaisesti.

3.   Jos konserniyksikkö vastaa 3 artiklan 13 alakohdan d alakohdassa esitettyä kiinteän toimipaikan määritelmää, sen kirjanpidon nettotuloksen tai -tappion laskentaperusteena on käytettävä niiden tulojen määriä ja eriä, jotka on vapautettu verosta sillä lainkäyttöalueella, jolla pääyksikkö sijaitsee, ja jotka johtuvat kyseisen lainkäyttöalueen ulkopuolella harjoitetuista liiketoimista, sekä niiden kulujen määriä ja eriä, joita ei vähennetä verotuksessa lainkäyttöalueella, jolla pääyksikkö sijaitsee, ja jotka johtuvat tällaisista liiketoimista.

4.   Kiinteän toimipaikan kirjanpidon nettotulosta tai -tappiota ei oteta huomioon määritettäessä pääyksikön määriteltyä tulosta tai tappiota, paitsi 5 kohdassa säädetyissä tapauksissa.

5.   Kiinteän toimipaikan määriteltyä tappiota on käsiteltävä pääyksikön määriteltyä tulosta tai tappiota laskettaessa sen kuluna siltä osin kuin kiinteän toimipaikan tappiota kohdellaan kuluna laskettaessa tällaisen pääyksikön kotimaista verotettavaa tuloa, eikä sitä vähennetä sellaisen kotimaisen verotettavan tulon erästä, jota verotetaan sekä pääyksikön lainkäyttöalueen että kiinteän toimipaikan lainkäyttöalueen lakien nojalla.

Määriteltyä tulosta, jonka kiinteä toimipaikka ansaitsee myöhemmin, on käsiteltävä pääyksikön määriteltynä tuloksena siihen määritellyn tappion määrään asti, jota aiemmin käsiteltiin pääyksikön kuluna ensimmäisen alakohdan mukaisesti.

1.   Läpivirtaavana yksikkönä toimivan konserniyksikön kirjanpidon nettotuloksesta tai -tappiosta on vähennettävä määrä, joka voidaan kohdistaa sen omistajille, jotka eivät ole konsernin yksiköitä ja joilla on omistusosuus tällaisessa läpivirtaavassa yksikössä joko suoraan tai verotuksellisesti läpinäkyvien yksiköiden ketjun kautta, paitsi jos

2.   Läpivirtaavana yksikkönä toimivan konserniyksikön kirjanpidon nettotuloksesta tai -tappiosta on vähennettävä toiselle konserniyksikölle kohdistettava kirjanpidon nettotulos tai -tappio.

3.   Jos läpivirtaava yksikkö harjoittaa liiketoimintaa kokonaan tai osittain kiinteän toimipaikan kautta, sen kirjanpidon nettotulos tai -tappio, joka jää jäljelle tämän artiklan 1 kohdan soveltamisen jälkeen, on kohdistettava kyseiselle kiinteälle toimipaikalle 18 artiklan mukaisesti.

4.   Jos verotuksellisesti läpinäkyvä yksikkö ei ole konsernin ylin emoyksikkö, läpivirtaavan yksikön kirjanpidon nettotulos tai -tappio, joka jää jäljelle 1 ja 3 kohdan soveltamisen jälkeen, on kohdennettava omistaville konserniyksiköille sen mukaan, mikä on niiden omistusosuus läpivirtaavassa yksikössä.

5.   Jos läpivirtaava yksikkö on verotuksellisesti läpinäkyvä yksikkö, joka on konsernin ylin emoyksikkö tai käänteinen hybridiyksikkö, mikä tahansa läpivirtaavan yksikön kirjanpidon nettotulos tai -tappio, joka jää jäljelle 1 ja 3 kohdan soveltamisen jälkeen, on kohdennettava konsernin ylimmälle emoyksikölle tai käänteiselle hybridiyksikölle.

6.   Tämän artiklan 3, 4 ja 5 kohtaa on sovellettava erikseen kuhunkin läpivirtaavan yksikön omistusosuuteen.

1.   Konserniyksikön huomioitaviin veroihin kuuluvat seuraavat:

2.   Konserniyksikön huomioitaviin veroihin eivät kuulu seuraavat:

3.   Huomioitavien verojen laskennan ulkopuolelle rajataan huomioitavat verot 16 artiklan 7 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetusta paikallisen aineellisen omaisuuden luovutuksesta syntyneestä nettovoitosta tai -tappiosta tilikautena, jona kyseisessä alakohdassa tarkoitettu valinta tehdään.

1.   Konserniyksikön tilikauden oikaistut huomioitavat verot määritetään oikaisemalla konserniyksikön kirjanpidon nettotulokseen tai -tappioon kertynyttä kauden verotettavaan tuloon perustuvaa verokulujen summaa tilikauden huomioitavien verojen osalta seuraavasti:

2.   Konserniyksikön tilikauden huomioitavien verojen lisäyksiin on sisällyttävä

3.   Konserniyksikön tilikauden huomioitavien verojen vähennyksiin on sisällyttävä

4.   Jos huomioitavan veron määrä kuvataan useammassa kuin yhdessä 1, 2 ja 3 kohdan alakohdassa, se otetaan oikaistujen huomioitavien verojen laskennassa huomioon vain kerran.

5.   Jos lainkäyttöalueella ei ole määriteltyä nettotulosta tilikauden osalta ja oikaistujen huomioitavien verojen määrä kyseisellä lainkäyttöalueella on negatiivinen ja pienempi kuin vähimmäisverokannalla kerrottua määriteltyä nettotappiota vastaava määrä, jäljempänä ’odotetut oikaistut huomioitavat verot’, oikaistujen huomioitavien verojen määrän ja odotettujen oikaistujen huomioitavien verojen määrän välistä erotusta vastaavaa määrää on käsiteltävä ylimääräisenä täydennysverona kyseisen tilikauden osalta. Ylimääräisen täydennysveron määrä on kohdennettava kullekin lainkäyttöalueen konserniyksikölle 29 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

1.   Tässä artiklassa tarkoitetaan

2.   Jos laskennallisen verokulun laskemisessa sovellettava verokanta on sama tai alempi kuin vähimmäisverokanta, 21 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisesti konserniyksikön tilikauden oikaistuihin huomioitaviin veroihin lisättävä laskennallisten verojen oikaisun kokonaismäärä on sen kirjanpidossa huomioitavista veroista kertynyt laskennallinen verokulu, jollei tämän artiklan 3–6 kohdan mukaisista oikaisuista muuta johdu.

Jos laskennallisen verokulun laskemisessa sovellettava verokanta on korkeampi kuin vähimmäisverokanta, 21 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisesti konserniyksikön tilikauden oikaistuihin huomioitaviin veroihin lisättävä laskennallisten verojen oikaisun kokonaismäärä on sen kirjanpidossa huomioitavista veroista, jotka on laskettu uudelleen vähimmäisverokannan mukaan, kertynyt laskennallinen verokulu, jollei tämän artiklan 3–6 kohdan mukaisista oikaisuista muuta johdu.

3.   Laskennallisten verojen oikaisun kokonaismäärää korotetaan seuraavilla:

4.   Jos jonakin tilikautena tappiosta muodostettavaa verosaamista ei kirjata kirjanpitoon, koska kirjaamisedellytykset eivät täyty, laskennallisten verojen oikaisun kokonaismäärää on vähennettävä määrällä, joka olisi vähentänyt laskennallisten verojen oikaisun kokonaismäärää, jos tilikaudelle olisi kertynyt tappiosta muodostettu verosaaminen.

5.   Laskennallisten verojen oikaisun kokonaismäärään ei saa sisältyä seuraavia:

6.   Jos laskennallinen verosaaminen, joka johtuu konserniyksikön määritellystä tappiosta, on kirjattu tilikautena vähimmäisverokantaa alhaisemmalla verokannalla, se voidaan laskea uudelleen saman tilikauden vähimmäisverokannan mukaisesti, edellyttäen, että verovelvollinen pystyy osoittamaan, että laskennallisen verosaamisen voidaan katsoa johtuvan määritellystä tappiosta.

Jos laskennallista verosaamista korotetaan ensimmäisen alakohdan mukaisesti, laskennallisten verojen oikaisun kokonaismäärää on vastaavasti alennettava.

7.   Laskennallinen verovelka, joka ei purkaudu ja jonka määrää ei makseta viiden seuraavan tilikauden aikana, on korjattava siltä osin kuin se on huomioitu konserniyksikön laskennallisten verojen oikaisun kokonaismäärässä.

Kuluvalle tilikaudelle määritettyä korjatun laskennallisen verovelan määrää on käsiteltävä vähennyksenä huomioitavaan veroon viidentenä kuluvaa tilikautta edeltävänä tilikautena, ja kyseisen tilikauden tosiasiallinen veroaste ja täydennysvero on laskettava uudelleen 29 artiklan 1 kohdan mukaisesti. Kuluvan tilikauden korjattu laskennallinen verovelka on se lisäyksen määrä laskennallisen verovelan luokassa, joka sisältyi viidentenä nykyistä tilikautta edeltävänä tilikautena laskennallisten verojen oikaisun kokonaismäärään ja joka ei ole purkautunut kuluvan tilikauden viimeisen päivän loppuun mennessä.

8.   Poiketen siitä, mitä 7 kohdassa säädetään, jos laskennallinen verovelka on laskennallisen verokulun kertymän korjausta koskeva poikkeus, sitä ei saa korjata, vaikka se ei purkaudu tai sitä ei makseta viiden seuraavan vuoden aikana. Laskennallisen verokulun kertymän korjausta koskeva poikkeus on kertyneen verokulun määrä, joka johtuu siihen liittyvien laskennallisten verovelkojen muutoksista seuraavien erien osalta:

1.   Poiketen siitä, mitä 22 artiklassa säädetään, ilmoittava konserniyksikkö voi valita muodostavansa lainkäyttöalueelle verosaamisen määritellyn tappion perusteella; jos tämä valinta tehdään, määritellystä tappiosta muodostettu verosaaminen on määritettävä jokaiselle tilikaudelle, jona lainkäyttöalueelle muodostuu määritelty nettotappio. Tätä varten määritellystä tappiosta muodostetun verosaamisen on oltava yhtä suuri kuin lainkäyttöalueen tilikauden määritelty nettotappio kerrottuna vähimmäisverokannalla.

Määriteltyä tappiota koskevaa valintaa ei voida tehdä lainkäyttöalueelle, jolla on 40 artiklan mukainen ehdot täyttävä voitonjaon verotukseen perustuva verojärjestelmä.

2.   Edellä olevan 1 kohdan mukaisesti määritettyä määritellystä tappiosta muodostettua verosaamista on käytettävä minä tahansa myöhempänä tilikautena, jona lainkäyttöalueella on määriteltyä nettotulosta, määrä, joka vastaa vähimmäisverokannalla kerrottua määriteltyä nettotulosta tai, jos tämä on pienempi, käytettävissä olevan määritellystä tappiosta muodostetun verosaamisen määrää.

3.   Edellä olevan 1 kohdan mukaisesti määritellystä tappiosta muodostetusta verosaamisesta on vähennettävä tilikauden aikana käytetty määrä, ja saldo on siirrettävä seuraaville tilikausille.

4.   Jos tappiota koskeva valinta peruutetaan, jäljelle jäävän 1 kohdan mukaisesti määritelty määritellystä tappiosta muodostetun verosaamisen määrä on vähennettävä nollaan sen ensimmäisen tilikauden ensimmäisestä päivästä, jona määriteltyä tappiota koskeva valinta ei enää ole sovellettavissa.

5.   Määriteltyä tappiota koskeva valinta on ilmoitettava monikansallisen konsernin tai suuren kotimaisen konsernin 44 artiklassa tarkoitetussa ensimmäisessä täydennysverotietoja koskevassa ilmoituksessa, joka sisältää lainkäyttöalueen, jonka osalta valinta tehdään.

6.   Jos läpivirtaava yksikkö, joka on monikansallisen konsernin tai suuren kotimaisen konsernin ylin emoyksikkö, tekee tämän artiklan mukaisen määriteltyä tappiota koskevan valinnan, määritellystä tappiosta muodostettu verosaaminen on laskettava ottamalla huomioon läpivirtaavan yksikön määritelty tappio 38 artiklan 3 kohdan mukaisen vähennyksen jälkeen.

1.   Kiinteälle toimipaikalle on kohdennettava niiden huomioitavien verojen määrä, jotka sisältyvät konserniyksikön kirjanpitoon ja jotka liittyvät kyseisen kiinteän toimipaikan määriteltyyn tulokseen tai tappioon.

2.   Omistavalle konserniyksikölle on kohdennettava niiden huomioitavien verojen määrä, jotka sisältyvät verotuksellisesti läpinäkyvän yksikön kirjanpitoon ja jotka liittyvät 19 artiklan 4 kohdan mukaisesti kyseiselle omistavalle konserniyksikölle kohdennettuun määriteltyyn tulokseen tai tappioon.

3.   Konserniyksikölle on kohdennettava mahdollisten huomioitavien verojen määrä, joka sisältyy sen suorien tai välillisten omistavien konserniyksiköiden kirjanpitoon ulkomaisten väliyhtiöiden verojärjestelmän mukaisesti ja joka koskee niiden osuutta ulkomaisen väliyhtiön tuloksesta.

4.   Konserniyksikölle, joka on hybridiyksikkö, on kohdennettava mahdolliset huomioitavat verot, jotka sisältyvät omistavan konserniyksikön kirjanpitoon ja jotka liittyvät hybridiyksikön määriteltyyn tulokseen.

’Hybridiyksiköllä’ tarkoitetaan yksikköä, jota kohdellaan erillisenä henkilönä sen lainkäyttöalueen tuloverotuksessa, jolla yksikkö sijaitsee, mutta verotuksellisesti läpinäkyvänä sillä lainkäyttöalueella, jolla sen omistaja sijaitsee.

5.   Konserniyksikölle, joka on jakanut voittoa tilikauden aikana, on kohdistettava huomioitavien verojen määrä, joka on kertynyt tällaisesta voitonjaosta sen suorien omistavien konserniyksiköiden kirjanpitoon.

6.   Konserniyksikön, jolle on kohdennettu huomioitavia veroja 3 ja 4 kohdan mukaisesti passiivisesta tulosta, on sisällytettävä tällaiset huomioitavat verot oikaistuihin huomioitaviin veroihinsa määränä, joka vastaa tällaisista passiivisista tuloista kohdennettuja huomioitavia veroja.

Poiketen siitä, mitä ensimmäisessä alakohdassa säädetään, ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun konserniyksikön on sisällytettävä oikaistuihin huomioitaviin veroihinsa määrä, joka saadaan kertomalla lainkäyttöalueella sovellettava täydennysveroprosentti konserniyksikön passiivisen tulon määrällä, joka sisältyy ulkomaisten väliyhtiöiden verojärjestelmään tai verotuksen läpinäkyvyyttä koskevaan sääntöön, jos tulos on pienempi kuin ensimmäisen alakohdan mukaisesti määritetty määrä. Tätä alakohtaa sovellettaessa lainkäyttöalueen täydennysveroprosentti määritetään ottamatta huomioon sellaisia huomioitavia veroja, joita tällaisista passiivisista tuloista on aiheutunut omistavalle konserniyksikölle.

Tämän kohdan soveltamisen jälkeen jäljelle jääviä omistavalle konserniyksikölle kyseisistä passiivisista tuloista aiheutuneita huomioitavia veroja ei kohdenneta 3 ja 4 kohdan mukaisesti.

Tässä kohdassa ’passiivisilla tuloilla’ tarkoitetaan seuraavia määriteltyyn tulokseen sisältyviä tuloeriä siltä osin kuin omistavaa konserniyksikköä on verotettu ulkomaisten väliyhtiöiden verojärjestelmän mukaisesti tai johtuen omistusosuudesta hybridiyksikössä:

7.   Jos kiinteän toimipaikan määriteltyä tulosta käsitellään pääyksikön määriteltynä tuloksena 18 artiklan 5 kohdan mukaisesti, kaikkia huomioitavia veroja, jotka syntyvät sillä lainkäyttöalueella, jolla kiinteä toimipaikka sijaitsee, ja jotka liittyvät tällaisiin tuloihin, on käsiteltävä pääyksikön huomioitavina veroina sen määrän osalta, joka ei ylitä tällaista tuloa kerrottuna sen lainkäyttöalueen tavanomaista tuloa koskevalla korkeimmalla verokannalla, jolla pääyksikkö sijaitsee.

1.   Jos konserniyksikkö kirjaa huomioitavien verojensa oikaisun kirjanpitoonsa jonkin edellisen tilikauden osalta, tällaista oikaisua on käsiteltävä sen tilikauden huomioitavien verojen oikaisuna, jonka aikana oikaisu tehdään, paitsi jos oikaisu liittyy tilikauteen, jona lainkäyttöalueen huomioitavat verot vähenevät.

Jos huomioitavat verot, jotka sisältyivät konserniyksikön edellisen tilikauden oikaistuihin huomioitaviin veroihin, vähenevät, kyseisen tilikauden tosiasiallinen veroaste ja täydennysvero lasketaan uudelleen 29 artiklan 1 kohdan mukaisesti vähentämällä oikaistuja huomioitavia veroja huomioitavien verojen vähennyksen määrällä. Tilikauden ja kaikkien edeltävien tilikausien määriteltyä tulosta on oikaistava vastaavasti.

Kun ilmoittava konserniyksikkö tekee vuosittain valinnan 45 artiklan 2 kohdan mukaisesti, huomioitavien verojen epäolennaisia vähennyksiä voidaan käsitellä sen tilikauden huomioitavien verojen oikaisuna, jona oikaisu tehdään. Huomioitavien verojen epäolennainen vähennys on alle 1 000 000 euron yhteenlaskettu vähennys lainkäyttöalueelle tilikauden osalta määritetyistä oikaistuista huomioitavista veroista.

2.   Jos sovellettavaa kotimaista verokantaa alennetaan alle vähimmäisverokannan ja tällainen vähennys aiheuttaa laskennallisen verokulun, kyseisen laskennallisen verokulun määrää on käsiteltävä oikaisuna konserniyksikön verovelkaan, joka liittyy huomioitaviin veroihin, jotka otetaan huomioon 21 artiklan mukaisesti edeltävän tilikauden osalta.

3.   Jos laskennallinen verokulu on otettu huomioon vähimmäisverokantaa alhaisemmalla verokannalla ja sovellettavaa verokantaa myöhemmin korotetaan, tällaisesta korotuksesta johtuvaa laskennallisten verokulujen määrää on käsiteltävä maksun yhteydessä oikaisuna konserniyksikön verovelkaan, joka liittyy huomioitaviin veroihin, jotka on otettu huomioon edelliseltä tilikaudelta 21 artiklan mukaisesti.

Ensimmäisen alakohdan mukainen oikaisu ei saa ylittää määrää, joka vastaa vähimmäisverokannan mukaisesti uudelleen laskettua laskennallista verokulua.

4.   Jos yli 1 000 000:aa euroa konserniyksikön kauden verotettavaan tuloon perustuvaksi verokuluksi kertyneestä määrästä, joka sisältyy tilikauden oikaistuihin huomioitaviin veroihin, ei makseta kolmen vuoden kuluessa kyseisen tilikauden päättymisestä, sen tilikauden tosiasiallinen veroaste ja täydennysvero, jona maksamaton määrä vaadittiin huomioitavana verona, lasketaan uudelleen 29 artiklan 1 kohdan mukaisesti jättämällä tällainen maksamaton määrä oikaistujen huomioitavien verojen ulkopuolelle.

1.   Monikansallisen konsernin tai suuren kotimaisen konsernin tosiasiallinen veroaste lasketaan kunkin tilikauden ja kunkin lainkäyttöalueen osalta edellyttäen, että lainkäyttöalueella on määriteltyä nettotulosta, seuraavan kaavan mukaisesti:

jossa konserniyksiköiden oikaistut huomioitavat verot ovat kaikkien lainkäyttöalueella sijaitsevien konserniyksiköiden IV luvun mukaisesti määriteltyjen oikaistujen huomioitavien verojen summa.

2.   Lainkäyttöalueella sijaitsevien konserniyksiköiden määritelty nettotulos tai -tappio määritetään tilikauden osalta seuraavan kaavan mukaisesti:

jossa

3.   Konserniyksiköiden, jotka ovat sijoitusyksiköitä, oikaistut huomioitavat verot ja määritellyt tulokset tai tappiot rajataan 1 kohdan mukaisesti tapahtuvan tosiasiallisen veroasteen laskennan ja 2 kohdan mukaisesti tapahtuvan määritellyn nettotuloksen laskennan ulkopuolelle.

4.   Kunkin asuinpaikattoman konserniyksikön tosiasiallinen veroaste on laskettava kunkin tilikauden osalta erillään kaikkien muiden konserniyksiköiden tosiasiallisesta veroasteesta.

1.   Jos sellaisen lainkäyttöalueen tosiasiallinen veroaste, jolla konserniyksiköt sijaitsevat, on alempi kuin tilikauden vähimmäisverokanta, monikansallisen konsernin tai suuren kotimaisen konsernin on laskettava täydennysvero erikseen kunkin sellaisen konserniyksikkönsä osalta, jonka määritelty tulos sisältyy kyseisen lainkäyttöalueen määritellyn nettotuloksen laskentaan. Täydennysvero lasketaan lainkäyttöaluekohtaisesti.

2.   Lainkäyttöalueen tilikauden täydennysveroprosentti on mahdollinen positiivinen prosenttiyksiköiden ero, joka lasketaan seuraavan kaavan mukaisesti:

jossa tosiasiallinen veroaste on 26 artiklan mukaisesti laskettu veroaste.

3.   Lainkäyttöalueen tilikauden täydennysvero on mahdollinen positiivinen määrä, joka lasketaan seuraavan kaavan mukaisesti:

jossa

4.   Edellä 3 kohdassa tarkoitetun tilikauden lainkäyttöalueen ylijäämävoitto on mahdollinen positiivinen summa, joka lasketaan seuraavan kaavan mukaisesti:

jossa

5.   Konserniyksikön kuluvan tilikauden täydennysvero lasketaan seuraavan kaavan mukaisesti:

jossa

6.   Jos lainkäyttöalueen täydennysvero johtuu 29 artiklan 1 kohdan mukaisesta uudelleenlaskennasta ja lainkäyttöalueella ei ole määriteltyä nettotulosta tilikauden osalta, täydennysvero on kohdennettava kullekin konserniyksikölle käyttäen tämän artiklan 5 kohdassa esitettyä kaavaa, joka perustuu konserniyksiköiden määriteltyihin tuloksiin niiltä tilikausilta, joilta 29 artiklan 1 kohdan mukaiset uudelleenlaskelmat tehdään.

7.   Kunkin asuinpaikattoman konserniyksikön täydennysvero on laskettava kunkin tilikauden osalta erillään kaikkien muiden konserniyksiköiden täydennysverosta.

1.   Tässä artiklassa tarkoitetaan

2.   Jollei monikansallisen konsernin tai suuren kotimaisen konsernin ilmoittava konserniyksikkö tee 45 artiklan 2 kohdan mukaisesti valintaa olla soveltamatta tilikauden osalta substanssiperusteista tulon rajausta, lainkäyttöalueen määriteltyä nettotulosta on alennettava täydennysveron laskennassa määrällä, joka on yhtä suuri kuin tämän artiklan 3 kohdassa tarkoitetun kunkin lainkäyttöalueella sijaitsevan konserniyksikön henkilöstömenojen vähennyserän ja tämän artiklan 4 kohdassa tarkoitetun aineellisen omaisuuden vähennyserän summa.

3.   Lainkäyttöalueella sijaitsevan konserniyksikön henkilöstömenojen vähennyserän on oltava viisi prosenttia sellaisten huomioon otettavien työntekijöiden huomioon otettavista henkilöstömenoista, jotka suorittavat tehtäviä monikansallisessa konsernissa tai suuressa kotimaisessa konsernissa kyseisellä lainkäyttöalueella, lukuun ottamatta huomioon otettavia henkilöstömenoja, jotka

4.   Lainkäyttöalueella sijaitsevan konserniyksikön aineellisen omaisuuden vähennyserä on viisi prosenttia lainkäyttöalueella sijaitsevan laskennassa huomioon otettavan aineellisen omaisuuden kirjanpitoarvosta, lukuun ottamatta seuraavia:

5.   Sovellettaessa 4 kohtaa huomioon otettavan aineellisen omaisuuden kirjanpitoarvo on konsernin ylimmän emoyksikön konsolidoidun tilinpäätöksen laatimista varten tilikauden alussa ja lopussa kirjatun huomioon otettavan aineellisen omaisuuden kirjanpitoarvon keskiarvo vähennettynä kertyneillä poistoilla, kuoletuksilla ja vähenemillä ja lisättynä henkilöstömenojen aktivoinnista johtuvalla määrällä.

6.   Sovellettaessa 3 ja 4 kohtaa konserniyksikön, joka on kiinteä toimipaikka, huomioon otettavilla henkilöstömenoilla ja huomioon otettavalla aineellisella omaisuudella tarkoitetaan niitä, jotka sisältyvät sen 18 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaiseen erilliseen kirjanpitoon, edellyttäen, että huomioon otettavat henkilöstömenot ja huomioon otettava aineellinen omaisuus sijaitsevat samalla lainkäyttöalueella kuin kiinteä toimipaikka.

Pääyksikön huomioon otettavissa henkilöstömenoissa ja huomioon otettavassa aineellisessa omaisuudessa ei tule ottaa huomioon kiinteän toimipaikan huomioon otettavia henkilöstömenoja eikä huomioon otettavaa aineellista omaisuutta.

Jos kiinteän toimipaikan tulot on kokonaan tai osittain rajattu laskennan ulkopuolelle 19 artiklan 1 kohdan ja 38 artiklan 5 kohdan nojalla, tällaisen kiinteän toimipaikan huomioon otettavat henkilöstömenot ja huomioon otettava aineellinen omaisuus rajataan samassa suhteessa tämän artiklan mukaisen monikansallista konsernia tai suurta kotimaista konsernia koskevan laskennan ulkopuolelle.

7.   Läpivirtaavan yksikön maksamat huomioon otettavien työntekijöiden huomioon otettavat henkilöstömenot ja sen omistama huomioon otettava aineellinen omaisuus, joita ei ole kohdennettu 6 kohdan mukaisesti, on kohdennettava seuraaviin:

Kaikki muut läpivirtaavan yksikön huomioon otettavat henkilöstömenot ja huomioon otettava aineellinen omaisuus rajataan monikansallisen konsernin tai suuren kotimaisen konsernin substanssiperusteista tulon rajausta koskevan laskennan ulkopuolelle.

8.   Kunkin asuinpaikattoman konserniyksikön substanssiperusteinen tulon rajaus on laskettava kunkin tilikauden osalta erillään kaikkien muiden konserniyksiköiden substanssiperusteisesta tulon rajauksesta.

9.   Tämän artiklan mukaisesti laskettu substanssiperusteinen tulon rajaus ei sisällä konserniyksiköiden, jotka ovat sijoitusyksiköitä kyseisellä lainkäyttöalueella, henkilöstömenojen vähennyseriä eikä aineellisen omaisuuden vähennyseriä.

1.   Jos 11 artiklan 3 kohdan, 16 artiklan 7 kohdan, 22 artiklan 6 kohdan, 25 artiklan 1 ja 4 kohdan ja 40 artiklan 5 kohdan nojalla huomioitaviin veroihin tai määriteltyihin tuloksiin tai tappioihin tehty oikaisu johtaa monikansallisen konsernin tai suuren kotimaisen konsernin tosiasiallisen veroasteen ja täydennysveron uudelleenlaskentaan edeltävältä tilikaudelta, tosiasiallinen veroaste ja täydennysvero on laskettava uudelleen 26, 27 ja 28 artiklassa vahvistettujen sääntöjen mukaisesti. Tällaisesta uudelleenlaskennasta johtuvaa lisätäydennysveron määrää on pidettävä 27 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuna ylimääräisenä täydennysverona sen tilikauden osalta, jonka aikana uudelleenlaskenta tehdään.

2.   Jos tilikauden osalta lainkäyttöalueella on ylimääräinen täydennysvero mutta ei määriteltyä nettotulosta, kunkin lainkäyttöalueella sijaitsevan konserniyksikön määritelty tulos on määrä, joka vastaa tällaisille konserniyksiköille 27 artiklan 5 ja 6 kohdan mukaisesti kohdennettua täydennysveroa jaettuna vähimmäisverokannalla.

3.   Jos 21 artiklan 5 kohdan nojalla on maksettava ylimääräistä täydennysveroa, kunkin lainkäyttöalueella sijaitsevan konserniyksikön määritelty tulos on määrä, joka vastaa kyseiselle konserniyksikölle kohdennettua täydennysveroa jaettuna vähimmäisverokannalla. Kohdentaminen tehdään kullekin konserniyksikölle määräsuhteessa seuraavan kaavan mukaisesti:

Ylimääräinen täydennysvero voidaan kohdentaa ainoastaan sellaisille konserniyksiköille, jotka kirjaavat oikaistun huomioitavan veron määrän, joka on pienempi kuin nolla ja pienempi kuin tällaisten konserniyksiköiden määritelty tulos tai tappio kerrottuna vähimmäisverokannalla.

4.   Jos konserniyksikölle kohdennetaan ylimääräistä täydennysveroa tämän artiklan ja 27 artiklan 5 ja 6 kohdan mukaisesti, tällaista konserniyksikköä on kohdeltava II lukua sovellettaessa matalasti verotettuna konserniyksikkönä.

1.   Poiketen siitä, mitä 26–29 ja 31 artiklassa säädetään, ilmoittavan konserniyksikön niin valitessa lainkäyttöalueella sijaitsevista konserniyksiköistä maksettava tilikauden täydennysvero on nolla, jos kyseisenä tilikautena

Valinta tehdään vuosittain 45 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettu keskimääräinen määritelty tuotto tai keskimääräinen määritelty tulos tai tappio on lainkäyttöalueella sijaitsevien konserniyksiköiden tilikauden ja kahden edeltävän tilikauden keskimääräinen määritelty tuotto tai keskimääräinen määritelty tulos tai tappio.

Jos lainkäyttöalueella ei ole konserniyksiköitä, joilla on edeltävänä tai sitä edeltävänä, tai molempina, tilikautena tai tilikausina ollut määriteltyä tuottoa tai määriteltyä tappiota, kyseiset tilikaudet on rajattava kyseisen lainkäyttöalueen keskimääräisen määritellyn tuoton tai määritellyn tuloksen tai tappion laskennan ulkopuolelle.

3.   Lainkäyttöalueella sijaitsevien konserniyksiköiden tilikauden määritellyt tuotot ovat kyseisellä lainkäyttöalueella sijaitsevien konserniyksiköiden kaikkien tuottojen summa, josta on vähennetty tai johon on lisätty III luvun mukaisesti tehdyt oikaisut.

4.   Lainkäyttöalueella sijaitsevien konserniyksiköiden tilikauden määritelty tulos tai tappio on kyseisen lainkäyttöalueen 26 artiklan 2 kohdan mukaisesti laskettu määritelty nettotulos tai -tappio.

5.   Edellä 1–4 kohdassa säädettyä de minimis -poikkeusta ei sovelleta asuinpaikattomiin konserniyksiköihin eikä sijoitusyksiköihin. Tällaisten yksiköiden tuotot ja määritelty tulos tai tappio rajataan de minimis -poikkeuksen laskennan ulkopuolelle.

1.   Tässä artiklassa tarkoitetaan

2.   Lainkäyttöalueen tosiasiallisen veroasteen ja täydennysveron laskemista III–VII luvun mukaisesti vähemmistöomistuksessa olevan alakonsernin jäsenten osalta sovelletaan ikään kuin kukin vähemmistöomistuksessa oleva alakonserni olisi erillinen monikansallinen konserni tai suuri kotimainen konserni.

Vähemmistöomistuksessa olevan alakonsernin jäsenten oikaistut huomioitavat verot ja määritellyt tulokset tai tappiot rajataan laskennan ulkopuolelle määritettäessä monikansallisen konsernin tai suuren kotimaisen konsernin tosiasiallisen veroasteen jäljelle jäävää määrää, joka lasketaan 26 artiklan 1 kohdan mukaisesti, ja määritettäessä määriteltyä nettotulosta, joka lasketaan 26 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

3.   Sellaisen vähemmistöomistuksessa olevan konserniyksikön tosiasiallinen veroaste ja täydennysvero, joka ei ole vähemmistöomistuksessa olevan alakonsernin jäsen, lasketaan yksikkökohtaisesti III–VII luvun mukaisesti.

Vähemmistöomistuksessa olevan konserniyksikön oikaistut huomioitavat verot ja määritelty tulos tai tappio rajataan laskennan ulkopuolelle määritettäessä monikansallisen konsernin tai suuren kotimaisen konsernin tosiasiallisen veroasteen jäljelle jäävää määrää, joka lasketaan 26 artiklan 1 kohdan mukaisesti, ja määritettäessä määriteltyä nettotulosta, joka lasketaan 26 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

Tätä kohtaa ei sovelleta vähemmistöomistuksessa olevaan konserniyksikköön, joka on sijoitusyksikkö.

1.   Tässä artiklassa tarkoitetaan:

2.   Jos vähintään kaksi konsernia sulautuu yhdeksi konserniksi jonakin viimeisistä neljästä peräkkäisestä testaustilikautta välittömästi edeltävästä tilikaudesta, 2 artiklassa tarkoitetun monikansallisen konsernin tai suuren kotimaisen konsernin konsolidoitujen tuottojen kynnysarvon katsotaan täyttyneen miltä tahansa sulautumista edeltäneeltä tilikaudelta, jos sen kuhunkin konsolidoituun tilinpäätökseen sisältyvien tuottojen summa kyseiseltä tilikaudelta on vähintään 750 000 000 euroa.

3.   Jos yksikkö, joka ei ole konsernin jäsen, jäljempänä ’kohde’, sulautuu yksikön tai konsernin, jäljempänä ’vastaanottava yksikkö’, kanssa testaustilikauden aikana eikä kohteella eikä vastaanottavalla yksiköllä ollut konsolidoitua tilinpäätöstä minään viimeisistä neljästä peräkkäisestä testaustilikautta välittömästi edeltävästä tilikaudesta, monikansallisen konsernin tai suuren kotimaisen konsernin konsolidoitujen tuottojen kynnysarvon katsotaan täyttyneen kyseiseltä kaudelta, jos sen kuhunkin tilinpäätökseen tai konsolidoituun tilinpäätökseen sisältyvien tuottojen summa kyseiseltä tilikaudelta on vähintään 750 000 000 euroa.

4.   Jos yksi tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluva monikansallinen konserni tai suuri kotimainen konserni jakautuu kahteen tai useampaan konserniin, jäljempänä ’jakautunut konserni’, jakautuneen konsernin konsolidoitujen tuottojen kynnysarvon katsotaan täyttyneen

1.   Jos yksiköstä, jäljempänä ’kohde’, tulee monikansalliseen konserniin tai suureen kotimaiseen konserniin kuuluva konserniyksikkö tai se lakkaa olemasta sellainen, koska kohteen suora tai välillinen omistusosuus siirretään tai kohteesta tulee uuden konsernin ylin emoyksikkö tilikauden, jäljempänä ’hankintavuosi’, aikana, kohdetta on kohdeltava monikansallisen konsernin tai suuren kotimaisen konsernin jäsenenä tätä direktiiviä sovellettaessa edellyttäen, että osa sen varoista, veloista, tuloista, kuluista ja kassavirroista sisällytetään rivi riviltä konsernin ylimmän emoyksikön konsolidoituun tilinpäätökseen hankintavuonna.

Kohteen tosiasiallinen veroaste ja täydennysvero on laskettava 2–8 kohdan mukaisesti.

2.   Hankintavuonna monikansallisen konsernin tai suuren kotimaisen konsernin on tätä direktiiviä sovellettaessa otettava huomioon ainoastaan kohteen kirjanpidon nettotulos tai -tappio ja oikaistut huomioitavat verot, jotka sisältyvät konsernin ylimmän emoyksikön konsolidoituun tilinpäätökseen.

3.   Hankintavuonna ja kunakin sitä seuraavana tilikautena kohteen määritellyn tuloksen tai tappion ja oikaistujen huomioitavien verojen on perustuttava sen varojen ja velkojen historialliseen kirjanpitoarvoon.

4.   Hankintavuonna 28 artiklan 3 kohdan mukaisessa kohteen huomioon otettavien henkilöstömenojen laskennassa on otettava huomioon ainoastaan menot, jotka on otettu huomioon konsernin ylimmän emoyksikön konsolidoidussa tilinpäätöksessä.

5.   Kohteen huomioon otettavan aineellisen omaisuuden kirjanpitoarvon laskentaa 28 artiklan 4 kohdan mukaisesti on tarvittaessa oikaistava suhteessa ajanjaksoon, jona kohde oli monikansallisen konsernin tai suuren kotimaisen konsernin jäsen hankintavuonna.

6.   Edellä 23 artiklassa tarkoitetusta määritellystä tappiosta muodostettua verosaamista lukuun ottamatta vastaanottavan monikansallisen konsernin tai suuren kotimaisen konsernin on otettava monikansallisten konsernien tai suurten kotimaisten konsernien välillä siirtyvät kohteen laskennalliset verosaamiset ja laskennalliset verovelat huomioon samalla tavalla ja samassa laajuudessa kuin jos vastaanottavalla monikansallisella konsernilla tai suurella kotimaisella konsernilla olisi kyseisten varojen ja velkojen syntyessä ollut määräysvalta kohteessa;

7.   Kohteen laskennallisia verovelkoja, jotka on aiemmin sisällytetty sen laskennallisten verojen oikaisun kokonaismäärään, käsitellään 22 artiklan 7 kohtaa sovellettaessa luovuttavan monikansallisen konsernin tai suuren kotimaisen konsernin purkamina ja vastaanottavasta monikansallisesta konsernista tai suuresta kotimaisesta konsernista aiheutuvina hankintavuonna, paitsi että tällaisessa tapauksessa mahdollinen myöhempi 22 artiklan 7 kohdan mukainen huomioitavien verojen vähennys tulee voimaan sinä vuonna, jona määrä oikaistaan.

8.   Jos kohde on emoyksikkö ja se on kahden tai useamman monikansallisen konsernin tai suuren kotimaisen konsernin konserniyksikkö hankintavuoden aikana, sen on sovellettava erikseen tuloksilukemissääntöä sille kohdennettaviin osuuksiin kunkin monikansallisen konsernin tai suuren kotimaisen konsernin osalta määritettyjen matalasti verotettujen konserniyksiköiden täydennysverosta.

9.   Poiketen siitä, mitä 1–8 kohdassa säädetään, kohteessa määräysvallan tuottavan osuuden hankintaa tai luovutusta on käsiteltävä varojen ja velkojen hankintana tai luovutuksena, jos lainkäyttöalueella, jossa kohde sijaitsee, tai verotuksellisesti läpinäkyvän yksikön tapauksessa lainkäyttöalueella, jossa varat sijaitsevat, käsitellään kyseisen määräysvallan tuottavan osuuden hankintaa tai luovutusta samalla tai vastaavalla tavalla varojen ja velkojen hankintana tai luovutuksena ja määrätään myyjälle huomioitava vero, joka perustuu veron perustan ja määräysvallan tuottavasta osuudesta tai varojen ja velkojen käyvästä arvosta maksetun vastikkeen väliseen erotukseen.

1.   Tässä artiklassa tarkoitetaan

2.   Konserniyksikön, joka luovuttaa varat ja velat, jäljempänä ’ luovuttava konserniyksikkö’, on sisällytettävä tällaisesta luovutuksesta johtuva voitto tai tappio määritellyn tuloksensa tai tappionsa laskentaan.

Konserniyksikön, joka hankkii varoja ja velkoja, jäljempänä ’vastaanottava konserniyksikkö’, on määritettävä määritelty tuloksensa tai tappionsa konsernin ylimmän emoyksikön konsolidoidun tilinpäätöksen laatimiseksi käytetyn hyväksyttävän tilinpäätösstandardin mukaisesti määritetyn hankittujen varojen ja velkojen kirjanpitoarvonsa perusteella.

3.   Poiketen siitä, mitä 2 kohdassa säädetään, kun varojen ja velkojen luovutus tai hankinta toteutetaan uudelleenjärjestelyn yhteydessä,

4.   Poiketen siitä, mitä 2 ja 3 kohdassa säädetään, jos varojen ja velkojen luovutus toteutetaan sellaisen uudelleenjärjestelyn yhteydessä, joka johtaa ehtoja täyttämättömään voittoon tai tappioon luovuttavalle konserniyksikölle,

5.   Ilmoittavan konserniyksikön niin valitessa, kun konserniyksikön on muutettava tai se saa muuttaa varojensa perustetta ja velkojensa määrää käypään arvoon verotustarkoituksiin omalla lainkäyttöalueellaan, tällainen konserniyksikkö voi

1.   Tässä artiklassa tarkoitetaan

2.   Emoyksikön, jolla on suora tai välillinen omistusosuus yhteisyrityksessä tai yhteisyrityksen osakkuusyrityksessä, on sovellettava tuloksilukemissääntöä 5–10 artiklan mukaisesti kohdennettavaan osuuteensa kunkin kyseisen yhteisyrityksen tai yhteisyrityksen osakkuusyrityksen täydennysverosta.

3.   Yhteisyrityksen ja sen osakkuusyritysten, jäljempänä yhdessä ’yhteisyrityksen konserni’, täydennysvero lasketaan III–VII luvun mukaisesti ikään kuin ne olisivat erillisen monikansallisen konsernin tai suuren kotimaisen konsernin konserniyksiköitä ja yhteisyritys olisi kyseisen konsernin ylin emoyksikkö.

4.   Yhteisyrityksen konsernin maksettavaksi tulevasta täydennysverosta vähennetään kunkin emoyksikön 2 kohdan mukainen kohdennettava osuus yhteisyrityksen konsernin kunkin jäsenen täydennysverosta, joka kannetaan 3 kohdan mukaisesti. Mahdollinen jäljelle jäävä täydennysveron määrä lisätään aliverotettujen voittojen sääntöön liittyvän täydennysveron kokonaismäärään 14 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

Tätä kohtaa sovellettaessa ’yhteisyrityksen konsernin maksettavaksi tulevalla täydennysverolla’ tarkoitetaan emoyksikön kohdennettavaa osuutta yhteisyrityksen konsernin ja sen osakkuusyritysten täydennysverosta.

1.   Tässä artiklassa tarkoitetaan

2.   Jos kahden tai useamman konsernin yksiköt ja konserniyksiköt ovat osa moniemoista monikansallista konsernia tai suurta kotimaista konsernia, kuhunkin konserniin kuuluvia yksiköitä ja konserniyksiköitä on kohdeltava yhden moniemoisen monikansallisen konsernin tai suuren kotimaisen konsernin jäseninä.

Yksikköä, joka ei ole 2 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu vapautettu yksikkö, on pidettävä konserniyksikkönä, jos moniemoinen monikansallinen konserni tai suuri kotimainen konserni on konsolidoinut sen rivi riviltä tai jos moniemoisen monikansallisen konsernin tai suuren kotimaisen konsernin yksiköillä on siinä määräysvallan tuottava osuus.

3.   Moniemoisen monikansallisen konsernin tai suuren kotimaisen konsernin konsolidoitu tilinpäätös on 1 kohdassa olevissa toisiinsa sidottuja yhteiskaupattavia konserneja koskevan järjestelyn tai sopimusperusteisen listatun kaksoiskonsernijärjestelyn määritelmissä tarkoitettu yhdistetty konsolidoitu tilinpäätös, joka on laadittu hyväksyttävän tilinpäätösstandardin mukaisesti, jota pidetään konsernin ylimmän emoyrityksen tilinpäätösstandardina.

4.   Moniemoisen monikansallisen konsernin tai suuren kotimaisen konsernin muodostavien erillisten konsernien ylimpien emoyksiköiden on oltava moniemoisen monikansallisen konsernin tai suuren kotimaisen konsernin ylimpiä emoyksiköitä.

Kun tätä direktiiviä sovelletaan moniemoiseen monikansalliseen konserniin tai suureen kotimaiseen konserniin, viittauksia konsernin ylimpään emoyksikköön on tarvittaessa sovellettava ikään kuin ne olisivat viittauksia useisiin ylimpiin emoyksiköihin.

5.   Jäsenvaltiossa sijaitsevien moniemoisen monikansallisen konsernin tai suuren kotimaisen konsernin emoyksiköiden, mukaan luettuna kukin konsernin ylin emoyksikkö, on sovellettava 5–10 artiklan mukaista tuloksilukemissääntöä matalasti verotettujen konserniyksiköiden niille kohdennettavaan osuuteen täydennysverosta.

6.   Moniemoisen monikansallisen konsernin tai suuren kotimaisen konsernin jäsenvaltiossa sijaitsevien konserniyksiköiden on sovellettava aliverotettujen voittojen sääntöä 12, 13 ja 14 artiklan mukaisesti ottaen huomioon kunkin matalasti verotetun konserniyksikön, joka on moniemoisen monikansallisen konsernin tai suuren kotimaisen konsernin jäsen, täydennysvero.

7.   Moniemoisen monikansallisen konsernin tai suuren kotimaisen konsernin ylimpien emoyksiköiden on toimitettava täydennysverotietoja koskeva ilmoitus 44 artiklan mukaisesti, jolleivat ne nimeä 44 artiklan 3 kohdan b alakohdassa tarkoitettua yhtä nimettyä ilmoittavaa yksikköä. Ilmoitukseen on sisällyttävä tiedot kustakin moniemoisen monikansallisen konsernin tai suuren kotimaisen konsernin muodostavasta konsernista.

1.   Läpivirtaavan yksikön, joka on konsernin ylin emoyksikkö, määritellystä tuloksesta on vähennettävä tilikauden osalta sen määritellyn tuloksen määrä, joka luetaan kuuluvaksi läpivirtaavan yksikön omistusosuuden haltijalle, jäljempänä ’omistusosuuden haltija’, edellyttäen, että

2.   Läpivirtaavan yksikön, joka on konsernin ylin emoyksikkö, määritellystä tuloksesta on vähennettävä tilikauden osalta myös sen määritellyn tuloksen määrä, joka kohdennetaan läpivirtaavan yksikön omistusosuuden haltijalle edellyttäen, että omistusosuuden haltija on

3.   Läpivirtaavan yksikön, joka on konsernin ylin emoyksikkö, määritellystä tappiosta on vähennettävä tilikauden osalta sen määritellyn tappion määrä, joka luetaan kuuluvaksi läpivirtaavan yksikön omistusosuuden haltijalle.

Ensimmäistä alakohtaa ei sovelleta siltä osin kuin omistusosuuden haltijalla ei ole oikeutta käyttää tällaista tappiota verotettavan tulonsa laskemiseen.

4.   Läpivirtaavan yksikön, joka on konsernin ylin emoyksikkö, huomioitavia veroja on vähennettävä suhteessa 1 ja 2 kohdan mukaisesti vähennettyyn määritellyn tuloksen määrään.

5.   Edellä olevia 1- 4 kohtaa sovelletaan kiinteään toimipaikkaan, jonka kautta läpivirtaava yksikkö, joka on konsernin ylin emoyksikkö, harjoittaa liiketoimintaansa kokonaan tai osittain tai jonka kautta verotuksellisesti läpinäkyvän yksikön liiketoiminta toteutetaan kokonaan tai osittain, edellyttäen, että konsernin ylimmällä emoyksiköllä on omistusosuus kyseisessä verotuksellisesti läpinäkyvässä yksikössä joko suoraan tai verotuksellisesti läpinäkyvien yksiköiden ketjun kautta.

1.   Tässä artiklassa tarkoitetaan

2.   Monikansallisen konsernin tai suuren kotimaisen konsernin ylimmän emoyksikön, johon sovelletaan vähennyskelpoisten osinkojen järjestelmää, on vähennettävä tilikauden määriteltyä tulostaan enimmillään nollaan saakka määrällä, joka jaetaan vähennyskelpoisina osinkoina 12 kuukauden kuluessa tilikauden päättymisestä, edellyttäen, että

3.   Monikansallisen konsernin tai suuren kotimaisen konsernin ylimmän emoyksikön, johon sovelletaan vähennyskelpoisten osinkojen järjestelmää, on myös vähennettävä tilikauden määriteltyä tulostaan enimmillään nollaan saakka määrällä, jonka se jakaa vähennyskelpoisina osinkoina 12 kuukauden kuluessa tilikauden päättymisestä edellyttäen, että saaja on

4.   Konsernin ylimmän emoyksikön muita huomioitavia veroja kuin sellaisia, joiden osalta osinkovähennys on sallittu, on alennettava suhteessa 2 ja 3 kohdan mukaisesti alennetun määritellyn tuloksen määrään.

5.   Jos konsernin ylimmällä emoyksiköllä on omistusosuus toisessa konserniyksikössä, johon sovelletaan vähennyskelpoisten osinkojen järjestelmää, suoraan tai sellaisten konserniyksiköiden ketjun kautta, 2, 3 ja 4 kohtaa sovelletaan konsernin ylimmän emoyksikön lainkäyttöalueella sijaitsevaan mihin tahansa muuhun konserniyksikköön, johon sovelletaan vähennyskelpoisten osinkojen järjestelmää, siltä osin kuin sen konsernin ylin emoyksikkö jakaa edelleen sen määriteltyä tulosta saajille, jotka täyttävät 2 ja 3 kohdassa säädetyt vaatimukset.

6.   Edellä olevaa 2 kohtaa sovellettaessa hankintaosuuskunnan jakamaa asiakassuhdeosinko käsitellään saajalle verollisena siltä osin kuin tällainen osinko vähentää vähennyskelpoista kulua tai menoa osingonsaajan verotettavan tuloksen tai tappion laskennassa.

1.   Ilmoittava konserniyksikkö voi tehdä itsensä tai ehdot täyttävän voitonjaon verotukseen perustuvan verojärjestelmän piiriin kuuluvan toisen konserniyksikön osalta valinnan siitä, että 2 kohdan mukaisesti oletetuksi voitonjakoveroksi määritetty määrä sisällytetään konserniyksikön tilikauden oikaistuihin huomioitaviin veroihin.

Valinta tehdään vuosittain 45 artiklan 2 kohdan mukaisesti, ja sitä sovelletaan kaikkiin lainkäyttöalueella sijaitseviin konserniyksiköihin.

2.   Oletetuksi voitonjakoveroksi määritettävän veron määrä on pienempi seuraavista:

3.   Jos valinta tehdään 1 kohdan mukaisesti, jokaiselle tilikaudelle, jona tällainen valinta tehdään, on perustettava oletetun voitonjakoveron oikaisutili. Edellä 2 kohdan mukaisesti lainkäyttöalueelle määritetyn oletetun voitonjakoveron määrä on lisättävä oletetun voitonjakoveron oikaisutilille siltä tilikaudelta, jona se on perustettu.

Kunkin seuraavan tilikauden lopussa aiempina tilikausina perustettujen oletetun voitonjakoveron oikaisutilien jäljellä olevasta määrästä vähennetään kronologisessa järjestyksessä nollaan saakka verot, jotka konserniyksiköt ovat maksaneet tilikauden aikana tosiasiallisten tai oletettujen voitonjakojen osalta.

Toisen alakohdan soveltamisen jälkeen oletetun voitonjakoveron oikaisutileillä mahdollisesti jäljellä olevaa määrää vähennetään nollaan saakka määrällä, joka vastaa lainkäyttöalueen määriteltyä nettotappiota kerrottuna vähimmäisverokannalla.

4.   Lainkäyttöalueen 3 kohdan kolmannen alakohdan soveltamisen jälkeen vähimmäisverokannalla kerrottu määritellyn nettotappion jäljellä oleva määrä on siirrettävä seuraaville tilikausille, ja se vähentää oletetun voitonjakoveron oikaisutileillä 3 kohdan soveltamisen jälkeen jäljellä olevaa määrää.

5.   Oletetun voitonjakoveron oikaisutilillä sitä tilikautta, jona tällainen tili perustettiin, seuraavan neljännen tilikauden viimeisenä päivänä mahdollista jäljellä olevaa määrää käsitellään tällaiselle tilikaudelle aiemmin määritettyjen oikaistujen huomioitavien verojen vähennyksenä. Tällaisen tilikauden tosiasiallinen veroaste ja täydennysvero lasketaan vastaavasti uudelleen 29 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

6.   Veroja, jotka maksetaan tilikauden aikana tosiasiallisista tai oletetuista voitonjaoista, ei sisällytetä oikaistuihin huomioitaviin veroihin siltä osin kuin ne pienentävät 3 ja 4 kohdan mukaisesti oletetun voitonjakoveron oikaisutiliä.

7.   Jos konserniyksikkö, johon sovelletaan 1 kohdan mukaista valintaa, eroaa monikansallisesta konsernista tai suuresta kotimaisesta konsernista tai lähes kaikki sen varat siirretään henkilölle, joka ei ole samaan monikansalliseen konserniin tai suureen kotimaiseen konserniin kuuluva samalla lainkäyttöalueella sijaitseva konserniyksikkö, oletetun voitonjakoveron oikaisutilillä jäljellä olevaa määrää aiemmilta tilikausilta, joina tällainen tili on ollut perustettuna, käsitellään 29 artiklan 1 kohdan mukaisesti oikaistujen huomioitavien verojen vähennyksenä kunkin tällaisen tilikauden osalta.

Mahdollinen maksettava ylimääräisen täydennysveron määrä kerrotaan seuraavalla suhteella määritettäessä lainkäyttöalueelta kannettava ylimääräinen täydennysvero:

jossa

1.   Jos monikansalliseen konserniin tai suureen kotimaiseen konserniin kuuluva konserniyksikkö on sijoitusyksikkö, joka ei ole verotuksellisesti läpinäkyvä yksikkö ja joka ei ole tehnyt 42 ja 43 artiklan mukaista valintaa, tällaisen sijoitusyksikön tosiasiallinen veroaste on laskettava erillään sen lainkäyttöalueen tosiasiallisesta veroasteesta, jolla se sijaitsee.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetun sijoitusyksikön tosiasiallisen veroasteen on oltava yhtä suuri kuin sen oikaistut huomioitavat verot jaettuna määrällä, joka vastaa monikansallisen konsernin tai suuren kotimaisen konsernin kohdistettavaa osuutta kyseisen sijoitusyksikön määritellystä tuloksesta tai tappiosta.

Jos lainkäyttöalueella sijaitsee useampi kuin yksi sijoitusyksikkö, niiden tosiasiallinen veroaste lasketaan yhdistämällä niiden oikaistut huomioitavat verot sekä monikansallisen konsernin tai suuren kotimaisen konsernin kohdistettava osuus niiden määritellyistä tuloksista tai tappioista.

3.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetun sijoitusyksikön oikaistut huomioitavat verot ovat ne oikaistut huomioitavat verot, jotka liittyvät monikansallisen konsernin tai suuren kotimaisen konsernin kohdistettavaan osuuteen sijoitusyksikön määritellystä tuloksesta, ja huomioitavat verot, jotka kohdistetaan sijoitusyksikölle 24 artiklan mukaisesti. Sijoitusyhteisön oikaistut huomioitavat verot eivät sisällä mitään sellaisia sijoitusyhteisön kertyneitä huomioitavia veroja, jotka liittyvät tuloihin, jotka eivät ole osa monikansallisen konsernin tai suuren kotimaisen konsernin kohdistettavaa osuutta sijoitusyhteisön tuloista.

4.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetun sijoitusyksikön täydennysvero on määrä, joka on yhtä suuri kuin sijoitusyksikön täydennysveroprosentti kerrottuna määrällä, joka vastaa monikansallisen konsernin tai suuren kotimaisen konsernin kohdistettavan osuuden sijoitusyksikön määritellystä tuloksesta ja sijoitusyksikölle lasketun substanssiperusteisen tulon rajauksen erotusta.

Sijoitusyksikön täydennysveroprosentti on positiivinen määrä, joka vastaa vähimmäisverokannan ja kyseisen sijoitusyksikön tosiasiallisen veroasteen erotusta.

Jos lainkäyttöalueella sijaitsee useampi kuin yksi sijoitusyksikkö, niiden tosiasiallinen veroaste lasketaan yhdistämällä niiden substanssiperusteisen tulon rajauksen määrät sekä monikansallisen konsernin tai suuren kotimaisen konsernin kohdistettava osuus niiden määritellystä tuloksesta tai tappiosta.

Sijoitusyksikön substanssiperusteinen tulon rajaus on määritettävä 28 artiklan 1–7 kohdan mukaisesti. Tällaisen sijoitusyksikön huomioon otettavien työntekijöiden huomioon otettavia henkilöstömenoja ja huomioon otettavaa aineellista omaisuutta on vähennettävä suhteessa monikansallisen konsernin tai suuren kotimaisen konsernin kohdistettavaan osuuteen sijoitusyksikön määritellystä tuloksesta jaettuna kyseisen sijoitusyksikön määritetyllä kokonaistuloksella.

5.   Tätä artiklaa sovellettaessa monikansallisen konsernin tai suuren kotimaisen konsernin kohdistettava osuus sijoitusyksikön määritellystä tuloksesta tai tappiosta on määritettävä 9 artiklan mukaisesti ottaen huomioon ainoastaan osuudet, joihin ei sovelleta 42 ja 43 artiklan mukaista valintaa.

1.   Tätä artiklaa sovellettaessa ’vakuutusyhtiön sijoitusyksiköllä’ tarkoitetaan yksikköä, joka täyttäisi 3 artiklan 31 alakohdassa esitetyt sijoitusrahaston tai 3 artiklan 32 alakohdassa esitetyn kiinteistösijoitusvälineen määritelmät, jos sitä ei olisi perustettu vakuutus- tai elinkorkosopimukseen perustuvia vastuita varten, ja jos se ei olisi kokonaan sellaisen yksikön omistuksessa, johon sovelletaan lainsäädäntöä vakuutusyhtiönä sillä lainkäyttöalueella, jolla se sijaitsee.

2.   Ilmoittavan konserniyksikön niin valitessa konserniyksikköä, joka on sijoitusyksikkö tai vakuutusyhtiön sijoitusyksikkö, voidaan kohdella verotuksellisesti läpinäkyvänä yksikkönä, jos omistavaa konserniyksikköä verotetaan lainkäyttöalueella, jolla se sijaitsee, markkina-arvon tai sellaisen vastaavan järjestelmän perusteella, joka perustuu sen kyseisessä yksikössä olevien omistusosuuksien vuotuisiin käyvän arvon muutoksiin, ja omistavaan konserniyksikköön sovellettava verokanta tällaisten tulojen osalta on yhtä korkea tai korkeampi kuin vähimmäisverokanta.

3.   Konserniyksikköä, joka omistaa välillisesti omistusosuuden sijoitusyksiköstä tai vakuutusyhtiön sijoitusyksiköstä toisen sijoitusyksikön tai vakuutusyhtiön sijoitusyksikön suoran omistusosuuden kautta, on pidettävä verollisena markkina-arvoa tai vastaavaa järjestelmää soveltaen siltä osin kuin on kyse sen välillisestä omistusosuudesta ensin mainitussa yksikössä tai vakuutusyhtiön sijoitusyksikössä, jos siihen sovelletaan markkina-arvoa tai vastaavaa järjestelmää siltä osin kuin on kyse sen suorasta omistusosuudesta jälkimmäisessä yksikössä tai vakuutusyhtiön sijoitusyksikössä.

4.   Tämän artiklan 2 kohdan mukainen valinta on tehtävä 45 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

Jos valinta peruutetaan, sijoitusyksikön tai vakuutusyhtiön sijoitusyksikön hallussa olevan omaisuuserän tai velan luovutuksesta johtuva voitto tai tappio on määritettävä sen perusteella, mikä on omaisuuserän tai velan markkina-arvo sen vuoden ensimmäisenä päivänä, jona peruuttaminen tehdään.

1.   Ilmoittavan konserniyksikön niin valitessa sijoitusyksikön omistava konserniyksikkö voi soveltaa voitonjaon verotukseen perustuvaa menetelmää omistusosuuteensa sijoitusyksikössä edellyttäen, että omistava konserniyksikkö ei ole sijoitusyksikkö ja että sen voidaan kohtuudella olettaa olevan velvollinen maksamaan sijoitusyksikön voitonjaosta veroa, jonka verokanta on vähintään vähimmäisverokanta.

2.   Voitonjaon verotukseen perustuvan menetelmän mukaan sijoitusyksikön määritellyn tuloksen voitonjaot ja oletetut voitonjaot on sisällytettävä voitonjaon saaneen omistavan konserniyksikön määriteltyyn tulokseen edellyttäen, että se ei ole sijoitusyksikkö.

Sijoitusyksikölle kertyneet huomioitavat verot, jotka voidaan hyvittää sijoitusyksikön voitonjaosta syntyvästä omistavan konserniyksikön verovelasta, on sisällytettävä voitonjaon saaneen omistavan konserniyksikön määriteltyyn tulokseen ja oikaistuihin huomioitaviin veroihin.

Edellä 3 kohdassa tarkoitetun omistavan konserniyksikön osuutta sijoitusyksikön jakamattomasta määritellystä nettotuloksesta, joka on syntynyt tilikautta edeltävänä kolmantena vuonna, jäljempänä ’testausvuosi’, on käsiteltävä kyseisen sijoitusyksikön määriteltynä tuloksena kyseiseltä tilikaudelta. Vähimmäisverokannalla kerrottua määrää, joka vastaa tällaista määriteltyä tulosta, on pidettävä tilikautena matalasti verotetun konserniyksikön täydennysverona II lukua sovellettaessa.

Sijoitusyksikön määritelty tulos tai tappio ja tällaisesta tuloksesta aiheutuvat oikaistut huomioitavat verot tilikauden osalta rajataan V luvun ja 41 artiklan 1–4 kohdan mukaisen tosiasiallisen veroasteen laskennan ulkopuolelle, lukuun ottamatta tämän kohdan toisessa alakohdassa tarkoitettujen huomioitavien verojen määrää.

3.   Sijoitusyksikön jakamaton määritelty nettotulos testausvuoden osalta on kyseisen sijoitusyksikön testausvuoden määritellyn tuloksen määrä, josta on vähennetty, enimmillään nollaan asti,

Sijoitusyksikön jakamattomasta määritellystä nettotuloksesta ei saa vähentää voitonjakoa tai oletettua voitonjakoa, joka jo vähensi kyseisen sijoitusyksikön jakamatonta määriteltyä nettotulosta edellisenä testausvuonna ensimmäisen alakohdan b alakohdan mukaisesti.

Sijoitusyksikön jakamattomasta määritellystä nettotuloksesta ei saa vähentää sellaisten määriteltyjen tappioiden määrää, jotka ovat jo vähentäneet kyseisen sijoitusyksikön jakamatonta määriteltyä nettotulosta edellisenä testausvuonna ensimmäisen alakohdan c alakohdan mukaisesti.

4.   Tätä artiklaa sovellettaessa oletettu voitonjako syntyy, kun suora tai välillinen omistusosuus sijoitusyksiköstä siirretään yksikölle, joka ei kuulu monikansalliseen konserniin tai suureen kotimaiseen konserniin, ja se on yhtä suuri kuin tällaiselle omistusosuudelle siirtopäivänä kuuluva jakamattoman määritellyn nettotuloksen osuus, joka määritetään ottamatta huomioon oletettua voitonjakoa.

5.   Tämän artiklan 1 kohdan mukainen valinta on tehtävä 45 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

Jos valinta peruutetaan, omistavan konserniyksikön osuutta sijoitusyksikön jakamattomasta määritellystä nettotuloksesta testausvuoden osalta on käsiteltävä tilikautta, jona peruuttaminen tehdään, edeltävän tilikauden lopussa sijoitusyksikön määriteltynä tuloksena tilikauden osalta. Vähimmäisverokannalla kerrottua määrää, joka vastaa tällaista määriteltyä tulosta, on pidettävä tilikautena matalasti verotetun konserniyksikön täydennysverona II lukua sovellettaessa.

1.   Tässä artiklassa tarkoitetaan

2.   Jäsenvaltioon sijoittautuneen konserniyksikön on tehtävä verohallinnolleen täydennysverotietoja koskeva ilmoitus 5 kohdan mukaisesti.

Nimetty paikallinen yksikkö voi tehdä tällaisen ilmoituksen konserniyksikön puolesta.

3.   Poiketen siitä, mitä 2 kohdassa säädetään, konserniyksiköllä ei ole velvollisuutta tehdä täydennysverotietoja koskevaa ilmoitusta verohallinnolleen, jos tällaisen ilmoituksen on tehnyt 5 kohdassa säädettyjen vaatimusten mukaisesti:

4.   Jos sovelletaan 3 kohtaa, jäsenvaltiossa sijaitsevan konserniyksikön tai sen puolesta toimivan nimetyn paikallisen yksikön on ilmoitettava verohallinnolleen täydennysverotietoja koskevan ilmoituksen tekevän yksikön tunnistetiedot sekä lainkäyttöalue, jolla se sijaitsee.

5.   Täydennysverotietoja koskeva ilmoitus on tehtävä vakiomallin mukaisena, ja sen on sisällettävä monikansallisen konsernin tai suuren kotimaisen konsernin osalta seuraavat tiedot:

6.   Poiketen siitä, mitä 5 kohdassa säädetään, jos konserniyksikkö sijaitsee jäsenvaltiossa ja sillä on konsernin ylin emoyksikkö kolmannen maan lainkäyttöalueella, jolla sovelletaan sääntöjä, joiden on arvioitu vastaavan tämän direktiivin sääntöjä 52 artiklan mukaisesti, konserniyksikön tai nimetyn paikallisen yksikön on tehtävä täydennysverotietoja koskeva ilmoitus, joka sisältää seuraavat tiedot:

7.   Edellä 5 ja 6 kohdassa tarkoitettu täydennysverotietoja koskeva ilmoitus ja kaikki asiaa koskevat ilmoitukset on tehtävä sen jäsenvaltion verohallinnolle, jossa konserniyksikkö sijaitsee, viimeistään 15 kuukauden kuluttua raportoitavan tilikauden viimeisestä päivästä.

1.   Edellä 2 artiklan 3 kohdan toisessa alakohdassa, sekä 16 artiklan 3 kohdassa, 16 artiklan 6 ja 9 kohdassa, 42 artiklassa ja 43 artiklassa tarkoitetut valinnat ovat voimassa viisi vuotta alkaen vuodesta, jona valinta tehdään. Valinta uusitaan ilman eri toimenpiteitä, jollei ilmoittava konserniyksikkö peruuta valintaa viiden vuoden määräajan päättyessä. Valinnan peruuttaminen on voimassa viisi vuotta sen vuoden lopusta, jona peruuttaminen tehdään.

2.   Edellä 16 artiklan 7 kohdassa, 22 artiklan 1 kohdan b alakohdassa, 25 artiklan 1 kohdassa, 28 artiklan 2 kohdassa, 30 artiklan 1 kohdassa ja 40 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut valinnat ovat voimassa yhden vuoden. Valinta uusitaan ilman eri toimenpiteitä, jollei ilmoittava konserniyksikkö peruuta valintaa vuoden lopussa.

3.   Edellä 2 artiklan 3 kohdan toisessa alakohdassa, sekä 16 artiklan 3, 6, 7 ja 9 kohdassa, 22 artiklan 1 kohdan b alakohdassa, 25 artiklan 1 kohdassa, 28 artiklan 2 kohdassa, 30 artiklan 1 kohdassa, 42 artiklan 1 kohdassa, 42 artiklassa ja 43 artiklassa tarkoitetut valinnat tehdään sen jäsenvaltion verohallinnolle, jossa ilmoittava konserniyksikkö sijaitsee.

1.   Tässä artiklassa lainkäyttöalueen osalta ’siirtymävuodella’ tarkoitetaan ensimmäistä tilikautta, jona monikansallinen konserni tai suuri kotimainen konserni kuuluu tämän direktiivin soveltamisalaan kyseisen lainkäyttöalueen osalta.

2.   Määrittäessään lainkäyttöalueen tosiasiallista veroastetta siirtymävuonna ja kunakin sitä seuraavana tilikautena monikansallisen konsernin tai suuren kotimaisen konsernin on otettava huomioon kaikki laskennalliset verosaamiset ja laskennalliset verovelat, jotka on otettu huomioon tai ilmoitettu lainkäyttöalueen kaikkien konserniyksiköiden kirjanpidossa siirtymävuonna.

Laskennalliset verosaamiset ja -velat on otettava huomioon vähimmäisverokannalla tai sovellettavalla kotimaisella verokannalla sen mukaan, kumpi näistä on alhaisempi. Laskennallinen verosaaminen, joka on kirjattu vähimmäisverokantaa alhaisemmalla verokannalla, voidaan kuitenkin ottaa huomioon vähimmäisverokannan mukaisesti, jos verovelvollinen pystyy osoittamaan, että laskennallisen verosaamisen voidaan katsoa johtuvan määritellystä tappiosta.

Laskennallisen verosaamisen arvonoikaisun tai kirjauksen oikaisun vaikutusta ei oteta huomioon.

3.   Laskennallisia verosaamisia, jotka johtuvat III luvun mukaisesti määritellyn tuloksen tai tappion laskennan ulkopuolelle rajatuista eristä, ei oteta huomioon 2 kohdassa tarkoitetussa laskennassa, jos tällaiset laskennalliset verosaamiset syntyvät liiketoimesta, joka tapahtuu 30 päivän marraskuuta 2021 jälkeen.

4.   Jos varoja siirretään konserniyksiköiden välillä 30 päivän marraskuuta 2021 jälkeen ja ennen siirtymävuoden alkua, hankittujen varojen perusteen, varastoja lukuun ottamatta, on perustuttava luovuttavan konserniyksikön siirrettyjen varojen kirjanpitoarvoon luovutushetkellä, ja laskennalliset verosaamiset ja -velat määritetään sen pohjalta.

1.   Edellä olevan 28 artiklan 3 kohdan soveltamiseksi 5 prosentin arvo korvataan kunkin seuraavassa taulukossa esitetyn kalenterivuoden 31 päivänä joulukuuta alkavana tilikautena seuraavassa taulukossa esitetyillä arvoilla:

2.   Edellä olevan 28 artiklan 4 kohdan soveltamiseksi 5 prosentin arvo korvataan kunkin seuraavassa taulukossa esitetyn kalenterivuoden 31 päivänä joulukuuta alkavana tilikautena seuraavassa taulukossa esitetyillä arvoilla:

1.   Täydennysvero, joka jossakin jäsenvaltiossa sijaitsevan konsernin ylimmän emoyksikön on maksettava 5 artiklan 2 kohdan mukaisesti, tai joka jossakin jäsenvaltiossa sijaitsevan välitason emoyksikön on maksettava 7 artiklan 2 kohdan mukaisesti, jos konsernin ylin emoyksikkö on vapautettu yksikkö, alennetaan nollaan

2.   Jos monikansallisen konsernin ylin emoyksikkö sijaitsee kolmannen maan lainkäyttöalueella, jäsenvaltiossa sijaitsevan konserniyksikön 14 artiklan 2 kohdan mukaisesti maksettavaksi tuleva täydennysvero alennetaan nollaan kyseisen monikansallisen konsernin kansainvälisen toiminnan alkuvaiheen viiden ensimmäisen vuoden aikana, sen estämättä mitä V luvussa säädetään vaatimuksista.

3.   Monikansallisen konsernin katsotaan olevan kansainvälisen toimintansa alkuvaiheessa, jos

Sovellettaessa ensimmäisen alakohdan b alakohtaa ’viitelainkäyttöalueella’ tarkoitetaan lainkäyttöaluetta, jolla monikansalliseen konserniin kuuluvilla konserniyksiköillä on suurin aineellisen omaisuuden kokonaisarvo sinä tilikautena, jona monikansallinen konserni ensimmäisen kerran kuuluu tämän direktiivin soveltamisalaan. Aineellisen omaisuuden kokonaisarvo lainkäyttöalueella on kaikkien kyseisellä lainkäyttöalueella sijaitsevien monikansalliseen konserniin kuuluvien konserniyksiköiden kaiken aineellisen omaisuuden nettokirjanpitoarvojen summa.

4.   Edellä 1 kohdan a alakohdassa ja 2 kohdassa tarkoitettu viiden vuoden jakso alkaa sen tilikauden alusta, jona monikansallinen konserni ensimmäisen kerran kuuluu tämän direktiivin soveltamisalaan.

Niiden monikansallisten konsernien osalta, jotka kuuluvat tämän direktiivin soveltamisalaan sen tullessa voimaan, 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettu viiden vuoden ajanjakso alkaa 31 päivänä joulukuuta 2023.

Niiden monikansallisten konsernien osalta, jotka kuuluvat tämän direktiivin soveltamisalaan sen tullessa voimaan, 2 kohdassa tarkoitettu viiden vuoden ajanjakso alkaa 31 päivänä joulukuuta 2024.

Niiden suurten kotimaisten konsernien osalta, jotka kuuluvat tämän direktiivin soveltamisalaan sen tullessa voimaan, 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettu viiden vuoden ajanjakso alkaa 31 päivänä joulukuuta 2023.

5.   Edellä 44 artiklassa tarkoitetun nimetyn ilmoittavan yksikön on ilmoitettava sijaintijäsenvaltionsa verohallinnolle monikansallisen konsernin kansainvälisen toiminnan alkuvaiheen alkamisesta.

1.   Poiketen siitä, mitä 5–14 artiklassa säädetään, jäsenvaltiot, joissa sijaitsee enintään 12 tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvaa konsernien ylintä emoyksikköä, voivat päättää olla soveltamatta tuloksilukemissääntöä ja aliverotettujen voittojen sääntöä 31 päivänä joulukuuta 2023 alkavana kuutena peräkkäisenä tilikautena. Tämän valinnan tekevien jäsenvaltioiden on ilmoitettava asiasta komissiolle viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2023.

2.   Jos monikansallisen konsernin ylin emoyksikkö sijaitsee jäsenvaltiossa, joka on tehnyt tämän artiklan 1 kohdan mukaisen valinnan, muiden kuin sen jäsenvaltion, jossa ylin emoyksikkö sijaitsee, on varmistettava, että kyseiseen konserniin kuuluviin konserniyksiköihin sovelletaan siinä jäsenvaltiossa, jossa ne sijaitsevat, kyseiselle jäsenvaltiolle kohdistetun aliverotettujen voittojen sääntöön liittyvän täydennysveron määrää 31 päivästä joulukuuta 2023 alkavina tilikausina 14 artiklan mukaisesti.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun ylimmän emoyksikön on nimettävä ilmoittava yksikkö, joka on nimetty muussa jäsenvaltiossa kuin siinä, jossa ylin emoyksikkö sijaitsee, tai, jos monikansallisella konsernilla ei ole konserniyksikköä toisessa jäsenvaltiossa, sellaisella kolmannen maan lainkäyttöalueella, jolla on raportoitavan tilikauden osalta voimassa oleva toimivaltaisia viranomaisia koskeva sopimus sen jäsenvaltion kanssa, jossa ylin emoyksikkö sijaitsee.

Siinä tapauksessa nimetyn ilmoittavan yksikön on tehtävä 44 artiklan 5 kohdassa säädettyjen vaatimusten mukainen täydennysverotietoja koskeva ilmoitus. Tämän artiklan 1 kohdan mukaisen valinnan tehneessä jäsenvaltiossa sijaitsevien konserniyksiköiden on toimitettava nimetylle ilmoittavalle yksikölle tiedot, jotka ovat tarpeen 44 artiklan 5 kohdan noudattamiseksi, ja ne on vapautettava 44 artiklan 2 kohdassa tarkoitetusta ilmoitusvelvollisuudesta.

3.   Edellä olevan 1 kohdan mukaisen valinnan tehneelle jäsenvaltiolle määritetty aliverotettujen voittojen sääntöön liittyvä prosenttiosuus katsotaan tilikautena nollaksi.

1.   Kolmannen maan lainkäyttöalueen kansallisessa lainsäädännössä täytäntöön pannun oikeudellisen kehyksen katsotaan vastaavan II luvussa vahvistettua ehdot täyttävää tuloksilukemissääntöä eikä sitä kohdella kuten ulkomaisten väliyhtiöiden verojärjestelmää, jos se täyttää seuraavat edellytykset:

2.   Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 53 artiklan mukaisesti niiden kolmansien maiden lainkäyttöalueiden luettelon määrittämiseksi, joilla on pantu täytäntöön kansallisessa lainsäädännössä oikeudellinen kehys, jonka voidaan katsoa vastaavan tämän artiklan 1 kohdassa säädettyjen edellytysten mukaista ehdot täyttävää tuloksilukemissääntöä, sekä mainitun luettelon päivittämiseksi.

1.   Komissiolle siirrettyä valtaa antaa delegoituja säädöksiä koskevat tässä artiklassa säädetyt edellytykset.

2.   Siirretään komissiolle 23 päivästä joulukuuta 2022 määräämättömäksi ajaksi 52 artiklassa tarkoitettu valta antaa delegoituja säädöksiä.

3.   Neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 52 artiklassa tarkoitetun säädösvallan siirron. Peruuttamispäätöksellä lopetetaan tuossa päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Peruuttaminen tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona sitä koskeva päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai jonakin myöhempänä, kyseisessä päätöksessä mainittuna päivänä. Peruuttamispäätös ei vaikuta jo voimassa olevien delegoitujen säädösten pätevyyteen.

4.   Ennen kuin komissio hyväksyy delegoidun säädöksen, se kuulee kunkin jäsenvaltion nimeämiä asiantuntijoita paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa vahvistettujen periaatteiden mukaisesti.

5.   Heti kun komissio on antanut delegoidun säädöksen, komissio antaa sen tiedoksi neuvostolle.

6.   Edellä olevan 52 artiklan nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos neuvosto ei ole kahden kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos neuvosto on ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittanut komissiolle, että se ei vastusta säädöstä. Neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan kahdella kuukaudella.