(1)

Komissiolle annetaan asetuksessa (ETY) N:o 2821/71 toimivalta julistaa asetuksella ja perussopimuksen 101 artiklan 3 kohdan mukaisesti, että perussopimuksen 101 artiklan 1 kohtaa ei sovelleta tutkimus- ja kehityssopimusten tiettyihin ryhmiin.

(2)

Komission asetuksessa (EU) N:o 1217/2010 (3) määritellään tutkimus- ja kehityssopimusten ryhmät, jonka komissio katsoo yleensä täyttävän perussopimuksen 101 artiklan 3 kohdassa määrätyt edellytykset. Mainitun asetuksen voimassaolo päättyy 31 päivänä joulukuuta 2022.

(3)

Komissio käynnisti 5 päivänä syyskuuta 2019 asetuksen (EU) N:o 1217/2010 arvioinnin. Arvioinnin yhteydessä kerätty näyttö viittaa siihen, että asetus (EU) N:o 1217/2010 on ollut hyödyllinen väline ja sen säännöt ovat edelleen sidosryhmille merkityksellisiä. Komissio käynnisti arvioinnin tulosten perusteella 7 päivänä kesäkuuta 2021 vaikutustenarvioinnin uuden tutkimus- ja kehityssopimuksia koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen hyväksymistä koskevista toimintavaihtoehdoista.

(4)

Jotta komissiolla olisi riittävästi aikaa saattaa uuden tutkimus- ja kehityssopimuksia koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen hyväksymisprosessi päätökseen ja asetuksen (ETY) N:o 2821/71 2 artiklan 1 kohdassa komissiolle annetun toimivallan nojalla asetuksen (EU) N:o 1217/2010 soveltamisaikaa olisi jatkettava kuudella kuukaudella.

(5)

Sen vuoksi asetusta (EU) N:o 1217/2010 olisi muutettava,

(1)

Komissiolle annetaan asetuksessa (ETY) N:o 2821/71 toimivalta julistaa asetuksella ja perussopimuksen 101 artiklan 3 kohdan mukaisesti, että perussopimuksen 101 artiklan 1 kohtaa ei sovelleta erikoistumissopimusten tiettyihin ryhmiin.

(2)

Komission asetuksessa (EU) N:o 1218/2010 (3) määritellään erikoistumissopimusten ryhmät, joiden komissio katsoo yleensä täyttävän perussopimuksen 101 artiklan 3 kohdassa määrätyt edellytykset. Mainitun asetuksen voimassaolo päättyy 31 päivänä joulukuuta 2022.

(3)

Komissio käynnisti 5 päivänä syyskuuta 2019 asetuksen (EU) N:o 1218/2010 arvioinnin. Arvioinnin yhteydessä kerätty näyttö viittaa siihen, että asetus (EU) N:o 1218/2010 on ollut hyödyllinen väline ja sen säännöt ovat edelleen sidosryhmille merkityksellisiä. Komissio käynnisti arvioinnin tulosten perusteella 7 päivänä kesäkuuta 2021 vaikutustenarvioinnin uuden erikoistumissopimuksia koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen hyväksymistä koskevista toimintavaihtoehdoista.

(4)

Jotta komissiolla olisi riittävästi aikaa saattaa uuden erikoistumissopimuksia koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen hyväksymisprosessi päätökseen ja asetuksen (ETY) N:o 2821/71 2 artiklan 1 kohdassa komissiolle annetun toimivallan nojalla asetuksen (EU) N:o 1218/2010 soveltamisaikaa olisi jatkettava kuudella kuukaudella.

(5)

Sen vuoksi asetusta (EU) N:o 1218/2010 olisi muutettava,

(1)

Vuoden 2021 kalastuskiintiöt vahvistetaan neuvoston asetuksilla (EU) 2020/1579 (2), (EU) 2021/90 (3), (EU) 2021/91 (4) ja (EU) 2021/92 (5).

(2)

Vuoden 2022 kalastuskiintiöt vahvistetaan neuvoston asetuksilla (EU) 2021/91, (EU) 2021/1888 (6), (EU) 2022/109 (7) ja (EU) 2022/110 (8).

(3)

Asetuksen (EY) N:o 1224/2009 105 artiklan 1 kohdassa säädetään, että jos komissio on todennut jonkin jäsenvaltion ylittäneen sille osoitetut kalastuskiintiöt, komissio alentaa tuon jäsenvaltion tulevia kiintiöitä.

(4)

Komission täytäntöönpanoasetuksessa (EU) 2022/1926 (9) vahvistetaan vuonna 2022 käytettävissä oleviin tiettyjen kalakantojen kalastuskiintiöihin edellisvuosien liikakalastuksen vuoksi tehtävät vähennykset.

(5)

Joidenkin jäsenvaltioiden (Espanja, Ranska, Liettua ja Puola) osalta täytäntöönpanoasetuksella (EU) 2022/1926 ei kuitenkaan voida tehdä kaikkia tarvittavia vähennyksiä liikakalastettujen kantojen kalastuskiintiöistä, koska tällaisia kiintiöitä ei ole kyseisten jäsenvaltioiden käytettävissä vuonna 2022.

(6)

Asetuksen (EY) N:o 1224/2009 105 artiklan 5 kohdassa säädetään, että jos liikakalastetun kannan kiintiötä ei voida alentaa liikakalastusta seuraavana vuonna, koska kyseisten jäsenvaltion käytettävissä ei ole tuon kalakannan kiintiötä, vähennykset voidaan tehdä muista kannoista samalla maantieteellisellä alueella tai muista kaupallisesti yhtä tärkeistä kannoista asianomaisten jäsenvaltioiden kanssa käytyjen neuvottelujen jälkeen.

(7)

Asetuksen (EY) N:o 1224/2009 (10) 105 artiklan 1, 2 ja 5 kohdan mukaista kiintiöiden alentamista koskevista suuntaviivoista, jäljempänä ’suuntaviivat’, annetun komission tiedonannon 2022/C 369/03 mukaan tällaisia vähennyksiä olisi suotavaa soveltaa sellaisten kalakantojen kiintiöihin, joita kyseisen kiintiön ylittänyt laivasto on pyytänyt.

(8)

Asianomaisia jäsenvaltioita on kuultu muiden kuin liikakalastettujen kantojen kalastuskiintiöiden alentamisesta. Sen vuoksi on aiheellista kohdistaa vähennykset kyseisiin, asianomaisille jäsenvaltioille vuodeksi 2022 myönnettyihin kalastuskiintiöihin.

(9)

Kun otetaan huomioon, että okarausku alueella 7d (RJC/07D.) on alueen 7d rauskukalakannan alalaji (SRX/07D.), Irlannin täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2022/1926 nojalla alueella 7d harjoittaman okarauskun liikakalastuksen vuoksi tehtävää vähennystä sovelletaan Irlannin vuodeksi 2022 käytettävissä olevaan rauskukalojen kalastuskiintiöön alueella 7d.

(10)

Vuonna 2021 Portugali ylitti sardellin kalastuskiintiönsä alueilla 9 ja 10 sekä unionin vesillä CECAF-alueilla 34.1.1 (ANE/9/3411). Portugali pyysi 22 päivänä elokuuta 2022, että tehtävä vähennys – mukaan lukien asetuksen (EY) N:o 1224/2009 105 artiklan 2 kohdan mukainen kerroin 1,4 – jaettaisiin kolmelle vuodelle. Suuntaviivojen 3 kohdan a alakohdan mukaan vähennyksen jakaminen kahdelle tai useammalle vuodelle voidaan hyväksyä, jos kalakantaa hoidetaan kestävästi kyseistä kantaa koskevien tieteellisten lausuntojen perusteella. Runsauden ja biomassan jakautumista seuranneiden akustisten tutkimusten ja useita sardellien biologisia parametrejä koskevan vuosittain tehdyn tutkimuksen mukaan sardellin arvioitu biomassa vuonna 2022 kasvoi 64 prosenttia vuoden 2021 tutkimuksiin verrattuna. Portugalilainen tutkimuslaitos IPMA (Instituto Português do Mar e da Atmosfera) yhteistyössä espanjalaisen tutkimuslaitoksen IEO (Instituto Español de Oceanografía) kanssa testaavat uutta pyyntiä koskevaa valvontasääntöä hoitostrategian arvioinnin avulla. Odotettaessa Kansainvälisen merentutkimusneuvoston (ICES) suunniteltua vertailuarvoa tälle kannalle vähennyksen jakaminen kahdelle vuodelle kolmen vuoden sijaan voidaan hyväksyä.

(11)

Ranskan 9 päivänä syyskuuta 2022 toimittamien viimeisimpien päivitettyjen tietojen perusteella vaikuttaa siltä, että asetuksessa (EU) 2021/92 vahvistettu valkomarliinille Atlantin valtamerellä (WHM/ATLANT_AMS) kiintiössä ”Muu” myönnetty vuoden 2021 yhden tonnin jaettu kiintiö, jonka mukaisesti Ranska sai kalastaa, on ylitetty. Koska Ranska on ilmoittanut saaliin määräksi 2 972 kilogrammaa tässä kiintiössä ”Muu”, tästä liikakalastuksesta johtuvaa vähennystä, johon sisältyy asetuksen (EY) N:o 1224/2009 105 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukainen kerroin 1,5, olisi sovellettava Ranskan käytettävissä olevaan Atlantin valtameren valkomarliinin kalastuskiintiöön vuodeksi 2022. Vastaava vähennys olisi näin ollen lisättävä täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2022/1926 liitteeseen.

(12)

Tämän vuoksi täytäntöönpanoasetusta (EU) 2022/1926 olisi muutettava.

(13)

Lisää päivityksiä tai korjauksia voidaan vielä tehdä, jos meneillään olevan tai edellisten täytäntöönpanovuosien osalta havaitaan virheitä, puutteita tai virheellisiä ilmoituksia saalisluvuissa, jotka jäsenvaltiot ovat asetuksen (EY) N:o 1224/2009 33 artiklan mukaisesti ilmoittaneet,

(1)

Asetuksen (EY) N:o 810/2009 25 a artiklan 2 kohdan mukaisesti komissio arvioi säännöllisesti kolmansien maiden takaisinottoyhteistyötä. Kyseisen säännöksen mukaisesti tehdyn arvioinnin perusteella takaisinottoa koskeva yhteistyö Gambian kanssa on arvioitu riittämättömäksi. Kun otettiin huomioon yhteistyötason parantamiseksi toteutetut toimet ja unionin yleiset suhteet Gambiaan, Gambian yhteistyön unionin kanssa takaisinottoasioissa katsottiin olevan riittämätöntä, ja sen vuoksi tarvittiin unionin toimia.

(2)

Asetuksen (EY) N:o 810/2009 25 a artiklan 5 kohdan a alakohdan mukaisesti 7 päivänä lokakuuta 2021 hyväksyttiin neuvoston täytäntöönpanopäätös (EU) 2021/1781 (2), jolla keskeytettiin väliaikaisesti asetuksen (EY) N:o 810/2009 tiettyjen säännösten soveltaminen tiettyihin Gambian kansalaisiin.

(3)

Komissio on asetuksen (EY) N:o 810/2009 25 a artiklan 2 kohdan mukaisesti jatkuvasti arvioinut täytäntöönpanopäätöksen (EU) 2021/1781 voimaantulon jälkeen takaisinottoa koskevaa yhteistyötä Gambian kanssa. Arviointi osoittaa, ettei merkittäviä parannuksia ole tapahtunut, vaan henkilöiden tunnistamista ja palauttamista koskeva yhteistyö on edelleen haastavaa, EU:n ja Gambian välisessä takaisinottojärjestelyssä asetettuja määräaikoja ei ole noudatettu ja Gambian yksipuolisesti käyttöön ottama tilauslennoilla tapahtuvien palautusten keskeytys oli voimassa maaliskuuhun 2022 saakka. Vaikka jotakin kehitystä on tapahtunut, kuten erityisesti kolmen laskeutumisluvan myöntäminen palautuslennoille Gambian käyttöön ottaman keskeytyksen päätyttyä, takaisinottoa koskeva yhteistyö on edelleen riittämätöntä, ja merkittäviä ja pysyviä parannuksia tarvitaan edelleen.

(4)

Komissio arvioi, että täytäntöönpanopäätöksellä (EU) 2021/1781 käyttöön otetuista toimenpiteistä huolimatta Gambian yhteistyö unionin kanssa takaisinottoasioissa on edelleen riittämätöntä, minkä vuoksi tarvitaan lisätoimia, tämän vaikuttamatta täytäntöönpanopäätökseen (EU) 2021/1781.

(5)

Korotetun viisumimaksun asteittainen soveltaminen Gambian kansalaisiin antaisi Gambian viranomaisille selkeän viestin tarpeesta toteuttaa välttämättömät toimet takaisinottoa koskevan yhteistyön parantamiseksi.

(6)

Sellaisiin Gambian kansalaisiin, joilta vaaditaan viisumi Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2018/1806 (3) nojalla, olisi sen vuoksi sovellettava asetuksessa (EY) N:o 810/2009 säädettyä 120 euron viisumimaksua. Kyseisen asetuksen mukaisesti kyseistä maksua ei sovelleta alle 12-vuotiaisiin lapsiin. Sitä ei myöskään pitäisi soveltaa hakijoihin, joiden viisumimaksusta on luovuttu tai sitä on alennettu asetuksen (EY) N:o 810/2009 mukaisesti.

(7)

Tämä päätös ei saisi vaikuttaa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/38/EY (4) soveltamiseen, koska sen nojalla oikeus vapaaseen liikkuvuuteen koskee myös perheenjäseniä heidän kansalaisuudestaan riippumatta, kun he tulevat jäsenvaltioiden alueelle unionin kansalaisen mukana tai seuraavat häntä myöhemmin. Tästä syystä tätä päätöstä ei pitäisi soveltaa direktiivin 2004/38/EY soveltamisalaan kuuluviin unionin kansalaisen perheenjäseniin tai sellaisen kolmannen maan kansalaisen perheenjäseniin, jolla on unionin ja kolmannen maan välisen sopimuksen nojalla unionin kansalaisten oikeutta vastaava oikeus vapaaseen liikkuvuuteen.

(8)

Tässä päätöksessä säädetyt toimenpiteet eivät saisi vaikuttaa jäsenvaltioilla oleviin kansainvälisen oikeuden velvoitteisiin, myöskään kansainvälisten hallitustenvälisten järjestöjen isäntämaina tai Yhdistyneiden kansakuntien tai muiden jäsenvaltioissa toimivien kansainvälisten hallitustenvälisten järjestöjen koolle kutsumien kansainvälisten konferenssien isäntämaina. Tämän vuoksi korotettua viisumimaksua ei pitäisi soveltaa viisumia hakeviin Gambian kansalaisiin siltä osin kuin se on tarpeen, jotta jäsenvaltiot voivat täyttää velvoitteensa tällaisten järjestöjen tai konferenssien isäntämaina.

(9)

Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitetyssä, Tanskan asemasta tehdyssä pöytäkirjassa N:o 22 olevien 1 ja 2 artiklan mukaisesti Tanska ei osallistu tämän päätöksen hyväksymiseen, päätös ei sido Tanskaa eikä sitä sovelleta Tanskaan. Koska tällä päätöksellä kehitetään Schengenin säännöstöä, Tanska päättää mainitun pöytäkirjan 4 artiklan mukaisesti kuuden kuukauden kuluessa siitä, kun neuvosto on hyväksynyt tämän päätöksen, saattaako se päätöksen osaksi kansallista lainsäädäntöään.

(10)

Tällä päätöksellä kehitetään niitä Schengenin säännöstön määräyksiä, joihin Irlanti ei osallistu neuvoston päätöksen 2002/192/EY (5) mukaisesti; Irlanti ei sen vuoksi osallistu tämän päätöksen hyväksymiseen, päätös ei sido Irlantia eikä sitä sovelleta Irlantiin.

(11)

Islannin ja Norjan osalta tällä päätöksellä kehitetään niitä Schengenin säännöstön määräyksiä, joita tarkoitetaan Euroopan unionin neuvoston sekä Islannin tasavallan ja Norjan kuningaskunnan välisessä sopimuksessa viimeksi mainittujen osallistumisesta Schengenin säännöstön täytäntöönpanoon, soveltamiseen ja kehittämiseen (6) ja jotka kuuluvat neuvoston päätöksen 1999/437/EY (7) 1 artiklan B kohdassa tarkoitettuun alaan.

(12)

Sveitsin osalta tällä päätöksellä kehitetään niitä Schengenin säännöstön määräyksiä, joita tarkoitetaan Euroopan unionin, Euroopan yhteisön ja Sveitsin valaliiton välisessä sopimuksessa Sveitsin valaliiton osallistumisesta Schengenin säännöstön täytäntöönpanoon, soveltamiseen ja kehittämiseen (8) ja jotka kuuluvat päätöksen 1999/437/EY 1 artiklan B kohdassa, luettuna yhdessä neuvoston päätöksen 2008/146/EY (9) 3 artiklan kanssa, tarkoitettuun alaan.

(13)

Liechtensteinin osalta tällä päätöksellä kehitetään niitä Schengenin säännöstön määräyksiä, joita tarkoitetaan Euroopan unionin, Euroopan yhteisön, Sveitsin valaliiton ja Liechtensteinin ruhtinaskunnan välisessä pöytäkirjassa Liechtensteinin ruhtinaskunnan liittymisestä Euroopan unionin, Euroopan yhteisön ja Sveitsin valaliiton väliseen sopimukseen Sveitsin valaliiton osallistumisesta Schengenin säännöstön täytäntöönpanoon, soveltamiseen ja kehittämiseen (10) ja jotka kuuluvat päätöksen 1999/437/EY 1 artiklan B kohdassa, luettuna yhdessä neuvoston päätöksen 2011/350/EU (11) 3 artiklan kanssa, tarkoitettuun alaan.

(14)

Tämä päätös on vuoden 2003 liittymisasiakirjan 3 artiklan 2 kohdassa, vuoden 2005 liittymisasiakirjan 4 artiklan 2 kohdassa ja vuoden 2011 liittymisasiakirjan 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu Schengenin säännöstöön perustuva tai muuten siihen liittyvä säädös,

(1)

Komissio hyväksyi päätöksellä 96/228/EY (1) Ruotsin pohjoisten alueiden maataloutta koskevan pitkäaikaisten kansallisten tukien järjestelmän, jäljempänä ’pohjoisen tuen järjestelmä’, jonka Ruotsi oli ilmoittanut liittymisasiakirjan 143 artiklan nojalla liittymisasiakirjan 142 artiklan mukaista hyväksyntää varten. Päätös 96/228/EY korvattiin komission päätöksellä K(2010) 6050 (2). Kyseinen päätös korvattiin komission päätöksellä (EU) 2018/479 (3).

(2)

Koska Ruotsin lupa panna täytäntöön päätöksessä (EU) 2018/479 säädetty pohjoisen tuen järjestelmä päättyy 31 päivänä joulukuuta 2022, olisi hyväksyttävä uusi päätös.

(3)

Ruotsi ilmoitti komissiolle 1 päivänä heinäkuuta 2022 päivätyllä kirjeellä ehdotuksensa pohjoisen tukijärjestelmän voimassaolon jatkamisesta. Ruotsi ehdotti, että komissio muuttaisi päätöstä (EU) 2018/479 niin, että järjestelmän voimassaoloa jatkettaisiin vuodella, vuotuista kokonaisvertailuarvoa korotettaisiin, mikä merkitsee jonkinasteista mukautusta tukitasoihin, ja muutettaisiin päivämäärää, jona Ruotsin olisi tehtävä ehdotuksia järjestelmän muuttamiseksi ja sen voimassaolon pidentämiseksi.

(4)

Liittymisasiakirjan 142 artiklassa tarkoitettu pitkäaikainen kansallinen tuki on tarkoitettu varmistamaan maataloustoiminnan säilyminen pohjoisilla alueilla komission määrittelemien edellytysten mukaisesti.

(5)

Ottaen huomioon liittymisasiakirjan 142 artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitetut tekijät on aiheellista täsmentää aluetasoa pienempiin osa-alueisiin jaotellut hallinnolliset yksiköt, jotka sijaitsevat 62. leveyspiirin pohjoispuolella tai sen lähialueilla ja joilla vallitsevat vastaavanlaiset maatalouden harjoittamisen erityisen vaikeaksi tekevät ilmasto-olosuhteet. Näillä osa-alueilla asukastiheys on 10 asukasta tai vähemmän neliökilometriä kohti, käytössä oleva maatalousmaa, jäljempänä ’KMM’, enintään 10 prosenttia kunnan kokonaispinta-alasta ja ihmisravinnoksi tarkoitettujen peltokasvien viljelyyn käytetyn maatalousmaan osuus KMM:sta enintään 20 prosenttia. Mukaan olisi luettava myös tällaisten osa-alueiden ympäröimät muut osa-alueet, vaikka ne eivät täyttäisikään samoja vaatimuksia.

(6)

Järjestelmän hallinnoinnin helpottamiseksi ja järjestelmän koordinoimiseksi Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2021/2115 (4) mukaisen tuen kanssa on aiheellista sisällyttää tämän päätöksen mukaista tukea saaviin alueisiin samat kuntayksiköt kuin ne, jotka kuuluvat Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1305/2013 (5) 32 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan ja asetuksen (EU) 2021/2115 71 artiklan 2 kohdan mukaisesti rajattuun alueeseen yhteisen maatalouspolitiikan täytäntöönpanoa Ruotsissa koskevassa vuosien 2023–2027 YMP:n strategiasuunnitelmassa.

(7)

Vertailukauden, johon maataloustuotannon kehitys ja kokonaistukitaso suhteutetaan, olisi käytettävissä olevien kansallisten tilastojen perusteella ja sen varmistamiseksi, että toimenpidettä sovelletaan yhdenmukaisesti kaikilla eri tuotannonaloilla, oltava vuosi 1993.

(8)

Liittymisasiakirjan 142 artiklan mukaan myönnetyn tuen kokonaismäärän olisi oltava riittävä maatalouselinkeinon säilymiseen Ruotsin pohjoisilla alueilla, mutta määrä ei saa johtaa siihen, että kokonaistukitaso ylittää liittymistä edeltäneen vertailukauden tukitason. Jotta liittymisasiakirjan 142 artiklan nojalla myönnettävä tuki olisi riittävä ja ottaen huomioon nykyiset tuotantokustannukset mutta ylittämättä kuitenkaan liittymistä edeltäneen vertailukauden tukitasoa, olisi kyseisen artiklan nojalla myönnettävän suurimman sallitun kokonaistukitason määrittelyssä otettava huomioon kuluttajahintaindeksin kehitys Ruotsissa vuosina 1993–2022.

(9)

Näin ollen vuoden 1993 ja huhtikuun 2022 välisen ajanjakson tietojen perusteella tuen vuotuiseksi enimmäismääräksi olisi vahvistettava 473,75 miljoonaa Ruotsin kruunua laskettuna 1 päivänä tammikuuta 2023 alkavan ja 31 päivänä joulukuuta 2028 päättyvän kuuden vuoden ajanjakson keskiarvona.

(10)

Jotta voidaan yksinkertaistaa pohjoisen tuen järjestelmää ja sallia Ruotsille joustovaraa tuen ohjaamisessa eri tuotannonaloille siten, että voidaan samalla varmistaa tuen tasapuolinen jakautuminen eri alojen kesken, tuen kokonaismäärälle olisi vahvistettava keskimääräinen vuotuinen enimmäismäärä, johon sisältyy erillinen enimmäismäärä lehmänmaidon tuotantoon ja kuljetukseen osoitettavalle tuelle.

(11)

Tuki olisi myönnettävä vuosittain tuotannontekijöiden (kuten eläinyksiköt tai hehtaarit) perusteella, lukuun ottamatta lehmänmaidon tukea, joka olisi myönnettävä tuotantoyksiköiden (kilogrammat) perusteella, tässä päätöksessä säädettyjen kokonaismäärien rajoissa.

(12)

Jotta maatalouden tuotantohintojen vaihteluihin voidaan reagoida nopeasti ja säilyttää maataloustoiminta Ruotsin pohjoisilla alueilla, on aiheellista antaa Ruotsille mahdollisuus vahvistaa kalenterivuosittain tuen määrä alakohtaisesti kussakin tukiluokassa sekä tuotantoyksikkökohtaisesti.

(13)

Ruotsin olisi eriytettävä pohjoisia alueitaan koskeva tukensa ja vahvistettava vuotuiset tukimäärät luonnonhaitan vakavuuden ja muiden objektiivisten, läpinäkyvien ja perusteltujen kriteerien mukaan, jotka vastaavat liittymisasiakirjan 142 artiklan 3 kohdan kolmannessa alakohdassa asetettuja tavoitteita. Näitä tavoitteita ovat sellaisen perinteisen alkutuotannon ja jalostuksen ylläpitäminen, joka soveltuu luontaisella tavalla kyseisten alueiden ilmasto-olosuhteisiin, maataloustuotteiden tuotannon, kaupan pitämisen ja jalostuksen rakenteiden parantaminen, kyseisten tuotteiden markkinoille saattamisen helpottaminen sekä ympäristön suojelun ja maaseudun säilyttämisen varmistaminen.

(14)

Tuki olisi maksettava vuosittain tukikelpoisten tuotannontekijöiden todellisen määrän perusteella. Ruotsille olisi kuitenkin sallittava lehmänmaidon, munivien kanojen ja lihasikojen tuen sekä lehmänmaidon kuljetuksen tuen maksaminen kuukausierinä. Lehmänmaidon tuen olisi perustuttava tosiasialliseen tuotantoon, jotta varmistetaan tuotannon jatkuvuus.

(15)

Tuottajille maksettavia liiallisia korvauksia olisi vältettävä perimällä takaisin aiheettomasti maksetut määrät ripeästi ja viimeistään seuraavan vuoden kesäkuun 1 päivään mennessä.

(16)

Kuten liittymisasiakirjan 142 artiklan 2 kohdassa määrätään, tämän päätöksen mukaisesti myönnetty tuki ei saisi johtaa sellaiseen kokonaistuotantotason kasvuun, joka ylittää perinteisen tuotantotason pohjoisen tuen piiriin kuuluvalla alueella.

(17)

Sen vuoksi on tarpeen vahvistaa kullekin tukiluokalle tukikelpoisten tuotannontekijöiden vuotuinen enimmäismäärä ja lehmänmaidolle tukikelpoinen vuosituotannon enimmäismäärä enintään vertailukausia vastaaville tasoille.

(18)

Jos tuotannontekijöiden lukumäärä jossakin tukiluokassa tai lehmänmaidon osalta tuotantomäärä ylittää sallitun enimmäismäärän tiettynä vuonna, tukikelpoisten tuotannontekijöiden lukumäärästä tai lehmänmaidon tuotantomäärästä olisi viiden vuoden keskiarvojen noudattamiseksi vähennettävä vastaava määrä tuotannontekijöitä sitä vuotta seuraavana kalenterivuonna, jona enimmäismäärä ylittyi, lukuun ottamatta lehmänmaidon kuljetuksen, munivien kanojen, lihasikojen ja lehmänmaidon tukia, joiden osalta tukikelpoisesta määrästä voidaan vähentää ylitystä vastaava määrä sen vuoden, jona enimmäismäärä ylittyi, viimeisenä kuukautena.

(19)

Koska ehdotukset tämän päätöksen nojalla hyväksytyn tuen jatkamiseksi ja muuttamiseksi olisi ilmoitettava komissiolle niin, että järjestelmän arvioinnin oikea-aikainen valmistelu on mahdollista, on tarpeen sallia tällaisen ilmoituksen tekeminen samana vuonna kuin viisivuotiskertomus ja pidentää pohjoisen tuen järjestelmän hyväksynnän voimassaoloaika viidestä vuodesta kuuteen vuoteen.

(20)

Liittymisasiakirjan 143 artiklan 2 kohdan mukaisesti Ruotsin olisi annettava komissiolle tiedot tukien täytäntöönpanosta ja vaikutuksista. Jotta pystytään arvioimaan paremmin tukien pitkän aikavälin vaikutuksia ja vahvistamaan tukitasot useamman vuoden keskiarvojen mukaisiksi, on aiheellista raportoida tukien sosioekonomisista vaikutuksista viiden vuoden välein ja toimittaa vuosikertomukset, joissa esitetään rahoitukseen ja muuhun täytäntöönpanoon liittyvät tiedot sen varmistamiseksi, että tässä päätöksessä säädetyt edellytykset täyttyvät.

(21)

On aiheellista täsmentää säännöt, joita sovelletaan komission tukijärjestelmään tekemiin tai Ruotsin siihen ehdottamiin muutoksiin, jotta voidaan turvata tuensaajien luottamuksensuoja ja varmistaa tukijärjestelmän jatkuvuus niin, että liittymisasiakirjan 142 artiklan tavoitteet voidaan saavuttaa asianmukaisesti.

(22)

Ruotsin olisi varmistettava, että tuensaajien suhteen toteutetaan asianmukaiset valvontatoimenpiteet. Jotta varmistetaan, että valvonta on tehokasta ja pohjoisen tuen järjestelmän täytäntöönpano läpinäkyvää, valvonnan olisi niin pitkälle kuin mahdollista vastattava yhteisen maatalouspolitiikan osana suoritettavaa valvontaa.

(23)

Jotta saavutettaisiin tuotannon ylläpitämistä koskeva tavoite liittymisasiakirjan 142 artiklan mukaisesti ja helpotettaisiin tuen hallinnointia, tätä päätöstä olisi sovellettava 1 päivästä tammikuuta 2023.

(24)

Selkeyden vuoksi päätös (EU) 2018/479 olisi kumottava. On aiheellista säätää siirtymätoimenpiteistä, joita sovelletaan komission päätöksen (EU) 2018/479 nojalla vuosina 2018–2022 maksettua, liittymisasiakirjan 142 artiklan mukaista tukea koskevaan raportointiin,

(1)

Direktiivissä (EU) 2018/2001 vahvistetaan vaatimukset tietyille polttoaineille eli biopolttoaineille, bionesteille, biomassapolttoaineille, muuta kuin biologista alkuperää oleville uusiutuville nestemäisille ja kaasumaisille polttoaineille sekä kierrätetyille hiilipitoisille polttoaineille. Vaatimuksilla varmistetaan, että kyseiset polttoaineet voidaan ottaa huomioon mainitussa direktiivissä asetettujen tavoitteiden saavuttamisessa vain, jos ne on tuotettu kestävällä tavalla ja ne aiheuttavat merkittävästi vähemmän kasvihuonekaasupäästöjä fossiilisiin polttoaineisiin verrattuna. Mainitun direktiivin 29 artiklassa vahvistetaan biopolttoaineiden, bionesteiden ja biomassapolttoaineiden kestävyyskriteerit ja kasvihuonekaasupäästöjen vähennyksiä koskevat kriteerit. Lisäksi direktiivin 26 artiklassa ja komission delegoidussa asetuksessa (EU) 2019/807 (2) vahvistetaan kriteerit sen määrittämiseksi i) mihin biopolttoaineiden, bionesteiden tai biomassapolttoaineiden raaka-aineisiin liittyy suuria epäsuoran maankäytön muutoksen riskejä; ja ii) mitkä sellaiset biopolttoaineet, bionesteet tai biomassapolttoaineet, joihin liittyy suuria epäsuoran maankäytön muutoksen riskejä ja jotka täyttävät tietyt ehdot, voidaan sertifioida biopolttoaineina, bionesteinä tai biomassapolttoaineina, joista todennäköisesti ei aiheudu epäsuoria maankäytön muutoksia. Direktiivin (EU) 2018/2001 25 artiklan 2 kohdassa vahvistetaan kasvihuonekaasupäästöjen vähennyskriteerit liikenteessä käytettäville muuta kuin biologista alkuperää oleville uusiutuville nestemäisille ja kaasumaisille polttoaineille ja kierrätetyille hiilipitoisille polttoaineille. Kyseisen direktiivin 28 artiklan 2 kohdassa edellytetään, että talouden toimijat tallentavat unionin tietokantaan tiedot tehdyistä liiketoimista ja joidenkin liikenteessä käytettävien uusiutuvien polttoaineiden (biopolttoaineet, biokaasu ja muuta kuin biologista alkuperää olevat uusiutuvat nestemäiset ja kaasumaiset polttoaineet) ja kierrätettyjen hiilipitoisten polttoaineiden kestävyysominaisuuksista.

(2)

Direktiivissä (EU) 2018/2001 vahvistetaan myös säännöt siitä, miten lasketaan uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön osuus liikennettä koskevissa tavoitteissa. Direktiivin 27 artiklan 3 kohdassa säädetään tällaisen osuuden laskentasäännöistä silloin, kun sähköä käytetään suoraan sähkökäyttöisten ajoneuvojen voimanlähteenä, sekä silloin, kun sitä käytetään liikenteessä käytettävien muuta kuin biologista alkuperää olevien uusiutuvien nestemäisten ja kaasumaisten polttoaineiden tuottamiseen.

(3)

Vapaaehtoisilla järjestelmillä on ollut merkittävä rooli biopolttoaineiden ja bionesteiden kestävyyskriteerien ja kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiskriteerien noudattamisen osoittamisessa. Direktiivin (EU) 2018/2001 mukaan vapaaehtoisten järjestelmien avulla voidaan i) varmentaa, että kaikki biomassasta tuotetut polttoaineet, kaasumaiset ja kiinteät polttoaineet mukaan luettuina, täyttävät kyseisessä direktiivissä asetetut kestävyyskriteerit; ii) toimittaa tarkat tiedot kasvihuonekaasupäästöjen vähennyksistä; iii) varmentaa, että liikenteessä käytettävät muuta kuin biologista alkuperää olevat uusiutuvat nestemäiset ja kaasumaiset polttoaineet ja kierrätetyt hiilipitoiset polttoaineet täyttävät kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä koskevat kriteerit; ja iv) osoittaa, että noudatetaan kyseisen direktiivin 27 artiklan 3 kohdassa vahvistettuja sääntöjä, jotka koskevat uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön osuuden laskemista liikenteen alalla. Vapaaehtoisten järjestelmien avulla voidaan myös osoittaa, että talouden toimijat tallentavat unionin tai kansalliseen tietokantaan tarkkoja tietoja joistakin liikenteessä käytetyistä uusiutuvista polttoaineista ja kierrätetyistä hiilipitoisista polttoaineista direktiivin (EU) 2018/2001 28 artiklan 4 kohdan mukaisesti. Lisäksi vapaaehtoisia järjestelmiä voidaan käyttää vähäistä epäsuoran maankäytön muutoksen riskiä aiheuttavien biopolttoaineiden, bionesteiden ja biomassapolttoaineiden sertifiointiin. Komissio voi päättää, että vapaaehtoisia kansallisia tai kansainvälisiä järjestelmiä voidaan käyttää kaikkiin näihin tarkoituksiin tai osaan niistä.

(4)

Direktiivin (EU) 2018/2001 30 artiklan 9 kohdan mukaan, jos talouden toimija esittää komission hyväksymän vapaaehtoisen järjestelmän mukaisesti saadut todisteet tai tiedot kestävyyskriteerien ja kasvihuonekaasupäästöjen vähennyksiä koskevien kriteerien noudattamisesta siltä osin kuin hyväksymistä koskeva päätös ne kattaa, jäsenvaltion ei pidä vaatia toimittajalta lisänäyttöä.

(5)

Komissiolle toimitettiin 28 päivänä elokuuta 2020 pyyntö tunnustaa järjestelmä ”KZR INiG” direktiivin (EU) 2018/2001 30 artiklan 4 kohdan mukaisesti. Pyynnön perusteella komissio teki järjestelmän arvioinnin, jossa yksilöitiin joitakin seikkoja, joiden vuoksi järjestelmän ei voitu katsoa täyttävän direktiivin (EU) 2018/2001 29 artiklassa säädettyjä kestävyyskriteerejä. Järjestelmästä toimitettiin 25 päivänä kesäkuuta 2021 uusi pyyntö, jossa nämä seikat oli korjattu asianmukaisesti. Komission arvioinnissa todettiin, että järjestelmä i) kattoi riittävällä tavalla direktiivin (EU) 2018/2001 29 artiklan 2–5 kohdassa säädetyt maatalousbiomassaa koskevat kestävyyskriteerit; ii) sisälsi tarkat tiedot kasvihuonekaasupäästöjen vähennyksistä direktiivin (EU) 2018/2001 29 artiklan 10 kohdan soveltamiseksi; ja iii) sovelsi ainetasemenetelmää direktiivin (EU) 2018/2001 30 artiklan 1 ja 2 kohdan vaatimusten mukaisesti. Komissio ei kuitenkaan katsonut, että järjestelmä kattoi riittävällä tavalla direktiivin (EU) 2018/2001 29 artiklan 6 ja 7 kohdassa säädetyt metsäbiomassaa koskevat kestävyyskriteerit. Sen vuoksi järjestelmä ”KZR INiG” hyväksyttiin komission täytäntöönpanopäätöksellä (EU) 2022/603 (3) ainoastaan direktiivin (EU) 2018/2001 29 artiklan 2–5 ja 10 kohdassa säädettyjen vaatimusten noudattamisen osoittamista varten.

(6)

Järjestelmään ”KZR INiG” tehtiin lisämuutoksia sen varmistamiseksi, että sillä katettiin riittävällä tavalla myös direktiivin (EU) 2018/2001 29 artiklan 6 ja 7 kohdassa säädetyt metsäbiomassaa koskevat kestävyyskriteerit. Lisämuutosten myötä kaikki aiemmin yksilöidyt jäljellä olevat ongelmat korjattiin riittävällä tavalla 23 päivänä syyskuuta 2022 toimitetussa uudessa pyynnössä.

(7)

Järjestelmä ”KZR INiG” kattaa seuraavat raaka-aineet: maatalousbiomassa, metsäbiomassa sekä jätteet ja tähteet. Järjestelmä kattaa myös kaikentyyppiset polttoaineet. Sillä on maailmanlaajuinen maantieteellinen kattavuus, ja se kattaa koko alkuperäketjun (biometaanin osalta tuotantoyksikköön asti). Komissio on arvioinut järjestelmän ”KZR INiG” uudelleen 23 päivänä syyskuuta 2022 toimitetun uuden pyynnön jälkeen ja todennut, että järjestelmä: i) kattaa riittävällä tavalla direktiivin (EU) 2018/2001 29 artiklan 2–7 kohdassa säädetyt kestävyyskriteerit; ii) sisältää tarkat tiedot kasvihuonekaasupäästöjen vähennyksistä kyseisen direktiivin 29 artiklan 10 kohdan soveltamiseksi; ja iii) soveltaa ainetasemenetelmää kyseisen direktiivin 30 artiklan 1 ja 2 kohdan vaatimusten mukaisesti.

(8)

Komission arvioinnissa ei oteta huomioon täytäntöönpanosäädöstä, joka on määrä hyväksyä direktiivin (EU) 2018/2001 29 artiklan 8 kohdan mukaisesti ohjeista näytön antamisesta sen osoittamiseksi, että mainitun direktiivin 29 artiklan 6 ja 7 kohdassa vahvistettuja kestävyyskriteereitä noudatetaan (4). Sen vuoksi järjestelmää ”KZR INiG” arvioidaan tältä osin uudelleen.

(9)

Komission täytäntöönpanoasetusta (EU) 2022/996 (5) sovelletaan vasta 30 päivästä joulukuuta 2023. Järjestelmää ”KZR INiG” olisi arvioitava uudelleen uuden täytäntöönpanoasetuksen perusteella.

(10)

Komissio totesi järjestelmän ”KZR INiG” arvioinnissaan, että järjestelmä täyttää luotettavuutta, läpinäkyvyyttä ja riippumatonta tarkastusta koskevat asianmukaiset vaatimukset ja direktiivin (EU) 2018/2001 liitteessä VI esitetyt menetelmiä koskevat vaatimukset.

(11)

Läpinäkyvyyden ja oikeusvarmuuden vuoksi on aiheellista, että kaikki kestävyyskriteerit ja kasvihuonekaasupäästökriteerit, jotka järjestelmän ”KZR INiG” katsotaan kattavan riittävällä tavalla, vahvistetaan kattavasti yhdessä komission säädöksessä. Sen vuoksi täytäntöönpanopäätös (EU) 2022/603 olisi korvattava.

(12)

Hyväksytty järjestelmä ”KZR INiG” olisi asetettava saataville komission verkkosivuston vapaaehtoisille järjestelmille varatussa osiossa.

(13)

Tässä päätöksessä säädetyt toimenpiteet ovat biopolttoaineiden, bionesteiden ja biomassapolttoaineiden kestävyyttä käsittelevän komitean lausunnon mukaiset,

a)

biopolttoaine-, bioneste- ja biomassapolttoaine-erät täyttävät direktiivin (EU) 2018/2001 29 artiklan 2–7 ja 10 kohdassa säädetyt kestävyyskriteerit;

b)

talouden toimijat noudattavat velvoitetta tallentaa unionin tai kansalliseen tietokantaan tarkkoja tietoja liikenteessä käytetyistä uusiutuvista polttoaineista ja kierrätetyistä hiilipitoisista polttoaineista direktiivin (EU) 2018/2001 28 artiklan 4 kohdan mukaisesti.

a)

on saatu selkeää näyttöä siitä, ettei vapaaehtoisessa järjestelmässä ”KZR INiG” ole pantu täytäntöön tämän päätöksen soveltamisen kannalta tärkeitä seikkoja, tai tällaisten seikkojen täytäntöönpano on vakavalla ja säännönmukaisella tavalla laiminlyöty;

b)

vapaaehtoisesta järjestelmästä ”KZR INiG” ei toimiteta komissiolle vuosittain kertomusta direktiivin (EU) 2018/2001 30 artiklan 5 kohdan mukaisesti;

c)

vapaaehtoisessa järjestelmässä ”KZR INiG” ei panna täytäntöön direktiivin (EU) 2018/2001 29 artiklan 8 kohdassa ja 30 artiklan 8 kohdassa tarkoitetuissa täytäntöönpanosäädöksissä riippumattomille tarkastuksille vahvistettuja vaatimuksia tai muita vaatimuksia taikka parannuksia muihin järjestelmään liittyviin seikkoihin, joiden katsotaan olevan hyväksynnän voimassaolon jatkamisen kannalta tärkeitä.

(1)

Asetuksen (EU) N:o 1257/2013 6 artiklan 2 kohdan mukaan alusten omistajien on varmistettava, että kierrätettäväksi tarkoitetut alukset kierrätetään ainoastaan sellaisissa aluskierrätyslaitoksissa, jotka on sisällytetty mainitun asetuksen 16 artiklan mukaisesti julkaistavaan aluskierrätyslaitosten eurooppalaiseen luetteloon, jäljempänä ’eurooppalainen luettelo’.

(2)

Eurooppalainen luettelo vahvistetaan komission täytäntöönpanopäätöksessä (EU) 2016/2323 (2).

(3)

Liettuassa sijaitsevan aluskierrätyslaitoksen UAB Armarin luvan voimassaolo päättyi 19 päivänä huhtikuuta 2022 ja Ranskassa sijaitsevan aluskierrätyslaitoksen Démonavalin Recycling luvan voimassaolo päättyi 11 päivänä joulukuuta 2022. Komissio on saanut Liettualta ja Ranskalta tiedon, että kyseisille laitoksille myönnetyt luvat aluskierrätystoiminnan harjoittamiseksi on ennen niiden voimassaolon päättymistä uusittu asetuksen (EU) N:o 1257/2013 14 artiklan mukaisesti. Kyseisten laitosten eurooppalaiseen luetteloon kuulumisen voimassaoloajan päättymispäivä olisi näin ollen saatettava ajan tasalle.

(4)

Bulgaria on ilmoittanut komissiolle, että sen alueella sijaitseva aluskierrätyslaitos Ship and Industrial Service Ltd on saanut toimivaltaiselta viranomaiselta asetuksen (EU) N:o 1257/2013 14 artiklan mukaisen luvan. Bulgaria on toimittanut komissiolle kaikki asiaankuuluvat tiedot kyseisen laitoksen sisällyttämiseksi eurooppalaiseen luetteloon. Eurooppalaista luetteloa olisi siksi ajantasaistettava sisällyttämällä siihen kyseinen laitos.

(5)

Komissiolle on ilmoitettu Yhdistyneessä kuningaskunnassa sijaitsevan aluskierrätyslaitoksen Dales Marine Services Ltd:n ja Ranskassa sijaitsevan aluskierrätyslaitoksen Gardet & De Bezenac Recyclingin yhteystietojen muutoksista. Eurooppalainen luettelo olisi näin ollen saatettava ajan tasalle.

(6)

Kishorn Port Ltd on ilmoittanut komissiolle luvan muutoksesta, jolla rajoitetaan toimintoja ja asetetaan edellytykset laitoksen toiminnanharjoittajalle. Muutoksella lisätään aluksen enimmäismittoja, jotka hyväksytään. Eurooppalainen luettelo olisi näin ollen saatettava ajan tasalle.

(7)

Komissio on tehnyt asetuksen (EU) N:o 1257/2013 15 artiklan 4 kohdan mukaisesti Turkissa sijaitsevan aluskierrätyslaitoksen Işıksanin väliarvioinnin, jossa ei voitu vahvistaa, että kyseinen laitos täyttää edelleen asetuksen (EU) N:o 1257/2013 13 artiklan 1 kohdan ja erityisesti sen b, f ja i alakohdan vaatimukset. Lisäksi on todettu, että kyseinen laitos ei ole noudattanut asetuksen (EU) N:o 1257/2013 13 artiklan 2 kohdan a-c alakohdassa säädettyjä vaatimuksia, jotka koskevat EU:n jäsenvaltioiden lipun alla purjehtivien alusten kierrätystä. Käytettävissä olevien tietojen perusteella ei myöskään voida päätellä, että joukko EU:n jäsenvaltioiden lipun alla purjehtivia aluksia, jotka oli tarkoitettu kierrätettäväksi Işıksanissa, olisi purettu lopullisesti kyseisessä laitoksessa, vaan ne osoittavat, että ne siirrettiin sen sijaan lähellä sijaitseviin laitoksiin, jotka eivät sisälly eurooppalaiseen luetteloon. Tämä käytäntö rikkoo asetuksen (EU) N:o 1257/2013 13 artiklan 1 kohdan e alakohdan vaatimuksia, joiden mukaan eurooppalaiseen luetteloon sisältyvien laitosten toiminnanharjoittajien on kierrätettävä EU:n jäsenvaltioiden lipun alla purjehtivat alukset laitoksessaan aluskohtaisen kierrätyssuunnitelman mukaisesti. Eurooppalaista luetteloa olisi siksi ajantasaistettava poistamalla siitä kyseinen laitos.

(8)

Komissio on tehnyt arvioinnin onnettomuustutkinnasta ja perussyyanalyysin kahdesta kuolemaan johtaneesta onnettomuudesta, jotka tapahtuivat helmikuussa 2021 ja kesäkuussa 2022 Simseklerissä, toisessa Turkissa sijaitsevassa aluskierrätyslaitoksessa. Arvioinneissa pääteltiin, että onnettomuuksien syyt eivät johtuneet pelkästään yksittäisistä toimista vaan pikemminkin organisatorisista tekijöistä, joihin telakan olisi keskityttävä riskien hallinnan parantamiseksi. Lisäksi laitokseen kesäkuussa 2021 toimitettu raportti ensimmäisestä kuolemaan johtaneesta onnettomuudesta sisälsi joukon konkreettisia suosituksia työntekijöiden turvallisuuden parantamiseksi. Laitos ei vastannut komission pyyntöön saada tietoja tältä osin toteutetuista toimenpiteistä. Kyseinen laitos ei näin ollen ole täyttänyt asetuksen (EU) N:o 1257/2013 13 artiklan 1 kohdan ja erityisesti sen b, f ja i alakohdan vaatimuksia. Eurooppalaista luetteloa olisi siksi ajantasaistettava poistamalla siitä kyseinen laitos.

(9)

Sen vuoksi täytäntöönpanopäätöstä (EU) 2016/2323 olisi muutettava.

(10)

Tässä päätöksessä säädetyt toimenpiteet ovat asetuksen (EU) N:o 1257/2013 25 artiklalla perustetun komitean lausunnon mukaiset,