21.12.2022

Euroopan unionin virallinen lehti

L 327/1

KOMISSION ASETUS (EU) 2022/2472,

annettu 14 päivänä joulukuuta 2022,

tiettyjen maa- ja metsätalousalan ja maaseutualueiden tukimuotojen toteamisesta sisämarkkinoille soveltuviksi Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 107 ja 108 artiklan mukaisesti

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 108 artiklan 4 kohdan,

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 107 ja 108 artiklan soveltamisesta tiettyihin valtion monialaisen tuen muotoihin 13 päivänä heinäkuuta 2015 annetun neuvoston asetuksen (EU) 2015/1588 (1) ja erityisesti sen 1 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdan,

on julkaissut tämän asetuksen luonnoksen asetuksen (EU) 2015/1588 6 artiklan ja 8 artiklan 2 kohdan mukaisesti,

on kuullut neuvoa-antavaa valtiontukikomiteaa,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Perussopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa vahvistetut perusteet täyttävä valtion rahoitus on valtiontukea, josta on ilmoitettava komissiolle perussopimuksen 108 artiklan 3 kohdan nojalla. Perussopimuksen 109 artiklan nojalla neuvosto voi kuitenkin määrittää tukimuodot, jotka vapautetaan tästä ilmoitusvelvollisuudesta. Perussopimuksen 108 artiklan 4 kohdan mukaan komissio voi antaa tällaisia tukimuotoja koskevia asetuksia. Asetuksella (EU) 2015/1588 annetaan komissiolle valtuudet katsoa perussopimuksen 109 artiklan mukaisesti, että tietyt tukimuodot voidaan vapauttaa perussopimuksen 108 artiklan 3 kohdassa määrätystä ilmoitusvelvollisuudesta. Mainitun asetuksen perusteella komissio hyväksyi tiettyjen maa- ja metsätalousalan ja maaseutualueiden tukimuotojen toteamisesta sisämarkkinoille soveltuviksi Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 107 ja 108 artiklan mukaisesti annetun komission asetuksen (EU) N:o 702/2014 (2), jota sovelletaan 31 päivään joulukuuta 2022.

(2)

Perussopimuksen 42 artiklan mukaan maataloustuotteiden tuotantoon ja kauppaan sovelletaan kilpailusääntöjä vain siltä osin kuin Euroopan parlamentti ja neuvosto määrittävät. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1308/2013 (3) 211 artiklassa säädetään, että valtiontukisääntöjä sovelletaan tietyin poikkeuksin tukeen, jota myönnetään maataloustuotteiden tuotantoon ja maataloustuotteilla käytävään kauppaan. Asetuksen (EU) N:o 1308/2013 211 artiklan 2 kohdan mukaan valtiontukisääntöjä ei sovelleta tukeen, jota jäsenvaltiot myöntävät mainitussa asetuksessa säädettyihin toimenpiteisiin, jotka unioni rahoittaa osittain tai kokonaan, eikä tukeen, jota jäsenvaltiot myöntävät mainitun asetuksen 213–218 artiklaan sisältyviin toimenpiteisiin. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2021/2115 (4) 145 artiklan mukaan valtiontukisääntöjä ei myöskään sovelleta jäsenvaltioiden mainitun asetuksen mukaisesti myöntämään tukeen eikä kansalliseen lisärahoitukseen, joka kuuluu perussopimuksen 42 artiklan soveltamisalaan. Tällaisten maksujen, joilla tarjotaan kansallista lisärahoitusta perussopimuksen 42 artiklan soveltamisalan puitteissa, on täytettävä asetuksen (EU) 2021/2115 vaatimukset, jotta komissio voisi hyväksyä ne osana asianomaisen jäsenvaltion YMP:n strategiasuunnitelmaa. Valtiontukisääntöjä sovelletaan kuitenkin niin Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta (maaseuturahasto) osarahoitettavaan osuuteen kuin kansalliseen lisärahoitukseen, jota myönnetään perussopimuksen 42 artiklan soveltamisalan ulkopuolelle jääviin toimenpiteisiin.

(3)

Koska tuen taloudelliset vaikutukset eivät ole riippuvaisia siitä, osallistuuko unioni tuen rahoittamiseen vai rahoittaako jäsenvaltio sen kokonaan itse, komission valtiontukiin soveltaman valvontapolitiikan olisi oltava johdonmukaista ja yhteneväistä niiden tukien kanssa, jotka myönnetään osana unionin yhteistä maatalouspolitiikkaa ja maaseudun kehittämispolitiikkaa.

(4)	Tämän asetuksen soveltamisala olisi sen vuoksi sovitettava yhteen asetuksen (EU) 2021/2115 soveltamisalan kanssa, kun kyseessä ovat maaseuturahaston osarahoittamat toimenpiteet.

(5)	Tämän asetuksen avulla on tarkoitus lisätä yksinkertaistamista sekä valtiontukisääntöjen läpinäkyvyyttä ja niiden noudattamisen tehokasta arviointia ja valvontaa kansallisella ja unionin tasolla säilyttäen samalla komission ja jäsenvaltioiden toimivaltuudet.

(6)

Komissio on useaan otteeseen soveltanut perussopimuksen 107 ja 108 artiklaa maa- ja metsätalousalaan niiden edellytysten mukaisesti, jotka vahvistetaan vuoden 2014 suuntaviivoissa (5). Komissio on näin ollen saanut paljon kokemusta näillä aloilla tukitoimenpiteistä, joista jäsenvaltioiden edelleen edellytetään tekevän ilmoituksen komissiolle. Saamansa kokemuksen perusteella komissio on pystynyt määrittelemään paremmin edellytykset, joiden täyttyessä tiettyjä tukimuotoja voidaan pitää sisämarkkinoille soveltuvina, ja laajentamaan ryhmäpoikkeuksien soveltamisalaa varmistaen kuitenkin tuen läpinäkyvyyden ja oikeasuhteisuuden.

(7)

Tämän asetuksen yleisten soveltamisedellytysten olisi perustuttava sellaisiin yhteisiin periaatteisiin, joilla varmistetaan, että tuella on selkeä kannustava vaikutus, se on asianmukaista ja oikeasuhteista, se on myönnetty täysin läpinäkyvästi ja siihen kohdistuu valvontaa ja säännöllistä arviointia, eikä se vaikuta kilpailuun ja kaupankäynnin edellytyksiin haitallisella tavalla.

(8)

Tuki, joka täyttää kaikki tässä asetuksessa asetetut yleiset edellytykset ja tiettyjä tukimuotoja koskevat erityiset edellytykset, olisi vapautettava perussopimuksen 108 artiklan 3 kohdassa asetetusta ilmoitusvelvollisuudesta. Tehokkaan valvonnan varmistamiseksi ja hallinnon yksinkertaistamiseksi heikentämättä kuitenkaan komission harjoittamaa seurantaa poikkeuksen saaneeseen tukeen (tukijärjestelmät ja yksittäinen tuki) olisi liitettävä nimenomainen viittaus tähän asetukseen.

(9)

Perussopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu valtiontuki, joka ei kuulu tämän asetuksen soveltamisalaan, kuuluu edelleen perussopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaisen ilmoitusvelvollisuuden piiriin. Tällä asetuksella ei rajoiteta jäsenvaltioiden mahdollisuutta ilmoittaa tuesta, jonka tavoitteet vastaavat tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvia tavoitteita.

(10)

Suurten tukijärjestelmien mahdollisten kauppaa ja kilpailua vääristävien suurempien vaikutusten vuoksi tukijärjestelmien, joiden budjetti ylittää kynnysarvon jonakin vuonna tai absoluuttiseen arvoon perustuvana kokonaismääränä, olisi periaatteessa oltava valtiontukiarvioinnin kohteena. Arvioinnissa olisi pyrittävä tarkastamaan, täyttyvätkö tukijärjestelmän sisämarkkinoille soveltuvuuden taustalla olevat oletukset ja edellytykset ja onko tukitoimenpide yleisten ja erityisten tavoitteidensa perusteella tehokas, sekä hahmoteltava, miten järjestelmä vaikuttaa kilpailuun ja kauppaan. Valtiontukiarviointi olisi yhtäläisen kohtelun varmistamiseksi tehtävä komission hyväksymän arviointisuunnitelman perusteella. Tällainen suunnitelma olisi tavallisesti laadittava järjestelmän suunnittelun yhteydessä ja hyväksyttävä hyvissä ajoin ennen järjestelmän voimaantuloa, mutta tämä ei ehkä ole mahdollista kaikissa tapauksissa.

(11)	Jotta ei viivytettäisi tällaisten järjestelmien voimaantuloa, tätä asetusta olisi sovellettava niihin aluksi enintään kuuden kuukauden ajan. Kun komissio hyväksyy arviointisuunnitelman, se voi päättää pidentää tätä ajanjaksoa.

(12)

Tätä varten arviointisuunnitelma olisi annettava komissiolle tiedoksi 20 työpäivän kuluessa järjestelmän voimaantulosta. Komissio voi myös poikkeuksellisesti päättää, ettei arviointia tapauksen erityispiirteiden vuoksi tarvita. Voidakseen arvioida arviointisuunnitelman komission olisi saatava jäsenvaltiolta tarvittavat tiedot ja pyydettävä lisätietoja ilman aiheetonta viivytystä, jotta jäsenvaltio voi täydentää puuttuvat tiedot niin, että komissio voi tehdä päätöksen.

(13)

Arvioitaviin järjestelmiin tehtävät muutokset olisi arvioitava ottaen huomioon asianomaisen arvioinnin tulokset ja ne olisi jätettävä tämän asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle, lukuun ottamatta muutoksia, jotka eivät vaikuta tukijärjestelmän soveltuvuuteen sisämarkkinoille tämän asetuksen nojalla tai eivät merkittävästi vaikuta hyväksytyn arviointisuunnitelman sisältöön. Muun muassa puhtaasti muodollisten muutosten, hallinnollisten muutosten tai unionin yhteisrahoittamiin toimenpiteisiin liittyvien muutosten ei periaatteessa pitäisi katsoa vaikuttavan merkittävästi hyväksytyn arviointisuunnitelman sisältöön.

(14)

Tätä asetusta ei tulisi soveltaa tukeen, jolla suositaan kotimaisia tuotteita tuontituotteiden kustannuksella, eikä vientiin liittyvään toimintaan myönnettävään tukeen. Sitä ei varsinkaan tulisi soveltaa tukeen, jolla rahoitetaan jakeluverkon perustamista ja toimintaa jossakin toisessa jäsenvaltiossa tai kolmannessa maassa. Messujen osallistumiskustannuksiin tai sellaisista selvityksistä tai konsulttipalveluista aiheutuviin kustannuksiin myönnettävää tukea, joita tarvitaan uuden tai olemassa olevan tuotteen tuomiseksi uusille markkinoille toisessa jäsenvaltiossa tai kolmannessa maassa, ei tulisi katsoa vientitueksi.

(15)

Komission olisi varmistettava, ettei hyväksytty tuki haittaa kaupankäynnin edellytyksiä yleisen edun vastaisella tavalla. Sen vuoksi tuki olisi jätettävä tämän asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle, jos sen saajalle on annettu sellaiseen komission aikaisempaan päätökseen perustuva maksamaton perintämääräys, jossa tuki on todettu sääntöjenvastaiseksi ja sisämarkkinoille soveltumattomaksi. On kuitenkin tärkeää toimia nopeasti, kun tukea maksetaan riski- ja kriisitilanteissa, esimerkiksi luonnonmullistusten tai kasvintuhoojien aiheuttamien vahinkojen korvaamiseksi tai eläintautien ennaltaehkäisystä, valvonnasta ja hävittämisestä aiheutuviin kustannuksiin. Sen vuoksi tällaisissa tilanteissa ei tulisi soveltaa tuen ulkopuolelle sulkemista. Tuen ulkopuolelle sulkemista ei tulisi soveltaa myöskään, jos vähäinen määrä tukea maksetaan pienille ja keskisuurille yrityksille, jäljempänä ’pk-yritykset’, jotka osallistuvat yhteisölähtöiseen paikalliseen kehittämiseen tai maatalouden tuottavuutta ja kestävyyttä koskevan eurooppalaisen innovaatiokumppanuuden toimijaryhmien hankkeisiin, sillä tällaisten järjestelmien luonteen vuoksi niissä ei voida yksilöidä edunsaajia.

(16)

Vaikeuksissa oleville yrityksille myönnettävä tuki olisi pääsääntöisesti jätettävä tämän asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle, koska tällaista tukea olisi arvioitava valtiontuesta vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseen ja rakenneuudistukseen annettujen suuntaviivojen (6) mukaisesti. On kuitenkin tarpeen säätää tietyistä poikkeuksista tähän sääntöön. Ensinnäkin tätä asetusta olisi sovellettava vaikeuksissa oleviin yrityksiin silloin, kun tukea maksetaan pk-yrityksille, jotka osallistuvat yhteisölähtöisiin paikallisiin kehittämishankkeisiin tai eurooppalaisen innovaatiokumppanuuden toimijaryhmien hankkeisiin tai hyötyvät niistä, sillä tällaisten ohjelmien edunsaajia tuskin voidaan yksilöidä. Toiseksi sitä olisi sovellettava tällaisiin yrityksiin silloin kun kyseessä on kansanterveyden suojelu, eli kun kyseessä on eläintautien hävittämisestä aiheutuviin kustannuksiin tarkoitettu tuki sekä kuolleiden eläinten hävittämiseen ja poistamiseen tarkoitettu tuki. Kolmanneksi tätä asetusta olisi perussopimuksen 107 artiklan 2 kohdan b alakohdan nojalla sovellettava vaikeuksissa oleviin yrityksiin myös silloin, kun tukea maksetaan luonnonmullistusten aiheuttamien vahinkojen korvaamiseksi. Sitä olisi samoin sovellettava, jos syy, jonka vuoksi yritys joutuu vaikeuksiin, johtuu vahingosta, joka on aiheutunut asianomaisen yrityksen tahdosta riippumattomasta tapahtumasta eli luonnonmullistukseen rinnastettavissa olevista epäsuotuisista sääoloista, eläintaudeista tai kasvintuhoojista, rauhoitetuista eläimistä, metsäpaloista, metsiin liittyvistä katastrofeista ja ilmastonmuutokseen liittyvistä ilmiöistä metsissä.

(17)	Jos valtiontuki on itsessään taikka ehtojensa tai rahoitustapansa, kun se kuuluu erottamattomasti valtiontukeen, vuoksi unionin oikeuden vastainen, tukea ei voida pitää sisämarkkinoille soveltuvana. Tätä asetusta ei sen vuoksi tulisi soveltaa tukeen, joka on unionin oikeuden vastaista.

(18)

Valtiontukisääntöjen täytäntöönpanon valvonta perustuu pitkälti yhteistyöhön jäsenvaltioiden kanssa. Tämän vuoksi jäsenvaltioiden olisi toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet, joilla varmistetaan tämän asetuksen noudattaminen, myös silloin kun ryhmäpoikkeuksen saaneista järjestelmistä myönnetään yksittäisiä tukia.

(19)

Koska kaupankäynnin edellytysten muuttumisen riski on suuri myönnettäessä suuria yksittäisiä tai kasautuneita tukimääriä, komission olisi arvioitava ne ilmoituksen perusteella. Sen vuoksi eräille tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluville investointituen muodoille olisi vahvistettava tuen enimmäismäärinä ilmaistut kynnysarvot sellaiselle tasolle, jossa otetaan huomioon asianomainen tukimuoto ja sen mahdolliset vaikutukset kaupankäynnin edellytyksiin. Kynnysarvot ylittävien tukien olisi kuuluttava myös jatkossa perussopimuksen 108 artiklan 3 kohdassa määrätyn ilmoitusvelvollisuuden piiriin. Tässä asetuksessa vahvistettuja kynnysarvoja ei tulisi kiertää jakamalla tukijärjestelmät tai tukihankkeet keinotekoisesti esimerkiksi useisiin tukijärjestelmiin tai hankkeisiin, joiden piirteet, tavoitteet tai tuensaajat ovat samanlaiset. Muihin tukimuotoihin ei tulisi katsoa liittyvän suurta kaupankäynnin edellytysten muuttumisen riskiä sikäli kuin ne täyttävät tässä asetuksessa vahvistetut soveltuvuusedellytykset ja tuen enimmäisintensiteetit tai tuen enimmäismäärät.

(20)	Läpinäkyvyyden, tasapuolisen kohtelun ja tehokkaan valvonnan varmistamiseksi tätä asetusta olisi sovellettava ainoastaan tukeen, jonka osalta on mahdollista laskea etukäteen tarkka bruttoavustusekvivalentti tarvitsematta tehdä riskinarviointia (’läpinäkyvä tuki’).

(21)

Tiettyjen tukivälineiden, kuten lainojen, takausten, verotoimenpiteiden ja erityisesti takaisinmaksettavien ennakkojen osalta tässä asetuksessa olisi määriteltävä edellytykset, joiden täyttyessä tällaisia toimenpiteitä voidaan pitää läpinäkyvinä. Takauksista koostuva tuki olisi katsottava läpinäkyväksi, jos bruttoavustusekvivalentti on laskettu kyseisenkaltaiselle yritykselle vahvistettujen safe harbour -maksujen perusteella. Tällainen tuki olisi katsottava läpinäkyväksi myös silloin, jos komissiolle on ilmoitettu ennen toimenpiteen toteuttamista tuki-intensiteetin laskennassa käytetyistä menetelmistä ja komissio on ne hyväksynyt takauksista annetun tiedonannon (7) mukaisesti. Tätä asetusta sovellettaessa riskirahoitustoimenpiteistä tai pääomapanoksista koostuvaa tukea ei tulisi katsoa läpinäkyväksi tueksi.

(22)

Jos tuki muutoin kuuluisi tämän asetuksen soveltamisalaan muttei ole läpinäkyvää, siitä olisi aina ilmoitettava komissiolle. Jos tuki ei ole läpinäkyvää, komission olisi arvioitava sitä koskevat ilmoitukset erityisesti vuoden 2023 suuntaviivoissa (8) vahvistettujen perusteiden mukaisesti tai muiden asiaan liittyvien kehysten, suuntaviivojen, tiedonantojen ja ilmoitusten mukaisesti.

(23)

Jotta varmistetaan, että tuki on tarpeen ja kannustaa kehittämään edelleen toimintoja tai hankkeita, tätä asetusta ei tulisi soveltaa sellaisiin toimintoihin tai hankkeisiin myönnettävään tukeen, jotka tuensaaja toteuttaisi joka tapauksessa myös ilman tukea. Mitään tukea ei saisi myöntää takautuvasti toimintoihin tai hankkeisiin, jotka tuensaaja on jo toteuttanut. Tuki olisi tämän asetuksen nojalla vapautettava perussopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaisesta ilmoitusvelvollisuudesta vain siinä tapauksessa, että toiminta tai tuettuun hankkeeseen liittyvät työt aloitetaan vasta sen jälkeen kun tuensaaja on toimittanut kirjallisen tukihakemuksen.

(24)

Kun tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvan tapauskohtaisen tuen saaja on suuri yritys, jäsenvaltion olisi varmistettava pk-yrityksiin sovellettavien kannustavaa vaikutusta koskevien edellytysten lisäksi myös se, että tuensaaja on sisäisessä asiakirjassa analysoinut tuettavan hankkeen tai toiminnan elinkelpoisuutta tuen kanssa ja ilman tukea. Jäsenvaltion olisi tarkastettava, osoitetaanko tällä sisäisellä asiakirjalla, että tuen seurauksena hankkeen tai toiminnan soveltamisala on merkittävästi laajempi, tuensaajan hankkeen tai toiminnan toteuttamiseen käyttämä kokonaismäärä kasvaa merkittävästi taikka hankkeen tai toiminnan toteutusvauhti nopeutuu merkittävästi. Olisi myös oltava mahdollista osoittaa kannustava vaikutus sillä perusteella, ettei investointihanketta tai toimintaa olisi toteutettu kyseisellä maaseutualueella sellaisenaan ilman tukea.

(25)

Automaattisesti sovellettaviin veroetuuksiin perustuviin tukijärjestelmiin olisi jatkossakin sovellettava kannustavaa vaikutusta koskevaa erityisedellytystä, koska tällainen tuki myönnetään ilman eri toimenpiteitä. Tämä erityisedellytys merkitsee, että kyseiset tukijärjestelmät olisi hyväksyttävä ennen toiminnan tai tuettuun hankkeeseen/toimintaan liittyvien töiden aloittamista. Tätä edellytystä ei tulisi kuitenkaan soveltaa myöhemmin käyttöön otettaviin verojärjestelmiin edellyttäen, että toiminta kuului jo aikaisempien veroetuuksiin perustuvien verojärjestelmien soveltamisalaan. Myöhemmin käyttöön otettavien järjestelmien kannustavan vaikutuksen arvioinnin kannalta ratkaiseva ajankohta on se, jolloin verotoimenpide otettiin ensimmäistä kertaa käyttöön alkuperäisessä järjestelmässä.

(26)

Maatalouden Natura 2000 -verkoston (9) tavoitteena on varmistaa maatalousalalla toimivien yritysten ympäristönsuojelun taso ja tehokkuus. Hehtaarikohtaisen tuen olisi oltava ympäristönsuojelua koskevan unionin lainsäädännön ja asianomaisten jäsenvaltioiden kansallisen lainsäädännön mukainen, edistettävä maatalouden ympäristö- ja ilmastotavoitteiden saavuttamista, mukaan lukien lajien ja luontotyyppien monimuotoisuuden suojelun taso, sekä lisättävä Natura 2000 -alueiden yleishyödyllistä arvoa.

(27)

Kun kyseessä on tuki tilusjärjestelyihin, tuki tiedotustoimiin tietojen antamiseksi määrittelemättömälle määrälle maa- ja metsätalousalan edunsaajia, tuki julkaisuina, joiden tarkoituksena on lisätä suuren yleisön tietoisuutta maataloustuotteista, toteutettaviin menekinedistämistoimiin, tuki luonnonmullistukseen rinnastettavissa olevista epäsuotuisista sääoloista ja muista epäsuotuisista sääoloista aiheutuneiden menetysten korvaamiseen, tuki eläintautien ja kasvintuhoojien ennaltaehkäisystä, valvonnasta ja hävittämisestä aiheutuvien kustannusten korvaamiseen ja kyseisten eläintautien tai kasvintuhoojien aiheuttamien menetysten korvaamiseen, tuki kuolleiden eläinten poistamisesta ja hävittämisestä aiheutuviin kustannuksiin, tuki rauhoitettujen eläinten aiheuttamien vahinkojen korvaamiseen, tuki Natura 2000 -alueisiin liittyviin haittoihin, tuki tutkimukseen, kehittämiseen ja innovointiin, tuki luonnonmullistusten aiheuttamien vahinkojen korvaamiseen, tuki maatiloilla ja metsissä kulttuuri- ja luonnonperinnön säilyttämiseksi tehtäviin investointeihin, tuki metsille aiheutuneiden vahinkojen korjaamiseen, tuki viljelijöiden osallistumiseksi puuvillan tai elintarvikkeiden laatujärjestelmiin sekä tuki yhteisölähtöisiin paikallisiin kehittämishankkeisiin tai maatalouden tuottavuutta ja kestävyyttä koskevan eurooppalaisen innovaatiokumppanuuden toimijaryhmien hankkeisiin osallistuville tai niistä hyötyville yrityksille, kannustavaa vaikutusta ei tulisi vaatia tai tuella olisi oletettava olevan kannustava vaikutus, jos näille tukimuodoille tässä asetuksessa asetetut erityisedellytykset täyttyvät.

(28)

Jotta voidaan varmistaa, että tuki on oikeasuhteista ja rajattu välttämättömään määrään, tuen enimmäismäärät olisi mahdollisuuksien mukaan ilmaistava tukikelpoisiin kustannuksiin suhteutettuina tuki-intensiteetteinä. Jos tuen enimmäisintensiteettiä ei voida määrittää, koska tukikelpoisia kustannuksia ei pystytä osoittamaan, tai jotta pienten määrien tapauksessa voidaan käyttää yksinkertaisempia välineitä, tuen oikeasuhteisuuden varmistamiseksi olisi määritettävä tuen enimmäismäärien nimellisarvot. Tuki-intensiteetti ja tuen enimmäismäärät olisi vahvistettava tasolle, jolla minimoidaan kilpailun vääristyminen tuetulla alalla ja samalla pyritään tavoitteeseen tarkoituksenmukaisella tavalla eli helpotetaan maataloudessa, maaseutualueilla tai metsätalousalalla toimivien tuensaajien taloudellisen toiminnan kehittämistä. Jotta säilytettäisiin johdonmukaisuus unionin rahoittamien maaseudun kehittämisen interventioiden kanssa, enimmäismäärät olisi yhdenmukaistettava asetuksessa (EU) 2021/2115 vahvistettujen enimmäismäärien kanssa siltä osin kuin se on perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan soveltamisesta johtuvien valtiontukiperiaatteiden mukaista.

(29)

Tuki-intensiteetin laskennassa olisi otettava huomioon vain tukikelpoiset kustannukset. Tällä asetuksella ei tulisi myöntää poikkeusta tuelle, joka ylittää sovellettavan tuki-intensiteetin sen seurauksena, että huomioon on otettu sellaisia kustannuksia, jotka eivät ole tukikelpoisia. Tukikelpoiset kustannukset olisi osoitettava selkeillä, eritellyillä ja ajantasaisilla asiakirjoilla. Laskelman olisi perustuttava määriin ennen verojen tai muiden maksujen vähentämistä. Useammassa erässä maksettava tuki olisi diskontattava tuen myöntämispäivän arvoon. Myös tukikelpoiset kustannukset olisi diskontattava tuen myöntämispäivän arvoon. Diskonttauksessa tai muussa muodossa kuin avustuksena myönnettävän tuen määrän laskennassa korkokantana olisi käytettävä tuen myöntämispäivänä sovellettavaa diskonttokorkoa tai viitekorkoa, joka määritellään viite- ja diskonttokorkojen määrittämisessä sovellettavan menetelmän tarkistamisesta annetun komission tiedonannon (10) mukaisesti. Jos tukea myönnetään muussa muodossa kuin avustuksena, tuen määrä olisi ilmaistava bruttoavustusekvivalenttina. Jos tuki myönnetään veroetuuksina, tukierät olisi diskontattava veroetuuksien voimaantuloajankohtina sovellettavien diskonttokorkojen perusteella. Takaisinmaksettavina ennakkoina myönnettävän tuen käyttöä olisi edistettävä, koska tällaiset riskinjakovälineet vahvistavat tuen kannustavaa vaikutusta. Sen vuoksi olisi aiheellista säätää, että kun tuki myönnetään takaisinmaksettavana ennakkona, tämän asetuksen mukaan sovellettavia tuki-intensiteettejä voidaan korottaa.

(30)

Jos tuki myönnetään tulevia veroja koskevina veroetuuksina, sovellettava diskonttokorko ja tukierien täsmällinen määrä eivät välttämättä ole tiedossa ennakkoon. Tällöin jäsenvaltioiden olisi ennakolta määritettävä tuen diskontatulle arvolle yläraja sovellettavan tuki-intensiteetin rajoissa. Kun tietyn ajankohdan tukierään sisältyvän tuen määrä saadaan myöhemmin selville, diskonttaus voidaan suorittaa kyseisenä ajankohtana sovellettavan diskonttokoron perusteella. Jokaisen tukierän diskontattu arvo olisi vähennettävä yhteenlasketusta ylärajasta (’enimmäisraja’).

(31)

Jotta voidaan määritellä, noudatetaanko tässä asetuksessa säädettyjä erillisiä ilmoituskynnysarvoja sekä tuen enimmäisintensiteettejä tai tuen enimmäismääriä, olisi otettava huomioon tuettuun toimintaan tai hankkeeseen myönnettävän valtiontuen kokonaismäärä. Lisäksi tässä asetuksessa olisi määritettävä olosuhteet, joissa eri tukimuotojen kasautuminen voidaan hyväksyä. Tämän asetuksen nojalla ilmoitusvelvollisuudesta vapautettu tuki ja muu jonkin toisen asetuksen nojalla poikkeuksen saanut tai komission hyväksymä sisämarkkinoille soveltuva tuki voivat kasautua, kunhan kyseiset toimenpiteet koskevat yksilöitävissä olevia eri tukikelpoisia kustannuksia. Jos eri lähteistä peräisin oleva tuki liittyy samoihin – osittain tai täysin päällekkäisiin – yksilöitävissä oleviin tukikelpoisiin kustannuksiin, kasautumisen olisi oltava sallittua suurimpaan tuki-intensiteettiin tai tukimäärään asti, jota voidaan tämän asetuksen mukaisesti soveltaa kyseiseen tukeen. Tässä asetuksessa olisi myös vahvistettava erityissäännöt, jotka koskevat tuen kasautumista sellaisen tuen kanssa, jonka kohteena on tai ei ole yksilöitävissä olevia tukikelpoisia kustannuksia, ja kasautumista vähämerkityksisen tuen kanssa. Vähämerkityksistä tukea ei usein myönnetä tai voida kohdentaa tiettyihin yksilöitävissä oleviin tukikelpoisiin kustannuksiin. Tällöin vähämerkityksisen tuen olisi mahdollista kasautua vapaasti tämän asetuksen nojalla poikkeuksen saavan valtiontuen kanssa. Kuitenkin kun kyseessä on vähämerkityksinen tuki, joka myönnetään samoihin yksilöitävissä oleviin kustannuksiin kuin tämän asetuksen nojalla poikkeuksen saava valtiontuki, kumuloituminen olisi sallittava ainoastaan tämän asetuksen III luvussa vahvistettuun tuen enimmäisintensiteettiin asti.

(32)

Unionin toimielinten, virastojen, yhteisyritysten tai muiden elinten keskitetysti hallinnoima unionin rahoitus, joka ei kuulu suoraan tai välillisesti jäsenvaltioiden määräysvaltaan, ei ole valtiontukea. Kun tällaista unionin rahoitusta myönnetään yhdessä valtiontuen kanssa, ainoastaan valtiontuki olisi otettava huomioon määritettäessä, onko ilmoituskynnysarvoja ja tuen enimmäisintensiteettejä tai tuen enimmäismääriä noudatettu, edellyttäen että samoihin tukikelpoisiin kustannuksiin myönnetyn julkisen rahoituksen kokonaismäärä ei ylitä unionin lainsäädännön sovellettavissa säännöissä vahvistettua suurinta mahdollista rahoitusastetta.

(33)

Perussopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu valtiontuki on periaatteessa kiellettyä. Perussopimuksen 107 artiklan 2 ja 3 kohdan mukaan komission on kuitenkin sallittava tai se voi tietyin edellytyksin sallia, että jäsenvaltiot myöntävät valtiontukea. Sen vuoksi on tärkeää, että kaikki osapuolet voivat tarkastaa, onko tuki myönnetty sovellettavien sääntöjen mukaisesti. Tämän vuoksi valtiontuen läpinäkyvyys on olennaista perussopimuksen sääntöjen asianmukaisen soveltamisen kannalta ja edistää sääntöjen noudattamista, vastuuvelvollisuutta, vertaisarviointeja ja tehostaa viime kädessä julkisten varojen käyttöä. Jäsenvaltioita olisi läpinäkyvyyden varmistamiseksi vaadittava perustamaan alueellisella tai kansallisella tasolla kattavat valtiontuen verkkosivustot, joilla julkaistaan yhteenveto jokaisesta tämän asetuksen nojalla poikkeuksen saaneesta tukitoimenpiteestä. Tämän velvoitteen noudattaminen olisi asetettava edellytykseksi sille, että yksittäinen tuki soveltuu sisämarkkinoille. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä (EU) 2019/1024 (11) vahvistetun tietojen julkaisemista koskevan tavanomaisen käytännön mukaisesti olisi käytettävä vakiomuotoa, joka mahdollistaa tietojen hakemisen, lataamisen ja helpon julkaisemisen internetissä. Linkit kaikkien jäsenvaltioiden valtiontukisivustoille olisi julkaistava komission verkkosivustolla. Jokaisesta tämän asetuksen nojalla poikkeuksen saaneesta tukitoimenpiteestä olisi asetuksen (EU) 2015/1588 3 artiklan 2 kohdan mukaisesti julkaistava yhteenveto komission verkkosivustolla.

(34)

Yksittäisen tuen myöntämistä koskevien tietojen julkaisemisen osalta on asianmukaista vahvistaa kynnysarvot, joiden ylittyessä kyseistä julkaisemista voidaan pitää oikeasuhteisena tuen suuruus huomioon ottaen. Komission kokemus osoittaa, että vuosina 2014–2019, kun julkaisemisen kynnysarvo maatalouden alkutuotannossa oli 60 000 euroa, julkaisuvelvollisuus koski myönnetyistä tuista noin 30:tä prosenttia. Läpinäkyvyysvaatimusten vaikuttavuuden lisäämiseksi ja koska alkutuotantoon vuosina 2014–2019 myönnetyn investointituen keskimääräisen määrän arvioidaan olleen noin 17 000 euroa, on aiheellista alentaa julkaisemisen kynnysarvo maatalouden alkutuotannon osalta 10 000 euroon.

(35)

Tehokkaan seurannan varmistamiseksi on asetuksen (EU) 2015/1588 3 artiklan 2 kohdan mukaisesti aiheellista laatia vakiomalli, jonka mukainen yhteenveto jäsenvaltion on toimitettava komissiolle aina, kun tämän asetuksen mukaisesti otetaan käyttöön tukijärjestelmä tai myönnetään tukijärjestelmään kuulumaton yksittäinen tuki. Lisäksi on komission asetuksen (EY) N:o 794/2004 (12) 5 artiklan ja asetuksen (EU) 2015/1588 3 artiklan 4 kohdan mukaisesti aiheellista vahvistaa säännöt, jotka koskevat jäsenvaltioiden komissiolle vuosittain esittämiä kertomuksia tuesta, joka on tämän asetuksen edellytysten mukaisesti vapautettu perussopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaisesta ilmoitusvelvollisuudesta, mukaan lukien erityiset tiettyjä tukimuotoja koskevat vaatimukset.

(36)	Koska tarvittava teknologia on laajalti saatavilla, yhteenvedon ja vuosikertomuksen olisi oltava sähköisessä muodossa ja ne olisi toimitettava komissiolle.

(37)

Kun otetaan huomioon asetuksen (EU) 2015/1589 17 artiklassa vahvistettu vanhentumisaika tuen takaisinperinnälle, on aiheellista vahvistaa asetuksen (EU) 2015/1588 3 artiklan 3 kohdan mukaisesti säännöt, jotka koskevat kirjanpitoa, jota jäsenvaltioiden olisi pidettävä tuesta, joka on tällä asetuksella vapautettu perussopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaisesta ilmoitusvelvollisuudesta.

(38)

Jotta voidaan lisätä tässä asetuksessa vahvistettujen soveltuvuusedellytysten vaikuttavuutta, komission olisi voitava peruuttaa ryhmäpoikkeuksesta johtuva etu tulevien tukitoimenpiteiden osalta, jos näitä vaatimuksia ei noudateta. Komission olisi voitava rajata ryhmäpoikkeuksesta johtuvan edun peruuttaminen koskemaan vain tietyntyyppistä tukea, tiettyjä tuensaajia tai tiettyjen viranomaisten toteuttamia tukitoimenpiteitä, jos tämän asetuksen noudattamatta jättäminen vaikuttaa ainoastaan rajoitettuun määrään toimenpiteitä tai tiettyihin viranomaisiin. Tällaisen kohdennetun peruuttamisen on määrä tarjota oikeasuhteinen korjaustoimenpide, joka liittyy suoraan tämän asetuksen havaittuun noudattamatta jättämiseen. Jos tuesta ei ole ilmoitettu eikä se täytä kaikkia ilmoitusvelvollisuudesta vapauttamista koskevia edellytyksiä, se on sääntöjenvastaista tukea, jonka komissio tutkii asetuksessa (EU) 2015/1589 säädetyn ilmoittamatta jätettyä tukea koskevan menettelyn puitteissa. Jos II luvussa esitettyjä vaatimuksia ei noudateta, ryhmäpoikkeuksesta johtuvan edun peruuttaminen tulevien tukitoimenpiteiden osalta ei vaikuta siihen, että tätä asetusta noudattaville aikaisemmille toimenpiteille myönnettiin ryhmäpoikkeus.

(39)

Pk-yrityksillä on ratkaiseva asema työpaikkojen luomisessa ja yleisemmin yhteiskunnallisen vakauden ja talouden elinvoimaisuuden edistäjinä. Markkinoiden toimintapuutteet voivat kuitenkin jarruttaa niiden kehitystä ja aiheuttaa pk-yrityksille tyypillisiä haittoja. Pk-yritysten on usein vaikea saada pääomaa tai lainoja; tämä johtuu tiettyjen rahoitusmarkkinoiden pyrkimyksestä välttää riskinottoa ja siitä, että pk-yritykset voivat tarjota vakuuksia vain rajoitetusti. Pk-yritysten resurssien vähäisyys voi myös rajoittaa niiden mahdollisuuksia hankkia tietoja varsinkin uudesta teknologiasta ja mahdollisista markkinoista. Pk-yritysten taloudellisen toiminnan kehittämisen helpottamiseksi tällä asetuksella olisi sen vuoksi vapautettava tietyt pk-yrityksille tarkoitetut tukimuodot perussopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaisesta ilmoitusvelvollisuudesta.

(40)

Kilpailunvääristymiä mahdollisesti aiheuttavien erojen poistamiseksi, pk-yrityksiä koskevien unionin ja kansallisten aloitteiden yhteensovittamisen helpottamiseksi ja hallinnollisen selkeyden ja oikeusvarmuuden vuoksi tässä asetuksessa käytettävän pk-yrityksen määritelmän olisi perustuttava komission suosituksessa 2003/361/EY (13) esitettyihin määritelmiin.

(41)

Jotta varmistettaisiin johdonmukaisuus yhteisen maatalouspolitiikan kanssa ja yksinkertaistettaisiin sääntöjä sen kokemuksen perusteella, jota komissio on saanut vuoden 2014 suuntaviivojen soveltamisesta, on aiheellista vapauttaa eräät maa- ja metsätalousalalla toimiville yrityksille tarkoitetut tukimuodot perussopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaisesta ilmoitusvelvollisuudesta, sanotun kuitenkaan rajoittamatta voimassa olevien aineellisten sääntöjen soveltamista.

(42)

Lisäksi on aiheellista ottaa huomioon, että maa- ja metsätalousala on erityisen altis epäsuotuisille sääoloille, eläintaudeille, kasvintuhoojille ja rauhoitettujen eläinten aiheuttamille vahingoille. Kokemus on osoittanut, että nämä alat ovat hyvinkin alttiina tällaisille tapahtumille ja että viljelijät ja metsien hoitajat kärsivät niistä huomattavia vahinkoja. Tukitoimenpiteitä, joilla korvataan tällaisia vahinkoja, pidetään sen vuoksi sopivana välineenä, jolla autetaan yrityksiä toipumaan vahingoista ja jatkamaan liiketoimintaansa. Tällä tavoin varmistetaan taloudellisen toiminnan kehittyminen ja maa- ja metsätalouden ekosysteemien ekologisten tehtävien täyttyminen.

(43)

Maatalousalalla olisi sovellettava poikkeuksia pk-yritysten tukeen, jota myönnetään maataloustuotteiden tuotantoon, jalostukseen ja kaupan pitämiseen tehtäviin investointeihin, tilusjärjestelyihin, maatilarakennusten siirtämiseen, yritysten perustamiseen, tilanpidon aloittamiseen ja pienviljelijöille, tuottajaryhmille, laatujärjestelmiin, tietämyksensiirtoa ja tiedotusta koskeviin toimiin, neuvontapalveluihin, menekinedistämistoimiin, maatilojen lomituspalveluihin, sellaisten riskien ja kriisien hallintaan, jotka liittyvät epäsuotuisiin sääoloihin, eläintauteihin, kasvintuhoojiin ja rauhoitettujen eläinten aiheuttamiin vahinkoihin, sekä vakuutusmaksujen maksamiseen, keskinäisiin rahastoihin maksettaviin rahoitusosuuksiin, maatalouden geenivarojen säilyttämiseen, eläinten hyvinvointiin sekä yhteistyöhön. Poikkeuksia olisi myös sovellettava kaikenkokoisten yritysten tukeen, jota myönnetään maatalouden ympäristönsuojeluun, maatiloilla ja metsissä kulttuuri- ja luonnonperinnön säilyttämiseksi tehtäviin investointeihin, luonnonmullistusten maatalousalalla aiheuttamien vahinkojen korvaamiseen, tutkimukseen, maa- ja metsätalousalan kehittämiseen ja innovointiin sekä metsätalouteen.

(44)

Poikkeuksia olisi sovellettava tukeen, jota myönnetään maaseuturahastosta maaseudun kehittämisen interventioina osarahoitettuun metsätaloustoimintaan ja tiettyyn muuhun kuin maataloustoimintaan maaseutualueilla, kuten myös tukeen tietämyksensiirtoa ja tiedotusta koskeviin toimiin, tutkimukseen, kehittämiseen ja innovointiin, mukaan lukien EU:n avaruuspohjaisen datan ja palvelujen käyttö, sekä tilusjärjestelyihin.

(45)

Maatalouden alkutuotannon alan kohdennetusta investointituesta johtuvan kilpailun vääristymien riskin vuoksi perussopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaisesta ilmoitusvelvollisuudesta vapautettu investointituki ei saisi rajoittua tiettyyn maataloustuotteeseen. Tämä edellytys ei saisi estää jäsenvaltiota jättämästä joitakin maataloustuotteita tietyn tuen ulkopuolelle, jos tuotteille ei ole tavanomaisia markkinointikanavia tai jos sisämarkkinoilla on ylikapasiteettia. Tiettyjen investointityyppien tuki ei myöskään saisi sinällään johtaa tämän asetuksen nojalla perussopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaisesta ilmoitusvelvollisuudesta myönnettävään vapautukseen.

(46)

Sen varmistamiseksi, että saavutetaan sopiva tasapaino kilpailun vääristymisen minimoinnin ja energia- ja resurssitehokkuuden edistämisen välille, tukea olisi maatiloilla maatalouden alkutuotantoon tehtävien investointien osalta myönnettävä vain investointeihin, jotka liittyvät biopolttoaineiden tuotantoon tai energian tuotantoon uusiutuvista energialähteistä maatiloilla, ja vain jos tuotanto ei ylitä maatilan keskimääräistä vuotuista polttoaineen tai energian kulutusta. Biopolttoaineisiin myönnettävä tuki olisi tällöin katettava ainoastaan, jos se myönnetään kestäville biopolttoaineille Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2018/2001 (14) mukaisesti.

(47)

Jotta kannustettaisiin siirtymistä kehittyneempien biopolttoaineiden tuotantoon horisontaalisten ympäristö- ja energia-alan valtiontukisääntöjen mukaisesti, ravintokasveista tuotetut biopolttoaineet olisi suljettava tämän asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle, jos kyseessä ovat maataloustuotteiden jalostuksen yhteydessä tehtävät investoinnit.

(48)

Asetuksessa (EU) 2015/1588 annetaan komissiolle mahdollisuus julistaa asetuksilla tietyt tukimuodot sisämarkkinoille soveltuviksi, kun komissiolla on riittävästi kokemusta yleisten soveltuvuusperusteiden määrittelemiseksi. Kun otetaan huomioon vuosien 2014–2021 kokemukset, joita on saatu useiden valtiontukien soveltuvuuden arvioinnista vuoden 2014 suuntaviivojen perusteella, komissio voi nyt käyttää valtuuksiaan vapauttaa ilmoitusvelvollisuudesta valtiontuki, joka myönnetään peruspalveluihin ja infrastruktuuriin ja jota osarahoitetaan maaseuturahastosta, ja seuraaviin myönnettävä valtiontuki: yhteistyö, toimenpiteet rauhoitettujen eläinten aiheuttamien vahinkojen ehkäisemiseksi ja korvaamiseksi, maatalouden geenivarojen säilyttäminen, eläinten hyvinvointia edistävät sitoumukset, Natura 2000 -alueisiin liittyvien haittojen korvaaminen, maatalouden ympäristö- ja ilmastositoumukset sekä luonnonmukainen maatalous.

(49)

Metsätalousalalla komissio voi vuoden 2014 suuntaviivojen soveltamisesta saamiensa kokemusten perusteella lisäksi vapauttaa ilmoitusvelvollisuudesta toimenpiteet, jotka rahoitetaan yksinomaan kansallisista varoista, sanotun kuitenkaan rajoittamatta voimassa olevien aineellisten sääntöjen soveltamista.

(50)

Vuosina 2014–2020 komissio hyväksyi vuoden 2014 suuntaviivoja soveltaen 52 tukijärjestelmää, jotka koskivat rauhoitettujen eläinten maatalousalalle aiheuttamien vahinkojen korvaamista. Rauhoitettujen eläinten aiheuttamat vahingot edellyttävät tuen myöntäviltä viranomaisilta kiireellisiä toimia tuotantovälineiden ja taloudellisen toiminnan palauttamiseksi ennalleen mahdollisimman nopeasti niin, että asianomaiset yritykset voivat jatkaa toimintaansa ja sen myötä varmistetaan taloudellisen toiminnan kehittyminen. Komission kokemuksen mukaan tällainen tuki ei yleensä aiheuta kilpailun huomattavaa vääristymistä sisämarkkinoilla, sillä se on luonteeltaan korvaavaa ja täyttää selkeät sisämarkkinoille soveltuvuutta koskevat perusteet. Sen vuoksi on aiheellista vapauttaa kyseinen tuki valtiontuen ilmoitusvelvollisuudesta.

(51)

Rauhoitettujen eläinten aiheuttamien vahinkojen korvaamiseen tarkoitetun tuen olisi oltava maatalouden alkutuotannossa toimivien pk-yritysten saatavilla. Edellytysten, joilla rauhoitettujen eläinten aiheuttamien vahinkojen korvaamiseen tarkoitettu tuki vapautetaan ilmoitusvelvollisuudesta, olisi noudatettava jo vakiintunutta käytäntöä, joka koskee muita korvaamiseen tarkoitettuja tukia, kuten tukea menetettyjen eläinten tai tuhoutuneiden kasvien korvaamiseksi markkina-arvon perusteella, tukea eläinlääkintä- tai työvoimakustannusten maksamiseksi tai tukea maatalouslaitteille ja -koneille sekä tilan rakennuksille ja varastoille aiheutuneiden aineellisten vahinkojen korvaamiseksi.

(52)

Vuosina 2014–2020 komissio hyväksyi vuoden 2014 suuntaviivoja soveltaen neljä tukijärjestelmää, jotka koskivat maatalouden geenivarojen säilyttämistä. Komission kokemuksen mukaan tällainen tuki ei yleensä aiheuta kilpailun huomattavaa vääristymistä sisämarkkinoilla, ja se myös edistää yleisen edun mukaisen, luonnon monimuotoisuuden säilyttämistä koskevan tavoitteen toteutumista. Sen vuoksi on aiheellista vapauttaa kyseinen tuki valtiontuen ilmoitusvelvollisuudesta.

(53)

Tietyille kestäville viljelykäytännöille, kuten eläinten hyvinvointiin, maatalouden ympäristö- ja ilmastositoumuksiin tai luonnonmukaista maataloutta koskeviin sitoumuksiin myönnettävän tuen osalta kilpailun vääristymisen riski on varsin pieni. Jotta voitaisiin vastata paremmin yhteiskunnallisiin vaatimuksiin, jotka liittyvät kestävällä tavalla tuotettuihin laadukkaisiin elintarvikkeisiin, komission olisi voitava vapauttaa tällaiset tukitoimenpiteet valtiontuen ilmoitusvelvollisuudesta.

(54)

Vuoden 2014 suuntaviivoista saadun kokemuksen perusteella on kuitenkin asianmukaista vahvistaa tällaisille toimenpiteille yksikkökohtaisen tuen enimmäismäärät. Noin 64 prosentissa kaikista heinäkuun 2014 ja maaliskuun 2020 välisenä aikana ilmoitetuista maatalouden ympäristö- ja ilmastositoumuksia sisältävistä toimenpiteistä (joiden osuus vapaaehtoisia sitoumuksia sisältävistä toimenpiteistä on kaikkein suurin) hehtaarikohtaiset enimmäismäärät ylittyivät, ja kyseiset toimenpiteet arvioitiin tämän vuoksi yksityiskohtaisesti sen määrittämiseksi, olivatko ne perusteltuja. Nykyinen inflaatio ja tuotantopanosten hintojen nousu todennäköisesti jatkuvat. Sen vuoksi vuoden 2014 suuntaviivojen nojalla vahvistettuja yksikkökohtaisia enimmäismääriä pidetään asianmukaisina kynnyksinä ryhmäpoikkeuksen saaville toimenpiteille, joihin sisältyy ympäristöön, ilmastoon ja eläinten hyvinvointiin liittyviä vapaaehtoisia sitoumuksia.

(55)

Vuosina 2014–2020 komissio hyväksyi vuoden 2014 suuntaviivojen perusteella 21 tukijärjestelmää, jotka koskivat eläinten hyvinvointia edistäviä sitoumuksia. Komission kokemuksen mukaan tällainen tuki ei yleensä aiheuta kilpailun huomattavaa vääristymistä sisämarkkinoilla, sillä se on luonteeltaan korvaavaa ja täyttää selkeät sisämarkkinoille soveltuvuutta koskevat perusteet. Sen vuoksi on aiheellista vapauttaa kyseinen tuki valtiontuen ilmoitusvelvollisuudesta.

(56)

Komissio on soveltanut perussopimuksen 107 ja 108 artiklaa vuoden 2014 suuntaviivojen puitteissa Natura 2000 -alueisiin liittyviin haittoihin maatalousalalla myönnettävään tukeen, maatalouden ympäristö- ja ilmastositoumuksiin myönnettävään tukeen ja luonnonmukaisen maatalouden tukeen. Komissio hyväksyi vuosina 2014–2020 kymmenen tukijärjestelmää, jotka liittyivät Natura 2000 -alueisiin maatalousalalla, 65 tukijärjestelmää, jotka liittyivät maatalouden ympäristö- ja ilmastositoumuksiin, ja viisi tukijärjestelmää, jotka liittyivät luonnonmukaiseen maatalouteen. Komission kokemuksen perustella kyseiset tuet eivät etenkään tietyn kynnyksen alapuolelle jäädessään yleensä aiheuta merkittävää kilpailun vääristymistä, ja lisäksi ne edistävät yleisen edun mukaisen ympäristönsuojeluun liittyvän tavoitteen saavuttamista. Sen vuoksi on aiheellista, että komissio käyttää sille asetuksella (EU) 2015/1588 annettua toimivaltaa, kun kyseessä on Natura 2000 -verkostoon liittyviin haittoihin maatalousalalla myönnettävä tuki, maatalouden ympäristö- ja ilmastositoumuksiin myönnettävä tuki ja luonnonmukaisen maatalouden tuki.

(57)	Natura 2000 -alueisiin liittyviin haittoihin maatalousalalla myönnettävää tukea, maatalouden ympäristö- ja ilmastositoumuksiin myönnettävää tukea ja luonnonmukaisen maatalouden tukea koskevaa poikkeusta olisi sovellettava ainoastaan maatalouden alkutuotannon alalla toimiviin yrityksiin.

(58)

Maatalouden tuottavuutta ja kestävyyttä koskevasta eurooppalaisesta innovaatiokumppanuudesta rahoitettavat hankkeet synnyttävät innovointia maatalousalalla ja maaseutualueilla. Jos valtiontukea myönnetään yrityksille, jotka osallistuvat asetuksen (EU) 2021/2115 127 artiklan soveltamisalaan kuuluviin eurooppalaisen innovaatiokumppanuuden toimijaryhmien hankkeisiin, tuella on vain vähän vaikutusta kilpailuun, etenkin kun otetaan huomioon tuen myönteinen merkitys tiedon jakamisessa, varsinkin paikallis- ja maatalousyhteisöissä, samoin kuin tuen usein kollektiivinen luonne ja suhteellisen pieni mittakaava. Nämä hankkeet ovat luonteeltaan integroituja, monitoimijaisia ja monialaisia, mikä voi johtaa vaikeuksiin niiden valtiontukisääntöjen mukaisessa luokittelussa. Kun otetaan huomioon, että eurooppalaisen innovaatiokumppanuuden toimijaryhmien yksittäiset hankkeet ovat luonteeltaan paikallisia ja että hanke valitaan sellaisen monivuotisen paikallisen kehittämisstrategian perusteella, jonka määrittämisestä ja toteuttamisesta vastaa julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuus, kuten myös se, että hankkeet suuntautuvat yhteisön edun sekä yhteiskunnallisten ja ympäristö- ja ilmastohyötyjen mukaan, tässä asetuksessa olisi käsiteltävä tiettyjä näissä hankkeissa kohdattuja vaikeuksia, jotta hankkeissa olisi helpompi noudattaa valtiontukisääntöjä.

(59)

Kun otetaan huomioon näistä eurooppalaisen innovaatiokumppanuuden toimijaryhmien hankkeista suoraan tai välillisesti hyötyville yrityksille myönnettyjen pienten tukimäärien vähäinen vaikutus kauppaan ja kilpailuun, olisi annettava selkeät säännöt sellaisia tapauksia varten, joissa tuen yhteenlaskettu määrä hanketta kohti ei ylitä tiettyä enimmäismäärää.

(60)

Komissio on soveltanut perussopimuksen 107 ja 108 artiklaa metsätalousalan yrityksiin useissa päätöksissä, erityisesti vuoden 2014 suuntaviivojen puitteissa. Vuosina 2014–2020 komissio hyväksyi kyseisiä suuntaviivoja soveltaen yli 200 metsätalousalan hyväksi toteutettavaa tukijärjestelmää. Komission kokemuksen mukaan metsätalousalan tukitoimenpiteet eivät ole aiheuttaneet merkittävää kilpailun vääristymistä sisämarkkinoilla, sillä soveltuvuuskriteerit ovat selkeät. Tämän kokemuksen perusteella sekä yksinkertaistamisen ja prosessiekonomian periaatteen vuoksi metsätalousalan tukitoimenpiteet olisi voitava vapauttaa ilmoitusvelvollisuudesta riippumatta siitä, saavatko ne osarahoitusta maaseuturahastosta. Sen vuoksi komission on aiheellista käyttää sille asetuksella (EU) 2015/1588 annettua toimivaltaa seuraavien tukien osalta: tuki metsitykseen ja puustoisen maan muodostamiseen; peltometsätalousjärjestelmien tuki; tuki metsäpaloista, luonnonmullistuksista, luonnonmullistukseen rinnastettavissa olevista epäsuotuisista sääoloista, muista epäsuotuisista sääoloista, kasvintuhoojista ja muista katastrofeista metsille aiheutuvien vahinkojen ennaltaehkäisyyn ja korjaamiseen; tuki investointeihin, joilla parannetaan metsäekosysteemien häiriönsietokykyä ja ympäristöarvoa; tuki tietyistä sellaisista pakollisista vaatimuksista johtuviin aluekohtaisiin rajoitteisiin, jotka määritellään neuvoston direktiivin 92/43/ETY 3 artiklassa ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/147/EY (15) 3 artiklassa; tuki metsätalouden ympäristö- ja ilmastopalveluihin ja metsien suojeluun; tuki metsätalousalan kehittämiseen, uudenaikaistamiseen ja mukauttamiseen liittyvään infrastruktuuriin tehtäviin investointeihin; tuki investointeihin, joita tehdään metsätalouden teknologioihin sekä metsätaloustuotteiden jalostukseen, käyttöönottoon ja kaupan pitämiseen; tuki metsätalouden geenivarojen säilyttämiseen; metsätalousalan tuottajaryhmien ja -organisaatioiden perustamistuki; tuki metsätalousmaan tilusjärjestelyihin ja tuki metsätalousalan yhteistyöhön.

(61)

Kannustaakseen metsätalousalan ryhmäaloitteita komissio on soveltanut perussopimuksen 107 ja 108 artiklaa metsätalousalan tuottajaryhmien ja -organisaatioiden perustamistukeen. Vuosina 2014–2020 komissio hyväksyi tällaisen tuen viidessä tapauksessa. Maatalousalalla tällainen tuki oli jo vapautettu ilmoitusvelvollisuudesta asetuksen (EU) N:o 702/2014 nojalla. Sen vuoksi on aiheellista vapauttaa metsätalousalan tuottajaryhmien ja -organisaatioiden perustamistuki valtiontuen ilmoitusvelvollisuudesta.

(62)

Talouden monipuolistuminen ja uusien taloudellisten toimintojen, kiertobiotalouden toiminnot mukaan lukien, luominen on olennaisen tärkeää maaseutualueiden kehittämiselle ja kilpailukyvylle sekä pk-yrityksille, jotka muodostavat unionin maaseututalouden selkärangan. Asetuksessa (EU) 2021/2115 säädetään toimenpiteistä muun kuin maatalouteen liittyvän yritystoiminnan kehittämisen tukemiseksi maaseutualueilla silloin kun toimenpiteillä pyritään edistämään työllisyyttä ja luomaan laadukkaita työpaikkoja maaseudulle, säilyttämään jo olemassa olevia työpaikkoja, vähentämään työllisyyden kausivaihteluita, kehittämään maatalouteen liittymättömiä aloja maatalouden ja elintarvikejalostuksen ulkopuolella sekä parantamaan samalla liiketoiminnan yhdentymistä ja paikallisia sektorienvälisiä yhteyksiä.

(63)

Jotta varmistettaisiin johdonmukaisuus asetuksen (EU) 2021/2115 kanssa ja yksinkertaistettaisiin sääntöjä, jotka koskevat hyväksynnän hakemista valtiontuelle silloin kun kyseessä on osarahoitettu osa ja YMP:n strategiasuunnitelman mukainen kansallinen lisärahoitus, ilmoitusvelvollisuutta ei tulisi soveltaa seuraaviin maaseutualueilla toimivien pk-yritysten hyväksi tarkoitettuihin tukimuotoihin: tuki peruspalveluihin ja infrastruktuuriin, tuki yritysten perustamiseen, tuki yhteistyöhön, tuki viljelijöiden liittymiseen ensimmäisen kerran puuvillan ja elintarvikkeiden laatujärjestelmiin sekä laatujärjestelmän piirissä olevien elintarvikkeiden hyväksi toteutettavat tiedotus- ja menekinedistämistoimet. Tällaisten tukitoimenpiteiden olisi oltava samanlaisia kuin perustana olevat maaseudun kehittämisen interventiot, ja poikkeuksen saaneen tuen myöntämisen olisi oltava mahdollista ainoastaan asianomaisen jäsenvaltion YMP:n strategiasuunnitelman nojalla ja sen mukaisesti.

(64)

Komissio on soveltanut perussopimuksen 107 ja 108 artiklaa maaseutualueiden peruspalveluihin, infrastruktuuriin ja yhteistyöhön myönnettävään tukeen useissa päätöksissä, erityisesti vuoden 2014 suuntaviivojen puitteissa. Vuosina 2014–2020 komissio hyväksyi 27 tukijärjestelmää, jotka liittyvät peruspalveluihin ja infrastruktuuriin maaseutualueilla, ja 28 tukijärjestelmää, jotka liittyvät yhteistyöhön maaseutualueilla. Komission kokemuksen mukaan maaseutualueiden tukitoimenpiteet eivät ole vääristäneet merkittävästi kilpailua sisämarkkinoilla, koska on sovellettu selkeitä soveltuvuuskriteereitä ja kyseinen tuki on edistänyt talouden monipuolistamista ja uusien taloudellisten toimintojen luomista. Sen vuoksi on aiheellista vapauttaa maaseutualueiden peruspalveluihin, infrastruktuuriin ja yhteistyöhön myönnettävät tuet valtiontuen ilmoitusvelvollisuudesta.

(65)	Maaseutualueiden peruspalveluihin, infrastruktuuriin ja yhteistyöhön myönnettävä tuki olisi kuitenkin vapautettava ilmoitusvelvollisuudesta vain, jos se on osa YMP:n strategiasuunnitelmaa, jonka komissio on vahvistanut asetuksen (EU) 2021/2115 mukaisesti.

(66)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2021/1060 (16) 31 artiklassa tarkoitettuihin, asetuksen (EU) 2021/2115 nojalla Leader-hankkeiksi nimettyihin yhteisölähtöisiin paikallisiin kehittämishankkeisiin osallistuville pk-yrityksille myönnettävällä valtiontuella on vain vähän vaikutusta kilpailuun, etenkin kun otetaan huomioon tuen myönteinen merkitys tiedon jakamisessa, varsinkin paikallis- ja maatalousyhteisöissä, samoin kuin tuen usein kollektiivinen luonne ja suhteellisen pieni mittakaava. Nämä hankkeet ovat luonteeltaan integroituja, monitoimijaisia ja monialaisia, mikä voi johtaa vaikeuksiin niiden valtiontukilainsäädännön mukaisessa luokittelussa. Kun otetaan huomioon, että yhteisölähtöiset paikalliset kehittämishankkeet ovat luonteeltaan paikallisia ja että hanke valitaan sellaisen monivuotisen paikallisen kehittämisstrategian perusteella, jonka määrittämisestä ja toteuttamisesta vastaa julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuus, kuten myös se, että hankkeet suuntautuvat yhteisön edun sekä yhteiskunnallisten ja ympäristö- ja ilmastohyötyjen mukaan, tässä asetuksessa olisi puututtava tiettyihin näissä hankkeissa kohdattuihin vaikeuksiin, jotta niissä olisi helpompi noudattaa valtiontukisääntöjä. Kunnat eivät luonteensa vuoksi kuulu pk-yrityksen määritelmän soveltamisalaan (julkinen omistus). Kunnat ovat kuitenkin usein keskeisessä asemassa yhteisölähtöisten paikallisten kehittämishankkeiden organisoinnissa ja toteuttamisessa. Jos yhteisölähtöinen paikallinen kehittämishanke toteutetaan jonkin asetuksen (EU) 2015/1588 1 artiklassa vahvistetun tavoitteen hyväksi, ilmoitusvelvollisuudesta olisi voitava vapauttaa myös tuki, joka myönnetään kunnille tällaisen hankkeen yhteydessä.

(67)

Kun otetaan huomioon näistä yhteisölähtöisistä paikallisista kehittämishankkeista suoraan tai välillisesti hyötyville pk-yrityksille myönnettyjen pienten tukimäärien vähäinen vaikutus kauppaan ja kilpailuun, olisi annettava selkeät säännöt sellaisia tapauksia varten, joissa tuen yhteenlaskettu määrä hanketta kohti ei ylitä tiettyä enimmäismäärää. Tätä olisi sovellettava myös kuntiin, jotka hyötyvät suoraan tai välillisesti sellaisista yhteisölähtöisistä paikallisista kehittämishankkeista, joilla pyritään johonkin asetuksen (EU) 2015/1588 1 artiklassa vahvistetuista tavoitteista.

(68)

Useissa tukimuodoissa, kuten tutkimus, tietämyksensiirto ja tiedotus, myös EU:n avaruuspohjaisen datan ja palvelujen kautta, neuvontapalvelut, maatilojen lomituspalvelut, menekinedistäminen sekä eläintautien ja kasvintuhoojien ennaltaehkäisy ja hävittäminen, tuki myönnetään lopullisille edunsaajille välillisesti luontoissuorituksena tuettujen palvelujen muodossa. Tällöin vapautuksen saanut tuki olisi maksettava kyseisen palvelun tai toiminnan tarjoajalle.

(69)

Asetuksen (EU) 2015/1588 4 artiklan 1 kohdan mukaisesti valtiontukipolitiikkaa on tarkistettava määräajoin. Sen vuoksi tämän asetuksen voimassaoloaikaa olisi rajoitettava. Näin ollen on aiheellista säätää siirtymäsäännöksistä ja myös säännöistä, jotka koskevat poikkeuksen soveltamisalaan kuuluvia tukijärjestelmiä koskevaa mukautumisjaksoa tämän asetuksen voimassaolon päättymisen jälkeen. Tällaisten sääntöjen olisi annettava jäsenvaltioille aikaa mukautua uuteen järjestelmään,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

SISÄLLYSLUETTELO

I LUKU YHTEISET SÄÄNNÖKSET

II LUKU MENETTELYYN LIITTYVÄT VAATIMUKSET

III LUKU TUKIMUODOT

1 jakso

Tuki maatalouden alkutuotannon, maataloustuotteiden jalostuksen tai maataloustuotteiden kaupan pitämisen alalla toimivien pk-yritysten hyväksi

2 jakso

Tuki ympäristönsuojeluun maataloudessa

3 jakso

Tuki kulttuuri- ja luonnonperinnön säilyttämiseksi tehtäviin investointeihin

4 jakso

Tuki luonnonmullistusten maatalousalalla aiheuttamien vahinkojen korvaamiseen

5 jakso

Tuki tutkimus- ja kehitystyöhön sekä innovaatiotoimintaan

6 jakso

Metsätalousalan tuki

7 jakso

Tuki maaseutualuiden pk-yrityksille

IV LUKU SIIRTYMÄ- JA LOPPUSÄÄNNÖKSET

I LUKU

Yhteiset säännökset

1 artikla

Soveltamisala

1. Tätä asetusta sovelletaan seuraaviin tukimuotoihin:

tuki, joka myönnetään mikroyrityksille ja pienille ja keskisuurille yrityksille (pk-yritykset),

i)	jotka toimivat maatalousalalla eli maatalouden alkutuotannon, maataloustuotteiden jalostuksen ja maataloustuotteiden kaupan pitämisen alalla, lukuun ottamatta 14, 15, 16, 18 ja 23 artiklaa sekä 25–31 artiklaa, joita sovelletaan vain maatalouden alkutuotannossa toimiviin pk-yrityksiin;

ii)

jotka toimivat perussopimuksen 42 artiklan soveltamisalan ulkopuolelle jäävissä toiminnoissa maaseutualueilla, sikäli kuin tällainen tuki myönnetään asetuksen (EU) 2021/2115 mukaisesti ja se on joko Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (maaseuturahaston) osarahoittamaa tai myönnetään tällaisten osarahoitettujen toimenpiteiden kansallisena lisärahoituksena. Poikkeuksellisesti tätä asetusta sovelletaan kunnille, jotka hyötyvät suoraan tai välillisesti yhteisölähtöisistä paikallisista kehittämishankkeista, tämän asetuksen 60 ja 61 artiklan nojalla myönnettävään tukeen;

b)	33, 34 ja 35 artiklassa tarkoitettu ympäristönsuojeluun myönnettävä tuki, jonka kohteena ovat ainoastaan ne yritykset, jotka toimivat maatalouden alkutuotannossa;

c)	tuki maatiloilla ja metsissä kulttuuri- ja luonnonperinnön säilyttämiseksi tehtäviin investointeihin;

d)	tuki luonnonmullistusten maatalousalalla aiheuttamien vahinkojen korvaamiseen;

e)	tuki maa- ja metsätalousalan tutkimukseen, kehittämiseen ja innovointiin;

f)	metsätalousalan tuki.

2. Jäsenvaltiot voivat valintansa mukaan myöntää 1 kohdan a, e ja f alakohdassa tarkoitetun tuen komission asetusta (EU) N:o 651/2014 (17) noudattaen, jos ne katsovat sen tarkoituksenmukaiseksi.

3. Tätä asetusta ei sovelleta

14, 17, 41–44 ja 46 artiklassa tarkoitettuihin tukijärjestelmiin eikä 49 ja 50 artiklassa tarkoitettuihin tukijärjestelmiin, jos ne täyttävät 12 artiklan edellytykset kuuden kuukauden kuluttua voimaantulostaan. Komissio voi kuitenkin asiaankuuluvan arviointisuunnitelman arvioituaan päättää, että tämän asetuksen soveltamista tällaisiin tukijärjestelmiin jatketaan yli kuuden kuukauden ajan. Toimittaessaan arviointisuunnitelmia jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle myös kaikki tarvittavat tiedot, jotta komissio voi arvioida arviointisuunnitelmat ja tehdä niistä päätöksen;

b)	kaikki a alakohdassa tarkoitettujen järjestelmien muutokset, lukuun ottamatta muutoksia, jotka eivät vaikuta tukijärjestelmän soveltuvuuteen sisämarkkinoille tämän asetuksen nojalla tai eivät merkittävästi vaikuta hyväksytyn arviointisuunnitelman sisältöön;

c)	kolmansiin maihin tai jäsenvaltioihin suuntautuvaan vientiin liittyvään toimintaan myönnettävä tuki eli tuki, joka on suoraan sidoksissa vientimääriin, jakeluverkon perustamiseen ja toimintaan tai muihin vientitoimintaan liittyviin juokseviin kustannuksiin;

d)	tuki, jolla suositaan kotimaisia tuotteita tuontituotteiden kustannuksella.

4. Tätä asetusta ei sovelleta seuraaviin:

tukijärjestelmät, joissa ei nimenomaisesti suljeta pois yksittäisen tuen maksamista yritykselle, jolle on annettu sellaiseen komission aikaisempaan päätökseen perustuva maksamaton perintämääräys, jossa saman jäsenvaltion myöntämä tuki on julistettu sääntöjenvastaiseksi ja sisämarkkinoille soveltumattomaksi, lukuun ottamatta seuraavia:

i)	tukijärjestelmät luonnonmullistusten aiheuttamien vahinkojen korvaamiseen 37 artiklan mukaisesti;

ii)	tukijärjestelmät, jotka koskevat yhteisölähtöisiä paikallisia kehittämishankkeita tai maatalouden tuottavuutta ja kestävyyttä koskevan eurooppalaisen innovaatiokumppanuuden toimijaryhmien hankkeita 40 ja 61 artiklan mukaisesti;

b)	tapauskohtainen tuki a alakohdassa tarkoitetulle yritykselle.

5. Tätä asetusta ei sovelleta vaikeuksissa oleville yrityksille myönnettävään tukeen, lukuun ottamatta tukea, joka myönnetään

a)	maa- ja metsätalousalan tiedotustoimiin 21 ja 47 artiklan mukaisesti;

b)	menekinedistämistoimiin, jotka toteutetaan sellaisina julkaisuina, joiden tarkoituksena on lisätä suuren yleisön tietoisuutta maataloustuotteista, 24 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaisesti;

c)	eläintautien ja kasvintuhoojien ennaltaehkäisystä, valvonnasta ja hävittämisestä aiheutuvien kustannusten korvaamiseen 26 artiklan 8 ja 9 kohdan mukaisesti;

d)	kuolleiden eläinten poistamis- ja hävittämiskustannuksiin 27 artiklan 2 kohdan c, d ja e alakohdan mukaisesti;

e)	Natura 2000 -alueisiin liittyviin haittoihin 33 artiklan mukaisesti;

f)	luonnonmullistusten aiheuttamien vahinkojen korvaamiseen 37 artiklan mukaisesti;

g)	yhteisölähtöisiin paikallisiin kehittämishankkeisiin ja eurooppalaisen innovaatiokumppanuuden toimijaryhmien hankkeisiin osallistuville tai niistä hyötyville yrityksille 40 ja 61 artiklan mukaisesti;

seuraavissa tapauksissa edellyttäen, että yrityksestä tuli vaikeuksissa oleva yritys kyseisen tapahtuman aiheuttamien menetysten tai vahinkojen vuoksi:

i)	luonnonmullistukseen rinnastettavissa olevien epäsuotuisien sääolojen aiheuttamien vahinkojen korvaaminen 25 artiklan mukaisesti;

ii)	eläintautien ja kasvintuhoojien aiheuttamien vahinkojen korvaaminen 26 artiklan 9 ja 10 kohdan mukaisesti;

iii)	rauhoitettujen eläinten aiheuttamien vahinkojen korvaaminen 29 artiklan mukaisesti;

iv)	metsille aiheutuneiden vahinkojen korjaaminen 43 artiklan 2 kohdan d alakohdan mukaisesti.

6. Tätä asetusta ei sovelleta tukeen, joka on itsessään taikka ehtojensa tai rahoitustapansa vuoksi unionin oikeuden vastainen; tällaisia ovat erityisesti:

a)	tuki, jonka myöntämisen ehtona on, että tuensaajan on käytettävä kotimaassa tuotettuja tuotteita tai kotimaisia palveluja;

b)	tuki, jossa rajoitetaan tuensaajien mahdollisuutta hyödyntää tutkimuksen, kehittämisen ja innovoinnin tuloksia toisissa jäsenvaltioissa.

7. Tätä asetusta ei sovelleta WTO:n maataloussopimuksen (18) liitteessä 1 tarkoitettuihin maataloustuotteisiin myönnettävään tukeen, joka on kyseisessä sopimuksessa määriteltyä vientitukea. Sitä ei sovelleta myöskään tällaisiin tuotteisiin myönnettävään tukeen, joka on valtion tai minkä tahansa vientikilpailusta 19 päivänä joulukuuta 2015 tehdyn WTO:n ministerikokouksen päätöksen (19) soveltamisalaan kuuluvan julkisen elimen myöntämää vientirahoitustukea, jos se ei täytä mainitun päätöksen 15 kohdan vaatimuksia, jotka koskevat enimmäistakaisinmaksuaikaa ja omarahoitusta.

2 artikla

Määritelmät

Tässä asetuksessa tarkoitetaan:

1)	’tapauskohtaisella tuella’ tukea, jota ei myönnetä tukijärjestelmän perusteella;

’luonnonmullistukseen rinnastettavissa olevilla epäsuotuisilla sääoloilla’ sellaisia epäsuotuisia sääoloja kuin hallaa, myrskyjä ja rakeita, jäätä, rankkasadetta tai jatkuvia sateita tai kovaa kuivuutta, jotka maataloudessa tuhoavat yli 30 prosenttia edellisen kolmi- tai nelivuotiskauden perusteella lasketusta keskimääräisestä tuotannosta tai edelliseen viisi- tai kahdeksanvuotiskauteen perustuvasta kolmen vuoden keskiarvosta laskettuna ilman korkeinta ja alinta määrää; metsätalousalalla yli 20 prosenttia metsätalouden tuotantomahdollisuuksista;

3)	’neuvonnalla’ yhden ja saman sopimuksen puitteissa annettua kokonaisvaltaista neuvontaa;

4)	’maataloustoiminnalla’ jäsenvaltion YMP:n strategiasuunnitelmassaan asetuksen (EU) 2021/2115 4 artiklan 2 kohdan mukaisesti määrittelemää toimintaa;

5)	’maatalousmaalla’ mitä tahansa jäsenvaltion YMP:n strategiasuunnitelmassaan asetuksen (EU) 2021/2115 4 artiklan 3 kohdan mukaisesti määrittelemää alaa;

6)	’maatilalla’ yksikköä, joka koostuu maasta, toimitiloista ja välineistä, joita käytetään maatalouden alkutuotannossa;

7)	’maataloustuotteella’ perussopimuksen liitteessä I lueteltuja tuotteita, lukuun ottamatta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1379/2013 (20) liitteessä I lueteltuja kalastus- ja vesiviljelyalan tuotteita;

8)	’maatalousalalla’ kaikkia maatalouden alkutuotannon sekä maataloustuotteiden jalostuksen tai kaupan pitämisen alalla toimivia yrityksiä;

9)	’peltometsätalousjärjestelmillä’ maankäyttöjärjestelmiä, joissa kasvatetaan puita ja harjoitetaan maataloutta samalla maalla;

10)	’tuella’ toimenpiteitä, jotka täyttävät kaikki perussopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa määrätyt perusteet;

11)	’YMP:n strategiasuunnitelman puitteissa myönnetyllä tuella’ tukea, joka on myönnetty asetuksen (EU) 2021/2115 mukaisesti joko maaseuturahaston osarahoittamana tukena tai kyseisen osarahoitetun tuen kansallisena lisärahoituksena;

12)	’tuki-intensiteetillä’ tuen bruttomäärää ilmaistuna prosentteina tukikelpoisista kustannuksista ennen verojen tai muiden maksujen vähentämistä;

13)

’tukijärjestelmällä’ säädöstä, jonka perusteella yksittäisiä tukia voidaan muita täytäntöönpanotoimenpiteitä vaatimatta myöntää yrityksille, jotka määritellään säädöksessä yleisesti ja käsitteellisesti, sekä säädöstä, jonka perusteella tiettyyn hankkeeseen liittymätöntä tukea voidaan myöntää yhdelle tai useammalle yritykselle toistaiseksi ja rajoittamaton määrä;

14)

’markkinaehtoisuudella’ sitä, että sopimuspuolten välisen liiketoimen ehdot eivät poikkea ehdoista, joista olisi sovittu riippumattomien yritysten välillä, eikä niihin sisälly kilpailunvastaista yhteistyötä. Kaikkien transaktioiden, jotka ovat seurausta avoimesta, läpinäkyvästä ja ehtoja sisältämättömästä menettelystä, katsotaan täyttävän markkinaehtoperiaatteen;

15)

’bioturvaamistoimenpiteillä’ hallintatoimenpiteitä ja fyysisiä toimenpiteitä, joilla on tarkoitus pienentää tautien kulkeutumisen, kehittymisen ja leviämisen riskiä seuraavien osalta:

a)	eläinpopulaatio;

b)	pitopaikka, vyöhyke, lokero, kuljetusväline tai muut tilat, rakennukset tai muu paikka;

16)	’kantakirjalla’ Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/1012 (21) 2 artiklan 12 alakohdassa tarkoitettua kantakirjaa;

17)	’YMP:n strategiasuunnitelmalla’ asetuksen (EU) 2021/2115 1 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettua YMP:n strategiasuunnitelmaa;

18)	’käyttöomaisuushankkeella’ viljelijän itsensä tai hänen työntekijöidensä maatilalla toteuttamia töitä, joiden tuloksena on omaisuuserä;

19)

’hiiliviljelyjärjestelmillä’ tukijärjestelmiä, jotka koskevat sellaisia maanhoitokäytäntöjä, joiden tuloksena hiiltä varastoituu aiempaa enemmän elävään biomassaan, kuolleeseen orgaaniseen ainekseen ja maaperään sen ansiosta, että hiilidioksidin talteenottoa tehostetaan ja/tai hiilen vapautumista ilmakehään vähennetään;

20)	’muulla katastrofilla’ ennakoimatonta bioottista tai abioottista ihmisen toiminnan aiheuttamaa ilmiötä, josta aiheutuu merkittävää häiriötä metsien rakenteille ja joka aiheuttaa lopulta huomattavaa taloudellista haittaa metsiin liittyville aloille;

21)	’tuen myöntämispäivällä’ päivää, jona tuensaajalle myönnetään laillinen oikeus tuensaantiin asiaan sovellettavan kansallisen lainsäädännön nojalla;

22)

’valvonta- ja hävittämistoimenpiteillä’ toimenpiteitä, jotka koskevat sellaisia eläintauteja, joiden osalta jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen on virallisesti tunnustanut taudinpurkauksen, tai jotka koskevat kasvintuhoojia tai haitallisia vieraslajeja, joiden esiintymisen toimivaltainen viranomainen on virallisesti tunnustanut;

23)

’arviointisuunnitelmalla’ asiakirjaa, joka kattaa yhden tai useamman tukijärjestelmän ja sisältää vähintään seuraavat seikat: arvioitavat tavoitteet, arviointikysymykset; tulosindikaattorit; suunniteltu arviointimenetelmä; tiedonkeruuta koskevat vaatimukset; arvioinnin ehdotettu ajoitus, mukaan lukien väliarviointiraportin ja lopullisen arviointiraportin jättämispäivä; arvioinnin suorittavan riippumattoman elimen kuvaus tai kriteerit, joita käytetään sen valinnassa, ja yksityiskohtaiset säännöt, joilla varmistetaan arvioinnin julkistaminen;

24)

’kuolleilla eläimillä’ eläimiä, jotka on lopetettu ja joiden osalta on tehty tai ei ole tehty lopullista diagnoosia tai jotka ovat kuolleet (myös kuolleina syntyneet ja syntymättömät eläimet) maatilalla tai missä tahansa tiloissa tai kuljetuksen aikana, mutta joita ei ole teurastettu käytettäväksi ihmisravinnoksi;

25)	’nopeakasvuisilla puilla’ sellaisten puiden viljelyä, joiden hakkuuta edeltäväksi vähimmäisajaksi on vahvistettu 8 vuotta ja enimmäisajaksi 20 vuotta;

26)	’myöhemmin käyttöön otettavalla verojärjestelmällä’ järjestelmää, joka on aikaisemman veroetuuksiin perustuvan järjestelmän muutettu versio ja jolla korvataan se;

27)

’laatujärjestelmään osallistumisesta aiheutuvilla kiinteillä kustannuksilla’ tuettuun laatujärjestelmään liittymisestä aiheutuvia kustannuksia ja tällaiseen laatujärjestelmään osallistumisesta maksettavaa vuosimaksua, tarvittaessa laatujärjestelmän eritelmän noudattamiseen liittyvät valvontakustannukset mukaan lukien;

28)	’ravintokasveista tuotetulla biopolttoaineella’ biopolttoainetta, joka on tuotettu ravinto- ja rehukasveista, kuten direktiivissä (EU) 2018/2001 määritellään;

29)	’elintarvikkeilla’ elintarvikkeita, jotka eivät ole maataloustuotteita ja jotka luetellaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1151/2012 (22) liitteessä I;

30)	’bruttoavustusekvivalentilla’ tuen määrää, jos se olisi myönnetty tuensaajalle avustuksena, ennen verojen tai muiden maksujen vähentämistä;

31)

’yksittäisellä tuella’

a)	tapauskohtaista tukea;

b)	tietyille tuensaajille tukijärjestelmän perusteella myönnettävää tukea;

32)	’aineettomalla omaisuudella’ omaisuutta, jolla ei ole fyysistä tai taloudellista ilmentymää, kuten patentteja, lisenssejä, taitotietoa tai muuta henkistä omaisuutta;

33)	’investoinneilla, jotka on tehty unionin vaatimuksen noudattamiseksi’ investointeja, jotka on tehty jonkin unionin vaatimuksen noudattamiseksi unionin lainsäädännössä vahvistetun siirtymäkauden jälkeen;

34)	’suurilla yrityksillä’ yrityksiä, jotka eivät täytä liitteessä I vahvistettuja perusteita;

35)

’maataloustuotteiden kaupan pitämisellä’ tavaran pitämistä tai esille panemista myyntiä varten, myytäväksi tarjoamista, toimittamista tai muulla tavoin markkinoille saattamista lukuun ottamatta ensimyyntiä jälleenmyyjille tai jatkojalostajille viljelijän toimesta tai tuotteen valmistamista tällaista ensimyyntiä varten; viljelijän suorittama tuotteen myynti loppukuluttajille katsotaan maataloustuotteen kaupan pitämiseksi, jos se tapahtuu erillisissä, kyseiseen tarkoitukseen varatuissa tiloissa;

36)	’keskinäisellä rahastolla’ jäsenvaltion kansallisen lainsäädännön mukaisesti hyväksymää järjestelmää, jossa siihen kuuluvat viljelijät voivat vakuuttaa itsensä ja jossa maksetaan korvauksia taloudellisia tappioita kärsineille jäsenviljelijöille;

37)	’Natura 2000 -alueilla’ direktiivin 92/43/ETY 3 artiklassa ja direktiivin 2009/147/EY 3 artiklassa tarkoitettuja erityisiä maatalous- tai metsäalueita;

38)	’luonnonmullistuksilla’ maanjäristyksiä, lumivyöryjä, maanvyörymiä ja tulvia, pyörremyrskyjä, hurrikaaneja, tulivuorenpurkauksia ja luonnollisesti syttyneitä metsä- ja maastopaloja;

39)	’ei-tuotannollisella investoinnilla’ investointia, joka ei lisää merkittävästi tilan arvoa tai tuottavuutta;

40)

’teollista jalostusta edeltävillä toimilla’ puun hakkuuta, karsintaa, kuorintaa, katkontaa, varastointia, suojakäsittelyä ja kuivausta sekä kaikkia muita käsittelyjä, jotka suoritetaan puulle ennen sen teollista sahaamista sahalla, kuten myös sahausta silloin kun käsittelykapasiteetti on enintään 20 000 m3 sahalle saapuvaa raakapuuta vuodessa;

41)	’muilla epäsuotuisilla sääoloilla’ epäsuotuisia sääoloja, jotka eivät kuulu luonnonmullistukseen rinnastettavissa olevien epäsuotuisien sääolojen määritelmän piiriin;

42)	’syrjäisimmillä alueilla’ perussopimuksen 349 artiklan ensimmäisessä kohdassa tarkoitettuja alueita;

43)	’kasvintuhoojilla’ kasveille tai kasvituotteille haitallisia kasvien, eläinten tai patogeenisten tekijöiden lajeja, kantoja tai biotyyppejä;

44)	’maatalouden alkutuotannolla’ perussopimuksen liitteessä I lueteltujen maaperän ja kotieläintuotannon tuotteiden tuotantoa toteuttamatta muita näiden tuotteiden luonnetta muuttavia toimia;

45)	’maataloustuotteiden jalostuksella’ maataloustuotteen käsittelyä niin, että käsittelyn tuloksena saatava tuote on myös maataloustuote, lukuun ottamatta maatilatoimintaa, joka on tarpeen eläin- tai kasvituotteen valmistamiseksi ensimyyntiä varten;

46)

’tuottajaryhmällä tai -organisaatiolla’ ryhmää tai organisaatiota, joka perustetaan johonkin seuraavista:

a)	tällaisten tuottajaryhmien tai -organisaatioiden jäseninä olevien tuottajien tuotannon ja tuotoksen mukauttaminen markkinoiden vaatimuksiin;

b)	tuotteiden yhteinen markkinoille saattaminen, myös valmistelu myyntiä varten, myynnin keskittäminen ja toimitukset tukkuostajille;

c)	tuotantotietoja koskevien yhteisten sääntöjen vahvistaminen ottaen erityisesti huomioon sadonkorjuu ja saatavuus;

muut toimet, joita tuottajaryhmät tai -organisaatiot voivat toteuttaa, kuten liiketoimintaa ja markkinointia koskevan osaamisen kehittäminen, innovoinnin organisointi ja helpottaminen, jäsenten maa-alojen yhteishoito, ympäristöä säästävien viljelykäytäntöjen ja tuotantotekniikoiden käyttö, asianmukaiset eläinten hyvinvointia koskevat käytännöt ja tekniikat

47)	’rauhoitetulla eläimellä’ joko unionin tai kansallisen lainsäädännön nojalla rauhoitettua eläintä, mukaan lukien eläinlajit, joiden osalta kansallisessa lainsäädännössä säädetään erityissäännöistä kannan säilyttämiseksi;

48)	’aluetukikartoilla’ luetteloa alueista, jotka jäsenvaltio on nimennyt alueellisia valtiontukia koskevissa suuntaviivoissa (23) vahvistettujen edellytysten mukaisesti ja jotka komissio on hyväksynyt;

49)	’takaisinmaksettavalla ennakolla’ hankkeeseen myönnettyä lainaa, joka maksetaan yhdessä tai useammassa erässä ja jonka takaisinmaksuehdot riippuvat hankkeen tuloksista;

50)

’tutkimus- ja tiedonlevittämisorganisaatiolla’ sellaista yhteisöä sen oikeusasemasta tai rahoitustavasta riippumatta, jonka päätavoitteena on harjoittaa riippumattomasti perustutkimusta, teollista tutkimusta tai kokeellista kehittämistä tai levittää tällaisen toiminnan tuloksia laajasti koulutuksen, julkaisujen tai tietämyksensiirron kautta;

51)	’Egeanmeren pienillä saarilla’ Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 229/2013 (24) 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja pieniä saaria;

52)	’pk-yrityksillä’ tai ’mikroyrityksillä, pienillä ja keskisuurilla yrityksillä’ yrityksiä, jotka täyttävät liitteen I mukaiset perusteet;

53)

’hankkeeseen tai toimintaan liittyvien töiden aloittamisella’ joko toiminnan tai investointiin liittyvien rakennustöiden aloittamista tai ensimmäistä laillisesti velvoittavaa sitoumusta tilata laitteita tai käyttää palveluja taikka muuta sitoumusta, joka tekee hankkeesta tai toiminnasta peruuttamattoman; maan ostoa ja valmistelutöitä, kuten lupien hankkimista ja alustavien toteutettavuustutkimusten tekemistä, ei katsota töiden tai toiminnan alkamiseksi;

54)	’tuetuilla palveluilla’ tukimuotoa, jossa tuki myönnetään lopulliselle edunsaajalle välillisesti luontoissuorituksena ja maksetaan kyseisen palvelun tai toiminnan tarjoajalle;

55)	’aineellisella omaisuudella’ maa-alueita, rakennuksia ja laitoksia sekä koneita ja laitteita;

56)	’transaktiokustannuksilla’ sitoumuksen täyttämiseen liittyviä lisäkustannuksia, jotka eivät ole välitöntä seurausta sitoumuksen toteuttamisesta tai jotka eivät sisälly suoraan korvattaviin kustannuksiin tai tulonmenetyksiin ja jotka voidaan laskea vakiokustannusten perusteella;

57)

’tarttuvaa spongiformista enkefalopatiaa (TSE) ja naudan spongiformista enkefalopatiaa (BSE) koskevien testien kustannuksilla’ Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 999/2001 (25) liitteessä X olevan C luvun mukaisesti tehdyistä testeistä aiheutuvia kaikkia kustannuksia, mukaan lukien testausvälineiden, näytteenoton sekä näytteiden kuljetuksen, testaamisen, varastoinnin ja hävittämisen kustannukset;

58)

’lyhytkiertoisella energiapuulla’ jäsenvaltioiden määrittelemiä CN-koodin 06 02 9041 puulajeja, joita ovat puuvartiset monivuotiset kasvit, perusrungot tai korjuun jälkeen maahan jääneet kannot, joihin tulee seuraavalla kasvukaudella uusia versoja, ja joiden enimmäiskasvukauden jäsenvaltio määrittää;

59)	’vaikeuksissa olevalla yrityksellä’ yritystä, joka täyttää asetuksen (EU) N:o 651/2014 2 artiklan 18 alakohdassa säädetyt edellytykset;

60)

’unionin vaatimuksella’ unionin lainsäädännössä vahvistettua pakollista vaatimusta, jossa vahvistetaan se taso, joka yksittäisten yritysten on saavutettava, erityisesti ympäristön, hygienian ja eläinten hyvinvoinnin osalta; unionin tasolla vahvistettuja vaatimuksia tai tavoitteita, jotka sitovat jäsenvaltioita mutta eivät yksittäisiä yrityksiä, ei kuitenkaan katsota unionin vaatimuksiksi;

61)	’nuorella viljelijällä’ jäsenvaltion YMP:n strategiasuunnitelmassaan asetuksen (EU) 2021/2115 4 artiklan 6 kohdan mukaisesti määrittelemää viljelijää.

3 artikla

Poikkeuksen edellytykset

Tukijärjestelmät, tukijärjestelmistä myönnetty yksittäinen tuki ja tapauskohtainen tuki ovat perussopimuksen 107 artiklan 2 tai 3 kohdan mukaisesti sisämarkkinoille soveltuvia, ja ne vapautetaan perussopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaisesta ilmoitusvelvollisuudesta edellyttäen, että tuki täyttää kaikki tämän asetuksen I luvussa säädetyt edellytykset ja tämän asetuksen III luvussa asianomaisen tukimuodon osalta säädetyt erityisedellytykset.

4 artikla

Ilmoituskynnysarvot

1. Tätä asetusta ei sovelleta yksittäiseen tukeen, jonka bruttoavustusekvivalentti ylittää seuraavat kynnysarvot:

a)	14 artiklassa tarkoitettu tuki maatiloilla maatalouden alkutuotantoon liittyviin investointeihin: 600 000 euroa yritystä ja investointihanketta kohti;

b)	16 artiklan 4 kohdassa tarkoitettu tuki investointeihin, jotka koskevat maatilarakennuksen siirtämistä uuteen paikkaan ja johtavat tilojen uudenaikaistamiseen tai tuotantokapasiteetin kasvuun: 600 000 euroa yritystä ja investointihanketta kohti;

c)	17 artiklassa tarkoitettu maataloustuotteiden jalostukseen ja maataloustuotteiden kaupan pitämiseen liittyvä investointituki: 7,5 miljoonaa euroa yritystä ja investointihanketta kohti;

d)	31 artiklassa tarkoitettu tuki eläinten hyvinvointia edistäviin sitoumuksiin; 500 miljoonaa euroa vuodessa eläinyksikköä kohden;

e)	33 artiklassa tarkoitettu tuki Natura 2000 -alueisiin liittyviin haittoihin: ensin 500 euroa hehtaarilta vuodessa enintään viiden vuoden ajan ja sen jälkeen 200 euroa hehtaarilta vuodessa;

f)	34 artiklassa tarkoitettu tuki maatalouden ympäristö- ja ilmastositoumuksiin; 600 euroa hehtaarilta vuodessa yksivuotisten viljelmien osalta, 900 euroa hehtaarilta vuodessa erikoistuneiden monivuotisten viljelmien osalta ja 450 euroa hehtaarilta vuodessa muun maankäytön osalta;

g)	35 artiklassa tarkoitettu luonnonmukaisen maatalouden tuki; 600 euroa hehtaarilta vuodessa yksivuotisten viljelmien osalta, 900 euroa hehtaarilta vuodessa erikoistuneiden monivuotisten viljelmien osalta ja 450 euroa hehtaarilta vuodessa muun maankäytön osalta;

h)	36 artiklassa tarkoitettu tuki maatiloilla tai metsissä kulttuuri- ja luonnonperinnön säilyttämiseksi tehtäviin investointeihin: 600 000 euroa yritystä ja investointihanketta kohti;

i)	38 artiklassa tarkoitettu tuki maa- ja metsätalousalan tutkimus- ja kehitystyöhön: 7,5 miljoonaa euroa hanketta kohti;

j)	39 artiklassa tarkoitettu tuki eurooppalaisen innovaatiokumppanuuden toimijaryhmien hankkeisiin osallistuvien yritysten kustannuksiin: 2 miljoonaa euroa yritystä ja hanketta kohti;

k)	40 artiklassa tarkoitettu rajallinen tukimäärä yrityksille, jotka hyötyvät eurooppalaisen innovaatiokumppanuuden toimijaryhmien hankkeista: 500 000 euroa eurooppalaisen innovaatiokumppanuuden toimijaryhmien hanketta kohti;

l)	41 artiklassa tarkoitettu metsitykseen ja puustoisen maan muodostamiseen myönnettävä tuki: 7,5 miljoonaa euroa muodostamishanketta kohti;

m)	42 artiklassa tarkoitettu peltometsätalousjärjestelmien tuki: 7,5 miljoonaa euroa peltometsätalousjärjestelmän muodostamishanketta kohti;

n)	44 artiklassa tarkoitettu tuki investointeihin, joilla parannetaan metsäekosysteemien häiriönsietokykyä ja ympäristöarvoa: 7,5 miljoonaa euroa investointihanketta kohti;

o)	45 artiklassa tarkoitettu tuki tietyistä pakollisista vaatimuksista johtuviin aluekohtaisiin rajoitteisiin: ensin 500 euroa hehtaarilta vuodessa enintään viiden vuoden ajan ja sen jälkeen 200 euroa hehtaarilta vuodessa;

p)	46 artiklassa tarkoitettu tuki metsätalouden ympäristö- ja ilmastopalveluihin ja metsien suojeluun: 200 euroa hehtaarilta vuodessa, lukuun ottamatta 46 artiklan 8 kohdassa tukea;

q)	48 artiklassa tarkoitettu neuvontapalveluihin metsätalousalalla myönnettävä tuki: 200 000 euroa yritystä kohti vuodessa;

r)	49 artiklassa tarkoitettu metsätalousalan kehittämiseen, uudenaikaistamiseen ja mukauttamiseen liittyvään infrastruktuuriin tehtäviin investointeihin myönnettävä tuki: 7,5 miljoonaa euroa investointihanketta kohti;

s)	50 artiklassa tarkoitettu tuki investointeihin, joita tehdään metsätalouden teknologioihin ja metsätaloustuotteiden jalostukseen, käyttöönottoon ja kaupan pitämiseen: 7,5 miljoonaa euroa investointihanketta kohti;

t)	55 artiklassa tarkoitettu peruspalveluihin ja infrastruktuuriin maaseutualueilla myönnettävä tuki: 10 miljoonaa euroa investointihanketta kohti;

u)	60 artiklassa tarkoitettu tuki kustannuksiin, joita aiheutuu pk-yrityksille, jotka osallistuvat maaseuturahaston puitteissa paikallisiksi Leader-kehittämishankkeiksi nimettyihin yhteisölähtöisiin paikallisiin kehittämishankkeisiin: 2 miljoonaa euroa yritystä ja hanketta kohti;

v)	61 artiklassa tarkoitettu rajallinen tukimäärä pk-yrityksille, jotka hyötyvät yhteisölähtöisistä paikallisista kehittämishankkeista: 200 000 euroa hanketta kohti.

2. Edellä 1 kohdassa vahvistettuja kynnysarvoja ei saa kiertää jakamalla tukijärjestelmät tai tukihankkeet keinotekoisesti osiin.

5 artikla

Tuen läpinäkyvyys

1. Tätä asetusta sovelletaan vain läpinäkyvään tukeen.

2. Tuki katsotaan läpinäkyväksi, jos etukäteen on mahdollista laskea tarkka bruttoavustusekvivalentti tarvitsematta tehdä riskinarviointia.

3. Tätä asetusta sovellettaessa seuraavat tukimuodot katsotaan läpinäkyväksi tueksi:

a)	avustuksiin sisältyvä tuki, korkotuki ja tuetut palvelut:

b)	lainoihin sisältyvä tuki, kun bruttoavustusekvivalentti on laskettu tuen myöntämishetkellä voimassa olevan viitekoron perusteella;

tuki, joka koostuu takauksista, jos jokin seuraavista edellytyksistä täyttyy:

i)	bruttoavustusekvivalentti on laskettu komission tiedonannossa vahvistettujen safe harbour -maksujen perusteella;

ii)

ennen toimenpiteen täytäntöönpanoa takauksen bruttoavustusekvivalentin laskentaan käytettävä menetelmä on hyväksytty takauksia koskevan tiedonannon perusteella sen jälkeen kun kyseisestä menetelmästä on ilmoitettu komissiolle valtiontuen alalla annetun, kyseisenä ajankohtana sovellettavan komission asetuksen mukaisesti, ja hyväksytty menetelmä koskee nimenomaisesti kyseistä takaustyyppiä ja kyseistä kohteena olevaa liiketoimityyppiä tätä asetusta sovellettaessa;

d)	veroetuuksina myönnettävä tuki, kun toimenpiteessä määrätään ylärajasta, jolla voidaan varmistaa, että sovellettavaa kynnysarvoa ei ylitetä;

takaisinmaksettavina ennakkoina myönnettävä tuki, jos takaisinmaksettavan ennakon yhteenlaskettu nimellismäärä ei ylitä tämän asetuksen mukaan sovellettavia kynnysarvoja tai jos ennen toimenpiteen täytäntöönpanoa takaisinmaksettavan ennakon bruttoavustusekvivalentin laskentaan käytettävä menetelmä on hyväksytty sen jälkeen kun siitä on ilmoitettu komissiolle;

tuki, joka myönnetään aineellisen omaisuuden myyntinä tai vuokraamisena alle markkinahintojen, jos arvon on määrittänyt riippumaton asiantuntija ennen transaktiota tai se on määritetty yleisesti saatavilla olevan, säännöllisesti ajan tasalle saatetun ja yleisesti hyväksytyn vertailuarvon perusteella.

4. Tätä asetusta sovellettaessa seuraavia tukimuotoja ei katsota läpinäkyväksi tueksi:

a)	pääomapanoksista koostuva tuki;

b)	riskirahoitustoimenpiteistä koostuva tuki.

6 artikla

Kannustava vaikutus

1. Tätä asetusta sovelletaan ainoastaan tukeen, jolla on kannustava vaikutus.

2. Tuella katsotaan olevan kannustava vaikutus, jos tuensaaja on jättänyt kyseiselle jäsenvaltiolle tukea koskevan kirjallisen hakemuksen ennen hanketta koskevien töiden tai toiminnan aloittamista. Tukihakemuksen on sisällettävä ainakin seuraavat tiedot:

a)	yrityksen nimi ja koko;

b)	kuvaus hankkeesta tai toiminnasta, mukaan lukien aloitus- ja päättymispäivä;

c)	hankkeen tai toiminnan toteutuspaikka;

d)	tukikelpoisten kustannusten luettelo;

e)	hankkeeseen/toimintaan tarvittavan julkisen rahoituksen muoto (avustus, laina, takaus, takaisinmaksettava ennakko tai muu) ja määrä.

3. Suurille yrityksille myönnettävällä tapauskohtaisella tuella katsotaan olevan kannustava vaikutus, jos jäsenvaltio on sen lisäksi, että se on varmistanut 2 kohdassa säädetyn edellytyksen täyttyvän, tarkastanut ennen kyseisen tapauskohtaisen tuen myöntämistä, että tuensaajan laatimasta asiakirja-aineistosta saadaan vahvistus yhdelle tai useammalle seuraavista perusteista:

a)	hankkeen tai toiminnan soveltamisala on merkittävästi laajempi tuen seurauksena;

b)	tuensaajan hankkeen tai toiminnan toteuttamiseen käyttämä kokonaismäärä lisääntyy merkittävästi tuen seurauksena;

c)	kyseisen hankkeen tai toiminnan toteutusvauhti kiihtyy merkittävästi;

d)	kun kyseessä on tapauskohtainen investointituki, hanketta tai toimintaa ei olisi toteutettu kyseisellä alueella sellaisenaan tai se ei olisi ollut riittävän kannattava tuensaajalle kyseisellä maaseutualueella ilman tukea.

Näitä vaatimuksia ei sovelleta sellaisiin kuntiin, jotka ovat itsenäisiä paikallisviranomaisia, joiden vuosibudjetti on alle 10 miljoonaa euroa ja joissa on alle 5 000 asukasta.

4. Poiketen siitä, mitä 2 ja 3 kohdassa säädetään, veroetuuksien muotoisilla toimenpiteillä katsotaan olevan kannustava vaikutus, jos molemmat seuraavista edellytyksistä täyttyvät:

a)	toimenpiteellä vahvistetaan oikeus tukeen objektiivisin perustein ja ilman jäsenvaltion harkintavaltaa;

b)	toimenpide on hyväksytty ja tullut voimaan ennen tuettuun hankkeeseen tai toimintaan liittyvien liittyvien töiden aloittamista, lukuun ottamatta myöhemmin käyttöön otettavia verojärjestelmiä, jos kyseinen toiminta kuului jo aikaisempien veroetuuksiin perustuvien järjestelmien soveltamisalaan.

5. Lisäksi poiketen siitä, mitä 2, 3 ja 4 kohdassa säädetään, seuraavilla tukimuodoilla ei edellytetä olevan kannustavaa vaikutusta tai niillä katsotaan olevan kannustava vaikutus:

tilusjärjestelyihin tarkoitetut tukijärjestelmät, jos 15 tai 53 artiklassa säädetyt edellytykset täyttyvät ja jos

i)	tukijärjestelmällä vahvistetaan oikeus tukeen objektiivisin perustein ja ilman jäsenvaltion harkintavaltaa; ja

ii)	tukijärjestelmä on hyväksytty ja on voimassa ennen kuin tuensaajalle aiheutuu 15 tai 53 artiklan mukaisia tukikelpoisia kustannuksia;

b)	21 ja 22 artiklan mukainen tuki maatalousalan tiedotustoimiin tietojen antamiseksi määrittelemättömälle määrälle edunsaajia;

c)	tuki menekinedistämistoimiin, jotka toteutetaan julkaisuina, joiden tarkoituksena on lisätä suuren yleisön tietoisuutta maataloustuotteista, jos 24 artiklan 2 kohdan b alakohdassa vahvistetut edellytykset täyttyvät;

d)	tuki luonnonmullistukseen rinnastettavissa olevista epäsuotuisista sääoloista aiheutuneiden menetysten korvaamiseen, jos 25 artiklassa vahvistetut edellytykset täyttyvät;

e)	tuki eläintautien tai kasvintuhoojien ennaltaehkäisystä, valvonnasta ja hävittämisestä aiheutuvien kustannusten korvaamiseen ja kyseisten eläintautien tai kasvintuhoojien aiheuttamien menetysten korvaamiseen, jos 26 artiklassa vahvistetut edellytykset täyttyvät;

f)	tuki kuolleiden eläinten poistamis- ja hävittämiskustannuksiin, jos 27 artiklan 2 kohdan c, d, e ja f alakohdassa vahvistetut edellytykset täyttävät;

g)	tuki rauhoitettujen eläinten aiheuttamien vahinkojen korvaamiseen, jos 29 artiklassa vahvistetut edellytykset täyttyvät;

h)	33 artiklassa tarkoitettu tuki Natura 2000 -alueisiin liittyviin haittoihin:

i)	tuki maatiloilla tai metsissä kulttuuri- ja luonnonperinnön säilyttämiseksi tehtäviin investointeihin, jos 36 artiklassa säädetyt edellytykset täyttyvät;

j)	tuki luonnonmullistusten aiheuttamien vahinkojen korvaamiseen maatalousalalla, jos 37 artiklassa vahvistetut edellytykset täyttyvät;

k)	tuki maa- ja metsätalousalan tutkimus-, kehitys- ja innovointityöhön, jos 38 artiklassa vahvistetut edellytykset täyttyvät;

l)	43 artiklan 2 kohdan d alakohdan mukainen tuki metsille aiheutuneiden vahinkojen korjaamiseen, jos 43 artiklassa säädetyt edellytykset täyttyvät;

m)	47 ja 48 artiklan mukainen tuki metsätalousalan tiedotustoimiin tietojen antamiseksi määrittelemättömälle määrälle edunsaajia;

n)	tuki metsätalouden geenivarojen säilyttämiseen, jos 51 artiklassa vahvistetut edellytykset täyttyvät;

o)	tuki viljelijöiden osallistumiseksi puuvillan tai elintarvikkeiden laatujärjestelmiin, jos 58 artiklassa säädetyt edellytykset täyttyvät;

p)	tuki yrityksille, jotka osallistuvat yhteisölähtöisiin paikallisiin kehittämishankkeisiin ja eurooppalaisen innovaatiokumppanuuden toimijaryhmien hankkeisiin tai hyötyvät niistä, jos 39, 40, 60 ja 61 artiklassa asetetut asiaa koskevat edellytykset täyttyvät.

7 artikla

Tuki-intensiteetti ja tukikelpoiset kustannukset

1. Kaikki tuki-intensiteetin ja tukikelpoisten kustannusten laskennassa käytettävät luvut on ilmaistava ennen verojen tai muiden maksujen vähentämistä. Tukikelpoiset kustannukset on osoitettava asiakirjoilla, joiden on oltava selkeitä, eriteltyjä ja ajantasaisia. Tukikelpoiset kustannukset voidaan laskea noudattaen asetuksissa (EU) 2021/1060 ja (EU) 2021/2115 säädettyjä yksinkertaistettuja kustannusvaihtoehtoja edellyttäen, että toimi rahoitetaan ainakin osittain maaseuturahastosta ja että kustannusluokka on tukikelpoinen kyseisen poikkeussäännöksen mukaisesti.

2. Tukimäärät voidaan 31, 33, 34, 35, 41, 45 ja 46 artiklassa tarkoitettujen toimenpiteiden tai toimintatyyppien osalta vahvistaa lisäkustannusten ja tulonmenetysten vakio-oletusten perusteella. Tällöin jäsenvaltion on varmistettava, että laskelmien ja vastaavan tuen kaikki osatekijät ovat todennettavissa, että ne perustuvat asianmukaisella asiantuntemuksella vahvistettuihin lukuihin, että lähde, josta käytetyt luvut ovat peräisin, ilmoitetaan selkeästi, että ne on eritelty tapauksen mukaan paikallisten tai alueellisten olosuhteiden ja tosiasiallisen maankäytön ottamiseksi huomioon ja että ne eivät sisällä investointikustannuksiin liittyviä osatekijöitä.

3. Arvonlisävero (alv) ei ole tukikelpoista, paitsi jos se kansallisen alv-lainsäädännön mukaan on palautukseen oikeuttamatonta.

4. Jos tukea myönnetään muussa muodossa kuin avustuksena, tuen määrä on tuen bruttoavustusekvivalentti.

5. Tulevaisuudessa maksettava tuki, mukaan lukien useassa erässä maksettava tuki, diskontataan myöntämisajankohdan mukaiseen arvoon. Tukikelpoiset kustannukset diskontataan tuen myöntämishetken arvoon. Diskonttauksessa käytettävä korko on tuen myöntämispäivänä sovellettava diskonttokorko.

6. Jos tuki myönnetään veroetuuksina, tukierien diskonttaus suoritetaan veroetuuksien eri voimaantuloajankohtina sovellettavien diskonttokorkojen perusteella.

7. Jos tuki myönnetään takaisinmaksettavina ennakkoina, jotka niiden bruttoavustusekvivalentin laskentaan käytettävien hyväksyttyjen menetelmien puuttuessa ilmaistaan prosentteina tukikelpoisista kustannuksista, ja toimenpide edellyttää, että hankkeen onnistuessa, siten kuin se määritellään kohtuullisen ja varovaisen hypoteesin perusteella, ennakko on maksettava takaisin korkoineen, jotka vastaavat vähintään myöntämispäivänä sovellettavaa diskonttokorkoa, III luvussa asetettuja tuen enimmäisintensiteettejä voidaan korottaa 10 prosenttiyksikköä.

8 artikla

Tuen kasautuminen

1. Määriteltäessä sitä, noudatetaanko 4 artiklassa säädettyjä ilmoituskynnysarvoja ja III luvussa säädettyjä tuen enimmäisintensiteettejä ja tuen enimmäismääriä, on otettava huomioon tuettuun toimintaan tai hankkeeseen taikka yritykselle myönnetyn valtiontuen kokonaismäärä.

2. Kun unionin toimielinten, virastojen, yhteisyritysten tai muiden elinten keskitetysti hallinnoimaa unionin rahoitusta, joka ei kuulu suoraan tai välillisesti jäsenvaltion määräysvaltaan, myönnetään yhdessä valtiontuen kanssa, ainoastaan valtiontuki on otettava huomioon määritettäessä, onko ilmoituskynnysarvoja ja tuen enimmäisintensiteettejä tai enimmäismääriä noudatettu, edellyttäen että samoihin tukikelpoisiin kustannuksiin myönnetyn julkisen rahoituksen kokonaismäärä ei ylitä unionin lainsäädännön sovellettavissa säännöissä vahvistettuja suurimpia mahdollisia rahoitusasteita.

3. Tuki, jolla on yksilöitävissä olevia tukikelpoisia kustannuksia ja jolle myönnetään vapautus perussopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaisesta ilmoitusvelvollisuudesta tämän asetuksen nojalla, voi kasautua

a)	minkä tahansa muun valtiontuen kanssa, kun kyseiset toimenpiteet koskevat eri yksilöitävissä olevia tukikelpoisia kustannuksia;

b)	minkä tahansa muun valtiontuen kanssa, joka liittyy osittain tai kokonaan päällekkäisiin tukikelpoisiin kustannuksiin, ainoastaan silloin kun tällainen kasautuminen ei johda kyseiseen tukeen tämän asetuksen nojalla sovellettavan tuen enimmäisintensiteetin tai tuen enimmäismäärän ylittymiseen.

4. Tuki, jolla ei ole yksilöitävissä olevia tukikelpoisia kustannuksia ja jolle myönnetään poikkeus 18, 19, 40 tai 61 artiklan nojalla, voi kasautua minkä tahansa muun valtiontuen kanssa, jolla on yksilöitävissä olevia tukikelpoisia kustannuksia.

Tuki, jolla ei ole yksilöitävissä olevia tukikelpoisia kustannuksia, voi kasautua muun valtiontuen kanssa, jolla ei ole yksilöitävissä olevia tukikelpoisia kustannuksia, siihen korkeimpaan kokonaisrahoituksen kynnysarvoon asti, joka on vahvistettu kunkin tapauksen erityisolosuhteet huomioon ottaen tässä tai jossakin toisessa komission antamassa ryhmäpoikkeusasetuksessa tai päätöksessä.

5. Tämän asetuksen III luvun 1, 2 ja 3 jakson nojalla poikkeuksen saanut valtiontuki ei saa kasautua asetuksen (EU) 2021/2115 145 artiklan 2 kohdassa ja 146 artiklassa tarkoitettujen maksujen kanssa samojen tukikelpoisten kustannusten osalta, jos tuen kasautuminen johtaisi tässä asetuksessa vahvistettujen tuki-intensiteettien tai tukimäärien ylittymiseen.

6. Tämän asetuksen 31, 34 ja 35 nojalla myönnetty valtiontuki ei saa kasautua asetuksen (EU) 2021/2115 31 artiklassa tarkoitettujen maksujen kanssa samojen tukikelpoisten kustannusten osalta, jos tuen kasautuminen johtaisi tässä asetuksessa vahvistettujen tuki-intensiteettien tai tukimäärien ylittymiseen.

7. Tämän asetuksen nojalla poikkeuksen saanut valtiontuki ei saa kasautua vähämerkityksisen tuen kanssa samojen tukikelpoisten kustannusten osalta, jos tuen kasautuminen johtaisi III luvussa vahvistetun tuen enimmäisintensiteetin tai tukimäärän ylittymiseen.

8. Jäljempänä 14 artiklan 3 kohdan d alakohdassa tarkoitettu maatalouden tuotantomahdollisuuksien palauttamiseen tähtäävä investointituki ei saa kasautua 25, 26, 28 ja 37 artiklassa tarkoitetun aineellisten vahinkojen korvaamiseen maksettavan tuen kanssa.

9. Tämän asetuksen 19 artiklassa tarkoitettu maatalousalan tuottajaryhmien ja -organisaatioiden perustamistuki ei saa kasautua asetuksen (EU) 2021/2115 77 artiklassa tarkoitetun maatalousalan tuottajaryhmien ja -organisaatioiden perustamiseen tarkoitetun tuen kanssa.

10. Tämän asetuksen 18 artiklassa tarkoitettu nuorten viljelijöiden aloitustuki ja maataloustoiminnan aloitustuki ei saa kasautua asetuksen (EU) 2021/2115 75 artiklassa tarkoitetun nuorten viljelijöiden tilanpidon aloittamistuen tai maaseutuyritysten perustamistuen kanssa, jos kasautuminen johtaisi tässä asetuksessa vahvistettujen tukimäärien ylittymiseen.

9 artikla

Julkaiseminen ja tiedottaminen

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava seuraavien tietojen julkaiseminen komission avoimuusmoduulissa (26) tai kattavalla valtiontukisivustolla kansallisella tai alueellisella tasolla:

a)	11 artiklassa tarkoitettu yhteenveto tai linkki siihen;

b)	kaikkien 11 artiklassa tarkoitettujen tukien koko teksti, mukaan lukien muutokset, tai linkki koko tekstiin;

liitteessä III tarkoitetut tiedot kustakin yksittäisestä tuesta, jonka suuruus ylittää

i)	10 000 euroa, kun kyseessä ovat maatalouden alkutuotannon alalla toimivat tuensaajat;

ii)	100 000 euroa, kun kyseessä ovat tuensaajat maataloustuotteiden jalostuksen ja maataloustuotteiden kaupan pitämisen alalla, metsätalousalalla tai perussopimuksen 42 artiklan soveltamisalan ulkopuolelle jäävissä toiminnoissa.

2. Kun kyseessä ovat veroetuuksien muodossa olevat tukijärjestelmät, 1 kohdan edellytysten katsotaan täyttyvän, jos jäsenvaltio julkaisee vaaditut tiedot yksittäisen tuen määristä seuraavia vaihteluvälejä käyttäen (miljoonaa euroa):

a)	0,01–0,1 ainoastaan, kun kyseessä on maatalouden alkutuotanto;

0,1–0,5;

0,5–1;

1–2;

2–5;

5–10;

10–30;

h)	30 ja enemmän.

3. Edellä 1 kohdassa tarkoitetut tiedot on järjestettävä ja tarjottava käyttöön liitteessä III vahvistetussa vakiomuodossa, ja sivustolla on oltava tehokkaat haku- ja lataustoiminnot. Edellä 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetut tiedot on julkaistava kuuden kuukauden kuluessa tuen myöntämispäivästä ja veroetuuksien muodossa olevien tukien osalta yhden vuoden kuluessa päivästä, jona veroilmoitus on jätettävä, ja tietojen on oltava saatavilla vähintään 10 vuoden ajan tuen myöntämispäivästä.

4. Edellä 1 kohdassa tarkoitetun tukijärjestelmän tai tapauskohtaisen tuen koko tekstissä on oltava erityisesti nimenomainen viittaus tähän asetukseen siten, että siinä mainitaan tämän asetuksen nimi ja tiedot asetuksen julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä, sekä viittaus kyseistä tukijärjestelmää tai tapauskohtaista tukea koskeviin III luvun säännöksiin tai tapauksen mukaan kansalliseen lainsäädäntöön, jolla varmistetaan tämän asetuksen asiaan liittyvien säännösten noudattaminen. Tukijärjestelmään tai tapauskohtaiseen tukeen on liitettävä sen täytäntöönpanosäännökset ja muutokset.

5. Edellä 1 kohdassa säädettyjä julkistamisvelvoitteita ei sovelleta tukeen, jota myönnetään 39, 40, 60 ja 61 artiklan mukaisiin eurooppalaisen innovaatiokumppanuuden toimijaryhmien hankkeisiin ja yhteisölähtöisiin paikallisiin kehittämishankkeisiin.

6. Komissio julkaisee verkkosivustollaan

a)	1 kohdassa tarkoitetun yhteenvedon;

b)	linkit 1 kohdassa tarkoitettuihin kaikkien jäsenvaltioiden valtiontukisivustoihin.

II LUKU

Menettelyyn liittyvät vaatimukset

10 artikla

Ryhmäpoikkeuksesta johtuvan edun peruuttaminen

Jos jäsenvaltio myöntää tukea, joka ei täytä tämän asetuksen I, II ja III luvussa asetettuja edellytyksiä, komissio voi, annettuaan kyseiselle jäsenvaltiolle mahdollisuuden esittää näkemyksensä asiasta, antaa päätöksen, jossa todetaan, että kaikista tai osasta kyseisen jäsenvaltion hyväksymistä tulevista tukitoimenpiteistä, jotka muutoin täyttäisivät tämän asetuksen vaatimukset, on ilmoitettava komissiolle perussopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaisesti. Ilmoitettava tuki voidaan rajoittaa tietyntyyppiseen tukeen, tiettyjen tuensaajien hyväksi myönnettävään tukeen tai kyseisen jäsenvaltion tiettyjen viranomaisten toteuttamaan tukeen.

11 artikla

Raportointi

1. Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle komission sähköisen ilmoitusjärjestelmän kautta liitteessä II olevan mallin mukainen vakiomuotoinen yhteenveto jokaisesta tämän asetuksen nojalla poikkeuksen saaneesta tukitoimenpiteestä ja linkki tukitoimenpiteen koko tekstiin, mukaan lukien mahdolliset muutokset, 20 työpäivän kuluessa toimenpiteen voimaantulosta.

2. Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle asetuksen (EY) N:o 794/2004 III luvussa tarkoitettu sähköisessä muodossa oleva vuosikertomus tämän asetuksen soveltamisesta jokaiselta kokonaiselta vuodelta tai sen osalta, jonka aikana tätä asetusta sovelletaan.

3. Vuosikertomuksen on sisällettävä myös tiedot seuraavista seikoista:

a)	26 artiklassa tarkoitetut eläintaudit tai kasvintuhoojat;

b)	meteorologiset tiedot 25 artiklassa tarkoitettujen luonnonmullistukseen rinnastettavissa olevien epäsuotuisien sääolojen ja 37 artiklassa tarkoitettujen maatalousalaan vaikuttaneiden luonnonmullistusten tyypistä, esiintymisajasta ja -paikasta sekä suhteellisesta voimakkuudesta.

4. Tämän artiklan 1 kohtaa ei sovelleta 40 ja 61 artiklassa tarkoitettuun eurooppalaisen innovaatiokumppanuuden toimijaryhmien hankkeisiin ja yhteisölähtöisiin paikallisiin kehittämishankkeisiin maksettavaan tukeen.

12 artikla

Arviointi

1. Edellä 1 artiklan 3 kohdassa tarkoitetulle tukijärjestelmälle on tehtävä jälkiarviointi, jos sen valtiontukibudjetti tai toteutuneet menot ylittävät 150 miljoonaa euroa minä tahansa vuonna tai 750 miljoonaa euroa järjestelmän kokonaiskeston aikana; kokonaiskesto tarkoittaa järjestelmän ja mahdollisten sitä edeltäneiden järjestelmien, joilla on samanlainen tavoite ja sama maantieteellinen alue, yhdistettyä kestoa 1 päivästä tammikuuta 2023 alkaen. Ottaen huomioon arvioinnin tavoitteet ja jotta vältetään kohtuuttoman hallinnollisen rasituksen kohdistuminen jäsenvaltioihin, jälkiarviointia edellytetään vain silloin, kun tukijärjestelmän kokonaiskesto ylittää kolme vuotta alkaen 1 päivästä tammikuuta 2023.

2. Jälkiarviointia koskevasta vaatimuksesta voidaan luopua välittömästi sellaista järjestelmää seuraavan tukijärjestelmän osalta, jolla on ollut samanlainen tavoite ja maantieteellinen alue ja jolle on tehty arviointi, josta on laadittu lopullinen arviointiraportti komission hyväksymän arviointisuunnitelman mukaisesti eikä kielteisiä tuloksia ole saatu. Jos järjestelmän lopullinen arviointiraportti ei ole hyväksytyn arviointisuunnitelman mukainen, järjestelmä on keskeytettävä välittömästi. Tällaisen keskeytetyn järjestelmän seuraaja ei voi hyötyä ryhmäpoikkeuksesta.

3. Arvioinnissa on pyrittävä selvittämään, ovatko tukijärjestelmän sisämarkkinoille soveltuvuuden taustalla olevat oletukset ja edellytykset täyttyneet, erityisesti tukitoimenpiteen välttämättömyys ja tehokkuus sen yleisten ja erityisten tavoitteiden perusteella. Arvioinnissa on arvioitava myös järjestelmän vaikutusta kilpailuun ja kauppaan.

4. Jäsenvaltion on annettava niiden tukijärjestelmien, joihin sovelletaan 1 kohdan nojalla arviointivaatimusta, arviointisuunnitelman luonnokset tiedoksi seuraavasti:

a)	20 työpäivän kuluessa järjestelmän voimaantulosta, jos järjestelmän valtiontukibudjetti ylittää jonakin vuonna 150 miljoonaa euroa tai järjestelmän koko keston aikana 750 miljoonaa euroa;

b)	30 työpäivän kuluessa merkittävästä muutoksesta, joka kasvattaa ohjelman budjetin jonakin vuotena yli 150 miljoonaan euroon tai ohjelman koko keston aikana yli 750 miljoonaan euroon;

c)	30 työpäivän kuluessa siitä, kun viralliseen tilinpäätökseen on kirjattu järjestelmän osalta joltakin vuodelta yli 150 miljoonan euron menot.

5. Arviointisuunnitelmaluonnoksen on oltava komission hyväksymien valtiontukien arviointia koskevien yhteisten menetelmien mukainen. Jäsenvaltioiden on julkaistava komission hyväksymät arviointisuunnitelmat.

6. Jälkiarvioinnin tekijän on oltava tuen myöntävästä viranomaisesta riippumaton asiantuntija, ja arviointi on tehtävä arviointisuunnitelman mukaisesti. Jokaiseen arviointiin on sisällyttävä vähintään yksi väliarviointiraportti ja yksi lopullinen arviointiraportti. Jäsenvaltioiden on julkaistava molemmat raportit.

7. Lopullinen arviointiraportti on toimitettava komissiolle vähintään yhdeksän kuukautta ennen poikkeuksen saaneen tukijärjestelmän voimassaolon päättymistä. Kyseistä ajanjaksoa voidaan lyhentää järjestelmissä, joihin kohdistuu arviointivaatimus niiden viimeisten kahden toteutusvuoden aikana. Arviointien tarkka laajuus ja järjestelyt vahvistetaan arviointisuunnitelman hyväksymispäätöksessä. Kun ilmoitetaan myöhemmästä tukitoimenpiteestä, joilla on samanlainen tavoite, on kuvattava, miten arvioinnin tulokset on otettu huomioon.

13 artikla

Seuranta

Jäsenvaltion on säilytettävä yksityiskohtaista asiakirja-aineistoa, joka sisältää tarvittavat tiedot ja asiakirjatodisteet, joiden perusteella voidaan vahvistaa, että kaikki tässä asetuksessa säädetyt edellytykset täyttyvät. Asiakirja-aineisto on säilytettävä 10 vuoden ajan siitä päivästä alkaen, jolloin tapauskohtainen tuki tai tukijärjestelmän viimeinen tuki myönnettiin. Asianomaisen jäsenvaltion on toimitettava komissiolle 20 työpäivän tai pyynnössä asetettavan pidemmän määräajan kuluessa kaikki tiedot ja asiakirjatodisteet, jotka komissio katsoo tarvitsevansa voidakseen valvoa tämän asetuksen soveltamista.

III LUKU

Tukimuodot

1 jakso

Tuki maatalouden alkutuotannon, maataloustuotteiden jalostuksen tai maataloustuotteiden kaupan pitämisen alalla toimivien pk-yritysten hyväksi

14 artikla

Tuki maatiloilla tehtäviin, maatalouden alkutuotantoon liittyviin investointeihin

1. Maatiloilla tehtäviin, maatalouden alkutuotantoon liittyviin investointeihin tarkoitettu tuki on perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti sisämarkkinoille soveltuvaa, ja se vapautetaan perussopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaisesta ilmoitusvelvollisuudesta, jos se täyttää tässä artiklassa ja tämän asetuksen I luvussa vahvistetut edellytykset.

2. Investointi voi olla yhden tai useamman tuensaajan tekemä tai sen kohteena voi olla yhden tai useamman tuensaajan käyttämä aineellinen tai aineeton omaisuuserä.

3. Investoinneilla on pyrittävä vähintään yhteen seuraavista tavoitteista:

a)	maatilan kokonaistehokkuuden ja kestävyyden parantaminen, erityisesti tuotantokustannuksia alentamalla tai tuotantoa parantamalla ja uudelleensuuntaamalla;

b)	luonnonympäristöä, hygieniaoloja tai eläinten hyvinvointia koskevien vaatimusten parantaminen;

c)	maatalouden kehittämiseen, nykyaikaistamiseen ja mukauttamiseen liittyvän infrastruktuurin luominen ja kehittäminen, mukaan lukien maatalousmaalle pääsy, tilusjärjestelyt ja maanparannus, energiatehokkuus, kestävä energiahuolto sekä veden tai energian säästö;

luonnonmullistusten, luonnonmullistukseen rinnastettavissa olevien epäsuotuisien sääolojen, eläintautien tai kasvintuhoojien tai rauhoitettujen eläinten vahingoittamien tuotantomahdollisuuksien palauttaminen sekä edellä mainittujen tapahtumien ja tekijöiden aiheuttamien vahinkojen ehkäiseminen; jos vahinkojen voidaan katsoa liittyvän ilmastonmuutokseen, tuensaajan on pyrittävä sisällyttämään tuotantomahdollisuuksien palauttamistoimiin ilmastonmuutokseen sopeutumiseen tähtääviä toimenpiteitä;

e)	ilmastonmuutoksen hillitsemisen ja ilmastonmuutokseen sopeutumisen edistäminen muun muassa vähentämällä kasvihuonekaasupäästöjä ja parantamalla hiilen sitomista, sekä kestävän energian ja energiatehokkuuden edistäminen;

f)	kestävän kiertobiotalouden, kestävän kehityksen ja luonnonvarojen, kuten veden, maaperän ja ilman, tehokkaan hoidon edistäminen, myös vähentämällä kemikaaliriippuvuutta;

g)	luonnon monimuotoisuuden vähenemisen pysäyttämisen ja vähenemissuuntauksen kääntämisen edistäminen, ekosysteemipalvelujen parantaminen sekä elinympäristöjen ja maisemien säilyttäminen.

4. Investointi voi liittyä biopolttoaineiden tuotantoon tai energian tuotantoon uusiutuvista energialähteistä maatiloilla edellyttäen, että tuotanto ei ylitä kyseisen maatilan keskimääräistä vuotuista polttoaineen tai energian kulutusta.

Jos investointi tehdään biopolttoaineiden tuotantoon, tuotantolaitoksen tuotantokapasiteetti saa vastata enintään polttoaineen keskimääräistä vuosikulutusta maatilalla eikä tuotettua biopolttoainetta saa myydä markkinoilla.

Jos investointi tehdään lämpöenergian ja sähkön tuottamiseksi uusiutuvista energialähteistä maatiloilla, tuotantolaitteita on käytettävä ainoastaan tuensaajan omiin energiantarpeisiin ja niiden tuotantokapasiteetti saa vastata enintään lämpöenergian ja sähkön yhdistettyä keskimääräistä vuosikulutusta maatilalla, mukaan lukien maatilakotitalous. Sähkön myynti verkkoon sallitaan ainoastaan, jos vuotuista oman kulutuksen keskimääräistä rajaa noudatetaan.

Jos investointi on useamman tuensaajan toteuttama ja tehdään tuensaajien omien biopolttoaineen ja energian tarpeiden täyttämiseksi, keskimääräinen vuosikulutus lasketaan siten, että se vastaa kaikkien tuensaajien keskimääräistä vuosikulutusta.

Investoinneissa, jotka tehdään uusiutuvaan energiaan liittyvään, energiaa kuluttavaan tai tuottavaan infrastruktuuriin, on noudatettava energiatehokkuutta koskevia vähimmäisstandardeja, jos tällaisia standardeja on kansallisella tasolla.

Investoinnit järjestelmiin, joiden päätarkoitus on sähköntuotanto biomassasta, eivät ole tukikelpoisia, jollei lämpöenergiaa käytetä tietty vähimmäisprosentti, jonka jäsenvaltio määrittelee.

Jäsenvaltion on vahvistettava eri järjestelmätyyppien osalta bioenergian, biopolttoaineet mukaan lukien, tuotannossa käytettävien viljakasvien ja muiden paljon tärkkelystä sisältävien viljelykasvien, sokerikasvien ja öljykasvien enimmäisosuuksille kynnykset direktiivin (EU) 2018/2001 26 artiklan mukaisesti. Tuki bioenergiaa koskeviin investointihankkeisiin on rajoitettava sellaiseen bioenergiaan, joka on unionin lainsäädännössä mukaista.

5. Kun kyseessä on investointi, josta on Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/92/EU (27) mukaan tehtävä ympäristövaikutusten arviointi, tuen edellytyksenä on, että tällainen arviointi on tehty ja että asianomaiselle investointihankkeelle on myönnetty lupa ennen yksittäisen tuen myöntämispäivää.

6. Tukea voi saada seuraaviin tukikelpoisiin kustannuksiin:

kustannukset, jotka liittyvät kiinteän omaisuuden rakentamiseen, hankkimiseen (myös leasingvuokraus) tai kunnostamiseen, mukaan lukien investoinnit rakennusten passiiviseen tai strukturoituun kaapelointiin dataverkkoja varten ja tarvittaessa passiivisen verkon liitännäiseen osaan, joka on rakennuksen ulkopuolisella yksityisalueella; maanhankinta on tukikelpoista ainoastaan, jos kustannukset ovat enintään 10 prosenttia kyseisen toimen tukikelpoisista kokonaiskustannuksista;

b)	koneiden ja laitteiden hankkiminen tai ostoleasing enintään omaisuuserän markkina-arvoon asti;

a ja b alakohdassa tarkoitettuihin menoihin liittyvät yleiskulut, kuten arkkitehtien, insinöörien ja konsulttien palkkiot, ekologista ja taloudellista kestävyyttä, kestävää energiaa, energiatehokkuutta ja uusiutuvan energian tuotantoa ja käyttöä koskevaan neuvontaan liittyvät palkkiot, mukaan lukien toteutettavuustutkimukset; toteutettavuustutkimusten kustannukset säilyvät tukikelpoisina silloinkin, kun niiden tulosten perusteella a ja b alakohdassa tarkoitettuja menoja ei aiheudu;

d)	tietokoneohjelmistojen, pilvipalveluratkaisujen ja vastaavien ratkaisujen hankinta, kehittäminen tai käyttömaksut sekä patenttien, käyttölupien, tekijänoikeuksien ja tavaramerkkien hankkiminen;

e)	sellaisista ei-tuotannollisista investoinneista aiheutuvat menot, jotka liittyvät 3 kohdan e, f ja g alakohdassa tarkoitettuihin erityisiin ympäristö- ja ilmastotavoitteisiin;

kastelun osalta sellaisten investointien kustannukset, jotka täyttävät seuraavat edellytykset:

komissiolle on annettu tiedoksi Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/60/EY (28) säännösten mukainen vesienhoitosuunnitelma, joka koskee investoinnin koko kohdealuetta sekä mahdollisia muita alueita, joiden ympäristöön investointi voi vaikuttaa; mainitun direktiivin 11 artiklan mukaisen vesienhoitosuunnitelman nojalla toteutettavat ja maatalousalan kannalta tärkeät toimenpiteet on täsmennettävä asiaankuuluvassa toimenpideohjelmassa;

ii)	tuetun investoinnin vedenkäytön mittaamiseksi käytössä on vesimittarit, tai sellaiset on otettava käyttöön investoinnin osana;

iii)	olemassa olevan kastelujärjestelmän tai kasteluinfrastruktuurin osan parantamiseksi tehtävä investointi on arvioitava ennakolta sen suhteen, johtavatko ne vedensäästöön olemassa olevan järjestelmän tai infrastruktuurin teknisten parametrien perusteella;

iv)

jos investointi vaikuttaa pinta- ja pohjavesistöihin, joiden tila ei veden määrään liittyvistä syistä saavuta luokittelua ”hyvä” asiaankuuluvassa vesienhoitosuunnitelmassa, tai jos asianomainen hyväksi luokiteltu vesistö saattaa uusinta kehitystä edustavan ilmastohaavoittuvuuden ja -riskien arvioinnin mukaan (29) menettää luokituksensa ilmastonmuutoksen vaikutuksista johtuvista veden määrään liittyvistä syistä, vedenkäytön on vähennyttävä tosiasiallisesti niin, että kyseisten vesimuodostumien osalta saavutetaan ja ylläpidetään direktiivin 2000/60/EY 4 artiklan 1 kohdassa säädetty hyvä tila. Mitään edellisen virkkeen edellytyksistä ei sovelleta olemassa olevaan järjestelmään tehtävään investointiin, joka vaikuttaa ainoastaan energiatehokkuuteen, eikä vesisäiliön rakentamiseen johtavaan investointiin tai sellaiseen kierrätysveden käyttöön johtavaan investointiin, joka ei vaikuta pinta- tai pohjavesistöön;

jäsenvaltion on vahvistettava prosenttiosuudet mahdollisille vedensäästöille ja vedenkäytön tehokkaalle vähentämiselle tukikelpoisuusedellytyksenä sen varmistamiseksi, että laitteiden kautta virtaavan veden määrä vähenee tehokkaasti vuosien 2014–2020 tasoihin verrattuna; sen vuoksi ympäristötavoitteiden heikentämisen välttämiseksi

—

mahdollisten vedensäästöjen osuuden on oltava vähintään viisi prosenttia, kun olemassa olevan laitoksen tai infrastruktuurin tekniset parametrit jo varmistavat korkean tehokkuustason (ennen investointeja), ja vähintään 25 prosenttia, kun nykyinen tehokkuusaste on alhainen, ja/tai sellaisten investointien tapauksessa, jotka toteutetaan alueilla, joilla vedensäästöjä tarvitaan eniten veden hyvän tilan saavuttamiseksi,

—	tosiasiallisen vedenkäytön vähennyksen on kokonaisinvestoinnin tasolla oltava vähintään 50 prosenttia investoinnin mahdollistamasta vedensäästöstä olemassa olevassa kastelujärjestelmässä tai kasteluinfrastruktuurin osassa,

—	kyseisen vedensäästön osalta on otettava huomioon direktiiviin 2000/60/EY perustuvissa vesienhoitosuunnitelmassa esitetyt tarpeet;

g)	tukea voidaan myöntää investointeihin, jotka koskevat uusioveden käyttöä vaihtoehtoisena veden lähteenä, vain, jos tällaisen veden tarjonnassa ja käytössä noudatetaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) 2020/741 (30);

kun kyseessä ovat luonnonmullistusten, luonnonmullistukseen rinnastettavissa olevien epäsuotuisien sääolojen, eläintautien, kasvintuhoojien tai rauhoitettujen eläinten vahingoittamien maatalouden tuotantomahdollisuuksien palauttamiseen tähtäävät investoinnit, tukikelpoisia kustannuksia voivat olla kustannukset, jotka aiheutuvat maatalouden tuotantomahdollisuuksien palauttamisesta tasolle, jolla ne olivat ennen asianomaista tapahtumaa;

kun kyseessä ovat luonnonmullistusten, luonnonmullistukseen rinnastettavissa olevien epäsuotuisien sääolojen, eläintautien, kasvintuhoojien tai rauhoitettujen eläinten aiheuttamien vahinkojen ennaltaehkäisyyn tähtäävät investoinnit, tukikelpoiset kustannukset voivat sisältää erityisistä ennalta ehkäisevistä toimista aiheutuvat kustannukset.

7. Muut kuin 6 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitetut leasingsopimukseen liittyvät kustannukset, kuten vuokranantajan kate, korkojen jälleenrahoituskulut, yleiskulut ja vakuutusmaksut, eivät ole tukikelpoisia.

Käyttöpääomaa ei pidetä tukikelpoisena kustannuksena.

8. Keinokasteluun tukea voivat maksaa vain ne jäsenvaltiot, jotka varmistavat investoinnin kohteena olevan vesienhoitoalueen osalta, että veden käytön eri sektorit osallistuvat vesipalveluista aiheutuvien kustannusten kattamiseen maatalousalalla direktiivin 2000/60/EY 9 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan ensimmäisen luetelmakohdan mukaisesti, ottaen tarvittaessa huomioon osallistumisen sosiaaliset, ympäristölliset ja taloudelliset vaikutukset sekä vaikutuksen kohteena olevan alueen tai kohteina olevien alueiden maantieteelliset ja ilmastolliset olosuhteet.

9. Tukea ei voida myöntää seuraaviin tarkoituksiin:

a)	tukioikeuksien hankinta;

b)	yksivuotisten kasvien hankinta ja istutus, lukuun ottamatta tukea, joka kattaa 6 kohdan h alakohdassa tarkoitetut kustannukset;

c)	vedenpoistotyöt;

d)	eläinten hankinta, lukuun ottamatta 6 kohdan h alakohdassa tarkoitettuihin kustannuksiin myönnettävää tukea, ja vartijakoirien hankinta;

e)	johdotus tai kaapelointi dataverkkoja varten yksityisalueen ulkopuolella.

10. Edellä 1 kohdassa tarkoitettua tukea ei saa myöntää asetuksessa (EU) N:o 1308/2013 säädettyjen kieltojen tai rajoitusten vastaisesti silloinkaan, kun kiellot ja rajoitukset koskevat vain unionin tukea, josta säädetään mainitussa asetuksessa.

11. Tuen enimmäisintensiteetti on 65 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista.

12. Tuki-intensiteetti voidaan korottaa enintään 80 prosenttiin asti seuraavien investointien osalta:

a)	investoinnit, jotka liittyvät yhteen tai useampaan 3 kohdan e, f ja g alakohdassa tarkoitettuun erityiseen ympäristö- ja ilmastotavoitteeseen tai eläinten hyvinvointiin;

b)	nuorten viljelijöiden tekemät investoinnit;

c)	syrjäisimmillä alueilla tai Egeanmeren pienillä saarilla tehtävät investoinnit.

13. Edellä 12 kohdan c alakohdassa tarkoitettu tuki-intensiteetti voidaan korottaa enintään 85 prosenttiin, kun kyseessä ovat asetuksen (EU) 2021/2115 28 artiklassa tarkoitettujen pientilojen tekemät investoinnit.

14. Tuki-intensiteetti voidaan korottaa enintään 100 prosenttiin asti seuraavien investointien osalta:

a)	ei-tuotannolliset investoinnit, jotka liittyvät 3 kohdan e, f ja g alakohdassa tarkoitettuihin tavoitteisiin;

edellä 3 kohdan d alakohdassa tarkoitetut investoinnit tuotantokyvyn palauttamiseen sekä investoinnit, jotka liittyvät luonnonmullistusten, poikkeuksellisten tapahtumien, luonnonmullistukseen rinnastettavissa olevien epäsuotuisien sääolojen tai rauhoitettujen eläinten aiheuttamien vahinkojen ehkäisemiseen ja niihin liittyvien riskien lieventämiseen.

15. Edellä olevan 6 kohdan f alakohdan mukainen kastelun tuki-intensiteetti rajoitetaan yhteen tai useampaan määrään, joka saa olla enintään

a)	80 prosenttia 6 kohdan f alakohdan iii alakohdan mukaisesti maatiloilla kasteluun tehtävien investointien tukikelpoisista kustannuksista;

b)	100 prosenttia kasteluun käytettävään, maatilojen ulkopuoliseen maatalouden infrastruktuuriin tehtävien investointien tukikelpoisista kustannuksista;

c)	65 prosenttia muiden maatiloilla tehtävien kasteluinvestointien tukikelpoisista kustannuksista.

15 artikla

Tuki maatalousmaan tilusjärjestelyihin

Maatalousmaan tilusjärjestelyihin tarkoitettu tuki on perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti sisämarkkinoille soveltuvaa, ja se vapautetaan perussopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaisesta ilmoitusvelvollisuudesta, jos se täyttää tämän asetuksen I luvussa vahvistetut edellytykset ja sen kohteena on enintään 100 prosenttia tosiasiallisesti aiheutuvista oikeudellisista ja hallinnollisista kustannuksista, maanmittauskustannukset mukaan lukien.

16 artikla

Tuki maatilarakennusten siirtämiseen uuteen paikkaan tehtäviin investointeihin

1. Maatilarakennusten siirtämiseen uuteen paikkaan tehtäviin investointeihin tarkoitettu, maatalouden alkutuotannossa toimiville pk-yrityksille maksettava tuki on perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti sisämarkkinoille soveltuvaa ja vapautettu perussopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaisesta ilmoitusvelvollisuudesta, jos se täyttää tässä artiklassa ja tämän asetuksen I luvussa vahvistetut edellytykset.

2. Maatilarakennuksen siirtämisen on oltava yleisen edun mukaista.

Tämän artiklan nojalla myönnettävän tuen oikeuttava yleinen etu on täsmennettävä asianomaisen jäsenvaltion asiaa koskevissa säännöksissä.

3. Jos maatilarakennuksen uuteen paikkaan siirtäminen merkitsee nykyisten tilojen purkamista, siirtoa toiseen paikkaan ja uudelleen pystyttämistä, tuen enimmäisintensiteetti on 100 prosenttia tällaisista toimista aiheutuneista tosiasiallisista kustannuksista.

4. Jos uuteen paikkaan siirtäminen johtaa 3 kohdassa tarkoitetun nykyisten tilojen purkamisen, toiseen paikkaan siirron ja uudelleen pystyttämisen lisäksi kyseisten tilojen uudenaikaistamiseen tai tuotantokapasiteetin kasvuun, kyseiseen tilojen uudenaikaistamiseen tai tuotantokapasiteetin kasvuun liittyvien kustannusten osalta sovelletaan 14 artiklan 12–15 kohdassa tarkoitettuja investointien tuki-intensiteettejä.

Tämän kohdan soveltamiseksi uudenaikaistamisena ei pidetä nykyisen rakennuksen tai tilan pelkkää sellaista korvaamista uudella ajanmukaisella rakennuksella tai tilalla, jonka yhteydessä kyseisen tuotannon tai teknologian luonne ei muutu peruslaatuisesti.

5. Tuen enimmäisintensiteetti voi olla enintään 100 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista, kun kyseessä on maaseudun taajamien lähellä toteutettavien toimintojen siirtäminen maaseudun taajaman elämänlaadun parantamiseksi tai sen ympäristönsuojelun tason lisäämiseksi.

17 artikla

Maataloustuotteiden jalostukseen tai kaupan pitämiseen liittyvä investointituki

1. Maataloustuotteiden jalostukseen tai kaupan pitämiseen liittyvä investointituki on perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti sisämarkkinoille soveltuvaa, ja se vapautetaan perussopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaisesta ilmoitusvelvollisuudesta, jos se täyttää tässä artiklassa ja tämän asetuksen I luvussa vahvistetut edellytykset.

2. Investointi koskee aineellista tai aineetonta omaisuutta, joka liittyy maataloustuotteiden jalostukseen tai maataloustuotteiden kaupan pitämiseen.

3. Ravintokasveista tuotettuihin biopolttoaineisiin liittyvät investoinnit eivät ole tämän artiklan nojalla tukikelpoisia.

4. Kun kyseessä on investointi, josta on direktiivin 2011/92/EU mukaan tehtävä ympäristövaikutusten arviointi, tuen edellytyksenä on oltava, että tällainen arviointi on tehty ja että asianomaiselle investointihankkeelle on myönnetty lupa ennen yksittäisen tuen myöntämispäivää.

5. Tukea voi saada seuraaviin tukikelpoisiin kustannuksiin:

kiinteän omaisuuden rakentaminen, hankkiminen (myös leasingvuokraus) tai kunnostaminen, mukaan lukien investoinnit rakennusten passiiviseen tai strukturoituun kaapelointiin dataverkkoja varten ja tarvittaessa passiivisen verkon liitännäiseen osaan, joka on rakennuksen ulkopuolisella yksityisalueella; maanhankinta on tukikelpoista ainoastaan, jos kustannukset ovat enintään 10 prosenttia kyseisen toimen tukikelpoisista kokonaiskustannuksista;

b)	koneiden ja laitteiden hankkiminen tai ostoleasing enintään omaisuuserän markkina-arvoon asti;

a ja b alakohdassa tarkoitettuihin menoihin liittyvät yleiskulut, kuten arkkitehtien, insinöörien ja konsulttien palkkiot, ekologista ja taloudellista kestävyyttä koskevaan neuvontaan liittyvät palkkiot, mukaan lukien toteutettavuustutkimukset; toteutettavuustutkimusten kustannukset säilyvät tukikelpoisina silloinkin, kun niiden tulosten perusteella a ja b alakohdassa tarkoitettuja menoja ei aiheudu;

d)	tietokoneohjelmistojen, pilvipalveluratkaisujen ja vastaavien ratkaisujen hankkiminen, kehittäminen tai käyttömaksut sekä patenttien, käyttölupien, tekijänoikeuksien ja tavaramerkkien hankkiminen.

6. Muut kuin 5 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitetut leasingsopimukseen liittyvät kustannukset, kuten vuokranantajan kate, korkojen jälleenrahoituskulut, yleiskulut ja vakuutusmaksut, eivät ole tukikelpoisia.

7. Käyttöpääomaa ei pidetä tukikelpoisena kustannuksena.

8. Yksityisalueen ulkopuolella tehtävää johdotusta tai kaapelointia dataverkkoja varten ei pidetä tukikelpoisena kustannuksena.

9. Tukea ei saa myöntää investointeihin, jotka tehdään unionin voimassa olevien vaatimusten noudattamiseksi.

11. Tuen enimmäisintensiteetti saa olla enintään 65 prosenttia, lukuun ottamatta 12 kohdassa tarkoitettuja tapauksia.

12. Tuki-intensiteetti voidaan korottaa enintään 80 prosenttiin asti seuraavien investointien osalta:

a)	investoinnit, jotka liittyvät yhteen tai useampaan 14 artiklan 3 kohdan e, f ja g alakohdassa tarkoitettuun erityiseen ympäristö- ja ilmastotavoitteeseen tai eläinten hyvinvoinnin parantamiseen;

b)	nuorten viljelijöiden tekemät investoinnit;

c)	syrjäisimmillä alueilla tai Egeanmeren pienillä saarilla tehtävät investoinnit.

18 artikla

Nuorten viljelijöiden aloitustuki ja maataloustoiminnan aloitustuki

1. Nuorten viljelijöiden aloitustuki ja maataloustoiminnan aloitustuki ovat perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti sisämarkkinoille soveltuvia, ja ne vapautetaan perussopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaisesta ilmoitusvelvollisuudesta, jos tuki täyttää tässä artiklassa ja tämän asetuksen I luvussa vahvistetut edellytykset.

2. Tuki kattaa maataloustoimintaa harjoittavien maaseutuyritysten perustamisen ja maatilakotitalouden tulojen monipuolistamisen muuhun maataloustoimintaan.

3. Tukea myönnetään ainoastaan mikro- ja pienyrityksen muodossa toimintaa harjoittaville nuorille viljelijöille.

4. Kun tuki myönnetään nuorelle viljelijälle, joka aloittaa tilanpidon oikeushenkilönä, tällä on oltava tosiasiallinen ja jatkuva päätäntävalta oikeushenkilössä toiminnan johtamiseen, etuihin ja taloudellisiin riskeihin liittyvien päätösten osalta. Jos oikeushenkilön pääomaan tai hallinnointiin osallistuu useita luonnollisia henkilöitä, mukaan lukien henkilöt, jotka eivät ole nuoria viljelijöitä, nuoren viljelijän on pystyttävä harjoittamaan tällaista tosiasiallista ja jatkuvaa päätäntävaltaa joko yksin tai yhdessä muiden henkilöiden kanssa. Jos oikeushenkilö on yksin tai yhdessä toisen oikeushenkilön määräysvallassa, kyseisiä vaatimuksia sovelletaan jokaiseen luonnolliseen henkilöön, jolla on määräysvaltaa kyseisessä toisessa oikeushenkilössä (31).

5. Tuen edellytyksenä on liiketoimintasuunnitelman esittäminen asianomaisen jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle.

6. Nuorelle viljelijälle, joka ei täytä asetuksen (EU) 2021/2115 4 artiklan 6 kohdan c alakohdan edellytyksiä, voidaan kuitenkin myöntää nuoren viljelijän tukea edellyttäen, että tuensaaja sitoutuu hankkimaan kyseisen ammattitaidon ja pätevyyden 36 kuukauden kuluessa tuen myöntämispäätöksen päivämäärästä. Kyseinen sitoumus on sisällytettävä liiketoimintasuunnitelmaan.

7. Tuki voi olla enintään 100 000 euroa nuorta viljelijää tai tilanpidon aloittamista tai maatilakotitaloutta kohden.

19 artikla

Maatalousalan tuottajaryhmien ja -organisaatioiden perustamistuki

1. Tuottajaryhmien ja -organisaatioiden perustamistuki on perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti sisämarkkinoille soveltuvaa, ja se vapautetaan perussopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaisesta ilmoitusvelvollisuudesta, jos se täyttää tässä artiklassa ja tämän asetuksen I luvussa vahvistetut edellytykset.

2. Tukea voidaan myöntää ainoastaan tuottajaryhmille ja -organisaatioille, jotka asianomaisen jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen on virallisesti hyväksynyt.

3. Jäsenvaltioiden on mukautettava tämän artiklan mukaisesti poikkeuksen saanutta tukea maataloustuotteiden yhteistä markkinajärjestelyä sääteleviin asetuksiin mahdollisesti tehtävien muutosten huomioon ottamiseksi.

4. Tukea ei saa myöntää seuraaville:

a)	tuotanto-organisaatiot, yhteisöt tai yksiköt, kuten yritykset tai osuuskunnat, joiden tarkoituksena on hoitaa yhtä tai useampaa maatilaa ja jotka ovat näin ollen käytännössä yksittäisiä tuottajia;

b)	maatalousalan yhteenliittymät, jotka suorittavat esimerkiksi keskinäiseen avunantoon, lomituspalveluun sekä tilanhoitopalveluihin liittyviä tehtäviä jäsenten maatiloilla ilman, että yhteenliittymät osallistuvat yhteistoiminnassa tapahtuvaan tuotannon mukauttamiseen markkinoiden vaatimuksiin;

c)	tuottajaryhmät, tuottajaorganisaatiot tai yhteenliittymät, joiden tavoitteet eivät ole asetuksen (EU) N:o 1308/2013 152 artiklan 1 kohdan c alakohdan, 152 artiklan 3 kohdan tai 156 artiklan mukaisia.

5. Tukea voi saada seuraaviin tukikelpoisiin kustannuksiin:

a)	soveltuvien tilojen vuokraamisesta aiheutuvat kustannukset;

b)	toimistolaitteiden hankinta;

c)	hallinnollisesta henkilöstöstä aiheutuvat kustannukset;

d)	yleiskulut sekä palkkiot oikeudellisista ja hallinnollisista palveluista;

e)	tietokonelaitteistojen hankinta sekä tietokoneohjelmistojen, pilvipalveluratkaisujen ja vastaavien ratkaisujen hankinta ja käyttömaksut.

Jos tilat ostetaan, tukikelpoisiksi kustannuksiksi hyväksytään enintään markkinahintojen mukaiset vuokrakulut.

6. Tuki on maksettava kiinteämääräisenä tukena vuotuisina erinä viiden vuoden ajan siitä päivämäärästä alkaen, jona asianomaisen jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen virallisesti hyväksyi tuottajaryhmän tai -organisaation.

Jäsenvaltiot voivat maksaa viimeisen erän vasta sen jälkeen, kun toimenpiteen moitteeton toteuttaminen on todennettu.

7. Tuki saa olla enintään 10 prosenttia tuottajaryhmän tai -organisaation vuotuisesta kaupan pidetystä tuotannosta.

8. Tuen enimmäismäärä on 100 000 euroa vuodessa. Tuen on oltava asteittain alenevaa.

20 artikla

Tuki maataloustuotteiden tuottajien laatujärjestelmiin osallistumista varten

1. Seuraavat maataloustuotteiden tuottajille ja niiden muodostamille ryhmille tarkoitetut tukimuodot ovat perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti sisämarkkinoille soveltuvia, ja ne vapautetaan perussopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaisesta ilmoitusvelvollisuudesta:

a)	tuki liittymiseksi ensimmäisen kerran laatujärjestelmiin, jos tuki täyttää tämän artiklan 2–6 kohdassa sekä I luvussa säädetyt edellytykset;

tuki laatujärjestelmiin liittyvien pakollisten valvontatoimenpiteiden kustannuksiin, kun kyseiset valvontatoimenpiteet toteutetaan unionin tai kansallisen lainsäädännön nojalla tai kun toimivaltainen viranomainen toteuttaa ne tai ne toteutetaan kyseisen viranomaisen puolesta ja jos tuki täyttää tämän artiklan 2, 4, 6, 7 ja 8 kohdassa sekä I luvussa vahvistetut edellytykset;

c)	tuki markkinatutkimuksista, tuoteideoinnista ja -suunnittelusta aiheutuviin kustannuksiin sekä laatujärjestelmien hyväksymishakemusten valmisteluun, jos tuki täyttää tämän artiklan 2, 6, 7 ja 8 kohdassa sekä I luvussa vahvistetut edellytykset.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitettu tuki myönnetään seuraaviin laatujärjestelmiin:

laatujärjestelmät, jotka on perustettu seuraavien nojalla:

i)	asetuksen (EU) N:o 1308/2013 II osan II osaston I luvun 2 jakso viinin osalta;

ii)	asetus (EU) N:o 1151/2012;

iii)	Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2018/848 (32);

iv)	Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2019/787 (33);

v)	Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 251/2014 (34);

jäsenvaltioiden hyväksymät maataloustuotteiden laatujärjestelmät, maatilojen sertifiointiohjelmat mukaan lukien, jotka täyttävät seuraavat edellytykset:

tällaisten laatujärjestelmien mukaisesti valmistettavien lopputuotteiden erityisyyden on johduttava selkeistä velvoitteista, joiden avulla voidaan taata jokin seuraavista:

—	tuotteen erityiset ominaisuudet,

—	erityiset viljely- tai tuotantomenetelmät,

—	kansanterveyden, eläinten tai kasvien terveyden, eläinten hyvinvoinnin tai ympäristönsuojelun kannalta huomattavasti laadukkaampi lopputuote kuin mitä kaupallista hyödykettä koskevissa standardeissa vaaditaan;

ii)	laatujärjestelmän on oltava avoin kaikille tuottajille;

iii)	laatujärjestelmän on sisällettävä sitovat lopputuotteiden tuote-eritelmät, ja viranomaisten tai riippumattoman tarkastuselimen on todennettava kyseisten eritelmien täyttyminen;

iv)	laatujärjestelmän oltava läpinäkyvä ja varmistettava maataloustuotteiden täydellinen jäljitettävyys;

maataloustuotteiden vapaaehtoiset sertifiointiohjelmat, joiden asianomainen jäsenvaltio on tunnustanut olevan komission tiedonannossa EU:n suuntaviivat maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden vapaaehtoisia sertifiointiohjelmia koskevista parhaista käytännöistä (35) vahvistettujen vaatimusten mukaisia.

3. Edellä 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettu tuki myönnetään maataloustuotteiden tuottajille vuotuisena kannustinpalkkiona, jonka taso määritellään laatujärjestelmiin osallistumisesta aiheutuvien kiinteiden kustannusten mukaan.

4. Edellä 1 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitettua tukea ei saa myöntää tuensaajan itsensä harjoittaman valvonnan kustannuksiin eikä jos unionin lainsäädännössä säädetään, että maataloustuotteiden tuottajien tai tuottajaryhmien on vastattava valvontakustannuksista, muttei tarkenneta kustannusten varsinaista tasoa.

5. Edellä 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettu tuki myönnetään enintään seitsemän vuoden ajaksi.

6. Kaikilla kyseisen alueen tukikelpoisilla yrityksillä on oltava mahdollisuus saada tätä tukea objektiivisesti määriteltyjen edellytysten perusteella.

7. Edellä 1 kohdan b ja c alakohdassa tarkoitettuun tukeen ei saa liittyä suoria maksuja edunsaajille.

Tuki on maksettava valvontatoimenpiteistä vastaavalle yksikölle, tutkimuslaitokselle tai konsulttipalvelun tarjoajalle.

8. Edellä 1 kohdan b ja c alakohdassa tarkoitetun tuen enimmäisintensiteetti on 100 prosenttia aiheutuneista tosiasiallisista kustannuksista.

21 artikla

Tuki tietämyksenvaihtoa ja tiedotusta koskeviin toimiin

1. Tietämyksenvaihtoa ja tiedotusta koskeviin toimiin tarkoitettu tuki on perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti sisämarkkinoille soveltuvaa, ja se vapautetaan perussopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaisesta ilmoitusvelvollisuudesta, jos se täyttää tässä artiklassa ja tämän asetuksen I luvussa vahvistetut edellytykset.

2. Tukea voi saada ammatillista koulutusta ja taitojen hankkimista koskeviin toimiin, mukaan lukien koulutuskurssit, työpajat, konferenssit ja valmennus, esittelytoimintaan, tiedotustoimiin ja innovaatioiden edistämiseen.

Tukea voidaan myöntää myös lyhytaikaiseen tilanhoitoa koskevaan vaihtoon ja tilavierailuihin.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tässä artiklassa tuetut toimet ovat yhdenmukaisia YMP:n strategiasuunnitelmassa esitetyn maatalouden tieto- ja innovointijärjestelmän (AKIS) kuvauksen kanssa.

Asiaankuuluviin investointikustannuksiin voi saada esittelytoimintaan myönnettävää tukea.

3. Tukea voi saada seuraaviin tukikelpoisiin kustannuksiin:

a)	ammatillista koulutusta ja taitojen hankkimista, mukaan lukien koulutuskurssit, työpajat, konferenssit ja valmennus, koskevista toimista, esittelytoiminnasta ja tiedotustoimista aiheutuvat kustannukset;

b)	osallistujien matka- ja majoituskulut sekä päivärahat;

c)	osallistujien poissaolon aikaisista lomituspalveluista aiheutuneet kustannukset;

jos kyseessä ovat investointeihin liittyvät esittelyhankkeet:

i)	kiinteän omaisuuden rakentaminen, hankkiminen, leasingvuokraus mukaan luettuna, tai kunnostaminen; maanhankinta on tukikelpoista ainoastaan, jos määrä on enintään 10 prosenttia kyseisen toimen tukikelpoisista kokonaiskustannuksista;

ii)	koneiden ja laitteiden hankkiminen tai ostoleasing enintään omaisuuserän markkina-arvoon asti;

iii)

i ja ii alakohdassa tarkoitettuihin menoihin liittyvät yleiskulut, kuten arkkitehtien, insinöörien ja konsulttien palkkiot, ekologista ja taloudellista kestävyyttä koskevaan neuvontaan liittyvät palkkiot, mukaan lukien toteutettavuustutkimukset; toteutettavuustutkimusten kustannukset säilyvät tukikelpoisina silloinkin, kun niiden tulosten perusteella i ja ii alakohdassa tarkoitettuja menoja ei aiheudu;

iv)	tietokoneohjelmistojen, pilvipalveluratkaisujen ja vastaavien ratkaisujen hankinta, kehittäminen tai käyttömaksut sekä patenttien, käyttölupien, tekijänoikeuksien ja tavaramerkkien hankkiminen.

4. Edellä 3 kohdan d alakohdassa tarkoitetut kustannukset ovat tukikelpoisia vain siltä osin kuin ja siltä ajalta kun ne ovat aiheutuneet esittelyhankkeessa.

Tukikelpoisiksi voidaan katsoa ainoastaan poistokustannukset, jotka vastaavat esittelyhankkeen kestoa, laskettuina yleisesti hyväksyttyjen kirjanpitoperiaatteiden mukaan.

5. Edellä 3 kohdan a ja c alakohdassa tarkoitettuun tukeen ei saa liittyä suoria maksuja edunsaajille.

Edellä 3 kohdan c alakohdassa tarkoitettu tuki lomituspalveluista aiheutuneisiin kustannuksiin voidaan maksaa suoraan lomituspalvelujen tarjoajalle.

6. Tietämyksenvaihtoa ja tiedotusta koskevia toimia tarjoavilla yksiköillä on oltava asianmukaiset valmiudet eli pätevä henkilöstö, ja henkilöstölle on tarjottava säännöllisesti koulutusta kyseisten tehtävien hoitamiseen.

Edellä 2 kohdassa tarkoitettuja toimia voivat järjestää kaikenkokoiset tuottajaryhmät tai muut organisaatiot.

7. Kaikilla kyseisen alueen tukikelpoisilla yrityksillä on oltava mahdollisuus saada tätä tukea objektiivisesti määriteltyjen edellytysten perusteella.

Jos 2 kohdassa tarkoitettujen toimintojen järjestäjät ovat tuottajaryhmiä ja -organisaatioita, ryhmän tai organisaation jäsenyys ei saa olla edellytyksenä tällaisiin toimintoihin osallistumiselle.

Muiden kuin tuottajaryhmän tai -organisaation jäsenten osallistuminen ryhmän tai organisaation hallinnollisiin kustannuksiin on rajoitettava 2 kohdassa tarkoitettujen toimintojen tarjoamisesta aiheutuviin kustannuksiin.

8. Tuen enimmäisintensiteetti on 100 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista.

Kun kyseessä ovat 3 kohdan d alakohdassa tarkoitetut esittelyhankkeet, tuen määrä saa olla enintään 100 000 euroa kolmen verovuoden aikana.

22 artikla

Tuki neuvontapalveluihin

1. Neuvontapalveluihin tarkoitettu tuki on perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti sisämarkkinoille soveltuvaa, ja se vapautetaan perussopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaisesta ilmoitusvelvollisuudesta, jos se täyttää tässä artiklassa ja tämän asetuksen I luvussa vahvistetut edellytykset.

2. Tuen tarkoituksena on auttaa maatalousalan yrityksiä ja nuoria viljelijöitä hyödyntämään neuvontapalveluja.

3. Neuvonnan on liityttävä ainakin yhteen asetuksen (EU) 2021/2115 6 artiklassa mainittuun erityistavoitteeseen ja katettava vähintään yksi seuraavista:

a)	asetuksen (EU) 2021/2115 III osaston I luvun 2 jakson mukaisesti vahvistetuista asiaankuuluvista lakisääteisistä hoitovaatimuksista ja GAEC-vaatimuksista johtuvat velvollisuudet;

vaatimukset, jotka jäsenvaltiot ovat vahvistaneet direktiivin 2000/60/EY, direktiivin 92/43/ETY, direktiivin 2009/147/EY, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/50/EY (36), Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2016/2284 (37), asetuksen (EU) 2016/2031, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/429 (38), Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1107/2009 (39) 55 artiklan sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/128/EY (40) täytäntöönpanemiseksi;

c)	tiedonannossa Eurooppalainen yhteinen terveys -toimintasuunnitelma mikrobilääkeresistenssin torjumiseksi (41) vahvistetut maatalouskäytännöt mikrobilääkeresistenssin kehittymisen estämiseksi;

d)	riskinehkäisy ja -hallinta;

e)	nykyaikaistaminen, kilpailukyvyn vahvistaminen, alakohtainen yhdentyminen, markkinasuuntautuneisuus sekä yrittäjyyden ja innovoinnin edistäminen erityisesti eurooppalaisen innovaatiokumppanuuden toimijaryhmien hankkeiden valmistelua ja toteuttamista varten;

f)	asetuksen (EU) 2021/2115 114 artiklan b alakohdassa tarkoitetut maatalouden digitaaliteknologiat;

g)	kestävä ravinnehuolto, mukaan lukien viimeistään vuodesta 2024 alkaen asetuksen (EU) 2021/2115 15 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun maatilojen kestävää ravinnehuoltoa koskevan välineen käyttö;

h)	työehdot, työnantajan velvoitteet sekä työterveys ja -turvallisuus ja sosiaalinen tuki maatalousyhteisöissä.

i)	kestävä rehuntuotanto, rehun ravinnepitoisuuden ja arvojen arviointi sekä tarpeisiin perustuvan kotieläinten ruokinnan dokumentointi, suunnittelu ja valvonta.

4. Neuvonta voi kattaa myös muita kuin 3 kohdassa tarkoitettuja seikkoja, jotka liittyvät maatilan taloudelliseen suorituskykyyn ja ympäristönsuojelun tasoon, mukaan lukien kilpailukykyyn liittyvät näkökohdat. Siihen voi sisältyä neuvonta seuraavien kehittämiseksi: lyhyet toimitusketjut ja luonnonmukainen maatalous, kestävän energian säästäminen, energiatehokkuus, uusiutuvan energian tuotanto ja käyttö maataloudessa, luonnon monimuotoisuuden lisääntyminen tai tuloksellisuuden paraneminen luonnon monimuotoisuuden suhteen sekä kotieläintalouden terveysnäkökohdat.

5. Tuki myönnetään tuetun palvelun muodossa.

6. Neuvontapalveluja antamaan valituilla yksiköillä on oltava tarkoituksenmukaiset resurssit eli säännöllisesti koulutettavaa ja pätevää henkilöstöä sekä neuvontakokemusta, ja niiden neuvontatoiminnan on oltava luotettavaa niillä aloilla, joilla ne antavat neuvontaa.

Neuvontapalveluja voivat tarjota kaikenkokoiset tuottajaryhmät tai muut organisaatiot.

Jäsenvaltion on varmistettava, että neuvontapalvelun tarjoaja on puolueeton ja vailla eturistiriitoja.

7. Kaikilla kyseisen alueen tukikelpoisilla yrityksillä on oltava mahdollisuus saada tätä tukea objektiivisesti määriteltyjen edellytysten perusteella.

Jos neuvontapalvelun tarjoaja on tuottajaryhmä tai -organisaatio, ryhmän tai organisaation jäsenyys ei saa olla edellytyksenä palvelujen saamiselle.

Muiden kuin ryhmän jäsenten osallistuminen ryhmän tai organisaation hallinnollisiin kustannuksiin on rajoitettava neuvontapalvelun tarjoamisesta aiheutuviin kustannuksiin.

8. Tuen määrä saa olla enintään 100 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista, enintään 25 000 euroon saakka (lukuun ottamatta 4 kohdan mukaisia kustannuksia) kolmen vuoden jaksolla, kun kyseessä on neuvonta, jota palveluntarjoaja antaa yksittäiselle maatalouden alkutuotannossa toimivalle edunsaajalle.

9. Tuen määrä saa olla enintään 100 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista, enintään 200 000 euroon saakka (lukuun ottamatta 4 kohdan mukaisia kustannuksia) kolmen vuoden jaksolla, kun kyseessä on neuvonta, jota palveluntarjoaja antaa yksittäiselle maataloustuotteiden jalostuksen ja kaupan pitämisen alan edunsaajalle.

23 artikla

Tuki maatilojen lomituspalveluihin

1. Maatilojen lomituspalveluihin tarkoitettu tuki on perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti sisämarkkinoille soveltuvaa, ja se vapautetaan perussopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaisesta ilmoitusvelvollisuudesta, jos se täyttää tässä artiklassa ja tämän asetuksen I luvussa vahvistetut edellytykset.

2. Tukea voi saada varsinaisiin lomituskustannuksiin, jotka aiheutuvat viljelijän, maatilakotitalouden jäsenen, joka on luonnollinen henkilö, tai maataloustyöntekijän poissaolosta sairauden – lapsen sairaus ja jatkuvaa hoitoa tarvitsevan asuinkumppanin vakava sairaus mukaan lukien –, loman tai äitiys- tai vanhempainvapaan tai asevelvollisuuden vuoksi, kuolemantapauksessa tai 21 artiklan 3 kohdan c alakohdassa tarkoitetussa tapauksessa.

3. Tukea saavan lomituksen kokonaiskesto on tuensaajaa kohden enintään kolme kuukautta vuodessa, lukuun ottamatta äitiys- ja vanhempainvapaata ja asevelvollisuutta. Sekä äitiys- että vanhempainvapaan osalta lomituksen kokonaiskesto on rajattu kuuteen kuukauteen. Asevelvollisuuden osalta lomituksen kokonaiskesto on rajattu asepalveluksen kestoaikaan.

4. Tuki myönnetään tuetun palvelun muodossa.

Maatilojen lomituspalveluja voivat tarjota kaikenkokoiset tuottajaryhmät ja -organisaatiot. Tällöin ryhmän tai organisaation jäsenyys ei saa olla edellytyksenä palvelujen saamiselle.

5. Tuen enimmäisintensiteetti on 100 prosenttia aiheutuneista tosiasiallisista kustannuksista.

24 artikla

Tuki maataloustuotteiden menekinedistämistoimiin

1. Maataloustuotteiden menekinedistämistoimiin tarkoitettu tuki on perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti sisämarkkinoille soveltuvaa, ja se vapautetaan perussopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaisesta ilmoitusvelvollisuudesta, jos se täyttää tässä artiklassa ja tämän asetuksen I luvussa vahvistetut edellytykset.

2. Tukikelpoisia kustannuksia ovat

a)	kilpailujen, messujen ja näyttelyiden järjestäminen ja niihin osallistuminen;

b)	julkaisut, joiden tarkoituksena on lisätä suuren yleisön tietoisuutta maataloustuotteista.

3. Edellä 2 kohdan b alakohdassa tarkoitetuissa julkaisuissa ei saa viitata tiettyyn yritykseen, tavaramerkkiin tai alkuperään.

Ensimmäistä alakohtaa ei kuitenkaan sovelleta, jos kyseessä ovat viittaukset seuraavien soveltamisalaan kuuluvan maataloustuotteen alkuperään:

a)	20 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitetut laatujärjestelmät edellyttäen, että viittaus vastaa täsmälleen unionin suojaamaa alkuperää;

b)	20 artiklan 2 kohdan b ja c alakohdassa tarkoitetut laatujärjestelmät edellyttäen, että viittaus on viestissä toissijainen.

4. Tukea voi saada kilpailujen, messujen ja näyttelyiden järjestämisestä ja niihin osallistumisesta aiheutuviin seuraaviin tukikelpoisiin kustannuksiin:

a)	osallistumismaksut;

b)	matkakulut sekä eläinten ja menekinedistämistoimen piiriin kuuluvien tuotteiden kuljetuskustannukset;

c)	tilaisuudesta ilmoittavien julkaisujen ja verkkosivustojen kustannukset;

d)	tilojen ja näyttelykojujen vuokra sekä pystytys- ja purkamiskustannukset;

e)	vertauskuvalliset palkinnot, joiden arvo on enintään 3 000 euroa kilpailun palkintoa ja voittajaa kohti.

5. Tukea voi saada julkaisuista, joiden tarkoituksena on lisätä suuren yleisön tietoisuutta maataloustuotteista, aiheutuviin seuraaviin tukikelpoisiin kustannuksiin:

sellaisten painettujen ja sähköisten julkaisujen, verkkosivustojen ja media-, radio- tai televisiomainosten kustannukset, joissa esitellään jonkin tietyn alueen edunsaajia tai tietyn maataloustuotteen tuottajia koskevia asiatietoja, edellyttäen että tiedot ovat puolueettomia ja että kaikilla asianomaisilla edunsaajilla on tasavertaiset mahdollisuudet olla edustettuina julkaisussa;

kustannukset, joita aiheutuu levitettäessä tieteellisiä tietoja ja asiatietoja seuraavista:

i)	edellä 20 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut laatujärjestelmät, jotka ovat avoinna muiden jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden maataloustuotteille;

ii)	geneeriset maataloustuotteet sekä niiden ravintohyödyt ja suositeltavat käyttötavat.

6. Tuki myönnetään jossakin seuraavista muodoista:

a)	luontoissuorituksena;

b)	tuensaajalle aiheutuneista tosiasiallisista kustannuksista maksettavina korvauksina;

c)	kun kyseessä on vertauskuvauksellisiin palkkioihin myönnettävä tuki, myös käteisenä.

Jos tuki myönnetään luontoissuorituksena, sen on oltava tuetun palvelun muodossa.

Menekinedistämistoimia voivat järjestää kaikenkokoiset tuottajaryhmät tai muut organisaatiot.

Edellä 4 kohdan e alakohdassa tarkoitettuihin vertauskuvauksellisiin palkkioihin myönnettävä tuki maksetaan menekinedistämistoimien tarjoajalle vain, jos palkkio on tosiasiallisesti myönnetty ja tästä edistetään todistus.

7. Kaikilla kyseisen alueen tukikelpoisilla yrityksillä on oltava mahdollisuus saada menekinedistämistoimiin tarkoitettua tukea objektiivisesti määriteltyjen edellytysten perusteella.

Jos menekinedistämistoimen tarjoajat ovat tuottajaryhmiä ja -organisaatiota, ryhmän tai organisaation jäsenyys ei saa olla edellytyksenä osallistumiselle. Muiden kuin ryhmän jäsenten osallistuminen tuottajaryhmän tai -organisaation hallinnollisiin kustannuksiin on rajoitettava menekinedistämistoimien tarjoamisesta aiheutuviin kustannuksiin.

8. Tuen enimmäisintensiteetti on 100 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista.

25 artikla

Tuki luonnonmullistukseen rinnastettavissa olevien epäsuotuisien sääolojen aiheuttamien vahinkojen korvaamiseen

1. Luonnonmullistukseen rinnastettavissa olevien epäsuotuisien sääolojen aiheuttamien vahinkojen korvaamiseen maksettava tuki on perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti sisämarkkinoille soveltuvaa, ja se vapautetaan perussopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaisesta ilmoitusvelvollisuudesta, jos se täyttää tässä artiklassa ja tämän asetuksen I luvussa vahvistetut edellytykset.

2. Luonnonmullistukseen rinnastettavissa olevien epäsuotuisien sääolojen aiheuttamien vahinkojen korvaamiseen myönnettävään tukeen sovelletaan seuraavia kasautuvia edellytyksiä:

a)	jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen on virallisesti tunnustanut, että tapahtuman luonne on luonnonmullistukseen rinnastettavissa olevat epäsuotuisat sääolot;

b)	luonnonmullistukseen rinnastettavissa olevien epäsuotuisien sääolojen ja yrityksen kärsimien vahinkojen välillä on suora syy-seuraussuhde.

3. Jäsenvaltio voi tarvittaessa vahvistaa etukäteen kriteerit, joiden perusteella 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettu virallinen toteaminen katsotaan tapahtuneeksi.

4. Tuki maksetaan suoraan kyseiselle yritykselle tai tuottajaryhmälle tai -organisaatiolle, jonka jäsen kyseinen yritys on.

Jos tuki maksetaan tuottajaryhmälle tai -organisaatiolle, tuen määrä ei saa ylittää määrää, joka kyseiselle yritykselle olisi voitu myöntää.

5. Luonnonmullistukseen rinnastettavissa oleviin epäsuotuisiin sääoloihin liittyvät tukijärjestelmät on perustettava kolmen vuoden kuluessa ja tuki on maksettava neljän vuoden kuluessa luonnonmullistukseen rinnastettavissa olevien epäsuotuisien sääolojen tapahtumispäivästä.

6. Tukikelpoisia kustannuksia ovat luonnonmullistukseen rinnastettavissa olevien epäsuotuisien sääolojen suorana seurauksena aiheutuneet vahingot, jotka viranomainen, tuen myöntävän viranomaisen hyväksymä riippumaton asiantuntija tai vakuutusyhtiö on arvioinut.

7. Luonnonmullistukseen rinnastettavissa olevien epäsuotuisien sääolojen aiheuttamat vahingot on laskettava erikseen kullekin yksittäiselle tuensaajalle. Tuki voi liittyä seuraaviin:

a)	8 kohdassa tarkoitetut tulonmenetykset, jotka ovat aiheutuneet maataloustuotannon ja tuotantovälineiden tuhoutumisesta kokonaan tai osittain;

b)	9 kohdassa tarkoitetut aineelliset vahingot.

8. Tulonmenetys lasketaan seuraavasti:

sinä vuonna, jona luonnonmullistukseen rinnastettavissa olevien epäsuotuisien sääolojen aiheuttama tapahtuma esiintyi, tai kunakin seuraavana vuonna, johon tuotantovälineiden osittainen tai täydellinen tuhoutuminen vaikuttaa, tuotettujen maataloustuotteiden määrä kerrottuna kyseisen vuoden aikana saadulla keskimääräisellä myyntihinnalla

vähennetään

maataloustuotteiden keskimääräisestä vuosituotannosta, joka on tuotettu kolmen vuoden ajanjaksolla ennen luonnonmullistukseen rinnastettavissa olevien epäsuotuisien sääolojen esiintymistä, tai luonnonmullistukseen rinnastettavissa olevien epäsuotuisien sääolojen esiintymistä edeltävään viisivuotiskauteen perustuvan kolmen vuoden, laskettuna ilman korkeinta ja alinta määrää, keskimääräisestä tuotannosta, kumpikin kerrottuna saadulla keskimääräisellä myyntihinnalla.

Jos pk-yritys on perustettu alle kolme vuotta ennen luonnonmullistukseen rinnastettavissa olevien epäsuotuisien sääolojen tapahtumispäivää, viittauksen 8 kohdan b alakohdassa tarkoitettuun kolmen vuoden ajanjaksoon katsotaan viittaavan sellaisen keskivertoyrityksen tuottamaan ja myymään määrään, joka on hakijan kanssa samansuuruinen eli mikroyritys, pieni yritys tai keskisuuri yritys ja toimii kansallisella tai alueellisella alalla, johon luonnonmullistukseen rinnastettavissa olevat epäsuotuisat sääolot vaikuttivat.

Tulonmenetys voidaan laskea joko maatilan vuosituotannon tasolla taikka sadon tai kotieläinten tasolla.

Tulonmenetyksen määrään voidaan lisätä muut kustannukset, jotka ovat aiheutuneet tuensaajalle luonnonmullistukseen rinnastettavissa olevien epäsuotuisien sääolojen vuoksi.

Kyseisestä tulonmenetyksen määrästä vähennetään kustannukset, jotka eivät ole aiheutuneet luonnonmullistukseen rinnastettavissa olevista epäsuotuisista sääoloista.

Tuensaajan maataloustuotannon laskennassa voidaan käyttää indeksejä edellyttäen, että käytetyn laskentamenetelmän avulla voidaan määrittää tuensaajan kunakin vuonna kärsimät todelliset tappiot.

9. Luonnonmullistukseen rinnastettavissa olevien epäsuotuisien sääolojen omaisuuserille (esimerkiksi maatilarakennukset, -laitteet ja -koneet, varastot ja tuotantovälineet) aiheuttamat vahingot lasketaan korjauskustannusten tai kyseisellä omaisuuserällä ennen luonnonmullistukseen rinnastettavissa olevia epäsuotuisia sääoloja olleen taloudellisen arvon perusteella.

Vahingon arvo ei saa ylittää korjauskustannuksia tai katastrofin aiheuttamaa markkina-arvon laskua, toisin sanoen omaisuuserällä välittömästi ennen luonnonmullistukseen rinnastettavissa olevien epäsuotuisien sääolojen tapahtumista olleen arvon ja välittömästi sen jälkeen olevan arvon välistä eroa.

Jos 8 kohdassa tarkoitettu tuensaajan tulonmenetys määritellään sadon tai kotieläinten määrän perusteella, huomioon on otettava ainoastaan aineelliset vahingot, jotka liittyvät satoon tai kotieläimiin.

10. Tukea on vähennettävä vähintään 50 prosenttia, jos tuensaaja ei ole ottanut vakuutusta, joka kattaa vähintään 50 prosenttia tuensaajan keskimääräisestä vuosituotannosta tai tuotantoon liittyvistä tuloista ja kyseisessä jäsenvaltiossa tai kyseisellä alueella tilastollisesti yleisimmät sääoloihin liittyvät riskit, joille vakuutussuojaa tarjotaan.

11. Tuki ja muut mahdolliset maksut, jotka saadaan menetysten korvaamiseksi, mukaan lukien muun kansallisen tai unionin toimenpiteen taikka vakuutussopimusten perusteella saadut maksut, saavat olla enintään 80 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista.

Tuen enimmäisintensiteetti voidaan nostaa 90 prosenttiin luonnonhaitta-alueilla.

26 artikla

Tuki eläintautien tai kasvintuhoojien ennaltaehkäisystä, valvonnasta ja hävittämisestä aiheutuviin kustannuksiin sekä tuki eläintautien tai kasvintuhoojien aiheuttamien vahinkojen korvaamiseen

1. Eläintautien tai kasvintuhoojien ennaltaehkäisystä, valvonnasta ja hävittämisestä aiheutuviin kustannuksiin maksettava tuki sekä kyseisten eläintautien tai kasvintuhoojien aiheuttamien menetysten korvaamiseen maksettava tuki ovat perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti sisämarkkinoille soveltuvia, ja ne vapautetaan perussopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaisesta ilmoitusvelvollisuudesta, jos tuki täyttää tässä artiklassa ja tämän asetuksen I luvussa vahvistetut edellytykset.

2. Tukeen sovelletaan seuraavia edellytyksiä:

a)	se maksetaan ainoastaan eläintaudeista tai kasvintuhoojista, joita varten on olemassa unionin tai kansallisten lakien, asetusten tai hallinnollisten toimenpiteiden muodossa vahvistetut säännökset;

se on osa jotakin seuraavista:

i)	unionin, kansallisen tai alueellisen tason julkinen ohjelma, joka koskee kyseisen eläintaudin tai kasvintuhoojan ennaltaehkäisyä, valvontaa tai hävittämistä;

ii)	jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen määräämät kiireelliset toimenpiteet;

iii)	asetuksen (EU) 2016/2031 18 artiklan, 28 artiklan 1 ja 2 kohdan, 29 artiklan 1 ja 2 kohdan, 30 artiklan 1 kohdan ja 33 artiklan 1 kohdan mukaiset kasvintuhoojan hävittämiseksi tai leviämisen estämiseksi toteutettavat toimenpiteet;

iv)	asetuksen (EU) 2016/429 mukaiset eläintautien ennaltaehkäisemiseksi, valvomiseksi ja hävittämiseksi toteutetut toimenpiteet.

Edellä b alakohdassa tarkoitettujen ohjelmien ja toimenpiteiden on sisällettävä kuvaus asianomaisista ennaltaehkäisyä, valvontaa tai hävittämistä koskevista toimenpiteistä.

3. Eläintautien tapauksessa tukea myönnetään eläintauteihin, joita tarkoitetaan asetuksen (EU) 2016/429 5 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen eläintautien luettelossa, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2021/690 (42) liitteessä III tai Maailman eläintautijärjestön vahvistamassa maaeläinten terveyttä koskevassa säännöstössä olevassa eläintauti-, infektio- ja tartuntaluettelossa.

4. Tukea voidaan myöntää myös sellaisten uusien tautien osalta, jotka ovat asetuksen (EU) 2016/429 6 artiklan 2 kohdassa säädettyjen perusteiden mukaiset.

5. Tuki ei saa koskea toimenpiteitä, joista aiheutuvien kustannusten osalta unionin lainsäädännössä säädetään, että kustannuksista vastaa tuensaaja, paitsi jos kyseisten toimenpiteiden kustannukset korvataan kokonaan tuensaajilta perittävillä pakollisilla maksuilla.

6. Tuki maksetaan suoraan kyseiselle yritykselle tai tuottajaryhmälle tai -organisaatiolle, jonka jäsen kyseinen yritys on.

Jos tuki maksetaan tuottajaryhmälle tai -organisaatiolle, tuen määrä ei saa ylittää määrää, joka kyseiselle yritykselle olisi voitu myöntää.

7. Eläintautiin tai kasvintuhoojaan liittyvät tukijärjestelmät on otettava käyttöön kolmen vuoden kuluessa ja tuki maksettava neljän vuoden kuluessa kustannukset tai vahingon aiheuttaneen eläintaudin tai kasvintuhoojan esiintymispäivästä.

8. Jos toimenpiteet koskevat eläintautia, kasvintuhoojaa tai haitallista vieraslajia, jolla tarkoitetaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1143/2014 (43) 3 artiklan 3 alakohdassa määriteltyjä unionin kannalta merkityksellisiä haitallisia vieraslajeja ja asetuksen (EU) N:o 1143/2014 3 artiklan 4 alakohdassa määriteltyjä jäsenvaltion kannalta merkityksellisiä haitallisia vieraslajeja, eikä sitä ole vielä esiintynyt (’ennalta ehkäisevät toimenpiteet’), tukea myönnetään seuraaviin tukikelpoisiin kustannuksiin:

a)	terveystarkastukset;

b)	määritykset, mukaan lukien in-vitro-diagnostiikka;

c)	testit ja muut seulontatoimet, mukaan lukien TSE- ja BSE-testit;

d)	rokotteiden, lääkkeiden, eläinten hoidossa tarvittavien aineiden, kasvinsuojeluaineiden ja biosidivalmisteiden hankinta, varastointi, jakelu ja antaminen tai levittäminen;

e)	eläinten teurastaminen tai lopettaminen tai eläintuotteiden ja kasvien hävittäminen sekä tilan ja laitteiden puhdistus ja desinfiointi tai tuhoojan hävittäminen;

f)	bioturvaamistoimenpiteiden määrääminen tai parantaminen.

9. Kun kyseessä ovat valvonta- ja hävittämistoimenpiteet, tukea voi saada seuraaviin tukikelpoisiin kustannuksiin:

a)	eläintautien testit ja muut seulontatoimet, mukaan lukien TSE- ja BSE-testit;

b)	rokotteiden, lääkkeiden, eläinten hoidossa tarvittavien aineiden, kasvinsuojeluaineiden ja biosidivalmisteiden hankinta, varastointi, jakelu ja antaminen tai levittäminen;

c)	eläinten teurastaminen tai lopettaminen ja hävittäminen sekä eläimiin liittyvien tuotteiden hävittäminen taikka kasvien hävittäminen, mukaan lukien ne, jotka kuolevat tai hävitetään toimivaltaisten viranomaisten määräämien rokotusten tai muiden toimenpiteiden vuoksi;

d)	tilan ja välineiden puhdistus, desinfiointi ja tuhoojan hävittäminen epidemiologian sekä taudinaiheuttajan tai vektorin ominaispiirteiden perusteella;

10. Jos kyseessä on eläintautien tai kasvintuhoojien aiheuttamien vahinkojen korvaamiseksi tarkoitettu tuki, menetykset on laskettava yksinomaan seuraavien perusteella:

teurastettujen, lopetettujen tai kuolleiden eläinten tai niihin liittyvien tuotteiden taikka hävitettyjen kasvien markkina-arvo, kun teurastaminen, kuolema tai hävittäminen tapahtui

i)	eläintaudin tai kasvintuhoojan vuoksi;

ii)	osana 2 kohdan b alakohdassa tarkoitettua julkista ohjelmaa tai toimenpidettä;

b)	tulonmenetykset, jotka ovat aiheutuneet karanteenivelvollisuuksista, uusien eläinten hankintaan tai kasvien uudelleen istuttamiseen liittyvistä vaikeuksista tai pakollisesta viljelykierrosta osana 2 kohdan b alakohdassa tarkoitettua julkista ohjelmaa tai toimenpidettä;

c)	kustannukset, jotka aiheutuvat jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten määräyksestä tuhottujen laitteiden korvaamisesta.

Ensimmäisen alakohdan a alakohdan soveltamiseksi markkina-arvo määritellään sen arvon perusteella, joka eläimillä, tuotteilla ja kasveilla oli juuri ennen kun heräsi tai vahvistettiin epäily eläintaudin tai kasvintuhoojan esiintymisestä.

11. Edellä olevan 10 kohdan mukaisesti lasketusta määrästä vähennetään

a)	kustannukset, jotka eivät ole aiheutuneet suoraan eläintaudista tai kasvintuhoojasta ja jotka olisivat muutoinkin aiheutuneet tuensaajalle;

b)	mahdolliset tulot, jotka saadaan sellaisten tuotteiden myynnistä, jotka liittyvät toimivaltaisten viranomaisten määräyksestä teurastettuihin tai lopetettuihin eläimiin tai ennaltaehkäisy- tai hävittämistarkoituksessa hävitettyihin kasveihin.

12. Eläintaudin tai kasvintuhoojan aiheuttamien vahinkojen korvaamiseen tarkoitetun tuen on rajoituttava eläintautien ja kasvintuhoojien aiheuttamiin kustannuksiin ja vahinkoihin, joiden osalta jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen on

a)	joko virallisesti tunnustanut eläintaudin esiintymän;

b)	tai virallisesti tunnustanut kasvintuhoojan esiintymän.

13. Edellä 8 ja 9 kohdassa tarkoitettuihin tukikelpoisiin kustannuksiin maksettava tuki myönnetään luontoissuorituksena, ja se on maksettava ennaltaehkäisy-, valvonta- ja hävittämistoimenpiteiden tarjoajalle.

Poiketen siitä, mitä ensimmäisessä alakohdassa säädetään, seuraavissa säännöksissä tarkoitettuihin tukikelpoisiin kustannuksiin myönnettävä tuki voidaan maksaa suoraan edunsaajalle tosiasiallisesti aiheutuneista kustannuksista maksettavina korvauksina:

a)	8 kohdan d ja e alakohta ja 9 kohdan b alakohta, kun kyseessä ovat eläintaudit tai kasvintuhoojat;

b)	8 kohdan e alakohta ja 9 kohdan c alakohta, kun kyseessä ovat kasvintuhoojat sekä maatilan ja laitteiden puhdistus ja desinfiointi.

14. Yksittäistä tukea ei saa myöntää, jos todetaan, että tuensaajan tahalliset toimet tai laiminlyönti aiheuttivat eläintaudin tai kasvintuhoojan esiintymisen.

15. Tuensaajan saamat tuki ja muut mahdolliset maksut, mukaan lukien 8, 9 ja 10 kohdassa tarkoitettuihin samoihin tukikelpoisiin kustannuksiin kansallisen tai unionin toimenpiteen tai vakuutussopimusten tai keskinäisen rahaston perusteella saadut maksut, saavat olla enintään 100 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista.

27 artikla

Kotieläintuotannon tuet ja kuolleita eläimiä koskeva tuki

1. Seuraava kotieläintuotannon tuki on perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti sisämarkkinoille soveltuvaa, ja se vapautetaan perussopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaisesta ilmoitusvelvollisuudesta, jos se täyttää tässä artiklassa ja tämän asetuksen I luvussa vahvistetut edellytykset.

2. Tukikelpoisia kustannuksia ovat

a)	kantakirjojen perustamisesta ja ylläpidosta aiheutuvat hallinnolliset kustannukset;

b)	kolmansien osapuolien toteuttamat tai niiden puolesta toteutetut kokeet, joilla määritetään kotieläinten perimän laatu tai niiden tuotos, lukuun ottamatta kotieläinten omistajan tekemiä tarkastuksia ja maidon laatua koskevia rutiinitarkastuksia;

c)	kuolleiden eläinten poistaminen;

d)	kuolleiden eläinten hävittäminen;

e)	kuolleiden eläinten poistaminen ja hävittäminen, jos tuki rahoitetaan kuolleiden eläinten hävittämisen rahoittamiseen tarkoitetuilla maksuilla tai pakollisilla rahoitusosuuksilla, edellyttäen että kyseiset maksut tai rahoitusosuudet koskevat vain liha-alaa;

f)	kuolleiden eläinten poistamis- ja hävittämiskustannukset, jos kyseisten kuolleiden eläinten TSE-testaus on pakollista tai jokin 26 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu eläintauti puhkeaa.

3. Edellä 2 kohdan c, d, e ja f alakohdassa tarkoitetut tuet edellyttävät yhdenmukaista seurantaohjelmaa, jolla varmistetaan kuolleiden eläinten turvallinen hävittäminen asianomaisessa jäsenvaltiossa.

Tämän artiklan 2 kohdan e alakohdassa tarkoitetun tuen, jolla katetaan kuolleiden eläinten poistamisesta tai hävittämisestä viljelijöille aiheutuvat kustannukset kattavan vakuutuksen maksuja, on oltava 28 artiklan 2 kohdassa vahvistettujen edellytysten mukainen.

4. Tuki myönnetään luontoissuorituksena eikä siihen saa liittyä suoria maksuja edunsaajille.

Jotta helpotettaisiin 2 kohdan c, d, e ja f alakohdassa tarkoitetun tuen hallintoa, tuki voidaan maksaa talouden toimijoille tai yksiköille, jotka täyttävät seuraavat edellytykset:

a)	ne toimivat tuotantoketjussa kotieläintuotannon alalla toimivan yrityksen jälkeen;

b)	ne tarjoavat kuolleiden eläinten poistamiseen ja hävittämiseen liittyviä palveluja.

5. Tuki-intensiteetti saa olla enintään

a)	70 prosenttia 2 kohdan b alakohdassa tarkoitettujen testien kustannuksista;

b)	75 prosenttia 2 kohdassa tarkoitetun hävittämisen kustannuksista;

c)	100 prosenttia kustannuksista, jotka liittyvät 2 kohdan a, d, e ja f alakohdassa tarkoitettuihin hallinnollisiin kustannuksiin, poistamiseen ja hävittämiseen sekä poistamiseen liittyviin vakuutusmaksuihin.

28 artikla

Tuki vakuutusmaksujen maksamiseen ja keskinäisiin rahastoihin maksettaviin rahoitusosuuksiin

1. Vakuutusmaksujen maksamiseen ja keskinäisiin rahastoihin maksettaviin rahoitusosuuksiin tarkoitettu tuki on perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti sisämarkkinoille soveltuvaa, ja se vapautetaan perussopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaisesta ilmoitusvelvollisuudesta, jos se täyttää tässä artiklassa ja tämän asetuksen I luvussa vahvistetut edellytykset.

2. Tuki vakuutusmaksujen suorittamiseen ei saa

a)	estää vakuutuspalvelujen sisämarkkinoiden toimintaa;

b)	rajoittua yhden vakuutusyhtiön tai vakuutusyhtiöryhmän myöntämiin vakuutuksiin;

c)	edellyttää, että vakuutus otetaan asianomaiseen jäsenvaltioon sijoittautuneesta vakuutusyhtiöstä.

3. Vakuutuksen on oltava tarkoitettu kattamaan seuraavista aiheutuneet menetykset:

a)	luonnonmullistukset;

b)	luonnonmullistukseen rinnastettavissa olevat epäsuotuisat sääolot tai muut epäsuotuisat sääolot;

c)	eläintaudit tai kasvintuhoojat tai rauhoitetut eläimet;

d)	kuolleiden eläinten poistamisesta ja hävittämisestä aiheutuvat kustannukset kattavan vakuutuksen vakuutusmaksujen korvaaminen.

4. Vakuutus ei saa

a)	korvata enempää kuin 3 kohdassa tarkoitettujen tappioiden korvaamisesta aiheutuvat kustannukset;

b)	sisältää mitään tulevan maataloustuotannon tyyppiä tai määrää koskevia ehtoja tai määräyksiä.

5. Jäsenvaltiot voivat asettaa tarkoituksenmukaiset tuen enimmäismäärät vakuutusmaksulle, johon tukea voidaan myöntää.

6. Asianomaisen keskinäisen rahaston on täytettävä seuraavat kumulatiiviset edellytykset:

a)	sillä on jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen hyväksyntä kansallisen lainsäädännön mukaisesti;

b)	sillä on avoin politiikka rahastoon suoritettavien maksujen ja sieltä tehtävien nostojen suhteen;

c)	sillä on selkeät säännöt mahdollisesti syntynyttä velkaa koskevan vastuun osalta.

7. Jäsenvaltioiden on vahvistettava keskinäisten rahastojen perustamista ja hallintoa koskevat säännöt erityisesti siltä osin kuin ne liittyvät korvausten myöntämiseen sekä näiden sääntöjen hallinnointiin ja niiden noudattamisen seurantaan. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että rahastojärjestelyissä määrätään seuraamuksista, jos kyseessä on tuensaajan laiminlyönti.

8. Tuen enimmäisintensiteetti on 70 prosenttia vakuutusmaksujen tai keskinäiseen rahastoon maksettavan rahoitusosuuden kustannuksista.

29 artikla

Tuki rauhoitettujen eläinten aiheuttamien vahinkojen korvaamiseen

1. Rauhoitettujen eläinten aiheuttamien vahinkojen korvaamiseen tarkoitettu tuki on perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti sisämarkkinoille soveltuvaa, ja se vapautetaan perussopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaisesta ilmoitusvelvollisuudesta, jos se täyttää tässä artiklassa ja tämän asetuksen I luvussa vahvistetut edellytykset.

2. Jäsenvaltion on osoitettava 5 kohdan mukaisesti suora syy-seuraussuhde kärsittyjen vahinkojen ja rauhoitettujen eläinten haitallisen käyttäytymisen välillä.

3. Tuki maksetaan suoraan kyseiselle yritykselle tai tuottajaryhmälle tai -organisaatiolle, jonka jäsen kyseinen yritys on. Jos tuki maksetaan tuottajaryhmälle tai -organisaatiolle, tuen määrä ei saa ylittää määrää, joka kyseiselle yritykselle olisi voitu myöntää.

4. Tukijärjestelmä on otettava käyttöön kolmen vuoden kuluessa ja tuki maksettava neljän vuoden kuluessa vahinkotapahtuman päivämäärästä.

5. Tukikelpoisia kustannuksia ovat vahinkotapahtuman suorana seurauksena aiheutuneiden tuhojen kustannukset, jotka viranomainen, tuen myöntävän viranomaisen hyväksymä riippumaton asiantuntija tai vakuutusyhtiö on arvioinut.

Seuraavat kustannukset voivat olla tukikelpoisia:

a)	tapetut eläimet tai tuhoutuneet kasvit: tukikelpoiset kustannukset perustuvat rauhoitettujen eläinten tappamien eläinten tai tuhoamien kasvien markkina-arvoon;

b)	välilliset kustannukset: loukkaantuneiden eläinten hoidosta aiheutuneet eläinlääkintäkustannukset, kadonneiden eläinten etsintään liittyvät työvoimakustannukset sekä tulonmenetykset, jotka johtuvat rauhoitettujen eläinten tekemiin hyökkäyksiin liittyvästä alentuneesta tuotoksesta;

seuraaville omaisuuserille aiheutuvat aineelliset kustannukset: maatilan laitteet, koneet, rakennukset ja varastot; aineellisten vahinkojen laskennan on perustuttava korjauskustannuksiin tai kyseisen omaisuuserän arvoon ennen vahinkotapahtumaa; vahingon arvo ei saa ylittää korjauskustannuksia tai vahinkotapahtuman aiheuttamaa markkina-arvon laskua, toisin sanoen omaisuuserällä välittömästi ennen tapahtumaa olleen arvon ja välittömästi sen jälkeen olevan arvon välistä eroa.

6. Vahinko on laskettava erikseen kullekin yksittäiselle tuensaajalle.

Kyseisestä määrästä vähennetään kustannukset, jotka eivät ole aiheutuneet suoraan vahinkotapahtumasta ja jotka olisivat muutoinkin aiheutuneet tuensaajalle.

7. Jotta vältettäisiin kilpailun vääristymisen riski ja kannustettaisiin riskien minimointiin, jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on edellytettävä tuensaajilta vähimmäistoimia. Näillä tarkoitetaan ennalta ehkäiseviä toimenpiteitä (kuten turva-aidat, jos mahdollista, tai vahtikoirat), jotka ovat oikeassa suhteessa rauhoitettujen eläinten kyseisellä alueella aiheuttamien vahinkojen riskiin, paitsi jos tällaiset toimenpiteet eivät ole kohtuudella mahdollisia. Tätä kohtaa ei sovelleta rauhoitetun eläimen ensimmäiseen hyökkäykseen alueella.

8. Tämän artiklan mukainen tuki on rajattu 100 prosenttiin tukikelpoisista kustannuksista.

9. Tuki ja muut mahdolliset maksut, jotka saadaan vahingon korvaamiseksi, mukaan lukien tuen kohteena olevaan vahinkoon kansallisen tai unionin toimenpiteen tai vakuutussopimusten perusteella saadut maksut, saavat olla enintään 100 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista.

30 artikla

Tuki maatalouden geenivarojen säilyttämiseen

1. Maatalouden ympäristö- ja ilmastositoumuksiin liittyvä, maatalouden geenivarojen säilyttämiseen tarkoitettu tuki on perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti sisämarkkinoille soveltuvaa, ja se vapautetaan perussopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaisesta ilmoitusvelvollisuudesta, jos se täyttää tässä artiklassa ja tämän asetuksen I luvussa vahvistetut edellytykset.

2. Tässä artiklassa tarkoitetaan:

’in situ -säilyttämisellä’ geeniaineksen säilyttämistä ekosysteemeissä ja luontaisissa elinympäristöissä sekä lajien tai luonnonvaraisten rotujen elinkykyisten populaatioiden säilyttämistä ja elvyttämistä niiden luonnollisessa ympäristössä sekä kotieläinlajien ja viljelykasvilajien osalta siinä maatilaympäristössä, jossa ne ovat kehittäneet erityisominaisuutensa;

b)	’säilyttämisellä in situ maatilalla’in situ -säilyttämistä ja -kehittämistä maatilan tasolla;

c)	’ex situ -säilyttämisellä’ maatalouden geenivarojen säilyttämistä muussa kuin niiden luonnollisessa ympäristössä;

d)	’ex situ -kokoelmalla’ maatalouden geenivarojen kokoelmaa, jota säilytetään muualla kuin geenivarojen luonnollisessa ympäristössä.

3. Sitoumuksissa, jotka liittyvät kasvatuksesta luopumisen vuoksi uhanalaisten rotujen kasvattamiseen tai sellaisten kasvien geenivarojen säilyttämiseen, joita uhkaa geneettinen köyhtyminen, on edellytettävä jotakin seuraavista:

a)	kasvatetaan uhanalaista paikallista rotua olevia eläimiä;

b)	säilytetään sellaisten kasvien geenivaroja, jotka ovat luonnostaan sopeutuneet paikallisiin ja alueellisiin olosuhteisiin ja joita uhkaa geneettinen köyhtyminen.

4. Paikallisia rotuja pidetään uhanalaisina rotuina, jos asetuksen (EU) 2016/1012 2 artiklan 24 alakohdassa säädetyt edellytykset täyttyvät ja jos kyseiset edellytykset myös vahvistetaan ja ne sisällytetään komissiolle tämän asetuksen 9 artiklan 1 kohdan mukaisesti toimitettaviin tietoihin.

5. Tukea voidaan myöntää seuraaville kotieläinlajeille: nautakarja, lampaat, vuohet, hevoseläimet, siat, linnut, kanit ja mehiläiset.

6. Kasvien geenivaroja katsotaan uhkaavan geneettinen köyhtyminen, jos maatiaiskantojen tai alkuperäisten paikallisten lajien esiintymisen harvinaisuutta, kantojen monimuotoisuutta ja tapauksen mukaan paikallisella tasolla käytettävien viljelymenetelmien muutoksia koskevien tieteellisten tulosten ja indikaattorien tukemat riittävät todisteet geneettisestä köyhtymisestä sisällytetään kuvauksineen 9 artiklan 1 kohdan b alakohdan nojalla julkaistaviin tietoihin.

7. Tukea voi saada seuraavista toimista aiheutuviin kustannuksiin:

a)	kohdennetut toimet: toimet, joilla edistetään maatalouden geenivarojen in situ- ja ex situ -säilyttämistä, kuvaamista, keräämistä ja käyttöä, mukaan lukien tällä hetkellä in situ -säilytettyjen geenivarojen internetissä olevat tietokannat sekä internetissä olevat ex situ ‐kokoelmat ja -tietokannat;

b)	yhteensovitetut toimet: toimet, joilla edistetään tietojen vaihtoa jäsenvaltioiden toimivaltaisten laitosten kesken unionin maatalouden geenivarojen säilyttämisestä, kuvaamisesta, keräämisestä ja käytöstä;

c)	liitännäistoimet: tiedotus-, levittämis- ja neuvontatoimet valtiosta riippumattomien järjestöjen ja muiden sidosryhmien kanssa, koulutuskurssit ja teknisten kertomusten laatiminen.

8. Tuki voi olla enintään 100 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista.

31 artikla

Tuki eläinten hyvinvointia edistäviin sitoumuksiin

1. Eläinten hyvinvointia edistäviin sitoumuksiin tarkoitettu tuki on perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti sisämarkkinoille soveltuvaa, ja se vapautetaan perussopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaisesta ilmoitusvelvollisuudesta, jos se täyttää tässä artiklassa ja tämän asetuksen I luvussa vahvistetut edellytykset.

2. Tukea myönnetään yritykselle, joka sitoutuu vapaaehtoisesti toteuttamaan toimia, joihin sisältyy yksi tai useampi 7 kohdassa tarkoitettu eläinten hyvinvointia edistävä sitoumus.

3. Jäsenvaltiot voi myöntää tukea ainoastaan sitoumuksiin, jotka menevät pidemmälle kuin asetuksen (EU) 2021/2115 III osaston I luvun 2 jaksossa vahvistetut asiaa koskevat pakolliset vaatimukset ja muut asiaankuuluvat kansallisessa ja unionin lainsäädännössä vahvistetut pakolliset vaatimukset.

4. Tämän artiklan mukaista tukea myönnetään ainoastaan sitoumuksiin, jotka eivät ole asetuksen (EU) 2021/2115 31 artiklan mukaisesti tukea saavia sitoumuksia.

5. Kaikki tämän artiklan 3 ja 4 kohdassa tarkoitetut pakolliset toimenpide- ja hoitovaatimukset on yksilöitävä ja kuvattava kansallisessa oikeusperustassa.

6. Jos kansallisessa lainsäädännössä asetetaan uusia vaatimuksia, jotka menevät pidemmälle kuin unionin lainsäädännössä säädetyt vastaavat vähimmäisvaatimukset, tukea voidaan myöntää sitoumuksiin, joilla edistetään kyseisten vaatimusten noudattamista, enintään 24 kuukauden ajan siitä päivästä, jona niistä tulee pakollisia asianomaisen maatilan osalta.

7. Eläinten hyvinvointia edistävissä tukikelpoisissa sitoumuksissa on tiukennettava tuotantomenetelmiä koskevia vaatimuksia seuraavilla aloilla:

a)	vesi, rehu ja eläinten hoito eläinten luonnollisten tarpeiden mukaisesti;

eläinsuojien olosuhteet, jotka parantavat eläinten mukavuutta ja liikkumisvapautta, kuten eläinten käytössä oleva lisääntynyt tila, lattiapinnat, luonnonvalo, kontrolloitu mikroilmasto ja esimerkiksi vapaaporsituksen tai ryhmäkasvatuksen kaltaiset olot eläinsuojissa eläinten luonnollisten tarpeiden mukaisesti;

c)	olosuhteet, joissa eläimet voivat käyttäytyä luonnollisesti, esimerkiksi elinympäristön virikkeistäminen tai myöhäinen vieroitus;

d)	pääsy ulkotiloihin ja laiduntaminen;

e)	käytännöt, joilla lisätään eläinten vastustuskykyä ja elinikää, mukaan lukien hitaammin kasvavat rodut;

f)	käytännöt, joissa vältetään eläinten ruumiinjäsenten typistämistä ja/tai kastrointia. Jos tietyissä tapauksissa eläinten ruumiinjäsenten typistäminen tai kastrointi katsotaan tarpeelliseksi, on käytettävä anestesia-aineita, kivunlievitysaineita ja tulehduslääkitystä tai immunokastraatiota;

g)	eläinten terveyttä koskevat toimenpiteet, joilla ehkäistään tarttumattomia tauteja ja joihin ei tarvita lääkeaineita kuten rokotteita, hyönteisten torjunta-aineita tai loislääkkeitä.

8. Eläinten hyvinvointia edistävät sitoumukset on tehtävä 1–7 vuoden ajaksi. Jäsenvaltiot voivat eläinten hyvinvointia koskevien tiettyjen hyötyjen saavuttamiseksi tai ylläpitämiseksi tarvittaessa määritellä tietyntyyppisille sitoumuksille pidemmän kestoajan, esimerkiksi sopimalla niiden voimassaolon jatkamisesta vuodella ensimmäisen kauden päättymisen jälkeen.

9. Sitoumussopimuksen uusiminen voi myös tapahtua ilman eri toimenpiteitä, jos asiaa liittyvät yksityiskohdat kuvataan sopimuksessa. Jäsenvaltioiden on vahvistettava eläinten hyvinvointia edistävien sitoumusten uusimista koskeva mekanismi asiaa koskevien kansallisten sääntöjen mukaisesti. Tällainen mekanismi on kuvattava kansallisessa oikeusperustassa. Uusimisen edellytyksenä on aina tämän jakson mukaisesti vahvistettujen edellytysten noudattaminen.

10. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tämän artiklan mukaisia toimia toteuttavilla yrityksillä on käytettävissään tarvittavat tietämys ja tiedot tällaisten toimien toteuttamiseksi ja että niille, jotka sitä tarvitsevat, tarjotaan asianmukaista koulutusta ja asiantuntemusta, jotta voidaan auttaa viljelijöitä, jotka sitoutuvat muuttamaan tuotantojärjestelmiään.

11. Tämän artiklan nojalla tehtyjen sitoumusten osalta jäsenvaltion on säädettävä tarkistuslausekkeesta sen varmistamiseksi, että sitoumuksia mukautetaan, jos 3 ja 7 kohdassa tarkoitettuja asiaankuuluvia pakollisia toimenpide- ja hoitovaatimuksia muutetaan.

12. Tuet myönnetään vuosittain, ja niillä korvataan eläinten hyvinvointia edistävistä sitoumuksista aiheutuvat lisäkustannukset ja tulonmenetykset kokonaan tai osittain.

13. Tuki voi olla enintään 100 prosenttia 12 kohdassa tarkoitetuista kustannuksista ja enintään 500 euroa eläinyksikköä kohden.

32 artikla

Tuki maatalousalan yhteistyöhön

1. Maatalousalan yhteistyöhön tarkoitettu tuki on perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti sisämarkkinoille soveltuvaa, ja se vapautetaan perussopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaisesta ilmoitusvelvollisuudesta, jos se täyttää tässä artiklassa ja tämän asetuksen I luvussa vahvistetut edellytykset.

2. Tukea myönnetään ainoastaan sellaisen yhteistyön edistämiseen, jolla edistetään yhden tai useamman asetuksen (EU) 2021/2115 6 artiklan 1 ja 2 kohdassa vahvistetun tavoitteen saavuttamista.

3. Tämän artiklan kattamissa yhteistyömuodoissa on oltava vähintään kaksi toimijaa riippumatta siitä, toimivatko ne maatalousalalla, mutta yhteistyön on hyödytettävä pääasiassa maatalousalaa.

4. Seuraavat yhteistyömuodot ovat tukikelpoisia:

a)	yhteistyö maatalousalalla ja elintarvikeketjussa toimivien yritysten ja muiden sellaisten maatalousalan toimijoiden välillä, jotka edistävät maaseudun kehittämispolitiikan tavoitteiden ja prioriteettien täyttämistä, tuottajaryhmät, osuuskunnat ja toimialakohtaiset organisaatiot mukaan lukien;

b)	klusterien ja verkostojen perustaminen;

c)	sukupolvenvaihdos, erityisesti tilatasolla (tukea voidaan myöntää ainoastaan viljelijöille, jotka ovat saavuttaneet tai ovat toiminnan päättyessä saavuttaneet eläkeiän, jonka asianomainen jäsenvaltio määrittää kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti).

5. Tukea ei myönnetä yhteistyöhön, johon osallistuu ainoastaan tutkimuslaitoksia.

6. Tukea voidaan myöntää seuraaviin toimintoihin liittyvään yhteistyöhön:

a)	pilottihankkeet;

b)	uusien tuotteiden, käytäntöjen, menetelmien ja tekniikoiden kehittäminen maatalousalalla ja elintarvikealalla silloin kun kyseessä ovat maataloustuotteet;

c)	yhteistyö maatalousalan pienten toimijoiden välillä yhteisten työprosessien järjestämisessä sekä tilojen ja resurssien jakamisessa;

d)	horisontaalinen ja vertikaalinen yhteistyö toimitusketjun toimijoiden välillä lyhyiden toimitusketjujen ja paikallisten markkinoiden perustamiseksi ja kehittämiseksi;

e)	paikalliset menekinedistämistoimet lyhyiden toimitusketjujen ja paikallisten markkinoiden kehittämiseksi;

f)	yhteiset toimet ilmastonmuutoksen lieventämiseksi ja siihen sopeutumiseksi;

g)	ympäristöhankkeita ja nykyisiä ympäristökäytäntöjä koskevat yhteiset lähestymistavat, mukaan luettuina tehokas vesihuolto, uusiutuvien energialähteiden käyttö (44) sekä maatalousmaiseman säilyttäminen;

h)	horisontaalinen ja vertikaalinen yhteistyö toimitusketjun toimijoiden välillä elintarviketuotannossa käytettävän biomassan toimittamiseksi kestävällä tavalla, jos tuloksena on maataloustuote, ja energiantuotannossa käytettävän biomassan tuottamiseksi kestävällä tavalla omaan kulutukseen;

i)	muiden kuin asetuksen (EU) 2021/1060 32 artiklassa tarkoitettujen paikallisten kehittämisstrategioiden täytäntöönpano, erityisesti muiden kuin asetuksen (EU) 2021/1060 31 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitettujen julkisten ja yksityisten kumppanien ryhmien toimesta.

7. Tukea voidaan myöntää ainoastaan uusiin yhteistyömuotoihin, myös olemassa oleviin yhteistyömuotoihin, jos aloitetaan uusi toiminta.

8. Edellä 6 kohdan d ja e alakohdassa tarkoitettu lyhyiden toimitusketjujen perustamiseen ja kehittämiseen myönnettävä tuki saa kattaa ainoastaan sellaiset toimitusketjut, joissa viljelijän ja kuluttajan välillä on enintään yksi väliporras.

9. Tämän artiklan mukaisen tuen on oltava asetuksen (EU) N:o 1308/2013 206–210 a artiklan mukaista.

10. Toimien, jotka koostuvat investoinneista, on oltava investointitukea koskevassa tämän asetuksen sovellettavassa artiklassa säädettyjen asiaankuuluvien sääntöjen ja vaatimusten mukaisia sekä ilmoituskynnysarvoja koskevan 4 artiklan mukaisia.

11. Seuraavat kustannukset ovat tukikelpoisia, jos ne koskevat maataloustoimintoja:

a)	kustannukset valmistelutuesta, valmiuksien kehittämisestä, koulutuksesta ja verkostoitumisesta, joiden tavoitteena on yhteistyöhankkeen valmistelu ja toteutus;

b)	kyseistä alaa koskevien tutkimusten ja toteutettavuustutkimusten kustannukset sekä liiketoimintasuunnitelman tai muun kuin asetuksen (EU) 2021/1060 32 artiklassa tarkoitetun paikallisen kehittämisstrategian laatimisen kustannukset;

c)	yhteistyön toimintakustannukset;

d)	toteutettavien toimien kustannukset, toiminnan edistämiseen liittyvät kustannukset mukaan lukien;

e)	menekinedistämistoimien kustannukset.

12. Tuki myönnetään enintään seitsemän vuoden ajaksi.

13. Tuki voi olla enintään 100 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista.

14. Edellä 11 kohdan d alakohdassa tarkoitettujen, investoinneista koostuvien toimien tapauksessa tuki on rajattava investointitukea koskevassa asianomaisessa artiklassa täsmennettyyn investointituen enimmäisintensiteettiin.

2 jakso

Tuki ympäristönsuojeluun maataloudessa

33 artikla

Tuki Natura 2000 -alueisiin liittyviin haittoihin

1. Natura 2000 -alueisiin liittyviin haittoihin tarkoitettu tuki on perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti sisämarkkinoille soveltuvaa, ja se vapautetaan perussopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaisesta ilmoitusvelvollisuudesta, jos se täyttää tässä artiklassa ja tämän asetuksen I luvussa vahvistetut edellytykset.

2. Tukea myönnetään vuosittain hehtaarilta maatalousmaata, ja sen tarkoituksena on korvata tuensaajille aiheutuneet lisäkustannukset ja tulonmenetykset, jotka johtuvat direktiivien 92/43/ETY ja 2009/147/EY täytäntöönpanoon suoraan liittyvistä, maatalousalueilla esiintyvistä haitoista.

3. Tukea voidaan myöntää ainoastaan suhteessa sellaisista vaatimuksista johtuviin rajoitteisiin, jotka menevät pidemmälle kuin asetuksen (EU) 2021/2115 III osaston I luvun 2 jaksossa vahvistetut asiaankuuluvat hyvää maatalous- ja ympäristökuntoa koskevat toimenpidevaatimukset, jäljempänä ’GAEC-vaatimukset’ ja asetuksen (EU) 2021/2115 4 artiklan 1 kohdan mukaisesti määritellyt maatalousmaan säilyttämistä koskevat edellytykset.

4. Tukea maksetaan ainoastaan seuraavien maatalousalueiden osalta:

a)	Natura 2000 -maatalousalueet;

muut rajatut luonnonsuojelualueet, joilla on maataloutta koskevia sellaisia ympäristörajoitteita, jotka vaikuttavat direktiivin 92/43/ETY 10 artiklan täytäntöönpanoon; kyseisten alueiden osuus ei saa ylittää viittä prosenttia asiaankuuluvan YMP:n strategiasuunnitelman alueellisella soveltamisalalla sijaitsevista nimetyistä Natura 2000 -alueista.

5. Tuki-intensiteetti saa olla enintään 100 prosenttia 2 kohdassa tarkoitetuista kustannuksista ja enintään 500 euroa hehtaaria kohti vuodessa aluksi enintään viiden vuoden ajan ja sen jälkeen enintään 200 euroa hehtaaria kohti vuodessa.

34 artikla

Tuki maatalouden ympäristö- ja ilmastositoumuksiin

1. Maatalouden ympäristö- ja ilmastositoumuksiin tarkoitettu tuki on perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti sisämarkkinoille soveltuvaa, ja se vapautetaan perussopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaisesta ilmoitusvelvollisuudesta, jos se täyttää tässä artiklassa ja tämän asetuksen I luvussa vahvistetut edellytykset.

2. Tukea myönnetään yritykselle tai yritysten ryhmälle, joka sitoutuu vapaaehtoisesti toteuttamaan toimia, joihin sisältyy yksi tai useampi 1 kohdassa tarkoitettu sitoumus, jolla pyritään sellaisten maanviljelykäytäntöjen säilyttämiseen ja näitä käytäntöjä koskevien tarvittavien muutosten edistämiseen, joiden vaikutus ympäristöön ja ilmastoon on myönteinen.

3. Jäsenvaltio voi myöntää tukea ainoastaan sitoumuksiin, jotka menevät pidemmälle kuin

a)	asetuksen (EU) 2021/2115 III osaston I luvun 2 jakson mukaisesti vahvistetut asiaankuuluvat lakisääteiset hoitovaatimukset ja GAEC-vaatimukset;

b)	asiaankuuluvat lannoitteiden ja kasvinsuojeluaineiden käyttöä koskevat vähimmäisvaatimukset sekä muut asiaankuuluvat kansallisessa ja unionin lainsäädännössä vahvistetut pakolliset vaatimukset;

c)	asetuksen (EU) 2021/2115 4 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaisesti vahvistetut maatalousmaan säilyttämistä koskevat edellytykset.

4. Kaikki 3 kohdassa tarkoitetut pakolliset toimenpide- ja hoitovaatimukset on yksilöitävä ja kuvattava kansallisessa oikeusperustassa.

5. Kun kyseessä ovat 3 kohdan b alakohdassa tarkoitetut sitoumukset ja jos kansallisessa lainsäädännössä asetetaan uusia vaatimuksia, jotka menevät pidemmälle kuin unionin oikeudessa säädetyt vastaavat vähimmäisvaatimukset, tukea voidaan myöntää sitoumuksiin, joilla edistetään kyseisten vaatimusten noudattamista, enintään 24 kuukauden ajan siitä päivästä, jona niistä tulee pakollisia asianomaisen maatilan osalta.

6. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tämän artiklan nojalla tukea saavilla yrityksillä on käytettävissään tarvittavat tietämys ja tiedot tällaisten toimien toteuttamiseksi ja että niille, jotka sitä tarvitsevat, tarjotaan asianmukaista koulutusta ja asiantuntemusta, jotta voidaan auttaa viljelijöitä, jotka sitoutuvat muuttamaan tuotantojärjestelmiään.

7. Tämän artiklan mukaiset sitoumukset on tehtävä 5–7 vuoden ajaksi. Jäsenvaltio voi kuitenkin tavoiteltujen ympäristöhyötyjen saavuttamiseksi tai ylläpitämiseksi tarvittaessa määritellä tietyntyyppisille sitoumuksille pidemmän kestoajan, esimerkiksi sopimalla niiden voimassaolon jatkamisesta vuosittain ensimmäisen kauden päättymisen jälkeen. Jäsenvaltio voi määritellä lyhyemmän kestoajan, joka on vähintään vuosi, geenivarojen säilyttämistä, kestävää käyttöä ja kehittämistä koskeville sitoumuksille, uusille sitoumuksille, jotka ovat välitöntä seurausta ensimmäisellä kaudella toteutetusta sitoumuksesta, tai muissa asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa.

8. Maatalouden ympäristö- ja ilmastositoumuksiin tarkoitettua tukea voidaan myöntää muille tuensaajille kuin maatalousalalla toimiville yrityksille 7 jakson mukaisesti.

9. Kotieläintuotannon laajaperäistämiseen liittyvien sitoumusten on oltava vähintään seuraavien edellytysten mukaisia:

a)	maatilan koko laidunalaa hoidetaan ja pidetään yllä yli- tai alilaiduntamisen estämiseksi;

b)	eläintiheys määritellään ottamalla huomioon maatilan koko laiduntava karja tai ravinteiden huuhtoutumisen vähentämiseen tähtäävän sitoumuksen osalta kyseisen sitoumuksen kannalta tarkoituksenmukainen karjan määrä maatilalla.

10. Tukea voidaan myöntää yhteisiin järjestelmiin ja tulosperusteisiin maksujärjestelmiin, kuten hiiliviljelyjärjestelmiin, kannustamaan viljelijöitä parantamaan merkittävästi ympäristön laatua suuremmassa mittakaavassa tai mitattavissa olevalla tavalla. Tulosperusteisissa hiiliviljelyjärjestelmissä on varmistettava, että kvantifiointiin, lisäisyyteen, pitkän aikavälin varastointiin ja kestävyyteen liittyviä laatukriteereitä noudatetaan ottaen huomioon myös kestävää hiilen kiertoa koskeva tiedonanto (45) hiilenpoistojen sertifioinnin osalta.

11. Tämän artiklan nojalla tehtyjen sitoumusten osalta jäsenvaltion on säädettävä tarkistuslausekkeesta sen varmistamiseksi, että sitoumuksia mukautetaan, jos 3, 4 ja 9 kohdassa tarkoitettuja asiaankuuluvia pakollisia toimenpide- ja hoitovaatimuksia ja edellytyksiä muutetaan.

12. Tuet myönnetään vuosittain, ja niillä korvataan maatalouden ympäristö- ja ilmastositoumuksista aiheutuvat lisäkustannukset ja tulonmenetykset kokonaan tai osittain.

13. Tämän artiklan mukaista tukea ei saa myöntää 35 artiklan soveltamisalaan kuuluviin sitoumuksiin.

14. Tuki on maksettava hehtaarilta.

15. Tuen enimmäismäärä on 100 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista, ja se saa olla enintään 600 euroa hehtaarilta vuodessa yksivuotisten viljelmien osalta, 900 euroa hehtaarilta vuodessa erikoistuneiden monivuotisten viljelmien osalta ja 450 euroa hehtaarilta vuodessa muun maankäytön osalta.

35 artikla

Tuki luonnonmukaiseen maatalouteen

1. Luonnonmukaiseen maatalouteen tarkoitettu tuki on perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti sisämarkkinoille soveltuvaa, ja se vapautetaan perussopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaisesta ilmoitusvelvollisuudesta, jos se täyttää tässä artiklassa ja tämän asetuksen I luvussa vahvistetut edellytykset.

2. Tukea voidaan myöntää yrityksille tai yritysten ryhmille, jotka sitoutuvat vapaaehtoisesti siirtymään asetuksessa (EU) 2018/848 määriteltyihin luonnonmukaisen maatalouden käytäntöihin ja menetelmiin tai ylläpitämään tällaisia käytäntöjä ja menetelmiä.

3. Jäsenvaltio voi myöntää tukea ainoastaan sitoumuksiin, jotka menevät pidemmälle kuin

a)	asetuksen (EU) 2021/2115 III osaston I luvun 2 jakson mukaisesti vahvistetut asiaankuuluvat lakisääteiset hoitovaatimukset ja GAEC-vaatimukset;

b)	asiaankuuluvat lannoitteiden ja kasvinsuojeluaineiden käyttöä sekä eläinten hyvinvointia koskevat vähimmäisvaatimukset sekä muut asiaankuuluvat kansallisessa ja unionin lainsäädännössä vahvistetut pakolliset vaatimukset;

c)	asetuksen (EU) 2021/2115 4 artiklan 2 kohdan mukaisesti vahvistetut maatalousmaan säilyttämistä koskevat edellytykset;

4. Kaikki tällaiset pakolliset toimenpide- ja hoitovaatimukset on yksilöitävä ja kuvattava kansallisessa oikeusperustassa.

6. Edellä 3 kohdassa tarkoitetut sitoumukset on tehtävä aluksi 5–7 vuoden ajaksi. Jäsenvaltio voi kuitenkin tiettyjen tavoiteltujen ympäristöhyötyjen saavuttamiseksi tai ylläpitämiseksi määritellä pidemmän kestoajan, esimerkiksi sopimalla voimassaolon jatkamisesta vuosittain ensimmäisen kauden päättymisen jälkeen. Jos tukea myönnetään luonnonmukaiseen maatalouteen siirtymiseen, jäsenvaltiot voivat määritellä lyhyemmän, vähintään vuoden pituisen kestoajan. Jäsenvaltio voi määritellä lyhyemmän, vähintään vuoden pituisen kestoajan uusille ylläpitämistä koskeville sitoumuksille, jotka ovat välitöntä seurausta ensimmäisellä kaudella toteutetusta sitoumuksesta.

7. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tämän artiklan mukaisia toimia toteuttavilla yrityksillä on käytettävissään tarvittavat tietämys ja tiedot tällaisten toimien toteuttamiseksi ja että niille, jotka sitä tarvitsevat, tarjotaan asianmukaista koulutusta ja asiantuntemusta, jotta voidaan auttaa viljelijöitä, jotka sitoutuvat muuttamaan tuotantojärjestelmiään.

8. Tämän artiklan nojalla tehtyjen sitoumusten osalta jäsenvaltion on säädettävä tarkistuslausekkeesta sen varmistamiseksi, että sitoumuksia mukautetaan, jos 3 kohdassa tarkoitettuja asiaankuuluvia pakollisia toimenpide- ja hoitovaatimuksia ja edellytyksiä muutetaan.

9. Tuet myönnetään vuosittain, ja niillä korvataan sitoumuksista aiheutuvat lisäkustannukset ja tulonmenetykset kokonaan tai osittain. Tämän artiklan mukaista tukea ei saa myöntää 34 artiklan soveltamisalaan kuuluviin sitoumuksiin eikä 20 artiklan kattamiin kustannuksiin.

10. Luonnonmukaisten tuotteiden alkutuotantoon ja jalostukseen ja kaupan pitämiseen myönnettävään investointitukeen sovelletaan 14 ja 17 artiklan säännöksiä.

11. Tuen enimmäismäärä on 100 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista, ja se saa olla enintään 600 euroa hehtaarilta vuodessa yksivuotisten viljelmien osalta, 900 euroa hehtaarilta vuodessa erikoistuneiden monivuotisten viljelmien osalta ja 450 euroa hehtaarilta vuodessa muun maankäytön osalta.

3 jakso

Tuki kulttuuri- ja luonnonperinnön säilyttämiseksi tehtäviin investointeihin

36 artikla

Tuki maatiloilla tai metsissä kulttuuri- ja luonnonperinnön säilyttämiseksi tehtäviin investointeihin

1. Maatiloilla tai metsissä kulttuuri- ja luonnonperinnön säilyttämiseksi tehtäviin investointeihin tarkoitettu tuki on perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti sisämarkkinoille soveltuvaa, ja se vapautetaan perussopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaisesta ilmoitusvelvollisuudesta, jos se täyttää tässä artiklassa ja tämän asetuksen I luvussa vahvistetut asianomaiset edellytykset.

2. Tukea voidaan myöntää maatiloilla tai metsissä kulttuuri- ja luonnonperinnön säilyttämiseksi tehtäviin investointeihin.

3. Tukea myönnetään sellaisen luonnonmaisemien ja rakennusten muodossa olevan kulttuuri- ja luonnonperinnön säilyttämiseen, jonka jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset ovat virallisesti tunnustaneet sellaiseksi.

4. Tukea voi saada seuraaviin kulttuuri- ja luonnonperinnön säilyttämisestä aiheutuviin tukikelpoisiin kustannuksiin:

a)	aineelliseen omaisuuteen tehtyjen investointien kustannukset;

b)	käyttöomaisuushankkeet.

5. Tuen enimmäisintensiteetti on 100 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista.

6. Käyttöomaisuushankkeisiin maksettava tuki saa olla enintään 10 000 euroa vuodessa.

4 jakso

Tuki luonnonmullistusten maatalousalalla aiheuttamien vahinkojen korvaamiseen

37 artikla

Tuki luonnonmullistusten maatalousalalla aiheuttamien vahinkojen korvaamiseen

1. Luonnonmullistusten aiheuttaman vahingon korvaamiseen tarkoitetut tukijärjestelmät ovat perussopimuksen 107 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaisesti sisämarkkinoille soveltuvia, ja ne vapautetaan perussopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaisesta ilmoitusvaatimuksesta, jos ne täyttävät tässä artiklassa ja tämän asetuksen I luvussa säädetyt edellytykset.

2. Tukeen sovelletaan seuraavia edellytyksiä:

a)	tuki maksetaan vasta, kun jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen on virallisesti tunnustanut, että tapahtuma on luonteeltaan luonnonmullistus;

b)	luonnonmullistuksen ja yrityksen kärsimien vahinkojen välillä on suora syy-seuraussuhde.

3. Tuki maksetaan suoraan kyseiselle yritykselle tai tuottajaryhmälle tai -organisaatiolle, jonka jäsen kyseinen yritys on.

Jos tuki maksetaan tuottajaryhmälle tai -organisaatiolle, tuen määrä ei saa ylittää määrää, joka kyseiselle yritykselle olisi voitu myöntää.

4. Luonnonmullistukseen liittyvät tukijärjestelmät on perustettava kolmen vuoden kuluessa ja tuki on maksettava neljän vuoden kuluessa luonnonmullistuksen tapahtumispäivästä.

5. Tukikelpoisia kustannuksia ovat luonnonmullistuksen suorana seurauksena aiheutuneet vahingot, jotka viranomainen, tuen myöntävän viranomaisen hyväksymä riippumaton asiantuntija tai vakuutusyhtiö on arvioinut.

6. Luonnonmullistuksen aiheuttama vahinko on laskettava erikseen kullekin yksittäiselle tuensaajalle.

7. Tuki voi liittyä seuraaviin:

a)	8 kohdassa tarkoitetut tulonmenetykset, jotka ovat aiheutuneet maataloustuotannon ja tuotantovälineiden tuhoutumisesta kokonaan tai osittain;

b)	9 kohdassa tarkoitetut aineelliset vahingot.

8. Tulonmenetys lasketaan seuraavasti:

a)	sinä vuonna, jona luonnonmullistus esiintyi, tai kunakin seuraavana vuonna, johon tuotantovälineiden osittainen tai täydellinen tuhoutuminen vaikuttaa, tuotettujen maataloustuotteiden määrä kerrottuna kyseisen vuoden aikana saadulla keskimääräisellä myyntihinnalla vähennetään

maataloustuotteiden keskimääräisestä vuosituotannosta, joka on tuotettu kolmen vuoden ajanjaksolla ennen luonnonmullistusta, tai luonnonmullistusta edeltävään viisivuotiskauteen perustuvan kolmen vuoden, laskettuna ilman korkeinta ja alinta määrää, keskimääräisestä tuotannosta, kumpikin kerrottuna saadulla keskimääräisellä myyntihinnalla.

Jos pk-yritys on perustettu alle kolme vuotta ennen luonnonmullistuksen tapahtumispäivää, viittauksen 8 kohdan b alakohdassa tarkoitettuun kolmen vuoden ajanjaksoon katsotaan viittaavan sellaisen keskivertoyrityksen tuottamaan ja myymään määrään, joka on hakijan kanssa samansuuruinen eli mikroyritys, pieni yritys tai keskisuuri yritys ja toimii kansallisella tai alueellisella alalla, johon luonnonmullistus vaikutti.

Tulonmenetys voidaan laskea joko maatilan vuosituotannon tasolla taikka sadon tai kotieläinten tasolla.

Tähän määrään voidaan lisätä muut kustannukset, joita tuensaajalle aiheutuu suoraan luonnonmullistuksesta.

Määrästä on vähennettävä mahdolliset kustannukset, jotka eivät ole aiheutuneet luonnonmullistuksesta.

Tuensaajan vuotuisen maataloustuotannon laskennassa voidaan käyttää indeksejä edellyttäen, että käytetyn laskentamenetelmän avulla voidaan määritellä tuensaajan kunakin vuonna kärsimät todelliset tappiot.

9. Luonnonmullistuksen omaisuuserille (esimerkiksi maatilarakennukset, -laitteet ja -koneet, varastot ja tuotantovälineet) aiheuttamat aineelliset vahingot lasketaan korjauskustannusten tai kyseisellä omaisuuserällä ennen luonnonmullistusta olleen taloudellisen arvon perusteella.

Vahingon arvo ei saa ylittää korjauskustannuksia tai luonnonmullistuksen aiheuttamaa markkina-arvon laskua, toisin sanoen omaisuuserällä välittömästi ennen luonnonmullistusta olleen arvon ja välittömästi sen jälkeen olevan arvon välistä eroa.

10. Tuki ja muut maksut, joita on saatu menetysten korvaamiseksi, mukaan lukien vakuutussopimusten perusteella saadut maksut, saavat olla enintään 100 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista.

5 jakso

Tuki tutkimus- ja kehitystyöhön sekä innovaatiotoimintaan

38 artikla

Tuki maa- ja metsätalousalan tutkimus- ja kehitystyöhön

1. Maa- ja metsätalouden alojen ja osa-alojen tutkimus- ja kehitystyöhön tarkoitettu tuki on perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti sisämarkkinoille soveltuvaa, ja se vapautetaan perussopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaisesta ilmoitusvelvollisuudesta, jos se täyttää tässä artiklassa ja tämän asetuksen I luvussa vahvistetut edellytykset.

2. Tuetun hankkeen on oltava kaikkien 1 kohdassa tarkoitetuilla aloilla tai osa-aloilla toimivien yritysten yleisen edun mukainen.

3. Ennen tuetun hankkeen aloituspäivää on julkisesti saatavilla olevalla verkkosivustolla julkaistava seuraavat tiedot kansallisella tai alueellisella tasolla:

a)	tieto siitä, että tuettu hanke on tarkoitus toteuttaa;

b)	tuetun hankkeen tavoitteet;

c)	tuetun hankkeen tulosten ennakoitu julkaisupäivä;

d)	tuetun hankkeen tulosten ennakoitu julkaisupaikka internetissä;

e)	tieto siitä, että tuetun hankkeen tulokset ovat kyseisen alan tai osa-alan kaikkien yritysten saatavilla ilmaiseksi.

4. Tuetun hankkeen tulosten on oltava julkisesti saatavilla olevalla verkkosivustolla tuetun hankkeen päättymispäivästä alkaen tai siitä päivästä alkaen, jona kyseisiä tuloksia koskevia tietoja annetaan tietyn organisaation jäsenille, riippuen siitä, kumpi tapahtuu aikaisemmin. Tulosten on oltava saatavilla internetissä vähintään viiden vuoden ajan tuetun hankkeen päättymispäivästä alkaen.

5. Tuki myönnetään suoraan tutkimus- ja/tai tiedonlevittämisorganisaatiolle.

6. Tukeen ei saa liittyä maa- tai metsätaloustuotteiden hintaan perustuvaa tukea maa- tai metsätalousalalla toimiville yrityksille.

7. Seuraavat kustannukset ovat tukikelpoisia:

a)	seuraaviin liittyvät henkilöstökustannukset: tutkijat, teknikot ja muu tutkimustoimintaa avustava henkilöstö siltä osin kuin nämä toimivat hankkeen parissa;

välineiden ja laitteiden kustannukset siltä osin kuin ja siltä ajalta kun niitä on käytetty hankkeessa; jos tällaisia välineitä ja laitteita ei käytetä hankkeen tarpeisiin koko niiden käyttöikää, tukikelpoisiksi katsotaan ainoastaan poistokustannukset, jotka vastaavat hankkeen kestoa, laskettuina yleisesti hyväksyttyjen kirjanpitoperiaatteiden mukaan;

rakennusten ja maa-alueiden kustannukset siltä osin kuin ja siltä ajalta kun niitä on käytetty hankkeessa, seuraavin edellytyksin:

i)	rakennusten osalta tukikelpoisiksi katsotaan ainoastaan poistokustannukset, jotka vastaavat hankkeen kestoa, laskettuina yleisesti hyväksyttyjen kirjanpitoperiaatteiden mukaan;

ii)	maa-alueiden osalta tukikelpoisiksi katsotaan liiketaloudellisin ehdoin toteutetun luovutuksen kustannukset tai toteutuneet pääomakustannukset;

d)	ulkopuolisista lähteistä markkinaehdoin ostetun tai käyttöluvalla hankitun sopimukseen perustuvan tutkimuksen, tietämyksen ja patenttien kustannukset sekä konsultoinnin ja vastaavien palveluiden kustannukset, kun niitä on käytetty yksinomaan hanketta varten;

e)	muut yleiskulut ja muut toimintakustannukset, mukaan lukien suoraan hankkeesta aiheutuvat materiaalien, tarvikkeiden ja vastaavien tuotteiden kustannukset.

8. Kun tutkimus- ja tiedonlevittämisorganisaatio harjoittaa myös taloudellista toimintaa, kyseisen taloudellisen toiminnan rahoituksesta, kustannuksista ja tuloista on pidettävä erillistä kirjanpitoa.

9. Tutkimus- ja tiedonlevittämisorganisaatiossa vaikutusvaltaa esimerkiksi osakkaana tai jäsenenä käyttävillä yrityksillä ei saa olla etuoikeutta kyseisen organisaation tutkimuskapasiteetin käyttöön tai organisaation saavuttamiin tuloksiin.

10. Tuen enimmäisintensiteetti on 100 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista.

39 artikla

Tuki kustannuksiin, joita aiheutuu yrityksille niiden osallistuessa eurooppalaisen innovaatiokumppanuuden toimijaryhmien hankkeisiin

1. Asetuksen (EU) 2021/2115 127 artiklan soveltamisalaan kuuluviin eurooppalaisen innovaatiokumppanuuden toimijaryhmien hankkeisiin osallistuvien yritysten kustannuksiin myönnettävä tuki on perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti sisämarkkinoille soveltuvaa, ja se vapautetaan perussopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaisesta ilmoitusvaatimuksesta, jos se täyttää tässä artiklassa ja tämän asetuksen I luvussa säädetyt edellytykset.

2. Seuraavat eurooppalaisen innovaatiokumppanuuden toimijaryhmien hankkeiden kustannukset ovat tukikelpoisia:

a)	kustannukset valmistelutuesta, valmiuksien kehittämisestä, koulutuksesta ja verkostoitumisesta, joiden tavoitteena on eurooppalaisen innovaatiokumppanuuden toimijaryhmän hankkeen valmistelu ja toteutus;

b)	hyväksyttyjen toimien toteutus;

c)	ryhmän yhteistyötoimien valmistelu ja toteutus;

d)	toimintakustannukset, jotka liittyvät eurooppalaisen innovaatiokumppanuuden toimijaryhmien hankkeen toteuttamisen hallintoon;

e)	eurooppalaiseen innovaatiokumppanuuteen liittyvän yhteisön edistäminen, jotta helpotetaan sidosryhmien välistä vaihtoa tietojen saamiseksi ja hankkeiden edistämiseksi sekä potentiaalisten tuensaajien tukemiseksi toimien kehittämisessä ja hakemusten valmistelussa.

3. Tuki-intensiteetti ei saa ylittää kullekin toimityypille asetuksessa (EU) 2021/2115 säädettyjä tuen enimmäismääriä.

40 artikla

Rajalliset tukimäärät yrityksille, jotka hyötyvät eurooppalaisen innovaatiokumppanuuden toimijaryhmien hankkeista

1. Tämän asetuksen 39 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu tuki eurooppalaisen innovaatiokumppanuuden toimijaryhmien hankkeisiin osallistuville tai niistä hyötyville yrityksille on perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti sisämarkkinoille soveltuvaa, ja se vapautetaan perussopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaisesta ilmoitusvelvollisuudesta, jos se täyttää tässä artiklassa ja tämän asetuksen I luvussa vahvistetut edellytykset.

2. Eurooppalaisen innovaatiokumppanuuden toimijaryhmien hankkeisiin myönnettävän tuen kokonaismäärä voi olla enintään 500 000 euroa.

6 jakso

Metsätalousalan tuki

41 artikla

Tuki metsitykseen ja puustoisen maan muodostamiseen

1. Metsitykseen ja puustoisen maan muodostamiseen tarkoitettu tuki on perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti sisämarkkinoille soveltuvaa, ja se vapautetaan perussopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaisesta ilmoitusvelvollisuudesta, jos se täyttää tässä artiklassa ja tämän asetuksen I luvussa vahvistetut edellytykset.

2. Metsitykseen ja puustoisen maan muodostamiseen tarkoitettua tukea voidaan myöntää perustamiskustannuksiin ja hehtaarikohtaisena vuosipalkkiona.

Metsitykseen ja puustoisen maan muodostamiseen tarkoitettua tukea voidaan myöntää investointitoimiin.

3. Investointitoimiin liittyvää metsitykseen ja puustoisen maan muodostamiseen tarkoitettua tukea voivat saada seuraavat tukikelpoiset kustannukset:

kiinteän omaisuuden rakentaminen, hankkiminen, leasingvuokraus mukaan luettuna, tai kunnostaminen; maanhankinta on tukikelpoista ainoastaan, jos määrä on enintään 10 prosenttia kyseisen toimen tukikelpoisista kokonaiskustannuksista, lukuun ottamatta maanhankintaa, jos tuki myönnetään YMP:n strategiasuunnitelman puitteissa;

b)	koneiden ja laitteiden hankkiminen tai ostoleasing enintään omaisuuserän markkina-arvoon asti;

d)	tietokoneohjelmistojen, pilvipalveluratkaisujen ja vastaavien ratkaisujen hankinta, kehittäminen tai käyttömaksut sekä patenttien, käyttölupien, tekijänoikeuksien ja tavaramerkkien hankkiminen;

e)	metsäsuunnitelmien tai vastaavien välineiden laatimiskustannukset.

YMP:n strategiasuunnitelman puitteissa myönnettävä tuki, joka myönnetään rahoitusvälineiden muodossa, voi kattaa muita kuin ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuja tukikelpoisia kustannuksia edellyttäen, että kustannukset ovat asiaankuuluvan YMP:n strategiasuunnitelman mukaan täysin tukikelpoisia ja että tuki pannaan täytäntöön sen jälkeen, kun komissio on hyväksynyt asianomaisen strategiasuunnitelman.

Käyttöpääomaa ei pidetä tukikelpoisena kustannuksena, paitsi jos tuki myönnetään YMP:n strategiasuunnitelman puitteissa rahoitusvälineiden muodossa.

4. Kun kyseessä ovat investointitoimet, joista on direktiivin 2011/92/EU mukaan tehtävä ympäristövaikutusten arviointi, tuen edellytyksenä on oltava, että tällainen arviointi on tehty ja että asianomaiselle investointihankkeelle on myönnetty lupa ennen yksittäisen tuen myöntämispäivää.

5. Seuraavat perustamiskustannukset ovat tukikelpoisia:

a)	istutusmateriaalista ja istutuksesta aiheutuvat kustannukset;

b)	istutuskustannukset ja istutukseen suoraan liittyvät kustannukset;

c)	muiden asiaan liittyvien toimien kustannukset, kuten taimien varastointi ja käsittely tarvittavilla ennaltaehkäisy- ja suojamateriaaleilla;

d)	kustannukset, jotka johtuvat täydennysistutuksista istutuksen jälkeisen ensimmäisen vuoden aikana ja pienimuotoisesta täydennysistutuksesta istutuksen jälkeisten ensimmäisten vuosien aikana. Laajamittaisen täydennysistutuksen kustannuksiin voidaan myöntää tukea ainoastaan 43 artiklan mukaisesti.

6. Hehtaarikohtainen vuosipalkkio on tarkoitettu kattamaan tulonmenetyksestä ja ylläpidosta aiheutuvia kustannuksia, mukaan lukien esi- ja jälkiraivaukset, ja sitä maksetaan enintään 12 vuoden ajan tuen myöntämispäivästä.

7. Tukea ei voida myöntää seuraavien puiden istutukseen:

a)	lyhytkiertoinen energiapuu;

b)	joulukuuset;

c)	energiantuotantoon tarkoitetut nopeakasvuiset puut;

d)	alueelle vierasperäiset lajit, paitsi jos tukea myönnetään YMP:n strategiasuunnitelman puitteissa.

e)	metsitykseen tehtävät investoinnit, jotka eivät ole yhdenmukaisia metsitystä ja uudelleenmetsitystä koskevien yleiseurooppalaisten suuntaviivojen (46) mukaisesti laadittujen, kestävän metsänhoidon periaatteiden mukaisten ilmasto- ja ympäristötavoitteiden kanssa.

8. Istutettujen lajien on vastattava kyseisen alueen ympäristö- ja ilmasto-olosuhteita sekä noudatettava 12 kohdassa tarkoitettuja ympäristöä koskevia vähimmäisvaatimuksia.

9. Alueilla, joilla ankarat maaperä- ja ilmasto-olosuhteet vaikeuttavat metsitystä, tukea voidaan myöntää monivuotisten puumaisten lajien, kuten paikallisiin olosuhteisiin soveltuvien pensaiden, istutukseen.

10. Suurille yrityksille myönnettävän tuen edellytyksenä on metsäsuunnitelmaan tai vastaavaan välineeseen perustuvien asiaankuuluvien tietojen esittäminen Euroopan metsien kestävän hoidon ja käytön yleisperiaatteiden mukaisesti (47).

Tätä vaatimusta ei sovelleta sellaisiin kuntiin, jotka ovat itsenäisiä paikallisviranomaisia, joiden vuosibudjetti on alle 10 miljoonaa euroa ja joissa on alle 5 000 asukasta.

11. Tuen enimmäisintensiteetti on 100 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista.

12. Metsitykseen ja puustoisen maan muodostamiseen tarkoitettuun tukeen sovelletaan seuraavia ympäristöä koskevia vähimmäisvaatimuksia:

istutettavien lajien, alojen ja menetelmien valinnassa on vältettävä epäasianmukaiset metsitykset herkissä elinympäristöissä, kuten soilla ja kosteikoissa, sekä negatiiviset vaikutukset ekologisesti arvokkailla alueilla, mukaan lukien alueet, joilla harjoitetaan luonnonarvoltaan merkittävää maataloutta. Natura 2000 -alueiksi nimetyillä alueilla sallitaan direktiivin 92/43/ETY ja direktiivin 2009/147/EY mukaisesti vain asianomaisten alueiden hoitotavoitteiden mukainen, Natura 2000:n täytäntöönpanosta vastaavan kansallisen viranomaisen kanssa sovittu metsitys;

puiden lajeja, lajikkeita, ekotyyppejä ja lähtöisyyttä valittaessa on otettava huomioon kyky sietää ilmastonmuutosta ja luonnonmullistuksia sekä asianomaisen alueen pedologiset ja hydrologiset olosuhteet, kuten myös jäsenvaltioiden määrittelemä lajien mahdollinen haitallisuus paikallisissa olosuhteissa. Tuensaajan on suojeltava metsää ja huolehdittava siitä vähintään niin kauan kuin palkkiota maatalouden tulonmenetysten ja hoitokustannusten korvaamiseksi maksetaan. Tähän kuuluvat tapauksen mukaan puuston hoito ja harvennus sekä laiduntaminen metsän tulevaa kehitystä silmällä pitäen, ruohokasvillisuuden hillitseminen ja tulenaran aluskasvillisuuden kasvun estäminen. Jäsenvaltioiden on nopeakasvuisten lajien osalta määriteltävä hakkuuta edeltävä vähimmäis- ja enimmäisaika. Vähimmäisajan on oltava vähintään 8 vuotta ja enimmäisajan enintään 20 vuotta;

jos monivuotisten puumaisten lajien istutuksen ei voida vaikeiden maaperä-, ympäristö- tai ilmasto-olosuhteiden vuoksi, mukaan lukien ympäristön pilaantuminen, odottaa johtavan sovellettavassa kansallisessa lainsäädännössä määritellyn metsäpeitteen syntymiseen, jäsenvaltio voi sallia, että tuensaaja perustaa muun puumaisen kasvuston, esimerkiksi istuttaa paikallisiin olosuhteisiin soveltuvia pensaita. Tuensaajan on varmistettava sama huolenpidon ja suojelun taso kuin metsien osalta;

jos metsitystoimet johtavat sen suuruisen metsän luomiseen, joka ylittää jäsenvaltion vahvistaman kynnyksen, toimessa on joko

istutettava ekologisesti sopeutuneita lajeja tai ilmastonmuutosta asianomaisella biomaantieteellisellä alueella sietäviä lajeja, joiden osalta vaikutusten analyysissä on havaittu, että ne eivät uhkaa luonnon monimuotoisuutta tai ekosysteemipalveluja eivätkä vaikuta negatiivisesti ihmisten terveyteen;

ii)	käytettävä puulajien sekoitusta, jossa on joko vähintään 10 prosenttia lehtipuita alaa kohden tai vähintään kolme puulajia tai -lajiketta, joista vähiten esiintyvä kattaa vähintään 10 prosenttia alasta.

42 artikla

Peltometsätalousjärjestelmien tuki

1. Peltometsätalousjärjestelmien tuki on perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti sisämarkkinoille soveltuvaa, ja se vapautetaan perussopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaisesta ilmoitusvelvollisuudesta, jos se täyttää tässä artiklassa ja tämän asetuksen I luvussa vahvistetut edellytykset.

2. Peltometsätalousjärjestelmien tukea voidaan myöntää käyttöönotto-, elvyttämis- tai uudistamiskustannuksiin ja hehtaarikohtaiseen vuosipalkkioon.

3. Peltometsätalousjärjestelmien tukea voidaan myöntää investointitoimiin.

4. Lukuun ottamatta tapauksia, joissa tuki myönnetään rahoitusvälineiden muodossa, investointitoimiin liittyvää peltometsätalousjärjestelmien tukea voi saada seuraaviin tukikelpoisiin kustannuksiin:

b)	koneiden ja laitteiden hankkiminen tai ostoleasing enintään omaisuuserän markkina-arvoon asti;

a ja b ja alakohdassa tarkoitettuihin menoihin liittyvät yleiskulut, kuten arkkitehtien, insinöörien ja konsulttien palkkiot, ekologista ja taloudellista kestävyyttä koskevaan neuvontaan liittyvät palkkiot, mukaan lukien toteutettavuustutkimukset; toteutettavuustutkimusten kustannukset säilyvät tukikelpoisina silloinkin, kun a ja b alakohdassa tarkoitettuja menoja ei aiheudu;

d)	tietokoneohjelmistojen, pilvipalveluratkaisujen ja vastaavien ratkaisujen hankinta, kehittäminen tai käyttömaksut sekä patenttien, käyttölupien, tekijänoikeuksien ja tavaramerkkien hankkiminen;

e)	metsäsuunnitelmien ja vastaavan välineen laatimiskustannukset.

Käyttöpääomaa ei pidetä tukikelpoisena kustannuksena, paitsi jos tuki myönnetään YMP:n strategiasuunnitelman puitteissa rahoitusvälineiden muodossa.

5. Kun kyseessä ovat investointitoimet, joista on direktiivin 2011/92/EU mukaan tehtävä ympäristövaikutusten arviointi, tuen edellytyksenä on oltava, että tällainen arviointi on tehty ja että asianomaiselle investointihankkeelle on myönnetty lupa ennen yksittäisen tuen myöntämispäivää.

Ensimmäistä alakohtaa ei sovelleta, jos tuki myönnetään rahoitusvälineiden muodossa.

6. Seuraavat peltometsätalousjärjestelmien käyttöönotto-, elvyttämis- tai uudistamiskustannukset ovat tukikelpoisia:

a)	kustannukset, jotka liittyvät puiden istutukseen, mukaan lukien kustannukset, jotka aiheutuvat istutusmateriaalista, istutuksesta sekä taimien varastoinnista ja käsittelystä ennaltaehkäisy- ja suojaamistoimien edellyttämin materiaalein;

b)	kustannukset, jotka liittyvät olemassa olevan metsän tai muun puustoisen maan muuntamiseen, mukaan lukien puiden hakkuu-, harvennus- ja karsintakustannukset sekä kustannukset, jotka liittyvät suojaamiseen laiduntavilta eläimiltä;

c)	muut peltometsätalousjärjestelmän käyttöönottoon, elvyttämiseen tai uudistamiseen suoraan liittyvät kustannukset, kuten toteutettavuustutkimuksiin, käyttöönottosuunnitelmaan, maaperätutkimukseen sekä maaperän valmisteluun ja suojaamiseen liittyvät kustannukset;

d)	metsälaiduntalouden eli laiduntamisen ja juotto- ja suojalaitteiden kustannukset;

e)	peltometsätalousjärjestelmän käyttöönottoon, elvyttämiseen tai uudistamiseen liittyvien tarpeellisten käsittelyjen kustannukset, mukaan lukien kastelu ja tyvestys;

f)	uudelleenistutuksen kustannukset peltometsätalousjärjestelmän käyttöönottoa, elvyttämistä tai uudistamista seuraavan ensimmäisen vuoden aikana.

7. Hehtaarikohtainen vuosipalkkio on tarkoitettu kattamaan peltometsätalousjärjestelmän ylläpitokustannuksia, ja sitä maksetaan enintään 12 vuoden ajan tuen myöntämispäivästä.

Tukikelpoiset ylläpitokustannukset voivat liittyä perustettuihin puukaistoihin, kitkemiseen, karsimiseen ja harventamiseen sekä suojatoimiin ja investointeihin (esimerkiksi aidat tai yksittäiset suojaputket).

8. Jäsenvaltioiden on määritettävä peltometsätalousjärjestelmän rakenne ja koostumus ottaen huomioon seuraavat seikat:

a)	paikalliset maaperä-, ilmasto- ja ympäristöolosuhteet;

puulajit;

c)	tarve varmistaa maan kestävä maatalouskäyttö.

9. Tuen enimmäisintensiteetti on 100 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista.

43 artikla

Tuki metsille aiheutuvien vahinkojen ehkäisyyn ja korjaamiseen

1. Metsäpaloista, luonnonmullistuksista, luonnonmullistukseen rinnastettavissa olevista epäsuotuisista sääoloista, muista epäsuotuisista sääoloista, kasvintuhoojista, muista katastrofeista ja ilmastonmuutokseen liittyvistä ilmiöistä metsille aiheutuvien vahinkojen ennaltaehkäisyyn ja korjaamiseen tarkoitettu tuki on perussopimuksen 107 artiklan 2 kohdan b alakohdan tai tapauksen mukaan perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti sisämarkkinoille soveltuvaa, ja se vapautetaan perussopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaisesta ilmoitusvelvollisuudesta, jos se täyttää tässä artiklassa ja tämän asetuksen I luvussa vahvistetut edellytykset.

2. Tukea voi saada seuraaviin tukikelpoisiin kustannuksiin:

a)	suojaavan infrastruktuurin perustaminen, palonkatkaisulinjojen osalta myös hoitokustannukset;

b)	paikalliset, pienimuotoiset toimet tulipalojen tai muiden luonnonuhkien torjumiseksi, mukaan lukien laiduneläinten käytöstä (esimerkiksi suojat, juottopaikat, aidat, eläinten kuljetus) aiheutuvat kustannukset;

c)	metsäpalojen, tuhoojien ja tautien valvontamahdollisuuksien ja tietoliikennelaitteiden käyttöönotto ja parantaminen;

d)	metsäpalojen, luonnonmullistusten, luonnonmullistukseen rinnastettavissa olevien epäsuotuisien sääolojen, muiden epäsuotuisien sääolojen, kasvintuhoojien, muiden katastrofien ja ilmastonmuutokseen liittyvien ilmiöiden vahingoittamien metsätalouden tuotantomahdollisuuksien palauttaminen.

3. Tukea ei saa myöntää maatalouteen liittyvään toimintaan alueilla, joilla sovelletaan 34 artiklassa tarkoitettuja sitoumuksia.

4. Metsäpalojen ehkäisyssä tukikelpoisia ovat ainoastaan asianomaisen jäsenvaltion laatimaan metsänsuojelusuunnitelmaan kuuluvat metsäalueet.

5. Kun kyseessä on 2 kohdan d alakohdassa tarkoitettu metsätalouden tuotantomahdollisuuksien palauttaminen, tukeen sovelletaan seuraavia edellytyksiä:

asianomaisen jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset toteavat virallisesti metsäpalon, luonnonmullistuksen, luonnonmullistukseen rinnastettavissa olevien epäsuotuisien sääolojen, muiden epäsuotuisien sääolojen, kasvintuhoojan, muun katastrofin tai ilmastonmuutokseen liittyvän ilmiön esiintymisen, ja tuensaajat esittävät todisteet asianmukaisista riskinhallintavälineistä, joilla tarvittaessa puututaan vahinkotapahtuman mahdolliseen esiintymiseen tulevaisuudessa;

b)	asianomaisen jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset toteavat virallisesti, että asetuksen (EU) 2016/2031 mukaisesti kasvintuhoojan torjumiseksi, hävittämiseksi tai leviämisen estämiseksi toteutettavat toimenpiteet on toteutettu;

jos kyseessä on perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukainen tuki, tuensaaja toimittaa todisteet siitä, että tällaiseen palauttamiseen sisältyy ilmastonmuutokseen sopeutumista koskevia toimenpiteitä, paitsi jos tällaiset sopeutumistoimenpiteet ovat järjestelmän olennainen osa ja niitä sovelletaan kaikkiin tuensaajiin.

6. Kun kyseessä on kasvintuhoojien metsälle aiheuttamien vahinkojen ennaltaehkäisyyn tarkoitettu tuki, kasvintuhoojan esiintymisriskin tueksi on esitettävä tieteellistä näyttöä ja tieteellisten julkisten organisaatioiden on tunnustettava riski.

Lajiluettelo kasvintuhoojista, jotka aiheuttavat tai voivat aiheuttaa vahinkoa, on sisällytettävä asianomaisen jäsenvaltion toimittamaan tukijärjestelmään tai tapauskohtaiseen tukeen.

7. Tuettujen toimien tai hankkeiden on oltava jäsenvaltion laatiman metsänsuojelusuunnitelman mukaisia.

Kun kyseessä on 2 kohdan d alakohdassa tarkoitettu metsätalouden tuotantomahdollisuuksien palauttaminen, suurille yrityksille myönnettävän tuen edellytyksenä on metsäsuunnitelmaan tai vastaavaan välineeseen perustuvien asiaankuuluvien tietojen esittäminen Euroopan metsien kestävän hoidon ja käytön yleisperiaatteiden mukaisesti. Tätä vaatimusta ei sovelleta sellaisiin kuntiin, jotka ovat itsenäisiä paikallisviranomaisia, joiden vuosibudjetti on alle 10 miljoonaa euroa ja joissa on alle 5 000 asukasta.

8. Tukea ei saa myöntää metsäpaloista, luonnonmullistuksista, luonnonmullistukseen rinnastettavissa olevista epäsuotuisista sääoloista, muista epäsuotuisista sääoloista, kasvintuhoojista, muista katastrofeista tai ilmastonmuutokseen liittyvistä ilmiöistä aiheutuvien tulonmenetysten korvaamiseen.

9. Tuen enimmäisintensiteetti on 100 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista.

Edellä 2 kohdan d alakohdassa tarkoitettuihin tukikelpoisiin kustannuksiin myönnetty tuki ja muut tuensaajan samoihin tukikelpoisiin kustannuksiin saamat maksut, mukaan lukien muiden kansallisen tai unionin toimenpiteiden tai vakuutussopimusten perusteella saadut maksut, saavat olla enintään 100 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista.

44 artikla

Tuki investointeihin, joilla parannetaan metsäekosysteemien häiriönsietokykyä ja ympäristöarvoa

1. Tuki investointeihin, joilla parannetaan metsäekosysteemien häiriönsietokykyä ja ympäristöarvoa, on perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti sisämarkkinoille soveltuvaa, ja se vapautetaan perussopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaisesta ilmoitusvelvollisuudesta, jos se täyttää tässä artiklassa ja tämän asetuksen I luvussa vahvistetut edellytykset.

2. Investoinnit on kohdennettava ympäristötavoitteisiin liittyvien sitoumusten toteuttamiseen, ekosysteemipalvelujen tarjoamiseen tai toimiin, joilla lisätään kyseisen alueen metsän ja puustoisen maan yleishyödyllistä arvoa tai parannetaan ekosysteemien potentiaalia ilmastonmuutoksen hillitsemiseen tai ilmastonmuutokseen sopeutumiseen, ottaen huomioon myös pitkällä aikavälillä saatava taloudellinen hyöty. Tukea ei saa myöntää alueelle vierasperäisiin lajeihin, paitsi jos tukea myönnetään YMP:n strategiasuunnitelman puitteissa.

3. Kun kyseessä ovat investoinnit, joista on direktiivin 2011/92/EU mukaan tehtävä ympäristövaikutusten arviointi, tuen edellytyksenä on oltava, että tällainen arviointi on tehty ja että asianomaiselle investointihankkeelle on myönnetty lupa ennen yksittäisen tuen myöntämispäivää. Kyseistä edellytystä ei kuitenkaan sovelleta, jos tuki myönnetään rahoitusvälineiden muodossa.

4. Lukuun ottamatta tapauksia, joissa tuki myönnetään rahoitusvälineiden muodossa, tukea voi saada seuraaviin tukikelpoisiin kustannuksiin:

b)	koneiden ja laitteiden hankkiminen tai ostoleasing enintään omaisuuserän markkina-arvoon asti;

d)	tietokoneohjelmistojen, pilvipalveluratkaisujen ja vastaavien ratkaisujen hankinta, kehittäminen tai käyttömaksut sekä patenttien, käyttölupien, tekijänoikeuksien ja tavaramerkkien hankkiminen;

e)	metsäsuunnitelmien ja vastaavan välineen laatimiskustannukset.

f)	istutusmateriaalista ja istutuksesta aiheutuvat kustannukset;

g)	istutuskustannukset ja istutukseen suoraan liittyvät kustannukset;

h)	muiden asiaan liittyvien toimien kustannukset, kuten taimien varastointi ja käsittely tarvittavilla ennaltaehkäisy- ja suojamateriaaleilla;

i)	kustannukset, jotka johtuvat täydennysistutuksista istutuksen jälkeisen ensimmäisen vuoden aikana ja pienimuotoisesta täydennysistutuksesta istutuksen jälkeisten ensimmäisten vuosien aikana. Laajamittaisen täydennysistutuksen kustannuksiin voidaan myöntää tukea ainoastaan 43 artiklan mukaisesti.

5. Lukuun ottamatta tapauksia, joissa tuki myönnetään rahoitusvälineiden muodossa, muut kuin 4 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitetut leasingsopimukseen liittyvät kustannukset, kuten vuokranantajan kate, korkojen jälleenrahoituskulut, yleiskulut ja vakuutusmaksut, eivät ole tukikelpoisia.

Käyttöpääomaa ei pidetä tukikelpoisena kustannuksena, paitsi jos tuki myönnetään YMP:n strategiasuunnitelman puitteissa rahoitusvälineiden muodossa.

6. Tuen enimmäisintensiteetti on 100 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista.

45 artikla

Tuki tietyistä pakollisista vaatimuksista johtuviin aluekohtaisiin rajoitteisiin

1. Metsänomistajille, metsien hoitajille ja näiden yhteenliittymille myönnettävä tuki aluekohtaisiin rajoitteisiin, jotka liittyvät direktiivin 92/43/ETY tai direktiivin 2009/147/EY täytäntöönpanosta johtuviin vaatimuksiin, on perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti sisämarkkinoille soveltuvaa, ja se vapautetaan perussopimuksen 108 artiklan 3 kohdassa säädetystä ilmoitusvaatimuksesta, jos se täyttää tässä artiklassa ja tämän asetuksen I luvussa vahvistetut edellytykset.

2. Tukea myönnetään vuosittain hehtaarilta metsää, ja sen tarkoituksena on korvata tuensaajille aiheutuneet lisäkustannukset ja tulonmenetykset, jotka johtuvat direktiivien 92/43/ETY ja 2009/147/EY täytäntöönpanoon liittyvistä, 3 kohdassa tarkoitetuilla metsäalueilla esiintyvistä haitoista.

3. Tukea maksetaan ainoastaan seuraavien metsäalueiden osalta:

a)	Natura 2000 -metsäalueet;

b)	maisemapiirteet, jotka myötävaikuttavat direktiivin 92/43/ETY 10 artiklan täytäntöönpanoon; näiden alueiden osuus ei saa ylittää viittä prosenttia asianomaisen strategiasuunnitelman maantieteellisen soveltamisalan kattamaan Natura 2000 -verkkoon sisältyvistä alueista.

4. Tukea voidaan myöntää metsänomistajille, metsien hoitajille ja näiden yhteenliittymille.

46 artikla

Tuki metsätalouden ympäristö- ja ilmastopalveluihin ja metsien suojeluun

1. Metsätalouden ympäristö- ja ilmastopalveluihin ja metsien suojeluun tarkoitettu tuki on perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti sisämarkkinoille soveltuvaa, ja se vapautetaan perussopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaisesta ilmoitusvelvollisuudesta, jos se täyttää tässä artiklassa ja tämän asetuksen I luvussa vahvistetut edellytykset.

2. Tuki kattaa ainoastaan vapaaehtoiset hoitositoumukset, jotka tähtäävät yhden tai useamman asetuksen (EU) 2021/2115 6 artiklan 1 kohdassa vahvistetun erityisen ilmasto- tai ympäristötavoitteen saavuttamiseen ja jotka menevät kansallisessa metsälainsäädännössä tai muussa asiaa koskevassa kansallisessa tai unionin lainsäädännössä vahvistettuja asiaa koskevia pakollisia vaatimuksia pidemmälle.

3. Kaikki 2 kohdassa tarkoitetut pakolliset vaatimukset on yksilöitävä ja kuvattava kansallisessa oikeusperustassa.

4. Sitoumukset on tehtävä 5–7 vuoden ajaksi. Jäsenvaltiot voivat kuitenkin tarvittaessa ja asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa määritellä tietyntyyppisille sitoumuksille pidemmän kestoajan.

5. Tämän artiklan nojalla tehtyjen sitoumusten osalta jäsenvaltion on säädettävä tarkistuslausekkeesta sen varmistamiseksi, että sitoumuksia mukautetaan, jos 2 kohdassa tarkoitettuja asiaankuuluvia pakollisia vaatimuksia muutetaan.

6. Tuella korvataan 2 kohdassa tarkoitetuista sitoumuksista tuensaajille aiheutuvat lisäkustannukset ja tulonmenetykset kokonaan tai osittain.

7. Tuki voi olla enintään 100 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista ja enintään 200 euroa hehtaaria kohden vuodessa.

8. Jos tuki sisältyy strategiasuunnitelmaan, 7 kohdassa säädettyä enimmäismäärää voidaan korottaa poikkeustapauksissa ottaen huomioon strategiasuunnitelmassa määrätyt erityisolosuhteet.

47 artikla

Tuki tietämyksenvaihtoa ja tiedotusta koskeviin toimiin metsätalousalalla

1. Tietämyksenvaihtoa ja tiedotusta koskeviin toimiin metsätalousalalla tarkoitettu tuki on perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti sisämarkkinoille soveltuvaa, ja se vapautetaan perussopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaisesta ilmoitusvelvollisuudesta, jos se täyttää tässä artiklassa ja tämän asetuksen I luvussa vahvistetut edellytykset.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tämän artiklan nojalla tuetut toimet ovat yhdenmukaisia YMP:n strategiasuunnitelmassa esitetyn AKIS-järjestelmän kuvauksen kanssa.

2. Tukea voi saada ammatillista koulutusta ja taitojen hankkimista koskeviin toimiin, mukaan lukien koulutuskurssit, työpajat ja valmennus, esittelytoimintaan, tiedotustoimiin ja innovaatioiden edistämiseen.

Tukea voidaan myöntää myös lyhytaikaisiin metsänhoitoa koskeviin vaihtoihin ja metsävierailuihin, joissa on keskityttävä erityisesti kestäviin metsätalousmenetelmiin tai -teknologioihin, uusien liiketoimintamahdollisuuksien ja uusien teknologioiden kehittämiseen sekä metsien häiriönsietokyvyn parantamiseen.

Asiaankuuluviin investointikustannuksiin voi saada esittelytoimintaan myönnettävää tukea.

3. Tukea voi saada seuraaviin tukikelpoisiin kustannuksiin:

a)	tietämyksenvaihtoa tai tiedotusta koskevan toimen järjestämisestä ja toteuttamisesta aiheutuvat kustannukset;

jos kyseessä ovat investointeihin liittyvät esittelyhankkeet:

kiinteän omaisuuden rakentaminen, hankkiminen, leasingvuokraus mukaan luettuna, tai kunnostaminen; ostettu maa on tukikelpoista ainoastaan, jos määrä on enintään 10 prosenttia kyseisen toimen muista tukikelpoisista kokonaismenoista, lukuun ottamatta maan hankintaa, jos tuki myönnetään YMP:n strategiasuunnitelman puitteissa;

ii)	koneiden ja laitteiden hankkiminen tai ostoleasing enintään omaisuuserän markkina-arvoon asti;

iii)

iv)	tietokoneohjelmistojen, pilvipalveluratkaisujen ja vastaavien ratkaisujen hankkiminen, kehittäminen tai käyttömaksut sekä patenttien, käyttölupien, tekijänoikeuksien ja tavaramerkkien hankkiminen;

c)	osallistujien matka- ja majoituskulut sekä päivärahat.

Käyttöpääomaa ei pidetä tukikelpoisena kustannuksena.

4. Edellä 3 kohdan b alakohdassa tarkoitetut kustannukset ovat tukikelpoisia vain siltä osin kuin ja siltä ajalta kun ne ovat aiheutuneet esittelyhankkeessa.

5. Tukikelpoisia ovat ainoastaan poistokustannukset, jotka vastaavat esittelyhankkeen kestoa, laskettuina yleisesti hyväksyttyjen kirjanpitoperiaatteiden mukaan.

6. Edellä 3 kohdan a alakohdassa tarkoitettuun tukeen ei saa liittyä suoria maksuja edunsaajille. Kyseinen tuki on maksettava tietämyksenvaihtoa ja tiedotusta koskevan toimien tarjoajalle.

7. Tietämyksenvaihtoa ja tiedotusta koskevia toimia tarjoavilla yksiköillä on oltava asianmukaiset valmiudet eli pätevä henkilöstö, ja henkilöstölle on tarjottava säännöllisesti koulutusta kyseisten tehtävien hoitamiseen.

8. Tuki voi olla enintään 100 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista.

48 artikla

Tuki metsätalousalan neuvontapalveluihin

1. Metsätalousalan neuvontapalveluihin tarkoitettu tuki on perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti sisämarkkinoille soveltuvaa, ja se vapautetaan perussopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaisesta ilmoitusvelvollisuudesta, jos se täyttää tässä artiklassa ja tämän asetuksen I luvussa vahvistetut edellytykset.

2. Kyseiset palvelut eivät saa olla jatkuvaa tai säännöllistä toimintaa eivätkä liittyä yrityksen toimintakustannuksiin. Neuvontapalvelujen on katettava taloudelliset, ympäristöön liittyvät ja yhteiskunnalliset näkökohdat sekä tarjottava tutkimuksen ja innovoinnin synnyttämää ajantasaista teknologista ja tieteellistä tietoa.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tämän artiklan nojalla tuetut toimet ovat yhdenmukaisia YMP:n strategiasuunnitelmassa esitetyn AKIS-järjestelmän kuvauksen kanssa.

3. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että neuvontapalvelujärjestelmä kattaa vähintään direktiivien 92/43/ETY, 2000/60/EY, 2008/50/EY ja 2009/147/EY, asetuksen (EU) N:o 2016/2031, asetuksen (EY) N:o 1107/2009 55 artiklan ja direktiivin 2009/128/EY täytäntöönpanoon liittyvät kysymykset.

4. Tuki myönnetään tuettujen palvelujen muodossa.

Neuvontapalveluja antamaan valituilla yksiköillä on oltava tarkoituksenmukaiset resurssit eli säännöllisesti koulutettavaa ja pätevää henkilöstöä sekä neuvontakokemusta, ja niiden neuvontatoiminnan on oltava luotettavaa niillä aloilla, joilla ne antavat neuvontaa.

5. Jäsenvaltion on varmistettava, että neuvontapalvelun tarjoaja on puolueeton ja vailla eturistiriitoja.

6. Perustelluissa ja asianmukaisissa tapauksissa neuvontaa voidaan antaa osittain ryhmissä ottaen samalla huomioon neuvontapalvelujen yksittäisten käyttäjien tilanne.

7. Tuki saa olla enintään 100 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista ja enintään 200 000 euroa yritystä kohden kolmen vuoden aikana.

49 artikla

Tuki metsätalousalan kehittämiseen, uudenaikaistamiseen ja mukauttamiseen liittyvään infrastruktuuriin tehtäviin investointeihin

1. Metsätalousalan kehittämiseen, uudenaikaistamiseen ja mukauttamiseen liittyvään infrastruktuuriin tehtäviin investointeihin tarkoitettu tuki on perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti sisämarkkinoille soveltuvaa, ja se vapautetaan perussopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaisesta ilmoitusvelvollisuudesta, jos se täyttää tässä artiklassa ja tämän asetuksen I luvussa vahvistetut edellytykset.

2. Kun kyseessä on investointi, josta on direktiivin 2011/92/EU mukaan tehtävä ympäristövaikutusten arviointi, tuen edellytyksenä on oltava, että tällainen arviointi on tehty ja että asianomaiselle investointihankkeelle on myönnetty lupa ennen yksittäisen tuen myöntämispäivää.

Ensimmäistä alakohtaa ei sovelleta, jos tuki myönnetään rahoitusvälineiden muodossa.

3. Suurille yrityksille myönnettävän tuen edellytyksenä on metsäsuunnitelmaan tai vastaavaan välineeseen perustuvien asiaankuuluvien tietojen esittäminen Euroopan metsien kestävän hoidon ja käytön yleisperiaatteiden mukaisesti.

Tätä vaatimusta ei sovelleta sellaisiin kuntiin, jotka ovat itsenäisiä paikallisviranomaisia, joiden vuosibudjetti on alle 10 miljoonaa euroa ja joissa on alle 5 000 asukasta.

4. Tukea voidaan myöntää metsien kehittämiseen, uudenaikaistamiseen tai mukauttamiseen liittyvään infrastruktuuriin tehtäviin investointeihin. Jos tuki myönnetään YMP:n strategiasuunnitelman ulkopuolella, se saa sisältää ainoastaan seuraavat:

a)	metsämaalle pääsy;

b)	tilusjärjestelyt ja maanparannus:

c)	kestävä energiahuolto, energiatehokkuus, vesihuolto ja vedensäästö;

d)	kotieläinten käyttö koneiden sijasta;

e)	tilapäisten varastointilaitosten perustaminen.

5. Tukea voi saada seuraaviin tukikelpoisiin kustannuksiin:

kiinteän omaisuuden rakentaminen, hankkiminen, leasingvuokraus mukaan luettuna, tai kunnostaminen; maanhankinta on tukikelpoista ainoastaan, jos määrä on enintään 10 prosenttia kyseisen toimen tukikelpoisista kokonaiskustannuksista, lukuun ottamatta maanhankintaa ympäristön säilyttämiseksi, jos tuki myönnetään YMP:n strategiasuunnitelman puitteissa;

b)	koneiden ja laitteiden hankkiminen tai ostoleasing, mukaan lukien kotieläinten käyttö koneiden sijasta, enintään omaisuuserän markkina-arvoon asti;

d)	tietokoneohjelmistojen, pilvipalveluratkaisujen tai vastaavien ratkaisujen hankkiminen, kehittäminen tai käyttömaksut sekä patenttien, käyttölupien, tekijänoikeuksien ja tavaramerkkien hankkiminen;

e)	metsäsuunnitelmien ja vastaavien välineiden laatimiskustannukset.

6. Lukuun ottamatta tapauksia, joissa tuki myönnetään YMP:n strategiasuunnitelman puitteissa rahoitusvälineiden muodossa, seuraavia kustannuksia ei pidetä tukikelpoisina:

a)	muut kuin 5 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitetut leasingsopimuksiin liittyvät kustannukset, kuten vuokranantajan kate, korkojen jälleenrahoituskulut, yleiskulut ja vakuutusmaksut sekä

b)	käyttöpääoma.

7. Tuen enimmäisintensiteetti on 65 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista.

Tuki-intensiteetti voidaan korottaa enintään 80 prosenttiin asti seuraavien investointien osalta:

a)	investoinnit, jotka liittyvät yhteen tai useampaan 14 artiklan 3 kohdan e, f ja g alakohdassa tarkoitettuun erityiseen ympäristö- ja ilmastotavoitteeseen;

b)	syrjäisimmillä alueilla tai Egeanmeren pienillä saarilla tehtävät investoinnit.

8. Tuki-intensiteetti voidaan korottaa 100 prosenttiin, kun kyseessä ovat ei-tuotannolliset investoinnit, tilusjärjestelyt ja maanparannus sekä investoinnit metsäteihin, joilla liikkuminen on kaikille vapaata ja ilmaista ja jotka palvelevat metsien monitoiminnallisuuteen liittyviä näkökohtia.

50 artikla

Tuki investointeihin, joita tehdään metsätalouden teknologioihin ja metsätaloustuotteiden jalostukseen, käyttöönottoon ja kaupan pitämiseen

1. Investointeihin, joita tehdään metsätalouden teknologioihin ja metsätaloustuotteiden jalostukseen, käyttöönottoon ja kaupan pitämiseen, tarkoitettu tuki on perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti sisämarkkinoille soveltuvaa, ja se vapautetaan perussopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaisesta ilmoitusvelvollisuudesta, jos se täyttää tässä artiklassa ja tämän asetuksen I luvussa vahvistetut edellytykset.

4. Tukea voi saada seuraaviin tukikelpoisiin kustannuksiin:

kiinteän omaisuuden rakentaminen, hankkiminen, leasingvuokraus mukaan luettuna, tai kunnostaminen; maanhankinta on tukikelpoista ainoastaan, jos määrä on enintään 10 prosenttia kyseisen toimen tukikelpoisista kokonaiskustannuksista, lukuun ottamatta maanhankintaa ympäristön säilyttämiseksi, jos tuki myönnetään YMP:n strategiasuunnitelman puitteissa;

b)	koneiden ja laitteiden hankkiminen tai ostoleasing enintään omaisuuserän markkina-arvoon asti;

d)	tietokoneohjelmistojen, pilvipalveluratkaisujen tai vastaavien ratkaisujen hankkiminen, kehittäminen tai käyttömaksut sekä patenttien, käyttölupien, tekijänoikeuksien ja tavaramerkkien hankkiminen;

e)	metsäsuunnitelmien ja vastaavien laatimiskustannukset.

5. Lukuun ottamatta tapauksia, joissa tuki myönnetään YMP:n strategiasuunnitelman puitteissa rahoitusvälineiden muodossa, seuraavia kustannuksia ei pidetä tukikelpoisina:

a)	leasingsopimuksiin liittyvät kustannukset, kuten vuokranantajan kate, korkojen jälleenrahoituskulut, yleiskulut ja vakuutusmaksut sekä

b)	käyttöpääoma.

6. Metsien taloudellisen arvon parantamiseen liittyvät investoinnit on perusteltava yhdellä tai useammalla tilalla odotettavissa olevilla metsän parannuksilla, ja niihin voi sisältyä investointeja maaperää ja luonnonvaroja säästäviin metsänkorjuuvälineisiin ja -käytäntöihin.

7. Investoinnit, jotka liittyvät puun käyttöön raaka-aineena tai energialähteenä, on rajoitettava teollista jalostusta edeltäviin työvaiheisiin.

8. Tuen enimmäisintensiteetti on 65 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista.

9. Tuki-intensiteetti voidaan korottaa enintään 80 prosenttiin asti seuraavien investointien osalta:

a)	investoinnit, jotka liittyvät yhteen tai useampaan 14 artiklan 3 kohdan e, f ja g alakohdassa tarkoitettuun erityiseen ympäristö- ja ilmastotavoitteeseen;

b)	syrjäisimmillä alueilla tai Egeanmeren pienillä saarilla tehtävät investoinnit.

51 artikla

Metsätalouden geenivarojen säilyttäminen

1. Metsätalouden ympäristö- ja ilmastopalveluihin ja metsien suojeluun liittyvä, metsätalouden geenivarojen säilyttämiseen tarkoitettu tuki on perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti sisämarkkinoille soveltuvaa, ja se vapautetaan perussopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaisesta ilmoitusvelvollisuudesta, jos se täyttää tässä artiklassa ja tämän asetuksen I luvussa vahvistetut edellytykset.

2. Tässä artiklassa tarkoitetaan:

a)	’in situ -säilyttämisellä’ geenivarojen säilyttämistä ekosysteemeissä ja luontaisissa elinympäristöissä sekä lajien elinkykyisten populaatioiden säilyttämistä ja elvyttämistä niiden luonnollisessa ympäristössä;

b)	’säilyttämisellä metsätilalla’in situ -säilyttämistä ja -kehittämistä metsätilan tasolla;

c)	’ex situ -säilyttämisellä’ metsätalouden geenivarojen säilyttämistä muussa kuin niiden luonnollisessa ympäristössä;

d)	’ex situ -kokoelmalla’ metsätalouden geenivarojen kokoelmaa, jota säilytetään muualla kuin geenivarojen luonnollisessa ympäristössä.

3. Tukea voi saada seuraavista toimista aiheutuviin kustannuksiin:

kohdennetut toimet: toimet, joilla edistetään metsätalouden geenivarojen in situ- ja ex situ -säilyttämistä, kuvaamista, keräämistä ja käyttöä, mukaan lukien tällä hetkellä in situ -säilytettyjen geenivarojen internetissä olevat tietokannat, joihin sisältyy säilyttäminen metsätilalla, sekä internetissä olevat ex situ -kokoelmat ja -tietokannat;

b)	yhteensovitetut toimet: toimet, joilla edistetään tietojen vaihtoa jäsenvaltioiden toimivaltaisten laitosten kesken unionin metsätalouden geenivarojen säilyttämisestä, kuvaamisesta, keräämisestä ja käytöstä;

c)	liitännäistoimet: tiedotus-, levittämis- ja neuvontatoimet valtiosta riippumattomien järjestöjen ja muiden sidosryhmien kanssa, koulutuskurssit ja teknisten kertomusten laatiminen.

4. Tuki voi olla enintään 100 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista.

52 artikla

Metsätalousalan tuottajaryhmien ja -organisaatioiden perustamistuki

1. Metsätalousalan tuottajaryhmien ja -organisaatioiden perustamistuki on perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti sisämarkkinoille soveltuvaa, ja se vapautetaan perussopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaisesta ilmoitusvelvollisuudesta, jos se täyttää tässä artiklassa ja tämän asetuksen I luvussa vahvistetut edellytykset. Tuottajaryhmän tai -organisaation jäsenet eivät saa olla suuria yrityksiä, lukuun ottamatta kuntia.

2. Kun tuella korvataan tuottajan rahoitusosuus ryhmän tai organisaation toimintakustannuksista ryhmän tai organisaation perustamista seuraavien viiden ensimmäisen vuoden aikana, tuottajaryhmille tai -organisaatioille myönnettävän tuen asemasta tuottajille voidaan suoraan myöntää tukea enintään se kokonaismäärä, joka tuottajaryhmälle tai -organisaatiolle olisi voitu myöntää tämän artiklan nojalla.

3. Tukea voi saada seuraaviin kustannuksiin:

a)	sopivien tilojen vuokraamisesta markkinahintaan aiheutuvat kustannukset;

b)	toimistolaitteiden hankinnasta aiheutuvat kustannukset;

c)	hallinnollisesta henkilöstöstä ja pätevästä metsien hoitajasta aiheutuvat kustannukset;

d)	yleiskulut sekä palkkiot oikeudellisista ja hallinnollisista palveluista;

e)	tietokonelaitteistojen hankintakustannukset sekä tietokoneohjelmistojen, pilvipalveluratkaisujen ja vastaavien ratkaisujen hankintakustannukset ja käyttömaksut.

f)	jos tilat ostetaan, markkinahintojen mukaisia vuokrakuluja vastaava määrä.

4. Tukea ei makseta kustannuksiin, jotka aiheutuvat viidennen vuoden jälkeen siitä, kun jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen on virallisesti hyväksynyt tuottajaryhmän tai -organisaation sen liiketoimintasuunnitelman perusteella, lukuun ottamatta yhteisiä ympäristö- ja ilmastotoimia, joilla pyritään saavuttamaan asetuksen (EU) 2021/2115 6 artiklassa tarkoitetut tavoitteet.

5. Jos tuki maksetaan vuotuisissa erissä, jäsenvaltiot saavat maksaa viimeisen erän vasta sen jälkeen, kun liiketoimintasuunnitelman moitteeton toteuttaminen on todennettu.

6. Tuen enimmäisintensiteetti on 100 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista.

53 artikla

Tuki metsätalousmaan tilusjärjestelyihin

1. Metsätalousmaan tilusjärjestelyihin tarkoitettu tuki on perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti sisämarkkinoille soveltuvaa, ja se vapautetaan perussopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaisesta ilmoitusvelvollisuudesta, jos se täyttää tässä artiklassa ja tämän asetuksen I luvussa vahvistetut edellytykset.

2. Tukea myönnetään ainoastaan oikeudellisiin ja hallinnollisiin kustannuksiin, maanmittauskustannukset mukaan lukien.

3. Tuki saa olla enintään 100 prosenttia aiheutuneista tosiasiallisista kustannuksista.

54 artikla

Tuki metsätalousalan yhteistyöhön

1. Metsätalousalan yhteistyöhön tarkoitettu tuki on perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti sisämarkkinoille soveltuvaa, ja se vapautetaan perussopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaisesta ilmoitusvelvollisuudesta, jos se täyttää tässä artiklassa ja tämän asetuksen I luvussa vahvistetut edellytykset.

2. Tukea myönnetään ainoastaan sellaisen yhteistyön edistämiseen, jolla edistetään yhden tai useamman asetuksen (EU) 2021/2115 6 artiklassa vahvistetun tavoitteen saavuttamista.

3. Tämän artiklan kattamissa yhteistyömuodoissa on oltava vähintään kaksi toimijaa riippumatta siitä, toimivatko ne metsätalousalalla vai maa- ja metsätalousalalla. Yhteistyön on hyödytettävä pääasiassa metsätalousalaa tai maa- ja metsätalousalaa.

4. Seuraavat yhteistyömuodot ovat tukikelpoisia:

a)	metsätalousalan eri yritysten ja muiden maa- ja metsätalousalalla toimivien toimijoiden välinen yhteistyö, joka edistää yhden tai useamman asetuksen (EU) 2021/2115 6 artiklassa vahvistetun erityistavoitteen saavuttamista, mukaan lukien tuottajaryhmät ja osuuskunnat;

b)	klusterien ja verkostojen perustaminen.

5. Tukea ei myönnetä yhteistyöhön, johon osallistuu ainoastaan tutkimuslaitoksia.

6. Tukea voidaan myöntää erityisesti seuraaviin toimintoihin liittyvään yhteistyöhön:

a)	pilottihankkeet;

b)	uusien tuotteiden, käytäntöjen, menetelmien ja tekniikoiden kehittäminen metsätalousalalla;

c)	yhteistyö metsätalousalan pienten toimijoiden välillä yhteisten työprosessien järjestämisessä sekä tilojen ja resurssien jakamisessa;

d)	horisontaalinen ja vertikaalinen yhteistyö toimitusketjun toimijoiden välillä lyhyiden toimitusketjujen ja paikallisten markkinoiden perustamiseksi ja kehittämiseksi;

e)	paikalliset menekinedistämistoimet lyhyiden toimitusketjujen ja paikallisten markkinoiden kehittämiseksi;

f)	yhteiset toimet ilmastonmuutoksen lieventämiseksi ja siihen sopeutumiseksi;

g)	muiden kuin asetuksen (EU) 2021/1060 32 artiklassa tarkoitettujen paikallisten kehittämisstrategioiden täytäntöönpano, erityisesti muiden kuin mainitun asetuksen 31 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitettujen julkisten ja yksityisten kumppanien ryhmien toimesta.

7. Tukea voidaan myöntää ainoastaan uusiin yhteistyömuotoihin, myös olemassa oleviin yhteistyömuotoihin, jos aloitetaan uusi toiminta.

8. Edellä 6 kohdan d ja e alakohdassa tarkoitettu lyhyiden toimitusketjujen perustamiseen ja kehittämiseen myönnettävä tuki saa kattaa ainoastaan sellaiset toimitusketjut, joissa metsänomistajan / metsien hoitajan ja kuluttajan välillä on enintään yksi väliporras.

9. Toimien, jotka koostuvat metsäsuunnitelman tai vastaavan täytäntöönpanoon liittyvien hankkeiden investoinneista, sekä asianomaisten suorien kustannusten, on oltava investointitukea koskevassa tämän asetuksen sovellettavassa artiklassa säädettyjen asiaankuuluvien sääntöjen ja vaatimusten mukaisia sekä ilmoituskynnysarvoja koskevan 4 artiklan mukaisia.

10. Seuraavat kustannukset ovat tukikelpoisia, jos ne koskevat metsätaloustoimintoja:

a)	kyseistä alaa koskevien tutkimusten ja toteutettavuustutkimusten kustannukset sekä liiketoimintasuunnitelman tai muun kuin asetuksen (EU) 2021/1060 32 artiklassa tarkoitetun paikallisen kehittämisstrategian laatimisen kustannukset;

b)	yhteistyöstä aiheutuvat toimintakustannukset, kuten koordinaattorin palkkakustannukset;

c)	toteutettavien toimien kustannukset;

d)	menekinedistämistoimien kustannukset;

e)	metsäsuunnitelmien tai vastaavien välineiden laatimiskustannukset.

11. Tuki myönnetään enintään seitsemän vuoden ajaksi.

12. Tuki voi olla enintään 100 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista.

7 jakso

Tuki maaseutualuiden pk-yrityksille

55 artikla

Tuki peruspalveluihin ja infrastruktuuriin maaseutualueilla

1. YMP:n strategiasuunnitelman puitteissa peruspalveluihin ja infrastruktuuriin maaseutualueilla myönnettävä tuki on perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti sisämarkkinoille soveltuvaa, ja se vapautetaan perussopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaisesta ilmoitusvelvollisuudesta, jos se pannaan täytäntöön sen jälkeen kun komissio on hyväksynyt asiaankuuluvan YMP:n strategiasuunnitelman ja se täyttää tässä artiklassa ja tämän asetuksen I luvussa vahvistetut edellytykset.

2. Tuen on täytettävä molemmat seuraavista edellytyksistä:

se myönnetään YMP:n strategiasuunnitelman puitteissa asetuksen (EU) 2021/2115 mukaisesti jossakin seuraavassa muodossa:

i)	maaseuturahaston osarahoittamana tukena;

ii)	kansallisena lisärahoituksena maaseuturahastosta osarahoitettuun tukeen;

b)	se vastaa a alakohdassa tarkoitetussa YMP:n strategiasuunnitelmassa säädettyä asianomaista toimenpidettä.

3. Tukea voi saada seuraaviin:

investoinnit kaikenlaisten infrastruktuurien luomiseksi, parantamiseksi tai laajentamiseksi, kun tukikelpoiset kustannukset ovat enintään 2 miljoonaa euroa (”pieninfrastruktuuri”), pois lukien uusiutuvaa energiaa ja energiatehokkuutta sekä laajakaistainfrastruktuuria koskevat investoinnit, jotka eivät ole tukikelpoisia;

b)	investoinnit maaseutuväestölle suunnattujen paikallisten peruspalvelujen, sosiaalipalvelut, vapaa-aika ja kulttuuri mukaan lukien, ja niihin liittyvän infrastruktuurin perustamiseen, parantamiseen tai laajentamiseen;

c)	investoinnit vapaa-ajan infrastruktuurin julkiseen käyttöön, matkailuneuvontaan ja pienimuotoiseen matkailuinfrastruktuuriin;

d)	kylien, maaseutumaiseman ja luonnonarvoltaan merkittävien alueiden kulttuuri- ja luonnonperinnön säilyttämiseen, ennallistamiseen ja kohentamiseen liittyvät investoinnit, niihin liittyvät sosioekonomiset näkökohdat mukaan lukien, sekä ympäristöalan tiedotustoimet;

e)	toimintojen siirtämiseen sekä maaseudun taajamissa tai niiden lähellä sijaitsevien rakennusten ja muiden tilojen muutostöihin tarkoitetut investoinnit, joilla pyritään parantamaan taajaman elämänlaatua tai lisäämään sen ympäristönsuojelun tasoa.

4. Edellä 3 kohdassa tarkoitettujen investointien kattamat toimet ovat tukikelpoisia, jos niihin liittyvät toimet toteutetaan maaseutukuntien ja -kylien ja niiden peruspalvelujen kehittämissuunnitelmien mukaisesti, jos sellaisia on olemassa, ja kyseiset investoinnit ovat asiaan liittyvän paikallisen kehittämisstrategian mukaisia. Tällaisia suunnitelmia ei tarvita rahoitusvälineillä tuettavien investointien osalta.

5. Tukea voi saada seuraaviin tukikelpoisiin kustannuksiin:

a)	maaseutualueita ja niiden peruspalveluja sekä luonnonarvoltaan merkittäviä alueita koskevien kehittämis- ja hoitosuunnitelmien laatimis- ja päivittämiskustannukset;

b)	kulttuuri- ja luonnonperintöön, maaseutumaisemiin ja luonnonarvoltaan merkittäviin alueisiin liittyvien tutkimusten valmistelukustannukset;

c)	aineelliseen ja aineettomaan omaisuuteen tehtävien investointien kustannukset;

d)	ympäristöalan tiedotustoimiin liittyvät kustannukset.

Käyttöomaisuushankkeiden kustannuksiin voidaan myös maksaa 3 kohdan d alakohdassa tarkoitettua tukea.

Käyttöpääomaa ei pidetä tukikelpoisena kustannuksena. Tukea ei saa myöntää toimintatukena.

6. Edellä 3 kohdan a–d alakohdassa tarkoitettujen toimintojen tuki-intensiteetti on enintään 100 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista.

Jotta tuen enimmäisintensiteettiä ei ylitetä 3 kohdan b, c ja d alakohdassa tarkoitettujen toimintojen osalta, nettotulot on vähennettävä tukikelpoisista kustannuksista etukäteen kohtuullisten ennusteiden perusteella tai takaisinperintämenettelyn avulla. Jos tuki on enintään miljoona euroa, tuen enimmäisintensiteetti voi vaihtoehtoisesti olla 80 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista.

7. Edellä 3 kohdan e alakohdassa tarkoitettujen investointien osalta tuki-intensiteetti saa olla enintään 100 prosenttia todellisista kustannuksista, joita aiheutuu tällaisesta toiminnasta, kun toimintojen siirtäminen muualle tai rakennusten tai muiden tilojen muutostyö on olemassa olevien tilojen purkamista, siirtoa toiseen paikkaan ja uudelleenrakentamista.

Jos toimintojen siirtäminen muualle tai rakennusten tai muiden tilojen muutostyö johtaa ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun olemassa olevien tilojen purkamisen, siirtämisen ja uudelleenrakentamisen lisäksi kyseisten tilojen nykyaikaistamiseen tai tuotantokapasiteetin kasvuun, tuki-intensiteetit eivät saa ylittää tuen myöntämisajankohtana voimassa olevassa aluetukikartassa vahvistettua tuen enimmäisintensiteettiä tilojen nykyaikaistamiseen tai tuotantokapasiteetin lisäämiseen liittyvien kustannusten osalta. Uudenaikaistamisena ei pidetä nykyisen rakennuksen tai tilan pelkkää sellaista korvaamista uudella ajanmukaisella rakennuksella tai tilalla, jonka yhteydessä kyseisen tuotannon tai teknologian luonne ei muutu peruslaatuisesti.

56 artikla

Yrityksen perustamistuki muun kuin maataloustoiminnan aloittamiseksi maaseutualueilla

1. Yrityksen perustamistuki muun kuin maataloustoiminnan aloittamiseksi maaseutualueilla on perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti sisämarkkinoille soveltuvaa, ja se vapautetaan perussopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaisesta ilmoitusvelvollisuudesta, jos se täyttää tässä artiklassa ja tämän asetuksen I luvussa vahvistetut edellytykset.

2. Tuen on täytettävä molemmat seuraavista edellytyksistä:

se myönnetään YMP:n strategiasuunnitelman puitteissa asetuksen (EU) 2021/2115 mukaisesti jossakin seuraavassa muodossa:

i)	maaseuturahaston osarahoittama tuki;

ii)	i alakohdassa tarkoitetun tuen kansallinen lisärahoitus;

b)	se vastaa a alakohdassa tarkoitetussa YMP:n strategiasuunnitelmassa säädettyä asianomaista toimenpidettä.

3. Tuki myönnetään seuraavanlaisille tuensaajille:

a)	viljelijät tai maatilakotitalouden jäsenet maaseutualueilla, jos he laajentavat taloudellista toimintaansa maatalouden ulkopuolelle;

b)	mikro- ja pienyritykset maaseutualueilla;

c)	luonnolliset henkilöt maaseutualueilla.

4. Jos 3 kohdan a alakohdassa tarkoitettu maatilakotitalouden jäsen on oikeushenkilö tai tällaisten henkilöiden muodostama ryhmä, jäsenen on harjoitettava tilalla maataloutta tukihakemuksen esittämishetkellä.

5. Tuen edellytyksenä on liiketoimintasuunnitelman esittäminen asianomaisen jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle.

Liiketoimintasuunnitelmassa on kuvattava seuraavia:

a)	tuensaajan taloudellinen lähtötilanne:

b)	tuensaajan uusien toimintojen kehittämisen välietapit ja tavoitteet;

c)	yksityiskohtaiset tiedot tuensaajan toimintojen kehittämiseksi tarvittavista toimista, kuten investoinneista, koulutuksesta tai neuvonnasta.

Liiketoimintasuunnitelma on voimassa enintään viisi vuotta.

6. Viimeisen erän maksamisen edellytyksenä on, että 5 kohdassa tarkoitettu liiketoimintasuunnitelma on pantu asianmukaisesti täytäntöön. Jäsenvaltioiden on tuen määrää määrittäessään otettava huomioon YMP:n strategiasuunnitelman kattaman alueen sosioekonominen tilanne.

7. Tuen enimmäismäärä on 100 000 euroa tuensaajaa kohti.

57 artikla

Tuki viljelijöiden liittymiseksi ensimmäisen kerran puuvillan tai elintarvikkeiden laatujärjestelmiin

1. Viljelijöiden liittymiseksi ensimmäisen kerran puuvillan tai elintarvikkeiden laatujärjestelmiin tai näihin järjestelmiin edellisten viiden vuoden aikana osallistumisesta maksettava tuki on perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti sisämarkkinoille soveltuvaa ja vapautettu perussopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaisesta ilmoitusvelvollisuudesta, jos se täyttää tässä artiklassa ja tämän asetuksen I luvussa vahvistetut edellytykset.

2. Tuen on täytettävä molemmat seuraavista edellytyksistä:

se myönnetään YMP:n strategiasuunnitelman puitteissa asetuksen (EU) 2021/2115 mukaisesti jossakin seuraavassa muodossa:

i)	maaseuturahaston osarahoittama tuki;

ii)	i alakohdassa tarkoitetun tuen kansallinen lisärahoitus;

b)	se vastaa a alakohdassa tarkoitetussa YMP:n strategiasuunnitelmassa säädettyä asianomaista interventiota.

3. Tukea myönnetään liittymiseksi ensimmäisen kerran seuraavankaltaisiin laatujärjestelmiin:

a)	asetuksen (EU) N:o 1151/2012 nojalla perustetut puuvillan ja elintarvikkeiden laatujärjestelmät;

jäsenvaltioiden hyväksymät puuvillan ja elintarvikkeiden laatujärjestelmät, sertifiointiohjelmat mukaan luettuina, jotka täyttävät seuraavat perusteet:

tällaisten laatujärjestelmien mukaisesti valmistettavien lopputuotteiden erityisyys johtuu selkeistä velvoitteista, joiden avulla voidaan taata yksi tai useampi seuraavista:

—	tuotteen erityiset ominaisuudet,

—	erityiset viljely- tai tuotantomenetelmät,

—	kansanterveyden, eläinten tai kasvien terveyden, eläinten hyvinvoinnin tai ympäristönsuojelun kannalta huomattavasti laadukkaampi lopputuote kuin mitä kaupallista hyödykettä koskevissa standardeissa vaaditaan;

ii)	järjestelmä on avoin kaikille tuottajille;

iii)	järjestelmä sisältää sitovat lopputuotteiden tuote-eritelmät, joiden noudattamista valvovat viranomaiset tai riippumaton tarkastuselin;

iv)	järjestelmä on läpinäkyvä ja varmistaa maataloustuotteiden täydellisen jäljitettävyyden;

elintarvikkeiden vapaaehtoiset sertifiointiohjelmat, joiden asianomainen jäsenvaltio on tunnustanut olevan niiden vaatimusten mukaisia, jotka vahvistetaan komission tiedonannossa EU:n suuntaviivat maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden vapaaehtoisia sertifiointiohjelmia koskevista parhaista käytännöistä (48).

4. Tuki myönnetään vuotuisena kannustinpalkkiona, jonka taso määritellään tuettuihin laatujärjestelmiin osallistumisesta aiheutuvien kiinteiden kustannusten mukaan.

5. Tuki myönnetään enintään seitsemän vuoden ajaksi.

6. Jos laatujärjestelmään osallistuminen alkoi alun perin ennen tukihakemuksen esittämistä, seitsemän vuoden enimmäiskestoa lyhennetään niiden vuosien määrällä, jotka ovat kuluneet ensimmäistä kertaa osallistumisen ja tukea koskevan hakemuksen esittämisajankohdan välillä.

7. Tuen enimmäismäärä on 3 000 euroa tuensaajaa kohti vuodessa.

58 artikla

Tuki laatujärjestelmän soveltamisalaan kuuluvaa puuvillaa tai elintarviketta koskevaan tiedotus- ja menekinedistämistoimintaan

1. Laatujärjestelmän soveltamisalaan kuuluvaa puuvillaa tai elintarviketta koskevaan tiedotus- ja menekinedistämistoimintaan tarkoitettu tuki on perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti sisämarkkinoille soveltuvaa, ja se vapautetaan perussopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaisesta ilmoitusvelvollisuudesta, jos se täyttää tässä artiklassa ja tämän asetuksen I luvussa vahvistetut edellytykset.

2. Tuen on täytettävä molemmat seuraavista edellytyksistä:

se myönnetään YMP:n strategiasuunnitelman puitteissa asetuksen (EU) 2021/2115 mukaisesti jossakin seuraavassa muodossa:

i)	maaseuturahaston osarahoittama tuki;

ii)	i alakohdassa tarkoitetun tuen kansallinen lisärahoitus;

b)	se vastaa a alakohdassa tarkoitetussa YMP:n strategiasuunnitelmassa säädettyä asianomaista toimenpidettä.

3. Tuki myönnetään tiedotus- ja menekinedistämistoimintaa toteuttaville tuottajaryhmille.

4. Tukikelpoista on ainoastaan sisämarkkinoilla toteutettava tiedotus- ja menekinedistämistoiminta.

5. Tukea myönnetään 57 artiklan mukaisesti tukea saavan laatujärjestelmän soveltamisalaan kuuluvaa puuvillaa tai elintarviketta koskevaan tiedotus- ja menekinedistämistoimintaan.

6. Toimien kustannukset ovat tukikelpoisia, jos toimilla on seuraavat ominaisuudet:

a)	niillä on tarkoitus kannustaa kuluttajia ostamaan elintarvikkeita tai puuvillaa, jotka kuuluvat 57 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuihin laatujärjestelmiin;

b)	niillä pyritään korostamaan kyseisten elintarvikkeiden tai puuvillan erityispiirteitä tai etuja erityisesti asianomaiseen laatujärjestelmään liittyvien laadun, erityisen tuotantotavan, eläinten hyvinvointiin liittyvien korkeiden vaatimusten ja ympäristönsuojelun kannalta.

7. Edellä olevassa 6 kohdassa tarkoitetuissa toiminnoissa ei saa kannustaa kuluttajia ostamaan jotakin elintarviketta tai puuvillaa sen erityisen alkuperän vuoksi, paitsi jos elintarvike tai puuvilla kuuluu asetuksen (EU) N:o 1151/2012 II osastossa tarkoitettujen laatujärjestelmien soveltamisalaan.

8. Elintarvikkeen tai puuvillan alkuperä voidaan kuitenkin ilmoittaa edellyttäen, että viittaukset alkuperään ovat toissijaisia pääviestiin verrattuna.

9. Tukea ei voida myöntää tiedotus- ja menekinedistämistoimintaan, joka koskee tiettyjä yrityksiä tai kaupallisia merkkejä.

10. Tuen enimmäisintensiteetti on 70 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista.

59 artikla

Tuki yhteistyöhön maaseutualueilla

1. Maaseutualueiden yhteistyöhön tarkoitettu tuki on perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti sisämarkkinoille soveltuvaa, ja se vapautetaan perussopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaisesta ilmoitusvelvollisuudesta, jos se täyttää tässä artiklassa ja tämän asetuksen I luvussa vahvistetut edellytykset.

2. Tuen on täytettävä molemmat seuraavista edellytyksistä:

se myönnetään YMP:n strategiasuunnitelman puitteissa asetuksen (EU) 2021/2115 mukaisesti jossakin seuraavassa muodossa:

i)	maaseuturahaston osarahoittama tuki;

ii)	i alakohdassa tarkoitetun tuen kansallinen lisärahoitus;

b)	se vastaa a alakohdassa tarkoitetussa YMP:n strategiasuunnitelmassa säädettyä asianomaista toimenpidettä.

3. Tämän artiklan kattamissa yhteistyömuodoissa on oltava vähintään kaksi toimijaa, ja osallistujat voivat olla maatalousalalla toimivia yrityksiä, elintarvikeketjussa toimivia yrityksiä ja muita toimijoita, mukaan lukien tuottajaryhmät, osuuskunnat ja toimialakohtaiset organisaatiot, jos yhteistyö hyödyttää maaseutualueita.

4. Seuraavat yhteistyömuodot ovat tukikelpoisia:

a)	tämän artiklan 3 kohdassa tarkoitettu yritysten ja muiden toimijoiden välinen yhteistyö;

b)	klusterien ja verkostojen perustaminen.

5. Tukea ei myönnetä yhteistyöhön, johon osallistuu ainoastaan tutkimuslaitoksia.

6. Tukea voidaan myöntää seuraaviin toimintoihin liittyvään yhteistyöhön:

a)	pilottihankkeet;

b)	uusien tuotteiden, käytäntöjen, menetelmien ja tekniikoiden kehittäminen elintarvikealalla;

c)	yhteistyö pienten toimijoiden välillä yhteisten työprosessien järjestämisessä sekä tilojen ja resurssien jakamisessa ja maaseutumatkailuun liittyvien matkailupalvelujen kehittämisessä ja/tai saattamisessa markkinoille;

d)	horisontaalinen ja vertikaalinen yhteistyö toimitusketjun toimijoiden välillä lyhyiden toimitusketjujen ja paikallisten markkinoiden perustamiseksi ja kehittämiseksi;

e)	paikalliset menekinedistämistoimet lyhyiden toimitusketjujen ja paikallisten markkinoiden kehittämiseksi;

f)	yhteiset toimet ilmastonmuutoksen lieventämiseksi ja siihen sopeutumiseksi;

g)	ympäristöhankkeita ja nykyisiä ympäristökäytäntöjä koskevat yhteiset lähestymistavat, mukaan luettuina tehokas vesihuolto, uusiutuvien energialähteiden käyttö sekä maatalousmaiseman säilyttäminen;

h)	horisontaalinen ja vertikaalinen yhteistyö toimitusketjun toimijoiden välillä elintarvikkeissa, energiantuotannossa ja teollisissa prosesseissa käytettävän biomassan tuottamiseksi kestävällä tavalla;

yhteen tai useampaan maaseudun kehittämistä koskevaan unionin prioriteettiin liittyvien, muiden kuin asetuksen (EU) N:o 1303/2013 2 artiklan 19 alakohdassa määriteltyjen paikallisten kehittämisstrategioiden täytäntöönpano, erityisesti muiden kuin mainitun asetuksen 32 artiklan 2 kohdan b alakohdassa määriteltyjen julkisten ja yksityisten kumppanien ryhmien toimesta;

j)	maataloustoiminnan monipuolistaminen terveydenhuollon, sosiaalisen integroitumisen, yhteisön tukeman maatalouden sekä ympäristöä ja elintarvikkeita koskevan koulutuksen aloilla toteutettaviin toimiin.

k)	älykkäitä kyliä koskevien strategioiden toteuttaminen.

7. Tukea voidaan myöntää ainoastaan uusiin yhteistyömuotoihin, myös olemassa oleviin yhteistyömuotoihin, jos aloitetaan uusi toiminta.

8. Tukea 6 kohdan a alakohdassa tarkoitettuihin pilottihankkeisiin ja 6 kohdan b alakohdassa tarkoitettuun uusien tuotteiden, käytäntöjen, menetelmien ja tekniikoiden kehittämiseen elintarvikealalla voidaan myöntää myös yksittäisille toimijoille, jos tästä mahdollisuudesta määrätään kansallisessa strategiasuunnitelmassa. Yksittäisten toimijoiden toteuttamien 6 kohdan a alakohdassa tarkoitettujen pilottihankkeiden ja 6 kohdan b alakohdassa tarkoitettujen toimien tulokset on levitettävä.

9. Edellä 6 kohdan d ja e alakohdassa tarkoitettu lyhyiden toimitusketjujen perustamiseen ja kehittämiseen myönnettävä tuki saa kattaa ainoastaan sellaiset toimitusketjut, joissa viljelijän ja kuluttajan välillä on enintään yksi väliporras.

10. Tämän artiklan mukaisen tuen on oltava asetuksen (EU) N:o 1308/2013 206–210 a artiklan mukaista.

11. Tuki myönnetään enintään seitsemän vuoden ajaksi.

12. Seuraavat kustannukset ovat tukikelpoisia:

a)	kustannukset valmistelutuesta, valmiuksien kehittämisestä, koulutuksesta ja verkostoitumisesta, joiden tavoitteena on yhteistyöhankkeen valmistelu ja toteutus;

b)	kyseistä alaa koskevien tutkimusten ja toteutettavuustutkimusten kustannukset sekä liiketoimintasuunnitelman tai muun kuin asetuksen (EU) 2021/1060 32 artiklassa tarkoitetun paikallisen kehittämisstrategian laatimisen kustannukset;

c)	kyseisen alan toiminnan edistämisen kustannukset yhteisen alueellisen hankkeen toteutuksen mahdollistamiseksi; klusterien tapauksessa toiminnan edistäminen voi koskea myös jäsenten välistä verkostoitumista ja uusien jäsenten hankintaa;

d)	yhteistyöstä aiheutuvat toimintakustannukset, kuten koordinaattorin palkkakustannukset;

e)	liiketoimintasuunnitelman, ympäristösuunnitelman, muun kuin asetuksen (EU) 2021/1060 32 artiklassa tarkoitetun paikallisen kehittämisstrategian tai muiden innovointia tukevien toimien, testaus mukaan luettuna, toteuttamiseen liittyvien erityisten hankkeiden suorat kustannukset;

f)	menekinedistämistoimien kustannukset.

13. Tuki voi olla enintään 100 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista.

14. Edellä 12 kohdan e alakohdan mukaiset investointeihin liittyvät suorat kustannukset rajataan investointituen tukikelpoisiin kustannuksiin, ja niiden on oltava asetuksen (EU) 651/2014 vastaavissa artikloissa ja tämän asetuksen asiaa koskevissa artikloissa täsmennettyjen edellytysten, mukaan lukien ilmoituskynnysarvoja koskevat edellytykset, mukaisia.

60 artikla

Tuki yhteisölähtöisisiin paikallisiin kehittämishankkeisiin

1. Kun pk-yritykset osallistuvat asetuksen (EU) 2021/1060 31 artiklassa tarkoitettuihin yhteisölähtöisiin paikallisiin kehittämishankkeisiin, jotka on Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (maaseuturahaston) puitteissa nimetty paikallisiksi Leader-kehittämishankkeiksi, niille aiheutuviin kustannuksiin tarkoitettu tuki on perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti sisämarkkinoille soveltuvaa, ja se vapautetaan perussopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaisesta ilmoitusvaatimuksesta edellyttäen, että se täyttää tässä artiklassa ja tämän asetuksen I luvussa säädetyt edellytykset.

Kun kunnat osallistuvat asetuksen (EU) 2021/1060 31 artiklassa tarkoitettuihin yhteisölähtöisiin paikallisiin kehittämishankkeisiin, jotka on Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (maaseuturahaston) puitteissa nimetty paikallisiksi Leader-kehittämishankkeiksi, niille tämän artiklan 3 kohdassa tarkoitettujen hankkeiden osalta aiheutuviin kustannuksiin tarkoitettu tuki on perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti sisämarkkinoille soveltuvaa, ja se vapautetaan perussopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaisesta ilmoitusvaatimuksesta, jos se täyttää tässä artiklassa ja tämän asetuksen I luvussa säädetyt edellytykset.

2. Seuraavat yhteisölähtöisiin paikallisiin kehittämishankkeisiin liittyvät kustannukset ovat tukikelpoisia:

a)	kustannukset valmistelutuesta, valmiuksien kehittämisestä, koulutuksesta ja verkostoitumisesta, joiden tavoitteena on yhteisölähtöisen paikallisen kehittämisstrategian valmistelu ja toteutus;

b)	hyväksyttyjen toimien toteutus;

c)	yhteistyötoimien valmistelu ja toteutus;

d)	toimintakustannukset, jotka liittyvät yhteisölähtöisen paikallisen kehittämisstrategian toteuttamisen hallintoon;

e)	yhteisölähtöisen paikallisen kehittämisstrategian edistäminen, jotta helpotetaan sidosryhmien välistä vaihtoa tietojen saamiseksi ja strategian ja hankkeiden edistämiseksi ja potentiaalisten tuensaajien tukemiseksi toimien kehittämisessä ja hakemusten valmistelussa.

3. Yhteisölähtöisiin paikallisiin kehittämishankkeisiin osallistuville kunnille aiheutuvat 1 kohdassa tarkoitetut kustannukset ovat tämän artiklan mukaisesti tukikelpoisia edellyttäen, että hankkeita toteutetaan yhdellä tai useammalla seuraavista aloista:

a)	tutkimus, kehittäminen ja innovointi;

b)	ympäristö;

c)	työllistäminen ja koulutus;

d)	kulttuurin edistäminen ja kulttuuriperinnön säilyttäminen;

e)	metsätalous;

f)	perussopimuksen liitteeseen I kuulumattomien elintarvikkeiden menekinedistäminen;

urheilu.

4. Tuki-intensiteetti ei saa ylittää kullekin toimityypille asetuksessa (EU) 2021/2115 säädettyjä tuen enimmäismääriä.

61 artikla

Rajalliset tukimäärät yhteisölähtöisiin paikallisiin kehittämishankkeisiin

1. Edellä 60 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu tuki yhteisölähtöisiin paikallisiin kehittämishankkeisiin osallistuville tai niistä hyötyville yrityksille on perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti sisämarkkinoille soveltuvaa, ja se vapautetaan perussopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaisesta ilmoitusvelvollisuudesta, jos se täyttää tässä artiklassa ja tämän asetuksen I luvussa vahvistetut edellytykset.

Edellä 60 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu tuki yhteisölähtöisiin paikallisiin kehittämishankkeisiin osallistuville tai niistä hyötyville kunnille on perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti sisämarkkinoille soveltuvaa, ja se vapautetaan perussopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaisesta ilmoitusvelvollisuudesta, jos se täyttää tässä artiklassa ja tämän asetuksen I luvussa vahvistetut edellytykset.

2. Yhteisölähtöisiin paikallisiin kehittämishankkeisiin osallistuville kunnille aiheutuvat 1 kohdassa tarkoitetut kustannukset ovat tämän artiklan mukaisesti tukikelpoisia edellyttäen, että hankkeita toteutetaan yhdellä tai useammalla seuraavista aloista:

a)	tutkimus, kehittäminen ja innovointi;

b)	ympäristö;

c)	työllistäminen ja koulutus;

d)	kulttuurin edistäminen ja kulttuuriperinnön säilyttäminen;

e)	metsätalous;

f)	perussopimuksen liitteeseen I kuulumattomien elintarvikkeiden menekinedistäminen;

urheilu.

3. Tämän artiklan mukaisen tuen kokonaismäärä voi olla enintään 200 000 euroa yhteisölähtöistä paikallista kehittämishanketta kohti.

IV LUKU

Siirtymä- ja loppusäännökset

62 artikla

Asetuksen (EU) N:o 702/2014 korvaaminen ja soveltamisen jatkaminen

1. Asetuksen (EU) N:o 702/2014 52 artiklassa säädetään, että kyseistä asetusta sovelletaan 31 päivään joulukuuta 2022. Asetus (EU) N:o 702/2014 korvataan sen voimassaolon päätyttyä tällä asetuksella.

2. Asetuksessa (EU) N:o 702/2014 vahvistettuja sääntöjä sovelletaan kuitenkin Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1305/2013 (49) nojalla myönnettyyn tukeen 31 päivään joulukuuta 2025 saakka.

63 artikla

Siirtymäsäännökset

1. Tätä asetusta sovelletaan ennen sen voimaantuloa myönnettyyn yksittäiseen tukeen, jos kyseinen yksittäinen tuki täyttää tässä asetuksessa säädetyt edellytykset, lukuun ottamatta 9 artiklaa.

2. Komissio arvioi kaikki tuet, joita ei ole vapautettu perussopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaisesta ilmoitusvelvollisuudesta, vuoden 2023 suuntaviivojen ja muiden asiaa koskevien puitteiden, suuntaviivojen, tiedonantojen ja ilmoitusten mukaisesti.

3. Yksittäinen tuki, joka on myönnetty ennen 1 päivää tammikuuta 2023 minkä tahansa asetuksen (EU) 2015/1588 1 artiklan nojalla hyväksytyn, tuen myöntämishetkellä voimassa olleen asetuksen mukaisesti, on sisämarkkinoille soveltuvaa, ja se vapautetaan perussopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaisesta ilmoitusvelvollisuudesta.

4. Tämän asetuksen voimassaolon päätyttyä sen nojalla poikkeuksen saaneisiin tukijärjestelmiin sovelletaan edelleen poikkeusta kuuden kuukauden mukautumisjakson ajan.

Poiketen siitä, mitä ensimmäisessä alakohdassa säädetään, kun tämän asetuksen voimassaolo päättyy, tukijärjestelmät, jotka kuuluvat asetuksen (EU) 2021/2115 soveltamisalaan ja joita joko osarahoitetaan maaseuturahastosta tai jotka saavat kansallista lisärahoitusta tällaisiin osarahoitettuihin toimenpiteisiin, ovat edelleen vapautettuja asetuksen (EU) 2021/2115 mukaisen ohjelmakauden ajan.

64 artikla

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2023.

Sitä sovelletaan 1 päivän tammikuuta 2023 ja 31 päivän joulukuuta 2029 välisenä aikana.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 14 päivänä joulukuuta 2022.

Komission puolesta

Puheenjohtaja

Ursula VON DER LEYEN

(1) EUVL L 248, 24.9.2015, s. 1.

(2) Komission asetus (EU) N:o 702/2014, annettu 25 päivänä kesäkuuta 2014, tiettyjen maa- ja metsätalousalan ja maaseutualueiden tukimuotojen toteamisesta sisämarkkinoille soveltuviksi Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 107 ja 108 artiklan mukaisesti (EUVL L 193, 1.7.2014, s. 1).

(3) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1308/2013, annettu 17 päivänä joulukuuta 2013, maataloustuotteiden yhteisestä markkinajärjestelystä ja neuvoston asetusten (ETY) N:o 922/72, (ETY) N:o 234/79, (EY) N:o 1037/2001 ja (EY) N:o 1234/2007 kumoamisesta (EUVL L 347, 20.12.2013, s. 671).

(4) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2021/2115, annettu 2 päivänä joulukuuta 2021, jäsenvaltioiden yhteisen maatalouspolitiikan nojalla laadittavien, Euroopan maatalouden tukirahastosta (maataloustukirahasto) ja Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta (maaseuturahasto) rahoitettavien strategiasuunnitelmien (YMP:n strategiasuunnitelmat) tukea koskevista säännöistä sekä asetusten (EU) N:o 1305/2013 ja (EU) N:o 1307/2013 kumoamisesta (EUVL L 435, 6.12.2021, s. 1).

(5) Vuoden 2014 Euroopan unionin suuntaviivat maa- ja metsätalousalan ja maaseutualueiden valtiontuesta (EUVL C 204, 1.7.2014, s. 1). Muutettu ilmoituksilla, jotka on julkaistu virallisissa lehdissä EUVL C 390, 24.11.2015, s. 4, EUVL C 139, 20.4.2018, s. 3, ja EUVL C 403, 9.11.2018, s. 10, ja oikaisulla, joka on julkaistu virallisessa lehdessä EUVL C 265, 21.7.2016, s. 5.

(6) EUVL C 249, 31.7.2014, s. 1.

(7) Tiedonanto EY:n perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan soveltamisesta valtiontukiin takauksina (EUVL C 155, 20.6.2008, s. 10).

(8) Vuoden 2023 Euroopan unionin suuntaviivat maa- ja metsätalousalan ja maaseutualueiden valtiontuesta, komission tiedonanto – maa- ja metsätalousalan ja maaseutualueiden valtiontukea koskevat suuntaviivat (EUVL C 485, 21.12.2022, s. 1).

(9) Neuvoston direktiivi 92/43/ETY, annettu 21 päivänä toukokuuta 1992, luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta (EYVL L 206, 22.7.1992, s. 7).

(10) EUVL C 14, 19.1.2008, s. 6.

(11) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2019/1024, annettu 20 päivänä kesäkuuta 2019, avoimesta datasta ja julkisen sektorin hallussa olevien tietojen uudelleenkäytöstä (EUVL L 172, 26.6.2019, s. 56).

(12) Komission asetus (EY) N:o 794/2004, annettu 21 päivänä huhtikuuta 2004, Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 108 artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä annetun neuvoston asetuksen (EU) 2015/1589 täytäntöönpanosta (EUVL L 140, 30.4.2004, s. 1).

(13) Komission suositus 2003/361/EY, annettu 6 päivänä toukokuuta 2003, mikroyritysten sekä pienten ja keskisuurten yritysten määritelmästä (EUVL L 124, 20.5.2003, s. 36).

(14) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2018/2001, annettu 11 päivänä joulukuuta 2018, uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön edistämisestä (EUVL L 328, 21.12.2018, s. 82).

(15) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/147/EY, annettu 30 päivänä marraskuuta 2009, luonnonvaraisten lintujen suojelusta (EUVL L 20, 26.1.2010, s. 7).

(16) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2021/1060, annettu 24 päivänä kesäkuuta 2021, Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahasto plussaa, koheesiorahastoa, oikeudenmukaisen siirtymän rahastoa ja Euroopan meri-, kalatalous- ja vesiviljelyrahastoa koskevista yhteisistä säännöksistä ja varainhoitosäännöistä sekä turvapaikka-, maahanmuutto- ja kotouttamisrahastoa, sisäisen turvallisuuden rahastoa ja rajaturvallisuuden ja viisumipolitiikan rahoitusvälinettä koskevista varainhoitosäännöistä (EUVL L 231, 30.6.2021, s. 159).

(17) Komission asetus (EU) N:o 651/2014, annettu 17 päivänä kesäkuuta 2014, tiettyjen tukimuotojen toteamisesta sisämarkkinoille soveltuviksi perussopimuksen 107 ja 108 artiklan mukaisesti (EUVL L 187, 26.6.2014, s. 1).

(18) EYVL L 336, 23.12.1994, s. 22.

(19) WT/MIN(15)/45 – WT/L/980.

(20) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1379/2013, annettu 11 päivänä joulukuuta 2013, kalastus- ja vesiviljelytuotealan yhteisestä markkinajärjestelystä ja neuvoston asetusten (EY) N:o 1184/2006 ja (EY) N:o 1224/2009 muuttamisesta sekä neuvoston asetuksen (EY) N:o 104/2000 kumoamisesta (EUVL L 354, 28.12.2013, s. 1).

(21) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/1012, annettu 8 päivänä kesäkuuta 2016, puhdasrotuisten jalostuseläinten, risteytettyjen jalostussikojen ja niiden sukusolujen ja alkioiden jalostuksessa, kaupassa ja unioniin tulossa sovellettavista jalostus- ja polveutumisedellytyksistä ja asetuksen (EU) N:o 652/2014, neuvoston direktiivien 89/608/ETY ja 90/425/ETY muuttamisesta sekä tiettyjen eläinjalostusta koskevien säädösten kumoamisesta (”eläinjalostusasetus”) (EUVL L 171, 29.6.2016, s. 66).

(22) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1151/2012, annettu 21 päivänä marraskuuta 2012, maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden laatujärjestelmistä (EUVL L 343, 14.12.2012, s. 1).

(23) Alueellisia valtiontukia koskevat suuntaviivat (EUVL C 153, 29.4.2021, s. 1).

(24) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 229/2013, annettu 13 päivänä maaliskuuta 2013, Egeanmeren pienten saarten hyväksi toteutettavista maatalousalan erityistoimenpiteistä ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1405/2006 kumoamisesta (EUVL L 78, 20.3.2013, s. 41).

(25) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 999/2001, annettu 22 päivänä toukokuuta 2001, tiettyjen tarttuvien spongiformisten enkefalopatioiden ehkäisyä, valvontaa ja hävittämistä koskevista säännöistä (EYVL L 147, 31.5.2001, s. 1).

(26) ”Valtiontukien avoimuusmoduulin julkinen haku” seuraavalla verkkosivulla: https://webgate.ec.europa.eu/competition/transparency/public?lang=fi

(27) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2011/92/EU, annettu 13 päivänä joulukuuta 2011, tiettyjen julkisten ja yksityisten hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnista (EUVL L 26, 28.1.2012, s. 1).

(28) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2000/60/EY, annettu 23 päivänä lokakuuta 2000, yhteisön vesipolitiikan puitteista (EYVL L 327, 22.12.2000, s. 1).

(29) Tekniset ohjeet infrastruktuurin ilmastokestävyyden varmistamisesta vuosina 2021–2027 (EUVL C 373, 16.9.2021, s. 1).

(30) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2020/741, annettu 25 päivänä toukokuuta 2020, veden uudelleenkäytön vähimmäisvaatimuksista (EUVL L 177, 5.6.2020, s. 32).

(31) Määräysvallan käsitteen osalta sovelletaan soveltuvin osin yrityskeskittymien valvonnasta annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 139/2004 mukaisen toimivaltakysymyksistä annetun komission konsolidoidun tiedonannon (EUVL C 95, 16.4.2008, s. 1) II luvun 1 kohtaa.

(32) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2018/848, annettu 30 päivänä toukokuuta 2018, luonnonmukaisesta tuotannosta ja luonnonmukaisesti tuotettujen tuotteiden merkinnöistä ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 834/2007 kumoamisesta (EUVL L 150, 14.6.2018, s. 1).

(33) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2019/787, annettu 17 päivänä huhtikuuta 2019, tislattujen alkoholijuomien määritelmistä, kuvauksesta, esittelystä ja merkinnöistä, tislattujen alkoholijuomien nimien käytöstä muiden elintarvikkeiden esittelyssä ja merkinnöissä, tislattujen alkoholijuomien maantieteellisten merkintöjen suojaamisesta, maatalousperäisen etyylialkoholin ja maatalousperäisten tisleiden käytöstä alkoholijuomissa ja asetuksen (EY) N:o 110/2008 kumoamisesta (EUVL L 130, 17.5.2019, s. 1).

(34) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 251/2014, annettu 26 päivänä helmikuuta 2014, maustettujen viinituotteiden määritelmästä, kuvauksesta, esittelystä, merkinnöistä ja maantieteellisten merkintöjen suojasta sekä neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1601/91 kumoamisesta (EUVL L 84, 20.3.2014, s. 14).

(35) Komission tiedonanto – EU:n suuntaviivat maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden vapaaehtoisia sertifiointiohjelmia koskevista parhaista käytännöistä (EUVL C 341, 16.12.2010, s. 5).

(36) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/50/EY, annettu 21 päivänä toukokuuta 2008, ilmanlaadusta ja sen parantamisesta (EUVL L 152, 11.6.2008, s. 1).

(37) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2016/2284, annettu 14 päivänä joulukuuta 2016, tiettyjen ilman epäpuhtauksien kansallisten päästöjen vähentämisestä, direktiivin 2003/35/EY muuttamisesta sekä direktiivin 2001/81/EY kumoamisesta (EUVL L 344, 17.12.2016, s. 1).

(38) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/429, annettu 9 päivänä maaliskuuta 2016, tarttuvista eläintaudeista sekä tiettyjen eläinterveyttä koskevien säädösten muuttamisesta ja kumoamisesta (”eläinterveyssäännöstö”) (EUVL L 84, 31.3.2016, s. 1).

(39) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1107/2009, annettu 21 päivänä lokakuuta 2009, kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamisesta sekä neuvoston direktiivien 79/117/ETY ja 91/414/ETY kumoamisesta (EUVL L 309, 24.11.2009, s. 1).

(40) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/128/EY, annettu 21 päivänä lokakuuta 2009, yhteisön politiikan puitteista torjunta-aineiden kestävän käytön aikaansaamiseksi (EUVL L 309, 24.11.2009, s. 71).

(41) Eurooppalainen yhteinen terveys -toimintasuunnitelma mikrobilääkeresistenssin torjumiseksi (COM(2017) 339 final).

(42) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2021/690, annettu 28 päivänä huhtikuuta 2021, sisämarkkinoita, yritysten, mukaan luettuna pienten ja keskisuurten yritysten, kilpailukykyä, kasvi-, eläin-, elintarvike- ja rehualaa ja Euroopan tilastoja koskevan ohjelman (sisämarkkinaohjelma) perustamisesta ja asetusten (EU) N:o 99/2013, (EU) N:o 1287/2013, (EU) N:o 254/2014 ja (EU) N:o 652/2014 kumoamisesta (EUVL L 153, 3.5.2021, s. 1).

(43) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1143/2014, annettu 22 päivänä lokakuuta 2014, haitallisten vieraslajien tuonnin ja leviämisen ennalta ehkäisemisestä ja hallinnasta (EUVL L 317, 4.11.2014, s. 35).

(44) Tätä sovelletaan yhteistyöhön, joka liittyy energian tuotantoon uusiutuvista energialähteistä tai biopolttoaineiden tuotantoon maatiloilla, edellyttäen että 14 artiklan edellytyksiä noudatetaan.

(45) Kestävää hiilen kiertoa koskeva 15 päivänä joulukuuta 2021 annettu komission tiedonanto (COM(2021)800 final).

(46) https://foresteurope.org/wp-content/uploads/2016/08/Pan-EuropeanAfforestationReforestationGuidelines.pdf

(47) Helsingissä 16–17 päivänä kesäkuuta 1993 pidetyssä toisessa Euroopan metsien suojelun ministerikokouksessa hyväksytyt Euroopan metsien kestävän hoidon ja käytön yleisperiaatteet (https://www.foresteurope.org/docs/MC/MC_helsinki_resolutionH1.pdf).

(48) EUVL C 341, 16.12.2010, s. 5.

(49) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1305/2013, annettu 17 päivänä joulukuuta 2013, Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (maaseuturahasto) tuesta maaseudun kehittämiseen ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1698/2005 kumoamisesta (EUVL L 347, 20.12.2013, s. 487).

LIITE I

Pk-yrityksen määritelmä

1 artikla

Yritys

Yrityksiksi katsotaan niiden oikeudellisesta muodosta riippumatta kaikki yksiköt, jotka harjoittavat taloudellista toimintaa. Yrityksiksi katsotaan erityisesti yksiköt, jotka harjoittavat käsiteollista toimintaa tai muuta toimintaa yksin tai perheen voimin, henkilöyhtiöt taikka taloudellista toimintaa säännöllisesti harjoittavat yhdistykset.

2 artikla

Yritysluokkien määrittelyssä käytettävät henkilöstömäärät ja rahamääräiset kynnysarvot

1. Mikroyritysten sekä pienten ja keskisuurten yritysten (pk-yritysten) luokka koostuu yrityksistä, joiden palveluksessa on vähemmän kuin 250 työntekijää ja joiden vuosiliikevaihto on enintään 50 miljoonaa euroa tai taseen loppusumma on enintään 43 miljoonaa euroa.

2. Pk-yritysten luokassa pieni yritys määritellään yritykseksi, jonka palveluksessa on vähemmän kuin 50 työntekijää ja jonka vuosiliikevaihto tai taseen loppusumma on enintään 10 miljoonaa euroa.

3. Pk-yritysten luokassa mikroyritys määritellään yritykseksi, jonka palveluksessa on vähemmän kuin 10 työntekijää ja jonka vuosiliikevaihto tai taseen loppusumma on enintään 2 miljoonaa euroa.

3 artikla

Henkilöstömäärän ja rahamääräisten arvojen laskennassa huomioon otettavat yritystyypit

1. Riippumattomia yrityksiä ovat kaikki yritykset, joita ei pidetä 2 kohdassa tarkoitettuina omistusyhteysyrityksinä tai 3 kohdassa tarkoitettuina sidosyrityksinä.

2. ”Omistusyhteysyrityksiä” ovat kaikki yritykset, joita ei pidetä 3 kohdassa tarkoitettuina sidosyrityksinä ja joiden välillä on seuraava suhde: yritys (omistusketjussa ylempänä oleva yritys) omistaa yksin tai yhdessä yhden tai useamman 3 kohdassa tarkoitetun sidosyrityksen kanssa vähintään 25 prosenttia toisen yrityksen (omistusketjussa alempana olevan yrityksen) pääomasta tai äänimäärästä.

Yritystä voidaan kuitenkin pitää riippumattomana eli sellaisena yrityksenä, jolla ei ole omistusyhteysyrityksiä, vaikka 25 prosentin kynnysarvo saavutettaisiin tai ylitettäisiin, kun on kyse seuraavista sijoittajaluokista, edellyttäen, että nämä sijoittajat eivät yksin tai yhdessä ole 3 kohdassa tarkoitetussa sidossuhteessa kyseiseen yritykseen:

julkiset sijoitusyhtiöt, riskipääomayhtiöt, riskipääomasijoituksia säännöllisesti tekevät luonnolliset henkilöt tai luonnollisten henkilöiden ryhmät (business angels), jotka sijoittavat omia varoja muihin kuin pörssissä noteerattuihin yrityksiin, kuitenkin siten, että näiden samaan yritykseen tehtyjen sijoitusten kokonaismäärä saa olla enintään 1 250 000 euroa;

b)	korkeakoulut tai voittoa tavoittelemattomat tutkimuskeskukset;

c)	institutionaaliset sijoittajat, mukaan lukien aluekehitysrahastot;

d)	itsenäiset paikallisviranomaiset, kun vuosibudjetti on alle 10 miljoonaa euroa ja asukkaita on alle 5 000.

3. Sidosyrityksiä ovat yritykset, joiden välillä vallitsee jokin seuraavista suhteista:

a)	yrityksellä on enemmistö toisen yrityksen osakkeenomistajien tai jäsenten äänimäärästä;

b)	yritys on oikeutettu asettamaan tai erottamaan toisen yrityksen hallinto-, johto- tai valvontaelimen jäsenten enemmistön;

c)	yrityksellä on oikeus käyttää määräysvaltaa toisessa yrityksessä tämän kanssa tehdyn sopimuksen taikka tämän perustamiskirjan, yhtiöjärjestyksen tai sääntöjen määräyksen nojalla;

d)	toisen yrityksen osakkeenomistajana tai jäsenenä olevan yrityksen hallinnassa on toisen yrityksen muiden osakkeenomistajien tai jäsenten kanssa tehdyn sopimuksen nojalla yksin enemmistö kyseisen yrityksen osakkeenomistajien tai jäsenten äänimäärästä.

Oletetaan, että määräävää vaikutusta asianomaiseen yritykseen ei ole, jos 2 kohdan toisessa alakohdassa mainitut sijoittajat eivät osallistu välittömästi tai välillisesti asianomaisen yrityksen johtamiseen, sanotun kuitenkaan rajoittamatta kyseisten sijoittajien oikeuksia osakkeenomistajina tai jäseninä.

Yritykset, joilla on jokin ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetuista suhteista yhden tai useamman muun yrityksen välityksellä tai 2 kohdassa tarkoitettujen sijoittajien kanssa, katsotaan myös sidosyrityksiksi.

Yritykset, joilla on jokin näistä suhteista luonnollisen henkilön tai yhdessä toimivien luonnollisten henkilöiden ryhmän kautta, katsotaan myös sidosyrityksiksi, jos ne harjoittavat toimintaansa tai osaa toiminnoistaan samoilla merkityksellisillä markkinoilla tai lähimarkkinoilla.

Lähimarkkinoina pidetään tuotteen tai palvelun markkinoita, jotka välittömästi edeltävät tai seuraavat tuotantoketjussa merkityksellisiä markkinoita.

4. Edellä 2 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitettuja tapauksia lukuun ottamatta yritystä, jonka pääomasta tai äänimäärästä vähintään 25 prosenttia on yhden tai useamman yksin tai yhdessä toimivan julkisyhteisön tai -laitoksen hallinnassa, ei voida pitää pk-yrityksenä.

5. Yritys voi antaa ilmoituksen siitä, että se määritellään itsenäiseksi yritykseksi, omistusyhteysyritykseksi tai sidosyritykseksi, sekä 2 artiklan mukaisia raja-arvoja koskevista tiedoista. Ilmoitus voidaan antaa vaikka yrityksen pääoma olisi jakautunut siten, että sen omistuksen täsmällinen määrittely ei ole mahdollista, jos yritys antaa vilpittömässä mielessä ilmoituksen oikeutetusta oletuksesta, jonka mukaan vähintään 25 prosentin osuutta yrityksestä ei ole yhden tai yhteisesti useamman yrityksen omistuksessa keskinäisen sidossuhteen tai luonnollisten henkilöiden tai niiden muodostaman ryhmän kautta. Ilmoituksen tekeminen ei rajoita kansallisen tai unionin tason sääntelyn mukaisten tarkastusten ja todentamisten suorittamista.

4 artikla

Henkilöstömäärän ja rahamääräisten arvojen laskennassa käytettävät tiedot ja tarkastelujakso

1. Henkilöstömäärän ja rahamääräisten arvojen laskennassa käytettävät tiedot koskevat viimeistä päättynyttä tilikautta, ja ne lasketaan vuosittain. Laskennassa käytetään tilinpäätöshetken tietoja. Liikevaihdon määrä lasketaan ilman arvonlisäveroa ja muita välillisiä veroja.

2. Kun yrityksen vuotuiset tiedot tilinpäätöshetkellä ylittävät tai alittavat 2 artiklassa mainitut henkilöstömäärää koskevat tai rahamääräiset raja-arvot, yritys saavuttaa tai menettää keskisuuren yrityksen, pienen yrityksen tai mikroyrityksen aseman ainoastaan siinä tapauksessa, että ylitys tai alitus toistuu kahtena peräkkäisenä tilivuotena.

3. Kun kyseessä on sellainen vastikään perustettu yritys, jonka tilinpäätöstä ei ole vielä vahvistettu, tarkasteltavat tiedot vahvistetaan tilikauden kuluessa tehdyn luotettavan arvion perusteella.

5 artikla

Henkilöstömäärä

Henkilöstömäärä vastaa vuosityöyksiköiden (VTY) määrää, toisin sanoen kyseisessä yrityksessä tai tämän yrityksen lukuun työskennelleiden kokopäiväisten työntekijöiden määrää yhden vuoden aikana. Niiden henkilöiden tekemä työ, jotka eivät ole työskennelleet koko vuotta tai jotka ovat työskennelleet osa-aikaisesti, kestosta riippumatta, ja kausityö lasketaan VTY:n osina. Henkilöstömäärään luetaan

a)	työntekijät;

b)	kyseisen yrityksen lukuun ja sen alaisuudessa työskentelevät henkilöt, jotka rinnastetaan palkansaajiin kansallisen lainsäädännön mukaan;

c)	yrityksen johtamiseen osallistuvat omistajat;

d)	yrityksessä säännöllisesti työskentelevät yhtiökumppanit, jotka saavat yritykseltä rahamääräisiä etuja.

Oppisopimussuhteessa tai ammatillisessa koulutuksessa olevia opiskelijoita, jotka ovat oppisopimus- tai ammatillista koulutusta koskevassa sopimussuhteessa, ei lueta henkilöstömäärään. Äitiyslomien ja vanhempainlomien kestoa ei oteta huomioon laskennassa.

6 artikla

Yrityksen tietojen määräytyminen

1. Riippumattoman yrityksen tiedot, mukaan lukien henkilöstömäärää koskevat tiedot, määräytyvät tämän yhden yrityksen tilinpäätöksen perusteella.

2. Yrityksen, jolla on omistusyhteys- tai sidosyrityksiä, tiedot, mukaan lukien henkilöstömäärää koskevat tiedot, määräytyvät yrityksen tilinpäätös- ja muiden tietojen perusteella tai, jos sellainen on tehty, kyseisen yrityksen konsolidoidun tilinpäätöksen tai sellaisen konsolidoidun tilinpäätöksen perusteella, johon on lisätty yrityksen tiedot.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuihin tietoihin lisätään asianomaisen yrityksen niiden omistusyhteysyritysten tiedot, jotka välittömästi edeltävät tai seuraavat omistusketjussa kyseistä yritystä. Lisääminen tehdään suhteessa pääoma- tai äänimääräosuuteen (suurempi näistä prosenttiosuuksista). Jos kyseessä on ristikkäinen omistusyhteys, käytetään näistä prosenttiosuuksista suurinta.

Ensimmäisessä ja toisessa alakohdassa tarkoitettuihin tietoihin lisätään 100 prosenttia niiden yritysten tiedoista, jotka ovat välittömästi tai välillisesti sidoksissa asianomaiseen yritykseen ja joita ei ole jo lisätty konsolidoituihin tilinpäätöstietoihin.

3. Edellä olevan 2 kohdan soveltamiseksi asianomaisen yrityksen omistusyhteysyritysten tiedot määräytyvät tilinpäätös- ja muiden tietojen perusteella, jotka on mahdollisesti konsolidoitu. Tietoihin lisätään 100 prosenttia näiden omistusyhteysyritysten sidosyritysten tiedoista, jos niitä ei ole jo lisätty konsolidoituihin tilinpäätöstietoihin.

Edellä olevan 2 kohdan soveltamiseksi asianomaisen yrityksen sidosyritysten tiedot määräytyvät tilinpäätös- ja muiden tietojen perusteella, jotka on mahdollisesti konsolidoitu. Näihin tietoihin lisätään suhteuttaen kyseisten sidosyritysten niiden omistusyhteysyritysten tiedot, jotka välittömästi edeltävät tai seuraavat omistusketjussa kyseistä yritystä, jollei näitä tietoja ole jo sisällytetty konsolidoituun tilinpäätökseen suhteessa, joka vastaa vähintään 2 kohdan toisessa alakohdassa määriteltyä prosenttiosuutta.

4. Jos konsolidoiduista tilinpäätöstiedoista ei käy ilmi tietyn yrityksen henkilöstömäärää, tämä määrä lasketaan lisäämällä suhteuttaen kyseisen yrityksen omistusyhteysyrityksiä koskevat tiedot sekä lisäämällä kyseisen yrityksen tietoihin sen sidosyrityksiä koskevat tiedot.

LIITE II

Tämän asetuksen edellytysten nojalla poikkeuksen saanutta valtiontukea koskevat tiedot, jotka on toimitettava 11 artiklan mukaisesti käyttäen vakiintunutta komission tietotekniikkasovellusta

I OSA

Tuen viitenumero	(komissio täyttää tämän kohdan)
Jäsenvaltio
Jäsenvaltion viitenumero
Alue	Alueen (alueiden) nimi (NUTS (1)) ……	Aluetukiluokitus (2) Syrjäisimmät alueet Egeanmeren pienet saaret Muu
Tuen myöntävä viranomainen	Nimi
	Postiosoite
	Internetosoite
Tukitoimenpiteen nimike	……
Kansallinen oikeusperusta (mainitaan julkaisuviite)	….… ….…
Linkki tukitoimenpidettä koskevaan koko tekstiin	…..…
Toimenpidetyyppi	Järjestelmä
	Tapauskohtainen tuki	Tuensaajan nimi ja konserni (3), johon se kuuluu
Voimassa olevan tukijärjestelmän tai tapauskohtaisen tuen muutos		Komission käyttämä tuen viitenumero
	Jatkaminen
	Muuttaminen
Kesto (4)	Järjestelmä	pp.kk.vvvv–pp.kk.vvvv
Myöntämispäivä	Tapauskohtainen tuki	pp.kk.vvvvv
Toimiala(t)	Täsmennetään NACE:n kolminumerotasolla (5)
Tuensaajatyyppi	Pk-yritykset
	Suuret yritykset
Talousarvio	Järjestelmä: Kokonaismäärä (6) kansallisena valuuttana … (täytenä määränä) ……
	Tapauskohtainen tuki: Kokonaismäärä (7) kansallisena valuuttana … (täytenä määränä) ….…
	Takaukset (8):	Kansallisessa valuutassa .... (täytenä määränä) ……
Tukiväline	Avustus/Korkotuki
	Tuetut palvelut
	Laina / Takaisinmaksettavat ennakot
	Takaus (tarvittaessa viittaus komission päätökseen (9))
	Veroetuus tai verovapautus
	Muu (täsmennetään) …..… Mihin seuraavista laajoista ryhmistä se soveltuisi parhaiten vaikutuksensa/tarkoituksensa kannalta: Avustus Laina Takuu Veroetuus
Jos EU:n rahastoista saadaan osarahoitusta	EU:n rahaston nimi: …..… …..…	Rahoituksen määrä (EU:n rahastoa kohden) ……	Kansallisessa valuutassa ... (täytenä määränä) … ……

II OSA

Toimitetaan 11 artiklan mukaisesti käyttäen vakiintunutta komission tietotekniikkasovellusta

Ilmoittakaa, minkä maatalouden ryhmäpoikkeusasetuksen (ABER) säännöksen nojalla tukitoimenpide toteutetaan

Ensisijaiset tavoitteet (Tuella voi olla useita tavoitteita. Ilmoittakaa tällöin kaikki tavoitteet)	Tuen enimmäisintensiteetti prosentteina	Tuen enimmäismäärä kansallisessa valuutassa (täytenä määränä)
Tuki maatiloilla tehtäviin, maatalouden alkutuotantoon liittyviin investointeihin (14 artikla)
Maatalousmaan tilusjärjestelyihin tarkoitettu tuki (15 artikla)
Maatilarakennusten siirtämiseen uuteen paikkaan tehtäviin investointeihin tarkoitettu tuki (16 artikla)
Maataloustuotteiden jalostukseen ja kaupan pitämiseen liittyvä investointituki (17 artikla)
Nuorten viljelijöiden aloitustuki ja maataloustoiminnan aloitustuki (18 artikla)
Maatalousalan tuottajaryhmien ja -organisaatioiden perustamistuki (19 artikla)
Tuki maataloustuotteiden tuottajien laatujärjestelmiin osallistumista varten (20 artikla)
Tuki tietämyksenvaihtoa ja tiedotusta koskeviin toimiin (21 artikla)
Tuki neuvontapalveluihin (22 artikla)
Tuki maatilojen lomituspalveluihin (23 artikla)
Tuki maataloustuotteiden menekinedistämistoimiin (24 artikla)
Tuki luonnonmullistukseen rinnastettavissa olevien epäsuotuisien sääolojen aiheuttamien vahinkojen korvaamiseen (25 artikla)
	Luonnonmullistukseen rinnastettavissa olevien epäsuotuisien sääolojen tyyppi:	halla myrsky rakeet jää rankkasade tai jatkuva sade hurrikaani ankara kuivuus muu Täsmennettävä:
	Tapahtumispäivä:	pp.kk.vvvv–pp.kk.vvvv
Eläintautien ja kasvintuhoojien ennaltaehkäisystä, valvonnasta ja hävittämisestä aiheutuviin kustannuksiin tarkoitettu tuki sekä eläintautien tai kasvintuhoojien aiheuttamien vahinkojen korvaamiseen tarkoitettu tuki (26 artikla)
Kotieläintuotannon tuet ja kuolleita eläimiä koskeva tuki (27 artikla)
Tuki vakuutusmaksujen maksamiseen ja keskinäisiin rahastoihin maksettaviin rahoitusosuuksiin (28 artikla)
Tuki rauhoitettujen eläinten aiheuttamien vahinkojen korvaamiseen (29 artikla)
Tuki maatalouden geenivarojen säilyttämiseen (30 artikla)
Tuki eläinten hyvinvointia edistäviin sitoumuksiin (31 artikla)
Tuki maatalousalan yhteistyöhön (32 artikla)
Tuki Natura 2000 -alueisiin liittyviin haittoihin (33 artikla)
Tuki maatalouden ympäristö- ja ilmastositoumuksiin (34 artikla)
Tuki luonnonmukaiseen maatalouteen (35 artikla)
Tuki maatiloilla tai metsissä kulttuuri- ja luonnonperinnön säilyttämiseksi tehtäviin investointeihin (36 artikla)
Tuki luonnonmullistusten maatalousalalla aiheuttamien vahinkojen korjaamiseen (37 artikla)
	Luonnonmullistuksen tyyppi:	maanjäristys lumivyöry maanvyörymä tulva pyörremyrsky hurrikaani tulivuorenpurkaus metsä- tai maastopalo muu Täsmennettävä:
	Luonnonmullistuksen tapahtumispäivä:	pp.kk.vvvv–pp.kk.vvvv
Tuki maa- ja metsätalousalan tutkimus- ja kehitystyöhön (38 artikla)
Tuki kustannuksiin, joita aiheutuu yrityksille niiden osallistuessa eurooppalaisen innovaatiokumppanuuden toimijaryhmien hankkeisiin (39 artikla)
Rajalliset tukimäärät yrityksille, jotka hyötyvät eurooppalaisen innovaatiokumppanuuden toimijaryhmien hankkeista (40 artikla)
Tuki metsitykseen ja puustoisen maan muodostamiseen (41 artikla)
Peltometsätalousjärjestelmien tuki (42 artikla)
Tuki metsille aiheutuvien vahinkojen ehkäisyyn ja korjaamiseen (43 artikla)
Tuki investointeihin, joilla parannetaan metsäekosysteemien häiriönsietokykyä ja ympäristöarvoa (44 artikla)
Tuki tietyistä pakollisista vaatimuksista johtuviin aluekohtaisiin rajoitteisiin (45 artikla)
Tuki metsätalouden ympäristö- ja ilmastopalveluihin ja metsien suojeluun (46 artikla)
Tuki tietämyksenvaihtoa ja tiedotusta koskeviin toimiin metsätalousalalla (47 artikla)
Tuki metsätalousalan neuvontapalveluihin (48 artikla)
Tuki investointeihin, jotka tehdään metsätalouden kehittämiseen, uudenaikaistamiseen tai mukauttamiseen liittyvään infrastruktuuriin (49 artikla)
Tuki investointeihin, jotka tehdään metsätalouden teknologioihin sekä metsätaloustuotteiden jalostukseen, käyttöönottoon ja kaupan pitämiseen (50 artikla)
Metsätalouden geenivarojen säilyttäminen (51 artikla)
Metsätalousalan tuottajaryhmien ja -organisaatioiden perustamistuki (52 artikla)
Tuki metsätalousmaan tilusjärjestelyihin (53 artikla)
Tuki metsätalousalan yhteistyöhön (54 artikla)
Tuki peruspalveluihin ja infrastruktuuriin maaseutualueilla (55 artikla)
Tuki yrityksen perustamiseen muun kuin maataloustoiminnan aloittamiseksi maaseutualueilla (56 artikla)
Tuki viljelijöiden liittymiseksi ensimmäisen kerran puuvillan tai elintarvikkeiden laatujärjestelmiin (57 artikla)
Tuki laatujärjestelmän soveltamisalaan kuuluvaa puuvillaa tai elintarviketta koskevaan tiedotus- ja menekinedistämistoimintaan (58 artikla)
Tuki yhteistyöhön maaseutualueilla (59 artikla)
Tuki yhteisölähtöisisiin paikallisiin kehittämishankkeisiin (60 artikla)
Rajalliset tukimäärät yhteisölähtöisiin paikallisiin kehittämishankkeisiin (61 artikla)

(1) Tilastollisten alueyksiköiden nimikkeistö (NUTS – Nomenclature of Territorial Units for Statistics). Yleensä käytetään tasoa 2.

(2) Ilmoittakaa, myönnetäänkö tukea yritykselle, joka toimii jollakin ennalta määritellyistä alueista. Muussa tapauksessa valitkaa ruutu ”Muu”.

(3) Sovellettaessa perussopimuksen kilpailusääntöjä ja tätä asetusta yrityksellä tarkoitetaan kaikkia taloudellista toimintaa harjoittavia yksiköitä riippumatta niiden oikeudellisesta muodosta ja rahoitustavasta. Unionin tuomioistuin on vahvistanut, että saman yksikön (oikeudellisessa tai tosiasiallisessa) valvonnassa olevat yksiköt olisi katsottava yhdeksi yritykseksi.

(4) Ajanjakso, jonka kuluessa myöntävä viranomainen voi sitoutua tuen myöntämiseen.

(5) NACE Rev. 2 on Euroopan yhteisön tilastollinen toimialaluokitus. Yleensä käytetään kolminumerotasoa.

(6) Jos kyseessä on tukijärjestelmä: ilmoitetaan järjestelmän koko voimassaoloajalta kaikkien järjestelmään sisältyvien tukivälineiden osalta suunniteltu budjetin kokonaismäärä tai arvioitu vuotuinen verotulojen menetys.

(7) Jos kyseessä on tapauskohtainen tuki: ilmoitetaan tuen tai verotulojen menetyksen kokonaismäärä.

(8) Takausten osalta ilmoitetaan takauksen kohteena olevien lainojen (enimmäis)määrä.

(9) Tarvittaessa viittaus komission päätökseen, jolla hyväksytään bruttoavustusekvivalentin laskentamenetelmä tämän asetuksen 5 artiklan 3 kohdan c alakohdan ii alakohdan mukaisesti.

LIITE III

Tietojen julkaisemista 9 artiklan 1 kohdan mukaisesti koskevat säännökset

Jäsenvaltioiden on järjestettävä kattavat valtiontukien verkkosivustonsa, joilla 9 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut tiedot julkaistaan, siten, että tiedot löytyvät helposti. Tiedot on julkaistava taulukkodatamuodossa, joka mahdollistaa hakujen tekemisen, tietojen poiminnan ja julkaisemisen internetissä, esimerkiksi csv- tai xml-muodossa. Kaikilla asiasta kiinnostuneilla osapuolilla on oltava rajoitukseton pääsy valtiontukisivustolle. Käyttäjän ei pidä joutua rekisteröitymään päästäkseen verkkosivustolle.

Jokaisesta yksittäisestä tuesta on julkaistava seuraavat 9 artiklan 1 kohdan c alakohdassa säädetyt tiedot:

a)	tuen tunnistenumero (1);

b)	tuensaajan tunniste (2);

c)	yritystyyppi (pk-yritys / suuri yritys) tuen myöntämispäivänä;

d)	alue, jolla tuensaaja sijaitsee, NUTS II -tasolla (3) ja tapauksen mukaan syrjäisimmillä alueilla tai Egeanmeren pienillä saarilla;

e)	toimiala NACE:n kolminumerotasolla (4);

f)	tukiväline, täytenä määränä kansallisessa valuutassa (5);

g)	tukiväline (6) (avustus/korkotuki, laina/takaisinmaksettava ennakko/takaisinmaksettava avustus, takaus, veroetuus tai verovapautus, riskirahoitus, muu (täsmennettävä));

h)	tuen myöntämispäivä;

i)	tuen tarkoitus (7);

j)	myöntävä viranomainen.

(1) Sellaisena kuin komissio on sen antanut tämän asetuksen 9 artiklan 1 kohdassa tarkoitetussa menettelyssä.

(2) Kun otetaan huomioon oikeutettu etu, joka liittyy avoimuuteen yleisölle tiedottamisessa, ja punnitaan avoimuuden tarvetta suhteessa tietosuojasääntöjen mukaisiin oikeuksiin, komissio katsoo, että tuensaajan nimen julkaiseminen on perusteltua silloin, kun tuensaaja on luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö, jolla on luonnollisen henkilön nimi (ks. asia C-92/09, Volker und Markus Schecke ja Eifert, 53 kohta), ottaen huomioon asetuksen (EU) 2016/679 49 artiklan 1 kohdan g alakohta. Avoimuussääntöjen tavoitteena on parantaa sääntöjen noudattamista, lisätä vastuuvelvollisuutta ja vertaisarviointia sekä viime kädessä tehostaa julkisten varojen käyttöä. Tämä tavoite on ensisijainen julkista tukea saavien luonnollisten henkilöiden tietosuojaoikeuksiin nähden.

(3) Tilastollisten alueyksiköiden nimikkeistö (NUTS – Nomenclature of Territorial Units for Statistics). Yleensä käytetään tasoa 2.

(4) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1893/2006, annettu 20 päivänä joulukuuta 2006, tilastollisen toimialaluokituksen NACE Rev. 2 vahvistamisesta (EUVL L 393, 30.12.2006, s. 1).

(5) Bruttoavustusekvivalentti.

(6) Jos tuki myönnetään useammista tukivälineistä, ilmoitetaan tukivälinekohtainen tukimäärä.

(7) Jos tuella on useita tavoitteita, tukimäärä on ilmoitettava tavoitteittain.

21.12.2022

Euroopan unionin virallinen lehti

L 327/82

KOMISSION ASETUS (EU) 2022/2473,

annettu 14 päivänä joulukuuta 2022,

kalastus- ja vesiviljelytuotteiden tuottamisen, jalostamisen ja kaupan pitämisen alalla toimiville yrityksille myönnettävien tukien tiettyjen muotojen toteamisesta sisämarkkinoille soveltuviksi Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 107 ja 108 artiklan mukaisesti

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 108 artiklan 4 kohdan,

on julkaissut tämän asetuksen luonnoksen (2),

on kuullut neuvoa-antavaa valtiontukikomiteaa,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen, jäljempänä ’SEUT-sopimus’, 107 artiklan 1 kohdan perusteet täyttävä julkinen rahoitus on valtiontukea, ja siitä on ilmoitettava komissiolle SEUT-sopimuksen 108 artiklan 3 kohdan nojalla. SEUT-sopimuksen 109 artiklan mukaisesti neuvosto voi kuitenkin määrittää tukimuodot, jotka vapautetaan tästä ilmoitusvelvollisuudesta. SEUT-sopimuksen 108 artiklan 4 kohdan mukaisesti komissio voi antaa kyseisiä tukimuotoja koskevia asetuksia.

(2)

Asetuksella (EU) 2015/1588 annetaan komissiolle valtuudet katsoa SEUT-sopimuksen 109 artiklan mukaisesti, että tietyt tukimuodot voidaan tietyin edellytyksin vapauttaa ilmoitusvelvollisuudesta. Komissio on soveltanut SEUT-sopimuksen 107 ja 108 artiklaa kalastus- ja vesiviljelytuotteiden tuottamisen, jalostamisen ja kaupan pitämisen alalla toimiviin pk-yrityksiin useita kertoja. Se on myös esittänyt politiikkansa alaa koskevissa suuntaviivoissa. Niiden kokemusten perusteella, jotka komissio on saanut kyseisten säännösten soveltamisesta, sen on tarkoituksenmukaista edelleen käyttää sille asetuksella (EU) 2015/1588 annettua valtuutta. Näin ollen tukea kalastus- ja vesiviljelytuotteiden tuottamisen, jalostamisen ja kaupan pitämisen alalla toimiville mikroyrityksille sekä pienille ja keskisuurille yrityksille, jäljempänä ’pk-yritykset’, tukea, joka myönnetään kyseisellä alalla toimiville yrityksille tuensaajayrityksen koosta riippumatta luonnonmullistusten aiheuttamien vahinkojen korvaamiseen, tukea, joka on tarkoitettu luonnonmullistukseen rinnastettavissa olevien epäsuotuisien sääolojen aiheuttamien vahinkojen korvaamiseen, tukea innovointiin sekä tukea meren ja makean veden elollisten luonnonvarojen säilyttämiseen olisi pidettävä tietyin edellytyksin sisämarkkinoille soveltuvina, ja ne olisi vapautettava SEUT-sopimuksen 108 artiklan 3 kohdassa määrätystä ilmoitusvelvollisuudesta. Vapautusta ilmoitusvelvollisuudesta olisi sovellettava myös rauhoitettujen eläinten aiheuttamien vahinkojen korvaamiseen myönnettävään tukeen tuensaajan koosta riippumatta meren ja makean veden elollisten luonnonvarojen säilyttämiseen liittyvänä toimenpiteenä. Asetuksessa (EU) 2015/1588 ei anneta komissiolle valtuuksia katsoa SEUT-sopimuksen 109 artiklan mukaisesti, että julkisoikeudellisille yhteisöille, viranomaisille taikka julkisille tai puolijulkisille järjestöille myönnettävä valtiontuki voidaan vapauttaa ilmoitusvelvollisuudesta.

(3)	On tarkoituksenmukaista edelleen käyttää asetuksella (EU) 2015/1588 annettua valtuutta ja vapauttaa ilmoitusvelvollisuudesta tuki, joka myönnetään luonnonmullistusten aiheuttamien vahinkojen korvaamiseen yrityksille, tuensaajan koosta riippumatta.

(4)

Asetuksessa (EU) 2015/1588 annetaan komissiolle valtuudet vapauttaa tiettyjen epäsuotuisien sääolojen aiheuttamien vahinkojen korvaamiseen kalastusalalla myönnettävä tuki SEUT-sopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaisesta ilmoitusvelvollisuudesta. Tässä asetuksessa vahvistetaan kyseisten valtuuksien perusteella kyseiselle tukimuodolle selkeät soveltuvuutta koskevat edellytykset ja määritellään sen soveltamisala niin, että se sisältää tuen, joka myönnetään yrityksille tuensaajan koosta riippumatta.

(5)

Komissio arvioi kalastus- ja vesiviljelyalan valtiontuen soveltuvuuden sisämarkkinoille Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 1380/2013 (3) säädettyjen yhteisen kalastuspolitiikan tavoitteiden perusteella. Jotta varmistettaisiin johdonmukaisuus unionin rahoittamien tukitoimenpiteiden kanssa, tämän asetuksen nojalla sallitun valtiontuen enimmäisintensiteetin olisi oltava sama kuin Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2021/1139 (4) 41 artiklassa samanlaiselle tuelle vahvistettu enimmäisintensiteetti.

(6)	On tärkeää, ettei tukea myönnetä, jos unionin lainsäädäntöä ja erityisesti asetuksen (EU) N:o 1380/2013 sääntöjä ei noudateta. Sen vuoksi jäsenvaltio voi myöntää tukea kalastus- ja vesiviljelyalalla vain, jos rahoitettavat toimenpiteet ja niiden vaikutukset ovat unionin lainsäädännön mukaisia.

(7)

Tämän asetuksen avulla on tarkoitus priorisoida valtiontuen valvontatoimet paremmin, lisätä yksinkertaistamista ja läpinäkyvyyttä sekä parantaa valtiontukisääntöjen noudattamisen tehokasta arviointia ja valvontaa kansallisella ja unionin tasolla säilyttäen samalla komission ja jäsenvaltioiden toimivaltuudet. Suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi.

(8)

Tämän asetuksen yleiset soveltamisedellytykset olisi määriteltävä sellaisten yhteisten periaatteiden nojalla, joilla varmistetaan, että tuki edistää tietyn taloudellisen toiminnan kehitystä, sillä on selkeä kannustava vaikutus, se on tarpeellista, asianmukaista ja oikeasuhteista, se on myönnetty täysin läpinäkyvästi ja siihen kohdistuu valvontaa ja säännöllistä arviointia, eikä se haittaa kaupankäynnin edellytyksiä yhteisen edun kanssa ristiriitaisella tavalla.

(9)	Tukea, joka täyttää kaikki tässä asetuksessa asetetut yleiset edellytykset ja tiettyjä tukimuotoja koskevat erityiset edellytykset, olisi pidettävä sisämarkkinoille soveltuvana, ja se olisi vapautettava SEUT-sopimuksen 108 artiklan 3 kohdassa asetetusta ilmoitusvelvollisuudesta.

(10)

SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu valtiontuki, joka ei kuulu tämän asetuksen tai asetuksen (EU) 2015/1588 1 artiklan nojalla annettujen muiden asetusten soveltamisalaan, kuuluu edelleen SEUT-sopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaisen ilmoitusvelvollisuuden piiriin. Tällä asetuksella ei kuitenkaan tulisi rajoittaa jäsenvaltioiden oikeutta ilmoittaa tuesta, joka saattaa kuulua tämän asetuksen soveltamisalaan. Tällainen tuki arvioidaan kalastus- ja vesiviljelyalan valtiontukien tarkastelemista varten annettujen suuntaviivojen (5) perusteella.

(11)

(12)

Komission olisi varmistettava, että hyväksytty tuki ei muuta kaupankäynnin edellytyksiä yhteisen edun vastaisella tavalla. Sen vuoksi tämän asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle olisi jätettävä tuki yritykselle, jolle on annettu sellaiseen komission aikaisempaan päätökseen perustuva maksamaton perintämääräys, jossa tuki on todettu sääntöjenvastaiseksi ja sisämarkkinoille soveltumattomaksi; poikkeuksen tästä muodostavat tukijärjestelmät luonnonmullistusten tai luonnonmullistukseen rinnastettavissa olevien epäsuotuisien sääolojen aiheuttamien vahinkojen korvaamiseksi. Tällaista poikkeusta olisi sovellettava myös, jos yhteisölähtöisiin paikallisiin kehittämishankkeisiin osallistuville pk-yrityksille maksetaan vähäinen määrä tukea, sillä tuensaajien yksilöiminen aiheuttaisi perusteettoman hallinnollisen taakan.

(13)

Tämän asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle olisi jätettävä vaikeuksissa oleville yrityksille myönnettävä tuki, koska tällaista tukea olisi arvioitava valtiontuesta vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseksi ja rakenneuudistukseksi annettujen suuntaviivojen (6) perusteella. On kuitenkin tarpeen säätää tapauksen mukaan tietyistä poikkeuksista tähän sääntöön. Tällaista tukea voidaan poikkeuksellisesti myöntää tämän asetuksen nojalla eläintautien ennaltaehkäisyyn, valvontaan ja hävittämiseen liittyvien kustannusten korvaamiseen, luonnonmullistusten aiheuttamien vahinkojen korvaamiseen tai eräiden luonnonmullistukseen rinnastettavissa olevien sääolojen aiheuttamien vahinkojen korvaamiseen. Lisäksi tätä asetusta olisi sovellettava vaikeuksissa oleviin yrityksiin maksettaessa tukea pk-yrityksille, jotka osallistuvat yhteisölähtöisiin paikallisiin kehittämishankkeisiin tai hyötyvät niistä, silloin kun tällaisten järjestelmien yksittäisiä tuensaajayrityksiä on vaikea yksilöidä. Oikeusvarmuuden turvaamiseksi on aiheellista vahvistaa selkeät kriteerit sen määrittämiseksi, katsotaanko yritys vaikeuksissa olevaksi yritykseksi tätä asetusta sovellettaessa.

(14)	Valtiontukisääntöjen täytäntöönpanon valvonta perustuu pitkälti yhteistyöhön jäsenvaltioiden kanssa. Sen vuoksi jäsenvaltion olisi toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet, joilla varmistetaan tämän asetuksen noudattaminen, myös silloin, kun yksittäisiä tukia myönnetään tämän asetuksen nojalla.

(15)

Koska on löydettävä sopiva tasapaino tuetulla alalla tapahtuvan kilpailun vääristymisen minimoinnin ja tämän asetuksen tavoitteiden saavuttamisen välillä, tällä asetuksella ei saisi myöntää poikkeusta yksittäisille tuille, jotka ylittävät vahvistetun enimmäismäärän, riippumatta siitä, myönnetäänkö tuki osana tämän asetuksen nojalla poikkeuksen saanutta tukijärjestelmää.

(16)	Läpinäkyvyyden, tasapuolisen kohtelun ja tehokkaan valvonnan varmistamiseksi tätä asetusta olisi sovellettava ainoastaan tukeen, jonka osalta on mahdollista laskea etukäteen tarkka bruttoavustusekvivalentti tarvitsematta tehdä riskinarviointia (läpinäkyvä tuki).

(17)

Tässä asetuksessa olisi määriteltävä edellytykset, joiden täyttyessä tiettyjä tukivälineitä, kuten lainoja, takauksia, verotoimenpiteitä ja erityisesti takaisinmaksettavia ennakoita voidaan pitää läpinäkyvinä. Takauksista koostuva tuki olisi katsottava läpinäkyväksi, jos bruttoavustusekvivalentti on laskettu kyseisenkaltaiselle yritykselle vahvistettujen safe harbour -maksujen perusteella. Pienten ja keskisuurten yritysten (pk-yritykset) tapauksessa komission tiedonannossa EY:n perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan soveltamisesta valtiontukiin takauksina (7) määritetään vuosimaksun tasot, joiden ylittyessä valtion takauksia ei katsottaisi tueksi. Tämän asetuksen soveltamiseksi pääomapanoksia ja riskirahoitustoimenpiteitä ei tulisi katsoa läpinäkyväksi tueksi.

(18)

Jotta varmistetaan, että tuki on tarpeen ja kannustaa kehittämään edelleen toimintoja tai hankkeita, tätä asetusta ei tulisi soveltaa sellaisiin toimintoihin myönnettävään tukeen, jotka tuensaajayritys toteuttaisi joka tapauksessa myös ilman tukea. Tuki olisi tämän asetuksen nojalla vapautettava SEUT-sopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaisesta ilmoitusvelvollisuudesta vain siinä tapauksessa, että tuettuun hankkeeseen liittyvät toimet tai työt aloitetaan vasta sen jälkeen kun tuensaajayritys on toimittanut kirjallisen tukihakemuksen.

(19)

Kun tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvan tapauskohtaisen tuen saaja on suuri yritys, jäsenvaltion olisi varmistettava pk-yrityksiin sovellettavien kannustavaa vaikutusta koskevien edellytysten lisäksi myös se, että tuensaaja on analysoinut sisäisessä asiakirjassa tuettavan hankkeen tai toiminnan elinkelpoisuutta tuen kanssa ja ilman tukea. Jäsenvaltion olisi tarkistettava, että tällä sisäisellä asiakirjalla osoitetaan, että tuen seurauksena hankkeen tai toiminnan soveltamisala on merkittävästi laajempi, tuensaajan hankkeen tai toiminnan toteuttamiseen käyttämä kokonaismäärä kasvaa merkittävästi taikka hankkeen tai toiminnan toteutusvauhtia nopeutetaan merkittävästi. Olisi myös oltava mahdollista osoittaa kannustava vaikutus sillä perusteella, ettei investointihanketta tai toimintaa olisi toteutettu sellaisenaan ilman tukea kyseisellä maaseutualueella.

(20)

Automaattisesti sovellettaviin veroetuuksiin perustuviin tukijärjestelmiin olisi jatkossakin sovellettava kannustavaa vaikutusta koskevaa erityisedellytystä, koska tällainen tuki myönnetään eri menettelyjä noudattaen kuin muut tukimuodot. Tällaisten järjestelmien olisi oltava hyväksyttyjä jo ennen kuin tuettuun hankkeeseen liittyvät toimet tai työt aloitetaan. Tätä edellytystä ei tulisi kuitenkaan soveltaa myöhemmin käyttöön otettaviin verojärjestelmiin edellyttäen, että toiminta kuului jo aikaisempien veroetuuksiin perustuvien verojärjestelmien soveltamisalaan. Tällaisten järjestelmien kannustavan vaikutuksen arvioinnin kannalta ratkaiseva ajankohta on se, jolloin verotoimenpide otettiin käyttöön ensimmäistä kertaa alkuperäisessä järjestelmässä, joka korvataan sen jälkeen myöhemmin käyttöön otettavalla verojärjestelmällä.

(21)

Tuki-intensiteettiä laskettaessa olisi otettava huomioon ainoastaan tukikelpoiset kustannukset. Tällä asetuksella ei tulisi myöntää poikkeusta tuelle, joka ylittää sovellettavan tuki-intensiteetin sen seurauksena, että huomioon on otettu sellaisia kustannuksia, jotka eivät ole tukikelpoisia. Tukikelpoiset kustannukset olisi osoitettava selkeillä, eritellyillä ja ajantasaisilla asiakirjoilla. Kaikki käytetyt luvut olisi ilmaistava ennen verojen tai muiden maksujen vähentämistä. Useammassa erässä maksettava tuki olisi diskontattava tuen myöntämispäivän arvoon. Tukikelpoiset kustannukset olisi myös diskontattava myöntämishetken arvoon. Diskonttauksessa ja muussa muodossa kuin avustuksena myönnettävän tuen määrän laskennassa korkokantana olisi käytettävä tuen myöntämisajankohtana sovellettavaa diskonttokorkoa ja viitekorkoa, joka määritellään viite- ja diskonttokorkojen määrittämisessä sovellettavan menetelmän tarkistamisesta annetun komission tiedonannon (8) mukaisesti. Jos tuki myönnetään veroetuuksina, tukierät olisi diskontattava veroetuuksien voimaantuloajankohtina sovellettavien diskonttokorkojen perusteella. Takaisinmaksettavina ennakkoina myönnettävän tuen käyttöä olisi edistettävä, koska tällaiset riskinjakovälineet vahvistavat tuen kannustavaa vaikutusta. Sen vuoksi olisi aiheellista säätää, että kun tuki myönnetään takaisinmaksettavana ennakkona, tässä asetuksessa tarkoitettuja sovellettavia tuki-intensiteettejä voidaan korottaa.

(22)

Jos tuki myönnetään tulevia veroja koskevina veroetuuksina, sovellettava diskonttokorko ja tukierien täsmällinen määrä eivät välttämättä ole tiedossa ennakkoon. Tällöin jäsenvaltion olisi ennakolta määritettävä tuen diskontatulle arvolle yläraja sovellettavan tuki-intensiteetin rajoissa. Kun tietyn ajankohdan tukierään sisältyvän tuen määrä saadaan myöhemmin selville, diskonttaus voidaan suorittaa kyseisenä ajankohtana sovellettavan diskonttokoron perusteella. Jokaisen tukierän diskontattu arvo olisi vähennettävä yhteenlasketusta enimmäismäärästä.

(23)

Jotta voidaan määrittää, noudatetaanko tässä asetuksessa tarkoitettuja ilmoituskynnysarvoja ja tuen enimmäisintensiteettejä, olisi otettava huomioon tuettuun toimintaan tai hankkeeseen myönnettävän julkisen tuen kokonaismäärä. Lisäksi tässä asetuksessa olisi määritettävä olosuhteet, joissa eri tukimuotojen kasautuminen voidaan hyväksyä. Tämän asetuksen nojalla poikkeuksen saanut tuki ja muu jonkin toisen asetuksen nojalla poikkeuksen saanut tai komission hyväksymä sisämarkkinoille soveltuva tuki voivat kasautua, kunhan kyseiset tukitoimenpiteet koskevat yksilöitävissä olevia eri tukikelpoisia kustannuksia. Jos eri lähteistä peräisin oleva tuki liittyy samoihin – osittain tai täysin päällekkäisiin – yksilöitävissä oleviin tukikelpoisiin kustannuksiin, kasautumisen olisi oltava sallittua suurimpaan tuki-intensiteettiin tai tukimäärään asti, jota voidaan tämän asetuksen mukaisesti soveltaa kyseiseen tukeen. Tässä asetuksessa olisi myös säädettävä erityissäännöt, jotka koskevat tukitoimenpiteiden kasautumista vähämerkityksisen tuen kanssa. Vähämerkityksistä tukea ei usein myönnetä tai voida kohdentaa tiettyihin yksilöitävissä oleviin tukikelpoisiin kustannuksiin. Tällaisessa tapauksessa olisi oltava mahdollista, että vähämerkityksinen tuki voi kasautua vapaasti tämän asetuksen nojalla poikkeuksen saaneen valtiontuen kanssa. Jos vähämerkityksinen tuki on kuitenkin myönnetty samoihin yksilöitävissä oleviin tukikelpoisiin kustannuksiin kuin tämän asetuksen nojalla poikkeuksen saanut valtiontuki, kasautuminen olisi sallittava ainoastaan tämän asetuksen III luvussa tarkoitettuun tuen enimmäisintensiteettiin asti.

(24)

Koska SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu valtiontuki on periaatteessa kiellettyä, on tärkeää pystyä tarkastamaan, onko tuki myönnetty sovellettavia sääntöjä noudattaen. Tämän vuoksi valtiontuen läpinäkyvyys on olennaista SEUT-sopimuksen määräysten asianmukaisen soveltamisen kannalta ja edistää sääntöjen noudattamista, vastuuvelvollisuutta, vertaisarviointeja ja tehostaa viime kädessä julkisten varojen käyttöä. Jäsenvaltioita olisi läpinäkyvyyden varmistamiseksi vaadittava perustamaan alueellisella tai kansallisella tasolla kattavat valtiontuen verkkosivustot, joilla julkaistaan yhteenveto jokaisesta tämän asetuksen nojalla poikkeuksen saaneesta tukitoimenpiteestä. Tämän velvoitteen noudattaminen olisi asetettava edellytykseksi sille, että yksittäinen tuki soveltuu sisämarkkinoille. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä (EU) 2019/1024 (9) vahvistetun tietojen julkaisemista koskevan tavanomaisen käytännön mukaisesti olisi käytettävä vakiomuotoa, joka mahdollistaa tietojen hakemisen, lataamisen ja helpon julkaisemisen internetissä. Linkit kaikkien jäsenvaltioiden valtiontukisivustoille olisi julkaistava komission verkkosivustolla. Jokaisesta tämän asetuksen nojalla poikkeuksen saaneesta toimenpiteestä olisi asetuksen (EU) 2015/1588 3 artiklan mukaisesti julkaistava yhteenveto komission verkkosivustolla.

(25)

Jotta varmistetaan asetuksen (EU) 2015/1588 mukainen tukitoimenpiteiden tehokas valvonta, on aiheellista vahvistaa vaatimukset, jotka koskevat jäsenvaltioiden raportointia tukitoimenpiteistä, joille on myönnetty poikkeus tämän asetuksen nojalla. Lisäksi on aiheellista vahvistaa säännöt, jotka koskevat tietoja, joita jäsenvaltion olisi säilytettävä tämän asetuksen nojalla poikkeuksen saavan tuen osalta neuvoston asetuksen (EU) 2015/1589 (10) 17 artiklassa asetetun vanhentumisajan. Jokaisessa yksittäisessä tuessa olisi myös oltava nimenomainen viittaus tähän asetukseen.

(26)

(27)

(28)

Tämän asetuksen olisi katettava kalastus- ja vesiviljelyalalla myönnettävät tukimuodot, jotka komissio on järjestelmällisesti hyväksynyt jo vuosia. Komission ei tarvitse arvioida tällaisen tuen sisämarkkinoille soveltuvuutta tapauskohtaisesti, jos tuki on asetuksessa (EU) 1380/2013 ja tapauksen mukaan asetuksessa (EU) 2021/1139 säädettyjen edellytysten mukainen.

(29)

Luonnonmullistusten tai poikkeuksellisten tapahtumien aiheuttamien vahinkojen korvaamiseen myönnettävä tuki soveltuu SEUT-sopimuksen 107 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaisesti sisämarkkinoille. Oikeusvarmuuden vuoksi on tarpeen määritellä, millaiset tapahtumat voivat olla luonnonmullistuksia, joihin sovelletaan poikkeusta tämän asetuksen nojalla.

(30)

Kalastus ja vesiviljely ovat aloja, jotka ovat erityisen alttiita luonnonmullistukseen rinnastettavissa oleville epäsuotuisille sääoloille ja eläintaudeille. Kokemus on osoittanut, että tällaiset tapahtumat vaikuttavat näihin aloihin poikkeuksellisella tavalla ja että kalastajille aiheutuu niistä huomattavia vahinkoja. Toimenpiteitä, joilla asianmukaisesti vakuutetaan ja korvataan tällaisia vahinkoja, pidetään sen vuoksi välineenä, jolla voidaan auttaa yrityksiä toipumaan tällaisista vahingoista ja jatkamaan siten liiketoimintaa ja varmistamaan taloudellisen toiminnan kehittyminen näillä aloilla.

(31)

Säännöllisemmin esiintyvien luonnonmullistukseen rinnastettavissa olevien epäsuotuisien sääolojen, kuten myrskyjen, hallan, raekuurojen, jään, sateen tai kovan kuivuuden, aiheuttamaa vahinkoa ei tulisi katsoa SEUT-sopimuksen 107 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitetuksi luonnonmullistukseksi. Sikäli kuin nämä sääolot kuitenkin vaikuttavat taloudelliseen toimintaan niin, että ne voidaan rinnastaa luonnonmullistukseen, tukea tällaisten epäsuotuisien sääolojen aiheuttamien vahinkojen korvaamiseksi olisi pidettävä sisämarkkinoille soveltuvana SEUT-sopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan nojalla.

(32)

Sen varmistamiseksi, että poikkeus kattaa luonnonmullistusten ja luonnonmullistukseen rinnastettavissa olevien epäsuotuisien sääolojen aiheuttamien vahinkojen korvaamiseen myönnettävän tuen, tässä asetuksessa olisi vahvistettava vakiintuneen käytännön mukaisesti edellytykset, joilla tällaiseen tukeen voidaan soveltaa ryhmäpoikkeusta. Näiden edellytysten olisi koskettava erityisesti sitä, että jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset virallisesti tunnustavat tapahtuman luonteen luonnonmullistukseksi tai luonnonmullistukseen rinnastettavissa oleviksi epäsuotuisiksi sääoloiksi; niiden olisi myös koskettava luonnonmullistuksen tai epäsuotuisien sääolojen ja tuensaajayrityksen, joka voi myös olla vaikeuksissa oleva yritys, kärsimän vahingon välistä suoraa syy-seuraussuhdetta; lisäksi niillä olisi varmistettava, että liialliset korvaukset vältetään. Korvaus ei saisi ylittää sitä, mikä on tarpeen, jotta tuensaajayrityksen tilanne palautuu ennalleen eli ennen tapahtumaa vallinneeseen tilanteeseen.

(33)

Kalastus- ja vesiviljelyala ovat aloja, joilla ei ole riittävästi kannustimia yksittäisiin toimiin, vaikka yksittäiset toimet yhdessä hyödyttäisivät kaikkia käyttäjiä. Tästä syystä tukea, joka on tarkoitettu merten biologisen monimuotoisuuden ja ekosysteemien suojeluun ja ennallistamiseen sekä korvausjärjestelmiin kestävän kalastustoiminnan osana, mukaan lukien jätteiden kerääminen merestä, olisi pidettävä sisämarkkinoille soveltuvana SEUT-sopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan nojalla.

(34)	Tässä asetuksessa otetaan huomioon SEUT-sopimuksen 349 artiklassa tarkoitettujen unionin syrjäisimpien alueiden erityistilanne; mainitussa artiklassa määrätään kyseisiä alueita koskevista erityisistä toimenpiteistä.

(35)

Jos tukea myönnetään pk-yrityksille, jotka osallistuvat yhteisölähtöisiin paikallisiin kehittämishankkeisiin, tuella on vain vähän vaikutusta kilpailuun, etenkin kun otetaan huomioon tuen myönteinen merkitys tiedon jakamisessa, varsinkin paikallisyhteisöissä, samoin kuin tuen usein kollektiivinen luonne ja suhteellisen pieni mittakaava. Nämä hankkeet ovat luonteeltaan integroituja, monitoimijaisia ja monialaisia, mikä voi johtaa vaikeuksiin niiden valtiontukisääntöjen mukaisessa luokittelussa. Kunnat eivät luonteensa vuoksi kuulu pk-yrityksen määritelmän soveltamisalaan (12). Ne ovat kuitenkin usein olennaisen tärkeitä yhteisölähtöisten paikallisten kehittämishankkeiden järjestämisessä ja toteuttamisessa. Jos yhteisölähtöinen paikallinen kehittämishanke toteutetaan jonkin neuvoston asetuksen (EU) 2015/1588 1 artiklassa säädetyn tavoitteen saavuttamiseksi, tällaisen hankkeen yhteydessä olisi sen vuoksi oltava mahdollista myöntää ryhmäpoikkeus myös sellaiselle tuelle, joka myönnetään kunnille. Kun otetaan huomioon, että eurooppalaisen innovaatiokumppanuuden toimijaryhmien hankkeet ovat luonteeltaan paikallisia ja että kukin hanke valitaan sellaisen monivuotisen paikallisen kehittämisstrategian perusteella, jonka määrittämisestä ja toteuttamisesta vastaa julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuus, kuten myös se, että hankkeet suuntautuvat yhteisön edun sekä yhteiskunnallisten ja ympäristö- ja ilmastohyötyjen mukaan, tässä asetuksessa olisi puututtava tiettyihin näissä hankkeissa kohdattuihin vaikeuksiin, jotta niissä olisi helpompi noudattaa valtiontukisääntöjä. Tätä olisi sovellettava myös kuntiin, jotka hyötyvät suoraan tai välillisesti sellaisista yhteisölähtöisistä paikallisista kehittämishankkeista, joilla pyritään johonkin asetuksen (EU) 2015/1588 1 artiklassa säädettyyn tavoitteeseen.

(36)

Neuvoston direktiivin 2003/96/EY (13) 15 artiklan 1 kohdan f alakohdan ja 3 kohdan mukaan jäsenvaltio voi ottaa käyttöön sisävesikalastukseen ja kalanviljelyyn sovellettavia verovapautuksia tai -alennuksia. Sen vuoksi on asianmukaista edelleen vapauttaa kyseiset toimenpiteet perussopimuksen 108 artiklan 3 kohdassa määrätystä ilmoitusvelvollisuudesta, jos mainitussa direktiivissä säädetyt edellytykset täyttyvät. Verovapautuksia, joita jäsenvaltiot aikovat ottaa käyttöön mainitun direktiivin 14 artiklan 1 kohdan c alakohdan nojalla ja joita sovelletaan kalastukseen EU:n vesillä, ei pidetä valtion toimenpiteinä eivätkä ne näin ollen ole valtiontukea.

(37)

Komission tämän alan kokemuksen perusteella valtiontukisääntöjä olisi tarkistettava säännöllisin väliajoin. Sen vuoksi tätä asetusta olisi sovellettava rajoitetun ajan ja olisi vahvistettava siirtymäsäännöksiä. Ottaen huomioon, että tämän asetuksen nojalla myönnettävää tukea koskevat edellytykset liittyvät läheisesti asetuksen (EU) 2021/1139, jolla perustetaan Euroopan meri-, kalatalous- ja vesiviljelyrahasto (EMKVR) 1 päivän tammikuuta 2021 ja 31 päivän joulukuuta 2027 väliseksi ajaksi, soveltamista varten vahvistettuihin edellytyksiin, on asianmukaista yhdenmukaistaa tämän asetuksen soveltamisjakso EMKVR:sta annetun asetuksen soveltamisjaksoon. Jotta varmistettaisiin jatkuvuus ja turvattaisiin oikeusvarmuus siirtymäkaudella, on asianmukaista, että tätä asetusta sovelletaan 31 päivään joulukuuta 2029.

(38)	Jos tämän asetuksen voimassaolo päättyy ilman että sitä pidennetään, tämän asetuksen nojalla poikkeuksen jo saaneisiin tukijärjestelmiin olisi edelleen sovellettava poikkeusta vielä kuuden kuukauden ajan jatkuvuuden ja oikeusvarmuuden varmistamiseksi,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

I LUKU

Yhteiset säännökset

1 artikla

Soveltamisala

1. Tätä asetusta sovelletaan tukeen, joka myönnetään

a)	kalastus- ja vesiviljelytuotteiden tuottamisen, jalostamisen tai kaupan pitämisen alalla toimiville mikroyrityksille sekä pienille ja keskisuurille yrityksille, jäljempänä ’pk-yritykset’;

b)	kunnille 54 ja 55 artiklan nojalla; ja

c)	kalasatamille, purkupaikoille, huutokauppahalleille ja suojille 29 artiklan nojalla.

2. Tätä asetusta sovelletaan myös tukeen, joka myönnetään kalastus- ja vesiviljelytuotteiden tuottamisen, jalostamisen tai kaupan pitämisen alalla toimiville yrityksille tuesta hyötyvän yrityksen koosta riippumatta seuraavissa tarkoituksissa:

a)	luonnonmullistusten aiheuttamien vahinkojen korvaaminen;

b)	luonnonmullistukseen rinnastettavissa olevien epäsuotuisien sääolojen aiheuttamien vahinkojen korvaaminen;

c)	rauhoitettujen eläinten aiheuttamien vahinkojen korvaaminen; ja

d)	kalastus- ja vesiviljelyalan innovointi.

3. Tätä asetusta ei sovelleta seuraaviin:

a)	tuki, jonka määrä vahvistetaan markkinoille saatettavien tuotteiden hinnan tai määrän perusteella;

b)	kolmansiin maihin tai jäsenvaltioihin suuntautuvaan vientiin liittyvään toimintaan myönnettävä tuki eli tuki, joka on suoraan sidoksissa vientimääriin, jakeluverkon perustamiseen ja toimintaan tai muihin vientitoimintaan liittyviin juokseviin kustannuksiin;

c)	tuki, jonka myöntämisen ehtona on kotimaisten tuotteiden suosiminen tuontituotteiden kustannuksella;

d)	tapauskohtainen tuki tämän artiklan 5 kohdassa tarkoitetulle yritykselle;

tuki toimiin tai menoihin,

i)	joilla lisätään kalastusaluksen kalastuskapasiteettia;

ii)	jotka liittyvät sellaisten laitteiden hankkimiseen, jotka parantavat kalastusaluksen kykyä löytää kalaa;

iii)	jotka liittyvät kalastusaluksen rakentamiseen, hankkimiseen tai tuomiseen, ellei 20 artiklassa toisin säädetä;

iv)	jotka liittyvät kalastusalusten siirtämisen tai lippuvaltion vaihtamiseen kolmansiin maihin, mukaan lukien yhteisyritysten perustaminen kolmansien maiden kumppaneiden kanssa;

v)	jotka liittyvät kalastustoiminnan väliaikaiseen ja pysyvään lopettamiseen;

vi)	jotka liittyvät koekalastukseen;

vii)	jotka liittyvät yrityksen omistuksen siirtämiseen, ellei 20 artiklassa toisin säädetä;

viii)

jotka liittyvät suoriin istutuksiin, ellei ole kyse koeistutuksesta;

ix)	jotka liittyvät uusien satamien tai uusien huutokauppahallien rakentamiseen;

x)	jotka liittyvät markkinoiden interventiomekanismeihin, joiden tarkoituksena on tarjonnan vähentämiseksi vetää kalastus- tai vesiviljelytuotteita markkinoilta tilapäisesti tai pysyvästi, jotta voidaan estää hintojen lasku tai ajaa hintoja ylös;

xi)	jotka liittyvät kalastusaluksiin tehtäviin investointeihin, jotka ovat tarpeen tukihakemuksen jättämisen ajankohtana voimassa olevan unionin oikeuden vaatimusten täyttämiseksi, mukaan lukien alueellisiin kalastusjärjestöihin liittyvien unionin velvoitteiden mukaiset vaatimukset;

xii)	jotka liittyvät investointeihin kalastusaluksiin, jotka ovat harjoittaneet kalastustoimintaa vähemmän kuin 60 päivää tukihakemuksen jättämisvuotta edeltävinä kahtena kalenterivuotena;

xiii)

jotka liittyvät kalastusaluksen päämoottorin tai apumoottorin korvaamiseen tai nykyaikaistamiseen;

sellaiselle yritykselle myönnettävä tuki, joka

i)	on syyllistynyt neuvoston asetuksen (EY) N:o 1005/2008 (14) 42 artiklan tai asetuksen (EY) N:o 1224/2009 (15) 90 artiklan mukaiseen vakavaan rikkomukseen;

ii)

on osallistunut asetuksen (EY) N:o 1005/2008 40 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuun laitonta, ilmoittamatonta ja sääntelemätöntä kalastusta koskevaan unionin LIS-alusluetteloon merkittyjen kalastusalusten toimintaan tai hallinnointiin tai ollut niihin omistussuhteessa taikka osallistunut sellaisen kolmannen maan, joka on todettu mainitun asetuksen 33 artiklan mukaisesti yhteistyöhön osallistumattomaksi kolmanneksi maaksi, lipun alla purjehtivan aluksen toimintaan tai hallinnointiin tai ollut siihen omistussuhteessa; tai

iii)	on syyllistynyt johonkin Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/99/EY (16) 3 ja 4 artiklassa vahvistetuista ympäristörikoksista, kun tukihakemus jätetään tämän asetuksen 32–39 artiklan nojalla.

4. Tätä asetusta ei sovelleta vaikeuksissa oleviin yrityksiin lukuun ottamatta tukea, joka myönnetään

a)	yritykselle, joka osallistuu yhteisölähtöisiin paikallisiin kehittämishankkeisiin tai hyötyy niistä;

b)	eläintautien ennaltaehkäisystä, valvonnasta ja hävittämisestä aiheutuvien kustannusten korvaamiseen:

c)	luonnonmullistusten aiheuttamien vahinkojen korvaamiseen tarkoitettuihin tukijärjestelmiin; tai

seuraavissa tapauksissa edellyttäen, että yrityksestä tuli vaikeuksissa oleva yritys kyseisen tapahtuman aiheuttamien menetysten tai vahinkojen vuoksi:

i)	luonnonmullistukseen rinnastettavissa olevien epäsuotuisien sääolojen aiheuttamien vahinkojen korvaamiseksi; tai

ii)	rauhoitettujen eläinten aiheuttamien vahinkojen korvaamiseksi.

5. Tätä asetusta ei sovelleta tukijärjestelmiin, joissa ei nimenomaisesti suljeta pois yksittäisen tuen maksamista yritykselle, jolle on annettu perintämääräys tuen sääntöjenvastaisuutta ja sisämarkkinoille soveltumattomuutta koskevan aiemman komission päätöksen perusteella, lukuun ottamatta jotakin seuraavista:

a)	tukijärjestelmät luonnonmullistusten tai luonnonmullistukseen rinnastettavissa olevien epäsuotuisien sääolojen aiheuttamien vahinkojen korvaamiseen; tai

b)	tukijärjestelmät kustannuksiin, joita aiheutuu pk-yrityksille niiden osallistuessa yhteisölähtöisiin paikallisiin kehittämishankkeisiin, sekä tuki yhteisölähtöisiin paikallisiin kehittämishankkeisiin osallistuville tai niistä hyötyville yrityksille 54 ja 55 artiklan mukaisesti.

6. Tätä asetusta ei sovelleta valtiontukitoimenpiteisiin, jotka ovat itsessään taikka ehtojensa tai rahoitustapansa vuoksi unionin oikeuden vastaisia; tällaisia ovat erityisesti

tuki, jonka myöntämisen ehtona on, että tuensaajayrityksellä on päätoimipaikka kyseisessä jäsenvaltiossa tai että se on pääasiallisesti sijoittautunut kyseiseen jäsenvaltioon. Vaatimus, jonka mukaan tuensaajalla on oltava tuen maksamisajankohtana toimipaikka tai sivuliike tuen myöntävässä jäsenvaltiossa, on kuitenkin sallittu;

b)	tuki, jonka myöntämisen ehtona on, että tuensaajayritys käyttää kotimaassa tuotettuja tuotteita tai kotimaisia palveluja; tai

c)	tuki, jossa rajoitetaan tuensaajayritysten mahdollisuutta hyödyntää tutkimuksen, kehittämisen ja innovoinnin tuloksia toisissa jäsenvaltioissa.

d)	luontodirektiivi, lintudirektiivi, alusten aiheuttamaa ympäristön pilaantumista koskeva direktiivi ja jätehuoltoa koskevat säännökset.

7. Tätä asetusta ei sovelleta

a)	1 päivästä heinäkuuta 2023 20, 21, 24, 26–30, 33, 43, 46, 48, 50 ja 52 artiklan mukaisissa valtiontukijärjestelmissä säädettyyn tukeen, jos se täyttää 12 artiklan edellytykset,

b)	a alakohdassa tarkoitettujen järjestelmien muutoksiin, lukuun ottamatta muutoksia, jotka eivät vaikuta tukijärjestelmän soveltuvuuteen sisämarkkinoille tämän asetuksen nojalla tai eivät merkittävästi vaikuta hyväksytyn arviointisuunnitelman sisältöön.

Kun komissio on arvioinut asiaankuuluvan arviointisuunnitelman, jonka jäsenvaltio on antanut komissiolle tiedoksi, se voi päättää, että tämän asetuksen soveltamista tämän kohdan a alakohdassa tarkoitettuihin tukityyppeihin jatketaan pitempään.

2 artikla

Määritelmät

1. Tässä asetuksessa tarkoitetaan:

1)	’tapauskohtaisella tuella’ tukea, jota ei myönnetä tukijärjestelmän perusteella;

’luonnonmullistukseen rinnastettavissa olevilla epäsuotuisilla sääoloilla’ tarkoitetaan sellaista epäsuotuisaa säätä kuin halla, myrsky, rakeet, jää, rankkasade tai jatkuva sade tai ankara kuivuus, joka tuhoaa yli 30 prosenttia keskimääräisestä tuotannosta laskettuna jommankumman seuraavista perusteella:

a)	edellinen kolmivuotiskausi; tai

b)	edelliseen viisivuotiskauteen perustuva kolmen vuoden keskiarvo laskettuna ilman korkeinta ja alinta määrää;

3)	’tuella’ toimenpiteitä, jotka täyttävät kaikki SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa määrätyt perusteet;

4)	’tuki-intensiteetillä’ tuen bruttomäärää ilmaistuna prosentteina tukikelpoisista kustannuksista ennen verojen tai muiden maksujen vähentämistä;

’tukijärjestelmällä’ säädöstä, jonka perusteella yksittäisiä tukia voidaan muita täytäntöönpanotoimenpiteitä vaatimatta myöntää yrityksille, jotka määritellään kyseisessä säädöksessä yleisesti ja käsitteellisesti, sekä säädöstä, jonka perusteella yhdelle tai useammalle yritykselle voidaan myöntää rajoittamattomaksi ajaksi ja/tai rajoittamaton määrä tukea, joka ei liity mihinkään tiettyyn hankkeeseen;

6)	’bioturvaamisella’ hallintatoimenpiteitä ja fyysisiä toimenpiteitä, joilla on tarkoitus pienentää tautien kulkeutumisen, kehittymisen ja leviämisen riskiä seuraavien osalta: a) eläinpopulaatio tai b) pitopaikka, vyöhyke, lokero, kuljetusväline tai muut tilat, rakennukset tai muu paikka;

’valvonta- ja hävittämistoimenpiteillä’ toimenpiteitä, jotka koskevat eläintauteja, joiden osalta toimivaltainen viranomainen on virallisesti tunnustanut taudinpurkauksen, tai jotka koskevat kasvintuhoojia tai haitallisia vieraslajeja, joiden esiintymisen toimivaltainen viranomainen on virallisesti tunnustanut;

8)	’tuen myöntämispäivällä’ päivää, jolloin tuensaajayritykselle myönnetään laillinen oikeus tuensaantiin asiaan sovellettavan kansallisen lainsäädännön nojalla;

9)	’saalistuksella’ sitä, että rauhoitetut eläimet, kuten hylkeet, merisaukot ja merilinnut, saalistavat verkkoihin tarttuneita tai lammikoissa pidettäviä kaloja;

10)

’arviointisuunnitelmalla’ asiakirjaa, joka kattaa yhden tai useamman tukijärjestelmän ja sisältää vähintään seuraavat seikat: arvioitavan tukijärjestelmän tavoitteet, arviointikysymykset; tulosindikaattorit; suunniteltu arviointimenetelmä; tiedonkeruuta koskevat vaatimukset; arvioinnin ehdotettu ajoitus, mukaan lukien väliarviointiraportin ja lopullisen arviointiraportin jättämispäivä; arvioinnin suorittavan riippumattoman elimen kuvaus tai kriteerit, joita käytetään sen valinnassa, ja yksityiskohtaiset säännöt, joilla varmistetaan arvioinnin julkistaminen;

11)	’myöhemmin käyttöön otettavalla verojärjestelmällä’ järjestelmää, joka on aikaisemman veroetuuksiin perustuvan järjestelmän muutettu versio ja jolla korvataan se;

12)	’kalastajalla’ luonnollista henkilöä, jonka asianomainen jäsenvaltio katsoo harjoittavan kaupallista kalastustoimintaa;

13)	’kalastus- ja vesiviljelytuotteilla’ Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1379/2013 (17) liitteessä I määriteltyjä tuotteita;

14)	’kalastus- ja vesiviljelyalalla’ talouden alaa, johon kuuluvat kaikki kalastus- tai vesiviljelytuotteiden tuotannon, jalostuksen ja kaupan pitämisen toiminnot;

15)	’kalastuskapasiteetilla’ Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1130 (18) 4 ja 5 artiklan mukaista aluksen vetoisuutta bruttotonneina (bt) ja tehoa kilowatteina (kW);

16)

’kalasatamalla’ meren tai sisäveden maa- ja vesialuetta, jonka jäsenvaltio on virallisesti tunnustanut ja joka muodostuu sellaisesta infrastruktuurista ja sellaisista varusteista, että kyseisellä alueella voidaan pääasiallisesti ottaa vastaa kalastusaluksia, lastata ja purkaa niiden saaliit, varastoida, vastaanottaa ja toimittaa kyseiset saaliit sekä mahdollistaa kalastajien alukseen nousu ja aluksesta poistuminen;

17)	’bruttoavustusekvivalentilla’ tuen määrää, jos se olisi myönnetty tuensaajayritykselle avustuksena, ennen verojen tai muiden maksujen vähentämistä;

18)	’yksittäisellä tuella’ tapauskohtaista tukea ja tietyille tuensaajille tukijärjestelmän perusteella myönnettävää tukea;

19)	’sisävesikalastuksella’ kalastustoimintaa, jota harjoitetaan kaupallisessa tarkoituksessa sisävesillä aluksilla tai muilla välineillä, myös niillä, joita käytetään talvikalastukseen;

20)	’haitallisella vieraslajilla’ Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1143/2014 (19) 3 artiklan 3 ja 4 kohdassa määriteltyä unionin kannalta merkityksellistä haitallista vieraslajia ja jäsenvaltion kannalta merkityksellistä haitallista vieraslajia;

21)	’luonnonmullistuksilla’ maanjäristyksiä, lumivyöryjä, maanvyörymiä, tulvia, pyörremyrskyjä, hurrikaaneja, tulivuorenpurkauksia ja luonnollisesti syttyneitä metsä- ja maastopaloja;

22)	’syrjäisimmillä alueilla’ SEUT-sopimuksen 349 artiklassa tarkoitettuja alueita;

23)	’rauhoitetulla eläimellä’ joko unionin tai kansallisessa lainsäädännössä rauhoitettua eläintä, kalat pois lukien;

24)	’takaisinmaksettavalla ennakolla’ hankkeeseen myönnettyä lainaa, joka maksetaan yhdessä tai useammassa erässä ja jonka takaisinmaksuehdot riippuvat hankkeen tuloksista;

25)	’pk-yrityksillä’ tai ’mikroyrityksillä, pienillä ja keskisuurilla yrityksillä’ yrityksiä, jotka täyttävät liitteen I mukaiset perusteet;

26)

’pienimuotoisella rannikkokalastuksella’ kalastustoimintaa, jota harjoittavat: a) suurimmalta pituudeltaan alle 12 metrin pituiset meri- ja sisävesikalastusalukset, jotka eivät käytä neuvoston asetuksen (EY) N:o 1967/2006 (20) 2 artiklan 1 alakohdassa määriteltyjä vedettäviä pyydyksiä; b) rantakalastajat, mukaan lukien äyriäisten kerääjät;

27)

’töiden alkamisella’ joko investointiin liittyvien rakennustöiden alkamista tai ensimmäistä laillisesti velvoittavaa sitoumusta tilata laitteita tai muuta sitoumusta, joka tekee investoinnista peruuttamattoman. Maan ostoa ja valmistelutöitä, kuten lupien hankkimista ja alustavien toteutettavuustutkimusten tekemistä, ei katsota töiden alkamiseksi. Yrityskaupoissa ’töiden alkamisella’ tarkoitetaan hankittuun laitokseen suoraan liittyvien omaisuuserien hankintahetkeä;

28)	’tuetuilla palveluilla’ tukimuotoa, jossa tuki myönnetään lopulliselle edunsaajayritykselle välillisesti luontoissuorituksena ja se maksetaan kyseisen palvelun tai toiminnan tarjoajalle.

29)	’vaikeuksissa olevalla yrityksellä’ komission asetuksen (EU) N:o 651/2014 (21) 2 artiklan 18 alakohdassa säädetyt perusteet täyttävää yritystä.

2. Edellä 1 kohdassa lueteltujen määritelmien lisäksi sovelletaan asetuksen (EU) N:o 1380/2013 4 artiklassa, asetuksen (EU) 2021/1139 2 artiklassa ja asetuksen (EU) 1379/2013 5 artiklassa säädettyjä määritelmiä.

3 artikla

Ilmoituskynnysarvo

1. Tätä asetusta ei sovelleta hankkeisiin myönnettävään yksittäiseen tukeen silloin, kun tukikelpoiset kustannukset ovat yli 2,5 miljoonaa euroa tai kun tuen määrä on yli 1,25 miljoona euroa vuodessa yritystä kohti.

2. Edellä 1 kohdassa vahvistettuja kynnysarvoja ei saa kiertää jakamalla tukijärjestelmät tai tukihankkeet keinotekoisesti osiin.

4 artikla

Poikkeuksen edellytykset

1. Tukijärjestelmä, tukijärjestelmistä myönnetty yksittäinen tuki ja tapauskohtainen tuki ovat SEUT-sopimuksen 107 artiklan 2 tai 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla sisämarkkinoille soveltuvia, ja ne vapautetaan SEUT-sopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaisesta ilmoitusvelvollisuudesta edellyttäen, että tuki täyttää tämän asetuksen I luvussa säädetyt edellytykset ja tämän asetuksen III luvussa asianomaisen tukimuodon osalta säädetyt erityiset edellytykset.

2. Tukitoimenpide voi saada poikkeuksen tämän asetuksen nojalla vain, jos siinä nimenomaisesti vahvistetaan, että tuensaajat noudattavat tukikauden aikana yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjä ja että tuki on maksettava takaisin suhteessa rikkomisen vakavuuteen, jos mainitun kauden aikana havaitaan, ettei tuensaaja noudata yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjä.

5 artikla

Tuen läpinäkyvyys

1. Tätä asetusta sovelletaan ainoastaan läpinäkyvään tukeen eli tukeen, jonka osalta on mahdollista laskea etukäteen tarkka bruttoavustusekvivalentti tarvitsematta tehdä riskinarviointia.

2. Seuraavat tukimuodot katsotaan läpinäkyviksi:

a)	avustuksiin sisältyvä tuki, korkotuki ja tuetut palvelut:

b)	lainoihin sisältyvä tuki, kun bruttoavustusekvivalentti on laskettu tuen myöntämishetkellä voimassa olevan viitekoron perusteella;

takauksiin sisältyvä tuki:

i)	jos bruttoavustusekvivalentti on laskettu komission tiedonannossa vahvistettujen safe harbour -maksujen perusteella; tai

ii)

jos ennen toimenpiteen täytäntöönpanoa takauksen bruttoavustusekvivalentin laskentaan käytettävä menetelmä on hyväksytty EY:n perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan soveltamisesta valtiontukiin takauksina annetun komission tiedonannon tai jonkin sen seuraajatiedonannon perusteella sen jälkeen kun kyseisestä menetelmästä on ilmoitettu komissiolle valtiontuen alalla annetun, kyseisenä ajankohtana sovellettavan komission asetuksen mukaisesti, ja hyväksytty menetelmä koskee nimenomaisesti kyseistä takaustyyppiä ja kyseistä kohteena olevaa liiketoimityyppiä tätä asetusta sovellettaessa;

d)	veroetuuksina myönnettävä tuki, kun toimenpiteessä määrätään ylärajasta, jolla voidaan varmistaa, että sovellettavaa kynnysarvoa ei ylitetä;

3. Tätä asetusta sovellettaessa seuraavia tukimuotoja ei katsota läpinäkyväksi tueksi:

a)	pääomapanoksista koostuva tuki;

b)	riskirahoitustoimenpiteistä koostuva tuki.

6 artikla

Kannustava vaikutus

1. Tällä asetusta sovelletaan ainoastaan tukeen, jolla on kannustava vaikutus.

2. Tuella katsotaan olevan kannustava vaikutus, jos tuensaajayritys on jättänyt kirjallisen tukihakemuksen kyseiselle jäsenvaltiolle ennen hanketta tai toimintaa koskevien töiden aloittamista. Tukihakemuksen on sisällettävä ainakin seuraavat tiedot:

a)	yrityksen nimi ja koko;

b)	kuvaus hankkeesta tai toimesta, mukaan lukien sen alkamis- ja päättymispäivä;

c)	hankkeen tai toimen sijainti;

d)	tukikelpoisten kustannusten luettelo; ja

e)	tuen muoto (avustus, laina, takaus, takaisinmaksettava ennakko tai muu) ja hankkeessa tai toimessa tarvittavan julkisen rahoituksen määrä.

3. Suurille yrityksille myönnettävällä tapauskohtaisella tuella katsotaan olevan kannustava vaikutus, jos jäsenvaltio on sen lisäksi, että se on varmistanut 2 kohdassa säädetyn edellytyksen täyttyvän, on tarkastanut ennen kyseisen tapauskohtaisen tuen myöntämistä, että tuensaajayrityksen laatimasta asiakirja-aineistosta saadaan vahvistus yhdelle tai useammalle seuraavista perusteista:

a)	hankkeen tai toiminnan merkittävästi laajempi soveltamisala tuen seurauksena;

b)	tuensaajayrityksen hankkeen tai toiminnan toteuttamiseen käyttämän kokonaismäärän merkittävä lisääntyminen tuen seurauksena;

c)	kyseisen hankkeen tai toiminnan merkittävästi nopeampi toteutusvauhti;

d)	kun kyseessä on tapauskohtainen investointituki, hanketta tai toimintaa ei olisi toteutettu kyseisellä alueella sellaisenaan tai se ei olisi ollut riittävän kannattava tuensaajayritykselle kyseisellä alueella ilman tukea.

4. Veroetuuksien muotoisilla toimenpiteillä katsotaan olevan kannustava vaikutus, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:

a)	toimenpiteellä vahvistetaan oikeus tukeen objektiivisin perustein ja ilman jäsenvaltion harkintavaltaa; ja

tukijärjestelmä oli hyväksytty ja voimassa ennen tuetun hankkeen tai toiminnan toteutukseen liittyvien töiden aloittamista. Tätä vaatimusta ei sovelleta myöhemmin käyttöön otettaviin verojärjestelmiin edellyttäen, että toiminta kuului jo aikaisempien veroetuuksiin perustuvien järjestelmien soveltamisalaan.

5. Poiketen siitä, mitä tämän artiklan 1 ja 2 kohdassa säädetään, seuraavilla tukimuodoilla ei edellytetä olevan kannustavaa vaikutusta tai katsotaan olevan kannustava vaikutus:

a)	tuki eläintaudin ennaltaehkäisystä, valvonnasta tai hävittämisestä aiheutuvien kustannusten korvaamiseen, jos 42, 49, 51 ja 53 artiklassa vahvistetut edellytykset täyttyvät;

b)	tuki luonnonmullistusten aiheuttamien vahinkojen korvaamiseen, jos 42, 49, 51 ja 53 artiklassa vahvistetut edellytykset täyttyvät;

c)	tuki luonnonmullistukseen rinnastettavissa olevien epäsuotuisien sääolojen aiheuttamien vahinkojen korvaamiseen;

d)	tuki rauhoitettujen eläinten aiheuttamien vahinkojen korvaamiseen, jos 42, 49, 51 ja 53 artiklassa vahvistetut edellytykset täyttyvät;

e)	jäsenvaltion direktiivin 2003/96/EY 15 artiklan 1 kohdan f alakohdan ja 15 artiklan 3 kohdan nojalla hyväksymä verovapautusten tai veronalennusten muodossa myönnettävä tuki, jos tämän asetuksen 56 artiklassa vahvistetut edellytykset täyttyvät;

f)	tuki yhteisölähtöisiin paikallisiin kehittämishankkeisiin osallistuville tai niistä hyötyville pk-yrityksille, jos 54 ja 55 artiklan asiaankuuluvat edellytykset täyttyvät;

g)	45 artiklan 1 kohdan b alakohdan vii alakohdassa tarkoitettu tuki kaupan pitämistä koskeviin toimenpiteisiin, jos 45 artiklan asiaankuuluvat edellytykset täyttyvät;

h)	tuki tutkijoiden ja kalastajien välisiin kumppanuuksiin, jos 17 artiklan asiaankuuluvat edellytykset täyttyvät;

i)	tuki työvoiman osaamisen, työpaikkojen luomisen ja sosiaalisen vuoropuhelun edistämiseen, jos 18 artiklan asiaankuuluvat edellytykset täyttyvät.

7 artikla

Tuki-intensiteetti ja tukikelpoiset kustannukset

2. Jos tukea myönnetään muussa muodossa kuin avustuksena, tuen määrä on tuen bruttoavustusekvivalentti.

3. Useammassa erässä maksettava tuki diskontataan tuen myöntämispäivän arvoon. Tukikelpoiset kustannukset diskontataan tuen myöntämishetken arvoon. Diskonttauksessa käytettävä korko on tuen myöntämispäivänä sovellettava diskonttokorko.

4. Jos tuki myönnetään veroetuuksina, tukierien diskonttaus suoritetaan veroetuuksien voimaantulopäivinä sovellettavien diskonttokorkojen perusteella.

5. Jos tuki myönnetään vahinkojen tai tulonmenetysten korvaamiseen, siitä on vähennettävä kustannukset, jotka eivät ole suoraan aiheutuneet tapahtumasta.

6. Jos tuki myönnetään takaisinmaksettavina ennakkoina, jotka niiden bruttoavustusekvivalentin laskentaan käytettävien hyväksyttyjen menetelmien puuttuessa ilmaistaan prosentteina tukikelpoisista kustannuksista, ja toimenpide edellyttää, että hankkeen onnistuessa, joka on määritelty kohtuullisen ja varovaisen hypoteesin perusteella, ennakko maksetaan takaisin korkoineen, jotka vastaavat vähintään tuen myöntämispäivänä sovellettavaa diskonttokorkoa, III luvussa tarkoitettuja tuki-intensiteettejä voidaan korottaa 10 prosenttiyksikköä mutta kuitenkin niin, ettei ylitetä tuki-intensiteetin enimmäismäärää, joka on 100 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista.

7. Tukikelpoisten kustannusten on oltava Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2021/1060 (22) 53–57 artiklan vaatimusten mukaisia.

8 artikla

Kasautuminen

1. Kun määritellään, noudatetaanko 3 artiklassa säädettyjä ilmoituskynnysarvoja ja III luvussa säädettyjä tuen enimmäisintensiteettejä, on otettava huomioon toimintaan, hankkeeseen tai yritykselle myönnetyn tuen kokonaismäärä riippumatta siitä, rahoitetaanko tuki paikallisesta, alueellisesta, kansallisesta vai unionin lähteestä.

2. Tuki, jolle myönnetään poikkeus tämän asetuksen nojalla, voi kasautua jonkin seuraavista kanssa:

a)	mikä tahansa muu tuki, kun kyseiset toimenpiteet koskevat eri yksilöitävissä olevia tukikelpoisia kustannuksia;

b)	mikä tahansa muu valtiontuki, joka liittyy samoihin, osittain tai kokonaan päällekkäisiin tukikelpoisiin kustannuksiin, ainoastaan silloin kun tällainen kasautuminen ei johda kyseiseen tukeen tämän asetuksen nojalla sovellettavan tuen enimmäisintensiteetin tai tuen enimmäismäärän ylittymiseen.

3. Tämän asetuksen nojalla poikkeuksen saanut tuki ei voi kasautua vähämerkityksisen tuen kanssa samojen tukikelpoisten kustannusten osalta, jos kasautuminen johtaisi III luvussa tarkoitetun tuen enimmäisintensiteetin ylittymiseen.

9 artikla

Julkaiseminen ja tiedottaminen

1. Jäsenvaltion on varmistettava seuraavien tietojen julkaiseminen komission avoimuusmoduulissa tai kattavalla valtiontukisivustolla kansallisella tai alueellisella tasolla:

a)	11 artiklassa tarkoitettu, liitteessä II olevan mallin mukainen vakiomuotoinen yhteenveto tai linkki siihen;

b)	kaikkien 11 artiklassa tarkoitettujen tukitoimenpiteiden koko teksti tai linkki koko tekstiin;

c)	tiedot jokaisen yli 10 000 euron suuruisen yksittäisen tuen myöntämisestä.

Edellä a, b ja c alakohdassa tarkoitetut tiedot julkaistaan liitteen III mukaisesti.

2. Kun kyseessä ovat veroetuuksien muodossa olevat tukijärjestelmät, 1 kohdan c alakohdan edellytysten katsotaan täyttyvän, jos jäsenvaltio julkaisee vaaditut tiedot yksittäisten tukien määristä seuraavia vaihteluvälejä käyttäen (miljoonaa euroa):

0,01–0,2;

0,2–0,4;

0,4–0,6;

0,6–0,8;

0,8–1.

3. Edellä 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetut tiedot on järjestettävä ja tarjottava käyttöön liitteessä III kuvatussa vakiomuodossa, ja sivustolla on oltava tehokkaat haku- ja lataustoiminnot. Edellä 1 kohdassa tarkoitetut tiedot on julkaistava kuuden kuukauden kuluessa tuen myöntämispäivästä ja veroetuuksien muodossa olevien tukien osalta yhden vuoden kuluessa päivästä, jona veroilmoitus on jätettävä, ja tietojen on oltava saatavilla vähintään 10 vuoden ajan tuen myöntämispäivästä.

4. Jokaisessa tukijärjestelmässä ja yksittäisessä tuessa on oltava nimenomainen viittaus tähän asetukseen siten, että mainitaan asetuksen nimi ja tiedot asetuksen julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä, sekä viittaus kyseistä tukea koskeviin III luvun erityisiin säännöksiin tai tapauksen mukaan kansalliseen lainsäädäntöön, jolla varmistetaan tämän asetuksen asiaankuuluvien säännösten noudattaminen. Mukaan on liitettävä täytäntöönpanosäännökset ja muutokset.

5. Tämän artiklan 1 kohdassa säädettyjä julkaisemisvelvoitteita ei sovelleta 54 ja 55 artiklan nojalla toteutettuihin yhteisölähtöisiin paikallisiin kehittämishankkeisiin.

6. Komissio julkaisee verkkosivustollaan

a)	linkit tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettuihin valtiontuen verkkosivustoihin;

b)	11 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut yhteenvedot.

II LUKU

Menettelyyn liittyvät vaatimukset

10 artikla

Ryhmäpoikkeuksesta johtuvan edun peruuttaminen

Jos jäsenvaltio myöntää tukea, jonka esitetään olevan vapautettu ilmoitusvelvollisuudesta tämän asetuksen nojalla mutta joka ei täytä tämän asetuksen I, II ja III luvussa asetettuja edellytyksiä, komissio voi - annettuaan kyseiselle jäsenvaltiolle mahdollisuuden esittää näkemyksensä asiasta - antaa päätöksen, jossa todetaan, että kaikista tai osasta kyseisen jäsenvaltion hyväksymistä tulevista tukitoimenpiteistä, jotka muutoin täyttäisivät tämän asetuksen vaatimukset, on ilmoitettava komissiolle SEUT-sopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaisesti. Ilmoitettavat toimenpiteet voidaan rajoittaa toimenpiteisiin, joilla myönnetään tietyn tyyppistä tukea tai tukea tiettyjen tuensaajien hyväksi, tai jotka ovat asianomaisen jäsenvaltion tiettyjen viranomaisten hyväksymiä.

11 artikla

Raportointi

1. Jäsenvaltion on toimitettava komissiolle komission asetuksen (EY) N:o 794/2004 (23) III luvussa tarkoitettu sähköisessä muodossa oleva vuosikertomus tämän asetuksen soveltamisesta jokaiselta kokonaiselta vuodelta tai sen osalta, jonka aikana tätä asetusta sovelletaan.

2. Lisäksi jäsenvaltion on toimitettava komission sähköisen ilmoitusjärjestelmän kautta liitteessä II olevan mallin mukainen vakiomuotoinen yhteenveto jokaisesta tämän asetuksen nojalla poikkeuksen saaneesta tukitoimenpiteestä ja linkki tukitoimenpiteen koko tekstiin, mukaan lukien sen muutokset, 20 työpäivän kuluessa toimenpiteen voimaantulosta.

3. Tämän artiklan 1 kohtaa ei sovelleta 54 ja 55 artiklassa tarkoitettuihin yhteisölähtöisiin paikallisiin kehittämishankkeisiin.

12 artikla

Arviointi

1. Tukijärjestelmälle on tehtävä jälkiarviointi, jos sen valtiontukibudjetti tai toteutuneet menot ylittävät 150 miljoonaa euroa minä tahansa vuonna tai 750 miljoonaa euroa järjestelmän kokonaiskeston aikana; kokonaiskesto tarkoittaa tukijärjestelmän ja mahdollisten sitä edeltäneiden tukijärjestelmien, joilla on samanlainen tavoite ja sama maantieteellinen alue, yhdistettyä kestoa 1 tammikuuta 2023 alkaen. Jälkiarviointi vaaditaan ainoastaan sellaisilta tukijärjestelmiltä, joiden kokonaiskesto on yli kolme vuotta 1 päivästä tammikuuta 2023 alkaen.

2. Jälkiarviointia koskevasta vaatimuksesta voidaan luopua välittömästi sellaista järjestelmää seuraavan tukijärjestelmän osalta, jolla on ollut samanlainen tavoite ja maantieteellinen alue ja jolle on tehty arviointi, josta on laadittu lopullinen arviointiraportti komission hyväksymän arviointisuunnitelman mukaisesti eikä kielteisiä tuloksia ole saatu. Jos tukijärjestelmän lopullinen arviointiraportti ei ole hyväksytyn arviointisuunnitelman mukainen, järjestelmä on keskeytettävä välittömästi. Tällaisen keskeytetyn tukijärjestelmän seuraajalle ei myönnetä ryhmäpoikkeusta.

3. Arvioinnissa on pyrittävä selvittämään, ovatko tukijärjestelmän sisämarkkinoille soveltuvuuden taustalla olevat oletukset ja edellytykset täyttyneet, erityisesti tukitoimenpiteen välttämättömyys ja tehokkuus sen yleisten ja erityisten tavoitteiden perusteella. Siinä on arvioitava myös järjestelmän vaikutusta kilpailuun ja kauppaan.

4. Jäsenvaltion on annettava niiden tukijärjestelmien, joihin sovelletaan 1 kohdan nojalla arviointivaatimusta, arviointisuunnitelman luonnokset tiedoksi komissiolle seuraavasti:

a)	20 työpäivän kuluessa tukijärjestelmän voimaantulosta, jos tukijärjestelmän talousarvio ylittää jonakin vuonna 150 miljoonaa euroa tai järjestelmän koko keston aikana 750 miljoonaa euroa;

b)	30 työpäivän kuluessa merkittävästä muutoksesta, joka kasvattaa tukijärjestelmän talousarvion jonakin vuotena yli 150 miljoonaan euroon tai tukijärjestelmän koko keston aikana yli 750 miljoonaan euroon;

c)	30 työpäivän kuluessa siitä, kun viralliseen tilinpäätökseen on kirjattu tukijärjestelmän osalta joltakin vuodelta yli 150 miljoonan euron menot.

5. Arviointisuunnitelman luonnoksen on oltava komission esittämien yhteisten menetelmäperiaatteiden (24) mukainen. Jäsenvaltioiden on julkaistava komission hyväksymät arviointisuunnitelmat.

7. Lopullinen arviointiraportti on toimitettava komissiolle vähintään yhdeksän kuukautta ennen poikkeuksen saaneen tukijärjestelmän voimassaolon päättymistä. Kyseistä ajanjaksoa voidaan lyhentää tukijärjestelmissä, joihin kohdistuu arviointivaatimus niiden viimeisten kahden toteutusvuoden aikana. Arviointien tarkka laajuus ja järjestelyt vahvistetaan komission päätöksessä, jolla arviointisuunnitelma hyväksytään. Kun ilmoitetaan myöhemmästä tukitoimenpiteestä, jolla on samanlainen tavoite, on esitettävä, miten arvioinnin tulokset on otettu huomioon.

13 artikla

Seuranta

Jäsenvaltion on säilytettävä yksityiskohtaista asiakirja-aineistoa, joka sisältää tarvittavat tiedot ja asiakirjatodisteet, joiden perusteella voidaan vahvistaa, että kaikki tässä asetuksessa säädetyt edellytykset täyttyvät. Asiakirja-aineisto on säilytettävä kymmenen vuoden ajan siitä päivästä alkaen, jolloin tapauskohtainen tuki myönnettiin tai jolloin järjestelmän viimeinen tuki myönnettiin. Asianomaisen jäsenvaltion on toimitettava komissiolle 20 työpäivän tai pyynnössä asetettavan pidemmän määräajan kuluessa kaikki tiedot ja asiakirjatodisteet, jotka komissio katsoo tarvitsevansa voidakseen valvoa tämän asetuksen soveltamista.

III LUKU

Eri tukimuotoja koskevat erityissäännökset

1 jakso

Kestävän kalastuksen ja vesien elollisten luonnonvarojen ennallistamisen ja säilyttämisen edistäminen

14 artikla

Yleiset edellytykset

Tämän jakson nojalla myönnettävän tuen on täytettävä kaikki seuraavat yleiset edellytykset:

Jos tuki myönnetään unionin kalastusalukselle, kyseistä alusta ei saa siirtää eikä sen lippuvaltiota vaihtaa unionin ulkopuolelle vähintään viiden vuoden aikana tukea saaneen toimen loppumaksusta. Jos alus siirretään tai sen lippujäsenvaltio vaihdetaan kyseisenä ajanjaksona, jäsenvaltion on perittävä takaisin toimen osalta aiheettomasti maksetut määrät suhteutettuina ajanjaksoon, jona tämän kohdan ensimmäisessä virkkeessä asetettua vaatimusta ei ole noudatettu.

b)	Toimintakustannukset eivät ole tukikelpoisia, ellei tässä jaksossa nimenomaisesti toisin säädetä.

15 artikla

Tuki kalastukseen liittyvään innovointiin

1. Kalastukseen liittyvään innovointiin tarkoitettu tuki, joka täyttää tämän asetuksen I luvussa vahvistetut edellytykset, on SEUT-sopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdassa tarkoitetulla tavalla sisämarkkinoille soveltuvaa, ja se vapautetaan SEUT-sopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaisesta ilmoitusvelvollisuudesta edellyttäen, että tuen tavoitteena on kehittää tai ottaa käyttöön uusia tai merkittävästi parannettuja tuotteita ja laitteita, uusia tai parannettuja prosesseja ja tekniikkoja sekä uusia tai parannettuja hallinto- ja organisaatiojärjestelmiä, mukaan lukien jalostuksen ja kaupan pitämisen osalta.

2. Jäsenvaltion tai unionin tunnustama tieteellinen tai tekninen elin toteuttaa tuella rahoitetut tuetut palvelut tai ne toteutetaan yhteistyössä sen kanssa. Kyseinen tieteellinen tai tekninen elin validoi näiden toimien tulokset. Tuki maksetaan suoraan tutkimus- ja/tai tiedonlevittämisorganisaatiolle.

3. Jäsenvaltion on julkaistava tukea saavien toimien tulokset asianmukaisesti.

4. Seuraavat kustannukset voivat olla tukikelpoisia:

a)	seuraaviin liittyvät välittömät henkilöstökustannukset: tutkijat, teknikot ja muu tutkimustoimintaa avustava henkilöstö siltä osin kuin henkilöstö toimii hankkeen parissa;

välineiden ja laitteiden kustannukset siltä osin kuin ja siltä ajalta kun niitä on käytetty toimissa; jos tällaisia välineitä ja laitteita ei käytetä toimien tarpeisiin koko niiden käyttöikää, tukikelpoisiksi katsotaan ainoastaan poistokustannukset, jotka vastaavat toimien kestoa laskettuna yleisesti hyväksyttyjen kirjanpitoperiaatteiden mukaan;

rakennusten ja maa-alueiden kustannukset siltä osin kuin ja siltä ajalta kun niitä on käytetty toimissa, seuraavin edellytyksin:

i)	rakennusten osalta tukikelpoisiksi katsotaan ainoastaan poistokustannukset, jotka vastaavat toimen kestoa, laskettuina yleisesti hyväksyttyjen kirjanpitoperiaatteiden mukaan;

ii)	maa-alueiden osalta tukikelpoisiksi katsotaan liiketaloudellisin ehdoin toteutetun luovutuksen kustannukset tai toteutuneet pääomakustannukset;

d)	ulkopuolisista lähteistä markkinaehdoin ostetun tai käyttöluvalla hankitun sopimukseen perustuvan tutkimuksen, tietämyksen ja patenttien kustannukset sekä konsultoinnin ja vastaavien palveluiden kustannukset, kun niitä on käytetty yksinomaan toimia varten; tai

e)	muut yleiskustannukset ja toimintakustannukset, mukaan lukien suoraan toimista aiheutuvat materiaalien, tarvikkeiden ja vastaavien tuotteiden kustannukset.

16 artikla

Tuki neuvontapalveluihin

1. Neuvontapalveluihin tarkoitettu tuki, joka täyttää tämän asetuksen I luvussa vahvistetut edellytykset, on SEUT-sopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdassa tarkoitetulla tavalla sisämarkkinoille soveltuvaa, ja se vapautetaan SEUT-sopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaisesta ilmoitusvelvollisuudesta edellyttäen, että

a)	tuella parannetaan yritysten yleistä tuloksellisuutta ja kilpailukykyä sekä edistetään kestävää kalastusta;

b)	kaikilla kyseisen alueen tukikelpoisilla yrityksillä on mahdollisuus saada tätä tukea objektiivisesti määriteltyjen edellytysten perusteella; ja

neuvontapalvelut toteutuvat jossakin seuraavista muodoista:

i)	toteutettavuustutkimukset ja neuvontapalvelut, joissa arvioidaan asetuksen (EU) 2021/1139 II osaston II luvun mukaiseen tukeen mahdollisesti oikeutettujen toimenpiteiden toteuttamiskelpoisuutta;

ii)	ympäristön kestävyyttä koskeva asiantuntijaneuvonta, jossa keskitytään kalastustoiminnasta meren, rannikon, maan ja makean veden ekosysteemeille aiheutuvien kielteisten vaikutusten vähentämiseen ja mahdollisuuksien mukaan eliminointiin;

iii)	liiketoiminta- ja markkinointistrategioita koskeva asiantuntijaneuvonta.

2. Edellä 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettujen toteutettavuustutkimusten, neuvontapalveluiden ja neuvonnan on oltava tieteellisten, akateemisten, ammatillisten tai teknisten elinten tai taloudellista neuvontaa antavien yhteisöjen, joilla on kansallisessa lainsäädännössä vaadittu pätevyys, tarjoamaa.

3. Tuki myönnetään tuetun palvelun tai suoran avustuksen muodossa.

4. Tämän artiklan nojalla myönnettävän tuen määrä ei saa ylittää bruttoavustusekvivalenttina tuki-intensiteetin enimmäismäärää, joka on 50 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista. Erityiset tuki-intensiteetin enimmäismäärät esitetään liitteessä IV. Jos jokin toimi kuuluu liitteen IV riveistä 1–11 useamman soveltamisalaan, sovelletaan korkeinta tuki-intensiteetin enimmäismäärää.

17 artikla

Tuki tutkijoiden ja kalastajien välisiin kumppanuuksiin

1. Tutkijoiden ja kalastajien välisiin kumppanuuksiin tarkoitettu tuki, joka täyttää tämän asetuksen I luvussa vahvistetut edellytykset, on SEUT-sopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdassa tarkoitetulla tavalla sisämarkkinoille soveltuvaa, ja se vapautetaan SEUT-sopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaisesta ilmoitusvelvollisuudesta edellyttäen, että

a)	tuella edistetään tutkijoiden ja kalastajien välistä tietämyksen siirtoa;

tuki myönnetään seuraaviin:

i)	yhden tai useamman riippumattoman tutkimuslaitoksen ja kalastajien tai yhden tai useamman kalastajajärjestön välisten verkostojen, kumppanuussopimusten tai yhteenliittymien, joihin tekniset elimet voivat osallistua, perustaminen;

ii)

edellä i alakohdassa tarkoitettujen verkostojen, kumppanuussopimusten tai yhteenliittymien puitteissa toteutettu toiminta. Kyseiset toimet voivat sisältää tiedonkeruu- ja hallintotoimia, tutkimuksia, pilottihankkeita, tietämyksen ja tutkimustulosten levittämistä, seminaareja ja parhaiden käytäntöjen levittämistä.

2. Tuki myönnetään tuetun palvelun tai suoran avustuksen muodossa.

3. Tukea voi saada ainoastaan seuraaviin suoraan tuetusta hankkeesta aiheutuviin tukikelpoisiin kustannuksiin:

a)	suorat palkkakustannukset;

b)	osallistumismaksut;

c)	matkakustannukset;

d)	julkaisujen kustannukset;

e)	ostetut tiedonkeruupalvelut, tutkimukset, pilottihankkeet;

f)	tilojen ja näyttelykojujen vuokra sekä pystytys- ja purkamiskustannukset;

g)	kustannukset, joita aiheutuu levitettäessä tieteellisiä tietoja ja asiatietoja.

18 artikla

Tuki työvoiman osaamisen ja sosiaalisen vuoropuhelun edistämiseen

1. Työvoiman osaamisen ja sosiaalisen vuoropuhelun edistämiseen tarkoitettu tuki, joka täyttää tämän asetuksen I luvussa vahvistetut edellytykset, on SEUT-sopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdassa tarkoitetulla tavalla sisämarkkinoille soveltuvaa, ja se vapautetaan SEUT-sopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaisesta ilmoitusvelvollisuudesta edellyttäen, että tuki myönnetään

ammatilliseen koulutukseen, elinikäiseen oppimiseen, yhteishankkeisiin, luonteeltaan taloudellisen, teknisen, sääntelyä koskevan tai tieteellisen tiedon ja innovatiivisten käytäntöjen levittämiseen sekä sellaisten uusien ammatillisten taitojen hankintaan, jotka liittyvät erityisesti meriekosysteemien kestävään hoitoon, hygieniaan, terveyteen, turvallisuuteen, merialalla toteutettaviin toimiin, innovointiin ja yrittäjyyteen;

verkostoitumiseen sekä kokemusten ja parhaiden käytäntöjen vaihtoon sidosryhmien, muiden muassa sellaisten järjestöjen välillä, jotka edistävät miesten ja naisten tasa-arvoa, naisten asemaa kalastajayhteisöissä sekä pienimuotoista rannikkokalastusta tai rantakalastusta harjoittavien aliedustettujen ryhmien asemaa; tai

c)	sosiaaliseen vuoropuheluun unionin, kansallisella, alueellisella tai paikallisella tasolla kalastajien, työmarkkinaosapuolten ja muiden asiaankuuluvien sidosryhmien kesken.

2. Edellä 1 kohdassa lueteltujen toimien tukemiseen myönnettävää tukea voidaan myöntää myös itsenäisinä ammatinharjoittajina toimivien kalastajien puolisoille tai, jos ja siinä määrin kuin nämä tunnustetaan kansallisessa lainsäädännössä, kalastajien elinkumppaneille, jotka osallistuvat säännöllisesti ja kansallisessa lainsäädännössä säädetyin edellytyksin itsenäisen kalastajan toimintaan ja suorittavat samoja tehtäviä tai avustavia tehtäviä.

3. Tämän artiklan nojalla myönnettävän tuen määrä ei saa ylittää bruttoavustusekvivalenttina tuki-intensiteetin enimmäismäärää, joka on 50 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista, lukuun ottamatta ammatillista vesiliikenne- ja turvallisuuskoulutusta, jonka osalta tuki-intensiteetin enimmäismäärä on 100 prosenttia. Erityiset tuki-intensiteetin enimmäismäärät esitetään liitteessä IV. Jos jokin toimi kuuluu liitteen IV riveistä 1–11 useamman soveltamisalaan, sovelletaan korkeinta tuki-intensiteetin enimmäismäärää.

19 artikla

Tuki tulonlähteiden monipuolistamisen ja uusien tulonlähteiden edistämiseen

1. Tulonlähteiden monipuolistamisen ja uusien tulonlähteiden edistämiseen tarkoitettu tuki, joka täyttää tämän asetuksen I luvussa vahvistetut edellytykset, on SEUT-sopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdassa tarkoitetulla tavalla sisämarkkinoille soveltuvaa, ja se vapautetaan SEUT-sopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaisesta ilmoitusvelvollisuudesta edellyttäen, että

tuki pyritään suuntaamaan investointeihin, joilla edistetään kalastajien tulonlähteiden monipuolistamista kehittämällä täydentäviä toimintoja, mukaan lukien aluksilla tehtävät investoinnit ja investoinnit ongintamatkailuun, ravintoloihin, kalastusalaan liittyviin ympäristöpalveluihin ja kalastusalaa koskevaan koulutustoimintaan;

tuki myönnetään kalastajille,

i)	jotka esittävät uusien toimintojensa kehittämiseksi liiketoimintasuunnitelman; ja

ii)	joilla on riittävä ammattitaito, joka voidaan hankkia 18 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti rahoitetuin toimin.

2. Edellä 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettua tukea myönnetään vain, jos täydentävät toiminnot liittyvät kalastajan pääasialliseen kalastustoimintaan.

3. Tämän artiklan nojalla myönnettävän tuen määrä saa olla enintään 50 prosenttia kutakin toimea koskevassa liiketoimintasuunnitelmassa ennakoidusta talousarviosta ja kunkin tuensaajayrityksen osalta enintään 75 000 euroa.

20 artikla

Tuki kalastusaluksen ensimmäiseen hankintaan

1. Kalastusaluksen tai osittaisen omistuksen ensimmäiseen hankintaan tarkoitettu tuki, joka täyttää tämän asetuksen I luvussa vahvistetut edellytykset, on SEUT-sopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdassa tarkoitetulla tavalla sisämarkkinoille soveltuvaa, ja se vapautetaan SEUT-sopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaisesta ilmoitusvelvollisuudesta edellyttäen, että

a)	tuella edistetään taloudellisesti, sosiaalisesti ja ympäristöllisesti kestäviä kalastustoimia ja tuensaajayritys on toimittanut tämän tueksi luotettavaa tietoa ja liiketoimintasuunnitelman; ja

b)	tuki myönnetään sellaisen luonnollisen henkilön tekemään kalastusaluksen ensimmäiseen hankintaan, joka on tukihakemuksen jättöpäivänä enintään 40-vuotias ja on työskennellyt vähintään viisi vuotta kalastajana tai hankkinut asianmukaisen pätevyyden.

2. Edellä olevan 1 kohdan mukaista tukea voidaan myöntää myös oikeushenkilölle, joka on kokonaisuudessaan yhden tai useamman sellaisen luonnollisen henkilön omistuksessa, joista jokainen täyttää 1 kohdassa esitetyt edellytykset.

3. Tämän artiklan mukaista tukea kalastusaluksen yhteiseen ensimmäiseen hankintaan voidaan myöntää useille luonnollisille henkilöille, joista jokainen täyttää 1 kohdassa esitetyt edellytykset.

4. Tämän artiklan mukaista tukea voidaan myöntää myös kalastusaluksen osittaisen omistuksen ensimmäiseen hankintaan luonnolliselle henkilölle, joka täyttää 1 kohdassa esitetyt edellytykset ja jolla katsotaan olevan määräysoikeuksia kyseiseen alukseen vähintään 33 prosentin omistuksella kalastusaluksesta tai kalastusaluksen osuuksista, tai oikeushenkilölle, joka täyttää 2 kohdassa esitetyt edellytykset ja jolla katsotaan olevan määräysoikeuksia kyseiseen alukseen vähintään 33 prosentin omistuksella kalastusaluksesta tai kalastusaluksen osuuksista.

5. Tukea voidaan myöntää ainoastaan kaikki seuraavat vaatimukset täyttävään kalastusalukseen:

a)	se kuuluu laivastonosaan, jonka osalta on viimeisimmässä asetuksen (EU) N:o 1380/2013 22 artiklan 2 kohdassa tarkoitetussa kalastuskapasiteettia koskevassa selvityksessä osoitettu tasapaino kyseisen segmentin käytettävissä olevien kalastusmahdollisuuksien kanssa;

b)	se on varustettu kalastustoimintaa varten;

c)	sen suurin pituus on alle 24 metriä;

d)	se on ollut kirjattuna unionin laivastorekisteriin vähintään tukihakemuksen jättämisvuotta edeltävien kolmen kalenterivuoden ajan, kun kyseessä on pienimuotoisessa rannikkokalastuksessa käytettävä kalastusalus, ja vähintään viiden kalenterivuoden ajan, kun kyseessä on toisentyyppinen alus; ja

e)	se on ollut kirjattuna unionin laivastorekisteriin enintään tukihakemuksen jättämisvuotta edeltävien 30 kalenterivuoden ajan.

6. Tämän artiklan nojalla myönnettävän tuen määrä ei saa ylittää bruttoavustusekvivalenttina tuki-intensiteetin enimmäismäärää, joka on 40 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista, eikä se missään tapauksessa saa olla enemmän kuin 75 000 euroa kalastajaa ja kalastusalusta kohden.

21 artikla

Tuki kalastajien terveyden, turvallisuuden ja työolojen parantamiseksi

1. Kalastajien terveyden, turvallisuuden ja työolojen parantamiseen tarkoitettu tuki, joka täyttää tämän asetuksen I luvussa vahvistetut edellytykset, on SEUT-sopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdassa tarkoitetulla tavalla sisämarkkinoille soveltuvaa, ja se vapautetaan SEUT-sopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaisesta ilmoitusvelvollisuudesta edellyttäen, että

a)	tuki myönnetään ainoastaan aluksilla tai yksittäisiin varusteisiin tehtäviin investointeihin, joiden ansiosta ylitetään unionin tai kansallisessa lainsäädännössä edellytetyt vaatimukset; ja

b)	tukea ei myönnetä toimiin, joilla lisätään kalastusaluksen bruttovetoisuutta.

2. Kun kyseessä ovat toimet, joilla on tarkoitus parantaa kalastajien turvallisuutta, tukikelpoisia ovat seuraavien varusteiden hankinta ja tapauksen mukaan asennus:

a)	pelastuslautat;

b)	pelastuslauttojen hydrostaattiset laukaisulaitteet;

c)	henkilökohtaiset paikannuslähettimet, kuten EPIRB-laitteet (Emergency Position Indicating Radio Beacon), jotka voidaan kiinnittää pelastusliiveihin tai kalastajien työvaatteisiin;

d)	kelluntavarusteet, erityisesti pelastautumispuvut ja lämpösuojapuvut, pelastusrenkaat ja pelastusliivit;

e)	hätäraketit;

f)	nuoranheittolaitteet;

g)	MOB-pelastusjärjestelmät (man over board);

h)	palontorjuntalaitteet, kuten sammuttimet, sammutuspeitteet, palo- ja savuilmaisimet, hengityslaitteet;

i)	palo-ovet;

j)	polttoainesäiliön sulkuventtiilit;

k)	kaasunilmaisimet ja kaasuhälytinjärjestelmät;

l)	pilssivesipumput ja -hälyttimet;

m)	radio- ja satelliittiviestintälaitteet;

n)	vesitiiviit kansiluukut ja ovet;

o)	koneiden suojalaitteet, kuten vinssit ja verkkorummut;

p)	maihinnoususillat ja nousutikkaat;

q)	hakuvalo, kansi- tai hätävalaistus;

r)	vapauttavat turvamekanismit tilanteisiin, joissa pyydys tarttuu vedenalaiseen esteeseen;

s)	turvakamerat ja -monitorit;

t)	aluksen kannen turvallisuuden parantamiseksi tarvittavat varusteet ja elementit.

3. Kun kyseessä ovat toimet tai varustehankinnat, joiden tarkoituksena on parantaa kalastajien terveysoloja, tukikelpoisia ovat seuraavat toimet:

a)	ensiapupakkausten hankinta ja kiinnittäminen;

b)	lääkkeiden ja laitteiden hankinta kiireellistä hoitoa varten;

c)	terveydenhuollon etäpalvelujen järjestäminen, mukaan lukien sähköiset teknologiat, varusteet ja lääketieteen kuvantamispalvelut, kun aluksella oleva potilas asioi lääkärin kanssa etäyhteyden kautta;

d)	oppaiden ja käsikirjojen järjestäminen saataville terveysolojen parantamiseksi;

e)	tiedotuskampanjat terveysolojen parantamiseksi.

4. Kun kyseessä ovat toimet tai varustehankinnat, joilla on tarkoitus parantaa kalastajien hygieniaoloja, tukikelpoisia ovat seuraavien varusteiden hankinta ja tapauksen mukaan asennus:

a)	saniteettitilat, kuten WC- ja peseytymistilat;

b)	keittiötilat sekä varustus elintarvikkeiden varastointia varten;

c)	vedenpuhdistuslaitteet juomaveden tuottamiseksi;

d)	ilmanvaihto-, puhdistus- tai desinfiointitarvikkeet tai -järjestelmät asianmukaisten hygieniaolojen ylläpitämiseksi aluksella;

e)	ohjeet ja käsikirjat hygieniaolojen parantamiseksi aluksella, myös ohjelmistotyökalut.

5. Kun kyseessä ovat toimet tai varustehankinnat, joilla on tarkoitus parantaa kalastajien työoloja kalastusaluksilla, tukikelpoisia ovat seuraavien varusteiden hankinta ja tapauksen mukaan asennus:

a)	kannen suojakaiteet;

b)	suojakansirakenteet ja hyttien nykyaikaistaminen, jotta ne antaisivat suojan luonnonmullistukseen rinnastettavissa olevia epäsuotuisia sääoloja vastaan;

c)	hyttiturvallisuuden parantamiseen ja miehistön yhteisten tilojen järjestämiseen liittyvät tarvikkeet;

d)	varusteet raskaiden manuaalisten nostojen vähentämiseksi, mukaan lukien kalastukseen suoraan liittyvät laitteet, kuten vinssit;

e)	liukumisestomaalit ja liukumattomat kumimatot;

f)	melu-, lämpö- ja kylmäeristeet sekä laitteet ilmanvaihdon parantamiseksi;

g)	vedenpitävät turvajalkineet ja työvaatteet, kuten silmä- ja hengityssuojat, suojakäsineet ja -kypärät sekä putoamiselta suojaavat varusteet;

h)	hätätilanteita ja turvallisuusriskejä koskevat varoitusmerkit;

i)	riskianalyysit ja riskinarvioinnit kalastajiin satamassa tai vesillä kohdistuvien riskien määrittelemiseksi, jotta voidaan toteuttaa toimenpiteitä riskien torjumiseksi tai pienentämiseksi;

j)	ohjeet ja käsikirjat aluksella vallitsevien työolojen parantamiseksi;

k)	yhteiset ajoneuvot kuljetukseen äyriäisten ja nilviäisten pyyntialueilta ensimyyntipaikalle;

l)	rantakalastusta harjoittavien kalastajien työoloja parantavat tilat satamissa, kuten pukuhuoneet, peseytymistilat ja muut saniteettitilat, erityisesti kaikki ne, jotka edistävät ja helpottavat naisten pääsyä työmarkkinoille.

6. Tukea myönnetään kalastajille, myös tapauksen mukaan rantakalastusta harjoittaville kalastajille, tai kalastusalusten omistajille.

7. Kun toimi koostuu aluksella tehtävästä investoinnista, tuen saa myöntää samantyyppistä investointia varten samalle kalastusalukselle 1 päivän tammikuuta 2023 ja 31 päivän joulukuuta 2029 välisenä aikana ainoastaan kerran. Jos toimi koostuu yksittäiseen varusteeseen tehtävästä investoinnista, tuen saa myöntää samantyyppistä varustetta varten samalle tuensaajayritykselle 1 päivän tammikuuta 2023 ja 31 päivän joulukuuta 2029 välisenä aikana ainoastaan kerran.

8. Tämän artiklan nojalla myönnettävän tuen määrä ei saa ylittää bruttoavustusekvivalenttina tuki-intensiteetin enimmäismäärää, joka on 50 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista. Erityiset tuki-intensiteetin enimmäismäärät esitetään liitteessä IV. Jos jokin toimi kuuluu liitteen IV riveistä 1–11 useamman soveltamisalaan, sovelletaan korkeinta tuki-intensiteetin enimmäismäärää.

22 artikla

Tuki vakuutusmaksujen suorittamiseen ja rahoitusosuuksien suorittamiseen keskinäisiin rahastoihin

1. Vakuutusmaksujen suorittamiseen ja rahoitusosuuksien suorittamiseen keskinäisiin rahastoihin tarkoitettu tuki, joka täyttää tämän asetuksen I luvussa vahvistetut edellytykset, on SEUT-sopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdassa tarkoitetulla tavalla sisämarkkinoille soveltuvaa, ja se vapautetaan SEUT-sopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaisesta ilmoitusvelvollisuudesta edellyttäen, että

tukea maksetaan vakuutusmaksuihin tai rahoitusosuuksien suorittamiseen keskinäisiin rahastoihin silloin kun rahastoista tai vakuutuksista maksetaan kalastajille rahallista korvausta taloudellisista tappioista, jotka aiheutuvat rauhoitettujen eläinten haitallisesta käyttäytymisestä, kansanterveydellisistä kriisitilanteista, luonnonmullistukseen rinnastettavissa olevista epäsuotuisista sääoloista, ympäristövahingosta taikka kalastajien tai kalastusalusten pelastuskustannuksista, jos merellä tapahtuu onnettomuus kalastustoiminnan aikana;

b)	keskinäisen rahaston tämän artiklan nojalla maksama taloudellinen korvaus yhdistettynä muuhun unionin tai kansalliseen välineeseen tai vakuutusjärjestelmään ei johda liialliseen korvaukseen, joka ylittää aiheutuneen taloudellisen tappion;

c)	vakuutukseen ei liity tulevan tuotannon tyyppiä tai määrää koskevia ehtoja tai määräyksiä eikä tuki ole rajattu tietyn vakuutusyhtiön tai vakuutusyhtiöiden konsernin myöntämään vakuutukseen; ja

d)	keskinäinen rahasto on jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen kansallisen lainsäädännön mukaisesti hyväksymä.

2. Tässä artiklassa tarkoitetaan:

a)	1 kohdan a alakohdassa tarkoitetuilla kansanterveydellisillä kriisitilanteilla, luonnonmullistukseen rinnastettavissa olevilla epäsuotuisilla sääoloilla tai merellä tapahtuneilla onnettomuuksilla niitä, jotka jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen on virallisesti tunnustanut;

ilmaisulla ’keskinäinen rahasto’ jäsenvaltion kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti hyväksymää järjestelmää, johon kuuluvat kalastajat voivat vakuuttaa itsensä ja jossa korvauksia maksetaan siihen kuuluville kalastajille 1 kohdan a alakohdassa luetelluista tapahtumista aiheutuvista taloudellisista tappioista. Keskinäisen rahaston on harjoitettava läpinäkyvää politiikkaa suhteessa rahastoon tehtäviin maksuihin ja sieltä ottoihin, ja sillä on oltava selkeät säännöt veloista aiheutuvien velvoitteiden varalle.

3. Tuki-intensiteetti saa olla enintään

a)	50 prosenttia määristä, jotka keskinäinen rahasto maksaa taloudellisena korvauksena kalastajille;

b)	100 prosenttia keskinäisten rahastojen perustamiseen liittyvistä hallintokuluista;

c)	70 prosenttia vakuutusmaksun kustannuksista;

d)	50 prosenttia rahaston alkupääomasta.

4. Edellä 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettuja rahoitusosuuksia voidaan myöntää vain kansanterveydellisistä kriisitilanteista, luonnonmullistukseen rinnastettavissa olevista epäsuotuisista sääoloista, ympäristövahingoista tai merellä tapahtuneista onnettomuuksista aiheutuvien tappioiden kattamiseksi.

23 artikla

Tuki kalastusmahdollisuuksien jakamisjärjestelmiin

1. Kalastusmahdollisuuksien jakamisjärjestelmiin tarkoitettu tuki, joka täyttää tämän asetuksen I luvussa vahvistetut edellytykset, on SEUT-sopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdassa tarkoitetulla tavalla sisämarkkinoille soveltuvaa, ja se vapautetaan SEUT-sopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaisesta ilmoitusvelvollisuudesta edellyttäen, että

tuella pyritään tukemaan sellaisten järjestelmien suunnittelua, kehittämistä, valvontaa, arviointia ja hallinnointia, jotka koskevat kalastusmahdollisuuksien jakamista jäsenvaltioiden kesken asetuksen (EU) N:o 1380/2013 16 artiklan 8 kohdan mukaisesti, jotta kalastustoiminta voidaan mukauttaa kalastusmahdollisuuksiin; ja

b)	tuki myönnetään oikeushenkilöille tai luonnollisille henkilöille taikka jäsenvaltion tunnustamille kalastajajärjestöille, mukaan lukien hyväksytyt tuottajajärjestöt, jotka osallistuvat kalastusmahdollisuuksien jakamista koskevien järjestelmien yhteiseen hallinnointiin.

2. Tuki myönnetään tuetun palvelun tai suoran avustuksen muodossa.

3. Tukea voi saada ainoastaan seuraaviin tukikelpoisiin kustannuksiin:

a)	suorat palkkakustannukset;

b)	aineellisen tai aineettoman omaisuuden hankkiminen tai ostoleasing enintään omaisuuserien markkina-arvoon asti;

c)	julkaisujen kustannukset; tai

d)	suunnittelu- ja kehittämispalvelujen tai -tutkimusten ostaminen.

4. Tämän artiklan nojalla myönnettävän tuen määrä ei saa ylittää bruttoavustusekvivalenttina tuki-intensiteetin enimmäismäärää, joka on 100 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista.

24 artikla

Tuki ympäristöön kohdistuvien kalastusvaikutusten rajoittamiseen ja kalastuksen mukauttamiseen lajien suojeluun

1. Ympäristöön kohdistuvien kalastusvaikutusten rajoittamiseen ja kalastuksen mukauttamiseen lajien suojeluun tarkoitettu tuki, joka täyttää tämän asetuksen I luvussa vahvistetut edellytykset, on SEUT-sopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdassa tarkoitetulla tavalla sisämarkkinoille soveltuvaa, ja se vapautetaan SEUT-sopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaisesta ilmoitusvelvollisuudesta edellyttäen, että tuella pyritään vähentämään meriympäristöön kalastuksesta kohdistuvia vaikutuksia, tukemaan asteittaista poisheittämisen lopettamista ja helpottamaan siirtymistä meren elollisten luonnonvarojen kestävään hyödyntämiseen asetuksen (EU) N:o 1380/2013 2 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

2. Tukea maksetaan seuraaviin:

a)	investoinnit laitteisiin, jotka parantavat pyydysten koko- tai lajivalikoivuutta;

b)	aluksilla tai laitteisiin tehtävät investoinnit, joiden avulla poisheittäminen saadaan loppumaan kaupallisten kantojen tahattomia saaliita välttämällä ja vähentämällä tai pystytään käsittelemään asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan mukaisesti purettavia tahattomia saaliita;

c)	investoinnit laitteisiin, jotka rajoittavat ja mahdollisuuksien mukaan poistavat ekosysteemiin tai merenpohjaan kohdistuvia kalastuksen fysikaalisia ja biologisia vaikutuksia; tai

investoinnit laitteisiin, joilla suojataan pyydyksiä ja saaliita nisäkkäiltä tai linnuilta, joita suojellaan neuvoston direktiivillä 92/43/ETY (25) tai neuvoston ja Euroopan parlamentin direktiivillä 2009/147/EY (26), edellyttäen, että tämä ei heikennä pyydysten valikoivuutta ja että saalistajien fyysisten vahingoittumisen välttämiseksi toteutetaan kaikki asianmukaiset toimenpiteet.

3. Tuen saa myöntää samantyyppistä laitetta varten samalle unionin kalastusalukselle 1 päivän tammikuuta 2023 ja 31 päivän joulukuuta 2029 välisenä aikana ainoastaan kerran.

4. Tukea voidaan myöntää ainoastaan, jos tämän artiklan 2 kohdassa tarkoitetun pyydyksen tai muun laitteen osoitetaan olevan kokovalikoivuudeltaan parempi tai vaikuttavan ekosysteemiin ja muihin kuin kohdelajeihin todistetusti vähemmän kuin vakiopyydys tai muu laite, joka sallitaan unionin lainsäädännössä tai asianomaisessa kansallisessa lainsäädännössä, joka on annettu asetuksessa (EU) N:o 1380/2013 säädetyn alueellistamisen yhteydessä.

5. Tukea myönnetään

a)	sellaisen unionin kalastusaluksen omistajalle, joka on rekisteröity aktiiviseksi alukseksi ja joka on harjoittanut kalastustoimintaa merellä vähintään 60 päivän ajan tukihakemuksen jättämispäivää edeltävinä kahtena kalenterivuotena;

b)	kalastajalle, joka omistaa korvattavat pyydykset ja joka on työskennellyt unionin kalastusaluksella vähintään 60 päivän ajan tukihakemuksen jättämispäivää edeltävinä kahtena kalenterivuotena;

c)	jäsenvaltion tunnustamalle kalastajajärjestölle.

6. Tämän artiklan nojalla myönnettävän tuen määrä ei saa ylittää bruttoavustusekvivalenttina tuki-intensiteetin enimmäismäärää, joka on 100 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista.

25 artikla

Tuki meren elollisten luonnonvarojen säilyttämiseen liittyvään innovointiin

1. Meren elollisten luonnonvarojen säilyttämiseen liittyvään innovointiin tarkoitettu tuki, joka täyttää tämän asetuksen I luvussa vahvistetut edellytykset, on SEUT-sopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdassa tarkoitetulla tavalla sisämarkkinoille soveltuvaa, ja se vapautetaan SEUT-sopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaisesta ilmoitusvelvollisuudesta edellyttäen, että

tuella pyritään edistämään poisheittämisen ja sivusaaliiden asteittaista lopettamista ja helpottamaan siirtymistä meren elollisten luonnonvarojen hyödyntämiseen asetuksen (EU) N:o 1380/2013 2 artiklan 2 kohdan mukaisesti sekä vähentämään kalastuksen vaikutuksia meriympäristöön ja rauhoitettuihin eläimiin;

tuki myönnetään toimiin, joiden tavoitteena on kehittää tai ottaa käyttöön uutta teknistä tai organisatorista tietämystä, jolla vähennetään kalastustoiminnan ympäristövaikutuksia, mukaan lukien tietämystä paremmasta pyyntitekniikasta ja pyydysten valikoivuudesta, taikka toimiin, joiden tavoitteena on saada aikaan meren elollisten luonnonvarojen kestävämpi käyttö ja rinnakkainelo rauhoitettujen eläinten kanssa;

c)	tuetut toimet toteuttaa jäsenvaltion tunnustama tieteellinen tai tekninen elin tai toimet toteutetaan yhteistyössä sen kanssa, ja näiden toimien tulokset validoi kyseinen jäsenvaltio; ja

d)	jäsenvaltio julkaisee tukea saaneiden toimien tulokset asianmukaisesti.

2. Tuki myönnetään tuettujen palvelujen muodossa.

3. Tämän artiklan nojalla rahoitettaviin hankkeisiin osallistuvien kalastusalusten osuus saa olla enintään 5 prosenttia kansallisen laivaston kalastusalusten määrästä tai 5 prosenttia kansallisen laivaston bruttovetoisuudesta, joka lasketaan tukivälineen hyväksymisajankohtana.

4. Ainoastaan seuraavat kustannukset voivat olla tukikelpoisia:

a)	seuraaviin liittyvät välittömät henkilöstökustannukset: tutkijat, teknikot ja muu tutkimustoimintaa avustava henkilöstö siltä osin kuin henkilöstö toimii hankkeen parissa;

rakennusten ja maa-alueiden kustannukset siltä osin kuin ja siltä ajalta kun niitä on käytetty hankkeessa, seuraavin edellytyksin:

i)	rakennusten osalta tukikelpoisiksi katsotaan ainoastaan poistokustannukset, jotka vastaavat hankkeen kestoa laskettuna yleisesti hyväksyttyjen kirjanpitoperiaatteiden mukaan;

ii)	maa-alueiden osalta tukikelpoisiksi katsotaan ainoastaan liiketaloudellisin ehdoin toteutetun luovutuksen kustannukset tai toteutuneet pääomakustannukset;

d)	ulkopuolisista lähteistä markkinaehdoin ostetun tai käyttöluvalla hankitun sopimukseen perustuvan tutkimuksen, tietämyksen ja patenttien kustannukset sekä konsultoinnin ja vastaavien palveluiden kustannukset, kun niitä on käytetty yksinomaan hanketta varten; tai

e)	muut yleiskustannukset ja toimintakustannukset, mukaan lukien suoraan hankkeesta aiheutuvat materiaalien, tarvikkeiden ja vastaavien tuotteiden kustannukset.

26 artikla

Tuki merten biologisen monimuotoisuuden ja ekosysteemien suojeluun ja ennallistamiseen sekä korvausjärjestelmiin kestävän kalastustoiminnan osana

1. Merten biologisen monimuotoisuuden ja ekosysteemien suojeluun ja ennallistamiseen sekä korvausjärjestelmiin kestävän kalastustoiminnan osana tarkoitettu tuki, joka täyttää tämän asetuksen I luvussa vahvistetut edellytykset, on SEUT-sopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdassa tarkoitetulla tavalla sisämarkkinoille soveltuvaa, ja se vapautetaan SEUT-sopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaisesta ilmoitusvelvollisuudesta.

2. Tämän artiklan nojalla myönnettävällä tuella on tuettava seuraavia toimia:

kalastajien suorittama jätteiden kerääminen merestä, esimerkiksi kadonneiden pyydysten ja meressä olevien roskien passiivinen kerääminen; tukea voivat saada ainoastaan seuraavat toimet:

i)	kadonneiden pyydysten nostaminen merestä, erityisesti haamukalastuksen torjumiseksi;

ii)	varusteiden hankinta ja tarvittaessa asentaminen alukselle roskien keräämistä ja varastoimista varten;

iii)	jätteidenkeruuohjelmien perustaminen toimintaan osallistuville kalastajille, mukaan lukien taloudelliset kannustimet;

iv)	varusteiden hankinta ja tarvittaessa asentaminen kalasatamaan roskien varastoimista ja kierrättämistä varten;

v)	viestintä-, tiedotus- ja valistuskampanjat kalastajien ja muiden sidosryhmien kannustamiseksi osallistumaan kadonneiden pyydysten keräämiseksi toteutettaviin hankkeisiin; tai

vi)	kalastajille ja satamavirkailijoille tarjottava koulutus;

merieläimistön ja -kasviston suojeluun ja parantamiseen tarkoitettujen kiinteiden tai siirrettävien laitteiden rakentaminen, asentaminen tai nykyaikaistaminen, mukaan lukien niitä koskeva tieteellinen valmistelu ja arviointi; tukea voivat saada ainoastaan seuraavat toimet:

i)	laitteiden hankinta ja tarvittaessa asennus merialueiden suojelemiseksi troolaukselta;

ii)	laitteiden hankinta ja tarvittaessa asennus heikentyneiden meriekosysteemien ennallistamiseksi; tai

iii)	valmistelutyöhön, kuten ennusteiden laadintaan, tieteellisiin selvityksiin tai arviointeihin, liittyvät kustannukset.

Sellaisen aluksen hankinta, joka on tarkoitus upottaa veteen käytettäväksi keinotekoisena riuttana, ei ole tukikelpoista;

meren elollisten luonnonvarojen paremman hoidon tai säilyttämisen edistäminen asentamalla seuraavia varusteita tai toteuttamalla seuraavia toimia ja hankkeita:

i)	pyörökoukut;

ii)	akustiset karkotteet;

iii)	laitteet kilpikonnien päästämiseksi ulos verkosta (TED, turtle excluder device);

iv)	lintujenkarkotussiimat;

v)	muut työvälineet ja laitteet, joiden on todettu torjuvan tehokkaasti rauhoitettujen eläinten joutumista tahattomiksi saaliiksi;

vi)	meren elollisten luonnonvarojen parempaa hoitoa tai säilyttämistä koskevan koulutuksen järjestäminen kalastajille;

vii)	kalojen, lintujen ja muiden eliöiden tärkeisiin rannikon elinympäristöihin keskittyvät hankkeet;

viii)

kalojen tärkeisiin lisääntymisalueisiin, kuten rannikoiden kosteikkoihin, keskittyvät hankkeet; tai

ix)	nykyisten pyydysten korvaaminen vaikutuksiltaan vähäisemmillä pyydyksillä sekä mertoihin, rysiin, jigivälineisiin ja käsisiimoihin liittyvät kustannukset;

osallistuminen muihin biologisen monimuotoisuuden ja ekosysteemipalvelujen säilyttämiseen ja parantamiseen tähtääviin toimiin, kuten merten ja rannikoiden yksittäisten luontotyyppien ennallistamiseen kestävien kalakantojen tukemiseksi, mukaan lukien toimia koskevien tieteellisten lausuntojen valmistelu ja tieteellinen arviointi; seuraaviin toimiin liittyvät kustannukset ovat tukikelpoisia:

uusien seurantatekniikoiden testiohjelmat erityisesti seuraavissa tapauksissa:

—	etäseurantajärjestelmät, kuten kamera- tai videovalvonta, tahattomiksi saaliiksi joutuvien rauhoitettujen eläinten seurantaa ja kirjaamista varten,

—	oseanografisten tietojen (lämpötila, suolapitoisuus, plankton, leväkukinnat ja sameus) tallentaminen,

—	haitallisten vieraslajien kartoitus,

—	toimenpiteet, mukaan lukien tutkimukset, haitallisten vieraslajien leviämisen estämiseksi ja rajoittamiseksi;

ii)	taloudelliset kannustimet automaattisten tallennuslaitteiden asentamiseksi alukselle oseanografisten tietojen, kuten lämpötilaa, suolapitoisuutta, planktonia, leväkukintoja ja sameutta koskevien tietojen seurantaa ja tallennusta varten;

iii)	toimenpiteet fysikaalisen tai kemiallisen pilaantumisen vähentämiseksi;

iv)	toimenpiteet muiden fysikaalisten paineiden vähentämiseksi, mukaan lukien luonnon monimuotoisuuteen kielteisellä tavalla vaikuttava ihmisen aiheuttama vedenalainen melu;

v)	positiiviset säilyttämistoimenpiteet kasviston ja eläimistön suojelemiseksi, mukaan luettuna kotoperäisten lajien palautus tai istutus, sekä vihreästä infrastruktuurista annetussa komission tiedonannossa (27) tarkoitettujen vihreän infrastruktuurin periaatteiden soveltaminen; tai

vi)	toimenpiteet haitallisten vieraslajien ennaltaehkäisemiseksi, rajoittamiseksi ja hävittämiseksi.

3. Edellä olevan 2 kohdan d alakohdan nojalla myönnettävän tuen edellytyksenä on, että jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset hyväksyvät tällaiset tukijärjestelmät tai toimenpiteet. Jäsenvaltion on myös varmistettava, ettei unionin, kansallisten ja yksityisten järjestelmien yhdistelmä johda liiallisiin korvauksiin.

4. Tämän artiklan nojalla myönnettävän tuen määrä ei saa ylittää bruttoavustusekvivalenttina tuki-intensiteetin enimmäismäärää, joka on 100 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista.

27 artikla

Tuki energiatehokkuuden parantamiseen ja ilmastonmuutoksen vaikutusten hillintään

1. Energiatehokkuuden parantamiseen ja ilmastonmuutoksen vaikutusten hillintään tarkoitettu tuki – lukuun ottamatta tukea moottoreiden uusimiseen tai nykyaikaistamiseen – joka täyttää tämän asetuksen I luvussa vahvistetut edellytykset, on SEUT-sopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdassa tarkoitetulla tavalla sisämarkkinoille soveltuvaa, ja se vapautetaan SEUT-sopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaisesta ilmoitusvelvollisuudesta.

2. Tämän artiklan mukaista tukea voidaan myöntää ainoastaan seuraaviin toimenpiteisiin:

sellaiset laitteisiin tai aluksilla tehtävät investoinnit, joiden tavoitteena on vähentää epäpuhtauspäästöjä tai kasvihuonekaasupäästöjä ja lisätä kalastusalusten energiatehokkuutta. Investoinnit pyydyksiin ovat myös tukikelpoisia edellyttäen, että niillä ei haitata kyseisten pyydysten valikoivuutta;

b)	energiatehokkuustarkastukset ja -järjestelmät; tai

c)	tutkimukset, joilla arvioidaan vaihtoehtoisten käyttövoimajärjestelmien ja laivanrunkomallien vaikutuksia kalastusalusten energiatehokkuuteen.

3. Tukea myönnetään 2 kohdan mukaisesti ainoastaan kalastusalusten omistajille, ja sen saa myöntää samantyyppistä investointia varten samalle kalastusalukselle 1 päivän tammikuuta 2023 ja 31 päivän joulukuuta 2029 välisenä aikana ainoastaan kerran.

4. Tukikelpoisia kustannuksia ovat asianomaisista toimista aiheutuvat suorat lisäkustannukset. Sovellettaessa 2 kohdan a alakohtaa

aluksen rungon hydrodynamiikan parantamiseen tähtäävien toimenpiteiden osalta tukikelpoisia kustannuksia voivat olla ainoastaan

—	investoinnit merikelpoisuutta ja vakavuutta parantaviin mekanismeihin, kuten myrskyköliin ja bulbikeulaan,

—	kustannukset, jotka liittyvät myrkyttömien kiinnittymisenestovalmisteiden, kuten kuparipinnoitteen, käyttöön kitkan vähentämiseksi,

—	kustannukset, jotka liittyvät ohjauslaitteisiin, kuten ohjauslaitteen hallintajärjestelmiin ja peräsimen säästä ja merenkäynnistä riippuvaisen liikkeen vähentämiseksi käytettäviin rinnakkaisiin peräsimiin, tai

—	allastestaus hydrodynamiikan parantamisen perustaksi;

ii)

aluksen propulsiojärjestelmän parantamiseen tähtäävien toimenpiteiden osalta tukikelpoisia kustannuksia voivat olla ainoastaan seuraavien varusteiden hankintaan ja tarvittaessa asennukseen liittyvät kustannukset:

—	energiatehokkaat potkurit vetoakselit mukaan lukien,

—	katalysaattorit,

—	energiatehokkaat generaattorit, kuten vety- tai maakaasukäyttöiset,

—	uusiutuvaan energiaan perustuvat propulsioelementit, kuten purjeet, leijat, tuulimyllyt, turbiinit ja aurinkopaneelit,

—	keulapotkurit,

—	taloudellisuusmittarit, polttoaineen hallintajärjestelmät ja seurantajärjestelmät, tai

—	investoinnit propulsiojärjestelmää parantaviin suuttimiin;

iii)

pyydyksiin ja kalastusvälineisiin tehtävien investointien osalta tukikelpoisia kustannuksia voivat olla ainoastaan seuraaviin toimenpiteisiin liittyvät kustannukset:

—	vedettävän pyydyksen vaihto vaihtoehtoiseen pyydykseen,

—	vedettävän pyydyksen muutokset, tai

—	investoinnit vedettävän pyydyksen seurantalaitteisiin;

iv)

sähkö- tai lämpöenergian kulutuksen vähentämiseen tähtäävien investointien osalta tukikelpoisia kustannuksia voivat olla ainoastaan seuraavat kustannukset:

—	investoinnit alusten jäähdytys-, jäädytys- tai eristysjärjestelmien parantamiseksi, tai

—	investoinnit, joilla kannustetaan kierrättämään lämpöä aluksella, mikä tarkoittaa lämmön talteenottoa ja käyttöä uudelleen muihin aputoimintoihin aluksella.

Aluksen rungon peruskunnossapitoon liittyvät kustannukset eivät ole tukikelpoisia 2 kohdan a alakohdan nojalla.

28 artikla

Tuki lisäarvon, tuotteiden laadun ja tahattomien saaliiden hyödyntämisen parantamiseen

1. Lisäarvon, tuotteiden laadun ja tahattomien saaliiden hyödyntämisen parantamiseen tarkoitettu tuki, joka täyttää tämän asetuksen I luvussa vahvistetut edellytykset, on SEUT-sopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdassa tarkoitetulla tavalla sisämarkkinoille soveltuvaa, ja se vapautetaan SEUT-sopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaisesta ilmoitusvelvollisuudesta edellyttäen, että

a)	tuella pyritään parantamaan saaliiksi saatujen kalojen lisäarvoa tai laatua;

tukea voi saada ainoastaan seuraaviin tukikelpoisiin kustannuksiin:

i)	investoinnit, joilla lisätään kalastustuotteiden arvoa mahdollistamalla erityisesti se, että kalastajat voivat huolehtia omien saaliidensa jalostuksesta, kaupan pitämisestä ja suoramyynnistä; tai

ii)	aluksilla tehtävät innovatiiviset investoinnit, joilla parannetaan kalastustuotteiden laatua.

2. Edellä 1 kohdan b alakohdan ii alakohdassa tarkoitettu tuki edellyttää valikoivien pyydysten käyttöä tahattomien saaliiden minimoimiseksi, ja sitä myönnetään ainoastaan sellaisille unionin kalastusalusten omistajille, joiden alukset ovat harjoittaneet kalastustoimintaa merellä vähintään 60 päivän ajan tukihakemuksen jättämispäivää edeltävinä kahtena kalenterivuotena.

3. Tämän artiklan nojalla myönnettävän tuen määrä ei saa ylittää bruttoavustusekvivalenttina tuki-intensiteetin enimmäismäärää, joka on 50 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista. Erityiset tuki-intensiteetin enimmäismäärät esitetään liitteessä IV. Jos jokin toimi kuuluu liitteen IV riveistä 1–11 useamman soveltamisalaan, sovelletaan korkeinta tuki-intensiteetin enimmäismäärää.

29 artikla

Tuki kalasatamien, purkupaikkojen, huutokauppahallien ja suojien parantamiseen

1. Kalasatamien, purkupaikkojen, huutokauppahallien ja suojien parantamiseen tarkoitettu tuki, joka täyttää tämän asetuksen I luvussa vahvistetut edellytykset, on SEUT-sopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdassa tarkoitetulla tavalla sisämarkkinoille soveltuvaa, ja se vapautetaan SEUT-sopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaisesta ilmoitusvelvollisuudesta edellyttäen, että

a)	tuella pyritään parantamaan aluksesta purettujen tuotteiden laatua, valvontaa ja jäljitettävyyttä, lisäämään energiatehokkuutta, edistämään ympäristönsuojelua sekä parantamaan turvallisuutta ja työoloja;

tukea voi saada seuraaviin tukikelpoisiin investointikustannuksiin, joilla

i)	parannetaan kalasatamien, huutokauppahallien, purkupaikkojen ja suojien infrastruktuuria, mukaan lukien investoinnit asianmukaisiin merestä kerättyjen kadonneiden pyydysten ja meressä olevien roskien vastaanottolaitteisiin;

ii)	helpotetaan asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan ja asetuksen (EU) N:o 1379/2013 8 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaisen kaikkien saaliiden purkamista koskevan velvoitteen noudattamista tai lisätään saaliin alikäytettyjen osien arvoa; tai

iii)	parannetaan kalastajien turvallisuutta rakentamalla tai nykyaikaistamalla suojia.

2. Tämän artiklan nojalla myönnettävän tuen määrä ei saa ylittää bruttoavustusekvivalenttina tuki-intensiteetin enimmäismäärää, joka on 50 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista. Erityiset tuki-intensiteetin enimmäismäärät esitetään liitteessä IV. Jos jokin toimi kuuluu liitteen IV riveistä 1–11 useamman soveltamisalaan, sovelletaan korkeinta tuki-intensiteetin enimmäismäärää.

30 artikla

Tuki sisävesikalastuksen kehittämiseen ja sisävesien eläimistön ja kasviston suojeluun

1. Sisävesikalastuksen kehittämiseen ja sisävesien eläimistön ja kasviston suojeluun tarkoitettu tuki, joka täyttää tämän asetuksen I luvussa vahvistetut edellytykset, on SEUT-sopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdassa tarkoitetulla tavalla sisämarkkinoille soveltuvaa, ja se vapautetaan SEUT-sopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaisesta ilmoitusvelvollisuudesta edellyttäen, että tuen tarkoituksena on

a)	vähentää sisävesikalastuksen ympäristövaikutuksia;

b)	lisätä energiatehokkuutta;

c)	parantaa aluksesta purettujen kalojen arvoa tai laatua; tai

d)	edistää terveyttä, turvallisuutta, työoloja, työvoiman osaamista ja koulutusta.

2. Tämän artiklan nojalla tukea voidaan myöntää ainoastaan seuraaviin tukikelpoisiin kustannuksiin:

a)	investoinnit työvoiman osaamisen, työpaikkojen luomisen ja sosiaalisen vuoropuhelun edistämiseen 18 artiklassa tarkoitetulla tavalla ja säädetyin edellytyksin;

b)	investoinnit aluksilla tai yksittäisiin varusteisiin 21 artiklassa tarkoitetulla tavalla ja säädetyin edellytyksin;

c)	investoinnit laitteisiin 24 artiklassa tarkoitetulla tavalla ja säädetyin edellytyksin;

d)	investoinnit energiatehokkuuden parantamiseen ja ilmastonmuutoksen vaikutusten hillitsemiseen 27 artiklassa tarkoitetulla tavalla ja mainitussa artiklassa säädetyin edellytyksin;

e)	investoinnit saaliiksi saatujen kalojen arvon tai laadun parantamiseen 28 artiklassa tarkoitetulla tavalla ja säädetyin edellytyksin;

f)	investoinnit kalasatamiin, suojiin ja purkupaikkoihin 29 artiklassa tarkoitetulla tavalla ja säädetyin edellytyksin; tai

g)	investoinnit verkkoihin ja muihin pyydyksiin, jotka kuluvat tavallista enemmän muiden eläinten kuin kalojen, myös haitallisten vieraslajien, aiheuttamien vahinkojen vuoksi, sekä niihin liittyviin laitteisiin.

3. Tukea voidaan myöntää innovoinnin kehittämiseen ja edistämiseen 15 artiklan mukaisesti, neuvontapalveluihin 16 artiklan mukaisesti sekä tutkijoiden ja kalastajien välisiin kumppanuuksiin 17 artiklan mukaisesti.

4. Jotta edistettäisiin sisävesikalastajien toiminnan monipuolistamista, tukea voidaan myöntää siihen, että sisävesikalastustoimintaa monipuolistetaan täydentäviin toimintoihin 19 artiklassa säädetyin edellytyksin.

5. Sovellettaessa tämän artiklan 2 kohtaa

a)	edellä 21, 24, 27 ja 28 artiklassa tehtyjä viittauksia kalastusaluksiin pidetään viittauksina yksinomaan sisävesillä toimiviin aluksiin;

b)	edellä 24 artiklassa tehtyjä viittauksia meriympäristöön pidetään viittauksina ympäristöön, jossa sisävesikalastusalus harjoittaa toimintaansa;

c)	21, 24 ja 27 artiklassa vahvistettuja merikalastusaluksia koskevia edellytyksiä ei sovelleta sisävesikalastukseen.

6. Vesieläimistön ja -kasviston suojelemiseksi ja kehittämiseksi tukea voidaan myöntää ainoastaan

sellaisten Natura 2000 -alueiden, joihin kalastustoiminta vaikuttaa, hoitoon, ennallistamiseen ja seurantaan sekä sisävesien ennallistamiseen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/60/EY (28) mukaisesti, ja tarvittaessa sisävesikalastajien osallistuessa, mukaan lukien vaeltavien lajien kutualueet ja vaellusreitit, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän asetuksen 26 artiklan 2 kohdan d alakohdan soveltamista;

b)	vesieläimistön ja -kasviston suojeluun ja parantamiseen tarkoitettujen kiinteiden tai siirrettävien laitteiden rakentamiseen, nykyaikaistamiseen tai asentamiseen, mukaan lukien näitä koskeva tieteellinen valmistelu, seuranta ja arviointi.

7. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tämän artiklan nojalla tukea saavat kalastusalukset jatkavat toimintaansa yksinomaan sisävesillä.

8. Tämän artiklan nojalla myönnettävän tuen määrä ei saa ylittää bruttoavustusekvivalenttina tuki-intensiteetin enimmäismäärää, joka on 50 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista, lukuun ottamatta 2 kohdan g alakohdassa tarkoitettua toimenpidettä, jonka osalta tuki-intensiteetin enimmäismäärä on 40 prosenttia. Erityiset tuki-intensiteetin enimmäismäärät esitetään liitteessä IV. Jos jokin toimi kuuluu liitteen IV riveistä 1–11 useamman soveltamisalaan, sovelletaan korkeinta tuki-intensiteetin enimmäismäärää.

2 jakso

Kestävän vesiviljelytoiminnan edistäminen

31 artikla

Yleiset edellytykset

1. Tämän jakson nojalla myönnettävän tuen on täytettävä seuraavat yleiset edellytykset:

a)	se koskee ainoastaan vesiviljely-yrityksiä, jollei tässä asetuksessa toisin säädetä;

jos toimet koostuvat laitteisiin tai infrastruktuuriin tehtävistä investoinneista, joilla varmistetaan unionin lainsäädännön mukaisten ympäristöä, ihmisten tai eläinten terveyttä, hygieniaa tai eläinten hyvinvointia koskevien tulevien vaatimusten noudattaminen, tukea voidaan myöntää siihen päivään saakka, jona tällaisista vaatimuksista tulee yrityksiä velvoittavia;

c)	sitä ei myönnetä muuntogeenisten organismien viljelyyn;

d)	sitä ei myönnetä vesiviljelytoimiin merensuojelualueilla, jos jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen on ympäristövaikutusten arvioinnin perusteella todennut, että toimi aiheuttaisi huomattavia kielteisiä ympäristövaikutuksia, joita ei voida riittävästi lieventää.

2. Tämän jakson mukaista tukea investointeihin, joilla pyritään hyödyntämään uusia markkinoita, saa myöntää ainoastaan, jos tuensaajayritys esittää todisteet siitä, että hankkeella on hyvät ja kestävät markkinanäkymät.

3. Kun kyseessä on investointi, josta on Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/92/EU (29) mukaan tehtävä ympäristövaikutusten arviointi, tuen edellytyksenä on, että tällainen arviointi on tehty ja että asianomaiselle investointihankkeelle on myönnetty lupa ennen yksittäisen tuen myöntämispäivää.

32 artikla

Tuki vesiviljelyyn liittyvään innovointiin

1. Vesiviljelyyn liittyvän innovointiin tarkoitettu tuki, joka täyttää tämän asetuksen I luvussa vahvistetut edellytykset, on SEUT-sopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdassa tarkoitetulla tavalla sisämarkkinoille soveltuvaa, ja se vapautetaan SEUT-sopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaisesta ilmoitusvelvollisuudesta edellyttäen, että

a)	tuella edistetään vesiviljelyyn liittyvää innovointia;

tuella pyritään

kehittämään vesiviljelylaitosten teknistä, tieteellistä tai organisatorista tietämystä, joka erityisesti vähentää ympäristövaikutuksia, vähentää riippuvuutta kalajauhosta ja -öljystä, edistää vesiviljelyvarojen kestävää käyttöä, parantaa eläinten hyvinvointia tai edistää uusia kestävän kehityksen mukaisia tuotantotapoja;

ii)	kehittämään tai tuomaan markkinoille uusia vesiviljelylajeja, joilla on markkinapotentiaalia, uusia tai merkittävästi parannettuja tuotteita, uusia tai parannettuja prosesseja taikka uusia tai parannettuja hallinto- ja organisaatiojärjestelmiä;

iii)	tutkimaan innovatiivisten tuotteiden tai prosessien teknistä tai taloudellista toteutettavuutta.

2. Tämän artiklan mukaiset tuetut palvelut toteuttaa jäsenvaltion tunnustama julkinen tai yksityinen tieteellinen tai tekninen elin tai toimet toteutetaan yhteistyössä sen kanssa, ja näiden tuettujen palvelujen tulokset validoi kyseinen jäsenvaltio.

3. Jäsenvaltion on julkaistava tukea saavien hankkeiden tulokset asianmukaisesti.

4. Seuraavat kustannukset voivat olla tukikelpoisia:

a)	seuraaviin liittyvät välittömät henkilöstökustannukset: tutkijat, teknikot ja muu tutkimustoimintaa avustava henkilöstö siltä osin kuin henkilöstö toimii hankkeen parissa;

b)	välineiden ja laitteiden kustannukset siltä osin kuin ja siltä ajalta kun niitä on käytetty hankkeessa;

rakennusten kustannukset siltä osin kuin ja siltä ajalta kun niitä on käytetty hankkeessa, seuraavin edellytyksin:

i)	rakennusten osalta tukikelpoisiksi katsotaan ainoastaan poistokustannukset, jotka vastaavat hankkeen kestoa laskettuna yleisesti hyväksyttyjen kirjanpitoperiaatteiden mukaan;

ii)	maa-alueiden osalta tukikelpoisiksi katsotaan liiketaloudellisin ehdoin toteutetun luovutuksen kustannukset tai toteutuneet pääomakustannukset;

d)	ulkopuolisista lähteistä markkinaehdoin ostetun tai käyttöluvalla hankitun sopimukseen perustuvan tutkimuksen, tietämyksen ja patenttien kustannukset sekä konsultoinnin ja vastaavien palveluiden kustannukset, kun niitä on käytetty yksinomaan hanketta varten; tai

e)	muut yleiskustannukset ja toimintakustannukset, mukaan lukien suoraan hankkeesta aiheutuvat materiaalien, tarvikkeiden ja vastaavien tuotteiden kustannukset.

Sovellettaessa b alakohtaa jos kyseisiä välineitä ja laitteita ei käytetä hankkeen tarpeisiin koko niiden käyttöikää, tukikelpoisiksi katsotaan ainoastaan poistokustannukset, jotka vastaavat hankkeen kestoa, laskettuina yleisesti hyväksyttyjen kirjanpitoperiaatteiden mukaan;

33 artikla

Tuki vesiviljelyn tuottavuutta lisääviin tai ympäristöön myönteisesti vaikuttaviin investointeihin

1. Vesiviljelyn tuottavuutta lisääviin tai ympäristöön myönteisesti vaikuttaviin investointeihin tarkoitettu tuki, joka täyttää tämän asetuksen I luvussa vahvistetut edellytykset, on SEUT-sopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdassa tarkoitetulla tavalla sisämarkkinoille soveltuvaa, ja se vapautetaan SEUT-sopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaisesta ilmoitusvelvollisuudesta edellyttäen, että tuki myönnetään seuraaviin:

a)	vesiviljelyyn tehtävät tuotannolliset investoinnit;

b)	vesiviljelytuotannon ja viljeltävien lajien monipuolistaminen;

c)	vesiviljely-yksiköiden nykyaikaistaminen, mukaan lukien vesiviljelyalan työntekijöiden työ- ja turvallisuusolosuhteiden parantaminen;

d)	eläinten terveyteen ja hyvinvointiin liittyvät parannukset ja nykyaikaistaminen, mukaan lukien sellaisten laitteiden hankkiminen, joilla pyritään suojaamaan viljelylaitoksia luonnonvaraisilta saalistajilta;

e)	investoinnit, joilla vähennetään kielteisiä tai tehostetaan myönteisiä ympäristövaikutuksia sekä lisätään resurssitehokkuutta;

f)	vesiviljelytuotteiden laadun parantamiseen tehtävät tai niille lisäarvoa tuovat investoinnit;

g)	olemassa olevien vesiviljelylammikoiden tai -altaiden ennallistaminen poistamalla lietettä tai toteuttamalla investointeja, joiden tavoitteena on lietekerrostumien ennaltaehkäisy;

h)	vesiviljely-yritysten tulojen monipuolistaminen kehittämällä täydentäviä toimintoja;

investoinnit, joilla vähennetään merkittävästi veden käyttöön ja laatuun kohdistuvia vesiviljely-yritysten vaikutuksia erityisesti vähentämällä käytetyn veden tai kemikaalien, antibioottien ja muiden lääkkeiden määrää tai parantamalla poistoveden laatua muun muassa multitroofisten vesiviljelyjärjestelmien käytön avulla;

j)	sellaisten suljettujen vesiviljelyjärjestelmien edistäminen, joissa vesiviljelytuotteita kasvatetaan suljetuissa ja siten vettä säästävissä kiertovesijärjestelmissä; tai

k)	investoinnit, joilla lisätään vesiviljely-yritysten energiatehokkuutta ja edistetään niiden siirtymistä uusiutuviin energialähteisiin.

2. Edellä olevan 1 kohdan h alakohdassa tarkoitettua tukea voidaan myöntää vesiviljely-yrityksille ainoastaan, jos täydentävät toiminnot liittyvät yrityksen pääasialliseen vesiviljelyalan toimintaan, esimerkiksi ongintamatkailuun, vesiviljelyalaan liittyviin ympäristöpalveluihin tai vesiviljelyalan koulutustoimintaan.

3. Tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettua tukea voidaan myöntää investointeihin, joilla lisätään nykyisten vesiviljely-yritysten tuotantoa ja/tai edistetään niiden nykyaikaistamista, taikka uuden tuotantokapasiteetin rakentamiseen edellyttäen, että kehittämisessä noudatetaan asetuksen (EU) N:o 1380/2013 34 artiklassa tarkoitettua vesiviljelytoiminnan kehittämissuunnitelmaa.

4. Edellä 1 kohdan e alakohdassa tarkoitettuihin investointeihin kuuluvat sellaiset, jotka liittyvät kestävämmän rehun käyttöön, ravinnepäästöjen ja jätevesien vähentämiseen ja hallintaan, karkaamisen vähentämiseen, sellaisten kemikaalien ja lääkkeiden käyttöön, joiden ympäristövaikutukset ovat vähäisemmät, kiertotalouteen perustuvan lähestymistavan käyttöönottoon jätteenkäsittelyssä, vesiviljelyvälineiden hävittämiseen tai biohajoavien vesiviljelyvälineiden käyttöön meressä olevien roskien välttämiseksi ja saalistajien hallintaan, sekä sellaiset, jotka edistävät mitattavissa olevalla tavalla luonnon monimuotoisuuden palauttamista tai ekologista jatkumoa.

5. Tämän artiklan nojalla myönnettävän tuen määrä ei saa ylittää bruttoavustusekvivalenttina tuki-intensiteetin enimmäismäärää, joka on 50 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista. Erityiset tuki-intensiteetin enimmäismäärät esitetään liitteessä IV. Jos jokin toimi kuuluu liitteen IV riveistä 1–11 useamman soveltamisalaan, sovelletaan korkeinta tuki-intensiteetin enimmäismäärää. Ympäristöön myönteisesti vaikuttavissa toimissa tuki-intensiteetin enimmäismäärä on 80 prosenttia, jollei liitteen IV nojalla sovellettaisi korkeampaa tuki-intensiteettiä.

34 artikla

Tuki vesiviljelylaitosten hoito-, lomitus- ja neuvontapalveluihin

1. Vesiviljelylaitosten hoito-, lomitus- ja neuvontapalveluihin tarkoitettu tuki, joka täyttää tämän asetuksen I luvussa vahvistetut edellytykset, on SEUT-sopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdassa tarkoitetulla tavalla sisämarkkinoille soveltuvaa, ja se vapautetaan SEUT-sopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaisesta ilmoitusvelvollisuudesta edellyttäen, että

a)	tuella parannetaan vesiviljelylaitosten yleistä tuloksellisuutta ja kilpailukykyä;

b)	tuella vähennetään vesiviljelylaitosten kielteisiä ympäristövaikutuksia; ja

c)	tuki myönnetään teknisten, tieteellisten, oikeudellisten, ympäristöä koskevien tai taloudellisten vesiviljelyalan neuvontapalvelujen hankintaan.

Sovellettaessa c alakohtaa tukea voidaan myöntää ainoastaan vesiviljelyalan pk-yrityksille tai vesiviljelyalan järjestöille, mukaan lukien vesiviljelyalan tuottajajärjestöt ja vesiviljelyalan tuottajajärjestöjen yhteenliittymät.

2. Edellä 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettujen neuvontapalvelujen on katettava

a)	vesiviljelylaitosten hallinnolliset tarpeet ympäristönsuojelua koskevan unionin ja kansallisen lainsäädännön sekä merten aluesuunnittelua koskevien vaatimusten noudattamiseksi;

b)	direktiivissä 2011/92/EU ja direktiivissä 92/43/ETY tarkoitettu ympäristövaikutusten arviointi;

c)	vesiviljelylaitosten hallinnolliset tarpeet vesieläinten terveyttä ja hyvinvointia tai kansanterveyttä koskevan unionin ja kansallisen lainsäädännön noudattamiseksi;

d)	unionin ja kansalliseen lainsäädäntöön perustuvat vaatimukset;

e)	markkinointi- ja liiketoimintastrategiat; tai

f)	toteutettavuustutkimukset ja neuvontapalvelut, joissa arvioidaan asetuksen (EU) 2021/1139 II osaston III luvun mukaiseen tukeen mahdollisesti oikeutettujen toimenpiteiden toteuttamiskelpoisuutta.

3. Edellä 1 kohdassa tarkoitetuista neuvontapalveluista huolehtivat hyväksytyt tieteelliset tai tekniset elimet sekä oikeudellista tai taloudellista neuvontaa antavat yhteisöt, jotka täyttävät kunkin jäsenvaltion tunnustamat pätevyysvaatimukset. Tuki myönnetään tuetun palvelun tai suoran avustuksen muodossa.

4. Tuensaajayritys ei voi saada tukea useammin kuin kerran vuodessa kunkin 2 kohdassa luetellun neuvontapalveluluokan osalta.

35 artikla

Tuki työvoiman osaamisen sekä verkottumisen edistämiseen vesiviljelyalalla

1. Työvoiman osaamisen sekä verkottumisen edistämiseen vesiviljelyalalla tarkoitettu tuki, joka täyttää tämän asetuksen I luvussa vahvistetut edellytykset, on SEUT-sopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdassa tarkoitetulla tavalla sisämarkkinoille soveltuvaa, ja se vapautetaan SEUT-sopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaisesta ilmoitusvelvollisuudesta edellyttäen, että tuki myönnetään seuraaviin:

a)	ammatillinen koulutus, elinikäinen oppiminen, tieteellisen ja teknisen tiedon ja innovatiivisten käytäntöjen levittäminen, uusien ammatillisten taitojen hankinta vesiviljelyalalla sekä vesiviljelytoiminnan ympäristövaikutusten vähentäminen;

b)	työolojen parantaminen ja työturvallisuuden edistäminen; ja

c)	verkostoituminen sekä kokemusten ja parhaiden käytäntöjen vaihto vesiviljely-yritysten tai ammattialan järjestöjen ja muiden sidosryhmien kesken, mukaan lukien tieteelliset ja tekniset elimet tai miesten ja naisten välistä tasa-arvoa edistävät elimet.

2. Tuki myönnetään tuetun palvelun tai suoran avustuksen muodossa.

3. Tukea voi saada ainoastaan seuraaviin suoraan tuetusta hankkeesta aiheutuviin tukikelpoisiin kustannuksiin:

a)	suorat palkkakustannukset;

b)	osallistumismaksut;

c)	matkakustannukset;

d)	julkaisujen kustannukset;

e)	ostetut tiedonkeruupalvelut, tutkimukset, pilottihankkeet;

f)	tilojen ja näyttelykojujen vuokra sekä pystytys- ja purkamiskustannukset; tai

g)	kustannukset, joita aiheutuu levitettäessä tieteellisiä tietoja ja asiatietoja.

36 artikla

Tuki vesiviljelypaikkojen mahdollisuuksien lisäämiseen

1. Vesiviljelypaikkojen mahdollisuuksien lisäämiseen tarkoitettu tuki, joka täyttää tämän asetuksen I luvussa vahvistetut edellytykset, on SEUT-sopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdassa tarkoitetulla tavalla sisämarkkinoille soveltuvaa, ja se vapautetaan SEUT-sopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaisesta ilmoitusvelvollisuudesta edellyttäen, että

a)	tuki vaikuttaa myönteisesti vesiviljelypaikkojen ja -infrastruktuurien kehittämiseen ja vähentää toiminnan kielteisiä ympäristövaikutuksia;

tuki myönnetään seuraaviin:

vesiviljelyn kehittämiseen parhaiten soveltuvien alueiden määrittely ja kartoitus ottaen tapauksen mukaan huomioon aluesuunnitteluun liittyvät prosessit sekä sellaisten alueiden määrittely ja kartoitus, jotka olisi jätettävä vesiviljelyn ulkopuolelle niiden aseman säilyttämiseksi ekosysteemin toiminnassa;

ii)	vesiviljelypaikkojen mahdollisuuksien lisäämiseen tarvittavien tukivälineiden ja infrastruktuurien parantaminen ja kehittäminen sekä vesiviljelyn kielteisten ympäristövaikutusten vähentäminen, muun muassa maanjakoon, energiatoimituksiin tai vesihuoltoon tehtävät investoinnit;

iii)	toimivaltaisten viranomaisten direktiivin 2009/147/EY 9 artiklan 1 kohdan tai direktiivin 92/43/ETY 16 artiklan 1 kohdan nojalla toteuttamat ja täytäntöön panemat toimet, joiden tavoitteena on estää vesiviljelylle aiheutuvat vakavat vahingot; tai

iv)	lisääntyneen kuolevuuden ja tautien toteamisen jälkeen toimivaltaisten viranomaisten Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/429 (30) ja komission delegoidun asetuksen (EU) 2020/689 (31) mukaisesti toteuttamat toimet.

Sovellettaessa b alakohdan iv alakohtaa tukea voidaan myöntää ainoastaan sellaisten äyriäisiä ja nilviäisiä koskevien toimintasuunnitelmien hyväksymiseen, joilla pyritään äyriäisten ja nilviäisten luonnollisten esiintymien ja pyyntialueiden suojelemiseen, ennallistamiseen ja hoitoon, mukaan lukien äyriäisten ja nilviäisten tuottajille näiden alueiden hoidosta myönnettävä tuki.

2. Tukikelpoisia kustannuksia voivat olla seuraavat hankkeesta suoraan aiheutuvat kustannukset:

a)	aineelliseen ja aineettomaan omaisuuteen tehtyjen investointien kustannukset;

b)	suorat palkkakustannukset; tai

c)	ulkopuolisten konsulttien tarjoamien konsultointien, sopimukseen perustuvien tutkimusten sekä tukipalvelujen kustannukset.

3. Tämän artiklan mukaista tukea voivat saada ainoastaan yritykset, joiden suoritettaviksi jäsenvaltio on antanut 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetut tehtävät.

37 artikla

Uusien kestävää vesiviljelyä harjoittavien vesiviljely-yrittäjien kannustamiseen tarkoitettu tuki

1. Uusien kestävää vesiviljelyä harjoittavien vesiviljely-yrittäjien kannustamiseen tarkoitettu tuki, joka täyttää tämän asetuksen I luvussa vahvistetut edellytykset, on SEUT-sopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdassa tarkoitetulla tavalla sisämarkkinoille soveltuvaa, ja se vapautetaan SEUT-sopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaisesta ilmoitusvelvollisuudesta edellyttäen, että

a)	tuella edistetään vesiviljelyyn liittyvää yrittäjyyttä; ja

b)	tuella autetaan uusia yrittäjiä perustamaan kestävää vesiviljelyä harjoittavia yrityksiä.

2. Tukea voidaan myöntää alalle tulevalle vesiviljelyn harjoittajalle edellyttäen, että hän

a)	on riittävän ammattitaitoinen;

b)	on perustamassa ensimmäistä kertaa vesiviljelyalan pk-yritystä tällaista yritystä johtavana; ja

c)	esittää vesiviljelytoimintansa kehittämiseksi liiketoimintasuunnitelman.

3. Alalle tuleville vesiviljelyalan yrittäjille voidaan riittävän ammattitaidon hankkimista varten myöntää 35 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua tukea.

4. Tukikelpoisia kustannuksia voivat olla seuraavat hankkeesta suoraan aiheutuvat kustannukset:

a)	palkkakustannukset;

b)	muut yleiskustannukset ja kustannukset, mukaan lukien materiaalien ja tarvikkeiden kustannukset;

c)	laitteiden kustannukset; tai

d)	aineelliseen ja aineettomaan omaisuuteen tehtyjen investointien kustannukset.

38 artikla

Tuki siirtymiseen ympäristöasioiden hallinta- ja auditointijärjestelmiin ja luonnonmukaiseen vesiviljelyyn

1. Ympäristöasioiden hallinta- ja auditointijärjestelmiin ja luonnonmukaiseen vesiviljelyyn siirtymiseen tarkoitettu tuki, joka täyttää tämän asetuksen I luvussa vahvistetut edellytykset, on SEUT-sopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdassa tarkoitetulla tavalla sisämarkkinoille soveltuvaa, ja se vapautetaan SEUT-sopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaisesta ilmoitusvelvollisuudesta edellyttäen, että

a)	tuella edistetään luonnonmukaisen tai energiatehokkaan vesiviljelyn kehittämistä;

tuki myönnetään seuraaviin:

i)	asetuksessa (EU) 2018/848 (32) tarkoitettu siirtyminen tavanomaisista vesiviljelyalan tuotantomenetelmistä luonnonmukaiseen vesiviljelyyn komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2021/1165 (33) mukaisesti;

ii)	osallistuminen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 1221/2009 (34) perustettuun unionin ympäristöasioiden hallinta- ja auditointijärjestelmään (EMAS-järjestelmä).

2. Tukea voidaan siirtymisen osalta myöntää ainoastaan niille tuensaajayrityksille, jotka sitoutuvat osallistumaan EMAS-järjestelmään vähintään kolmen vuoden ajaksi tai noudattamaan luonnonmukaista tuotantoa koskevia vaatimuksia vähintään viiden vuoden ajan. Tämän kohdan nojalla tehtyihin sitoumuksiin on sisällytettävä tarkistuslauseke, jotta sitoumuksia voidaan mukauttaa silloin kun tässä artiklassa tarkoitettuja asiaankuuluvia pakollisia vaatimuksia, standardeja ja edellytyksiä muutetaan.

3. Tuki myönnetään korvauksena, jota voidaan maksaa enintään kolmen vuoden ajan sinä aikana, jona yritys siirtyy luonnonmukaiseen tuotantoon tai valmistautuu osallistumaan EMAS-järjestelmään. Jäsenvaltion on laskettava kyseinen korvaus jonkin seuraavista perusteella:

a)	tavanomaisesta tuotannosta luonnonmukaiseen tuotantoon siirtymisen aikana aiheutuneet tulonmenetykset tai lisäkustannukset 1 kohdan b alakohdan i alakohdan mukaisesti tukikelpoisten toimien osalta;

b)	EMAS-järjestelmän soveltamisesta ja siihen osallistumiseen valmistautumisesta aiheutuneet lisäkustannukset, kun kyse on 1 kohdan b alakohdan ii alakohdan mukaisesti tukikelpoisista toimista.

4. Jos tuensaajayritys ei pysty täyttämään 2 kohdan mukaisia sitoumuksiaan ulkoisista syistä johtuvien poikkeusolosuhteiden vuoksi, 3 kohdan mukaisesti lasketun tuen määrää vähennetään ja tukea peritään takaisin suhteessa alkuperäisen sitoumuksen kestoon ja aikaan, jona sitoumusta ei täytetty.

39 artikla

Tuki ympäristöpalveluihin

1. Vesiviljelyalalla toimiville ympäristöpalveluja tarjonneille yrityksille tarkoitettu tuki, joka täyttää tämän asetuksen I luvussa vahvistetut edellytykset, on SEUT-sopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdassa tarkoitetulla tavalla sisämarkkinoille soveltuvaa, ja se vapautetaan SEUT-sopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaisesta ilmoitusvelvollisuudesta edellyttäen, että

a)	tuella edistetään ympäristöpalveluja tarjoavan vesiviljelyalan kehittämistä; ja

tuki myönnetään johonkin seuraavista toimenpiteistä:

i)	vesiviljelymenetelmät, jotka ovat sopusoinnussa erityisten ympäristötarpeiden kanssa ja joihin sovelletaan erityisiä hoitovaatimuksia, jotka johtuvat Natura 2000 -alueiden nimeämisestä direktiivien 92/43/ETY ja 2009/147/EY mukaisesti;

ii)	kustannukset, jotka suoraan liittyvät osallistumiseen vesieläinten ex situ-säilyttämiseen ja -lisäämiseen viranomaisten kehittämien säilyttämistä ja luonnon monimuotoisuuden ennallistamista koskevien ohjelmien puitteissa tai viranomaisten valvonnassa;

iii)	vesiviljelytoimet, joihin sisältyy ympäristön ja luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen ja parantaminen sekä vesiviljelyalueiden maisemasta ja perinteisistä piirteistä huolehtiminen.

2. Tämän artiklan 1 kohdan b alakohdan i alakohdassa tarkoitettu tuki myönnetään vuotuisena korvauksena. Tukikelpoisia kustannuksia ovat lisäkustannukset ja/tai tulonmenetykset, joita kyseisillä alueilla on aiheutunut direktiivin 92/43/ETY tai direktiivin 2009/147/EY täytäntöönpanoon liittyvistä hoitovaatimuksista.

3. Sovellettaessa 1 kohdan b alakohdan ii alakohtaa tukikelpoisia kustannuksia ovat asianomaisista toimista aiheutuvat suorat lisäkustannukset.

4. Edellä 1 kohdan b alakohdan iii alakohdassa tarkoitettua tukea voidaan myöntää ainoastaan tuensaajayrityksille, jotka sitoutuvat noudattamaan vähintään viiden vuoden ajan vesiensuojeluvaatimuksia, jotka ylittävät unionin ja kansallisen lainsäädännön vaatimukset. Tällaisen toimen ympäristöedut on osoitettava jäsenvaltion nimeämien toimivaltaisten elinten suorittamalla ennakkoarvioinnilla, jollei asianomaisen toimen ympäristöetuja ole jo tunnustettu.

5. Edellä 1 kohdan b alakohdan iii alakohdassa tarkoitettu tuki myönnetään vuotuisena korvauksena. Tukikelpoisia kustannuksia ovat aiheutuvat suorat lisäkustannukset ja/tai tulonmenetykset.

6. Jäsenvaltion on julkaistava tämän artiklan nojalla tukea saavien toimien tulokset asianmukaisesti.

7. Tämän artiklan nojalla tehtyihin sitoumuksiin on sisällytettävä tarkistuslauseke, jotta sitoumuksia voidaan mukauttaa silloin kun tässä artiklassa tarkoitettuja asiaankuuluvia pakollisia vaatimuksia, standardeja ja edellytyksiä muutetaan.

8. Tämän artiklan nojalla myönnettävän tuen määrä ei saa ylittää bruttoavustusekvivalenttina tuki-intensiteetin enimmäismäärää, joka on 100 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista.

40 artikla

Tuki kansanterveyttä koskeviin toimenpiteisiin

1. Kansanterveyttä koskeviin toimenpiteisiin myönnettävä tuki, joka täyttää tämän asetuksen I luvussa vahvistetut edellytykset, on SEUT-sopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdassa tarkoitetulla tavalla sisämarkkinoille soveltuvaa, ja se vapautetaan SEUT-sopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaisesta ilmoitusvelvollisuudesta edellyttäen, että tuki myönnetään järjestelmään, jossa maksetaan korvauksia nilviäisten viljelijöille viljeltyjen nilviäisten korjuun väliaikaisesta keskeyttämisestä, jos tällainen keskeyttäminen tapahtuu yksinomaan kansanterveydellisistä syistä.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitettua tukea voi myöntää ainoastaan silloin kun luokitellut tuotanto- ja uudelleensijoitusalueet suljetaan komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2019/627 (35) 62 artiklan mukaisesti sellaisen toksiineja tuottavan planktonin lisääntymisen tai sellaisen biotoksiineja sisältävän planktonin esiintymisen vuoksi, joka ylittää Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 853/2004 (36) liitteessä III olevan VII jakson V luvussa vahvistetut raja-arvot, ja edellyttäen että

a)	saastuminen kestää yhtäjaksoisesti yli neljä kuukautta; tai

b)	korjuun keskeyttämisen aiheuttama tappio on yli 25 prosenttia kyseisen yrityksen vuosiliikevaihdosta laskettuna yrityksen niiden kolmen kalenterivuoden keskimääräisen liikevaihdon perusteella, jotka edelsivät vuotta, jona korjuu on keskeytetty.

Ensimmäisen alakohdan b alakohdan soveltamiseksi jäsenvaltiot voivat vahvistaa erityiset laskentasäännöt, joita käytetään sellaisten yritysten osalta, jotka ovat harjoittaneet toimintaa alle kolmen vuoden ajan.

3. Korvausta voidaan myöntää 1 päivän tammikuuta 2023 ja 31 päivän joulukuuta 2029 välisenä aikana enintään 12 kuukauden ajalta. Kyseistä aikaa voidaan asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa pidentää kerran enintään 12 kuukaudella ja yhteensä enintään 24 kuukauteen saakka.

4. Tukikelpoisia kustannuksia ovat asianomaisista toimista aiheutuvat suorat lisäkustannukset ja/tai tulonmenetykset. Lasketun korvauksen määrästä vähennetään kustannukset, jotka eivät ole aiheutuneet suoraan tapahtumasta ja jotka olisivat muutoinkin aiheutuneet tuensaajalle.

5. Tuki ja muut mahdolliset maksut, jotka saadaan vahingon korvaamiseksi, mukaan lukien vakuutussopimusten perusteella saadut maksut, saavat olla enintään 100 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista.

41 artikla

Tuki eläinten terveyttä ja hyvinvointia koskeviin toimenpiteisiin

1. Eläinten terveyttä ja hyvinvointia koskeviin toimenpiteisiin vesiviljely-yrityksissä tarkoitettu tuki, joka täyttää tämän asetuksen I luvussa vahvistetut edellytykset, on SEUT-sopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdassa tarkoitetulla tavalla sisämarkkinoille soveltuvaa, ja se vapautetaan SEUT-sopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaisesta ilmoitusvelvollisuudesta edellyttäen, että

a)	tuella pyritään edistämään eläinten terveyttä ja hyvinvointia vesiviljely-yrityksissä, muun muassa ennaltaehkäisyn ja bioturvallisuuden kannalta; ja

tukea voi saada ainoastaan johonkin seuraavista toimenpiteistä:

i)	vesiviljelyalan bioturvallisuuteen tai eläinten terveyteen ja eläinten hyvinvointiin liittyviä yleisiä ja lajikohtaisia tarpeita koskevien parhaiden käytäntöjen tai käytännesääntöjen kehittäminen;

ii)	aloitteet, joiden tavoitteena on vähentää vesiviljelyn riippuvuutta eläinlääkkeistä;

iii)	eläinlääketieteelliset tai farmaseuttiset tutkimukset sekä tietojen ja sellaisten parhaiden käytäntöjen levittäminen ja vaihtaminen, jotka liittyvät eläintauteihin vesiviljelyssä, kun tavoitteena on asianmukaisen eläinlääkkeiden käytön edistäminen;

iv)	jäsenvaltion tunnustamien terveydensuojeluryhmien perustaminen ja toiminta vesiviljelyalalla; tai

nilviäisten viljelijöille maksettavat korvaukset poikkeuksellisten joukkokuolemien aiheuttamasta toiminnan väliaikaisesta keskeyttämisestä, jos vuotuinen kuolevuus ylittää 20 prosenttia tai kun toiminnan keskeyttämisestä aiheutuvat tappiot ovat yli 30 prosenttia kyseisen yrityksen vuosiliikevaihdosta laskettuna yrityksen niiden kolmen kalenterivuoden keskimääräisen liikevaihdon perusteella, jotka edelsivät vuotta, jona toiminta on keskeytetty.

Sovellettaessa b alakohtaa jäsenvaltiot voivat vahvistaa erityiset laskentasäännöt, joita käytetään sellaisten yritysten osalta, jotka ovat harjoittaneet toimintaa alle kolmen vuoden ajan.

Edellä b alakohdan iii alakohdassa tarkoitettua tukea ei voida myöntää eläinlääkkeiden hankintaan.

Jäsenvaltion on raportoitava asianmukaisesti b alakohdan iii alakohdan nojalla rahoitettujen tutkimusten tuloksista ja julkaistava ne asianmukaisesti.

2. Tuki myönnetään tuetun palvelun tai suoran avustuksen muodossa.

3. Sovellettaessa 1 kohdan b alakohdan i–iv alakohtaa tukikelpoisia kustannuksia ovat asianomaisista toimenpiteistä aiheutuvat suorat lisäkustannukset. Sovellettaessa 1 kohdan b alakohdan v alakohtaa tukikelpoisia kustannuksia ovat asianomaisista toimenpiteistä aiheutuvat suorat lisäkustannukset ja/tai tulonmenetykset.

4. Tämän artiklan nojalla myönnettävän tuen määrä ei saa ylittää bruttoavustusekvivalenttina tuki-intensiteetin enimmäismäärää, joka on 100 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista.

42 artikla

Tuki tautien ennaltaehkäisyyn, valvontaan ja hävittämiseen

1. Tautien ennaltaehkäisyyn, valvontaan ja hävittämiseen vesiviljely-yrityksissä tarkoitettu tuki, joka täyttää tämän asetuksen I luvussa vahvistetut edellytykset, on SEUT-sopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdassa tarkoitetulla tavalla sisämarkkinoille soveltuvaa, ja se vapautetaan SEUT-sopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaisesta ilmoitusvaatimuksesta edellyttäen, että tuki myönnetään seuraavien ennaltaehkäisyyn, valvontaan ja hävittämiseen liittyviin kustannuksiin:

vesiviljelyalan taudit, jotka luetellaan asetuksen (EU) 2016/429 5 artiklan 1 kohdassa tai Maailman eläintautijärjestön vesieläinten terveyttä koskevassa säännöstössä olevassa eläintautien luettelossa, mukaan lukien toimintakustannukset, jotka ovat tarpeen hävittämissuunnitelman velvoitteiden täyttämiseksi;

b)	uudet taudit, jotka ovat asetuksen (EU) 2016/429 6 artiklan 2 kohdassa säädettyjen perusteiden mukaiset;

c)	Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2021/690 (37) liitteessä III olevassa 2 kohdassa luetellut vesieläinten zoonoosit; tai

d)	muut kuin asetuksen (EU) 2016/429 9 artiklan 1 kohdan d alakohdassa tarkoitetut taudit, jotka ovat mainitun asetuksen 226 artiklassa vahvistettujen perusteiden mukaiset.

2. Tuki maksetaan ainoastaan vesieläinten taudeista, joita varten on olemassa unionin tai kansallisten lakien, asetusten tai hallinnollisten toimenpiteiden muodossa vahvistetut säännökset.

3. Tukea voi saada ainoastaan seuraaviin tukikelpoisiin kustannuksiin, jotka liittyvät ennaltaehkäisyyn, valvontaan ja hävittämiseen:

a)	terveystarkastukset, analyysit, testit ja muut seulontatoimenpiteet;

b)	bioturvaamistoimenpiteiden parantaminen;

c)	rokotteiden, lääkkeiden ja eläinten hoidossa tarvittavien aineiden hankinta, varastointi, annostelu ja jakelu;

d)	eläinten teurastaminen, lopettaminen ja hävittäminen;

e)	eläintuotteiden ja eläimiin liittyvien tuotteiden hävittäminen;

f)	tilojen ja varusteiden puhdistus, desinfiointi ja käsittely tuholaistorjunta-aineella; tai

g)	eläinten teurastamisesta, lopettamisesta tai hävittämisestä sekä eläinten, eläintuotteiden ja eläimiin liittyvien tuotteiden hävittämisestä aiheutunut vahinko.

4. Tuki ei saa koskea toimenpiteitä, joista aiheutuvien kustannusten osalta unionin lainsäädännössä säädetään, että kustannuksista vastaa tuensaaja, paitsi jos kyseisten toimenpiteiden kustannukset korvataan kokonaan tuensaajilta perittävillä pakollisilla maksuilla.

5. Eläintauteihin liittyvät tukijärjestelmät on otettava käyttöön kolmen vuoden kuluessa ja tuki on maksettava neljän vuoden kuluessa päivästä, jona eläintaudista aiheutui kustannuksia tai vahinkoa.

6. Tämän artiklan nojalla myönnettävän tuen määrä ei saa ylittää bruttoavustusekvivalenttina tuki-intensiteetin enimmäismäärää, joka on 100 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista.

43 artikla

Tuki investointeihin eläintaudin aiheuttamien vahinkojen ennaltaehkäisemiseksi ja lieventämiseksi

1. Vesiviljelyalan eläintaudin aiheuttamien vahinkojen ennaltaehkäisemiseksi ja lieventämiseksi toteutettaviin investointeihin tarkoitettu tuki, joka täyttää tämän asetuksen I luvussa vahvistetut edellytykset, on SEUT-sopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdassa tarkoitetulla tavalla sisämarkkinoille soveltuvaa, ja se vapautetaan SEUT-sopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaisesta ilmoitusvelvollisuudesta edellyttäen, että investoinnilla pyritään pääasiassa ennaltaehkäisemään tai lieventämään tämän asetuksen 42 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettujen eläintautien aiheuttamaa vahinkoa.

2. Tukea voi saada ainoastaan ennaltaehkäiseviin toimenpiteisiin suoraan ja nimenomaisesti liittyviin tukikelpoisiin kustannuksiin. Kustannuksiin voivat sisältyä ainoastaan seuraavat kustannukset:

a)	kiinteän omaisuuden rakentaminen, hankkiminen, leasingvuokraus mukaan lukien, tai kunnostaminen; tai

b)	koneiden ja laitteiden hankkiminen tai ostoleasing enintään omaisuuserän markkina-arvoon asti.

3. Tämän artiklan nojalla myönnettävän tuen määrä ei saa ylittää bruttoavustusekvivalenttina tuki-intensiteetin enimmäismäärää, joka on 65 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista. Erityiset tuki-intensiteetin enimmäismäärät esitetään liitteessä IV. Jos jokin toimi kuuluu liitteen IV riveistä 1–11 useamman soveltamisalaan, sovelletaan korkeinta tuki-intensiteetin enimmäismäärää.

44 artikla

Tuki vesiviljelykannoille otettaviin vakuutuksiin

1. Vesiviljelykannoille otettaviin vakuutuksiin tarkoitettu tuki, joka täyttää tämän asetuksen I luvussa vahvistetut edellytykset, on SEUT-sopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdassa tarkoitetulla tavalla sisämarkkinoille soveltuvaa, ja se vapautetaan SEUT-sopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaisesta ilmoitusvelvollisuudesta edellyttäen, että

a)	tuella edistetään vesiviljelyalan tuottajien tulojen turvaamista; ja

tuella edistetään vesiviljelykannoille otettavia vakuutuksia, jotka kattavat vähintään yhdestä seuraavista seikoista aiheutuvat taloudelliset tappiot:

i)	luonnonmullistukset;

ii)	epäsuotuisat sääolot;

iii)	äkilliset vedenlaadun ja -määrän muutokset, joista toimija ei ole vastuussa;

iv)	vesiviljelyssä esiintyvät taudit taikka tuotantolaitoksen toimintahäiriö tai tuhoutuminen, joista toimija ei ole vastuussa;

v)	kansanterveydelliset kriisitilanteet;

vi)	tuotannon menetys rauhoitettujen eläinten tai saalistajien hyökkäyksen takia;

vii)	vakuutukseen ei liity tulevan tuotannon tyyppiä tai määrää koskevia ehtoja tai määräyksiä eikä tuki ole rajattu tietyn vakuutusyhtiön tai vakuutusyhtiöiden konsernin myöntämään vakuutukseen.

2. Edellä 1 kohdan b alakohdan i, ii ja v alakohdassa tarkoitettujen olosuhteiden esiintymisen vesiviljelyssä on oltava asianomaisen jäsenvaltion virallisesti toteama.

3. Jäsenvaltio voi tarvittaessa vahvistaa etukäteen perusteet, joiden mukaisesti 2 kohdassa tarkoitettu virallinen toteaminen katsotaan tapahtuneeksi.

4. Edellä 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetuilla rahoitusosuuksilla katetaan enintään 70 prosenttia kustannuksista, jotka liittyvät sellaisen sopimuksen vakuutusmaksuun, joka kattaa enintään 100 prosenttia mahdollisesta taloudellisesta tappiosta.

3 jakso

Kaupan pitämiseen ja jalostukseen liittyvät toimenpiteet

45 artikla

Tuki kaupan pitämistä koskeviin toimenpiteisiin

1. Kaupan pitämistä koskeviin toimenpiteisiin tarkoitettu tuki, joka täyttää tämän asetuksen I luvussa vahvistetut edellytykset, on SEUT-sopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdassa tarkoitetulla tavalla sisämarkkinoille soveltuvaa, ja se vapautetaan SEUT-sopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaisesta ilmoitusvelvollisuudesta edellyttäen, että

a)	tuella edistetään kalastus- ja vesiviljelytuotteiden kaupan pitämistä koskevia toimenpiteitä; ja

tuen tarkoituksena on

i)	perustaa asetuksen (EU) N:o 1379/2013 II luvun II jakson mukaisesti hyväksyttäviä tuottajajärjestöjä, tuottajajärjestöjen yhteenliittymiä tai toimialakohtaisia järjestöjä;

ii)

etsiä uusia markkinoita ja parantaa edellytyksiä kalastus- ja vesiviljelytuotteiden saattamiseksi markkinoille, mukaan lukien

—	lajit, joilla on markkinapotentiaalia,

—	teknisten toimenpiteiden mukaiset kaupallisten kantojen tahattomat saaliit, jotka on purettu aluksesta asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan ja asetuksen (EU) N:o 1379/2013 8 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaisesti,

—	kalastus- ja vesiviljelytuotteet, jotka on tuotettu vain vähän ympäristöön vaikuttavilla menetelmillä, tai asetuksessa (EU) 2018/848 määritellyt luonnonmukaiset vesiviljelytuotteet;

iii)

edistää laatua ja lisäarvoa helpottamalla

—	hakemuksen jättämistä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1151/2012 (38) mukaisesti tietyn tuotteen rekisteröimiseksi sekä asianomaisten toimijoiden mukautumista asiaankuuluviin sääntöjen noudattamista ja sertifiointia koskeviin vaatimuksiin,

—	kestävien kalastus- ja vesiviljelytuotteiden sertifiointia ja menekinedistämistä, mukaan lukien pienimuotoisesta rannikkokalastuksesta peräisin olevat tuotteet ja ympäristöä säästävät jalostusmenetelmät,

—	pienimuotoista rannikkokalastusta harjoittavien kalastajien, vaeltavien kalastajien, sisävesikalastajien, rantakalastusta harjoittavien kalastajien tai vesiviljelyalan tuottajien harjoittamaa suoramyyntiä,

—	tuotteiden esillepanoa ja pakkaamista;

iv)	edistää tuotannon ja markkinoiden läpinäkyvyyttä ja toteuttaa markkinatutkimuksia ja tutkimuksia, joissa tarkastellaan unionin riippuvuutta tuonnista;

v)	edistää kalastus- tai vesiviljelytuotteiden jäljitettävyyttä ja tarvittaessa asetuksessa (EU) N:o 1379/2013 tarkoitetun unioninlaajuisen kalastus- ja vesiviljelytuotteiden ympäristömerkin kehittämistä;

vi)	laatia unionin lainsäädännön mukaisia mallisopimuksia pk-yrityksiä varten;

vii)	toteuttaa kestäviä kalastus- ja vesiviljelytuotteita koskevan yleisen tietoisuuden lisäämiseksi alueellisia, kansallisia tai kansalliset rajat ylittäviä tiedotus- ja menekinedistämiskampanjoita.

2. Tuki myönnetään tuetun palvelun tai suoran avustuksen muodossa.

3. Tukea voi saada ainoastaan seuraaviin tukikelpoisiin kustannuksiin:

a)	suorat palkkakustannukset;

b)	osallistumismaksut;

c)	matkakustannukset;

d)	julkaisujen kustannukset;

e)	ostetut tutkimukset;

f)	tilojen ja näyttelykojujen vuokra sekä pystytys- ja purkamiskustannukset; tai

g)	kustannukset, joita aiheutuu levitettäessä tieteellisiä tietoja ja asiatietoja kalatuotteista yleisesti sekä niiden ravintoarvoista ja erilaisista käyttötavoista.

4. Edellä 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettuihin toimiin voi kuulua toimitusketjun tuotanto- ja jalostustoiminta ja kaupan pitämiseen liittyvä toiminta. Edellä 1 kohdan b alakohdan vii alakohdassa tarkoitetut toimet eivät saa kohdistua mihinkään tiettyyn yritykseen, tuotenimeen eikä alkuperään.

46 artikla

Tuki kalastus- ja vesiviljelytuotteiden jalostukseen

1. Kalastus- ja vesiviljelytuotteiden jalostukseen tarkoitettu tuki, joka täyttää tämän asetuksen I luvussa vahvistetut edellytykset, on SEUT-sopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdassa tarkoitetulla tavalla sisämarkkinoille soveltuvaa, ja se vapautetaan SEUT-sopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaisesta ilmoitusvelvollisuudesta edellyttäen, että tuki myönnetään kalastus- ja vesiviljelytuotteiden jalostukseen tehtäviin investointeihin ja sillä pyritään tukemaan toimenpiteitä,

a)	joilla edistetään energiansäästöä tai vähennetään ympäristövaikutuksia, mukaan lukien jätteiden käsittely;

b)	joilla parannetaan turvallisuutta, hygieniaa ja terveyttä koskevia olosuhteita ja työoloja;

c)	joilla tuetaan sellaisten kaupallisten kalasaaliiden jalostusta, joita ei voida käyttää ihmisravintona;

d)	jotka liittyvät pääasiallisesta jalostustoiminnasta saatavien sivutuotteiden jalostukseen;

e)	jotka liittyvät luonnonmukaisten vesiviljelytuotteiden jalostukseen asetuksen (EU) 2018/848 7 ja 8 artiklan mukaisesti;

f)	jotka johtavat uusiin tai parannettuihin tuotteisiin, uusiin tai parannettuihin prosesseihin tai uusiin tai parannettuihin hallinta- ja organisaatiojärjestelmiin;

g)	jotka ovat 42 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettujen tautien ennaltaehkäisyyn, valvontaan ja hävittämiseen liittyviä kustannuksia koskevien edellytysten mukaiset; tai

h)	jotka ovat ennaltaehkäisevien ja lieventävien investointien edellytysten mukaisia 43 artiklan nojalla.

2. Tämän artiklan nojalla myönnettävän tuen määrä ei saa ylittää bruttoavustusekvivalenttina tuki-intensiteetin enimmäismäärää, joka on 50 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista. Tämän artiklan 1 kohdan g alakohdan nojalla tautien ennaltaehkäisyyn, valvontaan tai hävittämiseen myönnettävän tuen määrä ei saa ylittää bruttoavustusekvivalenttina tuki-intensiteetin enimmäismäärää, joka on 100 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista. Tämän artiklan 1 kohdan h alakohdan nojalla investointeihin vahinkojen ennaltaehkäisemiseksi ja lieventämiseksi myönnettävän tuen määrä ei saa ylittää bruttoavustusekvivalenttina tuki-intensiteetin enimmäismäärää, joka on 65 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista. Erityiset tuki-intensiteetin enimmäismäärät esitetään liitteessä IV. Jos jokin toimi kuuluu liitteen IV riveistä 1–11 useamman soveltamisalaan, sovelletaan korkeinta tuki-intensiteetin enimmäismäärää.

4 jakso

Muut tukimuodot

47 artikla

Tuki kalastusalan tietojen keruuseen, hallintaan, käyttöön ja käsittelyyn

1. Kalastusalan biologisten, ympäristöön liittyvien, teknisten ja sosioekonomisten tietojen keruuseen, hallintaan, käyttöön ja käsittelyyn tarkoitettu tuki, joka täyttää tämän asetuksen I luvussa vahvistetut edellytykset, on SEUT-sopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdassa tarkoitetulla tavalla sisämarkkinoille soveltuvaa, ja se vapautetaan SEUT-sopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaisesta ilmoitusvelvollisuudesta edellyttäen, että tuki myönnetään tietojen keruuseen, hallintaan ja käyttöön, kuten säädetään asetuksen (EU) N:o 1380/2013 25 artiklan 1 ja 2 kohdassa ja täsmennetään Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2017/1004 (39).

2. Tukea voi saada ainoastaan seuraaviin toimenpiteisiin:

a)	tieteellisiin analyysejä ja yhteisen kalastuspolitiikan täytäntöönpanoa varten tarkoitettujen tietojen kerääminen, hallinnointi ja käyttö;

b)	kansalliset, ylikansalliset ja alueelliset monivuotiset näytteenotto-ohjelmat edellyttäen, että ne liittyvät yhteisen kalastuspolitiikan piiriin kuuluviin kantoihin;

c)	merellä toteutettava kaupallisen ja virkistyskalastuksen seuranta, mukaan lukien meren eliöiden, kuten merinisäkkäiden ja -lintujen, sivusaaliin seuranta;

d)	merellä tehtävät tutkimukset; tai

e)	tiedonkeruu- ja tiedonhallintajärjestelmien parantaminen sekä pilottitutkimusten toteuttaminen olemassa olevien tiedonkeruu- ja tiedonhallintajärjestelmien parantamiseksi.

3. Tukea voi saada ainoastaan seuraaviin suoraan tuetuista toimenpiteistä aiheutuviin tukikelpoisiin kustannuksiin:

a)	suorat palkkakustannukset;

b)	osallistumismaksut;

c)	matkakustannukset;

d)	julkaisujen kustannukset;

e)	investoinnit tiedonkeruu- ja tiedonhallintajärjestelmiin;

f)	ostetut tiedonkeruupalvelut.

4. Tämän artiklan nojalla myönnettävän tuen määrä ei saa ylittää bruttoavustusekvivalenttina tuki-intensiteetin enimmäismäärää, joka on 100 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista.

48 artikla

Tuki luonnonmullistusten aiheuttamien vahinkojen ennaltaehkäisemiseksi ja lieventämiseksi

1. Luonnonmullistusten aiheuttamien vahinkojen ennaltaehkäisemiseen ja lieventämiseen tarkoitettu tuki, joka täyttää tämän asetuksen I luvussa vahvistetut edellytykset, on SEUT-sopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdassa tarkoitetulla tavalla sisämarkkinoille soveltuvaa, ja se vapautetaan SEUT-sopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaisesta ilmoitusvelvollisuudesta edellyttäen, että investoinnin pääasiallisena tarkoituksena on ennaltaehkäistä tai lieventää luonnonmullistusten aiheuttamia vahinkoja.

2. Kun kyseessä ovat investoinnit, joista on direktiivin 2011/92/EU mukaan tehtävä ympäristövaikutusten arviointi, tuen edellytyksenä on oltava, että tällainen arviointi on tehty ja että asianomaiselle investointihankkeelle on myönnetty lupa ennen yksittäisen tuen myöntämispäivää.

3. Tukea voi saada ainoastaan ennaltaehkäiseviin toimenpiteisiin suoraan ja nimenomaisesti liittyviin tukikelpoisiin kustannuksiin. Kustannuksiin voivat sisältyä ainoastaan seuraavat kustannukset:

a)	kiinteän omaisuuden rakentaminen, hankkiminen, leasingvuokraus mukaan lukien, tai kunnostaminen;

b)	koneiden ja laitteiden hankkiminen tai ostoleasing enintään omaisuuserän markkina-arvoon asti.

4. Myönnettävän tuen määrä ei saa ylittää bruttoavustusekvivalenttina tuki-intensiteetin enimmäismäärää, joka on 65 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista. Erityiset tuki-intensiteetin enimmäismäärät esitetään liitteessä IV. Jos jokin toimi kuuluu liitteen IV riveistä 1–11 useamman soveltamisalaan, sovelletaan korkeinta tuki-intensiteetin enimmäismäärää.

49 artikla

Tuki luonnonmullistusten aiheuttamien vahinkojen korvaamisen

1. Luonnonmullistusten aiheuttamien vahinkojen korvaamiseen tarkoitettu tuki, joka täyttää tämän asetuksen I luvussa vahvistetut edellytykset, on SEUT-sopimuksen 107 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitetulla tavalla sisämarkkinoille soveltuvaa, ja se vapautetaan SEUT-sopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaisesta ilmoitusvelvollisuudesta edellyttäen, että

a)	jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen on virallisesti tunnustanut, että tapahtuma on luonteeltaan luonnonmullistus; ja

b)	luonnonmullistuksen ja yrityksen kärsimien vahinkojen välillä on suora syy-seuraussuhde.

2. Jäsenvaltio voi tarvittaessa vahvistaa etukäteen perusteet, joiden mukaisesti tämän artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettu virallinen toteaminen katsotaan tapahtuneeksi.

4. Tiettyyn luonnonmullistukseen liittyvät tukijärjestelmät on perustettava kolmen vuoden kuluessa luonnonmullistuksen tapahtumispäivästä. Tuki on maksettava neljän vuoden kuluessa kyseisestä päivästä.

5. Tukikelpoisia kustannuksia voivat olla vahingot, jotka ovat toimivaltaisen viranomaisen, tuen myöntämän viranomaisen hyväksymän riippumattoman asiantuntijan tai vakuutusyhtiön arvion mukaan suoraan seurausta luonnonmullistuksesta. Tällaisia vahinkoja voivat olla esimerkiksi seuraavat:

a)	rakennusten, laitteiden, koneiden, varastojen ja tuotantovälineiden kaltaisen omaisuuserän kärsimät aineelliset vahingot; tai

b)	tulonmenetykset, jotka ovat aiheutuneet kalastus- tai vesiviljelytuotannon tai tuotantovälineiden tuhoutumisesta kokonaan tai osittain, enintään kuuden kuukauden ajan luonnonmullistuksen tapahtumisesta.

6. Aineellisten vahinkojen laskennan on perustuttava korjauskustannuksiin tai kyseisen omaisuuserän taloudelliseen arvoon ennen luonnonmullistusta. Vahingon arvo ei saa ylittää korjauskustannuksia tai luonnonmullistuksen aiheuttamaa markkina-arvon laskua, toisin sanoen omaisuuserällä välittömästi ennen luonnonmullistusta olleen arvon ja välittömästi sen jälkeen olevan arvon välistä eroa.

7. Tulonmenetys lasketaan seuraavasti:

a)	sinä vuonna, jona luonnonmullistus tapahtui, tai jokaisena seuraavana vuonna, johon tuotantovälineiden täydellinen tai osittainen tuhoutuminen vaikutti, tuotettujen kalastus- ja vesiviljelytuotteiden määrä kerrottuna kyseisen vuoden aikana saadulla keskimääräisellä myyntihinnalla vähennetään

kalastus- ja vesiviljelytuotteiden luonnonmullistusta edeltäneen kolmivuotiskauden keskimääräisestä vuosituotannosta tai luonnonmullistusta edeltäneeseen viisivuotiskauteen perustuvan kolmen vuoden keskiarvosta, joka on laskettu ilman korkeinta ja alinta määrää, kumpikin kerrottuna saadulla keskimääräisellä myyntihinnalla.

8. Vahinko on laskettava erikseen kullekin yksittäiselle yritykselle. Jos pk-yritys on perustettu alle kolme vuotta ennen tapahtumispäivää, viittauksen 7 kohdan b alakohdassa tarkoitettuun kolmen vuoden ajanjaksoon katsotaan viittaavan sellaisen keskivertoyrityksen liikevaihtoon tai tuottamaan ja myymään kalastus- ja vesiviljelytuotteiden määrään, joka on hakijan kanssa samansuuruinen eli mikroyritys, pieni yritys tai keskisuuri yritys ja toimii kansallisella tai alueellisella alalla, johon luonnonmullistukseen rinnastettavissa olevat epäsuotuisat sääolot vaikuttivat.

9. Myönnetty tuki ja muut mahdolliset maksut, jotka saadaan vahingon korvaamiseksi, mukaan lukien vakuutussopimusten perusteella saadut maksut, saavat olla enintään 100 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista.

50 artikla

Tuki luonnonmullistukseen rinnastettavissa olevien epäsuotuisien sääolojen aiheuttamien vahinkojen ennaltaehkäisemiseen ja lieventämiseen

1. Luonnonmullistusten aiheuttamien vahinkojen ennaltaehkäisemiseksi ja lieventämiseksi toteutettaviin investointeihin tarkoitettu tuki, joka täyttää tämän asetuksen I luvussa vahvistetut edellytykset, on SEUT-sopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdassa tarkoitetulla tavalla sisämarkkinoille soveltuvaa, ja se vapautetaan SEUT-sopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaisesta ilmoitusvelvollisuudesta edellyttäen, että se on tässä artiklassa vahvistettujen edellytysten mukainen.

3. Tukea voi saada ainoastaan ennaltaehkäiseviin toimenpiteisiin suoraan ja nimenomaisesti liittyviin tukikelpoisiin kustannuksiin. Kustannuksiin voi sisältyä jonkin seuraavista kustannukset:

a)	kiinteän omaisuuden rakentaminen, hankkiminen, leasingvuokraus mukaan lukien, tai kunnostaminen;

b)	koneiden ja laitteiden hankkiminen tai ostoleasing enintään omaisuuserän markkina-arvoon asti.

4. Tämän artiklan nojalla myönnettävän tuen määrä ei saa ylittää bruttoavustusekvivalenttina tuki-intensiteetin enimmäismäärää, joka on 65 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista. Erityiset tuki-intensiteetin enimmäismäärät esitetään liitteessä IV. Jos jokin toimi kuuluu liitteen IV riveistä 1–11 useamman soveltamisalaan, sovelletaan korkeinta tuki-intensiteetin enimmäismäärää.

51 artikla

Tuki luonnonmullistukseen rinnastettavissa olevien epäsuotuisien sääolojen aiheuttamien vahinkojen korvaamiseen

1. Luonnonmullistukseen rinnastettavissa olevien epäsuotuisien sääolojen aiheuttamien vahinkojen korvaamiseen tarkoitettu tuki, joka täyttää tämän asetuksen I luvussa vahvistetut edellytykset, on SEUT-sopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdassa tarkoitetulla tavalla sisämarkkinoille soveltuvaa, ja se vapautetaan SEUT-sopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaisesta ilmoitusvelvollisuudesta edellyttäen, että se on tässä artiklassa vahvistettujen edellytysten mukainen.

2. Tuki täyttää seuraavat edellytykset:

a)	jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen on virallisesti tunnustanut, että epäsuotuisat sääolot ovat luonteeltaan luonnonmullistukseen rinnastettavissa olevia epäsuotuisia sääoloja; ja

b)	luonnonmullistukseen rinnastettavissa olevien epäsuotuisien sääolojen ja yrityksen kärsimien vahinkojen välillä on suora syy-seuraussuhde.

3. Jäsenvaltio voi tarvittaessa vahvistaa etukäteen perusteet, joiden mukaisesti tämän artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettu virallinen toteaminen katsotaan tapahtuneeksi.

4. Tuki maksetaan suoraan asianomaiselle yritykselle.

5. Tukijärjestelmät on otettava käyttöön kolmen vuoden kuluessa luonnonmullistukseen rinnastettavissa olevien epäsuotuisien sääolojen esiintymispäivästä. Tuki on maksettava neljän vuoden kuluessa kyseisestä päivästä.

6. Tukikelpoisia kustannuksia voivat olla luonnonmullistukseen rinnastettavissa olevien epäsuotuisien sääolojen suorana seurauksena aiheutuneet vahingot, jotka joko viranomainen, tuen myöntävän viranomaisen hyväksymä riippumaton asiantuntija tai vakuutusyhtiö on arvioinut. Tällaisia vahinkoja voivat olla esimerkiksi seuraavat:

a)	rakennusten, laitteiden, koneiden, varastojen ja tuotantovälineiden kaltaisen omaisuuserän kärsimät aineelliset vahingot; tai

b)	tulonmenetykset, jotka ovat aiheutuneet kalastus- tai vesiviljelytuotannon tai tuotantovälineiden tuhoutumisesta kokonaan tai osittain, enintään kuuden kuukauden ajan luonnonmullistukseen rinnastettavissa olevien epäsuotuisien sääolojen esiintymisestä.

7. Aineellisten vahinkojen laskennan on perustuttava korjauskustannuksiin tai kyseisellä omaisuuserällä ennen luonnonmullistukseen rinnastettavissa olevien epäsuotuisien sääolojen esiintymistä olleeseen taloudelliseen arvoon. Vahingon arvo ei saa ylittää korjauskustannuksia tai luonnonmullistukseen rinnastettavissa olevien epäsuotuisien sääolojen aiheuttamaa markkina-arvon laskua eli omaisuuserällä välittömästi ennen luonnonmullistukseen rinnastettavissa olevien epäsuotuisien sääolojen esiintymistä olleen arvon ja välittömästi sen jälkeen olevan arvon välistä eroa.

8. Tulonmenetys lasketaan seuraavasti:

sinä vuonna, jona luonnonmullistukseen rinnastettavissa olevat epäsuotuisat sääolot esiintyivät, tai kunakin seuraavana vuonna, johon tuotantovälineiden osittainen tai täydellinen tuhoutuminen vaikuttaa, tuotettujen kalastus- ja vesiviljelytuotteiden määrä kerrottuna kyseisen vuoden aikana saadulla keskimääräisellä myyntihinnalla vähennetään

kalastus- ja vesiviljelytuotteiden keskimääräisestä vuosituotannosta, joka on tuotettu kolmen vuoden ajanjaksolla ennen luonnonmullistukseen rinnastettavissa olevien epäsuotuisien sääolojen esiintymistä, tai luonnonmullistukseen rinnastettavissa olevien epäsuotuisien sääolojen esiintymistä edeltävään viisivuotiskauteen perustuvan kolmen vuoden keskimääräisestä tuotannosta, joka on laskettu ilman korkeinta ja alinta määrää, kumpikin kerrottuna saadulla keskimääräisellä myyntihinnalla.

9. Vahinko on laskettava erikseen kullekin yksittäiselle yritykselle. Jos pk-yritys on perustettu alle kolme vuotta ennen tapahtumispäivää, viittauksen 7 kohdan b alakohdassa tarkoitettuun kolmen vuoden ajanjaksoon katsotaan viittaavan sellaisen keskivertoyrityksen liikevaihtoon tai tuottamaan ja myymään kalastus- ja vesiviljelytuotteiden määrään, joka on hakijan kanssa samansuuruinen eli mikroyritys, pieni yritys tai keskisuuri yritys ja toimii kansallisella tai alueellisella alalla, johon luonnonmullistukseen rinnastettavissa olevat epäsuotuisat sääolot vaikuttivat.

10. Myönnetty tuki ja muut mahdolliset maksut, jotka saadaan vahingon korvaamiseksi, mukaan lukien vakuutussopimusten perusteella saadut maksut, saavat olla enintään 100 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista.

52 artikla

Tuki rauhoitettujen eläinten aiheuttamien vahinkojen ennaltaehkäisemiseen ja lieventämiseen

1. Rauhoitettujen eläinten haitallisen käyttäytymisen aiheuttamien vahinkojen ennaltaehkäisemiseksi ja lieventämiseksi kalastus- ja vesiviljelyalalla toteutettaviin investointeihin tarkoitettu tuki, joka täyttää tämän asetuksen I luvussa vahvistetut edellytykset, on SEUT-sopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdassa tarkoitetulla tavalla sisämarkkinoille soveltuvaa, ja se vapautetaan SEUT-sopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaisesta ilmoitusvelvollisuudesta edellyttäen, että

a)	investoinnin pääasiallisena tarkoituksena on ennaltaehkäistä tai lieventää rauhoitettujen eläinten haitallisen käyttäytymisen aiheuttamia vahinkoja;

b)	kalastusalalla investoinnin tarkoituksena on ennaltaehkäistä ja lieventää saalistusta tai rauhoitettujen eläinten haitallisesta käyttäytymisestä aiheutuvia vahinkoja pyydyksille ja muulle toiminnassa käytettävälle materiaalille.

3. Tukea voi saada ainoastaan ennaltaehkäiseviin toimenpiteisiin suoraan ja nimenomaisesti liittyviin tukikelpoisiin kustannuksiin. Kustannuksiin voi sisältyä jonkin seuraavista kustannukset:

a)	kiinteän omaisuuden rakentaminen, hankkiminen, leasingvuokraus mukaan lukien, tai kunnostaminen;

b)	koneiden ja laitteiden hankkiminen tai ostoleasing enintään omaisuuserän markkina-arvoon asti.

4. Tämän artiklan nojalla myönnettävän tuen määrä ei saa ylittää bruttoavustusekvivalenttina tuki-intensiteetin enimmäismäärää, joka on 100 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista. Erityiset tuki-intensiteetin enimmäismäärät esitetään liitteessä IV. Jos jokin toimi kuuluu liitteen IV riveistä 1–11 useamman soveltamisalaan, sovelletaan korkeinta tuki-intensiteetin enimmäismäärää.

53 artikla

Tuki rauhoitettujen eläinten aiheuttamien vahinkojen korvaamiseen

1. Rauhoitettujen eläinten kalastus- ja vesiviljelyalalla aiheuttamien vahinkojen korvaamiseen tarkoitettu tuki, joka täyttää tämän asetuksen I luvussa vahvistetut edellytykset, on SEUT-sopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdassa tarkoitetulla tavalla sisämarkkinoille soveltuvaa, ja se vapautetaan SEUT-sopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaisesta ilmoitusvelvollisuudesta edellyttäen, että

a)	kärsittyjen vahinkojen ja rauhoitettujen eläinten haitallisen käyttäytymisen välillä on suora syy-seuraussuhde;

b)	tukikelpoisia kustannuksia ovat vahinkotapahtuman suorana seurauksena aiheutuneiden tuhojen kustannukset, jotka joko viranomainen, tuen myöntävän viranomaisen hyväksymä riippumaton asiantuntija tai vakuutusyhtiö on arvioinut; ja

c)	kalastusalalla eläinten aiheuttamiin vahinkoihin myönnettävä tuki rajoitetaan saaliille aiheutuneeseen vahinkoon.

2. Korvattavia vahinkoja voivat olla esimerkiksi seuraavat:

a)	eläimille vesiviljelyssä aiheutuneet vahingot: tukikelpoiset kustannukset perustuvat rauhoitettujen eläinten vahingoittamien tai tappamien eläinten markkina-arvoon;

b)	rauhoitettujen eläinten saaliille aiheuttamat vahingot kalastusalalla; tai

c)	seuraaville omaisuuserille aiheutuneet aineelliset vahingot: laitteet, koneet, kiinteistöt.

3. Tämän artiklan 2 kohdassa tarkoitettu markkina-arvo vahvistetaan sen arvon perusteella, joka eläimillä oli välittömästi ennen rauhoitettujen eläinten haitallisen käyttäytymisen aiheuttamaa vahinkoa ja sellaisena kuin se olisi, jos rauhoitettujen eläinten haitallinen käyttäytyminen ei olisi markkina-arvoon vaikuttanut.

4. Aineellisten vahinkojen laskennan on perustuttava korjauskustannuksiin tai kyseisen omaisuuserän taloudelliseen arvoon ennen vahingon aiheutumista. Vahingon arvo ei saa ylittää korjauskustannuksia tai rauhoitettujen eläinten aiheuttamaa markkina-arvon laskua, toisin sanoen omaisuuserällä välittömästi ennen vahingon aiheutumista olleen arvon ja välittömästi sen jälkeen olevan arvon välistä eroa.

5. Korvattavaan vahinkoon voidaan lisätä muita tuensaajayritykselle rauhoitettujen eläinten haitallisesta käyttäytymisestä aiheutuvia kustannuksia, ja siitä vähennetään kustannukset, jotka eivät ole suoraan aiheutuneet rauhoitettujen eläinten haitallisesta käyttäytymisestä ja jotka olisivat muutoinkin aiheutuneet tuensaajayritykselle, kuten myös tulot, jotka on saatu vahingoittuneisiin tai tapettuihin eläimiin liittyvien tuotteiden myynnistä.

6. Jotta vältettäisiin kilpailun vääristymisen riski ja kannustettaisiin riskien minimointiin, tuensaajayrityksen edellytetään ryhtyvän rauhoitettujen eläinten ensimmäisten hyökkäysten jälkeen kohtuullisiin toimiin. Tällä tarkoitetaan esimerkiksi turva-aitojen kaltaisia ennalta ehkäiseviä toimenpiteitä, jotka ovat oikeassa suhteessa rauhoitettujen eläinten haitallisen käyttäytymisen kyseisellä alueella aiheuttamien vahinkojen riskiin, paitsi jos tällaiset toimenpiteet eivät ole kohtuudella mahdollisia.

7. Tuki maksetaan suoraan kyseiselle yritykselle tai tuottajaryhmälle tai -organisaatiolle, jonka jäsen kyseinen yritys on. Jos tuki maksetaan tuottajaryhmälle tai -organisaatiolle, tuen määrä ei saa ylittää määrää, joka kyseiselle yritykselle olisi voitu myöntää.

8. Tukijärjestelmä on otettava käyttöön kolmen vuoden kuluessa vahinkotapahtuman päivämäärästä. Tuki on maksettava neljän vuoden kuluessa kyseisestä päivästä.

54 artikla

Tuki yhteisölähtöisiin paikallisiin kehittämishankkeisiin

1. Kun pk-yritykset osallistuvat asetuksen (EU) 2021/1139 soveltamisalaan kuuluviin yhteisölähtöisiin paikallisiin kehittämishankkeisiin, niille aiheutuviin kustannuksiin tarkoitettu tuki on SEUT-sopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdassa tarkoitetulla tavalla sisämarkkinoille soveltuvaa, ja se vapautetaan SEUT-sopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaisesta ilmoitusvaatimuksesta edellyttäen, että se täyttää tässä artiklassa ja tämän asetuksen I luvussa säädetyt edellytykset.

2. Kun kunnat osallistuvat asetuksen (EU) 2021/1060 31 artiklassa tarkoitettuihin yhteisölähtöisiin paikallisiin kehittämishankkeisiin, jotka on Euroopan meri-, kalatalous- ja vesiviljelyrahaston puitteissa nimetty paikallisiksi Leader-kehittämishankkeiksi, niille tämän artiklan 3 kohdassa tarkoitettujen hankkeiden osalta aiheutuviin kustannuksiin tarkoitettu tuki on SEUT-sopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdassa tarkoitetulla tavalla sisämarkkinoille soveltuvaa, ja se vapautetaan SEUT-sopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaisesta ilmoitusvaatimuksesta edellyttäen, että se täyttää tässä artiklassa ja tämän asetuksen I luvussa säädetyt edellytykset.

3. Seuraavat yhteisölähtöisiin paikallisiin kehittämishankkeisiin liittyvät kustannukset ovat tukikelpoisia:

a)	kustannukset valmistelutuesta, valmiuksien kehittämisestä, koulutuksesta ja verkostoitumisesta, joiden tavoitteena on Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 1303/2013 (40) 33 artiklassa tarkoitetun yhteisölähtöisen paikallisen kehittämisstrategian valmistelu ja toteutus;

b)	hyväksyttyjen toimien toteutus;

c)	ryhmän yhteistyötoimien valmistelu ja toteutus;

d)	toimintakustannukset, jotka liittyvät yhteisölähtöisen paikallisen kehittämisstrategian toteuttamisen hallintoon; tai

e)	yhteisölähtöisen paikallisen kehittämisstrategian edistäminen, jotta helpotetaan sidosryhmien välistä vaihtoa tietojen saamiseksi ja strategian ja hankkeiden edistämiseksi ja potentiaalisten tuensaajien tukemiseksi toimien kehittämisessä ja hakemusten valmistelussa.

4. Yhteisölähtöisiin paikallisiin kehittämishankkeisiin osallistuville kunnille aiheutuvat 1 kohdassa tarkoitetut kustannukset ovat tämän artiklan mukaisesti tukikelpoisia ainoastaan, jos hankkeita toteutetaan yhdellä tai useammalla seuraavista aloista:

a)	tutkimus, kehittäminen ja innovointi;

b)	ympäristö;

c)	työllistäminen ja koulutus;

d)	kulttuurin edistäminen ja kulttuuriperinnön säilyttäminen;

e)	meren ja makean veden elollisten luonnonvarojen säilyttäminen;

f)	SEUT-sopimuksen liitteeseen I kuulumattomien elintarvikkeiden menekinedistäminen;

urheilu.

5. Tuki-intensiteetti ei saa ylittää kullekin toimityypille asetuksessa (EU) 2021/1139 säädettyjä tuen enimmäismääriä.

55 artikla

Rajalliset tukimäärät yhteisölähtöisiin paikallisiin kehittämishankkeisiin

1. Tämän asetuksen 54 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu tuki yhteisölähtöisiin paikallisiin kehittämishankkeisiin osallistuville tai niistä hyötyville yrityksille on SEUT-sopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdassa tarkoitetulla tavalla sisämarkkinoille soveltuvaa, ja se vapautetaan SEUT-sopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaisesta ilmoitusvelvollisuudesta edellyttäen, että se täyttää tässä artiklassa ja tämän asetuksen I luvussa vahvistetut edellytykset.

2. Tämän asetuksen 54 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu tuki yhteisölähtöisiin paikallisiin kehittämishankkeisiin osallistuville tai niistä hyötyville kunnille on perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdassa tarkoitetulla tavalla sisämarkkinoille soveltuvaa, ja se vapautetaan perussopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaisesta ilmoitusvelvollisuudesta edellyttäen, että se täyttää tässä artiklassa ja I luvussa vahvistetut edellytykset.

3. Yhteisölähtöisiin paikallisiin kehittämishankkeisiin osallistuville kunnille aiheutuvat tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetut kustannukset ovat tämän artiklan mukaisesti tukikelpoisia ainoastaan, jos hankkeita toteutetaan yhdellä tai useammalla seuraavista aloista:

a)	tutkimus, kehittäminen ja innovointi;

b)	ympäristö;

c)	työllistäminen ja koulutus;

d)	kulttuurin edistäminen ja kulttuuriperinnön säilyttäminen;

e)	meren ja makean veden elollisten luonnonvarojen säilyttäminen;

f)	SEUT-sopimuksen liitteeseen I kuulumattomien elintarvikkeiden menekinedistäminen;

urheilu.

4. Tämän artiklan nojalla myönnettävän tuen kokonaismäärä saa olla enintään 200 000 euroa hanketta kohden.

56 artikla

Direktiivin 2003/96/EY mukaiset verovapautukset ja veronalennukset

1. Jäsenvaltion direktiivin 2003/96/EY 15 artiklan 1 kohdan f alakohdan ja 15 artiklan 3 kohdan nojalla hyväksymien verovapautusten tai veronalennusten muodossa myönnettävä tuki on 107 artiklan 3 kohdan c alakohdassa tarkoitetulla tavalla sisämarkkinoille soveltuvaa, ja se vapautetaan sisämarkkinoille SEUT-sopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaisesta ilmoitusvaatimuksesta edellyttäen, että direktiivissä 2003/96/EY ja tämän asetuksen I luvussa vahvistetut edellytykset täyttyvät.

2. Verovapauksen tai veronalennuksen saavat yritykset on valittava läpinäkyvin ja puolueettomin perustein. Niiden on tapauksen mukaan maksettava vähintään direktiivissä 2003/96/EY vahvistettu asiaankuuluva verotuksen vähimmäistaso.

IV LUKU

Siirtymä- ja loppusäännökset

57 artikla

Asetuksen (EU) N:o 1388/2014 soveltamisen jatkaminen

Komission asetuksen (EU) N:o 1388/2014 (41) 47 artiklassa säädetään, että mainittua asetusta sovelletaan 31 päivään joulukuuta 2022. Asetus (EU) N:o 1388/2014 korvataan sen voimaantulon päättyessä tällä asetuksella.

58 artikla

Siirtymäsäännökset

1. Tätä asetusta sovelletaan – 9 artiklaa lukuun ottamatta – ennen sen voimaantuloa myönnettyyn yksittäiseen tukeen, jos tuki täyttää kaikki tässä asetuksessa säädetyt edellytykset.

2. Komissio arvioi kaikki tuet, joita ei ole vapautettu SEUT-sopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaisesta ilmoitusvelvollisuudesta tämän asetuksen tai muiden aiemmin voimassa olleen asetuksen (EU) 2015/1588 1 artiklan mukaisesti annettujen asetusten nojalla, asiaa koskevien puitteiden, suuntaviivojen, tiedonantojen ja ilmoitusten mukaisesti.

3. Yksittäinen tuki, joka on myönnetty ennen 1 päivää tammikuuta 2023 minkä tahansa asetuksen (EU) 2015/1588 1 artiklan nojalla hyväksytyn, tuen myöntämishetkellä voimassa olleen asetuksen mukaisesti, on sisämarkkinoille soveltuvaa, ja se vapautetaan SEUT-sopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaisesta ilmoitusvelvollisuudesta.

4. Tämän asetuksen voimassaolon päätyttyä sen nojalla poikkeuksen saaneisiin tukijärjestelmiin sovelletaan edelleen poikkeusta kuuden kuukauden mukautumisjakson ajan.

59 artikla

Voimaantulo ja soveltaminen

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2023.

Sitä sovelletaan 1 päivän tammikuuta 2023 ja 31 päivän joulukuuta 2029 välisenä aikana.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 14 päivänä joulukuuta 2022.

Komission puolesta

Puheenjohtaja

Ursula VON DER LEYEN

(1) EUVL L 248, 24.9.2015, s. 1.

(2) EUVL C 185, 6.5.2022, s. 1.

(3) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1380/2013, annettu 11 päivänä joulukuuta 2013, yhteisestä kalastuspolitiikasta, neuvoston asetusten (EY) N:o 1954/2003 ja (EY) N:o 1224/2009 muuttamisesta sekä neuvoston asetusten (EY) N:o 2371/2002 ja (EY) N:o 639/2004 ja neuvoston päätöksen 2004/585/EY kumoamisesta (EUVL L 354, 28.12.2013, s. 22).

(4) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2021/1139, annettu 7 päivänä heinäkuuta 2021, Euroopan meri-, kalatalous- ja vesiviljelyrahaston perustamisesta ja asetuksen (EU) 2017/1004 muuttamisesta (EUVL L 247, 13.7.2021, s. 1).

(5) EUVL C 217, 2.7.2015, s. 1.

(6) Komission tiedonanto – Suuntaviivat valtiontuesta rahoitusalan ulkopuolisten vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseen ja rakenneuudistukseen (EUVL C 249, 31.7.2014, s. 1).

(7) EUVL C 155, 20.6.2008, s. 10.

(8) EUVL C 14, 19.1.2008, s. 6.

(9) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2019/1024, annettu 20 päivänä kesäkuuta 2019, avoimesta datasta ja julkisen sektorin hallussa olevien tietojen uudelleenkäytöstä (EUVL L 172, 26.6.2019, s. 56).

(10) Neuvoston asetus (EU) 2015/1589, annettu 13 päivänä heinäkuuta 2015, Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 108 artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä (EUVL L 248, 24.9.2015, s. 9).

(11) Komission suositus 2003/361/EY, annettu 6 päivänä toukokuuta 2003, mikroyritysten sekä pienten ja keskisuurten yritysten määritelmästä (EUVL L 124, 20.5.2003, s. 36).

(12) Tämän asetuksen liitteessä I toistetun pk-yrityksen määritelmän mukaan yritystä, jonka pääomasta tai äänimäärästä vähintään 25 prosenttia on yhden tai useamman yksin tai yhdessä toimivan julkisyhteisön tai -laitoksen hallinnassa, ei voida pitää pk-yrityksenä (ks. kyseisen liitteen 3 artiklan 4 kohta).

(13) Neuvoston direktiivi 2003/96/EY, annettu 27 päivänä lokakuuta 2003, energiatuotteiden ja sähkön verotusta koskevan yhteisön kehyksen uudistamisesta (EUVL L 283, 31.10.2003, s. 51).

(14) Neuvoston asetus (EY) N:o 1005/2008, annettu 29 päivänä syyskuuta 2008, laittoman, ilmoittamattoman ja sääntelemättömän kalastuksen ehkäisemistä, estämistä ja poistamista koskevasta yhteisön järjestelmästä, asetusten (ETY) N:o 2874/93, (EY) N:o 1936/2001 ja (EY) N:o 601/2004 muuttamisesta sekä asetusten (EY) N:o 1093/94 ja (EY) N:o 1447/1999 kumoamisesta. (EUVL L 286, 29.10.2008, s. 1).

(15) Neuvoston asetus (EY) N:o 1224/2009, annettu 20 päivänä marraskuuta 2009, yhteisön valvontajärjestelmästä, jonka tarkoituksena on varmistaa yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjen noudattaminen, asetusten (EY) N:o 847/96, (EY) N:o 2371/2002, (EY) N:o 811/2004, (EY) N:o 768/2005, (EY) N:o 2115/2005, (EY) N:o 2166/2005, (EY) N:o 388/2006, (EY) N:o 509/2007, (EY) N:o 676/2007, (EY) N:o 1098/2007, (EY) N:o 1300/2008 ja (EY) N:o 1342/2008 muuttamisesta sekä asetusten (ETY) N:o 2847/93, (EY) N:o 1627/94 ja (EY) N:o 1966/2006 kumoamisesta. (EUVL L 343, 22.12.2009, s. 1).

(16) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/99/EY, annettu 19 päivänä marraskuuta 2008, ympäristönsuojelusta rikosoikeudellisin keinoin (EUVL L 328, 6.12.2008, s. 28).

(17) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1379/2013, annettu 11 päivänä joulukuuta 2013, kalastus- ja vesiviljelytuotealan yhteisestä markkinajärjestelystä ja neuvoston asetusten (EY) N:o 1184/2006 ja (EY) N:o 1224/2009 muuttamisesta sekä neuvoston asetuksen (EY) N:o 104/2000 kumoamisesta (EUVL L 354, 28.12.2013, s. 1).

(18) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2017/1130, annettu 14 päivänä kesäkuuta 2017, kalastusalusten ominaisuuksista (EUVL L 169, 30.6.2017, s. 1–7).

(19) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1143/2014, annettu 22 päivänä lokakuuta 2014, haitallisten vieraslajien tuonnin ja leviämisen ennalta ehkäisemisestä ja hallinnasta (EUVL L 317, 4.11.2014, s. 35).

(20) Neuvoston asetus (EY) N:o 1967/2006, annettu 21 päivänä joulukuuta 2006, kalavarojen kestävää hyödyntämistä koskevista hoitotoimenpiteistä Välimerellä, asetuksen (ETY) N:o 2847/93 muuttamisesta ja asetuksen (EY) N:o 1626/94 kumoamisesta (EUVL L 409, 30.12.2006, s. 11).

(21) Komission asetus (EU) N:o 651/2014, annettu 17 päivänä kesäkuuta 2014, tiettyjen tukimuotojen toteamisesta sisämarkkinoille soveltuviksi perussopimuksen 107 ja 108 artiklan mukaisesti (EUVL L 187, 26.6.2014, s. 1).

(22) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2021/1060, annettu 24 päivänä kesäkuuta 2021, Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahasto plussaa, koheesiorahastoa, oikeudenmukaisen siirtymän rahastoa ja Euroopan meri-, kalatalous- ja vesiviljelyrahastoa koskevista yhteisistä säännöksistä ja varainhoitosäännöistä sekä turvapaikka-, maahanmuutto- ja kotouttamisrahastoa, sisäisen turvallisuuden rahastoa ja rajaturvallisuuden ja viisumipolitiikan rahoitusvälinettä koskevista varainhoitosäännöistä (EUVL L 231, 30.6.2021, s. 159).

(23) Komission asetus (EY) N:o 794/2004, annettu 21 päivänä huhtikuuta 2004, Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 108 artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä annetun neuvoston asetuksen (EU) 2015/1589 täytäntöönpanosta (EUVL L 140, 30.4.2004, s. 1).

(24) Komission yksiköiden valmisteluasiakirja Common methodology for State aid evaluation (28.5.2014, SWD(2014) 179 final).

(25) Neuvoston direktiivi 92/43/ETY, annettu 21 päivänä toukokuuta 1992, luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta (EYVL L 206 22.7.1992, s. 7).

(26) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/147/EY, annettu 30 päivänä marraskuuta 2009, luonnonvaraisten lintujen suojelusta (EUVL L 20, 26.1.2010, s. 7).

(27) Komission tiedonanto Vihreä infrastruktuuri (GI) – Euroopan luonnonpääoman parantaminen, (COM(2013) 249 final, 6.5.2013).

(28) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2000/60/EY, annettu 23 lokakuuta 2000, yhteisön vesipolitiikan puitteista (EYVL L 327, 22.12.2000, s. 1).

(29) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2011/92/EU, annettu 13 päivänä joulukuuta 2011, tiettyjen julkisten ja yksityisten hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnista (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti) (EUVL L 26, 28.1.2012, s. 1).

(30) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/429, annettu 9 päivänä maaliskuuta 2016, tarttuvista eläintaudeista sekä tiettyjen eläinterveyttä koskevien säädösten muuttamisesta ja kumoamisesta (”eläinterveyssäännöstö”) (EUVL L 84, 31.3.2016, s. 1).

(31) Komission delegoitu asetus (EU) 2020/689, annettu 17 päivänä joulukuuta 2019, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/429 täydentämisestä tiettyjen luetteloitujen ja uusien tautien seurantaa, hävittämisohjelmia ja taudista vapaata asemaa koskevien sääntöjen osalta (EUVL L 174, 3.6.2020, s. 211).

(33) Komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2021/1165, annettu 15 päivänä heinäkuuta 2021, tiettyjen luonnonmukaisessa tuotannossa käytettävien tuotteiden ja aineiden sallimisesta ja niiden luetteloiden laatimisesta (EUVL L 253, 16.7.2021, s. 13).

(34) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1221/2009, annettu 25 päivänä marraskuuta 2009, organisaatioiden vapaaehtoisesta osallistumisesta yhteisön ympäristöasioiden hallinta- ja auditointijärjestelmään (EMAS-järjestelmä) ja asetuksen (EY) N:o 761/2001 ja komission päätösten 2001/681/EY ja 2006/193/EY kumoamisesta (EUVL L 342, 22.12.2009, s. 1).

(35) Komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2019/627, annettu 15 päivänä maaliskuuta 2019, ihmisravinnoksi tarkoitettujen eläinperäisten tuotteiden virallisen valvonnan suorittamista koskevista yhdenmukaisista käytännön järjestelyistä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/625 mukaisesti ja komission asetuksen (EY) N:o 2074/2005 muuttamisesta virallisen valvonnan osalta (EUVL L 131, 17.5.2019, s. 51).

(36) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 853/2004, annettu 29 päivänä huhtikuuta 2004, eläinperäisiä elintarvikkeita koskevista erityisistä hygieniasäännöistä (EUVL L 139, 30.4.2004, s. 55).

(37) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2021/690, annettu 28 päivänä huhtikuuta 2021, sisämarkkinoita, yritysten, mukaan luettuna pienten ja keskisuurten yritysten, kilpailukykyä, kasvi-, eläin-, elintarvike- ja rehualaa ja Euroopan tilastoja koskevan ohjelman (sisämarkkinaohjelma) perustamisesta ja asetusten (EU) N:o 99/2013, (EU) N:o 1287/2013, (EU) N:o 254/2014 ja (EU) N:o 652/2014 kumoamisesta (EUVL L 153, 3.5.2021, s. 1).

(38) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1151/2012, annettu 21 päivänä marraskuuta 2012, maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden laatujärjestelmistä (EUVL L 343, 14.12.2012, s. 1).

(39) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2017/1004, annettu 17 päivänä toukokuuta 2017, kalatalousalan tietojen keruuta, hallintaa ja käyttöä koskevista unionin puitteista sekä yhteistä kalastuspolitiikkaa koskevien tieteellisten lausuntojen tukemisesta ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 199/2008 kumoamisesta (EUVL L 157, 20.6.2017, s. 1).

(40) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1303/2013, annettu 17 päivänä joulukuuta 2013, Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa, koheesiorahastoa, Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastoa ja Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa koskevista yhteisistä säännöksistä sekä Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa, koheesiorahastoa ja Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa koskevista yleisistä säännöksistä sekä neuvoston asetuksen (EY) N:o 1083/2006 kumoamisesta (EUVL L 347, 20.12.2013, s. 320).

(41) Komission asetus (EU) N:o 1388/2014, annettu 16 päivänä joulukuuta 2014, tiettyjen kalastus- ja vesiviljelytuotteiden tuottamisen, jalostamisen ja kaupan pitämisen alalla toimiville yrityksille myönnettävien tukimuotojen toteamisesta sisämarkkinoille soveltuviksi Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 107 ja 108 artiklan mukaisesti (EUVL L 369 24.12.2014, s. 37).

LIITE I

Pienet ja keskisuuret yritykset (pk-yritykset)

1. Yritys

2. Yritysluokkien määrittelyssä käytettävät henkilöstömäärät ja rahamääräiset kynnysarvot

2.1

Mikroyritysten sekä pienten ja keskisuurten yritysten (pk-yritysten) luokka koostuu yrityksistä, joiden palveluksessa on vähemmän kuin 250 työntekijää ja joiden vuosiliikevaihto on enintään 50 miljoonaa euroa tai taseen loppusumma on enintään 43 miljoonaa euroa.

2.2

Pk-yritysten luokassa pieni yritys määritellään yritykseksi, jonka palveluksessa on vähemmän kuin 50 työntekijää ja jonka vuosiliikevaihto tai taseen loppusumma on enintään 10 miljoonaa euroa.

2.3

Pk-yritysten luokassa mikroyritys määritellään yritykseksi, jonka palveluksessa on vähemmän kuin 10 työntekijää ja jonka vuosiliikevaihto tai taseen loppusumma on enintään 2 miljoonaa euroa.

3. Henkilöstömäärän ja rahamääräisten arvojen laskennassa huomioon otettavat yritystyypit

3.1

Riippumattomia yrityksiä ovat kaikki yritykset, joita ei pidetä 3.2 kohdassa tarkoitettuina omistusyhteysyrityksinä tai 3.3 kohdassa tarkoitettuina sidosyrityksinä.

3.2

Omistusyhteysyrityksiä ovat kaikki yritykset, joita ei pidetä 3.3 kohdassa tarkoitettuina sidosyrityksinä ja joiden välillä on seuraava suhde: yritys (omistusketjussa ylempänä oleva yritys) omistaa yksin tai yhdessä yhden tai useamman 3.3 kohdassa tarkoitetun sidosyrityksen kanssa vähintään 25 prosenttia toisen yrityksen (omistusketjussa alempana olevan yrityksen) pääomasta tai äänimäärästä.

Yritystä voidaan kuitenkin pitää riippumattomana eli sellaisena yrityksenä, jolla ei ole omistusyhteysyrityksiä, vaikka 25 prosentin kynnysarvo saavutettaisiin tai ylitettäisiin, kun on kyse seuraavista sijoittajaluokista, edellyttäen että nämä sijoittajat eivät yksin tai yhdessä ole 3 kohdassa tarkoitetussa sidossuhteessa kyseiseen yritykseen:

b)	korkeakoulut tai voittoa tavoittelemattomat tutkimuskeskukset;

c)	institutionaaliset sijoittajat, mukaan lukien aluekehitysrahastot;

d)	alle 5 000 asukkaan kunnat, jotka ovat itsenäisiä paikallisviranomaisia ja joiden vuosibudjetti on alle 10 miljoonaa euroa.

3.3

Sidosyrityksiä ovat yritykset, joiden välillä vallitsee jokin seuraavista suhteista:

a)	yrityksellä on enemmistö toisen yrityksen osakkeenomistajien tai jäsenten äänimäärästä;

b)	yritys on oikeutettu asettamaan tai erottamaan toisen yrityksen hallinto-, johto- tai valvontaelimen jäsenten enemmistön;

c)	yrityksellä on oikeus käyttää määräysvaltaa toisessa yrityksessä tämän kanssa tehdyn sopimuksen taikka tämän perustamiskirjan, yhtiöjärjestyksen tai sääntöjen määräyksen nojalla;

d)	toisen yrityksen osakkeenomistajana tai jäsenenä olevan yrityksen hallinnassa on toisen yrityksen muiden osakkeenomistajien tai jäsenten kanssa tehdyn sopimuksen nojalla yksin enemmistö kyseisen yrityksen osakkeenomistajien tai jäsenten äänimäärästä.

Oletetaan, että määräävää vaikutusta asianomaiseen yritykseen ei ole, jos 3.2 kohdan toisessa alakohdassa mainitut sijoittajat eivät osallistu välittömästi tai välillisesti asianomaisen yrityksen johtamiseen, sanotun kuitenkaan rajoittamatta kyseisten sijoittajien oikeuksia osakkeenomistajina tai jäseninä.

Yritykset, joilla on jokin ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetuista suhteista yhden tai useamman muun yrityksen välityksellä tai 3.2 kohdassa tarkoitettujen sijoittajien kanssa, katsotaan myös sidosyrityksiksi.

Lähimarkkinoina pidetään tuotteen tai palvelun markkinoita, jotka välittömästi edeltävät tai seuraavat tuotantoketjussa merkityksellisiä markkinoita.

3.4

Edellä 3.2 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitettuja tapauksia lukuun ottamatta yritystä, jonka pääomasta tai äänimäärästä vähintään 25 prosenttia on yhden tai useamman yksin tai yhdessä toimivan julkisyhteisön tai -laitoksen hallinnassa, ei voida pitää pk-yrityksenä.

3.5

Yritys voi antaa ilmoituksen siitä, että se määritellään itsenäiseksi yritykseksi, omistusyhteysyritykseksi tai sidosyritykseksi, sekä 2 artiklan mukaisia raja-arvoja koskevista tiedoista. Ilmoitus voidaan antaa, vaikka yrityksen pääoma olisi jakautunut siten, että sen omistuksen täsmällinen määrittely ei ole mahdollista, jos yritys antaa vilpittömässä mielessä ilmoituksen oikeutetusta oletuksesta, jonka mukaan vähintään 25 prosentin osuutta yrityksestä ei ole yhden tai yhteisesti useamman yrityksen omistuksessa keskinäisen sidossuhteen tai luonnollisten henkilöiden tai niiden muodostaman ryhmän kautta. Ilmoituksen tekeminen ei rajoita kansallisen tai unionin tason sääntelyn mukaisten tarkastusten ja todentamisten suorittamista.

4. Henkilöstömäärän ja rahamääräisten arvojen laskennassa käytettävät tiedot ja tarkastelujakso

4.1

Henkilöstömäärän ja rahamääräisten arvojen laskennassa käytettävät tiedot koskevat viimeistä päättynyttä tilikautta, ja ne lasketaan vuosittain. Laskennassa käytetään tilinpäätöshetken tietoja. Liikevaihdon määrä lasketaan ilman arvonlisäveroa ja muita välillisiä veroja.

4.2

Kun yrityksen vuotuiset tiedot tilinpäätöshetkellä ylittävät tai alittavat 2 kohdassa mainitut henkilöstömäärää koskevat tai rahamääräiset raja-arvot, yritys saavuttaa tai menettää keskisuuren yrityksen, pienen yrityksen tai mikroyrityksen aseman ainoastaan siinä tapauksessa, että ylitys tai alitus toistuu kahtena peräkkäisenä tilivuotena.

4.3

Kun kyseessä on sellainen vastikään perustettu yritys, jonka tilejä ei ole vielä päätetty, tarkasteltavat tiedot vahvistetaan tilikauden kuluessa tehdyn luotettavan arvion perusteella.

5. Henkilöstömäärä

a)	työntekijät;

b)	kyseisen yrityksen lukuun ja sen alaisuudessa työskentelevät henkilöt, jotka rinnastetaan palkansaajiin kansallisen lainsäädännön mukaan;

c)	yrityksen johtamiseen osallistuvat omistajat;

d)	yrityksessä säännöllisesti työskentelevät yhtiökumppanit, jotka saavat yritykseltä rahamääräisiä etuja.

6. Yrityksen tietojen määräytyminen

6.1

Riippumattoman yrityksen tiedot, mukaan lukien henkilöstömäärää koskevat tiedot, määräytyvät tämän yhden yrityksen tilinpäätöksen perusteella.

6.2

Yrityksen, jolla on omistusyhteys- tai sidosyrityksiä, tiedot, mukaan lukien henkilöstömäärää koskevat tiedot, määräytyvät yrityksen tilinpäätös- ja muiden tietojen perusteella tai, jos sellainen on tehty, kyseisen yrityksen konsolidoidun tilinpäätöksen tai sellaisen konsolidoidun tilinpäätöksen perusteella, johon on lisätty yrityksen tiedot.

6.3

Edellä 6.2 kohdan soveltamiseksi

asianomaisen yrityksen omistusyhteysyritysten tiedot määräytyvät tilinpäätös- ja muiden tietojen perusteella, jotka on mahdollisesti konsolidoitu. Tietoihin lisätään 100 prosenttia näiden omistusyhteysyritysten sidosyritysten tiedoista, jos niitä ei ole jo lisätty konsolidoituihin tilinpäätöstietoihin;

asianomaisen yrityksen sidosyritysten tiedot määräytyvät tilinpäätös- ja muiden tietojen perusteella, jotka on mahdollisesti konsolidoitu. Näihin tietoihin lisätään suhteuttaen kyseisten sidosyritysten niiden omistusyhteysyritysten tiedot, jotka välittömästi edeltävät tai seuraavat omistusketjussa kyseistä yritystä, jollei näitä tietoja ole jo sisällytetty konsolidoituun tilinpäätökseen suhteessa, joka vastaa vähintään 6.2 kohdan toisessa alakohdassa määriteltyä prosenttiosuutta.

6.4

Jos konsolidoiduista tilinpäätöstiedoista ei käy ilmi tietyn yrityksen henkilöstömäärää, tämä määrä lasketaan lisäämällä suhteuttaen kyseisen yrityksen omistusyhteysyrityksiä koskevat tiedot sekä lisäämällä kyseisen yrityksen tietoihin sen sidosyrityksiä koskevat tiedot.

LIITE II

Tämän asetuksen edellytysten nojalla poikkeuksen saanutta valtiontukea koskevat tiedot

I OSA

Toimitetaan käyttäen 11 artiklassa tarkoitettua komission sähköistä ilmoitusjärjestelmää

Tuen viitenumero	(komissio täyttää tämän kohdan)
Jäsenvaltio
Jäsenvaltion viitenumero
Alue	Alueen nimi / alueiden nimet (NUTS (1)) ………………………		Syrjäisimmät alueet Syrjäiset Kreikan saaret Kroatian saaret Dugi Otok, Vis, Mljet ja Lastovo Muu
Tuen myöntävä viranomainen	Nimi
	Postiosoite
	Internetosoite
Tukitoimenpiteen nimike
Kansallinen oikeusperusta (mainitaan julkaisuviite)
Linkki tukitoimenpidettä koskevaan koko tekstiin
Toimenpidetyyppi	Järjestelmä
	Tapauskohtainen tuki			Tuensaajan nimi ja konserni (2), johon se kuuluu

Voimassa olevan tukijärjestelmän tai tapauskohtaisen tuen muutos				Komission käyttämä tuen viitenumero
	Jatkaminen
	Muuttaminen
Kesto (3)	Järjestelmä			pp.kk.vvvv–pp.kk.vvvv
Myöntämispäivä	Tapauskohtainen tuki			pp.kk.vvvv
Toimiala(t)	Kaikki tukikelpoiset toimialat
	Rajattu tiettyihin aloihin: Täsmennetään NACE:n kolminumerotasolla (4)
Tuensaajatyyppi	Pk-yritys
	Suuret yritykset
Talousarvio	Järjestelmän mukainen suunniteltu vuosibudjetin kokonaismäärä (5)			Kansallisena valuuttana .................. (täytenä määränä)
	Yritykselle myönnetyn tapauskohtaisen tuen kokonaismäärä (6)			Kansallisena valuuttana .................. (täytenä määränä)
	Takaukset (7)			Kansallisena valuuttana .................. (täytenä määränä)
Tukiväline	Avustus/Korkotuki
	Tuetut palvelut
	Laina / Takaisinmaksettavat ennakot
	Takaus (tarvittaessa viittaus komission päätökseen (8))
	Veroetuus tai verovapautus

	Muu (täsmennettävä) Mihin seuraavista laajoista ryhmistä se soveltuisi parhaiten vaikutuksensa/tarkoituksensa kannalta: Avustus Tuetut palvelut Laina Takaus Veroetuus
Jos EU:n rahastoista saadaan yhteisrahoitusta	EU:n rahaston nimi:	Rahoituksen määrä (EU:n rahastoa kohden)			Kansallisena valuuttana (täytenä määränä)

II OSA

Toimitetaan käyttäen 11 artiklassa tarkoitettua komission sähköistä ilmoitusjärjestelmää

Ilmoitetaan, minkä kalatalousalan ryhmäpoikkeusasetuksen säännöksen nojalla tukitoimenpide on pantu täytäntöön.

Tuki kalastukseen liittyvään innovointiin (15 artikla)

Tuki neuvontapalveluihin (16 artikla)

Tuki tutkijoiden ja kalastajien välisiin kumppanuuksiin (17 artikla)

Tuki työvoiman osaamisen ja sosiaalisen vuoropuhelun edistämiseen (18 artikla)

Tuki tulonlähteiden monipuolistamisen ja uusien tulonlähteiden edistämiseen (19 artikla)

Tuki kalastusaluksen ensimmäiseen hankintaan (20 artikla)

Tuki kalastajien terveyden, turvallisuuden ja työolojen parantamiseksi (21 artikla)

Tuki vakuutusmaksujen suorittamiseen ja rahoitusosuuksien suorittamiseen keskinäisiin rahastoihin (22 artikla)

Tuki kalastusmahdollisuuksien jakamisjärjestelmiin (23 artikla)

Tuki ympäristöön kohdistuvien kalastusvaikutusten rajoittamiseen ja kalastuksen mukauttamiseen lajien suojeluun (24 artikla)

Tuki meren elollisten luonnonvarojen säilyttämiseen liittyvään innovointiin (25 artikla)

Tuki merten biologisen monimuotoisuuden ja ekosysteemien suojeluun ja ennallistamiseen sekä korvausjärjestelmiin kestävän kalastustoiminnan osana (26 artikla)

Tuki energiatehokkuuden parantamiseen ja ilmastonmuutoksen vaikutusten hillintään (27 artikla)

Tuki lisäarvon, tuotteiden laadun ja tahattomien saaliiden hyödyntämisen parantamiseen (28 artikla)

Tuki kalasatamien, purkupaikkojen, huutokauppahallien ja suojien parantamiseen (29 artikla)

Tuki sisävesikalastuksen kehittämiseen ja sisävesien eläimistön ja kasviston suojeluun (30 artikla)

Tuki vesiviljelyyn liittyvään innovointiin (32 artikla)

Tuki vesiviljelyn tuottavuutta lisääviin tai ympäristöön myönteisesti vaikuttaviin investointeihin (33 artikla)

Tuki vesiviljelylaitosten hoito-, lomitus- ja neuvontapalveluihin (34 artikla)

Tuki työvoiman osaamisen sekä verkottumisen edistämiseen vesiviljelyalalla (35 artikla)

Tuki vesiviljelypaikkojen mahdollisuuksien lisäämiseen (36 artikla)

Tuki uusien kestävää vesiviljelyä harjoittavien vesiviljely-yrittäjien kannustamiseen (37 artikla)

Tuki siirtymiseen ympäristöasioiden hallinta- ja auditointijärjestelmiin ja luonnonmukaiseen vesiviljelyyn (38 artikla)

Tuki ympäristöpalveluihin (39 artikla)

Tuki kansanterveyttä koskeviin toimenpiteisiin (40 artikla)

Tuki eläinten terveyttä ja hyvinvointia koskeviin toimenpiteisiin (41 artikla)

Tuki tautien ennaltaehkäisyyn, valvontaan ja hävittämiseen (42 artikla)

Tuki investointeihin eläintaudin aiheuttamien vahinkojen ennaltaehkäisemiseksi ja lieventämiseksi (43 artikla)

Tuki vesiviljelykannoille otettaviin vakuutuksiin (44 artikla)

Tuki kaupan pitämistä koskeviin toimenpiteisiin (45 artikla)

Tuki kalastus- ja vesiviljelytuotteiden jalostukseen (46 artikla)

Tuki kalastusalan tietojen keruuseen, hallintaan, käyttöön ja käsittelyyn (47 artikla)

Tuki luonnonmullistusten aiheuttamien vahinkojen ennaltaehkäisemiseksi ja lieventämiseksi (48 artikla)

Tuki luonnonmullistusten aiheuttamien vahinkojen korvaamiseksi (49 artikla)

Luonnonmullistuksen tyyppi:

maanjäristys

lumivyöry

maanvyörymä

tulva

pyörremyrsky

hurrikaani

tulivuorenpurkaus

maastopalo

muu

Täsmennetään: ….

Luonnonmullistuksen tapahtumispäivä

pp.kk.vvvv–pp.kk.vvvv

Tuki luonnonmullistukseen rinnastettavissa olevien epäsuotuisien sääolojen aiheuttamien vahinkojen ennaltaehkäisemiseen ja lieventämiseen (50 artikla)

Tuki luonnonmullistukseen rinnastettavissa olevien epäsuotuisien sääolojen aiheuttamien vahinkojen korvaamiseen (51 artikla)

Tapahtuman tyyppi:

halla

myrskyt

rakeet

rankkasade tai jatkuva sade

ankara kuivuus

muu

Täsmennetään: …….

Tapahtuman päivämäärä:

pp.kk.vvvv–pp.kk.vvvv

Tuki rauhoitettujen eläinten aiheuttamien vahinkojen ennaltaehkäisemiseen ja lieventämiseen (52 artikla)

Tuki rauhoitettujen eläinten aiheuttamien vahinkojen korvaamiseen (53 artikla)

Tuki yhteisölähtöisiin paikallisiin kehittämishankkeisiin (54 artikla)

Rajalliset tukimäärät yhteisölähtöisiin paikallisiin kehittämishankkeisiin (55 artikla)

Direktiivin 2003/96/EY mukaiset verovapautukset ja veronalennukset (56 artikla)

Perustelut

Ilmoitetaan, miksi on otettu käyttöön valtiontukijärjestelmä tai myönnetty tapauskohtainen tuki Euroopan meri- ja kalatalous- ja vesiviljelyrahaston (EMKVR) tuen sijaan

toimenpide ei sisälly kansalliseen toimintaohjelmaan

priorisointi kansallisen toimintaohjelman varojen jaossa

EMKVR:n rahoitusta ei enää ole saatavilla

Muu

Täsmennä: …….…….

(1) Tilastollisten alueyksiköiden nimikkeistö (NUTS – Nomenclature of Territorial Units for Statistics). Yleensä käytetään tasoa 2.

(2) Sovellettaessa perussopimuksen kilpailusääntöjä ja tätä asetusta yrityksellä tarkoitetaan kaikkia taloudellista toimintaa harjoittavia yksiköitä riippumatta niiden oikeudellisesta muodosta ja rahoitustavasta. Unionin tuomioistuin on vahvistanut, että saman yksikön (oikeudellisessa tai tosiasiallisessa) valvonnassa olevat yksiköt olisi katsottava yhdeksi yritykseksi.

(3) Ajanjakso, jonka kuluessa myöntävä viranomainen voi sitoutua tuen myöntämiseen.

(4) NACE Rev. 2 on Euroopan unionin tilastollinen toimialaluokitus. Yleensä käytetään kolminumerotasoa.

(5) Jos kyseessä on tukijärjestelmä: Ilmoitetaan kaikkien järjestelmään sisältyvien tukivälineiden osalta suunniteltu vuosibudjetin kokonaismäärä tai arvioitu vuotuinen verotulojen menetys.

(6) Jos kyseessä on tapauskohtainen tuki: Ilmoitetaan tuen / verotulojen menetyksen kokonaismäärä.

(7) Takausten osalta ilmoitetaan takauksen kohteena olevien lainojen (enimmäis)määrä.

(8) Tarvittaessa viittaus komission päätökseen, jolla hyväksytään bruttoavustusekvivalentin laskentamenetelmä 5 artiklan 2 kohdan c alakohdan mukaisesti.

LIITE III

Asetuksen 9 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen tietojen julkaisemista koskevat säännökset

Jäsenvaltion on järjestettävä kattavat valtiontukien verkkosivustonsa, joilla 9 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut tiedot julkaistaan, siten, että tiedot löytyvät helposti.

Tiedot on julkaistava taulukkodatamuodossa, joka mahdollistaa hakujen tekemisen, tietojen poiminnan ja julkaisemisen internetissä, esimerkiksi csv- tai xml-muodossa. Kaikilla asiasta kiinnostuneilla osapuolilla on oltava rajoitukseton pääsy valtiontukisivustolle. Käyttäjän ei pidä joutua rekisteröitymään päästäkseen verkkosivustolle.

Jokaisesta yksittäisestä tuesta on julkaistava seuraavat 9 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetut tiedot (1):

—	Tuensaajan nimi

—	Tuensaajan tunniste

—	Yritystyyppi (pk-yritys / suuri yritys) myöntämispäivänä

—	Alue, jolle tuensaaja on sijoittautunut (NUTS-taso II) (2)

—	Toimiala NACE:n kolminumerotasolla (3)

—	Tukiosa, täytenä määränä kansallisessa valuutassa (4)

—	Tukiväline (5) (avustus / korkotuki, laina / takaisinmaksettava ennakko / takaisinmaksettava avustus, takaus, veroetuus tai verovapautus, riskirahoitus, muu (täsmennettävä))

—	Myöntämispäivä

—	Tuen tarkoitus

—	Tuen myöntävä viranomainen

—	Tukitoimenpiteen viite (6).

(1) Kun otetaan huomioon oikeutettu etu, joka liittyy avoimuuteen yleisölle tiedottamisessa, ja punnitaan avoimuuden tarvetta suhteessa tietosuojasääntöjen mukaisiin oikeuksiin, komissio katsoo, että tuensaajan nimen julkaiseminen on perusteltua silloin kun tuensaaja on luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö, jolla on luonnollisen henkilön nimi (ks. asia C-92/09, Volker und Markus Schecke ja Eifert, 53 kohta), ottaen huomioon luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta 27 päivänä huhtikuuta 2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/679 49 artiklan 1 kohdan g alakohta. Avoimuussäännöillä pyritään edistämään sääntöjen noudattamista, vastuuvelvollisuutta, vertaisarviointeja ja tehostamaan viime kädessä julkisten varojen käyttöä. Tämä tavoite menee julkista tukea saavien luonnollisten henkilöiden tietosuojaoikeuksien edelle.

(2) Tilastollisten alueyksiköiden nimikkeistö (NUTS – Nomenclature of Territorial Units for Statistics). Yleensä käytetään tasoa 2.

(3) Neuvoston asetus (ETY) N:o 3037/90, annettu 9 päivänä lokakuuta 1990, Euroopan yhteisön tilastollisesta toimialaluokituksesta (EYVL L 293, 24.10.1990, s. 1).

(4) Bruttoavustusekvivalentti. Verojärjestelmien tapauksessa määrä voidaan ilmoittaa 9 artiklan 2 kohdassa säädettyjä vaihteluvälejä käyttäen.

(5) Jos tuki myönnetään useammista tukivälineistä, on ilmoitettava välinekohtaiset tukimäärät.

(6) Komission tämän asetuksen 11 artiklassa tarkoitetussa sähköisessä menettelyssä ilmoittama viite.

LIITE IV

Erityiset tuki-intensiteetin enimmäismäärät

Rivi

Erityinen toimen luokka

Tuki-intensiteetin enimmäismäärä

Asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklassa tarkoitetun purkamisvelvoitteen täytäntöönpanoa edistävät seuraavat toimet:

—	pyydysten kokovalikoivuutta tai lajivalikoivuutta parantavat toimet;

—	kalasatamien, huutokauppahallien, purkupaikkojen ja suojien infrastruktuuria parantavat toimet tahattomien saaliiden purkamisen ja varastoinnin helpottamiseksi;

—	kaupallisten kantojen tahattomien saaliiden kaupan pitämistä asetuksen (EU) N:o 1379/2013 8 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaisesti helpottavat toimet.

100 %

75 %

Terveyttä, turvallisuutta ja työoloja kalastusaluksilla parantavat toimet

75 %

Toimet syrjäisimmillä alueilla

85 %

Toimet Kreikan saarilla, jotka on kansallisen lainsäädännön mukaisesti määritelty syrjäisiksi, sekä Kroatian saarilla Dugi Otok, Vis, Mljet ja Lastovo

85 %

Pienimuotoiseen rannikkokalastukseen liittyvät toimet

100 %

Toimet, jotka täyttävät kaikki seuraavat perusteet:

i)	ne ovat kollektiivisen edun mukaisia;

ii)	niillä on kollektiivinen tuensaaja;

iii)	niillä on innovatiivisia piirteitä tai niissä varmistetaan niiden tulosten julkinen saatavuus

100 %

Tuottajaorganisaatioiden, tuottajaorganisaatioiden yhteenliittymien tai toimialakohtaisten organisaatioiden toteuttamat toimet

75 %

Toimet kestävän vesiviljelyn tukemiseksi

60 %

Toimet, joilla tuetaan kalastukseen, vesiviljelyyn ja jalostamiseen liittyviä innovatiivisia tuotteita, prosesseja tai laitteita 15, 25, 28, 30, 32, 33 ja 36 artiklan perusteella

75 %

Kalastajajärjestöjen tai muiden kollektiivisten tuensaajien toteuttamat toimet

60 %

Rahoitusvälineet

100 %

		ISSN 1977-0812
Euroopan unionin virallinen lehti		L 327

Suomenkielinen laitos	Lainsäädäntö	65. vuosikerta 21. joulukuuta 2022

Sisältö		II Muut kuin lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävät säädökset	Sivu
		ASETUKSET
	*	Komission asetus (EU) 2022/2472, annettu 14 päivänä joulukuuta 2022, tiettyjen maa- ja metsätalousalan ja maaseutualueiden tukimuotojen toteamisesta sisämarkkinoille soveltuviksi Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 107 ja 108 artiklan mukaisesti ( 1 )	1
	*	Komission asetus (EU) 2022/2473, annettu 14 päivänä joulukuuta 2022, kalastus- ja vesiviljelytuotteiden tuottamisen, jalostamisen ja kaupan pitämisen alalla toimiville yrityksille myönnettävien tukien tiettyjen muotojen toteamisesta sisämarkkinoille soveltuviksi Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 107 ja 108 artiklan mukaisesti	82